Lc Karjalohja-Sammatti Vuotta Lions-Työtä

35 VUOTTA LIONS-TYÖTÄ

Kari ja Raimo Uittamo (25v) Arto Heiska (35v)

Kuvat: Kari Uittamo

LUKIJALLE

Ennen kuin pääset kurkistamaan, mitä Karjalohja-Sammatin leijonat ovat historiansa aikana tehneet, tarjoan tässä sinulle pikakurssin lionismiin. Ilkka-lehti kuvasi lionismia perjantaina 12.toukokuuta 2006 otsikolla ”Mitä ne leijonat tekivätkään” seuraavasti:

 Vapaaehtoistyö kohdistuu nuorisoon, vanhusväestöön, sotien veteraaneihin ja muihin avun tarpeessa oleviin.  Nuorisovaihto-ohjelmien kautta Suomesta lähetetään ja vastaanotetaan ulkomailta Suomeen noin 300 nuorta vuosittain.  Tämän päivän punainen sulka –kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja Suomen lasten ja nuorten paremman elämän puolesta.  Vuosina 2005 – 2008 Lionsit toteuttivat maailmanlaajuisesti näönsuojelukampanjaa, jonka tavoitteena on poistaa estettävissä oleva sokeus maailmasta.

Kiteytetty kurssi on paikallaan tutustuessasi paikallisten leijonien tekemisiin. Voit kaiken aikaa vertailla tekemistä täällä läntisellä Uudellamaalla kontra lionismin tavoitteisiin. Miten klubi tavoitteissaan on onnistunut? Alla klubista vuonna 2010 eronnut perustajajäsen kuvaa onnistumista seuraavasti:

”Loppiainen on joulunajan lopetuksen lisäksi tänä vuonna minulle myös Leijonana olon lopettamispäivä. Ilmoitan eroavani LC Karjalohja-Sammatin jäsenyydestä. Yli kolmekymmentä vuotta kestänyt leijonuus oli minulle mukavaa ja antoisaa aikaa, mielestäni perustamiskokouksesta lähtien oivalsimme heti klubitoiminnan merkityksen, toteutuksen ja mahdollisuudet toimia alueellamme leijona-aatteen perushengen mukaisesti, johon myös kuului luontevasti se, että emme aina jaksaneet innostua ulkopuolelta tulleista ideoista ja ehdotuksista, vaan kuljimme omaa viisasta ja järkkymätöntä polkuamme niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä.

Mieltäni lämmitti yhdessä tehdyt projektit ja niiden myötä aikaansaadut avustukset ja lahjoitukset niitä tarvitseville. Mieltäni lämmitti ja lämmittää edelleen se välitön tunnelma, ystävyys, avuliaisuus, rehtiys, yhteenkuuluvaisuus ja kaveruus, jota sain kokea ja joka meitä yhdisti ja yhdistää, yhdellä sanalla sanottuna veljeys. Tätä kannattaa vaalia jatkossakin.

Kiitän veljiä ja klubia menneistä vuosista ja toivotan hyvää ja antoisaa uutta vuosikymmentä leijonatyössänne.”

Klubin historiikki on ennen tätä tehty neljä kertaa. Niiden tekijät, Kari ja Raimo Uittamo, ovat perustajajäseniä. Näin he ovat olleet koko ajan mukana klubin historiassa. Kädessäsi oleva historiikki pohjautuu pitkälti edellisiin, mutta sisältää enemmän pöytäkirjoihin kirjattua. Tämän tekijällä kun ei ole klubijäsenyyttä kuin muutaman vuoden ajalta.

Tavoitteena on esitellä klubin toimintaa monelta kantilta. Historiikki kuvaa lionismin rantautumista läntiselle Uudellemaalle, klubin perustamista, jäsenistöä ja sen kehitystä, kokouksia ja kokouspaikkoja, klubin aktiviteetteja, tehtyjä avustuksia ja lahjoituksia, kokouksissa käyneitä vieraita ja klubin tekemiä vierailuja, kokouksissa pidettyjä esitelmiä ja montaa muuta klubin toimintaan liittyvää. 3

Edellisen historiikin tapaan tämän asiakirjan liitteinä ovat kopio Kari Uittamon ylläpitämistä klubin jäsen- ja virkailijaluettelo sekä lisäksi Vuoden leijona –palkinnon saaneet perusteluineen.

Historiikkia tehdessäni olen tutustunut jokaiseen hallituksen ja kuukausikokouksen pöytäkirjaan, joita on kertynyt runsaat 600 kappaletta. Klubin sihteerin tehtävänä on huolehtia klubin arkistosta. Arkisto on nyt 35. sihteerin hallussa ja tästä huolimatta jokainen pöytäkirja on tallessa.

TAUSTAA

Nyt klubin 35-vuotisjuhlan aikaan Karjalohja on vielä itsenäinen kunta. Sammatti liitettiin Lohjan kaupunkiin vuoden 2009 alusta. Karjalohja liittyy Lohjaan vuoden 2013 alusta. Kunnat ovat hyvin pieniä läntisen Uudenmaan kuntia. Niille on ominaista maastojen vaihtelevuus ja vesialueiden runsaus. Maa-alueiden suuruudet ovat 123 ja 73 km2, josta peltoa noin neljännes. Aiemmin pitäjiä on pidetty maatalousvaltaisina, mutta nyttemmin maa- ja metsätalouden piirissä työskentelevien määrä noudattaa valtakunnallista kehitystä ja ko. ammattilaisten osuus pienenee koko ajan. Karjalohjan asukasluku oli 1996 1391 ja Sammatin 1221 ja vastaavat luvut ovat nykyään 1495 ja 1250. Kesäaikaan väkiluku nousee runsaasta vapaa-ajanasutuksesta johtuen 3-4 –kertaisiksi. Väkilukujen nousu selittyy paljolti kuntien harjoittamasta maanhankinnasta, kaavoituksesta ja tonttipolitiikasta. Vuonna 2009 valmistunut Helsinki – Turku moottoritie lisännee mielenkiintoa sekä Sammatin että Karjalohjan tarjoamiin asuntopalveluihin ja myös vapaa-ajanasuntoihin. Kuntien tarjoamat palvelut ovat olleet ainakin tyydyttävällä tasolla. Yhteiskunnan palveluista ja tuesta huolimatta on tarvetta paikalliselle avustus- ja palvelutoiminnalle. Tähän työhön LIONS-järjestö ja sen osana LC Karjalohja-Sammatti on osallistunut omalta osaltaan.

LC–TOIMINTA YHDYSVALLOISTA KARJALOHJA-SAMMATTIIN

LIONS INTERNATIONAL on perustettu Yhdysvalloissa vuonna 1917 liikemiesklubien sosiaalista työtä varten. Se on kansainvälinen avustus- ja palvelujärjestö, jonka organisaatio perustuu paikkakunnittain toimiviin klubeihin. Lions –järjestöjä on lähes jokaisessa maassa. Klubien toimintakausi alkaa jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden kesäkuun viimeisenä päivänä. Tällä hetkellä on meneillään kansainvälisesti 94. toimintavuosi ja Suomessa kuudeskymmenes. Suomi oli 29. maa, johon lionstoiminta levisi. Hävisimme maaottelun, sillä Ruotsi oli 19. Klubeja on vuoden 2009 tilanteessa 205 maassa, klubeja kaikkiaan 45.645 ja jäseniä 1.318.908. Ensimmäinen suomalainen klubi perustettiin vuonna1951. Klubi oli LC Helsinki- Helsingfors, joka oli kyseisen toimintakauden ainoa klubi Suomessa. Klubissa oli 24 jäsentä. Karjalohja-Sammatti klubi perustettiin 14.11.1976, jolloin oli meneillään 26. toimintakausi Suomessa ja 60. kansainvälisesti. Karjalohja-Sammatti -klubia perustettaessa Suomessa oli jo 629 klubia ja jäseniä 20.719. Klubin kotimainen numero on 635. Vuonna 2009 Suomessa oli 951 klubia ja jäseniä 26.020. Karjalohja-Sammatti -klubin jäsenet ovat kaikki miespuolisia. Vuonna 2009 Suomessa toimi 134 lionsklubia, joiden kaikki jäsenet ovat naisia. Ensimmäinen suomalainen naisklubi perustettiin 1988, LC Helsinki/Viapori. Vuonna 2009 Suomessa toimi 70 klubia, joissa jäsenistö koostuu sekä 4 naisista että miehistä. Vuoden 2009 tilanteessa oli 60 Suomessa perustettua lionsklubia, joiden toiminta oli päättynyt tai päättymässä.

Aikoinaan kansainvälinen presidentti Joe Wroblevski totesi virkaanastujaispuheessaan: ”En ole koskaan lakannut ihmettelemästä tapaa, jolla Leijonat kansainvälisellä tasolla, lukemattomia eri kieliryhmiä ja erilaisia kulttuureja edustavat miehet saattavat liittyä yhteen vain yksinkertaisesti auttaakseen avun tarpeessa olevia ihmisiä. Lionismi todellakin ylittää kulttuurin, rotujen, uskontojen ja poliittisten eroavaisuuksien asettamat rajat”. Wroblevskin lauseissa esiintyy eräitä keskeisiä ajatuksia Lionismin periaatteista ja tavoitteista, jotka asetettiin lähes sata vuotta sitten, ja joita periaatteita jäsenet ovat liittyessään lupautuneet noudattamaan.

LIONS-järjestö mielletään usein sen ulkopuolella avustusjärjestöksi, vain yhteiskunnan sosiaalisektorilla toimivaksi organisaatioksi. Järjestön toiminnan tarkoitus on kuitenkin sen periaatteidenkin mukaan paljon laajempi. Se pyrkii ennen kaikkea olemaan palvelujärjestö ja siinä tulisi paneutua sosiaaliasioiden lisäksi muihinkin yhteiskunnan kysymyksiin, sekä edistää yhteisymmärryksen henkeä ja toveruutta niin, että parhaiten toteutuisi LIONS- nimestä johdettu suomalainen iskulause: ”Luovuta Isänmaasi Onnellisempana Nousevalle Sukupolvelle” (engl. ”Liberty, Intelligence, Our Nation’s Safety”).

Lionstoiminnan toiminta-ajatus

Teemme yhdessä työtä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla lasten ja nuorten terveen elämän ja kehityksen turvaamiseksi sekä ikääntyneiden, perheiden, vammaisten ja apua tarvitsevien tukemiseksi. Toiminta tarjoaa jäsenelle mahdollisuuden toimia sosiaalisessa yhteisössä, kehittyä ihmisenä ja kehittää johtamistaitoja sekä solmia kontakteja kotimaassa ja ulkomailla.

LIONS-TOIMINNAN JÄRJESTÄYTYMISESTÄ

Lions Clubs International – kansainvälinen päämaja sijaitsee Amerikassa Illonoisissa. Järjestön tunnuslause on ”Me palvelemme – Vi tjäna – We serve”. Järjestö valitsee jokaiselle toimintakaudelle kansainvälisen presidentin. Suomalaisia ko. tehtävässä ei ole vielä ollut. Kampanja saada suomalainen Harri Ala-Kulju kansainväliseksi presidentiksi on meneillään nimellä ”Suomi Nousuun”, johon myös LC Karjalohja-Sammattikin on osallistunut. Kansainvälisellä presidentillä on kullakin oma teemansa, esimerkiksi toimintakaudelle 2009-2010 teema oli ”Liikkeellä kasvuun - Move to Grow”. Päämajasta löytyy suomenkielinen virkailija Anna Koivisto. Kotimaisena kattojärjestönä on Suomen Lions-liitto R.Y., jonka puheenjohtaja on ylin vastuuhenkilö kotimaassa ja hän toimii kuvernöörineuvoston puheenjohtajana. Todettakoon esimerkkinä kotimaisesta teemoista toimintakauden 2009-2010 teema ”Yhdessä nuorten kanssa – Tillsammans med ungdomen”. Kotimainen toiminta liiton tasolla jakautuu toimikuntiin ja työryhmiin. Niitä ovat esimerkiksi jäsenohjelma- ja koulutustoiminta, nuorisotyötoimikunta, viestintätoimikunta, toiminnan ja talouden suunnittelu –toimikunta, palvelu- ja varainhankinta, Arne Ritari – säätiön toimikunta ja Sri Lankan silmäsairaala -toimikunta. Liitto on nimennyt vastuuhenkilöitä myös toiminnoittain, esimerkiksi päihteidenvastainen toiminta, yhteisösuhteet, kansainväliset suhteet ja Suomi johtoon 2010. 5

LIONSKLUBIEN KANSAINVÄLINEN JÄRJESTÖ LCI

Kansainvälinen hallitus

Presidentti (IP) 1. varapresidentti 2. varapresidentti Edellinen kv-pres. (PIP) 34 jäsentä (ID - kv.johtaja) Toimeenpanevat kv-komiteat

Moninkertaispiirit Maat on jaettu 1 tai useampaan moninkertaispiiriin. Suomi on moninkertaispiiri 107, joka on rekisteröity yhdistys Suomi on jakaantunut 14 piiriin / A-L.

14 Lions-piiriä ovat organisaatioina rekisteröimättömiä yhdistyksiä, joiden jäseniä ovat niiden alueilla toimivat Lions-klubit. Jokainen Lions-klubi kuuluu siis Lions-klubien kansainväliseen järjestöön ja siis myös automaattisesti erikseen alueensa piiriin ja jäsenenä moninkertaispiiriin eli siis Suomessa Lions-liittoon. Klubit ovat rekisteröityjä yhdistyksiä.

Suomen Lions-liittoa johtaa puheenjohtaja (CC) , jolla on apunaan piirikuvernöörit, toimikuntia ja työryhmiä.

Leijonien organisatiota ja työtä tukevat myös niin kansainvälisen päämajan kuin esim. Suomen Lions-liiton toimistossakin työskentelevät henkilöt.

Piirit Piirejä johtaa piirikuvernööri PK (DG)

Piirit jakaantuvat alueisiin, joita johtaa aluepuheenjohtaja APJ (RC), Edelleen alueet on jaettu lohkoihin, johto lohkon puheenjohtaja LPJ (ZC)

Piirikuvernööri johtaa piirihallitusta, joka kuuluvat kahden varapiirikuvernöörin lisäksi alue- ja lohkon puheenjohtajat, piirisihteeri, rahastonhoitaja ja erilaisten toimikuntien ja työryhmien vetäjät. Piiri nimeää keskuudestaan eri virkoihin ja tehtäviin sekä toimintoihin vastuuhenkilöt Suomen Lions-liitto R.Y:n tavoin. 107-B –piirissä on kolme aluetta, seitsemän lohkoa, 60 klubia ja jäseniä 1470. Karjalohja-Sammatin klubin tavoin samaan lohkoon kuuluu yhteensä kymmenen klubia: kaksi klubia Lohjalta, neljä klubia Kirkkonummelta sekä Nummen, Siuntion ja Virkkalan klubit.

Klubit Klubeja johtaa presidentti apunaan klubihallitus Klubin jäsenet ovat jäljempänä kerrotulla tavalla hoitaneet lohko-, alue- sekä piiritason tehtäviä. Klubilla on ollut myös kansainvälistä Lions-yhteyksiä, erityisesti Arne Ritariin liittyen.

Paikallisen klubin organisaatio

Paikallinen klubi toimii aina itsenäisenä rekisteröitynä yhdistyksenä. Klubi nimeää kullekin toimintakaudelle (esim. 1.7.2010 – 30.6.2011) hallituksen, jonka jäsenillä on oma tehtävänsä seuraavasti:

 presidentti johtaa puhetta sekä hallituksen että klubin kokouksissa

 past presidentti on edellisen toimintakauden presidentti

 1. varapresidentti toimii seuraavalla toimintakaudella presidenttinä

 2. varapresidentti puolestaan toimii seuraavalla toimintakaudella 1. varapresidenttinä

 sihteeri pitää mm. pöytäkirjaa, laatii klubin toiminnasta vuosikertomuksen sekä huolehtii raportoinnista Lions-liitolle ja kansainväliselle päämajalle

 tiedotussihteeri mm. ylläpitää leikekirjaa, yleensä hän toimii seuraavan kauden sihteerinä

 rahastonhoitaja huolehtii klubin raha-asioista

 klubimestari huolehtii mm siitä, että kokousjärjestelyt ovat kunnossa

 tail twister valvoo veljien leijonahenkistä käyttäytymistä (lienee vähän kuin unilukkari – hauskuuttaa ja pitää kokousvirettä yllä?) Mainittujen virkojen lisäksi asioita miettivät ja valmistelevat hallituksen apuna erilaiset komiteat ja tarvittaessa työryhmät/vastuuhenkilöt. Karjalohja-Sammatti -klubilla on ollut seuraavia komiteoita: talous-, sääntö- ja jäsen-, aloite- ja aktiviteetti- sekä nuoriso- ja urheilukomitea.

Klubilla on oma viirinsä, jonka valitsi – toimikoon esimerkkinä toimikuntien tekemisistä – klubikokous asetetun viiritoimikunnan esityksestä lokakuussa 1977.

Kukin virkaan tai tehtävään nimetty hoitaa samaa tehtävää tyypillisesti vain yhden toimikauden. Näin taataan toiminnan tietty dynaamisuus ja samalla voidaan estää mahdollisen pitempiaikaisen tehtävähoidon aiheuttama väsymys. Jäsenten toiminta klubin omissa keskeisissä tehtävissä on esitetty liitteessä.

Klubin veljiä on kutsuttu myös LIONS -järjestön muihin tehtäviin. Heitä on ollut lohkon, alueen, piirin ja myös kansainvälisissä tehtävissä seuraavasti:

Väinö Honkasalo 2. lohkon pj (ZC) 1987 - 1988 IV. alueen pj (RC) 1992 - 1993 Matti Uittamo 2. lohkon pj (ZC) 1984 - 1985 Kari Uittamo Kv nuorisoleiri INTERNATIONAL YOUTH NATURE -88, työryhmän jäsen 2. lohkon pj (ZC) 1999-2000 IV. alueen pj (RC) 2000-2001 B-piirin siht. (CS) 2002-2003 Internet-toimikunnan pj (DC) 2003-2004 7

Markku Vepsä 2. lohkon pj (ZC) 2006 – 2007 ja 2007 – 2008, III alueen pj (RC) 2008 – 2009

Halukkuudesta piirin tehtäviin on aika ajoin keskusteltu. Tammikuun 2009 kokouksessa todettiin ”Klubin piiristä ei halukkuutta johtuen ajankäytöstä ja pitkistä matkoista eri tilaisuuksiin”.

Perustamiskokous 14.11.1976

Karjalohja-Sammatin Lions klubin perustamiskokous pidettiin 14.11.1976 Karjalohjan Säästöpankin kokoustiloissa. Länsi-Uusimaa –lehti uutisoi asiasta 27.11.1976. Lehden mukaan Karjalohjan Säästöpankin tiloihin oli kutsuttu Karjalohjan ja Sammatin miehiä neuvottelutilaisuuteen. Kokousta oli alustettu ja suunniteltu pienemmän joukon voimin 26.10.1976. Aloitteen Lions-klubin perustamisesta oli tehnyt Nummen klubi, josta paikalla olivat alustajana Paavo Junttila ja Leo Mäki. Mäki toimi tuolloin tulevan kummiklubin, Nummen Lions-klubin, presidenttinä. Länsi-Uusimaa –lehden mukaan Junttila selvitteli aloitteen taustaa ja kuinka toiminta klubissa saisi aikaan yhteisymmärrystä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Martti Lassila Karjalohjalta ja tilaisuus katsottiin uuden klubin perustamiskokoukseksi. Tilaisuuteen osallistuivat myös piirikuvernööri Björn Holmström (+Lady Inga), piirin laajentumis- ja jäsenmäärän lisäämiskomitean puheenjohtaja Aapo Lehtinen ja lohkon varapuheenjohtaja Yngve Nyman. Kaikki mainitut käyttivät kokouksessa puheenvuoroja ja kertoivat Lions-toiminnasta, sen periaatteista ja toiminnasta lähimmäisten hyväksi. Paikalla olleet innostuivat asiasta ja niin syntyi LC Karjalohja-Sammatti 29 ns perustajajäsenen (liite) voimalla. Klubiin liittyi 12 karjalohjalaista ja 17 sammattilaista eri alojen miestä. Samana päivänä perustettiin myös LC Oulu/Oulujoki. Meneillään oli Urho Kaleva Kekkosen vasta neljäs presidenttikausi ja miss Suomen tehtäviä hoiti Suvi Lukkarinen. Samana iltana Jokerit voitti Kooveen 6-5 Helsingin jäähallissa istumapaikan maksaessa 16 markkaa. Klubi merkittiin yhdistysrekisteriin 17.12.1976.

Uudelle klubille valittiin välittömästi sääntöjen edellyttämä hallitus.

Klubin presidentiksi valittiin Reijo Junttila Sammatista, 1 varapresidentiksi Martti Lassila Karjalohjalta, 2 varapresidentiksi Väinö Putkonen Karjalohjalta, sihteeriksi Väinö Kunttu Sammatista, rahastonhoitajaksi Uuno Riutta Karjalohjalta, klubimestariksi Seppo Kääriäinen Sammatista ja tail twisteriksi Aulis Aaltonen Karjalohjalta.

Kuvassa Reijo Junttila (vasemmalla) ja Väinö Kunttu

Uuden klubin klubi-illat sovittiin pidettäviksi Karjalohjan säästöpankilla joka kuukauden ensimmäisen maanantain iltatunteina.

Kokouksessa todettiin, että Nummen klubi on toimii kummiklubina. Henkilökohtaisiksi kummeiksi Nummen klubista valittiin Paavo Junttila ja Leo Mäki.

Perustamisjuhla

Perustamisjuhla Charter-Night pidettiin 19.3.1977 Lohjalla ravintola Lohessa. Tilaisuudessa olivat läsnä seuraavat kunniavieraat: piirikuvernööri Björn Holmström LC Helsinfors/Centrum (kuvassa), presidentti Aapo Lehtinen LC Helsinki/Rööperi, lohkon puheenjohtaja Paavo Junttila LC Nummi, lohkon varapuheenjohtaja Yngve Nyman LC Virkkala- Virkby ja presidentti Leo Mäki LC Nummi. Tilaisuuteen osallistui omien jäsenten ja heidän puolisoittensa lisäksi joukko kummi- ja naapuriklubien edustajia.

Leikekirjan mukaan piirikuvernööri luki ja luovutti klubin perustamiskirjan, kummin puheen ja tervehdysten jälkeen presidentti kiitteli klubin saamia huomioita. LC Nummen Mäki luovutti klubille presidentin salkun kummilahjana. Illallisen pääruokana oli vasikanfilettä talon tapaan ja juomana Cotes du Rhone. Ruoan sulatusta vauhditettiin tanssimalla.

JÄSENISTÖ

Periaatteena on, että kunkin klubin tulee jatkuvasti vahvistua, mutta niin, että klubi ottaa uusia jäseniä huolellisesti valiten. Karjalohja-Sammatti –klubin jäsenmäärä on pysynyt kutakuinkin vakiona, jäseniä on ollut 22 – 29. Jäseneksi pääsee vain kutsusta ja suosittelijana tulee olla ”hyvässä asemassa” oleva jäsen. Jäseneksi hyväksyminen tapahtuu hallituksen esityksestä klubikokouksessa salaisella äänestyksellä. Hylkääviä ääniä saa olla vain kolme.

Klubin perustajajäseniä oli 29, joista klubin toiminnassa mukana on vielä neljä (ns toimivia jäseniä) ja he ovat edelleen hyvinkin aktiivisia. Yksi perustajajäsen on ns etuoikeutetussa asemassa, ts hän ei osallistu klubin säännölliseen toimintaan. Pari vuotta sitten perustajajäsenten määrä oli vielä 6 + 1. Perustajajäseniä oli Karjalohjalta 12 ja Sammatista 17. Perustajajäsenistä neljännes työskenteli maatalouden, neljännes liike- elämän piirissä, kolme poliisin palveluksessa, kaksi pankinjohtajana, kaksi kirkkoherrana ja kaksi opettajana. 9

Tavoitteena on ollut, että jäsenistö edustaa läpileikkausta paikkakuntien eri ammateista ja siksi ainakin alussa pidettiin suositeltavana, että samaa ammattialaa edustavia veljiä olisi korkeintaan kaksi. Jäsenehdokkaan ammatti ei kuitenkaan ole tärkeää. Ratkaisevampaa on jäsenen aktiivinen toiminta klubissa. Karjalohja-Sammatti –klubissa on pyritty lisäksi jäsenten määrän suhteen tasapainoon Karjalohjan ja Sammatin kuntien kanssa. Viimeiset pari vuotta karjalohjalaiset ovat saaneet nauttia kokouksissa kaupunkilais-ilmapiiristä: Sammatti liitettiin Lohjan kaupunkiin 2009 alusta.

Jäsenistöä voitaneen edelleen pitää läpileikkauksena paikkakuntien ammateista. Koko klubin olemassaolon ajan jäsenistössä on ollut ja on edelleen maanviljelijöitä, yrittäjiä, toimitusjohtajia, opettajia, toimihenkilöitä ja poliisimiehiä. Klubin jäsenenä on ollut kolme toisen polven leijonaa.

Perustamisvaiheessa enemmistö jäsenistä oli sammattilaisia. Nyt tilanne on päinvastoin: karjalohjalaisia 15 ja sammattilaisia 11. Klubin jäseneksi on otettu kaikkiaan yli 80 veljeä. Heistä noin viitisenkymmentä ovat eronneet klubin jäsenyydestä eli toisaalta klubista on eronnut ja toisaalta klubiin on liittynyt keskimäärin 1,7 jäsentä toimintakausittain. Klubin historian aikana keskimääräinen jäsenyysaika on noin 12 vuoden tienoilla.

Naiset mukaan klubin toimintaan?

Ns. sekaklubin mahdollisuudesta klubi on keskustellut useassa kokouksessaan. Suosituksia sekaklubin suuntaan on valunut aina kansainvälisen presidentinkin suunnalta. Syyskuun 1987 kuukausikokouksessa lohkon puheenjohtaja toi kokoukseen piirin terveiset: ”Ladyt voidaan valita/kutsua täysivaltaisiksi jäseniksi”. Kuukautta myöhemmin olleen kokouksen pöytäkirjaan on kirjattu: ” Naisjäsenen ottaminen klubin jäseneksi herätti hilpeän keskustelun”. Marraskuun 1987 kokouksen kulkua kuvataan pöytäkirjassa: ”Jäsenkomitea esittää, että ei oteta naisia klubiin jäseneksi. Näin ollen ei ole syytä muuttaa sääntöjä”. Tammikuun 1999 kokous päätyi toteamaan: ” Tarve sääntömuutoksiin lähinnä sanontoihin ja tasa-arvoon liittyen. Naisista puhuttiin, otetaanko akkoja – kuka uskaltaa?” Klubin säännöt muutettiin kuitenkin tasa-arvosäädösten mukaisiksi. Sekaklubimahdollisuus oli keskustelussa vielä vuonna 2009, jolloin päädyttiin pitäytymään miesklubina. Perusteena oli, että naispuolisten ottaminen klubiin pienillä paikkakunnilla olisi omiaan heikentämään aktiviteettia paikkakuntien naisvaltaisten järjestöjen piirissä.

TOIMINTA KLUBISSA

Klubien toimintaan kuuluvat kokoukset, palvelu- ja rahankeruuaktiviteetit, sekä yhteiset virkistäytymistilaisuudet. Aktiviteeteista saadut rahat käytetään yleensä omien kuntien alueella oleviin avustuskohteisiin. Erityisesti on pyritty auttamaan palvelemaan vanhuksia ja nuoria hankkimalla tarvittavaa käyttö- ja vapaa-ajan esineistöä laitoksille, järjestämällä retkiä, jakamalla stipendejä koululaisille ja avustamalla paikallisia nuoriso- ja urheilujärjestöjä.

Klubin rahankeruu ei tapahdu jäsenten omasta kukkarosta. Varat saadaan järjestämällä tempauksia, talkoita, aktiviteetteja, kuten aurauskeppien tekoa, joulukuusien myyntiä, metsänistutusta, Punainen Sulka –tempausta, lämpötilaveikkausta, leijonakasvin myyntiä, pitämällä torikahvituksia, jne.

Ensimmäinen toimintakausi 1976–1977

Toimintakausi 1976-1977 oli klubin perustamiskautta. Toimintaa leimasivat erilaiset perustamiseen liittyvät toiminnat ja järjestelyt: edelläkuvatut perustamiskokous ja Charter Nigth-juhla.

Klubin kokouksia vajaana toimintavuotena pidettiin viisi. Kaksi Karjalohjan Säästöpankin kokoushuoneessa ja kolme Ravintola Syvälammella. Toukokuun 17. päivänä 1977 klubilla oli yhteinen illanvietto kummiklubin Nummen kanssa jälleen Ravintola Syvälammella.

Toimintavuonna klubin hallituksen tueksi valittiin talouskomitea, perustamisjuhlakomitea, jäsenkomitea, sääntökomitea, aloite- ja aktiviteettikomitea, nuoriso- ja urheilukomitea sekä tiedotussihteerin tehtävä.

Klubikokous 13.1.1977 hyväksyi klubin säännöt lopullisesti ja sääntöjen merkitseminen yhdistysrekisteriin jätettiin hallituksen tehtäväksi. Klubin presidentti, sihteeri ja rahastonhoitaja hakivat oppia piirin järjestämillä kursseilla ja piirin vuosikokouksista.

Klubin ensimmäisellä toimintavuodella keskityttiin klubin organisointiin ja sisäisiin järjestelyihin. Aikaa käytettiin kuitenkin paperinkeräykseen ja metsänistutukseen ja suunniteltiin osallistumista Högsandin lastenkodin talkootyöhön.

Jäsenet olivat tyytyväisiä ensimmäiseen toimintavuoteen. Jäsenistöstä löytyi intoa ja antaumusta.

Klubin LIONS-tunnus katosi

Klubin alkuvaikeuksiin liittyy sellainenkin episodi, että perustamislahjana saatu suurikokoinen klubin LIONS-tunnus hävisi ensimmäisen kokoustilan Motelli Syvälammen seinältä. Klubi joutui hankkimaan tietenkin tilalle uuden. Mallin valinnassa päädyttiin vähän kalliimpaan metalliseen versioon, joka oli mahdollista kiinnittää riittävän tukevasti kokouspaikan seinään.

Klubin viiri

Syyskuussa 1977 asetettiin toimikunta klubin oman pöytästandardin eli klubin viirin hankkimiseksi. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Seppo Kääriäinen ja jäseniksi Aulis Aaltonen, Väinö Honkasalo, Valde Huovila ja Matti Uittamo. Ryhmä toimikin ripeästi ja jo lokakuun kokouksessa valittiin toteutettava viiri neljän korkeatasoisen ehdotuksen joukosta. Ensimmäinen viiri luovutettiin Reijo Junttilalle.. Klubissa on tapana antaa viiri päättyneen toimintakauden presidentille muistoksi arvokkaasta toiminnasta, jota hän osaltaan on ollut johtamassa omana presidenttikautenaan. Kaiken kaikkiaan viirejä on luovutettu presidenttien kappaleet mukaan lukien 55 kappaletta 11

Klubin lippu ja siihen liittyvä lippukirja

Lipun ja lippukirjan käyttöohje: ”Tämä lippukirja on hankittu yht’aikaa klubilipun kanssa. Ne toisiaan seuratkoot ja aina kun lippua käytetään, niin selostus käyttötilaisuudesta tehtäköön! Tämän selostuksen lipun käyttäjä allekirjoituksellaan vahvistakoon!” / Väinö Honkasalo, presidentti 1986 – 87

Lipun suunnittelija oli professori Nils Fredriksson, Lahti. Lipputoimikuntaan kuuluivat Paavo Pinomaa, Heikki Uusi-Äijö ja Matti Uittamo puheenjohtajana.

Klubilipun naulaus ja vihkiminen oli oma arvokas tilaisuus 21.3.1987 ohjelmana Suomen lipun saapuminen, naulauspuhe (Martti Lassila), naulaaminen (Matti Uittamo), päätöspuhe (Väinö Putkonen), musiikkia (Pirkko Miettinen), puhe lipulle (Paavo Pinomaa), lipun vihkiminen (Väinö Honkasalo) ja lipun luovutus klubille. Naulaamisessa oli tietty naulausjärjestys. Ensimmäinen naulaaja oli PK Hilding Haglund. Kullakin oli yksi naula ja naulaajia oli kaikkiaan 22, viimeisenä lohkon pj Markku Salo. Naulauspuheessa todettiin, että alle puolella lionsklubeista oli tuolloin oma lippu ja viiri. Lippu oli ensimmäistä kertaa käytössä 34. valtakunnankokouksessa 23 - 24.5.1987 Seinäjoella. Lippu on ollut myöhemmin useissa vuosikokouksissa (aikaisemmin valtakunnankokouksissa).

Lippu juhlistaa säännöllisesti käynneillä Hietaniemen sankarihaudoilla ja uusia veljiä vastaanotettaessa. Ohessa kuva uusien veljien vastaanotosta maaliskuussa 2011.

Lippu kävi myös 25-28.5.2000Tampereella juhlimassa suomalaisen lionismin 50-vuotista taivalta. 12

Karjalohjan isännänviiri

LC Karjalohja-Sammatti kehitteli myös Karjalohjan isännänviirin. Se otettiin käyttöön vuonna 2000. Viirin yläosassa on kuvattu Karjalohjan vaakuna ja alaosassa on vaalean sininen kenttä. Viiriprojektissa edettiin ilman riskejä – edellytettiin liki 200 ennakkotilausta ennen kuin tilaus tehtiin. Viiriä mainostettiin myös kunnan kesäasukkaille. Viirin hinta oli tuolloin 250 mk. Isännänviiristä kehittyi klubille myös varainkeräysaktiviteetti – klubi myy viirejä edelleen pikku voitolla ja tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Vuonna 2011 viirin hinta on 60 euroa. Isännänviiri sai huomiota myös paikkakunnan lehdissä: Ykkös-Sanomat julkaisi viiristä jutun 18.5.2000 ja Länsi-Uusimaa 10.6.2000.

Klubin vitriinikaappi hankittiin 11.10.1984 kokouksen päätöksellä. Aluksi se sijoitettiin Syvälammelle ja kokouspaikan vaihduttua Päiväkumpuun.

KOKOUKSET

Kokousten ajankohta ja kokousten sisältö

Säännölliset klubin kokoukset on pidetty kuukauden toinen torstai alkaen klo 19.00. Tilaisuus alkaa yhteisellä aterialla, jonka jälkeen pidetään varsinainen kokous. Kokous alkaa nimenhuudolla ja seuraavaksi käsitellään esityslistalla olevat ja myös veljien mahdollisesti esiintuomat asiat. Asiat valmistelee klubin hallitus, joka kokoontuu myös kerran kuukaudessa, yleensä tuntia ennen kuukausikokousta.

Klubi on pitänyt marraskuun 2011 kuukausikokous mukaan lukien 317 kokousta. Keskimäärin kuukausikokous on kestänyt ruokailuineen parisen tuntia. Lyhin kokous pidettiin 10.12.2005, jolloin kokous kesti 5 minuuttia: selitys on pikkujoulut. Viime aikoina kokoukset ovat lyhentyneet johtuen osin atk-tekniikan kehittymisestä ja pyrkimyksestä lyhentää kokouksia. Veljet ovat siis viettäneet yksinomaan kuukausikokouksissa noin 630 tuntia eli runsaat 26 vuorokautta, siis lähes kuukauden kuukausikokouksissa. Klubin hallituksen kokouksia lienee hieman suurempi määrä. Hiljainen sopimus lienee, että kokouspaikan vuokra hoituu maksamalla ateria. Varovastikin laskien kuluneiden 35 vuoden aikana veljet ovat jättäneet kokouspaikoille yhteensä liki 100 000 euroa aterioista ja tulkoon nyt viimein selväksi myös ladyille olutlaskun nousevan runsaaseen 30 000 euroon. Lienee tuttua, että kotiin tullessa useat veljet ovat tuoksuneet kokoukselle.

Klubin vuosikokous on pidetty sääntöjen mukaisesti lokakuussa, kuukausikokouksen yhteydessä. Vuosikokousten asiat ovat menneen ja tulevan toimintakauden arviointia sekä vastuuvapauksien myöntäminen. Vuosikokous päättää myös jäsenmaksun suuruuden.

Kokousten pitämisestä ilmoitettiin vuoden 2004 kesään saakka paikallislehdissä. Syyskuun 2004 kokouksessa klubi teki päätöksen ”luopua kokousten ilmoittamisesta paikallislehtien järjestöpalstoilla – vain poikkeukselliset kokousajat tai –paikat ilmoitetaan, kuitenkin aina vuosikokoukset”.

Sammattilaisten veljien myöhästely ei vuoden 2009 alusta lukien lisääntynyt. Ymmärrystä toki löytyisi – karjalohjalaiset ymmärtävät kaupunkien liikenneruuhkat.

Joulukuun kuukausikokous on pidetty yleensä pikkujoulutilaisuutena, joihin ladyt ovat osallistuneet (kuva).

Kokouspaikat

Klubin vakituisia kokouspaikkoja ovat olleet Motelli Syvälampi ja Kylpylähotelli Päiväkumpu. Kaksi ensimmäistä kuukausikokousta pidettiin Karjalohjan Säästöpankin tiloissa. Motelli Syvälampi toimi kokouspaikkana vuoden 1977 alusta kevääseen 1989 ja kokouksia pidettiin siellä 98 kertaa. Miksi Syvälammesta luovuttiin, ei pöytäkirjoista tarkkaan ilmene. Kokouspaikan vaihtoa ryhdyttiin valmistelemaan 9.2.1989 kuukausikokouksen päätöksellä. Samaisen kokouksen pöytäkirjaan on kirjattu tiedoksi kirje ”Motelli Syvälammen kirje koskien aterian hinnan korottamista”. Kuukausikokouksessa 9.3.1989 ”päätettiin vaihtaa kokouspaikkaa syksystä 1989 lukien Päiväkumpuun. Ateriahinta 42mk, paikka takakabinetti”. Toki kokouspaikan vaihtamiseen vaikutti Päiväkummun sijainti Syvälampeen verrattuna sekä Päiväkummussa laajentuneet ja parantuneet palvelut.

Syksystä 1989 lukien klubin vakituisena kokouspaikkana on ollut ja on edelleen Lomakeskus, nykyiseltä nimeltään Kylpylähotelli Päiväkumpu. Siellä kokouksia on pidetty runsaat 170. Yksittäisiä kuukausikokouksia on pidetty Salossa Ravintola Rikalassa, Lohjalla Ravintola Lohessa, Siuntion Kylpylässä, Kaunialan sotavammasairaalassa tutustumisen yhteydessä, Koivikon Kievarissa kahdesti, Kievari Härässä, Katteluksen uudessa ravintolassa, Lohjalla Neidonkeitaassa, Lohjanportin Autossa ja Karjalohjan laivarannan tiloissa.

1990-luvun alusta lukien klubin keväinen, yleensä maaliskuun kokous on pidetty TTS Sammatissa, joka aikaisemmilta nimeltään on ollut Elias Lönnrotin kotitalousoppi- laitoksessa (ELKO) ja Lönnrot Opisto. Siellä kokoustettiin viitisentoista kertaa. 2000-luvulla viitisen kokousta on pidetty Sammatin Kievarissa.

Klubi on pyrkinyt pitämään toimintakau- tenaan ainakin yhden kokouksen muualla kuin vakituisessa kokouspaikassa. Viime vuosina maaliskuun kokous on pidetty poikkeuksetta TTS Sammatissa. Hallituksen kokouksia on pidetty toiminnan alkuvaiheessa myös presidenttien kotona.

Kokouksiin osallistuminen

Pöytäkirjojen mukaan 1970-luvulla veljet ovat ottaneet osaa kolmeen kokoukseen 100%:sti. Osallistumisaktiivisuus on ollut korkealla tasolla aina 1990 alkuun saakka: lähes poikkeuksellisesti yli 25 veljeä. Selvä notkahdus osallistumiseen on havaittavissa 1990- luvun lopulla, jonka jälkeen osallistujien määrä laski hieman yli 20 veljen tasolle. 2000- luvulla on pidetty kokouksia, joissa kokousten päätösvaltaisuus täyttyi juuri ja juuri. Pikkujouluihin ja em. TTS Sammatin kokouksiin ovat osallistuneet myös ladyt. Parhaimmillaan pikkujouluissa on ollut 26 ladyä ja veljeä vuonna 1985.

Kokouksista pöytäkirjojen valossa

Lokakuun 1984 kokous teki hankintapäätöksen vitriinikaapista hintaan 1500 mk. Vitriini on nyttemmin Päiväkummussa. Samaisen syksyn kokouksessa asetettiin 10 markan uhkasakko poissaolosta, josta ei oltu ilmoitettu. 1980-luvun puolivälissä klubin toiminta- alueella oltiin huolestuneita huumeongelmista. Kuusi veljeä passitettiin jopa huumeseminaariin Siuntioon. Keväällä 1986 keskusteltiin veljien terveydestä ja yhteistyössä terveyskeskusten kanssa suositeltiin veljiä veranpainetesteihin ja sokerikokeisiin. Helmikuun 1994 kokouksessa pidettiin arpajaiset, joissa palkintona oli Valde Huovilan lahjoittama pässinnahka – Pentti Nikander voitti. Marraskuun 1996 kunnioitettiin Arne Ritarin muistoa. Tammikuun 2009 kokouksessa presidentti muisti kaupunkilaistuneita sammattilaisia veljiä: ”Presidentti myönsi heille oleskelu- ja vierailujellonaviisumin itsenäisen Karjalohjan alueelle ajalle 2009-2012”.

Kokouksiin liittyvät esitelmät

Heti kuukausikokousten vakiinnuttua, jo 13.12.1976 pidetyssä kokouksessa, LC Nummen edustaja esitti esitelmien pitoa klubin jäsenten pitämänä. Tämä otettiinkin klubissa tavaksi ja veljien esitelmiä pidettiin lähes säännöllisesti syksyyn 1983 asti, jolloin jäsenten pääsääntöisesti omaelämäkerrat oli käyty läpi. Omaelämänkertaesitelmissä usein sivuttiin esitelmän pitäjän työtä, harrastusta tai erilaisia tapahtumia. Näin esitelmissä availtiin ikkunoita setelipainoon, opetustyöhön, sika- ja porsastuotantoon, Amerikan matkaan, Pirkan hiihtoon ja sorsien kasvatukseen ”Rapakonnokassa”.

Omaelämäkertaesitelmiä jatkettiin vielä 1990- luvulla valittujen uusien jäsenten toimesta. Näissä veljille kuvailtiin mm. matkaa Kanadaan, purjehdusretkeä pohjoisella Itämerellä, villisikajahtia Virossa ja matikan pilkkimistä. 2000-luvulla esitelmiä on pidetty mm. akuutustoiminnasta, järjestyslaista, perhe- ja jäämistöoikeudesta, suojelupoliisista sekä lähetystyöstä Papua Uusi Guineassa (kuvassa Miikka Kallio).

Myös klubin ulkopuolisten, kokoukseen kutsuttujen esitelmät edustavat melkoista kirjoa koko elämän alueelta. Esimerkiksi Lohjan SPR:n edustaja esitelmöi vuonna 1981 teemasta ”Elpyvä sydän”, joka sitten myöhemmin johti klubin jäsenten tarkkailemaan omaa 15 terveyttään myös kokeilla terveyskeskuksissa. Jo 1981 klubi oli huolissaan huumeongelmasta läntisellä Uudellamaalla ja sai valistusta asiaan.

Oman kokonaisuuden esitelmistä muodostivat veli Lars Mattssonin kertomukset Arne Ritariin liittyen: matkat Kanadaan, Ritarin tapaamiset, ystävyysklubi Sudbury.

PK:n vierailut kuuluvat myös normaaliin toimintaan. Kuvassa PK Matti Tenkanen

Klubi kuuli vuonna 1991 kuinka leijonat olivat avustaneet 15 vuotta aiemmin Lapuan ammustehtaan räjähdyksessä kärsineitä. Kertojana oli helsinkiläinen lion.

2000-luvulla ulkopuolisten esittämänä on tutustuttu suuronnettomuustutkintaan (kuvassa Kari Lehtola),

Liikkuvan Poliisin esittämänä ajoturvallisuuteen, LC Torremolinoksen avustustoimintaan, ympäristöasioihin Lohjalla ja sotahistorian Karjalassa.

Tapana on ollut, että klubin avustaessa nuorisovaihtoon osallistuneita klubi on saanut asianosaisen nuoren kertomuksen kokemuksistaan. Katri Åfelt kävi vuonna 1997 kuvaamassa kokemuksiaan nuorisovaihdostaan USA:ssa: koulussa, jonka maskottina sattui olemaan muuten leijona. 2000-luvun alussa klubi sai kuulla kokemuksia rauhanturvatehtävistä Harri Saaren esittämänä. 16

Vuonna 2006 klubi sai sammattilaisen Annika Hinkkasen (kuvassa) kuvauksen nuorisovaihdostaan Brasiliassa. Samainen tyttö kertoi klubille myös perheensä kokemuksia isäntäperheenä toimimisesta makedonialaiselle vaihto-oppilaalle. Myös monet Quest-koulutukseen osallistuneet opettajat ovat vierailleen kokouksissa kertomassa kokemuksiaan koulutuksesta.

Syyskuun 2011 kuukausikokouksessa presidentti herätteli uudelleen veljien omia esityksiä henkiin – ”siinä määrin jäsenet ovat vaihtuneet, että uusia alueita löytyy”.

Viimeisten liki parinkymmenen vuoden aikana maaliskuun kokoukset on pääosin pidetty nykyisellä Lönnrot Opistolla. Kokouksiin on osallistunut myös ladyja, joille opisto on järjestänyt veljien kokousten ajaksi jonkin ajankohtaisen esitelmän (kuvassa viininmaistajaiset)

LC Karjalohja-Sammatti ja Lion Arne Ritari

Klubilla on ollut erikoisen hyvä onni ja mahdollisuus saada tutustua Suomen lionismin kummiin veli Arne Ritariin ja hänen puolisoonsa Kaarinaan. Tästä ansio kuuluu klubin jäsen Lars Mattssonille, joka työmatkoillaan on voinut pitää yhteyttä tähän kunnioitettuun ja nyt jo edesmenneeseen leijonaveljeen. Seuraavassa Larsin kertomus hänen ja Arne Ritarin ensitapaamisesta ja siitä alkaneesta kanssakäymisestä.

”Oli marraskuu vuonna 1988. LC Karjalohja-Sammatti sai uusia jäseniä joukkoonsa. Olin yksi viidestä uudesta tulokkaasta. Juhlallisessa tilaisuudessa on mukana silloinen varapiirikuvernööri Tauno Skogberg Karjaalta.Olin niinä päivinä juuri lähdössä työasioitten merkeissä Kanadaan. Veli Tauno oli kuullut siitä ja kysyi, tiedänkö, että Suomen lionismin 17 perustaja Arne Ritari on Kanadassa. En minä tällaista tiennyt. Kun selvisi, että olin menossa Sudburyyn, todettiin, että juuri siellähän Arne asui.

Kaksi viikkoa myöhemmin olin työmatkalla Sudburyssä Kanadassa ja tarkoitukseni oli myös ottaa yhteyttä Arne Ritariin. Mukanani oli klubimme viiri ja kirje VPK Tauno Skogbergilta. Arne haki minut kotiinsa ja minut otettiin lämmöllä vastaan. Koska olin aivan uusi jäsen klubissamme, Arne otti minut huostaansa ja järjesti minulle mahdollisuuden osallistua useisiin klubikokouksiin Sudburyssä ja sen ympäristössä.

Aina kun kävin Kanadassa, vastaanotto oli yhtä ystävällinen ja kehittyi voisinko sanoa isä- poika suhteeksi. Mieleenpainuvin tapahtuma oli vuonna 1991, kun Arne järjesti minulle mahdollisuuden päästä mukaan LC Sudbury/Suomen Charter Night tilaisuuteen. Olin ainoana suomalaisena leijonana paikalla. Vastaavanlaiseen tilaisuuteen tuskin enää on mahdollisuutta. Oltuani monta kertaa Arnen ja Kaarinan vieraana, saimme myös heidät vieraaksemme Suomeen. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1990 ja toinen ja samalla viimeinen vuonna 1992. Molempina kertoina Arne ja Kaarina osallistuivat kesäisiin ylimääräisiin klubikokouksiimme, joihin osallistui kiitettävän runsaasti veljiä puolisoineen. Jälkimmäisellä kerralla kävin Arnen ja Kaarinan kanssa myös Tammisaaressa, jossa tapasimme kaupunginjohtajan ja LC Tammisaaren klubilaisia. Näissä tilaisuuksissa tutustuimme veli Arneen ja lady Kaarinaan ja ystävystyimme heihin. Tämän jälkeen olemme olleet heihin yhteydessä säännöllisesti. Muistimme vieraitamme syntymäpäivinä, jouluina jne. Klubimme suhteet Arneen ja Kaarinaan ovat olleet hyvin lämpimät. Arnen kanssa olimme yhteydessä toisiimme 4-6 kertaa vuodessa. Viimeisen kerran Arne soitti syyskuun alussa -96. Silloin hän oli hyvin huolissaan, koska oli kaatunut saunassa ja polttanut jalkansa. Tämä aiheutti hänelle suuria hankaluuksia. Yllättäen saimme sitten kuulla, että veli Arne oli poistunut joukostamme 18.10.1996.

Klubimme tulee muistamaan Arnen esimerkkinä todellisesta lionismin esitaistelijasta. Sen takia klubimme on aina ollut Arne Ritari-säätiön ja varsinkin sen rahaston kartoittamisen puolestapuhujana. Toivomme, että varainkeräys rahastoon saisi tuulta purjeisiinsa, sillä sen paremmin emme voisi kunnioittaa Kummiamme Arne Ritaria”

Lars Mattsson

Kansainvälinen kummiklubi

Tämän ystävyyden ja erikoisesti veli Larsin innostuksen johdosta syntyi ajatus kansainvälisen kummiklubin hankkimisesta. Asiaa vietiin rauhallisesti eteenpäin, sitä selviteltiin ja käsiteltiin vv 1990 - 92. Aika luonnollistakin oli sitten se, että ystävyysklubisopimus tehtiin LC Sudbury/Suomen kanssa. Mainittavaa yhteistyötä/toimintaa ei näitten klubien välillä ole ollut.

Arne Ritari–säätiö

Klubin on kampanjoinut aikoinaan voimakkaastikin Arne Ritari–säätiön ja sen adressien käytön puolesta. Ideana oli, että jokainen Suomen klubi ostaisi tietyn määrän adresseja ja kartuttaisi samalla Arne Ritari-säätiön rahastoa. Idea syntyi sen jälkeen, kun Lars Mattsson oli vieraillut Arne Ritarin luona. Tarkoituksena oli kehitellä asiaa rauhassa, mutta eräät muut asiasta innostuneet tahot halusivat viedä tätä tärkeätä ajatusta vauhdikkaasti eteenpäin. 10.9.1992 Väinö Honkasalo esitteli Arne Ritari-säätiön adressin markkinointikampanjaa. Samassa kokouksessa nimettiin 18 markkinointitoimikunta, johon kuuluivat Väinö Honkasalo, Lars Mattsson ja Touko Jalava. Toimikuntaa täydennettiin lokakuun kuukausikokouksessa, jossa uusiksi jäseniksi valittiin Risto Ali-Alha, Jaakko Saari ja Matti Uittamo.

Klubi suunnitteli valtakunnallisen, klubien välisen kampanjan ja asiasta tehtiin ns. klubialoite valtakunnankokouksen päätettäväksi. Lions-liiton asenne kampanjaa kohtaan oli jostain syystä alusta lähtien varsin nuiva ja kun kävi ilmeiseksi, että liiton tukea emme saa, tehtiin 15.4.1993 päätös aloitteen poisvetämisestä valtakunnankokouksen asialistalta. Jonkin asteista vastustusta hanke kohtasi jo silloin, kun sitä esiteltiin piirihallituksen edustajille. Eräätkin klubit vastaanottivat huomattavaakin tukea omiin hankkeisiinsa Arne Ritari-säätiöltä, mutta eivät kuitenkaan katsoneet tarpeelliseksi osallistua säätiön rahaston kartuttamiseen.

Vain kolme klubia täytti 100%:sti säätiön varojen kasvattamistavoitteen. Klubit olivat LC Laihia, LC Karis-Karjaa ja LC Karjalohja-Sammatti.

Arne Ritari-talkoot huomattiin lionien piirissä

Klubin ponnistukset kyllä oli huomioitu. Klubin presidentti sai 11.12.1993 seuraavanlaisen kirjeen:

”Arvoisa lionspresidentti, hyvät lionit

Olemme suurella mielenkiinnolla seuranneet sitä arvokasta aktiivisuutta mitä klubisi LC Karjalohja-Sammatti r.y. osoitti järjestäessään Arne Ritari Talkoot 1992-1993.

Kaikki aktiviteetit kertovat toteuttajistaan sitä hienoa palvelumieltä, mistä me suomalaiset lionit olemme koko järjestömme piirissä laajalti tunnettuja.

Jokainen lahjoitus tulee Suomen lionismin kummin Arne Ritarin nimeä kantavan säätiön kautta tukemaan maamme klubien erinomaista palveluaktiviteetteja Suomessa.

Paras kiitos aktiivisuudestanne.

Toivotamme sinulle ja kauttasi kaikille klubisi ladyille ja lionille edelleen parasta mahdollista menestystä lionspalvelussanne.

Kiittäen

Arne Ritari-säätiö rs / hallitus

Ilkka Sarparanta Rauni Laitine

Puheenjohtaja Sihteeri

KLUBIN TOIMINNASTA

Toimintaan kuuluvat kokoukset, palvelu- ja rahankeruuaktiviteetit sekä yhdessäolo. Rahankeruuaktiviteetit ovat joko klubin omia kehittämiä tai niitä on ohjattu / suositeltu joko Lions Liiton tai piirin taholta. Aktiviteeteista saadut rahat käytetään pääosin omien kuntien alueella oleviin avustuskohteisiin. Erityisesti pyritään auttamaan ja palvelemaan vanhuksia ja nuoria, esimerkiksi hankkimalla käyttö- ja vapaa-ajan esineitä laitoksille tai erilaisille kohteille usein yhteistyössä kuntien ao. organisaatioden tai muiden paikkakuntien järjestöjen kanssa. Näistä esimerkkejä ovat vanhusten kuljetukset erilaisiin paikkakuntien tilaisuuksiin, järjestämällä virkistysretkiä ja jakamalla tukea ja stipendejä.

Klubin kehittelemät rahankeruuaktiviteetit Rahaa klubi hankkii järjestämällä erilaisia tempauksia ja tilaisuuksia. Vuosikymmenten aikana klubi on kokeillut yli 20 omaa kehittelemäänsä aktiviteettia. Jotkut niistä ovat olleet koviakin ponnistuksia vaativia, mutta on vain kokoonnuttu yhteen ja pantu hihat heilumaan. Tavoitteena varainhankinnassa on saada veljet työskentelemään yhdessä, jolloin työ on ollut hauskaa ja mielekästä. Klubi kerää jäsenistöltään luonnollisesti jäsenmaksua, joka toiminnan alkuaikoina oli 80 mk. Klubin täyttäessä 25 vuotta jäsenmaksu on ollut 300 mk, kun taas 2000-luvulla jäsenmaksu on ollut 50 – 60 euroa. Jäsenmaksusta jää vain vähän klubin omaan käyttöön, sillä leijonan osan vievät organisaation ylemmät portaat. Jäsenmaksun määrän kehitys onkin käytännössä mennyt Liiton asettamien vaatimusten mukaan, eikä maksulla varsinaisesti ole voitu kerätä merkittävästi varoja omaan käyttöön. Mainittujen varainhankintojen lisäksi klubi kokoaa ns. hallintotililleen varoja jäseniltään tailtwister-toiminnallaan; tailtwister järjestää kuukausikokouksissa erilaisia kilpailuja ja kerää niistä osallistumismaksut.

LC Karjalohja-Sammatin toiminnan alkuvaiheesta aina 2000-luvun alkuun aktiviteetit olivat paljon nykyisiä fyysisesti raskaampia: joulukuusien hankkiminen, aurauskeppien teko ja metsäistutukset. Eipä ihme, että 2000-luvun lähestyessä ja samaan aikaan klubin jäsenten keski-iän noustua toivottiin vähemmän fyysisiä aktiviteettejä (mm. ptk/14.9.2006). Kokouksissa presidentin suusta usein kuultu julistus kuuluu: ”Klubin jäsenyys on vapaaehtoista, klubin aktiviteetteihin osallistuminen velvollisuus”.

Alla on selvitetty erilaisia LC Karjalohja-Sammatin itsensä kehittämiä aktiviteettejä:

Joulukuusten hankinta/myynti

Varsin pian klubin järjestäytymisen jälkeen 1970-luvun lopulla käynnistyi joulukuusien myynti. LC Karjalohja-Sammatti keräsi kuuset ja lähinnä espoolaiset hoitivat myyntityön omilla alueillaan. Tiiveintä yhteistyö oli LC Espoo/Keskustan kanssa. Myynnin tuotto jaettiin tasan klubien kesken. Aktiviteettia toteutettiin vuosina 1977 - 1989. Ensimmäisen yhteisen kuusioperaation tuotosta merkittävä osa lahjoitettiin Kaunialan sotavammasairaalaan. Kuusien toimittaminen 20

Espooseen oli melko työläs aktiviteetti, etenkin kun kuusien määrä oli melkoinen. Pöytäkirjojen mukaan vuosittain toimitettiin 400-600 kuusta. Varovaisenkin arvion mukaan espoolaisissa kodeissa on em. vuosina joulua koristanut runsaat 4000 klubin toimittamaa kuusta. Vaikeuskerrointa lisäsi se, että Espooseen tilattiin vuosittain 10 – 20 vähintään neljän metrin kuusta. Klubi muisti metsänomistajia, jotka olivat antaneet mahdollisuuden kuusten hakkuuseen. Espoolaiset puolestaan kiittivät klubia ”kantopullolla”. Yhteistyö espoolaisten klubien kanssa oli esimerkillistä.

Aurauskeppien teko

Myös aurauskeppien tekeminen ja myynti TVL:n Lohjan ja Mustion tiepiireille aloitettiin jo 1970-luvun lopulla. Toiminta jatkui lähes jokasyksyisenä aina vuoteen 2003 saakka. Ainoa välivuosi lienee ollut vuosi 1987, jolloin syyskuun pöytäkirjan mukaan ”joulukuusiaktiviteetti on ohi, koska Imatran Voiman raivausryhmä oli jo kaatanut ko. alueen”. Joulukuuset hankittiin pääosin voimalinjojen alta, mutta myös esimerkiksi kaadettavista kuusiaidoista. Syksyn kokouksissa jokaiselle jäsenelle annettiin oma tavoite, joka oli 100-150 kappaletta. Tiepiireille toimitettujen aurauskeppien määrät olivat melkoiset; vuosittain runsaasta 2000 kappaleesta aina 4500 kappaleeseen. Pöytäkirjojen mukaan myytyjen keppien määrä lienee yhteensä runsaat 50 000 kappaletta. Yhden aurauskepin hinta vaihteli markan molemmin puolin. Mainittu yhteiskappalemäärä oli kutakuinkin sama markoissa eli varainkeräysaktiviteettina aurauskepit oli tuottoisa. Aktiviteetti kylläkin vaati tiukkaa johtamista ja aktiivista osallistumista metsätöihin. Joskus klubin presidentti joutui jäseniä jopa kovistelemaan aurauskeppien tekoon. Marraskuun 1993 kokouksessa kauden presidentti pöytäkirjan mukaan puhutteli veljiä tiukkaan sävyyn: ”Kukaan karjalohjalaisista ei ole osallistunut aurauskeppien tekoon. Hävetkää”. Pöytäkirjassa ei erikseen todeta, että presidenttikin oli karjalohjalainen.

Hakosen tilan syys- ja kevätsiivous

Veli Pentti Nikanderin myötävaikutuksella klubille avautui vuonna 1994 tilaisuus uuteen varainhankintaan. Tehtävänä oli siivota ja haravoida A-lehtien omistaman Hakosen tilan piha-alueet lehdistä ym. roskista. Talkoita pidettiin syksyin keväin ja ne olivat siitä erikoiset, että aktiviteettiin osallistuivat mittavasti myös ladyt ja myös veljien perheenjäseniä. Talkoissa nähtiin myös yksi Leo. Talkoista kehittyi kymmeneksi vuodeksi samalla leijonahenkinen yhdessäolo, jossa ahkera työskentely ja yhteiset kahvihetket 21 muodostivat mukavan kokonaisuuden. Jokaisiin keväisiin ja syksyisiin talkoisiin osallistui vähintään 15 veljeä ja kolme ladyä. Parhaimmillaan talkoissa oli 24 veljeä 12 ladyä ja Leo. Karjalohjan ja Sammatin veljien välinen kilpailu osallistumisesta vuonna 2000 päätyi tasapeliin: molemmista kunnista oli talkoissa yhdeksän veljeä. Siivoustalkoot olivat oivallinen näyttö siitä, että veljet perheenjäsenineen olivat kiitettävästi liikkeellä. Pöytäkirjan (11.5.2006) mukaan

”Aktiviteetti on päättynyt omistajatahon ilmoitus – työnjälkeen ei olla oltu tyytyväisiä”. Veljistä moni varmaan oli toista mieltä työn jäljestä, mutta asia jätettiin silleen. Aktiviteettiin osallistuminen oli kuitenkin ollut esimerkillistä.

Kesätorit

Vuodesta 1993 alkaen LC Karjalohja- Sammatti on osallistunut kummassakin pitäjässä torikahvitukseen. Kahvituksen lisäksi klubi järjesti aina pienimuotoiset arpajaiset. Karjalohjalla torikahvitus on vakiintunut yleensä kesäkuun viimeiseksi lauantaiksi. Sammatissa torikahvitusvuoro arvotaan aina keväisessä järjestöjen tapaamisessa ja näin ollen kahvitusajankohta on vaihdellut(kuvassa veljet Kari Kuparinen, Antero Sarakivi ja Pekka Junikka). Jokaisen kevään klubikokouksessa nimetään kunkin paikkakuntien torikahvituksen vastuumies ja toivotaan aktiivista osallistumista. Torikahvitus on yksi monien kisojen ryppäässä kisa myös veljien paikkakuntien kesken: kummatka tekevät tuottoa torikahvituksella enemmän? Karjalohja on järjestänyt torikahvituksen joka vuosi. Sammatilla jäi vuosi 1996 väliin eli tässä suhteessa Karjalohja olisi johdossa. Ensimmäisen torikahvituksen voitti Karjalohjan veljet tuotollaan 1310,86 markkaa sammattilaisten jäädessä 1201 markkaan. Näin jälkikäteen tosin ihmetyttää Karjalohjan tuotto 1310,86 – miten oli päästy 86 penniin? Kahvi, pulla ja arpa oli yleensä tasamarkkoja. Tarkkuutta tuo kuitenkin osoittaa. Taskun pohjalta yhteiseen kassaan tuli kaiketi omiakin. Pöytäkirjojen mukaan tuottoja ajatellen sammattilaiset veljet ovat menestyneet karjalohjalaisia paremmin kymmenen vastaan kolme. Parhaimmillaan sammattilaiset tuottivat (kesä 2007) torikahvituksella 638 euroa karjalohjalaisten jäädessä tuona vuonna 370 euroon. Pöytäkirjojen mukaan sammattilaisia veljiä osallistui torikahvitukseen parhaimmillaan kahdeksan karjalohjalaisten jäädessä seitsemään veljeen. Edelleen pöytäkirjausten mukaan Karjalohja saa pisteet: osallistuneissa oli kaksi ladyä. 22

Lämpötilaveikkaus

Torikahvitusten aikoihin, vuonna 1993, klubi onnistui löytämään mielenkiintoisen aktiviteetin, jota esimerkiksi paikkakuntien joulumyyjäisissä on helppo ja mukavaakin myydä paikkakuntalaisille, kesäasukkaille ja miksei LC Karjalohja-Sammatin toimintaa tuntemattomillekin. Kyseessä on lämpötilaveikkaus. Klubi yritti laajentaa lämpötilaveikkauksen myös tiettyyn kesän lämpötilan veikkaukseen, mutta siihen klubi ei lähtenyt (pkt/10.2.1994). Periaatteelle ”arvaa vuodenvaihteen lämpötila Karjalohjan ja Sammatin rajalla uudenvuodenyönä vuodenvaihteessa”(kuvassa mittausta suorittamassa veljet Jarkko Holappa ja Kari Uittamo). Arvaaminen on ollut helppoa ja halpaa ja tarjolla olleet palkinnot, mm SSO:n lahjoitukset, ovat olleet houkuttelevat. Yleisölle myytäviin arpakuponkeihin liitettiin vuonna 2000 myös yritysten mainostamismahdollisuus. Kahden euron osallistumisella yleisö sai näin mittavaa tietoa myös paikkakuntien yrityksistä. Aktiviteetin tuotto on ollut kiitettävä, puhdas tuotto on vakiintunut 2000-luvulla noin 2000 euron tietämiin. Ainakin viime aikoina lämpötilaveikkausaktiviteetin päävastuun ovat kantaneet sammattilaiset veljet. Viime vuosina lämpötilaveikkausarpoja on myyty 600 - 700 kappaletta ja runsaat 40 yritystä ovat arvoissa tiedottaneet toiminnastaan. Itse lämpötilan arvaaminen ei ole ollut helppoa. Mitattujen lämpötilojen vaihtelu on ollut rankka. Pöytäkirjojen mukaan alin lämpötila on ollut -18,4 ja ylin +2,3 astetta. Myyntitilanteessa klubilaiset ovat myyneet veikkausarpoja kaikille – mahdollisuutta kieltäytyä myymästä ”sisäpiiritietojen vuoksi” ei ole käytetty edes paikkakuntien pappismiesten osalta. Lämpötila-arpoja veljet ovat myyneet tuttavilleen, työpaikoillaan sekä paikkakuntien joulumyyjäisissä. Viimeaikoina arpojen myynti on lopetettu jo joulukuun 20. päivän tienoissa, koska säätilojen ennusteet ovat pidentyneet ja tarkentuneet. Klubin keskuudessa arpojen myynti on myös kilpailu akselilla Karjalohja – Sammatti. Viime vuosien arpamyynnin kunkuksi” on noussut veli Ilkka Salonen.

Leijonakasvi

Keväällä 2007 klubi ryhtyi kokeilemaan uutta aktiviteettia, leijonakasvia. ”Leijonakasvista pyritään luomaan merkkituote, joka herättää huomiota kuntiemme vakinaisten ja kesäasukkaiden keskuudessa”. Aktiviteetin tuotto oli ohjattu nuoriso- ja vanhustyön hyväksi. Aktiviteetin yhteydessä myytiin sekä Karjalohjalla että Sammatissa elviiraa, kääpiövuorimäntyä, tuijaa, keijoangervoa ja kääpiökatajaa. Kesän 2007 tuotto oli kohtuullinen, noin 700 euroa. Kasvienmyynti ei kuitenkaan ollut riittävän tuottoisaa parin seuraavan vuoden aikana ja klubi luopui siitä.

Karjalohjan oma isännänviiri

Hanke puuhata Karjalohjalle oma isännänviiri oli monivaiheinen. Lupa kunnan vaakunan käytöstä edellytti myös Karjalohjan kunnan päätöksiä. Länsi-Uusimaa lehti uutisoi 10.6.2000, milloin ”kunnan vaakuna liehuu aikanaan isännänviireissä”? Sittemmin viiristä on tullut klubin varainhankinta-aktiviteetti. Viiriä myydään nykyisin 60 euron kappalehintaan.

Muita kokeiltuja aktiviteetteja

Ensimmäisten toimintakausien aikoihin klubi on kokeillut myös muita kuin em. aktiviteetteja. On osallistuttu paperinkeräykseen, metsänistutukseen, joululyhteiden ja jätkänkynttilöiden tekoon sekä omenatuoremehun myyntiin. Klubi on osallistunut myyjänä piirin järjestämiin arpajaisiin ja leijona-aiheisten joulukorttien myyntiin. Klubin piirissä on pohdittu monia muita rahankeräysaktiviteetteja. Näitä ovat olleet omenoiden keruu ja pakkaus ja leijonakirpputori.

Piirin / Liiton ohjaamat aktiviteetit

Punainen sulka

Punainen sulka on ollut varsin mittava valtakunnallinen hanke. Punainen Sulka –operaatioon osallistuminen ei ollut vuosittaista, se on toteutettu muutaman vuoden välein toimintakauden pituisena projektina, viimeksi vuonna 2006. Klubin toiminnan alkuvaiheeseen osuneen Punainen Sulka-aktiviteetin tavoitteena oli hankkia rahaa 25.000 mk, joka saatiin selkeästi kokoon. Kiitos tästä on osittain osoitettava Lohjan ja Virkkalan klubeille, joiden kanssa klubi oli järjestämässä tempauksia Tanhuhovissa. Klubin ansioituneita Punainen sulka –veljiä ovat olleet Veljet Heikki Uusi-Äijö, Jaakko Saari, Kari Uittamo ja Pentti Kilpinen. Punainen Sulka –operaatioon osallistuminen ei ollut vuosittaista.

Punaiseen sulkaan liittyvä leijonien yhteispohjoismainen kampanja YK:n vanhusten teemavuonna 1999 oli merkittävä kampanja myös LC Karjalohja-Sammatissa. Suomen leijonien tavoite oli 35 mmk, yli 1.000 mk / lion. Vuosina 1998 - 1999 klubin ”sulkatilillä” oli 33.700 mk eli asetettu tavoite klubin jäsentä kohti oli ylitetty. Myös lionspiiri muisti klubin menestyksen kiitoksin. Punainen Sulka–tuotto kohdennettiin seuraavasti:

- 30 % vanhusten itsenäiseen selviytymiseen. Jokainen klubi sai keräämistään varoista 30 %. Pohjolan Punainen Sulka–keräyksen tämän tuotto-osuuden kohdentamisesta vastasi jokainen Suomen lionsklubi itsenäisesti (vrt. lahjoitukset). - 50 % yhteistyökumppaneiden sotainvalidi-, veteraani- ja vanhustyötä tekevien järjestöjen osoittamiin kohteisiin. - 20 % vanhuusiän sairauksien tutkimukseen Pohjoismaissa tavoitteena vanhuusiän elämänlaadun parantaminen tehokkailla hoitomenetelmillä. 24

Keräyksiä toteutettiin runsaasti 1990-luvun lopulla, jolloin keräysten tuotto oli liki 30.000 markan luokkaa. Klubin menestystä Punainen Sulka–kampanjassa osoittaa se, että klubi sain ”kunniakirjan lisäksi pohjoismaisen sulkaviirin” (ptk/14.4.2000).

Sight First I ja II

Lionit ovat kansainvälisesti työskennelleet melkein 100 vuoden ajan hankkeissa, joilla on pyritty estämään sokeutumista, palauttamaan näkö ja parantamaan satojen miljoonien ihmisten näönhoitoa kaikkialla maailmassa. LC Karjalohja-Sammatti on osallistunut Sight First I ja II –kampanjoihin lahjoituksin.

Kakkoskampanjan yhteydessä klubi lahjoitti yli 2000 dollaria vastaavan summan, joka oikeutti kahteen, Väinö Putkosen (kuvassa) ja Markku Vepsän, Melvin Jones –jäsenyyteen.

Kansainvälisissä hankkeissa säätiö Lions Clubs International Foundation (LCIF) toimii kanavana, jonka kautta kuka tahansa (henkilö, yhdistys tms.) voi osallistua kansainväliseen avustustoimintaan kaikkialla maailmassa. Lahjoitukset tässä kuten muissakin kansainvälisissä tempauksissa hoidettiin LCIF:n kautta.

Auditointi

Lions-Liitto teki vuonna 2007 sopimuksen mahdollisuudesta, että leijonat tekisivät auditointeja Tradekaliikkeissä. Klubin veljet Juvankoski ja Koistinen osallistuivat paitsi koulutukseen ja myös auditointeihin. Tuotto klubille oli merkittävä, noin 500 – 700 euroa vuosittain.

PALVELUAKTIVITEETIT

Jälkikäteenkin arvioiden LC Karjalohja-Sammatti on ollut näyttävästi mukana molempien kuntien tapahtumissa. Klubin alkuhistoriaan kuuluu useita talkoita, joissa veljet auttoivat paikkakuntien sotaveteraaneja tai –invaliideja. Jo vuonna 1979 toiminnan jatkuessa 2000- luvulle klubin veljet osallistuivat vanhusten kirkkokyyditsemisiin ja SPR:n järjestämiin tilaisuuksiin. Toistakymmentä vuotta klubi järjesti paikkakuntien koululaisille uintiretkiä Lohjan uimahalliin. Parhaimmillaan osallistujia oli runsaat 100 oppilasta. Yksittäisistä palveluaktiviteeteistä todettakoon vuonna 2002 klubin järjestämä teatteriretki Helsinkiin Karjalohjan ala-asteelle. Lions International on suosittanut lähes vuosittain klubeja tarjoamaan paikkakuntansa koululaisille ns. rauhanjulistekirjoituskilpailuja. LC Karjalohja- Sammatti on toteuttanut yhteistyössä koulujen kanssa mainitun kirjoituskilpailun Useana vuonna. Klubi on palkinnut parhaita kirjoituksia pienimuotoisella stipendeillä. 25

Suomen tasavallan täyttäessä 80 vuotta vuonna 1997 klubi järjesti aiheeseen liittyen koululaisille kirjoituskilpailun. Jälleen parhaita palkittiin klubin toimesta. Alla esimerkki, kuinka kirjoituksessa onnistuttiin. Tekstissä ei ole kirjoittajan nimeä. Käsialasta päätellen kirjoittaja lienee ollut aivan ensimmäisellä luokalla. Kirjoitus on loistava. Näin kirjoituksessa edetään:

”Suomi 80 v.” (otsikon tasolla Suomen lippu ja kaksi pikaria klikattuna yhteen, tarkoittaa maljanjuontia)

”Suomi itsenäistyi vuonna 6.12.1917. Suomi on aika puhdas maa. Minä asun Karjalohjalla. Minä synnyin v. 1988. Suomi on ollut noin 80. v. itsenäinen. Minä asun maatilalla. Meillä on noin 14 lehmää, 80 kanaa, 10 pupua, 4 kissaa, noin 10 vasikkaa ja 9 ihmistä. Suomen Presidentti on Martti Ahtisaari. Meillä on 2 kerroksinen talo. Talvi sota alkoi 30.11.v.1939. Suomi on Tasavalta. Meidän mummula on kaksikerroksinen. Lännessä puna-armeia murskasi 12.2.1940 Pääaseman. Suomen sotina käytettiin Hevosia. Suomen Suomen maa naapurit ovat Norja, Ruotsi ja Venäjä.

Suomen ensimmäinen Presidentti oli Kaarlo-Juho stål berk. Fanni Maria Luukkonen, joka oli Lotta kenraali. kuoli Helsingissä 27.10.1947. Fannin johdolla Lotta Svärdiestä kehittyi suuri vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö.”

Palveluaktiviteetteihin kuuluivat myös paikkakuntien palvelutalojen kahvitukset, veteraanien kahvitus, sotahistoria-iltojen kahvitukset Päiväkummussa sekä viime vuosina MLL:n järjestämiin puistoruokailujen kustannuksiin osallistuminen. Yhteistyö MLL:n kanssa ei jää edellä mainittuun – yhteistyötä löytyy myös päiväkodin aidantekototalkoissa. 1990- luvun alussa klubi osallistui äitienpäiväkahvituksiin paikkakuntien Marttojen kanssa.

Tienvarsisiivous

Vuodesta 1991 klubin jäsenet ovat osallistuneet molemmilla paikkakunnilla tienvarsisiivouksiin. Aktiivisuus ei ole ollut kovin suurta, mutta parhaimmillaan vuonna 2003 veljiä osallistui siivoukseen 16 veljeä. Viime vuosina osallistuminen on ollut vähenemään päin.

Pyöräilykypärät

Helmikuun 1992 kuukausikokouksessa klubi päätti jakaa paikkakuntien ekaluokkalaisille pyöräilykypärät. Tavoitteena oli lahjoittaa laadukkaat kypärät, joita lapset todella käyttäisivät. ”Painotettiin kypärien näyttävyyttä, koska lapset ovat muotitietoisia” (ptk/10.4.2010). Ensimmäiset luovutettiin koulujen edustajille, mutta tuon jälkeen veljet vuorollaan (kuvassa veli Ilkka Salonen ja Sammatin koulun oppilaita) ovat käyneet ne luovuttamassa henkilökohtaisesti kullekin oppilaalle samalla sisällyttäen pienen annoksen turvallisuustietoutta. Vuonna 1995 26 kypärien jakelun piirissä olivat kaikki kolme paikkakuntien ala-astetta, mukaan lukien myös Sammatin Vapaa Kyläkoulu. Paikkakuntien ekaluokkalaisten määrä on vaihdellut 32 oppilaasta 42 oppilaaseen. Vuonna 1993 kypärän hinta oli 75 markkaa ja vuonna 2009 toimitettuun 42 kypärään klubi osallistui 1138 eurolla. Vuoden 1992 jälkeen klubi on jakanut paikkakuntien ekaluokkalaisille noin 600 pyöräilykypärää. Toivon mukaan niitä on käytetty ja niistä on ollut apua. Toimintakautena 2011-12 luovutukset päätettiin sirtää koulujen toivomuksesta keväälle aiemman syyslukukauden alun ajankohdasta.

Lions Quest opettajille

Paikkakuntien koulut on huomioitu muutoinkin kuin pyöräilykypärillä. 2000-luvulla klubi on kustantanut Karjalohjan ja Sammatin opettajille Lions Quest –koulutusta. ”Lions Qust – apua ennen ongelmia”: opettajakoulutusohjelman tavoitteena on auttaa silloin, kun ongelmia ei vielä ole – tai ne ovat vasta kehittymässä koululaisten parissa. Lions tukee vanhempia ja koulua heidän kasvatustyössä. Auttaa lapsia ja nuoria tulemaan paremmin toimeen sekä itsensä että ympäristönsä kanssa. Ohjelmalla siis rakennetaan helpompaa huomista meille kaikille. LC Karjalohja-Sammatti on päätöksellään kustantanut kymmenkunnalle paikkakuntien opettajalle ko. koulutuksen. Koulutusohjelma on maksanut noin 350 euroa osallistujaa kohden. Paikkakuntien koulut ovat olleet erittäin tyytyväisiä koulutusohjelmaan.

Lähes jokainen koulutettu opettaja on vieraillut klubissa kertomassa kokemuksiaan saamastaan koulutuksesta.( Kuvassa Timo Aunio Sammatin koulusta.)

Katteluksen veteraani-iltamat 23.4.2005

Huhtikuussa vuonna 2005 pidetyt Katteluksen veteraani-iltamat oli erinomainen esimerkki osallistumisesta paikkakuntien yritysten ja yhdistysten yhteistyöstä. Aloitteen hyväntekeväisyystapahtuman järjestämiseksi teki Katteluksen isäntäväki Kaarina ja Erik Nordström. Aloitteen mukaan tuotto lahjoitettaisiin kokonaisuudessaan Karjalohja- Sammatin rintamaveteraanit ry:lle. Kattelus oli järjestänyt samanlaisen tilaisuuden jo muutama vuosi aiemminkin. Nordströmit pyysivät LC Karjalohja-Sammatin veljiä avustamaan tapahtuman toteuttamisessa. Tapahtumaa tukivat lukuisat paikalliset yritykset ja muut yhteisöt taloudellisesti tai osallistumalla järjestelyihin talkoohengessä. Illanviettoon osallistui parhaimmillaan 110 vierasta. Klubin rooli tilaisuuksissa oli olla vastaanottamassa vieraita. Vuoden 2005 tilaisuuden tuotto, 3440 euroa, luovutettiin Karjalohja-Sammatti rintamaveteraaneille kokonaisuudessaan.

Yksittäisiä palveluaktiviteetteja

- osallistuminen oppaina sokeiden polkupyöräviestiin 1978 - järjestetty Kaunialan Sotavammasairaalan ohjelmaan ja lahjoitukseen - muutamat talkoot liittyen sotainvalidien tai –veteraanien avustamiseen sekä talkoot kesäsiirtolassa - osallistuminen Karjalohjan SPR:n joulujuhlien ja veteraanien tilaisuuksien kuljetuksiin - järjestetty koululaisille uintiretkiä - järjestetty kahvitilaisuuksia vanhusten palvelutaloilla - osallistuminen Sammatin SPR:n nälkäpäivätempaukseen 1990 - järjestetty kävelymaaottelu 1993 - osallistuminen paperinkeräyksen organisointiin toiminnan alkuvuosina

HUOMIONOSOITUKSET JA STIPENDIT

Palkitseminen

Klubin palkitsemisohjesäännön pohjana on käytetty Lions-liiton antamia ohjeita. Kullakin klubilla on omat ohjeet myös palkitsemisien osalta. Aika ajoin klubi on ohjeitaan päivittänyt. Palkitsemisen osalta ohjeita muutettiin toimintakaudella 2000 – 2001.

Palkinnon myöntämisen yleiset perusteet ovat:

- Yhdestä ansiokkaasta työstä palkitaan vain kerran - palkitsemisen perusteena on 100 % osanotto klubikokouksissa. Pitkäaikainen sairaus tai työskentely toisella paikkakunnalla ja paikattu poissaolo suo mahdollisuuden poiketa em. vaatimuksesta. - ensisijaisesti palkinnon myöntää klubipresidentti, toissijaisesti piirikuvernööri ja viimeisenä klubihallitus - vuosittain luovutettava 100 % jäsenen pinssi ei ole palkinto.

Toimintakauden 2000 – 2001 palkitsemisohjeiden päivittämiseen oli myös konkreettinen syy. Toimintakauden klubipresidentti Raimo Uittamo (perustajajäsen) käynnisti vuosittain kiertävän huomionosoituksen ansioituneelle lionille.

Klubin vuoden lion –kiertopalkinnon säännöt (vahvistettu 11.1.2001):

1. Presidentti myöntää Leijonapatsas –palkinnon klubin parhaaksi arvioimalleen leijonalle vuodeksi kerrallaan ansiokkaasta lionstyöstä. a. Perusteluina mm. LC-aatteen edistajä b. Klubitoiminnan aktivoija c. esimerkillinen ja aktiivinen lion 2. Kiertopalkinto luovutetaan toukokuun klubikokouksessa ja palkinta on palautettava viimeistään maaliskuun kokouksessa presidentille 3. Kiertopalkinnon saajalle luovutetaan kunniakirja ja Lion of the Year – rintamerkki 4. Kunniakirja numeroidaan ja siihen kirjataan palkinnon myöntämisperusteet 5. Kiertopalkinnon saajista pidetään luetteloa perusteluineen. Luettelo säilytetään sihteerin kansiossa. 28

LC Karjalohja-Sammatin ensimmäinen vuoden lions-palkinnon saaja oli Heikki Westerlund ja perusteena oli ”esimerkillisenä ja aktiivisena lionina on näyttänyt mallia nuoremmille jäsenille”. Vuoden leijonien saajat perusteluineen liitteenä.

Piirin myöntämät ansiomerkit

Näitä ovat saaneet: Matti Uittamo (1) Väinö Honkasalo (1) Kari Uittamo (2) Pentti Kilpinen (1) Markku Vepsä (2)

Kauden 2002-2003 piirikuvernööri Kalevi Ourama myönsi ansiomerkin myös Mallu Uittamolle avustamisesta silloisen piirisihteerinsä Karin työssä.

Kunniakäynnit Hietaniemen sankarihaudalla

LC Karjalohja-Sammatti on jokaisen toimintakauden aikaan keskustellut mahdollisuudestaan osallistua Lions-piirien 107-N & 107-B järjestämästä kunniakäynnistä Hietaniemen sankarihaudoilla tammikuun toisella viikolla. Pöytäkirjojen mukaan klubi on osallistunut ehkä kolmannekseen tapahtumista. Tilaisuuden ohjelma on toistunut vuodesta toiseen sisältäen marssin haudoille, laulun, puheen, rukouksen, seppeleenlaskun sankariristillä, seppeleenlaskun Suomen Marsalkan haudalla, laulun ja marssin haudoilta. Klubin jäsenten kertoman mukaan tilaisuudet ovat olleet hyvin vaikuttavia.

Vuosittainen seppeleenlasku sankarivainajien haudalle

LC Karjalohja-Sammatti on kunnioittanut sankarivainajien muistoa vuosittain laskemalla seppeleet itsenäisyyspäivänä molempien seurakuntien hautausmailla. Asia on ollut omana kohtanaan kuukausikokouksissa, joissa on nimetty seppeleen laskijat.

Stipendit koululaisille

Lähes klubin perustamisesta lähtien klubi on lahjoittanut Karjalohjan ja Sammatin kouluille stipendejä. Niitä on luovutettu molempien koulujen sekä viidennen että kuudennen luokan tyttö- ja poikaoppilaalle. Valinnan ovat tehneet luokkien opettajat klubin antaman ohjeistuksen mukaisesti. Eräässä vuoden 1983 pöytäkirjassa todetaan stipendien luovuttamisen perusteeksi seuraavan: ”Leijonahenkisemmälle tytölle ja pojalla 150 mk”. Perusteena lienee myöhemmin ollut menestyminen opinnoissa. Tästä on mainintakin 12.5.1988 kokouksen pöytäkirjassa, jossa todetaan ”kahdelle parhaalle” oppilaalle”. (Kuvassa Sammatin koulun stipendien saajat ja Kari Uittamo.)

Toimintakaudella 2000 – 2001 täsmennettiin myös klubin myöntämien stipendien myöntämisperusteita seuraavasti:

”Stipendit voidaan myöntää klubikokouksen vuosittain hyväksymän suuruisena toiminta- alueen koulujen yhden tai useamman luokan oppilaille. Myöntämisperusteena on: a) luokan toverihenkeä parhaimmin ylläpitävälle/edistävälle oppilaalle, josta annetaan koulujen rehtoreille kirjallinen ohje hyvissä ajoin ennen lukukauden päättymistä tai b) johonkin lionien myöntämään kilpailuun osallistuneelle oppilaalle, jota luokan opettaja suosittelee.

Sammatin Vapaaseen Kyläkouluun stipendejä ei ole alkuaikojen paria kertaa lukuunottamatta toimitettu. Perusteluna on koulun oma toivomus: ”Kyläkoululle ei stipendejä koulun johdon antaman toivomuksen mukaan” (ptk 12.5.2000).

Miikka Kallion esityksestä stipendikäytäntöä laajennettiin vuodesta 2005 lukien: ”stipendejä jaetaan myös Virkkalan Järnefeltin yläasteen 9. luokan parhaalle karjalohjalaiselle ja Lohjan Anttilan koulun 9. luokan sammattilaiselle oppilaalle” (ptk 12.5.2005).

Stipendi on määrältään pienehkö (tätä nykyä 25 euroa ala-asteille ja 50 euroa yläasteille), mutta koulut ovat niitä arvostaneet. Klubi valitsee keväisin stipendien luovuttajat jäsenistään. Yhteenvetona todettakoon, että noin 30 vuoden aikana runsaat 250 paikkakuntien oppilasta on käynyt pokkaamassa saamansa stipendin. Stipendikäytännön aikana niihin sijoitetut varat ovat nykyrahassa noin kuudentuhannen euron luokkaa.

LAHJOITUKSET

Pöytäkirjojen mukaan klubin on toimintansa aikana tehnyt noin 130 avustus- tai lahjoituspäätöstä. Klubin tekemät avustukset ja lahjoitukset on aktiviteettien tapaan jaettavissa kahteen ryhmään. Toisaalta ovat avustukset ja lahjoitukset, jotka klubi on tehnyt omasta aloitteestaan tai klubille lähetetyn hakemuksen johdosta. Toisaalta avustus- ja lahjoituspäätöksiä on tehty joko kansallisen tai kansainvälisen lionskampanjaan liittyen. 30

Avustuksiin ja lahjoituksiin käytetty määrä ilmenee hyvinkin tarkkaan pöytäkirjoista, mutta sen laskeminen on liian työlästä. Määrä on – jo lionsperiaatteenkin mukaan – sama kuin mitä eri aktiviteeteilla on yleisöltä kerätty ja erilaisilla tempauksilla hankittu. Juuri tästä syystä klubit on velvoitettu pitämään aktiviteetti- ja hallintotilin erillään. Luettelo tehdyistä avustuksista ja lahjoituksista ei ole täydellinen, mutta on enemmän kuin suuntaa-antava. Niiden suuren määrän vuoksi tyhjentävää listausta ei liene tarkoituksenmukaista tehdä.

Klubin oma-aloitteiset lahjoitukset

Ensimmäinen lahjoitus oli Karjalohja- Sammatin vanhainkotiin luovutettu televisio 1977

Tässä on paikallaan asiakirjamateriaalista löytynyt ote television luovuttaneen klubin presidentin pitämästä puheesta: ”Sanotaan, että kansa, joka ei huolehdi lapsistaan ja vanhuksistaan, ei ansaitse arvostusta, eikä sillä ole tulevaisuutta. Me kyllä näemme ja me tiedämme, että teillä rakkaat vanhuksemme ovat olot varsin mukavat, teistä huolehditaan hyvin. Teillä on elämänne varsin täsmällistä. Teillä on ruokailuajat ja muut toimet täsmällisiä. Teillä on lämmintä ja turvallisuutta. Mutta tästä kaikesta huolimatta, teiltä saattaa puuttua jotakin. Te olette täällä erillänne rakkaista omaisistanne ja teiltä puuttuu ikään kuin oma itsenäisyytenne……

Alla on luettelot lahjoituksista / kohteista, joihin ryhdyttiin klubissa tehdyn esityksen johdosta ja toisaalta lahjoituksista / kohteista, joihin on ryhdytty leijonaorganisaation suosituksesta. Luettelo on koottu pöytäkirjamerkinnöistä. Kohteen perässä on mainittu lahjoitusvuosi / vuodet.

Klubin oma-aloitteiset lahjoitukset / kohteet

- Paikkakuntien vanhainkodit ja palvelutalot / lähes joka vuosi 2000-luvun alkuun saakka - Kaunialan Sotavammasairaala, potilasyhdistys / 1979, 1981, 1991 ja 1994 - Sammatin SRK, lapsi- ja nuorisotyö / 1982 - Sammatin SPR / 1982 ja 1983 - Elias Lönnrotin säätiö / 1983 ja 1988 - Sammatin Sampo / 1979, 1985, 1990 ja 1993 - Karjalohjan Urheilijat / 1985 - Paikkakuntien koulut (mikrotietokoneet) / 1986 - Harjun Kiipeilijät / 1986 31

- Lohjan aluesairaala / 1987 - Karjalohjan nuorisoaseman kesäleiri / 1988 - Karjalohjan kirkon kattamisrahasto / 1989 - Karjalohjan Nuorisoseura /1979, 1989 ja 2008 - Karjalohja kirkkokuoro / 1995 - Sotainvalidit ja rintamaveteraanit / 1995, 1997, 2003, 2005 ja 2010 - Sammatin Historian Tuki / 1998 - Päiväkodit / 2002 - 4H-kerho / 2003 - Kuntien nuorisotyö / 2005 ja 2009 - VPK:n nuorille / 2007 - Papua Uusi Guinea / 2007 ja 2008 - Karjalohjan puistoruokailu (MLL:n järjestämä) / 2010 ja 2011 - Sammatin MLL / 2010 ja - Partiolippukunta Sammatin Solmut / 2010

Leijonaorganisaation suosittelemat lahjoitukset / kohteet

- Joulumaan kannatusyhdistys / 1978 - Diabetes / 1979 ja 1982 - Munuaisliitto / 1980 - Eurooppaleirin tappion peittäminen / 1980 - Nuorisoleirien tukeminen / 1980, 1987 ja 2005 - Vammaisten hyväksi / 1981, 1993 ja 1996 - Syövän torjunta / 1982, 1986 ja 1991 - Näkövammaisten Keskusliitto / 1983 - LCIF, taustalla eri kohteita / 1983, 1985, 1990, 1991, 1992, 1993, 1994 ja 2002 - Annansilmäkeräys (näkövammaiset) / 1984 - Operaatio sata polkupyörää / 1985 - Egvador –projekti / 1987, 1988 ja 1989 - Valtakunnallinen Invalidiliitto / 1988 - Pojista Miehiksi-keräys / 1989 ja 1991 - Lions Liitto (juhlarahasto) / 1990 - Arne Ritari-säätiö / 1992, 1996, 1997 ja 1999 - Lahjoitus Lions-taloon / 1993 - Kartasto Eestin koululaisille / 1994 - Auta Inkeriä Nousemaan / 1994 - Kosovokeräys / 1999 - Best-lehden talkoot / 1995 - Leo-Foorumi / 1997 - Coast Camp-leiri / 1997 - Aurinkokeittimiä Afrikkaan / 1999 - Ronald MCDonald Lastentalo / 2000 - MediHeli / 2000 - Piirin tukimaksut / 2004 ja 2007 - SPR:n katastrofirahasto - Suomi johtoon / 2005 ja 2006 32

- Sight First Campaign / 2007 ja 2009 - Luonnonkatastrofit ym: Haiti (2010), Pakistan ja Haapsalu (2010) ja Japani/tsunami (2011)

RETKET JA MUU OSALLISTUMINEN

LC Karjalohja-Sammatti on tehnyt 1980-luvusta lähtien retkiä eri kohteisiin. Näihin ovat osallistuneet myös ladyt. Kohteet rajoittuivat pääosin Etelä-Suomeen, esimerkiksi Tytyrin kaivos 1983, Suomenlinna 1984, Porvoo 1987, Lohjan järjestetty luontopolku 1987 Saaristomeren kansallispuisto 1994, Elcotek 1996 ja LC Nummen pöytäjuhlat 1993.

Myös teatteriretkiin ladyilla on ollut mahdollisuus osallistua. Teatterissa klubilaiset ovat käyneet ainakin Kansallisteatterissa 1999, Helsingin kaupunginteatterissa 2001 ja Mustion kesäteatterissa 2006. Pöytäkirjoistakin löytyy veljien tuntemuksia teatteriretkistä, mm. ptk 14.5 1997: ” Teatterimatkasta (1.4.2007, Helsingin kaupunginteatteri, esitys ”Mestariluokka) hyviä kommentteja. Hyvä esitys ja virkistävä matka virvokkeilla höystettynä, Kiitokset presidentille sekä erityisesti ladyille tarjoilun kiitettävästä toiminnasta. Kevyt iltapala oli oikein maukasta”.

Kaunialan sotavammasairaalassa klubilaiset ovat käyneet ainakin kolmasti (1981, 1991 ja 1994) samalla järjestäen sinne ohjelmaa ja lahjoituksen. Klubin edustajina kuvan tilaisuudessa veljet Väinö Putkonen ja Martti Lassila.

Klubin on pyrkinyt huomioimaan paikkakuntien tapahtumat nimeämällä niihin edustajansa. Yleensä osallistuja on ollut presidentti ja/tai sihteeri. Lisäksi on pyritty huomioimaan lähialueen lionsklubien merkkipäivät.

Taljanvaihto on tilaisuus, jossa tehtävistään luopuva sekä presidentti, rahastonhoitaja että sihteeri luovuttavat arvokkaasti tehtävänsä tulevan kauden virkailijoille. Käytännössä tehtävien vaihto ao tilaisuudessa on tapahtunut vain presidenttien kesken. Pöytäkirjojen mukaan tilaisuuksia on pidetty lähes poikkeuksetta 1990–luvun puolivälistä lukien. Taljanvaihdot on pyritty pitämään kesäkuun puolivälissä. Niihin on osallistuttu kiitettävästi. Viimevuosina taljanvaihto on pidetty usein Päiväkummun saunalla, mutta tilaisuuksia on ollut laavuilla ja esimerkiksi LC Lohja/Harjun junailemana mustiolaisella kesämökillä.

LC Karjalohja-Sammatilla on ollut tapana kokoontua yhteen muulloinkin kuin kuukausikokouksissa. Klubin historian alkuaikoina klubin jäsenet kokoontuivat hyvinkin runsaslukuisasti joidenkin aktiviteettien parissa. Kuten aiemmin on kerrottu näitä ovat olleet metsänistutukset, heinätalkoot ja etenkin Hakosen siivoustalkoot. Viimeksi mainittuun osallistui parhaimmillaan jopa 40 henkeä: mukana oli runsaasti ladyja ja myös nuorisoa.

Yksittäiset jäsenet ovat osallistuneet joko klubin valtuuttamana tai yksityisluoteisesti vaikka mihin. Matti Uittamo osallistui 15 - 16.8.1992 LC Paraisten järjestämään ”Löysä lauantai”- 33 tapahtumaan. Kuinka löysää Paraisilla oli, ei pöytäkirja kerro. Lionssääntöjen mukaisesti kokouksessa läsnäolo on paikattavissa esim. toisen lionsklubin kokoukseen osallistumisella. Vierailut eri klubeihin ovat myös normaalia Lions-toimintaa. Pöytäkirjoissa on näistä joitakin merkintöjä: Kari Uittamo vieraili 1984 LC Kuopio/Kallaveden ja 1995 LC Tampere/Kaakinmaan kokouksissa. Kaakinmaan klubin osallistumistodistuksessa todetaan: ”Kelpo Lions-veljen ei tarvitse peljätä tulevansa ruoskituksi kaakinpuussa”. Pöytäkirjojen mukaan Markku Vepsä on vieraillut kahdesti ulkomailla: vuonna 2007 Espanjassa Fuengirolassa ja 2008 Club De Leones Torremolinosissa.

Klubin jäsenissä on kaikkina aikoina löytynyt kalastajia. Tästä viestii pöytäkirjaukset pidetyistä pilkkikilpailuista. Ensimmäiset pilkkikilpailut piti olla jo talvella 1977, mutta aikainen kevät yllätti ja pilkkiminen peruuntui. Todettakoon, että näin on käynyt muutamia kertoja myöhemminkin. Esimerkkinä tiukasta kilpailuhengestä toimikoon 4.4.2009 pidetyt pilkit. Laavutilaisuus oli Karjalohjan laivarannassa. Pilkkimisen lisäksi ohjelmaan kuului esitelmä sekä olut- ja viininmaistajaiset. Pöytäkirja toteaa ”Jään pinnalle nousi 147 kalaa. Jokainen näistä oli alle kilon. Sammattilaisten yhteissaalis oli 88 kalaa ja ja karjalohjalaisten kotikenttäedustaan huolimatta 59 kalaa. Voittaja oli veli Junikka.” Klubin jäsenet ovat osallistuneet myös muiden klubien järjestämiin pilkkikilpailuihin. Veli Pentti Kilpinen kuvassa esittelee komeaa kalasaalistaan.

Jäseniä on kiinnostanut muukin kilpailu kuin pilkkiminen. Vuonna 1998 Matti Leijola voitti hopeaa valtakunnallisissa Lioins–suunnistuskilpailuissa. Samainen Leijola menestyi myöhemminkin. Pöytäkirja 13.1.2005: ”Suomen lionien SM-suunnistuskisoissa Matti Leijola voitti kultamitalin sarjassa M-60” Kokouksessa sammattilainen presidentti onnitteli ylpeänä sammattilaista voittajaa. Karjalohjalaisten tuntemuksia on kuvattu tyyliin ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”. Pöytäkirjojen ulkopuolelta saadun tiedon mukaan mainittu Leijolan kultamitali ei ollut Leijoloille ainoa – Matin poika, veli Jouni on voittanut vastaavan mitalin nuorempien sarjassa 2000-luvulla. Eräs jäsen osallistui 9.1.1992 Nilsiässä leijonapujotteluun kuukausikokouksen valtuuttamana. Kutsuja on vuosien varrella tullut moniin golf-kilpailuihin. Näihin osallistumisia eivät pöytäkirjat kerro. Vuonna 2008 klubi nimesi joukkueensa (R Uittamo, Kilpinen, Jaakkola ja Sarakivi) Päiväkummussa pidettyyn Curling –otteluun. Vastassa oli Karjalohja Eteläiset Hirvimiehet. Pöytäkirja hehkuttaa: ”Sijoitus kunniakas toinen sija”. Etenkin klubin historian alkuaikoina klubin jäsenet osallistuivat useisiin omissa sekä naapurikunnissa järjestettyihin hiihtokilpailuihin ja tietenkin verenmaku suussa. Klubi on mm järjestänyt Sammatin koulun alueella yhdet lohkon hiihtokilpailut. Palkinnot olivat paikkakunnan omien käsityöläisten tuotteita. Tavoite oli aina sama: tärkeintä ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto.

Keväisissä kokouksissaan LC Karjalohja-Sammatti muiden klubien tapaan nimesi vuosittain edustajansa sekä piirin että myös valtakunnallisen liiton kokouksiin. Klubi on ollut edustettuna lähes poikkeuksetta piirin kokouksissa parin edustajansa turvin, yleensä aina mukana presidentti. Kuukausikokous pyrki jollakin tavalla evästämään edustajia piirin kokouksiin. Piirin kokoukseen 18.4.1979 osallistuivat presidenttinä Väinö Putkonen ja sihteeri Kari Uittamo. Pöytäkirjan mukaan edustajia evästettiin kokoukseen seuraavasti: ”Piirin vuosikokoukseen klubista osallistuville annettiin vapaat kädet äänestää piirikuvernöörin vaaleissa, kuitenkin niin, että heillä on yhteinen ehdokas”.

Vuosikokoukset

Klubin edustusaktiivisuus Lions -Liiton vuosittaisissa kokouksissa lienee ainakin hyvä. Klubin aktiivisen osallistuja ko. kokouksiin lienee Kari Uittamo. Hänen ”tikapuunsa” on moniportaisin klubissa. Tikapuut rakentuvat niin, että jokaisesta liiton vuosikokouksesta ja kansainvälisestä kokouksesta tikapuihin tulee yksi askelma. Toiseksi eniten klubin jäsenistöstä tikapuiden askelmia lienee Risto Ali-Alhalla. Tikapuut eivät ole ansiomerkkejä, niitä kannetaan vain kokousasuissa. Tikapuita ei käytetä esimerkiksi lionsjuhlissa juhla- puvun kanssa. Kari Uittamon tikapuissa on 29 askelmaa.

JÄSENTEN KOKEMUKSIA KLUBIN TOIMINNASTA

LC Karjalohja-Sammatti on pyrkinyt pitämään jäsenmääränsä hieman alla kolmessakymmenessä. Kaiken kaikkiaan klubin jäsenenä on tai ollut noin 80 molempien kuntien miestä. Jäsenten erot klubista eivät ole viestineet klubin epäonnistumisesta toiminnassaan, vaan valtaosa eroista on perusteltu jäsenen muihin kiireisiin ja elämäntilanteisiin. Klubin hallitus on aina suhtautunut myönteisesti saamiinsa erohakemuksiin ja ero on ilman suurempia keskusteluja myönnetty. Erohakemuksissaan eroavat jäsenet ovat lähes poikkeuksetta arvostaneet lionstoimintaa.

Ensimmäisessä kappaleessa ”Lukijalle” kirjattu vuonna 2010 eronneen perustajajäsenen erohakemus kuvannee hyvin pitkäaikaisten jäsenten tuntemuksia klubin toiminnasta.

KLUBIN VUOSIJUHLAT JA JOTAKIN LEIJONARUOKAA

Oma lukunsa on LC Karjalohja-Sammatin järjestämät klubin vuosijuhlat. Niitä on vietetty ainakin seuraavia merkkipaaluja ohitettaessa: 10, 20, 25 ja 30 vuotta. Yleensä juhliin on osallistunut edustajia piiristä, alueelta, lohkosta ja naapuriklubeista. Klubin juhliessa 20- vuotistaan pöytäkirjaan (10.4.1997) on kirjattu: ”vuosijuhla 20-vuotta, kulut 6935,84 mk, - välitettiin piirikuvernöörin kiitokset onnistuneesta ja mieliinpainuvista juhlasta”.

20-vuotisjuhlat olivat 8.3.1997 Salossa Areena Rikalassa. Kutsun mukaan ohjelma oli lionsklubeille tyypillinen sisältäen mm. musiikkia, huomionosoituksia, historiaa ja piirikuvernöörin tervehdyksen, jne. Juhlaillallisella leijonat söivät 180 markan illalliskortin hinnalla alkupalaksi korvasienikeittoa ja karjalanpiirakkaa, pääruoaksi jäniksen filettä calvadoskastikkeessa hasselbackanperunoiden kera sekä jälkiruoaksi tyrnijäädykettä. Tilaisuuteen osallistui piirikuvernööri ja LC Nummi vahvalla edustuksella, lisäksi LC Lohja/ Omenaiset, Lohja/Harju, Karis/Karjaa, Espoo/keskusta ja LC Suomusjärvi olivat kutsua noudattaneet. Juhlaväkeä kaikkiaan 70 henkeä. Musiikista huolehti Salon Seudun Musiikkiopiston rehtori opettajakolegansa kanssa.

25-vuotisjuhla 23.3.2002 vietettiin Lohjalla Metsola-salissa myös suurella joukolla: 55 henkeä ja useita klubeja edustettuna,

30-vuotisjuhla olivat 25.11.2006 Lönnrot Opistolla. Mukana oli useita piirin ja naapuriklubien edustajia. Pääruokana oli pesto-vuohenjuustobroileria.

LC KARJALOHJA-SAMMATTI JA PAIKALLISLEHDET

Klubin aktiivinen toiminta on huomioitu paikallisissa lehdissä. Kaikki lehtijutut eivät liene tallessa. Länsi-Uusimaa ja Ykkössanomat –lehdet ovat säännöllisesti tehneet juttuja klubin tapahtumista. Länsi-Uusimaa on luovuttanut paljon palstatilaa klubin vaiheista: perustaminen, vuosijuhlat, lahjoitukset, jne. Vuonna 1986 Länsi-Uusimaa mm. julisti klubin lahjoituksesta seuraavasti: ”Karjalohjan ja Sammatin ala-asteet siirtyivät tietokoneaikaan”. Pari vuosikymmentä myöhemmin 4.4.2006 vastaavasti ”Lionsclub lahjoitti Karjalohjan ja Sammatin nuorisotilat digiaikaan”. Myös Arne Ritarin vierailut uutisoitiin molemmissa lehdissä. Myös valtakunnalliset lionskampanjat, kuten Punainen Sulka ja Sight First, ovat kiinnostaneet mainittuja lehtiä.

Klubi ilmoitti kuukausi- ja vuosikokouksista paikallislehdissä aina vuoteen 2004 saakka. Syyskuun 2004 kokouksesta kirjattiin ”päätettiin luopua kokousten ilmoittamisesta paikallislehtien järjestöpalstoilla – vain poikkeukselliset kokousajat tai –paikat ilmoitetaan”. 36

Julkiseen näkyvyyteen on aika ajoin kiinnitetty huomiota. Se oli yksi toimintakaudella 2008 – 09 laadituista viidestä teesistä.

MITEN JATKOSSA?

Kirjassa ”Leijonan jalanjälkiä” vuodelta 2000 todetaan LC Karjalohja-Sammatista: ”Mittavia ja hyvin hoidettuja aktiviteetteja, tempauksia ja talkoita, joiden tuotto on pyritty ohjaamaan omalle paikkakunnalle. Tuen saajien joukossa lähinnä sydäntä nuoret ja sotiemme veteraanit”.

Arvioinnista huolimatta klubin on jatkuvasti uusien haasteiden edessä. Klubissa ymmärretään, että toimintaa on kehitettävä ympäristön tarpeiden mukaisesti. Toimintakaudella 2003 – 2004 nimenomainen toimikunta mietti toimenpiteitä klubin kehittämiseksi. Toimikunta päätyi viiteen seuraavanlaiseen teesiin:

1) Uudet veljet

Klubimme tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa lisää nuoria, vereksiä voimia. Kummien rooli uusien veljien valinnassa on ensiarvoisen tärkeä. Kummien tehtävänä on valmistaa jäsenehdokas jäsenyyteen antamalla riittävän perusteellisesti informaatiota Lionismista, sen päämääristä, arvoista ja velvollisuuksista. Uusille veljille on annettava vastuunalaisia tehtäviä pienen totuttelun jälkeen. Vastuun kautta sitoutuminen, toiminnan motiivit ja Lionismin sisäistäminen lisääntyy.

2) Komiteat

Komiteoiden toimintaa on tehostettava. Komiteoiden tarpeeseen, toimialueeseen ka kokoon on nimeämisvaiheessa käytettävä tarveharkintaa aikaisempaa enemmin. puheenjohtajien tulisi olla myös hallituksen jäseniä, jotta asiat voitaisiin valmistella tehokkaammin.

3) Klubi-illat

Klubi-iltoja tulisi monipuolistaa ja elävöittää. Tailtwister voisi olla ohjelmakomitean puheenjohtaja, jonka tehtävänä olisi kehittää myös klubi-iltojen ohjelmallista sisältöä (vierailut yrityksissä, esitelmät, kilpailut, huumori).

4) Julkinen näkyvyys

Klubin julkista näkyvyyttä on parannettava. Yhteisiä toimintamahdollisuuksia alueen toisten klubien, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa on tutkittava. Tiedotussihteerin tehtäviin pitäisi kuulua automaattinen yhteydenpito paikallisiin lehtiin aina kun jotain merkittävää tapahtuu. Myös veljien henkilökohtainen panos näkyvyydessä ja Lionismin tunnetuksitekemisessä on arvokas. ”Kanna ylpeänä leijonamerkkiäsi”.

5) Aktiviteetit

Hyvin toimivia pitkäaikaisia aktiviteetteja on jatkettava (lämpötilaveikkaus, pyöräilykypärät, Hakonen ja torikahvitus). Uusia, vähemmän fyysisiä aktiviteetteja tulis kuitenkin kehitellä määrätietoisesti, jotta kaikki veljet voisivat osallistua niihin 37

täyspainoisesti. Pitäjien välinen terve kilpailuhenki tulee säilyttää piristävänä tekijänä kaikessa klubin toiminnassa.

Teesit ovat tarpeen edelleen. Niihin kun lisätään nykyisen presidentin asettaman toimikunnan viimeistään keväällä 2012 esittämät arvot – niin eiköhän näillä mennä toiset 35 vuotta!

LIITTEET 1) Klubin perustajajäsenet 2) Virka- ja tehtäväluettelo 3) Vuoden leijonat ja perustelut

Liite I Klubin perustajajäsenet

Aaltonen, Aulis Liikkeenharjoittaja Karjalohja

Alho, Erkki Teknikko Sammatti

Ali-Alha, Risto Maanviljelijä Karjalohja

Honkasalo, Väinö Agrologi, liikkeenharj. Sammatti

Huovila, Valde Metsäteknikko Karjalohja

Isopuro, Antti Maanviljelijä Sammatti

Jalava, Touko Kauppias Sammatti

Junttila, Reijo Kirkkoherra Sammatti

Juottonen, Olavi Autoilija Sammatti

Kunttu, Väinö Ylikonstaapeli Sammatti

Kääriäinen, Seppo Osastonhoitaja Sammatti

Lassila, Martti Pankinjohtaja Karjalohja

Leijola, Matti Maanviljelijä Sammatti

Leijola, Rauno Talousjohtaja Sammatti

Lestelin, Eino Piiriasentaja Karjalohja

Mantere, Heikki Maanviljelijä Karjalohja

Putkonen, Väinö Maanviljelijä Karjalohja

Piekka, Heikki Maanviljelijä Sammatti

Rimminen, Jouni Opettaja Sammatti

Riutta, Uuno Pankinjohtaja Karjalohja

Sarakivi, Rainior Apulaisnimismies Sammatti

Sinkkonen, Mikko Rakennustarkastaja Karjalohja

Stigell, Kauko Ylikonstaapeli Karjalohja

Uittamo, Kari Systeemisuunnittelija Sammatti

Uittamo, Matti Osastonjohtaja Sammatti

Uittamo, Raimo ATK-suunnittelija Sammatti

Uusi-Äijö, Heikki Aluemyymälänhoitaja Karjalohja

Westerlund, Heikki Sahanomistaja Karjalohja

Vikman, Kalevi Aluemyymälänhoitaja Sammatti