Järvimalmin Pelkistystä Haverissa Tuula Alanen (Rahastonhoit.) 12 KARI A

JULKAISIJA JA KUSTANTAJA: Tampereen Kivikerho ry

kotisivut: www.tampereenkivikerho.fi sposti: [email protected]

PÄÄTOIMITTAJA: Kari A. Kinnunen [email protected] p. 040 8455 930 ISSN-L 2323-5071 lehden aineistot päätoimittajalle ISSN 2323-5071 (painettu) Nro 4|2014 3. vuosikerta TOIMITUSKUNTA: Satu Hietala MINERALIA on nykyaikainen julkaisu, joka yhdistää paperilehtien ja nettijulkai- [email protected] semisen parhaat puolet. p. 050 348 6194 MINERALIA on tarkoitettu kaikille kivien tuntemuksesta, keräilystä, hionnasta, Jari Nenonen geologiasta ja mineralogiasta kiinnostuneille henkilöille. Lehdessä julkaistaan ar- [email protected] tikkeleita kivien ja mineraalien tunnistamisesta ja tutkimuksista. Toni Eerola [email protected] Kiviharrastajalle tärkeistä kivipaikoista, alan kirjallisuudesta, tapahtumista sekä retkistä julkaistaan lehdessä uutismaista ja taustoittavaa aineistoa. Tampereen TOIMITUSSIHTEERI, Kivikerhon toiminnasta on katsaus joka numerossa. LEHDEN ULKOASU JA TAITTO: Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa kirjapainossa painettuna julkaisuna ja Liisa Hertell, LH Viestintä nettilehtenä Tampereen Kivikerhon kotisivuilla [email protected] www.tampereenkivikerho.fi/index.php/mineralia p. 040 557 4700

PAINO: Tammerprint Oy, Tampere KANSIKUVA Meren antimia Tampereen maakuntamuseo MINERALIA-lehden Vapriikissa 12.12.2014 avatusta kivimuseosta. tilaushinnat: Museon kokoelmissa on 80 maasta yli 8000 - vuosikerta jäsenille 10 e/vsk kivinäytettä, jotka kaikki ovat diplomi-insinööri - vuosikerta ei-jäsenille 20 e/vsk Paavo Korhosen hankkimia ja Tampereen kau- - irtonumerot jäsenille 4 e/kpl - ei-jäsenille 6 e/kpl pungille lahjoittamia. Kuvat: Liisa Hertell

Tilaukset sähköpostitse: [email protected] tai puh. 040 557 4700

Tampereen Kivikerho ry:n Tässä numerossa: hallitus vuonna 2014: Liisa Hertell (pj) puh. 040 557 4700 3 Pääkirjoitus, KARI A. KINNUNEN Anna-Maija Rae (vpj) 5 LIISA HERTELL: Paavo Korhosen kokoelmassa ensiarvoista on kiven kauneus Martti Mäkelä (siht.) 8 JUHA LAURÉN: Järvimalmin pelkistystä Haverissa Tuula Alanen (rahastonhoit.) 12 KARI A. KINNUNEN: Olisivatko järvimalmit nykyteknologialla taloudellisesti kannattava kaivoshanke? Tarmo Grönqvist 16 ULLA V ARTIAINEN: Möhkön rautaruukki Ilomantsissa käytti järvimalmia Antti Kankainen 26 PAULI V ARTIA: Hakku - geologista tietoa kootusti Jukka-Pekka Lehtinen (kivipajavastaava) 29 PIRJO KOSKI: Piken rikas kivikausi 2014 puh. 040 707 5958 30 MARKO HAAPALA: Paras kamerani kivikuvaukseen 33 TONI EEROLA: Kirjaesittely: Kivipaja: Veturikatu 33, Tampere Kriittistä media-analyysiä: ei mitään uutta Talvivaarasta [email protected] 34 LIISA HERTELL: Katsaus Tampereen Kivikerhon toimintaan Kivipaja on kesätauolla.

2 Kiviharrastajan Kuvalehti P ÄÄKIRJOITUS

Järvimalmi on uusiutuva luonnonvara

autaa saamme kiittää mo- Alkumaapallo oli geologille kuin jät- tuskokeiden innostamana Mineralias- nien jalo- ja korukivien tiläismäinen masuuni, sillä aluksi se sa on nyt raudasta ja sen käsittelystä loistavista väreistä. Esi- suli. Raskaana metallina rauta vajosi useita artikkeleita. merkiksi safiirista, akva- pohjalle, alkumaapallon ytimeen, aivan Toinen vähintään yhtä rautainen mariinista ja kordieriitis- kuten masuuneissa. Rautaytimen pääl- aihe on Tampereen kivikerhon kunnia- Rta rauta tekee sinisiä, mutta jadeiitista, le jäi kehämäisesti kivivaippa ja ulom- jäsen ja Suomen tunnetuin korukivi- oliviinista ja epidootista vihreitä. Py- maiseksi kevein, kuonamainen kivien keräilijä Paavo Korhonen. Hänen roopista ja almandiinista rauta puoles- kuori. Mutta kivikuoreenkin jäi silti Metso-talossa sijainnut kivimuseonsa taan tekee punaisen. Raudan merkitys rautaa viitisen prosenttia. Vain happea, on viimein saanut uudet tilat Tampe- on kuitenkin paljon laajempi, sillä se piitä ja alumiinia on kuoressa rautaa reen museokeskus Vapriikista. Paavon on ihmiskunnan merkityksellisin me- enemmän. kiviharrastajilta ja yrittäjiltä varsin avo- talli. Nykykulttuuria on vaikea kuvi- Kun maapallolle vähitellen kehittyi kätisesti hankkimat kivinäytteet pää- tella ilman rautaa ja terästä. alkeellista elämää, pääsi ilmakehän sevät siellä innostamaan seuraaviakin Raudalla oli kiehtova rooli Suomen happipitoisuus kasvamaan. Tämä oli sukupolvia kiviharrastukseen kuten kaivosteollisuuden historiassa, sillä ratkaisevaa raudan kemiallisen kohta- Liisa Hertellin avajaiskuvista lehdes- metallien hyödyntäminen alkoi tuhan- lon ja malmien synnyn suhteen. Ra- sämme voimme havaita. Paavo Korho- sia vuosia sitten järvi- ja suomalmeis- pautumisessa maankuoresta meriin liu- nen toivoikin yhdessä monista anta- ta, kuten Kalevalan runoissa on rapor- ennut rauta alkoi tuossa vaiheessa ha- mistaan lehtihaastatteluista viime toitu. Sammosta on esitetty kymme- pettua, ja rautaa kerrostui pohjaan pak- vuonna, kun uutta museotilaa vasta niä tulkintoja, ja eräät niistä liittyvät suina kerroksina. Nykyään nuo kerros- etsittiin, että ”Kivimuseo innostaisi esihistoriallisen raudanvalmistuksen tumat ovat maapallon suurimpia rau- etenkin lapsia ja nuoria tutkimaan ja tietotaitoon, rautakuoppiin ja pajoihin. tamalmeja, ja niihin nykykulttuurim- keräilemään kiviä, sillä maailma on Periytyypä nykyinen rauta-sanamme- me, materiaalisilta osiltaan, paljolti täynnä valtavan ihmeellisiä kiviä.” kin muinaisruotsin (raud) kautta jär- perustuu. Marko Haapalalta saamme lehdes- vimalmin punaisesta väristä. Yleensä malmien synty on ainutker- sämme kaivattuja vinkkejä kivien help- Geologille raudan synty on kuin tie- tainen, uusiutumaton tapahtuma. Jär- poon ja vaivattomaan valokuvaukseen. teiskertomus. Jättitähtien kuolin- vimalmeja kuitenkin syntyy jatkuvasti Pirjo Koski puolestaan paljastaa, mikä kamppailut sinkosivat avaruuteen kaik- lisää, eli ne ovat hitaasti uusiutuvia hänelle kiviharrastuksessa on tärkeää. ki vetyä ja heliumia raskaammat alku- luonnonvaroja. On odottamatonta Yhteisöllisyys ja löytämisen ilo ovat var- aineet kuten raudan. Näistä aineksista huomata, että esihistoriallisen ihmisen maan jokaisen kiviharrastajan toivee- aurinkokunta, ja sen mukana maapal- malmienkäyttö oli aitoa vihreää tekno- na, mutta harvat ne niin voimakkaasti lo, vähitellen kasaantuivat kaasusta, logiaa, kuten kaikki luonnonvarojen pääsevät kokemaan kuin Pike. pölystä ja kivenkappaleiden yhteentör- käyttö siihen aikaan. Kari A. Kinnunen mäyksistä. Haverin viimekesäisten raudansula- Päätoimittaja

MINERALIA z 4 / 2014 3 Kiviä z kiviesineitä z koruja z tarvikkeita kiviharrastukseen z mielenkiintoisia luentoja z Rantatunneli-kivinäyttely z Tampereen Kivikerhon kiventunnistuspolku Tulethan sinäkin! Tule messuvieraaksi tai myyjäksi. Messut ovat avoinna la–su 24.–25.1.2015 klo 10–17

Tiedustelut ja pöytävaraukset: messuisäntä Pasi Raukko, puh. 0400 622073, [email protected] myyntipäällikkö Mikko Eskola, puh. 0400 568693, [email protected]

Jos sinulla on mielenkiintoinen kiviluennonaihe ja haluat pitää kiviaiheisen luennon messuilla, ota yhteyttä Liisa Hertelliin, puh. 040 557 4700, sähköposti [email protected].

Pääsyliput: 10 e Opiskelijat, eläkel., lapset alle 15 v. ja ryhmät: 8 euroa.

Samalla lipulla myös Parisuhde- messuille.

TERVETULOA MESSUILLE Tampereen yliopiston päätalo, Kalevantie 5, Tampere Järjestäjä: Tampereen Jalokivimessut/ Tampereen Pyrintö ry www.tampereenjalokivimessut.fi

4 Kiviharrastajan Kuvalehti Teksti ja kuvat: Liisa Hertell

Pallokivet ovat museokeskus Vapriikin uuden kivimuseon ylpeydenaihe niin Paavo Korhoselle (vas.) kuin museoamanuenssi Tomi Kumpulaiselle- kin. Pirkanmaan maakuntakiveksi nimettyä pallokiveä löytyy mm. Ylöjärven Kurusta ja Kangasalta. Lattialla vaakatasossa makaa liki kaksisa- taakiloinen järkäle on peräisin Kangasalta. Paavo Korhosen kokoelmassa ensiarvoista on kiven kauneus ampereen kivimuseo avat- maan uusia tiloja. Paavo oli itse kovas- yhtä hyvä. tiin perjantaina 12.12. ti tykästynyt kivimuseon tiloihin ja ki- Kivimuseon kutsuvierasavajaisissa 2014 uusissa tiloissa mu- vien esillepanoon Metsossa, niinpä Vapriikissa torstaina 11. joulukuuta seokeskus Vapriikissa. Mu- häntä jännitti, mihin kivet nyt joutu- kunniavieraana ollut Korhonen vaikut- seon kivikokoelmissa on vat ja tuleeko uudesta kivimuseosta ti tyytyväiseltä ja oli positiivisesti yl- 80T maasta yli 8000 näytettä, lättynytkin kokoelmansa esil- joista aivan kaikki eivät ole lepanoon. Kivimuseon koko- yhtä aikaa esillä. Kaikki mu- elmassa tulee esiin kaikki se ki- seon kivet ovat diplomi-insi- vimaailman kirjo ja näyttei- nööri Paavo Korhosen, 94 v., den monimuotoisuus, mikä hankkimia ja Tampereen kau- on ollut Paavo Korhosen läh- pungille 1990-luvulla lahjoit- tökohtana kivien keräämi- tamia. Hän on kerännyt ko- seen. koelmaa 35 vuoden ajan. Kivimuseon on suunnitel- Alun perin kivimuseo avat- lut vastaava museoamanuenssi tiin 1995 maakuntakirjasto Metson tiloissa, missä se ehti toimia lähes 20 vuotta. Tasan Kivimuseon sisääntulossa, heti keskikäytävällä on vastassa isojen vuosi sitten, joulukuussa 2013 kivien esiinmarssi. Mutta kenen kivimuseo suljettiin ja pakat- lie neitokaisen ballerinatossu tiin remontin tieltä odotta- jäänyt kiteytymään ametistiksi.

MINERALIA z 4 / 2014 5 Tomi Kumpulainen ja esillepano on Museon kaikki kivet eivät suinkaan ole luaa lukea. Toisessa kosketusnäytössä museon näyttelyarkkitehti Timo Leh- vitriineissä lasin takana vaan joitakin on leikkimielinen kivitietotesti. Siinä tisen käsialaa. Tomi Kumpulainen on saa vapaasti kosketellakin. Jättimäisin on vaikeita, helppoja ja vähän hassun- luonnontieteilijä ja perehtynyt enem- kosketeltava on kivettynyt puunrunko kurisiakin kysymyksiä kivien maail- män elolliseen luontoon. ja se painaa 1500 kiloa. masta ja kivimuseosta. – Toki pikkupoikana olen keräillyt – Se että pääsee joitakin kiviä kos- Kivimuseossa Metsossa vuosittainen kiviä, mutta geologin koulutusta mi- kettamaan ja katsomaan läheltä, on kävijämäärä oli kahdenkymmenen ja nulla ei ole. Kun seitsemän vuotta sit- mielestämme tärkeää, Kumpulainen kolmenkymmenen tuhannen luokkaa, ten tuli luonnontieteelliseen museoon toteaa. mutta Vapriikissa kivimuseon kävijä- ja tiesin, että myös kivimuseo tulee Suuri kunnianosoitus Paavo Korho- määrä Kumpulaisen mukaan monin- minulle, olen perehtynyt tähän alaan. selle on myös kivimuseossa nähtävillä kertaistuu, koska täällä on monta näyt- Kumpulainen ja Lehtinen ovat kah- oleva video. Se on kuvattu viime ke- telyä yhtä aikaa ja kaikkiin pääsee tu- destaan luoneet uuden kivimuseon il- väänä Paavon kotona. tustumaan samalla lipulla. Esimerkik- meen ja olemuksen, mutta kaikki pe- – Video kuuluu tänne tärkeänä osa- si terrakotta-armeijan esilläolovuonna rustuu Paavo Korhosen näkemykseen na, koska Tampereen kivimuseo on ai- Vapriikin kävijämäärä oli 186 000. kivistä, vain kivien kauneus merkitsee. nutlaatuinen, sillä se on yksityisen ih- Kivimuseo sijaitsee Vapriikin ensim- – Paavon luonne säilyy uudessa ko- misen keräämä. Siksi meille on tärke- mäisessä kerroksessa, jossa se on hel- koonpanossa, on tärkeää että ei mene- ää, että täällä on nähtävillä myös vi- posti saavutettavissa ja löydettävissä. tetä sitä värimaailmaa, joka vanhassa- deo, jossa Paavo itse kertoo, mitä hän Kiinnostusta uutta kivimuseota koh- kin kivimuseossa Metsossa oli hienoa, on ajatellut, kun hän aikanaan lähti taan on Tomi Kumpulaisen mukaan museoamanuenssi Tomi Kumpulainen keräämään ja kartuttamaan kivikoko- esiintynyt jo paljonkin ja museon avau- kertoo. elmaansa, Kumpulainen selvittää. tumista on odotettu. Museossa on jalo- – Olemme saaneet tänne suunnil- Museossa on myös kaksi digitaalis- ja korukiviä hiottuina ja raakakivinä, leen samankokoisen näyttelytilan kuin ta kosketusnäyttöä. Ne toimivat näyt- rakennus- ja koristekiviä sekä synteet- Metsossa oli, mutta koska tämä on telytaulujen tekstien ohella ja lisätyö- tisiä kiviä. Hyötymineraaleista, mal- paljon korkeampi ja väljempi, täällä on kaluna enemmän tietoa haluaville. meista ja metalleista on näytteitä. Esil- suurempi tilan tuntu. Museon vitriinien tekstitaulut kun ker- lä on myös meteoriitteja ja fossiileja, Modernilla valotekniikalla valaistu- tovat vain suppeasti, mitä vitriineissä mm. dinosaurusten munia. na näyttelyn kivikohteet on saatu enon. Näytöltä löytyvät kaikki kivimu- Museokeskus Vapriikki, on avoin- tistä paremmin esiin. Myös vitriinien seon kivien ja mineraalien tiedot myös na tiistaista sunnuntaihin klo 10–18. opastetaulut ovat kiitettävästi toteutet- tekstimuodossa. Jokainen voi sieltä Osoite on Alaverstaanraitti 5, Tampe- tuja ja selostukset helposti luettavia. hakuvalikon kautta itse etsiä, mitä ha- re. Kotisivut: www.vapriikki.fi

Jaspikset, kalsedonit ja obsidiaani ovat näyttäviä raakakiviä ennen korukiviksi hiomista.

6 Kiviharrastajan Kuvalehti K Paavo Korhonen kertoo videolla ajatuksiaan kivistä ja miksi hän aikanaan innostui keräämään kivikokoelman.

M Paavo Korhonen (oik.) Vapriikissa avatun uuden kivimuseon avajaisten kunniavieraana. Museoamanuenssi Tomi Kumpulainen (vasemmalla) kertoo, että tätä näyttelyä lähdettiin toteuttamaan sitä kautta, että kävijä voi tavallaan kokea kivimaailman värikkyyden jo kerralla ja että näyttely on ilo sil- mälle. Vitriinien kivet eivät ole pieniä ja vaikeasti löydettäviä, vaan useampia kiviä pystyy myös koskettamaan. I Meteoriittinäyte on pallasiittia. Se on peräisin Argentiinaan, Patagoniaan pudonneesta meteoriitista, joka löydettiin vuonna 1951. L Kivettyneet puut ja dinosaurusten fossiilit vetävät puoleensa.

MINERALIA z 4 / 2014 7 Hämeenkyrön Mahnalasta, Enonselältä syksyllä 2013 nostettu järvi- malmilevy oli noin 2 cm paksu ja ulkomitoiltaan 43 x 45 cm. Kuva: Liisa Hertell

Teksti: Juha Laurén Järvimalmin pelkistystä Haverissa

audanvalmistustaito tä raudanpelkistyskoetta. Viimeksi jär- Haverin on yksi ihmiskun- vimalmia pelkistettiin kesällä 2014 vanha kai- nan merkittävim- Haverin konepäivien yhteydessä. vostorni. mistä innovaatiois- Pelkistykset suoritettiin ”talonpoi- ta. Sen myötä mo- kaisesti” eli prosessin hallinta perustui net alat kuten raken- aistihavaintoihin. Perinteisestä tavasta Rtaminen, maanviljely ja sodankäynti poikettiin kuitenkin siinä, että käsipal- kehittyivät merkittävästi. Raudanval- mistusta on pitkään pidetty nykyisen Turkin alueella asuneitten heettiläisten keksintönä, mutta näyttää kuitenkin siltä, että raudanvalmistus on keksitty itsenäisesti myös ainakin Aasiassa ja Afrikassa. Valmistustaito oli tarkasti varjeltu salaisuus ja taitava seppä oli yhteisön arvohenkilö. Haverin kaivos Haverin kaivostoiminta alkoi jo 1700- luvulla rautamalmin louhinnalla. Vii- mevaiheessa päätuotteena oli kulta, jonka louhinta loppui 1960. Kaivos sijaitsee Ylöjärvellä, Viljakkalan kirkon- kylän kupeessa. Kaivosalueen kunnos- tuksen yhteydessä 2000-luvun alussa tehtiin kaivosmäellä kaksi ensimmäis- Haverin rannasta nostettua järvimalmia. Kuva: Jussi Hartoma

8 Kiviharrastajan Kuvalehti keet oli korvattu sähkökäyttöisellä pu- mennetaan tulessa, jolloin se puhdis- muuteen ei kuoppauunissa päästä, jol- haltimella. Varsinaisina asiantuntijoi- tuu ja siitä poistuu kosteutta. loin pelkistettävä rauta ei sula, vaan jää na meillä olivat sepät Hannu Antila ja jähmeään muotoon. Sepän onneksi Veikko Ojala. Järjestelyistä huolehtivat Pelkistys kuoppauunissa hiilen palaessa syntyvä häkä toimii te- Jussi Hartoma ja allekirjoittanut. Valmiiseen uuniin ladotaan hiiltä ja hokkaasti pelkistimenä alle 1000 °C järvimalmia kerroksittain. Hiilen tulee asteessa. Uunin yläosassa malmista Järvimalmi olla hyvänlaatuista, ja hiilenkappalei- poistuu kidevettä ja siellä tapahtuu Järvimalmia eli limoniittia esiintyy den tasakokoisia, jotta poltto etenee epäsuoraa pelkistymistä. Varsinainen paikoin runsaasti Savon, Pohjois-Kar- tasaisesti. Pelkistyksen aikana lisätään rautaoksidin pelkistyminen tapahtuu jalan ja Kainuun hiekkapohjaisilla jär- hiiltä ja juoksutetta tarpeen mukaan. alempana 550–1000 °C lämpötilassa. vialueilla. Malmi muodostuu järven Kun prosessi alkaa, on kaikki aistit ol- Samalla malmin sisältämästä sivukives- pohjaan. Prosessi alkaa kun rautapitoi- tava avoimena. Raudan syntyä pyritään tä, uunin materiaalista ja juoksuttees- set kivi- ja maalajit rapautuvat eroosi- varmistamaan myös pienellä rituaalil- ta syntyy kuonaa. Osa kuonasta valuu on vaikutuksesta. Tällöin rauta vapau- la, jossa valutetaan tilkka olutta lahjaksi polton aikana ulos uunin kuona-au- tuu pohjaveteen ja edelleen järveen, haltijalle. kosta, osa jää rautasieneen uunin poh- jossa se alkaa saostua esim. pienen ki- Pelkistyksessä malmista pyritään jalle. ven ympärille kerroksittain. Järvimal- erottamaan rautaoksidiin sitoutunut Tarvittavan hiilen määrä on monin- misaostumien muotoon ja väriin vai- happi, jolloin jäljelle jää metallinen kertainen pelkistettävän malmin mää- kuttavat paikalliset olosuhteet. Väri rauta. Raudan sulamislämpötila on rään nähden. Hiilen kulutukseen vai- vaihtelee keltaisen, punaisen, ruskean hieman yli 1500 °C. Tällaiseen kuu- kuttaa puhallus, hiilen ja malmin laa- ja mustan sävyinä. Muoto voi olla kiek- komainen, kuulamainen tai levymäi- nen. Järvimalmi eli limoniitti on meillä varhaisin raaka-aine raudanvalmistuk- seen. Sen rautapitoisuus on 20–47 prosenttia. Kuoppauuni Yksinkertainen väline raudan pelkistä- miseen on kuoppauuni. Hieman viet- tävään kohtaan maastoa kaivetaan kuoppa (halkaisija n. 50 cm), jonka sisäpinta silataan savella. Saveen sekoi- tetaan lahoa puuta, joka sitoo savea ja uuni on kestävämpi. Ennen pelkistys- tä kuoppa täytetään pieniksi pilkotuilla puilla ja puut poltetaan, jolloin savi kovettuu. Kuoppaan tehdään reikä ylä- rinteeseen, sitä pitkin johdetaan ilmaa, jonka avulla säädellään uunin lämpö- tilaa. Toinen reikä tehdään uunin alaosaan alarinteeseen, josta kuonaa valuu ulos prosessin aikana. Kuoppauu- ni on kertakäyttöinen, mutta se on helppo ja varsin nopea rakentaa sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Näin vältytään pitkiltä malmin ja hiilen kul- jetuksilta. Malmin nosto ja pasutus Järvimalmin nosto on yksinkertainen toimenpide. Tarvitaan vain pitkävarti- nen metallivahvisteinen haavi, jolla malmi nostetaan järven pohjasta. Tä- män jälkeen sen annetaan kuivua. Kui- vunut malmi vielä pasutetaan ennen pelkistystä. Pasutuksessa malmi kuu- Järvimalmin pelkistyksessä kuonaa valuu kuona-aukosta. Kuva: Jussi Hartoma

MINERALIA z 4 / 2014 9 I Seppä Hannu Antila valvoo pasutusta. K Uunin silaus savella. Kuvat: Jussi Hartoma

K Seppä Hannu Antila selvittää yleisölle pelkistysprosessia Haverissa kesällä 2014. Kuva: Liisa Hertell

M Pelkistys alkaa.

K Pelkistyksessä kuonaa valuu kuona-aukosta.

I Uunituoreen raudan puhdistus- taonta. Kuvat: Kotka, seppä Jussi Hartoma Hannu Antilan taidonnäyte. Kuva: Hannu Antila

10 Kiviharrastajan Kuvalehti tu, polttolämpötila ja uunin rakenne. Polton aikana puhalluksen, kalkin ja turpeen avulla säädellään liekin väriä. Kuonan muodostusta pidetään silmällä ja kuunnellaan myös uunista kuuluva huminaa ja puhinaa. Kun tunteja kes- tävä pelkistys on suoritettu, seppä ottaa uunin pohjalta rautasienen ja suo- rittaa varovaisen puhdistustakomisen kiven päällä. Syntynyt rauta on peh- meää ja helposti taottavaa. Rauta Suomeen Ihmiskunnan varhaisimmat rautaesineet valmistettiin meteoriittiraudasta takomalla. Rauta muuttui merkittä- väksi vasta kun oksidimalmien pelkis- Merovingiaikaisen asehaudan sykkyrälle väännettyjä miekkoja. Suomen Kansallismuseo, tys keksittiin. Heettiläiset alkoivat val- esihistorian näyttely. Kuva Kari A. Kinnuen mistaa rautaa n. 1300 eKr. Heidän val- takuntansa sijaitsi nykyisen Turkin alueella. Valmistustaito pysyi salassa aina 1200-luvun lopulle, jolloin valtakun- nan hajotessa valmistuksen salat auke- nivat myös muille. Maamme vanhimmat metalliesineet ovat kuparia ja ne ovat tuontiesineitä ja ajoittuvat kivikaudelle noin 3000– 2000 eKr. Pronssikaudella noin 1500– 500 eKr. maamme metalliesinelöydöt ovat pääosin aseita ja koruja. Kyseisel- lä ajanjaksolla alkoi myös metalliesinei- den valmistus maamme alueella. Rau- takausi alkaa Suomessa noin 500 eKr. ja päättyy noin 1300 jKr. Savukosken Rautakauden tulentekovälineitä: tulusrautoja ja tuluskiviä. Suomen Kansallismuseo, esihistori- Sillankorvasta löytyneet itävenäläiset ti- an näyttely. Kuva: Kari A. Kinnunen karit ovat maamme vanhimpia rauta- esineitä. Löytöjen perusteella raudanvalmistus meillä alkoi noin 200–300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Seppä jo syntyessään? Raudanvalmistus ja työstö oli pitkään tarkoin varjeltu taito. Seppä oli arvos- tettu ja ammattitaito salaisuuksineen kulki perintönä. Taitava seppä oli yh- teisölle tärkeä, jopa myyttinen hahmo kuten Kalevalasta voidaan lukea. Ny- kyään kenestä tahansa voi tulla seppä, mutta mestariksi tulee edelleen harva. Hommaa voisi verrata vaikka pianon soittoon. Kissanpolkkaa kilkuttelee helposti, mutta keneltä käy Brahmsin pianokonsertto? Menneinä vuosisatoina rautaesineet olivat arvokkaita. On esitetty arvioita, että korkealaatuinen koristeltu miek- ka tuppineen maksoi saman verran Rautakautisia lukkoja. Suomen Kansallismuseo, esihistorian näyttely. Kuva Kari A. Kinnunen

MINERALIA z 4 / 2014 11 kuin ratsuhevonen. Arkeologisilla kai- vauksilla metalliesineitä löytyy harvoin asuinpaikoilta, sillä rikkoutuneet tai tarpeettomiksi käyneet esineet kierrä- tettiin, valmistamalla niistä uusia esi- neitä. Kierrätysrauta on edelleen mer- kittävä osa teollisuuden raaka-ainees- ta. Sen sijaan rautaesineitä löytyy runsaasti rautakautisista kalmistoista. Rau- takaudella esineellinen polttohautaus ja kauden lopulla ruumishautaus olivat vallalla. Vainaja sai mukaansa korut, aseet ja työkalut. Tästä johtuen perillisten oli hankittava itselleen oma aseis- tus ja korut. Maamme sepillä riitti siis töitä ja arvostusta, vaikka osa aseista ja koruista oli tuontitavaraa. Hiili ja malmi Hiilen poltto ja järvimalmin nosto ei vaatinut järin suurta ammattitaitoa, Järvimalmia Hämeenkyröstä. joten nämä tehtävät jäivät muiden kuin Suurimman sahamalmilevyn leveys on seppien huoleksi. Raudan valmistuk- 7 cm ja se on kasvanut pikkukiven sen lisääntyessä, kasvoi myös hiilen ja ympärille. Kuva: Liisa Hertell järvimalmin kysyntä. Metsiä kuitenkin maassamme riitti tuolloin kaskeamises- ta huolimatta, eikä malmistakaan ol- Teksti: Kari A. Kinnunen lut pulaa. Alueellinen puupula alkoi vaivata vasta paljon myöhemmin kun maamme ruukkiteollisuus alkoi laajen- tua 1600-luvulla. Puuta kului toiseen malliin, kun yhden takkirautatonnin Olisivatko järvimalmit tuottamiseen paloi n. 20 m³ puuhiil- tä. nykyteknologialla taloudellisesti Harkkohytti Haveriin? Alustavasti on mietitty raudanpelkis- tyskokeiden jatkamista Haverissa. Aja- kannattava kaivoshanke? tuksena on ollut rakentaa paikalle kiin- teä pelkistysuuni. Asia on vielä kesken, li kaksituhatta vuotta järvimalmi oli todellista malmia ja mutta innostusta tuntuu riittävän. Tä- omavaraisen Suomen tärkein raudan lähde. Rautapitoi- hän asti Haverin kaivosmäelle opaste- suuskin nousi parhaimmillaan lähes kalliomalmien tasol- tulle kierrokselle on päässyt vain erik- le, mutta vaihteli laajasti, 10–50 prosentin rajoissa. Par- seen sopimalla. Viime kesänä Ylöjär- haimpina vuosina 1800-luvulla järvi- ja suomalmivalta- ven kaupunki palkkasi oppaan, joka vei uksia oli voimassa peräti yli 700 kpl, siis enemmän kuin ryhmiä viikonloppuisin tutustumaan Yvaltauksia ja varauksia oli 1990-luvun malmibuumin kuumimpina aikoi- alueeseen ja kaivosmuseoon. Kiinnos- na. Vasta 1800-luvun lopulla Venäjän kalliomalmeista saatu halpa tuonti- tusta kaivoskierroksiin oli yllättävän rauta painoi järvimalmien käytön Suomessa kannattamattomaksi. paljon, vaikka markkinointi oli vaati- Hitaasti uusiutuvana luonnonvarana järvimalmi olisi ympäristöystäväl- matonta. Toivotaan että toiminta jat- linen täydennys Suomen malmivaroihin. Ajatusta pitää kyllä tarkastella lä- kuu ja että aluetta kehitetään edelleen. hemmin. Malmihan on puhtaasti taloudellinen käsite. Malmia on sellainen Siihen varmasti antaisi mielenkiintoi- mineraalikertymä, joka on kannattavasti hyödynnettävissä. Saisiko järvi- sen lisän talonpoikainen harkkohytti. malmin rikastamisesta kannattavaa toimintaa uudemmalla teknologialla? Suomen järvimalmien hyödyntämistä on vastikään tarkasteltu tästä nä- Juha Laurén kökulmasta. Tomi Onttonen, Karelia ammattikorkeakoulu, on tarkastellut p. 040 2168864 vuonna 2014 julkaistussa opinnäytetyössään puupolttoaineita käyttävien [email protected] lämpölaitosten käyttömahdollisuuksia järvimalmin alkujalostuksessa.

12 Kiviharrastajan Kuvalehti Idea tähän tosin oli esitetty jo pari pivissa olosuhteissa rauta voi kulkeu- tu hyödyke. Järvimalmissa pitäisi olla vuotta aiemmin, ja sille oli haettu pa- tua pitkällekin rapautumiskohdasta. muitakin taloudellisesti arvokkaita ai- tenttiakin. Hakijoina olivat keksijä Kaikissa järvissä tietenkään ei ole nesosia. Tuomo Tanninen ja Bioinno-työryh- järvimalmia, vaikka rautaa onkin saa- Tästä syystä on kiinnostavaa tutkia mä. Ajatuksena oli se, että järvimalmia tavilla. Edellytyksenä järvimalmin ainakin yhtä järvimalmia kuten mitä kerättäisiin talteen järvien kunnostus- muodostumiselle on järven karkea tahansa malminäytettä. Onko siinä ruoppauksien yhteydessä. Toimenpide hiekka- tai sorapohja ja järveä ympä- muita taloudellisesti arvokkaita aines- olisi samalla tavanomaista ympäristön- röivät laajahkot suoalueet. Suo on tär- osia, ja olisiko niitä niin paljon, että hoitoa, jota kumminkin pitäisi tehdä. keä osa järvimalmin syntyä, sillä soista rikastustoiminta voisi olla kannattavaa? Onttosen mukaan tällaiselle järvimal- purkautuva humuspitoinen pohjavesi min poltolle ei ole teknisiä esteitä. Me- estää raudan nopean saostumisen. Kar- JÄRVIMALMIN netelmä siis toimisi, mutta ongel- kearakeinen järvenpohja puolestaan KEMIALLINEN maksi nousisi taloudellinen kan- päästää humuspitoisen pohjaveden sa- KOOSTUMUS nattavuus. ostamaan järvimalmia pohjalle. Mut- Juha Laurénin tämän Mineralia-lehden Idea on kiinnostava, sillä ta varsinkin Itä-Suomessa nämä vaati- artikkelissaan selostamat Haverin rau- hydrologi Esko Kuusisto mukset täyttyvät varsin monessa jär- dansulatuskokeet tehtiin Hämeenky- kirjoitti syksyllä HS:n ju- vessä. rön Mahnalan Enonselän pohjasta ke- tussaan Suomessa olevan rätyllä järvimalmilla. Kappaleita samas- 187 888 kappaletta vähin- Järvimalmi kasvaa ta erästä tutkittiin laboratoriossa ku- tään 500 neliömetrin laa- 3–4 millimetriä tuhannessa ten malminäytteitä mineraalikoostu- muksen, rakenteen ja eritoten kemial- juista järveä. Kuusiston vuodessa. mukaan Suomen pinta- lisen koostumuksen määrittämiseksi. alasta peräti kymmenen Lisäksi järvimalmit ovat hitaasti Satu Hietala määritti GTK:n Kuo- prosenttia on järviä. uusiutuvia. Muutamassa kymmenessä pion Kansannäytetoimiston XRF-ana- Järvimalmien syntyyn tar- vuodessa samaan paikkaan saostuu lysaattorilla Hämeenkyrön järvimal- vittavaa rautaa on saatavilla hy- havaittavia määriä uutta rautasaostu- min kemiallista koostumusta. Hän teki vin koko Suomesta. Rauta on läh- maa. Saostumisnopeus tosin vaihtelee kolmesta näytteestä yhteensä 15 kpl töisin maaperässä vähitellen rapautu- eri järvissä ja jopa saman järven eri osis- kemiallisia analyysejä. vista kallioperän tummista mineraaleis- sa. Isotooppimääritysten perusteella Seuraavassa on listattu levymäisen ta kuten amfiboleista, pyrokseeneista järvimalminokareitten kasvunopeus on järvimalmikappaleen kemiallinen ja mustista kiilteistä. Maaperän pinta- 3–4 millimetriä tuhannessa vuodessa. koostumus. Rautaa ja mangaania löy- osissa rautapitoiset mineraalit rapautu- Tomi Onttosen johtopäätös tutki- tyi eniten, yli kymmenen prosenttia vat ja niistä vapautunut rauta jää ve- muksessaan oli, ettei järvimalmin ja- kumpaakin. Kalsiumia ja kaliumia oli teen hydroksideina tai kolloidisena. So- lostus kannata, jos vain rauta olisi saa- pari prosenttia kumpaakin. Alumiinia ja fosforia tällä laitteella ei voitu mita- ta. Aikaisempien tutkimusten perusteella lähistön järvissä niiden pitoisuus jää korkeintaan muutamiin prosenttei- hin. Muita alkuaineita Hämeenkyrön järvimalmissa esiintyi varsin vähän. Ne olivat seuraavia (suluissa ilmoitettu pitoisuus miljoonasosina): titaani (6877 ppm), nikkeli (2890), vanadiini (674), kromi (402), sinkki (362), vismutti (145), arseeni (106), zirkonium (100), strontium (89), lyijy (56) ja molybdee- ni (28). Kahdessa muussa tutkitussa järvimalmikappaleessa esiintyi lisäksi antimonia (64 ppm) ja rubidiumia (9) jo mainittujen hivenalkuaineiden lisäk- si. Tulos oli odotettu, joskaan ei mal- Hämeenkyrön Mahnalan Enonselän järvirautamalmia. Kuvattu altapäin. Rautasaostuman kasvu mimielessä toivottu. Aikaisemmista on alkanut pallomaisella hernemalmilla ja seuraavaksi on saostunut soikeaa rahamalmia, joka tutkimuksista tiedettiin, että järvimal- on lopulta yhdistänyt pallot ja soikiot järven pohjaa peittäväksi levymalmiksi. Kemialliset ana- lyysit ovat tämän kappaleen reunasta irrotetusta näytteestä. Kappaleen läpimitta on 55 mm. missa on vain vähän raskasmetalleja. Kuva: Kari A. Kinnunen. Tässä ne eroavat hieman samankaltai-

MINERALIA z 4 / 2014 13 nia ei ole Hämeenkyrön järvimalmis- sa hälyttäviä määriä, vaikka Pirkanmaa Hämeenkyrön vieressä on Suomen ar- seenipitoisimpia alueita. JÄRVIMALMIN MINERAALEISTA Löytyisikö Hämeenkyrön järvimalmin mineraaleista edes mitään käyttökel- poista ainesta, joka tekisi siitä malmia? Tähän kysymykseen piti selvittää jär- vimalmin mineraalikoostumusta, ja se olikin monimutkainen aihepiiri. Syntyhetkellään järvimalmi, tai rau- tasaostuma, on hyytelömäistä massaa (eli geeliä), samaa ainesta kuin metal- lisen raudan pintaan kehittyvä tavalli- Hämeenkyrön Mahnalan Enonselän soikiomainen rahamainen järvimalmin kappale (läpimitta nen ruoste. Se ei ole tarpeeksi kiteistä, 14 mm). Soikio on hiottu ja kiillotettu keskeltä poikki. Hiottu pinta on vahvistettu muovikiin- jotta se antaisi laboratoriossa röntgen- nitteellä. Järvimalmin sisärakenne on kehämäinen, malakiitin rakennetta muistuttava. Mustat laitteilla merkkejä mineraaleista. Kiteet vyöhykkeet ovat kiinteää goethiittia, joka esiintyy kohdissa, jossa raudan saostuminen on hetkel- syntyvät rautasaostumaan vasta ajan lisesti hidastunut. Vaaleanruskeat pussit vyöhykkeiden välillä ovat savimaista massaa järven poh- myötä tai nopeammin, jos järvimalmi- jasta. Kuva: Kari A. Kinnunen. nokare nostetaan vedestä ja se kuivuu ja lämpenee. Parhaiten mineraalien sista syvänmeren mangaaninoduleista, ven rautamineralisaatio tai järven rau- röntgenpiikkejä saa röntgendiffraktios- joita tulevaisuudessa suunnitellaan käy- tasaostuma. sa esiin kuumentamalla järvimalmia, tettävän mangaanin ja raudan ohella Toisaalta asiassa on hyvääkin. Vä- mutta tällöin mineraalit eivät enää ole myös kuparin, nikkelin ja koboltin häiset raskasmetallimäärät on Hämeen- luonnollisia, vaan joudutaan tulkitse- malmeina. kyrön järvien kunnon kannalta huo- malla arvaamaan mitä lähtöaines on Kemiallisista analyyseistä voi siten jentava tieto. Rautasaostumathan eli ollut. päätellä, että ainakaan Hämeenkyrön järvimalmit ovat aineksia, joihin ras- Tästä syystä Hämeenkyrön tuoret- järvimalmissa ei ole raudan ja mangaa- kasmetallit herkästi rikastuvat, hieman ta järvimalmia ei alettu tutkia röntgen- nin lisäksi riittävästi sellaisia metalleja, kuin petokaloihin. Esimerkiksi arsee- diffraktiolla. Polarisaatiomikroskoopil- jotka tekisivät kaivostoiminnasta kan- la nimittäin vielä varmistui, että aines nattavaa. Eli kyseessä ei enää on yhä amorfista, siis se ei ollut kiteis- nykypäivänä ole malmi, tä. Laitteistot eivät antaisi siitä tulosta. vaan parempi olisi Ainoat kiteiset ainekset olivat järvimal- käyttää termiä jär- miin takertuneet kvartsi-, maasälpä- ja kiillerakeet. Ne olivat tavanomaisia hiekkarakeita. Samoin järvimalmissa oli vyöhykkeittäin kerroksia savimaista ainesta. Tieteellisestä kirjallisuudesta kuitenkin löytyy muutama työ, joka on tehty jo osittain kiteytyneestä Suomen jär- vimalmista. Määritykset on tehty huip- pulaitteilla Saksassa ja entisessä Lening- radissa. Seuraava yhteenveto on koottu näistä tutkimuksista. Yleensä järvimalmin mineraaleja kutsutaan limoniitiksi, mutta se on vain yleisnimi tälle ainekselle. Järvimal- min päämineraalit ovat hydroksyylipi- toiset, tavallaan vesipitoiset, rautaok- sidit. Päämineraalina limoniitissa on Järvimalmin kuonaa Nilsiästä. Murtopinnaltaan se muistuttaa tummaa basalttista laavaa. goethiitti, mutta myös ferrihydriitti on Näytteen pituus 42 mm. Kuva: Kari A. Kinnunen. yleistä. Goethiitti on järvimalmeissa

14 Kiviharrastajan Kuvalehti neet halpatuotantoaan. Suomen järvi- malmien rikastaminen yksinomaan raudan suhteen ei siten olisi edes läm- pölaitoksia hyväksikäyttäen kannattavaa, jos raudan hinta ei merkittävästi kohoa. Mangaania lukuun ottamatta muita hyödynnettäviä metalleja tai mineraaleja Suomen järvimalmissa ei tiede- tä esiintyvän. Toisen maailmansodan aikana Suomen järvimalmista kyllä erotettiin mangaania, mutta kriisiaikoi- na omavaraisuus järvimalmeissa oli tär- Varhaisrautakautisella kuoppauunilla valmistettua sienirautaa Kajaanin keämpää kuin taloudellinen kannatta- Äkälänniemestä. Läpimitta 51 mm. Kuva: Kari A. Kinnunen. vuus. Raaka-aineena on käytetty järvi- ja suomalmia. Kuoppauuneilla saavu- Järvien tilan seurannassa järvimal- tetun alhaisen lämpötilan takia rauta ja kuona jäivät toisistaan erottu- mien hivenainemääritykset sitä vastoin matta, niin sanotuksi sieniraudaksi. Maaperästä löytyvät sieniraudan kap- voisivat olla hyödyllisiä. Mutta tätäkin paleet ovat siksi ruostekerroksen peittämiä. Rautaa niissä näkee vasta mik- sovellusta mutkistaa järvimalmin no- roskoopilla pieninä pisaroina. Vasta myöhemmin käyttöönotetuissa hark- kareitten keskittyminen vain tietyille kouuneissa ja masuuneissa rauta saatiin täysin erottumaan kuonasta. geomorfologisesti suotuisille alueille. Joka järvestä ei saataisi ympäristöseu- rannan edellyttämiä näytteitä. KIRJALLISUUTTA JÄRVIMALMEISTA Aarnio, B. (1917) Järvimalmit eräissä Pusulan, Pyhäjärven, Lopen, Someroniemen ja Tamme- lan järvissä. Geoteknillisiä tiedonantoja no. 20, 61 s. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/geoteknillinen/ gt_s_020.pdf Carlson, Liisa (1995) Aluminium substitution in goethite in lake ore. Bull. Geol. Soc. Fin- land 67, Osa 1, 19–28. Netissä: http:// www.geologinenseura.fi/bulletin/Volume67/ sgs_bt_067_1_019_028.pdf Suomalmia Etelä-Pohjanmaalta Pirttikylästä, läpimitta 27 mm. Järvi- malmin ohella suomalmi oli tärkeä raudanlähde jo rautakaudella. Suo- Halbach, Peter (1975) Mineralogical and malmi esiintyy mustina lasikiiltoisina kerroksina soissa. Lapioitaessa ker- geochemical investigations on Finnish lake ores. rokset saattavat olla niin kovia, että niitä voi aluksi erehtyä pitämään Bull. Geol. Soc. Finland 48, 33–42. Netissä: malmikalliona. Itsellenikin on ensimmäisellä kerralla käynyt näin. Kuva: http://www.geologinenseura.fi/bulletin/Volu- Kari A. Kinnunen. me48/sgs_bt_048_1_2_pages_033_042.pdf Härö, Erkki (1997–2005) Suomen vuoritoimi kellertävää, vaikka se esimerkiksi peg- vosympäristöjen saastumisen tutkija metalliruukit. matiittien kideonteloissa on tumman- muksiin. Niissä Carlson osoitti, että Netissä: http://www.antskog.fi/ruukit.pdf ruskeaa, lähes mustaa. Ferrihydriitti rautasaostumia voi käyttää luonnolli- Jäppinen, Jouni (2014) Pajan hämärästä. Se- puolestaan on ruskeaa. Näiden lisäksi sina raskasmetallipyydyksinä. Halbach pän kulttuurihistoriaa. Omakustanne, 157 s. on Suomen järvimalmeista tunnistet- puolestaan siirtyi tutkimaan syvänme- Onttonen, Tomi (2014) Puupolttoaineita käyt- tu birnessiittiä, joka on mustaa vesipi- ren alueen mustia savuttajia, jotka ovat tävien lämpölaitosten käyttömahdollisuudet toista natrium-mangaanioksidia. Yksit- valtameren pohjalle purkautuvien kuu- järvimalmin rikastamisessa. Opinnäytetyö, täisissä tutkimuksissa on myös mainit- mien lähteiden synnyttämiä metallien Karelia ammattikorkeakoulu, 66 s. Netissä: tu lepidokrokiitti ja fosforimineraali rikastumia. Mielenkiintoinen ura au- http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ strengiitti. keni kummallakin järvimalmien jäl- 10024/70867/Onttonen_Tomi_2014_ 02_25.pdf?sequence=3 Laajimmin Suomen järvimalmien keen. mineralogiaa ovat tutkineet dosentti Puustinen, Kauko (2001) Lake ores and iron JOHTOPÄÄTÖKSET industry in Finland during the period 1811– Liisa Carlson ja saksalainen professori 1916. Geological Survey of Finland, Special Peter Halbach. Carlson siirtyi järvimal- Rautamalmin maailmanmarkkinahin- Paper 31, 47–55. meista ympäristötutkimuksiin. Hänen nat ovat tänä päivänä pohjalukemissa, Netissä: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/specialpa- myöhemmät työnsä keskittyivät kai- koska Australia ja Brasilia ovat lisän- per/sp_031_pages_047_055.pdf

MINERALIA z 4 / 2014 15 Teksti: Ulla Vartiainen Möhkön rautaruukki Ilomantsissa käytti järvimalmia

öhkön rauta- Möhkön tienoo oli sotanäyttämönä, ja tua vuorirautamalmia. Järvirautamal- ruukki sijaitsi Möhkön kylä joutui neuvostoarmeijan mia esiintyy Savon, Pohjois-Karjalan Möhkön kyläs- miehittämäksi. Sodan aikana suuri osa sekä Kainuun järvialueilla. Näille seu- sä Ilomantsissa, kylän rakennuksista poltettiin, joukos- duille alettiin jo 1700-luvulla ja suu- Pohjois-Karja- sa ruukin työväenasuntokasarmit. remmassa määrin 1800-luvun alku- lan vanhim- Sodan jälkeen Enso-Gutzeitin val- puolella rakentaa järvimalmia käyttä- Mmassa pitäjässä, nykyisen Venäjän ra- takausi Möhkössä jatkui aina 1960- neitä harkkohyttejä ja masuuneja. jan tuntumassa. Suurin osa Ilomant- luvulle saakka, jolloin metsätyöt vähe- Itä-Suomen teollisuus jalosti 1800- sia kuuluu Koitereen ja Koitajoen ve- nivät ja maaltamuutto alkoi. Kylän elä- luvulla lähinnä puuta ja malmia. Edel- sistöalueeseen. Koitajoessa on runsaasti mä hiljeni. Uutta eloa kylän toimin- lytykset sahojen ja rautatehtaiden syn- koskia ja virtapaikkoja. Möhkönkoski taan saatiin 1970-luvulla, jolloin pe- tymiselle olivat hyvät. Alueella oli saa- 3,5 metrin korkeuseroineen on koskis- rustettiin kylätoimikunta ja ruukki- tavissa runsaasti raaka-aineita; puuta ta suurimpia. Raudanjalostuksen lisäk- museo. Museovirasto aloitti laajamit- laajoista metsistä ja järvimalmia sadois- si vesivoimaa on käytetty hyväksi lu- taisen rakennusprojektin ruukin alu- ta järvistä ja joista. Soista nostettiin kuisien sahojen ja myllyjen pyörittä- eella vuonna 1989. Nykyisin Möhkö suomalmia. Kosket tarjosivat käyttö- miseen. Möhkön rautaruukille Koita- on vilkas matkailukylä. voimaa, ja tuotteita ja raaka-aineita joki tarjosi Möhkönkoskesta saadun voitiin kuljettaa vesireittejä pitkin. Lii- vesivoiman lisäksi elintärkeän kuljetus- Järvimalmin jalostus kenneyhteydet paranivat, kun 1800- väylän. keskittyi Itä-Suomeen luvun lopulla rakennettiin Savon ja Koitajoen ulottuvissa olevat järvet Lounais-Suomen ruukit käyttivät raa- Karjalan radat. Työvoimaa oli saatavis- olivat malmipitoisia, ja niistä nostettu ka-aineenaan pääasiassa Ruotsista tuo- sa riittävästi. Kaskitalouden merkitys järvimalmi kuljetettiin jokea pitkin ruukille. Koitajoen vesistö tarjosi osittain kulkureitin myös valmiin tuotteen, takkiraudan, kuljettamiseen markkinoille. Koitajoen vesistön varrella sijait- sivat myös Ilomantsin muut teolliset raudanvalmistuslaitokset, Ilajan ja Kä- enkosken harkkohytit. Möhkön rautatehtaan toiminta loppui vuonna 1908, ja ruukin alue ja maaomaisuudet joutuivat W. Gutzeit & Co:n, nykyisen Enso-Gutzeit Oy:n omistukseen. Rautatehtaan ammatti- taitoinen työväki muutti töihin muille tehtaille, ja kylän väkimäärä väheni. Alkoi savotta-aika, jolloin möhköläi- set saivat elantonsa pääosin metsätöis- tä ja uitosta. Talvi- ja jatkosodassa Möhkön ruukkimuseon näyttely on keltaisessa päärakennuksessa. Kuva: Satu Hietala, GTK

16 Kiviharrastajan Kuvalehti vähän hiiltä. Vanhimmat uunit olivat matalia kuilu-uuneja, joihin saatiin vetoa tuulen tai palkeiden avulla. Uu- nin pesä muurattiin kutakin panosta varten savimassasta ja täytettiin mal- milla ja puuhiilellä. Uuni sytytettiin ja tietyn puhallusajan jälkeen se hajotet- tiin. Pesään muodostunut kuonan- ja hiilensekainen rautamöykky otettiin ulos, ja siitä taottiin erilleen rauta mah- dollisimman puhtaana. Tämä rauta vielä kuumennettiin ja vasaroitiin ala- simen päällä kiinteämmäksi. Keskiajan lopulla käytössä oli edel- lä kuvattuja suurempia talonpoikaisuu- neja, joita voitiin käyttää useampaan Möhkön ruukki 1880-luvulla. Öljymaalaus on Jean Schmidtin valokuvan perusteella kertaan. Näiden harkkouunien pesä maalannut Teuvo Tuukki. tehtiin yleensä kivistä ja savilaastista. väheni puun hinnan kohotessa, eikä kemies oli Nikolai Putilov, joka omisti Uunin sisälle muodostui taikinamai- peltoviljely kannattanut. Tällöin maa- Haapakosken, Huutokosken ja Oravin nen rautaharkko, joka otettiin ulos seudun väestöstä osa jäi työttömäksi ja ruukit. Suomalainen merkittävä rau- taottavaksi pihdeillä. Polttoaineena oli valmis siirtymään teollisuuden pal- tatehtailija oli Nils Ludvig Arppe, joka käytettiin puuhiiltä. Talonpoikainen velukseen. harjoitti raudanjalostusta Ilomantsissa raudanvalmistus harkkouuneissa oli Itä-Suomen rautatehtaat rakennet- ja Värtsilässä. Tosin myös Ilomantsin Suomessa yleistä vielä 1600- ja 1700- tiin pääasiassa venäläisen pääoman tur- Möhkön ruukin ensimmäiset raken- luvuilla. 1800-luvulla harkkohyttien vin. Venäläiset olivat kiinnostuneita nuttajat olivat pietarilaisia liikemiehiä. tekniikkaa parannettiin ja niissä alet- suomalaisen raaka-aineen hankkimi- Vanhimmat raudanvalmistusmene- tiin valmistaa kankirautaa teollisesti. sesta Pietarin valimojen, konepajojen telmät olivat ns. suoria menetelmiä. Tuotannon lisäämiseksi uuneja suuren- ja asetehtaiden tarpeisiin. Huomatta- Niiden avulla malmista valmistettiin nettiin ja korotettiin ja puhallustehoa vin Suomessa toiminut venäläinen lii- taottavaa kankirautaa, joka sisälsi vain lisättiin. Tällöin lämpötilat uuneissa

MINERALIA z 4 / 2014 17 kohosivat niin, että hiiltä liukeni rau- Kuuksenvaaran kylässä rautaa sulatet- taan enemmän. Uuneihin muodostui tiin talonpoikaisin menetelmin myyn- takkirautaa, joka ei ollut taottavissa. tiin asti. 1700-luvulla raudanvalmistus Jotta raudasta saatiin taottavaa, siitä oli Ilomantsissa väheni, kun Petroskoin poistettava liika hiili mellottamalla. rautavalimon tuotteita levisi myös näil- Tällä epäsuoralla menetelmällä saatiin le seuduille. Rautaa kuitenkin valmis- enemmän ja parempilaatuista kanki- tettiin edelleen järvi- ja suomalmista, rautaa, mikä johti masuunitekniikan mutta tuotanto ei riittänyt vastaamaan kehittämiseen. Masuuniraudan etuna kysynnän tarpeisiin. oli myös se, että se sisälsi vähemmän Vuosina 1792–1840 Itä-Suomeen kuonaa. perustettiin 13 harkkohyttiä. Ilomant- Järvimalmiraudan jalostaminen sissa toimi kaksi harkkohyttiä: Ilaja kankiraudaksi oli ongelmallista, koska 1836–1847 ja Käenkoski 1839–1880. siitä valmistettu kankirauta sisälsi run- Ilajankosken harkkohytti sijaitsi Ila- saasti fosforia, joka teki raudan kyl- janjoen varrella nykyisellä rajavyöhyk- mänhauraaksi. Uusi mellotustekniik- keellä. Isäntä Christer Huovinen val- ka, putlaus, toi ratkaisun tähän ongel- misti rautaa Ilajanjärven malmista ko- maan. Putlaus erosi ahjomellotuksesta titarpeisiin jo 1700- ja 1800-lukujen Möhkön rautaruukki toimi vuosina 1849– siinä, että rauta ei joutunut tekemisiin vaihteessa. Ilajan harkkohytin toimin- 1907. Toiminnan varsinainen kehittäjä oli Nils Ludvig Arppe (1803–1861). Hänen polttoaineen kanssa, sillä sulatus tapah- taa jatkoivat isä ja poika Elias Dahl- omistuksessaan Möhkö laajeni maan suurim- tui suljetussa lieskauunissa. Sulaa rau- ström vuodesta 1836 alkaen. Dahlströ- maksi järvimalmin jalostajaksi. Kuva: Museo- taa hämmennettiin lieskauunissa rau- mien aikana ruukilla oli harkkohytti, virasto takangella. Järvimalmialueilla putlaus- kankirautavasara ja ahjo sekä kotitar- tavan käyttöönotto merkitsi harkkouu- vemylly. nien häviämistä. Putlauksen avulla jär- Ilajan ruukki päätyi Nils Ludvig Käenkosken harkkohytissä sulatettiin vimalmimasuunien raudasta saatiin Arppen omistukseen. Arppe oli havi- vuonna 1880. hyvälaatuista kankirautaa halvemmal- tellut lähinnä ruukin metsämaita, mut- la ja tehokkaammin kuin harkkouu- ta kiinnostui myös raudantuotannos- Möhkön ruukin omistajat neista. 1850-luvulla myös järvimalmi- ta. Hän rakennutti Ilajaan uuden hark- Carl Gustaf Nygrén anoi kesäkuussa ruukkeihin alettiin rakentaa putlaus- kohytin. Ruukin ongelmana oli järvi- 1836 senaatilta lupaa perustaa Ilo- laitoksia. malmin puute, minkä vuoksi Arppe mantsin Möhköön Koitajoen varrelle Suomen järvimalmimasuunit olivat lopetti harkkohytin toiminnan vuon- rautaruukki. Nygrén oli ilomantsilais- huomattavasti riippuvaisempia Venä- na 1847. syntyinen järjestysmies ja myöhemmin jän viennistä kuin Lounais-Suomen Dahlströmit panivat alulle myös postimestari Sortavalasta. Senaatti vuorimalmiruukit. 1880-luvulla Venä- Käenkosken harkkohytin Pirttijoen myönsi luvan, ja masuunin eli sulatus- jän raudanviennille asetettiin kiintiöt, varrelle vuonna 1839. Ruukille raken- uunin piti olla valmis kolmen vuoden joiden ylittävästä määrästä oli makset- nettiin kankirautavasara ahjoineen, kuluttua. Nygrénin suunnitelmat eivät tava tullia. Seurauksena oli, että rau- hiilihuone, rautamakasiini, mylly ja toteutuneet. Ensimmäinen rahoittaja dantuotantoa oli supistettava. Vuosi- asuinrakennuksia. Käenkosken ruuk- kuoli jo ensimmäisenä rakennusvuon- sadan vaihteen jälkeen raudan vienti ki käytti raaka-aineenaan pääasiassa na. Toinen rahamies, englantilainen Venäjälle väheni jyrkästi. Pääasiallinen Koitereen malmia, josta saatiin taita- Cazalatt häipyi kesken kaiken ulko- syy tähän oli se, että Venäjän oma rau- vien seppien avulla hyvää kankirautaa. maille ja työt pysähtyivät. Nygrénin oli tateollisuus kehittyi. Maassa oli run- Ongelmana oli veden puute, minkä uusittava perustamisanomus v. 1847, saat rauta- ja kivihiilivarat, joita ryh- vuoksi laitosta ei voitu käyttää läpi ja samana vuonna hän myi perustamis- dyttiin käyttämään ulkomaisen pää- vuoden. oikeuden ja ruukin paikan Adolf von oman turvin. Kotimaisen tuotannon N.L. Arppe osti Käenkosken hark- Rauchille. kasvu aiheutti hintojen laskun, joten kohytin vuonna 1851. Möhkön ruu- Veljekset Adolf ja Carl von Rauch Suomesta ei kannattanut enää viedä kin omistajana hän halusi saada järvi- olivat pietarilaisia liikemiehiä. He sai- rautaa Venäjälle. Itä-Suomen järvimal- malmista kilpailevan yrittäjän pois vat aikaan yhden masuunin rakenta- mimasuuneista suurin osa lopetti toi- markkinoilta. Arppe himoitsi myös misen Möhköön sekä rakennuttivat mintansa 1900-luvun ensivuosikym- Käenkosken ruukin metsämaita. Arp- sen ohi kulkevan kanavan ja padon menellä. pe möi ruukin vuonna 1860 Anders Koitajokeen. Metsänomistaja ja saha- Johan Mustoselle ja Simon Parviaisel- tehtailija Nils Ludvig Arppe ei pitänyt Järvimalmin jalostus le. He rakennuttivat uuden harkkouu- tästä kilpailevasta teollisuusyrityksestä, Ilomantsissa nin, mutta tuotanto pysyi alhaisena. vaan laittoi kapuloita rattaisiin vaati- Ensimmäiset tiedot raudanvalmistuk- Ongelmana olivat veden puute ja pit- malla padon purkamista. Arppen pai- sesta Ilomantsissa ovat 1600-luvulta. kät kuljetusmatkat. Viimeiset raudat nostuksen vuoksi von Rauchin veljek-

18 Kiviharrastajan Kuvalehti set joutuivat luopumaan Möhköstä ja Möhkön kehittämistä jatkettiin. kaikki Värtsilän Ilomantsissa omista- myivät tehtaan Arppelle loppukesällä Nils Ludvig Arppe kuoli Värtsilässä mat maa-alueet, lukuun ottamatta 1851. 1861. Hänen teollisuuslaitoksensa jou- Möhkön tehdasta ja sen yhteydessä Aloitellessaan liiketoimiaan Nils tuivat Nils Ludvig Arppen perillisten ollutta maata. Luovutettu maa-ala oli Ludvig Arppe sai rahoittajaksi sukulais- huostaan. Vuonna 1879 perustettiin n. 98 000 hehtaaria. miehensä Johan Hallonbladin, jonka solidaarinen yhtiö nimeltä N. Ludvig Möhkön tehtaan tarinan loppu al- kanssa Arppe omisti 1840-luvulla usei- Arppen perilliset, joka jatkoi ruukki- koi häämöttää. Suomen rautateollisuus ta sahoja. Arppe ei ollut tyytyväinen toimintaa. Yhtiö muutettiin myöhem- oli kamppaillut vaikeuksissa jo pitkään, valtion sahatoimintaa rajoittaneeseen min osakeyhtiöksi. Vuonna 1898 van- sillä tärkein vientimaa Venäjä nosti rau- politiikkaan, joka hankaloitti hänen- ha yhtiö purettiin ja perustettiin uusi tatavaroiden tulleja useaan otteeseen. kin toimiaan. Arppe oli ostanut Ilajan nimeltä Värtsilä Osakeyhtiö. Yhtiöstä Itä-Suomen ruukkien asemaa helpotti harkkohytin, ja vuonna 1850 hän pe- erotettiin 1902 Ilomantsin Metsäkiin- se, että tämän alueen tuotteita sai vie- rusti rautaruukin Värtsilään. Seuraava- teistö Oy tytäryhtiöksi. Tästä tuli eril- dä tullitta tiettyyn kiintiöön saakka. na olivat vuorossa Möhkön ruukki ja linen metsänomistusyhtiö, jolle Värt- Vuosisadan alussa Venäjän oma rauta- Käenkosken harkkohytti. Näin Arppe silä Oy myi metsiään saadakseen rahaa teollisuus kehittyi, joten markkinat oli siirtynyt sahoista ruukkeihin. Kä- rautaruukkien toiminnalle. Metsäkiin- siellä kapenivat. Syrjäisen sijaintinsa enkoski ja Ilaja myytiin 1860, mutta teistö Oy:lle myytiin vuonna 1902 vuoksi Möhkö ei pystynyt suuntautu- maan kotimaan markkinoille, kuten Värtsilän ruukin onnistui tehdä lähin- nä Karjalan radan ansiosta. Möhkön tuotteista tuli liian kalliita. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Värtsilä Oy:n eri alojen toiminnat ha- luttiin jakaa eri yhtiöiden kesken. Värt- silän rautateollisuutta varten perustettiin oma yhtiö Aktiebolaget Wärtsilä Osakeyhtiö, ja raudan tuotanto keski- tettiin pelkästään Värtsilään. Möhkön rautatehdas lopetettiin. Möhkön ruukki siihen kuuluvine maakiinteistöineen myytiin Ilomantsin Metsäkiinteistöyh- tiölle vuonna 1907. Ilomantsin Metsäkiinteistö Oy ei harjoittanut Ilomantsissa mitään teol- lisuutta, vaikka suunnitelmia oli sahan perustamisesta. W. Gutzeit & Co alkoi kiinnostua Ilomantsin metsistä ja Järvimalmin nostamiseen tarvittiin pitkävartinen haavi. Kuva: Liisa Hertell halusi ehtiä ennen näissä metsissä lii- kuskelleita ulkomaisia ostajaehdokkai- ta. Aktiebolaget W. Gutzeit & Co osti vuoden 1908 alussa koko Ilomantsin Metsäkiinteistö Oy:n varoineen ja vel- koineen. Metsätilojen pinta-ala oli n. 100 000 hehtaaria. Tämän maakaupan jälkeen Gutzeit-yhtiö omisti Ilomant- sin pinta-alasta lähes puolet: 200 000 hehtaaria. Möhkön ruukin alue Möhkön ruukin teollinen toiminta keskittyi kanavien rajaamalle ruukin- saarelle ja sen laitamille, missä sijaitsi- vat molemmat masuunit, saha, mylly ja pajarakennukset. Tällä alueella oli myös ruukin päärakennus Pytinki ul- korakennuksineen sekä lukuisia varas- Järvimalmin nosto. Kuva: Helena Romppanen torakennuksia ja joitakin asuinraken-

MINERALIA z 4 / 2014 19 nuksia. Pietarsaareen sijoittui myös kasaan eli vaaluun. tiin kalkkikiveä pääasiassa Pälkjärven tuotantolaitoksia, kuten tärpätti- ja Kun lautta oli täynnä, se sauvottiin louhoksilta Jänisjärven rannalta. En- pikitehdas. Hieman syrjemmässä ruu- rantaan, ja malmi kannettiin kasaan eli nen masuuniin panostusta kalkkikivi kin keskustasta länteen päin olivat hii- rutnikkaan. Samalla malmi mitattiin oli murskattava hienoksi jauheeksi. liuunit ja tiilitehdas. Ruukkikeskuksen nostajan palkanmaksua varten. Malmi- Tätä varten hankittiin höyryvoimalla laitamilla, Mustallakorvella ja Annin- kasa saattoi olla viisi metriä korkea ja toiminut kalkinmurskain. Höyrykone koskella poltettiin hiilimiiluja ja varas- kymmeniä metrejä pitkä. Syksyllä mal- oli alkujaan tarkoitettu takkiraudan toitiin raaka-aineita. Pytingin keskus- mi pasutettiin eli malmikasa poltettiin maantiekuljetukseen. alueen lisäksi asuinrakennuksia oli Ter- puiden avulla. Tällöin malmista haih- vamäellä, missä asuivat työnjohtajat. tui epäpuhtauksia ja se keveni. Takkiraudan valmistus Työväen asuntoja oli Koitajoen etelä- Raudansulatuksen polttoaineena Rautamalmia sulatettiin kuilu-uunis- puolella, missä sijaitsi Lutikkalinna käytettiin puuhiiltä. Miiluhiiliä valmis- sa eli masuunissa. Möhkössä masuu- sekä ruukin pohjoispuolella Kiikkumä- tivat ympäristön talonpojat, jotka möi- neja kutsuttiin venäläisperäisillä nimi- ellä ja Jokivaaran suunnan kasarmialu- vät hiilet ruukille. Ruukilla oli myös tyksillä tomina tai pätshi. Sulatusuuni eella. Jokivaara oli vanhaa viljelysalu- omia hiilimiiluja ja -uuneja. muurattiin kivestä ja tiilestä. Uunia etta. Hiilipuurangat saatiin ruukin omis- ympäröi hirsi- ja lautarakenteinen suo- Ruukinkartano Pytinki tai Herrala ta metsistä. Kevättalvella kaskettiin jarakennus. valmistui pääosiltaan tehtaan perusta- mäntykankaita, jotka kuivuivat kesän Möhkön masuuneissa valmistettiin misaikoihin 1849. Perimätiedon mu- ajan. Seuraavana talvena rangat kaadet- takkirautaa eli valurautaa, joka sopi kaan suunnittelijana oli puolalainen tiin ja katkottiin parin metrin pitui- valettavaksi, mutta ei taottavaksi. Tak- arkkitehti. Pytingin rakennutti pieta- siksi. Rankasavotassa pärjäsi myös he- kiraudasta tehtiin kankirautaa poista- rilainen Adolf von Rauch. Rakennuk- voseton mies tai nainen. Kuljetusväli- malla siitä erilaisin menetelmin liika sessa onkin viitteitä venäläisestä klas- neenä oli kahden metrin pituinen kelk- hiili ja fosfori. Tällöin raudasta voitiin sistisesta hengestä. ka. Valmiit rangat ajettiin Koitajoen takoa tuotteita kuten nauloja ja viikat- varteen, mistä ne uitettiin keväällä teita. Kankirautaa valmistettiin mellot- Raaka-aineet Möhköön. Hiilipuut nostettiin joesta tamalla: takkirauta kuumennettiin ja Möhkön käyttämien malmien rauta- teloja pitkin ja pinottiin pitkiin pinoi- sitä taottiin painavalla vasaralla. Taon- pitoisuus oli keskimäärin 37 prosent- hin. Tähänkin työhön osallistuivat he- tamenetelmiä oli useita erilaisia. Put- tia. Malmin rautapitoisuus vaihteli eri vosmiesten lisäksi jalkamiehet perhei- lausmenetelmä korvasi taonnan epä- järvissä ja järvien eri osissa. Järvimal- neen. puhtauksien poistajana 1850-luvulta mia nostettiin vuosittain parista ton- Raudanvalmistuksessa tarvittiin lähtien. Sulatettua astiassa olevaa rau- nista lähes 19 000 tonniin. myös dolomiittista kalkkikiveä, joka taa lämmitettiin, jolloin kuona-aineet Järvimalmiesiintymät oli vallattava poisti malmista haitallisia aineista ku- paloivat. Lopuksi rauta valssattiin so- ruukkien käyttöön. Möhkön käyttöön ten rikkiä ja piitä. Möhköön kuljetet- pivaan muotoon. Nils Ludvig Arppen oli vallattu noin sata järveä. Suurin osa niistä sijaitsi silloisen Ilomantsin pitä- jän alueella, josta osa on nykyisin Ve- näjää ja osa Tuupovaaran pitäjää. Osa järvistä oli Korpiselässä ja muutama Enon pitäjässä. Järvimalmivarat uusiu- tuvat niin, että samaa järveä voitiin käyttää noin kymmenen vuoden vä- lein. Ruukin paras malmijärvi oli Koi- tere. Vuosina 1870–1881 ruukin käy- tössä oli 59 järveä. Koitereen eteläran- noilta ruukille kertyi matkaa noin 50 kilometriä. Keskimääräinen matka ruukilta nostopaikoille oli noin 20 ki- lometriä. Järvimalmia nostettiin kesäisin ke- lohirsistä rakennetuilta lautoilta käsin. Nostoryhmään kuului 1–2 nostajaa ja huuhtoja. Pitkävartista haavia työnnet- tiin pitkin järven pohjaa. Haaviin tart- tuneet malmirakeet kaadettiin seulaan, jossa malmi huuhdottiin. Puhdas mal- Möhkön ruukilla valmistettuja takkirauta- eli sukunaharkkoja. Harkoissa on ruukin leima eli mi kaadettiin lautan keskellä olleeseen LA. Kuva: Liisa Hertell

20 Kiviharrastajan Kuvalehti ansiosta Wärtsilän ruukilla otettiin ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ putlaus käyttöön. Möhkön rautaruukki oli merkittä- vä takkiraudan tuottaja Suomen järvi- malmiruukkien joukossa. Keskimää- räinen vuosituotanto oli 3 300 tonnia. Möhköläinen takkiraudan nimitys oli sukuna. Vuonna 1898 Möhkössä tuo- tettiin 5 849 tonnia takkirautaa. Sen valmistamiseen tarvittiin 15 609 tonnia järvimalmia ja 43 515 tonnia puu- hiiltä. Möhkön takkirautaharkot valettiin joko litteiksi tai puolipyöreiksi, ja niihin painettiin valettaessa Möhkön leima: L.A. Harkot painoivat noin 50 kiloa. Raudan sulatusta valvoi masuunimestari työmiehinään panostajat ja raudanlaskijat. Raaka-aineet kuljetettiin hevoskärreillä tai nostolaitteella masuunin ylätasanteelle. Masuunin kupuun panostettiin tarkan suunnitel- man mukaan kerroksittain hiiltä, hie- norakeista malmia ja jauhettua kalk- kikiveä. Vesivoimalla toiminut puhal- luskone puhalsi uuniin hiilen palami- seen tarvittavaa ilmaa, jota lämmitet- tiin lämminilmalaitteella. Sulatuksen jatkuessa sula kuona ja rauta kasaantuivat uunin pohjalle pe- sään. Sula kuona jäi kevyempänä rau- Puuhiilimasuunin poikkileikkaus. Piirros: F. G. Bergroth, 1881. dan päälle, ja se laskettiin ensin ulos Masuuniin kaadettiin kerroksittain hiiltä, järvimalmia ja kalkkikiveä (C). Alaosaan pu- seinämään avatusta aukosta. Kun su- hallettiin ilmaa (D). Syntynyt häkäkaasu pelkisti malmia raudaksi. Sula rauta (F) ja sen laa rautaa oli kertynyt tarpeeksi, avat- päällinen kuona (O) johdettiin ulos. tiin umpeen muurattu raudanlaskua- ukko rautakangella, ja rauta valutettiin ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ kourua pitkin hiekkamuotteihin. Pu- RAUTAMASUUNIN TOIMINNASTA hallus lopetettiin laskun ajaksi, ettei- vät uunista lyöneet liekit vahingoitta- Masuunissa raudan tuotanto oli jatkuva prosessi aikaisempiin menetelmiin verrattuna. neet työmiehiä. Raudan lasku tapah- tui 4–5 kertaa vuorokaudessa. Kertaalleen kuumennettu rautamalmi kaadettiin puuhiilen ja Möhkön ruukki käytti hyväkseen kalkin kanssa kuilumaiseen sulatusuuniin eli masuuniin. Möhkönkosken tuottamaa vesivoimaa. Masuuniin puhallettiin ilmaa palkein tai puhalluskoneella. Koski pystyi tuottamaan 1 260 hevos- Hapen reagoidessa hiilen kanssa syntyi häkää, joka nousi voiman tehon. Koski padottiin ja sen masuuniuunissa alaspäin valuvaa malmia päin ja pelkisti sen viereen rakennettiin kanava, joka joh- metalliseksi raudaksi. ti vettä masuunille, sahalle ja myllylle. Uutta masuunia sekä laivaliikennet- Sulatuksen tuotteena syntyi hiilipitoista takkirautaa, joka valui tä varten rakennettiin toinen kanava uuniin alaosaan. Se valettiin harkoiksi. 1870-luvulla. Laivakanavassa oli neljä Epäpuhtauksien kuten piin, kalsiumin, alumiinin, rikin, hapen, sulkua. Voimakanava johti vettä ma- magnesiumin ja fosforin poistamiseksi käytettiin kalkkikiveä ja/ suunin vesirattaalle, jonka tuottama tai kvartsia. Epäpuhtaudet siirtyivät tällä tavalla kuonaan. voima siirrettiin puhalluskoneeseen. Masuunin pohjalle sulan raudan päälle syntyi sinistä, vihertävää Vesirattaan suojaksi muurattiin tiilistä tai mustaa kuonaa. Siitä voitiin tehdä vaikka tiiliä kuten Fiskarsin ratashuone. Kanavan viereen rakennet- masuunissa Etelä-Suomessa. tiin kuivatelakka, jonne höyrylaivat ja lotjat laitettiin talviteloilleen. Telakal- Koonnut Satu Hietala

MINERALIA z 4 / 2014 21 la myös rakennettiin lastiproomuja ja vuoteen 1915 saakka. Sen omisti täl- Möhkön ruukilla alettiin polttaa korjattiin aluksia. löin Veljekset Kivisen rautakauppa hiiliä uuneissa 1870-luvun lopulla. Sortavalasta. Uuneissa tapahtuvan puun kuivatisla- Muu tuotanto ruukilla Möhkön ruukille rakennettiin paja uksen sivutuotteet terva, tärpättiöljy ja Möhkössä valettiin rautatuotteita lä- heti ruukin perustamisaikoihin. Pajas- puusprii voitiin ottaa talteen, kun taas hinnä ruukin omien laitteiden raken- sa oli 1–4 ahjoa, ja siellä taottiin rau- miiluhiillossa tislaustuotteet menivät nus- ja korjaustöihin, mutta jonkin tatavaraa ruukin omiin tarpeisiin. Rau- hukkaan. verran myös myyntiin. Ruukilla tarvit- taosia tarvittiin mm. masuunien raken- Möhköön rakennettiin vuonna tuja valinteoksia olivat uuninsuuraudat tamisessa. 1893 tervan jatkokäsittelyä varten ter- ja valinmuotit. Sahalle valettiin osia Ruukin toiminnan loputtua paja va- ja tärpättiuuni. Palovaaran vuoksi vauhtipyörään sekä myllyyn pyöränna- siirtyi Enso-Gutzeit Osakeyhtiön laitos sijoitettiin Pietarsaareen puron pa. Käenkosken ruukille valmistettiin omistukseen. Paja oli käytössä 1970- rannalle. Tärpätinvalmistuksen sivu- 1860-luvulla useita alasimia. Lisäksi luvulle saakka. tuotteena syntyi hartsia. valettiin mm. silitysrautoja ja kelloja. Möhkön ruukilla valmistettiin tii- Tervasta saatiin tislaamalla pikeä, Möhkön ruukille rakennettiin nau- let omiin rakennushankkeisiin. Esim. jonka valmistusta varten rakennettiin lapaja vuonna 1874. Paja sijaitsi kos- uuden masuunin piippumuuriin tar- pikitehdas vuonna 1900. Tulenarka ken rannalla vanhan masuunin lähis- vittiin 50 000 tiiltä. Möhkön tiiliteh- pikitehdas oli myös sijoitettava erilleen, töllä. Sen voimanlähteenä oli 12-hevos- das sijaitsi Tervamäen takana hiiliuu- todennäköisesti Pietarsaareen. Pikeä voimainen vesiratas, joka käytti kahta nien lähistöllä. Raaka-aine, savi, tuo- käytettiin hartsiin ja taliin sekoitettu- vasaraa. Nauloja valmistettiiin kanki- tiin lotjilla Mekrijärveltä tai Nuorajär- na puualusten saumojen tiivistämiseen. raudasta, jota tuotiin Värtsilän ruukil- ven rannoilta. Möhkössä savi sekoitet- Möhkön ruukille rakennettiin kesäl- ta rautarahdin paluumatkoilla. Tangot tiin savimyllyssä, josta sekoittunut lä 1871 yksiraaminen kotitarvesaha olivat neliömäisiä, 16 mm paksuja ja massa valui siirrettävälle leipomapöy- myllyn yhteyteen. Sahaa käytettiin sa- kolme metriä pitkiä. Naulapajassa työs- dälle. Tiilenlyöjät iskivät tiilimassan malla vesirattaalla kuin myllyä. Vesi- kenteli seppiä ja apupoikia. Valmiit muotteihin. Muotti tiilimassoineen ratas tuotti 25 hevosvoiman tehon. tuotteet vietiin pääasiassa takaisin Värt- kannettiin kuivatuspaikalle, ja muotti Vuonna 1873 ruukille rakennettiin silään, mutta osa myytiin ruukin ym- irrotettiin. Tiilet kuivuivat ulkoilmas- kaksi sirkkelisahaa. Sahalla valmistet- päristössä. Naulapaja jatkoi toimin- sa muutaman viikon, minkä jälkeen ne tiin pääasiassa lautoja ja lankkuja. Eri- taansa ruukin lopettamisen jälkeen poltettiin uunissa. koistuotteena sahattiin esim. kantattuja

Kaunista vihreänsävyistä masuunikuonaa eli slagia Möhkön ruukista. Kuva: Satu Hietala, GTK

22 Kiviharrastajan Kuvalehti Tampereen kivikerholaisia Möhkön ruukin kuonakasalla loppukesällä 2012. Kuva: Satu Hietala, GTK

Rahtirekeen lastattiin takkirautaa 500–600 kiloa. Reen leveys oli noin 50 cm. Matka Möhköstä Läskelään vei yli kolme päivää. Yöpymistä ja hevos- ten syöttämistä varten reitin varrella oli useita rahtitupia. Raudan rahtaajat liik- Vihreän lisäksi löytyi kuivat ryhmissä eli artteleissa, joihin myös tummaa grafiitin- harmaata masuuni- kuului 5–10 hevosmiestä. Sukuna-art- kuonaa. Kuva: Satu telin edestä oli väistyttävä niin herras- Hietala, GTK väen ajokkien kuin muiden rahtimies- tenkin. Ennen höyrylaivoja vesikuljetukset kelohirsiä, joita Möhköstä toimitettiin kuljetettiin kesäisin osittain vesistöjä hoidettiin soutuveneillä. Veneissä oli 4 500 kpl Ilomantsin luterilaiselle seu- pitkin, osittain hevoskuljetuksena. Tal- airoparia ja 8 soutajaa. Rahtiveneeseen rakunnalle pappilan navetan rakenta- vella sukuna rahdattiin hevosilla ja reel- mahtui takkirautaa noin 1300 kiloa. mista varten 1902. Sahalta myytiin lä. Ensimmäinen höyryhinaaja Möhkö pieniä määriä tuotteita myös yksityi- Rauta voitiin kuljettaa Pietariin kah- rakennettiin 1869. Siipirataslaiva sille. ta reittiä pitkin: Möhkö kuljetti malmia ruukille Ylä- Möhköön rakennettiin jauhomylly läntinen reitti: Möhkö–Koitajo- Koidan varastoista ja Kelsimänsärkäl- 1860-luvulla. Laitoksessa oli mylly ja ki–Nuorajärvi–Lylykoski–Luhtapoh- tä. Möhkö hinasi myös takkirauta- ratas- ja tamppihuone. Myllyssä oli ja–Jäsysjärvi–Pielisjoki–Joensuu–Py- proomuja Karalin lastauspaikalle. Koi- kaksi kiviparia ja kuusi kaurasurvinta. häselkä–Orivesi–Saimaa–Saimaan ka- tereen suunnan malminkuljetusta var- Laitteet toimivat vesivoimalla sahan nava–Suomenlahti–Pietari ten rakennettiin v.uonna1889 Helmi- yhteydessä. Vuonna 1865 Möhkön itäinen reitti: Möhkö–Karali– niminen höyrylaiva. Kolmas höyrylai- myllykuntaan kuului 50 taloutta. Anoniemi–Oravaniemi–Läskelä–Tar- va oli nimeltään Koita. Höyrylaivat Möhkön mylly toimi Enso-Gutzeit posenranta–Laatokka–Koschkin– hinasivat 3–6 proomua. Puisia, tasa- Osakeyhtiön omistuksessa 1960-luvul- Neva–Pietari. pohjaisia proomuja oli ruukilla useita le saakka. Takkiraudan kuljetus oli vaativa teh- kymmeniä. tävä sekä miehelle että hevoselle. Rau- Möhkön ruukki sijaitsi alkuun tiet- Malmin ja dan, hiilen ja malmin talvirahti alkoi, tömien taipaleitten takana. Kulkuyh- takkiraudan kuljetus kun vesistöt olivat jäätyneet ja talvitiet teyksiä oli parannettava, ja vuosina Möhkön valmis tuote, takkirauta, kul- oli saatu pohjatuksi. Möhkön takkirau- 1858–59 raivattiin kärrytie Ilomant- jetettiin jatkojalostettavaksi Värtsilän taa kuljettivat ilomantsilaisten lisäksi sin kirkonkylästä Möhköön. Tie kulki tehtaalle tai myyntiin Pietariin. Rauta ympäristöpitäjien asukkaat. Kuuksenvaaran kylän kautta Oinassal-

MINERALIA z 4 / 2014 23 räsivät koneet. Möhkön ruukilla tehtiin töitä talvella 12 tuntia klo 6–18 ja kesällä 14 tuntia klo 5–19. Masuunis- sa tehtiin töitä joka päivä kahdessa vuorossa eli menassa. Tehtaan huuto- herra soitti työväen aamulla töihin kauppapuodin päädyssä roikkuneella kellolla. Sama kello soi puolen tunnin ruokatauolle aamu- ja iltapäivällä. Rah- dinajossa, malminnostossa ja hiilenpol- tossa ei työaikoja tunnettu, sillä töitä tehtiin urakalla. Möhkön ruukin työnjohto nautti vuosipalkkaa, masuunityöläiset saivat päiväpalkkaa, ja naulasepät ansaitsivat palkkansa taottujen naulojen määrän Möhkön ruukkimuseo, tehtaan konttoristin työhuone. Kuva: Satu Hietala, GTK perusteella. Rahdinajajille, malminn- ostajille ja hiilenpolttajille maksettiin palkkaa työn tuloksen mukaan. He melle, joka ylitettiin lossilla. Möhköä jan rooliin kuului huolenpito alaisten- ottivat usein ruukilta ruokatavaraa ja lähestyttäessä alkoi kärrynpyörien alta sa ruumiillisesta ja henkisestä hyvin- rahaa palkkansa etumaksuna, mistä kuulua outoa ratinaa – rautakuonaa oli voinnista. seurasi velkaantumista. Luontaisedut levitetty tien pohjaksi. Ruukin toimistossa työskenteli 1–2 olivat olennainen osa rautaruukkien Kulkuyhteydet Ilomantsista Värtsi- konttoristia tai kasööriä. Ruukin her- palkanmaksua. Luontaisetuja olivat lään paranivat, kun Korpiselästä raivat- rasväkeen kuuluivat myös opettajat, asunto, polttopuut, valaistus, karjan- tiin tie Värtsilän ruukille vuonna 1897. kaupanhoitajat ja metsänhoitajat. Väls- rehu, laidun ja viljelypalsta. Kesällä Ilomantsin itäkyliin Kuolis- käri hoiti sairaita ja masuunimestari Möhkön ruukin työväki asui omis- maahan ja Vuottoniemelle pääsi ratsu- valvoi raudanvalmistusta. sa mökeissään tai tehtaan rakentamis- tietä pitkin. Möhkön ja Kuolismaan Masuuneilla työskentelivät panosta- sa kasarmeissa. Kasarmeissa oli yhden välinen maantie valmistui 1906. Kuo- jat ja raudanlaskijat eli hyttirengit. huoneen asuntoja, joiden pinta-ala oli lismaan tien valmistuttua ruukki pe- Myös raaka-aineiden ja tuotteiden kul- n. 30 m2. Kasarmien asukkailla oli yh- rusti majatalon asuntokasarmi Lutik- jetukseen tarvittiin ruukilla työvoimaa. teinen sauna, pesutupa, karjasuoja, ul- kalinnaan. Ruukin hiilimiilujen ja -uunien hoita- kohuone, puuvaja ja kellareita. Teh- minen vaati työntekijöitä. Ruukin taanhoitaja ja konttoristi asuivat Pytin- Työntekijät palkkalistoilla olivat myös mylläri, sa- gissä. Muu virkamiehistö asui Terva- Möhkön rautaruukilla oli töissä 60– hatyöntekijät, tärpättitehtaan hoitaja, mäellä, jossa asuntoon kuului tupa ja 100 työntekijää. Tehtaalla tarvittiin tiilenlyöjät jne. Työvoiman valvomi- muutama kamari. työnjohtajia ja konttorihenkilökuntaa. seen tarvittiin työnjohtajia. Ruukin oli Työntekijöitä oli masuuneilla, pajois- palkattava päällysmiehiä valvomaan Elämää ruukilla sa, sahalla, myllyssä, hiiliuuneilla jne. myös malminnostoa ja -kuljetusta. N.L. Arppe perusti vuonna 1859 Möh- Sadat ihmiset ruukin ympäristössä sai- Ruukin työntekijöitä olivat myös met- kön tehtaalle koulun, jossa opetettiin vat työtä malminnostosta, hiilenpoltos- sänvartijat, jotka asuivat tehtaan omis- raamatunhistoriaa, katekismusta, sisä- ta sekä rahdinajosta. tamilla mailla ruukin ympäristössä. lukua, kirjoitusta, laskennon alkeita, Ruukin väkiluku kasvoi erityisen Ruukilla työskenteli monenlaisia isänmaan historiaa ja maantietoa. Teh- voimakkaasti 1850- ja 1870-luvuilla. käsityöläisiä. Varsinaisia rautatyöläisiä taankoulu muutettiin kansakouluksi 1850-luvun loppu oli Arppen suurai- olivat sepät ja naulasepät. Naulasepät 1875. Koulun pito aloitettiin Pytingin kaa, jolloin masuuni uusittiin ja toi- olivat alansa erikoistaitajia, joiden am- salissa, mutta ruukki rakensi kouluta- minta pääsi vauhtiin. 1870-luvulla ra- mattitaito periytyi usein suvussa. Ruu- lon vuonna 1879. Kansakoulu oli Ilo- kennettiin toinen masuuni, mikä lisä- killa asuneita käsityöläisiä olivat myös mantsin ensimmäinen. Koulu sai pä- si työvoiman tarvetta. Eniten ruukilla suutari, räätäli, nahkuri, puuseppä, kir- tevän opettajan, kun Jyväskylän semi- asui väkeä v.uonna1901, jolloin hen- vesmies ja muurari. Käsityöläisistä osa naarista valmistunut Gustaf Ahra kikirjoihin merkittiin 532 ihmistä. teki myös ruukin töitä esim. masuu- muutti Möhköön. Tehtaanhoitaja eli förvalttari johti nilla. Ruukille perustettiin 1865 kirjasto, Möhkön ruukkia. Hän valvoi raaka- Teollistumisen myötä käsitys työ- joka sijaitsi Lukutuvassa. Eniten lainat- aineiden hankintaa ja kuljetuksia, rau- ajasta muuttui. Maataloudessa työtä tiin kaunokirjallisia ja uskonnollisia dan sulatustyötä ja laatua sekä raudan tehtiin vuorokausi- ja vuodenaikaryt- teoksia. Ruukilla oli myös lukusali, jos- kuljetusta markkinoille. Tehtaanhoita- min mukaisesti. Tehtaissa tahdin mää- sa sai käydä lukemassa sanomalehtiä.

24 Kiviharrastajan Kuvalehti Raittiusseura Tuki perustettiin keräsi arpajaisilla rahaa talonrakennus- ajeli reellä aunukselaisia kauppiaita, vuonna 1889. Seuran puuhamiehiä rahastoon. joilla oli myytävänä Vienanmeren hai- olivat opettaja Gustaf Ahra ja tehtaan- Venäläistämispyrkimyksiä vastusta- lia. Venäläisten kulkukauppiaiden tuo- hoitaja Aksel Berner, jotka vastustivat nut suomalainen puolue jakautui ra- misia olivat myös vesirinkelit ja oreh- kiivaasti juopottelua. dikaaleihin nuorsuomalaisiin ja maltil- kat eli piparkakut. Möhkön nuorisoseuran aliosastoina lisiin suomettarelaisiin. Tehtaanhoita- Rahan käyttö maksuvälineenä oli toimivat lauluseura sekä raittius- ja ja Aksel Berner oli suomettarelainen. harvinaista 1800-luvun alkupuolella. urheiluosastot. Nuorisoseura järjesti Aatteen innoittamana hän suomensi Rahan vähyyden vuoksi N.L. Arppe kuukausikokouksia ja iltamia Lukutu- nimensä Saloheimoksi Snellmannin otti käyttöön vekselin muotoon laadit- valla. Kesän kohokohtia olivat kesäjuh- 100-vuotissyntymäpäivänä 12.5.1906. tuja paperirahoja, joiden arvo oli 5, 10, lat Jokivaaralla tai Pietarsaaressa. Nuo- Ruukilla järjestettiin juhla, jonka kun- 25, 50 ja 75 kopeekkaa sekä 1 rupla. risoseuran juhlissa möhköläiset kuuli- niaksi tehdas pantiin seisomaan puo- Pitkiä ja kapeita ja kapeita rahoja kut- vat ensimmäisen kerran Maamme-lau- lilta päivin ja työväelle annettiin vapaa- suttiin Arppen koirankielekkeiksi. Ra- lun. ta. hoja oli käytössä yli sadan kilometrin Ilomantsin Pohjanmaan maalaisseu- Möhkön tehtaalla oli kauppa jo säteellä Värtsilän ja Möhkön ruukeis- ran tarkoituksena oli kehittää Möhkön 1850-luvun alussa. Tehtaan kaupassa ta. ympäristön maanviljelystä ja karjan- oli vaatteiden ja ruuan lisäksi myytä- Ulla Vartiainen hoitoa. vänä mm. kattolamppuja, lampunla- museonjohtaja Möhköön perustettiin työväenyh- seja, ämpäreitä, viiloja, lukkoja, liimaa, Ilomantsin Museosäätiö distys vuonna 1905. Perustamisvai- lakkaa, joulukuusenkoristeita, nuoraa heessa jäseniä oli hieman yli sata. Ruu- ja hevoskaluja. Möhkön tehtaankaup- LISÄÄ NETISSÄ: kin johdon ja työväestön suhteet muut- pa harjoitti myös tukkukauppaa. Asi- ENPI Mining Road gps-esitys Möhköstä, tuivat, ja työväki alkoi arvostella keh- akkaina olivat seudun muut kauppi- englanniksi ja venäjäksi: noja työ- ja asuinoloja. Työväenyhdis- aat kuten Misha Bogdanoff ja Topi http://miningroads.ru/en/gpsTravel6.html tys järjesti vappujuhlia marsseineen ja Palviainen. Talvisin Möhkön ruukille http://www.mohkonruukki.fi/

Talonpoikainen harkkohytti, palkeet (kuva oikealla). Harkkohytti on rakennettu vuonna 2002. Sen jälkeen harkkohytissä on tehty rautaa vuosittain heinäkuussa Möhkön ruukkipäivän yhteydessä. Rautaa tulee kerralla 5-10 kg ja raudasta on tehty mm koruja ja puukkoja. Rauta- mestarina on ollut ilomantsilainen seppä Urpo Parviainen. Kuvat: Jussi Hartoma

Möhkössä kesällä 2003 valmistettua rautaa. Rauta sulatettiin järvimalmista talonpoikaisessa harkkohytissä ja taottiin rautatangoksi (oikealla), keskellä rautasieni ja vasemmalla järvimalmin paloja. Kuva: Miika Hertell

MINERALIA z 4 / 2014 25 Teksti: Pauli Vartia

– Geologista tietoa kootusti

eväällä 2014 julkaistuun on kehittää koko tietotuote- ja palve- muodossa maaliskuussa 2014. Hakku Hakku-hakupalveluun luvalikoimaa asiakastarpeiden pohjal- korvaa valtaosan jo vanhentuvista ja on koottu kattavasti ta. pirstaloituneista hakupalveluista. Ha- GTK:n tuottamaa ja hal- Palvelulle oli suuri tarve, koska kupalvelun kehittämisen rinnalla to- linnoimaa geologista tie- GTK:n tietotuotevalikoima oli jok- teutettiin myös uusi ja yhtenäinen tuo- toaineistoa.K Palvelun avulla voi vaivat- seenkin hajallaan eri palvelujen alla. tetietokanta. tomasti hakea ja ottaa käyttöön erilai- Käyttäjän oli vaikea löytää tarvitse- sia geologisia tietotuotteita. Hakku- maansa aineistoa ja saada kokonaisku- GTK:n tietotuotteet palvelu on otettu innokkaasti vastaan vaa tarjonnasta. Osa tuotteista ei ollut nyt entistä käyttäjä- eri käyttäjäryhmissä ja siitä on varmasti lainkaan saatavilla sähköisten jakeluka- ystävällisemmässä hyötyä ja iloa myös aiheeseensa pereh- navien kautta. Lisäksi palveluratkaisut muodossa tyvälle kiviharrastajalle. ja niiden toiminnallisuudet poikkesi- Hakupalvelusta löytyvät Suomen geo- Uuden hakupalvelun luominen liit- vat toisistaan. logiaan kytkeytyvä paikkatieto, doku- tyy GTK:n laajempaan pitkäjänteiseen Hakun suunnittelu aloitettiin vuon- mentit ja metatiedot 1800-luvulta aina kehittämistyöhön, jonka tavoitteena na 2012 ja palvelu julkaistiin nyky- nykyhetkeen saakka. Hakku kattaa kaikki GTK:n tuottamat ja haltuun saamat julkiset tietotuotteet. Sisältö karttuu uusien raporttien, julkaisujen ja etenkin paikkatietotuotteiden osalta jatkuvasti. Myös vanhempaa aineistoa tulee laajemmin esille digitalisoin- nin myötä. Tuotteet on jaettu palvelussa neljään erilliseen kokonaisuuteen: z Julkaisut, raportit ja kartat z Paikkatietotuotteet z Valokuvat z Karttapiirrokset Jokaisella kokonaisuudella on oma hakukäyttöliittymänsä. Palvelun näky- mä ja tuotteiden hakutavat vaihtelevat kunkin kokonaisuuden tuoteominai- suuksien mukaan. Hakutoiminnot perustuvat tietotuotteiden kuvailutie- tojen (metatiedot) hyödyntämiseen. Käyttäjän tehtävänä on määritellä, Muinaisrantojen havainnot -tuote hakupalvelun näkymässä. Tuotteeseen on systemaattisesti kerätty ja luokiteltu pistemäistä havaintoaineistoa, joka millä tiedoilla kokonaisuudesta raja- liittyy pääosin Litorinameren maksimilaajuuteen sekä ylimmän rannan taan kiinnostava osa. Valtaosan tuot- tasoon Suomessa. Kuva: Hakku-palvelu, GTK teista voi ladata suoraan käyttöön verk-

26 Kiviharrastajan Kuvalehti Hakusta voi ladata käyttöön mm. tämän kuvan safiirista andalusiitissa. Kuva: Jari Väätäinen, GTK kopalvelusta ja muut ovat tilattavissa. verkkojakelussa: tuotteita tarjotaan ns. taisiin metatietoihin. Paikkatietotuot- Palvelussa on sekä maksullisia että avoimena tietona, vapain jatkokäyttö- teita on saatavilla nyt noin 70 kappa- maksuttomia tuotteita. Myytäviä tuot- oikeuksin, tai peruslisenssillä sovituin letta ja uusia kehitetään jatkuvasti li- teita ovat mm. painotuotteet ja kartat ehdoin. Karttakäyttöliittymä helpottaa sää. sekä osa paikkatietotuotteista. kohteiden valintaa ja tuotteiden sekä Valokuvat-kokonaisuuden kautta niiden formaattien katselua. Samalla on katsottavissa ja ladattavissa tiedos- Hakun tuotekokonaisuudet käyttäjä voi tutustua myös tuotekoh- tot yli 10 000:sta GTK:ssa tallennetus- Suuri osa Hakun sisältämistä tuotteista on ollut saatavilla aiemminkin, vaikka hakupalvelun julkaisemisen yhtey- dessä tuotevalikoima kasvoi merkittä- västi. Kokonaan uutena tuoteryhmä- nä verkkojakeluun mukaan tulivat paikkatietotuotteet. Julkaisut, raportit ja kartat -kokonaisuus sisältää tiedot kaikista GTK:n tuottamista julkaisuista, GTK:n laati- mista tai sille luovutetuista arkistora- porteista sekä kartoista ja karttalehti- selityksistä. Suurin osa tuotteista on vapaasti saatavilla pdf-muodossa. Paikkatietotuotteet ovat geologises- ta havainto- ja mittausaineistoista tuo- tettuja, koordinaatteihin sidottuja ai- neistoja. Palvelusta voi etsiä ja ladata GTK:n tuottamia maksuttomia tai maksullisia paikkatietotuotteita. Suu- Hakku-palvelua esiteltiin Paikkatietomarkkinoilla marraskuussa 2014. Messuosastolla olivat ri osa sisällöstä on kuitenkin suorassa mukana mm. Helena Saarinen ja Jussi Ahonen. Kuva: Toni Eerola, GTK

MINERALIA z 4 / 2014 27 Kuvassa vasemmalta oikealle: Pauli Vartia, Helena Saarinen ja Jari Väätäinen. Helena Saarinen toimi toteutuksen projektipäällikkönä. Jari Väätäisen kehittämä Geokuvat-kuvapankki on sisällytetty osaksi uutta Hakku-palvelua. Kuva: Kari A. Kinnunen

ta valokuvasta. Valokuvilla on aina ol- män lisäksi koko tietopalvelun väkeä, aines-tuote koostuu pohjavedenpinnan lut merkittävä rooli geologisten havain- Saarinen kertoo. Palvelun teknisestä yläpuolisesta muodostuma- ja lajite- tojen tallentamisessa. Vanhimmat pal- toteutuksesta vastasi IWA Labs Oy. tasosta. Tasot sisältävät tiedot muodos- velussa esillä olevat kuvat ovat 1800- Hakku ja sen tarjoamat tuotteet ovat tumatyypistä, muodostuman pohjata- luvun loppupuolelta. Koordinaattitie- herättäneet kiinnostusta sekä ammat- sosta ja ainesmäärästä sekä maa-aines- dot sisältäviä kuvia voi hakea myös ra- tilaisten että harrastajageologien kes- lajitteesta. jaamalla kiinnostuksen kohteena ole- kuudessa. Etenkin paikkatietotuottei- Uutta hakupalvelua markkinoidaan van alueen karttapohjalta. na jakelussa olevat uudet kokonaisuu- ahkerasti tapahtumien, messujen ja se- Karttapiirrokset -kokonaisuus sisäl- det ovat saaneet huomiota. Esimerkiksi minaarien yhteydessä. Hakkua esitel- tää tiedot GTK:n vanhoista käsin piir- Muinaisrantojen havainnot -tuote on tiin näkyvästi mm. Paikkatietomark- retyistä geologisista kartoista vuosilta tarkoitettu geologiseksi lähtötiedoksi kinoilla marraskuussa sekä Geologian 1850–1970. Karttoja on yli 3200 kap- mm. maaperän ja happamien sulfaat- tutkijapäivien ohessa viime keväänä. paletta, jotka kaikki ovat ladattavissa Hakun lisäksi GTK:ssa on panos- suuriresoluutioisina tiedostoina. tettu myös muiden tietopalvelukoko- naisuuksien kehittämiseen. Syksyllä Hakku 1.0 valmis – 2013 julkaistiin tutkimusjulkaisujen palvelua kehitetään hakupalvelu Summon, joka parantaa edelleen julkaisujen löydettävyyttä ja lisää käyt- Palvelutoteutuksen projektipäällikkö- tömahdollisuuksia. Kokonaisuutta täy- nä toiminut Helena Saarinen on lop- dentävät myös GTK:n kirjaston ja ar- putulokseen tyytyväinen. ”Erilaisten kiston palvelut yhteen kokoava Verk- tuotteiden ja tietokantojen yhdistämi- kokirjasto sekä maksullisten tuotteiden nen on ollut työlästä, mutta lopputu- timaiden kartoittamiseen, maankäytön jakeluun suunnattu GTK:n verkko- los on sen arvoista. Yhteen palveluun ja rakentamisen suunnitteluun ja poh- kauppa. Jatkokehitystyö suuntaa pal- on saatu puristettua valtava määrä tie- javeden ja maa-aineksen tilinpitoa pal- veluiden entistä tiiviimpään yhteistoi- toa, joka on ennen ollut hajallaan.” Eri veleviin selvityksiin. Loppuvuoden ai- mintaan sekä integrointeihin. tuotteiden ja näkemysten yhdistämi- kana julkaistaan vielä useita paikkatie- Siirry suoraan hakuun osoitteessa nen yhdeksi kokonaisuudeksi on työl- totuotteita (mm. Uurteet, Maa-aines hakku.gtk.fi tai kulje GTK:n verkko- listänyt seitsemänjäsenisen projektiryh- ja Kalliokiviaines). Tekeillä oleva Maa- sivujen www.gtk.fi kautta palveluun.

28 Kiviharrastajan Kuvalehti Teksti: Pirjo Koski Piken rikas kivikausi 2014

ivikausi lähenee loppuaan. Paljon on tapahtunut tänä vuonna. Vähän haikeakin on olo. Kysymyksiä on ilmassa; mitä ensi vuonna? Vastauksia- K kin on: on kaikkea uutta ja ihmeellis- tä, tuttujen ihmisten kanssa.

Tiedättekö, mikä on parasta? Se, kun on saanut uusia YSTÄVIÄ. Marko, Joel, Ida, Veikko, Matti, Raino (Veikko nyt on ollut aiemminkin, mutta ...) Se, että on saanut tarjota ystävilleen unohtumattomia hetkiä. Se, kun joku heistä löytää jotain uutta, minkä mahdollisuu- den minä tai me Rikun kanssa olemme voineet tarjota. Se, kun Veikon kanssa ollaan turistu puhelimessa ja kirjoiteltu kirjeitä. Veikon tarinat ovat kuuntelemisen Onnistumisen ja yhdessä tekemisen ilo. Jakamisen iloa. arvoisia, niistä oppii. Jättiläismäinen yllätyslaatikko Kaikki ei ole minun vaan MEIDÄN. mukaan O-kummusta. Veikko halusi sen antaa.

Näytteitä vaihdetaan. Annetaan lahjoja – saadaan lahjoja. Ystävyyden, välittömyyden ja seikkailujen kokeminen. Kaikilla kivillä on tarinansa. Ne tarinat kerrotaan eteen- Sen, kun Masa saapui meille kylään kassi täynnä uusia, päin. Uusien kivinäytteiden tarinat säilyvät ikuisesti opeteltavia näytteitä. (“Nämä opettelet sitten ensi kerrak- muistoissa. Niihin liittyy verta (Idan kohdalla, hih :D), si!”) ilonkyyneliä, naurua ja hikeä ... ja sitä onnistumisen ja onnen iloa. Kun saa laittaa vitriiniin uuden kiven ja sille Sen, kun Raino oli käynyt ja jätti rappusille ison pallo- lapun. graniitin. Lahjana. Sen, kun tutkija-rukat Kari ja Satu ovat joutuneet tunnistamaan satoja uusia näytteitä :D Muistan vieläkin sen hetken, kun Marko löysi elämänsä ensimmäisen Morionin Laitilasta. Sen, kun Joel osui Uuden oppimista. Uuden kokemista. Uusia suhteita. apofylliittisuoneen. Sen, kun konttasimme Joelin kanssa Uusia louhoksia. Seikkailuja ystävien kanssa. Näistä pitkin Eräjärveä hirvittävässä kuumuudessa. Sen, kun kokemuksista oli tehty rikas kivikausi 2014. Paraisten louhoksella Riku opetti “istumiskikan” kivi- näytteiden etsimiseen ja koko ryhmä todellakin istui ja Kiitos yhteistyöstä! Jatkamme harjoituksia ensi vuonna! katseli ympärilleen ... se yhteenkuuluvaisuuden tunne. (Tänä vuonna aion kyllä kontata vielä niiden apatiittiki- teiden perässä ihan vähän vaan.) Sen, kun Ida ja minä löysimme uvarokiteitä Kummusta. Kissansilmäkalsiitin perässä kontattiin pitkin Vuonosta. Ja lopuksi kiitos Renskan säätiön apurahasta. Sen saami- nen lämmitti mieltä ja sen ansiosta nämä kerrotut Iltaisin uitiin sydämemme kyllyydestä ja grillattiin. mukavat asiat tulivat mahdollisiksi. Naurettiin päivällä sattuneille kommelluksille. Suunnni- teltiin seuraavaa päiväohjelmaa. www.pikerocks.fi

MINERALIA z 4 / 2014 29 Teksti: Marko Haapala Paras kamerani kivikuvaukseen

Marko Haapala kertoo miten hän ottaa kivikuvia helposti ja vaivat- Sonyn uusi kompaktikamera DSC-HX400V tomasti Sonyn uudella super-zoom-kameralla. Työläät kuvankäsittelyt soveltuu Marko Haapalan tekemien testien perusteella hämmästyttävän hyvin kivien ku- tietokoneella ja focus stackingilla jäävät vähiin tällä kameralla. vaamiseen. Kuva: Marko Haapala

nsimmäinen järjestel- hyvän syväterävyyden isoissa kivissä. vallaan sokeus. Kuvia ei jaksa enää tar- mäkamerani oli ja on Kuvia vertailtaessa aikaisempaan kom- kastella eikä vertailukohteita oikein ole. edelleen Canon EOS paktikameraani, Canon PowerShot Loittorenkaita käyttäessä huomaa kui- 650 D. Tähän kame- SX1 IS, oli tulos värien osalta paljon tenkin äkkiä kuvan laadun heikkene- raan hankin Tamron 90 parempi, vaikka terävyyden osalta misen, ja tällöin osaa aukkoa suuren- mm makro-objektiivin. kehnompi. Järjestelmäkamera oli kui- taa. Unohtui myös se uudelleenkuvaa- ESe on markkinoiden halvimpia, kuitenkin uusi, enkä kaikkia sen hieno- minen, ja kameran säädöt ovat vieraat tenkin makro-objektiivi, sekä aavistuk- uksia tuntenut. Pääasiana oli vain ko- edelleen. Tietysti kuvausolosuhteet sen parempi kuin Canonin mukana koelmani kuvaaminen, ja myöhem- ovat ehtineet muuttua eli olen hank- tullut ns. kittilinssi. mässä vaiheessa uudelleen kuvaami- kinut kahdet päivänvalokorjatut valai- Kivikokoelmani kuvaamisen tein nen, parempaan tarkkuuteen pyrkien. simet. Kuvausalustat olivat muovilevy- nopeasti. Aukko oli f/32, mikä takasi Kuvaajaan iskee kuitenkin äkkiä ta- jä. Valkoista pohjaa vasten kuvatut ki-

Sama Lampivaaran ametistikide (korkeus 53 mm) kuvattuna eri kameroilla. Vasen kuva Canon PowerShot SX 1 IS, keskellä Canon EOS 650 D Tamronin 90 mm makro-objektiivilla ja oikealla Sony DSC-HX400V kameralla, jossa on korkealaatuinen Zeiss Sonnar zoom-objektiivi. Sonyn kuvanlaatu on merkittävästi terävämpi. Kuvat: Marko Haapala

30 Kiviharrastajan Kuvalehti vet kuvasin lasitason päällä, joka oli alustasta irti noin 5 cm. Kamera vain taltioi harmaampana valkoisen alustan lasitason alla tai siis ottaa väriin mukaan lasin vaikutuksen. Kuvaa oli siis käsiteltävä Gimp-kuvankäsittelyohjel- miston väriarvojen säädöllä, ja määri- tettävä harmaa valkoiseksi ja tarvitta- essa tummennettava kuvaa. Seuraavaksi hankin Canon kameraan laadukkaan valovoimaisen ja laa- jakulmaisen objektiivin Sigma 18–35 mm F 1.8 DC. Mahtava objektiivi to- tesin, mutta myös fyysisesti aika pai- nava paketti rungon kanssa kannetta- vaksi. Varsinkin kun sitä autoa kuljettamiseen ei ole – tavallaan myös onneksi – sillä muuten ainakaan minulla ei olisi varaa hankkia mitään kameroita. Tarvetta alkoi olla kompaktikokoi- selle zoom-kameralle. Selailin nettiä ja Epidoottia kvartsissa (leveys 60 mm ja korkeus 45 mm), Stansvikin vanha rautakaivos Helsin- tein vertailuja, mutta ostopäätös oli gissä. Näyte on Jussi Kuosmasen keräämä ennen kaivoksen rauhoittamista 1980-luvulla. Kuva: vaikeaa. Pitkään minua kiinnosti Sony Marko Haapala DSC-HX400V kamera, mutta en heti sitä uskaltanut tilata. Lopulta ostopää- töstä helpotti irtonumerona ostettu Digikuva-lehti, jossa oli testattu zoom- kameroita, ja niissä tuo Sony selviytyi testivoittajana. Rohkeni siten ostaa noin 500 euron hintaisen kompaktikameran Sony DSC-HX400V, lähinnä vain matkus- tuskäyttöäni ajatellen. Kameran polt- tovälialue vastaa kuvakulmaltaan kino- kameran 24–1200 millimetriä. Samalla hintaa saatiin siis 50 x optinen zoomi. Tämä ei kerro lukijalle ehkä yhtään mitään, joten otetaan paperia ja leika- taan keskelle paperia tarkasti 24 x 36 millimetrin aukko. Pitämällä aukkoa 2,4 senttimetrin etäisyydellä silmästä, nähdään se mitä saadaan kuvaan 24 millimetriä vastaavalla polttovälillä. Kun paperissa olevaa aukkoa katsotaan 1,2 metrin päästä niin nähdään, min- Vuotson kalsedonia (leveys 40 mm). Näyte on Lasse Kockin jäämistöstä ja hänen vaimonsa lä- kälainen kuva-ala mahtuu 50 kertai- hettämä. Vuotson kalsedonikivien tyypilliset, liuenneet, kiiltävät murtopinnat tulevat kuvassa sella zoomilla kuvattaessa. Sony on erinomaisesti näkyville. Kuva: Marko Haapala myös ensimmäinen kamerani, jossa on Marko Haapala kertoo, että nämäkin kuvat on otettu Sony DSC-HX400V -kameralla. Focus elektroninen vatupassi joten jalustalla stackingia hän ei ole käyttänyt, vaan kuvat ovat yksittäisotoksia. Sävyjen saamiseksi mahdolli- kameran saa vaivattomasti vaakata- simman oikeiksi Marko käytti kameran korkean dynamiikan toimintoa eli HDR-tilaa. Se toi- soon. minto otti kolme kuvaa eri valotuksilla ja yhdisti kuvat automaattisesti. Tummien ja vaaleiden Tietysti uusinta kameraa oli saman alueiden sävyt tulivat näin oikeammiksi. Aukko oli kummassakin kuvassa f/8. Tämän jälkeen tien kokeiltava kivien kuvaamiseen. Marko teki vain pieniä värisävyn, terävyyden ja kontrastin korjauksia ilmaisella PhotoScape- ohjelmalla jolla hän myös poisti pölyhiukkaset kuvasta. Tämän jälkeen Gimp-kuvankäsittelyoh- Kameran mukana olevat ohjeet olivat jelmalla tausta määritettiin valkoiseksi. Satoja euroja maksavan Adoben PhotoShop-ohjelman hivenen suppeat. Netistä löytyi aavis- sijaan kannattaa siis kokeilla monia täysin ilmaisia kuvankäsittelyohjelmistoja, joita netistä voi tuksen enemmän tietoa, mutta lopul- ladata.

MINERALIA z 4 / 2014 31 ta parasta oli vain räplätä kameraa ja ottaa kuvia. Ensimmäisten kuvien jäl- keen olo oli aika hämmentävä ja lopulta aika innostunut. Lähes karjuen juoksin ympäri pientä asuntoani, no kompuroiden ainakin. Kiviä minulla on sen verran runsaasti pienessä asun- nossa ympäri lattiaa, että juokseminen on mahdotonta. Tulokset kuvien osalta olivat reilusti paremmat kuin järjestelmäkamera”paketilla” johon oli jo rahaa laitettu noin tuhat euroa. Värisävy oli ensin kivissä hieman liian vihertävä. Helposti värin säätö ru- kattiin paremmaksi, eli säätöruudukos- ta keskikohdasta pykälä alaspäin ja kaksi pykälää vasemmalle. Nyt kivien vä- risävy oli kohdillaan. Automaattinen Kirjoittaja vierailulla tarkennus suoriutui sekin erinomaisesti GTK:lla. Kuva: Kari ja jopa manuaalista paremmin. Kuvan A. Kinnunen manuaalisen tarkentamisen aikana näyttökuva suurenee, mutta on laadul- taan selvästi heikompi kuin Canon villa ja Canonin järjestelmällä tahtoo tyväinen. Sony kamera on nyt itselläni kamerassa. Mutta tätähän ei oikeastaan isompien kivien osalta olla etäisyyttä niin uusi, että vielä on vaikea löytää edes tarvitse, koska automaattinen tar- lähes metri, joten yritä siinä sitten kur- moitittavaa. Yksi seikka voisi olla se, kentaminen suoriutuu tehtävästään kotella ja asetella kiveä oikeaan kuva- että kameran akun lataaminen kestää erinomaisesti. Kuvia ei tarvitse edes uskulmaan. noin kolme tuntia. Akku kaiken lisäk- terävöittää, sillä valokuviksi teettämi- Vieläkään en ole täysin luovuttanut si ladataan sen ollessa kamerassa kiin- nen kyllä parantaa tulosta. Ainoastaan nykyisen Canonin järjestelmäkamera- ni, eli erillistä akun lataus laitetta ei ole, jos kuvia katselee 2048 x 1536 pikse- ni suhteen. Pitäisi kait vain jaksaa tu- joten toisen akun hankkiminen ei on- lin kokoisina tietokoneen näytöltä, niin tustua kameraan vielä syvällisemmin. gelmaa ratkaise. Ongelman ratkaisee välillä on tarvetta aavistuksen terävöit- Seuraava järjestelmäkamerani tulee vain toinen samanlainen kamera, tää kuvaa. Mutta on muistettava, että ehkä olemaan Canon EOS 7D Mark hmm. Mutta se kolme tuntia kyllä vie- tulostustarkkuus on ihan eri kuin näy- II. Varmasti edessä on myös vielä laa- rähtää äkkiä kuvien käsittelyssä, tai töllä näkyvä kuva. dukkaamman makro-objektiivin han- vaikka viistehionnassa sen ajan. Kuvausetäisyys oli tällä kameralla kinta. Jos haluat kuvata normikokoisia ki- myös ihanteellinen eli noin 25 cm. Pie- Kamerateollisuus menee eteenpäin viä helposti ja vaivattomasti, niin voin nehköjen 3–10 cm kokoisten kivien ja hiljalleen kuluttajille tarjotaan rip- suositella Sony DSC-HX400V -kame- kuvaamiseen käytin zoomausta enim- peitä. Tarjontaa kun oikein tarjotaan raa. Jalustaa kuitenkin tarvitaan heti jos millään 6.1 X. Loppusilaus oli sitten tässä kulutusyhteiskunnassa, niin tun- zoomia käyttää. Ja kuvat, ne kyllä pa- kuvan rajausta ja skaalausta käytännöl- tuu, että koskaan kuluttajan ei anneta rantuvat mitä enemmän jaksaa kuvaa- lisempään kokoon. Tamron-objektii- olla ostamaansa tuotteeseen täysin tyy- miseen syventyä.

MINERALIAN TOIMITUS KIITTÄÄ YHTEISTYÖ- KUMPPANEITA JA LEHDEN LUKIJOITA KULUNEESTA VUODESTA JA TOIVOTTAA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015

Kaivostonttu valvoo Tsekin Hornické-museon kaivostunnelissa.

32 Kiviharrastajan Kuvalehti K IRJAESITTELY

Tarina on ollut jännittävä, närkästyttävä ja myyvä, mutta se ei ole ollut totta. ” Marko Erola Kriittistä media-analyysiä: Ei mitään uutta Talvivaarasta

alvivaaran tyly ja monelta nossa ja Apu-lehdessä olivat virstanpyl- osin kohtuuton kaltoinkoh- väitä suomalaisen kaivoskeskustelun telu mediassa on varmasti kiihtymisessä. Kauppinen on laatinut T surettanut kiviharrastajia ai- Talvivaarasta erilaisia salaliittoteorioi- van kuten geologejakin. Nyt tätä ilmi- ta, joita kirjassa käsitellään. Kauppisen Kirottu kaivos ötä on selvitetty syksyllä ilmestyneessä kertomukset ovat kuin Mika Flöjtin, Totuuden jäljillä Talvivaarassa kirjassa. Kauppisen mainitseman ”puolitutun” Helsinki, Talentum Media Oy Talvivaara on lyhyen historiansa ai- sanelemia. Kauppinen alkoi kirjoittaa kana saanut poikkeuksellisen paljon Talvivaarasta kesä-syksyllä 2010, sa- 350 s. Ovh 34,90 € mediahuomiota niin hyvässä kuin pa- maan aikaan kun Elina Grundström hassakin. Alun hypetyksestä monime- valitti toimittajien ja poliitikkojen kiin- tallikaivos muuttui moniongelmaiseksi nostuksen puutetta ilmastonmuutok- sylkykupiksi. Siitä on muodostunut seen, kääntäen huomionsa kaivosteol- huonoa suunnittelua ja silkkaa epäon- median ja kansalaisaktivismin taistelu- lisuuteen. Ympäristökeskustelu saikin nea, mutta myös lupaviranomaisten tanner. Talvivaarasta on ehditty kirjoit- kaivoksista uuden puheenaiheen. Kol- joustamattomuutta, silloin kun jous- taa kirjojakin. Nyt entinen Talouselä- mas Erolan esiin nostama toimittaja on toa olisi tarvittu. Nämä yhdessä ovat mä-lehden taloustoimittaja, nykyinen Sampsa Oinaala, jonka toiminta mm. johtaneet dominoefekteihin ja noidan- vapaa toimittaja, kirjailija ja sijoittaja kaivosalueella löydettyjen kuolleiden kehään, jotka johtivat kipsisakka-altaan Marko Erola laati kattavan esityksen lintujen paljastamisessa on mielenkiin- vuotoon syksyllä 2012. Vuoto muo- Talvivaaran historiasta kirjassaan Kirot- toista luettavaa. Oinaala on usein ku- dosti avaintapahtuman, jonka seurauk- tu kaivos – Totuuden jäljillä Talvivaa- vaamassa kaivosalan tapahtumia. sena syntyi Stop-Talvivaara liike. Koko rassa, keskittyen etenkin media-analyy- On hienoa, että Suomessa vallitsee kaivosalan ylle lankesi varjo. Talvivaa- siin. Media-analyysi onkin kirjan her- sananvapaus ja toimittajat saavat kir- ra joutui talousvaikeuksiin nikkelin kullisin osa. joittaa mielensä mukaan. Vaikka syytä hinnan laskiessa. Jatkoa seuraamme Media-analyysiä voi tehdä monella olisikin, yhtäkään toimittajaa ei ole tie- parhaillaan. tapaa. Yksi on tarkastella mediakirjoit- tääkseni haastettu oikeuteen väärän tie- Kirottu kaivos on hyvin ja vetävästi telua pohtimatta onko se totta. Toinen don levittämisestä. Muualla tämä olisi kirjoitettu. Se kokoaa yksiin kansiin on katsoa median toiminnan taakse, ehkä jo tehty. Täällä ollaan kilttejä, koko Talvivaaran tarinan. Erola osoit- pureutuen sen esittämiin väitteisiin. mutta toimittajillakin pitäisi olla am- taa poikkeuksellista siviilirohkeutta Marko Erola tekee jälkimmäisen. Sik- mattietiikkansa ja -sääntönsä, joita hei- ruotiessaan median toimintaa, oikoen si kirja on tervetullut lisä villinä vello- dänkin soisi noudattavan, vaikka kuin- julkisuudessa esitettyjä väärinkäsityk- vaan Talvivaara- ja kaivoskeskusteluun. ka aktivisti olisikin. Mediallakin on siä, vääristelyä, liioittelua ja silkkaa Raikkaudestaan huolimatta vuorialan sosiaaliset vaikutuksensa ja yhteiskun- panettelua. Hän teki kansalaispalveluk- ammattilaisille kirja ei kuitenkaan tuo tavastuunsa. Nämä eivät valitettavasti sen tarkastellessaan Talvivaaraa ja me- tässä mielessä mitään uutta. On jo pit- aina stemmaa maailman parantamisin- dian toimintaa kirurgin tarkkuudella. kään tiedetty, että media on toiminut non kanssa. Tätä pitäisi median poh- Kirja suhteuttaa lapasesta lähtenyttä oman “logiikkansa” mukaan. Faktoil- tia keskuudessaan. Mitä ja kenen in- kaivoskeskustelua. Kirja on esimerkki la ei ole paljon arvoa, kunhan draamaa tessejä tällaisten toimittajien toiminta kantaaottavasta ”osallistuvasta journa- on tarpeeksi, vaikkapa itse luotuna. Se palvelee? lismista”, jota myös Kauppinen, myy. On selvää että Talvivaarassa on teh- Grundström ja Oinaala harrastavat. Erola nostaakin tässä yhden aktivis- ty virheitä. Mutta jos ei ole kovin kai- Erola tekee vain toisesta näkökulmas- titoimittajan ylitse muiden: Talvivaa- vosvastainen, kirjan luettuaan alkaa ta ja myyttejä purkaen. Hän halusi ra-kirjoittelustaan palkitun Juha Kaup- ymmärtää Talvivaaran ongelmia ja mis- “asettua kiusatun puolelle”. pisen, jonka kirjoitukset Suomen luon- tä ne ovat johtuneet. Mukana on ollut Toni Eerola

MINERALIA z 4 / 2014 33 K ATSAUS TAMPEREEN KIVIKERHON TOIMINTAAN

Fabergén historiaa ja matkakuulumisia kivi-illassa Kevään 2015 Perjantaina 24.10. kivi-illan ai- toimintaa heena oli lokakuun alun Pietarin- matkan kuulumiset. Matkan Tuttuun tapaan kokoonnum- päätarkoitus oli tutustuminen me vuonna 2015 kerran kuu- Shuvalovin palatsissa sijaitsevaan kaudessa, perjantai-iltaisin klo Fabergé-näyttelyyn. Matkakerto- 18 esitelmällisiin kivi-iltoihin muksen Anna-Maija Rae piti Tampereen Taivaltajat ry:n ker- mielenkiintoisen esityksen Faber- hohuoneistoon osoitteessa Kor- gé-firman historiasta ja näyttelys- telahdenkatu 10-12, Tampere. tä. Laivalla Pietariin tehtyyn Fa- Alkukevään kivi-illat ovat: 9.1. bergé-matkaan osallistui 20 hen- 13.2., 13.3. ja 10.4. kilöä. Perimäen Matti täytti syksyl- Perimäen Matti leikkaa synttärikakkuaan kivi-illassa 24. lokakuuta. Kivipajamme toimii osoit- lä pyöreitä ja tarjosi kivi-illassa Paikalla oli 35 henkilöä, vaikka “pönötyskuvaan” kaikki eivät teessa Veturikatu 33, Tampe- kaikille täytekakkukahvit. ehtineetkään. Kuva: LH re. Paja on avoinna keskiviik- koisin klo 18 alkaen. Kotisivu- jemme kalenterista voi seurata pajan tapahtumia ja voi ehdot- taa aikoja milloin itselle sopisi Joel Dyer esitelmöi Bergamon tulla hiomaan kiviä ja vaikka- alueen mineraaleista pa saaaan hionnanopetusta. Tutustuminen Tampereen Ki- Yhdistyksen syyskokous pidettiin 14.11. Kokouksessa hy- vimuseoon. Tammi-helmi- väksyttiin toiminta- ja taloussuunnitelma vuodelle 2015. kuussa teemme ryhmävierailun Yhdistyksen puheenjohtajaksi kokous valitsi edelleen Liisa museokeskus Vapriikissa 12.12. Hertellin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Myös hallituksessa 2014 avattuun kivimuseoon. jatkavat kaikki erovuorossa olleet Martti Mäkelä, Antti Kan- Museo-oppaaksi saamme mah- kainen ja Tarmo Grönqvist. dollisesti museoamanuenssi Kokouksen jälkeen jäsenemme Joel Dyer piti esityksen Tomi Kumpulaisen. Museo- Bergamon alueen kivistä ja matkastaan Bergamon alueen käynnin ajankohta sovitaan al- kivipaikoille. Hän kertoi myös Bergamon kivikerholaisten kuvuonna ja tiedotetaan jäse- harrastamasta mikromountingista ja sitä varten Joel oli tuo- nille ryhmäsähköpostitse. nut mukanaan oman mikroskooppinsa ja Bergamon alueen Olemme mukana Tampereen kiviä tarkasteltavaksi. Jalokivimessuilla 24.-25.1. jotka järjestetään Tampereen yliopistolla. Anna-Maija Rae Perinteiset kivipikkujoulut hoitaa talkoolaisasiat ja Liisa Hertelliin voi olla yhteydessä Erinomaisen maistuvaa riisipuuroa taas saatiin kivipikku- messujen kiviluentoasioissa. jouluissamme 12.12. Puuroa keitteli Sirénin Veikko apu- Messuista tietoa netissä: www. tonttunaan Jukka-Pekka Lehtinen. Tilaisuuden alkajaisiksi tampereenjalokivimessut.fi tarjottiin glögiä. Arpajaisvoittoja oli tälläkin kertaa pöydät notkuen. To- Olemme mukana myös Lah- dellisena helmenä oli Leena Katajapuron lahjoittama harvi- den Jalo- ja Korukivimessuil- nainen Kultasepän käsikirja, jonka on kirjoittanut Esko Ti- la 14.-15.3. Messut järjestetään monen. Sen voitti pikkujoulujemme “arpajaishai” Pekka Mä- Jokimaan ravikeskuksessa. kinen Parkanosta. Messut järjestää Lahden Jalo- ja Tunnelma oli leppoisa ja puheen pulputusta kuului joka Korukiviharrastajat, kotisivut: puolelta solkenaan. Tottakai pukkikin vieraili. Paikalla oli www.kivikerho.fi. kolmisenkymmentä henkilöä, kauimmaiset Parkanosta, Ruo- Kivikerhon uusi Italian-mat- vedeltä ja Lahdesta. ka 8.5.-13.5. Tällä matkalla tu- Mirja Kolin kaataessa alkuglögejä nopeim- tustutaan viime keväänä käy- Tuija Karetoja pukin mat ovat jo ostamassa arpoja. Pekka Mäki- mättä jääneisiin kiinnostaviin aputonttuna. Istu- nen (vaaleansinisessä paidassa) taisi juuri kohteisiin kuten Volterran et- massa Kirsti Kan- ostaa mehevimmän voittoarvan. Kuva: LH ruskikohde sekä mineraalirikas kainen, Annikki Elban saari. Matkaohjelma hin- Poukka ja toineen saataneen tammikuun Antti Kan- kuluessa. kainen. Syyskuussa on tulossa yhdis- Kuva: tyksemme matka Georgiaan. LH Matkaohjelmasta tarkemmin tietoa myöhemmin. Liisa Her- telliltä voi kysellä lisätietoja.

34 Kiviharrastajan Kuvalehti MINERALIA z 4 / 2014 35