Työväestö Ja Demokratia / Väki Voimakas 32
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Työväestö ja demokratia / Väki Voimakas 32 Työväestö ja demokratia Toimittaneet Ilkka Kärrylä, Pete Pesonen, Anna Rajavuori Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura 2019 Väki Voimakas 32 © Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura ja kirjoittajat. Sarjan formaatti: Katriina Rosavaara Taitto: Raimo Parikka Kannen kuva: Metallityöväen Liiton TES-äänestys 6.–7.4.1988. Kuvassa Neles Oy:n työntekijöitä äänestämässä. Kuvaaja: Kalevi Keski-Korhonen. Kuva: Työväen Arkisto. ISSN 0782-2332 ISBN: 978-952-5976-75-5 (Nid) 978-952-5976-76-2 (PDF) Hansaprint Turenki 2019 Sisällys Ilkka Kärrylä, Pete Pesonen, Anna Rajavuori Työväestö demokratian laajentajana ja haastajana ...7 Vanhan työväenliikkeen diskurssit Pasi Ihalainen Proletariaatin vallasta yhteistyöhön porvarillisten demokraattien kanssa SDP:n eduskuntaryhmä demokratian määrittelijänä 1917–1920 ...19 Ville Vahosalmi Poliittiset vastakkainasettelut ja luokkataistelu Työmies-lehdessä 1899–1907 ...59 Pekka Valtonen Sosiaalidemokraatit, kansakunnan eheytys ja demokratia 1920-luvulta 1930-luvun alkuvuosiin ...87 Kunnallinen demokratia Sami Suodenjoki Kohti edustuksellista harvainvaltaa? Kunnanvaltuustojen perustaminen työväestön huolenaiheena 1890–1917 ...119 Petteri Systä ”Kunta on itsehallintoyhdyskunta eikä liikelaitos” Keskustelu kunnallishallinnosta ja kuntademokratiasta Tampereen kaupunginvaltuustossa 1920-luvulla ...149 Kommunistit ja demokratia Kari Teräs Puhe ja teko Kommunistikansanedustajat ja suomalainen demokratia 1960-luvun puolivälissä ...179 Ammattiyhdistysliike Ilkka Levä Menneisyyden henkien manausta? Neuvotteluoikeuslakko ay-keskusjärjestöjen haastajana 1973 ...223 Demokratian käsitehistoria Elina Hakoniemi Sivistyksellisen demokratian käsite sosiaalidemokraattisessa sivistyspolitiikassa 1940-luvulta 1960-luvulle ...261 Ilkka Kärrylä Mihin katosi vaatimus taloudellisesta demokratiasta? ...299 Kirjoittajat ...339 Ilkka Kärrylä, Pete Pesonen ja Anna Rajavuori Työväestö demokratian laajentajana ja haastajana Demokratia eli kansanvalta on länsimaiden keskeisimpiä poliit- tisia käsitteitä. Demokratia viittaa sekä periaatteeseen, jolla le- gitimoidaan poliittista valtaa, että käytännöllisiin hallinnon ja päätöksenteon muotoihin.1 Vaikka demokratialla on vakiintu- neita merkityksiä, kuten kansan harjoittama valta, ja käytännön sovelluksia, kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ovat demo- kratian periaatteet ja käytännöt myös jatkuvia poliittisen kamp- pailun kohteita. Kiistat koskevat esimerkiksi sitä, miten kansa voi käytännössä käyttää valtaansa ja tehdä kollektiivisia päätöksiä tai sitä, ketkä kansaan ylipäänsä kuuluvat.2 Vakiintunut vastaus on kansallisvaltioihin rajattu edustuksellinen demokratia3, mutta myös tätä periaatetta on haastettu historian saatossa. Vaatimukset suorasta ja osallistuvasta demokratiasta esimer- kiksi kansanäänestysten ja paikallisyhteisöjen kautta nousevat toistuvasti esiin, kun edustuksellista demokratiaa kritisoidaan liiasta byrokraattisuudesta ja etäisyydestä tavallisiin kansalai- siin. Toisaalta on esitetty vaatimuksia demokratian sovellusalan laajentamisesta. Poliittisten instituutioiden kautta kansalaiset pystyvät vaikuttamaan moniin elämänalueisiin, mutta toisinaan on keskusteltu demokratian soveltamisesta myös taloudellisissa organisaatioissa, kuten yrityksissä, tai julkisissa yhteisöissä ja palveluissa, kuten kouluissa. Suoran demokratian tapaan tätä on perusteltu ihmisten oikeudella vaikuttaa päätöksiin, jotka koske- vat heidän jokapäiväistä elämäänsä.4 Erityisesti demokratian laa- jentamista talouden alueelle on perusteltu sillä, että suuret tuo- tanto- ja investointipäätökset vaikuttavat niin moniin ihmisiin, 7 Ilkka Kärrylä, Pete Pesonen ja Anna Rajavuori ettei niitä ole oikeutettua jättää pelkästään yksityisten omistajien käsiin.5 Monet tutkijat ovat pitäneet työväenliikettä yhtenä keskeisim- mistä demokratian edistäjistä niin Suomessa kuin globaalisti. Työ- väenliikkeen rooli esimerkiksi äänioikeuden puolesta eri maissa käydyissä kamppailuissa onkin kiistaton.6 Työväenliikkeelle ylei- nen äänioikeus merkitsi valtiollisen tasa-arvoisuuden periaatteen toteutumista. Marxilaisen käsityksen mukaan yleisen äänioike- uden myötä työväenliikkeelle avautuisi pääsy valtaan. Monille sosialistisille teoreetikoille äänioikeudella olikin ensisijaisesti välillinen merkitys, mutta suomalaisessa työväenliikkeessä kyse oli myös itsearvoisesta päämäärästä, jonka taustalla olivat libera- lismin periaatteet.7 Historiassa työväestön ja demokratian suhde on kuitenkin saanut hyvin erilaisia, toisinaan jännitteisiä muo- toja. Klassinen ideologinen jakolinja työväenliikkeen sisällä kulki demokraattiseen politiikkaan osallistumisen ja vallankumouksen välillä. Tässäkin kysymyksessä käsitteiden merkitykset ovat toki muuttuneet vuosien saatossa: monille työväenpuolueille vallan- kumous alkoi jo varhaisessa vaiheessa tarkoittaa yhteiskunnan radikaalia muuttamista rauhanomaisin ja demokraattisin keinoin väkivallan sijaan. Toisaalta työväenliike on usein pyrkinyt muokkaamaan edus- tuksellista parlamentaarista demokratiaa kohti suoraa tai osal- listuvaa demokratiaa. Tämä oli ihanteena jo Marxin visioimassa ’historian päätepisteessä’ eli kommunistisessa yhteiskunnassa. Marx ei kuitenkaan esittänyt kovin systemaattista näkemystä ihanneyhteiskuntansa organisaatiosta, jossa valtio ja yhteiskunta- luokat olisivat lakanneet olemasta.8 Myöhemmin työväenliikkeen eri haaroissa kehiteltiin monenlaisia parlamentaarista demokra- tiaa korvaavia ja täydentäviä malleja työläisneuvostoista ja työ- läisten omistamista yrityksistä9 aina 1960-luvun vasemmistolii- kehdinnän esiin nostamiin osallistuvaan ja radikaaliin demokra- tiaan10. Ammattiyhdistysliikettä on usein pidetty merkittävänä demokraattisen osallistumisen väylänä, kun taas kriitikot ovat esittäneet ammattiyhdistysliikkeen pikemminkin rajoittavan demokratian mittapuuna pidettyä parlamentaarista päätöksente- 8 Työväestö demokratian laajentajana ja haastajana koa.11 Ihmisten toiminta monissa eri rooleissa ja konteksteissa, joissa yksien oikeus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin saattaa rajoittaa toisten oikeutta samaan, onkin yksi demokratiateorian pysyvistä ongelmakohdista. Työväenliikkeen demokratiakäsityksissä on usein korostettu tuotanto- ja omistussuhteiden merkitystä: pelkkä äänioikeus ja muut muodolliset poliittiset oikeudet eivät vielä takaa todellista demokratiaa, jos omistava luokka tai muu eliitti pystyy rakenteel- lisen valta-asemansa turvin ohjailemaan poliittista päätöksente- koa ja sen agendaa. Tämä huoli on erittäin ajankohtainen myös nykypäivän kriittisessä yhteiskuntatutkimuksessa. Globaalissa taloudessa, jossa tavaroiden ja pääoman liikkuvuus on varsin vapaata, ylikansalliset yritykset ja pääomat määrittelevät erilai- sia reunaehtoja kansalliselle päätöksenteolle. Valtioiden velka on kasvanut, ja valtiot kilpailevat tuottavimmista yrityksistä esi- merkiksi matalan verotuksen avulla. Tämä on kaventanut eten- kin talouspolitiikan vaihtoehtoja ja tehnyt hyvinvointivaltioiden rahoittamisesta entistä vaikeampaa. Pessimistisimmät yhteiskun- tatieteilijät ovat kutsuneet viime vuosikymmeniä demokraattisen kapitalismin kriisiksi12 tai jopa demokratian jälkeiseksi ajaksi (post-democracy)13. Kansanvallan vahvistamiseksi on ehdotettu erilaisia globaalin demokratian14 ja sääntelyn muotoja, mutta nii- den mahdollisuudet näyttävät epävarmoilta tilanteessa, jossa yhä useampi valtio näyttää pikemminkin kääntyvän kohti nationalis- tisempaa politiikkaa. Työväestön ja demokratian monitahoinen suhde Tämän vuosikirjan artikkelit tarkastelevat työväestön ja demo- kratian monivaiheista historiaa eri näkökulmista. Ne käsittelevät muun muassa demokratian vakiintumisen ajanjaksoa Suomessa, työväenpuolueiden suhtautumista demokratiaan ja kunnallisde- mokratiaan sekä demokratian laajentumista talouden ja sivistyk- sen alueille. Artikkelien painopiste on suomalaisessa yhteiskun- 8 9 Ilkka Kärrylä, Pete Pesonen ja Anna Rajavuori nassa, mutta osa kirjoittajista osoittaa myös laajempia ylirajaisia kehityskulkuja. Demokratia on ollut olennainen osa suomalaista yhteiskun- taa jo yli vuosisadan ajan: yksikamarisen eduskunnan perusta- misesta ja yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta päätettiin jo vuonna 1906, kun suurlakon 1905 aikana työväenliike oli saanut ajettua läpi vaatimuksensa eduskuntauudistuksesta. Äänioike- uden laajentaminen oli aiheuttanut erimielisyyttä ja ensimmäi- sen selvän repeämisen työväenliikkeen sisällä jo wrightiläisen työväenliikkeen aikana. ”Mies ja ääni” -periaatetta kannattaneet nuorsuomalaiset ja sosialistisia käsityksiä omaksuneet radikaa- lit pääsivät voitolle Tampereen kokouksessa 1896. Kolme vuotta myöhemmin sosialistit vaativat jo äänioikeutta myös naisille ja puolueen tavoitteeksi otettiin yksikamarinen eduskunta. Yleisen, yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden tavoittelemiseksi pohdit- tiin mahdollisia painostuskeinoja. Belgian äänioikeustaistelussa nähtyjen työlakkojen asettaminen nähtiin toistaiseksi kuitenkin viimeisenä keinona.15 Sortovuosien poliittisen tilanteen vuoksi äänioikeusasia ei kui- tenkaan edennyt, mikä aiheutti jyrkentymistä työväenliikkeen kannanotoissa. Äänioikeusasian ratkaisun viipyminen ja poliit- tisen vallan puuttuminen työväenliikkeeltä kasvattivat vallanku- mouksellisuutta. Ajatus yleisen äänioikeuden vaatimuksen läpi- viemisestä laajalla lakkotaistelulla vakiintui Forssan kokouksessa 1903.16 Työväenliikkeen tavoitteiden kannalta suurlakko olikin menestyksekäs: sen myötä sääty-yhteiskunta alkoi muuttua par- lamentaarisen kansalaisyhteiskunnan suuntaan. Ensimmäiset