”Siitä merkityksestä on asunto ihmiselle, että eräs Esko Nurmi nykyajan etevimmistä kansantalouden tutkijoista on Esko Nurmi voinut hyvällä syyllä sanoa ihmiskunnan sivistys- historian olevan historia ihmisten asunnoista.” Alussa oli Asuntoreformiyhdistyksen jäsenhankintavetoomuksesta 1910 hellahuone Asuntoreformiyhdistys 1910-2010

Asuntoreformiyhdistyksen synty liittyi edistysliikkeeseen, joka oli ilmiönä kansainvälinen. Päätavoite oli kohentaa vä- hävaraisten ja kaupunkityöväestön ahtaita ja epäterveellisiä asunto-oloja. Keino oli yleishyödyllinen rakennustoiminta. Yhdistyksen aloitteesta syntyi Puu-Käpylä. Myös sosiaalisen asuntotuotannon yritykset ovat paljolti asuntoreformisteista lähtöisin. Yhdistys on ollut asiantuntijoiden ja -harrastajien Alussa oli yhdysside ja keskustelufoorumi. Mukana on ollut sosiaalipo- liitikkoja, kunnallisjohtoa, talous- ja pankkiväkeä, raken- tajia, arkkitehteja, lääkäreitä… Tämä satavuotishistoriikki hellahuone esittelee yhdistyksen vaiheita ja vaikutusta henkilöiden mer- kitystä korostaen. Tie ei ole ollut tasainen, vaan toiminnas- sa on ollut pitkiä taukoja. Uutta luova innostus oli suuri, kun järjestettiin ensimmäisen asuntokongressi ja -näyttely 1917. Nuoret arkkitehdit Alvar Aallon johdolla puhalsivat yhdis- tykseen funktionalismin hengen1930-luvun puolivälissä. 1960-luvun alussa Teuvo Aura oli nostamassa yhdistystä uu- delleen asuntopoliittiseksi vaikuttajaksi. Kaupunkien asun- to-ongelmat ja yhdyskuntarakenne ovat edelleen Asuntore- Asuntoreformiyhdistys ry formiyhdistyksen keskeinen toimikenttä.

ISBN 978-952-92-7100-9

Kannen kuva: Karoliina Bärlund, ARY:n arkisto Asuntoreformiyhdistys ry

Esko Nurmi

Alussa oli hellahuone

Asuntoreformiyhdistys 100 vuotta 1910–2010 Kirjan tekoa ovat tukeneet

Avara Suomi Oyj SATO Oyj VVO-yhtymä Oyj Kansan Sivistysrahasto, VVO-Rahasto Asuntosäätiö Helsingin kaupunki Asuntotuotantotoimisto (ATT) Kunta-asunnot Oy Osuuskunta Suomen Asuntomessut Rakennusteollisuus RT ry Kansan Sivistysrahasto, Haka-Rahasto Ympäristöministeriö Y-Säätiö VAV Asunnot Oy Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry Suomen Kiinteistöliitto S-Asunnot Oy

Graafinen suunnittelu Kari Rissanen & Hannele Kitula, EastStreet Oy

Kirjasintyypit Bodoni ja Bau

Julkaisija Asuntoreformiyhdistys r.y.

Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy

ISBN 978-952-92-7100-9

Kuvalähteissä käytetyt lyhenteet HKM: Helsingin kaupunginmuseo SRM: Suomen rakennustaiteen museo MV: Museovirasto Sisältö

Saatteeksi Asuntoreformiyhdistykseltä 9

Lukijalle kirjoittajalta 10

Reformille paikalliset tarpeet, kansainväliset vaikutteet 13 Yhdistyksen tarkoituksena on edistää yleishyödyllistä rakennustoimintaa • Elinkysymys terveelle ruu- miin ja hengen kehitykselle • Sosiaalipoliitikkoja, pankkimiehiä, lääkäreitä... • Nimekkäät arkkiteh- dit liittyivät joukolla yhdistykseen • Helsingin asunnoista neljännes ”ehdottomasti liikaa asuttuja” • Kaupunkiporvariston edistyshenkeä puoluesidokseen katsomatta • Työväenliikkeen nousu antoi painoa asuntokysymykselle • Sosiaalipoliittinen yhdistys ja Asuntoreformiyhdistys, kuin veljekset • Puutarha- kaupunkiaatetta sovelsivat ensiksi Helsingin ympäristön maayhtiöt • Ebenezer Howardin mallikaupun- ki teki vaikutuksen Birger Brunilaan • Böökin näkemys asuntokysymyksen laajuudesta pätee edelleen

Valistuksen ensi huipennus oli asuntokongressi ja -näyttely 1917 35 Neuvontana mallisääntöjä ja ”pikkutalon” piirustuksia • Julkaisusarjassa ilmestyi parhaana vuon- na viisi nidettä • Otto Stenroth teki jo 1913 esityksen yhdistyksen omasta rakennustoiminnasta • En- simmäinen asuntokongressi toteutui myrskyisässä tilanteessa • Kaupunkiliitto, Arkkitehtiklubi ja Ra- kennusmestariliitto kumppaneina • Kauneutta ja kohtuullisuutta, asuntorahastoja valtiolle ja kunnille • Ruumisarkut ja pääkallot muistuttivat tarttuvista taudeista • Puunjalostusteollisuudella oli näyt- tää paljon asuntoalueita • Näyttelyn Kone ja Sillan korttelia ihaillaan yhä Vallilassa • Vähävaraisten asunto-olot vaikuttivat ”kansamme taloudelliseen tuotantoon”

Yhdistys sai aikaan edullisen puutarhakaupungin, Puu-Käpylän 55 Vuokrakasarmilinja oli jyrätä vehreät ideat Käpylässä • Puu-Käpylään rakennettiin tiukalla rahalla mutta väljästi • Teollista rakentamista määrämittaisesta puutavarasta • Otto-I. Meurman vei Käpyläs- tä oppia Viipurin Kelkkalaan • Yleishyödyllisyys vaihtui ”pieniksi asunnoiksi” • ”Parempi suora ja si- leä kuin rumasti ruusattu” • Miina Sillanpää kannusti perheenemäntiä yhteiskeittoloihin • Mukaan kansainväliseen puutarhakaupunkijärjestöön • Pienasuntonäyttely aloitti kierroksen toisesta asunto- kongressista • Spekulatiivista rakentamista ja yleishyödyllisyyden lopahdus • ”Pankit katsovat omaa varmuuttaan, ei asian yhteiskunnallista puolta”

Alvar Aalto johdatteli yhdistystä funktionalismin linjoille 73 ”250 neliömetrin porvari muuttuu 60 neliömetrin ihmiseksi” • Propagandaa ja huolellisia tutkimuksia, osuustoimintarakentaminen tarkasteluun • Eroon mainoskelpoisuutta tavoittelevista loistoasunnoista • Ensimmäiset paikalliset asuntopäivät A. Ahlström Oy:n Varkaudessa • Yhdistys lähetti Alvar Aallon kansainvälisiin järjestötehtäviin • Kymmenen vuotta meni ilman varsinaista asuntopolitiikkaa • Har- via moitti kuntien ylihintaisia tontteja ja tonttihuutokauppoja • Rivitalon ja omakotitalon edut ilman niiden varjopuolia • Onko omakotialueelle varaa rakentaa vesi- ja viemäriverkot • ”Meidänkin maas- samme ripeämmät otteet olisivat tarpeen”

5 Asuntoreformistit ideoivat uutta yritystoimintaa 89 Harvian ja Tannerin yhteistyö johti osuustoiminnalliseen rakentamiseen • Elannolle eniten Hakan osuuksia, Asuntoreformiyhdistykselle yksi osuus • Haka neuvotteli Olympiakylän teosta jo ennen viral- lista perustamistaan • Asumaan pääsi 15 prosentin sijoituksella, jälleenluovutusta säännösteltiin • Ra- kennusteollisuuksien Keskusvaltuustossa syntyi ajatus Hakan kilpailijasta • Asuntoreformisti Yrjö Simi- lä oli Sato-liikkeen isä • Hakalle ja Satolle vauhdikkaasti sisaryrityksiä maakuntakaupunkeihin • Armeija sulki Asunto 39 -näyttelyn neljän päivän aukiolon jälkeen • Yhdistys pohti 1941 omakoti- tyyppejä – ja uinahti yli 20 vuodeksi

Jälleenrakennuksessa yhdistys nukkui mutta heräsi ”suureen muuttoon” 103 Helsingin alueliitos ja tyyppitalot työllistivät vanhaa jäsenjoukkoa • Väestöliitto otti roolin asuntopoli- tiikan aloitteentekijänä • Maaseudun tyhjeneminen ajoi kaupunkien asunto-olot kriisiin • Vuonna 1940 valittu johtokunta koolle 23 vuotta myöhemmin • Aura, Koivisto ja Modeen muodostivat puheenjohta- jiston • Iso pyörä pyörimään: oma aikakausjulkaisu ja Alvar Aalto esitelmöimään • ”Yhdeksän koi- vua ja puutarhatuolit eivät riitä korvaamaan virheitä” • Helsingin kipein asunto-ongelma oli kodeis- taan häädetyillä

Yhdistys ajoi aravan uudistusta ja asuntopolitiikan vakinaistamista 119 Asuntopoliittisten komiteoiden kilpajuoksu • Asuntopolitiikkaan uudistusvauhtia kaupungistumisesta ja tulopolitiikasta • Väestöliitto otti sotien jälkeen Asuntoreformiyhdistyksen vanhaa roolia • Kaupunki- puolueiden koko kirjo mukana • Kunnallisväkeä, hakalaisia, toimittajia, kulttuurinkin edustajia… • Asuntokysymys ei näyttäytynyt enää terveysongelmana

1960-luvun suuria keskusteluteemoja: autoistuminen ja Puu-Käpylän suojelu 133 Koivisto: Pysäköintiä rajoitettava reippaasti kantakaupungissa • Meurmanin Puu-Käpylä-alustus är- sytti kaupungin kiinteistöjohtoa • ”Voimme säilyttää Puu-Käpylän vielä parikymmentä vuotta” • Simo Järvinen pelkäsi spekulaation tuhoavan kohta Eirankin • Hakan Pelkola: Staattinen idylli on tuomittu häviämään • Asuntoreformi sai kuin saikin Käpylästä ”ulkomuseonsa”

Suurta muuttoa hoidettiin 70 000 asunnon vuosituotannolla 145 Aiheellinen kysymys: ”Paisuuko asuntotuotantomme liikaa?” • Elementtitekniikalla hajalleen gryn- derien maille • Pientalorakentamisessa Suomi jäi häntäpäähän • Teuvo Aura piti pientalojen kaipaa- mista tunnepitoisena • Alvar Aalto vielä kerran yhdistyksessä: ”Kokeilutoimintaa reaalimittakaavassa” • Vaihtoehdon hakua ”inhimillisistä tekijöistä riisutulle arkkitehtuurille” • Lähiöiden saama kritiik- ki otti yhdistyksessä koville

6 Oma urbaani linja piti, vaikka järjestökumppani osallistui töihin 159 Asuntopolitiikka Euroopassa -selvitys jatkoi vanhaa julkaisusarjaa • Asuntomessujen pientalolinjalle mukaan 200 markan osuusmaksulla • Howardin puutarhakaupunkijärjestön maailmankongressi Jou- lupukin maassa • Yhdistyksen poliittisuus on ollut tasapainon hakemista” • Viimeinen hento pyrkimys osallistua rakennuttamiseen

1990-luvun lama käytännössä lakkautti asuntopolitiikan 171 Asuntohallinto muuttui, rahoitusolot vielä enemmän • Laman kronologia kirjautui vuosikertomuksiin • Kaukotavoitteeksi tulorajojen poistaminen • 150 000 hintavalvotun asunnon ohjelma • Tyhjän kas- san asuntopolitiikkaa

Yhdyskuntarakenne on kestävä ongelma 183 Uudeksi leiliksi tarjolla ”aluetoteutuksen partnership” • Seutu kuin ”kottikärryistä kaadettu sieluton epäjärjestys” • ”Pisinkin matka alkaa askeleella” • Energiakriisistä ilmastonmuutokseen • Tiivis ja matala – paluu puutarhakaupunkiin • Onko yleishyödyllisyys katoavaa kansanperinnettä?

Puheenjohtaja Hannu Penttilä: Asuntoreformin toinen vuosisata 194

Asuntoreformin avainpersoonia Otto Stenroth 16 • Einar Böök 28 • Vera Hjelt 38 • Leo Ehrnrooth 70 • Birger Brunila 76 • Yrjö Har- via 92 • Yrjö Similä 106 • Otto-Iivari Meurman 122 • Alvar Aalto 136 • Hilding Ekelund 148 • Gun- nar Modeen 162 • Teuvo Aura 174

Yhdistyksen johtokuntien ja hallitusten jäsenet 196

Tärkeimmät kirjalliset lähteet 198

Henkilöhakemisto 200

Tilastokuvioita asuntokannasta, tuotannosta ja väestöstä sadalta vuodelta 202

7 8 Saatteeksi

suntoreformiyhdistys päätti vuonna 2007 julkaista yhdistyksen tulevan 100-vuotisjuhlansa kunniaksi his- Atoriakirjan, jonka kirjoittajaksi valittiin pidemmittä puheitta toimittaja, valtiotieteen maisteri Esko Nurmi. Hän on työnsä ja harrastustensa kautta seurannut suomalaisen kaupunkirakentamisen ja asuntopolitiikan kehi- tystä. Nyt käsillä oleva kirja on perustava katsaus yhdistyksen toimintaan, mutta kuvaa myös suomalaisen yh- teiskunnan kehitystä yhdistyksestä käsin katsoen. Asuntoreformiyhdistys esittää kiitokset Esko Nurmelle hyvin tehdystä työstä.

Kuvat kirjaan on valinnut Nurmi. Kuvituksen suunnitteluun ovat osallistuneet yhdistyksen jäsenet Ossi Pauk- ku ja arkkitehtuurikuvien osalta Jussi Kautto. Paukku on pääasiassa hankkinut kuvat. Graafisen suunnittelun ja taiton ovat tehneet Kari Rissanen ja Hannele Kitula ammattitaitoisesti ja kiinnostusta aihepiiriin osoittaen.­ Lu- kuisat henkilöt ovat olleet avuksi kuvien ja aineiston keruussa. Yhdistys kiittää lämpimästi kaikkia kirjan toteu- tukseen osallistuneita.

Kirja on yhdistyksen omakustanne, mikä on vaatinut kustannusten kattamiseen laajan tukijajoukon (luette- lo sivulla 4), jolle yhdistys esittää suuret kiitokset. Historiakirjan ohella ilmestyy näköispainos Ensimmäisen Yleisen Suomalaisen Asuntokongressin Näyttelyoppaasta vuodelta 1917. Näköispainoksen kustannuksiin ovat apuaan antaneet myös Urbanismisäätiö ja työpanoksellaan EastStreet Oy, mistä niille kiitokset. Ossi Paukku on vastannut molempien kirjahankkeiden kustannetyön organisoinnista.

Helsingissä maaliskuun 15. päivänä 2010

ASUNTOREFORMIYHDISTYS Hallitus Asuntokanta ja -tuotanto 1910-2009

Asuntokanta Asuntotuotanto kpl/1000 henkilöä kpl/1000 henkilöä 600 16 14 500 12 400 10 300 8 6 200 4 100 2 0 0 1910 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Lisää asuntotilastokuvioita kirjan lopussa sivuilla 202-206.

9 Lukijalle

un Yhdistys yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämiseksi – Asuntoreformiyhdistys – käynnisti toimin- Ktaansa vuonna 1910, suomalaisessa yhteiskunnassa myrskysi. Venäjä oli aloittanut toisen sortokauden. Toi- saalta Suomi oli saanut muutamaa vuotta aiemmin Euroopan moderneimman valtiopäiväjärjestyksen yleisine ja yhtäläisine äänioikeuksineen. Vaikeissakin valtiollisissa oloissa Suomi jatkoi muotoutumistaan itsetietoiseksi kansakunnaksi. Taiteessa oli eletty kultakautta. Suomi oli yhä maatalousyhteiskunta, mutta ensimmäinen teollistumisen harppaus oli otettu. Vuonna 1900 Suomi oli omassa paviljongissaan esitellyt itseään Pariisin maailmannäyttelyssä. Urheilussa suu- ri kansallinen läpimurto tuli Tukholman olympialaisissa 1912, kun Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maail- mankartalle. Ennen valtiollista itsenäisyyttään Suomi syntyi kansalaisyhteiskuntana, joka näkyi laajana sosiaalisena, po- liittisena ja taloudellisena järjestäytymisenä. Perustettiin yhdistyksiä. Työväenliike nousi vahvaksi voimaksi. Osuustoiminta virisi ympäri maata sekä tuottajien että kuluttajien keskuudessa. Asuntoreformiyhdistys oli osanen tätä kansalaisyhteiskunnan liikekannallepanoa. Hyvin samanlainen tausta oli Suomen Työväensuojelus- ja sosialivakuutusyhdistyksellä, nykyisellä Sosiaalipoliittisella yhdistyksellä, joka oli perustettu kahta vuotta aiemmin eli 1908. Näissä kahdessa yhdistyksessä kantavina voimina oli paljon samo- ja henkilöitä. Uusi sosiaalipolitiikka, johon asuntoreformikin kuului, rynnisti voimakkaasti ja kansainvälisesti vuoden 1910 paikkeilla. ”Sosiaalista aluetta kartoitettiin kokoamalla tilastoja; sosiologit esittivät siitä teorioita; siitä tuli filantrooppisten, lääketieteellisten, arkkitehtonisten ja hygieniaohjelmien kohde; sitä halkoivat lukemattomat väliintulon ja kontrollin muodot teollisuuskouluista viemäröintiin, poliisivoimista lähetystyöntekijöihin, keski- näisen avun yhdistyksistä malliasumissuunnitelmiin”, kuvaa tutkimusprofessori Katri Hellsten tuota kehitysai- hetta Sosiaalipoliittisen yhdistyksen satavuotishistoriassa. Asuntoreformiyhdistyksen perustaminen oli osin tuontivaraa Euroopasta, missä yhteiskunnalliseen edistyk- seen tähtääviä konferensseja järjestettiin uskomattoman paljon. Liikkeelle lähtöön oli kylläkin yllin kyllin kotoi- sia haasteita: asuntokurjuus oli yleistä ja sen seuralaisena kulkivat taudit ja sosiaaliset ongelmat. Asuntoreformistit olivat uudistusmielistä porvaristoa, jolle luontui filantrooppinen ajattelu. Uudistuksilla he halusivat myös varmistaa, että kehitys tapahtuisi rauhallisesti. Yhdistyksen merkitystä korosti se, että asuntopo- litiikankin alalla oli vasta hyvin vähän lainsäädäntöä, julkista hallintoa ja muita instituutioita. Aloitteellisuudel- le oli väljästi tilaa ja tilausta. Asuntoreformiyhdistyksen alkuvaiheen julkaisu- ja aloitetoiminta oli laajaa. Ensimmäinen asuntokongressi ja -näyttely syksyllä 1917 oli huomattava ponnistus, kun ottaa huomioon ajankohdan levottomat olot. Yhdistyk- sen kestäväksi saavutukseksi tuli Puu-Käpylä, puutarhakaupunkiaatteen suomalainen ruumiillistuma. 1920-luvulle tultaessa reformihenki yhteiskunnassa laimeni, eikä yhdistys ollut alkuvuosiensa vedossa. Uusi lähtö sattui vuoteen 1935, jolloin asuntopolitiikan pitkän ajelehtimiskauden jälkeen uusi funktionalismin kip-

10 nän saanut arkkitehtipolvi tuli joukolla mukaan. Yhdistyksestä lähti liikkeelle yleishyödyllisten rakennusliik- keiden ja rakennuttajien perustaminen, josta suorat linjat ulottuvat meidän päiviimme saakka. Toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa yhdistys ei yhdistyksenä ollut vaikuttamassa, sillä se uinahti pariksikymmeneksi vuodeksi. Monet vanhat jäsenet olivat kylläkin vastuullisissa tehtävissä huutavaa asuntopulaa lääkittäessä. Jos haluaa etsiä astelemalle myönteistä tulkintaa, voi muistuttaa, että Asuntoreformi- yhdistyksen tapaisen yhteenliittymän tärkein tehtävä sittenkin on verkostojen synnyttäminen, yhteyksien luomi- nen asuntokysymystä eri suunnilta katsovien asiantuntijoiden ja asianharrastajien välille. Uusi liikkeellelähtö tapahtui 1963. Tuolloin Suomella oli sylisään maaltamuuton mittava ongelma. Muut- toon oli vastattava kiihdyttämällä asuntotuotantoa. Teolliset menetelmät ja lähiörakentaminen tulivat tarpeeseen. Asuntoreformiyhdistys osallistui kamppailuun asuntopolitiikan suunnasta. Yhdistyksen näkökulma oli kaupunkilainen. Niin se oli itse asiassa ollut jo 1910-luvulla. Sen aikakauden hallitseva yhteiskunnallinen kysymys koski torpparien ja maaseudun muiden maattomien asemaa. Siihen verrat- tuna Asuntoreformiyhdistyksen esiin ottama kaupunkityöväestön asuntokysymys oli mittasuhteiltaan pienempi. Toisen maailmansodan jälkeen siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen suuntautui ensi hätään maaseudulle, ja vasta 1940-luvun lopulla aravalainoituksen myötä taajamien kerrostalorakentamiseen saatiin vauhtia. Maa- seudun ja kaupunkien – tai kasvukeskusten kuten pääkaupunkiseudun ja muun maan – vastakohtaisuus on py- synyt asuntodebatin ydinkysymysten joukossa 2000-luvullakin.

suntoreformiyhdistyksen satavuotishistoriikki on ollut kiintoisa kirjoitustehtävä. Lopputulos ei ole kattava Akuvaus asuntopolitiikasta, josta on olemassa pätevää tieteellistäkin tutkimusta. Näkökulma tässä historii- kissa on yhdistyksestä päin katsova – ja yksittäisten henkilöiden merkitystä esiin tuova. Kirjaan sisältyy kaksi- toista pienoiselämänkertaa Asuntoreformiyhdistyksen edesmenneistä merkkihahmoista alkaen Otto Stenrothista ja päätyen Teuvo Auraan. Näitä nimiä olisi voinut poimia vaikkapa toisen tusinan. Historiatekstin jälkeen kirjassa on yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Hannu Penttilän näkemys asunto- reformin tulevista linjoista. Loppuun valtiotieteen maisteri Ossi Paukku on kerännyt pitkiä tilastosarjoja asunto- tuotannon ja asumisolojen kehityksestä. Käsikirjoituksen on lukenut Jussi-Pekka Alanen. Pitkäaikaisen asuntopolitiikan vaikuttajan kommentit oli- vat arvokkaita.

Herttoniemenrannassa 15. maaliskuuta 2010

Esko Nurmi

11 Signe Branderin vuonna 1907 ottamassa valokuvassa Selma Löfström täyttää ämpäriä vesipostista. Osoite on Pieni Roobertinkatu 4–6; vanhat puutalot olivat vielä tyypillistä Helsingin keskustaa. Kuva HKM.

12 REFORMILLE PAIKALLISET TARPEET, KANSAINVÄLISET VAIKUTTEET

”Siellä kerrottiin vuokrattavan jopa lattiatilaakin vetämällä liituviivalla kullekin vuokralaiselle hänen käytettävänään ollut lattiapinta-ala.”

Työläiskodin sisustus sata vuotta sitten. Kuva Heikki Wariksen väitöskirjasta.

13 Tämä vaatimaton mutta kansoitettu mökki on Pitkänsillan takaa Vaasankatu 2:n pihan puolella. Kuva Signe Brander 1911, HKM.

14 äiden asuntojen ikävyys ajaa miehet ka- Thomassonit liittyivät Työväenasunto-osakeyhtiö pakoihin, ahtaus saa naiset torailemaan Alkuun, joka pystytti kivitalon Ruoholahdenkadun keskenään ja aiheuttaa lasten siivotto- varteen. Muuttamaan päästiin 1888. ”Nmuuden, harmaa puolihämärä masentaa mielen, riis- Alku-yhtiö oli työmiesten asuntoyhteistyöhank- tää rohkeuden, toivon ja työhalun; siveellinen kurjuus keena Helsingissä toinen. Vuotta vanhempi oli pieni kulkee käsikädessä ruumiillisen kanssa.” Taimi-yhtiö. Lainauksen ”eräästäkin lehdestä” poimi Väinö 1800-luvun puolella ehti vielä valmistua useita Tanner muistelmakirjaansa Näin Helsingin kasvavan. työväenasunto-osakeyhtiöiden taloja Kallioon. Nimet Hän kuvailee 1800-luvun loppupuolen asunto-oloja olivat Terä, Väinölä, Into ja Turva; niissä kaikui nuo- suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa. ren kansakunnan yhteiskunnallinen ja kansallinen he- Tanner muisti lapsuudestaan erityisesti puhutun rääminen. Kohta vuosisadan vaihduttua nimilista pi- huonosta elämästä Antipoffin talossa Uudenmaanka- teni nopeasti: Tapiola, Toivola, Terho, Kallio, Kaleva, dulla. ”Siellä kerrottiin vuokrattavan jopa lattiatilaa- Otava, Eläköön, Valhalla, Suomalainen, Swan, Aho … kin vetämällä liituviivalla kullekin vuokralaiselle hä- Alku-yhtiön liikkeellepaneviin voimiin kuuluivat nen käytettävänään ollut lattiapinta-ala.” Numbergin veljekset, jotka myöhemmin muuttivat ni- Thomassonin perheellä – Väinö Tannerin sukuni- mensä Nummivuoreksi. Heistä Fridolf oli ammatil- mi oli alun perin Thomasson – meni kuitenkin parem- taan työnjohtaja, veli oli ylikonduktööri. min. Isä Gustav oli päässyt töihin valtionrautateille Omakohtaisella kokemuksella asunto-olojen pa- ylimääräiseksi vaununsiivoojaksi ja sittemmin vaki- rantamisesta oli osansa siihen, että F. Nummivuori naiseksi jarrumieheksi, ja rautatieläiset nousivat etu- kirjoittautui toukokuussa 1910 ensimmäisten joukos- joukoksi, kun helsinkiläisten ammattityöntekijöiden sa jäseneksi uuteen järjestöön, Yhdistykseen yleis- piirissä virisi omatoimisuus asunto-olojensa kohenta- hyödyllisen rakennustoiminnan edistämiseksi. Järjes- miseksi. tö tunnetaan nykyisin Asuntoreformiyhdistyksenä.

15 Senaattori Otto Stenroth

Otto Stenroth syntyi 1861 Saarijärvellä papin perheeseen. Asuntoreformiyhdistyk- sessä häntä muistettiin Suomen ensimmäisenä asuntopoliitikkona, mutta uraan mahtui hyvin paljon muuta. ”Maamme talouselämän eturivin miehiä” oli mää- re, jota lehdistössä käytettiin hänen joutuessaan 70-vuotispäivänään ”runsaiden kunnianosoitusten esineeksi”. Stenroth oli pankkimies ja sosiaalipoliitikko, filosofian maisteri ja varatuoma- ri, joka opiskeli myös Pariisissa. Monipuolisuudesta kertoo se, että vuonna 1918 hän oli puolisen vuotta Suomen ensimmäisenä ulkoministerinä.

Kuva Daniel Nyblin, MV. Yhteiskunnallisen edistyksen harrastus lienee ollut jo kodin perintöä, sillä si- sar Naemi Maria Stenroth ajoi romaanikirjailijana ja järjestöihmisenä muun mu- assa raittiusasiaa ja naisen aseman kohentamista. Stenroth kuului Kansallis-Osake-Pankin perustajiin 1889, ja toimi sen joh- tokunnan jäsenenä ja pääjohtajan varamiehenä. Säätyvaltiopäivillä hän edus- ti porvarisäätyä ja myöhemmin yksikamarisessa eduskunnassa nuorsuomalaista puoluetta. Senaattiin hän kuului kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö- nä 1908–09. Valtiopäivillä 1898 tekivät helsinkiläiset valtiopäivämiehet Stenroth ja Au- gust Hjelt anomuksen valtion rahaston perustamiseksi tukemaan työväen asunto- yhtiöitä. Vaikka tämän rahaston vaikutus jäi muutamaan vuoteen, oli se suuntaa näyttävä valtion asuntopoliittisia velvoitteita ajatellen. Helsingin kunnallispolitiikassa 1910-luvulla Stenroth ajoi asuntoasiaa kau- punginvaltuustossa ja sosiaalilautakunnassa, joiden jäsen hän oli. Hänen aloit- teestaan perustettiin Helsinkiin 1913 kunnallinen lainarahasto yleishyödyllisen rakennustoiminnan tukemiseksi. Rahaston synnyttäminen ei ollut läpihuutojuttu: vastustus oli voimakasta, ja kaupungin rahatoimikamari epäili Stenrothin pyrki- vän antamaan asuntotilanteesta liioitellun synkän kuvan. Kiinteistöluototus oli keskeinen osa Stenrothin pankkiiritoimintaa. Hän vai- kutti muun muassa Suomen Kiinteistöpankin toimitusjohtajana ja Suomen Asun- tohypoteekkipankin hallituksen puheenjohtajana. Puheenjohtajana hän ehti toimia myös Kaupunkiliiton hallituksessa sekä lukuisissa yhdistyksissä kuten Kansantaloudellisessa yhdistyksessä ja Suomen Norden-yhdistyksessä. Stenroth oli aloitteentekijä, kun Asuntoreformiyhdistys 1910 perustettiin. Pu- heenjohtajana hän toimi 1920-luvun lopulle saakka. Stenroth kuoli Kirkkonummella joulukuussa 1939.

16 Taudit olivat huonojen asunto-olojen seuralaisia. Kuva Heikki Wariksen väitöskirjasta.

Fridolf Nummivuori ei kuulunut yhdistyksessä ai- Professori Heikki Waris on kutsunut Hjeltin ja van sisäpiiriin. Hänet on poimittu tähän esimerkiksi Stenrothin ajamaa valtion tukea asumiselle ”esi­ asuntoreformin yhden syntyjuonteen edustajana. aravaksi” – viitaten vasta toisen maailmansodan jäl- Nummivuori oli näet Helsingin Työväenyhdistyk- keen perustettuun valtion laajamittaiseen asuntolai- sen johtomiehiä sen varhaisella, wrightiläisellä kau- noitukseen. della, jota leimasi toisaalta sosiaalinen uudistustah- Stenrothia voi hyvällä syyllä pitää Suomen ensim- to ja toisaalta halu estää työväenjoukkoja joutumasta mäisenä asuntopoliitikkona. Zacharias Topelius oli ol- vallankumouksellisille linjoille. lut jo 1850-luvulla teräväkynäinen asuntokurjuuden Aatteellinen johtaja tässä esityöväenliikkeessä oli kriitikko, mutta Stenrothista tuli valtiollisten ja kun- Viktor Julius von Wright, joka omisti Helsingissä pie- nallisten toimiensa takia varsinainen vaikuttaja ja täy- nen huonekalutehtaan. Hänenkin nimikirjoituksensa täntöön panija. tuli ensimmäiselle sivulle, kun perustettiin Yhdistystä Jos Yhdistykselle yleishyödyllisen rakennustoi- yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämiseksi. minnan edistämiseksi pitäisi mainita vain yksi aloit- Samaiseen varhaisimpien liittyjien joukkoon 1910 teentekijä, hän olisi Otto Stenroth. kuuluivat myös senaattorit Aug. Hjelt ja Otto Stenroth. Heidän toimintansa oli sivunnut myös työväenasunto- Yhdistyksen tarkoituksena on edistää osakeyhtiöitä, kuten Ruoholahdenkadun Alku-yhtiötä. yleishyödyllistä rakennustoimintaa Hjelt ja Stenroth olivat seuranneet aivan ensim- Yhdistys yleishyödyllisen rakennustoiminnan edis- mäisten työväenasunto-osakeyhtiöiden syntyä ja me- tämiseksi, Föreningen för främjande af allmännyttig nestystä. Siitä rohkaistuneina he tekivät valtiopäivien byggnadsverksamhet perustettiin kokouksessa Helsin- porvarissäädyssä ehdotuksen, että tällaisille yrityksil- gin Seurahuoneella perjantaina ”6 p. toukokuuta 1910 le myönnettäisiin halpakorkoisia valtion lainoja. Esi- klo ½ 8 i.p.”. Pöytäkirjan mukaan ”saapuvilla oli kol- tys menikin läpi vuoden 1897 valtiopäivillä. mattakymmentä kansalaista”. Kokouspaikka, silloinen

17 Helsingin vanha Seurahuone tarjosi Asuntoreformiyhdistyksen perustamiselle arvokkaat puitteet. Kuvassa hotellin juhlasali on valmisteltu hotellin päättäjäispäivällisiä varten 12.4.1913. Seurahuoneesta oli tulossa kaupungintalo. Kuva Signe Brander, HKM.

18 Myös Töölön suunnalla sekalainen puutaloasutus tuli äkkiä vastaan. Kuva on otettu nykyisen Apollonpuistikon kohdalta luoteeseen. Vuosi on 1908. Kuva Signe Brander, HKM.

Seurahuone Kauppatorin laidalla, palvelee nykyisin maan asumisoloja etenkin työväenluokan keskuudessa, Helsingin Kaupungintalona – tosin vanhasta on jäljel- muun muassa antamalla tietoja ja neuvoja henkilöille, lä lähinnä vain ulkokuori. jotka harjoittavat puheenalaista toimintaa. Yhdistyksen perustavan kokouksen koollekutsu- Mikäli yhdistyksen varat sen sallivat, voi yhdistys ja ja avaaja oli senaattori Otto Stenroth, joka valittiin itse harjoittaa yleishyödyllistä rakennustoimintaa. myös johtamaan puhetta. Yhdistyksen toimialana on koko suuriruhtinaanmaa; Stenroth perusteli laajasti yhdistyksen tarpeelli- sen kotipaikka on Helsingin kaupunki.” suutta. Samaa sanomaa ruotsiksi – kaksikielisyys oli Avainsana ”yleishyödyllisyys” merkitsee sitä, että yhdistyksen toiminnalle siitä eteenkinpäin leimallista toiminta on yleiseen hyvään tähtäävää, jopa hyvänte- – selosti maisteri G. R. Snellman, joka oli Suomen so- keväisyyttä, eikä päämääränä ole voiton tavoittelu. siaalitilastoinnin uranuurtaja. Uuden yleishyödyllisyyttä tähdentävän yhdistyk- Alustuksista julkaistiin kirjoitukset Helsingin Sa- sen kokous Seurahuoneella hyväksyi vähin puhein nomissa ja Nya Pressenissä. säännöt. Sääntöesityskin oli valmiina kokoukselle esitettä- Vilkkaampi keskustelu sen sijaan käytiin jäsen- väksi. Sen oli Stenroth laatinut ”yksin neuvoin” la- maksusta. Päätökseksi tuli valinnainen vuosimaksu, kitieteen tohtori Leo Ehrnroothin, arkkitehti Birger joka oli kolme tai kymmenen Suomen markkaa, tai Brunilan ja Helsingin työväenasiain lautakunnan sih- ”kerta kaikkiaan” eli ainaisjäsenmaksuna sata mark- teerin Einar Böökin kanssa. kaa. Senaattori J. K. Paasikivi paljoksui kymmen- Tärkein pykälä päätettiin kuulumaan seuraavasti: tä markkaa. Viidessäkin olisi tulevan pankkimiehen ”Yhdistyksen tarkoituksena on edistää yleishyödyllis- mielestä ollut kyllin. Nykyrahassa, 2000-luvun al- tä rakennustoimintaa sekä vaikuttaa muiden toimenpi- kuvuosien euroissa, kymmenen markan jäsenmaksu teiden aikaansaamiseksi, jotka ovat omiaan paranta- vuonna 1910 vastaa noin 35:ä euroa.

19 Yhdistyksen perustamisvetoomus syksyllä 1910 oli osoitettu kaikille yleisesti kirjaimin S.H.T eli Salvo honoris titulo eli arvonimeä mainitsematta. Vetoomusta levitettiin suomen- ja ruotsinkielisenä ja Helsingin lisäksi myös suurimmissa maakuntakaupungeissa.

20 Elinkysymys terveelle ruumiin villä, tahdo meiltä kieltää kannatustaan”, vetoomus ja hengen kehitykselle huipentui. Tekstissä oli hiukan huvittava painovirhe: Kokous hahmotteli hallituslistaakin, mutta päätökset siinä kirjoitettiin ”rahallisesta” kehityksestä, ruotsiksi harkittiin paremmaksi siirtää suuremman jäsenjoukon fredlig. toivossa seuraavalle viikolle, jatkokokoukseen. Väli- Allekirjoittajina olivat yhdistyksen ensimmäiseen aikaiseksi toimikunnaksi nimettiin Stenroth, Ehrn- hallitukseen kuuluneet henkilöt eli Otto Stenroth, V. von rooth, Brunila, Böök ja Paasikivi. Wright, Taavi Laitinen, G.R. Snellman ja Einar Böök. Jatkokokouksen pöytäkirja ei ole tallella yhdistyk- sen papereiden joukossa, mutta kokoonpanoksi lienee Sosiaalipoliitikkoja, pankkimiehiä, jo keväällä tullut se, mikä ilmenee yhdistyksen syys- lääkäreitä… kuun 1910 jäsenhankintavetoomuksesta. Sääntöjensä mukaan yhdistyksellä oli myös hallinto- Vetoomus painettiin suomeksi ja ruotsiksi ja kään- neuvosto, joka sekin esiteltiin jäsenhankintavetoomuk- töpuolelle tuli ilmoittautumislomake, johon nimien li- sessa. Hallintoneuvosto lueteltiin seuraavasti: ”Profes- säksi piti merkitä osoitteet ja valitut jäsenmaksut. Pai- sori Gust. Nyström, insinööri G. Zitting, t:ri W. Zilliacus, nopiste jäsenkeruussa oli Helsingissä, mutta hankinta ammattientarkastaja Vera Hjelt, senaattorit Aug. Hjelt ulotettiin lisäksi ainakin Tampereelle ja Viipuriin. ja J.K. Paasikivi, professorit K.J. Ståhlberg ja J.H. Ven- ”Nykyajan sosiaalisista kysymyksistä on epäile- nola, työnjohtaja F. Nummivuori, rakennusmestari E. mättä tärkein kysymys kelvollisten, huokeiden asun- Ikäläinen sekä fil. tohtorit S. Ivalo ja V. Voionmaa”. tojen hankkimisesta myös vähävaraisille. Se on suo- Hallintoon valittujen nimet osoittavat, että sosiaa- rastaan elinkysymys ihmisten terveelliselle ruumiin ja lipoliittisia, taloudellisia ja terveydellisiä näkökohtia hengen kehitykselle”, alkoi teksti, joka oli muotoiltu haluttiin painottaa yhdistyksen toiminnassa. tunteisiinkin vetoavaksi. Hallituksen jäsenistä Stenroth ja Böök olivat so- Siinä viitattiin ulkomaisiin pyrintöihin ja onnis- siaalipolitiikkaan suuntautuneita juristeja, edelli- tumisiin asunto-ongelmien helpottamisessa ja jatket- nen monen kentän poliittinen toimija, jälkimmäinen tiin itsekritiikillä: ”Kovin vähän meillä sitä vastoin virkamiesuralle lähtenyt. Viktor Julius von Wright on tämän asian eteen tehty ja kuitenkin on meillä 9 oli työväenasiaa harrastava tehtailija, maisteri G.R. kaupungissa toimitettujen tutkimusten kautta selville Snellman tilastotutkija, joka oli selvittänyt lukuisten käynyt kuinka suuri osa asukkaista näissä asuu perin kaupunkien asunto-oloja. Taavi eli Taavetti Laitinen epätyydyttävissä oloissa.” puolestaan oli lääkäri, hygienian professori. ”Missä määrin yhdistys voi toimia tärkeän teh- Hallintoneuvostoon valituista tohtori Wilhelm Zil- tävänsä eteen, se riippuu ensi kädessä niistä varois- liacus oli Laitisen ammattitoveri, lääkäri, joka oli tut- ta jotka yhdistys saa käytettäväkseen. Me rohkenem- kinut muun maussa köyhyyden ja asuntokurjuuden me sen tähden täten kääntyä arvoisain Kansalaisten vaikutusta tuberkuloosikuolleisuuteen. puoleen kehotuksella liittymään yhdistyksen jäsenik- Talousmies Paasikivi toimi tuohon aikaan Valtio- si siinä varmassa toivossa ettei kukaan, jolle yhteis- konttorin ylitirehtöörinä ja Aug. eli August Hjelt Ti- kunnan rauhallisen kehityksen merkitys on täysin sel- lastollisen päätoimiston ylitirehtöörinä. Sekä Paasi-

21 Jäseneksi ilmoittautumisia ja yhdistyksen ensimmäinen jäsenluettelo maksumerkintöineen. Ensimmäisenä luettelossa oli valtiomies Leo Mechelinin nimi.

22 kivi että Hjelt olivat vanhasuomalaisia Suomalaisen käytännön asuntosuunnittelun näkökulmaa, sillä hän puolueen valtiopäivämiehiä. oli osakkaana arkkitehtitoimistossa yhtiökumppani- Ståhlbergistä oli Paasikiven tapaan tuleva Suomen naan muun muassa arkkitehti K.S. Kallio. tasavallan presidentti. Jo vuonna 1910 Ståhlbergillä oli mittava poliittinen ura takanaan, mutta tuolloisena pää- Nimekkäät arkkitehdit työnään hän hoiti hallinto-oikeuden professuuria Hel- liittyivät joukolla yhdistykseen singin yliopistossa. Yhdistyksen hallintoneuvoston kokoonpanossa ra- Juho Heikki Vennola oli puoluekatsannoltaan kennustaiteen ylin edustaja oli professori Gustav Ny- Ståhlbergin tapaan nuorsuomalainen ja niin ikään pro- ström, Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuuriosaston fessori. Hänen oppituolinsa oli kansantaloustietees- johtaja. Hän oli paljon maailmaa nähnyt, mutta myös sä vuodesta 1908 alkaen peräti 30 vuoden ajan. Sen kotikaupunkinsa Helsingin kaavoitukseen toimissaan ohessa hän toimi muun muassa kuusi kertaa ministeri- perehtynyt. Hänen tunnetuimpia töitään Helsingissä nä, pääministerinäkin. Sosiaalisiin kysymyksiin Ven- ovat Valtionarkisto, Säätytalo ja Eteläsataman Kaup- nolaa oli valmentanut työ Tilattoman väestön alakomi- pahalli. Hän oli uusrenessanssin viimeinen merkittä- tean tilastotoimiston apulaisjohtajana 1901-07. vä edustaja Suomessa. Hallintoneuvoston ainoa nainen Vera Hjelt oli Pari nimeä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsen- uranuurtaja sikälikin, että hänestä oli vuonna 1903 joukosta ehkä hieman yllättäen puuttuu. Lakitieteen tullut maan ensimmäinen naispuolinen ammattien- tohtori Leo Ehrnrooth ja arkkitehti Birger Brunila ei- tarkastaja. Eduskunnassa hän vaikutti Ruotsalaisen vät olleet mukana, vaikka olivat yhdistyksen käynnis- kansanpuolueen ryhmässä. täjien ydinjoukkoa. Santeri Ivalo oli nuorsuomalainen historiantutkija, Heidän aikansa kuitenkin tuli vähän myöhemmin. kirjailija ja sanomalehtimies, joka oli ollut Helsingin Birger Brunila oli sitä paitsi tuossa vaiheessa vielä ko- Sanomain edeltäjän Päivälehden päätoimittajana. vin nuori mies, vasta 27-vuotias, yli neljännesvuosi- Tohtori Väinö Voionmaa oli hallintoneuvoston ai- sadan nuorempi kuin hänen opettajansa Gustav Ny- noa sosiaalidemokraatti, mutta tuossa vaiheessa hän ström, joka valittiin hallintoneuvostoon. oli enemmänkin tutkija ja kansanvalistaja, toimessa Uusi yhdistys tarvitsi innostuksen lisäksi arvoval- Kansanvalistusseuran sihteerinä. Kaupunkien kas- taa. Pieni esimerkki tästä on koneella puhtaaksikirjoi- vuun hän oli vastikään syventynyt monen vuoden tettu jäsenluettelo, kaiketi ensimmäinen lajissaan. Sii- työssä Tampereen historian kirjoittajana. hen on kärkeen nostettu kunnioitettu valtiomies Leo Gustav Zittingiä on kutsuttu teollisuuden hovi- Mechelin, joka tuolloin jo 70-vuotiaaksi ehdittyään ei hankkijaksi. Hän oli insinööri ja useiden maailman- enää erityisesti osallistunut yhdistyksen toimiin. merkkien agenttina toi ulkomailta koneita teollistuvan Yhdistyksen jäsenhankintalomakkeet ovat päivää- Suomen tarpeisiin. mättömiä, mahdollisesti niitä käytettiin pitkäänkin Työnjohtaja Fridolf Nummivuori jatkoi yhdistyk- syksyn 1910 jälkeen. Listalla, jonka Mechelin aloitti, sessä työväenliikkeen wrightiläisen vaiheen perintöä. on joka tapauksessa noin 120 jäsentä. Arkkitehtikun- Rakennusmestari E. Ikäläinen toi hallintoneuvostoon nan keskuudessa liittyminen näyttää olleen suosiossa,

23 ja ammattikunnan suhteellinen paino yhdistyksen jä- Jäsenhankintavetoomuksessa viitattiin asunto-olo- senistössä on suurempi kuin sen ensimmäisissä hal- jen tilastotutkimuksiin, ja ne osoittivat kylläkin että lintoelimissä. Arkkitehtijäsenistä monet ovat nyky- ”ehdottomasti liika-asuttuja asuntoja” oli runsaas- polvillekin tuttuja: Sigurd Frosterus, Gustav Strengell, ti muissakin kaupungeissa. Helsingissä niitä oli nel- Waldemar Aspelin, Walter Thomé, K.S. Kallio, Wer- jännes, kun vaatimukseksi asetettiin, että ilmatila- ner von Essen, Yrjö Sademies, Einar Sjöström… vuutta asunnossa pitäisi olla vähintään kymmenen Jäsenistössä oli runsaasti poliitikkoja ja muita yh- kuutiometriä henkeä kohti. Kymmenen kuutiota on teiskunnallisia vaikuttajia myös niiden lisäksi, jotka esimerkiksi sellainen tila, jossa on kaksi kertaa kaksi olivat tulleet valituiksi alkuvaiheen hallintoon. Muka- metriä lattiaa ja kaksi ja puolimetriä huonekorkeutta. na olivat valtioneuvos J.R. Danielson-Kalmari, kan- Kirjasessaan Asuntokysymyksen alalta vuon- santaloustieteilijä ja senaattori Heikki Renvall, toi- na 1911 Einar Böök piikitteli nimeämällä Helsingin mittaja Amos Andersson, päätoimittaja Eero Erkko, ”kaikessa muussa paitsi korkeissa huoneenvuokrissa rakennusliikkeen johtaja A. W. Liljeberg, senaatto- ja nousukasmaisessa ylellisyydessään vaatimattomak- ri ja professori Onni Talas, kansanvalistusmies Zach. si suurkaupungiksemme”. Castren ja asianajaja Heikki Ritavuori. R. G. Snellmanin tutkimuksen mukaan Helsingis- Ilmoittautumisia jäseneksi saatiin kokoon myös sä työläisen palkasta vuokraan meni 18 prosenttia tu- Viipurista ja Tampereelta. Kummankin kaupungin loista. ”Ainoastaan Helsingissä suhdeluku nousi yli arkkitehtuurin kärki tuli mukaan: Viipurista Uno Ull- 15 %:in, jota yleensä katsotaan kohtuulliseksi”, Böök berg ja Tampereelta Birger Federley. kirjoitti. Viipurista liittyi myös suuryrityksen pääjohtaja Viime vuosisadan alun oloissa tietysti liikenne- Wilhelm Hackmann, joka oli osallistunut siellä myös olotkin rajoittivat osallistumista maaseutukaupun- kunnallispolitiikkaan. Hackman maksoi jäsenmaksua geissa. Sata vuotta sitten Tampereelta sai pääkaupun- ”kerta kaikkiaan” sata markkaa. Ainaisjäsenyyden kiin puksutella junalla kuutisen tuntia ja Viipurista näin lunastaneita ei muuten ollut paljon. Leo Meche- kaksitoista tuntia. lin kuului joukkoon, samoin säätiönsä kautta pysyväs- Yhdistyksen helsinkiläiset aktiivijäsenet tunsivat ti muistiin jäänyt Yrjö Jahnsson. Esimerkiksi Amos toisensa monista yhteyksistä, myös kunnalliselämästä Andersson, jolle karttui suuromaisuus, lähti yhdistyk- ja asuntokysymyksen harrastajina. 1908 eli pari vuot- sen jäseneksi minimimaksulla, kolmella markalla. ta ennen yhdistyksen perustamista, oli saatu valmiik- si Helsingin kaupunginvaltuustolle komiteamietintö Helsingin asunnoista neljännes halpojen asuntojen rakentamisesta. Komiteaan kuu- ”ehdottomasti liika-asuttuja” luivat G. Nyström, V. von Wright, Leo Ehrnrooth ja W. Helsinki-keskeisyys oli merkille pantavaa, vaikka Zilliacus – kaikki tulevan yhdistyksen avainhenkilöi- sääntöjensä mukaan yhdistyksen toiminta-alue oli tä – sekä kauppaneuvos Julius Tallberg, joka hänkin ”koko suuriruhtinaanmaa”. Suuren kaupungin ongel- tuli jäseneksi. mat olivat suuremmat kuin pienen, voidaan päätellä.

24 Kaupunkiporvariston edistyshenkeä Jakautuma on ymmärrettävä. Helsinkiläisen luke- puoluesidokseen katsomatta neiston, talouselämän johdon ja kaupungin luottamus- Yhdistyksen yleishyödyllisen rakennustoiminnan mies- ja virkamiesjohdon piirissä ruotsinkieliset olivat edistämiseksi – hankala nimi korvattakoon tästä eteen- enemmistönä, vaikka suomenkielisen väestön määrä päin tulevalla nimellä Asuntoreformiyhdistys – jäse- oli ohittanut ruotsinkielisen jo 1890-luvun alussa. nistön poliittinen jakautuminen oli yhdessä suhteessa Kaupunginhallinnossa Ruotsalainen kansanpuo- selvää; maalaisliittolaisia ei ollut mukana. Kaupunki- lue oli edelleen vahvin. Yleinen ja yhtäläinen ääni- asumisen ongelmat eivät koskettaneet suoranaisesti oikeus ei paikalliseen politiikkaan ollut tuossa vai- heidän elämänpiiriään. Näkyvistä sosiaalidemokraa- heessa tullut, vaan tulot antoivat valtaa. Työväki oli teista osallistui alussa vain Väinö Voionmaa. kunnallisesta päätöksenteosta sivussa, tai heidän asi- Pyrkimykset kohentaa asunto-oloja edustivat ylei- oitaan edustivat porvarilliset wrightiläisen työväen- sempää sosiaalista reformiliikettä, jolla oli kannatusta liikkeen perinteen kantajat. yli puoluerajojen. Merkillepantavaa onkin, että Asun- Kieliriidat sen enempää kuin poliittiset puolue- toreformiyhdistys sai tukea ja aktiivijäseniä Suoma- kiistatkaan eivät näytä vaivanneen Asuntoreformiyh- laisen puolueen molemmista perillisistä, nuorsuoma- distystä. Puolueiden sisällä oli erimielisyyksiä sosiaa- laisista ja vanhasuomalaisista, sekä Ruotsalaisesta listen kysymysten ratkaisusta mutta yhdistyksessä eri kansanpuolueesta. puoluetaustoista lähteneet mielipiteet palvelivat yh- Sekä nuorsuomalaiset että vanhasuomalaiset oli- teisiä tavoitteita, puolueista riippumatonta reformis- vat vuonna 1906 kirjoittaneet puolueohjelmansa. tista harrastusta. Nuorsuomalaiset korostivat työväestön ja maaseu- dun tilattomien olojen parantamista, kunnallishallin- non kansanvaltaistamista ja verotuksen uudistamista. Vanhasuomalaiset olivat yleensä tavoitteissaan vä- hemmän radikaaleja, mutta muutoshakuisia hekin. Ruotsinkielisellä puolella Svenska Folkpartiet pe- rustettiin 1906, ja seuraavana vuonna sen piirissä jär- jestäytyi virallisesti vasemmistosiipi, Svenska Folk- partiets vänster, joka erottautui muusta puolueesta erityisesti sosiaalisten uudistusten ajajana. Tämän ryhmän kantaviin voimiin kuuluivat muun muassa Leo Ehrnrooth ja G. R. Snellman, joista tuli keskeisiä vaikuttajia myös Asuntoreformiyhdistykseen. Yhdistyksen jäsenistön enemmistö puhui äidin- kielenään ruotsia päätellen siitä, minkä verran ilmoit- tautumisia oli kertynyt suomen- ja ruotsinkielisiin liit- tymiskaavakkeisiin.

25 Sadan vuoden takainen Helsinki oli nopeasti kehittyvä kaupunki, jossa vastakohtaisuudet olivat suuret. Näissä Eiran komeissa uudisrakennuksissa saattoi hyvinkin asua Asuntoreformiyhdistyksen filantrooppeja. Kuva on vuodelta 1911. Kuva Signe Brander, HKM.

26 Työväenliikkeen nousu Vuonna 1900 väestöstä 73 prosenttia sai elantonsa antoi painoa asuntokysymykselle maa- ja metsätaloudesta. Vastaavasti teollisuus, kä- Sosiaaliset ongelmat eivät olleet Suomessa vasta kek- sityö ja rakennustoiminta elättivät 13 prosenttia vä- sittyjä, niitä tunnistettiin jo Ruotsinvallan aikana. estä. Kymmenessä vuodessa, Asuntoreformiyhdis- Pitkään huomio kohdistui maaseudun tilattomaan vä- tyksen perustamisvuoteen 1910 mennessä, siirtymä estöön. Maakysymys oli sosiaalisista kysymyksistä alkutuotannosta oli hyvin pieni. Tuolloin maa- ja met- tärkein. sätalouden varassa oli yhä 71 prosenttia väestä. Vas- 1860-luvulta alkanut taloudellisen vapaamieli- taavasti teollisuuden, käsityön ja rakentamisen yhtei- syyden kausi ja ensimmäinen teollistuminen synnyt- nen osuus oli kasvanut vain pari prosenttiyksikköä, tivät työväenkysymyksen. Ulkomaiset aatevirtaukset 15 prosenttiin. alkoivat heijastua Suomeen. Suomen väkiluku 1910 oli 2,9 miljoonaa, ja sii- Puoluekentän mullistavin muutos oli työväenliik- tä kaupunkiväestön osuus oli vain 15 prosenttia. Sa- keen itsenäistyminen, joka alkoi 1899. Suomen Työ- maan aikaan ruotsalaisista asui kaupungeissa jo joka väenpuolue vaihtoi Forssan kokouksessa 1903 ni- neljäs ja tanskalaisista neljä kymmenestä. mensä Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi ja Sosiaalipoliittiset ja -reformistiset aatteet tulivat omaksui sosialistisen ohjelman. Suomeen pääosin Saksasta, joka oli jo teollisuusmaa. Valtiollisessa elämässä käännekohta oli vuoden Esimerkiksi Einar Böök, 1910-luvun johtava asunto- 1905 suurlakko. Se toi hengähdystauon tsaarivallan poliitikko ja Asuntoreformiyhdistyksen sihteeri, opis- harjoittaman kansallisen sorron keskelle. Murros- keli kotimaisten lainlukujensa välissä Münchenin yli- kauden suuri saavutus – maailmanmitassakin – oli opistossa ja kuunteli yhteiskunnallisten kysymysten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, joka oli ensi ker- tutkijan, kansantaloustieteen professorin Lujo Bren- taa käytössä vuoden 1907 eduskuntavaaleissa. Siihen tanon luentoja. mennessä piti muidenkin ryhmien kuin sosiaalidemo- Brentano oli niin sanottu kateederisosialisti, jota kraattien järjestäytyä valtakunnallisesti puolueiksi. nimitystä aikanaan käytettiin vähän pilkallisestikin Vaaleissa sosiaalidemokraatit ottivat peräti kah- viittaamaan opettajamaisuuteen ja epäkäytännölli- deksankymmentä paikkaa kahdestasadasta. Saavutus syyteen. Yhtä kaikki Brentanon käsitykset muun mu- oli hämmästyttävä, kun muistaa puolueen historian ly- assa ammattiyhdistysliikkeen merkityksestä vaikutti- hyyden. vat laajalti. Oli selvää, että uudet poliittiset voimasuhteet ja Leo Ehrnrooth, sosiaalipoliittisen aktivoitumi- vaikutusmahdollisuudet alleviivasivat työväenkysy- sen keskeinen henkilö hänkin, meni 1901 Berliiniin myksen tärkeyttä myös porvarillisissa piireissä. Torp- opiskelemaan kansantaloutta ja oikeustiedettä. Siellä parikysymys oli paljolti se, jolla sos.dem. puolue oli hän sai käsiinsä ranskalaisen sosialistin Jean Jaurè- kannatustaan nostattanut. Kaupunkien tehdastyöläis- sin vastailmestyneen kirjan ”Etudes socialistes”. Sen ten ja kaupunkien vähävaraisten olot olivat jääneet lukeminen oli Ehrnroothille elämys, joka johti muun heiltäkin vähemmälle huomiolle. muassa siihen, että hän pyysi ja sai henkilökohtai- Suomi kulki jäljessä teollistumiskehityksessä. set audienssit saksalaisen sosialidemokratian teo-

27 Esittelijäneuvos Einar Böök

Einar Böökin toiminta sosiaalipoliitikkona kesti liki 40 vuotta. Hän oli sosiaali- hallinnon virkamies, opettaja sekä ahkera ja osaava kirjoittaja. Hän antoi panok- sensa monen valtakunnallisen yhdistyksen toimintaan. Niistä tärkeimmät olivat Sosiaalipoliittinen yhdistys ja Asuntoreformiyhdistys, jonka voimahahmona sih- teerin tehtävässä hän toimi pitkään ja oli pääosan vielä 1920-lukua johtokunnas- sa, välillä puheenjohtajanakin. Einar Böök syntyi Helsingissä 1872. Perhetausta oli akateeminen: isä Emil Böök toimi Helsingin yliopistossa pedagogiikan ja didaktiikan dosenttina ja vt.

Kuva Apollo, MV. professorina. Einar Böök suuntasi opintonsa aluksi humanistisille aloille kuten historiaan ja kirjallisuuteen, mutta saatuaan filosofian kandidaattitutkinnon val- miiksi hän kääntyi lakimiehen uralla. Böök oli alkuun käytännön lakimiehen töissä muun maussa asianajajana. Vuonna 1907 hänet valittiin Helsingin kaupungin työväenasiainlautakunnan sihteeriksi. Tämä sittemmin nimeltään sosiaalilautakunnaksi muuttunut hallin- toelin käsitteli myös asuntokysymystä. Böökin tehtäviin kuului hakea muun mu- assa asunto- ja työllisyysongelmien ratkaisuista tietoa ja oppia myös ulkomailta. Böök oli tärkeässä osassa, kun Helsingin kaupunki valmisteli kunnallista työväen- opistoa, joka perustettiin 1913. 1917 Böök siirtyi Kaupunkiliiton järjestämän Kunnallisen keskustoimiston joh- tajaksi, ja seuraavana vuonna hänestä tuli sosiaalihallituksen ylitirehtööri. Siinä tehtävässä ensimmäiset isot lainvalmistelut koskivat huoneenvuokrausta, sään- nöstelyä ja työnvälitystä. Nuori tasavalta tarvitsi maailmalla liikkunutta Böö- kiä välillä diplomaattisiin tehtäviin. Hän kuului valtuuskuntaan, joka neuvotteli Suomen Kansainliiton jäseneksi. Sosiaalihallitus lakkautettiin 1922, ja sen tehtävät siirrettiin sosiaaliministe- riöön. Siellä Böök osastopäällikkönä ja esittelijäneuvoksena hoiti huolto- ja työ- asioita. Vuonna 1924 A.K. Cajanderin ensimmäisessä hallituksessa, joka oli vir- kamieskabinetti, Böök oli sosiaaliministerinä. Huolto-osastolla Böök yhdessä Bruno Sarlinin kanssa muokkasi 1930-luvul- la uudet lain kunnallisesta huoltolautakunnasta, lastensuojelulain, irtolaislain ja alkoholistilain. 1942 Böök jäi sosiaaliministeriöstä eläkkeelle. Vaikka hän oli silloin jo 68-vuotias, hän ryhtyi opettamaan Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa sosiaali- huollon työntekijöitä. Vielä sotien jälkeen hän julkaisi sosiaalilainsäädännön pe- rusteoksen ”Suomen huolto-oikeus”. Böök kuoli Helsingissä 1957.

28 reetikoilta Eduard Bernsteinilta ja August Bebeliltä. Senaattori Otto Stenroth osallistui konferenssiin Tiedämme, että paljon myöhäisemmän ajan asuntore- kirjoituksella ”Luotto yleishyödyllistä rakennustoi- formisti Mauno Koivistokin oli bernsteininsa lukenut mintaa varten”. Einar Böökin otsikkona oli ”Kunnal- ja revisionismin omaksunut, mutta se on oma tarinansa. linen asuntopolitiikka Suomessa”. Asuntokongressi pidettiin Wienissä samassa kuus- Sosiaalipoliittinen yhdistys ja sa kuin Asuntoreformiyhdistyksen perustava kokous Asuntoreformiyhdistys, kuin veljekset Helsingin Seurahuoneella. Välähdykset siitä, miten Böök ja Ehrnrooth hankki- Talvella 1911–12 Böök esiintyi kotimaassa Työ- vat Saksasta vaikutteita, kuvastelevat uuden etsintää väensuojelu- ja Sosialivakuutusyhdistyksen järjes- 1900-luvun alun suomalaisessa yhteiskuntapolitii- tämässä esitelmäsarjassa. Aiheena ei ollut vähempi kassa. Ajan henki oli hyvin kansainvälinen. Suomes- kuin ”Asuntokysymys Suomessa”, ja esitelmä pääsi sa tiedettiin, missä maailmalla mentiin. yhdistyksen julkaisusarjaan. Aika nopeasti silloiset Helmikuussa 1909 perustettiin Sosiaalipoliittinen Sosialipoliittinen yhdistys ja Asuntoreformiyhdistys yhdistys, joka tavallaan avasi tietä erikoistuneemmal- ottivat omat paikkansa, ja aloitteellisuus ja julkaisu- le Asuntoreformiyhdistykselle. Paljon samoja henkilöi- toiminta puhtaasti asuntokysymykseen liittyvissä asi- tä oli kummankin yhdistyksen perustajien joukossa. oissa jäi yksin Asuntoreformiyhdistykselle. Sosiaalipoliittinen yhdistys syntyi nimellä Suomen Vapaan kansalaistoiminnan yhdistyksillä oli toi- Työväensuojelus- ja Sosialivakuutusyhdistys. Vuonna saalta tarve erikoistua ja samalla tarve yhteistoimin- 1920 nimi muutettiin Suomen Sosialireformiyhdistyk- taan. Nuoren kansakunnan henkisiä voimavaroja ha- seksi ja 1932 Sosialipoliittiseksi yhdistykseksi, johon luttiin käyttää järkevästi. nimeen on vielä myöhemmin lisätty yksi a-kirjain. Toukokuussa 1910 professori K. J. Ståhlberg joh- Aloite yhdistyksen muodostamiseen tuli oikeas- ti puhetta neuvottelukokouksessa, jossa viritettiin Yh- taan ulkomailta. Vuonna 1908 kansainvälinen py- teiskunnallisen keskusliiton ja Yhteiskunnallisen toi- syvä komitea ryhtyi valmistelemaan Roomassa pi- miston perustaminen. Esikuvina olivat ulkomaiset dettävää sosiaalivakuutuskongressia. Komitea pyysi ”sosialiset museot” tarkoittaen näyttelyä ja neuvontaa. suomalaista jäsentään senaattori Aug. Hjeltiä otta- Hankkeen takana olivat reformijärjestöt ja muun muas- maan aloitteen alan kansallisen yhdistyksen perusta- sa Kansantaloudellinen yhdistys ja sen ruotsinkielinen miseksi Suomeen. vastine Ekonomiska samfundet. Hjelt pani toimeksi. Perustamisvaiheen aktiivei- Einar Böökin tehtäväksi tuli muiden toimiensa li- hin kuuluivat myös Vera Hjelt, Leo Ehrnrooth ja G. R. säksi olla myös johtajana Yhteiskunnallisessa keskus- Snellman, jotka keväällä 1910 olivat Asuntoreformi- toimistossa. Liitosta ja toimistosta ei tullut pitkäikäi- yhdistyksen perustamispuuhissa. siä, mutta ne antoivat kuitenkin hyvän sysäyksen Järjestöt kytkeytyivät toisiinsa myös siten, että Työ- yhteiskunnallisen neuvontatoiminnan kehittämiselle. väensuojelus- ja Sosialivakuutusyhdistys käynnisti 1909 valmistelun, joka tähtäsi osallistumiseen Wienissä pi- dettävään kansainväliseen asuntokokoukseen.

29 Ebenezer Howardin esittämä modernin puutarhakaupungin kaavio vuodelta 1898.

30 Puutarhakaupunkiaatetta sovelsivat Stenius, jonka tilauksesta Eliel Saarinen laati suu- ensiksi Helsingin ympäristön maayhtiöt risuuntaisen Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmansa. Asuntoreformiyhdistyksessä sulautuivat alusta pitäen Sen raporttiin sisältyi arkkitehti Gustav Strengellin toisiinsa sosiaaliset tarkoitusperät sekä kaupunki- ja katsaus kaupunkisuunnittelun historiaan. Katsauk- asuntosuunnittelun uudistustarpeet. Myös jälkimmäi- sessa oli tarkka kuvaus Howardin puutarhakaupunki- siin, fyysistä ympäristöä koskeviin kysymyksiin saa- ideasta. Munkkiniemi-Haaga-suunnitelma jäi valitet- tiin vahvoja kansainvälisiä vaikutteita. tavasti lähes tyystin paperille. Puutarhakaupunkiaate oli noussut 1890-luvulla Vuonna 1906 perustettiin Espoossa maayhtiöt AB jokseenkin samoihin aikoihin sekä Englannissa että Grankulla ja AB Alberga sekä Helsingin maalais- Saksassa. Elinympäristö nopeasti kasvaneissa kau- kunnassa AB Parkstad-Vanda-Puistokylä OY. Seu- pungeissa oli osoittautunut monessa suhteessa epä- raavana vuonna aloittanut Kulosaari-yhtiö, AB Brän- terveelliseksi, epäviihtyisäksi ja huonosti toimivaksi. dö Villastad, ehti kuitenkin käytännön toteutuksessa Asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman suunnannäyttäjäksi. Kulosaari valloitti aseman Suo- on muistelmissaan kertonut puutarhakaupunkiaat- men ensimmäisenä puutarhakaupunkina – tai huvila- teen ensi tuulahduksista Suomessa. Hän mainitsee, kaupunkina kuten sitä yhtiön nimenkin mukaan usein miten nuori arkkitehti Bertel Jung vuonna 1896 sat- kutsutaan. tumalta pani merkille ruotsinmaalaisessa lehdessä Kulosaaren historiasta kirjoittaneen professori julkaistun kirjoituksen kuulun kaupunkisuunnitteli- Laura Kolben mukaan ”AB Brändö Villastadin kes- jan Camillo Sitten kirjasta. Hän kertoi huomiostaan keisenä toiminta-ajatuksena oli maantieteellisesti työtoverilleen Lars Sonckille, joka kirjoitti artikkelin rajatun ja sosiaalisesti yhdenmukaisen, kansainvä- Finsk Tidskriftiin. Artikkelin otsikko oli raflaava: Mo- lisesti ajanmukaisen yhdyskunnan rakentaminen lä- dern vandalism. Siinä ruodittiin ankarin sanoin Hel- hinnä helsinkiläiselle ostajakunnalle.” ”Oman tontin singissä vallalla ollutta asemakaavoitustapaa. omistamiseen, huvilan rakentamiseen ja esikaupun- Sonckin kirjoituksen ensimmäinen vaikutus osui kiyhdyskunnan suunnitteluun liittyi . . . useita mo- Etu-Töölön suunnitteluun, johon sitten mallia haet- raalisesti ja yhteiskunnallisesti kasvattavia reformoi- tiinkin maan ensimmäisellä asemakaavakilpailulla. via päämääriä.” Puutarhakaupunkiaatteen varsinaisena isänä pide- Kulosaaresta tuli vaurastuneen keskiluokan yh- tään lontoolaista Ebenezer Howardia. Häneltä ilmestyi dyskunta, joka yritteliäisyyden hengessä huolehti 1898 kirja Tomorrow, A Peaceful Path to Real Reform, omista asioistaan yksityisesti ja omassa joukossaan. joka muutamaa vuotta myöhemmin hieman uudessa muodossa sai nimen Garden Cities of Tomorrow. Ebenezer Howardin mallikaupunki Puutarhakaupunkiajatusten ensimmäisiä toteutta- teki vaikutuksen Birger Brunilaan jia Suomessa olivat Helsingin ympäristöön syntyneet Asuntoreformiyhdistykseen Ebenezer Howardin puu- maayhtiöt. Niiden suunnitelmat saivat vaikutteita Eng- tarhakaupunkiaate tuli ennen muuta Birger Brunilan lannin lisäksi muun muassa Saksasta ja Ruotsista. välityksellä. Nuori arkkitehti, joka oli mukana yhdis- Maayhtiöistä vanhin oli 1895 perustettu AB M.G. tyksen perustamista valmistelevassa ydinryhmässä,

31 oli 1909 tehnyt opintomatkan Englantiin. Hän opiske- kasta toimintaa vuonna 1910 perustetussa Yhdistyk- li siellä arkkitehtikoulussa ja kävi tutustumassa muun sessä yleishyödyllisen rakentamisen edistämiseksi”, muassa Oxfordiin, Cambridgeen sekä Skotlannissa Brunila mainitsee muistelmissaan. Glasgow’hun ja Edinburghiin. Brunila näki myös tehtaanomistajien rakennutta- Böökin näkemys asuntokysymyksen mia malliyhdyskuntia. Suurimman vaikutuksen hä- laajuudesta pätee edelleen neen kuitenkin teki Howardin aloitteesta Lontoon lä- Asuntoreformiyhdistyksen perustaminen on johdet- helle rakennettu Letchworthin puutarhakaupunki. tavissa 1900-luvun alun yhteiskunnallisista tarpeis- Sen asemakaavaa oli laatimassa arkkitehti Raymond ta. Vastausta polttavaan asuntokysymykseen etsittiin Unwin, jonka kirjoittama oppikirja Town Planning in sen eri kulmilta. Nyt sata vuotta myöhemmin tarkas- Practice oli merkitykseltään kansainvälisesti painava. teltuna jäsenistö edusti hämmästyttävän monipuolista Brunila mainitsee muistelmissaan, että hän koki asiantuntemusta kaikilta asuntokysymystä sivuavilta Letchworthin ”miellyttävänä vastakohtana Eastendin aloilta. Poliittista vaikutusvaltaa oli koolla laajalti. kurjuudelle”. Laaja oli kyllä tehtäväkenttäkin. Howardin hahmottamassa ihannekaupungissa oli Asuntoreformiyhdistyksen alkuaikojen johtohah- noin 30 000 asukasta. Näin sosiaalinen elämä voisi mo Einar Böök julkaisi 1911 tiiviin ja herättävän kir- olla kyllin vilkasta ja monipuolista, mutta luonto py- jasen Asuntokysymyksen alalta, esitelmiä ja kirjoi- syisi kuitenkin lähellä. Maaseudun piti ympäröidä telmia. Siinä hän kertoo, mistä asuntokysymyksessä puutarhakaupunkia, ja asukkailla tuli olla omat puu- oikein on kysymys. tarhapalstat. Asujaimiston tuli koostua useista sosiaa- ”Oli kerran ylioppilas, joka esitti osakunnassaan liluokista. Työpaikkoja piti olla omiksi tarpeiksi. yhdeksi keskusteluaineeksi ”mittees parannuksii viel’ Järkevän ja miellyttävän asemakaavan ja ra- ois Suomenmuassa tehtävii?”. ”Yhtä yksinkertaises- kennustavan ohella Brunila merkitsi muistiin myös ti emme saa käsitellä edes yhtä parannuskysymystä, Letchworhin yhdyskunnan toiminnallisia, sosiaalisia asuntokysymystä”, Böök kirjoitti. ja hallinnollisia ominaispiirteitä; kuinka liikenteessä Ja sitten Böök antoi määritelmän: ”Tämä kysy- rautateillä oli keskeinen osa ja kuinka työläiset asui- mys jakaantuu nimittäin vuorostaan uusiin alakysy- vat yhden tai kahden perheen taloissa. Yhdyskunta myksiin: Se on maakysymys: sen ratkaisu on riippu- omisti maan ja vuokrasi sitä, sillä maan arvonnousu va maanomistuksen ja maanhallinnan muodoista. Se haluttiin koko yhteisön hyväksi. Yleishyödyllisyys ja on rakennuskustannuskysymys: siihen vaikuttavat ra- rajoitettu voitonjako olivat vallalla. kennusaineiden ja rakennustyön hinnat sekä ne vaa- Brunila innostui Englannissa näkemästään niin, timukset, mitkä asetetaan asuntojen mukavuuteen ja että palattuaan kotimaahan hän piti huhtikuussa 1909 ulkonaisen muodon miellyttävyyteen. Se on luotto- Helsingissä Ekonomiska Samfundetissa esitelmän kysymys: rakennustoiminta on nimittäin riippuvai- Englannin asuntoreformista. nen rahamarkkinoiden yleisestä tilasta ja erittäin sii- Brunilan esitys ilmestyi painettuna Ekonomiska tä, kuinka kiinteistö- ja rakennusluotto on järjestetty. Samfundetin julkaisusarjassa. ”Seurauksena oli vil- Se on kysymys joka on mitä likeisimmässä yhteydes-

32 Kallion Linjoilla asuttiin vielä 1911 vaatimattomastikin. Pojat nostavat vettä Viides linja 5:n kaivosta, mutta taustalla Kaikukuja 5:n uudessa kivitalossa nykyajan mukavuuksia on jo käytössä. Kuva Signe Brander, HKM. sä valtion ja kuntain liikennepolitiikan kanssa. Se on jen parantamiseksi. Melkein eksyttävän moninaiset lainsäädäntökysymys, sillä asunto-oloihin vaikutta- ovat siis ne kysymykset, jotka johtuvat tuosta yhdes- vat sekä maanomistusta ja maanhallintaa että asunto- tä kysymyksestä. Ja samoin kuin ne johtuvat yhdes- vuokraa koskevat lainkohdat; mitä erikoisesti viime- tä lähteestä, niin niiden ratkaisuyritykset kaikki täh- mainittuihin tulee niin ovat ne meillä pääasiassa vielä täävät yhteen ja samaan korkeampaan päämäärään. 1734 vuoden lain kannalla, toisin sanoin aikoja sit- Parempien ja huokeampien asuntojen hankkimiseksi ten vanhentuneet. Se on hallinnollinen kysymys: ase- kaikille kansankerroksille ponnistellaan taloudellisil- makaavain järjestely ja rakennusjärjestykset voivat la ja teknisillä, lainsäädännöllisillä ja hallinnollisilla joko estää tai edistää sen onnellista ratkaisua; asun- keinoilla sentähden, että asuntokysymys on ihmisil- toviranomaiset, asuntolautakunnat ja asuntojen tar- le elinkysymys, - sentähden että se on kulttuurikysy- kastus, ovat tässä suhteessa erinomaisen tärkeät. Se mys.” on järjestäytymiskysymys: sekä asuntoreformia aja- Böökin kuvaus asuntokysymyksen ulottuvuuksista vat yhdistykset että rakennusyhtiöt ja -osuuskunnat ja on 2000-luvullakin luettuna ajankohtainen. Lopullis- myös vuokralaisyhdistykset voivat toimia herättävästi, ta vastausta asuntokysymykseen ei ole saatu. valistavasti ja suorastaan käytännöllisesti asunto-olo-

33 Perspektiivikuva Kone- ja Siltaosakeyhtiön työväenasuntokorttelista Helsingin Vallilasta. Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnittelema kortteli oli esillä ensimmäisessä asuntonäyttelyssä.

34 VALISTUKSEN ENSI HUIPENNUS OLI ASUNTOKONGRESSI JA -NÄYTTELY 1917

”Jokaiselle kansan jäsenelle on tehtävä mahdolliseksi hankkia itsellensä ja perheellensä ihmisarvoa vastaava asunto.”

Wivi Lönnin pientalon pohjapiirros Naisten asuntopäiviltä 1921.

35 Venäjän valtakoneisto oli osa suuriruhtinaskunnan pääkaupungin katukuvaa. Kuvassa on kasakoita hotelli Seurahuoneen edustalla Kauppatorilla 1906. Kuva HKM.

36 Muuttokuorma Läntisen Heikinkatu (nyk. Mannerheimintie) 24 pihal- la 1919. Taustalla näkyy Uuden ylioppilastalon torni. Vuokralaiselle kesä- kuun alku oli kaupungissa yleinen muuton ja asunnon vaihdon ajankohta. Kuva Ivan Timiriasew, HKM.

suntoreformiyhdistys syntyi suuriruhtinaan- Kesäkuussa asiaa duumassa käsiteltäessä päämi- maassa, jossa Venäjä oli vuonna 1908 aloit- nisteri Stolypin arvosteli suomalaisia ankarasti. Yleis- tanut toisen sortokauden. Yhdistyksen perus- valtakunnallinen lainsäädäntöjärjestys päätettiin ää- Ataminen sinänsä osoittaa, että kansalaistoimintaa ei nestäen, ja tuloksen selvittyä äärioikeistoon kuulunut painostuksella kyetty tappamaan. Oli niinkin, että duuman jäsen V.M. Puriškevitš huudahti: ”Finis Fin- tsaarinvallan yleisvaltakunnalliset yhtenäistämis- ja landiae.” alistamispyrinnöt eivät ulottuneet kaikkeen yhteis- Suomen loppu ei kuitenkaan ollut käsillä. Elämä kuntaelämään, eivät ainakaan syvälle. jatkui kaikesta huolimatta. Sosiaaliset kysymykset ja asuntokysymys niiden Asuntoreformiyhdistyksen asiakirjoissa sortokau- rinnalla olivat aluetta, jossa jäi tilaa suomalaisille rat- teen viittaavia merkintöjä ei juuri ole. Kulttuurin alal- kaisuyrityksille. la toista sortokautta on pidetty jossakin määrin la- 1909 Suomen senaatti venäläistettiin ja kenraali- mauttavana, ainakin jos vertailukohdaksi on otettu kuvernöörin virkaan nimitettiin Suomi-syöjänä jo ai- vuosisadan vaihteen Suomen taiteen kultakausi, jota emmin tunnetuksi tullut Frans Seyn. Venäläinen hal- elähdytti kansallisuusaate. linto vakiintui ja pysyi sitten lähes muuttumattomana Tarvetta ja kiinnostusta asuntokysymyksen selvit- vuoden 1917 maaliskuun vallankumoukseen saakka. tämiseen ohjasi sittenkin enemmän suomalaisen yh- Helsingin Seurahuoneelle 6. toukokuuta 1910 ko- teiskunnan taloudellinen kehitys, johon kuuluivat te- koontuneet asuntoreformin harrastajat olivat hyvin ollistuminen ja kaupungistuminen. tietoisia siitä, että Pietarissa ratkottiin samaan ai- Vuonna 1914 alkanut maailmansota kylläkin vai- kaan Suomen kohtalonkysymyksiä. Venäjän ministe- kutti suuresti toimeliaisuuteen. Venäjä oli sodassa, ja rineuvosto oli lähettänyt yleisvaltakunnallista lain- vaikka suoranaiset sotatapahtumat eivät ulottuneet- säädäntöjärjestystä koskevan ehdotuksensa duumaan kaan Suomeen, sotatalous heijastui tännekin ja monet maaliskuussa. Suomen eduskunta oli ilmoittanut, että rajoitukset tulivat voimaan. ehdotukset olivat vastoin Suomen perustuslakeja.

37 Ammattientarkastaja Vera Hjelt

Vera Hjelt oli Suomen ensimmäinen naispuolinen ammattientarkastaja ja Työ- väensuojelu- ja huoltonäyttelyn perustaja. Hän oli myös opettaja. Erityislaatuis- ta oli se, että hän kouluttautui veistonopettajaksi ja perusti Oulunkylään yrityk- sen nimeltä Vera Hjeltin Höyrysaha ja Puusepäntehdas. Siinä ei ehkä ollutkaan enää ihmeteltävää, että hän asuntokysymyksen harrastajien miesvaltaisessa joukossa oli ainoana naisena 1910 perustamassa Asuntoreformiyhdistystä ja alusta alkaen jäsenenä sen toimielimissä. Vera Hjelt syntyi Turussa 1857 säätyläisperheeseen yhtenä sen kahdeksasta Kuva MV. lapsesta. Äiti vammautui, kun Vera oli pieni. Siksi ehkä tuon ajan tavanomaiset rajoitukset eivät suuresti sitoneet tyttöä. Jo 17-vuotiaana hän perusti Turkuun oman musiikkikaupan. Vera Hjelt kouluttautui kansakoulunopettajaksi, ja jatkoi Uno Cygnaeuksen suosituksesta kuulussa veistokoulussa Ruotsissa. Puusepänyrityksen omistajana hän tutustui myös työväenkysymykseen, ja kiinnostui erityisesti työläisnaisten asemasta. Kun hänen sahansa pahaksi onneksi paloi 1896, palasi hän opetta- jaksi ja löysi sitten Alexandra Gripenbergin tukemana itselleen uuden uran am- mattientarkastajana. Hänet tunnettiin myös taitavana työriitojen sovittelijana. Vera Hjelt teki monia opintomatkoja ulkomaille, ja Ruotsista hän sai mallin Työväensuojelu- ja huoltonäyttelylle. Siitä kehittyi Sosiaalimuseo, jonka inten- denttinä Vera Hjelt toimi 74-vuotiaaksi. Ammattientarkastajana Vera Hjelt kirjoitti jo 1908 perusteellisen tutkimuk- sen työläisnaisten asemasta, tarkemmin sanoen ompelijattarien ammattioloista. Samana vuonna hänet valittiin eduskuntaan Ruotsalaisen kansanpuolueen lis- toilta. Kansanedustajana hän toimi kymmenen vuotta. Hän vaikutti ratkaisevas- ti naistyövoiman käyttöä säätelevän lainsäädännön syntyyn, mutta yleisesti ot- taen hän piti eduskuntaa hitaanlaisena vaikutuskanavana. Enemmän hän koki saavansa aikaan opettamalla, kirjoittamalla – tutkimusten lisäksi lastenkirjoja- kin – ja ahkeroimalla yhdistyksissä. Hänen aloitteestaan perustettiin muun mu- assa Raajarikkoisten auttamisyhdistys ja Voimisteluopisto Varala. Myös Sivis- tystä koteihin -yhdistyksessä eli nykyisessä Martta-järjestössä hän kuului uran avaajiin. Vera Hjelt kuoli liki 90-vuotiaana Helsingissä 1947.

38 Pientalon julkisivu Naisten asuntopäiviltä, arkkitehti Wivi Lönn.

Neuvontana mallisääntöjä ja ”muistilehtisten valmistamisen” vaikkapa vuokralais- ”pikkutalon” piirustuksia lainsäädännöstä ja asuntojen terveellisyysvaatimuksista. Kun Asuntoreformiyhdistys varsinaisesti järjestäy- Asuntoreformiyhdistys liittyi Yhteiskunnallisen kes- tyi syksyllä 1910, toimintasuuntia avautui useita. Va- kusliiton neuvontatoimintaan sillä ehdolla, että yhdis- roista tosin oli puutetta, joten kauppaneuvos Malmin tyksen sihteeri, siis Einar Böök, palkattaisiin neuvon- rahaston hoitokunnalle laadittiin anomus ”jonkun tatoimiston johtajaksi. Niin tapahtuikin. suuremman rahamäärän asettamisesta yhdistyksen ”Pikkuasuntojen” mallipiirustusten laadinnassa käytettäväksi”. yhteistyökumppaniksi yhdistykselle ilmoittautui maa- Anomus johtikin tulokseen: Malmin rahastolta hel- yhtiö M.G. Stenius Aktiebolag. Asetettiin toimikunta, tisi 20 000 markkaa. Siitä muodostettiin erillinen ra- jossa Sigurd Steniuksen lisäksi olivat mukana yhdis- hasto, jonka korot päätettiin osoittaa rakennusneuvon- tyksestä arkkitehdit Yrjö Sademies ja Birger Brunila. tatoimiston ylläpitoon. Mallipiirustukset ja mallisäännöt olivat yhdistyk- Neuvontatoimisto sai kuitenkin pian laajemmat sen tyypillistä työsarkaa seuraavina vuosina ja vuo- puitteet, kun Yhteiskunnallinen keskusliitto, jonka sikymmeninäkin. Niiden avulla toiminnan vaikutus perustajajäseniin Asuntoreformiyhdistys kuului, toi- ulottui myös helsinkiläispiirien ulkopuolelle, maaseu- voi yhdistyksen neuvonnan liitettäväksi Yhteiskun- tukaupunkeihin. nalliseen keskustoimistoon. Valtakunnallisuutta ilmeni muutenkin: jo ensim- Asuntoreformiyhdistys näki neuvonnan keinoi- mäisenä syksynä yhdistys sai Vaasan kaupungin val- na muun muassa rakennusyhtiöiden ja -osuuskuntien tuusmiehiltä kirjelmän, jossa pyydettiin lausuntoa mallisääntöjen laatimisen, ”pikkutalojen” piirustusten mietinnöstä Vaasan kaupungin työväen asunto-olojen hankkimisen, rakennuspiirustusten tarkastamisen sekä parantamiseksi.

39 Julkaisusarjassa ilmestyi Vuoden 1917 satoa olivat K.W. Hopun tilastolli- parhaana vuonna viisi nidettä nen tutkimus Asuntovuokrat Helsingissä ja Viipurissa Ensimmäisen toimintavuoden joulun aatonaattona oli sekä Kaarlo J. Kallialan Asunto-osuuskunnat. määrä pitää yhdistyksen hallintoneuvoston kokous, Luettelo kertoo, että tietoa tuli paljon tarjolle. Ken mutta se jäi epäviralliseksi. Paikalla ei ollut päätös- halusi perehtyä ajankohtaiseen asuntokeskusteluun, valtaisuuteen vaadittua määrää jäseniä. Keskustelua pääsi kohtuullisesti mukaan ja kärryille jo sillä, että tärkeistä aiheista silti käytiin. Esillä oli oma julkaisu- luki Asuntoreformiyhdistyksen julkaisut. sarja, jonka aloittamista muun muassa Paasikivi kan- Tietoa vietiin myös ulkomaille, mistä sitä myös tuo- natti lämpimästi. tiin kuten yhdistyksen julkaisusarjassa ilmestyneet ku- Julkaisusarjasta tuli yhdistyksen keskeinen työväli- vaukset Budapestin ja Itävallan asuntopolitiikan eri- ne asiansa ajamisessa. Sarja pääsi alkuun 1912, ja Suo- tyiskysymyksistä kertovat. Belgian Haagissa 1913 men itsenäistymiseen mennessä oli päästy jo julkaisuun pidettyyn kymmenenteen kansainväliseen asuntokong- numero 17. ressiin yhdistys järjesti Suomesta useita alustuksia. Julkaisuista osa oli yhdistyksen toimintakerto- Kansainvälisessä yhteistyössä Suomi esiintyi Suome- muksia, mutta suurin osa oli muuta alan valistusta. na, ei Venäjän alusmaana. Pienimuotoisesti näyttäyty- Vuonna 1912 ilmestyi sarjassa Einar Böökin Hyres- misessä näillä foorumeilla oli jotakin samaa kuin 1912 lagstiftning i korta drag, Taavi Laitisen Asuntoa kos- Tukholman Olympialaisissa kisoissa, joissa Hannes keva tietolehti, yhtenä niteenä Sigurd Steniuksen esi- Kolehmainen ”juoksi Suomen maailmankartalle”. telmä maaseudun asunto-oloista ja Gustav Strengellin esitelmä englantilaisesta puutarhakaupungista. Toi- Otto Stenroth teki jo 1913 esityksen sessa esitelmäkirjassa Otto Stenroth kirjoitti aihees- yhdistyksen omasta rakennustoiminnasta ta Miten on varoja hankittava vähävaraisten asumiso- Myös lausuntojen antaminen – tässä vaiheessa etupääs- lojen parantamiseksi meillä ja Einar Böök kahdesta sä pyytämättä – oli yhdistyksen toimialaa. Harvemmin teemasta, jotka olivat Valtion ja kuntien asuntotuotan- ne kuitenkaan johtivat välittömiin käytännön toimiin. to Budapestissa ja Itävallan yleishyödyllinen asunto- Valtion lainoitus työväenasuntoyhtiöille ja myös rahasto. Aihekirjo oli poikkeuksellisen suuri yhdelle osuuskunnille oli tähtäimessä. Helsingin kaupunki vuodelle, samoin kirjojen ja kirjasten määrä. sai paljon kirjeitä: yhdistys muun muassa puolsi 1913 Seuraavana vuonna ilmestyi Leo Ehrnroothin Stä- kaupungin työväenasianlautakunnan ehdotusta erityi- dernas bostadsfråga, alaotsikoltaan Översikt af kom- sen asuntolautakunnan asettamisesta. munal bostadspolitik i Finland 1910-13. Toinen Senaatin siviilitoimituskunnalle lähetettiin sama- julkaisu oli Arthur Gauffinin kirjanen työväen asun- na vuonna ”erinäisiä lisäyksiä ja muutoksia” tervey- to-oloista ja asuntotarkastuksesta Helsingissä. denhoitoasetukseen. Yhdistys oli sillä kannalla, että Vuonna 1915 Gauffin kirjoitti sarjaan Helsingin asuntojen vähimmäisilmatilasta pitäisi määrätä lailla. lapsiperheiden asuntotarpeista ja asukkijärjestelmäs- Jo ennen ensimmäisen maailmansodan puhkea- tä työläisperheissä. Wald. Wileniuksen työn otsikko oli mista virisi yhdistyksessä keskustelu asuntorakennus- laaja Bostads- och hyresförhållandena i Helsingfors. yhtiön perustamisesta lähtien siitä, mitä ”edellytetään

40 Ensimmäisen asuntonäyttelyn luettelon kannessa oli englantilaistyylistä puutarhakaupunki-ihannetta.

Helsingin kaupungin yleishyödyllisen rakennustoi- hyödyllinen, on tunnetuista syistä, ennen kaikkea ai- minnan edistämislainarahaston säännöissä”. neshankintavaikeuksien tähden, ollut lähes mitätön, Omaan rakennustoimintaan sinänsä oli varat- eikä suuria mahdollisuuksia ollut sen elvyttämiseen”, tu mahdollisuus jo yhdistyksen säännöissä. Puheen- kertomukseen kirjattiin. johtaja Otto Stenrothin esittämä aloite vuonna 1913 ”Ei myöskään viime vuonna, asiasta neuvoteltua, kuitenkin raukesi, ja muutamaa vuotta myöhemmin havaittu ajankohtaa soveliaaksi yleisen suomalaisen lopputulos keskustelusta oli sama. Arkkitehti Yrjö Sa- asuntokongressin toimeenpanoon, jota jo muutaman demies totesi pöytäkirjojen mukaan epävarmaan sota- vuoden oli suunniteltu”, yhdistys harmitteli sihteerin- aikaan viitaten, ”ettei nyt uskalla mitään rakentaa”. sä Einar Böökin kynällä. Yhdistyksen alkuvuosien suurisuuntaisin hanke oli Suomen yleisen asuntokongressin järjestäminen. Ensimmäinen asuntokongressi Siitä tehtiin ensi kerran päätös jo 1914 seuraavaa toteutui myrskyisässä tilanteessa vuotta ajatellen. Silloin olot olivat kuitenkin muuttu- Asuntokongressi toteutui lopulta lokakuussa 1917, neet niin epävarmoiksi, että kongressia lykättiin. Sa- vaikka ajat eivät suinkaan silloin olleet rauhoittuneet. moin oli tehtävä myös vuonna 1916. Päinvastoin vuosi oli myrskyisä, mutta Asuntorefor- Tuon vuoden toimintakertomuksessa mainitaan yh- miyhdistys teki silti kongressitavoitteestaan totta. Jos distyksen toiminnan olleen lamassa ”kuten niin moni aiempien lykkäysten jatkeeksi olisi tullut peruutus, muukin yhteiskunnallinen yritys maassamme”. koko hanke olisi ehkä tuntunut matkaavan haaveiden ”Rakennustoiminta, sekä yksityinen että yleis- hautausmaalle.

41 Passipoliisi, polle ja poseeraavia asukkaita kiveämättömällä Vaasankadulla sata vuotta sitten. Kuva Signe Brander, HKM.

42 Kunnallislehteen kirjoittamassaan selostuksessa Uusi eduskunta aloitti marraskuun ensimmäisenä, Asuntoreformiyhdistyksen kantaviin voimiin kuulu- ja samassa kuussa nousivat bolševikit valtaan Venä- nut Kunnallisen keskustoimiston johtaja Yrjö Harvia jällä, lokakuun vallankumouksella sikäläisen ajanlas- mainitsee yhdistyksen kokemista vastuksista vuodes- kun mukaan. Suomessa oli ennennäkemättömän laajo- ta 1914 alkaen. ja lakkoliikkeitä. Oli työttömyyttä, nähtiin nälkää. ”Sodan puhkeaminen ja entistä ankarammat ku- Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta, mutta ristustoimenpiteet, joihin l’ancien régime sodan ensi oli myös kulkemassa kohti sisällissotaa, joka puhkesi vuosina ryhtyi kaikkien kansallisten elonilmausten taisteluiksi tammikuussa 1918. tukahduttamiseksi, panivat kuitenkin voittamattomia esteitä kongressin pitämiselle alkuaan suunniteltuna Kaupunkiliitto, Arkkitehtiklubi ja aikana. Vasta viimekeväisten suurtapahtumain teh- Rakennusmestariliitto kumppaneina tyä vapaan kansalaistoiminnan jälleen mahdollisek- Valtiollisten mullistusten ”lepojaksolla”, tarkalleen si, voitiin ryhtyä kongressiaietta lopullisesti toteutta- 22. ja 23. lokakuuta Helsingissä pohdittiin rauhan töi- maan”, Harvia kirjoitti. tä Suomen ensimmäisessä yleisessä asuntokongressis- ”Suurtapahtumat” alkoivat Venäjällä maaliskuun sa. Asuntoreformiyhdistyksen apuna järjestelyissä oli- vallankumouksella, joka lopetti tsaarinvallan. Neu- vat Arkkitehtiklubi ja Suomen Rakennusmestariliitto. voteltuaan pitkään suomalaisten kanssa Venäjän vä- Kokoukseen liittyi näyttely, jossa oli esillä tilastotau- liaikainen hallitus antoi maaliskuun manifestin, jolla luja, asemakaavoja, ”täydellisiä yhteiskuntia asemakaa- kumottiin Suomen perustuslakia loukanneet säädök- voineen ja niihin kuuluvine erikoisine rakennustutkiel- set ja kutsuttiin Suomen eduskunta koolle. Edellisissä mineen, rakennustyyppejä etenkin työväenasunnoiksi ” vaaleissa sosiaalidemokraateille oli tullut enemmistö sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. kansanedustajista. Asuntokongressin näyttelyn järjestelyvaliokunnan Kesällä eduskunta sai käsiteltyä loppuun valta- sihteeri ja ”komisaario” oli arkkitehti Otto-I. Meur- lain, jolla se otti itselleen Suomen korkeimman vallan man. Näyttelyluettelon johdannossa hän viittasi ajan käytön. Venäjän uusi, Kerenskin johtama hallitus ei rauhattomuuksiin ja yhdisti ne asunto-oloihin: kuitenkaan tätä hyväksynyt vaan hajotti eduskunnan. ”Onhan sanomattakin selvää, että ison perheen jä- Tapahtumien vyöry johti uusiin eduskuntavaaleihin, senten ikään ja sukupuoleen katsomatta ollessa ahdet- jotka pantiin toimeen lokakuun alussa. Äänestysvilk- tuina samaan makuuhuoneeseen siveellisyys niiden kaus nousi korkealle. Sosiaalidemokraatit menettivät keskuudessa ei juuri pääse kohoamaan. Vielä surke- enemmistöasemansa. Vastakohtaisuudet kärjistyivät. ammiksi käyvät olot huoneustoissa, joissa asukkijär- Venäläistä sotaväkeä oli maassa paljon, työväen punai- jestelmä on päässyt valtaan. Tulokset työväenluok- set kaartit ja porvarilliset joukot järjestäytyivät. kamme nuorempien ainesten huonosta kasvatuksesta Harvian mukaan asuntokongressi saatiin pidet- ovatkin viime kuukausina selvästi astuneet näkyviin”, tyä ”sinä lyhyenä valtiollisena lepo- ja odotusaika- Meurman johdatteli. na, mikä vallitsi eduskuntavaalien ja eduskunnan ko- Kongressiselostuksessaan Yrjö Harvia päätteli, koontumisen välillä”. että kaikesta huolimatta kongressin ajankohta oli hy-

43 vin valittu. Siitä todisti ”meikäläisissä oloissa odot- Alustuksia ja esitelmiä kongressissa oli paljon. tamattoman runsas osanotto – noin 120 henkilöä: se- Rakennusmestari Yrjö Similä puhui ”kaupunkien ra- naatin jäseniä, eräitten ylihallitusten päälliköitä, kennusainepolitiikasta” ja mainitsi, että esimerkik- kaupunkien, kauppalain, eräitten rakennustoimin- si sementin hinta oli maailmansodan alusta kohonnut taa edistävien suurempien raha- ja teollisuuslaitosten 667 prosenttia ja kattopellin 1 125 prosenttia. sekä useitten vapaitten järjestöjen edustajia”. Böök ja Stenroth käsittelivät yhdessä muun muas- Vilkasta osanottoa varmisti se, että kongressia sa yleishyödyllisen asuntotuotannon luototusta, Har- edeltäneenä kahtena päivänä Helsingissä pidettiin via kehotti kehittämään tontinvuokrausta ja levittä- Suomen kaupunkipäivät Kaupunkiliiton järjestäminä. mään valistusta vuokrauksen eduista maan myyntiin Ne olivat toiset ja samalla viimeiset vanhan kunnal- verrattuna. Otto-I. Meurman selvitti vaatimuksia, joita lishallinnon vallitessa, ja sikäli niillä oli jonkinlainen ”nykyaikainen asemakaavataide nimenomaan asunto- muistotilaisuuden luonne. Jo vuonna 1908 eduskunta kysymyksen kannalta asettaa”. Birger Brunila vertaili oli säätänyt yleisen äänioikeuden myös kunnallisvaa- rakennustyyppejä ja esitti mahdollisuuksia rakennus- leihin, mutta laki jäi vahvistamatta. Tsaarista vapaa- kustannusten alentamiseen. na uusissa oloissa eduskunta kesällä 1917 löi lukkoon uuden kunnallislain, jossa oli yleinen ja yhtäläinen Kauneutta ja kohtuullisuutta, äänioikeus. Se päästi työväestönkin lopulta osallistu- asuntorahastoja valtiolle ja kunnille maan kunnalliselämään. Laajat keskustelut eivät jääneet kongressin ainoik- Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohtaja Otto si tuloksiksi. Ennalta valmistellusti ja kokouksessa Stenroth johti myös kongressissa puhetta. Avauksessa muokaten päätettiin lukuisista aloitteista ja esityksis- hän julisti, että sota-aika oli ”yhteisön, yhteiskunnan tä, joista useat lähetettiin valtiovallalle. Jotkut menivät ja valtion kannalta saattanut yhä voimakkaammaksi Asuntoreformiyhdistykselle edelleen työstettäviksi. vaatimuksen, että jokaiselle kansan jäsenelle on teh- Yhdistys sai toimekseen terveydenhoitoasetuksen tävä mahdolliseksi hankkia itsellensä ja perheellensä säännösten kehittämisen koskien asunnontarkastusta ihmisarvoa vastaava asumus”. sekä huoneenvuokralain aikaansaamisen. Vähäinen Asuntopulasta alustanut Einar Böök mainitsi Suo- ei ollut sekään yhdistykselle asetettu velvoite, jossa men asunto-olojen olevan ”jotakuinkin sillä kannalla, edellytettiin sen harkitsevan keinot ”pitkäaikaisen kuin millä Ruotsissa oltiin 30–40 vuotta sitten”. tontinvuokran muotojen ja sen tarjoaman oikeustur- Böökin alustusta varten oli tehty kiertokysely kau- van vakaannuttamiseksi lainsäädäntötietä”. pungeille. ”Yleinen asuntopula tai ainakin epätyydyttä- Todettiin niin ikään, että asuntohygieenisistä syis- vä huoneustojen tarjonta vähävaraisten ja keskisäädyn tä asunnontarkastuksen tueksi tarvitaan asuntolaki. tarpeiksi oli nykyään todettavissa Helsingissä, Turussa, Kongressi tuki Kaupunkipäivien päätöstä, joka Tampereella, Porissa, Kuopiossa, Kotkassa, Pietarsaa- painotti asemakaavalainsäädännön tarpeellisuutta. ressa, Hämeenlinnassa, Porvoossa, Jyväskylässä, Sa- Suoraan lainsäädäntöön viittaavien kannanottojen vonlinnassa, Kajaanissa, Sortavalassa, Tammisaaressa, lisäksi vedottiin valtioon asuntopolitiikan terästämi- Iisalmella ja Torniossa eli 16 kaupungissa.” seksi. Valtiolta toivottiin yleisistä varoista muodostet-

44 Valtion Rautatiet asetti näytteille tyyppitalojaan; tässä arkkitehti T. Hällströmin ”useamman perheen asunto”. tavaa asuntorahastoa, joka toimisi yleishyödyllisen ra- hojen ja esipuutarhojen kaunistaminen ruohokentillä, kennustoiminnan lainojen takuurahastona myöhempää istutuksilla tai muulla sopivalla tavalla otettava huo- kiinnitystä vastaan. ”Kun valtion sosialinen vakuutus- mioon”, kokous opasti niin, että siinä oli ilmeinen tuu- laitos meillä tulee järjestetyksi, olisi sen varoja laajassa lahdus englantilaisesta puutarhakaupungista. määrin sijoitettava yleishyödylliseen rakennustoimin- Rakennustyypeistä kongressi huomautti, että kus- taan”, kongressi lausui Harvian selostuksen mukaan. tannukset oli otettava entistä paremmin huomioon ja Maaseudulla toivottiin edistettävän omakotilii- pidettävä asuntojen koko kohtuudessa. ”Rivitalot ja kettä, ja valtion sahoilta ja valtion metsistä myytävän Göteborgissa suositut n.s. maaherratalot (3-kerroksi- puutavaraa kohtuuhintaan yleishyödyllisille raken- nen rakennus, jossa pohjakerros on kivestä ja ylem- nusyrityksille kaupunkeihin. mät kerrokset puusta) otettuina meillä käytäntöön Kaupunkikuntia kongressi kehotti perustamaan olisivat omiaan suuresti vähentämään rakennuskus- omia asuntorahastojaan, jotka antaisivat suoranaista tannuksia.” lainaa tai olisivat takuurahastoina. Tonttien luovutuk- Rahoitukseen liittyen kokous muistutti, että esi- sessa suositeltiin vuokrausta. Elettiin aikaa, jolloin oli merkiksi säästöpankit ja henkivakuusyhtiöt ”kokoa- vielä tarpeen suositella sitäkin, että ”kutakin asunto- vat varansa etupäässä kansan syviltä riveiltä”. Siksi aluetta varten hyvissä ajoin ennen rakennustoiminnan tällaisten rahalaitosten tulisi ”ottaa huomioon sosiali- alkamista suunnitellaan asemakaava”. poliittisia näkökohtia” ja lukea ”yleishyödyllinen ra- ”Kaiken rakennustoiminnan tulisi saada kaunis kennustoiminta etuoikeutettujen lainanottajien jouk- ja viihdyttävä ulkoasu. Etenkin olisi asemakaava sitä koon”. Silti Asuntoreformiyhdistystä kehotettiin myös silmälläpitäen laadittava, mutta myöskin yksityisten tutkimaan, voitaisiinko perustaa erityinen luottolai- rakennusten tulisi noudattaa kauneuden lakeja, mu- tos, joka ”tarjoaa kaikille vuokratonttien rakennutta- kautua kokonaisuuteen ja ryhmittyä siten että kau- jille luottoa toista kiinnitystä vastaan”. punkikuvat tulevat sopusuhtaisiksi. Samaten olisi pi-

45 Pelastusarmeijan kokous Toisen linjan kallioilla. Kuva Signe Brander, HKM.

46 Asumisoloja oli näyttelyssä kuvattu havainnollisin, käsin piirretyin tauluin.

Ruumisarkut ja pääkallot tettiin tohtori W. Zilliacuksen tutkimuksen tiedoilla. muistuttivat tarttuvista taudeista Vuosina 1908-12 sattui Helsingissä 1 698 keuhkotau- Asuntokongressin näyttelyn tilasto-osasto oli tuhti tie- din ja 298 tuberkuloottisen aivokalvontulehduksen topaketti, jossa näkökulma oli kaupunkilainen. Hel- aiheuttamaa kuolemantapausta, ja tulirokkotapauksia sinki oli pääosassa, mutta lukuisissa tilastotauluissa oli 3 146. Näiden esiintymistä oli kortteleittain tutkit- tehtiin vertailuja maan seuraavaksi suurimpiin kau- tu, ja laskettu yhteys asumistiheyteen. punkeihin, Turkuun, Tampereeseen ja Viipuriin, sekä ”Sairaustapausten luku nousee rinnan huoneessa joissakin yhteyksissä myös naapurimaan pääkaupun- asuvien henkilöitten luvun kanssa”, Heikel totesi yh- kiin Tukholmaan. teenvetona tiedoista, joita tilastotaulussa oli havain- Asumisväljyyttä – tai pikemminkin -ahtautta – ja nollistettu kuvaamalla keuhkotautikuolemat ruumis- nykyaikaisten mukavuuksien levinneisyyttä valotet- arkuilla, aivokalvontulehdukseen kuolleet pääkalloilla tiin useimmissa käsityönä valmistetuissa julistemai- ja tulirokkotapaukset sairasvuoteen kuvilla. sissa graafillisissa esityksissä, joita oli kaikkiaan pa- Näyttelyn asemakaavaosastossa oli esillä muun mu- rikymmentä. assa ”asemakaava Kottbyn alueen järjestelyksi Helsin- Tilastoaineiston kokoaja maisteri Yngvar Heikel gissä” eli tulevan Puu-Käpylän suunnitelma, jonka oli- oli näyttelyluetteloon kirjannut johtopäätöksiä. Esi- vat laatineet arkkitehdit B. Brunila ja Otto-I. Meurman merkiksi vuokratasosta hän kirjoitti: ”Silmiinpistä- arkkitehti B. Jungin tutkielmia hyväkseen käyttäen. vä on Helsingin korkea keskimääräinen vuosivuokra Helsingin panosta näyttelyyn olivat lisäksi muun verrattuna muiden Suomen kaupunkien, mutta ennen muassa ”asemakaava työväen kaupunginosan järjes- kaikkea Tukholman, suurkaupungin, vuokriin.” telyksi Kumtähden alueelle” ja ”ehdotus työväenkort- Asumisahtauden ja tarttuvien tautien yhteyttä esi- telien järjestämiseksi Wallilan alueelle”.

47 Teollisuusyhdyskuntien suunnittelua edusti näyttelyssä muun muassa Varkauden asemakaava, jonka tekijät olivat Thomén arkkitehtiveljekset.

48 Eliel Saarisen piirustus työväen rivitaloksi. Se kuului suurisuuntaiseen Munkkiniemi- Haaga suunnitelmaan, josta vain pieniä osia Munkkiniemessä toteutui.

Muita näyttelyyn kelpuutettuja asemakaavoja tai Ltd Raumalle, Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö Pa- aluesuunnitelmia oli Porvoosta, Oulusta, Riihimäel- raisille ja Ingerois Träsliperi Inkeroisiin. tä, Lieksasta, Kuopiosta, Leppäkosken tehdasalueel- Suomen teollisuuden päähaara, puunjalostuste- ta Laatokan-Karjalan Harlusta, Kemin Karihaarasta ollisuus, oli siis vahvasti edustettuna. Tämän teol­ ja Walkiakosken tehdasalueelta. lisuuden lohkon osuus ensimmäisen maailmansodan aattona oli jo runsas kolmannes Suomen kokonaistuo- Puunjalostusteollisuudella tannosta. Paperitehtailla oli 1913 työvoimaa yli 12 000 oli näyttää paljon asuntoalueita henkeä. Vuodesta 1860 määrä oli kolmekymmenker- ”Täydellisten yhdyskuntien” osastoon oli ”Helsingin taistunut. läheisyydestä” otettu ”Brändön saaren asutusjärjes- Paperitehtaat sijaitsivat yleensä vesivoiman äärellä tely” eli Kulosaari sekä Munkkiniemi-Haaga-suun- muualla kuin vanhoissa asutuskeskuksissa, joten yh- nitelma. Molempiin liittyi myös rakennusten piirus- tiöillä oli hyvät perusteet tai suorastaan välttämätöntä tuksia. osallistua väkensä asunto-olojen järjestämiseen. Lukuisia suunnitelmia oli myös Turusta, mutta pää- Otto-I. Meurman korosti näyttelyluettelossa puu- osa näyttelyn tarjoamista kaavaesimerkeistä oli teol- tarhaistutusten ja viljelymahdollisuuksien huomioon lisuuspaikkakunnille teollisuuslaitosten tilauksina ottamista. Hyödyn lisäksi hän ajatteli virkistystä. ”Oli- syntyneitä. Kaavasuunnitelmia olivat teettäneet muun si ainakin toivottavaa, että puutarhaviljelys työväen­ maussa Wilh. Schauman A.B. Pietarsaareen, J.W. En- asutusalueilla tulisi entistä yleisemmäksi. Muistel- qvist A.B. Tampereen lähelle Lielahteen, S.O.K. Haa- kaamme vaan Port Sunlightin puutarhojen keskessä pakoskelle eli myöhemmältä nimeltään Vaajakoskel- piileksiviä katuja. Sellaisten näkeminenkin jo virkis- le, A.B. Simpele samannimiselle paikkakunnalle, tää työstä väsynyttä”, Meurman kirjoitti. Port Sunlight Karhula Osakeyhtiö Karhulaan, A. Ahlström Varkau- oli saippuatehtailijan 1800-luvulla perustama puutar- teen, G.A. Serlachius A.B. Mänttään, Rauma Wood hakaupunki Liverpoolin tuntumassa Englannissa.

49 Vuokrasäännöstelyn lopettamisen takia häädettyjä majoitettiiin tilapäisesti eräänlaisiin pilttuisiin Suvilahden kasarmiin 1920-luvun alkupuolella. Kuva Eric Sundström, HKM.

50 Varhaisen rivitalosuunnitelman tekijä oli Harald Andersin, joka piti Oulussa ”arkitehtuuri ja kaupunki-asemakaavatoimistoa”.

Näyttelyn Kone ja Sillan korttelia tiön kortteli, jonka hohto on himmentymättömänä jäl- ihaillaan yhä Vallilassa jellä vielä 2000-luvullakin. ”Täydellisten yhdyskuntien” johdantotekstin näyt- Rosenlew oli tuonut näytteille asuntosuunnitelmi- telyluettelossa Meurman päätti kehotukseen pyrkiä aan Porista, Finlayson Tampereelta, Enso Träsliperi ”kauniisiin yhdyskunta muodostumiin”. tehdasalueeltaan Vuoksen varrelta sekä Suomen Val- ”Se ei suinkaan ole kalliimpaa kuin ruman kau- tion rautatiet tyyppiasuintalojaan. Vielä mainittakoon pungin rakentaminen, päinvastoin, hyvä arkkitehtuuri Havin talot Wiipurista, Kymi Osakeyhtiön suunnitel- on aina yksinkertaista. Rakennusten tulee vain sopia mat Voikkaalta ja Kuusankoskelta sekä Billnäsin ja naapuriensa pariin, eikä pöyhkeillen monimutkaisine Kyröskosken tehtaiden asunnot. päätyineen ja ulkonemarakenteineen tai räikeine vä- Petrogradistakin – kaupungin nimi oli tuon poliit- reineen pyrkiä kiinnittämään ohikulkijoiden huomio- tisen hetken mukainen – oli esillä eräs asuntosuunni- ta. Kadun voi myös aina kaartaa tai päättää siten, että telma. Sen takana oli Valter ja Ivar Thomén arkkiteh- sen näköalan päätteeksi tulee joku kummulla tai au- tuuritoimisto. Thomén veljekset olivat helsinkiläisiä kion varrella oleva arvokkaampi rakennus, jos ei muu, ja Asuntoreformiyhdistyksen jäseniä hekin. niin edes kylän osuuskauppa.” Monet viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä ra- Yksittäisten rakennusten joukossa näyttelyssä esi- kennetut työväen asuntoalueet ovat hävinneet huonon teltiin muun muassa Helsingin kunnallisia työväen- hoidon takia tai entistä suurempien rakennustehok- asuntoja Hietaniemenkadun varrella ja Vallilassa, mistä kuuksien alta. Paljon on kuitenkin säilynytkin elävinä niin ikään oli poimittu Kone- ja Siltarakennus Osakeyh- kulttuurimuistoina ja edelleen arvostettuina asunto-

51 Kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin johdolla Helsingin Mäkelänkadun varteen suunniteltu kunnallinen vuokratalo valmistui 1925–27. Tyyli on klassisismia. Rakennus on nykyään suojeltu. Kuva Apollo, SRM.

52 alueina. Vuoden 1917 näyttelyn antia pääsee yhä nä- Tälle asuntopolitiikan alkutaipaleelle tyypillisimpiä kemään. korostuksia olivat muun muassa terveellisyys, teknis- Rakennustaiteen museo järjesti 1981 näyttelyn ten keksintöjen käyttöönotto sekä valistus. teemasta Työväenasunnot. Näyttelyluettelossa ark- Filantropia tarkoittaa ihmisystävällistä toimintaa kitehti Merja Härö pahoitteli sitä ylenkatsetta, joka ja hyvänkeväisyyttä. vielä 1960-luvulla kohdistui vanhoihin työväenasun- Monessa mielessä Asuntoreformiyhdistyksen var- toihin – kuten tosin suureen osaan muutakin vanhaa haiset pyrkimykset sopivat ”filantrooppisen kauden” rakennuskantaa. Samalla Härö kuitenkin myös iloitsi kuvaan, sen huipentajaksi. Yhteiskunnan asuntopoli- asenteen muutoksesta. tiikalle ei ollut kunnolla vakiintuneita instituutioita, ”On huomattu, että monet asumisen suunnitte- joten yksityinen asianharrastus oli arvossaan, jos koh- luun liittyvät ajankohtaiset ongelmat – asemakaavoi- ta se Asuntoreformiyhdistyksen tapauksessa tähtäsi tus mukaan lukien – ovat huolellisesti tutkittuina löy- paljolti virallisten instituutioiden luomiseen ja vah- täneet ratkaisunsa mm. eräillä vuosisadan vaihteessa vistamiseen. tai 1920- ja 1930-luvuilla rakennetuilla teollisuusyh- Eliitin eetos oli reformistinen, laajojen kansan- dyskuntien asuntoalueilla”, Härö kirjoitti. kerrosten elinolojen parantamiseen tähtäävä. Toisaal- ta asuntoreformisteista useimmat olivat oman ammat- Vähävaraisten asunto-olot vaikuttivat tinsa, virkansa tai poliittisen roolinsa takia liittyneet ”kansamme taloudelliseen tuotantoon” ajamaan yhdistyksen tarkoitusperiä. Lääkärit, sosiaa- Suomen ensimmäisen asuntokongressin puheet ja pon- lialan virkamiehet, senaattorit, arkkitehdit, insinöö- net ja näyttelyn esillepano kuvastivat paljolti järjes- rit ja pankkiirit olivat tutustuneet asuntokysymykseen täjänsä, Asuntoreformiyhdistyksen, tärkeiksi kokemia kukin omia teitään. Asialle oli eduksi, että eri suun- uudistushankkeita. Merkittävä määrä teemoja saatiin nilta tulleet löysivät toisensa. yhdistyksen omaa piiriä laajempaan keskusteluun. Anneli Junton mukaan asuntoreformistien ajatte- Ituja jäi kasvamaan. Useimmat aloitteet toteutuivat – lussa esiintyi ajatus, että asunto-olojen parantamises- jossakin vaiheessa ja jossakin muodossa. Joistakin esi- sa koko yhteiskunta ja talous ovat saavana puolena. tyksistä aika ajoi ohi, ja joidenkin kohdalla eteen tuli Täysin taka-ajatuksetonta hyväntekeväisyyttä asunto- pitkällisiä viivytyksiä kuten kävi luototukselle. reformistien hyväntekeväisyys ei ollut, vaan perspek- Kokouksen jälkeen Suomi oli pian itsenäinen. Ja tiivit olivat laajemmat. sitten alkoi sisällissota, joka jätti leimansa nuoren ta- ”Kuten uusimmat tutkimukset osoittavat asun- savallan ilmapiiriin. non laatu mitä suurimmassa määrin vaikuttaa ihmis- Professori Anneli Juntto on kuvannut asuntopo- ten työintensiteettiin ja täten kansan koko taloudel- litiikan historiaa perusteellisessa tieteellisessä teok- liseen tuotantoon. Työskennellessämme vähävaraisten sessaan Asuntokysymys Suomessa Topeliuksesta tu- asunto-olojen parantamiseksi työskentelemme samal- lopolitiikkaan. Siinä hän jaksottaa asuntopolitiikan la kansamme taloudellisen tuotannon kohottamisek- kausiin, joista ensimmäinen, ”filantropian kausi”, al- si”, kirjoitti Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohta- koi 1800-luvun puolivälissä ja päättyi vuoteen 1918. ja Otto Stenroth vuonna 1912.

53 Käpylän Marjatantien vehreyttä puutarhakaupunginosan ollessa vajaan kymmenen vuoden ikäinen. Kuva HKM.

54 YHDISTYS SAI AIKAAN EDULLISEN PUUTARHAKAUPUNGIN, PUU-KÄPYLÄN

Asuntoreformiyhdistyksen ensimmäiselle vuosikymmenelle oli ominaista aloitteiden runsaus, joka kuitenkin johti hitaasti käytännön toimiin – suurelta osin syynä olivat poikkeukselliset olot.

Pohjapiirros on Puu-Käpylästä, Helsingin Kansanasuntojen kaksikerroksisen neljän perheen talon ensimmäisestä kerroksesta.

55 Näköala Puu-Käpylään Nyyrikintie 6:sta 1920-luvun lopulta. Etualalla ovat Nyyrikintie ja Metsolantie. Kuva HKM.

56 Martti Välikankaan piirtämä Helsingin Kansanasuntojen tunnus.

aailmansota ja vuoden 1918 sisällisso- joka toimintaideologialtaan oli hyvin samanlainen ta painoivat asuntorakentamisen Suomessa kuin Asuntoreformiyhdistys, koettiin Suomen itsenäi- alamaihin, vaikka ankara asuntopula jatkui syyden ensi vuodet vastusten täyttäminä. Yhdistyksen Mkaupungeissa näinä poikkeusvuosinakin. Maailman- toiminnan käynnistäminen oli vaikeata, sillä ”näinä sotaa edeltänyt huippu asuntorakentamisessa saa- vuosina alkoi yhteiskunnallisten uudistusten vastus- vutettiin uudelleen vasta vuonna 1923, jolloin koko taminen ja sosialisen lainsäädännön arvostelu käydä maassa valmistui noin 20 000 huoneistoa. varsin yleiseksi”. Näin todettiin Sosiaalipoliittisen yh- Virallisten laskentojen mukaan asumisahtaus hel- distyksen alkuvuosien historiikissa. potti vuodesta 1910 vuoteen 1920 vain hivenen. Hel- Asuntoreformiyhdistyksessäkin keväällä 1920 singissä sataa huonetta kohti oli 1910 asukkaita 201, merkittiin johtokunnan pöytäkirjaan puheenjohtaja kymmenen vuotta myöhemmin sadassa huoneessa Böökin selonteko siitä ”kuinka n.s. porvarillisella ta- asui keskimäärin 183 henkeä. Samantapainen lievä holla on vähän kannatusta olemassa yhdistyksen py- muutos oli tapahtunut myös seuraaviksi suurimmis- rintöjä kohtaan”. sa kaupungeissa, Turussa, Viipurissa ja Tampereella. Sisällissodan jälkeen yhdistyksen käynnistymis- Vuokra-asuntojen osuus oli vähän laskenut, mutta se tä kuitenkin helpotti se, että paljon tehtäviä oli otettu oli Helsingissä 1920 edelleen 80,5 prosenttia. vastuulle syksyn 1917 asuntokongressissa. Sisällisso- Asuntoreformiyhdistyksen ensimmäiselle vuosi- dan jälkeen yhdistyksen hallitus kokoontui ensimmäi- kymmenelle oli ominaista aloitteiden runsaus, joka sen kerran kesäkuussa 1918. Kokouksessa oli mer- kuitenkin johti hitaasti käytännön toimiin – suurelta kittävä tiedoksi, että puheenjohtaja Otto Stenroth oli osin syynä olivat poikkeukselliset olot. nimitetty Paasikiven senaattiin ulkoasiaintoimitus- Vuoden 1918 tapahtumat vaikuttivat yhteiskun- kunnan päälliköksi eli nykytermillä ulkoministeriksi. nalliseen ilmapiiriin siten, että reformitahtokin jou- Siksi puhetta yhdistyksessä johti varapuheenjohtaja tui koetukselle. Sosiaalipoliittisessa yhdistyksessä, Viktor von Wright.

57 Kokous päätti jatkotoimista, joilla työnnettiin liik- Kaupungin asuntopolitiikka oli kuitenkin menossa keelle ne anomukset ja aloitteet, joihin asuntokong- osittain toiseen suuntaan. Kaupunginvaltuusto päät- ressi oli yhdistyksen velvoittanut. ti keväällä 1917 ”yleishyödyllisen työväenasunto-osa- Asuntososiaalisten parannusten ajaminen vaati keyhtiön aikaansaamisesta”, mistä Asuntoreformiyh- vuoden 1918 ilmapiirissä vähintään yhtä paljon kau- distys oli tehnyt aloitteen. Toteutustapa oli kuitenkin nopuheisuutta kuin yhdistyksen perustamisvaihees- kääntymässä aivan muuksi kuin yhdistyksen helli- sa. Syksyllä yhdistys esimerkiksi johdatteli Helsingin mäksi puutarhakaupungiksi. Valtuuston päätöksen kaupunginvaltuustoa asuntotakuurahaston perustami- pohjana olleessa valiokunnan mietinnössä todettiin, seen seuraavasti: että ”vastaisen yhtiön tulisi toistaiseksi suunnata toi- ”Asuntokysymyksen ratkaisu siihen suuntaan, että mintansa etusijassa pienten huoneistojen paljottais- vähävaraisille olisi saatava kelvollisia, terveellisiä ja tuotantoon ja olisi sitä varten rakennettava moniker- kodikkaita asuntoja, ei voi käydä säännöllisissäkään roksisia suuria vuokrataloja”. oloissa päinsä muutoin kuin yhteiskunnan avulla, jos- ”Näitä n.s. työläiskasarmeja ei tosin käy pitäminen sa tehtävässä kunnilla voi olla huomattavan tärkeä malliasuntoina, eikä niitä käy vertaileminen puutarha- merkitys. Asuntokysymys ei ole ratkaistavissa yksi- kaupunkien yhdenperheen taloihin eikä muihin har- tyisten voimilla eikä varoilla. Ja että tämän kysymyk- vanlaisesti rakennettuihin esikaupunkeihin, mutta kun sen ratkaisu on tärkeä, siitä ei liene eri mieltä. Se ei nyt olisi mahdollisimman lyhyessä ajassa pakottavim- ole tärkeä vain yksityisten oloja silmälläpitäen, se on man asuntohädän vastustamiseksi aikaansaatava niin tärkeä yhteiskunnan edun vuoksi. Tunnettuahan on, lukuisia terveydellisesti tyydyttäviä ja ihmisarvon mu- että viihtyisä koti on omiaan ehkäisemään yhteiskun- kaisia asuinhuoneistoja kuin käytettävissä olevilla va- nallista tyytymättömyyttä, sekä edistämään ruumiillis- roilla on mahdollista, näyttää vuokrakasarmijärjestel- ta ja henkistä hyvinvointia, josta taas riippuu kansan mä olevan tarkoituksenmukaisin rakennustyyppi.” tuotannollinen työkuntoisuus. Kuntien velvollisuus on Kaupungin puolesta puolikunnallinen osakeyhtiö juuri sen vuoksi mahdollisimman suuressa määrin ja tuli periaatteessa perustetuksi huhtikuussa 1917, jol- voimiensa mukaan tukea ja helpottaa asuntokysymyk- loin valtuusto myönsi yhtiön osakkeiden merkitsemi- sen onnellista ratkaisua.” seen 300 000 markkaa. Muiksi osakkaiksi olivat lu- pautuneet Keskinäinen henkivakuutusyhtiö Suomi ja Vuokrakasarmilinja oli jyrätä Asuntoreformiyhdistys, kumpikin 100 000 markan osa- vehreät ideat Käpylässä kesijoituksella. Yhdistyksen suureksi käytännön työmaaksi itsenäi- Syksyn 1917 asuntokongressissa vuokrakasarmi- syyden alkuvuosina muodostui Puu-Käpylän aikaan- linja sai täyslaidallisen arvostelua. Linja ei ehkä vie- saaminen. lä siihen tuossa vaiheessa olisi uponnut, mutta sisäl- Käpylän alue liitettiin Helsingin kaupunkiin 1906, lissodan puhkeaminen ja seuraavat epävakaat vuodet ja sosiaalilautakunta, jonka monet jäsenet olivat mu- lykkäsivät rakentamispäätöksiä. Näin reformilinjalai- kana Asuntoreformiyhdistyksen toiminnassa, ryhtyi sille jäi aikaa vaikuttaa oman mallinsa puolesta. katselemaan sitä puutarhakaupunkiaatteen toteutus- Helsingin Kansanasunnot Oy:n varsinainen perus- paikkana. tamiskokouskin pidettiin vasta kesäkuussa 1919.

58 Sosiaalilautakunnan aloitteesta Käpylää kaavoi- det järkiperäisen työnjohdon ja töiden järjestelyjen tettiin. Asemakaava-arkkitehti Birger Brunila, jonka avulla. Johtaja Yrjö Similä puhui aiheesta Rakennus- apulaisena toimi Otto-Iivari Meurman, saikin kaavan ainekysymys, säästörakennustavat ja rakennusosien valmiiksi 1919. standardisoiminen. Otto-I. Meurman käsitteli teemaa Sillä välin kaupungin rahatoimikamari oli Asunto- Pulakauden rakennusalueiden asemakaavat ja niihin reformiyhdistyksen kasarmiarvostelusta suivaantunee- liittyvien laitosten järjestely sekä toinen arkkitehti, na jo ehtinyt tulla ajatukseen, että Kansanasuntojen ra- Helsingin sosiaalilautakunnan sihteeri Akseli Toivo- kennustoiminnasta olisi kokonaan luovuttava ja yhtiö nen asunto- ja rakennustyyppejä. Similän ja Toivosen purettava. Asuntoreformihenkinen sosiaalilautakunta esitelmiin liittyi tuumantarkka ”2- kerroksisen 8-huo- pystyi kuitenkin torjumaan lopetussuunnitelmat. neisen rivitalolamellin aineluettelo”. Asuntoreformiyhdistys oli saanut eduskunnan Sosiaalilautakunta esitti rahatoimikamarille ja vuodeksi 1920 myöntämään 20 miljoonan markan tämä edelleen kaupunginvaltuustolle, että Kansan- määrärahan yleishyödyllisen rakentamisen lainoituk- asunnot pääsisi rakentamaan vuokrataloja Käpylään. seen koko maassa. Saataville tullut raha pani vauhtia ”Kun 1919 vuoden Rakennuspäivien pöytäkirjojen Helsingin kaupunkiin. Vuoden 1920 alussa järjestet- mukaan kaksikerroksisten puutalojen rakentaminen tiin Kansanasunnot-yhtiön uusi osakemerkintä, jossa kävisi verraten halvimmaksi, lienee aikomus ehdottaa kaupunki sijoitti jo alun perin varaamansa 300 000 sellaista rakennustapaa”, rahatoimikamari päätteli. markkaa. Vakuutusyhtiö Suomikin merkitsi 98 000 Kansanasunnot Oy:n alkutaipaleen historiikissa markalla, mutta Asuntoreformiyhdistys tyytyi 2 000 mainitaan, että puurakentamisella tavoiteltiin ja saa- markkaan. Yhdistyksen panos oli siten enemmänkin vutettiinkin 30-35 prosentin säästöt kivirakennukseen henkisellä kuin rahallisella puolella. Toisaalta koko verrattuna. Kivitalojen rakennusaineista oli pulaa, sa- 400 000 markan pääomakin oli varsin pieni, joten ra- moin tekijöistä. Rakentamisen vireydyttyä 1920-lu- kennushanke nojasi voimakkaasti toiveeseen saada valla ”kivirakennustöiden suorittamiseen työnantajat valtiolta huomattava koroton laina. olivat esim. pakotettuja tuottamaan rappareita Saksas- ta”, historiikissa mainitaan. Puu-Käpylään rakennettiin Yhtiön ensimmäisissä säännöissä oli määräys, että tiukalla rahalla mutta väljästi rakennuksissa saisi olla korkeintaan kahden huoneen Rahapula oli ankara, joten taloudellisuus oli Käpy- ja keittiön suuruisia huoneistoja. Myöhemmissä vai- län kaavailuissa yhtä lailla keskeinen tavoite kuin ter- heissa rajaa nostettiin kolmeen huoneeseen ja keit- veellisyys tai viihtyisyys. Syksyllä 1919 Helsingissä tiöön. Yleishyödyllisyys merkitsi yhtiön osakkaille järjestettiin ensimmäiset suomalaiset Rakennuspäi- maksettavien osinkojen tiukkaa rajaamista. vät, joiden taustavoimina oli paljolti samoja henkilöi- Käpylän rakennussuunnittelijaksi valittiin ark- tä kuin kahta vuotta aiemmassa Asuntokonferenssis- kitehti Martti Välikangas. Yhtiön taloudenhoitajana sa, siis asuntoreformisteja. sekä sen rakennusyritysten ja järjestelyjen y.m. toimin- Rakennusmestari K. J. Roustin esitelmän otsikko nan suunnittelijana ja ylivalvojana oli Akseli Toivonen. oli Rakennuskustannusten huojentamismahdollisuu- Kansanasunnoille oli varattu johtava osa Käpylän

59 alueen toteutuksessa ja valvonnassa myös siltä osin, si vienyt 4 mieheltä aikaa vain noin pari viikkoa. Sei- mikä tuli muiden yhtiöiden ja yksityistenkin raken- nä on osoittautunut hyvin lämmönpitäväksi, eikä se nettavaksi. Tärkeiksi Käpylän rakentajiksi nousi- tekotavasta johtuen kuivuessaan paljoakaan laskehdi vat muun muassa Oy Virkamiesasunnot ja Helsingin eikä liikehdi”, yhtiön varhaishistoriikissa kiitellään. vuokralaisyhdistyksen asunto-osuuskunta Käpy r.l., Yhtiöllä oli oma sahalaitos, jota saattoi monipuoli- missä lopun lyhenne tarkoittaa jäsenen rajoitettua li- suutensa takia sanoa melkeinpä tehtaaksi. Investointi sämaksuvelvollisuutta. osoittautui kannattavaksi. Puu-Käpylän ensimmäisen rakennusryhmän teko ”Toisena olosuhteisiin nähden suuripiirteisenä alkoi tulevan Pohjolankadun liepeillä lokakuussa järjestelynä voidaan mainita, että tavarankuljetus n. 1920. Asuttavaan kuntoon talot saatiin jo seuraavaan 2 kilometrin päässä sijaitsevalta Oulunkylän rautatie- toukokuuhun mennessä. Suunnitelmat olivat säästä- asemalta rakennusalueelle ja kaikille rakennuksille väiset: esimerkiksi pienistä kuisteista luovuttiin aluksi siellä suoritettiin raiteita pitkin. Oulunkylästä n. 1/2 kustannusten nousun takia. Sisä-WC:t puuttuivat. Nii- km. päässä olevalle Kunnalliskodille valmiina ollutta tä tehtiin vasta seuraaviin yhtiön rakennusryhmiin. raidetietä jatkettiin rakennusalueelle ja sille asetet- Käpylään syntyi 1920-25 eri yhtiöiden toimesta tiin verrattain tiheä raideverkko.” yhteensä 584 puurakenteista huoneistoa. Erityisten Raideverkko oli kovasti tarpeen, koska katujen te- omakotilainojen tuella rakennettiin lisäksi nelisensa- koa ei ollut vielä aloitettukaan. Hevosissa säästettiin, taa asuntoa. sillä ”tavaravaunujen vetämiseen Oulunkylästä ja mui- Asuntoreformiyhdistyksen ajatukset osoittautuivat den tarpeellisten ajotöiden suoritukseen ei tarvittukaan Puu-Käpylässä paikkansa pitäviksi, sillä asunnoista täten kuin 4 hevosta, jotka yhtiö itse hankki ja hoiti”. tuli väljästi sijoiteltuinakin halpoja. Alkuun yhtiön vuokraustoimintaan vaikutti säännös- tely. Vuokrat olivat jääneet selvästi jälkeen rakennus- Teollista rakentamista kustannusten noususta, mikä oli yksi syy kaupallisen määrämittaisesta puutavarasta vuokra-asuntorakentamisen pysähdykseen. Asuntopula Puu-Käpylä edusti aikansa aluerakentamista. Pienimit- oli alkanut koetella työväestön lisäksi myös keskiluok- takaavaisten talojen pystytyksessä käytettiin suuruu- kaa. Säännöstely purettiin vasta 1922, minkä jälkeen den etuja, teollista rakentamista ja standardisointia. asuntorakentaminen alkoi saada vauhtia. Seinät syntyivät eräänlaisena elementtityönä. Helsingin Kansanasuntojen rakennuksissa asui ”Puut on katkottu määrämittaisiksi katkaisupyö- yhtiön historiikin kertoman mukaan vuoden 1925 lo- räsahalla, niissä olevat uurteet ja tapit on tehty jyr- pulla 1 342 henkeä. Asuntotiheys oli 1,52 henkeä sinkoneilla sekä tapin- ja vaarnanreijät porakoneil- huonetta ja 3,97 henkeä huoneistoa kohti. la. Seinien kokoonpano rakennuspaikalla onkin näin Asuminen oli ahdasta nykypäivään verraten, mut- valmistetuista kappaleista käynyt sangen nopeasti; 12 ta oli Käpylän Kansanasunnoissa jo selvästi väljem- huonetta käsittävän talon pystyttäminen on esimerkik- pää kuin vuosisadan vaihteen Helsingissä. Vuonna

60 Puu-Käpylää rakennettiin sarjatuotannon menetelmin. Rakennusosat esivalmisteltiin hirsistä niin, että talojen varsinainen pystytys kävi nopeasti. Kuva MV.

1900 toimeenpannussa perusteellisessa työväenasun- Otto-I. Meurman vei Käpylästä totutkimuksessa näet oli ilmennyt, että asukkaita yhtä oppia Viipurin Kelkkalaan huonetta kohti oli Pitkänsillan pohjoispuolella 3,86 Puu-Käpylästä tuli puutarhakaupungin suunnittelu­ henkeä ja kaikkein tiheimmin asutulla alueella, Kal- ihanteiden ja yleishyödyllisen toteutuksen mallikap- liossa, peräti 4,56 henkeä. pale, joka saatiin aikaan ahtaissa taloudellisissa olois- Kansanasuntojen rakennuksissa oli vuonna 1925 sa. Otto-I. Meurman vei Käpylän kokemuksia Viipuriin. vuokralaistalouksia yhteensä 334. Talouksien pää- Hänen sinne kaupunginarkkitehtina tekemänsä Kelkka- miesten yhteiskunnallisesta asemasta tilasto kertoo, lan suunnitelma muistutti monessa suhteessa Käpylää. että eniten eli 93 oli ammattityömiehiä. Liike-, kaup- Vuonna 1947 julkaisemassaan Asemakaavaopis- pa- ja konttoriväkeä oli 66 henkeä, virkamiehiä, opet- sa Meurman piti kuitenkin Kulosaarta ainoana ”var- tajia y.m. henkisen työn tekijöitä 65, valtion, kaupun- sinaisena puutarhakaupunkina Suomessa”. Ebenezer gin ja seurakuntain palvelusmiehiä 45 ja leskivaimoja Howardin perinnöstä puoli vuosisataa myöhemmin 31. Siinä olivat ryhmistä suurimmat. luen­noinut ja kirjoittanut professori Pekka V. Virtanen

61 Käpylän VPK:n lavalla tanssitaan 1945, ensimmäisenä rauhan kesänä. Kuva Väinö Kannisto, HKM.

62 ei kelpuuttanut Kulosaartakaan tähän kastiin. Hänen Nimi vaihdettiin yhdistyksen päätöksin 1919. So- mielestään meillä vain Tapiola täyttää väestöpohjal- siaalihallitus vahvisti uuden nimen ja uudet säännöt taan, palveluiltaan ja toteutusmuodoltaan Howardin seuraavana vuonna. puutarhakaupungin mitat. Muutettujen sääntöjen tarkoituspykälässä eivät enää Munkkiniemi-Haaga-suunnitelman raportissa viime esiintyneet sanat ”yleishyödyllisyys” ja ”työväenluok- vuosisadan alussa Gustav Strengell muistutti erosta puu- ka”. Yhdistyksen tarkoituksena todettiin nyt olevan tarhakaupungin ja puutarhaesikaupungeiksi nimettyjen ”työskennellä asuntokysymyksen ratkaisemiseksi sekä pienempien ja epäitsenäisempien yksiköiden välillä. vaikuttaa pienten asuntojen tuotannon lisäämiseksi”. Käpylästä puutarhaesikaupunkina puhuu myös Yhdistyksellä tuli tästä eteenpäin olemaan vuo- Helsingin Kansanasuntojen johtokunta selostaessaan sikokouksen valitsema johtokunta. Vanhojen sääntö- yhtiön alkuvaiheita. ”Vaikkakaan yhtiön rakennutta- jen mukaan portaita oli yksi enemmän: oli yleinen ko- mat rakennukset eivät pula-ajasta johtuen ole varsi- kous, hallintoneuvosto ja hallitus. naisia puutarhakaupunkirakennuksia, yhden ja kah- Vaikka työväenluokka oli säännöistä poistettu, la- den perheen taloja, on yhtiön rakennuttamille alueille veni yhdistyksen poliittinen kirjo vasemmalle sisällis- kuitenkin pyritty mahdollisuuksien mukaan antamaan sodan jälkeen. Kunnallinen äänioikeus oli laajentunut, puutarha-asutuksen leima”, historiikki mainitsee mal- ja sosiaalidemokraatit olivat astuneet kunnalliselä- tillisesti. Vuosikymmenet ovat Käpylän puutarha-asu- mään. Niinpä Asuntoreformiyhdistyksen johtokuntaan tuksen leimaa vahvistaneet, tehneet siitä kuuluisan. tuli toimittaja Rieti Itkonen, joka oli Sos.dem. puolu- Arkisesta kauneudesta on tullut monumentti. een kunnallisasiain sihteeri. Hänen välityksellään yh- distys ryhtyi yhteistoimintaan sos.dem. kunnallistoimi- Yleishyödyllisyys vaihtui kunnan kanssa luentojen järjestämisessä työväestölle ”pieniksi asunnoiksi” asuntokysymyksestä. ”Yhdistys yleishyödyllisen rakennustoiminnan edis- Itkonen oli 1920-luvun loppupuolella Väinö Tanne- tämiseksi” aloitti nimenmuutosprosessinsa vuoden rin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen sisä- 1917 asuntokongressista. Siellä oli sälytetty yhdistyk- asiainministeri. Samassa lyhytaikaisessa hallituksessa selle tehtävien vuori. Todettiin, että ”yhdistys siis on oli kaksi muutakin Asuntoreformiyhdistyksen aktiivis- lähinnä joutunut edesvastuuseen siitä, että kongres- ta jäsentä, sosiaaliministerinä Miina Sillanpää, joka oli sin työ ei juokse hietaan”. Koska yhdistyksen toimi- Suomen ensimmäinen naisministeri sekä puolustusmi- alan katsottiin laajentuneen asuntouudistuksen lukui- nisterinä Kaarlo Heinonen. sille suunnille, vanhaa nimeä pidettiin liian rajaavana Birger Brunila kirjoittaa muistelmissaan Heino- ja varmaan hankalan pitkänäkin. sesta, joka oli peräti neljännesvuosisadan ajan Hel- Asuntoreformiyhdistystä pidettiin sopivampana muun singin Kansanasuntojen johtokunnan puheenjohtaja. muassa jäsenhankinnan tarpeisiin ja toiminnan laajenta- Poliittisista näkemyseroista huolimatta Brunila piti miseen uusille paikkakunnille. Nimenmuutoksen lisäksi Heinosta ”harvinaisen viisaana, objektiivisena, tasa- kongressin toivomukseksi kirjattiin oman äänenkannat- painoisena henkilönä, jonka seurassa viihtyi aina”. tajan, siis lehden, saaminen asuntouudistusta ajamaan.

63 ”Parempi suora ja sileä mukaansa olisi suomalaisille sopivin. ”Koska me kui- kuin rumasti ruusattu” tenkin olemme Euroopan vähimmin vanhoillinen kan- Samaan aikaan kun Käpylän rakennushanke oli lähtenyt sa, onnistumme luultavasti keksimään itsellemme oi- itsenäiseen lentoon, eleli Asuntoreformiyhdistys järjestö- kean rivitalojärjestelmän sovellutusmuodon.” nä kituuttaen. Vuoden 1920 kertomuksen mukaan toimin- Dagmar Neovius käsitteli yksinäisten naisten ta oli ”verrattain lamassa johtuen siitä että ei ollut varoja asuntokysymystä etsien ratkaisua pienasunnoista ja käytettävissä”. Jäsenmaksuja kertyi vain 1 700 mark- kehittyneistä asuntoloista, joissa olisi keskuskeittiö ja kaa. Sosiaaliministeriö myönsi 2 000 markan avustuksen, muita yhteistiloja mutta se meni painatuskuluista jääneeseen velkaan. ”Jo kauan on kysymys sellaisista taloista tehdastyön- Luottamusta tulevaan oli kuitenkin, ja yhdistys otti tekijättärille ja heidän tasollaan oleville naisille ollut 3 000 markkaa lainaa Einar Böökiltä henkilökohtai- päiväjärjestyksessä. Mutta vasta aivan viime vuosina on sesti lähettääkseen johtokuntansa varajäsenen, Hel- selvinnyt, että myöskin toisiin yhteiskuntaluokkiin kuu- singin apulaisasunnontarkastajan rouva Ellen Nor- luvat yksinäiset naiset ovat samassa asemassa ja asun- densvanin kongressimatkalle Lontooseen. Tämä toon nähden huolenpidon tarpeessa”, Neovius kirjoitti. toimenpide oli johtokunnan mielestä ”erittäin tähdel- Hän oli opettaja sekä järjestöaktiivi Naisasialiit- linen, sillä avustuksen saaja saattaa virka-asemassaan to Unionissa ja Marttaliitossa. Hänet oli valittu Ruot- mitä suurimmassa määrin käyttää hyväkseen opinto- salaisen puolueen ainoana naiskansanedustajana en- matkalla saatuja kokemuksia”. simmäiseen yksikamariseen eduskuntaan 1907. Ellen Nordensvan oli avainhenkilöitä, kun yhdis- tys lähestyi muun muassa poliittisia naisjärjestöjä ja Miina Sillanpää kannusti Marttaliittoa Naisten asuntopäivien pitämiseksi. Kak- perheenemäntiä yhteiskeittoloihin sipäiväinen, kaiketi lajissaan Suomen ensimmäinen ”Tuskin missään maassa eletään niin ylellisesti ja tuh- tämänlaatuinen tilaisuus toteutettiin Helsingissä tou- lailevaisesti kuin Suomessa”, aloitti puolestaan Miina kokuussa 1921. Sillanpää esityksensä Perheyhteiskeittolat kotitalou- Naisten asuntopäivästä jäi myöhempäänkin käyt- den avustajina. töön kirjanen, jossa käytännölliseen sävyyn valistet- Tuhlaukseksi hän katsoi sen, että työläisperheet tiin asuntojen suunnittelusta ja varustamisesta. ahtaissa asunnoissaan, ehkä ainoassa huoneessaan Akseli Toivonen vastasi kysymykseen, minkälai- joutuvat varaamaan nurkan ruuanlaittoon ja perheen- nen tulee meillä vähimpiä vaatimuksia vastaavan per- äidit usein ansiotyönsä lisäksi uurastamaan kukin ta- heasunnon olla. Hän otti iskulauseeksi vanhan viisau- hollaan suuren osan päivästä ruokataloudessa. Sil- den: ”Parempi suora ja sileä kuin rumasti ruusattu.” lanpää teki laskelman, miten paljon sadan perheen Suomen varhaisiin naisarkkitehteihin kuulunut talossa yhteistoiminnalla säästettäisiin keittotilojen Signe Lagerborg-Stenius esitteli 2-4 huoneen ja keit- vuokrista, valosta, lämmöstä, itse ruuasta ja tietenkin tiön huoneistoja. Hän piti yhtenä ihanteena rivitaloja, työmäärän pienenemisestä murto-osaan. jotka olivat ulkomailla jo hyvin tunnettuja. Englanti- Perheyhteiskeittola tai keskuskeittiö ei ole ihan help- lainen huonejako – makuuhuoneet ylhäällä - ei hänen po ylläpidettävä. Sen Sillanpää myönsi. Hän kuitenkin

64 Yhdistys järjesti Naisten asuntopäivät Helsingissä 1921 yhdessä Marttaliiton ja muiden naisjärjestöjen kanssa. mainitsi, että Helsingissä eräskin ”yhteiskeittola oli toi- Naisten asuntopäiviin liittyi myös näyttelyosasto, ja minut jo 14 vuotta todistaen, että, jos perheyhteiskeitto- päivien kirjasessa oli esillä viime vuosisadan alun mai- laan yhtyneet emännät voittavat oman itsekkyytensä ja neikkaimman suomalaisen naisarkkitehdin Wivi Lön- oman makunsa vaatimukset sekä ennakkoluulot muualla nin pientilalliskodin piirustukset. Talo oli pohjaltaan valmistettuun ruokaan nähden asettuen kiinteään vuoro- noin 70 neliötä. Lisäksi esitettiin talousrakennus eläin- vaikutukseen keskenään ja siten noudattaen järkevää ta- suojineen sekä rakennusten ja puutarhan sijoittelu ton- louspolitiikkaa, niin yhteiskeittolakin voi menestyä”. tille. Jälkikaneetiksi ehkäpä Akseli Toivosen kynällä oli Keskuskeittiöt ruokahisseineen olivat ennen tois- kirjattu kehuja, mutta huomautettu, että Lönnin piirus- ta maailmansotaa muodissa myös varakkaampien kan- tuksissa ”keittiö on hyvin etäällä ulko-ovesta”. sanosien kaupunginosissa, etenkin Töölössä, mutta pysyvää ilmiötä niistä ei tullut sielläkään.

65 Yhdistyksen puheenjohtajan Yrjö Harvian 1928 puutarhakaupunkijärjestöltä saama pyyntö Suomen osallistumisesta kansainväliseen näyttelyyn. Kirjelomakkeesta voi panna merkille nimet Ebenezer Howard, Eliel Saarinen, Einar Böök – ja Neville Chamberlain.

66 Mukaan kansainväliseen ta 1922 alkaen. Yhden Englannin punnan vuosimak- puutarhakaupunkijärjestöön su päätettiin suorittaa. Itsenäisen Suomen ensimmäiset vuodet olivat asunto- Suomalaiselle varatulle paikalle varapuheenjoh- politiikassa passiivisia. Vuonna 1919 kylläkin oli ase- tajien joukossa IGCTPF:ssä nimettiin professori Eliel tettu asuntokomitea, mutta se keskittyi lähinnä sel- Saarinen, siis arvovaltaa ja asiantuntemusta korkeim- vittämään, miten asuntotuotantoa saataisiin käyntiin malta tasolta. Järjestön hallintoneuvostoon meni Böök, poikkeusolojen jälkeen. Merkittäviä lainsäädännölli- joka osallistui heinäkuussa 1924 konferenssiin Ams- siä läpimurtoja ei tapahtunut. terdamissa toimien siellä kokouksen varapuheenjoh- Valtion vastuulainoja myönnettiin kunnille itselleen tajana. Näihin kokouksiin postitettiin Suomesta alus- ja niiden välitettäviksi niin, että vuonna 1923 puolet tuksia asunto-oloista. Näin meneteltiin muun muassa kaupunkien asuntotuotannosta oli valtion tukemaa. Wienin ja Pariisin konferenssien yhteydessä myö- Asuntoreformiyhdistyskin eli hiljaiseloa. Se oli hemmin 1920-luvulla. Pohjoismaiseen järjestöjen yh- vuoden 1921 kevään vuosikokouksen jälkeen suoras- teydenpitoon Asuntoreformiyhdistyksen oli helpompi taan ”lamassa, syystä, että johtokunta ei onnistunut osallistua lähettämällä edustaja paikan päälle. saamaan yhdistykselle sopivaa sihteeriä”. Tällainen merkintä on toimintakertomuksessa, jo- Pienasuntonäyttely aloitti kierroksen hon on kerätty peräti kolme vuotta, vuodet 1921, 1922 toisesta asuntokongressista ja 1923. Tunnustus kertoo siitä, miten riippuvainen yh- Akseli Toivonen oli 1924 lupautunut yhdistyksen sih- distys oli ollut ylitirehtööri Einar Böökin aktiivisesta teeriksi kahdeksi vuodeksi. Näyttää kuin toiminta oli- panoksesta valmistelussa. Nyt kun hänelle oli kertynyt si noussut maan alta, vaikka johtokunta pääosin koos- täysi kuorma muita velvollisuuksia, kokoustoimintakin tui edelleen Otto Stenrothin, Einar Böökin ja Yrjö painui olemattomaksi. Harvian tapaisesta järjestön tienavaajapolvesta. Uu- ”Yhdistyksen nimissä ovat johtokunnan puheen- sia voimia edusti muun muassa tohtori Eino Kuusi, johtaja ja varapuheenjohtaja (Böök ja Harvia) kuiten- eturivin sosiaalipoliitikko. kin suorittaneet tänä aikana muutamia toimenpiteitä”, Harvia hahmotteli yhdistykselle linjaa luettelol- mainittiin kolmen vuoden kertomuksessa. Merkitsi- la ”lähimmistä tehtävistä”, ja luettelosta tuli hengäs- jä oli Akseli Toivonen, joka rupesi tarmokkaasti siitä tyttävän pitkä. ”Alustuksessa kosketeltiin mm. vireil- eteenpäin paneutumaan sihteerin puuhaan. läolevaa asemakaavalainsäädäntöä, kiinteistöluoton Yrjö Harvia oli ilmoittanut yhdistyksen jäsenek- uudelleenjärjestämistä, valtion asuntopoliittisia vel- si kansainväliseen puutarhakaupunkiyhdistykseen ni- vollisuuksia työnantajana, valtion asuntotarkoituksiin meltä International Garden Cities and Town Planning myöntämien lainojen korkojen käyttämistä edelleen Federation (IGCTPF). Järjestön puheenjohtaja oli itse asuntopoliittisiin tarkoituksiin, tontinvuokralainsää- Sir Ebenezer Howard, puutarhakaupunkiaatteen luoja. dännön tarpeellisuutta ja tonttien takaisinosto-oike- Liittyminen hyväksyttiin jälkikäteen Asuntorefor- utta koskevan lainsäädännön aikaansaamista, toimin- miyhdistyksen johtokunnassa keväällä 1924, vaikka taa rakennusainehintojen nousun ehkäisemiseksi, ja yhteyksiä Lontooseen oli rakenneltu ainakin vuodes- asuntopoliittisen valistustoiminnan tarpeellisuutta.”

67 Böökin toimiessa vuoden 1924 kevään sosiaalimi- ylivoimaisesti tärkein rahoittaja. Stenroth toimi pankin nisterinä, valtioneuvosto tilasi Otto Stenrothilta ehdo- hallituksen puheenjohtajana. tuksen kiinteistöluoton uudelleenjärjestämisestä, yh- Maailmantaloudellinen lama vei hyvin käynnisty- distyksen vuosikertomukseen ilolla kirjattiin. neen Asuntohypoteekkipankin kuitenkin jo 1930-lu- Johtokunta ryhtyi toimiin kerätäkseen piirustuk- vun alussa maksuvaikeuksiin kultakantaan sidottujen sia ja muuta aineistoa kiertävää pienasuntonäyttelyä luottojen takia, ja pankin toiminta hiipui. varten sekä kirjan kokoamiseksi samasta aihepiiristä. Toisessa asuntokongressissa oli näkyvästi esillä Pienasunto oli tässäkin toimintalinjan uudenlaisena pohjoismainen yhteistyö. Insinööri Petrus Wretblad määrittelynä. Yhdistys pani myös vireille toisen ylei- Tukholmasta esitelmöi ruotsalaisen Bygge och Bo sen asuntokongressin järjestämisen. -yhdistyksen toiminnasta. Esillä oli yhdistyksen näyt- 1920-luvun puoliväliin tultaessa suomalainen telyaineistoa erityisesti Lidingön omakotialueelta. asuntopolitiikka alkoi saada institutionaalisia piirteitä Omasta takaa oli ensi kertaa nähtävillä Asuntorefor- uusien lakien muodossa. 1925 tuli huoneenvuokralaki, miyhdistyksen kiertävä pienasuntonäyttely. Kaupun- joka korvasi osin vuoden 1734 maakaaresta peräisin kirakentajain liitto esitteli asemakaavasuunnitelmia. olevia määräyksiä. 1926 saatiin asunto-osakeyhtiöla- Toisen kokouspäivän aamuna käytiin ”retkeilyllä tu- ki, joka antoi säännöspuitteet jo vakiintuneelle käy- tustumassa Käpylässä ja Vallilassa valtion ja kaupun- tännölle. Vuoden 1927 terveydenhoitolaki teki asun- gin varoilla tuettuihin rakennusyrityksiin”. nontarkastuksen pakolliseksi kaupungeissa. Asuntokiinteistöluoton järjestäminen oli vuoden Spekulatiivista rakentamista 1925 yleisen asuntokongressin pääaihe. Kongressin ja yleishyödyllisyyden lopahdus järjestämisessä Asuntoreformiyhdistyksen yhteistyö- 1920-luvun lähestyessä loppuaan Asuntoreformiyh- kumppanit olivat Kaupunkiliitto ja Kaupunkirakenta- distys katseli rakennustoiminnan kiihtymistä sivusta jain liitto, johon kuului kokeneita kaavoittajia, kärke- hyvinkin tyytyväisenä. ”Näissä oloissa on osoittautu- nä arkkitehdit Bertel Jung ja Eliel Saarinen. nut tarkoituksenmukaiseksi antaa varsinaisen aktiivi- Asuntokiinteistöluotosta alusti Säätytalolla pan- sen asuntopoliittisen toiminnan levätä. Tämän vuok- kinjohtaja Kasperi Kivialho. Kongressi asetti komi- si ei Asuntoreformiyhdistyskään ole katsonut olevan tean jonka tehtävänä oli ”jatkuvasti valvoa kiinteis- aihetta erikoisten uusien aloitteiden tekemiseen”, to- töluottokysymyksen kehitystä”. Todettiin Suomessa dettiin vuosien 1926 ja 1927 yhdistetyssä toiminta- tarvittavan asuntolainoitukseen ulkomaista pääomaa kertomuksessa. ja asuntohypoteekkipankki. ”Helsingissä ja maan useimmissa muissa kaupun- Kongressin kannanotot edistivät Otto Stenrothin geissa on rakennustoiminta ollut erittäin vilkasta nous­ komiteamietinnön esityksiä. Vuonna 1927 Asuntohy- ten erittäinkin maan pääkaupungissa suuremmaksi poteekkipankki perustettiin pohjarahastonaan valtion kuin se on ollut milloinkaan ennen. Ilahduttavana il- obligaatiot. Varsinaisesti perustajina olivat yksityiset miönä on myöskin ollut todettava se, että rakennus- tahot. Pankista tuli kaupunkien asunto-osakeyhtiöiden toiminta on varsin suurelta osalta ollut kohdistunut

68 Puu-Käpylä oli 1925 ilmasta nähtynä vielä alaston puutarhakaupungiksi. Taustalla näkyvät juuri valmistuneet virkamiestalot. Kuva Nisonen, HKM.

pienasuntojen tuotantoon. Myöskin on huomattava historiassa, että ”yleishyödyllinen rakennustoimin- asuntotason kohoaminen ollut havaittavissa.” ta ensimmäisen maailmansodan jälkeen omaksutuis- Asuntorakentaminen nousi vielä seuraavanakin sa muodoissa päättyi täysin vuoteen 1930 mennessä”. vuonna eli 1928, vaikka yhdistyksen havainnon mu- Tuona vuonna lopahti melkein kaikki muukin asunto- kaan ”luotto-olojen kiristyminen on kuitenkin vaikut- rakentaminen: kaupungeissa valmistui yhteensä vain tanut ehkäisevästi asuntotuotantoon. Joka tapaukses- parituhatta asuntoa. sa Helsingissä, joka tuohon aikaan oli pinta-alaltaan Maailmanlaajuinen talouspula oli rantautunut murto-osan nykyisestä, valmistui viitisentuhatta uutta Suomeen. Vuokrat ja asuntojen hinnat kääntyivät las- asuntoa. Muissa kaupungeissa asuntoja syntyi yhteen- kuun, samoin tosin rakennuskustannukset. Kiinteis- sä suunnilleen saman verran. Rakennustahti oli vii- tökonkursseja alkoi esiintyä tiuhaan. Monelle asunto- sinkertainen 1920-luvun alkuvuosiin verrattuna. osakkeen hankkineelle jäi käteen vain velka. Asunto-osakeyhtiölailta oli toivottu, että se rohkai- sisi asunnontarvitsijoita itse perustamaan yhtiöitä ja ”Pankit katsovat omaa varmuuttaan, rakennuttamaan. Siitä ei kuitenkaan tullut valtavirtaa, ei asian yhteiskunnallista puolta” vaan tahdin määräsivät grynderit. Yksityiset henkilöt Jo keväällä 1928 arkkitehti Ole Gripenberg piti Asun- tai rakennusliikkeet perustivat asuntoyhtiöitä, eivätkä toreformiyhdistyksessä esitelmän siitä, mitä kansa- kaikki yrittäjät suinkaan olleet ammattitaitoisia. Spe- laisten pitäisi ottaa huomioon osakehuoneistoja han- kulatiivinen voitonvoittelu oli ajalle ominaista. kittaessa. Hän käsitteli huonejakoa ja opasti, että Professori Jouko Siipi toteaa Helsingin kaupungin piirustuksilla pitäisi ”ikään kuin leikkiä puzzlepeliä”

69 Lakitieteen tohtori Leo Ehrnrooth

Leo Ehrnrooth oli erään luonnehdinnan mukaan ”maamme ensimmäinen sosiaali- mielinen työnantajatoimihenkilö”. Hän oli nykyaikaisen sosiaalipolitiikan perusta- jia, kielitaitoinen kosmopoliitti, jonka kyvyille oli kansainvälistäkin käyttöä. Ehrnrooth syntyi Helsingissä 1877 Turkin sodassa palvelleen kenraalimajurin perheeseen. Isän toivomuksesta hän ei ryhtynyt suvussa perinteenä olleelle sotilas- uralle, vaan valitsi lakitieteen. Toveripiirillä oli vaikutusta siihen, että Ehrnrooth jo nuorena tutustui radikaa- leihin uudistusvirtauksiin. Hän asemoitui sosiaaliliberaalien riveihin. Kuva Rembrandt, MV. Hän ehti osallistua säätyvaltiopäiville aatelissäädyn edustajana alkaen 1904. Samana vuonna hänet kutsuttiin vastaperustetun metalliteollisuuden työnantajalii- ton asiamieheksi. Teollisuushallituksen pyynnöstä hän tutki tehtaiden työsääntöjä ja arvosteli jyrkästi niiden kohtuuttomuutta. Ehrnrooth kuului ystävänsä Otto Stenrothin kanssa siihen ydinryhmään joka 1908 ryhtyi puuhaamaan Suomen työväensuojelus- ja sosialivakuutusyhdistystä. Hän oli tuolloin virassa Kauppa- ja teollisuusvaltuuskunnan työväenasiain esittelijänä. Oli luonnollista, että Ehrnrooth oli keskeisesti mukana myös Asuntoreformiyh- distyksen perustamisjärjestelyissä 1910 ja alkuvuosien toiminnassa. Sosiaalipoliitik- kona hänen päämääränsä oli työväestön aseman kaikinpuolinen parantaminen ja luokkavastakohtien lieventäminen. Asuntoreformiyhdistyksen perustamisvuonna Ehrnroothista tuli Helsingin kau- pungin sosiaaliasiain lautakunnan puheenjohtaja. Kaupunki yritti osaltaan paika- ta valtiollisen sosiaalipolitiikan pysähtyneisyyden seurauksia. Ennen maan itsenäistymistä Ehrnrooth ehti toimia Kaupunkiliiton toimistossa. 1918 hänestä tuli Puunjalostusteollisuuden keskusliiton ensimmäinen toimitusjohtaja. Poliittisesti kansalaissota vei Ehrnroothia oikealla: hänestä tuli monarkisti. Voi- makas sosiaalinen reformismi hänessä kuitenkin säilyi. 1917 Ehrnrooth toimi se- naattorina. Tasavallan hallituksiin hän kuului kolmeen otteeseen: hän oli ulkomi- nisteri 1919, kauppa- ja teollisuusministeri 1920 ja sisäministeri 1943-44. Erikoislaatuista komennusta hän hoiti 1928-35 Kansainliiton asettaman Saa- rin alueen ministerinä vastuullaan rautatiet, posti, lennätin ja puhelin sekä yleiset työt. Jo ennen Saksaan lähtöä Väinö Tannerin johtama Helsingin kaupunginval- tuusto oli suostutellut hänet kunnallispormestarin virkaan eli maistraatin johtoon. Siitä hän jäi eläkkeelle 70 vuotta täyttäessään vuonna 1947. Ehrnrooth kuoli sydänkohtaukseen matkalla Ruotsissa 1951.

70 sovittamalla huonekalujen kuvia huoneisiin, jotta ah- Joitakin kokonaisia lauseitakin ja niiden lausujia taus ei sitten yllättäisi. on näissä muistiinpanoissa. Gripenbergin mukaan ”pohjasovituksen otolli- Harvia: ”Yhtiöt muodostettava yleishyödyllisiksi suuden arvostelu” voi vielä jotenkin onnistua, mutta yhtiöiksi, joita kaupunki avustaisi sekundäärilainoin, usein ostajan on ”miltei mahdoton arvostella ostettu- jota varten valtuusto väliaikaisesti myöntäisi varoja.” jen talou­dellisten arvojen oikeutta”. ”Joskin otaksui- Böök: ”Onko syytä ryhtyä avustustoimenpiteisiin, simme, että kaikki yritysten alkuunpanijat olisivat jotka vähentävät vastuuntunnetta?” täysin rehellisiä, on kuitenkin huomattava että raken- Heinonen: ”Pankit katsovat omaa varmuuttaan, ei nusmieskin voi laskelmissaan olla optimisti.” asian yhteiskunnallista puolta. Pankkeihin ei voi ve- Gripenberg neuvoi varmistumaan merkintätakauk­ dota tulevaisuudessa.” sesta siltä varalta, että kaikki osakeyhtiötalon huo- Kyseisestä Asuntoreformiyhdistyksen johtokun- neustot eivät mene kaupaksi. Pitää ottaa selville onko nan kokoontumisesta ei ole säilynyt puhtaaksikirjoi- rakennustyö annettu urakaksi, kuka on urakoitsija ja tettua pöytäkirjaa. ovatko urakoitsija ja perustaja eri henkilöitä. Yhdistys nukahti muutamaksi vuodeksi nähden ”Kuitenkin harvapa se ostaja joka kysyy muu- pahaa unta talouspulasta, joka oli todellinen. ta kuin minkälainen on pohjasovitus, paljonko osak- Seuraava pöytäkirja on vasta yli viittä vuotta myö- keet maksavat ja mikä on vuokra, ja jos näihin mieles- hemmältä ajalta, toukokuulta 1935. Järjestäytyessään tään saa tyydyttävät vastaukset päättää hän kaupan. silloin uudelleen yhdistys valitsi puheenjohtajakseen Joskus voi tapahtua että hän tämän lisäksi vielä te- perustamisesta asti mukana olleen Yrjö Harvian, mut- kee pari aivan harhaanviepää kysymystä, harhaanvie- ta uutta voimaa tuli runsaasti. Varapuheenjohtajaksi pää siinä suhteessa että hän saamistaan vastuksista ryhtyi arkkitehti Alvar Aalto ja pääsihteeriksi arkki- tekee väärät johtopäätökset”, Gripenberg päätteli ja tehti Hilding Ekelund. asettui tukemaan yhdistyksen puheenjohtajan Harvi- an suunnitelmaa ”aikaansaada jonkunlainen kunnal- linen luottotoimisto”. Tammikuulta 1930 yhdistyksen papereissa on tal- lella lyijykynällä kirjoitettuja katkonaisia kokous- muistiinpanoja, joissa on irrallisia mutta paljon pu- huvia sanoja ja huudahduksen oloisia ilmaisuja: ”epäkohdat rakennustoiminnan alalla”, ”vähävarais- ten turvaaminen”, ”jos työttömyys pakottaa luopu- maan asunto-osakkeista”, ”pulaan joutuneet talot”, ”mikä on jobbariyhtiö”, ”ajattelematon luotonanto”, ”yleisön harkitsemattomuus”, ”tietoinen huijaus ran- gaistava”, ”neuvontatoimiston perustaminen”, ”muu- toksia asunto-osakeyhtiölakiin”.

71 Sunilan tehtaan työväenasunnot ovat Alvar Aallon kuulua funktionalismia. Ne rakennettiin 1930-luvun lopulla. Asunnot olivat pieniä, ja jokaisesta oli suora yhteys ulos. Kuva SRM.

72 ALVAR AALTO JOHDATTELI YHDISTYSTÄ FUNKTIONALISMIN LINJOILLE

”Nyt olisi tehtävänä luoda esimerkillisen korkealaatuisia, kaikesta ylellisyydestä vapaita asuntoja.”

Arkkitehti Hilding Ekelundin atriumtalon pohja- ja asemapiirros.

73 Helsingin Sähkölaitoksen näyttelyssä 1930-luvulla mainostettiin nykyajan mukavuuksia. Sähköliesi ja sähköboileri toivat vaihtoehdon kaupunkikaasun käytölle. Kuva Helsingin Energia.

74 alouspula hiljensi rakentamisen moneksi Jatkuva ongelma oli järjestämätön esikaupunkiasutus, vuodeksi. 1933 koko maassa valmistui noin joka levisi suurten kaupunkien rajojen ulkopuolella. 10 000 asuntoa ja niistä kaupungeissa paritu- Talouspulasta selvinnyt itsenäinen Suomi eli Thatta, eli oltiin samalla tasolla kuin edellisen vuosi- 1930-luvun puolivälin tienoilla taloudellisen toimeli- kymmenen alussa. aisuuden aikaa. Maa- ja metsätalous tarjosi edelleen Rakennuskustannukset olivat 1933 edelleen liki vii- leivän suurimmalle osalle väestöä, mutta teollisuuden, denneksen alemmat kuin ne olivat olleet asuntorakenta- liikenteen, kaupan ja palvelusten osuus kasvoi selväs- misen hulluna vuotena 1928. Vuokrataso laski vuodesta ti. Asuntorakentaminen elpyi, mutta muu rakentami- 1930 lähtien viidessä vuodessa neljänneksen. nen nousi vielä paljon vauhdikkaammin. Syntyi teh- Kiivaan rakentamisen jakso tuotti erinäisistä lie- taita, uusia liikenneväyliä ja voimalaitoksia. Moderni veilmiöistään huolimatta paljon parannusta asumis­ Suomi sai muotoaan. oloihin. Asumisväljyys Suomen kaupungeissa koheni. Modernismi ilmeni taiteiden alalla; esimerkiksi Kun 1920 sataa huonetta kohti oli ollut 191 asukas- Tulenkantajien piiri ihaili kaupunkielämää ja kone- ta, oli lukema 1930 laskenut 158:aan. Helsingissä täl- kulttuuria. lä mittarilla kehitys oli samana aikana ollut 183 asuk- Rakennustaiteessa modernismin suunta oli funk- kaasta 151 asukkaaseen. Tosin kaikissa perinteisissä tionalismi, jossa toiminta määrittelee muodon. Tarkoi- työväenkaupunginosissa sataa huonetta asutti vuonna tuksenmukaisuus ja järkiperäisyys olivat sen lähtö- 1930 edelleen keskimäärin yli 200 henkeä. kohtia, kauneudenkin mittoja. Osakeasuntojen osuus oli kymmenessä vuodessa Funktionalismi tuli Suomeen muutamien arkki- selvästi noussut, mutta silti 1930 Helsingin asunto- tehtien teoreettisten pohdintojen ja käytännön töiden kannasta 71 prosenttia oli vuokra-asuntoja. Viipurissa kautta. Alvar Aalto oli keskeisin vaikuttaja, mutta osuus oli sama, Tampereella vähän korkeampi ja Tu- merkittävä oli myös Hilding Ekelundin panos. Ja juu- russa vähän matalampi kuin Helsingissä. ri tämä kaksikko astui uusina voimina vuonna 1935 Uudisrakentaminen toi nykyajan mukavuuksia herätetyn Asuntoreformiyhdistyksen johtopaikoille. yhä useampaan kotiin. Vuonna 1930 sähkövalo puut- Modernit funktionalismin aatteet olivat olleet mu- tui enää viidestä prosentista helsinkiläisiä asuntoja. himassa hiljaisetkin vuodet, mutta vasta rakentamisen Vesijohto tuli kolmeen asuntoon neljästä ja WC kuu- vauhdittuminen tarjosi niille laajan työkentän. Asun- lui varustukseen kuudessa asunnossa kymmenestä. toreformiyhdistyksen pitkähkö lepovaihe ja uusi aloi- Asumiskurjuutta oli kaikesta edistyksestä huolimat- tus ovat ymmärrettävissä talouspulan ja sen väistymi- ta kuitenkin edelleen jäljellä enemmän kuin kylliksi. sen seurauksina.

75 Asemakaava-arkkitehti Birger Brunila

Birger Brunilan kynän jälki paistaa Helsingin kaupunkikuvassa, esimerkiksi Puu-Kä- pylässä, Taka-Töölössä, Meilahdessa, Torkkelinmäellä ja Mäkelänkadulla. Lukuisat puistot ovat syntyneet hänen suunnitelmistaan. Kaupungin vehreys oli hänelle tärkeä tavoite asemakaava-arkkitehtina. Brunila tuli 1912 Bertel Jungin apulaiseksi kaupungin asemakaavatoimistoon, jossa tuolloin työskenteli neljä henkeä. Kaupungissa oli 150 000 asukasta. 1917 Brunila seurasi Jungia kaupungin asemakaava-arkkitehtina. Kun hän jätti viran 1948 kaupungin väkiluku oli paisunut kaksinkertaiseksi ja pinta-ala moninker-

Kuva SRM. taiseksi. Asemakaavaosastolla työskenteli 24 henkeä. Brunila syntyi sahan isännöitsijän perheeseen Kotkan kupeessa Hietasen saarella. Koulunsa hän kävi Viipurissa ja muutti Helsinkiin 1900 opiskelemaan Polyteknillises- sä opistossa. Brunila matkusteli nuorena harvinaisen paljon. Hän imi arkkitehtuuriin- sa vaikutteita Keski-Euroopasta, Skandinaviasta ja Englannista. Puutarhakaupunki- aatteen Suomeen tulossa hänen osansa oli merkittävä. Valmistuttuaan arkkitehdiksi Brunila työskenteli professori Gustav Nyströmin toi- mistossa ja arkkitehtuurin assistenttina. Hän oli 1907 komissaari ensimmäisessä suo- malaisessa arkkitehtuurinäyttelyssä, joka järjestettiin Ritarihuoneella. Hänen ensim- mäinen laaja työnsä oli Julius Tallbergin tilaama suunnitelma Lauttasaareen. Helsingin lisäksi Brunila laati asemakaavoja ja järjestelyehdotuksia muun mu- assa Hangolle, Käkisalmelle, Kokkolalle, Raahelle, Tampereelle sekä Lohjan, Enson ja Äänekosken asuntoyhdyskunnille. Brunilaa on luonnehdittu käytännönläheiseksi arkkitehdiksi, joka oli kiinnostunut kustannusvaikutuksista, liikennejärjestelyistä sekä suunnitelmien vaikutuksesta pitkälle tulevaisuuteen. Hän puolusti innokkaasti rivita- loa uutena rakennustyyppinä. Sodan jälkeen Brunilan suurin työmaa oli järjestää Helsingistä tontteja rintama- miehille ja siirtoväelle sekä laatia suunnitelmia liitosalueille. Kirjoittaminen luontui Brunilalta hyvin. Itse asiassa kirjailijan ura oli hänen nuo- ruutensa haaveita. Hän toimi pitkään Arkitekten/Arkkitehti -lehden toimittajana. Hel- singin kaavoituksesta hän kirjoitti muun muassa Helsingin kaupungin historia -teos- sarjaan. Brunila oli Asuntoreformiyhdistyksen liikkeellepanevia voimia ja vaikutti johtokun- nassa koko 1910-luvun ajan. Asuntoreformistien kanssa hän tuli paljon tekemisiin vi- rassaan. Esimerkiksi Yrjö Harvia oli likeinen yhteistyökumppani, koska hän Helsingin kiinteistölautakunnan puheenjohtajana oli kaavoituksen johtava luottamushenkilö. Birger Brunila kuoli 96-vuotiaana Helsingissä 1979.

76 ”250 neliömetrin porvari muuttuu tuu 60 neliömetrin ihmiseksi, ja se mahdollisuus on 60 neliömetrin ihmiseksi” sangen lähellä.” Alvar ja Aino Aalto panivat esille 1930 Helsingissä Funktionalistinen asuntosuunnittelu tunnusti ta- järjestetyssä Pienasuntojen rationalisointinäyttelys- loudelliset realiteetit. ”Kaikki maailman esineet ovat sä ”minimiasuntonsa”, jonka oli määrä olla mahdol- tulosta kaavasta funktio x talous”, kuvaa ruotsalainen lisimman yleispätevä. arkkitehti Hans Asplund ajattelutapaa. Funktionalistisessa lähestymistavassa ei enää ko- Anneli Juntto toteaa Suomen asuntopolitiikkaa kä- rostettu erikseen työväenasuntokysymystä. Yhteiskun- sittelevässä väitöskirjassaan, että vähimmäistaso oli yh- nallinen muutos oli vienyt siihen, että asuntopolitiikan teinen käsite arkkitehtuurille sekä asunto- ja sosiaali- kohderyhmä oli laajentunut keskiluokkaan eikä sosi- politiikalle. aalinen asema enää mitenkään ratkaisevasti erotellut Samana vuonna kun Alvar Aalto kirjoitti mini- asumisen tarpeita tai mieltymyksiä. Terveellisyys ja miasunnosta, määritteli myös sosiaalipoliitikko Eino valoisuus pysyivät arvossaan. Asuntojen piti olla koh- Kuusi – Asuntoreformiyhdistyksen johtokunnan jäsen tuullisesti mitoitettuja, ja tiloja piti olla eri tarpeisiin. – asumisen tasovaatimuksia: Hellahuone, jossa perhe ja sen asukit elivät samassa ”Lääketieteen yleiset vaatimukset on täytettävä tilassa, oli funktionalisteille kauhistus. Lapsiperhe tar- nukkuvan, työtä tekevän tai vain kodissaan oleskele- vitsi vähintään kaksi huonetta keittiön lisäksi. van ihmisen tarvitsemaan ilmamäärään, suoranaiseen Minimiasunto ei Alvar Aallolle edustanut mitään auringonvaloon, lämpöön sekä asunnon vedottomuu- absoluuttista vähimmäistasoa, vaan ”sosiaalisen positi- teen, tarpeelliseen kuivuuteen, siisteyteen ja järjes- viteetin täydet vaatimukset täyttävää minimiä”. Hänen tykseen nähden riippumatta paikallisista tai niistä mielestään vain minimiajattelun kautta ”voidaan löytää erilaisista ammattioloista, joissa on ehkä totuttu huo- tieteelliset edellytykset luokattoman yhteiskunnan nor- nompaankin. Samaa on sanottava niistä säädyllisyy- maaliasunnolle, jonka kaiken järjen nimissä pitäisi olla den vähimmäisvaatimuksista, jotka kansa kokonai- sangen lähellä terveesti käsitettyä minimiä”. suudessaan tunnustaa.” Pienasuntonäyttelyyn osallistui myös arkkitehti P.E. Näin Kuusi kirjoitti perusteoksessaan Sosiaalipoli- Blomstedt, joka oli pari vuotta Aaltoa nuorempi, tuol- tiikka. loin vasta 30-vuotias. Hän kirjoitti: ”Pienasuntoprob- Aalto ja Kuusi lähestyivät asumisen minimiä eri leemi, sellaisena kuin se nykyään esiintyy, ei suinkaan puolilta. Anneli Juntto huomauttaa siitä erosta, että enää käsitä vain alempien yhteiskuntaluokkien tarpei- Aalto ajatteli tulevia uusia asuntoja, avantgardea, kun ta. Siihen sisältyvät nyt koko yhteiskuntaorganismin taas Kuusen vähimmäistaso liittyy enemmän olemas- elinehdot. --- Minimiasunto eri muodoissaan nykyai- sa oleviin asunto-oloihin. kana muodostaa koko yhteiskunnan asuntokysymyksen Asuntoreformiyhdistykselle oli ennenkin ollut lei- perusprobleemin, jonka ratkaisutuloksiin suurempien mallista asuntokysymyksen lähestyminen yhtaikaa kotienkin suunnittelussa on perustuttava.” monelta suunnalta. 1930-luvun loppupuoli ei poiken- Aalto ja Blomstedt olivat toiveikkaita: ”Työn tulos nut tässä suhteessa yhdistyksen perinteestä, vaikka voi kerran olla se, että 250 neliömetrin porvari muut- uusia moderneja sisältöjä tulikin keskusteluun paljon.

77 Asuntoreformiyhdistyksen Kolmannen yleisen asuntokongressin painetun pöytäkirjan liitteenä oli osanottajaluettelo. Kärjessä olivat kutsuvieraat alkaen pääministeri A.K. Cajanderista ja sisäasiainministeri Urho Kekkosesta.

78 Propagandaa ja huolellisia tutkimuksia, Puheenjohtaja Yrjö Harvia piti ajankohtaa toi- osuustoimintarakentaminen tarkasteluun minnan käynnistämiselle erittäin sopivana: ”Voidaan Asuntoreformiyhdistyksen 25-vuotispäivän tienoilla, todeta, että asuntoreservi on aivan liian pieni tuke- toukokuun 3. päivänä 1935 Tornissa pidettiin ikään akseen tervettä asuntososiaalista kehitystä ja nykäyk- kuin uusi perustava kokous. Aloitteen toiminnan akti- sittäin tapahtuva rakennustoiminta aiheuttaa monissa voimisesta oli tehnyt ryhmä arkkitehteja, jotka nyt liit- suhteissa suuria vaikeuksia. On tärkeää että yleisö ja tyivät uusina jäseninä yhdistykseen. ennen kaikkea luottoa antavat laitokset saavat oikean Uusina jäseninä yhdistykseen liittyivät arkkiteh- käsityksen tilanteesta ja huomaavat kuinka edullista dit Alvar Aalto, P.E. Blomstedt, Hilding Ekelund, Kaj pääoman sijoitus asuntotaloihin nykyisin on.” Englund, Yrjö Lindegren, Eva Kuhlefelt-Ekelund, ”Samoin on uudelleen otettava käsiteltäväksi asun- Aino Marsio-Aalto, Vera Rosendal, Väinö Tuukkanen to-osakeyhtiömuoto, joka tunnetuista syistä on joutu- ja Martti Välikangas. Muilta elämänaloilta uusiksi jä- nut huonoon valoon, ja koetettava kehittää tätä use- seniksi tulivat sosialidemokraattien naisliikkeen vah- assa suhteessa edullista järjestelmää. Perusteellisesti vat hahmot Miina Sillanpää ja Martta Salmela-Järvinen pitäisi selvittää mahdollisuudet osuustoiminnalliseen sekä yliaktuaari Gunnar Modeen, josta oli tuleva yhdis- rakentamiseen, jollaista harjoittaa esim. Hyresgäster- tyksen herättelijä vielä 1960-luvullakin. nas Sparkasse- och Byggnadsförening (HSB) Tukhol- Tornin kokouksessa keskustelun alusti Alvar Aalto. massa sekä saksalaiset Bausparen-yritykset”, Harvia ”Hän korosti yhteisen järjestön tarpeellisuutta lausui hallintomiehen kokemuksellaan. kaikille niille piireille, joita kiinnostaa asuntokysy- Hänen viittauksessaan osuustoiminnalliseen ra- myksen kehittäminen terveeseen suuntaan. Ammatti- kentamiseen on nähtävillä itu sille Asuntoreformi- yhtymät eivät olisi yhtä sopivia asiaa ajamaan, kos- yhdistyksen aloitteellisuudelle, joka johti muutamaa ka heille ammattikysymykset luonnostaan ovat liiaksi vuotta myöhemmin Helsingin Asuntokeskuskunta etualalla. Herra Aalto painosti viime vuosien yleisen HAKA:n perustamiseen. hyvän kannalta tervettä ja sosiaaliseen suuntaan ta- Aallon alustusta ja Harvian kommentteja seurasi pahtunutta kehitystä arkkitehtuurin alalla sekä ny- vilkas keskustelu. Raatimies Yrjö Similä, vanhan pol- kyisin ilmenevää rinnakkaissuuntaa sosiaalisten pyr- ven yhdistysläinen, korosti väestö- ja asuntokysymys- kimysten ja nykyaikaisen arkkitehtien työn kesken”, ten yhteyttä. ”Korkeat vuokrat ja siitä johtuva ahtaasti kokouspöytäkirjassa selostetaan. asuminen vaikuttavat suuressa määrin syntyväisyy- Toimintalinjoiksi Aalto hahmotteli alkuun kahta teen siten, että perheitten suurella enemmistöllä yk- suuntaa: ”…osaksi propagandaa asuntokysymyksen sinkertaisesti ei ole varaa hankkia lapsia”, hän sanoi. oikean ymmärtämisen puolesta esitelmien, filmin ja Yliaktuuari Gunnar Modeen oli Similän kanssa sa- radion avulla, osaksi huolellisesti valmisteltuja tutki- maa mieltä, ja kertoi, että Helsingin kaupungin tilas- muksia kaikista alan kysymyksistä, sekä asuntososi- totoimiston johtaja Otto Bruun suunnitteli perusteel- aalisista että rakennusteknillisistä”. ”Myöhemmin tu- lista asuntososiaalista tutkimusta. lisi lisäksi vielä positiivisempaa toimintaa: näyttelyjä Arkkitehti Hilding Ekelund mainitsi, että ”tilastol- ja niiden yhteydessä erikoiskysymysten selvittelyjä.” lisen aineiston avulla voidaan osoittaa, että ne asun-

79 totyypit, jotka ovat ekonoomisesti mahdollisia kau- ”Tilanne on jälleen sellainen, että asian kulkuun punkimme asukkaiden enemmistölle – ei ainoastaan täytyy puuttua. Nykyinen asuntotuotanto ei täytä to- työläisluokalle – ovat joko aivan liian pieniä perhe- dellista tarvetta. Se tuottaa aivan liian pieniä, vanhaan asunnoiksi tai vanhentuneita ja epähygieenisiä”. asemakaavaan tiheästi sullottuja, miltei yksinomaan Aalto moitti ”uudisrakennuksissamme ilmenevää mainoskelpoisuutta silmälläpitäen rakennettuja ’lois- väärään suuntaan mennyttä teknillisten erikoisuuksi- toasuntoja’.” en ja loisteliaisuuden harrastusta, jonka tarkoituksena ”Nyt olisi tehtävänä luoda esimerkillisen korkea- on häikäistä vuokralaisen silmät ja saada heidät mak- laatuisia, kaikesta ylellisyydestä vapaita asuntoja. samaan korkeampia vuokria”. Tässä yhteydessä koetettaisiin samalla mahdollisim- Uuteen johtokuntaan tulivat puheenjohtaja Harvi- man kriitillisen huomioinnin alaisena kokeiluna rat- an ja varapuheenjohtaja Aallon lisäksi varsinaisiksi kaista polttavia asemakaavallisia, taloudellisia ja ra- jäseniksi Blomstedt, Ekelund, Modeen, Sillanpää ja kenteellisia kysymyksiä”, Aalto hahmotteli. Välikangas. Vielä samana vuonna yhdistystä kohtasi Yhdistyksen puheenjohtaja Harvia kiitti Aaltoa menetys, kun nuori ja lahjakas arkkitehti Blomstedt esitelmästä ja ilmoitti, että ”kaupungin viranomaiset kuoli. Hänen sijalleen nousi johtokuntaan varajäse- ovat ajatukselle suopeita ja kaupunki avustaisi yritys- nistä raatimies Similä. tä sekundääriluoton muodossa”. Harvia oli siinä ase- massa, että hän pystyi puhumaan Helsingin kaupungin Eroon mainoskelpoisuutta nimissä. Hän oli muun muassa vaikutusvaltaisen kiin- tavoittelevista loistoasunnoista teistölautakunnan vaikutusvaltainen puheenjohtaja. Toimintakertomus uuden aktivoitumisen vuodelta to- ”Olisi parasta heti keskustella paikasta”, Harvia teaa, että ”yhdistys ei vielä suoranaisesti vaikuttanut jatkoi. ”Edellytyksenä on että viemäri ja vesijohdot asuntopolitiikan kehitykseen, vaan toiminta on ollut ovat lähellä.” Hän mainitsi mahdollisina uuden asun- yksinomaan valmistelevaa laatua”. totuotannon sijoituspaikkoina Meilahden alueen ja Kokouksissa kuultiin muun muassa selostus mais- Käpylän ympäristöt. teri Bruunin asunto-olotutkimuksen suunnitelmis- Suunta oli näin otettu kohti Käpylän Olympiaky- ta sekä arkkitehti Elias Paalasen esitelmä Helsingin län rakentamista. uusista omakotialueista ja niille ehdotetuista talotyy- peistä. Arkkitehti Hilding Ekelund kertoi Ruotsin Ensimmäiset paikalliset asuntopäivät asuntotutkimuksesta ja arkkitehti Kerttu Rytkönen A. Ahlström Oy:n Varkaudessa terveydenhoitolain ja asuntotarkastuksen muutos- Vuodelta 1936 vuosikertomukseen kirjattiin yhdistyk- suunnitelmista niin ikään Ruotsissa. sen huomattavimpana aikaansaannoksena Varkauden Joulukuun kokouksessa Alvar Aalto puhui alus- asuntopäivät. Ne ilmensivät pyrkimystä olla valtakun- tavasti Asuntoreformiyhdistyksen ”mahdollisuuksis- nallinen vaikuttaja, levittäytyä Helsingin ulkopuolelle. ta realiseen rakennustoimintaan”. Hän viittasi ”kun- Varkauden tehdaspaikkakunnalla maaperä oli otol- niakkaaseen traditioon” Käpylän puutarhakaupungin linen. Suurin työnantaja A. Ahlström Osakeyhtiö oli rakentamisen ajoilta. osoittanut asuntokysymykseen syvällistä harrastusta

80 Vuoden 1937 asuntokongressissa Gunnar Modeen piti laajan tilastokatsauksen kaupunkien asunto-oloista.

monilla tehdasseuduilla. Alvar Aallon suhteet yhtiöön sen pysyväksi jäseneksi ensimmäisenä – ja pitkäksi ja sen pääomistajiin olivat läheiset, mikä selittää Var- ajaksi ainoana – paikallisena yhdistyksenä. kauden edelläkävijän roolin paikallisten asuntopäivi- Varkauden tapahtuman innoituksesta järjestettiin en ympäristönä. keväällä 1937 asuntopäivät myös Kotkassa ja Turussa. Varkaudessa kävivät puhumassa Yrjö Similä, Gun- Esitelmäohjelma niissä oli paljolti samanlainen kuin nar Modeen, Yrjö Harvia ja Alvar Aalto, kukin erityis- Varkaudessa oli ollut. Lisäksi Hilding Ekelund piti osaamisensa näkökulmasta. ”kuvilla valaistun esitelmän nykyaikaisesta asunnosta ”Tämän lisäksi professori Carolus Lindberg teki ja sen ympäristöstä”. Turussa olivat erityisteemana vie- selkoa Varkauden asemakaavasuunnitelmista, ja lä omakotialueiden vesi-, viemäri- ja katukysymykset. asuntopäivien yhteyteen oli järjestetty laajahko näyt- tely, jossa oli nähtävillä asemakaava- ja asuntotilasto- Yhdistys lähetti Alvar Aallon ainehistoa sekä joitakin yksityisliikkeiden järjestämiä kansainvälisiin järjestötehtäviin huoneistosisustuksia.” Yhdistyksen kokousten esitelmäperinne jatkui. Ta- Osanotto pienellä, 11 000 asukkaan savolaispaik- vanomaisinta oli kuulla jäsenten raportteja ulkomaille kakunnalla oli melkoinen. Näyttelyä kävi katsomassa suuntautuneilta opinto- ja kongressimatkoilta. 6 000 henkeä, ja esitelmien kuulijoita oli parisataa. Yhdistys kutsui myös ulkomaisia esitelmöitsijöi- Asuntopäivät johtivat siihen, että vuoden 1937 lo- tä Suomeen. Esimerkiksi Ruotsin valtion perustaman pulla perustettiin Varkauden Asuntoreformiyhdistys, asuntoluottokassan toimitusjohtaja C.-R. Cramér kertoi joka liittyi valtakunnallisen Asuntoreformiyhdistyk- ruotsalaisen yhteiskunnan toimista asuntoluototuksen

81 Yhdistys sai aikaan, että Varkauden teollisuuspaikkakunnalla pidettiin 1936 omat asuntopäivät. Kuva on Varkauden-näyttelyn avajaisista. Kuva Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström.

82 alalla, toimittaja Ivar Österström Ruotsin maaseudun Eliel Saarinen korvattiin Böökillä, koska varapresi- asunto-oloista ja englantilainen arkkitehtuurikirjailija dentin arvokkaaseen tehtävään ”toivottiin kotimaassa P. Morton Shand asuntojen standardisoimisesta. toimivaa henkilöä”. Kotimaisina alustajina kuultiin muun muassa Akse- li Toivosta. Insinööri P. Kyreniuksella oli laaja valikoi- Kymmenen vuotta meni ma ”ajatuksia asuntokysymyksen ratkaisusta” koskien ilman varsinaista asuntopolitiikkaa asuntotyyppejä, tontteja ja rahoitusta. Hänen alustuk- Tammikuussa 1937 puheenjohtaja Harvia esitti yhdis- sensa ja monipolvisen keskustelun pohjalta puheen- tyksen johtokunnalle, että lähitulevaisuudessa järjestet- johtaja Harvia muotoili lopputulokseksi pöytäkirjaan: täisiin kolmas yleinen asuntokongressi, vuosien 1917 ja ”Asuntoreformiyhdistyksen on aikaansaatava elin, joka 1925 kokousten malliin. Toimeenpanossa ei vitkastelu, suunnittelee ja rakentaa mallikelpoisen asuntoyhdys- sillä kongressi toteutui jo saman vuoden syyskuussa. kunnan ja luovuttaa talot valmiina asukkaille.” Ohjelma oli laaja: kokous oli peräti kolmipäiväi- Aina kokousväki ei päässyt alustuksen pohjalta nen. Se pidettiin Helsingin kaupungintalon juhlasalis- eteenpäin. Erikoinen tapaus oli johtaja Sigurd Törn- sa. Asuntoreformiyhdistys palasi näin syntysijoilleen, uddin esitelmä säästökassoista eri maissa. Alustajan sillä olihan perustava kokous pidetty 1910 samassa oma kanta oli, että ”korko täytyy kokonaan poistaa ja talossa, joka silloin oli Helsingin Seurahuone. rahaa lainataan ainoastaan panttia vaihtamalla”. Täl- Yhdistyksen yhteistyökumppani oli kolmannessakin löin rakentaminen tapahtuisi vain säästövaroin valtion kongressissa Kaupunkiliitto. Taloudellista tukea järjes- tai kunnan avustamana. telyihin saatiin valtiolta ja Helsingin kaupungilta. ”Törnuddin kantaa pidettiin todellisuudelle vie- Osanottajalista oli paljon laajempi kuin aiemmilla raana ihanteena, jota ei voida saavuttaa pitkiin aikoi- kerroilla. Nimiä oli neljättä sataa: virkamiehiä, järjes- hin, tuskin koskaan”, Asuntoreformiyhdistyksen sih- töjen edustajia, kiinteistöluottolaitosten johtoa, kun- teeri, arkkitehti Hugo Harmia merkitsi kokouksen nallisia luottamusmiehiä… pöytäkirjaan. Kutsuvieraina olivat maan hallituksesta pääminis- Pohjoismaisten alan kongressien lisäksi yhdis- teri A. K. Cajander, sisäasiainministeri Urho Kekko- tys osallistui International Federation for Housing and nen ja vt. sosiaaliministeri Uuno Hannula. Town Planning -puutarhakaupunkijärjestön (IFHP) toi- Kokousta avatessaan Harvia tervehti erityisen mintaan. Syksyllä 1937 tämä kansainvälinen järjestö lämpimästi kutsuvieraista yhdistyksen keskeisiä alul- piti viikon mittaisen kongressin Pariisissa. Sinne Asun- lepanijoita, senaattori Otto Stenrothia ja esittelijäneu- toreformiyhdistystä edustamaan lähetettiin Alvar Aalto. vos Einar Böökiä. 76-vuotiasta Stenrothia Harvia ku- Aalto nimettiin myös Suomen edustajaksi järjes- vasi ”tämän maan ensimmäiseksi asuntopoliitikoksi, tön toimeenpanevaan komiteaan, jossa Einar Böök oli nykyaikaisen asuntopolitiikan esitaistelijaksi”. ollut 1920-luvun alkupuolelta saakka. Böök oli ha- Harvia sanoi asuntokongresseja järjestetyn asuntopo- lunnut vapautua tästä tehtävästä, ja niinpä hänet nos- litiikan käännekohdissa. Tällä kertaa hänen mielestään tettiin ylemmälle mutta vähemmän työllistävälle pai- oli kuitenkin oikeampaa sanoa oltavan ”ajankohdassa, kalle, järjestön yhdeksi varapresidentiksi. Professori jolloin jälleen asuntopoliittinen toiminta on pantava vi-

83 reille”. ”Tosiasia nimittäin on, että kohta kymmeneen vaiheista” Tamminen totesi, että ”asuntotuotannon vuoteen ei Suomessa ole harjoitettu asuntopoliittista toi- vaihtelut eivät seuraa todellisen asuntotarpeen vaih- mintaa, mikäli tällaisella toiminnalla tarkoitetaan lähin- teluita vaan ovat huomiota herättävän yhdenmukaiset nä julkisten yhdyskuntien, valtion ja kuntien, osanottoa talouselämän yleisen suhdannepoljennon kanssa”. asuntotuotannon edistämiseen ja aikaansaamiseen.” Suhdannevaihtelujen alkujuuri on Tammisen mu- ”Meillä on nyt ainakin kymmenen vuoden koke- kaan maailmanmarkkinoissa. ”Sen sijaan asuntotuotan- mus siitä, mihin täysin omiin valtoihinsa jätetty asun- to symptomaattisena ilmiönä myötäilee rahamarkkinain totuotanto johtaa”, Harvia moitti. ”Nimenomaan so- kehitystä laajeten ja supistuen niiden keveyden ja kirey- siaaliselta kannalta on arveluttavaa, että asuntoja den mukaan. Silmiinpistävin piirre asuntotuotantotoi- väestön laajimmille, heikossa taloudellisessa asemas- minnan vaihteluissa on toisaalta jyrkkä nousu ja toisaalta sa oleville kerroksille ei sanottavasti synny.” syvä ja pitkällinen lamaannus. Kun laajat talouselämän Ensimmäisen esitelmän pitänyt raatimies Yrjö Si- alat välittömästi ja välillisesti kuuluvat asuntotuotannon milä kosketteli asuntokysymyksen yhteiskunnallista vaikutuspiiriin ovat sen jyrkät heilahtelut omiaan suu- merkitystä. ”Yksihuoneiset ahtaat perheasunnot ovat resti kärjistämään suhdannevaihteluita.” saaneet ja yhä edelleen saavat uskomattoman paljon Tamminen kehotti ottamaan oppia karvaista koke- pahaa aikaan”, hän sanoi. muksista. Parempi olisi ryhtyä ”tietoisesti ohjaamaan ”Huonoista asunnoista muissa maissa kirjoitettaessa kehityksen kulkua”. on olojamme vielä hiljakkoinkin verrattu Venäjän vas- Yrjö Harvian aiheena olivat ”eräät tonttipolitiikan taaviin oloihin. Tämä rinnastaminen johtuu siitä, että erikoiskysymykset”. Hän näki epäkohtana sen, että Suomessa niin suuri määrä perheitä asuu yhden huoneen ”pidetään edelleen kaupungin tonttien myynnin tai asunnoissa. Kun tilastoja laaditaan huoneluvun mukaan, vuokraamisen tärkeimpänä päämääränä saada kau- emme vertailussa pääse ihmisten kirjoihinkaan.” pungille tontinluovutuksesta niin suuret tulot kuin Similä kuitenkin muistutti myös, että ”perhe ei mahdollista”. ”Sitä käytetään toisin sanoen keinona enää ole ainoa yhteisö, jota varten asuntoja suunnitel- verorasituksen helpottamiseksi.” laan”. ”Uusia asumismuotoja on luotava, ja on osittain ”Samoin kuin kaupunkien muidenkin liikeyritys- luotukin: itsenäisesti toimivan naisen, yksinään asu- tensä ja -laitostensa hoidossa on luovuttava puhtaas- van nuorenmiehen, sivistyneen, mutta taloudellisesti ti yksityistaloudellisien näkökohtien soveltamisesta, ahtaalla olevan perheen ja valitettavan usein lapsetto- on kaupunkien julkisoikeudellisina maanomistajina man pariskunnan tarpeiksi.” tonttien luovutustoiminnassa varsin pitkälle otettava huomioon yhteiskuntataloudellisia ja sosiaalisia nä- Harvia moitti kuntien ylihintaisia kökohtia”, Harvia opasti. tontteja ja tonttihuutokauppoja Korkeat tontinhinnat nostavat paikkakunnan elan- Johtaja Gunnar Modeen esitti laajan katsauksen kau- tokustannuksia, ja paikkakunta on huonossa asemas- punkien asunto-oloihin ja rakennustoimintaan tilas- sa kilpailussa teollisuudesta. Kun rahaa menee paljon tojen valossa. Maisteri Mikko Tammisen aiheena oli asumiskustannuksiin, kärsii ”niinhyvin liike- kuin si- Asuntotuotanto ja suhdanteet. vistyselämä”. Yhteenvetona ”kahden ja puolen suhdannekierron Harvian mielestä toisaalta myös tonttien alihinta

84 vaaransi terveen kehityksen. Alihinnaksi piti lukea Ekelund oli tuonut nähtäville jo vuoden 1930 pien- sellainen, joka alitti kunnalle tontista koituvat kun- asuntonäyttelyyn. toonpanokustannukset. Harvian mielestä tonttihuuto- Yhdelle atriumtalolle riitti 150 neliön tontti. Itse ta- kaupat olivat haitallisia, ja kaupunkien oli syytä suo- lossa oli lattia-alaa 60 neliötä. ”Rakennukset ovat ir- sia kiinteitä tontinhintoja. rallisia toisistaan ja sijaitsevat Zig Zag muodossa siten, Kongressin työtapaan kuului, että yleensä alus- että toisen talon pääty ja toinen pitkä-sivu rajoittavat taja esitti hyväksyttäväksi ponsia. Harvian ponnet naapurin pihamaat.” koskivat tontinhinnoittelun kannattavuusperiaatetta, ”Rakennustyyppi on verrattain kapea, koska valoa hinnan kiinteyttä ja valmiin tonttimaan riittävyyttä. se saa ainoastaan toiselta pitkältä sivulta ja päädystä. Ponnet hyväksyttiin. Johtojen vetäminen ei tule kalliimmaksi kuin rivita- Harvia oli vuokraluovutuksen kannalla, mutta jät- lossa”, Ekelund sanoi. ti sen korostamisen sivuun, koska sen ”käsittelyssä ”Suomalaisen urbanismin suurena historiallisena tra- puhtaasti asuntopoliittisten näkökohtien rinnalla toi- gediana voidaan perustellusti pitää sitä, että Ekelundin sinaan poliittiset näkökohdat ovat saaneet huomatta- matala mutta tiivis rakentamisvaihtoehto ei johtanut laa- van sijan”. Ponnet olivat siten sellaisia, joiden taakse jamittaiseen soveltamisen käytännössä”, arkkitehti Pek- oli saatavissa laaja rintama. ka Helin kirjoitti Hilding Ekelundin elämäntyöstä teok- sessa, joka ilmestyi 60 vuotta asuntokongressin jälkeen. Rivitalon ja omakotitalon edut ilman niiden varjopuolia Onko omakotialueelle varaa Arkkitehti Hilding Ekelund, Asuntoreformiyhdistyk- rakentaa vesi- ja viemäriverkot sen pääsihteeri puhui teemasta Asunto ja sen ympä- Pöytäkirjan mukaan varsin kipakka keskustelu käy- ristö. Hän tarkasteli muun muassa valmistuneita ra- tiin Otto-I. Meurmanin näkemyksistä omakotialuei- kennus- ja korttelimuotoja. den järjestelystä ja rajoituksista. Ekelundin loppuponnet olivat melko yleisiä: Jo- Alustajan mielestä nykyajan mukavuuksien ”mer- kaiseen asuintaloyksikköön oli saatava riittäväs- kitys kodin hoidossa, hygieniassa ja taloudessa on sik- ti valoa ja aurinkoa ja sen oli liityttävä läheisesti is- si suuri, ettei kukaan enää leimanne vesi- ja viemäri- tutettuun ympäristöön. Pohjamuodoissa oli otettava johtolaitteita työväen asunnoissa ylellisyydeksi”. nykyajan vaatimukset huomioon terveyshoitoon, va- Meurmanin esittämät kiteytetyt toivomukset oli- laistukseen ja käytännöllisyyteen nähden, joten yksi- vat, että edistettäisiin omakotiasutusta, joka muodos- puolisesti valaistuja perheasuntoja oli vältettävä. Ta- tuu yhden asunnon taloista, ja että uusille alueille ve- lojen runkosyvyydet olivat monessa tapauksessa liian det, viemärit ja kadut tehtäisiin täysin valmiiksi. suuria. Rungon mitta pitäisikin määrätä asemakaa- Ylipormestari Antti Tulenheimo, Helsingin kau- vassa tavoiteltujen asuntotyyppien mukaan. punginjohtaja, oli sitä mieltä, että valmiiksi raken- Alustuksensa lopussa Ekelund esitteli rivitalo- tamisen vaatimus olisi karhunpalvelus koko omako- jen etuja ja myös ”asutusmuodon, joka pyrkii yhdistä- tiajatukselle: ”Jos kaikille sopiville omakotialueille mään rivitalon ja omakodin ajamat edut ja poistamaan rakennetaan vesi- ja viemärijohdot, voisi kaikista niiden varjopuolet”. Ratkaisu oli atriumtalo, jonka useimmilla asua ainoastaan rikkaita pankinjohtajia”.

85 Käymälärivistö kuului Helsingin kunnallisten työväenasuntojen varustukseen Vallilassa Kangasalantie 13-19:ssä Suomen itsenäisyyden ensimmäisillä vuosikymmenillä. Kuva Sakari Pälsi, HKM.

86 Asuntohypoteekkipankin johtaja Arvo Linturi oli tannon täytyy pääasiassa olla yksityistä tuotantoa; ns. Tulenheimon linjoilla: ”Asuntopolitiikassa on aina pi- yleishyödyllisen rakennustuotannon osuus on vähäi- dettävä silmällä sitä, että asumiskustannukset saadaan nen ja luultavasti sellaiseksi jää”. alenemaan. Silloin on pidettävä kiinni ainoastaan vis- Kallialan mielestä normaalioloissa asuntorakentami- seistä minimivaatimuksista, ja näihin eivät omakoti- sessakin ”kilpailu supistaa voiton vähimpään määrään”. alueilla ehdottomasti kuulu viemäri- ja vesijohdot.” Kokoavassa päätöspuheenvuorossaan Yrjö Har- Väittelyä oli siitäkin, miten iso tontin pitäisi olla, via nosti kongressin laajasta aihepiiristä tärkeimmik- jotta se voisi suodattaa likavedet ilman että puhtaan si alustukset, jotka koskivat rahoitusta. ”Tätä puolta veden saanti vaarantuisi. edustivat lähinnä alustukset asuntotuotannon organi- Kaupunginlääkäri J. Järvinen Turusta piti vesijohtoa satiomuodoista ja toissijaisen luoton järjestämisestä.” joka tapauksessa välttämättömänä. Yrjö Harvian mie- Ensimmäinen viittaus osui Johan Helon osuustoi- lestä sekä vesi- että viemärijohdoista oli pidettävä kiin- minnallisuutta koskevaan puheenvuoroon ja toinen ni, jos kohta ”kustannukset veisivät omakotitalot silloin Einar Böökin alustukseen sekundäärilainoista, joka kaikkein varattomimman väen ulottumattomiin”. sekin nostatti paljon jatkopuheenvuoroja. Harvia epäili, että vallitseva korkeakonjunktuuri on ”Meidänkin maassamme ripeämmät tuudittanut ”käsitykseen, että meillä olot ovat erittäin otteet olisivat tarpeen” hyvät”. ”Se taloudellinen vaurastuminen ja nousukau- Helsingin rahatoimenjohtaja Johan Helo raaputti si, mikä meidän maallemme nyt on ominaista, on ehkä esiin yhteiskunnalliset näkemyserot esitelmällään ja jonkin verran peittänyt niitä epäkohtia, sitä heikkoutta, loppuponnellaan, joka oli toivomus ”asunnontarvitsi- mikä meidän yhteiskuntarakennuksemme pinnan alla jain yhteistoimintaan perustuvan elimen luomisesta”. kuitenkin lopulta on.” Seurattavana esimerkkinä hän mainitsi Ruotsin laajan ”Käsitys, että meillä olot nykyään ovat hyvät, on osuustoiminnallisen asuntorakentamisen. ehkä myöskin vaikuttanut sen, että erikoisesti meidän Asuntohypoteekkipankin Linturi oli ehdottomasti toimintamme yhteiskunnallisten olojen parantamisek- asunto-osakeyhtiöiden kannalla osuuskuntien sijasta: si on aikalailla kangistunut. Tuntuu siltä, että meidän- ”Asuntoyhtiössä säästytään tyhjänäolotappioista ja pe- kin maassamme ripeämmät otteet olisivat tarpeen”, rimättä jääneistä vuokrasaatavista.” Harvia kannusti lopuksi. Asuntokiinteistöliiton edustaja, rakennusmestari Näin siis syksyllä 1937. Oiva Suvanto pelkäsi, että Skandinavian malli johtaisi asuntorakentamisen yhteiskunnallistamiseen, ja ”yk- sityisen rakennustoiminnan olisi vaikeaa silloin työs- kennellä ja kilpailla, kun olisi toiminnassa tällainen laitos, joka nauttii valtion ja kunnan avustusta”. Pankinjohtaja K.J. Kalliala Säästöpankkien Kes- kusosakepankista tähdensi, että ”niin kauan kuin ny- kyinen yhteiskuntamuoto on olemassa, rakennustuo-

87 Käpylän uutta Olympiakylää Koskelantien varressa. Osuusliike Elanto oli vahvasti läsnä; olihan Elanto Olympiakylän rakentajan, Haka-osuuskunnan, suurin osuuksien omistaja. Kuva Aarne Pietinen, HKM.

88 ASUNTOREFORMISTIT IDEOIVAT UUTTA YRITYSTOIMINTAA

On erikoista, miten paljon yleishyödyllisen rakentamisen pioneeritöitä keskittyi Käpylään: Puu-Käpylän jälkeen Hakan Olympiakylä ja Saton ensimmäiset talot.

Olympiakylän pienehköjä mutta tehokkaita asuntopohjia.

89 Liput liehuvat Olympiakylän harjannostajaisten merkiksi. Rakentajien juhla on järjestetty ulkosalle Koskelantien puolella. Kuva Haka 50-vuotiskirja.

90 suntoreformiyhdistys oli varannut alusta pitä- tuksesta. Yhdistyksen vuosikokous oli jo aikaisemmin en sääntöihinsä mahdollisuuden omaan raken- oikeuttanut käyttämään 10 000 markkaa yhden osuu- nustoimintaan, mutta sellaista järjestö ei mis- den merkitsemiseen. Asään vaiheessa kyennyt ottamaan yksin harteilleen. Voi kysyä, oliko aloite yhdistyksen vai sen voima- Yhdistys oli Puu-Käpylässä liikkeellepanija, jon- kastahtoisen puheenjohtajan Harvian. ka oma pääomapanos oli pieni. Lähinnä symbolisella Ilman Harviaa Hakaa ei olisi syntynyt. Hän oli summalla yhdistys oli 1920-luvulla mennyt mukaan vuosia saarnannut spekulatiivista asuntotuotantoa ja osakkaaksi myös Helsingin kaupungin rakennus Oy keinottelua vastaan ja tunsi pohjoismaiset osuustoi- N:o 4:n kerrostalohankkeeseen Vallilassa. mintapohjaiset asuntotuotannon mallit. Sosiaalisuus Omalla rahallaan yhdistys ei voinut levennellä ja yleishyödyllisyys olivat hänen ohjenuoriaan. myöskään 1930-luvun lopun ponnistuksissa, jotka joh- Sosialisti Harvia ei silti ollut, vaan hän kuului tivat osuustoiminnallisen asuntorakennusorganisaation edistyspuoluelaisena porvarilliseen leiriin. Se ei estä- pystyttämiseen. nyt läheistä yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa. Vuoden 1938 toimintakertomus mainitsee tästä Hakan perustamisessa Harvia sai tärkeimmäksi työstä seuraavaa: ”Yleishyödyllisen rakennustoimin- kumppanikseen Osuusliike Elannon pääjohtajan Väinö nan alalla yhdistys teki keväällä aloitteen, joka johti Tannerin, joka oli myös Sos.dem. puolueen puheenjoh- Helsingin asuntokeskusosuuskunta r.t. HAKA:n pe- taja. Elanto oli vuoden 1918 jälkeen säilynyt yleishel- rustamiseen. Yhdistys on mainitun osuuskunnan yh- sinkiläisenä osuuskauppana, jonka hallinnossa porva- tenä osakkaana, ja useat sen jäsenet ovat innokkaasti ritkin olivat koko ajan mukana. Siinä mielessä Harvian toimineet HAKA:n hyväksi.” ja Tannerin allianssissa ei ollut mitään tavatonta. Elokuussa HAKA kulki pöytäkirjoissa vielä nimel- Ensimmäinen valmisteleva kokous rakennusyri- lä HAKO, kun puheenjohtaja Yrjö Harvia valtuutettiin tyksen perustamiseksi pidettiin jo 1936. Kutsun oli neuvottelemaan osuuskunnan lopullisesta sääntöehdo- allekirjoittanut Väinö Tanner.

91 Maisteri Yrjö Harvia

Yrjö Harvian vaikutus Helsingin kehitykseen on ollut mittaamattoman suuri. Hän valmisteli pilkuntarkasti suurta alueliitosta, joka toteutui 1946. Silloin kaupun- kiin liitettiin keskeiset osat vanhaa Helsingin pitäjää sekä 1900-luvun alkupuolella muodostuneet Huopalahden, Kulosaaren ja Oulunkylän kunnat, Haagan kauppala sekä 14 niin sanottua taajaväkistä yhdyskuntaa. Liikemiehen poikana Kokkolassa vuonna 1887 syntynyt Harvia, alkuperäiseltä nimeltään Hagan, kävi koulunsa Tampereella. Hän suoritti Helsingin yliopistossa taloudellisiin oppiaineisiin suuntautuen filosofian kandidaatin tutkinnon 1910. Jo Kuva MV. opiskeluaikana hän alkoi määrätietoisesti perehtyä kunnallishallintoon ja -politiik- kaan. Kunnallisessa keskustoimistossa, joka oli Kaupunkiliiton toimeenpaneva elin, Harvia aloitti työnsä 1913. Toimiston johtajaksi hän tuli 1918, ja hoiti tointa kuo- lemaansa saakka eli vuoteen 1947. Harvian kunnalliskysymyksiä koskeva kirjallinen tuotanto on laaja ja samoin hä- nen osallistumisensa lainsäädäntötyöhön. Hän oli puheenjohtaja muun muassa asun- tokomiteassa vuonna 1919 ja ansiottoman maanarvon verotuskomiteassa 1939. Helsingin esikaupunkikysymyksen ratkaisemiseksi Harvia sai tehtävän sisäasi- anministeriöltä vuonna 1928. Selvitysmiehenä hän laati kolmen niteen verran ai- neistoa kuntajaotuksen muutoksen pohjaksi. Työ paisui, koska hän monelta osin joutui laatimaan tilastollisia perusselvityksiä. Ristipaineet olivat suuret. Lopulta lo- kakuussa 1944 valtioneuvoston päätöksessä selvitysmiehen esityksestä karsittiin osa. Idässä Vestersundomin ja Nordsjön (Vuosaaren) kylät sekä lännessä muun muassa Hagalund (Tapiola), Westend, Leppävaara ja Kilo jäivät liittämättä kaupunkiin. Harvia kuului Edistyspuolueeseen. Hän oli pitkään Helsingin kaupunginvaltuu- tettuna ja yhteen otteeseen valtuuston puheenjohtajanakin. Kaupungin asuntopoli- tiikkaan hän vaikutti suoraan ensin sosiaalilautakunnassa ja sitten kunnallishal- linnon mullistuksen jälkeen vuodesta 1930 kiinteistölautakunnan puheenjohtajana. Tämä lautakunta oli hyvin laaja-alainen, sillä sen alaisuudessa hoidettiin myös koko kaavoitus sekä ulkoilun ja urheilun alueet ja laitokset. Kiinteistölautakunnas- sa Harvia ajoi aktiivista maanhankintaa silmälläpitäen kaupungin hallinnollisen alueen laajentamista. Yleishyödyllisen rakentamisen saralla Hakan synty perustui Harvian suunni- telmiin. Itseoikeutetusti hänestä tuli Hakan hallintoneuvoston puheenjohtaja vuon- na 1939. Asuntoreformiyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtajuus nivoutui hänen muuhun toimintaansa ja asiantuntemukseensa kuin itsestään.

92 Harvian ja Tannerin yhteistyö johti tavaksi oheellisen promemorian, jonka Arvo Linturi osuustoiminnalliseen rakentamiseen on laatinut minun promemorian johdosta.” Hakan perustamisvaiheen papereista löytyy Harvian Polemiikki oli kovaa. Asuntohypoteekkipankin päiväämätön laaja muistio, joka ilmeisesti on kesältä johtaja Linturi vastusti jyrkästi Harvian luonnostele- 1937 ja toimitettu Tannerille ja muillekin asuntokysy- maa osuustoimintavaihtoehtoa asuntokysymyksen rat- myksessä vaikuttaville avainhahmoille. kaisussa. Harvia selitti muistiossaan Tukholman, Oslon ja Linturi katsoi vastamuistiossaan, että rakentamisen Kööpenhaminan sosiaalisen asuntotuotannon organi- hulluista vuosista ja niiden jälkeisestä talouspulasta sointia, mutta päätyi siihen, että mikään niiden tarjo- pystyttäisiin kyllä jotakin oppimaan. Sitä, että Harvian ama malli ei sellaisenaan soveltuisi Helsinkiin. järjestelmässä asukas ei saisi vapaasti myydä asunto- Uutta asunnontarvitsijoiden säästökassaa asunto- aan, Linturi paheksui syvästi. ”Yksityinen kiskominen jen rahoitukseen Harvia ei halunnut, osin peläten ole- korvattaisiin verottamalla asuntoyhtiöiden osakkaita massa olevien rahalaitosten reaktioita. Ratkaisun hän yleishyödyllisiksi katsottuihin tarkoituksiin.” löysi kulutusosuuskunnista. Hän muisti, että ”esim. Linturin mielestä olisi viisaampaa etsiä asunto- Elannon säännöissä on mainittu asuntojen hankkimi- osakeyhtiöiden perustamiseen yhteistyötä luotonanta- nen jäsenistölle osuuskunnan tehtävänä”. Myös Hel- jien kanssa, sillä siinä vallitsisi ”etujenyhteys”. ”Ny- singin Osuuskauppa voisi hänen mielestään mainiosti kyinen rahanrunsaus vaikuttaa, että kauppapankkien olla vastaavissa pyrinnöissä mukana, vaikkakin muis- on täytynyt kärsiä sijoitusvaikeuksista.” tiossa mainittu ensimmäinen työnimi yritykselle oli Asuntotuotannon lisäämisen ja monipuolistami- Elannon asunto-osuuskunta EAO. sen tarpeesta sinänsä Linturi oli samaa mieltä Harvian Harvia kiitteli kulutusosuuskuntien luotettavuut- kanssa. ta yleisön keskuudessa etenkin verrattuna asunto-osa- keyhtiöiden maineeseen, jonka väärinkäytökset olivat Elannolle eniten Hakan osuuksia, pilanneet. Asuntoreformiyhdistykselle yksi osuus Asunto-osuuskunta valmistelisi rakennushankkeet Epäilijöistä huolimatta asunto-osuuskunnan sääntöjen ja rakentaisi talot, joista muodostettaisiin uudenlaisia ja perustettavien asunto-osakeyhtiöiden mallisääntö- asunto-osakeyhtiöitä. Kaiken spekulaation välttämisek- jen sorvaaminen eteni. Asuntohypoteekkipankin Lin- si sovellettaisiin tiukkoja tuotto- ja luovutusrajoituksia. turi kirjelmöi edelleen keväällä 1938 kriittisesti. Hän Rahoitus pitäisi järjestää niin, että asunnontarvitsijan piti osakeyhtiötä soveliaampana mallina uudelle yri- sijoitus olisi vain 15 prosenttia asunnon kokonaiskus- tykselle ja painotti myös yksityisen yritteliäisyyden tannuksista. Esityksessä on nähtävissä selviä yhtymä- roolia asuntorakentamisessa. kohtia nykyisiin asumisoikeusasuntoihin. Linturi piti ”erinomaisen suotavana” sitä, että Elokuussa 1937 Harvia viestitti ministeri Tanne- osuustoimintarakentamisen rinnalle ”syntyisi myös rille valtioneuvostoon: ”Pyydän saada lähettää nähtä- puhtaalle yksityisyritteliäisyydelle perustuva kilpaile- väksi ja, jos mahdollista ennen tapaamistamme, luet- va liike, koska vasta sitten tulisi kontrolloiduksi, että

93 kummallakin puolella käytetään loppuun saakka hy- Haka neuvotteli Olympiakylän teosta väksi ne mahdollisuudet joita meillä on olemassa hal- jo ennen virallista perustamistaan vempaan asuntotuotantoon”. Hakan synty toteutti yhdistyksessä vuosia itäneet ajatuk- Itse asiassa kilpailevan yleishyödyllisen asuntora- set yleishyödyllisestä asuntotuotannon organisaatiomal- kennuttajan perustaminen oli jo valmisteilla. Raken- lista. Hakan avulla päästiin myös rakentamaan yhdistyk- nusyrityksistä lähtenyt aloite tuli johtamaan Sosiaali- sen arkkitehtisiiven uusien funktionalististen ihanteiden nen asuntotuotanto OY:n eli Saton perustamiseen. mukaista asutusta. Käpylän Olympiakylän synty näet Haka-hanke oli kuitenkin saanut muodon, joka jo- liittyy kiinteästi Hakan perustamisvaiheisiin. tenkuten kävi tarpeellisille intressipiireille. Asuntore- Jo ennen kuin Haka oli muodollisesti loppuun formiyhdistyksen kokouksessa huhtikuun lopulla 1938 saakka perustettu, yritys kävi kaupungin ja XII Olym- Harvia selosti ehdotustaan. ”Selostus aiheutti vilkkaan pia Helsinki 1940 ry:n kanssa neuvotteluja Käpylään keskustelun johon ottivat osaa alustajan lisäksi tohto- rakennettavasta asuntoalueesta. Elokuussa 1938 Ha- ri Helo, pankinjohtaja Linturi, johtaja Raittinen sekä kan johtokunta pyysi arkkitehdeiltä Alvar Aalto, Hil- arkkitehdit Aalto ja Gripenberg. Kaikki kannattivat ding Ekelund, Kaj Englund, Georg Jägerroos ja Martti ehdotuksen toteuttamista, eroavia mielipiteitä esiintyi Välikangas yhteistä ehdotusta Olympiakylän asema- ainoastaan eräisiin yksityiskohtiin nähden.” kaavaksi ja yleissuunnitelmaksi. Tohtori Johan Helo oli Helsingin kaupungin so- Heidän suunnitelmansa mukaan asuntoja raken- siaalidemokraattinen rahatoimenjohtaja. Hän ja hä- nettaisiin vähävaraisia perheitä ajatellen. ”Ainoas- nen kollegansa kaupungin kiinteistötoimenjohtaja, taan pienet ja osittain minimikokoa olevat huoneistot Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen kuuluva Erik von voivat tulla kysymykseen ja on ne suunniteltava mah- Frenckell oli hyväksytty Asuntoreformiyhdistyksen dollisimman taloudellisesti määrätyistä käytännölli- uusiksi jäseniksi samassa kokouksessa. Yhdistyksen sistä, terveydellisistä ja inhimillisistä vaatimuksista ja kaupunginhallinnon yhteys vahvistui entisestään. tinkimättä.” Asuntotyyppejä oli vähän, standardointia Haka perustettiin 20. syyskuuta 1938. Perusta- suosittiin, ja varustuksessa oltiin hyvin kohtuullisia. misvaiheen jäseniä olivat Osuusliike Elanto, Osuus- Esimerkiksi keittiöissä ”jäähdytyskaapit eivät tieten- tukkukauppa, Kulutusosuuskuntien keskusliitto, kään kustannussyistä voi tulla kysymykseen”. Kansa-vakuutusyhtiöt, Asuntohypoteekkipankki, So- Yleissuunnitteluvaiheessa keksittiin teknisenä sialipoliittinen yhdistys ja Asuntoreformiyhdistys. uutuutena alueen yhteinen lämpökeskus. Se oli kau- Elannolla oli suurin määrä osuuksia, 300 kappaletta. kolämmön esiaste. Laitoksen ajateltiin voivan tuottaa Asuntoreformiyhdistyksellä oli yksi Hakan osuus. Sym- samalla myös taloissa tarvittavan sähkön, mutta kau- bolinen vastavuoroisuus toteutui siinä, että Haka liittyi punginhallitus ei tätä lisäystä hyväksynyt. varsin pian Asuntoreformiyhdistykseen yhteisöjäsenenä. Olympiakylän lopullisten piirustusten laatiminen Yrjö Harviasta tuli Hakan hallintoneuvoston pu- annettiin Ekelundin ja Välikankaan tehtäväksi. Ensim- heenjohtaja. Asuntoreformiyhdistyksen aktiiveista mäisissä rakennuksissa huoneistot olivat kahta tyyppiä, hallintoneuvoston jäseniin kuului Gunnar Modeen ja toinen oli 52- ja toinen 60,5-neliöinen. Talojen runkosy- yrityksen johtokuntaan Hilding Ekelund. vyys oli 10,5 metriä, ja huoneistot ulottuivat läpi talon.

94 Olympiakylän rakentajia ryhmäkuvassa. Mestarit erottuvat solmiokaulaisina. Naisille oli töitä etenkin muurarin apulaisina. Kuva Haka 50-vuotiskirja.

Olympiakylästä tuli Suomen oloissa siihen mennes- ruutettiin. Suomi joutui sodan pyörteisiin marraskuun sä suurin yhtenäisten suunnitelmien mukaan raken- lopulla, kun talvisota puhkesi. nettu asuinalue. Rakennustapa oli avoin ja luontoon Helsinki oli pari vuotta valmistautunut Olympia- sopeutettu. Se oli vastakohta perinteisen kaupunkira- laisiin muun muassa rakentamalla hienoja urheilu- kentamisen suljetuille kortteleille. paikkoja. Kisojen peruuntuminen oli suuri pettymys, mutta maailmanpoliittisen tilanteen takia muunlainen Asumaan pääsi 15 prosentin sijoituksella, päätös ei ollut mahdollinen. Se ymmärrettiin. Olym- jälleenluovutusta säännösteltiin piakylä ei päässyt toteuttamaan nimensä mukaista en- Varsinainen rakentaminen Olympiakylässä aloitettiin simmäistä tehtävää eli urheilijoiden majoittamista. tammikuussa 1939. Vuoden 1952 Helsingin kisoihin rakennettiin tähän Toinen maailmansota alkoi saman vuoden syys- alkutarkoitukseen Kisakylä Olympiakylän naapuriin kuussa, ja Helsingin vuoden 1940 olympialaiset pe- Koskelantien eteläpuolelle.

95 Saton ensimmäinen rakennuskohde valmistui Helsingin Käpylään 1941–42. Taloissa oli 170 asuntoa. Kuva Pertti Ingervo, Saton arkisto.

96 Olympiakylän ensimmäiset rakennukset valmis- käyk­siä”, joita oli esiintynyt muun muassa Asunto- tuivat 1940. Sota aiheutti viivytyksiä ja viimeinen talo kiinteistölehdessä ja Rakennustaito-lehdessä. oli muuttokunnossa vasta 1946. Siihen mennessä oli Se, minkä Haka koki ”vastustukseksi” ja ” ilkeä- saatu aikaan liki 900 huoneistoa. mielisyydeksi” johtui paljolti arvioista ja peloista, että Olympiakylästä tuli funktionalistisen asuntosuun- vain rajoitetun voiton hyväksyvä osuustoiminnallinen nittelun merkkiteos, joka on säilyttänyt asemansa elä- rakentaja kaventaa rakennusalan yksityisten yritysten vänä ja arvostettuna alueena. leipää. Sosiaalisen reformin kannalta Olympiakylän suu- Kilpailijat olivat siis asialla. Rakennusliikkeet oli- ri saavutus oli se, että asukkaat pääsivät omaan ko- vat huomanneet, että yleishyödyllisyys nosti aatteena tiin kiinni 15 prosentin maksulla. Asuntoyhtiömuoto päätään asuntotuotannossa. Rakennusliikkeet eivät oli käytössä, mutta kun toissijainen laina saatiin Hel- tässä kehityksessä halunneet jäädä muiden vietäviksi. singin kaupungin yleishyödylliseen rakennustoimin- Rakennusteollisuuksien Keskusvaltuuston ko­ taan tarkoitetuista varoista, oli asunnon luovutuksessa kouksessa tammikuussa 1937 Helsingissä käsiteltiin rajoituksia keinottelun ehkäisemiseksi. Vapaata omis- ”yksityisyritteliäisyyden pohjalta maassamme harjoi- tusoikeutta rajoitti muun muassa velvoite asua itse tettavaa asuntotuotantoa yleispoliittisesta näkökul- asunnossa. Jos osakas muutti pois, asunto oli myytävä masta”. yhtiön kautta ja myyntihinnan oli vastattava alkupe- ”Tilaisuudessa todettiin miten erityisesti muissa räistä ostohintaa lisättynä mahdollisilla parannustöi- Pohjoismaissa julkinen valta oli sosiaalipoliittisista den kustannuksilla. Taloyhtiöiden johtokunnissa oli syistä ruvennut kiinnittämään huomiota asuntotuotan- Hakan edustaja joka valvoi sääntöjen noudattamista. toa elvyttäviin tukitoimiin”, kertoo Sato-yhtymän his- Rakentamisen ensimmäisenä vuonna kaupungin toriikki yrityksen esivaiheista. lainoitus takelteli syistä, jotka Hakan omasta mielestä Tuossa rakentajien kokouksessa tehtiin ehdotus ”pe- olivat pieniä muotoseikkoja. Talojen yhtiöjärjestyksiä rustaa yksityisyrittäjien kesken sellainen valtakunnalli- piti muuttaa ennen kuin lainaa alkoi hellitä, ja rahan- nen yhtymä, joka voisi saada valtion ja kuntien kanna- tulo ei pysynyt rakennustöiden etenemisen tahdissa. tusta ja tukea”. Kokouksen osanottajat tiesivät hyvin, mitä vastaavaa oli meneillään Asuntoreformiyhdistyk- Rakennusteollisuus halusi sen ja Elannon rintamalla. Hakalle kilpailijan Sato-yhtymän perustamisajatuksesta tuli kuiten- Hakan ensimmäisen täyden toimintavuoden 1939 vuo- kin totta vasta vajaat neljä vuotta myöhemmin, talvi- sikertomus tulkitsi uuden yrityksen kohdanneen myös sodan jälkeen. Välissä oli valtion asuntopolitiikkakin pahansuopaisuutta: ”Ne hyökkäykset, jotka vastusta- osoittanut elonmerkkejä, sillä vuonna 1939 kaupun- jien taholta on tehty Hakan yleishyödyllistä toimintaa kien asuntokomitea oli esittänyt valtion lainoitusta ja vastaan, eivät näytä olleen kokonaan vaikuttamatta perheenasuntoavustuksia suurperheisille, nykyisen kaupungin suhtautumiseen sen Hakalle osoittamasta asumistuen edeltäjää. Esitysten perustelut olivat ensi suosiollisesta mielenkiinnosta huolimatta.” sijassa väestöpoliittiset. Kertomuksessa valitettiin ”ilkeämielisiä hyök­­­­

97 Asuntoreformisti Yrjö Similä nusaineteollisuuden, rakennusainekaupan ja raken- oli Sato-liikkeen isä nusalan yrittäjät sekä eräät vakuutuslaitokset. Talvisodan jälkeen tekemätöntä työtä oli valtavasti Yhtiöjärjestys määritti yrityksen tehtävän: ”Yhtiön muun muassa sodan tuhojen korjaamisessa ja siirto- tarkoituksena on yhteistoiminnassa valtion ja kuntain väen asuttamisessa. Rakennustoiminta oli kuitenkin viranomaisten kanssa harjoittaa sosiaalista asuntotuo- suurissa vaikeuksissa ja alamaissa. Massatyöttömyys tantotoimintaa vähävaraisten ja eritoten suuriperheisten uhkasi alaa. Isänmaallisten velvollisuuksien lisäksi asunnontarvitsijain asunnontarpeen tyydyttämiseksi.” yksityiset rakennusliikkeet ajattelivat tässä tilantees- Saton ensimmäinen hanke oli nimeltään Asunto Oy sa oman liiketoimintansa tulevaisuutta. Sato N:o 1, johon tuli 170 huoneistoa. Se rakennettiin ”Silloisissa poliittisissa oloissa oli myös niitä, jot- Käpylään Mäkelänkadun, Pohjolankadun, Kalervon- ka vaativat, että lähinnä valtion ja kuntien oli hoidetta- kadun ja Väinölänkadun rajaamalle alueelle 1941–42. va koko valtion tukema rakentaminen”, on muistellut Suunnitelman hiontavaiheessa Saton johtoa kävi Sak- ekonomi, rakennusmestari Martti Sorvari Sosiaalisen sassa opintomatkalla perehtymässä niihin toimiin, joi- Asuntotuotanto Oy:n eli Saton perustamisvaiheita. hin siellä oli ryhdytty ”varsinkin vähävaraisten suuri- Rakennusteollisuuksien Keskusvaltuusto lähet- perheisten asuntokysymyksen edistämiseksi”. ti delegaation kulkulaitosministerin ja Helsingin kau- On erikoista, miten paljon yleishyödyllisen ra- punginjohtajan pakeille ilmoittamaan, että raken- kentamisen pioneeritöitä keskittyi Käpylään, kun ai- nusalan yksityisyrittäjät ovat valmiit yhteistoimin van Kansanasuntojen Puu-Käpylän naapuriin nousi- edistämään yleishyödyllistä rakennustuotantoa. vat sekä Hakan Olympiakylä että Saton ensimmäinen Lähetystöön kuuluivat muun muassa diplomi-in- rakennusryhmä. sinööri Paavo Kyrenius, joka oli muutamaa vuot- Saton perustamisen henkinen isä oli raatimies ta aiemmin esitelmöinyt Asuntoreformiyhdistyksessä Yrjö Similä. Yhtiön ensimmäiseksi toimitusjohtajak- asuntokysymyksen kokonaisratkaisusta, sekä raati- si valittiin teknologian tohtori, arkkitehti Ole Gripen- mies, rakennusmestari Yrjö Similä, joka oli yhdistyk- berg, joka oli hänkin ollut vahvasti mukana Asuntore- sen pitkäaikaista ydinjoukkoa. formiyhdistyksen toiminnassa. Siellä olivat yhteyksiä Valtioneuvosto lupasi suhtautua rakentajien yhtiö- luoneet ja virikkeitä saaneet Saton ensimmäisen halli- hankkeeseen suopeasti, mikäli yrityksen säännöissä tuksen jäsenistä ainakin Paavo Kyrenius ja Arvo Lin- selvästi määriteltäisiin yleishyödyllisen rakennustoi- turi sekä hallintoneuvostosta Erik von Frenckell. minnan päämäärät ja osingonjako rajoitettaisiin vii- teen prosenttiin. Hakalle ja Satolle vauhdikkaasti Perusteilla oli rakennuttajaorganisaatio. Raken- sisaryrityksiä maakuntakaupunkeihin nusliikkeet olivat valmiit lähtemään rakennuttajan Lokakuussa 1940 Similä matkusti Tampereelle ja osakkaiksi, osin valvomaan sitä, että niiden kesken esiintyi asiantuntijana yrittäjäpiirien kokouksessa urakoiden jaossa toimisi vapaa kilpailu. Kaup­paseurassa. Perusteilla oli Tampereen Sosiaali- Syyskuussa 1940 Sosiaalinen Asuntotuotanto Oy nen Asuntotuotanto Tasa OY, joka oli sikäläinen vasti- perustettiin. Osakkeita merkitsivät ensi sijassa raken- ne helsinkiläiselle Satolle.

98 Tampereella rakennuttaminen alkoi käytännössä sa- Armeija sulki Asunto 39 -näyttelyn maan aikaan kuin Helsingissä. Tasan ensimmäinen han- neljän päivän aukiolon jälkeen ke, Asunto Oy Salhojankadun Tasan, nykyisen Asunto Asuntoreformiyhdistys ryhtyi Arkkitehtiliiton ja Ko- Oy Nyyrikin neljän talon ryhmä tehtiin 1941-42. ristetaiteilijain liitto Ornamon kanssa 1938 puuhaa- Tampereen jälkeen Sato-malli levisi Vaasaan, Tor- maan asuntonäyttelyä, joka sitten toteutuikin Mes- nioon, Toijalaan ja Lohjalle. 1949 syntyi yhdistys ni- suhallissa syksyllä 1939. Näyttelyn komissaari oli meltä Sosiaalisten Asuntotuotanto-osakeyhtiöiden arkkitehti Kaj Englund. Yhdistys Keskus-Sato, joka vauhditti valtakunnallis- ”Näyttelyn menestys oli levottomiin poliittisiin ai- tumista. Vuoteen 1952 mennessä Sato-yhtiöt perus- koihin nähden yllättävä. Ensimmäisenä kokonaise- tettiin Turkuun, Raumalle, Jyväskylään, Kokkolaan, na näyttelypäivänä lyötiin yleisöennätys, 11 000 hen- Ouluun, Mikkeliin, Riihimäelle, Kemiin, Poriin, Kuo- keä”, kirjoitti Arkkitehti-lehti. pioon, Joensuuhun, Kajaaniin, Kouvolaan ja Lahteen. ”Sitä valitettavampaa on että jo neljäntenä päivä- Tähän innostukseen tietysti vaikutti valtion asuntora- nä Messuhalli pakko-otettiin sotilaallisiin tarkoituk- hoituksen kehitys, Aravan perustaminen 1949. siin ja näyttely suljettiin. Kun tämä suuria henkisiä Haka-aate levisi vastaavaan tapaan kuin Sato. ja taloudellisia ponnistuksia vaatinut näyttely näin ei Tampereen Hakasta tuli toimintatavaltaan saman- päässyt puhumaan niille valtaville joukoille, joille se lainen kuin helsinkiläinen Haka, eli se rakensi itse. oli tarkoitettu, ei voi muuta kuin hartaasti toivoa, että Muut Hakat syntyivät asuntohankintayhtiöiksi tai ra- heti tilaisuuden tullen näyttely uudelleen pystytettäi- kennuttajiksi, siis siinä suhteessa Sato-yhtiöiden ta- siin”, lehti jatkoi. paisiksi. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto levitti aja- Toive toteutuikin seuraavana vuonna talvisodan tusta, ja Haka-osuuskuntia syntyi kymmenittäin. jälkeisen rauhanjakson aikana. ”Asuntonäyttely 40” Ensimmäisenä perustettiin Kemin Haka. Siitä tuli pidettiin ”muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti uu- vanhin haara leirissä, joka myöhemmin tuli tunnetuksi delleen järjestettynä syyskuun lopulta alkaen yhdessä YH-rakennuttajina. Kemin Hakasta voi laskea histori- rakennusmessujen kanssa”. Asuntoreformiyhdistystä ansa alun YH Suomi Oy, joka vuonna 2008 muutti ni- edustivat näyttelytoimikunnassa tällä uusintakierrok- mensä Avaraksi. sellakin Yrjö Harvia, Gunnar Modeen ja Alvar Aalto. Ensimmäisestä Haka-osuuskunnasta eli Helsingin Arkkitehti-lehti sanoi jo vuoden 1939 versiosta, Hakasta puolestaan versoi aikanaan Valtakunnallinen että ”kyseessä oli populaari asuntokulttuurin suur- vuokratalo-osuuskunta VVO, josta kehittyi vuokrata- näyttely, jossa kirpeästi paljastettiin pahimpia epä- lojen omistajana Suomen toiseksi suurin Helsingin kohtia, todettiin asumisen monessa kohdin olevan kaupungin jälkeen. suorastaan alkeellisella tasolla, mutta myös johdon- Voidaan perustellusti väittää, että 2000-luvun so- mukaisesti asunnon sosialisista, fysiologista ja psyko- siaalisen eli yleishyödyllisen asuntotuotannon toimi- logisista edellytyksistä lähtien osoitettiin, miten pää- jat kantavat erittäin laajasti Asuntoreformiyhdistyk- periaatteet olisi järjestettävä asunnon sijoituksessa, sen perintöä. suunnittelussa, toteuttamisessa ja viimeistelyssä”.

99 Lokakuussa 1939 asuntonäyttely Messuhallissa sai julkisuudessa laajaa huomiota. Avajaisten kutsuvierasjoukko oli mahdollisimman arvovaltainen. Pettymys oli suuri, kun näyttely oli muutaman päivän aukiolon jälkeen suljettava armeijan tarpeiden vuoksi.

100 Esillä oli Ruotsista ”lähinnä vähävaraisten mo- Sodan aiheuttamat jälleenrakennustehtävät olivat nilapsisten perheiden asuntokysymystä selvittävä 4 vahvasti esillä. Talvisodan evakot oli asutettava. huoneen ja keittiön huoneisto”. Myös Virosta, Norjas- Alustajista arkkitehti Jorma Järvi esitteli Puutalo ta ja Tanskasta oli osastot. Haka osallistui Messuhal- Osakeyhtiön tyyppiratkaisuja. Hän kertoi, että useis- lin näyttelyyn esittelemällä normaalikoossa Olympia- sa tehtaissa on suunnitteilla siirtyminen liimaamiseen kylän kolmen huoneen asunnon kalustettuna. lamellien valmistuksessa naulaamisen sijasta. Niin Arkkitehti-lehti totesi, että ”näyttelyn tarkoitukse- ikään täysautomaattisten koneistojen hankintaa poh- na ei ollut jäädä yksinäiseksi ilmiöksi, vaan panna alul- dittiin. le voimakas asuntokulttuurin kehittäminen, olla yhtenä Sementtiyhdistyksen Aulis Junttila puhui beto- vaiheena, tavoitteena siinä tulevaisuuteen tähtäävässä nitiilen puolesta, ja Tiiliteollisuuden Väinö Hintikka työssä, joka tarkoittaa sosialisten olojen konkreettista kiitteli tiilitalon ominaisuuksia. parantamista ja inhimillisen elämän jalostamista”. Ar- ”Varjokuvin valaistut alustukset aiheuttivat vilk- tikkelin loppuun kirjoittajaksi oli merkitty nimikirjai- kaan keskustelun”, pöytäkirja kertoo. ”Keskustelussa met a.e. tarkoittaen ilmeisesti arkkitehti Aarne Erviä, alleviivattiin erityisesti, että lähivuosien jälleenraken- joka kuului näyttelytoimikuntaan. nustehtävien aiheuttamassa laajassa omakotiraken- nustoiminnassa on rakennusaineiden valinta suoritet- Yhdistys pohti 1941 omakotityyppejä tava ennakkoluulottomasti ja erityisesti silmälläpitäen ja uinahti sitten yli 20 vuodeksi turhien kuljetusten välttämistä.” ”Betonitiilitehtaan Asuntoreformiyhdistyksen toiminta vuoden 1940 viereen ei pidä kuljettaa puutaloa, eikä punatiiliä kes- poikkeusoloissa jäi pelkkään näyttelyyn. ”Yhdistyk- kelle korpea.” sen kokouksia ei ole pidetty, eikä jäsenmaksuja ke- ”Niin ikään alleviivattiin, että omakotitoimintaa ei rätty”, vuosikertomus toteaa. saisi supistaa vain heikoimmassa taloudellisessa ase- Yhdistyksen uudeksi sihteeriksi oli jo vuonna 1939 massa olevaan väestönosaan, vaan olisi myös keski- valittu lakitieteen kandidaatti Aarre Simonen, joka luokan omakotipyrkimystä sopivin keinoin tuettava.” kuitenkin pystyi ottamaan tehtävän vastaan vasta vuo- Pöytäkirjan lopussa on sihteerin allekirjoitus: Va- den 1941 alussa. On todennäköistä, että hän oli Harvi- kuudeksi: A. Simonen. an tehtävään keksimä, sillä Simosen varhainen ura en- Asuntoreformiyhdistyksen jäsenmäärä oli karttu- nen poliitikko-, ministeri- ja pankinjohtajavuosia vei nut, mutta toiminta lakkasi. Taidehallin tilaisuudesta hänet Kaupunkiliittoon, missä Harvia vaikutti. ei ollut kuin kolmisen kuukautta jatkosodan alkuun. Maaliskuussa 1941 järjesti yhdistys Helsingin Tai- Kevään 1941 jälkeen seuraava yhdistyksen pöytäkirja dehallissa esitelmä- ja keskustelutilaisuuden. Teemak- kirjoitettiin vasta yli 20 vuoden kuluttua. si oli annettu ”uusimpien omakotityyppien esittely ja arvostelu”. Paikalla oli yli sata yhdistyksen jäsentä ja muuta asianharrastajaa. Kokouksessa yhdistykseen il- moittautui 29 uutta jäsentä.

101 Sodanjälkeistä pika-asutusta varten rakennettuja Maunulan Puistotaloja Metsäpurontien varressa. Kuva Eino Heinonen, HKM.

102 JÄLLEENRAKENNUKSESSA YHDISTYS NUKKUI MUTTA HERÄSI ”SUUREEN MUUTTOON”

Vielä 1950 Helsingissä oli tuhatkunta henkeä majoitettuna pommisuojiin.

Asevelitalo vuodelta 1943, arkkitehdit Aarne Hytönen, Yrjö Linde- green ja Olli Pöyry.

103 Rintamamiehet rakensivat omakotitaloja tyyppipiirustusten mukaan muun muassa Helsingin Länsi-Pakilaan Kyläkunnantielle. Kuva on 1970-luvun alusta, joten pensasaidat ja omenapuut ovat ehtineet komistua. Kuva S. Valanto, HKM.

104 oisen maailmansodan seurauksena Suomel- tu maanhankintalain muutos, Lex Raatikainen, jonka la oli asutettavanaan yli 400 000 hengen siir- mukaan maapala voitiin korvata myös asunto-osak- toväki. Luovutetuille alueille jäi tai tuhoutui keella. 120T 000 asuntoa, kymmenesosa maan koko silloises- Maatalouteen tukeutunut asutustoiminta hidas- ta asuntokannasta. ti kaupungistumista, mutta ei pystynyt sitä pysäyttä- Jatkosodan jälkeen säädettiin maanhankintalaki, mään. Kun vuonna 1940 suomalaisista 27 prosenttia joka tuli voimaan huhtikuussa 1945. Asuntopolitiik- oli asunut kaupungeissa, oli osuus vuonna 1950 ko- ka oli alkuun ennen muuta asutuspolitiikkaa. Maan- honnut 32 prosenttiin. Tuntuvin asuntopolitiikan il- saantiin oikeutetuiksi katsottiin 46 000 siirtoväkeen mentymä, joka kohdistui kaupunkilaisiin, oli vuok- kuuluvaa, 12 000 sotainvalidia, sotaleskeä ja -orpoa rasäännöstely. Se lieveni asteittain, mutta jatkui ja 62 000 perheellistä rintamamiestä. Maanhankinta- Helsingissä, Turussa ja Tampereella vuoden 1956 lain perusteella muodostettiin yhteensä 94 000 tilaa. loppuun saakka. Asutustoiminnan ja maanlunastuksen hoitami- Asumisväljyys oli vuoden 1950 Suomessa ja sa- seen polkaistiin organisaatio, jossa oli kaikkiaan vä- moin esimerkiksi Helsingissä noin 13 neliömetriä keä 3 000 henkeä. Kärjessä oli maatalousministeri- henkeä kohti. Tuolloin ahtaasti asui yli puolet kau- ön asutusasiainosasto johtajanaan Veikko Vennamo. punkilaisista, kun rajaksi otetaan se, että asukkaita Eri puolille maata perustettiin liki 150 maanottolau- on enemmän kuin yksi huonetta kohti keittiö mukaan takuntaa. lukien. Maanhankintalaki oli kaavamaisuudessaan vaikea Sotien jälkeen asumisolojen äärilaidat olivat erit- sovellettava esimerkiksi Helsingille. Sillä oli kyllä täin kaukana toisistaan. Vielä 1950 Helsingissä tu- raakamaata runsaasti omistuksessaan, mutta omako- hatkunta henkeä eli majoittuneena pommisuojiin. titontteja olisi ollut mahdoton osoittaa kaikille maan- Jälleenrakennus ja sotakorvaukset työllistivät saantiin oikeutetuille. Heitä oli kaupungissa 11 000. 1940-luvun lopun Suomen. Tekemätöntä työtä oli lii- Helsingin ahdinkoa helpotti vuonna 1949 vahvistet- kaakin, talous oli tiukalla.

105 Raatimies Yrjö Similä

Yrjö Similä toimi 30 vuotta Helsingin maistraatissa kunnallisraatimiehenä, ja raa- timies oli hänen itsestään käyttämä titteli, vaikka valinnanvaraa olisi ollut vaikka kuinka. Similä oli näet harvinaisen monipuolinen yhteiskunnallinen ja taloudelli- nen vaikuttaja. Similän merkittävin pitkä linja oli rakennusalalla, johon toiminta Asuntorefor- miyhdistyksessäkin liittyi. Hän kirjoitti alalta monia kirjoja ja teki ison työn esimer- kiksi pohjoismaisten rakennuspäivien järjestelyissä. Yleishyödylliseen asuntotuotan- toon Similä jätti pysyvän merkkinsä Sato-järjestön perustajana. Kuva Nyblin, MV. Similä syntyi Oulussa 1884 monilapsiseen perheeseen. Velisarjaan kuuluivat huomattavat musiikkimiehet Aapo ja Martti Similä. Yrjökin liittyi lukuisiin kuoroi- hin ja taisi luutun ja haitarin soiton. Yrjö Similä opiskeli rakennusmestariksi Oulun teollisuuskoulussa. Ensimmäi- nen kosketus Helsinkiin oli, kun hän harjoittelijana pääsi vesihiertämään Nikolain- kirkon sisäpuolista keskikupolia: ”Milloinkaan aikaisemmin tai myöhemmin en ole tuntenut itseäni niin vähäpätöiseksi maan matoseksi”, hän on muistellut. Similä toimi rakennusalan työnantajaliittojen asiamiehenä ja toimittajana ja Rakennusmestariliiton toiminnanjohtajana. Hän oli perustamassa vakuutusyhtiö Louhea ja oli sen toimitusjohtaja peräti 38 vuotta. Helsingin Suomalaisen Säästö- pankin hallituksessa hän vaikutti pitkään. Similä oli autoilun varhainen puolestapuhuja, Autoklubin johtavia luottamus- henkilöitä ja pohjoismaisen yhteistyön edusmies tälläkin alalla. Autoilun ja rakenta- misen välillä tietysti oli se kytkentä, että Similä kannusti tieolojen kohentamiseen. Rauta- ja rakennustarvikekauppa Oy Renlund Ab:n toiminnassa hän oli muka- na hallituksen puheenjohtajana ja myös omistajana. Kun Osuusliikkeiden tukku- kauppa OTK tarjoutui ostamaan Renlundin, Similäkin myi osakkeensa ja vaurastui huomattavasti. Vuonna Yrjö Similä ja hänen vaimonsa Fanny lahjoittivat omaisuu- destaan 50 miljoonaa markkaa nimikkorahastoksi Suomen Kulttuurirahaston yh- teyteen. Similöiden rahaston tarkoitus oli tukea ravintofysiologista tutkimusta. Lahjoituksen taustalla oli yhtäältä se, että 1930-luvulla Yrjö Similä oli kärsi- nyt liikalihavuudesta. ja toisaalta se, että Similä ja Kulttuurirahaston yliasiamies L. A. Puntila olivat tutustuneet huvilanaapureina. Terveellinen ravitsemus oli Simi- lälle niin tärkeä, että hän oli laihdutettuaan ja lopetettuaan tupakanpolton perusta- nut Lihavuuden vastustamisyhdistyksen. Yrjö Similä kuoli 77-vuotiaana Helsingissä 1961.

106 Helsingin alueliitos ja tyyppitalot pitalojen suunnittelun A. Ahlström Oy:lle. Tällä linjal- työllistivät vanhaa jäsenjoukkoa la oli huomattava merkitys sodan jälkeisinä vuosina, Asuntoreformiyhdistystä ei järjestönä jälleenraken- jonka asuntorakentamisen symboliksi nousi puolitois- nustalkoissa nähty. Miksi? takerroksinen rintamamiestalo. Ehkä pohdiskelevaan, ammattikuntarajat ylittävään Puutaloja tuli Ruotsistakin, mutta niiden suunnit- asuntopolitiikan tekoon ei pakottavan kiireen keskellä telussa ahersivat kotimaassa monet eturivin arkkiteh- ollut aikaa. Asutustoiminta valtakunnallisen asuntopo- dit, joista taas hyvin monet olivat Asuntoreformiyhdis- litiikan pääsuuntana oli kaukana siitä, mitä Asuntore- tykseen 1930-luvulla liittyneitä. Jotkut kuten Aarne formiyhdistys 1930-luvulla oli ehtinyt pohjustaa. Ehkä Ervi ja Viljo Revell olivat työskennelleet Aallon toi- yhdistykseltä myös puuttui kokoava voima. mistossa. Yrjö Harvian suurtyö oli mietintö Helsingin suu- Aallon funktionalismin hengessä korostama stan- resta alueliitoksesta. Hän oli aloittanut selvitystyön dardointi pääsi omakotirakentamisessa ja teollisessa jo 1928, mutta erinäisten lausuntokierrosten lisäk- puutalotuotannossa oikeuksiinsa. si poikkeusolot viivyttivät päätöksentekoa. Vuonna Sodan aiheuttamassa materiaalipulassa helpoimmin 1946 Helsinki sitten sai hallinnolliseen alueeseensa oli saavilla puuta. Se luontui hyvin etenkin maaseudul- 130 neliökilometriä uutta maa-alaa. Haagan kauppala le, missä asuntotuotannon painopiste säilyi yli 1950-lu- sekä Huopalahden, Kulosaaren ja Oulunkylän kunnat vun puolivälin. liitettiin kokonaan pääkaupunkiin ja lisäksi tuli laajo- Kaupungeissa Asuntoreformiyhdistyksestä voimaa ja alueita Helsingin maalaiskunnasta. saaneista versoista varustautuivat kerrostalotuotan- Harvia ehti nähdä valmistelemansa liitoksen toteu- toon Helsingissä Haka ja Sato ja niiden sisaryritykset tuvan, mutta hän kuoli jo seuraavana vuonna, 1947. monissa muissa kaupungeissa ja asutuskeskuksissa. Asuntoreformiyhdistyksen pitkäaikainen keskushenki- Sato pääsi jatkamaan yleishyödyllistä työtään Käpy- lö oli poissa. län jälkeen muun muassa Arabiassa, Haka puolestaan Ikämies oli sotien jälkeisinä vuosina myös yhdis- suurella tontilla Hämeentien ja Mäkelänkadun kul- tyksen perustajajoukkoon kuulunut Birger Brunila. massa. Hän jäi Helsingin asemakaavaosaston johtajan pai- kalta eläkkeelle 1949. Kaupungin asemakaava-arkki- Väestöliitto otti roolin tehdillä Hilding Ekelundilla oli kädet enemmän kuin asuntopolitiikan aloitteentekijänä täynnä työtä muun muassa liitosalueiden suunnitte- Väestöpolitiikka oli esiintynyt jo maailmansotien väli- lussa; hän oli jälleenrakennuskauden asuinaluesuun- sessä Suomessa yhtenä asuntokysymyksen taustavai- nittelun dynamo. Hänen alueistaan ja myös monista kuttimena. Kansan elinvoima haluttiin taata väkilu- rakennuksistaan hienoimpia tuon ajan esimerkkejä on vun kasvulla. Lapset laskettiin rikkaudeksi. Maunula. Toisen maailmansodan aikana tämä ajatussuunta Alvar Aallon kansainvälinen arkkitehtiura oli ko- korostui. 1941 perustettiin Väestöliitto, joka monien honnut jälleenrakennuskaudella jo korkealle. Ennen suoranaisten perhepoliittisten tavoitteiden lisäksi otti toista maailmansotaa Aalto oli aloittanut puisten tyyp- asuntotuotannon edistämisen ohjelmaansa. Järjestös-

107 Ensimmäiset Arava-lainoitetut talot rakennettiin Helsingissä Tullinpuomin tienoille Mannerheimintien varteen. Niihin tuli omistusasuntoja. Ensimmäinen aravatalo tuli aavistuslähdön ansiosta valmiiksi jo 1949 osoitteessa Mannerheimintie 81. Kuva Hugo Sundström, HKM.

108 sä olivat jäseninä muun muassa Sosialipoliittinen yh- tuolloin 35-vuotias. Jäseniksi tulivat arkkitehti, pro- distys ja Arkkitehtiliitto, mutta ei kuitenkaan Asunto- fessori Ole Gripenberg, joka oli Saton ensimmäinen reformiyhdistys. toimitusjohtaja, sekä Väestöliiton toiminnanjohtaja Väestöliitto katsoi, että Suomen väkiluvun pitäminen von Hertzen. edes ennallaan vaatisi keskimäärin nelilapsisia perhei- Nopean komiteatyön pohjalta syntyi vuoden 1949 tä. Ihanneperheessä oli liiton mielestä kuusi lasta. 1942 asuntotuotantolaki ja perustettiin asutuskeskusten ra- liitto järjesti kilpailun Suomen suurimman perheen löy- kennustoimintaan keskittyvä asuntotuotannon val- tämiseksi, ja voittajaksi tuli 17-lapsinen perhe. tuuskunta, jota alettiin kutsua Aravaksi. Pakettiin Heikki von Hertzen valittiin Väestöliiton toimin- kuului määrärahoja, joilla valtion asuntolainoitus saa- nanjohtajaksi 1943. Tämä tuleva Tapiolan puutar- tiin vauhtiin. hakaupungin isä tutustui asuntokysymykseen muun Teuvo Aura oli asuntopolitiikan uusi voimahah- muassa aiempia aikaansaannoksia katsellen. Puu-Kä- mo, joka kylläkin oli saanut kosketusta asuntokysy- pylä teki häneen myönteisen vaikutuksen, paljon pa- mykseen paitsi talous- ja pankkimiehenä myös isänsä remman kuin 1930-luvun asuntotuotanto. Von Hertze- kautta. Isä, Jalo Aura, oli jäsenenä Asuntokeskuskun- nin retkeilyihin osallistuivat välillä myös Yrjö Harvia ta Hakan ensimmäisessä johtokunnassa. Hän oli Ku- ja Otto-I. Meurman. lutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n johtaja. Väinö Pari vuotta sodan päättymisen jälkeen Heikki von Tanner kuului Aurojen perheystäviin. Hertzen kirjoitti pamfletin Koti vaiko kasarmi lapsil- Kaikkiaan on todettavissa, että moninaisten henki- lemme, josta tuli tärkeä asuntopoliittinen herätyskir- löyhteyksien sekä Hakan ja Saton kautta Asuntorefor- ja. Tekijä korosti pienimuotoisuutta ja luonnonlähei- miyhdistyksen perintö vaikutti jälleenrakennuskau- syyttä. Vuokrakasarmit hän tuomitsi. dellakin, vaikka itse yhdistys oli silloin toimimaton Hallitusohjelmaan oli jo 1945 kirjattu vaatimus – kuolleessa tilassa. julkisen sektorin aktiivisesta osallistumisesta yleis- hyödylliseen asuntotuotantoon. Sana ei vain tahtonut Maaseudun tyhjeneminen ajoi tulla lihaksi: asutuskeskukset jäivät paitsioon, ja niis- kaupunkien asunto-olot kriisiin sä Väestöliiton tulkinnan mukaan asuntotilanne ajau- Jälleenrakennuskausi ulottui asuntopolitiikassa tui kohti katastrofia. 1950-luvun loppupuolelle. Koko jaksolle laskettuna Väestöliiton ja Vuokralaisten Keskusliiton esi- valtion lainoitusta oli lähes 70 prosentissa asuntotuotan- tyksestä Fagerholmin vähemmistöhallitus asetti elo- toa, mutta osuus oli laskussa 1950-luvun loppua kohti. kuussa 1948 asuntorakennustoiminnan organisoimis- Anneli Juntto on väitöskirjassaan huomauttanut, komitean. Hallituksen sisällä aloitteen otti käsiinsä että määrätietoinen hyvinvointi- ja tasa-arvoajattelu sisäasiainministeri Aarre Simonen, jolle asuntoasiat eivät tuolloin ohjanneet asuntopolitiikkaa. Politiikka olivat tulleet tutuiksi yhdeltä osalta myös Asuntore- oli alkuun kriisin hoitamista. Vuokralaisia suojattiin formiyhdistyksessä. vuokrasäännöstelyllä, mikä mutkan kautta vaikutti Organisoimiskomitean puheenjohtajaksi kutsut- siihen, että omistusasumisen rooli vahvistui. Arava- tiin Postisäästöpankin pääjohtaja Teuvo Aura, joka oli tuotanto oli omistusasuntoja. Esimerkiksi Helsingissä

109 koko asuntokannan lisäys 1950-luvulla meni omistus- Näissä oloissa kaupunkien asuntotuotanto, erityi- asumiseen, vuokra-asuntojen määrä polki paikallaan. sesti vuokra-asuntojen rakentaminen oli aivan riittämä- Markkinavoimat vahvistuivat asuntotuotannossa töntä. Suuri muutto tyhjensi maaseutua, mutta virta ei 1960-luvun lähestyessä. Vuokra-asuntojen, etenkin pysähtynytkään kuin osaksi Suomen asutuskeskuksiin. pienten huoneistojen tarjontaa lisättiin tuntuvin vero- Ruotsiin muuttaminen oli huipussaan 1969–70, jolloin huojennuksin, jotka koskivat yksityisiä asuntosijoitta- kumpanakin vuonna Suomesta sinne lähti 40 000 hen- jia. Yksiöt olivat sijoittajille kannattavimpia, joten uu- keä. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat olivat disrakennus saattoi olla yksiöitä täynnä. tulleet siihen ikään, että tarvitsivat omaa asuntoa. Aravan uudistamisen tarve oli selvä, mutta sen to- Muuttovoitot ja -tappiot, alueellinen epätasapaino, teutus takkuili. Omistusaravat menivät alkuun etupääs- loivat poliittisia jännitteitä. Ne ilmenivät myös asun- sä keskituloisille ja sitäkin paremmin tienaaville. Val- topolitiikassa, johon sekoittui aluepolitiikka ja kova tion intressissä oli varmistaa, että se saa lainat takaisin. puoluepolitiikka. Maalaisliiton kannatuspohjaa maal- 1950-luvun kuluessa pienituloisten mahdollisuuk- tapako ja kaupungistuminen murensivat. Maa- ja met- sia arava-asuntoon pyrittiin helpottamaan rajoittamal- sätalousväestön vähenemistä kuvasti sekin, että 1962 la valtion lainoittamien huoneistojen keskipinta-ala Maalaisliitto katsoi tarpeelliseksi muuttaa nimensä 50 neliöön. Tulorajoja asunnonjaossa alettiin soveltaa Keskustapuolueeksi. vasta 1960, lapsiluku oli kylläkin vaikuttanut vuokra- Tällaisessa yhteiskuntapoliittisessa tilanteessa asunnon saantiin. Asuntoreformiyhdistys heräteltiin henkiin kolmannen Vuokrasäännöstelyn purkaminen lisäsi paineita kerran ja tällä kertaa yli 20 vuoden uinumisen jälkeen. vuokra-asuntomarkkinoilla, mutta vasta 1962 vuokra- asuntojen määrä ylitti omistusasunnot aravatuotannossa. Vuonna 1940 valittu johtokunta Säädettiin vielä jatkolakikin yksityisen vuokra- koolle 23 vuotta myöhemmin asuntotuotannon verohelpotuksista, joka näkyi vuo- Yhdistyksen uudessa tulemisessa 1963 puheenjohtajak- den 1964 aloituspiikkinä. Siten yritettiin korvata ara- si nousi Teuvo Aura. Hän oli tuolloin Postisäästöpankin vamäärärahojen vähenemistä, johon valtion alituisen pääjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheen- rahapulan katsottiin pakottaneen, vaikka verohuojen- johtaja, ja molemmissa näissä rooleissa asuntoasiat oli- nusten jakaminenkin oli valtiolle kallis keino. Kovan- vat hänelle läheisiä. Taustalla oli vielä asianharrastus rahan omistusasuntotuotannossa pankkien markkinoi- Aravaa perustettaessa. ma asuntosäästäminen vakiintui. Liberaalin Auran puolue oli tuolloin Vapaamielisten Samaan aikaan oli yhteiskunnassa käsillä perus- liitto. Helsingin kunnallispolitiikassa hän oli tutustunut tavaa laatua oleva rakennemuutos, joka ilmeni maal- hyvin Ruotsalaisen kansanpuolueen Gunnar Modee- tapakona eli ”suurena muuttona”. Vielä vuoden 1950 niin. Molemmat kuuluivat poliitikkojen epäviralliseen Suomessa maa- ja metsätaloudessa toimi 46 prosent- mutta vaikutusvaltaiseen Kunnallisklubiin, joka kerho- tia työvoimasta. Vuonna 1960 osuus oli pudonnut 35 maisen luottamuksellisesti käsitteli etukäteen kaupun- prosenttiin laskeakseen edelleen vuoteen 1970 men- ginvaltuustoon päätettäväksi tulevia asioita. nessä 20 prosenttiin. Aura ja Modeen alkoivat 1960-luvulle tultua kai-

110 vata vapaata foorumia asuntopoliittisten kysymysten Ekelund ja Ole Gripenberg sekä arkkitehti Martti Vä- puimiseen. ”Tällöin keksittiin Asuntoreformiyhdis- likangas. Aalto johti puhetta ja sihteerinä toimi kans- tyksen olemassaolo ja päätettiin uuden yhdistyksen lianeuvos Modeen, joka oli 1940 valittu yhdistyksen perustamisen asemesta herättää se henkiin”, Aura tilintarkastajaksi. lausui herätetyn yhdistyksen ensimmäisessä julkises- Kokous päätti kutsua yleisen kokouksen koolle kä- sa esiintymisessä. sittelemään uutta aloitusta sekä tehdä tarvittavat il- ”Asuntopolitiikkaan ja asuntotuotantoon suhtau- moitukset yhdistysrekisteriin. Modeen valtuutettiin dutaan nykyään lähinnä kolmella tavalla: sosiaalis- ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, Pöytäkirjaan idealistisesti, teknillis-taloudellisesti tai spekulatiivi- merkittiin, että toiminnan käynnistämisellä haluttiin sesti eli kauniimmin sanoen markkinataloudellisesti. myös kunnioittaa yhdistyksen perustajajäsenten ku- Minkään näkökannan yksinomainen soveltaminen ei ten Otto Stenrothin ja Einar Böökin ”muistoa ja yh- luonnollisesti voi johtaa parhaaseen ratkaisuun, vaan teiskunnallista valveutuneisuutta”. uuden asuntopolitiikan täytyy syntyä eri näkökantojen yhteen sopeuttamisesta.” Aura, Koivisto ja Modeen Auran välit presidentti Urho Kekkoseen eivät tuo- muodostivat puheenjohtajiston hon aikaan olleet kunnossa, ja siksi Aura koki olevan- Marraskuussa 1963 Hotelli Helsingissä oli koolla van- sa valtakunnanpolitiikassa sivuraiteella. Niin paljon han johtokunnan kutsuma yleiskokous, johon pääsivät hänessä oli poliitikkoa, että Asuntoreformiyhdistys osallistumaan myös ne uudet jäsenet jotka vanha joh- sopi varmaan hyvin uutena foorumina hänen omiinkin tokunta oli ehtinyt siihen mennessä hyväksyä. pyrintöihinsä. Yleiskokouksessa puhetta johti Aura. Hänen esi- Auran ja Modeenin lisäksi yhdistyksen lämmittä- tyksensä yhdistyksen toiminnan käynnistämisestä hy- misen kantavia ideoijia olivat ainakin Hakan pääjoh- väksyttiin yksimielisesti. taja Antti Pelkola ja Helsingin Työväen Säästöpankin Uuteen johtokuntaan valittiin Aura, Modeen, Koi- toimitusjohtaja Mauno Koivisto. Auran ja Koiviston visto, johtaja Arvo Tirinen, kaupunginjohtaja J. A. Ki- pankit, Postisäästöpankki ja Työväen Säästöpankki, vistö, professori Olli Kivinen ja toimitusjohtaja Jorma olivat merkittäviä asuntotuotannon lainoittajia. Viertokangas sekä varajäseniksi Espoon kauppalanjoh- Koivistosta tuli Asuntoreformiyhdistykseen jo kol- taja Teppo Tiihonen, arkkitehti Pentti Ahola ja toimitus- mas vaikuttaja, josta uran myöhemmässä vaiheessa oli johtaja Antti Pelkola. Tilintarkastajiksi nimettiin pro- tuleva tasavallan presidentti. Edelliset kaksi olivat K.J. fessori Otto-I. Meurman ja varatuomari Paul Paavela. Ståhlberg ja J.K. Paasikivi yhdistyksen alkuvuosilta. Johtokunnan puheenjohtajaksi tuli Aura ja vara- Uudelleenperustaminen päätettiin lain kirjaimen puheenjohtajiksi Koivisto ja Modeen. mukaan hoitaa siten, että ensin kokoontui vuonna ”Puheenjohtaja totesi Asuntoreformiyhdistyksen 1940 valittu johtokunta. Kokoukseen, joka pidettiin joutuneen monen myrskyn heittelemäksi ja lausui toi- Gunnar Modeenin kotona Temppelikadulla, saatiin- vomuksen, ettei nyt kolmatta kertaa henkiin herätet- kin päätösvaltaan tarvittavat neljä jäsentä koolle. He tävää yhdistystä enää kohtaisi katastrofi, vaan että se olivat akateemikko Alvar Aalto, professorit Hilding helsinkiläisenä yhdistyksenä pystyisi täyttämään teh-

111 Käärmetaloa muurataan Mäkelänkadun varteen Käpylään. Kuva Eino Heinonen, HKM.

112 Yrjö Lindegrenin suunnittelemasta Käärmetalosta tuli varhaisen aravarakentamisen – ja yleisemminkin jälleenrakennuskauden kerrostalorakentamisen – merkkiteos. Kuva Kari Hakli, HKM.

tävänsä nimenomaan Helsingin seudun asuntoky- ja alan kysymyksistä sekä pitää yhteyttä ulkomaisiin symystä ratkaistaessa”, kirjoitti sihteerinä toiminut vastaaviin järjestöihin.” maisteri Jorma Aaltonen pöytäkirjan loppuun. Tarkoitus määriteltiin väljemmin sanankääntein Vaikka yhdistyksen toiminta Auran linjaamalla ta- kuin alkuperäisissä vuoden 1910 säännöissä, joissa valla käytännössä kohdistuikin suurelta osin Helsin- korostettiin työväenluokan asuinolojen parantamista, gin seutuun, valtakunnallinen vaikuttaminen jäi oh- tai kymmenkunta vuotta myöhemmin tehdyssä sääntö- jelmaan ja sääntöihin. Nopeassa tahdissa valmisteltiin tarkistuksessa, jossa oli siirrytty tähdentämään pien- sääntöuudistus, jossa todettiin, että yhdistyksen tar- ten asuntojen tuotannon edistämistä. koituksena on ”yleishyödyllisen asuntotuotannon Joulukuussa 1963 vasta nimetty hallitus sai tie- yleisten edellytysten kehittäminen ja yleinen asunto- dokseen, että yhdistyksen tallelokerosta Kansallis- poliittinen valistustyö”. ”Tarkoituksensa toteuttami- pankin pääkonttorista olivat löytyneet kaikki ne arvo- seksi yhdistys harjoittaa ja tukee asuntopolitiikkaan paperit, jotka oli lueteltu johtokunnan pöytäkirjassa ja yhdyskuntasuunnitteluun liittyvää julkaisu-, tiedo- 1941. Talletustilillä oli varoja 502,15 markkaa. Asun- tus- ja tutkimustoimintaa, antaa tarvittaessa lausunto- toyhtiöiden osakkeet Helsingin Kansanasunnoissa

113 Puu-Käpylässä ja Helsingin kaupungin Rakennus ”ettei hänen tarvitse kirjoittaa mitään paperille eikä Oy:ssä Vallilassa päätettiin tarjota kaupungin ostetta- antaa esityksestään minkäänlaista referaattia”. viksi, jolle ne sitten kelpasivatkin. Auran muistelmien mukaan Asuntoreformiyhdis- tyksen alkupaukusta ”tuli loistava menestys”. ”Aalto Iso pyörä pyörimään: oma aikakausjulkai- puhui mukaansa tempaavasti. Hän arvosteli suoma- su ja Alvar Aalto esitelmöimään laista asuntosuunnittelua ja hahmotteli asunnolle ase- Hallitus suunnitteli yhdistykselle näyttävän liikkeel- tettavia perusvaatimuksia. Hän suositteli asuntolabo- lelähdön. ratorion aikaansaamista.” Päätettiin ryhtyä julkaisemaan aikakauslehteä ni- Esitelmäpäivän iltana Aalto oli kunniavieraana meltä Asuntoreformi. Sen päätoimittajaksi valittiin mais- yhdistyksen illallisilla Etelärannan Palace Hotellissa. teri Jorma Aaltonen. Toimitusneuvoston muodosti yhdis- ”Katsomme Chianti Ruffino -punaviinin sopivan sekä tyksen puheenjohtajisto eli Aura, Koivisto ja Modeen. alku- että pääruuan kanssa nautittavaksi”, tiesi ravin- Lehdestä tehtiin aikakauskirjan muotoinen. Ensim- tola esittää jo monipuolisia ruokalistavaihtoehtoja tar- mäisen numeron painos oli 5 000 kappaletta, siis huo- jotessaan. mattavan suuri. Ensimmäiseen esitelmätilaisuuteen panostettiin ”Yhdeksän koivua ja puutarhatuolit kaikki voimat. Se järjestettiin Helsingin kaupunginta- eivät riitä korvaamaan virheitä” lon Valkoisessa salissa 17. tammikuuta 1964. Ennen Asuntoreformiyhdistyksen esitelmä- ja tiedotusti- tätä tapahtumaa päivällä oli erillinen tiedotustilaisuus laisuus saivat pääkaupungin sanomalehdissä ja osin lehdistölle, jossa kerrottiin henkiin herätetyn yhdis- muuallakin erittäin laajalti palstatilaa. Yhdistyksen tyksen taustasta ja suunnitellusta toimintalinjasta. historiaa, uutta tuloa ja tavoitteita sekä Helsingin seu- Esitelmätilaisuuden pääpuhuja oli akateemik- dun ongelmia nostettiin otsikoihin. ko Alvar Aalto. Puheenvuoroja Helsingin ja sen ym- Aalto oli kuitenkin suurin vetonaula. ”Aalto esi- päristön asuntotilanteesta olivat lupautuneet käyttä- telmöi räiskyvän tuoreesti. Hänellä ei ollut painolasti- mään Aravan pääjohtaja Olavi Lindblom, professori na rakentajaa tai rakennushanketta, jonka luottamus- Hilding Ekelund ja kaupunginjohtaja J.A. Kivistö. miehenä hänen olisi pitänyt tyytyä kompromisseihin. Muistelmissaan Teuvo Aura kertoo Aallon häneen Kulissien takana kerrottiin, että Aalto oli käyttänyt tekemästä vaikutuksesta: ”Aallon kanssa käytyjä kes- pari tuntia aikaisemmin prof. Olli Kivistä uhrina, jolle kusteluja pehmennettiin usein punaviinillä. Hänen oli improvisoinut sanottavansa”, kirjoitti Reino Fors- mielijuomansa oli italialainen Chianti… Hänen seu- berg Suomen Sosialidemokraattiin. ransa oli myös henkistä viinin juontia. Hän osasi aset- Maaliskuussa ilmestyi Asuntoreformin ensimmäinen taa sanansa päihdyttävän henkevästi. Hän oli sanan numero. Siihen oli näyttävästi koottu otteita Aallon esi- mestari, ei ainoastaan piirtimen.” telmästä pikakirjoitusmuistiinpanoihin nojaten. Katkel- Auran ja Modeenin tehtävänä oli käydä pyytämäs- mallinen lehtiteksti jättää nykylukijan hieman ymmälle. sä mestaria Asuntoreformiyhdistyksen ensimmäisen Aalto puhui rationalisoinnin ja standardoinnin tilaisuuden puhujaksi. Aalto oli suostunut ehdolla, parihevosista, mutta muistutti, että on aivan eri asia

114 Asuntoreformiyhdistyksen uuden heräämisen alkupaukku julkisuuteen oli Alvar Aallon esitelmätilaisuus tammikuussa 1964. Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen lisäksi palstatilaa tuli runsaasti muistakin lehdistä. standardoida automobiilia ja asuinrakennusta. ”Jos pääsee ulos. Sellainen ihminen katoaa maan pinnalta, todella asuntojen tuotanto rationalisoidaan, täytyy ra- hän tulee lopulta niin heikoksi. Päinvastoin eskimot tionalisoinnin olla niin elastinen, että se voi seurata ovat oikeammassa, jotka rakentavat asuntonsa niin, tätä luonnon sille sanelemaan erilaisuutta.” että ne ovat juuri yhteydessä kovaan klimaattiiin, ei- Aalto moitti, että ”yhdeksän koivua ja muutamat vät siis hemmoittele ihmistä.” puutarhatuolit, se on nyt se luonto, joka tällä hetkellä Suomalaisen asuntolaboratorion idean Aalto jätti ympäröi meidän asuntojamme ja joiden pitäisi yksin väljään tilaan itämään: ”Suomi ei missään tapaukses- pystyä korvaamaan ne virheet, jotka me teemme itse sa voi kilpailla suurten maiden laboratorioiden kans- rakennuksen struktuurissa”. sa, mutta se on monessa suhteessa maa, joka soveltuu Aalto ihmetteli, että jossakin päin Skandinaviaa eräänlaiseksi luonnollista kokoa olevaksi koekentäk- on kaupunkisuunnitelma, joka yhdistää kaikki asun- si. Täällä voitaisiin tehdä yhtä ja toista, josta suuret- not ja työpaikat lasikorridooreilla. ”Jos ihminen elää kin maat voisivat hyötyä, joilla on ehkä vaikeampi vaikeissa olosuhteissa, on kaikkein vaarallisinta hem- sijoittaa suoranaisia kokeita, joissa ihmiset ovat koe- motella häntä. Häntä ei voi silloin panna lasikuvun eläiminä mukana eivätkä hiiret”, siteerasi Asuntore- alle asumaan tai olemaan talvet koko ajan pesässään, formi Aaltoa. ja sitten vasta, kun keväällä sinivuokot kukkivat hän

115 Häädettyjen asema ei ollut häävi 1960-luvun Helsingissä. Koivusen perhettä häädetään Kolmas linja 11:stä, koska taloa ollaan purkamassa. Kuva Toivo Grönroos, HKM.

116 Helsingin kipein asunto-ongelma Koivisto suri Helsingin maareservien vähyyttä ja oli kodeistaan häädetyillä naapurikuntien vähäisiä taloudellisia voimavaroja, Asuntoreformi-lehden ykkösnumeron muuhun antiin jotka olivat asuntorakentamisen jarruja. Hän pohti eri kuuluivat muun muassa J.A. Kivistön katsaus Helsingin rahoitusmahdollisuuksia, mutta oli lopulta tyylilleen asuntotilanteeseen, Jussi Linnamon kirjoitus Helsingin uskollisesti melko pessimistinen: ”Kaikki ponniste- seudun väestörakenteen muuttumisesta, Aravan johta- lut asuntojen tarjonnan lisäämiseen tuottavat tuskin jan Tirisen näkökohtia asuntoluottojen kuoletuksesta sellaista tulosta, että asuntopula nykyisestään sanot- sekä päätoimittaja Jorma Aaltosen tilastollinen katsaus tavasti pienenisi, jos muuttoliike Helsingin seudulle asuntokannan ja asumisen tason kehitykseen 1950–60. jatkuu tähänastisella voimalla.” Näitä eteenpäin visioi Mauno Koivisto, joka vasta- Kiinteistötoimen kaupunginjohtajan Kivistön kir- si kysymykseen ”Mitä voitaisiin tehdä Helsingin seu- joitus lehdessä oli sama kuin hänen puheenvuoron- dun asuntotilanteen helpottamiseksi?”. sa Valkoisen salin esitelmätilaisuudessa. Hän vyörytti Koivisto katsoi, että tarvitaan kolmenlaista tarjon- numeroita, mutta ensin hän kiteytti ajankuvan: ”Hel- taa: vuokrahuoneistoja niille, jotka eivät pysty omistus- singin asuntotilanteesta lienee aluksi syytä lyhyesti asuntoa hankkimaan, ”hinnaltaan kontrolloituja sarja- todeta sen tämän hetken kipein ongelma, häädettyjen tuotteisia asuntoja erilaisten asuntosäästämisohjelmien ja niihin verrattavien tilanne.” puitteissa säästämään kykeneville” ja kolmanneksi ”yksilöllisen maun mukaan tehtyjä asuntoja muodissa oleville tai muutoin suosituille alueille niille, joilla on vara valita ja maksaa”. Kohtuuhintaisilla vuokra- ja omistusasunnoilla oli Koiviston mukaan turvattu menekki noin 15 kilomet- rin säteellä Helsingin keskustasta.

117 Helsingin Pihlajamäki oli varhaista aluerakentamista 1960-luvulta. Kaupunginosan toteuttivat Haka ja Sato. Asemakaavoitus ja talojen arkkitehtuuri ovat saaneet paljon kiitosta. Kuva U.A. Saarinen, ARYn arkisto.

118 YHDISTYS AJOI ARAVAN UUDISTUSTA JA ASUNTOPOLITIIKAN VAKINAISTAMISTA

Maailmalta – eikä vähiten muista Pohjoismaista – saatiin esimerkkejä siitä, että asuntopolitiikan ei tarvinnut olla tilapäisilmiö, vaan että se voisi olla yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan yksi keskeinen lohko.

Esimerkki Pihlajamäen terassi-kerrostalon pohjaratkaisusta. Arkkitehdit Esko Komonen ja Sulo Savolainen, SRM.

119 Työväen Säästöpankin johtaja Mauno Koivisto tutustumassa Pihlajamäen elementtirakentamiseen, jota hänelle esittelevät Hakan johtajat Viljo Ahtee ja Eero Soini. Kuva Haka 50-vuotiskirja.

120 Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohtaja Teuvo Aura ja sihteeri Ilkka Sumu Valkoisen salin kateederilla Asuntoreformiyhdistyksen keskustelu- tilaisuudessa 1970-luvun alussa. Kuva U.A.Saarinen, ARY:n arkisto.

suntoreformiyhdistyksen viritellessä toimin- vaikka sen haitat alkoivat käydä yhä ilmeisemmiksi. taansa käyntiin asuntotuotanto oli kaikkea Vuokratasoa ei saatu ainakaan pysyvästi alentumaan. muuta kuin hiljaista. Elettiin viimeisiä vuo- Vuokralaisten asema oli turvaton tilanteissa, joissa ve- Asia, jolloin kokonaan verovapaa omistusasuntotuotan- rovapaus päättyi ja sijoittaja pani asunnon myyntiin. to oli mahdollista. Tuotantoluvut nousivat 1962–63 Verovapausjärjestelmä ryöstäytyi käsistä myös si- korkeiksi. Ne ylitettiin vasta kymmenen vuotta myö- ten, että Helsinkiin syntyi isoja kerrostaloja, jotka oli- hemmin, kun uusia lähiöitä tehtiin teollisesti ja vauh- vat täynnä pienasuntoja. Keinottelun saamaan kritiik- dikkaasti. kiin kuuluu muun muassa Laulu tuhannesta yksiöstä, Verohuojennukset säädettiin jälleenrakennuskau- tyypillinen aikansa esimerkki kantaaottavasta ja radi- della osana kokonaisuutta, jonka näkyvin pilari oli kaalista kabaree-esityksestä. valtion aravalainoitus asuntotuotannolle. Pääomaköy- Väliaikaisuus ja tempoilevuus olivat ajan asun- hässä Suomessa myös valtion kirstun pohja tuli aina topolitiikalle ominaista. Arava kylläkin oli kasvanut äkkiä vastaan, joten asuntoja yritettiin rahoittaa mah- instituution mittoihin, mutta sekin oli 1949 perustet- dollisimman paljon yksityisistä lähteistä. Asutustoi- tu väliaikaiseksi ja sellaisena se pysyi. Valtion arava- minnan hartiapankki oli tähän tarkoitukseen mitä lainoituksen merkitys alkoi 1950-luvun loppupuolella käyttökelpoisin. Verovapaudet puolestaan houkutte- hiipua. livat yksityistä rahaa kerrostalorakennuksille. Valtio Maailmalta – eikä vähiten muista Pohjoismaista – käytti keinoa, vaikka se tuli sille itselleen kalliiksi – saatiin esimerkkejä siitä, että asuntopolitiikan ei tar- menetettyjen verotulojen muodossa. vinnut olla tilapäisilmiö, vaan että se voisi olla yhteis- Verovapaus sai kerta toisensa jälkeen jatkoaikaa, kunta- ja sosiaalipolitiikan yksi keskeinen lohko.

121 Professori Otto-Iivari Meurman

Otto-Iivari Meurman kuvaili vanhoilla päivillään itseään ”muinaismuistoksi”. Ja vanhaksi hän todella elikin: hän kuoli 104-vuotiaana 1994. Hänen suuri roolinsa oli kehittää tekijänä ja opettajana suomalaista asemakaavoitusta. Viimeisinä vuosi- kymmeninään hänestä tuli rakennussuojelun auktoriteetti. Meurman syntyi Ilmajoella 1890, missä hänen isänsä toimi kunnanlääkärinä. Sukutaustaan liittyi yhteiskunnallisen vaikuttamisen perinne, sillä isänisä Agathon Meurman ja äidinisä K.F. Ignatius olivat tunnettuja poliitikkoja ja suomalaisuus- miehiä. Otto-I. Meurman valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1914. Kuva Polyfoto, MV. Kohta sen jälkeen hän sai tuntumaa suurisuuntaiseen asemakaavoitukseen toimies- saan Eliel Saarisen ateljeessa piirtäjänä Munkkiniemi–Haaga-suunnitelman parissa. Meurmanin ensimmäinen merkittävä kansallinen tehtävä sivusi Asuntoreformi- yhdistystä, sillä hän toimi yhdistyksen ja Kaupunkiliiton vuoden 1917 asuntonäyt- telyn komissaarina ja toimitti näyttelyn julkaisun. Meurman piti omaa toimistoa ja ehti uransa aikana laatia asemakaavoja yli 60 suomalaiselle kunnalle. Tärkein ja rakkain työkenttä hänelle oli Viipuri, jossa hän oli asemakaava-arkkitehtina 1918–37. Siellä hän joutui silmätysten arvokkaan his- toriallisen rakennusperinnön kanssa, mutta kohtasi myös järjestämättömän esikau- punkiasutuksen ongelmat. Ensimmäisinä uusina asemakaavoinaan Viipurissa hän piirsi Kelkkalan ja Havin omakotialueet. Niissä ilmeni hänen arvostuksensa omako- tiasumista, tilavia taloja ja väljiä tontteja kohtaan. Hän oli tarpeen tullen urbanisti, mutta jaksoi läpi uransa kritisoida ahtaita huoneita ja tornitaloja. Taloudellisuuden ihanne ei silti puuttunut hänen ajattelustaan. Hän oli Puu- Käpylän asemakaavoittaja, ja tästä varhaisteollisesta ja sosiaalisin tavoittein raken- netusta puutarhakaupungista hän oli aina ylpeä. Hän vastusti 1960-luvulla jyrkästi talojen purkua. Suomalaisen asemakaavoituksen perusteokseksi tuli Meurmanin 1947 julkaise- ma Asemakaavaoppi. Hän oli 1930-luvun loppupuolella tullut Teknillisen korkea- koulun asemakaavaopin opettajaksi. Oppiaineen professorina hän toimi 1940–59. ”Nuoria arkkitehteja olen aina neuvonut seuraamaan roomalaisen arkkitehdin ja insinöörin Pollio Vitruviuksen ohjeita: Utilitas, Firmitas, Venustas – käyttökelpoi- suus, lujuus, kauneus”, hän mainitsee muistelmissaan. Asemakaavaopin kansipaperissa oli kuvana Meurmanin tekemä Espoon Tapiolan ensimmäinen asemakaavasuunnitelma. Asuntosäätiön Heikki von Hertzen sai puu- tarhakaupunkisuunnitelmilleen Meurmanista henkisen ja käytännöllisen tukijan.

122 Asuntopoliittisten komiteoiden Vähää ennen Pelkolan komitean työn valmistumis- kilpajuoksu ta pääministeri Johannes Virolaisen hallitus, jossa oli- Aravan saattaminen vakituiselle kannalle koettiin vat mukana maalaisliitto ja kokoomus, asetti uuden Asuntoreformiyhdistyksen piirissä tärkeäksi tehtä- ”Asuntopoliittisen komitean” laatimaan vastaesitystä väksi. Teuvo Auralla oli siihen lukkarinrakkaus. Aravan uudistamiskomitean työlle. Valtioneuvosto asetti keväällä 1963 Aravan uudis- Poliittiset ristiriidat ja ennakkoluulot olivat suuret. tamiskomitean. Sen puheenjohtajaksi tuli Aarre Simo- Asuntoreformiyhdistys julkaisi Aravan uudista- nen, Arava-veteraani. Hän oli jo ministerinä 1940-lu- miskomitean ehdotukset. Tekstille järjestettiin laadu- vulla ollut panemassa Aravaa liikkeelle. kas painoasu Hakan rahoilla, kun valtiolta ei rahaa Uuden Asuntoreformiyhdistyksen ensimmäisessä painatuskuluihin liiennyt. vuosikokouksessa maaliskuussa 1964 Aravan pääjoh- Reino Lindroosin johtama Asuntopoliittinen komi- taja Olavi Lindblom piti esitelmän aineenaan ”Eräitä tea sai työnsä valmiiksi elokuussa 1965. Se rakentui näkökohtia aravalainsäädännön uudistamisesta”. Hän suurelta osin Aravan uudistamiskomitean mietinnön oli paitsi Aravan pääjohtaja myös sen uudistamisko- pohjalle. Komiteoissa oli samoja jäseniäkin, muun mu- mitean jäsen. assa Olavi Lindblom oli molemmissa mukana. Lain- Helsingin Sanomien selostuksen mukaan Lindblom säädäntötyö eteni rivakasti, mihin vaikutti vaalikauden piti asunto-ohjelmassa tärkeänä painopisteen siirtämis- kääntyminen lopuilleen ja siten mahdollisesti edessä tä kaksioista kolmioihin, jotta perheasuntovaje poistui- olevat voimasuhteiden muutokset eduskunnassa. Ko- si. Aravan uudistamiskomitean selvitysten perusteella mitean sihteeri Kalevi Sassi kirjoitti lain. hän mainitsi uusien asuntojen tuotantotavoitteen ole- Asuntoreformiyhdistys järjesti syksyllä 1965 kes- van 41 000 asuntoa vuodessa lähimmän kymmenen kustelutilaisuuden asuntopoliittisen järjestelmän uu- vuoden ajan. Aravatuotannon osuutta olisi tuntuvasti distamisesta – eli asuntoreformista kuten puheen- lisättävä, jotta ohjelmointi ylipäätään olisi mielekästä. johtaja Aura muotoili. Hän vetosi kohtuuhintaisen Aarre Simonen vetäytyi Aravan uudistamiskomi- asuntotuotannon puolesta. ”Kehnoimpien asuntojen tean johdosta erinäisten poliittisten ristiriitojen seu- ja köyhimpien perheiden onneton kohtalonyhteys oli- rauksena. Tilalle astui Ary-aktiivi Antti Pelkola, joka si vihdoinkin pystyttävä murtamaan”, hän sanoi. ”Ja oli rakennusliike Hakan toimitusjohtaja, taustaltaan näyttää siltä, että tämä ei onnistu ilman nykyistä pal- varatuomari, opistoinsinööri ja hallintomies. jon tehokkaampaa asuntopoliittista järjestelmää, ih- Pelkolalla oli komiteatyössä kovat kierrokset. Työ miskeskeistä asuntopolitiikkaa kasvuhakuisessa yh- valmistui helmikuussa 1965. Pelkola oli pestannut la- teiskunnassamme kuten tohtori Pekka Kuusi asian keja luonnostelemaan varatuomari Paul Paavelan, jon- varmaankin ilmoittaisi.” ka taito ja vauhti herättivät ihailua ainakin Asuntore- Aura viittasi Pekka Kuusen vuonna 1961 ilmestynee- formiyhdistyksen piirissä. Aravan uudistamiskomitea seen ravistelevaan teokseen 60-luvun sosiaalipolitiikka. suositti valtion lainoituksen lisäämistä sekä maanhan- Tammikuussa 1966 yhdistys järjesti vielä koroke- kinnan ja asuntotuotannon vauhdittamista. Väliaikai- keskustelun, jossa pääministeri Johannes Virolainen sen Aravan tilalle piti perustaa pysyvä. alusti hallituksen asuntopoliittisista lakiesityksistä.

123 Yleisradion toimittaja Jussi Suomalainen valmistautuu haastattelemaan Asuntohallituksen pääjohtajaa Olavi Lindblomia Asuntoreformiyhdistyksen keskustelutilaisuuden yhteydessä. Kuva U.A. Saarinen, ARY:n arkisto.

124 Vuoden 1966 asuntotuotantolaki oli pitkä harp­ Anneli Juntto on asuntokysymystä laajasti käsitte- paus asuntopolitiikan vakinaistamisen suuntaan. levässä väitöskirjassaan nähnyt asuntopolitiikan akti- Asuntotuotannon yleistuki ja tarveharkintainen tuki voitumisen taustatekijöinä ennen muuta kriisit ja kor- erotettiin toisistaan. Lain perusteluissa esitettiin puo- poratismin nousukaudet. Ratkaisevia sykäyksiä on len miljoonan asunnon tuotantotavoite. Vaikka tavoite tullut vähemmän suoraan poliittiselta kentältä. ei suoraan sitonut budjetteja, määrä ylitettiin kymme- Suomessa oli vuonna 1950 maatalousväestöä vielä nessä vuodessa. Asuntohallitus perustettiin. 900 000 henkeä, ja 1975 heitä oli enää 300 000. Suu- ren muuton seurauksena yhdessä vuosikymmenes- Asuntopolitiikkaan uudistusvauhtia sä, vuodesta 1960 vuoteen 1970, kaupunkien väestö- kaupungistumisesta ja tulopolitiikasta osuus kohosi 38 prosentista 51 prosenttiin. Alkutaipaleellaan Asuntoreformiyhdistykselle oli lan- Työnsaanti kaupungista oli helpompaa kuin asunnon gennut luonnostaan aloitteentekijän rooli ja melkeinpä saanti. Ruotsissa asiat olivat siinäkin suhteessa paremmin. puolivirallinen asema asuntokysymyksen ratkaisuyri- Kansantalouden kasvun kannalta asuntopula muodostui tyksissä. Rooli oli jo luonnostaan muuttuva. Reformisti- kriittiseksi tekijäksi. Voimistunut ammattiyhdistysliike ja nen yhdistys tulee näet ajan oloon omin toimin kaventa- työnantajat katselivat ongelmaa omista näkökulmistaan, neeksi alkuperäistä toimialaansa, kun aloitteita ajetaan mutta niiden oli mahdollista päästä yhteiseen loppupää- julkisen vallan säännönmukaiseksi toiminnaksi ja saa- telmään: on rakennettava, yritettävä tyydyttää asuntoky- daan aikaan toimialaa koskevaa lainsäädäntöä. syntä siellä, missä on työtä. 1968 työmarkkinoilla alka- Asuntoreformiyhdistyksen sosiaaliset pyrki- neeseen tulopolitiikan kauteen kuuluivat sosiaalipaketit, mykset, valistus ja propaganda asuntokysymykses- joissa työmarkkinajärjestöt sopivat valtion kanssa monis- sä tuottivat toiminnan alkuvuosikymmenillä tulosta, ta asuntopolitiikan osasista kuten aravatuotannon ylläpi- kun terveydelliset ja hygieeniset näkökohdat otettiin dosta, vuokrasäännöstelystä tai asumistuesta. asuntotarkastuslainsäädäntöön. Yleishyödyllisen tuo- tannon ajatus sai kantajikseen taloudellisia yrityksiä, Väestöliitto otti sotien jälkeen mutta valtion rooli asuntotuotannon järjestämisessä Asuntoreformiyhdistyksen vanhaa roolia tuli lainsäädännöllisesti ja pysyvästi päätetyksi vasta Ensitöinään Asuntoreformiyhdistys uudisti jäsenyy- vuoden 1966 asuntotuotantolaissa. tensä kunnianarvoisassa kansainvälisessä seurassa, Yhdistys – tai ehkä pikemminkin sen vaikutusval- International Federation of Housing and Town Plan- taiset jäsenet – osallistuivat uuden asuntopolitiikan ning -järjestössä. Yhteys jäi alkuun heikoksi ja vaati muotoiluun. Ala oli kokenut monet soutamiset ja huo- myöhempääkin uusintamista. paamiset, eikä 1960-luvun loppupuolen suunnanotto- Lopulta tämä puutarhakaupunkiaatteesta nous- kaan ollut millään tavalla lopullinen ratkaisu. Silloin sut IFHP-järjestö sai suomalaiseksi pääjäsenekseen kuitenkin virallisten instituutioiden asema vahvistui Suomi IFHP -kattoyhdistyksen, jonka yksi osapuoli suhteessa vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Samal- Asuntoreformiyhdistys on. IFHP Suomi katsottiin tar- la julkinen valta otti roolia markkinavoimilta, mutta täs- peelliseksi, jotta Suomessa kyettiin järjestämään isoja sä suhteessa aaltoilu on jatkunut. ponnistuksia vaatinut IFHP-kongressi 1993.

125 Yhteistyönä elvytettiin myös aiempien vuosi- van melko lähellä Ary:ä. ”Asuntoliitossa on edustet- kymmenten asuntonäyttely- ja kongressiperinnettä. tuna vain ei-sosialistisia henkilöitä”, huomautetaan Kumppaneina olivat muun muassa vanhastaan tutut kuitenkin. Muistiossa Ary asemoi itsensä ”vapaaksi ja Kaupunkiliitto ja Suomen Arkkitehtiliitto. kriittiseksi siten, että yhdistys on tukenut reformistis- Asuntoreformiyhdistyksen pitkällä lepokaudella ta asunto- ja maapolitiikkaa”. ”Ary ei ole vain asunto- 1940-luvulta alkaen Väestöliitto oli ottanut asuntopoli- vaan myös yhdyskuntapoliittinen yhdistys.” tiikan ideasammon roolin. Väestöliitto ja sen energinen Asuntoreformiyhdistys sai huomata myös yhdyskun- ja visionäärinen toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen tasuunnittelun piiristä sikiävän uutta järjestötoimintaa; saivat aikaan Asuntosäätiön, joka puolestaan sai ai- 1960-luku oli osallistuvaa ja keskustelevaa aikaa. kaan Tapiolan puutarhakaupungin, suomalaisen kau- ”Asuntoreformiyhdistys on joutunut (ilolla) totea- punkisuunnittelun näyteikkunan. maan että asunto- ja yhdyskuntasuunnittelun alalla on 1950 liitto perusti Asuntopolitiikka-nimisen leh- toiminnassa useita eri yhdistyksiä ja yhteenliittymiä”, den, jota jaettiin ilmaiseksi muun muassa kuntien ja alkoi muille järjestöille osoitettu kirje. ”Tästä on ollut valtion päättäjille. Lehden toimituskuntaan osallistui- seurauksena, että on sattunut useita päällekkäisyyk- vat Otto-I. Meurman, Gunnar Modeen ja Alvar Aalto. siä tilaisuuksien järjestämisissä sekä ajan että myös Asuntoreformiyhdistyksen nukkuessa sen vanhat voi- aiheen suhteen.” Toivomuksen koordinaation järjestä- mat olivat siis Väestöliiton lehdestä löytäneet tiedotus- misestä saivat muun muassa Yhdyskuntasuunnittelun kanavan. Vastaavasti kylläkin Heikki von Hertzen liit- seura ja Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry. tyi Asuntoreformiyhdistyksen herättyä sen jäseneksi. Asuntoliiton kanssa yhteistyöhön hakeutuminen Väestöliiton asuntolinjan lähtökohta oli väestö- ja oli suorastaan väistämätöntä. Erottavia tekijöitä on perhepolitiikassa. Vähitellen 1950-luvun puolivälissä riittänyt siinä määrin, että aika ajoin esiin noussut yh- liitto palaili asumisen parista laadullisen perhepolitii- distymisajatus on aina sammunut. Toisaalta on ollut kan teemoihin, mikä tavallaan teki tilaa Asuntorefor- aidosti yhteisiä tavoitteita, joita on ponnekkaammin miyhdistykselle. pystytty tuomaan esiin yhteisin kannanotoin. Suuntaansa etsivä asuntopolitiikka oli otollista Taloudellisesti kumpikin yhdistys oli tiukoilla, ja maaperää kokonaan uusillekin yhdistyksille, mistä valtionavun pyytämisessäkin oli tuloksellisempaa esiin- todistaa Suomen Asuntoliiton synty 1964. Asuntore- tyä yhteisrintamassa. Kummankin yhdistyksen jäsen- formiyhdistyksessä se koettiin kilpailevaksi rinnak- määrä oli esimerkiksi 1970-luvulla parinsadan hengen kaisjärjestöksi, jonka synty heijasti tuolloisia ajan- paikkeilla, joten jäsenmaksutuloilla ei laajaa julkaisu- kohtaisia poliittisia näkemyseroja asuntopolitiikan toimintaa tai konferensseja olisi kyetty järjestämään. suunnasta. Asuntoliitto oli parissa suuressa yhteisjärjestelys- Oman määrittelynsä mukaan Asuntoliitto tahtoi sä aloitteentekijä. Sieltä, tarkemmin sanottuna Kalevi ”edistää asunnontarvitsijoiden ja asunnonkäyttäji- Sassilta, lähti idea Asuntomessuosuuskunnasta 1966 en etujen mukaista asuntopolitiikkaa”. 1970-luvulla ja Valtakunnallisesta asuntopäivästä, joka järjestettiin laaditussa Asuntoreformiyhdistyksen sisäisessä muis- ensimmäisen kerran 1978. tiossa todetaan Asuntoliiton toiminnan luonteen ole-

126 Kaupunkipuolueiden teltu myös poliittista edustavuut- koko kirjo mukana ta: silmämääränä näyttää olleen, Uudelleen vuonna 1963 käynnis- että yhteydet kaikkiin kaupun- tetty Asuntoreformiyhdistys va- kipuolueisiin ovat olemassa. Ai- kiintui ja vahvistui, vaikka asun- kalaislausuntojen mukaan puo- tokysymyksen harrastajille oli luepolitiikalla ei yhdistyksen tarjolla paljon viiteryhmiä. toiminnassa silti ole ollut juuri Vuodelta 1975 on tallella jä- minkäänlaista roolia. senluettelo, joka antaa viitteitä yh- Sääntöjensä mukaan yh- distyksen kannatuspohjasta. Lis- distyksellä oli hallituksen lisäksi talla on liki 250 nimeä, tosin ilman neuvottelukunta. Se oli samanta- titteleitä ja osoitteita. Millaiseen painen kuin juhlallisesti hallin- väkeen yhdistyksen teemat veto- toneuvostoksi nimetty toimielin sivat? Mitkä olivat heidän taustan- yhdistyksen varhaisvuosina. Tar- sa? koitus oli varmistaa yhdistyksen Ensin kuitenkin katsahdus pyrkimyksille vaikuttavaa tukea. vuonna 1975 valitun hallituk- Vuonna 1975 nimetty neu- sen kokoonpanoon. Puheenjoh- vottelukunta oli melko suppea. tajana jatkoi ylipormestari Teu- Siinä olivat painavasti edustettui- vo Aura. Hakan pääjohtaja Antti Ensimmäisen valtakunnallisen na asuntorahoitus- ja kuntasekto- asuntopäivän mainos. Pelkola oli hänkin edelleen muka- rit. Pankkiireita olivat Postipan- na. Asuntorakennuttajien toimi- kin Heikki Tuominen ja Työväen tusjohtajista Keskus-Saton Jouko Rautakivi ja VVO:n Säästöpankin Ilmari Lavonsalo, ja myös Asuntohalli- Ben Grass – myöhemmin kymmenen vuotta toiminut tuksen pääjohtaja Olavi Lindblom oli mukana. Kun- yhdistyksen puheenjohtaja – kuuluivat hallitukseen. takentän nimet olivat Kaupunkiliiton toimitusjohta- Arkkitehtijäseniä olivat Simo Järvinen ja Esko Lehti, ja L.O. Johanson ja Kunnallisliiton toimitusjohtaja professori. Diplomi-insinööri Arto Salmelan ammat- Paavo Pekkanen. Espoon ja Vantaan kaupunginjohta- tiala oli seutukaavoitus. Maisteri Jorma Aaltonen oli jat, Teppo Tiihonen ja Lauri Lairala, täydensivät neu- Hakan tiedotuspäällikkö ja aktiivinen kirjoittaja asun- vottelukunnan kautta pääkaupunkiseudun edustusta, toasioissa. Maisteri Teuvo Lindström oli asunto-olojen jonka Helsingin osalta hoiti Teuvo Aura hallitukses- tutkijana arvostettu. Hän oli töissä Kulutusosuuskun- sa. tien Keskusliitossa. Toimittaja Jutta Zilliacus edusti Neuvottelukunnan muita jäseniä olivat kauppa- hallituksessa ruotsinkielistä perinnettä kanslianeuvos neuvos Kalervo Salo ja Kulutusosuuskuntien Keskus- Gunnar Modeenin jälkeen. liiton toimitusjohtaja Niilo Hämäläinen. Hallituksen kokoonpanossa oli varmaankin aja-

127 Saton rakennustyömaa Puotilan Rusthollarinkujalla parissa vaiheessaan ja valmis talo, tyypillistä aravatuotantoa vuodelta 1962. Tekniikkana oli vielä paikallavalu. Valmiin talon kuva Studio V. Maarela, Saton arkisto.

128 Kunnallisväkeä, hakalaisia, toimittajia, Reima Pietilä ja Esko Suhonen. Kaavoittajakuntaan kulttuurinkin edustajia… kuuluivat muun muassa Nils Erik Fager, Kaj Nyman ja Yhdistyksen vuoden 1975 jäsenluettelossa eivät vilise Bror Söderman. valtakunnanpolitiikan terävimmän kärjen nimet. Iso- Koska tiedotus ja valistus olivat keskeisiä yhdistyk- kenkäisimmäksi vaikuttajaksi voitaneen nimetä työn- sen toimintamuotoja ja yhteydet tiedotusvälineisiin ko- antajajärjestön johtaja Päiviö Hetemäki, joka muuten ettiin tärkeiksi, oli toimittajakunnalla jäsenistössä oma oli SAK:laisen vastapuolen Niilo Hämäläisen kanssa paikkansa. Vuoden 1975 jäsenlistassa mainitaan Pauli tuttu jo sota-ajalta, rintamalta. Burman, Reino Forsberg, Jyrki Haikonen, Ossi Hiisiö, Helsingin kunnallispoliitikkoja tai johtavia virka- Erkki Raatikainen, Kyösti Reunanen ja Juha Salmi. miehiä on koko joukko: Vuokko Juhola, Veikko Järvi- Kaksi taitelijanimeä nousee esiin luettelosta: Ris- nen, Pentti Kivinen, Martti Koivumäki, Harry Laakso, to Jarva ja Pekka Lounela. Jarva oli antanut vahvan pa- Olavi Laine ja Aarne Välikangas muiden muassa. Hal- noksen asuntopoliittiseen keskusteluun 1960-luvulla lintoväkeä oli erityisesti asuntosektorilta kuten Martti lyhytfilmeillään Asuminen ja luonto sekä Kaupungissa Lujanen, Ulla Saarenheimo, Aarno Strömmer ja Arvo on tulevaisuus. Kirjailija ja teatterimies Lounela puo- Tirinen, mutta myös hallinnosta laajemmin kuten Lars lestaan perehtyi asuntokysymykseen Hakan 30-vuotis- Dufholm ja Paul Paavela. historiikin kirjoittajana. Sen jälkeen häneltä ilmestyi Asuntorakentamisen ja kiinteistöliiketoiminnan fa- terävä pamfletti Anna meidän asua. langista huomattavalla osalla oli tausta rakennuskes- kuskunta Hakassa. Heitä olivat Viljo Ahtee, Unio Hii- Asuntokysymys ei näyttäytynyt tonen, Jaakko Kapanen, Eero Piipari, Allan Schmidt enää terveysongelmana ja Eero Soini. Hakalaisten iso osuus selittyi paitsi yri- Epäilemättä Asuntoreformiyhdistyksen jäsenkun- tyksen isolla koolla myös sillä, että rakennuskunnan nassa oli ulottuvuuksia, jotka tekivät asuntoasioiden juuret olivat Asuntoreformiyhdistyksessä ja että pää- ja yhdyskuntasuunnittelun monipuolisen käsittelyn johtaja Pelkola oli aatteesta innostunut. Rakentaja- mahdolliseksi. Foorumille oli saatavissa vaihtelevia, jäsenistä ehkä kovimman luokan tietäjä elementti- asiantuntevia ja ehkä yllättäviäkin näkökulmia. rakentamisen alalla oli betoniteollisuuden järjestön Yhdistyksen alkuvaiheiden jäsenistöstä ja aktii- toimitusjohtaja Aulis Junttila. veista 1970-luvun joukko eroaa siten, että terveys- ja Arkkitehtijäseniä oli runsaasti, ja monen nimi on sosiaalialan vaikuttajia ei juuri enää ollut mukana. Ei laajalti tunnettu vielä 2000-luvullakin. Vanhaa kaar- ollut lääkäreitä, ei köyhäinhoidon virkamiehiä. Aina- tia edustivat tunnetuimmasta päästä Hilding Eke- kin osittain sen selittää asuntokysymyksen muuttumi- lund, Kaj Englund, Aarne Ervi, Ole Gripenberg ja Ot- nen: asuntopula ei enää tarkoittanut absoluuttista kur- to-Iivari Meurman, joka muistetaan jo vuodelta 1917 juutta. 1900-luvun alussa keuhkotauti levisi ahtaissa Asuntoreformiyhdistyksen järjestämän ensimmäisen ja epähygieenisissä työväenasunnoissa. Ne ajat olivat suomalaisen asuntonäyttelyn ”komissariona”. takana. Nuorempaa polvea olivat esimerkiksi Kristian Gul- 1970-luvullakin periaatteessa tunnustettiin asun- lichsen, Pekka Helin, Esko Korhonen, Pentti Petäjä, topolitiikan yhteys sosiaalipolitiikkaan, mutta jäse-

129 Lähiöasunnoilla oli tarjottavanaan nykyajan mukavuudet. Hyvin varusteltu keittiö, lämmin vesi ja kylpyamme olivat monelle muuttajalle uutuuksia, joita osattiin arvostaa. Kuva on 1960-luvulta Pihlajamäen asuntonäyttelystä. Kuva Helge Heinonen, ARYn arkisto.

130 Osallistuva 60-luku oli pamflettien aikaa. Pekka Lounela kirjoitti pamfletin asuntokysymyksestä 1964. nistössä käytännön sosiaalipoliitikkona huomataan sin helsinkiläistä – tai pääkaupunkiseutulaista kuten oikeastaan vain Heikki von Hertzen. Poika Heikki S. kasvavassa metropolissa oli tarpeen sanoa. Sotia edel- von Hertzen oli hänkin mukana, mutta hänen aikansa täneenä aikana yhdistyksellä oli ollut yksi järjestäyty- sosiaalipoliitikkona oli vasta edessä. nyt haaraosasto muualla maassa, nimittäin Varkauden Muita yhteiskuntatieteilijöitä kuului jäsenistöön: Asuntoreformiyhdistys. Nyt vastaava ilmiö esiintyi Paavo Piepponen, Paavo Uusitalo ja Tapani Valkonen Oulussa. Sikäläisten asuntoreformistien järjestymi- olivat sosiologeja. Kansantaloustieteilijöitä olivat Jus- seen vaikutti paljolti arkkitehtikoulutuksen alkami- si Linnamo ja Pentti Viita. nen Oulun yliopistossa. Päällisin puolin tarkastellen jäsenistö oli var-

131 Puu-Käpylän nykypäivää Pohjolankadulta: puut ovat vankkoja, talojen laudoitus on kuin uusi. Kuva Karoliina Bärlund, ARY:n arkisto.

132 1960-LUVUN SUURIA KESKUSTELUTEEMOJA: AUTOISTUMINEN JA PUU-KÄPYLÄN SUOJELU

”Elätämme suunnattomin kustannuksin hirviötä, jolla on suuri potentiaalinen hävitysvoima. Ja kuitenkin rakastamme sitä suuresti. Kollektiiviselta kannalta katsottuna auto on selvästikin uhka, joka voi turmella sivilisaatiomme.”

Puu-Käpylän paikalle suunniteltiin kerrostaloja 1960-luvun alussa.

133 Aamuruuhkaa Itäväylällä Kulosaaren sillan itäpäässä 1960-luvulla – ennen metron rakentamista. Kuva Unto Laitila, HKM.

134 leishyödyllisen asuntotuotannon edistäminen Ahola arkkitehtuurin kannalta ja Kaarlo Leinonen lii- oli vain osa Asuntoreformiyhdistyksen toimin- kenteen kannalta. Ahola tiedetään 1960- ja 70-luku- ta-ajatusta. Laveasta otteesta antaa esimerkin jen lähiökaavoituksen tiennäyttäjäksi. Yliikenneteema: Asuntoreformi-lehti julkaisi jo ensim- Toukokuussa 1964 yhdistys järjesti Helsingin ja lä- mäisessä numerossaan 1964 Jorma Aaltosen laajan hiseudun liikennekysymyksistä keskustelutilaisuuden. esittelyn silmiä avaavasta brittiraportista Traffic in Puheenjohtaja Aura muistutti, että ”käsillä on mittavia Towns, joka tunnetaan myös Buchananin raporttina ja vaikeita valintoja, jotka koskettavat muun muassa päätekijänsä tohtori Colin Buchananin mukaan. joukkoliikenteen yhteistariffia, Katajanokan ja Kaup- Sitaatti raportista: ”Elätämme suunnattomin kus- patorin liikennejärjestelyjä, Kaisaniemen viaduktia tannuksin hirviötä, jolla on suuri potentiaalinen hävi- sekä metrosuunnitelmia”. ”Liikennekysymys kytkey- tysvoima. Ja kuitenkin rakastamme sitä suuresti. Kol- tyy läheisesti asuntokysymykseen”, Aura totesi. lektiiviselta kannalta katsottuna auto on selvästikin Alustuksessaan Pentti Ahola valitti, että ”kaik- uhka, joka voi turmella sivilisaatiomme. Mutta kun kialla maailmassa uudet kaupungit suunnitellaan alun se muunnetaan yksilölliseksi ajoneuvoksi, joka on perin jalankulkukaupungeiksi ja monet vanhat kau- autotallissamme (tai nykyisin useammin pysäköitynä pungit näkevät paljon vaivaa muuttaessaan keskusta- ovemme tai jonkun toisen oven eteen) me pidämme alueitansa jalankulkucityn periaatteella toimivaksi”. sitä kalleimpiin aarteisiimme kuuluvana, kiihkeim- Hyvänä vanhana esimerkkinä Ahola mainitsi Köö- män kunnianhimomme kohteena, suunnattomana mu- penhaminan Strögetin, mutta hän kehaisi myös, miten kavuutena, elämän ulottuvuuksien lisääjänä, vapau- Helsingissä on rakenteilla ”Puotinharjun-Myllypuron tuksen välineenä, nykyajan vertauskuvana.” 23 000 asukkaan asuntoalue, jossa kaikki lapset pää- Aaltonen kiitteli esittelyssään Buchananin rapor- sevät kouluihinsa yhtäkään katua ylittämättä ja jossa tin viileää otetta. Auto ei ollut yksistään musta eikä kaikki palvelut ovat samalla tavalla saavutettavissa”. valkoinen kapine. Hän piti suomalaiselta kannalta Ahola tunnusti pelkäävänsä ”8–10-kaistaista val- hätkähdyttävänä raportin toteamusta, että Britannias- takunnantietä, joka syötyään Eläintarhan haarautuu sakin moottoriaikakausi oli vasta aluillaan. Postitalon tienoilla ja pakoittaa jalankulkijat maan Asuntoreformin seuraavassa numerossa Buchana- alle”. Metroratkaisulla on kiire, Ahola sanoi. nin raportin käsittelyä syvensivät arkkitehti Pentti

135 Akateemikko Alvar Aalto

Arkkitehdit, uuden aallon funktionalistit puhalsivat uuden hengen Asuntoreformi- yhdistykseen 1935. Tulijoiden kärjessä oli Alvar Aalto, josta oli tuleva kansainväli- sesti kuuluisin suomalainen arkkitehti. Samana vuonna Aalto valittiin Suomen Arkkitehtiliiton johtokuntaan. Se oli merkki siitä, että funktionalismi oli ammattikunnassa noussut valtavirraksi. Aallolle 1935 oli vielä muutenkin merkkivuosi. Hänen ehkä palvotuin suunnitte- lutyönsä, Viipurin kaupunginkirjasto, valmistui. Perhe osti tontin toimistoa ja asun- toa varten Munkkiniemestä, ja talon rakentaminen alkoi. Ja vielä perustettiin Artek Kuva MV. hoitamaan Aallon suunnittelemien huonekalujen valmistusta, myyntiä ja vientiä. Kaikki tämä yhtenä vuotena. Alvar Aalto syntyi Kuortanella maanmittarin poikana 1898. Arkkitehdiksi val- mistumisen jälkeen hänen ensimmäistä työkenttäänsä oli Keski-Suomi ja Etelä-Poh- janmaa. Hänen julkisissa rakennuksissaan, kuten Jyväskylän työväenyhdistyksen talossa tai Seinäjoen suojeluskuntatalossa, oli alkuun klassismin leima. Kääntymys funktionalismiin ja luontoyhteyttä hakevaan modernismiin oli terävä. Alvar ja Aino Aallon ruotsalainen ystävä ja kollega Sven Markelius ehdotti Alva- ria jäseneksi modernistien kansainväliseen yhteenliittymään CIAM:iin. Sen kautta Aalto perehtyi modernismin sosiaaliseen ohjelmaan asunto- ja kaupunkisuunnitte- lussa. Aallon piirtämää Paimion keuhkotautiparantolaa on kutsuttu ”sosiaaliseksi kokonaistaideteokseksi”. Asuntorakentamisessa Harry ja Maire Gullichsenille suun- nitellusta Villa Maireasta tuli myös kokonaistaideteos, mutta sen ihanne suuntautui ylemmälle keskiluokalle. Ahlström-yhtiön toimitusjohtajan Harry Gullichsenin pyynnöstä Aalto suunnit- teli teollisuusyhdyskuntia Varkauteen ja Kauttualle. Jatkoksi hän sai tehtäväkseen myös Sunilan sellutehtaan laajan rakennusohjelman, johon kuuluivat sosiaalisesti ”luokattomat” asuntoalueet. Ahlströmin Varkauden-tehtaille Aalto loi puutaloelementtien AA-järjestelmän. Se edusti funktionalismin standardointitavoitetta. Hän oli mukana 1942 perustetun valtion jälleenrakennustoimiston työssä. Aalto nimitettiin akateemikon virkaan 1956. Hän kuoli Helsingissä 1976. Suomalaiselle yhteiskunnalle Aallon sosiaalisen arkkitehtuurin merkitys on ol- lut suurempi kuin konsanaan hänen lukuisat omaleimaisen edustavat julkiset ra- kennuksensa.

136 Koivisto: Pysäköintiä rajoitettava metron rakentamisen käyntiin. ”Tämä on kuiten- reippaasti kantakaupungissa kin vain osaratkaisu kokonaisliikenteen ongelmaan”, Toinen alustaja, Mauno Koivisto oli sitä mieltä, että Teuvo Aura sanoi yhdistyksen keskustelussa. Vuoden ”maan alle meillä ei pitäisi olla kiire, sinnehän me 1964 keskustelukerran jälkeen liikenneväylät olivat pääsemme myöhemminkin”. menneet Helsingissä entistä pahemmin tukkoon. Koiviston mielestä toinen puoli sisäänajoväylien Pekka Rytilän valmisteltu puheenvuoro ilmensi kapasiteetista piti varata julkisille kulkuvälineille ja aikakauden suunnitteluoptimismia ja teknologiaus- yksityisautojen pysäköintiä kantakaupungissa rajoit- koa: ”On välttämätöntä, että Helsingin seudun julki- taa reippaasti. ”Mitä on voitettu sillä, että puistoista nen liikenne käsitetään uudella tavalla, laajenevaksi on otettu viipaleita autojen ulkoiluttamiseen, kuten on prosessiteollisuudeksi, joka suurtuotannon puitteissa tehty esimerkiksi Esplanadilla… Minä pelkään, että myy yleisölle laadultaan tasaisia ja hinnaltaan koh- henkilöautosta on tulossa meidän pyhä lehmämme, tuullisia tuotteita, matkoja ovelta ovelle. Korostetta- joka paneutuu makuulle mihin haluaa ilman että sitä koon, että kaupungin julkisen liikenteen hoidossa ei rohjetaan häiritä.” ole mitään sellaista, mitä nykyaikainen systeemiana- Metroa keskustelussa käsiteltiin myönteiseen sä- lyysiin pohjautuva teollisuuden johtamistekniikka ei vyyn. Myös Autoliiton edustaja Pauli Ervi katsoi, että kykenisi ratkaisemaan.” ”tarkoituksenmukainen metroliikenne avaa mahdol- Rytilän mielestä sekä yksityisessä että julkisessa lisuuksia vaikeutuviin joukkoliikennekysymyksiin”. liikenteessä oli pyrittävä tasaiseen 40–50 kilometrin Pysäköinnistä hän oli päinvastaista mieltä kuin Mau- tuntinopeuteen eikä huippunopeuksiin jossakin, jol- no Koivisto: parkkipaikkoja tarvitaan lisää tonteille ja loin vastavaikutuksena syntyy tulppia toisaalla. laitoksiin. Autoliiton Ervi näki, että turvallisuuden takia moot- Meurmanin Puu-Käpylä-alustus toriajoneuvot, jalankulku ja pyöräilijät piti eristää toisis- ärsytti kaupungin kiinteistöjohtoa taan. ”Tiealuetta on varattava niin riittävästi, että liiken- Keväällä 1966 Asuntoreformiyhdistys järjesti kes- teen sujuvuutta ja turvallisuutta voidaan lisätä liikenteen kustelun aiheesta ”Häviääkö Puu-Käpylä?”. Oltiin kasvun edellyttämässä suhteessa”, hän vaati. yhdistyksen oman historian juurilla, sillä koko Puu- Keskustelutilaisuus ei päättynyt yhteiseen julki- Käpylän rakentaminen oli alunperin lähtöisin yhdis- lausumaan, eikä Asuntoreformiyhdistyskään pyrkinyt tyksestä. Olipa yhdistys rakennuttajayhtiössä omista- muodostamaan liikennekysymyksiin yhtä yhteistä lin- janakin pienellä osuudella. jaa. Puitteiden järjestäminen keskustelulle, erilaisten 1920-luvun alun näkyvät arkkitehtihahmot oli- perusteltujen mielipiteiden ja tutkitun tiedon yhteen vat Puu-Käpylän suunnittelun ja toteutuksen takana. saattaminen vei sinänsä eteenpäin yhdyskuntasuun- Alueesta tuli puutarhakaupunkiaatteen suomalainen nittelun kiperän kysymyksen ratkaisussa. sovellutus. Tuon tilaisuuden jälkeen liikenneaiheeseen palat- Talot olivat kutakuinkin 40 vuoden iässä, kun kau- tiin yhdistyksessä useasti, muun muassa kuusi vuot- punki järjesti arkkitehtikilpailun: puutalot puretta- ta myöhemmin eli 1970, jolloin Helsinki oli jo pannut koon ja uutta, ehompaa ja tehokkaampaa tehtäköön

137 Puu-Käpylä oli arkkitehtien Ahti Korhosen ja Erik Kråkströmin vuonna 1960 laatiman ja kaupungin ajaman suunnitelman mukaan määrä korvata matalilla kerrostaloilla. Yhtenäiset palikkarivistöt pienoismallikuvan yläosassa osoittavat Pohjolankadun paikan. Rakentamattomaksi jäävällä tasaisella alueella on Akseli Toivosen kenttä. Kuva SRM.

138 tilalle. Arkkitehti Ahti Korhosen voittaneessa ehdo- ”Voimme säilyttää Puu-Käpylän tuksessa pääasiallinen rakennustyyppi oli kaksiker- vielä parikymmentä vuotta” roksinen kuten alueella ennestäänkin, mutta taloja oli Keskustelussa Meurman muistutti, että esimerkik- sijoitettu tiheämpään. si 500 lisäasukasta eivät riitä perusteeksi sille, että Vehreäksi kaunistuneen Puu-Käpylän purku-uhka Puu-Käpylän rakennukset, idylliset puutarhat ja ehjä nostatti paljon vastustusta, vaikka talojen kunnostus- arkkitehtoninen kokonaisuus hävitetään. Sillä ei kau- tarpeet olivat ilmeiset. pungin asuntotarvetta poisteta. Puutalokortteleita oli ehditty purkaa paljon muu- Meurman piti puutaloja täysin kunnostuskelpoisi- alta Helsingin kantakaupungista kerrostalojen tieltä. na. ”Käpylän pääosat rakennettiin elementtirakenta- Ydinkeskustankin ilme oli paikoin uudisrakentamisel- mista noudattaen täyskuntoisesta tavarasta riittävän la täysin muutettu, esimerkkinä Mannerheimintien al- korkeiden kivijalkojen varaan, joten lahoamista saat- kupään toimistotalot. Käpylän eheä puutarhakaupunki taa esiintyä vain poikkeuksellisesti.” oli kuitenkin se paikka, jossa puskutraktoreiden vas- Nykyajan mukavuudet oli jo saatu useimpiin Puu- tainen rintama tiivistyi. Käpylän taloihin. Edukseen nykyajan asuintaloista Asuntoreformiyhdistyksen keskustelutilaisuus pi- ne Meurmanin mielestä poikkesivat ilmavuudellaan. dettiin Tekniska Föreningenin kokoushuoneessa. Vä- ”Oikeastaan me saamme tuntea aikamoisen pistoksen keä oli paikalla sankasti. ”Oli valitettavaa, että poh- sydämissämme verratessamme uusia ahtaita asuntoja dintaan eivät tässä Ary:n tilaisuudessa voineet ottaa siihen, mitä silloin rakennettiin, silloisten resurssien osaa – Japanissa pidetyn kansainvälisen asunto- ja aikana heti sotakauden jälkeen.” kaupunkisuunnittelukongressin vuoksi – eräät Hel- Meurmanin mukaan oli osoitettu, että Käpylän singin kaupungin johtavat asemakaavaviranomaiset asunnot voidaan täysin nykyaikaistaa suunnilleen enempää kuin kilpailun voittanut arkkitehtikaan”, kolmanneksella siitä hinnasta, mitä uusien asuntojen Asuntoreformi-lehti pahoitteli selostuksessaan. rakentaminen sinne maksaisi. Keskustelun alustivat professori Otto-I. Meurman, Professori piti asiattomana väitettä, että talot olisi- kanslianeuvos Gunnar Modeen, varatuomari Antti vat aikansa eläneitä, koska ne oli tehty puusta. ”Minä Pelkola ja arkkitehti Simo Järvinen. olen kumminkin nähnyt vuoraamattoman aitan jossakin Helsingin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjoh- tuolla Ypäjän rajoilla, jonka rakennusvuosi on 1634.” taja Juho Kivistö kuului siihen ryhmään, joka ei mat- ”Käpylän repiminen olisi selvä kulttuuriskandaa- kan takia päässyt tilaisuuteen. Hän olisi kannattanut li. On aihetta huomauttaa, että Käpylä säännöllisesti tiukasti Puu-Käpylän purkamista. herättää täällä käyvissä ulkomaalaisissa arkkitehdeis- Asuntoreformiyhdistyksen sihteeri Ilkka Sumu sä erityistä kiinnostusta”, Meurman huomautti. on muistellut, miten matkoilta palattuaan Kivistö oli Kanslianeuvos Gunnar Modeen oli osapuilleen sa- haukkunut hänet ja koko yhdistyksen. Erityisesti hän- moilla linjoilla kuin Meurman. Tietty ero näkemyk- tä raivostutti, että Sumu oli saanut 75-vuotiaan Meur- sissä kuitenkin oli. ”Nyt tulisi varovasti uudistaa ja manin esitelmöitsijäksi: ”Että sen vanhan horiskonkin korjata vain tarpeellisin”, Modeen sanoi omassa alus- raahasit sinne puhumaan läpiä päähänsä.” tuksessaan.

139 1960-luvun loppupuolella Kalliossa oli vielä uuden tieltä väistymässä olevia puutaloja kuten tässä Castreninkadulla. Takana on Castreninkadun ja Kirstinkadun kulmassa Hilding Ekelundin 1930-luvun funkkistalo, jossa on erikoiset nurkkaparvekkeet. Kuva Kari Hakli, HKM.

140 ”Voimme hyvällä omallatunnolla säilyttää Puu- pohjaa se, että rakennusten käyttöikä on yleensä huo- Käpylän vielä parikymmentä vuotta, tietysti edellyttä- mattavasti pitempi kuin näyttää totutun. Ja tämä joh- en, että välttämättömät korjaukset suoritetaan ja että tunee lähinnä spekuloimisesta rakennusoikeudella.” taloja säännöllisesti kunnostetaan.” Hurjana esimerkkinä laskelmoinnista Järvinen Modeen kertoi keskustelleensa lukuisten puukä- mainitsi Eiran kaupunginosan. Vaikka siellä aika- pyläläisten kanssa. He olivat vierastaneet suuresti naan talot pystytettiin maksimikerrosalaa käyttäen, muuttoa pois viihtyisästä asuinympäristöstään ja yh- on vanhoihin paksuihin seinämuureihin havaittu kät- teisöstään. Syyt pysyä Puu-Käpylässä olivat asukkail- keytyvän ”huomattavasti spekulaatiolle altista raken- le kuitenkin ”olennaisesti taloudellista laatua”. nusoikeutta”. ”Sehän näkyy jo, muutamat talot ovat ”Kaupungin on sodan jälkeen muodostuneen käy- alkaneet sieltä hävitä.” tännön mukaisesti osoitettava nykyisille vuokralaisille Järvisen mielestä Käpylän arkkitehtikilpailun asunnot jostakin Kontulasta, Myllypurosta tai jostakin voittanut Ahti Korhosen uudisrakentamissuunnitelma muualta kaupungin vuokrataloista”, Modeen sanoi. oli ”sinänsä oivallinen”. ”Tulos kuitenkin osoitti, et- ”Tämä merkitsee tietenkin, että asuntojen taso on ai- tei ohjelman edellyttämää suunnitelmaa voida toteut- van toinen ja niiden vuokrat paljon korkeammat.” taa alkuperäistä miljöötä tärvelemättä”. ”Siksi toivoisin kaupungin, ennen kuin Käpy- Simo Järvinen pelkäsi spekulaation län kohdalla mihinkään radikaalisiin toimenpiteisiin tuhoavan kohta Eirankin ryhdytään, harkitsevan vielä kerran uuden kilpailun Arkkitehti Simo Järvinen harmitteli sitä, että rakennus- järjestämistä, jossa päämääränä ja ehdottomana vaa- suojelussa oli keskitytty yksipuolisesti yksittäisiin ra- timuksena olisi alueen uudistaminen sen hieno mil- kennuksiin ja unohdettu miljöön merkitys. ”Aikamme jöökokonaisuus säilyttäen ja kasvavien automäärien ensisijaisesti taloudellinen ajattelutapa on tuhonnut sijoittaminen ympäristöä vahingoittamatta”, Järvinen ja on jatkuvasti tuhoamassa kaupunkimme arvokkaita esitti omana loppupontenaan. miljöökokonaisuuksia. Esimerkiksi rikas empire-puu- Keskustelussa oli toisensuuntaisiakin näkemyk- taloarkkitehtuuri on hävitetty tyystin. Nyt on hyökkä- siä – se kuului Asuntoreformiyhdistyksen perimmäi- ysvuorossa varsinaisesti suurkaupunkimiljöön maku: seen olemukseen. Käpylän radikaalille muutokselle Esplanadi, Mannerheimintien alkupää jne.” oli puoltajansa. Järvinen muistutti, että ”kaupunki on nyky-yhteis- kuntamme ydin”, ja kaupunkien suojelu pitäisi ymmär- Hakan Pelkola: Staattinen idylli tää tärkeäksi siinä missä luonnonsuojelukin. Myöhään on tuomittu häviämään urbanisoituneille suomalaisille se on kuitenkin vaikeaa. Antti Pelkola, rakennusliike Hakan pääjohtaja, pyysi, Järvisen mielestä eri näkökantoja oli kaupungis- että hänen sallittaisiin esittää henkilökohtainen mieli- sa sovitettava yhteen siten, että kokonaislinjojen säi- piteensä sen sijaan, että kanta leimattaisiin ”jonkun or- lyttäminen ja suojelu sekä tarpeista nouseva muutos ganisaation mielipiteeksi”. ”Demokratiaan sisältyy va- toteutuvat rinnan, ”traditio elää mukana nykyajassa”. linnan vapaus. Demokratiassa voidaan olla eri mieltä ”Tälle miljöön pysyvyydelle antaa vankkaa reaalista asioista.”

141 Pohjolankadun vartta 1960-luvulla. Kuva Iffland, SRM.

142 ”Minä pidän subjektiivisesti tärkeimpänä miljööko- Asuntoreformi sai kuin saikin konaisuuksien säilyttämistä, mutta niiden säilyttämisel- Käpylästä ”ulkomuseonsa” le tulisi olla myös riittävät historialliset perusteet. Pel- Asuntoreformiyhdistyksen keskustelu oli osa pitkää killä arkkitehtonisilla perusteilla toimittaessa ollaan jo ja laajaa liikehdintää, joka lopulta kääntyi siihen, että liukkailla jäillä. Muuttuva maku voi leimata kerran esi- vuonna 1969 ryhdyttiin virallisesti tutkimaan Puu-Kä- kuvallisenakin pidetyn ratkaisun aivan toiseksi muuta- pylän rakennuskannan säilyttämistä. mien vuosikymmenten kuluttua”, Pelkola sanoi. Kuntoarvioita oli tehty jo aikaisemmin, ja Asuntore- ”Historiallisten miljöökokonaisuuksien tulisi olla formi-lehti julkaisikin vuonna 1966 Puu-Käpylä-nume- kaikkien käytettävissä. Näinhän on esimerkiksi Hel- rossaan pitkän selostuksen rakennustarkastusviraston singin Senaatintorin ja Esplanadin laita. Puu-Käpylä ei valvontaosaston raportista. Siinä osoitettiin paljon puut- täytä tätä vaatimusta. Asuntopoliittisia ja sosiaalisia pe- teita ja vikoja. Havaintojen luettelo oli kokonaisuutena rusteita sen säilyttämiselle nykyisellään eräänlaisena kuitenkin sellainen, että se tuki Otto-I. Meurmanin arvi- arkkitehtuurimuseona – tosin asuttuna – ei mielestäni ota talojen kunnostuskelpoisuudesta. riittävästi ole.” Myönteiset asenteet puutalomiljöiden säilyttämisek- Pelkolan mielestä Puu-Käpylä oli teknisesti yli-ikäi- si vahvistuivat 1960-luvulla yleisemminkin. Puu-Käpy- nen ja asumisyhteisönäkin sen päivät olivat luetut. ”Puu- lälle rinnakkainen ilmiö Helsingissä oli Puu-Vallila, jon- Käpylän arvo perustuu suurelta osalta sen asu­­­jai­­­miston ka viimeisten osien varjelu sai taakseen muidenkin kuin erinomaisuuteen, ahkeruuteen ja elämäntapoihin. Väes- asukkaiden tuen. tö kuitenkin muuttuu jatkuvasti, perheet hajoavat.” Puu-Vallilan paikalle valmistui 1968 asemakaava, ”Idylli, joka ensi sijassa perustuu staattisuuteen ja jossa tontteja oli osoitettu yleisille rakennuksille ja asun- paikallaan pysymiseen tässä muuttuvassa yhteiskunnas- tokerrostaloille. Vastustuksen takia kaava jäi toteutumat- sa on tuomittu häviämään. Tätä emme voi estää.” ta. Sen sijaan kokeiluluontoisesti kunnostettiin 1972 en- Pelkolan mielipide oli, että Käpylän purkamis- simmäinen vanha puinen asuintalo, ja Helsingin vuoden ta edellyttävät suunnitelmat olisivat asuntopulan takia 1975 yleiskaavassa Puu-Vallila säilytettiin asuinalueena. voineet odottaa vielä kymmenen vuotta. Hänellä oli- Kaupungin hallinnossa Käpylän purkavaa sanee- si mielessään kiireisempääkin purettavaa. ”Tässä he- rausta ehkä tiukimmin ajanut apulaiskaupunginjohta- rää kysymys olisiko Puu-Maunulan saneeraus otettava ja Juho Kivistö kuoli yllättäen 1969. Sillä oli vaikutusta esille ennen kuin se ehditään julistaa arkkitehtonisesti asioiden kulkuun. Puu-Käpylän rakennuskannan säilyt- tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi?” tävä asemakaava hyväksyttiin 1971, ja vuosikymmenen Pelkola viittasi näin sodan jälkeen Maunulaan pysty- alkupuolella tehtiin remontit. tettyihin pikataloihin, jotka viehättävää vaikutelmaa ta- Asuntoreformi sai ”ulkomuseonsa”. Se elää ajas- voitellen oli nimetty puistotaloiksi. Niiden väliaikaisuut- sa, vaikka viihtyisyys onkin – Pelkolan termiä käyttä- ta tuskin kukaan kyseenalaisti. en – jotensakin staattista. Hänen pelkäämällään tavalla ”muuttuva maku” ei ole myöhempinäkään vuosikym- meninä pudottanut Puu-Käpylää esikuvallisten ratkai- sujen joukosta.

143 Jakomäen talot olivat tyypillistä lähiörakentamista, betonielementtituotantoa. Jakomäessä kaupungin vuokratalojen osuus oli poikkeuksellisen suuri, mitä jälkikäteen arvosteltiin. Kuva Sky-Foto, Möller, HKM.

144 SUURTA MUUTTOA HOIDETTIIN 70 000 ASUNNON VUOSITUOTANNOLLA

Jos kotimaassa oli muuttajalle tarjolla työtä, mutta ei kohtuuhintaista asuntoa, jatkui matka helposti Ruotsiin, joka pystyi tarjoamaan sekä työpaikan että asunnon.

Arkkitehti Matti Vesikansan piirtämää kritiikkiä Asuntoreformi-vuosikirjassa 1977.

145 Presidentti Urho Kekkonen kävi 1962 tutustumassa asumiseen Pihlajamäessä. Tässä ollaan Nyströmin perheen olohuoneessa. Asuntoa esittelee Sanni Nyström Juha-poikansa kanssa. Selin oleva herra on Hakan toimitusjohtaja Antti Pelkola. Kuva U.A. Saarinen, ARY:n arkisto.

146 ravalainoituksen vakiinnutti asuntotuotanto- uusien työpaikkojen luomiseksi. Ne tarvitsevat työn- laki 1966. Keskitettyjen tulosopimusten kau- tekijöitä ja työväki asuntoja.” si alkoi työmarkkinoilla 1968. Nämä olivat ”Kotoisen muuttoliikkeen työvoima on valtaosal- Atärkeimmät taustatekijät, kun asuntopolitiikka tuli taan nuorta. Siirtyminen tapahtuu myös pääasias- uuteen aktiiviseen vaiheeseen. Tietoinen, vakiin- sa köyhemmiltä seuduilta yleensä kalliimmille paik- tuneisiin järjestelmiin nojaava ohjelmointi harppoi kakunnille. Asuntoa etsittäessä joudutaan kuitenkin eteenpäin. Aravamäärärahat kasvoivat reippaasti vuo- yleensä turvautumaan vain uustuotannon mahdolli- desta 1971 lähtien. suuksiin. Siten on köyhä, vähätuloinen asunnontarvit- Vuoden 1970 eduskuntavaalien alla Asuntorefor- sija kalleimman asunnon ovella”, Lindblom johdatteli miyhdistys järjesti tilaisuuden, jossa uuden vuosi- päättelyä. kymmenen tehtävistä alusti Asuntohallituksen pää- Jos kotimaassa oli muuttajalle tarjolla työtä mut- johtaja Olavi Lindblom. Puolueiden edustajat ottivat ta ei kohtuuhintaista asuntoa, jatkui matka helposti kantaa alustuksen jälkeen. Ruotsiin, joka pystyi tarjoamaan sekä työpaikan että Ylipormestari Teuvo Aura arvioi avauksessaan, että asunnon. Maaltamuuton muuntuminen siirtolaisuu- ”kuusikymmenlukua voinee pitää kaupunkimaisen deksi vaati noihin aikoihin sekä kansantaloudellisesti ajattelutavan läpimurtona”. ”Aikaisemmin asuntokan- että inhimillisesti kovan hinnan. nan ja väestön pääosa oli maaseudulla, kun taas asunto- Lindblom moitti aiempien vuosien asuntopolitiik- pulman painopiste oli kaupungeissa ja kauppaloissa.” kaa muun muassa pientalosuuntauksesta ja verohuo- ”Tämän hetken vankka taloudellinen kasvu ei saa jennusten viljelystä, joka johti pahoihin epäkohtiin. tukehtua pullonkauloihin, joita jo on alkanut esiintyä. Tuotannon lisäämisessä voitiin asuntojen koon Yksi näistä pullonkauloista on asuntojen ja nimen- kasvattaminen ja varustetason nostaminen joksikin omaan vuokra-asuntojen puute, mikä jarruttaa talou- aikaa unohtaa. Olisi tuotettava kappalemääräisesti dellista kasvua ehkäisemällä työvoiman liikkuvuutta.” enemmän asuntoja ja entistä halvemmalla. Lindblom Asuntokysymyksen järjestelyssä Aura kehotti pani toivonsa rationalisointiin ja teollistamiseen, joi- muistamaan, ettei sitä voida tehdä muusta yhteiskun- den käytännön ilmentymä oli kerrostalojen rakenta- tapolitiikasta erillään tai kertarysäyksellä. ”Niin hou- minen standardisoiduista betonielementeistä. kuttelevilta kuin radikaalit keinot kuten tonttimaan ”Sarjatuotannon edut olivat ilmeisiä”, Lindblom sosialisointi saattavatkin näyttää, vakavassa työssä on kirjoitti myöhemmin muistelmissaan. ”Uusien asun- aina otettava huomioon myös käytännön toteuttamis- toneliömetrien hinta suhteellisesti halpeni, vaikka mahdollisuudet.” olikin ja on yhä kuluttajan mielestä korkea. Betoni, Pääjohtaja Lindblomin päävaatimus oli, että tuo- viaton kestävä rakennusmateriaali tarjosi uuden tek- tantoa pitää lisätä. Hän vuorostaan viittasi tohtori niikan ja nosturien kehityksen myötä mainion mah- Pekka Kuusen näkemykseen kokonaisvaltaisen sosi- dollisuuden rakentamisen suurisuuntaiselle kehittä- aalipolitiikan välttämättömyydestä. ”Ponnistelemme miselle.”

147 Arkkitehti Hilding Ekelund

Arkkitehtuurin tyylisuunnat klassismista funktionalismiin ja edelleen myöhäiseen modernismiin asettuvat jatkumoksi Hilding Ekelundin pitkällä arkkitehdin uralla, jota kesti 1910-luvun lopulta 1970-luvulle saakka. Ekelundia on sanottu asuntojen arkkitehdiksi. Siihen antaa perusteen esimerkik- si se, että 1950 hänet lähes itseoikeutetusti tuli ensimmäisenä nimitetyksi Teknilli- seen korkeakouluun perustettuun asuntoarkkitehtuurin professorin virkaan. Hän oli pääsuunnittelija Käpylän Kisakylässä, jota pidetään yhtenä viimeistel- lyimmistä funktionalismin saavutuksista asuntotuotannon alalla. Selkeys ja harmo- Kuva Polyfoto, SRM. nia lähtivät jo huoneistojen pohjista, joissa tilaa ei hukattu neliötäkään. Maunulan Sahamäessä Ekelund pääsi sovittamaan eri rakennustyyppejä, rivitalojakin, halli- tuksi ryhmäksi, jota edelleen pidetään esimerkillisenä. Hänen työkenttäänsä oli pitkään Helsingin kaupungin yleishyödyllinen asun- totuotanto, jossa sosiaaliset ja taloudelliset lähtökohdat piti ottaa visusti huomi- oon. Hän suunnitteli jopa hätäasutukseen tarvittuja mahdollisimman vaatimatto- mia puutaloja sotien jälkeen. Helsingin kaupunginarkkitehtina hän vaikutti paitsi omilla suunnitelmillaan myös rohkaisemalla kollegoitaan. Esimerkiksi Yrjö Linde- grenin kuulu Käärmetalo Käpylässä tuskin olisi noussut ilman Ekelundin tukea. Hilding Ekelund syntyi apteekkarin poikana Kangasniemellä Etelä-Savossa 1893. Ylioppilaaksi hän pääsi Porvoon lyseosta ja valmistui arkkitehdiksi 1916. Nuorena miehenä hän työskenteli muun muassa Eliel Saarisen toimistossa ja Tuk- holmassa arkkitehtien Hakon Ahlbergin ja Ivar Tengbomin apulaisena ennen kuin tuli arkkitehtuurin lehtoriksi Teknilliseen korkeakouluun. Ekelund perehtyi laajoilla matkoillaan erityisesti Italian arkkitehtuuriin sekä rakennushistoriaan myös Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa. Näiden retkien antia hän tallensi ahkerasti ja taitavasti piirtämällä – eittämättä hänellä oli samaa piirtämi- sen lahjaa kuin taidemaalariveljellään Ragnar Ekelundilla. Hildingin tunnettuja julkisia rakennuksia ovat muun muassa Helsingin Taidehal- li, Töölön kirkko sekä olympialaisia varten valmistuneet Velodromi ja Soutustadion. Arkkitehtuurin opettajana sekä aktiivisena ja poleemisena kirjoittajana muun muassa Arkkitehti-lehdessä Ekelund esitteli paljon sellaista, joka ei heti ottanut to- teutuakseen. Erityistä huomiota on saanut tiiviin omakotiasutuksen muodostami- seen ehdotettu atriumtalo 1930-luvun alussa. Vuonna 1973 Ekelundille myönnettiin tuolloin ensimmäisen kerran jaettu raken- nus- ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinto. Ekelund kuoli Helsingissä 1984.

148 Aiheellinen kysymys: ”Paisuuko maa mieltä Lujasen kanssa, mutta katsoi 70 000 asun- asuntotuotantomme liikaa?” non vuosituotannon kylläkin olevan ajan oloon liial- Rahaa oli saatavilla ennennäkemättömän väljästi. lista. Hän uskoi palattavan piankin 60 000 asunnon Vuonna 1970 asuntotuotanto nousi yli 50 000 huo- tasolle. neistoon. Huippuvuosia olivat 1974 ja 1975, jolloin Myös Olavi Huttunen Asuntohallituksesta kal- tuotettiin noin 70 000 asuntoa vuotta kohti. Aravaa oli listui 60 000 asunnon kokonaistuotannon kannalle, yleensä noin puolet tuotannosta. mutta hän muistutti Asuntohallituksen pyrkivän ”75- Korkeimmillaan, 37 500 asunnossa, aravaraken- prosenttisesti kontrolloituun asuntotuotantoon lähitu- taminen kävi vuonna 1976. Vuokra-asuntojen osuus levaisuudessa”. aravahankkeista oli 1970-luvulla osapuilleen puolet. Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto muis- Vuonna 1974 asuntoaloitusten ennakoitiin myön- tutti, että keskuspankki oli inflaatiokierteen katkai- nettyjen rakennuslupien perusteella nousevan jopa semiseksi jo paimentanut rahalaitoksia hillitsemään 78 000 huoneistoon. Siksi Asuntoreformiyhdistys pa- rakennushankkeiden rahoitusta. 78 000 asuntoa vuo- lasi syksyllä 1973 asuntotuotannon määrällisiin ky- dessa oli hänen mukaansa mahdoton ajatus, sillä ”ra- symyksiin toisesta näkökulmasta kuin vuoden 1970 joittaviksi tekijöiksi muodostuvat työvoima, monet eduskuntavaalien alla. Nyt kysymys kuului: paisuuko materiaalit ja selvimmin rahoitus”. asuntotuotantomme liikaa? Koivisto kertoi esittäneensä ”sepittämäänsä spek- Vuonna 1972 rakennuskustannusindeksi oli nous- siä pankkimiehille henkiseksi tueksi”. sut kahdeksan prosenttia. Vuoden 1973 syksyyn men- ”Jospa esittäisin sen täällä”, Koivisto aloitti. ”Pa- nessä kustannusnousu oli jo parikymmentä prosenttia. rempaa menestystä tietenkin toivoen.” Ylikuumeneminen poltteli käsissä. ”Asiakas menee pankkiin ja sanoo pankinjohta- Asuntorakentaminen oli kasvanut kautta maan ja jalle: ’Tarttis saada rahaa’. Pankinjohtaja: ’Mihis tar- muu rakentaminen vielä enemmän. Pitäisikö asuntora- koitukseen?’ ’No kun viina loppui.’ ’Ai’, sano pankin- kentamista jarruttaa sielläkin, missä ihmisille olisi tar- johtaja. ’Onkos teillä jotakin vakuutta?’ Asiakas: ’Ei, jolla töitä? mutta tuolla ulkona on kavereita, hyviä nimiä, siellä Toimistopäällikkö Martti Lujanen sisäasiainminis- on yksi entinen luutnanttikin.’ Pankinjohtaja: ’No jaa, teriöstä oli alustuksessaan sitä mieltä, että tuotannon kuinkas on sen takaisinmaksun kanssa?’ ’Veljenpoika hillitsemisen pitäisi tapahtua kovan rahan asunnoissa. tossa on lotonnut aika kauan, eikä ole mitään voitta- ”Noususuhdanteen aikana vallitsee elinkeinoelämäs- nut, kyllä se tästä pian varmasti voittaa.’ ’Jaa, no olet- sä työvoimapula. Tätä työvoimapulaa ja mm. Ruotsis- tekos te ollut meillä asiakkaana?’ Luotonhakija: ’Ei ta Suomeen paluumuuttoa voidaan helpottaa nimen- varsinaisesti ole teillä oltu, mutta tossa naapuripan- omaan aravatuotannon avulla.” kissa oltiin, kunnes mentiin konkurssiin.’ ’Aijai, kyl- Rakennusteollisuusliiton toimitusjohtaja Lauri lä me muuten sitä luottoa antaisimme, mutta kun Suo- Pyrhönen ei ollut hillitsemisen kohdennuksesta sa- men Pankki kieltää.’”

149 Elementtitekniikalla vanhoihin esikaupunkimiljöisiin jaksettu 1960-luvul- hajalleen grynderien maille la tai vähän myöhemminkään suhtautua yhtä suojele- Asuntoreformiyhdistyksessäkin vaikuttaneet hallinnon, vasti kuin Puu-Käpylään. talouden ja rakennuselinkeinon johtohahmot olivat vil- Kerrostalolähiöitä syntyi sinne tänne, hajalleen sen pittömästi ylpeitä komeista tuotantoluvuista. Paljon ja mukaan, mistä rakennusliikkeet sattuivat maata omis- taloudellisesti, se oli asuntotuotannon tunnus, jota maal- tamaan. Yhdyskuntarakenne hajosi. Siksi pääkaupun- tamuuton murroksessa tarvittiin. Lähiöt ja aluerakenta- kiseudun yhteistyön lisääminen olikin yksi Asunto- minen olivat tahtotilan toteutumia, elementtirakentami- reformiyhdistyksen seuraamista aihepiireistä. Tarve nen sen tekniikka. pohdinnoille oli suuri – etenkin ennen Pääkaupunki- Aluerakentaminen tarkoitti sarjatuotannon etuja. seudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n perustamista. Kunta kaavoitusmonopolin haltijana teki sopimuksia Teuvo Auran ajama helsinkiläinen linja yhdyskun- rakennusliikkeiden kanssa, joilla oli isoja maa-aluei- tarakenteen eheyttämiseksi oli selvä: Suur-Helsinki ta hankittuna. Helsingin maalaiskunta ja Espoo eivät oli muodostettava. olisi kyenneet omin rahoin rakentamaan teitä, johto- verkkoja ja palvelurakennuksia asukasluvun kasvun Pientalorakentamisessa tahdissa, mutta aluerakentajat, grynderit, tekivät sen Suomi jäi häntäpäähän kuntien puolesta. Tietysti maksajina olivat viime kä- Kerrostalovaltaiset lähiöt ja rakentamisen uusi teolli- dessä asunnonostajat. Kunta sai tontteja vuokra-asun- nen tuotantotapa saivat aikaan reaktion. totuotannolleen. Asuntotuotanto on hidas käänteissään, koska proses- Helsingin maalaiskunnan johtaja Lauri Lairala to- sit niin kaavoituksessa kuin rakentamisessakin ovat pit- kaisi eräässä Asuntoreformiyhdistyksen keskustelus- kiä. 1970-luvun ennätyksellisten tuotantomäärien kans- sa, että kunnalla ei ole maapolitiikkaa, koska sillä ei sa samaan aikaan virisi keskustelu laadusta. Sille oli ole maatakaan. Yksityisten aloitteesta syntyneet pien- selvät, silminnähtävät syynsä. Kerrostalovaltainen tuo- taloyhdyskunnat ilman vesi- ja viemäriverkkoja olivat tanto nosti esiin myös kysymyksen pientalon asemasta. siinä vaiheessa olleet tyypillistä asuntotuotantoa maa- Asuntoreformiyhdistyksen tilaisuudessa lokakuus- laiskunnassa. sa 1971 Martti Lujanen näytti taulukon, jossa oli pa- Uudet elementtikerrostalot lääkitsivät asuntopulaa, rikymmentä maata järjestetty sen mukaan, mikä oli mutta ne nostivat asumisen laatuakin. Niin sanotuissa yhden tai kahden asunnon talojen osuus koko tuotan- nykyajan mukavuuksissa oli hohtoa. Esimerkiksi ve- nosta. Suomi oli viides häntäpäästä lukien 27 prosen- sijohto ei ollut vuonna 1960 asunnoissa itsestäänsel- tilla. Jäljessä tulivat vain Italia, Tshekkoslovakia, Es- vyys. Se oli koko maassa vain 47 prosentissa asuntoja. panja ja Itä-Saksa. Viimeksi mainitussa pientalojen Vuonna 1980 tämä varustus oli käytössä jo 89 pro- osuus oli pyöreä nolla. sentissa. Juoksevan veden myötä yleistyivät sisäves- Tilaisuuden ilmapiiri oli suopea pientalorakenta- sa ja kylpyamme. Keskuslämmitys tuli vallitsevaksi. misen lisäämiselle. Otto-I. Meurman oli suorastaan Hyppäys vanhoista puutaloista oli laadullisesti hui- jyrkkä. Hänen mielestään ”suomalaisilta puuttui ko- kea. Se riittää selittämään, miksei läheskään kaikkiin kemus siitä, millaista kivierämaassa asuminen pitkän

150 Professori Otto-I. Meurman otti voimallisesti kantaa pientalojen puolesta Asuntoreformiyhdistyksen keskustelu- tilaisuudessa 1971. Meurmanin edessä istuu yksi alustajista, yhteistyöjohtaja Leo Virkkunen (myöhemmin Snellman). Kuva U.A. Saarinen, ARY:n arkisto. päälle on. Meidän tulisi lisätä pientalotuotantoa niin Jarle totesi, että pientalotutkimus on ollut vaja- paljon kuin mahdollista. Sen sijaan, että otamme huo- vaista. Pientalojen ja kerrostalojen kustannuksista on noja esimerkkejä Ruotsista ja sen suuresta kerrostalo- kyllä tietoa, mutta vertailukelpoisuus on niin ja näin. rakentamisesta meidän pitäisi paljon enemmän kiin- Pientaloasumisen arvona korostuu yksilöllisyys sitä nittää huomiota sellaisiin maihin kuin nimenomaan mukaa kuin varallisuus antaa mahdollisuuden paran- Englantiin, joka on asuntokysymyksen alalla ollut taa asumisen tasoa. edelläkävijämaa vuosisadan alusta lähtien.” Jarle muistutti asuntojen pitkästä elinkaaresta. Matala mutta tiivis asuntorakentaminen oli Meur- ”Valtaosa asunnoista olisi siis rakennettava siten, että manin mielessä. ne aikaisintaan 15–20 vuoden kuluttua edustavat sil- Ruotsissakin kiinnostus pientalorakentamista loista optimiratkaisua, koska vasta noin 30 vuoden ku- kohtaan oli jo lisääntynyt. ”Tämä on nähtävä kohoa- luttua on käyttöajasta jäljellä saman verran kuin siitä van elintason ja autoistumisen funktiona”, sanoi pro- on jo kulunut.” fessori P-O Jarle alustuksessaan.

151 Teuvo Aura piti pientalojen Alvar Aalto vielä kerran yhdistyksessä: kaipaamista tunnepitoisena ”Kokeilutoimintaa reaalimittakaavassa” Teuvo Auran mielestä keskustelu pientaloista oli ollut Keskellä asuntorakentamisen buumia 1972 Asuntore- tunnepitoista ja alati jatkuvaa. ”Enemmän tai vähem- formiyhdistys sai houkuteltua vielä kerran akateemik- män pätevissä tutkimuksissa on havaittu suuren osan ko Alvar Aallon polemiikkia esittämään. Tilaisuus oli asunnontarvitsijoista haluavan pientaloasunnon asut- Finlandia-talolla joulukuussa. tavakseen. Näissä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan ky- Teuvo Aura muisteli Aallon edellistä vastaavaa sytty asiaa kansalta siten, että vastaaja samalla joutuisi esiintymistä, joka oli liittynyt yhdistyksen toiminnan punnitsemaan, mitä pientaloasuminen maksaa ja mitä uuteen starttiin 1964. Aalto oli puhunut tuolloin ”yh- se asujalta edellyttää suhteessa kerrostaloasumiseen.” deksästä koivusta ja muutamasta puutarhatuolista”, Aura myönsi, että pääkaupunkiseudulla pientalo- joiden muka pitäisi korvata rakentamisen virheet. jen tarjonta ei vastaa kysyntää. Vain ”erittäin korkea- ”Tästä lausunnosta sai voimansa ja osin myös al- luokkaisia ja hyvin suuria pientaloasuntoja” on saata- kunsa lähiökritiikki, joka sittemmin levisi laajalle villa enemmän kuin on maksukykyistä kysyntää. noiden yhdeksän koivun varjosta”, Aura sanoi terve- Aura ei ollut vakuuttunut siitä, että kaipuu pien- tuliaisiksi. taloihin jatkuisi ”huomenna tai 1980-luvulla”, koska Aalto aloitti toteamuksella, että ”Asuntoreformiyh- väestörakenne muuttuu. Vanhukset, kotoa pois muut- distys on valtavan voimakas käsite”. ”Julmaa siinä on tavat lapset, ylipäätään yleistyvät pienet ruokakunnat tuo reformi.” eivät tähtää omakotitaloihin. ”Toki se mitä suomalaisen asuntokysymyksen Asuntolaskentojen mukaan yhden hengen talouk- hyväksi on viime vuosina tehty, se on ollut tehtävä. sien osuus kaksinkertaistui vuodesta 1950 vuoteen Asuntojen määrän, kvantiteetin, kasvattaminen on ol- 1970, jolloin se koko maassa oli 20 prosenttia. Eikä lut välttämätöntä ja hyvää.” suuntaus pysähtynyt siihen. ”Reformeja ei ole tehty. Laatuun, kvaliteettiin ei ”Tällöin esimerkiksi sellainen 50 % - 50 % -nyrk- ole liiennyt huomiota”, Aalto jatkoi Asuntoreformi- kisääntö, jota valtakunnan asuntotuotantosuunnitteen lehden selostuksen mukaan. painopistettä suunnitteleville tässä pystysuoraan-vaa- ”Nyt on tälle toiminnalle kuitenkin noussut vasta- kasuoraan-asiassa on tarjottu, osuu harhaan”, Aura reaktio. Historia on itse asiassa luettelo teknillisistä päätteli. virheistä. Eikä teknillistä virhettä voida korjata teke- YTV:n yhteistyöjohtaja Leo Virkkunen oli sitä miel- mättä samalla uusia teknillisiä virheitä. Virheen pois- tä, että pientaloja on rakennettu liian vähän, koska tamisen hinta on uuden virheen luominen; valitetta- aluerakentajat ovat suosineet kerrostaloja. ”Pientalo- vasti se on ainoa mahdollisuus, hinta on maksettava. jen aluerakentamisesta on toistaiseksi puutteellisesti Mutta on erilaisia hintoja.” kokemuksia, koska yhtään suuren luokan projektia ei Suunnittelijat, rakentajat ja asuntopoliitikot opete- ole vielä käynnistetty. Ulkomaiset esimerkit eivät ole taan Aallon mukaan tekemään ”mahdottoman pitkiä rohkaisevia: samanlaiset rakennukset peittävät yksi- selvityksiä ja laskelmia”. ”Opetetaan pitkiä kuivakkai- toikkoisena mattona laajoja alueita hävittäen kaiken ta teorioita sen sijaan, että kehitettäisiin ihmisen kykyä luonnollisen kasvillisuuden.” suunnitella ja luoda.”

152 ”Asunnot ovat kaikkein tärkeimpiä”, julisti akateemikko Alvar Aalto yhdistyksen tilaisuudessa Finlandia-talolla 1974. Kuva U.A. Saarinen, ARYn arkisto.

Aallon pääviesti oli, että asuntotuotannossa oli- sijain eduksi. Siksi koerakentamiseen on käytännössä si käytävä käsiksi ”järjestelmälliseen kokeilutoimin- suhtauduttava varauksellisesti. Asuntoreformiyhdistys taan reaalimittakaavassa”. Kokeiluun tarvittaisiin ra- sen sijaan todella tarvitsi piristysruisketta. Toivottavas- haa ilman rajoittavia säädöksiä. ti se tehosi”, Reunanen sanoi Aallon esitelmästä. ”Jos kerran maailmannäyttelyyn ja olympiakyliin ollaan valmiita uhraamaan miljardeja, niin miksi sit- Vaihtoehdon hakua ”inhimillisistä ten ei asuntoihin”, Aalto kyseli. ”Asunnot ovat kaik- tekijöistä riisutulle arkkitehtuurille” kein tärkeimpiä. Puhutaan paljon julkisista raken- Joulukuun 1974 tilaisuus Finlandia-talolla jäi viimei- nuksista, temppeleistä, jumalten saunoista. Sittenkin seksi Alvar Aallon esiintymiseksi yhdistyksessä. Aka- asunnot ovat tärkeimmät, sosiaalisesti tärkein osa sii- teemikko kuoli 78-vuotiaana keväällä 1976. tä, mitä yhteiskuntaan rakennetaan.” Seuraavaksi vuodeksi Asuntoreformiyhdistyksen toi- Helsingin Sanomat selosti Aallon esiintymistä laa- mintateemaksi oli valittu ”Asumisemme 1980-luvulla”. jasti. Kommentissaan lehden asuntotoimittaja Kyösti Seminaarissa arkkitehti Kirmo Mikkola arveli, että Reunanen suhtautui kuitenkin epäilevästi koerakenta- ”arkkitehtuuri on palaamassa kansakunnan kulttuu- miseen. Hän viittasi siihen, että koerakentamisen ni- riin”. ”Esimerkiksi Alvar Aallon kuolema synnytti mikettä oli ruvettu käyttämään kunnan tontin, valtion laajan liikkeen hyvän arkkitehtuurin puolesta.” asuntolainan tai muun edun saamiseen sellaisissakin ”Tänään tunnutaan todella kaivattavan vaihtoeh- hankkeissa, joissa ratkaisut eivät vaadi kokeita. toa viime vuosikymmenen inhimillisistä tekijöistä rii- ”Meillä on tapana lyödä hyvät ideat rahaksi ennen sutulle rakentamiselle. Markkinamiehet ovat tietys- kuin niitä on edes ehditty yrittää käyttää asunnontarvit- ti olleet kerkeitä huomaamaan tämän. Asuntomessut

153 1970-luvun lopulla aloitettiin Katajanokan kärjen rakentaminen. Se oli kantakaupunkia, ja sinne pääsi raitiovaunulla. Uutta ja käänteentekevää Katajanokalla oli hinta- ja laatutason ohjaus eli Hitas, sekä vuokra- ja omistusasuntojen sijoittaminen samaan pihapiiriin. Kuva Ossi Paukku, ARY:n arkisto.

154 Asuntomessujen edustajat Olavi Lindblom, Kalevi Sassi ja Matti Hurme sekä Oulun kaupunginjohtaja Ilmo Paananen pyytämässä presidentti Urho Kekkosta vuoden 1976 messujen suojelijaksi. Kuva Asuntomessut. ovat muodostumassa hupaisiksi käkikellonäyttelyiksi. Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Alanen Betonilähiöissäkin suihkitaan hätäisesti hempeitä vä- (myöhemmin Jussi-Pekka A.) siirtyi 1979 Asuntohalli- rejä julkisivuihin”, Mikkola maalaili. tuksen pääjohtajaksi Olavi Lindblomin jäädessä eläk- ”Aluerakentaminen ja sarjatuotanto olivat funktio- keelle. Lindblom oli aktiivinen Asuntoreformiyhdistyk- nalismin suuri unelma. Toteutuessaan niistä tuli suuri sen jäsen. Suomalaista asuntopolitiikkaa pääjohtajan pettymys. Syypää oli yhteiskunta itse. Se luovutti kansa- paikalta hän ohjaili kaksi vuosikymmentä. laisilta saamansa valtakirjan rakennuttajille ja rahalai- Seuraaja Pekka Alanen kutsuttiin yhdistykseen toksille. Asemakaavoitus muuttui rakennusliikkeiden puhumaan Hitasista eli asuntojen hinta- ja laatuta- maaomistuksen kirjaamiseksi kartalle, asuntosuunnit- son sääntelystä, jota hän oli ollut luomassa Helsinkiin telu vähimmällä vaivalla tehtyjen tyyppien monistami- kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen johdossa. seksi paikasta piittaamatta”, Kirmo Mikkola jatkoi. Hitasin ensimmäinen toteutusalue oli Katajanokan Laatu ja asuntotuotannon monipuolistaminen sai- kärki, josta tuli suunnittelultaan uuden urbaanin ker- vatkin kasvavaa huomiota Asuntoreformiyhdistyksen rostalorakentamisen johtotähti. Laadun tavoittelu siis toiminnassa. Esimerkiksi koerakentamista käsitel- kuului kiinteästi konseptiin. ”Kolmen ensimmäisen tiin kaiketi Aallon tarkoittamassa hengessä. Helsin- tontin osalta jo pidetyt urakkakilpailut osoittavat, että gin kaupunki etsi kerrostaloihinkin kokeellisesti uu- todellinen asuntojen myyntihinta tulee muodostumaan sia ratkaisuja. 2 200–2 400 markaksi asuntoneliömetriltä. Vaikka Mielipiteenvaihdossa tuli selväksi, että rakenta- tähän lisättäisiin tontinhinnan vaikutusta 400–500 jat ja asuntohallituskin suosivat kyllä kokeiluja, mut- markkaa neliömetriltä, säännelty neliöhinta jää run- ta niissä tuli pelata varman päälle ja pysyä kustannus- saat 1 000 markkaa alle vapaan markkinahintatason”, raameissa. Alanen laski.

155 Asuntomessuilla on ollut tapana pitää yhdistyksen jäsenille seminaareja ja esittelytilaisuuksia. Tässä ollaan Oulun messuilla 1976. Puhumassa Asuntoreformiyhdistyksen Ilkka Sumu, oikealla messujen toimitusjohtaja Erkki Kuoppamäki ja vasemmalla Asuntoliiton puheenjohtaja Tapio Koivula. Kuva Asuntomessut.

156 Asuntoreformiyhdistyksen perinteinen näkökulma kerrotaan, että ”kosketeltiin laajasti Johanna Hanko- asuntotuotantoon oli saada aikaan hyvää taloudelli- sen väitöskirjan perustalta Seppo Kaislan Iltalehteen sesti. Tässä hengessä 1970-luvun juuri päätyttyä, yh- 21.1.1995 tekemää laajaa ja poleemista juttua”. Han- distys otti työstettäväkseen kysymyksen ”millaiseen kosen kriittinen väitöskirja koski lähiörakentamista. laatuun asuntotuotannossa on varaa”. Kaisla kirjoitti vielä terävöittäen talojen rumuudesta Seminaari tuotti kirjallisen yhteenvedon. Siinä ar- ja huonosta tekemisen laadusta, jonka takia raskaita vioitiin, että alkaneella 1980-luvulla asuntojen kap- remontteja tehtiin varsin nuoriinkin taloihin. palemääräinen tuotanto putoaa noin neljänneksen Yhdistyksen hallitus pohti vastavetoa Iltalehdel- 40 000 asuntoon vuodessa, asuntokoko kasvaa vain le: ”Pidettiin mahdollisena kommentin kirjoittamista hiukan, mutta ”laatutaso nousee noin 1 000 markal- Ary:n nimissä. Sovittiin kuitenkin, että toistaiseksi jär- la neliömetriltä”. jestönä ei kannanottoihin mennä, mutta että keskuste- Lehdistö sai seminaarilta moitteita ”yliväljän kers- lua on syytä seurata ja tie mahdollisiin kannanottoihin ka-asumisen ihannoimisesta”. ”Omakotitalo voidaan syytä miettiä. Muun muassa todettiin, että alueraken- useimmiten toteuttaa vasta väärässä elämänvaiheessa. taminen oli aikanaan keino maanhinnan kurissa pitä- Perhe on koossa vain pienen ajan. Käyttökustannuk- miseen ja että kaavoitustoimi ei varsinkaan Espoossa set ovat turhan korkeita.” ja Vantaalla ollut ajan tasalla, ei kyennyt vastaamaan Tuhannen markan laatulisä neliötä kohti ehdotet- haasteisiin. Edelleen muistutettiin, että historiallinen tiin kohdennettavaksi siten, että energiatalouden pa- tilanne tulisi kulloinkin ottaa huomioon ja kriittisessä rantaminen saisi 300 markkaa, ympäristön laatu 250, keskustelussakin se muistaa, jotta haukuttaisiin asi- talotyypistön kehitys 250, yhteistilat 100 ja rakennus- aa, eikä vain etsittäisi syntipukkeja risteille ripustet- tekninen laatu 100 markkaa asuntoneliötä kohti. Jon- tavaksi, joka on tyypillistä iltapäivälehtijournalismille kinlainen normiin tähtääminen laatuajatteluun sisältyi. ja vähän yleisempikin maan mediatapa nykyisin.” Tämä Ilkka Sumun rönsyilevä muistiinpanoteksti Lähiöiden saama kritiikki kertoo suoranaisesta loukkaantumisesta. Hyvää tarkoit- otti yhdistyksessä koville taen oli yritetty poistaa asuntopulaa, saatu paljon aikaan. Elementtilähiöiden varjo on seurannut Asuntoreformi- Tässä oli kiitos! yhdistystä pitkään. Vaikka 1960- ja 1970-lukujen ra- kennusmäärien tuotantolähtöinen toteutustapa ei saa- nut jakamatonta tukea yhdistyksen piirissä, asuntojen määrän kasvattamisesta oltiin yhtä mieltä. Tahti oli hyvä, mutta jälki vain välttävää. Tämänkaltainen ristiriitainen suhtautuminen tuli esiin yhdistyksen hallituksessa niinkin myöhään kuin 1995, jolloin uusi polvi oli jo ottanut yhdistyksessä vetovastuun. Ilkka Sumun laatimassa keskustelupöytäkirjassa

157 Ensimmäisillä asuntomessuilla Tuusulassa 1970 palkittiin viideskymmenestuhannes kävijä pihagrillillä. Kuva Asuntomessut.

158 OMA URBAANI LINJA PITI, VAIKKA JÄRJESTÖKUMPPANI OSALLISTUI TÖIHIN

”Asuntopolitiikan kauniin päällyspaperin suojassa on tässä maassa aina tehty kovaa politiikkaa. Tehdään nyt ja vasta.”

Esimerkki aikakaudelle tyypillisestä elementtitalon pohjaratkaisusta Porvoon Gammelbackasta.

159 Asuntomessujen ohjelmaan vakiintui peruskorjauksen esittely. Helsingissä 1981 peruskorjattuja asuntoja näytettiin Puu-Vallilassa. Kuva Asuntomessut.

160 ulkaisut kuuluivat Asuntoreformiyhdistyksen asuntokysymystä joutui katselemaan hyvin monelta näkyvään toimintaan jo 1910-luvulla, ja 1964 kannalta, monenlaisten aineistojen valossa. alkaneella uudella kaudella perinne jatkui en- Nelinumeroista lehteä julkaistiin sitkeästi vuoteen Jnen kaikkea Asuntoreformi-lehden muodossa. 1973 saakka. Sitten jouduttiin tunnustamaan, että Uuden lehden julkaisutahti oli neljästi vuodessa. pienelle yhdistykselle ponnistus kävi ylivoimaiseksi. B5-kokoisia sivuja oli numerossa tyypillisesti viiti- Asuntoreformi-lehti oli muutettava vuosikirjaksi, joka senkymmentä. Ulkoasu oli kuivakkaan asiallinen, ja oli vähän tukevampi kuin yksittäinen lehden nume- sisältö yhdistyksen oman määrittelyn mukaan ”tie- ro. Joinakin vuosina Asuntoreformi jäi ilmestymättä, teellisluontoinen”. ja seuraavana tehtiin kaksoisvuosikirja. Tutkimuksille ja selvityksille annettiinkin pal- Asuntorakentamista ja asuntopolitiikkaa käsittele- jon tilaa. Toisen huomattavan sisältötyypin muodosti- viä pienlehtiä oli paljon. Asuntoreformiyhdistys pohti vat yhdistyksen keskustelutilaisuuksien alustusten ja 1988 julkaisutoimintansa roolia lehtikentässä, johon muiden puheenvuorojen selostukset. Kantavista artik- äkkiseltään listattiin Arkkitehti, AH-uutiset, Amfion, keleista julkaistiin yhteenveto ruotsiksi ja joskus myös Asuntouutiset, Betoniteollisuus, Kaavoitus ja raken- englanniksi ja jopa saksaksi. taminen, Puuinformaatio, Rakennuslehti, Rakennus- Eloisin lehden osio oli Poimintoja-osasto, johon Suomi, Rakennustuotanto, Takstooli, Teräsrakenne ja oli kerätty lyhyehköjä tilasto- ja tutkimuskatsauk- Tiili. sia sekä hyvin monipuolisesti lehtien ja muiden jul- Lehtikentässä oli ahdasta, joten Asuntoreformiyh- kaisujen tekstikatkelmia kunhan aihe jotenkin liittyi distys oli vakavasti pyrkinyt yhteiseen julkaisutoimin- asumiseen tai yhdyskuntasuunnitteluun. Poimittiin- taan Asuntoliiton kanssa. Lehden muodossa se ei otta- pa kerran Kevät-Pörriäisestä Helsingin koululaisten nut onnistuakseen, mutta Asuntoliiton Asumistasosta neuvoja kaupunkisuunnittelijoille. Esimerkiksi Saana kehittyi yhteinen vuosijulkaisu. Siihen osallistui myös Kapari II lk kirjoitti näin: ”Hyvät hajut joka paikas- Osuuskunta Asuntomessut, jonka jäseniä sekä Asun- sa. Voisi uida missä vaan. Eläimiä paljon. Ei autoja. toliitto että Asuntoreformiyhdistys olivat. Asumistaso Eläimet kesyjä. Puut kestäviä ja niissä saisi kiivetä. oli otteeltaan aika tavalla virallisempi kuin Asuntore- Ei tiukassa talot.” formi-julkaisu oli ollut. Yhdistyksen sihteeri Jorma Aaltonen oli Asunto- Sekä Asuntoreformiyhdistykselle että Asuntolii- reformin päätoimittaja. Toimituskuntaan liittyi pian tolle valtio antoi toiminta-avustusta, jonka peruste- myös Ilkka Sumu, jonka nimi ja nimikirjaimet alkoi- luna oli nimenomaan tiedonvälitys ja uuden tiedon vat näkyä suuressa osassa lehden sisältöä. Hänen pää- tuottaminen. Valtion tuki oikeastaan velvoitti julkai- työnsä Teknillisen korkeakoulun yhteiskuntasuunnit- sutoimintaan, kuten vuosikirjaan. telun jatkokoulutussihteerinä oli sellainen, että siinä

161 Kanslianeuvos Gunnar Modeen

Asuntoreformiyhdistyksessä Gunnar Modeenilla oli erityinen sillanrakentajan rooli. Hän oli aktiivi 1930-luvun vireällä kaudella ja liittyi taas kärkijoukkoon, kun yh- distys 1963 elvytettiin. Modeen, Teuvo Aura ja Mauno Koivisto muodostivat liikkeel- lepanevan kolmikon. Modeen syntyi 1895 Kuopiossa, mutta hän piti itseään lähes paljasjalkaisena helsinkiläisenä. Hän valmistui 1915 filosofian kandidaatiksi. Hän meni Tilastolli- sen päätoimiston palvelukseen yleten yliaktuaariksi. Vuonna 1936 hänet nimitettiin Sosiaalisen tutkimustoimiston päälliköksi. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle 1961. Mo- Kuva Pekka Kyytinen, MV. deen kuoli Helsingissä 1988. Asuntoreformiyhdistyksen johtopaikoilla toimi sen ensimmäisellä vuosikymme- nellä maisteri G.R. Snellman, jota on kutsuttu Suomen sosiaalitilaston isäksi. Sa- maa tutkimuksellista näkökulmaa toi Modeen yhdistykseen. Myös poliittisesti nämä kahden eri sukupolven edustajat olivat samanhenkisiä: Modeen oli Ruotsalaisen kansanpuolueen liberaalia siipeä. Vuonna 1934 Modeen julkaisi teoreettisia laskelmia Suomen väestön vähenemi- sestä. Tämä ensimmäinen väestöennuste herätti suuren kohun. Talvisodan jälkeen tultiin yleisesti johtopäätökseen, että suomalaisia oli liian vähän. Myös Modeenin ennuste vaikutti siihen, että 1941 perustettiin Väestöliitto väkiluvun kasvattamisen tarkoituksessa. Väestöpolitiikalla ja asuntopolitiikalla oli selvä yhteys. Tilastotutkijana Modeenin merkkitöitä olivat myös otantamenetelmän käyttöön- otto ja indeksijärjestelmän kehittäminen inflaation mittariksi. Helsingin kaupunginvaltuustoon Modeen kuului vuodesta 1937 alkaen liki kol- me vuosikymmentä. Hän oli valtuuston varapuheenjohtajana ja kaupunginhallituk- sen jäsenenä pitkät jaksot ja kiinteistölautakunnassa 15 vuotta. Johtavana Rkp:n po- liitikkona hän oli yhteistyössä valtuuston puheenjohtajan Teuvo Auran kanssa muun muassa epävirallisessa Kunnallisklubissa, jossa valtuuston päätöksiä pohjustettiin. Modeenin rakas harrastus oli ranskalainen kulttuuri. Hänen kielitaidollaan oli käyttöä esimerkiksi Helsingin ja Pariisin kaupunkien kanssakäymisessä. Kanslia- neuvos Modeenia lämmitti harvinainen ranskalaisilta saatu huomionosoitus, Ami de Paris -arvonimi. Modeen ehti toimia puheenjohtajana Suomen Tilastoseurassa ja Ekonomiska samfundetissa sekä jäsenenä Helsingin Säästöpankin ja Elannon hallintoelimissä. Hänet valittiin 1938 kaupungin edustajana Helsingin Asuntokeskuskunta HAKA:n ensimmäiseen hallintoneuvostoon. Jäsenyyttä jatkui vuoteen 1967 saakka.

162 Asuntoreformi-lehti alkoi ilmestyä 1964 neljänä numerona vuodessa, mutta myöhemmin tahti harveni yhteen kertaan vuodessa, vuosikirjaksi. Kansi pysyi samanlaisena, vain väri vaihteli.

Asuntopolitiikka Euroopassa temian tutkimusprojektiin. Mirja Kosonen kirjoitti ot- -selvitys jatkoi vanhaa julkaisusarjaa sakkeella Epätyydyttävä asuminen väestöryhmittäin Asuntoreformiyhdistyksen pioneerien alulle panema ja Ossi Paukku aiheesta Asuntosektorin tukipolitiik- kirjasarja jatkui – tosin harvakseltaan. Vuonna 1968 ka Suomessa 1956-1975. Julkaisu ilmestyi 1978. ilmestyi Asuntoreformiyhdistyksen julkaisuna n:o 20 1980-luvun alkupuolella Paukku päivitti asumisen Asuntopolitiikka Euroopassa -selvitys. Se oli Euroopan tukien kehitystä selvityksellä Asumisen tuki 1970- talouskomission asunto-, rakennus- ja suunnitteluko- 1981. Sitten julkaisusarjaa jatkoi Tarmo Halosen ja mitean laaja mietintö. Olavi Lehtisen selvitys Asuminen pääkaupunkiseu- Yhdistys piti tietopakettia niin arvokkaana, että dulla. Siinä oli kerättynä paljon tietopohjaa polttavan katsoi sen toimittamisen suomen kielelle tarpeellisek- ajankohtaisesta seudun vuokra-asuntopulasta. Valtion si. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö myön- asuntomäärärahojen kohdentuminen ja aluepolitiikan si hankkeelle rahoitusta asuntotutkimusmäärärahois- teko asuntotuotannolla olivat maalitauluina. ta. Toimitustyön teki Teuvo Lindström, joka täydensi Keväällä 1993 Teuvo Aura täytti 80 vuotta. Hän oli mietinnön tietoja Suomen osalta. Työtä valvovaan ar- silloin Asuntoreformiyhdistyksessä siirtynyt jo kun- vovaltaiseen toimikuntaan kuuluivat muun muassa niapuheenjohtajaksi. Syntymäpäivän merkeissä yh- Teuvo Aura, Olavi Lindblom ja Pekka Kuusi. distys järjesti seminaarin, jossa Aura alusti. Teemana Julkaisusarjan seuraava nimike, n:o 21, koostui oli Suomalaisen asuntopolitiikan vaiheet. Aura kuljetti kahdesta tutkimuksesta, jotka liittyivät Suomen Aka- kuulijoita varhaisen asuntopoliitikon Zacharias Tope-

163 liuksen ajoista Aravan perustamiseen ja 1990-luvul- Asuntomessujen perustavoitteena on ollut pienta- le saakka. ”Asuntopolitiikan kauniin päällyspaperin lorakentamisen edistäminen. Messuilla on varmaan suojassa on tässä maassa aina tehty kovaa politiikkaa. ollutkin osansa siihen, että 1960-luvulta 1980-luvulle Tehdään nyt ja vasta”, Aura päätteli. pientalojen osuus koko asuntotuotannosta kaksinker- Yhdistys julkaisi Auran esitelmän eräiden muiden taistui noin kahteen kolmasosaan. asuntopoliittisten tekstien kanssa kirjasena 1994. Messut ovat vakiinnuttaneet asemansa yhtenä Suo- Kirjailija Antti Tuuri otti 1990-luvun lopulla teh- men suosituimmista kesätapahtumista. Ensimmäinen täväkseen kirjan asuntorakentamisesta Suomessa so- näyttely oli Tuusulassa 1970, ja jo siellä kävi 85 000 tien jälkeen. Teos ilmestyi 1998 nimellä Linnuille pe- katsojaa. 200 000 kävijän raja meni ensi kerran rikki sänsä ketuille kolonsa. Hankkeella oli rakennusalalta Forssassa 1982. monia taustavoimia. Valtion asuntorahaston ylijohtaja Tehdasvalmisteinen erillispientalo eli omakotitalo Teuvo Ijäs ja Asuntoreformiyhdistyksen silloinen pu- on ollut messujen tyypillisintä tarjontaa. Asuntorefor- heenjohtaja, VVO:n konsernijohtaja Ben Grass olivat miyhdistyksen urbanismiin ja 1970-luvulla vallalla tilauksen tehneen toimikunnan kärkihahmoja. olleeseen tuotannon määrän korostamiseen messutar- jonta ei ilman kitinöitä istunut. Vähitellen näytteille Asuntomessujen pientalolinjalle tuli myös kytkettyjä pientaloja, rivitaloja, pienkerros- mukaan 200 markan osuusmaksulla taloja ja täysmittaisiakin kerrostaloja. Omistusasumi- Asuntonäyttelyt ja -messut ovat mahdollisimman ha- sen rinnalle saatiin nähtäville vuokra-asuntoja. Uu- vainnollista tiedottamista. Näyttelytoimintaan Asun- disrakentamisen lisäksi esiteltiin peruskorjauksen toreformiyhdistys oli ryhtynyt jo vuonna 1917, mutta tuloksia. Erityisryhmien asumistarpeet saivat huo- aloite nykyaikaisista toistuvista pientalomessuista tuli miota. toisaalta, Suomen Asuntoliitosta. Sen asiamies Kalevi Messuvieraiden laajaa enemmistöä ovat kuiten- Sassi ideoi Asuntomessuosuuskunnan perustamisen, kin kiinnostaneet omakotitalot. Vuonna 1993 Lahdes- ja liiton hallitus päätti siitä 1966. sa pidettiin poikkeukselliset kerrostalorakentamista Asuntomessujen ensimmäisen hallituksen muodos- painottaneet messut. Kävijämäärä jäi poikkeukselli- ti Asuntoliiton tuolloinen hallitus, mutta varsin pian sen alhaiseksi, 62 000 henkeen. hartioita levennettiin. Asuntomessujen puheenjohta- Helsingissä asuntomessut järjestettiin 1981. Torp- jaksi pyydettiin Asuntohallituksen pääjohtajaa Olavi parinmäessä oli näytteillä kaupungin pientaloraken- Lindblomia, joka pienen pohtimisen jälkeen suostui. tamisen kehittelyn hedelmiä, joissa korostuivat muun Sassi teki kierroksen, ja osuuskunnan perustaja- muassa energiataloudellisuus ja asukkaiden yhteistoi- joukkoon liittyivät Postisäästöpankki, Osuuspankki- minta. Puu-Vallilassa näytettiin peruskorjauksen tu- en Keskusliitto, Suomen Säästöpankkiliitto, Suomen loksia. Lisäksi messuihin kuului Kisahallin Asumi- Pankkiyhdistys, Suomen Messusäätiö ja Asuntorefor- nen kaupungissa -näyttely. miyhdistys kukin 200 markan osuusmaksulla. Teu- Kokeellisuus ei ollut yleisömagneetti: kävijöi- vo Aurasta tuli Osuuskunta Suomen Asuntomessujen tä vain 82 000. Suhdannetilanne vaikutti siihen, että pitkäaikainen hallituksen varapuheenjohtaja. valtion tukemaa asuntotuotantoa oli Helsingin mes-

164 Asuntohallituksen rahoitusjohtaja Kalevi Sassi esittelee julkistamistilaisuudessa 1.12.1969 Tuusulan asuntomessu- aluetta pienoismallin avustuksella. Kalevi Sassi keskellä, oikealla Teuvo Aura. Kuva Asuntomessut.

suilla näytteillä harvinaisen vähän. Arava-lainoitus eheys. Useimmat messut on pidetty kaupungeissa, suu- oli kompastunut hintakynnykseen. rissakin, missä yliväljä tonttimaan käyttö ei käy päinsä. Asuntomessut ovat joissakin suhteissa etääntyneet Asuntoreformiyhdistyksen vuosiohjelmaan on kuu- kauaksi funktionalistisesta asuntoreformista, jonka läh- lunut jäsenmatka asuntomessuille. Tarjontaa on pai- tökohtiin kuuluu iskulause ”the less is more”. Suuri osa kan päällä arvioitu ja pidetty analysoivaa seminaaria. taloista on kooltaan ja varustukseltaan niin mahtavia, että keskituloinen ei niihin yllä. Messujen markkinaehtoinen Howardin puutarhakaupunkijärjestön valikoima on toisaalta ollut kohtalaisen herkkä ottamaan maailmankongressi Joulupukin maassa ajan hengen huomioon silloinkin, kun ekologinen ajatte- Kansainvälisissä suhteissa Asuntoreformiyhdistyksen lu on vahvistunut. Kokeiluja on ollut paljon, ja joukossa perinteenä olivat yhteydet puutarhakaupunkiaattee- varmaan sellaisiakin, jotka olisivat olleet Alvar Aallol- seen ja sen perustajan Ebenezer Howardin alulle pa- le mieleen. Tiivis ja matala asuntorakentaminen on se- nemaan järjestöön. Siihen Asuntoreformiyhdistys jär- kin päässyt esiintymään, sillä messujen pystyttämises- jestäytyi 1920-luvulla, ja sai Eliel Saarisen Suomen sä on pyritty ottamaan huomioon yhdyskuntarakenteen edustajaksi valvovaan hallintoelimeen.

165 Uuden Asuntoreformiyhdistyksen suhde tähän Virallisiakin asemia suomalaiset asuntoreformis- järjestöön, International Fedaration for Housing and tit saivat. Asuntoreformiyhdistyksen Teuvo Aurasta tuli Planningiin (lyhenteenä IFHP) oli jotensakin aras- IFHP:n kunniapuheenjohtaja. Ben Grass varamiehe- televa. Alkuun siihen asiakirjojen mukaan liityttiin, nään C-G Fogelberg olivat järjestön neuvostossa, ja käy- mutta sitten jäsenyys jäi. tännössä eniten yhteistyösuhteita hoiti Martti Koivumä- Vuonna 1982 Asuntoreformiyhdistyksen jäsen ki, joka oli IFHP:n hallituksen jäsen. Koivumäki kuului maisteri Kaarlo af Heurlin – espoolainen sosiaalide- Asuntoreformiyhdistyksen hallitukseen. Hän oli Helsin- mokraatti ja huomattava maanomistaja – oli ehdotta- gin kaupungin virkamies, kiinteistöviraston päällikkö. nut hallitukselle liittymistä IFHP:hen. Yhdistyksellä oli hyvin rajallisesti varoja lähettää Hän sai vastauksen, jossa kerrottiin liittymi- edustajiaan IFHP:n kongresseihin. Työmatkoina se sen olleen esillä edellisen kerran vuonna 1977. Sil- ehkä kävi paremmin. Yhdistyksen kirjeenvaihdossa loin ei liitytty, ja nytkin yhdistyksen hallitus katsoi, on kuitenkin joillekin pääkaupunkiseudun keskeisille että ”Asuntoreformiyhdistyksellä ei ole taloudelli- kaavoitusvirkamiehille osoitettuja kutsuja osallistua sia mahdollisuuksia valtionapua nauttivana järjestö- IFHP:n kongresseihin. Näitä kutsuja on esimerkiksi nä osallistua tämänlaatuisten kansainvälisten yhteyk- vuosilta 1987 ja 1988, jolloin kokoukset pidettiin Se- sien ylläpitämiseen”. Korvikkeeksi päätettiin esittää villassa ja Haagissa. ”Yhdistys vastaa matka- ja ho- Osuuskunta Asuntomessuille, että se liittyisi IFHP:n tellikuluista”, kutsutuille ilmoitettiin. Samoina vuosi- jäseneksi. na yhdistys lähetti avustusanomukset Rakennuskunta Pari vuotta myöhemmin esteitä ei enää ollutkaan. Hakalle, 20 000 ja 15 000 markkaa, ”kansainvälistä Asuntoreformiyhdistys meni jäseneksi IFHP:hen – ja toimintaa varten”. oli edelleen valtionapua nauttiva järjestö. Asuntoreformiyhdistykselle tuli paineita siitä, että IFHP toi Valkoisen salin mustapukuisten herrojen IFHP:n maailmankongressi näytti olevan tulossa vuo- toimintaan sellaisenkin herttaisen piirteen, että puutar- rollaan Suomen järjestettäväksi. Yhdistys ei olisi yk- hakaupunkijärjestön 75-vuotisjuhlakongressia varten sin pystynyt isännäksi. Tarvittiin tukea valtiolta, ja sen piti järjestää lapsille piirustuskilpailu aiheesta ”Täl- saamiseksi järjestöllinen yhteistyö katsottiin välttä- laisessa kaupungissa haluaisin elää ja kasvaa”. Raati mättömäksi. Vuoden 1991 lopulla perustettiin Suomi oli arvovaltainen, puheenjohtajana arkkitehtiprofesso- IFHP -yhdistys. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat ri Olli Kivinen. Yhteistyökumppani oli Kotiliesi-leh- Asuntoreformiyhdistyksen lisäksi Asuntoliitto, Asun- ti. Parhaat työt olivat nähtävillä Rakennustietosäätiön tosäätiö, Osuuskunta Asuntomessut ja Asuntohallitus. näyttelyhuoneistossa. 250 lasta osallistui kilpaan. Kun vastaanottokyky oli luotu ja kongressisuunni- Kansainvälisen järjestön jäsenyys otettiin tosissaan. telmat hahmottuneet, suomalaiset lähtivät joukolla Je- Se merkitsi kansainvälistä vaihtoa, matkoja Australi- rusalemin maailmankongressiin 1992 mainostamaan aa ja Japania myöten. Maailmankongressit kuuluivat seuraavan vuoden isäntämaata. Asuntoministeri Pirjo IFHP:n käytäntöön. Järjestön pääsihteeri Jon H. Léons Rusanen oli mukana suomalaisten asuntovaikuttajien kävi Asuntoreformiyhdistyksen vieraana ja puhui in- ryhmässä, joka markkinoi Suomea Joulupukin, Väinä- novaation merkityksestä kaupunkisuunnittelussa. möisen ja Paavo Nurmen kotimaana.

166 IFHP:n kongressi pidettiin Helsingin Finlandia- IFHP-yhteistyönkin järjestyttyä, oli kaiketi selvää, talossa syys- ja lokakuun vaihteessa 1993. Ohjelmaa että kysymys Asuntoreformiyhdistyksen ja Asuntoliiton liitännäisretkineen riitti viideksi päiväksi. Teema oli yhdistämisestä tuli entistä vakavammin pohdittavaksi. varsin yleinen: Kaupungit huomista varten, muutok- Asunreformiyhdistys valmisteli omia asuntopo- sen suunnat. Työpajoissa ja seminaareissa mentiin liittisia teesejään yhteistyön pohjaksi, mutta lähen- tietysti yksityiskohtiin. Kongressin pääpuhujiin kuu- tymistä pohjustettiin muun muassa Suomi IFHP:n, lui sosiologi Manuel Castells, jonka Suomen innova- Asuntoliiton ja Asuntoreformiyhdistyksen hallitusten tiivisuutta kiittävät mielipiteet ovat myöhemmin läm- yhteisillä asuntopoliittisilla iltamilla. Tässä tilantees- mittäneet täällä mieliä. sa oltiin talvella 1994. Yhdistymisneuvottelujen lähtökohdista on säilynyt ”Yhdistyksen poliittisuus on ollut Asuntoreformiyhdistyksen muistio. Siinä tähdennet- tasapainon hakemista” tiin, että mahdollisessa yhdistymisessä yleishyödyl- Asuntoreformiyhdistyksen kannalta IFHP:n Helsin- lisen asuntopolitiikan tavoitteiden olisi tultava esiin, gin kongressi ja Suomi IFHP -yhdistyksen perustami- sanan reformi tai sen synonyymin olisi säilyttävä uu- nen johtivat siihen, että kansainvälinen yhteydenpito den yhdistelmän nimessä ja yhdyskuntasuunnittelun muuttui paljolti välilliseksi. Asuntoreformiyhdistys oli- olisi kuuluttava edelleen toimialaan. si voinut pitää suorankin jäsenyyden IFHP:ssä, mutta Tulisieluinen asuntoreformisti Ilkka Sumu esitti tyydyttiin osallisuuteen kansallisessa edustuksessa. oman tulkintansa, jonka hän sanoi perustuvan yhdis- Kansainvälisessä yhteistyössä oli näin lyöttäydyt- tyksen historiaan ja maailmankuvaan sekä keskuste- ty yhteen Asuntoliiton kanssa. Järjestöillä oli yhdistä- luihin Simo Järvisen kanssa. Sumun lopputulema oli, vänä tekijänä myös Osuuskunta Asuntomessut, joka että Asuntoreformiyhdistystä ei pidä yhdistää Asunto- sekin osallistui IFHP-kuvioon. Sama kolmikantaisuus liittoon. Laajoin historiallisin kaarin hän tuli siihen, oli ollut käytössä myös kotimaan tärkeimmän asunto- että ”Asuntoreformiyhdistyksen periaate on edelleen poliittisen tapahtuman, Valtakunnallisen asuntopäi- vapaana laaja-alaisena, kriittisenä, ideoivana, visioita vän, järjestelyissä. kehittävänä eri intressipiirien foorumina toimiminen”. Ensimmäinen Valtakunnallinen asuntopäivä satu- ”Yhdistyksen poliittisuus on ollut tasapainon hake- tettiin yksiin Maailman yhdyskuntasuunnittelun päi- mista”, Sumu sanoi. Voi tulkita, että hän katsoi yhdis- vän kanssa. Päivä oli marraskuun kahdeksas 1978. tyksen merkityksen olevan tasapainon hakemisessa ni- Finlandia-talolle kokoontui parisataa asuntopolitiikan menomaan kaupunkilaiseen asuntopolitiikkaan. vaikuttajaa. Yhteistyö Asuntoliiton ja muiden järjestöjen kans- Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohtaja Teuvo sa on jatkunut, mutta lopullista yhdistymistä mi- Aura avasi tilaisuuden, ja Asuntoliiton puheenjohta- hinkään suuntaan Asuntoreformiyhdistys ei ole sen ja Tapio Koivula päätti sen. Valtiovallan tervehdyksen koommin käsitellyt. kävi esittämässä sisäasiainministeri Eino Uusitalo. Valtakunnallisesta asuntopäivästä tuli perinne. Mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita riitti.

167 Helsingin vuoden 1981 messualueesta Torpparinmäessä tuli hyvä asuntoalue, mutta itse messuilla sen vetovoima ei ollut erityinen. Erilaisten eril- listalojen kirjo oli pieni. Tunnelmaa haittasi se, että ympäristö oli savipeltoa ja keskeneräinen. Kuva Asuntomessut.

168 Viimeinen hento pyrkimys Leo Virkkunen, joka oli entinen Pääkaupunkiseudun osallistua rakennuttamiseen yhteistyövaltuuskunnan johtaja. Hänestä tuli osuus- Eräs järjestöjä erottava piirre oli se, että historiansa kunnan asiamies. muutamissa vaiheissa Asuntoreformiyhdistys oli ollut Pienellä osuuspääomalla liikkeelle lähteneeseen aloitteentekijä myös käytännön rakennustoiminnalle. Hesoon liittyivät myös isot asuntorakennuttajat Keskus- Puu-Käpylä oli tästä ensimmäinen esimerkki, ja Ha- Sato, Yleishyödyllinen Rakennuttajakeskus ja VVO. kan perustaminen yleishyödylliseksi rakennusliik- Heso neuvotteli maanostoista 1988 ja teki kolmes- keeksi toinen. 1938 syntyneeseen Hakaan yhdistys ta kohteesta, yhteensä 350 hehtaarista, tarjouksetkin. katkaisi muodollisen siteensä 1982. E-osuustoiminta- Kauppoja ei syntynyt. ”Ratkaisevana syynä on katsot- liikkeen omistuksia hoitava Kantava Oy tarjoutui sil- tava olleen voimakas maan hinnan nousu, johon He- loin ostamaan yhdistyksen alkuperäisen osuuden Ra- solla yleishyödylliset asuntotuotantotavoitteet huo- kennuskunta Hakasta. Yhdistys päätti myydä osuuden mioon ottaen ei ollut mahdollisuutta vastata”, Heson 5 700 markan hintaan. Haka jatkoi toimintaansa vuo- vuosikertomukseen kirjattiin. teen 1994, jolloin se laman mainingeissa ajautui kon- Rakentamisessa elettiin ylikuumennutta aikaa, kurssiin. Haka oli Suomen suurin asuntorakentaja. jonka jälkeen oli tulossa romahdus. Heso hiipui vai- Se näkyi erityisesti arava-asunnoissa, joita Haka teki keissa oloissa, ja sen rakennuttajajäsenillä oli yllin historiansa aikana 75 000 kappaletta. kyllin huolta oman toimintansa turvaamisessa. Uu- 1980-luvun lopulle sattui vielä yksi yhdistyksen den tulokkaan kasvattaminen ei olisi ehkä palvellut liikkeellelähtö taloudellisen toiminnan suuntaan. Sii- rakennuttajien omaa etua. Järjestöiltä kuten Asunto- nä oli myös Asuntoliitto mukana. Perustettiin Helsin- reformiyhdistykseltä taas puuttuivat tyystin taloudel- gin seudun asuntotuotanto-osuuskunta Heso, jonka liset voimavarat. tarkoituksena oli hankkia maata seudun yleishyödyl- listä asuntotuotantoa varten ja edistää kaupunginosa- kokonaisuuksien rakentamista muun muassa rahoitus- ta järjestämällä. Hanketta oli ideoimassa varatuomari

169 Pikku-Huopalahden kaupunginosaa alettiin rakentaa 1980-luvun lopulla. Betonielementtejä käytettiin erittäin monimuotoisesti ja värikkäästi. Rakennuskustannuksia nostivat korkeasuhdanne ja huono maapohja. Kuva Matti Visanti.

170 1990-LUVUN LAMA KÄYTÄNNÖSSÄ LAKKAUTTI ASUNTOPOLITIIKAN

”Vaikka sijoittuu tulorajoissa mihin kohtaan hyvänsä, niin jos ei ole omaisuutta, ei pääse yli omistusasunnon kynnyksen”

Vinokulmainen vuokrakolmio Pikku-Huopalahdessa, Arkkitehtitoimis- to Kaisa Vepsäläinen.

171 Ruoholahden uuden kaupunginosan teko alkoi 1991. Kolme vuotta myöhemmin otetussa ilmakuvassa asuintaloja on pystyssä kanavan molemmin puolin runsaasti. Asuntojen rakennustahti oli hämmästyttävä, kun ottaa huomioon kansantalouden syvän laman. Valtion tukema tuotanto olikin suhdanteiden takia hallitsevassa asemassa. Ensimmäistäkään uutta toimistotaloa ei kuvassa ole. Kuva Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto.

172 akennemuutos suomalaisessa yhteiskunnas- eri väestöryhmille erittäin epätasaisesti. sa hiljentyi 1970-luvun loppupuolella, ja se Vuokranantajien näkökulmasta valtion tukemissa merkitsi muun muassa työsuhdeasuntojen tar- vuokrataloissa oli romuttunut omakustannusperiaa- Rpeen vähenemistä. Asuntopolitiikassa tapahtui selvä te eli se, että kustannukset voitaisiin kattaa vuokril- käänne: uudistuotannon tukia pienennettiin nopeas- la. Muistiossa itse asiassa vaadittiin oikeutta vuokri- ti. Vuonna 1981 valtion asuntolainoitus oli vain puolet en vapaampiin korotuksiin, jotka tosin pitäisi korvata vuosien 1971–76 keskitasosta. Asuntotuotanto kään- pienituloisille vuokralaisille esimerkiksi tasoituslai- tyi monta astetta markkinaehtoisuuden suuntaan. nojen, asumistuen tai vuokrakuluvähennysten avulla. Markkinat eivät kuitenkaan ymmärtäneet toimia Aiemmin Asuntoreformiyhdistyksessä oli suhtau- maltillisesti ja viisaasti. duttu hyvin kriittisesti yksityisten vuokra-asuntojen Mauno Koiviston toinen hallitus astui virkaansa verohelpotuksiin, mutta vuoden 1980 muistiossa kan- keväällä 1979. Seuraavan vuoden maaliskuussa pää- nettiin huolta myös yksityisten omistamien asuntojen ministeri kutsui Asuntoreformiyhdistyksen neuvot- vuokrien jälkeenjääneisyydestä ja kehotettiin pohti- telukunnan ja hallituksen virka-asunnolleen Kesä- maan vuokratulon verovapautta. rantaan keskustelemaan asuntopolitiikasta, etenkin Asuntoreformiyhdistyksen ideariihen tuotoksilla asumiskustannuksista ja vuokra-asuntotilanteesta. ei ehtinyt olla pitkää vaikutusta pääministeri Mauno Tapaamisessa alustivat Asuntohallituksen juuri Koiviston toimintaan, sillä syyskuussa 1981 hänen oli eläkkeelle siirtynyt pääjohtaja Olavi Lindblom, Kes- siirryttävä pääministerin paikalta presidentin viransi- kus-Saton toimitusjohtaja Jouko Rautakivi, VVO:n jaiseksi. Urho Kekkonen joutui sairauslomalle, jolta toimitusjohtaja Ben Grass ja Kulutusosuuskuntien hän ei enää palannut presidentin tehtäviin. Keskusliiton osastopäällikkö Teuvo Lindström. Lisäk- si Teuvo Aura puhui Asuntoreformiyhdistyksen toi- Asuntohallinto muuttui, minnasta ja tulevaisuudesta. rahoitusolot vielä enemmän Keskustelun pohjalta asetettiin työryhmiä. Valtio- 1980-luvun asuntopolitiikkaa ohjasi näkemys, että neuvostolle valmisteltiin laaja muistio, jonka otsikko asuntojen määrän kasvattamisesta oli painopiste siir- oli ”Asuntopolitiikan keskeiset ongelmat 1980-luvul- rettävä asuntojen laadun ja peruskorjauksen suun- la ja mahdolliset toimenpiteet”. taan. Koko maan mitassa, keskiarvoin, näkemyksel- Muistiossa – tyypillistä kyllä – toivottiin pikaista le oli perusteita, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla asuntokysymysten selvitystyötä. Siinä moitittiin asun- tyydyttämätöntä asuntokysyntää oli runsaasti. topolitiikan muuttumista omistusasumista suosivaksi. Aravatuotannon aleneminen pääkaupunkiseudulla Samoin paheksuttiin suuntausta isoihin omakotitaloi- huolestutti Asuntoreformiyhdistystä, joka piti seudun hin. Asumiskustannusten keskiarvo oli muistion mu- lainakiintiötä selvästi alimitoitettuna. Vuonna 1984 kaan koko lailla tavoitetasolla, mutta rasitus jakautui yhdistys listasi syitä pieneen kiintiöön. Kannanoton

173 Ylipormestari Teuvo Aura

Teuvo Aura oli sosiaalinen kahdessakin merkityksessä. Hänen yhteiskunnalliseen katsantoonsa kuului heikompien pitäminen mukana. Kerrotaan Urho Kekkosen jos- kus kyllästyneen siihen, että Aura sovitti ”yhteishyvää” paikkaan kuin paikkaan. Hän oli myös persoonana sosiaalinen, seurallinen; karjalaisjuurisesta stadin kun- dista asiatkin etenivät paremmin, kun oltiin ystäviä ja kavereita. Teuvo Auran isä Jalo oli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton toimitusjohtaja. Hän oli sodan aikana kansanhuoltoministeri. Teuvo Aura oli 1950-luvulla viisi kertaa ministerinä ja 1970-luvun alussa kaksi kertaa virkamieshallituksen, ”Auran vapaa- Kuva Lehtikuva, MV. palokunnan”, pääministerinä. Kun vielä Teuvo Auran pojasta Matistakin tuli mi- nisteri, koossa on ainutlaatuinen kolmen sukupolven ministerisarja. Tosin Aurojen puoluekannat eroavat. Jalo oli sosiaalidemokraatti, Teuvo oli Edistyspuolueessa, Vapaamielisten liitossa ja Liberaalisessa kansanpuolueessa, jotka olivat yhtä jatku- moa, ja Matti kuuluu Kokoomukseen. ”Kun kuulen sanan yhdistys, vesi kohoaa kielelleni”, Aura kuvaa yhtä sosiaa- lisuutensa ulottuvuutta muistelmissaan. Asuntoreformiyhdistyksen uudelleen perus- taminen oli hänelle luonnollinen tapa lisätä vaikutusta asuntopolitiikkaan, joka oli hänen lempiaiheitaan. Tuossa vaiheessa Aura koki tien valtakunnanpolitiikas- sa olleen tukossa. Hän oli valinnut kunnallispolitiikan ja Helsingin. Lakitieteen li- sensiaatin ura oli jo siihen mennessä yltänyt komeaksi. Aura oli sodanjälkeisen ajan merkittävimpiä talouspoliitikkoja. Hän oli toiminut puheenjohtajana valtion talous- neuvostossa, hinta- ja palkkaneuvostossa sekä investointineuvostossa. Postisäästöpan- kin johdossa hän oli 1943–68. Hän sai mainetta työriitojen sovittelijana. Asuntopolitiikan tekijäksi hän tuli 1948 johtamalla asuntorakennustoimikun- taa, jonka mietinnön perusteella säädettiin ensimmäinen aravalaki. Asuntokysy- mystä hän piti vahvasti esillä sekä pankissa että kunnallispolitiikassa. Aura valittiin kaupunginvaltuustoon 1953, ja hän nousi 1957 valtuuston pu- heenjohtajaksi, vaikka hänen ryhmänsä oli pieni. Puoluerajat ylittävää kannatusta – suorastaan suosiota – edellytettiin myös 1968, kun hänet äänestettiin kaupungin- johtajaksi. Helsinkiläiset antoivat ehtivälle ylipormestarilleen lempinimen ”pal- losalama”. Aura ajoi voimakkaasti pääkaupunkiseutua yhteen. Seudun yhteistyö- valtuuskunta YTV syntyi hänen aloitteestaan. Joukkoliikenteen järjestäminen koko seutua ajatellen oli hänelle tärkeä päämäärä. Auran vaikutus oli suuri, kun valtuus- to 1969 päätti lopullisesti metron rakentamisesta. Aura oli syntynyt Ruskealassa 1912, Karjalassa. Hän kuoli Helsingissä 1999.

174 mukaan rahanjako perustui pääkaupunkiseudun liian jaksi. Samalla hänet kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi. pieneen väestösuunnitteeseen. Tilapäisesti asuvia ja Hallituksen johtoon nousi Erkki Tuomioja. Hän alivuokralaisia ei otettu huomioon. Tulorajojen perus- oli tuolloin 44-vuotias ja toimi Helsingin kaupunki- teella laadittu ”arava-väestökerroin” kohteli pääkau- suunnittelun ja kiinteistötoimen apulaiskaupungin- punkiseutua väärin. Lisäksi lainoituksessa ei kyllin johtajana. Asuntoreformiyhdistyksen helsinkiläisve- otettu huomioon, että suurkaupungissa rakennuskus- toiseen taustaan valinta sopi hyvin; olivathan Auran tannukset ovat luonnostaan muuta maata suuremmat. lisäksi yhdistyksen muutkin pitkäaikaiset puheenjoh- Asuntopolitiikkaan sisältyi sinänsä paljon järjes- tajat, Otto Stenroth ja Yrjö Harvia, olleet pääkaupun- telmän muutoksia. Siirtymistä valtion suorista lai- gin kunnallismiehiä. noista kokonaan korkotukilainoihin pohdittiin, mut- Yhteiskunnallisessa toiminnassa Aura oli ollut ta ei toteutettu vielä tuolloin. Toimivaltaa siirrettiin paljon likeisessä yhteistyössä Erkki Tuomiojan isän asuntohallitukselta kunnille. Laki asunto-olojen ke- Sakari Tuomiojan kanssa. Sekin varmasti oli avuksi, hittämisestä velvoitti kunnat asuntopolitiikkansa kun Aura suostutteli Tuomiojan yhdistyksen puheen- suunnitteluun. Asuntohallitus siirrettiin uuden ympä- johtajaksi. ristöministeriön alaisuuteen. Merkittävin muutossysäys asuntotilanteeseen tuli Laman kronologia kuitenkin rahoitusmaailmasta. Suomen Pankki luopui kirjautui vuosikertomuksiin 1986 antolainauksen keskikoron sääntelystä ja seu- Tuomiojan kaudella yhdistys otti tavaksi kirjata vuo- raavana vuonna asuntolainojen etukäteissäästäntää sittain toimintakertomuksen johdannoksi katsauksen koskevista ohjeista. Rahasta ei enää ollut puutetta. asuntotilanteen kehitykseen. Asuntokysyntä roihahti, mutta tarjonta ei jousta- Kasinotaloutta seurasivat syvä lama ja massa- nut. Kaavoitettua tonttimaata ei tietenkään ollut kyl- työttömyys 1990-luvun alkupuolella. Kansantalou- lin. Rakentamisen resursseista, työstä ja tarvikkeista, den kriittinen jakso heijastui suoraan rakentamiseen tuli niukkuutta. Kaikki kallistui. Grynderit vedättivät ja asuntomarkkinoihin. Poiminnat yhdistyksen vuosi- katteitaan niin paljon kuin markkinatilanne suinkin kertomuksista kertovat karulla tavalla laman etenemi- salli. Rakennusmarkkinoiden ylikuumenemiseen ei sen, sen synkkyyden ja varjojen pituuden. auttanut edes se, että pääkaupunkiseudun toimitila- hankkeita jarrutettiin investointiverolla. 1989: Käytetyt asunnot olivat hintojen nousun kärjessä. ”Alkuvuodesta omistusasuntojen kysyntä oli edellis- Monessa muussakin kaupungissa kuin Helsingissä ne vuoden tapaan korkealla, mutta loppuvuodesta ky- kallistuivat 30–40 prosenttia, Asuntoreformiyhdistyksen syntä tasaantui. Siihen olivat syynä sekä asuntojen vuoden 1988 toimintakertomuksessa todetaan. hintojen nousu että erittäin korkea korkotaso. Vuok- Yhdistyksessä tapahtui tuona vuonna merkittävä ra-asuntojen kysyntä lisääntyi ja omistusasuntomark- vahdinvaihto. Yhdistystä neljännesvuosisadan ajan hal- kinoiden muutokset johtivat yhä suuremman väliinpu- lituksen puheenjohtajana luotsannut Teuvo Aura siirtyi toajajoukon syntymiseen. Näistä lähtökohdista syntyi eturivistä sivummalle, neuvottelukunnan puheenjohta- asumisen uusi hallintamalli – asumisoikeusasunnot.”

175 Haka hakeutui konkurssiin 15. maaliskuuta 1994. Pääkonttorin edustalla Sörnäisten rantatien varressa oli haikea hetki, kun yhtiön viimeinen toimitusjohtaja Eero Makkonen (vas.) ja luottamusmies Jarmo Martikainen laskivat Hakan lipun salosta. Kuva Martti Kainulainen, Lehtikuva.

176 1990: 1993: ”Vapaarahoitteisten omistusasuntojen kauppa pysäh- ”Yhteiskunnan ja myös asuntomarkkinoiden lama jat- tyi lähes kokonaan. Syynä olivat vuoden 1989 aika- kui rajuna. Omistusasuntojen kysyntä oli hiljaista ja na nousseet asuntojen hinnat ja kallis raha eli korkea myös vuokra-asuntomarkkinoilla tilanne muuttui. Tar- korkokanta.” jolle tuli yksityisomistuksessa olevia vuokra-asuntoja ”Vaikka koko vuoden asuntotuotannon määrä nou- ja samaan aikaan kysyntä väheni.” sikin yli 50 000 asuntoon, loppuvuodesta vapaarahoit- ”Valtion asuntolainavarauksen sai edellisen vuo- teisten asuntojen rakentaminen pysähtyi ja maassa oli den 20 000 asunnon sijasta 14 000 asuntoa. Tämä joh- 15 000 myymätöntä uutta asuntoa.” tui siitä, että valtioneuvosto päätti olla tekemättä bud- ”Suhdannetilanne vaikutti yleishyödyllisen asun- jettisiirtoja käytettäväksi valtion asuntolainoitukseen. totuotannon asemaan. Alalle syntyi reilua kilpailua ja Sen sijaan valtion korkotukema tuotanto lisääntyi. Kor- se merkitsi rakennuskustannusten putoamista 10–15 kotuen ehdot olivat yleiseen korkotasoon ja asuntojen prosentilla. Samalla se merkitsi valtion lainoittaman rahoitusehtoihin nähden hyvin edulliset ja korkotuki- tuotannon kasvua. Uusia arava-asuntoja valmistui yli päätöksiä tehtiinkin lähes 9 000 asunnon tuotantoon.” 20 000.” ”Valtion asuntohallinto uudistui. Asuntohallituk- sen toiminta päättyi marraskuussa ja joulukuun alusta 1991: aloitti uusi Valtion asuntorahasto ARA.” ”Kovanrahan rakentaminen hiljeni entisestään, myy- mättömien asuntojen varauma oli suuri ja rakennus- 1994: kustannukset sekä asuntojen hinnat putosivat muuta- ”Asuntojen uustuotanto oli alhainen. Asuntojen hin- man vuoden takaiselle tasolle.” nat alenivat edelleen.” ”Uusia arava-asuntoja valmistui yli 20 000 ja lai- ”Pahimman lamakauden päättyminen alkoi lop- navarauksen sai yli 22 000 asuntoa.” ”Uuden halli- puvuodesta piristää myös asuntojen kysyntää. Erityi- tuksen myötä Suomi sai asuntoministerin.” sesti asumisoikeus- ja vuokra-asuntojen hakijamäärät lisääntyivät arvostetuilla alueilla. Samaan aikaan vuok- 1992: raamatta oli kuitenkin noin 5 000 aravavuokra-asuntoa ”Vapaarahoitteinen tuotanto supistui entisestään, kysyn- pääasiassa taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla.” tä omistusasuntomarkkinoilla väheni ja asuntokaupan määrä supistui kolmannekseen vuoden 1990 tasosta. 1995: Vuokra-asuntojen tarjonta lisääntyi myös vapaarahoit- ”Uusia asuntoja valmistui hieman yli 24 000. Tuotan- teisessa asuntotuotannossa omistusasuntojen kysynnän to oli 1950-luvun vuosien tasolla.” hiljaisuuden ja vuokrasääntelyn purun vuoksi.” ”Rakentamisen vähäisyys johtui erityisesti uusi- ”Valtion lainoittaman tuotannon osuus kokonais- en omistusasuntojen kysynnän puutteesta. Valmistu- tuotannosta kasvoi lähes kahteen kolmannekseen.” neista asunnoista 85 prosenttia olikin valtion tukemaa ”Rakennuskustannukset alenivat keskimäärin tuotantoa ja siinäkin pääosin vuokra- ja asumisoikeus- vuosien 1984–86 tasolle ja asuntojen myyntihinnat asuntoja.” vuosien 1986–87 tasolle.”

177 ”Rakennuskustannusten kehitys oli lievästi nou- Pyrkimys kokonaistilanteen hahmottamiseen ke- seva. Esimerkiksi aravalainoitetussa kerros- ja rivita- väällä 1990 muistutti sitä tapaa, jolla yhdistys teki lotuotannossa ne olivat keskimäärin 6 421 markkaa kymmenen vuotta aikaisemmin pohjatöitä pääminis- asuntoneliötä kohti.” teri Mauno Koiviston hallituksen asuntopolitiikkaa varten. Nyt vain tilanne oli paljon vakavampi, sillä 1996: asuntopolitiikan suuntaa kyseltiin syvän taloudellisen ”Valtiovallan osin työllisyyssyistäkin ylläpitämät kor- kriisin olosuhteissa. kotuen kohtuulliset ehdot sekä perinteinen arava- Maaliskuussa 1990 yhdistyksen hallitus esitteli vuokratuotanto aikaansaivat sen, että asuntotuotanto kannanoton pohjapaperin yhdistyksen neuvottelukun- pystyttiin pitämään edes kohtuullisella tasolla. Vuo- nalle. Tilaisuudesta laadittiin keskustelumuistio. den aikana valmistuikin yhteensä vain 20 200 asuntoa ”Työpaperimme otsikkona on hintasäännellyn asun- tavoitetason ollessa noin 30 000 asuntoa.” totuotannon lisääminen. Joku voi olla sitä mieltä, että Suomen sodanjälkeisen asuntopolitiikan kiteytys voisi 1997: olla hintasäännellyn asuntotuotannon nousu ja lasku”, ”Vuoden asunto-oloja kuvaavat parhaiten yhä kasva- puheenjohtaja Erkki Tuomioja sanoi alkajaisiksi. vat vuokra- ja asumisoikeusasuntojen kysyntäluvut. Hän ehkä pyrki näkemään omistusasuntotuotannon Pelkästään aravavuokra-asuntoihin haki vuoden aika- romahtamisessa jotakin hyvääkin sanoessaan: ”Suomes- na noin 205 000 ruokakuntaa.” sa on nyt vihdoin mahdollisuudet siihen, että meilläkin ”Vahvistuneen taloudellisen tilanteen myötä asun- voitaisiin toteuttaa asuntopolitiikkaa, jossa vuokra-asu- nontarvitsijain luottamus omistusasunnon ostamiseen minen ja hintasäännelty asuminen olisivat päämuodot.” lisääntyi. Uusien omistusasuntojen kysyntä kohdistui ”Tällöin voisimme päästä vähitellen eroon sosiaa- pääasiassa omakotitalojen hankintaan; sen sijaan osake- lisesta leimasta. Alun perin sosiaalinen-sana oli posi- asuntoja rakennettiin vain parhaimmille paikoille kes- tiivinen. Enää sitä ei aina koeta myönteisenä sanana. kustoihin ja pieninä rivitalokohteina muilla alueilla.” Sosiaalisuuteen liittyy nyt jossakin määrin kieltei- ”Näyttääkin siltä, että valtaosassa maamme paikka- nen leima. Eräitä asuntoalueita ja alueella asuvia ih- kunnista vanhojen osakeasuntojen ja omakotitalojen tar- misiä on leimattu. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla, jonta tyydyttää omistusasuntojen kysynnän jatkossa.” jos asuntokanta olisi jatkuvasti lisääntyvä ja voitaisiin päästä Ruotsin tilanteeseen, jossa oikeus yhteiskun- Kaukotavoitteeksi nan tukemaan vuokra-asuntotuotantoon ei ole tulora- tulorajojen poistaminen joihin sidottua”, Tuomioja sanoi. ”Tämä on kaukota- Palataan laman alkuvaiheisiin, vuoteen 1990. Asun- voitteena”, hän lisäsi. toreformiyhdistys yritti vaikuttaa ahdistavaan asunto- Tilatussa kommenttipuheenvuorossaan Jussi-Pek- tilanteeseen perinteisin menetelmin eli keskusteluin ka Alanen puolsi irtautumista valtion tukemien asun- ja kannanotoin. Hallituksen aloitteesta yhdistyksen tojen tulorajoista. Hän tähdensi, että se on mahdollista neuvottelukunta kytkettiin mukaan laajan kannan- vain osana pitkän aikavälin ohjelmaa, jossa ovat mu- oton valmisteluun. kana tuotantomäärät, eri asumismuodot ja rahoitus.

178 Asuntoreformiyhdistyksen keväällä 1990 esittämän laajan toimenpidelistan kes- keinen tavoite oli 150 000 hintavalvotun asunnon ra- kentaminen viidessä vuodes- sa. Laman tulosta oli merk- kejä, mutta sen syvyyttä ja vaikutusten kestoa ei yh- distyksessäkään osattu aa- vistaa.

”On lähdettävä siitä, että yhteiskunnan myöntämä tai kaupunki ei ole koskaan liian radikaali hankkies- asuntopoliittinen tuki kootaan yhteen ja pyritään ja- saan maata. Lahden entinen kaupunginjohtaja (Teemu kamaan uudelleen. Silloin meidän on varmasti tartut- Hiltunen) on todennut, että hänen mielestään kaupun- tava korkojen verovähennysoikeuteen. On keskustel- ginjohtajalle ei ole oikeastaan kuin yksi tehtävä. Se on tava aravalainojen alikorkoisuudesta ja asumistuesta. huolehtia, että kaupungilla on riittävästi maata. Kyllä Näen oikeana, että henkilö- tai perhekohtainen suora muut asiat sen jälkeen hoituvat.” tuki on parempi kuin kohdentumaton yleinen tuki.” Alanen kaiveli myös Asuntoreformiyhdistyksen ”Jos keskustelemme korkojen verovähennysoikeu- juuria. Hän kaipasi lisää keskustelua siitä, ”mikä on desta ja esitämme sen poistamista, ei ehdotukseen ku- asumisen merkitys ihmisille ja miten se esimerkiksi kaan mielellään yhdy. Mutta jos todetaan, että tämän heijastuu muille alueille kuten sosiaalipolitiikkaan, päivän asuntovelkaisten ongelmat hoituvat, tilanne on terveydenhoitoon, järjestystoimeen jne.”. täysin toinen”, Alanen uskoi. Alanen oli yhdistyksessä huomattava perinteen- Hän korosti myös maapolitiikan tärkeyttä: ”Kunta kantaja, joka toimi sen neuvottelukunnassa yli nel-

179 jännesvuosisadan. Hän vaikutti Kaupunkiliiton ja sit- otamme kantaa pitkällä tähtäimellä, saamme yleisen temmin yhdistyneen Kuntaliiton toimitusjohtajana. hyrinän kannanotoillemme.” Kaupunkiliitto oli ollut Asuntoreformiyhdistyksen tu- Piipari vastasi Jokelalle, että rakennusliikkeet jou- kena jo 1910-luvulla. tuivat tulemaan 1960-luvulla kuntien avuksi, koska Kun Tuomioja oli maistellut keskustelussa sosiaa- nämä eivät kyenneet hankkimaan maata. ”Nyt jälki- lisuus-sanaan liittyviä kielteisiä merkityksiä, Alanen käteen on ruvettu ongelmoimaan sillä, että rakennus- kyseenalaisti yleishyödyllisyyden ”markkinointiarvon liikkeiden maanhankinta silloin oli spekulatiivista.” tämän päivän yhteiskunnassa”. Parempaakaan sanaa Yhdistyksen neuvottelukunnan lähetekeskuste- hän tosin ei ollut keksinyt. lussa useat puhujat toivoivat tiiviimpää muotoilua kuin mitä hallitus oli luonnostellut. Lopullinen ver- 150 000 hintavalvotun sio säilytti kuitenkin mittansa ja seikkaperäisyytensä. asunnon ohjelma Kannanotto otsikolla ”Hintavalvotun asuntotuotannon Toisen pyydetyn kommentin esitti Lauri Tarasti. Hän lisääminen” luovutettiin toukokuussa 1990 ympäris- oli sitä mieltä, että ”tämänhetkisen asuntopolitiikan töministeri Kaj Bärlundille; erillistä asuntoministeriä keskeisin ongelma on hintaongelma”. ”Tavallinen pal- ei tuolloin vielä ollut. kannauttija ei kerta kaikkiaan pysty pääsemään omis- ”Asuntoreformia on jatkettava”, paperissa huudah- tusasunnon kynnykseen käsiksi nykyisillä hinnoilla.” dettiin. Ajan oloon hintavalvottu vuokra-, asumisoike- Puhuttiin siis kevään 1990 tilanteessa, ennen hinto- us- ja omistusasuntotuotanto on nostettava suomalais- jen hintakuplan puhkeamista. ten yleisimmäksi asumismuodoksi. ”Asumismuodon Tarasti piti arava-asuntojen tulorajoja ”täysin van- valinnan on oltava mahdollista sitä haluaville ilman hanajan jäänteenä”. ”Vaikka sijoittuu tulorajoissa mi- tulorajoituksia tai muita kuin nuorten asunnontarvit- hin kohtaan hyvänsä, niin jos ei ole omaisuutta, ei sijain asemaa turvaavia sosiaalisia valintakriteerejä.” pääse yli omistusasunnon kynnyksen.” Kannanotossa oli laaja keinovalikoima. Tavoitel- Kunnallisliiton Mikko Jokela, yhdistyksen neu- lun asuntotuotannon määrä nostettiin korkealle. Se vottelukunnan jäsen, kaipasi radikaalisuutta maapoli- oli yhteensä 150 000 uutta hintavalvottua huoneis- tiikkaan. ”Olemme mietiskelleet, pitäisikö rivitalojen toa vuoteen 1995 mennessä, siis viidessä vuodessa. ja kerrostalojen aravarakentaminen sallia vain kun- Asunnoista kahden viidenneksen piti olla omistus- tai nan omistamalle maalle.” asumisoikeusasuntoja ja loppujen vuokra-asuntoja. Hakan Eero Piipari puolusti rakennusliikkeitä: ”Ei meillä ole mitään tarvetta spekuloida markkinoilla. Yh- Tyhjän kassan teiskunta ei luo edellytyksiä kohtuuhintaisen asunto- asuntopolitiikkaa tuotannon lisäämiseen. On turhaa syyttää toteuttajia.” Yhdistyksen ponnet olivat vaativat. Niiden toteutumi- Hän toivoi yhdistykseltä kannanottoa nopeasti vai- nen olisi ollut hyvin epävarmaa, vaikka kansantalou- kuttavista toimista. ”On erittäin helppoa ottaa pitkäl- den ja valtiontalouden kehitys olisi ollut seuraavina lä tähtäimellä kantaa, esimerkiksi vuoteen 2002. Jos vuosina hyvä. Alkuvuonna 1990 vaaran merkit oli-

180 vat jo käsillä. Kasinotalous horjui, kulutusjuhlat oli- sitä, että tuen vähenemistä oli perusteltu myös asun- vat päättymässä. Korko oli 16 prosentissa. Suomi vel- tojen kysynnän vähyydellä. ”Kaikki laskelmat osoitta- kaantui kovaa kyytiä ulkomaille. vat, että nykyinen tilanne aiheuttaa kysynnän patou- Asuntoreformistit halusivat vielä tuossa vaiheessa tumista”, kannanotossa huomautettiin. muiden mukana katsoa suhdannekuopan yli uskoen Keväällä 1993 yhdistys ilmaisi huolensa ”uhasta, sen lyhytaikaisuuteen. että valtio on kokonaisuudessaan menettämässä asun- Kansantalouden koettelemuksia lisäsi vielä se, topoliittisen otteensa”. että Neuvostoliitto lopetti clearing-kaupan ilman siir- ”Valtioneuvosto on päättänyt lopettaa valtion lainan- tymäkautta. Markka horjui, ja syksyllä 1991 oli edessä annon. Ympäristöministeriö on selittänyt, että aravatuo- pakkodevalvaatio. Pankkikriisi heijastui koko yhteis- tantoa voidaan jatkaa asuntorahastosta niissä puitteissa, kuntaan. Investointilaman ja rahoituksen vaikeutu- jotka valtion nykyisten asuntolainojen korot ja lyhen- minen vei rakennusliikkeet kurimukseen. Useat isot nykset sallisivat eräiden vähennysten jälkeen. Resurs- rakentajat ajautuivat rahoittajien holhoukseen. Huo- sit riittäisivät noin 3 000 asunnon lainoitukseen.” noimmin kävi Suomen suurimmalle asuntorakentajal- Yhdistyksen mielestä tuolloinen valtion korkotuki le Hakalle, jonka perustamiseen 1930-luvulla Asun- yksityiselle lainarahalle ei mitenkään voinut korvata toreformiyhdistys ja sen puheenjohtaja Yrjö Harvia valtion omaa lainoitusta eli aravaa. Korkotukijärjestel- olivat ratkaisevasti vaikuttaneet. Hakan tie päättyi män silloisessa muodossaan ei katsottu tuottavan pysy- konkurssiin 1994. viä vuokra- ja asumisoikeusasuntojen markkinoita. Asuntoreformiyhdistys joutui seuraamaan sivusta, Yleishyödylliset rakennuttajat olivat vuosikym- kun valtiontaloutta ryhdyttiin palauttamaan kohti ta- menten aikana tottuneet hallinnolliseen aravakorkoon, sapainoa ankaralla säästämisellä. Tyhjän kassan dik- vaikka senkin tasossa ja ehdoissa oli riittänyt arvoste- tatuurissa ei ollut paljon sijaa sosiaalisten seurausten lulle sijaa. Rahamarkkinoilta suoraan otettu rahoitus punninnalle. oli uutta ja epävarmaa. Vasta vuonna 1999 Suomi liit- Asuntohallituksen lakkauttamiseen ja Valtion tyi Euroopan rahaliittoon, mikä on merkinnyt kaksinu- asuntorahaston perustamiseen yhdistys suhtautui meroisten korkolukemien jäämistä historiaan. myönteisesti sikäli kuin päämääränä oli moniportai- sen byrokratian purkaminen. Muuten epäilykset olivat vahvoja. ”Asuntohallinnon uudistamisen ja taloudel- lisen tilanteen varjolla yhteiskunnan vastuuta asun- tokysymyksen hoitamisesta ollaan jättämässä markki- navoimille, jotka eivät koskaan voi toimia sosiaalisin periaattein”, yhdistys kirjoitti kannanotossaan syksyl- lä 1992. Mielipide toimitettiin eduskunnalle ja leh- distölle. Valtion eri tukimuodot asumiselle olivat jyrkäs- ti putoamassa. Asuntoreformiyhdistys ei hyväksynyt

181 Ekologisuus, kierrätys ja energian säästö ovat olleet iskusanoja asuntopolitiikassakin 2000-luvulla. Helsingin Viikissä ekologisuutta on pidetty monipuolisesti mielessä. Siitä kertovat muun muassa aurinkopaneelit näiden talojen katoilla. Kuva Markku Siiskonen.

182 YHDYSKUNTARAKENNE ON KESTÄVÄ ONGELMA

”Epäilemättä suurin syypää meille suomalaisille ajan myötä yhä kalliimmaksi käyvän yhdyskuntaverkon ylläpitoon on epäonnistunut maapolitiikka.”

4h+k Viikkiin vuonna 1997 valmistuneesta puukerrostalosta, Arkkiteh- tuuritoimisto Mauri Mäki-Marttunen.

183 Uudenmaan liitossa laadituista kartoista selviää seuturakenteen leviäminen vuodesta 1945 vuoteen 1995.

184 uheenjohtaja vaihtui Asuntoreformiyhdis- 1960-luvulla vallalle tulleen aluerakentamisen saa- tyksessä 1990-luvun puolivälissä, kun Erkki vutuksia, mutta oli myös kriittinen: ”Laatikkoarkki- Tuomiojan tilalle valittiin Ben Grass. tehtuuriin ei ole enää varaa.” PTuomiojan lähtö liittyi siihen, että hän oli vuon- Villa Obbnäsin seminaari-iltapäivän erityisyys oli na 1991 palannut Helsingin kunnallishallinnosta val- se, että entinen Ary-aktiivi, presidentti Mauno Koi- takunnanpolitiikkaan, missä hänen vahvaa alaansa visto oli saatu puhujaksi. Pääesiintyjästä johtui, että olivat olleet ja olivat edelleen kansainväliset kysy- osallistujia oli Upinniemeen saakka saapunut liki mykset. Helsingin kiinteistö- ja kaupunkisuunnitte- sata. Määrä oli suuri, kun ottaa huomioon, että yhdis- lutoimen apulaiskaupunginjohtajan virka sai jäädä. tyksen jäsenmäärä oli tuolloinkin parin sadan paik- Kansanedustajan työ kutsui. keilla. Tosin seminaaria oli kuulemassa myös poikke- Seuraaja, varatuomari Ben Grass oli Asuntore- uksellisen monia tiedotusvälineiden edustajia. formiyhdistyksen puheenjohtajana aloittaessaan 50- vuotias VVO:n konsernijohtaja. Hän oli työskennellyt Uudeksi leiliksi tarjolla vuokra-asuntokysymyksen parissa käytännössä koko ”aluetoteutuksen partnership” työuransa, aluksi Vantaan kauppalalla sittemmin Ra- Presidentti Koivistolle sovitun puheenvuoron otsik- kennuskunta Hakan kylkeen synnytetyssä VVO:ssa ko kuului: ”Aluerakentamisen synty – mitkä yhteis- eli Valtakunnallisessa Vuokratalo-osuuskunnassa. kunnalliset ilmiöt idean synnyttivät, onko nyt olemas- Grassin aikana VVO kasvoi maan suurimmaksi yksi- sa niihin verrattavia ilmiöitä.” tyiseksi aravavuokratalojen omistajaksi ja selvisi ku- Koiviston kertoman mukaan aluerakentamisen aja- ten muutkin aravayhteisöt 1990-luvun alun lamasta tus syntyi pankkien ja rakennusliikkeiden keskuudes- kohtuullisen pienin vaurion. sa, kun ”Helsingin viimeiset tontit” olivat jaossa Ku- Aiemmat Asuntoreformiyhdistyksen puheenjoh- losaaressa. Elettiin 1950-luvun loppua. Jos kaupunki tajat olivat olleet lähinnä hallintomiehiä, joten siinä luovuttaisi tontteja pitkäaikaiseen rakentamiseen, voi- suhteessa Grass poikkesi useimmista edeltäjistään. taisiin sen nojalla kehittää asuntosäästämistä. Keväällä 1996 yhdistys järjesti Porkkalan Upin- ”En usko, että olisimme missään tapauksessa il- niemessä Villa Obbnäsissä – Hakan entisessä edus- man teollista elementtirakentamista saaneet aikaan tuspaikassa eli ”Kirkkonummen työväentalolla” sellaisia asuntovolyymeja, joita tarvittiin”, Koivisto – keskustelutilaisuuden, jota kelpasi mainostaa huip- sanoi Helsingin Sanomien selostuksen mukaan. putapauksena. ”Olisiko nyt uuden asuinalueittaisen Helsingin Työväen Säästöpankki, jonka johtoon Koi- toteutuksen aika? Mitkä ovat haasteet, mistä löytyvät visto kuului, rahoitti ensimmäisenä aluerakentamiskoh- kiinnostuneet, mitkä olisivat mallit?” Näin asetettiin teenaan Helsingin maalaiskunnan Kaivokselaa. tilaisuuden teema, siis aika yleisesti. ”Armas Puolimatka olisi luvannut rakentaa Kai- Avaussanoissaan puheenjohtaja Grass kiitteli vokselan asunnot vaikka kuinka halvalla, mutta rea-

185 listinen aluepäällikkö pisti vastaan.” Koivisto myöntyi ”Rakennusliikkeet ja aluerakentaminen – onko kalliimpiin hintoihin: ”Minun mielestäni piti ajatella, rakennusliikkeillä mielenkiintoa ja resursseja herät- että pankilla on myös intressi siinä, että se firma kes- tää vanha malli tai luoda uusi malli, olisiko se eri osa- tää ja menestyy, joka rakentamisen toteuttaa.” puolten partnership.” Koivisto olisi työväenpankin puolesta suosinut ”Rakennuttaja ja uudet mallit – rakennuttajille- osuustoiminnallista rakentajaa eli Hakaa mieluummin ko aluetoteutuksen tekemisvastuu, onko innostusta ja kuin perhefirma Puolimatkaa. ”Asuntorakentaminen riskinottokykyä?” edesauttoi yksityisten omaisuuksien syntymistä, jot- ”Kunnat, erityisesti kasvavat kaupungit uusien toi- ka ovat välttämättömiä yritystoiminnalle, mutta jotka mintamallien puristuksessa – löytyykö lisäresursseja myös voidaan viedä joskus kokonaan muualle. Sillä ta- partnershipistä, kunnillako aloite- ja vetovastuu.” valla osuustoiminnallinen hanke on pysyvämpää. Nyt voin vain todeta, että kumpikaan ei ollut pysyvää.” Seutu kuin ”kottikärryistä Upinniemen seminaarin muut alustajat olivat Es- kaadettu sieluton epäjärjestys” poon apulaiskaupunginjohtaja Hans Korsbäck, ympä- Upinniemen vuoden 1996 seminaarissa päätelmät ristöministeriön ylijohtaja Pekka Kangas, Rakennus- vanhasta aluerakentamisesta tiivisti tavallaan myös liike Polarin toimitusjohtaja Arto Ihto, Etelä-Suomen puheenjohtaja Ben Grassin tokaisu: ”Kävikö niin, että Saton toimitusjohtaja C-G Fogelberg sekä Jyväskylän aluerakentaminen onnistui, mutta alueet eivät?” kaupunginjohtaja Pekka Kettunen. Asuntoreformiyhdistyksessä suhtautuminen uu- Heidän alustustensa aiheet kuvaavat pyrkimystä siin lähiöihin ei ollut aluerakentamisen kultakaudel- päästä rakennuslaman varjosta uuteen vauhtiin, suurem- lakaan ristiriidaton. Esimerkiksi Teuvo Aura, joka si- piin asuntotuotannon lukuihin, missä suhteessa aluera- nänsä kannatti teollista kerrostalorakentamista, oli kentamisen aikakausi oli useimmille puhujille myöntei- hyvin huolissaan uuden asutuksen sattumanvaraises- nen vertauskohta. Tulevalle aluerakentamiselle tarjoiltiin ta leviämisestä. uutta nimeä. Se oli ”aluetoteutuksen partnership”. Helsingin kaupungilla oli pyrkimys pitää yhdys- Alustusten aiheiden luettelo kiteyttää seminaarin kuntarakennetta koossa. Se oli sekä hyve että välttä- järjestäjien tavoitteiden suuntaa: mättömyys, koska pääkaupungin hallinnolliset rajat ”Kaupungistuminen hoidettiin kansakunnan ko- olivat sen verran ahtaat, että niiden sisällä ei juuri ol- konaiseduksi – olisivatko kunnat pystyneet vastaa- lut neitseellistä maaseutua uusien metsä- tai peltolä- maan haasteeseen ilman aluerakentamista – case Es- hiöiden pohjaksi. Auran kärsimätön kritiikki kohdis- poo asukkaiden ja elinkeinoelämän kannalta.” tui naapureihin, Espooseen ja Vantaaseen. ”Asuntorakentamisen tulevaisuus edellyttää yhteis- ”Koko pääkaupunkiseutu on kuin kottikärryistä kunnallisia ohjailuvälineitä – vastaako voimassa oleva kaadettu sieluton epäjärjestys”, Aura kirjoitti muis- rakennuslaki tarpeita, riittääkö kunnilta aktiivisuutta telmissaan. Lausetta on paljon siteerattu. tulevaisuuden visiointiin sekä riittävään kaavoitukseen Moite osui hallinnon hajanaisuuteen ja yhteisen ja infrastruktuuriin, mistä löytyvät resurssit kuntien kaavoituksen puutteeseen. Asuntoalueiden ja liiken- maanhankintaan, mikä rooli voisi olla partnershipillä?” neyhteyksien rakentamisessa oli vaikea löytää yhteis-

186 Asuntoreformiyhdistyksessä on vaikuttanut kolme tulevaa tasavallan presidenttiä: Kaarlo Juho Ståhlberg, Juho Kusti Paasikivi ja Mauno Koivisto. Ståhlberg ja Paasikivi osallistuivat aktiivisesti yhdistyksen alkuvaiheisiin, muun muassa perustavaan kokoukseen Helsingin Seurahuoneella touko- kuussa 1910. Ståhlberg oli tuolloin 45-vuotias Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori. Hän oli nuorsuomalaisen puolueen vaikutusval- taisimpia miehiä. Lukuisat tämän puolueen nimekkäät edustajat olivat mukana yhdistyksessä, joten Ståhlberg oli reformiliikkeessä paljolti omiensa joukossa. Paasikivi oli vuoden 1910 keväällä 39-vuotias Valtiokonttorin ylitirehtööri, ja yleishyödyllisen asuntorakentamisen rahoituksen pohdin- ta varmaankin liittyi viran hoitoon. Ståhlberg on jäänyt historiaan ennen muuta tasavaltaisen valtiosäännön kirjoittajana. Hänen ansionsa valtio- miehenä ja oikeusoppineena ovat niin mittavat, että mahdollinen asuntokysymyksen harrastus on jäänyt unhoon. Joku saattaa kuitenkin muistaa, että hän käytti kulosaarelaisena kaikki juristin taitonsa torjuakseen Kulosaaren liittämisen Helsinkiin. Paasikiven monumentaaliseksi rooliksi pre- sidenttinä tuli Suomen ulkopolitiikan luotsaaminen hävityn sodan jälkeen. Kuriositeetti: asutuspolitiikassa hänellä oli suuri vaikutus siihen, että ruotsinkielisiltä alueilta maata ei luovutettu siirtoväelle. Mauno Koivisto tuli Asuntoreformiyhdistyksen hallitukseen, kun toiminta 1963 käynnistyi uudelleen. Hän oli tuolloin 40-vuotias Helsingin Työväen Säästöpankin toimitusjohtaja. Asuntolainoitus oli pankille tärkeätä, ja se oli yksi luon- nollinen syy asuntopolitiikkaan osallistumiselle tuossa vaiheessa. Kuvat Atelier Apollo, Apollo, Kuvasiskot, MV. tä poliittista tahtoa. Samat ongelmat ovat seuranneet 1960-luvulta alkaen syntyneet lähiöt nousivat ha- Helsingin seutua 2000-luvulle, jos kohta edistystäkin jalleen maanomistusolojen takia, mutta moderneja ne on tapahtunut. tietysti olivat. Niihin muutettiin useimmiten paljon Yhdyskuntarakenteen hajoamisen kritiikki on vaatimattomammista huoneistoista. Elementtitalojen vaikkapa sadan vuoden ajanjaksolla tarkastellen saa- terveellisyydessä ei ollut moittimista. Oli saatu nyky- nut uudenlaisia perusteita. Järjestämätön esikau- ajan mukavuudet. punkiasutus merkitsi 1900-luvulle tultaessa ihmis- Hajanaisuuden arvostelu Teuvo Auran tapaan pe- asunnoksi täysin vajaamittaisia hökkeleitä. Ei ollut rustui taloudellisiin ja käytännöllisiin seikkoihin. vesijohtoja eikä viemäreitä; olot olivat hygieenisesti ja Vaikka elementtirakentaminen sinänsä oli halpaa, terveydellisesti ala-arvoiset. Monet sosiaaliset ongel- kunnallisteknisten verkostojen teko ja peruspalvelu- mat kasautuivat esikaupungeissa. jen järjestäminen tuli kalliiksi. Eikä hintavuus kos-

187 kenut vain rakennusvaihetta, vaan se jatkui korkeina minen. Sisäasiainministeriön kaavoitus- ja raken- käyttökuluina. Työmatkat pitenivät tarpeettomasti, ja nusosaston piirissä tämä asia on myös jo huomattu. se maksoi asukkaille aikaa ja rahaa. Suomalainen asuntorakentaminen on todellakin kään- 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yh- nekohdassaan.” dyskuntarakenteen tiivistämisestä on tullut yksi keino ”Sitran rahoittaman Kaupunkitutkimus 70:n tulos- kamppailla hiilidioksidipäästöjä ja ilmaston lämpe- ten mukaan suomalainen kaupunkirakenne on tavat- nemistä vastaan. Ympäristönsuojeluherätys ravisutti toman hajautunut: eurooppalaisittain epätaloudellinen kaupunkisuunnittelua kuitenkin jo 1970-luvulla, jol- tulos on paljolti seurausta 1960-luvun kehityksestä. loin tiedostettiin uudella tavalla luonnonvarojen rajal- Epäilemättä suurin syypää meille suomalaisille ajan lisuus. Rooman klubin raportti ”Kasvun rajat” ilmes- myötä yhä kalliimmaksi käyvän yhdyskuntaverkon yl- tyi suomeksi 1973. Maailmaa koetteli energiapula. läpitoon on epäonnistunut maapolitiikka.” Asuntoreformi-lehti julkaisi pääkirjoituksen otsikolla ”Seuraavan kymmenvuotiskauden aikana raken- ”Kaupunkisuunnittelu vedenjakajalla”. nettavat puoli miljoonaa asuntoa pitää nyt sijoittaa ”Teollistumisen ja taloudellisen kasvun jatkuminen tarkasti. Niiden rakentaminen lyö meidän kaupun- nykymuodossaan kuluttaa maapallon tunnetut luon- kirakenteemme ja yhdyskuntaverkostomme lukkoon nonvarat lähivuosikymmeninä loppuun”, lehti kirjoit- seuraaviksi vuosisadoiksi.” ti. Oli siis koittanut muutoksen ja säästämisen aika. ”Asuntojen lämpötilaa on pakko alentaa. Nyt ehkä ”Pisinkin matka vain tilapäisesti, mutta ennen pitkää varmasti pysy- alkaa askeleella” västi. Meidän hyvinvointimaailman ihmisten on vähin Rooman klubin ”Kasvun rajoista” alkaneen keskus- erin omaksuttava uudet elintavat. Meidän on makset- telun ja tavoiteasettelun keskeiseksi käsitteeksi nousi tava elämisestämme toisin kuin tähän asti. On esimer- kestävä kehitys. Maailmanlaajuista tilannekuvaa täs- kiksi kannatettavaa maksaa asuntorakentamisesta; mensi Brundtlandin raportti ”Our Common Future” lämmöneristyksen tuntuva parantaminen tuo perus- vuonna 1987. Toimeksiantaja oli Yhdistyneet Kansa- tamiskustannusten nousun nopeasti takaisin halvem- kunnat. pien käyttökustannusten muodossa”, Asuntoreformin Suomessa valtioneuvosto antoi 1990 eduskunnalle pääkirjoituksessa julistettiin. selonteon ”Kestävä kehitys ja Suomi”. ”Jatkuva pyrkimys entistä suurempiin asuntoihin Tässä ilmapiirissä Asuntoreformiyhdistys pyrki oletettavasti ainakin jonkin verran heikkenee”, lehti käytännön työhön syksyllä 1991. Seminaarissa Upin- päätteli. Asuntoreformiyhdistyksen perinne korostaa niemessä pohdittiin kestävää kehitystä yleisesti mut- kohtuullisuutta oli saanut luonnonvarojen hupenemi- ta erityisesti sen sovellutuksia asuntorakentamiseen. sesta uudenlaisia perusteita. Konkreettisena tavoitteena oli, että yhdistys tekee Yhdyskuntarakenteen haasteet Asuntoreformi aloitteen korkeakoulujen arkkitehtiopiskelijoille jär- muotoili 1973 seuraavasti: jestettävästä kilpailusta, jolla etsittäisiin kestävää ke- ”Suurin asia tulee olemaan yhdyskuntasuunnit- hitystä tukevia ratkaisuja nimetyille kohdealueille. telun perustan ja tavoitteiden uudelleen muotoutu- Kilpailu toteutui. Palkintojen rahoitustakin ajatel-

188 len oli tarpeen saada yhdistyksen rinnalle muita jär- Energiakriisistä jestäjiä, ja kuin luonnostaan Asuntoliitto ja Asunto- ilmastonmuutokseen messut liittyivät mukaan. Kilpailijoilta pyydettiin Tiivis ja säästäväinen kaupunkirakenne säilyi Asun- ehdotuksia kerrostalokortteliksi Espoon Leppävaraan toreformiyhdistyksen mielenkiinnon kohteena vuo- sekä pien- ja kerrostalokortteliksi Joensuun tulevalle desta toisen. Usein aihe kytkettiin tonttipolitiikkaan. asuntomessualueelle. Sen sijaan kestävä kehitys tai ekologisuus iskusanoi- Kilpailun alkuvalmistelun tekivät Asuntoreformi- na olivat harvemmin käytössä. Oikeastaan vasta yhdistyksessä arkkitehtuurin opettajat Simo Järvinen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kääntyessä ja Esko Lehti. Puheenjohtaja Erkki Tuomioja oli kol- lopuilleen ne nousivat näkyvästi esiin. Energian hin- mantena yhdistyksen edustajana mukana hankkeen tapiikit ja maailmanlaajuinen huoli hiilidioksidipääs- edetessä. töistä eivät voineet olla vaikuttamatta. Kilpailun ensimmäiseen vaiheeseen saatiin 53 Joiltakin osin energia- ja ekologiakysymysten saa- opiskelijan ehdotukset. Kestävyyden tavoitteeseen maan lisähuomioon lienee vaikuttanut myös yhdistyk- tähtääviä suunnitteluideoita oli aurinkoenergiasta jät- sen puheenjohtajan vaihtuminen. Ben Grassia seurasi teiden kierrätykseen ja energiaa säästävistä talotyy- vuonna 2006 Hannu Penttilä. Diplomi-insinööri Pent- peistä ekologisiin rakennusmateriaaleihin. tilä oli puheenjohtajaksi tullessaan 51-vuotias ja toimi Vuonna 1993 ratkaistun kilpailun palkintoraa- Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n ti totesi, että ”ongelmana oli selvästikin kestävän ke- yhteistyöjohtajana. Jo seuraavana vuonna hänet va- hityksen periaatteiden yksilöimättömyys ja selkeyty- littiin Helsingin kiinteistö- ja kaupunkisuunnittelu- mättömyys yleisesti ja tässä tapauksessa erityisesti toimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi, eli kilpailijoille”. siinä mielessä yhdistyksessä tehtiin paluu Tuomiojan Raati myönsi, että ”kestävän kehityksen kannal- puheenjohtajakauteen. ta ovat yhdyskuntarakenteelliset valinnat vaikutuk- Penttilä kuului eräässä vaiheessa Espoon johtaviin siltaan ensisijaisia”. ”Niihin ei kilpailijoilla ollut kunnallispoliitikkoihin. Työuraa hänelle oli karttunut mahdollista puuttua, koska ehdotuksia oli pyydetty Suomen luonnonsuojeluliitosta, ympäristöministeriön asunto-, rakennus- ja rakennusryhmätasolla.” alueidenkäytön yli-insinöörin virasta sekä maakunta- Raadin mielestä yksi kilpailun tulos oli johtopää- johtajan paikalta Hämeestä ennen YTV:hen tuloa. tös, että ”kestävän kehityksen periaatteita ei korjaus- Muutamat kohtalaisen lyhyin välein järjestetyt rakentamisen opetusta lukuun ottamatta ole riittävästi keskustelu- ja seminaaritilaisuudet kuvastavat uutta huomioitu opetuksessa”. Kestävän kehityksen edistä- ympäristöproblematiikkaa, joka oli noussut pintaan misessä tarvitaan sekä makrotasoa että ruohonjuurita- kautta yhteiskunnan. soa eikä aikaa ole hukattavaksi. ”Pisinkin matka al- Keväällä 2008 yhdistyksen tilaisuuden aiheena oli kaa askeleella”, raati lainasi kiinalaista sananlaskua. ”Kaupunkikerrostalo ja asumisen ekologisuus”. Val- keakosken asuntomessuilla kesällä 2009 yhdistys toi panoksensa näyttelyn pääteemaan rakentamisen ener- giatehokkuuteen omalla seminaarillaan. Esitelmöit-

189 Olli Lehtovuoren suunnittelema Lehtovuoren alue Helsingin luoteiskolkassa on edustava esimerkki tiiviistä ja matalasta yhdyskuntarakentamisesta, jossa maankäytön tehokkuus on monien kerrostaloalueiden luokkaa. Kuva Tero Vanhanen, VVO:n arkisto.

190 sijöistä YTV:n tietohallintojohtaja Irma Karjalainen toreformiyhdistyksessä vahvasti vaikuttaneiden arava- kertoi saksalaista Freiburgin kaupunkia esimerkki- asuntojen rakennuttaja- ja omistajayhteisöjen piirissä. nä käyttäen, miten energiatehokkuus, energiansäästö Rakennusliikkeille, varsinkaan suurille, pienta- ja uusiutuva energia voidaan sisällyttää kaupunki- ja lotuotanto ei ottanut luontuakseen. Omakotitalot oli- kaavoitussuunnitteluun. ”On tärkeää, että kaupungit vat talotehtaiden ja kirvesmiesporukoiden markkina- asettavat omia ilmastotavoitteita, sillä pääosa ratkai- aluetta täydennettynä hartiapankkirakentamisella. sevista valinnoista tehdään paikallisella tasolla”, Kar- Omakotitaloasutuksen ja tiiviin kerrostalokaupun- jalainen huomautti. gin vastakohtaisuutta tuli murtamaan ”tiiviin ja mata- Talvella 2010 yhdistys paneutui seminaarissa uusiin lan” malli, urbaani pientalo, joka olisi maanläheinen rakentamismääräyksiin, jotka nostivat tuntuvasti energia- mutta samalla kompaktiudessaan ja kaavatehokkuu- tehokkuuden vaatimuksia. Pohdittavana oli sekin, miten dessaan kaupunkimaisen ekologinen. lisäpanostukset tulisivat vaikuttamaan asuntorakentami- Ensimmäinen ”tiiviiseen ja maanläheiseen” keskit- sen kannattavuuteen ja asuntojen elinkaaritalouteen. tyvä yhdistyksen asuntorakentamisseminaari pidettiin vuonna 1999. Pari vuotta myöhemmin toimintakertomuk- Tiivis ja matala – seen merkittiin, että ”rakentamisen muodoista varsinkin paluu puutarhakaupunkiin matala ja tiivis asuinrakentaminen tuntuu kiinnostavan Yhdistyksessä suhtautuminen pientaloihin herät- sekä rakentajia että asunnontarvitsijoita.” Täsmälleen ti pitkään hämmennystä, ristiriitojakin. Päälinja oli sama lause toistui kertomuksissa joinakin vuosina. asuntopulan helpottaminen suurissa keskuksissa Seuraava seminaari kaupunkimaisesta pientalo- kohtuuhintaista tuotantoa kasvattamalla. Kerrostalo- kaavoituksesta ja rakentamisesta oli syksyllä 2001. rakentaminen vaikutti kaikin puolin käyttökelpoisim- Alustajina oli ympäristöministeriön sekä Espoon ja malta vastaukselta ”suuren muuton” vastaanottami- Helsingin kaupunkien virkamiehiä. Tutustumiskäyn- seen 1960- ja 1970-luvuilla. ti 60-päiselle osanottajajoukolle oli järjestetty Espoon Muutto kaupunkeihin ja urbaani elämä vaati suo- Säterin alueeseen. malaisilta totuttelua. Omakotitalo säilytti suosionsa Vuonna 2004 tiivis-matala-aiheisen seminaarimat- unelma-asuntona, ja vaurastumisen myötä yhä useam- kan kohteena oli Lahti ja siellä Kariston uusi asunto- malla oli siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Hel- alue. ”Pientalorakentaminen ja asumisen unelmat” singin seudulla unelman toteuttaminen johti yhdys- kävi toisenkin keskustelutilaisuuden aiheeksi tuona kuntarakenteen hajoamiseen entisestään. vuonna, ja vastaavia pohdintoja jatkettiin myöhemmin. Asuntoreformiyhdistyksessä kavahdettiin sekä Eräässä mielessä Asuntoreformiyhdistys sai ym- ”amerikkalaistyyppistä pientalomattoa” että maaseu- pyrän umpeen, sillä ”tiivis ja matala” merkitsi myös tua pilkuttavaa suunnittelematonta haja-asutusta. paluuta vanhoihin puutarhakaupunki-ihanteisiin. Yh- Omakotitalot olivat nimensä mukaisesti olleet lei- distys oli käytännössä toteuttanut sitä Puu-Käpyläs- mallisesti omistusasumista; niiden ja muunkin tyyp- sä. Tiiviin ja matalan esikuvallisia ilmauksia oli ollut pisten pientalojen soveltuminen vuokra-asunnoiksi ihailtavina ensimmäisessä suuressa asuntonäyttelyssä asetettiin pitkään kyseenalaiseksi – varsinkin Asun- 1917. Muun muassa monet siellä esitellyt teollisuus-

191 yhdyskuntien pientaloalueet olivat aikaansa edellä. maa tuotantoa. Näin aravavuokra-asuntoja käytettiin Tiivistä ja matalaa on alettu rakentaa monissa kau- suhdannepoliittisena jarruna alati peikoksi koettua pungeissa. Isoimpia ja kiitellyimpiä esimerkkejä on rakennusalan ylikuumenemista vastaan. VVO:n Helsingin luoteisnurkkaan rakennuttama Leh- Vapaarahoitteisen omistusasuntotuotannon veto oli tovuoren alue, jonka nimi tuskin on sattumalta sama hyvä, sillä Suomi sai elää taloudellisesti seitsemän li- kuin sen suunnittelijan, Asuntoreformiyhdistyksen jä- havaa vuotta. Asunnontarvitsijoilla riitti luottamus- senen, arkkitehti Olli Lehtovuoren. Hän on kompak- ta velanottoon, koska lisäksi korotkin olivat matalat. tin kaupunkipientalon vannoutunut ideoija ja puoles- Edellisen vuosikymmenen korkosokkia ei ollut unoh- tapuhuja. dettu, mutta Euroopan rahaliiton tuomaan korkojen vakauteen uskottiin. Onko yleishyödyllisyys Yhdistys joutui todistamaan jopa ylitarjontaa. En- katoavaa kansanperinnettä? sinnäkin sitä oli rahasta: pankit lainoittivat omistus- Asuntoreformiyhdistyksen 2000-luvun alun toiminnas- asunnon ostoa joissakin tapauksissa sataan prosenttiin sa hallitseva aihepiiri – ylitse esimerkiksi ekologisuu- saakka. Löysä rahoitus tietysti nosti asuntojen hinto- den tai pientalojen – on ollut yleishyödyllisen asun- ja, vaikka reaalisesti ne eivät kohonneetkaan 1980- ja totuotannon asema. Se muuttui nopeasti. Yhdistys on 1990-lukujen vaihteen kuplan tasolle. joutunut tarkoituksensa peruskysymysten äärelle. ”Vuokramarkkinoilla on tilanne aiempaa tasapai- Yhdistyksen vuoden 2007 toimintakertomuksessa noisempi, ja vuokrien nousu on liki yleisen kustannus- todetaan asuntorakentamisen aloitusten kokonaisuute- tason mukainen”, yhdistyksen vuoden 2005 toiminta- na kääntyneen loivaan laskuun, kun tekeille pantiin kertomuksessa mainittiin. Paikoin oli ylitarjontaakin: 30 500 asuntoa koko maassa. Huoli kohdistui kuiten- muuttotappiopaikkakunnilla aravavuokrataloja jopa kin siihen, että yleishyödyllinen tuotanto oli vähenty- purettiin ja isoja asuntoja jäi tyhjilleen kasvukeskuk- nyt trendimäisesti vuosi vuodelta. sissa. Toisaalta oli jatkuvaa niukkuutta pienistä vuok- Valtion aravalainoittamia tai korkotukemia asun- ra-asunnoista etenkin Helsingin seudulla. toja aloitettiin 2007 vain 3 000, ja niistäkin suurin Vuokra-asuntomarkkinoiden jonkinasteinen ta- osa oli suunnattu erityisryhmille kuten vanhuksille tai sapainottuminen sai rakennuttajat ja omistajat varo- opiskelijoille. ”Tuotanto on liki puolet vähemmän kuin vaisiksi. Valtion tukema tuotanto, jossa rakentamisen mitä se oli viisi vuotta sitten tai kolmannes vuosikym- hintaa, omistajan voittoa ja vuokralaisvalintaa säädel- menen alun tuotannosta.” 2007 myönnettiin viimeiset lään, jäi moneksi vuodeksi kuntien kontolle. Yksityi- valtion aravalainat. Siitä eteenpäin valtion osallistumi- set omistajayhtiöt vetäytyivät siitä. nen asuntorahoitukseen on tullut yksinomaan korkotu- Markkinaehtoiset lainat olivat tulleet kilpailuky- kena ja takauksina. kyisiksi, eivätkä pankit asettaneet rajoituksia vuokra- Kehitys oli osin seurausta valtion tietoisesta poli- laisten tulotasolle tai määränneet, kuinka kauan taloa tiikasta. Kun 1990-luvun lamavuodet olivat riittävän on pidettävä vuokrakäytössä. Hallinnollinen arava- kaukana takana, hallitus alkoi tehdä vapaarahoittei- korko näytti joissakin vaiheissa niin kalliilta, että lai- selle asuntotuotannolle tilaa karsimalla valtion tuke- nan pitkäaikaisuuskaan ei painanut kyllin vaa’assa.

192 Asuntotuotanto näytti siirtyvän vääjäämättä mark- me nykyajan homeongelmat. Asuntoreformiyhdistyk- kinoiden ohjattavaksi, kunnes kesällä 2008 tuli py- sen perustajissa oli monia lääkäreitä, mutta nykyään sähdys. Maailman finanssikriisi alkoi kärjistyä, va- se ammattikunta ei ole enää yhdistyksessä näkyvä. paarahoitteinen uustuotanto pysähtyi äkkiä lähes Viime vuosisadan alun asuntokurjuus on poistu- kokonaan. Vuoden lopulla pankit eivät enää antaneet nut, ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymme- asialliseen hintaan lainaa edes kunnille valtion tuke- niä vielä vallinnut asuntopula on huomattavasti lie- maan vuokra-asuntotuotantoon. ventynyt. Siinä mielessä nykyinen tilanne kuitenkin Varsin nopeasti valtio kaivoi lisää työkaluja tuki- vastaa sadan vuoden takaista, että isolla osalla kan- pakistaan: se antoi lisää käynnistysavustuksia asunto- saa omat varat ja tulot eivät riitä tämän päivän mitalla tuotannolle ja auttoi korkotuella vauhtiin uuden vuok- kohtuulliseen asumistasoon. Elintaso-Suomi on voit- ra-asuntomallin, jossa valtion hintakontrolli on lievä tanut absoluuttisen köyhyyden ja absoluuttisen asun- ja vuokra-asuntoina pitämisen velvoiteaika lyhyt. Asu- tokurjuuden, mutta suhteelliset ongelmat ovat edel- missoikeusasuntojen teko virisi pitkästä aikaa. leen olemassa. Asuntotuotannon käynnissä pitämiseksi ja yleisem- Monialainen Asuntoreformiyhdistys on järjestönä min suhdannepolitiikan kannalta toimet olivat tarpeel- vaikuttanut asunto-olojen parantamiseen, ja jäsenet lisia. Palaako yleishyödyllinen asuntotuotanto kuihtu- ovat edistäneet asioita erikseen omilla tahoillaan. misen tielle, kun talouden häiriötila jossakin vaiheessa Yhdistys on tarjonnut foorumin asuntokysymyksen on ohi ja määräaikainen asuntopolitiikka lakkaa? asiantuntijoille ja asianharrastajille. Se on toiminut pöytänä, jonka ääreen on voinut vapaasti tulla keskus- telemaan ja kehittelemään ideoita. Tämä ominaisuus *** on ollut yhtä lailla tärkeä kuin sadat viralliset kokouk- set ja seminaarit sekä niissä syntyneet julkilausumat Asuntoreformiyhdistyksen jäsenhankintavetoomuk- ja kannanotot. sessa vuonna 1910 julistettiin, että ”nykyajan sosi- Asuntokysymykseen on monta tarkastelukulmaa aalisista kysymyksistä on epäilemättä tärkein kysy- ja on myös keskenään ristiriitaisia etunäkökohtia. Ne mys kelvollisten, huokeiden asuntojen hankkimisesta ovat voineet Asuntoreformiyhdistyksessä kohdata. Si- myös vähävaraisille”. dosryhmiä on läpi yhteiskunnan. Jäsenistön pitkään Onko asuntokysymys saanut jo vastauksensa? yhteiseen linjaan ovat kuuluneet kaupunkilainen nä- Kehitys sadassa vuodessa on ollut valtava. Suomen kökulma ja avoimuus kansainvälisille vaikutteille. kansantuotteen määrä asukasta kohti on vuonna 2010 Ilkka Sumu, yhdistyksen palavasieluinen aktiivi kaksitoista kertaa suurempi kuin 1910. Totta kai myös monen vuosikymmenen ajalta, kuvasi monasti asun- asumisolot ovat kokeneet vallankumouksellisen muu- toreformin rajattomuutta eksistentiaalifilosofi Martin toksen, mistä kertovat tämän kirjan lopussa oleva ti- Heideggerin ajatuksella: asuminen on ihmisen tapa lastot. olla maan päällä. Varmaankin kaikkein pisimmälle on päästy epä- terveellisen asumisen kitkemisessä – jos unohdam-

193 Asuntoreformin toinen vuosisata

suntokysymys siivitti sata vuotta sitten reformistisia ajatuksia Euroopassa. Saksalaisten ja englantilaisten Aesimerkkien mukaisesti myös Suomen kaupunkien ja teollisuuspaikkakuntien puutteellisia asuinoloja pa- rannettiin kaupunkien, suuryritysten ja myös työväestön omin voimin. Kohtuuhintaisuus oli tähän kaikkeen vält- tämätön lähtökohta. Tontit olivat käytännössä ilmaisia ja suunnitelmat usein tyyppipiirustuksia. Asukkaiden omatoimisuus oli merkittävää. Viime vuosisadan alun toteutuneista unelmista ovat hyvänä näytteenä yhä Asun- toreformiyhdistyksen alulle panemat Kansanasuntojen puutalokorttelit Helsingin Käpylässä. Teollisuuspaikkakunnilla yhtiöt loivat isällisesti ajan parhaiden arkkitehtien kanssa tehtaiden läheiset yhdys- kunnat, esimerkkinä vaikkapa Alvar Aallon suunnitelma 1930-luvulla Kotkan Sunilassa. Sotien jälkeinen asu- tustoiminta loi taas monin tavoin kiitetyt rintamamiestalot. Voimakas kaupungistuminen 1960- ja 1970-luvuilla synnytti metsälähiöt, jotka soveltuivat elementtitehtaiden tuotantoon. Lähiöiden vastapainoksi ajatus kompakti- kaupungista nosti päätään ja muokkautui vähähiilisen yhdyskunnan malliksi 2010-luvun kynnyksellä. Myös sa- tavuotias puutarhakaupunki-aate on luotu vuosikymmenien kuluessa monesti uudestaan, nyt viimeksi matalien ja tiiviiden kaupunkipientalojen alueina. Käytännön asuntopolitiikka ei ole koskaan ollut vain asuntotarpeen tyydytystä. Ajassa vallinneita tuotantotapo- ja ja -määriä ovat ohjanneet alkuun asuinhygienian ja sosiaalipolitiikan tavoitteet, sittemmin myös aluepolitiikka ja ympäristöpolitiikka. Tavoite yhteiskunnallisten olojen vakiinnuttamisesta on vaikuttanut asuntolojen kehittämiseen. Aika ajoin rakennusteollisuutta on elvytetty asuntopolitiikan keinoin. Toimintaa rajaavina ja mahdollistavina tekijöi- nä ovat olleet aina maapolitiikka, talouspolitiikka ja ajalle mahdollinen rakentamisen teknologia. Asuntokysymyksen voi summata Asuntoreformiyhdistyksen perustajajäsenen Einar Böökin sanoin: ”Parem- pien ja huokeampien asuntojen hankkimiseksi kaikille kansankerroksille ponnistellaan taloudellisilla ja teknil- lisillä, lainsäädännöllisillä ja hallinnollisilla keinoilla sen tähden, että asuntokysymys on ihmisille elinkysymys – sen tähden että se on kulttuurikysymys.”

ästä eteenpäin uusia asuntoja ja vanhojen korjausta tarvitsevat keskimäärin nykyistä pienemmät ja vanhem- Tmat ruokakunnat. Yhä useampi uusi asuntokunta rikastuttaa suomalaista yhtenäiskulttuuria omalla kult- tuurillaan. Pienet ruokakunnat ja uudet tulokkaat kaipaavat nykyistä voimakkaammin asunnon lisäksi läheisen asuinyhteisön luomaa tukea elämänsä taipaleelle ja myös asumiseen. Asuntojen rooli vapaa-ajan ja työnteon tyyssijana tulee kasvamaan. Joustavia lisätiloja tarvitaan asunnoissa tai asuntojen läheisyydessä. Palvelut halutaan löytää kävelymatkan ulottuvilta. Erottavan kaupunkisuunnittelun aikakaudesta siirrytään takaisin asumisen, palveluiden ja työpaikkojen sekoittuneeseen, tiiviiseen kaupunkira- kenteeseen. Päivittäisen moottoriliikenteen kasvu pysähtyy, ja raideliikenteen asemanseuduista tulee liikkumisen solmu- kohtia. Asemanseuduille keskittyvät työpaikat ja suurta väestöpohjaa tarvitsevat palvelut. Kaupungistuminen

194 yleisenä ilmiönä kehittyy, ja kaupunkiseudut verkostoituvat suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kaupunkien lähei- sen maaseudun merkitys lähiruuan tuottajana kasvaa. Asuntojen hallintamuotojen suosiota ohjataan vastaisuudessakin (asunto)poliittisilla päätöksillä. Omistus- ja vuokra-asuntojen laadulliset erot tulevat kaventumaan. Tulemme näkemään ajan tarpeisiin innovoituja uusia vuokra- ja omistusasumisen välimuotoja. Vuokra-asuminen yleistyy elämäntapojen muuttuessa ja pitkien, kiin- teiden työurien vähentyessä. Uudet ja korjattavat asunnot ovat nykyistä älykkäämpiä. Resurssien ja energian käyttö tuotettua ja ylläpi- dettyä asuntoyksikköä kohden vähenee. Osa asunnoista muuttuu energian kuluttajista energian tuottajiksi. Suu- rimmat innovaatiot tulevat koskemaan nykyisen rakennuskannan korjaustoimintaa ja muista käyttötarkoituksis- ta asunnoiksi muutettavia rakennuksia. Yhä harvemmalla on enää asuntovelkaa. Osa ei velkaa tarvitse ja osa ei velkaa kykene ottamaan. Kohtuuhin- taisen asuntopolitiikan tavoitteena on tuottaa kasvavalle vuokra-asukaskunnalle soveltuvia asuntoja ja huolehtia kynnyksen madaltamisesta ensimmäiseen omistusasuntoon. Tällöin rahoitusmarkkinoiden muutokset eivät rau- nioita yksittäisten ihmisten unelmia paremmasta elämästä. Asuntoreformiyhdistyksen pysyvä tehtävä on muistuttaa hyvän asunnon välttämättömyydestä kaikille kansa- laisille. Yhdistyksen tulee koota asuntopolitiikan toimijat jatkossakin keskustelemaan moniarvoisesti ja vaih- tamaan mielipiteitä koko asuntopolitiikan laajasta tehtäväkentästä. Näin syntyvät uudet ideat ja asunnot sekä Asuntoreformiyhdistyksen toinen vuosisata.

Hannu Penttilä Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohtaja

195 Asuntoreformiyhdistyksen johtokunnat ja hallitukset

1910-30 1935-41 1963-

Johtokunnan jäsenet ja Johtokunnan jäsenet ja Hallituksen jäsenet ja varajäsenet varajäsenet varajäsenet (puuttuvien vuosikertomusten ja pöytä- Aalto Alvar 1935-41 Aaltonen Jorma 1970-78 kirjojen takia jäsenten toimintajaksoja Blomstedt P.E. 1935 Ahola Pentti 1963-68 ei ole voitu kattavasti määrittää) Ekelund Hilding 1935-41 Alho Matti 2009- Brunila Birger Gripenberg Ole 1935-41 Aura Teuvo 1963-88 Böök Einar Harvia Yrjö 1935-41 Eerolainen Jussi 2006- Eriksson Arnold Helo Johan 1938-41 Fogelberg C.G. 1985-98 Gauffin A. Laherma Joonas 1935-36 Fredrikson Peter 1995-2000 Gripenberg Ole Modeen Gunnar 1935-41 Grass Ben 1975-2005 Harvia Yrjö Raittinen Paavo 1937-41 Haverinen Kalervo 2007- Heinonen K. R. Rytkönen Kerttu 1936-41 Hiltunen Harri 1995- Himanka K. Sillanpää Miina 1935-37 Itälä Jaakko 1965-68 Hoppu K. V. Similä Yrjö 1935-41 Jern Olav 1983 Itkonen Rieti Välikangas Martti 1935-41 Junttila Aulis 1965-67 Kuusi Eino Järvinen Simo 1969-95 Laitinen Taavi Puheenjohtaja Kanerva Olavi 1967-68 Nordensvan Ellen Harvia Yrjö 1935-41 Kautto Jussi 1998-2005 Sadeniemi Yrjö Kautto Tarja 1995-2003 Seppälä Hilda Sihteerit Kivi Lennart 1967-68 Similä Yrjö Ekelund Hilding (pääsihteeri) 1935-41 Kivinen Olli 1963-66 Snellman G. R. Harmia Hugo 1935–40 Kivistö J.A. 1963-66 Stenroth Otto Simonen Aarre 1941 Koivisto Mauno 1963-68 Toivonen Akseli Koivumäki Martti 1986-97 Wright Viktor von Lavonsalo Ilmari 1968-74 Lehti Esko 1974-94 Puheenjohtajat Lehto Veijo 1986-2006 Stenroth Otto 1910-19 Lepola Jalo 1970-85 Böök Einar 1920-23 Lindeman Jukka 1987-2007 Stenroth Otto 1924-27 Lindén Jarmo 2008- Harvia Yrjö 1928-30 Lindström Teuvo 1974-87 Linna-Angelvuo Liisa 2009- Sihteerit Liukku Perttu 2003-08 Böök Einar 1910-19 Louekoski Matti 1982-85 Toivonen Akseli 1920-26 Marjamaa Sisko 1996-2008 Waronen Arne G. 1927-30 Markkula-Kivisilta Hanna 1997-2002

196 Modeen Gunnar 1963-68 Puheenjohtajat Morri Pekka 1969-73 Aura Teuvo 1963-88 Mäkeläinen Anja 2009- Tuomioja Erkki 1989-94 Mäkinen Tapani 2004-07 Grass Ben 1995-2005 Paukku Ossi 1984- Penttilä Hannu 2006- Pelkola Antti 1963-81 Penttilä Hannu 2006- Sihteerit Piipari Eero 1982-83 Pipatti Tarmo 2008- Aaltonen Jorma 1963-71 Rautakivi Jouko 1970-81 Sumu Ilkka 1972-87 Rihtniemi Suvi 1995 Laitila Eeva 1988-96 Ruislehto Kirsti 2004-05 Sääski Ulla 1996-2009 Salakka Olli 2004- Turtinen Kati 2009- Salmela Arto 1969-81 Salo Tauno 1979-84 Sarnela Matti 2000-05 Sivén Kirsti 2006- Sjölund Folke 1993-94 Slotte Per-Håkan 1984-91 Sumu Ilkka 1977-2003 Thors Astrid 1992 Tiihonen Teppo 1963-68 Tirinen Arvo 1963-67 Tuominen Heikki 1968-73 Tuomioja Erkki 1989-94 Valkila Erkka 2005- Vanhanen Tero 2004-08 Viertokangas Jorma1963-64 Viiala Helena 1994-95 Viita Anne 2006- Zilliacus Jutta 1969-82

197 Tärkeimmät kirjalliset lähteet:

Asuntoreformiyhdistyksen pöytäkirjat, toimintakertomukset ja julkaisut vuodesta 1910 lähtien Alanen, Jussi-Pekka (2009). Helsinki: kansakunnan pääkaupunki - ihmisten metropoli. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Polemia-sarja n:o 74. Aravaa kautta aikojen (1999). Helsinki: Valtion asuntorahasto. Astikainen, Riitta, Heiskanen, Riitta & Kaikkonen, Raija (1997). Elämää lähiössä. Helsinki: Helsingin Sanomat. Aura, Teuvo (1982). Sovitellen. Espoo: Weilin + Göös. Brunila, Birger (1966). Arkitekter och annat folk. Helsingfors: Föreningen Konstsamfundet: Söderström. Böök, Einar (1911). Asuntokysymyksen alalta: esitelmiä ja kirjoitelmia. Helsinki: Otava. Ylioppilaiden kaskustelusarjan julkaisuja n:o 10. Ehnrooth, Leo (1947). Från ett skiftesrik liv. Helsingfors: Söderström. Helsingin kaupungin historia I-V (1950-1967). Helsinki: Helsingin kaupunki. Helsingin historia vuodesta 1945 1-3 (1997-2002). Helsinki: Helsingin kaupunki. Ijäs, Teuvo (2006). Asuntoja, rahaa ja rakentamista. Helsinki: Rakennustieto. Jaakkola, Risto, Kainulainen, Sakari & Rahkonen, Keijo (toim.) (2009). Työväensuojelusta sosiaalipolitiikkaan: Sosiaalipoliittinen yhdistys 1908-2008. Helsinki: Edita. Juntto, Anneli (1990). Asuntokysymys Suomessa Topeliuksesta tulopolitiikkaan. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen tutkimuksia no 50. Keinänen, Timo & Paatero, Kristiina (toim.) (1993). Martti Välikangas (1893-1973): arkkitehti. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo. Monografiasarja. Klinge, Matti et al. (toim.) (2003-2008). Suomen kansallisbiografia 1-9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kolbe, Laura (1988). Kulosaari: unelma paremmasta tulevaisuudesta. Helsinki: Kulosaaren kotiseuturahaston säätiö. Koskinen, Mauno (2000). Merkkituotteena suomalainen koti: Sato 1940-2000. Helsinki: Sato-yhtymä.

198 Kuoppamäki, Erkki & Salmi, Juha (toim.) (2001). Ajankuvia & suuntalinjoja. Asuntomessut 1970-2000. Helsinki: Suomen asuntomessut. Lindblom, Olavi (& Sumu, Ilkka, toim.) (1981). Pitkällä palkilla. Helsinki: Tammi. Luukko, Unto (2000). Rakentajan elämänkaari: Helsingin Hakan noususta Haka-konsernin tuhoon 1938-1994. Helsinki: Otava. Meurman, Otto-Iivari & Huovinen, Maarit (1989). 99 vuotta Mörrin muistelmia. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY. Mäkinen, Eikka (toim.) (1970). Käpylä, puutarhakaupunginosa 50 vuotta. Helsinki: Käpylä-seura. Nurmi, Esko (1998). Katto päälle: Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimikunta ja -toimisto 1948-1998. Helsinki: Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto. Nurmi, Esko (2005). Maasta se suurikin ponnistaa: Helsingin kaupungin kiinteistövirasto 75 vuotta. Helsinki: Helsingin kaupungin kiinteistövirasto. Rauha, Maija (2009). 70 vuotta uusia koteja. Helsinki: Avara Suomi. Tanner, Väinö (1966). Näin Helsingin kasvavan. 5. uusittu painos. Helsinki: Tammi. Tuomi, Timo, Paatero, Kristiina & Rauske, Eija (toim.) (1997). Hilding Ekelund (1893-1984): arkkitehti. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo. Monografiasarja. Tuuri, Antti (1998). Linnuille pesänsä ketuille kolonsa: asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä. Helsinki: Suomen rakennuslehti. Työväenasunnot: näyttely (1981). Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo. Waris, Heikki (1973). Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle. 2. tarkistettu painos. Helsinki: Weilin + Göös. Virtanen, Pekka V. (1994). Ebenezer Howardin perintö: puutarhakaupungista ’urban villageen’. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. YKT:n julkaisuja C 26. Ylikangas, Heikki (2007). Suomen historian solmukohdat. Helsinki: WSOY. Äikäs, Timo (1973). Einar Böök sosiaalipoliitikkona. Helsingin yliopisto. Sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielma (julkaisematon). Helsingin Sanomien lehtileikearkisto

199 Henkilöhakemisto Cygnaeus, Uno 38 Helin, Pekka 85, 129 Kaisla, Seppo 157 Danielson-Kalmari, J. R. 24 Helo, Johan 87, 94 Kalliala, Kaarlo J. 40, 87 Aalto, Aino 77, 79, 136 Dufholm, Lars 129 Hertzen, Heikki von 109, 122, Kallio, K. S. 23-24 Aalto, Alvar 71-73, 75, 77, 79- 126, 131 Kangas, Pekka 186 81, 83, 94, 99, 107, 111, 114- Ehrnrooth, Leo 19, 21, 23-25, Hertzen, Heikki S. von 131 Kapanen, Jaakko 129 115, 126, 136, 152-153, 165, 27, 29, 40, 70 Hetemäki, Päiviö 129 Karjalainen, Irma 189 194 Ekelund, Hilding 71, 73, 75, Heurlin, Kaarlo af 166 Kekkonen, Urho 78, 83, 111, Aaltonen, Jorma 113-114, 117, 79-81, 85, 94, 107, 111, 114, Hiisiö, Ossi 129 146, 155, 173-174 127, 135, 161 129, 140, 148 Hiitonen, Unio 129 Kettunen, Pekka 186 Ahlberg, Hakon 148 Ekelund, Ragnar 148 Hiltunen, Teemu 179 Kerenski, Aleksandr 43 Ahola, Pentti 111, 135 Englund, Kaj 79, 94, 99, 129 Hintikka, Väinö 101 Kivialho, Kasperi 68 Ahtee, Viljo 120, 129 Erkko, Eero 24 Hjelt, August 16, 17, 21, 23, 29 Kivinen, Olli 111, 114, 166 Alanen, Pekka (myöh. Jussi- Ervi, Aarne 101, 107, 129 Hjelt, Vera 21, 23, 29, 38 Kivinen, Pentti 129 Pekka) 155, 178-180 Ervi, Pauli 137 Hoppu, K. W. 40 Kivistö, J. A. 111, 114, 117, Andersin, Harald 51 Essen, Werner von 24 Howard, Ebenezer 30-32, 61, 139, 143 Andersson, Amos 24 63, 66-67, 165 Koivisto, Mauno 29, 111, 114, Aspelin, Waldemar 24 Fager, Nils Erik 129 Hurme, Matti 155 117, 120, 137, 149, 162, 173, Asplund, Hans 77 Federley, Birger 24 Huttunen, Olavi 149 178, 185-187 Aura, Jalo 109, 174 Fogelberg, C-G 166, 186 Hällström, T. 45 Koivula, Tapio 156, 167 Aura, Matti 174 Forsberg, Reino 114, 129 Hämäläinen, Niilo 127, 129 Koivumäki, Martti 129, 166 Aura, Teuvo 109-111, 113-114, Frenckell, Erik von 94, 98 Härö, Merja 53 Kolbe, Laura 31 121, 123, 127, 135, 137, 147, Frosterus, Sigurd 24 Kolehmainen, Hannes 40 150, 152, 162-167, 173-175, Ignatius, K. F. 122 Komonen, Esko 119 186-187 Gauffin, Arthur 40 Ihto, Arto 186 Korhonen, Ahti 138-139, 141 Grass, Ben 127, 164, 166, 173, Ijäs, Teuvo 164 Korhonen, Esko 129 Bebel, August 29 185, 189 Ikäläinen, E. 21 Korsbäck, Hans 186 Bernstein, Eduard 29 Gripenberg, Alexandra 38 Itkonen, Rieti 63 Kosonen, Mirja 163 Blomstedt, P. E. 77, 79-80 Gripenberg, Ole 69, 71, 94, 98, Ivalo, Santeri 21, 23 Kråkström, Erik 138 Brander, Signe 12 109, 111, 129 Kuhlefeld-Ekelund, Eva 79 Brentano, Lujo 27 Gullichsen, Harry 136 Jahnsson, Yrjö 24 Kuoppamäki, Erkki 156 Brundtland, Gro Harlem 188 Gullichsen, Kristian 129 Jarle, P-O 151 Kuusi, Eino 67, 77 Brunila, Birger 19, 21, 23, 31- Gullichsen, Maire 136 Jarva, Risto 129 Kuusi, Pekka 123, 147, 163 32, 39, 44, 47, 59, 63, 76, 107 Jaurés, Jean 27 Kyrenius, Paavo 83, 98 Bruun, Otto 79-80 Hackmann, Wilhelm 24 Johanson, L. O. 127 Buchanan, Colin 135 Hagan, Yrjö ks. Harvia, Yrjö Jokela, Mikko 180 Laakso, Harry 129 Burman, Pauli 129 Haikonen, Jyrki 129 Juhola, Vuokko 129 Lagerborg-Stenius, Signe 64 Bärlund, Kaj 180 Halonen, Tarmo 163 Jung, Bertel 31, 47, 68, 76 Laine, Olavi 129 Böök, Einar 19, 21, 24, 27-29, Hankonen, Johanna 157 Junttila, Aulis 101, 129 Lairala, Lauri 127, 150 32-33, 40-41, 44, 57, 64, 66- Hannula, Uuno 83 Juntto, Anneli 53, 77, 109- Laitinen, Taavetti (Taavi) 21, 40 68, 71, 83, 87, 111, 194 Harmia, Hugo 83 110, 125 Lavonsalo, Ilmari 127 Harvia, Yrjö 43-45, 66-67, 71, Jägerroos, Georg 94 Lehti, Esko 127, 189 Cajander, A. K. 28, 78, 83 76, 79-81, 83-85, 87, 91-94, Järvi, Jorma 101 Lehtinen, Olavi 163 Castells, Manuel 167 99, 101, 107, 109, 175, 181 Järvinen, J. 87 Lehtovuori, Olli 190-191 Castren, Zach. 24 Heidegger, Martin 193 Järvinen, Simo 127, 139, 141, Leinonen, Kaarlo 135 Chamberlain, Neville 66 Heikel, Yngvar 47 167, 189 Leóns, Jon H. 166 Cramér, C.-R. 81 Heinonen, Kaarlo 63, 71 Järvinen, Veikko 129 Liljeberg, A. W. 24

200 Liljeqvist, Bertel 34 Paukku, Ossi 163 Similä, Yrjö 44, 59, 79-81, 84, Topelius, Zacharias 17, 163-164 Lindberg, Carolus 81 Pekkanen, Paavo 127 98, 106 Tulenheimo, Antti 85, 87 Lindblom, Olavi 114, 123-124, Pelkola, Antti 111, 123, 127, Simonen, Aarre 101, 109, 123 Tuominen, Heikki 127 127, 147, 155, 163-164, 173 129, 139, 141, 143, 146 Sitte, Camillo 31 Tuomioja, Erkki 175, 178, 180, Lindegren, Yrjö 79, 113, 148 Penttilä, Hannu 189 Sjöström, Einar 24 185 Lindgren, Armas 34 Petäjä, Pentti 129 Snellman, G. R. 19, 21, 24-25, Tuomioja, Sakari 175 Lindroos, Reino 123 Piepponen, Paavo 131 29, 162 Tuukkanen, Väinö 79 Lindström, Teuvo 127, 163, 173 Pietilä, Reima 129 Snellman, Leo ks. Virkkunen, Leo Tuuri, Antti 164 Linnamo, Jussi 117, 131 Piipari, Eero 129, 180 Soini, Eero 120, 129 Törnudd, Sigurd 83 Linturi, Arvo 87, 93-94, 98 Puntila, L. A. 106 Sonck, Lars 31 Lounela, Pekka 129, 131 Puriškevitš, V. M. 37 Sorvari, Martti 98 Ullberg, Uno 24 Lujanen, Martti 129, 149-150 Pyrhönen, Lauri 149 Stenius, Sigurd 39-40 Unwin, Raymond 32 Lönn, Wivi 35, 39, 65 Stenroth, Naemi Maria 16 Uusitalo, Eino 167 Raatikainen, Erkki 129 Stenroth, Otto 16, 17, 19, 21, Uusitalo, Paavo 131 Makkonen, Eero 176 Raittinen, Paavo 94 29, 40-41, 44, 53, 57, 67-68, Markelius, Sven 136 Rautakivi, Jouko 127, 173 70, 83, 111, 175 Valkonen, Tapani 131 Marsio-Aalto, Aino ks. Aal- Renvall, Heikki 24 Stolypin, Pjotr 37 Varis, Heikki 13, 17 to, Aino Reunanen, Kyösti 129, 153 Strengell, Gustav 24, 31, 40, 63 Vennamo, Veikko 105 Martikainen, Jarmo 176 Revell, Viljo 107 Strömmer, Aarno 129 Vennola, Juho Heikki 21, 23 Mechelin, Leo 22-24 Ritavuori, Heikki 24 Ståhlberg, Kaarlo Juho 21, 23, Vesikansa, Matti 145 Meurman, Agathon 112 Rosendal, Vera 79 29, 111, 187 Viertokangas, Jorma 111 Meurman, Otto-Iivari 31, 43- Rousti, K. J. 59 Suhonen, Esko 129 Viita, Pentti 131 44, 47, 49, 51, 59, 61, 85, 109, Rytilä, Pekka 137 Sumu, Ilkka 121, 139, 156-157, Virkkunen, Leo 151-152, 169 111, 122, 126, 129, 137, 139, Rytkönen, Kerttu 80 161, 167, 193 Virolainen, Johannes 123 143, 150-151 Suomalainen, Jussi 124 Virtanen, Pekka V. 61, 63 Mikkola, Kirmo 153, 155 Saarenheimo, Ulla 129 Suvanto, Oiva 87 Vitruvius Pollio, Marcus 122 Modeen, Gunnar 79-81, 84, 94, Saarinen, Eliel 31, 49, 66-68, Söderman, Bror 129 Voionmaa, Väinö 21, 23, 25 99, 110-111, 114, 126-127, 83, 122, 148, 165 Välikangas, Aarne 129 139, 141, 162 Sademies, Yrjö 24, 39, 41 Talas, Onni 24 Välikangas, Martti 57, 59, 79- Salmela, Arto 127 Tallberg, Julius 24, 76 80, 94, 111 Neovius, Dagmar 64 Salmela-Järvinen, Martta 79 Tamminen, Mikko 84 Nordensvan, Ellen 64 Salmi, Juha 129 Tanner, Väinö 15, 63, 70, 91, Wilenius, Wald. 40 Numberg, Fridolf ks. Nummi- Salo, Kalervo 127 93, 109 Wretblad, Petrus 68 vuori Fridolf Sarlin, Bruno 28 Tarasti, Lauri 180 Wright, Viktor Julius von 17, Nummivuori, Fridolf 15, 17, Sassi, Kalevi 123, 126, 155, Taucher, Gunnar 52 21, 24, 57 21, 23 164-165 Tengbom, Ivar 148 Nurmi, Paavo 166 Savolainen, Sulo 119 Thomasson, Gustav 15 Zilliacus, Jutta 127 Nyman, Kaj 129 Schmidt, Allan 129 Thomasson, Väinö ks. Tanner, Zilliacus, Wilhelm 21, 24, 47 Nyström, Gustav 21, 23-24, 76 Seyn, Frans 37 Väinö Zitting, Gustav 21, 23 Nyström, Sanni ja Juha 146 Shand, P. Morton 83 Thomé, Ivar 48, 51 Siipi, Jouko 69 Thomé, Walter 24, 48, 51 Österström, Ivar 83 Paalanen, Elias 80 Sillanpää, Miina 63-65, 79-80 Tiihonen, Teppo 111, 127 Paananen, Ilmo 155 Similä, Aapo 106 Tirinen, Arvo 111, 117, 129 Paasikivi, Juho Kusti 19, 21, Similä, Fanny 106 Toivonen, Akseli 59, 64-65, 67, 23, 40, 57, 111, 187 Similä, Martti 106 83, 138 Paavela, Paul 111, 123, 129

201 Tilastokuvioita asuntokannasta ja -tuotannosta sekä väestöstä sadalta vuodelta suntokantaa koskeva 100-vuotisdiagrammi perustuu sotien jälkeiseltä ajalta pääosin tilastoihin, jotka on Alaadittu väestölaskentojen yhteydessä. Vuosina 1910, 1920 ja 1930 on suoritettu eräiden kaupunkien ja kauppalain asuntokannan suuruutta, laatua ja käyttöä koskevia laskentoja. Selvitys asuntojen määrästä ja huo- neluvusta maalaiskuntien alueella on tehty v. 1901. Asuntotuotannosta on vuosilta 1912-65 olemassa tilastotietoja eräissä kaupungeissa ja kauppaloissa valmis- tuneiden uusien asuntojen määrästä ja laadusta. Sen jälkeen on tilastoitu valmistuneet asunnot koko maassa. Tilastoja, muita eri yhteyksissä olevien asuntokantaa ja -tuotantoa koskevia tietoja ja tutkimuksia sekä väes- tölaskentojen yhteydessä saatuja asuntotietoja käyttäen Eero Heikkonen on väitöskirjassaan ”Asuntopalveluk- set Suomessa 1860-1965 (Suomen Pankin Taloustieteellinen Tutkimuslaitos; Kasvututkimuksia III)” kehittämi- ensä, Suomeen sopivien aggregaattimallien kautta laskenut asuntokannan ja -tuotannon vuotuiset tiedot. Diagrammeissa oleva tieto ei siten ole täysin eksakti ajanjaksolta 1910-50 eikä vuotuisia tilastoja tältä ajalta ei ole olemassakaan. Käsitykseni mukaan näidenkin vuotuistietojen luotettavuus on asuntokannan osalta erin- omainen (yli 95 %) ja tuotannon osalta hyvä (yli 90 %). Väestötiedot perustuvat kokonaan eksakteihin tilastoihin.

VTM Ossi Paukku

Suomen väkiluku ja sen muutos 1910-2009, henkilöiden lukumäärä

Henkilöä Väkiluku Väkiluvun muutos Henkilöä 6 000 000 60 000

50 000 5 000 000 40 000

4 000 000 30 000

20 000 3 000 000 10 000

2 000 000 0

– 10 000 1 000 000 – 20 000

0 – 30 000

1910 1913 1916 1919 1922 1925 1928 1931 1934 1937 1940 1943 1946 1949 1952 1955 1958 1961 1964 1967 1970 1973 1976 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 2003 2006 2009

Lähteet: Tilastokeskus Tilasto ja kuvio: VTM Ossi Paukku

202

Väestön ikärakenne 1910-2009

Henkilöä 0-19 v. 20-44 v. 45-64 v. 65 v. 6 000 000

5 000 000

4 000 000

3 000 000

2 000 000

1 000 000

0 10 191 0 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Lähteet: Eero Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Tilasto ja kuvio: Tilastokeskus VTM Ossi Paukku Asuntokanta huoneluvun mukaan (keittiö huoneeksi luettuna)

Asuntojen lukumäärä 1 huone 2 huonetta 3 huonetta 4 huonetta 5 huonetta tai enemmän 3 000 000

2 000 000

1 500 000

1 000 000

500 000

0 1910 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Lähteet: Eero Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Tilasto ja kuvio: Tilastokeskus VTM Ossi Paukku

203 Asuntojen jahuoneidenlukumäärä sekäasuntojen huoneluku Lähteet: Lähteet: Valmistuneet asunnot1910-2009 Lukumäärä 10 000 12 000 2 000 4 000 6 000 8 000 Kpl 10 000 20 000 30 000 40 000 50 000 60 000 70 000 80 000 Tilastokeskus EeroVTM Heikkonen : Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Ossi Paukku Tilastokeskus EeroVTM Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Ossi Paukku 0 0

1910 1910 Huoneita(kettiömukaanlukien)/asuntokeskimäärin Huoneitayhteensä Asuntoja yhteensä

1915 1915

1920 1920

1925 1925

1930 1930 1935 1935

Kaupungit jakauppalat 1940 1940 1941 1945 1942 1950 1943

204 1955 1944

1960 1945

1965 1950

1970 1955 Maalaiskunnat

1975 1960 1965 1980 1970 1985 1975 1990 1980 Tilasto jakuvio:

Tilasto jakuvio: 1995 1985 2000 1990

2005 1995 Lukumäärä

2009 2000 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0

2005

2009 Huoneluku asuntotuotannossa, huoneita (keittiö mukaanlukien)/asunto keskimäärin

Lukumäärä Kaupungit ja kauppalat, vuodesta 1985 lähtien kaupunkimaiset kunnat Muut kunnat 5,0

4,5

4,0

3,5

3,0

2,5

2,0 1910 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Lähteet: Eero Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Tilasto ja kuvio: Tilastokeskus VTM Ossi Paukku

Asuntotuotanto rahoitusmuodon mukaan vv. 1910-2009, asuntojen lukumäärä

Asuntojen lukumäärä Vapaarahoitteinen Arava ja Korkotuki 80 000

70 000

60 000

50 000

40 000

30 000

20 000

10 000

0 1910 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Lähteet: Eero Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Tilasto ja kuvio: Tilastokeskus VTM Ossi Paukku

205 Valtion tukema asuntotuotanto 1949-2009 ilman maatilatalouden asuntolainoja

Asuntojen lukumäärä Vuokra-asunnot Asumisoikeusasunnot Osakeasunnot Omakotitalot 40 000

35 000

30 000

25 000

20 000

15 000

10 000

5 000

0 1 949 1951 1953 1955 1957 1959 1961 1963 1965 1967 1969 1971 1973 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009

Lähteet: Eero Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Tilasto ja kuvio: Tilastokeskus VTM Ossi Paukku

Väkiluku, asuinhuoneet (keittiö mukaanlukien) ja asumisväljyys 1910-2009

Henkilöä/huone Kpl Väkiluku Huoneita keskimäärin 11 000 000 2,50 10 000 000 9 000 000 2,00 8 000 000 7 000 000 1,50 6 000 000 5 000 000 1,00 4 000 000 3 000 000 2 000 000 0,50 1 000 000 0 0,00 1910 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Lähteet: Eero Heikkonen: Asuntopalvelukset Suomessa 1860-1965 Tilasto ja kuvio: Tilastokeskus VTM Ossi Paukku

206

”Siitä merkityksestä on asunto ihmiselle, että eräs Esko Nurmi nykyajan etevimmistä kansantalouden tutkijoista on Esko Nurmi voinut hyvällä syyllä sanoa ihmiskunnan sivistys- historian olevan historia ihmisten asunnoista.” Alussa oli Asuntoreformiyhdistyksen jäsenhankintavetoomuksesta 1910 hellahuone Asuntoreformiyhdistys 1910-2010

Asuntoreformiyhdistyksen synty liittyi edistysliikkeeseen, joka oli ilmiönä kansainvälinen. Päätavoite oli kohentaa vä- hävaraisten ja kaupunkityöväestön ahtaita ja epäterveellisiä asunto-oloja. Keino oli yleishyödyllinen rakennustoiminta. Yhdistyksen aloitteesta syntyi Puu-Käpylä. Myös sosiaalisen asuntotuotannon yritykset ovat paljolti asuntoreformisteista lähtöisin. Yhdistys on ollut asiantuntijoiden ja -harrastajien yhdysside ja keskustelufoorumi. Mukana on ollut sosiaalipo- liitikkoja, kunnallisjohtoa, talous- ja pankkiväkeä, raken- tajia, arkkitehteja, lääkäreitä… Tämä satavuotishistoriikki esittelee yhdistyksen vaiheita ja vaikutusta henkilöiden mer- kitystä korostaen. Tie ei ole ollut tasainen, vaan toiminnas- sa on ollut pitkiä taukoja. Uutta luova innostus oli suuri, kun järjestettiin ensimmäisen asuntokongressi ja -näyttely 1917. Nuoret arkkitehdit Alvar Aallon johdolla puhalsivat yhdis- tykseen funktionalismin hengen1930-luvun puolivälissä. 1960-luvun alussa Teuvo Aura oli nostamassa yhdistystä uu- delleen asuntopoliittiseksi vaikuttajaksi. Kaupunkien asun- to-ongelmat ja yhdyskuntarakenne ovat edelleen Asuntore- Asuntoreformiyhdistys ry formiyhdistyksen keskeinen toimikenttä.

ISBN 978-952-92-7100-9

Kannen kuva: Karoliina Bärlund, ARY:n arkisto Asuntoreformiyhdistys ry