Kertomukset. Liitevihko 2: Sivut 3—70

Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1957

Yleistä Vuosi 1957 siirtyi historiaamme yksikamarisen Eduskuntamme juhlavuotena. Toukokuun 23 päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun yksikamarinen eduskunta kokoontui Suomessa ensi kerran. Kun­ nia-aitiossa nähtiin näille ensimmäisille valtiopäiville kokoontuneet veteraanit Oskari Tokoi; Väinö Tanner, Otto Karhi, Maiju Gebhard ja Juhani Leppälä sekä heidän lisäkseen vanhat pitkäaikaiset puhemiehet Väinö Hakkila ja Paavo Virkkunen. Erikoisesti tästä juhlasta jäi mie­ leen Yhdysvalloista kutsutun senaattori Tokoin puhe, missä hän her­ kästi tulkitsi niitä toiveita, jotka Suomen kansa asetti vastavalittuun kansaneduskuntaan, samalla kun hän osoitti tehdyn työn mittavuuden ja sen arvon, mikä kansanvaltaisella valtiojärjestelmällämme etenkin itsenäisyysaikanamme on ollut. Tämä kansaneduskuntamme juhlavuosi muodostui poliittisesti var­ sin rauhattomaksi. Suurimpana syynä tähän oli taloudellisen tilan­ teen jatkuva kiristyminen ja valtiontalouden erittäin heikko tila, mikä vaatii uusia radikaalisia toimenpiteitä. Eduskuntavaalien lähes­ tyminen ei suinkaan ole helpottanut tilannetta. Suurten hallituspuo­ lueiden, sosialidemokraattien ja maalaisliiton, yhteistyö katkesi, eikä porvarillistenkaan puolueiden kesken saatu aikaan yhteisrintamaa hallituskysymyksessä. Myös puolueiden sisällä on ilmennyt ristiriitoja entistä enemmän. Ulkopoliittisesti olemme eläneet hiljaiseloa, vaikka johtavien maail­ manvaltojen kesken ei olekaan päästy lähemmäksi toisiaan. Suomi on osallistunut aktiivisesti YK:n työskentelyyn. Suhteita naapurimai­ himme on hoidettu jo perinteelliseksi muodostuneessa hyvään yhteis- 4 toimintaan ja ystävyyteen pyrkivässä hengessä. Suetzin YK-komppa- niamme kotiutettiin kuluneen kesän aikana. Valtakunnan päämies on jatkanut vierailukäyntejään naapurimaihin, pisimmän ulottuessa vii­ me elokuussa Islantiin saakka.

Taloudellinen kehitys Maailmantalouden suhdannekehitys osoitti kertomusvuotena ta­ saantumista, vaikkakin se oli vielä epäyhtenäinen. Suhdannenousu on useimmissa maissa hidastunut ja monet maat ovat joutuneet kamppai­ lemaan inflaation kurissapitämiseksi. Teollisuustuotannon nousun hidastuminen on johtanut raaka-ainehintojen alentumiseen. Kansain­ välisen työjärjestön ILO:n raportissa todetaan, että vuosi 1957 oli pal­ kansaajien kannalta kokonaisuutena katsoen verraten hyvä. Työlli­ syys lisääntyi useimmissa maissa ja palkkojen ostovoima oli keskimää­ rin hieman suurempi kuin edellisenä vuonna. Työttömyyden lisään­ tymisen todetaan Suomessa olleen suurimman, edelliseen vuoteen ver­ rattuna 82 %. Myös kulutustarvikkeiden hintakehityksen todetaan olleen Suomessa epäedullisimpia eli 8,5 %. Kun pohjoisissa naapuri­ maissamme Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa reaalipalkat nousivat, niin Suomessa palkkojen ostovoima aleni.

Suonien talouselämä Valtion rahatalouden tasapainottomuus häiritsi pahoin koko talous­ elämäämme. Subventioiden vähentäminen ja poistaminen, verojen ja valtion talouden hoitoon liittyvien hintojen ja maksujen korottami­ nen ym. budjetin tasapainoittamiseen liittyvät hallitusten toimenpi­ teet vaikuttivat puristavasti talouselämäämme ja heikensivät suuresti kokonaisostovoimaa. Palkansaajien tuloihin ei saatu vastaavia kor­ jauksia. Lisäksi Suomen Pankin kireä rahapolitiikka, joka vietiin pi­ temmälle kuin devalvaation toimeenpano välttämättä edellytti, vai­ kutti tvtehdyttävästi koko tuotannolliseen toimintaamme. Erikoisen selvänä tämä näkyi kotimarkkina- ja talonrakennustoiminnassamme. Kun uusia pysyviä työtilaisuuksia ei ole pystytty aikaansaamaan lä­ heskään riittävässä määrin, jouduttiin katsausvuoden aikana koke­ maan sodanjälkeisen ajan laajin työttömyys. Valtion talouden heikko tila aiheutti sen, ettei julkisen vallan taholta pystytty läheskään täysi­ tehoisesti käyttelemään niitä finanssipoliittisia keinoja, joita laman- omainen tilanne olisi välttämättä vaatinut. Kertomusvuoden huomattavin talouspoliittinen toimenpide oli syys­ kuun puolivälissä suoritettu ulkomaanvaluuttojen hintaa keskimäärin 5

39 % korottanut markan devalvointi, johon liittyi tuonnin laajamittai­ nen vapauttaminen. Samalla lopetettiin erikoiskurssit, joita siihen mennessä oli käytetty. Samana päivänä kuin devalvointi suoritettiin, vahvisti presidentti eduskunnan hyväksymän vientimaksulain. Tä­ män mukaan viejien on suoritettava vientimaksua, mikä eri tavaroilla vaihtelee 2,8:—21 %:iin. Varat talletetaan Suomen Pankkiin ja käy­ tetään valtion vakauttamislainan lyhentämiseen ja lainoina lähinnä puunjalostusteollisuuden rakentamiseen vajaatyöllisyysalueille. De­ valvaatiosta ei kertomusvuoden aikana koitunut odotetunlaista elvy­ tystä talouselämäämme. Nettokansantuotteen arvioidaan kertomusvuonna ko­ hoavan 910 mrd markkaan, eli 5 % suuremmaksi kuin 1956. Kun tuo­ tantokustannusten lasketaan nousseen n. 4 %, jää kansantuotteen reaaliseksi kasvuksi vain- 1 %, mikä merkitsee asiallisesti katsoen taaksepäin menoa, koska väestönlisäyksen netto on 1,2 %. Todetta­ koon, että myös v. 1956 oli tilanne samanlainen. Teollisuustuotantomme kasvu jäi 2,9 %:ksi, mikä myös merkitsee tuotantotason jäämistä edellisvuotta alhaisemmaksi, koska yleislakko v. 1956 keskeytti kolmeksi viikfeksi tuotannollisen toiminnan. Tuotannon lamaantuminen johtui pääasiassa talouselä­ mämme sisäisistä häiriöistä. Vientiteollisuus voi merkitä tililleen 7,3 %:n lisäyksen pääasiassa paperiteollisuuden lisääntymisen — yli 9 % — ansiosta, kun puuteollisuudessa kasvu oli vain 1 %. Kotimark­ kinateollisuuden tuotannon kasvu supistui 1,6 %:iin eli jäi alle vuoden 1956 tuotantoaktiviteetin. Suurin taantuminen tapahtui nahka-, kumi-ym. teollisuudessa — yli 9% —. mutta myös kutoma-, vaatetus-, ravinto- ja nautintoaineteollisuudessa ilmeni supistumista. Tämä on johdannainen alentuneesta kotimaisesta ostovoimasta, mutta myös ulkomaankaupan vapauttaminen ehti siihen, hivenen vaikuttaa. Rakennustoiminnan lamaantumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut luotonsaannin kiristyminen, mutta myös valtion maksu­ kyvyn heikentyminen on osasyynä tähän. Todettakoon, että kerto­ musvuoden kolmannella neljänneksellä myönnettiin rakennuslupia koko maan rakennustuotantoon 25 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Teollisuus- ja liike-elämän rakentaminen supistui 50—60 %:iin edellisvuoteen verrattuna. Talonrakennustoiminnassa tapah­ tuneesta laskusta huolimatta rakennustoiminta kokonaisuudessaan pysyi edellisen vuoden tasolla, koska tie- ja vesirakennustoiminta oli varsin laajaa työllisyystöiden takia. Maatalouden kokonaissato oli 9,5 % suurempi kuin v. 1956. Huonot korjuusäät heikensivät sitä kuitenkin laadullisesti ja leipävil­ jan omavaraisuus jäi 40 %:ksi. Maidontuotanto kasvoi 6 %, ja kun

29 — Sos.-dem. P. Pöytäkirja 6 kotimainen kysyntä väheni reaalipalkkojen alenemisen vuoksi, jou­ duttiin lisääntyvän viennin aiheuttamiin pulmiin. Valtion varoja piti käyttää maitotalouden hinnanalennuskorvauksiin ja vientipalkkioihin 11,9 mrd. mk. Ulkomaille vietyjen maataloustuotteiden vientiin tar­ vittiin kaikkiaan 12,5 mrd. mk. Meijerivoin tuotannosta vietiin ulko­ maille 35 %, juuston peräti 57 % ja kananmunien kauppaan tulleesta erästä 26%. H'akkuukaudella 1956—1957 kaadettiin metsänhakkuissa kaikkiaan 40 milj. pm3, mikä oli 3,7 milj. pm3 suurempi kuin edellisenä hakkuukautena ja uusi sodanjälkeinen ennätys. Hakkuukauden 1957—1958 alkukausi on ollut edelleen hyvä ja sitä vilkastutti deval­ vaatio, nousten hakattu määrä kesä-joulukuulla 15,2 milj. pm3, mikä oli 1,2 milj. pm3 edellistä kautta suurempi. Lisäys tapahtui järeän puutavaran kohdalla, kun taas halkojen kohdalla tapahtui odotetusti supistusta runsaiden varastojen vuoksi. Metsätöissä olevien miesten lukumäärä oli kertomusvuoden lopulla hieman suurempi edellisvuotta. Ulkomaankauppaamme ehti suoritettu devalvaatio ja ulkomaankaupan vapauttaminen vain vähäisessä määrässä vaikuttaa. Vienti kohosi määrällisesti suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, ylittäen edellisen kauden tuloksen 8,4 %:lla ja vuoden 1955 huipunkin 6,4 %:lla. Uudesta ennätyksestä ansio kuuluu paperiteollisuudellem­ me. Viennin arvoksi tuli 211,5 mrd. mk. Tuonnin määrä oli 1,6 % edellisvuotta pienempi, mutta siitä huolimatta se kohosi vielä 15,9 mrd. mk vientiä suuremmaksi ja oli 227,4 mrd. mk. Vienti- ja tuonti­ tavaroiden hintasuhde kehittyi edelleen maallemme epäedulliseen suuntaan, sillä tuontihinnat kohosivat 13,2 % ja vientihinnat vain 10 %. Vaihtosuhde parani kuitenkin vuoden loppua kohden mentäes­ sä. — Ulkomaankauppamme kokonaisvaihdosta oli Englannin osuus 20,9 ja Neuvostoliiton 18,5 %. Idänkauppa nousi 26,2:sta 30 %:iin. Työmarkkinaj ärj estöj en välillä käytyihin palkkaneu- votteluihin vaikutti merkittävästi taloudellisen tilanteen jatkuva huo­ nontuminen. Vaikka palkkakysymyksessä alun perin neuvotteluosa­ puolten vaatimukset kävivät pahoin ristiin, ei vaikeampia työnsei­ sauksia syntynyt monta ja avoinna olevat työehtosopimukset kirjoi­ tettiin, mutta palkankorotukset jäivät vähäisiksi. Huomattavin työ­ taistelu käytiin leipomoalalla elo-syyskuussa, mikä kesti kolmisen viikkoa. Rakennustoiminnan piirissä lähinnä kommunistien lietso­ mana sattui kaikkiaan 53 työnseisausta. Työtaistelut käsittivät kaik­ kiaan 59.000 työntekijää ja työpäiviä menetettiin 223.000. Työttö­ myystilanne muodostui sodanjälkeisen ajan pahimmaksi. Maaliskuun lopussa oli työttömyys- ja työllisyystöissä yhteensä 93.290 henkeä. Työttömyystöitä oli eräillä paikkakunnilla jatkettava koko kesän ja 7

syksyllä ne avattiin miltei kaikkialla edellistä vuotta huomattavasti aikaisemmin. Vuoden lopussa oli valtion .varoin työllistettyjä 65.611 henkilöä. Työttömyyskortistossa oli tällöin 53.743 henkeä — v. 1956 38.392, — joista ilman työtä 12.687. Kertomusvuoden työttömyys ei siis enää ollut kausiluontoista, vaan lähinnä oman talouselämämme virhesuuntauksen aikaansaamaa, mikä jatkuvasti paisuu, ellei tehok­ kaasti ryhdytä uusia pysyviä työtilaisuuksia luomaan. Hintatason nousu jatkui edellisen vuoden tapaan, mutta pää­ osaltaan hintojen korottamiset johtuivat niistä päätöksistä, joita eri hallitukset tekivät valtiontalouden tasapainoittamiseen tähtäävissä vakauttamis- ja hätäohjelmissa. Maataloustulolain tarkistukset ja syyskuussa toteutettu devalvaatio lisäsivät painetta. Elinkustannus­ indeksin mukaan hintatason nousu oli 8,5 %, kotimarkkinatavarain yleisindeksi osoitti 13,8 %:n ja tukkuhintaindeksi 9,5 %:n nousua. Rahamarkkinat pysyivät koko kertomusvuoden ajan kirei­ nä, mikä johtui ennen muuta Suomen Pankin rahapolitiikasta. Talle- tustoiminta oli heikkoa, mikä johtui paitsi jo edelliseltä vuodelta pe­ riytyneestä luottamuksen puutteesta rahan arvon säilymiseen varsin­ kin palkansaajien säästämismahdollisuuksien kaventumisesta reaali­ palkkojen alentumisen takia. Yleisön talletukset rahalaitoksissa olivat kertomusvuoden lopussa 339 mrd, mikä oli vain 5 % suurempi kuin edellisen vuoden vastaavana aikana, mikä vastaa vain tajletuspääoman korkolisäystä. Epäluottamusta rahan arvon säilymiseen kuvaa in- deksitilien nousun kasvu n. 25 %:ksi koko talletuskannasta. Tämä puolestaan nosti indeksiehtoisten lainojen korkoa niin, että mm. monet omakotitalojen ja asunto-osakkeiden omistajat joutuivat korkean korkokannan vuoksi suuriin vaikeuksiin, samoin kuin tämä kohotti yleisesti kustannus- ja hintatasoa.

Hallitusvaihdokset Poliittisesti vaikeaan ja epätavalliseen toimintavuoteen sisältyy useita hallituskriisejä, joista vuoden viimeinen venyi ennätyspitkäksi- kin. Hallitusten toimintaa haittasi pahoin valtion talouden heikko tila, mikä aiheutti jopa lakimääräisten maksujen lykkäämisiä. Vaikka edellisenä ja kertomusvuotena on suoritettu valtiontaloudessa joukko varsin pitkälle meneviä saneerauksia, ei taloutta saatu kuntoon vielä v:n 1957 aikanakaan.

Fagerholmin hallituksen ensimmäinen kriisi Eduskunnan kokoontuessa helmikuun alussa voitiin todeta, että eräillä tahoilla työskenneltiin Fagerholmin syrjäyttämiseksi pääminis- 8 terin paikalta. Avoin kriisi syntyi kuitenkin vasta helmikuun lopussa maataloustulolain edellyttämän maidon hinnan tarkistuksen kohdalla. Kun valtioneuvosto 28. 2. päätti, että maidon tuottajahintaa alenne­ taan 1:12 litralta, kutsui maalaisliitto ministerinsä pois hallituksesta. Todettakoon, että hallituskriisin aikaan voin tuotanto ylitti kotimai­ sen kulutuksen 5.000—6.000 astialla viikottain ja voin vientipalkkioi- hin tarvittiin keskimäärin 304 mk kiloa kohti. Tammi-maaliskuussa sijoitettiin ko. vientiin n. 2 miljardia mk valtion varoja. Presidentin pyynnöstä ei pääministeri Fagerholm jättänyt eronpyyntöä ja 7. 3. maalaisliiton taholta annetussa julkilausumassa lausuttiin, »että tasa­ vallan presidentin toivomusta hallitusyhteistyön jatkamisesta nykyi­ sellä pohjalla olisi kunnioitettava», minkä vuoksi ml:n eduskuntaryhmä peruutti päätöksensä.

Fagerholmin hallitus eroaa.

Kun Fagerholmin hallitus oli saanut luottamuslauseen eduskunnassa vakauttamisohjelmalleen — minkä palkka- ja lapsilisäkysymykset joutuivat sos.-dem. ryhmässä kriitillisen arvostelun kohteiksi—, uskot­ tiin yleensä päästävän rauhassa jatkamaan lainsäädäntötyötä. Toisin kuitenkin kävi. Välittömästi 25. 4. päättyneen ylimääräisen puolue­ kokouksen jälkeen näet kävi Fagerholmin hallitus jättämässä tasaval­ lan presidentille eronpyyntönsä. Syynä oli ns. skogilaisryhmän puo­ luekokouksessa kärsimä tappio, minkä johdosta sos.-dem. hallitus­ ryhmä — sisäministeri Väyrynen ei ollut kokouksessa — oli todennut, etteivät sos.-dem. ministerit katso nauttivansa puolueen luottamusta. Tapaus oli ainutlaatuinen historiassamme, ja eronpyynnöstä saivat niin puoluetoimikunta kuin eduskuntaryhmämmekin tiedon vasta sen jälkeen, kun se oli jätetty. Mainittakoon, että puolueen vastavalittu puheenjohtaja oli samana päivänä kuin vaali suoritettiin, antanut sa­ nomalehdille lausunnon, missä hän ilmoitti puoluetoimikunnan toivo­ van, että hallitus jatkaisi toimintaansa vaikeiden kysymysten selvittä­ miseksi ja lupasi tässä puolueen tuen. Eduskuntaryhmässä käytiin varsin laaja periaatteellinen keskustelu, missä paheksuttiin hallituksen hätäistä päätöstä sekä korostettiin sitä, että vain muutamaa viikkoa aikaisemmin eduskunta oli antanut hallitukselle luottamuslauseen vakauttamiskysymyksen yhteydessä. Edelleen todettiin, että halli­ tusmuodon mukaan hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamus­ ta. Kun lisäksi ylimääräinen puoluekokous vastoin skogilaisryhmän ponsilauselmaa, mikä sisälsi hallitukselle epäluottamuslauseen, oli hy­ väksynyt vakauttamistoimenpiteet, ei hallituksen eronpyynnöllä ollut 9 kestäviä perusteita. Eduskuntaryhmämme yhtyi yksimielisesti puo­ luetoimikuntaan kehoittaen hallitusta jatkamaan toimintaansa. Tämän jälkeen alkoi kasaantua vaikeuksia hallituksen toiminnan jatkamiselle, vaikka hallitus peruuttikin eronpyyntönsä 16. 5. Neuvot­ teluissa otettiin uudelleen esille vakauttamiskysymykset, ja kansan­ puolue käytti tilaisuutta hyväkseen vetääkseen edustajansa, sosiaali­ ministeri Saaren pois hallituksesta. Lopulta koko yritys kaatui 22. 5. siihen, ettei maalaisliitto hyväksynyt sos.-dem. puoluetoimikunnan ja eduskuntaryhmän sekä SAK:n esittämää palkkoja koskevaa julkilau­ sumaa. Toisena vaihtoehtona esitimme, että palkkoja koskeva kohta vakauttamisohjelmasta peruutettaisiin ja asia jätettäisiin työmark­ kinajärjestöjen kesken käytävien neuvottelujen varaan, mutta tämä­ kin hylättiin.

Sukselaisen ensimmäinen hallitus Hallitusneuvotteluja jatkettaessa ilmoitti ryhmämme, ettei se aseta miestään pääministeriehdokkaaksi, mutta on valmis^ neuvottele­ maan hallitukseen mukaantulosta. Kun ryhmämme piti tärkeänä palkkakysymyksen, ratkaisua, hahmoittui pian maalaisliiton puheen­ johtajan, tri V. J. Sukselaisen johtama porvarillinen hallituspohja ja lopullinen ratkaisu tapahtui 27. 5. niin, ettei esim. maalaisliiton edus­ kuntaryhmä saanut hallituskysymystä lopullisesti käsiteltäväkseen. Kansanpuolue sai nyt palveluksistaan hyvitykseksi 3 ministeripaikkaa, samoin ruotsalaiset. Maalaisliitto valtasi 7 paikkaa ja lisäksi tuli yksi ns. ammattiministeri. Hallituksen kokoonpano: pääministeri V. J. Sukselainen, pääministerin sijainen ja ulkoministeri Johannes Virolai­ nen, oikeusministeri Arvo Helminen, sisäministeri Harras Kyttä, puo­ lustusministeri Atte Pakkanen, valtiovarainministeri Nils Meinander, 2. valtiovarainministeri Wiljam Sarjala, opetusministeri Kerttu Saa- lasti, maatalousministeri , 2. maatalousministeri Bertel Lindh, kulkulaitosministeri Kusti Eskola, 2. kulkulaitosminis- teri Torsten Nordström, kauppaministeri Esa Kaitila ja sosiaaliminis­ teri Irma Karvikko. Tällä porvarillisella vähemmistöhallituksella oli eduskunnassa takanaan 79 edustajaa.

Ruotsalaiset lähtevät hallituksesta Jo heti alkumerkeistä voi päätellä, ettei näin syntyneestä vähemmis­ töhallituksesta voi muodostua pitkäikäinen. Mutta jo lyhyenkin toi­ mintakautensa aikana se ehti osoittamaan todellisen luonteensa. Ensi töikseen se lopetti laajassa mitassa työttömyystöitä. Kun lisäksi myös

* 10 valtion vakinaisia töitä supistettiin ja evättiin rakennuslainojen suori­ tuksia, oli seurauksena laajamittainen kesätyöttömyys. Näihin toi­ menpiteisiin liittyi myös leivän, voin, maidon ja margariinin hinnan­ korotukset. Hätäohjelmallaan se kärsi tappion eduskunnassa. Ja kun ruotsalaiset eivät saaneet tahtoaan lävitse valtion tulojen lisäämiseksi, kutsui ryhmä edustajansa pois hallituksesta jo 2. 7. eli 40-päiväisen hallituskokeilun jälkeen. Hallitus ei kuitenkaan jättänyt eronpyyn­ töään, vaan sitä täydennettiin niin, että maalaisliitto sai kaksi paik­ kaa — 2. valtiovarainministeriksi ja 2. kulkulaitos- ministeriksi Kustaa Tiitu — ja kansanpuolue yhden paikan — 2. so­ siaaliministeriksi Pekka Malinen.

»Ottopoikahallitus» Elokuun 6. päivänä kutsuttiin eduskunta ns. mätäkuun valtiopäi­ ville käsittelemään Sukselaisen hallituksen toista hätäohjelmaa ja sii­ hen liittyvää lisäbudjettia. Tässä yhteydessä aloitettiin sos.-dem. puolueen puheenjohtajan Väinö Tannerin aloitteesta ns. viiden puo­ lueen neuvottelut laajapohjaisen hallituksen muodostamiseksi ja val­ litsevan kriisin poistamiseksi, mutta nämä neuvottelut ajoi karille maalaisliitto. Kun hallituksen hätäohjelma sisälsi jälleen lapsilisien maksun lykkäämisehdotuksen, ehdotti ryhmän työvaliokunta, että esitettäisiin ponsi, mikä sisälsi epäluottamuslauseen hallitukselle. Tätä asettui kuitenkin vastustamaan ryhmän ns. skogilainen siipi, minkä vuoksi pontta lievennettiin, ja vaikka se tulikin hyväksytyksi äänin 89-—66, jäi hallitus paikoilleen. Mistä tällöin oli kysymys, se selvisi vajaan viikon kuluttua. »Mätäkuun valtiopäivien» viimeisessä ryhmäkokouksessa 2. 9. tiedusteli ryhmän puheenjohtaja Henriksson, pitivätkö sanomalehtitiedot paikkansa, minkä mukaan Sukselaisen johdolla maahan muodostettaisiin hallitus, jossa olisi mukana tässä ryhmäkokouksessa olevia henkilöitä. Tällaisesta ei oltu mitään ilmoi­ tettu enempää sos.-dem. puoluetoimikunnalle kuin eduskuntaryhmäl­ lekään. Puheenjohtajan selvään kysymykseen ei annettu vastausta, mutta sen sijaan esitettiin mm. ajatus, »ettei puolue voi estää jotakin jäsentään menemästä hallitukseen omia asioitaan hoitamaan», jolloin mm. puolueen puheenjohtaja Tanner varoitti epäparlamentaarisen hallituksen muodostamisesta, sillä »siitä ei kunnian kukko laula». Lopuksi ryhmä päätti yksimielisesti, että puolueen sääntöjä ja menet­ telytapaohjeita on noudatettava hallitusta muodostettaessa, eivätkä luvatta hallitukseen menevät nauti puolueen ja eduskuntaryhmän luottamusta. Vain muutamia tunteja tämän ryhmäkokouksen jälkeen yleisradio ilmoitti, että maahan oli muodostettu uusi hallitus, jossa oli , . 11

mukana neljä em. ryhmäkokouksessa mukana ollutta kansanedustajaa: Matti Lepistö, Valdemar Liljeström, Aino Malkamäki ja Aarre Simo­ nen, minkä lisäksi hallitukseen oli valittu sos.-dem. taholta myös SAK:n sihteeri Olli Uoti. Näin oudolla ja epäparlamentaarisella ta­ valla syntynyt Sukselaisen kolmas eli ns. »ottopoikahallitus» oli ko­ koonpanoltaan seuraava: pääministeri V. J. Sukselainen, pääministe­ rin sijainen Aarre Simonen, ulkoministeri , oikeus­ ministeri J. O. Söderhjelm, sisäministeri , puolustusminis' teri Pekka Malinen, valtiovarainministeri Martti Miettunen, opetus­ ministeri Kerttu Saalasti, maatalousministeri Kusti Eskola, 2. maa­ talousministeri Matti Lepistö, kulkulaitosministeri Viljam Sarjala, 2. kulkulaitosministeri Valdemar Liljeström, kauppaministeri Esa Kaitila, sosiaaliministeri Aino Malkamäki ja 2. sosiaaliministeri Olli Uoti. Hallitukseen siis kuului 6 maalaisliittolaista, 5 sos.-dem. oppo­ sitioon lukeutuvaa, 2 kansanpuoluelaista, yksi vapaamielinen ja yksi ns. ammattiministeri.

»Ottopoikaministerit» katsotaan ryhmästä eronneiksi Kun sos.-dem. eduskuntaryhmä kokoontui ensimmäiseen lamanjäl­ keiseen kokoukseensa 24. 9. todettiin siinä tapahtunut ryhmän pää­ töksen vastainen hallitukseen meno. Puolueneuvosto oli kokoukses­ saan 15. 9. yhtynyt puoluetoimikunnan 7. 9. tekemään päätökseen, minkä mukaan vastoin sääntöjä ja menettelytapapäätöksiä hallituk­ seen menneiden sos.-dem. ministerien on välittömästi jätettävä paik­ kansa. Tätä ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Neljä tuntia kestäneen keskustelun jälkeen suoritettiin asiassa äänestykset. Ensimmäisessä äänestyksessä ratkaistiin kysymys asian lykkäämisestä, minkä ehdo­ tuksen Peltonen teki Raunion kannattamana. Tämä hävisi äänin 26—21. Tauon jälkeen asiaa käsiteltäessä ryhmän seuraavassa kokouk­ sessa suoritettiin äänestykset muista ehdotuksista. Turunen Mohellin kannattamana oli tehnyt ehdotuksen, etteivät ministerit saa äänestää omassa asiassaan ja tämä ehdotus voitti 26—15 äänin. Tämän jälkeen äänestettiin Raunion ja Suomisen kannattamana tekemästä ehdotuk­ sesta, ettei erottamispäätöstä tehtäisi lainkaan. Tämä hävisi 43—2 äänin. Lopuksi olivat vastakkain Fagerholmin Rantalan kannatta­ mana tejjema ehdotus, minkä mukaan »ei ryhmä tahdo kärjistää vas­ takohtaisuuksia ottamalla nyt ratkaistavaksi kysymystä sosiali­ demokraattisten hallituksen jäsenten erottamisesta, mutta katsoo, että näiden ei tule osallistua ryhmän työskentelyyn toistaiseksi», ja työvaliokunnan puolueneuvoston päätöksen mukainen ehdotus. Äänestyksessä voitti työvaliokunnan ehdotus äänin 26—19. Tämä päätöslauselma on seuraava: 12

»Kokouksessaan 2. 9. 57 sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä totesi yksimielisesti, että hallitusta muodostettaessa on noudatettava voimassa olevia puolueen menettelytapapäätöksiä. Tästä huolimatta ovat sos.-dem. eduskuntaryhmän jäsenet Aarre Simonen, Aino Malka­ mäki, Matti Lepistö ja Valdemar Liljeström käyneet hallitusneuvot­ teluja omin valtuuksin ja menneet hallitukseen. Puolueneuvosto on sen johdosta 15. 9—57 pitämässään kokouksessa kehoittanut heitä välittömästi jättämään paikkansa hallituksessa. Lisäksi puo­ lueneuvosto kehoitti sos.-dem. eduskuntaryhmää erottamaan asian­ omaiset ryhmän jäsenyydestä, elleivät he noudata puolueneuvoston päätöstä. Edellä mainitut sos.-dem. eduskuntaryhmän jäsenet eivät ole nou­ dattaneet puolueneuvoston • päätöstä. Kun puolueneuvostolle puo­ lueen menettelytapapäätösten mukaan erimielisyyksien ilmetessä kuu­ luu lopullinen päätäntävalta, sos.-dem. eduskuntaryhmä yhtyen puo­ lueneuvoston kantaan toteaa, että asianomaiset henkilöt ovat samalla toiminnallaan asettuneet sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ulkopuolelle." Todettakoon, että heti Sukselaisen »ottopoikahallituksen» nimeämi­ sen jälkeen eduskuntaryhmämme ns. skogilainen ryhmä ja »ryhmä 94» ilmoitti hyväksyneensä hallitusratkaisun ja em. sos.-dem. eduskunta­ ryhmän kokoukseen oli saapunut »ryhmä 94:n» kirjelmä, minkä olivat allekirjoittaneet Eero Antikainen ja Aarne Kesänen, missä ilmoitet­ tiin, että Simonen, Malkamäki, Lepistö, Liljeström ja Uoti eivät olleet menneet hallitukseen yksityisinä henkilöinä, vaan ryhmä 94 :n edusta­ jina ja sen valtuuttamina.

Välikysymys jätetään 15. 9. 57 pitämässään kokouksessa sos.-dem. puolueneuvosto käsi­ teltyään em. hallituskysymystä päätti »kehoittaa sos.-dem. eduskunta­ ryhmää toimimaan niin, että saadaan selvyys siitä, vastaako 2. 9. 57 tapahtunut hallituksen nimeäminen eduskunnan enemmistön käsitystä parlamentarismin ja lain vaatimuksista». 10. 10. pidetyssä kokouk­ sessa päätti eduskuntaryhmä yksimielisesti jättää työvaliokunnan ehdottaman välikysymyksen, minkä ensimmäiseksi allekirjoittajaksi nimettiin ryhmän puheenjohtaja Henriksson. Mutta sitä yllättäväm- pää oli, että sen allekirjoitti vain 33 ryhmän jäsentä. Allekirjoitta­ matta jätti 15 »ryhmä 94:n» kuuluvaa jäsentä sekä ryhmästä eronneet hallituksen jäsenet. Lisäksi puhemies Fagerholm käytännön tavan mukaan ei voinut allekirjoittaa välikysymystä ja Leivo-Larsson oli YK:ssa. 13

Epäluottamuslauseen hallitukselle sisältänyt ponsi oli seuraavan­ sisältöinen: »Katsooko Hallitus olevansa parlamenttaarisesti hyväksyttävin, laillisin muodoin toimeensa asetettu, ja mitenkä Hallitus, kapealla pohjalla toimivana, uskoo voivansa tur­ vata taloudellisen elämämme tervehdyttämisen?» 17. 10. antoi pääministeri Sukselainen vastauksen, mikä yleisesti todettiin yllättävän heikoksi. Käytetyissä puheenvuoroissa voitiin korkeimpiin valtiosääntömme tulkitsijoihin nojautuen osoittaa, että parlamentaristinen halhntojärjestelmämme oli ajautumassa uudelle erittäin arveluttavalle tielle. Samana päivänä pidetyssä ryhmäkoko­ uksessa syntyi ensimmäisen kerran vakavampaa hajaannusta varsi­ naisessa ryhmätoiminnassamme. Kun puhemies Fagerholm piti luonnollisena, että ryhmä äänestää epäluottamuslauseen hallitukselle sisältävän ponnen puolesta, asettui 11 »ryhmä 94:n» jäsentä kannatta­ maan Martta Salmela-Järvisen ehdotusta, että hallitukselle annettai­ siin luottamuslause. Tämän jälkeen päätettiin yksimielisesti, että ensimmäisessä äänestyksessä ryhmän sääntöjen mukaan kaikki ryh­ män jäsenet äänestävät ensimmäisessä äänestyksessä ryhmän nimissä tehdyn välikysymykseen sisältyvän epäluottamuslauseen sisältävän ponnen puolesta. Kun tiedettiin, että maalaisliitto taktikoidessaan voi tehdä niinkin, että se ensimmäisessä äänestyksessä antaa äänensä kommunistien epäluottamuslauseen sisältyvälle ponnelle, saadakseen näin pois lopullisesta äänestyksestä sosialidemokraattien ponnen, pää­ tettiin siitä, miten toisessa äänestyksessä tultaisiin menettelemään. Äänestyspäätökseksi tuli, että ryhmä tällöinkin tulee periaatetta nou­ dattaen äänestämään epäluottamuslausetta, mutta sovun säilyttämi­ seksi annettiin oppositiolle lupa tässä vaiheessa äänestää tyhjää. Suoritetut äänestykset osoittivat, ettei »ryhmä 94:n» edustajat al­ kuunkaan noudattaneet oman ryhmäkokouksen päätöksiä. Ensim­ mäisessä äänestyksessä.jossa vastakkain olivat sos.-dem. ja kommunis­ tien ehdotukset, ja jossa siis ryhmäkokouksessa oli päätetty, että kaik­ ki äänestävät oman ryhmän ponnen puolesta, äänesti ryhmäpäätöksen vastaisesti tyhjää seuraavat sos.-dem. edustajat: Brander-Wallin, Flinck, Heinonen, Hiilelä, Hult, Kulovaara, Lukkarinen, Nurminen, Pusa, Raunio, Salmela-Järvinen, Suominen, Sävelä ja Turkka. Toi­ sessa äänestyksessä tapahtui jälleen ryhmäpäätöksen vastainen me­ nettely. Kun hallituspuolueet olivat taktikoineet sos.-dem. epäluotta­ muslauseen pois äänin 91—73, olisi oppositiolla ollut lupa ryhmäpää­ töksen mukaan äänestää seuraavassa äänestyksessä tyhjää, mutta seuraavat edustajat äänestivät päätöksen vastaisesti luottamuslau­ setta hallitukselle: Brander-Wallin, Heinonen, Hult, Kulovaara, 14

Lukkarinen, Pusa, Raunio, Salmela-Järvinen, Suominen, Sävelä ja Turkka. Näiden lisäksi ministerit Simonen, Liljeström, Malkamäki ja Lepistö tekivät samoin. »Tulevaisuus»-lehden mukaan äänestivät erehdyksessä väärin tyhjää seuraavat edustajat: Flinck, Hiilelä jo Nurminen. Poissa äänestyksestä olivat Kajala ja Leivo-Larsson. Toi­ set ryhmän jäsenet äänestivät ryhmäpäätöksen mukaisesti. Todetta­ koon, että jo ensimmäisessä äänestyksessä äänestivät sos.-dem. oppo- sitioministerit kommunistien ponsilauselman puolesta. Toisessa äänes­ tyksessä Kuusisen ponsi voitti äänin 75—74. Noin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen kaatui hallitus epäluottamuslauseeseen. Luot­ tamuslausetta hallitukselle äänesti maalaisliitto, 15 sos.-dem. ryhmän oppositiojäsentä ja 7 kansanpuoluelaista. Oikeisto äänesti tyhjää. Epäluottamuslauseen sisältänyt ponsi on seuraavansisältöinen: »Kuul­ tuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus on oi- keistopiirien vaatimuksia myötäilemänä saattanut maamme talous­ elämän lisääntyviin vaikeuksiin, minkä seurauksena maatamme uhkaa edellisiä vuosia huomattavasti suurempi työttömyys sekä palkansaa­ jien ja pienviljelijäin elintason jyrkkä aleneminen. Eduskunta on sitä mieltä, että kansalaisten elintason kohottamiseksi, kansantalouden vaikeuksien voittamiseksi sekä demokraattisen järjestelmän kehittä­ miseksi hallituksen parlamenttaarista pohjaa on laajennettava lisää­ mällä työväen edustusta siten, ettei kansamme etuja vaarantavien oikeistoainesten osallistuminen hallitukseen tule kysymykseen, sekä siirtyy päiväjärjestykseen». Maalaisliittolaisella taholla kirjoitettiin tapahtumasta mm., että »hallitus kaatui vahingossa». Tämä pitänee paikkansa, sillä äänestys- suunnitelma oli yhtä tarkoin laadittu kuin presidentinvaalissakin, mutta tällä kertaa se ei toteutunut yhtä tarkoin ohjeiden mukaan. 23. 10. pidetyssä sos.-dem. eduskuntaryhmän kokouksessa tuli esille kysymys toimenpiteistä, mihin olisi ryhdyttävä niihin em. kansan­ edustajiin nähden, jotka välikysymysäänestyksessä olivat menetelleet vastoin ryhmän päätöstä. Eduskuntaryhmä antoi heille varoituksen.

Viisivaiheiset hallitusneuvottelut

Tämän jälkeen käydyissä hallitusneuvotteluissa voitiin todeta, että niiden taholla, jotka olivat olleet kaadetussa hallituksessa puolueina mukana toimittiin määrätietoisesti niin, ettei toivottua parlamentaa­ rista enemmistöhallitusta saatu syntymään, vaan ennätyspitkän — 43 päivää kestäneen — hallituskriisin lopputuloksena oli ns. virkamies­ hallitus. 15

Ensimmäinen vaihe. Neuvottelut aloitettiin heti hallituk­ sen kaaduttua. Sos.-dem. puoluetoimikunta ja eduskuntaryhmä tote­ sivat, että meille hallituksen kaatajina kuuluu vastuu ja niin myös yksimielisesti nimettiin hallituksenmuodostajan tehtävään puolueen puheenjohtaja Väinö Tanner, minkä tiedettiin nauttivan laajaa kan­ natusta myös puolueemme ulkopuolella. Mutta vielä samana päivänä, 23. 10. ilmoitti maalaisliitto, ettei se hyväksy Tanneria hallituksen johtoon. Muut puolueet ilmoittivat hyväksyvänsä Tannerin ehdok­ kuuden. Kommunistit eivät olleet mukana neuvotteluissa. Myöhem­ min maalaisliitto lehdistönsä välityksellä ilmoitti, että hylkäysperus- teena olivat ulkopoliittiset seikat! Siis samaan tapaan kuin mitä kom­ munistitkin ovat viljelleet. Toinen vaihe. Presidentin kehoituksesta käytiin tämän jäl­ keen sitkeitä neuvotteluja sellaisen hallitusohjelman laatimiseksi, mille voisi rakentua laajapohjainen hallitus. Tässä päästiinkin varsin pitkälle, mutta jälleen kaatui yritys hallituksenmuodostajaan. Sos.- dem. taholta ilmoitettiin, ettei enää omaa miestä tulla asettamaan, mutta sensijaan nimettiin talousmiehenä tohtori Klaus Waris. Vajaan vuorokauden kuluttua hän joutui kuitenkin ilmoittamaan presiden­ tille, että hän luopuu yrityksestä maalaisliiton asettuessa häneenkin nähden kielteiselle kannalle. Todettakoon, että maalaisliitto kävi jo tässä vaiheessa kahden suun­ nan neuvotteluja. 5. 11. Kesärannassa pidetystä kokouksesta ml:n edustajat ulkoministeri Virolainen ja puoluesihteeri Korsimo myöhäs­ tyivät puoli tuntia sen vuoksi, että he suorittivat »ryhmä 94:n» edusta­ jien Simosen, Skogin ja Hakulisen kanssa neuvottelun Kaivokatu 8:ssa tätä ennen. Kolmas vaihe. Tässä vaiheessa koettiin ennen näkömätöntä meillä: Epäluottamuslauseen saaneen hallituksen pääministeri Sukse­ lainen yritti muodostaa hallituksen. Mutta tapahtui muutakin eri­ koista. Kun neljä puoluetta ja työmarkkinajärjestöt käsittävät neu­ vottelut kuivuivat tuloksettomina, niin tasavallan presidentti ke- hoitti Sukselaista tutkimaan kaikki puolueet — siis kommunistitkin — käsittävän hallituksen muodostamismahdollisuuksia. Tämä 19. 11. pidetty neuvottelu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Hertta Kuusinen ilmoitti, etteivät he halua tulla kokoomuksen kanssa samaan hallituk­ seen ja muiden puolueiden taholta ilmoitettiin oltavan kielteisellä kan­ nalla kommunisteihin nähden. Vain ml:n Miikki ilmoitti, että jos muut olisivat tulleet mukaan, niin maalaisliittokin olisi tullut. Todet­ takoon, että neuvotteluja käytäessä yritti Sukselainen sitoa ryhmäm­ me kädet jo ennakkoon työttömyys-, Arava- ja eräisiin muihin määrä­ rahoihin nähden onnistumatta siinä. 16

Sukselainen ilmoitti luopuvansa hallituksenmuodostajan tehtävästä SAK:n ottaman kielteisen karman vuoksi. Todellisuudessa näitä neu­ votteluja ei käyty loppuun saakka lainkaan. Neljäs vaihe. Kun Kansanpuolueen puheenjohtaja prof. Saari kutsuttiin Roomasta neljänneksi yrittäjäksi, tiedettiin yleisesti pyrit­ tävän kaatuneen hallituksen tapaiseen vähemmistöhallitukseen. Sos.-dem. hallitusneuvottelijat ilmoittivat, »että puolue on valmis osallistumaan hallitusvastuuseen, mutta edellyttää, että se saa yhtä monta ministeripaikkaa kuin maalaisliittokin ja että puolue itse päät­ tää omista edustajistaan hallituksessa». Tyypillisenä esimerkkinä maalaisliittolaisesta ajattelutavasta todettakoon, että mainitun tahon lehdistö tulkitsi tämän vaatimuksen »kohtuuttomaksi». Vähemmistöhallitukseen suunniteltiin otettavaksi mukaan maalais­ liiton lisäksi »ryhmä 94:n», ruotsalaisten ja kansanpuolueen edustajat. Ruotsalaisten taholta tuli kuitenkin ilmoitus, ettei se osallistu vähem­ mistöhallitukseen, mutta kansanpuolue osittain salaisena pidetyssä kokouksessaan jälleen muutti aikaisempaa päätöstään tälle ajatukselle myönteiseksi. Saaren yritys kaatui siihen, ettei »ryhmä 94» antautunut toista kertaa peräkkäin sääntöjen ja menettelytapojen vastaiseen toi­ mintaan- Maalaisliitto teki kaikkensa hajoittaakseen puolueemme lopullisesti. Niinpä maalaisliiton pää-äänenkannattaja Maakansa 23. 11. lausui pääkirjoituksen paikalla seuraavaa: »kokonaan toinen olisi tilanne siinä tapauksessa, että sosialistien nykyinen vähemmistö suorittaisi tilanteen todellista laitaa vastaavat käytännölliset toimen­ piteet». Toisin sanoen: muodostuisi omaksi puolueekseen. Viides vaihe: virkamieshallitus. Itsenäisyytemme 40-vuotisjuhlat, »korkeimman tahon» arvovalta ja maalaisliittolaisen tahon pyrkimys estää ennenaikaiset vaalit — jotka olisi jouduttu suo­ rittamaan maalaisliitolle epäedullisimpana työttömyyskautena — johtivat lopulta siihen, että turvauduttiin viimeiseen keinoon presi- dentinhallitukseen. Sen muodostamisen antoi presidentti Suomen Pankin pääjohtaja Rainer von Fieandtille, joka kokosi nopeasti pää­ asiassa ko. alojen virkamiehistä hallituksen, mutta missä myös pyrit­ tiin poliittinen väri huomioimaan. Hallituksen kokoonpano muodos­ tui seuraavaksi: pääministeri von Fieandt, pääministerin sijainen ja opetusministeri , ulkoministeri P. J. Hynninen, oikeus­ ministeri Kurt Kaira, sisäministeri Urho Kiukas, puolustusministeri Kalle Lehmus, valtiovarainministeri Lauri Hietanen, 2. valtiovarain­ ministeri Ahti Karjalainen, maatalousministeri Hans Perttula, kulku- laitosministeri Aku Sumu, 2. kulkulaitosministeri Paavo Kastari, kauppa- ja teollisuusministeri Lauri Kivekäs ja sosiaaliministeri Heikki Waris. 17

Hallituksessa olevat sos.-dem. puolueen jäsenet Oittinen ja Sumu ovat ilmoittaneet puoluetoimikunnalle, etteivät he katso itseään puo­ lueen edustajiksi, mutta eivät ole virkamiehinä katsoneet voivansa kieltäytyä osallistumasta hallitukseen. Puoluetoimikunta on yhtynyt tähän näkemykseen. Eduskuntaryhmä on päättänyt suhtautua halli­ tukseen sen tekojen mukaan.

Vakauttamisohjelma Valtion vaikea rahatilanne kiristyi maaliskuussa kassakriisiksi ja 15. 3. päätti valtioneuvosto, että valtion menot lykätään viikolla eli 21. 3. saakka. Tällöin valtion nettokassa 1,7 mrd mk miinuspuolta, eli tuo määrä oli käytetty vieraita varoja. Ennen kassakriisin puhkeamista oli pääministeri jo pyytänyt talousneuvoston puheenjohtaja Korhoselta talouspoliittisen vakaut- tamisohjelman luonnoksen. Ennen kuin tämä ehdittiin käsitellä, jul­ kaisi Uusi Suomi luonnoksen, mikä teko aiheutti vaikeuksia. Vakaut- tamiskysymystä käsitellessään ministerivaliokuntaan kuuluivat sos.- dem. ministerit Fagerholm, Simonen ja Tiainen. Vakauttamisohjelma oli kahdessa sos.-dem. eduskuntaryhmän kokouksessa käsiteltävänä, jolloin erikoisesti arvosteltiin työpalkkoja ja lapsilisiä koskevia kohtia. Myös hallituksen ja SAK:n kesken oli erimielisyyksiä palkkakompen- saation kohdalla. Lapsilisien pakkosäästöä koskevaan osaan saatiin lievennyksiä ja samaan liittyi perhelisien laajennus- ja korotusehdo- tus. Työpalkkoja koskeva kohta todettiin vain suositukseksi, koska hallituksella ei ollut valtuuksia palkkojen määräämiseen. Toisaalta oli todettava, että ellei palkkaratkaisussa saada sopimusta aikaan, ei myöskään saada korjatuksi maataloustulolakia. Hallituksen eduskunnalle esittämä vakauttamisohjelma sisälsi seuraavat kohdat:

Valtiontalous. Hallitus on päättänyt: 1) neljännes lapsilisistä talletaan säästötilille; 2) hinnantasausmenettelyn piirissä suoritettavin toimenpitein pa­ rannetaan rahaston tilaa; 3) korotetaan yhteisöjen tulovero v:lta 1957 38 %:iin ja omaisuus­ vero 1 %:iin sekä korotetaan veroennakot vastaavasti; 4) korotetaan työnantajan ja vakuutetun itsensä suorittama kan­ saneläkemaksu 1 % %:iin, samalla muutetaan lakia niin, että näitä varoja voidaan käyttää myös tukiosuuksien rahoitukseen; 5) korotetaan tupakkavalmistevero 20 %. 18

Lisäksi asetti hallitus komitean, minkä piti valmistaa ehdotus valtion menojen supistamisesta 25—30 mrd. mk:lla. Lisäksi hallitus periaatteessa päätti, ettei lakisääteisiä menoja saa lisätä v:n 1958 loppuun mennessä. Etteivät vaikeimmassa asemassa olevat monilapsi­ set perheet ja yksinäiset äidit joutuisi vaikeuksiin, päätettiin perhe­ lisälakia korjata ja laajentaa. Rahapoliittiset toimenpiteet. Hallitus on päättänyt antaa eduskunnalle esityksen: 1) rahalaitoksen kassavarannan väliaikaisesta muuttamisesta; 2) vientimaksusta, minkä voimassaoloaika olisi 3 vuotta. Ulkomaankauppa. Hallitus on päättänyt: 1) väliaikaisena toimenpiteenä supistetaan länsimaista tapahtuvaa tuontia keskimäärin 70—75 %:iin vuoden 1956 tasosta; 2) annetaan eduskunnalle 15. 4. 1957 mennessä lakiesitys, millä ulkomaankaupan säännöstely valtuudet supistetaan 1/3 tuon­ nista ja valuutan säännöstelyvaltuudet samoin. Maa- ja metsätalous. Hallitus on päättänyt: 1) Eduskunnalle annetaan esitys maataloustulolain muuttamisesta niin, ettei sidonnaisuus yleiseen ansiotasoon koske muissa elin­ keinoissa tuottavuuden kohoamisesta aiheutunutta ansiotason nousua; 2) maataloustulon vertailuperusteeksi v:sta 1959 lähtien otetaan uusi kulutustavarain hintaindeksi, joka ei automaattisesti oikeuta maataloustulon korotusta; 3) annetaan valmisteltavaksi järjestelmä, minkä mukaan niin palkkoja kuin maataloustuloakin vuoden 1959 alusta lukien sovituin väliajoin verrataan kulutustavarain hintaindeksiin; 4) ryhdytään määrätyllä alueella ulkolaisen polttoaineen tuonnin supistamiseen tarkoituksella vähentää valuuttamenoja ja lisätä kotimaisen polttoaineen kulutusta. Palkka- ja työehtosopimuskysymys. Hallitus esittää työmarkkinajärjestöille seuraavansisältöisen suosituksen: 1) Siitä elinkustannusten noususta, joka nykyisen elinkustannus­ indeksin mukaan laskien on tapahtunut tai tapahtuu marras­ kuun v. 1955 ja IV neljänneksen 1958 välisenä aikana, hyvitetään palkansaajille 2/3 indeksin nousua edellyttämästä määrästä. Hallitus suosittelee edelleen, että työehtosopimukset solmitaan vuoden 1958 loppuun kestäviksi. 19

2) Vuoden 1959 alusta lukien hallitus suosittelee siirtymistä palk­ kojen ja elinkustannusten vertailussa samaan kulutustavarain hintaindeksiin kuin maataloustulonkin osalta sitä ensimmäisen kerran vuonna 1959 määrättäessä. Palkkojen indeksisidonnaisuus tämän jälkeen ei olisi automaattinen, vaan osapuolten neuvot­ teluihin perustuva. — Edellä mainittuja sovelletaan myös val­ tion viran- ja toimenhaltijoihin. Työllisyyspolitiikka. Hallitus on päättänyt asettaa komitean tutkimaan: 1) Miten talouspoliittisin keinoin voidaan vaikuttaa siihen, ettei työttömyysilmiöitä nykyisessä laajuudessa tulevaisuudessa esiin­ ny; 2) miten Suonien Pankin rahapolitiikka ja valtion suoranainen lai­ nananto sekä muu talouspolitiikka voidaan yhdenmukaistaa etteivät ne ole ristiriidassa keskenään; 3) miten työllisyyspolitiikkaa olisi ohjattava työllisyyslain pohjalla niin, että se edistäisi palkka- ja hintaolojen sekä valtiontalouden vakaannuttamista; 4) miten eduskunta voisi nykyistä tehokkaammin valvoa työttö­ myysmenoja ja valtion varojen käyttöä. Vakauttamisohjelman yhteydessä käytiin pitkä keskustelu ja suo­ ritettiin useita äänestyksiä, mutta lopuksi peri puhemiehen ehdotus yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisestä voiton 112—36 äänin. Kommunistit pidättäytyivät tällöin äänestyksestä ja vähem­ mistön muodostivat pääasiassa kokoomus ja ruotsalaiset. Todettakoon, että tämä tähän saakka vakavin yritys valtion talouden kuntoon saattamiseksi kaatui Fagerholmin hallituksen eroon. Sitä seuranneet vähemmistöhallitusten toimenpiteet ja yritykset ovat olleet vain hätäratkaisuja, jotka useimmiten ovat olleet vielä yksi­ puolisia, pääasiassa sosiaalimenoihin kohdistuvia. Fagerholmin hallituksen vakauttamisohjelmaan liittyvistä laki­ esityksistä tulivat hyväksytyiksi: Ulkomaankaupan säännöstelemistä koskevien valtuuksien rajoittamislaki, minkä pohjalla ulkomaankaupan sään­ nöstelyä kertomusvuoden aikana on huomattavasti purettu ja näin otettu askel normaalisimpia oloja kohden sekä päästy kehittämään suunnitteilla olevia kansainvälisiä yhteismarkkina-alueita. Tulo- ja omaisuusveron väliaikainen muuttaminen yhteisöjen kohdalla. Tämän mukaan osakeyhtiöt, osuuskunnat ym. yhteisöt suorittavat vuodelta 1957 korotetun veron, mikä on tulon 20

perusteella 38 % ja omaisuuden perusteella 1 % eli sama kuin ennen yleislakkosopimustä. Alle 3 milj. mk:n omaisuudesta ja alle 600.000 tulosta suoritetaan alempi vero. Työnantajan lapsilisä- ja kansaneläkemak­ sun korottamista koskeva laki, mikä sekin alennettiin yleislakko- sopimuksessa 5:stä 4 %:iin. Vuoden 1958 alusta suorittaa työnantaja ko. maksua 4 % %, mistä yksi kolmannes maksetaan kansaneläke­ maksuna ja loput lapsilisämaksuna. — Edelliseen liittyy työntekijän kansaneläkemaksun korotus l:sta 1 y2 %:iin, mikä peritään vuoden 1958 alusta lukien. Sensijaan Fagerholmin hallituksen vakauttamisohjelmaan liitty­ vät lapsilisien pakkosäästöä, perhelisälain muuttamista ja vienti­ tulojen suhdannevarausta koskevat lait tulivat hylätyiksi. Maataloustulolain muutosesitys, minkä tarkoi­ tuksena oli antaa maataloudelle sama 2/3-periaatteen mukainen hyvi­ tys kuin palkkoihinkin, sensijaan pysähtyi maalaisliittolaisen puheen­ johtajan johtamaan maatalousvaliokuntaan, eikä sitä ole sen jälkeen saatu liikkeelle. Sukselaisen I hallituksen hätäohjelmalle kävi erittäin heikosti, sillä siihen sisältyvä toisen neljänneksen lapsi­ lisien suorittamisajan siirto joutui eduskunnassa kommunistien taholta jarrutuskeskustelun kohteeksi ja herätti suurta huomiota. Sos.-dem.. taholta ehdotettiin jo tämän keskustelun alussa laki hylättäväksi ja ellei hylkäämisehdotus tule hyväksytyksi, jätettäväksi laki lepäämään yli vaalien. Tähän olisi vasemmiston voima erittäin hyvin riittänyt, sillä tämä olisi voitu tehdä eduskunnan 1/3 äänillä eli 67 äänellä, kun vasemmistolla on käytettävänään 97 ääntä. Kommunistit halu­ sivat kuitenkin jarrutuskeskustelullaan tehdä propagandaa, ja kun toisaalta hallitus ei suostunut vetämään lakiesitystä pois, joutui se lainrikkomuksen tielle menettelyllään. Yhtä heikosti kävi hallituksen esitykselle tielain voimaanpanon muuttamisesta, mikä yksipuolisena tuli hylätyksi. Sensijaan henkilöautojen ja mootto­ ripyörien ylimääräistä veroa koskeva esitys hyväksyttiin, minkä mu­ kaan yksityisten käytössä olevat joutuivat maksamaan kolminkertai­ sen rekisterimaksun. »Mätäkuun valtiopäivillä», jotka alkoivat elokuun 7 päivänä, tuli Sukselaisen hallitus, mistä ruotsalaiset olivat eronneet, uudella hätä­ ohjelmalla. Tällöin hyväksyttiin seuraavat lait: Tulojen ja omaisuuden perusteella suoritettava lisävero vuodelta 1957 tuli sos.-dem. ryhmän taholta muutettuna niin, että hallituksen esittämän 4 milj. markan omaisuusrajan sijaan rajaksi tuli 2,5 milj. markan verotettava omaisuus, jolloin myös vero- 21 promilleja jonkin verran korotettiin. Lisäveron alainen tuloraja jäi 900.000 markaksi, joten tämä vero koski vain suurituloisia. Vientimaksulaki, jota ilman devalvaation suorittamisesta koituva hyöty olisi jäänyt vientiä harjoittaville yhtiöille ym. ulos­ vientiä harjoittaville, tuli myös tällöin hyväksytyksi. Vientimaksua suoritetaan lain perusteella luetteloiduista tavaroista valuuttojen vasta-arvon noususta 20—75 %. Vientimaksuvarat talletetaan Suo­ men Pankkiin erityiselle tilille ja käytetään vuoden 1953 vekseliluoton ja vakauttamislainan lyhentämiseen ja sen jälkeen, kun puolet ko. lainasta on maksettu, vuoden 1958 heinäkuun 1 päivästä alkaen halpa­ korkoisina lainoina metsäteollisuuden rakentamiseen etenkin vajaa- työllisyysalueilla sekä muihin maan luonnonvarojen hyväksikäyttöä edistäviin tarkoituksiin. Tupakkavalmisteveroa korotettiin 20 %:lla ja tuli- tikkuvero kohosi 60 penniin jokaiselta alkavalta kymmenluvulta tulitikkuja. Edelleen korotettiin eräitä leimaveroja, mm. vekseleiden ja obligatioiden leimavero 2-kertaiseksi. Liikevaihtoverolain muuttamisella hallitus pyrki siihen, että se saisi aikaisempaa nopeammin ko. varat käytettäväkseen, mikä tilapäisesti helpottaisi kassatilannetta, eivätkä tämän veron maksajat pääsisi veronpidätyksistä hyötymään. Lain mukaan vero on suori­ tettava seuraavan kalenterikuukauden kuluessa, kun aikaisemman käytännön mukaan veronmaksun aika keskimäärin oli 2 % kuukautta. Sukselaisen III elin s. ottopoi.kahallitus tuli myös eduskuntaan omilla supistusesityksillään, jotka sisältyivät osit­ tain vuoden 1958 budjettiin, osittain tapahtuivat lakiesityksillä. Nii­ den kohtaloksi tuli myös pääosaltaan hylkääminen. Lapsilisälain huonontamista esitettiin niin, että yksilapsi­ silta otettaisiin pois lapsilisä. Kun useissa tapauksissa juuri ensimmäi­ nen lapsi aiheuttaa kaikkein suurimmat menot perheelle ja lisäksi nuorien avioparien kohdalla ensimmäisen lapsen syntyminen mer­ kitsee äidin jäämistä pois ansiotyöstä,•• piti ryhmämme esitystä koh­ tuuttomana ja ehdotimme sen hylättäväksi, kuten tapahtuikin. Voimatalousveron, mikä olisi korottanut sähkön hintaa merkittävästi, hallitus peruutti. Alkon vuosivoiton kuntien osuus. Hallituksen taholta annettiin lyhyen ajan sisällä toistamiseen esitys, jonka tarkoi­ tuksena oli kuntien väkijuomayhtiön voittovaroista saaman osuuden supistaminen 240 markasta 140 markkaan. Ryhmämme on molem­ milla kerroilla vastustanut kyseisen esityksen hyväksymistä ja toisella kerralla äänestänyt eduskunnan porvarillisen enemmistön hyväksy­ män lain yli vaalien. Ryhmä on katsonut, että kunnat ovat muutenkin

30 — Sos.-dem. P. Pöytäkirja 22

joutuneet suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joten niiltä ei voida täl­ laisia lain suomia etuja enää suuremmassa määrin evätä. Ajankohta lain muuttamiselle oli sitäpaitsi aivan sopimaton sen vuoksi, että kun­ nat olivat tehneet talousarvionsa voimassa olevan lain pohjafta. Kun­ nille on merkitystä näiden voittovarojen suhteen erityisesti nuoriso­ ja raittiustyön ylläpitämiseksi. S a i r aa 1 a 1 a k i. Sukselaisen ottopoikahallitus antoi eduskun­ nalle esityksen sairaalalain huonontamisesta niin, että alue- ja paikal­ lissairaaloiden valtionapuihin nähden voimaantulo olisi lykätty v. 1960 alkuun. Vastustuksestamme huolimatta eduskunta hyväksyi esityk­ sen niin, että laki mainittujen sairaaloiden perustamiskustannuksiin annettavan valtionavun suhteen lykättiinkin mainittuun ajankohtaan saakka, mutta ei toimintakustannusten osalta, joiden lykkääminen niin ikään hallituksen esitykseen sisältyi. Toistamiseen joutui eduskunta käsittelemään samaa asiaa virka­ mieshallituksen esityksen pohjalta, joka tarkoitti, että lain voimaan­ tuloa olisi alue- ja paikallissairaaloiden osalta lykättävä myös toimin­ taan annettavan valtionavun osalta vuoden 1960 alkuun. Tälläkään kerralla ei eduskunta hyväksynyt hallituksen esitystä sellaisenaan, mutta kuitenkin niin, että lain voimaantulon lykkääminen siirtyy kuluvan vuoden heinäkuun 1 päivään saakka. Sairaalalaki tulee siis voimaan ensi heinäkuun 1 päivästä myös toimintamenojen osalta, mutta perustamiskustannusten valtionavun suhteen vasta vuoden 1960 alusta lukien. Arava määrärahan hallitus esitti supistettavaksi 7,5 mrdista markasta 6 mrd:iin markkaan. Eduskunta hyväksyi lopullisesti sum­ man 7 mrdrksi markaksi. Käsittelyn yhteydessä osoitettiin, miten kohtalokkaat seuraukset sekä työllisyyden että asuntotuotannon kannalta olisi ollut sillä, että määrärahaa olisi supistettu hallituksen esittämällä tavalla. Kodinperustamislainat, '200 milj. markkaa, hallitus esitti pyyhittäväksi kokonaan, eikä tätä määrärahaa saatu palaute­ tuksi, vaikka todettiin, että kodinperustamislainoja nykyisin palau­ tuu vastaava määrä. Virkamieshallitus teki viimeisen yrityksen niiden sosiaa­ listen ym. vähävaraisiin kohdistuvien etujen kaventamiseksi, joiden puolesta sos.-dem. ryhmä oli kamppaillut koko kertomusvuoden ajan. Eräiden lakien s o v e 11 a m i s a j a n väliaikaista rajoittamista tarkoittava esitys koski: 1) Sairaalalain voimaantulon siirtämistä. 2) Uudis- ja kivenraivauspalkkioiden pienentämistä 300 miljoonalla markalla. 23

3) Metsänparannusmäärärahan supistamista 200 miljoonalla mar­ kalla. 4) Äitiysavustuslain rajoittamista 300 miljoonalla markalla. 5) Sotilasavustusten supistamista 150 miljoonalla markalla. 6) Perhelisälain rajoittamista koskemaan vain 6-lapsiset perheet. 7) Valtion rautateiden uudistusrahastoon otetun 1.262 miljoonan markan määrärahan poistamista. 8) Posti- ja lennätinhallituksen uudistusrahaston määrärahan 711 miljoonan markan poistamista. Jo valtiovarainvaliokunta-asteella saatiin poistetuksi äitiys- ja perhelisälain huononnukset. Kun muihin korjauksiin ei riittänyt va­ semmiston äänet — kommunistit yhtyivät tässä sosialidemokraattei­ hin — äänestettiin edellämainittu valtuuslaki yli vaalien. Todetta­ koon, että maalaisliitto oli valmis supistamaan uudis- ja kivenraivaus- palkkioita. Mainittakoon, että hallituksella oli valmiina esitykset kansaneläk­ keiden tukiosien alentamisesta 20 %:lla, mutta veti tämän takaisin todettuaan, ettei se mene eduskunnassa lävitse. »Operaatio soijapavuksi» ristittiin se kova kamppailu, mikä suoritettiin rasvatullien yhteydessä ja tässä tapahtui niin, ettei maalaisliitto saanut tahtoaan lävitse. Edustaja Hiltusen eduskunnassa " käyttämässä puheenvuorossa osoitettiin, miten maalaisliitto aikoi napata tässä yhteydessä sato ja. miljoonia valtion varoja vuodessa vaalikassaansa. Hallituksessa oli maalaisliitto ehdottanut aluksi soijapavun -— rnargariinirasvan — kokonaan tullivapaaksi, suostuen kuitenkin lopuksi esittämään sille 3 markan kilotullin. Eduskunnassa sos.-dem. taholta osoitettiin, että oikea tulli olisi 13—14 markkaa. Valtiovarainvaliokunnassa tulliksi tuli 11 markkaa. Tämän jälkeen alkoi huutokauppa, maalaisliiton esittäessä aluksi 8 markkaa ja sitten 9 markkaa. Kuvaavaa on, että tämän asian yhteydessä maalaisliitto neuvotteli myös kommunistien kanssa, mikä tarjous tuli kuitenkin liian myöhään. Ja niin tuli tulliksi 11 markkaa. Kun jokainen markka soijapavun tullissa tiesi 60 miljoonan markan tulon vähennystä maa­ laisliittolaisten omistamalle Kasviöljy Oy:lle, voidaan todeta, millai­ sista miljoonamääristä oli kysymys. Ainakin 480 milj. markkaa laske­ taan maalaisliittolaisten menettäneen. Viljan tullin korotuksessa eivät voimamme riittäneet, vaan se nousfrukiin osalta 5:50:stä 7:50:een ja kauran osalta 6 mk:sta 12:50:een. Henkilöautojen ja moottoripyörien veroa määrättäessä jouduttiin myös käymään kamppailu, minkä tuloksena oli autoveron aleneminen 40 %:sta 30 %:iin ja moottoripyörien 30 %:sta 25 %:iin. Sos.-dem. taholta tehty esitys, että ammattimaiseen 24

liikenteeseen käytettävien autojen tulli palautettaisiin kokonaan, voitti lopulta, hallituksen esittäessä vain puolet palautettavaksi. Hallituksen esitys antaa väliaikaisia määräyksiä valtion menojen suorittamisesta ja niiden maksu­ ajoista tuli sosialidemokraattien esityksestä äänestetyksi yli vaalien, kun ei saatu niitä muutoksia, joita yritimme. Porvarillinen taho ei näet suostunut siihen, ettei laki olisi koskenut kuntien veroennakkoja, lapsilisiä ja kansaneläkemaksuja.

Lainsäädäntöä Kun Eduskunnan käsittelemien asioiden määrä nousee n. 2.000:een, mainitaan alla vain eräiden tärkeimpien lakien ja aloitteiden käsittely lyhyesti: Kouluolojemme uudistamiseksi ajan vaatimalle tasolle on tehty työtä jo vuosikausia. Kuluneen vuoden merkittävin saavutus oli uuden kansakoululain valmistuminen, mikä siirtyi edelliseltä edus­ kunnalta. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi on siirretty tämän lain voimaanastuminen 1. 7. 1958. Hyväksytyn lain tarkoituksena on en­ siksikin koota yhteen hajanainen kansakoululainsäädäntö. Toisaalta se luo puitteet kansakoulutoimen vastaiselle kehittämiselle ja uudista­ miselle. Yleinen koulunkäynti laajenee 8-vuotiseksi nykyisen amma- tillisluontoisen päiväjatkokoulun muuttuessa v:een 1970 mennessä pakolliseksi. Kansakoulun yhteydessä toimivan keskikoulun vakinais­ taminen on toinen tärkeä uudistus. Tämä on luonnollisesti aikaa vievä asia ja sivistysvaliokunta korostaakin erikoisesti kunnallisten keski­ koulujen tärkeyttä syrjäseuduille, jonne ilman tätä toimenpidettä on vaikea aikaansaada tätä koulumuotoa. Kansakoulunopettajien palkkauslaki kuuluu edelliseen. Tässä siirrytään entisestä raha- ja luontoispalkkauksesta yksinomaan rahapalkkaukseen. Palkkausjärjestelmän muutokseen sisältyy myös opettajien palkkauksen parantaminen, mikä käytän­ nössä tulee johtamaan siihen, että sellaisillekin seuduille, joissa on miltei jatkuvasti jouduttu pitämään epäpäteviä opettajia, nyt saadaan päteviä. Muutenkin laki seuraa valtion virkamiesten palkkausta. Kansakoulunopettajien seminaaria koskeva laki liittyy kolmantena edellä mainittuun sarjaan. Kun kansakoulujen opillista määrää lisätään, on- myös välttämätöntä, että korotetaan samoin kansakoulunopettajien yleissivistyksellistä pohjaa. Lain mu­ kaan kansakoulunopettajien seminaari pohjautuu keskikouluun ja on 4-vuotinen, mutta että pelkästään kansakoulupohjaisilla olisi saman­ lainen mahdollisuus päästä seminaariin, järjestetään vähintään kah- teen suomenkieliseen ja yhteen ruotsinkieliseen nais- ja miesserninaa- riin kansakoulupohjaisille 2-vuotinen esikoulutus, missä he saavat keskikoulupohjan aloittaessaan seminaarin. Esikoulutus on yksivuoti­ nen sellaiselle, joka on muulla opiskelulla hankkinut ensimmäisen esikoulutusvuoden oppimäärän. Mainittakoon, että seminaareihin tulee pakollisena toinen kieli. Laki sisältää myös asuntolanhoitajan 2-lukuvuotisen valmistuksen. Laki ammattioppilaitoksista, joka esitys annettiin jo edelliselle eduskunnalle, mutta ennenaikaisten vaalien vuoksi jäi kesken, on nyt valmistumisvaiheessa. Tämän lain aikaansaaminen on vieläkin mer- • kittävämpi kuin kansakoululain, koska tämä tärkeä koulumuoto ny­ kyisin toimii erittäin heikon lainsäädännön varassa. Tämän lain mu­ kaan kunnat velvoitetaan olemaan mukana ammattikouluissa, kau­ punki- ja kauppalakuntien velvoitus on suurempi kuin maalaiskun­ tien. Laki sisältää myös määräykset siitä, miten suuri on valtion osuus ammattikoulujen hankinta- ja ylläpitokustannuksista. Armahduslaki. Kun yleislakon yhteydessä sattuneiden väki­ valtaisuuksien ym. johdosta oli nostettu satamäärin syytteitä ja viime toukokuuhun mennessä oli tuomittu parisensataa henkilöä, näistä puolet sakkorangaistuksiin ja puolet ehdollisiin tai ehdottomiin van­ keusrangaistuksiin, ja kun tuomitut olivat pääasiassa tilapäisrikollisia, jotka joukkosuggestion vaikutuksesta olivat menettäneet harkintansa, antoi hallitus armahduslakiesityksen, minkä pohjalla sakkoon tai enin­ tään vuoden vapausrangaistukseen tuomittu taikka vastaisuudessa tuomittava vapautetaan kärsimästä ko. rangaistusta. Tämä lakiesitys tuli muuttamattomana hyväksytyksi. Kotimaisen sokerintuotannon turvaamislain val­ mistelu oli ollut perusteellinen ja hallitus antoi siitä yksimielisen ehdo­ tuksen, mutta tämä yhtä vähän kuin valtion heikko taloudellinen ti­ lannekaan ei estänyt maalaisliittoa lähtemästä tielle, mikä lisäsi val­ tion menoja monella sadalla miljoonalla vuodessa. Päätös oli sikälikin nurinkurinen, että lisäys koski myös kulunutta vuotta, eikä tällä toi­ menpiteellä voitu lisätä sokerijuurikkaan viljelyä, koska eduskunnan päätös syntyi kesäk. 13p:nä. Lain toteuttaminen vaatii valtion varoja v. 1957 1.450 milj. mk, tukimäärärahan ollessa edellisenä vuotena vain 722 milj. markkaa. Metsänparannuslain kohdalla syntyi edellisen kaltainen tilanne. Sos.-dem. taholta osoitettiin lain käsittelyvaiheessa, että olisi pyrittävä käyttämään tähän tarkoitukseen entistä enemmän metsän- myyntivaroja, joiden verotus lisäksi on ollut heikko. Että voitaisiin saada aikaan vähemmän valtion varoja nielevä laki ehdotettiin lain voimassaoloaikaa rajoitettavaksi 2 v:ksi, mutta äänestyksessä hävit- 26 tiin. Samoin kävi niiden muutosehdotusten, joilla pyrittiin laki saa­ maan edullisemmaksi pienmetsälöiden omistajille. Lain toteuttami­ nen vaatii vuodessa n. 800 milj. mk valtion varoja. Uusi tieliikennelaki oli käytännön pakon sanelema, sillä aikaisempi oli jo yli 30 vuotta vanha ja kokonaan toisenlaisia oloja varten säädetty. Käytännön kysymysten lisäksi muodostui asiasta myös poliittinen sikäli, että tässä yhteydessä yritettiin antaa trakto- rinomistajille erivapauksia liikennöimiseen nähden. Ryhmämme aloit­ teesta lain 5 §:ään sanonta »älköön kukaan ilman lupaa harjoittako ammattimaista moottoriajoliikennettä», millä turvattiin mm. am- mattikuorma-autoilijain asemaa. Makeisvalmisteveroa esitti Fieandtin hallitus 50 %:ksi, mutta eduskunta alensi sen 40 %:iin. Syynä oli se, että makeisten menekki osoitti jyrkkää laskusuuntaa ja 2.000 naistyöntekijää uhkasi työttömyys, jos valmistevero olisi pidetty 50 %:na. On myös toden­ näköistä, että verontuotto tämän johdosta ei alene, sillä hinnanalen­ nuksen uskotaan lisäävän kulutusta. Teollisuuden veronhuojennukset, minkä avulla pyritään uutta teollisuutta aikaansaamaan, ovat olleet useita kertoja eduskunnassa esillä. Pohjois-Suomea varten on saatu erikoinen laki, minkä lisäksi eduskunta on esittänyt hallitukselle toivomuksen, että hallitus ottaisi harkittavakseen kysymyksen, mitä mahdollisuuksia on uuden teollisuuden tukemiseen veronhuojennusten muodossa ja antaisi eduskunnalle esityksen. Rautatietariffien tarkistamista koskevasos.-dem. ponsi liittyy myös edelliseen. Tällä pyritään tekemään nykyistä edul­ lisemmaksi teollisuuden sijoittaminen Pohjois-, Keski- ja Itä-Suomeen. Nestemäisten polttoaineiden valmistevero tuli ajankohtaiseksi sen vuoksi, että kertomusvuoden aikana alettiin maassamme valmistaa näitä polttoaineita. Että kotimainen tuotanto tulisi hiukan edullisempaan asemaan, määrättiin valmisteveroksi 95 % voimassa olevasta nestemäisten polttoaineiden tullista. Huoneenvuokrien säännöstelylain muutos aiheutti, kuten sos.-dem. taholta perustuslakivaliokunnan mietintöön liitetyssä vasta­ lauseessa jo osoitettiin, liukumisen vuokrakiskonnan tielle. Paikka­ kunnan vapaan vuokratason ottaminen vertauskohteeksi oli syynä tä­ hän. Valitettavasti Sukselaisen »ottopoikahallitus» oli tehnyt tällaisen lainmuutosehdotuksen, eivätkä vasemmiston äänet riittäneet sitä poistamaan. Lisäksi tuli valiokuntavaiheessa Kiinteistöliiton taholta toinen paha lisäys, minkä mukaan sellaiset huoneistot, jotka eivät ole vuokralaisten hallinnassa 1. 1. 58 tai jotka tämän jälkeen vapautuvat, eivät kuulu säännöstelyn piiriin. Lainmuutokseen saatiin sos.-dem. 2? taholta esitetty lisäys perusteluihin, että hallituksen on valppaasti seurattava tilannetta ja huolehdittava siitä, ettei vuokrakiskontaa päästä harjoittamaan ja että lapsiperheiden asunnonsaantimahdolli- suudet eivät entisestään huonone. Samoin kehoitettiin hallitusta tut­ kimaan, miten vähävaraisten lapsiperheiden asumiskustannuksia voi­ taisiin alentaa. Tulo- ja omaisuusveron väliaikainen muutosesitys mer­ kitsee valtion verotuksen helpottumista. Tämän mukaan on tulovero- asteikkoa jonkin verran lievennetty, mutta merkittävin muutos ta­ pahtui valtiovarainvaliokunnassa, missä palkkatuloista tehtävän vä­ hennysten määrä korotettiin 10 %:sta 15 %:iin, samalla kuin ammatti- ja liiketuloillekin annettiin 5 %:n vähennysoikeus. Tähän lakiin sisäl­ tyy myös aviopuoliso vähennyksen kalliinpaikanvähennyksen ja henki­ vakuutusmaksujen vähennyksen korotus, minkä lisäksi mm. asunto- osakeyhtiöihin kohdistuvaa verotusta on lievennetty. Säteilysuoj auslaki. Säteilysuojauslain tarkoituksena on sellaisten säännösten aikaansaaminen, joiden nojalla voitaisiin toi­ saalta valvoa radioaktiivisten aineiden valmistusta, hallussapitoa, käyttöä jne. sekä hiukkas- ja röntgensäteilyä aiheuttavien koneiden ja laitteiden niin, että säteilyn vahingolliset vaikutukset saataisiin estetyiksi. Laissa määrätään, että vahingolliselle säteilylle alttiina olevien henkilöiden työajasta ja vuosilomasta säädetään asetuksella, koska voi osoittautua tarpeelliseksi, että näiden työajan on oltava ly­ hyempi ja vuosiloman pitemmänkuin työajasta ja vuosilomasta anne­ tut yleiset säännökset edellyttävät. Hallitusmuodon 49 §:n muutoksella aikaansaa­ tiin se, että tämän jälkeen voidaan myös nainen valita eduskunnan oikeusasiamieheksi. Eduskunnan oikeusasiamieheksi valittiin vv. 1958—61 lakit. lis. Marjos Rapola ja varamieheksi lakit, tri Lassi Kilpi. Lisätalousarviota jouduttiin kertomusvuoden aikana antamaan neljä nousten markkamääräisesti yhteensä 62.163.485.850 markkaan. Kun varsinainen budjetti oli 249 mrd. markkaa, voidaan todeta valtion todellisten menojen kasvaneen yli 311 mrd. markkaan. Yksistään valtioneuvoston käytettäväksi — 20 Pl. IV: 1 — työllisyy­ den turvaamiseen varattiin 23 mrd. markkaa, minkä lisäksi tulevat erilaiset muut määrärahat työllisyyttä varten, työllisyysmenojen kaikkiaan noustessa yli 40 mrd. markkaan. Vuoden 1958 budjetti ei valmistunut kertomusvuoden aikana, minkä aiheutti pitkäaikainen hallituskriisi sekä se, että vuo­ den lopulla nimitetty virkamieshallitus halusi myös tutustua budjet­ tiin ja tehdä omat supistusehdotuksensa. Tämän vuoksi eduskunta 28 hyväksyi tulo- ja menoarvion voimassaoloajan väliaikaista jatkamista koskevan esityksen. Eduskunnan puhemiehenä toimi kertomusvuoden alusta 27. 5. saakka tri V. J. Sukselainen ja 1. varapuhemiehenä Väinö Leskinen. Sukselaisen siirtyessä pääministeriksi valittiin eduskunnan puhemieheksi jälleen K.-A. Fagerholm ja maalaisliitto nimesi 1. vara­ puhemieheksi rovasti Lennart Heljaksen. 2. varapuhemiehenä on koko kertomusvuoden ajan toiminut skdl:n sähköasentaja Toivo Kujala. S o s. - d e m. eduskuntaryhmän puheenjohtajana on toi­ minut kertomusvuoden ajan Gunnar Henriksson, 1. varapuheenjohta­ jana Aino Malkamäki 24. 9. saakka, jolloin Sukselaisen »ottopoika- hallitukseen» menneenä katsottiin ryhmästä eronneeksi, ja 2.vara- puheenjohtajana . Ryhmän kokoussihteerinä on toimi­ nut Eino Raunio, aloitesihteerinä Veikko Helle ja tiedoitussihteerinä K. F. Haapasalo. Ryhmän taloudenhoitajana on ollut Meeri Kalavai- nen ja muina työvaliokunnan jäseninä edellisten lisäksi Väinö Leski­ nen ja Arvi Turkka. Ryhmäkokouksia on pidetty miltei säännöllisesti istuntokautena joka torstai, minkä lisäksi on ollut runsaasti ylimääräisiä kokouksia. Yhteensä on ryhmän ja työvaliokunnan kokouksista kirjoitettu 112 pöytäkirjaa. Ryhmän varat olivat kertomusvuoden lopussa 640.000 markkaa, jotka on päätetty luovuttaa puolueelle vaalirahastoon. Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1958

TALOUSELÄMÄMME 1958

Maamme talouselämän yleiskuvaa hallitsi kertomusvuonna koko­ naistuotannon kasvun pysähtyminen ja suuri työttömyys. Nettokan- santuote jäi määrällisesti yli 2 % edellisvuotista pienemmäksi, mikä merkitsi kokonaistuotannon alenemista suunnilleen v.n 1955 tasolle. Vuoden 1957 syyskuussa suoritetun devalvaation jälkeen talous­ politiikka näytti kokonaan keskittyvän inflaation vastaisten toimen­ piteiden toteuttamiseen, vaikka jo ennen devalvaation toimeenpanoa ilmeni selvähköä suhdannenäkymien heikkenemistä mm. talonraken­ nustoiminnan supistumisena ja kotimarkkinateollisuuden tuotteiden menekin vähentymisenä. Kireää rahapolitiikkaa jatkettiin katsaus- vuoden puolellakin pitkälti, mikä edelleen supisti kotimaista kysyntää ja siten myös tuotantoa, investointitoimintaa ja työllisyyttä. Niin ikään tuonti supistui voimakkaasti, ja kun vienti toisaalta pystyi kat- sausvuoden heikkenevässäkin maailmanmarkkinatilanteessa säilymään melko korkeatasoisena, oli seurauksena kauppataseen ja valuutta­ varannon huomattava vahvistuminen. Runsaan työttömyyden ohella laaja osatyöllisyys alensi kokonais- tulonmuodostusta ja supisti kaupan myyntejä. Kun ansiotaso kohosi katsausvuonna vain suunnilleen kuluttajahintojen nousua vastaavasti, täystyöllistenkin kansalaisten reaalitulot pysyivät ennallaan, joten yleisen ostokyvyn nousua ei tapahtunut. Niin kaupassa kuin tuotan­ nossakin oli kuitenkin kauden puolivälin jälkeen havaittavissa laskun pysähtymistä. Maailmanmarkkinoiden alentuneet hinnat ja kotimaiset menekkivaikeudet pysyttivät hintatason jokseenkin vakaana. Raha- 30 markkinoilla ilmeni melkoista kevenemistä lähinnä talletustoiminnan elpymisen ansiosta. Teollisuustuotanto jäi määrältään 5 % edellisen vuoden tuotantoa pienemmäksi eli suunnilleen v:n 1955 tasolle. Puuteollisuus ja voimatalous olivat ainoat alat, joilla tuotantoluvut kohosivat. Kun paperin valmistuskaan ei supistunut kovin paljoa, puu- ja paperiteolli­ suuden tuotanto nousi kokonaisuudessaan lähes 3 %. Metalliteollisuu­ dessa sen sijaan lasku oli yli 8 % ja mm. savi-, lasi- ja Mvenjalostus- teollisuudessa kokonaista 16 %. Kulutushyödykkeiden valmistus su­ pistui kaikkiaan lähes 7 % siitäkin huolimatta, että elintarviketeolli­ suuden . tuotanto säilyi jokseenkin kahden edellisen vuoden tasolla. Niinpä tekstiilien tuotanto väheni peräti 21 %, kenkä- ja vaatetus- sekä nahka- ja kumiteollisuudessa supistuminen oli 12—13 %. Talonrakennustoiminta. Vuoden 1958 kolmen ensim­ mäisen neljänneksen kuluessa valmistuneita rakennuksia oli 9 % vähemmän kuin vastaavasti edellisenä kautena. Supistuminen oli voimakkainta asuinrakennustuotannossa, koko maassa n. 12 % ja asu­ tuskeskuksissa 19 %. Rakentamishalukkuudessa ilmeni edelleen jat­ kuvaa lamaannusta. Työmarkkinoilla muodostui työttömyys talonrakennustoi­ minnassa jatkuneen heikkenemisen, metsätalouden koneellistumisen ja ostokyvyn heikkenemisen sekä kotimarkkinateollisuuden tuotanto- vaikeuksien johdosta paljon vaikeammaksi kuin v. 1957, joka oli pahin sodanjälkeinen työttömyyskausi. Kun muun työllisyyden heikenty­ misen lisäksi mm. puutavaran hakkuita .varastojen runsauden takia laajassa mitassa keskeytettiin katsauskauden kesäkuukausien ajaksi, kohosivat työttömyysluvut jo pitkin kesää poikkeuksellisen suuriksi. Työttömyyskortistoissa oli pienin työttömien luku heinäkuun lopulla lähes 15 000 (v. 1957 2 200). Kun maataloudesta irtautui työvoimaa, työttömyysluvut heti alkusyksystä paisuivat nopeasti, ja jo syyskuun lopulla oli määrä kaksinkertaistunut kesän vähimmäismäärästä. Vuo­ den päättyessä oli työttömiksimerkittyjä 82 000 eli n. 53 % enemmän kuin v. 1957, ja niistä oli työhön sijoittamattomia 22 200 (v. 1957 12 700). Keskimäärin kuukautta kohti oli työttömyyskortistoissa 50 600 henkeä (v. 1957 36 000 ja v. 1956 20 700). Metsänhakkuiden hankintakaudella 1957—58 kaadettiin markkinapuutavaraa 40 milj. pm3 eli täsmälleen sama määrä kuin edellisenäkin, sodanjälkeisenä ennätysvuonna. Devalvaation suoritta­ minen ilmeisesti vaikutti merkittävästi hakkuiden pysymiseen suurina, koska metsäteollisuustuotteiden samanaikainen vientimarkkinoille si­ joittaminen kohtasi vuoden mittaan lisääntyviä vaikeuksia. Tästä syystä puuta varavarastot kasvoivat kesällä 1958 varsin suuriksi, mikä 81 puolestaan heikensi hakkuiden tarvetta katsauskauden lopulla. Kaik­ kiaan hakattiin puutavaraa v:n 1958 toisella puoliskolla lähes 16 % edellisen vuoden vastaavan ajan määrää vähemmän. Maataloudessa kesän sato kohosi ennätykselliseksi ja myös laadultaan tyydyttäväksi. Rehuyksikköinä laskettu satotulos oli 7 % parempi kuin v. 1957 ja n. 17 % runsaampi kuin keskimäärin vv. 1955 —56. Erityisesti mainittakoon rukiin ja kevätvehnän tuotannon li­ sääntyminen, minkä johdosta leipäviljan omavaraisuus kohosi 47 %:iin (v. 1957 41 %). Maidontuotanto säilyi edellisen vuoden korkeal­ la tasolla. Meijerivoita kirnuttiin niin ikään melkein saman verran kuin v, 1957, 74 milj. kg, mistä määrästä vietiin ulkomaille 20 milj. kg (v. 1957 25 milj. kg). Juuston valmistus supistui n. 6 %, ja lihaakin tuotettiin jonkin verran vähemmän kuin v. 1957. Ulkomaankaupassa vienti supistui määrällisesti edellisen vuoden huipputasosta ainoastaan vajaat 3 % ja oli vv:n 1955—56 vientilukujakin enemmän kuin 5 % parempi siitä huolimatta, että län­ tisten vientimaittemme suhdannetilanteessa tapahtui heikkenemistä. Vaikka tuontia oli v:n 1957 lopulla laajassa mitassa vapautettu sään­ nöstelystä, eivät kotimaan taloudellinen lamaannus ja yleisön osto­ kyvyn heikkeneminen kuiteakaan sallineet tuonnin kasvua, vaan se oli määrältään lähes 11 % v:n 1957 tuontia pienempi. Viennin arvo kohosi 247,9 mrd. mk:aan ja tuonnin arvo 233,1 mrd. mk:aan, joten kauppa­ taseen ylijäämäksi muodostui 14,8 mrd. mk v:n 1957 15,5 mrd. mk:n tuonnin eneihmyyd«n sijaan. Kauppataseen ja samalla valuuttavaran­ non vahvistuminen johtui siten tuonnin huomattavasti vientiä jyrkem- mästä supistumisesta, mutta osaltaan myös siitä, että tuontihinnat ale­ nivat vuoden aikana jonkin verran enemmän kuin vientihinnat. Ko­ konaisuudessaan v:n 1958 vienti- ja tuontihintojen vaihtosuhde oli n. 5 % parempi kuin edellisenä kautena, joten sen kohdalla v:sta 1955 asti jatkuneessa huononemisessa tapahtui käänne. Kotimaankaupan, myyntiin aiheutti tuotantotoiminnan heikentyminen ja yleisen tulonmuodostuksen alentuminen v:n 1957 tapaan edelleen supistumista. Kun tukkuliikkeiden tilastoitu myynti lisääntyi markkamääräisesti ainoastaan 3,5 % edellisestä vuodesta, hintojen kallistumisen oltua tukkuhintaindeksin mukaan 8.%, väheni niiden reaalinen myynti n. 4—5%. Hintataso säilyi kahteen edelliseen vuoteen verrattuna jok­ seenkin vakaana. Devalvaatiosta aiheutunut hintojen nousu jäi v:n 1958 aikana arvioitua pienemmäksi niiden useiden taloudellisten vasta- tekijöiden vuoksi, joista edellä on jo mainittu. Tukkuhintaindeksi oli kauden lopussa vajaa prosentti pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Kuluttajahinnat kohosivat sen sijaan elinkustannusindeksin mukaan 32 vastaavana aikana 3,9 %. Keskimäärin olivat tukkuhinnat v. 1958 8,1 % ja kuluttajahinnat 6,5 % edellisen kauden tasoa suuremmat. Rahamarkkinain kehityksessä tapahtui katsausvuonna taloudelliselle elpymiselle mahdollisuuksia luovaa kevenemistä. Eri­ tyisesti sitä merkitsi talletustoiminnan paraneminen. Yleisön varsinai­ set talletukset lisääntyivät lähes 14 % (v. 1957 5 %). Rahalaitosten antolainaus ei kuitenkaan kasvanut aivan samassa suhteessa, sillä ne pyrkivät parantamaan likviditeettiään ja supistivat huomattavasti rediskonttauksiaan. Rahamarkkinat kevenivät myös valuuttavaran­ non runsaan kasvun takia sekä siitä syystä, että Suomen Pankki jossa­ kin määrin lievensi kireätä rahapolitiikkaansa. Tuotantoelämän ra­ hoitusmahdollisuuksia lisäsivät vuoden loppupuolella niin ikään eräät talouspoliittiset toimenpiteet sekä korkokannan alentaminen.

HALLITUSPOLITIIKKA

Ottopoikahallitus

Vuosi 1958 aloitettiin poliittisesti erittäin rauhattomasti. Sos.-dem. Puolueessa tilannetta oli kärjistänyt se, että ns. skogilaisryhmän ta­ holta meni edellisenä syksynä puolueen sääntöjen ja sos.-dem. edus­ kuntaryhmän nimenomaisen päätöksen vastaisesti neljä mainittuun ryhmään kuuluvaa kansanedustajaa maalaisliittolaisen Sukselaisen muodostamaan hallitukseen. Tosin tämä Sukselaisen »ottopoikahalli­ tus» sitten kaatui sos.-dem. eduskuntaryhmän tekemään välikysymyk­ seen, missä ankarasti arvosteltiin hallituksen epäparlamentaarista muodostamistapaa, mutta se ratkaisevasti vaikeutti puolueen sovinto­ neuvotteluja, ja sen seurauksena erotettiin sos.-dem. eduskuntaryhmän jäsenyydestä »ottopoikaministerit» Simonen, Lepistö, Malkamäki ja Liljeström, joista kolme muodosti oman »riippumattomien» ryhmän. Vuoden 1957 lopulla Suomen Pankin pääjohtajan Rainer von Fieandtin johdolla muodostettu ns. asiantuntijahallitus, jossa oli mukana myös muutamia sosialidemokraattisia virkamiehiä, kaatui 18.4. —58 samoin välikysymykseen. Tämä tapahtui leivän hinnan korotuskysymyksen merkeissä, josta asiasta ensin maalaisliitto ja kohta seuraavana päi­ vänä sosialidemokraatit jättivät välikysymyksen. Sos.-dem. perustel­ lussa päiväjärjestykseen siirtymismuodossa kehoitettiin hallitusta palauttamaan leivän hinta maaliskuun tasolle ja tämä sai viimeisessä äänestyksessä runsaimmin ääniä. Hallitus katsoi lausuman epäluotta­ muslauseeksi ja erosi. 33

Virkamieshallitus Vaikka sos.^dem. eduskuntaryhmän taholta kehoitettiin presidenttiä tutkimaan parlamentaarisen hallituksen muodostamismahdollisuuksia, ei kestänyt kuin runsas viikko edellisen hallituksen kaatumisesta, kun maahan muodostettiin uusi ei eduskunnan luottamukseen nojaava virkamieshallitus, jonka muodostajana oli maalaisliittoon kuuluva hallintoneuvos ja jossa mukana olivat Sukselaisen »ottopoikahallituksen» ministerit Lepistö ja Liljeström sekä uutena »ottotyttärenä» siirtynyt Tyyne Leivo-Larsson, jolle hallituksessa mukanaolo toi Oslon suurlähettilään paikan. Lisäksi tässä hallituk­ sessa oli sosialidemokraateista SAK:n puheenjohtaja Antikainen. Tämä hallitus istui vaalikesän, eikä ilmoittanut, kuten normaalinen tapa on ollut, vielä vaalien jälkeenkään paikkaansa käytettäväksi, vaan väistyi vasta sitten, kun uusi hallitus oli muodostettu 29. 8.

Fagerholmin enemmistöhallitus Tämän uuden hallituksen synnytystuskat olivat vaikeat, mutta maalaisliiton vaaleissa kärsimä tappio oli vaikuttanut puolueeseen eheyttävästä ja niin lopulta saatiin Fagerholmin johdolla muodoste­ tuksi maahan viiden puolueen hallitus, jolla oli takanaan 139 edusta­ jaa. Tällä hallituksella, jossa lisäksi sosialidemokraateista olivat mu­ kana Leskinen, Hiltunen, Lindblom ja Paasio, olisi ollut erittäin suuret mahdollisuudet maan talouselämän tervehdyttämiseen ja teollisuuden pohjan laajentamiseen, mutta sen vaikeudet nousivat sisältä pain. Fagerholmin 3. hallitus ei näet miellyttänyt maan presidenttiä eikä maalaisliiton korsimolaissiipeä, joiden käsissä oleva lehdistö yhtyi sii­ hen ulkopoliittiseen parjauskampanjaan, minkä kommunistilehdistö ja skogilainen Päivän Sanomat aloittivat ja mikä sitten johti Neuvos­ toliittoon nähden suhteiden viilenemiseen, vaikkei mitään asiallista syytä tähän ollut. Ensimmäisenä erosi hallituksesta ulkoministeri Virolainen ja heti sen jälkeen koko maalaisliittolainen hallitusryhmä 4. päivänä joulukuuta 1958. Syntyi mitä vaikein hallituskriisi, minkä aikana yritettiin väenvängällä muodostaa maahan hallitus, missä maalaisliittolaiset ja skogilaiset olisivat mukana, samalla kun avoi­ mesti väläytettiin sekä maalaisliiton, mutta erikoisesti skogilaisten taholta kommunistien mukaanottoa, presidentin antaessa myös halli­ tuksen muodostajalle tämäntapaisia eväitä.. Sitkeä kamppailu, jossa sosialidemokraatit joutuivat suorittamaan kovimman urakan, johti kuitenkin lopulta parlamentaariseen maalaisliittolaiseen vähemmistö­ hallitukseen 13. päivänä tammikuuta 1959, pääministerinä eduskun­ nan puhemies Sukselainen. 34

PUOLUEEN SISÄINEN TILANNE

Sosialidemokraattisen Puolueen sisäinen kriisi paheni vuoden alku­ puoliskolla ja eduskunta vaalien jälkeen, mutta osoitti lupaavia selviä­ misen merkkejä aivan vuoden lopussa. Vaalit jouduttiin suorittamaan hajanaisin joukoin, skogilaisryhmän mennessä vaaleihin omilla listoil­ laan neljässä vaalipiirissä. Sos.-dem. taholla tiedettiin vaalitappion olevan edessä, mutta yllättävin tappio koitui maalaisliitolle, jonka puoluesihteeri Korsimo veikkasi vielä ensimmäisen vaalipäivän iltana Yleisradiossa puolueelleen 57 paikkaa, mutta saikin vain 48, josta vielä Vennamo erosi omaksi Pientalonpoikien puolueeksi. Sosiali­ demokraatit saivat omilla listoillaa myös 48 edustajaa, minkä lisäksi skogilaisryhmä sai omilla listoillaan 3, joten sosialidemokraattien nimellä tuli valituksi kaikkiaan 51 edustajaa, mutta kun 10 sos.-dem. listoilta valittua skogilaisiin lukeutuvaa petti kirjallisen lupauksensa puolueelleen pysyä eduskuntaryhmässä, supistui sos.-dem. edustus eduskunnassa 38:aan. Kun tämä »sos.-dem. opposition» nimellä kul­ keva ryhmä on lisäksi harjoittanut omaa puoluettaan vastaan aivan samanlaista propagandaa kuin kommunistit, ovat jäljet vaikeasti korjattavissa, vaikka puoluesovinto saataisiinkin aikaan kuten monet merkit vuoden lopussa viittasivat. Merkittävin muutos puolueriidassa on SAK:n vetäytyminen pois skogilaisleiristä, mistä näkyvimpänä esimerkkinä on ammattiyhdistysliikkeen irtautuminen skogilaisleh- den Päivän Sanomien tukemisesta. — Mikkelin vaalipiirissä sosiali­ demokraatit saavuttivat vaaleissa merkittävän voiton lisäämällä edustajamääränsä neljästä viiteen. Valituiksi tulivat K. F. Haapasalo Mikkelistä, Viljo Virtanen Savonlinnasta, Aili Siiskonen Mikkelistä, Armas Härkönen Joroisista ja Edvard Pesonen Sysmästä. Tätä vaalivoittoa kuitenkin surullisella tavalla sumensi se, että kaksi vali­ tuista, Aili Siiskonen ja Armas Härkönen, siirtyivät puoluetta vastaan myyräntyötä tekevään »Sos.-dem. opposition» ryhmään pettäen näin piirilleen ja puolueellemme antamansa lupauksen.

HALLITUKSEN TOIMENPITEITÄ

Koron alennus Tässä yhteydessä puututaan vain eräisiin hallituksen toimenpitei­ siin, joilla, on pyritty ohjaamaan maan talouselämiä pois menneiden vuosien kurimuksesta ja luomaan edellytyksiä pysyvien työtilaisuuk­ sien aikaansaamiselle. 35

Sellaisiksi toimenpiteiksi on katsottava Fagerholmin hallituksen ensitöikseen suorittama koron alentaminen 3/4 prosentilla. Toimen­ piteellä alennettiin tuotantokustannuksia. Kuten myöhempi kehitys on osoittanut, ei korkokannan alentaminen vaikuttanut haitallisesti säästämistoimintaan. Kansalaisten keskuuteen levinnyt varmuus rahanarvon säilymisestä päinvastoin entisestäänkin lisäsi talletuksia rahalaitoksissa.

Ylimääräiset poisto-oikeudet

Syyskuun 5 päivänä hallitus teki päätöksen, jonka mukaan vero­ velvolliset1 saavat oikeuden hakemuksesta lukea hyväkseen säännön­ mukaista suuremmat arvonvähennykset tuotantolaitoksen uusista rakennuksista ja kotimaassa valmistettavista koneista ja laitteista, mikäli sellaisen investoinnin katsotaan sekä rakennusvaiheen aikana että pysyvästi tarjoavan olennaisessa määrin uusia työtilaisuuksia. Toimenpiteellä kiihoitettiin yksityistä pääomaa saattamaan käyntiin vaikeana työttömyysaikana investointisuunnitelmiaan. Joulukuun puoliväliin mennessä oli näitä poisto-oikeuksia myönnetty n. 50 yhtiöl­ le, joitten investointien yhteismäärä oli yli 23 mrd. Kotimaisten kone­ hankintojen osuus tästä oli n. 14 mrd. mk, loput jäivät tehdastilojen arvoksi.

Vientitnaksuvarat

Hallitus suoritti 25. 9. vientimaksuvarojen jaon. Tällöin jaettiin 12 yhtiölle yhteensä 6,6 mrd mk ja myöhemmin jaettiin vielä yli 860 miljoonaa mk. Valitettavasti näillä varoilla ei saatu töitä käyntiin niin nopeasti kuin toivottiin. Joka tapauksessa on näiden lainojen, poisto-oikeuksien ym. ratkaisujen seurauksena saatu käyntiin suuri­ suuntainen teoUistamisprosessi, jolla toteuduttuaan tulee olemaan työllisyyteen suuri merkitys. Lasketaan yksistään puunjalostusteolli­ suuden piirissä saadun alulle investoinnit, jotka merkitsevät n. 5 500 työpaikkaa teollisuuslaitoksiin ja n. 45.000 työpaikkaa talvikuukau­ siksi metsiin.

Vuorikemian tehdas Satakuntaan

Valtion yhtiölle Vuorikemia Oy:lle annettiin valtion takuut 4.250 milj. mk:n lainaan, jolla yhtiö rakentaa Porin lähelle väritehtaan. 36

Muita toimenpiteitä Hallituksen pyrkimyksistä työttömyyden hoitamiseksi mainitta­ koon tekstiiliteollisuudelle tehty 300 milj. mk:n tekstiilitilaus puolus­ tusvoimia varten. — Puutavarayhtiöiden kanssa hallitus sopi 1,5 miljoonan pinokuutiometrin ylimääräisistä hakkuista, jotka merkitsi­ vät 400.000—450.000 miestyöpäivän töitä talvikaudeksi 1958—1959.

Otanmäen määräraha Vaikka eduskunta oli hyväksynyt keväällä Otanmäen määrärahan, jätettiin se Kuuskosken hallituksen aikana vahvistamatta. Fager­ holmin hallituksen aikana tämä 600 milj. mk:n määräraha vahvistet­ tiin ja myöhemmin syksyn aikana päästiin jo suorittamaan teräs­ tehtaan tilauksia ja määräämään tehtaan paikka, joksi tuli Raahen Rojuniemi.

Aravamäärärahan lisäys Hallituksen budjettiesitykseen sisältyi Aravamääräraha 7,5 mrd. mk:n suuruisena. Se oli siten 0,5 mrd. mk entistä suurempi. Aravan rahoituslakiin tehtiin sosialidemokraattien taholta eduskunnassa kevätkaudella 1959 tuntuvia parannuksia, jotka helpottavat vähä­ varaisten pääsyä Arava-osakkeiden ja omakotitalojen haltijoiksi.

Pientonniston rakentaminen Fagerholmin hallituksen ansioihin on laskettava myös kotimaisen pientonniston rakentamisen edistämistoimenpiteet. Hallituksen toi­ mesta saatiin tähän tarkoitukseen varsin suuret valtion takuut, minkä seurauksena telakoillemme on järjestynyt huomattavia tilauksia.

Vehnän kaksihintajärjestelmä Hallitus poisti 1. 10. lukien vehnän kaksihintajärjestelmän. Kun valtion varojen käyttö vehnän hinnanalennuksiin loppui, kohosi veh­ nän kuluttajahinta noin 15—16 mk:lla kg.

Maatalouden työaikalaki Maatalouden työaikalakiesityksen antoi Fagerholmin hallitus mar­ raskuun 21 pnä. Tämä sosialidemokraattien kauan ajama asia saatiin lopultakin hallituksen esityksenä eduskuntaan, jossa sitä syysistunto­ kaudella ei kuitenkaan ehditty käsitellä. Sen käsittely siirtyi v. 1959 valtiopäiville. 37

Neuvostoliiton kauppa Kun Fagerholmin hallitus joutui kotimaisen opposition toiminnan vuoksi vaikeuksiin idänkaupan vuoksi, ja kun hallitusta syytettiin sittemmin idänkaupan supistamisesta, on paikallaan valaista asian todellista puolta. Fagerholmin hallituksen toimiaikana supistui Suo­ men vientisaatava 170 milj. ruplasta 80 milj. ruplaan. Tämä osoittaa, että Fagerholmin hallitus sai järjestetyksi tuontia NL:sta huomatta­ vasti paremmin kuin edeltäjänsä. Tästä huolimatta NL keskeytti eräiden tavaroiden toimitukset täältä sinne.

Budjetin uudistus Fagerholmin hallitus uudisti budjetin rakenteellisesti siten, että eduskunta pääsee valvomaan, mihin tarkoituksiin työllisyysvaroja käytetään. Aikaisemminhan työllisyysvarat esiintyivät ns. pitkällä momentilla, josta hallitus sai käyttää varat haluamiinsa tarkoituksiin. Nyt nämä varat sijoitettiin eri pääluokille ja osoitettiin suoraan tiet­ tyihin tarkoituksiin. Tämä uudistus herätti kaikissa piireissä tyyty­ väisyyttä.

LAINSÄÄDÄNTÖTYÖ

Uusi maankäyttölaki Yli 3 vuotta vireillä olleen maankäyttölain käsittely saatiin päätök­ seen 9. 4. 1958. Sosialidemokraattien pyrkimys oli saada laista sellai­ nen, ettei sillä enää jatketa ns. elinkelvottomien uusien tilojen muo­ dostamista. Tässä osittain onnistuttiinkin. Maalaisliittolaiset pyrkivät saamaan lakiin määräykset ns. maankäyttötoimistojen perustami­ sesta, jolloin he olisivat saaneet valtion palkkaamia työntekijöitä omiin tarkoituksiinsa. Meidän taholtamme vastustettiin päättävästi tätä ja siinä myös onnistuttiin. Valitettavaa oli, että lakiin ei saatu jo tässä vaiheessa tehokkaita osittamisrajoitusmääräyksiä. Näillä ehdot­ tamillamme rajoituksilla olisi turvattu se, ettei elinkelvottomia tiloja muodosteta myöskään perinnönjakojen yhteydessä.

Pohjois-Suomen teollisuus Maan teollistamisen edistämiseksi hyväksyttiin 15. 4. 1958 laki Pohjois-Suomen teollisuuden verohuojennuksista. Sosialidemokraatit olivat huojennusten kannalla, koska ilman erikoisia houkutuskeinoja ei vajaatyöllisyysalueille ja syrjäseuduille saada teollista toimintaa

31 — Sos.-dem. P. Pöytäkirja 38 syntymään. Tässä yhteydessä kiinnitettiin taholtamme huomiota myös rautateiden tariffipolitiikkaan, jolla voitaisiin syrjäseutujen teollistumista edistää.

Valtion lainat ja indeksiehto von Fieandtin hallituksen esitys valtion varoista myönnettävistä lainoista ja niiden indeksiehdosta tuli jo valiokunta vaiheessa hylä­ tyksi. Asian ollessa eduskunnassa yleisessä istunnossa, kiinnitettiin sosialidemokraattien taholta asiaan huomiota ja osoitettiin, ettei valtion lainoja saisi sitoa indeksiin. Myötävaikutuksellamme tulikin hyväksytyksi ponsi, ettei vähävaraisille henkilöille valtion varoista myönnettäviä lainoja saa vastaisuudessa sitoa tukkuhinta- eikä muu­ hunkaan indeksiin.

Rukouslauantain vietto Rukouslauantain viettoa koskevien määräysten ja käytännön elä­ män ristiriidan poistamiseksi ehdotettiin ryhmämme erään jäsenen aloitteessa toivomus, että rukouspäivien viettoa koskevat määräykset tarkistettaisiin. Aloitteen tarkoituksena oli lieventää arvokkaiden taide-, konsertti- ja ajanvietetilaisuuksien järjestämismääräyksiä. Valiokunnan myönteinen mietintö kaatui eduskunnassa äänin 96—91.

Merenkulun edistäminen Kevätkaudella 1958 tuli käsittelyyn hallituksen esitys merenkulun edistämiseen myönnettävistä verohelpotuksista. Esitys oli suurin­ piirtein samanlainen kuin mitä vanha laki sisälsi. Ryhmän toimesta pyrittiin siihen, että myönnettävät verohelpotukset koskisivat varus­ tamoja vain siinä tapauksessa, että laivatilaukset suoritetaan kotimai­ silta telakoilta. Porvariston taholla vastustettiin tätä kantaa ja näin ollen se kaatui äänestyksessä. %

Oulun yliopisto Ensimmäisen kerran maan itsenäisyyden aikana tehtiin eduskun­ nassa 28 pnä toukokuuta 1958 hallituksen esityksestä päätös valtion yliopiston — Oulun yliopiston — perustamisesta. Päätös oli täysin yksimielinen.

Jyväskylän Kasvatusopillinen Korkeakoulu Samana päivänä kun Oulun yliopiston perustaminenkin päätettiin, lyötiin lukkoon myös laki Jyväskylän Kasvatusopillisesta Korkea- 3» koulusta. Samalle päivälle sattui siis kaksi merkittävää kulttuuri­ poliittista tapahtumaa. Lain hyväksyminen oli yksimielinen jo 2. käsittelyssä.

Verotuslaki Kesäkuun 5 pnä saatiin päätökseen verotuksen teknillistä puolta koskeva laki. Lain hyväksymisen kannalla olivat kaikki muut ryhmät paitsi kansandemokraatit, jotka ehdottivat lain hylättäväksi. Mainit­ tuna päivänä suoritetussa 3. käsittelyssä äänestettiin'laki lepäämään yli vaalien. Syysistuntokaudella laki otettiin uudelleen esille ja tällöin se tuli hyväksytyksi kansandemokraattien vastustuksesta huolimatta.

Huviveron alennus Tanssiveron alennus 40 %:sta 25 %:iin tuli esille hallituksen esi­ tyksenä, mutta samasta asiasta oli tehty myös sosialidemokraattien taholta aloite. Ratkaisevassa käsittelyssä ehdotettiin maalaisliitto­ laisten taholta esitys hylättäväksi. Veron alentamisen puolesta äänes­ tivät sosialidemokraattien ohella kansandemokraatit, kansanpuolue- Iäiset ja osa ruotsalaisia. Maalaisliittolaiset ja kokoomuslaiset äänes­ tivät veron alennusta vastaan. Alennus tuli hyväksytyksi, mutta vain siten, että se on vuoden voimassa eli 1. 7. 1959 saakka. Ryhmämme taholta on tehty jo ehdotus tämän lain jatkamisesta.

Valtion virkamiesten palkankorotus Valtion virkamiesten palkkojen korottaminen oli esillä ratkaise­ vassa käsittelyssä kesäkuun 5. pnä. Sosialidemokraattien kanta asiassa, oli, että palkkoja olisi korotettava markkamääräisesti (1.200 mk/kk)' eikä prosentuaalisesti (2,5 %). Asian käsittelyssä yleisistunnossa kuteni valiokunnassakin oli ryhmän taholta tuotu painavalla tavalla esille se,. kuinka jatkuvasti vain toista vaihtoehtoa noudattaen palkkasuhteet; täydellisesti sotketaan. Yksinomaan prosentuaalista linjaa pitkitti kulkien kohoavat suuret palkat yhä suuremmiksi ja kauemmaksi alempien virkamiesten palkoista. Markkamääräinen tie yksinomaisena. ratkaisuna vie myös lopulta epäoikeudenmukaisuuksiin. Maalaisliiton taholta vaadittiin tiukasti prosentuaalisen linjan to­ teuttamista, mutta taktikoinnin tuloksena ratkaisevassa valiokunta­ käsittelyssä ml:n edustaja äänesti markkamääräisen palkankorotuk­ sen puolesta, joka tuli myös eduskunnan päätökseksi. Kun maalais­ liitto ei saanut kantaansa lävitse, ehdotti se aikaisemmin esittämänsä- 40 uhkauksen mukaisesti koko lain hylättäväksi. Hylkäävän kannan taakse jäi maalaisliitto yksinään. Samassa käsittelyssä hyväksyttiin samaan sarjaan kuuluvat lait virkamieseläkkeiden muuttamisesta, kansakoululaitoksen kustannuk­ sista annetun lain ja yksityisoppikoulujen valtion avusta annetun lain muuttamisesta. Kun kaikki nämä merkitsivät markkamääräisen linjan toteuttamista kauttaaltaan, ilmoittivat maalaisliittolaiset olevansa muutoksia vastaan, mutta kun tiesivät jäävänsä asiassa yksin, eivät he alistaneet kantaansa äänestyksiin. *•

Väestönsuojelu Väestönsuojelulaki, jollaisen puitteissa kaikki maat toimivat väes­ tönsä suojelemiseksi erilaisilta vaaroilta niin rauhan kuin sodankin aikana, oli kevätkaudella eduskuntakäsittelyssä. Ratkaiseva käsittely tapahtui kesäkuun 6 pnä. Kansandemokraattien taholta estettiin lain kiireelliseksi tulo ja ehdotettiin laki hylättäväksi. Laki tuli hyväksytyksi ja äänestettiin lepäämään yli vaalien. Syysistuntokau­ della laki ei ollut enää sidottu määräenemmistöön ja hyväksyttiin kansandemokraattien ääniä vastaan.

Laki viljan hinnasta Kuuskosken hallituksen esitys viljan hinnan korottamisesta käsi­ teltiin kesäkuun 6 pnä. Käsittelyn yhteydessä tehtiin ryhmämme taholta ehdotukset, joilla pyrittiin leipäviljan hinnan alentamiseen. Toisessa tätä tarkoittavassa ehdotuksessa vaadittiin hallitusta toimi­ maan niin, että viljan hinta viipymättä alennetaan ennen 19 päivää maaliskuuta 1958 vallinneelle tasolle. Tätä ehdotusta vastaan äänesti­ vät kaikki porvarilliset edustajat ja tyhjää äänesti edustaja Aarre Simonen. Ehdotus tuli hylätyksi.

Maataloustulolaki Elokuun 29 pnä nimitetty Fagerholmin hallitus antoi eduskunnalle esityksen uudeksi maataloustulolaiksi. Esitys perustui hallitusneuvot­ teluissa tehtyyn sopimukseen. Sosialidemokraattien taholla pyrittiin . hallitusneuvotteluissa siihen, että laki olisi saatava yksivuotiseksi, •koska kenelläkään ei ole varmuutta, minkälaiseksi laki käytännössä myöhemmin osoittautuu. Maalaisliiton jyrkän vastustuksen vuoksi jouduttiin tässä pyrkimyksessä perääntymään 2 vuoden kannalle. 41

Tällöin tapahtui kuitenkin varsin yllättävä vaihe: Simosen ryhmän, joka oli tässä vaiheessa neuvotteluissa mukana, taholta kiiruhdettiin julkisesti ilmoittamaan, että he ovat kolmivuotisen lain kannalla Tämän kannanoton jälkeen ei maalaisliittoa enää saatu taivutetuksi edes kahden vuoden linjalle. Lain käsittely eduskunnassa sujui hallituksen viitoittamaa tietä. Kommunistien taholta ehdotettiin lakiin muutoksia, jotka olisivat asiantuntijain arvioiden mukaan hyväksyttyinä merkinneet valtiolle jopa kymmenien miljardien menojen lisäystä. Kun kommunistit enem­ pää kuin simoslaisetkaan eivät saaneet lakiin eduskuntakäsittelyssä mitään muutoksia, ehdotettiin kommunistien taholta lain hylkäämistä sekä yli vaalien jättämistä. Toteutuneina molemmat esitykset olisivat johtaneet täydelliseen sekasortoon. Hyväksytyksi tulleen maataloustulolain lopullinen arvo nähdään vasta myöhemmin. Tällöin käy myös selville, onko tulevaisuudessa­ kin parempi kytkeä maataloustulo maatalouden omiin tuotantokus­ tannuksiin, kuten nyt tehtiin, vaiko yleiseen ansiotasoon, johon aikai­ semmat maataloustulolait oli kytketty. Vanhan maataloustulolain mukaan olisivat syksyn 1958 hinnan- tarkistukset kohonneet yli 9 miljardin markan, jolla summalla maa­ taloutta olisi pitänyt hyvittää. Uuden lain mukaan kohosi tämä hyvi­ tys hivenen yli 2 miljardin mk:n. Lokakuun 31 pnä antoi hallitus uuden lain mukaisen päätöksen maataloustuotteiden hinnoista. Sen mukaan kohosivat maatalous­ tuotteiden hinnat seuraavasti: ruis ja vehnä 2 mk/kg, maito 20 penniä/ litr. (mikä korotus sisältyy kuitenkin jokasyksyiseen maidon kausi- hinnankorotukseen siten, että kun kausikorotus oli tähän saakka ollut voimassa vain Helsingissä, oli korotus koskeva nyt koko maata.) Sianlihan tavoitehinnaksi määrättiin 245 mk/kg ja kananmunien tavoitehinnaksi 240 mk/kg. Viimeksi mainitut tavoitehinnat olivat päätöksen antohetkellä jo käytännön hintoja, joten korotuksia ei käytännössä tapahtunut. Vertailun vuoksi mainittakoon, että elokuussa 1958 tehdyn hinta- toimikunnan ehdotuksen mukaan olisi hintoja täytynyt vanhan lain mukaan korottaa seuraavasti: kaura 4 mk/kg, ruis 8 mk/kg, ohra 6 mk/kg, maito 1: 12 mk/litr., sianliha 20 mk/kg, kananmunat 15 mk/kg. Tämän vertailun jälkeen lienee varsin vaikea ymmärtää sitä arvos­ telua, jota kommunistien ja varsinkin Simosen ryhmän taholta on uuden lain tiimoilta harjoitettu ja vanhaa lakia puolustettu. Jos laki myöhempinä voimassaolovuosinaan osoittautuu turmiolliseksi, on siihen suurin syyllinen maalaisliiton ohella juuri simoslaisten ryhmä. 42

Tapaturmavakuutuslaki Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän pitkäaikainen pyrkimys toteutui, kun hallitussopimukseen saatu tapaturmavakuutuslain uudistus saatiin eduskunnassa hyväksytyksi. Laki hyväksyttiin 2. käsittelyssä lokak. 21 pnä. Laki merkitsi tuntuvia korotuksia työ­ tapaturman uhriksi joutuneiden ja vastedes joutuvien korvauksiin. Valtion vuotuiset menot kasvoivat lain uudistamisen seurauksena n. 120 miljoonalla mk:lla ja työnantajien osuus n. 880 miljoonalla mk:lla. « Inyalldiraha suureni Hallituksen esityksen mukaisesti hyväksyttiin 25. 11. invalidi- Tahalaki, jonka mukaan po. rahan vuotuiset määrät kohosivat inva- lidiryhmittäin seuraavasti: 1 ryhmä: 114.000.sta 121.200 mk:aan, 2. ryhmä: 79.200:sta 84.300 mk:aan ja 3. ryhmä: 57.600:sta 61.200 mk:aan. Korotukset tulivat voimaan tammik. 1 pnä 1959. Eduskun­ nan päätös 3. käsittelyssä oli yksimielinen.

Auto- ja moottoripyörävero Fagerholmin hallitus antoi eduskunnalle esityksen auto- ja mootto­ ripyöräveron alentamisesta. Sosialidemokraattien taholta esitettiin moottoripyöräveroon vielä suurempaa alennusta kuin hallituksen esi­ tyksessä ja tämä tuli myös hyväksytyksi. Autovero aleni 10 %:lla ja moottoripyörävero 15 %:lla.

Asuntotuotannon verolaki Joulukuun 2 pnä hyväksyttiin asuntotuotannon veronhuojennus­ laki, josta hallitus oli antanut esityksen. Lain tarkoitus oli edistää asuntorakennustoimintaa ja parantaa työllisyyttä. • Lain käsittelyn yhteydessä hyväksyttiin sosialidemokraattien ponsiehdotus, jonka mukaan hallituksen edellytetään ryhtyvän tarpeellisiin toimenpiteisiin veronhuojennuslain alaisilla asunto-osakkeilla kohtuuttoman korkei­ den vuokrien muodossa tapahtuvan keinottelun ehkäisemiseksi.

Huoltoapulain kohtalo Sosialidemokraattisen ryhmän taholta on tehty jo useita aloitteita huoltoapulain 5. pykälän muuttamiseksi siten, ettei työnantaja saisi vähentää työntekijöilleen maksamistaan eläkkeistä kansaneläkkeen osuutta. Nämä pyrkimyksemme johtivat tulokseen sikäli, että lain 43 muutos hyväksyttiin pyrkimystemme mukaiseksi, mutta lain ollessa 3. käsittelyssä tehtiin maalaisliiton ja kokoomuksen taholta ehdotus lain jättämisestä lepäämään yli vaalien. Kun tähän toimenpiteeseen riitti 67 ääntä, saivat porvarilliset ryhmät lain toimeenpanon siirty­ mään muutamalla vuodella.

Pyöreän puun säännöstely Ulkomaankaupan säännöstelylain ollessa eduskuntakäsittelyssä pyrittiin kommunistien ja ruotsalaisten sekä muutamien kokoomus­ laisten toimesta vapauttamaan pyöreä puutavara vientisäännöste­ lystä. Ryhmämme käsityksen mukaan vientisäännöstelystä ei voida vapautua, koska pyöreä vuutavara on kauppaneuvotteluissamme juuri se ruuvi, jolla tätä puutavaraa haluavilta kauppakumppaneil­ tamme voidaan vaatia vuorostaan meille tärkeiden tarvikkeiden saantia. Pyöreä puutavara jäi säännöstelyyn. Samassa yhteydessä haluttiin kommunistien taholta poistaa laista pykälät, minkä pois jättäminen olisi suonut hallitukselle lähes rajat­ tomat valtuudet ulkomaankauppaan. Tätä pyrkimystä ei voitu ym­ märtää muuten kuin siten, että heillä oli tuossa vaiheessa — joulukuun alussa — suuret toiveet hallitukseen pääsystä. Hallituksessa olisi sitten tietenkin pyritty suuntaamaan kauppa yksinomaisesti itäryhmän mai­ hin.

Kalastuslaki Ryhmämme taholta on sinnikkäästi pyritty muuttamaan kalastus­ lakia niin, että virkistys- ja kotitarvekalastajilla olisi nykyistä parem­ mat oikeudet harjoittaa kalastusta. Nyt saatiin kalastuslakikomitealle rnääräaika. Huhtikuuhun mennessä sen on tehtävä lain muutosehdotus jossa mm. pilkkionginta — jonka harrastajia meillä on n. 200.000— rinnastetaan tavalliseen ongintaan.

Laki eräpoliisista Osittain edelliseen kamppailuun liittyy myös ryhmämme taholta esitetty lainmuutos eräpoliisista. Tämä laki hyväksyttiin joulukuun 11 pnä ja sen mukaan perustetaan liikkuvan poliisin yhteyteen 30 erä- poliisia, jotka sijoitetaan eri lääneihin. Näin voidaan poliisien pätevyy­ teen kiinnittää entistä enemmän huomiota, samalla kun he toimivat tarpeen vaatiessa muiden poliisien apuna. Taloudellisesti tämä mer­ kitsee sitä, että kalastus- ja metsästyskorttivaroja nyt voidaan entistä u enemmän käyttää kala- ja riistakannan lisäämiseen, mikä hoitotyö meillä on pahoin laiminlyöty, mistä erikoisen selvänä esimerkkinä on kalavesiämme jyrkkä heikkeneminen.

Asianajajan nimitys Laki asianajajista hyväksyttiin 2. käsittelyssä 21. 11. Lain mukaan asianajajatitteliä saa käyttää vain asianajajayhdistykseen merkitty henkilö, joka on »suorittanut tuomarin virkaa varten maassa säädetyt opinnäytteet». Tämä ei kuitenkaan estä maallikkoasianajajia harjoit­ tamasta tointaan. Lailla on tarkoitus poistaa eräitä ilmenneitä väärin­ käytöksiä.

Asumiserolisä siirtotyömailla oleville Hallituksen esityksen pohjalta hyväksyttiin 19. 12. laki asumis- erolisän maksamisesta siirtotyömaalla olevan työntekijän huolletta­ ville. Myöhemmin annetulla asetuksella määrättiin lisä 60 markaksi päivältä. Lain käsittelyn yhteydessä hyväksyttiin sos.-dem. ryhmän taholta ehdotettu ponsi, jonka mukaan siirtotyömaiden järjestämistä pitäisi välttää niin paljon kuin mahdollista, ja varsinkin perheellisten työt­ tömien määräämiseen siirtotyömaille tulisi ryhtyä vain pakottavissa tapauksissa.

AS0:sta asutushallitukseen Lokakuun 17 pnä hallitus antoi eduskunnalle esityksen asutushalli- tuksesta. Lain tarkoituksena oli muuttaa asutu^hallinnon ylin orga­ nisaatio niin, että ratkaisut tapahtuvat kollegiaalisesti. Sodan jälkei­ sen ajan asutustoimen luonteen ja kiireellisyyden vuoksi oli asutus­ toimen ylin johto järjestetty siten, että maatalousministeriön asu­ tusasiainosaston osastopäällikkö ratkaisi asiat ao. virkamiesten esitte­ lyssä. Laki tuli voimaan 1.1. 1959. Lain käsittelyssä vallitsi uudelleen­ järjestelyn tarpeellisuudesta melko täydellinen yksimielisyys.

Työasiain hallinto Eräiden työasiain hallinnon järjestelystä annetun hallituksen esir tyksen tarkoituksena oli vakiinnuttaa työasiain hallinto sotien jälkei­ sen ajan käytännön pohjalle. Tähän saakka työasiain keskitetty hal­ linto oli jatkunut määräaikoihin sidotun lain varassa. Laki hyväksyt- 45 tiin 2. käsittelyssä 5. 12. Kaikki muut paitsi maalaisliittolaiset olivat sillä kannalla, että lakia ei enää tarvitse sitoa määrävuosiin. Äänes­ tyksessä maalaisliittolaisten ehdotus lain väliaikaisuudesta joutui häviölle.

Huoneenvuokrien säännöstely *

Hallituksen esitys huoneenvuokrien säännöstelystä, josta oli myös ryhmämme taholta tehty lakialoite, hyväksyttiin 16. 12. Hallituksen ehdotuksen mukaisesti jäivät vuokrasäännöstelyyn vain muutamat kaupungit ja hallitukselle tuli valtuudet pitää liikehuoneet säännös­ telyssä siellä, missä »erityisen painavat syyt vaativat säännöstelyn ylläpitämistä».

Rakennuslaki

Rakennuslainsäädännön uudistamisesta annettiin esitys eduskun­ nalle jo vuoden 1954 valtiopäivillä. Eduskuntakäsittelyssä — porva­ riston jarruttaessa — hallituksen esitys viipyi kuitenkin niin kauan, että vasta 5 päivänä kesäkuuta 1958 lakiesitys lopullisesti hyväksyt­ tiin. Asemakaavalaki, jonka muuttamista hallituksen esitys pääasiassa tarkoitti, oli ollut voimassa neljännesvuosisadan. Tänä aikana käy­ täntö on osoittanut edellisessä laissa olevan puutteita ja kohtuutto­ muuksia. Eduskunnassa todettiinkin, että asemakaavalain uudistami­ nen on välttämätön ja kiireellinen tehtävä. Asemakaavalain pahim­ pana epäkohtana on pidetty sitä, että laki ei anna mahdollisuuksia estää suunnittelemattoman tiheän asutuksen syntymistä. Rakennus­ lain huomattavin uusi periaate sisältyykin taajaa asutusta koskeviin lain säännöksiin. Laissa on omaksuttu se kanta, että rakentamista taajaa asutusta varten sallitaan vain asemakaavalla tai rakennuskaa­ valla järjestetylle alueelle. Kunnan määrääminen vastaamaan rakennuskaavan toteuttami­ sesta, mihin kuntien taholta on pyrittykin, on huomattava edistys­ askel. Lain etuna on pidettävä myös, että rakentamista maaseudulla koskevan lain (683/45) määräykset on koottu rakennuslakiin, jossa ne on sijoitettu erityiseen maalaiskuntien haja-asutusta koskevaan lukuun. 46

Silakkakaupan järjestely

Silakkakaupan keskittäminen kalastajien omalle yhteenliittymälle aiheutti vilkkaan mielipiteiden vaihdon. Kesäkuun 2 pnä 1958 laki oli kolmannessa käsittelyssä, jolloin se jätettiin lepäämään yli vaalien. Asia palasi eduskuntakäsittelyyn vaalien jälkeen syysistuntokau­ della 1958, mutta tällöin laki hylättiin. Lain vastustajain arvostelu kohdistui pääasiallisesti siihen, että laki olisi kartellilain vastainen ja johtaisi silakkakaupan monopolisointiin. Lain puoltajat tähdensivät sitä, että tällä tavalla saataisiin kalastajien asemaa parannetuksi. Kaikki ryhmät olivat antaneet edustajilleen vapaat kädet lakiin suhtautumiseen, jolloin kaikista ryhmistä löytyi lain-puoltajia sekä vastustajia.

Valtion maan käyttö

Laki valtion maan käyttämisestä ja maan pakkolunastamisesta maankäyttölain tarkoituksiin hyväksyttiin eduskunnassa 28. 5. 1958. Tämän lain mukaan voidaan, ellei maankäyttölain tarkoituksiin ole kullakin paikkakunnalla riittävästi käytettävissä vapaaehtoisilla kaupoilla ostettua maata, hankkia maata ottamalla sitä valtion maasta sekä lisäksi, sen mukaan kuin laki erikseen säätää, pakkolunastamalla rappiotiloista, tilakeinofetelijain ja yhtiöiden omistamista maista. Kun tämä laki astuu voimaan, niin kumotaan sillä vuoden 1936 asutuslaki valtion maan luovuttamisesta avustustarkoituksiin, sekä maanhankintaT ja eräitä muita tilapäisiä asuttamista koskevia lakeja.

Vuokra-alueiden Iunastamislaki

Monienkin eduskunnan lausumien toivomuksien johdosta antoi hal­ litus v:n 1955 valtiopäiville esityksen laiksi eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta maalaiskunnissa. Tämä kauan odotettu laki tuli hyväksytyksi eduskunnassa kesäkuun 5. p:nä 1958 ja Voivat lain mukaan mäkitupalaiset ja heihin verratta­ vat asuinrakennuksella varustetut vuokra-alueen omistajat nyt saada alueensa itsenäistytetyksi. Myöskin rekisteröidyllä aatteellisella yh­ distyksellä on oikeus lunastaa omakseen maalaiskunnassa omilla rakennuksilla varustettu vuokra-alue. Tähän siis kuuluvat mm. työväentalojen vuokra-alueet. 47

Tilojen yhdistäminen Laki tilojen yhdistämisestä annetun lain muuttamisesta hyväksyt­ tiin eduskunnassa 13. 5. 1958. Laki koskee lähinnä teknillistä puolta eri tilojen yhdistämiseksi yhdeksi tilaksi, ja sovelletaan lakia myöskin uusjaon yhteydessä suoritettavassa halkomisessa tilasta erotettavan osuuden yhdistämiseen.

^KYSELYJÄ

Ryhmän taholta tehtiin vuoden kuluessa useita eduskuntakyselyjä, joista mainittakoon J. Karvosen kysely metsätyöpalkkojen valvon­ nasta, Virtasen ja Hostilan kysely Kuuskosken hallituksen suoritta­ masta sairaalamaksujen korotuksesta ja Helteen kysely hammaslääkä- ripulasta maaseudulla.

RYHMÄN SISÄINEN TYÖSKENTELY

Sosialidemokraattisen ryhmän toiminta muodostui kesällä 1958 suoritettujen vaalien jälkeen yhtenäiseksi ja rakentavaksi. Minkään­ laisia kiistoja ei vaalien jälkeen ole esiintynyt. Ryhmän puheenjoh­ tajana toimi edelleenkin Gunnar Henriksson, varapuheenjohtajina Raf. Paasio ja Onni Peltonen, sihteerinä vaalien jälkeen K. F. Haapa­ salo, aloitesihteerinä Veikko Helle ja rahastonhoitajana Meeri Kala- vainen. Syyskuun 16 pnä palkattiin ryhmälle yhdessä puolueen kanssa tiedotussihteeri, joksi valittiin toimittaja Aaro Kärkkäinen.

VAALITYÖN AVUSTAMINEN

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä osallistui puolueen vaali­ työn tukemiseen kesäkuussa 1958 myös taloudellisesti. Ryhmä lah­ joitti puolueen vaalikassaan yhteensä 600.000 markkaa. Eduskunnan puhemiehenä toimi kertomusvuonna K.-A. Fagerholm vuoden alusta 29. 8. saakka, jolloin muodostettiin Fagerholmin johdolla hallitus. Eduskunnan puhemieheksi valittiin tällöin V. J. Sukselainen. Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1959

Taloudellinen kehitys v. 1959 Sisältyy puolueen kertomukseen.

Hallitusneuvottelut — Sukselaisen hallitus Vuoden 1959 alussa jatkui poliittinen rauhattomuus. Kotimaassa lavastettu ulkopoliittinen kriisi, jonka edellisenä syksynä olivat aikaan­ saaneet maalaisliitto, puolueestamme eronneet »simoslaiset» ja kom­ munistit, ja joka oli johtanut Fagerholmin hallituksen eroamiseen. Syntyneen hallituskriisin alussa oli selvästi havaittavissa halu muo­ dostaa maahamme kommunisteihin nojautuva ns. kansanrintamahalli­ tus, mitä »simoslaiset» erityisesti maalaisliitolle suosittelivat. Kansan­ valtaisten voimien yhteisponnistuksin saatiin tämä kuitenkin torju­ tuksi, vaikka tietyillä tahoilla tätä tuettiinkin. Kun tämäntapaisia kaa­ vailuja johtanut pääministeriehdokas Kleemola (ml) epäonnistui yri­ tyksissään, ottivat eräät parlamentillemme ulkopuoliset voimat edus­ kunnan lyhyen loman aikana hallitusneuvottelujen johdon käsiinsä, joista näkyvimpinä mainittakoon Kansanpuolueen puheenjohtaja, prof. V. Merikoski ja maalaisliiton k-linjaan kuuluva pankinjohtaja A. Karjalainen. Tässä vaiheessa yritettiin maahamme muodostaa ns. presidentin hallitus, johon, kun suomalaiset teollisuusmiehet olivat aikaisemmassa vaiheessa kieltäytyneet tulemasta, nyt koetettiin tai­ vuttaa ruotsalaisia talouselämän johtomiehiä. Tällaisen epäparlamen- taarisen hallituksen torjumiseksi kääntyivät sosialidemokraattisen, ko­ koomuksen ja ruotsalaisen ryhmän puheenjohtajat puhemies Sukselai­ sen puoleen pyytäen häntä kutsumaan eduskunnan koolle ennen mää­ räaikaa. Puhemies Sukselaiselle lähetettävää kirjelmää ei allekirjoit­ tanut kansanpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kaitila. Sa­ mana päivänä, jolloin eduskunta kokoontui, 8. 1. 1959, kävi ryhmäm­ me puheenjohtaja Henriksson presidentin luona Tamminiemessä, il- 49 moittaen hänelle, että jos muodostetaan toimistusministeristö — pre­ sidentin hallitus — voi se olla vain väliaikaisratkaisu, jonka yhteydessä eduskunta on hajoitettava ja päätettävä ennenaikaisten vaalien suo­ rittamisesta. Hän, kuten kokoomuksen ja ruotsalaisen ryhmän pu­ heenjohtajatkin, suositteli parlamentaarista enemmistöhallitusta. Kun eduskuntaryhmämme oli aikaisemmassa vaiheessa pidetty Kleemolan käymien hallitusneuvottelujen ulkopuolella, päätettiin nyt ryhtyä ak­ tiiviseen toimintaan uusien neuvottelujen aloittamiseksi päämääränä parlamentaarisen enemmistöhallituksen muodostaminen kansanval­ taisten puolueiden pohjalla. Näitä neuvotteluja ryhtyi johtamaan eduskunnan puhemies Sukse­ lainen. Alkumerkit olivat lupaavia ja näytti jo varmalta, että maahan saataisiin enemmistöhallitus, jonka ulkopuolelle jäisivät vain kokoo­ mus ja kommunistit, mutta viime vaiheessa tyrmäsi »simonistien» ryh­ mä yrityksen. Vaikka Sukselainen aikaisemmassa vaiheessa oli il-* moittanut tarpeen tullen muodostavansa hallituksen ilman »simonis- tejakin», ei hän kuitenkaan tätä toteuttanut ja jostakin syystä luopui tästä hallituspuuhasta viemättä asiaa maalaisliiton eduskuntaryhmän käsiteltäväksi. »Simonistit», kieltäytyessään hallitusyhteistyöstä, vaa­ tivat jälleen puolueriidan selvittämistä, jonka ratkaiseminen sääntöjen mukaan on kuitenkin puolueneuvoston ja puoluekokouksen asia, eikä eduskuntaryhmän, ei edes puoluetoimikunnan päätäntävaltaan kuu­ luva. Tämän jälkeen presidentti antoi Sukselaisen tehtäväksi vähemmistö- hallituken muodostamisen, ja viikkoa myöhemmin (13. 1. •—59) voi­ tiin kirjoittaa aikakirjoihin Sukselaisen maalaisliittolaisen vähemmis­ töhallituksen syntyminen. Tähän otettiin mukaan eräitä maalaisliitto­ laisia virkamiehiä ja ulkoministeriksi ruotsalaiseen ryhmään kuuluva pääjohtaja R. Törngren, joka ei kuitenkaan edusta hallituksessa ryh­ määnsä. Eräs pitkäaikaisemmista hallituskriiseistämme päättyi näin. Käydyn kamppailun tuloksena voidaan todeta, että kommunistien mukaanotto hallitukseen saatiin estetyksi ja että maahan muodostet­ tiin parlamentaarinen hallitus. Yleensä tässä vaiheessa uskottiin, että kysymyksessä oli vain väliaikaisratkaisu. Toivottiin poliittisen elämän rauhoittuvan ja tällä tavoin ilmapiirin muodostuvan edullisemmaksi kansanvaltaisten puolueiden enemmistöhallitukselle. Maalaisliiton eduskuntaryhmän sisällä käytävä kamppailu näytti erityisesti viittaa­ van siihen. Pitkin vuotta suoritettiin eduskuntaryhmien kesken erilaisia kes­ kusteluja ja neuvotteluja hallituskysymyksen merkeissä. Keväällä vaikutti tilanne sellaiselta, että eduskunnan kokoontuessa syksyllä •olisi päästy hallituspohjaa laajentamaan toivotulla tavalla. Syystal- 50 vella, jolloin mm. eduskunnan valtionvarainvaliokunta asiallisesti katsoen kirjoitti valtion v:n 196® talousarvion uudelleen, tehden suuria muutoksia hallituksen ehdotukseen, näytti tilanne muodostuvan sellai­ seksi, että hallituksen jo arvovaltasyistä olisi jätettävä paikkansa, mutta hallitus nieli kaikki muistutukset. Vallitseva nousukausi yh­ dessä Fagerholmin hallituksen aluellepanemien teollisuusinvestointien kanssa auttoi maalaisliittoa hallitsemisen halussa. Hallituksen varsi­ naista kaatamista ei miltään taholta yritettykään, koska ei haluttu edellisen vuodenvaihteen sekavan tilanteen uusiutuvan. Sen sijaan esiintyi yhä useammin vaatimuksia eduskunnan hajoittamisesta ja ennenaikaisten vaalien toimittamisesta. Ennenaikaisia vaaleja edel­ lytti puolueen kannalta mm. se, että »simonistien» ryhmään oli liitty­ nyt 11 sosialidemokraattisilta ehdokaslistoilta valittua kansanedus­ tajaa.

Eduskuntaryhmä ja tuotantoelämä Tämän kertomuksen puitteissa on aiheellista puuttua tuotantoelä­ män tapahtumiin vain sikäli kuin on kysymys eduskuntaryhmän suo­ rittamista tai sen myötävaikutuksella suoritetuista toimenpiteistä. Vaikka kertomus koskeekin kalenterivuotta 1959, on tämän katsauk­ sen aluksi mainittava eräistä vuoden 1958 syksyllä suoritetuista toi­ menpiteistä, koska niiden vaikutus on tuntunut merkittävällä tavalla vasta kertomusvuoden tuotantoelämässä ja työllisyydessä. Tuotantoelämän edistämiseksi, teollisuuden laajentamiseksi ja kil­ pailuedellytysten parantamiseksi suoritettiin syyskaudella 1958 lukui­ sia toimenpiteitä, joiden vaikutus taloudellisen elämän aktivisoitumi- seen v. 1959 on ollut merkittävä. Korkokannan alentaminen % prosentilla oli pantu toimeen pian Fagerholmin hallituksen nimittämisen jälkeen syksyllä —58. Tämä ratkaisu oli jo pitkän ajan ollut puolueemme tavoittelema. Puun­ jalostusteollisuuden ensimmäinen laajennusvaihe oli saatu periaaterat­ kaisuun v. 1958 syksyllä, mutta varsinainen laajennustyö pääsi te­ hokkaana käyntiin vasta vuoden 1959 aikana. Maailmanpankin laina­ neuvottelut puunjalostusteollisuutemme laajennuksia varten saatiin syksyllä 1958 käyntiin ja lähimain päätökseen, joskin tällöin puhjen­ nut poliittinen kriisi siirsi lopullisen ratkaisun vuodelle 1959. Vientimaksuvaroja oli jaettu mainittuna syksynä noin 7 miljardia markkaa, niistä noin 4,5 miljardia Pohjois-Suomeen, jossa työttömyys on ollut erittäin laaja. Nämäkin varat tulivat pääosaltaan puunjalos­ tusteollisuuden ensivaiheen laajennuksiin. Mainittakoon, että v. 1958 syksyllä käyntiin saatettujen puunjalos- 51 tusteollisuuden laajennusten ensimmäisen vaiheen valmistuttua va- luuttatulojemme-lasketaan kasvavan noin 40 miljardilla markalla vuo­ dessa v. 1958 hintojen mukaan. Työpaikkojen lisäyksenä on mainittu 5.500 tehdastyöpaikkaa ja noin 45.000 talvityöpaikkaa hakkuissa ja ajoissa, minkä lisäksi on otettava huomioon palveluselinkeinojen pii­ rissä tapahtuva lisäys. Mainittuna ajankohtana otettiin käyttöön myös laajennettujen poisto-oikeuksien myöntäminen tuotantolaitosten uusista rakennuk­ sista ja kotimaassa valmistetuista koneista ja laitteista. Poisto-oikeuk­ sia alettiin myöntää hakemuksesta siinä tapauksessa, mikä investoin­ nilla katsottiin luotavan uusia työtilaisuuksia. Tämän toimenpiteen seurauksena pantiin käyntiin lukuisia teollisuuslaitosten rakennustöitä tai laajennuksia ja kotimainen metalliteollisuus sai konetilauksia poisto-oikeuksien kiihoittamana. Kertomusvuoden aikana oli jo sel­ västi nähtävissä näiden toimenpiteiden myönteinen vaikutus, joka tuntui vähentyneenä työttömyytenä ja siten vähentyneinä työttö­ myysmenoina. Ryhmä asettui tukemaan Pohjois-Suomen teollisuuden verohelpotus­ ten jatkamista. Näistä helpotuksista pääsevät osallisiksi kotimaiset yhtymät ja osuuskunnat, jotka vuosina 1958—1967 perustavat Lapin tai Oulun lääniin uusia teollisuuslaitoksia, laajentavat tai uudistavat - niitä. Uuden teollisuuslaitoksen tulo ja omaisuus ovat verovapaat nel­ jän vuoden ajan. Näin pyritään elvyttämään teollisuutta alueille, jois­ sa vajaatyöllisyys on huomattava. Laivanrakennus- ja muun metalliteollisuuden edistämiseksi annettua lakia, jota sovelletaan vuosina 1959—1968 toimitettavissa verotuksis­ sa, tuki ryhmä niinikään. Lain mukainen korkotulon veronhuojennus laajennettiin koskemaan myös kotimaiselta teollisuudelta tehtyjen suurien koneiden tilauksiin käytettyjä luottoja. Siten tasoitettiin tietä kotimaisen metalliteollisuuden kilpailulle kotimaisilla markkinoilla. Laivanrakennusteollisuutemme parantunut työllisyys perustuu osaksi tähän toimenpiteeseen. Ilolla voitiin panna merkille kotimaisten laivayhtiöiden uskaltautuminen tekemään entistä enemmän tilauksia kotimaisilta veistämöiltä. Myös lain metalli- ja laivanrakennusteollisuuden tuotteiden viennin turvaamisesta ryhmä hyväksyi. Lain tarkoituksena on edistää metalli- ja laivanrakennusteollisuuden tuotteiden viennin aikaansaamista si­ ten, että valtio ottaa kannettavakseen osan siitä riskistä, joka voi joh­ tua kotimaisen kustannustason mahdollisesta noususta tai muutoin valmistajasta riippumattomista syistä. Voimataloudelle annettavien takuiden määrän korottamista ryhmä puolsi, koska aikaisemman lain mukainen takuiden yläraja, 15 miljar- 52 dia markkaa, ei riittäisi edessä olevien suurten koskirakennustöiden suorittamiseen. Näin ollen korotettiin valtion takuiden yläraja vuo­ den 1962 loppuun saakka 25 miljardiksi markaksi. Ryhmän jäsenten tekemästä terästehtaan rahoitusaloitteesta käy­ tiin kertomusvuoden lopulla ankara kamppailu. Laki saatiin hyväksy­ tyksi, mutta hallitus uhkasi jo lain kolmannen käsittelyn alkaessa, että se tulisi antamaan asiasta oman ehdotuksensa jos eduskunta hyväk­ syisi lain aloitteen pohjalta. Hallituksen suhtautuminen asiaan oli kummastuttavaa. Lakialoitteen oli allekirjoittanut eduskunnan enem­ mistö, allekirjoittajien joukossa useita hallituspuolueenkin jäseniä. Näin ollen hallitus oli täysin selvillä lakialoitteen hyväksytyksi tule­ misesta. Tästä huolimatta hallitus ryhtyi ajamaan omia suunnitel­ miaan vasta sen jälkeen kun laki oli eduskunnassa huomattavalla enemmistöllä hyväksytty. Vuoden viimeiseen lisätalousarvioon halli­ tus sisällyttikin määrärahan p.o. tarkoitukseen. Hallituksen suunni­ telman mukaan yritykseen otettaisiin mukaan myös yksityisiä yrityk­ siä, enemmistön säilyessä valtioenemmistöisillä yhtiöillä. Määräraha tulikin eduskunnassa hyväksytyksi. Tällöin jo pidettiin selvänä, että tasavallan presidentti ei tulisi vahvistamaan aloitteen pohjalta hyväk­ sytyksi tullutta rahoituslakia. Ryhmä oli vaikuttamassa siihen, että v. 1960 budjettiin otettiin vastoin hallituksen tahtoa 30 milj. mk:n lisäys teollistamistutkimuksen aiheuttamiin menohin, koska muuten ei tutkimuksia olisi voitu tehok­ kaasti jatkaa. Toisaalta ryhmä vaikutti siihen, että hallituksen bud- jettiesitykseensä ottama terästeollisuuden tutkimuksiin osoitettu 150 milj. mk:n määräraha poistettiin. Hallituksen tarkoituksena oli tällä 150 milj. mk:n määrärahalla jatkaa Raahen terästehtaan tutki­ muksia, joihin asia olisi sitten ilmeisesti haudattu. Ryhmä teki syksyllä 1959 raha-asia-aloitteen Kaulit-annan-Kolarin rautatien rakentamisesta tarkoituksena saattaa Kolarin alueen laajat malmikentät kaivostoiminnan piiriin. Hallitus antoi samasta asiasta myöhemmin syksyllä lakialoitteen. Ryhmä oli luonnollisesti lain hy­ väksymisen kannalla. Kotimaisen teollisuuden työllisyyden turvaamiseksi ryhmä toimi aktiivisesti myös siten, että rautateiden kalustohankinnat pysytettiin kotimaisilla teollisuuslaitoksilla,. Tästä toiminnastaan ryhmä sai useita kiitoksia veturitehtaiden työntekijäyhdistyksiltä. Maaliskuussa 1959 ryhmän jäsenet tekivät kyselyn veturitilausten viipymisestä ja huhtikuussa kävi ryhmän lähetystö kulkulaitosministeriössä saman asian vuoksi. Tämän aktiivisen toiminnan seurauksena tilaukset saa­ tiin kevään aikana kotimaisille tehtaille. Ryhmä esiintyi eduskunnas­ sakin siten, että v. 1960 budjettiin otettujen kalustotilausten määrä- 53 rahatkin sidottiin kokonaisuudessaan kotimaisiin toimituksiin vastoin hallituksen tahtoa. Ryhmä suhtautui kielteisesti hallituksen esitykseen, että vuoden 1960 budjettiin olisi otettu 400 milj. mk rautateiden sähköistämistöiden aloittamiseen. Ryhmän käsityksen mukaan sähköistämisen taloudelli­ suutta ei oltu tutkittu perusteellisesti. Käsi- ja pienteollisuuden neuvontamäärärahaan saatiin vuoden 1960 budjettiin 3,8 miljoonan lisäys. Samasta asiasta oli ryhmän jäseniltä aloite, joten se johti tulokseen. Tällä määrärahalla saadaan Kajaanin, Vaasan ja Mikkelin neuvontatoimistoihin taloudelliset neuvojat. Ryhmän myönteinen suhtautuminen kotimaiseen teollisuuteen ku­ vastuu myös ryhmän jäsenten tekemistä aloitteista. Näistä mainitta­ koon aloitteet teollistamisohjelman laatimisesta, maaseudun teollista- misohjelmasta, kuljetuskustannusten tasoittamisesta siten, että puun­ jalostusta harjoittavien teollisuuslaitosten toiminta Savossa ja Pohjois- Karjalassa olisi mahdollista, Misin Raajarven kaivostoiminnan aloitta­ misesta ja suomalais-norjalaisen puunjalostustehtaan rakentamisesta: Polttoturvetta, haketta ja pienpuuta käyttävien voima- ja teollisuus­ laitosten rakentamisesta ryhmän jäsenet ovat myös tehneet aloitteita. Pienyrittäjien liikevaihtoveron poistamisesta on ryhmä tehnyt aloit­ teita, mutta ne niin kuin edellä mainitutkin aloitteet siirtyivät käsitte­ lemättöminä vuoden 1960 valtiopäiville. Pienteollisuuden lainamäärä- rahasta ryhmä teki aloitteen ja sen perusteella otettiin vuoden 1960 budjettiin 600 milj. mk:n määräraha. Hallitukssen esitys näiden lai­ nojen siirrosta rahalaitosten hoitoon oli eduskunnassa hylätty ryhmän käsityksen mukaisesti. Vuoden 1960 tulo- ja menoarvion perusteluihin eduskunta hyväksyi ryhmän jäsenten ehdotuksesta teollistamisesta seuraavan lausuman, joka kuvastaa niitä ajatuksia, joita eduskuntaryhmällä maan teollista­ misesta ja siihen liittyvistä asioista on: »Maamme talouselämän kohentaminen, elinkeinoelämämme moni­ puolistaminen ja teollisuutemme pohjan laajentaminen ovat kysymyk­ siä, joille rakentuu koko kansamme hyvinvoinnin lisääminen ja elin­ tasomme nousu. Tämän vuoksi eduskunta tässä yhteydessä lausuu hallitukselle vakavan kehoituksen kiinnittää näihin asioihin erikoista huomiota. Laajaksi paisunut työttömyys, jonka hoitamista vaikeut­ taa vielä lähivuosina työikään ehtivien sodanjälkeisten suurten ikä­ luokkien paine, vaatii nopeita ja laajakantoisia toimenpiteitä. Luon- nonvarojemme runsaus, lähinnä puu- ja malmivaramme, antavat meille mahdollisuuden nykyistä paljon laajempaan teollisuustuotan­ toon. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin

32 — Sos.-dem. P. Pöytäkirja 54

investointien lisäämiseksi teollisuustuotannon alalla kiinnittäen samal­ la huomiota siihen, että uutta teollisuutta pyritään sijoittamaan sellai­ sille alueille, joilla työttömyys on vaikeaa ja teollisuuden raaka-aineita tarjolla. Rauta- ja terästeollisuutemme pohjan omavaraistaminen on välttämätöntä ja siksi eduskunta myös edellyttää, että rauta- ja teräs­ tehdasta koskevat suunnitelmat nopeasti toteutetaan.» Ryhmän jäsenet tekivät kertomusvuoden syksyllä hallitukselle kyselyn ns. suurten ikäluokkien työnsaannin turvaamisesta. Kyselyn ponnessa lausuttiin: Katsooko hallitus, että tähänastiset toimenpiteet talouselämän kehittämiseksi ja laajentamiseksi ovat kyllin riittävät myös suurten ikäluokkien työhön sijoittamiseksi, ja jos näin ei ole — niin kuin käsityksemme on — mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryh­ tyä suurten ikäluokkien työnsaannin turvaamiseksi ja vallitsevan ra­ kennetyöttömyyden poistamiseksi ? Ministeri Korsimon allekirjoitta­ massa vastauksessa lueteltiin kaikki ne toimenpiteet työtilaisuuksien lisäämiseksi, joita Fagerholmin hallitus oli pannut vireille. Vastauk­ sessa jätettiin sanomatta, katsooko hallitus suurten ikäluokkien työn­ saannin turvatuksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä asiassa. Teollisuuden verotusta koskevista asioista on mainittu verotusta koskevassa kohdassa ja ammattikoulutuksesta teollisuutta varten kerrotaan koulu- ja sivistysasioita koskevassa osassa.

Maatalouspoliittiset tapahtumat Laajakantoisia maatalouspoliittisia kysymyksiä ei kertomusvuoden aikana ollut esillä, ellei sellaisiksi ole katsottava jokavuotisia tullikysy­ myksiä, joita hallitus piti esillä useaankin otteeseen. Kotimaisen kylvösiementuotannon edistämisestä annettuun lakiin ryhmä suhtautui myönteisesti. Lain tarkoituksena on edistää koti­ maista kylvösiementuotantoa myöntämällä eräille kotimaassa tuote­ tuille siemenille hinta- ja menekkitakuu, suorittamalla valtion toimesta timotein siemenen tukiostoja sekä maksamalla valtion varoista vilje- lyskorvausta aikaisten kevätviljalajikkeiden viljelijöille. Uudis- ja kivenraivauspalkkioiden myöntämisestä annetun lain jat­ kamiseen ryhmä suhtautui myönteisesti. Määrärahan — 600 milj. mk. — korottamiseen ei katsottu voitavan mennä valtion taloudellisen tilan vuoksi, varsinkin kun uuden asiaa koskevan lainsäädännön val­ mistamista selvitellään. Erään aloitteen yhteydessä lausuttuun toivomukseen, jonka mu­ kaan hallituksen tulee ryhtyä toimenpiteisiin viljavuustutkimuksen edistämiseksi ja tutkimuskustannusten alentamiseksi, ryhmä yhtyi. 55

Laki uudistilan perustamispalkkioista, jolla uudistilan perustamis­ palkkiota koskevat säännökset lakiteknillisistä syistä sisällytettiin erillislakiin ja samalla korotettiin palkkion enimmäismääriä 40 pro­ sentilla, hyväksyttiin ryhmässä yksimielisesti. Tällä korotuksella py­ rittiin jouduttamaan uudistilojen kuntoonpanotöiden loppuunsaatta­ mista. Salaojituslain soveltamisajan jatkaminen sai myös ryhmän kanna­ tuksen. Valiokuntakäsittelyssä ryhmä asettui kuitenkin sille kannalle, että kun tätä lakia vuodella jatketaan, pitäisi hallituksen tänä aikana selvityttää, voitaisiinko salaojitustoimintaa tehostaa muillakin kei­ noilla kuin valtionvaroista myönnettävien lainojen ja palkkioiden avulla, esimerkiksi järjestämällä salaojitetun pellon verotus siten, ettei veroa sellaisen pellon osalta korotettaisi välittömästi salaojituksen tultua suoritetuksi. Myös lainojen ja palkkioiden maksaminen olisi ryhmän käsityksen mukaan saatava&ykyistä joustavammaksi ja no­ peammaksi. Määrärahan, joka oli ollut aikaisempinakin vuosina 300 milj. markkaa, ryhmä katsoi riittäväksi. Hallitus oli propagandisista syistä ehdottanut määrärahaan 100 milj. mk:n korotuksen. Edus­ kunta hyväksyi tarkoitukseen 300 milj. mk. Ryhmä oli hyväksymässä myös lakia maanmittaustoimitusten tuke­ misesta valtion varoilla. Lain tarkoituksena on antaa entistä huomat­ tavampaa tukea lähinnä uusjaon merkeissä suoritettavien maanmit­ taustoimitusten kustannuksiin. Kotimaisen sokerintuotannon turvaamislaki, jonka tarkoituksena on järjestää kotimaisen sokerintuotannon turvaaminen vuosina 1960— 62 lakisääteiselle pohjalle; hyväksyttiin ryhmässä. Hallituksen esityk­ seen tehtiin eduskunnassa kuitenkin lukuisia muutoksia, joihin ryhmä oli vaikuttamassa. Ryhmä katsoi, että hallituksen esityksellä pyrittiin, antamaan sokeritehtaille kohtuuttomia etuja viijehjäin kustannuksella. Tuotantopalkkion vahvistamisesta erikseen jokaiselle tehtaalle pitäisi ryhmän käsityksen mukaan vapautua. Ryhmän kanta, joka tähtää, tehtaiden palkkioiden samaistamiseen, tuli eduskunnassa periaatteessa, hyväksytyksi, vaikka tällä kerralla tätä periaatetta ei voitukaan lakiin. soveltaa. Lain yksityiskohdista mainittakoon, että ryhmä halusi korottaa. viljelijöille maksettavaa hintaa ja vähentää tehtaiden palkkiota.. Tässä pyrkimyksessä onnistuttiinkin. Perushinta korotettiin halli­ tuksen esittämästä 8 markasta 9:20 markkaan kilolta, minkä katsot­ tiin vastaavan Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitoksen laskemani luovutushintaindeksin vuoden 1959 syyskuun indeksilukua. Maalaisliittolaiset kaikkien muiden porvareiden kanssa ajoivat teh­ taiden osuutta suuremmaksi ja ratkaisevassa vaiheessa simoslaistent 56 ryhmä siirtyi heidän kannalleen, mistä seurasi, että tehtaiden osuus jäi lakiin suhteettoman suureksi. Ryhmä oli sokerintuotannon turvaamisen tulevaisuudesta kuitenkin sitä mieltä, että maamme sokerikysymys pitäisi perusteellisesti selvit­ tää. Tämän vuoksi laki hyväksyttiin tällä kerralla vain kaksivuoti­ seksi, jona aikana pitää selvittää, millaisin toimenpitein kotimainen sokerintuotanto on kansantaloutemme kannalta tarkoituksenmukai­ semmin ja valtion talouden kannalta edullisimmin järjestettävissä. Ryhmä oli myös hyväksymässä lakia ojittamista ja pengertämistä varten valtion varoista annettavan lainan vakuudeksi, josta syntyi eduskunnan piirissä lähinnä juriidinen mielipide-eroavaisuus. Laki nimittäin sisälsi taannehtivia määräyksiä, jollaiset ovat aina arvelut­ tavia. Jos lakia ei kuitenkaan olisi hyväksytty, olisivat lain tarkoitta­ mat ojitus-, kuivatus- ja pengerrystyöt keskeytyneet arvaamattoman pitkäksi ajaksi ja pahentaneet siten työttömyystilannetta. Ryhmän taholtakin arvosteltiin lakia vain periaatteellisessa mielessä sen taan­ nehtivuuden vuoksi. Kotimaisen kasviöljyn hintatakuulakiin, jolla pyrittiin rypsin laki­ sääteiseen hintatakuuseen, ryhmä suhtautui kielteisesti. Ryhmä kat­ soi, ettei tämän kasvin viljelyä pitäisi valtion tuella enää lisätä, koska se johtaisi rasvakysymyksen entistä suurempiin pulmiin ja kasvaviin valtion tukemistoimenpiteisiin. Eduskunta hylkäsikin tämän lain. Kertomusvuonna oli rypsiöljyä kertynyt niin suuria määriä, ettei niitä voitu käyttää maassa hyväksi. Ylijäämärypsin ulosviennin jär­ jestämiseksi hallitus antoikin esityksen, jonka mukaan tullivapaus- järjestelyllä saataisiin ylijäämä markkinoiduksi. Hyvin ristiriitaisin ajatuksin hyväksyttiin eduskunnassa, useimpien ryhmien ollessa kysy­ mykseen nähden hajalla, tullilakiin muutos, jolla viejälle annetiin mahdollisuus tuoda maahan tullivapaasti vietyä määrää vastaava erä eräitä öljyjä ja rasvoja. Laki viljan hinnasta eräissä tapauksissa sai ryhmän kannatuksen. Lailla annettiin valtioneuvostolle vuoden 1960 ajaksi samansisältöiset valtuudet rukiin kaksihintajärjestelmän säilyttämiseksi, kuin mitkä sisältyivät vuoden 1959 loppuun saakka voimassa olevaan lakiin. Hallitus antoi v. 1959 esityksen valtion viljavarastosta annetun lain muuttamisesta siten, että ulkolaista viljaa olisi voitu myydä värjät­ tynä eläinten rehuksi huomattavasti alhaisempaan hintaan kuin mitä sama vilja leipäviljana maksaa, Tähän esitykseen ryhmä Qtti kielteisen kannan, katsoen, ettei hyvää viljaa voida myydä eläintenrehuksi hal­ vemmalla kuin ihmisravinnoksi. Esitys tuli eduskunnassa muutetuksi siten, että ulkolaiseen viljaan on sekotettava heikkolaatuista viljaa. .Ryhmä katsoi, että vaikka on sekoituspakkokin, saattaa se.johtaa vää- 57 rinkäytöksiin. Katoalueiden eläinten rehukysymyksen järjestämiseksi olisi ryhmän käsityksen mukaan hallituksen tullut menetellä toisin. Laki tuli kuitenkin hyväksytyksi. Ryhmän jäseniltä oli aloite maatalousneuvonnan keskittämisestä, mutta se hylättiin sillä perusteella, että asiasta käyvät parhaillaan neuvottelua neuvontajärjestöt. Eduskunta jäi odottamaan näiden neuvottelujen tulosta, toivoen järjestöjen itsensä löytävän ratkaisun. Manttaalikuntien lakkauttamisesta on ryhmä tehnyt aloitteita jo usei­ den vuosikymmenien aikana, mutta aina tuloksetta. Kertomusvuoden aikana tuli asia jälleen esille aloitteiden pohjalta ja eduskunta hyväk­ syi tällöin lain manttaalikuntalaitoksen lakkauttamisesta. Porvaril­ listen ryhmien eräät jäsenet äänestivät lain yli vaalien, joten asia jäi vieläkin lopullista ratkaisua vaille. i Maataloutta koskevista ryhmän jäsenten aloitteista jäi käsittele­ mättöminä vuoden 1960 valtiopäiville mm. aloitteet puutarhaopetuksen aluesuunnittelusta ja maatalouskiinteistöjen verotuksen uudistamisesta. Myös sosiaalisen lainsäädännön piiriin kuuluva aloite maatalouden työaikalaista, josta on eduskunnassa myös hallituksen esitys, jäi käsit­ telemättä. Mainittakoon tässä yhteydessä myös käsittelemättä oleva ryhmän ehdotus työajasta metsä- ja uittotöissä.

Verot, tullit ja hinnat

Verot, tullit ja hinnat olivat vuoden 1959 aikana esillä useita kertoja. Hallitus pyrki erilaisten verojen ja tullien kautta hintojen korotuksiin. Yhtiöveron korotuksesta hallitus antoi esityksensä keväällä toisen lisäbudjetin yhteydessä. Esityksen mukaan yhtiövero nousi 38 prosen­ tista 45 prosenttiin. Tämän lisäksi hallituksen tarkoituksena oh rajoittaa käyttöomaisuuden arvonvähennyksiä. Sosialidemokraatit olivat peri­ aatteessa verojen korotusta vastaan, mutta kun tiedettiin eduskunnan enemmistön ajavan läpi korotusesityksen, pyrittiin saamaan aikaan veronkorotuksen estäminen pienyrittäjien kohdalla. Tämä onnistui­ kin sikäli, että yhtiövero jäi ennalleen sellaisilta yrityksiltä, joiden verotettava tulo jää alle 2 miljoonan markan. Kun kysymyksessä oli vain vuotta 1959 koskeva laki, laski vero v.n 1960 alusta lukien aikai­ semmalle tasolle, eli 38 %:iin. \ Hallituksen antamaan toiseen lisäbudjettiin sisältyi myös muita esi­ tyksiä, joilla pyrittiin korottamaan hintoja ja erilaisia veroja. Marga­ riinin valmisteveron korotus, jonka eduskunta oli hylännyt jo maalis­ kuussa, tuli uudelleen eduskuntaan lisäbudjetin yhteydessä. Hallitus esitti valmisteveron korottamista 48 markalla kilolta. Sosialidemo- 58

kraatit olivat esityksen hylkäämisen kannalla ja tämä tuli myös edus­ kunnan kannaksi. Bensiinin valmisteveron nostamista 1 markalla litralta ja dieselöljyn vastaavasti 1 markalla kilolta ehdotti hallitus samassa yhteydessä. Näihinkin esityksiin ryhmä suhtautui kielteisesti ja tämä kanta tuli eduskunnan hyväksymäksi. Eduskunnan muutettua keväällä hallituksen esittämää tuontipoltto- aineiden liikevaihtoveroesitystä peruutti hallitus esityksensä. Marras­ kuussa hallitus antoi asiasta kuitenkin uuden esityksen, jolla pyrittiin tasoittamaan tuontipolttoaineiden verotuksessa olevia keskinäisiä epä­ suhteita. Hallitus esitti, että polttoöljyn liikevaihtovero alennettaisiin 20 prosentista 13 prosenttiin ja samalla hiili ja koksi otettaisiin verolli­ siksi ja niidenkin liikevaihtoveroprosentiksi säädettäisiin 13. Sosiali­ demokraattien kannan mukaiseksi muodostui myös eduskunnan pää­ tös, jossa liikevaihtovero määrättiin, niin polttoöljylle, hiilelle kuin koksillekin, mutta veron määrä 10 prosentiksi. Nestemäisten polttoaineiden valmisteverojärjestelmän, joka on ollut käytännössä vuodesta 1957, ehdotti hallitus muutettavaksi pysyväi­ seksi. Tähän ehdotukseen suhtauduttiin myönteisesti ja esitys tuli — «räin muutoksin — hyväksytyksi eduskunnassa. Veronhuojennustililain säätämisestä 2-vuotiseksi pääsi eduskunnan enemmistö yhteisymmärrykseen. Ryhmä oli lain hyväksymisen kan­ nalla. Laki välittömän verotuksen hallinnosta ei aiheuttanut eduskunnassa suurempia mielipide-eroavuuksia, tullen hyväksytyksi. Ennakkoperintälakiin tehtiin lukuisia muutoksia. Uudistettuun la­ kiin saatiin sellainen muutos, että kunnat saavat ennakoista etumak­ suna 96 prosenttia määrästä, joka saadaan, kun ennakkoveroäyrm hinta kerrotaan kunnassa edellisenä vuotena toimitetussa verotuksessa kertyneiden veroäyrin määrällä. Hallitus ehdotti prosentiksi 94:ää. Sosialidemokraatit olivat 96 %:n kannalla. Tulo- ja omaisuusverolaki vuodelle 1960 säädettiin suurinpiirtein entisen sisältöisenä. Henkilöautojen ja moottoripyörien verolain kohdalla ryhmä pyrki va­ pauttamaan kaikki moottoripyörät, joiden oma paino ei kohoa yli 75 kilon, kokonaan verosta. Autoveroa ei haluttu tässä vaiheessa alen­ taa. Eduskunta poistikin moottoripyörien veron edellä mainitulla ta­ valla ja autovero jäi ennalleen, eli 20 prosenttiin, johon se vuosi aikai­ semmin oli alennettu sosialidemokraattisen ryhmän vaikutuksella. Asuinrakennusten tuotantoon käytettyjen rakennustarvikkeiden hintaan sisältytieen liikevaihtoveron palauttamisesta annettua lakia jatkettiin vuoden 1963 loppuun. Ryhmä oli lain jatkamisen kannalla. 59

Työttömyysavustuslain mukaisen avustuksen verovapauden edus­ kunta sääsi yksimielisenä. Ryhmän jäsenten veropoliittisista aloitteista ei kertomusvuoden aikana saatu kuin jokunen vähämerkityksellinen aloite käsitellyksi. Kauaskantoisempi toivomusaloite kunnallisverolainsäädännön uudista­ misesta ehdittiin käsitellä laki- ja talousvaliokunnassa, mutta hyväk­ syvä päätös tuli erehdyksessä ennen kuin toiselta valiokunnalta oli eh­ ditty saada pyydetty lausunto. Näin ollen asia jäi keskeneräisenä vuo­ den 1960 valtiopäiville. Aloitteen ponnen mukaan hallituksen tulisi kiireellisesti ryhtyä toimenpiteisiin voimassa olevan kunnallisverolain- säädännön muuttamiseksi niin, että kunnallisveroa olisi suoritettava sekä tulon että varallisuuden mukaan, ja että kunnallisveron progres- siivisuuden käytäntöön soveltamisen mahdollisuus perusteellisesti tut­ kittaisiin. Toinen veropoliittinen toivomusaloite jäi myös kertomusvuoden osalta kesken, mutta tuli hyväksytyksi heti vuoden 1960 valtipäivien alussa. Hyväksytyn toivomuksen mukaan hallituksen tulee kiireelli­ sesti ryhtyä toimenpiteisiin verotuslain muuttamiseksi niin, että met- sänmyynnin yhteydessä saisi se kunta, jossa metsä sijaitsee, määrätyn mukaisen leimaveron kunnallisverona ostajalta, jolla tulisi olla oikeus vähentää näin maksamansa kunnallisvero lopullisesta kunnallisveros­ taan. Käsittelemättä jäivät veropoliittisista aloitteista mm. seuraavat aloitteet, jotka siirtyivät vuoden 1960 valtiopäiville: Tulo- ja omai- suusverolain muutos, jolla liikkeen ja ammatinhar joitta jäin eräät myyntiä lisäävät kustannukset sallittaisiin vähentää verotuksessa, liikevaihtoverolain muuttaminen pienyrittäjien kohdalta oikeuden­ mukaisemmaksi, pienipalkkaisten veronhelpotus eräissä tapauksissa ja maatalouskiinteistöjen verotuksen muuttaminen todellisten tulojen mukaiseksi. Hallitukselle annettiin vuodeksi 1960 hintojen valvontavaltuudet sa­ manlaisina kuin mitä ne olivat aikaisempanakin vuonna. Nämä val­ tuudet katsottiin asialliseksi antaa, koska hintojen kohoamistekijöitä on ollut runsaasti havaittavissa. Kun tullitariffilakia ei saatu valmiiksi vuoden 1959 puolella, sääsi eduskunta yksimielisesti entisen tullilain olemaan voimass neljän en­ simmäisen kuukauden aikana v. 1960, mihin mennessä uskotaan uuden tullitariffilain käsittelystä selviydyttävän. Toiseen lisäbudjettiin sisältyi sokerin tullin korotusesitys 10 markal­ la, mikä olisi luonnollisesti merkinnyt kuluttajahinnan kohoamista. Tähänkin esitykseen sosialidemokraatit suhtautuivat kielteisesti ja tämä tuli eduskunnan kannaksi. 60

Kahteen kertaan yritti hallitus ajaa lävitse tulleihin muutoksia, jot­ ka olisivat merkinneet huomattavia hintojen ja kustannusten nousua. Esillä olivat mm. herneen, kahvin, vehnän, rukiin, polttoaineiden, väkirehujen, öljynsiementen ja -hedelmien sekä eläin- ja kasvirasvojen ja -öljyjen tullien korotukset. Kopran tullia hallitus esitti korotetta­ vaksi 48 markasta 56 markkaan kilolta, jotta »kauppa todella voitaisiin siirtää lännestä itään». Polttoaineiden tullin korotus olisi merkinnyt tuntuvaa lämmityskustannusten nousua. Ryhmän kannanmäärittely lähti siltä perustalta, että sellaisiin toi­ miin ei ole ryhdyttävä, jotka nostaisivat hintoja. Tämä kanta tuli eduskunnassa enemmistön kannaksi ja niin tulivat hallituksen hintoja korottavat tulliesitykset hylätyiksi niin kevättalvella kuin kesäkuun alussakin.

Ammattikasvatus, koulu- ja kulttuurikysymykset Vuoden 1960 tulo- ja menoarvion perusteluihin hyväksyi eduskunta ryhmän jäsenten ehdotuksesta mm. seuraavat perustelut, jotka kuvas­ tavat ryhmän pyrkimyksiä ammattikasvatuksen ja koulutuksen alalla: »Maan teollistumista silmällä pitäen olisi eduskunnan käsityksen mu­ kaan erityisesti pyrittävä ammatillisen opetuksen laajentamiseen niin, että yhä suurempi osa nuorisosta tätä tietä voisi valmistua elinkeino­ elämän eri alojen palvelukseen niiden tarpeita vastaavasti. Tasapai­ non saavuttamiseksi eri koulumuotojen kesken ammatillisissa oppilai­ toksissa opiskelevien mahdollisuuksia jatkaa opintojaan korkeammis­ sa oppilaitoksissa aina korkeakouluun asti olisi vielä nykyisestään lisät­ tävä ja varattomien opiskelijain taloudellisia mahdollisuuksia paran­ nettava. Teknillisen opetuksen laajentaminen on eduskunnan käsityk­ sen mukaan myös kiireellinen tehtävä. Teknillisen korkeakoulun Otaniemeen siirtymissuunnitelman toteuttamista olisi siten kiirehdit­ tävä. Teknillisten oppilaitosten laajentamista ja uusien perustamista tällä alalla on pidettävä erityisen tärkeänä, koska juuri tällaisen koulu­ tuksen saaneista toimihenkilöistä meillä on suuri puute. Edellä mai­ nittujen koulujen opettajien valmistukseen ojisi kiinnitettävä entistä vakavampaa huomiota ja heidän asemansa vakiinnutettava niin virka­ suhteeseen kuin palkkaukseenkin nähden. Eduskunta toteaa edelleen, että uuden ammattikoululain toimeen­ paneminen edellyttää, että seuraavan kahden vuoden tulo- ja meno­ arviota varten tehdään yksityiskohtaiset laskelmat jäljellä olevasta rakennustarpeesta ja sen tyydyttämiseen tarvittavista varoista. Edus­ kunta edellyttää myös, että tässä yhteydessä etäällä asuvien oppilai­ den koulunkäyntiä pyritään edistämään avustamalla kuntia oppilas- 61

asuntoloiden perustamisessa ja ylläpitämisessä. Vielä eduskunta edel­ lyttää, että hallitus huolehtiessaan oppi- ja ammattikoulupaikkojen " lisäämisestä niiden tarvetta vastaavasti, noudattaa entistä suurempaa suunnitelmallisuutta ja tasapainoisuutta. Oppikoulujen osalta olisi pääpaino kiinnitettävä valtion oppikoulujen ja kunnallisten keskikou­ lujen perustamiseen. Yksityisissä oppikouluissa opiskelevia vähäva­ raisia oppilaita olisi tuettava mm. vapaaoppilaspaikkoja lisäämällä ja lukukausimaksuja alentamalla.» Ammatinvalinnanohjaustani saatiin vuoden 1959 aikana Fagerhol­ min hallituksen tekemän lakiesityksen pohjalta uusituksi. Nyt uudis­ tettu laki vastaa niitä käsityksiä, joita sosialidemokraateilla oh amma­ tinvalinnanohjauksen tehtävästä ollut. Vuoden 1960 budjetin käsittelyn yhteydessä tehtiin hallituksen esi­ tykseen 10 milj. mk:n lisäys yksityisoppikoulujen kirjastoihin vähä­ varaisten oppilaiden käyttöön annettavien kirjojen hankkimiseksi. Hallitus vastusti tätä lisäystä, johon ryhmä oli vaikuttamassa. Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Tampereelle valmistuvan toimi­ talon kalustamista varten hyväksyttiin ryhmän jäsenten aloitteen poh­ jalta 50 milj. mk:h määräraha. Vähävaraisten ammattiopintolainat muutettiin v:n 1960 budjettiin arviomäärärahaksi ryhmän vaikutuksella vastoin hallituksen tahtoa. Hallitus olisi halunnut määrärahan kiinteäksi, jolloin sitä olisi voitu jakaa vain tuo kiinteä määrä. Vähävaraisten ammattiöpintoavustusmäärärahaa lisättiin ryhmän vaikutuksella 20 milj. markalla. Hallitus ilmoitti hyväksyvänsä li­ säyksestä vain 10 milj. mk. Määräraha lisääntyi 20 milj. mktlla. Oppikoulun oppilaiden koulunkäynnin avustamiseen lisättiin 9 milj. mk. Hallitus vastusti tätä lisäystä. Valtion avustusta ammattioppilaitosten työpajoille ryhmä oli lisäämässä 20 milj. mk:lla, eli 200 miljoonaksi mk:ksi vuoden 1960 budjettiin. Samoin ryhmä myötävaikutti siihen, että v. —60 budjettiin otettiin 25 milj. mk:n määräraha käytettäväksi valtion avustuksiin kunnalli­ sille ammattioppilaitoksille oppilasasuntolain rakentamista varten. Kuntainliittojen ammattikouluille oppilasasuntoloiden rakentami­ seen annettavia halpakorkoisia lainoja varten saatiin v. —60 budjettiin 25 milj. mk ryhmän jäsenten aloitteen pohjalta. Edelleen v. 1960 budjettiin otettiin 150 milj. mk:n lisäys rakennus­ avustuksiin kunnallisille ja yksityisille teknillisille, ammatti- ja kaup­ paoppilaitoksille niiden omia rakennuksia varten. Hallitus oli esittä­ nyt tarkoitukseen 400 milj. mk, mikä a.o. ministeriössä katsottiin riit­ tämättömäksi. Samasta asiasta oli myös ryhmän jäsenten aloitteita. 62

Myös yksityisten oppikoulujen rakennuslainamäärärahan lisäämistä ryhmä kannatti. Määrärahaa Teknillisen Korkeakoulun uudisrakennustöihin Otanie­ messä lisättiin ryhmän myötävaikutuksella. Samoin lisättiin kuuro­ mykkäin ammattikoulun uudisrakennuksen rakennusmäärärahaa. Sivistysjärjestöjen avustusmääräraha korotettiin v. —60 budjetissa 2 milj. mk:lla hallituksen vastustaessa lisäystä. Opintokerhotoiminnan tukemismäärärahaa lisättiin 1 milj. mk:lla. Näyttämötaiteellisen har­ rastustoiminnan tukemiseen lisättiin niinikään ryhmän toivomusten mukaisesti 2 milj. mk ja määrärahan käyttö määriteltiin siten, että Työväen» Näyttämöiden Liitto sai tarkoin määritellyn osan määrä­ rahasta. Uusien teatteritalojen rakentamista varten otettiin v. -—60 budjettiin 40 milj. mk. Ryhmän jäseniltä oli aloite asiasta. Näiden valiokunta vaiheessa suoritettujen budjetin korjausten lisäksi hyväk­ syttiin sosialidemokraattien ehdotuksesta eduskunnan yleisistunnossa 6 milj. mk:n avustusmääräraha kesäyliopistojen toiminnan tukemi­ seen. Ryhmän jäsenten aloitteista, jotka jäivät käsittelemättöminä vuo­ den 1960 valtiopäiville, mainittakoon seuraavat: opiskelukustannus- ten vähentäminen verotuksessa, ammattioppilaitoksissa opiskelevien» viikkorahan korotus, yhtenäiskouluperiaatteen kokeilu käytännössä, työväenopistolain uudistaminen, kansantajuisen luentotoiminnan edis­ täminen, maaseudun teatteriharrastuksen edistäminen, kirjastolain uudistaminen, nuorisojärjestöjen kunnallinen avustaminen, kansa- kouluasetuksen tarkistaminen jne.

Sosiaalipoliittiset tapahtumat Sosiaalisessa lainsäädännössä tapahtui v. 1959 varsin vähän. Suurin sosiaalipoliittinen uudistus, työttömyysvakuutus, jonka uskottiin ehti­ vän ratkaisuun p.o. vuonna, kulutti runsaasti eduskunnan sosiaali­ valiokunnan (työväenasiainvaliokunta) aikaa, mutta työn tulos valui hiekkaan: työttömyysvakuutus tuli äänestetyksi yli vaalien. Ryhmältä siirtyi lukuisia sosiaalipoliittisia aloitteita — niistä osa jo v. 1958 valtiopäiville jätettyjä —käsittelemättöminä vuoden 1960 valtiopäiville. Jäljempänä mainitaan niistä lähemmin. Kertomusvuoden aikana tapahtuneista lähinnä tähän ryhmään kuu­ luvista ratkaisuista mainittakoon seuraavaa: Asuntotuotantolaki vuosiksi 1959—1963 hyväksyttiin lopullisesti maaliskuun 17 pnä 1959. Fagerholmin hallituksen esityksen mukai­ sesti hyväksyttiin vuotuinen määräraha 7,5 miljardiksi markaksi; korotus 0,5 mrd. mk. Ryhmän lakialoitteen mukaisesti tehtiin lakiin 63 eduskuntakäsittelyssä mm. sellaiset muutokset, että varsinaisen asuntolainan lisäksi voidaan heikossa taloudellisessa asemassa oleville lainansaajille myöntää vielä lisälainaa omakotitalon rakentamiseen ja asunto-osakelainaa asuinhuoneiston hankintaan. Lain hyväksymisen yhteydessä eduskunta lausui ryhmän jäsenten esityksestä hallitukselle seuraavan toivomuksen: »Hyväksyessään lain asuntotuotantolain muuttamisesta eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisiin toimenpiteisiin perheasuntoavustusta koskevien säännösten uudistamiseksi niin, että sen avulla voidaan nykyistä te­ hokkaammin ohjata valtion lainojen turvin tapahtuva asuntotuotanto palvelemaan vähävaraisia, suuriperheisiä asunnontarvitsijoita.» Eräässä toisessa yhteydessä on ryhmän taholta lausuttu hallitukselle suusanallinen toivomus mainittujen säännösten uudistamisen kiireelli­ syydestä. Ryhmän taholta tehty lakialoite perheasuntoavustuksesta ei ehtinyt vielä v. 1959 valtiopäivillä käsittelyyn. Vuoden loppuun mennessä ei ollut tietoa, oliko hallitus paneutunut oman esityksensä antamiseen. Perheen asuntoavustusmäärärahaan saatiin vuodelle 1960 20 milj. lisäys. Eduskuntaryhmän kantaa asuntopoliittisiin kysymyksiin valaisee edellä mainitun ohella vuoden 1958 lopussa huoneenvuokralain käsit­ telyn yhteydessä ryhmän esittämä ja eduskunnan hyväksymä ponsi, jonka mukaan hallituksen tulee edistää vuokratalojen rakentamista Aravatuotannon puitteissa. Tarkoituksena on ollut, että valtion ra­ hoittama asuntotuotanto saataisiin entistä enemmän palvelemaan vähävaraisia asunnontarvitsijoita. V. 1960 lainavarausten mukaan vuokratalojen osuus on Arava-tuotannossa kohoamassa. Vuokrasäännöstelyn jatkaminen — säännöstely oli voimassa v. 1959 enää vain Helsingissä, Tampereella ja Turussa — otettiin ryhmän toi­ mesta esille eräissä hallituksen kanssa käydyissä keskusteluissa v. 1959 lopussa. Esitetyn toivomuksen jälkeen antoi hallitus esityksen sään- nöstelylain jatkamisesta, mutta vain puolella vuodella. Lain kesto­ aikaa ei voitu eduskunnassa jatkaa. Sen sijaan hyväksyttiin lain pe­ rusteluihin sosialidemokraattien kannan mukainen lausuma, jonka mukaan hallituksen on ennen lain voimassaoloajan päättymistä (1.7. 1960) tutkittava tilanne ja tuotava tutkimuksen tulosten mukainen esitys eduskuntaan. Normaaliaikojen huoneenvuokralaki, josta on käsittelyä odottamassa ryhmän oma lakialoite, tuli eduskuntaan myös hallituksen esityk­ senä. Laki ehdittiin saada käsitellyksi loppuun valiokunnan osalta v. 1959, mutta yleiskäsittelyyn laki tulee vasta v. 1960 valtiopäivillä. Nuorten asumiskysymyksen tutkimisesta on eduskunnassa käsitte­ lyä odottamassa ryhmän jäsenten tekemä aloite. 64

Syrjäseutujen sairaankuljetusolojen parantamisesta eduskunta hy­ väksyi ryhmän jäsenten aloitteesta toivomuksen, jonka mukaan halli­ tuksen tulisi ryhtyä toimenpiteisiin syrjäseutujen ja varsinkin saaris­ tojen sairaankuljetusolojen parantamiseksi. V. 1960 tulo- ja meno­ arvioon eduskunta hyväksyi ryhmän jäsenten raha-asia-aloitteen mu­ kaisesti 50 milj. mk:n määrärahan helikoptereiden hankkimista varten p.o. tarkoitukseen. Huoltoapulaissa todetun epäkohdan korjaamisesta eduskunta hy­ väksyi ryhmän jäsenten aloitteen, jonka mukaan, hallituksen tulee ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin huoltoapulain muuttamiseksi siten, ettei huollontarvitsijain kotipaikkakunnan selvittäminen aiheuta vii­ vytystä huollettavan hoitoon pääsemiselle. Ryhmän lähetystö kääntyi kertomusvuoden aikana sosiaaliministe­ riön puoleen toivomuksella, että ministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin valtion yhtiöiden maksamien eläkkeiden yhtenäistämiseksi. Käynnin seurauksena p.o. ministeriö on ryhtynyt selvittämään, minkälaisia eroavaisuuksia valtion yhtiöiden maksamissa eläkkeissä tällä hetkellä on. Metsätyöläisten palkkatarkkailun aikaansaamiseksi ryhmä on tehnyt aloitteita ja esittänyt toivomuksia. Kevättalvella —59 ryhmän ja puolueen maaseutuvaltuuskunnan yhteinen lähetystö kävi sosiaali­ ministeriössä esittämässä palkkatarkkailun toimeenpanoa. Ministeriö ei ryhtynyt heti palkkatarkkailuun, vaan asetti komitean tutkimaan poikkeavatko maksetut palkat työmarkkinajärjestöjen keskinäisellä sopimuksella hyväksymistä palkoista. Syksyllä —59 komitea sai työnsä valmiiksi, ja välittömästi sen jälkeen sosiaaliministeriö määräsi palkkojen tarkkailun voimaan niillä työmailla, joiden työnantajat eivät kuulu työmarkkinajärjestöön. Jo vuoden loppuun mennessä saapui tietoja, että sosiaaliministeriön toteuttamassa muodossa järjestelmä ei toimi kyllin tehokkaasti. Ryhmän asiasta tekemät eduskunta-aloitteet jäivät käsittelemättä, joten niiden pohjalta on mahdollisuus kajota tähän asiaan v. 1960 ellei sitä muilla keinoilla saada järjestykseen. Kansaneläkkeiden perusosan korotuksessa ryhmä asettui 600 markan kuukausikorotuksen kannalle hallituksen esittäessä 300 markan koro­ tusta. Eräässä toisessa yhteydessä vaadittiin hallitusta antamaan tukiosien korottamisesta esitys kiireellisesti ja ottamaan esille kansan­ eläkelaissa olevien epäkohtien korjaaminen. Pääministeri antoi suulli­ sen lupauksen, että näin tulisi tapahtumaan. Lapsilisien korottamisesta hyväksyi eduskunta vuoden 1960 budje­ tin perusteluihin ryhmän taholta ehdotetun lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee menetellä siten, että lapsilisät saatetaan kohonneita elinkustannuksia vastaavalle tasolle ja että lapsilisälakia muutettaisiin 65 siten, etteivät varakkaat ja suurituloiset, jotka eivät ole sosiaalisen avustuksen tarpeessa, voisi saada lapsilisää. Samansisältöinen aloite oli ryhmän jäseniltä, mutta sitä ei ole vielä käsitelty. Ryhmä toimi budjetin käsittelyssä myös siten, että kunnallisten ja yksityisten vajaamielislaitosten perustamiskustannuksiin saatiin enem­ män varoja kuin mitä hallitus oli ehdottanut. Näin sai Helsingin Dia­ konissalaitoksen Rinnekoti rakennustyötään varten 40 milj. mk enem­ män kuin hallitus ehdotti ja ryhmän jäsenten aloitteen mukaisesti saa­ tiin 20 milj. mk:n lisäys Porin Diakonissalaitoksen Hoivakodin raken­ nuskustannuksiin. Samalla kun nämä lisäykset tehtiin, lausuttiin val­ tiovarainvaliokunnan mietintöön sosialidemokraattien käsitysten mu­ kainen mielipide, että vajaamielisten hoitopaikkojen lisäämiseen olisi kiireellisesti ryhdyttävä. Alue- ja paikallissairaaloiden perustamiskustannuksiin -annettavan valtionavun suorittamisajan ryhmä pyrki lyhentämään yhteen vuo­ teen, samoin A-luokan mielisairaalain valtion avun kuin myös keskus- parantoloiden rakentamiseen suoritettavan valtionavun mäksuajankin. Hallitus oli ottanut v. 1960 budjettiin määrärahoja p.o. tarkoitukseen siten, että valtion osuuksien "suoritus tapahtuisi kolmen vuoden ajalla. Asiasta tehtiin kompromissi ja budjettiin otettiin jäljellä olevista avus­ tussummista puolet, joten maksuaika lyheni hallituksen esittämästä kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Näin ollen tuli määrärahaan noin 240 milj. mk:n lisäys siitä, mitä hallitus oli ehdottanut. Ryhmän jäsenten raha-asia-aloitteen pohjalta hyväksyttiin vuoden 1960 budjettiin 2 milj. mk:n määräraha avustukseksi Sokeain Keskus­ liitolle sokeain käsityöläisten tuotteiden myyntitoimintaa varten. Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitolle hyväksyttiin v. 1960 budjettiin ryhmän jäsenten aloitteen pohjalta 5 milj. mk. lapsi-invali­ dien pysyvän kesäkodin rakentamiseksi. Helsingin Yliopiston keskussairaalan sädehoitoklinikan rakentamista varten hyväksyttiin budjettiin 100 milj, mk;n määräraha ryhmän jä­ senten aloitteessa. Kodinperustamislainoihin saatiin 200 milj. mk:n määräraha v. 1960 budjettiin ryhmän jäsenten aloitteesta. Kotkan keskussairaalan rakennustöiden aloittamista varten saatiin budjettiin 50 milj. mk:n määräraha ryhmän jäsenten aloitteesta. Varattomien kansakoululasten kesävirkistystoimintaan tarkoitet­ tuun määrärahaan saatiin budjettiin 2 milj. mk. enemmän kuin halli­ tus oli ehdottanut. Ryhmän jäsenten vuoden 1958—1959 valtiopäiville tekemistä lä­ hinnä tähän ryhmään kuuluvista aloitteista siirtyivät v. 1960 valtio­ päiville mm. seuraavat aloitteet: 66

1) perheen asuntoavustuslaki, 2) maatalouden työaikalaki, 3) metsä- ja uittotyöläisten työaikalaki, 4) kansaneläkelain muutokset, 5) sairausvakuutuslaki, 6) vuosilomalain muutokset, 7) synnytysloma- ja synnytyslomakorvauslaki, 8) työneuvostoa koskevan lain muutos, 9) työajan lyhennys, 10) metsä- ja uittotyöläisten palkka tarkkailu, 11) perhelomalaki, 12) invalidihuoltolaki, 4 13) ammattientarkastuslainsäädännön uudistaminen, 14) perherasitusten helpottaminen, 15) tuotantokomiteain toimialan laajentaminen. Kaikkiaan jäi vuoden 1960 valtiopäiville odottamaan käsittelyä 78 ryhmän jäsenten laki- tai toivomusaloitetta. Vuosilomalain uudistuksen toteuttamiseksi koskemaan jo vuoden 1959 lomia toimi ryhmä aktiivisesti. Asiasta tehtiin eduskuntakysely kevättalvella 1959 ja vielä senkin jälkeen kiirehdittiin hallitusta aitta­ maan asiasta esityksensä. Hallitus ei antanut esitystään vielä vuoden loppuun mennessäkään, vaikka ryhmän lähetystö kävi sitä kiirehti­ mässä syksylläkin eduskunnan kokoonnuttua syysistuntokaudelle. Sosiaalisen lainsäädännön valmisteluvaliokunnan — työväenasiain- valiokunnan — aikaa kulutti syyskaudella työttömyysvakuutus. Tästä johtuen työväenasiainvaliokunta sai käsitellyksi melko vähän muita asioita. Työttömyysvakuutuksen kohtalo muodostui kertomusvuoden osalta perin ikäväksi, sillä laki äänestettiin lepäämään yli vaalien. Ratkaisevassa asemassa lain yli vaalien äänestämisessä oli maalaislii­ ton eduskuntaryhmä. Yli vaalien äänestäneitä oli maalaisliitosta 29, kokoomuksesta 26, ruotsalaisista 12 ja kansanpuolueesta 6 edustajaa. Ryhmä pyrki saamaan laista sellaisen, että se mahdollisimman hyvin vastaisi niitä toiveita, joita lain vaikutuspiiriin kuuluvien väestökeros- ten keskuudessa siihen asetettiin, ja että lain kustannukset olisivat ta­ loudellisen kantokykymme mukaisia. Ryhmä oli täysin selvillä siitä, ettei näin suurta sosiaalista lakia saada alkuun täydelliseksi. Oli otet­ tava huomioon maamme väestörakenne ja toisaalta lain vastustajien pyrkimykset. Vaikka lain sellaisena kuin miksi eduskunta sen hyväk­ syi ei olisikaan pitänyt antaa aihetta yli vaalien äänestämiseen, niin kuitenkin tapahtui. Työttömyysvakuutuksen lopullinen ratkaisu siirtyi vuodelle 1960. Mielipiteet kuitenkin selkiintyivät tämän lain käsittelyn yhteydessä 67 niin paljon, että ratkaisun löytäminen tähän asiaan on myöhemmin varmaan paljon helpompaa. Naisten yötyökieltoa koskevista säännöksistä annetun lain voimassa­ oloajan pidentämisestä eduskunta oli yksimielinen. Naisten yö­ työkiellon voimaansaattamista, sellaisena kuin laki edellyttää, olivat ryhtyneet vastustamaan myös monet työntekijäin järjestöt. Valtion kansaneläkelain mukaan vastattavien tukiosien kustannus­ ten rahoittamisesta annetun lain jatkamista yhdellä vuodella ryhmä puolsi sillä edellytyksellä, että hallitus antaa mahdollisimman pian eduskunnalle esityksen tukieläkkeiden korottamisesta ja avaa samalla käsittelylle kansaneläkelaissa olevat pykälät, jotka ovat osoittautu­ neet käytännössä huonoiksi. Sellaisiin kuuluu mm. ns. syytinkipykälä. Työllisyyslaki säädettiin olemaan voimassa kesäkuun loppuun v. 1960, koska ns. normaaliaikojen työllisyyslakia ei ehditty kertomus­ vuoden aikana käsitellä loppuun. Samoin pidennettiin työttömyys- avustuslain voimassaoloaikaa puolella vuodella, koska työttömyysva­ kuutus ajatui karille. Sukselaisen hallitus antoi eduskunnalle helmikuussa 1959 esityksen sairaalalain muuttamisesta siten, että olisi tullut mahdolliseksi siirtää eräät valtion sairaalat ao. keskussairaalapiirien kuntien muodostamien kuntainliittojen omistukseen ja hallintaan keskussairaaloina. Kysy­ myksessä olivat Oulun, Seinäjoen, Porin ja Kemin valtion sairaalat, joista Oulun ja Porin sairaaloiden käyttötalousmenoihin kunnat ovat jo käytännössä osallistuneetkin, sekä Mikkelin, Rovaniemen ja Hä­ meenlinnan valtion sairaalat. Valiokunnassa lakitekstiä tarkistettiin, sosialidemokraattien toi­ mesta siten, että kuntien maksuosuudet perustamiskustannuksista olisi suoritettava vasta sitten kun kulloinkin kysymyksessä oleva kes­ kussairaala on keskussairaaloiden rakentamisesta annetussa laissa mai­ nitun kiireellisyysjärjestyksen mukaisessa rakentamisvuorossa. Valio­ kunta edellytti vielä, että sopimuksiin, joilla valtion sairaalat luovute­ taan keskussairaalapiirien kuntainliitoille, sisällytetään ylimenokautta varten määräykset siitä, että p.o. sairaalat ottavat hoidettavaksi myös ulkokuntalaisia nykyistä käytäntöä vastaavan määrän. Lisäksi asetet­ tiin hallituksen harkittavaksi, voitaisiinko Seinäjoella sijaitseva Vaa­ san lääninsairaala luovuttaa kuntainliiton omistukseen, ennen kuin Keski-Pohjanmaan keskussairaala on rakennettu. Näillä muutoksilla ja varauksilla eduskunta hyväksyi 16. 10. —59 lain 101 äänellä 77 vastaan. Ryhmä antoi eräille jäsenilleen vapaat kädet äänestyksessä. Kokoomuksen edustaja esitti lain lepäämään yli vaalien ja 20. 10. laki tuli äänestetyksi lepäämään 69:n edustajan ää­ nestäessä lepäämään jättämisen puolesta. 68

Virkamiehistön palkkausasiat Valtion virkamiesten ja toimenhaltijani palkkausasia saatiin edus­ kunnassa ratkaisuun vasta toukokuussa, vaikka asiasta oli (Fagerhol­ min) hallituksen esitys. Maalaisliitto pyrki jarruttamaan asian käsitte­ lyä. Vasta toukokuun 12 päivänä saatiin virkamiesten palkankorotus- laki hyväksytyksi. Tällöinkin maalaisliiton eduskuntaryhmän 43 jä­ sentä äänesti lain hylkäämisen puolesta. Sosialidemokraattinen ryhmä asettui sille kannalle, että palkkoja korotettaisiin 3 %:lla ja kuitenkin vähintään 1.500 markkaa kuukau­ dessa. Porvarillisten ryhmien tavoitteena oli pelkkä prosenttilinja, joka olisi merkinnyt sitä, että 21. palkkaluokassa ja sen alapuolella olevat olisivat saaneet tuntuvasti heikomman korotuksen kuin mitä hyväksytyksi tullut sekalinja antoi. Yleisistunnossa sosialidemokraat­ tien taholta ehdotettiin, eriä vähimmäiskorotus nostettaisiin valio­ kunnan ehdottamasta 1.350 markasta 1.500 markkaan kuukaudelta. Tämä ehdotus tuli hyväksytyksi. Hallitus pyrki saamaan palkankorotusten voimaantulon mahdolli­ simman myöhäiseksi. Kun ei ollut mahdollista saada hallitusta pe­ rääntymään, niin että korotus olisi pantu voimaan vuoden alusta lu­ kien, päädyttiin kompromissiin, jonka mukaan korotus astui voimaan huhtikuun alusta lukien.-

Valtion talous Hallitus antoi vuoden 1959 aikana kaikkiaan neljä lisätalousarviota. Varsinainen budjetti, joka saatiin valmiiksi vasta tammikuun 16 päi­ vänä, päättyi 305.004.356.700 markan menoihin. Neljän lisäbudjetin kanssa kohosi kertomusvuoden budjetoitujen menojen määrä 362,3 miljardiin markkaan. Vertailun vuoksi mainittakoon, että budjetoi­ dut menot ovat olleet eri vuosina seuraavat: 1956 272,5 mrd., v. 1957 311,9 mrd. ja v. 1958 346,0 mrd. Menovolyymin kasvu oli kertomus­ vuonna 14 % vuodesta 1958. Työttömyysmenot kohosivat kertomus­ vuonna 42,5 miljardiin markkaan eli 8 miljardia,suuremmaksi kuin vuonna 1958. Tulo- ja omaisuusveron tuotto kasvoi edellisestä vuo­ desta 16 % ja välillisten verojen tuotto 13 %. Yhteensä oli verojen ja veronluontoisten tulojen kasvu 11 % verrattuna edellisen vuoden tuottoon. Näiden parantuneiden verotulojen ja hyvien luotonsaanti- mahdollisuuksien hyväksikäytön ansiota oli, että valtiolla ei kertomus­ vuonna ollut edellisinä vuosina tutuiksi käyneitä kassavaikeuksia. Hallitus asetti keväällä ns. teurastuskomitean, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotuksia valtion menojen vähentämiseksi. Komitea ehdotti, että valtion antamista lainoista siirrettäisiin n. 6 miljardia markkaa 69 vakuutus- ja rahalaitosten hoidettaviksi, valtion maksaessa mainituille lainanantajille korkohyvityksen, koska kaikilla p.o. lainoilla oh käy­ pää alhaisempi korko. Seuraavat lainat, tai osa niistä, olisivat siirty­ neet pois valtion budjetista: salaojituslainat, maaseudun vesi- ja vie­ märijohtojen rakennuslainat, viljavaraston rahastosta myönnettävät lainat, käsi- ja pienteollisuuslainat, aravalainoista 2,5 miljardia mark­ kaa, ASOn lainat ja työllisyyden turvaamislainat. Nämä esitykset kun sisältyivät hallituksen budjettiesitykseen, mutta ne tulivat edus­ kunnassa hylätyiksi.

Hallituksen toimenpiteitä

Hallituksen toiminnan lainsäädännöllinen puoli selviää kertomuk­ sen muista osista. Tässä yhteydessä tulkoon vain aikakirjoihin viedyksi eräät piirteet hallituksen toiminnasta. Huhtikuun alussa kertomusvuonna nimitti kauppa- ja teollisuus­ ministeri Ahti Karjalainen valtioenemmistöisten yhtiöiden hallintoon ja tilintarkastajiksi sosialidemokraattien tilalle TPSL:n edustajia. Imatran Voima Oy:n hallintoneuvostoon valittiin ed. V. A. Virtasen ' tilalle TPSL:n edustaja Vilho Turunen, Kemijoki Oy:n hallintoneu­ vostoon ed. Eino Raunion tilalle TPSL:n edustaja Mikko Hult ja saman yhtiön tilintarkastajaksi sosialidemokraattien Urho Knuutin (ei kan­ sanedustaja) tilalle kommunisti Vilho Suosalo (ei kansanedustaja). Veitsiluoto Oy:n tilintarkastajaksi valittiin ed. Vilho Väyrysen tilalle TPSL:n edustaja Arvi Turkka. Syksyn aikana suoritettiin vielä eräs samanlainen syrjäyttäminen. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen johdosta, jossa pitkän ajan oli ollut yksi paikka sosialidemokraateilla, syrjäytettiin ed. Onni Hiltunen ja hänen paikkansa täytettiin maalaisliittolaisella ministeri Lehtosalolla. Ns. ulkoseitsikkokysymyksessä hallitus esiintyi kertomus vuoden aikana arvostelua herättävällä tavalla. Hallituksen päättämättömyy­ den vuoksi kääntyivät useat eduskuntaryhmät, myös sosialidemo­ kraattinen eduskuntaryhmä, hallituksen puoleen pyytäen hallitusta saattamaan eduskunnan tietoon pyrkimyksensä tässä asiassa. Marras­ kuun 17 päivänä hallitus tuli eduskunnan eteen tiedonannolla, jolloin maan ulkomaankaupan tulevaisuudesta käytiin laaja keskustelu. Keskustelun seurauksena hallitus lupasi tehdä kaiken mahdollisen maan kauppaetujen turvaamiseksi ja suorittaa toimenpiteensä tässä asiassa yhteistyössä eduskunnan kanssa.

33 — Sos.-dem. P. Pöytäkirja 70

Ryhmän sisäinen työskentely

Ryhmän puheenjohtajana toimi kertomusvuoden ajan Gunnar Henriksson, I varapuheenjohtajana Raf. Paasio ja II varapuheenjoh­ tajana Onni Peltonen. Ryhmän sihteerinä toimi K. F. Haapasalo, aloitesihteerinä Veikko Helle ja rahastonhoitajana Meeri Kalavainen. Muina työvaliokunnan jäseninä olivat lisäksi Lempi Lehto, Kaarlo Pitsinki, Eino Raunio ja Väinö Tikkaoja. Ryhmän tilintarkastajina olivat Sylvi Siltanen, Viljo Rantala ja Viljo Virtanen. Ryhmän aloite­ toimikuntaan kuuluivat puheenjohtajana Raf. Paasio, jäseninä Viljo Virtanen, Kaarlo Pitsinki, Lyyli Aalto, Veikko Helle ja V. K. Turunen. Ryhmän tiedotusvaliokuntaan kuuluivat puheenjohtajana Onni Pel­ tonen, jäseninä Arvo Tuominen, Sulo Hostila ja Heikki Törmä siihen saakka kunnes syysistuntokauden alkaessa siirtyi TPSL:n eduskunta­ ryhmään. Tiedotusvaliokunnan sihteerinä on toiminut ryhmän ja puolueen yhteisesti palkkaama tiedotussihteeri Aaro Kärkkäinen. Ryhmä lahjoitti varoistaan kertomusvuoden aikana puolueen ylei­ seen rahankeräyiseen 120.000 mk. Työväen Akatemiassa opiske­ levien avustamiseen ryhmä lahjoitti kertomusvuonna 40.000 mk ja Voionmaan Opiston opiskelijoille vastaavasti 30.000 mk. Eduskunnan puhemiehenä toimi kertomusvuoden aikana ryhmän jäsen K.-A. Fagerholm, ensimmäisenä varapuhemiehenä Paavo Aitio SKDL:n ryhmästä ja toisena varapuhemiehenä Johannes Viro­ lainen maalaisliiton ryhmästä.