Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän Toiminnasta Vuodelta 1957
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Kertomukset. Liitevihko 2: Sivut 3—70 Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1957 Yleistä Vuosi 1957 siirtyi historiaamme yksikamarisen Eduskuntamme juhlavuotena. Toukokuun 23 päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun yksikamarinen eduskunta kokoontui Suomessa ensi kerran. Kun nia-aitiossa nähtiin näille ensimmäisille valtiopäiville kokoontuneet veteraanit Oskari Tokoi; Väinö Tanner, Otto Karhi, Maiju Gebhard ja Juhani Leppälä sekä heidän lisäkseen vanhat pitkäaikaiset puhemiehet Väinö Hakkila ja Paavo Virkkunen. Erikoisesti tästä juhlasta jäi mie leen Yhdysvalloista kutsutun senaattori Tokoin puhe, missä hän her kästi tulkitsi niitä toiveita, jotka Suomen kansa asetti vastavalittuun kansaneduskuntaan, samalla kun hän osoitti tehdyn työn mittavuuden ja sen arvon, mikä kansanvaltaisella valtiojärjestelmällämme etenkin itsenäisyysaikanamme on ollut. Tämä kansaneduskuntamme juhlavuosi muodostui poliittisesti var sin rauhattomaksi. Suurimpana syynä tähän oli taloudellisen tilan teen jatkuva kiristyminen ja valtiontalouden erittäin heikko tila, mikä vaatii uusia radikaalisia toimenpiteitä. Eduskuntavaalien lähes tyminen ei suinkaan ole helpottanut tilannetta. Suurten hallituspuo lueiden, sosialidemokraattien ja maalaisliiton, yhteistyö katkesi, eikä porvarillistenkaan puolueiden kesken saatu aikaan yhteisrintamaa hallituskysymyksessä. Myös puolueiden sisällä on ilmennyt ristiriitoja entistä enemmän. Ulkopoliittisesti olemme eläneet hiljaiseloa, vaikka johtavien maail manvaltojen kesken ei olekaan päästy lähemmäksi toisiaan. Suomi on osallistunut aktiivisesti YK:n työskentelyyn. Suhteita naapurimai himme on hoidettu jo perinteelliseksi muodostuneessa hyvään yhteis- 4 toimintaan ja ystävyyteen pyrkivässä hengessä. Suetzin YK-komppa- niamme kotiutettiin kuluneen kesän aikana. Valtakunnan päämies on jatkanut vierailukäyntejään naapurimaihin, pisimmän ulottuessa vii me elokuussa Islantiin saakka. Taloudellinen kehitys Maailmantalouden suhdannekehitys osoitti kertomusvuotena ta saantumista, vaikkakin se oli vielä epäyhtenäinen. Suhdannenousu on useimmissa maissa hidastunut ja monet maat ovat joutuneet kamppai lemaan inflaation kurissapitämiseksi. Teollisuustuotannon nousun hidastuminen on johtanut raaka-ainehintojen alentumiseen. Kansain välisen työjärjestön ILO:n raportissa todetaan, että vuosi 1957 oli pal kansaajien kannalta kokonaisuutena katsoen verraten hyvä. Työlli syys lisääntyi useimmissa maissa ja palkkojen ostovoima oli keskimää rin hieman suurempi kuin edellisenä vuonna. Työttömyyden lisään tymisen todetaan Suomessa olleen suurimman, edelliseen vuoteen ver rattuna 82 %. Myös kulutustarvikkeiden hintakehityksen todetaan olleen Suomessa epäedullisimpia eli 8,5 %. Kun pohjoisissa naapuri maissamme Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa reaalipalkat nousivat, niin Suomessa palkkojen ostovoima aleni. Suonien talouselämä Valtion rahatalouden tasapainottomuus häiritsi pahoin koko talous elämäämme. Subventioiden vähentäminen ja poistaminen, verojen ja valtion talouden hoitoon liittyvien hintojen ja maksujen korottami nen ym. budjetin tasapainoittamiseen liittyvät hallitusten toimenpi teet vaikuttivat puristavasti talouselämäämme ja heikensivät suuresti kokonaisostovoimaa. Palkansaajien tuloihin ei saatu vastaavia kor jauksia. Lisäksi Suomen Pankin kireä rahapolitiikka, joka vietiin pi temmälle kuin devalvaation toimeenpano välttämättä edellytti, vai kutti tvtehdyttävästi koko tuotannolliseen toimintaamme. Erikoisen selvänä tämä näkyi kotimarkkina- ja talonrakennustoiminnassamme. Kun uusia pysyviä työtilaisuuksia ei ole pystytty aikaansaamaan lä heskään riittävässä määrin, jouduttiin katsausvuoden aikana koke maan sodanjälkeisen ajan laajin työttömyys. Valtion talouden heikko tila aiheutti sen, ettei julkisen vallan taholta pystytty läheskään täysi tehoisesti käyttelemään niitä finanssipoliittisia keinoja, joita laman- omainen tilanne olisi välttämättä vaatinut. Kertomusvuoden huomattavin talouspoliittinen toimenpide oli syys kuun puolivälissä suoritettu ulkomaanvaluuttojen hintaa keskimäärin 5 39 % korottanut markan devalvointi, johon liittyi tuonnin laajamittai nen vapauttaminen. Samalla lopetettiin erikoiskurssit, joita siihen mennessä oli käytetty. Samana päivänä kuin devalvointi suoritettiin, vahvisti presidentti eduskunnan hyväksymän vientimaksulain. Tä män mukaan viejien on suoritettava vientimaksua, mikä eri tavaroilla vaihtelee 2,8:—21 %:iin. Varat talletetaan Suomen Pankkiin ja käy tetään valtion vakauttamislainan lyhentämiseen ja lainoina lähinnä puunjalostusteollisuuden rakentamiseen vajaatyöllisyysalueille. De valvaatiosta ei kertomusvuoden aikana koitunut odotetunlaista elvy tystä talouselämäämme. Nettokansantuotteen arvioidaan kertomusvuonna ko hoavan 910 mrd markkaan, eli 5 % suuremmaksi kuin 1956. Kun tuo tantokustannusten lasketaan nousseen n. 4 %, jää kansantuotteen reaaliseksi kasvuksi vain- 1 %, mikä merkitsee asiallisesti katsoen taaksepäin menoa, koska väestönlisäyksen netto on 1,2 %. Todetta koon, että myös v. 1956 oli tilanne samanlainen. Teollisuustuotantomme kasvu jäi 2,9 %:ksi, mikä myös merkitsee tuotantotason jäämistä edellisvuotta alhaisemmaksi, koska yleislakko v. 1956 keskeytti kolmeksi viikfeksi tuotannollisen toiminnan. Tuotannon lamaantuminen johtui pääasiassa talouselä mämme sisäisistä häiriöistä. Vientiteollisuus voi merkitä tililleen 7,3 %:n lisäyksen pääasiassa paperiteollisuuden lisääntymisen — yli 9 % — ansiosta, kun puuteollisuudessa kasvu oli vain 1 %. Kotimark kinateollisuuden tuotannon kasvu supistui 1,6 %:iin eli jäi alle vuoden 1956 tuotantoaktiviteetin. Suurin taantuminen tapahtui nahka-, kumi-ym. teollisuudessa — yli 9% —. mutta myös kutoma-, vaatetus-, ravinto- ja nautintoaineteollisuudessa ilmeni supistumista. Tämä on johdannainen alentuneesta kotimaisesta ostovoimasta, mutta myös ulkomaankaupan vapauttaminen ehti siihen, hivenen vaikuttaa. Rakennustoiminnan lamaantumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut luotonsaannin kiristyminen, mutta myös valtion maksu kyvyn heikentyminen on osasyynä tähän. Todettakoon, että kerto musvuoden kolmannella neljänneksellä myönnettiin rakennuslupia koko maan rakennustuotantoon 25 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Teollisuus- ja liike-elämän rakentaminen supistui 50—60 %:iin edellisvuoteen verrattuna. Talonrakennustoiminnassa tapah tuneesta laskusta huolimatta rakennustoiminta kokonaisuudessaan pysyi edellisen vuoden tasolla, koska tie- ja vesirakennustoiminta oli varsin laajaa työllisyystöiden takia. Maatalouden kokonaissato oli 9,5 % suurempi kuin v. 1956. Huonot korjuusäät heikensivät sitä kuitenkin laadullisesti ja leipävil jan omavaraisuus jäi 40 %:ksi. Maidontuotanto kasvoi 6 %, ja kun 29 — Sos.-dem. P. Pöytäkirja 6 kotimainen kysyntä väheni reaalipalkkojen alenemisen vuoksi, jou duttiin lisääntyvän viennin aiheuttamiin pulmiin. Valtion varoja piti käyttää maitotalouden hinnanalennuskorvauksiin ja vientipalkkioihin 11,9 mrd. mk. Ulkomaille vietyjen maataloustuotteiden vientiin tar vittiin kaikkiaan 12,5 mrd. mk. Meijerivoin tuotannosta vietiin ulko maille 35 %, juuston peräti 57 % ja kananmunien kauppaan tulleesta erästä 26%. H'akkuukaudella 1956—1957 kaadettiin metsänhakkuissa kaikkiaan 40 milj. pm3, mikä oli 3,7 milj. pm3 suurempi kuin edellisenä hakkuukautena ja uusi sodanjälkeinen ennätys. Hakkuukauden 1957—1958 alkukausi on ollut edelleen hyvä ja sitä vilkastutti deval vaatio, nousten hakattu määrä kesä-joulukuulla 15,2 milj. pm3, mikä oli 1,2 milj. pm3 edellistä kautta suurempi. Lisäys tapahtui järeän puutavaran kohdalla, kun taas halkojen kohdalla tapahtui odotetusti supistusta runsaiden varastojen vuoksi. Metsätöissä olevien miesten lukumäärä oli kertomusvuoden lopulla hieman suurempi edellisvuotta. Ulkomaankauppaamme ehti suoritettu devalvaatio ja ulkomaankaupan vapauttaminen vain vähäisessä määrässä vaikuttaa. Vienti kohosi määrällisesti suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin, ylittäen edellisen kauden tuloksen 8,4 %:lla ja vuoden 1955 huipunkin 6,4 %:lla. Uudesta ennätyksestä ansio kuuluu paperiteollisuudellem me. Viennin arvoksi tuli 211,5 mrd. mk. Tuonnin määrä oli 1,6 % edellisvuotta pienempi, mutta siitä huolimatta se kohosi vielä 15,9 mrd. mk vientiä suuremmaksi ja oli 227,4 mrd. mk. Vienti- ja tuonti tavaroiden hintasuhde kehittyi edelleen maallemme epäedulliseen suuntaan, sillä tuontihinnat kohosivat 13,2 % ja vientihinnat vain 10 %. Vaihtosuhde parani kuitenkin vuoden loppua kohden mentäes sä. — Ulkomaankauppamme kokonaisvaihdosta oli Englannin osuus 20,9 ja Neuvostoliiton 18,5 %. Idänkauppa nousi 26,2:sta 30 %:iin. Työmarkkinaj ärj estöj en välillä käytyihin palkkaneu- votteluihin vaikutti merkittävästi taloudellisen tilanteen jatkuva huo nontuminen. Vaikka palkkakysymyksessä alun perin neuvotteluosa puolten vaatimukset kävivät pahoin ristiin, ei vaikeampia työnsei sauksia syntynyt monta ja avoinna olevat työehtosopimukset kirjoi tettiin, mutta palkankorotukset jäivät vähäisiksi. Huomattavin työ taistelu käytiin leipomoalalla elo-syyskuussa, mikä kesti kolmisen viikkoa. Rakennustoiminnan piirissä lähinnä kommunistien lietso mana sattui kaikkiaan 53 työnseisausta. Työtaistelut käsittivät kaik kiaan 59.000 työntekijää ja työpäiviä menetettiin 223.000. Työttö myystilanne muodostui sodanjälkeisen ajan pahimmaksi. Maaliskuun lopussa oli työttömyys- ja työllisyystöissä yhteensä 93.290 henkeä. Työttömyystöitä oli eräillä paikkakunnilla jatkettava koko kesän ja 7 syksyllä ne avattiin miltei kaikkialla edellistä vuotta huomattavasti aikaisemmin. Vuoden