Hegemonia Ja Sen Murros

artikkelit

Hegemonia ja sen murros

PÄIVI ULJAS

Sosiaaliturvaa koskevan tutkimustyöni alkuvai- konfliktit ja ryhmittivät vähitellen niiden voima- heissa pyrin selvittämään, miten ay-liike ja sen suhteet uudelleen. Suomalaisen poliittisen elii- paikallisjärjestöt ja aktiivit ylipäänsä suhtautuivat tin sisäinen solidaarisuus särkyi. Räikeät herjaus- sosiaalivakuutukseen sen syntyvaiheissa. Yllättäen kampanjat, korruptio-oikeudenkäynnit ja näyt- törmäsin sosiaaliturvaa vaativaan liikehdintään, tävät puolueriidat sävyttivät aikakautta hyvinkin satoihin kirjelmiin, lähetystöihin ja hyvinkin suu- omalaatuisilla muodoilla. Erityisen voimakkaa- riin mielenosoituksiin, joista tutkimissani Kan- na myllerrys iski sosialidemokraattiseen puoluee- san Uutisten vuosikerroissa 1957–1963 raportoi- seen, joka hajosi. Tämä prosessi, jonka seurauk- tiin. Aikalaismuistelmat, valokuvat, eduskunnan sena sosiaalivaltio alkoi vihdoin kehittyä, oli niin pöytäkirjoissa olleet kansanedustajien kommen- raju ja kärjekäs, että se muutti suhteen kansainvä- tit, muiden lehtien artikkelit sekä SKDL:n edus- lisen politiikan ydinkysymyksiin, tuotti uutta yh- kuntaryhmän saapuneiden kirjeiden diaari vah- teiskunnallista ajattelua ja toimintaa sekä uuden- vistivat aiemmissa tutkimuksissa melko pimen- laiset yhteiskunnalliset voimasuhteet. toon jääneen ulkoparlamentaarisen kansalaisliik- Sekä työttömyysturva- että työeläkejärjestelmä, keen olemassaolon. (Uljas 2005.) sairausvakuutus ja 40 tunnin työviikko syntyivät Käydessäni läpi ajanjaksoa käsitteleviä lähtei- tai uudistuivat kaikki vuosien 1960 ja 1964 väli- tä en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, senä aikana. Vuonna 1958 eduskuntaan oli syn- että kyseinen ajanjakso vaikutti muutenkin poik- tynyt itsenäisyyden ajan ensimmäinen vasemmis- keuksellisen kärjekkäältä. Erityisesti sosialidemo- toenemmistö, SKDL äänimäärältään ja paikka- kraattisen puolueen ristiriidat tuntuivat vaati- luvultaan suurimpana puolueena. Sosialidemo- van lisäselvitystä, minkä tähden väitöskirjatyötä- kraattinen puolue oli hajaantunut, mutta kum- ni varten kävin läpi myös Suomen Sosialidemo- mankin sosialidemokraattisen ryhmän kannatus kraatin vuosikerrat yleislakon jälkeisestä ajasta ai- yhteenlaskettuna oli edelleen SKDL:n kannatusta na vuoteen 1963 ja samoin myös Työväenjärjes- suurempaa. Vasemmistopuolueet ja ammattiyh- töjen Tiedotuskeskuksen julkaisut. Lehtien, edus- distysväki ajoivat yhdessä jo Forssan vuoden 1903 kunnan pöytäkirja-aineistojen, tieteellisen kirjal- puoluekokousten hyväksymät, kannattajakunnal- lisuuden ja aikalaismuistelmien avulla näyttäisi jo leen elintärkeät sosiaalipoliittiset tavoitteet läpi tutkimukseni tässä vaiheessa rakentuvan hyvinkin vihdoinkin, 60 vuoden viivyttelyn jälkeen. Va- selkeä ja luotettavan tuntuinen kertomus suuresta semmistoenemmistön aikana eduskunta otti har- murroksesta, ehkäpä voidaan puhua käänteestä. vinaisella tavalla päätöksenteon omiin käsiinsä ja Perusteesini tässä artikkelissa on, että käänne toteutti kansanedustajien aloitteiden pohjalta sel- hyvinvointivaltiokehitykseen toteutui Suomes- laisia hankkeita, joita maan hallitus vastusti. sa vanhan taloudellisen ja poliittisen eliitin tiu- Tutustuessani suomalaiseen laajaan sosiaalitur- kasta vastustuksesta huolimatta. Käänne toteutui van historiantutkimukseen havaitsin, ettei itsel- dramaattisessa prosessissa, kun vanha eliitti hä- leni niin selkeää syyn ja seurauksen johtopäätös- visi vuonna 1953 aloittamansa massiivisen vyö- tä jakanut juuri kukaan sosiaalipolitiikan tutkija. rytyksen tavoitteenaan palauttaa 1930-luvun ka- Ehkäpä laajalle levinnein suomalaisen yhteiskun- meralistinen sosiaalimenojen ”yövartijavaltiota- nan sosiaaliturvan syntyä selittävä ajatus on, et- lous”. Tämä vyörytys ja sitä seurannut vastalii- tä Pekka Kuusi sai kirjallaan aikaan käänteen hy- ke toivat julkisiksi kaikkien puolueiden sisäiset vinvointivaltioon. Eric Hobsbawm ja Heikki Yli-

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 121 kangas ovat korostaneet sosialistisen maailman- Olli Kangas ja Tapio Bergholm ovat kiinnittä- leirin tuottamaa poliittista uhkaa, jonka pelos- neet huomiota siihen, minkälaisia yhteiskunnal- ta länsimaisissa demokratioissa kansalle ”annet- listen rakenteiden keskinäissuhteiden muutok- tiin” hyvinvointia. (Esim. Hellsten 1993; Kangas sia sosiaalivakuutuksen syntyyn liittyneet ratkai- 2006; Hobsbawm 1999; Heinonen 1990; Poh- sut ovat tuottaneet. Bergholmin analyysin mu- jola 1996; Ylikangas 2007.) Verratessaan Suo- kaan ay-liikkeen ja työnantajien työttömyystur- men pitkän aikavälin mallia muihin Pohjoismai- vakompromissi avasi uudenlaisen toimintamal- hin Pekka Kosonen kuvaa Suomen mallia “he- lin suomalaiseen yhteiskuntaan ja lisäsi työmark- gemoniseksi porvarilliseksi toimintatavaksi” ja kinajärjestöjen vaikutusvaltaa (Bergholm 2007a, Ruotsia “hegemoniseksi sosiaalidemokraattiseksi 144). Myös Kangas (2006, 355) näkee tämän projektiksi”. Kosonen (1998, 91) arvioi, että Suo- ajanjakson työeläke- ja työttömyysturvaratkai- melle on aina ollut ominaista hyvinvointi- ja so- sujen lisänneen korporatismia yhteiskunnalli- siaalipolitiikan alisteisuus talouspolitiikalle ja ta- sen päätöksenteon muotona todeten, että vaik- louspolitiikan orientoituminen suomalaisen ta- ka Maalaisliitto voitti jokaisen taistelun, se hävi- louselämän kilpailukykyyn. si itse sodan. Aatehistoriallisena tai poliittisen historian mal- Gramscilaisen metodin keskeisin piirre on, että lina on nähty sodassa tapahtunut eri yhteiskun- sekä poliittinen ja taloudellinen että kulttuurinen taluokkien lähentyminen ja ”asevelihenki”, jon- taso ovat aina mukana tutkimuksessa muodos- ka vallassa uudistukset tehtiin. Poliittisen histo- taen keskinäisriippuvuutta ja vaikuttavuutta hy- rian tutkijat ovat löytäneet SKDL:n ja Maalais- vin monin yhteen kietoutunein tavoin. Stephen liiton kannattaman universalismin sekä SDP:n ja Gill (1994, 16–17) kehottaa tutkijoita jatkuvaan kokoomuksen ansioperusteisen sosiaalipoliittisen yritykseen edistää metodologisia, teoreettisia ja linjauksen, joiden mukaan ratkaisuja olisi tehty. konseptuaalisia innovaatioita, joilla kyetään ra- (Karisto & al. 1999, 224–225.) Monia teorioita kentamaan siltaa subjektiivisten ja objektiivisten yhdistää vahva jälkisystematisoinnin maku. Ta- tekijöiden välille tutkimalla historiallista proses- louspoliittinen eliitti vastusti sosiaaliturvauudis- sia toimijalähtöisestä näkökulmasta ja pyrkimäl- tuksia kansantaloudelle vahingollisena, ”asevel- lä luomaan monitasoista kuviota erilaisten raken- jet” eivät toimineet mitenkään yhdensuuntaisesti teellisten vaikutusten ja mahdollisuuksien välille. eduskunnassa sosiaaliturvan puolesta, eivätkä nuo Tämänkaltainen totaalihistoriallinen metodi an- jaot näyttäisi yhdessäkään konkreettisessa sosiaa- taa mielestäni mahdollisuuksia tulkita murrosjak- lipoliittisessa ratkaisussa vuosina 1960–1964 jä- sojen sisäistä dynamiikkaa. sentävän johdonmukaisesti puolueiden puheen- vuoroja, liittoutumia tai äänestyksiä. Kansainvälistä arvostusta ovat saavuttaneet ra- Pakkovalta ja suostumus kenteellis-poliittiset teoriat, joissa huomio kiin- nittyy eturyhmien ja luokkien voimasuhteisiin ja Tunnetun gramscilaisen hegemoniateorian mu- keskinäisiin kamppailuihin. Tanskalainen sosiolo- kaan yhteinen suostumus hallitsemiseen, legiti- gi Gøsta Esping-Andersen (1990) esittää, että joko miteetti, on hankittava pakon lisäksi sellaisilla suhteellisen harvoin syntyvä vasemmistoenemmis- myönnytyksillä, jotka tarjoavat väestön valtaosal- tö tai liittoutuma parlamentissa on se voimatekijä, le siedettävät elämänehdot ja jonkinlaisen ideolo- jolla sosiaalidemokraattinen puolue voi pakottaa gisen suostumuksen. Vuoden 1918 jälkeisenä ai- yhteiskunnan konservatiiviset voimat sosiaalipo- kana Suomessa hegemonia rakennettiin etenkin liittisiin uudistuksiin. Katri Hellstenin mukaan ra- alussa ennen kaikkea valkoisen terrorin muodos- kenteellis-poliittisia selityksiä on hallinnut niin sa- taman pakotuksen avulla. Marko Tikka on osoit- nottu sosiaalidemokratian tai työväenluokan valta- tanut, että valkoinen terrori oli ylhäältä johdet- resurssiteoria, jossa reformistisen vasemmiston voi- tua tietoista toimintaa, jonka tavoitteena oli pi- ma on tärkein hyvinvointivaltioon vaikuttava teki- tää tyytymättömyys kurissa. Juha Siltalan arvi- jä. Hänen mukaansa näkemys painottaa enemmän on mukaan lapuanliikkeen aktiot pitivät yllä ter- reformististen työväenpuolueiden osallistumista rorin muistoa ja olivat sitä kautta osa pakotuksen hallitus- ja toimeenpanovallan käyttöön ja kont- avulla tapahtuvaa hallintaa. (Tikka 2004 & 2006; rolliin kuin sen kannatusta vaaleissa tai ulkoparla- Siltala 1985.) mentaarisia voimia. (Hellsten 1993, 42.) Tähänkin vaiheeseen sisältyi silti suostumuk-

122 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 sen alue. 1900-luvun alun suuret utopiat, yleinen – – Kaikissa tapauksissa toimijat ovat ensimmäi- ja yhtäläinen äänioikeus, maareformi, 8-tuntinen sen ja toisen sukupolven teollisuustyöläisiä, maal- työpäivä ja kunnallinen itsehallinto, olivat jo to- tamuuttajia tai maahanmuuttajia, joilla on vahva teutuneet tai toteutuivat, eikä niitä vedetty takai- yhteisön tuki puolellaan.” sin (Haapala 1986, 322). Pienillä tiloilla elävä vä- Silver (2003, 46) myös toteaa, että juuri näiden estö sai lisätuloja puunjalostusteollisuuden töistä, työntekijöiden liikehdintä on muodostanut kään- omavaraistalous ja sukuyhteisö muodostivat jon- nekohdan kunkin maan työntekijä–työnantaja- kinlaisen sosiaalisen turvajärjestelmän, omistami- suhteissa. Karl Polanyi kirjoitti kuuluisan klassik- nen pyrki toimimaan ideologiana sosialismia vas- konsa The Great Transformation vuonna 1944 ku- taan ja tarjosi samalla elinkeinon, kuten Jari Hei- vaten, miten 1800-luvun talouselämän ”liberali- nonen (1993, 12) on todennut. Elämää oli mah- sointi” toteutettiin Englannissa. Hän esitti kapi- dollista uusintaa osittain markkinasuhteiden ul- talistista kehitystä heiluriksi, pendoleumiksi, jos- kopuolella, mikä viivytti sosiaaliturvan kehitys- sa vapaiden markkinoiden synnyttämät ongel- tä. Yhteiskunnallinen integraatio perustui laajaan mat aiheuttavat niin suurta vastarintaa, että yh- pienomistukseen. Teollisuuden vakinaisten työn- teiskunnassa syntyy vastaliike, jonka jälkeen taas tekijöiden turvana olivat vaatimattomat sairaus- laissez-faire-politiikka voimistuu synnyttäen jäl- kassat ja huoltoapulain elatusvelvollisuudet. Kau- leen vastaliikkeensä. Polanyin mukaan kuiten- punkien työväestön vähäisen lukumäärän ja po- kaan pelkät luokkavastakohtaisuudet eivät aina liittisen terrorin seurauksena ammattiyhdistyslii- selitä tarpeeksi muutoksia, koska muutosten taus- ke oli toisaalta hyvin voimaton. (Esim. Hako & talla voi olla myös muita seikkoja, kuten ilmas- Huhtanen 1981.) toon, sotiin ja teknologiseen kehitykseen liitty- Mikään puhtaan muodon yövartijavaltio Suo- viä. Koska suuret muutokset ovat uhka tai haaste mi ei sotien välisinä vuosina kuitenkaan ollut. koko yhteisölle, niin ”vastaus tulee kaikilta ryh- Maatalouden ja teollisuuden tueksi oli säädetty miltä”, korostaa Polanyi. Pelkkä luokan talouse- laajat tullisuojat ja valtio tuki niitä monella muul- tu ei selitä liikehdintää, murros koskee ihmisiä lakin tavoin. Kansalaisten eläkesäästöillä tuettiin myös puutarhureina, äiteinä, kuluttajina, urhei- maan sähköistämistä ja valtionyhtiöiden rakenta- lijoina tai rakastajina, kuten Polanyi toteaa. (Po- mista sekä muun tarvittavan infrastruktuurin ra- lanyi 1944/2001, 130–154.) hoittamista. Sosiaalipoliittisesti valtion tehtävät Maaltamuuttajat muuttuvat itse, mutta he oli rajattu hyvin vähäisiksi. myös muuttavat niitä yhteisöjä, joista he lähte- Sotien jälkeen ja erityisesti 1950-luvulta alka- vät tai joihin he asettuvat. Oma näkemykseni on, nut maatalousvaltaisen maan teollistuminen ha- että kyseisenä aikana kaupunkien pienipalkkaiset jotti lähes luontaistuotannossa elävän, sukuyh- ihmiset ja maalta muuttava nuoriso halusivat it- teisöön nojaavan sosiaaliturvasysteemin kaupun- selleen ja perheelleen enemmän kuin heidän van- keihin muuton seurauksena (ks. esim. Alestalo hemmillaan oli ollut. Heillä oli voimakas visio pa- 1980, 102–172; Valkonen 1980, 181–209). Tä- remman maailman mahdollisuudesta ja he toimi- mä prosessi tuotti suuria ongelmia sekä maaseu- vat unelmiensa toteuttamiseksi tavalla, joka sit- dulla että kaupungeissa ja oli voimakkaana kata- ten käänsi suomalaisen yhteiskunnan suuntaa va- lysaattorina sille liikehdinnälle, joka sitten johti semmalle kohti hyvinvointivaltion rakentumista. vasemmistolaisenemmistöiseen eduskuntaan, so- Tämä kamppailu paremmasta elämästä ja sosiaa- siaalivakuutukseen ja lopulta hyvinvointivaltio- liturvasta oli merkittävä aikakautta leimaava piir- ajattelun laajaan hyväksymiseen. re Suomessa. Beverly Silver käsittelee kirjassaan Forces of La- Vielä sotien välisenä aikana ”kansa vaikeni kah- bor (2003) lakkoliikehdinnän piirteitä eri aikoi- della kielellä”. Järjestelmän sisällä eli valtava mää- na ja eri puolilla maailmaa ja on kirjassaan todis- rä ihmisiä, jotka kokivat yhteiskunnan epäoikeu- tanut hyvin laajaan aineistoon perustuen autote- denmukaisena ja pitivät järjestelmää sortovalta- ollisuuden työläisten ensimmäisen ja toisen su- na. Punaisten orvot ja heidän sukulaisensa, huu- kupolven suuren merkityksen: ”Nämä työväes- tolaislapset, köyhien pientilallisten ja vasemmis- tön liikehdinnän vaiheet, jotka tapahtuivat valta- tolaisten perheiden jäsenet saivat kokea hyvin van erilaisissa kulttuurisissa ja poliittisissa ympä- monella katkeruutta ja pelkoa herättävällä tavalla ristöissä ja eri maailmanhistoriallisissa tilanteis- yhteiskunnallisen toiseutensa niin koulussa kuin sa, jakavat hämmästyttävän samanlaiset piirteet. muussakin yhteisössä. Kyse on huomattavan laa-

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 123 jasta jaetun maan yhteisestä kokemuksesta, joka yhteiskuntapolitiikkaa hallitsi itse asiassa varsin ylittää puoluerajat. (Esim. Peltola 2007.) yksinkertainen perusasetelma: ”Porvarilliset ryh- Valkoisen hegemonian järjestelmä kaatui hitaas- mät pyrkivät määrätietoisesti hankkimaan takai- ti ja taistellen. Osa romahti sodan jälkeen Parii- sin sodan jälkeen menettämiään asemia, kun taas sin rauhansopimukseen. Suoran pakotuksen mah- työväkeä edustaneet järjestöt puolustivat saavu- dollisuudet vähenivät, kun vallitsevan hegemonian tuksiaan.” päävastustajia – kommunisteja – ei enää voitu lait- Vaikka Suomessa ei varsinaista sosiaalivakuu- taa vankilaan ja oikeiston puolisotilaalliset järjestöt tusta ollutkaan, silti 1950-luvun alkuvuosien suo- piti lopettaa. Heti sodan jälkeen aloite oli vasem- malainen oikeisto katsoi, että valtion osuus oli mistolla ja kolmen suuren hallitus johti maata. kasvanut liian suureksi. Kirjassaan Suomalainen Jyrki Vesikansan mukaan tilanne alkoi ”normali- oikeisto ja ”kansankoti” (2000) Jyrki Smolander soitua” SDP:n tannerilaisen johdon liityttyä kom- kuvaa, miten kokoomuslaiset olivat 1940-luvun munismin vastaiseen kylmän sodan rintamaan. lopulta lähtien arvostelleet sosiaalisia tulonsiirtoja SDP:n vuoden 1948 vaalivoiton ja puolueen muo- ja veronkorotuksia. Näkemysten ristiriita ei val- dostaman vähemmistöhallituksen jälkeen ”vaaran linnut pelkästään oikeiston ja vasemmiston välil- vuosien” pahin paine alkoikin olla ohi. (Vesikansa lä. Moni pienviljelijä tai hyväpalkkainen ammat- 1993, 178–179.) Antikommunismi säilyi silti pit- tityömies oli voimakkaasti sisäistänyt itsenäisen, kään eräänlaisena yhdistävänä ideologiana useim- veroja ja valtion holhousta vihaavan asenteen. So- missa puolueissa, ja SKDL:n pitämisestä hallitus- siaalihuoltoon ei hevin menty. Suomen Sosialide- ten ulkopuolella tuli pysyvä tavoite. Osa sosiali- mokraatissa ja miltei jokaisessa sosialidemokraat- demokraattista ammattiyhdistyssiipeäkin hyväksyi tisen puolueen opposition julkaisuissa kuvattiin, lakkojen väkivaltaiset lopettamiset 1940- ja 1950- miten Väinö Tanner ja hänen talouspoliittinen luvun vaihteessa kommunismin vastustamisen tär- asiantuntijansa Ahti M. Salonen halusivat vähen- keyden takia. Tämän ajan myrskyissä muutamat tää valtion osuutta. Heidän ajatuksillaan oli laaja johtavat sosialidemokraatit saivat vaikuttavia lem- tuki kansalaisten keskuudessa, joille sosiaaliturva pinimiä; tunnettiin Sapeli-Simonen, Sorkkarauta- oli epävarma utopia, mutta verot tuttuja. Rantanen ja Kapula-Gabrielsson. 1950-luvun alussa kokoomus otti johtavak- Yhteistyössä amerikkalaisten ja saksalaisten kans- si teemakseen verojen alentamisen. Sotakorvaus- sa toimi monenlaista säätiötä ja yritystä torjumas- ten loppuminen vuonna 1952 näytti tarjoavan sa kommunismia Suomesta, kuten Jarkko Vesikan- tähän hyvät mahdollisuudet. Vuoden 1953 tu- sa on värikkäästi kuvannut kirjassaan Salainen si- lo- ja menoarvoesityksestä muodostuikin erään- sällissota (2004). Monet toisiaan seuraavat yritykset lainen vedenjakaja. Se oli ensimmäinen sodan jäl- möivät ”luotettavaa” tietoa suomalaisista kommu- keinen budjetti, jossa ei ollut sotakorvauksia. Nii- nisteista. Ammattiyhdistysten luottamusmiesten den arvioitiin olleen noin 8,6 miljardia vuodes- liikkumatila oli vielä 1950- ja 1960-luvulla erityi- sa, mutta silloinen hallitus nosti uuden budjetin sen kapea, koska työnantajien vieroksunta ja mus- loppusummaa silti 5,5 miljardilla markalla. Tär- tat listat uhkasivat heitä. Jos sai potkut, uuden työ- keimmät menonlisäykset aiheutuivat työllisyys- ja paikan löytäminen oli vaikeaa tai mahdotonta. työttömyysmäärärahoista, kansakoululaitoksesta Kansainvälinen vaikutus näkyi Suomessa myös ja sosiaalikustannuksista. Kokoomuksessa ihme- USA:n ja länsieurooppalaisten keynes-tyyppisten teltiin, että jos nyt ei voitu alentaa veroja, niin hyvinvointivaltioajatusten hitaassa sisäänajossa milloin sitten. (Smolander 2000, 91–132.) sivistyneistön keskuuteen (Suvanto & Vesikan- Poliittista toimintaa vuodesta 1953 eteenpäin sa 2002). Samanaikaisesti suurvaltojen kylmässä sävyttikin taistelu valtion tulevasta luonteesta: ra- sodassa USA ja Neuvostoliitto esittivät näkemyk- kennetaanko Suomesta hyvinvointivaltio vai säi- siä Suomen hallitusratkaisuista ja vahvojen enem- lytetäänkö sen luonne entisellään, eräänlaisena mistöhallitusten kasaaminen oli hyvin hankalaa. sosiaalisten menojen yövartijavaltiona. ”Ehkä hieman yllättäen”, kirjoittaa Smolan- der, ”samaa argumenttia käytti veronalennusten Sotakorvausten loppuminen puolesta sosiaalidemokraattien vahva mies Väinö Tanner.” Tanner kannattikin hintojen ja verojen Historiantutkija Jorma Kalelan (1989, 160) mu- alentamista edustaen maailmansotien välisen ajan kaan vuoden 1948 hallitusratkaisun jälkeisen ajan deflatorista talouspolitiikkaa. Vuoden 1951 vaa-

124 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 lipuheissaan hänen keskeinen teemansa oli ollut yhtäaikaista hintojen, palkkojen, verojen ja sosi- sellaisen talouspolitiikan vaatiminen, että valtion aalimenojen alentamista. Sosialidemokraatit pi- menoja tulisi vähentää, jotta verotusta saataisi ke- tivät suunnitelmaa ”porvariston ryhtiliikkeenä”, vennettyä. (Hakalehto 1974, 113.) jolla aiottiin laskukautta hyväksi käyttäen kaven- SDP:n entinen ministeri, maataloussiiven edus- taa sosiaaliturvaa ja palkansaajien tuloja. Kokoo- taja Hannes Tiainen kuvaa SDP:n talouspoliitti- mus vetäytyi hankkeesta ilmeisesti arvellen de- sia näkemyseroja kirjassaan Kun puolue räjähti valvaation olevan parempi vaihtoehto. Smolan- (1968). SDP oli asettanut syksyllä 1955 erityisen derin mukaan ”Kekkosen tulkinta asiasta oli, et- toimikunnan tarkastelemaan talouspoliittisia ky- tä työnantajilla meni paskat housuun”. (Smolan- symyksiä. Sen puheenjohtajaksi oli valittu Väinö der 2000, 91–132.) Tanner. Toimikunnassa puhunut professori Mat- SDP:n silloinen puheenjohtaja Emil Skog ku- ti Leppo oli antanut tunnustusta vuoden 1951 vasi, miten Kekkonen esitti sosialidemokraateille jälkeen noudatetulle talouspolitiikalle ja varoitta- 17 kohdan ohjelman, joka sisälsi mm. työnanta- nut kireän rahan politiikasta. ”Tannerin mieles- jien vapauttamisen maksamasta lapsilisämaksua, tä Leppo oli turhanpuhuja”, muistaa Tiainen kir- suuria verohelpotuksia yrityksille, palkkojen in- jassaan (1968, 46–47). Jukka Pekkarisen ja Juha- deksitarkastusten huonontamisen, ja mikäli näi- na Vartiaisen kirjassa (1993, 151–155) todetaan, den toimenpiteiden takia valtion menot lisään- kuinka juuri professori Leppo edusti Suomessa tyisivät, valtion talous tulisi tasapainottaa valtion harvinaista keynesiläistä talouspoliittista ajatte- menoja supistamalla. Sosialidemokraattisen puo- lua. Toinen toimikunnan asiantuntija, Klaus Wa- lueen puoluetoimikunta, hallitus- ja eduskunta- ris Suomen Pankista, oli esittänyt, että jos poliit- ryhmät irtisanoutuivat ohjelmasta. (Skog 1971, tisia realiteetteja ei olisi, subventiot tulisi puolit- 335–339; Hakalehto 1974, 134.) taa, valtion menoja karsia 150 miljoonalla mar- Tanner koki puolueensa näkemykset siinä mää- kalla ja pankkien luotonantoa kiristää. Waris oli rin kiusallisina, että hän jopa äänesti muutaman kuitenkin arvioinut, että tämän ohjelman toteut- kerran vuonna 1954 oikeiston mukana vastoin taminen merkitsisi työttömyyden lisääntymistä. oman ryhmänsä kantaa. Turhautuneena mm. Tanner ja hänen takanaan ollut osuuskauppaväki puolueensa talouspolitiikkaan hän ei enää aset- tukeutuivat Warikseen ajaessaan, kuten Tiainen tunut ehdokkaaksi vuoden 1954 eduskuntavaa- ilmaisee, ”omaa kultakantalinjaansa: maan asiat leissa. (Hakalehto 1974, 153.) Skog yritti valistaa oli pantava kuntoon kireän rahapolitiikan avul- niukkasbudjetista myös presidentti Paasikiveä – la”. (Tiainen 1968, 46–47.) turhaan. ”Presidentti kertoi saaneensa Tuomiojal- SAK:n edustajat ja toimikunnassa mukana ol- ta, Kekkoselta ja Auralta niin luotettavat tiedot, leet ministerit hylkäsivät kuitenkin kireän rahan että hänen on uskottava heidän vakuutuksiinsa.” politiikan sekä epärealistisena että epäoikeuden- Skog (1971, 335–339) kertoi sanoneensa myö- mukaisena (Tiainen 1968, 47). Tannerin talous- hemmin Paasikivelle, että ” – – Kekkonen, Tuo- politiikan revanssin hetki tuli pari vuotta myö- mioja ja Aura yhdessä kantavat vastuun siitä, et- hemmin, kun Emil Skogin johtama suunta hä- tä kustannuskriisi yleensä lavastettiin. President- visi sosialidemokraattisen puolueen ylimääräises- ti tuumi että väitteessäni oli jotain perääkin – – sä edustajakokouksessa keväällä 1957 yhdellä ää- On pöyristyttävää, että talous- ja poliittisen elä- nellä. Väinö Tanner valittiin keväällä 1957 SDP:n män nuoret johtajat väittävät taloudellisen krii- puheenjohtajaksi ja hän palasi vuoden 1958 vaa- sin olevan edessä, vaikka talouselämä on nousus- leissa eduskuntaan. sa. Valitettavasti saivat hänetkin uskomaan vir- heelliseen analyysiin”. Juhani Suomi kuvaa samaa vaihetta kertoen, Niukkasbudjetti miten Kekkonen oli ensin epäillyt Tuomiojan ja Auran laskelmia, mutta sitten vakuuttunut niistä, Useimmat suomalaisen poliittisen historian teok- minkä jälkeen sen paremmin sosialidemokraattien set ja muistelmat noteeraavat ns. niukkasbudje- kuin Paasikiven vastustus ei ollut muuttanut hä- tin historian. Ollessaan pääministerinä Kekko- nen näkemystään. Tilanne johti hallituksen eroon nen hahmotteli vuosina 1952–1953 porvarillis- ja lopulta Tuomiojan johtamaan hallitukseen. Pro- ten asiantuntijoiden – Sakari Tuomiojan ja Teu- sessi jätti syvät jäljet Kekkoseen: ”Minulla on ollut vo Auran – avulla deflatorista talouspolitiikkaa, STK:n kanssa hyvät välit vuosina 1951–1953. Ke-

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 125 väällä ja kesällä esitin poliittisen itsemurhan uhal- ”Paljon pienemmistä hintojen nousuista mm. 1954 ja la ohjelman, josta olin neuvotellut STK:n kanssa monta kertaa sitä ennen esitellyt kompensaatiovaati- mukset oli saatu yleislakkouhalla läpi. Miksi ei vuon- – – Ajoin sitä ohjelmaa läpi kaikin voimin, kunnes na 1956? Tuohon taipumattomuuteen oli syitä, jotka oli tultu siihen, että Tuomioja saattoi muodostaa ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Yleislakon selvit- oikeistohallituksensa.” Paasikivi katsoi Kekkosen telyjen yhteydessä työnantajapuolelta kuultiin sanotta- van: ’emme pelkää enää’. Pelon väheneminen 1955/56 tulleen harhaanjohdetuksi ja saaneen kantaa ”mui- on selitettävissä sillä, että nimenomaan naapurimaas- den synnit”. (Suomi 1990, 243–282.) samme Neuvostoliitossa 1954–55 sattuneet tapahtu- Niukkasbudjettina tunnettu episodi pohjusti mat tulkittiin porvaristomme piirissä lännen mahdollisuuksia lisäävinä. Yleislakon jälkiarvosteluun 1956 syk- monia seuraavien vuosien tapahtumia. Oikeisto syn tapahtumat (Puola ja Unkari) antoivat lisää puh- ei luottanut monestakaan syystä Kekkoseen eikä tia. Porvarillinen maailma meillä niin kuin muuallakin halunnut hänen jatkavan pääministerinä kunin- alkoi organisoida toimintaansa, se oli saamassa jälleen itseensä 1930-luvun ryhtiä – – Olisi siis perin kevyt- gastietä presidentiksi, vaan antoi tukensa Saka- mielistä nähdä yleislakossa vain se puoli, joka ilmentyi ri Tuomiojalle. Väinö Tanner puolestaan jäi pois sen päätyttyä 12 markan tuntipalkan nousussa. Kyllä eduskunnasta, mutta oli varastossa odottamassa porvarillis-leskisläisen rintaman yhteistyö on tarkoit- tanut ja tarkoittaa niin kuin Leskinen sanoo, muut- revanssia sekä kekkoslaista ulkopolitiikkaa että taa kokonaan sodanjälkeinen ’väärä suunta talouspo- tuhlailevaa talouspolitiikkaa vastaan. Juho Niuk- litiikassa’.”1 kasesta alkanut ryhtiliike eteni: oikeisto oli jo pit- kään vaatinut hintasäännöstelyn purkua ja äänes- Lakon päättämissopimus oli ollut kova pala vuo- ti vuonna 1954 yli vaalien valtalain, jonka avulla rineuvos Wilhelm Wahlforssille. Muistiossa hän hallitus oli kyennyt sääntelemään hintoja ja palk- oli katsonut SAK:n saaneen sataprosenttisen voi- koja. Vain Kekkosen hallituksen ero ja presidentti ton. Lisäksi hänen arvionsa mukaan maan hal- Paasikiven painostus mahdollistivat sen, että val- litus oli täysin SAK:n määräiltävissä: ”– – se ti- talaki saatiin vielä kerran säädetyksi, mutta vuon- laisuus, jonka työnantajat olivat saaneet tuodak- na 1955 oikeisto äänesti sen jälleen nurin. Tämän seen äänensä jälleen kuuluville ja estääkseen va- seurauksena hajosi hallituksen, ammattiyhdistys- semmistoaineksen etenemisen valtakunnan asioi- liikkeen ja maataloustuottajien MTK:n konsen- den ohjaamisessa, on työvaliokunnan enemmis- sus. Kaoottinen tilanne johti hintojen nousuun, tön päätöksellä kokonaan tuhottu – –” (Merta- yleislakkoon sekä maanviljelijöiden vastatoimena nen 2006, 185.) järjestämään maitotaloustuotteiden luovutuslak- Yleislakko toimi työnantajapiireissä ankarana koon keväällä 1956. muistona vuosikymmenien ajan. Kun vuonna 1964 STK suostui työajan lyhennykseen, perus- teluksi esitettiin, että tunnelmat alkoivat muistut- Yleislakon seuraukset taa yleislakon aikoja, ja vielä 1980-luvun lopulla STK:n edustajat perustelivat suuttuneille työnan- Yleislakko alkoi samana päivänä, kun presidentti tajille suostumustaan pekkaspäiviin juuri samal- Kekkonen aloitti tehtävässään. Työehtosopimus- la tavalla: tunnelmat alkoivat liiaksi muistuttaa neuvotteluja oli käyty pitkään ja Tomi Mertasen yleislakon aikoja. (Mansner 2005, 249.) mukaan pientä valoa tunnelin päässä oli näky- Suomen Työnantajain Keskusliiton historian- vissä vielä helmikuussa 1956. ”Kajastus vaihtui kirjoittajan Markku Mansnerin mukaan ”yleis- kuitenkin pian täydelliseen synkkyyteen. STK oli lakko havahdutti työnantajat pohtimaan yleiseen aloittanut neuvottelut ilman ulkomaanmatkalla mielipiteeseen vaikuttamista samaan tapaan kuin ollutta vahvaa miestään, vuorineuvos Wilhelm he olivat tehneet itsenäisyyden ajan alussa, kun Wahlforssia.” Mertanen kuvaa, miten työnanta- he suunnittelivat valkoista propagandaa punaisen jien asenteet muuttuivat radikaalisti Wahlforssin vastapainoksi ja sotien jälkeen, kun sosialisointi palattua ja tämän näkemysten voittaessa työnan- uhkasi”. STK tilasi mainostoimistolta kampan- tajaleirissä. STK:n puheenjohtaja Arno Solin jou- jan, joka ajoitettiin vuoden 1957 alkuun. Työn- tui kertomaan SAK:n johdolle, että aiempi sovin- antajat halusivat iskostaa suomalaisten mieleen, toesitys oli ollut väärinkäsitys, jonka pohjalta ei ettei elintaso nouse palkankorotuksilla vaan että enää voitu edetä. (Mertanen 2006, 33.) SDP:n oppositioon jäänyt entinen skogilainen puoluejohto arvioi myöhemmin näin lakon syn- 1. Työväenjärjestöjen Tiedotuskeskuksen julkaisu tyä: numero 3/1958 otsikolla ”Yleislakosta 2 vuotta”.

126 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 tuotantoa on lisättävä ja työrauha sen vuoksi säi- kaan tulisi kuitenkin näin olla, sillä budjetin kansanta- lytettävä. Aineisto meni hyvin läpi lehdissä, val- loudelliset vaikutukset ovat läheisessä yhteydessä juuri käyttöbudjetin tasapainoasteeseen. Yhdistyneiden kan- takunnallisista lehdistä aina paikallislehtiin saak- sakuntien budjettisuosituksissa on tämän johdosta joka, ja radio käytti sitä ohjelmissaan. Kampanja pa menty niinkin pitkälle, että budjetin vajaus- ja yli- herätti myös polemiikkia televisiossa. (Mansner jäämäkäsitteitä katsotaan voitavan käyttää vain käyt- töbudjetin yhteydessä. Jos näin pyrittäisiin tekemään 1990, 232–234.) Suomenkin osalta, havaittaisiin, että kansainvälisen Kari Hokkanen arvioi kirjassaan Kekkosen maa- terminologian mukainen käyttöbudjetti on meillä jo laisliitto 1950–1962, että yleislakko yhdisti oi- vuodesta 1949 alkaen ollut melkeinpä poikkeuksetta erittäin vahvasti ylijäämäinen. Epäsuorasti tämä käy il- keistoa. Maalaisliiton puoluevaltuuskunnan jul- mi myös siitä että valtion sijoituksista ja jopa ns. tu- kilausumassa huhtikuun lopulla 1956 vaadittiin loa tuottavista sijoituksistakin valtaosa pystytään ra- yleislakon aikaisten ”laittomuuksien tutkimista ja hoittamaan veroilla eikä lainoilla, kuten kansainväli- nen budjettikäytäntö edellyttää. Esim. vuosina 1950– rikkojien saattamista viipymättä rangaistuksiin”. 1957, jolloin valtion tuloa tuottava nettovarallisuus li- (Hokkanen 2002, 361–363.) Yleislakon päät- sääntyi 220 miljardia markkaa, rahoitettiin tämä sum- tämissopimus edellytti pidättäytymistä kaikista ma kokonaisuudessaan verovaroin.” kostotoimenpiteistä. Tämän johdosta työnanta- jat eivät aloittaneet oikeudenkäyntejä lakkolaisia Artikkelin mukaan siis vuosina 1956–1958 sään- vastaan. Poliisi- ja syyttäjäviranomaisten toimes- nöllisesti kolmen kuukauden välein vallinnut kasta asetettiin kuitenkin syytteeseen 344 henkilöä. sakriisi, johon perustuen Suomen Pankki pakotti Pitkien väittelyiden jälkeen eduskunta sääti ar- eduskunnan menosupistuksiin, perustui kansain- mahduslain, jonka ulkopuolelle jäi vielä 50 tuo- välisen käytännön, Pohjoismaiden ja Yhdistynei- mittua. Heistä valtaosan presidentti armahti lo- den kansakuntien budjettisuositusten vastaiseen pulta. (Salomaa 1964, 237.) budjettimalliin. Ylijäämäisinä vuosina eduskunnan päättäjät pakotettiin supistamaan ankarasti valtion menoja kassakriisiin vedoten. Kassakriisit Pekkarisen ja Vartiaisen arvion mukaan (1993, 148) valittu linja lähinnä syvensi taantumaa: Yleislakon päättymisen jälkeen kansantalouden tilanne näytti suotuisalta, kuten Suomen Sosia- ”Aikakauden finanssipolitiikkaa voi todella luonnehtia aktiivisesti suhdanteita kärjistäväksi. – – valtion kassa- lidemokraatti kertoi kuukausi lakon päättymisen tasapainon varjelu saikin täysin absurdeja piirteitä: val- jälkeen. Varsinaisten tulojen ylijäämä oli ollut valtio jopa lakkautti kaikki maksunsa eli julisti itsensä het- tiolle viime vuonna 37 miljardia markkaa, todet- kellisesti maksukyvyttömäksi 15.3.1957, mikä on ny- kyaikaisten valtiontalouksien historiassa ainutlaatuista, tiin Valtiontalouden tarkastusviraston tilinpää- semminkin kun valtiontalous oli juoksevilla menoilla tösyhdistelmässä. (Suomen Sosialidemokraatti mitattuna samana vuonna ylijäämäinen!” [jatkossa SSD] 4.4.1956.) Verotulot olivat nous- seet melkoisesti yli arvioitujen määrien. Yksi lukuisien kassakriisien huipentumista koet- Yleislakkoa seurasi kuitenkin poikkeukselli- tiinkin keväällä 1957, kun valtio lopetti maksun- sen tiukan rahan aika, jolla suomalaisille halut- sa viikoksi. Suomen Sosialidemokraatin pääkir- tiin opettaa, ettei lakkoilu kannata. Kun edus- joitus (7.3.1957) raportoi, kuinka valtiolta vaadi- kuntaan tuli näiden tapahtumien jälkeen ja eh- taan jo toteutettujen lisäksi vielä 20–25 miljardin käpä juuri niiden seurauksena vuoden 1958 vaa- säästöjä, koska kassakriisi on ainaisena painajaise- leissa vasemmistoenemmistö, se hätkähdytti por- na. Kansalaiset hermostuivat ja lähetystöjen vir- varillista yhteiskuntaa laajasti. Edellisten vuosien ta suuntautui kohti eduskuntataloa.2 Säästöt kui- talouspoliittinen linjakin joutui tällöin uudenlai- tenkin toteutettiin. sen arvioinnin kohteeksi. Sosialidemokraattiset kansanedustajat Lilje- Suomen Sosialidemokraatin (29.1.1959) Muut ström ja Hult arvioivat vakautusohjelman olevan lehdet -palstalla siteerattiin Uutta Suomea: tulonsiirto köyhiltä rikkaille ja lisäävän vaikeuksia (SSD 23.3.1957): ”Tarkasteltaessa Suomen valtiontaloutta ja vertailtaes- sa sitä muihin maihin havaitaan, että budjettimme on monessa mielessä varsin erikoislaatuinen. Erityisesti on merkillepantavaa, ettei se jakaannu käyttö- ja pääoma- budjetteihin samalla tavalla kuin esim. muiden Poh- 2. Kansan Uutiset 20.3.1957; SKDL:n eduskunta- joismaiden budjetit. Kansainvälisen käytännön mu- ryhmän saapuneiden kirjeiden diaari 1957.

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 127 ”Kassakriisiä eivät mitkään saneeraustoimenpiteet pa- siirretty jo muutamalla päivällä. Lainaa oli pyy- ranna niin kauan kun Suomen Pankki menettelee sillä detty myös Postipankilta, muttei herunut sieltä- tavoin, että sitä mukaa kun saneerauksia toteutetaan, niin se vetää rahaa pois markkinoilta. Ostovoimaa ve- kään. Von Fieandt totesi kuivasti ”pankki valit- detään pois markkinoilta 100 miljardia ja se tulee aihe- taa”, maan hallituksen olisi hänen mukaansa pitä- uttamaan suuria ongelmia kotimarkkinateollisuudelle, nyt lykätä tarpeettomia maksuja. Valtion kassassa yritysten kaatumisia ja työttömyyttä.” oli yli 5 miljardin jatkuva vajaus, pelättiin, miten käy lapsilisien. (SSD 18.5.1957.) Hallitus sai ankaran painostuksen jälkeen huhti- Pääministeri Fagerholm oli ollut SDP:n puolue- kuussa 1957 Suomen Pankilta 5 miljardia. Pää- kokouksen puheenjohtajavaalissa Tannerin vasta- ministeri Fagerholmin mukaan ”hallituksella on ehdokkaana ja hävinnyt yhdellä äänellä. Hän arvi- oikeus edellyttää, että Suomen Pankki tulee krii- oi, ettei hänellä ollut enää oman puolueensa tukea, sitilanteissa apuun. Elinkeinoelämäkin valittaa jo ja niinpä hallitus jätti useita kertoja eroanomuk- Suomen Pankin kireää linjaa, joka aiheuttaa työt- sen, ja vihdoin toukokuun lopulla siirryttiin Vieno tömyyttä”. Pankki oli vaatinut, että virkamiesten Sukselaisen johdolla Maalaisliiton vähemmistöhal- palkkoja tiputetaan 10 prosenttia ja työllisyystyöt litukseen. Uusi valtiovarainministeri Nils Meinan- lopetetaan joksikin aikaa. Pääministeri Fagerhol- der (RKP) kertoi, että valtion kassavaje on 10–12 min puheen sävy on huolestunut: ”Vuoden 1956 miljardia markkaa (SSD 29.5.1957). Kansan Uu- aikana on valtiontaloutta saneerattu yhteensä tiset hälytti 13.6.1957 otsikoissaan: ”Teurastusko- noin 40–45 miljardin markan edestä.”3 ”Teuras- mitea havittelee lähes 30 miljardin säästöjä”. Suo- tuskomitea” (Valtion menojen supistamiskomitea men Pankki kielsi jälleen luoton rahaministeriltä 1957) yrittää estää menoja lisäävien lakien käsitte- ilmoittaen, ettei pankki voi myöntää luottoa vaja- lyn”, otsikoi Suomen Sosialidemokraatti. Oikeus- uksellisen talouden rahoittamiseen, Suomen Pan- kansleri Olavi Hongan johdolla toimivalle komi- kin pääjohtajan Rainer von Fieandtin vastausta lai- tealle oli annettu tehtäväksi supistaa valtion me- natakseen (SSD 29.6.1957). noja 25–30 miljardia. (SSD 14.4.1957.) Rainer Valtion kassakriisillä perusteltu lapsilisien mak- von Fieandt vastasi (SSD 17.4.1957) pääministeri satuksen lykkäämishanke suututti erään vaikut- Fagerholmille: ”Pääministeri on julkisuudessa sa- tajatahon. Äidit lähtivät liikkeelle, Lahden per- nonut, että hallituksella tulee kriittisissä tilanteissa heenemännät, Espoon perheenemännät, Sallan olla oikeus vaatia Suomen Pankin tukea. Tämän naisten lähetystö, Vuoksenlaakson perheenäitien johdosta on selkeästi sanottava, että jos tuolla tar- lähetystö, äitejä Mäntsälästä, Kuopiosta, Porvoos- koitetaan oikeutta luotonsaantiin Suomen Pankis- ta, Kajaanista jne. SKDL:n eduskuntaryhmälle ta, niin sellaista oikeutta hallituksella ei ole.” saapui huhtikuusta 1957 alkaen parin kuukauden SDP:n sisäiset ristiriidat kärjistyivät siinä mää- aikana satoja kirjeitä ja kannanottoja. Hallituk- rin, että niitä ratkomaan kutsuttiin ylimääräi- sen linjaa vastaan suuntautunut kannanottojen nen edustajakokous keväällä 1957. Puolueen pu- ja lähetystöjen virta huipentui kesällä 1957, kun heenjohtajaksi valittiin Väinö Tanner yhden ää- eduskunnassa käytiin niin sanottu jarrutuskes- nen enemmistöllä ja puoluekokous hyväksyi hal- kustelu lapsilisien kohtalosta.4 Varsinaisessa jar- lituksen vakaannuttamissuuntauksen. Ministeri rutuskeskustelussa äänessä olivat SKDL:n kan- Aarre Simosen tilitti toukokuussa 1957 hallituk- sanedustajat. He puhuivat niin kauan, ettei pää- sen ongelmia: on säästetty, mutta mikään ei rii- töstä lapsilisien siirtämisestä kyetty tekemään ke- tä, kassavajaus on taas uhkana (SSD 8.5.1957). säkuun viimeiseen päivään mennessä, kuten laki Lapsilisien maksua oli siirretty jo kerran ja edessä edellytti. Lapsilisät oli maksettava perheille täy- odotti suuria ongelmia kassatilanteen takia. Val- simääräisesti. tiovarainministeriö oli pyytänyt Suomen Pan- Jarrutuskeskustelun jälkeen vallitsi hämmen- kilta luottoa 3–4 päivän ajaksi, mutta Suomen nys poliittisessa kentässä. RKP:n edustaja halli- Pankki oli kieltäytynyt. Eläkkeiden maksua oli tuksessa, valtiovarainministeri Meinander, tuntui ottaneen asian henkilökohtaisena haasteena. Hän vaati, että uusi laki lapsilisien lykkäämisestä oli

3. Suomen Sosialidemokraatti referoi 14.4.1957 pääministeri K.- A. Fagerholmin radiopuhetta, johon myös kansanedustajat viittasivat eduskunta- 4. SKDL:n eduskuntaryhmän saapuneiden kirjei- keskusteluissa 21.4.1957. den diaari 1957.

128 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 säädettävä välittömästi. Väinö Tanner totesi totu- sillä hänen omaksumansa kanta on näissä olosuh- tulla linjallaan, että ”pää on tullut vetävän käteen, teissa ainut oikea. Ei ole mitään syytä antaa rahaa on eletty yli varojen”. Kolme RKP:n ministeriä sellaisille hallituksille, jotka eivät osaa sitä käyttää erosi, koska hallituksen enemmistö ei suostunut vaan osoittautuvat tuhlareiksi ja epäviisaiksi ta- yrittämään lykkäystä uudelleen. Suomen Sosiali- louspoliitikoiksi – –” Puhuja on omien puheiden- demokraatin pakinoitsija Ville Vaihdokas valitti, sa mukaan viisi vuotta puhunut tästä, mutta vas- että kaikki syyttävät toisiaan. Porvarit väittävät, ta nyt kassakriisien avulla kansalaiset näkevät, et- että Tannerin olisi pitänyt ajaa vuonna 1953 sääs- tei nykyinen suunta voi jatkua. (SSD 13.8.1957.) tölait läpi. Vielä mainittuna vuonna kukaan ei us- Mutta kokoomuksessa alettiin hiiltyä. Kansan- kaltanut avata suutaan säästäväisyyden puolesta. edustaja Tuure Junnila arvosteli Suomen Pankin (SSD 2.7.1957, 3.7.1957, 7.7.1957.) politiikkaa Luvian Kansallisseuran tilaisuudessa: Aarre Simonen, entinen valtiovarainministeri, ”Kehittymässä oleva talouskäänne on tunnetusti joka oli siirtynyt Skogin mukana SDP:n opposi- jokseenkin omaa suomalaista tuotetta eikä maa- tioon ja Fagerholmin hallituksen erottua joutu- ilmanmarkkinoilla tapahtuneen suhdannekään- nut myös pois hallituksesta, totesi nyt politiikas- teen seurausta. – – Syynä Suomen Pankin linja.” ta, jota hän itse oli ollut vielä keväällä harjoitta- (SSD 19.7.1957.) Syksyn 1957 aikana lähetys- massa (SSD 8.7.1957): töjen virta eduskuntaan jatkui, ja nyt nostettiin esiin muutkin asiat kuin lapsilisät. ”Kesken kansainvälistä noususuhdannetta maahan Pekkarinen ja Vartiainen (1993, 307–308) ku- rakennettiin yleisen talouspolitiikan virheillä 80 000 hengen työttömyys, jonka sinänsä välttämätön hoita- vaavat tilannetta seuraavasti: ”Syksyllä 1957 mark- minen vei kassan tyhjäksi. Maassa täytyy olla hallitus, ka devalvoitiin ja samalla purettiin ulkomaankau- jonka yhteistyö keskuspankin kanssa ulottuu muuhun- pan säännöstely. Lama syveni ja kokonaistuotan- kin kuin ’alituisesti nalkuttavan aviovaimon’ kuuntele- miseksi, jollaiseksi nykyinen toinen valtiovarainminis- non kasvu oli lähes pysähdyksissä kahden vuoden teri Karjalainen on Suomen Pankin asenteen äskettäin ajan vuoteen 1959 saakka. Työttömyys lisääntyi – luonnehtinut.” – Budjetti- ja muuta talouspolitiikkaa kiristettiin voimakkaasti devalvaation jälkihoidon nimissä.” Valtiovarainministeri Martti Miettunen esitteli Vaihe oli siis eräänlainen ”läksytyskausi”, min- 7.8.1957 eduskunnalle uutta säästöohjelmaa ja kä puki sanoiksikin keskuspankin pääjohtaja von puheessaan selvitti niitä valtiontalouden säästö- Fieandt toteamalla, että ”devalvaation tavoitteena toimenpiteitä, joita yleislakon jälkeen oli tehty. oli pakottaa Suomen kansa paljastamaan päänsä Miettusen mukaan ”esimerkkinä jo suoritettujen kunnioituksesta markkaa kohtaan”.5 talouspoliittisten toimenpiteiden suuruusluokas- Rainer von Fieandt (1970, 328–331; SSD ta voi mainita, että jos näillä ohjelmilla yhteensä 16.9.1957) totesi devalvaation jälkeen: ”Kovaa toteutetut tulonlisäykset olisi peritty yksistään tu- valuuttaa ei luoda pehmein ottein. Lupaukseni loverona yksityisiltä henkilöiltä, olisi tulovero pi- olen pitänyt. Yleislakon päättymispäivänä ilmoi- tänyt korottaa kaksinkertaiseksi, ennen kuin olisi tin radiopuheessani, että Suomen Pankki tulee päästy samaan tuottoon”. Hän kuvasi, miten run- jatkamaan kireää rahapolitiikkaa ja koska palkat saan vuoden aikana menojen supistamispäätöksiä ja niistä johtuen hinnat tulevat nousemaan, niin oli tehty runsaan 35 miljardin markan edestä ja raha tulee olemaan vielä tiukemmalla kuin aikai- erilaisia veronluonteisia ym. tuloja oli lisätty lä- semmin. Tämän lupauksen olen pitänyt. – – Tä- hes 28 miljardia markkaa. Päätökset olivat koh- mä Suomen Pankin politiikka, jota voidaan pi- distuneet mm. rautatietariffeihin, bensiiniin, pet- tää lievästi deflatorisena, on viety pisteeseen, jo- roliin, margariiniin ja juustoon, tuoreisiin hedel- ta ei voida ohittaa aiheuttamatta vahinkoa yhteis- miin, kaasuun, maitoon ja voihin, väkijuomiin, kunnalle.” Kassakriisi oli jälleen lokakuussa 1957 puhelintaksoihin ym. subventioiden poistoina tai käsillä ja hallitus takavarikoi hätäpäissään rahoja veroina. (Eduskunnan pöytäkirjat.) kaikista virastoista, Kansaneläkelaitoskin menetti miljardin (SSD 11.10.1957).

5. Pekkarinen & Vartiainen 1993, 307–308, sit. von Väinö Tannerin linja piti: ”Meidän on nostettava Fieandt: En bedömning av 1976 års devalvering. hattua pankin pääjohtajalle Rainer v. Fieandtille, Ekonomiska Samfundets Tidskrift 1968:1.

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 129 Alkuvuodesta 1958 puolueet valmistautuivat koituneet ostokyvyn lisäykseksi sekä ylläpitäneet kesän vaaleihin ja harjoitettu talouspolitiikka al- korkeata investointitasoa – – talouspolitiikkaa ei koi hirvittää. Mutta von Fieandt, nyt virkamies- saa käyttää tietoisena keinona muuttaa tulonjakoa hallituksen pääministerinä, jatkoi kylmäpäisesti. palkansaajien vahingoksi – –.” (SSD 8.1.1958.) Hallitus esitti, että se saisi valtuudet tarvittaessa Pääministeri vastasi 18. helmikuuta 1958 vähentää erilaisia lakisääteisiä maksuja ja meno- SKDL:n välikysymykseen, joka käsitteli erityi- ja 20 prosenttia. Hallitus oli myös antanut oh- sesti metsä- ja siirtotyömaiden kehnoja palkkoja. jeet ministeriöille, että lakiin sitomattomissa me- Hertta Kuusinen tuomitsi devalvaation ja vetosi noissa tulee pyrkiä 4–5 miljardin menosäästöi- kansantaloustieteen professori Matti Lepon alus- hin. (SSD 3.1.1958.) Tammikuun alussa tiedet- tukseen, jossa tämä oli arvostellut devalvaatiorat- tiin taas, että valtion pussin pohja on näkyvil- kaisua, koska sillä oli kotimarkkinoita ja kaup- lä, valtiolla ei varaa maksaa Helsingin kaupun- paa lamauttava vaikutus. (Eduskunnan pöytäkir- gille tulevaa yhden miljardin markan veroennak- jat.) Hallitus sai kuitenkin luottamuksen edus- koa. Tilanteen johdosta kehotettiin mm. Kan- kunnan enemmistöltä. Kaksi päivää välikysymys saneläkelaitosta siirtämään postisiirtotilille kaik- äänestyksen jälkeen – 20. helmikuuta 1958 – pi- ki käyttövaransa. (SSD 9.1.1958.) Avoin kassa- dettiin pääkaupunkiseudun ammattiosastojen kriisi torjuttiin, kun liikepankeilta saatiin 4 mil- mielenosoitus. Marsseille osallistui paljon vä- jardin luotto. Suomen Sosialidemokraatin pääkir- keä verrattuna edellisen kevään joukkoesiintymi- joitus spekuloi ulkomaisesta velasta. ”Meillä ul- siin. Kansan Uutisten (21.2.1958) arvion mu- komainen velka oli 63.2 miljardia markkaa vuon- kaan noin 12 000 ihmistä osallistui tapahtumaan na 1949 ja viime syyskuussa 60 miljardia mark- eduskuntatalon edessä ja noin 4 000–5 000 työ- kaa. Mikä muu maa olisi kyennyt sodan rasitus- läistä antoi pontta vaatimuksille lopettamalla työt ten ja valtavan jälleenrakentamisen hoitamaan si- kesken päivän. Mielenosoituksen jälkeen maalis- ten, että ulkolaisen velan osuus laskee. Uhrauksil- kuun alussa annettu pääkaupunkiseudun ammat- lakin on rajansa.” (SSD 12.1., 15.1.1958.) tialojen keskusjärjestöjen julkilausuma alkoi itse- Helsinkiläiset metalli-, elintarvike- ja rakennus- tietoisesti: ”Me tulemme uudelleen – –” alojen keskustoimikunnat kutsuivat työläisiä ja Kevään toinen välikysymyskeskustelu alkoi ammattiosastoja suurkokoukseen valmistelemaan eduskunnassa 15. huhtikuuta 1958. Välikysy- eduskuntatalolle suurmielenosoitusta (Kansan myksen esittivät nyt von Fieandtin virkamies- Uutiset 12.2.1958). Hallitus haki taas eduskun- hallitukselle sekä Maalaisliiton että sosialidemo- nalta uusia valtuuksia alentaa lapsilisiä, kansan- kraattien eduskuntaryhmät. Mutta myös mielen- eläkkeitä ja äitiysavustuksia, mutta vasemmisto- osoitukseen saapui runsaasti väkeä: Kansan Uu- ryhmät äänestivät määrävähemmistön avulla su- tisten mukaan 20 000 työläistä vaati eduskunta- pistamislait lepäämään yli vaalien. Von Fieandt talon edessä muun muassa pääministeri von Fie- totesi, että jos lait lykätään, hallituksen on valit- andtin eroa ja työttömyysvakuutusta. Enää halli- tava joko maksujen laittoman lykkäämisen taik- tus ei saanut luottamuslausetta, joten virkamies- ka kansakunnalle tärkeiden tehtävien, kuten työt- hallituksenkin taival jäi lyhyeksi. Rainer von Fie- tömyyden hoitamisen, välillä. (SSD 22.1.1958.) andt (1970, 366) kuvaa muistelmissaan tätä hal- Ja niinpä von Fieandt supisti työttömyyden hoi- litusjaksoa kirjansa viimeisenä lauseena: ”Ei mi- toa (SSD 23.3.1958). Helmikuussa 1958 Suo- kään hallitus ennen meitä, eikä luultavasti mei- men Sosialidemokraatti kritisoi hallituksen toi- dän jälkeemme tule menemään historiaan halli- mintaa. Rahaministeriö supisti huoltojärjestöjen tuksena, joka aina sekä suurissa että pienissä asi- valtionapua 20 prosenttia, vaikka huoltoavustus- oissa noudatti niin johdonmukaista ja niin mää- ten anojien luku oli noussut huomattavasti. Maan rätietoista säästäväisyyttä kuin me.” pohjoisosissa tilanne oli hyvinkin vaikea. Anojien Jo kesällä 1957 valtiovarainministeri Miettusen määrä oli noussut 50 prosenttia. (SSD 1.2., 5.2., eduskunnassa esittämän selvityksen mukaan sekä 8.2., 15.2.1958.) SAK kritisoi edellisinä vuosina veroluonteisia tulojen lisäyksiä että subventioi- suoritettuja supistuksia, jotka ovat syöneet osto- den poistoja ja muita menosäästöjä oli toteutettu voimaa. ”Lähes kaikki kulutussubventiot on pois- runsaan vuoden aikana yhteensä yli 60 miljardin tettu, välttämättömien kulutustarvikkeiden ve- edestä. Sen jälkeen hallitukset toteuttivat vielä roja on nostettu ja poistettu huomattava osa sel- syksyn 1957 devalvaatioon liittyneet säästöohjel- laisista valtion menoista, jotka aikaisemmin ovat mat, erilaisia muita tariffien korotuksia vuoden-

130 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 vaihteessa 1957–1958, ja alkutalvella 1958 von Vielä lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin Fieandtin pääministerikauden aikana toteutettiin monet sen ajan toiminnassa olleet vasemmisto- vielä uudet säästötoimenpiteet. Niinpä SAK:n ja laiset järjestöaktiivit muistavat vaalivoiton jälkei- joidenkin sosialidemokraattisten kansanedustaji- sen valtavan tunnelman. Heinäkuun alun 1958 en keväällä 1958 esittämä väite lähes 100 miljar- eduskuntavaalien lopputulos oli lähes koko suo- din markan ostovoiman supistuksista saattaa olla malaiselle yhteiskunnalle yllätys. SKDL:n nousu lähelle osunut arvio. oli porvaripuolueille kautta linjan vaikeasti hy- Huhtikuun lopulla Kekkonen nimitti uuden väksyttävä shokki, joka teki hetkessä tyhjäksi vaa- virkamieshallituksen, jonka pääministeriksi tuli lien alla elätellyt toiveet kommunismin kanna- Reino Kuuskoski. Vaalien lähestyessä toimitusmi- tuksen taittumisesta. Maalaisliitto teetti gallup- nisteriö löysäsi rahapolitiikkaa. Toimitusministe- kyselyn yllättävän tappionsa syistä. Tulosten mu- ri Kuuskoski kertoi, että valtion kassavaikeudet kaan syitä olivat etenkin ”olosuhteiden pakosta” alkavat vasta syksyllä vaalien jälkeen. Rahaa kas- tapahtunut lapsilisien maksatuksen lykkääminen, sassa oli nyt riittävästi tavanomaisiin menoihin. työttömyys ja etelän siirtotyömaat, joille maaseu- Viljan hintaa laskettiin 9 markalla 16.6. alkaen. dun työttömiä oli kuljetettu. (Hokkanen 2002, Voin hintaa alennettiin 52 markalla. Hallitus lai- 418–419.) nasi Kansaneläkelaitokselta saadakseen kassava- Uusi vasemmistoenemmistöinen eduskun- jeen kuriin ja lykkäsi joidenkin kuntien valtion- ta aloitti työnsä jännittyneessä ilmapiirissä elo- apujen maksua. Mutta reaalipalkat olivat jo alen- kuussa 1958. Toisensa olivat löytäneet Väinö tuneet 18–19 prosenttia. (SSD 7.5., 11.6., 12.6., Leskisen sosialidemokraattisen puolueen johto ja 13.6.1958.) K.-A. Fagerholm oli jo keväällä 1957 Maalaisliiton oikeistosiipi. Tämän K.-A. Fager- pääministerinä ollessaan todennut eduskunnal- holmin hallituksen lyhyt taival kesti vajaat nel- le seuraavasti: ”Elinkustannusindeksin nousuun jä kuukautta. Se kuuluu suomalaisen poliittisen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet ne kahdesti suori- historian tutkituimpiin vaiheisiin, sillä hallituk- tetut valtiontalouden saneeraukset – – Siten voi- sen nimittämiseen ja kaatamiseen liittyi myös ul- daan laskea, että yksistään ne hinnankorotukset, kopoliittisia intohimoja. Neuvostoliitto esitti mo- jotka välittömästi aiheutuivat hintasubventioi- nin tavoin paheksuvansa hallitusratkaisua ja eh- den poistamisesta sekä erinäisten maksujen ko- dotti myös YYA-sopimukseen perustuvia sotilaal- rotuksista ja muista hintajärjestelyistä, ovat ko- lisia konsultaatioita. Suomen Sosialidemokraat- rottaneet mainittua indeksiä 8 %.” (Eduskunnan ti -lehden (6.9.1958) pääkirjoituksessa todettiin, pöytäkirjat.) etteivät sosialidemokraatit salli maatamme vie- tävän kommunistisen diktatuurin suuntaan. Va- rauksellisempi oli Maalaisliiton Maakansa, jossa Vaalitulos oli raju yllätys julkaistu pääkirjoitus ei yhtynyt riemuun (Jalo- vaara 2007, 58–59). Maalaisliitto asetti uuden vaalivoittotavoitteen Kirkon Kotimaa-lehti suhtautui hyvin myön- kesän 1958 eduskuntavaaleihin. Puolue uskoi teisesti Fagerholmin hallitukseen, samoin Uu- saavansa läpi 60 kansanedustajaa ja julkisti tavoit- si Suomi Ja Helsingin Sanomat. Kotimaan pää- teensa koko kansalle puoluekokouksessa muu- kirjoituksessa arvioitiin hallitusratkaisua hyvänä tama kuukausi ennen vaaleja. Maalaisliitto val- ”uuden eduskunnan kokoonpanoa” vasten eli pi- mistautui huolellisesti ja odotti varmaa voittoa. dettiin positiivisena sitä, että vaalivoitostaan huo- (Hokkanen 2002, 418–419.) limatta kommunistit olivat ulkopuolella. Aarre Toisin kävi. Eduskuntaan tuli vasemmisto- Lauha muistutti lukijoita sodan aikaisesta halli- enemmistö, ensimmäisen kerran itsenäisen Suo- tusyhteistyöstä ja kansan yhtenäisyydestä. (Jalo- men aikana. Maalaisliiton toiveet suuresta vaa- vaara 2007, 58–59.) livoitosta eivät toteutuneet, koska virta vei nyt ”Olimme oikeassa – valitettavasti.” Näin otsi- vasemmalle. SKDL voitti seitsemän lisäpaikkaa, koivat ”skogilaiset” julkaisussaan, jossa arvioitiin Maalaisliitto menetti viisi ja SDP kuusi paikkaa, vaalien tulosta ja Fagerholmin hallituksen syntyä joista omalle oppositiolle kolme. Pyrkimykset pa- (TTK 9/1958): lata ”sosiaalimenojen yövartijavaltioksi” 30-luvun talouspoliittiselle linjalle potkaisivat takaisin. Von ”Olemme viime vuosina jatkuvasti tuoneet julki sen, Fieandtin konikuuri oli suututtanut kansalaiset. että maassamme on sodan jälkeistä hallituspolitiikkaa

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 131 tarkoitus muuttaa jyrkästi oikealle. Valitettavasti olem- lista SDP:tä, sosialidemokraattien oppositio vaa- me olleet oikeassa. Maahan saatiin elokuun 29. päivä- ti itselleen enemmistöä ministerinpaikoista, Maa- nä 1958 oikeistohallitus – – Miksi sitten tällainen oikeistohallitus pääsi muodostumaan? Siihen on olemas- laisliiton hallinto ei hyväksynyt kommunisteja sa vain yksi vastaus. Kommunistien vaalivoitto säikyt- Kekkosen toiveista huolimatta. ”Kommunistien ti tuollaisen rintaman muodostamisen tiellä sitä ennen osallistuminen hallitukseen kiinnosti suurvalto- olleen maalaisliiton perin juurin. Leskismin edustajat menivät myös riemumielin hallitukseen maalaisliiton jakin: amerikkalaisen varoittivat, venäläiset vaati- kanssa, sillä olihan heillä nyt yhdessä kokoomuksen vat”, Hokkanen (2002, 441) kirjoittaa. Fagerhol- kanssa hallituksessa enemmistö.” min hallituksen hajoamisesta joulukuussa 1958 alkoi Maalaisliiton vähemmistöhallitusten kausi, Hallituskysymys kiinnosti tosin muitakin kuin ul- vaikka eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö. kovaltoja ja poliittisia puolueita. Kantaa ottivat ja kirjelmiä lähettivät muun muassa Hangon työläis- ten yleinen kokous, Karihaaran naisyhdistys, Jo- Teurastuskomitea teurastettiin ensuun muurarit, Parolan työläisten yleinen kokous, Lyytilänmäen työläiset ja pienviljelijät jne. Suomen eduskunnassa alkoikin sitten vuodes- Valtaosa näistä kirjelmistä tuli erilaisilta kansa- ta 1959 budjettipoliittinen ilotulitus, jossa toi- laiskokouksilta, mutta osa myös työttömien ko- sistaan mittaa ottivat eduskunnan vasemmis- kouksilta, siirtotyömailta ja rakennustyömailta. toenemmistö ja maalaisliittolainen vähemmis- Kirjelmien lähettäjät epäilivät, että Tannerin so- töhallitus. Klaus Waris kuvasi tilannetta Suo- sialidemokraattien ja Maalaisliiton oikeistosuun- men Pankin 150-vuotisjuhlan puheessaan tode- tausten vetämän hallituksen tarkoituksena oli jat- ten, että selitys finanssipolitiikan heikkouteen on kaa vanhaa kireän rahan talouspoliittista linjaa eduskunnan saama yliote hallitusvallasta (SSD huolimatta vaalituloksesta ja kansalaisten mieli- 13.12.1961). Voimakkaan ulkoparlamentaarisen piteistä.6 Hertta Kuusinen kirjoitti (Otto-Wille kansalaisliikehdinnän painostama vasemmisto- Kuusiselle) 31.10.1958: ”Ei silti, kyllä tilaisuuk- enemmistöinen eduskunta muodosti räjähdysher- siin väkeä tulee ja järjestöihimme, etenkin SKDL: kän kokonaisuuden. Bergholmin mukaan ”huo- oon myös jäseniä. Monilla uusista jäsenistä on olli valtiotalouden tasapainosta ei rasittanut sosia- lut sos.dem. puolueen jäsenkirja, joillakin myös lidemokraatteja yhtä paljon kuin laajapohjaisiin maalaisliiton – –” Helsinkiläisten elintarvike-, ra- hallituksiin osallistuttaessa. SKDL:n nousu suu- kennus- ja metalliammattiosastojen keskustoimi- rimmaksi ryhmäksi loi muutospaineita. Näin au- kunnat kutsuivat jälleen edustajia koolle päättä- kesi tie suurille uudistuksille”. (Bergholm 2007a, mään uusista toimenpiteistä. 119–120.) Osa tämän jakson sosiaalipoliittisista Seuraavien viikkojen aikana ulko- ja sisäpoliitti- uudistuksista näkyi vasta viiveellä ja lisäsi pääasi- set paineet kävivät niin voimakkaiksi, että Maalais- assa työnantajien menoja, eikä siten näy valtion liitto päätti vetää ministerinsä pois hallituksesta. budjettiluvuissa (Kosonen 1987, 202, taulukko Hallitus hajosi. Hokkanen (2002, 441) kuvailee, 7.3). Valtiovallan tuloja menoarvioesityksissä miten Maalaisliiton ja sosialidemokraattien minis- budjetoitu ylijäämä suhteessa bruttokansantuot- terit pakotettiin eroamaan ja Maalaisliiton linjaris- teeseen kääntyi kuitenkin useita vuosia kestänee- tiriidat kärjistyivät, samoin sosialidemokraattien seen alamäkeen (Pekkarinen & Vartiainen 1993, ja Kekkosen suhteet. Vaikka hallitus oli jo hajon- 134, kuvio III.2.1., 147, kuvio II.2.2.). nut, pääkaupunkiseudun työläisten suurmielen- Sosialidemokraattisen puolueen talouspolitiik- osoituksen valmistelut jatkuivat. Lapista oli kerät- ka ei enää noudattanut puheenjohtajansa Väinö ty 40 000 nimen adressi työttömyysvakuutuksen Tannerin kireän rahan linjaa. Puolue pyrki ko- puolesta, ja se jätettiin eduskunnalle. Eduskunta- ko vaalikauden hallitukseen ja myös osin taktisis- talon eteen kokoontui jälleen sankka joukko mie- ta syistä pyrki osoittamaan, että sitä tarvittaisiin lenosoittajia. (Kansan Uutiset 8.12.1958.) hillitsemään ”tuhlausta”. Kireän rahan politiikka Uuden hallituksen muodostaminen oli hanka- on johtanut vuoden 1958 vaaleissa SKDL:n vaa- laa. Kokoomus ei suostunut mukaan ilman viral- livoittoon, ja vähävaraisten äänistä eduskunnassa oli kilpailemassa nyt kolmaskin ryhmä, jonka jä- seniä kutsuttiin skogilaisiksi, tepsuttajiksi tai si- 6. SKDL:n eduskuntaryhmän saapuneiden kirjei- moslaisiksi, eli SDP:n oppositio. On eräänlais- den diaari 1958. ta kohtalon ironiaa, että juuri Tannerin viimeisi-

132 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 nä eduskuntavuosina ja hänen ollessaan puolueen Miltei ensi töikseen keväällä 1959 eduskun- puheenjohtaja SDP otti jyrkkää etäisyyttä tanne- ta alkoi parantaa kansaneläkkeitä, mistä sitten rilaiseen kireän rahan talouspoliittiseen linjaan. käynnistyikin uusien sosiaalivakuutusmuotojen Smolander puolestaan arvioi, miten ”vasem- synnyttämisen sarja. Joulukuun viimeisenä päi- mistoenemmistöinen eduskunta aiheutti ko- vänä Kansan Uutiset iloitsi siitä, että oli perus- koomukselle ja työnantajille runsaasti päänvai- tettu uusi eläkemuoto, sairauseläke, määräajak- vaa. Kolme keskenään kilpailevaa vasemmisto- si ja että 450 000 eläkkeensaajaa saa 700 mk:n ryhmää laativat sosiaaliuudistuksia suruttomas- korotuksen. Myös lapsilisiä korotettiin, samoin ti, eikä Maalaisliiton vähemmistöhallitus voinut asevelvollisten päivärahoja ja metsätyömiehille menojen kasvun edessä tehdä muuta kuin korot- saatiin vähimmäispalkkalaki (esim. SSD 5.12., taa veroja. Etenkin vanhan polven kokoomuslais- 28.12.1960; Kansan Uutiset 15.12.1960; SSD ten mielestä eduskunta oli tullut hulluksi, min- 31.5., 29.12.1961). Työttömyysturvalait uudis- kä vuoksi ”julkinen sektori laajenee kuin syöpä- tettiin monimutkaisten vaiheiden jälkeen kan- kasvain muun talouden kustannuksella”. Toiset salaisliikehdinnän tahdittaessa keväällä 1960, ja taas osoittivat sormella lempivastustajiaan kom- samana keväänä uudistettu vuosilomalaki antoi munisteja, joiden he uskoivat aikovan ajaa maan kansalaisille kolmannen lomaviikon. Työeläkelait vararikkoon. (Smolander 2000, 145.) säädettiin keväällä 1961. Näiden lakien syntypro- Maalaisliitto oli puun ja kuoren välissä. Puolu- sessin on tarkemmin kuvannut Bergholm Yhteis- een oikeistosiipi olisi halunnut läheisempää yh- kuntapolitiikan numerossa 5/2007. Lisäksi tällä teistyötä kokoomuksen ja Tannerin SDP:n kanssa, kaudella hyväksyttiin mm. kirjailijoiden tekijän- mutta tämä ei näyttänyt olevan mahdollista, sen oikeuslait ja kirjastolait ja myös peruskoulu-uu- oli Fagerholmin yöpakkashallituksen kaatuminen distus pantiin vireille. osoittanut. Kekkosen linjalla oleva eduskuntaryh- män vähemmistö ei puolestaan saanut kannatusta sille, että skogilaiset tai SKDL olisi otettu mukaan Välitila – interregnum hallitukseen. Vähemmistöhallitus oli vihamieli- sen ja muutoshaluisen eduskunnan kannatukses- Jos verrataan yleislakon jälkeisen kireän rahapo- ta riippuvainen. Vain sellaisissa tapauksissa, joissa litiikan jaksoa vuosien 1958–1962 vasemmisto- ratkaisujen voitiin katsoa kuuluvan määrävähem- enemmistökauteen, talouspoliittinen linja näyt- mistösäädösten piiriin, pystyi Maalaisliiton oikeis- täisi muuttuneen täysin. On varmaan monia syi- ton ja kokoomuksen yhteistyö toimimaan. tä, miksi ensimmäisen vasemmistoenemmistön Hallitus yritti jatkaa entisellä linjalla, mutta kauden saavutuksia on vähätelty suomalaises- eduskunnan vasemmistoenemmistö oli eri mieltä. sa historiankirjoituksessa. Sosialidemokraateille Vuoden 1959 aikana eduskunta ja hallitus otti- kausi oli ollut hankala puoluehajaannuksen takia, vat mittaa toisistaan ja linjataisto oli kovaa. Edel- puolue jähmettyi tannerilaiseen ulkopolitiikkaan lisen eduskunnan asettaman teurastuskomitean ja eristi itseään antikommunismillaan. Oikeisto- puheenjohtaja oikeuskansleri Olavi Honka vaati puolueet eivät tietenkään halunneet kiittää kaut- menosupistuksia, mutta vasemmistoenemmistöi- ta, jolloin SKDL oli maan suurin puolue ja edus- nen perustuslakivaliokunta ilmoitti, ettei se hy- kunta toteutti varsin radikaalia politiikkaa heit- väksy lainkaan hintojen korotuksia. Suomen So- täen 30-luvun kameralistisen talouslinjan romu- sialidemokraatti otsikoi iloisesti: ”Teurastusohjel- koppaan. Ja haastajille, maaseudun ja kaupunki- ma taidetaan teurastaa”. (Esim. SSD 22.3., 13.3., en vähävaraisille, SKP:n ja SKDL:n johtajille ja 26.3., 28.5., 26.8., 30.5.1959.) jäsenistölle, nuorisolle ja ammattiyhdistysväelle Toukokuussa 1959 eduskunta hylkäsi lopul- kaikki suuret saavutukset jäivät mieleen lähinnä lisesti hallituksen hinnankorotusesitykset (SSD surkeina kompromisseina, kuten niin usein käy, 4.5.1959). Sukselainen yritti selvittää mahdolli- kun kuumeisen kiihkeän joukkoliikkeen osanot- suuksia laajentaa hallitusta. Siitä ei tullut mitään tajat ovat sydämestään sitoutuneet ajamiinsa taja niinpä eduskunta romutti muutkin budjetti- voitteisiin. lait (SSD 30.5.1959). Syyskuussa 1959 vähem- 1950-luvun puolivälin jälkeistä aikaa Suomessa mistöhallitus otti lusikan kauniiseen käteen ja ra- leimaavat eräänlainen kärjekkyys, ilmiöiden kes- kensi budjetin kulutusverojen ja lainojen varaan kinäissuhteiden räikeys, asioiden ja näkemysten (SSD 15.9.1959). nopeat muutokset ja lähes mahdottomat hallitse-

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 133 misen ongelmat. Gramscilainen tutkimusmetodi keusprosessien suma. Opiskelujeni alkuvaihees- tuntee käsitteen välitila tai interregnum. Tämän sa tämä ilmiö tuntui viestivän jotain merkitystä, käsitteen avulla on kenties mahdollista tulkita ja mutta siinä vaiheessa en kyennyt ymmärtämään ymmärtää ajanjaksoa paremmin. sen olemusta. Minkäänlaista tutkimusta näistä ”Tässä tilassa vanha järjestys on kuolemassa, ja oikeudenkäynneistä en ole löytänyt, mutta tuon uusi ei pysty syntymään – – Interregnumin tilassa ajan poliitikkojen muistelmat ja kronologia viit- ilmenee monia sairaalloisen kammottavia (mor- taisivat siihen, että kenties on kyse merkittävästä bid) piirteitä.” ”Gramscin mukaan hallinnollinen johtolangasta, joka kuvaa suomalaisen eliitin ha- välitila muodostuu vallitsevan järjestyksen auk- joamista. Kansaneläkelaitoksen asuntoja oli an- toriteettikriisin kautta. Tällöin ne sosiaaliset voi- nettu johtavien virkailijoiden asuttaviksi ja syy- mat, jotka voisivat johtaa hegemonisen myönty- tettyinä olivat mm. pääministeri Sukselainen ja myksen turvin, eivät pysty niin tekemään.” Ky- Kelan johtaja Hillilä sekä Kekkosen hyvä ystävä seessä on suurten massojen ja hallitsevien ideolo- Reino Kuuskoski. Rautatiehallituksen pääjohtaja gioiden välinen kriisi. ”Välitila on ongelmallinen, Aalto oli myös syytettynä väärinkäytöksistä, sa- vanhan järjestyksen ideologiaan kohdistuu skep- moin metsähallituksen pääjohtaja Osara. Sokeri- tisyys, ylärakenteen ja rakenteen välinen jänni- na pohjalla oli suuri Kätilöopiston oikeusprosessi, tys tulee näkyväksi ja avaa tilan uuden kulttuurin jossa rakennusyritys Teora oli saanut valtiolta tu- luomisen mahdollisuudelle ja välttämättömyy- kia, mennyt konkurssiin ja jättänyt palkat maksa- delle.” (Esim. Minkkinen 2004, 20.) Vasemmis- matta. Entistä valtiovarainministeriä Aarre ”Sape- topuolueet, etenkin sosialidemokraatit, olisivat li” Simosta syytettiin edunsaamisesta ja huonos- voineet hallita myönnytyksen turvin, mutta yö- ta valvonnasta. pakkashallitukseen liittyneet tapahtumat muut- Missä määrin näissä oikeudenkäynneissä oli ky- tivat tilanteen. se todellisista laiminlyönneistä tai korruptiosta, SKDL:n kannattajia oli yli viidennes suoma- uuden eliitin taitamattomuudesta tai ahneudesta, laisista, mutta sosialidemokraatit ja oikeistopuo- on sitten oma tarinansa. Ihmisiä ne varmaan suu- lueet pitivät täysin mahdottomana sen ottamis- tuttivat valtavasti ja loivat mielikuvaa poliittisen ta hallitukseen. Vasemmistoenemmistön aikana elämän likaisuudesta. On kuitenkin silmiinpistä- 1958–1962 ja vielä sen jälkeenkin muutaman vä piirre, että ajankohdan poliitikot sekä syyttä- vuoden Hokkasen mukaan miltei koko vasem- jinä että syytettyinä ollessaan liittivät useimmat misto oli boikotissa, koska amerikkalaiset vastus- oikeusprosessit ajankohdan poliittisiin ristiriitoi- tivat kommunistien mukaan ottamista ja Neu- hin. Suomen Sosialidemokraatti kertoi 7.4.1962 vostoliitto SDP:tä. Murroskauttaan elävä maa oli Hongan roolista oikeuskanslerina: täynnä voimakkaita sisä- ja ulkopoliittisia painei- ta ja ristiriitoja, joiden keskinäisillä törmäyksillä ”Oikeuskansleri Honka on ollut Sukselaisen hallituksen aikana ainoa pyhän K-yhteyden ulkopuolella ole- muutos eteni pienin sysäyksin. Heikot hallitukset va henkilö, joka on voinut hallituksen istunnoissa tark- joutuivat reagoimaan muiden puolueiden ja kan- kailla asioiden hoitoa ja jolla on ollut sekä oikeus et- salaisten paineisiin. tä velvollisuus tehdä siitä tarvittaessa huomautuksia. Myös valtakunnan korkeimpana syyttäjäviranomaisena Muutoksen suunnasta ei kenelläkään ollut sel- oikeuskansleri Honka on ollut vallanpitäjillemme kiu- vyyttä. Poliitikkojen näkemykset perustuivat hei- sallinen. Lukuisat K-linjan enemmän tai vähemmän dän siihenastisiin kokemuksiinsa, eivätkä ne an- avoimet kannattajat ovat viime vuosien kuluessa jou- tuneet selvittelemään jotakin elämänsä tai virkauransa taneet riittäviä mahdollisuuksia arvioida tulevai- vaihetta oikeusistuimen edessä oikeuskanslerin oltua suuden suuntaa. Niinpä ajanjaksolle olivat tyypil- monessa tapauksessa asian vireille panijana.” lisiä monet ripeät takinkäännöt, joista ehkä näky- vimpiä suorittivat keskeiset sosialidemokraattiset Vanhan hegemonian kannattajat puuhasivat an- poliitikot. Yhteiskunnallinen murros hajotti kaik- karasti liittoutumia ja perustivat järjestöjä, kam- kia puolueita sisältä päin, ja maamme pienen po- panjoita ja lehtiä estääkseen Urho Kekkosen va- liittisen eliitin keskinäinen solidaarisuus hajosi. linnan ja kommunistien etenemisen ja palaut- Jokainen tiesi toisista liikaa, ja murroksen aikana taakseen kolmekymmenluvun talouspolitiikan. käytiin hämmästyttävän useita oikeudenkäyntejä Mutta murros oli alkanut. Maa heittelehti uuden johtavien poliitikkojen väärinkäytöksiä ja huonoa ja vanhan välissä. hallintoa vastaan. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan kausi 1960-luvun taitteessa nähtiin varsinainen oi- oli ehkä tämän välitilan erikoisin vaihe. Se tuot-

134 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 ti merkittävää sosiaalipoliittista lainsäädäntöä ja Voimat ja vastavoimat lisäsi valtion osuutta ja merkitystä tulonjaossa ja on siitä syystä tärkeä vaihe. Mutta ennen kaikkea Kun oikeisto aloitti ryhtiliikkeensä 1953, se joh- se käynnisti massamittaisen ajattelutavan vaih- ti yleislakkoon. Yleislakon jälkeen kansalaisia py- doksen kohti hyvinvointiyhteiskuntaa. Kun ko- rittiin opettamaan mielipidevaikuttamisella, lak- koomuksen edustajat vielä vuonna 1957 vaativat ko-oikeudenkäynneillä ja kireän rahan talouspo- eduskunnassa elintason alentamista, niin vain vii- litiikalla. Tämä suututti ihmiset ja käynnisti mit- si vuotta myöhemmin, vuonna 1962, Juha Riht- tavan joukkoliikehdinnän sekä SKDL:n kanna- niemi totesi, ettei mikään porvarillinen hallitus tuksen kasvun ja vasemmistoenemmistön. Edus- voinut tasapainottaa valtion taloutta sosiaalitur- kunta aloitti sosiaaliturvan rakentamisen. Hon- vaa vähentämällä. Se vain johtaisi siihen, että seu- kaliitto ja sen saama vastaanotto kansalaisilta sai raavien vaalien jälkeen eduskunnassa ei enää oli- puolueet taipumaan uuteen ulkopolitiikkaan. Jo- si porvarienemmistöä. (Smolander 2000, 176.) kainen hyökkäys toimi kuin vipuvarsi tilanteessa, Niinpä keväällä 1962 valittu oikeistoenemmis- jossa maa oli murroksessa. Yritykset vetää proses- töinen eduskunta, tosin vankan kansalaistoimin- sia taaksepäin työnsivät muutosta eteenpäin. nan vauhdittamana, toteutti sairausvakuutuslain Uusi nuoriso ei enää innostunut pelkästä an- vuonna 1963, ja vuonna 1965 maahan säädettiin tikommunismista. Jarkko Vesikansa (2004, 228) myös uusi työaikalaki, joka mahdollisti asteittai- kuvaa asennemuutosta seuraavasti: ”Suomalainen sen siirtymisen 40 tunnin työaikaan ensimmäise- antikommunismi heikkeni merkittävämmin vas- nä Euroopassa. ta 1960-luvun puolella. Aseveliakselin selkäranka SDP:n puheenjohtajana vuodesta 1963 toimi- katkesi Honka-liiton poliittiseen haaksirikkoon. nut Rafael Paasio (1980, 215) valittikin melko Kekkosen uudelleen valinnan ja nuorisofestivaa- kitkerästi vuosien 1962–1966 hallituspolitiikas- lien jälkeen kommunisminvastainen isänmaal- ta, etteivät ”porvarilliset puolueet ole pysyneet lisuus törmäsi yhä jyrkemmin päin kekkoslaista ruodussaan”, vaan ”ovat olleet lisäämässä ennen poliittista kulttuuria – – Muutos näkyi nopeasti näkemättömällä tavalla valtion menoja ja kiristä- suomalaisessa ylioppilasmaailmassa ja eri puoluei- mässä verotusta. Hallitus on laskenut ansiokseen den asennoitumisessa. Eero A Wuori oli kirjoitta- tulonsiirtojen voimakkaan lisääntymisen”. Sosia- nut presidentti Kekkoselle, ettei pelkkä kommu- lidemokraattisen puolueen muutos oli alkanut nismin vastaisuus riitä innostamaan uutta suku- näyttävästi Paasion puheesta kesäkuun 25. päi- polvea.” Ylioppilasteatterin uudet nuoret taiteili- vänä vuonna 1963 pian sen jälkeen, kun hänet jat esittivät Lapualaisoopperan ja rauhanliike kas- oli valittu puolueen puheenjohtajaksi. Puhe si- voi Vietnamin sodan vastustuksen myötä. sälsi sittemmin kuuluisuutta saaneen ”pari piirua Aikatauluista ja hyvinvoinnin tasosta sekä mak- vasemmalle” -linjan sisällöllisen määrittelyn. Paa- sumiesten osuuksista käytiin luonnollisesti edel- sion mukaan sosialidemokraattien oli tunnustet- leen kovaa poliittista kädenvääntöä. Suomalainen tava, että maassa oli 27 prosenttia äänestäjiä, jot- hyvinvointivaltion malli on pysynyt edelleen mui- ka olivat heistä vasemmalla. (Paasio 1980, 173– ta Pohjoismaita niukempana, kuten mm. Pekka 178.) Kosonen on osoittanut, ja Vartiaisen ja Pekkari- Suomen Sosialidemokraatti kertoi vuonna sen kuvaama talouspolitiikan pitkä linja on pi- 1964, miten 25 entistä kansanedustajaa vetosi va- tänyt pitkässä juoksussa pintansa, mutta heiluri kavasti hallitukseen esittäen, että valtion kriisin alkoi 1960-luvun alkuvuosina heilua uudella ta- perussyy on ylisuhtaisesti kasvavissa julkisissa me- solla. Kansalaisten ja puolueiden odotukset oli- noissa, eikä vaikeuksia voida lopullisesti voittaa vat kasvaneet ja toisenlaisen maailman rakenta- tilapäisin veronkorotuksin. Allekirjoittajina oli- minen alkoi. Kesällä 1958 vasemmistopuolueet vat mm. Aarre Honka, Viljami Kalliokoski, Ant- olivat tehneet aloitteita mm. työttömyysturvasta, ti Kukkonen ja Väinö Tanner, eli kyseessä oli se työeläkejärjestelmän parantamisesta, kolmannes- sotia edeltävän ajan ryhmittymä, joka oli käynyt ta lomaviikosta, sairausvakuutuksesta ja 40-tunti- kiivaimmat taistelut sekä talous- että ulkopoliit- sesta työviikosta. Kuusi vuotta myöhemmin kaik- tisesta linjasta. Kansan Uutiset kertoi samasta ve- ki nämä tavoitteet olivat toteutuneet. Etuudet ja toomuksesta otsikolla ”Kummitukset kurkistele- kansalaisten maksuosuudet ovat muuttuneet mo- vat”. (Ks. myös Kalliokoski 2002, 390–391.) neen kertaan, mutta perusjärjestelmät syntyivät vuosina 1960–1965.

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 135 Pohjoismaiden hyvinvointivaltiot, etenkin sosiaaliturvaksi, jota ainakin osin käytettiin ra- Ruotsi, muodostuivat suomalaisten esikuvaksi. hastoituna turvaamaan teollisuuden investoin- Stephen Gill ja David Law (1994, 97–98) ku- nit työeläkemaksujen halpakorkoisen takaisin- vaavat, kuinka 1930-luvun lama nosti USA:ssa lainausmekanismin avulla. Niinpä työnantajat- uudenlaisen kompromissin, jonka keskeiset ai- kin saattoivat joustavasti omaksua uusia toimin- nesosat olivat New Deal -periaatteet, fordistinen tamalleja, kuten mm. Jussi Vauhkonen (2004) on pääoman tuotto, massakulutus ja tiettyyn mää- osoittanut. rään asti mahdollisuus vientiin ja ulkomaisiin in- Jos aiempi ihanne oli ollut eräänlainen sosiaa- vestointeihin. Tämä kansainvälinen uutuus, hy- likulujen ”yövartijavaltio”, jossa valtion tulojen vinvointivaltion luokkakompromissi, saavutti ja menojen osuus oli mahdollisimman vähäinen, omanlaisena versionaan myös Suomen, tosin vas- nyt omaksuttiin uudeksi yhteiseksi tavoitteeksi ta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin ja an- hyvinvointivaltion rakentaminen. Hyvinvointi- karan kamppailun seurauksena. Kommunistien valtiosta tuli klassikoksi muodostuneen Gramscin diskriminointi vaihtui heidän integroimiseensa, määritelmän mukainen uusi ”hegemoninen tie- ja sen vastapainona olivat neuvostokaupan edut toisuus, joka harmonisoi hallitsevan luokan edut ja hidas lähentyminen Euroopan talousyhteisön alisteisten luokkien etujen kanssa ja yhdisti nämä kanssa. Suomen teollistuminen vaati investoin- edut ideologiaksi, joka ilmaistaan yleismaailmal- teja ja pääomia. Sosiaaliturvaa vaatineiden kan- lisin termein”. salaisten tulonjakotaistelu kanavoitui sellaiseksi

KIRJALLISUUS Heinonen, Jari: Kattotarinasta monikärkiseen poh- Alestalo, Matti: Yhteiskuntaluokat ja sosiaaliset ker- dintaan. Ajatuksia suomalaisesta sosiaalipolitiikas- rostumat toisen maailmansodan jälkeen. Teoksessa: ta. Vammala 1993 Valkonen, Tapani & al.: Suomalaiset. Yhteiskunnan Hellsten, Katri: Vaivaishoidosta hyvinvointivaltion rakenne teollistumisen aikana. Juva: WSOY, 1980 kriisiin, hyvinvointivaltiokehitys ja sosiaaliturva- Bergholm, Tapio: Sopimusyhteiskunnan synty II. järjestelmän muotoutuminen Suomessa. Helsin- Hajaannuksesta tulopolitiikkaan. Keuruu: Otava, gin yliopiston sosiaalipolitiikan laitos. Tutkimuk- 2007. 2007a sia 2/1993. Helsinki 1993 Bergholm, Tapio: Suomen mallin synty. Yhteiskunta- Hobsbawm, Eric: Äärimmäisyyksien aika. Tampere: politiikka 72 (2007): 5, 475–492. 2007b Vastapaino, 1999 Esping-Andersen, Gøsta: The Three Worlds of Wel- Hokkanen, Kari: Kekkosen Maalaisliitto 1950–1962. fare Capitalism. Cambridge: Polity Press, 1990 Keuruu: Otava, 2002 Fieandt, Rainer von: Omaa tietään kulki vain. Hel- Jalovaara, Ville: Kirkko, Kekkonen ja antikommunis- sinki: Yhteiskirjapaino, 1970 mi poliittisina kriisivuosina 1958–1962. Suomen Gill, Stephen: Epistemology, ontology and the “Ital- kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 200. Hel- ian School”. In: Gill, Stephen (ed.): Gramsci: His- sinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007 torical Materialism and International Relations. Kalela, Jorma: Työttömyys 1900-luvun suomalaises- Cambridge University Press, 1993 sa yhteiskuntapolitiikassa. Helsinki: Työvoimami- Gill, Stephen & Law, David: Global hegemony and nisteriö, 1989 the structural power of capital. In: Gill, Stephen Kalliokoski, Matti: Pitkä sarka. Viljami Kalliokosken (ed.): Gramsci: Historical Materialism and Inter- elämä. Juva 2002 national Relations. Cambridge University Press, Kangas, Olli: Politiikka ja sosiaaliturva Suomes- 1993 sa. Teoksessa: Paavonen, Tapani & Kangas, Olli Haapala, Pertti: Tehtaan valossa. Teollistuminen ja (toim.): Eduskunta hyvinvointivaltion rakentaja- työväestön muodostuminen Tampereella 1820– na. Helsinki: Edita, 2006 1920. Tampere: Vastapaino, 1986 Karisto, Antti & Takala, Pentti & Haapola, Ilk- Hakalehto, Ilkka: Väinö Tanner – omalla linjalla. ka: Matkalla nykyaikaan: elintason, elämänta- Helsinki: Yhteiskirjapaino, 1974 van ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa. Juva: Hako, Matti & Huhtanen, Heimo (toim.): Lapu- WSOY, 1999 an laki vai kansanvalta. Helsinki: KK-kirjapaino, Kosonen, Pekka: Hyvinvointivaltion haasteet ja poh- 1981 joismaiset mallit. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen Heinonen, Jari: Pienviljelijävaltiosta sosiaalivaltioon. tutkimuksia 48. Tampere: Vastapaino, 1987 Näkökulma suomalaisen sosiaalipolitiikan syn- Kosonen, Pekka: Pohjoismaiset mallit murroksessa. tyyn, kehitykseen ja murroksiin 1800-luvulta ny- Tampere: Vastapaino, 1998 kypäivään. Tampere: Acta Universitatis Tamperen- Mansner, Markku: Suomalaista yhteiskuntaa ra- sis ser. A vol. 302, 1990 kentamassa. Suomen Työnantajain Keskusliitto

136 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 1956–1982. Jyväskylä: Teollisuuden Kustannus mi, 1968 Oy, 1990 Tikka, Marko: Kenttäoikeudet. Välittömät rankaisu- Mansner, Markku: Suomalaista yhteiskuntaa raken- toimet Suomen sisällissodassa 1918. Bibliotheca tamassa. Suomen Työnantajien Keskusliitto 1980– historica 90. Helsinki: SKS, 2004 1992. Helsinki: Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Tikka, Marko: Terrorin aika – Suomen levottomat 2005 vuodet 1917–1921. Ajatus Kirjat, 2006 Mertanen, Tomi: Yleislakko 1956. Juva: WSOY, 2006 Uljas, Päivi: Taistelu sosiaaliturvasta. Helsinki 2005 Minkkinen, Petri: Kaktus. Pieksämäki: RT Print Oy, Valkonen, Tapani: Alueelliset erot. Teoksessa: Valko- 2004 nen, Tapani & Alapuro, Risto & Alestalo, Matti Paasio, Rafael: Kun aika on kypsä. Helsinki: Tam- & Jallinoja, Riitta & Sandlund, Tom: Suomalai- mi, 1980 set. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. Peltola, Jarmo: Esipuhe. Teoksessa: Aatsinki, Ulla & Juva: WSOY, 1980 Lampi, Mika & Peltola, Jarmo (toim.): Vasemmis- Vauhkonen, Jussi: Työnantajaperiaatteita vahtimassa. tolainen työväenliike Tampereella II. Tampere: Yli- Työnantajat ja eläkepolitiikka Suomessa työväen- opistopaino – Juvenes print, 2007 vakuutuksesta työeläkkeeseen. Poliittisen histori- Pekkarinen, Jukka & Vartiainen, Juhana: Suomen taan julkaisematon pro gradu -tutkielma. Helsingin louspolitiikan pitkä linja. Juva: WSOY, 1993 yliopisto, 2004 Pohjola, Matti: Tehoton pääoma. Porvoo 1996 Vesikansa, Jarkko: Salainen sisällissota. Työnantajien Polanyi, Karl: The Great Transformation. Boston: ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän Beacon Press, 1944/1971/2001 sodan Suomessa. Keuruu: Otava, 2004 Salomaa, Erkki: Tavoitteena kansanvalta. Kuopio: Vesikansa, Jyrki: Talouden vapauden puolesta: 75 Kansankulttuuri, 1964 vuotta Keskuskauppakamarin toimintaa. Keuruu: Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset. Helsinki: Otava, 1993 Otava, 1985 Ylikangas, Heikki: Suomen historian solmukohdat. Silver, Beverly J.: Forces of Labor. Workers’ Move- Juva: WSOY, 2007. ments and Globalization since 1870. Cambridge Studies in Comparative Politics. Cambridge Uni- versity Press, 2003 Muut lähteet Skog, Emil: Sosialisti ja patriootti muistelee. Porvoo: Hertta Kuusisen kirjeet isälleen 1945–1965 WSOY, 1971 Kansan Uutiset -lehden vuosikerrat 1957–1963 Smolander, Jyrki: Suomalainen oikeisto ja ”kansan- SKDL:n eduskuntaryhmän saapuneiden kirjeiden di- koti”. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- aarit vuosilta 1957–1963 ra, 2000 Suomen Sosialidemokraatti -lehden vuosikerrat Suomi, Juhani: Kuningastie. Urho Kekkonen 1950– 1.3.1956–31.12 1962 1956. Keuruu: Otava, 1990 Valtiopäivien pöytäkirjat liitteineen vuosilta 1957– Suvanto, Antti & Vesikansa, Jyrki (toim.): Moder- 1965 nismi taloustieteessä ja talouspolitiikassa. Tampe- TTK, Työväenjärjestöjen Tiedotuskeskuksen julkai- re: Tammer-Paino, 2002 sut 1956–1958 Tiainen, Hannes: Kun puolue räjähti. Helsinki: Tam-

ENGLISH SUMMARY ings and the dispatch of hundreds upon hundreds of Päivi Uljas: Hegemony and its crisis (Hegemonia ja petitions and delegations to Parliament in an attempt sen murros) to persuade the political parties to enforce social leg- The unemployment security and earnings-related islation. This article maintains that the period of left- pension systems, sickness insurance and the 40 hour wing political majority marked a crucial turning-point working week were all introduced or reformed in Fin- in the development towards the welfare state. land during the period between 1960 and 1964. In This turn took place in the face of and in spite of 1958, the country’s left-wing parties had gained their stout resistance by the old economic and political elite. first-ever majority in Parliament, with the communist The changes began to unfold in a dramatic process SKDL winning the largest number of votes and seats. where the old elite lost the massive campaign it had The Social Democratic Party had split into two fac- launched in 1953 to bring back the 1930s cameralist tions, but taken together they still commanded more tradition of social expenditure. The reaction prompt- support than the Communists. ed by this campaign laid bare the internal conflicts of During these years of left-wing majority, Parliament all political parties and gradually realigned their mutual took an exceptionally firm hold on national decision- power relations. The internal solidarity of the Finnish making, converting many initiatives by individual MPs political elite was severely disrupted. Sustained cam- into projects in spite of Government opposition. The paigns of abuse, corruption trials and highly acrimo- period was characterized by extraparliamentary popu- nious party infighting ensued. The Social Democrat- lar movement led by the trade unions, whose tools in- ic Party was most deeply affected, and it split into two cluded both impressive demonstrations and mass meet- factions. So dramatic and intense was this process lead-

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2 137 ing to the emergence of the social state that it changed The right-wing fightback that started in 1953 even- attitudes to key questions of international politics, gen- tually led to a general strike. After the strike in 1956, erated new kinds of social action and thinking and cre- attempts to persuade and convince citizens were large- ated new relations of power in society. ly through public opinion campaigns, strike trials and The process of mass rural depopulation that start- stringent fiscal policies. This met with a hostile reac- ed in the 1950s effectively destroyed the old survival tion and sparked off mass movements, increasing pop- system of the underprivileged strata in which low in- ular support for the Communists and eventually lead- comes were complemented by earnings from gathering ing to the left-wing majority in Parliament. Parliament and other use of natural resources as well as networks set about the project to build the social security system. of mutual help among family members and the so- The popular rejection of the new alliance formed by cial community. Urban infrastructures, particularly in the Social Democrats and Conservatives persuaded the Helsinki, were not developed enough to provide prop- political parties to throw their weight behind the new er housing and a decent life for the people who were foreign policy stance. Each attack served as a new lever moving in. The low income groups in cities and the in the crisis situation: every attempt to halt the proc- young migrants from rural areas had strong visions of ess and pull it back had the opposite effect of push- a better world, and to pursue their dreams they steered ing the change forward. If the earlier ideal had been a Finnish society towards the left, towards the construc- ”nightwatchman state” where central government rev- tion of the welfare state. This struggle for a better life enue and expenditure were kept to an absolute mini- and social security was a major distinctive characteris- mum, the new objective gradually adopted by all was tic of this era in Finland. to build a welfare state. The Gramscian research method uses the concept of ’interregnum’ to interpret and gain a deeper un- derstanding of an era in which the old order is dying and the new one has not fully emerged. According to KEY WORDS Gramsci the interregnum takes shape through a crisis Welfare state, social security system, young rural of the authority of the prevailing order, a crisis between migrants, left-wing majority, political pressure, trade the masses and dominant ideologies. unions, Finland

138 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 73 (2008):2