DOCSLIB.ORG

Työväentutkimus 1(1987):2

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
Työväentutkimus 1(1987):2 TYÖVÄENTUTKIMUS 1(1987):2 Työväenliikkeen kirjasto Ammattiyhdistysarkisto Kansan Arkisto Työväen Arkisto SISÄLLYSLUETTELO Leena Saarinen IHMINEN HISTORIAN NÄYTTÄMÖLLÄ Erkki Tuomioja KUINKA TUOMIOJAN ERKKI K.H. WIIKIN LÖYSI Leena Saarinen HENKILÖHISTORIAT VUONNA 1986. MITÄ LÖYTYY HISTORIALLISESTA BIBLIOGRAFIASTA Maria Lähteenmäki LYYLI ROSA TAKKI - VALISTAJA Kirsti Salmi-Niklander PERHEDRAAMOJA JA SALAPOLIISITYÖTÄ HENKILÖARKISTOT TYÖVÄEN ARKISTOISSA Pekka Kalliokoski AMMATTI YHDISTYS ARKISTON YKSITYIS ARKISTOT Anna-Maija Nirhamo & Pirjo Kaihovaara KANSAN ARKISTON HENKILÖ ARKISTOT Esa Lahtinen & Maria Lähteenmäki HENKILÖARKISTOT TYÖVÄEN ARKISTOISSA TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTON KUULUMISIA 2 IHMINEN HISTORIAN NÄYTTÄMÖLLÄ Työväentutkimusjulkaisun tämän numeron aiheena on henkilöhistoria, poliitti­ set muistelmat ja poliittinen elämäkerta. Eli ihminen historian näyttämöllä. Arkistot ovat laatineet luettelot henkilöarkistoistaan ja Työväenliikkeen kir­ jasto on poiminut vuoden 1986 Historiallisesta bibliografiasta henkilöhistoriat, poliittiset elämäkertatutkimukset ja artikkelit sekä teoksia koskevat arvoste­ lut jne. Erkki Tuomioja kertoo kuinka päätyi poliittiseen elämäkertatutkimukseen K.H. Wiikistä. Maria Lähteenmäki kirjoittaa Naiset Mukaan liikkeen vaikuttajasta Lyyli Rosa Takista. Kirsti Salmi-Niklander on sukeltanut Lydia Arppen arkis­ toon. Kolme kirjoitusta, kolme erilaista kuvausta ja alkua aiheeseen ihminen historian näyttämöllä. Loiko Napoleon aikakautensa vai aikakausi Napoleonin? Tätä miettii Päiviö Tommila Historiallisen aikakauskirjan numerossa 3 viime vuodelta ja päätyy vastaamaan, että Napoleonia ei olisi korvannut kukaan muu "ajan tyyppi". Napoleon loi aikakautensa ja ylipäänsä yksilön merkitys historian kuluessa on oleellista. Onko näin työväenliikkeen historiassa? Onko se suurmieshistoriaa? Mikä on yksilön merkitys Työväenliikkeen historiankulussa? Suuri yleisö on innostunut elämäkerroista, poliittisista muistelmista ja poliit­ tisista elämäkertatutkimuksista. Ne ovat historiankirjoituksen luetuinta aineis­ toa. 30.11.1987 Leena Saarinen 3 KUINKA TUOMIOJAN ERKKI K.H. WIIKIN LÖYSI K.H. Wiik oli minulle vain yksi sinänsä mielenkiintoisen tuntuinen ja aatteel­ lisesti läheinen hahmo Suomen työväenliikkeen historiaan kuuluneiden johta­ jien joukossa, kunnes jouduin muiden töiden vuoksi tutustumaan hänen laajaan kokoelmaansa valtionarkistossa. Kirjastot ja arkistot ovat yleensäkin minulle vaarallisia paikkoja, joihin saatan unohtua tunti- ja päiväkausiksikin ilman varsinaista päämäärää vain tarttumalla aina lähimpään mielenkiintoisen näköi­ seen tekstiin ja antautumalla sen johdettavaksi. Erityisen vaaralliseksi tässä mielessä osoittautui Wiikin kokoelma, johon tein aluksi lukuisia päämäärättö­ miä löytöretkiä. Lisenssiaattityöni aiheeksi en kuitenkaan alunperin suunnitellut Wiikin henki­ löhistorian kirjoittamista sittemmin toteutuneessa muodossa. Lähtökohtani oli yhtä paljon kiinnostus vasemmistososialistiseen suuntaukseen Suomen työväen­ liikkeessä jota ajattelin valottaa erityisesti Wiikin elämänvaiheiden valossa. Suunnitelmani muuttuivat pian ja antauduin kokonaan Wiikin pariin. Melko alussa jouduin myös rajaamaan opinnäytteeni Wiikin elämänvaiheisiin ennen kansalaissotaa, lopun jäädessä muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneeseen elämäkerran II osaan. Ruotsalainen Alvar Alsterdal kirjoitti jo vuosia sitten, että on vaikea löytää toista yhtä epäoikeudenmukaisesti unohdettua henkilöä kuin Wiik. Monia mer­ kitykseltään vähäisempiä työväenliikkeemme johtohahmoja on tutkittu ja esi­ telty useissakin henkilöhistorioissa, mutta Wiikin osuus rajoittui pitkään vain Kalevi Pihanurmen ja Aimo Poutiaisen lyhyeen artikkeliin Tiennäyttäjät-ko- koelmassa. Raoul Palmgren tosin suunnitteli Wiik-elämäkerran kirjoittamista 1950-luvulla, mutta sisällyshahmotelmaa pitemmälle hän ei hanketta vienyt. 70-luvun loppupuolella tuli sitten pieni Wiik-renesanssi Alsterdalin ja Seppo Hentilän artikkeleiden ja muutaman yliopistollisen harjoituskirjoituksen mer­ keissä samoihin aikoihin kun minäkin Wiik-kirjani työn alle saatoin. Wiikin unohdus selittyy pitkälle siitä tosiasiasta, ettei kumpikaan työväenliik­ keen valtavirtauksista ole häntä omakseen kokenut. Wiikin välirikko SDP:n kanssa oli ehdoton, mutta yhtä perusteellisesti hän ehti myös pettyä ja kyl­ lääntyä yhteistyöhön kommunistien kanssa ennen vuonna 1946 tullutta kuole­ maansa. 4 Vaikka Wiik-kirjani ovat henkilöhistorian muotoon tehdyt, olen silti koittanut kirjoittaa samalla niiden asioiden ja liikkeiden yleistä historiaa joissa Wiik oli osallisena. En ylipäänsä tunnusta periaattellista ristiriitaa sosiaalisiin ja kol­ lektiivisiin voimiin ja niiden vuorovaikutukseen perustuvan historiankirjoituksen ja sellaisen historiankirjoituksen välillä, jonka muotona on jonkun henkilön elämäkerta. Tässä suhteessa vaikuttavin esimerkki on kai marxilaistutkija Isaac Deutscherin loisteliaat Trotski- ja Stalin elämäkerrat. Myötätuntoni on monessa asiassa ollut Wiikin puolella, mikä varmaan näkyy tekstistäkin, mutta kaikkea sankarikirjoittamista tai nimenomaista kunniapa- lautustakin koitin silti välttää. Työn kestäessä Wiik tuli ihmisenä ja sosialis­ tina minulle varsin läheiseksi, mutta kuten työn jälkisanoissa totesin, "lähei­ syys paljastaa tietenkin myös puutteet ja virheet armottomammin kuin etäi- sempi tarkastelu". Omakohtaisena yhteenvetona Wiik-suhteestani käy edelleen se mitä näissä jälkisanoissa kirjoitin: "Wiikin henkilökohtaisten ominaisuuksien suhteen on kunnioitukseni kuitenkin vain lisääntynyt. Vaikka Wiik sosialismin teoreettik- kona ei jättänytkään pysyviä jälkiä aatehistoriaan ja vaikka hänen toimintan­ sa merkityksestä ja vaikutuksesta voidaankin yhä esittää erilaisia arvioita ja niitä arvostaa eri tavoin, Wiik antaa meille henkilökohtaisesta vallankäytöstä ja sen tavoittelusta riippumattomana sekä vakaumukselleen rehellisenä ja us­ kollisena poliittisena johtajana edelleen kestävän ja aivan liian harvinaisen esikuvan". Olen syntynyt kolme päivää Wiikin kuoleman jälkeen ja vaikka olen haasta­ tellut joitakin Wiikin tunteneita henkilöitä, on kuvani hänestä perustunut jok­ seenkin kokonaan kirjallisiin lähteisiin. Sitäkin tyytyväisempi olen ollut saa­ tuani myös Wiikistä maalaamastani henkilökuvasta myönteistä palautetta hä­ net tunteneilta aikalaisilta. 5 Leena Saarinen HENKILÖHISTORIAT VUONNA 1946 MITÄ LÖYTYY HISTORIALLISESTA BIBLIOGRAFIASTA? Työväenliikkeen kirjaston hankintakohteina on erityisesti poliittinen historia, sosiaali- ja taloushistoria sekä kulttuurihistoria. Siinä on perusjäsentely tähän "nypittyihin" viitteisiin aiheesta henkilöhistoriat. Lähteenä on käytetty Histo­ riallista bibliografiaa 1986, sen mikrokorttimuotoa. Saatteeksi elämäkertaan tarttuvalle lukijalle tai tutkijalle voi mainita pari viitettä Historiallisesta aikakauskirjasta numerosta 3 vuodelta 1986. Paavolainen, Jaakko Poliittisen elämäkertatutkimuksen ongelmia. Historiallinen aikakauskirja 84 (1986):3, s. 203-207. Virrankoski, Pentti Elämäkerrallisen tutkimuksen lähdekriittisiä ongelmia. Historiallinen aikakaus­ kirja 84 (1986):3, s. 207-210. 6 BLOMQVIST - 520 s. - Sis.: 1: Anders Chyde­ nius, persoonallisuus ja työt / Ka­ Blomqvist, Anni tariina Kare. 2: Anders Chydeniuk­ Vandring i barndomslandet / Anni sen Valitut kirjoitukset. - 2. p. 3: Blomqvist. - (Stockholm): LT, (1986). - 162, Anders Chydeniuksen lehtikirjoituk­ (1) s. - sia 1778-1779 Virrankoski, Pentti BONSDORFF Anders Chydenius: demokraattinen poliitikko valistuksen vuosisadalta / Pent­ Bonsdorff, Göran von ti Virrankoski. - Porvoo; Helsinki; Av den blir det ingenting: mitt liv Juva: WSOY, 1986. - 497, (1) s., 1918-1939 / Göran von Bonsdorff. (16) kuvas. - - (Helsingfors): Söderström, 1986. - 277, (1) s., (12) kuvas. - Knif, Henrik Anders Chydenius, en präst med mänga ansikten (Pentti Virrankoski, BROMS Anders Chydenius: demokraattinen poliitikko valistuksen vuosisadalta. Broms, Bengt Kimmo Särje, Anders Chydeniuksen Elämää sivusta sisältä sitoutumat­ liberaali ajattelu ja sen lähteitä) // ta / Bengt Broms. - Porvoo; Helsin­ Historisk tidskrift för Finland. 71 ki, Juva: WSOY, 1986 - 314 s., (16) (1986):3, s. 404-409 kuvas. - HOLSTI CANTH Pietiäinen, Jukka-Pekka Niiranen, Timo Rudolf Holsti, lehtimies, tiedemies, Miten Minna Canth asui Kuopiossa / Ti­ poliitikko 1881-1919 / Jukka-Pekka mo Niiranen; (julk.: Snellman-insti- Pietiäinen. - (Espoo): Weilin + Göös, tuutti); (Engl. summary by Dora Ku­ 1986. - 445 s. - janen). - Kuopion kaupunki 1986. Väitösk.: Helsingin yliopisto - (1), 44 s. (Snellman-instituutin B- sarja: no 7) English summary Soikkanen, Timo Rudolf Holstin ulkoministerikaudet Ross, Carl 1936-38 / Timo Soikkanen. - Tam­ Minna Canth: Her political, sosial and pere: Rauhan- ja konfliktintutkimus- coltural significance in Finland and laitos, 1986. - 24 konfliktitutkimus- America / Carl Ross // Toward equ- laitos: no 28) ality: proseedings of the American and Finnish Workshop on Minna Canth, June 19-20th, 1985 Kuopio / Sirkka KALLIO Sinkkonen and Anneli Milön (eds.). 1986 (Kuopion yliopiston julkaisuja. Hokkanen, Kari Yhteiskuntatieteet. Tilastot ja sel­ Kyösti Kallio / Kari Hokkanen. - vitykset; 1986, 1), s. 9-20 Porvoo; Helsinki; Juva; WSOY. 1: 1873-1929. - 1986. - 522 s., (80) kuvas. - CHYDENIUS Hokkanen, Kari Anders Chydenius: suuri suomalainen Kyösti Kallio / Kari Hokkanen. - valistuskirjailija / toim. Katariina Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY. Kare; suom.: V. Malinen, Katariina 2: 1930-1940. - 1986. - 413, (1) s., Kare. - (Helsinki): Alea-kirja, (1986). (80) kuvas. - 7 KEKKONEN Virolainen, Johannes Vallankäyttö Kekkosen kaudella
Load more

Recommended publications
  • Säädk 40/2017
    SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA MuuMnrovvvvSuomen asia presidentit vuoden 2017 juhlarahoista Julkaistu Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 2017 40/2017 Valtiovarainministeriön asetus Suomen presidentit vuoden 2017 juhlarahoista Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään metallirahasta annetun lain (216/1998) 1 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 378/2002: 1§ Vuonna 2017 julkaistaan Suomen presidentit -aiheiset 5 euron juhlarahat aiheinaan Ris- to Heikki Ryti, Carl Gustaf Emil Mannerheim, Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kaleva Kek- konen. 2§ Juhlarahojen keskusta on kuparinikkeliä, jonka painosta 75 % on kuparia ja 25% nik- keliä. Rengas on alumiinipronssia, jonka painosta on kuparia 92 %, alumiinia 6% ja nik- keliä 2 %. Pitoisuudet saavat vaihdella enintään ± 10 promilleyksikköä. 3§ Jokaisen juhlarahan halkaisija on 27,25 ± 0,1 millimetriä ja paino 9,8 ± 0,4 grammaa. Enintään 5 prosenttia rahoista saa poiketa halkaisijastaan enemmän kuin ± 0,1 millimet- riä. 4§ Juhlarahojen kuvat ja kirjoitukset laakapinnoilla on sijoitettu siten, että rahoja kirjan lehden tavoin käännettäessä kumpikin puoli on oikein päin. Rahojen arvopuolella on ne suunnitelleen taiteilijan sukunimen alkukirjain L sekä Suo- men Rahapaja Oy:n tunnus. 5§ Suomen presidentit -juhlarahoilla on yhteinen arvopuoli, joka on seuraavan selitelmän ja kuvan mukainen. Rahojen arvopuolen taustana on suomalainen peltomaisema. Maiseman keskellä on avattu kirja, jonka lehdillä on kuvattu urbaani, rakennettu ympäristö teollisuuslaitoksineen ja taloineen. Teksti SUOMI on rahan kehällä vasemmalla, teksti FINLAND rahan kehällä keskellä ylhäällä ja vuosiluku 2017 rahan kehällä oikealla. Arvomerkintä 5 EURO on ra- han kehällä keskellä alhaalla. 1 40/2017 6§ Suomen presidentit — Risto Heikki Ryti -juhlarahan tunnuspuoli on seuraavan selitel- män ja kuvan mukainen. Rahan tunnuspuolella on Risto Heikki Rytin oikealle katsova muotokuva.
    [Show full text]
  • NÄIN KOIMME KANSANRINTAMAN Puoluepoliitikkojen Muistelmateosten Kerronta Vuoden 1966 Hallitusratkaisuun Johtaneista Tekijöistä
    Lauri Heikkilä NÄIN KOIMME KANSANRINTAMAN Puoluepoliitikkojen muistelmateosten kerronta vuoden 1966 hallitusratkaisuun johtaneista tekijöistä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Historian pro gradu-tutkielma Marraskuu 2019 TIIVISTELMÄ Heikkilä, Lauri: Näin koimme kansanrintaman – Puoluepoliitikko!en muistelmateosten kerronta vuoden 1966 hallitusratkaisuun johtaneista teki!öistä pro gradu-tutkielma %ampereen yliopisto Historian tutkinto-ohjelma Marraskuu 2019 Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkitaan poliitikkojen muistelmia !a niiden kautta muodostuvaa kuvaa vuoden 1966 hallitusratkaisuun johtaneista teki!öistä' ainopiste on puolueissa toimineissa poliitikoissa, !oilla on takanaan merkittä"ä ura hallituksen tai eduskunnan tehtävissä tai puolueiden !ohtopaikoilla' Muistelmien perusteella luotua kuvaa tarkastellaan muistelma-käsitteen kautta !a poliittisia- sekä valtadiskursse!a kriittisen diskurssianal&&sin periaatteita noudattaen. Muistelmissa tar!ottu poliittinen selit&s on usein monis&isempi !a itsere(lektoivampi kuin a!anjohtaiset poliittiset selit&kset, mutta poliittinen painolasti !a poliittinen selit&starve kuultaa muistelmistakin läpi' oliitikot !atkavat !o aktiiviurallaan alkanutta diskurssia p&rkien varmistamaan poliittisen perintönsä säil&misen, mutta he tavoittele"at m&$s tulkitun historian omista!uutta kokemistaan asioista, ettei heidän tulkintansa !äisi unohduksiin !a etteivät muut tulkinnat ota sitä tilaa, jonka koki!at koke"at kuuluvan heille itselleen. %arkasteltavat muistelmateokset ovat )* :n +a(ael aasion Kun aika on kypsä
    [Show full text]
  • 4.Murtomäki 2017.10192 Words
    Sibelius in the Context of the Finnish-German History Veijo Murtomäki Introduction The life and career of a composer cannot be considered as an isolated case without taking into account the wider context. The history of ideas and ideologies is always part of any serious enquiry into an artist’s personal history. Therefore we must bear in mind at least four points when considering the actions of artist and his or her country. Firstly, as the eminent Finnish historian Matti Klinge has observed, "the biggest challenge for understanding history is trying to situate oneself in the preconditions of the time-period under scrutiny while remembering that it did not know what the posterity knows."[1] Writing history is not primarily a task whereby the historian provides lines for actors to speak, but rather is an attempt to understand and explain why something happened, and to construct a context including all of the possible factors involved in a certain historical process. Secondly, supporting (or not opposing) an ideology prevailing at a certain time does not mean that the supporter (or non-opponent) is committing a crime. We could easily condemn half of the European intellectuals for supporting Fascism, Nazism, Communism or Maoism, or just for having become too easily attracted by these – in their mind – fascinating, visionary ideologies to shape European or world history. Thirdly, history has always been written by the winners – and thus, historiography tends to be distorted by exaggerating the evil of the enemy and the goodness of the victor. A moral verdict must be reached when we are dealing with absolute evil, but it is rare to find exclusively good or bad persons or civilizations; therefore history is rarely an issue of black and white.
    [Show full text]
  • Peace Treaty Between the Republic of Finland and the Russian Socialist Federal Soviet Republic, Signed at Dorpat, October 14, 1920
    PEACE TREATY BETWEEN THE REPUBLIC OF FINLAND AND THE RUSSIAN SOCIALIST FEDERAL SOVIET REPUBLIC, SIGNED AT DORPAT, OCTOBER 14, 1920 Whereas Finland declared its independence in 1917, and Russia has recognised the independence and the sovereignty of Finland within the frontiers of the Grand Duchy of Finland, The Government of the Republic of Finland, and the Government of the Federal Socialist Republic of Soviet Russia, Actuated by a desire to put an end to the war which has since arisen between their States, to establish mutual and lasting peace relations, and to confirm the situation which springs from the ancient political union of Finland and Russia, Have resolved to conclude a Treaty with this object in view, and have selected as their representatives for this purpose, the following: For the Government of the Republic of Finland: M. JUHO KUSTI PAASIKIVI, M. JUHO HEIKKI VENNOLA, M. ALEXANDER FREY, M. KARL RUDOLF WALDEN, M. VÄINÖ TANNER, M. VÄINÖ VOIONMAA, M. VÄINÖ GABRIEL KIVILINNA. For the Federal Socialist Republic of Soviet Russia: M. JEAN ANTONOVITCH BERZINE, M. PLATON MIKHAJLOVITCH KERGENTSEFF, M. NICOLAS SERGUEJEVITCH TIKHMENEFF. Who, after meeting at the town of Dorpat and exchanging their full powers, found in good and due form, have agreed to the following provisions: Article 1. From the date upon which this Treaty shall come into force, a state of war shall cease to exist between the Contracting Powers, and the two Powers shall mutually undertake to maintain, for the future, an attitude of peace and goodwill towards one another. Article 2. The frontier between the States of Russia and of Finland shall be as follows: 1.
    [Show full text]
  • Erkki Tuomioja, Minister for Foreign Affairs of Finland
    Erkki Tuomioja, Minister for Foreign Affairs of Finland CHECK AGAINST DELIVERY At the European University Viadrina, Frankfurt an der Oder EMBARGOED UNTIL 11 January 2005 11.1.2005 12.00 From Europe to Real-Europa The recent events in Ukraine remind us of the fact that the transformation of Europe, which started in 1989, is still continuing. German reunification, the collapse of the Soviet Union, the re-established independence of the Baltic States and the liberation of Eastern Europe set in motion a process that has not yet come to an end. This chain of events released energy, which had previously been held back by the command economy, and gave impetus to a comprehensive modernization process of societies. The gap in living standards between East and West began to shrink. A major milestone was the enlargement of the European Union by ten new Member States in May 2004. To quote Willy Brandt: "What belongs together, grows together". Ukraine’s Orange Revolution has finally proved that freedom without democracy does not work. On the other hand, democracy does not function without the safeguards guaranteed by the rule of law and the democratic control exercised by civil society, a political opposition and the media – in other words a system of checks and balances. The bloodless dissolution of the Soviet Union and the ideological system it represented was a historic event, the uniqueness of which is accentuated by the violent collapse of Yugoslavia. Freedom is a mighty power. German re-unification became possible only after the birth of true freedom brought about by the collapse of the Berlin Wall.
    [Show full text]
  • Strategic Low Profile and Bridge-Building: Finnish Foreign Policy During Mauno Koivisto's Presidency
    Strategic Low Profile and Bridge-Building: Finnish Foreign Policy during Mauno Koivisto's Presidency Michiko Takagi Graduate Student of Nagoya University 1. Introduction This paper focuses on Finnish foreign policy conducted by Mauno Koivisto, who was the President of Finland between 1981 and 1994. In the beginning of 80s when he took office as president, relationship between superpowers was aggravated and the international tension flared up again, just called as “New Cold War”. However, after the change of political leader of the Soviet Union in 1985, the East and West tension relieved drastically, which eventually led to the end of the Cold War and reunification of Germany. Furthermore, a number of remarkable transformations in Europe began to occur, such as democratization in East European states, collapse of the Soviet Union and acceleration of European economic and political integration. During the Cold War, Finland maintained its independence by implementing “good-neighboring policies” towards the Soviet Union based on YYA treaty, bilateral military treaty with the Soviet Union (1948)1）, on the other hand, in spite of this, by pursuing policy of neutrality. In the period of “Détente” of 70s, Urho Kekkonen, the President of Finland at the time, carried out policy of active neutrality, which culminated in success of “Helsinki Process” in 1975 and this Finnish policy of bridge-building between East and West increased its presence in the international community. However, Finnish position and presence as a neutral country fluctuated during the “New Cold War” and the following end of the Cold War. This 1） The Treaty of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance (Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta).
    [Show full text]
  • Seppo Hentilä.Indb
    View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto President Urho Kekkonen of Finland and the KGB K IMMO RENTOLA A major post-Cold War history debate in Finland has been over the role of President Urho Kekkonen and his relations with the Soviet Union, in particular with the Soviet foreign intelligence. No surprise to anybody, variance of interpretations has been wide, fuelled by scarcity of sources on the most sensitive aspects, by the unavoidable ambiguity of an issue like the intelligence, and even by political leanings.1 As things stand now, even a preliminary assessment of available evidence – viewed from a distance – might prove useful. The Soviet Union regularly tried to build back-channel contacts and confi dential informal links with the Western powers. On the Soviet side, these contacts were usually conducted by intelligence offi cers, as were those to Robert Kennedy on the eve of the Cuban missile crisis,2 and to Chancellor Willy Brandt during his new German Ostpolitik.3 By far the 1 A good introduction to Finnish studies on Kekkonen in J. Lavery. ‘All of the President’s Historians: The Debate over Urho Kekkonen’, Scandinavian Studies 75 (2003: 3). See also his The History of Finland. Westport: Greenwood Press 2006, and the analysis of D. Kirby, A Concise History of Finland. Cambridge University Press 2006. 2 An account by G. Bolshakov, ‘The Hot Line’, in New Times (Moscow), 1989, nos. 4-6; C. Andrew, For the President’s Eyes Only: Secret Intelligence and American Presidency from Washington to Bush.
    [Show full text]
  • Hungarologische Beiträge 18, 2006
    HUNGAROLOGISCHE BEITRÄGE 18 BRIDGE BUILDING AND POLITICAL CULTURES Political Cultures in Urho Kekkonen’s Finland and János Kádár’s Hungary Heino NYYSSÖNEN 1 Introduction Comparing Finland and Hungary is a fruitful task despite the ap- parent historical differences: after the Second World War the for- mer remained a democracy whilst the latter became a dictatorship. Also their relation to their greatest and most powerful neighbour, Soviet Union, seems to be different. Hungary belonged to the same military pact as the Soviet Union, but Finland’s foreign pol- icy was based on the idea of neutrality. However, the difference between the most eastern country of the West and the most west- ern country of the East is not that evident. According to an old standpoint Finns and Hungarians are re- latives and with special relationship. We can, however, doubt that the structural similarities in language and common roots 6,000 years ago hardly make sense, when we study recent po- litical culture. Rather than ‘kinship’ the concept of national in- terest gained a more important role in mutual co-operation af- ter 1945. Nevertheless, maintaining the old idea of a relation- ship, defined as ‘scientific truth’, made communication easier between these two nations. Already in the end of the 1960s Hungary had most connections with Finland among capitalist countries. In Europe Finland became a forerunner also in the 1970s, when visa between the two countries was abolished. The purpose of this article is to compare political cultures in Finland and Hungary during the Urho Kekkonen and János Kádár era. The critical question is, what kind of results we can get, 13 HEINO NYYSSÖNEN when we compare these two countries to each other and not to their ‘traditional’ frames i.e.
    [Show full text]
  • Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän Toiminnasta Vuodelta 1957
    Kertomukset. Liitevihko 2: Sivut 3—70 Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1957 Yleistä Vuosi 1957 siirtyi historiaamme yksikamarisen Eduskuntamme juhlavuotena. Toukokuun 23 päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun yksikamarinen eduskunta kokoontui Suomessa ensi kerran. Kun­ nia-aitiossa nähtiin näille ensimmäisille valtiopäiville kokoontuneet veteraanit Oskari Tokoi; Väinö Tanner, Otto Karhi, Maiju Gebhard ja Juhani Leppälä sekä heidän lisäkseen vanhat pitkäaikaiset puhemiehet Väinö Hakkila ja Paavo Virkkunen. Erikoisesti tästä juhlasta jäi mie­ leen Yhdysvalloista kutsutun senaattori Tokoin puhe, missä hän her­ kästi tulkitsi niitä toiveita, jotka Suomen kansa asetti vastavalittuun kansaneduskuntaan, samalla kun hän osoitti tehdyn työn mittavuuden ja sen arvon, mikä kansanvaltaisella valtiojärjestelmällämme etenkin itsenäisyysaikanamme on ollut. Tämä kansaneduskuntamme juhlavuosi muodostui poliittisesti var­ sin rauhattomaksi. Suurimpana syynä tähän oli taloudellisen tilan­ teen jatkuva kiristyminen ja valtiontalouden erittäin heikko tila, mikä vaatii uusia radikaalisia toimenpiteitä. Eduskuntavaalien lähes­ tyminen ei suinkaan ole helpottanut tilannetta. Suurten hallituspuo­ lueiden, sosialidemokraattien ja maalaisliiton, yhteistyö katkesi, eikä porvarillistenkaan puolueiden kesken saatu aikaan yhteisrintamaa hallituskysymyksessä. Myös puolueiden sisällä on ilmennyt ristiriitoja entistä enemmän. Ulkopoliittisesti olemme eläneet hiljaiseloa, vaikka johtavien maail­ manvaltojen kesken ei olekaan päästy
    [Show full text]
  • Soldiering and the Making of Finnish Manhood
    Soldiering and the Making of Finnish Manhood Conscription and Masculinity in Interwar Finland, 1918–1939 ANDERS AHLBÄCK Doctoral Thesis in General History ÅBO AKADEMI UNIVERSITY 2010 © Anders Ahlbäck Author’s address: History Dept. of Åbo Akademi University Fabriksgatan 2 FIN-20500 Åbo Finland e-mail: [email protected] ISBN 978-952-12-2508-6 (paperback) ISBN 978-952-12-2509-3 (pdf) Printed by Uniprint, Turku Table of Contents Acknowledgements v 1 Introduction 1 1.1 Images and experiences of conscripted soldiering 1 1.2 Topics in earlier research: The militarisation of modern masculinity 8 1.3 Theory and method: Conscription as a contested arena of masculinity 26 1.4 Demarcation: Soldiering and citizenship as homosocial enactments 39 2 The politics of conscription 48 2.1 Military debate on the verge of a revolution 52 2.2 The Civil War and the creation of the “White Army” 62 2.3 The militiaman challenging the cadre army soldier 72 2.4 From public indignation to closing ranks around the army 87 2.5 Conclusion: Reluctant militarisation 96 3 War heroes as war teachers 100 3.1 The narrative construction of the Jägers as war heroes 102 3.2 Absent women and distant domesticity 116 3.3 Heroic officers and their counter-images 118 3.4 Forgetfulness in the hero myth 124 3.5 The Jäger officers as military educators 127 3.6 Conclusion: The uses of war heroes 139 4 Educating the citizen-soldier 146 4.1 Civic education and the Suomen Sotilas magazine 147 4.2 The man-soldier-citizen amalgamation 154 4.3 History, forefathers and the spirit of sacrifice
    [Show full text]
  • Suomen Ritarikunnat 100 Vuotta
    SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA SUOMEN RITARIKUNNAT SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA FINLANDS ORDNAR 100 ÅR FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS FINNISH ORDERS OF MERIT: ORDNAR 100 ÅR FINLANDS NÄYTTELY KANSALLISARKISTOSSA 4.12.2018–20.12.2019 UTSTÄLLNING I RIKSARKIVET EXHIBITION AT THE NATIONAL ARCHIVES SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA FINLANDS ORDNAR 100 ÅR FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA FINLANDS ORDNAR 100 ÅR FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA NÄYTTELY KANSALLISARKISTOSSA 4.12.2018–20.12.2019 FINLANDS ORDNAR 100 ÅR UTSTÄLLNING I RIKSARKIVET 4.12.2018–20.12.2019 FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS EXHIBITION AT THE NATIONAL ARCHIVES 4 DECEMBER 2018–20 DECEMBER 2019 HELSINKI - HELSINGFORS Kuraattori / Kurator / Curator: PhD Antti Matikkala Ohjausryhmä / Styrgrupp / Steering Group: Pääjohtaja / Generaldirektör /Director General Jussi Nuorteva, puheenjohtaja / ordförande / Chair Kenraaliluutnantti / Generallöjtnant / Lieutenant General Olavi Jäppilä Kontra-amiraali / Konteramiral / Rear Admiral Antero Karumaa Tutkimusjohtaja / Forskningsdirektör / Research Director Päivi Happonen, sihteeri /sekreterare / Secretary Näyttelytyöryhmä / Arbetsgrupp för utställningen / Working Group for the Exhibition: Tutkimusjohtaja Päivi Happonen, puheenjohtaja / ordförande / Chair PhD Antti Matikkala Sisällöntuottaja / Innehållsproducent / Content Producer Wilhelm Brummer Kultaseppämestari / Guldsmedmästare / Master Goldsmith Tuomas Hyrsky Kehittämispäällikkö / Utvecklingschef
    [Show full text]
  • Otto Stenrothista Alexander Stubbiin
    1 Ulkoasiainministeriön juhlaseminaari 27.5. 2008 Klaus Törnudd Otto Stenrothista Alexander Stubbiin Ulkoasiainministeriössä on alusta lähtien ollut paljon töitä. Suomen ensimmäinen ulkoasiainministeri Otto Stenroth on muistelmissaan kertonut miten hän nimityksen saatuaan toukokuun lopussa 1918 joutui melkein epätoivon valtaan, kun asioiden ja puheille pyrkijöiden lukumäärä oli valtava, eikä työvoimaa ollut riittävästi Sisällissota oli silloin juuri takana, valkoinen osapuoli oli voittanut, ja asioita ryhdyttiin järjestämään koeteltuja eurooppalaisia tapoja noudattaen. Suomessa rekrytoitiin nopeasti vasta perustettuun ulkoasiaintoimituskuntaan nuoria kyvykkäitä henkilöitä. Vanhempia, itsenäisyysliikkeessä ansioituneita miehiä lähetettiin edustajiksi ulkomaille. Lisäksi lähetettiin virkamies Tukholmaan tutustumaan Ruotsin ulkoministeriön organisaatioon ja toimintaan sekä kutsuttiin salaneuvos Karl Müller Saksasta antamaan diplomatian työmuotoja ja käytäntöjä koskevia neuvoja. Suunnilleen samalla tavalla ovat mm. Baltian tasavallat joutuneet toimimaan 1990-luvun alussa itsenäisyyden palautumisen jälkeen. Alkuaikoina töissä oli seitsemäntoista virkamiestä, jotka ministeri Stenroth oli suurimmaksi osaksi itse valinnut. Valmiita malleja oli olemassa, mutta jonkun verran kompasteltiin kirjeenvaihdon muotoilussa ensimmäisen vuoden aikana. Tunnettu tapaus liittyy pitkään ranskankieliseen noottiin, jonka Suomen asiainhoitaja Tukholmassa kesäkuun lopulla vuonna 1918 luovutti Ison-Britannian lähettiläälle. Lähettilään ensi reaktio oli ollut, että
    [Show full text]