Työväentutkimus 1(1987):2
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Load more
Recommended publications
-
Säädk 40/2017
SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA MuuMnrovvvvSuomen asia presidentit vuoden 2017 juhlarahoista Julkaistu Helsingissä 25 päivänä tammikuuta 2017 40/2017 Valtiovarainministeriön asetus Suomen presidentit vuoden 2017 juhlarahoista Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään metallirahasta annetun lain (216/1998) 1 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 378/2002: 1§ Vuonna 2017 julkaistaan Suomen presidentit -aiheiset 5 euron juhlarahat aiheinaan Ris- to Heikki Ryti, Carl Gustaf Emil Mannerheim, Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kaleva Kek- konen. 2§ Juhlarahojen keskusta on kuparinikkeliä, jonka painosta 75 % on kuparia ja 25% nik- keliä. Rengas on alumiinipronssia, jonka painosta on kuparia 92 %, alumiinia 6% ja nik- keliä 2 %. Pitoisuudet saavat vaihdella enintään ± 10 promilleyksikköä. 3§ Jokaisen juhlarahan halkaisija on 27,25 ± 0,1 millimetriä ja paino 9,8 ± 0,4 grammaa. Enintään 5 prosenttia rahoista saa poiketa halkaisijastaan enemmän kuin ± 0,1 millimet- riä. 4§ Juhlarahojen kuvat ja kirjoitukset laakapinnoilla on sijoitettu siten, että rahoja kirjan lehden tavoin käännettäessä kumpikin puoli on oikein päin. Rahojen arvopuolella on ne suunnitelleen taiteilijan sukunimen alkukirjain L sekä Suo- men Rahapaja Oy:n tunnus. 5§ Suomen presidentit -juhlarahoilla on yhteinen arvopuoli, joka on seuraavan selitelmän ja kuvan mukainen. Rahojen arvopuolen taustana on suomalainen peltomaisema. Maiseman keskellä on avattu kirja, jonka lehdillä on kuvattu urbaani, rakennettu ympäristö teollisuuslaitoksineen ja taloineen. Teksti SUOMI on rahan kehällä vasemmalla, teksti FINLAND rahan kehällä keskellä ylhäällä ja vuosiluku 2017 rahan kehällä oikealla. Arvomerkintä 5 EURO on ra- han kehällä keskellä alhaalla. 1 40/2017 6§ Suomen presidentit — Risto Heikki Ryti -juhlarahan tunnuspuoli on seuraavan selitel- män ja kuvan mukainen. Rahan tunnuspuolella on Risto Heikki Rytin oikealle katsova muotokuva. -
NÄIN KOIMME KANSANRINTAMAN Puoluepoliitikkojen Muistelmateosten Kerronta Vuoden 1966 Hallitusratkaisuun Johtaneista Tekijöistä
Lauri Heikkilä NÄIN KOIMME KANSANRINTAMAN Puoluepoliitikkojen muistelmateosten kerronta vuoden 1966 hallitusratkaisuun johtaneista tekijöistä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Historian pro gradu-tutkielma Marraskuu 2019 TIIVISTELMÄ Heikkilä, Lauri: Näin koimme kansanrintaman – Puoluepoliitikko!en muistelmateosten kerronta vuoden 1966 hallitusratkaisuun johtaneista teki!öistä pro gradu-tutkielma %ampereen yliopisto Historian tutkinto-ohjelma Marraskuu 2019 Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkitaan poliitikkojen muistelmia !a niiden kautta muodostuvaa kuvaa vuoden 1966 hallitusratkaisuun johtaneista teki!öistä' ainopiste on puolueissa toimineissa poliitikoissa, !oilla on takanaan merkittä"ä ura hallituksen tai eduskunnan tehtävissä tai puolueiden !ohtopaikoilla' Muistelmien perusteella luotua kuvaa tarkastellaan muistelma-käsitteen kautta !a poliittisia- sekä valtadiskursse!a kriittisen diskurssianal&&sin periaatteita noudattaen. Muistelmissa tar!ottu poliittinen selit&s on usein monis&isempi !a itsere(lektoivampi kuin a!anjohtaiset poliittiset selit&kset, mutta poliittinen painolasti !a poliittinen selit&starve kuultaa muistelmistakin läpi' oliitikot !atkavat !o aktiiviurallaan alkanutta diskurssia p&rkien varmistamaan poliittisen perintönsä säil&misen, mutta he tavoittele"at m&$s tulkitun historian omista!uutta kokemistaan asioista, ettei heidän tulkintansa !äisi unohduksiin !a etteivät muut tulkinnat ota sitä tilaa, jonka koki!at koke"at kuuluvan heille itselleen. %arkasteltavat muistelmateokset ovat )* :n +a(ael aasion Kun aika on kypsä -
4.Murtomäki 2017.10192 Words
Sibelius in the Context of the Finnish-German History Veijo Murtomäki Introduction The life and career of a composer cannot be considered as an isolated case without taking into account the wider context. The history of ideas and ideologies is always part of any serious enquiry into an artist’s personal history. Therefore we must bear in mind at least four points when considering the actions of artist and his or her country. Firstly, as the eminent Finnish historian Matti Klinge has observed, "the biggest challenge for understanding history is trying to situate oneself in the preconditions of the time-period under scrutiny while remembering that it did not know what the posterity knows."[1] Writing history is not primarily a task whereby the historian provides lines for actors to speak, but rather is an attempt to understand and explain why something happened, and to construct a context including all of the possible factors involved in a certain historical process. Secondly, supporting (or not opposing) an ideology prevailing at a certain time does not mean that the supporter (or non-opponent) is committing a crime. We could easily condemn half of the European intellectuals for supporting Fascism, Nazism, Communism or Maoism, or just for having become too easily attracted by these – in their mind – fascinating, visionary ideologies to shape European or world history. Thirdly, history has always been written by the winners – and thus, historiography tends to be distorted by exaggerating the evil of the enemy and the goodness of the victor. A moral verdict must be reached when we are dealing with absolute evil, but it is rare to find exclusively good or bad persons or civilizations; therefore history is rarely an issue of black and white. -
Peace Treaty Between the Republic of Finland and the Russian Socialist Federal Soviet Republic, Signed at Dorpat, October 14, 1920
PEACE TREATY BETWEEN THE REPUBLIC OF FINLAND AND THE RUSSIAN SOCIALIST FEDERAL SOVIET REPUBLIC, SIGNED AT DORPAT, OCTOBER 14, 1920 Whereas Finland declared its independence in 1917, and Russia has recognised the independence and the sovereignty of Finland within the frontiers of the Grand Duchy of Finland, The Government of the Republic of Finland, and the Government of the Federal Socialist Republic of Soviet Russia, Actuated by a desire to put an end to the war which has since arisen between their States, to establish mutual and lasting peace relations, and to confirm the situation which springs from the ancient political union of Finland and Russia, Have resolved to conclude a Treaty with this object in view, and have selected as their representatives for this purpose, the following: For the Government of the Republic of Finland: M. JUHO KUSTI PAASIKIVI, M. JUHO HEIKKI VENNOLA, M. ALEXANDER FREY, M. KARL RUDOLF WALDEN, M. VÄINÖ TANNER, M. VÄINÖ VOIONMAA, M. VÄINÖ GABRIEL KIVILINNA. For the Federal Socialist Republic of Soviet Russia: M. JEAN ANTONOVITCH BERZINE, M. PLATON MIKHAJLOVITCH KERGENTSEFF, M. NICOLAS SERGUEJEVITCH TIKHMENEFF. Who, after meeting at the town of Dorpat and exchanging their full powers, found in good and due form, have agreed to the following provisions: Article 1. From the date upon which this Treaty shall come into force, a state of war shall cease to exist between the Contracting Powers, and the two Powers shall mutually undertake to maintain, for the future, an attitude of peace and goodwill towards one another. Article 2. The frontier between the States of Russia and of Finland shall be as follows: 1. -
Erkki Tuomioja, Minister for Foreign Affairs of Finland
Erkki Tuomioja, Minister for Foreign Affairs of Finland CHECK AGAINST DELIVERY At the European University Viadrina, Frankfurt an der Oder EMBARGOED UNTIL 11 January 2005 11.1.2005 12.00 From Europe to Real-Europa The recent events in Ukraine remind us of the fact that the transformation of Europe, which started in 1989, is still continuing. German reunification, the collapse of the Soviet Union, the re-established independence of the Baltic States and the liberation of Eastern Europe set in motion a process that has not yet come to an end. This chain of events released energy, which had previously been held back by the command economy, and gave impetus to a comprehensive modernization process of societies. The gap in living standards between East and West began to shrink. A major milestone was the enlargement of the European Union by ten new Member States in May 2004. To quote Willy Brandt: "What belongs together, grows together". Ukraine’s Orange Revolution has finally proved that freedom without democracy does not work. On the other hand, democracy does not function without the safeguards guaranteed by the rule of law and the democratic control exercised by civil society, a political opposition and the media – in other words a system of checks and balances. The bloodless dissolution of the Soviet Union and the ideological system it represented was a historic event, the uniqueness of which is accentuated by the violent collapse of Yugoslavia. Freedom is a mighty power. German re-unification became possible only after the birth of true freedom brought about by the collapse of the Berlin Wall. -
Strategic Low Profile and Bridge-Building: Finnish Foreign Policy During Mauno Koivisto's Presidency
Strategic Low Profile and Bridge-Building: Finnish Foreign Policy during Mauno Koivisto's Presidency Michiko Takagi Graduate Student of Nagoya University 1. Introduction This paper focuses on Finnish foreign policy conducted by Mauno Koivisto, who was the President of Finland between 1981 and 1994. In the beginning of 80s when he took office as president, relationship between superpowers was aggravated and the international tension flared up again, just called as “New Cold War”. However, after the change of political leader of the Soviet Union in 1985, the East and West tension relieved drastically, which eventually led to the end of the Cold War and reunification of Germany. Furthermore, a number of remarkable transformations in Europe began to occur, such as democratization in East European states, collapse of the Soviet Union and acceleration of European economic and political integration. During the Cold War, Finland maintained its independence by implementing “good-neighboring policies” towards the Soviet Union based on YYA treaty, bilateral military treaty with the Soviet Union (1948)1）, on the other hand, in spite of this, by pursuing policy of neutrality. In the period of “Détente” of 70s, Urho Kekkonen, the President of Finland at the time, carried out policy of active neutrality, which culminated in success of “Helsinki Process” in 1975 and this Finnish policy of bridge-building between East and West increased its presence in the international community. However, Finnish position and presence as a neutral country fluctuated during the “New Cold War” and the following end of the Cold War. This 1） The Treaty of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance (Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta). -
Seppo Hentilä.Indb
View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto President Urho Kekkonen of Finland and the KGB K IMMO RENTOLA A major post-Cold War history debate in Finland has been over the role of President Urho Kekkonen and his relations with the Soviet Union, in particular with the Soviet foreign intelligence. No surprise to anybody, variance of interpretations has been wide, fuelled by scarcity of sources on the most sensitive aspects, by the unavoidable ambiguity of an issue like the intelligence, and even by political leanings.1 As things stand now, even a preliminary assessment of available evidence – viewed from a distance – might prove useful. The Soviet Union regularly tried to build back-channel contacts and confi dential informal links with the Western powers. On the Soviet side, these contacts were usually conducted by intelligence offi cers, as were those to Robert Kennedy on the eve of the Cuban missile crisis,2 and to Chancellor Willy Brandt during his new German Ostpolitik.3 By far the 1 A good introduction to Finnish studies on Kekkonen in J. Lavery. ‘All of the President’s Historians: The Debate over Urho Kekkonen’, Scandinavian Studies 75 (2003: 3). See also his The History of Finland. Westport: Greenwood Press 2006, and the analysis of D. Kirby, A Concise History of Finland. Cambridge University Press 2006. 2 An account by G. Bolshakov, ‘The Hot Line’, in New Times (Moscow), 1989, nos. 4-6; C. Andrew, For the President’s Eyes Only: Secret Intelligence and American Presidency from Washington to Bush. -
Hungarologische Beiträge 18, 2006
HUNGAROLOGISCHE BEITRÄGE 18 BRIDGE BUILDING AND POLITICAL CULTURES Political Cultures in Urho Kekkonen’s Finland and János Kádár’s Hungary Heino NYYSSÖNEN 1 Introduction Comparing Finland and Hungary is a fruitful task despite the ap- parent historical differences: after the Second World War the for- mer remained a democracy whilst the latter became a dictatorship. Also their relation to their greatest and most powerful neighbour, Soviet Union, seems to be different. Hungary belonged to the same military pact as the Soviet Union, but Finland’s foreign pol- icy was based on the idea of neutrality. However, the difference between the most eastern country of the West and the most west- ern country of the East is not that evident. According to an old standpoint Finns and Hungarians are re- latives and with special relationship. We can, however, doubt that the structural similarities in language and common roots 6,000 years ago hardly make sense, when we study recent po- litical culture. Rather than ‘kinship’ the concept of national in- terest gained a more important role in mutual co-operation af- ter 1945. Nevertheless, maintaining the old idea of a relation- ship, defined as ‘scientific truth’, made communication easier between these two nations. Already in the end of the 1960s Hungary had most connections with Finland among capitalist countries. In Europe Finland became a forerunner also in the 1970s, when visa between the two countries was abolished. The purpose of this article is to compare political cultures in Finland and Hungary during the Urho Kekkonen and János Kádár era. The critical question is, what kind of results we can get, 13 HEINO NYYSSÖNEN when we compare these two countries to each other and not to their ‘traditional’ frames i.e. -
Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän Toiminnasta Vuodelta 1957
Kertomukset. Liitevihko 2: Sivut 3—70 Kertomus Sosialidemokraattisen Eduskuntaryhmän toiminnasta vuodelta 1957 Yleistä Vuosi 1957 siirtyi historiaamme yksikamarisen Eduskuntamme juhlavuotena. Toukokuun 23 päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun yksikamarinen eduskunta kokoontui Suomessa ensi kerran. Kun nia-aitiossa nähtiin näille ensimmäisille valtiopäiville kokoontuneet veteraanit Oskari Tokoi; Väinö Tanner, Otto Karhi, Maiju Gebhard ja Juhani Leppälä sekä heidän lisäkseen vanhat pitkäaikaiset puhemiehet Väinö Hakkila ja Paavo Virkkunen. Erikoisesti tästä juhlasta jäi mie leen Yhdysvalloista kutsutun senaattori Tokoin puhe, missä hän her kästi tulkitsi niitä toiveita, jotka Suomen kansa asetti vastavalittuun kansaneduskuntaan, samalla kun hän osoitti tehdyn työn mittavuuden ja sen arvon, mikä kansanvaltaisella valtiojärjestelmällämme etenkin itsenäisyysaikanamme on ollut. Tämä kansaneduskuntamme juhlavuosi muodostui poliittisesti var sin rauhattomaksi. Suurimpana syynä tähän oli taloudellisen tilan teen jatkuva kiristyminen ja valtiontalouden erittäin heikko tila, mikä vaatii uusia radikaalisia toimenpiteitä. Eduskuntavaalien lähes tyminen ei suinkaan ole helpottanut tilannetta. Suurten hallituspuo lueiden, sosialidemokraattien ja maalaisliiton, yhteistyö katkesi, eikä porvarillistenkaan puolueiden kesken saatu aikaan yhteisrintamaa hallituskysymyksessä. Myös puolueiden sisällä on ilmennyt ristiriitoja entistä enemmän. Ulkopoliittisesti olemme eläneet hiljaiseloa, vaikka johtavien maail manvaltojen kesken ei olekaan päästy -
Soldiering and the Making of Finnish Manhood
Soldiering and the Making of Finnish Manhood Conscription and Masculinity in Interwar Finland, 1918–1939 ANDERS AHLBÄCK Doctoral Thesis in General History ÅBO AKADEMI UNIVERSITY 2010 © Anders Ahlbäck Author’s address: History Dept. of Åbo Akademi University Fabriksgatan 2 FIN-20500 Åbo Finland e-mail: [email protected] ISBN 978-952-12-2508-6 (paperback) ISBN 978-952-12-2509-3 (pdf) Printed by Uniprint, Turku Table of Contents Acknowledgements v 1 Introduction 1 1.1 Images and experiences of conscripted soldiering 1 1.2 Topics in earlier research: The militarisation of modern masculinity 8 1.3 Theory and method: Conscription as a contested arena of masculinity 26 1.4 Demarcation: Soldiering and citizenship as homosocial enactments 39 2 The politics of conscription 48 2.1 Military debate on the verge of a revolution 52 2.2 The Civil War and the creation of the “White Army” 62 2.3 The militiaman challenging the cadre army soldier 72 2.4 From public indignation to closing ranks around the army 87 2.5 Conclusion: Reluctant militarisation 96 3 War heroes as war teachers 100 3.1 The narrative construction of the Jägers as war heroes 102 3.2 Absent women and distant domesticity 116 3.3 Heroic officers and their counter-images 118 3.4 Forgetfulness in the hero myth 124 3.5 The Jäger officers as military educators 127 3.6 Conclusion: The uses of war heroes 139 4 Educating the citizen-soldier 146 4.1 Civic education and the Suomen Sotilas magazine 147 4.2 The man-soldier-citizen amalgamation 154 4.3 History, forefathers and the spirit of sacrifice -
Suomen Ritarikunnat 100 Vuotta
SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA SUOMEN RITARIKUNNAT SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA FINLANDS ORDNAR 100 ÅR FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS FINNISH ORDERS OF MERIT: ORDNAR 100 ÅR FINLANDS NÄYTTELY KANSALLISARKISTOSSA 4.12.2018–20.12.2019 UTSTÄLLNING I RIKSARKIVET EXHIBITION AT THE NATIONAL ARCHIVES SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA FINLANDS ORDNAR 100 ÅR FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA FINLANDS ORDNAR 100 ÅR FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS SUOMEN RITARIKUNNAT 100 VUOTTA NÄYTTELY KANSALLISARKISTOSSA 4.12.2018–20.12.2019 FINLANDS ORDNAR 100 ÅR UTSTÄLLNING I RIKSARKIVET 4.12.2018–20.12.2019 FINNISH ORDERS OF MERIT: 100 YEARS EXHIBITION AT THE NATIONAL ARCHIVES 4 DECEMBER 2018–20 DECEMBER 2019 HELSINKI - HELSINGFORS Kuraattori / Kurator / Curator: PhD Antti Matikkala Ohjausryhmä / Styrgrupp / Steering Group: Pääjohtaja / Generaldirektör /Director General Jussi Nuorteva, puheenjohtaja / ordförande / Chair Kenraaliluutnantti / Generallöjtnant / Lieutenant General Olavi Jäppilä Kontra-amiraali / Konteramiral / Rear Admiral Antero Karumaa Tutkimusjohtaja / Forskningsdirektör / Research Director Päivi Happonen, sihteeri /sekreterare / Secretary Näyttelytyöryhmä / Arbetsgrupp för utställningen / Working Group for the Exhibition: Tutkimusjohtaja Päivi Happonen, puheenjohtaja / ordförande / Chair PhD Antti Matikkala Sisällöntuottaja / Innehållsproducent / Content Producer Wilhelm Brummer Kultaseppämestari / Guldsmedmästare / Master Goldsmith Tuomas Hyrsky Kehittämispäällikkö / Utvecklingschef -
Otto Stenrothista Alexander Stubbiin
1 Ulkoasiainministeriön juhlaseminaari 27.5. 2008 Klaus Törnudd Otto Stenrothista Alexander Stubbiin Ulkoasiainministeriössä on alusta lähtien ollut paljon töitä. Suomen ensimmäinen ulkoasiainministeri Otto Stenroth on muistelmissaan kertonut miten hän nimityksen saatuaan toukokuun lopussa 1918 joutui melkein epätoivon valtaan, kun asioiden ja puheille pyrkijöiden lukumäärä oli valtava, eikä työvoimaa ollut riittävästi Sisällissota oli silloin juuri takana, valkoinen osapuoli oli voittanut, ja asioita ryhdyttiin järjestämään koeteltuja eurooppalaisia tapoja noudattaen. Suomessa rekrytoitiin nopeasti vasta perustettuun ulkoasiaintoimituskuntaan nuoria kyvykkäitä henkilöitä. Vanhempia, itsenäisyysliikkeessä ansioituneita miehiä lähetettiin edustajiksi ulkomaille. Lisäksi lähetettiin virkamies Tukholmaan tutustumaan Ruotsin ulkoministeriön organisaatioon ja toimintaan sekä kutsuttiin salaneuvos Karl Müller Saksasta antamaan diplomatian työmuotoja ja käytäntöjä koskevia neuvoja. Suunnilleen samalla tavalla ovat mm. Baltian tasavallat joutuneet toimimaan 1990-luvun alussa itsenäisyyden palautumisen jälkeen. Alkuaikoina töissä oli seitsemäntoista virkamiestä, jotka ministeri Stenroth oli suurimmaksi osaksi itse valinnut. Valmiita malleja oli olemassa, mutta jonkun verran kompasteltiin kirjeenvaihdon muotoilussa ensimmäisen vuoden aikana. Tunnettu tapaus liittyy pitkään ranskankieliseen noottiin, jonka Suomen asiainhoitaja Tukholmassa kesäkuun lopulla vuonna 1918 luovutti Ison-Britannian lähettiläälle. Lähettilään ensi reaktio oli ollut, että