Antti Parpola

Neuvotellaan • VUOSISADAN LIITTO • NEUVOTELLAAN

Vuosisadan liitto

KVL ja Jyty 1918−2018 SISÄLLYS

Lukijalle 7 Vaatimukset kasvavat 125 Puheenjohtajan tervehdys 9 Lakkoon 125 Sadan vuoden helminauha 11 Ansiokehitys ylös! 133 Palvelukulttuuriin 135 Osa I Vailla oikeuksia ■ ■ ”Kirkon toiminnalle vieras kylkiäinen” | Puheenjohtaja Taisto Mursula 136, 139

Alussa oli inflaatio 15 Pudotus korkealta 15 Osa III Kun perustukset järkkyvät ■ ■ Puheenjohtaja Harald Dalström | Perustajat 31, 32 Romahdus 145 Pitkä mutta kapea leipä 35 Irtiotto vanhasta 145 ■ ”Att ordna sin ekonomi” 38 Lama ja konkurssi 150 Patriarkaalista edunvalvontaa 42 Uusi alku 155 ■ ■ ■ Puheenjohtaja Zachris Castrén | Avustettuna hautaan | Kansainväliset yhteydet, osa I 47, 48, 51 ■ Puheenjohtaja Katriina Perkka-Jortikka 160

Taistelevan keskusliiton synty 53 Tavoitteena työelämän inhimillistäminen 165 Etujärjestöjen yhteiskunta 53 Työ ja työttömyys 165 ■ ■ Sihteeri Eino Waronen | Puheenjohtaja Knut Furuhjelm 61, 63 ■ Vaikea viestintä, tuloksellinen tutkimus 172 ”Kuinka suuressa kuopassa ollaan?” 65 Toive paremmasta 172 ■ ■ ■ Puheenjohtaja Alex Danielson | Puheenjohtaja Akseli Linnavuori | Pieni kömmähdys 68, 73, 75 Liudentuva kuntasektori 179 Neuvotteluosapuolena 83 Vanha KVL, nuori Jyty 179 Jokavuotinen työtaistelu 83 ■ ■ ■ Järjestäytyneen turva | Puheenjohtaja Markku Jalonen | Strategisesti 180, 184, 185 ■ Puheenjohtaja Eero Rönkä 89 Palvelut, rakenteet ja uudistukset 191 Eheytys ja hajaannus 90 ■ ■ Puheenjohtaja Merja Ailus | Kansainväliset yhteydet, osa II 192, 198 ■ ■ Eläke | Puheenjohtaja Urpo Ryönänkoski 92, 97 Quo vadis? 205 ■ Puheenjohtaja Maija Pihlajamäki 207 Osa II Kunnallinen virkamiesarmeija Sammandrag 214 Uusi todellisuus 103 Viitteet 226 Pettymysten sopimukset 103 Liitteet 241 ■ ■ Toiminnanjohtaja Eero Kantola | Puheenjohtaja Juhani Tuominen 107, 110 Lähteet ja kirjallisuus 248 Jälkeen jääneet 110 Henkilöhakemisto 251 ■ Koulutukset 112

Ongelmallinen kasvu 115 ■ ■ Oma äänenkannattaja | Puheenjohtaja Henrik Boehm 118, 123

Lukijalle

Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen historia on vakiintu- ansaitsisi tässäkin kirjassa lisää palstatilaa. Esimerkiksi liiton nut omaksi lajikseen historiantutkimuksen kentällä. Alan neuvottelu- ja sopimustoiminnan kuvaus jää tässä kirjassa yleiseen historiatietoisuuteen nähden virkamiesliikkeen ja ohuemmaksi kuin moni olisi ehkä toivonut, ja myös liiton erityisesti kunta-alan virkamiesten ja työntekijöiden edun- alue- ja paikallistoimintaa käsitellään niin ikään varsin lyhy- valvonta on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle. Kunnallis- esti. Jälkimmäisestä aiheesta on tosin kirjoitettu lukuisia virkamiesliiton historiasta on aiemmin julkaistu ainoastaan historioita, joihin lukija voi halutessaan perehtyä. Kirjan Sakari Talvitien kirjoittama tiivis teospari Kehityspiirteitä lopusta löytyy lähdeluettelo tätä tarkoitusta varten. Kunnallisvirkamiesliiton historiasta (teokset julkaistu 1978 ja Tämäkään kirja ei ole syntynyt umpiossa. Työn kuluessa 1993). on käyty lukuisia hedelmällisiä keskusteluja historiatoimi- Tämän kirjan tarkoitus on olla kokonaisesitys Kunnallis- kunnassa, johon kuuluivat puheenjohtajana toimineen virkamiesliiton historiasta, sen synnystä, kasvusta ja luon- viestintäjohtaja Kari Hietamäen lisäksi Rafael Myrsky ja teen muuttumisesta. Liiton perustivat ensimmäisen maail- Pekka Metsä. Kiitos yhteistyöstä! Lisäksi haluan esittää mansodan synnyttämän inflaation seurauksena kunnallisvir- kiitokseni kaikille haastattelemilleni henkilöille, sekä myös kamiehet, jotka sotaa edeltäneissä oloissa olivat olleet melko kollegoilleni Laura Purolle, Mikko Laaksolle ja Veijo tyytyväisiä palvelussuhteensa ehtoihin. Vaikka järjestäyty- Åbergille arvokkaasta tuesta työn aikana. Lisäksi erityis - misen syy oli palkkatyytymättömyys, silti liiton toimintaa kiitos Jytyn toimistovastaava Kirsti Rautavuorelle, joka määritti pitkään vanha virkamiesmentaliteetti. Liitolla on auttoi tutkimuksen kuluessa kaikissa käytännön asioissa, siis perustamisestaan lähtien ollut omanlaisensa identiteetti, ja kirjan taitosta vastanneelle graafikko Timo Setälälle. joka on yhtäältä kiertynyt kunta-alan voimakkaana koet- Tämä kirja on kirjoitettu ennen kaikkea Jytyn jäsenille. tuun palkkatyytymättömyyteen ja toisaalta historiallista Toivon, että kirja auttaa jytyläisiä ymmärtämään paremmin perua olevaan neuvottelevaan mentaliteettiin. Tämä kirja liittonsa toimintaa nopeasti muuttuvassa maailmassamme. pyrkii ennen kaikkea kuvaamaan tämän identiteetin muo- toutumista kunta-alan muutosten virrassa. Samalla kirja pyrkii piirtämään kuvan liiton toimintaympäristöstä, joka on Katajanokalla 14.6.2018 ratkaisevasti vaikuttanut liiton ja sen jäsenten ratkaisuihin. Tätä kautta kirja on myös kuvaus suomalaisen hyvinvointi- Antti Parpola valtion rakentumisesta ja asteittaisesta muodonmuutoksesta. Oy Spiritus Historiae Ab Yleisesitys ei voi ottaa kantaa kaikkeen. Historiantutkimus on jo luonteensa vuoksi kysymyksenasettelua ja siitä johtu- vaa rajausten tekoa, ja moni osa-alue liiton toiminnassa

7 Puheenjohtajan tervehdys

Ammattiliittojen historia Suomessa alkaa 1850−luvulta, kun kunnalla töissä. Nyt jos koskaan meitä tarvitaan, sillä työ - eri käsityöläisammatteja edustava työväestö perusti omia elämän muutokset eivät vuosien varrella ole ainakaan vä- liittojaan. Kuntien virkamiehet perustivat ensimmäisen liit- hentyneet. tonsa vasta Suomen itsenäistyttyä. Maassa jylläsi pitkään 100−vuotiaan liittomme matka läpi vuosien on ollut va- jatkunut inflaatio, yhteiskunta oli levoton ja virkamiehetkin kaata ay-liikkeen tuulista huolimatta. Sitä se on jatkossakin. ajautuivat elinoloissaan yhä ahtaammalle. Tarvittiin järjes- Meillä on vaikuttava menneisyys ja valoisa tulevaisuus. täytymisen tuomaa neuvotteluvoimaa ja edunvalvontaa vai- keista ajoista selviämiseksi. Maija Pihlajamäki Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut elintärkeä rooli työ - Jytyn puheenjohtaja ehtojen ja palkkojen kehittämisessä. Saavutettuihin asemiin ei voi jäädä lepäämään, vaan ammattiliiton merkitys on perusteltava myös työelämään tuleville uusille ikäluokille. Työpaikoille tulevien nuorten tiedot työmarkkinoista ja työelämään liittyvistä kysymyksistä ovat varsin hatarat. Yhteinen haaste kaikille ammattiliitoille on se, että työ - elämäänsä aloittavat pitävät työelämän perusoikeuksia py- syvinä: Pidetään itsestään selvinä asioita, joiden saaminen henkilökohtaisesti sopimalla olisi käytännössä mahdotonta. Monet etuudet ovat pitkien ja sinnikkäiden neuvottelijoiden ja neuvottelujen tuloksia. Hyvinvointiyhteiskuntamme on suomalaisten yhdessä rakentama, ja siinä ammattijärjestöjen vaikutusvallalla on ollut keskeinen rooli viisipäiväisestä työ- viikosta vanhempainvapaaseen. Neuvotteluissa edelleen esillä ovat mm. työelämän oikeudenmukaisuus, palkkatasa- arvo ja naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla. Tämän kirjan mennessä painoon alkaa kunta-ala neuvo- tella siitä, mitä sopimuksia meillä on tulevien sote- ja maa- kuntauudistusten myötä. Kyse on siitä, ketkä ovat jatkossa

8 9 Sadan vuoden helminauha

Eletyt sata vuotta liittomme historiassa ovat kuin helmiä vastattava. Ja siksi ay-edunvalvontaa tarvitaan. Yksin ei ku- kaulakorussa. Jokaiseen yksittäiseen helmeen sisältyy paitsi kaan pärjää. Vain yhteiseen hiileen puhaltava jäsenistö ja liiton historiaa myös yksittäisten jäsenten mielenkiintoisia heidän edustajansa neuvottelupöydissä turvaavat parem- elämäntarinoita. Heitä kaikkia on yhdistänyt kunnallisvirka- man työelämän myös jatkossa. Sitä ei tee kukaan muu. miesläisyys sekä vuodesta 2005 alkaen jytyläisyys. Tämä kirja on tuhansiin ja taas tuhansiin historian doku- Menneet vuosikymmenet, liiton historia ja vahvuudet, mentteihin perustuva tiivis tarina Suomen vanhimmasta ovat aarreaitta, josta on hyvä ammentaa voimaa tulevien kunta-alan liitosta, joka on vuodesta 2005 alkaen vastannut vuosien edunvalvontapolulle. Kunnioitettavasta liiton men- myös monista liiton yksityisen sektorin sopimusalojen edun- neisyydestä huolimatta katsomme kaikessa toiminnas- valvonnasta. samme tulevaisuuteen. Siksi Jytyn juhlavuoden slogan on Usein väitetään, että aika kultaa muistot. Ehkä niinkin. ”Vaikuttava menneisyys – valoisa tulevaisuus”. Lähtökoh- Kultaisia muistojakin tarvitaan. Muistelua harjoitimme his- tana ovat yhteisesti hyväksytyt arvot, joihin kuuluvat jäsen- toriatoimikunnan työskentelyyn osallistuneiden Pekka Met- lähtöinen ja osaava palvelu, yhteistyö, nykyaikaisuus sekä sän ja Rafael Myrskyn muistoja vuosikymmenten takaa oikeudenmukaisuus. kuunnellen. Kiitos heille osallistumisesta ja talkootyöstä. Liiton edunvalvonnan tuloksellisuus mitataan joka päivä Oy Spiritus Historiae Ab:n tutkimuspäällikkö Antti Parpo- sen arvojen pohjalta tehdyn työn saavutusten mukaan. lan kirjoittama teos on ensimmäinen liiton 100−vuotistaipa- Tämän työn tekijöitä ovat kaikki jäsenemme tuhansilla eri leelta tehty historiateos. Muutama pienempimuotoinen työpaikoilla ja paikallisyhdistyksissä toimivat aktiivit sekä historiikki matkan varrelta toki löytyy. Lämmin kiitos An- liiton palkatut työntekijät. tille erinomaisesta työstä. Kiitos myös historiatoimikunnan Jokaisella vuosikymmenellä on ollut omat haasteensa. Tu- toimintaan panoksensa antaneelle Oy Spiritus Historiae levaisuus on kuitenkin aina enemmän ja vähemmän salai- Ab:n Veijo Åbergille sekä kirjan graafisesta suunnittelusta suus, sillä varmaa on vain muutos. Tällä hetkellä vastanneelle Timo Setälälle. ammattiliitojen toimintaa haastavat ennen muuta niiden toi- mintatavat, jotka kaikki eivät ole enää tätä päivää. Historiateos puhukoon puolestaan! Ammattiliittojen toimintakenttä on tänä päivänä aiempaa monimutkaisempi. Työn pirstoutuminen ja pätkätyöt ovat Kari Hietamäki mm. lisääntymässä. Ja samalla huoli siitä, elääkö työstä saa- Jytyn viestintäjohtaja, Jyty-lehden päätoimittaja tavalla palkalla. Siksi selvää on, että työn muutokseen on

10 11 OSA I Vailla oikeuksia ”Nykyinen aika on yhteenliittymisen aika. Jos yksityisten jo säännöllistenkin olojen vallitessa on vaikea saada mielipiteensä voitolle, on tämä vielä enemmän laita nyt vallitsevissa poikkeusoloissa.”

Turun virkamiesyhdistyksen lähettämä kiertokirje 19.10.1918

Alussa oli inflaatio

PUDOTUS KORKEALTA

Inflaatio. Se nousi kuin itsestään, kohoten maan tasalta yhtäk- kiä huimiin korkeuksiin. Omin silmin sen vaikutusta ei voinut nähdä, sillä ruoka oli samaa kuin ennen, juoma samaa kuin ennen – vain hinnat olivat uudet. Olivat hinnat ennenkin nousseet, mutta vähän kerrallaan, niin että kallistumista ei huomannut ellei osannut katsoa tarkkaan. Vuosisadan alussa hinnat olivat nousseet vuosittain vain prosentin verran, mutta loppuvuonna 1914 hinnat alkoivat nousta jyrkemmin. Pahim- millaan inflaatio kiihtyi 1918 peräti 240 prosenttiin. Kun koro- tukset kerrostuivat kuin korko koron päälle, nousivat hinnat neljässä lyhyessä vuodessa kymmenkertaisiksi.1 Hintojen nousun taustalla oli maailmansota, joka oli sytty- nyt Balkanin ”ruutitynnyrin” räjähdyksestä kesällä 1914. Itä- valta-Unkarin sodanjulistus Serbialle johti ketjureaktioon, ja viikossa sotaan liittyivät kaikki suurvallat: Venäjä, Saksa, Ranska ja Britannia. Venäjän keisarikuntaan kuuluneeseen Suomeen julistettiin sotatila 1. elokuuta 1914. Sota lisäsi sota- tarvikkeiden kysyntää, mikä johti Suomessakin noususuhdan- teeseen, kun suomalaiset yhtiöt pääsivät varustamaan Venä- Perunajono Helsingin kauppatorilla jän armeijaa. Konepajojen tuotteet, tekstiilit ja kengät kävivät ensimmäisen maailmansodan aikaan. erityisen hyvin kaupaksi. Toisaalta Venäjää lukuun ottamatta Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Ivan Timiriasev. kansainväliset yhteydet katkesivat ja tuonti vaikeutui, mikä

15 Kaupunkien virkamiehet olivat nousevan inflaation edessä suojattomia.

hinnä posti-, tulli- ja rautatievirkamiehet sekä opettajat. Mitä korkeammasta virkamiehestä oli kyse, sitä epätodennäköi- semmin tämä oli järjestäytynyt. Kunnallisia itsehallintotehtäviä hoitavien virkamiesten jär- jestäytymisen tiellä oli useita hidasteita. Ensinnäkin heitä oli Helsingin Eteläsatama 1900-luvun alussa. melko vähän. Maalaiskuntien hallinnossa noudatettiin luotta- musmiesperiaatetta, eikä päätoimisia viranhaltijoita siksi tar- vittu montakaan, vaikka vuoden 1898 asetus maalaiskuntien kunnallishallinnosta (21/1898) sallikin virkamiesten palkkaa- heikensi varsinkin maan elintarvikehuollon tilannetta. Yhdes- pimuksia ei vuosikymmeniin syntynytkään, yleistyivät paikal- misen. sä sotatalouden kasvava kysyntä ja kansainvälisen kaupan vai- liset työehtosopimukset 1800−luvun viimeisinä vuosina. Kun- Kaupungeissa sen sijaan virkamiehiä oli enemmän, sillä kau- keudet johtivat inflaation kierteeseen.2 nallisen sektorin ensimmäinen työehtosopimus solmittiin punkien ylläpitämien toimintojen kirjo oli paljon laajempi Inflaatiovuodet kohtelivat kansalaisia eri tavoin. Köyhä kan- 1906 Kotkan kaupungin ja Kotkan Työväenyhdistyksen puu- kuin maalaiskunnissa. Kaupunkien infrastruktuurista vastan- sa joutui ensimmäisenä kohtaamaan elintarvikepulan ja ko- seppien ja kirvesmiesten osaston välillä.4 neet vesi-, kaasu-, liikenne- ym. laitokset vaativat toimiakseen honneet hinnat, mutta inflaation jatkuessa myös keskiluokka Valtion ja kuntien julkista valtaa käyttävät virkamiehet eivät palkattua henkilökuntaa, ja niiden johtajat olivat pääosin vir- sai huomata ajautuvansa vaikeuksiin. Hintojen noustessa olleet järjestäytyneet työväen tavoin. Virkamiehet erotti muis- kasuhteisia. Terveyspuolella ylin virkamies oli kaupunginlää- olennaista oli palkkojen joustavuus, sillä inflaation maksumie- ta palkansaajista se, että virkamiehet olivat työsuhteen sijaan käri, ja suunnittelupuolen keskeisiä virkamiehiä olivat kunna- hiksi joutuivat ne, joiden palkat eivät pysyneet kohoavien kus- virkasuhteessa. Virkasuhde tarkoitti valtion tai muun julkisen Suurlakkoon liittyvä lakkokokous Tampereella vuonna 1905. ninsinöörit ja -arkkitehdit. Lupa- ja järjestysasioista vastasivat tannusten matkassa.3 vallan palvelijaa, ja virkamiehiä yhdisti julkiseen valtaan vahva Erioikeuksiin perustuva sääty-yhteiskunta, joka jätti väestön maistraattien virkamiehet, jotka edustivat kunnissa myös val- Inflaatiovuosina elintason kannalta ratkaisevaksi muodostui lojaliteettisidos. Valtion virkamiehillä tämän sidoksen yksi valtaosan täysin yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle, tion tuomiovaltaa.5 mahdollisuus neuvotella palkoista. Paras neuvotteluvoima oli kouriintuntuva ilmentymä oli virkavalan vannominen. Likei- oli haastettu Euroopassa ja Suomessa yhä laajemmin valistus- Kaupunkien viranhaltijoiden ottaminen perustui vuoden työväestöllä. Ammattiyhdistyksiin järjestäytymällä ja kollek- nen suhde julkiseen valtaan näkyi myös palvelussuhteen jat- ajalta lähtien. Suomen suurlakko oli yksi monista vallan uusjakoa 1873 kaupunkikuntain hallinnosta annettuun asetukseen, joka tiivisesti sopimalla työväki oli saavuttanut merkittäviä voitto- kuvuutena, eikä normaalioloissa virkamiehen toimeentulo ol- vaativista tapahtumista. Suurlakon seurauksena Suomeen saa- virkamiesten oikeuksien ja velvollisuuksien osalta pohjautui ja. Helsingin kirjaltajat olivat jo vuonna 1890 saaneet aikaan lut uhattuna. Siten virkamiehistö ei ollut tuntenut merkittä- tiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus valtiollisiin vaaleihin, mutta vuoden 1789 kuninkaalliseen vakuutukseen porvarissäädyn maan ensimmäisen valtakunnallisen työehtosopimuksen vää tarvetta järjestäytyä. Ennen ensimmäisen maailmansodan kunnallisvaaleissa ääni oikeus myönnettiin edelleen veronmaksu- erioikeuksista. Nämä säädökset takasivat kaupungeille oike- graafisessa teollisuudessa, ja vaikka muita valtakunnallisia so- puhkeamista valtion virkamiehistä olivat järjestäytyneet lä- kyvyn mukaan. Kuva: Museovirasto. uden ottaa vakituisia toimihenkilöitä, mutta näiden toimihen-

16 17 ”Virkamiesten kirjoituksilla ei ole samaa vaikutusta kuin työläisten ’Me vaadimme’-julistuksilla.”

kunnan valtuusto. Valtuustojen ajan veivät kuitenkin kasva- van väestön asuttamiseen, koulutukseen ja vaivaishoitoon liit- tyvät kysymykset, joten virkamiesten palvelusehdot eivät ol- leet kuntien tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla. Kaupunkien virkamiehet olivat siis nousevan inflaation edessä suojattomia – vailla täsmällisiä palkkaukseen liittyviä palvelusehtoja ja järjestäytymisen tuomaa joukkovoimaa. Jat- kuvasti paheneva inflaatio teki työehtojen puutteen yhä ilmei- semmäksi ja ajoi virkamiehet taloudellisesti yhä ahtaammalle. Virkamiesten järjestäytymistä tutkineen Väinö Luoman mu- kaan varsinainen virkamiehistö organisoitui vasta hätätilassa, ”levottomien aikojen kärjistyneen turvattomuuden puisteltua sen puolustamaan etujaan”. Todellakin: vuonna 1915 esimer- kiksi Helsingin kaupungin virkamiehet havahtuivat järjestäy- Ensimmäisten yksikamaristen valtiopäivien avajaiset 25.5.1907. Kansanedustajat Aleksanterinkadulla matkalla Palo- tymisen tarpeeseen, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Toisen kunnantalolta Nikolainkirkkoon (Tuomiokirkko). Eturivissä puhemiehet N.R. Ursin, P.E. Svinhufvud ja E.G. Palmén. sortokauden myötä vuonna 1908 voimaan tulleet yhdistymis- Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Signe Brander. ja kokoontumisoikeuden rajoitukset olivat tiukentuneet sota- tilan myötä. Uusien yhdistysten perustaminen oli näissä olois- sa käytännössä mahdotonta.7 kilöiden juridinen asema jäi säädöksissä epäselväksi. Juridises- Inflaatiokurimukseen ajautuneiden kunnallisvirkamiesten ti virkamiehenä pidettiin henkilöä, joka julkisen yhdyskunnan edunvalvonnan ainoa mahdollinen muoto oli työnantajalle, eli hallintoelimenä suoritti hallintotehtäviä ylemmän hallintovi- kaupungin rahatoimikamarille (silloiselle kaupunginhallituk- ranomaisen alaisena – kaupunkien virkamieskunnasta nämä selle) tai kaupunginvaltuustolle, osoitettu anomus. Tehokas ehdot täyttivät vain maistraatin jäsenet. Käytännössä kaupun- edunvalvonnan muoto tämä ei ollut: joskus apua sai, joskus kien palveluksessa oli kuitenkin suuri joukko virkamiestehtä- ei. Myöhemmin kunnallisvirkamiesaktiivien piirissä todettiin- viä hoitavia henkilöitä, joita yleisesti pidettiin virkamiehinä. Helsingissä perustettiin kunnallisvirkamiesten kin kuivasti, että ”virkamiesten kirjoituksilla ei [ole] samaa 6 8 Virkamiehiksi he myös itse identifioituivat. yhdistys 25.2.1919. vaikutusta kuin työläisten ’Me vaadimme’-julistuksilla”. Näiden kunnallisia virkatoimia suorittavien henkilöiden pal- Helsingin rahatoimikamarille alkoi 1915 saapua ”erinäisiä velussuhteiden ehdot vaihtelivat kunnasta ja kaupungista toi- anomuksia palkankorotusten tahi kalliinajanlisäyksen myön- seen, sillä viime kädessä ehdoista päätti itsenäisesti jokaisen tämisestä”. Anomusten jatkuessa rahatoimikamari päätyi

18 19 mia rahan arvon muutoksista, eivätkä laskelmien tekijät itse- kään tahtoneet uskoa saamiaan tuloksia. Tulosten julkistami- sessa oltiin varovaisia, sillä ”olisi ollut suorastaan epäisän- maallista antaa ulkomaille sellaisia tietoja, jotka olisivat osoit- taneet Suomen markan arvon niin kovin suuressa määrin alentuneeksi”.10 Niinpä vielä 1916 Helsingin valtuustossa inflaatiota pidettiin ohimenevänä ilmiönä eikä peruspalkkoja lähdetty korotta- maan. Valtuusto alkoi kuitenkin olla kuitenkin oikeilla jäljillä todetessaan, ”etteivät kaupungin virka- ja palvelusmiehet enempää kuin muutkaan palkansaajat muuttumattomista Tampereen rahatoimikamari 1920-luvulla. palkkaeduistaan huolimatta tai ehkä oikeammin juuri siitä syystä Tässä rakennuksessa Suomen Kunnallisvirkamiesten enää saaneet samaa korvausta työstään kuin ennen sotaa, Keskusliitto päätettiin perustaa 7.12.1918. vaan tuntuvasti vähemmän”. Valtuuston suhtautumiseen saattoi osaltaan vaikuttaa sekin, että valtuutettujen itsensä talous oli varsin vankalla pohjalla. Helsingin kaupungin rahatoimikamarin kokous vuonna 1913. Takaseinän edessä kartan äärellä Kunnallisvirkamiesliiton puoltamaan kalliinajanlisäystä maksettavaksi pienipalkkaisille Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei ulottunut kunnallisvaalei- tuleva puheenjohtaja Knut Furuhjelm. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Eric Sundström. virka- ja palvelusmiehille. Nämä lisät astuivat voimaan viiveel- hin, joissa äänestettiin edelleen veroäyrin eli maksukyvyn mu- lä, joten lisäpalkkaus laahasi koko ajan inflaation jäljessä. Li- kaan. Vaalitavan vuoksi valtuustot olivat elitistisiä: Helsingin säksi erilaiset ikälisät, jotka olivat monella virkamiehellä olen- valtuustossa puhetta johti pankinjohtaja Alfred Norrmén, ja nainen osa palkkausta, perustuivat peruspalkkaan, joten kal- 19 muun valtuutetun joukossa oli kolme senaattoria, kuusi fi- alimman toimeentulorajan”. Tätä valitettavaa kehitystä valtuus- nilla. Turussa kirjastonhoitaja, työväenopiston johtaja Einar liinajan lisät eivät poistaneet palkkojen jälkeenjääneisyyden losofian tai lakitieteen tohtoria, viisi johtajaa sekä kaksi neu- to päätti pyrkiä oikaisemaan uudella palkkajärjestelyllä.12 Holmberg kutsui yhteen turkulaisia virkamiehiä 8. tammikuu- koko ongelmaa. Ja koska kalliinajanlisät koskivat vain pieni- vosta; loput paikat täyttivät arkkitehti, toimittaja ja kauppa- Samaan aikaan olosuhteet muuttuivat virkamiesten järjes- ta 1918. Kokouksen sihteerinä toimi kaupunginaktuaari Frans palkkaisia, jäivät paremmin palkatut virkamiehet vaille rahal- asiamies.11 täytymistä suosiviksi. Venäjän maaliskuun 1917 vallankumous, Ljungqvist, joka oli jo yli vuoden ajan kerännyt tietoa kaupun- lista apua.9 Kolmantena inflaatiovuonna oli selvää, ettei tilanne enää ol- jonka seurauksena keisari Nikolai II luopui vallasta väliaikai- gin palkkalistoilla olevien palkkauksesta ja taloudellisesta ase- Helsingin kaupunki ei suinkaan ollut ainoa taho, jolla oli vai- lut ohimenevä. Tavarapula paheni ja hinnat nousivat yhä no- sen hallituksen hyväksi, lopetti sortokauden ja poisti kokoon- masta. Inflaatiosta kärsineet palkat olivat edelleen virkamies- keuksia löytää toimivia keinoja inflaatiota vastaan. Ensimmäi- peammin, ja Helsingin valtuuston vuoden 1917 kertomuksen tumiselle ja yhdistymiselle asetetut esteet. Patoutunut järjes- ten huolista suurin, mutta lisäksi johtavia virkamiehiä olivat sen maailmansodan mukanaan tuoma inflaatio oli suomalais- mukaan ”erittäin kärjistynyt kallis aika” vaati kaupungilta kii- täytymisen tarve purkautui keväällä 1917 ”räjähdyksenomai- alkaneet huolettaa myös suhteet työntekijöihin. Turun koko- ten ensimmäinen konkreettinen kosketus rahan arvon rajui- reellisiä toimenpiteitä kaupungin virkamiesten auttamiseksi. sena organisoitumispyräyksenä”, johon virkamiehetkin tem- uksessa eniten huomiota keräsikin yhteiskuntaluokkien välille hin vaihteluihin. Sotaa edeltäneinä aikoina markan arvo oli Maksettavan korotuksen tuli valtuuston mielestä olla tuntu- pautuivat mukaan.13 revennyt syvä kuilu.14 vaihdellut niin loivasti, että ihmisten mielissä rahalla oli lähes va, sillä aikaisemmin maksetut kalliinajanlisät eivät olleet lä- Ensimmäisinä järjestäytyivät valtion virkamiehet. 23 valtion Radikaalin työväenliikkeen piirissä virkamieskuntaan oli jo kiinteä arvo ja raha miellettiin enemmän konkreettisena ”ta- heskään vastanneet elinkustannusten nousua. Pienipalkkaiset virkamiesyhdistystä perusti vuonna 1917 Suomen Virkamies- pitemmän aikaa suhtauduttu vieroksuen, sillä virkamiehistön varana” kuin vaihdannan muuttuvana välineenä. Tästä ajatte- työntekijät olivat kalliinajanlisien avulla säilyttäneet tulota- yhdistysten Keskusliiton (SVK), jonka jäsenkunta koostui val- ei katsottu nauttivan kansan luottamusta. Sosialidemokraat- lusta oli asiantuntijoillakin vaikea irrottautua. Sotavuosina sonsa, mutta virkamiesten taloudellinen asema oli taantunut. tion virkamiehistä tai valtion budjettivaroilla palkatuista hen- tien eduskuntaryhmä oli jo vuonna 1908 todennut, että virka- Sosiaalihallituksen tilasto-osastolla tehtiin väliaikaisia laskel- Kunnalliskertomuksessa virkamiesten kerrottiin ”saavuttaneen kilöistä. Kunnallisvirkamiehetkin aktivoituivat eri paikkakun- valta oli ”kansan määräysvallasta riippumattomassa asemassa

20 21 ja sen johdosta myöskin kansan enemmistön tarpeille ja har- Lappeenranta-Viipuri -linjan eteläpuolella päätyivät punais- rastuksille vihamielisellä kannalla”.15 Tämän luonnehdinta päti ten käsiin muun Suomen ollessa valkoisten hallussa. niin valtion kuin kuntienkin virkamiehiin. Yhtä nuivasti – tai Kunnallisvirkamiesyhdistysten perustaminen jäi sisällisso- vielä nuivemmin – suhtauduttiin veroäyrin mukaan valittui- dan jalkoihin, ja samoin kävi kunnallishallinnolle kokonaisuu- hin kunnallisiin luottamusmiehiin: ”Kapitalistinen, etuoike- dessaan. Kunnallishallinnon puhdistus oli vallankumouksel- utettujen asettama ’kunnanvaltuusto’ on syöpynyt mieleem- listen yhtenä tavoitteena, ja Helsingin työväen toimeenpaneva me jonkinlaisena jättiläismäisenä vankilan johtokuntana […] komitea muotoili asian näin: ”Vallankumouksellisen kansan jolta meillä ei ole mitään hyvää odotettavissa.”16 on otettava haltuunsa myös koko kunnallinen valta [toteut- Vuoden 1917 mittaan työväen ja kunnallisen vallan väliset taakseen] vallankumouksellisen ohjelmamme vaatimukset.” ristiriidat kärjistyivät, ja touko-kesäkuun vaihteessa Turussa Viipurissa julistus oli kovempi: palolaitoksen miehistö pyrki erottamaan itselleen epämielui- ”Kauvan on porvaristo käsissään pitämänsä kunnallisen vallan san palopäällystön, ensin kirjelmin, sitten sammutuslakon avulla häikäilemättömästi polkenut jalkoihinsa työväen ja muun avulla. Kaupunki irtisanoi lakkolaiset, minkä jälkeen työväes- vähävaraisen kansan etuja ja oikeuksia. Veroja siltä on kiskottu, tö saartoi kaupunginvaltuuston ja paikallinen sosialidemok- raskaita velvollisuuksia sen kannettavaksi on mätkitty, mutta vas- raattinen kunnallisjärjestö julisti Turkuun lyhytkestoisen taavia oikeuksia vaille se on jätetty. Nyt on tämän räikeän vääryy- yleislakon. Vastaavia tapauksia oli koettu lähes kaikissa ete- den mitta täyttynyt.”18 läisen Suomen kaupungeissa kesän ja syksyn aikana. Nämä ta- Punaisten silmissä valkoiset virka- ja luottamusmiehet oli- pahtumat olivat Turun virkamiesten kokousväen mielessä vat samaa väkeä, mutta on epäselvää, miten vallankumouk- tammikuussa 1918.17 selliset eri puolilla maata olivat aikoneet kunnallishallinnon Radikalisoituvan työväen ja kunnallishallinnon välistä juo- uudistaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että virkamiesten omat paa eivät pystyneet poistamaan edes uudet marraskuussa 1917 toimet nopeuttivat kunnallishallinnon vallankumouksen al- vahvistetut kunnallislait, jotka takasivat yleisen ja yhtäläisen kua. Suomen Virkamiesyhdistysten Keskusliitto lähetti äänioikeuden myös kunnallisvaaleissa, sillä uusien vaalien 28.1.1918 jäsenyhdistyksilleen sähkeen, jossa valtion virkamie- ajankohdasta ei heti päästy yksimielisyyteen. Suomen itse- hiä kiellettiin ryhtymästä ”palvelemaan vallananastajia”. Käy- näistymisjulistus 6. joulukuuta 1917 ei myöskään poistanut tännössä sähke tarkoitti lakkoa. jännitteitä, vaan omalla tavallaan jopa lisäsi niitä. Taloudelli- Seuraavana päivänä liitto hankki senaatin puheenjohtaja nen kurimus ei helpottunut, inflaatio jatkui, ja pitkään piinan- P.E. Svinhufvudin hyväksynnän toiselle lakkojulistukselle, nut elintarvikepula oli muuttumassa todelliseksi puutteeksi jota levitettiin edellistä laajemmin kaikille rautatieasemille ja suurissa kaupungeissa. matkustajien mukana maaseudulle. Julistus oli tarkoitettu kai- Uuden lain mukaisia kunnallisvaaleja ei ehditty järjestää, en- kille Suomen virkamiehille, ja esimerkiksi Helsingin kaupun- Helsingin kaupungin Elintarvikelautakunnan korttitoimisto nen kuin ristiriidat kärjistyivät aseelliseksi yhteenotoksi. Ja gin virkamiehet liittyivät lakkoon lähes viimeistä miestä myö- ensimmäisen maailmansodan aikana. niin Helsingin työväentalon torniin nostettiin 26.1.1918 punai- ten. Lakkoileville kunnallisvirkamiehille järjestettiin lakkoa- Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Eric Sundström. nen lyhty merkiksi vallankumouksen alkamisesta. Tämän jäl- vustusta liike-elämän ja yliopistoväen piiristä.19 keen kumousaalto levisi muihin kaupunkeihin ja kuntiin. Hel- Vallankumouksen alullepanema mutta virkamieslakon no- mikuun kuluessa eteläisen Suomen kaupungit Pori-Tampere- peuttama vallansiirto työväestölle kohtasi alusta lähtien suu-

22 23 Palanutta Tampereen Kyttälää sisällissodan jälkeen 1918. Kuva: Museokeskus Vapriikki/ Oscar Sundberg.

25 ”Nykyinen aika on yhteenliittymisen aika.”

ria vaikeuksia, jo yksin sen takia, että osaavista henkilöistä oli na 1912 (vuoteen 1917 asti Kunnallinen keskustoimisto). pulaa. Kunnallisvallan vaihtaminen jäi esimerkiksi Loimaalla Ainakin Vaasassa tuntuu olleen alusta alkaen selvää, että tekemättä ”syystä että on niin paljon hommia ja vähän mie- kunnallisvirkamiesten paikallisyhdistykset tarvitsivat tuek- hiä”.20 Näin kunnallishallinto jäi vallankumouksen sivujuon- seen koko maan kattavan keskusjärjestön. Kaksi päivää Vaa- teeksi. Tätä asetelmaa todentaa myös se, että punainen terrori san yhdistyksen perustamisen jälkeen Vasabladetissa julkais- ei koskettanut kuntien virkamiehiä suuremmin kuin muuta- tiin uutinen otsikolla Kaupunkien virkamiehet liittyvät yhteen: kaan väestöä. Monessa kunnassa kumoukselliset ja kunnallis- ”Näinä päivinä tulevat maan kunnalliset virkamiehet kukin paik- hallinto tekivät yhteistyötäkin.21 kakunnallaan muodostamaan yhdistyksiä, jotka sittemmin liittyvät Sisällissota päättyi ankarien taistelujen jälkeen punaisten koko maan käsittävään keskusjärjestöön. Keskusjärjestön tehtävä- tappioon toukokuussa 1918. Yhteensä sodassa kaatui lähes nä tulee olemaan kunnallisten virkamiesten etujen valvominen niin 10 000 suomalaista, ja molempien osapuolten terrorin seura- taloudellisissa kuin muissakin asioissa ja yhtenäisyyden luominen uksena vielä suurempi joukko. Kaikkiaan sodan uhreja oli lä- niihin liittyviin kysymyksiin.”24 hes 37 000. Vangeiksi jääneiden punakaartilaisten kohtelu oli Viikko perustamisensa jälkeen Vaasan yhdistys oli kirjeitse ankaraa ja hävinneen osapuolen yhteiskunnallinen kontrolli yhteydessä sisaryhdistykseensä Turussa. Kirjeessä ehdotettiin Punavankeja kuljetetaan hävityn sisällissodan jälkeen Helsingissä Turun kasarmilta. tiukkaa. Näiden toimien oikeutuksesta on sittemmin keskus- Vasabladetin uutisen panemista täytäntöön lähettämällä kier- Kuva: Museovirasto/ Wolff Hoffman. teltu, mutta tämän epävarman rauhan aikana elämä alkoi pa- tokirje muihin kaupunkeihin. Turun yhdistys lähettikin lata päällisin puolin normaaleihin uomiinsa. Myös kunnallis- 19.10.1918 kiertokirjeen ”Kunnallisille virkakunnille Suomen virkamiesten järjestäytyminen pääsi jälleen alkamaan.22 kaupungeissa”: Maan ensimmäinen kunnallisvirkamiesyhdistys perustettiin ”Nykyinen aika on yhteenliittymisen aika. Jos yksityisten jo sään- Turussa 18.9.1918 yli sadan turkulaisvirkamiehen voimin. Pari nöllistenkin olojen vallitessa on vaikea saada mielipiteensä voitolle, viikkoa myöhemmin 9.10.1918 Vaasan kunnallisvirkamiehet on tämä vielä enemmän laita nyt vallitsevissa poikkeusoloissa. Tie- perustivat oman yhdistyksensä; Vaasassa liikkeellä oli nelisen- toisuus siitä, että ainoastaan yhteinen toiminta yhteisiä harrastuk- kymmentä virkamiestä.23 Yksittäisen yhdistyksen neuvottelu- sia ja päämääriä varten voi menestyä, on mm. saattanut Suomen run virkamiesyhdistys kehottaa perustamaan paikallisyhdistyksiä nää. Monet kaipasivat myös tietoja: useista kaupungeista vas- asema oli heikko, eikä pienen virkamiesjoukon tekemän kol- valtion virkamiehiä muodostamaan sekä virkamiesyhdistyksiä että ja tulemaan Tampereelle liiton perustavaan kokoukseen.”25 tattiin Turun esittämiin kysymyksiin uusilla yhdistyksen pe- lektiivisen anomuksen tai yksittäisen virkamiehen tekemän keskusliiton. Epäilemättä saattaisi myös maamme kunnallisilla vir- Kirje toimi merkittävänä herättäjänä useissa kaupungeissa. rustamiseen liittyvillä kysymyksillä. Näin kirjeen lähettänees- yksilöllisen anomuksen välinen ero ollut suuren suuri. Va- kakunnilla olla mitä suurin hyöty sellaisesta yhteenliittymisestä. Kirjeen vastaanottaneista kaupungeista ainakin kymmenessä tä Turun yhdistyksestä tuli eräänlainen malliyhdistys, esi- kuuttavammin argumentoimaan pystyi koko maan kunnallis- Mainitunlaisia yhdistyksiä onkin jo perustettu Turkuun ja Waa- perustettiin marraskuun loppuun mennessä paikallisyhdis- merkkitapaus, jonka käytäntöjä kopioitiin. Kirjeen allekirjoit- virkamiehiä edustava yhtenäinen liitto. Vastaava valtakunnal- saan, ja niistä kyselyistä päättäen, joita johtokunta on saanut vas- tykset: Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella, Porissa, Hami- taneesta kaupunginaktuaari Frans Ljungqvististä tuli tahto- linen edunvalvontaelin oli myös valtion virkamiehillä sekä toi- taanottaa useista maamme kaupungeista, näkyy asiaa muillakin nassa, Kuopiossa, Kokkolassa, Pietarsaaressa, Mikkelissä ja mattaan näitä käytäntöjä välittävä tietotoimisto.26 saalta maan kaupungeilla; Suomen Virkamiesyhdistysten Kes- paikkakunnilla vilkkaasti harrastettavan. Yksissä neuvoin Waasan Raahessa. Selvästikin useissa kaupungeissa oli ollut valmiutta Kiertokirjeessä mainittu perustava kokous pidettiin Tampe- kusliitto oli perustettu vuonna 1917 ja Kaupunkiliitto jo vuon- kunnallisen virkamiesyhdistyksen kanssa rohkenee sentähden Tu- yhteistoimintaan, ja sen herättämiseksi oli kaivattu vain kipi- reella 7.12.1918. Tampere oli luonteva valinta kokouspaikaksi:

26 27 Katunäkymä Helsingin Meritullintorilta sisällissodan jälkeen. Kahden vuosikymme- nen ja uuden maailmansodan jälkeen KVL muutti kuvassa oikealla näkyvän vaurioitu- neen talon taakse osoitteeseen Meritullin- katu 3. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ J.V. Winter.

28 29 Kokous päätti yksimielisesti perustaa keskusliiton.

Puheenjohtaja Harald Dalström

Kunnallisvirkamiesliiton ensimmäinen puheen johtaja oli filosofian keskellä maata sijaitsevana rautatieliikenteen solmukohtana ratkaista asia omalta osaltaan. Mutta kansakoulunopettajilta maisteri Harald Dalström (1887–1956). Dalström johti Kunnallisvirk a - se oli helpoiten saavutettavissa eri puolilta eteläistä Suomea. ovi suljettiin. Opettajia oli niin paljon suhteessa muihin virka- miesliittoa sen ensimmäisen toimintavuoden 1919 ajan. Dalström oli Vaikka kaupunki olikin kärsinyt sisällissodassa merkittäviä tu- miehiin, että jäseniksi päästessään opettajat olisivat saaneet myös Helsingin kunnallisvirk amiesyhdistyksen ensimmäinen puheen- hoja, oli sodan pahimmat jäljet ehditty korjata puolessa vuo- lukumääränsä turvin määräysvallan yhdistyksissä. Tästä joh- johtaja vuosina 1919–1921. dessa. Kokouspaikkana toimi Tampereen rahatoimikamarin tuen opettajien ei katsottu olevan mahdollista osallistua kun- Varsinaisen virkauransa Dalström teki Helsingin kaupungin palve- eli kaupunginhallituksen sali. Kivenheiton päässä kokouspai- nallisvirkamiesten yhdistystoimintaan. Tästä asiasta kokous- luksessa kaupunginvaltuuston valiokunta sihteerinä, rahatoimikamarin ◾ kasta oli Tampereen raatihuone, jonka parvekkeelta oli vuo- väki oli yksimielinen. sihteerinä ja lopulta tilastokonttorin johtajana. den 1905 suurlakon yhteydessä luettu kuuluisa ”punainen ju- Ja siihen yksimielisyys jäikin. Kokousväkeä keskustelutti ky- listus”. Siinä maahan vaadittiin yhtäläiseen äänioikeuteen pe- symys kunnallisten virkamiesten ja heidän perustamiensa yh- rustuvia valtiollisia vaaleja ja yhdistymis- ja kokoontumisva- distysten suhteesta valtion virkamiesliikkeeseen. Paikallisyh- pautta. Tavoitteet olivat näiltä osin toteutuneet, kun kunnal- distykset kokoavan keskusliiton perustamisen rinnalla pidet- listen virkamiesten oli mahdollista kokoontua kaupunkiin. tiin esillä liittymistä Suomen Virkamiesyhdistysten Keskus- Kokous päätti yksimielisesti perustaa keskusliiton, mutta liittoon, johon kokouksen puuhamiehillä oli suora keskuste- keskusliiton toiminnan suhteen kokouksella oli perustavan- luyhteys. laatuisia kysymyksiä ratkaistavanaan. Jo Turun kiertokirjee- Jos Turun paikallisyhdistys toimi esimerkkinä muiden pai- seen lähetetyt vastauskirjeet olivat kuvastaneet hyvin eri kau- kallisyhdistysten perustamiselle, saman voi sanoa Suomen mään. Kokouksen alussa oli sovittu äänestyskäytännöstä, jonka tuhansia virkamiehiä ja virkailijoita, ja vaikka pääkaupungin pungeissa vallinnutta hämmennystä. Ketkä ylipäänsä kuulu- Virkamiesyhdistysten Keskusliiton ja perusteilla olleen Kun- mukaan kokouksen osanottajilla oli kullakin yksi ääni, riippu- virkamiehet eivät vielä olleet järjestäytyneet, uhkasi leikkuri vat virkamiehistöön? Lääkärit ja opettajat olivat jo perusta- nallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton suhteesta. Tampereen matta edustamastaan yhdistyksestä, eikä valtakirjoja käytetty. Skogin mielestä liian rajusti yhdistyksen vaikutusmahdolli- neet omat erikoisyhdistyksensä, kutsuttaisiinko heidät mu- kokouksen pohjana käytettiin Suomen Virkamiesyhdistysten Turusta oli kokouksessa kaksi edustajaa, Helsingistä yksi, ja ää- suuksia. Skog ilmoittikin, etteivät Helsingin virkamiehet liit- kaan uuden virkamiesyhdistyksen toimintaan? Entä miten Keskusliiton sääntöjä, joita pyrittiin soveltamaan kunnallisvir- nestyksessä annetut äänet jakautuivat 8–6 Turun hyväksi. tyisi keskusliittoon näiden sääntöjen tullessa vahvistetuiksi. meneteltäisiin niiden kaupungin palveluksessa olevien suh- kamiesten olosuhteisiin. Kokouksessa oli läsnä myös Suomen Äänestyksen myötä asiasta muodostui arvovaltakysymys, ja Keskustelun jälkeen sääntöjen vahvistaminen siirrettiin tuon- teen, jotka eivät olleet virkamiehiä? Varsinaisten virkamies- Virkamiesyhdistysten Keskusliiton edustaja, kauppa- ja teol- kokousta jatkettiin periaatekeskustelulla keskusliiton äänes- nemmaksi, vuoden 1919 puolella järjestettävään ensimmäiseen tenkään suhteen ei rajanveto ollut täysin selvä. Miten tuli me- lisuushallituksen teollisuusneuvos Hugo Blankett. Suomen tyskäytännöistä. Kokoukseen tuodun esityksen mukaan ääni- liiton vuosikokoukseen. Keskusliiton perustamisen loppuun netellä esimerkiksi virkaa sivutoimenaan hoitavien suhteen?27 Virkamiesyhdistysten Keskusliittoon ei kuitenkaan tuolloin määrissä olisi vahva leikkuri: 10 jäsentä toisi yhden äänen aina viemistä valmistelemaan valittiin liitolle väliaikainen johto- Epätietoisuutta herätti myös se, että toisissa kaupungeissa päätetty liittyä.28 40:ään jäseneen saakka, minkä jälkeen äänimäärää leikattai- kunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin Turun pormestari puhuttiin virkamiehistä ja toisissa virkailijoista. Helsingin kau- Seuraavaksi keskusteluun nostettiin perustettavan liiton ko- siin asteittain niin, että 200 jäsentä toisi 10 ääntä. Tämä oli eh- Reinhold von Willebrand.29 pungin uudessa palkkasäännössä ei käytetty lainkaan nimitys- tipaikka. Kokouksen kokoonkutsuja ja sen alkuvalmistelujen dotuksen mukaan myös yhdelle yhdistykselle myönnettävä Väliaikainen johtokunta jatkoi kunnallisvirkamiesten herä- tä virkamies, vaan sen sijaan puhuttiin virkailijoista. moottori, Turun virkamiesyhdistys, halusi liiton kotipaikaksi maksimiäänimäärä. tystyötä uudella kiertokirjeellä tammikuussa 1919: Kuntakohtaisten käytäntöjen vuoksi asiassa ei päästy koko- oman kotikaupunkinsa. Pääkaupunki Helsingin puolesta tehtiin Tämä ei tyydyttänyt Helsinkiä kokouksessa edustanutta in- ”[….] on kaikkien kunnallisten virkamiesten ja virkailijoiden eh- uksessa yksimielisyyteen, vaan paikallisyhdistysten sallittiin perusteltu vastaesitys, ja asiasta jouduttiin lopulta äänestä- sinööri Albin Skogia. Helsingin kaupungin palveluksessa oli dottomasti perustettava paikallisia yhdistyksiä, jotka jäseninä liit-

30 31 Uuden keskusliiton ja sen tuoreen Perustajat hallituksen tärkein tehtävä oli

Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton Hämeenlinnassa ja Oulussa ei kokouksen aikaan ollut kunnallisvirkamiesten inflaation perustajajäseninä on liiton piirissä totuttu pitämään toimivaa kunnallisvirkamiesyhdistystä, joten perusta- kuusikkoa Turku, Lahti, Tampere, Pori, Kuopio ja jakuusikon lisäksi perustajien joukkoon voisi laskea Vaasa. Perustajayhdistyksiksi kelpaavia tarjokkaita ainoastaan Jyväskylän ja Kokkolan. olisi kuitenkin enemmänkin, ja tulkintavaikeuksia Yhtä lailla Helsingin kokouksessa läsnä olleet yh- syömän palkkatason korjaaminen. aiheuttaa se, että liitolla on peräti kaksi perustavaa distykset voisi laskea perustajajäseniksi. Näitä olivat kokousta. edellä mainitun kahdeksikon lisäksi Helsinki, Hamina, Tampereella 7.12.1918 tehtiin päätös liiton perusta- Rauma, Hanko, Oulu ja Lappeenranta. Näin laskien misesta, joten tämä on vakiintuneen tulkinnan mu- perustajayhdistyksiä olisi peräti neljätoista. kaan liiton perustamiskokous. Liiton säännöt kuiten- Kuitenkin monen yhdistyksen toiminta hiipui ja kin vahvistettiin vasta ensimmäisessä vuosikokouk- lakkasi ensimmäisten vuosien aikana, ja näitä sammu- sessa 15–16.3.1919 Helsingissä, ja vasta tässä kokouk- neita yhdistyksiä perustettiin uudelleen myöhempinä sessa liitolle valittiin hallitus. Kokouksen osanottajat vuosina ja vuosikymmeninä. Perustajajäseniksi las- päättivätkin pitää tätä kokousta liiton perustamisko- kettavista neljästätoista yhdistyksestä ainoastaan kouksena ja kokouksen osallistujia perustajäseninä. nelikko Turku, Tampere, Lahti ja Helsinki ovat toimi- vaa sekin, että kokousta päätettiin kutsua perustavaksi koko- Ruotsissa sen sijaan inflaatiota oli seurattu tilastollisin mene- Tampereella läsnä oli edustajia seuraavista kaupun- neet yhtäjaksoisesti perustamisestaan lähtien. Ja ukseksi ja siinä läsnä olleita jäsenyhdistyksiä päätettiin pitää telmin. Ruotsin sosiaalihallitus laati joulukuussa 1916 ensimmäi- geista: Lahti, Jyväskylä, Kokkola, Hanko, Helsinki, näistä neljästä ainoastaan Turku, Tampere ja Lahti liiton perustavina jäseninä. Keskusliitolla on siis kaksi perus- sen indeksivertailun, jossa tuolloiset elinkustannukset suhteu- Kuopio, Hämeenlinna, Oulu, Tampere, Vaasa, Pori ja olivat läsnä molemmissa perustavissa kokouksissa. ◾ tamispäivää: Tampereen perustamiskokouksessa 7.12.1918 teh- tettiin ennen maailmansodan syttymistä vallinneisiin elinkus- Turku. Näistä kuitenkaan Hangossa, Helsingissä, tiin liiton perustamispäätös, mutta perustaminen toteutui tannuksiin. Indeksivertailu uusittiin Ruotsissa tuon jälkeen en- muodollisesti vasta vuosikokouksessa Helsingissä 15.–16.3.1919.32 sin sattumanvaraisesti, mutta sittemmin neljännesvuosittain. Uuden keskusliiton ja sen tuoreen hallituksen tärkein teh- Jotta vastaava tilastopohjainen tieto olisi käytettävissä Suo- tävä oli kunnallisvirkamiesten inflaation syömän palkkatason messakin, päätti keskusliiton hallitus tehdä Sosiaalihallituk- korjaaminen. Asian perinpohjainen käsittely edellytti kattavia selle esityksen virallisen ”elantokustannuksia eri paikoissa tietoja kunnallisten virkamiesten palkkatasosta ja siinä tapah- maata selvittävän tutkimuksen” toimittamisesta. Keskusliiton tuneista muutoksista, mutta näitä tietoja ei virkamiehillä – formuloima perusteellinen esitys oli kuusi sivua pitkä ja sai tyvät Keskusliittoon. Ei mikään kunta saa laiminlyödä yhdistyksen ikään valittua, ja siihen valittiin maisteri Harald Dalström, fi- eikä kenelläkään muullakaan – ollut. Turussa tosin oli kerätty Sosiaalihallituksessa suopean vastaanoton. Asiaa oli virka- perustamista, [vaikka] yhdistyksen jäsenmäärä riippuen paikallis- losofian tohtori Zacharias Castrén ja insinööri Albin Skog parin vuoden ajan tietoa kaupungin palkkojen kehityksestä, miestyönä jo ehditty valmistelemaan, ja säännöllinen elinkus- ista oloista, tulisi olemaan pieni. Pääasia on, että kaikki ovat mu- (kaikki Helsingistä), kaupunginaktuaari Frans Ljungqvist Tu- mutta ilman rahan arvon muutoksista kertovaa vertailupoh- tannusindeksin laskenta aloitettiin Suomessa vuonna 1921. kana. Kunnallisvirkamiehistä ja virkailijoista ei saa sanoa, että ne rusta, valtuuston ja rahatoimikamarin sihteeri Ernst G. Mes- jaa nämä tiedot olivat lähes hyödyttömiä. Ensimmäinen indeksi pohjautui vuosina 1908−1909 tehtyyn ovat ainoat maassamme, joilta järjestämiskyky puuttuu.”30 terton Lahdesta, oikeusneuvos Otto Jacobsson Vaasasta sekä Paras indikaatio elintason muutoksista oli löydettävissä val- tutkimuksen Suomen ammattityöläisten toimeentuloehdoista, Maaliskuun 15. ja 16. päivänä 1919 Helsingin Vanhalla Seura- insinööri Hjalmar Svanström Tampereelta. Hallituksen pu- takunnallisista pankkitilastoista, joissa seurattiin talletusten ke- jonka pohjalta laskettiin eri menoryhmien – ruoka, asunto, huoneella pidetyssä vuosikokouksessa moni asia saatiin pää- heenjohtajaksi valittiin Harald Dalström.31 hittymistä. Nämä pankkitilastot osoittivatkin keskiluokan tal- energia jne. – suhteelliset osuudet kulutuksesta. Näin ensim- tettyä. Liiton kotipaikaksi valittiin Helsinki äänin 15–4. Samoin Perinteisen yhdistystoiminnan kriteerien mukaan Suomen letusten vähentyneen vuodesta 1915 lähtien. Tämän melko ohu- mäinen indeksi kuvasti tarkemmin työväestön kuin virka- äänestyskäytännöistä syntyi sopu: jos yhdistysten jäsenmäärä Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliitto oli nyt, sääntöjen en tiedon valossa keskiluokkaisen virkamieskunnan köyhtymi- miesten elinkustannusten muutosta, mutta puutteistaan huo- ylitti 200 jäsentä, saivat ne yhden äänen 50 lisäjäsentä kohti, tultua hyväksytyksi ja hallituksen valituksi, perustettu. Hel- nen näytti selvältä. Sitä, kuinka paljon virkamiehet olivat köyh- limatta indeksi antoi aiempaa huomattavasti tarkemman ku- eikä äänimäärälle asetettu ylärajaa. Liiton hallitus saatiin niin singissä pidetyn vuosikokouksen perustavaa luonnetta allevii- tyneet, ei olemassa oleva tilastoaineisto kyennyt kertomaan.33 van hintojen muutoksista.34

32 33 Kaupunkikuva, Väinö Kunnas 1926. Antellin kokoelmat, Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/ Matti Janas.

Tuo kuva oli melko karu. Hurjien inflaatiovuosien 1914–1918 ajan vuoksi tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Syyskuussa suurin häviäjä oli maan kapea keskiluokka, johon myös kun- 1919 hallitus päättikin luopua palkkausolojen valtakunnallises- nalliset virkamiehet kuuluivat. Keskusliiton hallituksen arva- ta selvittämisestä ja siirsi asian Kaupunkiliiton tehtäväksi.37 us hintojen nousuksi oli 500 prosenttia, mutta hallitus selvästi Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton vuosi- aliarvioi virkamiesten palkkakuopan syvyyden: elinkustan- kokouksessa 1920 päätettiin hakea valtakunnallisen ratkaisun nusindeksin mukaan inflaatio oli tosiasiassa 1 000 prosenttia. sijaan paikallisia ratkaisuja, tarkemmin sanottuna pysyvän Turun yhdistyksen hallituksen arvio osui paremmin oikeaan: palkkalautakunnan perustamista kuhunkin kaupunkiin. Tä- turkulaisten mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa ”tuskin män lautakunnan tehtävänä olisi käsitellä palkkaukseen liit- oli toista niin sairasta epäkohtaa kuin viranhaltijain taloudel- tyvät asiat valtuuston sijaan. Koska lautakunta voisi keskittyä linen asema”.35 yksinomaan palkka-asioihin, toivottiin keskusliitossa, että palkkaukseen liittyvät asiat eivät enää hautautuisi muiden PITKÄ MUTTA KAPEA LEIPÄ juoksevien asioiden alle kuten valtuustoissa usein kävi. Kau- pungin virkamiesten etujen varmistamiseksi virkamieskun- Kunnallisvirkamiehillä oli huonon palkan lisäksi toinenkin on- nalla tulisi olla edustus palkkalautakunnassa. Näin varmistet- gelma: huonosti määritelty virkasuhde. Kaikki muut kunnal- taisiin, että taloustilanteen muuttuessa palkat seuraisivat lisvirkamiesten kokemat ongelmat juonsivat juurensa näistä yleistä kustannuskehitystä.38 kahdesta. Tämän tilanteen korjaaminen oli vastavalitun kes- Keskusliiton hallitus eteni asiassa hyvin varovaisesti, sillä kusliiton hallituksen tehtävä. Hallitukseen kuului seitsemän kyse oli suuresta periaatteellisesta muutoksesta. Aiemmin vir- jäsentä yhteensä viidestä kaupungista, mutta virkamiesten ka- kamies ei ollut koskaan ollut aktiivisesti mukana päättämässä tastrofaalisen taloustilanteen vuoksi pääkaupungin ulkopuo- palkkauksestaan. Hallitus pelkäsi, että virkamiesyhdistyksen lella asuvien hallituksen jäsenten oli mahdotonta osallistua aseman korostaminen virkamiesedustajaa valittaessa saisi kokouksiin. Eikä heille edes lähetetty kokouskutsuja – ainoa päättäjät nousemaan virkamiesten järjestäytymistä vastaan – poikkeus oli vuosikokousta valmisteleva kokous.36 siksi valtuustoille vain esitettiin toivomus, että virkamiehet Ensimmäisenä hallitus (tai sen helsinkiläiset jäsenet) päätti saisivat asettaa edustajan perustettavaan palkkalautakun - puuttua palkkaukseen ja pyrki kunnianhimoisesti laatimaan taan.39 Osa vuosikokouksen osallistujista oli vielä hallitusta va- kokonaiskuvan sirpaleisesta palkkioperusteiden mosaiikista. rovaisempia. Näiden kokousedustajien mielestä palkkalauta- Selvityksen pohjalta olisi rakennettu yhtenäinen esitys palk- kuntien tuli ajaa kaupunkien etuja, joten keskusliiton ja pai- kauksen järjestämiseksi. Hallitus teki parhaansa selvittääk- kallisyhdistysten tulisi pysytellä niistä kaukana. Asiassa ete- seen eri kaupungeissa vallitsevia palkkausoloja, mutta suurten neminen jätettiin paikallisyhdistysten harkittavaksi.40 välimatkojen, palkkauserojen suuruuden ja riittämättömän Seuraavan vuoden aikana useissa kaupungeissa saatiinkin

35 Palkkakuopan korjaaminen eteni tuskastuttavan hitaasti.

palkkalautakunnat perustettua, mutta nämä olivat luonteeltaan kat vaihtelivat elinkustannusindeksistä riippuen 750 markasta tilapäisiä ja johtuivat lähinnä yhä jatkuvasta inflaatiosta. Käy- 1 250 markkaan. Korkeimmassa 19. palkkaluokassa olivat tännössä palkkalautakunnat huolehtivat kalliinajanlisien tason maistraatin alainen kunnallispormestari ja rahatoimikamarin määrittämisestä. Porissa ja Tampereella paikallinen virkamies- alainen kaupunginjohtaja. Heidän palkkansa oli elinkustan- yhdistys sai asettaa edustajansa palkkalautakuntaan. Vaasassa- nusindeksistä riippuen 4 875 markasta 7 800 markkaan.44 kin oli palkkalautakunta, mutta sen tehtävänä oli ainoastaan Pääkaupungin esimerkin mukainen järjestelmä otettiin vuo- palkanjärjestelyjä koskevien ehdotusten tekeminen.41 den 1922 kuluessa käyttöön myös Tampereella, Hangossa ja Palkkakuopan korjaaminen eteni tuskastuttavan hitaasti, ja Mikkelissä. Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton halli- liiton seuraavakin vuosikokous tuli ja meni ilman edistystä tus päätti käyttää Helsingin mallia kaupungeille laadittavan asiassa. Sodanaikaisen elintarvikesäännöstelyn sekä vuokra- yhdenmukaisen palkkausjärjestelmän pohjana. Työn sai teh- säännöstelyn päättyminen vuonna 1922 lisäsivät virkamiesten täväkseen hallituksen sihteeri Eino Waronen. palkkaukseen kohdistuvaa uudistuspainetta.42 Puolen vuoden työn jälkeen Waronen toi vuonna 1923 hal- Yksi hyvin toimiva malli oli Helsingissä 1922 koekäyttöön lituksen käsiteltäväksi ehdotuksensa ”yhdenmukaisiksi peri- otettu liukuva, inflaation mukaan päivittyvä ja palkkaluokkiin aatteiksi, joita kaupungit voisivat ryhtyä noudattamaan viran- perustuva järjestelmä. Helsingissä palkat oli jaettu 19 eri luok- pitäjien palkkojen järjestelyä toimeenpannessaan”. Warosen kaan, ja palkan lisäksi ”viranpitäjälle”, kuten virkamiehiä sään- esitys oli käytännössä kopio Helsingissä koekäytössä olleesta nössä nimitettiin, maksettiin ikäkorotukset 3, 6 ja 10 vuoden mallista. Sen perustan muodostivat palkkaluokat, joiden lisäk- palveluksesta. Virat oli sijoitettu eri palkkaluokkiin tehtävien si virkamiehille oli mahdollista maksaa henkilökohtaista pal- ja laitosten mukaan: esimerkiksi maistraatin vahtimestari oli kanlisää ja ikälisiä. Palkka oli ehdotuksen mukaan ”liukuva”, eri palkkaluokassa kuin kunnalliskodin vahtimestari. Virkojen luokituksessa palkkalautakunta oli pitänyt esimerkkinä vuo- den 1918 palkanjärjestelyä.43 Matalimmat palkat olivat 1. palkkaluokassa, johon kuuluivat muun muassa jo edellä mainittu maistraatin vahtimestari, kul- Kaupunkien sosiaalihuolto otti merkittäviä kehitysaskeleita kutautisairaalan avustava liinavaatevaraston johtajatar sekä 1920− ja 1930−luvuilla. Äidit lapsineen puistossa kesällä 1930. lastenkodin lastenhoitajatar. Ensimmäisen palkkaluokan pal- Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Sakari Pälsi.

36 ”Att ordna sin ekonomi”

Ensimmäisen maailmansodan nostama inflaatio teki ”hjälpa stadens befattningshavare i deras strävanden palkansaajien arjesta monilla tavoilla hankalaa. Ruoan att ordna sin ekonomi” keräämällä kuukausimaksuja, kunnallisissa vaaleissa. Lisäksi laki merkitsi muutosta kuntien huomattavasti väestönlisäystä(kin) nopeammin. ja muiden päivittäistavaroiden kallistuessa kävi usein joista konttori maksaisi verot, vuokrat jne. Lisäksi sisäisen toimivallan käyttöön, sillä uuden lain mukaan val- Syynä menojen kasvuun oli kaupunkien toimintakentän niin, että verot, vuokrat ja muut säännölliset maksut huoltokonttori auttaisi ”förnödenhetsartiklarien” tuustosta tuli ylin kunnallisen vallan käyttäjä. Laki ei kuiten- raju laajeneminen ennen muuta sosiaalihuollon ja terveyden- uhkasivat jäädä rahojen loppuessa maksamatta. Rat- kuten vaatteiden, polttopuun ja huonekalujen han- kaan säätänyt virkamiesten palvelusehdoista aiempaa tarkem- huollon alalla. Merkittävät lakiuudistukset, kuten vuoden kaisuksi nostettiin tamperelaisten kunnallisvirkamies- kinnassa neuvottelemalla alennuksia virkamiehille min, joten virkamiesten palvelussuhdetta koskeva ohjeistus 1922 köyhäinhoitolaki ja laki avioliiton ulkopuolella syntyneis- ten keskuudessa huoltokonttorin perustaminen: sekä tekemällä yhteisostoja. Tässä mielessä esitetty tuli edelleen hakea vanhasta lainsäädännöstä. tä lapsista, lisäsivät sosiaalitoimen menoja. Kaupunkien sai- huoltokonttori pidättäisi palkasta kuukausittain huoltokonttori muistutti maaseudulla yleistyneitä Vanha lainsäädäntö salli kaupunkien palkata vakinaisia raanhoitomenojen kasvu ei niinkään perustunut lainsäädän- säännöllisiin maksuihin menevän osan, jolloin virka- osuuskuntamuotoisia yhteisostorenkaita. työntekijöitä, mutta ei tehnyt eroa näiden palvelussuhteiden töön kuin välttämättömyyteen: valtio ei rahapulassaan kyen- mies tietäisi heti palkan saadessaan käytettävissään Tampereella huoltokonttori perustettiin 1924, mutta välillä. Kamreerin, sihteerin tai vahtimestarin oikeudellisen nyt tyydyttämään sairaanhoidon tarvetta, jolloin sairaaloiden olevan rahamäärän. Huoltokonttori olisi siis eräänlai- muissa kaupungeissa huoltokonttorit jäivät kuitenkin aseman välillä ei näin ollut mitään eroa, vaan kaikki olivat yk- rakentaminen jäi kaupunkien ja kuntien tehtäväksi. Näin kun- nen ulkoistettu talouspäällikkö, joka auttaisi pitä- perustamatta. Virkamiesten taloudellinen taakka ei sityisoikeudellisessa palvelussuhteessa kuntaan olevia apulai- nat olivat yhteiskunnallisen kehityksen etulinjassa. Tänä aika- mään kukkaron nyörit tiukalla. kuitenkaan keventynyt, ja niinpä liitossa palattiin sia. Lain edessä virkamiehiä sanan nykyaikaisessa merkityk- na kaupunkien menot kasvoivatkin huomattavasti valtion me- Yhdysvalloissa huoltokonttoreita oli perustettu jo asiaan tasaisin väliajoin. 1930−luvun pulakauden sessä olivat vain valtion virkamiehet sekä kunnissa valtion val- noja nopeammin.47 1800−luvun puolella, ja Eurooppaan ne olivat rantau- myötä Helsinkiin perustettiin huoltokonttori 1934 ja taa käyttävät maistraatin ja lautakuntien jäsenet. Missään nopea kasvu ei näkynyt niin selvästi kuin pääkau- tuneet 1900−luvun alussa. Ruotsiin perustettiin en- Turkuun 1938. Vaikka laki ei tehnyt eroa kaupungin erilaisten henkilöstö- punki Helsingissä, joka oli kasvanut tasaisen nopeasti jo 1800− simmäinen huoltokonttori vuonna 1908. Suomessa Huoltokonttorit kuvaavat hyvin Kunnallisvirka- ryhmien välille, kaikille oli silti itsestään selvää, mihin luok- luvun lopulta lähtien. Vuonna 1875 kaupungin väkimäärä oli asialla oli ensimmäisenä puunjalostaja Kymmene miesliiton varhaisia vuosia ja niihin kuulunutta virka- kaan eri palkansaajat kuuluivat. Luokittelu perustui lähinnä ollut 23 000 henkeä, ja vuonna 1920 helsinkiläisiä oli jo Osakeyhtiö vuonna 1915, minkä jälkeen huoltokontto- miesten taloudellista kamppailua ja asian ajamisen varallisuuteen ja käytöstapoihin. Jos osasi olla ja esiintyä 150 000; kaupungin väkiluku kasvoi siis 6,5−kertaiseksi. Jat- reita perustettiin melko laajasti suomalaisessa yritys- vaikeutta. Nykyään nämä kaupunkien huoltokontto- ylemmiltä yhteiskuntaluokilta edellytetyllä tavalla, kuului kuva kasvu pakotti kaupungin laajentamaan kunnallisia pe- maailmassa. rit toimivat henkilöstökassojen nimellä, ja ne hoitavat ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Tämä vanhasta säätyjärjestel- ruspalveluita merkittävällä tavalla. KVL:n vuosikokouksessa 4.3.1922 aiheesta alusti kaupunkien henkilöstön talletuksia ja maksupalvelua mästä periytynyt jaottelu teki selvimmän ja varmimman eron Näitä palveluja tarjoavien laitosten, virastojen ja muiden Tampereen rahatoimikamarin notaari Väinö Vartio, ja sekä myöntävät lainoja jäsenilleen. Tampereen kassa virkamiehen ja muiden palkollisten välille. Herra oli virkamies, hallintoelinten johtoon ja yleensäkin hallintoon tarvittiin lu- liiton toimiston laatimat huoltokonttorin mallisään- lopetettiin vuoden 2017 lopussa. ◾ rahvaan edustaja ei. Osin jaossa oli kyse myös koulutuksesta. kemattomia virkamiehiä ja virkailijoita. Vuoden 1918 palk- nöt valmistuivat jo samana keväänä. Tarkoitus oli Yliopistokoulutuksen saanut henkilö sisällytettiin sivistyneis- kaussääntöjen mukaan Helsingin virkamiesten määrä oli run- töön, ja tällainen henkilö luettiin automaattisesti korkea-ar- saat 1 300, vuonna 1930 heitä oli lähes 3 500 ja vuonna 1939 jo voisempaan virkamiesluokkaan, vaikka työtehtävät eivät oli- yli 5 200. Helsinki oli maan kaupunkien joukossa ylivoimai- sikaan muuten olleet erityisen vaativia. nen ykkönen: koko 1900−luvun ensimmäisen puoliskon ajan 1920−luvulle tultaessa tilanne oli muuttumassa. Kaupunkien sen menot olivat yli 40 prosenttia, usein lähes puolet, kaikkien eli sen suuruus tuli tarkistaa indeksin mukaan neljännesvuo- liukuvan palkka-asteikon käytöstä, ja samalla käytännössä luo- kasvu pakotti kaupungit palkkaamaan yhä lisää työvoimaa, ja kaupunkien menoista.48 sittain, jolloin kalliinajanlisistä oli mahdollista luopua. Lisäksi vuttiin valtakunnallisen, yhtenäisen palkkamallin toiv eesta.46 paine palkollisten aseman tarkempaan määrittelyyn kasvoi. Kasvava virkamieskunta pakotti täsmentämään palveluseh- virkamiehille oli mahdollista tarjota erilaisia luontaisetuja, ku- Kaupungit kasvoivat kaikilla mittareilla 1920−luvulla. Kau- toja. Helsingissä otettiin vuonna 1918 käyttöön palvelussäännöt, ten virka-asunto ja työpaikkaruokailu.45 • punkien asukasmäärä nousi vuosikymmenen aikana 40 pro- jotka jaottelivat kaupungin palveluksessa olevat henkilöt kol- Inflaatio kuitenkin käytännössä pysähtyi vuoden 1923 kulu- senttia, teollisuustuotanto kasvoi samana aikana yli kaksin- meen luokkaan: kaupungin virkamiehiin, alempaan henkilö- essa, jolloin suuremmalta palkkauudistukselta katosi pohja. Vuoden 1917 lopulla hyväksytty uusi kunnallislaki oli antanut kertaiseksi, ja kaupunkien menot asukasta kohti nousivat kol- kuntaan ja näihin verrattaviin viranpitäjiin, sekä muuhun pal- Muutaman vuoden kuluttua useimmat kaupungit luopuivat kaikille suomalaisille yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myös minkertaisiksi. Toisin sanoen kaupunkien menot lisääntyivät veluskuntaan. Helsingin palvelussäännöissä määrättiin näiden

38 39 Lakimuutos ja virkasäännön malli yhdenmukaistivat eri kaupunkien viranhaltijoita koskevia käytäntöjä.

valmiiksi tammikuussa 1921. Ehdotuksen mukaan kaikki var- Lisäksi lakiin otettiin virkasääntöä koskeva pykälä 35§, jon- sinaiset virkamiehet, konttorihenkilökuntaa ja ns. palvelus- ka mukaan kaupunkien oli laadittava viranpitäjiä varten vir- kuntaa lukuun ottamatta, tulisivat kolmen vuoden palveluk- kasääntö. Virkasäännössä määrättäisiin ammattivirkamiesten sen jälkeen erottamattomiksi. Virkamiehen voisi erottaa vain virka-asemasta, palkkaamisesta ja erottamisesta samoin kuin jos virka lakkaisi, ja tällöinkin virkamiehelle tulisi joko etsiä palkkausehdoista, kurinpitoasioista ja eläkesuhteista. Tältä vastaava korvaava virka tai hänet tulisi asettaa lakkautuspal- osin laki oli Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton toi- kalle. Ehdotus noudatteli tältä osin valtion virkamiesten pal- veiden mukainen. Sen sijaan virkasäännön mallia laissa ei ol- velussuhdeturvaa.52 lut, vaan virkasäännön määrääminen jätettiin kuntien tehtä- 1920−luvun alussa valmisteilla ollut kunnallislain uudistus väksi.55 antoi otollisen mahdollisuuden ajaa virkasääntöjä kuntiin. Virkasäännön saatua näin lainsäätäjän hyväksynnän laadi- Tässä vaikuttamistyössä auttoivat keskusliiton hyvät suhteet tutti Kaupunkiliitto mallivirkasäännön jäsenkuntiensa käyt- lakiehdotusta valmistelevan komitean sihteeriin, kunnallisen töön. Kaupunkiliiton vuonna 1929 valmistunut ehdotus poh- keskustoimiston aktuaari Arvi Hällforsiin. Vailla virallista jautui suurelta osin Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskuslii- Kunnallisvirkamiehiä Pyhätunturin erämaassa 1930−luvun alussa. neuvotteluoikeutta kunnallisvirkamiehet joutuivat ajamaan ton hallituksen seitsemän vuotta aikaisemmin laatimaan eh- asiaansa tällaisten epävirallisten ja henkilökohtaisten reittien dotukseen kaupunkien palveluehtosäännöiksi. Tämä oli liitolle kautta.53 merkittävä saavutus.56 Keskusliiton tavoitteet toteutuivatkin lopulta vuonna 1927 Yhdessä lakimuutos ja virkasäännön malli yhdenmukaisti- hyväksytyssä kaupunkien kunnallislaissa. Lain täytäntöönpa- vat jonkin verran eri kaupunkien viranhaltijoita koskevia käy- nossa oli siirtymäaika, mutta uusi hallintojärjestelmä oli otet- täntöjä. Palkkauksessakin päästiin joksikin aikaa yhtenäisem- viranpitäjien irtisanomisajasta, palkasta ja luontaiseduista, tengesetz”) sääti varsinaiset kunnallisvirkamiehet virkaansa tava kaupungeissa käyttöön vuoden 1931 alussa. Uusi kunnal- pään käytäntöön, sillä virkasäännön käyttöönoton yhteydessä työajasta sekä lomasta. Eläkkeestä säädettiin erillisellä eläke- eliniäksi. Tällöin kapeaksi muodostunut leipä olisi saatu muo- lislaki muutti kaupunkien hallintoa. Vanha rahatoimikamari- kaupungeissa siirryttiin palkkaluokkiin. Palkkaluokkiin sijoit- säännöllä.49 kattua pitkäksi ”patongiksi”. Tämän vaihtoehdon toteutumi- järjestelmä lakkautettiin, ja sen tilalle tuli kaupungin virkamie- telun yhteydessä tehtiin useissa kaupungeissa myös palkan- Nykyisin keskeisinä pidetyistä työehdoista esimerkiksi oi- seen eivät kunnallisvirkamiehet kuitenkaan uskoneet, joten histä ja valtuuston valitsemista luottamusmiehistä koostunut järjestelyjä, joskaan vuoden 1914 tasoon ei tuolloinkaan pääs- keus eläkkeeseen ja lomaan olivat lähes kaikissa kaupungeissa kun keskusliitto lähti kirjoittamaan kaikille Suomen kaupun- kaupunginhallitus. Uusi laki teki myös selvän eron virkasuh- ty. Irtisanomisaikaa koskevat käytännöt yhdenmukaistuivat Helsinkiä lukuun ottamatta täsmentämättä.50 Mitä enemmän geille soveltuvaa malliohjesääntöä, työn pohjaksi otettiin Nor- teisen ja työsopimussuhteisen henkilöstön välille: viran tun- niin ikään.57 kaupunkien palveluksessa oli palkattua henkilökuntaa, sitä jan malli. Norjassa kunnallisvirkamiehen erottaminen oli nusmerkkinä oli, että sen perustamisesta päätti valtuusto. Tämä orastava yhtenäisyys kuitenkin katosi, kun kaupungit akuuteimmiksi kunnallisvirkamiesten palvelusehtojen puut- mahdollista ensimmäisen kolmen vuoden aikana, minkä jäl- Muista kaupungin palkansaajista laki ei erikseen säätänyt, ja kauppalat 1930−luvun kuluessa kuluessa tarkistivat virka- teet muodostuivat. Kunnallisvirkamiehet olisivat halunneet keen heistä tuli erottamattomia.51 vaan heidän palkkaamisensa perustui vuoden 1922 työsopi- sääntöjään.58 Suomeen saksalaisen mallin; Saksassa virkamieslaki (”Beam- Keskusliiton hallitus sai ehdotuksensa mallivirkasäännöksi muslakiin.54

40 41 Keskusliiton toiminta oli lamassa ylhäältä aina ruohonjuuritasolle asti.

PATRIARKAALISTA EDUNVALVONTAA Keskusliiton toiminta oli lamassa ylhäältä aina ruohonjuu- ritasolle asti. Jo vuonna 1921 Pietarsaaren, Kokkolan, Oulun ja Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton käytän- Hämeenlinnan yhdistykset olivat lakanneet toimimasta, ja nön toiminta oli 1920−luvun edetessä kaukana niistä innostu- seuraavana vuonna Mikkeli, Kuopio ja Kotka jouduttiin lisää- neista visioista, joita oli liiton perustamisen aikaan esitetty. mään listaan. Tämä murheellinen lista kasvoi vuosi vuodelta. Liiton perustavassa kokouksessa oli puhuttu vahvan, yhtenäi- Vuonna 1924 sille lisättiin Lappeenrannan ja Rauman, vuonna sen liiton puolesta, mutta kun Keskusliitto kokoontui 10−vuo- 1927 Haminan, vuonna 1928 Porin ja vuonna 1931 Jyväskylän tisjuhlakokoukseensa, joutui juhlapuhuja, Tampereen yhdis- yhdistykset.61 tyksen puheenjohtaja rehtori K.A. Kaukovalta myöntämään Ilman kunnallisvirkamiesten etuja paikallistasolla ajavia pai- monen jäsenen pettyneen keskusliiton aikaansaannoksiin. Pu- kallisyhdistyksiä oli keskusliitonkin vaikea ajaa asioita valta- huja itse pystyi keskusliiton aikaansaannoksina mainitsemaan kunnallisella tasolla. Kunnallisvirkamiesten yhteistoimintaan ainoastaan elinkustannusindeksin laskemisen aloittamisen.59 pätivät samat lainalaisuudet kuin kaupunkien yhteistoimintaan, Tämä epätyydyttävä tilanne oli seurausta klassisesta ”muna josta tamperelainen J.K. Laurila oli todennut: ”Yhteistoiminta vai kana” -asetelmasta. Keskusliiton resurssit olivat niin pie- Suomen kaupunkien välillä on vasta ensimmäisessä alussaan ja työs- net, että tuloksia oli vaikea saavuttaa; ja koska konkreettisia kentely niin monipäisessä ja hankalasti kokoon saatavassa seurassa, Kansallismielisen Lapuan liikkeen järjestämän talonpoikaismarssin osallistujia matkalla Helsingin Senaatintorille heinäkuussa 1930. tuloksia ei ollut, ei kukaan uskaltanut panostaa liiton toimin- kuin maamme kaikkien kaupunkien edustajat, on tuiki hidasta.” 62 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Rafael Roos. taan. Esimerkiksi vuoden 1924 kuluessa hallitus kokoontui Osittain valtakunnallista järjestäytymistä hidasti liikenne- ja vain kolme kertaa! Puheenjohtaja Zachris Castrénin ajan vei- viestiyhteyksien alkeellisuus. Etäisyydet Suomessa olivat tuol- vät viranhoidon ohella lukuisat muut luottamustehtävät, ja loin suuremmat kuin nykyään – tai ainakin niiden ylittäminen käytännössä Keskusliiton toimintaa pyöritti hallituksen sih- vaati suurempaa ponnistelua. Jokainen kaupunki oli oma saa- vasten on loogista, että myös virkamiesjärjestöjen keskinäinen Liitossa suhtauduttiin asiaan skeptisesti. Jäsenistön epävar- teeri Eino Waronen. Warosen tehtävänä oli valmistella kaikki rekkeensa, josta lähti vain harvoja yhteyksiä ulkomaailmaan. yhteistyö ei edennyt järin pitkälle. Ajatus kaikille virkamiehille moja kantoja heijastaen Kunnallisvirkamiesliiton neuvottelijat hallituksen käsittelemät asiat – ja hallituksen tehtyä päätök- Rautatieverkosto oli yhdistänyt maan suuret kaupungit 1800− yhteisen kattojärjestön perustamisesta oli ollut esillä jo vuo- kannattivat löyhempää, vain neuvottelevaa laatua olevaa yh- sensä panna ne toimeen. luvun puolella, mutta matka-ajat olivat edelleen pitkiä. Puhe- den 1919 alusta, jolloin Valtioneuvoston Virkamiesyhdistys oli teistoimintaa. Muut virkamiesjärjestöt toivoivat kiinteämpää Kuvaava on hallituksen kokous maaliskuussa 1922, jolloin linkin oli Helsingin ulkopuolella vielä melko harvinainen väline, ehdottanut asiaa Suomen Virkamiesyhdistysten Keskusliitol- yhteistyötä ja kattojärjestöä, joka olisi myös päättävä elin.65 sihteerin tehtäväksi annettiin kirjelmän laatiminen valtioneu- ja kaupunkien välisiä kaukopuheluita vaikeutti linjojen vähäi- le. Syksyllä 1920 Suomen Teollisuusvirkailijain Liiton ehdo- Liittymisestä kattojärjestöön päätettiin Kunnallisvirkamies- vostolle asuntoasiassa, huoltokonttoreiden ohjesääntöjen val- syys. Linjojen ruuhkautuessa ne jouduttiin aika ajoin sulke- tuksesta virkamiesjärjestöt perustivat yhteisen valiokunnan, liiton vuosikokouksessa 4.3.1922. Asiasta jouduttiin äänestä- mistelu sekä leski- ja orpokassojen perustamisen valmistelu. maan kokonaan. Yleisohje oli, että kaupunkien välistä puhelinta johon kunnallisvirkamiehetkin saivat edustajansa (Castrén, mään, mutta lopulta ainoana liittymistä vastaan äänesti Oulun Sihteerin tehtäviensä ohessa Waronen oli Kunnallisen keskus- ei saanut käyttää kuin välttämättömän tärkeissä asioissa.63 Furuhjelm ja Skog). Valiokunta päätyi ehdottamaan yhteisen edustaja, joka ei pitänyt liittymistä tarkoituksenmukaisena toimiston aktuaari. Jos ei muuta, sihteerin tehtävä oli karu Samat vaikeudet koskivat myös valtion virkamiehiä, joiden kattojärjestön, Suomen Virkailijaliittojen Yhtymän, perusta- kunnallisvirkamiesten kannalta. 20.4.1922 perustettuun Suo- mutta tehokas koulu kunnallisen päätöksenteon saloihin.60 järjestäytyminen hidastui niin ikään 1920−luvulla. Tätä taustaa mista.64 men Virkailija-keskusliittojen Yhtymään liittyivät kunnallis-

42 43 Virkamiehet olivat jäänne patriarkaalisesta maailmasta.

senkunnan herättelystä kuin aidosta lopetusajatuksesta, ja muut henkistä työtä tekevät olivat jääneet jälkeen muista yh- paikalle saapuneet kokousedustajat yksimielisesti lausuivat teiskuntaluokista.71 julki toiveensa liiton toiminnan jatkumisesta. Osittain paikal- Virkamiesten ja työsopimussuhteisten työntekijöiden pal- lisyhdistysten ja keskusliiton apatia oli seurausta neuvotto- velussuhteen ero oli valtava. Patriarkaalinen työsuhde – jossa muudesta. Maailma oli muuttunut ja järjestäytymisen tarve työnantajalla on täysi valta päättää työsuhteen ehdoista – oli oli ymmärretty, mutta virkamiehet eivät olleet sisäistäneet uu- työntekijäpuolella jo tullut tiensä päähän. Työsopimussuhteis- den järjestelmän lainalaisuuksia. Muutos niin virkamiesten ul- ten työntekijöiden työehtojen säätämistä muutti merkittävästi koisessa asemassa kuin virkamieskunnan sisäisessä koostu- työehtosopimuslaki, joka hyväksyttiin eduskunnassa vuonna muksessa oli ollut perinpohjainen.68 1924 työnantajapuolen vastustuksesta huolimatta. Työnanta- Maailmansodan synnyttämän inflaation aiheuttama, pysy- japuolen mukaan laki hävitti henkilökohtaisen yhteyden työn- väksi olosuhteeksi muodostunut syvä palkkakuoppa teki tekijän ja työnantajan väliltä sen siirtäessä neuvottelut järjes- aiemman elämäntavan mahdottomaksi.69 Virkamies oli ollut tötasolle, eikä työehtosopimuslakia tämän takia juurikaan osa patriarkaalista hallintokoneistoa, jonka korkeimmilla ok- noudatettu. Työsopimussuhteisille 1920−luku oli kuitenkin silla olivat istuneet monarkki ja säätyvaltiopäivät. Säätyval- voimakkaan edistymisen aikaa, ja heidän reaaliansionsa koho- tiopäivillä kaikilla neljällä säädyllä oli ollut karkeasti ottaen sivat merkittävästi.72 sama painoarvo, niin rahvasta edustaneella talonpoikaissää- Kunnallisvirkamiesten edellytykset olivat tähän verrattuna Talonrakennusta Helsingin Fredrikinkadulla 1930−luvulla. Kaupungit kasvoivat voimakkaasti vuosikymmenen alun laman jälkeen, dyllä kuin paljon pienempää ihmismäärää edustaneilla aate- heikot. Työehtosopimuslakia vastaavaa virkaehtosopimusla- ja uusi kunnallislaki toi kaupungeille uusia velvoitteita. Vuosikymmenen aikana säädettiin mm. lastensuojelu- ja kansaneläkelait. lis-, pappis- ja porvarissäädyillä. Yliopistokoulutus, joka oli kia ei ollut eikä sellaista suunniteltu. Valtion virkamiehiä sitoi Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Rafael Roos. edellytys virkamiesuralle antautumiselle, oli mahdollinen vain edelleen uskollisuudenvala valtiotyönantajalle, eikä heillä ollut harvoille, eikä virkamiehiksi pätevistä ollut ollut liikatarjontaa. lakko-oikeutta. Muutoin nopeasti muuttuvassa maailmassa Virkamiehillä oli ollut vakaa ja turvattu asema lähellä vallan- virkamiehet olivat jäänne patriarkaalisesta maailmasta. käytön ydintä, ja useissa tapauksissa osana sitä. Suomalai- virkamiesten ohella Suomen Virkamiesyhdistysten Keskus- vielä verrattain pieneksi, eikä sillä ollut haluakaan ottaa suu- suusmies, senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen mukaan van- • liitto, Suomen Teollisuusvirkailijain Liitto ja vuoden 1922 lop- rempaa roolia. HTY ei suostunut sekaantumaan esimerkiksi hassa maailmassa ”henkinen työ itse asetti itselleen palkan”.70 pupuolella tekemänsä päätöksen mukaan myös Suomen opet- virkamiesten palkka-asian ratkaisuun. Näin Henkisen Työn Nyt valtiollista valtaa käyttivät yksikamarinen eduskunta ja Nousukauden jatkuessa 1920−luvulla vanhanaikainen ja ham- tajaliitto. Vuonna 1924 Yhtymän nimeksi vaihdettiin Henkisen Yhtymän vetovoima jäi heikoksi, ja työmarkkinaorganisaatio- presidentti. Tässä uudessa maailmassa valta ei tullut säädyn paaton edunvalvonta ei ollut suuri ongelma, mutta aikojen Työn Yhtymä (HTY). Nimenmuutoksella haluttiin alleviivata na sillä oli varsin vähäinen vaikutusvalta.67 mukaan annettuna, vaan sen eteen piti tehdä töitä. Patriarkaa- tiukentuessa se muuttui sellaiseksi. Pitkään jatkunut taloudel- sitä, että kattojärjestön suojiin haluttiin koota kaikki henkistä Kuvaavaa 1920−luvun kunnallisvirkamiesten järjestötoimin- lisen hallitustavan tilalle oli tullut joukkovoimaan perustuva linen nousukausi kääntyi lamaksi vuonna uudelle vuosikym- työtä tekevät.66 nalle on, että keskusliiton vuosikokouksessa 1925 keskusteltiin vallanjako – suurin äänimäärä sai suurimman vallan. Järjes- menelle siirryttäessä. Yhdysvaltain historiallisesta pörssiro- Vailla virallisia neuvotteluoikeuksia kattojärjestön rooli jäi jo liiton toiminnan lakkauttamisesta. Kyse oli enemmänkin jä- täytyminen toi äänivaltaa, ja tässä suhteessa virkamiehet ja mahduksesta lokakuussa 1929 alkunsa saanut maailmanlaa-

44 45 Lama heijastui suoraan Puheenjohtaja kuntatalouteen. Zachris Castrén

juinen lama saavutti myös Suomen, mikä omalta osaltaan tekijäin Liiton (SKL, vuodesta 1958 Kunnallisten työntekijäin Kunnallisvirkamiesyhdistysten keskusliiton toinen puheenjohtaja, lisäsi yhteiskunnallisia jännitteitä. Oikeiston ja kommunistien ja viranhaltijain liitto KTV). SKL järjestäytyi SAK:hon. filosofian tohtori Zachris Castrén (1868–1938), oli monipuolinen vanhan välit huononivat entisestään, ja oikeistoradikalismi alkoi nostaa Elinkustannusindeksi painui kesällä 1931 alhaisemmalle ta- virkamieskulttuurin edustaja. Väitöskirjansa hän oli tehnyt uskonnonfi- päätään. Kyösti Kallion hallitus vei eduskuntaan yhdistyslain solle kuin kertaakaan vuoden 1921 jälkeen. Tampereella tehtiin losofian alalta ja Castrén toimi pitkään Helsingin yliopiston käytännölli- muutoksen, jonka nojalla yhdistykset, joiden kokouksissa syyskuussa 1931 päätös alentaa virkamiesten palkkoja kymme- sen filosofian vt. professorina. Tämän lisäksi Castrén oli näkyvä hahmo kehotettiin rangaistavaan tekoon, oli mahdollista lakkauttaa. nen prosenttia seuraavaksi vuodeksi. Vuoden loppuun men- Nuorsuomalaisessa puolueessa ja useissa keskeisissä luottamus - Lain nojalla keskikesällä 1930 työntekijäpuolen suurimman kat- nessä 16 muutakin kaupunkia – mukaan lukien kaikki suurim- tehtävissä. tojärjestön Suomen Ammattijärjestön (SAJ) toimisto suljettiin mat kaupungit Helsinki, Turku ja Viipuri – alensi väliaikaisesti Kunnallisvirkamies Castrénista tuli vuonna 1914, kun Helsinkiin perus- ja myöhemmin järjestö lakkautettiin. Sosiaalidemo kraatit pe- virkamiesten palkkoja.76 tettiin työväenopisto, jonka johtoon hänet nimitettiin. Hän johti opistoa rustivat Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) syk- Seuraavana vuonna saman päätöksen tekivät myös Kotka kuolemaansa saakka ja loi tänä aikana yhä edelleen voimassa olevan syllä 1930, mutta kommunistit jättäytyivät sen ulkopuolelle.73 ja Heinola. Palkanalennus koski puolta maan kaupungeista, perustan tieteenomaiselle työväenopistoliikkeelle. Tavoitteena oli objek- Lama heijastui suoraan kuntatalouteenkin. Kasvavan työt- mutta koska mukana olivat kaikki suurimmat kaupungit, pal- tiivisen ja puolueettoman tiedon saattaminen kaikkien väestöryhmien tömyyden torjunta ja lisääntyvän köyhyyden hoito rasittivat kanalennus kosketti suurinta osaa kaikista kaupunkien virka- ulottuville ja oppilaiden kasvattaminen kriittisiksi, suvaitseviksi ja omista kaupunkien taloutta. Esimerkiksi Hämeenlinnassa köyhäin- miehistä. Virkamiehistöä koeteltiin myös valtiosektorilla, jossa asioista päättämään kykeneviksi täysivaltaisiksi kansalaisiksi. hoidon menot nousivat lamavuosien myötä yli yhdeksänker- toteutettiin samat palkanalennukset; alennus oli 5 prosenttia Castrén toimi Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohtajana 1920–1938. taisiksi. Veroäyriään kaupungin oli kohotettava yli 40 prosent- perheellisiltä ja 10 prosenttia perheettömiltä virkamiehiltä.77 Castrénin pitkän puheenjohtajakauden aikana liiton agendalla oli kaksi tia (6 markasta 8 markkaan 25 penniin). Samanlaiset korotuk- Virkamiesten palkanalennukset pysyivät agendalla seuraa- asiaa: virkamiesten palkkauksen parantaminen sekä palvelusehtojen set veroäyrissä olivat tavallisia muissakin kaupungeissa. Silti vina vuosinakin. Vuonna 1932 Keskusliitto vetosi kuntapäät- yhtenäistäminen. verotulot laskivat ja kaupunkien oli turvauduttava lainanot- täjiin palkanalennusten perumiseksi: liiton mukaan ”kohtuul- Castrén toimi myös Henkisen Työn Yhtymän (myöhempi TVK) toon. Keskimäärin kaupunkien rahoitusmenot nousivat 1930− liselta näyttäisi, ettei yhteiskuntakaan liian suuressa määrin käyt- vara puheenjohtajana vuosina 1922–1934. ◾ luvun alkuvuosina yli viidennekseen kaikista menoista.74 täisi hyväkseen ohimenevää pula-aikaa järkyttääkseen virkamie- Kun uuden kunnallislain mukainen Helsingin kaupungin- histön ja sen kautta yleensä maan sivistyneistön ja keskiluokan ta- hallitus kokoontui ensimmäistä kertaa tammikuussa 1931, piti loutta”. Vetoomus kaikui kuuroille korville. Kaikista kovimmin uusi kaupunginjohtaja, professori Antti Tulenheimo puheen, virkamiehiään koetteli Joensuun kaupunki, joka alensi eräitä jossa hän käsitteli uutta kaupunginhallitusta, kunnallispolitiik- palkkoja jopa 50 prosenttia.78 kaa sekä kaupungin tehtäviä. Tulenheimo halusi teroittaa Keskusliiton näkemyksen mukaan palkanalennukset oli kuulijoidensa mieleen, että tärkein ei ollut muuttunut: ”Kui- mahdollista toteuttaa vasta irtisanomisajan jälkeen. Koska ir- tenkaan ei pidä unohtaa, että kaikki kunnallispolitiikka lopulta on tisanomisajat olivat eri virkamiehillä erilaiset, oli liiton mu- Kokkolan virkamiehiä, jotka olivat kaupungin virkasäännön Asian vakavuutta kuvastaa se, että Keskusliitto maksoi selvi- finanssipolitiikkaa”. Kaupunkien hallinnossa oli toisin sanoen kaan kohtuullista, että kaikkien palkkoja alennettaisiin samal- mukaan niin ikään erottamattomia. Keskusliiton hallituksen tyksestä 2 000 mk, mikä oli peräti viidesosa keskusliiton ke- viime kädessä kyse rahasta.75 la hetkellä. Erottamattomilta virkamiehiltä – joita olivat valti- mukaan paikallisyhdistyksillä oli näin ollen riittävästi perus- räämistä jäsenmaksutuloista. Dosentti Tarjanteen lausunto Lama ja kuntien talouskurimus koskettivat kaikkia kuntien on valtaa kunnissa käyttävät maistraatin ja raastuvanoike- teita vastustaa kaupunkien palkanalennusesityksiä.79 vahvisti keskusliiton kannan: irtisanottavilta viranhaltijoiden palveluksessa olevia, niin virka- kuin työsopimussuhteisiakin. uden virkamiehet, kaupunginviskaalit, kaupunginvoudit sekä Selvittääkseen palkanalennusten laillisuuden lopullisesti palkanalennus oli mahdollista toimittaa vasta irtisanomisajan Lama lisäsi suoraan kaikkien työntekijäryhmien edunvalvon- kaupunginlääkäri – oli Suomen virkamiesoikeudessa omak- Keskusliitto tilasi vuonna 1933 juridisen selvityksen lakitieteen päätyttyä. Palkanalennuksesta kieltäytyminen ei Tarjanteen nan tarvetta. Lamavuonna 1931 kuntien työsopimussuhteiset sutun käsityksen mukaan oikeus siihen palkkaan, joka heille tohtori Tapio Tarjanteelta. Tarjanne oli Helsingin yliopiston tulkinnan mukaan myöskään vaikuttanut virkamiehelle ker- työntekijät perustivat oman liittonsa, Suomen Kunnantyön- virkaan nimitettäessä oli vakuutettu. Tämä koski myös kaikkia prosessioikeuden dosentti ja kallispalkkainen ammattilainen. tyneeseen eläkkeeseen.80

46 47 Lama ja palkanalennukset olivat lähes Avustettuna hautaan kuolettava isku kunnallisvirkamiesten

Kunnallisvirkamiesten köyhyydestä 1900−luvun renkaalle valittiin johtokuntakin, minkä jälkeen jänni- järjestäytymiselle. alussa kertoo se, että he tarvitsivat taloudellista apua tettiin, saataisiinko minimimäärä ilmoittautuneita päästäkseen hautaan. Useat työväenyhdistykset olivat kasaan. Ei saatu. Lopulta ilmoittautuneita kertyi vain perustaneet jäsenilleen hautausapurenkaita, jotka hieman yli puolet vaaditusta määrästä. maksoivat jäsenten kuoleman yhteydessä perikunnal- Liiton hallitus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan tolaisten virkamiehiä kohtaan tuntemaan vieroksuntaan. vulla virkamiehistä ja henkisen työn tekijöistä alkoi olla yli- le renkaan säännöissä määrätyn summan hautausa- jäsenille alettiin markkinoida hieman suppeampaa – ja Maalaisliiton puolueohjelma 1932 lähti siitä, että virkamiesten tuotantoa. Ylioppilaiden määrä oli noussut 1920−luvulla kak- vustusta. Renkaan jäsenen omana elinaikanaan mak- siten kalliimpaa – hautausapurengasta. Tämä yritys erottamattomuus oli poistettava, virkamiesten määrä oli saa- sinkertaiseksi, lähes 3 000 tutkinnon suorittaneeseen vuodes- settavaksi jäivät 20 markan liittymismaksu sekä 20 onnistuikin paremmin, ja syksyllä 1930 jäsenluku oli tava laskemaan ja heidän työtehonsa nousemaan.82 sa. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa puhuttiin ylioppi- markkaa jokaisen kuolemantapauksen kohdalla. lähes täynnä, mutta jälleen tavoite karkasi kaukaisuu- Lama ja palkanalennukset olivat lähes kuolettava isku kun- lastulvasta, jota patoamaan ja ohjaamaan uusiin uomiin pe- Hautausapurenkaan idea oli siis sama kuin huolto- teen eikä hautausapurengas päässyt aloittamaan nallisvirkamiesten järjestäytymiselle. Kunnallisvirkamiesten rustettiin sosiaaliministeriön komitea. Komitea esitti, että tie- konttoreissa: maksettaviksi tulevien suurten kerta- supistetussakaan muodossa. toiminta oli kriittisinä lamavuosina korostetun asiallista – dekuntiin pääsyä voitaisiin rajoittaa viiden vuoden ajaksi.86 maksujen loiventaminen jakamalla maksusuorite Asia korjaantui 1930−luvun alussa kaupunkien suorastaan flegmaattista. Keskusliiton palkanalennuksia kos- Ylioppilastulva kuitenkin jatkui, ja myöhemmin on esitetty, useampaan erään. ottaessa käyttöön virkasääntöjä, sillä virkasääntöihin keva virallinen lausunto vuonna 1931 kulminoitui ponnetto- että kasvaneet opiskelijamäärät loivat työttömyyttä ja olivat Kokouksessaan huhtikuussa 1929 Kunnallisvirka- kuului myös määräys virkamiesten hautausavusta. maan vetoomukseen: ”Virkamiehet eivät luonnollisestikaan tah- osaltaan radikalisoimassa vastavalmistunutta sivistyneistöä miesten Keskusliiton hallitus päätti perustaa liiton Yleensä tämän avun suuruus vastasi yhden kuukau- do vetäytyä uhrauksista, jos kaupunkien taloudellinen tila sitä vaa- 1930−luvulla. Tämän tyytymättömyyden on osaltaan katsottu ◾ jäsenille yhteisen hautausapurenkaan, mikäli sen den palkkaa. tii, mutta…”83 vaikuttaneen 1930−luvun äärioikeiston nousuun ja Lapuan jäseniksi liittyisi vähintään 450 jäsentä. Hautausapu- Eino Waronen esitelmöi palkanalennuksista Keskusliiton liikkeen syntyyn.87 vuosikokouksessa 1932: ”Kunnalliset viranhaltijat ja niiden jär- Suurin jarru virkamiesjärjestöjen aktivoitumisen tiellä oli jestöt [ovat] erittäin lojaalisesti suhtautuneet toimitettuihin palk- puuttuva neuvotteluoikeus. Neuvotteluoikeuden puuttuessa kojen alennuksiin. Viranhaltijat ovat jälleen osoittaneet olevansa virkamiesjärjestöt eivät voineet esittää vaatimuksia, vaan niiden se ryhmä, joka nurkumatta kantaa lisärasitukset silloin kun yhteis- oli tyydyttävä työnantajan sopivaksi katsomiin toimenpiteisiin. kunnan edun niin katsotaan vaativan.”84 Järjestöillä oli ainoastaan mahdollisuus tehdä esityksiä ja vetoo- Näistä liiton toimista huolimatta palkkoja alennettiin edel- tasapainottaminen vaan ainoastaan veroäyrin lasku.81 Vuoden 1933 lähestyessä loppuaan Keskusliiton vetoomus muksia kaupungeille. Warosen sanoin: ”Mitään järjestettyjä muo- leen myös vuonna 1934. Palkanalennusten kautta syntyvistä Palkanalennukset osuivat kunnallisvirkamiehiin kipeästi. kaupungeille kuului näin: ”Kysymys ei ole yksinomaan siitä, mikä toja ei virkamiesyhdistysten ja kunnan viranomaisten yhteistyö [ole] säästöistä eivät kaupungit tai Kaupunkiliitto esittäneet min- Nousukaudella palkkoja ei kaupungeissa ollut suostuttu kor- on se pienin tulo, jolla viranhaltija voi elättää itsensä ja perheensä, saanut, eikä niitä meillä ole pidetty tarpeellisinakaan.” käänlaisia laskelmia, joten keskusliitto teki laskelmat itse. ottamaan elinkustannusindeksin mukaisesti, vaan korotukset vaan on kysymyksessä se, heikonnetaanko maan sivistyneistön ja Muissa Pohjoismaissa kysymystä oli pidetty tarpeellisena. Palkkojen alennuksen vaikutus veroäyriin oli seitsemässä kau- olivat seuranneet indeksiä viiveellä. Korotukset olivat myös keskiluokan asemaa yhä jatkuvasti niin että se ei edes nykyisessä- Kööpenhaminassa virkamiesjärjestöillä oli neuvotteluoikeus pungissa 20–30 penniä, kolmessa kaupungissa 30–40 penniä painottuneet alimpiin palkkaluokkiin. Verrattaessa vuosina kään laajuudessa voi olla yleisen kehityksen ja vaurastumisen tu- kaikissa muissa ammatillisissa asioissa paitsi virkamiehen ni- ja kahdessa yli 50 penniä. Kun veroäyrin taso oli näissä kau- 1914 ja 1931 maksettuja palkkoja oli helppo todeta, että useim- kena sekä sivistyselämän edistäjänä.”85 mittämistä tai erottamista koskevissa tapauksissa. Neuvotte- pungeissa tasoltaan 8–10 markkaa, oli palkanalennusten tuo- missa tapauksissa kaupunki oli hyötynyt rahanarvon alene- Tilanne oli kaiken kaikkiaan huolestuttava. Kaupungit olivat luun oikeutetulle järjestölle oli jätettävä ehdotukset palkka- ma säästö kahdesta viiteen prosenttia. Keskusliiton mielestä misesta ja viranhaltijat puolestaan joutuneet siitä kärsimään. aikaisemmin suostuneet palkankorotuksiin osittain siksi, että sääntöjen sekä työajan ja virkamiesten oikeudellista asemaa oli kohtuutonta laittaa säästötarve vain virkamiesten kannet- Keskusliiton hallituksen sihteeri Eino Waronen viittasi pal- niiden oli ollut pidettävä huoli houkuttelevuudestaan työnan- koskevien säännösten muutoksiksi. Norjassa useissa kaupun- tavaksi, vaan se olisi pitänyt jakaa kunnallisveron mukana kai- kanalennuksesta puhuessaan ”ajan hengen” vaatimukseen: tajina. Niiden oli oltava varmoja siitä, että myös tulevaisuu- geissa oli virkamiesjärjestöille myönnetty vastaava neuvotte- kille kuntalaisille. Räikein tilanne oli Joensuussa, jossa tehdyt ”Maaseudulta lähtöisin oleva käsitys virkamiesten liiallisesta palk- dessa virkamiesuraa suunnittelevat työnhakijat haluaisivat luoikeus, eikä kunta voinut tehdä mitään muutoksia voimas- suuret palkanalennukset merkittiin budjettiin sekä tulo- että katasosta näyttää saaneen jonkunlaista jalansijaa kaupungeissa- tulla niiden palvelukseen. Tämä asiainlaita pysyi voimassa niin saoleviin virka-, palkka- ja eläkesääntöihin ennen kuin niistä menopuolelle, joten palkanalennusten syynä ei ollut budjetin kin.” Waronen viittasi vasemmistopuolueiden sekä maalaisliit- kauan, kuin henkisen työn tekijöistä oli pulaa. Mutta 1930−lu- oli käyty neuvotteluita. Norjassa osa kaupungeista oli lisäksi

48 49 Neuvotteluoikeus olisi luonut Kansainväliset yhteydet, vakiintuneen osa 1 keskusteluyhteyden

Kunnallisvirkamiesliiton toimistoon saapui alkuvuo- maiden sihteeristö kunnallisia virkamiesjärjestöjä osapuolten välille. desta 1930 kirje, joka siirrettiin vähin äänin sivuun. varten perustettiin 19.12.1934, ja KVL oli mukana Ruotsin kunnallisvirkamiesliitto esitti Suomen veljes- perustajajäsenenä. Hieman epävirallisemmin suhteita liitolle osallistumista kansainvälisen virkamiesinterna- solmittiin myös Suomenlahden yli Viron kunnallisvir- tionaalin kokoukseen Genevessä. Internationaali oli kamiehiin. perustettu viisi vuotta aikaisemmin, ja elokuussa olisi Alkuvuosinaan yhteistyö nojasi pitkälti henkilökoh- vuorossa sen kolmas kansainvälinen kokous. Ruotsin taisiin suhteisiin, vierailuihin ja vastavierailuihin. Myös lisäksi osallistumisensa olivat jo varmistaneet Länsi- ja joka toinen vuosi järjestettävä yhteispohjoismainen tehnyt virkamiesjärjestöjen kanssa virkaehtoja koskevia sopi- heenvuorossaan hän totesi, että ”Suomessa ei näytä olevan aihet- Keski-Euroopan maat. Kunnallisvirkamiesliitolla ei kokous näytteli suurta roolia. 1930−luvun lähetessä muksia, jotka vastasivat työntekijöiden järjestöjen kanssa teh- ta selostetun laatuisen neuvotteluoikeuden hankkimiseen virkamie- kuitenkaan ollut varaa lähettää edustajaa kokoukseen, loppuaan mukaan tuli koulutustoiminta. Pohjola-Nor- tyjä työehtosopimuksia. Ruotsissa asiaa oli pohdittu pitkään, hille”. Toisen puheenvuoron käyttänyt Alex Danielson lausui joten kirje unohdettiin. den alkoi yhdessä pohjoismaisten kaupunkiliittojen mutta neuvotteluoikeus ei ollut toistaiseksi siellä kuitenkaan mielipiteenään, että ”meillä [Suomessa] ei kunnallisilla virkamiehillä Lyhyempiin matkoihin varat onneksi riittivät, ja sekä kunnallisvirkamiesjärjestöjen kanssa viritellä toteutunut. ole aihetta puheenaolevassa suhteessa ryhtyä toimenpiteisiin”.88 syksyllä 1933 liiton varapuheenjohtaja Knut Furuhjelm yhteispohjoismaisia kursseja ja opintomatkoja. Näistä Vuoden 1933 vuosikokouksessa, keskellä yhä pahenevaa la- Lakeja on kuitenkin mahdollista muuttaa, jos se katsotaan pääsi matkustamaan Göteborgiin neuvottelemaan ensimmäinen olisi suuntautunut Lontooseen ja Parii- maa ja virkamiesten toistuvia palkanalennuksia, keskusliiton tarpeelliseksi. Kunnallisvirkamiehillä tätä halua ei ollut, vaikka pohjoismaisen kunnallisvirkamiesten välisen yhteisty- siin toukokuussa 1939. Rahanpuute kuitenkin esti sihteeri Eino Waronen esitteli muissa Pohjoismaissa ajankoh- moni seikka – pääasiassa palkkauksen epäkohdat – puhui muu- ön aloittamisesta. Suomalaiset olivat innokkaita yh- suomalaisia osallistumasta näin suurisuuntaiseen taista kysymystä virkamiesjärjestöjen neuvotteluoikeudesta. toksen puolesta. Neuvotteluoikeuden hyväksymistä hidastava teistyön kannattajia, sillä Pohjoismaat olivat luonteva koulutusmatkaan, ja marraskuun viimeisenä päivänä Kyse oli merkittävästä muutoksesta virkamiehiä koskevien jarru oli ennen kaikkea henkinen. Tämän virkamieseetoksen ikkuna länteen kommunistisen Neuvostoliiton kaina- 1939 syttynyt talvisota katkaisi pitkäksi aikaa kansain- ◾ asioiden valmistelussa. Neuvotteluoikeus olisi luonut vakiin- yksi puhtaimmista ilmentymistä oli Kunnallisvirkamiesyhdis- lossa; Pohjola-Norden -kansalaisjärjestö oli perustettu välisen yhteistyön KVL:n osalta. tuneen keskusteluyhteyden osapuolten välille. tysten Keskusliiton hallituksen monivuotinen puheenjohtaja, jo vuonna 1925. Ainoa kynnyskysymys suomalaisneu- Eino Warosen mukaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ei professori Zachris Castrén. Hän oli vanhan virkamieskulttuurin vottelijoille liittyi rahaan: yhteistyön kulut eivät saisi kuitenkaan tullut seurata Suomessa. Hän nojasi mielipiteensä ruumiillistuma ja monipuolisesti sivistynyt herrasmies, jolle nousta yli viiden äyrin jäsentä kohti. Skandinavian yksinomaan voimassaolevaan kunnallislakiin, jonka mukaan omien etujen puolustaminen oli vähemmän luontevaa.89 Suomessa ei ollut mahdollista myöntää virkamiesjärjestöille oi- Kun Castrén tammikuun lopulla 1938 menehtyi, tuli vanha keutta ottaa osaa päätöksentekoon palkka- tai muissa virka- patriarkaalinen ajanjakso samalla osin päätökseen. Suomen miehiä koskevissa asioissa. Samaan aikaan kaupungit kuitenkin Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton sihteeri Eino Wa- paitsi neuvottelivat myös yleisesti solmivat työmiestensä etu- ronen lausui hautajaisten seppeleenlaskussa: järjestöjen kanssa työehtosopimuksia. Warosen mukaan vas- ”Professori Zachris Castrénin poismeno on jättänyt vaikeasti täy- tyyneytensä, hänen aatteellisuuden korostamisensa kaikissa vir- hjelm ja varapuheenjohtajaksi maisteri Alex Danielson. Jotain taavan mallin esittäminen kunnallisvirkamiehiä koskevaksi olisi tettävän aukon myöskin Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten kamiestenkin pyrinnöissä hankkivat hänelle kaikkien piirien jaka- symbolista on siinä, että henkilövaihdosten kanssa samanai- ”niin vastoin kunnallislainsäädännön henkeä, että sellaista ei voida Keskusliiton hallitukseen. Professori Castrén oli vuodesta 1920 tä- mattoman arvonannon. (…) säilyy hän meidän mielissämme hen- kaisesti tuntui ilmapiiri kaupungeissa muuttuvan. Lukuisat ajatella.” Vanhalla ajattelutavalla oli pitkä painolasti. män kunnallisten virkamiesten keskusjärjestön ensimmäisenä mie- gen ylimyksenä, jonka kokoava ja kohottava kulttuurihahmo on kaupungit ilmoittivat vuonna 1938 palkankorotuksista. Hel- Ehkä hieman yllättäen myös vuosikokouksen muut osallistu- henä, sen hallituksen puheenjohtajana. Hänen persoonallisuutensa meille velvoittavana muistona.” sinki nosti virkamiestensä palkkoja 10 prosenttia, ja palkkoja jat olivat samaa mieltä. Vuosikokouksen puheenjohtajana toi- oli leimaa antava liiton työskentelylle. Se korkean eetillinen näkö- Castrénin jälkeen liiton puheenjohtajaksi valittiin varapu- korottivat myös Tampere, Vaasa, Lahti, Kuopio, Jyväskylä ja minut insinööri K.A. Lassenius Turusta oli samoilla linjoilla. Pu- kulma, jolta hän asioita tarkasteli, hänen syvällisyytensä ja mielen- heenjohtajana siihen asti toiminut oikeusneuvos Knut Furu - Lappeenranta.90 ◾

50 51 ”Yhdistyksen on ollut tarpeen ryhtyä sellaisiin menettelytapoihin, mitkä ovat olleet sen aikaisemmalle toiminnalle vieraita.”

Uuti Palaja Kunnallisvirkamiesliiton hallituksessa 16.7.1947

Taistelevan keskusliiton synty

ETUJÄRJESTÖJEN YHTEISKUNTA

Kesä 1939 oli lämmin ja aurinkoinen, otollinen matkailuun ja ystävyyssuhteiden solmimiseen. Helsingin virkamiesyhdistyk- sen edustajat olivat mukana virolaisen veljesjärjestön kesäpäi- villä Narvajoen suulla, ja juhannusviikolla joukko virolaisia kunnallisvirkamiehiä saapui kiertomatkalle Suomeen. Kun- nallisvirkamiesyhdistysten Keskusliitto tarjosi heille tervetu- liaiskahvit kahdeksan vuotta aikaisemmin valmistuneessa ho- telli Tornissa, Suomen ensimmäisessä pilvenpiirtäjässä. Sa- maan aikaan toistakymmentä suomalaista kunnallisvirka- miestä osallistui Lontooseen järjestetylle opintomatkalle. Ul- komaan opintomatkat eivät olisi aiempina, köyhempinä vuo- sina tulleet kysymykseenkään. 1930−luvun jälkimmäisellä puoliskolla Suomessa kylvettiin tulevan hyvinvointivaltion siemen, ja julkisen sektorin virka- miehillä oli tässä työssä merkittävä rooli. Kunnallisille virka- miehille laman jälkeinen 1930−luku oli verkkaisen eteenpäin menon aikaa. Kaupungeissa virkakoneisto laajeni erityisesti sosiaalihuollon puolella, ja muun muassa lastenhuollon virko- ja perustettiin.91 Neuvostoliiton ilmapommituksen tuhoja Helsingin Maan suurimman kaupungin Helsingin virkakunta laajeni Lönnrotinkadulla maaliskuussa 1943. nopeimmin. Vuonna 1931 voimaan tullut kaupunkien kunnal- Kuva: SA-kuva/ Eino Heinänen. lislaki oli lisännyt virkamiesten valtaa, ja uuden lain myötä

53 Talvisota syttyi Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30.11.1939.

kahdessa vuosikymmenessä luottamushenkilöitä avustavien muutosprosesseja. Sota-ajan säännöstelytalous ja siihen liit- asemasta ratkaisevaa päätäntävaltaa käyttäviksi. 93 tyvä hallintobyrokratian kasvu lisäsivät kuntien velvoitteita ja Tämä kaupunkihallinnon muutos jäi kuitenkin vielä suu- kasvattivat virkamieskunnan kokoa. Kaupunkien keskushal- rempien muutosten varjoon. Syyskuun 1939 alussa Hitlerin linnon virkamiesten määrästä ei ole täsmällistä tietoa ennen Saksan joukot hyökkäsivät Puolaan, ja jännitys kiristyi Suo- 1930−luvun loppua, jolloin kaupunkien keskushallinnossa oli menkin rajalla. Keskusliiton hallitus kokoontui normaalisti 610 virkaa. 1940−luvun lopulla luku oli kaksinkertaistunut. vielä lokakuun lopulla, mutta sitten normaaliolot päättyivät. Säännöstelystä vastanneen kansanhuollon osuus tästä kas- Talvisota syttyi Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30.11. vusta oli merkittävä: Tampereella kansanhuollon palvelukses- 1939.94 sa oli vakituisesti lähes 50 henkilöä, ja tilapäisesti palkattuja Seuraavan kerran Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten oli kolme kertaa niin paljon. Helsingissä oli samaan aikaan 118 Keskusliiton hallitus kokoontui vasta viiden kuukauden tauon vakinaista kansanhuollon työntekijää.97 jälkeen, maaliskuussa 1940. Tuolloin talvisota oli jo päättynyt, Sota-ajan hallintotehtävät olivat monelle nuorelle naiselle mutta poikkeusolot jatkuivat.95 ponnahduslauta työelämään. Hämeenlinnassa nuori, keskikou- Välirauhansopimuksen mukaisesti jouduttiin Neuvostolii- lusta juuri valmistunut Ulla Saloranta pääsi osastosihteeriksi tolle luovuttamaan Viipurin, Sortavalan, Käkisalmen kaupun- kaupungin kansanhuoltoon – oman kertomansa mukaan suh- git sekä Koiviston ja Lahdenpohjan kauppalat; Hangon kau- teiden avulla, tunsihan hänen äitinsä kaupunginjohtajan rou- punki jouduttiin antamaan vuokralle. Hangossa toiminut vir- van. Kansanhuollossa Salorannan tehtävänä oli jakaa ostokort- Auringonottajia Pihlajasaaren kallioilla talvisotaa edeltäneenä kesänä 1939. kamiesyhdistys päätyi lakkauttamaan toimintansa kotikau- teja kaupungin asukkaille tarpeen ja määräysten mukaan.98 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. punkinsa tultua vuokratuksi Neuvostoliitolle, mutta Viipurin Sodan todellisuuteen siirtyminen vaikutti myös ammattiyh- yhdistys päätti jatkaa toimintaansa evakossa. Alueluovutukset distysliikkeeseen. Työnantajien ja työntekijöiden välillä oli val- merkitsivät näiden alueiden kaupunkien viranhaltijoille paitsi linnut koko vuosisadan alun syvä vastakkainasettelu. Työeh- kodin myös työn menetystä. Huomattava osa keskusliiton tosopimusjärjestelmään siirtyminen vuoden 1924 työehtoso- hallituksen ajasta meni vuonna 1940 luovutettujen alueiden pimuslain myötä ei suinkaan ollut lopettanut vastakkainaset- asioiden hoitamiseen. Palkansaajien suurkeräyksellä kerättiin telua, sillä työnantajajärjestöt eivät olleet halukkaita tunnus- kaupungin hallintoa uudistettiin perustamalla lukuisia uusia ettu seitsemään osastoon, joiden tehtävät vaihtelivat hallinto- avustusrahoja luovutetun alueen virkamiesten avustamiseen, tamaan vastapuolen neuvotteluoikeuksia. SAJ:n lakkauttami- lautakuntia ja niiden alaisia virastoja. Vuonna 1931 lautakuntia tehtävistä kiinteistöjen ja puistojen hoitamiseen.92 ja keskusliitto vetosi kaikkiin Suomen kaupunkeihin, jotta nen 1930 ei ollut parantanut näitä välejä, eikä sosialidemok- tai niihin verrattavia hallintoelimiä oli Helsingissä 31. Lauta- Hallinnon uudistukset näkyivät virkamieskunnan vallan nämä ottaisivat luovutettujen alueiden virkamiehiä palveluk- raattivetoinen SAK ollut työnantajajärjestöjen silmissä juuri kuntien alaisuudessa toimivat kaupungin virastot, jotka jakau- konkreettisena kasvuna, sillä virkamiehillä oli laaja oikeus rat- seensa.96 edesmennyttä SAJ:tä mieluisampi yhteistyökumppani. tuivat vielä lukuisiin osastoihin. Esimerkiksi kiinteistölauta- koa asioita. Helsingin historiaa tutkinut Jouko Siipi toteaakin, Talvisota ja kesällä 1941 syttynyt jatkosota järkyttivät suo- Sota teki sisäpolitiikasta alisteista ulkopolitiikalle, ja valtio- kunnan alaisena virastona toiminut kiinteistötoimisto oli ja- että esimerkiksi köyhäinhoidon virkailijat nousivat vajaassa malaisen yhteiskunnan rakenteita ja aloittivat kauaskantoisia valta toivoi sisäpolitiikalta ennen kaikkea ennustettavuutta ja

54 55 Puheenjohtaja Eero Rönkä kuvattuna keväällä 1944. Jatkosodassa kapteeni Rönkä toimi konekiväärikomppanian päällikkönä. Kuva: SA-kuva/ Teppo Aunio.

Lahden yhdistyksen kummilapset, joiden isä kaatui talvisodassa. Kuva: Lahden Kunnallisvirkailijat.

vakautta. Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm piti työrauhan tyssä kokouksessa hyväksytyssä julkilausumassa todettiin, kannalta tärkeimpänä sitä, että työnantajat ja työntekijät tun- että kattojärjestöt SAK ja Suomen Työnantajain Keskusliitto nustaisivat järjestöjen neuvottelumenettelyn työmarkkinoilla. (STK) vastaisuudessa neuvottelisivat niitten toimialoilla esiin- Sen myötä muut kysymykset ratkeaisivat itsestään. Fagerhol- tyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi ”mikäli mahdol- min ehdotuksesta osapuolet kokoontuivat talvisodan vielä lista yhteisymmärryksessä”. Tämä oli jo merkittävä myönny- kestäessä neuvotteluun ravintola Königissä, jonka holvatuista tys aiemmin vallinneisiin tunnelmiin nähden, ja STK:n toimi- huoneista ei tarvinnut lähteä pommisuojaan. 17.1.1940 pide- tusjohtaja Antti Hackzellin mukaan Fagerholm ”vihki” mo-

56 Valtalaki antoi maan hallitukselle oikeuden puuttua käytännössä kaikkeen lemmat osapuolet yhteistoimintaan. Neuvottelukokouksesta leenrakennuksen häiriintymättömän toteutumisen. Lisäksi alettiin tämän lausuman mukaan käyttää nimitystä ”tammi- valtioneuvosto kehotti työmarkkinaosapuolia ennakkoluulot- kuun kihlaus”.99 tomasti harkitsemaan sellaisen järjestelmän luomista, joka yhteiskunnalliseen toimintaan. Tammikuun kihlaus merkitsi ammatillisen työväenliikkeen voisi turvata pitemmiksi ajanjaksoiksi työrauhan sekä lisäisi toimintaedellytysten tunnustamista ja totutti osapuolet neu- niin hyvin elinkeinoelämän kuin työntekijäin turvallisuuden- votteluajatukseen. Julistuksessa ei sitouduttu sopimuksiin, tunnetta. Julkilausuma oli jatkoa tammikuun kihlaukselle ja vaan ainoastaan neuvotteluihin. Sopimusyhteiskunta alkoi viitoitti tietä tulevaan. muuttua todeksi vasta myöhemmin, jatkosodan päättymisen Helmikuussa 1941 valtioneuvosto antoi palkkapoliittisen lau- jälkeen. Tammikuun kihlaus oli kuitenkin näkyvä symboli val- sunnon, jossa tulevien vuosien palkkapolitiikan muodot tuli- tion ja etujärjestöjen uudenlaiselle yhteistyöprojektille, jonka vat näkyviin. Lausunto ei sitonut osapuolia mihinkään, mutta yhteinen nimittäjä oli yhteiskuntarauhan maksimoiminen. So- sen keskeiset osat oli neuvoteltu etujärjestöjen kanssa etukä- dan kenties kauaskantoisin seuraus oli ymmärrys siitä, että teen. Palkat kytkettiin hintakehitykseen niin, että 2/3 hintojen valtalaki, joka oli lopulta voimassa lähes viidentoista vuoden Valtiovallan suoraan ohjaukseen kuntien viranhaltijoiden pienen maan ei ollut järkevää hajauttaa pieniä resurssejaan noususta tuli korvata, ja tämä tuli toteuttaa niin, että pienim- ajan (1941–1955). Valtalaki antoi maan hallitukselle oikeuden palkat tulivat vasta sodan jälkeen 1947, mutta epäsuorassa oh- riitelyyn, vaan yhteistuumin löytää tavat, joilla resurssit saa- mät korotukset tulivat ylimpiin palkkoihin ja suurimmat alim- puuttua käytännössä kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan, jauksessa palkat olivat kuitenkin jo vuodesta 1942 lähtien. taisiin tehokkaimmin tuotannon kasvua tukevaan käyttöön.100 piin. Palkkapolitiikan tuli toisin sanoen olla luonteeltaan voi- myös kuntien virkamiesten työehtoihin ja palkkaukseen. Yleinen palkkasäännöstely oli voimassa vuoden 1955 loppuun Palkansaajapuolella neuvottelut eri liittojen välillä alkoivat makkaasti sosiaalista ja pyrkiä ennen kaikkea auttamaan hei- Valtalaki otettiin palkkasäätelyn käyttöön lokakuussa 1942, asti, joten palkkasäännöstely merkitsi kuntasektorin palkko- vaihtelevasti vuoden 1940 aikana, joko virallisina neuvottelui- kommassa asemassa olevia selviytymään ajan vaikeuksista. kun valtioneuvosto teki ensimmäisen päätöksen työpalkkojen jen yhdenmukaistumista lähes viidentoista vuoden ajaksi. na tai epävirallisina tunnusteluina. Toisinaan neuvotteluissa Tästä muodostui sota-ajan palkkasovun perusta. Työmarkki- säännöstelystä. Palkkaperustaksi otettiin vuoden 1939 tilanne. päästiin lopputulokseen ja työnantajaliitot välittivät synty- naosapuolille valtioneuvosto kaavaili lukkarin roolia: heidän Ratkaisu koski kaikkia palkansaajia, myös virkamiehiä, ja kun- • neen palkkasuosituksen jäsenyrityksilleen; toisinaan neuvot- tuli järjestöjensä välityksellä sekä sopia palkkakysymyksistä nat joutuivat soveltamaan sitä omissa palkkapäätöksissään. telutulosta ei syntynyt, jolloin työnantajat ratkaisivat asian että valvoa sopimusten noudattamista.103 Palkkasäännöstelyn valvojaksi valtioneuvosto perusti samalla Jatkosota muodostui pitkäksi ja melko rauhalliseksi asemaso- yksipuolisesti. Valtakunnalliset liittojen väliset neuvottelut Tammikuun kihlauksen ja talven 1941 julkilausumien taus- palkkaneuvoston, jolla oli valtalakiin perustuvat laajat valtuu- daksi aina joulusta 1941 kevääseen 1944, mikä näkyi myös si- kuitenkin saatiin käyntiin tammikuun kihlauksen myötä. Työ- talta voi löytää jo tutuksi tulleen ilmiön, inflaation. Talvisodan det puuttua palkkoihin. Työmarkkinajärjestöt joutuivat alis- säpoliittisen tilanteen rauhoittumisena. Talvisodassa evak- suhde- ja palkkaneuvottelut alkoivat muuttua paikallisista ja myötä inflaatio kiihtyi, ja se jatkoi etenemistään välirauhan ai- tamaan tekemänsä paikalliset ja valtakunnalliset sopimukset koon joutuneet kunnallisvirkamiehet palasivat hoitamaan uu- yrityskohtaisista valtakunnallisiksi.101 kana. Vuoden 1940 loppuun mennessä hinnat olivat nousseet palkkaneuvoston vahvistettaviksi. Palkkaneuvostossa oli delleenvallattujen alueiden hallintoa, ja uutta aktiivisuutta vi- Kunta-alalla sopimuskulttuuri muuttui jo ennen tammikuun lähes neljänneksellä sotaa edeltävään tasoon verrattuna. Jat- myös SAK:n ja STK:n edustus.105 risi myös vanhoilla alueilla. kihlausta. Suomen Kunnantyöntekijäin Liiton ammattiosastot kosota syttyi kesäkuussa 1941, ja vuoden loppuun mennessä Palkkasäännöstelyn toimivuuden varmistamiseksi oli suun- Rauman kaupungin kunnallisvirkamiehet järjestäytyivät solmivat jo ennen talvisotaa seitsemän paikallista työehtosopi- elinkustannukset olivat nousseet lähes puolella (46 %) rauha- nitelmia myös kunnallisten palkkojen valtiolliseksi säätelyksi uudelleen ja pyysivät saada liittyä keskusliiton jäseniksi – yh- musta ja uusivat sopimukset vuonna 1941. Valtakunnallisia työ- najan tasosta. Sodan päättyessä 1945 hinnat olivat lähes kol- ja kuntien palkkapäätösten tutkimiseksi. Kunnallislakien mu- distystä ei kuitenkaan koskaan ollut poistettu jäsenrekisteris- ehto- tai palkkaneuvotteluja ei kunta-alalla kuitenkaan käyty.102 minkertaiset sotaa edeltäviin hintoihin verrattuna. Inflaation kaan kunta ei kuitenkaan voinut siirtää sille kuuluvaa päätös- tä, joten uudelleenliittymiselle ei ollut tarvetta.107 Välirauhan aikana, tammikuussa 1941, valtioneuvosto antoi myötä edessä oli paluu edellisestä sodasta tuttuihin kalliinajan valtaa muille, ei siis myöskään lopullisten palkkapäätösten te- Myös keskusliitto järjestäytyi uudelleen. Jatkosodan vuodet K.-A. Fagerholmin allekirjoittaman julkilausuman. Valtioneu- lisiin ja liukuviin palkka-asteikkoihin.104 koa. Kaupunkiliitto perusti vuonna 1942 kaupunkien vapaa- olivatkin Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskuslii- vosto korosti työrauhan säilymisen merkitystä ja vetosi uu- Inflaation ja muun yhteiskuntarauhaa horjuttavan toimin- ehtoiseen yhteistyöhön perustuvan palkkatoimikunnan, jonka tolle uuden alku. Keskusliiton puheenjohtaja vaihtui syksyllä delleen työmarkkinaosapuoliin, että nämä koettaisivat saada nan ehkäisemiseksi toukokuussa 1941 säädettiin laki talous- oli päätöksissään seurattava valtioneuvoston linjauksia. Toi- 1942, kun liittoa Castrénin kuoleman jälkeen johtanut Knut aikaan työrauhaa turvaavia sopimuksia, jotka turvaisivat jäl- elämän säännöstelemisestä poikkeuksellisissa oloissa eli ns. mikunnan itsenäisyys oli siten melko muodollinen.106 Furuhjelm vetäytyi syrjään heikentyneeseen terveydentilaan-

58 59 Henkistä työtä tekevien järjestäytyminen oli ollut käynnissä Sihteeri Eino Waronen jo yli kahden vuosikymmenen ajan,

Waronen työskenteli yli kaksi vuosikymmentä 1919– mutta kehitys oli edennyt hitaasti. 1942 kaksoisroolissa Kunnallisvirkamiesliiton ja Kun- nallisen keskustoimiston sihteereinä. Tässä kaksoisroolissa hän osallistui kaupunkien kunnallis - hallinnon uudistamistyöhön, jonka mukaisesti uudis- tettu hallinto tuli voimaan 1930−luvun alusta. Lisäksi Waronen rakensi keskeisellä tavalla kuntatyönantajien ja kunnallisvirkamiesten välistä luottamusta aikana, jolloin KVL:lla ei ollut lain sallimaa neuvottelu- oikeutta. Warosen kynästä lähtivät näinä vuosina käytännössä kaikki Kunnallisvirkamiesliiton kannan- otot. Tultuaan valituksi Helsingin kaupunginsihteerin sa vedoten. Hänen tilalleen puheenjohtajaksi nousi entinen kokouksen äänestyskäytäntöjä muokattiin. Suurimpien yh- virkaan hän jätti tehtävänsä Kunnallisvirkamiesliitossa varapuheenjohtaja, Helsingin kaupungin kansliasihteeri Alex distysten, erityisesti Helsingin, äänimäärää rajoitettiin siten, ja Kaupunkiliitossa. Kuvaavaa Warosen omistautu- Danielson.108 että yhdellä yhdistyksellä ei voinut olla enempää kuin yksi miselle on, että hänen irtisanoutumisensa jälkeen lii- Samaan aikaan syksyllä 1942 hallituksen pitkäaikainen sih- kolmannes äänistä. (Helsinkikään ei ollut vielä lähellä ylära- ton sihteerin tehtävään oli vaikea löytää jatkajaa teeri Eino Waronen valittiin Helsingin kaupunginsihteeriksi, jaa, sillä sillä oli 15 ääntä yhteensä 65 äänestä, eli 23 prosenttia vanhoilla ehdoilla. Waroselle maksettu korvaus oli joten hän esitti eronpyynnön liiton sihteerin tehtävästä. Hen- kaikista äänistä.) ollut niin pieni ja työmäärä niin suuri, ettei tehtävä kilövaihdokset ja uuden sihteerin etsintä tarjosivat mahdolli- Paljon merkittävämpi muutos tuli kuitenkin esiin Iisakki houkuttanut ketään. suuden pohtia laajemmin liiton tavoitteita. Hallituksen jäsen Laatin pitämässä kokousesitelmissä. Laati oli Henkisen Työn Kaupunginsihteerin virkaa Waronen hoiti vuosien Otto Bruunin mielestä keskusliittoa olisi tullut pyrkiä aktiivi- Yhtymän sihteeri, joka kattojärjestön suulla vaati virkamies- 1942–1954 ajan, ja vuosina 1955–1963 hän toimi Helsin- sesti kasvattamaan ja siksi pyrkiä etsimään sihteeri, joka mat- liikettä aktivoitumaan ja huolehtimaan omasta edunvalvon- Kunnallisvirkamiesliiton varhaishistorian suuria hah- gin sosiaalitoimesta vastaavana apulaiskaupungin - kustaisi kentällä, aktivoisi yhdistyksiä ja herättäisi yhdistymis- nastaan muiden ammattiryhmien lailla. Tällainen taistelukut- moja on Eino Waronen (1896–1978). Valmistuttuaan johtajana. Hän hoiti myös Yhteiskunnallisen halua myös paikkakunnilla, joilla ei vielä ollut yhdistystä. su oli virkamiespiireissä lähes ennenkuulumatonta. yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1919 Waronen an- korkeakoulun vt. kunnallispolitiikan professorin Bruun jäi kuitenkin näkemyksineen yksin. Muu hallitus piti Henkistä työtä tekevien järjestäytyminen oli ollut käynnissä tautui kunnallishallinnon kehittämiseen Kunnal- virkaa vuosina 1950–1953 ja Tampereen yliopiston esityksen taloudellisia riskejä liian suurina ja toimintaa pää- jo yli kahden vuosikymmenen ajan, mutta kehitys oli edennyt lisvirkamiesliiton ja Kaupunkiliiton palveluksessa. kunnallistalouden apulaisprofessorin virkaa vuosina tettiin jatkaa vanhaan tyyliin. Uudeksi sihteeriksi liitolle valit- hitaasti. Enää henkisen työn tekijät eivät kuitenkaan Laatin Myös Warosen eno, Einar Böök, oli ollut merkittävä 1963–1965. Tasavallan presidentti myönsi Eino ◾ tiin Eero Rönkä.109 mukaan olleet ”siinä määrin tuuliajolla ajan ristiaallokossa kunnallinen vaikuttaja ja Kunnallisen keskustoimiston Waroselle 1964 kaupunginjohtajan arvonimen. Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton linjas- kuin mitä näyttää”. Tällä lausumallaan Laati viittasi keväästä (eli Suomen Kaupunkiliiton toimiston) ensimmäinen ta keskusteltiin myös seuraavassa vuosikokouksessa Tampe- 1942 lähtien käytyihin keskusteluihin henkisen työn tekijöi- johtaja. reella. Maaliskuussa 1943 pidetyssä kokouksessa tehtiin liuta den järjestöjen tiiviimmästä järjestäytymisestä, mikä olikin sinänsä tärkeitä päätöksiä. Keskusliiton nimi muutettiin lyhy- johtanut syyskuussa 1942 tapahtuneeseen Toimihenkilöjärjes- empään muotoon Kunnallisvirkamiesliitto r.y. Lisäksi vuosi- töjen Keskusvaltuuskunnan perustamiseen.

60 61 Liiton suhtautuminen Puheenjohtaja neuvotteluoikeuteen Knut Furuhjelm muuttui. mitea maaliskuussa 1941 sosiaaliministeriölle jättämässään mietinnössä.113 Myös liiton suhtautuminen neuvotteluoikeuteen muuttui. Palkkatyytymättömyys oli kasvanut kunnallisissa viranhalti- joissa sodan alkuvuosina. Aika oli kypsä uudistukselle. Kotkas- sa maaliskuussa 1941 pidetyssä vuosikokouksessa varatuomari Aarre Simonen piti esitelmän kunnallisten viranhaltijain neu- votteluoikeudesta. Toisin kuin Eino Warosen esitelmän yhtey- dessä vain kahdeksan vuotta aikaisemmin, kokousväki kannatti neuvotteluoikeuden vaatimista. Vuosikokous lausui käsitykse- nään, että neuvotteluoikeuden myöntämistä kunnallisille viran- haltijoille oli pidettävä ensiarvoisen tärkeänä sekä kuntien että kunnallisvirkamiesten kannalta. Liiton hallitukselle annettiin Valtuuskunnan perustaminen osui ajallisesti yhteen valtio- jännes. Laati esitti saman vaatimuksen kuin Bruun edellisenä mandaatti edetä ”mikäli mahdollista niin, että kunnallisten virka- neuvoston hinta- ja palkkasäännöstelyn alkamisen kanssa. vuonna: aktiivista jäsenhankintaa oli lisättävä ja kokopäiväisiä miesten neuvotteluoikeus voitaisiin säätää jo yhdessä valtion viran- Valtuuskuntaan kuuluivat HTY:n lisäksi Liikevirkailijain kes- työntekijöitä palkattava. Kaiken kaikkiaan henkisen työn te- haltijoille ehkä myönnettävän neuvotteluoikeuden kanssa”.114 kusvaliokunta, Suomen kansakoulunopettajain liitto ja Fin- kijöille oli tehtävä selväksi, ”että nykyajan yhteiskunnissa ei Liiton hallitus pyysi kirjeitse valtioneuvostoa 26.3.1941 ryh- lands svenska folkskollärarförening. Valtuuskunnan toiminta enää ole sellaista elintä, joka automaattisesti huolehtisi hen- tymään toimenpiteisiin kunnallisvirkamiesten neuvotteluoi- oli täysin epävirallista. Se toimi ilman kirjoitettuja sääntöjä ja kisen työn tekijäin edusta”. Heidän oli vihdoinkin hyvästeltä- keuden turvaamiseksi. Vuoden lopulla valtioneuvostosta saa- Varatuomari Knut Furuhjelm (1879–1949) toimi budjettia, mutta tarjosi henkistä työtä tekeville kiinteän pu- vä patriarkaaliseen yhteiskuntaan kuuluva passiivinen edun- tiin vastaus: kuntien viranhaltijain neuvotteluoikeus oli mah- Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohtajana vuosina heyhteyden toisiinsa.110 valvonta ja alettava huolehtia omista eduistaan.112 dollista antaa samassa laissa kuin valtion viranhaltijain neu- 1938–1943. Furuhjelm oli ollut varapuheenjohtajana Kunnallisvirkamiesliiton tuore sihteeri Eero Rönkä oli ak- Ruotsissa kehitys oli lähtenyt rullaamaan hieman aikaisem- votteluoikeus. Ministeriössä pidetyssä neuvottelukokoukses- koko Zachris Castrénin pitkän puheenjohtajakau- tiivisesti mukana valtuuskunnan toiminnassa. Rönkä osallis- min. Ruotsissa kunnallisvirkamiesten neuvotteluoikeus oli sa keskusliittoa edustivat puheenjohtaja Alex Danielson ja sih- den ja oli siten itseoikeutettu valinta liiton uudeksi tui myös valtuuskunnan luento- ja neuvottelupäiville kesä- pitkällisen valmistelun jälkeen järjestetty 17.5.1940 annetulla teeri Eero Rönkä. nokkamieheksi. Furuhjelmin puheenjohtajakausi kuussa 1943 Kausalassa, jossa päätettiin Henkisen Työn Yh- lailla. Suomessa valtion virkamiesten neuvotteluoikeus oli al- Ainoa keskustelua herättänyt kohta oli ministeriön tekemä osui talvi- ja jatkosodan raskaisiin vuosiin, jolloin tymän uudistamisesta. Joulukuussa Henkisen Työn Yhtymän kanut edetä, kun Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti rajaus, jonka mukaan neuvotteluoikeus koskisi vain virkavas- liiton toiminta oli olosuhteiden pakosta hyvin hil- seuraajaksi perustettiin uusi Henkisen Työn Keskusliitto U. J. Castrénin puheenjohdolla toiminut komitea jätti 9. mar- tuulla toimivia virkamiehiä. Keskusliiton neuvottelijat vastus- jaista. Lokakuussa 1942 Furuhjelm pyysi eroa pu- (HTK), jonka perustavassa kokouksessa Eero Rönkä piti esi- raskuuta 1940 valtioneuvostolle mietintönsä ja siihen sisälty- tivat tätä määrittelyä. Heidän mielestään se aiheuttaisi tulkin- heenjohtajan tehtävästä terveydellisistä syistä telmän uudistuksen valmistelusta ja tavoitteista. Kunnallisvir- vän ehdotuksen laiksi valtion viran- ja toimenhaltijoille tavaikeuksia kunnissa ja asettaisi virkamiehet eriarvoiseen johtuen. kamiesliitto päätti 5.12.1943 pidetyssä kokouksessa liittyä myönnettävästä neuvotteluoikeudesta. Tämä esitys ei koske- asemaan työsopimussuhteisiin nähden. Lainsäädäntö antoi Furuhjelm teki työuransa Helsingin kaupungin HTK:n jäseneksi. Itseoikeutettu KVL:n edustaja HTK:n halli- nut kunnallisvirkamiehiä. Neuvotteluoikeuden laajentamista tuolloin sopimusoikeuden kaikille kuntien työsopimussuhtei- palveluksessa kaupunginvaltuuston sihteerinä. tuksessa oli Eero Rönkä.111 keskiluokkaan eli henkisen työn tekijöihin – toisaalta valtion sille työntekijöille, joten vastaavasti uuden neuvotteluoikeus- Vuosina 1937–1938 hän toimi myös Helsingin kun- Iisakki Laatin mukaan henkisen työn tekijöiden solidaari- virkamiehistöön ja toisaalta yksityisten työnantajain palve- lain tulisi koskea kaikkia virkasuhteessa olevia.115 nallisvirkamiesyhdistyksen puheenjohtajana. ◾ suuden tunne oli vasta syntymässä; henkisen työn tekijöitä oli luksessa oleviin liike- ja siihen verrattavien työalojen työnte- Lopulta valtion ja kuntien virkamiesten neuvotteluoike- toista sataa tuhatta, mutta järjestäytyneitä näistä oli vain nel- kijöihin – esitti hieman myöhemmin myös ns. keskiluokkako- udesta säädettiin kahdella eri lailla. Eduskunnalle vietiin alku-

62 63 Rauha koitti Suomessa syksyllä 1944 lukuun ottamatta Pohjois-Suomea ja Lappia.

peräisen suunnitelman mukainen laki valtion virkamiesten teiskunta vakiintui uudeksi normaalitilaksi jälleenrakennus- neuvotteluoikeudesta 1943. Laki kunnan viranhaltijan neuvot- vuosien aikana. teluoikeudesta säädettiin vuonna 1944 ja se tuli voimaan seu- Neuvotteluoikeuden tuoreella laajennuksella myös kunnal- raavana vuonna. Laki antoi Kunnallisvirkamiesliitolle viralli- lisvirkamiehet oli otettu sopimusyhteiskuntaan mukaan, ja sen oikeuden neuvotella virkamiesten palvelussuhteita koske- sen myötä heidän mahdollisuutensa aktiiviselle edunvalvon- vista kysymyksistä. Tämän myötä virkamies- ja toimihenkilö- nalle olivat huomattavasti paremmat kuin aikaisemmin. Uu- järjestöt tunnustettiin ensimmäistä kertaa lain edessä ja vir- delle edunvalvonnalle oli myös tarvetta. Kuntien toimikenttä kamiesten järjestäytymisestä tuli lopullisesti hyväksyttävää. oli laajentunut merkittävästi, sillä jälleenrakennuksen aika li- Valtioneuvosto hyväksyi 1946 Kunnallisvirkamiesliiton neu- säsi kuntien velvoitteita. Erityisesti väestösiirtoihin ja sään- vottelukelpoiseksi järjestöksi niiden kuntien tai kuntayhtymi- nöstelytalouteen liittyvät tehtävät lisäsivät kuntien hallinnol- en kanssa, joiden viranhaltijat kuuluivat jäseninä liittoon tai lisia töitä. sen jäsenyhdistyksiin.116 Tulevan hyvinvointivaltion rakentamisen kannalta vuosi 1944 muodostui vedenjakajaksi. Sodan vielä jatkuessa eduskun- ”KUINKA SUURESSA KUOPASSA OLLAAN” ta hyväksyi kolme kansanterveystyötä linjannutta lakia: lain kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, lain kunnallisista ter- Rauha koitti Suomessa syksyllä 1944 lukuun ottamatta Poh- veyssisarista ja lain kunnan kätilöistä. Terveyssisarlaki velvoitti jois-Suomea ja Lappia, jossa taisteltiin Moskovan aselepoeh- kunnat palkkaamaan koulutuksen saaneita terveyssisaria suh- tojen mukaisesti saksalaisia vastaan aina seuraavan huhtikuun teessa kunnan väkimäärään. Laki kunnallisista äitiys- ja lasten- loppuun. Sotahallinto jatkui edelleen: liittoutuneiden valvon- neuvoloista puolestaan edellytti koko maan kattavan neuvola- takomissio valvoi rauhanehtojen toteutumista ja Suomen po- verkoston luomista. Lakien säätämisen jälkeen kunnat perus- liittista elämää, ja valtioneuvostolle laajat valtaoikeudet anta- tivat lukuisia uusia terveyssisaren virkoja, ja verraten lyhyessä Sota-ajan säännöstelytalous lisäsi merkittävästi kunnallishallinnon tehtäviä. Hiitolan kunnan kansanhuollon nut valtalaki pidettiin edelleen voimassa – ja se pysyi voimassa ajassa Suomeen valmistui tiheä ja tehokas neuvolaverkosto, jo- toimisto elokuussa 1944. Kuva: Sotamuseo/ Pekka Kyytinen. vielä kymmenen vuoden ajan! Myös Suomelle tuomittujen, hon myöhemmin tultiin tutustumaan ulkomaita myöten. arvoltaan 300 miljoonan dollarin suuruisten sotakorvausten Terveydenhoidon ohella hyvinvointivaltion rakentaminen maksaminen vaati sodanaikaisen yksituumaisuuden jatkumis- merkitsi mittavia panostuksia sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuol- ta vielä rauhan aikana. Sodan aikana synnytetty sopimusyh- lon monipuolistuminen lisäsi nopeasti sosiaalihuollon virka-

64 65 Poliittisten valtasuhteiden muuttuminen aiheutti jo itsessään virkamiehissä epävarmuutta.

nimikkeitä, kuten huoltosihteerin virkoja. Eniten niitä perus- Poliittisten valtasuhteiden muuttuminen aiheutti jo itses- tettiin heti sodan päättymisen jälkeen. Velvollisuuksien lisään- sään virkamiehissä epävarmuutta. Hallitusvastuuseen tullut tymisen myötä myös kuntien verotustehtävät kasvoivat, joten SKDL vaati ”maan virkakoneiston kansanvaltaistamista ja veronkannosta vastaavien taksoitussihteerien määrä kasvoi puhdistamista kykenemättömistä virkavaltaisista ja fasistisista nopeasti. aineksista”, ja tämän saavuttamiseksi tuli puolueen mielestä Virkamiesten määrän lisääntymisen olisi voinut ajatella li- luopua valtion virkamiesten erottamattomuudesta. Sanoissa Kunnallisvirkamiesliiton vuosikokous Helsingissä 14.5.1949 oli samalla liiton 30−vuotisjuhla. Juhlallisuudet aloitettiin säävän virkamieskunnan yhteiskunnallista painoarvoa, var- oli vahva muistuma sisällissodan aikaiseen retoriikkaan.117 käynnillä sankarihaudoilla, vuosikokouksen jälkeen lounas ravintola Adlonissa, sitten juhlakokous kaupungintalolla sinkin kun virkamiesten neuvotteluoikeus oli hyväksytty tuo- Uusi hallintokulttuuri, vasemmiston nousu ja virkamiesten ja illalla juhlapäivälliset kaupunginkellarissa sekä juhlatanssiaiset kaupungintalon juhlasalissa. reeltaan. Kävikin päinvastoin. Virkamiesten painoarvo oli jäl- määrän samanaikainen kasvu lisäsivät kaikki virkamiesten leenrakennuksen ja ns. vaaran vuosina entistäkin kevyempi. tuntemaa tarvetta entistä tehokkaammalle edunvalvonnalle. Sodan jälkeen kommunistien pitkä yhteiskunnallinen paitsio Vaikka hintasäännöstely ei ollutkaan toiminut sotavuosina kumottiin, ja puolueen sallittiin jälleen osallistua valtiollisiin toivotulla tavalla, olivat muut talouselämän ja liikkuvuuden ra- ja kunnallisiin vaaleihin. Eduskuntavaaleissa 1945 vasemmisto joitteet estäneet varsinaisen inflaatiokierteen synnyn. Rintama- Eduskunnan kolme suurinta puoluetta SDP, Maalaisliitto ja enemmän ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen tekemien sai äänivyöryn, vaikkei saanutkaan enemmistöä eduskuntaan miesten kotiuttaminen muutti työmarkkinoita, eikä työväestö SKDL antoivat keväällä 1945 yhteisen julistuksen, jossa hah- valtakunnallisten työehtosopimusten kauteen. Tässä uudessa (suurimmista puolueista SDP sai 50 kansanedustajaa, Suo- enää sodan päätyttyä piitannut lakkokiellosta – ainakaan yhtä moteltiin puolueiden yhteistä poliittista ja taloudellista linjaa. järjestelmässä valtion palkkasäännöstelyviranomaiset olivat men Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) ja Maalaisliitto paljon kuin palkankorotuksista. SAK vaati lokakuussa 1944 Julistus tarkoitti sotatalouden jatkumista. Hinnat ja palkat oli erotuomareita, jotka viime kädessä ratkaisivat asiat, mikäli kumpikin 49 paikkaa). Vasemmiston nousu tarkoitti valtioval- palkkasäännöstelyä muutettavaksi täyteen kompensaatioon ”välttämätöntä vakiinnuttaa” inflaation kuriin saamiseksi, ja työmarkkinaneuvottelujen osapuolet eivät päässeet asioista lan huomion kiinnittymistä aiempaa enemmän työväestön perustuvaksi; Kunnallisvirkamiesliitto oli esittänyt saman vaa- tässä onnistuminen edellytti, että ”työrauha ja sitkeä uurastus yksimielisyyteen. SAK:n vahvan vaikutusvallan turvin teolli- asioihin, mikä teki kunnallisvirkamiesten edunvalvonnasta timuksen jo vuotta aikaisemmin. Inflaatio alkoi voimistua 1944, vallitsee kaikilla talouselämän aloilla”.119 suustyöväestön palkkataso kohosi tasaisesti elinkustannusin- entistäkin vaikeampaa. ja vuonna 1946 inflaatioprosentti oli jo lähes 60.118 Vuodesta 1945 alkaen Suomen työmarkkinat siirtyivät yhä deksiä nopeammin – ja kunta-alan palkat laahasivat jäljessä.120

66 67 Kotkassa yhdistyksen jäseniä yritettiin Puheenjohtaja Alex Danielson ”painostuksin ja uhkauksin” saada

Filosofian maisteri Alex Danielson toimi Kunnallisvirkamiesliiton puheen- liittymään SAK:hon. johtajana vuosina 1944–1945 ja varapuheenjohtajana tätä ennen vuodesta 1938 lähtien. Danielsonin lyhyeksi jääneen puheenjohtajakauden merkit- tävin tapahtuma oli kunnallisvirkamiesten neuvotteluoikeuden taanneen lainsäädännön hyväksyminen 1944. Danielson osallistui lain säätämistä edeltäneisiin neuvotteluihin sosiaaliministeriön kanssa. Danielson osallistui aktiivisesti myös Henkisen Työn Keskusliiton pe- rustamiseen 1943. Työuransa Danielson teki Helsingin kaupungin kansliasihteerinä. ◾

SAK:n puheenjohtajan Eero A. Wuoren lausuman mukaan vuonna 1942 asettama palkkatoimikunta, joka korvattiin kanssa. Rönkä teki kuitenkin lopun turkulaisten suunnitelmis- KVL:ssa ei oltu ilahtuneita syntyneestä kilpailutilanteesta, virkamiesten palkkojen järjestämistä ei enää tullut luokkatie- vuonna 1945 pysyvämmällä palkka-asiainneuvostolla. Palkka- ta, eikä asiaan enää Turussa sen jälkeen palattu. Vastaavanlai- vaikka hallitus vakuuttelikin, että kilpailu jäsenkunnan sieluis- toisuuden nimissä vastustaa, kuten ennen, vaan tämä ”keret- asiainneuvoston tehtävänä oli tukea ja neuvoa kaupunkeja sesta liikehdinnästä raportoitiin myös Kotkasta. Kotkassa yh- ta oli omiaan terävöittämään myös omaa toimintaa. Hallituk- tiläinen ajatus” tuli hyväksyä ja lähteä ”uusille linjoille”. Tämä sekä neuvotella viranhaltijoiden ja työntekijöiden keskusjär- distyksen jäseniä yritettiin ”painostuksin ja uhkauksin” saada sen mukaan ”kunnallisella alalla toimivan henkisen työn teki- ei ollut asenteiltaan porvarillisen Kunnallisvirkamiesliiton jestöjen kanssa.122 liittymään SAK:hon, minkä lisäksi Kotkasta esitettiin myös jä- jäin ryhmän ainoa mahdollinen tie hoitaa etujaan on yhteys kannalta kuitenkaan yksinomaan positiivinen linjanmuutos. SAK pyrki julkisesti vähättelemään HTK:n vaikutusvaltaa ja senäänestystä KVL:n liittymistä SAK:hon. Kotkan ohella vas- Henkisen Työn keskusliittoon ja siten henkisen työn tekijöi- SAK halusi koota siipiensä suojaan koko ammattiyhdistysliik- samaan aikaan korostamaan omaa aktiivisuuttaan henkisen taavaa tapahtui ainakin Riihimäellä ja Jyväskylässä.124 den muuhun osaan”.126 keen, myös virkamiehet ja muut henkistä työtä tekevät. Palk- työn tekijöiden etujen ajamisessa. Tämä ei ollutkaan kovin vai- SAK:n jäsenjärjestö Kunnantyöntekijäin Liitto käytti mo- HTK:n saamattomuuteen oli paljon tyytymättömyyttä ken- kaansa tyytymättömät virkamiehet olivat otollista riistaa. keaa. Turussa kunnallisvirkamiesyhdistyksen vuosikokoukses- nenlaisia keinoa laajentaakseen jäsenpohjaansa myös viran- tällä, ja kattojärjestön jäsenmäärän ripeä kasvu taittui 1947. SAK:n näkökulmasta HTK ja Kunnallisvirkamiesliitto olivat sa 20.4.1945 todettiin, että kaupungin työläisten palkkoja oltiin haltijoiden suuntaan. Liiton alaosastojen nimiin lisättiin toi- Tammikuussa 1947 käytiin puheenjohtajatason neuvotteluja ammattiyhdistysrintamaa hajottavia eli SAK:n ja KTV:n kans- nostamassa huomattavasti enemmän kuin yhdistyksen jäsen- menhaltijoiden rinnalle myös viranhaltijat, minä toivottiin HTK:n yhdistämisestä SAK:hon. Neuvottelut etenivät myön- sa kilpailevia organisaatioita.121 ten. SAK ja Suomen Kunnantyöntekijäin Liitto olivat olleet ak- auttavan virkamiesjäsenten rekrytoinnissa. Esimerkiksi Jyväs- teisessä hengessä, sillä HTK:n johto pelkäsi SAK:n luisuvan Paasikiven johtama hallitus perusti 14.5.1945 uuden hinta- ja tiivisia ja menestyksekkäitä neuvottelijoita palkka-asiainneu- kylässä KTL:n osasto Jyväskylän kaupungin viran- ja toimen- kommunistien valtaan – tämän estämiseksi merkittävä osa vir- palkkaneuvoston, jonka puheenjohtajaksi tuli SDP:n sosiaali- vostossa. Turun yhdistyksen tulkinnan mukaan SAK oli edun- haltijat kilpaili jäsenistä KVL:oon kuuluvan Jyväskylän kau- kamiesjärjestöjen jäsenistä oli valmis harkitsemaan liittymistä ministeri Eino Kilpi. Neuvoston alaisuudessa toimivat erilliset valvonnassa KVL:oa ja HTK:oa selkeästi kovempi tekijä.123 pungin viranhaltijain yhdistyksen kanssa. Epäselvyyksien SAK:hon. Sosialidemokraattinen puolue oli mukana kätilöi- hinta- ja palkkajaostot, joista palkkajaoston johtoon nousi so- Turun kokouksessa oli läsnä peräti sata yhdistyksen 300 jä- välttämiseksi Kunnallisvirkamiesliitto ohjeisti omia paikallis- mässä yhdistymisneuvotteluja. Varsin pian kävi kuitenkin sel- sialidemokraatti Rafael Rinne. SAK:lla oli hinta- ja palkkaneu- senestä, ja pöytäkirjaan kirjattiin osallistujien yksimielinen toive yhdistyksiään jättämään toimenhaltija- ja viranhaltija-sanat väksi, että SAK ei suostuisi ajamaan korkeimpien virkamiesten vostossa vahva vaikutusvalta, ja molemmat jaoston johtopai- liittymisestä SAK:hon. Liittyminen annettiin johtokunnan teh- pois yhdistysten nimestä. Suositeltavimpana pidettiin muotoa palkkoihin toivottuja korotuksia, ja orastaneet yhdistymisaja- kat täytettiin SAK:n ehdotusten mukaan. SAK ei myöskään täväksi, ja se kutsui kokoukseensa Suomen Kunnantyönteki- ”[Paikkakunnan] Kunnallisvirkamiesyhdistys”. Jyväskylässä tukset haudattiin. Tämän jälkeen HTK ajautui yhä etäämmäs sallinut HTK:lle edustajaa palkkaneuvostoon. Kunnallisvirka- jäin Liiton sihteerin. Johtokunnan puheenjohtaja lähti tämän yhdistyksen nimi muuttui Jyväskylän Kunnallisvirkamiesyh- SAK:sta, ja SAK esti jatkossakin HTK:n pyrkimykset päästä miesliiton ainoaksi vaikutuskanavaksi jäi Kaupunkiliiton jälkeen neuvottelemaan asiasta KVL:n sihteerin Eero Röngän distykseksi vuonna 1945.125 neuvottelemaan palkkasäännöstelyn muuttamisesta.127

68 69 Kunnallisvirkamiesliiton lailliset mahdollisuudet ajaa jäsen- nostettiin vaatimus yleisestä kuoppakorotuksesta. Samaan ai- tensä etuja olivat rajalliset, sillä liitolla ei ollut sopimusoikeutta kaan valtion virkamiesten palkkaneuvottelut olivat myös tu- eikä laillista oikeutta työtaisteluun. Liitolle myönnetty neu- lehtuneet, eikä ratkaisun saaminen näyttänyt mahdolliselta il- votteluoikeus velvoitti kuntatyönantajaa kuulemaan järjestöjä man voimatoimia. Virkamieskunnan neuvottelut etenivät yh- ennen päätöksentekoa, mutta kuulemisen jälkeen työnantaja teisessä rintamassa. HTK:n ylimääräinen liittokokous kutsut- saattoi edelleen päättää palvelussuhteen ehdoista oman kan- tiin koolle käsittelemään palkkakysymystä, ja asiaa työstettiin tansa mukaan. eteenpäin HTK:n hallituksessa. Lisäksi Virkamiesliitolla ja Valtioneuvosto oli 1946 taas suostunut uusiin markkamää- Kunnallisvirkamiesliitolla oli omat suorat keskinäiset neuvot- räisiin palkankorotuksiin työntekijöille – ja jälleen virkamie- teluyhteydet. HTK kääntyi maan hallituksen puoleen kirjel- het oli jätetty ilman. Palkkaepätasa-arvon lisäksi tuoreen työ- mällä, ja lisäksi julkaistiin julkilausuma lehdistössä.130 aikalain muutoksen ylityökorvauksia koskevat tulkinnat lisä- Samaan aikaan SAK sai ajettua omat tavoitteensa läpi uh- sivät kunnallisvirkamiesten tyytymättömyyttä. Sosiaaliminis- kaamalla yleislakolla. Hallituksen palkkasäännöstelypäätök- teriö oli nimittäin virkamiesten osalta todennut, että ylityö- sellä 3.10.1947 työsopimussuhteisten työntekijöiden palkat si- korvaus sisältyi virkamiesten kuukausipalkkaan, mistä virka- dottiin indeksiin ja niihin tehtiin tasokorotus. Nämä palkka- miesjärjestöt olivat eri mieltä. ratkaisut saivat Virkamiesliiton antamaan lokakuun lopulla Valtion virkamiehiä edustava Virkamiesliitto (aik. Suomen uuden työtaisteluvaroituksen.131 Virkamiesyhdistysten Keskusliitto) antoi työtaisteluvaroituk- Kunnallisvirkamiesliiton ja Virkamiesliiton ylimääräiset liit- sen helmikuussa 1947. Kunnallisella puolella Tampereen Kun- tokokoukset kokoontuivat Helsingin Säätytalolla 2.11.1947. Ko- nanvirkailijat ry pyysi saman vuoden kesällä saada ryhtyä kouksen avauspuheessaan KVL:n puheenjohtaja, Tampereen mahdollisiin voimatoimenpiteisiin, ellei palkankorotusasiassa kaupungininsinööri Akseli Linnavuori piti syypäänä tilanteen päästäisi yhdistystä tyydyttävään ratkaisuun. Anomus hyväk- kärjistymiseen valtiovallan suhtautumista henkisen työn teki- syttiin.128 Seuraavaksi työtaisteluoikeus annettiin Joensuun ja jäin palkkoihin yleensä, mutta varsinkin virkamiesten palkkoi- Kajaanin yhdistyksille, ja kaikkia paikallisyhdistyksiä kehotet- hin. Liiton hallituksen mukaan ”ei auttanut enää, niin ikävää tiin keräämään lakkorahastoja. Turun Virkailijayhdistyksen kuin se olikin, muu kuin ryhtyä jonkinlaisiin voimatoimenpi- puheenjohtaja Uuti Palaja summasi tilanteen: ”Yhdistyksen on teisiin”. ollut tarpeen ryhtyä sellaisiin menettelytapoihin, mitkä ovat Liiton varapuheenjohtaja, diplomi-insinööri J.A. Savolaisen olleet sen aikaisemmalle toiminnalle vieraita.”129 esitelmän otsikko kuvasi hyvin tilannetta: ”Kuinka suuressa Alkusyksyllä 1947 Kunnallisvirkamiesliitto vaati jäsenilleen kuopassa ollaan”. Inflaatio oli laukannut niin, että KVL:n hal- viidentoista prosentin tasokorotusta, minkä lisäksi pöydälle lituksen esitys vaadittavaksi korotukseksi oli kohonnut lyhy- essä ajassa 20 prosenttiyksikköä, jo 35 prosenttiin. Kokous päätti jatkaa asian edistämistä yhdessä Virkamiesliiton kanssa. Mikäli ”täydellinen yhteistyö” valtion virkamiesten kanssa Helsingin teknikot pyrkivät ylös palkkakuopasta lakkoilemalla saataisiin aikaan, olivat kunnallisvirkamiehet valmiita tyyty- 1952. Lakkokokouksessa rakennusmestari Uljas Horni (vas.) mään pienempäänkin korotukseen. Myös Virkamiesliiton liit- vierellään teknikko Mauno Malmi. tokokous tuki työtaisteluun ryhtymistä.132

71 Puheenjohtaja Akseli Linnavuori

Diplomi-insinööri Akseli Linnavuori (syntyjään Grönroos, 1888–1950) toimi Kun- nallisvirkamiesliiton puheenjohtajana vuosina 1946–1949. Linnavuoren puheenjohtajakauden käännekohta oli vuonna 1947 syttynyt val- tion virkamieslakko, jonka aikana Linnavuori pyrki ajamaan kunnallisvirkamies- ten palkkatavoitteita viemättä liittoa kuitenkaan lakkoon. Linnavuori oli aktiivi- sesti mukana myös teknillisen alan yhdistystoiminnassa ja toimi mm. Tampereen Teknillisen Seuran puheenjohtajana 1934–1940 ja Suomen Kunnallisteknillisen yh- distyksen sekä Suomen Teknillisen Seuran puheenjohtajana vuosina 1945–1947. Työuransa Linnavuori teki tie- ja vesirakennuksen alalla. Mittavan uransa aikana hän ennätti toimia Saimaan kanavan apulaisinsinöörinä 1913–1914, Tampereen kau- pungin apulaisinsinöörinä 1914–1916 ja kaupungininsinöörinä 1919–1940 sekä lopulta Helsingin kaupungininsinöörinä 1940–1950. Tampereen kaupungininsinöörinä Lin- navuori osallistui kaikkiin kaupungin merkittäviin rakennushankkeisiin ja oli näin mukana muun muassa Hämeensillan suunnittelussa. ◾

kamiestä. Historiallinen lakko lamautti esimerkiksi valtakun- ”Vaara uhkaa oikealta! Kansalainen! Virkamieslakko on seka- Kemijoen padonnut Isohaaran voima laitos nallisen rautatieliikenteen kokonaan.133 sortopolitiikkaa. …[Virkamies-]liikettä johtaa ainekset, joita eläh- valmistui vuonna 1948. Kunnallisvirkamiesliiton hallitus kokoontui Virkamiesliiton dyttää sekasortopolitiikka ja hyökkäilyt Eduskunnan ja hallituk- lakon alettua kiihkeään kokoukseen, jonka aikana käytetyistä sen päätöksiä vastaan. Virkamieskuntamme on puhdistettava täl- Kunnallisvirkamiesliiton liittovaltuuston jäseniä puheenvuoroista kävi selvästi ilmi jäsenistön mielipiteiden laisista pienvirkamiesten ja kansanvaltaisten eduilla keinottelevis- kokous tauolla Kemissä 1955. jyrkkyys. Liitto oli valmis omaan työnseisaukseen. Kokouksen ta aineksista.”135 jälkeen Kaupunkiliitolle ja valtion työriitojen sovittelijalle, Valtiovallan ja vasemmiston vastustaessa lakkoa sen jatka- pääjohtaja J. Hämäläiselle ilmoitettiin, että liitto pitää kiinni minen oli riskialtista, ja pääjohtaja J. Hämäläinen onnistui no- vaatimuksistaan ja tulee ryhtymään voimatoimenpiteisiin peasti neuvottelemaan sopuratkaisun. Lakko loppui 28.11. tu- palkka-asian läpiviemiseksi.134 loksettomana – ellei tulokseksi lasketa sitä, että lakkolaisia ei Virkamiesten palkkakysymys oli läpeensä politisoitunut. rangaistu.136 Presidentti J.K. Paasikivi ilmoitti Virkamiesliiton edustajille lakko vaarantaisi lainsäädännön turvaaman virkamiesten Kommunistit vastustivat virkamiesten lakkoa voimallisesti ja Virkamieslakon loputtua lyhyeen Kunnallisvirkamiesliitolla kuivasti, että hänen saamiensa asiantuntijalausuntojen mu- erottamattomuuden. Eduskunta olisi kuitenkin ollut suostu- käyttivät sitä virkamieskunnan puhdistamisvaatimustensa tu- ei enää ollut suuria toiveita onnistua omassa työnseisaukses- kaan virkamiehillä ei ollut lakko-oikeutta. Eduskunnan puhe- vainen korottamaan virkamiesten palkkoja yli hallituksen esi- kemiseksi. Lehdistön ja muun median ohella virkamieslakkoa saan. Liiton omaksuma kanta 35% palkankorotuksesta kaikille mies K.-A. Fagerholm puolestaan ilmoitti, ettei eduskunta tu- tyksen, mutta tämä ei tyydyttänyt Virkamiesliittoa, joka aloitti vastustavaa näkemystä levitettiin julisteilla ja lentolehtisillä. kunnallisille viranhaltijoille ei myöskään enää ollut toteutet- lisi taipumaan virkamiesten lakkouhan edessä, ja korosti, että 26.11.1947 työtaistelun. Lakkoon osallistui 50 000 valtion vir- SKDL:n Helsingissä levittämissä julisteissa todettiin: tavissa. Lopulta Kaupunkiliiton kanssa saatiin neuvottelutu-

72 73 Samaan aikaan käytiin Pieni kömmähdys ankaria palkkakiistoja

Kuntien palkkasäännöstelyn vuosina kuntien palkka- essaan esitystä KVL:n neuvottelija oli toiminut vastoin myös työntekijäpuolella. lautakunta käsitteli loputtomalta tuntuvan määrän yhdistyksen ja liiton jäsenen etua. Kiusallinen asia olisi asioita, kokoukset venyivät, ja joskus neuvottelijoille voitu muuten käsitellä liiton sisällä, mutta neuvotte- sattui virheitä. Syksyllä 1949 palkkalautakunnassa kä- lussa mukana olleilta Kunta-alan ammattiliitto KTV:n siteltiin Tampereen kaupungin kuoppakorotuksia, joi- edustajilta ei asian suuri symbolinen merkitys mennyt den yhtenä osana oli erään sähkölaitoksen viranhalti- ohi. Kunnallisvirkamiesliitossa raportoitiin happami- jan siirtäminen ylempään palkkaluokkaan. Kunnallis- na, kuinka kilpailevan liiton jäsenet selostivat tapah- virkamiesliiton neuvottelija vastusti asiaa, jolloin esi- tumaa Tampereella ”ilmeisellä riemulla”. tys ei toteutunut, mikä luonnollisesti harmitti kyseistä Tapaus ei tehnyt hyvää liittojen suhteille. Tästä vii- viranhaltijaa. sastuneena neuvottelut kävi KVL:n puolesta vastai- los, jonka myötä palkat sidottiin indeksiin. Liitto ei ollut ky- ton yhteyteen perustettiin kuntien palkkalautakunta, jonka Asia harmitti myös KVL:n Tampereen paikallisyh- suudessa eri henkilö. ◾ ennyt ajamaan toivotun suuruisia palkankorotuksia jäsenil- tehtäväksi tuli kaupunki- ja kauppalakuntien viranhaltijain distystä, jonka jäsen kyseinen virkamies oli. Vastusta- leen, mutta se pystyi omalla päätöksellään antamaan lähes palkkauksessa mahdollisesti todettavien epätasaisuuksien tut- vastaavan korotuksen omalle henkilökunnalleen: liiton sihtee- kiminen. Tähän palkkalautakuntaan Kunnallisvirkamiesliitto- rille Eero Röngälle myönnettiin 30 prosentin palkankorotus.137 kin sai nimittää edustajansa; valinta kohdistui liiton varapu- heenjohtaja J.A. Savolaiseen. Lisäksi lautakunnassa oli kaksi • kuntatyönantajan edustajaa ja yksi Kunnantyöntekijäin edus- taja. Lautakunnan puheenjohtajana toimi sosiaaliministeriön Työtaistelujen määrä Suomessa kasvoi jatkuvasti 1940−luvun apulaisosastopäällikkö Erkki Salmio.139 jälkipuolella, ja vuosikymmenen lopulla lakoissa menetettyjä Lautakunnan aloittaessa työnsä tuli selväksi, ettei se ollut työpäiviä kertyi yli miljoona vuodessa. Toistuvat lakot kertoi- hakemassa kysymykseen nopeaa ratkaisua. Puheenjohtaja syystä ei ole koskaan saatu, mutta ”Kemin veritorstai” on jää- virkamiesten työtaistelun. Kemin kunnallisvirkamiesyhdistys vat omaa kieltään siitä, ettei palkkasäännöstely toiminut toi- Salmion toiminta näytti Savolaisen mielestä osoittavan, että nyt Suomen historiaan maan toistaiseksi viimeisenä kuolo- perustettiin vasta keväällä 1950, jolloin siihen liittyi 76 jäsentä, votulla tavalla. Virkamiesten turhautuminen, joka lopulta joh- valtiovallan edustajille oli annettu tehtäväksi jarruttaa asian nuhreja vaatineena poliittisena väkivaltaisuutena.141 tarkoituksenaan ajaa palkkaratkaisu läpi. Yhdistyksen pu- ti valtion virkamiesten historialliseen lakkoon ja kunnallisvir- käsittelyä mahdollisimman pitkälle. Kaikki esitykset käytiin Kemin tapahtumien jälkeen yleisen palkkaratkaisun hakemi- heenjohtajaksi kesällä valitun kaupunginmetsänhoitaja Matti kamiesten esittämään työtaisteluvaroitukseen asti, oli myös läpi nimike nimikkeeltä ja vertailutyö suoritettiin alusta alka- sesta luovuttiin ja päädyttiin erillisiin kuoppakorotuksiin. Mar- Raustian johdolla yhdistys pyrki neuvottelemaan Kemin kau- vahva todistus järjestelmän valuvikaisuudesta. en. Työ aloitettiin vaikeimmasta eli Helsingin kaupungista, jos- raskuun 10. päivänä 1949 valtioneuvosto teki päätöksen kau- pungin edustajien kanssa virkamiesten palkkaratkaisun to - Kunnallisvirkamiesten piirissä kritiikin kärki oli helppo sa oli yli 400 läpikäytävää nimikettä ja noin 2 000 viranhalti- punki- ja kauppalakuntien vapauttamisesta palkkasäännöste- teuttamisesta. Neuvottelut eivät kuitenkaan edenneet, ja Ke- suunnata hinta- ja palkkaneuvostoon, sillä se sanoi viimeisen jaa. Helsingin paketti saatiin päätökseen kuuden kuukauden lystä. Tämän jälkeen Kaupunkiliiton palkka-asiainneuvosto lä- min yhdistys aloitti työsulun 30.11.1950. sanan kaupunkien ja virkamiesten palkkaneuvotteluissa. Neu- työn jälkeen elokuussa 1949.140 hetti kaupungeille ja kauppaloille suosituksen viranhaltijoiden Valtuusto myöntyi korotukseen reilua viikkoa myöhemmin, voston ainoa palkansaajaryhmien edustaja tuli SAK:sta – ja Samaan aikaan käytiin ankaria palkkakiistoja myös työnte- palkkojen nostamisesta kahdella palkkaluokalla. Helsingin ta- joskin pitkin hampain. Erityisesti asiasta jäi hampaankoloon kunnallisvirkamiesten mielestä tämä suhtautui ”aliarvioivasti” kijäpuolella. Elokuussa Kemissä alkoi Kemiyhtiön työntekijöi- paus oli ratkaistu jo aiemmin, ja maaseutukaupunkien osalta SKDL:n valtuustoryhmälle, joka valtuustoenemmistönsä tur- ja ”häikäilemättömästi” jopa omaan piiriinsä kuuluvia ammat- den lakko, josta muodostui kommunistien ja K.-A. Fagerhol- KVL oli valmis vauhdittamaan neuvotteluja vaikkapa työnsei- vin lakkautti neuvotteluja ja työsulkua johtaneen kaupungin- ti- ja erikoiskoulutusta edellyttäviä työntekijäryhmiä kohtaan. min sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen välinen sausuhkauksiin turvautuen. Kunnallisvirkamiesliiton vuosiker- metsänhoitaja Raustian viran. Näin Kemin yhdistyksen pu- Hinta- ja palkkaneuvoston palkkaosaston päällikön Rafael voimainkoitos. Lakkolaisten kulkue oli 18.8. pyrkimässä Ke- tomuksessa 1949 puhuttiin palkka-asiasta ”taisteluna”, jossa oli heenjohtaja joutui eroamaan kaupungin palveluksesta. Vuo- Rinteen kerrottiin todenneen, että oikeutta palkkamaailmassa min tukkierottelutyömaalle poistamaan lakonmurtajia, kun kyse ”suoranaisista epäoikeudenmukaisuuksista ja kohtuutto- den 1951 kuluessa Kemin kaupungin palveluksen jätti kolme riitti sinne, missä palkansaajien järjestöllinen voima oli suurin lakkolaisten ja poliisien välinen yhteenotto johti kahden hen- muuksista”, joiden korjaamista liitto vaati viivyttelemättä.142 muutakin virkamiestä, mukaan lukien Kemin apulaiskaupun- – eli työväestölle.138 kilön kuolemaan. Toinen kuolleista jäi kuorma-auton alle, toi- Suosituksen mukaiset palkkaratkaisut saatiinkin syntymään ginjohtaja Tauno Juntunen.143 Maaliskuussa 1949 sosiaaliministeriön hinta- ja palkkaosas- nen kuoli ammuttuihin luoteihin. Täyttä selvyyttä kuolemien vuoden 1950 puolella. Kemissä sopimukseen pääseminen vaati Palkkaratkaisu toi huomattavalle osalle kaupunkien viran-

74 75 KVL:n säännöt eivät vielä sallineet maalaiskuntien virkamiesten jäsenyyttä.

sa yhdistyksessä käytäisiin vuosittain. Lisäksi hallitus halusi tien virkamiesten jäsenyyttä. Asia muuttui kun Espoon maa- tuoda kokonaan uusia alueita liiton jäsenyyteen. laiskunnan viranhaltijat hakivat liiton jäsenyyttä vuonna 1953. Näiden päätösten toteuttaminen jäi liiton asiamiehen hoi- Espoon maalaiskunta oli tuolloin väkilukunsa (22 000 asu- dettavaksi. KVL palkkasi ensimmäisen päätoimisen asiamie- kasta) puolesta verrattavissa pienempiin kaupunkeihin, ja sen hen vuonna 1947, ja seuraavana vuonna tehtävään tulleen virkamieskunta oli laajuudeltaan ja työtehtäviltään verratta- Bobi Taulamon vierailut muodostuivat pian paikallisyhdistyk- vissa kaupunkien vastaaviin. Matka tähän oli ollut pitkä. Es- sissä odotetuksi tapahtumaksi. Taulamon käydessä Tampe- poo oli kasvanut hitaasti Helsingin kainalossa. Espoon ensim- reella sai paikallinen yhdistys käsityksen että ”nyt asioita hoi- mäinen kunnallinen virka, kunnankamreerin virka, oli perus- detaan”. Taulamon sairastuminen ja eroaminen liiton palve- tettu 1914, ja kunnansihteerin virka viisi vuotta myöhemmin. luksesta vuonna 1951 uhkasi katkaista hyvin alkaneen kenttä- Talvisodan aattona heidän lisäkseen Espoon kunnantoimis- työn, mutta uudeksi asiamieheksi palkattu Eero Kantola tossa oli näiden virkamiesten lisäksi neljä apulaista, kirjanpitäjä, osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.145 palopäällikkö sekä rakennusmestari. Suurempi määrä virka- Myös kauppaloiden ja maalaiskuntien viranhaltijoissa ra- miehiä työskenteli terveydenhuollon ja sosiaalitoimen laitok- portoitiin havaittavan ”entistä yleisempää ja tietoisempaa val- sissa: kunnansairaalassa, kunnalliskodissa ja lastenkodissa. Ja Henkisen työn palkkakuoppa pilapiirtäjä Omanin näkemänä. Kunta-alan ratkaisut sidottiin usein valtion veutumista”. Vuoden 1949 toimintakertomuksessa asia muo- kuten kaikissa muissakin kunnissa, sotavuodet toivat muassaan virkamiesten ratkaisuihin, mikä hankaloitti neuvottelujen etenemistä. toiltiin näin: ”Tähän astihan on järjestäytyneisyys ollut heidän kansanhuoltolautakunnan virkamiehet ja pienemmässä mitta- kohdallaan valitettavan heikkoa tai sitten suorastaan virkamies- kaavassa asumiseen, polttoainejakeluun ja työvoima-asioiden etujen vastaista.”146 hoidon vaatiman lisähenkilökunnan. Varsinainen kunnan kas- haltijoista ennen sotaa vallinneen tason reaalipalkkauksessa. päässeen ”järjestölliseen miehuusikään”. Myös liiton johtoon Tätä ennen maalaiskuntien viranhaltijoita oli ollut liittynee- vu alkoi kuitenkin vasta sodan päätyttyä. Espoon Kunnallisvir- Kunnallisvirkamiesliitossa tätä saavutusta juhlittiin liiton so- saatiin tuoretta verta, kun KVL:n sihteerinä toiminut Eero nä joko ammattikunnallisiin järjestöihin, kuten Kirjastonhoi- kamiesyhdistys perustettiin vuoden 1953 alkupuolella.147 tien jälkeisen ajan merkittävimpänä saavutuksena.144 Rönkä valittiin liiton puheenjohtajaksi. Uudistuminen ulottui tajien liittoon tai Palopäällystöliittoon, tai SAK:n alaisiin yh- Espoon yhdistyksen perustaminen pakotti Kunnallisvirka- paikallistasolle asti, ja paikallisissa yhdistyksissä oli huomat- distyksiin. Ensimmäiset hapuilevat tunnustelut maalaiskunti- miesliiton ottamaan liiton toimintaperiaatteet tarkasteluun. • tavissa toiminnan ”erittäin huomattavaa voimistumista”. Kun- en viranhaltijoiden suunnalta tulivat virkamieslakon aattona Pitkään kypsytelty asia käsiteltiin hallituksessa maaliskuussa nallisvirkamiesliiton hallitus päätti laajentaa liiton toimintaa kesällä ja syksyllä 1947, kun useamman maalaiskunnan virka- 1953, ja asian käsittely venyi pitkäksi kokouksessakin. Osa hal- Vuonna 1950 syntyneen merkittävän palkkaratkaisun jälki- entisestään. Tavoitteena oli aktivoida jäsenkuntaa, ja hallituk- miehet ilmaisivat halukkuutensa liittyä Kunnallisvirkamiesliit- lituksen jäsenistä vieroksui maalaiskuntien viranhaltijoiden tunnelmissa Kunnallisvirkamiesliitossa arvioitiin järjestön sessa tehdyn linjauksen mukaan pyrittiin siihen, että jokaises- toon. Tuolloin KVL:n säännöt eivät vielä sallineet maalaiskun- mukaantuloa. Turkulainen Uuti Palaja oli yksi vastustajista.

76 77 ”Järjestösihteerin tarve oli ilmeinen, saada mies kulkemaan kentällä uusia yhdistyksiä perustamassa.” dontarkastamoitten Virkailijoiden ja Suomen Terveydenhoi- elinehtojensa puolesta. HTK ja Akava yhtyivät tähän vaati- Toiminnanjohtaja Eero Kantola liiton tilasta 1950-luvulla donkatsastajain Liiton kanssa. KVL:n säännöt kuitenkin esti- mukseen omissa kannanotoissaan. Toisin kuin valtion virka- vät valtakunnallisten järjestöjen ja ammattiyhdistyspohjaisten mieslakon aikaan, nyt näitä vaatimuksia ymmärrettiin myös yhdistysten suoran liittymisen, ja tämän säännön muuttami- maan suurimpien lehtien pääkirjoituksissa. seen KVL:n vuosikokousedustajat eivät olleet valmiita.151 Lakko päättyi 8.4.1952 pääministeri Urho Kekkosen sovintoe- sitykseen, jonka mukaan lakkolaisille maksettiin palkka lyhen- • tämättömänä lakkoajalta eikä lakosta seurannut lakkolaisille ja heidän järjestöilleen minkäänlaisia rangaistuksia. Lisäksi Hel- Inflaation ja palkkojen spiraali osoitti koko ajan ylöspäin, ja singin kaupungin palkkalautakunta velvoitettiin neuvottele- Palajan mukaan kaupunkien virkamiesten ja maalaiskuntien virkamiesliittoon saattaisivat maalaiskuntien virkamiehet pää- ruumiillisen työn tekijät määrittelivät edelleen palkkojen nou- maan teknikkojen palkkakuopan poistamiseksi ensi tilassa.153 virkamiesten välillä oli ”olematon yhteys”, mikä hallituksen tyä SAK:n jäsenyyteen. sutahdin. Vailla sopimusoikeutta KVL:n neuvottelut Kaupun- Neuvottelut eivät kuitenkaan edenneet, ja elokuussa kau- suppealla otannalla pitikin paikkansa: vain yksi hallituksen jä- Vähitellen hallitus alkoi kallistua myöntyväiselle kannalle. kiliiton kanssa päättyivät usein tuloksettomina, kuten huhti- pungeissa ja kauppaloissa palattiin palkkasäännöstelyyn val- senistä myönsi tuntevansa edes yhden maalaiskunnan viran- Liiton toiminnanjohtajana vuonna 1951 aloittaneen Aarne I. kuussa 1951, jolloin Kaupunkiliitto järjesti muodolliset neuvot- tioneuvoston 22.8.1952 antamalla päätöksellä viranhaltijain haltijan. Palaja totesi: ”Näidenkö veikkojen kanssa nyt pitäisi ryh- Välikankaan mukaan olisi kovin valitettavaa päästää mahdol- telut vain lain kirjaimen täyttääkseen. Neuvottelujen siirtyessä palkkojen säännöstelemisestä. Päätös tarkoitti KVL:n roolin tyä touhuamaan, kun omissakin asioissa on tarpeeksi ja liikaakin lisesti 10 000 henkeä käsittävä ryhmä SAK:n piiriin. Silti Pa- kuntatasolle ne vaikeutuivat usein entisestään, sillä palkka- pienenemistä. Palkka-asian hoito siirtyi yhä enemmän katto- työtä. […] Ei siitä mitään tule.”148 laja epäili loppuun asti ja ehdotti kompromissia, jonka mu- päätöksiin tarvittiin 2/3 enemmistö kunnanvaltuuston äänis- järjestö HTK:n hoitoon, sillä neuvottelut käytiin HTK:n ja so- Toisetkin hallituksen jäsenet luettelivat maalaiskuntien kol- kaan ”otetaan se Espoo ja pari muuta kokeeksi”, mutta lopulta tä. Tämän määräenemmistösäännön turvin pienikin ryhmä siaaliministeriön kesken. Näissä neuvotteluissa yleiset tasoko- legojen liittymisen huonoja seurauksia. Maalaiskuntien virka- hallitus päätyi avaamaan ovet kaikkien maalaiskuntien viran- saattoi estää tarvittavan enemmistön synnyn. Vuoden 1951 rotukset olivat jäissä, mutta joitain paikallisia kuoppakorotuk- miesten edunvalvonta ei ollut KVL:n toimiston väelle tuttua, haltijoille. Pian tämän jälkeen jäseneksi otettiin Espoon yhdis- neuvotteluissa esimerkiksi Varkauden valtuustossa SKDL:n sia saatiin sovittua.154 sanottiin, ja pelättiin, että toimiston työmäärä nousisi liian tyksen lisäksi vastaperustettu Pohjois-Savon yhdistys, joka ryhmä esti tarvittavan enemmistön synnyn kaksi kertaa.152 Samaan aikaan palkkasäännöstelyn lopullinen päättyminen suureksi. Erityisesti pelättiin sitä, että kaupunkien viranhalti- käsitti lähes 20 maalaiskuntaa Kuopion ympäristöstä.149 Olympiakevään 1952 kuoppakorotusneuvottelujen yhtey- alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä. KVL oli useaan ottee- joiden edunvalvonta vaarantuisi uuden jäsenryhmän mukaan Tämän jälkeen KVL alkoi aktiivisesti kannustaa maalaiskun- dessä Helsingin tekniset menivät lakkoon. Syvimmässä palk- seen yhteydessä valtioneuvostoon ja esitti myös kunnallisalan ottamisen seurauksena. Jotain näistä peloista kertoo se, että tien viranhaltijoita järjestäytymään. Maalaiskuntien virka- kakuopassa olivat alempiin palkkaluokkiin kuuluvat virkamie- palkkojen vapauttamista säätelystä. Muualla yhteiskunnassa yhdessä puheenvuorossa maalaiskuntien virkamiehet rinnas- miesten aktivoimisessa myös liiton äänenkannattajalla Kun- het, kuten teknikot ja työnjohtajat, jotka työpaikallaan päivit- säännöstelyä purettiin kovaa vauhtia: esimerkiksi kaupan alal- tettiin maalaistalojen tyttäriin, jotka ”keskikoulun käytyään nallisvirkamies-lehdellä oli merkittävä tehtävä. Lehti lähetet- täin pääsivät vertaamaan työntekijöiden palkkoja omiinsa. la säännöstely lakkasi kokonaan vuoden 1954 alkupuolella, ja eivät enää suostu talon töihin vaan menevät kunnan palveluk- tiin jokaisen maalaiskunnan kunnantoimistoon, jossa sen oli Kyse oli Suomen kunnallisvirkamiesten ensimmäisestä var- viimeisenä vapautettiin kahvi maaliskuun alussa. seen pilkkapalkalla”. määrä toimia tehokkaana kannustimena järjestäytymiseen. sinaisesta lakosta, joten Helsingin teknisten lakko herätti run- Marraskuussa 1954 sosiaaliministeriön ehdotus palkkasään- KVL:n toimiston näkemys oli valoisampi. Toimistolla oli Lisäksi liitto lähetti saavutuksiaan esittelevän kirjeen 200 saasti kiinnostusta, mikä korostui valtiovallan nuivan suhtau- nöstelyn purkamisesta tuli KVL:n tutustuttavaksi. Ministeri- suoritettu vertailevaa tutkimusta kaupunkien ja maalaiskun- maalaiskuntaan. 150 tumisen myötä. Rikospoliisi kuulusteli lakon keskeisiä johto- ön näkemys oli täydellinen tyrmäys Kunnallisvirkamiesliitolle, tien virkasäännöistä. Vertailun tulos oli, että virkasäännöissä Liiton laajentumishalut huomattiin myös muissa virkamies- miehiä, ja oikeuskansleri Carl Gustaf Möller tuomitsi julkisuu- sillä se jätti palkkojen vahvistamisen Kaupunkiliiton ja Maa- ei eroavaisuuksia enää ollut, vaan tärkeimmiltä kohdiltaan vir- järjestöissä. Kirjastonhoitajaliiton ja Palopäällystöliiton edus- dessa lakon laittomaksi. Valtiovallan suhtautumista pidettiin laiskuntien liiton tehtäväksi eikä sanallakaan maininnut Kun- kasäännöt olivat melko yhdenmukaiset. Edunvalvonnan ei si- tajat olivat ensimmäiset ammatillisesti järjestyneet yhdistyk- KVL:n piirissä yllätyksenä, jopa käsittämättömänä, ja tiukka nallisvirkamiesliittoa neuvottelukumppanina. Ehdotus siis si- ten uskottu olevan sen vaikeampaa maaseudulla kuin kau- set, jotka ottivat Kunnallisvirkamiesliittoon yhteyttä liittymis- linja vain lujitti vaatimuksia virkamiesten työtaisteluoikeudes- vuutti täysin vuoden 1944 neuvotteluoikeuslain säädökset vi- pungeissakaan. Lisäksi maalaiskuntien jäsenyyden puolesta tarkoituksessa. Keskusteluja käytiin myöhemmin myös mm. ta. KVL totesi laatimassaan julkilausumassaan, että kaikilla ranhaltijajärjestöjen neuvotteluoikeudesta. Käytännössä mi- puhui painava seikka: ilman mahdollisuutta liittyä Kunnallis- Huoltotyöntekijäin Ammatillisen Keskuksen, Suomen Mai- palkannauttijoilla oli oltava yhtäläinen oikeus työtaisteluun nisteriön ehdotus tarkoitti säännöstelyn jatkumista, mutta

78 79 KVL:n joukkue lähdössä pohjoismaisille opinto-ohjaajakursseille Bergendalissa syyskesällä 1958. Mukana olivat myös koulutus- päällikkö Urpo Ryönänkoski ja toimistosihteeri Maj Björklund Helsingistä.

Opintokursseilla Norjan Gjövikissä syksyllä 1957 oli myös muutamia suomalaisia kunnallisvirkamiehiä: eturivissä 3. oikealta Jarl Nyman, 5. oikealta Aarne Jaakkola ja toisessa rivissä 5. oikealta Kerttu Kirves.

niin, että asiasta päättävät kunnalliset keskusjärjestöt. Kuvaa- keskusjärjestöjen neuvotteluvelvollisuutta laajennettiin: niiden Eero Röngälle. taa ja pyrittiin kohdentamaan edunvalvonta vain omien jäsen- vaa on, että KVL sai ehdotuksen tutustuttavakseen vasta oli neuvoteltava ennen päätöksen antamista aina, kun asia oli Vuodesta 1941 voimassa ollut valtalaki kaatui eduskunnassa ten hyväksi. Tasokorotuksia ei järjestäytymättömien vuoksi pyynnön jälkeen. Kunnallisvirkamiesliitto jätti ministeriölle asianomaiselle viranhaltijaryhmälle merkittävä. Lisäksi KVL sai viimein joulukuussa 1955. Eduskunta julisti hinta- ja palkka- haluttu vaarantaa, mutta kuoppakorotuksia katsottiin voita- paheksuvan vastineensa 30.11.1954.155 päätökseen tavoittelemansa suojapykälät, nimittäin ansiotason säännöstelyn päättyneeksi 13. joulukuuta 1955. Säännöstely- van kohdentaa tai jättää kokonaan väliin tilanteen niin vaati- Tammikuun alussa 1955 valtioneuvosto antoi uuden päätök- turvaamisen ja indeksisidonnaisuuden.156 olojen päättyminen merkitsi etujärjestöjen toiminnan merki- essa. Tällä tavoin pyrittiin saamaan ”pummilla matkustaneet” sen kuntien ja kuntayhtymien viranhaltijain palkkauksen sään- Valtioneuvoston päätös oli Kunnallisvirkamiesliitolle mer- tyksen kasvua. Palkkasäännöstelyn oloissa järjestäytymättö- liittymään liittoon.157 ◾ nöstelystä, jolla Kaupunkiliitto ja Maalaiskuntien liitto nimet- kittävä voitto, joka nosti liiton kertaheitolla edunvalvonnalli- mät ja järjestäytyneet työntekijät ja virkamiehet olivat olleet tiin sosiaaliministeriön tilalle neuvottelijoiksi. Päätöstä täsmen- sesti raskaaseen sarjaan – jopa luokkaa raskaampaan sarjaan, samalla viivalla, ja järjestäytymättömät olivat voineet ”mat- nettiin kesäkuussa, jolloin palkansaajapuolen neuvotteluosa- kuin mihin liiton painoarvo jäsenmäärällä mitattuna olisi yk- kustaa pummilla” luottaen siihen, että säännöstelyviran- puolina mainittiin kahden keskusjärjestön HTK:n ja SAK:n rin- sinään oikeuttanut. Päätöstä voikin pitää luottamuksenosoi- omaisten ratkaisuilla he saisivat samat edut kuin järjestäyty- nalla myös piskuinen Kunnallisvirkamiesliitto. Samalla kuntien tuksena liiton siihenastiselle toiminnalle sekä puheenjohtaja neetkin. Säännöstelyn päätyttyä KVL:ssa terästettiin toimin-

80 81 ”Tuskin ainoanakaan aikaisempana toiminta- vuotena on voitu näin suurella menestyksellä hoitaa kunnallisvirkamiesten palkka-asiaa.”

Kunnallisvirkamiesliiton toimintakertomus 1955

Neuvotteluosapuolena

JOKAVUOTINEN TYÖTAISTELU

Vapaus on vaikea asia. Valtion sotahallinto oli ollut voimassa kuusitoista pitkää vuotta, talvisodan syttymisestä 1939 aina valtalain kaatumiseen 1955, eikä yhteiskunnan siirtyminen ”si- viiliin” sujunut kaikin puolin ongelmitta. Kunnallisvirkamies- liiton edunvalvonnan onnistumisen kannalta keskeistä oli se, minkälaiseksi yhteistyö Kunnallisvirkamiesliiton ja neuvottelu - pöydän toisella puolella istuneiden Kaupunkiliiton ja Maalais- kuntien liiton (MKL) kanssa muodostui. Kaupunkiliiton kanssa neuvottelut saivat lentävän lähdön. Heti kun uusi neuvottelujärjestelmä astui voimaan, teki KVL ehdotuksen Kaupunkiliitolle uuteen palkkaluokkajärjestel- mään siirtymisestä. Kaupunkiliitto hyväksyi ehdotuksen ja antoi helmikuussa 1955 kaupungeille ja kauppaloille esityksen 40 palkkaluokkaan siirtymisestä (ennen palkkaluokkia oli ol- lut 62). Uusi niin kutsuttu harva palkkaluokitus hyväksyttiin paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa kauppaloissa ja kaupungeissa.158 Ratsupoliisit ylläpitämässä järjestystä yleislakon aikaan Lisäksi Kaupunkiliiton kanssa saatiin sovittua käytännöstä, maaliskuussa 1956. Kuva: Kansan Arkisto/ Yrjö Lintunen. jossa kaupunki- ja kauppalakunnat jaettiin asukasluvun mu- kaan kolmeen luokkaan (alle 5 000 asukkaan kunnat, 5 000– 20 000 asukkaan kunnat ja yli 20 000 asukkaan kunnat), joi- hin kuhunkin luotiin 60 palkkaluokkiin sidottua kiintopiste- virkaa. Näiden kiintopistevirkojen määrittämää palkkatasoa noudatettiin muiden samassa palkkaluokassa olleiden virko- Piirtäjän näkemys Kunnallisvirkamiesliiton toiminnasta. jen suhteen. Enää neuvotteluissa ei tarvinnut siis käydä läpi Reaalimaailmassa liitto turvautui harvoin joukkovoimaan. jokaista virkaa, vaan samaan lopputulokseen päästiin tarkis-

83 Lakkomittari alkoi kääntyä jälleen punaiselle.

väksynnän hakeminen tiesi paljon työtä. Useilla paikkakun- poliisit joutuivat 7.3. turvaamaan virkamiesten pääsyn kau- nilla törmättiinkin ”varsin sitkeään vastustukseen” niin va- pungintaloon. Kun katurakennusosaston virkamies Ingrid semmiston kuin oikeistonkin tahoilta. Useissa tapauksissa Lång pyrki työpaikalleen, yleislakkolaiset estivät hänen etene- vastustajien joukossa olivat myös valtuustojen virkamiesjäse- misensä huutaen törkeyksiä. Lång pääsi työpaikalleen vasta net puolueeseen katsomatta.160 kun paikalle kutsuttiin poliisit.161 Palkkojen ohella myös hinnat alkoivat kohota välittömästi Kuopiossa virkamiehetkin ryhtyivät työtaisteluun – tai tar- eduskunnan lopetettua hinta- ja palkkasäännöstelyn 13.12. 1955. kemmin sanottuna turvautuivat joukkoirtisanoutumiseen Hinnannousu ruokki itseään: kun MTK ilmoitti maidon tuot- maaliskuussa 1956. Kuopion kaupunginhallitus ei ollut pannut tajahintojen hinnankorotuksista tammikuussa 1956, kasvoivat toimeen tuoretta Kaupunkiliiton palkkasuositusta, vaikka palkkojen korotuspaineet välittömästi. Lakkomittari alkoi kaupungin palkkalautakunta oli sen hyväksynyt. Palkkasuo- Kuopion kunnallisvirkamiesten palkkaneuvottelut ajautuivat umpikujaan 1956. Kuopion lakkoilleiden kääntyä jälleen punaiselle, ja vaikka kukaan ei tuntunut halua- situksen mukaisen korotuksen lisäksi kuopiolaisvirkamiehet kunnallisvirkamiesten asia oli raastuvanoikeudessa toukokuussa 1956. Vasemmalla syytettyjen oikeus - van yleislakkoa, siihen päädyttiin kaikesta huolimatta. SAK:n hakivat taannehtivaa korvausta myös 1955 saamatta jääneistä avustaja varatuomari Jarl Nyman vierellään syytetyistä Kuopion kaupunginsihteeri Otto Ruuth. yleislakko alkoi maaliskuun 1. päivänä 1956 aamukuudelta. palkankorotuksista. Kuopiolaiset päättivät turvautua voima- Kunnallisvirkamiesliitto ja kunnalliset virkamiehet eivät läh- keinoihin, ja saatuaan KVL:n ja HTK:n luvan työtaisteluun tökohtaisesti ottaneet yleislakkoon osaa, toisin kuin kunnan yhdistys jätti uhkavaatimuksensa valtuustolle. Kuopion kau- SAK-laiset työntekijät. Suhteet kuntien työntekijöiden ja virka- punginvaltuusto kokoontui käsittelemään asiaa kuusi tuntia miesten – sekä näiden järjestöjen – välillä heikkenivät lakon ai- ennen määräajan umpeutumista 16.3. mutta ei saanut ratkai- kana. Helsingissä kunnantyöntekijät painostivat samoissa vi- sua syntymään SDP:n edustajien vastustaessa lakkolaisten tamalla yksinomaan kiintopistevirkojen palkkaus. Tällä no- ta: ”Tuskin ainoanakaan aikaisempana toimintavuotena on voitu rastoissa tai laitoksissa työskenteleviä virkamiehiä liittymään vaatimuksia. peutettiin neuvotteluja merkittävästi. Maalaiskuntien liiton näin suurella menestyksellä hoitaa kunnallisvirkamiesten palkka- lakkoon. Näin kävi esimerkiksi kaupungin liikennelaitoksessa, Tämän jälkeen alkaneeseen työnseisaukseen ja joukkoirti- kanssa käytiin neuvotteluja vastaavasta järjestelmästä, mutta asiaa.” Palkkasäännöstelyn päättyminen ja valtiovallan pois- jonka SAK oli julistanut kokonaisuudessaan lakon alaiseksi. sanoutumiseen osallistui kaikkiaan 350 kaupungin viranhalti- MKL kannatti edelleen vanhaa maalaiskuntien käytössä ollut- tuminen neuvottelupöydästä näyttivät muuttaneen neuvotte- KVL antoi jäsenistölleen ohjeeksi varoa sellaista käytöstä, jaa. Paikan päältä saadun raportin mukaan rikkureita ei ollut ta järjestelmää, jossa oli peräti 85 palkkaluokkaa.159 lujen hengen. joka voitaisiin SAK:n taholta tulkita hyökkäykseksi tai edes ja ”taisteluhenki oli hyvä”. Työnseisauksen jatkuessa Kuopion Harvaan palkkaluokitukseen siirtymisen yhteydessä viran- Mutta Kaupunkiliiton suositus oli vain suositus, joka ei si- vastustukseksi. Provosoitunakin virkamiehen tuli tyytyä to- lääninhallitus puuttui asiaan ja lähetti poliisiviranomaisen vä- haltijoiden palkkauksen sovittiin nousevan kolmen palkkaluo- tonut kaupunkien valtuustoja millään tavalla. Kunnallisvirka- teamaan, että virkamiehet eivät lakkoile ja tehtävät suorite- lityksellä 15 virkamiehelle kirjallisen kehotuksen palata hoita- kan verran. Kunnallisvirkamiesliitto tuuletti saavutusta estoit- miesliiton paikallisyhdistyksille kaupunkien valtuustojen hy- taan normaalisti virkasäännön puitteissa. Esimerkiksi Turussa maan virkatehtäviään. Virkamiehet eivät kuitenkaan noudat-

84 85 Yleislakko oli sokki uudelle järjestelmälle. taneet kehotusta. Lopulta valtuusto antoi periksi ja päätyi yk- simielisesti Kaupunkiliiton suosituksen mukaiseen ratkai- suun, mutta taannehtivaa korvausta valtuusto ei suostunut maksamaan. Virkamiehet hyväksyivät päätöksen, ja työnsei- saus päättyi neljä päivää kestettyään keskiyöllä 20.3.1956. 20. maaliskuuta päättyi myös yleislakko palkankorotuksiin, jotka parhaimmillaan kohosivat aina 14 prosenttiin asti. Nämä lakon kautta saadut korotukset osoittautuivat kuitenkin mer- kityksettömiksi, koska hinnat nousivat lakon jälkeen vielä ko- rotuksiakin enemmän. Tämän jälkeen K.-A. Fagerholmin hal- paikallistasolla vaikeutti kaupunkien jatkuvasti heikko rahoi- litukselle annettiin jälleen laajat säännöstelyvaltuudet ja maa- tusasema. 1950−luvun lopulta alkanut maaltamuutto kasvatti han julistettiin hintasulku. kaupunkien väkimäärää aikavälillä 1946–1976 lähes kolmin- Yleislakko oli sokki uudelle järjestelmälle, ja KVL:n vuosiker- kertaiseksi, mutta samaan aikaan niiden menot kasvoivat pe- tomuksessa siitä käytettiin nimeä ”tasapainojärkytys”. Järkytys räti 16−kertaisiksi; erityisen nopeaa kuntien menojen kasvu oli oli myös Kuopion työtaistelun jälkiseuraus. Poliisi jatkoi 15 lak- 1950−luvulla. Samaan aikaan valtion menot kasvoivat huo- koilleen virkamiehen tapauksen selvittelyä, ja kuulustelujen jäl- mattavasti hitaammin, ”vain” nelinkertaisiksi. Kunnat kantoi- keen kaupunginsihteeri O.M. Ruuth, kaupunginkamreeri Toivo vat siis edelleen päävastuun valtiotasolla päätetyn hyvinvoin- Rantakoski ja v.t. sosiaalijohtaja Uolevi Karppinen asetettiin tivaltion luomisesta.164 Kuopion raastuvanoikeudessa syytteeseen rikoslain 40 luvun Yleislakkoa seurannut syksyn 1956 kierros kuvastaa hyvin 20 § nojalla raskauttavain asianhaarain vallitessa tapahtuneesta ajanjakson yleiskuvaa. Omia palkkaneuvottelujaan vauhdit- virkarikoksesta. Kesäkuussa raastuvanoikeus antoi syytetyille taakseen valtion virkamiehiä edustavat Virkamiesliitto ja Aka- varoituksen varomattomuudessa tehdystä ja vähäiseksi katsot- va aloittivat 20.7.1956 hakusaarron ja siihen liittyvät irtisanou- tavasta virkavirheestä. Asian käsittely jatkui Itä-Suomen hovi- tumiset valtion virkamiessektorilla. Työtaistelua koordinoi oikeudessa, joka vuoden lopulla kumosi raastuvanoikeuden tätä varten perustettu Virkamiesjärjestöjen Yhteistyötoimi- 162 päätöksen ja vapautti syytetyt rangaistuksesta. Liiton toimistotiloja HTK:n talon kahdeksannessa kerroksessa kunta, jonka toimintaan myös KVL osallistui aktiivisesti. Asia vietiin vielä Korkeimpaan oikeuteen, ja siellä kunnal- Bulevardi 28:ssa tammikuussa 1958: toiminnanjohtaja Aarne I. KVL:n, Virkamiesliiton ja Akavan ohella Yhteistyötoimikun- lisvirkamiehet olivat liian kovan paikan edessä: syyttäjän asiaa Välikangas piippuineen, järjestösihteeri Eero Kantola työpöy- nan jäseninä olivat Suomen kansakoulunopettajien liitto ja ajoi oikeuskansleri Olavi Honka. Prosessi venyi pitkäksi, ja tänsä ääressä, varatuomari Jarl Nyman nojatuolissa, toimisto- sairaanhoitajajärjestöt. KVL yhtyi annettuihin hakukieltoihin päätös saatiin vasta kolmen vuoden kuluttua 1959. Korkein oi- apulainen Maija-Liisa Siivonen kirjoituskoneen takana ja ja osallistui myös palkkataistelusta aiheutuneisiin kuluihin. keus kumosi hovin päätöksen, ja tuomitsi rikoslain 40 luvun kassanhoitaja Vappu Anttila laskukoneen ääressä ja toimisto- Valtioneuvosto taipui sopimukseen syyskuussa, ja saman 20§ 2 momentin nojalla kunkin tahallisesta ilman hyötymis- apulainen Maija-Liisa Siivonen kirjoituskoneen takana. tien KVL aloitti uudet neuvottelut Kaupunkiliiton kanssa saa- tarkoitusta tehdystä virkarikoksesta sakkorangaistukseen.163 dakseen vastaavat edut kunnallispuolelle. Neuvottelut venyi- Vuosittain toistuvat neuvottelukierrokset johtivat lähes vät ja niiden aikana elinkustannukset ehtivät jälleen kohota. vuosittain työtaisteluun jossain päin Suomea. Keskusjärjes- Vanha asetelma siis toistui: elinkustannusindeksin noustessa tötasolla saavutettujen neuvottelutulosten hyväksyttämistä ensin korjattiin yksityisoikeudellisessa työsuhteessa olevien

86 87 Puheenjohtaja Eero Rönkä

Varatuomari Eero Rönkä (1906–1979) oli Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohta- palkkaneuvotteluissa ei poikkeuksellisesti jääty odottamaan jana vuodesta 1950 aina vuoteen 1966. Tätä ennen hän toimi liiton sihteerinä vuo- valtion ratkaisua lainkaan, vaan Kaupunkiliitto lähetti neuvot- desta 1942 lähtien. telutuloksen jäsenkaupungeilleen hyväksyttäväksi jo ennen Röngän puheenjohtajuuden aikana liitto laajeni maaseudulle vuonna 1960, kun 165 valtion ratkaisun syntymistä. Maaseudun Kunnallisvirkailijat liittyivät KVL:n jäseniksi. Röngän parina liiton Harvinaisen vaikeaksi tilanne meni silloin, kun KVL haki sa- kehittämisessä oli toiminnanjohtaja Eero Kantola. Röngän kuudentoista vuoden manaikaisesti vuosittain toistuvaa yleiskorotusta, palkkatau- pituinen ura Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohtajana oli lähes ennätyspitkä – lukon uusimiseen liittyvää tasokorotusta sekä kuoppatarkis- vain Zachris Castrénin kausi kesti kaksi vuotta pitempään. tuksia. Näin kävi vuonna 1962. Tuolloin yleiskorotus saavutet- Rönkä teki näyttävän uran myös muissa järjestöissä. Hän oli perustamassa Hen- tiin suuremmitta vaikeuksitta, mutta muissa neuvotteluissa oli kisen Työn Keskusliittoa ja oli mukana myös Lakimiesliiton sekä Akavan toimin- suuria vaikeuksia. Ensimmäisen kerran koko valtakunnan nassa ja hallinnossa. Rönkä tunnettiin myös kovana urheilumiehenä, ja hän toimi alueella toteutettiin teknillisten virkojen hakukielto, joka sit- aktiivisesti yleisurheiluseura Helsingin Kisa-Veikoissa. temmin monissa kaupungeissa ja kauppaloissa jouduttiin laa- Työuransa Rönkä teki Helsingin kaupungin palveluksessa kaupunginhallituksen jentamaan kaikkia virkoja koskevaksi. asiamiesosastolla 1941–1946, kaupungin liikennelaitoksen asiamiehenä 1946–1955 Kiistan ytimessä oli KVL:n halu uusia vuonna 1956 sovittu ja raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä 1955–1973. ◾ kiintopistesuositus ja sijoitella virat uudelleen palkkaluokkiin; lisäksi haluttiin uudistaa palkkataulukko, minkä yhteydessä olisi toteutettu palkkojen tasokorotus. Uudessa palkkataulu- kossa olisi otettu huomioon mm. verotuksen progressiivisuus. Rakennusmestari Jaakko Tiilikainen seuraamassa Neuvottelut eivät kuitenkaan edenneet, koska palkkatasoko- liittovaltuuston kokousta Kouvolassa mitean mietintöön perustuvat valtion tasokorotussuunnitel- kesäkuussa 1959. mat viivästyivät. palkkaluokiksi, joissa oli mahdollista maksaa sovittuja tasoja Espoon yhdistys julisti kunnan virat hakusaartoon kokouk- Helmikuun 3. päivänä 1962 KVL:n liittohallitus pyysi kes- korkeampaakin palkkaa.166 sessaan 27. lokakuuta 1962, ja kaikki teknisen puolen viranhal- kusjärjestö TVK:lta (HTK oli vaihtanut nimensä Toimihenki- Mallia ei kuitenkaan hyväksytty kaikissa kaupungeissa, ja tijat erosivat viroistaan. Tilanne Espoossa laukesi jouluun palkkaus, sitten valtion virkamiesten palkkaus ja viimeiseksi lö- ja virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:ksi vuonna 1956) vuosina 1962–1963 tekninen henkilökunta irtisanoutui Turus- mennessä, minkä jälkeen irtisanomiset peruttiin.168 kunnallisen puolen palkat. Elinkustannusindeksi kohosi koko lupaa hakukieltoihin ja irtisanoutumisiin. Kuukauden kulut- sa, Lahdessa, Loviisassa, Tampereella, Porissa, Raumalla ja Es- Jokavuotiseen työtaistelukierteeseen saatiin jonkinlaista ajan, mikä tarkoitti sitä, että korotusjärjestyksessä viimeisenä tua tästä KVL:n liittohallitus asetti kaikki kaupunkien ja kaup- poossa; Porvoossa ja Vaasassa käytännöllisesti katsoen kaikki helpotusta, kun vuonna 1964 sopimukseen sisällytettiin indek- olleiden kunnallisvirkamiesten palkat nousivat jatkuvasti vii- paloiden tekniset virat ja toimet hakukieltoon. KVL:n haku- KVL:n jäsenet irtisanoutuivat. Tämä työtaistelu oli monin ta- sisuoja; näin tasokorotuksia ei ollut tarpeen erikseen neuvo- veellä. kieltoon osallistuivat myös Kunnallisinsinöörit ja arkkitehdit voin historiallinen. Palkkataistelusta muodostui liiton siihen - tella. Lisäksi sopimus oli poikkeuksellisesti kaksivuotinen. Tä- KVL kokeili erilaisia lähestymistapoja neuvotteluihin. Toi- ry, Insinööriliitto, Kunnalliset rakennusmestarit ry sekä Kun- astisen historian pisin, ja osa hakukielloista jatkui vuoden 1964 hän asti KVL oli vastustanut niin indeksisuojaa kuin useam- sinaan neuvotteluja pyrittiin nopeuttamaan käymällä niitä tien teknilliset toimihenkilöt ry. puolelle. Vaikeimmin soviteltavat kaupungit olivat Porvoo ja pivuotisia sopimuksia, sillä se oli katsonut, että lähtökohtai- enemmän paikallistasolla. Esimerkiksi vuonna 1957 Helsingis- Neuvottelut Kaupunkiliiton kanssa alkoivat toukokuun lo- Vaasa, joissa sovittelussa jouduttiin käyttämään ulkopuolisia sesti liian alhaisia palkkoja ei ollut syytä lukita vuotta pitem- sä päästiin nopeasti valtion tasoa vastaavaan ratkaisuun, ja pulla. Helsinki hyväksyi mallin 27. kesäkuuta 1962 ja Kaupun- sovittelijoita.167 mäksi ajaksi. KVL välitti Helsingissä solmitun ratkaisun jäsenyhdistyksil- kiliiton hallitus pari päivää myöhemmin. Tämän mallin mu- Espoossa puolestaan kyse oli maalaiskunnan virkamiesten Palkkauskysymyksen hajanaisesta käsittelystä johtuvat vai- leen neuvoteltavaksi. Toisinaan taas neuvottelut Kaupunkilii- kaan ylempiin palkkaluokkiin saatiin progressiiviset korotuk- ensimmäisestä työtaistelusta, joka alkoi lokakuussa 1962 kun- keudet olivat keskusteluttaneet kuntapuolella jo pitkään. Vuo- ton kanssa etenivät jouhevammin. Esimerkiksi vuonna 1959 set, ja palkkaluokat 31–38 muuttuivat eräänlaisiksi sopimus- nanhallituksen ja -valtuuston hylättyä neuvottelutuloksen. sien mittaan kunta-alan neuvotteluoikeuden oli saanut peräti

88 89 Tampereen yhdistyksen kesäkoti ”Lahdenperä” (ylh.) ja Lahden yhdistyksen ”Virkapirtti” (alh.). Vuoden 1930 kuntalain mukaisissa virkasäännöissä määrättiin ensimmäistä kertaa kunnallisvirkamiesten oikeudesta kesälomaan. Tätä ennen KVL oli jo pitkään vaatinut virkamiehille kuukauden mittaista lomaa. Vaatimus täyttyi kaikkien kuntien osalta kesällä 1962 sovittujen vuosi - lomasäännösten muutosten myötä, jolloin kaikille kunnallisvirkamiehille tuli oikeus viiden viikon mittaiseen lomaan kymmenen vuoden palveluksen jälkeen.

25 järjestöä, mikä oli tehnyt neuvotteluista kuntien keskus- järjestöjen kannalta melkein mahdottomia. Lisäksi neuvot- teluratkaisujen hyväksyttäminen kaupungeissa ja kunnissa vei aikaa ja vaivaa. Olisiko tulevaisuudessa mahdollista päästä asioitten hoidon kannalta keskitetympään neuvotte- lujärjestelmään ja päätäntävaltaan? Asiaa oli pohdittu epävirallisesti ennenkin, eivätkä kunnal- liset keskusjärjestöt sen paremmin kuin KVL:kaan ottaneet asiaan virallisesti kantaa. Kuitenkin KVL:n tulkinnan mukaan jentamisen, mikä näkyi jäsenmäärässä. 1960−luvun alkaessa asiasta esitetyt mielipiteet alkoivat vuoden 1963 tienoilla olla jäseniä oli runsas 10 000 ja vuosikymmenen päättyessä jo yli ”varteenotettavia” ja ”viittasivat selvästi lähivuosien uudis- 23 000. Näillä lukemilla KVL oli TVK:n kolmanneksi suurin tuksiin”. Eräät Kaupunkiliiton jäsenkunnat tekivät aloitteita jäsenjärjestö. yhdenmukaisen palkkapolitiikan aikaansaamiseksi kunnalli- Osin kasvu oli orgaanista seurausta paikallisyhdistysten sella alueella, ja asia oli esillä vuoden 1964 Kaupunkipäivillä kasvusta. Kunnallisvirkamiesliitto järjesti jäsenhankintakilpai- Tampereella. Tavoitteena oli kuntien keskusjärjestöjen suosi- luja, joiden tuloksena esimerkiksi Rovaniemen maalaiskunnan tusten käsittelyn nopeuttaminen kunnissa.169 paikallisyhdistyksen jäsenmäärä nousi vuonna 1960 lähes Valtion virkamiesten puolella neuvottelujärjestelmän uu- kaksinkertaiseksi (+ 90 %). Toinen osa kasvusta oli seurausta distus toteutui jo 1964. Tuolloin säädettiin ns. menettelytapa - järjestökentän muutoksista. Jo vuonna 1958 keskussairaalat laki, jonka mukaan valtion virkamiesten palkoista sovittiin olivat siirtyneet valtiolta kuntainliittojen hallintaan, ja kun- valtioneuvoston ja virkamiesten keskusjärjestöjen välisillä tainliittojen virkamiehet järjestäytyivät KVL:oon seuraavana sopimuksilla. Samalla sovittiin palkkauksessa olevien kuop- vuonna. Kuntayhtymäin virkamiesyhdistyksestä tuli saman Ilman sopimus- tai lakko-oikeutta KVL:n tuli turvautua muihin pien tarkistamisesta. Valtion virkamiesjärjestöille menette- tien liiton neljänneksi suurin jäsenyhdistys. Vuonna 1962 Kun- keinoihin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hakukiellot olivat lytapalaki tiesi käytännössä sopimusoikeuden saamista, ja nallisvirkamiesliittoon liittyivät myös Suomen Apuhoitajayh- 1950− ja 1960−luvulla yleisiä. syystäkin menettelytapalakia on valtion virkamiesten puo- distyksen 1 040 kuntainliittojäsentä.171 lella pidetty käänteentekevänä tapahtumana. Menettelytapa - Osan kasvusta toi myös Maaseudun Kunnallisvirkailijat lain säätäminen avasi keskustelun vastaavan järjestelmän ry:n 540 jäsenen siirtyminen KVL:n jäseniksi vuonna 1962. kirjeitse ja ehdotti yhteistyön lisäämistä. Lopulta elokuussa ulottamisesta myös kunnalliselle puolelle.170 Maaseudun Kunnallisvirkailijat oli ollut KVL:n kilpailija maa- 1961 Maaseudun Kunnallisvirkailijain liittokokous päätti liit- laiskunnissa, ja kilpailutilanne oli rajoittanut KVL:n kasvua tyä KVL:oon, ja päätös astui voimaan seuraavan vuoden alus- EHEYTYS JA HAJAANNUS maaseudulla. Kilpailu oli myös syönyt molempien toiminta- sa. Kahden kilpailevan järjestön yhtyminen oli 1960−luvun edellytyksiä, ja osin yhdistymisen saneli Maaseudun Kunnal- järjestöelämässä harvinainen tapaus. Neuvottelujärjestelmän muutoksen myötä vain vahvimmat lisvirkailijoiden heikko taloustilanne. Osin ratkaisuun ajoivat Järjestöllisesti nämä kaksi organisaatiota sopivat hyvin yh- järjestöt pääsisivät jatkossa neuvottelupöytiin. Tämä tule- edunvalvonnan kasvavat haasteet, sillä maalaiskuntien hallin- teen: Maaseudun Kunnallisvirkailijoiden jäsenyys perustui vaisuudenkuva ei ollut KVL:n kannalta huolestuttava, sillä non kasvaessa myös edunvalvonnan vaatimukset kasvoivat.172 henkilöjäsenyyteen, joten yksittäiset maaseudun kunnallisvir- liiton jäsenmäärä oli voimakkaassa kasvussa. KVL oli edel- Yhdistymistä oli toden teolla alettu pohjustaa helmikuussa kailijatkin oli teknisesti helppoa siirtää KVL:n jäseniksi. Niihin lisellä vuosikymmenellä aloittanut liiton määrätietoisen laa- 1961, kun Maaseudun Kunnallisvirkailijat ry lähestyi KVL:oa kuntiin, missä oli paljon Maaseudun Kunnallisvirkailijoiden

90 91 Eläke

Perinteisesti kaupunkien virkamiehillä ei ollut elä- Suuri osa kaupungeista seurasi KVL:n laatimaa eläketurvaansa. Tuolloin vielä 51 maalaiskuntaa oli henkilöjäseniä, voitiin heitä varten perustaa paikallisyhdistys. keoikeutta, vaan virkamiehet otettiin julkiseen pal- eläkesääntöä. Kun eläkekysymystä käsiteltiin liiton vailla viranhaltijain eläkesääntöä, 131 kunnalta puut- Uusia paikallisyhdistyksiä perustettiinkin yksin 1962 kuusi velutehtäväänsä eliniäksi. Palvelussuhde saattoi pe- vuosikokouksessa vuonna 1925, oli kokousväen tui työntekijäin eläkesääntö ja runsaalta 400 kun- kappaletta: Kyrönmaan, Ylä-Päijänteen, Suur-Savon, Ylimaan, rustuslain mukaan päättyä vain virkamiehen irtisa- enemmistö tilanteeseen jotakuinkin tyytyväinen. nalta perhe-eläkesääntö. Valtioneuvoston asettaman Suolahden sekä Äänekosken kunnallisvirkamiesyhdistykset. noutumiseen tai rikoksesta annetun tuomion jäl- Erään kokousedustajan mielestä kuntien virkamie- eläkekomitean ja kuntien keskusjärjestöjen kunnal- Uusi jäseniä KVL:oon liittyi vuoden aikana 1 500.173 keen erottamiseen. Vanhuuden takia työkyvyttö- hiä ei eläkekysymys enää kiinnostanut, ”koska kau- lisen eläketoimikunnan työn pohjalta annettiin esi- Kasvu loi Kunnallisvirkamiesliittoon positiivisen kierteen. mäksi tulleen virkamiehen olisi siis tullut itse oma- pungit jo useissa tapauksissa ovat vanhuuseläkkeitä tys kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläke- Uusista jäsenistä huolehtiakseen KVL:n oli palkattava lisää ehtoisesti irtisanoutua, mutta harva teki näin, sillä myöntäneet”. laiksi (KVTEL), joka tuli voimaan 1.7.1964. työntekijöitä, mikä helpotti jäsenhankintaa, mikä puolestaan palkkatulot olivat tarpeen. Näin ollen kaupungit jat- Vuoden 1937 kansaneläkelaki toi koko kansan Uusi eläketurva muodostui peruseläkkeestä ja li- lisäsi jäsenmäärää. Vuoden 1961 alusta liiton keskustoimistoa koivat virkamiehen palkanmaksua, vaikka virka- henkilökohtaisen säästövakuutukseen pohjautuvan säeläkkeestä. Peruseläketurva ulottui jäsenyhteisö- vahvistettiin palkkaamalla toinen järjestösihteeri, Kari Lahti- mies ei enää vanhuuden takia olisikaan ollut kyke- eläketurvan piiriin, ja vuonna 1949 kansaneläkelain jen (kuntien ym.) kaikkiin viranhaltijoihin ja työnte- nen, huolehtimaan maalaiskuntien paikallisyhdistysten asiois- nevä virkaa hoitamaan, ja palkkasivat uuden virka- pohjalta alettiin maksaa eläkkeitä. Tämä lisäsi pai- kijöihin ja käsitti vanhuus- ja työkyvyttömyyseläk- ta. Seuraavana vuonna liittoon palkattiin uudeksi asiamiehek- miehen hoitamaan tehtävää viransijaisena. Tämä ei netta yhdenmukaistaa myös virkamieseläkejärjes- keen. Peruseläkkeen oli myös täytettävä TEL:n vä- si Jarl Nyman. Tämän jälkeen KVL:n keskustoimistossa oli jo ollut kaupunkien etu – eikä virkamiehen liioin. telmää. Valtion virkamieseläkkeistä annettiin uusi himmäisvaatimukset. Lisäeläketurva puolestaan oli kahdeksan työntekijää.174 Muutos asiassa tapahtui kaupunki kerrallaan elä- laki 1950. Kunta-alalla kuitenkin jatkettiin kunta- vapaaehtoinen, ja siitä jäsenyhteisö tekisi erikseen KVL:n halu kasvaa näkyi liiton kaikessa toiminnassa. Liiton kesääntöjen käyttöönoton myötä. Helsingissä vir- kohtaisten eläkesääntöjen tiellä. Kunnallisvirka- sopimuksen eläkelaitoksen kanssa. äänenkannattajaa Kunnallisvirkamieslehteä oli jo vuosia jaettu kamiehille alettiin maksaa eläkettä valtuuston pää- miesliitto, Suomen Kunnantyöntekijöiden Liitto ja Kunnallisen eläketurvan toteuttajaksi perustetun kaikkiin maalaiskuntiin, ja vuonna 1960 yksi lehden numerois- töksellä 22.12.1911, ja hieman myöhemmin virkamie- Kaupunkiliiton palkka-asiainneuvosto laativat uu- Kunnallisen eläkelaitoksen toiminta alkoi 28.5.1964. ta oli erityinen jäsenhankintanumero. Aloittelevalta elokuva- het saivat eläkkeen myös Porvoossa, Hämeenlin- den eläkesäännön mallin kunta-alalle vuonna 1952. Palkansaajajärjestöistä KVL sai yhdessä KTV:n ja ohjaaja Risto Jarvalta, josta myöhemmin tuli yksi uuden suo- nassa ja Turussa. Näissä kaupungeissa eläke mak- Maalaiskuntien liitto laati vastaavat eläkesäännöt Akavan kanssa edustajansa Kunnallisen eläkelaitok- malaisen elokuvan suurista elokuvantekijöistä, tilattiin sama- settiin kaupungin budjetista, aivan kuten palkatkin. 1955. sen valtuuskuntaan, joka vahvisti kunnallisen eläke- na vuonna 12−minuuttinen lyhytelokuva ”Tämä on Kunnallis- Kaupunkien ja kauppaloiden eläkesäännöissä oli Kansaneläkeuudistus 1956 muutti eläkkeen mää- laitoksen eläkesäännön. Tätä mallia sovellettiin aina virkamiesliitto”. Lisäksi liitto painatti 16−sivuisen, nelivärisen huomattavia eroja, ja 1917 kaupunkipäivillä käsitel- räytymisperusteet. Aiemmasta henkilökohtaiseen vuoteen 2003, jolloin uusi kunnallinen eläkelaki jäsenhankintaan tarkoitetun lehtisen, jonka otsikoksi uskal- tiin ehdotusta kunnallisten virkamiesten eläkelai- säästämiseen perustuvasta eläkkeestä siirryttiin (KuEL) tuli voimaan. Uuteen lakiin koottiin lettiin laittaa ”Liitto, jonka sana painaa”.175 toksen perustamisesta. Ehdotus olisi yhdenmukais- tarveharkintaiseen tasaeläkkeeseen, ja eläkevakuu- KVTEL:n säännökset sekä Kunnallisen eläkelaitok- Liiton kasvun myötä sen sana painoi enemmän. KVL oli tanut eläkeperusteet, mutta se ei toteutunut. 1919 tusmaksuja alettiin periä veroluonteisesti. Kehitys sen eläkesäännön sisältö. Tämän uudistuksen myötä TVK:n kolmanneksi suurin jäsenjärjestö, mikä vaikutti edul- Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton hallitus kulki nopeasti kohti koko maan kattavaa yhdenmu- kuntien eläkesäännön sisällöstä päättää nykyään lisesti liiton asemaan keskusjärjestön piirissä. TVK:n piirissä laati oman ehdotuksensa kaupunkien viranhaltijoi- kaista järjestelmää, ja yksityissektorin työntekijäin eduskunta. ◾ KVL noteerattiin edustavimpien viranhaltijajärjestöjen jouk- den eläkesäännöksi, ja sen mukaan kaupunkien vi- eläkelaki (TEL) tuli voimaan 1962. koon. Tämä näkyi konkreettisesti, kun kunnallisten työnteki- ranpitäjät oikeutettaisiin vanhuuseläkkeeseen hei- KVL:n ja muiden kuntien keskusjärjestöjen aloit- jöiden ja virkamiesten eläkelaki säädettiin 1964. Lain myötä dän tultuaan säädettyyn eläkeikään ilman mitään teesta kunnat jätettiin pois TEL:n piiristä, mutta kolme kunta-alan edustavinta järjestöä (eli KVL, KTV ja Aka- heidän puoleltaan tulevia kannatusmaksuja. työeläkelaki kuitenkin velvoitti kuntia uudistamaan va) sai oikeuden esittää edustajiaan Kunnallisen eläkelaitok- sen valtuuskuntaan.176 Valtion virkamiesten vuonna 1964 säädetyn menettelytap- alain hengessä Kaupunkiliitto ja Maalaiskuntien liitto laativat

92 93 KVL Helsingin toimistovirkailijoiden alaosasto oli 1950−luvun lopulla mukana rakentamassa kahta asuintaloa Helsingin Hertto - niemeen ja Pajamäkeen. Pajamäen talo (ylh.) valmistui vuonna 1960, ja työmaan harjakaisissa (alh.) soitti itse ”reissumies” Tapio Kulissien takana Rautavaara. Nopeasti kasvavissa kaupungeissa asunnoista oli jatkuvasti pulaa, erityisesti virkamiesperheiden kaipaamista hieman tilavammista perheasunnoista. Ensimmäisen kerran kunnallisvirkamiesten asuntokysymyksestä keskusteltiin liiton vuosikokouksessa keväällä 1920, mutta asuntokysymys pysyi Suomessa ajankohtaisena vielä pitkään. Kaupunkien asumisväljyys alkoi kasvaa vasta 1980−luvulla. oli horjuntaa.

Kulissien takana oli kuitenkin merkittävää horjuntaa. Liittovaltuusto tyytyi KVL:n liittohallituksen kokouksessa 9.4.1965 osa liittohalli- patjamajoitukseen Jyväskylässä 1961. tuksen jäsenistä kannatti esitettyä järjestelmää. Varsinkin maalaiskuntien palkka-asiat olivat näiden hallituslaisten mie- lestä niin vaikeita hoitaa, että mikä tahansa järjestelmä tun- Konjakkia voi juoda myös pillillä. Janoisia tui paremmalta. Toisten mielestä yleisluontoisten palkka-asi- liittovaltuuston kesäkokouksessa 1961. oiden hoidon olisi voinut keskittää lakiehdotuksen mukai- sesti, mutta kuoppakorotusasiat olisi jätetty lain ulkopuolel- le. Liittohallitus kuitenkin päätyi vastustamaan lakiehdotus- ta.179 Tämän jälkeen kuohunta yltyi. KVL:n toiminnanjohtaja keväällä 1965 lakiluonnoksen kunnallisten viranhalti- Eero Kantola katsoi, että puheenjohtaja Eero Rönkä oli asian jain palkkausten tarkistamisesta. Lakiehdotus olisi to- tiimoilta Kaupunkiliitossa käydyissä neuvottelukokouksissa teutuessaan rajoittanut kuntien ja kuntainliittojen antanut ymmärtää, että KVL saattaisi kannattaa lakiehdotus- mahdollisuutta palkan tarkistamiseen ilman kuntien ta. Myös varapuheenjohtaja Uuti Palaja kertoi kuulleensa liit- keskusjärjestön tai valtiovarainministeriön suostumus- tohallituksen ulkopuolisilta tahoilta vastaavaa. Syytös oli va- ta. Samaan pykälään oli myös lisätty maininta, että neu- kava, sillä näin menetellessään puheenjohtaja olisi toiminut votteluja käytiin vain edustavimpien virkamiesjärjestö- vastoin liiton virallista kantaa. Molempien näkökantojen tu- jen kanssa. Lisäksi lakiluonnos lähti palkkauksen osalta vuoden eksi esitettiin lausuntoja, mutta lopulta asia päätettiin unoh- 1963 palkkatasosta ilman mahdollisuutta kuoppatarkistuksiin.177 taa, kun puheenjohtaja oli hallituksen kokouksessa selvästi il- Kunnallisvirkamiesliitto vastusti esityksiä. Liiton näkemyk- maissut vastustavansa lakiehdotusta. Liittovaltuustolta toi- sen mukaan lakiehdotuksen toteutuminen olisi tiennyt paluu- vottiin voimakasta lakiehdotuksen tyrmäävää kantaa.180 ta vanhaan palkkasäätelyn aikakauteen, ja samanaikaisesti Tämän jälkeen KVL:n hallituksen delegaatio kävi tapaamas- työsopimussuhteiset työntekijät olisivat saaneet edelleen va- sa pääministeri Johannes Virolaista. Tapaaminen oli toiveita paasti sopia työehdoistaan. Myöskään esitetty palkkataso ei herättävä, sillä Virolainen lupasi vaikuttaa siihen, ettei viran- tyydyttänyt liittoa.178 haltijoita kohdeltaisi eri tavalla kuin työntekijöitä.181 Seuraa-

94 95 Puheenjohtaja Urpo Ryönänkoski

Valtiotieteen maisteri Urpo Ryönänkoski (1926–2015) toimi Kunnallisvirkamies- liiton puheenjohtajana vuosina 1967–1972. Tämän lyhyen ajanjakson aikana liitto muuttui perinpohjaisesti. Liitto kasvoi merkittävästi, ja yksin 1960− ja 1970−luku- jen taitteessa liiton jäsenmäärä kasvoi kolmen vuoden aikana 10 000 jäsenellä. Suurin osa uusista jäsenistä tuli maaseudulta ja Pohjois-Suomesta. Lisäksi virka- ehtosopimuslain hyväksymisen myötä liiton edunvalvonta mullistui, kun liitto pääsi mukaan keskitettyyn sopimusjärjestelmään. Ryönänkosken puheenjohtajan ura loppui hänen siirtyessään Kaupunkiliiton kunnallistalouden osaston päälliköksi 1972. Sitä ennen Ryönänkoski teki työuran- sa Helsingin kaupungin koulutuspäällikkönä 1956–1971 ja Puolustusvoimien pal- veluksessa. Eläkkeelle jäätyään Ryönänkoski teki vielä uuden uran tietokirjailijana. Ryö- nänkoski julkaisi mm. Helsingin vuoden 1952 olympialaisia käsittelevän muistel- mateoksen Radiomies muistelee (2003). ◾

Muuttoliike maalta kaupunkiin kiihtyi ja muutti maan väestörakennetta pysyvästi 1960−luvulta lähtien. Nuorten muuttaessa kaupunkeihin jäivät monet maaseudun kunnat kestämättömään asemaan. Kuorma-auto sekä muuttomiehiä Helsingin jestöjen yhteistyöelimenä sekä neuvotella kunta-alan virka- terävöittää omaa ammattikuntaista järjestäytymistä.184 Porthaninkadun kulmassa kesällä 1970. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Simo Rista. miesten ja toimihenkilöiden ammatillisista ja palkkausta kos- Vuoden 1967 aikana uuden kunnallisen neuvottelu- ja sopi- kevista kysymyksistä. musjärjestelmän perusteita pohdittiin sisäasianministeriön Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi Kunnallisvirka- asettamassa työryhmässä, jota johti kansliapäällikkö Arno miesliiton toiminnanjohtaja Eero Kantola. Kunnallisvirka- Hannus. Kunnallisten keskusjärjestöjen ja valtiovallan edus- vaksi asia vietiin liittovaltuustolle, joka käsitteli asiaa Porissa toisista palkkojen tarkistamisista voitaisiin sopia työmarkkinajär- miesliiton tavoitteena oli, että ottamalla ammatillis-aatteelliset tajien lisäksi työryhmässä oli edustettuina kolme viranhaltija- toukokuun lopulla 1965: jestöjen kesken niin viranhaltijajärjestöjä kuin kuntiakin sitovasti. järjestöt neuvottelukuntaan estettäisiin erillisten, pieniä ryh- järjestöä, joista yksi oli Kunnallisvirkamiesliitto. Niin näissä ”KVL vastustaa jyrkästi kuntien keskusjärjestöjen esittämää Tällaisen järjestelmän on kuitenkin ehdottomasti katettava kaikki miä edustavien ammattiliittojen synty, ja samalla vahvistettai- kuin muissakin tuolloin käydyissä neuvotteluissa tuli selväksi luonnosta laiksi kunnallisten viranhaltijain palkkausten tarkista- kunnallisessa palveluksessa olevat.”182 siin KVL:n asemaa.183 ns. edustavimpien viranhaltijajärjestöjen painoarvo. Tästä ase- miseksi ja katsoo, ettei asiaa voida ottaa käsiteltäväksi esitetyn yk- Neuvottelujärjestelmän hakiessa uutta muotoa KVL pyrki Kunnallisvirkamiesliiton toive yhtenäisestä – ja sen itsensä masta Kunnallisvirkamiesliitto myös halusi pitää kiinni. KVL sipuolisen ja epäkypsän ehdotuksen pohjalta. Esitys loukkaa kun- sitomaan kunta-alan järjestökentän muut toimijat aiempaa vetämästä – kunta-alan koalitiosta ei kuitenkaan toteutunut, teki parhaansa profiloituakseen liittona, joka piti arvossa laajaa nallisten viranhaltijain neuvotteluoikeutta ja kuntien itsemäärää- tiukemmin itseensä. Yksi konkreettinen esimerkki tästä oli se, pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi KVTN:n kokouksiin ammattikuntarajoista vapaata järjestäytymistä ja joka teki yh- misoikeutta sekä asettaa viranhaltijat kokonaan erilaiseen ja rat- että Kunnallisvirkamiesliitto kutsui kunta-alalla toimivat am- osallistuneet tekniset turhautuivat pian, sillä heidän mieles- teistyötä lukuisien ammattikunnallisten järjestöjen kanssa.185 kaisevasti huonompaan asemaan kuin kuntien ja kuntainliittojen matillis-aatteelliset yhdistykset yhteiseen neuvottelukuntaan, tään neuvottelukunta kokoontui vain silloin, kun KVL tarvitsi Keskustelua kiihdytti vuoden 1967 raju devalvaatio, joka työsopimussuhteessa olevat henkilöt. KVL ymmärtää sinänsä palk- jonka toimintaohje vahvistettiin tammikuussa 1966. Tämän tukea omille pyrkimyksilleen, ja teknisten mielestä heidän alensi markan ulkoista arvoa lähes neljänneksellä. Devalvaa- ka-asioitten keskittämisen tarpeen ja on valmis omalta osaltaan tu- Kunnallisten Viranhaltijain ja Toimihenkilöitten Neuvottelu- omat erityiskysymyksensä jäivät jatkuvasti huomiotta. Yhteis- tion jälkeen laadittu uusi tulopoliittinen vakauttamissopimus kemaan sellaisen järjestelmän kehittämistä, jonka avulla yleisluon- kunnan (KVTN) julkilausuttuna tarkoituksena oli toimia jär- työ KVL:n kanssa päinvastoin herätti kuntien teknisten haluja otti kantaa myös virkamiehistön virkaehtojen järjestelemi-

96 97 Pitkään käyty kädenvääntö uudesta neuvottelu- ja sopimus- järjestelmästä alkoi olla loppusuoralla. Valmistelussa oli vahvis- tunut kanta, jonka mukaan kutakin kolmea keskusjärjestöä – SAK, TVK ja Akava – edustaisi vain yksi liitto. Syyskuussa 1969 tämä asetelma vahvistui Liinamaa II -sopimuksella, jossa sopi- musvapauden periaate ulotettiin kunnallisiin virkamiehiin. KVL halusi itselleen pääsopijan oikeudet, ja liiton asema TVK:n tärkeimpänä kunta-alan järjestönä oli tässä kilpailussa periaatteessa vahva. KVL valmisteli lokakuussa 1969 luonnok- sen ”Kunnallisalan Virkaehtoliiton” säännöiksi. Ajatuksena oli koota KVL ja teknisten järjestöt yhteiseen neuvottelujärjes- Liittohallitus ja asiakirjapinot vuonna 1965. töön, joka voisi käydä kunta-alan neuvottelut TVK:n edusta- jana – kyseessä oli siis eräänlainen vahvistettu KVTN.187 Samaan aikaan KVL vahvistui, kun seurakuntien viranhal- seen. Maaliskuussa 1968 osana ensimmäistä tulopoliittista ko- tijat ja toimihenkilöt toivotettiin tervetulleiksi KVL:n jäseniksi konaisratkaisua (Liinamaa I) keskusjärjestöt sopivat, että val- liittohallituksessa keväällä 1969. Liittyminen edellytti KVL:n tion ja valtionapupalkkaisten virkamiesten työehdoista pää- sääntöjen muutosta, ja liiton sääntöjen 2 § lisättiin kuntien ja tettäisiin täyden sopimusvapauden pohjalta, aivan kuten yk- kuntainliittojen ja niiden omistamien yritysten rinnalle seura- Kunnallisvirkamiesliiton palkkaesityksen jättänyt lähetystö Maalaiskuntien liiton johtajan Aarne Eskolan puheilla. Vasemmalta sityisoikeudellisessa työsuhteessa olleiden osalta jo tapahtui. kunnat ja seurakuntien omistamat yritykset. Tämän myötä KVL:n puheenjohtaja Eero Rönkä, Espoon sosiaalijohtaja Viljo Kasanen, Anjalan kunnansihteeri Leevi Päivärinne, järjestösihteeri Osana sopimusta valtioneuvosto velvoitettiin asettamaan ko- KVL:oon liittyi 940 uutta jäsentä. Samalla valmistauduttiin ot- Jaakko Itälä ja toiminnanjohtaja Eero Kantola KVL:sta sekä apulaiskunnansihteeri Viljo Mehtonen. Äärimmäisenä oikealla Aarne mitea selvittämään valtion ja valtionapupalkkaisten virka- tamaan myös kuntien tekniset suoraan KVL:n jäseniksi; tähän Eskola. miesten palkkausta ja muita palvelusuhteen ehtoja koskevan asti tekniset olivat kuuluneet KVL:n paikallisyhdistyksiin. 188 neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän laatimista. Liikehdintää tapahtui myös toiseen suuntaan. Muut TVK:n Valtioneuvoston 5. syyskuuta 1968 asettama ns. menettely- järjestöt, joilla oli kunta-alalla työskenteleviä jäseniä, eivät ha- vistä yhteistyötä keskenään, ”samaa kieltä” puhuvien joukos- perustaa oman, Kunnallisvirkamiesliitosta erillisen liiton. KVL tapakomitea alkoi laatia mallia eduskunnan oikeusasiamies lunneet antaa KVL:lle yksinoikeutta edustaa kaikkia TVK:n sa. KVL oli pyrkinyt vastaamaan tähän oman järjestöraken- tyytyi tilanteeseen, jolle se ei enää voinut mitään, ja solmi syk- Risto Leskisen johdolla. Varsin suppeaan, kuusijäseniseen ko- kunta-alan toimihenkilöitä. Niinpä TVK:n sisällä valmisteltiin teensa rajoissa niin, että teknisten ryhmien jäsenet kuuluisivat syllä 1970 väljän ns. runkosopimuksen teknisten vastaperus- miteaan eivät kunnallisvirkamiehet saaneet edustusta, eikä kuntien ja valtion virkamiesten yhteisen neuvottelujärjestön, KVL:n paikallisyhdistyksiin.190 tetun Kuntien Teknillisten Keskusliitto KTK:n kanssa.191 komitea myöskään kuullut KVL:oa toimintansa aikana. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n, perustamista. KVL:n vas- Syksyn 1969 kuluessa kävi kuitenkin ilmeiseksi, että tämä ei Kunta-alan neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän mullistanut KVL:n kannan kuulemisissa toi esiin kattojärjestö TVK. tustuksesta huolimatta TVK-V perustettiin joulukuussa 1969, tyydyttänyt teknisiä, ja järjestäytyminen omaksi liitoksi muo- kunnallinen virkaehtosopimuslaki tuli voimaan vuoden 1970 Menettelytapakomitea esitti mietinnössään 31.7.1969 virka- ja se sai lopulta niin kunta-alan kuin valtion pääsopijaoike- dostui ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Vielä marraskuussa 1969 joulukuussa. Lain myötä Kunnallisvirkamiesliitto ja kunta- ehtosopimusjärjestelmän (VES) luomista valtiosektorin lisäk- udet. TVK-V:n perustaminen teki erillisen Virkaehtoliiton to- toiminnanjohtaja Eero Kantola kuvasi paikallisyhdistyksille alan kaikki toimijat astuivat aivan uuteen aikakauteen. Neu- si kunnalliselle puolelle. Kuntatyönantajien neuvottelu- ja so- teuttamisen vaikeaksi, joten KVL hylkäsi idean.189 suunnatussa kirjeessään teknisten järjestäytymistä sanoilla vottelujärjestö TVK-V:n kautta Kunnallisvirkamiesliitolla oli pimusjärjestöksi mietinnössä esitettiin kunnallisen sopimus- Hieman myöhemmin kariutui myös KVL:n pyrkimys saada ”epärealistinen” ja ”eristäytymistä merkitsevä”. Lopullisesti mahdollisuus paitsi neuvotella myös solmia sopimuksia jäsen- valtuuskunnan perustamista. Lisäksi ehdotettiin palkkojen kuntien tekniset järjestäytymään KVL:n piiriin. Kunnallisvir- Kunnallisvirkamiesliiton johdolle valkeni lopullisesti vasta ke- tensä puolesta. Kunnallisvirkamiehet pääsivät näin vihdoin sa- sitomista indeksiin.186 kamiesliitossa oli ollut hyvin tiedossa teknisten halu tehdä tii- vään 1970 kuluessa, että kuntien tekniset aikoivat todellakin malle viivalle muiden palkansaajaryhmien kanssa. ◾

98 99 OSA II Kunnallinen virkamiesarmeija Arkkitehti Einari Teräsvirran suunnittelema TVK-talo Helsingin ”Kunnallinen sektori on menestynyt kaikkein Töölöntullinkatu 8:ssa valmistui vuonna 1967. Samassa heikoimmin valtakunnallisen tulokakun jaossa. rakennuksessa toimi TVK-laisten liittojen lisäksi myös Näin ei saa jatkua.” Suomen Valtakunnan Urheiluliitto SVUL. KVL:n tilat olivat talon kolmannessa kerroksessa. Henrik Boehm liittohallituksessa 20.10.1973.

”Kaikki muu on sallittua paitsi julkisen sektorin parempi ansiokehitys.”

Taisto Mursula liittovaltuustossa 5.5.1982.

Uusi todellisuus

PETTYMYSTEN SOPIMUKSET

Keväällä 1970 Tampereen työväenopisto Sampolan juhlasalis- sa pidetty Kunnallisvirkamiesliiton liittovaltuuston kokous avattiin perinteisen porvarillisin menoin. Orkesterin soitettua Johannes Brahmsin, Erkki Melartinin ja Oskar Merikannon musiikkia oli puheenjohtaja Urpo Ryönänkosken vuoro astua lavalle lausumaan kokouksen avaussanat. Kokouksen kaava oli tuttu ja niin olivat käsiteltävät asiatkin, mutta kokoussalin ulkopuolella oli avautumassa uusi todelli- suus. Kunnallisvirkamiesliiton tulevaisuutta määritti suunnit- teilla oleva uusi virkaehtosopimuslainsäädäntö (VES), jonka mukaan tulevat palkkaratkaisut neuvoteltaisiin. Käytännön neuvottelut tultaisiin käymään kuntatyönantajaa keskitetysti edustavan Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja neuvottelu- järjestö TVK-V:n kesken, eivätkä yksittäiset kunnat enää itse päättäisi viranhaltijoittensa palkkauksen ja muiden ehtojen tarkistamisesta. Tämä merkitsi perustavaa laatua olevaa muutosta myös Kunnallisvirkamiesliiton kannalta: ennen merkityksellisimmät

102 103 ”Virkamiesliitto oli isoveli, joka mielellään opasti nuorempaa.” Toiminnanjohtaja Eero Kantola Virkamiesliitosta

Edessä oli valmistautuminen uudenlaisiin, virkaehtosopi- satoja. Kokonaiskuvaa ei ollut kenelläkään. Puutteellisten läh- muslainsäädännön mukaisiin neuvotteluihin. Tällöin epäluulo tötietojen takia oli mahdotonta arvioida korotusten tarkkoja nosti Kunnallisvirkamiesliitossa päätään; epäluulo koski niin vaikutuksia, erityisesti jos korotus koski muita palkanosia vastapuolta, Kunnallista sopimusvaltuuskuntaa, kuin omaa kuin pohjapalkkaa. Tämä asetelma korostui neuvoteltaessa neuvottelujärjestöä TVK-V:tä. Yhtäältä pelättiin, että työnan- kuoppakorotuksista, sillä molemmat osapuolet kävivät neu- tajapuoli saattaisi pyrkiä saumakohdassa lyömään lukkoon votteluja tuntematta paikkakuntakohtaisia lähtötilanteita.196 tiettyjen alojen voimassa olleen alhaisen palkkatason ja muut Uusi tilanne oli samanaikaisesti uhka ja mahdollisuus: toi- epäkohdat. Toisaalta uumoiltiin, että KVL:lle tärkeät kunnal- saalta neuvotteluissa ei oltu paikallisten luottamushenkilöit- liset erityiskysymykset jäisivät TVK-V:n muissa ryhmissä vail- ten kannan varassa, ja aina oli mahdollista saada enemmän le vastakaikua. kuin paikallisella sopimisella olisi keskimäärin saatu – mutta Kunnallisvirkamiesliitto sai uudesta TVK-talosta avarat tilat, yhteensä 12 huonetta. Huoneet 1 ja 2 olivat kokoustiloja Liittohallituksessakaan ei oikein osattu päättää, miten tilan- tulos saattoi yhtä hyvin olla päinvastainenkin. Neuvotteluissa ja huone 6 Helsingin yhdistyksen käytössä. Toiminnanjohtaja Kantolan huone oli suurin kulmahuone 4. teeseen tulisi suhtautua. Toisaalta hallituksessa vaadittiin, että KVL päätyi ensimmäisen vaihtoehdon kannalle ja lähti hake- KVL:n pitäisi mennä neuvotteluihin tiukkana eikä olla liian maan mahdollisimman keskitettyä ratkaisua, jossa sovittaisiin kiltti, ja toisaalta varoitettiin hurmahenkisyydestä ja vaatimas- paitsi yleiskorotuksista myös kuoppakorotuksista. ta utopiaa. Virkaehtolainsäädännön mukanaan tuoma tulevai- Näissä toiveiden, pelkojen ja kiireen ristiaallokoissa ei ollut suus oli vielä täysin hämärän peitossa. Myös oman jäsenistön ihme, että ensimmäisen VES-kierroksen neuvottelut ajautui- neuvottelut oli käyty paikallisyhdistysten toimesta, mutta uu- eteenpäin asioista sovittiin sitovasti keskusjärjestöjen välillä. toiveet olivat enemmän tai vähemmän arvailujen varassa.194 vat umpikujaan. Myös yleinen neuvottelukierros eteni nihke- dessa todellisuudessa vastuu neuvotteluista siirtyi lähes täysin Tampereen kokouksen aikaan virkaehtosopimuslain mu- KVL:ssa perustettiin neuvotteluja valmisteleviksi elimiksi ästi, ja vasta presidentti Urho Kekkosen välitysesitys joulu- Kunnallisvirkamiesliiton toimistolle ja TVK-V:lle.192 kaisten neuvottelujen alkaminen näytti vielä epävarmalta, sillä palkka- ja sosiaalijaostot. Palkkaneuvottelujen kannalta merkit- kuussa 1970 laukaisi tilanteen. Niin kutsuttu UKK-esitys toi Muutos ulottui syvälle Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- varsinaisen lainsäädännön lisäksi auki oli myös neuvottelu- tävän palkkajaoston puheenjohtajaksi valittiin toimistoinsinööri palkkoihin vuoden 1971 alusta yleiskorotuksen 42 penniä tun- kulttuuriin. Tähän asti liitto oli ollut itsenäinen toimija, joka oli menettely. Tätä koskevat keskustelut etenivät tahmeasti epäi- Taisto Mursula Helsingin maalaiskunnasta ja sosiaalijaoston pu- nilta, ja tätä sovellettiin myös kuntien sopimuksessa. Sen si- voinut halutessaan nojata kattojärjestön tai muiden alan toimi- lysten sävyttämässä ilmapiirissä. KVL:n piirissä valmistaudut- heenjohtajaksi varatuomari Pekka Rantalainen Helsingistä.195 jaan kunnallinen sopimus ei sisältänyt keskitetysti sovittuja joiden tukeen. Nyt liitto toimi neuvotteluissa osana laajempaa tiin jo koko VES-järjestelmän voimaantulon lykkäämiseen, Alkuperäisen suunnitelman mukaan TVK-V:n oli tarkoitus kuoppakorotuksia vaan aloittain erikseen sovittavan järjeste- neuvottelujärjestöä. Paikallisyhdistysten kannalta muutos oli mutta epäilyistä huolimatta kunta-alan pääsopimus lopulta al- neuvotella vain virkaehtosopimukset, mutta työehtosopimuk- lyprosentin, jonka vaikutus oli kaksi prosenttia palkkasum- vielä suurempi. Kunnallisvirkamiesliiton koko historian ajan lekirjoitettiin juhlallisesti valtioneuvoston juhlasalissa setkin otettiin osaksi neuvotteluja. KVL:n puolesta neuvotte- masta. Markkapohjaisena palkankorotuksen yleislinja oli ma - paikallisyhdistykset olivat kantaneet suuren vastuun kuntien 12.10.1970. Varsinainen lainsäädäntö hyväksyttiin eduskun- luja johtanut toiminnanjohtaja Eero Kantola joutui vaikean talapalkkaryhmiä suosiva.197 keskusjärjestöjen kanssa sovittujen neuvottelutulosten läpivie- nassa seuraavana päivänä ja se tuli voimaan joulukuussa 1970. tehtävän eteen. Johtuen aiemmasta hajautetusta mallista, jos- UKK-esitykseen pohjautuva ensimmäinen kunnallinen vir- misessä paikallistasolla. Viime kädessä paikallisyhdistykset oli- Kunnallinen sopimusvaltuuskunta aloitti toimintansa samoi- sa jokainen kunta ja kuntainliitto oli hoitanut sopimustoimin- kaehtosopimus neuvoteltiin valmiiksi jouluaattona 1970 ja al- vat vastanneet jäsentensä edunvalvonnasta. Vuodesta 1970 hin aikoihin.193 nan itse, oli erilaisia palkka- ja virkasuhde-ehtoja Suomessa lekirjoitettiin 14.1.1971. KVL:n työvaliokunta kokoontui käsit-

104 105 ”KTV oli koko ajan Toiminnanjohtaja jonkinsorttinen Eero Kantola ongelma.” Eero Kantola (1922–) on Eino Warosen ohella toinen pit- Toiminnanjohtaja Eero Kantola KTV:stä käaikainen KVL:n keskustoimiston voimahahmo. Jatkosodan veteraani Kantola toimi sodan jälkeen kansanhuoltoministeriön toimistosihteerinä. Kunnallis- virkamiesliiton asiamieheksi Eero Kantola siirtyi vuonna 1950, liiton järjestösihteeri Kantolasta tuli 1952 ja toimin- nanjohtaja 1958. Kahden vuosikymmenen ajan Kantola oli liiton tosiasiallinen ykkösmies. Liiton puheenjohtajan teh- tävä oli tuolloin vielä sivutoiminen, joten liiton toiminnan pyörittäminen ja kehittäminen oli toiminnanjohtajan vas- tuulla. Erityisen suuri työsarka oli liiton toiminnan laajen- tamisessa ja paikallisiin neuvotteluihin osallistumisessa, mikä edellytti ahkeraa matkustamista ympäri Suomea. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) vuonna 1955 Kantola teki 121 eri matkaa paikallisyhdistysten luo. Muiden kiirei- densä ohessa Kantola myös toimitti Kunnallisvirkamies- lehteä. puheenjohtajuudesta liitossa päätettiin valita 1975 koko- Toiminnanjohtaja Eero Kantola ja toimistoapulainen Virkaehtosopimusjärjestelmään siirtyminen 1970−lu- päiväinen puheenjohtaja, ja Kantola asettui ehdolle Hel- Hilkka Lehmusvyöry TVK-talon uusissa tiloissa 1967. vun alussa toi Kantolan tärkeimmäksi tehtäväksi KVL:n singin piirin tukemana. Kantola kuitenkin hävisi vaalin neuvottelutoiminnan johtamisen, ja vuosikymmenen al- Taisto Mursulalle, ja Kantolan loppu-ura liitossa kului kuvuosina Kantola toimi neuvottelujärjestö TVK-V:n aiempaa pienemmässä roolissa. Kantolan työura päättyi varapuheenjohtajana. varhaiseläkkeelle siirtymiseen kesällä 1980, kaksi vuotta telemään historiallista sopimusta tuoreeltaan ja piti tulosta suikin hyvin pian kannan, jonka mukaan kuukausipalkkaisen 1970−luvun puolivälissä Kantolan asema muuttui dra- ennen täyden eläkeiän saavuttamista. ◾ erinomaisena: kuoppakorotusten, A-palkkaluokkien ikälisä- työsopimussuhteisen palkan olisi oltava sama kuin vastaavaa maattisesti. Puheenjohtaja Henrik Boehmin luovuttua järjestelmien muutoksen ja määrävuosilisien ansiosta KVL:n työtä tekevän viranhaltijan.199 arvioitiin tuoreeltaan saaneen jaettavissa olleesta ”potista” Yksi konkreettinen seuraus uudesta virkaehtosopimukseen noin kaksinkertaisen osuuden esimerkiksi KTV:hen verrattu- perustuvasta järjestelmästä oli, että työsopimus- ja virkasuh- na. Puheenjohtaja Ryönänkoski piti saavutusta lähtökohtiin teiset työntekijäryhmät olivat järjestöpoliittisesti periaatteessa lella vaadittiin työntekijän suostumus. Tällaisia epäkohtia oli- uuteen neuvottelukierrokseen valmistautuessa. Tältä osin en- nähden erittäin hyvänä ja kiitti toiminnanjohtaja Kantolaa tasavertaisia. Virkasuhteisilla työntekijöillä oli nyt lain turvaa- vat mm. joidenkin viranhaltijoiden kohtuuton lisä- ja ylityö- simmäinen keskitetty sopimus ei tuonut helpotusta aiemmin sitkeästä ja hyvästä neuvottelu työstä.198 ma oikeus työtaisteluun, vaikkakin rajoitettuna. Ehkä se, että velvollisuus, kuten myös se, että johtavassa asemassa olevat vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Liittovaltuuston kokoontuessa toukokuussa 1971 Mikkelissä molemmat työntekijäryhmät kuuluivat nyt lähes verrannol- virkamiehet eivät saaneet lainkaan korvausta työajan ulko- Jo heti ensimmäisistä virkaehtosopimuksista lähtien kävi oli arvio jo hieman toinen. Tulos oli alempien viranhaltijoiden listen sopimusjärjestelmien piiriin, toi näiden kahden ryhmän puolella tehdystä työstä.200 ilmi, että kunnat tulkitsivat sopimusta maksimina, eikä neu- kannalta kyllä mairitteleva ja hyväksyttävissä myös korkeam- väliset erot aiempaa kärjistetymmin esiin. Viranhaltijat olivat Koska kuoppakorotuksista ei ollut UKK-sopimuksessa so- vottelutuloksen päälle herunut sopimuskaudella lisää, toisin pien viranhaltijoiden osalta, mutta toimihenkilöiden työehto- edelleen velvollisia alistumaan moniin työnantajan taholta tu- vittu keskitetysti, niistä sovittiin edelleen paikallisesti. Useissa kuin yksityisellä sektorilla. Moni KVL:n jäsen alkoikin moittia sopimus huononsi työsopimussuhteisten asemaa. KVL omak- leviin yksipuolisiin määräyksiin, joihin työsopimussuhdepuo- kunnissa neuvottelut kuoppakorotuksista olivat kesken vielä keskitettyjä ratkaisuja kunnallisvirkamiesten kannalta – jär-

106 107 ”Järjestäytyminen on ajan tunnus.” Helsingin kunnallisvirkamiesyhdistyksen esite.

Pohtimolammin urheilukeskus tarjosi hyvät puitteet hiihdolle ja kursseille.

jestelmä oli luotu yksityiselle sektorille, jossa palkat saattoivat mahdollisuuden ja estävän kunnallisen alan erityisongelmien jaisia korotuksia. Toisena tavoitteena Kunnallisvirkamiesliitol- Samassa liittokokouksessa liitto päätyi laatimaan julkilau- sopimuskaudella liukua yli tehdyn sopimuksen, toisin kuin selvittämisen.202 la oli hakea enemmän joustoa paikalliseen sopimiseen.204 suman, jossa melko suoraan lytättiin koko VES-järjestelmä. julkisella sektorilla näytti käyvän.201 Virkaehtosopimusjärjestelmässä julkinen sektori ei päässyt Tilannetta hankaloitti myös se, että liiton puheenjohtaja KVL:n mukaan kuntien palkat olivat putoamassa kolmen Myös sopimusjärjestelmän jäykkyys herätti kritiikkiä. TVK- tavoittelemaansa riippumattomaan asemaan, vaan se joutui Urpo Ryönänkoski siirtyi Kaupunkiliiton kunnallistaloudelli- vuoden takaiselle tasolle, nettopalkat ja käytettävissä olevat V:n perustaminen oli tuonut päätöksentekoon uuden tason. jatkuvasti mukautumaan yksityisen sektorin suosituksiin ja sen osaston päälliköksi 18.5.1972. Liittokokouksessa Rovanie- reaalitulot jopa 1960−luvun jälkipuoliskon tasolle. Suurimpa- Portaita oli nyt pahimmillaan yhdeksän: 1) paikallisyhdistyk- sopimuksiin. TVK-V:n sisällä KVL:n asema oli myös hankala. mellä uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yhdistyk- na syynä tähän oli hintojen nousu ja julkisen sektorin palk- sen hallitus ja 2) yleiskokous, 3) Kunnallisvirkamiesliiton toi- Toinen virkamiesjärjestö, valtion virkamiehiä edustava Virka- sen puheenjohtaja Jussi Tuominen. Kokouksessa äänestys toi kausjärjestelmän jäykkyys, joka esti hintakehitystä noudatte- misto, 4) palkka- tai sosiaalijaosto, 5) työvaliokunta, 6) liitto- miesliitto, saattoi helpommin löytää yksimielisyyden työnan- Tuomiselle 16 038 ääntä lähimmän haastajan, Torsten Johans- levan palkkaliukuman. Kehityksen seurauksena suurin osa hallitus, 7) liittovaltuusto tai ylimääräinen liittokokous, 8) tajan kanssa. Keskitetyn sopimisen tai tulopoliittisten koko- sonin, saadessa 8 838 ääntä, joten tulos oli selvä. Hieman kuo- kuntien palveluksessa olevista ei kuulunut enää keskituloisten TVK-V:n hallitus ja 9) TVK-V:n valtuuskunta. naisratkaisujen ei katsottu kohtelevan kunnallisvirkamiehiä huntaa aiheutti se, että Tuomisen valinta puheenjohtajaksi uu- vaan pienipalkkaisten luokkaan. KVL:n liittokokous piti julki- Periaatteessa TVK-V olisi voinut solmia työ- ja virkaehto- reilusti, ja tämä tunnelma vahvistui 1970−luvullakierros kier- tisoitiin Helsingin Sanomissa jo ennen kuin asiasta päättänyt- lausumassaan välttämättömänä, että kunnallisia virka- ja työ- sopimuksia itsenäisesti, mutta ei käytännössä. TVK-V oli jä- rokselta. Keskitettyyn järjestelmään alettiin viitata armeija- tä liittokokousta oli ehditty pitää.205 ehtosopimusjärjestelmiä kehitettäisiin nykyistä laajemman so- tetty taloudellisesti heikoksi, osin tietoisesti, jotta jäsenjärjes- henkisillä viittauksilla: virkaehtosopimuksen palkkahinnoitte- Jussi Tuominen ei ehtinyt toimia puheenjohtajana täyttä vuot- pimusvapauden suuntaan. Suurempaa kuntakohtaista sopi- töt säilyttäisivät oman itsenäisyytensä ja taloudellisen valtan- lun katsottiin jäykkyydessään muistuttavan sisäpalveluohje- takaan ennen yllättävää menehtymistään kesällä 1973. Ylimää- musvapautta edellytti myös kiristyvä kilpailu työvoimasta sa. TVK-V oli neuvoteltavien asioiden keräilytaso, jonka puit- sääntöä.203 räisessä liittokokouksessa 7.10.1973 puheenjohtajaksi valittiin kuntatasolla.207 teissa jäsenjärjestöt huolehtivat varsinaisesta neuvottelu- ja Liitossa vahvistui 1970−luvun ensimmäisinä vuosina näke- niin ikään helsinkiläinen vanhempi oikeusneuvosmies Henrik KVL ei ollut suinkaan ainoa järjestelmään tyytymätön. sopimustoiminnasta. Järjestelmän jäykkyyden saattoi helposti mys, jonka mukaan tulisi pyrkiä omaan palkkaratkaisuun kes- Boehm selvällä ääntenenemmistöllä (Boehm sai lähes 22 500 STTK lakkoili vuonna 1973 saadakseen pääsopijaoikeudet, ja nähdä riistävän itsenäisen palkkapolitiikan harjoittamisen kitetyn ratkaisun sijaan ja pyrkiä painottamaan prosenttipoh- ääntä, vastaehdokas Taisto Mursula reilut 5 000 ääntä).206 lakon lopettamissopimuksen mukaisesti valtioneuvosto asetti

108 109 ”TVK tuki eniten yksityissektorin Puheenjohtaja Juhani Tuominen järjestöjä. Vähemmälle huomiolle jäi

Varatuomari Juhani ”Jussi” Tuominen (1918–1973) aloitti KVL:n puheenjohtajana julkinen sektori.” vuoden 1973 alusta. Tuomisen puheenjohtajuuden katkaisi kuitenkin äkillinen kuolema saman vuoden heinäkuussa. Tuominen oli kuollessaan 55−vuotias. Toiminnanjohtaja Eero Kantola TVK:sta Työuransa alussa Tuominen toimi useissa kunnallisissa ja liike-elämän tehtävis- sä, kunnes siirtyi Helsingin kaupungin ulosottoviraston palvelukseen 1958. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Tuominen oli myös Helsingin Kunnal- lisvirkamiehet ja -toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja vuosina 1967–1972. ◾

tikon mielestä julkisen sektorin lakko oli tehty käytännössä maksusta. Näin oli otettu ensimmäinen askel lakkovalmiuden mahdottomaksi.210 luomiseksi.213 Kunnallisvirkamiesliiton halukkuutta aloittaa työtaistelutoi- Toinen askel oli lakko-organisaation luominen. Virkaehtola- mia laimensi myös liiton heikko taloudellinen tilanne. Liiton kien mukaan virkamies sai osallistua lakkoon vain työtaiste- jäsenmäärä oli kasvanut voimakkaasti läpi 1960−luvun, ja uu- luun ryhtyneen sopijajärjestön päätöksen perusteella. KVL:n sien jäsenten myötä liiton tulot olivat kasvaneet noin 20 pro- tapauksessa tämä sopijajärjestö oli TVK-V. Lain puitteissa toi- sentin vuosivauhtia – mutta samaan aikaan jäsenille suunnat- mittaessa KVL ei teoriassa olisi tarvinnut omaa lakko-organi- virkaehtokomitean tutkimaan valtion ja kunnallisen puolen työehtosopimusjärjestelmän mukaista sopimisen vapautta ja tuja palveluja oli lisätty niin, että liiton menot olivat kasvaneet saatiota lainkaan, vaan lakko olisi ollut mahdollista viedä läpi VES-järjestelmän kehittämistä. Komiteaa johti valtakunnan- sopimusehtojen vähimmäisluonnetta.209 viisi prosenttiyksikköä tuloja nopeammin. Liiton kasvu oli toi- TVK-V:n lakko-organisaation avulla. Mutta jo uskottavuutensa sovittelija Kaarlo Sarkko, ja myös TVK-V sai komiteaan oman sin sanoen tapahtunut talouden kustannuksella.211 takia liitto tarvitsi oman lakko-organisaation, puhumattakaan edustajansa. Kunnallisvirkamiesliitto asetti oman toimikun- JÄLKEEN JÄÄNEET Liiton aiemmin käyttämät työtaistelutoimenpiteet – haku- tilanteesta, jossa KVL päätyisi lakkoon yksinään. Päätös oman nan tukemaan TVK-V:n työtä.208 kiellot etunenässä – eivät olleet rasittaneet liiton kassaa lähel- lakko-organisaation luomisesta tehtiin liittohallituksessa jou- Sarkon komitea sai mietintönsä valmiiksi vuonna 1975, mut- VES-järjestelmää kohtaan tunnetun tyytymättömyyden kas- lekään täysimittaiseen lakkoon verrattavalla tavalla. Työtais- lun alla 1973. Lakko-organisaation aluejohto oli kuntakohtai- ta melko pian kävi selväksi, että komitean työ ei johtaisi lain- vaessa ajatus lakkoaseeseen turvautumisesta nousi Kunnal- telun edellyttämä taloudellinen lisäpanos otettiin puheeksi nen sikäli, että se pohjautui olemassa oleviin paikallisyhdis- muutokseen. Ennen VES-lainsäädännön voimaantuloa suu- lisvirkamiesliitossa yhä useammin esiin. Parjattu VES-järjes- liittohallituksessa tammikuussa 1970. Liiton alibudjetoinnin tyksiin (ne kunnat tai kuntainliitot, joissa ei ollut omaa orga- rimpana haasteena oli ollut tasata palkkauksen ja työehtojen telmä oli tuonut virkamiehille työtaisteluoikeuden, mutta en- korjaamiseksi oli kaksi vaihtoehtoa: joko supistaa toimintaa nisaatiota, liittyivät lähimpään paikallisyhdistykseen).214 eroja eri paikkakuntien välillä, mutta keskitettyjen sopimus- nen kuin ensimmäistäkään lakkoa oli nähty, ei voitu käytän- tai korottaa liiton perinteisesti edullista jäsenmaksua. Lisäksi KVL:n liittovaltuuston kokoontuessa maaliskuussa 1974 kä- ten aikana haasteena oli neuvottelujärjestöjen välille syntyvi- nössä tietää, kuinka laajana kuntatyönantaja ja oikeuslaitos olisi alettava kartuttaa todellista lakkokassaa. Toiminnan su- sittelemään kevään neuvottelukierrosta oli liiton asema aiem- en erojen ehkäiseminen. Sopimukset erosivat sisällöltään tuon työtaisteluoikeuden tulkitsivat. pistaminen ei ollut reaalinen vaihtoehto, joten liittohallitus paan nähden vankempi; reaalista lakkovalmiutta sillä ei vielä myös TVK-V:n sisällä, mutta suurimmat erot tulivat esiin ver- Yksi VES-lainsäädännön hyväksymistä viivästyttänyt kiis- hyväksyi jäsenmaksun korottamisen sekä korotuksen käyttä- ollut, mutta henkinen valmius oli jo syntynyt. Liiton tuolloi- tailussa yksityiseen sektoriin nähden. Toisin sanoen KVL:n jä- takysymys oli liittynyt juuri kunnallisvirkamiesten lakko-oi- misen perustettavan erillisen lakkorahaston eli tukirahaston nen puheenjohtaja Henrik Boehm viittasi puheenvuorossaan senet olivat tasavertaisessa asemassa keskenään, mutta huo- keuteen, jota alkuperäisissä lakiluonnoksissa esitettiin rajoi- kartuttamiseksi.212 niin käynnissä oleviin neuvotteluihin kuin liiton pyrkimyk- nommassa asemassa monen muun liiton jäseniin nähden. tettavaksi yksityisen sektorin työsopimussuhteisiin työnteki- Tampereella toukokuussa 1970 kokoontunut liittovaltuusto seen seistä omilla jaloillaan: KVL oli hakenut joustoa keskitettyihin ratkaisuihin ja pai- jöihin verrattuna. Lopulta hyväksytty järjestelmä oli varsin siunasi niin jäsenmaksun korotuksen kuin tukirahaston kar- ”Kun Suomen kansa keväisin ryhtyy jakamaan työnsä tuloksia, on nopisteen siirtämistä paikallisiin neuvotteluihin voidakseen monimutkainen. Lakko oli hyväksytettävä TVK-V:llä, ja vir- tuttamisen. Jäsenmaksu korotettaisiin vaiheittain kolmen jokainen kevät ainutlaatuinen, ennenkokematon ja entistä vaikeam- kompensoida muiden palkansaajaryhmien palkkaliukumia, kaehtolakien mukaan virkariitalautakunnalla oli mahdollisuus vuoden kuluessa neljään promilleen peruspalkasta, ja puolet pi. Joka kevät meillä on uudet ongelmat, vaikka entisiäkään ei ole vie- mutta tämä tie ei näyttänyt onnistuvan. KVL edellytti edel- siirtää lakon alkua kahdella viikolla (lisäksi valtiovalta saattoi liiton ylijäämästä siirrettäisiin vuosittain tukirahastoon; lisäksi lä ratkaistu. Muuttumatonta on se, että jokainen on jäänyt muita vä- leen virkaehtosopimusjärjestelmien kehittämistä vastaamaan lykätä lakkoa kahdella lisäviikolla). Monen järjestelmän krii- päätettiin vuosittain kerättävästä ylimääräisestä tukirahasto- hemmälle tai olisi oikeutettu enempään, kuin mitä on saanut. Yhteis-

110 111 Koulutukset

Palkkasäännöstelyn vuosina 1941–1955 kuntien palkka- suurimmat paikallisyhdistykset tarjosivat jäsenilleen li- lautakunnissa toimiminen edellytti neuvotteluteknistä säksi omia peruskurssejaan. osaamista – jota KVL:n jäsenillä ei lähtökohtaisesti ollut. 1980−luvun lopulla alkaneen kuntien rakennemuu- Niinpä vuonna 1945 KVL oli mukana kun keskusjärjestö toksen myötä KVL:n oma koulutustarjonta keskittyi HTK:n rinnalle perustettiin Henkisen Työn Valistuskes- kunta-alan muutokseen. 1990−luvun alkuvuosien kurs- kus, jonka oli tarkoitus tarjota ”ammatillista ja yleistä sien aiheina olivat erityisesti tulospalkkaus ja siihen liit- valistusta” henkisen työn tekijöille. Valistuskeskuksen tyvä tuloksellisuuden arviointi. Kunta-alan myllerryk- toiminta oli varojen puutteessa hyvin vaatimatonta, ja sen ja historiallisen laman myötä koulutuksen kysyntä tulevina vuosina liiton hallituksessa keskusteltiin palk- lisääntyi rajusti, ja kysytyimpiä kursseja jouduttiin jär- kaneuvotteluissa kohdatuista vaikeuksista ja uudenlai- jestämään rinnakkaiskursseina. TVK:n konkurssin 1992 sen koulutuksen välttämättömyydestä. myötä TVK-opiston nimi muuttui Aktiivi-instituutiksi. Liiton omat kurssit käynnistyivät 1950−luvun jälkim- Vuosikymmenen loppupuolella koulutus keskittyi työ - mäisellä puoliskolla. Vuonna 1957 KVL järjesti Oulussa, elämän laatukysymyksiin, erityisesti esillä olivat työelä- Savonlinnassa ja Solvallan urheiluopistolla kurssit, joilla män muutokset ja työssä jaksaminen. opetettiin yleistä kokous- ja neuvottelutekniikkaa, jär- Paikallisen sopimisen lisääntyessä luottamusmieskou- jestötietoutta ja talouspolitiikkaa. 1960−luvun alussa lutus muodostui yhä merkittävämmäksi. Peruskurssien KVL:n kurssitoiminta alkoi löytää vakiintuneemman ohella luottamusmiehille tarjotaankin nykyään teema- muodon. Varsinaisia omia kursseja olivat Pohtimolam- kursseja esimerkiksi työssä jaksamiseen, työlainsäädän- mella järjestetyt hiihto- ja opintopäivät sekä Aulangolla töön ja työpaikan ongelmatilanteisiin liittyen. Liiton jär- järjestetyt syyspäivät. Rovaniemen maalaiskunnan jestämän oman koulutuksen lisäksi liitto on omistajana omistama Pohtimolampi sijaitsi n. 30 km Rovaniemeltä Toimihenkilöjärjestöjen Opintoliitto ry:ssä, joka ylläpi- luoteeseen jylhässä vaaramaastossa, ja KVL sai sen tää Helsingin aikuisopistoa ja Aktiivi-instituuttia. Nyky- käyttöönsä varsin edullisin ehdoin. Pohtimolammen ään Jytyn jäsenet voivat osallistua koulutuksiin myös kurssit koostuivat tasapainoisesti hiihdosta ja järjestö- verkossa. tietouden opiskelusta: päivällä hiihdettiin, illalla opiskel- Kautta historian liiton koulutustilaisuudet ovat olleet tiin. Aulangolla keskityttiin enemmän opiskeluun. myös jäsenistön kohtaamispaikkoja, ja koulutusten lo- 1970−luvun alussa voimaan tulleen virkaehtosopimus- massa on myös keskusteltu edunvalvontatavoitteista ja järjestelmän myötä Pohtimolammin ja Aulangon kurssit tehty järjestöpolitiikkaa. Koulutukset ovat toimineet jä- eivät enää riittäneet, ja koulutus siirrettiin enenevässä senille myös kannustimena lähteä mukaan liiton muu- määrin keskusjärjestö TVK:n ja vastaperustetun TVK:n hunkin toimintaan. ◾ koulutussäätiön järjestettäväksi. KVL liittyi TVK:n kou- lutussäätiöön vuonna 1973, ja näin TVK-opiston kurssit ”Meidän yhdistys, paras yhdistys” -kurssit Oulunsalossa. avautuivat kaikille liiton jäsenille. Liitto, aluetoimistot ja Vasemmalta Aili Lassila, Kerttu Kuusiniemi, Maire Korhonen ja Kaija Merilä.

112 113 ”Naisten osuus kasvoi koko ajan. Joku kutsui KVL:oa suffragettijärjestöksi.” peli on hyvä sen mukaan, miten se sopii itse kullekin ryhmälle. – Kun peenrantalaiset menivät uhkavaatimuksen jättämisen aikaan naapurin viljan vei halla, Saarijärven Paavo pani viljaan puolet pe- innostuksissaan jo aloittamaan oman korpilakkonsa. Toimin- Toiminnanjohtaja Eero Kantola liiton naisistumisesta täjäistä, mutta koska Saarijärven Paavoja syntyy harvoin, meidän nanjohtaja Kantola joutui käyttämään puhelinta ja lennätintä tulee muistaa myös toinen kansallinen viisaus, jonka mukaan tulee ahkerasti saadakseen lakkolaiset takaisin työpaikoilleen.218 seisoa omalla pohjalla eikä luottaa vieraaseen apuun.”215 Lakonuhkaan asti kiristyneiden neuvottelutunnelmien taus- tystakuu tuli mukaan virkaehtosopimukseen 1,5 prosentin tettiin liikuntalautakuntia ja palkattiin liikunnanohjaajia. Näi- Edellisellä kierroksella syksyllä 1973 KVL:n jäsenet olivat las- talla oli kiihtynyt inflaatio, joka teki palkkaliukumista entistä- suuruisena. SAK:n teollisuusliittojen vaatimuksesta ansioke- den uusien työntekijäryhmien palkkaus ja työolot oli tuotava kelmiensa mukaan hävinneet kahdeksan prosenttia verrattuna kin keskeisempiä. Inflaatiota kiihdytti tällä kertaa Lähi-idän hitystakuusta irrotettiin ennakolta käytettäväksi yhden pro- palkkaluokkataulukoihin ja virkaehtosopimuksiin. Myös tek- tuntipalkkaisiin työntekijöihin. Juuri päättyneessä TVK-V:n kriisiytyneen tilanteen vuonna 1973 laukaisema öljykriisi, jossa sentin suuruinen erä eräänlaiseksi yleiskorotuksen luontei- ninen kehitys toi kuntiin jatkuvasti uusia virkoja ja toimia, ku- valtuuskunnan kokouksessa esitys tulopoliittiseksi kokonais- alueen öljyntuottajamaat pyrkivät öljyntuotannon leikkauk- seksi järjestelyvaraksi, jonka käytöstä osapuolet sopivat myö- ten ATK-lävistäjiä ja muita tietohallinnon ammattilaisia.222 ratkaisuksi oli hyväksytty täpärästi äänin 25–24, ja vastaan oli- silla lopettamaan Yhdysvaltain tuen Israelille. Öljyntuotannon hemmin keskenään. Tämä tarkoitti sitä, että varsinaisen an- Virkoja perustettiin usein ehdollisena edellyttäen, että sii- vat äänestäneet vain KVL:n ja Virkamiesliiton edustajat. KVL supistus laukaisi maailmanlaajuisen talouskriisin. Suhteellisen siokehitystakuun osuudeksi jäi ainoastaan puoli prosenttia.220 hen saadaan valtionapua. Vuodesta 1971 lähtien henkilöstö- toisti vaatimuksensa yksityisen sektorin palkkaliukumien huo- tasainen hinnanmuodostus päättyi Suomessa kuin seinään, ja määrän kasvua pyrittiin hillitsemään valtion ja kuntien välisen mioimisesta myös viranhaltijapuolella; lisäksi liitto vaati riittä- inflaatio olikin öljykriisin mukanaan tuomista talousongelmis- ONGELMALLINEN KASVU järjestelyasiakirjamenettelyn avulla, mutta menettelyn vaiku- vää lähtötasotarkistusta korjaamaan jälkeenjääneisyyttä pal- ta suurin. Vuoden 1974 puolella inflaatiovauhti ylitti Suomes- tus jäi melko laihaksi. Kuntien henkilöstömäärä kasvoi nope- koissa. Koska neuvottelutavoitteet eivät edenneet, päätti val- sakin 17 prosenttia. Kunnallisvirkamiesliiton jäsenten tilanne oli kuitenkin monin asti kaksinkertaiseksi (1970: 200 000, 1985: 400 000).223 tuusto irtautua tulopoliittisesta kokonais ratka susta.216 Inflaation vastaisessa taistelussa Kunnallisvirkamiesliitto tavoin valoisampi kuin sopimusjärjestelmän valuviat antoivat Kaikkein köyhimmille kunnille lakisääteiset tehtävät mer- Huhtikuun alussa 1974 KVL jätti ensimmäistä kertaa uhka- otti käyttöön vanhat, jo liiton syntyajoilta peräisin olevat vaa- ymmärtää. Kuntien ja kunta-alan järjestöjen toimintaympä- kitsivät suurta taloudellista rasitusta, valtionapu-uudistukses- vaatimuksensa Kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle (ja val- timukset: inflaatiosuoja muodossa tai toisessa. Kiertoteitse ristö muuttui radikaalisti 1970−luvun alussa. Kuntien valtion- ta huolimatta. Kantokykyluokituksen piirissä olivat koululai- tionapuvirkojen osalta valtion työmarkkinalaitokselle) sekä inflaatiota vastaan olisi ollut mahdollista taistella luopumalla apujärjestelmä uudistettiin 1970−luvulla kantokykyluokkaan tos sekä terveyden- ja sairaanhoito, mutta sosiaalitoimen sek- valtakunnansovittelijalle. Samalla liiton toimistolla tehtiin lak- palkankorotuksista ja sen sijaan uudistamalla verotusta. Niin- perustuvaksi. Laki kantokykyluokista annettiin vuonna 1967, torilla luokitus ei kattanut kaikkia toimia tai virkoja, mikä li- koon liittyviä laskelmia ja suunnitelmia. Uhkavaatimus toi pä KVL innostuikin 1970−luvun puolivälissä verotuksen uu- ja sitä täsmennettiin 1973 lailla valtionosuuksista ja -avustuk- säsi kuntien menoja. Pienten maaseutukuntien ahdinkoa lisäsi neuvotteluihin vauhtia, ja kahden viikon kuluessa Kunnalli- distamisesta eli verotuksen painopisteen muuttamisesta. sista (35/1973). Laki astui voimaan 1976, ja tuolloin kaksi kol- muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin, joka vaikutti kaikkein selta sopimusvaltuuskunnalta saatiin hyväksyttävä tarjous, Tämä tarkoitti tuloverojen yleistä alentamista, verotuksen pai- masosaa valtionavusta määräytyi kantokykyluokitukseen pe- haitallisimmin syrjäisimmillä seuduilla. jonka jälkeen uhkavaatimus voitiin perua.217 nopisteen siirtämistä välillisiin veroihin sekä veroprogression rustuvien asteikkojen nojalla. Rovaniemen kaupunginjohtaja Tuure Salo pyrki vuonna Vaikka lakkoa ei toteutettukaan, sai KVL valmistelujen lop- loiventamista. Myös liiton jäsenistö halusi ennemmin keven- Lainmuutoksilla pyrittiin takaamaan kaikille kunnille yhte- 1972 Rovaniemellä järjestetyn liittokokouksen yhteydessä tuo - putuloksena hyödyllistä tietoa liiton todellisesta lakkokunnos- tää verotusta kuin lisätä palkkoja. Veronmaksajain Keskusliit- näinen vähimmäispalvelutaso. Kantokykyluokkia oli kaikki- maan liiton tietoon syrjäseutujen köyhtymisen. Pohjois-Suo- ta. Lakkorahastoa oli kartutettu vasta muutaman vuoden to keräsi samaan aikaan adressiin nimiä välittömien verojen aan kymmenen, köyhimpien sijoittuessa luokkaan 1. Valtion- men työttömyysalueilla, joissa edellisillä vuosikymmenillä vä- ajan, joten taloudellisella puolella oli paljonkin parannettavaa, alentamiseksi, ja KVL liittyi mukaan keräykseen.219 avulla kunnille korvattiin lakisääteisten tehtävien hoitamises- estöä työllistäneet valtion hätäaputyötkin oli lopetettu, kamp- mutta enemmän liitto kaipasi raakaa voimaa. Lakonuhan Samaan aikaan yhdeksi KVL:n neuvottelutavoitteeksi nousi ta aiheutuvia kustannuksia.221 pailtiin Salon mukaan ”työttömyyden ja väestöpaon peikkoa” päättymisen jälkeen liittovaltuustossa summattiin tilanne hy- ansiokehitystakuu. Ansiokehitystakuulla pyrittiin saamaan ta- Nämä lakisääteiset peruspalvelut (perinteisesti suurimpina vastaan. Salon mukaan pohjoiseen olisi tullut luoda vielä yksi vin: Kunnallisvirkamiesliitto tarvitsi lisää jäseniä, lisää tuloja, kuut siitä, että myös KVL:n jäsenten palkkaus paranisi samas- terveydenhuolto ja sivistystoimi, ja uusimpana tulokkaana uusi kantokykyluokka, eräänlainen ”miinusluokka”.224 lisää henkilökuntaa liiton toimistoon ja lisää ammattiyhdistys- sa suhteessa kuin liukumia saaneiden palkansaajien. Ansioke- 1970−luvulta lähtien sosiaalitoimi) työllistivät neljä viidesosaa Näissä oloissa KVL:n jäsenmäärä jatkoi ripeää kasvua. No- henkeä jäsenistöön – yksinkertaisesti lisää lihaksia. hitystakuun vieminen käytäntöön osoittautui kuitenkin vai- kunnallisesta henkilöstöstä. Uudet lait lisäsivät kuntien tehtä- peinta kasvu oli valtionapu- ja VES-järjestelmien käynnisty- Henkinen lakkovalmius sen sijaan oli jo hyvällä tasolla. Lak- keaksi, vaikka kaikki toimihenkilöjärjestöt asettuivat tavoit- viä entisestään, ja esimerkiksi vuonna 1972 voimaan tullut misen aikaan, ja yksinomaan kolmivuotiskaudella 1970–1972 kovalmiimmat jäsenet löytyivät Kymenlaaksosta, jossa lap- teen taakse. Vuoden 1979 neuvottelujen tuloksena ansiokehi- nuorisolaki aiheutti suuria muutoksia kentällä. Kuntiin perus- liiton jäsenmäärä nousi lähes 10 000 jäsenellä. Vuosikymme-

114 115 KVL:n kasvu oli Kunnallisvirkamiesliiton ja Jyty ry:n jäsenmäärä ja jäsenyhdistysten lukumäärät 1950–2000 seurausta kuntien tehtävien

80000 voimakkaasta kasvusta.

70000

60000

50000 haitarin molemmista ääripäistä: Akava pyrki houkuttelemaan Näin ollen viranhaltijat ja toimenhaltijat olivat kuuluneet sa- 300 40000 kunnallisen sektorin korkeasti palkattuja akateemisia omaan maan paikallisyhdistykseen. järjestöönsä, ja totuttuun tapaan KTV pyrki houkuttelemaan Ajan mittaan näin järjestäytynyt jäsenkunta oli kasvanut omaan piiriinsä vähemmän koulutettuja ja huonommin pal- kattamaan jäseniä neljältä eri sektorilta: kaupunkien ja kaup- 30000 200 kattuja kunnan ammattilaisia.228 paloiden ohella maalaiskunnista, kuntainliitoista sekä seura- 20000 Paikallisyhdistyksistä raportoitiin korkeasti koulutettujen kunnista. Tuoreimmassa historian vaiheessa mukaan oli tullut 100 jäsenryhmien eroamisista. Korkeasti palkattujen lähtöhaluja myös muita valtakunnallisia ja ammatillisia yhdistyksiä.231 10000 lisäsi tupojärjestelmän luonne. Kaksi painavinta keskusjärjes- Apuhoitajat olivat liittyessään neuvotelleet itselleen sopi- töä, STK ja SAK, luonnostelivat keskenään sopimukset, joi- muksen, jonka mukaan apuhoitajat kuuluivat KVL:oon pai- hon ne edellyttivät muiden järjestöjen liittyvän. Näin sopi- kallisyhdistysten kautta, mutta osa jäsenmaksuista palautet- 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 musten pohja oli lähtökohtaisesti alempien palkkaluokkien ta- tiin takaisin Apuhoitajayhdistykselle. Yhdistys halusi terävöit- voitteiden mukainen. Samaan aikaan ylimmät palkkaluokat tää edunvalvontaansa, ja muutti nimensä 1972 Suomen Apu- Jäsenmäärä Jäsenyhdistysten lukumäärä maksoivat isoimmat verot ja myös leijonanosan liiton jäsen- hoitajaliitoksi. Seuraavana vuonna Suomen Apuhoitajaliitto maksuista, joten näiden ryhmien turhautuminen edunvalvon- alkoi neuvotella liittymissopimuksen ehtoja uusiksi tavoittee- taan oli ymmärrettävää.229 naan ohittaa paikallisyhdistykset ja liittää apuhoitajat suoraan Myös yksittäiset, ammatin mukaan järjestäytyneet järjestöt omiksi jäsenikseen. Lopulta Apuhoitajaliitto erosi KVL:n jä- kilpailivat KVL:n jäsenistön sieluista. KVL:n silloinen puheen- senyydestä vuoden 1974 alussa.232 nen alkaessa Kunnallisvirkamiesliitolla oli 25 000 jäsentä, ja Enontekiön kunnista.226 johtaja Urpo Ryönänkoski manasi näitä ”ammattikuntakoh- Samaan aikaan myös muut ammattiryhmät, kuten kodin- kesäkuussa 1979 liiton jäsenluetteloon kirjattiin 40 000. jäsen, Jäsenkunnan merkittävä ja nopea kasvu merkitsi KVL:n taisia seireenilauluja” – ennen kaikkea siksi, että seireenilaulut hoitajat ja seurakuntien viran- ja toimenhaltijat, aloittivat vas- kouvolalainen kanslisti Sisko Taina. Kasvu jatkui voimakkaa- kannalta vähintään yhtä suurta muutosta kuin virkaehtolain- olivat jäsenistölle vaikeita vastustaa. Tekniset olivat jo lähte- taavat neuvottelut. Itse neuvotteluissa puhuttiin suurimmaksi na tämän jälkeenkin. Liiton 50 000. jäsen, porvoolainen rait- säädännön voimaantulo. 1970−luvun alussa yli puolet liiton jä- neet KVL:sta 1970−luvun alussa ja vieneet mukanaan merkit- osaksi rahasta, mutta kyse oli myös merkittävästä rakenteel- tiussihteeri Eeva Maria Komppa, hyväksyttiin jäseneksi maa- senistöstä oli kuulunut KVL:oon vain muutaman vuoden ajan. tävän lakkoaseen. 1970−luvun alkuvuosina liikkeellä olivat lisesta ja edunvalvonnallisesta muutoksesta. Liiton rakenne liskuussa 1982. Kokkolan kaupungin teknisen viraston toimis- Uudet jäsenet merkitsivät historian painolastin kevenemistä myös terveysalan järjestöt.230 oli alkanut rönsyillä useampaan suuntaan. Nämä valtakunnal- tovirkailija Jaana Westmark sai kesäkuussa 1987 kunnian olla ja vanhojen toimintatapojen muuntumista. KVL:n ”vanhalla” Kunnallisvirkamiesliitto oli alkuvuosikymmentensä aikana listen yhdistysten kanssa käydyt neuvottelut toivat yleiseen liiton 60 000. jäsen.225 kaudella liitto oli ollut kaupunkikeskeinen virkamiesten jär- keskittynyt muutamaan kaupunkiin ja kauppalaan, joissa toi- keskusteluun liiton rakenteen ja sen ongelmat, ja ongelma Samana aikana Kunnallisvirkamiesliittoon perustettiin vilk- jestö, mutta ”uudella” ajalla sille oli tunnusomaista ammatilli- mivat paikallisyhdistykset olivat muodostaneet liiton rungon. kärjistyi sitä mukaa kun uusia valtakunnallisia järjestöjä liittyi kaasti uusia paikallisyhdistyksiä. Näistä suurin osa sijaitsi nen ja maantieteellinen monimuotoisuus.227 Näinä vuosikymmeninä liitto oli ollut maantieteellisesti ja toi- KVL:oon. Oppilaitosten ja virastojen toimihenkilöliiton jäse- maalaiskunnissa, osa aivan pohjoisimmassa Suomessa. Esi- KVL:n kasvu oli seurausta kuntien hallinnon ja työnantaja- minnallisesti selvärajainen. Järjestäytyminen oli noudattanut nyys alkoi 1.11.1973, ja seuraavina vuorossa olivat Suomen La- merkiksi vuonna 1974 Länsi-Kairaan perustettiin kunnallisvir- tehtävien voimakkaasta kasvusta, josta halusivat osansa selvää teollisuusliittoperiaatetta, jossa saman työnantajan pal- boratoriohoitajayhdistys ry ja Suomen Röntgenhoitajat ry. kamiesyhdistys, johon kuului jäseniä Kolarin, Muonion ja muutkin järjestöt. Suurin uhka KVL:n kasvulle tuli palkka - veluksessa olevat työntekijät kuuluivat kaikki samaan liittoon. Samaan aikaan liikettä tapahtui myös paikallisyhdistyksistä

116 117 Liikettä tapahtui

Oma äänenkannattaja myös paikallis - yhdistyksistä valtakunnallisiin. Melko pian Kunnallisvirkamiesliiton perustamisen jäl- lehteä uskallettu perustaa, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi keen huomattiin, että liiton eri puolilla maata sijaitsevien jäi kattaa lehden kustannukset liiton varoista eli jäsen- paikallisyhdistysten ja niiden jäsenten välille tarvittaisiin maksutuotoista. Jäsenistö ei tähän kuitenkaan suostu- jonkinlainen konkreettinen yhdysside. Kerran vuodessa nut. pidettävä vuosikokous ei tähän tarkoitukseen riittänyt, Toisen maailmansodan jälkeisessä tiukassa palkkati- joten ajatus oman jäsenlehden perustamisesta heräsi. lanteessa lehden julkaisemiselle löytyi vihdoin ymmär- Kaupunkiliitto julkaisi omaa tiedotuslehteään, Suomen rystä. KVL:n hallituksessa tehtiin marraskuussa 1948 valtakunnallisiin yhdistyksiin. Esimerkiksi Kiteen Kunnallis- Kunnallislehteä, ja vuonna 1920 KVL:n vuosikokous teki päätös ryhtyä julkaisemaan omaa äänenkannattajaa, virkamiesyhdistys erosi KVL:n suorasta jäsenyydestä ja liittyi päätöksen ryhtyä välittämään lehdessä uutisia KVL:n ja ”mutta aluksi vaatimattomassa muodossa”. Lehden kus- liittoon Maaseudun Kunnallisvirkailijat ry:n kautta.233 paikallisyhdistysten toiminnasta. Näitä uutisia julkaistiin tannusten kattamiseksi jäsenmaksua oli korotettava vii- Kenties suurin ristiriita teollisuusliittoperiaatetta noudatta- lehdessä otsikolla Kunnallisvirkamiesten alalta. denneksellä (250>300 mk). Lehden uusi tuleminen to- van paikallistoiminnan ja ammattikuntakohtaisten intressien Pieni palsta Kunnallislehdessä ei kuitenkaan riittänyt teutui Kunnallisvirkamies-nimisenä vuoden 1949 alusta. välillä oli, että paikalliset ja valtakunnalliset yhdistykset saat- hitsaamaan paikallisyhdistyksiä yhteen, joten vuonna Tällä kertaa lehdestä tuli pysyvä osa liiton toimintaa. toivat kilpailla samoista jäsenistä. Liiton asiamies Jarl Nyma- 1929 KVL:n keskustoimistolla laadittiin koenumero Lehti jatkoi Kunnallisvirkamies-nimellä aina vuoteen 1988 nin mukaan oli olemassa vaara, että liitto alkaisi hajota alku- omasta jäsenlehdestä. Koenumero otettiin vastaan hy- asti, jolloin lehden nimeksi tuli Kunnan ammattilaiset. Lii- tekijöihinsä. Myös seurakuntien viran- ja toimenhaltijoita vin, joten Kunnallisvirkamiesten lehti-nimellä ilmestynyttä ton muuttaessa nimensä vuonna 2005 myös lehden nimi edustaneen SVTL:n mukaan liitto oli KVL:n kehityksen kan- julkaisua alettiin toimittaa säännöllisesti kahden miehen vaihtui. Jyty-lehden painos on nykyään reilu 40 000 nalta vaarallisella tiellä. Pahimmassa tapauksessa koko kun- voimin: lehden päätoimittajana toimi maisteri Otto kappaletta. nallissektori saattaisi tulevaisuudessa järjestöllisesti hajota, ja Bruun ja toimittajana varatuomari Ilmari Nordberg. Lehden päätoimittajana toimi ensi alkuun liiton toi- KVL menettäisi asemansa viranhaltijoiden ja toimihenkilöi- Lehden tilaajamäärä jäi kuitenkin melko pieneksi, ja minnanjohtaja, vuosina 1952–1958 Aarne I. Välikangas ja den pääjärjestönä.234 koska lehti toimi puhtaasti tilaajamaksujen varassa, vuosina 1958–1966 Eero Kantola. Toiminnanjohtajuuden Liiton sääntöjä oli viimeksi tarkastettu vuonna 1951. Tuolloin muodostui siitä nopeasti tappiollinen. Lehden toimitus- ja päätoimittajuuden kytköksestä luovuttiin vuonna tehdyssä sääntömuutoksessa oli luovuttu vuosittain pidettä- kunta väsyi nopeasti kiittämättömään työhönsä, ja mo- 1966, jolloin lehden päätoimisena päätoimittajana aloitti västä vuosikokouksesta ja sen tilalle oli tuotu kolmen vuoden lemmat toimittajat irtisanoutuivat työstään ”sen vähäi- Risto Varila. Varila hoiti tehtävää yli kahden vuosikym- välein pidettävä liittokokous. Kokousvälillä liiton korkein sen harrastuksen johdosta, jota eri virkamiesryhmät menen ajan vuosina 1966–1998 ja hänen jälkeensä Laura päättävä elin oli liittovaltuusto. KVL:n organisaation uudista- ovat julkaisua kohtaan osoittaneet”. Lehti kuopattiin ke- Castrén kahden vuoden ajan. Vuodesta 2000 lehden mista oli tutkittu jo 1960−luvun lopulta lähtien. Ensimmäinen vätkokouksessa 1931, ja liiton kuulumisista kerrottiin päätoimittaja on ollut Jytyn viestintäjohtaja Kari Hieta- selvitys oli tilattu ulkopuoliselta konsultilta, työntutkija Fried- ◾ vastedes keskusjärjestö HTY:n lehdessä Henkinen Työ. mäki. rich Kaltamolta, joka jätti tutkimusmuistionsa huhtikuussa KVL:n omaa lehteä yritettiin elvyttää tasaisin väliajoin 1969. Kaltamon työtä jatkettiin KVL:n toimistossa 1970−luvun 1930− ja 1940−luvuilla, mutta lehden uusi tuleminen kaa- ensimmäisinä vuosina, ja organisaatiotoimikunta asetettiin tui aina kustannuksiin. Tilaajamaksujen varaan ei uutta huhtikuussa 1971.235 Niin Kaltamon kuin KVL:n omat selvitykset päätyivät suo-

118 119 ”Kunnallisvirkamiesliitossa neuvoteltiin ja kuunneltiin.” Luottamusmies Leena Aho liiton toimintakulttuurista

sittelemaan Ruotsissa käytössä olevaa piiriorganisaatiota. Pii- ja loput jakautuivat kuntainliittojen ja seurakuntien palveluk- lujen yhteydessä. Mutta vaikka muutoksen tarpeesta vallitsi tys tuntui suorastaan pelastavalta renkaalta, johon auliisti tartuim- rijärjestelmä oli vastaus virkaehtosopimusjärjestelmän muka- sessa oleviin. yksituumaisuus, vei käytännön asioista sopiminen kaksi vuot- me.”243 naan tuomille muutoksille, jotka olivat vieneet sopimustoi- Liiton uusi sekamuotoinen järjestäytymismalli tarjosi luon- ta. Lopulta Oulun liittokokouksessa päädyttiin muuttamaan Vierelän vanavedessä Kittilän yhdistykseen liittyi kolmatta minnan painopistettä pois kenttätasolta TVK-V:hen ja liiton tevamman mahdollisuuden ottaa vastaan kaikenlaisia tulijoita, liiton sääntöjä, ja sääntömuutoksen jälkeen liittovaltuuston kymmentä uutta jäsentä. palkatuille toimihenkilöille. Piireihin sijoitettaisiin asiamiehiä, ja vuonna 1979 KVL:oon siirtyi suuri osa KTV:hen aiemmin koko oli 52 jäsentä. Myös piirijakoa uudistettiin ja piirien mää- Puoluepolitiikka tunki esiin myös KVL:n sisällä. Tehdyn jä- joiden tehtävänä olisi toimia paikallisen ja valtakunnallisen ta- järjestäytyneistä palomiehistä. Samana vuonna KVL:oon liit- räksi tuli 13.240 senkyselyn mukaan jäsenistöstä kuului puolueisiin alle viide- son välisenä yhdyssiteenä. Piirien toivottiin tuovan sisältöä tyivät myös maatalouslomittajat.238 sosa (19 prosenttia), ja liitto oli sääntöjen mukaan puoluepo- paikalliselle alueelle syntyneeseen tyhjiöön ja välittävän tietoa Piirijärjestelmän ohella myös keskustoimistoa vahvistettiin. • liittisesti sitoutumaton. Mihinkään sitoutumiseen ei ollut keskustasolta paikallistasolle ja takaisin. Toimiston työmäärä oli jäsenkunnan kasvun ja VES-järjestel- aiemmin ollut tarvettakaan. Liiton perustamisesta lähtien oli Piirijärjestelmä pyrki myös sulauttamaan valtakunnalliset män myötä kasvanut valtavasti. Vuonna 1960 KVL:lla oli ollut KVL:ssa oli lyhyen ajan kuluessa toteutettu suuria organisa- ollut itsestään selvää, että liitto ja sen jäsenet olivat lähtökoh- yhdistykset paremmin liiton organisaatioon. Valtakunnalliset 10 000 jäsentä, ja näitä palveli keskustoimistolla kuusi vaki- torisia muutoksia, joilla oli pystytty muuttamaan liittoa mo- taisesti porvarillisesti ajattelevia – vaikka eivät varsinaisia po- yhdistykset järjestäytyisivät paikallistasolla osastoihin, jotka tuisesti palkattua toimihenkilöä. Kymmenen vuotta myöhem- nimuotoisemmaksi ja nopealiikkeisemmäksi toimijaksi. Muu- liittisia aktiiveja tai puolueiden jäseniä olisi olleetkaan. Eräät olisivat verrannollisia perinteisiin paikallisyhdistyksiin. Piiri- min jäseniä oli 2,5−kertainen määrä, mutta toimiston henkilö- tokset eivät kuitenkaan pystyneet taklaamaan yhtä ajan hen- liiton alkuaikojen merkkihenkilöt olivat tosin luoneet myös tasolla valtakunnalliset yhdistykset muodostaisivat oman pii- kuntamäärä ei ollut kasvanut samassa tahdissa, edes kaksin- gen mukanaan tuomaa uutta voimaa: kaiken yhteiskunnalli- näyttävän poliittisen uran; heistä kenties paras esimerkki oli rinsä. Näin kaikki liiton jäsenyhdistykset voisivat saada edus- kertaiseksi. VES-järjestelmän myötä kasvoivat myös muut sen toiminnan läpäisevää politisoitumista. Poliittiset virkani- liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Zachris Castrén, joka toimi tuksen niin paikallisella tasolla, piiritasolla kuin liittotasolla- KVL:n toimihenkilöiden velvollisuudet, sillä liiton tuli nyt mitykset olivat alkaneet yleistyä 1960−luvulla, ja monissa kun- aktiivisesti edistyspuolueessa ja nuorsuomalaisissa. kin. Piirien lisäksi valmistauduttiin perustamaan valtakunnal- osallistua TVK-V:n työryhmien työhön.239 nissa kerrottiin virkanimitysten tärkeimpänä kriteerinä ole- Menneinä aikoina jäsenten poliittisen suuntautumisen esiin lisia, toimialoittain järjestäytyneitä toimialajaostoja.236 Oulun liittokokouksessa 1981 liiton sääntöjä muutettiin van sopivan puoluekirjan.241 tuomiseen ei siis ollut ollut syytä. Poliittisen yksimielisyyden Liittovaltuusto päätti keväällä 1973 perustaa kahdeksan pii- myös liittovaltuuston osalta. Tuohon mennessä KVL:n liitto- Turussa nuorisosihteeriksi vuonna 1975 tullut Leena Aho taustalla oli liiton alkuaikojen jäsenkunnan homogeenisyys. riä; nämä olivat Helsingin, Uudenmaan, Kymen, Lounais-Suo- valtuuston kokous oli kasvanut massiiviseksi tapahtumaksi: muisteli myöhemmin, kuinka vuonna 1972 säädetyn nuoriso- Jäsenet olivat kaupunkien korkeita virkamiehiä, joiden aate- men, Itä-Suomen, Hämeen ja Keski-Suomen, Pohjanmaan liittovaltuusto oli lajissaan Suomen suurin, kaikki keskusjär- lain mukaan Turkuun perustetun nuorisotoimen virat jaettiin maailma oli lähimpänä perinteisiä kaupunkiporvaripuolueita, sekä Pohjois-Suomen piirit. Näistä ensimmäisenä käynnistyi jestöt mukaan lukien. Liittovaltuuston toimintaan osallistui ensi alkuun puoluekirjan perusteella – tosin huhujen mukaan kokoomusta ja liberaaleja. Liiton laajeneminen maalaiskuntiin Pohjois-Suomen piiri kesäkuussa 1973. Vuoden 1978 alusta yhteensä 618 henkeä, joista varsinaisia jäseniä oli 206. Tästä myös sukulaisuussuhteita painotettiin valinnoissa. Valittuja toi mukanaan maalaisliittolaisia jäseniä, mutta tällöinkin toi- Pohjois-Suomen laaja piiri jaettiin kahtia Oulun ja Lapin pii- seurasi lukuisia käytännön vaikeuksia. Esimerkiksi kokous- pätevämmät mutta valitsematta jääneet valittivat menettelys- mihenkilöliikkeen patriarkaalinen ja konservatiivinen perus- reiksi, joten piirejä oli tämän jälkeen yhdeksän.237 paikat täytyi varata pari vuotta etukäteen, mikä onnistui sään- tä, ja päätöksiä jouduttiin lopulta purkamaan ja käytäntöä juonne ei johtanut suurten ideologisten ristiriitojen syntymi- Organisaatiomuutoksen jälkeen KVL oli edelleen järjestäy- tömääräisten kokousten osalta, mutta yllättäen eteen tulevien muuttamaan.242 seen. Tuolloin ainoa merkittävä poliittinen jakolinja kulki tynyt teollisuusliittoperiaatteen mukaan, mutta käytännössä ei-sääntömääräisten kokousten kanssa sopivan kokouspaikan Tässä ilmapiirissä KVL sai houkuteltua uusia jäseniä 1970− KVL:n ja KTV:n välillä. liitto oli sekamuotoinen. Paikallisyhdistysten kautta liittoon löytäminen oli jo osoittautunut hankalaksi. Sopivia kokous- luvulla voimakkaammin politisoituneista järjestöistä. Kittilän Tilanne muuttui vasta KVL:n suuren kasvun myötä 1960− kuuluvat olivat edelleen tärkein järjestäytyneiden ryhmä, toi- paikkoja oli koko maassa vain kourallinen. terveyskeskuksen osastoavustaja Saara Vierelä kyllästyi ja 1970−lukujen kuluessa. Tällöin liittyneistä uusista jäsenistä seksi tärkein teollisuusliittoperiaatteella toimivat valtakunnal- Tarpeesta supistaa liittovaltuuston kokoa radikaalisti vallitsi KTV:n jäsenenä järjestön poliittisuuteen: merkittävä osa kuului alempiin palkkaluokkiin, ja heistä moni liset yhdistykset, ja kolmantena ammattikuntapohjaisesti jär- liitossa yksimielisyys. Tavoitteena oli siirtyä pienempään ja ”Siirtymiseni syynä oli KTV:n poliittisuus, joka näkyi siten, että oli poliittiselta maailmankatsomukseltaan kallellaan vasem- jestäytyneet valtakunnalliset yhdistykset. Jäsenkunta jakautui ketterämpään valtuustoon, joka kokoontuisi useamman ker- hallitukseen valittiin vain tiettyä väriä tunnustavia. Muut eivät kel- malle, lähinnä sosialidemokraatteihin. Tällöin porvarillinen kolmeen osaan: suurin osa jäsenistä oli kuntien palveluksessa, ran vuodessa sekä tarvittaessa, esimerkiksi sopimusneuvotte- vanneet mukaan ollenkaan. Tässä tilanteessa KVL:n Kittilän yhdis- rintama sai vastaansa vasemmistolaisesti ajattelevan jäsenis-

120 121 Puheenjohtaja Henrik Boehm

tön osan myös KVL:n sisällä. Samaan aikaan KVL otettiin vir- Selkeämmin uudet poliittiset jakolinjat näkyivät vuoden 1981 väksi ryhmän sisäisenä vertailulukuna. Suhteellinen vaalitapa kaehtosopimusneuvottelujen ja tuponeuvottelujen politisoi- liittokokouksen alla puheenjohtajavalintaan kohdistuneena oli jo käytössä valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa. Ehdotus tuneeseen piiriin, ja KVL:oon alkoi kohdistua aiempaa enem- kampanjointina. Tuolloin keskustataustaiset tahot ajoivat leh- suhteelliseen vaalitapaan siirtymisestä kuitenkin hylättiin liit- män poliittista painetta myös ulkopuolelta. SAK-lainen am- distökirjoittelulla omaa ehdokastaan, TVK:n koulutussihteeriä tokokouksissa.250 mattiyhdistystoiminta oli osa poliittista työväenliikettä. KVL Esa Perttulaa, KVL:n johtoon. Lehdistökampanja osui neuvot- Kokoomuslainen Mursula jatkoi KVL:n sisäisen näkyvän ja muut virkamies- ja toimihenkilöjärjestöt olivat olleet poik- telukierroksen aikaan ja vaikutti haitallisesti neuvotteluihin. Ko- poliittisen toiminnan tuomitsevia puheita tulevinakin vuosina. keus tähän sääntöön, ja monelle vanhan linjan KVL-laiselle koomuslaisena tunnetun Mursulan happaman kommentin mu- Vuoden 1985 liittovaltuustossa Mursula lausui: politisoituminen oli vaikea hyväksyä.244 kaan kirjoittelu oli ”puolueesta johdettu ja ulkopuolisten henki- ”KVL:ssa henkilöt, jotka osallistuvat liiton asioissa poliittiseen toi- Kun liittokokous vuonna 1975 päätti valita liitolle päätoimi- löiden toimeenpanema törkeä […] toimen pide”.247 mintaan, tekevät sen omalla vastuullaan ilman jäsenistön antamaa sen puheenjohtajan kolmivuotisille kausille, tuli politiikasta Puheenjohtajavaalissa Mursula säilytti paikkansa, edelleen valtakirjaa. […] Jos siis meidän kokouksissamme esiintyy poliittisia hiljalleen myös osa puheenjohtajavaalia. Päätoimisen puheen- selvin numeroin, äänten jakautuessa Mursulan hyväksi ryhmiä, ne ovat muodostuneet vastoin jäsenistön tahtoa ja liiton tar- johtajuuden puolesta puhui puheenjohtajan VES-aikakaudel- 27 414–13 301. Äänestyksissä blokit kuitenkin näkyivät. Mur- koitusta. Minä en välttämättä halua tuomita tällaista toimintaa, la rajusti kasvanut työmäärä. Vastaavankokoisissa ja pienem- sulan takana oli perinteisempää KVL-laista linjaa edustava mutta edellytän, että puoluetason yhteistyöllä parannetaan edelly- missäkin liitoissa kuten Suomen Sairaanhoitajaliitossa tai ryhmä, joka koostui lähinnä kokoomuslaisista ja sitoutumat- tyksiä liiton asioita hoidettaessa. […] Asia ei voi olla tabu, eikä voi jat- Suomen Opettajain Liitossa oli jo jonkin aikaa toiminut pää- tomista, Perttulan takana taas keskustalaiset ja sosialidemok- kaa viime aikojen malliin, jossa osa toimii poliittisesti ja osa ei.”251 Varatuomari Henrik Boehm (1921–1998) toimi Kunnal- toiminen puheenjohtaja. Jussi Tuomisen kuoleman jälkeen raatit. Liittovaltuuston puheenjohtajan vaalissa äänet jakau- Samaan aikaan Mursula tunnettiin KVL:n ulkopuolella vah- lisvirkamiesliiton puheenjohtajana 1973–1975. Liiton tehtävään valittu Henrik Boehm koki luottamustehtävänä tuivat lähes identtisesti Kerttu Kymäläisen voittaessa sosiali- vana kokoomusvaikuttajana, joka oli ottanut itselleen merkit- puheenjohtajan tehtävässä Boehm pääsi käyttämään hoidettavan puheenjohtajuuden työmäärältään kohtuutto- demokraattien Sarita Majan äänin 24 807–13 139 ääntä.248 tävän roolin TVK:n porvarileirissä. Tämän saattoi nähdä kak- laajaa kielitaitoaan ja nopeaa omaksumiskykyään. maksi. Siviilityöltään Boehm oli raastuvanoikeuden vanhempi Poliittisen vaikuttamisen piti osin kurissa KVL:n äänestys- silla korteilla pelaamisena, mutta yhtä hyvin sen saattoi nähdä Osallistuessaan KVL:n edustajana Islannin sisarjärjes- oikeusneuvosmies, ja KVL:n ja TVK:n asioiden ajaminen vir- käytäntö. Liittokokouksessa yhdistyksillä oli jäsenmäärään si- erilaisissa toimintaympäristöissä toimimisen edellyttämäksi tön juhlakokoukseen hän kykeni muutaman tunnin ka-ajalla haittasi merkittävästi ansiotyön hoitamista.245 dottu äänimäärä käytettävissään, ja yhdistykset itse päättivät, joustavuudeksi. Kunnallisvirkamiesliiton pinnan alle painettu harjoittelun jälkeen lukemaan puheensa sujuvasti is- Koska Boehm ei enää asettunut ehdolle, oli ehdokkaita kaksi: kuinka monta edustajaa he liittokokoukseen lähettivät ja mi- poliittisen vaikuttamisen perinne tietyssä mielessä suojasi liit- lanniksi. Keskitetyn sopimusjärjestelmän vuosina sivu- Helsingin piirin ehdokas oli liiton pitkäaikainen toiminnanjoh- ten äänet heidän keskenään jaettiin. Liittokokousedustajien toa avoimen politisoitumisen ylilyönneiltä. toiminen puheenjohtajuus oli kuitenkin äärimmäisen taja Eero Kantola ja Uudenmaan piirin ehdokas kunnossapi- sieluista käytiin luonnollisesti kovaa kilpailua, ja piirijärjestel- 1980−luvun puolivälissä liiton poliittinen koostumus ja sen kuluttavaa, ja Boehm luopui puheenjohtajuudesta jo toinsinööri Taisto Mursula. Kantola oli poliittiselta suuntautu- mä tarjosikin erinomaiset mahdollisuudet käydä keskustelua myötä poliittinen vaikuttaminen oli jo vakiintunut syvälle vuonna 1975. miseltaan liberaali ja Mursula kokoomustaustainen. Kantolan tulevan liittokokouksen äänestyskäytännöistä.249 uurtuneisiin ja pysyviksi osoittautuneisiin uomiin. Virallisesti Boehmin virkaura alkoi Veikko Vennamon johtamal- äänimäärä jäi 5 934 ääneen Mursulan kerätessä 16 407 ääntä. Tämä äänestyskäytäntö oli ollut liitossa käytössä liiton pe- KVL säilyi edelleen poliittisesti sitoutumattomana ja epäpo- la maatalousministeriön asutusasiainosastolla (ASO), Mursulan valinta käänsi liiton johdon valtasuhteet ylös- rustamisesta lähtien, ja jäsenistö oli siihen tottunut. Järjestel- liittisena järjestönä, jossa suurimmat poliittiset painoarvot oli- mitä seurasi pitkä tuomarinkausi Helsingin raastuvan- alaisin. Toiminnanjohtajana Kantola oli pitkään ollut liiton mä oli demokraattinen, joskaan ei välttämättä erityisen läpi- vat edelleen perinteisillä porvaripuolueilla, kokoomuksella ja oikeudessa nuorempana ja vanhempana oikeusneu- vahva mies, jolla oli ollut kaikki langat käsissään. Mursula oli näkyvä. 1970−luvun mittaan liittokokouksissa käsiteltiinkin keskustalla. Sosialidemokraattien ryhmä oli näitä merkittä- vosmiehenä 1953–1975. Uran päätti kunnallispormes- kyllä johtanut merkittävää palkkajaostoa, mutta silti hän oli aloitteita siirtymisestä suhteelliseen vaalitapaan, jossa ehdok- västi pienempi. Näiden ohella myös poliittisesti sitoutumatto- tarin virka, josta hän jäi eläkkeelle 1986. Sodassa ollut nokkimisjärjestyksessä Kantolan takana. Vaalin kautta kaat ryhmittyisivät näkyvien tunnusten taakse ennen vaalia. mat säilyivät suurena ryhmänä. ◾ Boehm palveli viestijoukoissa muun muassa Itä-Karja- Mursula nousi kuitenkin liiton ykkösmieheksi ja Kantolan esi- Nämä tunnukset voisivat olla poliittisia, ammatillisia tai alu- lassa ja Aunuksessa. ◾ mieheksi. Puheenjohtajan toimen päätoimisuus toi asetel- eellisia. Kunkin ehdokkaan henkilökohtainen ääni laskettaisiin maan lisäjännitettä.246 ensisijaisesti ryhmän hyväksi, ja toissijaisesti ehdokkaan hy-

122 123 ”Lyhyesti sanottuna lisää liksaa koko jäsenistölle ja erityisen runsaasti matalapalkkaisille jäsenille.”

Taisto Mursula liittokokouksessa marraskuussa 1984

Vaatimukset kasvavat

LAKKOON

Toimihenkilöjärjestökenttä oli ollut käymistilassa 1960−luvul- ta lähtien, kun jokainen järjestö oli pyrkinyt vahvistamaan it- selleen parhaat lähtöasemat uudessa virkaehtojärjestelmässä. Asemien haku jatkui myös ensimmäisten keskitettyjen sopi- musten aikana. Keskusjärjestö TVK oli jakautunut yhä sel- vempiin leireihin: valtion virkamiehet ja kunnallisvirkamiehet olivat omissa leireissään, opettajat ja terveydenhoidon am- mattilaiset omissaan. Tässä ilmastossa erityisesti KVL:lla, joka sulki sisäänsä monia erilaisia ammattiryhmiä, oli vaikeuksia löytää itselleen selkeää roolia. 1970−luvun alkupuolella KVL oli keskittynyt TVK:ssa omi- en neuvottelutavoitteidensa ajamiseen. Mursulan kaudella KVL toimi TVK:ssa aktiivisemmin, mihin osin vaikutti pu- heenjohtajan tehtävän päätoimisuus. Osin kyse oli patoutu- neesta turhautumisesta TVK:n ohuen organisaation tuotta- maan kitkaan asioiden ajamisessa. Vaikeudet olivat hyvin ar- kisia: TVK ei saanut valmisteludokumentteja aikaan ajoissa, ja esityslistoja täydennettiin vielä suullisesti kokouksissa. Vä- hätkin resurssit vielä kohdennettiin KVL:n mielestä väärällä tavalla suuntaamalla ne yksityissektorin neuvotteluihin, ja jul- kinen sektori joutui hoitamaan omat neuvottelunsa TVK-V:n Kunnallisen alan virka- ja työehtosopimuksen allekirjoitus - kautta. Maaliskuussa 1976 Mursula totesi liittohallituksessa tilaisuus Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimistossa kärjistäen: TVK ei tule toimeen ilman julkista sektoria, mutta 25.3.1980. KVL:n puheenjohtaja Taisto Mursula julkinen sektori tulee toimeen ilman TVK:ta.252 toisena vasemmalta. Näihin kokemuksiin vedoten Mursula ja KVL ottivat vah- Kuva: Toimihenkilöarkisto/ Stig Nordvik. vasti kantaa puolueettoman ja eheän ammattiyhdistysliikkeen

125 Kallion virastotalo Helsingissä. 1970−luvulta lähtien kunnallishallinto laajeni voimakkaasti sosiaalipalveluiden, kuten nuoriso- ja liikuntapalveluiden, osalta. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Eeva Rista.

puolesta. Toisaalta tämän ajatuksen vetovoiman synnytti toi- mihenkilöliikkeen ripeä kasvu, jonka seurauksena toimihen- kilöiden määrä Suomessa ylitti työntekijöiden määrän vuonna 1976. Edunvalvonnan kannalta oli kiistämättömän harmillista, että 600 000 toimihenkilöä ja virkamiestä oli hajaantuneena neljään keskusjärjestöön. Puheenjohtaja Mursula ennakoi tuolloin, että kasvava toimihenkilöliike voisi eheytyessään nousta ”määrääväksi ammattiyhdistysliikkeen osaksi”.253 Mursula haikaili toimihenkilöjärjestöjen kentälle ideologiaa, ”jonka nimeen me voisimme kaikki yhdessä vannoa” ja henki- löitä, ”jotka eivät vedä ohjelmaa minkään poliittisen puolueen ideologian suuntaan”. TVK:n johtoa, puheenjohtaja Oso Laak- soa etunenässä, Mursula piti liian varovaisena. KVL:n liitto- hallituksessa Mursulan TVK-kritiikki jaettiin, ja siellä vaadit- tiin TVK:ta tiukentamaan ilmettään kuukausipalkkaisten etu- järjestönä vastapainona tuntipalkkaisten SAK:lle. Tällöin ar- vioitiin toimihenkilöliikkeen eheytymisen olevan mahdollista saavuttaa ja saada HTK:sta aikoinaan irtautuneiden teknisten toimihenkilöiden STTK ja akavalainen ryhmittymä palaa- maan yhteiseen piiriin. Tällöin palattaisiin HTK:n hajoamista edeltävään tilanteeseen.254 Toimihenkilöliikkeen eheytyminen oli vakioaihe KVL:n liit- tokokouksissa 1970−luvun lopulla ja seuraavan vuosikymme- nen alussa. Kokouksissa hyväksyttyjen eheytymistä vaativien ponsien velvoittamana KVL teki TVK:lle aloitteita toimihen- kilöjärjestöjen yhteistyöstä ja yhdentymisestä. Vastaavia epä- virallisia pohdiskeluja eheytymisen edellytyksistä ja kolmen toimihenkilökeskusjärjestön, STTK:n, TVK:n ja Akavan, yh- distymisestä uudeksi toimihenkilöt kokoavaksi toimihenkilö- keskusjärjestöksi. Tämä ns. TAK-hanke henkilöityi erityisesti STTK:n Jorma Reiniin. Näiden kaavailujen kariutumisen va-

126 Liittovaltuusto oli valmis lakkoon ja valtuutti hallituksen varautumaan siihen.

Suomen hammashoitajaliitto, Suomen lääkintävoimistelijaliit- Tehyn lakkovalmistelut heijastuivat myös Kunnallisvirka- to, Suomen kätilöliitto ja Suomen laboratoriohoitajayhdistys miesliiton toimintaan. Mikäli KVL vastustaisi Tehyn ajamaa perustivat Terveydenhuoltoalan ammattijärjestö Tehyn alku- lakkoa, rikkoisi se samalla TVK-V:n kuntapuolen yhteisrinta- vuodesta 1982. Tehy aloitti TVK-V:ssä lähes yhtä suurella jä- man. Jos se taas päätyisi solidaarisuudesta mukaan lakkoon, senmäärällä kuin KVL (KVL 52 000, Tehy 49 000).258 olisi neuvottelujärjestö kyllä yhtenäinen, mutta ilman takuita Tehyn perustamisella oli myös suora ja välitön vaikutus että linja pitäisi tulevaisuudessa. Tehyn lakonuhka käynnisti KVL:n neuvottelutavoitteisiin. 1970−luvulla KVL oli pyrkinyt KVL:ssa keskustelun koko TVK:n ja TVK-V:n elinkelpoisuu- hakemaan parannuksia korkeasti palkattujen jäsentensä ase- desta. Liittovaltuustossa joulukuussa 1982 puhuneen Mursu- maan vastapainona keskitettyjen ratkaisujen alempia palkan- lan näkemyksen mukaan pelissä oli niin paljon, että työtaistelu saajaryhmiä suosivalle yleislinjalle. Nyt muodostui ensiarvoi- olisi väistämätön. Pahimmassa skenaariossa huonosti hoidet- Ensimmäisen kunnallisen alan virkaehtosopimuksen allekirjoitustilaisuus 14.1.1971. sen tärkeäksi hoitaa niiden ryhmien asioita, jotka olivat tu työtaistelutilanne johtaisi siihen, että kunnallisen alan la- Neljäntenä oikealta TVK-V:n puheenjohtaja Viljo Tuokko. Kuva: Toimihenkilöarkisto/ Pressfoto. KVL:n jäseniä mutta sidoksissa Tehyn alueeseen. KVL:n ta- kon päättyessä Kunnallisvirkamiesliitto olisi menettänyt Mur- voitteeksi vuoden 1982 neuvottelukierrokselle tuli toimisto- sulan sanoin ”itsetuntonsa ja kaikki varansa”. Mursula jatkoi: alan sekä terveyden- ja sosiaalihuoltoalan koulutettujen nais- ”Tällä neuvottelukierroksella on panoksena kunnallisen sopimus- ralle KVL:ssa haettiin myös henkistä valmiutta irtautua koko- siltä varalta, että lakkoasetta tarvittaisiin. Taloudellisen lakko- valtaisten ryhmien palkkatason kohentaminen, ja toisena tär- järjestelmän toimivuus ja Kunnallisvirkamiesliitto. Ellei asenteellis- naan TVK:sta ja alkaa tehdä yhteistyötä STTK:n kanssa. valmiuden ohella liitto päätti satsata henkisen lakkovalmiuden keänä tavoitteena oli palkkahinnoittelujärjestelmän uudista- ta työtaisteluvalmiutta voida todeta olevan, meidän on tänä päivä- KVL:n johdon julkilausuttuna toiveena oli keskusjärjestöjen kohottamiseen, ja liitto alkoi järjestää lakkovalmiutta kohot- minen. Lisäksi KVL vaati reaaliansiotason säilyttämistä ja yk- nä rehellisesti otettava lusikka kauniiseen käteen ja sanottava, et- määrän vähentäminen. TAK-hanke ei kuitenkaan edennyt, ja tavia tilaisuuksia. KVL halusi lähettää työnantajalle viestin, sityisen sektorin palkkaliukumat kompensoivaa ansiokehitys- temme ole valmiita työtaisteluun. […] Liittohallituksen ja neuvotte- KVL:n kannalta tilanne näytti ajautuvan umpikujaan.255 että sillä on niin taloudellinen kuin henkinenkin valmius mil- takuuta.259 lijoiden on kerta kaikkiaan saatava tietää, mikä on kunnallisvirka- Syksyn 1979 työmarkkinakierroksella TVK-V:ssa oli vaike- loin tahansa neuvotteluvaiheen aikana käynnistää koviakin Vuonna 1982 saavutettu sopimus oli kunta-alalle hyvä, mikä miesliittolaisen asenne työtaisteluun joulukuussa 1982. Kunniallista uksia päästä yhteiseen näkemykseen. Vaikka ansiokehitysta- toimenpiteitä – jopa lakko. Joensuun liittokokouksen hyväk- osaltaan vaikutti siihen, että KVL:n lakkohalut alkoivat kääntyä perääntymistietä ei löydy TVK-V:n kokouksen jälkeen.”260 kuusta ja hitaamman palkkakehityksen oikaisemisesta syntyi symässä julkilausumassa tämä sanottiin selvästi: laskuun. Samaan aikaan terveydenhuoltosektorin palkkatyy- Liittovaltuusto oli valmis lakkoon ja valtuutti hallituksen va- lopulta sopu pääsopijajärjestöjen kesken, lopulta koko keski- ”Kunnallisvirkamiesliiton liittovaltuusto toteaa, että julkisen sek- tymättömyys kuitenkin kasvoi. Tehy oli perustettu nimen- rautumaan lakkoon keräämällä ylimääräisen liittojäsenmak- tetty työmarkkinaratkaisu kaatui. Liittovaltuuston kokouk- torin asema työmarkkinakentässä on ajan myötä tullut yhä mer- omaan huonon palkkakehityksen sisuunnuttamana, ja vuoden sun vuodelle 1983. Lakkovalmisteluina painatettiin uusi lak- sessa keväällä 1980 Joensuussa puhuneen Taisto Mursulan kittävämmäksi. Palkkakehitys ei kuitenkaan julkisella sektorilla ole 1982 ratkaisu tai seuraavan vuoden kaavailut eivät sopineet Te- ko-opas, tarkistettiin lakko-organisaatiota ja tarkennettiin las- mukaan ”julkisen sektorin ratkaisuja varjostaa sellainen si- ollut tyydyttävä. Ellei jäsenkunnan ansiotasoa neuvotteluilla saada hyn jäsenistölle. Lokakuussa 1982 toteutetun devalvaation jäl- kelmia lakon kustannusvaikutuksista. Valtion puolella TVK- donnaisuuksien ja kasautuvien ongelmien pilvi, joka ennem- hoidetuksi tasavertaisesti muiden palkansaajaryhmien kanssa, liitto keen palkankorotusvaran katsottiin olevan matalan, ja koro- V saavutti neuvottelutuloksen 17. maaliskuuta 1983, mutta min tai myöhemmin purkautuu melkoiseksi mylläkäksi”.256 käynnistää tarvittaessa työtaistelun.” 257 tukset ehdotettiin tehtäväksi yleiskorotuspainotteisina. Tehy al- kuntapuolella edistystä ei tapahtunut, ja uudelleen koolle kut- Tilanne kismitti KVL:n jäsenistöä. Joensuun liittokokouk- Kuntapuolen järjestökenttä muuttui kuitenkin olennaisesti, koi varautua työtaisteluun, mihin osaltaan vaikutti myös uuden suttu KVL:n liittovaltuusto siunasi lakkoon ryhtymisen yli- sessa 1981 päätettiinkin kartuttaa liiton tukirahastoa selvästi kun Suomen sairaanhoitajaliitto, Suomen lastenhoitajaliitto, ammattiliiton halu näyttää voimansa jäsenistölleen. määräisessä kokouksessaan 18.3.1983.261

128 129 Tulopoliittisten sopimusten allekirjoitustilaisuudet olivat juhlavia tapahtumia. Tupon allekirjoitus Smolnassa keväällä 1974. Kuva: Toimihenkilöarkisto/ Pressfoto.

Neuvottelujen takarajaksi oli asetettu 15.4.1983. Määräpäivän enemmistö oli sopimuksen hylkäämisen kannalla.263 Kyse oli ensimmäisestä valtakunnallisesta KVL:n lakosta. tomenoissa jakautuivat valtion ja kuntien välillä. Siksi val- lähestyessä lakkosuunnitelmaa hiottiin. Lakon piiriin tulisivat Neuvottelutulos oli kuitenkin vietävä vielä TVK-V:n val- Lakkolaisia auttoi se, että yleinen mielipide työtaistelua tiovarainministeriö seurasikin lakon ja sen sovittelun ete- KVL:sta kuulumaan röntgenhoitajat ja lääkintävahtimestarit, tuuskuntaan. Valtuuskunnassa päätäntävalta jätettiin kunta- kohtaan oli myönteinen. Suomalaisten selvä enemmistö nemistä haluten varmistaa, ettei se joutuisi maksamaan jotka täydentäisivät Tehyn koko jäsenkunnan lakkoa. KVL:n sektorin liitoille, sillä Virkamiesliiton ja Ammattioppilaitosten tuki lakkolaisia, ja lakkovahdeille tuotiin jopa spontaanisti lakon lopettamisesta liian suurta hintaa.266 liittohallitus pyysi TVK:lta takausta yhteensä 20 miljoonan opettajien liiton edustajat äänestivät tyhjää. Äänestyksessä 27. kahvia ja pullaa. Myös tiedotusvälineet raportoivat lakos- Lakkoa ryhdyttiin sovittelemaan vasta kaksi viikkoa sen markan työtaisteluluotoille ja anoi SKOP:lta lainaa ensi alkuun huhtikuuta tulos hylättiin Tehyn ja Suomen Apuhoitajaliiton ta myötämielisesti, eikä myöskään järjestökentältä kuulu- alkamisen jälkeen. Valtakunnansovittelija Teuvo Kallio 4,5 miljoonaa markkaa. Pankkiluotto riitti laskennallisesti noin äänillä 20–16 KVL:n äänestäessä hyväksymisen puolesta. nut vastustavia kannanottoja. Samanaikaisesti lakkoilevat kutsui osapuolet neuvotteluun 13. toukokuuta, mutta kuuden viikon työtaistelun kulujen kattamiseen.262 TVK-V pysyi kuitenkin yhtenäisenä, ja terveydenhuoltoalan Farmasialiitto ja Lastentarhanopettajaliitto esiintyivät yh- neuvottelut alkoivat kangerrellen. Neuvottelujen junna- Neuvottelutulos syntyi takarajan jo häämöttäessä 15.4. Ar- lakko alkoi aamuseitsemältä 28.4.1983.264 dessä TVK-V:n lakkolaisten kanssa, vakuuttaen että lak- tessa paikoillaan Kallio teki 23.5.1983 sovintoehdotuksen, vion mukaan tulos olisi tuonut valtaosalle terveydenhuolto- Lakko alkoi terveydenhoitoalan lakko sairaaloissa, terveys- kolaisten ”rahkeet kestävät”.265 jonka lakkolaiset hyväksyivät seuraavana päivänä. Sopi- alan työntekijöistä vain yhden lisäpalkkaluokan ja yhden ko- keskuksissa ja päiväkodeissa. Lakon piirissä olleista kaikkiaan Keskitetty julkisen sektorin sopimusjärjestelmä osoitti muksen ytimessä olivat keskimäärin 3,7 palkkaluokan rotuksen, eli vain noin puolet tavoitteesta. KVL oli valmis hy- 23 000 työntekijästä ja viranhaltijasta kuului Kunnallisvirka- lakon aikana monimutkaisuutensa. Valtionosuusjärjestel- kuoppakorotukset normaalien yleiskorotusten päälle. So- väksymään neuvottelutuloksen, mutta Tehyn liittovaltuuston miesliittoon 2 000 röntgenhoitajaa ja lääkintävahtimestaria. män mukaan maksuosuudet esimerkiksi terveydenhuol- pimus oli todellinen kompromissi: Tehyn vaatimus oli ol-

130 131 Lakoilla ja niillä saaduilla hyvillä tuloksilla oli paradoksaalinen vaikutus.

Työnantajan tulkinta sai hyväksynnän työtuomioistuimessa TVK:n menestyksekäs lakko sai muutkin ryhmät turvautu- 23.6.1983, mutta kaatui lopulta Korkeimmassa oikeudessa kol- maan samaan keinoon. Keväällä 1984 lakkoilivat akavalaiset men vuoden kuluttua. Korkeimman oikeuden päätöksen mu- lääkärit ja opettajat. Toisin kuin TVK:n yleisesti hyväksytty kaan työnantaja velvoitettiin maksamaan KVL:n jäsenille lak- lakko, lääkärilakko herätti kritiikkiä, ja sen yhteydessä virisi koajan yleiskorotukset korkoineen.268 pohdintaa lakko-oikeuden rajaamisesta yhteiskunnan kannal- ta elintärkeiden toimintojen kohdalla. Myös SAK uhkasi yh- ANSIOKEHITYS YLÖS! teislakolla eli eri tuotannonalojen lyhyiden lakkojen sarjalla. KVL piti matalaa profiilia oman lakkonsa jälkeen ja irtisanou- Kevään 1983 TVK-V:n terveydenhoitoalan lakko oli monivai- tui niin Akavan lakosta kuin SAK:n yhteislakkouhkasta. kutteinen. Ensinnäkin lakon jälkeen Akava irtisanoi kunnal- Lakoilla ja niillä saaduilla hyvillä tuloksilla oli paradoksaali- lista neuvottelumenettelyä säätelevän pääsopimuksen. Uusi nen vaikutus KVL:n suhtautumisessa lakkoaseeseen. Lak- pääsopimus astui voimaan syyskuussa 1984. Sopimusjärjestel- koon mennessä KVL:n jäsenistä kolme neljäsosaa oli vastus- mäneuvottelujen seurauksena neuvottelupöytään ilmestyi tanut lakkoa, eikä lakkohalukkuus lakon jälkeenkään ollut jä- STTK:n julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J, joka jäseninä senistössä yhtään suurempaa. Lakon menestys kuitenkin pa- olivat Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto kotti arvioimaan lakkoasetta strategisena pelotteena, johon ei STTK, Valtion Teknillisten Keskusliitto VTK ja Kuntien Tek- tarvitsisi koskaan turvautua, kunhan pelote olisi riittävän us- nillisten keskusliitto KTK.269 kottava. KVL:n liittokokouksessa marraskuussa 1984 todettiin: Pääsopimuksen uudistamisen myötä myös TVK-V:n sisäi- ”Me tiedämme hyvin sen, että liitolla on täysin valmis lakkoko- TVK:n uusi järjestötalo valmistui Helsingin Itä-Pasilaan vuonna 1977, yhtä aikaa monen muun liiton toimisto - nen dynamiikka muuttui. Lakkopäätös oli syntynyt äärimmäi- neisto ja jopa sen työtaistelurahastot ovat kunnossa. Ne voidaan talon kanssa. TVK:n korkea, vihersävyinen talo kuvan vasemmassa yläkulmassa. sen täpärällä äänestystuloksella Tehyn ja Suomen Apuhoitaja- ottaa tarpeen vaatiessa käyttöön lyhyellä varoitusajalla. Työnan- Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ SKY-FOTO Möller. liiton äänillä, eikä KVL:n ja Tehyn keskinäinen kilpailu ollut taja on rohkaissut lakkoon menneitä kuopparatkaisuilla ja ottanut häviämässä mihinkään. Jäsenrajoista käytiin järjestöjen kes- muutaman sadan jäsenen liittojenkin lakot asiallisen tiukasti vas- ken kovaa vääntöä. Pian lakon päättymisen jälkeen KVL:oon taan. Mikään ei näin ollen estä sitä, etteikö KVL:n väki menestyisi järjestäytyneet 2 000 röntgenhoitajaa irtautuivat liitosta ja aivan yksin muiden lailla.” 271 lut viisi palkkaluokkaa, kuntatyönantajan tarjous kaksi palk- sopimusvaltuuskunnan tulkinnan mukaan lakonaikaista yleis- siirtyivät Tehyyn vuoden 1984 aikana. Päällisin puolin TVK-V Lakon jälkeen lähes koko keskitetyn sopimusjärjestelmän kaluokkaa.267 korotusta ei tarvinnut maksaa lakossa olleen liiton jäsenille, jatkoi vanhalla pohjalla, mutta kulissien takana KVL ja KTV ajan jatkunut kunnallisen alan suhteellinen ansiokehityksen Lakko saavutti tavoitteensa ja lakkolaisten palkkoja tarkis- huolimatta siitä, olivatko he itse olleet lakossa vai eivät. Toisin alkoivat lähestyä toisiaan. Vanhojen kiistakumppanien lähen- alamäki kääntyi selvään nousuun. Välittömästi lakon jälkeen tettiin tuntuvasti, joskin tietyistä eristä jouduttiin käymään oi- sanoen korotus maksettiin järjestäytymättömille työntekijöil- tyminen toi KVL:lle lisää henkistä liikkumatilaa TVK-V:n si- tehdyt sopimukset olivat vertailukelpoisia ja jopa parempia keutta vielä pitkään lakon loppumisen jälkeen. Kunnallisen le, mutta ei KVL:n jäsenille. sällä.270 kuin verrokit, keskimäärin palkanlisää saatiin kuusi prosenttia

132 133 Määräaikaiset työsuhteet alkoivat lisääntyä kunnissa.

enemmän kuin muut. Vuonna 1984 solmittu kaksivuotinen so- Suurin toivein kasatun toimihenkilötupon mureneminen oli voimaansa tai uhoaan. Kunta-alan pääsopijajärjestöt kykenivät 150 000:een. Lakiehdotus kuitenkin kaatui lain kustannusvai- pimus toi KVL:lle sen tavoitteleman toimistoalan palkkauksen vakava isku TVK:n profiilille ja uudelleen heränneille toiveille myös muodostamaan pitävän neuvottelukartellin, sillä ne jakoi- kutuksiin. Ehdotuksen mukaan valtio olisi maksanut kuluista rakenneuudistuksen. Näissä tunnelmissa Taisto Mursulan toimihenkilöjärjestökentän eheytymisestä. Rivit rakoilivat vat samat tavoitteet. Näin saavutetut tulokset olivat kokonai- 85 prosenttia ja kunnat loput, mikä olisi toteutuessaan mer- viesti liiton jäsenistölle liittokokouksessa marraskuussa 1984 myös järjestön sisällä. Tehy houkutteli aiemmin Kunnallisvir- suutena jopa parempia kuin lakkokeväiden sopimukset.277 kinnyt julkistalouden voimakasta kasvua.279 oli selkeä: ”Lyhyesti sanottuna lisää liksaa koko jäsenistölle ja eri- kamiesliittoon järjestäytyneet lääkintävahtimestarit ja sai- Paineita oli pikemminkin aivan toisenlaiseen kehitykseen. tyisen runsaasti matalapalkkaisille jäsenille.” Näitä vaatimuksia raankuljettajat siirtymään Tehyyn. Ilmoitus siirtymisestä tuli PALVELUKULTTUURIIN Vuonna 1982 annettu laki sosiaali- ja terveydenhuollon suun- KVL oli valmis tukemaan lakkoaseen käytöllä.272 KVL:oon huhtikuun alussa 1986. nittelusta ja valtionosuudesta tuli voimaan vuoden 1984 alus- Myös toimihenkilökeskusjärjestöissä havahduttiin mahdolli- Tämä TVK:n sisällä tapahtuva jäsenkalastelu suivaannutti Vuoroin sopuisampana ja vuoroin riitaisampana vuodesta toi- sa. Lakiin liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen ja suuteen ottaa aiempaa suurempi rooli neuvottelukierroksilla. KVL:n, joka teki kaikkensa estääkseen jäsenkadon. KVL esitti seen soljunut sopimus- ja neuvottelutoiminnan virta peitti al- suunnittelun muutos tunnetaan nimellä VALTAVA, lyhentee- SAK:n ja STK:n yhteisrintama keskitetyissä ratkaisuissa oli al- Tehylle jäsenrajoja koskevan sopimuksen laatimista järjestö- leen hitaampia ja vähemmän näkyviä muutosvoimia. 1980−lu- nä sanoista valtionapujen tasauksen vaikutukset. Sosiaali - kanut rispaantua, ja toimihenkilöjärjestöt näkivät mahdolliseksi jen välillä. Ehdotuksen mukaan Tehyn puolelle kuuluisivat vun alussa Kunnallisvirkamiesliiton kasvu jatkui edelleen voi- huollossa ei ollut aikaisemmin yhtenäistä valtionosuusjärjes- kohottaa omaa työmarkkinaprofiiliaan SAK:n kustannuksella. terveydenhuollon tehtävissä työskentelevät, keskiasteen op- makkaana, ja liiton jäsenmäärä oli noussut jo yli 50 000:n. telmää, ja muutoksen yhteydessä uudistettiin myös sosiaali- Vuoden 1986 neuvottelukierroksen ajauduttua vaikeuksiin pilaitoksissa terveydenhuollon peruslinjan tutkinnon suorit- Kasvutavoitteista ei nähty syytä tinkiä, ja liitossa asetettiin ta- huollon sisältöä. Keskeisenä tavoitteena VALTAVA-uudistuk- toimihenkilöjärjestöt TVK, STTK ja Akava lähtivät harvinai- taneet. KVL:oon puolestaan järjestäytyisivät terveydenhuol- voitteet jo 70 000 jäsenen rajapyykin saavuttamiseen. sella oli hillitä julkisen sektorin menojen kasvua.280 sessa yhteisrintamassa hakemaan omaa keskitettyä ratkaisua lon muissa tehtävissä toimivat, kuten talous-, hallinto- ja huol- Edellytykset kasvun jatkumiselle olivatkin hyvät. Suomen Kuntatalouden paineiden kasvaessa myös KVL:n orgaani- STK:n ja Liiketyönantajain keskusliitto LTK:n kanssa. Niin totehtävissä työskentelevät. Tehy suostui ehdotukseen.275 bruttokansantuote nousi vuosina 1979–1984 yhteensä 28 pro- nen kasvu muuttui yhä hitaammaksi. Tähän vaikutti ennen kutsuttu toimihenkilötupo syntyi 3.3.1986, ja sen allekirjoitti- Kun Virkamiesliitto aloitti oman työtaistelunsa huhtikuussa senttia, mitä lähelle OECD-maista pääsi ainoastaan Japani. kaikkea kunnallisen alan huikean korkea järjestäytymisaste, vat 19.3.1986 kolmen toimihenkilökeskusjärjestön lisäksi kaik- 1986, oli selvää, ettei KVL:n jäsenistö ollut halukas kovin suu- Voimakkaasti kasvava talous loi kuntatalouteenkin ylijäämiä. joka 1980−luvun jälkimmäisellä puoliskolla oli jo 90 prosent- ki työnantajatahot STK, LTK, Valtion työmarkkinalaitos, Kun- riin solidaarisuuden osoituksiin. KVL tuki Virkamiesliiton Koko maan työttömyysaste oli kolmen prosentin luokkaa, ja tia. Kunnallisvirkamiesliiton viiri liehui kuvaannollisesti lähes nallinen sopimusvaltuuskunta, Yksityisten valtionapulaitos- lakkoa symbolisella 50 000 markan summalla, minkä lisäksi talous kasvoi usean prosentin vuosivauhtia. Suomessa tavoi- jokaisessa Suomen kunnassa. Tämä teki kilpailusta uusista jä- ten sopimusvaltuuskunta sekä Kirkon sopimusvaltuuskunta. valtuusto lahjoitti kokouspalkkionsa lakon tukemiseen. Julki- teltiin aivan tosissaan täystyöllisyyttä.278 senistä todella kireää. (Vertailun vuoksi: korkeimman järjes- Ratkaisu oli kaksivuotinen ja sisälsi sopimusalakohtaisten lausumassa KVL tyytyi melko lakonisesti toteamaan Virka- Vuonna 1984 työvoimaministeriö valmisteli lakia, joka olisi täytymisasteen teollisuusliitoilla järjestäytymisaste oli alle 80 prosenttierien lisäksi indeksiehdon ja ansiokehitystakuun.273 miesliiton asialliset ja oikeutetut vaatimukset. Virkamiesliiton velvoittanut kunnan työllistämään jokaisen yli kolme kuu- prosenttia.)281 Syrjäyttämisestään suivaantunut SAK jyräsi toimihenkilö - lakko kesti peräti 46 päivää ja loppui vasta kesäkuussa 1986.276 kautta työttömänä olleen kuntalaisen. Kunnallisvirkamieslii- Samaan aikaan määräaikaiset työsuhteet alkoivat lisääntyä tupon järjestämällä 58 tuntia kestäneen yhteislakon 13.– Turbulenttien vuosien jälkeen keväällä 1988 sopimusratkai- tossa laskettiin puolileikillään, että mikäli laki hyväksyttäisiin kunnissa. Vaikka kuntien henkilöstömäärät kasvoivatkin, yhä 15.3.1986. Lakon avulla SAK onnistui ylittämään toimihenki- sussa palattiin vakaampaan ympäristöön neuvottelupöydän ja kunnan velvoitetyöllistämät hyväksyttäisiin KVL:n jäsenik- useammin uusi työntekijä palkattiin määräaikaisella ”pätkä- lötupon palkankorotustason ja toteuttamaan 64 tunnin lyhen- molemmilla puolilla. Lakkovuosien aikana molemmat osapuo- si, nousisi liitto hetkessä Suomen suurimmaksi ammattiliitok- sopimuksella”. Kunnallisvirkamiesliiton kantana oli tähän asti nyksen vuosittaiseen työaikaan asteittain vuosikymmenen let olivat osoittaneet olevansa valmiita katsomaan toisen kor- si. Työttömiä oli vuoden 1984 alussa 100 000, joten näillä täy- ollut, että paikallisyhdistykset eivät ottaisi jäsenikseen tilapäi- loppuun mennessä.274 tit, eikä kummallakaan osapuolella ollut enää tarvetta näyttää dennettynä KVL:n jäsenmäärä olisi kolminkertaistunut sessä, alle 12 kuukauden mittaisessa työsuhteessa työskente-

134 135 ”Kirkon toiminnalle vieras kylkiäinen”

Vuonna 1970 Kunnallisvirkamiesliitto laajeni perintei- jöiden lyhyeen lakkoon huhtikuussa 1988. Erimielisyy- sen kuntasektorin ulkopuolelle myös seurakuntiin, ja det saatiin sovittua seuraavan vuoden kuluessa, ja heti seuraavan vuoden alusta Seurakuntien Viran- ja vuonna 1990 perustettu Kunta-alan unioni, jonka muo- Toimenhaltijain Liitto SVTL tuli KVL:n jäseneksi. Seu- dostivat yhdessä KVL ja KTV, sai myös kirkon alan neu- rakuntaväen edunvalvontaa pyrittiin aluksi hoitamaan votteluoikeudet. Kirkkohallituksen yhteyteen perustetun Palkka-asiain 1990−luvun laman myötä neuvottelut kovenivat myös valtuuskunnan kanssa neuvottelemalla suosituksia seu- kirkon alalla. Kirkon sopimusvaltuuskunta irtisanoi vir- rakunnille palvelussuhteen ehdoista. Tavoitteena kirkon ka- ja työehtosopimukset ensimmäistä kertaa sopimus- viran- ja toimenhaltijoilla oli kuitenkin päästä osallisiksi toiminnan historiassa vuonna 1993 ja esitti mittavia virkaehtosopimusjärjestelmästä, mikä toteutuikin palkkojen alennuksia ja muita etujen heikennyksiä. Laa- vuonna 1975. Tuolloin voimaan tulleet kirkon virkaeh- jat irtisanomiset kyettiin neuvotteluissa torjumaan, ja tosopimuslait olivat kunnallisen virkaehtolainsäädän- uusi sopimus astui voimaan vuoden 1993 lopussa. Sopi- nön kaltaiset, joskin lakot oli kielletty hengellisten teh- mus teki mahdolliseksi solmia seurakuntakohtaisia vir- tävien osalta. ka- ja työehtosopimuksia, eli paikallisia säästösopimuk- Neuvottelujen toinen osapuoli, Kirkon sopimusval- sia, joilla sovittiin esimerkiksi lomarahojen maksamatta tuuskunta, ei nähnyt kirkon virkaehtosopimuksia kovin jättämisestä. Samaan aikaan kirkon alan lomautukset välttämättöminä. Kirkon sopimusvaltuuskunnan suh- mahdollistava lakiesitys hyväksyttiin eduskunnassa, ja tautumista kuvaa hyvin seuraava tarina: ”Mikä on se tuli voimaan vuonna 1994. SVTL?”, kerrotaan Kirkon sopimusvaltuuskunnan joh- Yksi 2000−luvun suurimpia uudistuksia kirkon alalla tajan Jouni Veinion kysyneen. KVL painotti, että sopi- oli palkkausjärjestelmän uudistaminen, joka toteutui lo- musjärjestelmää ei tullut nähdä ”kirkon toiminnalle vie- pulta pitkien neuvottelujen jälkeen 2007. Tuolloin kir- raana kylkiäisenä”, vaan että neuvotteluissa oli ennen kon sektorilla siirryttiin vanhasta palkkaluokkiin perus- kaikkea kyse kirkon hallinnon kehittämisestä. Virkaeh- tuvasta järjestelmästä työn vaativuuteen perustuvaan tosopimusten avulla seurakuntien välillä vallinneet järjestelmään kuntien ja valtion esimerkin mukaisesti. eroavaisuudet työehdoissa saatiin poistettua. 2010−luvun lopulla Jytyyn kuuluu edelleen runsaasti Valmiina KVL:n liittokokoukseen 1978 Ikituurin kongressikeskuksessa Turussa. Seurakuntien viran- ja toimenhaltijat SVTL päätti yli- kirkon eri alojen työntekijöitä. Suurimpia ”jytyläisiä” määräisessä liittokokouksessaan vuonna 1987 irtautua kirkon aloja ovat talous- ja hallintoala, lapsi- ja nuoriso- Kunnallisvirkamiesliitosta, ja samassa yhteydessä työ sekä hautausmaa- ja puutarhatyöntekijät. Seura- KVL:n järjestöpäällikkönä toiminut Jouko Lehto siirtyi kunta-alalla työskentelevät jäsenet kuuluvat joko alu- leviä, ja suurin osa yhdistyksistä oli noudattanut liiton tätä ohjeistusta jäseneksi ottamisesta, minkä jälkeen liiton jäsenek- SVTL:n toiminnanjohtajaksi. Päätös hajotti SVTL:n, ja eellisiin yhdistyksiin tai valtakunnallisiin puutarha-alan koskevaa ohjeistusta.282 si voitiin hyväksyä työsuhteen kestosta riippumatta. Päätös osa seurakuntasektorin työntekijöistä järjestäytyi uu- yhdistykseen tai Seurakuntahallinnon henkilöstöyhdis- Sulkemalla ovensa määräaikaisilta työntekijöiltä liitto paitsi koski myös kuntien työllistämisvaroilla palkattuja työntekijöi- delleen suoraan KVL:oon perustamiensa paikallisyhdis- tykseen. Kirkon alan yleissitovaa virka- ja työehtosopi- rajoitti omaa kasvuaan, myös käänsi selkänsä nuorille, kun- tä. Hieman myöhemmin nuorten järjestäytymistä päätettiin tysten kautta. Seurakuntapuutarhurit ry erosi SVTL:stä mus KirVESTES:iä koskevat sopimusoikeudet ovat nallisella alalla uraansa aloittaville työntekijöille. Lisäksi liitto edistää mahdollistamalla myös opiskelijajäsenyys, ja KVL:n ja liittyi KVL:n jäsenyhdistykseksi. Hajaannus johti kiis- vuodesta 2002 olleet Kirkon alan unionilla, jonka muo- näytti hylkäävän keskeisenä pidetyn ammattiliiton tehtävän, opiskelijajäsenet ry perustettiin lokakuussa 1988.283 taan sopimusoikeuksista ja KVL:n seurakuntatyönteki- dostavat Jyty ja JHL. ◾ tuen tarjoamisen niille, joiden työsuhdeturva oli kaikista hei- Liiton kasvun hidastuminen käynnisti myös laajemman lii- koin. Näin perustellen liittohallitus syksyllä 1986 tarkisti liiton ton toimintaa koskevan analyysin. Liittohallituksen seminaa-

136 137 Puheenjohtaja Taisto Mursula

Insinööri Taisto Mursula (1939–1996) valittiin Kunnallisvirkamiesliiton en- simmäiseksi päätoimiseksi puheenjohtajaksi vuonna 1975. Mursula toimi pu- heenjohtajana kuudentoista vuoden ajan (1976–1992), ja hän on yksi liiton historian näkyvimpiä hahmoja. Puheenjohtajana Mursula ajoi kunta-alan virkamiesten ja työntekijöiden edunvalvonnan yhteistyötä, jonka näkyvin ilmentymä oli keväällä 1990 aloit- tanut KVL:n ja KTV:n neuvottelukartelli, Kunta-alan unioni. Mursula oli niin ikään keskeinen vaikuttaja toimihenkilöiden ja virkamiesten keskusjärjestö TVK:ssa ja sen laajassa yritysryppäässä toimien muun muassa Vendito Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Mursula jäi sairaslomalle sydämenlaajentuman vuoksi keväällä 1992 eikä palannut enää työelämään tai ammattiyhdistystoi- mintaan. TVK ajautui konkurssiin syyskuussa 1992, ja konkurssiin johtanut tapahtumaketju mustasi Mursulan ja muiden TVK:n johtohahmojen mai- neen. Työuransa Mursula aloitti 1960−luvulla Keski-Suomen tie- ja vesirakennus- piiristä, josta hän siirtyi kunnossapitoinsinöörin virkaan Vantaan kaupunkiin vuonna 1975. ◾

Liittokokouksessa Turussa 1978 lasketaan puheenjohtajavaalin ääniä.

rissa kesällä 1985 listattiin liiton kehityksen esteitä. Suurim- Piirihallitusten työskentely oli turhauttanut niin puheenjoh- nyt heidän työpanostaan suunnattiin yhä enemmän varsinai- massa yhteydessä myös liiton vanhan tornisymbolin rinnalle mat havaitut ongelmat olivat perinteisiä: kilpailu TVK:n sisällä tajat, jäsenet kuin liiton toimihenkilötkin, mikä näkyi käytän- seen järjestötyöhön, eli järjestäytymisen lisäämiseen. Liiton tuotiin uusi logo vanhan tornisymbolin säilyessä edelleen käy- kuntapuolen muiden toimijoiden (ennen kaikkea Tehyn sekä nössä vastuuhenkilöiden vetäytymisenä johtotehtävistä. Li- organisaatiota toisin sanoen uudistettiin jäsenten näkökul- tössä lipussa, standaareissa sekä ansio- ja jäsenmerkeissä.286 Suomen Perushoitajaliitto SuPeriksi nimensä vaihtaneen Suo- säksi piirien alueella toimivista yhdistyksistä valtaosa jäi ko- masta käsin.285 Imagokampanjan kanssa samanaikaisesti KVL allekirjoitti men Apuhoitajaliiton) kanssa sekä TVK:n ulkopuolella konaan piirin toiminnan ulkopuolelle. Analyysin pohjalta pii- Tähän muutokseen liittyen liitto aloitti vuonna 1987 siihe- maaliskuussa 1988 niin kutsutun Parempaa palvelua -julistuk- KTV:n, Akavan ja STTK:n kanssa. rien vahvuuksia ja alkuperäistä tarkoitusta informaatiokana- nastisen historiansa suurimman imagokampanjan, jolla halut- sen. Muut allekirjoittajat olivat valtiovarainministeriö, sisäasi- Uusia huolenaiheitakin nousi esiin. 1970−luvulla lanseerattu vana pyrittiin vahvistamaan. Lisäksi piirien toiminnallisuutta tiin viestiä niin liiton omille jäsenille kuin suurelle yleisölle, ainministeriö, kuntien keskusjärjestöt sekä työmarkkinajär- piirijärjestelmä ei ollut onnistunut toivotulla tavalla sitoutta- kasvatettiin byrokratian kustannuksella, mikä käytännössä että kunnissa, kuntainliitoissa ja seurakunnissa työskentelee jestöt. Tämän palvelujulistuksen allekirjoittajat pyrkivät luo - maan paikallisyhdistysten jäseniä liiton toimintaan. Piireillä ei tarkoitti liikuntapäivien, teemaseminaarien ja risteilyjen tar- suuri joukko kunnan ammattilaisia. Kampanjan teema ”KVL, maan asiakkaiden tarpeista lähtevän palvelukulttuurin perin- ollut tarpeeksi toimivaltaa, jotta ne olisivat voineet olleet aktii- jonnan lisäämistä. kuntalaisten parhaaksi”, korosti liiton työn kahta ulottuvuutta teisen virastokulttuurin sijaan. KVL:n imagouudistus ja pal- visia ja itsenäisiä toimijoita, ja ne koettiin joustamattomina, lä- Myös piirien palveluksessa olevien järjestösihteerien toi- niin oman jäsenistönsä kuin kaikkien kuntalaisten parhaaksi. velujulistus liittyivät käynnistymässä olevaan kuntahallinnon hinnä hallinnollisina yksiköinä. Jäsenten vieraantuminen liitos- menkuvaa muutettiin; aiemmin sihteerien työstä merkittävä Uutta järjestökuvaa tehtiin tunnetuksi televisiomainoksilla, ja laajaan uudistusohjelmaan, jonka Harri Holkerin sinipunahal- ta, jonka ratkaisuksi piirit oli perustettu, ei ollut vähentynyt.284 osa oli kulunut piirihallituksen kokousten valmisteluun, mutta järjestöä esiteltiin mm. tuleville jäsenille oppilaitoksissa. Sa- litus oli lisännyt hallitusohjelmaansa 1987.287

138 139 Kunnallisvirkamiesliitto hyväksyi nämä muutoksen tuulet.

Kuntasektorilla työskenteli tuolloin jo yli 430 000 henkilöä, esimerkiksi kainuulainen Paltamon kunta siirtyi tulosvastuul- sesti pääkaupunkiseutu ja syrjäseudut olivat jo pitkään kam- ja vuosina 1978–1988 kuntasektorin henkilöstön kasvu oli ol- liseen toimintamalliin syyskuussa 1988. Paltamossa muutos panjoineet. Syrjäseuduilla ammattihenkilöstön houkuttelemi- lut vuositasolla keskimäärin 3,5 %. Vuonna 1988 valtiovarain- näkyi ennen muuta kunnan virkojen vähenemisenä.290 nen oli ollut vaikeaa 1960−luvulta lähtien, ja Helsingissä oli va- ministeriön virkamiehet esittivät puolileikillään laskelman, Kunnallisvirkamiesliitto hyväksyi nämä muutoksen tuulet. liteltu rekrytoinnin vaikeutta pitkin 1980−lukua. jonka mukaan kuntasektorin osuus voisi nousta 65 prosent- KVL:n kohtalo oli sidoksissa kuntien elinkelpoisuuteen, ja sik- Julkisuuteen Helsingin ongelmat ryöpsähtivät kesän 1988 tiin koko työvoimasta 30 vuoden kuluessa. Laskelman mu- si liitto ilmoittautui kunnallisen muutoksen etujoukkoon. jälkeen, kun uusi päivähoitolaki oli astunut voimaan. Aiempi kaan vuonna 2017 kuntasektorilla työskentelisi 1,25 miljoonaa Kunnallisvirkamiesliitto ja sen lanseeraama ”kunnan ammat- laki oli edellyttänyt jokaisessa päiväkodin lapsiryhmässä ole- henkeä. Tämä laskelma konkretisoi useissa haastattelututki- tilainen” olivat valmiit sopeuttamaan oman toimintansa ja van vähintään yhden koulutetun lastenhoitajan tai muun so- muksissa esiin nousseen kuvan virkavaltaistuneesta ”sosiaali- omat tavoitteensa hallinnon uudistamisprojekteihin, vapaa- veltuvan tutkinnon suorittaneen henkilön, mutta uuden lain valtiosta”, jossa valtaa käytti kuntalaisen ja kansalaisen sijaan kuntahankkeisiin, yhtiöittämisiin ja yksityistämisiin – yhdellä mukaan ammattitaitoista henkilökuntaa piti olla kolme lapsi- etujärjestöjen, puolueiden ja julkisen hallinnon muodostama ehdolla. KVL ja sen edustamat kunnan ammattilaiset voisivat ryhmää kohti. Lain myötä päiväkodeissa avautui useita uusia ”rautainen kolmio”. 288 sitoutua uudistuksiin ja muutoksiin vain, jos valmistelutyö virkoja, mutta pääkaupunkiseudulla ne jäivät täyttämättä, sillä Sosiaalivaltiota alettiin muuttaa yhdysvaltalaisen esikuvan tehtäisiin yhdessä. Vapaakuntalainsäädäntö oli valmisteltu il- tarjottu palkkataso ei vastannut alueen yleistä kustannusta- mukaan. Esikuvaksi otettiin Atlantin toisella puolella 1970−lu- man liiton osallistumista, ja tähän KVL halusi muutoksen. Pu- soa. Myöskään toimistovirkoihin ei löytynyt halukkaita työn- vulta lähtien kehitetty uusi julkisjohtamisen malli (New Public heenjohtaja Mursulan sanoin: tekijöitä, ja palkkajouston puutteessa Helsinki tarjosi palkan Management). Uudistuksen tavoitteet oli lainattu yksityisiltä ”Toimiva uusi kunnalliskulttuuri edellyttää avoimuutta ja täydel- kylkiäisenä mm. ilmaisia bussilippuja.293 markkinoilta, ja sen iskusanat olivat taloudellisuus, tehokkuus listä luottamusta henkilöstön, esimiesten, järjestöjen ja poliittisten Paikallisen sopimisen sisällöstä KVL:lla ja Kunnallisella so- ja hyvä palvelu.289 päättäjien kesken. Vain yhteistyössä on saavutettavissa toimivia ja pimusvaltuuskunnalla oli kuitenkin erilaiset näkemykset. Suomessa tähän suuntaan kehitystä oli viemässä Holkerin kestäviä tuloksia.”291 KVL esitti ratkaisuksi alueellista palkkajoustoa, mutta tiukasti hallituksen vapaakuntakokeiluhanke, jolla pyrittiin vahvista- KVL oli pitkään hakenut edunvalvonnan painopisteen siir- neuvottelu- ja sopimusjärjestelmään kytkettynä. Sen sijaan maan kunnallista itsehallintoa ja edesauttamaan kuntien ja tämistä kuntatasolle, ja tässä saumakohdassa liitto näki mah- työnantajapuoli antoi rivien välistä ymmärtää, että nimen- valtion välistä ”järkevää tehtävienjakoa” eli vähentämään tur- dollisuuden korjata vanhan järjestelmän valuviat. Liitto asetti omaan neuvottelujärjestelmä oli pahin este palkkauksen saat- haa byrokratiaa. Kunta saattoi vapaakuntakokeilusta annetun tavoitteekseen uudistaa palkkausjärjestelmän siten, että palk- tamiseksi kilpailukykyiselle tasolle, ja sen tilalle tai rinnalle tu- lain nojalla järjestää sisäistä hallintoaan säännöksistä poike- kaus määräytyisi tehtävien, organisatorisen aseman sekä vas- lisi löytää virkaehtosopimukset ylittäviä ratkaisuja. Työnanta- ten. Byrokratiaa purettiin mm. ympäristö- ja asuntoasioissa tuun ja työtaidon perusteella. Jotta tähän päästäisiin, jokaisen ja puhui harkintavallan siirtämisestä paikalliselle työnantajal- esimerkiksi rakennuslupamenettelyä yksinkertaistamalla. Va- työntekijän tehtävät tulisi luokitella vastuullisuuden, vaati- le, jolloin työnantaja voisi ratkaista asiat itse omilla perusteil- paakunta ja kuntainliitto saattoivat myös vapaammin sopia vuuden ja työmäärän perusteella. Työnantajapuoli ajoi samaa laan. Käytännössä kuntatyönantajan esityksen toteutuminen tehtävänjaosta eri tehtävien järjestämisessä. tavoitetta.292 olisi merkinnyt paluuta aikaan ennen neuvotteluoikeuslakia. Hanketta testattiin muutamassa kokeilukunnassa. Lisäksi Uusi, paikallisesti sovittava palkkausjärjestelmä poistaisi Tähän Kunnallisvirkamiesliitto ei ollut halukas.294 ◾ osa kunnista oli omin päin tekemässä omaa kuntauudistusta; vanhan järjestelmän jäykät palkkaluokat, joita vastaan erityi-

140 141 OSA III Kun perustukset järkkyvät ”Lisäksi toivomme, että säästätte meidät näiltä ’kaikki hyvin, pitäkää jäsenet rauhallisina’ -hyssyttelykirjeiltänne. Ainakaan meidän jäsen- yhdistyksemme ei sorru sellaiseen älylliseen epärehellisyyteen, vaikka liitto sitä toivoisikin.”

Kirje Lohjan seudun kunnallisvirkailijat ry:ltä Kunnallisvirkamiesliitolle 3.9.1992.

Romahdus

IRTIOTTO VANHASTA

Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohtaja Taisto Mursula oli profiloitunut näkyvästi toimihenkilökentällä ja vuosien var- rella rakentanut itselleen liiton sisällä vankan, lähes yksinval- taisen aseman. Puheenjohtajana hän oli kuitenkin kiistelty hahmo. Liittokokouskauden 1984–1988 lähestyessä loppuaan liiton sisäinen oppositio voimistui, ja Mursulalle haettiin to- sissaan vastaehdokasta marraskuun 1988 liittokokoukseen. Suomen Perushoitajaliiton koulutussihteeri ja KVL:n enti- nen jäsensihteeri Tuulia Laitalainen lähti mukaan puheenjoh- tajakisaan. Laitalaisella oli keskustan jäsenkirja, mutta hänen takanaan oli niin keskustan, kokoomuksen kuin SDP:n jäseniä sekä sitoutumattomia. Vielä liittokokouksen alussa hänen va- lintansa näytti olevan mahdollinen. Viimeisenä äänestystä edeltäneenä yönä tapahtui kuitenkin siirtymisiä Mursulan taakse, mikä riitti varmistamaan Mursulan valinnan kolman- nelle kaudelle. Äänestys oli kuitenkin historiallisen tiukka: Mursulan 27 654 ääntä vastaan Laitalaisen 24 679 ääntä. Kol- Suomi ajautui syvään talouslamaan vuoden 1990 jälkeen. Lama mas ehdokas, sitoutumaton toimistosihteeri Marjaana Lietoi- ja sen seurauksena syntynyt massatyöttömyys ja julkisen talou- la, jäi 511 ääneen.295 den kriisi muuttivat suomalaisen yhteiskunnan suunnan vuosi- Mursulan viides kausi jatkoi siitä, mihin edellinen oli jäänyt. kymmeniksi. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Matti Huuhka. Pitkin 1980−lukua Mursula oli STTK:n Jorma Reinin ohella ol-

145 KVL:n vuosikokouksessa 1984 kokouksen puheenjohtaja Jorma Tommola (vasemmalla), liiton puheenjohtaja Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991. Koko itsenäisen Suomen olemassaolon ajan itärajan takana ollut Taisto Mursula sekä liittovaltuuston puheenjohtajaksi valittu Sirkka-Liisa Koivistoinen. kommunistinen imperiumi vaihtui Venäjän federaatioksi. Kuva: Lehtikuva/ Alexander Nemenov.

lut näkyvä toimihenkilöliikkeen eheytyksen puolestapuhuja, miiksi ratkaisun uuden neuvottelujärjestön perustamiseksi. Mursulan oman arvion mukaan KVL:n ja KTV:n tavoitteet työtä oli mahdollista tehdä jo yli keskusjärjestörajojen.298 eikä hän ollut kaihtanut esittämästä suuriakaan muutoksia Tätä peliliikettä järisyttävämpää oli kenties vain se, että uu- olivat yhteneväiset ”lähes kaikilta osin”. Sen sijaan yhä tihe- Yhteistyölle KVL:n ja KTV:n välillä oli enemmän puoltavia vallitsevaan järjestelmään. Alkuvuodesta KTV oli irtisanonut deksi järjestökumppaniksi oli valikoitunut liiton vanha vastin- ämmin yhteiselo TVK-V:n muiden jäsenten, erityisesti Tehyn kuin kieltäviä seikkoja. Historiansa ensimmäisten vuosikym- pääsopimuksen, ja vaikka aloitteentekijä oli KTV, oli asia so- pari KTV. Mursula esitteli suunnitelman huhtikuussa 1990 ja SuPerin, kanssa oli osoittautunut ongelmalliseksi. menten ajan liitot olivat olleet toisensa antiteesit: KVL kunti- vittu KVL:n johdon kanssa. Mursulan mukaan sopimuksen KVL:n liittohallituksen kokouksessa. Liittohallitus hyväksyi Neuvottelujärjestelmän aikana kuntien palveluksessa oleva en ylempien virkamiesten sitoutumattoman porvarillinen her- irtisanomisella ”voidaan painostaa työnantaja uuteen ajatte- käydyt neuvottelut ja päätti viedä asian liittovaltuuston pää- henkilöstö oli kasvanut yli kaksinkertaiseksi, mikä oli osaltaan raklubi, KTV matalapalkkaisten naisten punaista väriä tun- luun”, eikä KVL enää olisi ”mukana terveydenhuollon palk- tettäväksi.297 muuttanut työmarkkinakenttää ja vahvistanut kunta-alan pai- nustava vasemmistolainen liitto. kajärjestelyjen takuumiehenä”.296 Esitys olikin monelta osin looginen. Vanha neuvottelujär- noarvoa. 1970−luvulla kuumana käynyt yhteiskunnan politi- Aikojen kuluessa molemmat liitot olivat monipuolistuneet, Sopimuksen irtisanominen linkittyi astetta suurempaan jestelmä oli ollut voimassa kaksi vuosikymmentä, ja koko tuon soituminen oli myös lientynyt. Tämä näkyi paitsi poliittisissa ja 1990−luvun alussa ne olivat rakenteeltaan samankaltaisia. suunnitelmaan: Mursula lähipiireineen oli neuvotellut val- ajan KVL ja KTV olivat allekirjoittaneet samat sopimukset. puolueissa myös ammattiyhdistystoiminnassa, jossa yhteis- Käytännössä ne olivat kunta-alalla järjestöllisesti päällekkäisiä

146 147 ”Tämä vuosi ei ole ollut mikä tahansa vuosi, vaan tämä on ollut historiaan jäävä toimintavuosi.”

va neuvotteluohjesääntö totesi, että luottamusmiehet valittai- edusti 60 prosenttia kuntien Y-palkkataulukossa olevasta siin yhdistyksittäin, mutta myös yhteinen luottamusmies olisi henkilöstöstä ja yhteensä 270 000 jäsentä. Kesälomakauden mahdollista valita. Pitkän ajan tavoitteena oli vähentää pääl- jälkeen Kunta-alan unioni oli jo täydessä toiminnassa. Syksyn lekkäisjärjestäytymistä ja siitä johtunutta keskinäistä kilpailua alkaessa unioni alkoi näkyä tiedotusvälineissä vaatien naisten ja pyrkiä sen sijaan edistämään järjestäytymistä työyhteisöpe- palkkojen tarkistamista, ja luottamusmiessopimus saatiin val- riaatteen mukaisesti.299 miiksi marraskuun alkupuolella.302 Mursula hehkutti liittoval- Ennen liittovaltuuston kokoontumista KVL:n liittohallituk- tuuston sääntömääräisessä syyskokouksessa 29.11.1990: Esko Ahon hallituksen suunnittelemia julkisen sektorin leikkauksia vastustettiin suurmielenosoituksella 3.10.1991. sen ja KTV:n liittotoimikunnan jäsenet olivat tavanneet ”Tämä vuosi ei ole ollut mikä tahansa vuosi, vaan tämä on ollut Kuvassa vasemmalta TVK:n Matti Kinnunen, STTK:n Seppo Junttila, Akavan Voitto Ranne, SAK:n Lauri Ihalainen ja Akavan Risto 10.5.1990, ja liittohallitus oli nimennyt liiton edustajat uuteen historiaan jäävä toimintavuosi. Kunta-alan unionin perustaminen

Piekka. Pääministeri Aho oli ennen kansanedustajan uraansa toiminut Kannuksen kunnan elinkeinoasiamiehenä ja ollut tuolloin myös neuvottelujärjestöön. Liiton ja liittovaltuuston jäsenet oli sen on merkinnyt suurempia, syvälle luotaavampia ja nopeampia muu- KVL:n jäsen. Kunnallisvirkamieslehden haastattelussa vuonna 1987 Aho muisteli lämmöllä kokemustaan kunnallishallinnosta, sijaan pidetty asian suhteen pimennossa. Osa jäsenistä olisikin toksia kunnan ja kirkon neuvotteluympäristössä kuin mikään muu 303 mutta pääministerivuosina suhtautuminen julkiseen sektoriin oli kylmäkiskoisempaa. Kuva: Lehtikuva/ Juha Kärkkäinen. toivonut uuden neuvottelujärjestön perustamista lykättäväksi tähänastisista kehitystoimenpiteistä 20 vuoden aikana.” seuraavaan, syksyllä 1990 järjestettävään liittovaltuuston ko- Kitkatta muutos ei tapahtunut. Kunta-alan unionin perus- koukseen, jotta jäsenistölle olisi jäänyt aikaa tutustua ehdo- tamisen myötä KVL erosi TVK-V:stä, mikä yhdistettynä unio- tukseen ja selvittää mahdollinen yhteistyö muiden toimihen- nin paikallistason yhteistyön vapaaehtoisuuteen toi pian esiin liittoja. Molempien liittojen jäsenistöllä oli samankaltainen keskusjärjestöihinsä ja toimisivat kaikissa suhteissa itsenäisi- kilöjärjestöjen kanssa.300 ongelmia paikallistasolla. TVK:n sisällä Kunta-alan unionin palkkarakenne, samat kuukausipalkkaisia koskevat sopimuk- nä. Liitot tekisivät ensin omat päätöksensä sopimustavoitteis- Liittovaltuuston kokous kuitenkin pidettiin suunnitelman perustaminen oli saanut Tehyn ja SuPerin tiivistämään yhteis- set ja samansuuntainen palkkapolitiikka. Sen sijaan TVK-V:n ta, minkä jälkeen neuvottelujärjestön hallitus muotoilisi nii- mukaan 24.5.1990. Mursula kuvasi uuden järjestelmän ratkaise- työtään sopimustoiminnassa, ja molemmat jatkoivat edelleen sisällä erot esimerkiksi KVL:n ja Tehyn välillä olivat merkittä- den pohjalta yhteisen näkemyksen. Neuvottelut käytäisiin yh- van matalapalkkaisten naisryhmien edunvalvonnan ongelmat, TVK-V:n jäseninä yhdessä Toimiehtoliitto TOEL:n kanssa. vät. Toimimalla yhdessä KTV:n kanssa KVL toivoi kasvatta- teisesti ja sopimusten hyväksyminenkin tapahtuisi yhteispää- ja liittovaltuusto hyväksyi esityksen – kenties yllättävänkin ki- Tästä seurasi esimerkiksi se, että Helsingin yliopistollisessa vansa järjestövoimaansa ja saavansa lisäedustavuutta neuvot- töksellä. Unionin sisällä molemmilla osapuolilla olisi yhtä pal- vuttomasti. Kokouksen kuluessa kyllä käsiteltiin ja hyväksyttiin keskussairaalassa KVL:n alaisen Sairaalan viran- ja toimen- telupöytään. jon äänivaltaa, ja unionin puheenjohtajuus kiertäisi vuorovuo- useita kokousedustajien ponsia, joissa vaadittiin takuita liiton jä- haltijat ry:n 500 jäsentä jäi tyystin vaille omaa pääluottamus- Kaavaillun yhteistoiminnan piiriin kuului edunvalvonta ja sin liitolta toiselle. senryhmien järjestäytymisvapauden säilyttämisestä ja erityisesti miestä ja mahdollisuutta äänestää luottamusmiesvaaleissa, sil- neuvottelutoiminta, jota varten perustettaisiin uusi neuvotte- Paikalliselle tasolle ei luotaisi omaa erillistä organisaatiota, oman luottamusmiesjärjestelmän takaamisesta. Koko kokous lä paikat jaettiin edelleen TVK-V:n ja KTV:n välillä. KVL:n lujärjestö, Kunta-alan unioni, joka toimisi kunta- ja seurakun- vaan paikallinen yhteistyö perustuisi täysin vapaaehtoisuudel- kesti kuitenkin yhteensä alle kolme tuntia.301 edustajat myös pudotettiin pois kaikilta muilta TVK-V:n edus- ta-aloilla. Muuten järjestörakenteet pysyisivät muuttumatto- le. Tässä vaiheessa oli vielä avoinna se, miten esimerkiksi luot- Kunta-alan unionin perustava kokous pidettiin samana päi- tuspaikoilta sairaalassa. Samaan aikaan unionin toinen osa- mina. Molemmat osapuolet kuuluisivat edelleenkin entisiin tamusmiesten valinta tapahtuisi. Neuvotteluprosessia kuvaa- vänä 24.5.1990 ja sen toiminta käynnistyi nopeasti. Unioni puoli KTV sai pitää paikkansa.304

148 149 Samalla Tehy ja SuPer aloittivat aktiivisen kampanjan olleet huonoja keskitetysti sopien, mutta vielä huonompia ne KVL:n jäsenistön houkuttelemiseksi siirtymään omien liitto- olivat olleet liittokohtaisesti sovittaessa – liittokierrosten oli jensa jäseniksi. KVL paheksui näitä ”törkeitä loukkauksia lii- katsottu hyödyttäneen vain vahvoja teollisuusliittoja. ton suvereniteettia kohtaan” sekä oman keskusjärjestönsä Tässä saumakohdassa KVL valmistautui muuttamaan totut- hampaattomuutta etujensa turvaamisessa. TVK:n puheenjoh- tua järjestelmää kunta-alalle paremmin sopivaksi. Itse asiassa taja Matti Kinnunen vaadittiin KVL:n liittohallituksen koko- KVL oli Mursulan johdolla valmis muuttamaan kaiken: neu- ukseen vastaanottamaan nuhteet.305 vottelujärjestöä oli jo vaihdettu ja pääsopimus irtisanottu, eikä Tässä ilmapiirissä oli luonnollista, että uuden pääsopimuk- keskusjärjestön vaihtaminenkaan ollut pois suljettu vaihtoeh- sen neuvotteleminen ei edennyt. TVK-laisten liittojen vasta- to. Edes SAK:hon liittyminen ei näyttänyt niin mahdottomalta hangan lisäksi neuvotteluja vaikeutti STTK, joka näki tilaisuu- kuin joitain vuosia aikaisemmin. Mursulan mukaan KVL ja tensa tulleen saada pitkään tavoittelemansa teknisen alan ala- KTV eivät ”näillä näkymin” olleet yhdistymässä, mutta hän kohtainen sopimus sisällytettyä uuteen pääsopimukseen. Tätä uskoi ”yhteistyön edellytysten” paranevan.308 STTK oli hakenut jo vuosia, mutta sen hanke oli kaatunut aina KVL:n rohkeus oli ihailtavaa, mutta irtiotto vanhasta järjes- pääsopijoiden vastustukseen – nyt, kun koko sopimus oli auki telmästä osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin oli en- ja neuvoteltavana uudelleen, sen tilaisuus oli koittanut. nakoitu. Pääsopimukseen oli tarkoitus palata syksyllä 1991, STTK:laisen Kuntien Teknillisten Keskusliiton puheenjohtaja mutta tätä ennen pelikenttä ehti muuttua täysin.309 Seppo Kaivola kuvasikin tapahtunutta: ”Sehän tuli meille kuin lahjana.”306 LAMA JA KONKURSSI TVK:n tuore puheenjohtaja Riitta Prusti puhkesi kyyneliin kertoessaan keskusjärjestön Pääsopimuksen solmiminen oli todella ongelmallista, koska konkurssista 2.9.1992. Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa. näkemyseroja oli sekä pääsopijajärjestöjen kesken että järjes- Vuosi 1991 määriteltiin KVL:n vuosikertomuksessa ”taloudel- töjen ja työnantajan välillä. KVL:ssa alettiin jo varautua siihen, lisen taantuman ja lisääntyvän työttömyyden” vuodeksi. Edel- että pääsopimusta ei synny. Tällöin vain ehdottomasti suurim- lisenä vuonna solmitun Kallion tuposopimuksen päättymistä malla neuvottelujärjestöllä eli 60 prosenttia Y-taulukon pe- oli KVL:ssa odotettu innolla, sillä silloin Kunta-alan unioni palkansaajapuolella erityisen rakentavina, sillä hallituksen pu- jien maksettavaksi neljän prosentin työeläkemaksu ja koke- rusteella palkkansa saavia edustavalla Kunta-alan unionilla pääsisi ensimmäistä kertaa neuvottelemaan sopimusta uusista heet ja työnantajien vaateet osuivat yksiin ajaen ammattiyh- musvuosi- ym. lisät olisi jäädytetty vuodeksi. olisi varma paikka pääpöydässä, mikä vahvistaisi unionin ase- lähtökohdista. Taisto Mursula oli ennakoinut, että unionin en- distysliikkeen nurkkaan. Neuvottelujen venyessä usko maan talouspolitiikan linjaan maa, mutta toisaalta pääsopimus ei enää rajoittaisi kuntaty- simmäinen näytön paikka olisi vuoden 1992 neuvotteluissa, Kyse oli ay-kentän puolustustaistelusta, ja niin kaikki neljä rapautui lopullisesti, ja valuuttapako Suomesta kasvoi kymme- önantajankaan toimintavapautta.307 ”joissa rahaa on jaettavana”.310 keskusjärjestöä järjestivät yhteisen suurmielenosoituksen niin miljardeihin markkoihin, samalla kun lyhytaikaisten laino- Pääsopimus liittyi koko tulopoliittisen neuvottelujärjestel- Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun Kallion tupon kausi päättyi Helsingin Senaatintorilla 3.10.1991. Väkeä paikalle kertyi arvi- jen korot nousivat yli 20 prosenttiin. Suomen Pankin valuutta- män kitkaisuuteen. Syksyn 1990 keskusjärjestöneuvotteluja syksyllä 1991, maan taloudellinen tilanne heikkeni nopeasti, ja oiden mukaan jopa 40 000. Koskaan aikaisemmin eivät kaikki varannon ehdyttyä hallitus päätti 15.11.1991 devalvoida markan. ei taaskaan ollut saatu päätökseen ilman ulkopuolisen sovit- tuponeuvottelut päättyivät epäonnistumiseen. Keväällä pää- keskusjärjestöt olleet esiintyneet näin yhtenäisinä.311 Devalvaatio keskeytti tuponeuvottelut, mutta 27.11.1991 syn- telijan esitystä, joskin lopulta solmittu ns. Kallion tupo olikin ministeriksi noussut keskustan Esko Aho haki kolmikanta- Selvitysmieheksi pyydetty Suomen Pankin johtokunnan jä- tyi ratkaisu, niin sanottu nollatupo, seuraaville kahdelle vuo- sisällöltään tyydyttävä. Koko keskusjärjestötoiminta oli jon- neuvotteluissa työvoimakustannusten alentamista eli sisäistä sen, moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa antoi sovin- delle. Palkansaajajärjestöt onnistuivat estämään palkanalen- kinlaisessa uskottavuuskriisissä. KVL:n johdossa varauduttiin devalvaatiota Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä toesityksensä 21.10.1991. Sorsan esityksen mukaan palkkakus- nukset, joskin tilalle tuli kahden prosentin ns. raippavero pal- myös siihen ratkaisuun, että seuraavat sopimuskierrokset tuoreen pääministerin pyrkimys opittiin tuntemaan yhteis- tannuksia olisi alennettu kolmella prosentilla, työnantajien kansaajille. Lisäksi palkansaajien maksettavaksi tuli kolmen käytäisiin liittotasolla. Perinteisesti kunta-alan ratkaisut olivat kuntasopimuksen nimellä. Neuvotteluja ei kuitenkaan pidetty eläkevakuutusvastuuta olisi kevennetty siirtämällä palkansaa- prosentin työeläkemaksu vuoden 1993 alusta.312

150 151 Kaikki langat olivat puheenjohtaja Mursulan ja talouspäällikkö Suosillan käsissä.

Devalvaatio auttoi suomalaista vientiteollisuutta, joka oli luvun alussa, ja kuten muidenkin takausrenkaiden, sen tarkoi- kohtainen luettelo liiton omistamista osakkeista. Tämä mer- kärsinyt vahvasta markasta ja Neuvostoliiton ostovoiman no- tus oli lisätä keskusjärjestön jäsenten yhteisvastuuta. Takaus- kittiin pöytäkirjaan vain tiedoksi, eikä se johtanut käytännön peasta heikkenemisestä – halpenivathan vientiteollisuuden renkaan takaussitoumus oli sidottu jäsenmäärään. Kunnallis- toimenpiteisiin.317 tuotteet devalvaation verran. Sen sijaan devalvaatio oli kuolin - virkamiesliiton sitoumus oli 1982 arvoltaan lähes 7,5 miljoonaa KVL:n taloudenhoidon kaikki langat olivat puheenjohtaja isku niille pienille ja keskisuurille suomalaisyrityksille, joiden markkaa. Summa oli valtava, lähes tukirahaston kokoinen, ja Mursulan ja talouspäällikkö Toivo Suosillan käsissä. Suosillan ulkomaiset valuuttamääräiset luotot kallistuivat devalvaatio- liitti KVL:n taloudenpidon tiukasti TVK:n menestykseen.314 rooli muuttui pikkuhiljaa juoksevien talousasioiden hoidosta prosenttia vastaavasti. Luottamus Suomen talousjärjestel- Taloudellinen side TVK:hon syveni pian lisää. Pankkisekto- kohti yhä täysipäiväisempää sijoitustoimintaa, jossa esimer- mään notkahti ennätysalas. 1980−luvulla ylikuumentunut ta- rin vapautuessa korkoerot eri tilien välillä muuttuivat merkit- kiksi spekulatiiviset markkinarahatalletukset olivat normaalia lous törmäsi samaan aikaan niin moneen seinään, että seu - täviksi, ja KVL alkoi etsiä tapaa sijoittaa rahansa niin, että ne taloudenpitoa. Suosilta ja Mursula esittelivät asiat liittohalli- rauksena oli kaikkien aikojen lama. tuottaisivat mahdollisimman hyvän koron ollen samalla jous- tukselle ja jakoivat keskenään KVL:n osakkuusyhtiöiden hal- Lama iski kipeästi myös toimihenkilökeskusjärjestö tavasti nostettavissa. Ratkaisuksi löydettiin vuonna 1983 lintopaikat. Kun TVK:n sijoitusyhtiö TVK-Invest Oy perustet- TVK:hon. TVK oli muiden keskusjärjestöjen lailla rakentanut TVK:n takausrenkaan kanssa neuvoteltu lyhytaikaisen rahan tiin vuonna 1987, osallistui KVL sen perustamiseen perusta- ympärilleen mittavaa koulutuskeskusten ja lomamökkien ku- sijoitussopimus, jossa TVK sitoutui ottamaan vastaan KVL:n jajäsenenä. KVL:n edustaja TVK-Investin hallituksessa oli delmaa, ja näiden pyörittämiseksi oli perustettu yritysten ry- varoja edelleen Säästöpankkien Keskus-Osakepankki SKOP:n Taisto Mursula varamiehenään talouspäällikkö Suosilta.318 päs. Tarkoitus oli oivallinen: tarjota jäsenistölle koulutuspal- kautta sijoitettavaksi. Korkovoiton luvattiin olevan merkittä- Kun nousukausi saavutti lakipisteensä ja kääntyi laskuun, Kodinhoitajan työ on monipuolista mutta raskasta – ja usein veluja ja mahdollisuutta virkistäytymiseen vapaa-aikana. On- vän: yli miljoonan markan sijoitukselle luvattiin 8,25 prosentin KVL:n usko TVK:n sijoitustoimintaan ei horjunut. Helmi- liian heikosti palkattua. KVL:n mainoskuva 1990−luvulta. gelmaksi muodostui se, että TVK oli taloudellisesti heikko, ja korkotaso kolmen kuukauden sijoituksella.315 kuussa 1990 TVK järjesteli omistuksiaan ja yhdisti sijoitusyh- suhdanteiden kääntyessä laskuun keskusjärjestön vastuut Samaan aikaan liitto sijoitti suuria summia omiin lomakiin- tiö TVK-Investin sekä vanhan, alun perin matkatoimisto- ja muuttuivat liian suuriksi sen kantaa. teistöihinsä. Kuusamosta ostettuun Valkeaisen kiinteistöön ja luottokorttipalveluita jäsenilleen tarjonneen Vendito Oy:n. Asian saaman julkisen huomion selitti se, että golfklubia Myös KVL oli muiden TVK-laisten liittojen ohella rahoitta- sitä hallinnoivaan KVL:n Loma Oy:öön sijoitettiin lähes vuo- KVL ryhtyi näin syntyneen uuden Vendito Oy:n omistajaksi johti Mursulan vaimo, ja lehtijuttu herätti ymmärrettävästi massa tätä toimintaa. Vauraisiin teollisuusliittoihin verrattuna sittain lisää rahaa lomakeskuksen toiminnan pysyessä silti vaihtamalla aiemman omistuksensa TVK-Investissä osuuteen kuohuntaa KVL:n kentällä. Lainan vakuudet olivat muodolli- KVL oli aina ollut köyhä, ja käytännössä sen ainoa omaisuus kannattamattomana.316 uudessa yhtiössä, minkä lisäksi KVL sijoitti yhtiöön uutta ra- sesti kunnossa, joten Mursulan johdolla KVL:n liittohallitus oli lakko- eli tukirahastossa. Tukirahastoa oli kerrytetty 1970− Sama kaava toistui niin usein, että siitä muodostui sääntö. haa.319 onnistui taltuttamaan asiasta syntyneen kohun vielä kevään luvulta lähtien, ja rahasto oli karttunut vain kahdeksaan mil- KVL sitoi taloudenpitonsa päätös päätökseltä yhä tiiviimmin Kun laskukausi muuttui täysimittaiseksi lamaksi vuoden ajan. Myös TVK:n liittokokous vietiin läpi toukokuussa ilman joonaan markkaan 1980−luvun alkuun mennessä. Myös Kun- TVK:n sijoitustoiminnan ja omien lomakohteidensa menes- 1991 kuluessa, KVL pysyi edelleen Venditon rahoittajana. Jul- mainintaa talouden ongelmista. Tällöin väistyvän puheenjoh- nallisvirkamiesliiton likviditeetti oli erittäin heikko, sillä his- tykseen. Liittohallituksessa ja valtuustossa esitettiin aika ajoin kisuudessa yhtiöiden yhä epävarmemmaksi käyvästä tilan- taja Matti Kinnusen tilalle valittiin Riitta Prusti.320 toriallisista syistä liiton jäsenmaksu pidettiin muihin liittoihin varaumia näihin tehtyihin päätöksiin, mutta joko varaumat teesta ei puhuttu. Keväällä 1992 KVL:n taloustilanne nousi Kesän koittaessa 1992 Vendito oli niin vakavissa taloudelli- nähden matalana. Tilannetta kärjisti jäsenmaksujen harva ti- jäivät äänestyksessä tappiolle tai eivät johtaneet toimenpitei- kuitenkin kansalliseksi uutiseksi, kun Helsingin Sanomat teki sissa vaikeuksissa, että yhtiötä jouduttiin kiireellisesti pää- litysaikataulu.313 siin. Esimerkiksi kevään liittovaltuustossa 1985 kaksi edusta- asiasta jutun. 22.4.1992 julkaistun kirjoituksen aiheena ei tosin omittamaan uudelleen. Juhannuksen alla TVK:n liittohallituk- Samaan aikaan liiton taloudelliset vastuut kuitenkin lisään- jaa, Anna Syttänne-Paastela ja Raili Päkki, esitti että valtuus- ollut Vendito vaan KVL:n myöntämä neljän miljoonan mar- selle kerrottiin, että rahaa tarvittiin lisää kolme miljoonaa tyivät merkittävästi. TVK:n takausrengas oli perustettu 1970− tolle tehtäisiin tarkempi selvitys liiton sijoituksista ja yksityis- kan laina Tuusulan Golfklubille. markkaa. Samaan aikaan KVL:n hallituksen varapuheenjoh-

152 153 Suurempi ongelma oli keskusjärjestön kaatumisen aiheuttamassa edunvalvonnan tyhjiössä.

taja Anneli Halonen joutui ottamaan liiton puheenjohtajan Ratkaisut asiassa teki KVL:n liittovaltuusto. Helsingin Mes- loudellista tilannetta. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin Lohjan seudun kunnallisvirkailijat vaativat, että kentältä ei tehtävät hoitaakseen, sillä Taisto Mursula oli huhtikuussa saa- sukeskuksessa 18.8.1992 kokoontunut KVL:n ylimääräinen Matti Immonen Rovaniemeltä.324 pidä kerätä rahaa eikä jäsenmaksuja nostaa, koska kenttä ei mansa sairaskohtauksen jälkeen ollut sairaslomalla. liittovaltuusto joutui käytännössä päättämään keskusjärjes- Kolmen päivän jälkeen saatiin viitteitä, että Venditon – ja ole kasinopelannutkaan. ”Lisäksi toivomme, että säästätte meidät Lomakauden jälkeen tilanne aukeni uudella tavalla. Kun liit- tönsä kohtalosta. Venditon välitön rahantarve oli 80 miljoo- TVK:n – pelastuspaketti ei välttämättä toteutuisi. SuPer ja näiltä ’kaikki hyvin, pitäkää jäsenet rauhallisina’ -hyssyttelykirjeil- tohallitus kokoontui elokuussa 1992, se sai kuulla Venditon naa markkaa, josta KVL:n omistusosuuden mukainen osuus Tehy, joiden omistus Venditossa oli pienin, eivät olleet lähte- tänne. Ainakaan meidän jäsenyhdistyksemme ei sorru sellaiseen tarvitsevan rahaa paljon aiempaa enemmän. Nyt puhuttiin oli 12 miljoonaa. Kyse oli riskisijoituksesta, sillä sen riittävyy- mässä mukaan osakepääoman korotukseen, jolloin yhteisvas- älylliseen epärehellisyyteen, vaikka liitto sitä toivoisikin.” Saman- jopa yhtiön konkurssin mahdollisuudesta. Venditon ja TVK:n destä ei ollut takeita. Toinen vaihtoehto, keskusjärjestön kon- tuun varaan kaavaillulta suunnitelmalta putosi pohja. SuPerin sisältöisiä viestejä tuli muiltakin yhdistyksiltä.326 välillä oli tiukka kohtalonyhteys, sillä TVK oli Venditon suurin kurssi, pelotti valtuuston jäseniä kuitenkin enemmän. liittovaltuusto päätti jättäytyä pelastussuunnitelman ulkopuo- Sinänsä kritiikki oli oikeutettua, mutta osui hieman har- osakas 25,9 prosentin omistusosuudella. Jos Vendito kaatuisi, Kokouksen avannut KVL:n hallituksen varapuheenjohtaja lelle elokuussa, ja lopullisesti pelastaminen kaatui Tehyn liitto- haan. Suurin ongelma ei ollut liiton taloudessa, sillä tappiot menisi nurin myös sen omistaja TVK. Seuraavaksi suurin Anneli Halonen puki sanoiksi monen jäsenen pelot ja epävar- valtuuston tehdessä samansisältöisen päätöksen syyskuun en- rajautuivat tukirahastoon, ja syntyneet 30 miljoonan markan omistaja oli KVL 14,8 prosentin osuudella. Seuraavaksi suu- muudet. Jos TVK kaatuisi ja KVL jäisi yksin, pysyisikö se yh- simmäisenä päivänä. TVK:n taru oli lopussa. KVL:n liittohalli- tappiot rahasto pystyi kyllä kattamaan. Suurempi ongelma oli rimmat olivat Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL tenäisenä vai hajoaisiko liitto muiden järjestöjen ”jäsenkalas- tuksen kokouspöytäkirjaan 2. syyskuuta 1992 tehtiin murheel- keskusjärjestön kaatumisen aiheuttamassa edunvalvonnan (13,2 %) ja Virkamiesliitto (10,7 %).321 telun” seurauksena? Löytyisikö liitolle uusi keskusjärjestö, linen kirjaus: ”Todettiin liittohallituksen pahoittelut keskusjärjestön tyhjiössä. Vielä tätäkin vakavampaa oli, että vaikeassa tilan- Näissä oloissa moni pohti edelleen sairaslomalla olevan jonka jäsenistö voisi hyväksyä? Jo Kunta-alan unionin perus- tilanteen johdosta.” TVK haettiin konkurssiin seuraavana päivä- teessa liitosta puuttui johtajuutta. Taisto Mursula oli johtanut Mursulan toimintaa uudelleen – kuinka paljon TVK:n talous- taminen oli herättänyt jonkin verran epäilyjä, ja suora liitty- nä, ja keskusjärjestön 39 työntekijää jäivät työttömiksi.325 liittoa pitkään yksinvaltiaan ottein ja pitänyt kaikki langat valiokunnassa istunut Mursula oli tiennyt? Mursulan oli vielä minen SAK:n jäseneksi saattaisi olla monelle jäsenelle liian omissa käsissään. Mursulan jättämä valtatyhjiö oli suuri. Va - vuoden alussa laajalti veikkailtu hakevan TVK:n puheenjoh- karvas pala. Myöskään STTK, joka oli ajanut kovapalkkaisten UUSI ALKU rapuheenjohtaja Anneli Halonen siirtyi päätoimiseksi puheen- tajaksi, mutta alkuvuodesta hän oli ilmoittanut olevansa käy- miesalojen asiaa hyvinkin kovalla linjalla, ei herättänyt jäse- johtajaksi syyskuun alussa, mutta hänenkin mahdollisuutensa tettävissä vain tulevassa KVL:n puheenjohtajavaalissa. Nyt tä- nistössä riemunkiljahduksia. Tunnelma oli kitkerä, ja suhtau- Keskusjärjestön kaatuminen – ja erityisesti tapa, jolla se ta- vaikuttaa olivat varsin heikot. Koko KVL:n hallintoon kohdis- mäkin ilmoitus näyttäytyi monelle uudessa valossa. tuminen poissaolevaan Mursulaan vähintäänkin ristiriitaista. pahtui – herätti KVL:n jäsenistössä raivoa. Lohjan seudun tui niin suuria epäluuloja, että liittohallituksen työskentely oli 17. kesäkuuta 1992 KVL:n liittohallitus päätti ottaa päätös- ”Silmät ovat avautuneet”, totesi liittovaltuuston jäsen Marja kunnallisvirkailijat kirjoitti liitolle kipakan kirjeen, jossa viitat- vaikeaa.327 vallan liiton sijoitustoiminnasta itselleen. Elokuussa liiton ti- Hovi.323 tiin elokuun 27. päivänä liiton lähettämään kirjeeseen, jossa Tässä tilanteessa merkittävät aloitteet tehtiin KVL:n ulko- lintarkastajille annettiin tehtäväksi selvittää kiireellisesti liiton Lopulta valtuusto päätti olla mukana Venditon pääomitta- oli vakuuteltu, ettei kriisi vaaranna KVL:n toimintaa ja että puolella. Vuoden 1993 palkat, palkkaperusteet ja mahdollinen taloudelliset vastuut, ja selvitystyön ajaksi talouspäällikkö misessa sillä ehdolla, että kaikki muutkin Venditon osakkaat edunvalvontatyö jatkuu. Kirjeen mukaan yhdistyksen jäsenil- indeksiehto tuli neuvotella marraskuun loppuun mennessä. Suosilta pidätettiin tehtävistään. Sairaslomasta johtuen Mur- osallistuvat täysimääräisesti osakepääoman korotukseen. Val- tä oli mennyt luottamus niin puheenjohtajaan ja talouspääl- Akuutti tulevaa tupokierrosta ja TVK-laisten liittojen siihen sulan suhteen vastaavaa päätöstä ei ollut tarpeen tehdä.322 tuusto päätti myös perustaa työryhmän selvittämään liiton ta- likköön kuin muihinkin liiton päättäjiin. osallistumista koskeva ongelma alkoi ratketa, kun STTK:n pu-

154 155 Liiton jäsenistä suuri osa oli toimistotyötä tekeviä naisia 1990−luvulla(kin).

heenjohtajan paikalta valtakunnansovittelijaksi vuonna 1990 työttömyys- ja eläketurvan heikennysesityksistä. Palkansaaja- mokraattien ryhmittymä kuin sitoutumattomia ja kokoomus- uhkaan asti, laukesivat 25.11.1992 saavutettuun neuvottelutu- siirtynyt Jorma Reini teki asiassa aloitteen. Viikko TVK:n järjestöt olivat keväällä onnistuneet torjumaan työttömyys-, laisiakin. Aiemmin Mursulan takana ollut ryhmä hajosi mo- lokseen, jolla maan hallitus luopui olennaisista työttömyys- ja konkurssin jälkeen Reini ehdotti kaikille TVK:n entisille jä- eläke- ja muut sosiaaliturvan huononnukset, jotka olivat si- lempien uusien ehdokkaiden taakse.330 eläketurvan leikkauksista. KVL:n liittovaltuusto hyväksyi senjärjestöille, että ne perustaisivat keskenään yhteisen neu- sältyneet hallituksen ns. kriisipakettiin. Talouden heikennyt- Halonen oli tukenut aiemmissa vaaleissa Mursulaa ja istu- neuvottelutuloksen ylimääräisessä kokouksessaan 25.11., ja so- vottelurenkaan, eräänlaisen epämuodollisen TVK:n, joka tyä edelleen syksyllä hallitus ryhtyi valmistelemaan julkisten nut niin liittovaltuustossa kuin liittohallituksessakin. Ehdok- pimus allekirjoitettiin 30.11.1992.332 osallistuisi syksyn tuponeuvotteluihin TVK:n paikalla. menojen supistuksia useilla kymmenillä miljardeilla markoilla kaiden vertailussa Halonen edusti väistämättä vanhaa aikaa, Tuporatkaisun yhteydessä palkansaajajärjestöjen ja halli- Ehdotukseen tartuttiin hanakasti KVL:ssa, ja se hyväksyt- tulevien vuosien 1993–1995 aikana.329 vaikka yrittikin karistaa Mursulan varjon yltään kieltämällä tuksen välillä sovittiin lisäksi, että julkissektorin henkilöstö tiin muissakin liitoissa. Myös muut keskusjärjestöt hyväksyi- Ennen neuvotteluratkaisua KVL:n puheenjohtaja vaihtui. Jo tämän vaikuttavan taustalla: ”Hänhän ei edes ilmoittanut sairas- siirtyy TEL-tasoiseen eläketurvaan 1.1.1993 lukien (tätä aiem- vät esityksen. Syyskuun 14. päivänä 1992 allekirjoitettiin eri- ennen taloussotkujen selviämistä Mursulan vastaehdokkaaksi tumisestaan. Hän ei ole antanut mitään ohjeita eikä neuvoja tämän min työsuhteessa ollut henkilöstö kuitenkin vasta siirtymäa- tyinen valtuutussopimus, jolla TVK:n jäsenjärjestöt perustivat oli asettunut TVK-taustainen, Valtiokonttorin kuntoutuspääl- tehtävän hoitamisessa.” jan jälkeen 1.1.1995 lukien). Työlainsäädännön kehittämisestä yhteisen neuvottelurenkaan käymään järjestöjen puolesta tu- likkönä työskennellyt ja TVK-laisten toimihenkilöiden työn Liittokokouksessa 10.–12. marraskuuta 1992 puheenjohta- sovittiin, että valmistelu tapahtuisi edelleen kolmikantaperi- lopoliittisen sopimuksen toista vuotta koskevat neuvottelut. arjesta tohtoriksi väitellyt Katriina Perkka-Jortikka. Häntä jaksi tuli valituksi Katriina Perkka-Jortikka 39 613 äänellä An- aatetta noudattaen. Hallituksen tavoittelemia neljän prosentin Neuvottelijoiksi valittiin KVL:n Anneli Halonen, Pankkitoimi- tuki sitoutumattomien ja oikeistolaisten ”KVL lähelle jäsentä” neli Halosen saadessa 24 877 ääntä. Uusi puheenjohtaja riitti säästöjä etsittäisiin yhdessä henkilöstöryhmien kanssa niin, henkilöliiton puheenjohtaja Christina Holmlund, Tehyn pu- -ryhmä. Seuraavaksi kilpaan ilmoittautui KVL:n puheenjoh- liittokokousväen mielestä uudistukseksi. Esillä ollut hallituk- että lomautukset ja irtisanomiset pyrittäisiin välttämään. Pal- heenjohtaja Raija Hukkamäki ja Valtion henkilöstöjärjestöjen tajuutta Mursulan sairasloman aikana hoitanut liittohallituk- sen esitys liiton nimen muuttamiseksi Kunnan ammattilaiset kansaajiin tai palkansaajakotitalouksiin seuraavien vuosien ai- keskusliiton puheenjohtaja Timo Mikkola.328 sen varapuheenjohtaja Anneli Halonen. Halosta tuki ”KVL KVL ry:ksi hylättiin koeäänestyksessä.331 kana kohdistuvista säästöistä keskusteltaisiin hallituksen ja Syksyn 1992 neuvottelut kulminoituivat kiistaan hallituksen uuteen aikaan” -niminen ryhmä, josta löytyi niin sosialide- Tuponeuvottelut, jotka olivat kärjistyneet aina yleislakon työmarkkinajärjestöjen kesken erikseen kevään 1993 aikana.333

156 157 ”Kukaan ei saa painostaa ja pakottaa meitä mihinkään ratkaisuihin.”

Kunnallisvirkamiesliittoa mainostettiin Kauppaopiskelija-lehdessä nuorekkaalla otteella. Mainoskampanjaa varten otetut kuvat otettiin huvipuisto Linnanmäellä.

Myös pitkään neuvoteltu kunta-alan pääsopimus saatiin val- voimakkaasti vaatineen Taisto Mursulan ajattelu: miiksi. Uudessa sopimuksessa pääsopijajärjestöinä oli Akavan, ”Tuskin mitään uutta rakennetaan ja uudistetaan sillä, että liit- TVK-V:n ja STTK-J:n lisäksi itseoikeutetusti myös Kunta-alan toihin hakeuduttaisiin jäljelle jääneisiin keskusjärjestöihin, joissa unioni. Uusi sopimus koski niin virkasuhteista kuin työsuhteis- entinen meno jatkuu. Me olemme siinä tilanteessa, että meillä on ta henkilöstöä erotuksena vanhaan, joka oli koskenut vain vir- mahdollisuus tarkastella järjestöjen toimintaa ja rakenteita ennak- kasuhteisia. Pääsopimus mahdollisti ns. alakohtaisten sopimus- koluulottomasti. KVL:n voima ei vielä riitä muuttamaan mitään uu- ten tekemisen esimerkiksi perhepäivähoitoon ja tekniselle alal- deksi. Uutta voi syntyä vain siinä tapauksessa, että löytyy riittävän le. Ratkaisun toivottiin KVL:ssa helpottavan ja nopeuttavan so- laaja samoin asioista ajatteleva ja niitä tarkasteleva uudistushalui- pimusmenettelyä. Pääsopimus antoi myös mahdollisuuden nen järjestöjoukko. […] Tie meidän on valittava itse. Kukaan ei saa käydä paikallistasolla neuvotteluja silloin, kun siihen oli perus- painostaa ja pakottaa meitä mihinkään ratkaisuihin.”336 teltu paikallinen syy. KVL luonnehti pääsopimusta julkisesti Keskustelua tarvittiinkin, sillä valinnan tekevässä liittoko- ”työmarkkinoiden edistyksellisimmäksi”.334 kouksessa päätökseen vaadittiin 2/3 määräenemmistö. Kaikki Kunnallinen pääsopimus hyväksyttiin KVL:ssa marraskuun vaihtoehdot olivat pöydällä. Yhtenä pöydällä olevana vaihto- 1992 liittokokouksessa ja muissa liitoissa 14.12.1992 mennessä, ehtona liitossa pidettiin yllä Reinin neuvottelurenkaan muut- ja se allekirjoitettiin 13.1.1993. Pian tämän jälkeen Tehyn ja Su- tamista astetta pysyvämmäksi seuranta- ja tiedonhankintaor- Perin muodostama TVK-V muutti nimensä Toimihenkilöiden ganisaatioksi, eräänlaiseksi kevyeksi keskusjärjestöksi. Aka- Neuvottelujärjestö TNJ:ksi.335 van, STTK:n ja entisen TVK:n liittojohtajien joukko kokoontui Tuposovun ja pääsopimuksen syntymisen jälkeen KVL:ssa keskustelemaan asiasta tammikuussa 1993, ja he pyysivät Rei- voitiin keskittyä keskusjärjestökysymykseen. Anneli Halonen niä kartoittamaan mahdollisuudet uuden toimihenkilöiden vaati syksyllä 1992 asiassa liiton sisällä avointa keskustelua, ja keskusjärjestön perustamiseksi. hänen puheissaan kaikui toimihenkilöliikkeen eheytymistä Muutamassa viikossa Reini luonnosteli suunnitelmansa.

159 Puheenjohtaja Katriina Perkka-Jortikka

Filosofian tohtori Katriina Perkka-Jortikka (1949–) valittiin Kunnallisvirkamies- liiton puheenjohtajaksi liittokokouksessa 1992. Perkka-Jortikka oli naisvaltaisen liiton ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja, ja hän toimi KVL:n puheenjoh- tajana kaksi kautta vuosina 1993–2000. Lisäksi hän oli ensimmäinen liiton ulko- puolelta ei-jäsenenä valittu puheenjohtaja. Ennen valintaansa Perkka-Jortikka ei kuulunut Kunnallisvirkamiesliittoon, vaan oli entisen TVK:n jäsenjärjestön Hallintounionin jäsen. Ennen valintaansa puheenjohtajaksi Perkka-Jortikka työskenteli Valtiokontto- rin kuntoutuspäällikkönä sekä TVK:n työympäristösihteerinä. Puheenjohtajan tehtävien jälkeen Perkka-Jortikka on toiminut kouluttajana ja konsulttina sekä kirjoittanut lukuisia kirjoja. Vuonna 2004 julkaistu Näin bailaa ay-väki perkaa ammattiyhdistystoimintaa ja sen muutostarpeita. ◾

Uusi keskusjärjestö jakautuisi kahdeksaan työmarkkinaloh- tulokset 23.3.1993, oli jo selvää, ettei uutta toimihenkilökes- tansa muodostaneista henkilöjäsenistä suurin osa kannatti Näistä epäilyistä huolimatta Kunnallisvirkamiesliiton työva- koon, jotka hoitaisivat melko itsenäisesti varsinaisen alakoh- kusjärjestöä syntyisi.338 SAK:ta (22 prosenttia vastanneista), mutta yhdistykset kan- liokunta 23.3.1993 suositteli STTK:n jäsenhakemuksen jättä- taisen neuvottelu- ja sopimustoiminnan. KVL:n liittohallitus Kunnallisvirkamiesliiton hallituksen työvaliokunta kokoon- nattivat STTK:ta (33 prosenttia). Tärkein kriteeri keskusjär- mistä, joskin ehdollisena, sillä kesäkuussa 1993 kokoontuvan suhtautui myönteisesti toimihenkilöliittojen yhteisen keskus- tui tuoreeltaan Reinin julkistuksen jälkeen käsittelemään asi- jestöä valitessa henkilöjäsenillä oli poliittinen sitoutumatto- liittokokouksen tuli vielä siunata ratkaisu. Ehdollisella jäsen- järjestön perustamiseen ja sitä koskevien täsmentävien neu- aa. Selvityshankkeen aikana KVL oli pitänyt yllä yhteyttä muus ja toisena jäsenistön palkkatason samankaltaisuus, yh- hakemuksella pyrittiin selvittämään STTK:n kanta ennen liit- vottelujen aloittamiseen. Näin Mursulan ja Reinin jo 1970−lu- myös muihin keskusjärjestöihin, joista SAK oli selvästi kiin- distyksillä puolestaan poliittinen sitoutumattomuus sekä tokokousta. Myöhemmin samana päivänä kokoontunut liit- vulta lähtien hellimä ajatus toimihenkilökeskusjärjestö TAK:n nostunein. Se oli lähestynyt KVL:oa yhteistyötarjouksella, jos- edustavuus julkisella sektorilla.339 tohallitus päätti jättää jäsenhakemuksen. perustamisesta oli jälleen ajankohtainen, tosin tällä kertaa sa se esitti alustavaa, ylimenovaiheen yhteistyösopimuksen Ratkaisun hetkillä SAK ja KTV yrittivät vielä kallistaa liiton KVL:n kannalta merkityksellinen päätös oli yksimielinen, hanke tunnettiin Toke-suunnitelmana.337 solmimista. päätöstä omaan suuntaansa. KTV:n puheenjohtaja Jouni Ris- mutta liittohallituksen jäsenet Pekka Metsä ja Sinikka Häll- Reinin suunnitelma olisi merkinnyt STTK:n ja Akavan työ- Kunnallisvirkamiesliitto oli teettänyt jäsenkyselyn ratkai- kilä antoi Demarille haastattelun, joka julkaistiin 23. maalis- ström-Finni paheksuivat asian valmistelua: KVL:n hallituksen markkinatoiminnan lakkauttamista (joskin ne olisivat voineet sunsa tueksi, mutta kyselyn tulokset eivät vieneet ratkaisua kuuta 1993. Riskilän mukaan KVL:n liittyminen STTK:hon aiemmin perustama keskusjärjestökysymystä käsittelevä työ- jatkaa aatteellisina järjestöinä), ja melko pian kävi ilmi, etteivät eteenpäin. Kyselyyn vastanneista henkilöjäsenistä 60 prosent- merkitsisi ongelmia unioniyhteistyölle. Haastattelussa Riskilä ryhmä ei ollut ehtinyt kokoontua kertaakaan, ja jäsenano- nämä järjestöt olleet siihen halukkaita. Kun Jorma Reini jul- tia ei osannut nimetä suosikkiaan keskusjärjestöksi, ja vastan- myös ennakoi KVL:lle vaikeuksia kovapalkkaisten miesalojen muksen jättäminen tuotiin kokoukseen esityslistan ulkopuo- kisti toimihenkilöjärjestöjen kanssa käymiensä keskustelujen neista paikallisyhdistyksistä epätietoisia oli 53 prosenttia. Kan- STTK:ssa.340 lelta. Metsä ja Hällström-Finni kritisoivat myös sitä, että jä-

160 161 Uuden puheenjohtajan suurimpana haasteena oli Kunnallisvirkamiesliiton yhtenäistäminen.

senanomus päätettiin jättää varmistamatta Kunta-alan unio- kaan ottanut KVL:oa heti keskusjärjestön varsinaiseksi jäse- lista, mikä toteutuessaan olisi ollut ay-kentässä poikkeuksel- nin toiminnan jatkuvuutta tai vaihtoehtoisesti KVL:n jäse- neksi, vaan varsinainen jäsenyys toteutui vasta seuraavana lista. Tämäkään uudistus ei saanut liittokokouksen hyväksyn- nyyttä STTK-J:ssä. Tästä johtuen KVL:n asema pääsopijajär- vuonna. Näin KVL ei saanut edustajaa keskusjärjestönsä hal- tää. Molempien ehdotettujen uudistusten tavoitteena oli si- jestönä ja KVL:n luottamusmiesten asema kunnissa ja kunta- lintoon ensimmäiselle nelivuotiselle liittokokouskaudelle ja touttaa jäsenistöä aiempaa tiukemmin liiton toimintaan, sillä yhtymissä jäi epävarmaksi.341 pääsi osallistumaan keskusjärjestön päätöksentekoon vain tehtyjen selvitysten mukaan vain kymmenen prosenttia liiton Tehy jätti oman jäsenhakemuksensa STTK:lle 6.4.1993 ja kuunteluoppilaana. Ennen varsinaisen jäsenyyden alkua jäsenistä osallistui esimerkiksi liittokokousedustajien valin- teki sen Kunnallisvirkamiesliittoa sulavammin. Hakemukseen STTK sitoutui tukemaan KVL:n asemaa kunta-alan sopimus- taan.346 oli asetettu runsaasti erityisehtoja, jotka takasivat sen edun- järjestelmässä sekä KVL:n järjestöllistä yhtenäisyyttä ja ehe- Uuden puheenjohtajan Katriina Perkka-Jortikan suurimpa- valvonnan jatkuvuuden. Tehy vaati saada heti hakemuksen yttä. Kaiken kaikkiaan sopimus oli merkittävästi huonompi na haasteena oli Kunnallisvirkamiesliiton yhtenäistäminen. jättämisen jälkeen läsnäolo- ja puheoikeuden STTK:n päättä- kuin esimerkiksi Tehyn neuvottelema liittymispaketti, mutta Tulevien vuosien varjona oli myös laman taloudellinen ja hen- vissä elimissä. Lisäksi Tehy edellytti TNJ:n säilymistä pääsopi- se oli riittävän hyvä – ennen kaikkea se lopetti liiton ympärillä kinen loppuselvitys. KVL:n liittovaltuusto oli päättänyt 25.– jajärjestönä sekä kirjallista vakuutusta, ettei sen vastattavaksi käydyn keskusjärjestövalintaa koskevan repivän keskuste- 26.5.1993, ettei vastuuvapautta liiton hallinnosta ja tileistä tule vastuita liittymistä edeltävistä veloista. Tehyn vaatimuk- lun.344 myönnetty vuodelta 1992 puheenjohtaja Mursulalle, talous- siin myös suostuttiin.342 Lopulta KTV (ja SAK) hyväksyi KVL:n ratkaisun, ja Kunta- päällikkö Suosillalle eikä muille tilivelvollisille eli silloiselle liit- Naisvaltaisen ja julkisella sektorilla toimivan Tehyn liittymi- alan unionin toiminta jatkui entiseen tapaan. STTK:lle TVK:n tohallitukselle. Taloussotkuissa ryvettynyt Taisto Mursula nen STTK:hon mullisti keskusjärjestön voimatasapainoa. Osa kaatuminen merkitsi muodonmuutosta. Pienimmästä keskus- menehtyi 15.1.1996, mutta Toivo Suosilta haki oikeutta ylimpiin STTK:n vanhoista jäsenliitoista edellytti yksityissektorin järjestöstä tuli kertaheitolla toiseksi suurin, ja järjestön jäsen- oikeusasteisiin saakka. 4.4.2002 Korkein oikeus hylkäsi Suo- enemmistön säilymistä STTK:ssa, ja tilanne oli KVL:n liitto- määrä kolminkertaistui (200 000 > 600 000).345 sillan valituksen ja piti voimassa päätöksen, jonka mukaan lii- hallituksen mukaan ”sekava”. Näissä oloissa STTK jätti KVL:n ton taloudellisista tappioista olivat olleet vastuussa Mursula hakemuksen pöydälle, joten KVL ei saanut kaipaamaansa • ja Suosilta. Tämän päätöksen jälkeen liittohallituksen muille vahvistusta liittymiselle. Tämän ilmapiirin vallitessa SAK uu- jäsenille myönnettiin vastuuvapaus.347 ◾ disti yhteistyötarjouksensa. KTV:n valtuuston oli puolestaan Keskusjärjestöpäätöksen tultua tehdyksi muut suuret uudis- määrä kokoontua kesäkuun alussa ja pohtia unionin ase- tukset jätettiin kesäkuussa 1993 KVL:n liittokokouksessa te- maa.343 kemättä. Jäsendemokratian lisäämiseksi jälleen kerran tehty Kesäkuun 10. päivänä 1993 KVL:n ylimääräinen liittokokous ehdotus suhteelliseen vaalitapaan siirtymisestä hylättiin. Esillä vahvisti uudeksi keskusjärjestöksi STTK:n. STTK ei kuiten- oli myös liittohallituksen ehdotus suorasta puheenjohtajavaa-

162 163 ”Elämme negatiivisessa kehässä. Hyvinvointivaltio yleisesti ja kunnalliset palvelut erityisesti ovat vaaravyöhykkeessä.”

Puheenjohtaja Katriina Perkka-Jortikka KVL:n ylimääräisessä liittokokouksessa 10.6.1993.

Tavoitteena työelämän inhimillistäminen

TYÖ JA TYÖTTÖMYYS

Talouslama johti Suomen työttömyyden voimakkaaseen kas- vuun 1990−luvun alussa. Täystyöllisyydestä siirryttiin nope- asti tilanteeseen, jossa vuonna 1994 työtä vailla oli 17 prosent- tia työvoimasta. Tilanne oli uusi niin KVL:lle kuin sen jäsenil- lekin. Kuntien palveluksessa olleet eivät ennen 1990−luvun al- kua olleet juurikaan joutuneet kärsimään työttömyydestä. Erityisen totta tämä oli kuntien virkamiesten osalta, sillä kun- tien – ja yleisesti julkisen sektorin – työsuhdeturva oli perin- teisesti hyvä. Tässä mielessä kuntien palveluksessa olevat ver- tautuivat muihin hyvin työllistyneisiin ammattikuntiin, kuten arkkitehteihin ja lääkäreihin, jotka joutuivat laman myötä niin ikään totuttelemaan huonontuneeseen työllisyystilantee- seen.348 Vuonna 1995 Suomi muuttui: lama jäi taakse, Euroopan unionin Kunnallisvirkamiesliiton jäsenille maksetut työttömyyspäi- jäsenyys alkoi ja jääkiekon maailmanmestaruus voitettiin. Kiek- värahat kääntyivät jyrkkään nousuun vuonna 1991, ja tämä kokullan juhlijoita Helsingin keskustassa toukokuussa 1995. ikävä kehitys jatkui vielä seuraavina vuosina. Vuonna 1990 Kuva: Helsingin kaupunginmuseo/ Matti Niemi. työttömyyspäivärahaa maksettiin 68 miljoonaa markkaa, ja

165 Valtiovalta päätti vähentää vuoden 1996 maatalous - lomitustoiminnan määrärahoista 250 miljoonaa markkaa, mikä vastasi noin 2 500 maatalouslomittajan vuosipalkkaa ja neljännestä koko lomitusbudjetista. KVL:n ponnisteluista huolimatta lomitusrahojen supistus toteutui.

neljän vuoden kuluttua lukema oli kasvanut 386 miljoonaan pilaitosten muu kuin opetushenkilöstö valitsi järjestökseen markkaan – määrä oli lähes kuusinkertaistunut neljässä vuo- KVL:n, ja tätä kautta liittoon tuli noin 1 200 uutta jäsentä.351 dessa. Myös vuoden aikana päivärahaa saaneiden jäsenten Numerot eivät kuitenkaan kertoneet koko totuutta. Jäsen- määrä kasvoi nopeasti vuosikymmenen alun vajaasta kuudes- määrän kasvu oli seurausta kunta-alaa kohtaan lähes vihamie- ta tuhannesta. Työttömyyden huippuvuonna 1993 määrä oli liseksi muuttuneesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Kun- lähes 19 000.349 tien akuutti talouskriisi oli ongelmista suurimpia. Työttömyyden uhka sai myös monet kunta-alan palkansaa- Kuntien taloustilanteen heiketessä 1991 KVL käynnisti ta - jat, jotka hyvinä vuosina olivat pysyttäytyneet liiton ulkopuo- loustalkoot-kampanjan, joilla pyrittiin löytämään kunnallista- lella, hakeutumaan liiton jäseniksi. Ensimmäisenä lamavuon- loudelle muita säästökohteita kuin henkilöstö. KVL kehitti na 1991 jäsenmäärän kasvu oli 4 000 jäsentä ja seuraavana kunnille kymmenkohtaisen ”sopeutumisen strategian”. KVL vuonna 3 000. Kaikkiaan 1990−luvun ensimmäisen puolik- teki asiassa yhteistyötä kuntien keskusjärjestöjen ja Kunnal- kaan aikana liiton jäsenmäärä kasvoi yli 10 000 jäsenellä lisen sopimusvaltuuskunnan kanssa, ja liitto nimesi vuoden (1990: 65 198; 1996: 75 284). Tässä mielessä historia toisti itse- 1992 ”Kunnallishallinnon selviytyminen – yhteinen etu” -kampan- ään. Liitto oli perustettu ensimmäisen maailmansodan epä- javuodeksi. varmuudessa, ja 1930−luvun lama ja toisen maailmasodan jäl- Kampanja ei kuitenkaan auttanut, ja kuntien taloustilanne keinen inflaatio olivat niin ikään nostaneet kunta-alan järjes- jatkoi heikkenemistään. Laman ohella syynä tähän oli, että täytymisastetta.350 vuonna 1993 kustannusperusteisesta valtionosuusjärjestel- Liitto myös pysyi yhtenäisenä. Pahimmat pelot sen hajoa- mästä siirryttiin laskennalliseen järjestelmään. Uudistuksen misesta eivät toteutuneet, eivätkä liiton taloussotkut ja kes- jälkeen kuntien valtionapu jyvitettiin niiden asukasluvun mu- kusjärjestön kaatuminen alentaneet liiton jäsenmäärää. kaan, kun aiemmin valtio oli korvannut toteutuneita kuluja. TVK:n kaatumisen jälkeisessä myllerryksessä Tehy ja SuPer Kuntatalouden kriisin vuoksi kunnat joutuivat vuonna 1993 jatkoivat KVL:n jäsenten houkuttelua riveihinsä, mutta lopul- lomauttamaan yli viidesosan henkilöstöstään (84 000 hen- ta ainoaksi liitosta irtautuneeksi ryhmäksi jäivät palomiehet. keä) ja irtisanomaan noin 2 000 henkeä. Osa palomiehistä irtautui liitosta vuonna 1994 ja perusti Suo- Kuntatalouden kriisin keskellä vuonna 1993 Kunnallinen työ- men Palomiesliiton (SPAL). Palomiehiä irtautui tässä yhtey- markkinalaitos (vuoteen 1993 Kunnallinen sopimusvaltuuskun- dessä 700. Samaan aikaan valtiolta kunnille siirtyneiden op- ta) irtisanoi virka- ja työehtosopimukset ja esitti yli kymmenen

167 ”Muita paikallisia sopimuksia ei tehty kuin säästösopimuksia – palkan alennuksia ja etujen vähennyksiä.” Pääluottamusmies Lauri Alijunnila lamavuosista

sella, että ennen vuotta 1970 KVL ei ollut voinut tehdä lain- vuonna solmittua vanhaa sopimusta pääpiirteittäin entisin eh- kaan sitovia sopimuksia. doin. Sopimukseen liittyi valtiovallan sitoumus alentaa kaa- Kesäkuun 1993 liittokokoukseen mennessä oli jo solmittu vaillut valtionosuuksien leikkaukset 5,2 miljardista markasta noin 400 paikallista säästösopimusta, joissa oli leikattu mm. 3,9 miljardiin markkaan. Vastineeksi sopijaosapuolet sitoutui- lomarahoja. Samaan aikaan devalvaation piristämässä vienti- vat VES- ja TES-ratkaisuilla siihen, että kuntien ja kuntayh- teollisuudessa vaadittiin palkankorotuksia, joten kunta-alaan tymien palkkakustannuksissa saavutettaisiin valtakunnallise- yksipuolisesti kohdistuvat palkanalennukset eivät liiton mie- na keskiarvona vähintään 2,7 prosentin säästöt vuosina 1994– lestä käyneet päinsä. Lisäksi KVL:n piirissä oli vallalla näke- 1995. Tämä tarkoitti sitä, että palkkoja tai muita palkkaetuja ei Puheenjohtaja Katriina Perkka-Jortikka keskusteli valtiovarainministeri Sauli Niinistön kanssa KVL:n liittokokouksessa mys, jonka mukaan säästöt painottuivat kohtuuttomasti liiton alennettu keskitetysti. Sopimus ei myöskään velvoittanut yk- marraskuussa 1996. Kuva: Lehtikuva/ Ilkka Ranta. jäseniin opettajien ja terveydenhuollon henkilöstön päästessä sittäistä kuntaa tai kuntayhtymää alentamaan palkkakustan- vähemmällä. Säästöjen sijaan liitto asettui vaatimaan kunnal- nuksia. Siltä varalta, että säästötavoite ei täyttyisi, osapuolet listalouden tasapainottamista mm. hankintoja vähentämällä kuitenkin sopivat lomarahojen tai muiden palkanosien alen- ja henkilöstön luonnollista poistumaa hyväksikäyttämällä; tamisesta tavoitteen saavuttamiseksi.355 tätä samaa ehdotti myös kuntatalouden selvitysmies, Tilasto- Keväällä 1994 kuntien tilinpäätöstiedot osoittivat monen prosentin palkanalennuksia ja muita heikennyksiä. Ensimmäis- sen. […] Mottomme olkoon edelleen seuraava: Pää kylmänä ja sy- keskuksen pääjohtaja Timo Relander.354 kunnan verotulot arvioituja suuremmiksi. Tuottavuusloikka tä kertaa sopimustoiminnan historiassa myös Kirkon sopimus- dän KVL:laisena.”353 Neuvottelut virka- ja työehtosopimuksista alkoivat syys- kuntasektorilla vuosina 1992–1994 oli ollut peräti 10 prosent- valtuuskunta irtisanoi virka- ja työehtosopimukset.352 Liiton jäsenistön mielestä kunta-alan henkilöstö oli sopeu- kuussa 1993. Kunnallisvirkamiesliitto kieltäytyi neuvottele- tia, mikä pienensi kuntien henkilöstömenoja merkittävästi. Ylimääräisessä liittokokouksessa 10.6.1993 puheenjohtaja tunut tarpeeksi. Vuoden alussa 1993 allekirjoitetun uuden masta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) esittämistä yli Kuntien ja kuntayhtymien säästöt henkilöstömenoissa olivat Perkka-Jortikka lausui: kunnallisen pääsopimuksen myötä kunta-alalla oli tehty pään- kymmenen prosentin palkanalennuksista ja muista heiken- seitsemän prosenttia, vaikka yhteisesti oli sovittu 2,7 prosen- ”Elämme negatiivisessa kehässä. Hyvinvointivaltio yleisesti ja avaus kolmiportaiseen neuvottelujärjestelmään, sillä sopimus nyksistä. Neuvotteluihin otti osaa myös valtiovalta. Kunta- tin tavoitteesta.356 kunnalliset palvelut erityisesti ovat vaaravyöhykkeessä. Talouden teki mahdolliseksi poiketa paikallisella sopimuksella valtakun- alan sopijaosapuolten yhteinen etu oli pyrkiä pienentämään Näiden lukujen perusteella KVL ohjeisti paikallisyhdistyksiä kiristymisen ohella on olemassa yleinen tai paremminkin yleisen nallisesta virka- ja työehtosopimuksesta. Tämä oli ollut myös kuntien valtionosuuksien suunniteltuja supistuksia, joten toi- kiinnittämään erityistä huomiota kuntien taloudellisesta ke- mielipiteen aiheuttama paine leikata julkisia palveluja. […] Keskus- KVL:n toiveena, mutta samalla ratkaisu avasi ovet myös kun- saalta neuvoteltiin työmarkkinajärjestöjen kesken ja osin val- hityksestä tehtäviin arvioihin ja pidättymään paikallisista so- telu julkisen hallinnon tehtävistä on välttämätöntä ja selvä vaihto- ta- ja kuntainliittokohtaisille säästösopimuksille. Paikallisen tiovallan kanssa. pimuksista, jos todellista säästötarvetta ei ollut. Tähän antoi ehto kunnissa vallitsevalle kamreerilinjalle, joka sivuuttaa sääntö- sopimisen korostuessa edunvalvontamielessä nyt palattiin Tulopoliittisesta sopimuksesta saatiin neuvottelutulos 9. mahdollisuuden syyskuun alussa 1993 voimaan tullut yleisso- päätösten pitkäaikaiset vaikutukset ja palvelujen tärkeysjärjestyk- osittain 1970−lukua edeltäneeseen aikaan, joskin sillä erotuk- joulukuuta 1993. Sisällöltään uusi sopimus jatkoi edellisenä pimus yhteistoimintamenettelystä, joka antoi henkilöstölle oi-

168 169 Lähihoitajat toimivat erilaisissa sosiaalisektorin työtehtävissä, kuten varhaiskasvatuksessa, kotihoidossa tai vastaanottotehtävissä. KVL:n mainoskuvia 1990−luvulta.

keuden neuvotella mm. talousarviosta ja muista henkilöstöön valtuusto vahvisti jäsen- ja yhdistyskyselyjen pohjalta tär- toisessa vaiheessa. Lakko ei ollut liiton tavoitteissa, mutta kuitenkin toivottuun ratkaisuun, jonka KVL:n liittovaltuusto vaikuttavista asioista.357 keimmiksi sopimustavoitteiksi syksyn 1994 neuvotteluihin muuta keinoa päästä irti vanhoista säästövelvoitteista ei lii- hyväksyi äänestyksen jälkeen 19.1.1995. Vanhat säästövelvoit- KVL otti tavoitteekseen edellisenä vuonna päätettyjen sääs- säästösopimusten korvaamisen vähintään 500 markan yleis- tossa nähty. Puheenjohtaja Katriina Perkka-Jortikka puhui teet kumottiin, ja yleiskorotuksen määräksi sovittiin 2,6 pro- tösopimusten purkamisen. Syksyllä 1994 KVL julkisti teke- korotuksella sekä työn vaativuuden arviointijärjestelmän ke- huolestuneeseen sävyyn lakonuhkasta ja sen mukanaan tuo - senttia. Talous kääntyi kasvuun, mutta työttömyys pysyi kor- mänsä selvityksen, jossa liiton keskituloisen jäsenen ansiota- hittämisen ja käyttöönottamisen. masta mahdollisuudesta joutua ”yksin totaaliseen, siis koko jä- keana, mikä johti syyskuussa 1995 liittokierroksen jälkeen soa verrattiin tulonsiirtojen varassa elävän tulotasoon. Selvi- Neuvottelut olivat vaikeat, ja Kunta-alan unioni jätti lakko- senistöä koskevaan, pitkään ja karvaaseen työtaisteluun. Sellai- solmittuun erittäin laaja-alaiseen tulopoliittiseen ratkaisuun. tyksestä seurasi laaja julkinen keskustelu, johon nojaten liitto varoituksen 4. tammikuuta 1995. Ensi vaiheessa varoitus koski seen meillä ei ole vielä valmiutta […]”358 Nais- ja matalapalkkaerän ansiosta kunta-alan ansiotaso määritteli maltillisen palkankorotustavoitteen. KVL:n liitto- vain KTV:n jäseniä, sillä KVL olisi liittynyt lakkoon vasta sen Valtakunnansovittelija Jorma Reinin sovintoesitys johti nousi seuraavana vuonna muita aloja enemmän. Nimellisan-

170 171 Menettely Vaikea viestintä, tuloksellinen tutkimus oli peräisin

Keskellä 1990−luvun syvintä lamaa Kunnallisvirka- ”ison vihan ajoilta”. miesliitossa havahduttiin siihen, että liiton viesti ei mennyt julkisuudessa läpi. ”Ay-liikkeelle kriittisessä yhteiskuntailmapiirissä jouduttiin altavastaajan ase- maan”, todettiin liiton vuosikertomuksessakin 1992. KVL vastasi haasteeseen pyrkimällä viestinnässään mahdollisimman laajaan avoimuuteen sekä tuotta- malla julkisuuteen lisää viestintää tukevaa tutkimus- tietoa. Liitossa oli järjestetty toimiston työskentelyä uudelleen muutamaa vuotta aikaisemmin. Tässä yh- teydessä oli perustettu uusi sopimus- ja neuvottelu- siot kasvoivat kuntasektorilla peräti 4,2 prosenttia palkka- Kun liittokokous 1996 linjasi tulevan liittokokouskauden ta- lain mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Työnantaja 359 toimintaa tukeva yksikkö, jonka tehtävänä oli koota summasta. voitteita, esiin nousi pitkän lamavuosien ketjun synnyttämä oli velvollinen tarjoamaan taloudellisesta tai tuotannollisesta systemaattisesti tietoa kunta-alan muutoksista. Tut- Lama päättyi kunta-alallakin vuonna 1995 yhtä voimallisesti toive: työelämän inhimillistäminen. Tehostaminen ja henkilös- syystä irtisanotulle viranhaltijalle uutta virkaa tai virkasuh- kimusyksikön tuottama dataa käytettiin esimerkiksi kuin se oli viisi vuotta aikaisemmin alkanutkin. Vuosien tauon tövähennykset olivat lisänneet liiton jäsenten työtaakka. Osin detta, jos kunta tai kuntayhtymä tarvitsi yhdeksän kuukauden TVK:n kaatumisen vuonna 1992 jälkeen, jolloin ke- jälkeen kunta-alan reaalipalkat lähtivät nousuun yhdessä kun- työn tehostaminen oli otettu kuntien virkamiesten selkäna- kuluessa uusia viranhaltijoita palvelukseensa. Viran lakkaut- rätty tieto kertoi jäsenistön mielipiteistä ja toiveista tien verotulojen kanssa. Vientiteollisuuden kannattavuus oli hasta, sillä vanhat virkasäännöt eivät tunteneet virkamiesten taminen ei siis enää ollut irtisanomisperuste. ja auttoi uuden keskusjärjestön valitsemisessa. ollut huippuluokkaa jo jonkin aikaa, ja vihdoinkin tämä noste ylityölle mitään rajoja. Näiden vanhojen epäkohtien korjaami- Uutta palvelussuhdeturvalakia testattiin käytännössä Sot- Suurin hyöty tutkimustiedosta oli kuitenkin edun- heijastui myös kotimarkkinoille ja kuntasektorille. Henkisesti nen oli liittokokouskauden tärkeimpiä tavoitteita. kamossa marraskuussa 1996 kunnan virkamiesten irtisanomi- valvonnassa. Lamavuosina tutkimustuloksista vies- lama murtui viimeistään keväällä voitettuun jääkiekon maail- Lokakuussa 1995 kunta-alan sopijapuolten ja valtiovallan silla. Sotkamo irtisanoi tuolloin nuorisosihteerin, toimistosih- tittiin laajalti, ja KVL:n vuonna 1993 julkaisema ra- manmestaruuteen, ja osin uuden ajan alkua heijasteli myös yhteisen valmistelun tuloksena oli syntynyt esitys kunnallis- teerin ja palkanlaskijan sekä kuusi muuta, liittoon kuuluma- portti ”Hyvinvointivaltio ja työelämä” sai laajasti vuoden alusta voimaan astunut Suomen jäsenyys Euroopan ten viranhaltijain palvelussuhdeturvalaiksi, ja laki astui voi- tonta virkamiestä, ja perusteli irtisanomisia tuotannollisilla ja huomiota. Myös 2001 toteutettu kuntien palkkara- unionissa (EU). maan heinäkuun alussa 1996. Tätä ennen kunnalliset viranhal- taloudellisilla syillä. Kunnan talous oli kuitenkin edellisenä kennetta ja palkkojen eroa yksityissektoriin kartoit- tijat olivat olleet ainoa palkansaajaryhmä Suomessa, jonka ir- vuonna 20 miljoonaa markkaa ylijäämäinen, ja menettely oli tanut ns. Kunpas-selvitys toi julkisuuteen tietoa TOIVE PAREMMASTA tisanominen oli ollut mahdollista ilman laissa olevia perustei- irtisanotun nuorisosihteeri Kauko Martikaisen mukaan peräi- kunta-alan palkkojen jälkeenjääneisyydestä. Selvi- ta. Kunnanvaltuustot olivat tähän asti voineet oman harkin- sin ”ison vihan ajoilta”. Kunnallisvirkamiesliitto riitautti irti- 362 tystä käytettiin hyväksi neuvoteltaessa 2003 tupo- Kunnallisvirkamiesliiton liittokokous 18.–20.11.1996 valitsi tansa mukaan ja päätöstä perustelematta lakkauttaa virkoja, sanomiset ja voitti jutun Oulun lääninoikeudessa. sopimuksesta, jonka yhteydessä sovittiin uudesta myrskyisän keskustelun jälkeen Katriina Perkka-Jortikan mikä puolestaan oli yksiselitteinen virkasäännön mukainen ir- Myös vuonna 1996 EU-direktiivien mukaan uudistettu työ- 361 palkkaohjelmasta sekä paikallisesti jaettavista eristä, toiselle puheenjohtajakaudelle. Julkisuuteen nostettujen tisanomisperuste. aikalaki paransi julkisalan virkasuhteisen henkilöstön virka- jotka tuli jakaa Kunpas-selvityksen tulosten mukai- väitteiden mukaan puheenjohtajan ja liiton välisissä raha- Uusi laki saattoi viranhaltijoiden irtisanomissuojan ja muun ehtoja merkittävästi. EU:n työaikadirektiivistä siirrettiin lakiin sesti. asioissa olisi ulkomaanmatkoihin liittyviä kuittiepäselvyyk- palvelussuhdeturvan työsopimuslain mukaiseksi ja toi heidät sellaisenaan ylityötuntien enimmäismäärien rajaus ja lasken- Jyty tuottaa edelleen säännöllisesti tutkimustietoa siä, ja hän sai kokouksessa paljon kritiikkiä niskaansa. Pu- näin samanveroiseen asemaan muiden työntekijöiden kanssa. tajakso, joten laki ei enää tuntenut velvollisuutta lisä- ja yli- liiton sisäisen kehittämistyön ja edunvalvonnan tu- heenjohtajakisassa hänet haastoi KVL:n tutkimusvastaavana Uuden lain mukaan määräaikaista virkasuhdetta oli mahdol- työhön eikä varallaoloon ilman virkamiehen suostumusta. Yli- eksi. ◾ toiminut kokoomuslainen Markku Jalonen, jota myös liiton lista käyttää vain palvelussuhdeturvalaissa mainituilla perus- työtä sai lain mukaan tehdä enintään 138 tuntia neljän kuu- sosialidemokraatit kannattivat. Lopulta äänet kuitenkin ja- teilla. Lisäksi virkasuhde oli mahdollista muuttaa osa-aikai- kauden aikana ja enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Ai- kautuivat Perkka-Jortikan hyväksi melko selvin numeroin seksi vain irtisanomisperusteiden vallitessa, ja vanhojen vir- noa lain sallima poikkeus liittyi tilanteisiin, joissa kansalaisen 41 291 – 23 126.360 kasääntöjen irtisanomisperusteiden tilalle tulivat työsopimus- henki, terveys tai omaisuus olivat vaarassa.363

172 173 KVL:n syyspäivillä Kauhajoella vuonna 2000 urheiltiin. Vasemmassa kuvassa KVL Helsingin Pekka Metsän ja oikealla KVL Kuopion Minna Nevalaisen heittolajien tyylinäytteet.

Palkkausjärjestelmän uudistus lähti niin ikään liukkaasti nousun estävä vallankäytön väline.364 räinen peruspalkka. Tämän lisäksi maksettiin henkilökohtaista monessa muussakaan kunnassa – otettu käyttöön.367 liikkeelle. Vanha palkkataulukoihin perustuva järjestelmä oli KVL oli ajanut palkkausjärjestelmän uudistamista jo 1980− lisää ja tuloslisää. Vuonna 1995 solmitussa sopimuksessa jäi Yritys uuden palkkausjärjestelmän aikaansaamiseksi oli luotu aikana, jolloin erot palkkauksessa eri kuntien välillä oli- luvulta lähtien, mutta työ oli edennyt hitaasti. Palkkauksen vielä määrittelemättä, kuinka näitä eri osia tultaisiin mittaa- konkreettinen osoitus Kunnallisvirkamiesliiton jo 1980−luvun vat huimia ja vertailujen tekeminen vaikeaa. Järjestelmä oli ai- uudistus nytkähti liikkeelle vuoden 1993 sopimuskierroksella, maan ja kuinka suuri painoarvo kullakin palkanosalla olisi. lopulla omaksumasta ajattelusta, jossa kuntien virastokult- koinaan luotu nimenomaan palkkojen vertailtavuuden ja siten ja tammikuun 1995 sopimuksen yhteydessä palkkarakenne oli Palkkausjärjestelmän rakentaminen aloitettiin työn arvioin- tuurista tuli siirtyä palvelukulttuuriin. Uusi järjestelmä oli palkansaajien etujen turvaamiseksi, mutta aikojen saatossa sovittu uusittavaksi siten, että vanhat Y-palkkaluokat korvat- tiin liittyvällä kokeilulla kunnissa.366 myös pyrkimys kohti palkkatasa-arvoa, saman palkan maksa- järjestelmä oli laajentunut monimutkaiseksi kudelmaksi, jon- taisiin uudella markkamääräisellä palkkataulukolla ja -hin- Keravalla paikallisen kunnallisvirkamiesyhdistyksen vara- mista samanarvoisesta työstä. Uudistus toteutui vaihtelevin ka koettiin yleisesti jäykistävän palkkausta ja monimutkaista- noittelulla. Syrjäseutulisästä luovuttaisiin uusien työntekijöi- luottamusmies Arja Rantanen nimettiin uudistuksen vastuu- tuloksin eri kunnissa.368 van neuvotteluja. Tässä mielessä kuntien yleinen Y-palkkatau- den ja viranhaltijoiden kohdalla, ja vanhoille syrjäseutulisä henkilöksi, jonka tehtävänä oli yhdessä kaupungin edustajien Palvelussuhdeturvalaki, uusi työaikalaki ja osittain käyttöön lukko muistutti intialaista kastilaitosta, joka oli alkujaan ollut muutettaisiin markkamääräiseksi henkilökohtaiseksi lisäksi.365 kanssa laatia palkkakriteerit ja niiden painokertoimet. Kau- otettu palkkausjärjestelmä korjasivat monta merkittävää van- yhteiskuntaa varsin yleisluontoisella tasolla jäsentävä järjes- Uudessa järjestelmässä palkka muodostui kolmesta eri osas- pungin työtehtävät arvioitiin ja tavoitteena oli, että palkkaa haan järjestelmään liittynyttä valuvikaa. Samaan aikaan kunta- telmä, mutta josta oli vuosisatojen aikana muodostunut mo- ta. Y-taulukoiden tilalle tuli palkkaryhmittäin tai virkanimik- alettaisiin maksaa työtehtävän vaativuuden mukaan. Vielä sektorilla oli kuitenkin jo siirrytty kokonaan uuteen todellisuu- niportainen ja äärimmäisen hierarkkinen, yhteiskunnallisen keittäin työn vaativuuden perusteella määritelty markkamää- 1990−luvulla uutta palkkausjärjestelmää ei Keravalla – eikä teen. Juuri kun virkasuhteisten asiat oli saatu kuntoon, oli pe-

174 175 Kuntasektori muutti muotoaan rajummin kuin kertaakaan historiansa aikana.

Liittokokoustunnelmia vuodelta 2004. Vasemmalla selin Pirkko Puustinen, keskellä Päivi Vahtera ja oikealla Marja Hovi.

rinteinen virkasuhde korvautunut kunnissa yhä useammin työ- minnan sääntelyä, ja se antoi mahdollisuuden myös kuntien joita kohtaan. KVL olisi halunnut vuoden 1996 palvelussuh- Kunnallisvirkamiesliitto ja Kunta-alan unioni käynnistivät sopimussuhteella. Samalla aiemmin kuntien virkatyönä hoita- tulosohjaukseen. deturvalakiin lisättäväksi liikkeen luovutusta koskevia sään- 1997 kesällä ns. kriisikuntaprojektin, jolla unioni pyrki herät- mia toimintoja muutettiin liikelaitoksiksi, yhtiöitettiin, yksityis- Kuntalain tuoma muutos näkyi muun muassa Suomen suu- nöksiä vastaavat säännökset. Näitä säännöksiä ei kuitenkaan telemän valtiovaltaa kuntatalouden ongelmiin. Tuolloin järjes- tettiin ja ulkoistettiin. Tämän kehityksen tuloksena kuntasekto- rimman kuntatyönantajan Helsingin toiminnassa vuonna lakiin vielä otettu.370 töt nostivat esiin noin 60 kuntaa, joiden taloustilannetta pi- rin rajat alkoivat hämärtyä, ja perinteinen kuntasektori muutti 1997: kaupunki muuttui konserniksi, jonka muodostivat Hel- Helsinki – ja suurin osa maan suurista kunnista – oli 1990− dettiin hälyttävänä. Valtaosa näistä oli pieniä, alle 6 000 asuk- muotoaan rajummin kuin kertaakaan historiansa aikana. singin kaupunki ja sen tytäryhtiöt, liikelaitokset sekä osak- luvun jälkimmäisellä puoliskolla taloudellisesti siedettävissä kaan kuntia. Projekti johti harkinnanvaraisten valtionapujen Kunnallisten palvelujen yhtiöittäminen ja ulkoistaminen sai kuusyhteisöt.369 asemissa. Keskimäärin kuntien taloustilanne oli tervehtynyt, kohdentamiseen näihin kriisikuntiin. Tilanne ei kuitenkaan vauhtia paitsi kuntien kroonisesta kassakriisistä myös lainsää- Kunnat ja kuntayhtymät järjestelivät yhä taajemmin palve- ja lomautukset ja irtisanomiset harvinaistuivat kuntasektoril- helpottunut: vuonna 1998 kriisikuntia oli yli 70, seuraavana dännön muutoksista. Suomen vuonna 1994 solmima ETA-so- lujaan yksityis- tai muiden yhteisömuotoisten toimijoiden la. Kuntien välillä oli kuitenkin suuria eroja. Valtionavun leik- vuonna jo 85.371 ◾ pimus toi mukanaan julkisten hankintojen kilpailuttamisvel- kautta tarjottaviksi. Näissä liikkeen luovutustapauksissa työ- kaukset, joista viimeisimmät oli tehty 1994, olivat johtaneet vollisuuden, ja seuraavana vuonna EU-jäsenyys yhdenmu- sopimuslain mukaan palvelu jatkui ennallaan, eikä työntekijän erityisesti pienempien kuntien talouden ahdinkoon. Hyvin- kaisti säännökset muiden EU-maiden kanssa. Vuoden 1995 työsuhde katkennut. Sen sijaan virkasuhde päättyi, eikä uu- voivan enemmistön ja talousvaikeuksissa olevien kriisikuntien kuntalain uudistus väljensi kuntien hallinnon, talouden ja toi- della työnantajalla ollut mitään velvoitteita entisiä viranhalti- välinen ero syveni.

176 177 Jyty-kiertue Rovaniemellä ”Tarvitsemme kuitenkin uudistumista, jotta toukokuussa 2005. olemme myös tulevina vuosina vaikutus- Kuva: Timo Lindholm/ Jukka Mäkelä. valtainen julkis- ja yksityisalojen toimi- henkilöliitto ja kykenemme takaamaan jäsenillemme turvatun tulevaisuuden. Ratkaisujen aika on nyt.”

Puheenjohtaja Markku Jalonen Kunnallisvirkamiesliiton liittokokouksessa 2004.

Liudentuva kuntasektori

VANHA KVL, NUORI JYTY

Liittokokouksessa 14.11.2000 KVL:n puheenjohtaja vaihtui. Katriina Perkka-Jortikka oli kahdella puheenjohtajakaudel- laan käyttänyt loppuun kautensa alussa vallinneen hyvän tah- don. Luottamuspula näkyi konkreettisesti, kun Perkka-Jortik- ka asettui ehdolle kesän 1999 eurovaaleissa kokoomuksen lis- toilta. Asiaa käsiteltiin liittohallituksessa ilmoitusasiana, mutta kolme hallituksen jäsentä kirjautti pöytäkirjaan vaatimuksen- sa, että puheenjohtaja ei saanut käyttää työaikaa eikä liiton re- sursseja kampanjointiin. Porin paikallisyhdistys puolestaan edellytti syksyllä 1999, että uuden puheenjohtajan palvelus- suhteen ehdot määriteltäisiin tarkasti ennen puheenjohtajan valintaa. Edellisen liittokokouksen alla puhuttaneet asiat eivät siis olleet kadonneet.372 Myös toimistoa leimasi vaihtuvuus. Kauden lopulla niin viestintäpäällikkö, talouspäällikkö kuin järjestöpäällikkökin irtisanoutuivat. Liitto oli lähes puoli vuotta ilman järjestöpääl- likköä, sillä liittohallitus ei päässyt yksimielisyyteen seuraajan

179 Järjestäytyneen ”Jos on vääryyttä, turva luottamusmiehen

Luottamusmiehen tehtävä mielletään nykyään itses- tamusmiehen. KVL kuvaili luottamusmiehen asemaa pitää sanoa se.” tään selväksi osaksi ammattiyhdistystoimintaa. Luot- virallisissa esitteissään näin: ”Luottamusmies on jär- tamusmies valvoo työpaikoilla, että sopimuksia nou- jestäytyneen turva.” Luottamusmies Leena Aho datetaan ja että työntekijöiden oikeusturvaa ei rikota. Paikallisen sopimisen yleistyessä 1990−luvulta läh- luottamusmiehen tehtävästä Luottamusmiehillä on myös monia työpaikan kehit- tien luottamusmiesten rooli neuvottelijoina on ko- täjän rooleja, ja he neuvovat palkkausjärjestelmän so- rostunut entisestään. 1990−luvun laman syvimpinä veltamisessa. Kun virka- tai työehtosopimuksissa ta- vuosina säästösopimusten neuvottelu edellytti luot- pahtuu muutoksia, on luottamusmies ukkosenjoh- tamusmiehiltä jatkuvia neuvotteluja, jotka pahimmil- dattimena sopimusta sovellettaessa. Ja mitä enem- laan muistuttivat kuulemistilaisuuksia. 2000−luvulla män asioita jätetään paikallisesti sovittaviksi, sitä kuntien välisen yhteistyön yleistyessä luottamusmie- enemmän luottamusmiestä tarvitaan. Ilman luotta- het toimivat myös usein seudullisesti. valinnasta. Tähän kuohuntaan viitaten Helsingin Sanomat nos- musmiestä paikallinen sopiminen on hankalaa tai Luottamusmieskoulutus on niin ikään uudistunut. ti liittokokousennakossaan esiin liitossa ”vuosia jatkuneen sai- mahdotonta. Koulutusta varten on mahdollista saada palkallista raan valtapelin ja sisäisen riitaisuuden”.373 Koko luottamusmiesjärjestelmä on kuitenkin mel- virkavapaata, mikä on tehnyt kouluttautumisesta Perkka-Jortikan vastaehdokkaana oli Tehyn asiamieheksi ko tuore. Järjestelmää yritettiin ensimmäisen kerran mahdollista lähes kaikille. Jytyn tarjoamaa luotta- edellisen liittokokouksen jälkeen siirtynyt Markku Jalonen, jol- synnyttää kuntapuolelle 1940−luvun lopulla, jolloin musmieskoulutusta uudistettiin vuonna 2007, jolloin la oli laaja kannatus eri ryhmittymissä. Myös liittokokouksen Henkisen Työn Keskusliitto ajoi luottamusmiesten perusopinnot siirtyivät liiton alueille; keskustoimis- vaali- ja sääntövaliokunta tuki Jalosta. Liittokokouksen avaus- valitsemista kunta-alalla. Esityksen mukaan järjes- tolla järjestettäviksi jäivät vain uudenmuotoiset jat- puheessa Perkka-Jortikka sivuutti tämän turbulenssin: töillä olisi tullut olla omat luottamusmiehensä edus- kokurssit. Uudistuksen myötä koulutuksen piiriin ”Vuoden 1996 liittokokouksen avauspuheenvuoroa käyttäessäni tamassa järjestönsä jäseniä työpaikoilla. Laki ei tässä saatiin paljon uusia ja aikaisemmin kouluttamattomia jouduin torjumaan valtavan määrän negatiivisia tunteita, jotka oli ja kuntien talous oli uuden vuosituhannen alussa poikkeuk- vaiheessa tuntenut kunnallisia luottamusmiehiä, jo- luottamusmiehiä, minkä lisäksi kurssimatkat lyheni- suunnattu minuun ja läheisiini – myös Teihin uskolliset tukijani – ja sellisen hyvässä kunnossa, ja vuonna 2000 Suomen lasken- ten asiaa pyrittiin edistämään kaupunkien virkasään- vät ja kurssikustannukset vähenivät. Viime vuosina kohdistettu eri tavoin paitsi liiton sisällä myös julkisuudessa. On- nallinen bruttokansantuote kasvoi lähes kuusi prosenttia sa- töjen kautta. koulutuksia on viety myös verkkoon, mikä on tehnyt neksi nyt näyttää olevan toisin. Monet liittomme värikästä mennei- malla kun työttömyysprosentti laski alle kymmeneen. Kunti- Virkaehtosopimusjärjestelmän luominen toi luot- luottamusmieskoulutuksesta entistäkin helpommin syyttä ulkopuolelta seuranneet ovat ääneen ihmetelleet, mitä en rahoitusasema oli peräti miljardi markkaa ylimääräinen. tamusmiehet lopulta kuntiin. Työnantajien ja työnte- tavoitettavaa. KVL:lle on tapahtunut, kun on niin rauhallista. Neljä vuotta sitten KVL:lla sen sijaan oli aihetta huoleen, sillä liiton jäsenmäärä kijöiden keskusjärjestöt SAK ja STK solmivat ensim- Tehtävän tärkeydestä huolimatta luottamusmiehik- ilmeisestikin tuleva puheenjohtajavaali kuohutti tuolloin tunteita oli alkanut supistua. Jäsenkatoon vaikutti kaksi kehityssuun- mäisen luottamusmiessopimuksen vuonna 1969, ja si ei ole tungosta, ja luottamusmiesvaaleissa on usein siinä määrin, että joillakin ’karkasi mopo käsistä’, kuten nykyään taa. Ensinnäkin kuntien kasvuvaiheessa työuransa aloittaneet vastaava järjestelmä otettiin kunta-alalla käyttöön vain yksi ehdokas. Helsingin kaupungin sivistys- ja puhekielellä sanotaan. Ja tunteethan tarttuvat. [….] Viljelkäämme olivat jäämässä eläkkeelle. Toisekseen kunnat eivät palkan- virkaehtosopimusjärjestelmän myötä vuoden 1971 ai- henkilöstötoimen pääluottamusmies Kaisa Soininen näinä kolmena tärkeänä kokouspäivänä positiivista KVL-henkeä, neet eläköityvien tilalle uusia työntekijöitä, sillä kuntien aiem- kana. Kunnallisten viranhaltijain luottamusmiessopi- summaa luottamusmiehen vaativan, mutta palkitse- yhteisöllisyyttä kaikkien jäsentemme ja myös meidän kokousedus- min hoitamien tehtävien siirtyminen yksityiselle ja kolman- mus tuli voimaan 1.1.1971. Sopimuksen mukaan jokai- van tehtävän hyvin: ”Mikään asia ei ole niin pieni, et- tajien itsemme hyvinvoinnin edistämiseksi.”374 nelle sektorille jatkui. Toisin sanoen kuntasektorin ylläpitämät nen pääsopimuksessa mainittu viranhaltijayhdistys teikö siitä voisi keskustella.” ◾ Jalonen voitti vaalin selvin luvuin 44 456–16 874. Valintansa toiminnot supistuivat ja liukuivat kuntasektorin ulkopuolelle, sai asettaa kuntaan tai kuntainliittoon yhden pääluot- jälkeen Jalonen viittasi puheessaan liiton epäyhtenäiseen ti- ja kuntien työntekijämäärä väheni.376 laan: ”Jos sellaista [riitaisuutta] on ollutkin, tavoitteena on viimeis- Kunnallisvirkamiesliitolle kuntasektorin supistuminen oli tään nyt tehdä siitä loppu. […] On KVL:n yhtenäistämisen aika.”375 todellinen ongelma. Aiempina vuosikymmeninä suuri osa lii- Järjestöllisesti KVL oli uudenlaisen tilanteen edessä. Valtion ton kasvusta oli ollut lähes automaattista. Suomen väestö ja

180 181 Kunnallisvirkamiesliiton jäsenmäärä kääntyi laskuun vuonna 1997.

lisyhdistyksiä pyrittiin aktivoimaan jäsenhankintaan kaikin Neljä vuotta myöhemmin oli toinen ääni kellossa. Jalosen mahdollisin keinoin. Pilottihankkeena vuonna 2002 vanhoille johdolla liittokokouskaudella 2000–2004 hiottiin liiton stra- jäsenille lähetettiin 6 000 jäsenhankintakirjettä, ja uusista jä- tegiaa, ja Tampereella alkuvuodesta 2004 järjestetty KVL:n senistä luvattiin maksaa jäsenhankintapalkkiot. Kampanja ei tulevaisuusseminaari keskittyi strategian viimeistelyyn. Toi- kuitenkaan tuonut tavallista enempää uusia jäseniä ja posti- mintastrategian mukaan KVL oli kasvuhakuinen liitto, joka tuskulut olivat mittavat, joten vastaavaa kampanjaa ei enää oli valmis isoihin muutoksiin. Markku Jalonen kuvaili strate- hetkeen kokeiltu uudestaan.377 giaa liittokokouksessa 3.–5.11.2004: ”Pärjäämme kovenevassa Koska eläkkeelle jäävien vanhojen jäsenten tilalle oli ensiar- kilpailussa sitä paremmin, mitä selkeämmin tiedostamme muutos- voisen tärkeää löytää uusia nuoria jäseniä, perusti liittohalli- vaatimukset, teemme niiden perusteella mahdollisimman yhtenäiset tus keväällä 2002 nuorisotoimikunnan, jonka tehtäväksi tuli päätökset sekä olemme aktiivisia järjestöyhteistyössä.”380 koordinoida ja kehittää liiton nuorisojäsentoimintaa. Liitto Kaksi vuotta aiemmin, vuonna 2002, liiton toimialaa oli laa- esiintyi aiempaa näkyvämmin nuoriso- ja liikunta-alan tilai- jennettu perustamalla liiton yhteyteen Suomen Sosionomit ry suuksissa ja julkaisuissa ja oli mm. mukana Studia-messuilla helpottamaan sosionomien järjestäytymistä liittoon. Suomen esittelemässä liittoa nuorille. Vuoden 2002 aikana oppilaitok- Sosionomit oli suora kilpailija sosiaalialan korkeakoulutettu- Vaasan kuvataidekoulun oppitunti talvella 2005. sissa pidettiin 300 työmarkkinainfotuntia, joilla markkinoitiin jen Talentialle. Jalosen mukaan KVL oli valmis menemään vie- Kuva: Mika Putro. liiton opiskelijajäsenyyttä. Näiden toimien seurauksena liiton lä pitemmälle ja liittoutumaan muiden hyvinvointipalveluja opiskelijajäsenmäärä nousi nopeasti 1 500 opiskelijaan.378 tuottavien liittojen kanssa. Strategian mukaan KVL oli aktii- Toinen tapa kasvattaa liiton painoarvoa ja vastata kuntasek- visesti mukana johtamassa kehitystä siihen, että ”hyvinvoin- torin muutokseen oli laajentaa jäsenpohjaa ja toimialaa. Tähän tialan ammattilaisista muodostuu suuri ja arvostettu suoma- oli monia keinoja, joista yksi oli järjestöfuusio. Kun Markku lainen ammattiliitto”. Jalonen oli valittu Kunnallisvirkamiesliiton puheenjohtajaksi SAK:laiset liitot KTV sekä valtiosektorin VAL (Valtion ja kansantalous olivat kasvaneet ripeästi 1900−luvun alkuvuo - Kunnallisvirkamiesliiton jäsenmäärä kääntyi pitkään las- 2000, hän kommentoi tuoreeltaan julkisuudessa spekuloitua erityispalvelujen ammattiliitto) ja VTY (Valtion yhteisjärjestö) sista 1980−luvulle asti, mikä oli kasvattanut myös julkista sek- kuun vuonna 1997. Ennenkin jäsenmäärä oli saattanut yksit- KVL:n ja KTV:n mahdollista yhdistymistä. ”Yhteistyötä voidaan tunnustelivat yhteisen liiton perustamista. Lopulta Julkisten toria. Talouskasvu ja sen mukanaan tuoma hyvinvointi oli täisenä vuonna laskea, mutta useamman vuoden luisua ei lii- toki tiivistää ja pitääkin mm. Kunta-alan unionin kautta, mutta yh- ja hyvinvointialojen liitto JHL – keskusjärjestönään SAK – tuonut julkiselle sektorille jopa muuta yhteiskuntaa suurem- ton historiassa ollut ennen nähty. Liitto vastasi jäsenmäärän distymiseen ei ole mitään tarvetta. KVL tulee varmasti säilymään it- syntyikin näiden liittojen yhdistyessä vuoden 2006 alussa, mat kasvuprosentit. laskuun tehostamalla perinteistä jäsenhankintaansa, ja paikal- senäisenä ja spekulaatiot yhdistymisestä voidaan lopettaa.”379 mutta Kunnallisvirkamiesliitto ei ollut tässä prosessissa mu-

182 183 Puheenjohtaja Strategisesti Markku Jalonen

Edunvalvontatyön olisi oltava luonteeltaan strategista, toisin sanoen sen olisi pyrittävä selkeään päämäärään en- Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Markku Jalonen (1960–) valittiin KVL:n puheen- nalta valituin keinoin. Liiton historiassa pärjättiin kuitenkin pitkään ilman varsinaista strategiaa. Tai itse asiassa johtajaksi liittokokouksessa 2000. Jalonen toimi liiton puheenjohtajana kuuden strategia oli niin selvä, ettei sitä tarvinnut kirjoittaa auki: palkka- ja muiden etujen maksimoiminen neuvotteluteitse. vuoden ajan. Jalonen oli ehdolla KVL:n puheenjohtajaksi jo vuoden 1996 liittoko- Tämän itsestäänselvän lähestymistavan mahdollisti se, että kunta-ala oli perusrakenteiltaan pitkään erittäin vakaa, kouksessa, mutta tuolloin hän hävisi vaalin Katriina Perkka-Jortikalle. ja niin kunnallisten palvelujen laadusta kuin tuotantotavasta vallitsi yksimielisyys. Jalosen kaudella Kunnallisvirkamiesliitto muutti nimensä Julkis- ja yksityisalo- Kun kunta-alan toimintaympäristö alkoi muuttua 1980−luvun lopulla, tältä vanhalta järjestykseltä putosi pohja. jen toimihenkilöliitto Jyty ry:ksi. Syksyllä 2006 Jalonen siirtyi Kunnallisen työ- Enää ei ollutkaan selvää, mitä palveluja kunnissa tarjottaisiin, tai kuka niitä tarjoaisi ja miten. Tässä tilanteessa markkinalaitoksen KT:n apulaisjohtajaksi ja helmikuussa 2007 työmarkkina - KVL:n oli luotava itselleen näkemys siitä, mihin suuntaan liitto toivoi kuntien kehityksen menevän, ja pohdittava, johtajaksi. Jalosen päätös siirtyä neuvottelupöydän toiselle puolelle oli toisinto miten nämä tavoitteet muuttuisivat todeksi. Liiton oli siis luotava strategia. vuodelta 1972, jolloin puheenjohtaja Urpo Ryönänkoski siirtyi Kaupunkiliiton Vuonna 1994 laaditun KVL:n strategian tärkein kohta kiteytyi yhteen lauseeseen: ”KVL:n on muututtava”. Stra- kunnallistaloudellisen osaston päälliköksi. tegian mukaan liiton tuli muuttua nopeasti kunta-alan yleisliitosta koko julkisen ja yksityisen palvelualan yleislii- Järjestötoiminnan ulkopuolella Jalonen on tehnyt työuransa projektitutkijana toksi. Näin toimien liitto pystyisi edunvalvonnallaan kattamaan kaikki julkisten palvelujen tarjoajat palvelujen tuot- Tampereen yliopistossa vuosina 1985–1989, minkä jälkeen hän toimi vuosina tamistavasta riippumatta. 1989–1995 Kunnallisvirkamiesliiton tutkimusvastaavana ja vuosina 1995–2000 Kuntasektorin muutos osoittautui pysyväksi ja on jatkunut jo kolmattakymmenettä vuotta. Perusolettamuksil- Tehyn sopimusosaston asiamiehenä. ◾ taan KVL:n ja sittemmin Jytyn strategia on pysynyt samanlaisena. Strategiaa on kuitenkin päivitetty tasaisin välein. Vuonna 2005 Jytyn vakiinnutettua uuden nimensä ja ilmeensä tavoitteena ei enää ollut liiton muuttaminen yleis- liitoksi, vaan samaan tavoitteeseen pyrittiin maltillisemmin yhteistyöllä ja liittoutumalla muiden hyvinvointialan järjestöjen kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin tavoitetilaksi asetettiin Jyty ”uudistuvana pelinrakentajana”, ennakoi- vana, itsenäisenä ja entistä merkittävämpänä toimijana. (Muut tulevaisuuskuvat olivat ”kurttuotsainen Jyty”, eli menneeseen toimintamalliin juuttunut uudistumaton liitto, ja ”omppuposkinen Jyty”, hyväntahtoinen, hajuton, muutokseen sopeutuva työnantajatahon unelma. Ymmärrettävästi näitä ei haluttu strategian lähtökohdiksi.) Uusimman, vuonna 2014 hyväksytyn strategian mukaisesti Jyty on julkis- ja yksityisaloilla työskentelevien am- kana. KVL:n toiset potentiaaliset kumppanit löytyivät STTK- järjestön perustaminen laajensi KVL:n sopimusoikeuksia yk- mattilaisten liitto, joka tekee itse tulevaisuuttaan laajan yhteistyön kautta. ◾ laisista julkisalan liitoista, joista valtion alan Pardialla (vuo- sityisillä sosiaali-, opetus- ja neuvontapalvelualoilla merkittä- teen 2000 STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J) västi. Sopijaosapuolena KVL-TOEL-neuvottelujärjestö oli oli eniten yhteistä KVL:n kanssa.381 ensi kertaa 2004.382 Toisaalta Kunnallisvirkamiesliiton painoarvoa oli mahdol- Järjestölliset päätökset KVL:n ja TOEL:n yhdistämisestä lista kasvattaa perinteisen sektorin ulkopuolellekin ja viedä tehtiin KVL:n liittokokouksessa marraskuussa 2004. Histori- liitto sinne, mihin kunta-alan työpaikatkin olivat menossa. Jo allinen liittokokous uudisti liittoa nimeä myöten. Puheenjoh- vuonna 1993 Kunnallisvirkamiesliiton sääntöjä oli muutettu taja Jalonen vetosi liittokokouksen osallistujiin: to-nimi leimasi liiton jäsenet ”byrokraateiksi” ja ”vanhakan- Tampereen yhdistys esitti kompromissinimeä Julkis- ja yksi- siten, että yksityisellä sektorilla toimivan, mutta kunnallisia ”KVL:n nimen muuttaminen vastaamaan paremmin nykyistä ja taisiksi” ja antoi medialle täten vääriä viestejä liiton jäsenistä. tyisalojen henkilöstöliitto KVL ry.384 palveluja vastaavia palveluja tuottavan yrityksen palkkalistoil- tulevaa jäsenistöämme on aivan keskeistä, jotta olemme vetovoi- Vanhalla nimellä oli edelleen omat kannattajansa, ja laajasta Hallituksen esitys voitti, ja niin Kunnallisvirkamiesliitosta la oleville annettiin mahdollisuus liittyä jäseniksi liittoon. maisia […] Tarvitsemme kuitenkin uudistumista, jotta olemme myös valmistelusta huolimatta nimiasia puhutti myös liittokokouk- tuli Jyty. Uusi Jyty edusti kuntien, kuntayhtymien, seurakun- KVL:n ja Toimiehtoliitto TOEL:n kahden jäsenyhdistyksen, tulevina vuosina vaikutusvaltainen julkis- ja yksityisalojen toimi- sessa. Aiemmin nimikysymystä valmisteltaessa oli jo päädytty tien sekä yksityisen sektorin perus- ja hyvinvointipalvelujen Valtionapulaitosten toimihenkilöliitto VATL:n ja Aikuisoppi- henkilöliitto ja kykenemme takaamaan jäsenillemme turvatun tu- nimeen Hyvinvointialojen liitto Hyva, mutta tämä nimi ei saa- henkilöstöä, ja sen puheenjohtajana jatkoi Markku Jalonen. laitosten toimihenkilöliitto ATL:n, yhdistymistä alettiin val- levaisuuden. Ratkaisujen aika on nyt.”383 nut kannatusta liiton hallituksessa. Niinpä liittohallitus esitti Nykysuomen sanakirjan mukaan ”jyty” tarkoittaa jytinää ja mistella lokakuussa 2002. Liittojen yhteinen neuvottelujärjes- Kunnallisvirkamiesliiton Suomen Gallupilla teettämien mie- liiton uudeksi nimeksi jo Jalosen puheessa vilahtanutta nimi- jyminää, puhtia, ytyä ja vauhtia. Kunnan ammattilaiset -leh- tö, KVL-TOEL, perustettiin marraskuussa 2003. Neuvottelu- likuvaselvitysten mukaan perinteinen Kunnallisvirkamiesliit- paria, Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry:tä, ja den mukaan uusi nimi ei ainakaan ollut ”vauhdikkaan ja voi-

184 185 mallisen toiminnan esteenä”. Jäsenet ottivat uuden nimen vas- Liittovaltuuston kokous marraskuussa 2005. Eturivissä oikealta Kannustusjoukot talvipäivillä Ylläksellä 2006. radio- ja lehtimainoksineen sekä laajan maakuntakiertueen taan lähtökohtaisesti myönteisesti. Uutta nimeä pidettiin jämäk- Paula Pasanen, Iris Kurikka ja Mirja Lonka, heidän takanaan Kuva: Jaakko Alatalo. kevään ja kesän 2005 aikana. Jyty-kiertue ulottui yli 60 paik- känä, ja sen alle todettiin mahtuvan enemmän väkeä kuin ennen. oikealta valtuutetut Tuija Halme, Helena Nivala, Sirkka Saarinen, kakunnalle. Kaiken kaikkiaan Jytyn lanseerauskampanja oli Osa kokousedustajista suhtautui uuteen nimeen huvittuneen Eeva Viitala ja Anita Virtanen. Kuva: Kari Hietamäki. liiton historian laajin mainoskampanja.386 myönteisesti. ”Onhan siinä vähän sellainen painiseuramainen Kun TOEL:laiset yhdistykset VATL ja ATL liittyivät viralli- sävy”, Lounais-Suomen vaalipiiriä kokouksessa edustanut Fors- sesti liittoon vuodenvaihteessa 2004–2005, toivat ne muka- san Päivi Heikkilä totesi.385 naan lähes 5 000 uutta jäsentä (VATL 4 000, ATL 900). Tämä Liiton uusi nimi tuli kokouksessa hyväksytyn sääntömuutok- auttoi kääntämään liiton jäsenmäärän hetkellisesti nousuun sen mukaan käyttöön heti. Liittokokouksessa oli myös päätetty seitsemän laihan vuoden jälkeen. Jäsenmäärän nettolisäys mahdollisuudesta käyttää tukirahaston tuottoa järjestöllisen vuonna 2005 oli reilut 2 900 jäsentä, jolloin liiton jäsenmäärä aseman vahvistamiseen, ja tätä mahdollisuutta käytettiin heti nousi yhteensä 70 856 jäseneen.387 hyväksi. Liiton tunnettuuden lisäämiseksi liitto toteutti tukira- Jäsenten edunvalvontaa auttoivat myös lakiuudistukset ja haston rahoilla laajan jäsenhankinta- ja imagokampanjan TV-, sopimukselliset edistysaskeleet. Syksyllä 2003 voimaan tuli

186 187 Jalosen päätös siirtyä neuvottelupöydän toiselle puolelle oli poikkeuksellinen, mutta ei ennenkuulumaton.

suhdetta tuli käyttää vain ja ainoastaan sellaisten tehtävien hoi- Kunnallisen työmarkkinalaitoksen uudeksi työmarkkinajo- dossa, joissa käytetään julkista valtaa.388 Lisäksi palkkausjärjes- htajaksi. Jalosen päätös siirtyä neuvottelupöydän toiselle puo- telmän kehitys sai uutta vauhtia 2000−luvun alkuvuosina.389 lelle oli poikkeuksellinen, mutta ei ennenkuulumaton. Lähin Vuonna 2005 Jyty solmi aiesopimuksen Elinkeinoelämän vertailukohta löytyy liiton historiasta vuodelta 1972, jolloin keskusliiton (EK)1 kanssa, millä ennakoitiin henkilöstön siirty- puheenjohtaja Urpo Ryönänkoski oli siirtynyt Kaupunkiliiton mistä ulkoistamisen tai yksityistämisten kautta EK:n neuvotte- kunnallistaloudellisen osaston päälliköksi. Liittovaltuuston Jytyläisiä mielenosoituksessa paremman palkan ja paikallisen Helsinki-lisän puolesta syksyllä 2006. lemien työehtosopimusten piiriin. Ja seuraavana vuonna alle- ylimääräisessä kokouksessa 5.9.2006 Jalosen seuraajaksi jäl- Pitkä mies keskellä Jyty Helsingin puheenjohtaja Jussi Ruokonen. kirjoitettiin uusi yksityissektorin työehtosopimus, perussopi- jellä olevaksi kaudeksi valittiin yksimielisesti Jytyn edunval- mus, joka turvasi jäsenten edunvalvonnan kuntien yksityistä- vontajohtajana ja KT:n lakimiehenä aiemmin työskennellyt si- essä palveluitaan. Samaan aikaan aloitettiin myös neuvottelut toutumaton Merja Ailus.391 kauan odotettu uusi laki kunnallisesta viranhaltijasta, joka ko- jan oikeusasemasta. Tämän jälkeen virkasuhteisiin sovellettiin uuden työvoimavuokrausta koskevan työehtosopimuksen sol- Ailuksen valinnassa merkittävää roolia näytteli hänen edun- hensi viranhaltijan asemaa liikkeenluovutustilanteessa eli liikkeen luovutuksessa samoja periaatteita kuin työsuhteisiin, mimiseksi. Tämän jälkeen Jytyn edunvalvonta oli laajentunut valvontakokemuksensa. Liiton edunvalvontajohtajan ominai- kunnan siirtäessä toimintojaan toiselle toimijalle. Uusi laki ja viranhaltijat siirtyivät vastedes uuden työnantajan palveluk- kattamaan laventuneen kuntasektorin koko kentän perinteisis- suudessa Ailus oli osallistunut edelliselle neuvottelukierrokselle, korvasi kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta vuon- seen entisin palvelussuhde-ehdoin. Lisäksi laki täsmensi virka- tä viroista aina yksityissektorin vuokratyöntekijöihin asti.390 ja uusi kierros odotti aivan nurkan takana. ”On kuin hyppäisim- na 1996 voimaan tulleen lain ja kuntalain säädökset viranhalti- suhteen ja työsuhteen käyttöä kunnissa. Lain mukaan virka- Kesällä 2006 Jytyn puheenjohtaja Markku Jalonen valittiin me liikkuvaan junaan”, kuvaili kokkolalainen Eivor Wärn-Au-

188 189 Tämä liittokierros oli enteellinen, sillä sen jälkeen tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika päättyi.

yleisesti. Palkkatasa-arvo on työelämän tärkeimpiä tasa-arvokysy- edes liittotasolla ja yhä enemmän paikallisesti – joskin vuonna myksiä.”393 2011 solmittiin raamiratkaisun nimellä kulkenut kokonaisrat- Syksyllä 2007 käydyistä neuvotteluista teki poikkeukselli- kaisu, ja vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus oli selkeä sen se, että neuvottelupöydän toisella puolella istui KT:n työ- tulopoliittinen kokonaisratkaisu. markkinajohtajan ominaisuudessa Markku Jalonen, KVL:n ja Jytyn entinen puheenjohtaja. Edellinen, vuonna 2005 solmittu PALVELUT, RAKENTEET JA UUDISTUKSET tuporatkaisu oli pisin yksittäinen tulopoliittinen kokonaisrat- kaisu tupojen yli 40−vuotisessa historiassa. Tällä kertaa työn- Vuoden 2007 liittokierroksen jälkeen luotiin Jytyn tavoiteoh- antajapuolen vaatimuksesta keskitettyä ratkaisua ei syntynyt, jelmaa tuleville vuosille. Tuolloin arvioitiin, että kuntien ja vaan ratkaisut haettiin liittokierrokselta. Neuvottelut etenivät kuntayhtymien olisi varauduttava talouden kasvun merkittä- nopeasti, ja syksyllä 2007 Jyty hyväksyi muiden pääsopijajär- vään hidastumiseen lähitulevaisuudessa. Suomen talouskasvu jestöjen kanssa uuden kunnan yleisen virka- ja työehtosopi- oli ollut useamman vuoden poikkeuksellisen hyvää matkapu- muksen (KVTES). Solmittu sopimus oli peräti kolmivuotinen helinjätti Nokian ja muun teknologiateollisuuden kasvun ja Jytyn tavoitteiden mukaisesti yleiskorotuspainotteinen. Sitä imussa, mikä oli näkynyt liittokierroksen jälkeen solmitussa voi pitää myös historiallisen hyvänä liiton jäsenten kannalta; sopimuksessakin. Tämän poikkeuksellisen kasvun kauden ar- korotusten kustannusvaikutuksen sopimuskauden aikana ar- vioitiin kuitenkin olevan päättymässä. vioitiin olevan peräti 11,9 prosenttia. Yhdysvalloissa vuonna 2007 alkanut finanssikriisi ei vielä Vuoden 2007 neuvottelukierros muistetaan myös Tehyn ulottunut Suomeen, mutta Yhdysvaltain rahoitus- ja vakuu- Hartolan kunnan kirjastoauto keväällä 2007. Kuva: Jaakko Takalainen. työtaistelusta, jossa käytettiin painostuskeinona joukkoirtisa- tussektoreilta alkanut romahdus oli leikannut maailmantalou- noutumisia. Paljon julkista keskustelua herättänyt työtaistelu den kasvusta kaiken ylimääräisen optimismin. Jytyssä arvioi- johti sopimusratkaisuun marraskuussa 2007.394 tiin, että kuntien kustannuskehitys tulisi olemaan jatkossa Tämä liittokierros oli enteellinen, sillä sen jälkeen tulopoliit- parhaimmillaankin pidättyvää, ja työtehtävien tehostaminen vinen puheenjohtajavaihdon tunnelmia Jyty-lehden sivuilla.392 palkkaohjelmaa jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi tulee jatkaa. tisten kokonaisratkaisujen aika päättyi – ainakin nimellisesti. jatkuisi edelleen.395 Vastavalittu puheenjohtaja nosti heti valintansa jälkeen esiin Erityisesti naisten palkkauksellista asemaa ja asemaa työmarkki- Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti nimittäin toukokuussa Jytyssä alettiin varautua talouden taantumaan huomatta- palkkatasa-arvon: noilla pitää parantaa. […] Naisten palkkauksen ongelmat eivät ole 2008, että heidän puolestaan tulopoliittisten kokonaisratkai- vasti edellistä lamaa paremmin, ja liiton sijoitusten painoar- ”Jäsenten palkkatason nostaminen on edelleen suuri haaste, joten vain muutaman alan riesa, vaan ne koskevat naisvaltaisia aloja sujen aika on ohi. Tämän jälkeen työehdoista sovittiin vast - voja muutettiin jo vuoden 2007 puolella. Rahastosijoitusten

190 191 Puheenjohtaja Merja Ailus

Oikeustieteen kandidaatti Merja Ailus (nyk. Kasoi, 1968–) valittiin Jytyn pu- heenjohtajaksi vuonna 2006 edellisen puheenjohtajan Markku Jalosen siirryttyä KT:n palvelukseen. Myös Ailuksen puheenjohtajuus jäi lyhyeksi, sillä hän siirtyi Kevan (aiemmin Kuntien eläkevakuutus) toimitusjohtajaksi vuonna 2010. Jytyssä Ailus oli aloittanut vuonna 2004 neuvottelupäällikkönä (nimike muut- tui edunvalvontajohtajaksi 15.3.2005) ennen valintaansa puheenjohtajaksi. Tätä ennen Ailus toimi erilaisissa lakialan tehtävissä, ja vuosina 2000–2001 hän johti Oslossa toimivaa telealan valituslautakunta Teleklagenemndaa. Vuodet 2001–2004 Ailus oli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lakimies. ◾

Kuva: Matti Matikainen.

painoarvoa pudotettiin, ja likvidit varat pidettiin riskittömästi 1990−luvun laman seurauksena. Tuolloin sosiaali- ja terveys- hyväkorkoisissa määräaikaistalletuksissa.396 palvelut järjestettiin uudelleen siten, että työtä valtakunnalli- Analyysi osui oikeaan. Rahoitusmarkkinat olivat muuttu- sesti aiemmin ohjannut Lääkintöhallitus lakkautettiin. Samal- neet rakenteiltaan globaaleiksi ja Yhdysvaltain finanssikriisi la valtionavut, jotka oli aiemmin maksettu taannehtivasti to- levisi nopeasti kaikkialle maailmaan. Suomeen finanssikriisi teutuneiden kulujen mukaan, muutettiin väkiluvun mukaan rantautui syksyllä 2008, jolloin alkoi lähes kymmenen vuotta mitoitetuksi etukäteen maksetuksi avuksi, joka jaettiin kun- jatkunut hitaan kasvun vaihe. Tämä Suomen modernin talo- nille käytettäväksi näiden parhaan tahdon ja taidon mukaan. ushistorian pitkäkestoisin taantuma toi irtisanomiset ja lo- Ilman Lääkintöhallituksen tiukkaa normiohjausta useimmat mautukset uudelleen kunta-alalle. Jytyn paikallisyhdistykset kunnat olivat vaikeuksissa palvelujen tuottamisen kanssa, var- joutuivat edunvalvonnassaan kamppailemaan työnantajan sinkin kun 1990−luvun lama teki niiden verotuloihin valtavia palkanalennusehdotuksia vastaan. Jytyn liittovaltuuston linja lovia. syksyllä 2009 käynnistyvien neuvottelujen alla oli selkeä: Matti Vanhasen I hallitus (2003–2007) pyrki tarttumaan ”Nollalinjalla sopimuksia ei synny.” Paikallisen sopimisen vai- tähän kehnon kuntatalouden ja toimimattoman palvelutuo- keuden vuoksi tavoiteltiin keskitettyä ratkaisua.397 tannon ongelmaan. Vanhasen hallituksen uudistuksessa kun- Lama myös kiihdytti keskustelua kuntien rakenneuudistuk- nallisten peruspalveluiden muutos yhdistettiin kuntaraken- sesta. Kuntasektoria on 2010−luvun vuosina Jytyn näkökul- teen samanaikaiseen uudistukseen. Tuolloin kuntaministerinä masta sävyttänyt valtakunnallisen sosiaali- ja terveyspalvelu- toiminut Hannes Manninen esitti hallituksen puoliväliriihessä jen eli niin sanotun sote-uudistuksen valmistelu. Kuntatalou- vuonna 2005 uudistusta, jonka tavoitteena olivat kuntien yh- den suurimman menoerän muodostavat kuntien järjestämät teisten sosiaali- ja terveystoimialueiden perustaminen ja sitä Liikuntaa kokouksen yhteydessä. Jyty Hyvinkään hallituksen kävelykokous sosiaali- ja terveyspalvelut, joiden muutos oli käynnistynyt kautta saavutettavat kustannussäästöt. Tätä palvelurakenne- Hyvinkään Sveitsin maastossa 2007. Kuva: Jaakko Takalainen.

192 193 ”Mitä tuotetaan, miten tuotetaan, kuka tuottaa ja ennen kaikkea - millä resursseilla?”

na, että vuoden 2006 lopulla puheenjohtaja Merja Ailus esitti Paras-laki eli laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta Jyty-lehdessä oikeutetun kysymyksen: (169/2007) ja siihen liittyvä laki kuntajakolain muuttamisesta ”Yhteiskunnan tuottamia palveluja ollaan arvioimassa uudelleen. (170/2007) vahvistettiin eduskunnassa helmikuun alussa Mitä tuotetaan, miten tuotetaan, kuka tuottaa ja ennen kaikkea – 2007, juuri ennen maaliskuun eduskuntavaaleja. Näiden laki- millä resursseilla? Edessä on hyvinvointiyhteiskunnan historian en perusteella turvattiin henkilöstön palvelussuhdeturva vii- suurin muutosprosessi. […] Quo vadis? Minne menet, kunta- ja pal- den vuoden ajan työnantajavaihdoksesta liikkeen luovutusta velurakenneuudistus?”400 koskevien periaatteiden mukaisesti, joskin turva Jytyn esittä- Paras-uudistuksessa siirrettiin kunnille aiemmin kuuluneita mistä toiveista huolimatta koski vain kuntasektorin sisällä ta- tehtäviä valtiolle tai muille toimijoille, kuten perustettaville so- pahtuvia vaihdoksia.402 Kirkon ammattiliitto ry:n 20−vuotisjuhlissa vuonna 2007. Puhumassa eläkkeelle jäänyt pitkäaikainen KVL:n siaali- ja terveystoimialueille. Uudistusta koskevassa lakiesityk- Lakipaketin voimaantulon jälkeen kuntaliitosten määrä kas- kirkon puolen neuvottelupäällikkö Rafael Myrsky, kuvassa oikealla Annikki Mitronen. sessä lain tarkoittamat työnantajan vaihtumiseen johtavat uu- voi huomattavasti aikaisempiin vuosiin verrattuna, ja vuoden delleenjärjestelyt katsottiin liikkeen luovutukseksi. Laissa tur- 2009 alussa tapahtui peräti 32 kuntaliitosta, joissa oli mukana vattiin niin ikään henkilöstön palvelussuhdeturva viiden vuo- yhteensä 99 kuntaa – toisin sanoen vuodenvaihteessa 2008– uudistusta tuettaisiin kuntaliitoksin. Mannisen mukaan uu- den ajan työnantajanvaihdoksesta, mutta turva koski ehdotuk- 2009 kuntien määrä väheni kertaheitolla 67:lla. Tämä oli distuksen nimeksi ehdotettiin aluksi kunta- ja palveluraken- sen mukaan vain kuntasektorin sisällä tapahtuvia vaihdoksia. THL:n kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutumista ar- neuudistus ”Kuraa”, mutta sen sijaan nimeksi valittiin kuiten- Jyty esitti, että tämä turva laajennettaisiin koskemaan myös vioineen raportin mukaan maan historian suurin kuntaliitos- kin positiivisempia mielleyhtymiä herättävä ”Paras”.398 niitä, jotka siirtyisivät valtion ja kunnan omistamien yhtiöiden ten aalto.403 Valtioneuvoston käynnistämää Paras-hanketta vietiin palvelukseen. Lakiesityksessä mainittuun velvoitteeseen vas- Samalla myös palvelurakenteen muutos lähti käyntiin. Vuo- eteenpäin seuraavina vuosina, ja kun hallituksen esitykset uu- taanottaa muuta työtä Jyty edellytti täsmennystä, jonka mu- den 2009 alussa kunnilta valtiolle siirtyivät holhoustoimen distusta koskeviksi laeiksi olivat käsiteltävänä eduskunnan kaan työn vastaanottamisen edellytyksenä tuli olla painavat edunvalvontapalvelut ja kuluttajaneuvonta sekä lisäksi elatus- hallintovaliokunnassa 2006, oli Jyty kuultavana. Jytyn edun- hallinnon tai tehtävien järjestelyihin liittyvät perusteet. Lisäk- tuen maksaminen Kansaneläkelaitokselle. Vammaisten tulk- valvontaosasto oli aktiivisesti selvittänyt Paras-hankkeen vai- si Jyty toivoi, että työnantajalle asetettua velvoitetta järjestää kauspalvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta Kelalle vuot- kutuksia jäsenten palvelussuhdeturvaan. Lisäksi liiton luotta- työntekijälle koulutusta uusiin tehtäviin korostettaisiin ja että ta myöhemmin. Kunnilta valtiolle siirtyvät työntekijät siirtyi- musmiehille oli laadittu oma Luottamusmiehen Paras-opas, ja työn suorituspaikka järjestettäisiin ensisijaisesti työntekijän vät samalla pois Jytyn sopimussektoreilta, mikä vähensi liiton asia oli esillä myös koulutus- ja muissa jäsentilaisuuksissa.399 nykyiseltä asuinpaikkakunnalta kohtuuttomien työmatkojen jäsenmäärää. Edunvalvonnassa oli siis selkeä valtiosektorin Prosessissa oli niin paljon pelissä ja niin monia asioita avoin- välttämiseksi.401 mentävä aukko. Kuntarakenteen muutokset puolestaan mer-

194 195 Liittokokous marraskuussa 2008. Kuva: Matti Matikainen.

kitsivät lukuisien paikallisyhdistysten uudelleenjärjestelyjä ja Sitran kuntaohjelman pohjalta syntyivät vuonna 2010 kun- jäsenten siirtymistä yhdistyksestä toiseen. Vuonna 2009 yh- tien palvelukeskukset KPK ICT (tietotekniikka) ja KPK THH teensä 32 Jytyn paikallisyhdistystä lakkasi olemasta.404 (henkilöstö- ja taloushallintopalvelut). Näiden palvelukeskus- Eduskunnan ohella kuntarakenteen muokkaukseen osallis- ten perustaminen ei vaikuttanut merkittävästi Jytyn edunval- tui myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. Vuonna vontaan. Molemmat yhtiöt olivat kuntien omistamia ja jäse- 2009 lanseeraamassaan kuntaohjelmassa Sitra ehdotti, että ninä Palvelulaitosten työnantajayhdistyksessä PTY:ssä, jonka Syyspäivillä on hyvä tavata toisia jytyläisiä ja vaihtaa kuntien ja kuntayhtymien tietotekniikka- sekä henkilöstö- ja työehtosopimuksessa myös Jyty oli osapuolena.406 ajatuksia ajankohtaisista asioista. Vuonna 2008 syyspäivät taloushallintopalvelut organisoitaisiin kuntien omistamiin pal- Kuntien suurimman menoerän eli sosiaali- ja terveyspalve- pidettiin Kouvolan Tykkimäellä. velukeskuksiin, joista toinen hoitaisi keskitetysti kuntien tie- luiden osalta Paras-lain jälkeinen uudistuskehitys jäi monessa totekniikkaa ja sähköisten palveluiden kehittämistä, toinen suhteessa vajaaksi. Jo uudistuksen käsitteet olivat epätarkko- taas kehittäisi talous- ja henkilöstöhallinnon prosesseja sekä ja. Suuria odotuksia kohdistui palveluprosessien tiivistymi- johdon raportointia.405 seen ja yhdistymiseen, mutta samaan aikaan palveluiden tuot-

196 197 Kansainväliset yhteydet, osa II

Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa Kunnallisvir- niaksi järjestetty ammattiliittojen yhteinen ystävyysjuna laatuinen kokemus jopa kasinotalouden ajan Suomessa. tajakenttä sirpaloitui entisestään tuottajatahojen ja -tapojen kamiesliiton ulkomaiset kontaktit ovat heijastelleet Suomen Neuvostoliittoon huhtikuussa 1983. Suomesta matkusta- 2000−luvulla Jytyn kansainvälinen yhteistyö on sel- lisääntyessä. Vaikka hallintoa yhdistettiin, sosiaali- ja terveys- kansainvälistä asemaa. Välittömästi sodan jälkeen Kunnal- vaan valtuuskuntaan kuului 80 henkilöä, joista yksi oli vemmin osa liiton edunvalvontaa. Vuonna 1995 alkaneen palvelujen tuottamisen yhtenäisyys ei lisääntynyt.407 lisvirkamiesliitto nojasi vahvasti pohjoismaiseen yhteistyö- KVL:n edustajaksi valittu liittohallituksen II varapuheen- Suomen EU-jäsenyyden seurauksena Kunnallisvirka- Jyrki Kataisen keväällä 2011 aloittanut hallitus jatkoi sosiaa- hön, ja Pohjoismaisen sihteeristön (Nordiska Tjänsteman- johtaja, röntgenhoitaja Johanna Mäkelä. miesliitto alkoi osallistua tiiviimmin EU-tasoiseen yh- li- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamista. Sote- narådet, NTR) kokoukset olivat liiton edustajille henkireikä. Hieman toisenlaista yhteistyötä tehtiin julkisalojen kan- teistyöhön. Nykyään Jytyn edunvalvonta EU-asioissa ta- palveluiden järjestäjiksi nostettiin hallituksen kaavailuissa Jälleenrakennuskauden jälkeinen vauraus mahdollisti yhä sainvälisen liiton Public Services International eli PSI:n pahtuu pääasiassa Suomen julkisen alan ammattiliitto- kuntien rinnalle laajemmat, kuntien yhdessä muodostamat useamman liiton jäsenen osallistumisen kansainväliseen yh- puitteissa. Kunnallisvirkamiesliiton edustajat pääsivät osal- jen EU-yhdistyksen (FIPSU) ja Pohjolan julkisalojen väestöpohjaltaan suuremmat sosiaali- ja terveydenhuoltoalu- teistyöhön, ja Pohjoismaiden ulkopuolella yhteistyötä viri- listumaan neljän vuoden välein järjestettäviin PSI:n maail- ammatillisen yhteisjärjestön (NOFS) kautta. Näiden jär- eet eli sote-alueet. Nämä sote-alueet ja kunnat vastaisivat so- teltiin myös Englannin kunnallisvirkamiesliitto NALGO:n mankokouksiin, joita järjestettiin välillä erittäinkin eksoot- jestöjen kautta edunvalvonta vie Euroopan julkisalojen siaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista sekä osasta eri- kanssa. tisissa paikoissa. Vuonna 1989 kokous pidettiin Hararessa, liittojen federaatioon (EPSU), jonka asialistalla ovat vii- koissairaanhoidon tehtäviä. Kuntien ja sote-alueiden yhteisiä Kylmän sodan aikana liitto solmi kontakteja myös rauta- Zimbabwessa, ja Kunnallisvirkamiesliiton delegaatioon me aikoina olleet mm. potilasoikeusdirektiivi ja työaika- tehtäviä varten hahmoteltiin luotavan erityisvastuualueita esiripun taa itäiseen Eurooppaan ja Neuvostoliittoon. Tä- kuului puheenjohtaja Taisto Mursulan johdolla neljä hen- direktiivi sekä EY-tuomioistuimen ratkaisut. (erva), joiden tehtäviin kuuluisivat muun muassa kaikki vaa- män aikakauden henkeä kuvaa hyvin Suomen ja Neuvosto- keä. Matka kesti peräti kaksi viikkoa sisältäen neljä retki- Julkisalojen kansainvälisen liiton PSI:n toiminnassa tivimmat terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut sekä alueelli- liiton välisen YYA-sopimuksen 35−vuotisjuhlavuoden kun- päivää Victoria-putouksille ja Kariba-järvelle – harvinais- puolestaan korostuu nykyään tutkimus ja koulutus, ja set tutkimukseen, kehittämiseen ja koulutukseen liittyvät teh- toiminta on usein kampanjapohjaista. Kampanjoilla edis- tävät.408 tetään ammattiliittojen välistä maailmanlaajuista soli- Hallitus- ja oppositiopuolueet pääsivät sopuun sote-uudis- daarisuutta. Tähän suuntaan on myös Jyty vienyt kan- tuksesta alkuvuodesta 2014. Ratkaisun mukaan kaikki sote- sainvälistä toimintaansa viime vuosina. Jyty erosi palvelut järjestäisi viisi vahvaa yliopistosairaaloiden ympärille NTR:stä vuonna 2013 ja liittyi Suomen ammattiliittojen rakennettua erityisvastuualuetta. Näillä alueilla perustervey- solidaarisuuskeskuksen (SASK) jäseneksi seuraavana denhoidosta ja erikoissairaanhoidosta vastaisi sama taho, ja vuonna. SASK:n kautta Jyty on mukana ammattiyhdis- sosiaalihuollosta sama kuin terveydenhuollosta. Sote-sopu tysliikettä tukevissa hankkeissa kehittyvissä maissa. Tä- tarjosi uudistukselle raamit, mutta sisältö – se, miten palvelut män solidaarisuustyön tavoitteena on, että Kansainväli- järjestettäisiin ja missä eri toimijoiden väliset rajat kulkisivat sen työjärjestön ILO:n määrittelemät työelämän perus- – oli edelleen auki.409 oikeudet otettaisiin käyttöön joka puolella maailmaa. ◾ Juha Sipilän keväällä 2015 aloittanut keskustan, kokoomuk- sen ja perussuomalaisten hallitus kuitenkin avasi saavutetun sote-sovun. Hallituskauden kuluessa kokoomukselle nousi Solidaarisuustyö ja vapaaehtoistyö on osa kansainvälistä tärkeäksi valinnanvapaus eli yksityisen sektorin osuuden kas- ay-toimintaa. Jytyläiset opiskelijat Heli Nevalainen, Iina vattaminen terveydenhuollossa ja keskustalle taas maakunta- Lintunen ja Minna Vähäoja olivat DIAK:in harjoittelussa malli, jossa 18 maakuntaa vastaisi sote-palvelujen järjestämi- Intian Kolkatassa 2009. Tämä opiskelijoiden matkaltaan sestä. Toteutuessaan maakuntauudistus koskisi yli 220 000 ottama kuva julkaistiin Jyty-lehdessä 3/2010. työntekijää ja olisi Suomen työmarkkinahistorian suurin hen- kilöstön uudelleenorganisointi. Oppositio kritisoi uutta mallia voimakkaasti, ja uudistukseen liittyvät ehdotukset törmäsivät

198 199 ”Kun ymmärtämättömät toimivat taitamattomasti, niin tämmöinen siitä lopputuloksesta tulee.”

useasti myös perustuslakiin. Tätä kirjoitettaessa keväällä 2018 louden pitkäaikaisella taantumalla, kasvaneella työttömyydel- sote-uudistuksen toteutuksen on määrä alkaa vuonna 2021. lä ja julkisen talouden velkaantumisella. Kilpailukykysopi- Yksi uudistuksen alullepanijoista, aiempi kuntaministeri Han- muksen tavoitteena oli parantaa suomalaisen työn ja yritysten nes Manninen esitti syksyllä 2016 ytimekkään arvion uudesta kilpailukykyä ja sitä kautta lisätä talouskasvua ja luoda uusia sotesta: ”Kun ymmärtämättömät toimivat taitamattomasti, niin työpaikkoja. tämmöinen siitä lopputuloksesta tulee.”410 Hallitus uhkasi ajaa tavoitteensa läpi pakkolaeilla, veronko- Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki puolestaan varoitti rotuksilla ja julkisen sektorin leikkauksilla, mikäli sopimus ei marraskuussa 2017: muuten syntyisi. Kiky-sopimuksesta neuvoteltiin myrskyisis- ”Merkillepantavaa on, että esimerkiksi hallinto- ja tukipalvelui- sä merkeissä, ja ammattiliitot kokoontuivat poikkeukselliseen den henkilöstöä ei kuunnella, vaikka muutokset koskettavat voi- yhteismielenosoitukseen syyskuussa 2015. Helsingin Rauta - makkaimmin näitä työntekijöitä. Selvää ei ole edes, onko oma työn- tientorille kokoontui 30 000 mielenosoittajaa yksipuoliseksi antaja julkinen vai yksityinen, mitä työehtoja noudatetaan ja millä nähtyä suunnitelmaa vastustamaan – aivan kuten vuonna paikkakunnalla työpaikka ylipäätään sijaitsee. […] Luottamus uu- 1991 Senaatintorille. distuksen onnistumiseen alkaa loppua ja koko korttitalo uhkaa Lopulta kilpailukykysopimuksesta syntyi ratkaisu. STTK:n, romahtaa.”411 Akavan sekä EK:n hallitukset ja KT:n valtuuskunta hyväksyivät Myös palkkaedunvalvonnassa on edetty viime vuosina ki- neuvottelutuloksen karkauspäivänä 2016 ja SAK:n hallitus viik- reissä tunnelmissa. Juha Sipilän hallituksen syksyllä 2015 aja- koa myöhemmin. Sopimuksella työaikaa pidennettiin, julkisen ma kilpailukykysopimus (kiky-sopimus) nähtiin yleisesti yk- sektorin lomarahoja leikattiin sekä paikallista sopimista lisättiin. sipuolisena yrityksenä alentaa työantajakustannuksia työnte- Työnantajien maksamia työeläkemaksuja (TyEL-maksu) siir- kijöiden kustannuksella, samalla tavalla kuin Esko Ahon por- rettiin palkansaajien maksettaviksi yhteensä 1,2 prosentin osuus Jytyseniorien vuosikokous 2008 järjestettiin juhlavasti eduskunnassa. Tilaisuuden isäntänä toimi kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä. varihallituksen tavoittelema yhteiskuntasopimus 1990−luvun vuosien 2017–2020 aikana. Samoin toimittiin työttömyysva- Kuva: Reijo Blomberg. laman alussa. Sipilän hallitus perusteli sopimusta Suomen ta- kuutusmaksujen kohdalla, jossa palkansaajien maksettaviksi

200 201 mattilaisten Talentia ja sosiaali- ja terveysalan Tehy. Ensim- Sairaaloissa ja pelastusalalla työskentelee myös jytyläisiä. siirrettiin 0,85 prosenttia vuosien 2017–2018 aikana. lekirjoitettiin 5.9.2016. Sopimuskausi kesti tammikuun 2018 mäistä kertaa Jytyn historiassa liitto oli mukana valtakunnalli- Vasemmalla välinehuoltaja Anne Kröger-Madetoja KYS:n Muista sopimuskohdista eniten keskustelua herätti vuosit- loppuun asti.413 sessa, sen koko kuntasektorin jäsenistöä koskettavassa työtais- välinehuoltokeskuksessa sekä palomies Jukka Turkulainen ja taisen työajan pidentäminen keskimäärin 24 tunnilla. Lisäksi Sopimusten päättyessä tapahtui jotain ennennäkemätöntä. telussa. Työtaistelun ulkopuolelle rajattiin ainoastaan viranhal- palomestari Raimo Bredarholm Kurikan paloasemalla. julkisen sektorin lomarahoja leikattiin 30 prosentilla vuosina Neuvotteluosapuolten näkemykset olivat alusta lähtien niin tijat sekä ne työtehtävät, joiden tekemättä jättäminen olisi ai- Kuvat: Pentti Vänskä ja Kaj Kusnetsov. 2017–2019. Sopimuksen edellytyksenä oli, että muut hallituk- kaukana toisistaan, että uutta sopimusta ei syntynyt ennen heuttanut vaaraa ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. sen väläyttämät pakkotoimet jätettäisiin toteuttamatta.412 vanhojen raukeamista. Sopimuksettomassa tilassa kunta-alan Tämä Jytyn historiallinen työtaistelu kuitenkin päättyi kah- Kilpailukykysopimusta toteuttavat alakohtaiset sopimukset järjestöt päätyivät vauhdittamaan neuvotteluja valtakunnalli- den päivän kuluttua, ennen kuin asteittain laajenevaksi tar- allekirjoitettiin touko-kesäkuun vaihteessa 2016. KT Kunta - sella ylityö- ja vuoronvaihtokiellolla, joka koski myös Jytyn jä- koitettu ylityö- ja vuoronvaihtokielto oli ehtinyt laajeta täy- työnantajat (aik. Kunnallinen työmarkkinalaitos) ja kunta- senistöä. Työtaistelun aloitti 5. helmikuuta 2018 Julkisten ja teen mittaansa. Saavutettu neuvottelutulos toi mukanaan alan pääsopijajärjestöt pääsivät neuvottelutulokseen kilpailu- hyvinvointialojen liitto JHL, ja seuraavana päivänä mukaan yleiskorotuksen lisäksi paikallisen tuloksellisuuteen perustu- kykysopimusta toteuttavista kunta-alan työ- ja virkaehtoso- liittyivät Jyty sekä julkisalan koulutettujen Juko, lähi- ja pe- van kertaerän, jolla korvattiin osa kiky-sopimuksen lomara- pimuksista toukokuun viimeisenä päivänä, ja sopimukset al- rushoitajien SuPer, korkeasti koulutettujen sosiaalialan am- haleikkauksesta.414 ◾

202 203 ”Nyt jos koskaan liittoa tarvitaan.”

– Maija Pihlajamäki helmikuussa 2018

Quo vadis?

Jyty on satavuotisjuhliensa lähestyessä muuttunut muutaman vuoden sisällä perinpohjaisesti. Hallinnollisesti liitto on koke- nut muodonmuutoksen organisaation kaikilla tasoilla. Tämä muutosprosessi on seurausta liiton luonteen vähittäisestä muutoksesta. Aiemmin liitto oli suuri kunta-alan toimihenki- löitä koonnut liitto, mutta järjestökentän kypsymisen ja jär- jestöllisten siirtymien myötä liitto on muuttunut jäsenmääräl- tään suppeammaksi ja profiililtaan rajatummaksi. Sääntö- ja organisaatiouudistukset on viety läpi Maija Pih- lajamäen puheenjohtajakaudella. Pihlajamäki valittiin Jytyn puheenjohtajaksi keväällä 2010, kun liiton silloinen puheen- johtaja Merja Ailus siirtyi Kuntien eläkevakuutuksen toimi- tusjohtajaksi kesken nelivuotiskauden. Liittovaltuustossa Pih- lajamäen vastaehdokkaana oli liiton 1. varapuheenjohtaja, hautaustoimen päällikkö ja puutarhateknikko Pekka Mäki- nen. Vaalissa Pihlajamäki valittiin selvin äänin 45–8. Tämän jälkeen Pihlajamäki on valittu jatkokaudelle yksimielisesti niin vuoden 2012 liittokokouksessa kuin neljä vuotta myöhemmin 2016. Ylintä päätäntävaltaa liitossa koko sen historian ajan käyt- tänyt liittokokous lakkautettiin sääntömuutoksella marras- kuussa 2012. Neljän vuoden välein kokoontuvana liittokoko- #Stop kyykytykselle! Palkansaajajärjestöjen mielenilmaus usta pidettiin liian jäykkänä päätöksentekijänä muuten niin Sipilän hallituksen pakkolakeja vastaan Helsingin Rauta - nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Lisäksi liittoko- tientorilla perjantaina 18. syyskuuta 2015. Myös Jyty oli kouksen järjestelykulut olivat rasite liiton taloudelle. Yhden runsaslukuisena paikalla. Kuva: Lehtikuva/ Jarno Mela. kokouksen aikaansaamat kulut liitolle olivat 320 000 euroa

205 Puheenjohtaja Maija Pihlajamäki

Hallintotieteiden maisteri Maija Pihlajamäki (1964–) on toiminut Jytyn puheen- johtajana vuodesta 2010 lähtien. Kuntien palvelurakenneuudistus on lyönyt lei- mansa liiton rakenteeseen ja edunvalvontaan näinä vuosina. Pihlajamäen kaudella liiton sääntöjä on muutettu merkittävästi: liittokokous lakkautettiin ja korvattiin liittovaltuustolla 2012 ja liittovaltuuston valinnassa siirryttiin suoraan jäsenvaaliin 2016. Lisäksi liiton jäsenmaksun määräytymisperusteita on yhdenmukaistettu. Ennen puheenjohtajakauttaan Pihlajamäki työskenteli Suomen Keskustan kau- punkitoiminnan suunnittelupäällikkönä ja kunta- ja maakuntasihteerinä. Tätä en- nen hän oli tehnyt uraa myös aluetoiminnan vetäjänä Mielenterveyden keskus- liitossa, europarlamentaarikon avustajana Brysselissä sekä yritysneuvojana Vi- rossa. ◾

2016 kuluessa, ja äänioikeuttaan käytti yhteensä 5 651 jytyläis- Uudistusten tavoitteena on ollut nopeuttaa liiton päätöksen- tä äänestysprosentin jäädessä vajaaseen 14 prosenttiin. Luke- tekoa ja toisaalta vastata akuutteihin ongelmiin. Näistä vaikein ma oli monelle jytyläiselle pettymys, mutta vaali oli siitä huo- on jäsenmäärän lasku, joka on 2000−luvulla jatkunut tasai- limatta voitto jäsendemokratialle – äänioikeuttaan käytti kui- sesti. Vuonna 2008 liiton jäsenkirjanpidossa siirryttiin työvoi- tenkin moninkertainen joukko aiempiin valtuustovaaleihin majäsenten määrän ilmoittamiseen, ja vuosina 2008–2016 verrattuna. Uuden valtuuston puheenjohtajaksi valittiin joen- työvoimajäsenten määrä on pudonnut neljänneksellä (56 573 Koulunkäyntiavustaja Tiina Williams ohjaa oppilasta Lahden Tiirismaan koululla. suulainen nuoriso-ohjaaja Jani Loponen.416 42 360). Laskeva trendi on heijastunut myös liiton talouteen, Kuva: Antti Saraja. Seuraava suuri ratkaisu tehtiin valtuuston kevätkokoukses- mikä on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alijää- sa 2017. Tuolloin liitto sai päätökseen pitkän, lähes kaksikym- mäinen koko 2010−luvun.418 menvuotisen valmisteluprosessin. Ensinnäkin jäsenmaksussa Myös ulkoiset tekijät, erityisesti kunta- ja palvelurakenteen ja yhdistyksille 200 000 euroa eli yhteensä yli puoli miljoonaa majäsentä kohden eli 43 jäsentä, ja valtuustopaikat jakautuvat päätettiin siirtyä yhtenäiseen, kaikille samansuuruiseen jäsen- pitkään jatkunut muutos kohti maakuntatason palvelutuotan- euroa. Lakkautetun liittokokouksen roolin otti laajennettu alueittain. Valtuustovaalissa tuli noudattaa uutta alueorgani- maksuun vuoden 2018 alusta. Samassa yhteydessä siirryttiin toa, näkyvät muutoksina Jytyn järjestörakenteessa ja edun- 65−jäseninen liittovaltuusto.415 saatiota, joka oli tullut voimaan vuoden 2016 alusta. Tuolloin jäsenmaksuperinnässä kokonaisuudessaan yhdistysperinnäs- valvontatyössä. Järjestörakenne on perinteisesti nojannut Valtuuston kevätkokouksessa huhtikuussa 2016 päätettiin, alueorganisaatio keveni ja alueiden määrä väheni yhdeksästä tä liittoperintään. Näiden uudistusten toivottiin helpottavan kuntakohtaisiin paikallisyhdistyksiin sekä valtakunnallisesti että valtuusto valittaisiin vastedes suoralla jäsenvaalilla eli liit- alueesta neljään (Etelä-Suomen alue, Länsi-Suomen alue, Itä- jäsenmaksutulojen keräämistä ja uusien jäsenten rekrytoimis- toimiviin toimialakohtaisiin yhdistyksiin. Valtakunnallisten tovaalilla. Samalla liiton sääntöjä muutettiin niin, että liitto- Suomen alue ja Pohjois-Suomen alue). ta. Lisäksi uudistus helpotti jäsenrekisterin ajan tasalla pitä- yhdistysten on kuitenkin ollut vaikea vastata paikallisiin tar- valtuustoon valitaan yksi valtuutettu alkavaa tuhatta työvoi- Liittovaltuuston vaali toimitettiin sähköisesti syys-lokakuun mistä.417 peisiin, ja kunnallisen palvelurakenteen liukuessa perinteisten

206 207 Tähän asti järjestörakenteen muutos on tapahtunut vapaaehtoisesti.

kuntarajojen yli ei kuntakohtainen toimintakaan ole ollut jestöhankkeessa, mutta pitkällisten keskustelujen jälkeen han- enää täysin tarkoituksenmukaista. ke kuopattiin tuloksettomana alkuvuonna 2016. Vastauksena tähän ongelmaan useat jäsenyhdistykset ovat Keskusjärjestöhankkeen kaaduttua keskusteluja kuitenkin siirtymässä toimimaan yli kuntarajojen. Kainuussa syntyi jatkettiin liittotasolla, ja vakavimmin Jyty neuvotteli valtion maakunnan kokoinen paikallisyhdistys jo vuonna 2004, ja sit- palkansaajia edustavan Pardian kanssa. Tavoite oli yhdistää lii- temmin vastaavia yhdistymisiä on tapahtunut myös Pirkan- tot ja muodostaa entistä vahvempi julkisen sektorin edunval- maalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Viimeisimpänä Helsingin ja voja, joka kattaisi koko julkisen sektorin niin valtion, maakun- Vantaan yhdistykset muodostivat keväällä 2017 Jyty Metro- tien kuin kuntienkin tasolla. Molemmat liitot ovat jäsenpoh- polin, jonka jäsenten suurimpia työnantajia ovat Helsingin ja jaltaan hyvin samankaltaisia STTK:laisia liittoja, joten yhdis- Vantaan kaupunkien ohella kuntarajat ylittävät metropolitoi- täviä tekijöitä liittojen välillä on lähtökohtaisesti enemmän mijat, kuten kuntayhtymät HUS ja HSY, ja tulevaisuudessa kuin SAK:n tai Akavan julkisen sektorin liittoihin. Yhdistymi- myös Uudenmaan maakunta. nen olisi toteutuessaan ollut merkittävä pelinavaus julkisen Tähän asti järjestörakenteen muutos on tapahtunut vapaa- sektorin edunvalvonnan uudistamiselle ja mahdollisesti laa- Yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma Suomi-Areena on vuodesta 2005 ollut olennainen osa Porin kesää. ehtoisesti ja aloite on lähtenyt yhdistyksistä itsestään, mutta jempienkin liittoumien synnylle, mutta yhdistyminen kaatui Tapahtuman esikuva on Ruotsissa jo vuosikymmeniä järjestetty Almedalsveckan. Kesällä 2012 Jytyn järjestämässä liitossa selvitetään myös mahdollisuutta laajempaan järjestö- lopulta Pardian hallituksessa maaliskuussa 2017. Jytyn hallitus paneelissa keskusteltiin työnantajan ja työntekijän rooleista toimittaja Tuomas Enbusken johdolla. Paneeli - kentän päivitykseen sääntömuutoksen kautta. Uudistuksen oli hankkeen jo hyväksynyt.419 keskusteluun osallistuivat professori Anneli Leppänen Työterveyslaitokselta, kirjailija Lasse Lehtinen, Jytyn tarkoituksena olisi muuttaa järjestörakenne vastaamaan syn- Liittotason fuusion kaatumisesta huolimatta Jyty on solmi- puheenjohtaja Maija Pihlajamäki sekä kansliapäällikkö Raija Ranta, joka edusti Jytyn palkitsemaa työnantajaa, tymässä olevia maakuntia. Tätä koskeva kysely on jäsenyhdis- nut läheisiä kumppanuussopimuksia pardialaisten järjestöjen Seinäjoen kaupunkia. Kuvassa Jytyn paneelitilaisuuden yleisöä kesällä 2012. Kuva: Kari Hietamäki. tysten käsiteltävänä kevättalvella 2018. kanssa. Kesällä 2017 Jyty ja Työ- ja elinkeinohallinnon henki- Kenttä elää myös liittotasolla. Vuonna 2015 keskusjärjestö- löstöliitto THHL tekivät kumppanuussopimuksen, jonka pe- tason uudistuksista keskusteltiin perusteellisesti kaikkien kes- rusteella Jyty hoitaa THHL:n jäsenistön edunvalvontaa maa- kusjärjestöjen kesken, tavoitteena palkansaajien yhteisen kes- kuntauudistuksessa. THHL:ssa on noin 2 000 jäsentä, joiden kusjärjestön synnyttäminen. Uusi yhtenäinen keskusjärjestö työpaikat löytyvät työ- ja elinkeinotoimistoista, ELY-keskuk- olisi muodostanut vahvemman vastavoiman Elinkeinoelämän sista, erilaisista palvelukeskuksista sekä työ- ja elinkeinomi- keskusliitto EK:lle. Jyty oli mukana tässä uudessa keskusjär- nisteriöstä.420

208 209 Jytyä ja sen jäseniä voi pitää hyvinvointiyhteiskunnan tuojina kuntiin.

Myös Jytyn ja JHL:n muodostama neuvottelujärjestö Kun- uudelleenjärjestelyt muodossa tai toisessa lienevät kuitenkin ta-alan unioni on uudistuksen kohteena. Liittojen sitkeät fuu- tosiasia, ja niihin Jyty on pyrkinyt valmistautumaan omaa jär- siohuhut eivät ole realisoituneet, mutta unioni muutti loppu- jestörakennettaan, päätöksentekoaan ja toimintatapojaan päi- vuodesta 2017 nimensä muotoon Julkisen alan unioni JAU ry. vittämällä. Uusi JAU edustaa noin kolmasosaa kunta-alan henkilöstöstä sekä osaa maakuntiin siirtyvästä henkilöstöstä. Se on yksi kol- • mesta kunta-alan pääsopijajärjestöstä, jotka neuvottelevat alan työ- ja virkaehtosopimukset yhdessä KT Kuntatyönanta- Jytyn satavuotisjuhlien kynnyksellä herää kiusaus etsiä nyky- jien kanssa. Myös KT Kuntatyönantajat tulee tulevaisuudessa päivän keskusteluista yhtymäkohtia liiton varhaishistorian ta- edustamaan perustettavia maakuntia, ja Jytyn neuvottelu- pahtumiin. Hyvinvointivaltion perustaa valettiin Suomessa kumppani maakuntauudistuksessa tulee olemaan jatkossa vuoden 1918 sisällissodan jälkeen varovaisesti ja toisen maail- Kunta- ja maakuntatyönantajat KT.421 mansodan jälkeen vauhdikkaammin, kunnes kasvu pysähtyi Tätä kirjoitettaessa maaliskuussa 2018 maakuntauudistuk- kuin seinään 1990−luvun alussa. Missään muualla tämä kasvu sen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Julkisen sektorin – ja kasvun loppuminen – ei ole näkynyt yhtä rajusti kuin kunnallisissa palveluissa. Ne aloittivat lähes nollatasosta ja kasvoivat 1980−luvulle tultaessa nykyisenkaltaiseksi yli 400 000 palkansaajan palvelukoneistoksi. JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine (vas.), Jytyn puheen - Jytyä ja sen jäseniä voi syystä pitää hyvinvointiyhteiskun- johtaja Maija Pihlajamäki, Kuntatyönantajien valtuuskunnan nan tuojina kuntiin ja nykypäivänä sen puolustajina. Itse asi- puheenjohtaja Ritva Viljanen, Kuntatyönantajien työmarkkina - assa hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle johtaja Markku Jalonen, OAJ:n ja Jukon puheenjohtaja Olli olisi aiheellista luoda uusi käsite, hyvinvointikunta. Tämä hy- Luukkainen, Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo ja SuPerin vinvointikunta on mitä suurimmassa määrin jytyläisten ra- puheenjohtaja Silja Paavola (oik.) kilpailukykysopimusten alle- kentama. kirjoitustilaisuudessa Kuntatalossa Helsingissä 5. syyskuuta Sadan vuoden aikana vastaavankokoinen muutos on tapah- 2016. tunut liiton jäsenten työsuhdeturvassa ja työehdoissa. Perin- Kuva: Lehtikuva/ Vesa Moilanen. teisesti julkisen vallan palvelijan kenties keskeisimpänä tehtä-

211 vänä on ollut taata kuntalaisten tasaveroinen kohtelu kunnis- enemmistöä koskevaa työtaistelua, vaan lakot olivat olleet ala- kin parhaillaan esimerkiksi kunta-alan sopimusten jatkoneu- sa. Liiton toiminnan alkuaikoina tämä ei kuitenkaan pätenyt kohtaisia tai paikallisia. votteluissa. virkamiesten kohteluun. Työehdot vaihtelivat kunnasta kun- Työelämän muutosta tutkineen historioitsija Juha Siltalan Itsenäisen Suomen sataa vuotta on luonnehtinut asteittai- taan, ja nykyään itsestäänselvyyksinä pidetyt eläke- ja loma- mukaan työelämän lähimenneisyyden muutos selittyy osalli- nen siirtyminen vahvasta valtiosta yhä rajatumpaan julkisval- oikeudet puuttuivat suurimmalta osalta kuntien virkamiehiä. suuden käsitteen kautta. Ammattiyhdistysliikkeen avulla lan rooliin ja toisaalta rajojaan vahtivasta kansallisvaltiosta Oman edun ajaminen oli kuitenkin sääty-yhteiskunnan kas- työntekijät tulivat osallisiksi työelämän päätöksenteosta, sa- globaaliin maailmaan. Tulevaisuudessa muutos jatkuu. Suo- vattamille virkamiehille vaikea ja osin vastenmielinenkin pro- malla tavalla kuin äänioikeus valtiollisissa ja kunnallisissa vaa- malaista yhteiskuntaa koskettavat tätä kirjoitettaessa monet sessi. Liittoa perustettaessa kunnallisvirkamiehet olivat omis- leissa vuosina 1906 ja 1918 toi työläiset ja muut säätyjen ulko- globaalit muutostekijät, joista suurimpina esiin nousevat il- sa silmissään ennen kaikkea kuntatyönantajan edustajia, ja vei puoliset osallisiksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. mastonmuutos, edelleen jatkuva väestöräjähdys ja samanai- lähes kolmekymmentä vuotta, ennen kuin liiton jäsenet kyp- Tämän osallisuuden kautta työväestö on päässyt toteutta- kainen eläinlajien massasukupuutto sekä tekoälyn vallanku- syivät hyväksymään aktiivisemman neuvotteluaseman. Tämä maan itseään. Siltala puhuukin tässä yhteydessä itsensä to - mous. Näissä oloissa kenenkään on mahdotonta sanoa mihin varovaisuus on ristiriidassa perinteisen ammattiyhdistysliik- teuttamisen mahdollistaneesta yhteiskuntajärjestyksestä suuntaan kehitys vie, tai kuinka nopeasti tuntemamme maa- keen julkisuuskuvan kanssa, jossa saavutukset perustuvat ”runsauden yhteiskuntana”. Työtä tekevän väestön osallisuus ilma mullistuu. yleensä joukkovoimaan ja sen käyttöön, työnseisauksiin ja ammattiyhdistyksissä ja valtiollisissa instituutioissa loi Siltalan Mutta edelleen on olemassa tarve ammattiyhdistysliikkeel- lakkoihin. mukaan vapaalle markkinataloudelle ne rajoitteet, jotka olivat le, niin globaalisti kuin paikallisesti. Kun Jytyä perustettiin, ly- Kunnallisvirkamiesliiton ja Jytyn saavutukset ovat nekin edellytykset hyvinvointivaltion kasvulle. Globalisaation aika- hyen aikavälin tavoitteena oli saattaa inflaation romahdutta- pohjautuneet jäsenistön suuren määrän tuomaan joukkovoi- kaudella ammattiyhdistysliikkeen ja yksittäisen työntekijän ma kunnallisvirkamiesten palkkaus elinkelpoiselle tasolle. Pi- maan, mutta ennen kaikkea jäsenistön yhteistyökykyyn. Tässä mahdollisuudet vaikuttaa tuotannon reunaehtoihin – omiin temmän aikavälin tavoitteena oli saattaa kunnallisten virka- avainasemassa ovat olleet liitossa alkuaikoina vallinnut virka- työehtoihinsa – on kutistunut. Siltala kuvaa trendiä sanapa- miesten työnteon ehdot yhteneväisiksi ja oikeudenmukaisiksi. miesmentaliteetti ja sen synnyttämät luottamukselliset välit reilla ”hyperkilpailun ihmiskoe” ja ”globalisaation fatalismi”.422 Ja kun Kansainliiton alainen Kansainvälinen työorganisaatio työnantajaan. Liiton alkutaipaleella Kaupunkiliitto oli liiton Tämän näkemyksen mukaan ammattiyhdistysliikkeen vai- ILO perustettiin vuonna 1919, sen peruskirjaan kirjattiin sa- läheinen yhteistyökumppani, ja molempien tavoitteena oli yh- kutusmahdollisuudet ovat vähentyneet merkittävästi, kenties mat tavoitteet: turvallisuus, inhimillisyys ja oikeudenmukai- tenäistää käytäntöjä kaupunkien ja kuntien kesken. 1930−lu- lopullisestikin. Keskitetystä tulopolitiikasta on jo pitkään teh- suus maailmanlaajuisesti kaikille työtä tekeville.423 vun alussa kunnissa käyttöön otettu yhtenäinen virkasääntö ty eroa, ja keskitettyjen ratkaisujen tarvekin on vähentynyt Nämä tavoitteet ovat edelleen enemmän kuin kesälomineen ja eläkeoikeuksineen on kenties paras osoitus talouselämän kytkeydyttyä yhä tiiviimmin globaaleihin mark- ajan kohtaiset. ◾ ilman neuvottelu- tai sopimusoikeutta saavutetuista edunval- kinoihin. Tätä kautta devalvaatiokierre on katkennut ja suur- vonnan tuloksista. ten yleiskorotusten tarve vähentynyt. Erään arvion mukaan Neuvotteluoikeuden saaminen vuonna 1945 sekä sopimus- ammattiyhdistysliikettä tarvitaankin enää neuvotteluosapuo- oikeuden saaminen virkaehtosopimuslainsäädännön myötä lena, joka sitouttaa työntekijät tehtyihin sopimuksiin. 1970−luvun alussa ovat liiton edunvalvonnan merkittäviä virs- Asian voi nähdä toisinkin: ammattiyhdistysliike on edelleen tanpylväitä. Edunvalvonnassa on käytetty myös perinteisem- edunvalvoja, joka pystyy vähintäänkin torjuntavoittoihin. Il- pää joukkovoimaa vaatimusten tukena, vaikka liiton jäsenten man ammattiyhdistysliikettä työntekijöiden työturvallisuus ja lakkoherkkyys onkin kautta aikojen ollut alhainen. Ennen työehdot, palkkauksesta puhumattakaan, voisivat kahden vii- helmikuun 2018 ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa ei liitto ollut me vuosikymmenen tapahtumien jälkeen olla eri tasolla kuin koko historiansa aikana käynyt yhtäkään laajaa, jäsenistönsä nyt. Ammattiyhdistysliikkeen edunvalvontavoimaa mitataan-

212 213 Invigningen till det första enkammarsriksmötet 25.5.1907. Riks- Sammandrag dagsledamöter på Alexandersgatan på väg från Brandkårshuset till Nikolajkyrkan (Dom kyrkan). I främre raden talmännen N.R. Ursin, P.E. Svinhufvud och E.G. Palmén. Bild: Helsingfors stadsmuseum/ Signe Brander.

Finlands första kommuntjänstemannaförening grundades i ställning och avsked, men också anställningsvillkoren, disci- Åbo 18.9.1918 av över hundra tjänstemän från Åbo. Som bak- plinärenden och pensionsförhållanden. grund till beslutet att grunda en förening inverkade inflatio- Lagförändringen och tjänstenormsmodellen tillsammans nen som uppstått av världskriget fyra år tidigare, och som förenhetligade i viss mån praxis för olika städers tjänsteinne- hade gjort positionen för Finlands tjänstemän betydligt osäk- havare. Också för lönesättningen uppstod för en tid en enhet- rare än tidigare. Vid sidan av lönen var den största bristen av- ligare praxis, för i samband med ibruktagandet av tjänstenor- saknaden av en tjänstestadga. Då tjänstestadgan saknades i de men övergick man i städerna till löneklasser. flesta städerna fanns det inte alls fastställt några villkor för Ändå var skillnaden i avlöning och arbetsvillkor mellan tjänsteförhållandet, såsom avskedande från tjänst, eller för- tjänstemän och arbetstagare med arbetsförhållande enorm. måner, såsom pensions- eller semesterrätt. En tjänstekollektivavtalslag som motsvarar arbetskollektivav- Också i andra städer grundades tjänstemannaföreningar, talslagen fanns inte och planerades inte. Det största hindret men förhandlingspositionen för de enskilda föreningarna var för en aktivering av tjänstemannaorganisationer var dock av- svag. Att argumentera mer övertygande klarade bara ett en- saknaden av förhandlingsrätt. När förhandlingsrätten sakna- hetligt förbund som representerar hela landets kommunal- des hade tjänstemannaorganisationerna endast möjlighet att tjänstemän av. göra förslag och yrkanden till städerna, och de måste vara nöj- Det konstituerande mötet för Finlands Kommunaltjänste- da med de åtgärder arbetsgivaren ansåg vara lämpliga. mäns Centralförbund (fr. o. m. 1943 Kommunaltjänstemanna- förbundet, KTF) hölls i Tammerfors 7.12.1918. Till förbundets • ordförande valdes Harald Dalström. Det mest brådskande uppdraget för det nya centralförbundet och dess färska sty- Vinterkriget mot Sovjetunionen, vilket bröt ut den sista dagen relse var att fixa kommunaltjänstemännens lönenivå. Täckan- i november 1939 och fortsättningskriget som började på som- de information om kommunala tjänstemäns lönenivå och för- maren 1941 skakade det finländska samhällets struktur och på- ändringar av den hade dock inte samlats in, så centralförbun- började långtgående förändringsprocesser. Krigstidens ranso- dets styrelse gjorde ett förslag om att inleda en regelbunden neringsekonomi och ökningen av därtill hörande administra- beräkning av levnadskostnadsindex till socialstyrelsen. Detta tionsbyråkrati ökade kommunernas plikter och tjänsteman- förverkligades år 1921. Under följande år grundades i flera nakårens storlek. städer lönekommittéer, som såg till att effekterna av inflatio- För att förebygga inflationen och övrig verksamhet som nen fixades. rubbade samhällsfreden stiftades i maj 1941 en lag om regle- I början av 1920−talet bereddes en kommunlagsreform, vil- ring av näringslivet under avvikande förhållanden, dvs den s ket gav en utsökt möjlighet att driva tjänstenormer till kom- k maktlagen, som var i kraft under femton år (1941−1955). munerna. Centralförbundets mål uppfylldes slutligen i städ- Maktlagen gav statsmakten rätt att ingripa i praktiskt taget all ernas kommunlag som godkändes år 1927. I lagen togs med en samhällelig verksamhet, också arbetsvillkoren och avlöningen paragraf om tjänstenorm, enligt vilken städerna måste göra av kommunernas tjänstemän, och det var det största enskilda upp en tjänstenorm för tjänsteinnehavare. I tjänstenormen sak som ändrat samhällets verksamhetslogik under krigsåren. skulle man fastställa yrkestjänstemännens tjänsteposition, an- Till statsmaktens direkta styrning kom lönerna för kommu-

214 Helsingfors stads finansförvaltningskammares möte 1913. Bakom vid väggen, andra från vänster, Kommunaltjänstemanna- förbundets blivande ordförande Knut Furuhjelm. Bild: Helsingfors stadsmuseum / Eric Sundström.

nernas tjänsteinnehavare först efter kriget 1947, men under in- läggelse och massuppsägning för att protestera mot Kuopio direkt styrning var lönerna redan från och med 1942. En all- stadsstyrelses beslut att låta bli att verkställa Stadsförbundets män lönereglering var i kraft till och med 1955, så löneregle- lönerekommendation. Utöver förhöjning i enlighet med löne- ringen innebar ett förenhetligande av kommunsektorns löner rekommendationen sökte tjänstemännen från Kuopio retro- i nästan femton år. aktiv ersättning för uteblivna löneförhöjningar 1955. Under krigsåren togs avgörande steg mot ett avtalssamhäl- I arbetsnedläggelsen och massuppsägningen deltog totalt le. KTF:s styrelse bad i mars 1941 statsrådet att skrida till åt- 350 av stadens tjänsteinnehavare. Till slut gick fullmäktige en- gärder för att säkra kommunaltjänstemännens förhandlings- hälligt med på en lösning i enlighet med Stadsförbundets re- rätt. Till slut stiftades en lag om förhandlingsrätt för kommu- kommendation, men retroaktiv ersättning gick fullmäktige nens tjänsteinnehavare år 1944 och den trädde i kraft följande inte med på att betala. Tjänstemännen godkände beslutet och år. Lagen gav Kommunaltjänstemannaförbundet officiell rätt avslutade stridsåtgärden. Stridsåtgärdens nyckelpersoner att förhandla i frågor om tjänstemännens anställningar. Stats- ställdes inför rätten för tjänstefel och till slut dömde Högsta rådet godkände 1946 Kommunaltjänstemannaförbundet som domstolen tjänstemännen till bötesstraff för avsiktligt tjäns- förhandlingsduglig organisation med de kommuner eller sam- tefel utan avsikt att profitera. kommuner, vars tjänsteinnehavare som medlemmar hörde till förbundet eller dess medlemsföreningar. • På 1950−talet utvidgade Kommunaltjänstemannaförbundet till landsbygden när Esbos och Norra Savolax föreningar god- Kommunbranschens förhandlings- och avtalssystem föränd- kändes som förbundets medlemmar i mars 1953. I början av rades när den kommunala tjänstekollektivavtalslagen trädde januari 1955 gav statsrådet ett nytt beslut om reglering av lö- i kraft i december 1970. I och med lagen hade Kommunaltjäns- nen för kommuners och samkommuners tjänsteinnehavare, temannaförbundet möjlighet att inte bara förhandla utan ock- och Stadsförbundet och Landskommunernas förbund utsågs så sluta avtal för sina medlemmars del. Kommunaltjänstemän- till förhandlare i stället för socialministeriet. Beslutet specifi- nen kom på så vis på samma nivå som de övriga arbetstagar- cerades i juni, då som arbetstagarsidans förhandlingsparter grupperna. I praktiken hölls förhandlingarna och knöts avta- vid sidan av CIA och FFC nämndes också Kommunaltjänste- len genom TOC:s tjänstemannaorganisationers förhandlings- mannaförbundet. Samtidigt utvidgades arbetstagarsidans för- organisation TOC-V med Kommunala avtalskommittén som handlingsplikt: Stadsförbundet och Landskommunernas för- representerade kommunarbetsgivaren centralt. Enskilda bund måste förhandla innan ett beslut gavs alltid när ärendet kommuner bestämde inte längre själva om granskning av sina var betydande för ifrågavarande tjänsteinnehavargrupp. tjänsteinnehavares anställning och övriga villkor. Statsrådets beslut var en betydande seger för Kommunal- Förändringen sträckte sig djupt i Kommunaltjänstemanna- tjänstemannaförbundet, men fortfarande hade förbundet inte förbundets verksamhetskultur. Hittills hade förbundet varit avtalsrätt. Så uppnådda förhandlingsresultat på förbundsnivå en självständig aktör, men nu verkade förbundet som en del övergick på kommunnivå ofta inte till avtal före tunga lokala av en vidare förhandlingsorganisation. För lokalföreningarna förhandlingar eller stridsåtgärder. Det synligaste av dessa var var förändringen ännu större. Under hela historien för Kom- i Kuopio på våren 1956 när tjänstemännen tog till arbetsned- munaltjänstemannaförbundet hade lokalföreningarna burit

216 ett stort ansvar i genomdrivandet av avtalade förhandlingsre- byggt omkring sig en omfattande väv av tjänsteföretag och se- sultat med kommunernas centralorganisationer på lokal nivå, mesterstugor, i vars kärna fanns Vendito Oy. Denna konstruk- och i sista hand hade lokalföreningarna svarat för sina med- tion visade sig vara sårbar när räntorna steg och när säker- lemmars intressebevakning. Från och med 1970 avtalade man hetsvärdena och börskurserna sjönk. Situationen kom som en bindande om saker mellan centralorganisationerna. total överraskning för såväl TOC som KTF:s medlemmar. Avtalsrätten ökade förbundets intressebevakningskraft. KTF:s Taisto Mursula hade haft en central roll i konstrueran- Samtidigt växte kommunsektorns arbetstagarantal i och med det av företagsverksamheten för Vendito Oy, som hamnat i social- och hälsovårdsbranschens utvidgning. Dessa faktorer trubbel. ökade förbundets medlemsantal från 1960−talets 10 000 med- TOC:s ekonomiska slutuppgörelse avslutades utan Taisto lemmar till 45 000 medlemmar i slutet av 1970−talet. Som en Mursula, för han blev sjukledig på våren 1992. KTF var redo följd av förbundets tillväxt beslöt förbundsmötet 1975 att till att kapitalisera TOC, för att undvika centralorganisationens förbundet välja en heltidsordförande för treårsperioder, och konkurs, men den del av TOC:s förbund var inte redo för det- underhållsingenjör Taisto Mursula från Vanda valdes. ta. Så man sökte om konkurs för centralorganisationen TOC Samtidigt förändrades förbundets medlemsstruktur. För- 3.9.1992. Centralorganisationens fall – och speciellt sättet på bundet var under sina första årtionden koncentrerat till några vilket det skedde – väckte vrede bland medlemmarna. I och städer och köpingar, där fungerande lokalföreningar bildade för sig var kritiken berättigad, men var lite fel. Det största pro- förbundets stomme. Med tiden hade medlemskåren växt till blemet var inte förbundets ekonomi, utan intressebevaknings- att täcka medlemmar från fyra olika sektorer: vid sidan av tomrummet som uppstod i och med centralorganisationens städerna och köpingarna landskommuner samt kommunal- fall. 10 juni 1993 vid KTF:s extra förbundsmöte STTK till ny förbund och församlingar. Från och med 1960−talet kom ock- centralorganisation. KTF blev dock inte genast egentlig med- så riksomfattande och yrkesmässiga föreningar med. lem i centralorganisationen, utan det egentliga medlemskapet På 1980−talet var avtalsförhandlingarna ofta mycket svåra började först följande år. Därför fick KTF ingen representant och friktionen inom förhandlingsorganisationen TOC-V var i sin centralorganisations styrelse för den första förbundsmö- en av faktorerna som försvårade förhandlingarna. På våren tesperioden, och förbundet deltog i centralorganisationens 1990 övergav KTF den gamla förhandlingsorganisationen beslutsfattande bara som gästelev. TOC-V och grundade med kommunalarbetstagarnas förbund Den ekonomiska nedgången ledde till en kraftig ökning av KTV en ny förhandlingsorganisation, Kommunbranschens arbetslösheten i början av 1990−talet. Från full sysselsättning union, i maj 1990. I samband med det sade man också upp det gick det snabbt till en situation där 17 procent av arbetskraften kommunala huvudavtalet som bestämde förhandlingssyste- var utan arbete år 1994. Situationen var ny för såväl förbundet met. som dess medlemmar. De i kommunernas tjänst hade före KTF:s ordförande på förhandlingsdagarna i Siikajärvi i februari 1967. Det var meningen att återvända till huvudavtal på hösten början av 1990−talet inte lidit av arbetslöshet. Ökningen av Bild: Jyty Metropoli/ Kalevi Hujanen. 1991, men innan dess hann allt ändra totalt. På hösten 1991 för- Kommunaltjänstemannaförbundets utbetalade arbetslöshets- svagades landets ekonomiska situation snabbt och depressio- dagpenningar växte brant 1991. nen slog också hårt till mot tjänstemannacentralorganisatio- Hotet om arbetslöshet fick också många av kommunbran- nen TOC. TOC hade, precis som övriga centralorganisationer, schens arbetstagare, som under de goda åren hade hållit sig

218 Förbundsstämman, som använt den högsta beslutsmakten i förbundet under hela dess historia, upplöstes genom en stadge- förändring vid förbundsstämman i november 2012.

utanför förbundet, att ansöka om medlemskap i förbundet. sionerade, för samtidigt fortsatte överförandet av uppgifter, Under det första depressionsåret 1991 ökade medlemsantalet som kommunerna tidigare skött, till privata och tredje sek- med 4 000 medlemmar och nästa år med 3 000. Totalt under torn. Med andra ord krympte funktionerna som kommunsek- första halvan av 1990−talet ökade förbundets medlemsantal torn upprätthöll och de började glida utanför kommunsek- med över 10 000 medlemmar. torn, och kommunernas arbetstagarantal minskade. Depressionen raserade också kommunernas betalningsför- Under dessa förhållanden strävade Kommunaltjänsteman- måga. I och med det nya kommunala huvudavtalet som un- naförbundet att växa i samma riktning som kommunbran- dertecknades i början av 1993 togs i kommunbranschen initia- schens arbetsplatser. Redan 1993 hade Kommunaltjänste- tiv till ett trestegsförhandlingssystem. Avtalet gjorde det möj- mannaförbundets stadgar ändrats så att en person som ver- ligt att genom lokalt avtal avvika från riksomfattande tjänste- kade i den privata sektorn, men fick lön av ett tjänsteprodu- och arbetskollektivavtal, vilket öppnade dörrarna för kom- cerande företag som producerar tjänster som motsvarar kom- mun- och kommunalförbundsspecifika sparavtal. Före för- muners tjänster, gavs möjlighet att ansluta sig som medlem i bundsmötet i juni 1993 hade man redan knutit ungefär 400 lo- förbundet. I november 2004 fattades ett beslut om en sam- kala sparavtal, med vilka man skar ned bl a semesterpenning- manslagning av KTF och Funktionärsförbundet TOEL. Fusio- ar. nen trädde i kraft vid årsskiftet, men förbundets namn ändra- Depressionen slutade 1995 lika kraftigt som den började fem de genast efter mötet till Offentliga och privata sektorns funk- år tidigare. Till en del reflekterades begynnelsen av en ny tid tionärsförbund Jyty rf. också av Finlands medlemskap i den europeiska unionen, vil- Under åren på 2010−talet har kommunsektorn ur Jytys syn- ket trätt i kraft från början av året. En annan god nyhet var vinkel präglat de riksomfattande social- och hälsovårdstjäns- den nya anställningsskyddslagen för kommunala tjänsteinne- ternas strukturreform. Kommunekonomins största utgifts- havare, som trädde i kraft i början av juli 1996. Före det var de post, social- och hälsovårdstjänsterna som kommunerna ord- kommunala tjänsteinnehavarna den enda löntagargruppen i nar, har varit i kris ända sedan 1990−talets depression. Paras- Finland, vars uppsägning hade varit möjlig utan de grunder lagen, dvs lagen om kommun- och tjänstestrukturreform, som som finns i lagen. Den nya lagen gjorde tjänsteinnehavarnas godkändes i början av 2007 startade en förändring av kom- uppsägningsskydd och övrigt anställningsskydd arbetsavtal- munernas tjänstestruktur, som fortfarande pågår. År 2018 ska slagenligt och gav dem en likvärdig position som andra arbets- riksdagen besluta om en reform av social- och hälsovårds- tagare. tjänster och bildandet av en ny landskapsstruktur som erbju- der sote-tjänster. • När den kommunala tjänstestrukturen glider har många medlemsföreningar övergått till att verka över kommungrän- Då det nya årtusendet inleddes var Finlands kommunekono- serna. I Kainuu uppstod en lokalförening som var lika stor mi i gott skick, men under dessa goda år började förbundets som landskapet redan år 2004. Det senaste är att Helsingfors medlemsantal minska. De som hade inlett sina arbetskarriärer och Vandas föreningar på våren 2017 bildade Jyty Metropoli. i kommunernas tillväxtskede började gå i pension och kom- I Jyty förbereder man sig för en stadgeförändring som skulle munerna anställde inte nya arbetstagare i stället för de pen- möjliggöra ett bredare nyarrangemang av medlemsorganisa-

220 tionernas fält. Jyty har medan dess hundraårsjubileum närmar sig förändrat Tjänstestrukturreformen och en samtida strävan att krym- ordentligt på några år. Administrativt har förbundet gått ige- pa offentliga utgifter har under de senaste åren lett till en ex- nom en förändring på organisationens alla nivåer. Den högsta ceptionellt komplicerad intressebevakningsatmosfär. Konkur- beslutsfattarkraften i förbundet under hela dess historia, för- renskraftsavtalet (kiky-avtalet), som landets regering drev bundsmötet, avskaffades genom en stadgeförändring i no- igenom genom att hota med tvångslagar, skatteförhöjningar vember 2012. Förbundsmötet, som sammanträdde vart fjärde och nedskärningar i den offentliga sektorn. Till slut uppstod år ansågs vara för styvt som beslutsfattare i en snabbt förän- på våren 2016 en lösning, genom vilken alla löntagares arbets- derlig verksamhetsomgivning. Dessutom har förbundsfull- tid förlängdes, och utöver detta skar man i den offentliga sek- mäktige valts sedan 2016 genom direkta medlemsval, dvs för- torn ner på semesterpenningar samt ökade lokalt avtalande. bundsval. I början av 2018 övergick förbundet till en enhetlig Då avtalen gick ut i början av 2018 hände något som inte medlemsavgift som är lika stor för alla. Samtidigt överfördes hänt tidigare. Från början var förhandlingsparternas syner så de sista medlemsavgifterna som betalats till föreningarna till långt från varandra att ett nytt avtal inte gjordes förrän de betalning till förbundet. gamla gått ut. I ett avtalslöst tillstånd försökte kommunbran- Denna förändringsprocess är en följd av den långsamma schernas organisationer sätta fart på förhandlingarna genom förändringen av förbundets natur. Tidigare var förbundet ett ett riksomfattande övertids- och skiftesbytesförbud, som ock- stort förbund som samlade kommunbranschens tjänstemän, så rörde Jytys medlemmar. För första gången i Jytys historia men i och med mognandet av organisationsfältet och överflyt- var förbundet med i en riksomfattande arbetskonflikt som tandet av de organiserade har förbundet förändrats till snäva- omfattade alla dess medlemmar i kommunsektorn. Före det re gällande medlemsantalet och till profilen mer begränsat. hade arbetskonflikterna varit lokala eller bara rört en klart Målet med reformerna har varit att försnabba förbundets be- mer avgränsad del av medlemmarna. Utanför kommunsek- slutsfattande och å andra sidan svara på akuta problem. Det torns arbetskonflikt lämnades den här gången bara tjänstein- svåraste har varit nedgången i medlemsantal, som under nehavarna samt de arbetsuppgifter, som om de lämnats ogjor- 2000−talet fortsatt jämt. Den största orsaken till minskningen da skulle ha förorsakat fara för människors hälsa och säker- av medlemsantalet är att då kommunsektorns arbetstagare het. går i pension anställer man inte nära på alltid en ny arbetsta- Denna Jytys historiska arbetskonflikt inleddes 6.2.2018 och gare. Vid tiden för förbundets hundraårsjubileum är förbun- slutade efter två dagar, innan övertids- och skiftesbytesförbu- dets medlemsantal drygt 40 000. det, som var avsett att gradvis ökas, hade hunnit öka till fullt. Inför Jytys hundraårsjubileum kan man i dagens samtal leta Det uppnådda förhandlingsresultatet förde med sig utöver en efter beröringspunkter med händelser i förbundets tidiga his- allmän förhöjning också en klumpsumma, som baserar sig på toria. Välfärdsstatens grund gjöts i Finland efter inbördeskri- det lokala resultatet, och med vilket man ersatte en del av get 1918 försiktigt och efter andra världskriget med mer fart kiky-avtalets nedskärning av semesterpenningarna. tills tillväxten stannade plötsligt i början av 1990−talet. Ingen Jyty-medlemmar arbetar också på sjukhus och i räddnings- annanstans har denna tillväxt – och slutet på tillväxten – synts branschen. Instrumentvårdare Anne Kröger-Madetoja sköljer • lika häftigt som i de kommunala tjänsterna, som började näs- knäledsoperationsbackens instrument i KYS:s instrument- tan från noll och växte till ett tjänstemaskineri med över vårdscentral.

222 På höstdagarna är det bra att träffa andra Jyty-medlemmar och utbyta tankar om aktuella ärenden. År 2008 hölls höstdagarna i Tykkimäki i Kouvola.

400 000 arbetstagare, när vi kommer till 1980−talet, precis mestrar och pensionsrätt, och det är kanske den bästa indika- lika många som idag. torn på uppnådda intressebevakningsresultat utan förhand- Jyty och dess medlemmar kan med skäl ses som välfärds- lings- eller avtalsrätt. samhällets bringare till kommunerna och idag som dess för- Erhållandet av förhandlingsrätt 1945 samt erhållandet av av- svarare. I själva verket skulle det vara skäl att vid sidan av väl- talsrätt i och med tjänstekollektivavtalslagstiftningen i början färdsstaten och välfärdssamhället skapa ett nytt begrepp, väl- av 1970−talet är de viktigaste milstolparna i förbundets intres- färdskommunen. Den här välfärdskommunen är i allra högsta sebevakning. I intressebevakningen har också använts mer grad konstruerad av Jyty-medlemmar. traditionell gruppkraft som stöd för kraven, även om medlem- Under hundra år har en motsvarande förändring skett i an- marnas vilja till strejk genom tiderna har varit låg. Före över- ställningsskyddet och arbetsvillkoren för förbundets medlem- tids- och skiftesbytesförbuden i februari 2018 hade förbundet mar. Traditionellt har den offentliga maktens tjänare kanske under hela sin historia inte haft en lika bred strejk som rörde haft som sin mest centrala uppgift att garantera kommun- majoriteten av medlemmarna, utan strejkerna hade varit medborgarnas jämställda behandling i kommunerna. I början branschspecifika eller lokala. av förbundets verksamhet stämde detta dock inte för hur Det självständiga Finlands hundra år har karakteriserat en tjänstemännen behandlades. Arbetsvillkoren varierade från gradvis övergång från en stark stat till en alltmer begränsad kommun till kommun, och grundrättigheterna, såsom rätt till offentligmaktsroll, och å andra sidan från en nationalstat som pension eller semester, saknades för största delen av kommu- vaktar sina gränser till en global värld. I framtiden fortsätter nernas tjänstemän. förändringen. Det finländska samhället berörs i skrivande Att driva egen fördel var dock svårt för de tjänstemän som stund av många globala förändringsfaktorer, av vilka de stör- växt upp i ett ståndssamhälle och delvis en motbjudande pro- sta kan nämnas klimatförändringen, den fortsatta befolk- cess. Då förbundet grundades var de kommunala tjänstemän- ningsexplosionen och den samtida massutrotningen av djur- nen i sina egna ögon framför allt kommunarbetsgivarens re- arter samt artificiell intelligens-revolutionen. I dessa omstän- presentanter, och det tog nästan trettio år innan förbundets digheter är det omöjligt att säga i vilken riktning utvecklingen medlemmar mognade till att godkänna en mer aktiv förhand- går, eller hur snabbt världen vi känner förändras. lingsposition. Denna försiktighet står i konflikt med bilden av Men fortfarande finns ett behov av fackföreningsrörelsen, den traditionella bilden av fackföreningen, där prestationerna både globalt och lokalt. När Jyty grundades, var det kortsikti- i allmänhet baserar sig på kraft från gruppen och användande ga målet att få kommunaltjänstemännens inflationsdrabbade av den till arbetsnedläggning och strejker. lön på en livsduglig nivå. På längre sikt var målet att få de Kommunaltjänstemannaförbundets och Jytys prestationer kommunala tjänstemännens villkor för arbete enhetliga och är också de baserade på den gruppkraft som en ett stort antal rättvisa. Och när Nationernas Förbunds underorganisation medlemmar medför, men framför allt på medlemmarnas sam- Internationella arbetsorganisationen ILO grundades 1919, arbetsförmåga. I denna nyckelposition har i förbundet under skrevs i dess stadgar samma mål: säkerhet, mänsklighet och de första tiderna rått en tjänstemannamentalitet och ett för- rättvisa för alla som arbetar runt om i världen. troendeförhållande till arbetsgivaren. I början av 1930−talet De här målen är fortfarande mer än aktuella. ◾ togs i kommunerna i bruk en enhetlig tjänsteregel med se-

225 VIITTEET

¹ http://www.stat.fi/org/tilastokes- ⁸ Puhe ”M.H.”, kansio Kunnallisvir- ¹³ Luoma 1962 II, 151. kirjoja v. 1918–1929 (JA); kirje Jyväsky- kaupunginaktuaari Frans Ljungqvist ton asiakirjoja v. 1918–1929 (JA). kus/inflaatio.html; kamiesliiton asiakirjoja v. 1918–1929 ¹⁴ Luoma 1962 II, 119–120; Auvinen, län kaupungin kaupunginkamreeri – 23.1.1919, kaikki kansio Kunnallisvirka- 31 Pöytäkirja KVL:n vuosikokoukses- http://tilastokoulu.stat.fi/verkkokou- (JA). – Me vaadimme -julistus oli Eero: Turun Kunnallisvirkailijat r.y. Turun kunnallisen virkamiesyhdistyk- miesliiton asiakirjoja v. 1918–1929 (JA) ta 15.3.1919, kansio Suomen Kunnallis- lu_v2.xql?page_type=sisalto& sosialidemokraattisen puolueen mar- 1918–1993. 75−vuotishistoriikki. Ei sen väliaikainen johtokunta 5.11.1918, 28 Pöytäkirja laadittu Suomen Kun- virkamiesyhdistysten Keskusliiton course_id=tkoulu_inde&lesson_id= raskuussa 1917 julkaisema ohjelma, painopaikkaa tai -vuotta, 16–18. kansio Kunnallisvirkamiesliiton asia- nallisvirkamiesyhdistysten Keskuslii- pöytäkirjoja 1918–1921 (JA).– Kokouk- 6&subject_id=2. jossa vaadittiin virkamieskunnan ja 15 Puhe ”M.H.”, kansio Kunnallisvir- kirjoja v. 1918–1929 (JA); Kirje Tampe- ton perustavassa kokouksessa Tampe- sessa edustettuina olivat Helsingin, ² Haapala, Pertti: Kun yhteiskunta oikeuslaitoksen uudistamista, senaatin kamiesliiton asiakirjoja v. 1918–1929 reen kaupungin rakennuskonttori – reen rahatoimikamarissa 7.12.1918, Haminan, Kuopion, Rauman, Porin, hajosi. Suomi 1914–1920. Helsinki 1995, eroamista, torpparivapautusta sekä (JA). Turun Kunnallisen virkamiesyhdistyk- kansio Suomen Kunnallisvirkamiesyh- Tampereen, Hangon, Oulun, Lappeen- 163. kahdeksan tunnin työaikalain ja kun- 16 Työmies 22.7.1917, siteerattu teok- sen väliaikainen johtokunta 7.11.1918, distysten Keskusliiton pöytäkirjoja rannan, Jyväskylän, Lahden, Vaasan ja ³ Haapala 1995, 177. nallislakien vahvistamista. Julistusta sessa Piilonen 1982, 28. kansio Kunnallisvirkamiesliiton asia- 1918–1921 (JA). – Blankett rohkaisi Turun kaupungit. ⁴ Mansner, Markku: Suomalaista vauhditettiin yleislakolla. 17 Piilonen 1982, 59. kirjoja v. 1918–1929 (JA); kirje Porin kokousväkeä perustamaan oman 32 Pöytäkirja vuosikokouksessa 15. 3. yhteiskuntaa rakentamassa. Suomen ⁹ Kertomus Helsingin kaupungin 18 Piilonen 1982, 106–107. Kunnallisen virkamiesyhdistyksen keskusliiton, joka< voisi tehdä yhteis- 1919 (JA). – Täten keskusliiton perusta- työnantajain keskusliitto 1907–1940. kunnallishallinnosta 28. 1915. Helsingin 19 Piilonen 115–118. väliaikainen hallinto – kaupunginkam- työtä Suomen Virkamiesyhdistysten minen noudatti samaa kaavaa kuin Teollisuuden kustannus 1991, 102. kaupungin tilastokonttorin julkaisema. 20 Piilonen 124. reeri herra A. Kalm, Turku 17.11.1918, Keskusliiton kanssa kaikkia virkamie- Suomen itsenäistyminen: itsenäisty- ⁵ Tulensalo, Hannu-Matti: Kuntien Helsinki 1920, 57–58; Kertomus Helsin- 21 Piilonen 349–354. kansio Kunnallisvirkamiesliiton asia- hiä koskettavissa asioissa. Ratkaisua misjulistus ei vielä itsessään synnyttä- viranhaltijat ja heidän palvelussuh- gin kaupungin kunnallishallinnosta 30. 22 Luoma 1962 II, 151. kirjoja v. 1918–1929 (JA); kirje Haminan puolsi Blankettin mukaan se, että nyt itsenäisyyttä, vaan edellytti Venä- teensa ehtojen määräytyminen 1865– 1917. Helsingin kaupungin tilastokont- 23 Auvinen, 21–23; Löfgren, Jenny: kunnallinen virkamiesyhdistys – Turun valtion ja kuntien virkamiehillä oli jän ja ulkomaailman tunnustamista. 1970. Työoikeuden lisensiaatintutki- torin julkaisema. Helsinki 1921. – Pieni- Vaasan kunnallisvirkamiesyhdistys ry Kunnallisen virkamiesyhdistyksen samat ”harrastukset” eli järjestäyty- 33 Henkinen Työ 1. Henkisen työn mus, Helsingin yliopisto 1999, 19–20. palkkaisena pidettiin alle 4 800 mark- 1918–1968. 50−vuotishistoriikki. Vaa- johtounta 3.12.1918, kansio Kunnallis- mistekijät, kuten palkkaukseen ja yhtymän julkaisuja I. Otava, Helsinki ⁶ Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- kaa vuodessa ansaitsevaa. san kunnallisvirkamiesyhdistys ry. virkamiesliiton asiakirjoja v. 1918–1929 asumiseen liittyvät epäkohdat. Kokous 1924, 103. tysten Keskusliiton vuosikokous ¹⁰ Virkamiesten Aikakauskirja Vaasa 1968, 12. - Vaasan virkamiesyh- (JA); kirje pormestari A. Kariniva, päätti noudattaa Blankettin neuvoa. 34 Virkamiesten Aikakauskirja 1925:4; 3.3.1923, liite: Kaupunkien hallinnon 1925:4; Haapala 1995, 170. distyksen puheenjohtajaksi valittiin Raahe – Kaupunginaktuaari Frans 29 Pöytäkirja 7.12.1918 (JA); pöytäkirja Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistys- uudistus ja virkamiesten asema, kansio ¹¹ Kertomus Helsingin kaupungin pormestari I. Hasselblatt ja johtokun- Ljungqvist, Turku 21.1.1919, kansio KVL:n väliaikaisen johtokunnan koko- ten Keskusliiton hallitus 16.3.1919, Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistys- kunnallishallinnosta 29. 1916. Helsingin nan muiksi jäseniksi kaupunginlääkäri Kunnallisvirkamiesliiton asiakirjoja v. uksesta 11. ja 12.1.1919 sekä 15.2.1919, kansio Suomen Kunnallisvirkamiesyh- ten Keskusliiton pöytäkirjoja 1922– kaupungin tilastokonttorin julkaisema. Woldemar Backman, oikeusraatimies 1918–1929 (JA); Kirje Mikkelin kaupun- Kansio Suomen Kunnallisvirkamiesyh- distysten Keskusliiton pöytäkirjoja 1924 (JA); kirje KVL – Kommunala Helsinki 1920, 73. Kursivointi kirjoitta- O. Jacobsson, liikennepäällikkö J. gin maistraatti – kaupunginaktuaari distysten Keskusliiton pöytäkirjoja 1918–1921 (JA); pöytäkirja vuosikoko- Tjänstemannaföreningen, Åbo jan; Piilonen, Juhani: Vallankumous Tingvald ja kaupungininsinööri K.A. Frans Ljungqvist 4.2.1919, kansio Kun- 1918–1921 (JA). – Väliaikaisen hallituk- uksessa 15.3.1919 (JA); kirje Socialsty- 10.3.1921, Jyty ry:n arkisto (JA); Hentilä, kunnallishallinnossa. Opetusministe- Lassenius – kaikki kaupungin kor- nallisvirkamiesliiton asiakirjoja v. 1918– sen muut jäsenet olivat Otto Jacobsson relsen – Styrelsen för Kommunala Kalevi: Suomen kaupunkiliitto 1912– riö, Punakaartin historiakomitea. keimpia virkamiehiä. 1929 (JA). Vaasasta, insinööri Albin Skog Helsin- tjänstemannaföreningarnas i Finland 1962. Suomen kaupunkiliitto 1962, 325; Helsinki 1982, 27. – Koko eteläisen 24 Löfgren 1968, 12. 27 Ote pöytäkirjasta, laadittu Suomen gistä, kaupungininsinööri K.K. Waara- centralförbund 19.4.1919, kansio Suo- Harvia, Yrjö: Suomen kaupunkiliitto Suomen kaupunginvaltuutetuista 25 Kiertokirje ”Kunnallisille virkakun- Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kes- mäki Tampereelta sekä kaupungininsi- men Kunnallisvirkamiesyhdistysten 1912–1937. Kunnallisen keskustoimiston kolmannes oli taustaltaan virkamiehiä, nille Suomen kaupungeissa”, päivätty kusliiton – Kommunala tjänstemanna- nööri I.I. Holming, kaupunginkamreeri Keskusliiton pöytäkirjoja 1918–1921 julkaisuja XIV, Helsinki 1938, 13. joten periaatteessa valtuustoista löytyi Turussa 19.10.1918, kansio Kunnallisvir- föreningarnas i Finland Centralför- Assar Kalm ja kaupunginaktuaari (JA); Modeen, Gunnar: Elinkustannus- ⁷ Luoma, Väinö: Valtion virkamies- ymmärrystä virkamiesten kasvavalle kamiesliiton asiakirjoja v. 1918–1929 bund’in perustavassa kokouksessa Frans Ljungqvist Turusta. indeksi. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen ten järjestäytyminen Suomessa II. ahdingolle; tosin virkamiehet olivat (JA). Tampereen Rahatoimikamarissa 30 Kirje Suomen Kunnallisvirkamies- julkaisuja n:o 4. Tammi, Helsinki 1952, Virkamiesliiton julkaisuja N:o 8, Turku lähinnä opettajataustaisia. 26 Kirje Lahden kaupungin kunnalli- 7.12.1918; kirjeet P. Stade – Interimistis- yhdistysten Keskusliiton väliaikainen 11, 19–22. – Valittujen perheiden pitä- 1962, 18, 35; puhe ”M.H.”, kansio Kun- ¹² Tämä ja edelliset kappaleet: Kerto- nen virkamiesyhdistys – Turun kun- ka styrelsen för Kommunala tjänste- johtokunta – Kunnallisille virkamies- mään tilikirjanpitoon, ja kirjanpitoper- nallisvirkamiesliiton asiakirjoja v. 1918– mus Helsingin kaupungin kunnallishal- nallinen virkamiesyhdistys 3.11.1918, mannaföreningen i Åbo 23.10.1918 ja kunnille Suomen kaupungeissa heitä valittaessa kiinnitettiin käytän- 1929 (JA). linnosta 30, 85–90; Haapala 1995, 176. kansio Kunnallisvirkamiesliiton asia- 8.11.1918; kirje pormestari Viljo Attila – 11.1.1919, kansio Kunnallisvirkamieslii- nön syistä erityistä huomiota kaupun-

226 227 kien palkansaajiin; perheiden lopulli- miesyhdistys – Kaupungin Valtuusto Suomen kaupunkiliitto, Vantaa 1984, 28.9.1920 ja liite: ”Kunnallisten viranpi- sa 11.1.1919 (JA); juhlapuhe ”M.H.”, vuosikertomus 1921. nen valinta tehtiin yhteistyössä paikal- 15.5.1922 (JA). – Kirjeessään Turun 259. täjien oikeudesta pysyä virassaan” päiväämätön (JA). 66 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- listen kunnallisvirkamiesten kanssa. kaupungille virkamiesyhdistys esitti 47 Suomen kaupunkilaitoksen histo- (JA). 60 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- tysten Keskusliiton vuosikokous Näin ollen elinkustannusindeksi antoi palkkalautakunnalle, että kalliinajanli- ria 3, 345, 349, 408–415. – Vuoden 1922 52 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- tysten Keskusliiton vuosikertomus 4.3.1922 (JA); Suomen Kunnallisvirka- hyvinkin tarkan kuvan nimenomaan sien jatkamisen sijaan se tekisi koko- köyhäinhoitolaki meni pitemmälle kuin tysten Keskusliiton hallituksen kokous vuodelta 1924; Suomen Kunnallisvirka- miesyhdistysten Keskusliiton hallitus kunnallisvirkamiesten ansiokehityk- naan uuden palkkaehdotuksen. Turus- sitä edeltänyt vuoden 1879 vaivaishoi- 15.–16.1.1921 (JA); Suomen Kunnallisvir- miesyhdistysten Keskusliiton hallitus 5.5.1922 ja 20.11.1924 ja liite: kirje Hen- sestä. sa peruspalkkaa ei ollut nostettu vuo- toasetus. Köyhäinhoitolaki velvoitti kamiesyhdistysten Keskusliiton vuosi- 17.3.1922 (JA). kisen Työn Yhtymä – Suomen kunnal- 35 Pöytäkirja vuosikokouksessa den 1919 jälkeen kertaakaan. kunnan hankkimaan elatuksen kaikille kertomus 1921. 61 Suomen Kunnallisvirkamiesten listen virkamiesyhdistysten keskusliit- 15.3.1919 (JA); Haapala 1995, 177, Auvi- 43 Kertomus Helsingin kaupungin huoltajaa vailla oleville lapsille, sekä 53 Suomen Kunnallisvirkamiesten Keskusliiton vuosikokous 5.–6.1921 to 4.9.1924 (JA); Suomen Kunnallisvir- nen, 31. – Matalapalkkainen työväestö kunnallishallinnosta 1922. Helsingin niille, jotka eivät työtulojensa tai varal- Keskusliiton vuosikokous 3.3.1923 (JA). (JA); Suomen Kunnallisvirkamiesten kamiesyhdistysten Keskusliiton vuosi- ja maanviljelijät sen sijaan kuuluivat kaupungin tilastokonttori 1925, 47–48; lisuutensa puolesta kyenneet elättä- 54 Suomen kaupunkilaitoksen histo- Keskusliiton vuosikokous 4.31922 (JA). kertomus 1922. inflaatiovuosien voittajiin. Helsingin kaupungin sääntöpalkkais- mään itseään. Lisäksi laki antoi mah- ria 3, 258. 62 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 67 Luoma 1962 II, 191–195. 36 Vuosikertomus Suomen Kunnallis- ten viranpitäjäin palkkausohjesääntö dollisuuden ehkäisevään köyhäinhoi- 55 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- tysten Keskusliiton vuosikokous 68 Suomen Kunnallisvirkamiesten virkamiesyhdistysten Keskusliiton 1922:2. Helsingin kaupungin kunnallis- toon. Kunta oli edelleen köyhäinhoi- tysten Keskusliiton vuosikokous 15.3.1919 ja liite ”Eläke-edun varaamista Keskusliiton vuosikokous 7.3.1925 (JA); hallituksen toiminnasta vuonna 1919; asetuskokoelma 1. Helsinki 1923, 16. don perusyksikkö. Vastaavat säädökset 3.3.1923 ja liite ”Kaupungin hallinnon Tampereen kunnan virka- ja palvelus- Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistys- Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistys- 44 Helsingin kaupungin sääntöpalk- lastensuojelun alalla vaikuttivat yhtä uudistus ja virkamiesten asema” (JA). henkilöille pohtimaan asetetun komite- ten Keskusliiton vuosikertomus vuo- ten Keskusliiton vuosikertomus 1921. kaisten viranpitäjäin palkkausohje- lailla lastenkotien määrään. 56 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- an mietintö” (JA). delta 1924. 37 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- sääntö 1922:2. Helsingin kaupungin 48 Suomen kaupunkilaitoksen histo- tysten Keskusliiton hallitus 19.5.1928 ja 63 Uusi Suometar 20.3.1917; http://it- 69 Palkkakuoppa vaikutti konkreetti- tysten Keskusliiton hallituksen kokous kunnallis-asetuskokoelma 1. Helsinki ria 3, 255. kirje Suomen Kunnallisvirkamiesyh- senaisyys100.fi/puhelin-oli-tarkea-yh- sesti virkamiesten asumiseen. Kun 12.9.1919. 1923, 16. 49 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- distysten Keskusliitto – Kaupunkiliiton teyksien-tekija-jo−1917/, hakupäivä maailmansodan päättymisestä oli 38 Kirje Suomen Kunnallisvirkamies- 45 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- tysten Keskusliiton vuosikokous hallitus 19.5.1928 (JA). 28.6.2017. kulunut vuosikymmen, veivät asumis- yhdistysten Keskusliitto – Kunnallis- tysten Keskusliiton vuosikokous 3.3.1923 ja liite ”Kaupungin hallinnon 57 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 64 Luoma 1962 II, 30; Suomen Kun- kulut virkamiesten palkasta edelleen virkamiesyhdistys, Turku 3.5.1920 (JA); 3.3.1923 ja liite: Kunnallisten viranpitä- uudistus ja virkamiesten asema” (JA); tysten Keskusliiton hallitus 19.5.1928 nallisvirkamiesyhdistysten Keskuslii- yli 40 prosenttia, kun keskimäärin pöytäkirja Suomen Kunnallisvirka- jien palkkojen järjestelyt Suomen Helsingin kaupungin kunnallisten (JA); Suomen Kunnallisvirkamiesyh- ton hallitus 10.5.1921 ja liite ”Suomen väestön asumiskulut olivat vain viide- miesyhdistysten Keskusliiton vuosiko- kaupungeissa. Eino Warosen esitelmä viranpitäjäin palvelusehtoja koskeva distysten Keskusliiton hallitus 5.3.1932 virkamiesyhdistysten keskusliiton, sosa kokonaismenoista. Asumisväljyy- kouksesta 6.–7.3.1920 (JA). vuosikokouksessa 3.3.1923 (JA); Suo- sääntö. Kaupunginvaltuuston vahvis- ja liite: ”Eräitä kaupunkien viranhalti- Suomen Kunnallisvirkamiesten Kes- destä oli ollut tingittävä, ja keskusliitto 39 Kirje Suomen Kunnallisvirkamies- men Kunnallisvirkamiesyhdistysten tama lokakuun 29 p:nä 1918. joita koskevia kysymyksiä” (JA). – kusliiton ja Suomen Teollisuusvirkaili- laatikin asiasta julkilausuman: ”Vuokra- yhdistysten Keskusliitto – paikallisyh- Keskusliiton hallitus 28.3.1923; Suomen 50 Helsingin ohella Turussa, Vaasassa Myös hautausavun taso muodostui jain liiton asettaman valiokunnan taso ja asuintaso ovat aina olleet kulttuu- distykset 18.11.1921 N:o 119–136 (JA). Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kes- ja Porissa oli määritelty virkamiehen melkein kaikissa kaupungeissa samak- ehdotus Suomen Virkailijaliittojen rin merkkinä. Suomen korkea vuokrataso 40 Pöytäkirja Suomen Kunnallisvir- kusliiton hallitus 7.11.1923; Suomen kesäloma. Virkamiehen oikeus eläk- si, yhden kuukauden palkkaa vastaava Yhtymän perustamisesta” (JA); Suo- on aiheuttanut sen, että asuintasoa on kamiesyhdistysten Keskusliiton vuosi- kunnallislehti 1923/9–10.– Helsingin keeseen oli määritelty Tampereella, summa. Kaupunkien välillä oli kuiten- men Kunnallisvirkamiesyhdistysten täytynyt tavattoman suuressa määrin kokouksesta 6.–7.3.1920 (JA). mallissa poistettiin jako pohjapalkkaan Hämeenlinnassa, Porvoossa, Lappeen- kin edelleen eroavaisuuksia esimerkik- Keskusliiton hallitus 18.11.1920 (JA). alentaa siitä, mitä se oli aikaisemmin. 41 Kirje Suomen Kunnallisvirkamies- ja kalliinajanlisän, ja sen tilalle tulivat rannassa ja Joensuussa ja vuodesta si loma-ajassa ja sairasajan palkassa. 65 Kirje Oulun kaupungin kunnalli- Työväen asuintasoa on mahdollisesti voitu yhdistysten Keskusliitto – paikallisyh- hintatason mukaan muuttuvat palkka- 1922 lähtien Turussa. Kirje Suomen 58 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- nen virkamiesyhdistys – Kunnallisvir- korottaa, mutta virkamiesten on juuri distykset 18.11.1921 N:o 119–136 (JA); luokat. Palkkaluokkia oli alkuun 19. Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kes- tysten Keskusliiton hallitus 15.3.1937 kamiesyhdistysten Keskusliitto heille suoritettujen palkkojen suhteellisen Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistys- 46 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- kusliitto – Kommunala Tjänstemanna- (JA); Hentilä 1962, 326–327. 13.9.1921 (JA); Suomen Kunnallisvirka- pienuuden vuoksi täytynyt luopua monis- ten Keskusliiton vuosikokous 5.– tysten Keskusliiton vuosikokous föreningen, Åbo 10.3.1921 (JA). 59 Kirje Suomen Kunnallisvirkamies- miesyhdistysten Keskusliiton vuosiko- ta sellaisista vaatimuksista asuntoon 6.3.1921 (JA). 1.3.1930 (JA); Suomen kaupunkilaitok- 51 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- yhdistysten Keskusliitto – Kunnalliset kous 5.–6.3.1921 (JA); Suomen Kunnal- nähden, joita aikaisemmin pidettiin koh- 42 Kirje [Turun] Kunnallinen Virka- sen historia 3. Itsenäisyyden aika. tysten Keskusliiton hallituksen kokous virkamieskunnat Suomen kaupungeis- lisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton tuullisina.” – Suomen Kunnallisvirka-

228 229 miesyhdistysten Keskusliiton hallitus geissa, kuten Helsingissä, oli virka- hallitus 23.9.1932 (JA). kus/ylioppilastutkinnot.html, hakupäi- töiden lautakunta, kiinteistölautakunta kunnallishallinnosta 54:1941. Helsingin 17.9.1931 ja liite 1: ”Suomen Kunnallis- miesten palkkaa alennettu epäsuorasti 82 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- vä 28.6.2017; Luoma 1962 II, 32. sekä teknillisten töiden lautakunta. kaupungin tilastotoimiston julkaisema. virkamiesyhdistysten Keskusliiton työaikaa pidentämällä. tysten Keskusliiton vuosikokous 87 Esim. Siironen, Miika: Mustan Kansakoulujen johtokunnat, museo- Helsinki 1945; Kertomus Helsingin lausunto virkamiesten palkkojen alen- 78 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 5.3.1932 ja liite 6: ”Eräitä kaupunkien lipun alla. Elias Simojoen elämä ja lautakunta ja kirjastolautakunta kuu- kaupungin kunnallishallinnosta 64:1951. tamissuunnitelmista” (JA); Suomen tysten Keskusliiton hallitus 29.9.1932 ja viranhaltijoita koskevia kysymyksiä” utopia. Atena 2017. luivat puolestaan sivistystoiminnan Helsingin kaupungin tilastotoimiston Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kes- liite 1: ”Suomen Kunnallisvirkamiesyh- (JA); Suomen Kunnallisvirkamiesyh- 88 Tämä ja edelliset kappaleet: Suo- alueeseen. Sosiaalisia tehtäviä hoitivat julkaisema. Helsinki 1954. – Vielä 1950− kusliiton hallitus 3.2.1922 ja vuosikoko- distysten Keskusliiton hallituksen distysten Keskusliiton hallitus men Kunnallisvirkamiesyhdistysten esimerkiksi sairaalalautakunta, huolto- luvulle tultaessa Helsingin kaupungin us 4.3.1922 (JA). lausunto N.o 2 virkamiesten palkkaus- 29.9.1932 ja liite 1: ”Suomen Kunnallis- Keskusliiton hallitus 3.3.1933 (JA). lautakunta sekä lastensuojelulautakun- kansanhuoltotoimiston vahvuus oli yli 70 Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari: Työvä- kysymystä” (JA). virkamiesyhdistysten Keskusliiton 89 www.kansallisbiografia.fi/kansal- ta. Näillä lautakunnilla oli useita laki- 20 henkeä. en seikka, julkaisussa Kirjallinen kuu- 79 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- hallituksen lausunto N.o 2 virkamies- lisbiografia/henkilo/5352, hakupäivä sääteisiä tehtäviä, sillä kuntien vastuul- 98 Jyty 11/2015, 34. kauslehti 9 (1874): 4, 91–97. tysten Keskusliiton hallitus 17.9.1931 ja ten palkkauskysymyksestä” (JA); 3.5.2017. la oli sosiaalisen lainsäädännön paikal- 99 Mansner 1991, 469–473. 71 ”Valiokunnan lausunto virkailija- liite 1: ”Suomen Kunnallisvirkamiesyh- www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalis- 90 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- linen toimeenpano. 100 Bergholm, Tapio: Sopimusyhteis- liittojen yhtymää koskevaan asiaan”, ei distysten Keskusliiton lausunto virka- tat/MAAL/272, hakupäivä 28.6.2017. tysten Keskusliiton hallitus 9.2.1938 93 Halila, Aimo: Helsingin kaupungin kunnan synty I. Työehtosopimusten päiväystä tai allekirjoitusta, kansio miesten palkkojen alentamissuunnitel- 83 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- (JA); Suomen Kunnallisvirkamiesyh- sosiaalitoimen historia. Helsinki 1977, läpimurrosta yleislakkoon, Suomen Kunnallisvirkamiesliiton asiakirjoja v. mista” (JA); Suomen Kunnallisvirka- tysten Keskusliiton hallitus 17.9.1931 ja distysten Keskusliiton toimintakerto- 31; Siipi 1962, 310–311. Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1944– 1918–1929 (JA). miesyhdistysten Keskusliiton hallitus liite 1: ”Suomen Kunnallisvirkamiesyh- mus 1938. – Samalla myös useissa 94 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 1956. Otava, Helsinki 2005, 21; Suomen 72 Mansner 1991, 342–344, 347, 384– 4.2.1932 (JA); Suomen Kunnallisvirka- distysten Keskusliiton lausunto virka- kaupungeissa vakinaistettiin aiemmin tysten Keskusliiton hallitus 26.10.1939 Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kes- 385. miesyhdistysten Keskusliiton vuosiko- miesten palkkojen alentamissuunnitel- tilapäisesti täytettyjä virkoja. (JA); Suomen Kunnallisvirkamiesyh- kusliiton hallitus 29.5.1940. 73 Mansner 1991, 401. kous 5.3.1932 ja liite 6: ”Eräitä kaupun- mista” (JA). 91 Myös maalaiskunnissa perustettiin distysten Keskusliiton toimintakerto- 101 Bergholm 2005, 23–24. 74 Suomen kaupunkilaitoksen histo- kien viranhaltijoita koskevia kysymyk- 84 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- kunnankirjurin viran lisäksi muitakin mus 1939. – Talvisodan aattona Kes- 102 Bergholm 2005, 24. ria 3, 348. siä” (JA). tysten Keskusliiton vuosikokous hallintovirkoja. 1940−luvulle tultaessa kusliitolla oli kädet täynnä työtä poh- 103 Bergholm 2005, 26; Suomen 75 Saukkonen 1962, s. 391. 80 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 5.3.1932 ja liite 6 5.3.1932: ”Eräitä kau- maalaiskunnissa yleisiä virkamiehiä joismaisen kunnallisen virkamieskoko- Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kes- 76 Palkkoja alensivat seuraavat kau- tysten Keskusliiton hallitus 7.9.1933 ja punkien viranhaltijoita koskevia kysy- olivat kassan- ja rahastonhoitajat sekä uksen järjestämisessä. Kokousta oli kusliiton hallitus 21.1.1941 (JA). pungit: Helsinki, Turku, Viipuri, Tam- kirje Joensuun kunnallisvirkamiesyh- myksiä” (JA). useita erilaisia tehtäviä hoitaneet suunniteltu kesälle 1940 Helsingin 104 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- pere, Kuopio, Oulu, Kemi, Mikkeli, distyksen hallitus – Suomen Kunnallis- 85 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- toimistoapulaiset. olympialaisten yhteyteen. Kokouksen tysten Keskusliiton toimintakertomus Pietarsaari, Jyväskylä, Kajaani, Joen- virkamiesyhdistysten Keskusliiton tysten Keskusliiton hallitus 16.11.1933 ja 92 Saukkonen 1962, s. 395, 399. – järjestämisestä täytyi kuitenkin sodan 1940; Waronen, Eino: P.M. ”Kunnallis- suu, Sortavala, Raahe, Iisalmi, Kristii- hallitus 15.7.1933 (JA); Suomen Kunnal- liite 1: ”Kunnallisvirkamiesyhdistysten Kunnallisen lainsäädännön mukaan takia luopua, kuten olympialaistenkin. ten viranhaltijain palkkakysymykses- nankaupunki ja Tornio. lisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton Keskusliiton hallituksen julkilausuma kunnallisilla toimielimillä oli itsenäinen 95 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- tä”, ei päiväystä (JA); Suomen Kunnal- 77 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- vuosikertomus 1933; Suomen Kunnal- kunnallisvirkamiesten palkkakysymyk- toimivalta ja eri hallintoelimillä omat tysten Keskusliiton hallitus 29.3.1940 lisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton tysten Keskusliiton vuosikokous lisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton sestä” (JA); Suomen Kunnallisvirka- tehtävänsä. Laki salli myös poikkeuk- (JA). hallitus 16.10.1940; kirje Suomen Kun- 5.3.1932 ja liite 6: ”Eräitä kaupunkien hallitus 2.2.1934; Suomen Kunnallisleh- miesyhdistysten Keskusliiton vuosi- sia, ja valtuusto saattoi siirtää viranhal- 96 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- nallisvirkamiesyhdistysten Keskusliitto viranhaltijoita koskevia kysymyksiä” ti 9:1933. kertomus 1934. – Vuonna 1934 jäsen- tijoiden vaalin kunnanhallitukselle tai tysten Keskusliiton toimintakertomus – Kunnallisten viranhaltijain yhdistyk- (JA); Suomen Kunnallisvirkamiesyh- 81 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- maksunsa maksoi vain kahdeksan lautakunnalle. Hallintotehtäviä hoita- 1940; Suomen Kunnallisvirkamiesyh- sille 3.12.1941 (JA). distysten Keskusliiton hallitus 17.9.1931 tysten Keskusliiton vuosikokous paikallisyhdistystä: Hangon, Helsingin, neet lautakunnat, kuten kutsuntalauta- distysten Keskusliiton hallitus 105 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- ja liite 1: ”Suomen Kunnallisvirkamies- 5.3.1932 ja liite 6: ”Eräitä kaupunkien Lahden, Joensuun, Tampereen, Turun, kunta ja tulo- ja omaisuusverolauta- 29.3.1940 ja 22.4.1940 (JA). tysten Keskusliiton hallitus 21.10.1942 yhdistysten Keskusliiton lausunto viranhaltijoita koskevia kysymyksiä” Vaasan ja Viipurin yhdistykset. kunta, huolehtivat useista yleiseen 97 Manninen 2010, 156; Kertomus ja liite: ”Kunnallisen Keskustoimiston virkamiesten palkkojen alentamis- (JA); kirje Joensuun kunnallisvirka- 86 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- lainsäädännön piiriin kuuluneista Tampereen kaupungin kansanhuolto- PM no 1 työpalkkojen säännöstelystä suunnitelmista” (JA). – Suoran palka- miesyhdistys ry – Suomen Kunnallis- tysten Keskusliiton hallitus 17.4.1936 asioista. Taloudellisen toiminnan lauta- lautakunnan toiminnasta vuodelta annetun valtioneuvoston päätöksen nalennuksen lisäksi joissain kaupun- virkamiesyhdistysten Keskusliiton (JA); http://www.stat.fi/org/tilastokes- kuntia olivat muun muassa yleisten 1943, 5; Kertomus Helsingin kaupungin soveltamisesta kunnan viranhaltijoihin

230 231 ja työntekijöihin” (JA); Bergholm 2005, 116 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 133 Bergholm 2005, 169–170. taja Rönkä, varapuheenjohtaja Vuorjo- kaluokituksen käyttöönottoa pienet 166 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 28. tysten Keskusliiton toimintakertomus 134 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus ki, toiminnanjohtaja Välikangas ja palkkaluokkien väliset erot olivat kertomus 1962. 106 Suomen kaupunkilaitoksen histo- 1941. 26.11.1947 (JA). järjestösihteeri Eero Kantola muodos- johtaneet siihen, että kokenut, mutta 167 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- ria 3, 260–261. 117 Luoma 1962 II, 47–48. 135 Bergholm 2005, 169–170; Kunnal- tivat kiinteästi toimivan nelikon. Vuo- alempaan palkkaluokkaan sijoitettu kertomus 1963. 107 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 118 Bergholm 2005, 39. lisvirkamiesliiton hallitus 28.11.1947 den 1955 aikana keskustoimiston väki virkamies saattoi nauttia suurempaa 168 Espoon Kunnallisvirkamiesyhdis- tysten Keskusliiton hallitus 3.12.1941 ja 119 Bergholm 2005, 43. (JA) teki 146 matkaa eri paikkakunnalle – ja palkkaa kuin korkeampaan palkkalu- tys – Esbo Tjänstemannaförening ry 21.10.1942 (JA). 120 Bergholm 2005, 56–57, 74. 136 Bergholm 2005, 169–170. näistä Kantolan osuus oli 121 matkaa! okkaan sijoitettu kollegansa. KVL teki 50 vuotta 1953–2003. Lieto 2003, 9. 108 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 121 Luoma 1962 II, 179. 137 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus 151 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus myös esivalmisteluja maalaiskuntien 169 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- tysten Keskusliiton toimintakertomus 122 Bergholm 2005, 44–47, 115; Suo- 28.11.1947 ja lisätty hallitus 24.1.1948 16.7.1947, 11.10.1947 ja 3.3.1948 (JA); palkkaluokkamuutoksen suhteen ja kertomus 1963. 1942. men kaupunkilaitoksen historia 3, (JA). Kunnallisvirkamiesliiton toimintaker- teetti edustavan palkkatutkimuksen 170 Talvitie 1978, 13. 109 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 260–261; Kunnallisvirkamiesliiton 138 Virkamiesliiton Tiedoituslehti tomus 1954. – Kirjastonhoitajayhdis- 200 kunnassa talousarvioiden ja virka- 171 Kunnallisvirkamiesliiton työvalio- tysten Keskusliiton hallitus 21.10.1942 hallitus 26.5.1945 (JA). 2/1948; Kunnallisvirkamiesliiton halli- tyksen edustajien käydessä asiamiehen luetteloiden perusteella. Tutkimuksen kunta 28.4.1961 ja 21.9.1962 (JA). ja 17.12.1942 (JA). 123 Luoma 1962 II, 179; Manninen tus 5.2.1949 (JA). luona nämä valittivat kirjavaa palk- mukaan palkat vaativat melkoista 172 Muistio maalaiskuntien viranhalti- 110 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 2010, 276. – Maalaiskuntien liitto antoi 139 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus kausta eri kunnissa ja totesivat valtion korjausta, ”jotta [palkkauksen] taso jain järjestötoiminnan tiivistämiseen tysten Keskusliiton hallitus 21.10.1942 vasta vuonna 1968 ensimmäisen työeh- 23.4.1949 (JA). palkkojen olevan ”ala-arvoiset”. Kirjas- edes jossain määrin vastaisi tehtäviä ja tähtäävistä toimenpiteistä. Maaseudun (JA). tosopimussuosituksen. 140 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- tonhoitajat tiedustelivat mahdollisuut- vastuita”. kunnallisvirkailijat ry. 29.6.1961 (JA); 111 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 124 Auvinen 1993, 47; Kunnallisvirka- kertomus 1949. ta liittyä KVL:oon koko maan kattava- 159 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- Kunnallisvirkamiesliiton työvaliokunta tysten Keskusliiton toimintakertomus miesliiton hallitus 30.3.1946 (JA). 141 Bergholm 2005, 243. na yhdistyksenä. Heille todettiin että kertomukset 1955 ja 1956. – Suositus- 25.2.1961, 7.4.1961, 14.4.1961 ja 8.5.1961 1943; Kertomus Henkisen Työn Kes- 125 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus 142 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus ja säännöt eivät tätä sallineet, sillä jäse- palkat määriteltiin osin liukuvalla (JA). – Kahdenkeskisissä neuvotteluis- kusliiton toiminnasta v. 1944. 23.4.1949 (JA); Kunnallisvirkamies lisätty hallitus 12.10.1949 (JA); Kunnal- nyhdistykset oli järjestetty alueelliselle asteikolla, jotta paikalliset erot oli sa huhtikuussa puheeksi otettiin jo 112 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 5:1952. lisvirkamiesliiton toimintakertomus pohjalle, joten liittyminen tulisi tehdä mahdollista ottaa huomioon. Kiintopis- Maaseudun Kunnallisvirkailijoiden tysten Keskusliiton vuosikokous 126 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus 1949. liittymällä henkilöjäseninä paikallisyh- teiden ulkopuolelle jäävien virkojen liittyminen KVL:oon. Tätä valmistele- 6.3.1943 (JA). 26.5.1945 (JA); Kunnallisvirkamiesliiton 143 Kunnallisvirkamies 11:1952. distyksiin. oikeudenmukaisen määrittelemisen maan perustettiin maalaiskuntien 113 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- hallitus ja lisätty hallitus 22.43.1947 144 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 152 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- helpottamiseksi KVL laati 36 virkaa viranhaltijain neuvottelukunta 8.5.1961. tysten Keskusliiton vuosikokous (JA). kertomus 1950. kertomus 1951. käsittävän lisäohjeen. 173 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 23.3.1942 ja liite 6: ”Selostus Ruotsin 127 Bergholm 2005, 125–126. 145 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus ja 153 Kunnallisvirkamies 3–5:1952; 1952 160 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kertomus 1961. Kunnallisvirkamiesliiton sihteerin 128 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus lisätty hallitus 12.10.1949 (JA). 154 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kertomus 1956. 174 Maalaiskuntien asioiden ajankoh- aktuaari Filip Angerin esitelmästä 7.6.1947 ja 16.7.1947 (JA). 146 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kertomus 1953. 161 Kunnallisvirkamiesliiton työvalio- taisuus näkyi keskustoimiston henkilö- 23.3.1942” (JA); Keskiluokkakomitean 129 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus kertomus 1949. 155 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kunta 10.3.1956; Auvinen 56. kunnan matkapäivissä: maalaiskuntien mietintö 1941, eripainos Sosiaalinen 16.7.1947; Auvinen 1993, 48. 147 Leino, Aija ja Virtanen, Turo: kertomus 1954. 162 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- paikallisyhdistyksistä vastaava Kari Aikakauskirja 7–8/1941. 130 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus Espoon Kunnallisvirkamiesyhdistys – 156 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kertomus 1956. Lahtinen teki vuoden aikana 74 mat- 114 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- 29.9.1947, 11.10.1947 ja 27.10.1947 (JA). Esbo Tjänstemannaförening ry 50 kertomus 1955. 163 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kaa. Toiminnanjohtaja Kantola ja tysten Keskusliiton vuosikokous 131 Bergholm 2005, 162–163. vuotta–år, Lieto 2003, 1–4. 157 Kunnallisvirkamiesliiton jäsenyh- kertomus 1959. – Kunnallisvirkamies- toinen järjestösihteeri Jaakko Itälä 15.3.1941 (JA). 132 Kunnallisvirkamiesliiton ylimää- 148 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus distysten puheenjohtajien neuvottel- liitto vastasi syytettyjen puolustukses- eivät edes yhdessä päässeet samaan. 115 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdis- räinen liittokokous 2.11.1947 (JA). – 19.3.1953 (JA). upäivät 14.1.1956 (JA); P.M. ”Jäsenhan- ta kaikissa oikeusasteissa. 175 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- tysten Keskusliiton hallitus 26.3.1941 ja Kokouksen jälkeen Suomen kansallis- 149 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus kinnan tehostamisesta liiton piirissä”, 164 Suomen kaupunkilaitoksen histo- kertomus 1960. kirje Suomen Kunnallisvirkamiesyh- teatterissa järjestettiin kaikille henki- 19.3.1953 (JA). KVL 13.1.1956 (JA). ria 3, 344–345. 176 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- distysten Keskusliitto – Valtioneuvos- sen työn tekijöille yhteinen Henkisen 150 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 158 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 165 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- kertomus 1964. to 3.12.1941 (JA). Työn Päivän juhla. kertomukset 1954 ja 1955. – Puheenjoh- kertomus 1954. – Ennen harvan palk- kertomus 1957. 177 Laki kunnallisten viranhaltijain

232 233 palkkausten tarkistamisesta, luonnos kertomus 1969. 203 Kunnallisvirkamies 15.12.1973. 217 Työvaliokunta 4.4.1974 sekä liitto- 10.1.1973 (JA). tyneinä Maaseututyöväenliitossa, osan 31.3.1965 (JA). 189 Auvinen 1993, 74–75. 204 Työvaliokunta 25.1.1973, liittohalli- hallitus 9.4.1974 ja 18.4.1974 (JA). 229 Työvaliokunta 21.10.1971, liittohal- KTV:ssä ja osan KVL:ssa. 5.2.1979 178 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 190 Muistio ”Kuntien teknisten viran- tus 6.4.1972 ja liittohallitus 12.12.1970: 218 Liittohallitus 18.4.1974, työvalio- litus 20.11.1971, liittohallitus 23.3.1972 Ilmajoella perustettiin Maatalouslomit- kertomus 1965. haltijain ja toimihenkilöiden järjestäy- PM Palkkapolitiikan ratkaisumallit kunta 4.4.1974 ja Liittovaltuusto (JA). tajat ry, jonka toimialueena oli koko 179 Kunnallisvirkamiesliiton liittohalli- tymiskysymys”, 8.12.1969 KVL (JA); 1967–1972 (JA). 25.5.1974 (JA). 230 Työvaliokunta 19.11.1970, liittoval- maa. Maatalouslomittajat ry liittyi tus 9.4.1965 (JA). muistio ”Kuntien teknisten järjestäyty- 205 Liittohallitus 27.5.1972, liittokoko- 219 Liittovaltuusto 22.–23.5.1976 liite tuusto 8.5.1971 liite 2, työvaliokunta KVL:n jäseneksi. 180 Kunnallisvirkamiesliiton hallitus minen” 9.1.1970 KVL (JA). us 27.–28.5.1972, liittohallitus 7.4.1973, 10: Julkilausuma, liittohallitus 16.6.1976 2.3.1972 ja liittohallitus 14.9.1974 (JA). 239 Liittohallituksen seminaari 9.– 22.5.1965 (JA). 191 Muistio ”Liinamaa ja teknisen liittovaltuuston ylimääräinen kokous ja liittohallitus 9.10.1976 liite: Jäsenky- 231 Liittohallitus 11.2.1973 ja liite 1: 10.2.1973 liite 20; liittohallitus 5.2.1972 181 Auvinen 1993, 74. henkilöstön järjestäytyminen”, 5.11.1969 12.4.1973. selyn tulokset 17.9.1976 (JA). Organisaatiotoimikunnan mietintö liite 8: PM KVL:n toimiston henkilö- 182 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- Eero Kantola (JA); Åberg 2007, 24–26. 206 Liittohallitus 1.9.1973, ylimääräi- 220 Liittohallitus 4.2.1977 ja liittoval- 10.1.1973 (JA). kunnan lisäämisestä 31.1.1972 (JA). kertomus 1965. 192 Liittovaltuusto 6.5.1970 Tampere nen liittokokous 7.10.1973 (JA). tuusto 15.–16.5.1979 (JA). 232 Työvaliokunta 18.3.1971, työvalio- 240 Liittovaltuusto 15.–16.5.1979, liitto- 183 Kunnallisten Viranhaltijain ja (JA). 207 Ylimääräinen liittokokous 221 Manninen 2010, 39–43. kunta 16.11.1973 ja liite III: Kirje Suo- hallitus 12.–15.5.1981, liittovaltuusto 5.– Toimihenkilöitten Neuvottelukunta 193 Liittohallitus 24.1.1970, työvalio- 7.10.1973 liitteet 4, 7; kirje Helsingin 222 Liittohallituksen seminaari 9.– men Apuhoitajaliitto – KVL:n liittohal- 6.5.1982 (JA). kokosi jäsenikseen Kunnallisvirkamies- kunta 18.8.1970, 15.10.1970 ja 22.10.1070 kunnallisvirkamiehet ja toimihenkilöt 10.2.1973 (JA). litus 13.11.1973 (JA). 241 Liittokokous 17.–19.5.1978 (JA). liiton ohella varsin vaikuttavalta näyt- (JA). ry – KVL 7.3.1974 (JA). 223 Liittohallitus 24.10.1981 ja liite 233 Liittohallitus 11.11.1972: Liite 3: PM 242 Leena Ahon haastattelu 15.9.2017 tävän joukon järjestöjä: Insinööriliitto, 194 Liittohallitus 29.10.1970 liite 6 208 Työvaliokunta 11.10.1973 (JA). (JA); Manninen 2010, 269. Seurakuntien palveluksessa olevien (tekijän hallussa). Kunnalliset Rakennusmestarit ry, (JA). 209 Liittokokous 17.–19.5.1978 liite: 224 Valtio korvasi kunnille tietyn järjestäytyminen, työvaliokunta 243 Kunnallisvirkamies 20.10.1976. Kunnallisinsinöörit ja -arkkitehdit ry, 195 Liittohallitus 21.2.1970; työvalio- KVL:n palkkapoliittinen ohjelma (JA). tehtävän hoitamisesta aiheutuvia 22.11.1973, liittohallitus 9.3.1974 (JA). 244 Varsinainen liittokokous 13.– Kuntien Konemestarit ry, Kuntien kunta 19.2.1970 liite 2: PM Asioitten 210 Liittohallitus 24.1.1970, kirje TVK, kustannuksia. Valtionavun tavoitteena 234 Liittohallitus 20.10.1973, liittoval- 15.5.1981 (JA). Teknillisten Toimihenkilöiden Liitto valmistelun kehittämisestä KVL:n KVL, Suomen sairaanhoitajaliitto, oli taata kaikille kunnille keskimääräi- tuusto 15.–16.5.1979 liite: KVL:n sisäiset 245 Liittohallitus 13.5.1975 liite 5 (JA). (ent. Kuntien Teknilliset Toimihenki- organisaatiossa/ E.K. 17.2.1970 (JA). Suomen opettajain liitto – sisäasiain- nen palvelutaso. Valtionavun laskenta- järjestäytymisperiaatteet (JA). 246 Liittohallitus 26.4.1975 ja 13.5.1975, löt), Maanmittausinsinöörien Liitto, 196 Liittovaltuusto 8.5.1971 Liite 3 (JA). ministeriö 12.1.1970 N:o 1/88/D (JA); perusteet herättivät monessa närää, ja 235 Työvaliokunta 26.11.1970; työvalio- liittokokous 24.–25.5.1975 (JA). Maanmittausteknikot ry, Sosiaalityön- 197 Työvaliokunta 10.12.1970 (JA); Laakso, Mikko Tahdon asia. Tehy moni tulkitsi, että kunnat pyrkivät kunta 18.3.1971 liite 1: PM neuvottelu- 247 Varsinainen liittokokous 13.– tekijäin Liitto, Suomen Rakennusinsi- liittohallitus 12.12.1970: PM Palkkapoli- 1982–2012. Tehy ry 2012, 68. lisäämään menojaan ja nostamaan menettelyyn ja KVL:n organisaatioon 15.5.1981 (JA). nöörien Liitto, Suomen Sähköteknik- tiikan ratkaisumallit 1967–1972 (JA). 211 Työvaliokunta 5.2.1970 liite 3: PM veroäyriään päästäkseen alempaan liittyvistä kysymyksistä 2.9.1971/ KVL; 248 Varsinainen liittokokous 13.– kojen Liitto. Valtuuskunnan varapu- 198 Työvaliokunta 14.1.1971 (JA). Kunnallisvirkamiesliiton taloudesta kantokykyluokkaan; vastaavasti järjes- liittohallitus 11.2.1973; liittovaltuusto 15.5.1981 (JA). heenjohtajana toimi Kuntien Teknillis- 199 Liittovaltuusto 8.5.1971, työvalio- (JA). telmän katsottiin rankaisevan kuntia, 15.–16.5.1979: Liite: KVL:n sisäiset 249 Soili Häkkäsen haastattelu ten Toimihenkilöiden Liiton puheen- kunta 28.4.1971 ja liittohallitus 5.2.1972 212 Liittohallitus 24.1.1970 ja liite 2: jotka hyvässä taloudellisessa tilantees- järjestäytymisperiaatteet (JA). 19.9.2017 (tekijän hallussa). johtaja teknikko Eino Jumppanen. (JA). PM liiton tukirahastosta (JA) sa rajoittivat menojen kasvua. Järjes- 236 Liittohallitus 11.2.1973 ja liite 1: 250 ”Suhteellisesta vaalista ammatti- 184 Åberg, Veijo: Kohti teknisten 200 Liittovaltuusto 8.5.1971 liite 24 213 Liittohallitus 11.4.1970 liite: Työva- telmää moitittiin myös monimutkai- Organisaatiotoimikunnan mietintö järjestöissä”, Kunnallisvirkamies 5/79. keskusliittoa. Kuntien Tekniset KTK (JA). liokunnan ehdotus KVL:n jäsenmak- seksi. – Manninen 2010, 62–63. 10.1.1973; työvaliokunta 7.10.1971 liite 3: 251 Varsinainen liittovaltuusto 1970–2006. Jyväskylä 2007, 16–18. 201 Liittohallitus 3.4.1971, työvaliokun- sun korottamisesta ja tukirahaston 225 Kunnallisvirkamies 8–9/1979, 8– Muistio Organisaatiotoimikunta 8.5.1985 (JA). 185 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- ta 19.8.1971 ja liittokokous 27.–285.1972 kartuttamisesta 2.4.1970 (JA). 9/1982 ja 11/1987. 23.1.1972; liittohallitus 20.10.1973 (JA). 252 Liittohallitus 20.10.1973 ja 13.3.1976 kertomus 1967. liitteet 2, 4 (JA); Kunnallisvirkamies 214 Liittohallitus 16.12.1973 (JA). 226 Liittokokous 27.–285.1972 ja liite 3 237 Liittovaltuusto 9.–10.6.1977 (JA). liitteineen (JA). 186 Menettelytapakomitean mietintö. 15.10.1973. 215 Ylimääräinen liittovaltuusto (JA). 238 Työvaliokunta 14.2.1979, liittohalli- 253 Liittokokous 17.–19.5.1978 (JA). Komiteanmietintö 1969: A14. Helsinki 202 Liittohallitus 11.9.1971 liite 1: PM 17.3.1974 (JA). 227 Liittokokous 17.–19.5.1978 ja liite tus 7.3.1979. – Kuntien palveluksessa 254 Liittohallitus 13.3.1976 (JA). 1969. neuvottelumenettelyyn ja KVL:n 216 Liittohallitus 17.3.1974, liittoval- (JA). oli noin 1 000 maatalouslomittajaa. 255 Liittohallitus 13.3.1976 liite: Liitto- 187 Åberg 2007, 20. organisaatioon liittyvistä kysymyksistä tuusto 30.3.1974 ja liittohallituksen 228 Liittohallitus 11.2.1973 ja liite 1: Maatalouslomittajien järjestäytyminen hallituksen jäsenten esittämiä mielipi- 188 Kunnallisvirkamiesliiton toiminta- 2.9.1971/ KVL (JA). puhelinkokous 2.4.1974 (JA). Organisaatiotoimikunnan mietintö oli ollut kirjavaa, osan ollessa järjestäy- teitä puheenjohtajan TVK:ta koskevan

234 235 alustuksen johdosta 13.3.1976; liittohal- 273 Liittohallitus 5.2.1986 (JA). lääninhallitukset puolestaan kuntien ja 30.11.1988 (JA); HS 29.11.1988, 307 Liittohallitus 21.1.1991 ja liite: PM 21.8.1992 ja 2.9.1992; Silvennoinen, litus 10.4.1978 ja liittokokous 17.– 274 Liittohallitus 28.2.1986 (JA); Kon- kuntainliittojen näiden suunnitelmien 30.11.1988. Eri pääsopimusmallien etuja ja haittoja Markku: SuPer 1988–2010. Edita, 19.5.1978 (JA). tula, Olavi: STTK:n historia ajanjaksol- pohjalta laatimat toteuttamissuunnitel- 296 Kunnan ammattilaiset 2/90. 9.1.1991/ Sakari Muilu (JA). Porvoo 2012, 68–69; Auvinen 1993, 256 Liittovaltuusto 27.–28.5.1980 (JA). ta 1986–1996. Teoksessa STTK 50 mat. Kunnat saivat korvamerkittyä 297 Liittohallitus 27.4.1990 (JA). 308 Taisto Mursulan puhe liittoval- 112–113. 257 Liittovaltuusto 27.–28.5.1980 (JA). vuotta – matkalla edunvalvonnan eturi- valtionapua kantokykyluokitukseensa 298 Kunnan ammattilaiset 4/90. – tuuston sääntömääräisessä syyskoko- 326 Työvaliokunnan kokous 14.9.1992 258 Liittohallitus 19.–20.4.1982 (JA). viin. STTK, Pori 1996, 13. perustuvan määrän. Tätä ennen yhteistyötä yli liittorajojen uksessa 29.11.1990 (JA); Kunnan am- ja liitteet: kirje Lohjan seudun kunnal- 259 Liittohallitus 20.10.1982 (JA). 275 Työvaliokunta 2.4.1986; liittohalli- 281 Varsinainen liittokokous 28.– oli tehty lähinnä poliittisten puoluei- mattilaiset 6–7/1990. lisvirkailijat – KVL 3.9.1992 ja kirje 260 Varsinainen liittovaltuusto tus 9.4.1986 (JA); Laakso 2012, 125. 30.11.1988 (JA). den kesken. Esimerkiksi KVL:n ja 309 Liittohallitus 30.5.1991 (JA). Askolan ja ympäristökuntien kunnal- 3.12.1982 (JA). 276 Työvaliokunta 2.4.1986; liittoval- 282 Varsinainen liittovaltuusto KTV:n sosialidemokraatit tekivät 310 KVL vuosikertomus 1991; Kunnan lisvirkailijat ry – KVL 24.9.1992 sekä 261 Ylimääräinen liittovaltuusto tuusto 14.5.1986; liittohallitus 4.6.1986 8.5.1985 (JA). säännöllistä yhteistyötä. ammattilaiset 1/1991. kirje KVL:n Kymen piirihallitus – KVL 3.12.1982; liittohallitus 8.12.1982; työva- (JA). 283 Liittohallitus 15.10.1986; liittohalli- 299 Liittohallitus 23.5.1990 ja liitteet: 311 Åberg 2000, 46. liittohallitus 5.10.1992 (JA). liokunta 16.3.1983; liittohallitus 17.– 277 Varsinainen liittokokous 28.– tus 11.10.1988 (JA); Kunnan ammattilai- PM KTV/KVL-yhteistoiminta 312 KVL vuosikertomus 1991. 327 Ylimääräinen liittovaltuusto 18.3.1983; ylimääräinen liittovaltuusto 30.11.1988 (JA). set 11/1988. 22.5.1990; Kunta-alan unionin säännöt; 313 Liittohallitus 15.1.1982 (JA). 4.11.1992 ja liite: Tarkastusyhteenveto 18.3.1983 (JA). 278 Vuonna 1984 bruttokansantuot- 284 PM liittohallituksen seminaari Kunta-alan unionin neuvotteluohje- 314 Työvaliokunta 11.3.1976, liittohalli- Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry 262 Liittohallitus 29.–30.1983; liitto- teen volyymin kasvu oli 3,0 % ja arvon 19.–20.8.1985 (JA). sääntö 2.5.1990; PM KTV:n ja KVL:n tus 31.3.1982; KVL toimintakertomus 19.10.1992, KHT-yhteisö Salmi, Virkku- hallitus 13.4.1983 (JA). kasvu 11,9%. – Suomen virallinen 285 PM KVL:n piiritoiminnan kehittä- neuvottelujärjestön (Kunta-alan unio- 1984. – Takaussitoumus oli 160 mark- nen & Helenius Oy; liittohallitus 263 Liittohallitus 20.4.1983 (JA). tilasto (SVT): Kansantalouden tilinpito misestä 10.3.1987; liittohallitus ni) neuvotteluprosessi (JA). kaa jäsentä kohti. 4.11.1992; työvaliokunta 6.11.1992 (JA). 264 Laakso 2012, 71. [verkkojulkaisu]. ISSN=1795−8881. 18.3.1987; varsinainen liittovaltuusto 300 KVL:n liittohallituksen ja KTV:n 315 Liittohallitus 12.1.1983 (JA). 328 Kunnan ammattilainen 10/1992; 265 Laakso 2012, 72. 2006, Bruttokansantuote (BKT) mark- 27.5.1987 (JA). liittotoimikunnan tapaaminen 316 Liittohallitus 23.1.1985 ja liite (JA). työvaliokunnan kokous 14.9.1992. – 266 Liittohallitus 11.5.1983 (JA); Laakso kinahintaan 1975 - 2006. Helsinki: 286 Liittovaltuusto 2.12.1987; liittohal- 10.5.1990 (JA); liittohallitus 23.5.1990 317 Varsinainen liittovaltuusto 8.5.1985 Jorma Reini oli itsekin sotkeutunut 2012, 72. Tilastokeskus, hakupäivä 17.10.2017; litus 12.8.1987; työvaliokunta 4.11.1987 liitteineen (JA). (JA). epäonnisiin pörssisijoituksiin, joista 267 Laakso 2012, 76. http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjel- (JA). 301 Liittovaltuuston varsinainen 318 Työvaliokunta 6.2.1985, liittohalli- hänet yhdessä muiden ammattiyhdis- 268 Liittohallitus 24.5.1983; työvalio- mat/-/asset_publisher/63−paaministeri- 287 Manninen 2010, 126. kevätkokous 24.5.1990 (JA). tus 3.12.1986, työvaliokunta 12.8.1987, tysjohtajien kanssa kuitenkin pelastet- kunta 24.8.983; liittohallitus 15.10.1986 kalevi-sorsan-iv-hallituksen-ohjelma, 288 Manninen 2010, 269. 302 Kunnan ammattilaiset 6–7/1990; työvaliokunta 7.10.1987 (JA). tiin kuiville kyseenalaisilla rahoitus- ja (JA). hakupäivä 17.10.2017. 289 Manninen 2010, 123–124. Liittohallitus 19.9.1990 ja 5.11.1990 319 Liittohallitus 7.2.1990, liittohallitus omistusjärjestelyillä. Hiilamo, 269 Liittohallitus 14.9.1983: Åberg, 279 Edellinen ja tämä kappale: liitto- 290 Liittohallitus 1.4.1987 ja liite: Lau- (puhelinkokous) (JA). 13.21991, liittohallitus 13.3.1991 (JA). Heikki: SKOP. Lyhyt historia, s. 291– Veijo: Kohti teknisten keskusliittoa. hallitus 3.3.1982 (JA). – KVL vastusti sunto vapaakuntatyöryhmän mietin- 303 Taisto Mursulan puhe liittoval- 320 HS 22.4.1992; liittohallitus 301, 390. Porvoo-Helsinki-Juva: Wer- Kuntien tekniset KTK 1970–2006. esitystä, joskin omista näkökohdistaan nöstä 2/87; liittohallitus 14.9.1988 (JA); tuuston sääntömääräisessä syyskoko- 17.3.1992, varsinainen liittovaltuusto ner Söderström Osakeyhtiö, 1995. Jyväskylä 2007, 67–71. katsoen. Liiton mukaan esityksen laki vapaakuntakokeilusta (718/1988). uksessa 29.11.1990 (JA) 8.–9.4.1992 (JA). 329 KVL vuosikertomus 1992. 270 Laakso 2012, 124; suullinen tiedon- toteutuminen olisi leikannut kuntien 291 Varsinainen liittokokous 28.– 304 Kirje SuPer ry ja Tehy ry – KVL 321 Liittohallitus 15.1.1992 (JA); Kun- 330 Kunnan ammattilaiset 6–7/1992, anto Rafael Myrsky 21.8.2017. mahdollisen palkankorotusvaran 30.11.1988 (JA). 13.8.90 (JA); liittohallitus 19.6.1991 ja nan ammattilaiset 2/92. 8–9/1992 ja 10/1992. – Perkka-Jortikka 271 Varsinainen liittokokous 21.– kuntien työttömien tarpeisiin. Lisäksi 292 Varsinainen liittokokous 28.– liite: Kirje Jäsen Anna Syttänne-Paas- 322 Liittohallitus 15.1.1992, 17.6.1992, oli oman ilmoituksena mukaan vailla 23.11.1984 (JA). – Julkisuuteen toimite- se olisi lietsonut tuolloin jo käytyä 30.11.1988 ja liite: Tavoitesuunnitelma tela, Sairaalan viran- ja toimenhaltijat 12.8.1992 ja 18.8.1992 (JA); Kunnan puoluekytkentöjä. tussa julkilausumassa KVL esiintyi keskustelua julkistalouden paisuttami- (JA). ry – KVL:n liittohallitus 4.6.1991 (JA). ammattilaiset 2/92. 331 Liittokokous 10. –12.11.1992 (JA). yhtä uhmakkaana: ”Työtaistelu näyt- sesta, mikä olisi heijastunut negatiivi- 293 Liittohallitus 15.2.1989; liittoval- 305 Ylimääräinen liittohallitus 323 Kunnan ammattilaiset 8–9/1992. 332 KVL vuosikertomus 1992. tää nykyään olevan ainoa keino tavoit- sesti liiton edunvalvontaan. tuusto 17.5.1989 (JA); Laakso 2012, 103– 21.11.1990 ja liite: Vaatimus TVK:lle 324 Ylimääräinen liittovaltuusto 333 KVL vuosikertomus 1992. teiden saavuttamiseksi.” 280 Valtioneuvosto tarkisti vuosittain 104. valvoa jäsenliittojen järjestäytymisalu- 18.8.1992 ja liite: Tiivistelmä Anneli 334 Liittohallitus 9.12.1992 ja 10.12.1992 272 Varsinainen liittokokous 21.– sosiaali- ja terveydenhuollon valtakun- 294 Liittovaltuusto 17.5.1989 (JA). eiden noudattamista 27.11.90 (JA). Halosen puheesta 18.8.1992 (JA). ja liitteet: Kunnallinen pääsopimus 23.11.1984 (JA). nalliset viisivuotissuunnitelmat ja 295 Varsinainen liittokokous 28.− 306 Åberg 2000, 54. 325 Liittohallitus (puhelinkokous) 28.10.1992; PM Uusi pääsopimus

236 237 1.12.1992/ Sakari Muilu (JA); varsinai- 354 Ylimääräinen liittokokous nallisvirkamiesyhdistys ry 50 vuotta. liitto. sopimuksella Tehy sai oman arvionsa sinki 2009. nen liittovaltuusto 9. –10.12.1992 (JA); 10.6.1993, liittokokous 10.–12.11.1992 Keravan kunnallisvirkamiesyhdistys 382 KVL vuosikertomus 2002. mukaan 3,1–7,6 prosenttia enemmän 404 Jyty vuosikertomukset 2008 ja KVL vuosikertomukset 1992, 1993. (JA); Relander, Timo: Selvitysmiehen 2004, 17. 383 Liittokokous 3.–5.11.2004 (JA). kuin kunta-alan yleinen sopimus. 2009. 335 Liittohallitus 21.12.1992, 5.1.1993, raportti kuntataloudesta. Painatuskes- 368 Kunnan ammattilaiset 2/1995. 384 Liittokokous 3.–5.11.2004 (JA). Muuten Tehy-ratkaisu noudatteli 405 Liittohallitus 16.10.2009 (JA); Jyty 20.1.1993 ja 9.2.1993 (JA). kus, Helsinki 1993. 369 Lundström, Ilona: Kuntien palve- 385 Kunnan ammattilaiset 10/2004 ja melko tarkasti yleistä kunnallista vuosikertomus 2009; Kuntaohjelma 336 Kunnan ammattilainen 10/1992. 355 KVL vuosikertomus 1993. luhankinnan murros. 11/2004. virka- ja työehtosopimusta. 2009–2013. Tavoitteena tyytyväinen 337 Liittohallitus 9.12.1992, 10.12.1992 356 Kokonaisuudessaan julkisella https://tampub.uta.fi/bitstream/hand- 386 Liittokokous 3.–5.11.2004 (JA); 395 Jytyn liittokokous 5.–7.11.2008 ja kuntalainen. Sitra 2009. – Osa hank- ja 2.3.1993 (JA); KVL vuosikertomus sektorilla palkat laskivat 2–3 prosent- le/10024/66759/978−951−44−8476− Jyty vuosikertomus 2005. liite: Tavoiteohjelma (JA). keessa olevien kuntien talous- ja hen- 1993. tia, kun samaan aikaan teollisuudessa 6.pdf?sequence=1, 31; Näsi, Salme & 387 KVL vuosikertomus 2004; Jyty 396 Jyty vuosikertomus 2008. kilöstöhallinnosta siirtyisi perustettavi- 338 Åberg 2000, 30–31. palkat nousivat 3–4 prosenttia, yksityi- Keurulainen, Juha: Kunnan kirjanpito- vuosikertomus 2005. 397 Bruttokansantuote markkinahin- en yhtiöiden palvelukseen, jolloin 339 Liittohallitus 23.3.1993 ja liite: sellä palvelusektorilla hieman tätä uudistus. Kunnallisalan kehittämissää- 388 Kunnan ammattilaiset 3/2003. taan viitevuoden 2016 hinnoin Suomen työnantajavaihdoksen lisäksi myös Keskusjärjestökysely/ KVL tutkimu- vähemmän. Työmarkkinoilla julkisen tiön tutkimusjulkaisu nro 20. Kunnal- 389 Koukka 2004, 17. virallinen tilasto (SVT): Kansantalou- työn tekemisen paikka sekä sovelletta- syksikkö 22.3.1993 (JA). sektorin ja yksityisen sektorin jako lisalan kehittämissäätiö. Helsinki 1999, 390 Jyty vuosikertomukset 2005 ja den tilinpito [verkkojulkaisu]. va työehtosopimus muuttuisivat. 340 Demari 23.3.1993. pysyi ja syveni näinä vuosina. 9–12. Kolbe 2002, s. 503; Helsingin 2006. ISSN=1795−8881. Helsinki: Tilastokes- 406 Jyty vuosikertomus 2010. 341 Työvaliokunta 23.3.1993, liittohalli- 357 KVL vuosikertomus 1993. kaupungin vuosikertomukset 1998 ja 391 Jyty vuosikertomus 2006. kus [viitattu: 11.12.2017]. Saantitapa: 407 Kokko ym. 2009, 113–119; HE tus 23.3.1993 ja liite: Eriävä mielipide 358 Kunnan ammattilaiset 2/1995. 1999. 392 Jyty 6–7/2006. http://www.stat.fi/til/vtp/index.html; eduskunnalle laiksi sosiaali- ja tervey- menettelytavoista (JA). 359 Liittovaltuusto 19.1.1995 (JA). 370 Kunnan ammattilaiset 12/1995. 393 Jyty 6–7/2006. varsinainen liittovaltuusto 15.5.2009 denhuollon kehittämisestä vuosina 342 ”Tehy tiedottaa” lehdistötiedote 360 Liittokokous 18.–20.11.1996 (JA). 371 KVL vuosikertomukset 1997 ja 394 Liittohallitus 1.10.2007, liittoval- (JA); Jyty vuosikertomus 2009. 2011–2014 (328/2010). 6.4.1993. 361 Kunnan ammattilaiset 11/1995. 1999. tuusto 20.9.2007 (JA); Laakso 2012, 398 Pääministeri Matti Vanhasen I 408 Pääministeri Jyrki Kataisen halli- 343 Liittohallitus 4.5.1993 (JA). 362 Kunnan ammattilaiset 2/1997 ja 372 Liittohallitus 22.4.1999 ja kirje 294–295. – Muutkin pääsopijajärjestöt hallituksen ohjelma 24.6.2003, 15,32; tuksen ohjelma 22.6.2011, 344 KVL vuosikertomus 1993; ylimää- KVL vuosikertomus 1997. Porin Kunnallisvirkamiesyhdistys – hyväksyivät sopimuksen, myös TNJ – Valtioneuvoston selonteko valtionta- http://vm.fi/julkaisu?pubid=3604, räinen liittokokous 10.6.1993 ja liite 6: 363 Kunnan ammattilaiset 4/1998. KVL 17.11.1999 (JA). – Lopulta Perkka- Tehyä lukuun ottamatta. Tehy oli jo louden kehyksistä vuosille 2005–2008, hakupäivä 11.12.2017; STTK:n ja KVL:n välinen yhteistyö- 364 Harari 2016. Jortikka jäi ilman eurovaalipaikkaa pitkään hakenut hoitohenkilöstölle https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasia- 409 Sosiaali- ja terveyspalvelujen pöytäkirja (JA). 365 KVL vuosikertomus 1993. – 1993 saatuaan 2 978 ääntä. suurempaa kertaluontoista tasokoro- kirjat/VNS+1/2004, hakupäivä 21.12.2017; järjestäminen. Valtioneuvoston viestin- 345 KVL vuosikertomus 1993. tuposopimuksen mukaisesti osapuol- 373 Liittohallitus 16.8.1999, ylimääräi- tusta. Tätä tavoitetta olivat näyttäneet Hannes Mannisen veteraanikansan- täosaston tiedote 114/2014, http://val- 346 Ylimääräinen liittokokous ten välinen työryhmä jatkoi työn nen liittohallitus 30.8.1999, liittohalli- tukevan maaliskuun 2007 eduskunta- edustajahaastattelu 15.–16.4.2015 Edus- tioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publis- 10.6.1993 (JA). vaativuuden arviointijärjestelmän tus 18.10.1999 ja 25.1.2000 (JA). vaalien alla eri puolueiden esittämät kunnassa. Haastattelija Seppo Tammi- her/det-overgripande-ansvaret-for-so- 347 Liittovaltuusto 25. –26.5.1993 ja kehittämistä. Tupon mukaisesti asetet- 374 Liittokokous 14.–16.11.2000 (JA). lausunnot, etenkin kokoomuksen puhe nen. Veteraanikansanedustajien muis- cial-och-halsovardstjansterna-till-fem- liite: Selvitystyöryhmän raportti (JA); tu syrjäseutulisätyöryhmä puolestaan 375 Kunnan ammattilaiset 12/2000. ”tasa-arvotuposta”, jolla hoitohenkilös- titietoarkisto. omraden, hakupäivä 11.12.2017. liittovaltuusto 23.5.2002 (JA). katsoi, ettei syrjäseutulisää ollut tar- 376 KVL vuosikertomus 2000. tön palkkauksen jälkeenjääneisyyttä 399 Liittokokous 5.–7.11.2008, liite 8 410 Hannes Mannisen veteraanikan- 348 KVL vuosikertomus 1991; Kunnan koituksenmukaista ratkaista erillisenä 377 KVL vuosikertomus 1997 ja 2002. esitettiin korjattavan. TNJ:n toinen (JA). sanedustajahaastattelu 15.–16.4.2015 ammattilaiset 11/1992. kysymyksenä, vaan järjestelmä tuli 378 KVL vuosikertomus 2002. jäsenjärjestö SuPer sen sijaan hyväksyi 400 Jyty 10/2006. Eduskunnassa. Haastattelija Seppo 349 KVL vuosikertomukset 1991–1995. purkaa asteittain osana palkkaraken- 379 Kunnan ammattilaiset 12/2000. sopimuksen, mikä hajotti TNJ:n, sillä 401 Jyty vuosikertomus 2006. Tamminen. Veteraanikansanedustajien 350 KVL vuosikertomukset 1991 ja neuudistusta. Purkamisesta työnanta- 380 Liittokokous 3.–5.11.2004 (JA). Tehy katsoi sopimuksen yksipuolisesti 402 Jyty vuosikertomus 2007. muistitietoarkisto. 1992. jalle koituvat säästöt otettaisiin huomi- 381 Kunnan ammattilaiset 2/2004, 8– hyväksyneen SuPerin rikkoneen TNJ:n 403 Jyty vuosikertomus 2008; Kokko, 411 http://www.jytyliitto.fi/fi/ajankoh- 351 KVL vuosikertomukset 1991–1996. oon käytettävissä olevina varoina 9/2004. – Mukaan tulivat lisäksi yhtei- sääntöjä ja erosi neuvottelujärjestöstä. Simo ym.: Kunta- ja palvelurakenneuu- taista/tiedotteet/Sivut/jyty-henkilos- 352 KVL vuosikertomukset 1991–1993. palkkarakenneuudistuksen yhteydessä. söjäsenliittoina Merivartioliitto (nyk. Tehy haki parempaa neuvottelutulosta distuksen toteutuminen. Kuntakysely toa-ei-kuunnella-luottamus- 353 Ylimääräinen liittokokous 366 Kunnan ammattilaiset 12/1995. Rajaturvallisuusunioni), Tulliliitto, valmistautumalla työtaistelutoimiin, ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestä- mennyt.aspx, hakupäivä 12.1.2018. 10.6.1993 (JA). 367 Koukka, Tommy: Keravan Kun- Aliupseeriliitto ja Vankilavirkailijain lakkovaroituksen jälkeen syntyneellä misestä. THL, raportti 36/2009. Hel- 412 Tämä ja edelliset kappaleet

238 239 http://www.jytyliitto.fi/fi/ 27.2.2018 (tekijän hallussa). ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/ 420 http://www.jytyliitto.fi/fi/ajankoh- kilpailukykysopimuksesta- taista/tiedotteet/Sivut/jyty-ryhtyy-hoi- neuvottelutulos.aspx, hakupäivä tamaan-tyo-ja-elinkeinohallinnon-hen- 12.1.2018. – Kunta-alan kilpailukykyso- kilostoliitto-thhln-edunvalvontaa.aspx, pimukset allekirjoitettiin 5.9. Niiden hakupäivä 117.1.2018. – THHL:n jäsenet piirissä ovat kaikki kuntien ja kuntayh- työskentelevät tyypillisesti asiantunti- tymien 422 000 palkansaajaa. Sopi- joina, palveluesimiehinä, palvelujohta- muskausi on 1.2.2017–31.1.2018. Muu- jina, toimistosihteereinä, suunnittelijoi- toksen toteuttamisesta tuli sopia sopi- na ja virastomestareina. musalakohtaisesti työ- ja virkaehtoso- 421 http://www.jytyliitto.fi/fi/ajankoh- pimusosapuolten kesken. taista/tiedotteet/Sivut/Kuntaalan- 413 http://www.jytyliitto.fi/fi/ unioni-on-nyt-JAU.aspx ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/ 422 Siltala, Juha: Työelämän huonon- Kilpailukykysopimus- tumisen lyhyt historia. Muutokset allekirjoitettiin.aspx hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin LIITTEET 414 Kertaerän suuruus oli 9,2 prosent- hyperkilpailuun. Otava, 2007. tia työntekijän palkasta, keskimää- 423 http://www.ilo.org/global/ rin 260 €. Korvaus maksetaan tammi- about-the-ilo/history/ kuussa 2019 ja siihen on varattu 135 lang—en/index.htm, hakupäivä miljoonaa. 29.1.2018. 415 Liittokokous 7.–9.11.2012 (JA). 416 Liittohallitus 11.10.2016, liittoval- tuusto 19.–20.4.2016 ja PM Jytyvaalit 2016 (JA), vuosikertomus 2016. 417 Liittovaltuusto 23. –24.5.2017 (JA); http://www.jytyliitto.fi/fi/ ajankohtaista/tiedotteet/Sivut/ Jyty-siirtyy-yhten%C3%A4iseen- j%C3%A4senmaksuun-ensi-vuoden- alusta.aspx, hakupäivä 18.1.2017. 418 Vuosikertomukset 2010–2016. – Vapaajäsenyydestä päätettiin luopua jo vuoden 2004 päättyessä, eli 1.1.2005 alkaen liittoon ei enää otettu uusia vapaajäseniä. Vanhat vapaajäsenyydet säilyivät edelleen voimassa jäsenyyden keston ajan. 419 Maija Pihlajamäen haastattelu

240 241 LIITE 1 Kirjassa käytetyt lyhenteet LIITE 2 Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliiton/ Kunnallisvirkamiesliiton/ Jyty ry:n puheenjohtajat

ATL Aikuisoppilaitosten toimihenkilöliitto STTK-J STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö 1919 Filosofian maisteri Harald Dalström EK Elinkeinoelämän keskusliitto SuPer Suomen lähi- ja perushoitajaliitto 1920–1938 Filosofian tohtori Zachris Castrén EPSU Euroopan julkisalojen liittojen federaatio SVK Suomen Virkamiesyhdistysten Keskusliitto 1938–1943 Varatuomari Knut Furuhjelm EU Euroopan unioni SVTL Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijain Liitto 1944–1945 Filosofian maisteri Alex Danielson FIPSU Suomen julkisen alan ammattiliittojen EU-yhdistys TEL työntekijäin eläkelaki 1946–1949 Diplomi-insinööri Akseli Linnavuori HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä THHL Työ- ja elinkeinohallinnon henkilöstöliitto (syntyjään Grönroos) HTK Henkisen Työn Keskusliitto THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 1950–1966 Varatuomari Eero Rönkä HTY Henkisen Työn Yhtymä TNJ Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö 1967–1972 Valtiotieteen maisteri Urpo Ryönänkoski HUS Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri TOEL Toimiehtoliitto 1973 Varatuomari Juhani Tuominen ILO Kansainvälinen työjärjestö TVK Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen Keskusliitto 1973–1975 Varatuomari Henrik Boehm JAU Julkisen alan unioni TVK-V TVK:n Virkamiesjärjestöt 1976–1992 Insinööri Taisto Mursula JHL Julkisten ja hyvinvointialojen liitto VAL Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto 1993–2000 Filosofian tohtori Katriina Perkka-Jortikka KirVESTES kirkon alan yleissitovaa virka- ja työehtosopimus VATL Valtionapulaitosten toimihenkilöliitto 2001–2006 Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Markku Jalonen KT Kunnallinen työmarkkinalaitos, sittemmin VES virkaehtosopimus 2006–2010 Oikeustieteen kandidaatti Merja Ailus Kuntatyönantajat VTY Valtion yhteisjärjestö 2010– Hallintotieteiden maisteri Maija Pihlajamäki KTK Kuntien Teknillisten Keskusliitto, sittemmin Kuntien Tekniset ja KTK Tekniikan Ammattilaiset KTV Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KuEL kunnallinen eläkelaki KVL Kunnallisvirkamiesliitto KVTEL kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki KVTES kuntien yleinen virka- ja työehtosopimus KVTN Kunnallisten Viranhaltijain ja Toimihenkilöitten Neuvottelukunta KYS Kuopion yliopistollinen sairaala LTK Liiketyönantajain keskusliitto MKL Maalaiskuntien liitto MTK Maataloustuottajain Keskusliitto, sittemmin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto NALGO Englannin kunnallisvirkamiesliitto NOFS Pohjolan julkisalojen ammatillinen yhteisjärjestö NTR Nordiska Tjänstemannarådet PSI Julkisalojen kansainvälinen liitto PTY Palvelulaitosten työnantajayhdistys SAJ Suomen Ammattijärjestö SAK Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto, sittemmin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SASK Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SKDL Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKL Suomen Kunnantyöntekijäin Liitto SKOP Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SPAL Suomen Palomiesliitto STK Suomen Työnantajain Keskusliitto STL Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STTK Vuoteen 1993 Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto, sittemmin Toimihenkilökeskusjärjestö STTK

242 243 LIITE 3 Kunnallisvirkamiesliiton ja Jyty ry:n LIITE 4 Kunnallisvirkamiesliiton ja Jyty ry:n jäsenmäärät liittovaltuuston puheenjohtajat ja jäsenyhdistysten lukumäärät 1950–2016

(Vuoteen 1981 asti valtuuston puheenjohtajan (Lähde: KVL:n ja Jyty ry:n toimintakertomukset) tehtävä oli kokouskohtainen)

1982–1984 Kerttu Kymäläinen, Lahden Kvy Jäseniä Jäsen- Jäseniä Jäsen- Jäseniä Jäsen- 1985–1992 Sirkka-Liisa Koivistoinen, Leppävirran Kvy yhdistyksiä yhdistyksiä yhdistyksiä 1993–1996 Soili Häkkinen, Kotkan Kv ry 1919 - 17 1971 31443 143 1996 75284 301 1997–2000 Kari Mäkisalo, Kymen Seurakuntahenkilöstö ry - 1972 33315 152 1997 75022 300 2001–2004 Marja Hovi, Maatalouslomittajat ry 1947 - 25 1973 27518 160 1998 74487 300 2005–2008 Päivi Vahtera, Kuntapalvelujen Ammattiliitto MKVL ry - 1974 27350 164 1999 73364 305 2009–2016 Erkki Böhme, Jyty Kuopio ry/ Pyhäjärven Jyty ry 1950 - 40 1975 30098 171 2000 71619 302 2017– Jani Loponen, Jyty Joensuu ry 1951 - 45 1976 32990 178 2001 70912 301 1952 7001 46 1977 35381 188 2002 69694 299 1953 7078 48 1978 38346 201 2003 67938 297 1954 7108 52 1979 41476 206 2004 70856 - 1955 8024 58 1980 44685 214 2005 69228 - 1956 9175 66 1981 49742 - 2006 68119 297 1957 9638 68 1982 52965 233 2007 67114 296 1958 9775 72 1983 55396 269 2008 56573 291 1959 9883 74 1984 55704 275 2009 54666 259 1960 10072 75 1985 56933 278 2010 52680 258 1961 11297 82 1986 58804 281 2011 51224 252 1962 12986 88 1987 56962 301 2012 49354 245 1963 13357 95 1988 60900 300 2013 48016 239 1964 13577 100 1989 63622 305 2014 46281 235 1965 14393 103 1990 65198 306 2015 44113 230 1966 18120 101 1991 69207 307 2016 40086 221 1967 19268 106 1992 72198 307 1968 20793 109 1993 74034 307 1969 23387 113 1994 73906 308 1970 25615 121 1995 74706 303

Vuodesta 2008 lähtien ilmoitettu jäsenmäärä sisältää vain työvoimajäsenet. Aiemmin jäsenmäärään luettiin myös kannattaja- ja opiskelijajäsenet. Kannattajajäseniin kuuluvat mm. eläkeläisjäsenet.

244 245 LIITE 5 Sadan vuoden aikajanana

1919 1943 1973 1993 Liiton ensimmäinen vuosikokous Henkisen Työn Keskusliitto (HTK) Piirijärjestelmä Uusi kunnallinen pääsopimus Helsingissä 15.–16.3.1919 perustetaan Henkisen Työn perustetaan solmitaan, sopimus sallii Yhtymän seuraajaksi (kahdeksan piiriä) paikalliset VES- ja TES-sopimuksista poikkeavat 1924 1956 sopimukset Työehto - 1931 HTK vaihtaa 1970 sopimuslaki Kuntien työsopimussuhteiset työn- nimensä Toimi- Kunnallinen virka- 1917 tekijät perustavat Suomen 1946 henkilö- ja ehtosopimuslaki Uusi kunnallislaki, Kunnantyön tekijäin Liiton (SKL) Valtioneuvosto hyväksyy Virkamiesjärjestöjen voimaan yhtäläinen äänioikeus (vuodesta 1958 Kunnallisten työn- Kunnallisvirkamiesliiton Keskusliitoksi (TVK) 1990 kunnallisvaaleissa tekijäin ja neuvottelu kelpoiseksi Uusi neuvottelujärjestö, 2012 1971 viranhaltijain liitto KTV) järjestöksi Kunta-alan unioni, Liittokokous Kunnallisten viranhaltijain perustetaan yhdessä lakkautetaan, 1918 1940 luottamusmiessopimus KTV:n kanssa tilalle laajennettu Suomen sisällissota ”Tammikuun kihlaus” voimaan liittovaltuusto 27.1.1918–15.5.1918 STK:n ja SAK:n välillä 17.1.1940 1917 1927 1937 1947 1957 1977 1987 1997 2007 2017

1917 1927 1939–1940 1947 1956 1969 1983 1992 2004 2016 Suomen itsenäisyysjulistus Uusi kunnallislaki säätää Talvisota Valtion virkamiesten Yleislakko, Kuntien ja valtion virkamiesten Terveydenhuoltoalan TVK konkurssiin Päätös KVL:n ja Alueuudistus, hyväksytään eduskunnassa virkasäännön pakolliseksi 30.11.1939–13.3.1940 virkamieslakko, myös osa KVL:n yhteinen neuvottelujärjestö lakko, KVL:sta mukana 3.9.1992 Toimiehtoliitto neljä aluetta 6.12.1917 kaikissa kaupungeissa KVL ei lakossa paikallisyhdis tyksistä TVK:n Virkamiesjärjestöt röntgenhoitajat ja TOEL:n yhdistymisestä lakossa TVK-V perustetaan lääkintäv ahtimestarit (yhdistyminen voimaan 1941–1944 1.1.2005). 1918 Jatkosota 1952 1993 Liiton uudeksi nimeksi Turun Kunnallisvirka- 25.6.1941–19.9.1944 Teknisten lakko, myös Uudeksi Julkis- ja yksityisalojen miesyhdistys perustetaan 18.9.1918 KVL:n jäseniä lakossa keskusjärjestöksi toimihenkilöliitto Jyty ry STTK 1941–1955 Valtalaki säätelee kaikkea 2017 1918 yhteiskunnallista toimintaa, myös 1975 1995 Kunta-alan unionista Suomen Kunnallisvirkamies- virkamiesten palkkausta KVL:lle valitaan päätoiminen Suomi EU:n jäseneksi, Julkisen alan unioni JAU. yhdistysten Keskusliiton puheenjohtaja (Taisto Mursula) uusi kuntalaki Liittovaltuuston vaali- perustava kokous Tampereella 7.12.1918 1943 1953 tavaksi liittovaali Liiton uudeksi nimeksi Kunnallis- Maalaiskuntien virkamies- virkamiesliitto r.y. yhdistykset hyväksytään liiton jäseniksi 1996 Laki kunnallisten 2018 viranhaltijain 1922 1964 Kunta-alan työtaistelu, 1944 palvelussuhdeturvasta Suomen Virkailija-keskusliittojen Kunnallisten viranhaltijain ja valtaosa Jytyn jäsenistä Laki kunnan viranhaltijan Yhtymä perustetaan, työntekijäin eläkelaki (KVTEL) ylityö- ja vuoronvaihto - neuvotteluoikeudesta KVL perustajajäsen. Vuonna 1924 voimaan, Kunnallisen 1971 kiellossa 6.–8.2.2018 säädetään yhtymän nimeksi vaihdetaan eläkelaitoksen toiminta alkaa Seurakuntien Viran- ja 2018 Henkisen Työn Yhtymä (HTY) Toimenhaltijain Liitto SVTL Jyty täyttää 1949 liittyy KVL:n jäseneksi sata vuotta Liiton lehti alkaa ilmestyä (ja eroaa 1987) 7.12.2018 Kunnallisvirkamies- nimellä

246 247 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Arkistolähteet KVL:n tavoiteohjelma 1997–2000. Kunnallis- haastattelijana Veijo Åberg (tekijän hallussa). Harvia, Yrjö: Suomen kaupunkiliitto 1912–1937. Luoma, Väinö: Valtion virkamiesten järjestäy- Nissinen, Kyllikki (toim.): Edunvalvonnan virkamiesliitto. Kunnallisen keskustoimiston julkaisuja XIV, tyminen Suomessa I–II. Virkamiesliiton etujoukkona. Jyty Kuopio ry 90 vuotta. Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Hannes Mannisen haastattelu 15.–16.4.2015, Helsinki 1938. julkaisuja N:o 8, Turku 1962. Kuopio 2008. Jyty ry:n arkisto, Helsinki Liittokokous 18.–20.11.1996. Kunnallis- haastattelija Seppo Tamminen (Veteraani - virkamiesliitto KVL ry. kansanedustajien muistitietoarkisto). Helsingin kaupunki ja sen hallinto. Helsingin Löfgren, Jenny: Vaasan kunnallisvirkamies- Näsi, Salme & Keurulainen, Juha: Kunnan Toimihenkilöarkisto, Helsinki: Kunnallisvirka- kaupungin julkaisuja N:o 17. Helsinki 1963. yhdistys ry 1918–1968. 50−vuotishistoriikki. kirjanpitouudistus. Kunnallisalan kehittämis- miesliitto KVL ry:n arkisto Liittokokous 14.–16.11.2000. Kunnallis- Maija Pihlajamäen haastattelu 27.2.2018 Vaasan kunnallisvirkamiesyhdistys ry. säätiön tutkimusjulkaisu nro 20. Kunnallisalan virkamiesliitto KVL ry. (tekijän hallussa). Helsingin kaupungin historia IV:1. Vaasa 1968. kehittämissäätiö, Helsinki 1999. Helsinki 1955. Painetut lähteet Liittokokous 3.–5.11.2004. Kunnallis- Mansner, Markku: Suomalaista yhteiskuntaa Piilonen, Juhani: Vallankumous kunnallis - virkamiesliitto KVL ry. Kirjallisuus Helsingin kaupungin historia V:1. rakentamassa. Suomen työnantajain keskus- hallinnossa. Opetusministeriö, Punakaartin Helsingin kaupungin sääntöpalkkaisten viran- Helsinki 1962. Liittokokous 5.–7.11.2008. Julkis- ja pitäjäin palkkausohjesääntö 1922:2. Helsingin Auvinen, Eero: Turun Kunnallisvirkailijat r.y. liitto 1907–1940. Teollisuuden kustannus, historiakomitea. Helsinki 1982. yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry. Henkinen Työ 1. Henkisen työn yhtymän Helsinki 1991. kaupungin kunnallis-asetuskokoelma 1. 1918–1993. 75−vuotishistoriikki. Turku 1993. Pulliainen, Erkki: Toimihenkilön ammatti- julkaisuja I. Otava, Helsinki 1924. Helsinki 1923. Liittokokous 7.–9.11.2012. Jyty ry. Ahonen, Jouko ym.: Espoon Kunnallisvirka- Mansner, Markku: Suomalaista yhteiskuntaa yhdistystieto. KHL, Helsinki 1975. Hentilä, Kalevi: Suomen kaupunkiliitto rakentamassa. Suomen työnantajain keskus- Jalonen, Markku: Kunnallisvirkamiesliiton Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten miesyhdistys – Esbo Kommunaltjänstemanna- Reini, Jorma: Pispalasta Bulevardille. 1912–1962. Suomen kaupunkiliitto 1962. liitto 1940–1956. Teollisuuden kustannus, jäsenet ja kunnallishallinnon muutos. keskusliiton toimintakertomukset. förening r.y. 1983–1993. Ei painopaikkaa, 1993. Edita, Helsinki 1996. Seurantatutkimuksen I väliraportti. KVL:n Hiilamo, Heikki: SKOP. Lyhyt historia. Helsinki 1984. Tietoja kaupungeista ja kauppaloista sekä Bergholm, Tapio: Sopimusyhteiskunnan synty Relander, Timo: Selvitysmiehen raportti julkaisuja 1/1990. Kouvola 1990. WSOY, Helsinki 1995. Mansner, Markku: Suomalaista yhteiskuntaa kaupunkiliitosta 1969. I. Työehtosopimusten läpimurrosta yleis- kuntataloudesta. Painatuskeskus, Jyty ry:n vuosikertomukset. rakentamassa. Suomen työnantajain keskus- Suomen kaupunkiliitto 1969. lakkoon, Suomen Ammattiyhdistysten Holli, Anne Maria ym.: Sukupuolten Helsinki 1993. Keskusliitto 1944–1956. Otava, Helsinki 2005. valta/kunta. Politiikka, muutos ja vastarinta liitto 1956–1982. Teollisuuden kustannus, Kertomus Helsingin kaupungin kunnallis - Vapaakuntakokeilu – kokeilu vai uudistamis - Saukkonen, Jussi: Helsingin kunnalliselämä suomalaisissa kunnissa. Helsinki 1990. hallinnosta 28. 1915. Helsingin kaupungin prosessi. Itsehallintoprojektin julkaisuja 2/1991. Bergholm, Tapio: Sopimusyhteiskunnan synty 1918–1945. Teoksessa Helsingin kaupungin Vastapaino, Tampere 2007. Mansner, Markku: Suomalaista yhteiskuntaa tilastokonttorin julkaisema. Helsinki 1920. Sisäasiainministeriö, Helsinki 1991. II. Hajaannuksesta tulopolitiikkaan: Suomen historia V:1. Helsinki 1962. Ammattiyhdistysten Keskusliitto 1956–1969. Houni, Markku: Kuntien uudet toimintatavat. rakentamassa. Suomen Työnantajain Keskus- Kertomus Helsingin kaupungin kunnallis - Virkamiesten Aikakauskirja 1925. Schulman, Harry, Pulma, Panu ja Aalto, Seppo: Otava, Helsinki 2007. Suomen Kuntaliitto, Helsinki 1995. liitto 1980–1992. Elinkeinoelämän Keskusliitto hallinnosta 30. 1917. Helsingin kaupungin Helsinki 1926. EK, Helsinki 2005. Helsingin historia vuodesta 1945. tilastokonttorin julkaisema. Helsinki 1921. Bergholm, Tapio: Tulopolitiikan aika I. Kohti Kerola, Marja-Liisa (toim.): Oulun kunnallis- Ylimääräinen liittokokous 10.6.1993 Helsinki. Helsingin kaupunki, Helsinki 2000. tasa-arvoa. Suomen Ammattiyhdistysten virkailijoista Jyty Oulu ry:ksi 1921–2011. Mattila, Aarne: Kunnat työmarkkina - Kertomus Helsingin kaupungin kunnallis - KVL ry. Seretin, Leena (toim.): Matkalla edun- Keskusliitto 1969–1977. Otava, Helsinki 2012. Oulu 2011. politiikassa. Kunnallinen työmarkkinalaitos hallinnosta 54:1941. Helsingin kaupungin 1970–2000. Kunnallinen työmarkkinalaitos, valvonnan eturiviin. STTK 50 vuotta. tilastotoimiston julkaisema. Helsinki 1945. Böök, Einar: Edistyksen uralta. Kirjoitelmia ja Koivukoski, Eero: Kuntien itsehallinnon Sähköiset lähteet Helsinki 2000. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, esitelmiä. Helsinki 1919. puolesta. Suomen Kunnallisliitto 1971–1991. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallis - Pori 1996. Suomen Kunnallisliitto, Helsinki 1991. Miettinen, Eeva ym.: Kunnallisten työntekijäin hallinnosta 64:1951. Helsingin kaupungin www.eduskunta.fi Cantell, Timo ja Lahti, Tero (toim.): Helsinki ja viranhaltijain liiton historia 1931–1981. Siironen, Miika: Mustan lipun alla. tilastotoimiston julkaisema. Helsinki 1954. www.ilo.org tiedon kohteena 1911–2011. Helsingin Kolbe, Laura ja Helin, Heikki: Helsingin Helsinki 1987. Elias Simojoen elämä ja utopia. kaupungin tietokeskus, Porvoo 2011. historia vuodesta 1945, 3. Helsingin kaupunki, Kertomus Henkisen Työn Keskusliiton www.jytyliitto.fi Atena, Jyväskylä 2017. Helsinki 2002. Modeen, Gunnar: Elinkustannusindeksi. toiminnasta v. 1944. Helsinki 1945. Eskelinen, Heikki: Paikallisen kansanvallan www.kansallisbiografia.fi Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja n:o 4. Siltala, Juha: Työelämän huonontumisen lyhyt puolesta. Maalaiskuntien liitto/ Suomen Kontula, Olavi: STTK:n historia ajanjaksolta Kertomus Tampereen kaupungin kansan - Tammi, Helsinki 1952. historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden www.stat.fi kunnallisliitto 1921–1971. 1986–1996. Teoksessa STTK 50 vuotta huoltolautakunnan toiminnasta vuodelta 1943. ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava, 2007. Suomen Kunnallisliitto, Helsinki 1974. – matkalla edunvalvonnan eturiviin. Mustonen, Pertti: Näkyvää työtä – ja vähän Tampere 1944. Silvennoinen, Markku: SuPer 1988–2010. STTK, Pori 1996. näkymätöntäkin. Helsingin kaupungin Haastattelut Espoon Kunnallisvirkamiesyhdistys – Esbo Kokko, Simo ym.: Kunta- ja palvelurakenne- rakennusvirasto, Keuruu 2003. SuPer, Porvoo 2012. Tjänstemannaförening ry 50 vuotta Koukka, Tommy: Keravan Kunnallisvirkamies- uudistuksen toteutuminen. Kuntakysely Leena Ahon haastattelu 15.9.2017 Suomen kaupunkilaitoksen historia 3. 1953–2003. Lieto 2003. yhdistys ry 50 vuotta. Keravan kunnallisvirka- Myllymäki, Arvo: Etujärjestöt, tulopolitiikka ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. (tekijän hallussa). Itsenäisyyden aika. Suomen kaupunkiliitto, miesyhdistys 2004. ylimmät valtioelimet. Tampere 1979. THL, raportti 36/2009. Helsinki 2009. Haapala, Pertti: Kun yhteiskunta hajosi. Marja Hovin haastattelu 18.9.2017 Vantaa 1984. Suomi 1914–1920. Helsinki 1995. Laakso, Mikko: Tahdon asialla. Myllymäki, Arvo: Julkistyönantajat ja virka - Kunnallisvirkamiesliiton toimintakertomukset. (tekijän hallussa). Svenska Österbottens kommunaltjänste - Tehy 1982–2012. Tehy ry, Keuruu 2012. ehtolainsäädäntö. Finnpublishers, Halila, Aimo: Helsingin kaupungin Kuntaohjelma 2009–2013. Tavoitteena tyyty- Soili Häkkisen haastattelu 19.9.2017 Jyväskylä 1989. mannaförening 1954–2004. Vaasa 2004. sosiaalitoimen historia. Helsinki 1977. Latipää, Aila: Kunnallista edunvalvontaa väinen kuntalainen. Sitra, Helsinki 2009. tekijän hallussa). 1939 – 2009. Jyty Kainuu ry 70 vuotta. Harari, Yuval Noah: Sapiens. Ihmisen lyhyt Eero Kantolan haastattelu 29.6.2016, Kajaani 2013. historia. Bazar, Helsinki 2016.

248 249 HENKILÖHAKEMISTO

Talvitie, Sakari: Kehityspiirteitä Kunnallis- Sanoma- ja aikakauslehdet K-kirjain sivunumeron perässä viittaa Halonen, Anneli 154, 155, 156, 157, 159 Koivistoinen, Sirkka-Liisa 146k, 244 virkamiesliiton historiasta 1918–1978. Hannus, Arno 97 Komppa, Eeva Maria 116 Jyty kuvatekstiin, e-kirjain erillisartikkeliin. Vantaa 1978. Heikkilä, Päivi 186 Korhonen, Maire 113k Kunnallisvirkamies Hietamäki, Kari 9, 11, 118e Kröger-Madetoja, Anne 203k, 223k Talvitie, Sakari: Kehityspiirteitä Kunnallis- A Holkeri, Harri 139, 140 Kurikka, Iris 186k virkamiesliiton historiasta 1979–1993. Kunnan ammattilaiset Aho, Esko 148k, 150, 201 Holmberg, Einar 21 Kuusiniemi, Kerttu 113k Helsinki 1993. Demari 23.3.1993 Aho, Leena 120, 121, 135 Ailus, Merja (nyk. Kasoi) 5, 189, 192e, 195, Holmlund, Christina 156 Kymäläinen, Kerttu 122, 244 Talvitie, Sakari: Virkamiesliitto 1917–1977. Helsingin Sanomat 22.4.1992 205, 243 Honka, Olavi 86 Osa I. Virkamiesliitto, Helsinki 1977. Suomen kunnallislehti 1923/9–10, 1933/9 Akaan-Penttilä, Eero 200k Horni, Uljas 71k L Talvitie, Sakari: Virkamiesliitto 1917–1977. Alijunnila, Lauri 169 Hovi, Marja 154, 176k, 244 Laakso, Oso 126 Uusi Suometar 20.3.1917 Osa II. Virkamiesliitto, Helsinki 1978. Anttila, Vappu 87k Hukkamäki, Raija 156 Laati, Iisakki 60, 62 Häkkinen, Soili 244 Lahtinen, Kari 93 Tammilehto, Timo: Paikallinen sopiminen ja Hällfors, Arvi 41 Laitalainen, Tuulia 145 kuntatyönantaja. Lapin yliopiston täydennys- B Hällström-Finni, Sinikka 161, 162 Lassenius, K. A. 50 koulutuskeskuksen julkaisu n:o 48. Björklund, Maj 80k Hämäläinen, J. 73 Lassila, Aili 113k Lapin yliopisto, Rovaniemi 1997. Blankett, Hugo 30 Boehm, Henrik 4, 103, 107e, 109, 111, 122, 123e, Laurila, J. K. 42 Teerijoki, Ilkka: Tornion historia 3: 1918–2000. 243 I Lehmusvyöry, Hilkka 106k Porvoo 2010. Brahms, Johannes 103 Ihalainen, Lauri 148k Lehtinen, Lasse 208k Tiitinen, Kari-Pekka: Virkaehtosopimusoikeus. Bredarholm, Raimo 203k Immonen, Matti 155 Lehto, Jouko 136e Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja Bruun, Otto 60, 62, 118e Itälä, Jaakko 99k Leppänen, Anneli 208k B-sarja N:o 195. Helsinki 1983. Böhme, Erkki 244 Leskinen, Risto 98 Böök, Einar 61e J Lietoila, Marjaana 145 Tulensalo, Hannu-Matti: Kuntien viranhaltijat Jaakkola, Aarne 81k Linnavuori, Akseli (synt. Grönroos) 4, 71, 73e, ja heidän palvelussuhteensa ehtojen määräyty- Jacobsson, Otto 32 243 minen 1865–1970. Työoikeuden lisensiaatin - C Castrén, Laura 118e Jalonen, Markku 5, 172, 179, 181, 183, 184, Lintunen, Iina 199e tutkimus, Helsingin yliopisto. Helsinki 1999. Castrén, U. J. 62 184e, 185, 189, 191, 192e, 211k, 243 Ljungqvist, Frans 21, 27, 32 Varto, Yrjö: Tampereen kunnallisvirkamies- Castrén, Zachris 4, 32, 42, 43, 47e, 50, 51, 59, Jarva, Risto 93 Lonka, Mirja 186k yhdistys 1918–1968. Tampere 1968. 63e, 89e, 121, 243 Johansson, Torsten 109 Loponen, Jani 207, 244 Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari: Työväen seikka. Junttila, Seppo 148k Luoma, Väinö 19 Julkaisussa Kirjallinen kuukauslehti 9 (1874): 4. D Juntunen, Tauno 75 Luukkainen, Olli 211k Helsinki 1874. Dalström, Harald 4, 31e, 32, 214, 243 Lång, Ingrid 85 Danielson, Alex 4, 50, 51, 60, 63, 68e, 243 K Åberg, Veijo: Kuntien teknisten asialla. Kuntien Kaivola, Seppo 150 M Teknillisten Keskusliitto KTK ry 1970–2000. E Kallio, Kyösti 46 Maja, Sarita 122 Jyväskylä 2000. Enbuske, Tuomas 208k Kallio, Teuvo 131 Malmi, Mauno 71k Åberg, Veijo: Ammattiliiton synty. Kuntien Eskola, Aarne 99k Kaltamo, Friedrich 119, 120 Manninen, Hannes 192, 194, 201 Teknillisten Keskusliitto KTK ry:n Kantola, Eero 4, 77, 78, 87k, 89e, 95, 97, 99, Martikainen, Kauko 173 perustaminen. Saarijärvi 2003. F 99k, 104k, 105, 106,106k, 107e, 111, 114, 115, Mehtonen, Viljo 99k Åberg, Veijo: Kohti teknisten keskusliittoa. Fagerholm, K.-A. 56, 58, 72, 74, 86 118e, 122 Melartin, Erkki 103 Kuntien Tekniset KTK 1970–2006. Furuhjelm, Knut 4, 43, 51, 51e, 59, 63e, 216k, Karppinen, Uolevi 86 Merikanto, Oskar 103 Jyväskylä 2007. 243 Kasanen, Viljo 99k Merilä, Kaija 113k Kasoi, Merja ks. Ailus, Merja Mesterton, Ernst G. 32

G Katainen, Jyrki 199 Metsä, Pekka 9, 11, 161, 162, 175k Grönroos, Akseli ks. Linnavuori, Akseli Kaukovalta, K. A. 42 Mikkola, Timo 156 Kekkonen, Urho 79, 105 Mitronen, Annikki 194k H Kilpi, Eino 68 Mursula, Taisto 5, 103, 105, 107e, 109, 122, Hackzell, Antti 56 Kinnunen, Matti 148k, 150, 153 123, 125, 125k, 126, 128, 129, 139e, 140, 145, Halme, Tuija 186k Kirves, Kerttu 81k 146, 146k, 147, 149, 150, 152, 153, 154, 155, 156,

250 251 157, 159, 160, 163, 198e, 218, 243, 247 Relander, Timo 169 V, W Myrsky, Rafael 9, 11, 194k Rinne, Rafael 68, 74 Vahtera, Päivi 176k, 244 Mäkelä, Johanna 198e Riskilä, Jouni 161 Vanhanen, Matti 192 Mäkinen, Pekka 205 Ruokonen, Jussi 188k Varila, Risto 118e Mäkisalo, Kari 244 Ruuth, Otto 84k, 86 Waronen, Eino 4, 36, 42, 48, 49, 50, 60, 61e, Möller, Carl Gustaf 79 Ryönänkoski, Urpo 4, 80k, 97e, 103, 106, 109, 63, 107e 117, 184e, 189, 243 Vartio, Väinö 38e N Rönkä, Eero 4, 56k, 60, 62, 63, 68, 69, 74, 76, Veinio, Jouni 136e Nevalainen, Heli 199e 80, 89e, 95, 99k, 243 Vennamo, Veikko 123e Nevalainen, Minna 175k Vesivalo, Rauno 211k Niemi-Laine, Päivi 211k S Westmark, Jaana 116 Niinistö, Sauli 168k Saarijärven Paavo 114 Vierelä, Saara 121 Nikolai II, keisari 21 Saarinen, Sirkka 186k Viitala, Eeva 186k Nivala, Helena 186k Salmio, Erkki 74 Viljanen, Ritva 211k Nordberg, Ilmari 118e Salo, Tuure 115 Williams, Tiina 206k Norrmén, Alfred 20 Saloranta, Ulla 55 Virolainen, Johannes 95 Nyman, Jarl 81k, 84k, 87k, 93, 119 Sarkko, Kaarlo 110 Virtanen, Anita 186k Savolainen, J. A. 71, 74 von Willebrand, Reinhold 31 O Siipi, Jouko 54 Wuori, Eero A. 68 Oman, pilapiirtäjä 76k Siivonen, Maija-Liisa 87k Vähäoja, Minna 199k Siltala, Juha 212 Välikangas, Aarne I. 78, 87k, 118e P Simonen, Aarre 63 Wärn-Auvinen, Eivor 189 Paasikivi, J. K. 68, 71 Sipilä, Juha 199, 201, 205k Paavola, Silja 211k Skog, Albin 31, 32, 43 Y Palaja, Uuti 53, 71, 77, 78, 95 Soininen, Kaisa 134e Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari 45 Palmén, E. G. 18k, 214k Sorsa, Kalevi 151 Pasanen, Paula 186k Suosilta, Toivo 152, 153, 154, 163 Perkka-Jortikka, Katriina 5, 156, 157, 160e, 163, Svanström, Hjalmar 32 165, 168, 168k, 171, 172, 179, 181, 184e, 243 Svinhufvud, P. E. 18k, 23, 214k Perttula, Esa 122 Syttänne-Paastela, Anna 152 Piekka, Risto 148k Pihlajamäki, Maija 5, 201, 205, 207e, 208k, T 211k, 243 Taina, Sisko 116 Prusti, Riitta 151k, 153 Talvitie, Sakari 9 Puustinen, Pirkko 176k Tarjanne, Tapio 47 Päivärinne, Leevi 99k Taulamo, Bobi 77k Päkki, Raili 152 Teräsvirta, Einari 102k Tiilikainen, Jaakko 88k R Tommola, Jorma 146k Ranne, Voitto 148k Tulenheimo, Antti 46 Ranta, Raija 208k Tuokko, Viljo 128k Rantakoski, Toivo 86 Tuominen, Juhani ”Jussi” 4, 109, 110e, 122, 243 Rantalainen, Pekka 105 Turkulainen, Jukka 203k Rantanen, Arja 175 Raustia, Matti 75 U Rautavaara, Tapio 94k Ursin, N. R. 18k, 214k Rautavuori, Kirsti 9 Reini, Jorma 126, 145, 156, 159, 160, 171

252 253 Julkaisija: Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry

Copyright © 2018 Kirjoittaja ja Jyty ry

Graafinen suunnittelu: Timo Setälä

Kannen kuva: Jyty ry. Juhlavuoden kuvassa esiintyvät henkilöt entisaikojen ja nykypäivän asuissa. Kuvassa mukana Samuliina Tukiainen (vas.), Päivi Oikarinen, Roope Tommila, Marjukka Hiltunen, Ilkka Konola, Anne Kovero, Sisko Atrokoski, Bashir Abdulkadir, Niina Tarvainen, Jesse Raja-aho, Henriikka Väisänen, Tuija Näppinen ja Heidi Pitkänen.

Kuvat: Jyty ry ellei toisin mainita

ISBN 978−951−98547−7−9

Bookwell Oy, Porvoo, 2018

254 255