Maatalousalueiden Luonnon Monimuotoisuuden Yleissuunnitelma Siikainen

maata Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 l ousa l uei

d Maatalousalueiden luonnon Siikaisten maatalousalueilta kartoitettiin luonnon monimuotoisuuden ja en maiseman kannalta merkittäviä kohteita. Kartoitusta tehtiin Pyntäisten, l

uonnon monimuotoisuu uonnon monimuotoisuuden Hirvijärven,Vuorijärven, Leväsjoen, Sammin ja Otamon alueilla. Kohteet rajattiin kartalle elinympäristötyypeittäin ja niille annettiin myös hoitosuosituksia. yleissuunnitelma, Siikainen

Mirja Kortesharju Hanna Tarvainen Anni Karhunen d en y en l eissuunnite l ma, siikainen ma, Lounais- S uomen ympäristökesku uomen

ISBN 978-952-11-2778-6 (nid.) ISBN 978-952-11-2779-3 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.)

ISSN 1796-1769 (verkkoj.) S Lounais-Suomen ympäristökeskus

LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2007

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Siikainen

Mirja Kortesharju Hanna Tarvainen Anni Karhunen

Turku 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskus Vesiensuojeluosasto (VSO)

Taitto: Päivi Niemelä Valokuvat: Mirja Kortesharju, kansikuva: Menneen ajan tunnelmaa nurmitatarniityllä

Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut

Edita Prima Oy, Helsinki 2007

ISBN 978-952-11-2778-6 (nid.) ISBN 978-952-11-2779-3 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) SISÄLLYS

1 Johdanto...... 5 2 Menetelmät...... 6 3 Suunnittelualueen yleiskuvaus...... 7 4 Yleissuunnittelu ja karttamerkinnät...... 10 5 Suunnittelualueen kohdekuvaukset...... 12 6 Luonnon monimuotoisuusalueen perustaminen...... 60 7 Luonnon monimuotoisuusalueiden hoidon yleisiä periaatteita...... 61

Lähteet...... 65 Liitteet...... 61 Kuvailulehdet...... 71

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 1 Johdanto

Luonnon monimuotoisuudella, eli arkikielellä hoitaa ja siten edistää luonnon monimuotoisuutta. lumolla, tarkoitetaan tässä maatalousympäristön Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden to- lajirikkautta, erilaisten elinympäristöjen kirjoa ja teutus on aina vapaaehtoista eikä kohteen maininta maiseman moni-ilmeisyyttä. Kaiken kaikkiaan lä- suunnitelmassa velvoita mihinkään. hes neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliöistä Yleissuunnittelun keskeisinä tavoitteina on pa- elää maatalous- ja kulttuuriympäristöissä, ja uhan- rantaa viranomaisten, neuvojien ja viljelijöiden alaisista eliölajeista näitä ns. perinneympäristöjä välistä vuorovaikutusta sekä luoda paikallista suosii jopa 28 prosenttia. Luonnon monimuotoi- tahtoa luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. suus on lukuisten tekijöiden summa. Ilmastolliset, Suunnitelma on laadittu yhteistyössä eri toimijoi- maaperälliset ja maaseutualueilla viljelykulttuuri- den kanssa, jotta etenkin paikallinen näkemys ja set tekijät ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen tietämys tulevat huomioiduiksi. Tarkoitus on, että siihen, miten monimuotoiseksi alue ja sen lajisto suunnitelmajulkaisu päätyy alueen viljelijöiden ja on vähitellen muotoutunut. Luonnon ohella myös muiden maanomistajien käyttöön ja sitä hyödyn- kotieläimet ja viljelykasvit ovat osa monipuolis- netään ympäristötuen erityistukien hakemisessa. ta ympäristöä ja vaihtelevaa maaseutumaisemaa. Vastaavanlaisia yleissuunnitelmia on Satakunnassa Maatalouden viimeaikainen kehitys on kuitenkin aiemmin tehty mm. Porin Ahlaisissa, Merikarvialla yksipuolistanut elinympäristöjä ja muuttanut mai- ja Vampulassa sekä Varsinais-Suomessa useissa eri semaa. kohteissa. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmassa on kartoitettu maatalousympäristön monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita. Kohteet ovat yleensä sellaisia, jotka sopivat eri- tyisympäristötuella hoidettavaksi ja joiden arvoa hoito lisää. Lisäksi suunnitelmaan on otettu mukaan muutamia kohteita, joilla on ennen kaikkea kulttuurihistoriallista tai maisemallista arvoa. Ne ovat usein merkittäviä kyläympäristön osia. Näillä kohteilla yleensä tarvitaan tarkempaa suunnittelua ja muitakin toimenpiteitä kuin erityistuen piirin kuuluvaa hoitoa. Myös luonnoltaan arvokkaita kohteita, jotka eivät vaadi välitöntä hoitoa, on suunnitelmaan otettu mukaan. Maaseutuympäristön hoitoon on mahdollista saada maatalouden ympäristötuen erityistukea. Yhtenä yleissuunnittelun päämääränä onkin suunnata tukihakemuksia luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin ja aktiivista hoitoa vaativiin kohteisiin. Samalla yritetään innostaa viljelijöitä hakemaan eri tukimuotoja. Yleissuunnitelma ei kata suunnittelualueen kaikkia mahdollisia kohteita vaan esittelee erityyppisiä esimerkkejä alueista, Saarekkeet ja metsänreunat ovat tyypillisiä lumokohteita. joita maatalouden ympäristötuen erityistuella voi Kuvan kohteella on lisäksi kivikautinen asuinpaikka.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 2 Menetelmät

Yleissuunnitteluhanketta varten perustettiin oh- maastokäynteihin. Esiselvityksen ja maastokäyn- jausryhmä, johon kuului edustajia Lounais-Suo- tien tulokset siirrettiin käsittelyn ja luokittelun jäl- men ympäristökeskuksesta, Satakunnan TE-kes- keen paikkatietojärjestelmään ja sitä kautta kartoil- kuksesta, ProAgria Satakunnan maaseutukeskuk- le. Paikkatietoihin kirjattiin elinympäristötyyppi ja sesta, MTK-Satakunnasta, Siikaisten kunnasta ja toimenpidesuositus. Aineistoa käytetään jatkossa paikallisista tuottajista. Ohjausryhmän tehtävänä arvioitaessa luonnon monimuotoisuushankkeiden on ohjata työskentelyä ja arvioida hankkeen etene- toteutumista alueella. mistä. Ohjausryhmän jäsenet edustavat eri tahoja, Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnit- jolloin suunnitteluun saadaan sekä paikallista että telun alkamisesta tiedotettiin keväällä 2006 kai- laajempaa näkemystä. Ohjausryhmältä saatiinkin kille avoimessa tiedostustilaisuudessa Siikaisten arvokkaita tietoja suunnittelualueesta sekä ideoi- kunnantalolla. Viljelijät kutsuttiin tilaisuuteen ta ja näkemyksiä hankkeen toteuttamiseksi. Oh- kirjeitse ja lehti-ilmoituksella (liitteet 1-2). Kutsu jausryhmä kokoontui hankkeen aikana kolmesti. lähetettiin myös eri yhteistyötahoille. Ennen tie- Kohdealueen tarkentamista pohdittiin esiselvitys- dotustilaisuutta ohjausryhmä kokoontui kerran, materiaalin ja ohjausryhmän paikallistuntemuk- jolloin hankkeen kulusta sovittiin. Tiedotustilai- sen pohjalta. Kävi selväksi, että kannattaa keskit- suudessa maanomistajat saivat halutessaan esitellä tyä kyläalueille, joissa potentiaalisia kohteita olisi mahdollisia yleissuunnittelukohteita ja keskustel- löydettävissä eniten. Todettiin, että on mielekästä la luonnon monimuotoisuuden hoitoon tarkoite- kohdentaa melko vähäinen maastotyöaika pääosin tuista erityistuista. Tiedotustilaisuuden jälkeen Vuorijärven, Sammin ja Leväsjoen alueille. Muita suunnitelmasta julkaistiin kirjoitus Kankaanpään alueita, varsinkin Hirvijärveltä ja mm. Otamolta ja Sanomissa. Myöhemmin ilmestyi kirjoitus myös Siikaisten keskustan tuntumasta, tuli myöhemmin Siikaisten Kuntauutisissa (liite 3). Yhteistyö alueen mukaan maanomistajien kiinnostuksen perusteella asukkaiden kanssa oli olennainen osa suunnittelua (kartta 1). ja sujui hyvin. Suunnittelutyön alkuvaiheessa, esiselvityksessä, Luonnossuunnitelmakarttoja esiteltiin viljelijöil- tarkasteltiin Siikaisten luonnon- ja kulttuuriympä- le joulukuussa 2006 avointen ovien tilaisuudessa, ristöä. Siinä käytettiin olemassa olevaa inventoin- josta tiedotettiin kaikille kunnan viljelijöille lähete- titietoa ja ympäristöhallinnon paikkatietoaineis- tyllä kutsukirjeellä (liitteet 4-5). Tilaisuudessa käy- toja. Esitietoa löytyi runsaasti ja ne koskivat mm. tiin hyviä keskusteluja ja pohdittiin erityisesti suun- maankäyttöä, maaperää, inventoituja pienvesiä, nitelmassa esitettyjen alueiden saamista hoidon pii- perinnemaisemia, muinaismuistoja ja kulttuuriym- riin. Samassa tilaisuudessa oli tarjolla erityistukiin päristöjä. Huomioiduksi tulivat myös merkittävät ja muihin maatalouden ympäristöasioihin liittyvää pohjavesi- ja suojelualueet, Natura 2000 -alueet, neuvontaa. Ohjausryhmätahojen edustajat olivat uhanalaisten lajien esiintymät sekä nykyiset ym- mukana tilaisuudessa. Esittelytilaisuuden jälkeen päristötuen erityistukikohteet. Vanhat venäläiset kartat olivat tutustuttavina maaseutuviranomaisen topografikartat ja pitäjäkartat tarjosivat arvokasta toimistossa. Luonnoskarttoihin tulleet kommentit tietoa alueen maankäytön historiasta. otettiin huomioon lopullisessa suunnitelmassa, jos- Merkittäviksi arvioituihin kohteisiin tehtiin ta tehty julkaisu toimitetaan kaikille maanomista- maastokäyntejä kesällä 2006. Maastokäynnit koh- jille ja muille kiinnostuneille. Lisäksi pidettiin Sii- distettiin lähinnä esiselvityksen ja karttatarkas- kaisten ja Merikarvian viljelijöille tilaisuus ennen telun perusteella. Myös maanomistajilta saatuja kevään 2007 tukihaun päättymistä. Tilaisuudessa tietoja mahdollisista kohdealueista tarkasteltiin oli mahdollista tutustua sekä Merikarvian että Sii- maastossa. Monet maanomistajat osallistuivat kaisten lumoyleissuunnitelmiin ja saada erityistukiin liittyvää neuvontaa (liitteet 6-7). Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 3 Suunnittelualueen yleiskuvaus

Siikaisten maisema vaihtelee metsäisestä pie- elinalueena kuin uhanalaisten kasvien kasvupaik- nipiirteisempään ja monipuolisempaan kylä- ja kana. Pienvedet ovat Suomen neljänneksi tärkein peltomiljööseen. Siikaisissa on suuria suoalueita, uhanalaisten eliöiden elinympäristö. Pienvesi- muutamia isoja järviä ja peltoja laajojen metsäisten alueilla on näin ollen tärkeä rooli luonnon moni- alueiden välissä, jokivarsilla ja järvien rannoilla. muotoisuuden säilyttäjinä. Lisäksi niillä on myös Asutus keskittyy keskustaajamaan ja muutamiin kalataloudellista merkitystä. Pienvesialueiden kyläalueisiin. Maaperä on lähinnä moreenia, mistä säilyminen luonnontilaisina koetaankin tärkeäksi kivisyys kertookin. Siellä täällä on savialueita ja tavoitteeksi. Maa- ja metsätalouden toiminnot, tur- monin paikoin laajoja turvemaita. vetuotanto, loma-asutuksen leviäminen ja happa- Maatalous Siikaisissa on pääosin viljanviljelyä, moituminen uhkaavat pienvesien säilymistä. mutta kunnassa harjoitetaan myös maidon ja li- Luonnonsuojelullisesti arvokkaita Natura 2000 han tuotantoa. Eläinten pito on kuitenkin vähene- -alueita Siikaisissa ovat Haapakeidas, Niemi- ja mässä. Edelleen reilu viidennes kuntalaisista saa Itäjärvi, Siikaisten laitumet sekä Matovuori. Haa- toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Perintei- pakeidas on arvokas, sillä siellä esiintyvät kaikki sen maatalouden synnyttämiä ympäristöjä löytyy seudulle ominaiset suotyypit sekä monipuolinen Siikaisista vielä runsaasti. Maatalouden ympäris- eläin- ja kasvilajisto. Alueella on havaittu mm. tötuen erityistukisopimuksilla hoidetaan monia laulujoutsen, susi, liito-orava, sinisuohaukka sekä perinteisiä ympäristöjä, mutta myös joitakin ve- runsaasti erilaisia vesilintuja. Erämainen suoalue siensuojelullisia suojavyöhykkeitä. Jokien varsien on osin luonnonsuojelulailla suojeltu. Niemijärven pelloille olisi mahdollista perustaa enemmänkin ja Itäjärven alue on linnustoltaan merkittävä. Mer- suojavyöhykkeitä, sillä maaperä on paikoin hel- kittävä perinnemaisemakokonaisuus, ”Siikaisten posti sortuvaa. laitumet”, koostuu useista alueista. Erityisesti Sam- Luonnon pienvesiä kuten mm. puroja, lampia ja min kylässä sijaitsevat Koskelan laitumet edustavat lähteitä on inventoitu 1990-luvulla Lounais-Suo- koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuista karujen men ympäristökeskuksen ja sitä edeltäneen Turun alueiden perinnebiotooppia. Siikaisten laitumiin vesi- ja ympäristöpiirin toimesta. Siikaisissa on kuuluu myös muita harvinaistuvia elinympäris- useita arvokkaiksi pienvesiksi luokiteltuja alueita. töjä, kuten hakamaita, tuoreita niittyjä, metsälaitu- Pohjasjärvi ja sen luoteispuolella sijaitsevat Kakku- mia ja rantaniittyjä. Niiden säilymistä edesauttaa rilammit sekä Kakkurilammi Kankaanpään rajan siellä harjoitettu perinteinen maankäyttö. Niillä tuntumassa ovat maisemallisesti komeita suolam- esiintyviä huomionarvoisia lajeja ovat mm. jäkki, pia. Niiden rannat ovat kauttaaltaan turvetta ja nurmitatar, uhanalainen ahonoidanlukko, ketonoi- niitä ympäröi tyypillinen rämekasvillisuus. Mai- danlukko, ketotädyke, ketoneilikka, maariankäm- semallisesti arvokkailla alueilla on myös linnustol- mekkä, pussikämmekkä, mesimarja, kevätlinnun- lista arvoa. Kakkurilammin arvoa heikentää poh- herne ja kellotalvikki. Matovuori käsittää kiilleg- joispäästä kaivettu lasku-uoma. Otamonlampi on neissikallioselänteen ja voimakkaasti kumpuilevat myös tyypillinen lähes luonnontilaisena säilynyt Makkarakalliot. Paitsi että alue on geomorfologi- suolampi. Lisäksi alueella sijaitsee arvokas puro- sesti kiintoisa, se on myös eliöstöltään Satakunnan lähde Ristikosken itäpuolella. Se on myös arvioitu arvokkaimpia kallioalueita. Siellä esiintyy mm. maakunnallisesti arvokkaaksi jokivarreksi. Muita vaateliaita sammallajeja, esimerkiksi pikkukello-, merkittäviä pienvesiä ovat mm. Leväslampi, Vä- kalkkikierto- tummauurna- ja kellosammal. häjärvi ja Vuorijärvi, joilla on arvoa niin linnuston

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Km 6 4 2 Löydetyt lumokohteet Inventoidut alueet Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 0 Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 10.05.2007 5 4 3 2 7 8 9

Kartta 1. Siikaisten suunnittelualue ja karttalehdittäinen jako

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 toteuttamassa inventoinnissa Siikaisten alueella todettiin olevan monia arvokkaita perinnemaisemia, joista useimmat ovat metsälaitumia, hakoja, niittyjä ja ketoja. Valtakunnallisestikin arvokkaiksi arvioituja maisema-alueita ovat edellä mainittujen Koskelan laitumien lisäksi Pihlajamäen laitumet Leppijärven kylässä. Näiden lisäksi Siikaisissa on useita maakunnallisesti ja paikallisesti merkittäviä perinnemaisemia, kuten Siikilän laitumet Ratiky- lässä, Sulkavan laitumet Keskuskylässä, Nokan laitumet Petkeleen kylässä ja Tuomiluoman laitumet Siikaisten kirkonkylän läheisyydessä. Juuri valmistuneessa Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelmassa todetaan, että Siikaisten perinnemaisema-alueita uhkaa umpeenkasvu ja arvojen vähittäinen häviäminen. Alueiden saattaminen hoitoon olisi kiireellistä. Toisaalta kunnassa on yli 100 ha perinnebiotooppi-, lumo- tai maisemasopi- muksilla hoidettuja erityistukialueita, jotka sijaitsevat muilla kuin inventoiduilla alueilla. Näillä erityistukialueilla perinnebiotooppiarvoja on säilynyt Siikaisissa luonnon monimuotoisuus vaihteli (Kemppainen, Lehtomaa 2007). monipuolisista perinnebiotoopeista mielenkiin- Siikaisten kunnassa sijaitsevat Leppijärven, toisiin suoalueisiin. Vuorijärven, Leväsjoen ja Otamon kylät ovat valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä. Niissä on vielä vahvasti näkyvissä perinteinen rakennuskanta yhdistyneenä perinnebiotooppien muodostamaan maatalousmaise- maan. Myös Siikaisten kirkko ympäristöineen on arvokas kulttuurimaisema-alue. Suuri osa alueen rakennuksista on peräisin 1800-luvun loppupuo- lelta. Rakennushistoriallisesti mielenkiintoisia kohteita löytyy myös mm. Hirvijärveltä, Petkeleestä ja Sammista. Kunnan erikoisuutena mainittakoon siikaislaiset talonkuistit, vellikellot ja vanhat kaa- rikivisillat. Siikaisissa ei ole toteutettu varsinaisia arkeolo- gisia kaivauksia, mutta muinaisjäänteitä on inventoitu muutamaankin otteeseen. Viimeisin näistä inventoinneista toteutettiin Satakunnan museon toimesta vuonna 2000. Kunnasta on löydetty useita kivikautisia esineitä ja esihistoriallisen ajan asuin- paikkoja lähinnä jokivarsien viljelyksessä olleilta pelloilta. Merkittävin tunnetuista asuinpaikoista on Saarikosken Purukujan kampakeraamisen ajan asuinpaikka. Muita kivikautisen ajan asuinpaik- koja on mm. Leväsjoella, Sammissa, Pyntäisissä, Hirvijärvellä sekä Otamossa. Otamonjoen varrelta on löydetty myös runsaasti vasarakirveskulttuurin esineistöä. Asuinpaikkojen lisäksi tutkimuksissa havaittiin historialliselta ajalta peräisin olevia tervahautoja, puurakennelma ja ajoittamattomia röykkiöitä. Leväsjoen eteläpuolella Heikintalosta itään sijaitseva tervahauta on hyvin säilynyt ja on siten poikkeuksellisen hieno.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 4 Yleissuunnittelu ja karttamerkinnät

Yleissuunnitelmassa kohteet on luokiteltu kasvil- säksi esitetty alueilta jonkin verran kohteita, joiden lisuuden, topografian, kosteusolojen, maisema- monimuotoisuusarvot ovat vähäisiä, mutta joita tekijöiden sekä nykyisen tai aiemman maankäy- olisi maiseman tai perinteisen ympäristön takia tön mukaan erilaisiin elinympäristötyyppeihin. suositeltavaa hoitaa. Lisäksi kartoilla on esitetty Kohteista on laadittu yleiskuvaus, jossa kuvataan suositukset hoitotoimenpiteistä, joilla kohteiden alueen tärkeimmät piirteet ja mainitaan kasvilaje- luonnon monimuotoisuusarvoja voidaan ylläpitää ja sekä mahdollisesti muitakin alueella esiintyviä tai parantaa. Jos kohteelle ei ole voitu antaa yksi- eliölajeja. Lisäksi alueille on annettu hoitosuosi- selitteistä hoitosuositusta, hoidoksi on määritelty tuksia tai arvioitu hoitomahdollisuuksia. Luonnon muu. Yleensä nämä kohteet vaativat yleissuun- monimuotoisuuden tai maiseman merkittävyyttä nittelua tarkempaa tarkastelua ja alueiden käytön on myös arvioitu joissakin kohteissa. Alueiden luo- suunnittelua. Karttarajaukset ovat yleispiirteisiä, kittelu eri elinympäristötyyppeihin on aina kes- ja varsinaisessa erityistuen hakuvaiheessa alueet kimääräinen arvio, sillä monet alueet sisältävät rajataan tarkemmin ottaen huomioon mm. hoi- useitakin tyyppejä. don järjestämiseen liittyvät seikat. Kunkin kartan Yleissuunnitelman kartoissa on esitetty luon- kohdenumero viittaa tekstin kuvaukseen. Kohde- non monimuotoisuuden kannalta merkittävät kartat kattavat yleissuunnittelualueesta ne osat, alueet elinympäristötyypeittäin. Kartoissa on li- joilta luonnon monimuotoisuuskohteita löytyi (kartta 1).

Ahomansikkaa esiintyi monin paikoin, mutta erityisen runsas se oli tällä vuosittain niitetyllä tienpientareella.

10 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Siikaisten kunnan alueella ei ollut tarkoitus kar- Maisema- tai kulttuurikohteet toittaa kaikkia mahdollisia kohteita, vaan esimer- • kulttuurivaikutteiset, kuten rakennusryhmiin kinomaisesti tuoda esille erilaisia alueita. Siikai- tms. liittyvät kohteet sissa on todennäköisesti luonnonarvoiltaan huo- • vähän lumoarvoja sisältävät mm. maisemalli- mionarvoisia alueita, joita ei tässä suunnitelmassa sista syistä hoidettavat kohteet mainita. Kuitenkin varsinainen suunnittelualue on kartoitettu kattavasti, vain joitakin pienialaisia Siikaisten luonnon monimuotoisuuden yleissuun- kohteita on voinut jäädä huomioimatta. Joitakin nittelualuetta voi luonnehtia monimuotoiseksi ja vaatimattomampia kohteita on otettu mukaan sillä vaihtelevaksi maaseuduksi. Se on monin paikoin perusteella, että ne ovat maisemallisesti merkittä- maisemallisesti kaunista aluetta, jossa jokivarsien viä tai tärkeä osa kyläympäristöä. Nämä alueet ar- ja kylien pienipiirteisiä peltoaukeita reunustavat vioidaan vielä tapauskohtaisesti esim. erityistuen metsät. Kartoitetulta alueelta löytyi 222 kpl luon- hakemisen yhteydessä ja tarkennetaan rajauksia. non monimuotoisuuden kannalta merkittävää tai Yleissuunnitelmakartoissa on lisätietoina mukana huomionarvoista erillistä aluetta, jotka luokiteltiin inventoidut perinnemaisemat ja erityistukialueet. 133:ksi kohteeksi. Osa kohteista sisältää useampia Joissakin jokivarsikohteissa on kohdekuvauksissa osa-alueita. Yhteispinta-alaksi tuli n. 230 ha, joten suositeltu myös kohteeseen rajoittuvalle pellolle suurin osa alueista on pieniä. Perinnebiotooppeja suojavyöhykettä, mutta sen tarkemmin ei vesien- tuli mukaan 22 aluetta, joiden yhteispinta-ala on suojelullisten suojavyöhykkeiden tarvetta ole kar- noin 33 ha. Eniten löytyi erilaisia reunavyöhykkei- toitettu. Siikaisten luonnon monimuotoisuuskoh- tä, reunametsien entisiä laidunalueita ja saarekkei- teissa oli seuraavan tyyppisiä elinympäristöjä: ta, joita oli 138 kpl ja yhteensä niiden pinta-ala on 77 ha. Maisemallisten tai kulttuuriarvojen perusteella mukaan otettuja alueita oli 21 kpl, yhteensä 19 ha. Perinnebiotoopit Merkittäviä tieympäristöjä oli 16 kpl ja kosteita • laitumet elinympäristöjä (mm. kosteikkoja ja tulvaniittyjä) • entiset laidunalueet 15 kpl. Loput alueet olivat jokivarsiympäristöjä. • hakamaat Vanhat metsän reunoihin jääneet laidunalueet ovat • tienpiennaralueet Siikaisten alueella tyypillisiä ja monipuolisimpia luonnon monimuotoisuusalueita. Ne ovat kuiten- Reunavyöhykkeet, saarekkeet, kiviröykkiöt, kin kasvamassa umpeen tai muuttumassa puun puu- tai pensasryhmät tuotantoon tarkoitetuiksi talousmetsiksi. Siikai- • ladot ympäristöineen sissa on monia hienoja perinnebiotooppeja, joiden • kiviaidat ympäristöineen joukosta löytyi myös muutamia ympäristökoko- • pellon ja metsän väliset reuna-alueet naisuuksia. Ne ovat monenlaisten pienympäristö- • pellon metsäsaarekkeet jen ja rakennusten muodostamia laajempia alueita, • pellon kalliokumpareet, lohkareet ympäristöi- jotka ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä sekä neen, kiviröykkiöt tärkeitä kylämaisemia. • puu- ja pensassaarekkeet • laidunkäytössä olleiden metsien reunat

Kosteikot, rantaniityt • luontaiset kosteikot ympäristöineen • kosteat, tulvivat tai vettymishaitoista kärsivät pellot tai niityt • lähde

Joen tai ojan uomat ympäristöineen • ojaympäristöt • jokivarsiympäristöt

Tieympäristöt • tiet pientareineen • tiet lähiympäristöineen

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 11 5 Suunnittelualueen kohdekuvaukset

1. Vanhoja peltoja ympäristöineen, jokirantaa ja vyöhykkeitä sekä lehtipuiden ja pensaiden varjos- kärrytietä tamaa jokivartta. Männyn lisäksi metsässä kasvaa mm. kuusia, koivuja, haapaa, pihlajaa, katajia, pa- Kohde on mielenkiintoinen sekoitus monenlais- juja ja vadelmaa. Kanervaa, kallioimarretta ja sam- ta pienympäristöä, joka koostuu käytöstä poistu- malia kasvaviin kuiviin ja kallioisiin paikkoihin neista vanhanaikaisista pikkupelloista erämaisen tuovat vaihtelua tuoreet käenkaalia ja metsäkortet- luonnon keskellä. Pellot ovat pensoittumassa ole- ta kasvavat metsät ja kosteana pysyvät painanteet, vaa kosteaa niittyä, jolla kasvaa mm. kalvassaraa joista tapaa kurjenjalkaa ja jouhivihvilää. Kohde ja ranta-alpia. Maastossa on paikoin pensaikkoa on osin entistä laidunta, mistä kertoo alueen kas- ja sammalpeitteisiä kivikasoja. Joenrannan metsä villisuus: mesimarja, ahomansikka, aho-orvokki, on varjoisa, kivinen ja rehevä. Joessa oli majavan purtojuuri ja timotei. Alue on rehevöitymässä, mi- kaatamia puita ja pato ylävirrassa. Jokeen laskee kä näkyy typensuosijakasvillisuuden runsautena. kivinen valtaoja, jonka yli kulkee vanha silta. Koh- Jokivarressa on paikoin niittymäisiä kuvioita, joilla teen puu- ja pensaslajisto on monipuolinen: koivu, esiintyvät mm. mesimarja, suo-orvokki ja kalvassa- kuusi, haapa, pihlaja, mänty, tuomi, harmaaleppä ra. Valtaojan lisäksi muutamia pienempiä ojia las- ja vadelma. Mesimarjaa esiintyy runsaasti ja lisäksi kee jokeen ja kohteen lounaisreunalta on kaivanto, löytyi mm. ahomansikka, pikkulaukku, jänönsara, jonka ympärillä kasvaa viiltosaraa ja purtojuurta. purtojuuri, syyläjuuri, korpikaisla ja ruokohelpi. Alue on maisemallisesti kaunis. Valtaojan eteläpuolella on sekametsää, jossa ka- Hoito: Kohteella on edellytykset kehittyä monipuoli- tajaa on kohtalaisesti ja jonka pohjalla kasvaa su- semmaksi perinnebiotoopiksi. Tärkeintä on, että laidun- denmarjaa, nuokkuhelmikkää ja kieloa sekä hii- nus jatkuisi, jottei hieno ja harvinainen metsälaitumen, renporrasta. hakojen ja pikkuniittyjen kokonaisuus häviäisi ja met- Hoito: Kohde on nykyisellään varsin hieno, mutta sittyisi. Laidunnuksen lisäksi puustoa olisi raivattava jos alue jätetään luonnontilaan, saattaa sen monipuo- ja harvennettava. Raivausjäte on korjattava pois. Jos lisuus kärsiä. Ainakin osaa alueesta kannattaisi hoitaa. laidunnusta ei voida järjestää, on kohde joka tapauksessa Pellot olisi edelleen hyvä niittää ja rehu korjata pois, jol- niin arvokas, että sitä kannattaisi hoitaa puita harven- loin estetään rehevöityvän ryteikön syntyminen. Metsä taen ja pensaita raivaten, jotta hakamaisuus säilyisi. tarvitsee varovaista maisemaraivausta ja harvennusta; Paikoin kannattaisi niittää kauneimpia niittylaikkuja, varsinkin nuorta kuusta ja mäntyä tulisi poistaa run- jotta myös niittymäinen kasvillisuus säilyisi. saasti. Paikoin pitäisi luoda valoisia aukkoja metsiin katajien elvyttämiseksi ja niittykasvien pelastamiseksi. 3. Reunavyöhyke ja metsäsaarekkeita Peltoja reunustamaan voidaan jättää kerroksellista met- sää, jolloin varjoisa tunnelma säilyy. Risut ja vanhat Kohteeseen kuuluu pitkä pohjois-eteläsuuntainen paalit tulisi kerätä pois. Alueella voisi kokeilla niiton pellonreuna ja kaksi pellolla sijaitsevaa saareketta. ja niittojätteen poiskorjuun jälkeistä syyslaidunnusta, Pellon itäreunalla on kaunis, laidunnettu hakamaa- sillä niittymäisyys on paikoin jo pitkälle kehittynyttä. metsä ja eteläosaa hallitsee upea näkymä Tunturi- lammin laajalle, saraikkoiselle laidunalueelle. Laa- 2. Perinnebiotooppi (hakamaata, reunavyöhyk- jan pellon pohjoisosassa on pari saareketta, joista keitä ja jokivarsiympäristöä) toinen on kallioinen. Saarekkeilla kasvaa koivua, pihlajaa, katajaa, tuomea, vadelmaa ja paatsamaa Kohde on mäntyvaltaista metsää, jossa on paikoin sekä kenttäkerroksessa lähinnä metsäkasveja, mut- hyvin avointa hakamaata, valoisia pellon reuna- ta myös esim. nurmirölliä ja ahosuolaheinää. Saa-

12 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 rekkeiden merkitys on erityisesti maisemallinen ja 5. Maisematie Pyntäisissä ympäristön monipuolisuutta lisäävä. Hoito: Kohteen hoito on tärkeää maisemakokonai- Tietä reunustavat maisemapuut ja sammaleinen suuden ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Pellon kiviaita tekevät näkymästä idyllisen. Pientareet reunavyöhykettä voidaan hoitaa puita harventamalla. ovat paikoin säilyneet niittymäisinä ja niillä kasvaa Myös laidunnus olisi toivottavaa. Tällaisissa kohteissa tavanomaisten niittykasvien lisäksi ahomansikkaa laidunaita kuuluu viljelyksessä olevan pellon ja luon- ja poimulehtiä. Pientareilla esiintyy paikoin tuo- nonlaitumen väliin, jolloin karja huolehtii reunavyöhyk- mipihlajaa. keen hoidosta. Taustan kuusimetsää voidaan mielellään Hoito: Tien pientareita voisi niittää kerran kesässä laiduntaa, vaikka se vaikuttaakin rakenteeltaan talous- kukinnan jälkeen. Kiviaitaa voisi varoen raivata esiin, metsältä, eikä siten sisälly kohteeseen varsinaisena met- kuitenkin niin, että kauniita maisemapuita ja pensaita sälaitumena. Peltosaarekkeet hoidetaan puita ja pensaita jää tietä reunustamaan. Näkymän avaaminen pellolle raivaamalla ja raivausjätteet pois korjaamalla. parantaisi maisemaa.

4. Avosuota ja voimalinjan alustaa 6. Pensassaareke entisen vanhainkodin itäpuo- lella Tunturilammi on entinen järvi, johon kuivaamisen jälkeen on jäänyt lävitse virtaava Tunturijoki, muu- Kaunis, maisemaa elävöittävä saareke, jolla kasvaa ten se on muuttunut avosuoksi. Erämaamaisessa runsaasti vadelmaa. Kohde on pieni, mutta hoita- ympäristössä sijaitsevasta alueesta arvioitiin joen misen ja säilyttämisen arvoinen. toinen puoli, länsi- ja lounaisosa. Lisäksi kohtee- Hoito: Kevyt puuston raivaus ryteköitymisen estä- seen otettiin mukaan vähän voimalinjan alustaa miseksi. Vadelmia voisi raivata reilusti ja raivausjätteet lännessä. Tunturilammin suoalue ympäristöineen kerätä huolellisesti pois. on erityisen kaunis. Suurin osa on avointa suoniit- tyä, jonka reunoilla on omenapuumaisia pajuja. 7. Hakamainen metsä Pellon puolen penkalla on tyylikkäästi muutamia koivuja ja muita lehtipuita, joiden alaoksat on Kumpareinen tienvarren metsäalue, joka lännessä syöty. Alueella on laidunnuksesta kertovia piik- rajautuu ojaan ja etelässä peltoon. Maastossa on kilanka-aitoja, jotka nähtävästi jakavat aluetta lai- maakiviä ja jäänteitä vanhasta asuinpaikasta. Alu- dunlohkoihin. Suo on pääosin saraniittyä: pullo-, eella on koivuvaltaista sekametsää, jossa kasvaa vesi- ja viiltosarojen lisäksi esiintyy kurjenjalkaa, lisäksi haapaa, kuusta, katajaa, pihlajaa ja tuomi- jouhivihvilää, karpaloa, suoputkea, luhtakastik- pihlajaa. Vaihteleva aluskasvillisuus koostuu met- kaa ja luhtarölliä. Lännenpuoleisella pellolla laajan sä-, niitty- ja myös typensuosijakasveista. Alueel- maiseman mahtavuutta lisää avoimen suosaraikon la esiintyvät mm. ahomansikka, metsäorvokki ja ohella lähes koko matkan pellon suuntaisena kul- nuokkuhelmikkä. keva suuri sähkölinja. Loivaan rinteeseen on muo- Hoito: Alue olisi sopivaa perinteiseen laidunnuk- dostunut kaunis, katajainen linjan alusta. Alueella seen, sillä vaihtelevan maaston vuoksi niitto on hanka- on kauniita kallioita ja vanhaa suoniittyä, joilta löy- laa. Alue säilyisi hakamaisena myös maisemaraivauk- tyy suoja niittykasveja; maininnanarvoisia ovat sella ja laikuttaisella niitolla. purtojuuri ja tähtisara. Hoito: Kohde on erittäin kaunis nykyisessä tilas- 8. Samminjokivarren luiska saan. Sen hoidon suunnitteluun pitäisi perehtyä. Koska Tunturilammi on jo käsiteltyä aluetta, laidunnuksen Polveileva ja kaunis rantakaista on jyrkkä ja pai- jatkuminen vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta. Laidun- koin sortunut. Reuna on pääasiassa avoin, mut- nus on nyt nähtävissä puiden ja pensaiden ulkonäössä ta paikoin esiintyy koivua ja pajua. Rinteessä on ja myös aidat luovat maisemaan miellyttävää tunnel- kukkivaa niittykasvillisuutta, kuten mesimarjaa, maa. Lisäksi laidunnus monipuolistaisi kasvillisuutta. metsäorvokkia ja kieloa. Sähkölinjan alus tulisi laiduntaa omana lohkonaan, Hoito: Kaistale sopisi erinomaisesti pellolle perus- sillä se on selvästi luonnoltaan karumpi kuin saraikko. tettavan suojavyöhykkeen yhteyteen. Toistuva niitto ja Näin laajalle laitumelle, josta osa on voimakastuottoista rehun pois korjaaminen voisi saada jokivarren kauniit kosteikkoa, sopisi lihakarjakin. Ilman laidunnusta koko niittykasvit levittäytymään leveämmäksi vyöhykkeeksi. alueen hoito on hankalaa. Raivauksin ja harvennuksin Kaikissa hoitotoimissa olisi oltava varovainen jokivar- voidaan hoitaa reunavyöhykkeitä, pellon reuna-aluetta ressa tapahtuvien sortumien vuoksi ja vältettävä yli- ja linjanalustaa. Maisemaraivaukseen voidaan liittää määräistä liikennettä alueella. niittoa kasvistoltaan arvokkaimmilla paikoilla. Nämä kohdat olisi arvioitava erikseen.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 13 11. Peltojen reunavyöhykkeitä, latojen ympäris- töjä ja kärryteitä

Puustoinen reunavyöhyke on kapea ja vain paikoin on leveämpiä hakamaisia alueita. Reunametsissä kasvaa katajaa, haapaa ja pihlajaa ja reunat ovat usein heinikkoisia tai lehtomaisia. Hirsilatojen lähistöllä on paikoin niittymäisiä alueita, joissa kasvaa mm. ahomansikka ja mesimarja. Pohjoisen varastoalueen tien varsilla esiintyvät mm. nurmitatar, jänönsara ja särmäkuisma. Etelämpänä metsän keskellä olevalle pellolle johtava kärrytie on kasvillisuudeltaan hieno: siellä kasvaa mm. nurmitatar, purtojuuri, päivänkakkara, tuoksusimake, jänönsa- ra ja kalvassara. Eteläisin kärrytie on maisemaltaan Pellolla oleva metsäsaareke on tyypillinen lumokohde. kaunis ja sen kasvillisuus vaihtelee puolukkaisesta kuivahkosta pientareesta ahomansikkaa ja purto- juurtakin kasvavaan niittymäiseen reunaan. Hoito: Kohteelle olisi parasta harkittu maisemahar- 9. Jokivarren rantametsikkö vennus ja -raivaus. Kärryteiden pientareita, niittymäi- siä latojen ympäryksiä ja muutamia muitakin niitty- Alue on pensaikkoista mänty-koivu – metsikköä, mäisiä alueita voisi niittää. Vanhat ja uudet raivaus- ja jossa päälajeina esiintyvät kataja, paju, pihlaja, niittojätteet tulisi korjata pois. harmaaleppä, tuomi, mustaherukka ja vadelma. Kohteen maasto on loivasti rantaan päin viettä- 12. Perinnebiotooppi (tien pientareita, pihapiiriä vää. Metsä- ja rantakasvien lisäksi alueelta löyty- ja saareke) vät mm. päivänkakkara, särmäkuisma, jänönsara ja purtojuuri. Alisenjoentien piennarkasvillisuus on aivan erityi- Hoito: Puustoa ja erityisesti pensaikkoa olisi hyvä nen, mikä saa kävelyretken tuntumaan matkalta harventaa. Metsikkö sopisi hyvin myös laidunnettavak- menneisyyteen. Pientareella kasvoi nurmitatarta si. Alue sopisi pellolle perustettavan suojavyöhykkeen lähes koko matkalla. Näkymä pohjoisesta pelto- yhteydessä hoidettavaksi. aukealle tultaessa on kaunis, sillä tien itäreunalla on paikoin kalliota ja kiviä muutamien koivujen 10. Metsäsaareke ja kärrytie katveessa. Peltoaukean osuudella yhteiskasvustoja muodostavat ahomansikka ja ketoneilikka. Vanho- Kohde on ollut laidunnettuna 2000-luvun alkuun ja piennarlajeja löytyy tien varrelta komea kirjo: saakka ja siellä on edelleen tavattavissa perinteisiä mesimarja, jänönsara, isolaukku, päivänkakkara, laidunkasveja, kuten purtojuurta ja mesimarjaa. kumina, aho-orvokki, huopakeltano ja keltamak- Hakamainen metsäsaareke on valoisa, ja siellä saruoho. Parissa paikassa kasvoi myös jäkkiä. kasvaa haapoja, koivuja, mäntyjä ja kuusentaimia. Hoito: Tienvartta on hoidettu perinteisesti niittä- Mielenkiintoisin on pikkuladon edustan niittyalue, mällä, mikä on myös jatkossa parasta hoitoa kohteen jolla kasvaa nurmitatar, tuoksusimake, jänönsara, pitämiseksi avoimena. Rehevöityneemmillä ja korkea- poimulehti, särmäkuisma, purtojuuri, kissankel- kasvuisemmilla alueilla useampikin niittokerta kesässä lo ja päivänkakkara. Peltojen välissä kaarteleva olisi suositeltavaa. Pihapiirin reunoja ja metsäsaareketta kärrytie sekä sitä reunustavat kiviaita, katajat ja on paikoin mahdollista raivata kevyesti pensoittumisen korkeat puut muodostavat maisemallisesti kauniin ehkäisemiseksi. Jos aluetta hoidettaisiin ympäristötuen näkymän. Kärrytien reunoilta löytyy vielä perintei- erityistuella, viereisen niittymäisen pellon voisi ottaa siä laidunkasveja, mm. ahomansikka. sopimukseen mukaan. Hoito: Alueen arvoa nostaisi kiviaidan kauniisti paljastava raivaus, haan raivaus varsinkin nousevista 13. Pellon reunavyöhyke Samminjoen lähistöllä haavoista ja kuusista sekä raivausjätteiden ja olemassa olevien risujen poiskorjaaminen. Pientareita ja niitty- Entiseltä laidunmetsältä vaikuttavassa sekametsäs- laikkuja kannattaisi niittää. Myös laidunnus on kohteel- sä kasvaa koivua, haapaa, mäntyä, harmaaleppää la mahdollista. Ojanperkauksesta jääneiden maakasojen ja kuusta. Katajaa kasvoi pensaana. Kenttäkerros maisemoimista voisi harkita. on osin lehtomainen ja osin kosteaa niittyä. Nuok-

14 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 kuhelmikkä ja ahomansikka esiintyvät runsaina. syyläjuuri, särmäkuisma, lampaannata, tuoksusi- Lisäksi alueella kasvavat kielo, särmäkuisma, niit- make, ahomansikka, päivänkakkara, rohtotädyke, tyhumala ja rohtotädyke. ruusuruoho, kumina, maahumala, niittyhumala, Hoito: Tärkeintä olisi, että hakamainen metsä pidet- aho-orvokki ja keltamaksaruoho, lisäksi laitumen täisiin valoisana sekametsänä, joten harkiten suoritettu kuivassa osassa kissankäpälä (runsas), huopakel- maisemaharvennus ja –raivaus olisi parasta hoitoa. Rai- tano ja jäkki. Muista lajeista mainittakoon mm. me- vausjäte tulee korjata pois. simarja, oranssikeltano, korpikaisla, minttu ja kielo sekä rannalla lisäksi ojasorsimo, kurjenmiekka, 14. Latojen ympäristöjä korpi-imarre ja purtojuuri (runsas). Pensaista esiin- tyvät kataja, tuomi, paatsama ja taikinamarja. Kohteena on neljä latoja ympäröivää saareketta, Hoito: Kohdetta laidunnetaan tällä hetkellä ja lai- joilla on säilynyt niittymäistä kasvillisuutta. Nur- dunnuksen jatkuminen on perinnebiotoopin säilymi- mitatar, mesimarja, ahomansikka, pikkulaukku, jä- sen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Laidunnusta on nönsara ja kalvassara esiintyvät alueilla yleisesti. mahdollista kehittää suunnittelemalla aitaukset siten, Hoito: Niittymäiset alueet säilyvät niittämällä ja että hienoon kasvillisuuteen kohdistuvaa laidunpainet- korjaamalla niittojäte pois. ta pystytään säätelemään. Luonnonlaitumet on hyvä erottaa pelloista ja niittymäiset pellot kehittää niityiksi. 15. Peltotien piennar Laidunnuksen lisäksi kohdetta voi hoitaa raivaamalla kevyesti alueen puustoa ja korjaamalla sekä uusi että Kohde on peltotie, jota reunustaa metsäinen nie- vanha raivausjäte pois. Erityisesti joenreunoilla raiva- meke. Kohteella esiintyy runsaana isolaukku. uksen on oltava hyvin varovaista, jottei eroosio kiihdy. Hoito: Hoidoksi sopii niitto korkeintaan kerran ke- Laidunnusta tulisi jatkaa rannalla perinteen säilymisek- sässä ja niittojätteen haravointi pois. si. Osalle pelloista voisi myös perustaa laiduntamalla hoidetun suojavyöhykkeen. 16. Samminjokirantaa Aliseltajoelta itään 18. Perinnebiotooppi (karjatie ja vanhanaikainen Pellon ja matalan joen välissä on muutaman met- laidunpelto) rin levyinen kaista pellon ja matalan joen välissä. Kaistaleen lajisto on monipuolinen ja kukkivia niit- Maisemallisesti arvokas kohde liittyy vanhaan tykasveja on runsaasti. Vesirajassa kasvavat järvi- pihapiiriin ja tieympäristöön. Maisemapuiden ruoko, ruokohelpi, järvikorte ja muut rantakasvit. reunustama karjatie kulkee laidunpeltojen välissä Pohjoisempana on ruoppauksen jäljiltä korkeampi ja sillä esiintyvät perinnekasveista mm. ahoman- ja leveämpi reunusalue, joka on metsäinen runsai- sikka, rohtotädyke, huopakeltano, kissankello, ne koivuineen. Alueella esiintyvät mm. kielo, aho- nurmirölli, aho-orvokki, metsäimarre, jänönsara mansikka, mesimarja, kissankello, punaherukka ja ja niittyhumala. Kohteella olevat kiviaidat ja kivet paatsama. luovat vaihtelua ja monimuotoisuutta. Karjatie ja Hoito: Koko kaistale sopisi erinomaisesti pellolle sen eteläpuolinen laidun muodostavat kauniin ko- perustettavan suojavyöhykkeen hoidon yhteyteen, sillä konaisuuden. Laitumen kivisellä saarekkeella ja reunaa olisi helppo levittää ja köyhdyttää niittymäiseksi sen lähiympäristössä esiintyvät ahomansikka, ku- pellolle päin. Koivikkoa tulisi harventaa kevyesti. Hoi- mina, päivänkakkara, huopakeltano, jänönsara ja totoimenpiteitä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon rohtotädyke. Kohteella on myös maisemamänty. joenreunan sortumariski. Hoito: Laiduntaminen turvaa parhaiten perinnekas- villisuuden säilymisen kohteella. Pellot pitäisi aidata 17. Perinnebiotooppi (laidunnettuja niittyjä, ha- luonnonlaitumista erillisiksi laitumiksi, mutta karja- kamaata, saarekkeita ja reuna-alueita) tien etelänpuoleinen vanhanajan laidunpelto kannattaa köyhdyttää niityksi, osaksi luonnonlaidunta. Maisemaa Kohde käsittää ranta- ja muita niittyjä, metsän ja parantaisi alueelle varastoidun tavaran poisvienti. kärrytien reunoja sekä pieniä hakamaisia alueita, metsälaidunta ja pellon keskellä olevia saarekkeita. 19. Saareke ja tienvarren kiviaita Alue on laidunnuksen muovaamaa ja se muodostaa kokonaisuudessaan arvokkaan maisema-alueen. Nurmea kasvavalla pellolla sijaitsee maisemalli- Kohteen arvoa lisää siellä esiintyvä monipuolinen sesti kaunis saareke, jonka länsipäässä on kauniita perinteinen kasvillisuus. Lisäksi siellä on säilynyt puita ja vanhoja pellosta nostettuja kiviä. Saarek- perinteisiä rakenteita kuten kiviaita ja entisen myl- keella esiintyvät mm. kastikka ja ahomansikka. lyn kivipaaseja. Kasveista alueella esiintyvät mm. Tien varressa sijaitseva kiviaita on perinteikäs ja jänönsara, nurmitatar, ketoneilikka, kissankello,

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 15 Km 1 5 6 0,5 7 19 perinnebiotooppi reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, puu- tai pensasryhmä kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko maisemakohde / kulttuurivaikutteinen ympäristö joen tai ojan uoma ympäristöineen arvokas tieympäristö perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 18 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 0 12 12 14 8 11 14 11 15 14 13 10 16 9 1 4 2 3

Kartta 2 a. Kohteet 1 -16 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

16 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Km 1 5 6 0,5 7 laidunnus niitto laidunnus + niitto laidunnus/niitto raivaus raivaus + laidunnus raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto raivaus/laidunnus muu perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 18 Lumokohteiden hoitosuositukset Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 0 12 12 14 8 11 14 15 11 14 13 10 16 9 1 4 2 3

Kartta 2 b. Kohteiden 1 – 16 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 17 maisemallisesti kaunis ja osin kasvillisuuden peit- 22. Pajan, kärrytien ja kiviaidan lähistöt tämä. Hoito: Rehevöitynyttä saareketta voisi raivata ja ot- Kohde käsittää kulttuurihistoriallisesti arvokasta taa se mahdollisesti mukaan laidunnukseen. Kiviaitaa pihapiiriä, kärrytietä ja koillispuolella sijaitsevan ympäröivää kasvillisuutta tulisi niittää ja paikoin myös kiviaidan. Rakennetun kulttuuriperinnön lisäksi raivata sieltä puustoa. alueella on perinteistä kasvillisuutta, mm. ahomansikka, aho-orvokki, jänönsara, nurmitatar ja 20. Mökin pihapiiri Erkintalon itäpuolella pikkulaukku. Hoito: Puustoa ja pensaikkoa tulisi raivata ja muita Kohteena on vanha pihapiiri, joka hirsisine raken- alueita niittää. Raivaus- ja niittojäte tulee luonnollisesti nuksineen edustaa katoavaa perinneympäristöä. korjata pois. Kun alueen kasvillisuus säilyy monimuo- Lehtomainen ja kivikkoinen rinnemetsä on pahoin toisena ja avoimena, kiviaita ja muut rakennusperintö- umpeenkasvanut. Se on pensoittunut ja kuusi val- kohteet pääsevät esille. Kohde sopisi erinomaisesti myös taa alaa puustoltaan muuten monipuolisessa met- lammaslaitumeksi, jolloin niittämistä ei tarvittaisi. Hoi- sässä. Siellä kasvaa typensuosija- ja metsäkasvilli- dettavaa kohdealuetta olisi tällöin mahdollista laajentaa suutta. Puutarhan jäänteinä esiintyvät raparperi, lähiympäristöön. pensasangervo ja akileija. Kohteella esiintyviä huomionarvoisia lajeja ovat ahomansikka, lehtohors- 23. Pellon reunavyöhyke ja ladon ympäristö ma, nuokkuhelmikkä ja jänönsara. Hoito: Ensisijaisena tehtävänä olisi kuusen, män- Kohteeseen kuuluu kaksi pellon reunavyöhykettä, nyn ja koivun taimien raivaaminen pois. Rinnettä koris- jotka ovat avointa hakamaista mäntysekametsää. tamaan voisi jättää vanhoja puita ja pensaita. Muuten Niissä esiintyvät mm. päivänkakkara, ahomansik- alueelle tulee laatia haluttuja tavoitteita vastaava hoi- ka ja niittyhumala. Reunavyöhykkeistä eteläisim- tosuunnitelma, jolla entisajan pihapiirin pienmaiseman mässä on lato, kiviaitaa ja niittyä. Ne muodosta- säilymistä voidaan edesauttaa. vat kauniin pienympäristön. Ladon ympäristössä esiintyy sekä niitty- että metsäkasveja, mm. nuok- 21. Niemekkeitä ja saarekkeita kuhelmikkä, pikkulaukku, päivänkakkara ja tuoksusimake. Kohde on maisemallisesti kaunis. Kohde käsittää kaksi hakamaista niemekettä ja Hoito: Kohteen hoito käsittää pensaikon ja puus- useita metsäsaarekkeita, jotka sijaitsevat maise- ton harvennusta, jolla kauniit maisemapuut saadaan mallisesti vaikuttavalla peltoalueella. Niemekkeet näkyviin. Ladon ympäristön säilyminen niittymäisenä ovat hakametsiä, joilla kasvaa mm. nurmilauha, edellyttää sen niittämistä vuosittain. Näin myös kiviaita korpikastikka, mesiangervo, virmajuuri, niitty- saataisiin paremmin näkyville. Reunavyöhykkeitä on leinikki, kangasmaitikka, ahomansikka, jänönsa- myös mahdollista laiduntaa, jolloin kohteeseen voitaisiin ra, kalvassara ja päivänkakkara. Saarekkeet ovat ottaa mukaan pohjoisen reunavyöhykkeen sisään jäävä pääasiallisesti sekametsää, joilla paikoin esiintyy metsäinen niemeke. tyypillisten metsäkasvien lisäksi mm. ahomata- ra, syyläjuuri, rohtotädyke, metsäorvokki, nuok- 24. Kärrytien pientareet ja ladon ympäristö kuhelmikkä, kalvassara ja sudenmarja. Etelään päin mentäessä alue muuttuu suomaisemmaksi. Kohteena on yli puoli kilometriä pitkä kärrytie Saarekkeista pohjoisimmassa ja läntisimmässä on pientareineen ja sen puolivälissä sijaitseva lato. Tie eniten havaittavissa maankäytön historiasta kerto- kiemurtelee etelässä metsän keskellä. Pohjoisessa vaa kasvillisuutta. Muuten kohteet ovat arvokkaita tie kulkee pellon keskellä ja päättyy kauniiseen maiseman ja luonnon monipuolisuuden lisääjinä ja koivukujaan. Tien varsia reunustavat mm. kata- tarjoavat muun muassa suojapaikkoja eläimille. ja, pihlaja, tuomi ja paatsama. Pientareilla esiin- Hoito: Hakamaiset alueet sopisivat hyvin metsälai- tyy pitkin matkaa perinteistä kasvillisuutta kuten tumeksi. Yleisesti ottaen kohteita on mahdollista hoitaa purtojuurta, mesimarjaa, pikkulaukkua, kissankel- harventamalla ja raivaamalla puustoa, joka on paikoin loa. Kosteammilla paikoilla kasvaa katkeratatarta, ryteköitynyt. Syntyvien raivausjätteiden lisäksi myös hiirenporrasta ja korpi-imarretta. vanhat raivausjätteet ja muu ylimääräinen varastotava- Hoito: Pientareiden ja ladon ympäristön niittämi- ra tulee korjata pois. Niittymäisten alueiden säilymistä nen säilyttäisi kasvillisuuden monimuotoisena. Myös edesauttaisi niiden säännöllinen niittäminen. puuston ja pensaikon maisemaraivaus on suositeltavaa. Niitto- ja raivausjäte tulee kuljettaa alueelta pois.

18 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 25. Rantaniitty arvokkaan maisemakokonaisuuden. Kohteella esiintyy mm. haapaa, koivua, mäntyä ja katajaa. Laajan järvenrantaniityn keskellä kulkee veneväy- Hoito: Laidunnuksen jatkuminen olisi parasta hoi- lä. Osa alueesta on ilmeisesti aikaisemmin ollut toa. Laidunpaineen hallitsemiseksi olisi hyvä, että luon- laidunnettua, mutta nyt niityt ovat kasvamas- nonlaitumet aidataan omiksi kokonaisuuksiksi, jolloin sa umpeen. Laidunhistoriasta kertovat alueella myös niiden rehevöityminen mahdollisen lisäruokinnan esiintyvät perinteiset laidunkasvit kuten aho- seurauksena estetään. Puustoa voisi harkiten raivata. mansikka, mesimarja, purtojuuri ja nurmitatar. Alueen pohjoisosassa on laajoja saraikkorantoja, 28. Metsätien piennarta, kiviaidan ympäristöä joilla esiintyy paikoin koivuja pajusaarekkeita. ja pellon reunaa Sarojen lisäksi alueella kasvaa mm. järviruoko, ruokohelpi, kurjenmiekka, kurjenjalka, ranta-alpi, Kohteena on metsätien ja sen itäpuolta seuraile- suo-orvokki, ratamosarpio ja ulpukka. Sammin- van komean ja leveän kiviaidan lähiympäristö sekä joen ranta-alueita peittävät pajukko, koivu, har- pellonreunaa tien varrella. Kohteen kasvillisuus maaleppä ja vadelma. Kohteen eteläosat ovat käsittää erilaisia niitty-, metsä-, piha- ja typensuo- pensoittuneempaa ja siellä valtalajeina esiintyvät sijakasveja paikasta riippuen. Tietä reunustava pajut, sarat ja järviruoko. kiviaita on säilynyt pohjoisosastaan pitkältä mat- Hoito: Alue on luonnontilaisena maisemallisesti kalta ehjänä ja se muodostaakin yhdessä metsä- kaunis ja rannan kasvillisuus on monipuolinen. Alueel- tien kanssa harvinaisen perinneympäristön. Tien la mahdollisia hoitotoimenpiteitä ovat niitto ja raivaus, ja pellon väliin jää leveämpi niittymäinen paikka, vaikkakin kosteikkoalueella ne ovat suuritöisiä. Lihakar- jossa kasvaa perinnekasveja, mm. ahomansikkaa, jan laiduntaminen voisi myös olla yksi mahdollisuus. aho-orvokkia, poimulehteä, kuminaa ja hiirenpor- Tällöin aluetta voisi laajentaa ympäröiville ranta-alu- rasta. Puuvartisista kasveista mainittakoon mm. eille, rantametsiin ja niittymäisille pelloille. pihlaja, kuusi, paju, kataja, pensasangervo ja ome- na. Kohde muodostaa arvokkaan maisemakoko- 26. Kaksi saareketta rantapellolla naisuuden. Hoito: Keskeisenä hoitomuotona on puuston har- Kohde sijaitsee suurella rantapeltoaukealla ja lisää vennus. Tienvarret ja niittymäinen pellonreuna tulisi sen monimuotoisuutta. Suuremmalla saarekkeel- niittää ainakin kerran kesässä, jolloin perinneympäris- la on lato ja sen kaakkoisreunalla kulkee valtaoja. tö elpyisi. Sekä vanha että tuleva raivaus- ja niittojäte Puusto vaihtelee kallioilla kasvavasta havumet- korjataan pois. Kiviaidan säilymistä tulisi vaalia. Kohde sästä painanteiden lehtimetsään ja siellä kasvavat sopisi myös laidunalueeksi. Hoitoaluetta voisi paikoin mm. koivu, mänty, haapa, pihlaja ja kataja. Muista laajentaa kiviaidan taakse itäänpäin. kasveista mainittakoon ahomansikka, mesimarja, sudenmarja ja nuokkuhelmikkä. Saarekkeella on 29. Pellonreunus, tienpientareita ja koulun rin- mäyrän käymälä. Pienempi saareke on varjoisampi neketo ja siellä kasvavat mm. kuusi, mänty, koivu, ahomansikka, oravanmarja, sudenmarja ja metsätäh- Kauniin kulttuuriympäristön erikoinen kasvilli- ti. suus on maatalouskäytön ja puutarhanhoidon syn- Hoito: Jotta saarekkeiden luontoarvot pysyvät mo- nyttämä. Peltoa ja tietä reunustaa niittykasvillisuus, nipuolisina, niitä olisi hyvä kevyesti harventaa. Suu- josta mainittakoon ruusuruoho, päivänkakkara ja remmalla saarekkeella on mahdollista niittää erityisesti ahomansikka. Koulurakennukselta laskeutuvalla ladon ympäristöä. Alue voisi myös sopia laidunnetta- rinnekedolla kasvaa istutettujen puutarhakasvien vaksi yhdessä rantasaraikon ja vanhojen niittymäisten lisäksi mm. ahomansikka, ruusuruoho, harmio ja nurmipeltojen kanssa. karvaskallioinen. Hoito: Niittymäiset alueet tulisi niittää ainakin ker- 27. Laidunalue ran kesässä ja nousevaa pensastoa olisi hyvä raivata pois. Rinneniitty säilyy, kun ylimääräistä käsittelyä, ku- Kohde käsittää nautalaidunta metsän ja laajan pel- ten kaivuuta, lannoitusta tai puutarhakasvien tuontia, toalueen vaihettumisvyöhykkeessä. Luonnonlai- vältetään. Tällaiseen pienipiirteiseen ja kulttuurivaikut- dunosaa ja peltoa laidunnetaan yhtenä laitumena. teiseen ympäristöön sopisi erityisen hyvin lammaslai- Laidunnuksen ansiosta puut ja luonnonkivet on dunnus, jolloin niittoa ja raivausta ei tarvittaisi. saatu esille eikä kasvillisuus ole päässyt rehevöi- tymään. Kohde on mielenkiintoinen alue, joka yh- dessä peltoa reunustavan puuston ja saarekkeessa sijaitsevan kauniin hirsiladon kanssa muodostaa

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 19 30. Metsäsaarekkeita ja -niemekkeitä 33. Pellonreuna-alueita

Kohteeseen kuuluu viisi erikokoista metsäsaare- Kohteena on neljä pientä ja luonnoltaan erilaista ketta ja kaksi niemekettä, jotka lisäävät maiseman pellonreuna-aluetta. Reuna-alueet ovat kasvistol- pienipiirteisyyttä ja samalla myös luonnon moni- lisesti ja rehevimmillä alueilla myös maisemalli- muotoisuutta. Maasto on kivistä ja kumpareista. sesti mielenkiintoisia. Kohteet ovat niittymäisiä, Saarekkeilla ja niemekkeillä on kaunista lehtimet- hakamaisia tai ladon reuna-aluetta. Perinteisistä sää, pääasiassa koivua ja haapaa. Pensaina esiinty- kasveista alueilla esiintyvät mm. nurmitatar, poi- vät kataja ja paatsama sekä isoimmalla saarekkeella mulehti, metsäorvokki, aho-orvokki, jänönsara, punaherukka, pihlaja ja tuomi. Metsäkasvien lisäk- ahomansikka, kumina, pikkulaukku, hiirenporras, si alueella esiintyvät mm. syyläjuuri, ahomansikka, maahumala ja nurmikohokki. metsäorvokki ja kallioimarre. Suurin saarekkeista Hoito: Hoidoksi sopisi harkittu raivaus vanhoja mai- on hakamaista metsää. semapuita ja katajia suosien. Avoimia alueita olisi hyvä Hoito: Kohdetta voidaan osin hoitaa maisemarai- niittää vähintään kerran kesässä, rehevämpiä alueita vauksin jättäen kauniita maisemapuita ja -pensaita sekä useamminkin. Tilakeskuksen läheisyydessä sijaitsevat suosimalla puuston monilajisuutta, erityisesti lehtipui- alueet sopisivat myös lammaslaitumiksi. ta. Varsinkin hakametsän säilymisen kannalta tämä on tärkeää. Laidunnus olisi sopivaa hoitoa tällaisilla kivi- 34. Entinen laidunmetsä tienvarrella sillä ja puustoisilla alueilla. Vaihtoehtona laidunnuk- selle on niittäminen sellaisilla alueilla, joilla se vain on Kasvillisuuden ja maastosta löytyneiden aitojen mahdollista. perusteella kohde on entistä metsälaidunta. Se sijaitsee maisemallisesti näkyvällä paikalla tien 31. Maisemakumpareita varrella. Kasvillisuus käsittää männyn ja kuusen lisäksi runsaasti katajaa sekä kenttäkerroksessa Kallioiset ja kiviset mäennyppylät ovat maisemal- metsäkasvien lisäksi mm. kieloa, aho-orvokkia ja lisesti merkittäviä kohteita, joiden säilyttäminen nurmikohokkia. kylämaisemassa olisi tärkeää. Niiden yhteisenä Hoito: Puita tulisi harventaa harkitusti tavoittee- piirteenä on katajien runsas esiintyminen. Kum- na katajien, maisemapuiden ja lehtipuiden säilyminen. pareet ovat paikoin hakamaisia tai metsäkasvilli- Myös laidunnus on mahdollista. suuden peittämiä. Niittymäisillä alueilla esiintyvät mm. ahomansikka, huopakeltano, päivänkakkara 35. Pellonreunan kaivanto ja syyläjuuri. Hoito: Katajien säilyminen edellyttää kohteiden rai- Kohde on erikoinen kaivanto, jossa on vettä ja vesi- vausta ja niittoa vähintään joka toinen kesä. Kauniita kasvillisuutta, mm. osmankäämi, vita, ärviä ja ran- maisemapuita, kuten pihlajia ja koivuja, pitää säilyttää. takukka. Se luo oman vaihtelevan pienympäristön Kohteelle sopisi myös lammaslaidunnus. peltojen, metsien ja kallioiden keskelle. Hoito: Kohde voidaan säilyttää luonnontilaisena. 32. Pikkutie pientareineen Mahdollinen hoito, esim. reunojen raivaus, on sovittava tapauskohtaisesti. Noin puolen kilometrin mittainen pikkutie saattaisi olla vanha laiduntie. Piennarkasvillisuudessa on 36. Perinnebiotooppi (entinen metsälaidun, havaittavissa perinteisiä laidun- ja niittykasveja, kärrytie) kuten pukinjuurta, päivänkakkaraa, kissankelloa, niittyhumalaa ja metsäorvokkia. Lisäksi kohteella Vuosikymmenien ajan laidunnettu alue on maas- esiintyy muita erilaisia heinä-, piha- ja peltokasve- toltaan vaihtelevaa, ja siellä on runsaasti sammal- ja. Tietä reunustavat molemmin puolin maisema- peitteisiä maakiviä. Sen reunalla kulkee tunnelmal- puut ja kataja. linen kärrytie. Puuvartisten kasvien, kuten katajan, Hoito: Tien pientareiden hoidossa tärkeää on vuo- raidan, pihlajan ja taikinamarjan lisäksi kenttäker- sittainen niitto. Paikoin olisi hyvä raivata, jotta maise- roksessa esiintyy runsaasti mielenkiintoisia lajeja, mapuut ja katajat pääsisivät esille. Itse tien hoidossa on mm. sinivuokko, ahomansikka, rohtotähdyke, ku- tärkeää välttää tasausta raskaampia käsittelyjä. mina, aho-orvokki ja poimulehti. Myös nurmirölliä kasvaa alueella runsaasti.

20 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Hoito: Laidunnus on metsälaitumelle parasta hoitoa. 40. Pellon niittymäinen osa Runsasta puustoa, erityisesti nuorta kuusta ja mäntyä voisi harventaa, jotta laidunkasvillisuus ei siitä kärsi- Kohde on niityksi muuttumassa oleva entinen si. Laidunnusta voisi laajentaa kärrytielle, jolloin tie pelto. Sen luoteiskulmassa on avointa sekametsää, pysyisi avoimena. Pientä rehevöitynyttä peltoaluetta jossa on heinävaltaista metsäkasvillisuutta. Niityt- voisi niittää vuosittain muutaman vuoden ajan. Sen tyneellä pellolla esiintyy nurmilauhan, timotein ja liittämistä laitumeen voidaan suositella. juolavehnän ohella metsäkurjenpolvea, kevätlei- nikkiä ja poimulehteä sekä muita niittykasveja. 37. Kaksi metsäniemekettä, laidunkuusikko Hoito: Pellon edelleen köyhtyessä niittykasvit pääse- ja pikkutien vartta vät runsastumaan. Sitä edesauttaa pellon säännöllinen niitto ja rehun poisvienti. Jälkilaidunnus nopeuttaisi Kohde käsittää sekametsää kasvavat niemekkeet, kehitystä. Metsää voisi hoitaa kevyesti raivaten. hakamaisen kuusikkolaitumen ja niitä yhdistävän pikkutien. Maasto on paikoin komean kallioista 41. Latojen ympäristöjä ja jyrkkää. Kohteella esiintyy havupuiden lisäksi haapa, kataja, pihlaja, punaherukka ja paatsama. Idyllinen pienmaisema hirsilatoineen ja vaihtele- Aluskasvillisuudesta mainittakoon metsäorvokki, vine puustoineen on myös luonnonsuojelullisesti ahomansikka, kielo, kallioimarre ja päivänkakkara. arvokas; noin puolet kohteesta kuuluu lehtojen- Kohteella on myös maisemallista arvoa. suojelualueeseen. Alueella kasvaa myös lehmuk- Hoito: Maisemaharvennus ja -raivaus sopivat hoi- sia, mutta kohteelta niitä ei havaittu. doksi. Puita harventamalla ja nuorta puustoa raivaa- Hoito: Sopivia hoitotoimia olisivat puuston kevyt malla estetään komeiden kallioiden ja louhikoiden peit- raivaus sekä latojen ympäristöjen, kärrytien ja muiden tyminen kasvillisuuden taakse. Paikoitellen reunoja olisi niittymäisten laikkujen niitto vähintään kerran kesässä. hyvä niittää. Kohde sopii myös laidunalueeksi. Hoidon suunnittelussa on otettava huomioon lehmuk- sen elinolojen turvaaminen. 38. Rannan metsätiheikköä 42. Lehtomainen rinnehaka pellonreunavyö- Kivinen lepikko- ja koivikkotiheikkö sijaitsee jär- hykkeineen venrannan läheisyydessä. Tällainen pellon lähei- nen rantatiheikkö lisää alueen monimuotoisuutta Alue on hakamainen pellonreunavyöhyke, joka on ja tarjoaa suojaa eläimille. Kohteella esiintyvät mm. merkittävä maiseman ja monipuolisen lehtokasvil- mesiangervo, vadelma, virmajuuri, korpikastikka lisuuden takia. Kohteella havaittiin mm. näsiää. ja kielo. Avo-ojitettu laaja pelto täydentää kokonaisuu- Hoito: Kohde sopisi lihakarjan tai nuoren karjan den. laitumeksi. Laidunnusta voisi täydentää puiden har- Hoito: Alueen lehtomaisuuden säilyttäminen on vennuksin ja raivauksin. Jos laidunnusta ei järjesty, hoidossa tärkeää. Raivaamalla aluetta vähitellen, kui- muu hoito on työlästä ja kohde kannattanee jättää luon- tenkin siten, että sen varjoisuus ja kosteus säilyvät, nontilaan. kauniit maisemapuut ja -pensaat saadaan näkyviin. Pellonpientareet ja muut niittymäiset alueet olisi hyvä 39. Pellon reunavyöhykkeitä niittää muutaman vuoden välein. Vaihtoehtona niitolle on ajoittainen laidunnus ylilaidunnusta varoen. Kohteena on kolme erillistä pellon reunavyöhyket- tä. Kohteen arvo perustuu ennen kaikkea upeaan, 43. Reunavyöhykekoivikko jylhän kallioiseen maisemaan. Reunavyöhykkeillä on myös paikoin hakamaista metsää ja komeita Kohde on luonnontilaiselta vaikuttava koivumetsä maisemapuita. järvenrannan läheisyydessä. Kohteen arvo perus- Hoito: Hoidoksi sopisi harkittu puiden raivaus se- tuu ennen kaikkea maisemaan. Se myös lisää moni- kä pientareiden ja heinäisten alueiden niitto arvokkaan muotoisuutta ja toimii hyvänä suoja-alueena laajan maiseman säilyttämiseksi. Vuorentaustan reunan jyr- peltoalueen ja järvenrantaniityn välissä. känne olisi hieno saada näkyviin. Hoito: Kohde sopisi hyvin laitumeksi, johon rantaniitty voitaisiin liittää. Laidunnuksen sijaan puuston maisemaharvennus on mahdollista. Myös koivikon lä- heinen peltoalue olisi hyvä pitää avoimena. Laidunta- mista on mahdollista laajentaa koivikosta myös pelto- alueelle, jolloin sen pensoittuminen estetään.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 21 18 19 19 20 17 21

22 22 21 24 23 21 21 25

26 26

28 27

30 30 31 30 31 31

31 32 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin 34 33 perinnebiotooppi 33 reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, puu- tai pensasryhmä 38 kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko 35 maisemakohde / kulttuurivaikutteinen ympäristö joen tai ojan uoma ympäristöineen 36 37 arvokas tieympäristö

perustettu suojavyöhyke 39 muu erityistuella hoidettu alue 39 inventoitu perinnemaisema 40 0 0,5 1 Km Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 3 a. Kohteet 17 - 40 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

22 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 18 19 19 17 21 20

22 22 21 24 23 21 21 25

26 26

28 27

30 30 31 30 31 31 Lumokohteiden hoitosuositukset laidunnus 31 32 niitto laidunnus + niitto 34 33 laidunnus/niitto 33 raivaus raivaus + laidunnus 35 38 raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto raivaus/laidunnus 36 37 muu

perustettu suojavyöhyke 39 muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 39 40

0 0,5 1 Km Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 3 b. Kohteiden 17 - 40 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 23 Rantaniitty ja taustalla oleva metsikkö ovat tyypillistä siikaislaista elinympäristöä.

44. Reunavyöhykkeitä ja saarekkeita mallisen kokonaisuuden. Sen merkittävyys perus- peltoalueella tuu maastonmuodoiltaan erityisen kauniin ympä- ristön ja rakentamattoman rannan maisemaan ja Reunavyöhykkeet ja saarekkeet rajautuvat mut- luontoon. kittelevaan peltoalueeseen. Niiden arvo perustuu Hoito: Laidunnus olisi rantaniityn parasta hoitoa, ennen kaikkea perinteikkääseen maisemaan ja jolloin hoito voitaisiin ulottaa laajemmallekin lähialu- luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Ne ovat eelle. Muilla tavoin voimakaskasvuisen rannan hoito paikoin kallioisia, paikoin lehtomaisia koivikon tai on hankalaa. Paikoin myös kevyt maisemaraivaus olisi sekametsän peittämiä alueita. laidunnuksen ohella tarpeen. Hoito: Kaikille kohteen alueille suositellaan kevyttä raivausta maisema- ja lehtipuita suosien. Osa kohteista 46. Jyrkkä kallioinen rinne ja rinnemetsää soveltuu myös laidunkäyttöön. Pientareita ja avoimia niittypaikkoja voi hoitaa niittämällä vähintään kerran Kallioinen ja metsäinen alue on paikoin hyvinkin kesässä, mikä elvyttäisi perinteistä niittykasvillisuut- jyrkkäpiirteistä. Sen arvo perustuu jylhään mai- ta. semaan ja vaihtelevaan kasvillisuuteen. Kohteella kasvaa yleisempien lajien lisäksi perinteistä lai- 45. Vuorijärven etelä- ja itärantaa dunmetsän kasvillisuutta, kuten ahomansikkaa, rohtotädykettä, syyläjuurta, särmäkuismaa, tuok- Kohde on matalaa ja suurelta osin avointa järven- susimaketta ja kurjenkelloa sekä komeita maise- rantaniittyä käsittäen laajan ja yhtenäisen alueen. mapuita ja -pensaita. Yhdessä korkeampien maastokohteiden kanssa se muodostaa mielenkiintoisen geologisen ja maise-

24 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Hoito: Tällä hetkellä kohdetta hoidetaan osittain 50. Metsäsaareke laiduntamalla. Laidunpainetta voidaan vielä nostaa ja laidunalaa haluttaessa laajentaa pohjoisemmaksi, mis- Viljellyn pellon reunalla sijaitseva pienehkö saareke sä laitumeksi sopiva lehtomainen metsä säästyisi um- tuo peltoympäristöön vaihtelua kivineen, puineen, peenkasvulta. Metsäisiä alueita voisi lisäksi kevyesti pensaineen ja perinteisine niittykasveineen. raivata. Hoito: Kohteen maisema-arvojen säilyttämiseksi sen harkittu raivaaminen olisi toivottavaa. Pellonpientareita 47. Kallioinen kumpare olisi hyvä niittää säännöllisesti, jotta perinteinen niittykasvillisuus elpyisi. Saareketta tulisi myös suojata Kallioinen saareke sijaitsee rantaniityn ja -pellon kaivuulta, lannoitukselta, maan kasaamiselta ja muulta välillä. Kumpare tuo vaihtelua avoimelle rantanii- haittaavalta toiminnalta. tylle. Kohteella kasvaa kauniita puita ja pensaita, kuten katajia, jotka kuitenkin ovat nyt jäämässä 51. Kyläkeskustan mäki tiheän kasvillisuuden peittoon. Lisäksi siellä esiintyy niitty- ja metsäkasveja. Kohde on erittäin arvokas, sillä se on olennainen Hoito: Kohdetta laidunnetaan tällä hetkellä, mikä osa Vuorijärven kylän kulttuurihistoriallisesti mer- onkin sille parasta hoitoa. Laidunpainetta on edelleen kittävää maisemakokonaisuutta. Se on näkyvällä mahdollista lisätä. Kasvavaa puustoa, erityisesti kuusta, paikalla tienvarressa. Mäki on kulttuurivaikuttei- olisi hyvä poistaa siltä osin, kun laidunnus ei siihen nen ja siellä sijaitsee vanhoja perinteikkäitä raken- pure. Tarpeen mukaan myös kumpareen reunaosia voisi nuksia. Kohteen arvoa lisäävät kauniit maisema- niittää, jos ne eivät hoidu laidunnuksella. puut ja -pensaat. Melko tavanomainen kasvillisuus on pitkäaikaisen ihmistoiminnan muokkaamaa, 48. Pieni kallionyppylä pellolla perinnekasveista löytyi ahomansikka. Kallioinen, kivinen ja kumpareinen maaperä sekä niittymäiset Kohde lisää luonnon monimuotoisuutta peltoalu- laikut lisäävät alueen monimuotoisuutta. eella ja on kasvistollisesti mielenkiintoinen. Siellä Hoito: Kohteelle sopisi raivaus, jolla pikkumökin pi- esiintyy mm. kissankäpälää, lampaannataa ja ka- han perinteikkäät sireenit ja juhannusruusut, maisema- tajaa. Lisäksi sillä on maisemallista arvoa. puut ja tuuheat pensaat saataisiin näkyviin. Olisi hyvä, Hoito: Hoidoksi sopii kevyt raivaus kohteen pitämi- ettei alueen puistomaisuutta enää lisättäisi puutarha- seksi avoimena. Kaivuuta, lannoitusta tai maan kasaa- puiden ja -pensaiden istutuksilla. Typensuosijakasvien mista tulisi välttää, jotta kohde säilyisi. valloittamat pellonpientareet olisi niitettävä vähintään kaksi kertaa kesässä ja muut avoimet niittymäiset alu- 49. Kallioisia mäkiä eet kerran kesässä, jotta perinteinen niittykasvillisuus elpyisi. Vaihtoehtona niitolle on laidunnus. Erityisesti Osittain metsäiset kalliomäet ovat arvokas osa lampaat soveltuvat hyvin tällaiseen rakennettuun ym- Vuorijärven kylän maisemakokonaisuutta. Mäillä päristöön. kasvaa perinteisiä niityn, kangasmetsän ja lehtojen kasveja sekä kauniita puita ja pensaita. Kallioiset 52. Lehtomainen metsä, reunavyöhykkeitä mäet ovat kylän ominta maisemaa. Ruohovarti- ja metsäsaareke sista kasveista mainitsemisen arvoisia ovat ahomansikka, rohtotädyke, kissankello, kurjenkello, Alueen reunavyöhykekokonaisuus käsittää lehto- metsäorvokki, pikkulaukku, päivänkakkara ja sär- maista metsää ja pellonreunaa. Metsä on monipuo- mäkuisma. Puuvartisista lajeista kohteella esiinty- lisuudessaan arvokas, sillä siellä on kivistä lehtoa, vät mm. koivu, haapa, raita, tuomi, pihlaja, kataja, katajaa kasvava rinne ja komeita maisemamäntyjä. koiranheisi, taikinamarja, ruusu ja vadelma. Eri lehtipuut, koiranheisi, lehtokuusama, sinivuok- Hoito: Kohde on tällä hetkellä maisemanhoitoalu- ko, kevätlinnunherne ja ahomansikka monipuolis- etta. Harkittu raivaus on tuottanut tulosta, sillä mäet tavat kasvillisuutta. Reunavyöhyke on myös mai- ovat kasvillisuudeltaan monipuolisia. Pohjoisreunalla semallisesti hieno. Saareke on rehevöitynyt, mutta hoitoaluetta olisi mahdollista laajentaa koilliseen. Nuor- se tuo kaunista vaihtelua peltoympäristöön. ta puustoa olisi hyvä raivata edelleen. Laiduntamisen Hoito: Kohdetta voi hoitaa raivaamalla ja paikoittain avulla rehevää kasvillisuutta poistuisi, mutta mikäli lai- niittämällä niin, että lehtomaisuus ja metsän monimuo- dunnus ei järjesty, pientareiden ja avoimien paikkojen toisuus säilyvät. Vaihtoehtoisesti laidunnus, esimerkiksi vuosittainen niitto olisi tarpeen. Ojanperkausjätettä ei nuorella karjalla, olisi mahdollista. Laidunpaine tulee tulisi kasata alueille. mitoittaa lehtomaiseen ympäristöön sopivaksi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 25

53 55 56 52 54 50 51 49 41 45 47 48 42 43 46 44 44

Lumokohteet elinympäristötyypeittäin perinnebiotooppi reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, puu- tai pensasryhmä kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko maisemakohde / kulttuurivaikutteinen ympäristö joen tai ojan uoma ympäristöineen arvokas tieympäristö

perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 0 0,5 1 Km Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 4 a. Kohteet 41 - 56 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

26 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 55 55 53 56 52 54 50 51 49 41 45 48 43 47 42 46 44 44

Lumokohteiden hoitosuositukset laidunnus niitto laidunnus + niitto laidunnus/niitto raivaus raivaus + laidunnus raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto raivaus/laidunnus muu

perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 0 0,5 1 Km Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 4 b. Kohteiden 41 - 56 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 27 Vanhat rakennukset ympäristöineen ovat tärkeä osa kylämaisemaa. Kylän menneisyydestä kertovia asioita löytyy joskus maastosta hauskana ”paikallistaiteena”.

53. Pellonreunavyöhykkeet voidaan mainita mm. kataja, taikinamarja, metsä- orvokki, ahomansikka, huopakeltano ja aitovirna. Edellisen kohteen läheisyydessä sijaitsevat kaksi Hoito: Molempia alueita uhkaa umpeenkasvu. Koh- reunavyöhykettä ovat maisemallisesti arvokkaita. teita olisi hyvä raivata havu- ja muiden puiden taimista. Kaunispuustoiset pellonreunat jyrkkien kalliorin- Avoimia alueita voisi niittää. Molemmat kohteet sovel- teiden juurilla luovat vaikuttavan peltomaiseman. tuvat myös laidunnukseen. Tällaisen arvokkaan maise- Osin hakamaisilla reunoilla on laidunmetsien omi- makylän hoitajina lampaat olisivat ihanteellisia. naisuuksia. Puulajeista kohteella vallitsevat haapa, mänty ja kataja. 55. Vaihtelevia metsäalueita pellonreuna- Hoito: Maiseman säilyttämiseksi avoimena pellon- vyöhykkeineen reunoja voisi kevyesti raivata vanhojen puiden ja pensaiden korostamiseksi. Niittymäisille alueille sopisi niitto. Kohteen metsäalueet ovat rakenteeltaan mielen- Laidunnus on myös mahdollista. kiintoisia. Ne ovat osin hakamaisia, laidunmetsän piirteitä omaavia ja niillä kasvaa heinäkasveja ja 54. Pieniä tienvarsiniemekkeitä perinteistä laidunkasvillisuutta. Tavanomaisten metsälajien lisäksi alueelta löytyvät myös aho- Kylätien itäpuolella sijaitseva metsikkö on entistä mansikka, rohtotädyke, metsäorvokki, mesimarja, laidunmetsää, jossa on edelleen havaittavissa pe- isoalvejuuri ja riidenlieko. Monipuoliseen, vaikka- rinteisen maankäytön synnyttämää kasvilajistoa. kin tavalliseen, puulajistoon kuuluvat mm. koivu, Myös länsipuolen kallioisessa lehtikuusimetsässä paju, haapa, tuomi, harmaaleppä, kataja, pihlaja ja on havaittavissa samoja piirteitä, vaikkakin muu- mänty. Muutamat haavat ja koivut ovat erityisen ten se on istutusmetsää. Molemmat kohteet ovat näyttäviä. Metsäalueet muodostavat vaikuttavan arvokas osa merkittävää kylämaisemaa. Lisäksi maisemakokonaisuuden yhdessä Ylisen talon pi- ne tuovat vaihtelua peltomaisemaan. Kasvilajeista hapiirin vanhojen rakennusten kanssa.

28 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Hoito: Parasta hoitoa olisi laidunnus, jolloin haka- heinäpohjainen metsikkö. Tien pientareella kasvaa maisuus säilyisi. Ilman laidunnusta koko alueen hoito poimulehteä ja ladon ympäristössä niemekkeellä käy liian työlääksi. Kuitenkin reunavyöhykkeiden mai- valtalajina on nurmirölli. Lisäksi löytyy jänönsaraa semaraivaus ja niittymäisten alueiden niitto olisi toivot- ja päivänkakkaraa. tavaa. Se säilyttäisi edes osan alueen arvoista. Hoito: Tienvarsialueita ja latoniemekettä tulisi niit- tää kerran kesässä kukinnan jälkeen ja haravoida jäte 56. Kylätien ympäristö pois. Rehevöityneempiä osia, kuten alueella olevaa kai- von ympäristöä, voisi niittää useamminkin. Puustoa Kohteeseen kuuluu tien, metsän, pellon ja puu- tulisi harkiten harventaa ja raivata, jolloin kiviaitakin tarhojen pientareita tien varrella. Pientareilla kas- tulisi paremmin esille. Kohteelle sopisi myös pienimuo- vaa kauniita maisemapuita ja paikoin esiintyy toinen laidunnus lampailla tai nuorella karjalla. perinteisiä laidunkasveja, joista voi mainita sär- mäkuisman, isomaksaruohon, kivikkoalvejuuren, 59. Pellon reunavyöhykkeet kissankellon ja runsaana esiintyvän ahomansikan. Kohteelta löytyvät myös puolukka, minttu ja ku- Kohteella on entisestä laidunkäytöstä kertovaa mina. Tienvarren lahokoivut kääpineen, jäkälineen haapavoittoista sekametsää. Metsään rajoittuvalla ja koloineen lisäävät kohteen monimuotoisuusar- reuna-alueella on komea haapahaka ja niemekkeen voja. Kivisyys luo vaihtelua maisemaan. Kohde on kärkiosassa hieno maisemamänty. Alueilla kasvaa osa hienoa maisemakokonaisuutta. myös koivua, mäntyä, pihlajaa ja katajia. Metsä- Hoito: Tärkeintä hoitoa olisi niitto, jolloin perintei- kasvillisuus on vallitsevaa, mutta heiniä ja niitty- nen niittykasvillisuus elpyisi. Tienpientareet voidaan kasvejakin on runsaasti. Perinteisiä laidunkasveja myös liittää osaksi laidunaluetta, jolloin niiton tarve kuten ahomansikkaa, rohtotädykettä ja jänönsaraa vähenee. Tietä hoidettaessa pientareiden vahingoittu- esiintyy runsaasti erityisesti niemekkeellä. mista tulisi välttää. Hoito: Hoidolla on kiire, sillä perinteisen laidun- metsän luonne häviää nopeasti. Parasta hoitoa olisi lai- 57. Reuna-alueita, latojen ympäristöjä ja dunnus. Tärkeintä olisi kuitenkin, että reunavyöhyke kärrytietä ja niemeke pidettäisiin valoisina sekametsinä ja siihen riittäisi maisemaharvennus lehti- ja maisemapuita sekä Hakamaisen alueen metsät ovat koivuvaltaista katajia suosien. Jos laidunnusta ei järjesty, olisi koko sekametsää. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. mesi- kohdetta raivattava ja heinäisiä alueita niitettävä kerran marjaa ja metsäkasveja. Pellon itäreunalla kasvaa kesässä. Läheisiä niittymäisiä peltoja voidaan harkita komeita maisemahaapoja. Latojen läheisyydessä ainakin köyhdyttämisen jälkeen otettavaksi mukaan, jos esiintyy niittykasveja, joista mainittakoon mm. aluetta hoidettaisiin laiduntaen. nurmirölli, pikkulaukku, nurmilauha, nurmitatar, tuoksusimake, särmäkuisma, hanhenpaju ja jäkki. 60. Peltotien pientareet Kasvillisuus on erityisen hieno pohjoisimman ladon ja läheisen kärrytien ympäristössä. Kohteen arvo perustuu perinteiseen piennarkas- Hoito: Latojen ympäristöjä, kärryteiden reunoja ja villisuuteen ja lajiston runsauteen. Kärrytie kulkee metsäalueiden niittylaikkuja tulisi niittää kerran kesäs- pellon reunassa, joten siellä kasvaa tavanomaisia sä. Tärkeää olisi, että hakamaiset metsäalueet pidettäi- niitty- ja peltokasveja sekä taustan metsän vaiku- siin avoimena. Tällöin maisemaharvennus lehtipuita tuksesta myös metsäkasveja, mm. puolukkaa ja ja katajia suosien olisi parasta hoitoa. Alue sopii myös matalaa katajaa. Paikoin metsänreunalla on koi- laitumeksi, jolloin hoitoalaa olisi mahdollista laajentaa vupusikkoa, hanhenpajua ja kangasmaitikkaa, li- lähiympäristöön. säksi pientareilla mm. niittyhumalaa ja runsaasti pikkulaukkua. Tien pientareilla ja varsinkin ladon 58. Perinteistä pellonreunamaisemaa kiviaitoi- ympäristössä esiintyy erilaisia perinnekasveja mm. neen nurmitatar, tuoksusimake, jänönsara, jäkki, ahomansikka ja tähtisara. Luoteeseen jatkuva kaistale Kohteena on reunavyöhykekokonaisuus, johon on voinut aikoinaan olla osa peltoa, se on heinäi- kuuluu nurmipeltoa reunustavat kauniit ja leveät sempi (mm. nurmi- ja metsälauhaa, nurmirölliä, kiviaidat sekä hieno puusto maisemakoivuineen, timoteitä) ja siellä kasvaa runsaasti mesimarjaa. näyttävine pihlajineen, mäntyineen, tuomineen Hoito: Normaali kärrytien käyttö, niitto ja pienta- ja katajineen. Osassa reunavyöhykkeitä on haka- reiden varovainen raivaus ovat parasta hoitoa. Kauniita maista sekametsää, jossa esiintyvät mm. haapa ja pensaita, pensasryhmiä ja katajia voidaan jättää elävöit- kataja. Kaakossa peltojen välissä on koivuvaltainen tämään maisemaa. Pientareita ja tien keskustaa tulisi

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 29 niittää kerran kesässä. Ladon ympäristössä ja luoteisella rinkannukset ja mansikat. Puutarhamainen alue heinäisemmällä niittykaistaleella useampikin niittokerta muuttuu vähittäin niittymäiseksi ja metsäiseksi. kesässä olisi suositeltavaa. Talon länsipuolella on osin avoin kalliojuonne, jossa kasvaa kuusi hauskasti kalliota pitkin. Tämä alue 61. Pellon reunavyöhykkeitä, kärrytietä ja piha- on metsäinen katajineen, lehtipuineen, komeine ha- piiriä vupuineen ja sammalineen. Siellä esiintyy niitty- ja metsäkasvillisuutta, kuten mesimarjaa, mustikkaa, Tien molemmin puolin sijaitseva kohde on osa talvikkeja, kultapiiskua, kangasmaitikkaa, kieloa ja kaunista maisemaa rakennuksineen, pihoineen, metsätähteä. Kohteella havaittuja perinteisiä kas- hakoineen ja peltoineen. Eteläpuolisen osan tun- veja ovat mm. tuoksusimake, jänönsara, kissan- nelmallisesti villiintyneen pihapiirin reunalla on kello, ahomansikka, poimulehti, särmäkuisma ja kiviaidan pätkä. Siellä olevat komeat puut, mm. päivänkakkara. Pihapiirin itä- ja kaakkoispuolella vaahterat ja pensaat kertovat vanhasta puutarhas- entiset pellot ovat muuttuneet niittymäisiksi. Nii- ta. Alueella on myös korkeaa typensuosijakasvilli- den välillä on erilaisia kivisiä reunavyöhykkeitä, suutta. Kohteen molempien pihapiirien tuntumas- kiviaitaa ja hakamaita. Näillä puusto on vaihtele- ta löytyy perinteisiä kasveja, kuten poimulehteä, vaa lehti- ja havupuista pensaisiin. Hakamailla oli ahomansikkaa, päivänkakkaraa, katajaa, kuminaa metsäkasvillisuutta kuivien paikkojen puolukasta ja jänönsaraa. Tien eteläpuoleisen pellon reunaa kosteiden ja varjoisten alueiden käenkaaliin. Kaik- kiertää kärrytie, jota reunustavat mm. maisema- kialla kasvava nuori puusto, varsinkin kuusi, on koivu, kuusi, mänty, pihlaja ja kataja. Pientareilla tukahduttamassa ympäristöä, josta kuitenkin vielä kasvavat mm. poimulehti, särmäkuisma, nurmi- löytyy perinteisiä laidunkasveja. rölli, lampaannata, puolukka ja kanerva. Alueella Hoito: Inventoitu kokonaisuus rakennuksineen ja on myös kivikkoinen pieni haavikko, jossa kasvaa ympäristöineen on perinteitä kunnioittavan kunnos- koivua, katajaa, päivänkakkaraa, kuismaa ja mesi- tajan unelma. Koko kohteelta olisi puita harvennettava marjaa. Tien pohjoispuolella kohde jatkuu kaunii- runsaasti. Rakennuksia ja vanhoja rakenteita vaurioit- na pellonreunana, jonka kasvillisuuteen kuuluu tavat puut ja lähes kaikki nuori havupuusto sekä osa mm. katajia, poimulehteä, ahomansikkaa ja päi- pensaista ja lehtipuun taimista olisi poistettava. Komeat vänkakkaraa. Reunavyöhykkeellä on kiviaidan puuvanhukset sekä kauniit maisemapuut tulisi säästää, tapaista kivireunusta, koivikkoa, pihlajia, kuusia, kasvavista puista vain muutamia harkitusti. Raivaustyö pajuja ja katajia sekä paikoin ylirehevääkin niitty- tulisi suunnitella tehtäväksi useamman vuoden aika- kasvillisuutta. na. Muutoin ympäristö säilyisi parhaiten laiduntaen. Hoito: Puustoa ja paikoin myös pensaita tulisi kevy- Jos laidunnusta ei voida järjestää, tulisi raivauksen esti harventaa. Pientareita, avoimia pihaniityn osia ja lisäksi niittää mahdollisimman paljon. Pientareita, niittylaikkuja ympäri kohdetta tulisi niittää kerran ke- avoimia pihaniityn osia ja niittylaikkuja tulisi niittää sässä kukinnan jälkeen. Rehevöityneitä osia tulisi niittää kerran kesässä. Rehevöityneempiä osia, joissa kasvaa useamminkin, jotta ravinnepitoisuus alenisi. Kärrytien mm. maitohorsmaa, nokkosta tai vadelmaa, voisi niittää pientareita voisi raivata kevyesti siten, että kauniit mai- useamminkin. semapuut ja -pensaat pääsevät esille. Kohteen keskellä olevilla nurmipelloilla ja tien varrella kasvaa perinteisiä 63. Peltoon työntyviä niemekkeitä niittykasveja, mikä mahdollistaisi varsinaista kohdetta laajemman alueen hoidon, esimerkiksi laiduntamalla. Peltoluontoon vaihtelevuutta tuovien niemekkei- den arvo ei ole erityisen merkittävä, mutta hoito 62. Perinnemaisema ja -biotooppi (pihapiiri, pen- lisäisi monimuotoisuutta ja parantaisi maisemaa. tareita, hakaa) Mielenkiintoisin ja suurin alueista on itäisin niemeke, jonka keskellä on säilynyt laidunhaan piirteitä. Kohde on kokonaisuutena arvokas perinnebio- Vielä löytyy isoja koivuvanhuksia, maisemamänty- tooppina ja perinteisenä maisemana rappeutuvine jä ja mahdollisesti laidunnuksesta kertovia katajia rakennuksineen, pihapiireineen, pellonpientarei- ja ahomansikkaa. Kenttäkerroksessa on metsäkas- neen, pikkupeltoineen ja hakoineen. Tien varrella veja, liekopuita, kiviä ja sammaleinen kivikasa. on jäljellä komeat kiviset portinpylväät lehmusten Pohjoisin niemeke on lehtomainen ja monilajinen, siimeksessä. Kumpareella sijaitseva kaunis päära- sen hoito parantaisi tienvarren maisemaa. Kaak- kennus on jäämässä kasvillisuuden peittoon. Men- koinen kapea niemeke on läheisen pihapiirin polt- neestä, kukoistavasta puutarhasta kertovat villiin- topuuntekopaikkana, johon se sopiikin. Siellä on tyneet vaahterat, lehmukset, hedelmäpuut, monet muuten vaatimattoman kasviston lisäksi kaunis pensasruusut sekä mm. juhannusruusu, sireenit, puusto; kuusta, pihlajaa, tuomia ja katajaa. Myös pensasangervot, herukat, akileijat, illakot, rita- tällä niemekkeellä tielle näkyvään maisemaan

30 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 saataisiin lisäarvoa tuomalla esiin kauniita puita, herukkaa on yllättävän runsaasti. Lähellä jokea on pensaita ja kivireunusta. kaunis niittytasanne, jossa kasvaa hienoja koivuja. Hoito: Hoidolla on kiire, sillä rehevöityminen ja pai- Kärrytietäkin reunustavat vanhat koivut, komeat koin umpeenkasvu ovat jo pitkällä. Parasta hoitoa olisi haavat, pihlajat, tuomet ja paikoin pensastiheiköt. puiden harvennus ja raivaus, jolloin kauniit maisema- Joen vastarannalta löytyi myös tuomipihlajaa. puut jätetään jäljelle. Kahdella suuremmalla niemek- Kenttäkerros on sekoitus lehdon ja kangasmetsän keellä lammaslaidunnus olisi myös tehokasta. Eläimet kasveja, heinäisiä niittylaikkuja, niittykasveja ja tuovat maisemaan oman lisänsä. Jos laidunnusta ei jär- vanhoja laidunkasveja. Rannalta löytyvät taval- jesty, tarvitaan niittoa. Kauniita maakiviä, liekopuita ja liset, korkeakasvuiset kukkivat kasvit sekä mm. katajia saadaan näin näkyville ja perinteisiä kasvejakin myrkkykeiso ja korpikaisla. Jättipalsami on levin- ilmestyy usein hoidon kuluessa. Erityisesti rehevöity- nyt joen särkille. Aina padolta asti löytyy kauniita neiden alueiden niitto useamman kerran kesässä olisi maisemapuita, joiden katveessa kasvoi kurjen- tarpeen. miekkaa. Hoito: Tärkeää olisi hoitaa rantoja ja näin saada mai- 64. Perinteistä tienpiennarkasvillisuutta ja kylän- sema, kasvillisuus ja vesien tila paranemaan. Uoman raittimaisemaa varren pelloille on paikoitellen mahdollisuus perustaa suojavyöhyke. Kaunista puustoa ja pensastoa voitaisiin Saaresojan sillan pielestä Itäluomantien kulmauk- raivata näkyville, ellei ole vaaraa rantojen eroosiosta. seen on kylätien pientareella säilynyt perinteistä Niittäminen, ainakin rehevöityneillä paikoilla, olisi kasvillisuutta istutetun puutarhalajiston joukossa. aiheellista. Muutenkin niitto kerran kesässä kukkimi- Sitä löytyy leveämmältäkin vanhojen, tunnelmal- sen jälkeen saattaisi lisätä kukkivien kasvien määrää. listen ulkorakennusten ympäriltä ja edustan tante- Samminjoen alue maantieltä kärrytietä pitkin padol- reelta. Tantereella ja avoimella niittyalueella on hie- le on erityisen arvokasta. Tärkeintä olisi, ettei mitään no kasvilajisto, mm. ahomataraa, tuoksusimaketta, maanmuokkauksia tehtäisi tai täytemaata tuotaisi. Oli- särmäkuismaa, poimulehteä, kuminaa, päivänkak- si hienoa, jos täällä voitaisiin varovasti yrittää laidun- karaa, kissankelloa, pikkulaukkua ja silmäruohoa. nusta vanhaan malliin ja näin saataisiin umpeenkasvu Kohteen arvo perustuu perinteikkääseen kasvilli- estetyksi. Alue on herkkää, joten hoidon vaikutusta suuteen ja viehättävään pienmaisemaan vanhoine olisi tarkkailtava. Alueelta pitäisi harventaa vähittäin rakennuksineen. puita ja raivata pensaita, jotta saataisiin valoisampia Hoito: Parasta hoitoa kohteella on kylätien pientareen, niittylaikkuja säilymään. Perinteisessä asussaan alue avoimen tantereen ja niittylaikkujen sekä rakennusten saattaisi olla houkutteleva retkikohde vanhanajan ra- ympäristöjen niitto kerran kesässä. Rehevöityneempiä kennelmineen. osia, kuten joitakin talojen ympäryksiä, tulisi niittää useamminkin, jotta kasvillisuus saataisiin pysymään 66. Peltojen reunavyöhykkeitä, hakamaisia matalana. Mahdollisesti aluetta voitaisiin laajentaa alas alueita ja kärryteitä Saaresojan rantaan päin niittämällä ja raivaamalla. Monimuotoinen, kulttuurivaikutteinen alue on itä- 65. Samminjoen rantaa ja Saaresojan vartta osan metsää lukuun ottamatta pääasiassa peltojen ympäröimää. Kohteeseen kuuluu pieni kallioinen, Lavasjärven pohjoispuolella jää siltojen välille yh- kivinen ja pensaikkoinen saareke lännessä. Saareke tenäinen jokivarsialue, johon kuuluu luonnonuo- ja osa ympäröivästä pellosta kuuluu kivikautiseen man tapaan kiemurteleva Saaresoja ja pätkä Sam- asuinpaikkaan. Maisemaltaan kauniilla ja monivi- minjokea. Uomien varsilla on mielenkiintoista, vahteisella kohteella on perinteisen kulttuuriym- monimuotoista ympäristöä. Saaresoja on kaunis, päristön ja -maiseman leima. Kohteen luonto vaih- kivinen joki, jonka varrella on rehevää jokivar- telee poljetusta tantereesta valoisaan koivuhakaan, silajistoa ja paikoin perinteisiä laidunlajeja, mm. kuiviin pellonreunoihin ja paikoin kosteampaan ahomansikkaa, särmäkuismaa ja päivänkakkaraa. havumetsään. Kohteella on pari latoa, joista eteläi- Samminjoessa on saarekkeita, hiekkakasaumia ja nen on kaunis hirsilato. Maisemapuina on kuusia tuppaisia penkkoja. Eteläpuolella jokea seurai- ja mäntyjä kivikkoisessa ja lähes pensaattomassa lee tunnelmallinen, varjoisa kärrytie, joka johtaa maastossa. Etelässä haka muuttuu mäntyvaltai- vanhalle sillalle. Täällä on vanha patorakennelma, seksi ja siellä on katajia ja heinäinen kenttäkerros. jolta avautuu kaunis näkymä ympäristöön. Län- Haan mielenkiintoisia kasveja ovat ahomansikka, nessä, tien varrella on leveämpi, rehevä, kivinen särmäkuisma, jänönsara, kissankello, aho-orvokki laidunmetsän kaltainen alue, jolta löytyy perin- ja päivänkakkara. Tienvarrelle on istutettu puu- teisiä laidunkasveja: ahomansikkaa, poimulehteä, tarhakasveja: lupiinia, perennoja ja ruusupensas. särmäkuismaa ja päivänkakkaraa. Puna- ja musta- Kohteen eteläosa on mäntymetsää, jossa myös ris-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 31 teilee kärryteitä. Lounaisosassa on hieskoivikkoa. 68. Kylätien pientareet Edellä lueteltujen kasvien lisäksi eteläosasta löytyi mm. poimulehteä, tuoksusimaketta, lampaannataa Koko matkan tien molemmin puolin löytyy lähes ja kalvassaraa. Saarekkeella kasvaa katajaa, pihla- katkeamatta (ainakin niukasti) perinteistä kasvil- jaa ja tuomea sekä ahomansikkaa, mutta vadelma lisuutta. Paikoin esiintyy runsaasti nurmitatarta. tukahduttaa kasvillisuutta. Muita löytyneitä lajeja ovat poimulehti, pikkulauk- Hoito: Laidunnus lampailla tai nuorella karjalla so- ku, mesimarja, ahomansikka, ketohanhikki, sär- pisi koko kohteelle erinomaisesti. Sekä hoidon että maise- mäkuisma, pukinjuuri, kumina ja päivänkakkara man elävöittämisen vuoksi laiduntavat eläimet olisivat sekä lisäksi tavallisia niitty- ja pihakasveja. Kasvit tällaisella erityispaikalla toivottavia. Aika ajoin tarvi- kasvavat useimmiten pelkästään tien puolella ojaa, taan lisäksi puuston harvennusta. Haat olisi pidettävä joten ne ovat suuressa vaarassa tietä ylläpidettäes- valoisina, jotta niittykasvillisuus säilyisi. Jos laidun- sä nykyisin keinoin. Metsän puolella piennarkas- nusta ei järjesty, niin varsinkin pellonreunoilla pitäisi veja oli leveämmälti heti sillan läheisyydessä tien tehdä maisemaraivausta. Koko alueella olisi niitettävä itäpuolella. Kauniin mökin kohdalla kasvaa vanha kerran kesässä kaikki mahdolliset paikat, jotta perintei- koivu ja pihlaja. Perinteinen kasvillisuus saattaa nen laidunkasvillisuus säilyisi ja voimistuisi. Rehevää jatkua pitkällekin etelään päin. joenrinnettä voisi hoitaa suojavyöhykkeen yhteydessä. Hoito: Kerran kesässä, kukinnan jälkeen, pientareet tulisi niittää, jolloin arvokas kasvillisuus saataisiin säi- 67. Perinnebiotooppi (laidunmetsää ja -hakaa, lymään. Tietä tasattaessa ja ojia kunnostettaessa pien- hakamaista aluetta, kärrytie ja saareke) tareet olisi hyvä huomioida ja välttää laajaa kaivuuta ja maantuontia. Kohde käsittää kolme aluetta, joilla esiintyy perin- teistä laidunkasvillisuutta. Osaa niistä nähtävästi 69. Reunavyöhykkeet ja saarekkeet laidunnetaan, sillä aluetta halkoo piikkilanka-aita. Pohjoisosassa on erillinen hakamainen alue, jon- Kohteena on kylätien varrella sijaitsevia reunavyö- ka pohjoisreunalla kulkee kärrytie lännessä sijait- hykkeitä ja saarekkeita. Pohjoisimmat niemeke ja sevaan pihapiiriin. Pohjoisen pellon keskellä on saareke ovat kivisiä ja niiden maaperä vaihtelee kaunis hakamainen saareke, joka lisää ympäristön melko kuivasta kosteaan. Puusto on monipuolista, vaihtelevuutta. Isoimmalla, tienvarren osa-alueel- ja pensaina esiintyvät mm. kataja, paatsama, pihla on myös kärrytietä ja paikoin on kaivuutyön laja, haapa ja pajuja. Saarekkeen kenttäkerros on jälkiä. Arvokasta kasvillisuutta on runsaasti tien- metsäkasvillisuutta. Niemekkeeltä löytyy lisäksi varteen asti. Kasvillisuudesta mainittakoon mm. metsäorvokkia, mesimarjaa ja kalvassaraa sekä pi- paatsama, lampaannata, ahomansikka, poimuleh- hakasveja. Eteläisillä kulttuurivaikutteisemmilla ti, tuoksusimake, särmäkuisma, päivänkakkara ja niemekkeillä, joilla on hirsiladot, kasvaa komeita pikkulaukku. Pohjoisemman alueen arvokkain osa maisemapuita, kuten mäntyä, katajaa, koivua, pih- on pellonreunan valoisa kärrytie, jossa kasvaa run- lajaa, raitaa ja haapaa. Pensaista esiintyvät kataja, saasti nurmitatarta ja lisäksi sieltä löytyy tuoksusi- tuomi, pajut ja punaherukka, muista kasveista voi- maketta, jänönsaraa, poimulehteä ja pikkulaukkua. daan mainita mainita mm. ahomansikka, mesimar- Kärrytien eteläpuolen hakamaisessa sekametsässä ja, kielo, metsäorvokki ja päivänkakkara. Osa kaak- kasvaa katajaa, pihlajaa sekä pääasiassa metsä- ja koista niemekettä on laitumena ja piikkilanka-aita suokasveja. Kaunis haavikkoinen saareke on kas- kulkee niemekkeen halki. Kohde monipuolistaa villisuudeltaan metsäisempi kuin kohteen muut alueen luontoa, minkä lisäksi se on arvokas osa osat, mutta jänönsaraa ja nurmirölliä kasvaa myös merkittävää maisemakokonaisuutta. siellä. Hoito: Kohteelle sopisi hoidoksi laidunnus, jolloin Hoito: Monipuolinen kohde säilyy perinnebiotoop- pensaiden raivaustarvetta ei olisi. Osa eteläisestä nie- pina, jos laidunnus jatkuu ja perinteinen kasvillisuus mekkeestä on jo laitumena ja laidunnuksen laajennusta voimistuu. Ympäristössä on mahdollisuuksia luon- kannattaa harkita. Ilman laidunnusta tarvitaan maise- nonlaitumien lisäämiseen, sillä lähistöllä on entisiltä maraivausta ja paikoin myös niittoa sekä kaiken tulevan laidunmetsiltä vaikuttavia alueita. Luonnonalueet olisi ja vanhan jätteen poiskorjaamista. aidattava erikseen pelloista ja laidunnus rytmitettävä eri lohkoille. Jos karja hoitaa kohdetta, suurta raivaus- 70. Lavasjärven pohjoisrantaa tarvetta ei ole, ainoastaan havupuiden, etenkin pienten kuusten, harvennusta tarvitaan. Kärrytien kaunis Lavasjärven luoteiskolkassa on kaunista luon- niittykasvillisuus tarvitsee niittoa, ellei laidunnusta nonrantaa, jossa uloimpana kasvaa saraikkoa ja järjesty. sisempänä pajukkoa ja koivikkoa. Kohde rajautuu peltoihin sekä metsäiseen ja kallioiseen mäkialuee-

32 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Vanhanajan maisema tilakeskuksen ympäristössä puutarhoineen, karjateineen ja laidunhakoineen on katoamassa. Tunnelmallista perinnemaisemaa, jossa oli myös arvokas laidunkasvillisuus, löytyi vielä Siikaisista.

seen. Lounaassa pellon ja rannan välillä on leveä, leppä, pihlaja, paatsama, vadelma sekä pajut ja kaivettu oja pensaikon seassa. Metsän ja rannan ruohovartisista kasveista mm. kielo, lillukka, kul- vaihettumisvyöhykkeellä kasvaa mesimarjaa, koi- tapiisku ja metsäkurjenpolvi. Täytemaalla kasvoi vikon alla korpikastikkaa ja rannalla kurjenjalkaa metsävirnaa. Perinteisestä laiduntamisesta ker- rahkasammalpohjalla. Kohteen muista kasveista tovat poimulehti, särmäkuisma, ahomansikka ja mainittakoon mm. suo-orvokki, virmajuuri, ranta- tuoksusimake. Rantaniityn muodostavat sarat, alpi, suoputki, jouhivihvilä, luhtavilla, isokarpalo, kurjenjalka, kurjenmiekka ja järvikorte, lisäksi nii- raate, rantaluikka, järvikorte ja osmankäämi. Alu- tyllä kasvoivat mm. karhunputki, mesiangervo, eella elää euroopanmajava. suoputki, rantamatara, raate ja vehka. Rantanii- Hoito: Saattaisi olla parasta säilyttää kaunis ranta tyltä voi vielä löytää vanhoja laidunaitojen pyl- luonnontilassa. Maisema on kaunis ja rannan kasvilli- väitä. Rahkasammalpohjalla kasvavat tupasvilla, suus monipuolinen. Toinen mahdollisuus olisi kohteen suomuurain, karpalo ja suokukka. Muiden pajujen laiduntaminen. Rantojen laiduntamisessa on tärkeää ohella rannalla esiintyy pohjanpajua. seurata laidunnuksen vaikutuksia varsinkin vesien Hoito: Kohde on hyvä suoja-alue järven rannassa. tilaan. Luonnonlaitumena kohde saattaisi kehittyä Hyvä mahdollisuus olisi kohteen laiduntaminen, var- mielenkiintoiseksi vastakohdaksi lähialueiden peltojen sinkin kun aikaisemmasta laidunnuksesta ei liene kovin hevoslaitumille. pitkä aika. Rannalla on mahdollisuus laajempaankin laidunalueeseen, sillä läheiset pellot olivat jo valmiiksi 71. Lavasjärven koillisrantaa osin nurmilauhapeltoja tai muuten niittymäisiä. Lisäksi pohjoisessa, peltojen takana oleva niemeke olisi mahdol- Kohteen pohjoisosa on pääasiassa avoimempaa lista ottaa metsälaitumeksi. Jos kohdetta ei laidunneta, rantaniittyä, joka etelämpänä muuttuu kiviseksi niin sinne sopisi ainakin paikoin kevyt raivaus. metsiköksi ja pensaikoksi. Rannassa kasvaa saraa. Rantametsässä kasvavat koivu, haapa, harmaa-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 33 57 58 57 59 60 61 62 63 64 63 67 66 65 67

68 69 70 69

71 72

74 73 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin 74 perinnebiotooppi 73 reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, puu- tai pensasryhmä 73 kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko 75 maisemakohde / kulttuurivaikutteinen 76 78 81 ympäristö 82 joen tai ojan uoma ympäristöineen 77 79 80 arvokas tieympäristö

perustettu suojavyöhyke 83 84 muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 0 0,5 1 Km 85 Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 5 a. Kohteet 57 - 85 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

34 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 57 58 57 59 60 61 62 63 64 63 67 66 65 67

68 69 70 69 71 72

Lumokohteiden hoitosuositukset laidunnus niitto 74 laidunnus + niitto 73 laidunnus/niitto 74 raivaus 73 raivaus + laidunnus 73 raivaus + laidunnus/niitto 75 81 73 raivaus + niitto 76 78 raivaus/laidunnus 82 muu 77 79 80

perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue 83 84 inventoitu perinnemaisema 0 0,5 1 Km Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 85 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 5 b. Kohteiden 57 - 85 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 35 72. Ladon ympäristö, kärrytietä ja pellon molemmin puolin ja kolmas reunavyöhyke, joka reuna-aluetta sijaitsee pellon eteläpuolella. Kohteella kasvaa metsäkasvien ohella mm. mesimarjaa, päivän- Tien ja järven välillä on kapea pelto ja valoisa se- kakkaraa, jänönsaraa, särmäkuismaa, pukinjuur- kametsäkumpare. Pellon pohjoispäässä on pelto- ta, ahomansikkaa, nurmitatarta ja niittyhumalaa. jen välinen kannas, jossa on lautarakenteinen lato. Katajaa on paikoin runsaasti, lisäksi siellä kasvaa Ladon ympäristössä on kärrytietä, jonka läheisyy- mäntyä, koivua, pihlajaa, raitaa, harmaaleppää, dessä kulkee myös kiviaita. Ladon ympäristössä ja haapaa ja kuusta. kärrytiellä on valoisaa niittymäistä aluetta ja haka- Hoito: Reunavyöhykkeet tulisi pitää avoimina mai- maista metsänreunaa. Kohteella kasvaa maisema- semaharvennuksin ja -raivauksin. Ojanpientareet olisi puita esim. kaunis koivu, haapaa, mäntyä, kuusta, hyvä mahdollisuuksien mukaan niittää, jotta perinteiset löytyipä yksi vanha kuusipökkelökin. Pensaista niittykasvit säilyisivät. esiintyvät kataja, pihlaja, paju ja paatsama. Perin- teisiä laidunlajeja ovat poimulehti, särmäkuisma, 75. Mäntyrivistö tuoksusimake, nurmitatar, ketoneilikka, päivän- kakkara ja aho-orvokki. Mielenkiintoisia mainitta- Pitkä mäntyrivistö kasvaa pellon keskellä pihaan via lajeja ovat katinlieko, syyläjuuri ja kalvassara. johtavan tien varrella. Sillä on huomattavaa maise- Kohteella on paljon erilaisia perhosia. mallisista arvoa ympäristössään. Piennarkasveina Hoito: Laidunnus sopisi kohteelle hyvin, minkä esiintyy tavallisia niitty- ja metsäkasveja sekä pi- lisäksi nuorta havupuuta olisi harvennettava. Jos lai- han lähellä myös lupiinia. dunnusta ei järjesty, sopivaa reunojen hoitoa on har- Hoito: Hoitona olisi tienpientareiden pitäminen va- kittu raivaus ja raivausjätteen poiskorjuu. Kärryteiden paana pensaista ja typensuosijakasveista mäntyjä suo- pientareita, ladon ympärystä ja muitakin niittymäisiä jaten, mikä edellyttäisi säännöllistä pientareiden niittoa alueita tulisi niittää ja niittojäte haravoida pois. Jos koh- pari kertaa kesässä ja niittojätteen haravoimista pois. teelle harkitaan laidunnusta, kannattaisi myös tienvar- Lähistön Hirvijärvi-Sammi – tien varrella ryteikön kes- ren metsän laiduntamista miettiä. kellä olevat maisemamännyt voitaisiin haluttaessa ottaa hoitoon mukaan. 73. Lavasjärven etelärantaa ja niityksi muuttunut suopelto 76. Niittymäiseksi muuttunut pelto ja reunametsää Lavasjärven eteläisen järvenrannnan arvo perustuu rakentamattoman rannan maisema- ja luonto- Pienialaiseen kohteeseen kuuluvat niittymäinen arvoihin. Kohde saattaisi jatkua myös kauemmaksi pelto ja sen molemmin puolin olevat hakamai- pohjoiseen. Rannassa kasvaa järvikaislaa, osman- set metsät. Niittyalueella kasvaa mm. runsaana käämiä ja paikoin myös myrkkykeisoa, kurjenjal- poimulehti, lisäksi nurmitatar, jänönsara, särmä- kaa, kurjenmiekkaa ja järvikaislaa. Perinteinen lai- kuisma ja niittyhumala. Hakamaisilla alueilla ta- dunkasvillisuus on niukkaa, mutta ahomansikkaa vanomaisten metsäkasvien joukossa on runsaasti ja jänönsaraa esiintyy paikoitellen. Kortesnevano- maitikoita, lillukkaa ja metsäkurjenpolvea, mutta jan varrella on niityksi muuttunut entinen pelto. myös ahomansikkaa ja nurmitädykettä. Kohteella Niityllä kasvaa mm. harmaasara, keräpäävihvilä, on myös maisemallista arvoa. nurmilauha, pullosara, suo-ohdake, korpikaisla, Hoito: Metsät tulisi pitää hakamaisina puustoa ke- rönsyrölli, jouhivihvilä, mesimarja, kurjenmiekka, vyesti harventamalla ja raivaamalla. Metsänreunojen suoputki ja ojasorsimo. Niityn reunoilla on run- avoimia niittymäisiä alueita ja niittymäistä peltoa tulisi saasti pensaita, mm. pohjanpajua. yrittää niittää mahdollisuuksien mukaan. Horsmikko Hoito: Kohde sopisi erittäin hyvin laitumeksi. Muil- kannattaisi niittää kaksi kertaa kesässä, jotta tämä kohta la tavoin tällaisen voimakaskasvuisen rannan laajamit- saataisiin köyhtymään. Kohde soveltuisi myös laidun- tainen hoito on hankalaa. Maisemaraivaus olisi kuiten- nukseen. kin paikoin hyvä asia, kauniita maisemapuita kannattaa vaalia ja raivaustöitä puuston esiintuomiseksi suunni- 77. Vaihteleva metsärinne tella. Niittymäisen pellon pitämiseksi avoimena sitä olisi hyvä niittää, mikäli laidunnusta ei järjesty. Kohde on pellonreunasta länteen päin nouseva metsäinen rinne, jossa kasvaa koivua, katajaa ja 74. Pellonreunavyöhykkeitä etelämpänä myös mäntyä. Kohde on kaunista, hakamaista rinnemetsää, jossa on myös tasaisempia Kohteeseen kuuluu kaksi kaunispuustoista reu- niittylaikkuja. Aluskasvillisuuden erikoisuutena navyöhykettä avo-ojitetun pellon pohjoisosan on maariankämmekkä, jota kasvaa niittymäisellä

36 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Laidunnus luo ympäristöön tasapainoista selkeyttä: karjatien vierellä komeat puut, kauniit katajat, maakivet ja hakamaiset kumpareet erottuvat maisemassa.

pohjalla hakamaisessa paikassa, pienellä alalla yli 79. Metsä ja pellonreunaa kiviaitoineen 40 yksilöä. Muita kohteella esiintyviä kasvilajeja ovat mm. lillukka, kissankello, ahomansikka, nur- Kohteena on metsikkö kärrytien ja Hirvijärvi-Sam- mirölli, särmäkuisma, niittyhumala, nuokkutalvik- mi – tien välissä. Pellon reunalla on säilynyt van- ki ja mesimarja. haa kiviaitaa ja perinteistä kasvillisuutta. Kiviaidan Hoito: Laidunnus olisi hyvä vaihtoehto. Jos kohdetta itäpuolella, pienehköllä alueella, on lehtomaista, ei laidunneta, olisi hakamaisuus säilytettävä harventa- monilajista tiheikköä, jonka puu- ja pensaslajit ovat malla ja raivaamalla monimuotoisuus huomioon otta- koivu, kuusi, pihlaja, tuomi, kataja ja vadelma. en. Vatukkoa ja hietakastikkakasvustoja olisi niitettävä Hoito: Hoidoksi sopisi puuston ja pensaston maise- parikin kertaa kesässä, jotta tällaiset ravinteiset paikat maharvennus ja -raivaus. Pellonreunoja voisi niittää. köyhtyisivät. Vanhat ja uudet raivausjätteet tulisi kor- Kiviaidan ottaminen esille ja metsikön hoito vaativat jata pois. vähittäin lisääntyvän raivauksen muutamana kesänä, koska kasvusto on niin peittävää. Metsätiheikkö toimisi 78. Pieni laidunhaka myös laitumena.

Koivu-mäntyhaka kivikasoineen on kaunis. Sen ar- 80. Kärrytie vo perustuu hakamaiseen luontoon ja perinteiseen laidunmaisemaan. Kenttäkerroksen kasvillisuus Edelliseen kohteeseen liittyy maisemallisesti kau- on vaatimatonta sisältäen lähinnä peltokasveja. nis, noin 300 metriä pitkä pellonreunan kärrytie. Hoito: Kohde on tällä hetkellä laidunnuksessa ja lai- Sen arvo on lähinnä maisemakokonaisuudessa, dunnuksen jatkuminen on tärkeää hakamaisuuden säi- jonka keskeisenä osana ovat kauniit tienreunan lyttämiseksi. Perinnekasvien elpymistä auttaisi laidun- maisemapuut ja tieltä avautuva hieno näköala paineen alentaminen ja lisäruokinnan lopettaminen. pellon yli rantaniitylle. Kärrytien länsipäässä on

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 37 leveämpää kivistä tienreunusta ja siellä kasvaa vie- rakennusten käyttö huomioiden kokonaisvaltaisesti ja lä mukavasti perinteistä kasvillisuuttakin, kuten tapauskohtaisesti. kuminaa, ahomansikkaa, hopeahanhikkia, kissankelloa ja jänönsaraa. 83. Niittymäinen pelto ja pientareita Hoito: Kärrytien kauniit puut ja pensaat voisi raivata kevyesti esille ja avoimet tien pientareet olisi hyvä Kohteena on kapea niittymäinen pelto ja käytös- niittää. sä olevien peltojen kapeat piennaralueet. Pellol- la, pientareilla ja valtaojan varrella kasvaa useita 81. Pellonreunaa mielenkiintoisia kasveja, kuten jänönsara, särmä- kuisma, tuoksusimake, poimulehti, ahomansikka, Kohteeseen kuuluu lounaisreunan viljellyn pellon mesimarja, päivänkakkara, kumina, ketoneilikka, ja entisen niittymäisen pellon väliin jäävä kapea ti- nittyhumala ja pikkulaukku. heäkasvuinen, paikoin kivinen pellonreunus, joka Hoito: Niittymäisen pellon perinteinen laidunlajisto on erotettu piikkilangalla entisestä pellosta. Ete- elpyisi laidunnuksella tai niitolla. Käytössä olevien pel- lämpänä kohde jatkuu niittymäisen pellon ja rin- tojen pientareita ja ison ojan reunakaistaa voisi niittää nemetsän välisenä vyöhykkeenä. Reunalla kasvaa säännöllisesti. koivua, mäntyä, harmaaleppää, pihlajaa, katajaa ja pajuja, joista osa kohoaa komeina maisemapuina. 84. Perinnebiotooppi (tienpiennarympäristöä) Puuston alla on lehtometsän kasveja. Hoito: Kohde sopisi laidunnettavaksi yhdessä vierei- Pienen hiekkatien pientareet ovat kasvillisuu- sen niittymäisen pellon kanssa. Jos laidunnusta ei järjes- deltaan erityisen monipuoliset. Leveimpiä pien- ty, tiheäkasvuista pellonreunaa kannattaisi muutaman narkohtia ovat kärrytien risteyksen pientareet, vuoden aikana raivata ja ottaa harkiten esille kauniita suometsäinen kaistale ja hakamainen kuivahko maisemapuita ja -pensaita. alue hiekkatien ja peltojen välissä. Kasvistoltaan mielenkiintoisimpia ovat aivan ajotien viereiset 82. Sammin koulun pihaympäristö hiekkapientareet, joissa esiintyy eniten perinteistä karjapolkujen kasvillisuutta, nurmitatarta erityisen Hyvin kulttuurivaikutteinen entisen koulun piha- runsaasti. Tien varren kasveista mielenkiintoisia alue on tasaisella, hiekkaisella kankaalla, joka las- lajeja ovat nurmitatar, ahomansikka, mesimarja, keutuu koulurakennuksen takana loivana rinteenä päivänkakkara, kumina, ketoneilikka, jänönsara ja lounaaseen Kortesnevanojalle. Lähistöllä sijaitsee nuokkutalvikki. Kohde on arvokas, vaikka maata todennäköisesti kivikautinen asuinpaikka, joten on osittain käsitelty. jos koulun alueella jotain toimenpiteitä tehdään, Hoito: Pientareita tulisi niittää, kun kasvillisuus on ensin kannattaa ottaa yhteyttä museovirastoon. päässyt korkeaksi. Puita kasvavilla leveämmillä kohdilla Hiekkapihan reunalla, hakamaisen puuston al- voisi raivaamalla ottaa esiin kauniita maisemapuita ja la, verkkoaidan lähellä ja tienpiennaralueella on -pensaita. Tärkeintä on, ettei tien pientareita vahingoi- paikoin paljasta hiekkamaata, mutta myös kuivan teta, jotta kasvillisuus säilyy. Hoitoaluetta voisi mah- hiekkamaan sammalia ja jäkäliä, kissankäpälää, dollisesti laajentaa lounaaseen. huopakeltanoa, ahomansikkaa, rohtotädykettä, kanervaa, sianpuolukkaa ja puolukkaa. Kasvilli- 85. Pellon reunavyöhyke suuden mielenkiintoisena piirteenä on perinteisten luonnonkasvien esiintyminen tässä kulttuuriym- Reunavyöhykettä laidunnetaan yhdessä viereisen päristössä. Pihanurmikolla on matalaksi leikattuna pellon kanssa. Kohde on kasvillisuudeltaan mie- ahomansikkaa, kuminaa ja valkoapilaa. Nurmikko- lenkiintoinen ja pienmaisemaltaan kaunis. Kaak- alue vaihtuu vähittäin länsirinteen rehevöityneeksi koiskulmassa on mäntykalliota, pieni niittymäi- alueeksi, jossa varsinkin vaihettumisvyöhykkeessä nen alue ja metsää; lounaiskulma on mäntymetsää. kasvaa runsaasti ahomansikkaa ja vanhoja puutar- Reunavyöhykkeellä esiintyy metsä- ja niittykasveja hakasveja mm. akileijaa ja marjapensaita. ja pienellä niityllä kasvaa mesimarjaa ja maarian- Hoito: Kuivalla hiekkakankaalla kasvillisuus säilyy kämmeköitä. Kasveista mielenkiintoisimpia ovat parhaiten hoitamatta, mikä merkitsee, ettei kylätien kumina, päivänkakkara, ahomansikka, jänönsara piennarta ja aidan ympärysaluetta saisi käsitellä. Ra- ja niittyhumala. kennusten ympäristöjä ja korkeakasvuisempia alueita Hoito: Parasta hoitoa on laidunnuksen jatkuminen. voisi niittää; vadelman, maitohorsman ja nokkosen Luonnonlaidun olisi kuitenkin erotettava peltolaitu- valtaamia alueita useastikin kesässä. Perinteikkään pi- mesta. Laidunnusta olisi osittain mahdollista laajentaa hapiirin lopullinen hoito tulee kuitenkin suunnitella myös metsän puolelle. Jos laidunnusta ei tulevaisuu-

38 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 dessa järjesty, voitaisiin reunavyöhykettä, ojanvarsia Hoito: Lehtomainen rinnemetsä sopisi kasvillisuu- ja metsänreunaa raivata harkiten maisemapuita ja tensa puolesta hyvin metsälaitumeksi, lähinnä lampail- -pensaita suosien. Niittylaikkuja ja pellonreunoja voisi le. Perinnekasvien elpymistä edesauttaa myös puiden ja niittää. pensaiden raivaus. Kauniita pensaita ja vanhoja hienoja puita saa jättää runsaastikin rinteeseen, mutta paljon on 86. Reunavyöhykkeitä raivattava nuorta puustoa. Jos laidunnusta ei järjesty, niitettäviä paikkoja ovat pienet peltolaikut lehtomaises- Kohde on laaja ja monimuotoinen kuudesta reu- sa metsässä, pellonreunan ja peltotien pientareet sekä navyöhykkeestä muodostuva kokonaisuus, jonka eteläinen suuri niittyalue. merkitys perustuu ennen kaikkea maisemaan ja puustoon. Osa kohteista vaikuttaa entisiltä met- 88. Entinen metsälaidun sälaitumilta. Kohteilla kasvaa kauniita maisemapuita. Kenttäkerroksessa on paikoin havaittavissa Kaunista puustoa kasvava kohde on entistä metsä- perinnekasveja, kuten jänönsaraa ja nurmirölliä. laidunta. Siellä esiintyvät perinteisistä laidunkas- Paikoin kohteella on avoimia ja heinäisiä laikkuja, veista jänönsara, ahomansikka ja tähtisara. Mie- mutta ne ovat metsittymässä. Pohjoisimmalla reu- lenkiintoinen kasvilöytö on maariankämmekkä. navyöhykkeellä on avokalliota. Kuusi on kuitenkin valtaamassa alaa. Hoito: Tällaisilla reunavyöhykkeillä tavallisin hoito Hoito: Kiireisin työ on kasvavien kuusten raivaus, on maisemaharvennus ja -raivaus. Varsinkin ojanreu- minkä jälkeen olisi harkittava joko laidunnusta tai raiva- noilla raivaus saa olla voimakasta. Ravinteisilla kohdil- uksen jatkamista. Laidunnuksen avulla saadaan poistu- la niittykasvillisuus saattaa paikoin raivauksen jälkeen maan suurin osa lehtipuiden taimista ja pensaista. vallata liikaakin alaa, jolloin on edessä toistuvaa niittoa. Myös laidunnus olisi sopivaa hoitoa ja avaisi kauniisti 89. Perinnebiotooppi (entinen pihapiiri ympäris- reunojen maisemaa. Laidunnus voisi ylettyä pidemmäl- töineen) lekin metsään ja osin jo niittymäisille pelloille. Kohteena on entinen maatilan pihapiiri ja sen lä- 87. Perinnebiotooppi (tilakeskuksen lähistöä) heiset umpeen kasvamassa olevat pikkupellot ja metsähaka. Alueella on edelleen komea hirsinen Monipuoliseen pihapiiriin rajoittuvaan, kulttuu- ulkorakennus, kivinavetan luonnonkivinen alaosa, rivaikutteiseen ympäristöön kuuluu rinnemetsää, saunan jäänteitä, luonnonkivinen kaivo ja kivirau- entistä puutarhamaista aluetta, pellonreunaa ja nioita. Vanha pihapiiri on kaunis ja rauhallinen ja avointa niittyaluetta. Kohteessa on jäljellä kaikki siellä kasvaa edelleen perinteistä kasvillisuutta. Pi- perinnebiotoopin ainekset, mutta pitkään käyttä- hapuina hallitsevat komea lehtikuusi sekä nuoret mättömänä oltuaan se on taantunut villiintyneeksi koivut ja männyt. Pihapiirissä on niittymäisiä alu- tiheiköksi. Se on kuitenkin edelleen maisemalli- eita. Tienvarrella on hakamaista metsää. Kohteella sesti kaunis, kasvillisuudeltaan monimuotoinen esiintyvää kasvillisuutta ovat mm. virpapaju, aho- ja täynnä kauniita yksityiskohtia. Rinnemetsässä mansikka, mesimarja, poimulehti, päivänkakkara, on kiviaitaa, maakellari ym. muita rakenteita ja jänönsara, pikkulaukku, timotei, nokkonen, maito- laidunnuksen merkkinä vanhoja piikkilanka-aito- horsma ja vadelma. Syrjäisyydestään huolimatta jen jäämiä. Rinteessä on lehtomainen metsä, jossa kohdetta kannattaisi hoitaa. kasvaa mm. nuokkuhelmikkää, kieloa, lillukkaa, Hoito: Koko kohteella parasta hoitoa olisi laidunnus, ahomansikkaa, särmäkuismaa ja metsäkurjenpol- joka pitäisi pihakentän kauniisti avoimena. Jos laidun- vea. Se muuttuu lounasta kohti avoimeksi niit- nusta ei järjesty, kasvavaa puustoa tulisi harventaa ja tymäiseksi alueeksi. Metsän keskellä rinteessä ja raivata muutaman vuoden välein kunnes saavutetaan kohteen eteläosassa on entisiä peltoja, joilla on entisen pihakentän avoimuus ja ympäristön hakamai- rehevöitymisestä ja osittaisesta umpeenkasvusta suus. Avoimia kohtia olisi myös niitettävä ja rehevöity- huolimatta havaittavissa niittykasvillisuutta, ku- neitä kohtia useamminkin kuin kerran vuodessa. ten poimulehteä, kissankelloa, päivänkakkaraa ja kuminaa. Paikoin kohteella kasvaa komeita maisemapuita. Perinnekasveja, kuten nurmitatarta, jänönsaraa ja päivänkakkaraa esiintyy peltotiellä sekä myös maakellarin ja pihapiirin kiviaitareu- nuksen läheisyydessä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 39 91 86

87 86 86 92

88 90 89 86

perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 0 0,5 1 Km

Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 6 a. Kohteet 86 - 92 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

40 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 91 86

87 86 86 92

88 90

89 86

Lumokohteiden hoitosuositukset laidunnus niitto laidunnus + niitto laidunnus/niitto raivaus raivaus + laidunnus raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto raivaus/laidunnus muu

perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 0 0,5 1 Km Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07

Kartta 6 b. Kohteiden 86 - 92 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 41 hakamaisuus kertovat menneestä laidunnuksesta. Pihapiirin ympäristössä kasvaa osin hakamaista koivu-mänty-haapa –metsää sekä kauniita maisema- ja liekopuita. Maasto on mäkistä ja kivistä, ja siellä on hieno sammaleinen kallio. Niemeke on havupuuvaltaista sekametsää. Kohteella esiinty- vät puuvartisista kasveista mm. kataja, paju, pihlaja, kuusi, vattu, punaherukka, terttuselja, jalava ja juhannusruusu. Kenttäkerroksesta mainittavia kasveja ovat päivänkakkara, jänönsara, metsäor- vokki, lampaannata, mesimarja, ahomansikka ja kallioimarre. Lisäksi esiintyy yleisiä metsä- ja niittykasveja sekä paikoin myös typensuosijakasveja. Hoito: Koko kohde sopisi erittäin hyvin laitumeksi. Jos laidunnusta ei järjesty, pihakenttää voisi niittää pari kertaa kesässä ja korkeakasvuisia rehevöityneitä alueita useamminkin. Metsäalueiden avoimet niittylaikut ovat kivisiä, mutta niitä voisi mahdollisuuksien mukaan niit- tää kerran kesässä. Puustoa voisi raivata. Hoito nostaisi alueen arvoa huomattavasti.

92. Maisemakokonaisuus

Kaksi pihapiiriä ovat pienmaisemaltaan monimuotoisia ja täynnä kauniita yksityiskohtia. Matalakas- vuisella pihatantereella kasvaa tiheänä mattona Siikaisista löytyy vielä tyypillisiä tunnelmallisia vanhanajan teitä, joiden pientareilla kasvaa runsaasti nurmitatarta, karjapolkujen kasvia. niittykasveja, mm. ahomansikka ja niittyhumala. Kuva: Anni Karhunen Rinnemetsä on kallioinen ja siellä kasvaa kauniita, matalahkoja maisemamäntyjä ja katajaa. Paikoin on rehevöityneitä alueita peltojen reunoilla ja ulkorakennusten läheisyydessä. Tunnelmallisen tien varrella on korkeaa vanhaa puustoa ja maantien 90. Kivijärvelle menevän tien pientareita risteyksessä pieni kenttämäinen alue, jossa kasvaa nurmitatarta. Paikoitellen kohteella on perinnebio- Kohteeseen kuuluu pätkä Kivijärvelle menevän tooppimaisia alueita. pikkutien pientareita ja reuna-alueita. Tien etelä- Hoito: Kohteen hoito tulee suunnitella tapauskoh- puolta seurailee paikoin kivinen reunus ja koristee- taisesti. Kaikki kolme pihapiiriä ympäristöineen ja tei- na on kauniita pihlajia ja katajia. Reuna-alueilla on neen - edellinen kohde mukaan lukien - muodostavat myös katajaisia, laidunmetsän näköisiä laikkuja, mielenkiintoisen kokonaisuuden, joka on säilyttämisen joilla kasvaa maisemakoivuja. Tavanomaisten kas- arvoinen. vien lisäksi kohteella esiintyvät mm. päivänkakka- ra, jänönsara, ahomansikka ja jäkki. 93. Soistunut Särkijärvi rantoineen Hoito: Tienpientareiden hoidossa tärkeää on joka- vuotinen niitto ja niittojätteen poiskorjuu, jottei matala Kohde on osin puustoista ja pensaikkoista, osin kasvillisuus tukahdu ja maaperä rehevöidy. Maisemarai- avointa suoniittyä komeiden kallioiden ja suomais- vausta tarvitaan toisinaan, jotta kauniit maisemapuut ten peltojen välissä. Sen arvo perustuu maisema- ja -pensaat pysyvät näkyvillä. Tietä tulisi varjella kai- ja luontoarvoihin: erämainen sijainti, kaunista, kelta raskaammalta käsittelyltä. avointa suoniittyä, pystyyn kuolleita puita ja kal- liojyrkänteitä. Lisäksi se tarjoaa eläimille, kuten lä- 91. Perinnebiotooppi (entinen pihapiiri ja sen hiseudun majaville, ravintoa ja suojapaikan. Suolla lähistö) kasvaa mm. korpikastikkaa, kurjenjalkaa, pullo- saraa, rantamataraa, osmankäämiä, suohorsmaa, Kohteen arvo perustuu kauniiseen ja rauhalli- luhtakastikkaa, järviruokoa ja luhtavillaa. seen maisemakokonaisuuteen sekä vanhanajan Hoito: Kohteen hoito tulisi suunnitella alueen his- pikkutilan katoavaan elinympäristöön perinteik- toriaan ja järven tilaan perehtymisen jälkeen. Ilman käine kasveineen. Piikkilanka-aidan jäänteet ja laidunnusta tällaisen kohteen hoito on hankalaa. Tär-

42 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 keää on seurata mahdollisen laidunnuksen vaikutuksia Hoito: Kohde on kasvamassa tiheiköksi, mutta sitä alueen luontoon. voitaisiin pitää avoimempana laiduntamalla esimerkiksi lihakarjaa. Lähistöllä saattaisi olla mahdollisuus laajem- 94. Pellonreunavyöhykkeitä ja entistä peltoa paankin laidunalueeseen. Jos laidunnusta ei järjesty, on tällaisen metsän maisemanhoito hankalaa, joten olisi Kohteeseen kuuluu reunavyöhykkeitä ja pellon luultavasti parasta antaa sen olla lähes luonnontilas- niittymäinen itäpää, joka on kesantona. Maisema sa. on kaunis eteläreunan maisemapuineen ja taustalla olevine kallioineen. Rinnereunus kallion ja pellon 96. Pikkutien piennar ja kivisaareke välillä, metsänreunat, ladon ympäristö ja kesanto- peltoniitty tuovat ympäristöön monimuotoisuutta. Kohteeseen kuuluvat pikkutie, joka kulkee met- Niittymäisellä kesantopellolla kasvaa nurmilauha, sän – ja eteläpäässä pellon – läpi, pellon reunalla nurmirölli, jänönsara, ahojäkkärä, päivänkakkara ladon ympärys, iso siirtolohkare ja pari pienempää ja särmäkuisma. maakiveä pellolla. Tienpientareita on paikoin nii- Hoito: Parasta hoitoa olisi laidunnus, mihin jo val- tetty säännöllisesti ja niillä esiintyykin perinteisistä miiksi niittymäinen pelto tarjoaa hyvät mahdollisuudet. kasveista mm. jänönsara, kalvassara, nurmitatar, Jos kohdetta ei laidunneta, reunavyöhykkeet tulisi har- jäkki, keltaängelmä, ahomansikka, silmäruoho, kitusti raivata ja harventaa sekä niittymäinen kesanto- pikkulaukku, kissankello ja rätvänä. Pellolla si- pelto niittää. jaitsevien lohkareiden ympäristö on rehevöitynyt, mutta erikoiset kivilohkareet ovat tärkeitä luonnon 95. Koivikko yksityiskohtia. Niiden vuoksi peltoympäristöön on syntynyt vaikuttava pienmaisema. Tiheä koivikko on pellon ja suoalueen välissä um- Hoito: Tienvarret ja ladon ympäristö tulisi niittää peenkasvaneen Särkijärven pohjoisreunalla. Se on ainakin kerran kesässä ja haravoida kevyesti niittojä- maisemallisesti kaunis ja luonnoltaan monimuotoi- te pois varoen vahingoittamasta matalaa niittykasvil- nen, aiemmin majavien suosima kosteapohjainen lisuutta. Pientareita on mahdollista raivata kevyesti. metsä. Koivumetsän kenttäkerroksessa kasvaa sa- Kivilohkareiden ympäristöä olisi niitettävä useammin ja niaisia ja kastikkaa, joten laidunnuksella siitä voisi vältettävä lannoitusta niiden lähellä. Tien ja lohkareiden kehittyä kaunis koivuhaka. ympäristön maan käsittelyä tulisi välttää.

Nurmilauhaa kasvava pelto on muuttumassa niittymäiseksi. Tällaisista pelloista voisi hoidon onnistuessa kehittyä kauniita, kukkivia niittylaitumia.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 43 97. Laidunnettu pellon ympärys ja jokiranta

Kohteeseen kuuluu pääosin vuohilaitumina olevia rinteitä, saarekkeita, tien pientareita ja jokirantaa tilakeskuksen vierellä. Kohteen arvo perustuu katkeamattomaan laidunhistoriaan, tyylikkääseen maisemakokonaisuuteen, kiviaitoihin ja kasvillisuuteen. Kohteen maisemapuina on mäntyjä ja pihlajia sekä kallionreunan ja tienvarren puulajeina myös kataja, kuusi, haapa, paju ja vadelma. Koh- teella esiintyy perinteisiä laidunkasveja, kuten kissankello, ahomansikka, aho-orvokki, purtojuuri, rohtotädyke, tuoksusimake, jänönsara, nurmitatar ja syyläjuuri. Hoito: Kohdetta hoidetaan osittain ympäristötuen erityistuella. Laidunnus sopii kohteelle erittäin hyvin ja tärkeää olisikin jatkaa nykyistä hoitoa, mutta rehevöity- misen estämiseksi luonnonlaitumet tulisi erottaa aidoin peltolaitumista tai nurmet köyhdyttää niittymäisiksi. Laiduntamattomalla alueella raivaus olisi paikoin tar- peellista. Kohde voisi jatkua etelään päin.

98. Hakamainen rinnemetsä ja peltotie

Kohde käsittää pellonreunan tien, sen eteläpuolella olevan rinnemetsän ja kohteen kaakkoisosassa van- Jos maatalousympäristössä pystytään säilyttämään koko kirjo erilaisia elinympäristöjä luonnonmukaisista kulttuuri- han pihapiirin rakennuksineen. Kallioiden, haka- vaikutteisiin, säilyy myös monipuolinen kasvi- ja hyönteis- metsän, maisemakoivujen ja pihapiirin yhdistelmä maailma. on maisemallisesti kaunis. Maasto on monimuotoista kallioineen ja kivikkoineen. Tiellä, pihapiiris- sä ja rinnemetsässä esiintyy perinnekasvillisuutta kuten ahomansikka, purtojuuri, nurmitatar, kissankello, päivänkakkara, jänönsara, tuoksusimake, pikkulaukku, pukinjuuri, poimulehti ja kumina. Lisäksi on metsäkasveja mm. kielo, hiirenporras ja korpi-imarre. Hoito: Kohdetta voidaan hoitaa raivaamalla, harventamalla ja niittämällä. Niitto on tärkeää tiellä ja sen pientareilla sekä mökin pihapiirissä. Maisemallisesti tärkeintä olisi kauniiden puiden ja pensaiden tuominen esiin. Laidunnus sopisi myös hyvin vesakontorjuntaan ja maiseman avaamiseen. Ympäristö on herkkää, joten kaikkea vahingoittavaa toimintaa olisi hyvä välttää.

99. Monipuolinen metsikkö pihapiirin tuntumassa

Umpeen kasvavassa ja monipuolisessa sekamet- sässä ihmisen toiminta on selvästi nähtävissä. Sen arvo perustuu monimuotoisuuteen: lyhyellä käynnillä löytyi 14 puuvartista kasvilajia, pystyyn kuolleita puita, liekopuita ja maakiviä. Kenttäker- roksen kasvillisuus on rikas. Siellä kasvavat mm. metsäorvokki, ahomansikka, poimulehti, metsä- kurjenpolvi, käenkaali, sudenmarja, luhtalitukka, Kuva: Anni Karhunen

44 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 maahumala, kielo, nuokkutalvikki, päivänkakka- 101. Jokirantaa ja joenvarsimetsikköjä ra, purtojuuri ja niittyhumala sekä monet metsä-, niitty- ja pihakasvit mesiangervosta ja nokkosesta Kohde on rantaniittyä, johon kuuluu keskiosassa metsälauhaan ja puolukkaan. Alue on mielenkiin- rantametsää ja itäosassa hieman leveämpi metsä- toinen pienmaisema. vyöhyke. Kohde edustaa erilaisia rantatyyppejä, Hoito: Kohde sopisi laidunnettavaksi. Jos sitä ei lai- jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Lännes- dunneta, tärkeintä olisi kauniiden puiden ja pensaiden sä rantaniitty on mesiangervovaltaista muuttuen tuominen esille harkitulla maisemaraivauksella, varsin- Myllykummun kohdalla pensaikkoiseksi. Puista kin pieniä kuusia poistamalla. Tasaiset ja kivettömät esiintyvät paju, koivu ja harmaaleppä. Ranta- paikat kannattaisi niittää ja niittojäte korjata pois, jotta niitty jatkuu idässä monilajisena; siellä kasvavat perinteinen niittykasvillisuus elpyisi. mm. rantakukka, raate, ratamosarpio, kurjenjalka, viiltosara, kurjenmiekka, ojasorsimo, suoputki, 100. Perinnebiotooppi (monipuolinen mäkiym- järvikorte, järviruoko, ranta-alpi, virmajuuri, syy- päristö) läjuuri ja korpikastikka. Itäpään metsälevennyk- sellä kasvaa mm. kielo, purtojuuri, huopaohdake Kohde on vanha myllymäki rappeutuvine histori- ja särmäkuisma. Kohde toimii hyvänä ravinteiden allisine rakennuksineen. Siellä sijaitsee mm. enti- pidättäjänä joen ja pellon välissä. Lisäksi sillä on nen tuulimylly. Alueella on huomattavaa kulttuu- maisemallista arvoa. rihistoriallista merkitystä ja nykyisin siellä toimii Hoito: Kohde sopisi pellolle perustettavan suojavyö- kurssikeskus. Mäellä on hakamaisia metsiä, pihan hykkeen hoidon yhteyteen. Säännöllisellä niitolla, rai- reuna-alueita ja niittymäisiä pienalueita. Pääraken- vauksella ja rehun poiskorjaamisella lienee mahdollista nuksen takana on kaunista hakametsää maisema- saada jokivarren kauniit niittykasvit levittäytymään koivuineen ja -mäntyineen. Pihapiirin tuntumassa leveämmäksi vyöhykkeeksi pellolle päin. on vanha puutarhaa kasveineen ja ulkorakennuksen vierellä erikoisen laaja pukinjuurikasvusto, li- 102. Kivisiä peltotilkkuja ja entistä laidunmet- säksi on mm. purtojuurta ja särmäkuismaa. Pellon sää reunalla on paljon kiviä ja muutama maisemapuu. Mäellä tuulimyllyn ja latojen lähistö on kallioista Tien idänpuoleinen osa-alue on pienipiirteisesti ja kivistä ja siellä on koivu-haapahakaa, jossa on vaihteleva sisältäen pari kivistä ja viljeltyä pikku- vanhoja kauniita koivuja. Mutta alue kärsii um- peltoa sekä umpeen kasvavaa laidunmetsikköä, peenkasvusta, sillä pientä kuusta ja lehtipuun jossa on jäljellä kiviaitaa. Osa-alue on aiemmin in- taimia on nousemassa paikoin tiheästikin. Kas- ventoitu perinnemaisemaksi, jonka arvot ovat nyt vilajeista mainittakoon ahomansikka, purtojuuri, jo häviämässä. Siellä esiintyy edelleen perinteistä kallioimarre ja kielo. Kohteen pohjoisosassa rin- laidunkasvillisuutta, kuten ahomansikka, poimu- teen reunametsän maata lienee käsitelty ja siellä lehti, särmäkuisma ja kissankello. Tien lounaispuo- on rehevöitynyttä koivu-haapataimikkoa. Kohteen lella olevassa metsässä on vielä selvästi näkyvissä itäreunalla kulkee soratie kallioisessa rinteessä, sen laidunmetsän piirteet. Alueiden arvo perustuu pientareet ovat kasvillisuudeltaan mielenkiintoi- kulttuurimaisemaan kauniine maisemapuineen ja set. Tien itäpuolella on valoisaa koivuhakaa, jossa pensaineen. on maassa paljon risuja. Tien pientareella ja haan Hoito: Kohteet sopisivat hyvin esimerkiksi lam- puolella kasvavat keltamatara, ahomansikka, sär- maslaitumiksi. Mikäli laidunnus ei ole mahdollista, mäkuisma, purtojuuri, poimulehti, kissankello, alueiden säilymistä voi auttaa raivaamalla ja harventa- pukinjuuri, pikkulaukku ja silmäruoho. Kohde malla puustoa. Varsinkin pienessä metsikössä kiviaita on kasvillisuudeltaan monipuolinen, mutta se on kannattaisi ottaa kauniisti esille. Reunavyöhykkeitä ja paikoin rehevöitymässä. Peltojen ympäröimä mäki niittymäisiä laikkuja voisi niittää. Tärkeintä olisi, että joenrannan tuntumassa näkyvällä paikalla on mai- kohteiden monipuolisuus ja pienipiirteisyys säilyisi, semallisesti kaunis. jottei vanhanajan tunnelmaa menetettäisi. Hoito: Parasta hoitoa olisi lammaslaidunnus koko kohteella, jolloin kaunis mäki säästyisi umpeenkasvul- 103. Kylätien pientareet ta ja kauniit maisemapuut ja katajat pääsisivät esille. Laidunnuksen lisäksi tarvitaan paikoin puiden harven- Kohde edustaa hyvin säilynyttä tienvarren kulttuu- nusta ja varsinkin nuoren havupuun raivausta. Ilman rimaisemaa vanhoine rakennuksineen ja pihapii- laidunnusta kohdetta voisi hoitaa niittämällä ja raivaa- reineen. Piennaralueilla kasvaa perinteisiä laidun- malla ja puita harventamalla. Kohteen hoito kannattaisi ja niittykasveja sekä maisemallisesti kauniita puita suunnitella perinteisenä ympäristönä kaikkine vanhoine ja pensaita. Kivisessä rinteessä on mm. katajaa ja rakennuksineen. ahomansikkaa. Kohde on paikoin rehevöitynyttä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 45 Vanhan laidunmetsän tyyppistä metsää on jäljellä Hoito: Kohde vaikuttaa hyvältä monimuotoisuus- erityisesti pikkutien molemmin puolin. kohteelta, jota voisi laiduntaa lampailla tai vuohilla. Hoito: Tällaiset tunnelmalliset tiealueet ovat harvi- Myös maisemaraivaus on yksi vaihtoehto. On kuitenkin naistumassa, minkä vuoksi niitä tulisi hoitaa ja suojata huomioitava, että pensaat ja muu kasvillisuus suojaavat liialta muutokselta. Pientareita kannattaa niittää aina- rantoja sortumilta. kin kerran, korkeakasvuisempia ja typensuosijakasvien alueita parikin kertaa kesässä, jotta perinteinen niitty- 107. Niittymäistä ja hakamaista aluetta tienris- kasvillisuus säilyisi. Tietä hoidettaessa pientareita tulisi teyksessä varjella. Mielenkiintoinen joutomaa-alue ja pientareet ovat 104. Leväsjokirantaa ja ojanvartta tienristeyksen eri kulmissa. Länsireunalla on kaunista koivuhakaa, jossa on edelleen havaittavissa Muutaman metrin levyinen kaista sijaitsee pel- niityttynyt karjatien ura. Tien itäpuolella kahden lon ja joen välissä. Siellä on monipuolinen pen- ison kiven ryhmä tuo monimuotoisuutta peltoym- sas-, niitty- ja rantakasvillisuus ja se toimii hyvä- päristöön. Kohteella esiintyy paikoin runsaanakin nä suojavyöhykkeenä. Leväslammi on luokiteltu arvokkaita perinteisen maatalouden kasveja, ku- tärkeäksi lintuvedeksi. Kasvillisuuteen kuuluvat ten ahomataraa, ahomansikkaa, tuoksusimaketta, mm. järvikorte, ruokohelpi, karhunputki, ranta- silmäruohoa, kissankelloa, nurmipiippoa, pikku- kukka, virmajuuri, pikkulaukku ja ketohanhikki. laukkua ja päivänkakkaraa. Kohteella kasvaa myös Paju, koivu, harmaaleppä ja pihlaja muodostavat rehevöitymisestä kertovia kasveja. Maisemana matalia kasvustoja. Kokonaisuudessaan alue on koivuhaka ja peltoaukea muodostavat näyttävän merkittävä virkistys- ja luontokohde. kokonaisuuden. Hoito: Kaistale sopii erinomaisesti suojavyöhykkeen Hoito: Tärkeintä olisi, ettei tietä hoidettaessa pien- hoidon yhteyteen, jolloin hoitona on säännöllinen niitto tareita ja joutomaita vahingoitettaisi, jotta perinteistä ja syntyneen rehun poiskorjaaminen. Hoitotoimet tulisi kasvillisuutta säilyisi. Ennen kaikkea säännöllinen niit- suunnitella siten, ettei veden tilaa huononneta ja joki- to olisi monimuotoiselle niittykasvillisuudelle tärkeää, varressa aiheuteta eroosiota. samoin kuin nuoren pensaston raivaaminen. Rehevim- piä alueita tulisi niittää ainakin kaksi kertaa kesässä. 105. Soistunutta järvenrantaniittyä 108. Jokirantaa, pensaikkoa ja tien varren Matala, osin pensaikkoinen ja osin avoin rantaniit- aluetta ty rajautuu laajaan peltoalueeseen. Pensaikkoinen rantaniitty on osa arvokasta lintuvesialuetta ja Kohteena on jokirantaa ja rantametsää pensaikkoi- siellä on mm. lintutorni. Avoimella rantaniityllä neen. Se on käytössä oleva virkistysalue ja kaunista kasvavat mm. luhtarölli, järviruoko, osmankäämi, ranta-aluetta näkyvällä paikalla. Kohteella kasvaa ranta-alpi, suo-orvokki, suoputki, kurjenjalka ja kauniita puita ja pensaita. Kivikkoisen maaston pullosara. Rantaniityn reunoilla on matalaa puus- kasvillisuus koostuu niin vesi-, ranta-, niitty-, toa, kuten koivua, mäntyä ja pajua. metsä- kuin pihakasveistakin. Osittain pensaikko Hoito: Jos kohteen umpeenkasvuun halutaan puut- on ylitiheä ja kohteella kasvaa monin paikoin ty- tua eikä siitä ole haittaa lintuvesille, se voisi sopia esim. pensuosijakasveja. Mainitsemisen arvoisia kasveja lihakarjan laidunalueeksi. Vaaditaan kuitenkin tarkem- ovat lehtonurmikka, purtojuuri, ahomansikka ja pi perehtyminen alueeseen mahdollisten hoitotoimien metsäkurjenpolvi. Vesikasvillisuus on monipuo- aloittamiseksi. lista, esim. kurjenjalka ja -miekka. Hoito: Kohde tulisi suojata kaivuulta, lisämaan 106. Leväsjoen saaria ja rantapensaikkoa tuonnilta, maan kasaamiselta, lannoitukselta ja muulta haittaavalta toiminnalta. Se sopisi laidunalueeksi tai Kohde on tiheää joenrantapensaikkoa ja -niittyä. sitä voidaan hoitaa raivaamalla ja niittämällä. Alue olisi Siihen kuuluvat kaksi joen saarta ja siltaa reu- erinomainen Leader-hoitokohde. nustava niemeke. Se toimii osittain suoja-alueena pidättäen ravinteita ja kiintoainetta pellon ja joen 109. Entistä laidunmetsää, kylätien vartta kiviai- välillä. Alue tarjoaa myös suojapaikan eläimille. toineen ja reunavyöhykettä Tiheän pensaikon valtaamat joen saaret elävöittä- vät avointa peltomaisemaa. Kohteella esiintyy mm. Umpeen kasvava entinen metsälaidun tieympäris- paju, harmaaleppä, pihlaja, mesiangervo, ranta- töineen on lähellä tilakeskuksia sekä erillinen ka- alpi, kurjenjalka ja järviruoko. pea pellon reunavyöhyke sijaitsee kylätien lähellä. Entinen metsälaidun on kivistä, rehevää, paikoin

46 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 kosteaa, metsäistä ja osin synkkääkin isojen kuus- sekä kuusia ja pientareilta löytyy myös ahoman- ten siimeksessä. Metsä on muuten sekametsää, lä- sikkaa, pukinjuurta, kissankelloa ja metsäorvokkia. hinnä kuusta, mäntyä ja koivua. Paikoin on vielä Kylätieltä erkanee kolme pikkutietä, joiden alku- aukkoista, niittymäistä aluetta, jonka läpi kulkee päät kuuluvat kohteeseen. Tekniselle rakennukselle kärrytie. Alueella kasvaa ahomansikkaa, nurmi- menevä tie on niittymäinen ja sen lounaisreunalla tädykettä, ojakellukkaa, poimulehteä, käenkaalia, on kaunista, matalaa niittyä komeiden maisema- suo-orvokkia ja taikinamarjaa. Omistajan mukaan puiden reunustamana. Vastapäiselle suunnalle alueella on kasvanut myös lehtosinilatvaa. Entinen menevän pihatien kulmassa on pieni metsikkö metsälaidun jatkuu itään kivikkoisella kannaksel- ja muuten tie on laitumen reunalla. Pieni, avoin la, jolla on sammaleisia kiviä ja piikkilanka-aidan metsikkö jatkuu kapeana vyöhykkeenä kylätien jäännöksiä. Aluetta on laidunnettu vuoteen 1999 varrella. Siellä kasvaa mäntyä, kuusta, pihlajaa, asti, mutta nyt se on kasvamassa umpeen. Siellä katajaa, lehtikuusta ja vaahteraa. Sen kenttäkerrok- on edelleen kauniita, mutkaisia puita, koivuja ja sessa esiintyy ahomansikkaa, metsäorvokkia sekä pihlajia, taikinamarjaa, punaherukkaa, vaahteran yleisesti metsä- ja niittykasveja. Eteläinen tieuloke taimia, saniaisia sekä ahomansikkaa, vaikka nuorta kaakkoon kulkee kivisen, umpeen kasvavan män- puustoa ja pensaikkoa on nousemassa. nikön läpi, jossa kasvaa myös koivua, kuusta, haa- Kylätien eteläpuolta seuraileva, osin sammalien paa ja vaahteraa ja mm. ahomansikkaa. ja jäkälien peittämä kiviaita on kaunis. Sen ympä- Kylätien varrella, kohteen koillisosassa on käy- ristössä kasvaa pihlajia, katajia, kauniita haapoja, tössä oleva maastoltaan vaihteleva ja pienympäris- kolme isoa maisemakoivua ja syreeni pihapiirin töiltään monimuotoinen lammaslaidun. Laitumen reunalla. Aidan vierellä kasvaa ahomansikkaa ja valoisalla hakamaisella mäennyppylällä on hirsi- ja pientareilla niittykasvillisuutta. Viehättävään tie- lautarakennuksia. Sieltä löytyy mm. ahomansik- maisemaan kuuluu kohteen alueiden lisäksi van- kaa. Laitumella pihatien varrella on pieni haka- hanajan pihapiiri perinteisine puutarhakasveineen mainen alue kiviaitoineen ja kivikasoineen. Haas- ja niittymäisine pihanurmikoineen sekä isohirsinen sa kasvaa kauniita puita aidan kupeella, runsaasti luhtiaitta tienvarrella. Kohteeseen kuuluva pellon- ahomansikkaa sekä lisäksi löytyi isomaksaruo- reuna on polveileva ja vaihteleva. On maakiviä, le- hoa, kissankelloa ja pukinjuurta. Paikoin kasvaa veä maisemamänty, mahtava viisihaarainen pihlaja vadelmaa ja nokkosta. Lähellä risteystä laitumeen sekä kauniita isoja pensaita. Alueen koivikko näyt- kuuluu hyvin rehevä entinen pikkupelto ja kostea tää istutetulta. Osa-alueen rehevöityneisyydestä ojanpainanne, jossa on nokkospöheikköä, mutta kertovat vadelma-, nokkos- ja kastikkakasvustot myös isoja kotkansiipiä. Lähistöllä on pikkukuu- sekä umpeenkasvu, mutta hoidettuna se voisi olla sia, koivikkoa ja kiviaitaa sekä ahomansikkaa ja edustava reunavyöhyke. poimulehteä. Laitumeen kuuluu myös kohdera- Hoito: Kohteelle sopisi laidunnus ja aitaussuunni- jauksen ulkopuolelle jätetty pelto, joka on jo osin telmaa tehtäessä voisi selvittää lähistöltä todennäköisesti niittymäinen. Rehevyydestä kertovien kasvien li- löytyviä lisäalueitakin. Laidunnuksen lisäksi tarvitaan säksi pellolla kasvoi päivänkakkaraa, kissankelloa nuoren puuston ja pensaiden raivausta ja paikoitellen ja ahomansikkaa. isomman puuston varovaista maisemaharvennusta. Toinen kohteen osa-alue on kaakkoisen pikku- Tien pientareita ja kiviaidan ympäristöä sekä pellon- tien jatkeena oleva pieni alue, jossa kasvaa pihlajaa, reunoja olisi niitettävä. Tärkeää olisi välttää kohteen haapaa, koivua ja kuusta. Alueella on myös kaunis maan kaivuuta tai muuta käsittelyä sekä korjata kaikki kivikasa. Metsikkö kärsii umpeenkasvusta, joten vanhat ja hoidettaessa syntyvät raivaus- sekä niittojät- hoidolla monimuotoisuusarvot säilyisivät. teet alueelta pois. Hoito: Tieympäristöt olisi niitettävä ja kaikkea maan käsittelyä vältettävä, jotta perinteisen kasvillisuuden 110. Kylätien pientareet ja lähistöt elinolosuhteet säilyisivät. Kohteen muille osille sopii laidunnus, erityisesti lammaslaidunnus. Jo laidunnettujen Kohteeseen sisältyy kaksi erillistä osa-aluetta. alueiden laidunnusta tulee jatkaa. Pieni laitumeen yhte- Suurempaan niistä kuuluu tien pientareita, reu- ydessä oleva niittymäinen pelto kannattaisi köyhdyttää nametsiköitä, erkanevien teiden alueita ja raken- kunnolla niityksi, jolloin se voitaisiin yhdistää yhdek- nuksia ympäröiviä joutomaita sekä lammaslaidun- si luonnonlaidunkokonaisuudeksi ja kannattaa myös ta. Pienempi osa-alue on sivutien jatke kaakossa. miettiä, mitä muita lähistön kohteita voitaisiin ottaa Kohteella on arvokasta maisemallisesti kauniit laidunnukseen. Asutuksen lomassa oleva laidunnus on maaseutukulttuuriin kuuluvat pienympäristöt ja suunniteltava huolella. Laidunnuksen lisäksi tarvitaan monipuolinen kasvillisuus. raivausta, etenkin pienten kuusien poistoa ja paikoin Kohteen tunnelmallisen, maastoa myötäilevän myös lehtipuiden raivausta sekä lisäksi muutaman kylätien varrella kasvaa hienoja pihlajia, mäntyjä puun kaatoa silloin tällöin tarpeen mukaan. Rehevöity-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 47 94 95 96 99 96 93 101 98 100 97 102 103 102 107 112 106 110 108 109 117 Km 1 104 0,5 perinnebiotooppi reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, puu- tai pensasryhmä kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko maisemakohde / kulttuurivaikutteinen ympäristö perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema arvokas tieympäristö joen tai ojan uoma ympäristöineen 105 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 0

Kartta 7 a. Kohteet 93 - 109 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

48 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 94 95 96 99 96 93 101 98 100 97 102 103 102 107 112 106 110 108 109 117 Km 1 104 0,5 laidunnus niitto laidunnus + niitto laidunnus/niitto raivaus raivaus + laidunnus raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto raivaus/laidunnus muu perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema 105 Lumokohteiden hoitosuositukset Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 0

Kartta 7 b. Kohteiden 93 - 109 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 49 neitä laikkuja voisi köyhdyttää niittämällä pari kertaa Hoito: Laidunnus hoitaisi tällaisen rehevän paikan kesässä. Jos aluetta ei laidunneta, voisi sitä ylläpitää parhaiten. Kohdetta voidaan kuitenkin hoitaa laidunta- tehokkaammalla raivauksella sekä laajemmalla niitolla. mattakin. Maisemallisesti tärkeintä olisi kauniiden pui- Kaikki raivaus- ja niittojäte korjataan pois rehevöitymi- den ja pensaiden tuominen esille maisemaraivauksella, sen estämiseksi ja maiseman vuoksi. jota olisi tehtävä vaiheittain parin vuoden välein. Pel- lonpientareet ja kaikki mahdolliset aukkopaikat kannat- 111. Perinnebiotooppi (entinen laidunhaka tila- taisi niittää, jotta niittykasvillisuus monipuolistuisi. keskuksen vieressä) 113. Perinnebiotooppi (laidunmetsä metsiköi- Kohteeseen kuuluu tilan päärakennuksen luoteis- neen ja reunavyöhykkeineen) puolella viehättävää vanhojen ulkorakennusten se- kä komeiden kiviaitojen ympäristöä, jossa kasvaa Kohde on vaihteleva alue, johon kuuluu nautalai- kauniita maisemapuita ja perinteistä kasvillisuutta. tumena toimivaa hakamaista männikköä, metsik- Päärakennuksen pohjoispuolella on pieni apilapel- köä ja reunavyöhykkeitä tilakeskuksen läheisyy- to, jonka ympärys on hakamainen ja jonka reunoilla dessä. Se on maisemallisesti merkittävä ja hienojen on kiviaitoja. Haassa kasvaa mäntyä, koivua, haa- monipuolisten pienympäristöjen lisäksi sen arvoa paa, pihlajaa ja vadelmaa. Heti pellon pohjoisreu- nostaa perinteinen laidunkasvillisuus ja pitkä his- nalla on avointa, valoisaa ja osin kuivaakin aluetta, toria lypsykarjan laitumena. Mäntyhaan keskellä jossa esiintyy kissankäpälää, lampaannataa, kis- on matala oja ja savikaivo sekä siellä täällä kos- sankelloa, ahomansikkaa, metsäorvokkia ja lisäksi teita painanteita. Kenttäkerroksessa kasvaa lähin- tavallisia metsä- ja niittykasveja. Kohde jatkuu luo- nä metsä- ja niittylajeja, joista mainittakoon mm. teeseen päin entisenä laidunhakana, joka seurailee suo-orvokki, hietakastikka, nurmilauha, jänönsara, eteläpuolen pellonreunan tietä katajaisena, mutta ahomansikka, ja niittyhumala. Pohjakasvillisuus muuttuu yhä metsäkasvivaltaisemmaksi. on enimmäkseen karhun- ja seinäsammalta. Kau- Kohde on paikoin rehevöitynyt ja mm. nuorta niissa koivikossa maantien lähellä kasvaa koivujen kuusta on nousemassa runsaasti hakaan. Kohteen lisäksi katajaa, pihlajaa, koiranheittä ja metsäkas- hoito olisi tärkeää kulttuuriperinnön vaalimista ja veja. Reunavyöhykkeillä kasvaa tavanomaisten lisäksi se säilyttäisi ja parantaisi monipuolista pe- metsäkasvien lisäksi ahomansikkaa, aho-orvokkia, rinnekasvillisuutta. niittyhumalaa, huopaohdaketta, jänönsaraa ja roh- Hoito: Kohde sopisi erinomaisesti laitumeksi (va- totädykettä. Siellä kasvaa myös katajaa ja valoisal- sikat tai lampaat), jolloin vanha kasvillisuus säilyisi, la hakamaisella eteläreunalla lisäksi hanhenpajua, varsinkin lampailla laidunnettaessa voidaan myös van- maisemakoivu ja hieno kuusi. Kohteen rehevöity- hojen rakennusten ja kiviaitojen ympärykset ottaa mu- minen on yleensä vähäistä, mutta yhdellä reunalla kaan laitumeen ja näin saada ne hoitoon samalla. Talon oli vadelmakasvustoa, paalien lähellä nokkosta ja pohjoispuolen apilapelto voitaisiin yrittää köyhdyttää kastikkaa ja itäisellä reuna-alueella nousevaa koi- niittymäiseksi ja osaksi muuta luonnonlaidunta. Alueen vuvesaa. hienon kasvillisuuden vuoksi laidunnus on suunnitel- Hoito: Tärkeintä olisi suunnitellun laidunnuksen tava hyvin ja ylilaidunnusta varottava. Laidunnuksen jatkuminen kohteella. Laidunnusta saisi laajentaa koh- lisäksi pientä kuusta olisi raivattava kiireesti. Jos kohteen tällä hetkellä laiduntamattomiin alueisiin. Myös detta ei laidunneta, puustoa ja pensastoa pitäisi hoitaa kohteen ulkopuolelle jäävä pelto voidaan yrittää ensin maisemaraivauksin ja avoimia alueita niittää. Myös köyhdyttää ja ottaa sitten osaksi laidunta. Jos koko kohde rakennusten ja kiviaitojen ympäryksiä olisi hoidettava tulisi laidunnukseen, muutaman vuoden jälkeen olisi puustoa harventaen ja vähintään kerran kesässä niit- arvioitava raivauksen ja harvennuksen tarve ja tehtävä täen. Kaikki raivaus ja niittojäte on korjattava alueelta se ns. kotitarveharvennuksena. Jos kohdetta ei tulevai- pois. suudessa laidunneta, kannattaa hoitoa ehdottomasti jatkaa raivaten ja niittäen. Arvokkaan kohteen perinne- 112. Vaihteleva sekametsä pellon reunalla biotoppiarvot lisääntyvät hoidettaessa.

Pellonreunan rehevän ja kivisen sekametsän kent- 114. Perinnebiotooppi (monipuolinen perinne- täkerroksessa kasvaa kostean niityn kasvillisuut- ympäristö, niittyä, reunavyöhykkeitä ja entisiä ta. Se luo monimuotoisuutta peltoympäristöön laidunmetsiä) ja pienmaisemaan. Metsä on puustoltaan monipuolinen, mutta niittykasvillisuus on yksipuolista Kohteeseen kuuluu monipuolisia, kulttuurihisto- valtalajeinaan mesiangervo ja nurmilauha. Suuret riallisesti merkittäviä alueita rukoushuoneen ja koivut ovat maisemallisesti kauniita. maantien varren ympäristössä. Kohde on kylämil-

50 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 jöössä keskeinen alue ja maisemallisesti erityisen ja koivua kasvavaa metsää. Paikoin kohteella on tärkeä ja myös kasvillisuudeltaan merkittävä. kaivuun jälkiä ja tuontimaata, jotka heikentävät Rukoushuoneen sisäänkäynnin luona on pik- arvoja pieneltä osalta. kuruinen ketolaikku, jossa kasvaa ahomansikkaa, Hoito: Tärkeän kohteen arvo nousee hoidolla ja se kissankäpälää ja päivänkakkaraa. Ahomansikkaa olisi ehdottomasti hoidettava. Hoito sopisi myös Lea- on myös monin paikoin talon vierellä ja niittymäi- der - toimintatavan piiriin. Kohdetta olisi hyvä alkaa sellä nurmikolla kasvaa mm. valkoapilaa ja syys- uudelleen laiduntaa ja sitä suunniteltaessa voitaisiin maitiaista. Maantien lähellä on pitkän matkaa hie- ottaa mukaan myös muita lähikohteita. Jos laidunnusta noa, osin rikkoutunutta kiviaitaa. Rinteessä kasvaa ei järjesty, kohteen maisema-arvoja voidaan ylläpitää komeita maisemamäntyjä ja -koivuja nousevien harventamalla ja raivaamalla. Tärkeintä olisi säilyttää haapojen ohella. Maantien varrella kasvaa kissan- laidunmetsät valoisina ja aukkoisina sekä tuoda esiin kelloa ja pikkulaukkua, polulla on kaksi kissan- kauniit puut ja pensaat. Erityisesti pieniä kuusia pitäi- käpäläkasvustoa. Rinteessä on komeita maakiviä si poistaa. Pientareet kannattaa niittää. Kohteella olisi ja lohkareita sekä hieno kuusi. Kenttäkerroksen vältettävä kaikkea maan käsittelyä ja erityisesti maise- kasveja ovat mm. puolukka, metsätähti, oravan- man vuoksi kaikki raivaus- ja niittojätteet on korjattava marja, punaherukka, tuoksusimake ja jänönsara. pois. Tienristeyksen kalliopaikalla kasvaa mm. jäkälää, runsaasti kissankäpälää, kissankelloa, huopakelta- 115. Pellonreunan hakamainen sekametsä noa, rohtotädykettä, ahomansikkaa, aho-orvokkia ja kanervaa. Niityksi muuttuneen pellon reunalta Hakamainen sekametsä sijaitsee asumattomassa löytyi piikkilanka-aitaakin. Siellä kasvaa mm. jä- ympäristössä, pellolle kaivetun lammen lähellä. nönsaraa, kissankelloa, minttua ja pihan läpi kul- Monilajinen puusto, heinäpohjainen metsä ja isot kevan tien lähellä ketoneilikkaa. kivet kuvaavat alueen luontoa. Kohde on maise- Idänpuolen tonttitien molemmin puolin on usei- mallisesti kaunis. ta kiviaitoja ja tien varrella iso koivu, kauniita tuo- Hoito: Kohde sopisi erityisen hyvin laitumeksi ja mia ja katajia. Muuten ympäristössä kasvavat mm. laidunnusta voisi laajentaa pohjoiseen sekametsään. Sen koivu, mänty, haapa, pihlaja, kuusi, kataja, tuomi, tärkeimpien arvojen säilymistä edesauttavat harkitut vattu, paju, niittykasveista mainittavana kissankel- harvennukset ja raivaukset. Kivisen maaston niitto on lo. Kohteen lehtomainen metsä vaikuttaa vanhalta hankalaa, mutta sitä voisi tehdä pienillä laikuilla mah- laitumelta, jossa risteilee kiviaitoja ja lienee ollut dollisuuksien mukaan. peltolaikkujakin. Siellä on vanhaa synkkää lepik- koa, koivuja, pihlajia, reunoilla myös pajukkoa ja 116. Peltojen välistä kannasta ja reunavyöhyket- paikoin päivänkakkaraakin. tä Maantien varren kaistaleella on vanhan lai- dunmetsän näköistä koivuvaltaista sekametsää ja Kohteeseen kuuluu mutkitteleva pellon reunavyö- kaunis umpeen kasvava kärrytie. Myös maantien hyke. Sekametsää kasvava kohde reunustaa niit- eteläpuolella on laidunmetsä-aluetta. Siellä sijait- tymäisiä peltoja. Kohteella on kiviaitoja ja siellä sevassa valoisassa sekametsässä kasvaa jykeviä kasvaa monilajista puustoa ja paikoin on havaitta- mäntyjä sekä koivuja, haapoja, pihlajia, kuusia, vissa perinteistä laidunkasvillisuutta. Koko koh- katajia, taikinamarjoja ja punaherukoita. Kenttä- teella yleisen mesiangervon lisäksi siellä kasvaa kerroksessa esiintyy ahomansikkaa, metsäorvok- ahomansikkaa, kissankelloa ja tuoksusimaketta. kia, kallioimarretta ja muita metsäkasveja. Siellä Paikoin hyvin umpeenkasvanut ja rehevöitynyt on myös kiviaitaa. kohde on jo menettänyt aiemmin todettuja perin- Rukoushuoneen luoteispuolisella maantien ja nemaisema-arvojaan. pellon välisellä alueella on vanha lato, sen lähellä Hoito: Suunnitelmallinen laidunnus olisi paras- paljon kiviä ja länsireunalla koivikkoa, jonka seassa ta hoitoa, tällöin myös niittymäiset pellot voitaisiin kasvaa pajua, kuusta, katajaa ja pihlajaa sekä ta- köyhdyttää osaksi luonnonlaidunta. Jos laidunnusta ei vallisia metsä- ja niittykasveja. Läheisellä niemek- järjesty, reunavyöhykkeet tulisi pitää avoimina maise- keellä ja pellon reunalla on nopeasti kuusettuvia maharvennuksin ja -raivauksin ja ojanpientareita tulisi hakamaisia alueita. Siellä on hieno hirsilato ja kau- niittää, jotta perinteiset niittykasvit säilyisivät. nis monirunkoinen mänty. Alueen puulajeja ovat mänty, koivu, kuusi, harmaaleppä, pihlaja, paju ja 117. Lähde peltoalueella kataja. Vadelmaa on runsaasti, mutta ladolle me- nevällä laiduntiellä vielä ahomansikkaa ja pikku- Peltojen ympäröimä lähde muodostaa oman pie- laukkua. Pohjoisin osa-alue on reunavyöhyke, jos- nen elinympäristönsä rikastuttaen näin peltoalu- sa on edelleen heinävaltaista, hakamaisesti kuusta een luontoa. Pienvesien säilyminen on tärkeää.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 51

128 128

127 126 125

124

123

Lumokohteet elinympäristötyypeittäin perinnebiotooppi reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, 122 puu- tai pensasryhmä kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko maisemakohde / kulttuurivaikutteinen ympäristö joen tai ojan uoma ympäristöineen 121 113 arvokas tieympäristö 115 120 114 perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue 116 119 118 inventoitu perinnemaisema 111 114 0 0,5 1 Km 117 Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007 112 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 110 109 Kartta 8 a. Kohteet 110 – 128 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

52 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 128 128

127 126 125

124

Lumokohteiden hoitosuositukset 123 laidunnus niitto laidunnus + niitto laidunnus/niitto raivaus 122 raivaus + laidunnus raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto 121 raivaus/laidunnus 113 115 muu 120 114 perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue 116 119 118 inventoitu perinnemaisema 111 114 0 0,5 1 Km 117 Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 112 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 110

Kartta 8 b. Kohteiden 110 – 128 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 53 Kohteella esiintyvät mm. ojaleinikki, röyhyvihvilä, 121. Kiviaita ympäristöineen tummarusokki, jänönsara ja horsma. Hoito: Lähteen ympärille olisi hyvä perustaa suoja- Kohde on peltotienvarren kiviaita ja sen lähiym- vyöhyke. Tarkempi hoitosuunnitelma tulisi tehdä läh- päristö. Yli sata metriä pitkä kiviaita on arvokas teen yksityiskohtaisemman tutkimisen jälkeen. osa maisemaa. Ympäristön kasvillisuus on tavan- omaista ja osin ylirehevää. 118. Laidunnettu pellonreunan niemeke Hoito: Tärkeintä on pyrkiä säilyttämään kiviaita entisellään. Sitä olisi hyvä pitää kauniisti näkyvillä Edellisen kohteen vieressä sijaitseva pieni pellon- niittämällä ympäristö kerran kesässä ja haravoimalla reunan laidunalue on maisemaltaan kaunis. Se on niittojäte pois. osin avoimempaa niittymäistä aluetta ja siellä on puustoa ja pensaita niukasti, vain koivua, kuusia 122. Metsäsaareke ja katajaa. Kohteella on pitkä laidunhistoria ja siel- lä esiintyy perinteistä laidunkasvillisuutta, joista Kyseessä on metsäinen saareke laajalla suohon ra- mainittakoon kumina, pukinjuuri, ahomansikka, joittuvalla peltoalueella. Vaikka alue on rehevöity- päivänkakkara, poimulehti, rohtotädyke ja niitty- nyt, siellä esiintyy niittykasveista mm. ahomansik- humala. kaa ja aho-orvokkia. Monilajista puustoa kasvava Hoito: Tärkeintä olisi, että laidunnus jatkuisi tällä kohde on tuo vaihtelua peltoympäristöön ja on osa perinteisellä luonnonlaitumella. Laidunpainetta olisi mielenkiintoista maisemakokonaisuutta. kuitenkin huomattavasti vähennettävä, jotta kohteen Hoito: Saareketta voidaan hoitaa maisemaharven- arvot säilyvät. nuksin ja -raivauksin puuston monilajisuutta ja lehtipuita suosien. Niittymäisiä alueita olisi hyvä niittää. 119. Kärrytie ympäristöineen Laidunnus sopisi myös ja ympäröivät pellot voitaisiin köyhdyttää osaksi luonnonlaidunta. Kohteena on pitkähkö pellonreunan kärrytie ja sen ympäristö. Kohteen lajisto on runsas ja siellä 123. Avointa sekametsärinnettä ja metsäistä esiintyy perinteistä piennarkasvillisuutta, kuten reunavyöhykettä pikkulaukkua, niittyhumalaa, nurmitatarta, jä- nön- ja kalvassaraa, ketohanhikkia ja rantaminttua. Kohteeseen kuuluvat valoisa ja kivinen sekamet- Läheisen metsän ja pellon vaikutuksesta alueella särinne maantien varrella sekä metsäinen pellon- kasvaa myös tavanomaisia metsä-, niitty-, piha- ja reunavyöhyke, jonka takana pilkottaa laaja avosuo. peltokasveja. Ne muodostavat kauniin maisema-alueen. Molem- Hoito: Normaali kärrytien käyttö, niitto ja raivaus mat ovat entistä laidunta, josta on kehittynyt lehto- ovat parasta hoitoa, jolla kohde voisi kehittyä perinne- maista sekametsähakaa. Kasvillisuus on metsä- ja biotoopiksikin. Tien keskustaa ja pientareita tulisi niit- niittykasveja, jonkin verran myös perinteistä niit- tää tarpeen mukaan joko kerran kesässä tai joka toinen tykasvillisuutta. Lajeista mainittakoon jänönsara, vuosi. Reheviä ja korkeakasvuisia paikkoja voisi niittää kalvassara, pikkulaukku, ahomansikka ja kissan- useamminkin. Tien reunaa tulisi varovasti raivata. kello sekä pellonreunalla kasvavat niittyhumala ja päivänkakkara. 120. Saareke peltotien varrella Hoito: Molemmissa osa-alueissa on myös ainesta lai- dunmetsän kehittelyyn, sillä puusto ja muu kasvillisuus Mäntyvaltainen saareke on laajalla asumattomalla on monipuolista. Molempia metsäalueita kannattaa hoi- peltojen ja metsien alueella. Kohde on arvokas, sillä taa pelkästään maisemankin vuoksi, vaikka laidunnusta se tuo vaihtelua peltoympäristöön ja on osa mai- ei järjestyisikään. Metsissä tarvitaan puiden raivausta semakokonaisuutta. Kasvillisuus on lehtomaista ja reunavyöhykkeillä mahdollisuuksien mukaan niittoa. metsäkasvillisuutta mm. kieloa, lillukkaa, ja ora- Näkymä suolle olisi säilytettävä, siksi reunametsää olisi vanmarjaa. Puista alueella kasvavat männyn lisäk- raivattava. si koivu, kataja, tervaleppä, pihlaja ja kuusi. Hoito: Saareketta voidaan hoitaa niittäen ja raivaten 124. Pikkutien ympäristöä niin, että suositaan monilajisuutta ja kauniita maisemapuita ja -pensaita. Koska kohde on lehtomainen, voidaan Kohteena on metsien ja peltojen läpi kulkeva pik- se jättää aika varjoisaksikin, jotta lehtokasvit säilyisivät. kutie sekä tienvarrella olevan ulkorakennuksen Laidunnus olisi myös hyvä vaihtoehto. Paalien varastoi- ympäristö. Alueella on vaihtelevaa ja paikoin pe- minen rehevöittää kohdetta, ja se tulisikin lopettaa. rinteistäkin laidunkasvillisuutta. Niittymäiset laikut monipuolistavat metsä- ja peltoluontoa. Kas- vilajeista mainittakoon nurmitatar, ahomansikka,

54 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ovat usein myös maisemallisesti kauniita. Vanhojen maatalouteen liittyvien rakennusten säilyttäminen on osa viljelijöiden kulttuurityötä.

kumina, tähtisara, jänönsara, tuoksusimake, rohto- ja keskellä peltoa kalliotakin näkyvissä. Kohteen tädyke, aho-orvokki, päivänkakkara, kissankello, kaakkois- ja lounaisreuna ovat erityisen edustavia. korpi-imarre, pikkulaukku, silmäruoho ja ketun- Talon lähellä piikkilanka-aitojen jäänteet paljasta- lieko. Ulkorakennuksen lähellä kasvaa katajaa ja vat laidunhistoriaa. Kohteella on kaunis hirsilato. hanhenpajua. Suurimman osan alueesta kattavat entiset, nykyi- Hoito: Tienvarret ja niittymäinen rakennuksen ym- sin niittymäiset pellot. Hoidetun alueen pohjois- päristö tulisi niittää ainakin kerran kesässä ja raivata, reunassa on kaunis istutuskoivikko ja koillisosassa mikäli runsasta pensoittumista ilmenee. Tien voimakas- kosteaa harmaaleppälehtoa. ta käsittelyä olisi hyvä välttää. Peltoja reunustavat pensaiset ja korkeaheinäi- semmät vyöhykkeet, jotka ovat osittain hakamai- 125. Järvenrantakosteikkoa sia. Puut ovat maisemallisesti kauniita, on myös isoja maisemapuita, valitettavasti osa katajista kär- Järvenrannan osmankäämivaltainen kosteikko si- sii metsän tiheydestä. Reunoilla kasvavat koivu, jaitsee Natura 2000 -alueella. Sillä on tärkeä rooli kataja, haapa, kuusi, pihlaja, vattu, punaherukka, maatalousympäristön vesistönhoidossa. lehtokuusama ja tervaleppä. Kenttäkerroksen kas- Hoito: Natura-alue määräykset asettavat omat eh- villisuus vaihteli märkien niittyjen lajistosta tuo- tonsa hoitotoimille. Kosteikossa on ainesta karjan lai- reen niityn kasveihin sekä metsä- ja peltokasvei- dunalueeksi. Hoidon suunnittelussa on kuitenkin otet- hin. Mielenkiintoisia kasveja ovat särmäkuisma, tava huomioon Natura-alueita koskevat määräykset. poimulehti, ahomansikka, päivänkakkara, rohto- tädyke, tuoksusimake, jänönsara, kalvassara, pik- 126. Perinnebiotooppi (niittymäisiä peltoja, reu- kulaukku, nurmitatar ja niittyhumala. Omistajan nametsiä ja rantakosteikkoa) ilmoituksen mukaan ketoneilikkaa on runsaasti. Hoito: Kohteeseen sopisi laidunnus. Jos se ei kui- Kokonaisuutena maisema on kaunis perinteisine tenkaan ole mahdollista, hyvin alkanutta hoitoa voisi tilakeskuksineen ja vaihtelevine ympäristöineen. jatkaa niittämällä, raivaamalla ja harventamalla nuorta Kohteen ranta on osin Natura 2000 -aluetta. Ran- puustoa. Hoidon suunnittelussa on kuitenkin otettava nan ja mäen välillä on vaihtelevaa, loivaa rinnet- huomioon Natura-alueita koskevat määräykset. tä. Paikoin on kiviä entisten peltojen alareunoilla

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 55 127. Lehtomaista sekametsää kametsää vanhan uittorännin ympäristössä. Metsä on paikoin rehevöitynyttä. Maisemallisesti alue on Kohde on kulttuurivaikutteista vaihtelevaa seka- hieno ja säilyttämisen arvoinen. metsää, jossa on metsälaitumen piirteitä. Metsässä Hoito: Vaihtoehtoisia hoitomuotoja ovat lammaslai- esiintyy paikoin niittykasvillisuutta. Kohde on tär- dunnus, jota onkin alueelle jo suunniteltu, tai raivaus ja keä osa kokonaisuudessaan perinteikästä maise- niitto. Kohde vaatii tarkan ja yksityiskohtaisen käyttö- ja maa. Monilajiseen puustoon kuuluvat mm. koivu, hoitosuunnitelman, joka tulee laatia siten, että alueen haapa, kuusi, pihlaja, tuomi, mänty ja paju. luonto- ja kulttuuriarvot säilyvät. Suunnittelussa olisi Hoito: Kohteeseen sopisi varsinkin lammaslaidun- hyvä ottaa huomioon sahaympäristö kokonaisuudes- nus. Laidunnuksen sijaan aluetta voisi hoitaa myös saan. maisemametsikkönä, jolloin hoitona olisi puuston harvennus ja raivaus maisemapuita ja -pensaita suosien. 131. Peltoalueen pienkohteita

128. Monimuotoisia metsäalueita Kohteeseen kuuluu pikkutietä, metsäinen niemeke ja pellon keskellä oleva saareke kalliopaljastumi- Kolme itsenäistä aluetta ovat todennäköisesti entis- neen. Niemekkeellä kasvaa haapaa, katajaa ja pih- tä laidunmetsää, sillä niillä on vielä havaittavissa lajaa ja saarekkeella mm. koivua ja katajaa. Niitty- perinteistä laidunkasvillisuutta. Pohjoisin ja sa- kasveista mainittakoon koko kohteella runsas aho- malla pienin alue on kaunista lehtomaista hakaa, mansikka, pellon reunoilla yleinen paimenmatara itäinen alue lehtomaista sekametsää ja läntisellä sekä saarekkeella kasvava paimen- ja keltamataran osalla on komeakasvuista jykevää haavikkoa. risteymä. Pienalueet elävöittävät laajaa peltoaluet- Kaikki alueet ovat maisemallisesti kauniita. Pie- ta ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. nen alueen monimuotoisuutta lisäävät kookkaat Hoito: Kohteen hoidoksi sopii raivaus tarpeen mu- kolohaavat. Kasvillisuudesta mainittakoon mm. kaan. Tien ja tien ojien reunat tulisi niittää säännölli- kevätlinnunherne, kielo, nuokkuhelmikkä, lehto- sesti loppukesäisin. Kaikki entiset ja tulevat niitto- ja nurmikka, purtojuuri, särmäkuisma, taikinamarja, raivausjätteet on kuljetettava pois. lehtokuusama ja paatsama. Hoito: Alueiden hoito olisi tärkeää. Mahdollisia hoi- 132. Ladonympäryksiä ja pikkutietä totoimenpiteitä ovat puuston raivaus ja harvennus maisemapuita ja –pensaita suosien. Kohteille sopisi myös Kohde sisältää kahden hirsiladon ympärykset ja laidunnus. niiden välisen pikkutien. Latojen ympärillä kasvaa koivua, harmaaleppää, haapaa ja hienoja maise- 129. Otamonjokirantaa Myllykosken mapihlajia. Rehevöityneen kasvillisuuden seasta alapuolella löytyy edelleen mesimarjaa, pikkulaukkua, jänön- saraa, särmäkuismaa ja käenkukkaa. Kohteen arvo Kaistale käsittää veteen kaartuvan rantaluiskan, perustuu kauniiseen pienmaisemaan ja perintei- jolla kasvaa vadelmaa, virmajuurta, mesiangervoa seen kasvillisuuteen. ja myös runsaasti purtojuurta. Alue on tärkeä en- Hoito: Latojen ympärykset tulisi raivata nuoresta nen kaikkea vesiensuojelullisesti, sillä se pidättää puustosta. Avoimien alueiden niittäminen auttaisi niit- pellolta jokeen valuvia ravinteita. Kohteen ympä- tykasvillisuuden elpymistä. ristö on lähestulkoon rakentamaton ja maisemaltaan kaunis. 133. Vanhaa metsää Hoito: Kaistale sopisi erinomaisesti suojavyöhyk- keen hoidon yhteyteen. Toistuvalla niitolla ja rehun pois Kohde on pieni alue vanhaa metsää, jossa on enti- korjaamisella lienee mahdollista saada jokivarren kauniit sen laidunmetsän piirteitä: komeaa, vanhaa puus- niittykasvit levittäytymään pellolle päin leveämmäksi toa, maisemapuita ja umpeen kasvamassa olevia vyöhykkeeksi. pieniä niittymäisiä aukkopaikkoja. Kohteen arvo perustuu harvinaisen arvokkaaseen luontoon; alue 130. Entisen sahan ympäristö on viimeisiä hienoja metsälaitumien jäänteitä hyvin erämaisessa ympäristössä upea suoalue taus- Kohde liittyy kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen tanaan. Kohde on suojelualue. entisen sahan ympäristöön, jonka historialliset ra- Hoito: Kohteen arvot vähenevät ilman hoitoa. Hoi- kenteet ovat jäämässä sekametsän peittoon. Koko don suunnittelussa on huomioitava luonnonsuojelualu- alue on osa paikallishistoriaa, ja omaperäinen ja etta koskevat määräykset. Laidunnus olisi paras vaihto- arvokas, varsinkin lähiasukkaille. Varsinaisella ra- ehto, mutta kohdetta voidaan hoitaa myös niittyalueita jatulla kohteella kasvaa synkähköä lehtomaista se- kevyesti niittämällä sekä raivaamalla nuorta puustoa ja pensaita.

56 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Kuva: Anni Karhunen

Siikaisissa kauniit järvet - umpeenkasvavatkin - ovat olennainen osa maatalousmaisemaa. Niiden hoidon suunnitteluun kannattaisi perehtyä. Hoitosuunnitelmissa selviäisivät järveen kohdistuvat odotukset ja ne aut- taisivat erilaisten hoitomuotojen valinnassa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 57 130 129 133 132 131 Km 1 0,5 perinnebiotooppi reunavyöhyke, saareke, kiviröykkiö, puu- tai pensasryhmä kosteikko, rantaniitty tai -ruovikko maisemakohde / kulttuurivaikutteinen ympäristö joen tai ojan uoma ympäristöineen arvokas tieympäristö perustettu suojavyöhyke erityistuella hoidettu alue inventoitu perinnemaisema Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 Lumokohteet elinympäristötyypeittäin 0 Lounais-Suomen ympäristökeskus/ AK 22.2.2007

Kartta 9 a. Kohteet 129 - 133 elinympäristötyypeittäin jaoteltuna

58 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 130 129 133 132 131 Km 1 0,5 inventoitu perinnemaisema perustettu suojavyöhyke muu erityistuella hoidettu alue laidunnus niitto laidunnus + niitto laidunnus/niitto raivaus raivaus + laidunnus raivaus + laidunnus/niitto raivaus + niitto raivaus/laidunnus muu Lumokohteiden hoitosuositukset Lounais-Suomen ympäristökeskus/ HT 16.2.2007 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 0

Kartta 9 b. Kohteiden 129 – 133 hoitosuositukset

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 59 6 Luonnon monimuotoisuusalueen perustaminen

Maatalouden ympäristötuen erityistuet on tarkoi- sityiskohtainen perustamis- ja hoitosuunnitelma tettu ympäristönsuojelu- ja hoitotoimiin, jotka voi- sekä kustannuslaskelma. Suunnitelma sisältää vat kohdistua sekä peltoalalle että muihin maatilan mm. kohteen kuvauksen, selvityksen lohkoista elinympäristöihin. Erityistukikohteelle laadittava sekä selostukset hoidon tavoitteista ja vaikutuk- sopimus voi olla viisi- tai kymmenvuotinen. Eri- sista, peruskunnostustoimenpiteistä, vuosittaisesta tyistuen saaminen edellyttää, että viljelijä on sitou- hoidosta ja toimenpiteiden aikataulusta. Yksityis- tunut perustoimenpiteiden ehtoihin. Maksettava kohtaisempaa tietoa erityistuen hakemisesta löy- erityistuki määräytyy hoitotyöstä aiheutuneista tyy tukioppaista ja esitteistä, joita saa mm. kuntien kuluista sekä tulonmenetyksistä, jotka syntyvät, maaseutuviranomaisilta, alueellisista ympäristö- kun esimerkiksi suojavyöhykkeeksi perustettava keskuksista ja TE-keskuksista. Myös maatalouden pelto poistuu viljelystä. Pääsääntöisesti tuki mää- neuvontajärjestöt antavat tietoa erityistukiasioista. räytyy alueiden vuosittaisesta hoidosta aiheutu- Eritystukihakemukseen liitettävän suunnitelman neiden kustannusten perusteella. Tuki on hehtaa- voi tehdä käyttäen valmiita suunnitelmalomak- rikohtainen ja se maksetaan vuosittain. keita, joita saa mm. edellä mainituilta tahoilta ja Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edis- Lounais-Suomen ympäristökeskuksen internetsi- täminen, perinnebiotoopin hoito ja joissakin koh- vuilta osoitteesta: www.ymparisto.fi/los/maata- teissa monivaikutteisen kosteikon hoito ovat tuki- lous. Useimmiten on suositeltavaa käyttää apuna muotoja, jota voi hakea tässä yleissuunnitelmassa ammattisuunnittelijaa. Suunnittelijoista on lista esitetyille kohteille. Vesiensuojelullisista syistä em. internet -osoitteessa. pellolle perustettavat suojavyöhykkeet voidaan Luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteis- yhdistää joihinkin luonnon monimuotoisuuskoh- ta ja perinnebiotoopeista rahoitetaan ensisijaisesti teisiin. Kuitenkin on aina muistettava, että suoja- kohteita, jotka sijaitsevat yleissuunnittelualueilla, vyöhykkeiden ja kosteikkojen hoidon ensisijainen inventoiduilla perinnemaisemilla, hoito- ja mai- tavoite on vesiensuojelu. Kaikille tulva-alueille tai semasuunnitelma-alueilla, arvokkailla maisema- sortumaherkille rantapelloille ei laidunnusta suo- alueilla tai Natura-alueilla. Lisäksi etusijalla ovat sitella. Kaikkien mainittujen tukien hakeminen on kohteet, joilla on edellisellä sopimuskaudella ollut kuitenkin vapaaehtoista, ja alueen maininta yleis- vastaava erityistukisopimus. Nykyisessä ympäris- suunnitelmassa tai sille annetut hoitosuositukset tötukijärjestelmässä tärkeimmät maatalousluon- eivät velvoita tuen hakuun. Lisäksi vuodesta 2008 non monimuotoisuutta edistävät muut tukimuo- alkaen voi hakea ei-tuotannollisen investoinnin dot ovat suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoi- tukea perinnebiotoopin peruskunnostukseen tai to, monivaikutteisten kosteikkojen perustaminen monivaikutteisen kosteikon perustamiseen. Uu- ja hoito sekä luonnonmukainen tuotanto ja alku- dessa ympäristötukijärjestelmässä voivat myös peräisrotujen kasvattaminen. rekisteröidyt yhdistykset hakea tukea sekä perinnebiotoopin ja kosteikon perustamiseen että niiden hoitoon. Erityistukihakemus toimitetaan liitteineen TE- keskuksen maaseutuosastolle, joka pyytää ympä- ristökeskukselta lausunnon kohdealueen sopivuu- desta tuen piiriin. Ympäristökeskuksen puoltava kanta on edellytys rahoituksen saamiselle. Tuki- hakemukseen on tärkeää liittää sijaintikartta, yk-

60 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 7 Luonnon monimuotoisuusalueiden hoidon yleisiä periaatteita

Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittä- vällä kohteella tehdään ensimmäiseksi suunnitelma ja selvitetään tavoitteet, joihin hoidolla pyri- tään. Kohteena olevan alueen luonnon monimuotoisuuden tai maisema-arvojen edistäminen vaatii erilaisia keinoja kuin esimerkiksi metsänhoito. Suunnitellut hoitotoimenpiteet on esitettävä ym- päristötuen erityistukihakemukseen liitettävässä hoitosuunnitelmassa. Hoitotoimenpiteet riippu- vat alueesta ja käytettävissä olevista voimava- roista. Kannattaa myös selvittää mahdollisuudet tehdä yhteistyötä muiden tilojen kanssa esimerkiksi niiton tai laidunnuksen järjestämisessä. Hoi- don yleisiin periaatteisiin tutustuminen ja omien mahdollisuuksien arviointi on hyvä tehdä ennen hoitosuunnitelman laatimista. Jotkut alueet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita sellaisinaan, joten niillä ei tarvita aktiivisia toimen- piteitä. Tällaisia alueita kannattaa varjella rakennus- ja muilta maastoa muuttavilta töiltä. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on pitkäjänteistä työtä, varsinkin jos ajatellaan esimerkiksi puiden ikää ja kasvunopeutta. Kohteiden hoitoa suunniteltaessa kannattaakin ajatella tukikausia pitemmälle tulevaisuuteen.

Raivaus

Kunnostettavilla alueilla puuston raivaus tehdään Maisemapuut ovat ympäristönsä maamerkkejä. Vanha kan- mielellään vaiheittain usean vuoden aikana. Kaadet- sa on aina suojannut kauniita ja erikoisia puita. Kun niiden ympäristöä laidunnetaan, niitetään tai raivataan, ne pääsevät tujen puiden juuriston lahotessa vapautuu maa- oikeuksiinsa. perään runsaasti ravinteita, jotka saavat vesakon ja typensuosijalajiston runsastumaan. Ylläpitorai- vausta tulee paljon, jos aluetta ei puiden kaatojen jälkeen saada laidunnukseen. Jos alueelta esimer- korjuukaluston käyttö ei ole yleensä mahdollista kiksi suunnitellaan kaadettavan nuoria haapoja, luonnon monimuotoisuuskohteilla. on ne hyvä kaulata 3-5 vuotta ennen kaatoa ve- Hakamailla ja metsälaitumilla ei puuston harven- sakoitumisen vähentämiseksi. Paras raivausaika nuksissa pyritä tasavälisyyteen eikä puisto- tai on talvi, jolloin maanpinta kestää paremmin eikä talousmetsän tyyliseen harvaan ja siistiin metsik- työ häiritse esim. pesiviä lintuja. Raskaan metsän- köön. Raivauksen päämääränä on yleensä avoi-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 61 mien niittylaikkujen ja puuryhmien vuorottelu. Ongelmakasvien valloilleen pääsy estetään par- Raivauksessa pyritään jättämään kohteelle lajis- haiten aloittamalla laidunnus tarpeeksi voimak- tollista monimuotoisuutta sekä erikokoisia pensai- kaana heti hakkuita seuraavana kesänä. Jos uu- ta ja puita. Valoa vaativille pensas- ja puulajeille, delleen laidunnukseen otetuilla aloilla kasvaa on- kuten tammille, pähkinäpensaille ja katajille teh- gelmallisen paljon maitohorsmaa, pelto-ohdaketta, dään kasvutilaa, mutta alueella säilytetään myös nokkosta tai vadelmaa, voidaan niitä niittää ja näin muita puulajeja monimuotoisuuden vuoksi. Niit- nopeuttaa niityn kasvillisuuden elpymistä kesän tyjä raivattaessa kohteelle jätetään maisemapuut aikana. Esimerkiksi kuivunutta nokkosta eläimet ja pylväskatajat, vaikka muutoin pyrittäisiinkin syövät mielellään. Jos alueelle ei voida järjestää avoimeen niitty-ympäristöön. laidunnusta, aluetta niitetään useiden vuosien Reunavyöhykkeitä ja peltojen metsäsaarekkeita rai- ajan ja sitä ylläpitoraivataan poistamalla vesak- vataan samoin periaattein kuin muitakin luonnon koa. Varsinkin puustoisilla reunavyöhykkeillä ja monimuotoisuusalueita, suositaan lajistollista mo- saarekkeilla niittoa ei usein pystytä toteuttamaan, nimuotoisuutta. Myös reunavyöhykkeiden niitty- joten raivaustyö kannattaa jakaa usealle vuodelle alueita pyritään raivaamalla avaamaan ja laajenta- heinittymisen estämiseksi. maan. Puustoisilla reunoilla ja metsäsaarekkeilla säilytetään pensaston ja puuston monikerroksel- lisuus, joten raivaus voi olla hyvinkin varovaista. Niitto Liian harvaksi raivattu metsäsaareke on altis tuu- lenkaadoille, eikä tarjoa suojaa linnuille ja nisäk- Niittämällä hoidettavat alueet niitetään yleensä käille. Hakamaatyyppisiä reunoja ja saarekkeita on kerran kesässä. Hyönteislajiston kannalta on edul- usein tarkoituksenmukaista raivata voimakkaam- lisinta, että jätetään vuosittain osa alueesta niittä- min kuin metsäisiä kohteita. Lisäksi voidaan rai- mättä. Toinen vaihtoehto on toteuttaa niitto vain vata näkyviin maisemallisesti arvokkaita kohteita, joka toinen vuosi. Tällainen käytäntö sopii erityi- esimerkiksi vanhoja tai erikoisen muotoisia puita, sesti kuivemmille niityille. Niittoheinät korjataan suuria kiviä, kalliopaljastumia ja perinteisen maa- aina huolellisesti pois. Jos niitettyä kasvillisuutta ei talouden rakennelmia, kuten kiviaitoja. ole mahdollista kuljettaa pois niityltä, se poltetaan Maapuut, laho- ja kolopuut, luonnonvaraiset jalot niityn ulkopuolella tai muussa kasvillisuudeltaan lehtipuut, vanhat puut ja osa pensastiheiköistä sääs- vaatimattomassa kohdassa riittävän etäällä vesis- tetään puustoa raivattaessa. Ne ovat tärkeitä mm. töstä. Perinteinen, jo harvinaistunut menetelmä on lintujen pesäpuina ja monien hyönteisten elinym- niittämällä hoidettujen alueiden jälkilaidunnus. Se päristönä. Puita ja pensaita voidaan toisinaan jättää edistää monipuolisen kasvillisuuden kehittymistä erityisesti vanhojen lehtipuiden sekä kolo- ja laho- kohteelle. puiden ympärille. Näin luodaan sopivia elinym- Paras niittoajankohta on kasvien kukinnan ja sie- päristöjä epifyyttisille (puun pinnalla kasvaville) menten tuleentumisen jälkeen heinäkuun puoli- sammalille, jäkälille ja kääväkkäille. Maisemalli- välissä - elokuun alussa. Peruskunnostettavat ja sesti merkittäviä puita ei kaadeta, ei edes kuol- rehevät niityt olisi hyvä niittää jo kesäkuun lopul- leena. Ryteikköiset pensastiheiköt eivät ehkä ole la. Niitto voidaan uusia osalla tai koko niittoalalla maisemallisesti kaikkein edustavimpia, mutta ne kuukautta myöhemmin, jos voimavaroja riittää. ovat eläinten suojapaikkoja ja lisäävät siten luon- Näin saadaan tehokkaasti poistettua niitylle vuo- non monimuotoisuutta. sien aikana kertyneitä ravinteita. Hakkuutähteet - uudet ja vanhat - korjataan aina pois raivatuilta alueilta. Risut yms. polttopuuksi kelpaamaton puu poltetaan alueen ulkopuolella Laidunnus tai muussa kasvillisuudeltaan vaatimattomassa kohdassa kuitenkin riittävän etäällä vesistöstä. Laidunnus on usein paras hoitomuoto luonnon Jos kohteella on kivi- tai maakasoja, jotka eivät ole monimuotoisuuden kannalta arvokkaille alueille. vielä luonnostaan maisemoituneet, niitä voidaan Hyvät perinnebiotoopit ovat muodostuneet lai- poistaa tai tasata. Myös rakennusjätteet, alueelle dunnuksen seurauksena. Laidunnuksella voidaan varastoidut tarvikkeet, koneet yms. korjataan pois. ylläpitää ja lisätä niiden harvinaistunutta kasvilli- Maiseman siistimiseksi vanhat piikkilanka-aidat ja suutta. Laidunnus on usein ainoa mahdollisuus muut alueelle kertyneet rojut kerätään pois. Piikki- hoitaa laajoja alueita tai sellaisia kohteita, joiden lanka voi aiheuttaa loukkaantumisia sekä laidun- koneellinen niitto on kivisyyden, epätasaisuuden että luonnoneläimille. tai jyrkkyyden takia käytännössä mahdotonta. Li- säksi laiduntavat eläimet elävöittävät maaseutumaisemaa.

62 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Laidunkausi on perinteisesti aloitettu toukokuun puolivälissä tai kesäkuun alussa (rantaniityillä usein myöhemminkin) kevään säästä riippuen. Niityillä kasvukausi on kiivain keväällä ja alku- kesästä, jolloin myös kasvillisuuden ravintoarvot ovat korkeimmillaan. Myös joidenkin ongelmakasvien runsastumista voi torjua aikaisin aloitettavalla laidunnuksella. Laidunnuspaineen (eläinten määrä / ha) tulee olla alueen tuottoon nähden sopiva. On muistettava, että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee selvästi vuosittain. Sateisina kesinä syötävää on paljon enemmän kuin kuivina. Laidunkiertoa käy- tettäessä laidunpaine voi olla huomattavasti suurempi. Suurten laidunlohkojen osalta tulisi katsoa, että laidunkierron viimeinen lohko vaihtelee vuosittain. Jos aina sama lohko jää viimeiseksi, huo- nosti syödyksi laitumeksi, tulee sen kasvillisuus rehevöitymään. Vastaavasti usein aloituslohkona ollut lohko tarvitsee ajoittain kevyemmän ”lepo- vuoden”, joka sille voidaan järjestää vuorottele- malla lopetuslohkoa kunakin vuonna. Lisäruokinta aiheuttaa yleensä laitumen haital- lista rehevöitymistä tai kulumista, mikäli laidun- kautta pidennetään lisäruokinnan turvin. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla kohteilla ja varsinkaan erityistukialueilla ei laiduntaville Luonnonniityt ovat niukkaravinteisia. Oikea-aikainen niitto eläimille tulekaan antaa lisäruokaa. Kun niityn edesauttaa kukkivia niittykasveja menestymään. ravinnontuotanto ehtyy, eläimet siirretään toiselle Kuvat: Anni Karhunen laidunlohkolle. Erilleen aitaaminen on yleensä erityistuen edelly- tyksenä. Erityistukilaitumien yhteydessä ei saa olla lannoitettuja nurmilaitumia, joiden ravinteet saat- tavat rehevöittää luonnonniityn ja hakamaan kasvillisuutta. Pieniä peltokuvioita voidaan käytän- nön syistä sisällyttää sopimusalueeseen, jos niiden mukaanoton ei arvioida vaikuttavan haitallisesti alueen tilaan. Mikäli tukihakemuksessa näin esi- tetään, arvioi alueellinen ympäristökeskus tapauskohtaisesti lausunnossaan, voidaanko näin mene- tellä. Usein peltolohkoja voidaan ottaa mukaan, kun niitä ensin köyhdytetään ravinteista. Tämä ta- pahtuu korjaamalla rehusato kasvukauden alussa ennen laidunnuksen aloittamista. Niitä voidaan myös hoitaa niittämällä ja niitetyn kasvillisuuden poisviennillä muutama vuosi ennen laidunnuksen aloittamista. Jo kauan kesantona olleilla lohkoilla ei tällaista välivaihetta yleensä tarvita. Ylilaidunnusta on vältettävä. Esimerkiksi maisemapuiden kuntoa laidunalueilla on syytä tarkkail- la. On myös huomattava, että kasvilajiston kannalta ihanteellinen laidunpaine on suurempi kuin hyönteislajiston kannalta. Jos alueella on esim. uhanalaista perhoslajistoa, täytyy laidunpainetta vähentää, ehkäpä jättää osa alueesta laidunnuksen ulkopuolelle.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 63 Alilaidunnustakin täytyy pääsääntöisesti välttää. Mitä ympäristötuen Laidunnusta voi olla joskus tarpeen täydentää erityistukialueilla ei tehdä? niitolla. Erityisesti ylirehevöityneitä laikkuja tai sellaisia kasvustoja, joita eläimet eivät syö (esim. Maatalouden ympäristötuen erityistuen periaat- vadelma, ruusu, nokkonen) on hyvä niittää. teiden mukaan hoidettavia kohteita ei käytetä va- rastoalueina. Niillä ei säilytetä maatalouskoneita, rakennustarvikkeita eikä rehupaaleja. Niillä ei Istutukset myöskään varastoida tai raivaus- ja niittojätteitä eikä muitakaan jätteitä. Myöskään maansiirtojäte Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittä- ei kuulu näille alueille. Esimerkiksi pellon reuno- villä kohteilla ei yleensä tarvita kasvien istutuk- jen suoristuksista ja ojien perkauksista tulevien sia. Ongelmana on yleensä pusikoituminen eikä kaivuumassojen läjitystä ei tehdä erityistukialu- niinkään liian harva kasvusto. Yleensä riittää, että eille. Yleensä alueilla ei tehdä mitään rakennus- jätetään esimerkiksi alueella luonnostaan kasva- tai maansiirtotöitä. Jos sellaisia tulee tehtäväksi, va puu kehittymään maisemapuuksi tai annetaan kyseiset alueet rajataan pois tuen piiristä. pensasryhmän muodostua olemassa olevien pensaiden juuriversoista tai siementaimista. Ajoittain istutuksia tehdään kuitenkin maiseman kehittä- miseksi. Kyseeseen voi tulla puukujanteen perustaminen tai kasvillisuuden istuttaminen näkösuo- jaksi. Istutuksissa suositaan aina kotimaisia, alueelle tyypillisiä lajeja. Seudulla joskus kasvaneita, sittemmin harvinaistuneita lajeja voidaan tietysti istuttaa, mutta erikoiset ulkomaiset lajit kuuluvat puistoihin ja pihoihin eivätkä maaseudun luonnon monimuotoisuusalueille.

Suojavyöhykkeet

Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan monivuotisen hei- nänurmen peittämää peltoaluetta vesistön tai valtaojan varressa. Sen tarkoitus on vähentää pelloilta vesistöön kulkeutuvien ravinteiden ja kiintoaineen määrää. Suojavyöhykettä ei lannoiteta eikä sillä käytetä kasvinsuojeluaineita. Tarkoituksenmukai- sia paikkoja suojavyöhykkeille ovat jyrkät, kaltevat ja notkelmaiset rantapellot sekä tulvaherkät alueet. Tässä suunnitelmassa on sopiviksi suojavyöhyk- keiden paikoiksi ehdotettu eräitä eroosioherkkiä peltoalueita. Suojavyöhykkeen voi toteuttaa olemassa olevasta nurmesta tai viherkesannosta tai sen voi perustaa kylvämällä. Suositeltavinta on kylvää heinänsie- men keväällä suojaviljaan. Erityisesti tulva-alueilla voi olla tarpeen tehdä laikuttaista paikkauskyl- vöä. Suojavyöhykettä hoidetaan niittämällä tai laiduntamalla. Maaperää pyritään köyhdyttämään vuosittaisella kasvuston niitolla ja niittojätteen poiskorjuulla. Niittojätettä ei varastoida suojavyö- hykkeellä eikä muuallakaan tulvaherkällä alueella. Suojavyöhykettä voidaan hoitaa myös laiduntamalla, mikäli siitä ei aiheudu vesiensuojelullista haittaa.

64 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 Lähteet

Hakila, R. 2000. Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1995-1998 Osaraportti II: Luontokartoitusaineisto. Satakuntaliitto 2000. Sarja A: 249. ISBN 952-5295-13-3, ISSN 0789-6824.

Hakila, R. 2000. Satakunnan luonnonsuojeluselvitys 1995-1998 Kuntakohtaiset luontokartoitusaineistot. Liittyy julkaisuun A:249.Satakuntaliitto 2000.

Heikkilä, M. 2002. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Maa- ja met- sätalousministeriö & Ympäristöministeriö. Helsinki. 58 s. ISBN 952-11-1275-1.

Ikonen, I., Kirkkala,T., Saura, M. & Vainio, V. 1999. Pienvesiraportti. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Moniste. 148 s.

Jutila, H., Lehtomaa, L & Pykälä, J. 1996. Satakunnan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 14. Suomen ympäristö- keskus. Jyväskylä. 202 s. ISBN 952-11-0054-0.

Jutila, H. & Vanamo, A. 1996. Ilmakuvien käyttö Satakunnan perinnemaisemien inventoinnissa. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 574. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. 40 s. ISBN 951-47-9119-3.

Kansallisarkisto. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen käyttöön digitalisoidut venäläiset topografikartat.

Kemppainen, R. & Lehtomaa, L. 2007. Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelma. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3. 110 s. Vain sähköisenä ISBN 978-952-11-2620-8 (pdf).

Laakso, V. 2000. Siikaisten kunnan kiinteät muinaisjäännökset. Inventointiraportti. Satakunnan museo. 51 s. + liitteet. Moniste.

Lehtinen, H. (toim.) 1995. Ympäristön tila Satakunnassa. Helsinki. Suomen ympäristökeskus. Alueelliset tilaraportit 5. 112 s. ISBN 951-47-9898-8, ISSN 1236-5300.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen www-sivut.

Museovirasto & Ympäristöministeriö. 1993. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialli- set ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. Ympäristöministeriö & Museovirasto. Helsinki. 278 s. ISBN 951-9075-63-1.

Satakunnan seutukaavaliitto. 1990. Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto; Sarja A:177. 208 s. ISBN 951-9216-60-X.

Satakunta.1996. Kulttuuriympäristöohjelma 1995.Turku. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 84 s. ISBN 951-53-0683-3.

Siikaisten seutukunnan www-sivut.

Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistot, Ympäristöhallinnon tuottamat ja muilta käyttäjiltä käyttöön hankitut paikkatietoaineistot (Lähteet: GTK, Museovirasto, Maanmittauslaitos)

Ympäristötietojärjestelmä Hertta; Pohjavesitietojärjestelmä (POVET). Suomen ympäristökeskus. Tietokannan suorakäyttö edel- lyttää käyttäjäsopimuksen tekemistä ympäristöhallinnon kanssa. Lisätietoja: http://wwwi5.ymparisto.fi/i5/582e.htm

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 65 LIITE 1.

TIEDOTE PRESSMEDDELANDE

14.6.2006

MAATALOUSALUEIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN YLEISSUUNNITTE- LU ALKAA SIIKAISISSA

Lounais-Suomen ympäristökeskus aloittaa heinäkuussa 2006 Siikaisissa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun. Suunnittelualueen rajaus tarkentuu heinäkuussa alkavien maastokäyntien yhteydessä, mutta tarkoitus on edetä kylittäin. Hanketta esitellään alueen viljelijöille sekä muille asiasta kiinnostuneille Siikaisten kunnantalon valtuustosalissa 20.6.2006 klo 11.00 – 13.30.

Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousym- päristön luonnonhoitoa. Suunnittelussa selvitetään alueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja ympäristöt sekä esitetään niille hoitosuosituksia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet ovat yleensä pellon ulkopuolisia alueita, esimerkiksi perinteisesti laidunnettuja tai niitettyjä niittyjä, ketoja tai hakamaita, erilaisia reuna- vyöhykkeitä, kosteikkoja tai uhanalaisten lajien esiintymiä.

Suunnittelun ensisijaisena tavoitteena on maatalousympäristön luonnon hoitoon tarkoitettujen erityisympäristötukihakemusten suuntaaminen luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeim- piin ja aktiivista hoitoa vaativiin kohteisiin sekä samalla innostaa viljelijöitä hakemaan eri tukimuotoja. Suunnittelu tähtää erityisesti perinnebiotooppien hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskevien erityistukisopimusten kohdentamiseen. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista eikä velvoita mihinkään.

Yleissuunnittelua tehdään yhdessä maataloustuottajien ja muiden alueen maanomistajien, paikallisten viranomaisten, Satakunnan TE-keskuksen ja neuvontajärjestöjen kanssa. Käytännön suunnittelutyöstä vastaavat Lounais-Suomen ympäristökeskuksen suunnittelijat Mirja Kor- tesharju, joka tekee maastokartoitukset sekä Anni Karhunen. Maastotyöt alkavat heinäkuun alussa. Alueen maataloustuottajien toivotaan ottavan yhteyttä suunnittelijoihin, mikäli haluavat osallistua maastokartoituksiin tai esittää omia alueitaan yleissuunnitelmaan.

Vuonna 2005 valmistuivat vastaavat yleissuunnitelmat Vampulaan sekä Vehmaalle ja Taivassa- loon. Aikaisempina vuosina Lounais-Suomen ympäristökeskus on laatinut suunnitelmia Hali- konjokilaaksoon, Merikarvialle ja Porin Ahlaisiin, Sauvon Karunaan, Kemiön pohjoisosaan, Paattisten- ja Kaulajoen alueille.

Lisätietoja: Mikko Jaakkola 02-5253 525, Anni Karhunen 02-5253 505, Mirja Kortesharju 1.7 alkaen 0405030129

x Itsenäisyydenaukio 2 PL 47, 20801Turku Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3509 [email protected] www.ymparisto.fi/los x Självständighetsplan 2 PB 47, FI-20801 Åbo, Finland Tfn +358 2 525 35 00 Fax +358 2 525 35 09 [email protected] www.miljo.fi/los x Valtakatu 6, 28100 Pori Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3759 [email protected] www.ymparisto.fi/los x Valtakatu 6, FI-28100 Björneborg, Finland Tfn (02) 525 35 00 Fax (02) 525 37 59 [email protected] www.miljo.fi/los

66 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 LIITE 2.

KUTSU INBJUDAN

Päiväys 14.6.2006 Datum

SIIKAISTEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN YLEISSUUN- NITTELUHANKKEEN ESITTELY

Siikaisten kunnantalon valtuustosalissa 20.6.2006 klo 11.00 – 13.30

Tilaisuuden ohjelma:

11.00 Tilaisuuden avaus Antti Nummi Siikaisten maataloustuottajat

11.10 Muinaismuistoalueet Siikaisissa Leena Koivisto, Museovirasto

11.25 Ajankohtaisia neuvontahankkeita Sanna Seppälä, ProAgria Satakunnan maaseutukeskus

11.40 Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu Anni Karhunen ja Mirja Kortesharju, Lounais-Suomen ympäristökeskus

12.00 – 13.30 Kahvitarjoilu, keskustelua ja tutustumista suunnittelualueen karttamateriaaliin.

Paikalla on myös muita Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Satakunnan TE-keskuksen edustajia vastaamassa kysymyksiin.

TERVETULOA!

Yhteistyössä: Lounais-Suomen ympäristökeskus & Siikaisten maataloustuottajat

Lisätietoja:

Mikko Jaakkola 02-525 3525 Anni Karhunen 02-525 3505 Mirja Kortesharju 1.7. 2006 alkaen 0405030129

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 67 LIITE 3.

Kuntauutisissa julkaistu kirjoitus: LUMOYLEISUUNNITTELU SIIKAISISSA

ONKO MAILLASI NIITTYJÄ, KETOJA TAI VANHOJA LAIDUNALUEITA?

Lounais-Suomen ympäristökeskus on aloittanut heinäkuun alussa 2006 Siikaisissa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun. Asiasta pidettiin tiedotustilai- suus 20.6 Siikaisten kunnantalolla. Yleissuunnittelun tavoitteena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön luonnonhoitoa. Suunnittelun yleisölle näkyvin vaihe eli maastotyöt toteutetaan heinä- ja elokuun aikana. Jo tässä vaiheessa jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja vaikuttaa osaltaan sen kulkuun, esimerkiksi ehdot- tamalla omia maitaan suunnittelualueiksi.

Ensisijaisina kohteina ovat Vuorijärven, Sammin ja Leväsjoen alueet. Yleissuunnittelussa selvi- tetään alueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja esitetään niille hoitosuosituksia. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä kohteita ovat yleensä pellon ulkopuoliset alueet, kuten perinteisesti laidunnetut tai niitetyt niityt, kedot ja hakamaat, erilaiset reunavyöhykkeet, kosteikot ja uhanalaisten lajien esiintymät. Tällaiset viljelyn ja laiduntamisen synnyttämät ympäristöt ovat maatalouden rakennemuutoksen myötä muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Monille eläin- ja kasvilajeille tällaiset ympäristöt ovat kuitenkin elinehto, joten niiden säilyminen on tärkeää ja vaatii hoitoa. Maaseutuympäristön hoitoon on mahdollista saada erityisympäristötukea. Yhtenä yleissuunnittelun tavoitteena onkin suunnata tukihakemuksia luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiin ja aktiivista hoitoa vaativiin kohteisiin se- kä samalla innostaa viljelijöitä hakemaan eri tukimuotoja. Yleissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista eikä velvoita mihinkään.

Yleissuunnittelun tärkein vaihe toteutetaan maastossa maastotyöntekijän voimin, jolloin myös paikkakuntalaisilla on mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja ilmaista oma näkemyksensä mm. suunnittelun kohdealueista. Paikallisten asukkaiden kaikenlaiset havainnot ympäristöstä, vihjeet hyvistä kohteista, tiedot alueiden vanhasta maankäytöstä ja historiasta yms. ovat arvokasta tietoa suunnittelijalle. Maastotyöntekijänä toimii heinä- ja elokuun aikana suunnittelija Mirja Kortesharju, johon voi olla suunnitteluasioissa suoraan yhteydessä. Paikkakuntalaisilta toivotaan monipuolista osallistumista. Yleisöllä on tilaisuus esittää kommentteja vielä myö- hemmin syksyllä, kun luonnosvaiheessa olevia suunnitelmakarttoja esitellään kaikille avoimessa esittelytilaisuudessa. Lopullinen suunnitelmajulkaisu valmistuu vuoden 2007 alkuun men- nessä ja se postitetaan alueen kaikille viljelijöillä sekä muille kiinnostuneille.

Lisätietoja: Mirja Kortesharju 0405030129 (1.7.-31.8.2006) Mikko Jaakkola 02-5253 525, Anni Karhunen 02-5253 505 (15.8 jälkeen)

68 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 LIITE 4.

TIEDOTE PRESSMEDDELANDE

4.12.2006

MONIA MIELENKIINTOISIA LUMOKOHTEITA SIIKAISISSA

Siikaisten maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma on valmistu- massa. Kunnasta löytyi lukuisia hyviä kohteita, joiden hoitoon viljelijöiden on mahdollista hakea maatalouden erityisympäristötukea.

Lounais-Suomen ympäristökeskus aloitti heinäkuussa Siikaisissa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun. Yleissuunnittelussa selvitetään alueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ja esitetään niille hoitosuosituksia. Yleissuun- nitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoista

Maastossa tehdyt havainnot on koottu luonnoskartoille, joita esitellään alueen viljelijöille Sii- kaisten kunnantalolla 14.12. klo 11-14 pidettävässä avoimien ovien tilaisuudessa. Luonnos- karttoihin toivotaan mahdollisimman paljon kommentteja ja täydennysehdotuksia viljelijöiltä ja muilta maanomistajilta - jo maastotöiden yhteydessä alkanut yhteistyö maanomistajien kanssa saa näin jatkoa. Karttaluonnosten ja niihin tulleiden kommenttien pohjalta laaditaan lopullinen yleissuunnitelmajulkaisu, jota voi käyttää perusteena hakiessa erityisympäristötukea perinnebiotooppien hoitoon, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen. Ensi vuodesta läh- tien myös yhdistykset voivat hakea eräitä maatalouden erityistukimuotoja. Suunnitelmajulkaisu valmistuu vuodenvaihteessa ja se jaetaan kaikille kunnan viljelijöille ja muille kiinnostuneille.

Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelua on tehty valtakunnallisesti maa- ja metsätalous- ministeriön rahoituksella vuodesta 2001 lähtien. Lounais-Suomen ympäristökeskus on tänä vuonna tehnyt yleissuunnittelua Siikaisten lisäksi Perniössä. Vuonna 2005 valmistuivat luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmat Vehmaalle ja Taivassaloon sekä Vampulaan. Aikaisem- pina vuosina suunnitelmia on tehty Lounais-Suomessa Halikonjokilaaksoon, Sauvon Karunaan, Kemiön pohjoisosaan, Paattisten- ja Kaulajoen alueille sekä Merikarvialle ja Ahlaisiin. Ensi vuonna jatketaan luonnon monimuotoisuuden ja monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitte- lulla.

Lisätietoja: Mikko Jaakkola 02-5253 525, Anni Karhunen 02-5253 505

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 69 LIITE 5.

KUTSU INBJUDAN

04.12.2006

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA LUONNOSKARTTOJEN ESITTELYTILAISUUTEEN Torstaina 14.12.2006 klo 11-14

Siikaisissa kesän aikana toteutetun luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun maasto- työt ovat päättyneet ja on aika esitellä saatuja tuloksia. Monimuotoisuuden kannalta tär- keät alueet on merkitty luonnoskartoille, joihin viljelijöiden toivotaan tutustuvan ja esit- tävän täydennysehdotuksia. Karttojen pohjalta laaditaan julkaisu, jota voi myöhemmin käyttää perusteena erityisympäristötukea haettaessa. Tilaisuudessa on läsnä asiantuntijoi- ta, joilta on mahdollista saada lisätietoa erityisympäristötuesta ja sen hakemisesta.

Tilaisuus pidetään Siikaisten kunnantalolla valtuustosalissa. Se on vapaamuotoinen ja paikalle voi saapua itselle sopivana aikana kello 11 ja 14 välillä. Paikalla ovat mm. yleissuunnittelua te- kevät suunnittelijat Mirja Kortesharju ja Anni Karhunen, Satakunnan TE-keskuksen edustaja sekä ProArgia Satakunnan maaseutukeskuksesta Sanna Seppälä. Karttojen katselun ja keskuste- lun lomassa voi nauttia jouluiset glögit.

Tilaisuuden jälkeen luonnoskartat ovat nähtävillä Siikaisten maaseututoimistolla, missä niitä voi kommentoida vielä tilaisuuden jälkeenkin. Julkaisun on tarkoitus valmistua ensi vuoden alussa ja se jaetaan kaikille suunnittelualueen viljelijöille.

Lisätietoja: Anni Karhunen 02-5253 505 ja Mikko Jaakkola 02-5253 525 x Itsenäisyydenaukio 2 PL 47, 20801Turku Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3509 [email protected] www.ymparisto.fi/los x Självständighetsplan 2 PB 47, FI-20801 Åbo, Finland Tfn +358 2 525 35 00 Fax +358 2 525 35 09 [email protected] www.miljo.fi/los x Valtakatu 6, 28100 Pori Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3759 [email protected] www.ymparisto.fi/los x Valtakatu 6, FI-28100 Björneborg, Finland Tfn (02) 525 35 00 Fax (02) 525 37 59 [email protected] www.miljo.fi/los

70 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 LIITE 6.

Kevään tukihaku lähestyy – LÄHDE MUKAAN TALKOISIIN MONIMUOTOISUUDEN PUOLESTA!

Maatalousympäristössä elää runsas kirjo kasvi- ja eläinlajeja erilaisissa elinympäristöissä. Perinteinen maaseutumaisema on moni-ilmeinen. Maatalouselinkeinoa kohdannut rakennemuutos on kuitenkin vaikuttanut myös maatalousalueiden luontoon. Vuosisatojen kuluessa ihmistoiminnan myötä syntynyt kaunis maaseutumaisema on katoamassa. Ilman hoitoa hakamaat, niityt, kedot ja metsälaitumet uhkaavat kasvaa umpeen. Samalla vähenee myös luontomme monimuotoisuus. Jopa viidennes uhanalaisista lajeista on riippuvainen perinnebiotoopeista eli erilaisista kulttuurivaikutteisista luontotyypeistä.

Erityisympäristötuki mahdollistaa ympäristönhoidon

• Erityisympäristötuen perusteella hoidettavat kohteet voivat olla edellä mainittujen perinteisten ympäristöjen lisäksi pellon reunavyöhykkeitä, saarekkeita, tienpientareita, puukujanteita, rantaniittyjä, entisiä peltoja, rakennusten ympäristöjä, kivikasoja, kiviaitoja tai muita rakennelmia. • Hoidon avulla kohde pyritään säilyttämään avoimena ja monimuotoisena. Alueita hoidetaan yleensä laiduntamalla, niittämällä tai raivaamalla puustoa. • Erityisympäristötuen perusteella viljelijälle voidaan maksaa korvausta ympäristönhoidosta aiheu- tuvista työ- ja materiaalikuluista. • Ennen tuen hakemista tulee laatia suunnitelma, jossa esitellään hoidon tavoitteet ja suunnitellut hoitotoimenpiteet. • Tukihakemus toimitetaan Satakunnan TE-keskukseen. • Maatalousluonnon hoitoon tarkoitettuja sopimustyyppejä ovat: perinnebiotooppien hoito sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen.

Kuva: Mirja Kortesharju

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 71 Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma avuksi

Satakunnassa on kartoitettu luonnon monimuotoi- joten myös muita kuin suunnitelmassa mainittuja suuden kannalta merkittäviä kohteita maatalous- kohteita on mahdollista hakea tuen piiriin. Hoito- ympäristössä. Lounais-Suomen ympäristökeskus kohteen esiintyminen suunnitelmassa kuitenkin on tehnyt näitä yleissuunnitelmia. Niissä on ku- edesauttaa hoitosopimuksen syntymistä. Yleis- vattu kohteita, joita erityistuen turvin on mahdol- suunnitelmasta löytyy myös apua hoitotoimenpi- lista hoitaa. Kohteet on tarkoitettu esimerkeiksi, teiden suunnitteluun.

Siikainen

Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelussa Siikaisissa löytyi 222 erillistä aluetta yhteispinta-alaltaan noin 230 ha. Siikaisissa tyypillistä lumoympäristöä ovat laidunnetut metsäalueet, tieympäristöt ja erilaiset reuna- vyöhykkeet. Siikaissa umpeenkasvu on uhka, ja monet kasvilajistoltaan hienot alueet ovat vaarassa menettää arvojaan. Vielä on kuitenkin jäljellä monia hyviä perinnebiotooppeja ja muita kohteita, joiden monimuotoisuutta voitaisiin hoidon avulla lisätä.

Kuva: Kimmo Härjämäki Kuva: Mirja Kortesharju

Lisätietoja Yleissuunnitelmia on laadittu seuraavilla alueilla

Lounais-Suomen ympäristökeskus • Ahlainen (2004) • Mikko Jaakkola 02-525 3525 • Merikarvia (2005) • Juha Manninen 02-525 3754 • Vampulan itäosa (2005) • Anni Karhunen 02-525 3505 • Siikainen (valmistuu 2007)

ProAgria Satakunnan maaseutukeskus Yleissuunnitelmajulkaisuja voi tiedustella Lounais-Suomen • Sanna Seppälä 050 590 2085 ympäristökeskuksesta. Ne ovat myös luettavissa sähköisenä ympäristökeskuksen sivuilta www.ymparisto.fi /los (Palvelut Satakunnan TE-keskus ja tuotteet >Julkaisut). • Eija Mutila 044 712 4089 Osoitteesta www.ymparisto.fi /los/maatalous löytyy suunni- • Mirja Auranen 050 3952496 telmalomakkeita ja säännöllisesti päivitettävä lista hoitosuun- nitelmia tekevistä henkilöistä.

Kuva: Mirja Kortesharju

72 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 LIITE 7.

Kevään tukihaku lähestyy – LÄHDE MUKAAN TALKOISIIN MONIMUOTOISUUDEN PUOLESTA!

Erityisympäristötuki mahdollistaa ympäristönhoidon

Kuva: Mirja Kortesharju

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 73 Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma avuksi

Merikarvia

Merikarvialta löytyi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelussa 83 kohdetta, joiden yhteispinta-ala on n. 284 ha. Merikarvi- alle ovat tyypillisiä laajat merenrantaniityt ja monimuotoiset perinnebiotoopit, joiden hoitoon saaminen olisi erityisen tärkeää. Merikarvialla on myös monia muita erityistuella hoidettavaksi sopivia kohteita kuten reunavyöhykkeitä, jokivarsiympäristöjä ja useita mielenkiintoisia pienalueita sisältäviä laajoja aluekokonaisuuksia. Kohteet ovat olennainen osa merikarvialaista maisemaa ja kulttuuriympäristöä.

Kuva: Kimmo Härjämäki Kuva: Mirja Kortesharju

Lisätietoja Yleissuunnitelmia on laadittu seuraavilla alueilla

Kuva: Mirja Kortesharju

74 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 KUVAILULEHTI

Julkaisija Lounais-Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika Lokakuu 2007 Tekijä(t) Mirja Kortesharju, Hanna Tarvainen, Anni Karhunen

Julkaisun nimi Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Siikainen (Utredningsplan för lantbruksnaturens mångfald, Siikainen) Julkaisusarjan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2007 nimi ja numero Julkaisun teema

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Siikaisten maatalousalueilta kartoitettiin luonnon monimuotoisuuden ja perinteisen maaseutu- ja kylämaiseman kannalta merkittäviä kohteita. Kartoitusta tehtiin Pyntäisten, Hirvijärven, Vuorijärven, Leväsjoen, Sammin ja Otamon alueilla. Kohteet rajattiin kartalle elinympäristötyypeittäin ja niille annettiin hoitosuosituksia. Siikaisten yleissuunnittelualue on monipuolista ja vaihtelevaa maaseu- tuympäristöä, josta erilaisia alueita löytyi 222 kpl. Niistä suurin osa oli reunavyöhykkeitä, metsäsaa- rekkeita ja vanhoja laidunnettuja metsäalueita. Kasvillisuudeltaan merkittäviä perinnebiotooppeja kartoituksessa rajattiin 22 kpl ja lisäksi yleissuunnitelma-alueelta löytyi kiinnostavia tieympäristöjä, maisemakokonaisuuksia sekä kosteikkoja vesiuomaympäristöjä. Kaikkiaan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita kartoituksessa löytyi 230 ha. Joillekin alueille on tehtävä tarkempaa inventointia ja tulevan käytön suunnittelua ennen hoitosuositusten antamista. Monille alueille sopii hoidoksi lai-duntaminen, jonka lisäksi tarvitaan usein raivausta. Myös raivaus ja niitto soveltuvat usealle kohteelle. Siikaisissa on vielä jäljellä maisemallisesti kaunista ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta ympäristöä, mutta umpeenkasvu ja sen myötä perinteisen kasvilajiston häviämin- en uhkaavat monia alueita. Usealle tässä kartoituksessa löydetylle kohteelle olisi tärkeää saada järjestettyä hoitoa, jonka avulla sekä maisemalliset että luonnon arvot säilyisivät.

Tässä suunnitelmassa ei kartoitettu aiemmin inventoituja ja vuonna 2006 uudelleen arvioituja perinnemaisemakohteita (Kemppainen, Lehtomaa 2007).

Asiasanat luonnon monimuotoisuus, ympäristötuki, erityistuki, maatalous, laidunnus, reunavyöhyke, metsäsaareke, hakamaa, laidunmetsä, perinnebiotooppi, Siikainen, laidunkasvillisuus, kiviaita, tieympäristö, umpeenkasvu Rahoittaja/ toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN (nid.) 978-952-11-2778-6 (PDF) 978-952-11-2779-3 (pain.) 1796-1750 (verkkoj.) 1796-1769 Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %) 76 Suomi Julkinen - Julkaisun myynti/ Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 Turku, puh. (02) 525 3500 jakaja

Julkaisun kustantaja Lounais-Suomen ympäristökeskus

Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2007

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 75 PRESENTATIONSBLAD

Utgivare Sydvästra Finlands miljöcentral Datum Oktober 2007 Författare Mirja Kortesharju, Hanna Tarvainen, Anni Karhunen

Publikationens titel Maatalouden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Siikainen (Utredningsplan för lantbruksnaturens mångfald, Siikainen)

Publikationsserie Sydvästra Finlands miljöcentrals rapporter 7 /2007 och nummer Publikationens tema

Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Inom lantbruksområdena i Siikainen kartlades betydande objekt med hänsyn till naturens mångfald och Sammandrag det traditionella landsbygds- och bylandskapet. Kartläggningen utfördes på områdena Pyntäinen, Hirvijärvi, Vuorijärvi, Leväsjoki, Sammi och Otamo. Objekten avgränsades på kartan enligt habitattyper och vårdrekom- mendationer gavs för dem. Området för utredningsplanen i Siikainen utgörs av en mångsidig och varierande landsbygdsmiljö med 222 st. områden av olika slag. Största delen av dem var randzoner, skogsdungar och gam- la skogsbetesområden. Vid kartläggningen avgränsades 22 st. betydande kulturbiotoper med avseende på väx- tligheten och därtill fanns det på området för utredningsplanen intressanta vägmiljöer, landskapshelheter samt miljöer med våtmark och vattenfåror. Med hänsyn till naturens mångfald fann man vid kartläggningen 230 ha värdefulla objekt. På vissa områden bör det företas en noggrannare inventering och planering av den framtida användningen innan vårdrekommendationer ges. För många områden lämpar sig betesgång som vård, vartill det ofta behövs en röjning. Även röjning och slåtter lämpar sig för flera objekt. Siikainen har ännu kvar en, med avseende på landskapet vacker, och med hänsyn till naturens mångfald värdefull miljö men den är hotad genom igenväxning och i takt därmed försvinner det traditionella artbeståndet inom floran. Det är viktigt att få organiserad vård för flera av de objekt som hittats vid kartläggningen, för att både landskapets och naturens värden med dess hjälp skall bevaras.

I denna plan har inte de tidigare inventerade och år 2006 på nytt bedömda kulturbiotopobjekten kartlagts (Kemppainen, Lehtomaa 2007).

naturens mångfald, miljöstöd, specialstöd, lantbruk, betesgång, randzon, skogsdunge, hagmark, skogsbete, kul- turbiotop, Siikainen, betesmarksvegetation, stengärde, vägmiljö, igenväxning Nyckelord

Finansiär/ Sydvästra Finlands miljöcentral uppdragsgivare ISBN ISBN ISSN ISSN (hft.) 978-952-11-2778-6 (PDF) 978-952-11-2779-3 (print) 1796-1750 (online) 1796-1769 Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 76 finska Offentlig - Beställningar/ Sydvästra Finlands miljöcentral, PB 47, 20801 ÅBO, tel. (02) 525 3500 distribution

Förläggare Sydvästra Finlands miljöcentral

Tryckeri/tryckningsort Edita Prima Oy, Helsingfors 2007 och -år

76 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 maata Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2007 l ousa l uei

d Maatalousalueiden luonnon Siikaisten maatalousalueilta kartoitettiin luonnon monimuotoisuuden ja en maiseman kannalta merkittäviä kohteita. Kartoitusta tehtiin Pyntäisten, l

Mirja Kortesharju Hanna Tarvainen Anni Karhunen d en y en l eissuunnite l ma, siikainen ma, Lounais- S uomen ympäristökesku uomen

ISBN 978-952-11-2778-6 (nid.) ISBN 978-952-11-2779-3 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.)

ISSN 1796-1769 (verkkoj.) S Lounais-Suomen ympäristökeskus