Satakunnan Kulttuuriympäristöohjelma 2009 - 2015

LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009

Satakunnan rikas ja monipuolinen kulttuuriympäristö on voimavara. Kulttuuriympäristöä 2015 - 2009 KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA SATAKUNNAN leimaa maisemassa näkyvät ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet joista osoituksena ovat Satakunnan mm. edustavat pronssikautiset hautaröykkiöt, hyvin säilynyt talonpoikainen rakennuskulttuuri liittyneenä laajoihin viljelymaisemiin, kalastuselinkeinon ja merenkulun leimaamat kulttuuriympäristöohjelma saaristomaisemat, monimuotoiset teollisuusympäristöt sekä eri-ikäiset kaupunkiympäristöt 2009 - 2015 unohtamatta kirkko- ja kartanoympäristöjä eri aikakausilta. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristös- tä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Ymmärryksen kulttuuriympäristöstä tulisi olla osa arkiajatteluamme ja vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Kulttuuriympäristöohjelman Niina Uusi-Seppä (toim.) tarkoituksena on antaa tietoa kulttuuriympäristöstä sekä koordinoida kulttuuriympäristön hoitoon, säilyttämiseen ja kehittämiseen kohdistuvia toimenpiteitä. Tavoitteena on turvata Satakunnan kulttuuriympäristöt osana kehittyviä yhdyskuntia. Ohjelma vuosille 2009-2015 on syntynyt päivityksenä 1995 laaditulle ohjelmalle. Ohjelma on laadittu Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmässä, jossa ovat edustettuina kulttuuri- ympäristöjen parissa työskentelevät alueelliset organisaatiot. Ohjelmassa kartoitetaan mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana on kulttuuriympäristöjen hoidossa saatu Satakunnas- sa aikaan, nostetaan esiin ajankohtaisia teemoja sekä haasteita, joihin pyritään vastaamaan ohjelman toimenpideosassa. Ohjelmaan on koottu kulttuuriympäristöjen parissa työsken- televiltä toimijoilta artikkeleita kulttuuriympäristöjä koskevista ajankohtaisista kysymyksis- tä. Ohjelmassa esitellään myös toteutettuja hankkeita esimerkkeinä kulttuuriympäristöjen monista mahdollisuuksista sekä tehdään toimijoita tutuksi esimerkeillä hoitotyöstä. LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS LOUNAIS-SUOMEN

ISBN 978-952-11-3431-9 (nid.) ISBN 978-952-11-3432-6 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009

Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma 2009 - 2015

Niina Uusi-Seppä (toim.)

Turku 2009 Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009 Lounais-Suomen ympäristökeskus Yhdyskuntaosasto

Taitto: Päivi Niemelä Kansikuva: Liisa Nummelin, Kallon majakka Porissa Sisäsivujen kuvat: Niina Uusi-Seppä

Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/los/julkaisut

Edita Prima Oy, Helsinki 2009

ISBN 978-952-11-3431-9 (nid.) ISBN 978-952-11-3432-6 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) ALKUSANAT

Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympä- ristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Vaikka tietoisuus kulttuuriympäris- töstä on parantunut, jäävät sen arvot usein muiden arvojen jalkoihin. Ymmärryksen kulttuuriympäristöstä tulisi olla osa arkiajatteluamme ja vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Maakunnallisen kulttuuriympäristöohjelman tavoitteena on turvata Satakunnan kulttuuriympäristöt osana kehittyviä yhdyskuntia. Ohjelmassa on pa- neuduttu erityisesti ajankohtaisiin ongelmiin ja uhkakuviin. Satakunnan maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma vuosille 2009 – 2015 on laadittu osana EU-rahoitteista ”Pisara – kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi” -hanketta. Hankkeen toteuttaja on Satakunnan Museo ja sitä rahoittaa Lounais-Suomen ympäristökeskus, joka myös koordinoi maakunnallista kulttuuriympäristöohjelma- työtä. Kulttuuriympäristöohjelma on laadittu Satakunnan kulttuuriympäristötyöryh- mässä, jonka jäsenet ovat osallistuneet myös kirjoitustyöhön. Ryhmässä ovat edustettuina kulttuuriympäristön parissa työskentelevät alueelliset organisaatiot: Lou- nais-Suomen ympäristökeskus (ylitarkastajat Anna-Leena Seppälä ja Esa Hoffrén) Sa- takuntaliitto (maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto), Satakunnan Museo (museonjohtaja Juhani Ruohonen, rakennustutkija Liisa Nummelin), Satakunnan TE-keskus – maaseutuosasto (rakennusmestari Lasse Pihlajamäki), ProAgria Satakunta (maisemanhoidon neuvoja Sanna Seppälä), Turun tiepiiri (ympäristönsuunnittelija Niina Jääske- läinen), Museovirasto, muinaisjäännösten hoito (tutkija Leena Koivisto), Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaine (professori Maunu Häyrynen), kaksi kuntaa (Kankaanpään kaupunginarkkitehti Maija Anttila, Rauman ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen) sekä aluearkkitehdit Ilmari Mattila ja Johanna Roslöf. Työ aloitettiin seminaarityöskentelyllä 14.10.2008, johon oli kutsuttu kulttuuriympäristötyöryhmän lisäksi muita alueellisia kulttuuriympäristötoimijoita. Kulttuuriympäristötyöryhmän lisäksi työskentelyyn osallistuivat intendentti Tuulikki Kiilo (rakennuskulttuuritalo Toivo), kyläasiamies Eija Kannisto (Ulvilan kaupunki), lehtori Sami Louekari (Turun yliopisto/maisematutkimus), toiminnanjohtaja Timo Pukkila (Karhuseutu ry). Ohjelman on koonnut ja toimittanut FM Niina Uusi-Seppä työryhmän johdolla, johon ovat osallistuneet maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto, rakennustutkija Liisa Nummelin Satakunnan museosta sekä ylitarkastaja Anna-Leena Seppälä Lounais- Suomen ympäristökeskuksesta. Työryhmän jäsenet ja tutkija Leena Koivisto ovat vastanneet ohjelman yleisteksteistä. Lämpimät kiitokset kaikille työhön osallistuneille.

Ylitarkastaja

Anna-Leena Seppälä 4 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Visio 2015

Kulttuuriympäristö on vakiinnuttanut asemansa osana arjen arvoja.

Tavoitetila 2015

Kulttuuriympäristön erityispiirteet on turvattu säilyttämällä maisemassa näkyvät ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet tasapainoisesti ja korostamalla kulttuuriym- päristöä paikallisen identiteetin vahvistajana. Kulttuuriympäristö otetaan huomioon kaikessa maisemaan ja maankäyttöön liittyvässä suunnittelussa ja sen hoito on turvattu riittävällä rahoituksella. Tieto alueen kulttuuriympäristöstä on lisääntynyt inventointien ja tutkimuksen myötä. Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö on mielletty vahvuudeksi ja vetovoimatekijäksi ja myös sen taloudellinen arvo ymmärretään. Kulttuuriympäristökasvatus on vakiintunut osa koulujen opetussuunnitelmaa ja tietoa kulttuuriympäristöstä on helposti kaikkien saatavilla.

Porin 6. kaupunginosa. Kuva: Liisa Nummelin

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 5 Käsitteitä

Kulttuuriympäristö Kulttuuriympäristö on yleiskäsite. Sillä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristöön liittyy myös ihmisen suhde ympäristöönsä ennen ja nyt; sille annetut merkitykset, tulkinnat ja sen erilaiset nimeämiset. Tarkemmin kulttuuriympäristöä voidaan kuvata käsitteillä kulttuurimaisema ja rakennettu kulttuu- riympäristö. Kulttuuriympäristöön kuuluvat myös muinaisjäännökset ja perinnebiotoopit.

Kiinteä muinaisjäännös = muinaisjäännös Muinaisjäännökset ovat maisemassa tai maaperässä säilyneitä rakenteita ja kerrostumia, jotka ovat syntyneet paikalla kauan sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Kiinteät muinaisjäännökset ovat usein maastossa silmin havaittavissa ja selvästi erottuvia, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet, linnavuoret, jätinkirkot, jatulintarhat ja puolustuslaitteet. Toisena ryhmänä ovat maanalaiset kiinteät muinais- jäännökset, kuten asuin- ja työpaikat sekä ruumishaudat. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia. Laissa käytetään sekä kiinteä muinaisjäännös että muinaisjäännös -käsitettä tarkoittamaan samaa asiaa.

Esihistoriallisen ajan muinaisjäännös Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat ajanjaksolta, jolta ei tunneta kirjallisia lähteitä ja jonka asutusta ja oloja koskevat käsitykset perustuvat arkeologian menetelmillä saatuihin tutkimustulok- siin.

Historiallisen ajan muinaisjäännös Historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat ajalta, jolta on kirjallisia lähteitä. Kohteita voi olla hyvin monenlaisia, esimerkiksi autioituneet keskiaikaiset kylänpaikat, kaupunkien arkeologiset kerrostumat ja ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet. Kohteen muinaisjäännösluonne ratkaistaan tyyppi- ja tapauskohtaisesti.

Rakennettu kulttuuriympäristö, rakennusperintö Käsite viittaa sekä konkreettisesti rakennettuun ympäristöön että maankäytön ja rakentamisen historiaan ja tapaan, jolla se on syntynyt. Rakennettu kulttuuriympäristö muodostuu yhdyskuntarakenteesta, rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen, pihoista, puistoista sekä erilaisista rakenteista (kuten esim. kadut tai kanavat). Rakennusperintö on pääsääntöisesti synonyymi rakennetulle kulttuuriympäristölle, joskus käsitettä käytetään tarkoittaen erityisesti vanhoja rakennuksia.

Maisema Muodostuu elollisista ja elottomista tekijöistä sekä ihmisen tuottamasta vaikutuksesta, jotka ovat ns. maiseman perustekijöitä, niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä maiseman visuaalisesti hah- motettavasta ilmiasusta, maisemakuvasta. Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisema tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ihmiset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/ tai ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

Perinnemaisema ja perinnebiotooppi Perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaama alue, jonka historialliset piirteet ovat säily- neet. Perinnemaisemia ovat esimerkiksi niityt ja hakamaat ja niiden käyttöön liittyvät rakenteet ja rakennelmat. Kulttuuri- ja perinnemaisema -käsitteet ovat osin päällekkäiset, perinnemaisema on usein melko pienialainen ja osa laajaa kulttuurimaisemaa. Perinnebiotoopeiksi nimitetään pääosin niitty- ja laiduntalouden monilajisia luontotyyppejä esim. kuivat ja kosteat niityt, hakamaat ja metsälaitumet.

6 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 SISÄLLYS Alkusanat...... 3 Visio ja tavoitetila 2015...... 5 Käsitteitä...... 6

1 Johdanto...... 9 Mikä on kulttuuriympäristö?...... 9 Arkeologinen perintö...... 9 Rakennettu ympäristö...... 9 Kulttuurimaisema...... 9 Mikä on kulttuuriympäristöohjelma? ...... 10 Johdatus ohjelmaan...... 11

2 Lait ja sopimukset velvoittavat...... 12 Maankäyttö- ja rakennuslaki...... 12 Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin...... 15 Valtakunnallisia sopimuksia ja strategioita...... 16 Lounais-Suomen ympäristöstrategia asettaa alueellisia tavoitteita ...... 16 3 Satakuntalainen kulttuuriympäristö...... 18 Arkeologinen perintö...... 18 Satakunnan esihistoriaa...... 18 Satakunnan historiallisen ajan muinaisjäännökset...... 22 Muinaisjäännöksiä myös veden alla...... 25 Arkeologinen kulttuuriperintö Euran vahvuutena...... 26 Rakennettu ympäristö ...... 28 Rakennetun ympäristön suojelu Satakunnassa...... 41 Rakennusperinnön huomioiminen maankäytön suunnittelussa...... 41 Inventointitilanne Satakunnassa...... 43 Rakennetun kulttuuriympäristön arvottaminen...... 45 Kulttuurimaisemat...... 48 Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen (ESDP) suuntaviivat...... 50 Kulttuurimaisemat ja maankäytön suunnittelu ...... 50 Maakuntakaavan ohjausvaikutus alueiden suunnittelussa...... 51 Maakuntakaavan maiseman ja kulttuuriympäristön vaalimista koskevat merkinnät ...... 52 Satakunnan perinnemaisemat kaipaavat lisää hoitajia...... 55 Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelma ja hoitotilanne ...... 56 Perinnemaisemien hoitovastuun jakautuminen eri hoitajatahoille...... 57 Hoidon tavoitteet vuoteen 2012 mennessä...... 58 4 Missä mennään?...... 60 Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä...... 61 Rakennetun ympäristön työkalut PAKKIIN...... 62 Nurkat kuntoon!...... 64 Maailmanperinnön hoito on rakennusvalvontaa asennekasvatuksella .66 Rakennuskulttuuritalo Toivo – Satakunnan museon korjausrakentamiskeskus...... 70 Satakuntalaisen kulttuuriympäristön vahvuuksia ja heikkouksia ...... 72 Porin kansallinen kaupunkipuisto...... 75 Mikä uhkaa kulttuuriympäristöä? ...... 80

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 7 Kulttuuriympäristössä on mahdollisuuksia! ...... 82 Selkämeren kansallispuisto esittelee myös kulttuuriympäristöjä...... 86 Kokemäenjokilaakson matkailulliset mahdollisuudet...... 89 Historiallinen tie – matkailutie tutkimuksen ja monitieteellisyyden osana ...... 91 5 Toimintaohjelma 2009 - 2015...... 92 Tiedon ja tietoisuuden lisääminen...... 92 Kulttuuriympäristöohjelman merkityksestä Kankaanpään kaupungille...... 93 Yliopistollinen tutkimus ja kulttuuriympäristöjen suojelu...... 96 Kulttuuriympäristöä oppimaan...... 98 Korjausrakentamisen ja kulttuuriympäristön hoidon kehittäminen...... 101 Restaurointikisällin ammattitutkintoon valmistava koulutus Satakunnassa...... 102 Ympäristönhoitajat kulttuuriympäristöjen parissa...... 103 Kulttuuriympäristön huomioiminen maankäytön suunnittelussa...... 106 Mikä on maisemaselvitys, sen tarkoitusja sisältö?...... 107 Aluearkkitehti kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön vaalijana..... 110 6 Tuumasta toimeen...... 113 Mistä rahoitusta kulttuuriympäristön vaalimiseen?...... 113 Hurrin talon vanhan päärakennuksen korjaus Huittisissa...... 114 Lähteenmäen torppaa on kunnostettu Museoviraston rahoituksella ... 116 Villilän kartanoympäristön parantamishanke...... 118 Leineperin Ruukki - Frediksfors Bruk ...... 119 Kulttuuriympäristön hoitoa viranomaistyönä...... 122 Satakunnan TE-keskus ja maisemanhoitorahoitus...... 123 Museovirasto hoitaa muinaisjäännöksiä ...... 125 Tiehallinto hoitaa kulttuuriympäristöjä...... 129 Metsähallitus kulttuuriympäristön hoitajana...... 131 Yksityiset ja yhdistykset kulttuuriympäristön hoitajina...... 133 Vuojoen Kartanon uusi elämä kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena...... 134 Maisemassa on mahdollisuuksia ...... 138 A. Ahlström ja kulttuuriympäristö yrityksen arvoissa...... 140 7 Seuranta ja vaikutusten arviointi...... 142 Kirjallisuus...... 144 Internet-sivustoja...... 145 Kuvailulehdet...... 146

8 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 1 Johdanto

Mikä on kulttuuriympäristö? muinaismuistolain rauhoittamia. Laissa käytetään sekä kiinteä muinaisjäännös että muinaisjäännös Kulttuuriympäristö on yleiskäsite, johon kuuluvat -käsitettä tarkoittamaan samaa asiaa. arkeologinen kulttuuriperintö, rakennettu ympä- ristö ja kulttuurimaisema. Sillä tarkoitetaan vuo- Rakennettu ympäristö situhansien aikana ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa muotoutunutta ympäristöä. Kulttuuri- Rakennettu kulttuuriympäristö muodostuu eri- ympäristö kertoo monin tavoin ihmisen suhteesta ikäisistä ihmisen tekemistä rakenteista kuten ra- ympäristöönsä eri aikoina: siihen on jäänyt jälkiä kennuksista, teistä, silloista, kanavista, puistoista ja niin elinkeinoista, asumisesta, uskomuksista kuin puutarhoista. Siihen kuuluvat niin vaatimattomat liikkumisestakin. karjasuojat kuin suuret kartanot ja kivikirkotkin. Rakennetun ympäristön rikkaus perustuu juuri sen Arkeologinen perintö monimuotoisuuteen. Jokaisella rakennuksella on oma tarinansa kerrottavanaan ja torpan tarina voi Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat kult- olla aivan yhtä mielenkiintoinen kuin kartanon- tuuriympäristön vanhinta kerrostumaa. Ne ovat kin. Satakunnassa talonpoikainen rakennusperintö peräisin ajanjaksolta, jolta ei tunneta kirjallisia on varsin edustava, mutta täällä on myös vanhoja lähteitä, ja toimivat näin ainoana todisteena oman kaupunkeja ja niissä hyvin säilynyttä rakennus- aikansa ihmisen elämästä. Muinaisjäännökset ovat perintöä. Oma merkittävä osansa on maakunnan maisemassa tai maaperässä säilyneitä rakenteita ja pitkällä teollisuushistorialla ja siihen liittyvillä ra- kerrostumia, jotka ovat syntyneet paikalla kauan kennuksilla. Rakennettuun ympäristöön tulee ko- sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Osa näistä ko ajan uusia ajallisia kerrostumia, jotka kertovat muinaisjäännöksistä on maan alla näkymättömis- oman aikansa arkkitehtuurista ja elämäntavasta. sä. Tällaisia maanalaisia kiinteitä muinaisjäännök- siä ovat mm. monet kivikauden asuin- ja hautapai- Kulttuurimaisema kat. Hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret ovat taas selvästi maisemassa erottuvia elementtejä ja Maiseman luonne perustuu sen historiaan ja ra- siksi paremmin tunnettuja. kenteeseen. Kulttuurimaisemia ovat ihmisen ja Historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat ajal- luonnon pitkäaikaisen vuorovaikutuksen myötä ta, jolta on jo kirjallisia lähteitä. Kohteet vaihtelevat muovautuneet maaseudun kulttuurimaisema ja näyttävistä linnoista metsän siimeksessä lymyä- lähes yksinomaan ihmistyön tuloksena syntynyt viin tervahautoihin. Historiallisen ajan muinais- kaupunkimaisema eli urbaani maisema. Kulttuuri- jäännöksiä ovat myös autioituneet keskiaikaiset maisemaan kuuluvat myös perinnebiotoopit, jotka kylänpaikat, kaupunkien arkeologiset kerrostumat ovat perinteisen karjatalouden luomia lajirikkaita ja ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet. ja maisemallisesti kauniita alueita. Maisemassa Kulttuuriperintöä löytyy myös veden alta. Ve- kulttuuriympäristön eri elementit limittyvät kes- denalaisia muinaisjäännöksiä ovat hylyt, jotka ovat kenään monikerroksiseksi kokonaisuudeksi, jossa uponneet yli sata vuotta sitten, sekä muut ihmi- kuvastuu alueen kulttuuri- ja luonnonperinnön sen tekemät, vanhasta asutuksesta ja elinkeinoista rikkaus. Satakunnassa maiseman monimuotoi- kertovat vedenalaiset rakenteet. Kohteen muinais- suutta ilmentävät Selkämeren rannikkoseutu, Ko- jäännösluonne ratkaistaan tyyppi- ja tapauskoh- kemäenjokilaakson viljelylakeudet, Pohjois-Sata- taisesti. Kaikki kiinteät muinaisjäännökset ovat kunnan perinnemaisemat ja rannikolle perustetut historialliset kaupungit.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 9 Mikä on kulttuuriympäristö- ohjelma? Kulttuuriympäristöohjelman tarkoituksena on antaa tietoa kulttuuriympäristöstä sekä koordinoida kulttuuriympäristön hoitoon, säilyttämiseen ja ke- hittämiseen kohdistuvia toimenpiteitä. Ohjelman avulla yhdistetään valtakunnalliset, seudulliset ja paikalliset säilyttämisen tavoitteet ja kehitetään yhteistyötä ympäristön vaalimiseksi. Ohjelma on myös apuna päätöksenteossa ja ohjeena kuntien kulttuuriympäristön suunnittelussa. Tavoitteena on rikkaan ja monipuolisen kulttuuriympäristön säilyminen myös tulevien sukupolvien koettavak- Kivikautisen asuinpaikan jäännökset ovat useimmiten täysin maan- pinnalle näkymättömiä. Satakunnassa monet asuinpaikat sijaitsevat si. jokivarsiin laskevilla pelloilla. Kuva: Kokemäen Pispan laajalta kam- Kulttuuriympäristön säilyminen edellyttää hal- pakeraamiselta asuinpaikkavyöhykkeeltä. linnollisia keinoja sen vaalimiseksi viranomais- työssä. Se vaatii kuitenkin myös paljon konkreet- tisia hoitotoimia, joita suurelta osin tekevät yksityiset, mutta myös kunnat, seurakunnat ja valtio. Ohjelmassa sovitaan, miten kulttuuriympäristöä vaalitaan eli ohjelmoidaan toimintaa kulttuuri- ympäristön säilymisen ja kehittämisen hyväksi. Alueellisessa kulttuuriympäristöohjelmassa asioita katsotaan lähinnä alueellisten toimijoiden näkö- kulmasta. Ohjelma on apuna voimavarojen suun- taamisessa kaavoituksessa ja muussa ympäristön hoidossa ja kehittämisessä. Ohjelmassa etsitään myös keinoja ja voimavaroja kulttuuriympäristö- työn toteutumiseen. Kulttuuriympäristöohjelmat jakautuvat useimmiten kahteen osaan: kulttuuriympäristöosaan ja toimenpideosaan. Kulttuuriympäristöosassa kuvataan alueen kulttuurihistoriallinen kehitys Teollisuushistoria näkyy Porin katukuvassa. Kuva: Lauri Putkonen ja määritellään mitkä ovat kehityksen olennaisia piirteitä. Toimenpideosassa arvioidaan nykytilan- netta (tehdyt toimenpiteet ja niiden riittävyys) se- kä laaditaan hoidon toimintasuunnitelma: valitaan kehittämisen painopistealueet, asetetaan tavoitteet ja esitetään toimenpiteet ja vastuunjako niiden saavuttamiseksi. Satakunnan kulttuuriympäristö- ohjelman vie käytäntöön alueorganisaatio, jossa alueellisella kulttuuriympäristötyöryhmällä on keskeinen koordinoiva rooli. Keskeisiä alueellisia viranomaistoimijoita ovat Lounais-Suomen ympä- ristökeskus, Satakuntaliitto sekä Satakunnan Mu- seo. Muita toimijoita ovat mm. TE-keskus, oppilai- tokset, Tiehallinto, Pro Agria ja Metsähallitus.

Kokemäen Orjapaadenkalliolta avautuu näkymä monikerroksiseen kulttuurimaisemaan.

10 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Johdatus ohjelmaan Eeva Karhunen ja Liisa Nummelin: Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma koostuu nykytilanteen kartoituksesta sekä tavoite/toimen- Satakunnan Museon Pisara-hanke nostaa pideosasta. Kulttuuriympäristön ja sen historian esiin paikallisen rakennusperinnön arvon kuvailu on jätetty edellistä, vuonna 1995 valmis- tutunutta ohjelmaa suppeammaksi. Sen sijaan oh- Satakunnan Museon vuonna 2008 käynnistynyt Pisara jelmaan on koottu artikkeleita kulttuuriympäris- – Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi on maakunnallinen tön parissa työskenteleviltä erilaisilta toimijoilta. hanke, jonka tavoitteena on rakennetun kulttuuriym- Niissä paneudutaan muun muassa rakennuspe- päristön arvojen vaalimisen arkipäiväistäminen. Tähän rinnön arvottamiseen, historiallisen ajan kiinteisiin tarvitaan ajantasaista ja helposti käytettävää tietoa muinaisjäännöksiin, maisemaselvitysten tekoon paikallisesta rakennuskulttuurista. ja eri rahoitusvaihtoehtoihin. Kirjoitusten avulla Pisara-hankkeessa toteutetaan Satakunnan Museon voi perehtyä kulttuuriympäristöä koskeviin ajan- organisoimana rakennuskulttuuriselvityksiä ja kulttuu- kohtaisiin kysymyksiin. Ohjelmassa esitellään riympäristöohjelmia Satakunnan kunnissa. Myös maa- myös toteutettuja hankkeita. Näillä esimerkeillä kunnallisen kulttuuriympäristöohjelman 2009–2015 on haluttu tuoda esiin kulttuuriympäristön mo- kokoaminen on osa hankekokonaisuutta. Selvityksis- nia mahdollisuuksia ja vaihtaa samalla ideoita ja sä kootut tiedot tallennetaan Satakunnan Museon kokemuksia. kehittämään, internetin kautta käytettävään Pakki- Ohjelmassa käydään aluksi läpi keskeiset lait inventointisovellukseen. Tietoa voidaan hyödyntää ja sopimukset, jotka muodostavat lähtökohdan muun muassa maankäytön suunnittelussa, kunta- toiminnalle, ja kuvaillaan yleispiirteisesti maa- markkinoinnissa, kulttuurimatkailun kehittämisessä, kunnan kulttuuriympäristön arvoja. Tavoite ja toi- opetuksessa ja kulttuuriyrittäjyydessä. menpideosa on koottu nykytilanteen kartoituksen Kovenevassa kuntien välisessä kilpailussa tarvitaan (vahvuudet – heikkoudet, uhat – mahdollisuudet) vahvaa alueellista identiteettiä. Paikalliseen rakennet- pohjalta. Samalla on arvioitu edellisen ohjelman tuun ympäristöön kohdistuvan arvostuksen lisäänty- tavoitteiden toteutumista ja sitä, minkälaisia muu- essä asukkaiden sitoutuminen kotipaikkaan kasvaa. toksia kulttuuriympäristössä ja sen vaalimisessa on Arvomuutos näkyy pitkällä aikavälillä myös satakunta- tapahtunut vuoden 1995 jälkeen. Lopussa esitel- laisen kulttuuriympäristön laadun paranemisena. lään esimerkkejä kulttuuriympäristön hoitotyöstä Pisara-hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Lou- ja tehdään toimijoita tutuksi. Toimijakenttä on laaja nais-Suomen ympäristökeskus, Satakuntaliitto, Turun ja tämän ohjelman keskeisenä tavoitteena on lisä- yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tä yhteistyötä ja vuorovaikutusta eri toimijoiden laitos ja Karhuseutu. Lisäksi hanketyössä ovat mukana välillä. ne Satakunnan kunnat, joissa tehdään rakennuskult- tuuriselvityksiä ja kulttuuriympäristöohjelmia.

Syksyllä 2008 Pisara-hankkeessa tehtiin rakennusinventointia Luvialla. Kuvassa Luvian kirjasto, joka on siirtymässä uusiin tiloihin. Kuva: Lauri Putkonen

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 11 2 Lait ja sopimukset velvoittavat

Kulttuuriympäristöön kohdistuva lainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaki ja sitä koskevat kansainväliset sopimukset luovat puitteet sen hyvälle hoidolle. Perustuslain (1999) Maankäytön suunnittelua ja rakentamista ohjaa mukaan ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuu- vuonna 2000 annettu maankäyttö- ja rakennuslaki desta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu (MRL). MRL:n mukaiseen maankäytön suunnit- kaikille.” Kulttuuriympäristön huomioimisen telujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alu- kannalta keskeisiä lakeja ovat maankäyttö- ja ra- eidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava kennuslaki, luonnonsuojelulaki, rakennussuoje- ja asemakaava. Kaavojen sisältövaatimuksiin kuu- lulaki, muinaismuistolaki ja kirkkolaki. Myös eri luu myös kulttuuriympäristön huomioiminen. hallinnonalojen oma lainsäädäntö kuten maaseu- Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden dun kehittämiseen liittyvät säädökset ja tielainsää- tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkit- däntö vaikuttavat kulttuuriympäristön säilymisen tävien seikkojen huomioon ottaminen maakun- edellytyksiin. takaavoituksessa, kuntien kaavoituksessa ja val- Kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoi- tion viranomaisten toiminnassa. Tavoitteisiin on tettu v. 1963 annetulla muinaismuistolailla, jonka kirjattu myös kansallisen kulttuuriympäristön ja mukaan kiinteisiin muinaisjäännöksiin kajoaminen rakennusperinnön säilyminen. Valtakunnallisten edellyttää Museoviraston johdolla tehtävää tutki- alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäy- musta. Rakennussuojelulain nojalla suojellaan sel- töllä tulee edistää kansallisen kulttuuriympäristön laisia kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämisen ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaih- kannalta arvokkaita rakennuksia, rakennusryhmiä televan luonteen säilymistä. Alueidenkäytössä on ja rakennettuja alueita, joilla on kulttuurihistorial- varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät lista merkitystä. Asemakaava-alueella rakennuskulttuuri- ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Vi- suojelu toteutuu pääsääntöisesti kaavasuojeluna ranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit asemakaavoituksen yhteydessä maankäyttö- ja ra- on otettava huomioon alueiden käytön suunnitte- kennuslain mukaisesti. Valtion rakennuksia suojellun lähtökohtina. Huomioonotettavia inventointeja laan asetuksella. Valtion omistamien rakennusten ovat Museoviraston laatimat rakennetun kulttuuri- yksityistäminen on osaltaan johtanut tarpeeseen ympäristön luettelo (museovirasto on parhaillaan uudistaa lainsäädäntöä ja valmisteilla onkin laki uudistamassa v. 1993 laadittua luetteloaan val- rakennusperinnön suojelemiseksi, jonka on tarkoi- takunnallisesti merkittävistä kulttuurihistorialli- tus korvata rakennussuojelulaki. sista ympäristöistä) ja muinaisjäännösinventointi Kirkkojen suojelusta on säädetty vuonna (Valtakunnallisesti merkittävät suojelualuekoko- 1993 annetussa kirkkolaissa. Sen mukaan kaik- naisuudet) sekä Ympäristöministeriön laatimat ki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot kiintei- maisema-alue- ja perinnemaisemainventoinnit ne sisustuksineen ja taideteoksineen on suojel- (Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet). tu automaattisesti. Myös kirkkotarhassa olevat Maakuntakaavoituksessa on osoitettava val- rakennukset tai rakennelmat, kuten kellotapuli, takunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuu- hautakappeli, porttirakennus tai kirkkotarhan aita riperintöalueet ja -kohteet. Valtakunnallisesti ar- ovat suojelun piirissä. Museoviraston ehdotukses- vokkailla alueilla ja kohteilla alueiden käytön on ta on lisäksi suojeltu noin 50 vuosien 1917 - 1970 sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. välisenä aikana rakennettua rakennustaiteellisesti Kyse on sekä perinteen säilyttämisestä että alu- merkittävää kirkkoa. eiden kehittämisestä niiden ominaisluonnetta ja erityispiirteitä vahvistavalla ja niihin sopeutuvalla

12 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Salomon Köykän vuosina 1789 – 1798 rakentama Karvian kirkko on valtakunnallisesti merkittävä kohde.

Arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelema Nakkilan kirkko vuodelta 1937 on suojeltu kirkkolailla rakennustaiteellisesti merkittävänä, funktionalistisen kauden kirkkorakennuksena.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 13 Ahlaisten Rantakaupunki on osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja rakennettua kulttuuriympäristöä.

tavalla. Kulttuuriympäristöä koskevien alueiden- sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei käyttötavoitteiden tarkoittamien alueiden ja koh- historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita teiden osalta on kysymys erityistavoitteista, jotka rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella. Purka- koskevat myös yleis- ja asemakaavoitusta. Keskei- misluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei siksi kysymyksiksi näiden tavoitteiden toteutumi- purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sen kannalta ovat nousseet kaavojen lähtötietojen sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen ja perusselvitysten riittävyys ja ajantasaisuus, hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteutta- kulttuuriympäristöä koskevien tavoitteiden suh- mista. Tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun de mahdollisiin muihin valtakunnallisiin alueiden- arvoisia rakennuksia pureta, ennen kuin suojelu- käyttötavoitteisiin, valtakunnallisesti merkittäviä kysymys saadaan ratkaistuksi joko asianmukai- kulttuuriympäristöalueita koskevien kaavojen sella kaavalla tai rakennussuojelulain mukaisella ajantasaisuus sekä kaavamerkinnät ja – määrä- suojelulla. ykset, jotka turvaavat alueiden ominaisluonteen Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan alueelliset säilymisen. ympäristökeskukset edistävät ja ohjaavat kunti- Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyy myös en alueiden käytön suunnittelua ja rakentamis- purkamislupajärjestelmä, joka liittyy läheisesti ta omalla toimialueellaan. Ympäristökeskukset rakennussuojeluun. Rakennusta tai sen osaa ei valvovat, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai muussa alueiden käytössä otetaan huomioon val- alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asema- takunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä muut kaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat maan- yleiskaavassa niin määrätään. Rakennuksen tai käyttö- ja rakennuslain säännökset. Maankäytön

14 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 suunnittelun ohjauksen välineitä ovat vuosittaiset tamista silloin, kun kansalliset voimavarat eivät kehittämiskeskustelut teemana esimerkiksi kaavo- riitä. Suomi ratifioi sopimuksen 1987. Maailman- jen ajantasaisuus, viranomaisneuvottelut ja asian- perintöluettelossa on tällä hetkellä kuusi kulttuu- tuntijalausunnot kaavaehdotuksista. Viimeisenä riperintökohdetta Suomesta, joista kaksi, Vanha keinona vaikuttaa on oikeus valittaa kaavapäätök- Rauma ja Sammallahdenmäen pronssikautinen sistä. Laki antaa hyvät edellytykset rakennussuoje- muinaisjäännösalue, sijaitsevat Satakunnassa. lulle. Suojelun annalta ongelmaksi ovat kuitenkin Euroopan neuvoston kolme kulttuuriympä- muodostuneet vanhentuneet asemakaavat. ristöön ja -perintöön liittyvää yleissopimusta on saatettu voimaan myös Suomessa. Rakennusperin- Suomi on sitoutunut töä käsittelee Granadan (1985), arkeologista kult- kansainvälisiin sopimuksiin tuuriperintöä Maltan (1992) ja maisemaa Firenzen (2000) yleissopimus. Yleissopimuksia täydentää Kansainväliset sopimukset ja suositukset, kuten joukko suosituksia kulttuuriperinnön eri alueilta. Unescon ja Euroopan neuvoston rakennusperin- Uusimpana sopimuksena Suomi hyväksyi tösopimukset sekä monet EU-ohjelmat antavat 16.12.2005 eurooppalaisen maisemayleissopi- osaltaan velvoitteita ja lähtökohtia huolehtia kult- muksen, joka tuli kansallisesti voimaan 1.4.2006. tuuriympäristöstämme. Maisemat ilmentävät eurooppalaisen kulttuuri- ja Maailmanperintösopimus (Yleissopimus maail- luonnonperinnön monimuotoisuutta. Niillä on tär- man kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi) keä merkitys ihmisen elinympäristönä. Maisema- on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvä- sopimus syntyi tämän yhteisen perinnön ja arvo- linen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on sisällön turvaamiseksi. Se velvoittaa viranomaisia huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnon- vaalimaan maiseman arvoja ja kannustaa kansalai- perinnön säilymisestä tuleville sukupolville. So- sia osallistumaan maisemia koskevaan päätöksen- pimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainut- tekoon. Sopimus koskee yhtä lailla luonnonmaise- laatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä mia, maaseudun viljelymaisemia kuin rakennettu- koskevan tiedon levittäminen. Sen pohjalta tuetaan ja kaupunkimaisemiakin. Siihen sisältyvät myös kansainvälisessä yhteistyössä toteutettavaa kult- arkiympäristöt ja huonolaatuisiksi muuntuneet tuuriperinnön pelastamista, vaalimista ja kunnos- alueet. Suomen nykyinen lainsäädäntö, hallinnol-

Lavian Niemenkylä kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Vihteljärven – Niemenkylän maisema-alueeseen.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 15 liset ohjelmat ja käytännöt täyttävät jo sopimuksen nen, korjausrakentamisen osaamisen lisääminen ja velvoitteet, joten sopimuksen voimaansaattaminen resurssien turvaaminen sekä korjausrakentamisen ei aiheuta muutoksia lainsäädäntöön. tietotarpeiden tyydyttäminen. Euroopan unioni rahoittaa kulttuuriympäris- Monet toimenpiteistä liittyvät myös kulttuuri- töön liittyviä hankkeita, ja monien direktiivien vai- ympäristöohjelman teemoihin. Näitä ovat kiinteis- kutus ulottuu rakennusperintöön. Rakennerahas- tön ominaisuudet huomioon ottava kiinteistönpi- toista rahoitetaan useita ohjelmia mm. alueellisia don edistäminen, korjausrakentamisen valmiste- tavoiteohjelmia ja Interreg-yhteisöaloitetta, joiden lun ja suunnittelun parantaminen ja viranomais- avulla rakennusperintöä on hoidettu ja säilytetty. ohjauksen kehittäminen (rakentamisen säädösten soveltaminen korjausrakentamisessa), korjausra- Valtakunnallisia sopimuksia ja strategioita kentamisprosessin materiaalitehokkuuden ja laadun kehittäminen (lähtökohtana säästävien korja- Satakunnan alueella on kolme valtakunnallisesti usmenetelmien käytön tehostaminen), korjausra- arvokasta rautatieympäristöä Kokemäen Peipoh- kentamisen osaamisen ja koulutuksen lisääminen ja, Porin Mäntyluoto sekä Rauma, joita koskee ns. (mm. kehittämällä korjausrakentamiseen liittyviä rautatiesopimus eli sopimus menettelytavoista val- pätevyydentoteamismenettelyjä), korjausrakenta- takunnallisesti merkittävien rautatieasema-aluei- misen menetelmiä ja osaamista tukevan tutkimus- den säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sopimuksella ja kehitystoiminnan edistäminen sekä rakennusten viranomaiset ovat sitoutuneet viemään eteenpäin oikeaoppista ylläpitoa ja korjausta tukevan tiedon alueiden suojelua ensisijaisesti kaavoituksella ja saatavuuden ja käytettävyyden edistäminen mm. toissijaisesti rakennussuojelulain keinoin. Muutkin luomalla maan kattava korjausrakentamisen neu- asemaympäristöt ovat useimmiten maakunnalli- vontaverkosto. sesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristö- jä. Lounais-Suomen ympäristöstrategia Valtakunnallisesti rakennusperinnön hoitoa oh- asettaa alueellisia tavoitteita jaavat Valtioneuvoston hyväksymät Arkkitehtuu- ripoliittinen ohjelma ja Rakennusperintöstrategia Lounais-Suomen ympäristöstrategia vuoteen 2020 (valtioneuvoston päätös 13.6.2001). Arkkitehtuuri- valmistui laajan yhteistyön kautta vuonna 2006. poliittinen ohjelma määrittelee tavoitteet arkkiteh- Ympäristövisiossa 2020 on mm. mainittu, että ri- tuuria edistäville julkisen vallan toimenpiteille, sen kas kulttuuriympäristö on arvostettua ja hoidet- mukana rakennusperintömme vaalimiselle. Ra- tua. Tavoitteena on turvata luonnonmaiseman ja kennusperintöstrategian tavoitteena on huolehtia kulttuuriympäristön erityispiirteet säilyttämällä siitä, että rakennusperinnön arvot ja sitä koskeva maisemassa näkyvät ihmisen pitkäaikaisen läs- tieto välittyvät kansalaisille. Se pyrkii varmista- näolon jäljet tasapainoisesti ja korostamalla luon- maan taloudelliset edellytykset rakennusperin- nonmaisemaa ja kulttuuriympäristöä paikallisen nön hyvälle hoidolle sekä kehittämään tehokasta identiteetin vahvistajana. ja asiakaslähtöistä rakennusperintöasioiden hal- Ympäristöohjelma 2007–2012 sisältää konkreet- lintoa. Strategian seurantaraportissa vuodelta 2005 tiset, ympäristöstrategian toteutumisen kannalta tuotiin ongelmina esiin Satakunnassakin puut- tarkoituksenmukaiset lyhyen tähtäimen tavoitteet teellinen inventointitietojen ja paikkaidentiteettiä sekä niiden toteuttamiseksi tarvittavat toimenpi- tukevien kulttuuriympäristöohjelmien kattavuus, teet, toteuttajatahot, aikataulut ja mahdollisuuk- energiansäästötavoitteiden soveltaminen raken- sien mukaan arviot kustannuksista. Strategiassa nusperintökohteissa ja modernin arkkitehtuurin ja ohjelmassa kulttuuriympäristö nostetaan esiin arvottamiseen ja suojeluun liittyvät haasteet. monessa kohtaa. Maiseman ja kulttuuriympäristön Ympäristöministeriön yhteistyössä alan keskeis- erityispiirteet turvataan toteuttamalla inventoin- ten toimijatahojen kanssa laatima Korjausrakenta- tien pohjalta laadittuja kulttuuriympäristöohjelmia misen strategia sisältää toimenpide- ja kehittämis- ja lisäämällä tietoisuutta maiseman ja kulttuuri- linjaukset vuoteen 2017. Strategialla halutaan edis- ympäristön merkityksestä. Uhanalaistuvat perin- tää ennakoivaa kiinteistönpitoa ja korjauskulttuu- nemaisemat säilytetään toteuttamalla maakun- ria ja määritellä linjaukset rakennetun ympäristön nittaiset hoito-ohjelmat ja edistämällä yhteistyötä ylläpidon ja korjaamisen kehittämiselle kasvavan maanomistajien, maatalousyrittäjien ja viranomais- korjaustarpeen edellä. Strategia koostuu 13 toi- ten kesken. Lisäksi edistetään luonnonsuojelulain menpiteestä, jotka jakautuvat neljään päälinjaan: mukaista maisemansuojelua. Rakennusten kunnossapito- ja korjauskulttuurin synnyttäminen ja vakiinnuttaminen, korjausrakentamisen prosessien ja ohjausvälineiden kehittämi-

16 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kokemäen Peipohja on valtakunnallisesti arvokas rautatieympäristö.

Jämijärvelle ovat ominaisia kumpuilevat peltomaisemat.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 17 3 Satakuntalainen kulttuuriympäristö

Arkeologinen perintö neille alueille. Saviastioiden valmistusmenetelmä tuli tunnetuksi ja siirryttiin Kampakeraamiseen Satakunnan esihistoria on rikas ja tutkimuksellises- kulttuurivaiheeseen (5000 - 3200eKr). Ihmisen ti merkittävä. Maakunnasta tunnetaan muinais- vaikutus ympäristöönsä oli edelleen vaatimatonta jäännöksiä kaikilta esihistorian ajanjaksoilta ja alu- ja asuinpaikkaa vaihdettiin vuotuiskierron mukai- een kaikista osista. Uusia, ennen tuntemattomia sesti. Samoille paikoille voitiin kuitenkin palata muinaisjäännöksiä löydetään edelleen vuosittain; säännöllisesti satojen vuosien ajan jos elinolosuh- toisinaan järjestelmällisen etsinnän eli inventoin- teet säilyivät suotuisina. nin tuloksena, toisinaan metsä- tai rakennustöiden Kivikauden jälkipuoliskolla Suomeen muutti yhteydessä. Myös monet yksityishenkilöt ja arkeo- etelästä väestöä, joka toi mukanaan kokonaan uu- logian harrastajat panevat maastossa liikkuessaan denlaisia kulttuurivaikutteita: lounaiseen Suomeen merkille poikkeuksellisia rakenteita ja ilmoittavat levisi Nuorakeraaminen eli Vasarakirveskulttuuri niistä museoviranomaisille. Maakunnan kunnista (3200–2300 eKr.). Uudet tulijat sulautuivat pian ainoastaan yhdessä, Säkylässä, ei ole tehty koko alkuperäisväestöön, mutta jättivät jälkensä arkeo- kunnan kattavaa esihistoriallisten kiinteiden mui- logiseen löytöaineistoon mm. uudenlaisina esine- naisjäännösten perusinventointia. Monessa kun- muotoina kuten vasaranmuotoisina, huolellisesti nassa inventointi on kuitenkin vanha ja riittämätön valmistettuina ja kauniisti viimeisteltyinä kirveinä. tämän päivän tarpeisiin. Säkylän perusinventoin- Satakunta oli vasarakirveskulttuurin ydinaluetta ja nin lisäksi uusia inventointeja tarvittaisiin Euran maakunnan eteläosissa kallioperässä on runsaasti Kiukaisissa (inventoitu vuonna 1951), Rauman kulttuurin kiviaseisiin erityisen hyvin sopinutta Kodisjoella (inventoitu vuonna1963), Luvialla (in- diabaasia. Vasarakirveitä lieneekin valmistettu ventoitu vuonna1967), Merikarvialla (inventoitu Pyhäjärviseudulla runsaasti ja niitä on kaupattu vuonna 1967), Noormarkussa (inventoitu vuon- täältä muualle Suomeen. Vasarakirveskulttuu- na1966), Pomarkussa (inventoitu vuonna1966) ja rin asuinpaikat eivät sijoitu välittömästi rantavii- Raumalla (inventoitu vuonna 1961). van tuntumaan kuten kampakeraamisen väestön, vaan lähelle laidunnukseen sopivia rantaniittyjä. Satakunnan esihistoriaa Myös siitepölyanalyysien mukaan kulttuurivaiheen aikana heinäkasvien siitepölyt lisääntyvät, Jääkauden päättyessä n. 10 000 vuotta sitten Sata- mahdollisesti ihmisen tekemän raivauksen vuok- kunta oli veden peittämänä. Maan kohoaminen si. Näiden muutosten perusteella on päätelty, et- oli kuitenkin nopeaa ja maakunnan korkeimmat tä vasarakirveskulttuurin mukana Suomeen levisi kohdat muodostivat pian saaria. Maankohoami- karjanhoitotaito. sen edetessä ensimmäiset ihmiset saapuivat peu- Maanviljely levisi Suomeen kivikauden vii- ralaumoja seuraten ja asettuivat asumaan synty- meisen kulttuurivaiheen eli Kiukaisten kulttuu- neiden vesistöjen varsille. Satakunnan vanhimmat rin (2300–1500 eKr) aikana. Ajanjakso on saanut merkit ihmisasutuksesta ajoittuvat mesoliittiselle nimensä Kiukaisten Paneliassa sijainneen Uotin- kivikaudelle nk. Suomusjärven kulttuurin aikaan mäen laajojen löytöpaikkojen mukaan. Maanvilje- (8300 – 5000 eKr). Metsästämällä, kalastamalla ja ly ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan muodostunut keräilemällä eläneen väestön asuinpaikkoja on löy- väestön pääelinkeinoksi, sillä vain hiekkaiset, hel- detty Karvian- ja Loimijoen varrelta. posti muokattavat maat soveltuivat viljelykäyttöön. Kivikauden väestö seurasi loittonevaa merta ja Jokilaaksojen raskaita savimaita ei voitu viljellä. vähitellen asutus levisi uusille vedestä paljastu- Satakunnassa Kiukaisten kulttuurin asuinpaikat

18 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Sammallahdenmäki

Lapin Sammallahdenmäen röykkiöalue Raumalla nimettiin maailmanperintökohteeksi joulukuussa 1999. Sammal- lahdenmäen muinaisjäännösalueelta tunnetaan lähes neljäkymmentä kivistä koottua hautaröykkiötä, jotka sijoittuvat vajaan kilometrin pituiselle kallioharjanteelle ruohottuneen Saarnijärven rannalla. Röykkiöiden joukossa on kookkaita monumentaaliraunioita, mutta myös vaatimattomia pikkuröykkiöitä. Tunnetuimmat alueen muinaisjäännökset ovat erikoisen ulkomuotonsa mukaan nimetty nelikulmainen Kirkonlaattia sekä vallimainen Huilun pitkä raunio. Hau- taröykkiöiden rakentaminen Sammallahdenmäellä on ajoittunut pitkälle ajanjaksolle. Kaivaustutkimusten mukaan vanhimmat röykkiöt on rakennettu pronssikauden keskivaiheilla n. 1000 eKr. Nuorin tutkittu röykkiö ajoittuu rauta- kaudelle aivan ajanlaskumme alkuun. Sammallahdenmäen maailmanperintökohde on kokonaan yksityisomistuksessa. Kohteen hoidosta ja ylläpidosta vastaavat yhteistyössä Museovirasto ja Rauman kaupunki. Sammallahdenmäen röykkiöalueen uusi hoito- ja käyttö- suunnitelma valmistui v. 2008 joulukuussa. Suunnitelman laatimisesta vastasi maailmanperintökohteen hoitokunta, jossa viranomaistahojen lisäksi ovat edustettuina maanomistajien edustajat.

Sammallahdenmäki. Kuva: Museovirasto, Leena Koivisto

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 19 ovatkin sijainneet meren rannalla ja metsästys, eri- Rautakauden (500 eKr – 1150 jKr) alkaessa meren- tyisesti hylkeenpyynti oli tärkeä elinkeino. pinta oli Satakunnan rannikolla noin 20 m nykyistä Kivikautisissa muinaisjäännöksissä on vain har- rantaviivaa ylempänä. Kokemäenjokisuu sijaitsi voin selvästi maan pinnalle erottuvia rakenteita. nykyisen Nakkilan ja Harjavallan välillä. Rauta- Vainajat haudattiin mataliin maakuoppiin, joita kauden aikana koko Lounais-Suomen asutuskuva löydetään vain sattumalta. Laajat, kilometrienkin muuttui ja monipuolistui, sillä varsinkin aikakau- pituiset rannoilla sijainneet asuinpaikkavyöhyk- den alussa rannikolle saapui maahaanmuuttajia keet ovat usein jo osaksi tuhoutuneita, kun ne esim. sekä Ruotsista että Baltiasta. Tulijat toivat muka- hiekanoton yhteydessä ovat tulleet tunnetuiksi. naan uudenlaisia tapoja, jotka näkyvät erilaisten Joskus hiekkakankailla voidaan erottaa matalia, hautausmuotojen leviämisenä. Satakunnassa tapa pitkänomaisia painanteita, jotka arkeologisissa haudata vainajat kiviröykkiöihin kuitenkin jatkuu tutkimuksissa on todettu asumusten pohjiksi. vielä rautakauden alkupuoliskolla, mutta röykkiöt Satakunnastakin näitä asumuspainanteita on uu- ovat usein kooltaan pieniä ja vaatimattomia. Ne simpien inventointien yhteydessä löydetty mm. voivat kuitenkin muodostaa suuria röykkiökalmis- Harjavallasta, Kankaanpäästä ja Karviasta. toja, joissa matalia röykkiöitä on sadoittain, kuten Satakuntalaiseen maisemaan näkyvimmät jäl- esimerkiksi Euran Harolassa tai Noormarkun Kari- jet jättänyt esihistorian ajanjakso on pronssikausi maassa. Myöhemmältä rautakaudelta ei rannikolta (1500–500 eKr.). Jo kivikauden lopulla yhteydet enää tunneta hautauksia tai asuinpaikkajäänteitä. Lounais-Suomesta Itämeren yli Keski- ja Etelä- Ilmeisesti voimakkaat muutokset elinolosuhteissa Ruotsiin vahvistuivat. Pronssikaudella Satakunta Satakunnan rannikkoalueilla vaikuttivat siihen, kuuluukin skandinaavisen pronssikulttuurin pii- että asutus siirtyi jokivarsia ylöspäin ja maakun- riin ja lännestä meille levisi mm. uusia hautausta- nan vahvat rautakautiset keskukset muodostuivat poja. Vainajat alettiin ennen hautausta polttaa ja sisämaahan Eurajoen ja Koemäenjoen varsille. Joet maakuoppahautojen kaivamisen sijaan rakennet- olivat tärkeitä kulkureittejä, jotka mahdollistivat tiin hautaröykkiöitä. Röykkiöt sijoitettiin mielel- vilkkaan kaupankäynnin kaukaisiinkin maihin. lään ympäristöään korkeammalle paikalle ja lähel- Rautakauden kuluessa yksittäisistä taloista le meren rantaa. Erityisesti pronssikauden alussa muodostui muutamien talojen kyliä, joita pellot ja hautaröykkiöt ovat kooltaan hyvin suuria, jopa laidunmaat ympäröivät. Kyläkalmistot sijaitsivat monumentaalisia. Ajanjakson kuluessa röykkiöt usein läheisillä mäillä. Ala-Satakunnassa vainajat muuttuvat pienemmiksi ja vaatimattomammiksi. haudattiin poikkeuksellisesti jo rautakauden puo- Tämä on hyvin havaittavissa mm. Lapin Sammal- livälistä lähtien polttamatta ja runsaiden hauta-an- lahdenmäellä, jossa sijaitsee UNESCO:n maailman- timien kera. Muualla Suomessa oli samaan aikaan perintökohteeksi nimetty pääosin pronssikaudelle edelleen käytössä polttohautaus. ajoittuva röykkiökalmisto. Sammallahdenmäeltä Satakunnassa erityisesti Eura on tunnettu rik- tunnetaan yhteensä lähes 40 hautaröykkiötä, joi- kaista rautakautisista löydöistään. Euran Luistarin den joukossa on suuria, vanhemmaksi ajoitettu- ruumiskalmistosta on tutkittu yli 1300 hautaa ja ja hautoja ja vastaavasti pienempiä ja nuorempia tutkimuksissa on saatu selville monia yksityiskoh- röykkiöitä. tia rautakauden elämästä Suomessa. Erityisesti on Pronssikauden aikana pyyntielinkeinojen rin- opittu lisää rautakauden ihmisten pukeutumisesta, nalle vakiintuivat karjanhoito ja kaskiviljely. Asu- sillä toisin kuin polttohautauksissa, ruumishau- minen muuttui hitaasti pysyväksi, taloa ja tavaroita doissa myös tekstiilijäänteitä on säilynyt. Luistaris- ei enää tarvinnut siirtää vuodenaikojen mukaan ta löydetyn naisen haudan pohjalta on ennallistettu asuinpaikalta toiselle. Vaikka Satakunnasta tunnet- viikinkiaikainen puku eli Euran muinaispuku. taan pronssikautisia röykkiöitä jopa tuhansittain, Rautakautisia asuinpaikkoja tai asumusten jään- asuinpaikkoja tunnetaan vain vähän. Ilmeisesti teitä Satakunnasta tunnetaan vain vähän. Ilmei- työt ja toimet on entistä useammin tehty talossa sesti viljelyn aloittaminen vakiinnutti asumisen sisällä, joten rantahietikoille ei ole jäänyt samanlai- samoille paikoille ja monella Satakunnan keski- sia merkkejä ihmistoiminnasta kuin kivikaudella. aikaisella kylällä on esihistorialliset juuret. Jäljet Suomen ehkä edelleen parhaiten tutkittu pronssi- varhaisimmasta asutuksesta ovatkin saattaneet kautinen asuinpaikka sijaitsee Nakkilan Rieska- tuhoutua ja peittyä uudemman asutuksen alle. ronmäellä, jossa Unto Salon johdolla 1960-luvulla tutkittiin rakennusten pohjia ja hautaröykkiöitä.

20 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Panelian Kuninkaanhauta tunnetaan Suomen suurimpana pronssikautisena röykkiönä. Sen halkaisijaksi on mitattu 35 m ja kor- keudeksi 4 m. Arvion mukaan Kuninkaanhaudan rakentamiseen on käytetty jopa kaksi tuhatta kuutioita kiviä. Röykkiöön tuskin kuitenkaan on haudattu ”kuningasta”, sen sijaan monumentaalihauta lienee yhden talon sukuhauta, jota on käytetty satoja vuosia. Kuvat: Museovirasto, Leena Koivisto

Luistarin ruumiskalmisto Eurassa on kokonaan tutkittu. Aluetta hoidetaan laiduntamalla ja paikalla on opastauluja sekä kesäaikaan avoinna oleva kaivaustutkimuksista kertova näyttely.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 21 Ulvilan kivikirkko rakennettiin vanhemman puukirkon paikalle keskiajan lopulla. Ulvila sai kaupunkioikeudet vuonna 1365.

Marianna Niukkanen:

Satakunnan historiallisen ajan muinaisjäännökset

Historiallisen ajan muinaisjäännöksillä tarkoite- Eurajoella sekä Kokemäen Linnaluoto ja Isoluoto. taan keskiaikaisia ja sitä nuorempia muinaisjään- Viimeksi mainittuja on tutkittu vain vähän, eikä nöksiä. Muinaismuistolaissa ei anneta ikärajaa niiden tarkkaa ajoitusta ja tarkoitusta tunneta. Ko- kiinteille muinaisjäännöksille. Nuorimmat kiin- kemäenjoen seutu oli rautakaudella ja keskiajalla teiksi muinaisjäännöksiksi luokitellut kohteet ovat kaupankäynnin kannalta tärkeää aluetta, minkä ensimmäisen maailmansodan aikaisia puolustus- vuoksi jokivarressa oli tunnettuja markkinapaik- varustuksia sekä teollisuushistoriallisia rakenteita koja, mm. Teljä, jonka paikalla sijaitsee edelleen 1900-luvulta. Historiallisen ajan muinaisjäännösten Pyhän Henrikin saarnahuoneena tunnetun hir- kirjo on hyvin moninainen käsittäen mm. asutus-, sirakennuksen jäännös. Lähemmäs jokisuuta liikenne-, elinkeino- ja sotahistoriallisia kohteita, perustettiin 1340-luvulla pieni Ulvilan kauppa- kirkonpaikkoja ja hautausmaita sekä erilaisia ta- kaupunki (kaupunkioikeudet 1365), joka jäi au- rinapaikkoja. tioksi 1500-luvun puolivälissä. Kaupunki sijaitsi Satakunnan tunnettuja keskiaikaisia muinais- Ulvilan kirkon ja 1980-luvulla rakennetun paloase- jäännöksiä ovat puisten ns. pikkulinnojen ja ku- man välisellä joenvarsipellolla. Paikalla on tehty ninkaankartanoiden paikat kuten Liinmaan linna arkeologisia kaivauksia 1970-luvulla.

22 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kaupunkiarkeologisia muinaisjäännösalueita sahateollisuus, tiilen- ja kalkinpoltto sekä kansan- sijaitsee myös Ulvilan seuraajassa Porissa (pe- omainen myllynkiviteollisuus. Laitoksia tunnetaan rustettu 1558) sekä 1400-luvun alkupuolella pe- historiallisista lähteistä, mutta läheskään kaikkien rustetulla Raumalla. Kummassakin kaupungissa sijaintipaikkoja ei ole selvitetty. on tehty jonkin verran arkeologisia kenttätöitä Ulvila, Huittinen ja Rauma olivat keskiajalla rakennushankkeiden ja kunnallisteknisten töiden niin merkittäviä pitäjiä, että niihin rakennettiin yhteydessä. Museovirasto teki Porissa kaupun- kivikirkot. Lisäksi Kokemäelle rakennettiin kivi- kiarkeologisen inventoinnin vuonna 2002 ja van- sakaristo, johon liittyi puukirkko. Useimmissa seu- hassa Raumassa vuonna 2008. Inventoinneissa on rakunnissa olikin keskiajalla puinen kirkko. Puis- tarkemmin määritelty ne tontit, kadut, puistot ja ten kappelien jäännöksiä on löydetty Köyliönjär- torialueet, joissa muinaismuistolain rauhoittamat ven Kirkkokarilta sekä Rauman pohjoispuolella kulttuurikerrokset ovat todennäköisesti säilyneet. sijaitsevasta Reksaaresta, jossa on perimätiedon 1560-luvun lähdetietojen perusteella silloises- mukaan sijainnut myös kauppapaikka. Seurakun- sa Satakunnassa oli 1017 kylää tai yksinäistaloa ja tien nykyiset pappilat sijaitsevat usein samoilla pai- niiden lisäksi 11 säteriä. Valtaosa väestöstä asui- koilla kuin jo keskiajalla. Kristinuskosta huolimatta kin kylissä. Jokivarret ja suurten järvien rannat myös pakanalliset uskomukset olivat vahvoja, ja olivat elinkeinojen ja liikkumisen kannalta hyviä Satakunnasta tunnetaankin useita uhrilähteitä. asuinpaikkoja. Merenrannat asutettiin pääasiassa Vesireitit olivat nopeita ja sujuvia kulkuväyliä. vasta uudella ajalla, samoin Pohjois-Satakunnan Kokemäenjoen koskien ohittamiseksi kaivettiin metsäalueet, joissa vallitsi yksinäistaloasutus. Sa- vuosina 1803–1808 edelleen näkyvissä oleva Kra- takuntalaiset kylät olivat tyypillisesti kyläteiden vinojan kanavauoma Huittisten Ronkasta Koke- varrella sijaitsevia rivi- tai raittikyliä ja tilojen ra- mäen Ylistaroon. Vesireittien ohella keskiaikaiset kennukset umpipihojen ympärille ryhmiteltyjä. maantiet olivat merkittäviä kulkuväyliä. Tärkeim- Suurin osa vanhoista kylätonteista on edelleen piä runkoteitä oli Huovintie, joka johti Turusta käytössä, mutta autioituneet katsotaan kiinteiksi Köyliönjärven kautta Kokemäelle ja sieltä edelleen muinaisjäännöksiksi. Kylien vanhoja tonttimaiden Lammaisten kautta Ulvilaan. Pohjoisempi Kyrön- paikkoja inventoidaan pääasiassa 1600- ja 1700-lu- kankaan tie johti Mouhijärven Häijäältä Kyröskos- kujen karttojen avulla. kelle ja sieltä Hämeenkankaan ja Pohjankankaan Talonpoikaisväestöllä oli maanviljelyn ja karjan- hiekkaharjuja pitkin Niinisalon ja Karvian kautta hoidon ohella useita sivuelinkeinoja, joista on jää- Pohjanmaalle. Monet Satakunnan tiet olivat hiek- nyt maastoon muinaisjäännöksiä. Kalastusta var- kakankaalle syntyneitä kulku-uria, joihin ei liitty- ten rakennettiin jokiin suuria lohipatoja eli tokeita, nyt erityisiä rakenteita. Teiden varsilla oli virstan- joista on saattanut säilyä kiviarkkuja. Koskipaik- pylväitä ja muita merkkikiviä sekä kestikievareita. kojen rannoilta voi löytyä myös myllyjen, sahojen Jokien ylityspaikoilla saattaa olla jäljellä siltojen ja teollisuuslaitosten rakenteita. Metsäalueilla pol- rakenteita. tettiin tervaa ja hiilestettiin, mistä ovat todisteina Satakunnan historiallisen ajan muinaisjäännös- maastosta löytyvät tervahautojen ja hiilimiilujen ten inventointityö on vasta alullaan. Suurimmat pohjat. Saaristossa liikuttiin kalastaen, linnusta- puutteet koskevat maaseudun asutushistoriallisia en ja hylkeitä pyytäen. Selkämeren ulkoluodoilta kohteita, kuten vanhoja kylätontteja sekä karta- tunnetaan kivirivejä ja muita kivirakenteita, jotka noiden ja pappiloiden paikkoja. Niiden inven- ovat jäännöksiä kalastajien tilapäisasumuksista ja tointia on tehty Satakunnassa vasta muutamal- verkonkuivatustelineistä. Saarista on löydettävis- la suppealla alueella (Huittisten keskustaajama, sä myös vanhojen merimerkkien jäännöksiä sekä Euran Sorkkinen, Luvian Luodonkylä, Säky- puolustusvarustuksia. län Vähä-Säkylä, Lappi). Myös talonpoikaiseen Satakunnan varhaista teollisuutta edustavat elinkeinohistoriaan ja varhaiseen teollisuuteen Kauttuan, Noormarkun ja Leineperin rautaruukit, liittyviä kohteita tunnetaan heikosti, eikä vanhinta joihin saattaa sisältyä muinaisjäännöksiksi luoki- tiestöä ole kattavasti selvitetty. Useimpien kaava- teltavia teollisuushistoriallisten laitteiden jään- hankkeiden yhteydessä on tämän vuoksi paikal- nöksiä. Muita teollisuuden haaroja olivat ruutiin laan teettää myös historiallisen ajan muinaisjään- tarvittavan salpietarin valmistus, laivanrakennus, nösten inventointi.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 23 Jämijärven uhrilähteestä on perimätiedon mukaan haettu apua mm. silmäsairauksiin.

Keskiaikaista Pohjankankaantietä Karviassa.

24 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Mari Salminen: rannikolla. Sisävesistä ei ole tiedossa vedenalaisia kohteita. Maan kohoamisen ja joenuomien muut- Muinaisjäännöksiä myös veden alla tumisen johdosta vesikulkuneuvojen jäänteitä voi kuitenkin löytyä myös maalta. Sekä Porin että Rau- Satakunnan muinaisjäännöksistä pieni osa sijaitsee man keskustasta on löytynyt hylyn jäänteitä maal- veden alla. Vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat ta muutaman metrin syvyydestä rakennustöiden vanhat, ihmisen tekemät, vedessä olevat rakenteet yhteydessä. Satakunnassa on todennäköisesti vielä sekä hylyt ja hylyn osat, joiden uppoamisesta voi- useita löytymättömiä hylkyjä, sillä alueella ei ole daan olettaa kuluneen 100 vuotta. Museovirasto tehty kattavia vedenalaiskartoituksia. Suurin osa pitää vedenalaisista muinaisjäännöksistä rekiste- nykyisistä tunnetuista hylyistä on paikallisten riä. Rekisterissä on Satakunnan alueelta noin 70 laitesukeltajien löytämiä ja vuoteen 2008 men- vedenalaista kohdetta, joista noin 30 hylkyä on nessä vain muutamia suurempia rakennushank- luokiteltu ikänsä puolesta muinaisjäännöksiksi. keita varten on vesialueita inventoitu. Veden Näistä 30 hylystä noin 20:n ikä on tarkemmin mää- pohjaa muokkaavissa töissä rakennuttajalla onkin rittelemättä ja loput noin 10 hylkyä on ajoitettu velvollisuus selvittää, onko alueella vedenalaisia 1800-luvulla uponneiksi. Hylkyjen identifioinnissa muinaisjäännöksiä ja miten rakentaminen tulee ja tutkimuksissa ovat paikalliset seurat olleet aktii- niihin mahdollisesti vaikuttamaan. Vedenalaisia visesti mukana. muinaisjäännöksiä ei Satakunnan alueella vielä Rannikkokaupungeissa harjoitettu vilkas meren- hoideta eikä hyödynnetä esimerkiksi matkailun kulku on jättänyt jälkensä veden alle, sillä alueen tarpeisiin samaan tapaan kuin maalla sijaitsevia noin 30 muinaisjäännöksestä suurin osa sijaitsee muinaisjäännöksiä.

Karvia

Merikarvia Honkajoki

Siikainen KANKAANPÄÄ Jämijärvi

Pomarkku

Noormarkku Lavia

PORI ULVILA

Kiikoinen

Luvia Nakkila HARJAVALTA

KOKEMÄKI Eurajoki vedenalaiset muinaisjäännökset

RAUMA Köyliö HUITTINEN Eura 0 20 40 km

Säkylä © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 © Lounais-Suomen ympäristökeskus

Vedenalaiset muinaisjäännökset Satakunnassa. Lähde: Museovirasto

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 25 Sirpa Wahlqvist:

Arkeologinen kulttuuriperintö Euran vahvuutena

Euralle on tunnusomaista poikkeuksellisen rikas ja ria ei voi olla ainoastaan asiaan vihkiytyneiden hyvin tutkittu esihistoria ja toisaalta yli 300 vuotta harrastus ja mielenkiinnon kohde. 1990-luvun jatkunut teollinen perinne. Kauttuan Ruukinpuisto lopulla EU-rahoitteisen Esihistorian Eura – hank- ympäristöineen kertoo teollisuuden ja siihen liit- keen aikana tehtiin perustyötä esihistorian esille tyvän asumisen kerroksellisesta historiasta eläväs- tuomiseksi, elävöittämiseksi ja tuotteistamiseksi ti, mutta muinainen Eura on vaikeammin hahmo- ja työtä on jatkettu uusia menetelmiä etsien aina tettavissa nykyisessä ympäristössä. Näin usein on siitä lähtien. Tavoitteena on, että rikas esihistoria esihistorian laita: muinaisjäännökset ovat harvoin heijastuu myös tähän päivään ja on osa euralaisten maan pinnalla ja maisemassa selvästi näkyvissä arkea, mutta myös kiinnostava ja vetovoimainen pronssikauden komeita hautaröykkiöitä ja linna- matkailuvaltti. vuoria lukuun ottamatta. Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme Euran esihistorian erityispiirre, rautakauden on näyttelytila ja infopiste, josta saa ympäri vuo- (600 – n.1100 jkr) rikkaat ruumiskalmistot, voi den perustietoa esihistoriasta ja kohteista. Tänne asiaan perehtynyt vielä tänäänkin erottaa maise- on asetettu esille myös alkuperäisiä löytöjä 1000 massa, sillä tapana oli, että tuon ajan kalmistot ra- vuoden takaa, muutenhan arkeologiset löydöt ovat kennettiin mäelle. Euran keskustaajamassa näitä säilytyksessä ja tutkijoiden käytössä Museoviras- muinaisia hautapaikkoja sisältäviä mäkiä ovat tossa Helsingissä. Opastuskeskuksesta saatavien mm. Käräjämäki, Pappilanmäki ja Lauhianmäki. esitteiden ja muun tiedon kera on sitten mukava Eurassa on päädytty siihen, että rikas esihisto- lähteä tutustumaan itse muinaiskohteisiin. Opas-

Viikinkitaitokisat tekevät esihistoriaa tutuksi koululaisille. Kuva: Leena Koivisto

26 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 tuskeskuksen myymälästä voi ostaa mukaansa Opetushallituksen, Euran kunnan, Muuritutki- kohteista kertovaa kirjallisuutta, paikallisten kä- mus Ky:n ja Turun Ammattikorkeakoulun vuonna sityöläisten valmistamia koruja, saviastioita tai 2007 yhteistyössä käynnistämässä Pulpetista ulos tekstiilejä, valikoima on laaja. oppimaan -hankkeessa (PULU-hanke) oppimi-nen Tärkeimmille muinaiskohteille on pystytet- tapahtuu ulkona luonnossa pienen kädessä pidetty opastetaulut, joissa tarinoiden ja piirustusten tävän tietokoneen ja paikannuslaitteen (GPS) kans- avulla valotetaan sitä, millaista elämä juuri tuolla sa. Hankkeen ensi vaiheessa on valmisteltu neljä paikalla oli esihistoriallisella ajalla. Opastetaulujen oppimisympäristöä, joista yksi on Euran kirkonky- sisältö siis poikkeaa perinteisestä ja myös niiden län ja Kauttuan alueilla kulkeva, lähinnä esihistori- runkomateriaalilla, ruostutetulla raudalla, pyritään aa esittelevä reitti, toinen Panelian pronssikauden viestimään menneestä ajasta. Kohteiden kunnos- kohteisiin johdattava kierros. tuksessa ja siivoamisessa saamme apua Museovi- Tavoitteena on, että vastaavaa tarjontaa voidaan raston muinaisjäännösten hoitoyksiköltä. tulevaisuudessa laajentaa myös matkailijoiden ja Muinaiseen elämänmenoon pääsee halutes- muiden asiasta kiinnostuneiden käyttöön. Ehkä saan tutustumaan vielä konkreettisemmin, sillä jo lähitulevaisuudessa Eurassa matkaava turisti Härkänummen viikinkikylä Mannilassa taloineen, voi millä vain mobiililaitteella retkeillä sekä rik- pajoineen, aittoineen ja roolihahmoineen tarjoaa kaissa muinaisuuden kohteissa että monipuolisissa ryhmille mahdollisuuden itsekin kokeilla vaikkapa historian ja elävän kulttuurin kohteissa joko valit- muinaista kädentaitoja, ruuanlaittoa tai muinais- tuja tai omaehtoisia reittejä myöten. Aktiivituristi talon tunnelmaa. Kylä on sijoitettu leirikeskukseen voi itse kerätä wikipohjaisesta tietokannasta itsel- metsän ympäröimälle pellolle, jossa tämän päivän leen mielenkiintoiset kohteet ja niihin esimerkiksi elämä ei häiritse paneutumasta menneen ajan tun- lapsille sopivat tehtävät ja lähteä tutustumaan nelmaan. Kesäkuussa kylässä järjestettävä Muinai- oman päätelaitteen kanssa valiten karttapohjaksi saikaan – tapahtuma kerää paikalle muinaisuuden vaikkapa rautakautisen Euran, 1600-luvun Ruukin- elävöittäjiä ja asian harrastajia ympäri Suomen. puiston tai linnuistaan kuuluisan Koskeljärven. Tulevaisuudessa on tärkeää hyödyntää historian esittelyssä erityisesti sellaisia tekniikoita ja menetelmiä, jotka kiinnostavat lapsia ja nuoria ja yhteistyö koulujen kanssa on tärkeää. Jokasyk- syiset viikinkitaitokisat Satakunnan 5-luokkalai- sille on suosittu ja innostava tapahtuma, mutta tarvitaan muutakin. Tietotekniikan hyödyntäminen ja tutkivan oppimisen menetelmät tähtäävät oppilaiden historian ja kulttuuriperinnön lukutaidon kehittämiseen. Tavoitteena on, että oppilas pystyy analysoimaan muutosta ja jatkuvuutta ajassa, aset- tautumaan entisajan ihmisen asemaan ja selvittä- mään tämän toimintaa sekä ymmärtämään tiedon tulkinnallisuutta.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 27 Suosmeren kylä Ulvilassa.

Rakennettu ympäristö

Satakuntalaisen rakennetun kulttuuriympäristön kasarmialueeseen liittyy myös laaja ja maisemaan selkärangan muodostavat valtakunnallisesti kat- kauniisti sopeutettu asuinalue. sottuna hyvin säilynyt talonpoikainen rakennus- Maakunnan pitkästä asutushistoriasta kertovat kulttuuri, muutamat ehjät kirkonkylän miljööt, monet hoidetut muinaisjäännösalueet, kuten Suo- monimuotoiset teollisuusympäristöt, saariston ja men ainoa arkeologinen maailmanperintökohde rannikon maisemaan sopeutuneet kalastajatilat se- Sammallahdenmäki. Satakunnassa asutus ja pel- kä kaupunkiympäristöistä Vanha Rauma ja Porin toviljely ovatkin jatkuneet monin paikoin samoilla Etelärannan 1800-luvun kivikorttelit. Kunnianhi- paikoilla katkeamattomana pronssikaudelta tähän moisin uudempi arkkitehtuuri keskittyy puna- aikaan asti. Keskiajalla viljelyalueet laajenivat ja tiilellä profiloituneeseen Kankaanpäähän ja toi- hyvien viljelyalueiden lähelle alkoi muodostua saalta Rauman julkiseen rakentamiseen. Maa- ryhmä- tai rivikyliä. Sarkajakoiset pellot sijaitsi- kunnan modernin arkkitehtuurin parhaimmistoa vat kylän ympärillä. Varhaiskeskiajalla asutuksen edustavat myös Satakunnan kaksi varuskunta- leviäminen seurasi maannousua lähinnä Kokemä- aluetta Kankaanpään Niinisalo ja Säkylän Huo- enjoen varrella ja myöhäiskeskiajalla asutus alkoi vinrinne. Niinisalon kasarmialue edustaa Suomen levitä myös Pohjois-Satakunnan eräalueille. 1700- puolustusvoimien 1930-luvun edistyksellistä ark- luvun puolivälissä aloitettu isojako hajotti etenkin kitehtuuria. Suomen 1960-luvulla perustettuihin suurempia ryhmäkyliä, mutta joitakin pieniä kyliä korpivaruskuntiin lukeutuva Huovinrinne taas on säilynyt näihin päiviin. Tällaisia ovat mm. Ulvi- on oman aikansa karun modernin kasarmiarkki- lan Suosmeri, Merikarvian Alakylä, Euran Korven tehtuurin korkeatasoinen edustaja. Molemmissa kylä ja Luvian Lemlahti.

28 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Isojaon yhteydessä kunkin tilan maat koottiin joita on rakennettu 1800-luvulla ja 1900-luvun alus- yhtenäisiin lohkoihin ja talot siirrettiin peltojen yh- sa. Vanhimpia rakennuksia maaseudun maisemas- teyteen erilleen vanhasta tiiviistä kylästä. Suuren sa ovat yleensä aitat, joita on säilynyt näihin päiviin peltoaukean laidalla sijaitseva talonpoikaistalo pi- melko paljon. Vanhimmat aitat on ajoitettu 1600- hapiireineen onkin tyypillinen näky Kokemäenjo- luvulle asti. Sen sijaan monet muut tarpeettomiksi kilaakson kulttuurimaisemassa. Rakennukset ryh- jääneet talousrakennukset ovat jo lähes hävinneet miteltiin Satakunnassa perinteisesti neliömäiseksi maisemasta. Riihet ovat nykyään harvinaisia ja en- umpipihaksi. Täydellisiä umpipihoja ei kuitenkaan nen suurilla peltoaukeilla niin yleisiä tuulimyllyjä ole säilynyt näihin päiviin muita kuin Seurasaa- ei ole enää kuin muutama mm. Luvialla, Köyliössä, reen Säkylän Korvenkylästä siirretty Antin talo. Karviassa ja Eurassa. Kiikoisten Lähteenmäen torppa on parhaita alku- Satakunnassa on useita vanhoja kartanoita ja peräisellä paikallaan säilyneitä lähes täydellisiä rustholleja, joiden komeat rakennukset ja pihapiirit umpipihoja. antavat oman leimansa maisemalle. Historialtaan Suurin osa nykyisistä talonpoikaistalojen pää- vanhimpia kartanoita ovat Köyliönkartano, Koke- rakennuksista on peräisin 1800-luvun lopulta mäenkartano, Nakkilan Anola ja Ulvilan Sunniemi. ja 1900-luvun alusta. Satakuntalaisen talonpoi- C. L. Engelin 1830-luvulla suunnittelema Vuojoen kaistalon pihapiiriin kuuluu usein myös toinen kartano Eurajoella kuuluu puolestaan arkkitehtuu- asuinrakennus, salirivi, mikä on yksi osoitus riltaan maakunnan näyttävimpiin rakennuksiin. alueen vauraudesta. Valitettavasti salirivit ovat Kartanorakennuksia ympäröivät puistot ovat osa käyttämättöminä usein kärsineet hoidon puuttees- rakennettua ympäristöä ja arvokasta kulttuuripe- ta ja päässeet rapistumaan. Satakunnassa näkee rintöä, joiden arvoa ei aina muisteta. paljon myös komeita kivinavettoja ja – makasiineja,

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 29 Satakuntalainen talonpoikaistalo Kokemäellä. Kuvat: Lauri Putkonen

Kodisjoen Käräjämäellä on säilynyt vanha mamsellimylly. Kuva: Lauri Putkonen

30 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kivi-Porina tunnettu, 1800-luvun puolivälissä rantakortteleihin rakennettu monumentaalikeskusta muodostaa vaikuttavan miljöön.

Niinisalon varuskunnan asuinaluetta.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 31 Kaksikerroksinen Sakarintalo Merikarvian Lauttijärvellä. Kuva: Lauri Putkonen

Satakunnalle tunnusomainen konservatiivisuus näkyy mm. vanhojen rakennusten hoidossa. Talon- poikaisrakennukset ovat yksikerroksisia lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Satakuntaa, missä kaksikerroksisissa asuinriveissä vaikuttaa jo poh- jalainen rakentamistapa. Näyttävät kuistit ja aitat kertovat metsätalouden 1800-luvun jälkipuolella tuomasta vauraudesta. Muutamissa kirkonkylissä, kuten Poriin kuuluvassa Ahlaisissa, Pomarkussa ja Kiukaisten Paneliassa on vielä hyvin nähtävissä vanha kirkonkylärakenne ja perinteistä rakennuskantaa. Porvariston 1800-luvun lopulla rakennut- tamia huvila-alueita on Porin Pihlavassa ja Rau- man Petäjäksessä. Satakunnan ensimmäinen kaupunki oli Ul- vila, joka perustettiin vuonna 1365. Ulvila me- netti kuitenkin maannousun myötä kaupunkioi- keutensa vuonna 1558 perustetulle Porille. Rau- man kaupunki perustettiin vuonna 1442 ja Rau- man vanhan kaupungin asemakaavassa onkin edelleen hahmotettavissa keskiaikaisen kaupungin piirteitä. Sen nykyinen rakennuskanta on kuitenkin etupäässä 1800-luvulta. Vanha Rauma on yksi Suomen maailmanperintökohteista. Poristakin löytyy vielä yhtenäisiä 1800-luvun ja 1900-luvun puukaupunkialueita. Omana erikoisuutenaan Po- rin kaupunkialueeseen liittyy Huvilajuovan laaja Siikaisten kirkonkylän vanhassa kansakoulussa on komea työväestön kesäasutus, joka on palstoitettu jo 1900- siikaislainen kuisti. luvun ensi vuosina.

32 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Pomarkun kirkonkylän valtakunnallisesti merkittävää kulttuurihistoriallista ympäristöä.

Jälleenrakennuskauden yhtenäiset pientaloalueet ovat nykyään arvostettuja asuma-alueita. Kartanonmäen omakotialue Porissa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 33 Huittisten meijerille etsitään uutta käyttötarkoitusta. Kuva: Lauri Putkonen

Satakuntalaiseen kulttuurimaisemaan sekä Panelian ja Lapin meijerit ovat siirtyneet on perinteisesti kuulunut myös teollisuusy- uuteen käyttöön. Satakunnan ruukinympäristöt, mpäristöjä, joista merkittävimpiä ovat vanhat Ulvilan Leineperi, Noormarkku ja Euran Kaut- ruukit ja sahat. Sahateollisuus on ollut alueen tua, ovat kunnostettuina ja hyvin hoidettuina keskeisin teollisuudenhaara ja vuonna 1875 matkailunähtävyyksiä. Teollisuusympäristöihin perustettu Pihlavan saha on edelleen toimin- sijoittuvan modernin asuntosuunnittelun edusta- nassa. Maakunnan arvokkaista 1800-luvun lo- viin esimerkkeihin kuuluvat Alvar Aallon suun- pun ja 1900-luvun alun teollisuusympäristöistä nittelemat Villa Mairea Noormarkussa ja Kauttuan Porin Puuvillan alue, Friitalan nahkatehdas terassitalo Eurassa.

DOCOMOMO (International Working Party for Documentation and Conservation of Buildings, Sites and Neighbourhoods of the Modern Movement) on 1989 perustettu, kansainvälinen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestö. Järjestöön kuuluu työryhmiä yli 40 maasta, myös Suomesta. Keskeinen osa Suomen DOCOMOMO -työryhmän tiedotus- ja valistustehtävää on merkittävien arkkitehtuuri- ja ympäristökohteiden valikoiman ylläpitä- minen. Valikoimassa on tällä hetkellä yli 60 kohdetta ja kokonaisuutta. Satakunnassa näitä modernismin mestariteoksia ovat Alvar Aallon suunnittelemat Kauttuan terassitalo (1937 – 1938) ja Villa Mairea (1938 – 1939) Noormarkussa sekä Erkki Huttusen suunnittelema Nakkilan kirkko (1936 – 1937) ja Erkki Huttusen ja Valde Aulangon SOK:n Rauman konttori ja varastorakennus (1930 – 1931).

Kauttuan terassitalo. Kuva: Lauri Putkonen

34 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Vanha Rauma numeroin:

32 ha keskiaikaisperäinen historiallinen puukaupunki 260 tonttia 600 rakennusta, joista 60 % suojeltuja 500 asuntoa 800 asukasta 200 liikettä tai toimipistettä 140 porttia rakennettu v. 1976- 470 asuntoa perusparannettu v. 1976-

Vuosi Maailmanperintökohde Vanha Rauma 1442 Rauma sai kaupunkioikeudet viidentenä suomalaisena kaupunkina Turun, Vanha Rauma on tyypillinen pohjoismainen puu- Porvoon, Ulvilan ja Viipurin jälkeen. kaupunki. Se on yhtenäinen kokonaisuus, jonka tunnuspiirteitä ovat eri-ikäiset, yksikerroksiset 1682 Vuoden 1682 jälkeen Rauma on säästynyt rakennukset, osin keskiajalta periytyvä katu- tuhoisilta kaupunginpaloilta. verkko sekä elinvoimainen kaupunkiyhdyskunta asuntoineen, liikkeineen ja palveluineen. Vanha 1960-luku Rauma merkittiin maailmanperintöluetteloon Vanhan puukaupungin arvostus oli vuonna 1991. pohjassaan, jolloin Vanhan Rauman Vanhan Rauman erityisluonne historiallisena puukortteleita korvaamaan suunni- kaupunginosana vakiintui 1900-luvun alussa. teltiin modernia huomattavasti ole- Kaupunki laajeni muualle ja Vanha Rauma säästyi massa olevaa korkeampaa kaupunki- uudistuksilta. Vuoden 1981 asemakaavassa vah- rakennetta. vistettiin 1960-luvulla alkanut voimakas pyrkimys alueen suojeluun ja turvattiin Vanhan Rauman ar- 1970-luku vokkaan ympäristön ja rakennuskannan säilymi- Heräsi ajatus Vanhan Rauman säilyt- nen. tämisestä, säilyttävän asemakaavan Suurin osa 100 - 200-vuotiaista puurakennuksista laatiminen alkoi, rakennuksia alettiin on kunnostettu viimeisten 30 vuoden aikana. Talot kunnostaa, perusparannuskokeilu on varustettu nykyajan mukavuuksin ja Vanhas- käynnistyi. ta Raumasta on tullut haluttu asuinympäristö ja suosittu matkailukohde. Kiinteistöjen yksityiset 1982 Vanhan Rauman säilyttävä asemakaa va omistajat huolehtivat kaupungin viranomaisten sai lainvoiman ohjauksella rakennusten kunnossapidosta.

1991 UNESCO hyväksyi Vanhan Rauman ensimmäisenä suomalaisena maail- manperintökohteena edustamaan pohjoismaista puukaupunkia.

1995 Korjausrakentamiskeskus perustettiin

2004 Korjausrakentamiskeskus Tammelan pää- ja piharakennukset kunnossa

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 35 Maunu Häyrynen: 1800-luvun lopulla sekä Poriin että Raumalle syntyi joukko kaupunki-istutuksia, niistä merkittävimpä- Satakunnan historialliset puutarhat nä Kirjurinluodon ainutlaatuinen maisematyylinen puisto Kokemäenjoen suistossa. Kehityskulkua on Satakunta on Suomen vanhaa ydinasutusaluetta ja jatkanut Poriin vuonna 2002 perustettu kansallinen tämä näkyy myös sen puutarhoissa. Entisinä kovi- kaupunkipuisto, jonka ytimen vanhat viheralueet na aikoina puutarhat ovat olleet ylellisyyttä, joihin muodostavat. Niiden tuntumassa ovat modernis- vain harvoilla oli varaa ja jotka levisivät maahan min luomat vihreät ihannemaisemat, Riihikedon ja hitaasti. Leviämiskanavana toimivat säätyläiset, Pormestarinluodon asuma-alueet, joiden istutuk- ennen muuta aatelissukuiset kartanonomistajat ja silla haluttiin vakuuttaa suuren muuton sukupol- papit, jotka perustivat mailleen puutarhoja ja is- vet odottavasta paremmasta tulevaisuudesta. tuttivat niihin uusia hyöty- ja koristekasveja. Myö- Tietoisuus vanhojen puistojen ja puutarhojen hemmin joukkoon liittyivät porvarit ja tehtailijat, arvosta on herännyt asteittain viime vuosikymme- jotka alkoivat kaunistaa kaupunkejaan, tehtaitaan ninä. Puutarhoja on tutkittu ja mitattu meilläkin jo ja huviloitaan istutuksilla. Tavallinen kansa kiin- ennen sotia, mutta vasta Suomenkin allekirjoitta- nostui puutarhanhoidosta myöhemmin ja usein ma kansainvälinen Firenzen julistus vuodelta 1982 käytännön syistä, leivän jatkeeksi. historiallisten puutarhojen suojelusta ja hoidosta Satakuntalaisen puutarhakulttuurin vanhim- on nostanut ne suojeltavan kulttuuriperinnön pii- mat juuret ulottuvat 1600-luvulle. Tuolta ajalta on riin. Tietotasossa ja suojelun toteutumisessa on kui- tietoa lähinnä hyötykasviviljelyyn tarkoitetuista tenkin vielä paljon toivomisen varaa. Puutarhoja kartanopuutarhoista mm. Anolassa ja Vuojoella. ei voi suojella kuten rakennuksia, koska ne koos- Köyliönkartano, Kokemäenkartano ja Sunniemi tuvat osin elävästä materiaalista, vaan niitä pitää ovat vielä näitäkin vanhempaa perua, mutta puu- hoitaa monialaisen tutkimuksen ja pitkäjänteisen tarhat ilmestyivät niihin myöhemmin. Merkittä- suunnittelun pohjalta. Tähän tarvitaan erikoisasi- viä kartanopuistoja löytyy lisäksi ainakin Villilän, antuntemusta, joka syntyy vain koulutuksen ja Koiviston ja Yyterin kartanoista sekä Kellahden kokemuksen kautta. Useita satakuntalaiskohteita, rusthollista. Tuorsniemen entisessä pappilassa on kuten Noormarkun ruukkialueen, Vuojoen ja Vil- ollut 1800-luvun alun tietojen mukaan hämmästyt- lilän puutarhat, on kunnostettu asiantuntevasti, tävän tasokas puutarha, joka on päässyt kokonaan mutta moni odottaa vielä uutta tulemistaan – tai villiintymään. lopullista unohdusta. Satakunnan varhainen teollistuminen loi ruu- kinpuistot Kauttualle ja Noormarkkuun. Myöhem- min tehtaita ja niiden asuinalueita pyrittiin suunnittelemaan yhtenäisinä kokonaisuuksina, mistä kertovat Pihlavan sahan, Kaunismäen ja Halssin hyvin säilyneet viheralueet. Tehdasympäristöjä on suunniteltu myös Friitalan Nahka Oy:lle, Kiukais- ten Satanahkalle, Rauman Lönnströmin tehtaille ja Äetsään. Vanhoihin ruukkeihin on teetetty 1900- luvulla uusia suunnitelmia valtakunnan huippu- suunnittelijoilla Paul Olssonilla ja Bengt Schali- nilla, jotka uudistivat myös monia satakuntalaisia kartanopuutarhoja. Noormarkun Havulinnan ja pääkonttorin puutarhat, Kauttuan Villa Ahlströ- min puutarha ja Anolan kartanopuisto voidaan lukea heidän muotopuutarhatyylin päätöihinsä. Funktionalistisen puutarhan kansainvälinen merk- kiteos löytyy Villa Maireasta, jota moni kotimainen puutarhasuunnittelija on ollut luomassa Alvar Aal- lon rinnalla. Puistorakentaminen sai Porissa alkunsa jo ennen vuoden 1852 tuhoisaa paloa Seurahuoneen hienos- tuneessa puolijulkisessa muotopuutarhassa. Pa- lon jälkeen painopiste siirtyi uuden asemakaavan mukaisiin yleisiin puistokatuihin ja Seurahuoneen puisto eli Juhannuslehto jäi oman onnensa nojaan. Yksityiskohta Solvikin puutarhasta Pihlavan Kaunismäessä.

36 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Pergola Ahlstömin puutarhassa Noormarkussa.

Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt Satakunnassa (Rakennettu kulttuuriympäristö, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16, 1993)

Eura Kankaanpää Euran kirkonkylä ja viljelysaukeat Hämeenkankaan-Pohjankankaan tie (Kyrönkankaan tie) Eurakoski-Kiukaistenkylä-Köylypolvi-Laihia-Harola -kult- Kankaanpään kirkko ja Alakylän kulttuurimaisema tuurimaisema Karvianjoen kulttuurimaisema (Kyynärjärvi) Hinnerjoen kirkonkylä ja kulttuurimaisema Vihteljärven kulttuurimaisema Honkilahden kirkonseutu Karvia Kauttuan historiallinen teollisuusalue ja asuntoalueet Karvian kirkko ympäristöineen Korven kylä ja kulttuurimaisema Karviankylän kulttuurimaisema Köyliönjoki-Eurajoki -kulttuurimaisema Panelian kylässä Kirkkojärven kulttuurimaisema Turajärven ja Naarjoen kylät ja kulttuurimaisema Pohjankankaan tie ja Kyrön skanssi Eurajoki Kiikoinen Eurajoen-Irjanteen kulttuurimaisema Lähteenmäen umpipiha, Vakkala Lapinjoen kulttuurimaisema Kokemäki Rikantilan kylän kulttuurimaisema Huovintie Vuojoen kulttuurimaisema Kauvatsanjoen-Puurijärven kulttuurimaisema (Työtilä- Harjavalta Jalonoja-Yttilä-Lievikoski-Sääkskoski) Hiirijärven kylä ja kulttuurimaisema Kokemäen kirkko ympäristöineen Huovintie Kokemäenjoen kulttuurimaisema Kokemäenjoen kulttuurimaisema Peipohjan rautatieaseman alue Honkajoki Köyliö Karvianjoen kulttuurimaisema Köyliönjärven kulttuurimaisema Huittinen Tuiskulan kylä ja kulttuurimaisema Kokemäenjoen ja Loimijoen kulttuurimaisema Lavia Loimijokivarren asutus- ja viljelysmaisema Riihonlahden kulttuurimaisema Raijalan kylä ja kulttuurimaisema Lavian kirkonkylän miljöö Vampulan kirkon maisema Luvia Jämijärvi Lemlahden kylä ja kulttuurimaisema Hämeenkankaan-Pohjankankaan tie (Kyrönkankaan tie) Luvian sisäsaariston kalastustilat Jämijärven kirkon ympäristö Luvianlahden kulttuurimaisema

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 37 Pirskerin vanhat kalastajatilat Reposaari Säpin majakkasaari Vanhakartanon kulttuurimaisema Merikarvia Yyterin kartano Alakylä Rauma Honkajärven kylä ja kulttuurimaisema Kaukolan-Kodiksamin-Sukkalan-Kuolimaan kulttuurimai- Karvianourat sema Köörtilä ja Pooskeri Kodisjoen kirkonkylän kulttuurimaisema Lankosken kylä ja kulttuurimaisema Lapin kirkonkylä ja Lapinjoen kulttuurimaisema Riispyyn kylä ja kulttuurimaisema Rauman rautatieasema Trolssin kulttuurimaisema Seminaarialue Ylikylä ja Holmankosken kulttuurimaisema Sorkan kylä ja kulttuurimaisema Nakkila Unajan kylä ja kulttuurimaisema Kokemäenjoen kulttuurimaisema Vanha Rauma Leistilä-Tattara-Villilä-Masia -kulttuurimaisema Voiluodon ja Anttilan kylät ja kulttuurimaisema Noormarkku Siikainen Noormarkun tehdasalue -Noormarkun kirkonkylä Leppijärven kylän kulttuurimaisema Söörmarkun kylä ja kulttuurimaisema Leväsjoen kylä ja kulttuurimaisema Pomarkku Otamon kylä Pomarkun kirkonkylä Siikaisten kirkko ympäristöineen Pori Vuorijärven kylä Ahlaisten kirkonkylä (Alakylä) ja Ylikylän kulttuurimaisema Säkylä Kellahden kulttuurimaisema Korven kylän kulttuurimaisema Kivipori Pyhäjärven ja Köyliönjärven välinen kulttuurimaisema Koivisto, Kraftmanin härkätallit Pyhän Henrikintie Kokemäenjoen kulttuurimaisema Säkylän kirkko ympäristöineen Kuuminaisten kulttuurimaisema Ulvila Käppärän hautausmaa Harjunpäänjoen kulttuurimaisema Mäntyluodon Uniluoto Kokemäenjoen kulttuurimaisema Pihlavan teollisuusympäristö ja huvila-alue Kullaan kirkonkylän (Koskin kylän) kulttuurimaisema Preiviikin kylä ja kulttuurimaisema Leineperin ruukinalue ja kulttuurimaisema

Karvia

Merikarvia Honkajoki

Siikainen

KANKAANPÄÄ Jämijärvi

Pomarkku

Noormarkku Lavia

PORI ULVILA

Kiikoinen

Nakkila Luvia HARJAVALTA

KOKEMÄKI Eurajoki valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt

RAUMA Köyliö HUITTINEN Eura 0 20 40 km Säkylä © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 © Lounais-Suomen ympäristökeskus

38 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Modernin arkkitehtuurin korjaamisesta

2000-luvulla ovat tulleet korjausikään samanai- vupinnoitteiden myötä. 12-kerroksisen, vuon- kaisesti 50-, 60-, 70- ja 80-lukujen asuinkerros- na 1959 valmistuneen As Oy Porin Tähtisilmän talot. Aivan erilaisia taloja korjataan toistensa julkisivut saivat vuonna 2008 kokonaan uuden kaltaisin materiaalein ja julkisivujäsentelyin. II ilmeen. Moni ohikulkija hieroi silmiään muu- maailmansodan jälkeistä rakennuskantaa pide- tostöiden edetessä. Aiemmasta alumiinipel- tään yleensä vielä ”uutena” ja usein myös ar- lein vuoratusta nuhraantuneen näköisestä, vottomana. Siksi eivät toimijat mittavienkaan porilaiseen sielunmaisemaan hyvin sulautu- julkisivumuutosten yhteydessä ole heränneet vasta rumiluksesta tuli Legotaloa muistuttava keskustelun tarpeeseen tehtävistä ratkaisuista. ympäristöstään pomppaava jättiläinen. Mikään Yleensä kaavoihinkaan ei sisälly rajoituksia julki- ei erota sitä uudisrakennuksesta. Olisiko vaih- sivukäsittelyiden osalta. Vaarana on ympäristön toehtotarkastelu ollut paikallaan kaikkien yh- ajallisten kerrosten katoaminen ja toisaalta teistä ympäristöä näin rajusti muuttavasta rat- kertakäyttökulttuurin leviäminen muutamien kaisusta? vuosikymmenten välein uusittavien julkisi-

Kuvat: Liisa Nummelin

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 39 Porin maauimalan perusparannus

Porin maauimala on yksi jälleenrakennuskau- toidussa maauimalassa on onnistuttu säilyttämään den arkkitehtuurin keskeisistä kohteista Porissa 1950-luvun arkkitehtuurin olennaiset piirteet ja se ja arkkitehti Yrjö Lindgrenin postuumi työ. Lin- kelpaakin esimerkiksi saman ikäisten asuinraken- degren tunnetaan valtakunnallisesti liikuntara- nusten korjauksiin. Jälleenrakennuskauden pien- kennusten, kuten Helsingin Olympiastadionin taloja on kaikkialla Suomessa korjattu valitettavan toisena suunnittelijana. Uimalassa toteutuvat piittaamattomasti ja aikakauden vaatimattomia 1950-luvun arkkitehtuurille luonteenomaiset ominaispiirteitä ymmärtämättä. Porin maauima- piirteet kuten pehmeys, luonnonmateriaalien lassa oikea henki on onnistuttu säilyttämään. käyttö ja modernit, pelkistetyt muodot sekä Kohde on myös hyvä esimerkki rakentajan ja luonnonympäristön huomioon ottaminen. Sekä museoviranomaisten onnistuneesta yhteistyöstä. materiaalit että rakennustapa ovat tyypillisiä so- Yhdessä työstämällä mm. löydettiin ajan henkeä tien jälkeisen Suomen arkkitehtuurille. Rakennus kunnioittava ratkaisu alunperin kylmien puku- on suojeltu asemakaavassa. huoneiden muuttamiseen ympärivuotiseen käyt- Porin kaupunki kunnosti maauimalan vuosina töön. 2002 - 2005 vanhaa henkeä kunnioittaen. Remon-

Porin maauimala. Kuvat: Liisa Nummelin

40 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Rakennetun ympäristön suojelu Satakunnassa

Suomalaisia puukaupunkeja, kirkonkyliä yhtä hyvin kuin talonpoikaista kulttuuriympäristöäkin on 1960-luvulta lähtien hävittänyt purkaminen, uudisrakentamista jäljittelevä peruskorjaus sekä heitteille jättäminen. Viimeisten vuosikymmenten aikana vanhempaa rakennuskantaa on alettu arvostaa ja säilyneistä puukaupunkialueista on monin paikoin tullut tavoiteltuja asuinpaikkoja. Tällä hetkellä satakuntalaista vanhempaa rakennettua kulttuuriympäristöä ei enää niinkään uhkaa korjauskelpoisten rakennusten purkaminen vaan ylikorjaaminen ja perinteisestä rakentamistavas- ta poikkeavat materiaalit sekä julkisivujäsentelyt. Usein varsin perusteellisten julkisivukorjausten jälkeen vanhat rakennukset näyttävät iästä riip- pumatta samalta kuin tällä hetkellä muodikkaat pakettitalot. Sekä maaseudulta että kaupunkien pientaloalueilta on kasvavan vaurauden myötä katoamassa ajallinen kerroksisuus ja sen myötä Yhtenäiseksi suunnitellussa ympäristössä muutoksia ei tule suun- ympäristön vivahteikkuus. Tehokorjausten jäl- nitella talokohtaisesti, vaan taloyhtiöiden tulisi tehdä yhteistyötä. Paikalla rakennetuissa taloissa toivottavaa olisi alkuperäisten jul- keen niin maatilan päärakennus 1800-luvulta kuin kisivukäsittelyiden kunnioittaminen ja pitäytyminen korjausratkai- jälleenrakennuskauden rintamamiestalokin ovat suissa alkuperäisen kaltaisissa materiaaleissa ja menetelmissä. Porin pastellisävyineen ja piparkakkukoristeineen lähes Koivulan kerrostalot on rakennettu 1960-luvun alussa. identtisiä uusien pakettitalojen kanssa. Kuva: Liisa Nummelin Jos takavuosina Satakunnassakin kaikkein uhanalaisin osa rakennettua kulttuuriympäristöä olivat rakennemuutoksen myötä lakkautettujen teollisuuslaitosten rakennukset, on niiden osalta sivukäsittelyjen peittymiseen. Pientaloalueiden ta- tilanne rauhoittunut. Aktiivisten hankkeiden kaut- voin eri-ikäiset kerrostaloalueet saatetaan korjata ta etenkin arvokkaimmille teollisuusrakennuksille aivan samanlaisin ratkaisuin ja materiaalein. Jul- on löydetty uutta käyttöä ja tärkeitä kohteita on kista keskustelua yhden sukupolven elämänympä- pystytty pelastamaan rappiolta ja tuholta. Tällä ristön muutoksesta käydään valitettavan vähän. hetkellä satakuntalaisissa kaupungeissa muutosten kourissa ovat lähiöt ja muu uudempi arkki- Rakennusperinnön huomioiminen tehtuuri. 1960- ja 70-luvulla Suomessa rakennettiin maankäytön suunnittelussa paljon. Aikakauden ilme on usein koettu arkiseksi, mihin vaikuttaa myös se että monumenttiraken- Satakunnassa viranomaistoiminta ja eri viran- nusten sijasta tuotettiin nopeasti kaupungistuvan omaisten roolit kuntien maankäytönsuunnittelus- yhteiskunnan tarpeisiin arjen tiloja: kouluja, päivä- sa ovat vakiintuneet. Vain harvoin enää törmätään koteja, terveyskeskuksia, tehtaita, lähiöitä, ostos- vaikeasti sovitettavaiin intressiristiriitoihin. Myös keskuksia, kioskeja, jne. Syntyi paljon kokonaan Satakunnan Museo on saanut lunastettua oman uusia rakennustyyppejä, kuten uimahallit, joille paikkansa muiden alueellisten viranomaisten luotiin myös oma muotokieli. rinnalla. Museon asema virallistui vuonna 1996 Nyt korjataan samanaikaisesti 1950-, 60-, 70- ja laaditulla yhteistyösopimuksella Museoviraston 80-lukujen rakennuskantaa ja valitettavasti myös kanssa. Joskus kaavojen työstö kuitenkin vaatii pitkälti samoilla julkisivuratkaisuilla ja materiaa- lakisääteistä useampia neuvottelukertoja. Yleensä leilla. Uudemman ympäristön arvoja ja ominais- kunnilla on valmius tarvittavien perusselvitysten piirteitä ei vielä tunneta eikä tunnusteta. Korjaus- laatimiseen kulloisenkin kaavahankkeen yhtey- ratkaisut valitaan usein pelkästään teknisen asian- dessä. Kattavien perusselvitysten pohjalta myös tuntemuksen pohjalta ilman kunnollisia vaurio- suojelukysymykset saadaan tavallisesti ratkaistua kartoituksia ja yksilöityä arkkitehtisuunnittelua. riidattomasti. Satakunnan Museo solmi vuoden Tiukentuneet energiataloudelliset normit johtavat 2009 alussa uuden yhteistyösopimuksen Museo- lisäeristämiseen ja sen myötä alkuperäisten julki- viraston kanssa kulttuuriympäristöön liittyvien

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 41 Vanhat, pienet rakennukset joutuvat usein väistymään uusien, massiivisten rakennusten tieltä. Näiden rakennusten merkitys kaupunkikuvalle on kuitenkin niiden fyysistä kokoa huomattavasti suurempi.

tehtävien hoidosta. Niistä keskeisimpiä on juuri Museoon sekä asianomaiseen kuntaan. Useinkaan toimiminen kuntien maankäytön suunnittelussa. tietojen tarvitsijat eivät ole niitä löytäneet, vaan Tavoitteena on myös arkeologin saaminen Sata- inventointiaineisto on saattanut olla vain yhden kunnan Museoon lähivuosina ja näiden tehtävien kaavahankkeen tai parhaimmillaankin vain pai- delegointi museolle myös arkeologian osalta. kallisen rakennustarkastajan käytössä. Museokentän perustehtäviä on toisaalta oman Keväällä 2007 Satakunnassa saatiin käyttöön In- kulttuurin tallentaminen, toisaalta tietojen tar- ternetin kautta käytettävä rakennusinventointiso- joaminen kulttuurista ja tässä tapauksessa kult- vellus Pakki, jonka Satakunnan Museo on tuottanut tuuriympäristöstä suunnittelun, tutkimuksen ja ja jota museo ylläpitää. Nyt inventointitieto tallen- konkreettisten hankkeiden käyttöön. Rakennetun netaan kaikkialla maakunnassa sovellukseen, jota ympäristön osalta keskeisin museoiden tietova- voidaan käyttää missä tahansa ja milloin tahansa. ranto ovat kunnissa tehdyt rakennusinventoinnit Internetin kautta tiedot ovat myös koko ajan päivi- eli rakennuskulttuuriselvitykset, joiden tekemis- tettävissä ja täydennettävissä. Sovelluksen tuotta- tä Satakunnan Museo on ohjannut. Satakunnassa miseen museo on saanut rahoitusta opetusministe- järjestelmällinen inventointitoiminta on aloitettu riöltä. Pakin tietovarannon täydentyessä toivotaan 1980-luvun lopulla. Tiedot kerättiin aluksi ma- sovelluksesta tulevan aktiivinen rakennetun kult- nuaalisesti täytetyille lomakkeille ja myöhemmin tuuriympäristön hoidon työväline, jota käytetään sähköisesti joko tekstinkäsittelyä, tietokantaohjel- myös monenlaisissa kehittämishankkeissa, joissa maa tai taulukko-ohjelmaa käyttäen. Molemmissa kulttuuriympäristötietoa tarvitaan. tapauksissa tiedot on tallennettu vain Satakunnan

42 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Erik Bryggmanin suunnittelema Harjavallan voimalaitos on valmistunut vuonna 1939.

Inventointitilanne Satakunnassa alun jälkeen. Siksi päivitys- ja täydennysselvitykset olisivat monissa kunnissa jo ajankohtaisia. Rakennusinventointeja Satakunnassa on tehty Parhaillaan Satakunnassa on käynnissä laaja, lähinnä kuntien kaavahankkeiden yhteydessä ja nelivuotinen EU-osarahoitteinen Pisara - Kulttuu- kuntien täysimääräisesti rahoittamana. Inventoijat riympäristöt arjen arvoiksi -hanke, jonka puitteissa ovat myös poikkeuksetta työskennelleet kunnissa on saatu käynnistettyä tavanomaista tehokkaam- tai vaihtoehtoisesti selvityksiä on toteutettu kon- pi rakennuskulttuurin inventointityö. Hankkeen sulttityönä esimerkiksi osana kaavahanketta. In- ja kuntien oman rahoituksen turvin on tarkoitus ventointitietoa on koottu 20 vuoden aikana lähes saada rakennuskulttuuria koskevia perusselvityk- kaikista maakunnan kunnista. Vuoden 2009 kun- siä tehtyä runsaassa kymmenessä kunnassa. Työ- taliitosten jälkeen Satakunnassa ei enää ole yhtään tä helpottaa uusi Pakki -sovellus, joka vapauttaa kuntaa, jossa ei olisi tehty rakennusinventointia. inventoijat työskentelemään kenttätyövaiheen jäl- Koko kunnasta rakennuskulttuuria koskevat tie- keen vaikka kotoaan käsin. Hankkeen tavoitteena dot on kerätty vain Noormarkusta, Nakkilasta, on myös kehittää inventointityötä ja etenkin koh- Harjavallasta, Kodisjoelta, Köyliöstä ja Säkylästä. teiden arvottamiskäytäntöjä sekä kohentaa työn Näissä kunnissa Harjavaltaa lukuun ottamatta ra- arvostusta. kennusinventointi on myös julkaistu kirjana. Van- Maisemaselvitysten osalta tilanne on kirjava. himmissa inventoinneissa uudempi arkkitehtuuri Niitä tehdään yleensä osayleiskaavahankkeiden on jätetty yleensä huomioimatta. Myös inventointi- yhteydessä, mutta hyvin vaihtelevalla koulutus- ja arvottamismenetelmiä on kehitetty 1990-luvun pohjalla ja menetelmin. Valitettavan usein maiseman historia on jäänyt liian vähälle huomiolle.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 43 Toiveissa on, että Satakunnan oma yliopistotasoi- mm. Turussa ja Tampereella ja Varsinais-Suomessa nen koulutus tulee jatkossa tuottamaan päteviä ja myös maakunnallisesti. Yhtä kuntaa koskevassa monialaisia maisemaselvitysten tekijöitä. arkkitehtuuriohjelmatyössä tulee kaupunkiorgani- Satakunnassa kunnallinen kulttuuriympäris- saatiolla olla keskeinen rooli. Ohjelman tavoittei- töohjelma on tehty vain yhdessä kunnassa, Kan- ta ja toimenpiteitä noudattamaan on vaikea sitoa kaanpäässä ja sekin yli 10 vuotta sitten. Käynnissä muuta kuin julkista sektoria. Luottamuselimissä olevassa Pisara -hankkeessa on tarkoitus laatia ai- hyväksyttäviksi suppeiksi toimintaohjeiksi kun- nakin kahdessa satakuntalaisessa kunnassa kult- tiin tai kuntaryhmiin tai vähintäänkin maakunnan tuuriympäristöohjelma ympäristöministeriön oh- suurimpiin kaupunkeihin Poriin ja Raumalle tar- jetta noudattaen. Varsinkin kaupungeissa kulttuu- vittaisiin oma rakennusperintöstrategia tai -ohjel- riympäristöohjelmaa toimivampi työkalu voisi olla ma, jossa sovittaisiin rakennusperintöön liittyvistä näkökulmaltaan hieman suppeampi arkkitehtuu- toimintatavoista niin kaavoituksen, rakennusval- ri- tai arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, jossa kes- vonnan kuin kaupungin oman kiinteistönpidonkin kityttäisiin rakennetun ympäristön kysymyksiin. osalta. Vastaavia ohjelmia on tehty eri puolilla Suomea,

Karvia

Merikarvia Honkajoki

Siikainen KANKAANPÄÄ

Jämijärvi

Pomarkku

Noormarkku Lavia

PORI ULVILA

Kiikoinen Luvia

Nakkila HARJAVALTA

KOKEMÄKI

Eurajoki rakennuskulttuuriselvitys tehty

RAUMA HUITTINEN Köyliö

Eura 0 20 40 km

Säkylä © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 © Lounais-Suomen ympäristökeskus

Rakennusinventointitilanne Satakunnassa

44 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Liisa Nummelin ja Eeva Karhunen: Arvojen määrittämiseksi on lakiesityksen 8 §:ssä mainittu vielä kriteerit, joita ovat kohteen Rakennetun kulttuuriympäristön • harvinaisuus arvottaminen • tyypillisyys • edustavuus Satakunnan Museon toteuttaman Pisara – Kulttuu- • alkuperäisyys riympäristöt arjen arvoiksi -hankkeen keskeisenä • historiallinen todistusvoimaisuus ja tavoitteena on kehittää rakennetun kulttuuriym- • kerroksisuus päristön arvottamisen menetelmiä ja käytänteitä Satakunnassa. Ongelmaksi on nähty tapauksit- Tämä on kuitenkin vain yksi monista tavoista tain vaihtelevat ja yhteismitattomat arvottamis- arvottaa rakennusperintöä – sekin varsin vaikea- ratkaisut esimerkiksi kuntien eriasteisia kaavoja selkoinen. Sekava järjestelmä tuottaa sekavaa ja laadittaessa. Toiveena niin yleisön, kuntien kuin hankalasti tulkittavaa tietoa. Lisäksi monitulkin- museoviranomaistenkin puolella on ollut selkei- taisen järjestelmän käyttö on hankalaa rakennus- den ja julkituotujen perusteiden esittäminen ra- kulttuuriselvitysten tekijöille. Pisara-hankkeessa kennetun ympäristön arvojen määrittelylle ja sen tavoitteena on luoda selkeä ja ohjeistettu arvotta- kautta myös suojeluratkaisuille. miskäytäntö. Arvottamiseksi nimitetään rakennetussa ym- päristössä sitä toimintaa, jolla määritellään yksit- Porin 6. kaupunginosa arvottamisen täisten rakennusten tai ympäristökokonaisuuk- esimerkkikohteena sien merkitys. Arvottamista tapahtuu yleensä kaavoituksen ja erilaisten maankäyttöhankkeiden Käytännössä arvottamisen perusteita on Pisara- yhteydessä. Arvottamisen pohjaksi tarvitaan aina hankkeessa pohdittu muun muassa Porin 6. kau- tietoa rakennuksista ja niiden historiasta. Kaava- punginosan Päärnäisen asemakaavan uudista- hankkeissa tietoa hankitaan erilaisilla selvityksillä, miseen liittyvän rakennuskulttuurin selvitystyön joihin liittyy sekä paikalla tehtäviä kenttätöitä että yhteydessä. Samalla on pohdittu eri toimijoiden arkisto- ja muistitiedon sekä kirjallisuuden hyö- (rakennusinventoijien, rakennustutkijan ja kaava- dyntämistä. arkkitehdin) työnjakoa ja etsitty maakuntamuseon Suomessa rakennettu kulttuuriympäristö jaetaan ja kaupunkisuunnittelun välisiä luontevan yhteis- yleensä valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja pai- työn muotoja. kallisesti arvokkaisiin kohteisiin. Tiedot paikalli- Porissa nykyisin Kuukkarina tunnettu 6. kau- sesta rakennetusta kulttuuriympäristöstä kerätään punginosa kuuluu Suomen laajimpiin yhtenäisinä kunnittain tai kunnan osittain. Kunnissa tehtävien säilyneisiin puukaupunkialueisiin. Aikanaan työ- rakennushistoriaselvitysten pohjalta määritellään väestölle suunnitellun kaupunginosan tontit ovat suojeltavat rakennukset ja rakennetut ympäristöt pieniä. Kolmessa vaiheessa vuosina 1864, 1879 ja kuntien laatimissa kaavoissa. Määrittelytyössä 1923 kaavoitettu kaupunginosa rakentuu ruutu- ovat mukana maakuntamuseot ja Museovirasto. kaavan ja suoran katuverkon varaan. Suomalaisen Rakennusten ja rakennettujen ympäristöjen arvo- puukaupunkiperinteen mukaisesti puiset, enim- luokittelun pohjalla ovat arvot, joita voidaan löytää mäkseen yksikerroksiset monen perheen asuintalot ja jaotella lukemattomilla eri tavoilla. sijoittuvat katujen varsille ja ulkorakennukset tont- Hallituksen esitys laiksi rakennusperinnön suo- tien sisäosiin. Alueella on ollut lisäksi monenlaista jelemisesta oli lausuntokierroksella syksyllä 2008. pienteollisuus- ja yritystoimintaa. Puukaupungin Lakiesityksen 3 §:ssä on otettu kantaa siihen, millä mittakaava ja luonne ovat säilyneet, vaikka raken- perusteella rakennuksia voidaan suojella. Suun- nuskanta onkin osittain uusiutunut. Rakennukset nilleen sama jaottelu on löydettävissä myös luon- ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun nosvaiheessa olevasta Museoviraston uudesta ra- alusta. Seuraava vilkkaampi sysäys kaupungin- kennusinventointioppaasta. Listatut rakennetun osan kehityksessä oli II maailmansotaa seurannut ympäristön arvot ovat: jälleenrakennuskausi. Oman rakennustyyppinsä • rakennushistorialliset arvot muodostavat myös alueen parikymmentä eri- • rakennustaiteelliset ja -tekniset arvot ikäistä pienkerrostaloa. • erityiset ympäristöarvot 6. kaupunginosan asukkaat harjoittivat pitkälle • rakennuksen käyttö tai siihen liittyvät ta- 1900-luvulle maanviljelystä ja tonteilla pidettiin pahtumat myös karjaa. Leimallisia 6. osalle ovat piharakennukset, joiden rakennusmateriaalina on käytetty mm. paikallista hiekkakiveä tai sahateollisuudessa tähteeksi jääneitä lankunpäitä. Näihin ulkoraken-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 45 Porin 6. kaupunginosa on elämänmakuinen kokonaisuus. Kuvat: Eeva Karhunen

46 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 nuksiin kiteytyy monenlaisia arvoja. Ne kertovat lopulla rakennettu talo on saanut sodan jälkeen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun puukaupun- jälleenrakennuskaudelle ominaisen asun, ollen nyt gin agraarista elämäntavasta. varsin puhdaspiirteisiä tuon aikakauden edusta- Porin 6. osa eroaa monista meidän aikaamme jia. säilyneistä suomalaisista puutalokaupunginosista Säilyneisyyden voi ajatella olevan myös alku- siinä, että alueen sosiaalinen rakenne on pitkälti peräisen käytön jatkuvuutta. Esimerkkinä tästä säilynyt alkuperäisen kaltaisena. Asukkailla on voisi nähdä kaupunginosalle tyypilliset isokokoi- sukupolvien mittainen side asuinalueeseensa, ja set, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennetut tämä näkyy alueeseen liittyvän tarinaperinteen rik- puolitoista- tai kaksikerroksiset työväen asuinra- kaudessa. Vielä muistetaan hyvin, millaista oli elä- kennukset, joita on eri aikoina remontoitu melko mänmeno 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, kun kovalla kädellä. Vaatimattoman arkisesta ulkoasus- elanto ansaittiin tiilitehtaalla, ”Roosenleevillä” tai taan huolimatta nämä talot ovat osa alueen aitoa pumpulitehtaalla, ja arjen tomut vihdottiin lauan- ja elävää arjen ympäristöä, jossa yhteiset pihapiirit taisin pois Nylundin yleisen saunan pitkillä lauteil- tarjoavat asukkaille luontevan mahdollisuuden so- la. 6. osan vahvuus onkin arkielämän perinteiden siaaliseen kanssakäymiseen. Talot ovat pääosin jatkumossa ja vahvassa elämänmakuisuudessa. säilyneet alkuperäisen kaltaisessa käytössä: pie- niä asuntoja ei ole yhdistetty isommiksi kokonai- Arvoista keskeisimmät Porin 6. osassa: suuksiksi. Tällaisten kohteiden kannalta suojelun säilyneisyys ja merkitys kokonaisuuden ongelmaksi voi nousta se, että suojelupäätökseen kannalta sisältyvä tiukka ohjeistus saattaisi jähmettää omaleimaisten rakennusten luontaisen kehityksen. Porin 6. osan kaltaisen vanhan ja omanlaisekseen Pisara – Kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi - muovautuneen alueen arvojen määrittely tapahtuu hankkeen eräänä pitkän aikavälin tavoitteena on paikallisesta näkökulmasta käsin, ja sen täytyy pe- yhtenäisten toimintaperiaatteiden ja käytäntöjen rustua alueen ominaispiirteiden mahdollisimman syntyminen niin rakennuskulttuurin selvitystyön hyvään ymmärtämiseen. Arvottamistyö pohjau- kuin kulttuurihistoriallisen arvottamisenkin osalta. tuukin perusteelliseen rakennuskulttuuriselvityk- Porin 6. osa on monimuotoisuudessaan osoittau- seen, joka toteutetaan Satakunnan Museon ja Porin tunut oivaksi harjoituskentäksi kulttuuriympäris- kaupunkisuunnittelun yhteistyönä. töön liittyvän osaamisen kehittämisessä. Suurin osa alueen rakennuskannasta edustaa vaatimatonta kansanrakentamista, ja vain harvat rakennukset itsessään ovat rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti erityisen arvokkaita. Yksittäisten rakennusten arvo sisältyykin pitkälti siihen, että ne ovat osa arvokasta kokonaisuutta. Alueen rakennuksille on tyypillistä voimakas kerroksellisuus. Rakennuksia on kaikkina aikoina korjattu kulloisenkin muodin mukaisesti: 1800- luvun lopulla rakennettu talo on aikojen saatossa saattanut saada mineriittivuorauksen, ja kun tilan- tarpeen kasvaessa vintti on otettu asuinkäyttöön, on katon lappeeseen jouduttu puhkaisemaan uusia ikkuna-aukkoja. Alueen elinvoimasta kertoo, että rakennusten korjaustoiminta on edelleen vilkas- ta. Tämän hetken rakentamisen muotiratkaisut ja materiaalit eivät kuitenkaan enää luontevasti jatka perinteisen puurakentamisen tapoja. Tärkeimmäksi arvottamisen perusteeksi alueella on osoittautunut säilyneisyys. Hyvin säilyneillä rakennuksilla on usein eniten kulttuurihistoriallista todistusvoimaa. Rakennus voi olla hyvin säilynyt niissäkin tapauksissa, joissa sitä on myöhemmin muutettu tai laajennettu. Muutokset on kuitenkin tällöin tehty alkuperäistä ilmettä kunnioittaen, tai ne edustavat onnistuneesti muutosajankohdan rakennus- ja kulttuurihistoriaa. Moni 1800-luvun

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 47 Valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa Huittisten Ripovuorelta.

Kulttuurimaisemat

Maisema on sanana varsin monimerkityksinen. vaustapoja ja annettuja kulttuurisia merkityksiä. Se voi tarkoittaa tietyin fyysisin perustein rajat- Arkikielenkäytössä maisemalla tarkoitetaan näkö- tua aluetta, maastossa avautuvaa laajaa näkymää aistilla havaittavaa ympäristöä, usein kauempana tai tapaa nähdä ja jäsentää kulttuuriympäristöjä. näkyvää maisemaa. Maisemakokemus syntyy, kun Fyysinen maisema on alue, jossa luonnon elemen- ihminen havainnoi ympäristöä ja muodostaa sen tit, kuten korkeussuhteet ja kasvillisuus, ohjaavat perusteella mielikuvia. Ympäristöä havainnoidaan näkymän visuaalista sisältöä. Lisäksi maisemassa pääosasiassa näköaistilla, jonka vuoksi maiseman kohtaavat niin luonnon- ja kulttuurihistoriallisten visuaalinen ilmiasu on merkittävä maiseman laa- prosessien jättämät jäljet kuin eri aikakausien ja tua arvioitaessa.” yhteisöjen arvot (Raivo, 1999). Valtakunnallisessa Eurooppalainen maisemayleissopimus on en- maisemaa ja kulttuurimaisemia tutkivassa VAM- simmäinen kansainvälinen sopimus, johon kuuluu MI- projektissa maisema määriteltiin seuraavas- yksinomaan maisema. Sopimus velvoittaa siihen, ti: ”Maisema on kokonaisuus, joka muodostuu että maisemanäkökohdat sisällytetään jäsenvaltion ekologisista perustekijöistä, ihmisen tuottamasta lainsäädäntöön, alue- ja kaupunkisuunnittelupo- kulttuurivaikutuksesta, niiden sisäisestä ja keski- litiikkaan sekä kulttuuri-, ympäristö-, maatalous-, näisestä vuorovaikutuksesta sekä kokonaisuuden sosiaali- ja talouspolitiikkaan sekä muihin toimin- silmin havaittavasta ilmiasusta, maisemakuvasta. taohjelmiin, joilla saattaa olla suoraa tai välillis- Maisema on siten myös psykologinen ja sosiaali- tä vaikutusta maisemaan. Sen lisäksi on otettava nen kokonaisuus. Psykologinen maisemakäsitys käyttöön menettelytapoja, joiden avulla kansalai- korostaakin sitä miten ihminen kokee ympäristön- set ja viranomaiset voivat osallistua maisemapoli- sä. Maisemaa voidaan tarkastella objektiivisesta, tiikan määrittelemiseen ja toteuttamiseen. Sopimus subjektiivisesta ja representatiivisesta näkökul- velvoittaa kansalaisia, päättäjiä, viranomaisia ja masta, joista ensimmäisessä tarkastellaan fyysistä elinkeinoelämää. Jäsenvaltiot sitoutuvat lisäämään maisemaa, toisessa yksilön kokemaa maisemaa si- kansalaisten, viranomaisten ja elinkeinoelämän sältöineen ja kolmannessa maiseman erilaisia ku- tietoisuutta maiseman merkityksestä, edistämään

48 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 eri asiantuntijoiden ja oppilaitosten edustajien baanit kaupunkimaisemat. Satakunnan laajimmat, osaamista, määrittämään ja arvioimaan maisemaa arvokkaimmat ja historiallisimmat kulttuurimai- ottamalla huomioon väestön ja eri tahojen niille semat perustuvat jokilaaksojen vuosisataiseen, antaman arvon, määrittelemään maiseman laadul- osin -tuhantiseen asutus- ja elinkeinohistoriaan. liset tavoitteet yhteistyössä eri tahojen kanssa sekä Kulttuurimaisemassa alkutuotannon tai muiden ottamaan käyttöön keinoja maiseman suojeluun, varhaisten elinkeinojen muovaamat, usein alkupe- hoitoon ja suunnitteluun. räisestä käytöstä poistuneet tai poistumassa olevat Maiseman merkityksen olemassa olo riippuu maisematyypit luokitellaan perinnemaisemiksi. siitä, mitä eri kulttuurit ovat kulloinkin halunneet Rajan vetäminen kulttuurimaiseman, arkeolo- maisemaan liittää ja mitä siinä on milloinkin ha- gisen perinnön ja rakennetun kulttuuriperinnön luttu nähdä. Kulttuuriympäristöön luetaan kuulu- välille on joskus vaikeaa. Kaupunki on näkökul- vaksi rakennettuja ympäristöjä, kulttuurimaisemia masta riippuen kulttuurimaisemaa ja rakennettua sekä muinaisjäännöksiä. Kulttuuriympäristöt ovat kulttuuriympäristöä, sen kadut ja rakennukset muodostuneet luonnon edellytyksistä ja ihmisen rakennettua kulttuuriympäristöä. Kaiken sen alla toimenpiteistä. Kulttuuriympäristöön kuuluva saattaa olla arkeologisia löydöksiä. Maaseudulla kulttuurimaisema on ihmisen ja luonnon yhteis- laaja kokonaisuus peltoineen, metsineen, vanhoine vaikutuksesta syntynyt kokonaisuus. Ihmisen ja asuinpaikkoineen, kylineen ja taloineen on kult- luonnon pitkäaikaisen vuorovaikutuksen myötä tuurimaisemaa, kylät rakennuksineen rakennettua muovautuneeksi kulttuurimaisemaksi määritel- kulttuuriympäristöä, johon myös viljelykset ja pe- lään sekä maaseudun kulttuurimaisemat että ur- rinnemaisemat kuuluvat.

Saariston kulttuuriympäristöä Merikarvian Ouraluodossa. Kuva: Liisa Nummelin

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 49 Euroopan aluesuunnittelun ja kerroksista. Samoin se että asukkaat tunnistavat aluekehityksen (ESDP) suuntaviivat kotiseutunsa arvokkaat ominaispiirteet ja haluavat vaalia niitä, kokevat kotiseutunsa turvalliseksi ja Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen haluavat omalta osaltaan pitää sen elinvoimaise- suuntaviivat määrittelevät kulttuurimaisemien ja na. Kulttuurimaisemassa näkyy, miten ihmisen toi- kulttuuriperinnön käytöstä ja hoidosta seuraavas- minta on sopeutunut ja käyttänyt hyödyksi luon- ti: nonmaisemaa. Kulttuurimaisemaksi määritellyssä visuaalisessa kokonaisuudessa on aina läsnä myös A. Luova kulttuurimaisemien käyttö ja hoito maiseman neljäs ulottuvuus, paikan historia: maiseman syntyhistoria ja kehitysvaiheet sekä histo- • Kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja rialliset tapahtumat ja harjoitetut elinkeinot sekä ekologisesti merkittävien kulttuurimaise- yhteiskunnan toteuttamien ohjausmekanismien mien suojeleminen ja luova kehittäminen. jäljet. • Kulttuurimaisemien arvon vaaliminen yh- Kansallisesta näkökulmasta maakuntakaava teen sovitettujen aluesuunnittelu- ja alueke- on ainoa valtion viranomaisen vahvistama kaa- hitysstrategioiden avulla. vamuoto, jonka täytyy pystyä välittämään val- • Maisemiin vaikuttavien kehittämistoimen- takunnallisten, maakunnallisten ja seudullisten piteiden koordinoinnin parantaminen. kulttuuriympäristöarvojen säilyminen. Maakun- • Ihmisen toiminnan vuoksi vahingoittu- takaava on kulttuuriympäristön maankäytöllisenä neiden maisemien luova ennallistaminen vaalijana merkittävä. Se on hyvä työväline kult- mukaan lukien toimenpiteet alueiden otta- tuuriympäristön erityispiirteiden ja omaleimaisuu- miseksi uudelleen viljelykäyttöön. den vaalimiseen ja esille tuomiseen. Jotta tämä olisi mahdollista, on nämä kulttuuriympäristön piirteet B. Luova kulttuuriperinnön käyttö ja hoito tunnistettava. Maakuntakaavan ohjausvaikutus voi suojelumääräysten kautta kohdistua raken- • Yhteen sovitettujen strategioiden kehittämi- tamisen lisäksi myös muuhun alueidenkäyttöön. nen uhanalaisen tai rappeutuvan kulttuu- Maakuntakaavassa voidaan antaa mm. maiseman, riperinnön suojelemiseksi. Tähän kuuluvat luonnonarvojen ja rakennetun ympäristön suojele- riskitekijöiden arvioinnissa ja kriisitilantei- miseksi suojelumääräyksiä, joita kaavan tarkoitus den hallinnassa tarvittavien menetelmien ja sen sisällölle asettamat vaatimukset huomioon kehittäminen. ottaen tarvitaan maakunnan alueita suunniteltaes- • Suojeltavien kaupunkikokonaisuuksien sa tai rakennettaessa. säilyttäminen ja luova uudistaminen. Maakäyttö- ja rakennuslaissa on aikaisempaa • Korkeatasoisen nykyarkkitehtuurin suosi- selkeämmin velvoitettu vaalimaan kulttuuriym- minen. päristöä sekä maakunta- että kuntakaavoitukses- • Nykyisen kaupunkirakentamisen sekä alue- sa. Maankäyttö- ja rakennuslain 4 § määrittelee suunnittelun ja – kehityksen ymmärtäminen alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän, jossa osaksi tulevien sukupolvien kulttuuriperin- jokaisella kaavatasolla on oma, toisiaan täyden- töä. tävä tehtävänsä. Keskeisenä periaatteena on se, että yleispiirteisempi kaava on ohjeena laadit- Kulttuurimaisemat ja maankäytön taessa ja muutettaessa yksityiskohtaisempaa kaa- suunnittelu vaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n mukaan yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja Alueiden taloudellisessa, kulttuurisessa ja ekolo- rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset gisessa kehittämisessä maankäytön suunnittelun hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologi- avulla tarvitaan tietoa ja ymmärrystä kulttuuriym- sesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurises- päristön kokonaisuudesta ja sen osista (maisema, ti kestävää kehitystä. Alueidenkäytön suunnit- rakennettu kulttuuriympäristö, muinaisjäännökset telun tavoitteena maankäyttö- ja rakennuslain ja perinnemaisemat) ja niiden suhteesta toisiinsa 5 §:n mukaan on vuorovaikutteiseen suunnitteluun sekä niiden merkityksestä elin- ja toimintaympä- ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen ristöjen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. edistää mm. rakennetun ympäristön kauneutta ja Ihmisten viihtyvyyden ja paikkakunnan vetovoi- kulttuuriarvojen vaalimista. Valtion viranomaisten man kannalta on myös tärkeää, että ympäristö on tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnal- moniulotteinen, ajallisesti monikerroksinen ja hoi- liset alueidenkäyttötavoitteet sekä edistää niiden dettu. Viihtyisyyteen ja houkuttelevuuteen vaikut- toteuttamista. Maakunnan suunnittelussa ja muus- taa se, että ympäristö koostuu useista eri ajallista sa alueidenkäytön suunnittelussa on huolehdittava

50 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Köyliönjärven kansallismaisemaa.

tavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että nii- ja arvo on kuitenkin kasvamassa sekä maakuntien den toteuttamista edistetään (MRL 24 §). ja kuntien identiteettitekijänä että yhä enemmän Maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä myös elinkeinoelämässä hyödynnettävänä re- huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin surssina ja kehitystekijänä. Valtakunnallisiksi ja tarpeisiin. Lisäksi kaavaa laadittaessa mm. luon- maakunnallisiksi arvotetut kulttuuriympäristöt ja nonsuojelulain tarkoittamien maisema-alueita -maisemat ovat aina lähtöisin paikallisesta kult- koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena. tuurista ja historiasta. Kulttuurimaisemat ovat Jos jotain aluetta on maiseman, luonnonarvojen, paikkaan sidottuja ja siten otettavissa huomioon rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten maankäytön suunnittelussa ja alueiden omaa iden- arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen titeettiä korostettaessa. Kulttuurimaisemien vaali- vuoksi suojeltava, voidaan maakuntakaavassa misen kautta paikkakunnat ja alueet voivat erottua antaa myös sitä koskevia tarpeellisia suojelumää- omaleimaisiksi ja kulttuurisesti erilaisiksi asuin- ja räyksiä (MRL 30 §). toimintaympäristöiksi hallinnollisista rajoista riip- pumatta. Maakuntakaavan ohjausvaikutus Maakuntakaavassa on osoitettu maakunnalli- alueiden suunnittelussa sesti arvokkaat maisema-alueet sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennetut ympäristöt ja Arvot ovat eri aikoina ja eri ihmisillä erilaisia ja kulttuurimaisemat. Maakuntakaava on ohjeena siksi myös näkemykset siitä, miten kulttuuriympä- laadittaessa ja muutettaessa kunnan yleiskaavaa ja ristöä käytetään, muutetaan, säilytetään ja suojel- asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimen- laan, ovat erilaisia. Kulttuuriympäristön arvostus piteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Yleiskaa-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 51 Kokemäenkartanoa ympäröivä avoin peltomaisema on ollut viljelyksessä satoja vuosia.

van sisältövaatimusten mukaan sitä laadittaessa on tutkimuksenlaitos, Porin, Rauman, Kankaanpään otettava huomioon mm. rakennetun ympäristön, ja Huittisten kaupungit sekä Satakunnan alueark- maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen (MRL kitehdit. Hankkeen käynnistyessä Satakunnan 39 §). Asemakaavan sisältövaatimusten mukaan kunnat nimesivät työn ajaksi yhteyshenkilöt, jotta mm. rakennettua ympäristöä ja luonnonympäris- alueiden paikallistuntemuksen resurssit saadaan töä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja inventointiprosessiin mukaan. saa hävittää (MRL 54 §). Rakennusperintö 2005 -selvityksen tavoitteena Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden oli saattaa ajan tasalle Satakunnan rakennettua mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että kulttuuriympäristöä koskevat tiedot maakunnal- valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luon- lisella tasolla. Edellinen inventointi laadittiin vuo- nonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytössä on sina 1987 - 88 ja julkaistiin vuonna 1990. Tuon ajan otettava huomioon kulttuuri- ja luonnonperintöä jälkeen on satakuntalainen kulttuuriympäristökin koskevat kansainvälisten sopimusten velvoitteet muuttunut ja uutta on rakennettu. Tiedossa oli sekä valtioneuvoston päätökset. Lisäksi viran- myös, että vanhaa, aiemmin luetteloitua raken- omaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit nuskantaa on purettu tai tuhoutunut tulipalois- otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun sa. Vanhan aineiston päivittämisen ohella tavoit- lähtökohtina. Maakuntakaavoituksessa on osoi- teeksi asetettiin kohdevalikoiman täydentäminen tettava valtakunnallisesti merkittävät maisema- ja uudemman rakennuskannan edustajilla. Lähinnä kulttuuriperintöalueet ja – kohteet. Valtakunnal- tähdättiin 1950-luvulla rakennetun ja sitä uudem- lisesti arvokkailla kohteilla ja alueilla on alueiden- man rakennuskannan näkyvämpään asemaan. käytön sovelluttava niiden historialliseen kehityk- Edellisen inventoinnin jälkeen useista kunnista seen. on laadittu kuntakohtaisia rakennuskulttuuri-inventointeja, joiden tarkentuneet tiedot tuli liittää Maakuntakaavan maiseman ja kulttuuri- maakunnallisen inventoinnin kohdeselostuksiin. ympäristön vaalimista koskevat merkinnät Myös valtakunnallisten selvitysten aineistot edel- lyttivät maakunnallisen aineiston tarkistamista Satakunnan maakuntahallitus myönsi vuonna (Lauri Putkonen). 2003 EAKR-rahoituksen tavoite 2 -ohjelmasta Maakunnallisen rakennuskulttuuriselvityksen Satakunnan rakennusperinnön inventoinnin päi- kohdevalinnan tavoitteena oli, että niihin sisältyvä vitys- ja täydennyshankkeelle ajalle 2003 - 2004. kulttuuriperintö voitaisiin kokea elin- ja asumis- Hankkeen tavoite oli palvella taajamien kulttuuri- ympäristön rikkautena ja viihtyisyyden lisääjänä, ympäristöjen hoitoa, ylläpitoa ja kehittämistä, mat- ja että ne voitaisiin siirtää tuleville polville. Selvitys kailupalvelujen ja -ympäristöjen kehittämistä sekä ei ole suojeluluettelo, vaikka siihen sisältyy mo- maakuntakaavoitusta. Hankkeen ohjausryhmässä nia kaavoituksen tai erilaisten lainsäädösten no- olivat jäseninä Lounais-Suomen ympäristökeskus, jalla suojeltuja kohteita. Suojelullisen merkityksen Satakunnan Museo, Turun yliopiston maiseman- kohdeluettelon rakennukset ja ympäristöt saatta-

52 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 vat saada vasta kaavoituksen tai lainsäädäntöön osoitettu osa-aluemerkinnällä (ohuempi pistekat- perustuvien päätösten kautta. Monet selvitykseen koviiva) kirjaintunnuksella kh-v. sisältyvät kohteet ovat laajoja aluekokonaisuuksia, Satakuntalaisiin kulttuuriympäristöihin si- joissa mm. täydennysrakentaminen on itsestään sältyy laajoja, kulttuurihistorialtaan merkittäviä selvä vaihtoehto. Vanhojen teollisuusympäristö- viljelyvainioita ja historiallista asutuskulttuuria jen uusi käyttö saattaa aiheuttaa suurtakin uudis- edustavia kyliä sekä jo taajamiksi ja kaupungeiksi rakentamista kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla rakentuneita yhdyskuntia. Näiden laajojen aluei- alueella. den sisällä sijaitsevia pienempialaisia kohteita ei Maakuntatakaavan mittakaavasta ja yleispiir- maakuntakaavakartalla mittakaavasyistä osoite- teisestä esitystavasta sekä valtakunnallisten ja ta. Maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä on maakunnallisten maisema- ja kulttuuriympäristö- sen sijaan velvoitettu ottamaan huomioon aluetta jen laajasta sisäkkäisyydestä / päällekkäisyydestä suunniteltaessa pienempialaiset alueet ja kohteet johtuen kaikki kulttuuriympäristöt ja -maisemat maakuntakaavan selostusosan liitteessä olevan esitetään osa-alueen erityispiirrettä kuvaavalla luettelon mukaisesti. Kuntakaavoituksessa kult- vaakaviiva-rasterimerkinnällä. Merkintä on oh- tuurimaiseman ominaispiirteet ja arvot on tutkit- jeellinen ja ilmaisee alueen kulttuurimaiseman tava kulloisessakin suunnittelumittakaavassa ja maakunnallista tai valtakunnallista merkitystä, kaavatason tai muun rakentamishankkeen edellyt- joka tulee olla lähtökohtana kuntien maankäytön tämällä tarkkuudella. Maakuntakaavassa osoitettu suunnittelussa. Valtakunnallisesti arvokkaiden ohjeellinen rajaviiva on tutkittava tapauskohtai- maisema-alueiden yleispiirteinen rajaus on esitetty sesti maisemarakenteen, peitteisyyden ja asutus- vahvalla pistekatkoviivalla yleisen vaakaviivaras- historian kehityksen vaatimalla tarkkuudella sekä terin päällä kirjaintunnuksella vma. Valtakunnalli- myös aluehistorian paikallisen merkityksen näkö- set merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt on kulmasta.

Säkylän Korvenkylän kulttuurimaisemaa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 53 Maailmanperintökohteet ja valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet

Maailmanperintökohteet Lapin Sammallahdenmäki Vanha Rauma

Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Köyliönjärven kulttuurimaisema (Köyliönjärvi on nimetty myös kansallismaisemaksi) Kokemäenjokilaakso Yyteri Ahlainen Vihteljärvi-Niemenkylä

Karvia

Merikarvia Honkajoki

Siikainen KANKAANPÄÄ

Jämijärvi

Pomarkku

Noormarkku Lavia

PORI ULVILA

Kiikoinen Luvia

Nakkila HARJAVALTA

KOKEMÄKI valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Eurajoki maailmanperintökohteet

HUITTINEN RAUMA Köyliö

Eura 0 20 40 km

Säkylä © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 © Lounais-Suomen ympäristökeskus

54 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Vaajalan laidun Harjavallassa on valtakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi.

Ritva Kemppainen: Viime vuosisadan aikana tapahtuneet muutokset maataloudessa ovat radikaalisti vähentäneet Satakunnan perinnemaisemat näiden alueiden käyttöä tai käyttö on muuttunut kaipaavat lisää hoitajia ravinteita poistavasta niitä lisäävän suuntaan: laitumet rehevöityvät ja hoitamattomat niityt ja Perinnemaisemat koostuvat pitkään jatkuneen hakamaat umpeutuvat nopeaa tahtia. Perinne- perinteisen karjatalouden muovaamista luonto- maisemien väheneminen ja niiden laadun nopea tyypeistä eli perinnebiotoopeista ja niihin liitty- heikkeneminen on johtanut niillä esiintyvien luon- vistä rakenteista, kuten hirsiladoista ja kiviaidoista. totyyppien ja lajiston harvinaistumiseen ja uhan- Laidunnuksen, niiton, lehdestyksen ja kulotuksen alaistumiseen. Luonnon monimuotoisuuden ja myötä on syntynyt erilaisia perinnebiotooppityyp- avoimen kulttuurimaiseman säilyttämiseksi tulee pejä, jotka ovat suosineet niukasti ravinteita, mutta pikaisesti lisätä hyvin hoidettujen perinnemaise- runsaasti valoa ja lämpöä vaativia eliölajeja. Perin- mien määrää ja alaa. nemaisemat sijaitsevat usein maisemallisesti kau- Satakunnan perinnemaisemat inventoitiin vuo- niilla paikalla, osana maisemaa valtakunnallisesti sina 1992–1995 ja tulokset julkaistiin Satakunnan arvokkailla maisema-alueilla sekä valtakunnalli- perinnemaisemat – julkaisussa (Jutila ym.1996). sesti merkittävissä kulttuurihistoriallisissa ympä- Arvokkaiksi luokiteltuja kohteita löydettiin 280. ristöissä. Monet sijoittuvat muinaisjäännösalueelle Kohteiden yhteisala oli 1160 hehtaaria, josta oli hoi- tai hyvin vanhoihin, jopa keskiaikaisiin kyläym- dossa tuolloin 811 ha (70 %). Arvoluokituksessa päristöihin tai vanhoille kylätonteille (Seppälä (valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikalli- 2006). sesti arvokkaat) korkeimman statuksen saivat ne

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 55 kasvillisuudeltaan arvokkaat kohteet, joilla käyttö Hoitotyöryhmän mietinnössä määriteltiin Lou- on jatkunut pitkään ja jatkuu edelleen. Valtakun- nais-Suomen erityisvastuulle perinnebiotooppi- nallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi arvioi- tyypeistä kedot, tuoreet niityt, merenrantaniityt, tiin 74 kohdetta. nummet ja lehdesniityt. 2000-luvulla on erityisvas- Ympäristöministeriön asettama perinnemai- tuutyypeistä etenkin kallioketojen hoidon tilanne semien hoitotyöryhmä (Salminen & Kekäläinen edelleen heikentynyt. Ne säilyvät muita tyyppejä 2000) asetti tavoitteeksi, että Satakunnassa tulisi ol- pitempään ilman hoitoa, mutta lopulta kasvillisuus la perinnemaisemia hoidon piirissä 4000 hehtaaria yksipuolistuu ja ketokasvit häviävät metsittymi- vuoteen 2010 mennessä. Vaikka lukuisilla tiloilla sen, heinittymisen, sammaloitumisen tai jäkälöi- on luovuttu karjanpidosta ja luonnonlaitumien lai- tymisen myötä. Kallioketojen hoitoon saamiseksi dunnuksesta, maatalouden erityisympäristötuen onkin tarpeen kehittää kiireellisesti uusia menette- avulla on saatu alueita uudelleen hoidon piiriin lytapoja. Myös laidunnettujen ketojen ja niittyjen sekä laitumia laajennettua. hoidon laatuun tulee kiinnittää huomiota. Meren- rantaniittyjen osalta tilanne on hieman parantu- Satakunnan perinnebiotooppien hoito- nut, kun alueita on saatu lisää erityistuen piiriin ohjelma ja hoitotilanne ja laajennettua.

Koska perinnemaisemien inventoinneista on ku- Hoidon ongelmat ja hoidon laatu lunut yli kymmenen vuotta, on useiden alueiden tila ehtinyt huonontua merkittävästi. Resurssien Hoito-ohjelman yhteydessä kerättyjen tietojen mu- suuntaamiseksi arvokkaimmille ja kiireellisimmin kaan perinnemaisemien hoitamattomuuden syyt hoitoa vaativille perinnebiotoopeille ympäristökes- vaihtelivat, mutta tärkeimmät ongelmakohdat Sa- kukset ovat laatineet alueellisia hoito-ohjelmia. Nii- takunnassa ovat den tarkoituksena on ollut selvittää alueen perin- • karjanpidon tai tilanpidon lopettaminen nemaisemien nykytila sekä priorisoida kohteiden maanomistajien eläköityessä, sekä maan- hoitotarve. Satakunnan perinnebiotooppien hoito- omistuksen siirtyminen nuoremmalle su- ohjelma on laadittu vuosille 2007 – 2012 (Kemppai- kupolvelle (asuvat tai työskentelevät usein nen & Lehtomaa 2007). Yhteistyönä laadittu ohjel- muualla) ma kokoaa yhteen hoidosta kiinnostuneet tahot ja • yksityishenkilöllä, joka ei ole viljelijä, ei ole pyrkii ohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden kautta mahdollista hakea erityistukea, lisäksi ha- sitouttamaan tahot osaltaan alueiden hoitoon. lukkuus vuokrata (pienialaisia, tilan lähei- Hoito-ohjelman laatimisen yhteydessä kohtei- siä) alueita muille laidunmaaksi on vähäistä den hoitotietoja päivitettiin maastokäyntien lisäksi • metsätaloudellisin syin tehdyt hakkuut tai maanomistajilta, erityistukihakemuksista, yhdis- siirtyminen talousmetsän hoitoon metsälai- tyksiltä, Metsähallitukselta ja Museovirastolta. tumilla Satakunnan inventoiduista kohteista sataa (36 %) • kiinnostuksen tai hoitomotivaation puute, hoidettiin vuosina 2005–2006. Näistä erityistukea etenkin pienialaisilla kohteilla ei erityistu- sai n. 60 kohdetta. Pinta-alasta oli säännöllisessä ki motivoi riittävästi hoitoon; usein myös hoidossa noin 660 hehtaaria (57 %), laidunalueiden kallioketojen ei koeta tarvitsevan hoitoa laajennuksineen 860 ha. Edelleen siis kaksi kolmas- • tietämättömyys arvokkaasta perinnebiotoo- osaa kohteista oli vailla hoitoa, etenkin pienialaiset pista (enää harvoin) (n. 500 ha). Menetettyinä voitiin pitää 15 kohdetta, jotka on metsitetty, raivattu pelloksi tai rakennettu 1990-luvun tilanteeseen verrattuna on hoitamat- inventointien jälkeen. Lisäksi 20–30 kohdetta olivat tomien kohteiden kunto edelleen heikentynyt. hoitoa vailla rehevöityneet ja umpeutuneet niin Kuitenkin pääosalla hoidetuista kohteista kunto pitkälle, ettei niiden kunnostaminen ole tarkoi- lienee jossain määrin parantunut, koska lisärehun tuksenmukaista. Uusia perinnemaisemia oli tullut anto ja laidunnus peltolaitumien yhteydessä on esille etenkin erityistukisopimusten (yli 100 kpl) vähentynyt. Osalla kohteista rehevöittävä laidun- ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun nus tosin jatkuu. Myös raivaustarvetta on edelleen kautta (n. 50 kpl Merikarvian, Porin Ahlaisten, suurella osalla kohteista, niin metsittyvillä hoita- Vampulan ja Siikaisten yleissuunnitelmissa). Kaik- mattomilla kedoilla kuin laidunnetuillakin alueilla. kiaan Satakunnasta oli tiedossa n. 430 perinnemai- Tarvitaankin käytännön neuvontaa mm. perinne- semaa (2200 ha) sisältäen edellä mainittujen lisäksi biotooppien puuston oikeista harvennustavoista. muutama muiden selvitysten yhteydessä havaittu Myös hoidon vaikutuksista ja laadusta tehdyt seu- kohde. Näistä hoidon piirissä oli n. 1660 ha. rantatutkimukset (Schulman ym.) 2006, Kuussaari ym. 2008) antavat viitteitä siitä, että rehevöitymi-

56 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Perinnemaiseman hoitajia Puurijärven – Isosuon kansallispuistossa Huittisten Karhiniemessä.

nen on edelleen ongelma, ja kehitys tulisi saada Perinnemaisemien hoitovastuun käännetyksi pidättäytymällä lisärehun ja fosforia jakautuminen eri hoitajatahoille sisältävän kivennäisen annosta ja huolehtimalla riittävästä laidunnuspaineesta. Kohteiden arvojen ylläpitäminen edellyttää sään- Perinnebiotooppien hoidon tulisikin perustua nöllistä hoitoa, johon kuuluvat ylläpitoraivaus yksityiskohtaiseen hoitosuunnitelmaan, joka huo- puustoisilla tyypeillä ja avoimien tyyppien reu- mioi alueen perinteiset maankäyttömuodot ja his- noilla, riittävä laidunnuspaine tai oikea-aikainen torian. Edustavimmilla alueilla tulee huomioida niitto leikkaavateräisillä välineillä, sekä niitto- ja etenkin harvinaiset kasvillisuustyypit ja uhanalai- raivausjätteen poiskeruu. Tämä vaatii hoitajalta nen lajisto, sekä mm. Natura 2000-verkostoon kuu- osaamista, sekä työhön sopivia välineitä tai lai- luvilla kohteilla suunnitellun hoidon vaikutukset duneläimiä, jotka löytyvät lähinnä viljelijöiltä ja luontodirektiivin lajien ja luontotyyppien suoje- karjatiloilta, asiaan perehtyneiltä yhdistyksiltä luun. Erityistukea saavilla kohteilla suunnitelma ja luonnonhoitoon erikoistuneilta yrittäjiltä sekä kuuluu tuen saamisen ehtoihin. viranomaistahoilta (ympäristökeskus, Metsähalli- tus, Museovirasto). Jo umpeutuneiden kohteiden ennallistaminen vaatii lisäksi järeämpää koneistoa puuston harvennukseen ja erikoiskalustoa esim. ruovikoiden murskaukseen kunnostettaessa enti- siä merenrantaniittyjä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 57 Pääosin vastuu perinnemaisemien hoidosta on talouden erityistuen avautuminen rekisteröidyille maanomistajalla tai haltijalla, joista valtaosa on yhdistyksille Leader-toimintatavan kautta tuonee yksityishenkilöitä. Alle 10 % kohteista on kuntien, Satakunnassakin uusia alueita hoitoon. valtion tai muiden yhteisöjen omistuksessa. Pää- Satakunnan perinnebiotooppien hoidon koor- osa hoidosta rahoitetaan maatalouden erityisym- dinointivastuu on Lounais-Suomen ympäristökes- päristötuella. Myös Metsähallituksella, ympäris- kuksella, jonka tehtävänä on tiedottaa ja sitouttaa tökeskuksilla ja Museovirastolla on jonkin verran muita tahoja alueiden hoitoon. Lisäksi se vastaa perinnebiotooppien hoitoon myönnettyjä varoja. hoidosta yksityisten suojelualueiden ja suojelu- Lisäksi joitakin kohteita hoitavat maanomistajat tai alueiden ulkopuolisten Natura 2000 – verkoston vapaaehtoisjärjestöt ilman rahoitusta. Hoitotyötä perinnebiotoopeilla, luonnonsuojeluohjelmakoh- onkin rajoittanut, etenkin erityistuen ulkopuolelle teilla, luonnonsuojelulain luontotyypeillä (kataja- jäävien kohteiden, hoidon rahoituksen niukkuus. kedot ja merenrantaniityt), erityisesti suojeltavien Aktiiviviljelyä ja erityisesti karjanhoitoa harjoit- lajien elinpiireillä, sekä hoito-ohjelmassa hoito- tavien tilojen perinnebiotooppeja tulisi hoitaa eri- luokkaan I ja II, eli arvokkaimmiksi ja kiireellisim- tyistuella. Pinta-alaperusteinen perinnebiotooppi- min hoitoa tarvitseviksi arvioiduilla kohteilla. I ja en hoidon tuki (maksimi 450 €/ha/v) muodostuu II hoitoluokassa on 65 kohdetta, loput sijoittuvat III hoitosuunnitelmassa esitetyistä hoitokustannuk- luokkaan. I hoitoluokan hoitamattomien kohteiden sista. Hoito voidaan tehdä tilan omana työnä tai hoito pyritään järjestämään mahdollisimman no- ostopalveluna paikallisilta luonnonhoitoyrittäjiltä. peasti, II hoitoluokan viiden vuoden kuluessa. Alueet voi myös vuokrata tukea hakevalle viljeli- Näistä noin 30 kohteesta kolme sijaitsee valta- jälle tai yhdistykselle. Maatalouden ympäristötuen kunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella ja 6 uudella ohjelmakaudella tukeen saatu maksimi- arvokkaassa kulttuurihistoriallisessa ympäristös- tukitason korotus ja pienen (alle 0,3 ha) kohteen sä. Satakunnan perinnemaisemista kaikkiaan 23 korotettu tukitaso (135 €/ kohde) lisäävät hoidon sijaitsee valtakunnallisesti arvokkailla maisema- kannattavuutta. Umpeutuneiden perinnebiotoop- alueilla ja 78 kohdetta valtakunnallisesti arvok- pien alkuraivaukseen ja aitaukseen voi myös hakea kaassa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä (15 ei-tuotannollisten investointien tukea (675 €/ha). molemmissa). Näistä n. 35 on vailla hoitoa. Niiden Valtion mailla vastuu hoidosta on Metsähallituk- hoidon järjestämiseen, sekä huomioimiseen kaa- sella, joka järjestää hoidon valtion maiden kohteille voituksessa ja muussa maankäytössä, tulee jatkos- tai osallistuu niiden hoitoon. Myös yksityismaiden sa kiinnittää erityishuomiota. suojelualueilla Metsähallitus voi osallistua käytän- Maisema-alueiden lisäksi muissa perinnemai- nön hoitoon maanomistajan ohella. Muinaisjään- semakeskittymissä (kylissä, joissa on useita arvok- nösalueilla alueiden hoidon suunnittelusta vastaa kaita perinnemaisemia) tulee harkita suunnittelun Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö. ja hoidon keskittämistä. Kylän perinnemaisemat Se hoitaa osaa kohteista omana työnään, osaa hoi- kattava hoitoverkosto voidaan suunnitella maan- tavat ohjeistetut maanomistajat. Museovirasto on omistajien, kyläläisten, karjatilojen ja paikallisten osallistunut perinnemaisemien hoidon suunnitte- urakoitsijoiden yhteistyönä. Jatkossa hyvin hoi- luun tai järjestämiseen noin kymmenellä kohteella detut kokonaisuudet voisivat toimia Satakunnan Satakunnassa. esimerkkialueverkostona. Kuntien ja kaupunkien omistuksessa on Sata- kunnassa 14 kohdetta: 5 Raumalla, 2 Köyliössä, Po- Hoidon tavoitteet vuoteen 2012 mennessä rissa ja Ulvilassa, sekä 1 kohde Eurassa, Eurajoella ja Huittisissa. Näistä puolet on vailla hoitoa. Muita Hoito-ohjelmassa on asetettu lähivuosien tavoitteet laidunnetaan erityistuen avulla tai hoidetaan osit- Satakunnan perinnemaisemien hoidon järjestämi- tain niittämällä. Jatkossa kuntien tulee hoitaa yhä seksi ja hoidon laadun turvaamiseksi. Päätavoit- enemmän omistamiaan alueita. Ne voisivat myös teiksi on asetettu, että hoidon piirissä on v. 2012 teettää työn urakoitsijoilla tai vuokrata alueita lai- mennessä 90 % valtakunnallisesti ja maakunnal- tumeksi tai erityistuen avulla niitto- ja raivaustyötä lisesti arvokkaista kohteista, sekä kaikkiaan 3000 tekeville viljelijöille tai yhdistyksille. hehtaaria perinnemaisemia. Muista tavoitteista Vapaaehtoisjärjestöjen toiminta on kohdistunut mainittakoon mm. pienten perinnemaisemien ja usein alueille, jotka muuten olisivat jääneet hoi- harvinaisten perinnemaisematyyppien hoidon don ulkopuolelle. Vuosina 2005–2006 hoidettiin tal- edistäminen. Lisäresursseja tarvitaan etenkin hoi- kootöin mm. Rauman Nurmesluotoa. Satakunnan don järjestämiseen, suunnitteluun ja hoitoon, jotta perinnemaisemien hoitoon on osallistunut useita hoidettava ala saadaan asetettujen tavoitteiden yhdistyksiä ja niillä tulee jatkossakin olemaan tär- mukaiseksi. Aiemmin käytettyjen rahoituslähtei- keä rooli etenkin pienten kohteiden hoidossa. Maa- den lisäksi tulee lisätä projekti- ja hankerahoitus-

58 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Perinnemaisemaa Siikaisten Leppijärven kylässä.

lähteiden käyttöä, samoin kuntien sekä muiden yhteistyötahojen osallistumista hoitoon ja sen kus- Valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat tannuksiin. Lisäresursseja tarvitaan myös hoidon Satakunnassa seurantaan ja neuvontaan, sekä koulutukseen parantamaan hoidon laatua ja lisäämään viljelijöiden Harjavalta Vaajalan laitumet ja muiden tahojen kiinnostusta hoitoon. Luvia Säpin niityt Luvia Mikolan laitumet Merikarvia Kantolan laitumet Pomarkku Harjan niityt Pori Fleiviikin niitty Pori Kuuminaisten niemen kärki Pori Pihlavaluodon laitumet Pori Etelärannan laitumet Rauma Reksaaren entinen haka Siikainen Koskelan laitumet Siikainen Pihlajamäen laitumet

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 59 4 Missä mennään?

Lähtökohtana edelliselle, vuonna 1995 valmistu- Vuoden 1995 jälkeen viranomaistyössä on ta- neelle kulttuuriympäristöohjelmalle oli satakun- pahtunut paljon. Maankäyttö- ja rakennuslaki talaisen kulttuuriympäristön ominaispiirteiden tuli voimaan vuonna 2000 ja uudisti toimintata- määrittely ja kulttuuriympäristöä koskevan ylei- poja kulttuuriympäristön huomioimisen osalta sen tiedon kokoaminen. Tärkeänä päämääränä oli kaavoituksessa ja rakentamisessa. Osana maan- ja on edelleen valtakunnallisten ja seudullisten käytön suunnittelun ohjausjärjestelmää ovat val- intressien tarkentaminen ja niiden sovittaminen takunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa on mahdollisuuksien mukaan paikallisiin intressei- myös kulttuuriympäristöjä koskevia tavoitteita. hin. Ohjelmassa kartoitettiin keinoja ja edellytyksiä EU-jäsenyys on tuonut avustusrahaa kulttuuri- kulttuuriympäristön hoidolle ja pyrittiin antamaan ympäristön hoitoon, mutta toisaalta myös aihe- lähtökohtia kuntien omien kulttuuriympäristö- uttanut rakennemuutoksia maataloudessa, joilla ohjelmien laatimiselle. Osa edellisen ohjelman on vaikutuksia myös kulttuuriympäristöihin. Nyt tavoitteista on toteutunut, mutta osa ei ole juu- elämme voimakkaassa kuntarakenteen muutok- rikaan edennyt. Jotkut tavoitteista eivät ole enää sessa ja kulttuuriympäristön kannalta oleelliseksi ajankohtaisiakaan. Uuden ohjelman tavoitteisiin kysymykseksi nousee paikallisidentiteetin säily- on poimittu näitä ”kesken” jääneitä tavoitteita ja minen kuntaliitosten yhteydessä. Uudistuneessa mukaan on tullut myös uusia ajankohtaisista on- tilanteessa on yhä selkeämmin tullut esiin myös gelmista kumpuavia tavoitteita. kunnallisten kulttuuriympäristöohjelmien tarve. Kulttuuriympäristön hoidossa niin kuin kaikes- Rakennetun kulttuuriympäristön hoidossa Suo- sa fyysisessä ympäristössä näkyvässä toiminnassa men liittyminen EU:in toi merkittäviä lisäresursse- tarvitaan toimijoita, ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja. Satakunnassa EU-rahoitusta on pystytty käyt- käyttää työaikaansa tähän tehtävään ja joilla on sii- tämään varsin menestyksekkäästi konkreettisissa, hen myös riittävä asiantuntemus sekä ymmärrys. lähinnä kuntien toteuttamissa rakennettujen ym- Yksittäisten toimijoiden lisäksi tarvitaan yhteis- päristöjen ja yksittäisten rakennusten kunnostus- työtä ja sen mahdollistavaa verkostoa. Kulttuuri- hankkeissa, joiden tulokset ovat nähtävissä kult- ympäristön hoidon alalla päätoimisia ihmisiä on tuuriympäristössä (mm. Satakunnan rakennuspe- vähän. Siksi verkostoituminen saa erityisen suuren rinnön hoito -hanke, Vuojoen kartanon kunnostus, painoarvon. Toiminta on pitkäjänteistä ja sen tu- Villilän kartanoympäristön kunnostus). Varsin pit- lokset näkyvät vasta aikojen kuluessa. Siksi työtä kälti EU-rahoituksen turvin on perustettu myös täytyy tehdä toisaalta lapsista lähtien kulttuuriym- Satakunnan Museon korjausrakentamiskeskus Ra- päristökasvatuksen parissa, toisaalta suunnittelun kennuskulttuuritalo Toivo sekä Vanhan Rauman kaikilla sektoreilla. korjausrakentamiskeskus Tammela. Kummankin Satakunnassa ensimmäisen maakunnallisen keskuksen toiminta on ulkopuolisen rahoituksen kulttuuriympäristöohjelman jälkeen on tapah- päätyttyä vakiintunut ja keskukset ovat löytäneet tunut paljon myönteistä kehitystä. Varsin monet oman paikkansa. Toivon vastuulle on Satakunnan ohjelmassa asetetuista tavoitteista on saavutettu. Museossa jäänyt yksityisille kiinteistönomistajille Toiminta on myös alueella monilta osin vakiintu- suunnatun korjausneuvonnan ohella lasten kult- nut ja muuttunut automaattiseksi. Uusia haasteita tuuriympäristökasvatus, joka tavoittaa kaikki po- tulee kuitenkin jatkuvasti ja resurssit ovat edelleen rilaislapset ja osittain myös maakunnan muiden riittämättömät. osien lapset.

60 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Riihikedon jälleenrakennuskauden kerrostaloalueella on suuri kaupunkitaiteellinen merkitys. Asuinalue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Kuva: Pentti Pere

2000-luvulla kulttuuriympäristökeskusteluun Ryhmä kokoontuu 5-6 kertaa vuodessa eri puolilla on noussut uusia osa-alueita kuten vedenalainen Satakuntaa. Muualla kuin Porissa pidettyihin ko- kulttuuriperintö ja historiallisen ajan muinaisjään- kouksiin liittyy yleensä tutustumiskäyntejä ja esit- nökset. Eurooppalainen maisemayleissopimus on telyitä. Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmän nostanut maiseman laajemman keskustelun aiheek- jäsenet nimittää ympäristökeskus. Ryhmässä ovat si. Kulttuuriympäristöiksi luetaan yhä nuorempia edustettuina kulttuuriympäristön parissa työsken- kerrostumia. 1950- ja etenkin 1960- ja -70-lukujen televät alueelliset organisaatiot: Lounais-Suomen rakennetun ympäristön vaalimisessa ollaan aivan ympäristökeskus (kulttuuriympäristövastaava, uudenlaisten kysymysten edessä. Rakentamisen Satakunnan kaavoitustarkastaja), Satakuntaliitto volyymia on enemmän ja inventointeihin perus- (maakunta-arkkitehti), Satakunnan Museo (muse- tuvat arvotukset puuttuvat. Lisäksi teollisten ma- onjohtaja, rakennustutkija), Satakunnan TE-keskus teriaalien käyttöön perustuvat rakennukset ovat – maaseutuosasto (rakennusmestari), ProAgria Sa- teknisesti hankalampia korjattavia kuin käsityö- takunta (maisemanhoidon neuvoja), Turun tiepiiri valtaisesti rakennetut. Lisääntyneet energiatehok- (ympäristönsuunnittelija), Museovirasto (muinais- kuusvaatimukset tuovat korjaamiseen uuden haas- jäännösten hoito), maisemantutkimuksen oppiaine teen. Myös tämän päivän rakentamisen laatuun (professori), kaksi kuntaa (Kankaanpään kaupun- tulisi kiinnittää huomiota, koska tämän päivän uu- ginarkkitehti, Rauman ympäristötoimenjohtaja) disrakennus on tulevaisuuden rakennusperintöä. sekä aluearkkitehdit. Lisäksi kokousaineistot lähe- tetään ympäristöministeriöön. Myös Satakunnan Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmä taidetoimikunnalla on tilaisuus nimetä ryhmään edustajansa, mikä odotetaan tapahtuvaksi, kun Sa- Kulttuuriympäristötyöryhmä toimii Suomessa jo- takuntaan vuonna 2009 saadaan rakennustaiteen kaisen ympäristökeskuksen alueella. Ryhmien toi- läänintaiteilija. Taidetoimikunnan kanssa on järjes- minta on eri alueilla muotoutunut toisistaan poik- tetty joitakin yhteiskokouksia. Työryhmän jäsenten keavaksi ja myös ryhmien aktiivisuudessa on eroja. vaihtuvuus on ollut hyvin pientä. Puheenjohtajana

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 61 toimi ensimmäiset 10 vuotta ympäristökeskuksen tukenaan ja keskustelufoorumina, esim. merkittä- kulttuuriympäristövastaava, arkkitehti Soilikki vät kaavahankkeet (Porin 5. ja 6. kaupunginosien Franssila ja vuodesta 2006 alkaen arkkitehti An- asemakaavan muutokset), purkuasiat (Itsenäisyy- na-Leena Seppälä. Sihteerinä on koko ajan ollut denkadun puutalokorttelit), merkittävät maise- rakennustutkija Liisa Nummelin. mahankkeet (Köyliön kirkkosaaren koivukujan Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmän tar- uudistaminen). Turun tiepiirin ympäristönsuun- koituksena on toimia yhteistyöfoorumina kult- nittelija esittelee ryhmässä vuosittain ajankohtaisia tuuriympäristöasioiden parissa työskenteleville tiehankkeita, joiden toteutukseen ryhmän jäsenillä viranomaisille ja mahdollistaa tiedonkulku ajan- on mahdollisuus ottaa kantaa. kohtaisista asioista ja hankkeista. Ryhmä on toimi- Satakunnassa kulttuuriympäristötyöryhmä nut myös ohjausryhmänä monissa ympäristökes- suunnittelee ja koordinoi vuosittain Euroopan ra- kuksen rahoittamissa EU-hankkeissa ja se seuraa kennusperintöpäivän tapahtumia sekä järjestää eri- kaikkia kulttuuriympäristöä sivuavia EU-hank- laisia seminaareja ja koulutustapahtumia. Maakun- keita, joita projektivastaavat käyvät esittelemässä. nallisen kulttuuriympäristöohjelman laatiminen ja Työryhmä valmistelee kannanottoja merkittävistä päivittäminen ovat myös olleet ryhmän keskeisiä ajankohtaisista aiheista, jollaisia ovat olleet mm. tehtäviä. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorial- alueella toimii kaksi kulttuuriympäristötyöryh- liset kohteet, maakunnallinen rakennuskulttuu- mää. Varsinais-Suomen ja Satakunnan ryhmillä riselvitys, maankäyttö- ja rakennuslaki ja raken- on viime vuosina ollut säännöllistä yhteistyötä: nussuojelulain muutosvaiheet. Erilaisia asioita retkiä kulttuuriympäristöihin, yhteisiä seminaare- valmistelevat viranomaiset voivat käyttää ryhmää ja ja kokouksia. Rakennusperinnön teemavuonna

Ahlaisten kevyenliikenteenväylän sovittaminen valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön oli haasteellista ja vaati yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Kuva: Liisa Nummelin

62 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 2003 valmistui ryhmien yhdessä laatima Vanhan taa rakennus- ja maisemainventointien tekemistä rakennuksen käyttöopas, jonka ympäristökeskus kunnissa. Se tuo rakennettua ympäristöä koske- julkaisi. van, ajantasaisen ja helppokäyttöisen tiedon eri Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmän 14 käyttäjäryhmien ulottuville. toimintavuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon PAKKIin on tallennettu vuoden 2007 aikana vä- ja toimintakulttuuri kulttuuriympäristöasioissa on hintään metatasolla tiedot kaikista Satakunnassa nyt täysin toinen kuin vuonna 1995. Yhteistyö eri 1980-luvun lopulta lähtien tehdyistä rakennusin- alueellisten toimijoiden kesken on vakiintunut ja ventoinneista. Vanhimmista inventoinneista Pa- sitä tapahtuu jatkuvasti kuntien kaavahankkeissa, kissa on vain hanketiedot sekä kartalle viety tieto erilaissa työryhmissä ja esim. EU-hankkeissa. Toi- inventointialueesta. Tuoreempien selvitysten tie- mijat tapaavat toisiaan ja tietävät toistensa toimin- dot on viety sovellukseen täydellisinä eli tietoja nasta. Kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön voi lukea Pakista. Pakkia on lähes kahden vuoden huomioiminen on tullut paljolti automaattiseksi. ajan myös ehditty testaamaan inventointivälinee- Keskustelufoorumia tarvitaan silti edelleen, mutta nä useissa inventointihankkeissa ja sovellusta on myös työskentelytapojen uusiutumiselle olisi tar- myös paranneltu saatujen kokemusten perusteella. vetta. Vuoden 2008 loppuun mennessä pakkiin on ehditty tallentamaan lähes 3000 yksittäisen kohteen tiedot. Rakennetun ympäristön työkalut PAKKIIN Vuonna 2008 käynnistyneessä maakunnallisessa Pisara -hankkeessa tullaan tekemään Pakkia käyt- Satakunnan Museo otti 1.5.2007 alkaen käyttöön täen rakennuskulttuuriselvityksiä neljän vuoden maakuntaa varten tuotetun uuden rakennetun ym- aikana yli 10 Satakunnan kunnassa. Työn aikana päristön inventointisovelluksen nimeltään PAKKI. myös sovellusta tullaan kehittämään saatujen käyt- Sovellukseen liittyy myös museon omaan käyttöön tökokemusten pohjalta. tuotettu asianhallintajärjestelmä. Sovelluksen to- Sovelluksen käytettävyyttä parantaa olennaises- teutuksesta, joka perustuu syksyn 2006 aikana ti myös se, että sinne tallennettiin Satakuntaliiton yhteistyössä museon kanssa tehtyyn määrittely- rahoituksella kohde- ja aluetiedot, valokuvat sekä työhön, vastasi T:mi Hilla Tarjanne Helsingistä. aluerajaukset maakunnallisesti arvokkaista raken- Sovelluksen pohjana on Hilla Tarjanteen aiemmin netuista kulttuuriympäristöistä liiton maakunta- tuottama KIOSKI -inventointisovellus. PAKKI on kaavaa varten teettämän Satakunnan rakennuspe- kuitenkin sitä kehittyneempi ja laajempi tuote. rintö 2005 -selvityksen pohjalta. Lisäksi Pakkiin PAKKI -sovelluksen on Satakunnan Museolle ke- on viety vastaavat tiedot valtakunnallisesti arvok- hitetyn version pohjalta ottanut syksyllä 2008 käyt- kaista kulttuuriympäristöistä Museovirastosta ja töönsä myös Kymenlaakson maakuntamuseo. Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta saatuja PAKKI on toteutettu ASP-palveluna eli ohjel- digitaalisia aineistoja käyttäen. mistovuokrauksena, jota käytetään internetin kautta selaimella. Sovelluksen käyttämiseen ei tarvita muita ohjelmistoja tai laitteistoja. Sovellusta voi käyttää usea eri henkilö yhtäaikaisesti useasta eri toimipisteestä. PAKIN kautta voi tallentaa teksti- tietoa, kuvatiedostoja sekä pdf -tiedostoja. Sovel- lukseen liitetyn karttakäyttöliittymän avulla kohteet ja rakennukset voi paikantaa ja paikannettuja tietoja voi selata kartalla. Kartalle voi viedä sekä pistetietoa että aluemuotoista tietoa. Porin ja Rau- man osalta Pakissa on myös linkitys kaupunkien karttapalveluun, jonka kautta kohteita voidaan tarkastella asemakaavatasoisella kartalla. PAKKIa hallinnoi sovelluksen vuokraaja, Sata- kunnan Museo. Museo jakaa yhteistyökumppa- neilleen (Lounais-Suomen ympäristökeskus, Sata- kuntaliitto, Satakunnan TE-keskus, Museovirasto, Turun yliopisto, ympäristöministeriö ja alueen kunnat) sekä selaajakäyttäjän että inventoijakäyt- täjän tunnuksia, toisaalta rakennettua ympäristöä koskevan tiedon selaamiseen, toisaalta inventointi- tiedon tallentamiseen. PAKKI helpottaa ja nopeut-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 63 Liisa Nummelin:

Nurkat kuntoon!

Satakunnan rakennusperinnön hoito -projekti 1998 – 2000

Satakunnan rakennusperinnön hoito -projekti maiset, hankalasti kunnostettavat kohteet otettiin käynnistyi alkukeväästä 1998 ja päättyi marras- vastaan haasteena ja kokemuksia rikastuttavina. kuussa 2000. Opetusministeriön rahoittaman ja Kohteiden ongelmallisuuden tavoitteesta poiket- Satakunnan Museon hallinnoiman EU-hankkeen tiin ainoastaan Unescon maailmanperintölistalla eurooppalainen rahoitus tuli Euroopan aluekehi- olevan Vanhan Rauman kohdalla, jossa yksittäisiä tysrahastosta (EAKR). Se liittyi vuosien 1996–1999 kohteita oli paljon ja rahoituserät vastaavasti varsin tavoite 2 -ohjelman toimenpidekokonaisuuteen 3.2 pieniä. Siellä Satakunnan rakennusperinnön hoito Ympäristön ja kaupunkimiljöön parantaminen. -projekti rahoitti tavanomaisia kunnostustöitä: Hankkeen kokonaisrahoitus oli euroiksi muutettu- vesikattojen maalausta, ikkunoiden kunnostusta, na lähes 2,5 miljoonaa euroa ja sen suunnitteluun ja julkisivujen maalaustöitä jne. Perusteena tälle oli, ohjaukseen osallistui maamme antikvaarinen kent- että kohteeksi miellettiinkin koko Vanha Rauma, ei tä sekä koko rakennusperinnön hoidosta vastaava niinkään yksittäiset kiinteistöt. Pyrkimyksenä oli alueellinen viranomaisverkosto. Hankkeen pääta- kehittää maailmanperintökohteen hoitonormistoa voitteena oli rakennusperinnön hoitotyön kehit- yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. täminen. Tämän pioneerihankkeen kohdealueena Muuta toimintaa olivat mm. alueen rappaus- ja oli Satakunnan tavoite 2 -alueen 14 kuntaa, Porin maalausalan yrittäjille sekä suunnittelijoille koh- ja Rauman seudut. dennetut kalkkirappauspäivät, ikkunakorjaustoi- Projektin näkyvin osa olivat lähes sata kult- minnan synnyttäminen ja kehittäminen alueelle, tuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen ja puukaupunkialueille sopivien täydennysraken- rakennetun ympäristön korjaushanketta. Raken- nusratkaisujen hakeminen yhdessä Sata-SAFA:n nuskulttuurin eri osa-alueet olivat edustettuina kanssa näyttelyhankkeen muodossa sekä projektin monipuolisesti: Mukana oli mm. kolme sahaa, toiminnasta kertova näyttely. koulurakennuksia, talonpoikaisrakennuksia, Van- Rakennusperinnön hoidon rahoitus on Suomessa han Rauman puurakennuksia ja Porin 1800-luvun häpeällisen alhaisella tasolla. Lyhytaikainen ja sup- kivisen monumentaalikeskustan rakennuksia. pealle alueelle kohdennettu tuntuva taloudellinen Joukossa oli lukuisia rakennussuojelutapauksia, panostus näkyi konkreettisestikin kulttuuriympä- joiden säilyttäminen ei ilman tuntuvaa yhteiskun- ristössä ja mahdollisti ainakin joidenkin sellaisten nan rahoitusta olisi onnistunut. Näiden mallihank- ympäristöjen ja rakennusten kunnostuksen, joka keiden kautta pyrittiin hankkimaan kokemuksia ei muuten olisi onnistunut. Hankkeesta jäi myös rakennusperinnön hoidon prosessien, käytännön aina joillekin alueen toimijoille pysyvää henkistä osaamisen ja palvelutarjonnan kehittämiseen sekä pääomaa ja myös toimivia verkostoja. Hankkeen antikvaarisen korjaustoiminnan normiston kehittä- mahdollistama korjaushankkeiden intensiivisempi miseen vähintäänkin alueellisesti hankkeille, jotka ohjaus (hankkeella oli oma arkkitehti) sai jo idulle saavat tuntuvaa julkista tukea. Lisäksi tavoiteltiin uudenlaisen, keskustelevamman ja ammattimai- antikvaarisen korjaustoiminnan periaatteiden vä- semman toimintakulttuurin. Toisaalta runsaampi littymistä vähittäin myös tavanomaisena pidettyyn rahoitus loi alueelle myös odotuksia ja pienempien korjaustoimintaan. avustusten halveksuntaa, josta paluu normaalita- Rahoitettavia kohteita valittaessa korostettiin solle on paikoin vienyt aikansa. Voi vain kuvitella korjauskohteen merkitystä projektin kokonaista- miltä Suomi näyttäisi, jos Satakunnan rakennus- voitteiden kannalta. Korjausprosessin piti tarjota perinnön hoito -projektin vajaan kolmen vuoden mahdollisuus oppia uutta ja testata uusia toimin- rahoitus olisi ollut koko 2000-luvun käytössä ja tatapoja. Pelkästään pieniä, tavanomaisia korjaus- myös muualla kuin Satakunnassa! toimenpiteitä ei mielellään rahoitettu. Moniongel-

64 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Pomarkun kirjakauppa ennen korjausta ja sen jälkeen. Kuvat: Liisa Nummelin ja Niina Uusi-Seppä

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 65 Kalle Saarinen: ja yhtenäisestä kaupunkikuvasta ja niiden sopu- suhtaiseen rinnakkaiseloon haetaan ratkaisumal- Maailmanperinnön hoito on leja. rakennusvalvontaa asennekasvatuksella Asennekasvatusta asiakkaan kohtaamisessa Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus on toiminut jo vuodesta 1995 Tammelan talossa kes- Asennekasvatuksen merkittävyyttä on tehostettu kellä Vanhaa Raumaa. Tämä Rauman kaupungin pyrkimällä luomaan mahdollisimman monta kos- ympäristöviraston rakennusvalvonnan toimipiste ketuspintaa asiakkaan ja neuvonta-arkkitehdin vä- antaa tietoa perinnerakentamisesta ja maailmanpe- lille. Kiinteistönvälittäjiä on kehotettu antamaan rinnöstä. Syksyllä 1995 käynnistynyt remontti oli neuvonta-arkkitehdin yhteystiedot potentiaalisille yksi osa korjaustoimenpiteiden esittelyä. Samalla Vanhan Rauman kiinteistönostajille. Näin saadaan otettiin ensimmäiset askeleet perinnerakentamis- kerrottua oikeaa faktaa historiallisista rakennuk- koulutuksen tarjonnassa. Nelivuotinen nuorten sista ja käännettyä tavanomainen kysymys: ”Mi- työpaja-projekti osallistui peruskunnostukseen ja tä Vanhan Rauman rakennuksessa ei saa tehdä?” seurasi vaativia pintakäsittelyvaiheita. kysymykseksi, mitä rakennuksessa tulee tehdä. Samalla käydään läpi asemakaavamääräykset, Hyväkin kaava vanhenee joskus tehdyt viimeaikaiset remontit ja rakennuksen his- toriatiedot. Usealle talon ostosta kiinnostuneelle Vanhan Rauman asemakaavan laatimisvaiheessa tämä infopaketti tulee turhana, kun vain yksi heistä 1970-luvun puolivälissä käynnistyi kaupungin sen kaupan tekee. Tuleeko se turhana? Tällä jump- asemakaavaosaton vetämänä asennekasvatustyö paamisella voidaan saada tiputettua vääränlaisin oikeiden, pehmeiden kunnostustapojen omak- asentein historiallista rakennusta havitteleva os- sumiseksi. Suojelevan asemakaavan saatua lain- tajakandidaatti pois ja vältytään tilanteelta, jossa voiman vuonna 1982 Rauman kaupunginhallitus uudisrakennushenkinen asiakas voi hävittää ra- nimesi ensimmäisen Vanhan Rauman asemakaa- kennuksen autenttisuutta ja aiheuttaa rakennus- van toteuttamista ohjaavan erityiselimen. Neljän valvonnalle ja museolle harmaita hiuksia. luottamusmiehen lisäksi työryhmässä ovat asian- Viimeistään seuraavassa kohtaamisessa saadaan tuntijoina asemakaava-arkkitehti, museonjohtaja, uusi Vanhan Rauman talonomistaja korjausraken- kaupunginarkkitehti, apulaiskaupunginjohtaja tamiskeskukseen ja kouriintuntuva neuvonta voi ja esittelijänä rakennusvalvonnan neuvonta-ark- alkaa esimerkkirakenteiden läpikäynnillä; niistä kitehti. Erityiselimessä on myös museoviraston löytyvät oikeat materiaalit ja selviävät työskente- edustaja ja näin rakennuslupa-asioiden lausunto- lytavat. Lisäksi työvaihekatselmuksilla luodaan menettely nopeutuu. Historiallisten rakennusten henkistä tukea remonteeraajalle. Suunnittelunoh- korjaustoiminnassa korostuu rakennusvalvonnan, jaus käydään usein omistajan, suunnittelijan ja asemakaavoituksen ja museon yhteistyö. neuvonta-arkkitehdin kesken. Museonjohtaja ja Vaikka Vanhan Rauman asemakaavaa voidaan asemakaava-arkkitehti sekä museoviraston edus- pitää vanhentuneena, se on toiminut kuitenkin taja saavat tiedot käydyistä neuvotteluista ja ovat hyvin juuri asemakaavan toteuttamista ohjaavan mukana virkamiestyöryhmässä mahdollisten erityselimen toiminnan vuoksi. Nyt Raumalla on poikkeamisten valmistelussa. Rakennustarkas- ryhdytty toimiin Vanhan Rauman asemakaavan taja, jolle päätöksenteko Vanhan Rauman luvista uudistamiseksi. Säilyttämistavoitteissa tuodaan on delegoitu, saa informaation viikoittaisessa pa- voimakkaammin esiin rakennuskannan kerroksel- laverissa, joka käydään ympäristötoimenjohtajan, lisuus. 1970- luvulla vannottiin yhtenäisen kau- rakennustarkastajan ja neuvonta-arkkitehdin kes- punkikuvan nimiin ja esitettiin mm. kivinen funk- ken. Asiakkaan pyynnöstä Vanhan Rauman eri- kisrakennus vuodelta 1937 korvattavaksi parem- tyiselin antaa lausunnon myös luonnosvaiheessa, min ympäristöön ja Vanhaan Raumaan sopivalla jolloin pystytään kartoittamaan periaatteellisia rat- kaksikerroksisella lautaverhotulla rakennuksella. kaisuja. Erityiselimessä on museoviraston edusta- Kaavan uusimistyössä on vetovastuu luonnollises- jan lisäksi neljä kaupunginhallituksen nimeämää ti kaavoittajalla, mutta tietotaitoa ovat tuomassa luottamushenkilöä. Heidän päätöksensä tulee olla rakennusvalvonnan ja museon edustajat. Maail- yksimielinen tai asia viedään museoviraston kol- manperintöalueen kaavan tavoitteista käydään legion käsittelyyn. Näin ei kuitenkaan ole tapahtu- laajaa keskustelua viranhaltijoiden, valtionhallin- nut Raumalla yli neljännesvuosisadan aikana, jona non edustajien, paikallisten suunnittelijoiden ja erityiselin on antanut lausuntoja. kiinteistönomistajien kanssa. Kerroksellisuudesta

66 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Maailmanperintöavustuksesta apua

Lisää tapaamisia luodaan antamalla rahoitus- apua. Vanhan Rauma Säätiö on ollut vuodesta 1976 lähtien jakamassa lainoja ja avustuksia alueen rakennusten ja porttien kunnostajille. Neuvonta- arkkitehti tekee hakemukset säätiölle asiakkaan puolesta. Ympäristökeskuksen ja museoviraston avustusten laatimisessa kiinteistönomistaja on saanut myös apua. Vuodesta 2004 lähtien maail- manperintökohteille on ollut jaettavissa vuosittain 250 000 euron erillismääräraha museoviraston kautta. Neuvonta-arkkitehti laatii ja auttaa maa- ilmanperintöavustusten laadinnassa. Kiinteistön- omistajan pitää vähimmillään hankkia vain hankkeen kustannusarvio ja allekirjoittaa hakemus. Maailmanperintöavustuksen turvin pystyttiin palkkaamaan artenomi kuntoarvioprojektiin kol- mena vuonna. Erityistä huomiota tässä projektissa kiinnitetään alueen uhanalaisiin ulkorakennuksiin, jotka ovat tuhoutumassa käyttämättöminä. Tällä hetkellä avustuksen turvin skannataan ja kopioi- daan sähköiseen muotoon rakennusvalvonnan arkistossa olevat Vanhan Rauman historialliset rakennuspiirustukset. Vanhan Rauman maailmanperintöavustukset on priorisoitu ensisijaisesti vesikattojen katteiden uusimisiin ja kunnostuksiin sekä arvokkaiden ul- korakennusten pelastustoimenpiteisiin. Vesikatot alkavat olla kunnossa, joten patistusta ulkora- Vanhan Rauman rakennuksissa vaalitaan suomalaisen puurakennus- perinteen kauniita yksityiskohtia. kennusten korjaamiseen lisätään. Ensimmäisinä vuosina pystyttiin myöntämään avustusta vain muutamalle hankkeelle, jotka koskivat julkisivu- maalausta. Vuoden 2008 49 rakennushankkeesta oli 16 julkisivuihin kohdistuvia toimenpiteitä, kunnostuksia ja maalauksia. Maailmanperintö- avustuksia on saatu Vanhaan Raumaan kaikkiaan jektissa, jolla saatiin mm. Tammelaan maailman- 380 400 euroa. Museovirasto on nimennyt Vanhan perintöosan esittelyaineisto. Perinnerakentamis- Rauman hankkeiden valvojaksi korjausrakenta- koulutusta matkailunähtävyytenä EAKR-projektin miskeskuksen neuvonta-arkkitehdin. Vuodelle rahoittajaksi saatiin Länsi-Suomen lääninhallitus. 2009 on valmisteltu kaikkiaan 73 hankeen avus- Perinnerakentamiskoulutuksena tarjottiin lähiseu- tushakemukset. 43 kiinteistön ja kahteen kaupun- dun oppilaitoksille työharjoittelumahdollisuuksia. gin erillishankkeeseen haetaan avustusta yhteensä Yhteistoimintaa on syntynyt Turun, Mynämäen, 265 000 euroa. Rauman, Ikaalisten ja Seinäjoen eriasteisten am- matillisten oppilaitosten kanssa. Esimerkiksi EU-projekteilla Turun AMK:n rakennusrestaurointikoulutusoh- perinnerakentamiskoulutusta jelman kanssa toteutettiin hirsirakennuksen siir- to ja verstasrakennuksen hirsikehikon pystytys. Kaupungin päättäjät antoivat luvan käynnistää Neuvonta-arkkitehti on valvonut opiskelijoiden korjausrakentamiskeskushankkeen vuonna 1995 työharjoittelua alueen yksityisissä korjauskohteis- edellytyksellä, ettei siitä aiheudu kaupungille li- sa. Länsirannikon rakennusklinikka -projekti oli säkustannuksia. Satakuntaliiton kautta saatiin ylimaakunnallinen ja siinä olivat mukana Rauma, avustukset korjausrakentamiskeskuksen perusta- Uusikaupunki ja Mynämäen kunta. Korjausraken- miseen ja jatkorahoitus näyttelytilojen kunnosta- tamiskeskus Tammela oli mukana myös maakun- miseen. Samanaikaisesti korjausrakentamiskeskus tamuseon vetämässä Satakunnan rakennusperin- oli mukana Vanha Rauma vetovoimatekijäksi -pro- nön hoito- projektissa vuosina 1998–2000. Projektin

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 67 Maailmanperintöarvo on tuonut huomattavasti lisää erimaalaisia turisteja ja ammattiryhmiä Vanhaan Raumaan ja korjausrakentamiskeskus Tammela toimii yhtenä vierailukohteista.

puitteissa korjattiin yhteensä 31 rakennusta Van- Vanhan Rauman perusparannusta 30 vuotta hassa Raumassa. ja suurimmat tulevaisuuden haasteet Tarkoituksellisesti pitkäaikainen kunnostuspro- jekti on saatettu loppuun ja nyt Tammelan talossa Suuri osa nykyisistä Vanhan Rauman rakennuksis- sijaitsevassa korjausrakentamiskeskuksessa on ta laajennettiin, huonetiloja korotettiin ja julkisivuja näyttelytilojen lisäksi toimiva koulutustila. Pihalle muutettiin uusrenessanssi-tyylisiksi 1800- ja 1900- on täydennysrakentamisena siirretty vanha riihi- lukujen vaihteessa. Nykyisen perusparannuskau- rakennus, joka toimii varaosapankkina. Lisäksi on den käynnisti alueittainen perusparannuskokeilu rakennettu verstasrakennus, siinäkin päärungon vuonna 1977. Siitä lähtien on kaupunki ohjannut muodostaa vanhan asuinrakennuksen hirsikehik- ja antanut järjestelmällisesti apua kiinteistönomis- ko. Verstaan kyljessä on punamullan keittopaikka, tajille hirsirakennusten kunnostuksien suunnit- jossa avoinnapitäjät keittävät kesäisin parituhat- telussa ja rakennustekniikassa. Vanhan Rauman ta litraa punamultamaalia sitä tilanneille. Kou- asuinrakennukset on kunnostettu muutamaa suur- lutustapahtumia Tammelassa järjestetään omina ta kiinteistöä lukuun ottamatta. Kahden viimei- ja yhteistyökumppanien toimesta. Vanha Rauma sen vuosikymmenen aikana on 23 liikerakennusta Yhdistyksen luentosarja keväisin käsittelee alueen kunnostettu. Kahdeksan moottorisahamurhattua ja rakennusten historiaa sekä talojen kunnostusta. julkisivua on palautettu entistäen tai sopeuttaen Lisäksi syksyiset maailmanperintökohteiden esit- paremmin vanhan rakennuksen luonteeseen sopi- telyluennot ovat toistuvia tapahtumia. viksi. Kaikkiaan yli 130 kaupunkikuvalle merkit- tävää porttia on rakennettu tai kunnostettu, mutta vain viisi vanhaa ulkorakennusta on peruskorjattu.

68 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Suurin haaste tulevalle vuosikymmenelle onkin nuksen korvaamista uudella tai laajennuksia. Kaa- saada vähällä käytöllä olevien arvokkaiden ulkora- van vahvistamisen jälkeen on alueelle rakennettu kennusten kunnostus käyntiin. Tähän haasteeseen kaikkiaan 42 uudisrakennusta. Näistä on asuinra- pyritään vastaamaan korotetulla, jopa 80 %:n maa- kennuksia 8, asuinrakennuksen laajennuksia neljä, ilmanperintöavustuksella. talousrakennuksia 22, kaksi verstasrakennusta ja Uudisrakennustoiminta on ollut pääasiassa neljä liikerakennusta. täydennysrakentamista, heikkokuntoisen raken-

Puurakennusperintöä parhaimmillaan, Vanha Rauma.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 69 Tuulikki Kiilo:

Rakennuskulttuuritalo Toivo – Satakunnan museon korjausrakentamiskeskus

Satakunnan Museo perusti korjausrakentamiskes- ja rakennuskonservaattori, jonka toimi saatiin va- kuksen, Rakennuskulttuuritalo Toivon, syyskuun kinaistettua 1.1.2008 alkaen. alussa 1995 hallinnassaan olevaan puutalokiin- Toivon toiminnan keskeisin osa ja neuvonnan teistöön Porin keskustan tuntumassa Viidennessä tärkeä väline on itse Toivon talo, joka on kunnos- kaupunginosassa. Tontilla on neljä hirrestä raken- tettu korjausnäyttelyksi 1850–1950. Näyttelyssä nettua asuinrakennusta ja ulkorakennus, jotka on on jätetty näkyviin korjaustyön vaiheita ja siinä rakennettu 1800-luvun alun ja vuoden 1907 välise- esitellään erilaisia, perinteiseen rakentamiseen so- nä aikana. Rakennuskulttuuritalo Toivon toimin- pivia korjausmenetelmiä ja – materiaaleja. Korjaus- ta-ajatuksena on tarjota vanhojen rakennusten näyttely on olennainen osa Toivon tarjoamaa kor- korjaajille neuvoja sopivien korjausmenetelmien jausneuvontaa. Toivon tietopankista saa lisätietoja ja -materiaalien valitsemiseksi siten, että talojen eri materiaaleista ja niiden välittäjistä, perinteisen arvo ja ominaisluonne säilyvät. Korsmanin talo rakentamisen taitajista sekä yksityiskohtaisia työ- on kunnostettu ennen kaikkea lasten ja nuorten ohjeita. Toivon käsikirjastoon on koottu vanhaa ja elämyksellistä kulttuuriperintöopetusta varten. uutta rakentamista käsittelevää kirjallisuutta 1800- Piha on kunnostettu ns. perinnepihaksi hedelmä- luvun alusta alkaen. puineen ja perennapenkkeineen. Rakennuskult- Toivossa on myös pieni rakennustarvikemyy- tuuritalo Toivossa työskentelee nykyään kolme mälä, josta saa ostaa seudulla muualta vaikeasti vakinaista työntekijää, intendentti, museoemäntä löytyviä, mutta vanhan talon korjauksessa vält-

Rakennuskulttuuritalo Toivo järjestää työnäytöksiä ja korjausneuvontatapahtumia. Kuva: Kalle Virtanen

70 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 tämättömiä rakennustarvikkeita. Vanhojen raken- nusosien välitys oli aiemmin osa Toivon omaa toimintaa, mutta nykyään kaikki kierrätyskelpoiset rakennusosat kuuluvat Porin Seudun Rakennus- kulttuuriseura ry:n ylläpitämän Varaosapankin valikoimiin. Vuosina 2005 - 2007 Satakunnan Museo ja Ra- kennuskulttuuritalo Toivo toteuttivat Kehittyvä puukaupunki – osaamista perinteiseen rakentamiseen – hankkeen, jonka tavoitteena oli lisätä rakennetun kulttuuriperinnön säilymisen edellytyksenä olevan vanhan rakennuksen korjauksen tietotaitoa maakunnassa korjausneuvonnan, tapahtumien, koulutuksen sekä yhden mallikohteen kunnostuksen avulla. Hankkeen rahoittajina toimivat Porin kaupunki, Lounais-Suomen ympäristökeskus ja EU. Hankkeen näkyvin osa oli Porissa, Vähälinnan- katu 2:ssa sijaitsevan, kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävän Appelqvistin talon kunnostus ns. mallihankkeena. Näkyvällä paikalla liikenteellisessä solmukohdassa sijaitsevan huonokuntoiselta näyttävän rakennuksen kunnostuksen etenemisen ja rakennuksen ulkoasun para- nemisen toivottiin lisäävän vanhojen rakennusten arvostusta ja niiden kunnostushalukkuutta. Yleisöllä oli myös mahdollisuus seurata Appel- qvistin talon kunnostuksen etenemistä rakennuksen sisällä, sillä työmaa oli avoinna yleisölle koko hankkeen ajan. Portin pielessä oleva työmaakyltti Vähälinnankatu 2:ssa sijaitseva Appelqvistin talo ennen kunnostusta toivottikin, tavanomaisesta työmaataulusta poi- ja sen jälkeen. keten, kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi tutustumaan taloon. Kunnostus toteutettiin siis tavallaan koko hankkeen pituisena työnäytöksenä ja työ- maalle palkatun henkilökunnan tehtäviin kuului varsinaisten korjaustöiden lisäksi yleisönpalvelu, -koulutus ja vanhojen rakennusten korjausneuvon- ta. Työmaan avoimuudella pyrittiin, paitsi kerto- maan vanhojen rakennusten korjauksesta, myös löytämään keinoja vaikuttaa sekä yleisön että ra- kennusalan ammattilaisten asenteisiin. Avoimen työmaan lisäksi Vähälinnankatu 2:n Hankkeeseen liittyi kansainvälistä yhteistyötä, työmaalla järjestettiin erilaisia yleisötapahtumia, ennen kaikkea Riian kaupungin rakennussuojelu- kuten rakennuskonservaattorin neuvontailtoja ja viranomaisten kanssa, mutta myös Tallinnan Sääst- työnäytöksiä (hirsikorjaukset, ikkunoiden kun- va Renoveerimise infokeskuksen, Vilnan raken- nostus ja savirappaus). Lisäksi eri puolilla maa- nussuojeluviranomaisten sekä Tampereen kulttuu- kuntaa järjestettiin 13 korjausneuvontatapahtumaa riympäristöyksikön edustajien kanssa kokemusten työnäytöksineen teemalla ”Nurkat kuntoon” ja ja käytänteiden vaihtamiseksi puurakennusten ja tehtiin 100 korjausneuvontakäyntiä maakunnan puukaupunkialueiden suojelussa ja hoidossa. korjauskohteisiin.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 71 Satakuntalaisen kulttuuri- nopeasti vaihtuvine muoteineen peittää alleen ra- ympäristön vahvuuksia ja kentamisen ajalliset kerrokset niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Rakennemuutos jättää tyh- heikkouksia jilleen kaupungeissa ja maaseututaajamissa sekä Satakunnassa on monikerroksinen ja monimuotoi- vanhoja teollisuusrakennuksia että liiketiloja. Ar- nen kulttuuriympäristö. Alueella on asuttu tuhan- vokkaidenkin rakennusten ja kokonaisuuksien sia vuosia, mikä on jättänyt maisemaan monenlai- purkaminen jatkuu edelleen ja uudisrakentamisen sia jälkiä. Ensimmäiset ihmiset asettuivat alueelle laatu on usein valitettavan heikkoa. jo varhaisella kivikaudella noin 7000 vuotta sitten Rakennetun ympäristön laatuun on Satakun- ja maakunnasta löytyykin runsaasti arkeologisia nassa pyritty vaikuttamaan monilla keskustojen muinaisjäännöksiä. Osoituksena maakunnan kult- kehittämishankkeilla ja muilla rakennetun ympä- tuuriympäristön poikkeuksellisen suurista arvois- ristön tavoitteellisilla kunnostushankkeilla, joihin ta Satakunnalla on peräti kaksi maailmanperintö- on saatu varsin tuntuvasti EU-tukea. Konkreetti- kohdetta. siin kunnostushankkeisiin on liittynyt aina myös Maakunnan rakennettua ympäristöä ja maise- toiminnallisia tavoitteita. Rakennetun ympäristön maa vaivaavat kuitenkin samat negatiiviset ilmiöt vaalimiseen ovat jo yli 10 vuoden ajan opastaneet kuin muutakin Suomea. Maatalouden yksipuolis- valtakunnalliseen kärkeen kuuluvat korjausraken- tuessa ja perinteisen karjatalouden kadotessa maa- tamiskeskukset Rakennuskulttuuritalo Toivo Po- seutumaisema kasvaa umpeen. Tilakoon kasvaessa rissa ja Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus ja tilojen määrän vähentyessä jää maaseudun arvo- Tammela. kastakin rakennuskantaa vaille käyttöä ja hoitoa. Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki on parantanut Uudet tehokarjatalouden aiemmasta rakentamisen kulttuuriympäristöjen huomioimista maankäy- mittakaavasta poikkeavat rakennukset rumentavat tönsuunnittelussa, mutta riittävään valvontaan ja maisemaa ja pihapiirejä. Teollinen rakentaminen tarvittaviin toimenpiteisiin on edelleen aivan liian

Niinisalon varuskunnan lamellikasarmi edustaa korkeatasoista 1930-luvun arkkitehtuuria.

72 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Porin kaupungintalo (Junneliuksen palatsi) restauroitiin vuosina 2006 – 2008.

vähän rahallisia ja henkilöresursseja. Uudemman hankkeille. Turun yliopiston Kulttuurituotannon ajan arkkitehtuuri on vielä suurimmaksi osaksi ja maisemantutkimuksenlaitoksella tehdään jo nyt inventoimatta ja arvottamatta eikä kulttuuriym- hyvin paljon kulttuuriympäristöihin liittyvää tut- päristöä koskeva tieto tavoita kaikkia osallisia tar- kimusta. peeksi hyvin. Paikallisten arvojen tunteminen on keskeistä kulttuuriympäristön säilyttämisessä ja hoidon suunnittelussa. Kulttuuriympäristön hoidossa tarvitaan laaja- alaista näkemystä ja poikkitieteellistä tutkimusta. Tiedonkulkua eri alojen toimijoiden välillä on syy- tä parantaa, koska kulttuuriympäristöjen hoidossa tarvitaan asiantuntemusta niin luonnontieteellisel- tä, rakennustekniseltä kuin kulttuurihistoriallisel- takin puolelta. Yhteistyöllä voidaan löytää uusia toimintamalleja ja hankkeille saadaan enemmän vaikuttavuutta. Satakunnassa tällaiselle työlle on hyvät mahdollisuudet, koska alueella toimii monitieteinen yliopistokeskus ja ammattikorkeakoulu. Maakunnassa on jo aloittanut toimintansa ympäristöntutkimuksen yhteistyöryhmä, jonka tarkoitus on vahvistaa Satakunnassa toimivien korkeakoulujen yhteistyötä ja luoda edellytyksiä Kaupungintalon kattomaalauksen restaurointi. ympäristöalan yhteiselle opetukselle ja yhteisille Kuva: Anna-Leena Seppälä

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 73 VAHVUUDET

• ajallisesti kerroksinen kulttuuriympäristö kivikaudelta 2000-luvulle • kulttuuriympäristön monimuotoisuus: Selkämeren rannikkoseutu, Kokemäenjokilaakson viljelylakeudet, Pohjois-Satakunnan perinnemaisemat, historialliset kaupungit, kaksi varuskuntaa ja vanhat teollisuusympä- ristöt • kaksi maailmanperintökohdetta: Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki • alueella toimiva monitieteinen yliopistokeskus ja erityisesti Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maiseman tutkimuksen laitos • valtakunnallisesti katsottuna vahva rakennusperinnön arvostus • valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet: Köyliönjärven kansallismaisema, Kokemäenjokilaakso, Yyteri, Ahlainen ja Vihteljärvi-Niemenkylä sekä lukuisat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäris- töt • toimintansa vakiinnuttaneet korjausrakentamiskeskukset Porissa ja Raumalla • paljon myönteistä julkisuutta saaneet restaurointiprojektit (Puukaupunki-hanke, Vuojoen kartano, Porin kaupungintalo, Villilän kartanoympäristö, Hotelli Otava) ovat lisänneet kulttuuriympäristön arvostusta • Porissa yksi Suomen neljästä kansallisesta kaupunkipuistosta • viranomaisten vakiintunut yhteistyö ja valmius osallistamiseen • PAKKI-rakennusinventointisovellus käytössä • aktiivinen kylätoiminta

HEIKKOUDET

• rakennus- ja muinaisjäännösinventointien vanhentuneisuus ja tietojen heikko käytettävyys • uudempaa arkkitehtuuria huomioitu vain uudemmissa inventoinneissa • maisemaselvitysten kirjava taso, ohjeistus puuttuu • kulttuuriympäristön hoito ja tutkimus projekteina ei takaa jatkuvuutta • kulttuuriympäristön vaalimiseen liian vähän rahallisia ja henkilöresursseja • ohjausresurssien puute rakennusvalvonnassa • yleisesti käytössä olevat osallistamisen keinot riittämättömiä kansalaisten aktivoimiseksi kaavaprosessissa • asukkaiden tietämättömyys oman asuinympäristönsä arvoista • kulttuuriympäristöä koskeva tieto ei ole saavutettavissa keskitetysti yhdestä paikasta • omien kuntakaavoittajien vähäisyys • strategisen ohjauksen puuttuminen (arkkitehtuuripoliittinen ohjelma)

74 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kirjurinluoto on historiallinen kaupunkipuisto. Kuva: Lauri Putkonen

Heli Nukki: kansallisen kaupunkipuiston erityisvaltteja ovat historiallinen puistoarkkitehtuuri, kaupunkia hal- Porin kansallinen kaupunkipuisto kova ristikkäispuistojen kokonaisuus, rakennettu kulttuuriympäristö (esim. Etelärannan aikakau- Suomessa on tällä hetkellä (2009) neljä kansallis- tensa huomattavin yhtenäinen kivikaupunkiko- ta kaupunkipuistoa: Porissa, Hämeenlinnassa, konaisuus Kivi-Pori), mustavarisyhdyskunnat ja Heinolassa ja Hangossa. Porin kansallinen kau- Kokemäenjoen suisto. punkipuisto on perustettu vuonna 2002. Se on noin kymmenen neliökilometrin laajuinen Koke- Pohjoisessa luontoa ja virkistystä mäenjoen suistossa ja rannoilla sijaitsevien sekä rakennettujen että yhä viljelykäytössä olevien Luotojen alue on osa Kokemäenjoen kehityshisto- kulttuuriympäristöjen, puistojen ja puistokatujen, riaa. Maankohoamisen ja jokilietteen maatumisen kaupunkimetsien ja jokivarsiluonnon yhdessä seurauksena syntyneellä alueella on monimuo- muodostama kansallisesti arvokas kokonaisuus. toista joki- ja joenvarsiluontoa sekä 1900-luvun Alueella on useita valtakunnallisesti merkittäviä vaihteessa syntynyttä huvila- ja mökkikulttuuria. kulttuurihistoriallisia ympäristöjä ja siihen sisäl- Luoteiskärjestään luotojen alue on yhteydessä lin- tyy osa Kokemäenjoen linnustoltaan arvokkaasta nustoltaan ja kasvistoltaan tunnettuun Kokemäen- kosteikosta ja Natura 2000-alueesta. Alueella ovat joen suistoon. Joen monilajisten rantalehtojen vyö säilyneet Porin synty- ja kehityshistorian ymmär- ulottuu aivan ydinkeskustaan saakka. Osa alueesta tämisen kannalta olennaisimmat piirteet. Porin on säilyttänyt avoimuutensa ja on edelleen vilje-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 75 Raatihuoneenpuisto on keidas keskellä kaupunkia. Kuva: Pentti Pere

lykäytössä. Alueella sijaitsevat Kalafornian golf- mäenjuovan ylittävä Pormestarinsilta yhdistää kenttä, sotien jälkeen perustettu siirtolapuutarha Kirjurinluodon, Pormestarinluodon ja Isosannan ja kaupunginpuutarha, jonka yhteydessä toimii kaupunginosat. Uusi silta on toteutettu kansallisen alueellinen vihertietokeskus mallipuutarhoineen. kaupunkipuiston periaatteita noudattaen. Kaunis, Kirjurinluodossa on kesällä 2001 avattu myös Pori osittain puinen kaarisilta palvelee kevyttä liiken- Jazz -festivaalin nykyisenä päänäyttämönä toimiva nettä ja Kirjurinluodon huoltoliikennettä. Kirjurinluoto Areenan konserttipuisto. Kirjurinluodolla on kansanpuistonomainen Keskustassa arvokas rakennusperintö menneisyys. Siellä on englantilaistyyppinen puisto, ja historialliset puistot jota kaupunkilaiset ovat käyttäneet jo vuosisadan ajan. Historiallista puistoa täydentävät muun mu- Pohjoisranta edustaa vanhaa teollisuusmiljöötä assa vuonna 1996 valmistunut uimaranta ja Pelle rantapuistoineen. 1800-luvun puolivälin jälkeen Hermannin leikkipuisto. Kirjurinluodon yhdistää perustetun Porin konepajan rakennukset ja 1900- kaupunkikeskustaan kevytrakenteinen ponttoni- luvun alussa rakennetut Porin Puuvillan tehdas- silta. Vuoden 2001 kesällä valmistunut Luotsin- rakennukset ovat suomalaisen teollisuuden his-

76 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 toriaa. Konepajan alueella jokivarressa sijaitseva Isosannan sahamiljöö kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin, vuosien varrella huvenneisiin sa- hateollisuuden muistomerkkeihin. Mainitut teollisuusrakennukset muodostavat monipuolisen ja monumentaalisen teollisuusmiljöön Kivi-Porin vastapainoksi. Viimeinen suurpalo koetteli Poria vuonna 1852. Palon jälkeisen uuden, aikakauden tapaan väljän ja vehreän ruutuasemakaavan laati vielä samana vuonna lääninarkkitehti G. Th. Chiewitz. Palolta säästyneen raatihuoneen ympäristöön rakennettiin kivestä kaupungille uusi hallinnon ja kaupan keskus. Etelärannan pääosin empiren ja uusrenessans- sin henkeen rakennetut kivikorttelit muodostavat kansallisesti ainutlaatuisen kaupunkirakenteen. Hallinnollisen keskustan yksi merkittävimmis- tä rakennuksista on nykyään kaupungintalona toimiva, mutta alun perin yksityisasunnoksi rakennettu Junnelius-palatsi, joka on edustavimpia uusrenessanssirakennuksia Suomessa. Raatihuone on säilyttänyt arvokkaan aseman jokivarren maisemassa. Sen arvoa korostaa rakennuksen keskustan puolelle avautuva edustuksellinen Raatihuoneen- puisto, jota on hoidettu pieteetillä ja historiallisia arvoja vaalien. Raatihuoneenpuisto yhdistyy nykyisen keskustan puolella yhteen kaupungin neljään osaan jakavista puistoakseleista, jotka ovat peräisin mai- nitusta Chiewitzin kaavasta. Pohjois-Eteläpuiston varrelle keskittyy kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokasta rakennuskantaa. Merkit- täviä ovat mm. vuonna 1892 rakennettu entinen Juseliuksen mausoleumi Käppärän hautausmaalla. ruotsalainen yhteiskoulu, nykyinen Porin taide- Kuva: Lauri Putkonen koulu, vuonna 1854 rakennettu ns. Äyrilän talo ja vuonna 1927 rakennettu entinen puhelinlaitoksen rakennus, nykyinen Luontotalo Arkki. Ristikkäis- puistossa on Porin nimikkolinnun - mustavarik- kaupunkipuistoon liittyy puutalokaupunginosan sen- pesimäyhdyskuntia. idyllinen Pumpputori. Kaupungin hautausmaat ja kaupunginsairaa- Porin yleiskaavan laati vuonna 1923 Harald lan alue muodostavat viherrakenteellisen jatkeen Andersen. Suunnitelma noudatti aikakauden ur- Länsipuistolle. Alueella on mielenkiintoinen baaneja kaupunkisuunnitteluihanteita. Sen mu- kulttuurihistoriallinen menneisyys ja siellä on kaan rakennettuja julkisia rakennuksia ovat mm. merkittäviä rakennusmuistomerkkejä. Käppärän Cygnaeuksen koulu, Karhulinna, yhteislyseo ja hautausmaalla on säilynyt uusgoottilaishenkinen rautatieasema. Rautatien ja valtatie 2:n alittava, vanha siunauskappeli sekä Akseli Gallen-Kalle- väljä kevyenliikenteenväylä - Porttaali - yhdistää lan freskoista ja Jarl Eklundin suunnittelemasta kaupungin keskustan, Porin metsän ja Isomäen Sigfridin sargofagista tunnettu Juseliuksen mau- urheilukeskuksen. soleumi. Käppärän hautausmaan kupeessa, Vesi- torninpuiston ympäröimänä seisoo yli 50 metriä Etelässä laaja metsäalue korkea, arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema funkisvesitorni. Maantiekadun varressa oleva Etelässä kansallinen kaupunkipuisto päättyy kau- puukujanne nivoo Porin vanhan hautausmaan, punkilaisten ulkoilu- ja virkistysalueena tärkeään Vesitorninpuiston, kaupunginsairaalan ja Käp- Porin metsään. Verrattain laajat metsäalueet ovat pärän hautausmaan viherrakenteellisesti yhteen. säilyneet rakentamattomina ja Porin metsästä on Maantiekadun vastakkaisella puolella kansalliseen välitön yhteys kaupunkia ympäröivälle maaseu-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 77 dulle. Alue on ollut kaupunkilaisten yhteislaitu- tion omistamaa tie- ja rautatiealuetta hallinnoivat mena ja sittemmin kansanpuistomaisessa käytössä. VR-yhtymä Oy, Ratahallintokeskus ja Tiehallinnon Alueella on säilynyt sotahistoriaan liittyviä raken- Turun piiri. Kaupungin jälkeen alueen merkittä- teita ja rakennelmia. Siellä on myös Yrjö Linde- vin maanomistaja on Porin evankelisluterilainen grenin suunnittelema, vuonna 1957 rakennettu, seurakuntayhtymä, jonka omistuksessa ovat Kes- alkuperäisasussaan säilynyt maauimala, jonka arkki-Porin kirkko ja kirkkopuisto, seurakunnan hal- kitehtuuri ja rakennuspaikan valinta heijastelevat lintokeskus ja hautausmaat. Lisäksi on muutamia aikakautensa ulkoilmaelämän ihanteita. Isomäen yksityisiä maanomistajatahoja. urheilukeskuksen uusi rakennuskanta ja kentät Puiston perustaminen on nähty Porissa hyvänä keskittyvät valtatie 2:n välittömään läheisyyteen. asiana ja siitä on tullut hyvin vähän kielteistä pa- lautetta. Puistoa ei ole koettu rajoittavana tekijänä. Puiston tarkoitus Päinvastoin yleisöpalautteen perusteella toivottai- siin, että puiston olemassaolo vaikuttaisi enemmän Kansallinen kaupunkipuisto perustettiin alueen esimerkiksi suuriin rakennushankkeisiin puisto- arvojen säilyttämiseksi, turvaamiseksi ja kehittä- alueen reunaosissa. miseksi. Puiston hoitoa ja käyttöä ohjaa ympäristöminis- Pääosa kansallisen kaupunkipuiston maa-alu- teriön 5.11.2008 hyväksymä hoito- ja käyttösuun- eista ja merkittävä osa rakennetuista kulttuuriym- nitelma. Hoidon ja käytön tavoitteet ja toimenpi- päristöistä on Porin kaupungin omistuksessa. Val- teet on esitetty suunnitelmassa alueittain (Luodot, kaupunkikeskusta, Porin metsä ja urheilukeskus). Alueittaisten toimenpide-ehdotusten perustana ovat puolestaan säilyttämisen ja hoidon kohteena olevat erityiset arvot (MRL 68§) kullakin alueko- konaisuudella. Puistoa on laajennettu vuonna 2006 liittämäl- lä siihen ortodoksinen kirkko ja sitä ympäröivä Kalafornia Käppäränpuisto. Hoito- ja käyttösuunnitelmaan on kirjattu uusia mahdollisia laajennusalueita, esimerkiksi Veturitallien alue hautausmaiden kupeessa. Näiden alueiden kaavoituksessa huomioidaan Huvilajuopa niiden mahdollinen sopivuus osaksi kaupunkipuistoa. Puistosta tiedottaminen ja tietoisuuden Hanhiluoto lisääminen on tärkeä asia tulevina vuosina. Kan- Kvistiluoto sallinen kaupunkipuisto ei vielä näy riittävästi ka- Liljanluoto tukuvassa tai muutoin maastossa. Yhdeksi pääryh- Hevosluoto Kirjurinluoto Pohjoisranta mäksi on valittu lapset ja nuoret, joiden elämään ja arkeen kaupunkipuisto tuodaan esimerkiksi Polsanluoto koulujen kanssa tehtävien yhteisten hankkeiden avulla. Viestintä, markkinointi ja tiedotus ovat siis Kivi-Pori avainasemassa lähivuosina, jotta puistosta ”saatai- hautausmaat puistoakselit siin kaikki ilo irti”. Asioiden edistämisen kannalta ensiarvoista olisikin saada kaupunkipuistolle oma koulukorttelit menokohta kaupungin budjetissa. Tämä mahdol- Isomäki listaisi puistoon panostamisen huomattavasti ny- Porttaali kyistä voimallisemmin.

Porin metsä

Katinkuru

Puiston aluerajauskartta. Porin kaupunki, Heli Koskela

78 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Hotelli Otava. Kuvat: Pentti Pere

Uusi Iloinen Otava

Hotelli Otava rakennettiin vuonna 1857 ja korotettiin ja muutettiin nykymuotoonsa vuonna 1891. Ensim- mäisen vaiheen suunnitteli kaupunginarkkitehti C.J. von Heideken ja korotuksen arkkitehti J.E. Stenberg. Vuonna 1999 alkanut Otavan restaurointihanke oli antikvaarisin periaattein tapahtuvan korjauksen mal- lihanke. Otavassa haluttiin tutkia säilyttävän restauroinnin mahdollisuuksia eri toimenpiteissä kuten julki- sivurappauksessa ja kalkkimaalauksessa, sisäpintojen käsittelyissä ja koristemaalauksissa, ilmanvaihdossa, rakenteiden korjauksessa ja paloturvallisuudessa. Kaik- ki suunnittelijat olivat rahoitussopimuksen mukaisesti Museoviraston hyväksymiä ja heillä oli pitkällinen kokemus restaurointikohteiden suunnittelusta. Hotelli Otavan restaurointi valmistui vuonna 2006 ja se on tällä hetkellä virastokäytössä. Toiveena on saada Ota- va tulevaisuudessa taas paremmin sille sopivaan kult- tuurikäyttöön. Järjestettiinhän Otavassa vuonna 1872 Suomalaisen teatterin ensiesitys ja se oli Pori Jazzin alkuhistoriassa keskeinen jamipaikka!

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 79 Mikä uhkaa pakkasjaksot ovat aiemmin pitäneet tuhohyönteis- kulttuuriympäristöä? kannat kurissa. Lauhojen talvien myötä tuholaiset lisääntyvät ja siirtyvät yhä pohjoisemmaksi, mikä Ilmastonmuutos on myös kulttuuriympäristöä kos- on uhka erityisesti kylmillään oleville puuraken- keva uhka, jonka kaikkia vaikutuksia ei vielä edes nuksille. Rakennusten kunnon seurantaan ja yllä- osata arvioida. Ilmasto vaikuttaa kulttuuriympä- pitokorjauksiin tuleekin kiinnittää entistä enem- ristöön monella tavalla. Se vaikuttaa asumiseen, män huomiota ja havainnot tulisi myös kirjata rakentamiseen, elinkeinoihin, energiantuotantoon, rakennusten inventointitietoihin. Ajantasaiset ja maanviljelyyn, kasvi- ja eläinlajeihin ja mikro-or- helposti eri viranomaisten saavutettavissa olevat ganismeihin. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa inventointitiedot helpottavat rakennusten kunnon vähitellen kasvillisuuteen, mikä tulee näkymään seurantaa ja samalla ilmastonmuutoksen vaiku- perinnemaisemissa. Rehevät kasvillisuusalueet tusten arviointia. Tähän tarvitaan pitkäjänteistä ja lisääntyvät, kun taas kuivat ja karut biotoopit vaa- poikkitieteellistä tutkimusta, johon on varattava rantuvat. Rehevöityminen lisää maisemien um- riittävät resurssit. peenkasvua ja perinnebiotooppien ylläpito vaatii Myös ilmastonmuutoksen torjuminen vaikuttaa entistä enemmän työtä. kulttuuriympäristöön muun muassa rakennusten Rakennetulle ympäristölle haasteita tuovat jat- energiatehokkuusvaatimusten ja uusiutuvien ener- kuvat lämpötilavaihtelut nollan molemmin puo- giamuotojen lisääntyvän käytön kautta. Energia- lin. Rakenteisiin kertyvän kosteuden jäätyminen tehokkuuden nimissä tehdyt korjaukset saattavat rapauttaa tiili- ja rappauspintoja ja pitkään koste- uhata vanhan rakennuksen kulttuurihistorialli- ana pysyvät puurakenteet altistuvat hyönteis- ja sia arvoja ja hävittävät alkuperäisiä rakenteita ja mikrobivaurioille. Nyt on jo ollut havaittavissa rakennusosia. Tästä on kokemuksia 1970-luvun lisääntynyttä maalipintojen homehtumista. Pitkät energiakriisin ajalta, jolloin moniin vanhoihin hir-

Maaseudun autioituminen on uhka kulttuuriympäristölle. Hoitamattomana vanhat hirsirakennukset tuhoutuvat vähitellen.

80 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuivalahden kylä on hiljentynyt. Kuva: Liisa Nummelin

sirakennuksiin tehtiin jopa rakenteen kannalta va- 1970-luvun arkkitehtuuriin kuuluvat räystäättömät hingollisia lisäeristyksiä ja alapohjan betonointeja. tasa-katot muutetaan harjakatoiksi. Lisääntyvät Vanhoja käsityönä tehtyjä hienopiirteisiä ikkunoita tulvat ovat uhka kulttuuriympäristölle muun mu- on usein vaihdettu energiansäästön nimissä uusiin, assa Porissa, mutta myös tulvasuojelutoimenpiteet malliltaan huonosti vanhaan rakennukseen sopi- kuten tulvapenkereiden rakentaminen ja korotta- viin teollisiin ikkunoihin. Erityisen haastava tilan- minen muuttavat kulttuurimaisemaa. Tulvasuoje- ne on nyt peruskorjausikään tulleiden uudempien lussa eri vaihtoehdot on kartoitettava ja punnittava rakennusten kohdalla. Uudempaa arkkitehtuuria niiden haitat ja hyödyt. Tässäkin poikkitieteellinen ei ole vielä inventoitu juuri ollenkaan, joten nii- tutkimus ja yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden den arvojakaan ei vielä riittävän hyvin tunneta eikä välillä on ensiarvoisen tärkeää. niitä näin ollen osata ottaa huomioon korjauksia Ilmastonmuutoksen lisäksi kulttuurimaisemaa suunniteltaessa. uhkaa maaseudun autioituminen ja nopeat muu- Metsienkäsittelyn tehostuminen ja kantojen kor- tokset elinkeinoelämässä. Maaseudulla autioitumi- jaaminen energiapuuksi saattavat olla uhka maan- nen näkyy peltojen metsittämisenä ja rakennusten alaisille muinaisjäännöksille tai huonosti tunnetuil- rappeutumisena. Perinnemaisemat ovat syntyneet le historiallisen ajan kiinteille muinaisjäännöksille. ihmistoiminnan tuloksena ja ne häviävät vähitel- Kattavien inventointien ja täsmällisten paikkatieto- len, kun tämä toiminta loppuu. Nyt jo maaseudulla jen merkitys kasvaa. Energiakasvien viljely voi olla on paljon tarpeettomaksi jääneitä vanhoja raken- sekä uhka että mahdollisuus viljeltävästä kasvista nuksia, hirsiaittoja, riihiä ja karjasuojia, jotka jäävät riippuen. Pellot pysyvät viljelyssä, mutta joidenkin helposti ilman tarpeellisia ylläpitokorjauksia. Tule- energiakasvien myötä avoin peltomaisema saattaa vaisuudessa näitä tyhjillään olevia rakennuksia on hävitä. Tuulivoimalat tulevat myös muuttamaan yhä enemmän. Koulujen, pankkien, postien ja ky- kulttuurimaisemaa. Parhaimmillaan tuulipuistot läkauppojen sulkeminen aiheuttaa elinympäristön luovat uusia kulttuuriympäristöjä, mutta vanhaan toiminnallista köyhtymistä. Rakennukset jäävät kulttuurimaisemaan sijoitettuna ne saattavat hei- tyhjilleen tai niiden käyttötarkoitus muuttuu. Toi- kentää maiseman arvoa merkittävästi. minnan loputtua monista julkisista rakennuksista Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin sään ää- tulee yksityisomaisuutta ja niiden merkitys kylän ri-ilmiöihin sopeutuminen muuttaa kulttuurimai- kokoontumispaikkana häviää. Kokoontumispaik- semaa niin ikään. Kasvavat tuulikuormat joudu- kojen häviäminen puolestaan vähentää kylän yh- taan huomioimaan suurempien rakennusten kat- teisöllisyyttä, mikä helposti lisää kulttuuriympä- torakenteissa ja lisääntyvän saderasituksen vuoksi ristön rappeutumisesta.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 81 Pyhän Henrikin kappeli.

Pyhän Henrikin kappeli sijaitsee Kokemäen Ylistaron kylässä keskiaikaisen Teljän kauppapaikan alueella. Tällä Kokemäenjoen törmällä on säilynyt vuosisatojen ajan pieni hirsinen aitta, jossa perimätiedon mukaan Piispa Henrik saarnasi ja yöpyi vuonna 1156. Ensimmäiset kirjalliset maininnat aitasta ovat 1600-luvun alusta, jolloin paikka mainitaan jo pyhiinvaelluskohteena. Vuosilustojen perusteella tehdyn ajoituksen mukaan vanhimmat hirret on kaadettu talvella 1472 – 1473, mutta aittaan on vaihdettu hirsiä myös 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla. Rakennusta on selvästi haluttu ylläpitää huolellisemmin kuin hirsiaittoja keskimäärin juuri siihen liittyvän perimätiedon takia. 1830-luvulla saarnahuone päätettiin suojella kansallisena muistomerkkinä. Turun kaupunginarkkitehti Per Johan Gylich suunnitteli saarnahuoneen suojaksi uusgoottilaisen kahdeksankulmaisen tiilikappelin. Kappeli vihittiin käyttöön 18.6.1857, jolloin vietettiin kristinuskon maahantulon 700-vuotisjuhlaa. Kappelia ympäröi arkkitehti G. Th. Chiewitzin suunnittelema puisto.

Pyhän Henrikin kappeli on Kokemäen merkittävin matkailunähtävyys. Rakennuksen ylläpidossa on kuitenkin ollut vaikeuksia koko sen historian ajan, koska kyseessä on muistomerkki eikä käyttörakennus. 1980-luvulla kappeli alueineen siirtyikin Museoviraston hallintaan. Kappeli sijaitsee savimaalla aivan Kokemäenjoen partaalla joen ulko- kaarteessa. Tiilirakennus alkoi kallistua jokeen päin pian rakentamisensa jälkeen ja aikojen kuluessa joki on vielä virtauksellaan kuluttanut kappelin ja joen välistä rantakaistaa. Jo ainakin sata vuotta jatkunut kallistuminen jatkuu noin millin vuosivauhtia kallistuman ollessa tällä hetkellä noin 25 cm.

Ilmastonmuutoksen seurauksena yleistyvät runsaat sateet heikentävät maaperän kantavuutta ja aiheuttavat vau- rioita rakennusten perustuksiin. Sateista aiheutuu myös tulvia, jotka saattavat aiheuttaa eroosiota ja maanvyöryjä rannoilla. Nämä ongelmat koskettavat myös Pyhän Henrikin kappelia, jonka kallistuminen saattaa tulevina vuosina nopeutua. Kokemäenjoessa tulvat ovat viime talvina lisääntyneet. Museovirasto aloitti kappelin alueella talvella 2008 – 2009 maaperätutkimukset, joiden avulla selvitetään maaperän laatua ja kantavuutta sekä kovan pohjan syvyyttä. Pohjatutkimuksina tehtiin mm. kairauksia, maanäytteiden ottoa ja maatutkaluotausta, lisäksi maanpinnan korkeu- det vaaitettiin ja jokeen viettävä luiska kartoitettiin. Tutkimusten ja niiden tulosten analysoinnin jälkeen laaditaan mahdollisesti perustusten vahvistussuunnitelma, jonka tavoitteena on pysäyttää sata vuotta jatkunut kallistuminen ja turvata rakennuksen säilyminen myös tuleville sukupolville.

82 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 UHAT

• ilmastonmuutos (lisääntyvät sateet, leudot talvet, kosteusongelmat, tuhohyönteiset…) • ilmastonmuutoksen torjuminen (kulttuurihistoriallisista arvoista piittaamattomat energiaremontit, ympäris- töä muuttavat tulvansuojeluratkaisut) • kohonneet energiakustannukset vaikeuttavat julkisten rakennusten ylläpitoa • kuntien heikentynyt taloustilanne vähentää resursseja rakennetun ympäristön hoidosta • maaseudun autioituminen, peltojen metsittäminen, maisemien umpeenkasvu ja tyhjilleen jäävien rakennusten rappeutuminen • elinkeinorakenteen muutos ja maanviljelyn tehostuminen ja yksipuolistuminen • yhdyskuntarakenteen hajautuminen • elinympäristön toiminnallinen köyhtyminen, kun julkiset rakennukset myydään yksityiskäyttöön, jolloin käyttötarkoitus muuttuu (koulut, asemarakennukset, kunnantalot, kyläkaupat, postit, pankit…) • maisemaa hallitsevat uudet rakennelmat (mainostornit, mastot) • rakennetun ympäristön ajallisen kerroksellisuuden ja eri aikakausien arkkitehtuurin ominaispiirteiden katoaminen korjaus- ja muutostoimenpiteissä • rakennusperinnönhoidon rahoituksen riittämättömyys • lisääntynyt kertakäyttökulttuuri ja tavaroiden nopea kierto (esimerkiksi hyvälaatuiset ja kestävät vanhat ikkunat vaihtuvat helposti uusiin)

MAHDOLLISUUDET

• kuntaliitosten kautta saavutetut suuremmat yksiköt mahdollistavat vankemman asiantuntemuksen esimerkiksi kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa • kuntaliitokset saattavat vahvistaa uusissa suurkunnissa osa-alueiden paikallisidentiteettiä ja lisätä oman lähi- ympäristön arvostusta • paikalliset kulttuuriympäristöohjelmat antavat valmiudet parempaan yhdyskuntasuunnitteluun, mikä parantaa asuinympäristön viihtyisyyttä ja lisää alueen vetovoimaisuutta • vanhan rakennuskannan oikea ylläpito lisää rakennusten markkina-arvoa • vanhat teollisuusympäristöt luovina tiloina – mahdollistavat luovan toiminnan sijoittumisen alueelle • rakennetun ympäristön suojelu antaa miljöötakuun eli antaa varmuuden ympäristön ominaisluonteen säi- lymisestä ja lisää sen arvoa asuinpaikkana • kulttuuriympäristöjen hyödyntäminen matkailussa ja opetuksessa • selkämeren kansallispuisto tekee tunnetuksi Satakunnan saariston kulttuurimaisemia • oman kulttuuriympäristön tekeminen tunnetuksi kaavaprosessien yhteydessä • alueen korkeakoulujen lisääntyvä yhteistyö kulttuuriympäristöntutkimuksessa • tietojärjestelmien kehittyminen helpottaa tiedon saavutettavuutta, kunhan työhön varataan riittävät resurssit • EU-rahoituksen tehostunut hyödyntäminen kulttuuriympäristötyössä

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 83 Maaseudun rakennusten lisäksi myös monet Kulttuuriympäristössä teollisuusrakennukset ovat jäämässä vaille alku- on mahdollisuuksia! peräistä käyttöä. Rautatieasemat ovat jo sulkeneet ovensa suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta ja asemarakennuksia myydään yksityiskäyttöön. Hyvin säilynyt ja hoidettu kulttuuriympäristö on Valtion ja kuntien virastoja yhdistetään, mikä tyh- rikkaus ja voimavara, jota voitaisiin hyödyntää jentää monia virastorakennuksia. Kaupat keskit- esimerkiksi matkailussa ja kuntamarkkinoinnissa tyvät koko ajan suurempiin yksiköihin taajamien paljon nykyistä enemmän. Kuinka moni osaa ni- ulkopuolelle ja pienet keskustakaupat muuttuvat metä Satakunnan viisi valtakunnallisesti arvokasta kannattamattomiksi. Kuntaliitosten yhteydessä maisema-aluetta? Tuntevatko edes näillä alueilla on toistaiseksi puhuttu melko vähän siitä, mitä ne asuvat ihmiset kotipaikkansa arvon ja osataanko aiheuttavat seurakunnille. Kuinka turvattu on kir- sitä tuoda esille? Ainakaan kuntien kotisivuilta tätä kollisten rakennusten tulevaisuus? Kulttuuriym- tietoa ei helposti löydy. Köyliö tuo kansallismaise- päristöä uhkaavat siis monet muutokset, joihin pi- mansa esiin heti etusivulla, mutta muiden kuntien täisi osata valmistautua ajoissa ennen kuin mitään kotisivuilla kulttuuriympäristö on varsin pienessä korvaamatonta menetetään. Kulttuuriympäristön roolissa. Siihen liittyviä tiedonmuruja löytyy vaih- tutkimukseen, hoitoon ja suojeluun onkin varatta- televien otsikoiden alta (historia, luonto, kulttuuri), va tulevaisuudessa enemmän resursseja. mutta esimerkiksi tietoa valtakunnallisesti arvokkaista kohteista ei ole nostettu esiin.

Toimiva kyläkauppa on tärkeä kylän elinvoimaisuudelle. Siikaisten Leväsjoelta kauppa vielä löytyy.

84 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kaija ja Heikki Sirenin 1960-luvulla suunnittelema kaupungintalo edustaa Kankaanpäälle ominaista tiiliarkkitehtuuria.

Rakennussuojelu koetaan edelleen valitettavan Kuntien tulisikin pyrkiä maankäytön suunnittelus- usein negatiivisena asiana, vaikka suojelun päin- saan entistä kunnianhimoisemmin laadukkaan ja vastoin pitäisi nostaa kiinteistön arvoa. Merkkejä viihtyisän elinympäristön kehittämiseen, ja tässä muutoksesta on kuitenkin jo nähtävissä ja vanhan työssä hyvin tehdyt perusselvitykset ja inventoin- talon myynti-ilmoituksessa saatetaankin jo mainita, nit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Onnistuneesta työs- että rakennus on entisöity Museoviraston ohjeiden tä voidaan myös palkita: Kankaanpään kaupunki mukaan. Ostajia tällaisille kohteille kyllä löytyy. on saanut Suomen Arkkitehtiliiton vuoden 2000 Suojelun ja arvottamisen perustelut pitäisikin teh- Safa-palkinnon pitkäjänteisestä ja esimerkillisestä dä entistä näkyvämmiksi, jotta ne tunnettaisiin ja toiminnasta esteettisesti korkealuokkaisen ja kestä- ymmärrettäisiin laajemmin. Jo koulussa aloitetun vän kehityksen mukaisen ympäristön hyväksi. Yh- kulttuuriympäristökasvatuksen avulla ihmisille tenä työkaluna Kankaanpäässä on ollut paikallinen saadaan paremmat valmiudet lukea kulttuuriym- kulttuuriympäristöohjelma, jonka se on ainoana päristöä ja ymmärtää sen arvot. Tämä auttaa myös satakuntalaisena kuntana tehnyt. hyväksymään suojelun ja ymmärtämään sen tarjo- Kulttuurimatkailua Satakunnassa on jo alettu amat edut. kehittää voimakkaasti. Kulttuurihistoriallisesti ar- Viihtyisä ympäristö houkuttelee niin asukkai- vokkaita kohteita on kunnostettu ja meneillään on ta kuin matkailijoitakin ja antaa mahdollisuuksia tälläkin hetkellä useita hankkeita, joissa tuodaan myös elinkeinotoimintaan. Kulttuuriympäristö on esiin kulttuurimaisemaa ja sen historiaa. Vuojoen syntynyt ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa kartanossa on käynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä ja se tarvitsee ihmistä myös säilyäkseen. Alueen kunnostamisen jälkeen ja kartanon restaurointi on nimeäminen arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi tuonut Eurajoelle runsaasti myönteistä julkisuutta. ei siis tarkoita sitä, että siihen ei saisi enää koskea, Ajankohtaisena maakunnallisena hankkeena mai- vaan sitä, että alueen arvot on tunnistettu ja tunnus- nittakoon Selkämeren kansallispuisto, jossa kult- tettu. Sitä voidaan pitää hyvänä lähtökohtana alu- tuurimaisema on merkittävällä sijalla. een kehittämiselle ja tulevaisuuden suunnittelulle.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 85 Juhani Korpinen: Jo aikaisemmin saaristoa hyödynnettiin etenkin lai- dunmaana ja polttopuun keruupaikkana. Rauman Selkämeren kansallispuisto esittelee saariston suurimmat saaret olivat muun muassa myös kulttuuriympäristöjä kuninkaan kartanon hevossiittolan laidunalueita. Saaristotilojen autioituminen käynnistyi 1950-lu- Usean vuoden ajan valmisteltuun Selkämeren kan- vulla. Pakollinen kansakoulu totutti 1930-luvulta sallispuistoon tulee kuulumaan niin aavan meren lähtien lapset ja nuoret toisenlaiseen tapaan elää äärellä olevaa karua ulkosaaristoa kuin luonnol- eikä saaristoon enää mielellään palattu. Omava- taan ja kulttuurihistorialtaan monimuotoista sisä- raistalouden aika oli myös hiipumassa. Kalastus saaristoakin. Erilaiset alueet tuovat kansallispuis- ja maatalous eivät enää kannattaneet aiempaan tokokonaisuuteen monipuolisia retkeilyn ja mat- tapaan. kailun mahdollisuuksia. Kaavaillun Selkämeren Selkämeren kansallispuiston alueella on arvok- kansallispuiston tarkoitus onkin esitellä ja vaalia kaita ketoja, niittyjä ja merenrantaniittyjä. Näistä myös kulttuuriympäristöjä. osaa hoidetaan niitolla ja laidunnuksella. Rauman Ihminen on ollut läsnä saaristossa jo rautakau- saaristossa on jäljellä perinnebiotooppeja Nurmes- della, mistä on näkyvänä merkkinä kiviröykkiö luodossa ja Omenapuumaassa. Reksaaren Rohe- Reksaaressa. Reksaari oli rautakaudella tärkeä lan rantakin on vielä palautettavissa hakamaaksi. kauppapaikka. 1100-luvulla saarelle rakennettiin Eurajoella sijaitsevan Kaunissaaren edustavaa kal- kappeliksi tai kalmistoksi tulkittu rakennelma, jon- lioketoa on niitetty Museoviraston työnä. Säpin ka perusta on vielä saarella nähtävänä. Varsinaista majakkasaaren rakennettu ympäristö perinnebio- asutusta Selkämeren kansallispuiston alueella on tooppeineen on Metsähallituksen omistuksessa ja ollut 1600-luvulta lähtien. Rauman suuret saaret sitä hoidetaan sekä laiduntamalla että talkoilla. asutettiin ensimmäisinä: torppia nousi 1600-luvul- Kansallispuistoalueelta löytyy jälkiä asutukses- la Nurmekseen, Omenapuumaahan ja Reksaareen. ta, elinkeinoista, teollisuudesta ja sotahistoriasta.

Kaunissaaren asutus- ja teollisuushistoriasta muistuttavat kivijalat ja muurin perustukset.

86 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kylmäpihlajan majakka ja luotsiasema valmistuivat 1953.

Pihluksesta voi vielä löytää ryssänuuneiksi kut- Kuuskajaskari on lukuisten muiden saarten ta- suttuja kivilatomuksia. Näissä uuneissa paistoivat voin toiminut kesälaitumena 1600-luvulta lähtien. leipää Raumalla vuonna 1714 poikenneen venä- Ensimmäinen torppa saarelle rakennettiin 1900-lu- läisen kaleerilaivaston muonamiehet. Pihluksessa vun alussa. Puolustusvoimien käyttöön saari siir- ovat näkyvillä myös II maailmansodan aikaisen tyi vuonna 1939 ja pysyi melko suljettuna alueena vartiotuvan rauniot. Nurmeksessa oli I maailman- aina 1990-luvun puoliväliin asti, jolloin puolustus- sodan aikana venäläinen kasarmi, jonka jäänteitä voimat poistui Kuuskajaskarista. on havaittavissa maastossa. Näkyvissä ovat myös Majakat ovat näkyvä osa saariston ja rannikon kaksi tykinkehää. Nurmes-Aikonmaassa on ollut kulttuurimaisemaa. Rauman porvarit rakennutti- useita kalastustiloja. Näistä parhaiten on säilynyt vat Niemi-Santakarin saarelle vuonna 1857 tun- Päivärannan torppa. Silakanpyynnin tukikohtina nusmajakan, Santkarin pookin ohjaamaan laivoja viime vuosisatoina toimineista Kallasta ja Susika- satamaan. Saarella oli jo aiemmin ollut tunnusma- rista on vielä löydettävissä kalamajojen jäänteitä ja jakka, mutta se tuhottiin Oolannin sodan uhatessa. kivistä perattuja venepaikkoja. Kylmä-Santakarin saarelle valmistui vuonna 1862 Kaunissaareen perustettiin höyrysaha vuonna luotsiasema, josta on jäljellä enää vain kivijalka. 1874 ja enimmillään saarella asui yli 300 ihmistä. Saarelle rakennettiin myöhemmin uusi luotsitupa Luonnolle ei siis juurikaan jäänyt tilaa ja saarella piharakennuksineen. Kylmäpihlajan varhaisinta seisoi pahimmillaan vain muutama puu. Sahatoi- kulttuurihistoriaa edustavat kallioihin tehdyt kai- minta loppui vuonna 1923 ja suurin osa raken- verrukset. Vanhin vuosiluku on 1782. Vuosisatojen nuksista siirrettiin muualle. Teollisuushistoriasta ajan Kylmäpihlaja on ollut satunnaisten käyntien muistuttavat laituriarkkujen ja sähköpylväiden kohde, mutta asutusta ei saarella ole ollut ennen jäänteet, rakennusten kivijalat ja painolastikasvit. vuonna 1953 valmistunutta majakkaa ja luotsiase- Maastossa on jäljellä myös runsaasti jätepuuta, joka maa. Luotsitoiminta on nyt päättynyt. Säpissä on on osaltaan laajentanut saarta. ollut asutusta 1700-luvulta lähtien. Jonkinlainen

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 87 Santkarin Pooki, Rauma. Kuva: Hannu Vallas merimerkki saarella on ollut ainakin vuodesta merellä mahdollisuuksia esitellä vedenalaisluon- 1779, tunnusmajakka rakennettiin vuonna 1852. toa ja vedenalaista kulttuurihistoriaa. Satakunnan Säpin nykyinen majakka sekä siihen liittyvät asuin- edustalla merenpohjassa makaa satoja hylkyjä. ja talousrakennukset rakennettiin 1870-luvulla. En- Suurin osa hylyistä on loppuun palvelleiden alus- simmäisen maailmansodan aikaan saarella vartioi ten purettuja rankoja. Oolannin sodassa englanti- venäläinen joukko-osasto. Sen jäljiltä on nähtävillä laiset ja I maailmansodassa saksalaiset koituivat vartiotuvan kivijalka ja ryssänuuneja. Majakan pi- usean aluksen kohtaloksi. Hylyt kiinnostavat me- hapiirissä sijaitsee vieläkin kaksi majakanvartijoi- riarkeologeja, sotahistorioitsijoita ja biosukeltajia. den asuinrakennusta ja joitakin talousrakennuk- Selkämeren kansallispuistossa etsitään keinoja sia. Saarella on myös entinen luotsitupa. myös yleisen hylkyharrastuksen suuntaamiseen Ouran saaristo koostuu yli 300 kivikkosaaresta. siihen soveltuviin kohteisiin sekä hyvän sukellus- Alueen pääsaari Ouraluoto toimi luotsilaitoksen kulttuurin vahvistamiseen. Rauman edustalla on tukikohtana vuodesta 1851 ja vuonna 1856 Ouran jo nykyään sukellusseuran ylläpitämä ”sukellus- saaristo sai oman tunnusmajakkansa. Nykyinen puisto”. luotsitupa rakennettiin Ouraluotoon vuonna 1937. Selkämeren kansallispuistoon ei rakenneta ai- Ryssänkasarmiksi kutsuttu rakennus on vuodelta noastaan yhtä isoa opastuskeskusta. Tarkoitus on 1916. Se tehtiin alun perin venäläisten sotilaiden ohjata vieraita puistoon pitkin satakuntalaisrannik- yöpymis- ja oleskelutilaksi. Samaan aikaan raken- koa sijoittuvilla ”porteilla”. Kylmäpihlajan majak- netusta vartiotornista on jäljellä enää kivikasoja, kasaari on palvelupiste alueen sisällä. Pääportteja joihin tornin jalat tukeutuivat. kaavaillaan alueen ulkopuoleisiin mannerpaikkoi- Oman alueensa Selkämeren kansallispuiston hin Merikarvian Krookkaan, Porin Reposaareen kulttuuriympäristössä muodostaa vedenalainen ja Luvian Laitakariin. Eurajoella ”hyppykivenä” kulttuuriperintö. Vaikka suomalaisissa merissä nä- merelle toimii sekä luonto- että kulttuurihistorial- köetäisyys on aina kovin vähäinen, on juuri Selkä- lisilta arvoiltaan edustava Kaunissaari.

88 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Soile Marttila: asumisen kulttuurista pääsee nauttimaan vieläkin monissa kartanoissa, torpissa, maalaistaloissa, kie- Kokemäenjokilaakson vareissa, pappiloissa, asemakylissä, ravintoloissa ja matkailulliset mahdollisuudet kahviloissa pitkin jokivartta. Samalla nuo kohteet kertovat ruokakulttuuristamme, tavastamme ma- On elähdyttävää kulkea Kokemäenjokilaakson joittaa ja kestitä eri aikoina. Miljööt on pyritty säi- maisemassa topografisen kartan kanssa. Kartta lyttämään nykyaikaa palvelevan oma-aikaisina. kertoo maiseman muodoissa joen elämästä tuhan- Jokilaakson lakeudet ovat entistä vesijättömaata sien vuosien aikana: Miten sen vedet ulottuvat viidenkymmenen kilometrin päässä nykyrannasta, edelleen pitkälle nykyiseen keskiseen Suomeen, sen todistavat pelloista alati löytyvät näkinkengät. miten huittislaiset ovat asuneet meren rannalla ke- Joka kevät aura nostaa auringon valoon ruukun räten ja myöhemmin viljellen elantonsa, miten Ko- sirpaleita, nuolenkärkiä, siruja menneestä elämäs- kemäen Teljassa on käyty kansainvälistä kauppaa tä. Harjumuodostelmat ovat asuttuja vielä tänäkin yli tuhat vuotta sitten. Teljassa ja Kokemäenjoessa päivänä, mustat nuotiopaikkalöydökset kertovat yhdistyvät menneisyys ja nykyaika, ajaton ikui- siellä asutun paljon aikaisemminkin. suus ja hektinen elämä. Se selvittää myös osaltaan Kirkonkyliemme ja pikkukaupunkiemme kes- kulttuurimaisemaamme. kustaajamat kirjavine rakennuskantoineen ovat Löydöt ja tarinat yhdistävät matkailullista mat- osa kulttuurimaiseman muutosta, joka on toisinaan kaamme. Kiviröykkiöt paljastuvat muinaisiksi hau- onnistuneempaa toisinaan jotain muuta. Olettehan taröykkiöiksi, röykkiöiden ryhmät kalmistoiksi. huomanneet Huittisten keskustan useat funkkisra- Vanha tieverkosto muinaisiksi ihmisten ja tiedon kennukset? Ja sen pikantin muutoksen siirryttäessä valtateiksi. Miten moni meistä tietää, että nykyi- taajaman reuna-alueille: mäkitupalaistalorykelmiä, nen Tiehallinto on saanut alkunsa täältä, tilallisten tehtaan työläisasujaimistoja, vankat maatilat, puis- yhdistyksestä, joka haki kuninkaalta lupaa koski- tomaiset joenvarsipuistot? en perkaukseen, Kuninkaallisesta Koskenperkaus Jokivarren kirkoissa yhdistyy hengellinen ja hal- Toimikunnasta? Lukuisat kartanot ja eri-ikäiset kir- linnollinen valta jokilaakson asukkaita yhdistävinä kot kertovat kirkollisen ja hallinnollisen tarinamme rakennuksina ja rakenteina. Huittisten harmaaki- kuninkaiden, tsaarien ja presidenttien valtakau- vikirkko, Pyhän Katariinan suojelema, aloittaa ret- sina. Satakuntalaisesta vieraanvaraisuudesta ja kemme. Pyhän Marian puukirkosta jäljellä ovat

Kokemäenjoen rannalla oleva Heikki Häiväojan suunnittelema Koskenraivaajapatsas valmistui Tie- ja vesirakennushallituk- sen 175-vuotisjuhlaan vuonna 1974 Kokemäellä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 89 Porin Reposaaren kirkon kellotapuli.

tarinat, uudesta kirkosta valmiina vasta sakaris- Kulttuurimaisemamme on siis elävää kuin kuhi- to. Kokemäkeläisiä palvelee tänä päivänä Kustaa sevassa, modernissa Roomassa, jossa pylvään kap- III:n kirkko joen toisella puolella. Harjavallassa paleet kuuluvat maisemaan siinä missä tyylikkäät seisovat sulassa sovussa lähekkäin Kaikkien au- putiikit ja nopeat autotkin. Meillä ei ole pylvään tuuksien kirkko 1900 – luvun lopulta ja vanha puu- kappaleita, mutta silti historia tuntuu vahvasti jo- kirkko sataa vuotta vanhempana. Nakkilan kirkon kapäiväisessä elämässä ja on tarjottavissa yhteis- vaiheilla on pysähdytty kievarissa satoja vuosia, työssä matkailijoille ympäri maailman – aivan kuin nykyisin kirkonmäellä seisoo Suomen ensimmäi- Teljan aikoihin. Matkailullinen tuotteistaminen on nen funkiskirkko. Ulvilassa meitä tervehtii Pyhän kuitenkin vielä lapsen kengissä. Puitteet löyty- Olavin suojelema keskiaikainen kirkko hopea-aar- vät, vain yhdistävä tuotemerkki ”Kokemäenjoki- teineen, Porissa Reposaaren saaristolaiskirkko en- laakso” puuttuu. nen Selkämeren ulappaa.

90 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Mikael Lähteenmäki: Säppiin tai Rauman matkailusaarille sekä rannikon ja maaseutukuntien välillä oleviin arvokkaisiin Historiallinen tie – matkailutie tutkimuksen kulttuuri-, luonto- ja maisemakohteisiin. ja monitieteellisyyden osana Osana Selkämeren rannikon matkailutiehan- ketta ilmestyy julkaisu, jossa esitellään rantatien Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maiseman- tiehistoriaa, maisemaa ja kulttuuria sekä pohdi- tutkimuksen laitoksella Porissa on toukokuussa taan mahdollisen Selkämeren kansallispuiston ja 2008 aloitettu hanke, jonka tavoitteena on Selkä- rantatien yhteistä matkailullista roolia. Kirjoittajien meren rannikkoa Satakunnan alueella myötäilevän joukossa on Turun yliopiston Kulttuurituotannon keskiaikaisperäisen rantatien määrittely valtakun- ja maisemantutkimuksen laitoksen henkilökun- nalliseksi matkailutieksi. Vanhan rantatien linja- taa, mutta varsinkin laitokselta valmistuneita sekä ukset polveilevat Rauman Vermuntilasta muun opintojaan viimeisteleviä opiskelijoita. Kirjoittajat muassa Unajan, Eurajoen Linnamaan ja Irjanteen, toteuttavat julkaisuun kirjoittaessaan yhtä mai- Luvian, Kiukaisten ja Nakkilan Leistilän kautta Ul- semantutkimuksen ja kulttuurimatkailun oppiai- vilaan, josta tie jatkuu Sunniemen, Ruosniemen, neiden päätehtävistä, teoreettisen tiedon sovelta- Söörmarkun ja Noormarkun kautta Ahlaisiin ja mista käytäntöön. Monitieteisen opiskelun aikana edelleen Merikarvian Kasalaan asti. Projektin oh- hankitut tiedot ja taidot muun muassa maiseman jausryhmään kuuluvat edustajat Satakuntaliitosta esittämisen tavoista, kulttuuriympäristön ja maija Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen seman suhteesta, tila- ja paikkakokemuksista sekä laitoksen maisemantutkimuksen ja kulttuurimat- kulttuurimatkailun mekanismien ymmärtämisestä kailun oppiaineista, rantatien kunnista, SAMKin luovat pohjan tietojen käytännön soveltamiseen. Kankaanpään kuvataideosastosta sekä TaiKin Julkaisun tuottaminen tukee Porin yliopistokes- Porin taiteen ja median osastosta. Muita yhteis- kuksen asettamia tavoitteita monitieteellisestä tut- työkumppaneita ovat muun muassa Tiehallinnon kimuksesta, elinkeinoelämä- ja sidosryhmäyhteis- Turun tiepiiri sekä Posiva Oy. työstä sekä alueellisesta vaikuttavuudesta osana Rantatien matkailua on tarkoitus kehittää rin- Satakunnan maakunnan kehittämistä. nakkain mahdollisesti perustettavan Selkämeren Kirja julkaistaan Selkämeri – juhlavuoden aika- kansallispuiston matkailun kanssa. Satakunnan na Senaatintorin Satakuntaa esittelevässä maakun- rannikkoalueen ja rantatien varren sekä lähialueen tatapahtumassa kesäkuussa 2009. Näin historialli- kylät ja kylänraitit kulttuuri-, muinais- ja luonto- sen tien matkailutiestatuksen saamiseksi tehtävät, kohteineen luovat kehyksen Satakunnan maaseu- satakuntalaiseen maaseutumaisemaan liittyvät tut- tumatkailun kehittämiseen. Historialliselta tieltä kimukset tulevat osaksi maakunnallista kehystä on luontevaa siirtyä Merikarvian Ouran saaristoon, laajempaan yhteyteen. Eurajoen Kaunissaareen, Yyterinniemeen, Luvian

Merikarvian Trolssissa kiviaidat reunustavat paikoin vanhaa rantatietä. Kuva: Mikael Lähteenmäki

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 91 5 Toimintaohjelma 2009 - 2015

Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma rakentuu Tutkittua tietoa tarvitaan myös siitä, miten ar- samojen kolmen päätavoitteen varaan kuin edelli- vokkaat kohteet saadaan säilymään. Miten turva- nen, vuonna 1995 laadittu ohjelma. Vaikka monet ta perinnemaisemien säilyminen, jos karjatalous tuolloin tavoitellut toimenpiteet ovat toteutuneet, loppuu? Miten korjata vanhoja rakennuksia ny- ovat päätavoitteet edelleen ajankohtaisia ja keskei- kyisten energiatehokkuusvaatimusten mukaisiksi siä satakuntalaisen kulttuuriympäristön hoidossa. ilman, että niiden historialliset arvot menetetään Monet tämän ohjelman tavoitteista on esitetty tai vanhan rakenteen toiminta vaarantuu? Tutki- myös Lounais-Suomen ympäristöohjelmassa 2007 muksen pitää olla laaja-alaista ja poikkitieteellis- - 2012 ja niihin on siten jo laajalti sitouduttu. Ympä- tä, koska kokonaisuuden hallinta vaatii eri alojen ristöohjelma perustuu Lounais-Suomen ympäristöst- asiantuntemusta. Yhteistyötä eri toimijoiden ja rategiaan, jossa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu luon- asiantuntijoiden välillä onkin lisättävä, jotta osa- nonmaiseman ja kulttuuriympäristön erityispiirtei- taan varautua tulevaisuuden haasteisiin ja löytää den turvaaminen säilyttämällä maisemassa näkyvät parhaat mahdolliset ratkaisut kulttuuriperinnön ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet tasapainoisesti säilyttämiseksi. ja korostamalla luonnonmaisemaa ja kulttuuriympä- Tutkimuksen avulla kerätty tieto on myös saa- ristöä paikallisen identiteetin vahvistajana. tava mahdollisimman helposti saavutettavaksi, Tavoitteiden toteutumista tullaan seuraamaan jotta siitä on myös käytännön hyötyä. Nykyinen vuosittain Satakunnan kulttuuriympäristöryhmäs- informaatioteknologia mahdollistaa ajankohtaisen sä sekä tarvittaessa erillisessä seminaarissa, johon tiedon helpon saavutettavuuden. Tietoa on kui- kutsutaan sidosryhmien edustajat. Seminaarissa tenkin koko ajan päivitettävä, jotta se pysyy ajan arvioidaan sitä, miten eri sektoreilla on onnistut- tasalla. Vanhan tietoaineiston digitoimiseen ja uu- tu tavoitteiden saavuttamisessa ja miten hitaasti den päivittämiseen tarvitaankin tulevaisuudessa edenneitä hankkeita voitaisiin edistää. Seurannan yhä enemmän henkilöresursseja. avulla ylläpidetään mielenkiintoa ohjelman toteu- Myös yleistä tietoisuutta kulttuuriympäristön tumista kohtaan ja muistutetaan eri toimijoita hei- arvoista on lisättävä, koska arvostuksesta seuraa dän vastuualueistaan. halu hoitaa ympäristöä. Arvokasta rakennusta kannattaa hoitaa sen erityispiirteitä kunnioittaen, koska näin myös kiinteistön taloudellinen arvo säi- Tiedon ja tietoisuuden lyy. Viihtyisää kulttuuriympäristöä pitää vaalia ja lisääminen sen tulevaisuus on turvattava tarpeellisin suojelu- toimin, koska vain näin voidaan taata alueen arvon Kulttuuriympäristön huomioiminen edellyttää tie- säilyminen. Suojeltu ja hyvin hoidettu kulttuuri- toa arvokkaista kohteista ja niiden säilymisen edel- ympäristö on tulevaisuuden vetovoimatekijä, jolla lytyksistä. Kattavat ja ajan tasalla olevat inventoin- kunnat voivat houkutella uusia asukkaita, matkai- nit niin muinaismuistojen kuin rakennusperinnön- lijoita ja yrityksiä. Yksi hyvä tapa lisätä sekä tietoa kin osalta ovat tärkeätä lähdeaineistoa maankäytön että tietoisuutta paikallisista kulttuuriympäristöar- suunnittelulle. Uusia historiallisia kerrostumia tulee voista on laatia kunnalle oma kulttuuriympäristö- koko ajan inventoinnin piiriin ja vanhoja inventoin- ohjelma. Paikallisen kulttuuriympäristöohjelman teja on päivitettävä. Resursseja on siis varattava tä- laatimisessa kannattaa huomioida asukkaiden hän työhön jatkuvasti. Historiallisen ajan kiinteiden paikallistuntemus ja näkemykset alueen kehittä- muinaisjäännösten ja uudemman ajan arkkitehtuu- misestä. Näin asukkaat saadaan myös sitoutettua rin inventointi on vasta alussa. ohjelman tavoitteisiin.

92 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Vihteljärven valtakunnallisesti arvokasta viljelymaisemaa Kankaanpäässä.

Maija Anttila: ohjelmia koko Suomessa. Se julkaistiin ympäristö- ministeriön julkaisusarjassa ja sai pilottikohteena Kulttuuriympäristöohjelman merkityksestä osakseen runsaasti positiivista huomiota. Kirjan te- Kankaanpään kaupungille kijän, arkkitehti Immo Teperin piirroskuvitus antoi teokselle poikkeuksellisen persoonallisen ilmeen. Kulttuuriympäristöstä ja sen muutoksista voi lukea Kun minua pyydettiin pohtimaan kulttuuriym- paikkakunnan historian ja elämänmenon vaiheet. päristöohjelman merkitystä kunnalle, en voinut Tallentamalla kulttuuriympäristöä ja kertomalla välttyä ajatukselta, että yleensä ohjelman aikaan- siitä luodaan edellytykset ihmisen muovaaman saaminen sekä siihen johtanut prosessi tiedon- ympäristön ymmärtämiseen ja sitä kautta sen pa- keruineen ja yhteistyöverkostoineen oli sinänsä rempaan vaalimiseen. Paikallinen kulttuuriympä- jo vaivan arvoinen. Ohjelman valmistumisesta ristöohjelma on oiva työkalu tässä työssä. tiedotettiin näyttävästi, pidettiin paikallinen se- Kimmoke Kankaanpään kulttuuriympäristö- minaari, materiaalin pohjalta järjestettiin näyttely ohjelman laatimiseen syntyi Satakunnan ensim- ja painettiin postikortteja. Kirjoitin aiheesta myös mäisen kulttuuriympäristöohjelman 1995 valmis- Kankaanpään Joulu -lehteen, joka vuosittain ilmes- telun yhteydessä. Hankkeeseen oli luvassa tukea tyvänä on paikkakunnan historian ja elämänme- ympäristöministeriöltä, joten Kankaanpää tarttui non merkittävä dokumentoija sekä pidin aiheesta innolla tilaisuuteen. Maakunnan ensimmäinen, kuvilla höystetyn juhlapuheen Kankaanpääpäivän ja tähänkin mennessä ainoa kuntakohtainen kult- iltajuhlassa. Runsas näkyvyys siis saatteli ohjelman tuuriympäristöohjelma valmistui vuonna 1997 yh- valmistumista ja keskustelu kulttuuriympäristön teistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen arvoista vahvistui paikkakunnalla. ja Satakunnan Museon kanssa. Ohjelma oli myös Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelman laa- ensimmäisiä kuntakohtaisia kulttuuriympäristö- dinnassa oli haasteena kattavan pitäjänhistorian

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 93 Kankaanpää tunnetaan uudesta arkkitehtuuristaan. Arkkitehtitoimisto Kouvo & Partasen 1990-luvulla suunnittelemat virastokeskus (yllä) ja taidekoulu (viereisellä sivulla). Kuva: Lauri Putkonen

puuttuminen. Rakennusinventointejakaan ei ollut opetti tunnistamaan oman paikkakunnan kulttuu- käytettävissä kuin joiltakin osa-alueilta. Huoli- riympäristön arvot. matta näistä puutteista onnistuimme mielestäni Laatimisprosessi edisti kulttuuriympäristön jäsentämään hajallaan olevan tiedon kiehtovak- hyväksi toimivien eri tahojen yhteistyötä kaupun- si kokonaisuudeksi ja tuottamaan samalla palan gissa. Perustimme paikallisen kulttuuriympäristö- puuttuvaa paikallishistoriaa. Ohjelmassa luotiin työryhmän, johon kuuluivat kaupunginarkkitehti katsaus kaupungin historiaan, luontoon ja maise- puheenjohtajana, rakennustarkastaja, museon- maan, sen ympäristön kehitykseen ja nykytilaan. johtaja, asuntosihteeri, maataloussihteeri ja Kan- Siinä tarkasteltiin esimerkkikohteista laadittujen kaanpää Seuran edustaja. Työhön osallistuivat perspektiivikuva- ja karttasarjojen avulla kulttuu- myös kaupungingeodeetti, kaupunginpuutarhuri rimaiseman muuttumista. Kohdeluettelosta tuli ja Kankaanpään taidekoulun rehtori. Ryhmä on inventoinnin puutteista huolimatta varsin kattava kokoontunut ohjelman valmistumisen jälkeenkin kulttuurimaisemien, arvokkaiden rakennusten, sil- seuraamaan ohjelman toteutumista sekä valmis- tojen ja perinnemaisemien listaus. Julkaisuun sisäl- telemaan mm. Euroopan rakennusperintöpäivien tyy kattava luettelo käytetyistä lähteistä, mikä on tapahtumia. Uskon, että kukin ryhmän jäsenistä on sinänsä tärkeää dokumentointia. prosessin tuloksena sitoutunut entistä paremmin Kankaanpään ominaisluonne karun Pohjois-Sa- kulttuuriympäristön arvojen huomioon ottami- takunnan nuorena kaupunkina heijastuu ohjelmas- seen omassa toimintaympäristössään. ta. Tarkasteluun nostettiin vanhimman rakennus- Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelman 1997 kantamme vaatimattomiakin esimerkkejä tai eri toimenpideosuutta laadimme suuren innostuksen aikakausille tyypillisiä kohteita. Kulttuuriympäris- vallassa ja saimme aikaan toiveiden tynnyrin, jos- tö haluttiin tietoisesti nähdä laajempana käsitteenä, ta riittää tekemistä vielä tuleville sukupolvillekin. kuin mikä oli tyypillistä tuon ajan muille ohjelmil- Keskustelua syntyi ja tarpeet tunnistettiin. Toi- le. Siihen luettiin myös moderni arkkitehtuuri ja menpide-ehdotukset liittyvät kulttuuriympäristön taide kaupunkikuvassa. Ohjelman laatimisprosessi dokumentointiin, monipuoliseen tiedottamiseen,

94 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva: Maija Anttila

rakennusten ja ympäristön hoitoon sekä maan- me paikallisen Kankaanpään rakennusperintöä käytön suunnitteluun. Lisäksi listasimme joukon -näyttelyn. Näyttely oli esillä SataExpo messujen kulttuuriympäristön kehittämisideoita ajatuksella, kaupungin osastolla ja kohtasi siten varsin suuren että me olemme nyt luomassa omasta ajastamme yleisön. Vuonna 2003 toteutettuun Hehku – näyt- kertovaa kulttuuriympäristöä. Tässä mielessä Kan- telysarjaan kuului paikallisesta tiilenteon ja tiilira- kaanpään identiteettitekijöinä haluttiin vahvistaa kentamisen perinteestä kertova näyttely. Kun Eu- torin ympäristön urbaania rakentamista, tiiliark- roopan rakennusperintöpäivien teemana vuonna kitehtuuria ja taidetta kaupunkikuvassa. Näin on 2006 oli Lähdön ja saapumisen paikat, esittelimme myös toimittu. Kankaanpään rautatieaseman historiaa ja nykypäi- Ohjelman toteutumisen seurantapalavereis- vää Rautatieasema elää -näyttelyn ja opastettujen sa olemme voineet todeta edistystä tapahtuneen kiertokävelyiden avulla. Seuraavana vuonna joh- kaikilla osa-alueilla. Dokumentointia on jatkettu datin yleisön opastetulla käynnillä tutustumaan lähinnä kaavoituksen tarpeisiin. Rakennuskanta Niinisalon varuskunnan rakennusperintöön. Ko- on inventoitu nyt lähes koko kaupungin alueella, kemukset tapahtumista ovat olleet innostavia. joskin inventointien syvyyttä ja ajantasaisuutta tu- Kulttuuriympäristötyö on jatkuvaa, se edellyt- lee arvioida jatkuvasti. Maankäytön suunnittelussa tää pitkäjänteisyyttä ja voimavaroja. Ohjelmia tulee on tunnistettu kulttuuriympäristön arvot. On laa- päivittää ja julkaisutyötä jatkaa. Kankaanpäässä dittu kulttuuriympäristö- ja maisemaselvityksiä ja tulisi viimein saada aikaan kulttuuriympäristöä ja -suunnitelmia esimerkiksi Karvianjokilaaksoon ja arkkitehtuuria esittelevä julkaisu. Konkreettisena Ruokojärven ympäristöön. haasteena on ratkaista keskustan tyhjilleen jäänei- Tiedottamista on toteutettu järjestämällä Euroo- den suojelukohteiden tuleva käyttö ja korjausten pan rakennusperintöpäiviin liittyviä näyttelyitä ja rahoitus. Muuttuva toimintaympäristö vaatii päät- tapahtumia, pitämällä luentoja ja kirjoittamalla. täjiltä jatkuvia arvovalintoja kulttuuriympäristön Paikan nimet paikan muisti -teemavuonna 1999 suhteen. Omaleimaisena vaalittu kulttuuriympä- oli näyttely kankaanpääläisistä paikannimistä. ristö tulisi tällöin nähdä paikkakunnan rikkautena Rakennusperinnön teemavuonna 2003 järjestim- ja tulevaisuuden voimavarana.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 95 Porin yliopistokeskus toimii vanhassa puuvillatehtaassa.

Maunu Häyrynen:

Yliopistollinen tutkimus ja kulttuuriympäristöjen suojelu

Tutkimus on tärkeä osa kulttuuriympäristöjen suo- tietoa tarvitaan yhtä lailla vanhojen väriaineiden jelua ja hoitoa. Tutkimalla haetaan vastauksia kysy- analyysiin, arvokkaiden maisema-alueiden rajojen myksiin, mitä pitäisi suojella, miten ja miksi. määrittelyyn ja oman asuinseudun rakennusperin- Mitä? Kulttuuriympäristöt ovat tulleet suojelun nön esittelyyn kouluopetuksessa. piiriin tutkimuksen kautta. Tutkijat osoittivat en- Miksi? Kulttuuriympäristöjen määrittely sekä simmäisinä esimerkiksi suomalaisen puurakenta- suojelutarve ja -keinot eivät ole itsestäänselvyyksiä. misen tai perinnemaisemien arvon. Kulttuuripe- Tutkimuksen yhtenä tehtävänä on arvioida kriitti- rintö ei myöskään pysy sellaisena millaiseksi se on sesti suojelutoiminnan lähtökohtia ja tavoitteita. kerran määritelty, vaan se elää ja muuttaa muoto- Kulttuuriympäristöjen luonteesta ja suojelusta on aan osana yhteiskunnan kehitystä. Vuodesta 1993 erilaisia käsityksiä suunnittelijoiden, päättäjien ja lähtien, jolloin arvokkaista kulttuuriympäristöistä asukkaiden keskuudessa, eivätkä eri hallintosekto- alettiin puhua, on esimerkiksi sotienjälkeisen mo- ritkaan puhu aina samaa kieltä. Suojelu voi joutua dernismin ja historiallisten puutarhojen merkitys törmäyskurssille myös taloudellisten kehittämista- korostunut tutkimustiedon karttuessa. voitteiden kanssa. Tutkimus tarkastelee kulttuuri- Miten? Kulttuuriympäristöjä koskevan tiedon ympäristöjä ja niiden suojeluprosesseja kokonais- keruu ja arvotus vaativat keinojen jatkuvaa kehitte- valtaisesti ja tuo esiin syitä ristiriidoille. lyä. Yhä mutkikkaammiksi muuttuvia maankäytön Kulttuuriympäristöjä voidaan tutkia useiden suunnitteluprosesseja varten kaivataan päätöksen- tieteenalojen näkökulmista aina ”kovista” luon- teon tueksi selkeää tutkimusnäyttöä suojelukoh- nontieteistä ympäristöestetiikkaan. Porin yliopis- teiden arvosta ja suojelutoiminnan vaikutuksista. tokeskuksessa opetettava Turun yliopiston kult- Meidän oloihimme soveltuvia suojelun ja hoidon tuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitok- menetelmiä tai mittareita ei löydy valmiina, vaan sen maisemantutkimuksen oppiaine sekä tutkii ne on tutkimuksen avulla tuotettava. Tutkimus- kulttuuriympäristöjä että soveltaa niistä saatavaa

96 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 tietoa. Tieteidenvälisenä humanistisena tutkimus- alana maisemantutkimus hyödyntää kulttuurintut- kimuksen, historian ja taidehistorian menetelmiä. Sen parissa voidaan tutkia kulttuurimaisemien ke- hitysvaiheita, rakennetun ympäristön yhteisöllisiä merkityksiä tai puutarhataidetta. Maisemantutki- mus tuottaa valmiuksia myös kulttuuriympäristö- jen suojelun ja hoidon käytännön tehtäviin, kuten inventointiin, arvottamiseen, ympäristökasvatuk- seen ja kulttuurimatkailuun. Koulutuksessa painotetaan monialaista ryhmätyöskentelyä yhteistyössä laitoksen muiden opetusalojen, kulttuuriperinnön tutkimuksen, digitaalisen kulttuurin ja kulttuurimatkailun, kanssa. Oppiaineen antamiin erityisval- miuksiin kuuluu paikkatieto-osaaminen. Maisemantutkimuksen oppiaine on tuottanut 2000-luvulla useita kulttuuriympäristöihin liitty- viä opetushankkeita, kuten Porin kansallisen kaupunkipuiston selvityshankkeen (tuloksena Suis- tolaisten puisto -kirja, Porin kaupunki 2005) sekä Selkämeren saaristomaiseman selvitys- ja julkai- suhankkeen (tuloksena Tuntematon saaristo -kirja, Otava 2006). Yhteistyökumppaneina ovat toimineet Satakuntaliitto ja alueen kunnat, Satakunnan museo sekä Lounais-Suomen ympäristökeskus. Maisemantutkimus on inventoinut Pihlavan sa- Pihlavan Kaunismäessä inventoitiin puutarhoja asemakaavaa han ja siihen liittyvän Kaunismäen asuinalueen varten. viherympäristöt asemakaavaa varten, osallistunut Kankaanpään Karvianjokilaakson maisema-alueen yleiskaavaselvityksiin sekä tuottanut ensimmäisen näyttelyn Satakunnan historiallisista puutarhoista (julkaisu ilmestyy 2009). Parhaillaan oppiaineessa valmistellaan Pohjanlahtea kiertävän vanhan rantatien hakemista valtakunnalliseksi matkailutieksi sekä vedetään maakunnallista ympäristökoulu- hanketta ja ympäristökasvatusverkostoa. Tulossa on selvitys Satakunnan keskiaikaisista kyläton- teista. Kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaine on laatinut rakennusperintöselvityksiä Porista ja Raumalta etnologisin menetelmin (tuloksena Ko- teistyöryhmä koordinoi alueella tehtävää ympä- tina suojeltu talo -kirja, Turun yliopisto 2008). ristölähtöistä tutkimusta ja opetusta. Satakunnan Ympäristöntutkimus on monitieteistä ja Sata- rikkaat ja monimuotoiset kulttuuriympäristöt, kunnassakin tutkimuksen tekijät ovat verkostoitu- kuten puukaupungit, esihistorialliset kohteet, neet. Vuonna 2008 on alkanut toimia Satakunnan maaseudun kulttuurimaisemat, teollisuusperintö korkeakoululaitoksen ympäristöntutkimuksen ja merellinen kulttuuriperintö, ovat maakunnan yhteistyöryhmä, jota vetää Turun yliopiston mai- kannalta tärkeä voimavara ja samalla erikoistu- semantutkimus ja jossa ovat sen lisäksi mukana mismahdollisuus tutkimukselle. Yhteistyöryhmän Porin yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston, tavoite on vakiinnuttaa kulttuuriympäristöjen mo- Tampereen teknillisen yliopiston, Taideteollisen nitieteinen tutkimus ja siihen perustuva opetus Po- korkeakoulun, Turun kauppakorkeakoulun ja Tu- rin yliopistokeskuksen ja muiden satakuntalaisten run yliopiston merenkulun tutkimuksen yksiköt korkeakoulujen yhteiseksi vahvuudeksi, joka pal- sekä Satakunnan ammattikorkeakoulu ja Turun velee sekä alueen että valtakunnallisia tutkimus- ja yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitos. Yh- kehittämistarpeita.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 97 Laura Puolamäki:

Kulttuuriympäristöä oppimaan

Tutkimustieto satakuntalaisesta kulttuuriympäris- Raumalla toteutettiin Kulttuurikortti-pilotti yh- töstä lisääntyy jatkuvasti ja ympäristökasvatus on dessä kaupungin opetustoimen viraston sekä Rau- keino tuoda tutkimustieto osaksi kouluopetusta. man taidemuseon, Rauman museon, Merimuseon Inventoinnin yhteydessä saadaan runsaasti tietoa ja Lönnströmin museon AMMUS-näyttelyn kanssa. paitsi kohteen taiteellisista ja tieteellisistä arvois- Kulttuurikortti on raumalaisille perusopetuksen ta, myös kulttuurihistoriallisista arvoista. Yhdis- oppilaille suunnattu, opetussuunnitelmaan integ- tämällä inventoinnin yhteydessä saatua tietoa ym- roitu vierailuohjelma, joka tutustuttaa koululaiset päristökasvatuksen menetelmiin voidaan tuottaa raumalaiseen kulttuuriympäristöön neljän erilai- sisällöltään totuudenmukaisia, elämyksellisiä ja sen museon näkökulmasta museoammattilaisten oivaltavia opetuspaketteja ja -ohjelmia. Suunnit- opastuksella. Pääsymaksut katetaan opetustoimen telemalla opetuspakettien sisältö voimassaolevien budjetista. Kulttuurikortti vakiinnutetaan osaksi opetussuunnitelmien sisältöä tukevaksi kokonai- opetussuunnitelmaa vuonna 2009. suudeksi saadaan kohteesta houkutteleva oppi- Eurassa toteutettiin Kauttuan Ruukinpuiston misympäristö. historialliseen kartta- ja suunnitteluaineistoon pe- Jotta turvattaisiin lapsille ja nuorille tasapuoliset rustuva opetuspaketti yhdessä PULU-hankkeen mahdollisuudet saada kulttuuriympäristökasva- kanssa. Opetuspaketin sisällöksi valittiin 7. ja 8. tusta, tulisi maakuntaan luoda kulttuuriympäris- luokkien voimassaolevan historian opetussuunni- tökasvatusohjelma. Kulttuuriympäristöön liittyvä telman mukaisesti sääty-yhteiskunta ja teollistumi- tieto pitää olla koulujen lisäksi kaikkien kiinnos- nen sekä sen vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen tuneiden kansalaisten saatavilla ja sitä pitää tuoda ja maisemaan. Aineistoksi valittiin A.Ahlström esille aktiivisesti. Satakuntalaiset ovat kiinnostu- Oy:n Kauttuan arkistossa säilytettävät asemakaa- neita omasta ympäristöstään ja sen omaehtoinen vasuunnitelmat vuosilta 1920 ja 1938, puutarha- suojelu ja hoito koetaan luonnollisena asiana. Ym- suunnitelma vuodelta 1916 sekä arkiston valoku- päristökasvatuksen keinoin voidaan viedä tietoa vakokoelman kuvia. Opetusvälineenä käytetään kiinnostavalla tavalla myös aikuisten pariin. Muuritutkimus Ky:n kehittämää PULU-ohjelmaa. Satakunnan ympäristökoulu. Kulttuuriympä- Ohjelma mahdollistaa opetuksen aidossa kulttuu- ristö koulutuksessa ja kasvatuksessa – hankkeen riympäristössä hyödyntäen paikallista tutkimus- tavoitteena on edistää satakuntalaisten kulttuu- tietoa ja tehden omia havaintoja sekä itsenäisesti riympäristökohteiden tunnettavuutta ja käyttöä että opettajan johdolla. Ohjelman avulla maastossa oppimisympäristöinä. Hanke toimii vuosina 2008 edetään suunniteltua reittiä pitkin. Samalla teh- - 2010 joka vuosi neljän kunnan alueella. Kuntiin dään havaintoja ympäristöstä ohjelmaan syötetty- kehitetään paikalliseen kulttuuriympäristöön liit- jen tehtävien, karttojen, valokuvien, videoleikkei- tyviä opetuspaketteja sekä järjestetään yleisöluen- den ja ääniraitojen avulla, jotka ohjelma laukaisee toja ja opastuksia. kohteisiin saavuttaessa. GPS-laite osoittaa myös Vuonna 2008 hanke toimi Raumalla, Porissa, oppilasryhmän sijainnin valitulla karttapohjalla. Eurassa ja Ulvilassa. Erityisteemana oli teollisuus- Opetuspaketti toimii pilottikohteena PULUN so- perintö. Yleisötilaisuuksina järjestettiin näyttelyitä, veltamiseksi historiallisen ajan ympäristössä ja opastuksia ja luentoja. Aiheina olivat mm. Semi- suunnitteluaineistojen käyttämisessä opetusma- naarin puutarhan historia, Raumanmeren saaris- teriaalina. Kyseessä on uraauurtava kokeilu mo- to, Kauttuan Ruukinpuiston historialliset kartat ja biiliteknologian käyttämisestä kulttuuriympäris- asemakaavasuunnitelmat sekä vierailuluentona tökasvatuksessa. Tammelassa esitys Ha Long Bayn maailmanperin- Ulvilassa oppimisympäristönä toimii Leinepe- tökohteessa tehtävästä ympäristökasvatustyöstä. rin ruukki. Opetuspaketti suunniteltiin osaksi 3. Lisäksi järjestettiin Ympäristö kasvattajana – semi- ja 4. luokkien käsityön ja kuvaamataidon opetus- naari sekä yhdessä Suomen Puutarhataiteen seu- suunnitelmaa. Opetuspaketin tavoitteena on kehit- ran ja ICOMOSin Suomen osaston kanssa ekskur- tää oppilaitten herkkyyttä havainnoida ympäristöä sio satakuntalaisiin, historiallisiin puutarhoihin. sekä tunnistaa sen kulttuurisia piirteitä. Opetuspa- Täydennyskoulutuksena luokanopettajille järjes- kettia toteutetaan yhdessä ruukkikylän kädentai- tettiin ympäristökasvatusaiheinen VESO-päivä ja toyrittäjien kanssa. Testivaiheen jälkeen opetuspa- kulttuuri- ja ympäristöalan ammattilaisille lapset ketti vakiinnutetaan osaksi Ulvilan koulujen 3. ja ja nuoret oppimassa – koulutuspäivä. 4. luokkien opetussuunnitelmaa. Opetuspaketin

98 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Maiseman menneisyys kiinnostaa lapsia. Kuvassa tutustutaan Euran Linnavuoreen oppaan johdolla.

kesto on 4 tuntia. Siten se toimii myös kauempaa tämään erilaisia lähteitä ja selittämään ihmisen saapuvien, esim. luokkaretkeläisten, ohjelmana. toiminnan vaikutuksia. Kuvataiteen opetussuun- Porissa 6. luokille ja yläkoululle suunnatut ope- nitelmaan liittyen tutkitaan rakennusperintöä ja tuspaketit suunniteltiin yhdessä Rosenlew-muse- havainnoidaan tilaa. Digitaalinen kuvaus tulee on toteuttaman teollisuusperintöopetuksen kans- tutummaksi kokeilun kautta. Opetuspakettia voi sa. Kohteeksi valittiin 8. kaupunginosa, Isosanta, hyödyntää myös opetussuunnitelman mukaisessa koska se on liitetty Porin kaupunkiin ja rakennettu maantiedon opetuksessa, koska oppilas harjoittelee juuri teollisen kehityksen seurauksena. Opetuspa- fyysisten karttojen käyttöä ja tulkintaa sekä oppii ketissa tutustutaan rakennettuun ympäristöön ja määrittelemään alueiden sijainteja. oppilaiden lähiympäristöön suorittamalla siellä Kulttuuriympäristökasvatuksen tavoitteena on pienimuotoinen tutkimus. Opetuspaketin lähde- aktiivinen satakuntalainen, jolla on myönteinen aineistona on käytetty Satakunnan museon arkis- asenne kulttuuriympäristöä kohtaan, kyky tun- tossa säilytettäviä valokuvia ja karttoja. Oppilaat nistaa ympäristön kulttuurisia piirteitä sekä tahto voivat karttojen ja valokuvien avulla havainnoida säilyttää kulttuuriympäristö ja mahdolliset omat ympäristön muutosta ja kerroksellisuutta sekä ih- merkkinsä siinä seuraavalle sukupolvelle – jättää misen ja ympäristön vuorovaikutusta. perintö. Opetuspaketti liittyy opetussuunnitelmaan ensinnäkin historian osalta. Oppilas oppii hankkimaan ja käyttämään historiallista tietoa, käyt-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 99 TIEDON JA TIETOISUUDEN LISÄÄMINEN

TAVOITTEET JA TOIMENPITEET

Kulttuuriympäristöä koskeva tutkimustieto on lisääntynyt • edistetään kulttuuriympäristöntutkimusta tukemalla tutkimushankkeita ja tilaamalla opinnäytetöitä • tehdään asutushistoriallisia selvityksiä ja teemainventointeja • käynnistetään monialaisia kulttuuriympäristöselvityksiä (rakennuskulttuuri, maisema, arkeologia) hankepohjalta • tehdään inventointeja ja paikallisia kulttuuriympäristöohjelmia mm. osana PiSaRa-hanketta ja selvitetään uusia rahoitus- mahdollisuuksia ja jatkohankkeita tutkimustiedon lisäämiseksi • seurataan kulttuuriympäristön muutosta ja kehitetään seurantaindikaattoreita tutkimuksen avulla • kehitetään inventoijan ammattikuvaa ja työnarvostusta

Keskeiset toimijat: Ympäristöministeriö, Opetusministeriö, Museovirasto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakuntaliitto, kunnat, TE-keskus, alueelliset maaseudun kehittämisen toimintaryhmät, Satakunnan korkeakoululaitoksen ympäristöntutkimuksen yhteistyöryhmä

Kulttuuriympäristöä koskeva tieto on helposti saavutettavissa • kehitetään Pakki-inventointisovelluksesta Satakunnan rakennetun ympäristön tietopankki • laaditaan Pakin täyttöohje inventoijille • tiedotetaan Pakista ja sen käytöstä säännöllisesti kunnissa • varataan tietokannan päivittämiseen ja ylläpitoon riittävät resurssit • viedään Satakunnan digitaaliset kulttuuriympäristöaineistot Lounaispaikkaan • julkaistaan maakuntakaavan perusselvityksenä tehty Satakunnan rakennusperintö 2005 -aineisto kirjana • tuotetaan Satakunnan maisemahistoriaa esittelevä teos • tuodaan kulttuuriympäristöjä esiin kyläsuunnitelmissa ja kyläkaavoissa • järjestetään tapahtumia ja tiedotetaan näyttävästi kulttuuriympäristöaiheisista teemapäivistä kuten Euroopan rakennus- perintöpäivä ja Arkeologian päivät. • tiedotetaan kulttuuriympäristöinventoinneista kunnissa laajasti eri viranhaltijoille ja päättäjille

Keskeiset toimijat: Museovirasto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan Museo, Satakuntaliitto, kunnat, Lounaispaikka, Satakunnan taidetoimikunta

Kulttuuriympäristökasvatus on vakiintunut osa koulujen opetusohjelmaa • huomioidaan kulttuuriympäristökasvatus Lounais-Suomen ympäristökasvatusstrategiassa • tuotetaan paikallista kulttuuriympäristötietoa opetuspaketeiksi joka kuntaan esimerkiksi ympäristökasvatushankkeiden avulla • turvataan Satakunnan ympäristökouluhankkeen avulla aikaansaadun toiminnan jatkuminen • varataan kulttuuriympäristökasvatukselle riittävästi tilaa opetussuunnitelmassa

Keskeiset toimijat: OPM, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakuntaliitto, kunnat

Hyvin hoidetun kulttuuriympäristön merkitys ymmärretään • arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijatehtävät hoidetaan Satakunnassa • palkitaan esimerkillisiä kulttuuriympäristöhankkeita ja hoitokohteita • esitellään maakuntalehdessä ”Kulttuurimaiseman helmiä Satakunnasta” ja tuodaan samalla esiin kulttuuriympäristön hoitoa • tuotetaan matkailijoita varten kulttuuriympäristöjä esittelevää aineistoa • järjestetään koulutusta kuntien viranomaisille, matkailuyrittäjille, kiinteistönvälittäjille ym. sidosryhmille • innostetaan kuntia huomioimaan arvokkaat kulttuuriympäristöt ja rakennusperintö omilla www-sivuillaan ja muussa kuntamarkkinoinnissa • kunnat tekevät ”miljöötakuusta” markkinointivaltin

Keskeiset toimijat: Museovirasto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakuntaliitto, kunnat, Satakunnan taidetoimikunta, Tiedotusvälineet

100 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Korjausrakentamisen ja kulttuuriympäristön hoidon kehittäminen Tietoisuus kulttuuriympäristön arvoista herättää halun korjata, hoitaa ja säilyttää. Silloin rakennusten korjaamiseen ja maisemanhoitoon tarvitaan myös käytännön osaamista. Vanhan rakennuksen omistajan on hyvä olla perillä oikeista korjausperi- aatteista, vaikkei hän työtä itse tekisikään. Tämä on tärkeää sopivaa tekijää etsittäessäkin. Internet on nykyisin yleinen tietolähde, tiedon oikeellisuudes- ta ei tosin aina ole varmuutta. Ympäristöhallinnon ja Museoviraston sivuilta löytyy kuitenkin paljon luotettavaa tietoa kulttuuriympäristön hoidosta, joten sieltä on hyvä aloittaa. Vanhan rakennuskannan ja perinnebiotooppien hoitoon on mahdollista saada avustusta eri lähteistä. Tärkeimpiä tukien myöntäjiä ovat Ym- päristökeskukset, Museovirasto, TE-keskukset ja Opetusministeriö. Euroopan unioni on merkittävä rahoittaja monissa kulttuuriympäristöön liittyvissä hankkeissa. Maakuntien liitot, alueelliset ympäris- tökeskukset ja TE-keskukset ovat keskeisiä EU-rahoituksesta päättäviä viranomaisia Suomessa. Avustuksilla ja muilla taloudellisilla tukimuo- doilla on merkittävä vaikutus kulttuuriympäristön hoitoon. Valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksy- mässä Rakennusperintöstrategiassa on esitetty, et- tä valtion rakennusperinnön hoitoon myöntämien tukien vuositaso tulee nostaa 8 miljoonaan euroon. Tätä tasoa ei ole kuitenkaan vielä saavutettu. Riit- Pinkopahviseinää tapetoidaan. Kuva: Anna-Leena Seppälä tävän rahoituksen lisäksi huomiota tulee kiinnittää tukien tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen ja tuettavien korjaustoimien riittävään ohjaukseen ja valvontaan. Tähän on varattava riittävästi henki- löresursseja. Porin ammattiopistossa koulutetaan ympäris- tönhoitajia ja Nakkilan käsi- ja taideteollisuusoppi- laitoksessa on aloitettu restaurointialan jatkokou- lutus. Porissa ja Raumalla toimivat sekä korjausrakentamiskeskus että varaosapankki. Ammatti- taitoisia tekijöitä ja neuvontaa Satakunnassa siis jo on, haasteena on lähinnä saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan. Koulutusta ei ole kuitenkaan kos- kaan liikaa. Sitä on hyvä suunnata myös suurelle yleisölle esimerkiksi kansalaisopistokursseina ja eri alojen ammattilaisille lisäkoulutuksena. Tietoa kulttuuriympäristöstä ja sen hoidosta tarvitaan niin maataloudessa, metsätaloudessa kuin raken- nusteollisuudessakin.

Vähälinnankatu 2:n työmaalla päästiin tekemään perinteistä savirappausta. Kuva: Tuulikki Kiilo

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 101 liian suuriksi, joten suunnitelmasta luovuttiin. Nyt rakennuksia kunnostetaan koulutuksen lähtökoh- dista ja aikataululla. Valmistavan koulutuksen 40 opintoviikon opin- noista 10 ov koostuu restauroinnin perusteiden opiskelusta ja koulutuksen pääpaino (30 ov) on ohjatussa käytännön työskentelyssä restaurointi- kohteissa. Koulutus voidaan suorittaa päätoimen ohessa monimuoto-opiskeluna osallistumalla noin kaksi kertaa kuussa oleville luentopäiville, opiske- lemalla verkossa Moodle -oppimisalustalla sekä työssä oppimalla omalla työpaikallaan. Valmista- Hirsirakennusten korjaaminen vaatii ammattitaitoa. va koulutus voi olla myös päätoimista opiskelua. Tänä syksynä alkaneesta ryhmästä 10 opiskelijaa etäopiskelee päätyönsä ohessa ja 5 henkilöä opiskelee päätoimisesti. Opiskelijat ovat kotoisin Turun maalta, Joensuusta, Uudeltamaalta ja Satakunnas- ta. Opiskelijat toivovat saavansa koulutukselta Susanna Haltsonen: valmiuksia vaativan ammattitutkinnon suoritta- miseen, opastusta ja lisäpotkua yrittäjyyteen, uusia Restaurointikisällin ammattitutkintoon työmenetelmiä ja näkökulmia sekä osaajaverkostoa valmistava koulutus Satakunnassa eri puolelta Suomea. Opettajina toimivat mm. rakennuskonservaat- Nakkilassa, Satakunnan Käsi- ja taideteollisuusop- tori Niko Palonen, näyttötutkintomestari ja raken- pilaitoksessa (SKTO) on alkanut uusi, rakennus- nusrestauroija Aki Sulonen sekä Rakennuskulttuu- restaurointikisällin ammattitutkintoon valmista- ritalo Toivosta rakennuskonservaattori Kalle Virta- va koulutus. Lukuvuonna 2008 - 2009 toteutetaan nen ja intendentti Tuulikki Kiilo. Koulutussuunnit- puurakenteiden restauroinnin osaamisalan näyt- telijana ja tutkintovastaavana toimii FM Susanna tötutkintoon valmistava koulutus ja lukuvuonna Haltsonen SKTO:lta. Eri alojen asiantuntijat pitävät 2009 - 2010 osaamisalana tulee olemaan pintakä- luentoja, mm. rakennustutkija Liisa Nummelin Sa- sittelyiden restaurointi. takunnan Museosta luennoi aiheesta Rakennetun Syksyllä 2009 alkanut koulutus on tarkoitettu ympäristön hoito- ja viranomaismääräykset sekä restaurointialan, rakennus- tai puualan amma- -toimijat. Opiskelijat tulevat tekemään myös tutus- tillisen peruskoulutuksen hankkineille sekä am- tumiskäyntejä eri restaurointikohteisiin alan asian- matissa toimineille puusepille tai kirvesmiehille. tuntijoiden johdolla. Koulutuksen aluksi professori Korjauskohteita ovat perinteistä rakennuskantaa Wilhelm Helander kertoi orientaatioluennossaan edustavat puurakennukset sekä kulttuuri- ja ra- Porin kaupungintalon restauroinnista. Vanhassa kennushistoriallisesti merkittävät rakennukset. Raumassa tutustuttiin täydennysrakentamiseen ja Valmistavaa koulutusta on suunniteltu ja sitä restaurointi-ideologiaan neuvonta-arkkitehti Kalle toteutetaan yhteistyössä mm. Rakennuskulttuu- Saarisen sekä arkkitehtien Markus Bernoullin ja Ti- ritalo Toivon ja Vanhan Rauman korjausraken- mo Tuomolan johdolla. Keväällä on tarkoitus aloit- tamiskeskus Tammelan kanssa. Pääasiallinen taa luentosarja aiheesta Vanha puutalo - Modernit harjoituskohde on Nakkilan kunnan omistama, tarpeet ja asukkaat eli kuinka yhdistää nykyajan pitkään tyhjillään ja kylmillään ollut ratavartijan mukavuudet vanhaan rakennukseen: kosteat tilat, talon pihapiiri Suomisen tehdasalueen vieressä. viemäröinti ja sähkötyöt rakennusta kunnioittaen Varsinainen ratavartijan talo on tehty Valtion rau- ja kunnon säilyttäen. tateiden tyyppipiirustusten mukaisesti ja siinä on kuisti, keittiö ja kamari. Talo on rapistunut, mutta se on rakenteiltaan kohtalaisessa kunnossa. Se on myös säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä. Pihapii- riin kuuluu navetta, sauna ja kellari, jotka kaikki ovat huonokuntoisia. Nakkilan kunta suunnitteli muutamia vuosia sitten ratavartijan talon siirtä- mistä. Kustannukset olisivat kuitenkin kohonneet

102 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Maarit Järvinen:

Ympäristönhoitajat kulttuuriympäristöjen parissa

Porin ammattiopiston luonnonvara- ja ympäris- töalan toimipisteessä, tuttavallisemmin sanottuna Kullaalla, koulutetaan ympäristönhoitajia. Ympä- ristönhoitajaopinnoissa on vahvasti mukana tekemisen kautta oppiminen. Opiskelijat tekevät muun muassa retkeilyreittien rakenteita, kuten laavuja ja nuotiopaikkoja, hoitavat maisemaa entisöimällä metsittyneitä laitumia karjalle sekä auttavat tai- menpurojen kunnostuksessa ja monissa muissa ympäristön kunnostukseen liittyvissä hankkeissa. Myös kulttuuriympäristöt ja niiden kunnostus kuuluvat siis ympäristönhoitajien toiminta-alueeseen. Opintojen aikana opetellaan mm. tekemään ja korjaamaan hirsirakenteita ja risu- ja kiviaitoja vanhaa kunnioittaen. Opiskelijat ovat avanneet arvokkaita tienvarsi- ja kylänäkymiä toisten ihail- tavaksi, esimerkkinä mainittakoon 8-tien maise- mointiprojekti ja Lankosken kylä Merikarvialla. Myös Lapin Sammallahdenmäki on tuttu oppi- misympäristö. Sinne opiskelijat ovat menossa ra- Ympäristönhoitajat tekemässä perinteistä riukuaitaa. kentamaan pronssikautista asumusta yhteistyössä Kuva: Kirsi Mäki paikallisen yhdistyksen kanssa. Hankkeeseen liittyen on jo kerätty järviruokoa talvella 2007 ja 2009. Ruokoa tosin tarvitaan paljon lisää, joten kunnon talvia odotellaan. Myös rakennuskulttuuritalo laatimiseen. He ovat jo opiskeluaikanaan tottuneet Toivon kanssa on yhteistyötä työssäoppijoiden ja tekemään asioita ja suunnittelemaan työjärjestyk- muiden erilaisten projektien osalta. Oppilaita on sen. Perustyökaluinaan he käyttävät moottori- ja ollut harjoittelemassa mm. Raunelan kalastajator- raivaussahaa, sekä muita käsikäyttöisiä työkaluja. palla Eurajoella rakennusten ja pihan entisöinti- He eivät kuitenkaan ole rakennusmestareita, vaan töissä, Merikarvian Pooskerissa perinnemaisemia nimenomaan ympäristön ja luonnon kannalta ajat- kunnostamassa, Kankaanpäässä puistokivetyksiä televia työmiehiä ja – naisia. laatimassa ja Satakunnan museolla rakennuksia inventoimassa. Kulttuuriympäristöjen rakenteiden perusopin- toihin sisältyvät lainsäädännön perusteet nimenomaan suojelun ja säilyttämisen kannalta sekä hanketoiminnan periaatteet. Opiskelijat oppivat myös tarkastelemaan asuin- ja elinympäristöä menneisyydestä käsin. Arvokkaiden kohteiden tunnistamisessa he oppivat käyttämään hyväksi satakuntalaista asiantuntijaverkostoa. Myös kult- tuurielinympäristöjen dokumentoiminen on todettu tärkeäksi ja opiskelijat oppivat digikuvauksen alkeet. Valmistuneilla ympäristönhoitajilla on siis pe- rusvalmiudet kulttuurielinympäristön kunnosta- miseen, mahdollisesti jopa kunnostussuunnitelman

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 103 KORJAUSRAKENTAMISEN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖN HOIDON KEHITTÄMINEN

TAVOITTEET JA TOIMENPITEET

Rakennusperinnön hoitoon tarkoitettua rahoitusta osataan hyödyntää Satakunnassa ja rahoitus kohden- tuu tarkoituksenmukaisesti • laaditaan opaskirjanen rakennusperinnönhoitoavustuksista • järjestetään koulutusta kuntien rakennustarkastajille tiedon levittämiseksi saatavissa olevasta rahoituksesta • järjestetään alueellisia koulutuspäiviä yleisölle rahoituksen hakemisesta ja rakennusten ominaispiirteet huomioivista korjaustavoista • organisoidaan alueellisia ja ylimaakunnallisia rakennusperinnönhoitohankkeita EU-rahoituksen saamiseksi toimintaan • terävöitetään Leader-rahoituksen jakoperusteita rakennusperintökohteille ja niiden ympäristöön – korjauksissa huomioidaan ominaispiirteet • innostetaan kuntia hakemaan EU-rahoitusta omistamiensa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden korjaukseen

Keskeiset toimijat: Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakuntaliitto, Satakunnan Museo, Satakunnan TE-keskus, alueen kunnat, Leader-toimintaryhmät

Tietoa ja osaamista rakennusten ominaispiirteet huomioivista korjaustavoista on helposti saatavissa • tehdään tunnetuksi Rakennusperintöstrategiaa, Korjausrakentamisen strategiaa, Museoviraston korjauskortistoa ja muita olemassa olevia tietolähteitä esim. kuntien edustajille järjestettävissä seminaareissa ja kuntien kehittämiskeskusteluissa • kehitetään Rakennuskulttuuritalo Toivon maakunnallista toimintaa ja yhteistyötä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa • turvataan varaosapankkien toiminta riittävällä rahoituksella • järjestetään koulutusta suurelle yleisölle esim. kansalaisopistoissa • kuntien rakennusvalvonta jakaa aktiivisesti tietoa oikeista korjaustavoista ja perinteisistä materiaaleista ja opastaa korjausavustusten hakemisessa • laaditaan osaajarekisteri korjausrakentamisen ammattilaisista ja markkinoidaan sitä kuntiin • turvataan restaurointialan koulutus Satakunnassa

Keskeiset toimijat: Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakuntaliitto, Satakunnan Museo, Satakunnan TE-keskus, alueen kunnat, Leader-toimintaryhmät, Nakkilan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, SAMK

Kulttuuriympäristön hoitoon tarkoitettua rahoitusta osataan Satakunnassa käyttää kattavasti ja hoidon tulokset myös näkyvät ympäristössä. Tieto oikeista kulttuuriympäristön hoitotavoista on helposti kaikkien saatavilla • aktivoidaan kyläyhdistyksiä organisoimaan kulttuuriympäristöjen hoitohankkeita • kehitetään uusia rahoitusmuotoja esim. perinnemaisemiin kuuluvien, käytöstä poistuneiden maatalousrakennusten hoitoon • toteutetaan Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelmaa ja seurataan hoitotoimien tuloksellisuutta • toteutetaan maailmanperintökohteiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia • pyritään rahoituksen priorisointiin valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille ja valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuurimaisemiin • järjestetään koulutusta Hiki-kohteista ja niiden huomioimisesta metsän omistajille ja metsäalan ammattilaisille • laaditaan selkeä ohjeistus arvokkaiden maisema-alueiden hoitoon, jotta kulttuuriympäristö osataan huomioida riittävästi myös metsänhoidossa ja viljelysuunnitelmissa • laaditaan osaajarekisteri maisemanhoidon ammattilaisista • kannustetaan kulttuuriympäristön hoitoon liittyvää yritystoimintaa • järjestetään koulutuspäiviä ja seminaareja ajankohtaisista aiheista (esim. ilmastonmuutos ja sen torjuminen)

Keskeiset toimijat: Ympäristöministeriö, Opetusministeriö, Museovirasto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan Museo, Satakuntaliitto, kunnat, TE-keskus, alueelliset maaseudun kehittämisen toimintaryhmät, Metsäkeskus, Porin metsäopisto

104 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Vuoropuhelu eri alan ammattilaisten välillä on säännöllistä ja toimivaa • järjestetään metsäalan ammattilaisille, rakennusinsinööreille, luonnontieteilijöille ja antikvaarisille asiantuntijoille yhteisiä seminaareja ja koulutustilaisuuksia joissa asioita esitellään eri näkökulmista • tehdään eri asiantuntijoiden kesken yhteisiä inventointimatkoja (muinaisjäännökset, rakennukset, perinnebiotoopit, luontotyypit)

Keskeiset toimijat: Turun tiepiiri, Museovirasto, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakunta- liitto, kunnat, Metsäkeskus, TE-keskus, alueelliset maaseudun kehittämisen toimintaryhmät, Satakunnan korkeakoululaitoksen ympäristöntutkimuksen yhteistyöryhmä

Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö on ilo silmälle. Lankosken talo Honkajoella.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 105 Kulttuuriympäristön huomioiminen maankäytön suunnittelussa Maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset seminaareja kyläsuunnittelusta ja kaavoituksesta. edellyttävät rakennetun ympäristön ja maiseman Viihtyisän elinympäristön luomisessa alueen asuk- huomioon ottamista kaikilla maankäytön suunnit- kaiden ja maankäytönsuunnittelun ammattilais- telun tasoilla. Maankäyttö- ja rakennusasetukses- ten välinen vuorovaikutus on tärkeää. Nykyinen sa puolestaan edellytetään, että MRL:n mukaisesti Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää asianosais- kaavan vaikutuksia selvitettäessä arvioidaan myös ten kuulemista kaavoituksen eri vaiheissa, mutta suunnitelman toteuttamisen välilliset ja välittömät kaikki eivät välttämättä osaa käyttää tätä mahdol- vaikutukset muun muassa kaupunkikuvaan ja lisuutta. Kaavoituksen yhteydessä tietoa voidaan maisemaan. Maiseman ominaispiirteet huomioi- jakaa molempiin suuntiin ja mitä aikaisemmassa valla maankäytön suunnittelulla voidaan turvata vaiheessa alueen asukkaat pääsevät suunnitteluun viihtyisän ja monimuotoisen elinympäristön säi- mukaan, sitä hedelmällisempää vuorovaikutus on. lyminen. Perusselvitysvaiheessa inventoijan rooli onkin hy- Maiseman ominaispiirteiden huomioiminen vin tärkeä, koska hän jalkautuu kentälle ja pääsee edellyttää niiden tunnistamista, siksi kattavien yleensä keskustelemaan asukkaiden kanssa kas- kulttuuriympäristöselvitysten teko on välttämä- votusten. töntä. Vanhentuneet kaavat tulisi saattaa ajan ta- Hyvä työkalu kunnan kulttuuriympäristöjen ke- salle ja tehdä niihin tarpeelliset suojelumerkinnät. hittämisessä on kunnallinen kulttuuriympäristöoh- Arvokkaissa kulttuuriympäristöissä pitäisi myös jelma, selvitysten pohjalta asukkaiden, yhteisöjen, kiinnittää enemmän huomiota korkeatasoiseen viranomaisten ja elinkeinoelämän yhdessä tekemä uudisrakentamiseen. Satakuntaan pitäisikin teh- linjaus ympäristön tärkeimmistä ominaispiirteistä dä alueellinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma ja sekä niiden hoidosta ja hyödyntämisestä. Kulttuu- arvokkaille maisema-alueille rakennustapaohjeet. riympäristöohjelma on myös hyvä pohja-aineisto Maankäytön muutokset ovat nykyään nopeita ja kaavoitukselle. Ympäristöministeriö on julkaissut uudet rakennelmat ovat maisemassa hyvin hal- ohjeen kulttuuriympäristön laatimisesta (Suomen litsevia. Taajamien ulkopuolelle vanhaan pelto- ympäristö 10/2009 Kulttuuriympäristö - miksi ja maisemaan rakennetaan ostoskeskuksia mainos- miten). torneineen, tapahtuma-areenoita, linkkimastoja ja tuulivoimaloita, jotka jättävät maisemaa aiemmin hallinneet elementit varjoonsa. Nämä toimenpiteet vaatisivatkin perusteellisen maisemaselvityksen ja maisemavaikutusten arvioinnin ennen toteut- tamistaan. Kulttuuriympäristöt pitäisi muistaa huomioida kaikessa alueellisessa suunnittelussa, niin elin- keinostrategioissa, maaseutuohjelmissa kuin ky- läsuunnitelmissakin. Vuoden 2009 alusta tuli voimaan Maankäyttö- ja rakennuslain muutos, jonka mukaan yleiskaavaa voidaan entistä joustavam- min käyttää suoraan rakennusluvan perusteena kyläalueilla. Muutoksella vahvistetaan maaseudun kylämuotoista asumista ja vähennetään haja-asu- tusalueiden ohjaamatonta rakentamista. Ympäris- töministeriö ja Maaseutuasumisen teemaryhmä käynnistivät syksyllä 2008 kyläkaavoituksen ke- hittämishankkeen, jonka tavoitteena on helpottaa kylien rakentamista ja vahvistaa kyläläisten roolia kaavan laadinnassa. Hankkeessa valmistuu yleis- kaavoitusta ja kyläsuunnittelua koskeva opas, se- kä viranomaisille, kaavoittajille ja kylätoimijoille suunnattuja esitteitä. Lisäksi järjestetään avoimia

106 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Heidi Saaristo:

Mikä on maisemaselvitys, sen tarkoitus ja sisältö?

Maisemaselvitys on nimensä mukaisesti selvitys Maisemaselvitysten avulla voidaan löytää yk- maisemasta, sen rakenteesta, piirteistä, toiminnois- sittäisten maisemien ominaispiirteitä, vertailla ta, historiasta ja nykytilasta. Maisemaselvitys ei siis erilaisia alueita keskenään ja pohtia eri maisema- ole vain kuvaus alueen visuaalisesta ilmeestä tai kokonaisuuksien yhteneväisyyksiä. Hyvä maise- avautuvista näköaloista vaan kattava tietopaketti maselvitys kokoaa yhteen fyysisesti osoitettavissa ympäristön eri osa-alueista. Maisema on geomor- ja mitattavissa olevan ympäristötiedon sekä mai- fologisen, ekologisen ja kulttuurihistoriallisen ke- seman historian ja maisemassa olevien kulttuuri- hityksen tuloksena syntynyt ja jatkuvasti muuttuva systeemien erityispiirteet. Selvitystyön yhteydessä kokonaisuus. Maiseman olemukseen vaikuttavat on myös tärkeää selvittää maisemaan ja alueeseen monet asiat kuten maa- ja kallioperä, vesi, ilmasto liittyvät subjektiiviset arvostukset. Maisemasel- ja vuodenajat, kasvillisuus sekä tietysti ihmisen vityksen eräs tärkeimmistä tehtävistä on osoittaa teot ja toiminta. Vaikka toisin helposti saattaisi ja nostaa esiin maiseman luonteesta, piirteistä ja luulla, maisema ei - eikä etenkään kulttuurimai- ominaisuuksista johtuvia arvoja. Näihin maise- sema - ole sattumalta muodostunut kokonaisuus. man ominaispiirteisiin ja arvoihin tukeutuen on Maisemaselvityksen tehtävänä on antaa tietoa siitä mahdollista johtaa reunaehtoja, jotka tulee ottaa miten ja miksi maisema on muodostunut sellaisek- huomioon alueen suunnittelussa, rakentamisessa si kuin on. Selvityksen tarkoitus on siis antaa tietoa ja muussa maankäytössä. Huolella laadittu selvitys ympäristössä olevista ja maisemassa näkyvistä ja antaa arvion maiseman muutoskestävyydestä tai toimivista asioita sekä selvittää maiseman histo- haavoittuvuudesta. Maisemaselvitys tarvitaan, jot- riallinen ulottuvuus. Selvitystyö vaatii tietämystä ta maankäytöstä ja maisemassa tapahtuvista muu- monelta eri alalta, ja onnistuneen maisemaselvi- toksista aiheutuvat vaikutukset voidaan selvittää tyksen taustalla on usein eri alojen asiantuntijoiden etukäteen ja niiden merkittävyys arvioida. yhteistyö.

Kokemäen Ylistaron maisemassa on viestejä tuhannen vuoden takaa, mm. rautakautisia hautaröykkiöitä ja kuppikiviä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 107 Maiseman ja maisemavaikutusten arvioimisesta

Maisemaselvityksen lähtökohtana ovat pääasias- sa luonnonmaantieteelliset, geologiset ja biologiset piirteet, jotka määrittävät maiseman perusrungon ja luonteen. Tämän lisäksi selvityksessä tutkitaan kulttuuripiirteitä ja niiden leviämistä; asutusta, rakentamisen perinnettä, viljely- ja metsätalous- kulttuuria sekä muita ihmisen maisemaan jättämiä jälkiä. Maisemaselvityksen tausta-aineistona voidaan hyödyntää monia erillisselvityksiä ja inventointeja. Maisemaselvitys muodostuukin usein alueelle laadittujen inventointien kuten arkeologisen, rakennus- ja luontoinventoinnin yhteenvedoksi. Maisemaselvitystä laadittaessa on kuitenkin var- mistauduttava siitä, että käytettävät inventoinnit eivät ole vanhentuneita ja että ne riittävällä tavalla vastaavat esimerkiksi alati muuttuvan lainsäädän- nön vaatimuksia. Maisemaa voidaan arvioida monin tavoin, mutta tärkeimpinä mittareina voidaan pitää maiseman ainutlaatuisuutta tai tyypillisyyttä, maiseman säi- lyneisyyttä ja historiallista ulottuvuutta sekä maiseman kauneutta ja tunnistettavuutta. Maiseman ainutlaatuisuutta arvioitaessa korostuu maisemassa esiintyvät ainutlaatuiset tai harvinaiset asiat kuten esimerkiksi linnavuoret tai merkittävät rakennetut Maisemaselvitykset kuuluvat olennaisena osana tuulivoima- ympäristöt. Maiseman tyypillisyyttä arvioitaessa rakentamisen suunnitteluun. tarkastelun kohteeksi on valittava laajempi alue ja konteksti ja verrattava maisemaa muihin lähiseu- dun alueisiin. Silloin maisemasta on mahdollista tunnistaa piirteitä, jotka ovat erityisen edustavia. Koska maisemaa on vaikea ja jopa tarpeetonta museoida on maiseman säilyneisyyttä ja historiallista Maisemaselvitys on erityisen tärkeä väline kun ulottuvuutta arvioitava ottaen huomioon miten suunnitellaan ja arvioidaan maisemassa tapahtu- hyvin alueen kehitys näkyy ja on luettavista mai- vaa muutosta. Maisemaselvityksen laajuus ja esi- semasta, miten selkeästi eri aikojen kerroksisuus tystapa ovat riippuvaisia selvitettävästä alueesta. ilmenee ja mitä historiallisesti merkittäviä kohteita Esimerkiksi selvityksen maantieteellinen laajuus, kuten muinaismuistoja tai rakennelmia maisema historiallinen kattavuus tai muu tarkkuustaso sisältää. Maiseman kauneusarvot liittyvät puoles- määräytyy tutkittavan kohteen ainutlaatuisuuden taan ennen kaikkea maiseman tilalliseen jäsenty- ja suunniteltavan maisemaa muuttavan toimen- misen ja maisemassa näkyvien asioiden keskinäi- piteen laajuuden ja merkittävyyden mukaan. Jos seen sopusuhtaisuuteen tai niiden muodostamaan suunniteltavalle alueelle ei ole aiemmin laadittu kontrastiin. Maiseman tunnistettavuusarvot sitä maisemaselvitystä, on selvitys tarpeen tehdä vii- vastoin muodostuvat pääasiassa omaleimaisten meistään suunnittelun yhteydessä. identiteettiä ja orientoituvuutta lisäävien element- tien kuten esimerkiksi kirkontornien tai korkeiden maastokohtien ansiosta. Maisemaselvityksen tavoitteena on esittää joh- topäätelmä, jonka pohjalta on mahdollista arvioida muodostuuko uusi tai maisemassa muuttuva asia liian hallitsevaksi ja jos näin on, mitä asioita tulee ottaa huomioon ja mihin toimenpiteisiin ryh- tyä, jotta muutos saadaan sopeutettua maisemaan mahdollisimman hyvin. Maisemavaikutukset on

108 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 niiden luonteen perusteella jaettavissa kolmeen ka- tegoriaan: maiseman rakenteellisiin ja ekologisiin vaikutuksiin, visuaalisiin vaikutuksiin ja kulttuu- rihistoriallisiin vaikutuksiin. Maiseman rakenteeseen ja alueen ekologiaan kohdistuvat vaikutukset ovat useimmiten suurten maisemamuutosten tulosta mutta myös pie- nemmät toimet saattavat vaikuttaa merkittävästi erityisesti alueen ekologisiin arvoihin. Suuria muutoksia aiheuttavat toimet voivat olla esimerkiksi asuinalueen rakentaminen, viljelymaiseman met- sittäminen, ison tien rakentaminen tai kaivostoi- minnan aloittaminen. Hieman pienempiä, mutta maisemavaikutuksiltaan merkittäviä toimia voivat olla esimerkiksi vanhan puun kaatamien, laidunnuksen lopettaminen tai aidan rakentaminen. Joka tapauksessa arviointi kohdistuu silloin muutoksiin maaston topografiassa ja korkeussuhteissa, kasvil- lisuudessa, alueen rakentamisessa ja toiminnoissa. Miten uusi toiminto sijoittuu suhteessa maaston Painolastikasvit kuuluvat rannikon kulttuurimaisemaan ja muistut- alaviin peltoalueisiin tai suhteessa selkeärajaisiin tavat vanhasta purjelaivaperinteestä. Jänönapilaa Reposaaressa. metsäselänteisiin? Kasvaako avoin maisematila, Kuva: Kimmo Nuotio supistuuko metsäpeitteinen alue? Entä aiheuttaako uusi toiminto muutoksia rakennetussa ympäristös- sä tai kasvillisuuden erityispiirteissä? Aiheuttaako uusi toiminto maisemahäiriön vai lieventääkö se jo Yhteistyön mahdollistaja olemassa olevaa maisemahaittaa? Maiseman visuaalista muutosta arvioitaessa tör- Maisemaselvitys on parhaimmillaan selkeä mutta mätään hyvin usein subjektiivisiin mielipiteisiin ja pohdiskeleva, eri tahoja kiinnostava ja yhdistävä arvostuksiin. Problematiikkaa voidaan kuitenkin asiakirja, joka on hyödyksi monelle. Asiantuntijat lähestyä objektiivisella tavalla esimerkiksi tila- ja hyödyntävät maisemaselvityksen sisältämää ym- mittakaavajäsentelyn kautta. Muuttuuko maise- päristötietoa työssään ja suunnittelijoille selvitys man sopusuhtaisuus? Muuttuuko vakiintuneet antaa tietoa ympäristön ja maiseman asettamista metsän tai vesistön reuna-alueet? Miten paljon ra- reunaehdoista, joita maankäytön suunnittelus- kentamisen volyymi kasvaa? Muuttuuko eri maa- sa tulee kunnioittaa. Asukkaille, yhdistyksille ja merkkien keskinäinen hierarkia, jääkö kirkontorni muille tahoille maisemaselvitys tarjoaa parhaim- uuden kerrostalon tai teollisuushallien taakse? millaan selkokielisen ja useimmiten myös kuvien Maiseman historiallisessa jatkumossa tapah- ja karttojen avulla kuvitetun tietopaketin heidän tuneita ja tapahtuvia muutoksia on luonnollista lähiympäristöstään tai kotiseudustaan. Hyvä tarkastella kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. maisemaselvitys on puolueeton ja siitä ilmenevät Aiheuttaako uusi toiminto sen, että tietyn elinkei- objektiivisten faktojen lisäksi maisemaan ja alu- non käytössä pitkään olleen alueen tai pihapiirin eeseen liittyvät subjektiiviset arvostukset. Hyvän käyttötarkoitus muuttuu? Sijoittuuko rakenta- maisemaselvityksen avulla kaikkien osapuolten minen alueen perinteestä poikkeavalla tavalla? on mahdollista keskustella suunnitelmista yhtei- Vaikuttaako muutos tekijöihin, joilla on vahva sellä kielellä. Maisemaselvitystä voidaankin pitää merkitys symboli- tai identiteettitekijänä? Muut- eräänä maankäyttö- ja rakennuslain osallistuvaa tuuko alueen toiminnallinen painopiste johonkin suunnittelua erinomaisella tavalla toteuttavana ja suuntaan? Maisemavaikutusten arviointi kulttuu- edistävänä välineenä. rihistoriallisesta näkökulmasta on erityisen haasta- vaa siksi, että kysymyksenasettelussa on tavallista enemmän ennakoitava tulevaisuutta ja pyrittävä tunnistamaan esimerkiksi rakentamisessa, elinkei- nonharjoittamisessa ja kulttuuriprosesseissa tapah- tuvat muutokset, jotka vaikuttavat maisemaan.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 109 Susanna Roslöf:

Aluearkkitehti kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön vaalijana

Kulttuuriympäristö on silmin nähtävissä, kenties Kenties yksi uhanalaisimmista rakennustyypeis- korvin kuultavissa ja miksei myös haistettavissa, tä on 1960-lukua edustava arkkitehtuuri. Oman ai- maistettavissa ja käsin kosketeltavissa. Kulttuuri- kansa tyylipuhtaimmat tuotokset ovat erittäin ka- ympäristö on konkreettisesti havaittavissa ja tun- ruja, yksinkertaisia, voimakkaita, modernin tylyjä nettavissa, mutta se on myös jotakin näkymätöntä. ja värittömiäkin. Koska tyylisuunta ei yleisesti ot- Kulttuuriympäristö herättää ajatuksia, tunteita ja taen luo ihmisille kuvaa turvallisesta ja viihtyisästä mielikuvia menneestä ajasta. ympäristöstä, rakennuskanta on joutunut helposti Pystymme vaalimaan kulttuuriympäristöjä ja muutoksen kohteeksi. Rakennuksiin on yritetty rakennusperintöä yleiskaavojen, asemakaavojen, saada väriä, lämpöä ja inhimillistä mittakaavaa rakennustapaohjeiden, määräysten ja merkintö- muuttamalla julkisivuja, ikkunajakoja, ulko-ovia jen avulla. Konkreettisen ympäristön suojelemi- ja rakentamalla katoksia ja tuulikaappeja rungon nen määräysten ja ohjeiden avulla on mahdollista ulkopuolelle. Ilmastonmuutos, talven yli jatkuva ja kokemusten mukaan tuloksellista, mutta miten sadekausi, on ollut myös omiaan vauhdittamaan pystyisimme vaalimaan myös kulttuuriympäris- 1960-luvun tasakattoisten rakennusten kattomuo- töjen ja rakennusperinnön ilmassa leijuvia mieli- don muutoksia. Olisi pikaisesti huolehdittava ai- kuvia, ajatuksia ja tunteita herättäviä asioita ja säi- kansa omaleimaisen arkkitehtuurin säilymisestä lyttämään niitä tuleville sukupolville. Ajatukset ja tuleville sukupolville, jotta rakennuskannan histo- mielikuvat saattavat herätä yhteisöllisyydestä yhtä riasta kertova tarina jatkuisi aidoissa ympäristöissä hyvin kuin ikkunalla palavasta kynttilästä, tai pik- eikä vain kuvina. kukaupan omistajan palvelualttiudesta yhtä hyvin Tulevaisuuden kerrosten varjeleminen on haas- kuin kaupan pihassa odottavasta kelkasta. Kult- teellista ja vaatii sekä mielikuvitusta että näkemys- tuuriympäristön ja rakennusperinnön vaaliminen tä nähdä arvojen kehitys ja rakennetun ympäristön tarvitsee meiltä jokaiselta arvostusta ja pieniä säi- uhat ja mahdollisuudet. Samanlaista näkemystä lymistä tukevia valintoja. Kulttuuriympäristöissä vaatii uusien asuntoalueiden suunnittelu. Miten toiminta ja ilmassa leijuva vanha henki ovat yhtä suunnitella ympäristöä, josta muodostuu tulevai- tärkeitä kuin fyysiset puitteet. suudessa uusi kulttuuriympäristökerros ja jonne Aluearkkitehti pyrkii työssään huolehtimaan ja rakennetaan uusia rakennuksia, jotka ovat eh- jakamaan tietoa rakennusperinnön ja kulttuuriym- kä joskus historiallisesti arvokkaita? Riittävätkö päristön säilymisestä. Toisaalta myös aluearkkitehti maankäyttö- ja rakennuslaissa esitetyt vaatimuk- on muiden maankäytön suunnittelijoiden mukana set terveellisestä, turvallisesta, viihtyisästä elinym- arvottamassa tulevaisuuden kulttuuriympäristöjä päristöstä, liikenteen järjestämisestä ja palvelujen ja rakennusperintöä ja mikä vaikeinta, luomassa saatavuudesta? Edellä mainitut seikat varmasti uusia ympäristöjä, joiden joukosta valikoituu tu- edesauttavat uusien alueiden syntymistä ja niiden levaisuudessa arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja elinvoimaisuutta. Toimivuus ja elinvoimaisuus rakennusperinnön kerroksia. tukevat säilymistä ja lopulta muodostumista uu- Tulevaisuuden kulttuuriympäristöjen ja kult- siksi arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi. Tulevai- tuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden tur- suudessa arvokkaiksi muodostuviin kerroksiin vaaminen, ennen kuin niiden määrittäminen ja vaikuttavat varmasti myös paikka, alueen käyttö- suojeleminen on ajankohtaista, on erittäin hanka- tarkoitus ja rakentamistapa. laa ja siihen tarvittavien työkalujen pakki on auki, Nykyiseen rakentuvaan ympäristöömme vai- mutta tyhjillään. Maankäytön suunnittelulla ja ra- kuttavat ainakin lainmuutokset ja rakentamis- kennusvalvonnalla on kovin vähän instrumentte- määräykset, ilmastonmuutokseen varautuminen ja vaalia uudempaa korkeatasoista arkkitehtuuria, ja sopeutuminen sekä energiasäästö varmasti yh- josta pitäisi tulevaisuudessa muodostua arvokasta tä paljon kuin asumisen trendit ja elämäntapakin. kulttuuriympäristöä ja rakennusperintöä. Yhä enemmän suomalainen kulttuuri, ympäristö ja rakennustaide ovat saaneet vaikutteita myös ulkomailta.

110 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Pekka Pitkäsen suunnittelema Säkylän seurakuntakeskus edustaa 1960-luvun betonirakentamisen niukkaa estetiikkaa. Kuva: Lauri Putkonen

Tulevaisuuden arvokkaat kulttuuriympäristöt ja rakennusperintö ovat juuri nyt syntymässä. Ajan saatossa pystymme seuraamaan, miten hyvin ny- kypäivän ratkaisut kestävät muutoksia ja pysty- vät kehittymään kanssamme. Aivan varmasti nyt suunniteltavista kohteista valikoituu oman aikansa omaleimaisia kohteita, joilla on kerrottavana yksi luku menneen ajan tarinasta; rakennustyyleistä ja -tavoista, mutta myös ihmisistä, tapahtumista ja menneen ajan arvoista.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 111 KULTTUURIYMPÄRISTÖN HUOMIOIMINEN MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSSA

TAVOITTEET JA TOIMENPITEET

Kulttuuriympäristöä hoidetaan Satakunnassa ohjelmapohjaisesti • Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma tiedostetaan ja sitä sovelletaan kehittämishankkeissa • laaditaan arkkitehtuuripoliittinen ohjelma joko koko maakuntaan tai erikseen suurimpiin kaupunkeihin (Pori, Rauma, Kankaanpää) • laaditaan rakennusperintöstrategia maakunnan suurimmissa kunnissa ja sitoutetaan siihen paikalliset päättäjät ja virkamiehet • perustetaan luonnonsuojelulain mukaisia maisema-alueita valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille ja laaditaan niille hoito-ohjelmat • laaditaan kulttuuriympäristöohjelmia kunnissa aluksi osana Pisara –hanketta • tiedotetaan kulttuuriympäristöasioista laajasti eri viranhaltijoille ja uusille valtuutetuille esim. kehityskeskustelujen yhteydessä • Rautatiesopimuksen tarkoittamien kohteiden suojelun ratkaiseminen asemakaavoituksella

Keskeiset toimijat: Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan Museo, Satakunnan taidetoimikunta, Satakuntaliitto, asianomaiset kunnat

Maankäytön suunnittelu perustuu ajan tasaisiin selvityksiin • otetaan inventointitilannekatsaus osaksi kaavoituskatsausta • ohjataan kuntia ja konsultteja kulttuuriympäristöinventointien teossa ja Pakin käytössä • kunnissa kaavoituksen perusselvityksenä tehdään tarvittaessa myös maiseman historian huomioiva maisemaselvitys • kulttuuriympäristöasiantuntemus otetaan mukaan suunnitteluprosesseihin alusta alkaen • kehitetään ympäristövaikutusten arviointia kulttuuristen piirteiden huomioimisen osalta • laajennetaan inventoinnit uudempaan rakennuskantaan • laaditaan maisemaselvitysopas • tehdään kaavojen vanhentuneisuuden arviointi ja vanhentuneiden kaavojen ajantasaistaminen

Keskeiset toimijat: Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakuntaliitto, kunnat, Satakunnan korkeakoululaitoksen ympäristöntutkimuksen yhteistyöryhmä

Vuorovaikutus alueen asukkaiden ja kaavoittajan välillä on aktiivista • kehitetään kaavaprosessia ja uusia osallistamisen tapoja (osallistava GIS) • laaditaan vuorovaikutusopas • järjestetään kaavoituksen yhteydessä kaavakävelyjä • korostetaan inventoijan roolia tiedon jakajana kentällä

Keskeiset toimijat: Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakuntaliitto, kunnat, Lounaispaikka, Satakunnan korkeakoululaitoksen ympäristöntutkimuksen yhteistyöryhmä

Laadukas täydennysrakentaminen vanhassa kulttuuriympäristössä ja laadukkaat uudet kulttuuri- ympäristöt • turvataan riittävät resurssit kaavoitukseen ja aluearkkitehtitoimintaan • laaditaan rakennustapaohjeet arvokkaille maisema-alueille • järjestetään arkkitehtuurikilpailuja uusista julkisista rakennushankkeista

Keskeiset toimijat: Ympäristöministeriö, Opetusministeriö, Lounais-Suomen ympäristökeskus, Satakunnan museo, Satakuntaliitto, kunnat, Satakunnan taidetoimikunta

112 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 6 Tuumasta toimeen

Mistä rahoitusta kulttuuri- Avustusta myönnetään kulttuurihistoriallisesti ympäristön vaalimiseen? arvokkaisiin, etenkin kaavalla suojeltuihin, rakennuksiin. Ensisijaisia kohteita ovat valtakunnalli- Lounais-Suomen ympäristökeskus myöntää vuo- sesti merkittävissä kulttuurihistoriallisissa ympä- sittain ympäristöhallinnon määrärahoista har- ristöissä sijaitsevat kohteet sekä maakunnallisesti kinnanvaraisia avustuksia rakennusperinnön arvokkaat kohteet. hoitoon. Avustusta voidaan myöntää yksityisille Avustuksia myönnetään korjauksiin, joissa rakennuksen omistajille tai pitkäaikaisille vuokra- edistetään kulttuurihistoriallisten tai maisemalli- laisille omistajan suostumuksella, rakennusperin- sesti arvokkaiden rakennusten säilymistä. Tyypil- nön hoitoa edistäville yhteisöille sekä kunnille ja lisiä avustettavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi kuntayhtymille.

Kauttualla on myönnetty avustusta rakennusperinnön hoitoon huonokuntoisten savitiilikattojen uusimiseen. Kuva: Anna-Leena Seppälä

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 113 ulkovaipan, katon, julkisivujen, ikkunoiden tai Kunta voi myöntää korjausavustusta muun mu- ulko-ovien korjaustyöt ja kantavien rakenteiden assa kuntoarvion ja korjaussuunnitelman laatimi- korjaustyö. Avustuksia ei ole tarkoitettu käyttö- seen. Lisätietoja saa oman kunnan viranomaisilta. mukavuuden lisäämiseen eikä tavanomaisiin vuo- Myös mahdollisuudet verohelpotuksiin ja -vähen- sikorjauksiin. Ensisijaisesti avustuksilla pyritään nyksiin kannattaa hyödyntää. Kotitalousvähen- kattamaan suojelusta johtuvia lisäkustannuksia, nyksenä voi vähentää yrittäjältä ostetun korjaus- kuten rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon ja remonttityön määrästä 60 prosenttia, kuitenkin säilyttämisen edellyttämiä tavanomaista kalliimpia enintään 3000 € / vuosi / henkilö. Verovähennystä materiaaleja tai erityisen työvaltaista toteuttamis- ei voi hyödyntää, jos kohteeseen on saatu muuta tapaa. Lisäksi avustuksia suunnataan kohteisiin, avustusta. joilla ei ehkä enää ole suurta käyttöarvoa omistajil- leen, mutta jotka ovat kulttuurimaiseman kannalta Hurrin talon vanhan päärakennuksen erityisen tärkeitä, kuten monet maaseudun vanhat korjaus Huittisissa talousrakennukset. Avustuksen saaminen asettaa korjaukselle Vanhoilla taloilla on vähintäänkin yhtä monta tari- myös ehtoja. Korjaustyö tulee tehdä siten, että naa kuin niillä on omistajiakin. Tapaukset vaihtele- rakennuksen alkuperäinen luonne ja ominaispiir- vat, vaikka rakennukset olisivat samankaltaisia. Se, teet sekä historiallinen aitous säilyy ja rakennus- mikä on jollekin mahdollista, on toiselle mahdo- osien tarpeetonta uusimista vältetään. Työ tehdään tonta. Mikä yhdelle on kallista, on toiselle halpaa. rakennuksen rakentamisajankohdan mukaisilla Mikä yhdelle on arvokasta, on toiselle arvotonta. työtavoilla ja rakennukseen sopivilla perinteisillä Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen rakennusmateriaaleilla, jollaisia ovat tyypillisesti korjaushanke tarvitsee joskus vain hiukan ohjausta keitetty punamultamaali, aito pellavaöljymaali, käynnistyäkseen, joskus taas vaaditaan voimakei- saumattu peltikate, bitumikattohuopa kolmiori- noja ja ennen kaikkea ulkopuolista rahoitusta. masaumoin, poltettu savitiili, päre ja kalkkirappa- Huittisten Hurrin talon vanha asuinrakennus us. Nämä materiaalit ovat korjausrakentamisessa on ollut asumattomana 1980-luvun alusta saakka. hyväksi ja turvallisiksi koettuja. Hyvistä korjausta- Pihapiirissä on uudempi, vuonna 1968 rakennet- voista saa tietoa museoviraston korjauskortistosta tu asuinrakennus, jossa omistajaperhe asuu. Uu- ja rakennusperintöportaalista www.rakennuspe- demman asuinrakennuksen valmistumisen jälkeen rinto.fi. Jokainen kohde on kuitenkin yksilöllinen, vanha päärakennus oli vain osittain asuttuna ja sitä joten laajoissa korjauksissa lähes poikkeuksetta on käytetty lähinnä varastona. Vuonna 2000 omis- tarvitaan asiaan perehtynyttä suunnittelijaa. Maa- tajat hakivat rakennukselle purkamislupaa Huittis- kuntamuseon rakennustutkijat toimivat korjausten kaupungilta. Hakemus johti suojeluprosessiin, työn antikvaarisena asiantuntijana valvoen että työ jonka tuloksena Hurrin talon vanha päärakennus täyttää avustusehdot. Avustussummat vaihtelevat suojeltiin 17.6.2003 rakennussuojelulain nojalla noin 2500 eurosta 10 000 euroon. Avustusta voi- kolmantena kohteena lajissaan Satakunnassa. daan myöntää enintään 50% toimenpiteiden kus- Korkeakosken kylä on osa valtakunnallisesti tannuksista. Avustuksia ei myönnetä kohteisiin, arvokasta Loimijokivarren asutus- ja viljelymaise- joihin voi hakea muuta kautta valtion tai kirkon maa. Kyläkokonaisuus on huomioitu Satakunnan avustusta. seutukaavassa 5 kulttuurihistoriallisesti arvokkaa- Museovirasto myöntää entistämisavustuksia ra- na alueena. Kohdeselostuksessa mainitaan Hurrin kennussuojelulailla suojeltujen sekä autiokirkkojen päärakennus erikseen. Suojelupäätöstä perustel- tai niihin verrattavien muiden kulttuurihistorialli- tiin sekä 1890-luvulla rakennetun päärakennuksen sesti arvokkaiden rakennusten entistämiseen, kon- tyypillisyydellä ja säilyneisyydellä että pihapiirin servointiin tai historiallisen asun palauttamiseen. merkityksellä osana Korkeakosken kylämiljöötä. Opetusministeriö myöntää avustusta seuranta- Suojelupäätöksessä otettiin kantaa myös raken- lojen korjaukseen yhteistyössä Suomen Kotiseu- nuksen tuleviin korjausratkaisuihin. tuliiton kanssa. Avustusta voi saada vapaaseen Rakennuksen julkisivut kunnostettiin 2000-lu- kansalaistoimintaan tarkoitettujen seurantalojen vun alussa, jolloin Lounais-Suomen ympäristökes- korjaamiseen sekä siihen liittyvään selvitys- ja kus maksoi kunnostustyöhön pienen avustuksen. tarkastustyöhön. Rahoituksessa kiinnitetään huo- Kesän 2008 aikana uusittiin rakennuksen vesikatto. miota sekä rakennuksen kulttuurihistorialliseen Museovirasto myönsi korjaustyöhön varsin tun- arvoon että kokoontumistilojen tarpeellisuuteen tuvan entistämisavustuksen suojelun perusteella. kansalaistoiminnan kannalta.

114 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Hurrin talon kattoa korjataan. Kuva: Liisa Nummelin

Soveliaasta katemateriaalista käytiin vielä kevääl- tajan haluttomuus suojeluun voitiin lupauksilla lä 2008 monivaiheinen keskustelu omistajan sekä avustusmahdollisuuksista kääntää edes jonkin Satakunnan Museon ja Museoviraston kesken. asteiseksi sovuksi. Konkreettiseen korjaukseen Omistajalla tärkeimpinä valintaperusteina olivat myönnetty avustus puolestaan mahdollisti keskus- materiaalin hinta ja asennuksen helppous, museo- telun korjausratkaisuista ja suojellun rakennuksen viranomaisilla taas rakennuksen kulttuurihistori- arvojen vaalimisen. Ajan kuluessa ja sukupolven allisen arvon vaaliminen. Lopputulos, tiilenpunai- vaihduttua saattaa pakkokeinoin säilytetty ja mu- nen betonitiilikate, tyydytti kaikkia osapuolia. seoviranomaisten ohjauksessa ulkoasultaan kor- Hurrin tapauksessa avustusmahdollisuuksilla jattu Hurrin talon hyljeksitty vanha päärakennus on ollut suuri merkitys sekä suojelupäätöstä teh- kokea vielä renessanssin ja nousta uudelleen var- täessä että korjausratkaisuista päätettäessä. Omis- sinaisen päärakennuksen asemaan tilalla.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 115 Olli Cavén:

Lähteenmäen torppaa on kunnostettu Museoviraston rahoituksella

Lähteenmäen torpparitilan rakennukset Kiikois- taloudellisen panostuksen hyöty? Rakennukset ten Vakkalan kylässä muodostavat umpipihaisen edustavat oman aikakautensa rakentamistapaa ja kokonaisuuden metsän reunassa Raudun kylän asumismuotoa. Jos kokonaisuus tuhoutuu, ei yk- peltoaukean takana. Rakennusryhmä koostuu pää- sittäisellä rakennuksella enää ole suurtakaan mer- rakennuksesta ja luhdista sekä karjapihan eläin- kitystä. Lähteenmäen torpalle ei ole tiedossa käyt- suojista. Miespihaa ja karjapihaa on aikaisemmin töä. Omistajan motiivi on ”säilyttää tämä tuleville erottanut aita. Vuoraamaton päärakennus on pari- polville”. Kohdetta on esitelty halukkaille, mutta tupatyyppiä. Pihaa reunustavat vanha luhti, sikala, toimivaa museota siitä tuskin tulee. Rakennusten kota, navetta- ja tallirakennus. Läpiajettava tallira- parasta suojelua on niiden jonkinasteinen käyttö, kennus toimii porttina pihaan. Pihapiirin ulkopuo- jolloin ongelmiin huomataan puuttua ajoissa. Mi- lella sijaitsevat aitta, ratashuone, liiteri, riihi, sauna käli käyttöä ei ole, on vaarana, että jo tehty työ me- sekä paja. Rakennukset ovat vuoraamattomia ja ne nee hukkaan, kuten myös käytetyt rahat. Toisaalta on tällä hetkellä katettu aaltopellillä. ilman käyttöä rakennuksiin ei myöskään kohdistu Lähteenmäki on alun perin Kiikan pitäjän Vak- muutospaineita kuten lämmitys ja vesijohto. kalan kylän Hiturin perintötalon torppa. Torppa Lähteenmäen rakennuksia ei edelleenkään ole itsenäistyi torpparilain mukaisesti 1921 ja siinä dokumentoitu riittävästi. Rakennuksista on täytet- asuttiin pysyvästi vuoteen 1991 saakka. Kohde on ty Suomen rakennuskulttuurin inventointilomake valtakunnallisesti arvokas, harvinainen rakennettu Satakunnan Museon toimesta. Valokuvia on otet- kulttuuriympäristö. Kohteesta on olemassa hyvin tu käyntien yhteydessä. Korjaustöiden yhteydes- vähän kirjallisia dokumentteja tai valokuvia. Mu- sä on piirretty summittainen asemapiirros 1:500 seoviraston rakennushistorian osaston arkistossa ja käsivaraiset pohja- ja leikkauspiirustukset. on muutamia mustavalkovalokuvia kesältä 1970. Navetta ja kota/piisirakennus mitattiin ja doku- Niissä tilan rakennukset näkyvät pihan vinttikai- mentoitiin huolellisesti konservaattorin toimesta voineen lähes autenttisessa asussa. ennen korjaustoimia. Rakennuksissa on paljon hie- Vanhan omistajan muutettua tilalta pois, suun- noja yksityiskohtia, jotka pitäisi saada mitattua ja niteltiin jo kotarakennuksen purkamista vuonna piirrettyä. Museovirasto onkin yrittänyt selvittää 1993. Kohteen arvo huomattiin onneksi ajoissa, mahdollisuuksia saada kohteen mittaus- ja do- mutta uudet omistajat ilmoittivat kuitenkin, että kumentointityö esimerkiksi jonkin oppilaitoksen heillä ei ole kiinnostusta eikä resursseja kohteen harjoituskohteeksi. säilyttämiseen. Vuonna 1994 saatiin hankittua vuo- Kaikkiaan Lähteenmäen torppa on hieno koko- tavien vesikatteiden suojiksi ”väliaikaiset” pelti- naisuus, mutta sen rakennuskantaa uhkaa tuhou- katteet Museoviraston kustannuksella suojaamaan tuminen pidemmällä aikavälillä, ellei rakennus- rakennuksia lopulliselta tuhoutumiselta. kannan kunnosta pidetä huolta ja välttämättömiä Lähteenmäessä pidettiin ensimmäinen iso katsel- huolto- ja korjaustoimenpiteitä suoriteta tarpeen mus 11.8.1999, jolloin paikalla oli omistajan lisäksi vaatiessa. Alkuperäiset rakenteet ja vesikatteet edustajat Satakunnan Museosta ja Museovirastos- vaativat jatkuvaa huoltoa ja hoitotoimenpitei- ta. Tämän katselmuksen yhteydessä rakennuksista tä pysyäkseen kunnossa. Se taas vaatii rahaa ja tehtiin silmämääräiset kunto- ja vauriokartoituk- työtä. Omistajalla ei ole resursseja näin mittavan set, sekä laadittiin toimenpideohjelma ja alustava kokonaisuuden hoitamiseen ilman ulkopuolista aikataulu restaurointitöille. Varsinaiset avustusten rahoitusta ja asiantuntija-apua. Tulevaisuutta aja- turvin aloitetut työt saatiin käyntiin vuonna 2000. tellen eri rahoitusvaihtoehdot tuleekin selvittää Korjattavia rakennuksia alueella on useita, joista unohtamatta työllisyysvaroja ja korjaustöiden työl- tähän mennessä on korjattu asuinrakennus, navet- listäviä vaikutuksia. Rakennuskannan kunnossa ta, luhti, piisi/kotarakennus ja läpiajettava talli. pysymiseksi ja pienimuotoisiin korjauksiin tulisi Lähteenmäen umpipihan rakennuksille on kytkeä mahdollisuuksien mukaan eri oppilaitoksia myönnetty yhteensä 59 323 euroa avustuksia, mikä ja talkooleirejä opetuksellisessa merkityksessä. Ve- on melkoinen summa yhdelle kohteelle. Korjaus- sikatteiden osalta lienee viisainta pitäytyä nykyi- töitä on ohjattu ja valvottu tiiviisti Museoviraston sissä aaltopeltikatteissa, vaikka ne eivät pihapiirin ja Satakunnan Museon toimesta. Rakennukset arvolle sovikaan. Mikäli rakennusten ylläpito tuovat tällä hetkellä kohtalaisessa kunnossa. Alueen levaisuudessa varmistuu, voidaan palata päre- tai rakennuksille olisi kuitenkin luotava käyttösuun- huopakatteisiin. nitelma. Minkä takia ne kunnostetaan ja mikä on

116 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Lähteenmäen torpan navetta ennen korjausta ja sen jälkeen.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 117 Villilän kartano.

Kari Ylikoski:

Villilän kartanoympäristön parantamishanke

Vuoden 2002 alussa Nakkilan kunta osti Nakki- ympäristökeskuksen kautta kanavoitu Euroopan lan Konepaja Oy:ltä Villilän kahdeksan hehtaarin Unionin aluekehitysrahoitus. Kartanoympäristön kartanoalueen ja sillä olevat rakennukset. Päära- parantamishankkeessa kunnostettiin kartanon kennus oli ollut konepajan edustustilana ja muut puutarha ja rakennusten julkisivuja. Merkittävä rakennukset varastotilana. Kaupan pontimena oli uudistus oli myös paikoitusalueen rakentaminen, se, että Nakkilan käsi- ja taideteollinen oppilaitos koska näin saatiin alueen sekava ja epäsiisti autojen tarvitsi lisätilaa. Oppilaitos antaa koulutusta elo- pysäköinti kanavoitua yhteen paikkaan. kuvantekoon liittyvillä aloilla ja kartanoalueella Villilän kartanon uudistamiskäytön rakentami- oli pohjapinta-alaltaan 1000 m2:n suuruinen, vanha seen sijoitettiin eri EU-projekteilla yhteensä noin 6 karjatalouskoulun opetusnavetta, jonka yläkertaan miljoonaa euroa. Kartanon päärakennuksessa toi- voitiin rakentaa yksi Suomen suurimmista eloku- mii nykyään tilausravintola ja Villilän elokuvastu- vastudioista, suuruudeltaan 850m2. diolla on runsaan viiden vuoden aikana tehty kym- Kesällä 2002 alkoi myös kartanoympäristön pa- menkunta elokuvaa. Vanhan navettarakennuksen rantamishanke. Ensimmäinen vuosi oli suunnitte- alakerrassa toimii käsi- ja taideteollinen oppilaitos. lua, jossa neljän konsulttitoimiston kanssa arvioi- Kartanopuisto ja –puutarha ovat kansalaisten va- tiin tärkeimmät ympäristön parantamistoimenpi- paassa virkistyskäytössä. Ne ovat myös haluttuja teet ja niiden kustannusarviot. Vuosina 2004-2007 ympäristöjä taidenäyttelyjen puitteiksi, viime vuo- nuo tärkeimmät toimenpiteet toteutettiin. Karta- sina kartanopuistossa on ollut useita taidenäyttely- noympäristön parantamishankkeen kustannukset jä. Myös kartanon päärakennukseen on luotu puitteet olivat noin 800 000 euroa. Rahoituksesta vastasi- taidenäyttelyn esillepanoa varten ja ensimmäinen vat puoliksi Nakkilan kunta ja Lounais-Suomen näyttely siellä toteutettiin syksyllä 2008.

118 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Seppien mökkejä Leineperissä.

Eija Kannisto:

Leineperin Ruukki - Frediksfors Bruk

Leineperin ruukki on yksi maamme parhaiten säi- maataloustilana, jossa oli myös saha- ja meijeri- lyneistä ruukeista mm. monipuolisen rakennus- toimintaa sekä puutarha- ja emäntäkoulu. Ruukin kantansa vuoksi ja se on luokiteltu valtakunnalli- keskeiset raudanjalostukseen liittyvät rakennukset sesti arvokkaaksi teollisuuskulttuuriympäristöksi. myytiin 70-luvun lopussa yksityiselle henkilölle ja Alue sisältää mm. masuunin muinaismuistoalu- 80-luvun loppupuolella Kullaan kunta osti muun een, kankipajan , seppien mökkirivistöt, yhteislei- osan keskeistä ruukin aluetta. vintuvan ja monta muuta ruukkialueen keskeistä Vuonna 1987 alueella aloitettiin kunnostustoi- rakennusta. Nykyään Leineperin ruukin alue on met ja varsinainen restaurointi tehtiin vuosina n. 30 000 kävijän matkailukohde tapahtumineen ja 1988 – 1994 Museoviraston toimesta. Restauroin- 250 asukkaan elävä kyläyhteisö kyläkouluineen ja titoimilla pelastettiin käytännössä ruukkialue kaavoitettuine uusine asuntoalueineen. tuhoutumasta ja alue saikin 1993 Europa Nostra Leineperin ruukki perustettiin majuri -palkinnon rautaruukin huolellisesta ja varovai- B.J.Hastefehrin toimesta 1771 Kullaanjoen Katokos- sesta restauroinnista ja koko kylän henkiin herät- ken rannalle, koska Leineperissä oli koskivoimaa tämisestä, mihin olivat osallistuneet sekä yksityiset tarjolla, puuhiiltä saatavilla ja kuljetusmatka sata- maanomistajat että kunnalliset, maakunnalliset ja maan oli kohtuullinen. Ruukki kukoisti erityisesti kansalliset viranomaistahot. 1990-luvun alussa 1860-luvulla ja suurin osa säilyneestä rakennuskan- alkoi myös alueen uusi käyttö: seppien mökkei- nasta onkin peräsin juuri tuolta ajalta. Leineperin hin tuli käsityöläisyrittäjiä, Savipakariin kahvila- ruukki (Frediksfors Bruk) oli ennen kaikkea takki- ja tilausravintolatoimintaa, kankipajaan seppä ja eli raakaraudan tuottaja ja jalostaja. Myöhemmin, Kangasniemen mökkiin info-piste. Alueella alettiin teollisen tuotannon lakattua 1902, Leineperi toimi järjestää myös tapahtumia muutaman tuhannen

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 119 Leineperin ruukin alue on vaikuttava ja viihtyisä miljöö. Kuva: Anna-Leena Seppälä

kävijän toripäivistä antiikki- ja myyntimessuihin, rakennettiin Ruukkikyläyhdistyksen, vanhem- yksityisiin juhlatilaisuuksiin ja kesäteatteriesityk- painyhdistyksen ja kaupungin yhteistyönä ja pai- siin. kallinen lampuri toi alueelle maisemanhoitajat eli Restaurointitoimien jälkeen alueen kunnossa- lampaat töihin. pito oli Kullaan kunnan käsissä ja toiminnot alu- Lounais-Suomen ympäristökeskus myönsi ke- eella toimivien yhdistysten aktiivisuuden varassa. sällä 2008 EU:n rakennerahastosta 50 % tuen Leine- Alueella toimivat Leineperin Ruukkikyläyhdistys, perin ruukin kunnostus 2008 - 2009 -hankkeeseen. Leineperin koulun vanhemmat, Leineperin Mar- Hankkeessa Ulvilan kaupungin omistamiin joen tat, Kullaan kotiseutu- ja museoyhdistys, Porin eteläpuolisiin kiinteistöihin tehdään kattoraken- seudun oppaat, melontaseura Evänräväyttäjät ja teisiin ja perustuksiin kohdistuvat säilyttävät kun- Leineperin Teatteri. Museoviraston muinaisjään- nostustoimet perinteisin tekniikoin ja materiaa- nöstenhoitoyksikkö on vuosittain kantanut kor- lein, kunnostetaan vanhaan meijerirakennukseen tensa kekoon ja antanut panostaan alueen hoitoon. vastaanotto- ja näyttelytilaa saniteettitiloineen Alueen ”isähahmona” häärivä ja syntyperäinen lei- 180 neliön alalle sekä palautetaan alueen vanhoja neperiläinen Jaakko Ala-Myöntäjä on tehnyt alu- kulkureittejä ja parannetaan asumisviihtyvyyttä eella korvaamattoman määrän talkoo-, esittely- ja ja -turvallisuutta rakentamalla vanhan emäntä- markkinointityötä koko Leineperin hyväksi. koulun alueelle kävelysilta. Hanke on kokonais- Vuonna 2005 Kullaan kunnan omistama alue kustannuksiltaan 374 000 € suuruinen. Hankkeelle siirtyi Ulvilan kaupungille kuntaliitoksen myötä. tullaan hakemaan vielä jatkoa, missä rakennusten Seuraavana vuonna alueelle tehtiin rakennusin- perustus- ja kattorakenteiden väliin jäävä osuus ra- ventointi sekä alueen käyttö- ja kehittämissuun- kennuksista kunnostetaan niin, että rakennuskanta nitelma. Käyttö- ja kehittämissuunnitelman kes- säilyy tuleville polvilla. Samalla alueen opasteet, keisenä tavoitteena on säilyttää valtakunnallisesti pysäköinti- ja viheralueet kunnostetaan. arvokkaan ruukkialueen rakennusperintö tuleville Valmistuessaan hanke turvaa joen eteläpuolisten polville sekä alueen kehittäminen matkailullisesti rakennusten säilymisen, asianmukaiset vastaanot- rauta, kädentaidot ja perinteiset taidot -teemoilla. toja perusnäyttelytilat ja wc-palvelut alueelle sekä Vuonna 2007 Leineperin alueella kunnostettiin mahdollisuuden tutustua alueeseen myös omatoi- vanhaa emäntäkoulun saaren aluetta. Vanha jo- misesti opasteiden ja laajentuneiden kulkureittien kiuoma ruopattiin, alueelle tehtiin kävelypolut ja ansiosta. emäntäkoulun saari aidattiin lammaslaitumeksi, Leineperin härkätallin alue on vielä kunnostus- jotta alue saadaan tulevaisuudessakin pidettyä rahoitusta vailla ja rakennusten kunnon kannalta avoimena ja muutamat emäntäkoulun aikaiset asialla alkaa olla kiire. Härkätallin alueella toimii koriste- ja hyötykasvit säilytettyä. Lammaslaidun Leineperin Teatteri ry, joka on pääsääntöisesti vuo-

120 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 sittain valmistanut alueelle kesäteatteriesityksen. Kesäteatterin katsomorakenteiden uusiminen ja mahdollinen katsomon kattaminen ovat suunnittelussa olevia toimenpiteitä, jotka toteutuessaan edesauttavat alueen rakennusperinnön säilymistä. Tosiasiahan on, että ellei rakennuksilla ole järke- vää käyttöä, niiden kunnossapitoonkaan ei oikein tahdo löytyä rahallista panosta kiristyvässä talous- tilanteessa. Leineperi kuuluu myös valtakunnalliseen kylä- matkailun pilottiprojektiin ja on Satakunnan Ym- päristökoulu -hankkeen yksi opetuspakettikohde. Opetuspaketin tarkoituksena on, että 3 - 4 –luokka- laiset oppivat havainnoimaan kulttuuriympäristöä ja saavat todellisen kosketuksen kulttuuriympäris- töön käsillä tekemisen kautta. Leineperissä lapset pääsevät mm. takomaan naulaa ja suunnittelemaan ikkunamuotoja lasista Leineperin ikkunamallien pohjalta. Vuosien varrella Leineperiin on suunniteltu uutta toimintaa ja tapahtumia. Alueella on järjes- tetty kahdesti metallitaideviikot, on ollut taonta- tapahtumia, Kangasniemen painonnostokisoja, lasten rakukeramiikka -kursseja jne. Leineperin kulttuuriympäristöön liittyy myös paljon haavei- ta raudanjalostuksen perusnäyttelyn ja vaihtuvi- Leineperin paja. Kuva: Anna-Leena Seppälä en näyttelyiden rakentamisesta käsityöläisten re- sidenssitoimintaan ja tarjottaviin lyhytkursseihin majoituksineen. Mahtuisipa alueelle vielä lisää riperintöämme tuleville polville. Lasten ja nuorten yritystoimintaakin. Kaikki nämä ovat osaltaan innostuminen asiasta ja alueesta onkin haaste, jolla vaikuttamassa siihen, että kulttuuriympäristössä viestikapula kulttuuriympäristön säilymisestä saa- on toimintaa, joka tukee alueen menneisyyttä ja tu- daan toimitettua eteenpäin. levaisuutta ja on sitä kautta säilyttämässä kulttuu-

Kunnostettua emäntäkoulun rantaa. Kuva: Anna-Leena Seppälä

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 121 Kulttuuriympäristön Satakunnan Museo on omalla toimialueellaan hoitoa viranomaistyönä kulttuuriympäristön hoidon asiantuntijaviran- omainen. Museo vastaa Museoviraston kanssa Valtionhallinnon alaiset yksiköt vastaavat yleensä tekemänsä yhteistyösopimuksen mukaisesti alan lainsäädännöstä ja rahoituksesta, mutta jotkut niis- viranomaistehtävistä, joita ovat mm. toimiminen tä toimivat myös kentällä käytännön työssä. Tällai- erilaisissa maankäyttöhankkeissa, kaavoitusta kos- sia ovat esimerkiksi Museovirasto ja Metsähallitus. kevat lausunnot ja osallistuminen viranomaisneu- Lounais-Suomen ympäristökeskus on osa valtion votteluihin. Näiden lisäksi tehtäviin kuuluvat in- ympäristöhallintoa. Alueellisen ympäristökeskuk- ventointi- ja tutkimustoiminta, rakennusperintöön sen tehtävänä on edistää ja ohjata kuntien alueiden liittyvä ohjaus- ja neuvontatyö, alan kehittämistoi- käytön suunnittelua ja rakentamista omalla toimi- minta alueellisella tasolla sekä hanketoiminta. alueellaan ja edistää kulttuuriympäristön hoitoa ja Satakuntaliitto on lakisääteinen maakunnan kulttuuriperinnön vaalimista. Ympäristöhallinto aluekehitysviranomainen. Maakunnan liitot laati- jakaa rakennusperinnön hoitoon myös avustuk- vat kehitystyön pohjaksi pitkän aikavälin maakun- sia, joilla kannustetaan säilyttävään korjaamiseen tasuunnitelman, lyhyemmän ajan maakuntaohjel- perinteisillä materiaaleilla ja työtavoilla. Oleellinen man sekä niiden toteuttamisen mahdollistavan osa avustusta on työn valvonnan kautta jaettu tie- maakuntakaavan. Maakuntakaavan laatimisessa to oikeaoppisista korjausmenetelmistä. Ympäris- on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan erityistä töhallinnon kautta on jaettu myös EU-avustuksia huomiota kiinnitettävä maiseman, luonnonarvojen kulttuuriympäristökohteisiin. ja kulttuuriperinnön vaalimiseen. Satakuntaliitto Alueellinen TE-keskus toimii muun muassa (aiemmin Satakunnan seutukaavaliitto) on teet- rahoittajana kulttuuriympäristöjen vaalimiseen tänyt ensimmäisen kulttuuriympäristöjä ja sata- liittyvissä hankkeissa ja myöntää erityisympäristö- kuntalaisia kulttuurihistoriallisia suojelukohteita tukia perinnebiotooppien hoitoon. Aluehallinto on käsittelevän tutkimuksen vuonna 1968. Kohde- ja uudistumassa siten, että ympäristökeskukset, tie- alueluetteloa on täydennetty ja päivitetty sen jäl- piirit ja TE-keskukset liittyvät yhdeksi virastoksi. keen vuosina 1972, 1979, 1975, 1983, 1990 ja vii- Vuodesta 2010 alkaen valtion ympäristöhallinnon meksi 2005. Kulttuuriympäristön kohteet , alueet alueellisia tehtäviä hoitaa Lounais-Suomen elinkei- ja väylät on vahvistettu kunakin ajankohtana laa- no-, liikenne- ja ympäristökeskus. dittavana olleessa Satakunnan seutukaavassa. Vii- meisin täydennysaineisto on mukana vuonna 2009 hyväksyttävässä Satakunnan maakuntakaavassa.

Kylä-Setälän riihi Kokemäellä oli päässyt huonoon kuntoon ja sille oli jo myönnetty purkulupa. Riihen takaseinä oli painunut peltoon ja alimmat hirret olivat lahonneet. Raken- nuksen oikaiseminen ei ollut mahdollista, koska riihen katos olisi tullut tielle, jota käyttävät suurikokoiset leikkuupuimu- rit. Viranomaiset pitivät kuitenkin riihen säilymistä osana vanhaa kulttuurimaisemaa niin tärkeänä, että rakennuksen siirtämiseen ja korjaamiseen myönnettiin huomattava avustus. Rakennus purettiin, siirrettiin noin metrillä ja koottiin uudelleen talvella 2009.

122 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Perinnemaisemia hoidetaan tehokkaimmin laiduntamalla.

Eija Mutila:

Satakunnan TE-keskus ja maisemanhoitorahoitus

Suomen liittyessä EU:n jäseneksi 1995, luotiin ym- nurmien kanssa. Perinnemaisematyypeistä pinta- päristötukijärjestelmä, jonka avulla voitiin tukea alallisesti eniten löydettiin puustoisia metsälaitu- myös maaseutumaiseman hoitoa ja luonnon mo- mia ja hakamaita sekä merenrantaniittyjä. Uutta nimuotoisuutta maaseutuympäristössä. Ympä- ympäristötukijärjestelmää perinnemaisemien hoi- ristötuen puitteissa voidaan viljelijöiden kanssa toon markkinointiin Satakunnassa aktiivisesti vuo- tehdä erityistukisopimuksia, joiden avulla viljelijä desta 1995 alkaen. Tämän tuloksena saatiin monia suunnitelmallisesti ja aktiivisesti edistää luonnon arvokkaita alueita hoitotuen piiriin ja varmistettiin ja maiseman monimuotoisuutta. Painopistealueik- näiden alueiden arvojen säilyminen. si otettiin perinnemaisemat. Erityistukisopimukset tehdään pääsääntöisesti Satakunnassa toteutettiin 90-luvun alussa Pe- viljelijöiden kanssa. Vuodesta 2007 alkaen myös rinnemaisemanprojekti, jonka puitteissa kartoi- rekisteröityneellä yhdistyksellä on ollut mahdolli- tettiin perinteisen maatalouskäytön muovaamien suus hakea erityistukea. Tuen saaminen edellyttää alueiden nykytilaa ja hoitotarvetta. Selvityksen aktiivista toimintaa maiseman hyväksi. Alueita on perusteella todettiin Satakunnan perinnebiotoop- hoidettava ja kunnostettava erillisen suunnitelman pien tilan olevan melko huono. Biotooppien arvoja mukaisesti. Hoitotoimia voivat olla esimerkiksi lai- säilyttävää käyttöä oli vähän. Osa alueista oli um- dunnus, niitto ja raivaus. peen kasvamassa hoidon puuttuessa tai alueiden Sopimusaluetta tulee hoitaa siten, että pitkä- laiduntaminen oli rehevöittävää, koska perinnebio- aikaiseen maankäyttöön liittyvät arvot säilyvät. tooppialueita laidunnettiin yhdessä lannoitettujen Alueita ei saa muokata, lannoittaa, käsitellä tor-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 123 junta-aineilla, ojittaa tai metsittää. Alueet, jotka Maaseutumaiseman vaihtelevuus ja luonnon ovat olleet pitkään hoitamatta, voidaan kunnos- monimuotoisuus ovat arvoja, joista on hyötyä koko taa ei-tuotannollisena investointina. Kunnostustoi- yhteiskunnalle. Hoidettu ympäristö nostaa maa- menpiteiden; alkuraivauksen ja aitaamisen jälkeen seudun arvostusta. Perinnemaisemien hoidon jat- alueelle tehdään erityistukisopimus sen hoidosta kuminen vaatiikin kaikkien tahojen ponnistuksia. laiduntamalla. Tukiehtoja ja tukitasoja tulee tarkistaa sellaisiksi, Erityistukisopimuksia ja ei-tuotannollisia in- että mahdollisimman moni haluaa sitoutua kun- vestointeja haetaan TE-keskuksesta. Alueellinen nostamaan ja hoitamaan alueita. Maisemanhoitoa ympäristökeskus antaa hakemuksesta lausunnon. tulisi kehittää yrittäjyytenä, josta saataisiin vähin- Kun hakijana on rekisteröity yhdistys, lausunnon tään sivutoimista toimeentuloa maaseudulle. hakemuksesta antaa ympäristökeskuksen lisäksi Maaseutumaisema on omaleimainen eri puolilla paikallinen toimintaryhmä. Erityistukisopimukset Suomea. Satakunnan hoidetut merenrantaniityt, alueiden hoidosta ovat 5- tai 10-vuotisia ja tukea hakamaat ja metsälaitumet kertovat viljelykulttuu- voidaan maksaa enintään 450 €/ha/v. Ei-tuotan- rin historiasta ja rikastuttavat maaseudun elinym- nollisena investointina perinnebiotoopin kunnos- päristöjä. Niiden säilyttämiseen ja hoitoon on va- tukseen voidaan myöntää enintään 676 €/ha, jonka rattava taloudellisia resursseja ja niiden arvoja on jälkeen aluetta hoidetaan erityistukisopimuksella. korostettava yleisessä keskustelussa. Ei-tuotannollisena investointina myönnetyt varat edellytetään käytettävän pääsääntöisesti 2 vuoden kuluessa ja tukea maksetaan hankkeen edistymi- sen mukaan kuluja vastaan. Satakunnassa on tällä hetkellä erityistuella hoi- dettavia monimuotoisuuskohteita noin 1900 ha. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta, koska maaseudun rakennemuutos heikentää hoitotilan- netta. Pienet karjatilat lopettavat. Suuret kotieläinti- lat eivät laidunna karjaa perinnebiotoopeilla, koska niiden rehuntuottokyky on selvästi heikompi kuin lannoitettujen nurmien. Tukipolitiikkaa pidetään monimutkaisena ja korvaustasoja alhaisina.

124 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Liinmaan linna Eurajoella on Satakunnan hienoimpia keskiaikaisia muinaisjäännöksiä. Alueella tällä vuosikymmenellä teh- dyissä tutkimuksissa linnan käyttöajaksi on varmistunut 1300-luku. Muinaisjäännösalueen säännöllinen hoito niittämällä on tuonut esiin linnamäen muodot ja jopa paljastanut ennen tuntemattomia rakenteita. Kuva: Museovirasto, Leena Koivisto

Leena Koivisto:

Museovirasto hoitaa muinaisjäännöksiä Huomiota kiinnitetään kokonaisuuteen, jonka muodostavat muinaisjäännös sekä muut ihmisen Lain suojasta huolimatta muinaisjäännöksiä tu- toiminnasta eri aikoina aiheutuneet jäljet lähiym- houtuu jatkuvasti. Viimeisinä vuosikymmeninä päristössä. Hoidon tarkoituksena ei ole museoida maankäyttö on jatkuvasti tehostunut ja maa- ja kohdetta, sillä maisema on koko ajan kehittyvä ja metsätalous koneellistuneet. Jotta muinaisjään- muuttuva. Muutoksen suuntaa pyritään ohjaa- nöksemme säilyisivät tulevillekin suomalaisille, maan siten, että eriaikaiset ihmisen toiminnan tuon niistä välitettävä entistä enemmän tietoa en- loksena syntyneet maisemapiirteet säilyvät. Vuo- tistä useammille ihmisille. Oman asuin- tai syn- sikymmenten kuluessa nämä piirteet muuttuvat nyinpaikkakunnan menneisyys kiinnostaa ihmisiä. maiseman kulttuurihistoriallisiksi kerrostumiksi, Kun lähiympäristön muinaisjäännökset tulevat tu- jotka tuovat ympäristöömme historiallista syvyyt- tuiksi, myös suojeluun suhtaudutaan myönteisesti. tä. Muinaisjäännösten hoidon yhtenä tavoitteena on Käytännön muinaisjäännösten hoito on hyvin tehdä kohteita tunnetuiksi ja mahdollistaa niiden työvaltaista. Osaksi toimitaan ilman koneita pe- monipuolinen ja mielekäs käyttö mm. opetus- tai rinteisiä työmenetelmiä noudattaen, esimerkiksi matkailutarkoituksiin. Tärkein tavoite on kuiten- kedoiksi palautettavilla alueilla niitto suoritetaan kin aina muinaisjäännöksen suojelu ja säilyminen. viikatteella tai niittokoneella. Muinaisjäännöksen Muinaisjäännösten hoitoa voidaan kutsua arkeolo- rakenteet otetaan näkyville poistamalla niiden gisen kulttuuriperinnön pehmeäksi suojelumene- päällä kasvavaa puustoa ja muuta kasvillisuutta. telmäksi. Usein hoitoalueelta avataan näkymiä ympäröivään Muinaisjäännösten hoitoprosessissa koroste- maisemaan, varsinkin jos se auttaa ymmärtämään taan kohteen ja sen ympäristön vuorovaikutusta. syitä, jotka ovat aikoinaan vaikuttaneet muinais-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 125 jäännöksen sijoittumiseen juuri kyseiselle paikalle. muinaisjäännöksiä. Satakunnassa tässä joukossa Monilla alueilla paras jatkohoitotapa raivauksen on jokunen keskiaikainen kohde, mm. Eurajoen jälkeen olisi laidunnus. Kaikkialla laidunnuksen Liinmaan linna ja Ulvilan Liikistö sekä keskiai- uudelleen aloittaminen ei kuitenkaan ole mahdol- kaisen kappelin paikka Köyliön Kirkkokarissa lista, vaan on turvauduttava vuosittaiseen niittoon. ja Kauttuan keskiaikaisen kylän paikka Eurassa. Hoitotyössä on tärkeää, että kerran aloitettua hoi- Historialliselle ajalle ajoittuvia muinaisjäännöksiä toa voidaan vuosittain jatkaa. ovat myös ensimmäisen maailmasodan aikaiset puolustusvarustukset, joita on hoidettu Luvialla, Muinaisjäännösten hoito Satakunnassa Porissa ja Raumalla. Varhaisesta satakuntalaisesta teollisuudesta kertovat ruukit, myllyt ja sahat. Vastuu muinaisjäännösten hoidosta Suomessa on Näistä laaja-alaisista historiallisen ajan muinais- Museoviraston arkeologian osastoon kuuluvalla jäännöksistä on hoitokohteeksi voitu ottaa vain muinaisjäännösten hoitoyksiköllä. Hoitoa ohjataan muutama, esimerkiksi Kullaan Leineperin ruukin maakunnallisista toimipisteistä, joissa hoidosta alue sekä mylly- ja sahaympäristöjä mm. Laviassa vastaavana aluesuunnittelijana toimii Museovi- ja Kankaanpäässä. Historiallisen ajan kohteillakin raston tutkija. Satakunnassa muinaisjäännösten muinaisjäännösten hoitotyö keskittyy ympäristö- hoitotyö aloitettiin vuonna 1994. töihin ja rakenteiden suojaamiseen lisätuhoilta. Satakunnassa muinaisjäännöksiä on määrälli- Varsinaista rakennusten korjaamista tai entistä- sesti paljon ja monet valtakunnallisesti arvokkaat mistä ei tehdä. tai tutkimushistorialtaan erityisen merkittävät Kaiken kaikkiaan Satakunnassa on hoidettu kohteet sijaitsevat täällä, esimerkkeinä Kiukaisten noin 80 muinaisjäännöskohdetta. Osaa kohteista Uotinmäki tai Euran Pappilanmäki. Tyypillisin on hoidettu jo useita vuosia ja hoito on vakiintu- satakuntalainen muinaisjäännös on pronssikauti- nut vuosittaiseksi ylläpitäväksi hoidoksi. Joitakin nen hautaröykkiö, hiidenkiuas. Osittain juuri siksi kohteita on hoidettu vain muutamana kesänä, ja pronssikausi korostuu satakuntalaisten hoitokoh- sen jälkeen hoito on päätetty lopettaa tai ainakin teitten ajoituksia ja tyyppiä tarkasteltaessa. keskeyttää. Syyt hoidosta luopumiseen voivat olla Muinaisjäännökset ovat aina kiinnostaneet mat- esimerkiksi maanomistukselliset - suurin osa hoi- kailijoita, vaikka esihistoriamatkailusta onkin ryh- dettavista kohteista sijaitsee yksityisten maanomis- dytty puhumaan vasta viime vuosina. Satakunnas- tajien mailla - tai hoito on todettu liian hankalaksi sa on useita muinaisjäännöksiä, jotka ovat olleet tai kalliiksi toteuttaa. Osa kohteista on myös sen nähtävyyskohteita jo pitkään, esimerkiksi Euran luonteisia, että hoitoa ei perusraivauksen jälkeen Käräjämäki ja Ulvilan Liikistö. Myös maakunnan tarvita. monet kulttuuri- ja luontomatkailuhankkeet ovat halunneet hyödyntää rikasta esihistoriaa ja ylei- Paikallista yhteistyötä sön vähemmän tuntemia muinaisjäännöskohteita, kuten Eurajoen Liinmaan linnaa, Nakkilan Ries- Museovirasto vastaa muinaisjäännösten hoidos- karonmäkeä tai Rauman Kylmänkorvenkalliota. ta Satakunnassa, mutta työtä tehdään yhteistyös- Näiden kohteiden käyttöä niin matkailu- kuin sä paikallisten toimijoiden kanssa. Kuluneiden opetuskohteina halutaan tukea ja siksi niitä myös vuosien aikana yhteistyökumppaneita on löyty- hoidetaan. Muinaisjäännösten matkailukäyttö nyt monilta eri tahoilta. Hoidon rahoitus valtion asettaa vaatimuksia: kohde tulisi pitää siistinä jat- työllisyysmäärärahoista kanavoidaan Satakunnan kuvasti, lisäksi paikalla pitäisi olla asianmukaiset TE -keskuksen ja paikallisten työvoimatoimisto- viitoitukset ja opasteet. Vilkastuva käyttö saattaa jen kautta. Vuosittain muinaisjäännösten hoito on aiheuttaa erilaisia ongelmia. Suomessakin on joi- työllistänyt Satakunnassa 10 - 15 henkeä eripitui- tain muinaisjäännöksiä, joissa kävijämäärät ovat siksi jaksoiksi. kasvaneet niin suuriksi, että kohteen kuluminen Muinaisjäännökset eivät ole sijoittuneet Sata- on voimakasta. Ilkivaltakaan ei ole tuntematonta. kuntaan tasaisesti, tästä syystä toiminta ei kata Säännöllisen hoidon avulla ongelmat havaitaan he- samalla tavoin aivan koko maakuntaa. Niillä alu- ti ja niihin pystytään myös puuttumaan riittävän eilla, jossa hoitotoimia tehdään, tärkeinä yhteis- nopeasti. työtahoina ovat kunnat, paikalliset kotiseutu- ja museoyhdistykset, kyläyhdistykset ja 4H-kerhot. Myös historiallisen ajan kohteita hoidetaan Useissa kunnissa muinaisjäännökset nähdään paitsi opetus- ja virkistyskohteina myös mahdollisuu- Muinaisjäännösten hoito ei rajoitu ainoastaan esi- tena kohottaa asukkaiden paikallistunnetta ja vah- historiallisiin kohteisiin, vaan hoidettavaksi on vistaa identiteettiä – kertovathan esihistorialliset valikoitunut myös historialliselle ajalle ajoittuvia jäännökset kuntalaisten omista juurista.

126 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 HOIDETUT MUINAISJÄÄNNÖKSET

Eura Kaunismäki Lavia Rauma Harola Kivitie Myllykoski Ensimmäinen Petäjäs Kauttuan linnavuori Kuumoonmäki A Sillanpäänlahti Ison Saarnummen kallio Kauttuan ruukki Matinharju Luvia Isosuonkallio Kauttuan vanhan kylän paikka Nokelainen I Kahdensilmänkallio Kappelinluhta Käräjämäki Huittinen Knapernummi Karhulinna Luistari Hiukkavainionmäki Nakkila Kartunkari I Pappilanmäki Käräjämäki Kiviumpaidanmäki Kaupinvuori Kiukainen Palojoki Kokkorinne Kirvestyksenmäki Juhola Räätikäsvuori Rieskaronmäki Kylmänkorvenkallio Raunio Vanhakoski Selkäkangas Lehtisten haka Ruohomäki Kankaanpää Uotinmäki Paharonkallio Toukola Veneskoski Pomarkku Salisuonmäki Eurajoki Kokemäki Hiidenmäki Vilkkilä Irjanteen kulttuurimaisema Käräjämäki Pori Lappi Kahmo Leikkimäki Hiittenmäki Sammallahdenmäki Kaunissaari Orjapaadenkallio Linjaharju Vainriihenpönkkä Liinmaan linna Pyhän Henrikin saarnahuone Mikroautorata Ylinen hauta Pappila Köyliö Parkkalin metsäsarka Ulvila Vuojoen kulttuurimaisema Kirkkokari Perko Eskola-Kaltevo Harjavalta Lallin maja Rajakalmisto Kaltevo/Vähäkulmala Heinilä Tuhkanummi Reposaaren Merikappeli Kellarimäki Jutintie Tuiskulan mylly Välimäki Leineperi Yttilänotta Liikistö Pikatienvarsi

Karvia

Merikarvia Honkajoki

Siikainen KANKAANPÄÄ

Jämijärvi

Pomarkku

Noormarkku Lavia

PORI ULVILA

Kiikoinen

Luvia Nakkila HARJAVALTA

KOKEMÄKI Eurajoki

hoidetut muinaisjäännökset

RAUMA Köyliö HUITTINEN Eura 0 20 40 km

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 127 Köyliönkartanon koivukujan uudistaminen aloitetaan vuonna 2009. 128 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Niina Jääskeläinen:

Tiehallinto hoitaa kulttuuriympäristöjä

Tiehallinto ottaa tienpidossa kulttuuriympäristö- tulee säilymään koivukuja myös tulevaisuudessa. kohteet huomioon voimassa olevien lakien ja mää- Elävää maisemaa ei voida kuitenkaan museoida, räysten mukaisesti. Tiehallinnon toimivalta kult- joten koivutkin kuolevat ja niiden tilalle istutetaan tuuriympäristöasioissa koskee maanteiden alueelle uusia taimia. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua sijoittuvia, teiden suoja-alueeseen tai välittömästi paikalla on taas täysikasvuinen koivukuja. siihen liittyvien kulttuuriympäristökohteiden hoi- Koivukujan kunto ja uusimistarve herättää toa ja ylläpitoa. Vaikka varsinaiset hoitotoimenpi- monenlaisia tuntemuksia paikallisessa väestössä. teet rajautuvat tiealueeseen, ne saattavat vaikuttaa Köyliöläiset toisaalta pelkäävät puun kaatumista myös tiealueen ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin. niskaan tai oksankarahkan romahtamista konepel- Kulttuurihistoriallisesti tärkeitä alueita ja kohteita lille. Toisaalta puukujanteesta ei haluta luopua; on on runsaimmin vanhan tieverkon varsilla. Tiehal- vaikea hyväksyä sitä, että kauniit koivut kaadettai- linto on kehittänyt toimintamallin kulttuuriympä- siin ja korvattaisiin pienillä taimilla. Koivukujan- ristöjä koskevan tiedon keräämiseen ja käsittelyyn teen uusimiselle on toivottu yleistä hyväksyntää tiepiireissä, tiealueella olevien kulttuuriympäristö- sidosryhmien ja paikallisen väestön keskuudessa, kohteiden inventointiin, kohteiden priorisointiin koska kujanteen moninaiset arvot ovat hyvin Tie- sekä niiden hoitoon. hallinnon tiedossa. Kujanteen uusiminen palvelee Tiehallinto toimii tienpitäjänä ja tilaajana, tien niin paikallisia kuin valtakunnallisiakin kulttuu- kunnossapito tilataan kilpailuttamalla alueurakat. riarvoja. Tiehallinnossa ei kuitenkaan voida ottaa Oleellista kulttuuriympäristökohteiden inventoin- turvallisuusriskejä, kun on kyseessä yleinen tie. nissa ja dokumentoinnissa on, että urakoitsijoille Kujanteen omistajana ja hoitajana Tiehallinnos- välittyy tieto kunnossapidossa varottavista koh- sa on oltu tietoisia kujanteen uusimisen tarpeesta teista, ei niinkään itse kohteiden hoito. Mikäli lähes vuosikymmenen verran. On selvitetty sitä, kohteet tarvitsevat peruskunnostusta tai yksityis- mitkä puut ovat niin lahoja, että ne on pakko kaa- kohtaisempaa hoitoa, on kyseessä useimmiten yh- taa heti ja sitä, milloin ja miltä osin kujanne on teistyökumppaneiden kanssa toteutettava projekti. pakko viimeistään uusia. Tiehallinnossa on pohdit- Tiepiiri osallistuu tällaisiin hankkeisiin kohteen tie- tu paljon sitä, miten uusiminen pitäisi tehdä niin, alueelle sijoittuvalta osuudelta. Kaikkia tiedossa että varmistetaan hyvä lopputulos. Uusitaanko olevia kulttuuriympäristökohteita ei vielä ole viety pidemmissä osissa vai välipaikkaistutuksena? Jos Tiehallinnon käytössä oleviin numeerisiin tiedon- pidemmissä osissa, niin monessako vaiheessa? On hallintajärjestelmiin. Hoidon ja ylläpidon perus- pohdittu myös käytännön taimi- ja istutusasioita, edellytys kulttuuriympäristössä on, että kohteiden jotka vaativat toteuttajaltaan ammattimaista viher- tila, määrä, sijainti ja hoidon tavoitteet tunnetaan. peukaloa. Kaikkien yhteinen tavoite on Köyliön Yksi merkittävä tienvarsikulttuuriympäristö on koivukujanteen uudistaminen niin, että tulevil- Köyliön Kirkkosaareen johtava koivukuja, joka on lakin sukupolvilla on mahdollisuus ihailla upeaa osa Köyliönjärven kansallismaisemaa. Yhdystien koivukujannetta. Tällä hetkellä kujanteen ihailua ja Polsun punaisen makasiinin väillä sijaitsevan varjostaa pelko puiden kaatumisesta tai oksien tip- koivukujan pituus on noin 1 200 metriä. Köyliön pumisesta päälle. kartanon koivukujasta on tullut köyliöläisen mai- Koivukujanteen uusimishanke toteutetaan vuo- seman symboli. Kirkkosaareen johtavan tien ja koi- den 2009 aikana, jolloin koivukuja uusitaan välillä vukujan hoito kuuluu Tiehallinnon Turun tiepiiril- Yhdystie - Koivukulmantie noin 830 metrin mat- le. Vuosien saatossa koivut ovat vaurioituneet ja kalta. Hankkeen tilaa ja valvoo Köyliön kunta ja tulleet ikääntymisen myötä huonokuntoisiksi: Pui- rahoittaa Tiehallinnon Turun tiepiiri ja Köyliön ta on kaatunut ja oksia tippunut. Kujanne on kui- kunta. tenkin suojeltu ja siksi on selvää, että tällä paikalla

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 129 Lapijoen silta Eurajoella. Kuva: Lauri Putkonen

Tiemuseokohteet Satakunnassa

Tiemuseo suojelee historiallisia tieosuuksia tai siltoja. Va- linnan perusteina ovat kohteen valtakunnallinen historiallinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys, tie- ja siltatek- ninen historiallinen merkitys, tie- ja liikennehistoriallinen merkitys, paikallinen erikoismerkitys, alkuperäisyys sekä ennallaan säilyttämisen edellytykset. Museotiet ja -sillat säilytetään museointihetken kunnossa. Kohteiden hoitovastuu kuuluu Tiehallinnolle.

Kohteet • Huovintie, Köyliö (kohde nro 55) Kokemäenjoen suulta alkanut Huovintie on osa Ulvilan ja Turun välistä keskiaikaista maantieyhteyttä. Se kulki Harjavallan Torttilasta Köyliönjärven itäpuolitse Oripäähän ja Koskelle saakka. • Lapijoen silta, (kohde nro 10) Eurajoki Lapijoen kivisilta sijaitsee Taipaleen kylässä Eurajoella. Kolmiaukkoisen kiviholvisillan rakensi paikallinen torppari vuonna 1883. Se on esimerkki paikallisesta käsityöläistaidosta. • Tulkkilan silta, (kohde nro 11) Kokemäki Tulkkilan silta sijaitsee Kokemäen kaupungissa Tulkkilan paikallistiellä. Silta rakennettiin vuonna 1918 sodassa tuhoutuneen vanhan puusillan paikalle. Vesistösillan rakensi helsinkiläinen raken- nusliike Constructor Oy. Sillalla suoritettiin kesällä 2008 erikoistarkastus, jossa todettiin korjaustarpeet. • Lankosken silta, Merikarvia (kohde nro 12) Lankosken kohdalle rakennettiin vuonna 1887 Merikarvianjoen ylittävä kaksiaukkoinen kiviholvisilta. Siltapaikka on osa Satakuntaa ja Pohjanmaata yhdistävää maantietä.

Satakunnan tienvarsikulttuuriympäristöt

Satakunnan tiestö on Varsinais-Suomen tiestön lailla historiallisesti poikkeuksellisen rikasta ja vivahteikasta.

• Kiukaisten Panelian kylässä sijaitsee ”Kuninkaanhauta” aivan maantien varressa, joka on pronssikautinen hautaröykkiö. Kevyen liikenteen väylä on rakennettu toiselle puolelle. • Euran keskustan tuntumassa sijaitsee Luistarin laaja kalmistoalue, joka on rautakautinen ruumis- ja röykkiökalmis to. • Lapin Kivikylässä maantien varressa sijaitsee historiallisen ajan muinaisjäännös, Kroupin rajapyykki, joka on pystytetty isojaossa 1787. • Porin Ahlaisten kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä koko Suomessa. Tiiviiseen kyläkeskukseen liittyy pitkä raittiosuus, jonka varrella on vanhoja pihapiirejä pensas- ja lauta-aitoineen. Ahlaisten kirkonkylään rakennettiin kevyen liikenteen väylä, jossa sen arvo ja ominaispiirteet otettiin huomioon. • Köyliön Kirkkosaareen johtavaa tietä reunustavat koivurivit 1,7 kilometrin matkalla, josta varsinaista koivukujaa on noin 1,2 km. Lisäksi Kirkkosaarentien koivukujalta lähtee lyhyempi noin 130 m kuja Koivukulmantielle, joka voidaan nähdä osana Kirkkosaarentien koivukujaa. Osana kansallismaisemaa siitä tulee huolehtia hyvin, ja koivukujanteen kokonaisvaltainen uudistus on ajankohtainen vuonna 2009. Kevyen liikenteen väylä on rakennettu koivurivin toiselle puolen v. 2008. • Köyliön Varavankilalle johtavaa tietä reunustaa koivurivit.

130 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Luvian Säppi on ainutlaatuinen kulttuuriympäristö.

Mia Puotunen:

Metsähallitus kulttuuriympäristön hoitajana

Metsähallitus on valtion liikelaitos, jolla on sekä lii- valtakunnallisia suojeluohjelmia, jotka ovat val- ketoimintaa että julkisia hallintotehtäviä. Toiminta tioneuvoston hyväksymiä periaatepäätöksiä. Suo- perustuu valtion maa- ja vesialueiden asiantunte- jelulla tarkoitetaan luontopalveluiden toiminnas- vaan ja yhteistyöhakuiseen käyttöön. Metsähalli- sa sitä, että alueen luontoarvot ja kulttuuriperintö tuksen julkisista hallintotehtävistä vastaavat luon- tunnetaan, kiinteä kulttuuriperintö on arvotettu, topalveluyksiköt, jotka hoitavat pääosaa valtion hoitotarve on määritetty ja kohteen säilyminen mailla olevista suojelualueista. Luontopalvelut turvattu. hallinnoivat ja hoitavat viidennestä Suomen pin- Luonnon- ja maisemansuojelua sekä kulttuuri- ta-alasta ja pääosa sille kuuluvista alueista kuuluu perinnön hoitoa ohjaavat lakisääteiset velvoitteet ja myös eurooppalaiseen Natura 2000 –verkostoon. kansainväliset sopimukset sekä ympäristö- ja maa- Lisäksi Valtioneuvoston 2008 hyväksymä Kansal- ja metsätalousministeriöt tulosohjauksen avulla. linen metsäohjelma asettaa tavoitteeksi, että met- Lisäksi Metsähallitus palvelee jokamiesretkeilijää siin liittyvää kulttuuria kunnioitetaan, vaalitaan ja vastaa eräasioista omilla alueillaan. ja kehitetään. Metsähallituksen mailla on valtakunnallisesti Metsähallituksen kolme luontopalveluyksik- arvokkaita maisema-alueita, kansallismaisemia, köä (Etelä-Suomen Luontopalvelut, Pohjanmaan perinnemaisemia, suojeltuja rakennuksia ja kiin- Luontopalvelut ja Lapin Luontopalvelut) hoitavat teitä muinaisjäännöksiä sekä suuri määrä metsän kansallis- ja luonnonpuistoja, erämaa-alueita, val- käytön historiasta kertovia ympäristöjä tai raken- tion retkeilyalueita ja muita luonnonsuojelualueita teita kuten hiilimiiluja, tervahautoja ja metsätyö- maamme luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttämi- kämppiä. seksi. Metsähallitus toteuttaa useilla alueillaan

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 131 Käytännön työkaluna ja ohjeena kulttuuriperin- 1870-luvulta ja ne muodostavat muun rakennus- nön ja kulttuuriympäristön huomioon ottamisessa kannan kanssa arvokkaan kokonaisuuden. Säp- ovat Metsähallituksen toimesta tehtävät hoito- ja pi kuuluu Selkämeren alueeseen, missä hoito- ja käyttösuunnitelmat (HKS). Näiden avulla mää- käyttösuunnitelman teko aloitetaan perustietojen ritellään, mitkä ovat keskeisimmät toimenpiteet, keruulla viimeistään 2010. joiden avulla suojelualueen arvojen säilyttämistä Suuri osa Säpin saaresta kuuluu valtakunnal- edistetään ja mahdollisia uhkia torjutaan. Suunnit- lisessa perinnemaisemainventoinnissa valtakun- telun lähtökohtana ovat perustiedot alueen luon- nallisesti arvokkaaksi määritettyyn perinnemaise- nosta ja kulttuuriperinnöstä ominaispiirteineen makokonaisuuteen, jossa luontotyypit vaihtelevat ja rakenteineen, jotka kootaan yhtenäisesti Met- rantaniityistä puustoisiin perinnebiotooppeihin ja sähallituksen tietojärjestelmiin. Tämä tarkoittaa, majakan piha-alueen ketoihin. Näillä elää moni- että Metsähallitus tekee tarpeellisia inventointeja puolinen, vanhaan laidunnus- ja maankäyttökult- eli kartoittaa ja arvioi luontotyyppien lisäksi maise- tuuriin sidoksissa oleva eliölajisto, johon kuuluu mallisia kokonaisuuksia, arvokkaita rakennuksia mm. uhanalaisia kasvilajeja. Saarella laiduntavat ja muinaisjäännöksiä. sinne aikoinaan istutetut muflonit, piha-alueita on Hoito- ja käyttösuunnitelmat laaditaan paikal- myös niitetty. lisyhteisöjä ja sidosryhmiä osallistaen. Metsähalli- Satakunnan alueella on myös kaksi kansallis- tuksen luontopalveluiden hallinnoimien kohteiden puistoa Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto (Huit- laadukas ja joustava hoito edellyttää paikallista- tinen, Kokemäki) ja Kauhaneva-Pohjankankaan son yhteistyötä. Etelä-Suomen luontopalveluiden kansallispuisto (Karvia). Puurijärvi-Isosuon kan- kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijat tekevät sallispuiston ja Natura 2000-alueiden hoito- ja arkeologisia ja rakennushistoriallisia inventoin- käyttösuunnitelma valmistui syksyllä 2008. Puu- teja tarvittaessa myös muilla kuin HKS kohteilla. rijärvellä kulttuuriympäristöä hoidetaan mm. van- Ilmoitus inventoinnin tai tarkastuksen tarpeesta hoja rantaniittyjä laiduntaen. Kauhanevan-Poh- voi tulla Metsähallituksesta sisäisesti tai aloitteen jankankaan HKS:n teko on aloitettu arkeologisin tekijänä voi olla myös paikallinen asukas, joka inventoinnein syksyllä 2008. Kansallispuistoihin on huolissaan kohteen säilymisestä tai kulttuuri- kohdistuvassa suunnittelussa pyritään sellaisiin perintöä uhkaavasta tekijästä. Myös esimerkiksi toimenpiteisiin, jotka ylläpitävät tai parantavat perinnebiotooppien hoitosuunnitelmia tehdään luonto- ja kulttuuriarvoja. Lisäksi tavoitteena on, muillekin kohteille. että alueen virkistyskäyttö voi jatkua ennallaan tai Metsähallitus hallinnoi Satakunnassa alueita yh- sitä voidaan lisätä. teensä 314 000 ha (koko Suomessa 12 milj. ha), josta Metsähallituksen luontopalvelut haluaa tuot- on maa-aluetta 42 500 ha. Nämä alueet ovat kaik- taa arvostettua palvelua sekä edistää luonnon ja ki suojeluohjelmien alaisia ja alueilla on runsaasti ihmisen hyvinvointia. Hyvinvoinnin edistämi- erilaisia rakenteita pitkospuista ja infotauluista sellä tarkoitetaan mm. eräkulttuurin, arvokkaan autiotupiin ja latoihin. Kohteiden ja alueiden yl- maiseman ja luonnon sekä rakennetun kulttuu- läpidosta vastaa Metsähallituksen eri toimijatahot riympäristön vaalimista. Parasta hoitoa kohteille resurssiensa ja priorisointiensa mukaisesti. on useimmin se, että ne ovat käytössä. Metsähal- Satakunnassa oli vuonna 2008 perinnemaise- lituksen rakennusperintökohteita onkin uudessa miin liittyviä perinnebiotooppeja Metsähallituksen käytössä esimerkiksi luontotupina, ja kohteita on hoidossa valtion mailla noin 220 ha (7 kohdetta). myös vuokrattu aktiivisille yhdistyksille. Tavoit- Näistä kaksi on arvioitu valtakunnallisesti arvok- teena on, että Metsähallituksen laaja kulttuuripe- kaiksi perinnemaisemiksi: Säpin niityt Luvialla rintö on jokamiehen oikeuksilla mahdollisimman ja Fleiviikin niityt Kokemäenjokisuistossa. Tule- monen saavutettavissa ja koettavissa. vaisuudessa yhä suurempi osa myös yksityisten suojelualueiden hoitovastuusta on siirtymässä Metsähallitukselle. Luvian Säpin majakkasaaren eteläosan luonnon- suojelualue on tullut Metsähallituksen hallintaan vuonna 1998. Saaren rakennuksista viisi (majak- kamestarin virkatalo, majakka-aseman vartijoiden talo, puuvaja, makasiini ja sauna) on Etelä-Suomen luontopalveluiden hallinnassa ja se myös vastaa niiden hoidosta ja ylläpidosta yhdessä vuokralais- ten kanssa. Molemmat asuintalot sekä majakka (Saaristomeren merenkulkupiirin hallinnassa) ovat

132 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Lavia-Seura ylläpitää Tulosen mökkiä Lavian kirkonkylällä.

Yksityiset ja yhdistykset kulttuuriympäristön hoitajina Kulttuuriympäristöjä ei hoideta ainoastaan viran- Kulttuuriympäristöjen parissa työskentelee laa- omaisten toimesta vaan työtä tekevät myös yksi- ja kirjo erilaisia toimijoita, joiden yhteistyötä kan- tyiset toimijat: yritykset, yhdistykset ja maanomis- nattaa lisätä, jotta tarvittavat toimenpiteet saadaan tajat. Jotkut järjestöt tarjoavat neuvontapalveluja hoidettua mahdollisimman tehokkaasti. Kulttuuri- ympäristönhoitoon, toiset tekevät käytännön hoi- ympäristö kuuluu kaikille ja siksi on hyvä, että sen totyötä talkoilla. Kotiseutu- ja kyläyhdistykset te- hoitotyöhön saadaan mukaan mahdollisimman kevät paljon pyyteetöntä kulttuuriympäristötyötä. paljon eri alojen edustajia. Keskustelu eri toimijoi- Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö on miellyttävä den välillä on tärkeää, jotta erilaiset näkökulmat asuinympäristö omistajalleen ja se voi olla myös tulevat hyvin huomioitua. yrityksen markkinointivaltti. Suuria investointeja vaativissa projekteissa on hyvä tehdä yhteistyö- tä: Vuojoen kartanoa on kunnostettu ja kehitetty Eurajoen kunnan, Posiva Oy:n ja Vuojokisäätiön yhteistyönä.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 133 Kati Vainio:

Vuojoen Kartanon uusi elämä kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena

Eurajoella sijaitseva Vuojoen kartano on merkittävä Itäiseen flyygeliin sijoitettiin monitoimitaloaja- suomalaisen uusklassisen arkkitehtuurin edustaja tusta tukevia toimintoja, kuten 70 hengen auditorio, ja kansallisesti arvokas kulttuuriperintökohde, joka galleriatila vaihtuvia näyttelyjä ja muuta toimintaa toimii elävänä kokous-, koulutus- ja kulttuurikes- varten sekä pienempiä ryhmätyötiloja. Maanalai- kuksena sekä vetovoimaisena matkailukohteena. seen päärakennuksen ja itäisen flyygelin väliseen 1830-luvulla Lars Magnus Björkenheimin per- tunneliin sijoitettiin teknisiä tiloja sekä sosiaali- ja heen yksityiskodiksi valmistunut kartano on arkki- varastotiloja. Tunneli toimii logistiikkakäytävänä tehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema. Vuojoen rakennusten välillä sekä liikuntaesteisten esteet- kartano on Eurajoen kunnan omistama kiinteistö, tömänä kulkureittinä päärakennukseen. jonka restaurointi nykykäyttöön käynnistyi vuon- Kartanon päärakennusten välittömässä lähei- na 2004. Ennen restaurointia Vuojoen kartanossa syydessä oleva puutarha teineen kunnostettiin sijaitsi Eurajoen kunnan vanhainkoti aina vuodesta hankkeessa Vuojoen kartanon 1800-luvun puu- 1934 vuoteen 2003 saakka. Vanhainkotiajasta joh- tarhasuunnitelmia mukaillen. Kartanolta avattiin tuen Vuojoen kartano oli Eurajoen ulkopuolella myös näkymät Linnamaantielle. Restaurointi val- suhteellisen tuntematon kohde. mistui vuoden 2005 marraskuussa, josta lähtien Restauroinnin ensimmäistä vaihetta edelsi kartanon tilat ovat toimineet kokous-, koulutus- ja vuonna 1999 solmittu Eurajoen kunnan ja Posiva kulttuurikeskuksena hankkeen alkuperäisen hen- Oy:n välinen vuokrasopimus Vuojoen kartanosta. gen mukaisesti. Vuojoen kartano vuokrattiin kokonaisuudessaan Päärakennuksen läntisellä sivustalla sijaitsevaan Posiva Oy:lle 40 vuoden ajaksi. Posiva Oy:n maksa- läntiseen flyygeliin kunnostettiin vuoden 2007 ke- malla etukäteisvuokralla Eurajoen kunta rakennut- väällä pieni vierastalo Wuojoki. Vanhainkotiaikana ti uuden vanhusten palvelutalon Eurajoen keskus- palveluasuntokäytössä olleisiin tiloihin valmistui- taan ja Vuojoen restaurointi pääsi käynnistymään vat majoitustilat 15 hengelle. Läntisen flyygelin vuonna 2004. kunnostamisesta vastasi kokonaisuudessaan Po- Eurajoen kunnan ja Posiva Oy:n yhteisenä ta- siva Oy. Hankkeen kustannukset olivat 320.000 €. voitteena oli kunnostaa Vuojoen kartanosta tutki- Vierastalo täydentää Vuojoen kartanon palveluko- mus-, kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskus, jossa konaisuutta ja tilat ovat kartanon julkisten tilojen sijaitsee Posiva Oy:n hallinnollisia toimitiloja. Kar- tavoin kaikkien kartanon vieraiden käytettävissä tanon julkisten tilojen toimintaa koordinoimaan ja varattavissa. perustettiin 15 julkis- ja yksityisorganisaation Vuojoen kartanokiinteistöllä arkkitehtuurin his- toimesta yleishyödyllinen Vuojokisäätiö. Restau- torian näkökulmasta arvokkaimmaksi rakennuk- rointihanke käynnistyi vuonna 2004, kun Länsi- seksi määritelty eksoottisten kasvien kokeilukasvi- Suomen lääninhallitus myönsi hankkeelle EU- huone eli orangeria oli rauniotilassa, kun vuonna rahoitusta. Restauroinnin ensimmäisen vaiheen 2006 Eurajoen kunta ja Posiva Oy aloittivat raken- kokonaiskustannukset olivat 4,4 miljoonaa euroa. nuksen restauroinnin suunnittelun. Länsi-Suo- Restauroinnin rahoitus jakautui prosentuaalisesti: men lääninhallitus myönsi restaurointihankkeel- EU ja valtio 42%, Eurajoen kunta 19% ja Posiva le 800.000 €:n rahoituksen, jossa rahoitusvastuu Oy 39%. Ensimmäisessä vaiheessa kunnostettiin jakautui samoin prosentuaalisin periaattein kuin kartanon päärakennus ja itäinen flyygeli (sivura- päärakennuskokonaisuuden kunnostaminen: EU kennus) sekä 60-luvun nivelosa korvattiin maan- ja valtio 42%, Eurajoen kunta 19% ja Posiva Oy alaisella tunnelilla. 39%. Rauniotilaan päässeen rakennuksen kunnos- Päärakennuksen kunnostamisen tavoitteena taminen vaati kuitenkin EAKR-hankkeen lisäksi oli palauttaa Engelin ainutlaatuinen arkkitehtuuri lisärahoitusta 150.000 €:n verran ja sen jakoivat sisätiloihin. Ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin Eurajoen kunta ja Posiva Oy keskenään tasan. Vuojokisäätiön toimitila, ravintolatoiminnot sekä Orangerian restauroinnissa noudatettiin pää- kaikille avoin pysyväisnäyttely kartanon histori- rakennuskokonaisuuden ideaa ja linjaa. Raken- asta. Päärakennuksen toinen kerros restauroitiin nukseen haluttiin palauttaa Carl Ludvig Engelin moneen toimintaan soveltuvaksi juhlakerroksek- suunnittelema arkkitehtoninen henki ja muoto. Sa- si alkuperäisen Engelin pohjakaavan mukaisesti. malla tavoitteena oli luoda kiinteistön nykykäyttöä Kartanon ylin, kolmas kerros kunnostettiin toimis- tukevia tiloja ja toimintoja. Lähes 30 vuotta kyl- totiloiksi Posiva Oy:n käyttöön. millään olleeseen ja sitä ennen vanhainkotiaikana

134 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Vuojoen kartanon päärakennusta ja itäistä flyygeliä yhdisti 1960-luvulla rakennettu nivelosa, joka sopi huonosti arvokkaaseen kartanomiljööseen. Restauroinnin yhteydessä osa poistettiin ja toiminnot siirrettiin maan alle.

Vuojoen kartano restauroinnin jälkeen syksyllä 2005.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 135 Orangeria restauroituna kesällä 2008.

psykiatrisena osastona toimineeseen rakennukseen julkisten tilojen toiminnat työllistävät vakinaisesti sijoitettiin kokous- ja koulutustiloja, saunatilat, keskimäärin 12 henkilöä, lisäksi osa palveluista orangerian historiasta kertova pysyväisnäyttely ostetaan ostopalveluna. Esimerkiksi historiaopas- sekä palautettuun lasiosaan viherhuoneiden sarja. tuksia Vuojoella tekee kahdeksan auktorisoitua Orangeria otettiin nykykäyttöön joulukuussa 2007 opasta. ja kesällä 2008 sitä ympäröivä puutarha kunnostet- Vuosina 2005-2008 rekisteröityjen kävijöiden tiin 1800-luvun henkisin istutuksin. määrä on yhteensä noin 84.000, satunnaiset yksi- tyismatkailijat eivät rekisteröidy kävijäseurantaan. Toimintaa kehittävät hankkeet Vuojoen kartanon palveluja ja tiloja käyttävät ryh- mät jakautuvat prosentuaalisesti: julki- ja yksityis- Vuojokisäätiö on hallinnut vuosina 2004-2008 usei- organisaatiot 65%, yksityishenkilöt 13%, matkaili- ta pienempiä kehityshankkeita, joissa on kehitetty jaryhmät 22%. Suurin osa tilojen käyttäjäkunnasta Vuojoen kartanon toiminnallisuuteen ja toiminnan on Satakunnan talousalueelta. Matkailijaryhmät sisältöihin liittyviä asioita. Kartanon tavoitetta- ovat eri puolilta Suomea. vuutta on edistetty mm. markkinoinnin ja nettisi- Tyypillisiä Vuojoen kartanolla järjestettäviä ti- vujen keinoin. Tapahtumien sisältöjä on kehitetty ja laisuuksia ovat kokoukset ja koulutustilaisuudet, esimerkiksi elämysopastukset on tuotteistettu. erilaiset juhlatilaisuudet ja matkailulliset tutustu- Vuojoen kartanossa toimivat vakinaisesti Posiva miskäynnit. Vuojoen kartanossa järjestetään ympä- Oy:n ja Vuojokisäätiön rinnalla Vuojoen Kartano ri vuoden lisäksi vakiintuneita yleisötilaisuuksia, Oy (Vuojokisäätiön omistama yhtiö), joka vastaa kuten konsertteja, vaihtuvia näyttelyitä, yleisölu- tilojen myynnistä ja markkinoinnista ja Ravintola entoja, yleisölounaita ja tapahtumia mm. Kartanon Wuojoki, joka vastaa kiinteistön ravintola- ja majoi- Suviehtoo ja Kartanon Joulu. Yleisötilaisuuksien tuspalveluista sekä siistimisestä. Vuojoen kartanon kävijät tulevat pääsääntöisesti Eurajoelta, Rau-

136 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 man ja Porin alueelta. Kartanon historia välittyy keskuudessa. Pääsääntöisesti käyttäjiltä ja ympä- kävijöille pysyväisnäyttelyjen ja elämysopastusten ristöstä saatu palaute on ollut positiivista ja vierai- kautta. lijamäärät kertovat jo jonkin verran vakiintuneesta Kartanokiinteistöä, sen toimintoja ja ympäristöä käyttäjäkunnasta. Vaiheittain toteutetut hankkeet ylläpidetään ja kehitetään aktiivisesti. Mahdolli- ovat tuoneet Eurajoen kunnan alueelle uuden, sista kehityshankkeista keskustellaan ja sovitaan merkittävän ja kaikkien saavutettavissa olevan kartanon kaikkien toimijoiden ja omistajan kesken. kulttuuriperintökohteen. Tällä hetkellä suuria restaurointihankkeita ei ole Vuojoen kartanon restauroinnin merkitystä kult- käynnissä. Vuodelle 2009 Eurajoen kunta on bud- tuuritekona ei voitane suoraan mitata. Vastaan- jetoinut kartanon puusillan kunnostustyön, myös oton, kiinnostuksen ja palautteen osalta voidaan lisävalaistuksesta kartanon pysäköintialueelle on kuitenkin nähdä teon olleen tärkeä ja merkittävä. sovittu Posiva Oy:n ja Eurajoen kunnan kesken. Kulttuuriperinnön säilymisen näkökulmasta teh- Vuojoen kartano on kolmen ensimmäisen toi- tyjen toimenpiteiden arvo on jopa mittaamattoman mintavuoden aikana otettu hyvin vastaan yleisön korkea.

Hyvästä työstä kannattaa myös palkita!

Maatiainen ry on aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on säilyttää vanhat viljely- ja koristekasvit, alkuperäiset kotieläinrodut ja kulttuurimaisemat. Yhdistys valitsi vuonna 2008 vuoden perinnemaisemaksi Mäki-Ketalan maatilan Kokemäeltä. Mäki-Ketala on yksi Ylistaron kylän vanhoista kantatiloista. Taloa 1980-luvun alusta lähtien isännöineet Ulla ja Juhani Toroska arvostavat vanhaa sukutilaa ja haluavat vaalia perinteistä maalaismaisemaa. Mäki-Ketalan perinnemaisemaa hoitavat maatiaisrotuiset eläimet, joiden määrä on sovitettu hoidettavalle maisema-alueelle sopi- vaksi. Monilajisella eläinvalikoimalla pystytään hoitamaan paremmin pienialaisia kohteita ja niiden monimuotoisuutta. Navetasta löytyy mm. lapinlehmä ja kyyttö, suomenlampaita, vuohia, kaksi hevosta ja maatiaiskanoja.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 137 Sanna Seppälä:

Maisemassa on mahdollisuuksia

ProAgria / maa- ja kotitalousnaisten maiseman- ja olisi tehdä maatiloille kartoituksia tilan erityisym- luonnonhoidon neuvonta on erikoistunut maaseu- päristökohteista ja laatia ympäristötukisuunnitel- dun maiseman ja luonnon monimuotoisuuden eri- mia. Lähtökohtana on se, että maaseudun elinkei- tyiskysymyksiin. Suunnittelu- ja neuvontapalvelut not pysyvät elävinä ja toimivina. Maisemanhoidon lähtevät maanomistajien sekä kylien ja taajamien tehtävä on tukea näiden elinkeinojen toimintaa. asukkaiden tarpeista ja toiveista. Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon neu- Satakunnassa kuten valtakunnan tasollakin, vonnan vahvuus on se, että neuvontatyö tapahtuu siirryttiin kotipuutarhaneuvonnasta laaja-alaisem- yhteistyössä ProAgria -asiantuntijaorganisaation paan ja kokonaisvaltaisempaan maisemanhoidon kanssa. Näin esimerkiksi laajentavalle maatilalle neuvontaan ja -suunnitteluun toistakymmentä voidaan uusien tuotantorakennusten lisäksi laatia vuotta sitten. Valtakunnan tasolla ProAgria kes- toimivat tilakeskusten ympäristösuunnitelmat. Tä- kuksissa toimii parisenkymmentä maisemanhoi- mä olisi myös tilojen kannalta tärkeää, jotta maati- don neuvojaa. He muodostavat asiantuntijaverkos- lan kulkuväylät ja toiminnot saadaan järjestymään ton, joka on erikoistunut maaseudun maiseman- ja turvallisesti ja ympäristöön sopivasti. Teemme yh- luonnonhoitoon. teistyötä ympäristö- ja maataloushallinnon, tie- Tällä hetkellä Satakunnassa tehdään muun mu- hallinnon ja museoviraston kanssa. Olemme myös assa vihersuunnitelmia niin maaseudulle kuin mukana useissa työryhmissä kehittämässä tulevai- kaupunkialueellekin. Lisäksi tehdään kylämaise- suuden maisemaa. masuunnitelmia ja kylämaiseman hoitosuunnitel- Hanketyönä olemme toteuttaneet Satakunnassa mia sekä maaseutuyritysten maisema- ja luonnon- useampiakin kylän maisemanhoitosuunnitelmia. hoitoon liittyviä suunnitelmia. Yksi tärkeä osa-alue Kylän maisemanhoitosuunnitelma antaa kunnan

Hiirijärvellä kyläläiset ovat kohentaneet maisemaa mm. hankkeiden avulla.

138 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 käyttöön arvokasta tietoa asukkaiden toivomuk- hoitosuunnitelman, joka antoi kylälle sysäyksen sista. Suunnitelmaa voidaan käyttää mm. kyläkaa- kehittää kylän maisemaa ja toimintaa laajemmin- voituksen pohjamateriaalina. Kylän maiseman ke- kin eteenpäin. hittäminen lähtee yhteistyöstä asukkaiden kanssa. Maaseutua ei voi, eikä pidä lähteä museoimaan, Suunnitelmassa selvitetään kylämaiseman arvot ja mutta oikealla maisemanhoidolla maaseutu saa- paikalliset perinteet, maatalousmaisemat ja kehit- daan pysymään viihtyisänä ja toimivana. Oikean- tämistarpeet. Eri rahoitusmahdollisuuksien etsimi- lainen maisemanhoito tukee maaseudun elävänä nen kuuluu osana suunnitelmaan. Suunnitelmalla pitävää maaseutuyrittämistä ja pitää maaseutu- on tärkeä rooli kylän kehittämisessä. maiseman viihtyisänä asumis- ja vapaa-ajanviet- Harjavallan Hiirijärvelle maisemanhoidon neu- topaikkana. vojamme teki 2000- luvun alussa kylämaiseman-

Porin Lintutieteellinen Yhdistys raivaa Hanhiston niittyä Säpissä. Kuva: Markku Saiha

Perinnemaisemia hoidetaan talkoilla

Suomen luonnonsuojeluliitto ja VR aloittivat vuonna 2008 yhteistyön perinnemaisemien kunnostamiseksi. Koko Suomen kattavassa hankkeessa luonnonsuojeluliitto kunnostaa VR:n tuella kymmeniä pusikoitumassa olevia perinnemaisemia sekä lisää perinnemaisemien hoidon näkyvyyttä.

VR:n tuki antaa luonnonsuojeluliitolle mahdollisuuden tehostaa ja laajentaa merkittävästi perinnemaisemien hoito- työtä, jota piireissä ja paikallisyhdistyksissä on tehty vaihtelevin voimin jo parikymmentä vuotta. Vuonna 2009 myös Satakunnan piiri lähtee mukaan perinnemaisematyöhön.

Porin Lintutieteellinen Yhdistys on aloittanut rantaniittyjen hoitotalkoot jo 1980-luvun lopulla. Kohteina ovat olleet muun muassa Porin Fleiviiki, Eteläranta ja Yyteri sekä Luvian Säppi. Säpin niityt ja Fleiviiki ovat valtakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia ja Säppi on myös valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Yyteri ja Eteläranta puolestaan sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 139 Noormarkun kulttuuriympäristön vaaliminen on tänäkin päivänä A. Ahlströmille lähes itsestään- selvyys. Alueella on yhtiön – sekä koko Suomen – teollisuushistoriassa merkittävä osuus, vaikka ruukkialueella ei tuotannollisessa mielessä olekaan ollut Varkauden, Karhulan ja Kauttuan asemaa. Ruukkialueen alkuperäinen teollinen tuotanto on ollut raudanvalmistusta ja sahateollisuutta ja näi- den molempien tuotantolaitokset ovat edelleen aikakautensa edustajina olemassa. Noormarkus- ta on kuitenkin ennen kaikkea johdettu yhtiötä ja yhtiön omistajasuku on pitkään siellä asunut. Ruukkialueelle on rakennettu kolmen perättäisen sukupolven kodit sekä kuuluisa Pääkonttori. Alu- een vanhimmat työväenasunnot ovat 1800-luvun puolivälistä. Vanhin ruukkialueen päärakennuksista on Antti Ahlströmin rakennuttama Isotalo vuodelta 1882. Isotalo rakennettiin sekä Ahlströmin perheen kodiksi että yhtiön konttoriksi. Alusta lähtien perhe ja yritys ovat olleet päivittäin läheisessä yhteistyössä ja kulkeneet rinnakkain eteenpäin. Seuraava suku- polvi rakennutti Havulinnan (1901), joka rakennettiin Walter ja Lilli Ahlströmin kodiksi. Ajatuksena oli jo tuolloin, että myös se, kuten Isotalokin, tu- Havulinna edustaa jugend-tyylistä arkkitehtuuria. lisi toimimaan paitsi edustuskotina, myös suvun Kuva: Lauri Putkonen kohtaamispaikkana. Walter rakennutti myös Pää- konttorin v. 1916. Walterin tytär Maire ja hänen puolisonsa Harry Gullichsen rakennuttivat erään Suomen merkittävimmistä yksityiskodeista: arkkitehti Alvar Aallon suunnitteleman Villa Mairean (1939). Tiina Rajala: Ruukkialueelle on siis rakentunut ainutlaatuinen kokoelma upeita rakennuksia, jotka ovat edelleen A. Ahlström ja kulttuuriympäristö yhtiön vierastoiminnan käytössä. Pääkonttorissa yrityksen arvoissa toimii tänäkin päivänä A. Ahlström Osakeyhtiön pääkonttori. Ahlström-suvun jäsenille Noormar- A. Ahlström Osakeyhtiö on toiminut Noormarkus- kulla on sydämessä erityinen paikka ja siksi he sa vuodesta 1870 asti. Tuolloin kauppaneuvos Antti ovat sitoutuneet pitämään ruukkialueen hyvässä Ahlström hankki Noormarkun Kartanon ruukkei- kunnossa. Merkittävää on siis se, että yhtiö on edel- neen, sahoineen, maineen ja metsäalueineen omis- leen perheyhtiö ja saman suvun omistuksessa, ja tukseensa. Yritystoiminnan hän oli aloittanut jo v. että toiminta alueella jatkuu. Tästä syystä Noor- 1851 Merikarvialla. Noormarkusta tuli kuitenkin markun ruukilla on edelleen merkittävä asema yhtiön ja myöhemmin myös koko Ahlström-suvun sekä yhtiölle että sen omistajille. kotipaikka ja sen maaperään kasvoivat molempien A. Ahlströmin arvoissa kerrotaan, että ”Arvos- juuret. Noormarkusta johdettiin toimintaa, josta tamme perinteitämme ja huolehdimme ympäris- myöhemmin kehittyi maailmanlaajuisesti toimiva töstämme. Hyödynnämme yhtiömme menestyk- kansainvälinen, mutta myös suomalainen, perhe- sekästä historiaa toimintamme kehittämisessä. yritys. Yrityksen suurin muutos koettiin 150 vuotta Kulttuurin ja metsäluonnon vaaliminen kuuluu sen perustamisen jälkeen vuonna 2001, jolloin yh- olennaisena osana toimintaamme.” Perinteiden tiö jaettiin kolmeen erilliseen yhtiöön. Oli varsin arvostaminen ja kulttuurin vaaliminen eivät ole ta- luontevaa, että Noormarkkuun jäävän yhtiön ni- vanomaisia arvoja suomalaisessa yritysmaailmas- menä säilyi A. Ahlström Osakeyhtiö. Muut jakau- sa, jossa usein painotetaan vain tuloksellisuutta. tumisessa syntyneet yhtiöt ovat Ahlstrom Oyj ja Noormarkun ruukkialueella ymmärtää kuitenkin Ahlström Capital Oy, ja näiden molempien yhtiöi- helposti sen, että on itse omalla toiminnallaan osa den kotipaikka on Helsinki. pitkää ketjua, jossa jokainen lenkki vaikuttaa ket-

140 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Makkarakosken saha on osa vanhan ruukinalueen arvokasta rakennusperintöä.

jun jatkuvuuteen ja ympäristön tulevaisuuteen. Vanhan kulttuuriympäristön vaaliminen on Ahlströmille on luonnollisesti hyötyä upeasta ja haasteellista työtä. Yhteistyössä asiantuntijoiden hyvin hoidetusta ruukki-alueesta arkkitehtuu- kanssa pyritään löytämään parhaat ratkaisut. A. reineen. Pitkiä kauppasuhteita on usein hoidettu Ahlströmillä on perinteet myös siihen, että Noor- alueen rakennusten suojissa, ja vanhojen euroop- markun ruukkialuetta on lähes 140 vuoden ajan palaisten kauppiassukujen kanssa on ollut huo- kehitetty tarpeen mukaan uusiin suuntiin, jotta on mattavasti helpompi aloittaa keskustelua, kun pystytty pitämään alue elinvoimaisena, eikä siitä ruukkialue viestii, että tämäkin yhtiö on vanha ja ole kehittynyt paikalleen jäänyt museoalue. Alueen toiminnassaan vakavarainen. säilyminen elinvoimaisena on sekä yhtiön että sen omistajien - ja ympäristön - yhteinen etu.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 141 7 Seuranta ja vaikutusten arviointi

Kulttuuriympäristöohjelman toteutumista seura- Kulttuuriympäristön huomioiminen taan vuosittain Satakunnan kulttuuriympäristö- maankäytön suunnittelussa työryhmässä sekä sidosryhmäseminaareissa. • arkkitehtuuripoliittiset ohjelmat • rakennusperintöstrategiat Seurattavia asioita ovat mm. • luonnonsuojelulain mukaiset maisema-alueet • kuntien kulttuuriympäristöohjelmat • valtakunnallisten rautatieympäristöjen suojelu Tiedon ja tietoisuuden lisääminen • valmistuneet oppaat (maisemaselvitysopas, vuorovaikutusopas) • tutkimushankkeet • rakennustapaohjeet arvokkaille maisema- • opinnäytetyöt alueille • kulttuuriympäristöselvitykset • järjestetyt arkkitehtuurikilpailut • kulttuuriympäristön muutos seurantaindi- • kaavoitusresurssit kaattorein • aluearkkitehtitoiminta • julkaisut • tapahtumat (mm. Euroopan rakennusperintö päiviin liittyvät)

Korjausrakentamisen ja kulttuuriympäristön hoidon kehittäminen

• opasjulkaisut • koulutustilaisuudet • tuet rakennusperinnön hoitoon (MV:n entistä- misavustus, YM:n avustus rakennusperinnön hoitoon, maatalouden eritystukisopimus, TE- keskuksen avustukset) • EU-rahoitteiset kulttuuriympäristöhankkeet • varaosapankkien toiminta • restaurointialan koulutus • perinnemaisemien hoito (maatalouden erityistuet) • maakunnallisen kulttuuriympäristötyöryhmän toiminta (kokoukset, jäsenorganisaatiot)

142 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Vaikutusten arviointi

Maakunnallisen kulttuuriympäristöohjelman vaikutuksia on arvioitu lain viranomaisten suun- nitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten ar- vioinnista (200/2005) 3§ mukaisesti. Ympäristö- vaikutuksella tarkoitetaan suunnitelman välitöntä ja välillistä vaikutusta.

Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen

Kulttuuriympäristöohjelman toimenpiteet parantavat elinympäristön laatua ja sitä kautta parantavat elinoloja ja lisäävät ihmisten viihtyvyyttä. Toi- menpiteillä pyritään myös lisäämään tietoisuutta ympäristön arvoista mikä osaltaan parantaa viihty- vyyttä. Toimenpiteillä saattaa olla myös välillisesti myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen.

Vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen

Kulttuuriympäristöohjelman yhtenä tavoitteena on tukea perinnemaisemien hoitoa ja näin edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön

Kulttuuriympäristöohjelman mukaisilla toimenpi- teillä turvataan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön ja maisema-arvojen säilyminen, jolloin vaikutukset rakennettuun ympäristöön, maisemaan ja kulttuuriperintöön ovat myönteiset. Ohjelmalla edistetään myös historiallisesti kerroksellisen kaupunkikuvan säily- mistä.

Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen

Kulttuuriympäristöohjelma edistää kestävää kehi- tystä ja luonnonvarojen hyödyntämistä edistämäl- lä olemassa olevan rakennuskannan korjaamista ja säilyttämistä käytössä. Korjausrakentaminen on työllistävää. Kulttuuriympäristöohjelmalla pyri- tään myös parantamaan kulttuuriympäristöjen arvojen tunnistamista mikä edesauttaa ympäristön hyödyntämistä matkailussa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 143 Kirjallisuus

Anttila, Maija. Kankaanpääläinen kulttuuriympäristö koottu julkaisuksi. Kankaanpään Joulu 1997, 10-13. Kankaanpää. Anttila, Maija. Taidekehän tarina. Kankaanpään kulttuurinen ja fyysinen muutos taidekaupungiksi diskurssien valossa. Arkki- tehtuurin tutkimuksia 2008/33. Teknillinen korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Espoo. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö Mietintö 66/1992. Berghäll Jonna, Minna Pesu: Ilmastonmuutos ja kulttuuriympäristö. Tunnistetut vaikutukset ja haasteet Suomessa. Suomen ympäristö 44/2008. Ympäristöministeriö. Helsinki 2008. Heikkilä Tapio: Suomalainen kulttuurimaisema, Tammi, Helsinki 2000. Heinonen, Mervi (toim.) 2007: Puistojen tila Suomessa. Suomen suojelualueet ja niiden hoito 2000-2005. Metsähallitus. Härö Mikko, Johanna Forsius: Kulttuurihistoriallinen inventointi rakennetussa ympäristössä. Opas. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2007. Jutila Heli, Pykälä Juha & Lehtomaa Leena: Satakunnan perinnemaisemat. – Alueelliset ympäristöjulkaisut 14. Suomen ympä- ristökeskus, Helsinki, 1996. Kankaanpään kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 127. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto 1997. Helsinki. Karjalainen Pauli Tapani ja Raivo; Petri J.: Maantieteen maisemia - Johdatusta kulttuurimaantieteelliseen maisematutkimukseen Oulun yliopisto, Maantieteenlaitos Opetusmoniste no 27, 1999. Kemppainen, R. & Lehtomaa, L. 2007: LOSra 3/2007 Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelma. Lounais-Suomen ympäris- tökeskuksen raportteja 3, 110 s. Saatavana vain sähköisenä. LOSra_3_2007_sivut 1-42.pdf (1883 kt), sivut 43-110.pdf (4367 kt). Koskinen Mirja (toim.): Porin tulvat –hallittuja riskejä? Suomen ympäristö 19/2006. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku 2006. Kulttuuriympäristö ympäristövaikutusten arvioinnissa. Opas pohjoismaiseen käytäntöön. Pohjoismaiden ministerineuvosto. 2000. Lounais-Suomen ympäristöohjelma 2007 – 2012. Ympäristöstrategian toteuttamiseksi Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2 /2007. Luostarinen Matti ja Yli-Viikari Anja (toim): Maaseudun kulttuurimaisemat Suomen ympäristökeskus SYKE, Maatalouden tutkimuskeskus MTT, Finnreklama Oy Sulkava 1997. Maisemalaki. Ympäristöministeriö. Edita Helsinki, 2005. Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Mietintö 66/1992. Mastot maisemassa. Ympäristöopas 107. Alueiden käyttö. Ympäristöministeriö. Helsinki, 2003. Merenkulun rakennusperintö. Ehdotus valtakunnallisesti merkittävinä kohteina suojeltavasta rakennusperinnöstä. Museoviras- to, rakennushistorian osasto 2002. Metsähallitus: Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston ja Natura 2000-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luon- nonsuojelujulkaisuja. 2008. Mikkonen Anna (toim.): Näkökulmia kulttuuriympäristöön. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku, 2001. Museotiet ja -sillat. Tiehallinto 2002. Putkonen Lauri: Tiet ja kulttuuriympäristö. Turun tiepiirin yleiset tiet ja kulttuuriympäristöt. Tielaitos, Turku 1996. Raivo Petri J.: Maiseman ikonografia, julkaisussa Maiseman arvo(s)tus toim. Häyrynen Maunu, Immonen Olli. Gummerus, Lahti, 1996. Raivo, P. J. & Saarinen, J. (toim.): Metsä, harju ja järvi. Näkökulmia suomalaiseen maisematutkimukseen ja –suunnitteluun. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja, 2000. Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Hämeenlinna, 2001. Rakennusperintöstrategia. Valtioneuvoston päätös 13.6.2001. Sinari Oy, Vantaa, 2001. Rakennusperinnön hoidon peruskivet. Strategiasta toimintapolitiikkaan. Edita Prima Oy, Helsinki, 2005. Rakennusperintöstrategian toteuttamisohjelma. 19.6.2001. Ympäristöministeriö. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto, Ympäristömi- nisteriö. Helsinki 1993. Salminen & Kekäläinen 2000: Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö 2000. Perinnebiotooppien hoito Suomessa. Suomen ympäristö –julkaisut 443. Satakunnan maakuntakaava. Satakuntalaiset kulttuuriympäristöt. 6. Maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen. Liiteosa. 13.3.2007. Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. Pori 1990. Satakunnan ympäristökatsaus 1998. Satakuntaliitto 1998. A:242. Schulman, A., Heliölä, J. & Pykälä, J. 2006: Maatalouden ympäristötuen sopimusalueiden laatu ja hoidon toteutuminen. Perin- nebiotooppien hoidon ja luonnon monimuotoisuuden edistämisen erityistuet. Suomen ympäristö 3/2006. Seppälä, S. 2006: Perinnemaisemien yhteys varhaiseen asutus- ja maankäyttöhistoriaan. Suomen ympäristö 1/2006. Suomen perinnebiotoopit. Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Suomen ympäristökeskus (527), 2001. Suomen arkkitehtuuripolitiikka. Valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittinen ohjelma. 17.12.1998. Taiteen keskustoimikunta ja opetusministeriö. Porvoo, 1999. Tiehallinnon perinnetyön käsikirja. Museokohteet, kokoelmat, näyttelyt ja tutkimus. Helsinki 2003. Tiehallinto sisäisiä julkaisuja 2/2003. Tiemaisema kuuluu kaikille. Puuston jaa pensaikon hoito-opas. Maa- ja metsätalousministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriö. 2003. Turun tiepiirin alueen maaseututaajamat ja pienet kaupungit. Tarveselvitys; maankäyttö, ympäristö ja liikenne. Osa I. yleinen osa. Tielaitos. Turun tiepiiri. 1994. Valanto Sirkka: Suomen rautatieasemat vuosina 1857 – 1920. Museovirasto, Rakennushistorian osasto, 1982. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, Edita, Ympäristöministeriö, Helsinki 2001. Wahlroos, Lasse 2008: Säppi, Selkämeren loisto. Säppi 2000 ry. Weckman Emilia: Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/206. Ympäristöministeriö. Helsinki 2006.

144 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Internet-sivustoja www.ymparisto.fi on valtion ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu www.nba.fi on Museoviraston verkkopalvelu www.satakunta.fi www.rakennusperinto.fi on Museoviraston ja ympäristöministeriön tuottama portaali. Sivuston pääsisältöalueet ovat Rakennusperintömme, Säilyttäminen ja suojelu sekä Hoito ja korjaaminen www.kulttuuriymparisto.nba.fi on Museoviraston ylläpitämä palvelu, josta löytyy tietoa muinaisjäännöksistä ja rakennetuista ympäristöistä www.kunnat.net on kuntatiedon keskus internetissä. Sinne on koottu keskeiset kunta-alan tiedot ja palvelut www.pori.fi/smu www.pori.fi/smu/toivo/ www.rakennuskulttuuriseura.com www.rauma.fi/ymparisto/html/tammela1.htm www.oldrauma.fi/tammela1.html www.te-keskus.fi www.proagria.fi www.hum.utu.fi/oppiaineet/satakunta/ www.lounaispaikka.fi www.ymparisto.fi > Ympäristöministeriö > Julkaisut > Ympäristöministeriön julkaisut Suomen ympäristö -sarjassa > SY 10/2009 Kulttuuriympäristöohjelma - miksi ja miten?

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 145 KUVAILULEHTI

Julkaisija Lounais-Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika Huhtikuu 2009 Tekijä(t) Niina Uusi-Seppä (toim.)

Julkaisun nimi Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma 2009 - 2015 (Kulturmiljöprogrammet för Satakunda 2009 - 2015) Julkaisusarjan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2009 nimi ja numero Julkaisun teema

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma 2009-2015 on syntynyt päivityksenä 1995 laaditulle ohjelmalle. Ohjelma on laadittu Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmässä, jossa ovat edustettuina kulttuuriympäristöjen parissa työskentelevät alueelliset organisaatiot.

Ohjelma koostuu nykytilanteen kuvauksesta sekä tavoite- ja toimenpideosasta. Ohjelmassa kartoitetaan mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana on kulttuuriympäristöjen hoidossa saatu Satakunnassa aikaan, nostetaan esiin ajankohtaisia teemoja sekä haasteita, joihin pyritään vastaamaan ohjelman toimenpideosassa.

Ohjelmaan on koottu kulttuuriympäristöjen parissa työskenteleviltä toimijoilta artikkeleita kulttuuriympäristöjä koskevista ajankohtaisista kysymyksistä. Ohjelmassa esitellään myös toteutettuja hankkeita esimerkkeinä kulttuuriympäristöjen monista mahdollisuuksista sekä tehdään toimijoita tutuksi esimerkeillä hoitotyöstä.

Asiasanat kulttuuriympäristö, kulttuurimaisema, rakennettu ympäristö, muinaisjäännökset, perinnemaisema, kulttuuriympäristön hoito, rakennussuojelu, Lounais-Suomi, Satakunta

Rahoittaja/ Lounais-Suomen ympäristökeskus toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN (nid.) 978-952-11-3431-9 (PDF) 978-952-11-3432-6 (pain.) 1796-1750 (verkkoj.) 1796-1769 Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %) 147 suomi julkinen - Julkaisun myynti/ jakaja Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 Turku, puh. 020 610 102 (vaihde)

Julkaisun kustantaja Lounais-Suomen ympäristökeskus

Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2009

146 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 PRESENTATIONSBLAD

Utgivare Sydvästra Finlands miljöcentral Datum April 2009 Författare Niina Uusi-Seppä (red.)

Publikationens titel Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma 2009 - 2015 (Kulturmiljöprogrammet för Satakunda 2009 - 2015) Publikationsserie Sydvästra Finlands miljöcentrals rapporter 7/2009 och nummer Publikationens tema

Publikationens delar/ andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Kulturmiljöprogrammet för Satakunda 2009-2015 kom i gång som en uppdatering av programmet som utarbetades år 1995. Programmet har sammanställts av arbetsgruppen för kulturmiljöer i Satakunda, där de olika regionala myndigheterna som arbetar med kulturmiljöer är representerade.

Programmet består av en skildring av nuläget och en presentation av målsättningar och föreslagna åtgärder. I programmet kartläggs vad som har åstadkommits inom kulturmiljövården inom de senaste tio åren samtidigt som aktuella teman och utmaningar som man i åtgärdsdelen försöker besvara lyfts fram.

Till programmet har samlats artiklar om aktuella frågor gällande kulturmiljöer som skrivits av olika aktörer som arbetar med kulturmiljön. I programmet presenteras också förverkligade projekt som exempel av kulturmiljöns många möjligheter samtidigt som olika aktörer och exempel på vårdarbete de uträttat presenteras.

Nyckelord kulturmiljö, kulturlandskap, bebyggd miljö, fornlämningar, traditionella landskap, vård av kulturmiljöer, byggnadsvård, Sydvästra Finland, Satakunda Finansiär/ Sydvästra Finlands miljöcentral uppdragsgivare ISBN ISBN ISSN ISSN (hft.) 978-952-11-3431-9 (PDF) 978-952-11-3432-6 (print) 1796-1750 (online) 1796-1769 Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 147 finska offentlig - Beställningar/ distribution Sydvästra Finlands miljöcentral, PB 47, 20801 Åbo, tel. 020 610 102 (växel)

Förläggare Sydvästra Finlands miljöcentral

Tryckeri/tryckningsort Edita Prima Oy, Helsingfors 2009 och -år

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 147 LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009

ISBN 978-952-11-3431-9 (nid.) ISBN 978-952-11-3432-6 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) Lounais-Suomen ympäristökeskus