Pohjanlahden Rantatie Pohjanlahden Rantatie
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
POHJANLAHDEN RANTATIE Satakuntalaisten maaseutukylien kautta Pohjanlahden rannikkoa seuraten kulkee vanha maantie. Rantatie on jo myöhäiskeskiajalla yhdistänyt toisiinsa Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan kulkien Pohjanlahden ympäri Ruotsin eteläosiin asti. Osittain rantatietä pitkin kulki keskiajalla Turun ja Korsholman linnojen välinen yhteydenpito ja 1600-luvulta lähtien postitalonpojat kuljettivat postia tiellä osittaista verovapautta vastaan. Rantatien varrella tai sen lähiympäristössä on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, arvokkaita maisema-alueita sekä luontokohteita, joihin vanha tie ja tuleva Selkämeren kansallispuisto yhdessä muodostavat luonnollisen yhteyden. Kansi: Henri Terho Kannen kuva: Jyrki Toivanen, Lankosken museosilta, Merikarvia. 2008 Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV ISBN 978-951-29-3950-3 POHJANLAHDENPOHJANLAHDEN RANTATIERANTATIE RatsupolustaRatsupolusta rannikonrannikon matkailutieksmatkailutieksii POHJANLAHDEN RANTATIE Ratsupolusta rannikon matkailutieksi Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV Pori 2009 © 2009 Kirjoittajat Turun yliopisto Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV http://www.hum.utu.fi/satakunta/ Toimittajat Maunu Häyrynen ja Mikael Lähteenmäki Ohjausryhmä Pentti Ala-Luopa, Merikarvian kunta Elisa Bruk, Turun yliopisto Pirjo Ihamäki, Turun yliopisto Pirjo Jaakkola, Eurajoen kunta Tomi Kuusimäki, SAMK Mikael Lähteenmäki, Turun yliopisto Ilmo Marttila, Noormarkun kunta Kari Ojalahti, Luvian kunta Harri Peltoniemi, Porin kaupunki Esko Pennanen, Satakuntaliitto Katriina Petrisalo, Turun yliopisto Tarja Toikka, TaiK Kalevi Virén, Nakkilan kunta Sirpa Wahlqvist, Euran kunta Valokuvat Jyrki Toivanen Karttojen käsittely Mikael Lähteenmäki Ulkoasu Henri Terho Painopaikka Ykkös-Offset, Vaasa ISBN 978-951-29-3950-3 ISSN 1459-8469 © Maanmittauslaitos, lupa nro 490/MML/09 Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 490/MML/09 Satakunnan maakuntakartta © Satakuntaliitto 2009 Sisällys Maunu Häyrynen · Rantatietä pohjoiseen 7 Rantatien synty ja suunnat Mikael Lähteenmäki · Pohjanlahden rantatie 15 Jenny Alatalo · Tietä pitkin kylien läpi 47 Katri Leppäniemi · Postitalonpoikien jalanjäljillä 77 Tanja Korpi · Pysähdytään kestikievariin 97 Maisemia, muinaismuistoja, geokätkentää Pirjo Ihamäki · Rantatien hyödyntäminen matkailussa 117 Heidi Vanhatalo · Satakunta matkaesitteissä 135 Pirita Ihamäki · Aarteenetsintää Rantatietä pitkin 147 Emma Puosi · Matkailutietä muinaisille reiteille 161 Merellinen matkailureitti Elina Mustalampi · Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa 177 Heidi Helkiö-Mäkelä · Kaljaasi Ihana attraktiopisteenä 191 Ilona Hankonen · Kestävyys luontomatkailussa 199 7 Rantatietä pohjoiseen · Maunu Häyrynen Pohjanlahden rantoja seurailee vanha maantie, välillä strategista merkitystä lisäsivät Pohjanlahden kau- rannan tuntumassa ja välillä sisämaassa. Se poikkeaa punkiverkon laajeneminen suurvalta-ajalla ja Ruot- entiseltä Turun–Tukholman postitieltä Vehmaalla, sin kasvava mielenkiinto valtakunnan pohjoisosiin. josta se kulkee länsirannikkoa pitkin Tornioon ja Vuonna 1938 tie nimettiin uudelleen valtatie 8:ksi ja sieltä Ruotsin puoleista rannikkoa Tukholmaan asti. se on sen jälkeen saanut monin paikoin uuden asun Suomen puolella tietä on kutsuttu monilla nimil- ja linjauksen. lä, Ruotsissa se on ollut Norrstigen, ”pohjanpolku”. Vanha tiestö on mukautunut tarkoin eri seutujen Meillä tien vanhimmat osat yhdistivät jo myöhäis- maasto-oloihin. Ennen autoliikenteen aikaa synty- keskiajalla Turun, Rauman ja Ulvilan kaupunkeja neillä teillä on kullakin oma, maisemaan istuva luon- sekä Korsholman linnaa. Sisämaan kautta kiertäneen teensa. Pohjanlahden rannikkoseutu on pääosin ala- Kyrönkankaantien rinnalla rantatie oli Suomen en- vaa, kivikkoista moreenimaata ja maankohoaminen on simmäinen kiinteä maayhteys pohjoiseen. Pohjan- siellä muuta maata nopeampaa. Pohjanlahden rantatie maalla Rantatie pysyi pitkään tärkeimpänä maantie- on sen mukaisesti tasainen kulultaan ja on monin pai- reittinä, joka yhdisti jokisuiden asutukset. Rantatien koin jäänyt kauas rantaviivasta, kuten asutus sen var- 8 men kulttuuriseutuja halkovilla Hämeen Härkätiellä tai Suurella Rantatiellä. Pohjanlahden rantatie alkaa vanhimmalta suomalaiselta kulttuuriseudulta Var- sinais-Suomen tammivyöhykkeellä. Kokemäenjoen pohjoispuolella maisema muuttuu yhä karummaksi ja mereisemmäksi. Perämeren rannikolla liikutaan jo Lapin porteilla. Pohjanlahden ympäri on kulkenut vanhastaan tal- vitie ja 1500-luvulle mennessä ainakin ratsupolku ke- säisinkin. Kelirikkoaikoina reitti oli ainoa yhdysside Suomen ja emämaan välillä. Maantieyhteys kyyti- ja kievarilaitoksineen vakiintui 1600-luvun alussa Ou- lun ja Vaasan sekä Ruotsin puolella Uumajan, Luu- lajan ja Sundsvallin kaupunkien tultua perustetuiksi. Myöhemmin tiellä alkoi säännöllinen postinkulku, josta talonpojat huolehtivat. Rantatiellä liikkuivat myös sotajoukot, viimeksi laajassa mitassa Suomen sodan aikaan 1808–1809. Rantatien varrella avautuu suomalaisen kaupun- kihistorian läpileikkaus. Kirjo ulottuu keskiaikais- peräisestä Vanhasta Raumasta, nyttemmin maail- manperintökaupungista, Ruotsin ja Venäjän vallan Rantatien vanha linjaus näkyy yhä Porin vanhan hau- ajan ruutukaavarakentamiseen sekä itsenäisyyden tausmaan kupeella. Kuva Mikael Lähteenmäki 2009. ajan asuin- ja teollisuusympäristöihin. Rannan siir- tyminen on säilyttänyt vanhoja kulttuuriympäristöjä, rellakin. Kivisyyttä valiteltiin toistuvasti tien varhaisis- kun asuinpaikat on perustettu uudelleen lähemmäs sa kuvauksissa. merta. Kulkusuunta etelästä pohjoiseen ja meren läheisyys Rantatie yhdistää monenlaisia kieli- ja kulttuuri- tekevät tiemaisemasta toisenlaisen kuin Etelä-Suo- alueita suomenkielisistä Vakka-Suomesta ja Satakun- nasta ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, kaksikieliselle 9 Keski-Pohjanmaalle, suomenkieliselle Pohjois-Poh- janmaalle, suomea, ruotsia ja meänkieltä puhuvaan Tornionlaaksoon ja lopulta ruotsin valta-alueelle Norlantiin. Sisämaan paikannimien ”karit”, ”niemet”, ”holmat” ja ”viikit” kertovat eri kielillä, mihin asti meri on aikanaan ulottunut. Meren läheisyys näkyy vanhoissa satama- ja varvi- paikoissa, joista käsin purjelaivakaudella käytiin kaup- paa Itämeren piirissä ja ympäri maapalloa. Eksoottiset painolastikasvit kukkivat yhä niiden rannoilla. Ranta- tietä reunustavat myös Pohjanlahden vaarallisia vesi- reittejä viitoittavat majakat, pookit ja merimerkit sekä rannikon turvaksi rakennetut linnoituslaitteet ja lin- nakesaaret, kuten Katanpää ja Kuuskajaskari. Teolli- suusperintöä edustavat lukuisat ruukit, sahat ja tehtaat, jotka ovat eri aikoina sijoittuneet rannikon hyvien yh- teyksien äärelle. Jotkut tienviitat ovat tietä vanhempia. Rantatien reitti risteää monin paikoin pronssikauden ajan ranta- viivaa, jonka tuntumassa sijaitsee hautaröykkiöiden ja asuinpaikkojen ketju, niistä tunnetuimpana Rauman Sammallahdenmäen nykyinen maailmanperintökoh- de. Rannikkoreitin tuntumassa ovat myös Hailuodon ja Merenkurkun kansallismaisemat, joista jälkimmäi- Ala-Satakunnan 1600-luvun puolenvälin karttaan on merkitty pohjois-eteläsuunnassa järvien kautta kulke- nut talvitie. Kansallisarkisto, maanmittaushallituksen arkisto. 10 nen on myös päässyt Unescon maailmanperintöluet- poikkeuksellisen eheinä kokonaisuuksina. Tie sivuaa teloon yhdessä Ruotsin Höga Kustenin kanssa. myös arvokkaita luonnonympäristöjä, kuten maan- Pohjanlahden rantatie on jäänyt monin paikoin si- kohoamisrantoja, dyynivyöhykkeitä, lintukosteikko- vutieksi valtatie 8:n ja pohjoisempana E4-tien valmis- ja ja jokivesistöjä, sekä hoidettuja perinnemaisemia. tuttua. Siitäkin syystä useat tienvarren vanhat kylät, Niistä tunnetuimpiin kuuluvat Merenkurkun lisäksi kartanot, ruukit ja kulttuurimaisemat ovat säilyneet Yyterinniemi ja Kokemäenjoen suisto, Lohtajan Vat- tajanniemi, Kalajoen hiekkasärkät, Liminganlahti ja Perämeren kansallispuisto. Joukko täydentynee lähi- aikoina Selkämeren kansallispuistolla. Nykyaikakin näkyy rantatiellä. Tasaisessa rannikko- maisemassa uusien tehtaiden, telakoiden ja tuulivoima- loiden valtavat rakennelmat erottuvat kilometrien pääs- tä. Saaristo on enimmäkseen tyhjentynyt ympärivuo- tisesta asutuksesta ja monet mantereenkin puolen ky- listä hiljenevät. Niiden sijaan rantaviivan valtaavat nyt kesämökit. Kesäaikaan länsirannikko herää muutenkin henkiin erilaisten tapahtumien muodossa, joita riittää Pori Jazzista ja Vaskiluodon Rockperrystä Uudenkau- pungin Crusell-viikkoihin ja Rauman Pitsiviikkoon. Harva festivaalikävijä kuitenkaan eksyy kaupunkien ul- kopuolelle, paitsi uimarannoille. Pohjois-eteläsuunnan matkailu rannikolla on vähäistä ja suuntautuu valtatie 8:lle. Talvimatkailu keskittyy reitin pohjoisosiin. Tämä kirja on tehty hankkeessa, jossa kartoitetaan Pohjanlahden rantatien reitti ja historia sekä suunni- tellaan siihen perustuva kulttuurimatkailureitti. Selvi- Merikarvian Köörtilän vainioiden kautta jo satoja vuo- sia sitten polveillut rantatie noudattaa yhä samaa reit- tysten perusteella tielle haetaan aikanaan valtakunnal- tiä. Köörtilän kylän isojako, Jean Åhman 1775. Kansallis- lisen matkailutien asemaa. Iältään, ympäristöiltään ja arkisto, maanmittaushallituksen uudistusarkisto. matkailutarjonnaltaan tie on hyvin verrattavissa Suo- messa aikaisemmin tuotteistettuihin historiallisiin tei- nen ongelman muodostavat etenkin laajemmissa reit- 11 hin, kuten Kuninkaantiehen (Suureen Rantatiehen) ja tikokonaisuuksissa alueiden ja toimijoiden yhteistyön Härkätiehen. Matkailutieajatusta