POHJANLAHDEN RANTATIE
Satakuntalaisten maaseutukylien kautta Pohjanlahden rannikkoa seuraten kulkee vanha maantie. Rantatie on jo myöhäiskeskiajalla yhdistänyt toisiinsa Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan kulkien Pohjanlahden ympäri Ruotsin eteläosiin asti. Osittain rantatietä pitkin kulki keskiajalla Turun ja Korsholman linnojen välinen yhteydenpito ja 1600-luvulta lähtien postitalonpojat kuljettivat postia tiellä osittaista verovapautta vastaan. Rantatien varrella tai sen lähiympäristössä on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, arvokkaita maisema-alueita sekä luontokohteita, joihin vanha tie ja tuleva Selkämeren kansallispuisto yhdessä muodostavat luonnollisen yhteyden.
Kansi: Henri Terho Kannen kuva: Jyrki Toivanen, Lankosken museosilta, Merikarvia. 2008 Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV ISBN 978-951-29-3950-3
POHJANLAHDENPOHJANLAHDEN RANTATIERANTATIE RatsupolustaRatsupolusta rannikonrannikon matkailutieksmatkailutieksii
POHJANLAHDEN RANTATIE Ratsupolusta rannikon matkailutieksi
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV Pori 2009 © 2009 Kirjoittajat
Turun yliopisto Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV http://www.hum.utu.fi/satakunta/
Toimittajat Maunu Häyrynen ja Mikael Lähteenmäki
Ohjausryhmä Pentti Ala-Luopa, Merikarvian kunta Elisa Bruk, Turun yliopisto Pirjo Ihamäki, Turun yliopisto Pirjo Jaakkola, Eurajoen kunta Tomi Kuusimäki, SAMK Mikael Lähteenmäki, Turun yliopisto Ilmo Marttila, Noormarkun kunta Kari Ojalahti, Luvian kunta Harri Peltoniemi, Porin kaupunki Esko Pennanen, Satakuntaliitto Katriina Petrisalo, Turun yliopisto Tarja Toikka, TaiK Kalevi Virén, Nakkilan kunta Sirpa Wahlqvist, Euran kunta
Valokuvat Jyrki Toivanen
Karttojen käsittely Mikael Lähteenmäki
Ulkoasu Henri Terho
Painopaikka Ykkös-Offset, Vaasa
ISBN 978-951-29-3950-3 ISSN 1459-8469
© Maanmittauslaitos, lupa nro 490/MML/09 Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 490/MML/09 Satakunnan maakuntakartta © Satakuntaliitto 2009 Sisällys
Maunu Häyrynen · Rantatietä pohjoiseen 7
Rantatien synty ja suunnat
Mikael Lähteenmäki · Pohjanlahden rantatie 15 Jenny Alatalo · Tietä pitkin kylien läpi 47 Katri Leppäniemi · Postitalonpoikien jalanjäljillä 77 Tanja Korpi · Pysähdytään kestikievariin 97
Maisemia, muinaismuistoja, geokätkentää
Pirjo Ihamäki · Rantatien hyödyntäminen matkailussa 117 Heidi Vanhatalo · Satakunta matkaesitteissä 135 Pirita Ihamäki · Aarteenetsintää Rantatietä pitkin 147 Emma Puosi · Matkailutietä muinaisille reiteille 161
Merellinen matkailureitti
Elina Mustalampi · Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa 177 Heidi Helkiö-Mäkelä · Kaljaasi Ihana attraktiopisteenä 191 Ilona Hankonen · Kestävyys luontomatkailussa 199
7
Rantatietä pohjoiseen · Maunu Häyrynen
Pohjanlahden rantoja seurailee vanha maantie, välillä strategista merkitystä lisäsivät Pohjanlahden kau- rannan tuntumassa ja välillä sisämaassa. Se poikkeaa punkiverkon laajeneminen suurvalta-ajalla ja Ruot- entiseltä Turun–Tukholman postitieltä Vehmaalla, sin kasvava mielenkiinto valtakunnan pohjoisosiin. josta se kulkee länsirannikkoa pitkin Tornioon ja Vuonna 1938 tie nimettiin uudelleen valtatie 8:ksi ja sieltä Ruotsin puoleista rannikkoa Tukholmaan asti. se on sen jälkeen saanut monin paikoin uuden asun Suomen puolella tietä on kutsuttu monilla nimil- ja linjauksen. lä, Ruotsissa se on ollut Norrstigen, ”pohjanpolku”. Vanha tiestö on mukautunut tarkoin eri seutujen Meillä tien vanhimmat osat yhdistivät jo myöhäis- maasto-oloihin. Ennen autoliikenteen aikaa synty- keskiajalla Turun, Rauman ja Ulvilan kaupunkeja neillä teillä on kullakin oma, maisemaan istuva luon- sekä Korsholman linnaa. Sisämaan kautta kiertäneen teensa. Pohjanlahden rannikkoseutu on pääosin ala- Kyrönkankaantien rinnalla rantatie oli Suomen en- vaa, kivikkoista moreenimaata ja maankohoaminen on simmäinen kiinteä maayhteys pohjoiseen. Pohjan- siellä muuta maata nopeampaa. Pohjanlahden rantatie maalla Rantatie pysyi pitkään tärkeimpänä maantie- on sen mukaisesti tasainen kulultaan ja on monin pai- reittinä, joka yhdisti jokisuiden asutukset. Rantatien koin jäänyt kauas rantaviivasta, kuten asutus sen var- 8 men kulttuuriseutuja halkovilla Hämeen Härkätiellä tai Suurella Rantatiellä. Pohjanlahden rantatie alkaa vanhimmalta suomalaiselta kulttuuriseudulta Var- sinais-Suomen tammivyöhykkeellä. Kokemäenjoen pohjoispuolella maisema muuttuu yhä karummaksi ja mereisemmäksi. Perämeren rannikolla liikutaan jo Lapin porteilla. Pohjanlahden ympäri on kulkenut vanhastaan tal- vitie ja 1500-luvulle mennessä ainakin ratsupolku ke- säisinkin. Kelirikkoaikoina reitti oli ainoa yhdysside Suomen ja emämaan välillä. Maantieyhteys kyyti- ja kievarilaitoksineen vakiintui 1600-luvun alussa Ou- lun ja Vaasan sekä Ruotsin puolella Uumajan, Luu- lajan ja Sundsvallin kaupunkien tultua perustetuiksi. Myöhemmin tiellä alkoi säännöllinen postinkulku, josta talonpojat huolehtivat. Rantatiellä liikkuivat myös sotajoukot, viimeksi laajassa mitassa Suomen sodan aikaan 1808–1809. Rantatien varrella avautuu suomalaisen kaupun- kihistorian läpileikkaus. Kirjo ulottuu keskiaikais- peräisestä Vanhasta Raumasta, nyttemmin maail- manperintökaupungista, Ruotsin ja Venäjän vallan Rantatien vanha linjaus näkyy yhä Porin vanhan hau- ajan ruutukaavarakentamiseen sekä itsenäisyyden tausmaan kupeella. Kuva Mikael Lähteenmäki 2009. ajan asuin- ja teollisuusympäristöihin. Rannan siir- tyminen on säilyttänyt vanhoja kulttuuriympäristöjä, rellakin. Kivisyyttä valiteltiin toistuvasti tien varhaisis- kun asuinpaikat on perustettu uudelleen lähemmäs sa kuvauksissa. merta. Kulkusuunta etelästä pohjoiseen ja meren läheisyys Rantatie yhdistää monenlaisia kieli- ja kulttuuri- tekevät tiemaisemasta toisenlaisen kuin Etelä-Suo- alueita suomenkielisistä Vakka-Suomesta ja Satakun- nasta ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, kaksikieliselle 9 Keski-Pohjanmaalle, suomenkieliselle Pohjois-Poh- janmaalle, suomea, ruotsia ja meänkieltä puhuvaan Tornionlaaksoon ja lopulta ruotsin valta-alueelle Norlantiin. Sisämaan paikannimien ”karit”, ”niemet”, ”holmat” ja ”viikit” kertovat eri kielillä, mihin asti meri on aikanaan ulottunut. Meren läheisyys näkyy vanhoissa satama- ja varvi- paikoissa, joista käsin purjelaivakaudella käytiin kaup- paa Itämeren piirissä ja ympäri maapalloa. Eksoottiset painolastikasvit kukkivat yhä niiden rannoilla. Ranta- tietä reunustavat myös Pohjanlahden vaarallisia vesi- reittejä viitoittavat majakat, pookit ja merimerkit sekä rannikon turvaksi rakennetut linnoituslaitteet ja lin- nakesaaret, kuten Katanpää ja Kuuskajaskari. Teolli- suusperintöä edustavat lukuisat ruukit, sahat ja tehtaat, jotka ovat eri aikoina sijoittuneet rannikon hyvien yh- teyksien äärelle. Jotkut tienviitat ovat tietä vanhempia. Rantatien reitti risteää monin paikoin pronssikauden ajan ranta- viivaa, jonka tuntumassa sijaitsee hautaröykkiöiden ja asuinpaikkojen ketju, niistä tunnetuimpana Rauman Sammallahdenmäen nykyinen maailmanperintökoh- de. Rannikkoreitin tuntumassa ovat myös Hailuodon ja Merenkurkun kansallismaisemat, joista jälkimmäi-
Ala-Satakunnan 1600-luvun puolenvälin karttaan on merkitty pohjois-eteläsuunnassa järvien kautta kulke- nut talvitie. Kansallisarkisto, maanmittaushallituksen arkisto. 10 nen on myös päässyt Unescon maailmanperintöluet- poikkeuksellisen eheinä kokonaisuuksina. Tie sivuaa teloon yhdessä Ruotsin Höga Kustenin kanssa. myös arvokkaita luonnonympäristöjä, kuten maan- Pohjanlahden rantatie on jäänyt monin paikoin si- kohoamisrantoja, dyynivyöhykkeitä, lintukosteikko- vutieksi valtatie 8:n ja pohjoisempana E4-tien valmis- ja ja jokivesistöjä, sekä hoidettuja perinnemaisemia. tuttua. Siitäkin syystä useat tienvarren vanhat kylät, Niistä tunnetuimpiin kuuluvat Merenkurkun lisäksi kartanot, ruukit ja kulttuurimaisemat ovat säilyneet Yyterinniemi ja Kokemäenjoen suisto, Lohtajan Vat- tajanniemi, Kalajoen hiekkasärkät, Liminganlahti ja Perämeren kansallispuisto. Joukko täydentynee lähi- aikoina Selkämeren kansallispuistolla. Nykyaikakin näkyy rantatiellä. Tasaisessa rannikko- maisemassa uusien tehtaiden, telakoiden ja tuulivoima- loiden valtavat rakennelmat erottuvat kilometrien pääs- tä. Saaristo on enimmäkseen tyhjentynyt ympärivuo- tisesta asutuksesta ja monet mantereenkin puolen ky- listä hiljenevät. Niiden sijaan rantaviivan valtaavat nyt kesämökit. Kesäaikaan länsirannikko herää muutenkin henkiin erilaisten tapahtumien muodossa, joita riittää Pori Jazzista ja Vaskiluodon Rockperrystä Uudenkau- pungin Crusell-viikkoihin ja Rauman Pitsiviikkoon. Harva festivaalikävijä kuitenkaan eksyy kaupunkien ul- kopuolelle, paitsi uimarannoille. Pohjois-eteläsuunnan matkailu rannikolla on vähäistä ja suuntautuu valtatie 8:lle. Talvimatkailu keskittyy reitin pohjoisosiin. Tämä kirja on tehty hankkeessa, jossa kartoitetaan Pohjanlahden rantatien reitti ja historia sekä suunni- tellaan siihen perustuva kulttuurimatkailureitti. Selvi- Merikarvian Köörtilän vainioiden kautta jo satoja vuo- sia sitten polveillut rantatie noudattaa yhä samaa reit- tysten perusteella tielle haetaan aikanaan valtakunnal- tiä. Köörtilän kylän isojako, Jean Åhman 1775. Kansallis- lisen matkailutien asemaa. Iältään, ympäristöiltään ja arkisto, maanmittaushallituksen uudistusarkisto. matkailutarjonnaltaan tie on hyvin verrattavissa Suo- messa aikaisemmin tuotteistettuihin historiallisiin tei- nen ongelman muodostavat etenkin laajemmissa reit- 11 hin, kuten Kuninkaantiehen (Suureen Rantatiehen) ja tikokonaisuuksissa alueiden ja toimijoiden yhteistyön Härkätiehen. Matkailutieajatusta tukevat myös etelä- hankaluudet. rannikon ruuhkautuneisuus, Pohjanlahden toistaisek- si puhtaat vedet, länsirannikon suhteellinen uutuus ja mielenkiintoisuus Etelä-Suomen matkailijoille sekä uusina vetovoimatekijöinä Merenkurkun maailman- perintökohde ja Selkämeren tuleva kansallispuisto. Nykyiset matkailutiet ja kulttuurimatkailurei- tit ovat esimerkkejä siitä, miten historiallinen tie voi toimia matkailun kehittämisessä, mutta myös niiden hyödyntämisen vaikeudesta. Vanhat tiet ovat kiitollisia kulttuurimatkailun kehittämisen lähtökohtia, koska kulttuurikohteet keskittyvät luontevasti niiden var- sille. Matkailutie toimii laajana teemakokonaisuutena, joka saa helpommin huomiota kuin yksittäinen kohde. Tutkittu historiallinen tie tarjoaa myös hyvän pohjan autenttisuuteen perustuville elämyksille. Tie sinänsä ei vielä saa suuria matkailijajoukkoja liikkeelle, vaan siihen tarvitaan mielikuvitusta, hyvää palvelutarjontaa ja taitavaa markkinointia. Yleinen ongelma on matkailuteiden hankevetoi- suus, joka merkitsee näkyvyyden ja matkailutoimin- nan koordinoinnin heikkenemistä hankkeiden pää- tyttyä – huolimatta perusteellisista taustaselvityksistä ja tiedottamisesta itse hankkeissa. Toinen ongelma on Rantatie kulki Ruosniemestä Hyvelän kautta Noor- markkuun. Oikealla uudempi ja suorempi, 1800-luvulla matkailualaa osin vaivaava perinteinen lokeroajattelu, valmistunut Ruosniemen ja Noormarkun välinen tie. jossa kulttuuri- ja luontomatkailu muodostavat erilli- Senaatinkartta 1907. Kansallisarkisto, senaatin kartta- set ja eri asiakasryhmille suunnatut alueensa. Kolman- kokoelma. XX.14. 12 Pohjanlahden rantatie voi toimia pohjana uuden- myös lisäpanostuksia tutkimukseen, kehitystyöhön laiselle matkailutiekonseptille. Sen avaintekijöitä ovat ja tiedottamiseen. Verkoston rakentaminen ja toimin- luonto- ja kulttuurimatkailun yhdistelymahdollisuu- nan jatkuvuuden turvaaminen on välttämätöntä, jos det, länsirannikolle jo suuntautuva tapahtumamatkailu matkailutiestä halutaan pysyvä tuki rannikkoalueen sekä yleinen kiinnostus omatoimista kulttuurimatkai- kehittämiselle. lua, kestävää luontomatkailua ja hyvinvointimatkailua Tätä kirjaa ovat olleet tekemässä projektipäällikkö kohtaan. Uusien teknologioiden ja verkkoyhteisöjen Mikael Lähteenmäki, projektisihteeri Pirjo Ihamäki, hyödyntäminen matkailupalveluissa ja markkinoin- suunnittelija Elisa Bruk sekä joukko kirjoittajia Turun nissa on kasvava ilmiö, joka voi vetää aivan uusia koh- yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuk- deryhmiä matkailutien piiriin. Visuaalisen tilailmeen sen laitoksen piiristä. Matkailutiehankkeessa ovat mu- suunnittelu ja ympäristötaide ovat tähän asti vähän kana yhteistyötahoina Euroopan Aluekehitysrahasto, käytettyjä keinoja kotimaisten matkailureittien esitte- Satakuntaliitto, Porin kaupunki, Euran, Eurajoen, Lu- lyssä. vian, Merikarvian, Nakkilan ja Noormarkun kunnat Tärkeintä on kuitenkin hieno, hyvin säilynyt, ar- sekä Taideteollisen korkeakoulun Porin taiteen ja me- vokkaita kohteita ja mielenkiintoisia tarinoita yhdis- dian osasto ja Satakunnan ammattikorkeakoulu, kuva- tävä, halutessa rajan yli jatkuva rannikon matkailu- taide / Kankaanpää. Kiitän kaikkia kirjaan ja hankkee- reitti. Matkailutien aikaan saaminen vaatii tienvarren seen osallistuneita. Toivotaan, että mahdollisimman maakuntien, matkailuorganisaatioiden ja yrittäjien moni pääsee kirjan ja matkailutien myötä nauttimaan yhteistyötä sekä kansainvälisiä yhteyksiä. Se kysyy rannikon ainutlaatuisista maisemista ja kulttuurista. Rantatien synty ja suunnat
15
Pohjanlahden rantatie · Mikael Lähteenmäki
Suomessa on yhä olemassa keskiaikainen tieverkko. mennyt Irjanteelta Nakkilan Leistilän kautta Ulvilaan, Osaa teistä on tutkittu ja joitakin osuuksia näistä on ja toinen Irjanteelta Luvian ja Porin kautta Ulvilaan. tuotteistettu matkailureiteiksi vaihtelevalla menestyk- Nakkilassa Irjanteelta tullut tie on yhtynyt Huovin- sellä ja erilaisin konseptein. Satakunnan rannikkoseu- tiehen. Ulvilan ja Korsholman välillä tie on kulkenut dulta löytyy myös keskiaikaisperäinen rantatie. Tie on Ulvilasta muun muassa Sunniemen, Söörmarkun ja aikanaan yhdistänyt toisiinsa Turun ja Korsholman Noormarkun kautta Ahlaisiin, josta rannikkoa myö- linnahallinnon ja sitä pitkin on kulkenut postiliikenne. täillen Merikarvian, Lapväärtin ja Maalahden kautta Turusta rantatie on saapunut Satakuntaan Vehmaan, Korsholmaan. Kalannin ja Laitilan kautta, josta Ihoden, Vermuntilan, Jäljempänä esittelen käytetyn tutkimusaineiston Unajan ja Eurajoen kautta Irjanteelle. Yksi linjaus on ja käyn läpi Satakunnan ja Pohjanlahden tiestön his- toriaa Ruotsin puolelle asti. Tämän jälkeen esittelen rantatien linjauksen Satakunnan alueella Rauman Eurajoella rantatie kulkee paikoin aivan joen tuntumas- Vermuntilasta Merikarvian Kasalaan. Esittelyn yhtey- sa. 2009. dessä nostan esille joitakin rantatien varrella tai sen 16 lähistöllä olevia esihistoria-, kulttuuri-, maisema- ja luontokohteita.
Kartta-aineisto ja tutkimusmenetelmät
Tiehistoriallisen tutkimuksen perustana on käytetty peruskarttoja vuodelta 1996, Senaatinkarttoja vuosil- ta 1903–1910, pääasiassa 1700-luvulta peräisin olevia isojakokarttoja sekä 1600-luvun maakirjakarttoja. Se- naatinkartat eli venäläiset topografikartat ovat mitta- pöytämenetelmällä tehtyjä tarkkoja karttoja, joissa on korkeuskäyrät ja mitta-asteikko. 1700-luvun isojako- kartat antavat aikakauden huomioon ottaen tarkan kuvan maankäytöstä, teiden kulkusuunnista kylien kohdalla ja silloista. 1600-luvun maakirjakartat toi- mivat joissakin tapauksissa isojakokarttojen antaman informaation tukena. Kirjallisena tutkimusaineistona on käytetty valtakunnallisia ja maakunnallisia tiehis- toriallisia julkaisuja sekä maakunnallisia ja paikallis- historiallisia teoksia. Näistä lähteistä saatavat tiedot perustuvat tutkijoiden läpikäymään, yleensä erittäin laajaan alkuperäiseen arkisto- ja karttamateriaaliin. Senaatinkartat on digitoitu MapInfo Professional 9.0 -karttaohjelmassa peruskarttojen päälle. Tämän jälkeen on tarkasteltu tielinjojen päällekkäisyyttä sekä näiden
Merikarvian Kasalanjoki solisee vanhan rantatien var- rella rehevän kasvillisuuden ympäröimänä. 2008. mahdollisia eroavaisuuksia. Peruskartan ja Senaatin- renranta pakeni kohti länttä ja maankohoaminen pal- 17 kartan tielinjausten erotessa toisistaan on teitä tarkas- jasti esiin uutta jokisuistoa viljeltäväksi, pysyvä asutus Pohjanlahden rantatie teltu isojakokarttojen avulla. Tienoikaisut ja -levennyk- levisi yhä lännemmäs. Ala-Satakunnan vanhimman set, teollisuus- ja omakotirakentaminen sekä rantatien asutuskeskuksen kerrotaan olleen Kokemäellä, Köy- jääminen nykyisin yksityisalueena olevalle alueelle on liöstä ja Eurasta on olemassa runsaasti rautakautisia otettu huomioon. Kun Senaatinkartassa on näkynyt löydöksiä ja Lapijoen yläjuoksun varren kylät liittyvät rinnakkaislinjauksia, Senaatinkartan linjaus on ylittänyt Pyhäjärven vesistöjen varren asutukseen. Satakunnan 1500-luvun rantaviivan, linjaukset ovat jollakin alueel- rannikko on ollut keskiajalle asti sisämaassa asuvien la vaihdelleet paljon tai tie on ollut yhteydessä vesistö- eräretkeilyn nautinta-aluetta. Tyrväältä ja Karkusta on reitteihin, ne on tarkistettu mahdollisuuksien mukaan aikoinaan vaellettu Merikarvialle, Huittisista Ahlaisiin, isojakokarttojen sekä maakirjakarttojen avulla. Tämän Kokemäeltä Ulvilaan ja Luvialle sekä Lapin pitäjästä jälkeen rantatien linjaus on käyty maastossa läpi. Lapijoen suistoon ja Rauman rantamille. 2 Kutsun vanhaa historiallista tietä jäljempänä ran- Vesitse liikkuminen oli menneinä aikoina luonnol- tatieksi, vanhaksi rantatieksi tai Pohjanlahden ranta- linen ja helppo tapa siirtyä paikasta toiseen. Vesistöjä tieksi. pitkin ei kuitenkaan päässyt kaikkialle. Ne eivät olleet rospuuttoaikana käytettävissä ja kosket saattoivat haita- ta matkantekoa, kuten Kokemäenjoella 3. Poikittainen Varhaisia kulkureittejä ja teiden tarve liikenne meriin virtaavien vesiväylien yli täytyi järjes- tää siltojen tai lauttojen avulla. Talvisin matkaaminen Teitä ja polkuja pitkin on aikoinaan kuljettu kylästä oli helpompaa jäätyneitä merenlahtia, järvenselkiä ja toiseen, kirkkomatkoille, markkinoille ja niin edel- soita pitkin. Maakulkureitit olivat ensin pahaisia pol- leen. Osa tiestöstä kuuluu jo rautakautisia asutuskes- kuja, hiidenteitä ja ruumisteitä4. Isojen keskusten ja kuksia yhdistäneeseen muinaistieverkkoon, osa teistä tärkeimpien kylien välisistä teistä muodostui aikaa on otettu käyttöön keskiajan kuluessa. Monilla vielä myöten maakuntien ylläpitämiä virallisia maanteitä. nykyäänkin käytössä olevilla teillä ja tieosuuksilla on Kylä- ja kirkkoteillä oli enemmän paikallista merkitys- jo pakanuuden ajalta asti periytyvä historia. 1 tä ja niitä ylläpitivät teiden käyttäjät. 5 Länsi-Suomen sisämaan rehevät jokilaaksot ja jär- Maalliset ja hengelliset tarpeet, kuten veronkanto viseudut tarjosivat aikanaan erinomaiset edellytykset ja sotaväen siirrot sekä kirkkoon matkaaminen, edel- maanviljelylle ja laidunnukselle. Sitä mukaa, kun me- lyttivät toimivia kulkuyhteyksiä hallinnollisten kes- 18 kusten ja kylien välille. Sotaväki muodosti erittäin vulta eli viikinkiajalta. Huovit olivat aseistettuja ratsu- tärkeän tienkäyttäjäkunnan, koska mahdollisimman miehiä, jotka toimivat mm. kuninkaan viestinviejinä. hyvät liikenneyhteydet takasivat sotilaiden nopean 1600-luvun lopulta lähtien huovilla alettiin tarkoittaa siirtymisen alueelta toiselle 6. Kirkon ja kruunun tar- ratsutilallisia ja heidän ratsumiehiään. Huovintiek- peita varten perustettu kestitys- ja kyytilaitos oli talon- si on nimitetty useita keskiajalta peräisin olevia teitä, poikien veroluonteinen velvollisuus, jota kesti noin jotka perustuvat myöhäiskeskiaikaisiin hallinnollisiin 1200-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun asti 7. yhteyksiin ja tieverkkoon. Huovinteitä on ollut lisäksi Kestityslaitoksesta ja majataloista kertoo Tanja Korpi muun muassa Lohjalla, Halikossa ja jäljempänä esi- artikkelissaan Matkalla Satakunnassa – pysähdytään teltävällä Laitila–Rauma–Eurajoki-akselilla. 9 Satakun- kestikievariin. nan liikenneväylien suunnat ja käyttöaste ovat eläneet Ruotsin hallitusvallan ja katolisen kirkon asemien aikojen saatossa muun muassa maankohoamisen, vahvistuminen sekä linnahallinnon järjestäytyminen kauppamerenkulun painopisteiden muuttumisen ja tarkoitti samalla hallinnollisten teiden parantamiseen uusien kaupunkien perustamisen johdosta sisämaan ja kohentamiseen liittyviä toimia. Maunu Eerikinpo- kuivilta kankailta kohti rannikkoa meren tuntumaan. jan maanlaissa 1300-luvun lopulla määrättiin teiden ja Jaakko Teitin vuonna 1556 laatimassa luettelos- siltojen leveyksistä. Tienrakennus sidottiin maanomis- sa mainitaan Suomen yleisten teiden varrella olevat tukseen, jolloin kirkko-, käräjä- ja myllytiet erotettiin kartanot, joihin Kustaa Vaasa aikoi sijoittaa voutejaan. kyläteistä ja teiden sekä siltojen kunnossapidon laimin- Siinä mainitaan vain osa niistä Suomen yleisistä teis- lyönnistä määrättiin rangaistuksia. Jokaiseen kylään tuli tä − muun muassa Ulvila–Korsholma tie − jotka lain mukaan johtaa vähintään yksi tie. 8 Tienrakennus olivat hallinnollisten yhteyksien kannalta keskeisiä. liittyy uudisasutukseen sekä suomalaisen ja ruotsalaisen Tapio Salmisen mukaan Teitin tekstit antavat kuvan oikeuden kyliin, joista Jenny Alatalo kertoo tarkemmin keskiaikaisen linnahallinnon muovaamasta päätiever- artikkelissaan Tietä pitkin kylien läpi. kosta, jossa korostuu teiden länsi-itä -suuntaisuus ja Viipurin linnan tuolloinen tärkeys. Teitin luettelosta puuttuu kokonaan esimerkiksi Rauman seudun tiestö. Satakunnan teitä Tämä on Jaakko Masosen mielestä erikoista, sillä Rau-
Turusta Köyliön kautta Kokemäenjokilaaksoon johta- neen Huovintien otaksutaan olevan peräisin 800-lu- Kuninkaantie Merikarvian Alakylässä. 2008. 19 Pohjanlahden rantatie 20 ma sai kaupunkioikeudet vuonna 1442 ja oli lisäksi rannikkoa pohjoiseen päin mentäessä, joten luonnol- 1500-luvun puolivälissä Suomen kolmanneksi suurin lista oli, että myös teitä oli siellä enemmän. Turusta kaupunki Turun ja Viipurin jälkeen. 10 on kuljettu Ulvilaan ja Pohjanmaalle usein sisämaan Laitilan, Vaimaron ja Kodisjoen kautta on aikanaan kuivempien kankaiden kautta Huovintietä ja Kyrön- mennyt Irjanteelle ruumistie. Tien oletetaan olevan kankaantietä pitkin. Satakunnan ja Pohjanmaan ran- vanhempi kuin tässä käsiteltävä Laitilan, Rauman, La- nikon vetovoimaisuus kasvoi asutuksen painopisteen pijoen, Eurajoen ja Leistilän kautta Ulvilaan mennyt vahvistuessa meren tuntumaan perustettujen uusien rantatie, joka on peräisin viimeistään myöhäiskeski- kaupunkien johdosta viimeistään 1600-luvun alussa 14. ajalta. Toisaalta rantatietä ei korkeussuhteiden perus- Jo tätä ennen rantatietä pitkin kulki muun muassa Tu- teella voi Pentti Papusen mukaan ajoittaa 1300-lukua run ja Korsholman linnojen välinen hallinnollinen aikaisemmaksikaan. 11 Eurasta ja Laitilasta johti vanha yhteydenpito keskiajalla. 1600-luvulta lähtien rantatie kangastie Lapin pitäjän kautta Raumalle ja Lapin ky- toimi postitienä postitalonpoikien kuljettaessa ranta- lästä vei vanha erätie Irjanteen kautta Luvian Kuiva- tiellä postia viestiketjun tapaan. lahdelle 12. Erätie muodostaa osan Luvian kautta Po- Vuoteen 1676 asti Turun ja Vaasan välinen pos- riin menneestä ranta- ja postitiestä, josta Jenny Alatalo ti kuljetettiin pääasiassa Kyrönkankaantietä pitkin. kertoo artikkelissaan. Pohjanmaan posti kuljetettiin vuosien 1643 ja 1676 Ulvilan ja Varsinais-Suomen välillä kuljettiin pit- välillä Turusta Pöytyän kautta kulkenutta sisämaan kään Köyliön, Virttaan ja Pöytyän kautta. Turusta Ul- reittiä pitkin Pohjanmaalle. Rauma ja Pori mainitaan vilaan 1550-luvulla matkannut Juhana Herttua yöpyi vuosien 1645 postitaksassa ja näiden oletetaan olleen Pöytyän pappilassa, Virttaalla piispan lampuotitalossa, kihlakunnanpostinviejiä. Vuodesta 1676 alkaen posti Köyliön Kankaanpään kylässä ja Kokemäen kartanos- kulki Vehmaasta Kalannin, Kodjalan, Ihoden ja Rau- sa. Olavinlinnan päällikkö Ture Bielke puolestaan man kautta Eurajoelle. Turusta oli myös suorempi matkasi vuonna 1557 Oripään, Virtsanojan, Kankaan- postireitti Nousiaisten Nummen, Mynämäen Tur- pään nimismiehen talon ja Köyliön kautta Kokemäen sunperän, Laitilan Nästin ja Soukaisten sekä Ihoden kartanolle ja Ulvilaan. 13 kautta Unajaan ja Raumalle. Eurajoelta postilinja jat- Turun ja Ulvilan välillä on rannikon tuntumassa kui Nakkilan Masian, Ulvilan, Porin, Söörmarkun ollut useampia vanhoja tielinjauksia kuin Ulvilasta ja Ahlaisten kautta Merikarvialle ja edelleen Pohjan- Pohjanmaalle, jonne on vienyt aluksi vain rantatie. maalle 15. Luvian kautta Raumalle vievän tien maini- Etelässä asutusta oli enemmän ja tiheämmässä kuin taan olleen postitienä vuodesta 1694 lähtien. 16 Korsholman ja Ulvilan välinen rantatie oli paikoin muut tiet teiksi 19 Varsinais-Suomesta on Satakun- 21 niin huono, että Hämeenkyrön kautta kulkenutta Ky- nan historia III -teoksen kirjoittajan Seppo Suvannon Pohjanlahden rantatie rönkankaantietä pidettiin parempana vaihtoehtona mukaan myöhäiskeskiajalla taivallettu Raumalle Ver- Pohjanmaalle kulkemiseen 17. Kristiinankaupungin ja muntilan, Unajan ja Kortelan kylien kautta kulkenut- Porin välille suunniteltiin uutta metsien ja soiden hal- ta tietä 20. Pentti Papusen mukaan Laitilasta on kuljet- ki kulkevaa tietä 1780-luvun alussa, vaikkakin talon- tu Vermuntilan, Unajan ja Rauman kautta Lapijoelle pojat olisivat halunneet kunnostaa vanhan rantatien. sekä edelleen Eurajoen kautta Nakkilan Leistilään ja Uusi tie valmistui Kristiinankaupungista Noormark- Ulvilaan jo keskiajalla 21. kuun asti 1800-luvun alussa. 18 Rauman seudulla 1600-luvulla kulkeneista maan- 1800-luvun alussa valmistunut Kristiinankau- teistä tärkeimmät olivat Rauman kaupungin historia II punki–Noormarkku-tie, muut uudet ja suoremmat -teoksen kirjoittajan Aina Lähteenojan mukaan Unajan tieosuudet sekä vanhojen teiden linjauksiin tehdyt kautta Turkuun ja Eurajoen kautta Poriin vieneet tiet. oikaisut aiheuttivat muutoksia liikennöinnin paino- Hän mainitsee kyseisen teoksen kirjoittamisajankoh- pisteissä. Suorempien, parempikuntoisten ja nopeam- tana eli vuonna 1932 näiden samojen teiden olleen pien liikenneyhteyksien valmistumisen myötä liiken- maantieliikenteen alueelliset pääväylät. 22 Ihodesta ne vanhoilla, mutkittelevilla ja maaseutukylien kautta Vermuntilan ja Unajan kautta osittain nykyisen val- kulkeneilla teillä väheni. tatie kahdeksan suunnassa Raumalle vievä tie oli vuo- den 1946 pitäjänkartan mukaan pääväylä eli hieman ennen nykyisen valtatien kahdeksan rakentamista 23. Rantatie Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Lounaispaikan Ympäristökartaston maisemahistoria- Pohjanlahden ympäri Ruotsiin karttatasosta voidaan nähdä Ihodesta pohjoiseen kul- keneet maantiet isojakokarttojen avulla eli noin 1700- Nykyisen Satakunnan maakunnan etelärajalla rantatie luvun loppupuolella 24. on saapunut Vermuntilaan valtatie 8:n suunnassa ny- Rauman Vermuntilasta rantatien linjaus kulkee kyisen Pyhärannan Ihodesta. Vuoden 1796 isojakokar- Unajan ja Vanhan Rauman kautta Lapijoelle. Linjaus tassa Ihodesta Vermuntilan Pekomäkeen kangasmaas- Lapijoelta suoraan Eurajoelle on suurelta osin jäänyt toa pitkin saapunut tielinjaus on merkitty vahvemmal- valtatien ja sen levennysten alle. Toinen linjaus Lapi- la kuin muut tiet. Lounaispaikan Ympäristökartaston joelta menee Väkkärän, Liinamaan, Vuojoen ja Eura- isojakokartastossa rantatie on merkitty maantieksi ja joen kirkonkylän kautta Irjanteelle. Irjanteelta menee 22 vanhempi linjaus Euran Kiukaisten ja Nakkilan Leis- etelän hallintokeskuksista Korsholmaan. Kokkolaan tilän kautta Ulvilaan, ja nuorempi Irjanteelta Luvian asti rantatie oli olemassa 1500-luvun puolivälissä ja Peränkylän ja Hanninkylän sekä Porin kautta Ulvi- uusien kaupunkien perustamisen myötä tie raken- laan. Ulvilasta tie kulkee muun muassa Sunniemen, nettiin 1600-luvun alkuvuosikymmeninä Tornioon Harjunpään, Ruosniemen, Hyvelän ja Söörmarkun asti. 29 Kunnollisen rantatien puutetta on perustel- kautta Noormarkkuun, josta Ahlaisten kautta Meri- tu osittain kauppamerenkulkuun liittyvillä seikoilla. karvian Köörtilään, Alakylään, Trolssiin, Riispyyhyn ja 1700-luvun puoliväliin saakka Pohjanmaan kaupun- Kasalaan. geista saattoi kuljettaa tavaroita meritse vain Turkuun Nykyisestä Satakunnasta etelään rantatie on kul- ja Tukholmaan. Tilanne muuttui vuonna 1765, jolloin kenut Vermuntilasta Turkuun Ihoden, Laitilan, Ka- Pohjanlahden kauppapakko purettiin. 30 lannin (entinen Uusikirkko) ja Vehmaan kautta, jossa 1600-luvun alkupuolella perustetut Pohjanmaan se on yhtynyt Ahvenanmaalle vievään Postitiehen 25. rannikkokaupungit Oulu, Vaasa, Uusikaarlepyy ja Turun ja Tukholman välisestä reitistä tuli Suomen en- Kokkola sekä Oulun ja Kajaanin linnat keskittivät simmäinen postilinja vuonna 1638, jolloin säännölli- alueen liikennettä rannikon tuntumaan. 31 Pohjan- nen postinkulku järjestettiin 26. Mynämäen ja Laitilan maalla asutus oli keskittynyt jokisuistoihin, joiden vä- välille 1600-luvulla valmistunut suorempi tieyhteys lillä Pohjanlahden ympäri Suomen ja Ruotsin välinen jätti Vehmaan ja Kalannin kautta kulkeneen tien ole- maantie kulki. Pohjanlahden rantatien kesä- ja talvitei- tettavasti vähemmälle käytölle 27. Varsinais-Suomen den linjausten on todettu eronneen toisistaan lähinnä ja Satakunnan välisen rannikkotien ei mainita olleen vain Kokkolan ja Oulun seuduilla, joten alueella on kunnollinen maantie vaan todetaan Laitilasta matka- rinnakkaisia tielinjauksia melko vähän. 32 tun mieluummin sisämaan kautta Lappiin 28. Ranta- Rantatie jatkui Merikarvialta pohjoiseen Kristiinan- tien kulkukelpoisuus on Turun ja Ulvilan välillä ollut kaupungin, Närpiön, Korsnäsin, Moikipään, Petolah- lähteiden mukaan paikoin yhtä kehno kuin Ulvilasta den ja Maalahden kautta Korsholmaan. Korsholmasta pohjoiseen. tie on jatkunut Veikarsin, Vähäkyrön, Vöyrin, Kaitso- Ulvilan ja Korsholman välinen rannikon tieyhteys rin/Karfsorin, Oravaisten, Munsalan, Uusikaarlepyyn, on keskiaikainen. Korsholman linnan perustaminen Pietarsaaren tai Pedersören ja Hopsalan (Kruunupyy) ja siihen liittyneet hallinnolliset järjestelyt ajoittuvat kautta Kokkolan Kaarlelan kirkolle. Pohjanlahden tie 1300-luvun loppuun ja 1400-luvun alkuun. Ne vai- on ulottunut viimeistään vuonna 1590 Kokkolaan kuttivat tieyhteyksien rakentamiseen ja parantamiseen asti. 33 Kauppamerenkulun voimistuminen ja uusien kaupunkien perustaminen rannikolle merkitsi Poh- Pohjanlahden Rantatien kulku Satakunnan 23 janlahden ympäri vieneen vaatimattoman ratsutien alueella Pohjanlahden rantatie muuttumista maantieksi. Pohjanlahden ympäri on kiertänyt ratsutie viimeistään 1500-luvulla ja 1600-lu- Vermuntila – Vanha Rauma vulta lähtien Vaasan ja Oulun välinen kesätie vakiintui Rantatie on saapunut Satakuntaan Laitilasta. Pyhäran- yleiseksi maantieksi 34. nan Ihodesta nykyisen valtatien kahdeksan tuntumas- Ruotsin itärannikolla ja Suomen länsirannikol- sa Vermuntilaan kulkenut tie on kulkenut mutkitellen la Pohjanlahden ympäri vieneen maantien keskeiset kangasmaastossa. Maakuntien rajalla valtatien ohi- asutuspaikat sijaitsivat rannikolla. Pääasiallinen lii- tuskaistojen rakentaminen ja muut tiejärjestelyt ovat kennöinti rannikon tuntumassa tapahtui veneellä ja merkinneet vanhan tien osittaista tuhoutumista. Ver- talvikaudella kuljettiin jäitä pitkin, kuten Suomenkin muntilan Pekomäessä tie kulkee valtatien itäpuolella puolella. 35 Ruotsin itärannikolla etelän hallinnollisis- soratienä metsäisessä maastossa harvahkon asutuksen ta keskuksista pohjoiseen vienyt tie, Norrstigen, on keskellä. peräisin viimeistään 1300-luvulta. Pohjanlahden ym- Vermuntilasta vanha tie on jatkunut Taantumuk- päri vienyt reitti on keskiaikaisperäinen ja ollut talvi- sentiellä loivasti mutkitellen tien lomassa pilkottavien tienä olemassa viimeistään 1500-luvulta asti 36. Varsi- peltoaukeiden keskellä. Kulamaan, Hurukallion, Ran- naisena kärrytienä se lienee ollut vasta 1600-luvulta talantien sekä Metomaantien ja Löytyntien yksityis- lähtien, kun se muutettiin ratsupolusta maantieksi. teiden kautta tie jatkuu kohti Unajaa. Vanha soratie Levennetty tie on ulottunut 1540-lukuun mennessä alittaa (maksimikorkeus 3,5 metriä) valtatien ja jatkaa Skellefteåhon asti, Ångermanlannissa tien mainitaan kohti Unajaa asfalttitienä. Juuri ennen valtatien ali- olleen kunnostettu rattailla kuljettavaksi 1590-luvulla tusta avautuu hieno maisemanäkymä Unajan vanhaan ja Uumajan seudulla 1630-luvun lopulla. Ruotsin val- kulttuurimaisemaan ja Unajanjokilaaksoon. takunnan postikartassa vuodelta 1698 Pohjanlahden Unajassa vuonna 1650 mainitaan postinkuljet- rannikkoa kiertänyt postitie kulki Suomessa Ahvenan- tajana olleen Mikko Helon ja vuonna 1659 Unajan maalta muun muassa Turun, Rauman, Porin, Kristii- postitalona on ollut Jokela. Postilaukut on kuljetettu nankaupungin, Vaasan, Uusikaarlepyyn, Pietarsaaren, esimerkiksi Ihodeen ratsain, josta ne on toimitettu Kokkolan ja Oulun kautta. Ruotsin itärannikkoa tie edelleen Laitilaan ja etelämmäs. Ruotsin ja Tanskan jatkui muun muassa Luulajan, Uumajan ja Sundsval- välisen sodan vuoksi 1640-luvulla postia oli meri- lin kautta kohti etelää. 37 yhteyksien heikkouden vuoksi kuljetettu Tukholmas- 24 ta Pohjanlahden ympäri Oulun ja Liivinmaan kautta satamapaikka. 39 Sillan jälkeen rantatieltä kääntyy tie Keski-Eurooppaan asti. 38 Vasaraisiin, jossa noin seitsemän kilometrin päässä on Peltojen keskellä mutkittelee Unajanjoki kohti Kylmänkorvenkallion pronssikautinen muinaismuis- Unajanlahtea ja Selkämerta. Unajanlahden rannalla tokohde 40. on lintutorni, nuotiopaikka ja infotaulu. Tie laskeutuu Unajasta tie jatkuu kaupunkimaisessa ympäristössä alas Unajan vuonna 1900 valmistuneelle, historialli- kohti Kortelaa ja Vanhaa Raumaa. Pitkäjärven kohdal- sesti merkittävälle kiviselle kaksiaukkoiselle holvisil- la vanha tie kaartuu itään ja nousee Vanhalle Turun- lalle. Sillan lähellä on sijainnut Unajan keskiaikainen tielle, jonka korkeimmalta kohdalta on avoin näkymä itään Pitkäjärvelle. Lähellä on Kaunis Paikka -nimi- nen maisemanäkymäpaikka samaiselle järvelle. Samal- la katsoja saa myös äänimaisemakokemuksen valtatien liikenteestä ja pauhusta. Rantatie jatkuu kohti Vanhaa Raumaa. Vanha Rauma on ollut vuodesta 1991 lähtien Unes- con World Heritage -kohde. Suurin osa rakennuksista on peräisin 1800-luvulta, mutta osa jo 1700-luvul- ta. Huomattavimpia ovat keskiaikainen Pyhän Ristin kivikirkko ja vanha raatihuone sekä Kirstin, Pinnalan, Marelan ja Naolin talot. Vanhan Rauman itäosassa si- jaitsevat keskiaikaisen Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot ja kirkkomaa. Kaksikerroksinen C. F. Schrö- derin ja J. Schyttin suunnittelema kivinen raatihuone rakennettiin vuonna 1776. 41
Vanha Rauma – Lapijoki Satakunnassa on lähteiden mukaan ollut kolme keski- aikaista Huovintietä. Yksi on kulkenut Laitilasta Rau- Unaja, Rauma. man ja Eurajoen kautta Kokemäelle, toinen Turusta Loimaan, Oripään ja Köyliön kautta Kokemäelle, kol- kulkee ensin Kolhantienä, sitten kohti koillista mut- 25 mas Huittisista Tyrvään kautta Pirkkalaan 42. Turusta kittelevana Tiilivuorentienä. Tiilivuorentien etelä- Pohjanlahden rantatie Köyliön kautta Kokemäelle kulkeva tie on Huovin- päässä on tien varrella ensin runsaaasti asutusta, mut- teistä tunnetuin ja sen eriaikaisia linjauksia on tutkinut ta tietä koilliseen jatkettaessa asutus harvenee. Tien Tapio Salminen. 43 Eurajoen historian kirjoittaneen länsipuolella on korkeahkoa maastoa ja kangasmetsää, Ulla Heinon mukaan rannikon Huovintie todistaa taival on jatkuvaa mutkaa, nousua ja laskua. Liinmaan linnan huovien matkaamisesta rannikolta Ruotsin Riksarkivetin vuoden 1742 lääninkartta sisämaahan. Tien oletetaan nimistöviitteiden perus- (Björneborgs län) esittää yhden tien kulkeneen Sor- teella kulkeneen Raumalta Äyhön ja Sorkan kautta kan kylästä Hankkilaan, josta Lapinjoen suiston yli Eurajoen kirkonkylään. 44 Väkkärään sekä Liinamaalle ja edelleen Vuojoen kautta Äyhöstä Uotilan itäpuolelta Impivaaraan ja edel- Eurajoen kirkonkylään. Toinen tie on johtanut Sorkan leen Lapijoelle menee Senaatinkartassa Eurajoelle vie- kylästä Lapijoen kylään, josta se on mennyt suoraan vä tie. Impivaarasta on Senaatinkartan mukaan osittain kohti pohjoista nykyisen Lautkatonmaan metsikön jatkunut katkoviivalla merkitty tie tai polku Kaarojär- halki ja Vuojoen editse Liinamaasta Eurajoen kirkolle ven itäpuolitse Sorkan kylään. Tämä linjaus saattaisi kulkevalle tielle. 45 Olof Mörtin vuoden 1697 maakir- olla osa Heinon mainitsemaa rannikon Huovintietä, jakarttaan ei ole merkitty Hankkilasta Lapinjoen yli mutta varmuutta asiasta ei ole. Tien Sorkan puoleinen kulkevaa reittiä, lauttapaikkaa, saati tietä, joka tällaisel- osa on nähtävissä isojakokartassa. Sorkan kylästä kohti le johtaisi 46. Lapijokea Hiuknummenojan vieritse johtanut tie on Takalan ja Tienhaaran kohdalla vanha tie on tuhou- merkitty Senaatinkarttaan vahvemmalla ja tämä vanha tunut. Sorkasta tuleva toinen vanha tie liittyy ranta- tieosuus on edelleen käytössä. tiehen samalla kun kunta vaihtuu Eurajoeksi. Ranta- Vanhan Rauman itälaidalta rantatie on jatkunut tie jatkuu valtatien eteläpuolella kohti Lapijoen kylää Lajon asuinalueen halki sekä liikekeskuksen editse Mikkolan ja Jaakolan talojen välillä ojan viertä yksi- koilliseen kohti Äyhöä. Tämä osuus vanhasta tiestä tyisalueella. Jaakolan jälkeen tienristeyksessä on siir- on paikoin tuhoutunut. Tie polveilee ja mutkittelee tolohkare, jonka jälkeen tie jatkuu Unkintienä vielä Äyhön maalaismaisen asuinalueen halki golfkentän hetken kohti koillista ja vanhaa Taipaleen kylää sekä länsipuolella kohti Luostarinkylää ja ylittää rautatien Lapijoen museosiltaa. Lapinjoen laaja kulttuurimaise- Liinalassa. Lähellä Impivaaraa Sorrinsuon kohdalla ma ulottuu Lapijoen kylästä Hankkilan kylään saakka. vanha tielinja on tuhoutunut. Impivaarassa rantatie Molemmissa kylissä on säilynyt perinteistä rakennus- 26 kantaa ja Lapijoen näyttävä kolmiaukkoinen kivisilta vielä havaittavissa teollisuusalueen koillisosassa An- vuodelta 1883 on nimetty museosillaksi. 47 tinsillansuon pohjoispuolella ennen Luttan tietä. Tä- Ensimmäisen kerran Eurajoki mainitaan historial- män vanhan tielinjan pystyy parhaiten havaitsemaan lisissa lähteissä vuonna 1344 48. Irjanne sekä Haloinen ortoilmakuvasta 53. Tästä Eurajoen kirkolle asti vanha ja Vilainen (jotka muodostavat nykyisen Eurajoen kir- tie on havaittavissa myös Christian Fabrellin vuoden konkylän) ovat Eurajoen suomalaisen eli vanhemman 1777 isojakokartasta 54. oikeuden kyliä. 49 Koivuniemen, Väkkärän, Kauken- pielen, Liinamaan ja Vuojoen kylät ovat maksaneet veroa 1500-luvun puolivälissä ruotsalaisen oikeuden Lapijoki – Linnamaa – Vuojoki – Eurajoki mukaan. Näiden kylien kautta on kulkenut vanha tie- Posiva Oy:n tutkimuskoordinaattori Ari Ikonen on linjaus myös Fabrellin vuonna 1777 laatiman isojako- tehnyt Rauman ja Irjanteen välille maankohoamisen- kartan mukaan 50. Tie on tullut Kaukenpielestä kuta- nusteen vuodelle 1500 j.a.a 55. Ennusteessa on Ikosen kuinkin nykyistä tietä pitkin Liinamaahan, josta se on mukaan otettava huomioon mahdollinen rantaviivan kääntynyt Liinamaan koulun editse ja urheilukentän heitto noin 1,5 metriä puoleen tai toiseen, joka voi halki takaisin nykyiselle tielle. Tästä tie on jatkunut johtua muun muassa maaperän savisuudesta 56. Teh- Vuojoen kartanon editse Eurajoelle. dyn mallin mukaan Lapijoen suisto on noin 500 vuot- Raumalaiset anoivat vuoden 1668 valtiopäivillä ta sitten ollut Hankkilan ja Väkkärän kohdalla mel- Eurajoen kirkolta Rauman kaupunkiin johtavaa tietä ko laaja, ehkä jopa useita satoja metrejä leveä. Maan- vaunutieksi 51. Olof Mörtin Lapijoen maakirjakarttaan kohoaminen on tällä hetkellä Porin kohdalla arvioitu vuodelta 1697 on merkitty Raumalta Taipaleen kylään olevan 6−7 millimetriä vuodessa 57. Varovaisestikin saapuva ja Eurajoelle jatkuva tie. Tie on merkitty kart- arvioiden maan voi olettaa kohonneen Satakunnan taan kaksoispisteviivalla. Tie Lapijoelta Linnamaalle rannikolla 500 vuodessa vähintään kolme metriä. 1500- päin on merkitty yksinkertaisella pisteviivalla. 52 Tästä luvulla Lapijoen suiston leveys on saattanut Hankki- voisi päätellä Eurajoen ja Rauman välisen suoremman lan kohdalla olla jopa useita satoja metrejä, jolloin sen tien olleen 1600-luvun lopulla tärkeämpi kulkureit- ylitys on tällä kohdin ollut hankalaa. ti kuin Raumalta Lapijoen, Linnamaan ja Vuojoen Isojakokartan, Senaatinkartan ja peruskartan ver- kautta Eurajoelle kulkeva tie. Tämä vanha tielinjaus tailun perusteella vanha tielinjaus on säilynyt Kau- on kuitenkin pääosin tuhoutunut valtatien liikenne- järjestelyjen vuoksi. Pieni pätkä vanhaa tiepohjaa on Merikarvialla kiviaidat reunustavat vanhaa tietä. 2008. 27 Pohjanlahden rantatie 28 kenpielen ja Liinamaan välillä muutamaa vähäistä tie- kärään on loivasti kumpuilevaa. Tien mutkittelevuus noikaisua lukuun ottamatta lähes ennallaan. Lapijoen pitää aistit koko ajan hereillä ja matkaaminen yhdessä ja Kaukenpielen kylien väliltä on käytössä Senaatin- vaihtelevien maisemien kanssa on miellyttävää. kartan ja peruskartan vertailu. Lapijoen kylästä lähtee Liinmaan linnan ja Eurajoen kirkonkylän välinen Olof Mörtin vuoden 1697 maakirjakartan mukaan tie on 1600-luvulla ollut pitäjäläisten käyttämä yleinen samansuuntainen tielinjaus Väkkärään päin kuin ny- tie, joka on seuraillut Eurajoen etelärantaa. Tie ylitti kyisinkin 58. Tie saattaa myös olla alku Lautkatonmaan joen Kirkonkylän kohdalla ja sillan mainitaan olleen metsäalueen läpi suoraan Vuojoelle kulkeneesta van- osa linnamaalaisten kirkkotietä. 59 Liinmaan linnan hasta kangasmaan halki menevästä tieurasta. Lapijoki, lyhyeksi jäänyt aikakausi oli 1300-luvulla. Lapijoen Koivuniemi, Väkkärä, Kaukenpieli, Linnamaa ja Vuo- ja Taipaleen kylien oletetaan olevan peräisin jo 1200- joki ovat olleet ruotsalaisen oikeuden mukaan verotet- luvulta ja Taipaleen kylän nimi viittaa eräretkiin 60. tavia kyliä ja ovat näin ollen peräisin todennäköisesti Väkkärässä rantatien eteläpuolella avautuu Lapin- viimeistään 1300-luvulta. Fabrellin vuoden 1777 iso- joen suistomaisemaan laaja avoin näkymä, jota hallit- jakokartasta näkyvät näiden kylien väliset tieyhteydet see jo edellä mainitut voimalinjat. Kaukenpielen koh- eikä ole syytä epäillä etteikö kylien välillä olisi ollut dalla pääsee vajaan 1,5 kilometrin päässä olevalle Liin- teitä jo huomattavasti tätä aiemmin. maan linnalle Linnaniityntietä pitkin. Eurajoen Liin- Rantatie jatkuu ennen Lapijoen museosiltaa poh- maan keskiaikainen linna on oletettavasti aikoinaan si- joiseen yli valtatien kohti Heinilää hetken Vanhatien jainnut pienellä saarella mantereen lähellä, mutta nyt soratienä. Heinilän kohdalla ylitetään Alisenpäänkos- linnanpaikka on osa manteretta. Lähteistä riippuen ken (peruskartassa Alinenkoski) puukantinen palkki- linna on ollut käytössä 1300-luvun loppupuolelta silta, joka on valmistunut vuonna 1905. Sillan jälkeen 1400-luvun alkuun. 61 Väkkärän ja Linnamaan maise- tien molemmin puolin avautuu avoin näkymä maa- massa on vuoroin peltoa ja metsää. Asuinrakennuksia laismaiseen peltomaisemaan ja Lapinjoen suistoon. on harvassa, mutta lähestyttäessä Linnamaan kyläkes- Tie jatkuu kohti Lapinjoen suistoa ja Väkkärää kan- kusta ja koulua asutusta on hieman tiheämmässä. gasmaastossa, jonka korkeimmalla kohdalla avautuu Senaatinkartan ja peruskartan linjaukset ovat yh- rantatien varren rujoin näkymä metsään tehtyihin voi- teneväiset Linnamaalta Eurajoen keskustaan saakka. malinja-aukkoihin. Asutusta on harvakseltaan ja tie- Vuoden 1777 isojakokartan mukaan alueella on kui- maisema on voimajohtolinjojen tekemää poikkeusta tenkin ollut useita teitä ja ne ovat risteilleet nykyisin lukuun ottamatta miellyttävää. Maasto Lapijoelta Väk- peltoina olevien maiden kautta. Yksi tie on mennyt Panninperän ojan läheltä Pistolan eteläpuolitse kohti Eurajoen keskustan lähistöltä on matkaa Sammal- 29 Masinikoskea ja Krannia. Toinen tie on kulkenut lä- lahdenmäen muinaismuistoalueelle noin kymmenen Pohjanlahden rantatie hellä jokea Vuojoen kartanon pihapiirin kautta ja en- kilometriä. Sammallahdenmäen pronssikautinen tisen latokartanon editse. Krannin kohdalla isojako- muinaisjäännösalue sijaitsee Rauman Lapin Kiviky- kartan, senaatinkartan ja peruskartan tielinjaukset ovat lässä noin 10 kilometrin päässä rantatiestä. Kalliohar- yhteneväiset, josta tie on jatkunut kohti Eurajoen kir- janteilla ja niiden välisessä kangasmaastossa on noin konkylää. 62 Huomioitavaa on, ettei vuoden 1777 isoja- 800 metrin matkalla 36 muodoltaan ja kooltaan eri- kokartan mukaan ylempänä kulkenut tie ole kulkenut laista hautaröykkiötä. Alueen tunnetuimmat muinais- kangasmaastossa vaan peltojen ja niittyjen lomassa. jäännökset ovat Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio. Nykyinen maantie Linnamaalta Eurajoen kir- Sammallahdenmäki otettiin Unescon maailmanpe- konkylään kulkee Vuojoen kartanon lähistöllä ole- rintöluetteloon vuonna 1999. 64 vaa osuutta lukuun ottamatta kangasmaastoa hyväk- si käyttäen harvahkon asutuksen lomassa. Vuojoen empiretyylisen päärakennuksen on suunnitellut C. L. Eurajoki – Irjanne Engel ja se on vuodelta 1836. Kartanokokonaisuuteen Vanha tie jatkuu Eurajoen kirkonkylän halki kohti Irjan- kuuluu talousrakennuksia ja laaja joenrantaa myötäi- netta. Tien kääntyessä kohti pohjoista sen läheisyyteen levä puisto. Kartano ja sen kasvihuone eli orangerie jäävät Pappilankosken silta ja voimala. Tarvolan kievari on vastikään kunnostettu. 63 Näkymä avoimeen Eu- on aikanaan sijainnut Kainussa, Eurajoen kirkonkylän rajokisuistoon, jossa maasto kohoaa laajojen peltovai- ja joen itäpuolella nykyisen Välimäen perinnetorpan nioiden kupeita kohti kangasmetsän reunaa, on yksi lähellä 65. Perinnetorpalla noin kilometrin päässä tiestä historiallisen tien näyttävimmistä. Jokilaaksoa ja sen järjestetään 1900-luvun alun perinnetaitoihin liittyviä peltovainioita korkeammalla kulkevalta tieltä voi kat- näytöksiä 66. Lavilassa tie menee P. J. Gyllichin suunnit- soja hallita useiden neliölikometrien laajuista näkymää teleman empiretyylisen viljamakasiinin, Eurajoen yh- yhdellä katsomalla. Varsinkin talvella tietä kuljettaessa teiskoulun ja lukion sekä Eurajoen kristillisen opiston näkymä jokilaaksoon on avoin. Saavuttaessa Eurajoen ohi. Samalla maisemakuva avartuu laajan peltoaukean keskustaan tie ylittää valtatien, kulkee Linnaintietä avautuessa edessäpäin. Välittömästi Maaden sillan jäl- Eurajoen paloaseman ja uuden vanhustentalon vierit- keen tien itäpuolella pienen kumpareen päällä kasvaa se sekä Tohkantien sillan ja Eurajoen yli Kirkkotielle. maisemapuuna tuomi, joka kiinnittää ohikulkijan huo- Tästä tie kääntyy kohti Irjannetta. mion muutoin melko avoimessa maisemassa. 30 Rantatie jatkuu kohti Irjannetta laajojen peltoau- matkan Irjanteelle asti ja veden pinta on ajoittain lä- keiden keskellä näyttävässä maalaismaisemassa. Tie- hes käsin kosketeltavan lähellä. Irjanteelle saavuttaes- osuus Eurajoelta Irjanteelle on ehdottomasti tämän sa avautuu näkymä kyläkeskustaan, jonne tie nousee historiallisen tieselvityksen maisemallisesti upeimpia. peltojen keskeltä loivasti. Irjanteelta on mennyt Ul- Tien varrella on tällä osuudella asutusta harvakseltaan. vilaan vanha tie sekä Nakkilan Leistilän että Luvian ja Eurajoki virtaa aivan tien vieressä sen itäpuolella koko Porin kautta.
Irjanne – Euran Kiukainen – Nakkilan Leistilä – Ulvilan lauttapaikka Irjanteen keskustasta vanha tielinja jatkuu pohjoiseen Euran Kiukaisten kautta Nakkilan Leistilään Huh- dantietä pitkin. Tie seurailee aluksi Eurajoen rantamia. Tällä tieosuudella ei ole asutusta juuri lainkaan vaan maisema koostuu lähinnä tien pohjoispuolella loivasti kohoavista peltoaukeista. Saharinkosken lähellä tien eteläpuolella on Ruikan mylly, jonka jälkeen tie kaar- tuu loivasti pohjoiseen. Saharinkoskelta tie jatkuu pohjoiseen Haapakor- venojan yli ja kaartuu Huhdan kylää lähestyttäessä koilliseen. Tie kulkee Huhdan pienen ja idyllisen maalaiskylän halki, jonka jälkeen se kaartuu koilliseen Toivelin peltoaukean yli. Samalla Eurajoki kaartuu kaakkoon kohti Paneliaa ja Pyhäjärveä. Tie mutkitte- lee Huhdankankaan metsäisessä maastossa, jossa on jonkin verran korkeuseroja. Kunta vaihtuu pien Eu- raksi ja kylä Kiukaisten Paneliaksi. Kiukaisten Pane- lian Kuninkaanhaudalle on tieltä matkaa noin seitse- Irjanne – Huhta, Eurajoki. män kilometriä. Kiukaisten Saarenmaan kohdalla tie kääntyy poh- tie on kiertänyt Kuusiston kautta Mikolantien rukous- 31 joiseen kohti Nakkilan Leistilää. Saarenmaan ris- huoneen vieritse. Tie on yksityinen. Hormistonmäel- Pohjanlahden rantatie teyksen kohdalla vanha tielinjaus on kulkenut loivasti lä on asutusta runsaasti. Tästä Leistilään asti tie kulkee Alasmäen ja Rantasen tilojen välillä nykyisen linjauk- avoimessa peltomaisemassa ja tien varressa on harvak- sen kääntyessä Korrinmäen jälkeen suoraan koh- seltaan asutusta. ti pohjoista. Tie kulkee kohti Nakkilaa metsäisessä Nakkilaa etelästä päin lähestyttäessä jo kaukaa mai- maastossa ja ohittaa Nahinkulman ja Ojalankulman. semassa siintää vuonna 1937 valmistuneen arkkitehti Raakkuunjärven kohdalla on tien länsipuolella on Erkki Huttusen suunnitteleman Nakkilan funktiona- Keisarinranta-niminen paikka. listisen kivikirkon valkea profiili. Leistilässä vanhaa Porin ja Rauman välinen vanha maantie – Raak- rantatien linjausta pystyy etenemään nykyisen palo- kuntieksikin kutsuttu − kulki Panelian kylän poh- aseman kohdille, minkä jälkeen vanha tie on jäänyt joisosan kautta Nakkilan Leistilään Raakkuunjärven valtatie kahden liikennejärjestelyjen alle ja tuhoutu- vieritse. Nyt jo umpeen kasvaneen järven itärannal- nut. Valtatien pohjoispuolella tie jatkuu Suomisentiel- la harjun rinteellä on Keisarinranta-niminen paikka. le laskeutuvan pyörätien kohdalla. A. F. Granstedtin Nimen paikalle on tuonut tarina, jossa Keisari Alek- suunnittelema Villilän vuodelta 1852 oleva kartano santeri I kulki 6.9.1819 matkallaan Porista Raumal- rakennuksineen jää tien itäpuolelle 68. Toinen Nakki- le. Keisarin kerrotaan pysähtyneen Raakkuunjärven lan kartanoista, Kokemäenjoen pohjoispuolella noin rannalle seurueensa vaunuhevosten vaihdon ajaksi. viiden kilometrin päässä rantatiestä Kirkkosaaren Jälkiä tapahtuneesta eivät vuonna 1969 paikkaa tutki- kohdalla sijaitseva J. Eklundin suunnittelema Anolan neet kyläläiset löytäneet mikä on aivan luonnollistakin kartano, on vuodelta 1938. Anolan historia takautuu vain hevostenvaihdon aikanaan olleen kyseessä. His- 1400-luvun loppupuolelle ja kartanopuisto on mah- toriallisena tapahtumana Keisarin paikkakunnalla olo dollisesti peräisin jo 1600-luvulta. 69 on kuitenkin ollut merkittävä ja kaikkea muuta kuin Nakkilassa oli vielä 1970-luvulla jäljellä useita arkipäiväinen. 67 luonnonkivistä holvattuja yksiaukkoisia kivisiltoja. Raakkuunjärven ja Ulvilanahteen jälkeen kunta Tänä päivänä niistä on jäljellä enää kaksi, Suomisen- vaihtuu Nakkilaksi. Kyllijoen kohdalla vanha tielinja tiellä vanhan Pappilan läheisyydessä (peräisin noin on kulkenut Suomen ja Hakalan kautta Pakarin koh- 1800-luvun puolivälistä) ja Jaakkolan pihapiirissä. Pu- dalle. Tie jatkuu metsäisessä maastossa matalahkoa rettujen siltojen joukossa ovat muun muassa Villilän harjua pitkin ja saapuu Hormistonmäelle, jossa vanha kartanon koivukujan päässä ollut kivisilta, Masian ki- 32 visilta sekä J. W. Suomisen tehtailta Kirkkokujalle joh- mien kivitolppia. Joen vastarannalla on kasvillisuuden 33 tanut silta. 70 seassa nähtävissä samankaltaisia kivitolppia muistoina Pohjanlahden rantatie Vanha tielinjaus jatkuu Suomisentien asuinalueen joen pohjoisrannan vanhasta, lauttarantaan kaartu- halki ja Palojoen kivisillan yli. Tehdasalueella vanha tie neesta tiestä aitoineen. on kadonnut, mutta se jatkuu Masian kylän kohdalla kohti pohjoista ensin Ratatienä, sitten Myllärintienä. Tienvarsimaisema koostuu pienipiirteisestä maalais- Irjanne – Luvia – Ulvilan lauttapaikka tiestä, jossa lähes kiinni on muun muassa vuodelta 1900 Irjanteelta menee pohjoiseen toinenkin vanha tielin- peräisin oleva Talonpojan tilan kivinen navettaraken- jaus, joka etenee Ulvilaan Luvian ja Porin kautta. Tie nus. Kapea tie ja vanha rakennuskanta luovat yhdessä on mennyt Irjanteen keskustasta vanhaa, harjua pitkin erittäin rauhallisen ja maalaismaisen vaikutelman. kulkenutta erätietä kohti valtatien risteystä. Irjanteen Myllärintien lounaispuolella avautuu peltoaukea keskustasta länteen päin lähdettäessä tien eteläpuolel- ja koillispuolella on enimmäkseen asuinalueita. Tu- la avautuu näkymiä agraarimaisemaan. Harjulla tien rusta Oripään, Köyliön ja Kokemäen kautta Ulvilaan eteläpuolella on metsää, jonka seasta paikoin pilkot- kulkenut Huovintie on liittynyt rantatiehen Masiassa, taa peltoaukeita. Pohjoispuolella on soranottoalueita jonka jälkeen Huovintie ja rantatie ovat jatkuneet Ul- muistoina ajoista, jolloin tehokkuus ja edistys ajoivat vilaan samaa linjausta. Myllärintien ja Porintien liitty- näyttävien maisemanäkymien arvostuksen edelle. Tie mässä vanha tie on kadonnut. Porintietä vanha linjaus vuoroin nousee, laskee ja mutkittelee eli se tuntuu on ensin jatkunut loivasti mutkittelevana luoteeseen vanhalta tieltä. Valtatien risteyksestä vanha erätie on Takaveräjänojan yli ja edelleen Ruskilan kylän halki jatkunut kohti Luvian Kuivalahtea ja merta. näyttävässä maalaismaisemassa. Viikinkulmassa tie Rantatie jatkuu valtatien risteyksestä pohjoiseen kääntyy kohti Kokemäenjokea ja samalla kunta vaih- kohti Luviaa ja on osittain tuhoutunut valtatien le- tuu Ulvilaksi. vennysten alle. Hieman ennen Yleisradioasemaa tie Kokemäenjoen läheisyydessä tie on edennyt Hais- kääntyy itään hakkuuaukealle ja muuttuu huonokun- tilan lauttapaikalle, joka on merkitty viitoituksella. toiseksi soratieksi. Yleisradioaseman jälkeen tie on Maastossa on yhä nähtävissä vanhojen aitarakennel- jatkunut kohti pohjoista ja yhtynyt Pinkjärvelle vie- vään pieneen tiehen. Pinkjärven lähistöllä tie kulkee mutkitellen metsän keskellä, kääntyy luoteeseen kohti Vanha rantatie ja Merikarvian Kasalan Myllysilta. 2008. valtatietä ja ylittää sen. 34 Valtatien länsipuolella tie jatkuu hiekkatietä met- tiilitornin pihapiirissä on majakanvartijoiden asuin- ja säisessä maastossa Pinkjärvenojan länsipuolella kohti talousrakennuksia sekä länsirannalla luotsitupa. 72 Liuhtonkangasta. Metsätie on huonokuntoinen ja pai- Luvianlahden laidalla taajamassa tie polveilee har- koin rengasurat ovat syviä. Myllyahteen lähellä ja Mi- jun etelälaitaa pitkin kohti Hanninkylää. Hanninky- kolaa lähestyttäessä vanha tie on osittain tuhoutunut lästä tie jatkuu kohti Pietniemeä ja pohjoista pääasiassa valtatien alle. Peränkylän kohdalla vanha tie kulkee sankan metsän keskellä kulkevana soratienä. Hannin- avoimessa peltomaisemassa, joskin valtatien läheisyys kylästä pohjoiseen lähdettäessä tien varrella on asutus- ja liikennejärjestelyt ovat vahingoittaneet vanhaa tie- ta, mutta Vanha-Lankista Metsäkulmaan asti tiemai- tä. Peränkylän Vanha-Eskossa tie kulkee yksityisenä sema on melko autiota metsätaipaletta. Vaihtelevuutta peltotienä Korvenojan yli. Tienhaaran ja Tuulensuun tuovat tien nousut, laskut ja jatkuva mutkittelevuus välillä vanha tielinja on osittain kulkenut Nakkilan sekä Hiittenmäen hiekanottokuopat ja FK-radan lä- Pyssykankaalle vievän tien linjausta. Peltojen kautta ja heisyydessä olevat taistelu- ja juoksuhaudat. 73 osittain valtatien alle jääneenä tie on jatkunut Luvian- Rimpialhossa tie kääntyy kohti Pietniemeä, muut- lahden reunamille. tuu asfalttitieksi ja etenee mutkittelevana harvan asu- Laajojen Luvianlahden peltoaukeiden lisäksi Lu- tuksen keskellä ja metsän ympäröimänä. Leppäkorpea vian taajaman maisemaa hallitsee osaltaan J. Sten- lähestyttäessä tiemaisema on paikoin avointa, pelto- beckin suunnittelema Luvian kivikirkko, mikä on ra- aukeiden ja korkeuserojen sävyttämää haja-asutus- kennettu vuosina 1908–1910. Luvian kylistä läheinen aluetta. Leppäkorven lähellä noin 2,5 kilometrin pääs- Lemlahti on tyypillinen kalastuksesta aikanaan elan- sä rantatiestä Tuorsniemen eteläpuolella on vanha la- tonsa saanut yhteisö. Lemlahden kylän vainiot, niityt sipruukin alue ja puutarha. ja hakamaat muodostavat arvokkaan ja pienijakoisen Pietniemen kaupunginosasta vanha tielinja on jat- kulttuurimaiseman. Läheisen Niemenkylän Verkko- kunut kaupunkimaisessa ympäristössä Ulvilan Hais- ranta on ollut laivanveistämöaluetta 1500-luvulta aina tilan lauttapaikalle. Senaatinkarttojen mukaan Piet- 1900-luvun alkupuolelle asti. Tällä hetkellä luvialaista niemestä Vähäraumantietä ja Maantiekatua pitkin tie puulaivanrakennusperinnettä pitävät yllä Laitakarissa on mennyt Porin vanhalle hautausmaalle ja nykyisen Kaljaasi Ihanaa rakentava perinnelaivayhdistys Ihana vesitorninpuiston halki. Koivulasta tie on jatkunut ry sekä Scylla-puuveneitä rakentava Björn Nybergin suunnilleen Vanhakoivistontien ja Outokummuntien veneveistämö. 71 Avomerellä Luvian saariston laitamil- nykyistä linjausta, mutta Outokummun tehtaiden la on Säpin majakka vuodelta 1873. Valkoiseksi rapatun kohdalla vanha tie on tuhoutunut. Tie jatkuu valtatie 11:n ylityksen jälkeen muun muassa nykyistä Vanhaa hautausmaa ja Liikistön keskiaikainen kirkonpaikka. 35 Harmaalinnantietä pitkin kohti Ulvilan Friitalaa. Frii- Liikistössä on sijainnut keskiaikainen hautausmaa ar- Pohjanlahden rantatie talasta tie on jatkunut Pitkärannantietä kohti Haistilan violta 1200 luvulta 1400-luvulle asti. vanhaa lauttapaikkaa. Vanhakylästä tie jatkuu kohti Ulvilan keskiaikais- ta kirkkoa. Samalla lännessä avautuu näkymä laajalle peltoaukealle, jossa on sijainnut Ulvilan keskiaikainen Ulvila – Pori – Noormarkku kaupunki. Rantatie on kulkenut Ulvilan keskiaikai- Valtionhoitaja Sten Sture vanhempi käytti Korshol- sen kirkon ja läheisen Trumetarin tilan pihan editse man ja Ulvilan välistä rantatietä matkallaan Ruotsiin kohti pohjoista. Trumetarin puinen päärakennus on vuonna 1491. Ture Pedersson Bielke yöpyi vuonna peräisin 1800-luvun puolivälistä 76. Ulvilan keskiai- 1557 matkallaan Ruotsiin Merikarvialla sijainneen kaisen kivikirkon on todettu olevan peräisin 1400- ja pyhän Birgitan kappelin lähettyvillä. 74 Bielke yöpyi 1500-lukujen vaihteesta, ja toisaalta kirkon on todettu samaisella matkallaan myös Ahlaisissa. Asumatto- olevan tätäkin vanhempi. Kirkon todetaan myös säily- mien seutujen halki kulkeneen maantien ylläpito oli neen alkuperäisessä asussaan, mutta toisaalta kirkkoon raskasta. Ulvilalaisia ja närpiöläisiä sakotettiin 1550- sanotaan tehdyn muutoksia keskiajalla 77. Joka tapauk- luvulla Rantatien huonokuntoisten siltojen vuoksi. sessa Ulvilan kivikirkko on tutkitusti keskiaikainen. 1600-luvulla liikenne ja posti siirtyivät osittain kulke- Ulvilan keskiaikaiselta kirkolta rantatie jatkuu maan parempikuntoiselle Kyrönkankaantielle, mutta Kirkkotietä aluksi asuinalueen keskellä ja lähellä Kirk- Pohjanlahden rannikkokaupunkien valitukset saivat kojuopaa, jonka jälkeen tie ylittää valtatie 11:n. Tämän postinkulun takaisin Rantatielle vuonna 1675. Samal- jälkeen eteen avutuva Harjunpäänjoen kulttuurimai- la Kyrönkankaantien merkitys Pohjanmaan ja Etelä- sema koostuu muun muassa Sunniemen ja Suosme- Suomen välisessä liikenteessä väheni. 75 ren kulttuurimaisemista, Harjunpään ja Kaasmarkun Rantatie on jatkunut Haistilan lauttapaikan koh- kylistä sekä Kokemäenjoen rantamaisemista. Suos- dalla joen pohjoispuolella nykyisen Antinkartanon meren laajaa peltomaisemaa halkovat pientiloille joh- alueella, jonka tie ei ole yleisessä käytössä. Tästä tie tavat tiet. Yksinäinen maisemapuu tienmutkassa en- on jatkunut kohti Ulvilan kirkkoa. Ravanintien mo- nen Suosmeren koulua kiinnittää kulkijan huomion. lemmin puolin on paikoin avointa peltomaisemaa tie- Suosmerentien pellot vaihtuvat hetkeksi pieneksi maiseman koostuessa nauhamaisesta asutuksesta. En- metsätaipaleeksi saavuttaessa Sunniemelle. Muutama nen Vanhakylän keskustaa tien länsipuolella on uusi kilometri rantatieltä itään Harjunpäänjoen ylittää kak- 36 si historiallisesti merkittävää siltaa, Leinebergin silta sillalle. Sillan kohdalla kunta vaihtuu Noormarkuk- (1860) sekä Kaasmarkun Kirkkosilta (1910). 78 si. Söörmarkun länsipuolella noin kuuden kilometrin Rantatie ohittaa Sunniemen kartanon, josta on päässä on Kellahden kulttuurimaisema, jossa sijaitse- mainintoja jo 1300-luvulta alkaen, jolloin se on ollut vat Kellahden Säteri ja Rustholli 80. kirkon omistuksessa. Kartanon puutarha on osittain Valtatien ylityksen jälkeen rantatie jatkuu Söör- Paul Olssonin suunnittelema. Sunniemen kartanolla markuntienä kohti Söörmarkkua. Lehtolan asuin- ja Nakkilassa sijaitsevalla Anolan kartanolla on histo- alueen jälkeen tie jatkuu – valtatie 23:n katkaisemana riallinen yhteys toisiinsa Hastfrenien suvun kautta. 79 – Vanhatie-nimisenä Söörmarkun kylässä. Ylitettäessä Harjunpäässä Kullaan tienhaaran lähellä vanhaan tie- pieni Söörmarkunojan silta eteen avautuu Söörmar- hen on tehty oikaisu ja uusi siltapaikka. Harjunpään- kun kylän pienimuotoinen ja idyllinen vanha kult- tien eteläpuolella avautuu laaja peltoaukea ja pohjois- tuurimaisema. Vallin päärakennus on Noormarkun puolella kohoaa hetken kuluttua Ruosniemen kallio- entinen pappila, joka on siirretty nykyiselle paikalleen alue hiihtokeskuksineen. vuonna 1878. 81 Lähestyttäessä Ruosniemen kylää ohitetaan kohta, Söörmarkun kylän keskustasta jatkuu Vanha Söör- jossa oli Porin ja Haapamäen välinen junarata vuosina markuntie koilliseen kohti Noormarkun kirkonkylää. 1933-1985. Rataosuus on nyttemmin poistettu käy- Tiemaisema on metsäistä ja kallioista, mutkittelevan töstä ja tien yli vienyt silta purettu. Vanha tielinjaus on tieosuuden varrella on Noormarkun Kirkkokallion katkaistu liikennejärjestelyjen johdosta Noormark- ulkoilualue. Noormarkun alueella polveilee REIT- kuun ja Poriin vievän risteyksen jälkeen. Kestintietä TI Satakunta -retkeilyreitistö, joka kulkee myös ja Alikyläntietä pitkin mutkittelevana kohti Hyvelän Yyterinniemen, Ahlaisten, Kullaan ja Merikarvian kylää jatkuva vanha tie on paikoin erittäin kapea, talot maastoissa 82. tuntuvat olevan lähes tiessä kiinni. Hyvelän vanhan Noormarkun keskustaa lähestyttäessä vanha tie kyläkeskustan risteyksestä metsäisen kallioalueen ja kulkee sairaala-alueen ohi, jonka jälkeen valtatie 23 pienen peltoaukean kautta tie saapuu valtatie 8:lle. katkaisee rantatien. Tie jatkuu valtatien kaakkoispuo- Valtatien ylityskohta on oikaistu ja pohjoiseen Pyn- lella Noormarkun kunnan uimarannan vieritse, jonka tösjärvenaukeelle johtava ura ei ole enää vaikeuksitta jälkeen se kääntyy Myllykosken sillalle. Noormarkun kuljettavissa. Tie on jatkunut valtatien länsipuolella historiaan kuuluu olennaisena osana Antti Ahlström. kallioisessa maastossa, sitten teollisuusyrityksen pi- Hänen vaikutuksensa niin alueen sahateollisuuteen hamaan kautta polkuna Pyntösjärvenojan ylittävälle kuin kulttuuriinkin on ollut merkittävä. Antti Ahl- ström osti Noormarkun ruukin vuonna 1870. Makka- vuoksi. Valtatien ylityksen jälkeen Ristikallion koh- 37 rakosken vesisaha on rakennettu 1870-luvulla ja se on dalla vanha rantatie on katkaistu. Aiemmin tie on jat- Pohjanlahden rantatie säilynyt koneistoineen ainutlaatuisen hyvin. A. Ahl- kunut soratienä Porttikivenkorven, Kangasniemen ja ström Osakeyhtiön pääkonttori sijaitsee Bengt Scha- Korpitien kautta Ahlaisten Lamppiin ja Ahlaistentielle. linin suunnitteleman puiston ympäröimänä. G. A. Kangaskalliontien osuus on yksityistietä. Porttikiven- Lindbergin suunnitteleman Havulinnan yhteydessä on puutarha- ja maisema-arkkitehti Paul Olssonin suunnittelema terassoitu puisto. Alvar Aallon suun- nittelema Villa Mairea on funktionalistinen asuinra- kennus ja se valmistui vuonna 1939. Villa Mairea on kansainvälisesti tunnettu modernin asuntoarkkiteh- tuurimme keskeisiä edustajia. 83 Myllykosken sillalta rantatie jatkuu valtatie 23:n yli ja Noormarkun kivikirkon ohitse Vanhaa Vaasantietä pitkin kohti Ahlaisten kulttuurimaisemaa.
Noormarkku – Ahlainen – Merikarvia Vanhaa Vaasantietä seurailevan Noormarkunjoen tun- tumassa tie kulkee Lahdenmaan asuinalueen halki hidastetöyssyjen sävyttämänä. Noormarkunkankaan kohdalla maisema muuttuu peltoaukioiden johdosta hetkellisesti avoimemmaksi. Tämän jälkeen tiemaise- ma on melko metsäistä ja asutusta on tien molemmin puolin siellä täällä. Lähestyttäessä Kaapolaa tie jatkuu Porin kaupungin alueella kohti valtatie kahdeksaa. Poikeljärvellä valtatien risteyksessä vanha tie on tuhoutunut muun muassa Pohjoisen satamatien ra- kentamisen yhteydessä tehtyjen liikennejärjestelyjen Ahlaisten Pullerontie ja Kitukoskentie, Pori. 38 korven ja Kangasniemen välillä ennen Ahlaistentietä ken sillalle asti, jonka läheisyydessä on eräs REITTI vanha tielinjaus on osittain tuhoutunut hiekan- ja so- Satakunta -retkeilyreitistön laavupaikoista. Sillan jäl- ranoton vuoksi. keen tie muuttuu yksityiseksi Kitukoskentieksi, kään- Lampista tie jatkuu metsäisessä ympäristössä tyy luoteeseen ja seurailee Pohjajokea kulkien paikoit- mutkittelevana kohti Ahlaisten keskustaa. Asutus- tain aivan joen tuntumassa. ta tieosuudella on harvakseltaan ja siellä täällä näkyy Ennen liittymistä Merikarvian rantatiehen vanha hiekkakuoppia. Ylikylää lähestyttäessä tien eteläpuo- tielinjaus on kulkenut ylempänä kankaalla nykyisen lella avautuu peltomaisema, jonka jälkeen tie kääntyy tien koillispuolella ja palannut takaisin rantatielle. Sa- pohjoiseen Pullerontien soratielle. Ahlaisten kirkon- moin Vestersundin kohdalla tie on kulkenut nykyisen kylässä tuntee saapuvansa perinteiseen maalaiskylään. tien vieressä rinteessä nykyisen tien koillispuolella. Ahlaisten Rantakaupunki, Malmgårdin säteri- ja rat- Vanhan tien jäännöksiä on toisin paikoin hankala ha- sutila sekä Södergårdin ja Larsgårdin päärakennukset vaita, vaikka mukana maastokäynneillä on ollut pai- monien muiden vanhojen rakennusten ohella luovat kallisia vanhaa rantatietä aikoinaan käyttäneitä henki- kapean Ahlaistentien varrella aivan omanlaisensa, rau- löitä. Pääpiirteissään Ahlaisten ja Merikarvian välinen hallisen maisemanäkymän. 84 rantatie on karttadigitoinneissa kohdentunut päällek- Pullerontien yksityistien alussa on pienimuotoista käin joitakin tien oikaisuja ja nykyaikaisia levennyksiä asutusta, jonka jälkeen tien sivuilla molemmin puolin lukuun ottamatta. Tie jatkuu Merikarvian rantatietä avautuu kapeana peltomaisema. Lännessä siintää kul- Haran kautta Merikarvian kunnan Pohjansahaan met- kijan silmään kaukana horisontissa Ahlaisten kirkko ja säisenä ja mutkittelevana. kellotapuli. Peltoaukion jälkeen Pullerossa on muu- Ahlaisten Keikveden partaalla kulkevalta tieltä on tama asuinrakennusryhmä, jonka jälkeen muutaman merenlahdelle huikeat näkymät. Ainoastaan Keik- sadan metrin matkalla tie muuttuu esimerkiksi Porin vedellä rantatie on Satakunnassa kulkevalla osuudel- Karttapalvelussa nimettömäksi 85. Tämä hiekkatie- laan täysin nimensä veroinen. Tien ja merenpinnan osuus on huonokuntoinen, kulku sillä on poukkoile- korkeusero korostaa maiseman näyttävyyttä. Muu- vaa ja vaivoin kuljettavaa metsätaivalta. Historiallisen toin maankohoaminen on vaikuttanut rantatien ja tien autenttisuus korostuu tällä nimenomaisella tien meren suhteeseen maakunnassa etäännyttävästi. pätkällä, jota on paikoin polkupyörälläkin kuljettava Keikvedenlahden suuosasta Pohjansahan rannoilta ajolinjansa tarkkaan ja harkitusti valiten 86. Metsätai- avautuu suora ja lähes suojaamaton yhteys aavalle valta ja poukkoilevaa tietä jatkuu Pohjajoen Kitukos- Selkämerelle. Merikarvian Pohjansahan kylässä rantatie kulkee pulan risteyksen jälkeen Peippuun saavuttaessa tien 39 aivan rakennusryhmän keskeltä. Tien pinta on raken- itäpuolelle avautuu vähitellen laaja peltoaukea. Ranta- Pohjanlahden rantatie nusten perustuksiin verrattuna paikoin korkeammal- tie kaartuu samalla loivasti itään, jolloin mäen päällä ja la, joten tieltä valuvan kosteuden aiheuttamat vauriot tien varrella ohitetaan osa kylän vanhasta asutuksesta. rakennuksille ovat mahdollisia. Pohjansahasta tie jat- Rantatien eteläpuolella on Peipun entinen koulu, jon- kuu kohti Köörtilää loivasti mutkittelevana ja kaar- ka jälkeen tie kääntyy loivasti pohjoiseen kohti Har- televana metsäisssä ympäristössä. Paikoin tieltä pil- valaa. Harvalan kohdalla vanha rantatie on ylittänyt kahtaa näkymiä pienille peltotilkuille pääasiassa tien nykyisen rantatien muutamaan kertaan palatakseen eteläpuolella. takaisin nykyiselle rantatielle. Köörtilän kylää lähestyttäessä näkymä tien län- Rantatieltä noin 10 kilometriä itään valtatie 8:n sipuolella laajenee peltoaukeaksi saavuttaessa kylän varrella sijaitsee Lankosken vanha teollisuuspaikka. keskustaan. Köörtilän kylämiljöö aivan rantatien yh- Alueella on toiminut jo 1700-luvulla saha. Lankoski teydessä muodostaa näyttävän kokonaisuuden, joka teollisuuslaitoksineen siirtyi 1800-luvun puolivälissä kuvastaa mainiosti vanhan maantien varrella olevaa Antti Ahlströmin haltuun. Lankosken kaksiaukkoinen maalaismaisemaa. Kulkijan eteen vanha kylänäkymä historiallisesti merkittävä kiviholvisilta on museosilta avautuu hiljalleen. Tien vieressä on ensin paikoin pel- ja se on rakennettu vuonna 1887. 88 toja. Hetken kuluttua pellot muuttuvat laajemmiksi Rantatie jatkuu Harvalasta kohti Merikarvian Ala- peltoaukeiksi ja samalla punaiseksi maalatut puura- kylää ja Kuninkaantien yksityistietä loivasti mutkitel- kennukset alkavat pilkottavaa horisontissa. Lopulta len. Kivimäen ja Strikaan sekä Jyllilään vievän tien ris- kyläkeskus on kulkijan edessä todisteena menneestä, teyksen kohdalla rantatien linjakset ovat hieman vaih- mutta myös nykyisyydestä ja pysyvyydestä. Köörtiläs- delleet. Rantatie on Senaatinkartan mukaan jatkunut sä perinteistä rakennuskantaa edustavat useat vanhat Kuninkaantietä pitkin kohti pohjoista. Isojakokarttojen rakennusryhmät ja Köörtilän satamassa on vielä jäl- mukaan vanhoja teitä on mennyt Kuninkaantien koh- jellä vanhoja rantahuoneita. Sataman lähellä olevan dalla kohti kirkonkylää sekä rannempaa niittyjen tai Katavakaupungin vanha rakennuskanta on pienimuo- peltojen laitaa Äänkin kohdalta että Kuggin tilan lähel- toista torppa-asutusta. 87 lä olleen vanhan sataman kohdalta suunnilleen nykyi- Köörtilästä rantatie jatkuu kohti pohjoista ja Pei- sen Kuninkaantien linjausta pitkin. Tiet ovat yhtyneet pun kylää. Träskinjärven kohdalla vanha tielinjaus on lähellä kohtaa, josta nykyinen Antintie lähtee kohti tehnyt pienen mutkan nykyisen tien itäpuolelle. Filp- keskustaa. 89 Rantatie on mennyt niin lähellä merta ja 40 johtohenkilön Anna Rogelin kautta. Merikarvian kir- konkylässä eli Ylikylässä on tien varrella näyttäviä kos- kimaisemia sekä jäänteitä saha- ja myllykulttuurista. Rantatien tuntumassa oleva J. Nordstrandin suunnit- telema Merikarvian puinen ristikirkko vuodelta 1899 on Pohjoismaiden suurin ympärivuotisesti käytössä oleva puukirkko. Merikarvian keskustasta on noin 1,5 kilometriä Krookan satamaan, josta on yhteys Selkä- merelle ja Ouran saaristoon. Ourassa on jäljellä pe- rinteisiä kalamajoja, luotsitupa ja Ouraluodossa niin sanottu ryssänkasarmi vuodelta 1916. 91 Vanha rantatie on Senaatinkartan mukaan men- nyt Stupilassa mutkittelevaa nykyistä Antintietä kohti pohjoista. Tie on ylittänyt Kiilan ja Holmankosken sillat, josta kääntynyt luoteeseen kohti Merikarvian keskustaa. Tie on kulkenut Papintien, Matilda Ros- lin-Kalliolan kirjailijakodin, Kauppatien, Välitien ja Koulutien kautta takaisin Antintielle ja edelleen Sa- tamatien ylitse Riihitielle. Riihitien soratietä vanha rantatie on mennyt luoteeseen mutkittelevana ja pie- nimuotoisena, peltolaikkujen värittämänä pikkutienä Ahlaisten Keikvesi, Pori. ja palannut nykyiselle rantatielle. Vanha rantatien linjaus on jatkunut pohjoiseen jokisuistoa, että tuulet tai vedenkorkeuden vaihtelut Rantatie-nimisenä. Trolssiin asti tiemaisema koostuu ovat voineet ajoittain nostaa veden maantielle 90. pääasiassa metsätaipaleesta, välissä pilkottaa joitakin Merikarvian Alakylän vanhan kyläraitin varrella on peltoaukeita. Jean Åhman laati vuonna 1761 kartan säilynyt 1800-luvulta peräisin olevia päärakennuksia ja ja suunnitelman Trolssiin aiotusta uudistilasta. Vanha aittoja. Alakylä tuli tunnetuksi 1700-luvun loppupuo- rantatielinjaus, kartan mukaan Gamla Sommar Lands- lella varhemman herännäisyyden tukialueena liikkeen vägen, on tuolloin kulkenut Trolssin kylän itäpuolelta nykyistä Trossintien yksityistietä pitkin 92. Soratietä katielle, ylittänyt Kasalanjoen ja palannut Peltomäen 41 tänä päivänä kuljettaessa on edelleen aistittavissa sen jälkeen takaisin rantatielle. Myllysillassa Kasalanjoen Pohjanlahden rantatie vanhanaikainen luonne: tien kapeus ja mutkittelevuus kasvillisuus on rehevää joen tuoman kosteuden vuok- luovat vaikutelman menneen ajan tiestä ja hiljainen si. Pienessä kivisillassa on aukkoja ja kaiteet puuttuvat. etenemisvauhti on seurausta edellisistä. Alueella on ollut aikoinaan mylly, kuten paikan nimi- Nykyinen rantatien linjaus, joka Åhmanin kartassa kin kertoo 95. on merkitty nimellä Nya Sommar Landsvägen, kulkee Vanha rantatie jatkuu Kasalan kauniissa maalais- lännempänä ja lähempänä merta. Tämä tie on mer- maisemassa ja tekee nykyisen tien molemmin puolin kitty noin 150 vuotta uudempaan Senaatinkarttaan pieniä koukkauksia Haapalan ja Kivimäen kohdilla. varsinaiseksi maantieksi. Trolssin kylässä tien varrella Juuri ennen Pohjanmaan ja Siipyyn rajaa vanha tie pa- vaikutuksen tekevät useille Merikarvian kylille omi- laa nykyisen rantatien linjaukselle. naiset massiiviset kiviaidat, joita on aivan rantatien vieressä. Jatkettaessa Trolssista pohjoiseen vanha ran- tatie on tehnyt pieniä mutkia ja palannut nykyiselle rantatielle. Lähestyttäessä Riispyyn kylää vanha tielinjaus on kulkenut osittain nykyisen tien itä- ja länsipuolella ja palannut Heikkilän kohdalla kulkemaan nykyisen tien itäpuolella. Tästä vanha rantatie on palannut ny- kyiselle tielinjaukselle. Isaac Tillbergin vuoden 1795 (Kansallisarkiston tiedoissa myös 1796) isojakokartan mukaan vanha rantatie on ohittanut Riispyyn kylän länsipuolitse 93. Uusi rantatie kulkee suoraan Riispyyn kylän halki. Riispyyn kylässä on vanhoja rakennusryh- miä, joiden joukossa on kaksi paritupatyyppistä asuin- riviä 1820-luvulta. 94 Riispyystä vanha rantatie on jatkunut pohjoiseen ja kääntynyt juuri ennen nykyisen tien oikaisua oi- kealle Myllysillalle Niittynevantien yksityiselle hiek- Riispyy ja Kasala, Merikarvia. 42 Vanha tiemaisema säilytettävä sa kohdin lähempänä tietä kuin nykyään. Muun muas- 43 sa Unajassa, Eurajoella ja Luvianlahdella merenlahti Pohjanlahden rantatie Vanha tie on uuden tien vastakohta. Vanha rantatie on tai laaja jokisuisto on aikoinaan hyväillyt tien kulkua. paikoin kapea, se mutkittelee, nousee ja laskee, kun Porin Ahlaisten ja Merikarvian Kasalan välillä tie on taas uusi tie on leveä, suora ja nopea. Vanhaa ranta- kulkenut aivan meren äärellä sijainneiden kylien tietä kulkiessa tienvieren puut ja pensaat tulevat lähel- kautta. Maankohoamisen seurauksena tie ja meri ovat le. Uusi tie laajoine pientareineen on leveä väylä, joka toistensa kyljessä kiinni enää lähinnä Ahlaisten Keik- houkuttelee vauhdikkaaseen ajoon. Joskus – nykyään veden rannoilla. Toisaalta rantatie käy erisuuruisten harvoin – saa aistia soratien liukkauden. Vauhtia täytyy jokien yli Satakunnan alueella useita kertoja, joten tie hiljentää. ja vesi kuuluvat edelleen vankasti yhteen. Tutkimus on osoittanut, että Satakunnan maaseu- Pohjanlahden rantatien säilyminen entisellään dulla ja rannikkoalueella on säilynyt vanha tieyhteys. tuntuu mahdolliselta. Noin kaksisataa vuotta sitten Samalla ovat säilyneet tien varrella olevat pienimuo- alkanut suurten asutus- ja kyläkeskusten välisten suo- toiset kyläkokonaisuudet nykyaikaisten liikenneväy- rempien tieyhteyksien rakentaminen jätti kyliä ja ky- lien mukanaan tuomilta radikaaleilta uudistuksilta. läteitä teollistumisen ajalle ominaisen tehokkuusajat- Koska rantatie on jäänyt valtaliikenteen ulkopuolelle, telun ulkopuolelle. Esimerkiksi Kristiinankaupunki– se on säilynyt linjaukseltaan hyvin näihin päiviin asti. Noormarkku-tieosuus mahdollisti aikanaan Ahlais- Osaa tiestä on käytetty viimeistään myöhäiskeskiajalla, ten ja Merikarvian välisen rantatieosuuden säilymisen jolloin Ulvilan ja Merikarvian kautta on kuljettu Poh- suurten muutosten ulkopuolella. Tierakentamisen janmaalle sekä Pohjanlahden ympäri Ruotsiin. Posti- suuret investoinnit kohdistuvat Satakunnassa nyky- tienä rantatie toimi vuodesta 1676 lähtien ja Luvian ään useimmiten valtaväyliin. Tämä tarkoittaa yhdessä kautta posti alkoi kulkea vuodesta 1694 lähtien. Tätä talouden taantuman kanssa sitä, että valtaväylien ul- aiemmin Pohjanmaan postia oli kuljetettu pääasiassa kopuolisten pienempien teiden kunnossapitoa varten sisämaan kangasteitä pitkin. on yhä vähemmän jaettavaa. Tästä riippumatta olisi Rantatie oli enemmän nimensä veroinen satoja huolehdittava, että myös yhdysteiden ja pienempien vuosia sitten, jolloin meri ja merenlahdet olivat useis- kyläteiden kunnossapitoon varattaisiin riittävästi mää- rärahoja. Ulvilan Haistilan vanha lauttapaikka Kokemäenjoen Tässä tutkimuksessa on selvitetty historiallisen eteläpuolella. 2008. rantatien linjausta nykyisen Satakunnan maakunnan 44 alueella. Jatkossa Pohjanlahden rantatietä tulisi tutkia 15 Nenonen 1999, 268. Katso myös Tanja Korven artikkeli Matkalla Sata- kunnassa – pysähdytään kestikievariin. ja hyödyntää monin eri tavoin. Tiemaisemia inventoi- 16 Viertola 1974, 54; Nenonen 1999, 266-269. daan meneillään olevan matkailutiehankkeen puitteis- 17 Mm. Nenonen 1999, 177; Viertola 1974, 46. 18 Nenonen 1999, 270-272. sa. Mahdollinen Selkämeren kansallispuiston perusta- 19 Vermuntilan kylän isojako, A. Ringbom 1796. MMH A92 17/1-17, minen tuo laajemman näkökulman rannikkoalueen ja KA; Lounaispaikan karttapalvelu
Eurajoen kirkonkylän isojako, Ch. Fabrell 1777. MMH A8 9/12-13a ja Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuu- Pohjanlahden rantatie A8 9/12-13b, KA. rihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo; Tiehallinto. Turun tiepiirin 55 Maankohoamisennuste Rauma – Irjanne 1500 j.a.a. Ari Ikonen, Posiva tie- ja siltaluettelo. Oy. 81 Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuu- 56 Ari Ikonen, suullinen tieto. rihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. 57 Linjama 2007, 28. 82 Reitti Satakunta retkeilyreitistö
Tietä pitkin kylien läpi · Jenny Alatalo
Mutkittelevat hiekkatiet vanhojen tiiviiden kylien asutettuja tiettyinä aikoina ja mitä kautta pääsi kulke- keskellä ovat lähes jo historiaa. Nykyään matka etenee maan maitse tai vesitse. nopeasti loivasti kaartelevien valtateiden halkoessa Tässä artikkelissa käsitellään Porin eteläpuolella si- metsiä, kallioita ja peltoaukeita. Kaupunkeja ympä- jaitsevaa tielinjaa ja siihen liittyviä kyliä. Tielinja alkaa röivät ohikulkutiet, joiden avulla sivuutetaan koko Ulvilasta ja kulkee Ravanin, Hastilan, Ruskilan, Ru- taajama-alue. Kuvattu liikkumistapa on kehityksen haden ja Masian kautta Nakkilaan. Nakkilasta tielinja viimeaikaisin vaihe, mikä vastaa nykyihmisen käsitys- suuntaa Villilän, Leistilän ja Huhdan kautta Irjanteelle. tä tiellä liikkumisesta. Meren peitosta esiin tulleiden Irjanteen jälkeen tielinja tulee Luvialle Peränkylän ja maa-alueiden kuivuminen oli hidas satoja vuosia vie- Mikolan kautta. Luvian Hanninkylän jälkeen tielinja nyt prosessi, joka jatkuu edelleen. Suomen pinta-ala tulee Länsi-Porin alueelle, jonne tielinjan tutkiminen kasvaa koko ajan, mutta tahti on hidastunut. Maaston on lopetettu. Asutuksella on ollut suuri merkitys tut- muodosta ja vedenpinnan korkeudesta eri aikoina kitun tielinjan syntyyn ja kehitykseen. Siellä missä on voidaan päätellä mitkä alueet ovat mahdollisesti olleet asuttu, on myös liikuttu. Artikkelissa kerrotaan ylei- 48 sesti Satakunnan asutuksen synnystä ja kehityksesta Artikkelissa pyritään luomaan näkemys siitä, kum- 49 sekä niiden tutkimuksesta. Tielinjaan liittyvien kylien pi oli ensin, tie vai kylä. Kylien tarkan iän määrittämi- Tietä pitkin kylien läpi syntyajankohtaa on tässä artikkelissa selvitetty kirjalli- nen on mahdotonta, koska osa kylistä on syntynyt niin suuden avulla. varhain, ettei siltä ajalta ole säilynyt kuin yksittäisiä Tielinjaa tutkiessa on kartoitettu linjassa tapahtu- asiakirjoja. Olemassa olevan aineiston perusteella on neet muutokset. Linja on kokonaisuudessaan tutkittu kuitenkin mahdollista tehdä päätelmiä, mikä kylä oli 1900-luvun alussa tehtyjen Senaatin karttojen avulla todennäköisesti olemassa ennen toisia kyliä tai mitkä ja verrattu nykyiseen peruskarttaan. Tämän lisäksi ha- kylät ovat vanhempia kuin toiset. Artikkelissa pyritään vaintoja on täydennetty ja tarkistettu maastokäynneil- luomaan myös jonkinlainen käsitys vaikuttiko tielin- lä. Kirjallisuuden avulla on selvitetty, milloin tielinjas- jan syntyyn jokin määräys tai muu asia. ta on ensimmäinen kirjallinen maininta. Artikkelissa Artikkelissa käytetään lähteinä lähinnä paikallis- selvitetään myös suppeasti Satakunnan tiestön kehi- historioita, tiehistorian tutkimuksia, karttoja ja muuta tystä ja miten tiet ovat syntyneet. aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä verkkomateriaa- Tiehistoriaa on tutkittu jonkin verran eri aikoina. lia. Asutuksen syntyyn ja leviämiseen vaikuttivat myös Nykyään ehkä tunnetuin tiehistorian tutkija on Tapio ilmastolliset olosuhteet sekä kasvillisuus. Näiden asioi- Salminen, joka on tutkinut muun muassa Huovintietä den vaikutusta asutukseen ja tiestöön ei ole tässä mah- ja Suurta Rantatietä. Jaakko Masonen on selvittänyt dollista tarkemmin esitellä. Hämeen Härkätietä teoksellaan Hämeen Härkätien syn- ty ja varhaisvaiheet. Tapani Maurasen toimittama kolmi- osainen kirjasarja Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tie- Asutus ja kylien synty yleisesti Satakunnassa laitosta on laaja läpileikkaus tiehistoriaan ja liikenteen syntyyn. Satakunnan tiestöä on tutkinut Erkki Härö Satakunnasta on löytynyt todisteita asutuksesta pitkältä Satakunnan seutukaavaliitolle tekemässään selvityk- aikaväliltä. Tutkitun tielinjan läheisyydestä on löytynyt sessä Satakunnan historiallinen tieverkosto. Tietutkimuk- muun muassa merkkejä pronssikautisesta muinaisasu- sen lisäksi paikallishistoriat ovat toimineet tienlinjan tuksesta Nakkilan ja Porin alueilta. Kokemäenjoen var- ajoituksen lähteinä. si on ollut jo pitkään merkittävä kulkureitti sisämaahan päin. Joki toimi niin asutuksen kuin kaupankin reitti- nä. Tästä on todisteina Keski- ja Länsi-Euroopasta tul- Luvian Mikolan niityt. 2008. leiden koristeiden, aseiden ja jokapäiväisten esineiden 50 jäännökset, mitkä ovat tulleet esiin kaivauksissa. Eräi- Maan kohoaminen ja viljelyyn sopivien joenpartaiden den näkemysten mukaan laivoilla on ollut mahdollista lisääntymisen seurauksena suomalaisperäinen asutus 1300-luvulle saakka kulkuteknillisesti nousta Kokemä- levisi sisämaasta kohti rannikkoa ja joen rantoja. 3 enjokea aina Kokemäelle asti, mutta tämä olisi vaatinut tietynlaisia toimia koskiosuuksien ylityksissä 1. Toisten käsitysten mukaan Kokemäenjoki oli jo varhain kul- Asutuksen kehitys keskiajan Satakunnassa kukelvoton mereltä sisämaahan, mutta paikallisesti lii- kenne saattoi olla vilkasta. 2 Keskiaikaisen asutuksen tutkiminen on haasteellis- Pysyvän asutuksen syntymiselle on ollut edellytyk- ta, koska aineistoa on alkuajoilta vähän eikä lähteissä set maanviljelyn ja karjahoidon kautta. Asuinpaikkojen kerrota, kuinka paljon kylissä oli taloja tai kuinka pal- erot pysyvän ja keräily- ja pyyntiyhdyskuntien välillä jon niissä asui ihmisiä. Nykyisin keskiajan asutuksen ovat suuret. Erätalouden ihmiset asuivat alueilla, jot- tiheyttä ja kylien syntyä tutkitaan harvojen olemassa ka olivat kohonneet ensimmäisenä veden alta. Nämä olevien asutukseen suoraan liittyvien aineistojen kaut- paikat olivat yleensä kallioisia harjanteita ja moreeni- ta. Tutkimuksia tehdään myös muissa asiayhteyksissä sia kannaksia silloisen rannan ääressä tai läheisyydessä. syntyneiden ja säilyneidenn aineistojen avulla, jollai- Mitä varhaisempaa asutus on, sitä lähempänä se on sia ovat oikeuden kyläluettelot, jakokunnat, maakirjat nykyihmisten asuttamia alueita. eli veroluettelot ja paikannimistöt 4. Pysyvä asutus keskittyi aluksi saviperäisille ja rehe- Asutuksen kehittymistä keskiajalta lähtien voi- väkasvuisille jokilaaksoille sekä järvien rannoille, sillä daan seurata aikaisintaan 1300-luvun puolivälistä, jol- pellonraivaus oli näissä paikoissa helpointa ja laitumia ta ajalta on säilynyt satunnaisia suoraan asutukseen löytyi karjalle. Asuinpaikan vieressä oleva vesistö tar- liittyviä asiakirjoja. Enemmän asiakirjoja on säilynyt josi vaivattomamman liikkumismahdollisuuden sekä 1400-luvulta 1500-luvun alkuun. Kattavampi kuva elintärkeän mahdollisuuden harjoittaa kalastusta. Pit- keskiajan asutuksen tiheydestä saadaan vuoden 1540 källe keskiaikaan (1000–1500) asti Porin ja Rauman maakirjasta, jonka uskotaan kuvastavan 1300-luvun välinen rannikko toimi sisempänä Suomessa olevien puolestavälistä asti vallinnutta verotustilannetta. En- suurempien asutuskeskittymien eräretkeilyn nau- simmäiseen maakirjaan on koottu tieto siitä, miten ja tinta-alueina. Lähteiden mukaan kokemäkeläiset ja kuinka paljon kukin talo oli maksanut veroa. Maakir- euralaiset kävivät Ulvilan lahdella sekä Luvian pou- jassa oleva korkea veroluku viittaa kylän vanhuuteen, kamissa kalastamassa ja metsästämässä turkiseläimiä. mutta poikkeuksia tietenkin löytyy. 5 Keskiajan kylien ikää pystytään päättelemään siitä, 51 miten ne maksoivat osan veroistaan. Suomen kirkon Tietä pitkin kylien läpi verotusjärjestelmä sai muotonsa 1200-luvun puolivä- lissä, milloin kylät maksoivat muun muassa ruokalisä- veroa ja nokkaveroa. Edellä mainittujen verojen mak- suna käytettyjen tuotteiden, viljan ja voin, perusteella Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla olleita kyliä on jaettu suomalaisen ja ruotsalaisen-oikeuden kyliin. Nimitykset ovat olleet käytössä jo 1300-luvulla. 6 Käytössä olleista rinnakkaisista verotuskäytännöis- tä vanhempi on suomalainen oikeus, myöhemmin tuli ruotsalainen oikeus. Verotuskäytäntöjen nimityk- set eivät aina välttämättä kerro kylän asukkaiden al- kuperää, koska myös myöhemmin syntyneitä suoma- laisia kyliä merkittiin ruotsalaisen oikeuden alaiseksi. Suomalaisen oikeuden kylien on arvioitu syntyneen ennen 1300-lukua. Ruotsalaisen oikeuden kylät olivat syntyneet uudisasutuksen seurauksena 1300- ja 1500- lukujen välillä. Suomalaisen oikeuden kylät sijaitsivat yleensä peltoviljelymailla ja maksoivat kaiken veronsa viljana. Ruotsalaiseen oikeuteen kuuluvat kylät sijait- sivat tavallisimmin saaristossa, rannikolla sekä sisä- maassa, minne uudisasutus raivasi itselleen asuintilaa. Uudisasukkailla oli yleensä suhteessa enemmän kar- jaa kuin raivattuja peltoviljelmiä, mistä johtuen kylät maksoivat nokka- ja ruokalisäveronsa voina. Yleensä
Luvianlahden maisemaa 2008. 52 kylän kerran sopima maksutapa säilyi 1500-luvulle Tielinjan varrella olevien kylien asutushistoriaa asti, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Jotkut kylät saat- toivat eri vuosina kuulua eri oikeuksien piiriin, riip- Irjanne on kuulunut euralaisen uudisasutuksen pii- puen siitä millä tuotteella ne maksoivat veronsa. Laa- riin. Eurajoen rannat muodostuivat maankohoami- jemman alueen eli jakokunnan kaikki eri-ikäiset kylät sen seurauksesta aluksi erinomaisiksi alueiksi karjan saattoivat kuulua saman oikeuden piiriin. 7 laiduntamiseen ja heinän kasvamiseen, myöhemmin Pitäjillä, joissa on havaittu rautakautista ja varhais- laitumien kuivuttu rannat otettiin viljelykäyttöön keskiaikaista asutusta, ovat jakokunnat eli omistusyh- yhä lähempää merta. Irjanne sijaitsee varhain veden teisöt laajoja ja ne käsittävät useita kyliä. Nuoremmilla alta paljastuneella harjulla, jossa oli jo varhain kappe- asuinalueilla syntyneet jakokunnat käsittävät vain yh- li 11. Irjanne on ollut laajan jakokunnan keskuskylä ja den tai kaksi kylää. Suurempien jakokuntien kantakyliä se kuului suomalaisen oikeuden kyliin. Huolimatta voidaan useimmiten pitää vanhempina kuin pienten. kahden isännän skandinaavisesta lisänimestä (Bille Ulvila on pienjakokunta, koska se on asutettu suurim- ja Klubb) asutus oli selvästi kylässä suomenkielinen. maksi osaksi vasta 1300- ja 1400-luvuilla. Eurajoen ja Vuoden 1560-luvun asutusluettelon mukaan Irjan- Luvian jakokunnat ovat väliasemassa, koska ne sijait- teella oli 11 taloa, ja aikaisemmin, vuoden 1540 vero- sevat suurten jakokuntien keskusten reuna-alueilla. tietojen mukaan 13 taloa, joiden veroluku oli 76. 12 Jakokunnan kylien sisäistä ikää voidaan jonkin verran Huhdan kylässä on ollut viisi taloa ja veroluku 20. arvioida talo- ja veroluvuista. 8 Vuonna 1540 laaditun maakirjan mukaan Huhdan Asutuksen kehitystä ja ikää voidaan päätellä esimer- kylä on alun perin kuulunut Panelian jakokuntaan. kiksi paikan nimen kehityksen kautta. Mauno Jokipiin Tämän asian todistaa vuonna 1644 laadittu asiakirja, mukaan Ulvilan vanhan rantanimistön kautta voidaan jonka mukaan Huhdan kylä on Panelian kylän siirto- todistaa ruotsalaisasutuksen ikä 9. Seppo Suvannon kylä ja perustettu yhteiselle ulkopalstalle. Huhta kuu- mukaan paikannimistö antaa melko harvoin merkittä- lui ruotsalaisen oikeuden piiriin. Kaskiviljelyyn liitty- vää tietoa. Yleisesti Suvanto sanoo havainneensa, että vä nimi Huhta viittaa siihen, että alueella kasket on vanhoilla kylillä on enemmän meille käsittämättömiä raivattu pelloiksi vasta myöhäisessä vaiheessa. 13 nimiä, kun taas nuorilla on usein helposti ymmärret- Mikolassa (Mikoila, Kaukionpieli) oli vuonna 1540 täviä paikan funktioon liittyviä tai asutuksen syntyyn kolme taloa ja veroluku oli 17. Kylä kuului Eurajoen liittyviä nimiä tai luontonimiä. Poikkeuksia tähänkin kirkonkylän jakokuntaan ja maksoi veronsa ruotsa- sääntöön löytyy. 10 laisen oikeuden mukaisesti. Kaukionpieli on Heinon mukaan melko nuori ja saanut asutuksensa myöhään. tä, että Luvian ruotsalaiset tulokkaat olivat kokonaan 53 Kylän nimi Kaukionpieli viittaa etäisyyteen vanhasta suomalaistuneet. Hanninkylässä oli vuonna 1540 Tietä pitkin kylien läpi asutuksesta ja siten asutuksen nuoruuteen. Mikola neljä taloa ja sen veroluku 33, ja se oli jakokuntansa on joinakin vuosina luettu kuuluneen Peränkylään ja pääkylä. Peränkylä on luettu eri aikoina kuuluneeksi Korven kylään. 14 eri kyliin. 1560-luvun asutusluettelo ei tunne Perän- Sisäsuomalaiset olivat asuttaneet ensin rannikon kylää, eikä muistakaan lähteistä käy ilmi mihin kylään ja 1100–1200-lukujen kuluessa Eurajoenlaakson sekä Peränkylä kyseisenä aikana kuului tai kuinka monta sen eteläpuolisen alueen. Pohjoisessa sijaitsevassa Lu- verotaloa siellä oli. Suvannon laatiman henkilötiedos- viassa ei ollut yhtään suomalaisen vero-oikeuden kylää. ton mukaan vuosina 1540–43 Mikolan on luettu kuu- Luvia on eteläisimpiä alueita laajasta rannikkovyöhyk- luneen Peränkylään. 17 keestä, joka sai asutuksensa vasta myöhäiskeskiajalla. Ulvilan hallintopitäjän alueella tielinjan varrella Asutus tuli pääasiassa Ruotsista. Luvian kala-apajat olleista kylistä suomalaisen oikeuden mukaan maksoi- kuuluivat vielä 1400-luvun jälkeenkin euralaisille sa- vat veronsa Leistilä, Masia, Ruskila ja Haistila. Suurin moin kuin koko rannikon nautinto-alueet Viasvedelle näistä kylistä oli vuoden 1540 maakirjan mukaan Leis- asti. Alueen mahdollinen suomenkielinen väestö oli tilä, jossa oli 14 taloa ja näiden veroluku 127. Kaksi alun perin tullut Eurasta. 15 vuosikymmentä myöhemmin kyläluettelon mukaan Vanhin asiakirja, jossa Luvian aluetta käsitellään, on Leistilän taloluku oli kasvanut seitsämääntoista taloon vuodelta 1420. Asiakirjassa on mainittu muun muas- ja se muodosti yhden nykyisen Satakunnan alueen sa Hanninkylä. Nimi Hanninkylä on alun perin ollut suurkylistä. Masiassa oli vastaavana aikana kaksitoista ruotsalaisnimi (Hande by 1420, Handby 1445) ja sen taloa ja veroluku oli 79. Masian talojen määrä oli 1560- epäillään johtuneen muinaisskandinaavisesta Handir- luvun kyläluettelossa 11. 18 miehennimestä 16. Perä ja Mikola ovat suomalaispe- Haistila ja Ruskila ovat edellisten kylien kaltaisia. räisiä nimiä käytössä olleista eri kirjoitusasuista huo- Haistilassa oli vuonna 1540 viisi taloa ja veroluku 48, limatta. Kaikkien Luvian kylännimien perusteella on Ruskilassa oli kolme taloa ja yksi lampuoti, joiden ve- päätelty, että alue oli 1500-luvulla selvästi kaksikieli- roluku oli 26. Kylien veroluku oli suhteessa korkea ta- nen. Alueella ensin käyneet ja myöhemmin samalta lojen lukumäärään nähden. Talojen lukumäärät olivat alueelta Luvialle muuttaneet euralaiset ja eurajokelai- pysyneet samoina 1560-luvun asutuksen kyläluette- set sisämaan asukkaat nimesivät paikkoja, jotka ajan lossa. Kummatkin kylän nimet ovat suomenkieliset ja saatossa muuttuivat kylien nimiksi. Tämä kertoo sii- molemmissa käytettiin härkiä vetojuhtina. Haistila oli 54 ennen pysyvää ruotsalaisasutusta uloin kylä merelle Ravanilla eli Ragvaldsbyllä oli 1550-luvulle asti 55 päin mentäessä. 19 käytössä vain ruotsalainen nimi. Nimien alkuosa on Tietä pitkin kylien läpi Ruotsalaisen oikeuden piiriin kuuluivat Ulvilan ruotsalaisen henkilön nimi, johon on liitetty kylää tar- alueelta Ruhattu (myöhemmin Ruhade), Villilä, Nak- koittava by-loppuosa. Monissa kylissä, joilla oli vain kila, Ravanninkylä ja Ulvila. Ruhattu on alun perin ruotsalainen nimi, asui ihmisiä, joilla oli suomalainen ollut suomalainen nimi, Ruhattujoen kapeikko, jossa lisänimi. Ravanissa asui ainakin vuonna 1550 isäntä virrankulku on ”ruuhkaantunut”. Moneen alun perin Matti Kopoi ja vuonna 1547 ja 1548 Jaakki Kahari suomalaisasutuksen kylään sekoittui myöhäiskeski- eli Kahara. Nämä todistavat, että näissä ruotsalaisen ajalla ruotsalaista ja alasaksalaista uudisasutusta. Tämä uudisasutuksen joukossa oli myös suomalaisia uudis- teki kylien väestöstä kirjavan. Ruhatussa on 1560- asukkaita. Vuoden 1560-luvun kyläluettelon mukaan luvulla ollut neljä veroa maksavaa taloa. 20 Ravanissa oli 10 veroa maksavaa taloa, mikä on suu- Villilä ja Nakkila ovat alun perin olleet ruotsalai- rimmasta päästä Satakunnan ruotsalaisen oikeuden sia kylän nimiä, mutta näissä on alun perin asunut kylistä. 22 myös suomalaista väkeä. Tämän takia kylillä on mo- Ulvilan eli Ulfsbyn nimi on muodostunut samal- nesti myös suomalainen nimi. Villilä on ensimmäisen la tavalla kuin Ravanin. Ruotsalaisen henkilön nimen kerran merkitty maakirjoihin suomalaisella nimellä perään on liitetty by. Ulvilan taloluku oli 1560-luvun Villilä, aiemmin vuonna 1441 Willeby ja vuonna 1547 kyläluettelon mukaan 13. Ensimmäistä kertaa kirjal- Villeby. Nakkila on ensimmäistä kertaa merkitty vuo- lisessa lähteessä Ulfsby-nimi esiintyy vuonna 1344, den 1540–41 maakirjoihin nimellä Nackela, vuosien mutta 1330-luvulla alueella on aloitettu rakentamaan 1544–46 nokkaveroluetteloon Nackala, vuoden 1547 Ulfsbyn eli Ulvilan seurakunnan kirkkoa. Ulvila sai veroluettelossa Nackeby ja vuonna 1552 Nakkila. Vil- täydet kaupunkioikeutensa vuonna 1365. 23 lilässä oli 1560-luvun asutusluettelon mukaan kaksi ja Kauimpana Ulvilasta Kokemäenjoen eteläpuolella Nakkilassa kolme veroa maksanutta taloa. 21 rannikolla sijaitsivat Tuorsniemi ja Rauma, joka myö- hemmin tunnetaan nimellä Vähärauma. Asukkaat oli- vat nimistä päätellen ruotsalaisia, mutta isojaon aikaan (1700-luvun jälkipuolelta alkaen) viljelysnimistö oli jo puhtaasti suomalainen. Kummatkin kylät kuuluivat Irjanteella kylän ja tien välinen suhde on paikoin erit- ruotsalaisen oikeuden piiriin. Taloja Tuorsniemessä täin tiivis. 2008. oli 1560-luvulla kuusi ja Raumalla seitsemän. 24 56 Tielinjan alueiden asuttaminen hallussa oli suuret alueet maata, joille kylät syntyivät. Asukkaiden on arveltu tulleen Ahveneanmaalta, koska Ulvilan alueella on merkkejä ruotsalaisesta uudisasu- Turun piispa Ragvald II sekä Kokemäen kirkkoherra tuksesta 1200-luvun alkupuolelta. Liikistön alueelta, ja laamanni olivat kaikki Ahvenanmaalta, josta muun joka oli tuolloin vielä saari, on löydetty hautakiviä, muassa Ulfsby nimikin juontuu. 26 joista yksi on todistetusti 1290-luvulta. Samalta alueel- Asutus on tullut tutkitulle tielinjan alueelle sisä- ta on löytynyt muutamista hautakivistä merkintä- maasta päin, mistä esihistorialliset löydöt ovat todiste. tapoja, jotka selvästi viittaavat niiden olevan varhai- Pysyvä asutus asettui aluksi sellaisille alueille, jotka semmalta ajalta. Liikistö-nimi mainitaan ensikerran olivat niin maaperällisesti kuin ilmastollisesti maan- kirjeessä vuonna 1453 muodossa Ligholm ja vuonna viljelyyn sopivia. Alussa kapea meren alta paljastunut 1458 Likholmen. Nimeä on yritetty selittää suomenkie- rantakaistale ja Kokemäenjoen rannat olivat tähän oi- liseksi, mutta ruotsiksi nimien uskotaan tarkoittavan vallisia alueita. Veronmaksutavan mukaan vanhimpia ruumissaarta. Liikistön hautausmaata käyttivät ruot- kyliä olivat Irjanne, Leistilä, Masia, Ruskeala ja Hais- salaiset, mutta ei ole tietoa, olivatko haudatut ihmiset tila. Nämä kaikki sijaitsivat 1000-luvun alussa vuo- lähialueelle pysyvästi asumaan asettuneita ihmisiä vai sisatoja aiemmin veden alta paljastuneilla joenvarsi- kauppiaita, jotka kuolivat matkan aikana. Ensimmäi- paikoilla. nen vaihtoehto on tutkijoiden mukaan realistinen Talo- ja veroluvun mukaan Irjanne, Leistilä ja Ma- hautojen määrään nähden. Sisempänä mantereella sia olivat suurimpia kyliä, mikä viittaa niiden olevan asuneen suomalaisen väestön uskotaan haudanneen myös vanhempia kuin niin ikään suomalaisen oikeu- omat kuolleensa Kokemäellä sijainneeseen hautaus- den Ruskeala ja Hastila. Maantieteellisesti ne sijoittu- maahan. 25 vat kauemmaksi rannikosta tai joen yläjuoksulle. Ver- Ulvila ja Ravani sijaitsevat maantieteellisesti rattaessa Leistilän ja Masian kylien talo- ja verolukua uloimmaisen suomalaisasutuslinjan sisäpuolella, jo- käy ilmi niiden ikäsuhde. Leistilä sijaitsee ylempänä ten uudisasukkaat olivat tunkeutuneet Kokemäenjoen Palojokea ja on asutettu aikaisemmin kuin alempana suussa sijainneilla kokemäkeläisten nautinta-alueille. jokea sijaitseva Masia. Kumpikin kylä vaikuttaa olleen Kummankin kylän uskotaan syntyneen 1200-luvulla, vaikka ne maksoivat veronsa varhaisempana pidetyn ruotsalaisenoikeuden mukaan. Turun piispojen usko- taan tukeneen uudisasutuksen syntyä alueella, joiden Naudat laiduntavat Luvianlahdella. 2008. 57 Tietä pitkin kylien läpi 58 varhaiskeskiaikaisia härkäkulttuurin kyliä, joissa pel- tieteellisesti Ruskeala sijaitsee sisempänä mannerta toviljely oli pääelinkeino. 27 kuin Haistila. Ruskealan ja Haistilan veroluku suhteessa talojen Ruotsalaisen oikeuden kylistä Ravani, Villilä, Nak- määrän kertoo sen sijainneen viljavalla paikalla. Kar- kila, ja Ruhade ovat syntyneet edellä mainittujen tasta katsottaessa kummatkin sijaitsevat nyt lähel- vanhempien suomalaisen oikeuden kylien ympärille. lä Kokemäenjoen rantaa, mutta 1200-luvun lopulla Nuorempien kylien syntyjärjestystä on vaikea päätellä. Haistila oli merenrannassa. Kylien syntyjärjestyksen Maantieteellisesti ajateltuna Ravani on muodostunut selvittäminen vaatisi tarkempaa perehtymistä alueen näistä viimeisimpänä, koska kylän alueet ovat tulleet maaperään ja vedenpinnan korkeuteen, mutta maan- viimeisenä viljelykelpoisiksi. Toisaalta taloluvun mu- kaan se oli suurimpia kyliä, mikä voi viitata sen olleen muita ruotsalaisen oikeuden kyliä vanhempi. Kylien taloluvun mukaan Ruhade on suurempi kuin Villilä tai Nakkila ja se sijaitsi vanhempien Masian ja Rus- kealan kylän välissä. Ruhade on suomalaisperäisenä mahdollisesti Villilää ja Nakkilaa vanhempi. Ruhade on saattanut syntyä Ruskealan kylän tai Masian jako- kunnan takamaille tai kaukoniityille, mikä oli ilmei- sesti tavallisin uusasutuksen suunta 28. Tämä asia vaa- tisi kuitenkin tarkemman tutkimuksen. Kaskenpolttoa, tarkemmin kaskiviljelytekniik- ka tarkoittava sana Huhta kylän nimenä kertoo ky- län olevan myöhäisemmältä ajalta. Kaski raivattiin yleensä jonkun toisen kylän tai naapurin takamaalle. Koko Eurajoen asutuksella on tyypillistä se, että se on keskittynyt joenvarteen. Huhdan alue on entistä vesijättömaata ja sen itäpuolella sijaitsevat edelleen melko laajat suoalueet. Voidaan olettaa Huhdan ky- län saaneen heikoimpana alueena asutuksensa vii- 29 Masia ja Ruskila, Nakkila. meisenä. Nykyisen Luvian kunnan alueella sijainneet ruot- paa. 1300-luvun alusta on säilynyt asiakirja, josta käy 59 salaisen oikeuden kylät ovat Hanninkylä, Mikola ja ilmi ruotsalaisten uudisasukkaiden asettuneen muun Tietä pitkin kylien läpi Peränkylä. Kahden viimeisen nimen alkuperä on suo- muassa Merikarvialle 31. Tämän perusteella voi olettaa malainen ja ensimmäisen ruotsalainen. Mikola ja Perä- ruotsalaisten tulleen Luvian maille viimeistään 1300- kylä nimenä eivät kerro paljoakaan. Ne olisivat voineen luvun puolivälin aikoihin. syntyä milloin vain suomenkieliselle asutusalueelle, joten niiden avulla ei voi päätellä kylien ikää. Lassilan tekemän nimitutkimuksen mukaan Luvian suomalai- nen kylänimistö sijaitsee enemmän pohjoisessa ja hie- man kylän keskivaiheilla, missä kylien nimet muuttu- vat etelään päin mentäessä ruotsalaiseksi. 30 Maantieteellisesti Mikola ja Peränkylä sijaitsevat hieman korkeammalla, muinaisen Luvianlahden pe- rällä, josta oli maayhteys etelän suuntaan. Hanninky- lä sijaitsee pohjoisempana, Luvianlahdesta nousevan kapean yhtenäisen harjanteen loppupäässä. Maan kohoamisen ja lahden kuivumisen mukaan Mikola ja Peränkylä olisivat olleet aikaisemmin asutettavissa. Nimistön kehityksen ja Luvianlahden kuivumisen perusteella uskon Mikolan ja Peränkylän saaneen py- syvän asutuksen aikaisemmin kuin Hanninkylän. Tätä tukee myös se tieto, että euralaisten ja kokemäkeläis- ten kulkeminen Luvialla sijainneilleen nautinta-alueil- leen on todennäköisesti tapahtunut eteläsuunnasta. Luvian asutuksen tiedetään olleen myöhäiskeskiai- kaista (1300–1500), koska kylät kuuluivat ruotsalaisen oikeuden piiriin. Luvia ja Hanninkylä mainitaan en- simmäisen kerran vuonna 1420 laaditussa asiakirjas- sa, mikä merkitsee asutuksen olevan tätä varhaisem- Mikola, Peränkylä ja Luvianlahti, Luvia. 60 Maan kohoamisen vaikutukset alkoivat näkyä vas- perustan maakulkureittien muodostumiselle. Koke- ta 1300-luvulla nykyisen Länsi-Porin alueella. Tuors- mäenjoen vesireitti sisämaasta merelle ja päinvastoin niemen alue oli hahmottumassa vasta 1330-luvulla ei ollut kovinkaan kulkukelpoinen matkalla olevien ja muut läheiset saaret olivat kuroutumassa kiinni monien koskien vuoksi. Lounais-Suomen rannikon mantereeseen. Tuorsniemen ja Rauman nimet ovat asutuskeskittymistä muodostui sen sijaan kulku-uria mereen liittyviä ja ne ovat peruja 1400-luvun tienoilta, ylämaahan. Urat yhtyivät viimeistään 800-luvulla si- jolloin kylät sijaitsivat merenrannalla 32. Pysyvä asutus sämaan hämäläisten lounaisiin kolkkiin asti levinnei- näihin kyliin on siis syntynyt samoihin aikoihin. siin polkuihin. Hämäläisten polut liittyivät puolestaan Lounais-Suomen viikinkiajan alussa muodostuneisiin kauppapaikkoihin. Aina Satakunnan rannikolta Koke- Satakunnan tiestön kehitystä suuntaavat tekijät mäenjoen vartta Euraan kulkevat urat yhtyvät Tampe- reen kautta kulkeviin Hämeenlinnan tieyhteyksiin. 35 Rautakaudella pysyvän asutuksen vakiintuminen loi Ala-Satakunnan muinaiskaupunkien kauppapaik- kaupankäynnille edellytykset jo 800-luvulle tultaessa. koina voidaan varauksin pitää Kokemäen aluetta ja Pohjanlahteen laskevan Kokemäenjoen vesistön ym- Euran Luistarin aluetta, minne liikenne suuntautui pärille sisämaassa keskittynyt rautakautinen asutus loi nykyisen Pirkanmaan alueelta. Muinaiskaupungit vaikuttivat oman alueensa pysyvien ja säännöllisten liikennereittien muodostumiseen sekä liittivät reitit Tielinjan varrella olevat suomalaisen oikeuden toisiin muinaiskaupunkeihin ja niiden vaikutusaluei- piiriin kuuluvat kylät 1500-luvun puolivälin val- siin. Muinaiskaupunkien on oletettu syntyneen Suo- tiollisissa verokirjoissa:33 messa ennen 1200-lukua. Kaupungit eivät käytännös- Irjanne, Leistilä, Masia Ruskeala ja Haistila sä juuri eronneet maalaiskylästä, mikä johtui kehitty- mättömistä kulkuyhteyksistä. 1000-luvulla Ruotsin Tielinjan varrella olevat ruotsalaisen oikeuden valta Suomessa oli vielä vähäistä ja maamme talous piiriin kuuluvat kylät 1500-luvun puolivälin val- oli lähinnä suurten talojen hallinnassa, mitkä kävivät tiollisissa verokirjoissa:34 kauppaa lähinnä erätuotteilla. Käytetyt liikennereitit Huhta, Hanninkylä, Mikola, Peräkylä, Rava- ja kaupankäyntipaikat eivät kuitenkaan syntyneet sat- ni, Villilä, Nakkila, Ruhade, Tuorsniemi, Ulvila tumanvaraisesti, vaikka Suomesta puuttui mahtimies- ja Vähärauma luokan poliittinen ohjaus, vaan niiden syntyä ohjasivat traditiot, perinteiset yhteydet ja markkinapaikat sekä Liikenneverkkoa alettiin kehittää jo 1600-luvul- 61 muinaispitäjien valvoma tapaoikeus ja hyötynäkö- la tietöinä ja suuntana olivat itä ja Pohjanmaa. Tämä Tietä pitkin kylien läpi kohdat. 36 oli kuulunut jo 1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasan Keskiajalla tien tärkeimpiä käyttäjiä olivat kruunun idänpolitiikkaan, jonka tarkoitus oli turvata valta- virkamiehet, sotilaat, papit ja kauppiaat. Satakunnassa kunnan edut valloitetuilla ja vielä valloittamattomilla tiedetään keskiajalla olleen kaukoliikennereittejä, jotka alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tiestön parantami- palvelivat lähinnä pohjois-eteläsuuntaista liikennettä. sella ja laajentamisella oli suurimmaksi osaksi sotilaal- Korsholmasta on tullut Pohjoinen Rantatie Ulvilaan liset intressit, mutta samalla alueiden taloudellinen ja ja Huittisiin. Ulvilasta lähtevä Huovintie, Raumalta kaupallinen asema kehittyi. Pohjanmaan ja sisämaan lähtevä toinen Huovintie ja Eurasta lähtevä Airikin- väliset tieyhteydet olivat tärkeitä muun muassa sota- tie vievät kaikki Turkuun. Satakunnan alueelta Jaakko joukkojen kokoamisen ja huollon järjestämisen takia. Teitin vuosina 1555–1556 laatimaan valitusluetteloon Sisämaan luonnonvaroja pystyttiin myös hyödyntä- on merkitty vain pohjoinen rantatie, Turku−Ulvila− mään paremmin tieverkoston laajentuessa. 39 Korsholma-osuus. Luetteloon oli ilmeisesti merkitty Turusta pohjoiseen johtava tie Ulvilan ja edelleen hallinnon kannalta keskeiset tiet, minkä ulkopuolelle Korsholmaan oli 1600-luvulle asti erittäin huonokun- oli jätetty Rauman kaupungin kulkuyhteydet. 37 toinen. Ulvilaan ja Poriin kuljettiin sisämaan kautta Satakunnan alueen pyhiinvaellusreitti, Pyhän Huovintietä pitkin ja Pohjanmaalle Kyrönkankaantie- Henrikin reitti, lähtee Nousiaisista ja kiertää Pyhä- tä. Huonon tieyhteyden syy oli Marko Nenosen mu- järven ympäri. Varsinaisesti pyhiinvaellustie oli vain kaan pohjalaisten kaupankäynti tukholmalaisten kans- Nousiaisen ja Köyliön välinen tie, mutta mahdolli- sa. Pohjanmaan talonpojilla ei ollut mitään tarvetta sesti osa vaeltajista kävi Kokemäellä asti. Tämä johtui päästä etelämpänä sijaitseviin kauppapaikkoihin, kos- piispa Henrikin legendasta, jonka mukaan piispa yö- ka heillä oli suora meriyhteys Tukholmaan. Parannus- pyi Kokemäellä ennen saapumistaan Köyliöön. Tätä ta rannikon tielinjaan tapahtui vasta 1700–1800-luvun yöpymispaikkaa alettiin pitää pyhänä ja sinne saapui vaihteessa, jolloin valmistui kokonaan uusi Porin ja pyhiinvaeltajia. Keskiajan päättyessä Suomessa oli Vaasan välinen maantie. Tien valmistuminen viivästyi kaupunkeja vielä harvassa ja kulkijalla matka saattoi monilla vuosilla, koska rakennusvelvollisuuksista ei kestää viikkoja kaupungista toiseen siirtymiseen. Kor- päästy yksimielisyyteen. Tien rakentamisessa käytet- sholma oli pohjoisin paikka ja Olavinlinna oli silloi- tiin hyväksi uusia teknisiä innovaatioita, joiden avulla sen Suomen itäisin kolkka, minne pääsi teitse. 38 tie voitiin rakentaa suoraksi maastoa halkovaksi kulku- 62 väyläksi. Tie kulki asumattomien alueiden ja korpien vanha Haistilan lauttapaikka, jonka kohdalta tielinjaus läpi, mistä lähti rannikolla sijainneisiin kyliin sivuteitä. siirtyy joen eteläpuolella, paikallistielle numero 12883. Tämä oli uusi tapa rakentaa teitä, koska aikaisemmin Tämän jälkeen tielinja jatkaa Kokemäenjoen suun- tiet kulkivat kylästä kylään. Lisätietoa aiheesta on Mi- taisesti Viikinkulman, Ruskilan, Masian ja Nakkilan kael Lähteenmäen osuudessa tässä kirjassa. 40 kautta Villilään. Tielinja erkaantuu Kokemäenjoen 1800-luvulla Suomen talous toi maanteille lisää läheisyydestä nykyisen Villilän kartanon länsipuolel- liikennettä. Kauppatavaran liikuttaminen paikasta la ja suuntaan lounaaseen paikallistietä numero 2170. toiseen vaatii niin maanteiltä kuin muiltakin kulku- Tielinja kulkee Leistilän kautta Hormistonmäkeen ja reiteiltä lisää kapasiteettia. Sahateollisuudella oli suuri sieltä edelleen Kyllijoen kautta Nahinkulmaan ja Saa- merkitys Satakunnan tiestön rakentamiselle ja suun- renmaanhan. Risteyksestä tie kääntyy länteen, Huh- tautumiselle. Valtiontuella rakennettiin syrjäseuduille taan ja Irjanteen kylään. Irjanteen jälkeen tiennumero teitä, jotta niiden puuvarat saataisiin paremmin hyö- muuttuu 2171:ksi. Tielinja jatkaa Irjanteelta valtatie dynnettyä. Näitä olivat muun muassa tiet Suodennie- 8:lla, johon se yhtyy Kämpän kaffetupa -nimisen kah- mi–Lavia–Kullaa, Kiikoinen–Kiikka sekä Kiikoinen– vilan (entisen metsätyötukikohdan) kohdalla. Hannijoki. Käsisahauspaikkojen lisäksi Satakunnan Linjaus kääntyy risteyksestä pohjoiseen ja jatkaa alueen takamaille syntyi 1800-luvun alkupuolella mo- valtatien suuntaisesti lähes Luvialle asti. Tielinja te- nia sahoja. Tiettömien alueiden kylät olivat eriarvoi- kee valtatie kahdeksan osuudella poikkeamia läheisille sessa asemassa. Noormarkku–Kankaanpää-tie raken- metsä- ja hiekkateille valtatien kummallekin puolelle. nettiin hätäaputöinä vuosina 1824–1827, koska alueen Vanha tielinjaus on jäänyt osaksi nykyisen valtatien ja taloudellinen tilanne oli kehno. 41 sen ympärillä tapahtuneiden maanmuokkauksien ja peltojen alle. Valtatien vieressä sijaitsevien kylien ja rakennusten keskellä ja läheisyydessä vanha tielinjaus Porin eteläpuolinen tielinja on säilynyt ja on osittain edelleen käytössä. Linjaus eroaa valtatie kahdeksalta Luvian eteläpuo- Tutkittu tielinjaus on rajattu alkamaan Ulvilan kirkol- lella olevan huoltoaseman kohdalta Kirkkotielle ja jat- ta, josta se jatkuu etelään päin paikallistietä numero kaa samaa tietä Luvian keskustan läpi. Tielinja jatkuu 2440 Vanhankylän kautta Ravanin kylään ja Ravanis- keskustan jälkeen luoteeseen, Hanninkylään, josta tie ta Antinkartanon hoitokotina toimivalle alueelle asti. haarautuu pohjoiseen paikallistielle numero 12858. Hoitokodin kohdalla Kokemäenjoen rannassa on ollut Tielinja jatkaa pitkään kyseistä tietä Rimpialholle asti, jossa tie risteytyy ja linjaus jatkuu itään paikallistietä ka jälkeen oikaistu kartta on liitettävissä vertailtavan 63 numero 12859 pitkin. Tielinjauksen loppuosa kul- kartan päälle. Oikaisun onnistumiseen vaikuttivat Tietä pitkin kylien läpi kee Leppäkorven asutusalueen vierestä Vähärauman monet eri tekijät. Vaikka vertailtavia karttoja ei voida alueelle. Tielinjan tarkastelu ulottuu Vähäraumalle. kohdistaa aina täydellisesti, kertoo linjausten muoto Tarkasteltava tielinjaus on pituudeltaan 78 kilometriä mahdollisen yhteneväisyyden, vaikka linjaukset eivät ja luonteeltaan se on vaihtelevaa aina metsäosuuksista olisi aivan päällekkäin. Tässä artikkelissa on vertailtu rakennettuun ympäristöön. vuoden 1996 peruskarttaa ja oikaistuja venäläisiä to- pografikarttoja, jotka tunnetaan myös nimellä Senaa- tin kartat. Senaatin kartat ovat Satakunnan alueella Tielinjauksessa tapahtuneet muutokset peräisin vuosilta 1903–1910. Ulvilasta lähdettäessä suurimmat muutokset tielin- Tutkittu tielinjaus on pysynyt melko muuttumatto- jassa on tapahtunut nykyisen Antinkartanon hoivako- mana. Suurimmat muutokset, joita tielinjauksessa din kohdalla. Ulvila sai vuonna 1912 kunnalliskodin, havaittiin, olivat teiden historian kannalta ajallisesti joka sijaitsi Haistilan lautalle johtavan tien varressa 42. melko nuoria. Tielinjaa oli jonkin verran oikaistu ja Vuonna 1955 kunnalliskoti siirtyi uusiin tiloihin ja teiden risteyksiä on muutettu nykyliikenteelle turval- nykyinen hoivakoti aloitti toimintansa kunnallisko- lisemmaksi. Useat loivasti kaartavat teiden liittymät dilta vapautuneissa tiloissa vuonna 1956 43. Tielinjaa on muutettu ”tiukoiksi” T-mallisiksi risteyksiksi. Osa on aluksi paranneltu eri vaiheissa lautan aiheuttaman tielinjasta on kuitenkin tuhoutunut, esimerkiksi osa liikenteen kannalta, myöhemmin koko hoivakodin vanhasta tielinjasta on jäänyt valtatie kahdeksan alle. alue on kierretty uudella tiellä. Lautalle johtavan tien Tässä artikkelissa teiden linjauksia on tutkittu Map- parannus on tapahtunut vuonna 1940 ja hoivakodin Info-nimisellä paikkatieto-ohjelmalla, jonka avulla ohittavaa tietä aloitettiin suunnittelemaan vuonna esimerkiksi vanhoja karttoja pystytään oikaisemaan 1963–1965. 44 nykykartan päälle. Oikaisulla tarkoitetaan tässä yh- Kokemäenjoen eteläpuolella tielinjaus on pysy- teydessä eri mittakaavaisten karttojen muuttamista nyt hyvin alkuperäisellä linjallaan. Ennen Masiaa, samankokoisiksi eli samaan mittakaavaan. Oikaisu Vampulan kohdassa, tietä on oikaistu vajaan sadan tapahtuu etsimällä vanhasta ja uudesta kartasta vastin- metrin matkan verran. Vanha tie kulkee oikaisun ja pistepareja eri puolilta karttalehteä. Riittävän monen asuinrakennusten välissä ja toimii rakennuksille kul- vastinpisteen avulla ohjelma suorittaa oikaisun, jon- kuyhteytenä. Masian Pannilan kylässä vanha linjaus 64 on jäänyt rautatien alle, jonka takia tie on tästä koh- sesta oli maastossa heikosti havaittavissa metsittymi- taa katkaistu. Tie jatkuu rautatien toisella puolella sen takia. lyhyen matkaa Tuottajantienä, mutta tämän jälkeen Valtatie kahdeksan ja Irjanteelta tulevan tien ris- vanha linjaus on hävinnyt Suomisen kuitukangas- teyskohta on muuttunut. Vanha linjaus on kaartanut tehdasalueen alle. risteyskohdassa loivasti pohjoiseen ja kulkenut nykyi- Suomisen tehdasalueen jälkeen vanhaa tielinjaa on sen valtatien vieressä eteläpuolella noin 650 metrin säilynyt lyhyen matkaa Nakkilan valtatie kahden liit- mittaisen matkan, ennen kuin nykyinen ja vanha lin- tymään asti, missä vanha linjaus on tuhoutunut. Nak- jaus yhtyvät valtatien alla. Vanhaa tien pohjaa oli jon- kilan ja valtatien liittymä on nykyaikainen monitaso- kin verran havaittavissa risteysalueella maastossa. risteys, joka on valmistunut vuonna 2000 45. Vanha Vähän ennen Yleisradion mastoa Poriin päin tul- tielinja on kulkenut nykyisen valtatieristeyksen poikki taessa vanha tielinjaus on poikennut valtatieltä hie- vinoittain verrattaessa nykyiseen valtatien ylittävään man tien itäpuolella. Vanha linjaus on mutkitellut siltaan. Valtatien yli tultaessa Leistilään tielinjaus on Rajakallion kautta Pinkjärven rannan tuntumassa ole- pysynyt muuttumattomana aina Hormistonmäen valle Isoluodontielle, mitä pitkin tie on tullut takaisin rukoushuoneelle asti, missä tietä on oikaistu vajaan valtatielle ja jatkanut valtatien yli länsipuolelle Liuh- puolen kilometrin mittaisen matkan verran. Seuraava tokankaalle. Vanha linjaus palaa takaisin valtatielle oikaisu alkaa ennen Kyllijoen kylän risteyskohtaa, jos- Myllyahteen kohdalla. Seuraava poikkeama valtatiestä sa uusi tielinjaus ohittaa kylän risteyksen ja sen ympä- on Peränkylän kohdalla, missä tie kulkee kummalla- rille muodostuneen asutuksen länsipuolelta ja yhtyy kin puolella tietä olevan asutuksen keskellä ja yhtyy jälleen vähän matkan päässä vanhaan tielinjaukseen. lopuksi tiehen numero 2177 lähellä valtatie kahdeksan Säilynyt vanha tielinjaus toimii nykyään peltotienä risteystä. asutuksen vieressä. Hieman ennen Peränkylää on vanhasta linjauksesta Saarenmaan kylän kohdalla Irjanne–Panelia-tien haarautunut oikealle tie, joka on kulkenut Koivumäen risteyksen muoto on muuttunut. Vanha, hieman Y- kautta Mikolaan. Mikolasta tie on palannut takaisin mallinen risteys on nykyään T-mallinen. Noin kol- Mikolantietä ja yhtynyt edellä mainittuun linjaukseen me kilometriä edellisestä risteyksestä Irjanteelle päin Vanha-Esko-nimisessä paikassa. Tämä linjaus on kui- on oikaistu pieni hevosenkengän muotoinen mutka. Mutkassa olleesta vanhasta linjauksesta on jäljellä vie- Irjanteen kirkkomäki sijaitsee hienolla paikalla vanhan lä puolet nykyään metsätienä. Loput vanhasta linjauk- tielinjan varrella. 2009. 65 Tietä pitkin kylien läpi 66 tenkin merkitty ohuemmalla tietä merkitsevällä viival- jonka lähiympäristössä on säilynyt venäläisten ensim- la senaatin karttaan, kuin tie, mikä kulkee Peränkylän mäisen maailmansodan aikaisia puolustusvarustuksia. kautta. Tästä voi päätellä, että Mikolan kautta kulkeva Näiden lisäksi tien toisella puolella alueelta löytyy tielinja on ollut vähemmän käytetty. kiviröykkiöitä, jotka on merkitty peruskarttaan mui- Peränkylän risteysalue on myös muuttunut. Van- naishauta-alueeksi. 46 hassa tielinjauksessa samassa kohdassa ei ole mitään Rimpiaholle saavuttaessa ja käännyttäessä Poriin risteystä, vaan linjaus on kulkenut loivasti luoteeseen päin, tie muuttuu taas päällystetyksi. Tältä tieosuu- mutkitellen nykyisen valtatien eteläpuolella aina ny- delta MapInfolla tehty alueen Senaatin kartan oikaisu kyiseen huoltoasemaristeykseen asti. Vanhaa linjausta ei ole onnistunut niin hyvin kuin muualla. Tämän ei voida havaita enää lainkaan, koska se on jäänyt ym- takia Senaatin karttaa ja peruskarttaa ei saatu vertai- pärillä olevien peltojen alle. lua varten asetettua aivan päällekkäin. Teiden muotoja Luvian keskustan jälkeen erittäin pieni oikaisu on vertailemalla on kuitenkin selkeästi havaittavissa, että tehty noin 750 metriä Hanninkylän risteyksestä Vias- ne ovat melko yhteneväiset. Tielinjoissa on kuiten- vedelle päin, pieneen mutkaan. Vanha linjaus toimii kin jonkin verran havaittavissa tapahtuneita oikaisuja, edelleen pihatienä. Hanninkylä–Rimpialho-välinen mutta ne ovat tien kokonaisuuden kannalta vähäisiä. tie on hiekkatietä ja kulkee harvaan asutetun met- säalueen läpi. Tällä välillä tielinjassa on tapahtunut jonkin verran muutoksia ja oikaisuja verrattaessa se- Tutkitun tielinjauksen historiaa ja ajoitusta naatinkartan ja vuoden 1996 peruskartan tielinjoja. Maastokäyntien yhteydessä muutoksien ja oikaisujen Tutkitun tielinjauksen alkuosa on sama kuin keskiai- havaitseminen maastossa oli mahdotonta. kaisella Huovintiellä. Nykyään Huovintiellä tarkoite- Hanninkylä–Rimpialho-välillä tie kulkee muuta taan linjausta, joka on alkanut Kokemäenjoen suulta maastoa hieman korkeammalla kohdalla ja varsinkin Ulvilan ja Porin seudulta ja jatkunut aina Köyliön, loppuosa hiekkaharjannetta pitkin, jonka länsipuo- Virttaan ja Oripään kautta Turkuun 47. Nyt tutkittu lella on soranottopaikkoja ja sorakuoppia. Nykyistä tielinjaus eroaa Huovintiestä hieman ennen Nakkilan kaivualuetta vastapäätä on senaatinkartan mukaan läh- keskustaa missä tielinja suuntaa länteen päin Villilän tenyt useampia teitä itään päin, mitkä ovat yhtyneet kautta Leistilään, kun Huovintie jatkaa Kokemäen- toisiinsa vähän matkan päässä. Näitä lyhyitä tieosia joen rantaa pitkin aina Harjavaltaan asti. Ensimmäinen ei havaittu maastossa. Tien varrella on mikroautorata, kirjallinen maininta Huovintiestä on vuodelta 1422, mutta tien varrella olevat monet muinaisjäännökset vuonna 1645 ja 1650-luvulla. Erkki Lehtisen mukaan 67 antavat todisteita sen olevan paljon vanhempi. 48 tie on syntynyt vasta 1500-luvun lopussa tai 1600-lu- Tietä pitkin kylien läpi Ensimmäinen maantieteellinen kartta, jossa Huo- vun alkupuolella 52. Vuonna 1687 käräjäpäätöksen vintie esiintyy, on vuodelta 1743. Kartta kuului mat- mukaan Porin ja Luvian välinen tie kunnostettiin kaoppaaseen, jonka on toimittanut Georg Biurman. käräjätieksi. Posti siirtyi kulkemaan tiellä viimeistään Oppaassa oli ilmestyessään toinen koko Ruotsin val- vuonna 1694, koska tätä ennen tie oli ollut huonokun- takuntaa kuvaava kartta. Karttaan on todennäköisesti toinen. Ennen rantatien syntymistä posti oli kulkenut merkitty ensimmäistä kertaa tärkeimmät maantiet. 49 Eurajoen ja Irjanteen jälkeen sisempänä mantereella Erkki Härö on tutkimuksessaan Satakunnan historialli- Leistilän ja Nakkilan kautta Ulvilaan ja Poriin. Porin nen tieverkko käyttänyt Biurmanin karttaa Huovintien jälkeen postilinja palasi takaisin kulkemaan rannikkoa varhaisimpana lähteenä. Tielinjaus eroaa Huovinties- pohjoiseen päin 53. Irjanteen, Luvian ja Porin välinen tä Nakkilan Masian kohdalla, jossa Masiantie ylittää tie oli lähinnä paikallistie ja esiintyy ensi kertaa tie- Palojoen. Tielinjauksessa tapahtuneiden muutosten kartoissa vasta vuonna 1799. Tie oli Luvia–Pori-väliltä takia vanha linjaus Masiasta Leistilään on muuttunut heikkokuntoinen ja vuodenajasta tai paikasta riippuen eri aikoina. tie ei soveltunut ollenkaan kulkemiseen. Tähän vai- Biurmanin matkaoppaan kartassa Turusta on ollut kuttivat varmasti tien ylittämät laajat suoalueet ja hil- myös Rauman, Eurajoen ja Leistilän kautta tieyhteys jalleen maatuva Luvian lahti. 54 Poriin 50. Leistilä–Irjanne-välinen tieosuus on kuu- lunut Turun ja Ulvilan väliseen rantatiehen. Osasta rantatien tieosuuksista on tietoja jo myöhäiskeskiajal- Kokemäenjoen ylityspaikat tielinjalla ta, kuten Eurajoki–Ulvila-väliltä. Tätä tietä on myös aikoinaan kutsuttu Huovintieksi. Yhtenäisenä tienä Ulvilan kirkolta lähdettäessä, ensimmäinen Koke- rantatie esiintyy silti vasta 1500-luvulla, jolloin posti mäenjoen ylityspaikka oli Haistilan lautta. Ruskilan alkoi kulkea Pohjanlahden rannikon kaupunkien vä- Juhana Laurinpoika aloitti lautan rakentamisen tou- lillä. Rantatie muuttui vasta 1800-luvun alussa var- kokuussa 1641 korvausta vastaan ja saman vuoden sinaiseksi päätieksi sen jälkeen kun Porista valmistui syyskuussa lautta oli jo valmis. Vuonna 1788 Haistilan uusi tieyhteys Vaasaan. 51 ylityspaikassa oli kaksi lauttaa, pienempi ja suurem- Irjanteelta Luvialle ja edelleen Poriin johtava tie pi, sekä näiden lisäksi lauttavene, jota käytettiin jäiden mainitaan ensimmäisen kerran lähteestä riippuen lähdön aikaan.55 Härön mukaan Haistilan lautan mer- 68 kitys väheni 1800-luvun lopulla, kun lähialueille alkoi täkseen.. Tätä tukevat Salmisen mukaan vuosina 1470, valmistua siltoja 56. Myöhemmin lautta korvattiin los- 1473 ja 1550–1552 pidetyt käräjät Ulvilan kaupungis- silla, joka jäi pois käytöstä vuonna 1953. Tällöin val- sa. Toinen varhainen ylityspaikka oli Kokemäellä, jos- mistui Kokemäenjoen ylittävä Friitalan silta 57. sa pidettiin käräjiä kummallakin puolella jokea. Tapio Tapani Salminen epäilee tutkimuksessaan Huovin- Salminen uskoo Ulvilan Haistilassa olleen joenylitys- tie Satakunnassa lauttayhteyden voivan olla perua ehkä paikka viimeistään 1550-luvulla. 58 jopa keskiajalta tai viimeistään 1400-luvulta, koska 1600-luvulla siltoja Ulvila–Nakkila-välillä oli Rus- etelärannan kylistä sekä Turusta tulevan liikenteen oli kilassa, jossa oli 30 syltä (1 syli = 1,8m) pitkä kivi- jollain tavalla ylitettävä Kokemäenjoki Ulvilaan pääs- arkkusilta. Toinen silta oli Nakkilan Ruhaden silta. Eurajoen puolella on ollut 1600-luvulla ainakin kaksi siltaa, Irjanteen ja Huhtisuon sillat. Luvian ja Porin välillä on vuodelta 1645 maininta Sassilan sillasta59. Luvianlahdella oli ilmeisesti sillan lisäksi myös lautta 1690-luvulla. Eurajokelaiset kritisoivat kalliin lautan ylläpitämistä tarpeettomana, koska heille matka Leis- tilän kautta Poriin ei ollut paljoakaan pidempi kuin Luvian kautta. 60 Tutkitun tielinjan joenylityspaikoista on saatavilla tietoja vain murto-osasta. Vanhat sillat oli valmistet- tu yleensä puusta eikä niistä ole jäänyt jäljelle mitään. Tielinjan muista silloista ei ole jäänyt merkittäviä mai- nintoja tutkittuihin lähteisiin.
Asutuksen ja kylien suhde tielinjaan
Tarkkaa kuvaa kylien ja asutuksen synnystä on vaikea
Luvian Peränkylässä voi aistia vanhan tien ja asutuksen luoda. Kylistä säilyneet tiedot ovat välillä ristiriidassa tunnelmaa. 2009. toistensa kanssa, mikä on vaikeuttanut tutkijoiden ky- lien synnyn ajoittamista. Ensimmäiset lähdemaininnat määritellä. Toisaalta on tietoa siitä, että kruunu pyrki 69 eivät kerro kylän ikää. Kylän tai paikan nimien esiin- uudisasuttamaan vanhojen ydinalueiden välisten kul- Tietä pitkin kylien läpi tyminen asiakirjassa kertovat sen vakiinnuttaneen ase- ku-urien varsilla olevia erämaita. Näin on tapahtunut mansa yhteiskunnassa. Kylä on saattanut olla olemassa muun muassa Somerolla, jonka kautta kulkee Hä- jo kauan ennen, mutta vasta yhteiskunnan järjestymi- meen Härkätieksi kutsuttu keskiaikainen tie Turun ja nen veronkeruun ja omistusten virallistaminen ovat Hämeenlinnan välillä. 62 olleet joitain syitä, miksi kirjallista aineistoa alkoi syn- Tutkitulla tielinjalla Nakkilan ja Kiukaisten aluei- tyä. Varsinaisia kirkon pitämiä asukastilastointeja alet- den varhainen asutus on luonut oman reitistön ym- tiin pitää järjestelmällisesti 1700-luvun alkupuolelta päristöönsä, mikä on todennäköisesti yhtynyt ajansaa- lähtien 61. Jo erätalouden aikana ihmiset ovat liikkuneet, kä- vellen, veneellä tai ratsastaen. Varsinaisiksi teiksi nii- tä ei tänä päivänä mieltäisi, mutta hitaasti liikkuville ihmisille polut ja urat asutusten välillä muodostivat tieverkoston. Kirkon, kaupan ja valtion järjestyminen loi tarpeen yhtenäiselle reitistölle. Vanhat polut muu- tettiin teiksi ja uusia raivattiin, muutoksen toteutti- vat talopojat verovelvollisuutena. Teiden, siltojen ja lauttapaikkojen ylläpitämisestä ja kunnosta on jäänyt tietoa muun muassa käräjien asiakirjoihin. Isännille on monesti määrätty sakkoja tieosuuksien hoitamat- tomuuden tai raivaustöiden hitauden takia. Tutkitun tienlinjan alueella on todistetusti ollut jo varhain asutusta. Ymmärrettävää on, että asutuksen ympärille on muodostunut oma liikkumista palveleva urien tai polkujen verkosto. Nämä urat tai polut usein yhtyivät oman alueen rajoilla mahdollisiin toisten kylien kulkureitteihin. Missä vaiheessa näistä syntyi tiestö, jota käyttivät muutkin kuin kyläläiset, on vaikea Rantatie Nakkilan Leistilässä talviasussa. 2009. 70 tossa erätaloudesta eläneiden ihmisten kauppareittei- kyään kylä sijaitsee joen eteläpuolella. Kokemäenjoen hin. Tunnetuilla Huovinteilläkin on juuret varhaisen ylittämisestä Haistilan kohdalla on tietoa jo myöhäis- rautakautisten muinaisteiden verkossa. Salmisen mu- keskiajalta, mikä viittaa alueella olleen tätä ennen jo kaan keskiaikainen Huovintie toimi Turun piispan ja vakiintunut tie tai kulku-ura. Ulvila on sijainnut joen Lammaisten kala-apaja-alueen yhteytenä. Lammais- suistoalueella lahden perällä. Voisi kuitenkin olettaa, tenkosken alue oli Salmisen mukaan Huovintien al- että kulku-uria on ollut aina merenrantaan asti. Ulvi- kuperäinen luoteinen päätepiste, mutta samalla alu- lan kauppaoikeudet varmistivat sen, että alueelle tul- eella on merkkejä risteyspaikasta 1200–1300-luvuilla. tiin eri puolilta maakuntaa myymään omia tuotteita. Lammainen sijaitsee noin kuusi kilometriä Nakkilan Oletettavaa on, että Ulvilan ja Ravanin alueella on lii- keskustasta Kokemäenjoen yläjuoksulla, mistä voi kuttu ennen varsinaisen kylän muodostumista, mutta olettaa liikennettä olleen myös Nakkilaan ja siitä ran- tämäkin tarvitsisi tarkempaa tutkimusta. nikolle päin. 63 Huhdan kylä on aluksi sijainnut Leistilä–Irjanne- Vanhimmat kylät Leistilä, Masia, Ruskeala ja Hais- tien vieressä itäpuolella ja kylän läpi menevä tie vie tila sijaitsevat melko lähekkäin toisiaan, minkä takia entiselle suoalueelle. Tästä tiestä löytyy ensimmäiset olisi helppo olettaa kaikkien kylien kulku-urien yh- maininnat vuodelta 1743, mutta se on ollut olemassa tyneen toisiinsa. Nuoremmat kylät Ruhade, Nakkila jo ennen mainittua vuotta. Ennen postitien siirtymistä ja Villilä sijaitsevat vanhojen kylien lähellä. Ne ovat kulkemaan rannikkoa pitkin on Leistilä–Irjanne-välin todennäköisesti syntyneet olemassa olleiden teiden tie ollut Raumaan suunnan liikennettä palveleva tie. ja kulku-urien viereen tai läheisyyteen. Nykyinen Huhdan kylä on mahdollisesti syntynyt tien viereen. Ruhaden kylä on eri paikassa kuin missä se on aikai- Irjanteen seudulla ollut varhainen asutus ja sen sijain- semmin sijainnut. Varhaisempi Ruhade on sijainnut ti kapealla ja korkealla hiekkaharjanteella on luonut Kirkkosaaren kohdalla Kokemäenjoen etelärannassa, selkeän kulku-uran. Näiden perusteella voisi olettaa kun nykyinen Ruhade on tästä kohdasta noin 1,5 ki- urien ja teiden olleen vanhempia kuin kylien. lometriä lännempänä. Luvian kylät ovat entisten kosteikkoalueiden lähei- Kokemäenjoen mataloituminen siirsi kaupankäyn- syydessä. Varsinaisten teiden muodostuminen alueelle nin Ulvilaan, millä oli vaikutuksia myös Ravanin ja on ollut mahdollista vasta suhteellisen myöhään ver- muun alueen liikenteeseen. Haistila on vanhin kylä rattaessa vaikka Kokemäenjoen laakson ympäristöä ja ja lähimpänä Ulvilaa. Alkuperäinen Haistilan kylä Huovintien halkomia kangasharjuja. Asutuksen ja ky- on sijainnut Kokemäenjoen pohjoispuolella, kun ny- lien suhdetta teihin on vaikea saatavilla olleiden läh- teiden perustella tutkia. Luvian kohdalla merenkulku olivat otollisia kulkureittien paikkoja, kun taas poik- 71 ja meritiet ovat olleet huomattavasti merkittävämmäs- kimaiset maanpinnan uurteet ja kallionyppylät vaati- Tietä pitkin kylien läpi sä asemassa kuin muissa tutkitun tien osissa. vat kiipeämistä tai kiertämistä. Kaupankäynnin ja lii- Tuorsniemi ja Vähärauma ovat syntyneet maan kennemäärien lisääntyminen loi tarpeen varsinaiselle kohottua. 1400-luvulla alueet olivat merenrannassa, tienraivaamiselle. 65 Tuorsniemi oli nimensä mukaan niemi Lattomeren Ulvilasta Kokemäenjoen rantaa yläjuoksulle päin vieressä. Vähärauma sijaitsi silloin Koiviston kanssa seuraileva tie on todennäköisesti syntynyt kylien vä- samalla luodolla. Kylät ovat todennäköisesti olleet ole- lillä olemassa olleille kulku-urille. Vanhoja uria ja he- massa ennen laajemman tieverkoston syntymistä, jol- vosilla kuljettuja polkuja on asteittain parannettu ja loin pitemmät matkat liikuttiin oletettavasti veneellä levennetty käytössä olleiden liikkumisvälineiden mu- tai jäiden aikaan talviteitä pitkin. kaan. Kokemäenjoen kummallakin puolella on kyliä melko tiheästi, minkä seurauksena Ulvilan alueen talollisilla oli melko lyhyet matkat hoidattaville tie- Tielinjan tiet syntyivät käskystä ja ilman osuuksilleen 66. Talolliset pitivät teiden hoitoa yleensä ylimääräisenä työnä, minkä takia siitä usein lipsuttiin. Asutus ja kylien väliset kulku-urat syntyivät tarpeen Luvian kylien välinen tiestö alkoi hahmottua 1600- mukaan. Kokemäenjoen laakso ja sen ympärille luvulta alkaen. Kylät sijaitsivat Luvianlahdesta nous- muodostuneet reitit sekä niihin liittyvä Huovintie seilla hieman korkeammilla kukkuloilla ja harjanteilla. ovat kaikki vanhoja. Vakiintuneiksi muodosuneet Käräjäasiakirjoista selviää, että vuonna 1645 luvialaiset kulku-urat eivät olleet alueen ainoita kulkureittejä, päättivät tehdä tien Leppäkarista aina Peräkylään asti. koska liikkuminen loi tarvittavat urat ja niiltä voitiin Samana vuonna Hanninkylän talot kehotettiin rai- halutessa siirtyä syrjään. Pyhiinvaeltajat esimerkiksi vaamaan ja ylläpitämään tietä rannikolla sijainneeseen kulkivat usein vähän sivummalla yleisestä maanties- Sassilan kylään. Vuonna 1652 oli valmiina melko suo- tä, koska vaikeakulkuinen reitti laskettiin Herralle ra tie Mikolan ja Peräkylän välillä. Tämän tien Mauno otolliseksi 64. Polut eivät olleet varsinaisia merkittyjä Jokipii epäilee syntyneen vuoden 1645 tienrakennus- teitä, mutta ne olivat kuitenkin melko pysyviä. Van- päätöksen seurauksesta. 67 hat kulku-urat seurailivat maaston muotoja ja vesis- Luvian Hanninkylästä pohjoiseen lähtevä tielin- töjen reunoja. Maaston korkokuvat ja kasvillisuuden ja kulkee edelleen harvaan asutun alueen läpi. Tien piirteet rytmittävät tietä. Pitkänomaiset harjujen laet raivaaminen ja ylläpitäminen tällaisilla asumattomilla 72 alueilla on ollut talollisille erityisen työlästä ja hanka- Tutkitun tielinjan tiet ovat syntyneet eri tavoilla. 73 laa. Tämän takia tie on varsin pitkään ollut heikko- Osa Kokemäenjoen lähiseudun teistä on todennäköi- Tietä pitkin kylien läpi kuntoinen ja siksi vähän käytetty. Luvia–Pori-välillä sesti syntynyt jo esihistoriallisella ajalla. Rannan lähei- on todennäköisesti ollut jonkinlainen kulku-ura, joka syydessä olevien kylien polut ovat muodostuneet van- ilmeisesti käskystä raivattiin tieksi vuoden 1650 paik- hojen kulku-urien päälle. Varhainen asutus ja kauppa- keilla. Huonoa tietä ryhdyttiin talvella 1687 tosissaan paikat joen yläjuoksulla ovat edesauttaneet polkujen kunnostamaan, mikä velvoitti useiden kylien talot leviämisen rannikolle ja sisämaahan päin. Luvialla tienraivaukseen ja hiekan ajoon. Pori–Rauma-välin sijainneissa uudisasutuksen kylissä teitä on varmasti rannikkotie muodostui yhtenäiseksi reitiksi 1600-lu- ollut ennen 1600-lukua, mutta kyliä yhdistäneitä tei- vun lopussa. Posti siirtyi käyttämään rannikkoreittiä ja tä jouduttiin odottamaan Luvianlahden kuivumiseen sen mainitaan olleen postitienä jo vuodesta 1694. 68 asti. Postitien siirtäminen sisämaasta rantatielle on ol- Nakkila–Leistilä–Irjanne-välin tiedetään olevan lut suuri ponnistus, vaikka sen käyttöaste jäikin melko vanha reitti. Tie kulkee suurimman osan harjujen vähäiseksi. päällä tai rinteellä ja Leistilän peltoaukealla Palojoen Tutkitun tielinjan tiet voidaan ajatella syntyneen tuntumassa. Tie toimi vielä 1700-luvulla etelästä Po- kolmessa eri vaiheessa ja tavalla. Tielinjan vanhimmat riin johtavana päätienä, vaikka rantatie oli olemassa tieosuudet sijaitsevat lähellä alueita, joista on löydetty ja uusi vaunutie Luvia–Leistilä-välille raivattiin vuo- merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta. Ensimmäises- sina 1696–1697 69. Leistilän kestikievari oli merkattu sä vaiheessa vanhimmat kulku-urat ovat todennäköi- jo Biurmanin karttaan, joka ilmestyi vuonna 1743. sesti muodostaneet uhripaikkojen ja asutuksen välille. Irjanteella on ollut kartta-aineiston perusteella kie- Toinen vaihe alkoi, kun uusia asutuskeskittymien syn- vari 1799–1918 välisenä aikana. Hevosia kievarilla oli tyi. Asutusten kulku-urat yhtyivät ja levisivät kaupan vuonna 1855 19 kappaletta, mikä on toiseksi eniten ja muun liikkumisen seurauksena. Viimeisenä vaihee- koko Satakunnan tiedossa olevien kievareiden hevo- na on teiden suunniteltu raivaaminen kulkuyhteyk- sien lukumäärästä. Tästä voidaan päätellä, että Irjanne sen parantamiksi ja luomiseksi. on ollut kolmesta suunnasta tulleiden teiden vilkas risteyskohta. Kestikievareista kertoo enemmän Tanja Korpi omassa artikkelissaan. 70
Tunnelmallinen hiekkatie Luvialla. 2008. 74 Yhteenveto de tutkittuun tielinjaan on erilainen eri puolella tietä. Vanhat kylät ja tiet ovat toisiinsa kiinteästi yhteydessä, Maan kohoamisella on ollut suuri merkitys Satakun- kun uudemmat kylät ja tiet ovat väljemmin toisistaan nan teiden ja asutuksen syntyyn. Tutkittu tielinja on riippuvaisia. melko hyvin pysynyt muuttumattomana, vaikka pieni Tutkitun tielinjan historiasta ei tiedetä paljoa, koska osa siitä on kokonaan tuhoutunut. Eniten muutok- tiet eivät olleet vielä merkittävässä asemassa keskiajan sia on tapahtunut teiden risteysalueilla, joissa vanhat alun yhteiskunnassa, mutta niiden merkitys kasvoi teiden loivat liittymät on muutettu nykyliikenteelle kirkon rantauduttua Suomeen ja valtion tiukentaes- turvallisiksi T-risteyksiksi. Eri osat vanhasta tielinjasta sa otettaan. Vanhoihin karttoihin merkityt tiet ovat ovat nykyään erilaisessa käytössä. Osa toimii liiken- ensimmäisiä varmoja lähteitä teiden olemassaolos- nekäytössä ja osa on muuttunut pelto- tai metsäteiksi. ta, mutta niiden tarkoista kulkureiteistä maastossa ei Valtatie 2:n ja 8:n rakentaminen on osaltaan auttanut ole tietoa. Todennäköisesti vanhimmat osat tutkitus- näiden vanhojen tielinjausten säilymistä, koska pai- ta tielinjasta sijoittuvat samalla alueelle vanhimman neet oikaista tai leventää vanhoja teitä ovat siten pois- asutuksen kanssa eli nykyisen Nakkilan ympärille. tuneet. Nuorempia teitä, jotka ovat syntyneet määräyksistä, Tielinjan varren asutus on syntynyt viimeistään ovat tiet nykyisen Luvian alueella sekä Poriin johtanut myöhäiskeskiajalla. Nuorimmat kylät ovat lähimpänä rantatie. rannikkoa, missä maa on paljastunut viimeisimpänä veden alta. Vanhimmat kylät sijaitsevat jokien varsilla ja melko lähekkäin toisiaan. Nuoremmat kylät ovat Viitteet muodostuneet näiden ympärille tai lähelle. Kylien synnyn ajankohdan määrittely on melko mahdoton 1 Jaakkola 1958, 62. 2 Masonen 1999a, 53; Jaakkola 1958, 43. tehtävä ilman arkeologisia kaivauksia. Uudisasutuksen 3 Jaakkola 1958, 39; Lähteenoja 1946, 32. luomat kylät ovat syntyneet tutkitun tielinjan alueella 4 Suvanto 1973, 163-164. 5 Suvanto 1973, 163; Heino 1987, 93; Kopisto 49-50. mielestäni kahdella tavalla. Osa lähellä Kokemäenjokea 6 Suvanto 1973, 14, 163-164. olevat nuoremmat kylät ovat syntyneet liikennöidyn 7 Jokipii 1948, 222; Suvanto 1973, 14, 163-164; Lähteenoja 1946, 44. 8 Suvanto 1973, 48, 164. Huovintien varrelle vanhojen kylien väliin. Luvian 9 Jaakkola 1958, 128. alueen kylät ovat syntyneet asutukselle otollisiin paik- 10 Suvanto 1973, 164. 11 Heino 1987, 96. koihin ilman varsinaisen tien vaikutusta. Kylien suh- 12 Suvanto 1973, 166-168. 13 Suvanto 1973, 166. 48 Härö 1975, 12. 75 14 Suvanto 1973, 167; Heino 1987, 95; Vanhan Satakunnan henkilötiedos- 49 Tiitta 1999; Härö 1975, 39. 50
to WWW-sivu (s.1952) 17.12.2008. Biurman 1747, Biurman, Georg: Svea ock Göta Riken med Finland Tietä pitkin kylien läpi 15 Suvanto 1973, 168. och Norland afritade i Stockholm år 1747,
Postitalonpoikien jalanjäljillä · Katri Leppäniemi
Sitä ei ole tekemällä tehty, vaan se on syntynyt, itsestään synty- Suomen keskiaikaisperäisistä teistä tunnetaan matkai- nyt, itse itsensä kulkenut. Se ei kulje niinkuin umpisilmäinen lun näkökulmasta erinomaisesti vain kaksi: Kunin- maantie, minne ihmiset sen vievät, eikä niinkuin rautatie, joka kaantie ja Hämeen Härkätie. Suomen keskiaikainen lyö päänsä kallioon tai puhkaiseikse sen läpi. Ken omilla jaloil- tieverkosto oli kuitenkin paljon laajempi, ja myös Sata- laan kulkee, niinkuin metsätie, se kulkee katsellen, varoitellen kunnassa on useita keskiaikaisperäisiä tieyhteyksiä, joi- ja voimiaan säästäen. Sentähden se aina on suora, vaikka näyt- den linjaukset ja ympäristöt ovat hyvin säilyneitä. Yksi tää mutkittelevan, sentähden se ei uuvuta ystäväänsä, joka sitä erityisen hyvin säilyneistä tieosuuksista on Satakunnan seuraa, vaan hoitelee häntä ja helpottaa hänen vaivojaan. Se ei rannikolla kulkeva Ahlaisten ja Merikarvian välinen aja suohon lyhintä tietä hakiessaan laveimman paikan yli, vaan rantatie, joka on osa keskiajalla Turusta Suomen länsi- vainuaa jo kaukaa kaitaisimman ylimenon ja sinne johtaa. rannikkoa pitkin pohjoiseen kulkenutta tietä. Tämä artikkeli pohjautuu työn alla olevaan pro gra- — Juhani Aho: Metsäpolku (1899) du -tutkimukseeni, jossa pyrin osa-aluejaon ja maise- ma-analyysin pohjalta määrittelemään, miten Ahlais- ten ja Merikarvian välinen keskiaikaisperäinen ranta- 78 tie soveltuisi matkailun käyttöön. Ahlaisten puolella rantatien nimi on Merikarvian rantatie, Merikarvian puolella tien nimenä on Rantatie. Tässä artikkelissa käytän yleisnimeä rantatie tarkoittaessani koko tietä Ahlaisilta Merikarvialle, erisnimellä Merikarvian ranta- tie tarkoitan Ahlaisten puoleista osuutta ja erisnimellä Rantatie Merikarvian puoleista osuutta.
Kiemurtelevasta polusta postitieksi
Joulukuun 6. päivän aamu vuonna 2008 oli tyyni ja harmaa pienen pakkasen aamu. Pakkasin laukkuuni kameran, kart- toja, kyniä, paperia ja villapaidan. Olin miettinyt retkeä Ah- laisten ja Merikarvian väliselle rantatielle jo jonkin aikaa, ja sopivan vapaapäivän vihdoin sattuessa kohdalle suuntasin kul- kuni kohti Ahlaisia. Matkaseuranani ja kuljettajanani toimi mieheni, joka ei vielä aamulla tainnut aavistaa kuinka mielen- kiintoinen päivä edessä oli.
Varhaisimmat tiedot Ahlaisten ja Merikarvian välisen rantatien käytöstä ovat vuodelta 1491, jolloin valtion- hoitaja Sten Sture vanhempi yöpyi Merikarvialla pa- latessaan Suomesta Pohjanlahden ympäri Ruotsiin 1. Suomen kaikki maantiet olivat ratsupolkuja 1500-lu-
Ahlaisten Pullerontiellä kulkeminen on yhtä juhlaa; tie on jatkuvaa mutkaa, nousua ja laskua. 2009. vulle asti, ja teiden tarkoituksena oli yhdistää hallinto- Pori ja Rauma mainitaan vuoden 1645 postitaksassa 79 keskuksina toimineet linnat toisiinsa. Teiden rakenta- Tornion, Oulun, Uudenkaarlepyyn, Kokkolan ja Vaa- Postitalonpoikien jalanjäljillä minen ja ylläpito kuului maanomistajille, ja tärkeintä san ohella. Kirjeet saattoivat kuitenkin seistä pitkään- oli kosteikkojen ja vesistöjen ylityspaikkojen raken- kin säännöllisen postilinjan puuttuessa, ja kaupungit taminen esimerkiksi pitkospuilla tai kivilatomuksilla. anoivatkin jo vuoden 1660 valtiopäivillä, että postitie Joet ja pienemmät järvet ylitettiin lautoilla tai puusil- siirrettäisiin kulkemaan rannikon linjaa pitkin. Sama toja pitkin. 2 anomus piti kuitenkin toistaa vielä vuosien 1664, 1668 Rantatie on kaikkien kirjallisten lähteiden mukaan ja 1672 valtiopäivillä, ennen kuin muutosta lähdettiin ollut keskiajalla erittäin vaikeakulkuinen, mutta kos- ajamaan. 8 ka se oli ainoa Porista pohjoiseen vienyt tie, se säilyi Vuonna 1674 postimestari Höök määrättiin tutki- 1600-luvun alkuun saakka pohjoiseen suuntautuvan maan eikö ”nykyisin halki pitkän ja asumattoman hä- liikenteen valtaväylänä. 3 Kulku-uraa yritettiin tämän mäläismetsän” kulkevaa postia voisi siirtää rannikon tästä parannella ja oikoa, mutta yrityksistä huolimatta linjaa kulkevaksi. Vuodelle 1676 ajoitettu luettelo Suo- tie pysyi vuosisadasta toiseen vaarallisena ja vaikea- men postitalonpojista osoittaa postin siirtyneen kysei- kulkuisena 4. Rantatietä ilmeisesti kuitenkin käytettiin senä vuonna kulkemaan rannikon linjaa rantatietä pit- kohtalaisen paljon, koska talonpojat sen varrella valit- kin. Syynä postilinjan siirtoon rantatielle tien huonos- tivat jatkuvasti kyytirasituksen ankaruudesta. Toisaalta ta kunnosta huolimatta olivat rannikon kaupunkien on kuitenkin syytä muistaa, että kyytiasemien välit ja toistuvat valitukset: kaupunkien porvariston mielestä näin ollen kyytimatkatkin olivat kohtuuttoman pit- oli kohtuutonta ja suorastaan haitaksi, jos posti kulki kiä. 5 1600-luvun alkupuolella liikenne alkoi hakeutua kaupunkien ohi. Postitien uudella linjauksella Porista rantatietä pidemmälle mutta parempikulkuiselle Ky- pohjoiseen kuljettaessa postitaloja oli Söörmarkussa, rönkankaan tielle6, ja liikenne rantatiellä hiljeni 7. Ahlaisissa, Köörtilässä, Merikarvialla ja Risbyssä. Vaa- Turusta Suomen länsirannikkoa pitkin pohjoiseen san läänin eteläisin postitalo oli Siipyyssä. 9 ja Pohjanlahden ympäri Ruotsin puolelle aina Tuk- Rantatie pysyi postilinjan siirtämisestä huolimatta holmaan asti kulkenut postireitti perustettiin 1640- huonokuntoisena pitkään. Maaherra Didrich Wrangel luvun puolivälissä. Reitin tarkoituksena oli turvata määräsi vuonna 1681, että rantatie oli kunnostettava postinkuljetus Tukholmaan kelirikkoaikoina, jolloin 12 kyynärää eli vähän yli seitsemän metriä leveäk- Ahvenanmeren ylitys oli mahdotonta. Postilinja kulki si. Rantatie pysyi käskystä huolimatta kehnona myös alun perin Turusta Vaasaan Kyrönkankaan tietä pitkin. koko 1700-luvun. 10 Rantaa myötäilevä tie oli kiemu- 80 rainen, kivinen ja ahdas, eikä sitä saatu yrityksistä huo- ja olin viimeksi edellisenä iltana tutkiskellut sitä. Teimme U- limatta parempaan kuntoon 11. käännöksen ja palasimme Ahlaistentietä takaisin Poriin päin noin kahdensadan metrin verran.
Metsän keskellä kiemurteleva tie Nykyinen Merikarvian rantatie risteää Ahlaistentiel- tä kohti Merikarviaa reilu kilometri ennen Ahlaisten Nykyinen Ahlaisten ja Merikarvian välinen rantatie keskustaa. Noin kaksisataa metriä ennen Merikarvian on vajaan kolmenkymmenen kilometrin pituinen rantatien risteystä Ahlaistentieltä Merikarvian suun- kiemurteleva maantie, joka yhdistää toisiinsa Porin taan risteää huomaamattomampi Pullerontie-nimi- pohjoisimman kaupunginosan Ahlaisen (noin 1400 nen kapea kylätie. Pullerontien risteyksessä seisova vakituista asukasta 12) ja Porin pohjoispuolella sijaitse- puinen tienviittatolppa kertoo kulkijan olevan Ahlai- van Merikarvian kunnan. Rantatien linjaus noudattaa sissa. Tolpan Merikarvian suuntaan osoittavat viitat suurimmilta osin keskiajalta peräisin olevaa linjausta: kertovat Kitukoskelle olevan 2,8 kilometriä, Pohja- eniten nykyinen rantatie poikkeaa keskiaikaisesta lin- joelle 4,7 kilometriä, Korkeakoskelle 4,5 kilometriä ja jauksestaan tien päätepisteiden läheisyydessä, eli lä- Pohjansaha-merelle 9,3 kilometriä. Yksi teksti tolpan hellä Ahlaisia ja lähellä Merikarviaa. Vanha tielinjaus viitoista kuitenkin puuttuu: Tervetuloa keskiaikaisperäi- on kuitenkin koko pituudeltaan yhä ajettavissa muu- selle postitielle! tamia lyhyitä metsittyneitä osuuksia lukuun ottamat- Ahlaistentieltä risteävä Pullerontie vastaa linjauk- ta. Vajaan kolmenkymmenen kilometrin tieosuudella seltaan lähes tarkalleen alkuperäistä rantatietä. Pulle- muutamien satojen metrien kadonneet osuudet ovat rontien alkuosan varrella on harvakseltaan maisemaan kuitenkin verrattain vähäisiä. hyvin istuvia vanhoja maatalousrakennuksia sekä asuinrakennuksia, joiden päättelen olevan käytössä Kuljettajani sai kotiportilla Porin keskustassa ohjeet suunnata enimmäkseen vain kesäaikaan. Pullerontie on alkuun Ahlaisiin Ahlaistentien ja Merikarvian rantatien risteykseen. hyvin ajettavassa kunnossa, mutta rakennusten loput- Saavuimme paikalle kymmenen jälkeen aamupäivällä, ja ris- tua tie muuttuu nopeasti huonokuntoisemmaksi, lä- teyksessä kuvatessani ja karttaa tutkiessani huomasin yhtäkkiä, hes kärrypoluksi. Kesäasukkaiden kulkeminen pitää että olimme väärässä risteyksessä. En voinut ymmärtää, miten en ollut huomannut tätä aikaisemmin: kartta, johon vanhan Vanhalla tiellä maaston esteet, kuten siirtolohkareet, on postitien linjaus on merkitty, oli ollut käytössäni jo pitkän aikaa, aikanaan ollut pakko kiertää. 2008. 81 Postitalonpoikien jalanjäljillä 82 Pullerontien alkuosan ajettavassa kunnossa, mutta sy- tie kulkee niin läheltä suuria kiviä, että pelkään auton kylkiin vemmälle metsään mentäessä tie on jäänyt ikään kuin tulevan naarmuja, välillä puiden oksat hipovat auton ikkunoita. oman onnensa nojaan. Tuntuu, että auto poukkoilee kumpuraisella tiellä verkkaisesta Ulla Heinon Ahlaisten historia -teoksen (1979) vauhdista huolimatta ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle. Yri- mukaan Ahlaisten postitalonpoikana toimineen Juho tän samanaikaisesti lukea karttaa ja katsella maisemia, mikä Pentinpojan vuonna 1703 tekemästä valituksesta il- ei ole hyvä ratkaisu, koska alan nopeasti voida pahoin. Totean menee, että rantatien varrelle oli 1700-luvun alkuun ääneen, että Pullerontie soveltuu ehdottomasti paremmin pyö- mennessä pystytetty neljänneksen välein peninkul- räily- tai kävelyreitiksi, ja samalla vastaamme tulee kävelijöitä, matolppia. Heinon mukaan samasta valituksesta olisi jotka vilkuttavat ja hymyilevät iloisesti väistäessään kapean tien mahdollista saada yksityiskohtaisia tietoja rantatien pientareelle. Kuljettajani miettii ääneen, että mahtavatkohan kulusta Ahlaisten alueella, ellei Juho Pentinpoika reippailijat tietää millä tiellä oikein kulkevat. olisi sitonut kulkemansa matkan pituutta koskevia tietoja maamerkkeihin, joita on myöhemmin mah- Liikenne rantatiellä rajoittui keskiajalla lähinnä talvi- doton tunnistaa. Heinon mukaan Pentinpoika on kuukausiin, koska tien kivisyys, soisuus ja mäkisyys kertonut Ahlaisista etelään johtaneen tien kulkeneen tekivät matkustamisen kesäkautena hankalaksi 14. Syi- ensin erään mäen, sitten Naistenkasken, Hirvikuo- tä rantatien pitkäaikaiseen huonoon kuntoon olivat il- pan, Mäntykiven, Noormarkun kappelin ja lopulta meisesti rannikon epäedullinen ja pienipiirteinen kul- Rajamäen kautta Söörmarkkuun, jonne Pentinpojan kumaasto sekä reitin halkomat pitkät harvaan asutut laskelmien mukaan tuli matkaa 1 3/4 peninkulmaa. tai kokonaan asumattomat korpiseudut ja metsätaipa- Ahlaisista pohjoiseen mentäessä Pentinmäki oli Hei- leet, jotka eivät tarjonneet kulkijoille levähdyspaikkoja. non mukaan ohittanut ensin Pikkulaaksossa olleen Lisäksi meren tarjoamat purjehdusmahdollisuudet ja neljännespeninkulmapylvään, jonka jälkeen matka talvikulun helppous pitkin jäätyneitä lahtia vähensivät jatkui Grönholman ja Kroksvarpsholman kautta saha- kulkemista rantatiellä. 15 myllylle ja sieltä Slätenin läpi Köörtilään. Pentinpojan Pullerontietä kulkiessa voi ”aistia postitien tun- mukaan matkaa kertyi kaikkiaan 1 5/12 peninkulmaa nun”. Toki tie on nykyään huomattavasti paremmin ennen seuraavaa postitalonpojan taloa. 13 kuljettavassa kunnossa kuin keskiajalla, jolloin se oli vain vetisessä ja vaikeakulkuisessa maastossa lähellä Ajamme Pullerontietä hitaasti eteenpäin. Pullerontie seurailee merta kiemurrellut kapea polku, mutta silti: juuri sillä tarkasti maaston muotoja kiemurrellen metsän keskellä. Välillä samalla tiellä, juuri niiden samojen kivien ohi ja juuri niitä samoja mäkiä ylös ja alas kuljettiin jo keskiajal- kanssa. Kitukoskentien kunto on myös parempi kuin 83 la. Nykyisin Pullerontieltä ei näe merta, se on aikojen Pullerontien kunto, mikä selittyy sillä, että Merikar- Postitalonpoikien jalanjäljillä kuluessa vetäytynyt kauemmaksi maankohoamisen vian rantatieltä on Kitukoskelle lyhyempi matka kuin vaikutuksesta. Ajan kuluessa, hevoskärryjen yleistyes- Ahlaistentieltä. Kitukoski on retkeilijöiden ja kalastaji- sä ja maaston kuivuessa tie on hiljalleen levennyt, ta- en suosima paikka, ja liikenteen vaikutuksesta tie py- soittunut ja saavuttanut nykyisen muotonsa. syy hyväkuntoisena. Internetin karttapalveluja tutkies- Jonkin matkaa Pullerontietä ajettuamme lähes- sani olen huomannut, että Kitukoskelta Pullerontien tymme Kitukoskea, joka on yksi Pohjajoen upeim- suuntaan kulkevaa vaikeakulkuisinta osuutta ei edes mista koskipaikoista. Pohjajoki on keskimmäinen ole merkitty kaikkiin karttoihin: tie on joissakin kar- Karvianjoen vesistön mereen laskevista uomista, ja toissa Merikarvian rantatieltä tultaessa merkitty päät- sitä luonnehditaan upeaksi melonta- ja kalastus- tyväksi Kitukoskelle, Ahlaistentieltä tultaessa tie on paikaksi. Pohjajoen luontaiseen kalastoon kuuluvat merkitty päättyväksi suurin piirtein niille main, missä hauki, ahven ja särkikalat, mutta Pohjajoesta voi saa- tienvarren viimeisimmät rakennukset sijaitsevat. Joi- da myös taimenta ja jopa merilohta. Pohjajoen varsil- hinkin karttoihin Pullerontien huonokuntoisin osuus la on merkittäviä lehtokeskittymiä, joissa pesii muun on merkitty polkuna. muassa idän uunilintu, ja joen talviaikaan avoimena pysyvät virtapaikat ovat tunnettuja koskikaran tal- Kitukoskentie ja Pohjajoki sivuavat toisiaan niin lähekkäin, vehtimispaikkoja. 16 Kitukoskelle on rakennettu nuo- että mietin keskiajan kulkijoiden jalkojen varmasti kastuneen. tiopaikka, jonka läheisyydestä löytyvät myös laavu, Samalla huomaan joen toisella rannalla vaakatasossa muuta- kota, käymälä ja keittokatos. Nuotiopaikkaa ympäröi mia koivunrunkoja, ja lähimaastoa tarkemmin silmäiltyäni kuusivaltainen metsä, ja Kitukosken kuohut kohi- huomaan siellä täällä poikki jyrsittyjä puunrunkoja. Majavia! sevat aivan vieressä. Olemme liikkeellä joulukuussa, Kävelen eteenpäin ja huomaan poikittain tien päällä makaa- jolloin maisema on paljas, mutta ympäristöä silmäil- van koivun. Koivu on onneksi kuitenkin niin pieni, että sen lessä on helppo kuvitella, kuinka upea leiripaikka on pystyy käsivoimin siirtämään sivuun, ja matkamme pitkin kesäaikaan. postitalonpoikien jalanjälkiä jatkuu. Ajamme Kitukoskentietä Kitukoskelta Merikarvian suuntaan jatkettaessa eteenpäin, ja näkökenttään ilmestyy asuinrakennuksia. Pieni tien nimi vaihtuu Kitukoskentieksi. Myös tiemaisema Kitukoskentie yhdistyy Merikarvian rantatiehen, ja nousemme muuttuu: tie sukeltaa metsästä aukeampaan maastoon rauhalliselta metsätieltä asvaltoidulle Merikarvian rantatielle. ja kulkee jonkin matkaa aivan rinnakkain Pohjajoen Tiemaisema muuttuu täysin: Merikarvian rantatie on Kitukos- 84 kentiehen ja varsinkin Pullerontiehen verrattuna linjaukseltaan Kitukoskelta Keikveden rantaan asti on kuljettu lähes 85 huomattavasti suorempi, leveämpi ja tasaisempi. Kuitenkin, rantaviivaa pitkin. Postitalonpoikien jalanjäljillä verrattuna nykyaikaisiin suoriin pikateihin, Merikarvian ran- Keikvesi on noin 117 hehtaarin kokoinen Sel- tatie on mutkitteleva ja moni-ilmeinen, ja tästä syystä mielen- kämerestä erkaantuva merenlahti, johon Pohjajoen kiintoinen ajaa. vedet laskevat. Keikveden maksimisyvyys on noin 4 metriä ja keskisyvyys noin 2 metriä. Keikveden alueel- la on muutamia saaria ja ranta-alueet ovat paikoitellen Selkämeren rantaviivaa myötäilevä tie hyvin rehevöityneitä. Matalimmissa kohdissa kasvaa kesäisin runsaasti ulpukkaa, lummetta ja ärviöitä. 17 Se ei rakasta yksitoikkoisia maita ja välttää ikäviä seutuja min- Keikveden rannan ääressä Merikarvian rantatie kulkee kä voi. Jos vain suinkin sopii, pistäikse se katsomaan lehtoja, jälleen hyvin lähellä rantaa. Vaikka rantaa sivuava tie- niittyjä, latoja ja lampia. Jos on kaski tai pelto metsässä, niitä se osuus on suhteellisen lyhyt, muutama sata metriä, niin tervehtää. Jos on lähde, sen kautta se kulkee. Eikä se aukealla- se on silti vaikuttava: kun tie sukeltaa metsästä rantaan kaan linjaksi muutu, vaan polveilee ja kaaria tekee. ja maisema avautuu silmien edessä, on helppo tode- ta, että Keikveden alue on yksi rantatien upeimmista — Juhani Aho: Metsäpolku (1899) osuuksista. Keikveden rannan jälkeen tie sukeltaa jäl- leen metsään, mutta kartasta huomaa, että Selkämeren Pian Kitukoskentien risteyksen jälkeen Merikarvian aallot lyövät rantaan metsän takana vain muutaman rantatie laskeutuu Selkämeren rannalle Keikveden sadan metrin päässä tiestä. Vaikka merta ei metsän ääreen. Vaikka Kitukoskentien jälkeen Pohjajokea ei takaa näekään, niin rantatie kulkee noin kymmenen tieltä enää näekään, niin kartasta huomaa, että joki kilometrin matkan Keikvedeltä Köörtilään saakka niin kulkee kohti Keikveden rantaa tielinjan mukaisesti lähellä rantaa, että on helppo kuvitella, miten rantatie vain muutaman sadan metrin päässä tien eteläpuolel- on keskiajalla nimensä mukaisesti kulkenut lähes Sel- la. Karttaa tutkiessa on helppo päätellä, että keskiajalla kämeren rantaviivaa hipoen. Keikveden jälkeen Merikarvian rantatie saavuttaa Pohjansahan. Pohjansahan paikkeilla kulkee Porin ja Merikarvian kunnanraja, ja tien nimi vaihtuu Ranta- Ahlaisten Pullerontie on osa REITTI Satakunta retkei- tieksi. Rantatie jatkaa kulkuaan kohti Köörtilää, jos- lyreitistöä. 2008. ta se kaartuu syvemmälle sisämaahan kohti Peippua. 86 Peipun jälkeen Rantatie kaartaa jyrkästi itään kohti kohotessa meri on paennut kauemmaksi tien jäädessä Harvalaa. Rantatie koukkaa Harvalan kautta Peipun- kiemurtelemaan sisämaahan. lahden kiertäen ja suuntautuu sen jälkeen jälleen koh- Kartasta huomaa, että Rantatie noudattelee ran- ti luodetta ja Merikarviaa. Rantaviivan ja Rantatien nikon muotoja, vaikka kulkeekin sisämaassa. Tästä väliin jää suhteellisen alavaa ja soista maastoa: keski- on helppo päätellä tien alun perin kulkeneen lähes ajalla alueella on lainehtinut Selkämeri, jonka ulappia Selkämeren rantaviivaa pitkin, ja tätä seikkaa tukevat keskiajan kulkijat ovat joutuneet kiertämään. Maan myös erinäiset kirjalliset lähteet, joissa kerrotaan al- kuperäisen rantatien kulkijoiden kokemuksista. Yksi kulkijoista oli luontotutkija Carl von Linné, joka käytti rantatietä palatessaan vuonna 1732 Lappiin te- kemältään tutkimusmatkalta Turun kautta Upsalaan. Linné kertoo ”varsin vaikeasta taipaleesta Lappfjärdis- tä, Kristiinan luota, Hvisbofjärdiin [Ahlaisiin] likelle Poria; maantieksi sitä ei voinut sanoa paremmin kuin Uumajan ja Granösin välistä tietä”. Linné myös mai- nitsee tien kulkeneen koko matkan Kemistä Ulvilaan niin lähellä rantaa, että meri näkyi metsän läpi. Linnén kerrotaan huokaisseen ”Tosiolevaiselle olkoon kiitos, kunnia ja ylistys!”, kun hän selvisi matkasta turvalli- sesti perille. Myös vuonna 1734 rantatietä on kuvailtu kapeaksi ja vaaralliseksi: ”Kristiinankaupungin ja Po- rin välinen kuninkaantie on puiden, vuorien ja mä- kien tähden niin kehnoa, ettei sitä ilman hengen vaa- ratta voi hevosella kulkea.” Henrik Gabriel Porthan18 on todennut, että ”Porista Kristiinaan ei löydy mitään kelvollista tietä; tehdäkseen 8–10 peninkulman mat- kan täytyy kiertää 30 peninkulmaa. Kivinen, ahdas ja Keikvedellä vanha rantatie kulkee aivan meren tuntu- huono postitie, jota vaan hankalasti voi ratsastaa, kul- massa. 2009. kee pitkin rantaa”. 19 Kaikki kirjalliset lähteet tuntuvat olevan yhtä miel- pohjoisessa Kristiinankaupunkiin ja idässä Siikaisten 87 tä siitä, että alkuperäinen rantatie oli suurimmilta kuntaan. Asukkaita Merikarvialla on noin 3500. 21 Postitalonpoikien jalanjäljillä osin vaikeakulkuinen ja jopa vaarallinen. 1780-luvun Harvalasta kohti Merikarviaa mentäessä Rantatie lopulla aloitettiinkin uuden suoremman tien raken- noudattaa alkuun keskiaikaisperäisen tien linjausta. taminen Noormarkun pohjoispuolelta Pirttijärven ja Kartasta kuitenkin huomaa, että hieman ennen Me- Tuorilan kautta Lapväärttiin. Vuosien 1788–1790 sota rikarvian Alakylää vanhan ja nykyisen tien linjaukset ja Satakunnan alisen kihlakunnan tientekovelvollisten alkavat halkoa toisiaan: nykyinen Rantatie kulkee suo- pitäjien riidat hidastivat tien valmistumista vuoteen rana kohti Merikarviaa, vanhan tien linjaus kiemur- 1802, jolloin posti- ja matkustajaliikenne siirtyivät telee nykyisen Rantatien molemmin puolin. Vanha uudelle tielle, eikä kivikkoisen rantatien varrella enää tielinjaus seurailee Merikarvianjokea vielä tarkemmin ylläpidetty kievareita. Myös Kyrönkankaan tien käyttö kuin nykyinen linjaus: keskiajan kulkijat ovat matkan- alkoi uuden tien vaikutuksesta vähentyä. 20 neet aivan rantoja myötäillen. Rantatie oli vielä 1700-luvulla ainoa Merikarvian kautta kulkenut yleinen tie, ja merikarvialaisia keho- Rantatie Merikarvian keskustan tuntumassa tettiinkin tämän tästä ”viipymättä ja sakon uhalla kor- jaamaan siltansa ja tiensä”. Esimerkiksi vuonna 1678 Ajamme Harvalasta kohti Merikarviaa. Kuljettajani kysyy, kaikkia Merikarvian asuttuja taloja pappilan tiloja lu- että eikö Merikarvian kirkossa ollut jotain erikoista, ja hetken kuun ottamatta sakotettiin tieosuuksien hoidon lai- pohdittuamme muistelemme, että Merikarvian kirkko on poh- minlyönneistä. 1600-luvun lopulla Merikarvian pos- joismaiden suurin ympärivuotisessa käytössä oleva puukirkko. titaloina toimivat Köörtilän Räbbi, Alakylän Kankku Lähestymme Merikarvian Alakylää, ja kartasta huomaan, että ja Riispyyn Antti Erkinpojan talo, joista Kankku piti tielinja kulkee Peipunlahteen laskevaa Merikavianjokea myö- myös majataloa. Kuningas Kustaa II Adolfin kerrotaan täillen: joki virtaa tien vasemmalla puolella lähimmillään vain pysähtyneen Alakylän Kankulle hevosten vaihtoon ja muutamien kymmenien metrin päässä tiestä. Alakylästä kohti ruokailuun. 22 Merikarvian keskustaa mentäessä Merikarvianjokeen saa myös näköyhteyden. Ajamme kirjaimellisesti lähes ympyrää Merikarvian Alakylän ja keskustan välillä. Tutkimme karttaa, teemme U-käännök- Merikarvia sijaitsee Selkämeren rannalla Satakunnan siä ja sahaamme edestakaisin pitkin päätietä ja pienempiä luoteiskulmassa ja rajoittuu etelässä Porin kaupunkiin, sivuteitä. Nykyinen Rantatie kulkee suorana linjana Ala- 88 kylästä pohjoiseen sivuten Merikarvian keskustaa, mutta tu- vanhaa kiviaitaa sivuten, kunnes yhdistyy nykyiseen lemme siihen tulokseen, että keskiaikaisperäinen linjaus on Antintiehen. Karttaa ja maastoa tutkimalla hahmottaa, keskustassakin yhä olemassa ja lähes koko matkaltaan myös että Kuninkaantie ja Antintie ovat alun perin olleet ajettavissa. yhtä ja samaa tietä, joka on koukannut aivan Merikar- vianjoen rannan kautta jatkaen sen jälkeen kulkuaan Ahlaisten suunnasta Merikarvian Alakylään saavut- kohti Merikarvian keskustaa lähes tarkalleen nykyistä taessa Rantatieltä risteää vasemmalle Kuninkaantie- Antintietä pitkin. Joen rannassa on keskiajalla saatta- niminen kylätie, joka halkoo omakotitaloaluetta. Ku- nut olla esimerkiksi hevosten juottopaikka. ninkaantie kulkee Rantatien suuntaisesti Rantatien Hieman ennen Merikarvian ydinkeskustaa An- ja Merikarvianjoen välissä. Merikarvian keskustaa tientie ylittää kahtia haarautuneen Merikarvianjoen. lähestyttäessä Kuninkaantie palaa takaisin Rantatiel- Isomman sillan vieressä on yhä nähtävillä vanha sillan le, ylittää sen ja jatkuu Kuninkaantienä Rantatien oi- paikka. Merikarvian keskustasta kohti hautausmaata kealla puolen yhdistyen jälleen takaisin Rantatiehen mentäessä Antintie päättyy Satamatiehen: vanha tie- hieman ennen kuin Rantatie ylittää oikealle kaartu- linjaus on kuitenkin kulkenut kohtisuoraan nykyisen van Merikarvianjoen. Kuninkaantie, jonka nimikin Satamatien yli. Antintien jatkeena Satamatien toisella viittaa keskiajalle, vastaa alkuperäisen rantatien lin- puolen hautausmaata sivuaa nykyään kapea Riihitie, jausta. joka on keskiaikaista perua. Riihitie yhdistyy hauta- Hieman ennen kohtaa, jossa nykyinen Rantatie usmaan jälkeen jonkin matkaa peltomaisemaa halot- ylittää Merikarvianjoen, Rantatieltä oikealle risteää tuaan jälleen Rantatiehen, ja keskiaikaisperäisen pos- Antintie-niminen tie, joka suuntaa kohti Merikarvian titien matka kohti pohjoista jatkuu. terveysasemaa ja heti sen jälkeen ylittää, kahdessa kohtaa, kahtia haarautuvan Merikarvianjoen. Myös Merikarvian keskustan tuntumassa tarpeeksi pyörit- Antintie noudattaa keskiaikaisperäisen tien linjausta tyämme suuntaamme auton nokan takaisin kohti Ahlai- lähes tarkalleen, ainoastaan Merikarvian keskustassa sia. Alakylää lähestyessämme huomaamme tien vierustalla sekä Rantatien ja Antintien risteyksessä Antintien lin- kyltin, joka kertoo lähellä olevasta Anna Rogelin muistoki- jaus eroaa hieman keskiaikaisesta linjauksestaan. Ris- vestä. Päivä on ollut pitkä ja väsymys alkaa jo painaa, joten teyksen tuntumassa keskiaikainen tienpaikka on kui- päätämme jatkaa matkaa pysähtymättä katsomaan millaises- tenkin yhä nähtävissä: se risteää Rantatieltä hieman ta muistokivestä on kyse. Anna Rogelin nimi jää kuitenkin ennen Antintien risteystä ja kulkee jonkin matkaa pyörimään mieleeni: kuka hän oli, koska hän eli, mitä hän teki? Kotiin saavuttuamme avaan saman tien tietokoneen ja Silloin eivät ihmiset enää notkein jaloin ja pystyin päin kul- 89 kirjoitan hakukoneeseen Anna Rogelin nimen. Haku antaa je, vaan vaeltavat selkä koukussa ja aivot uuvuksissa yksitoik- Postitalonpoikien jalanjäljillä runsaasti tuloksia, joista mielenkiintoisin on Rogel-sukuseura koisista etäisyyksistä, leveää suoraa linjaa, jossa virsta tuntuu ry:n kotisivut. pitkältä kuin penikulma. Lyhyt on pitkäkin taival metsäpolun kera kulkea, sillä joka käänteessä herää uusi toivo perille tulosta. Rogel-sukuseura ry:n kotisivujen mukaan Anna Pitkä on maantiematka, jossa päämaali näkyy, mutta näyttää Mikontytär Rogel syntyi vuonna 1751 Merikarvian aina olevan kauempana kuin onkaan. Alakylässä. Rogel sairastui 19-vuotiaana vakavasti, ja hän sairasti yhteensä yli 14 vuotta ennen kuin kuo- — Juhani Aho: Metsäpolku (1899) li 32-vuotiaana vuonna 1784. Runsaan puolen vuo- den kuluttua sairastumisestaan, ensimmäisen kerran Ahlaisten ja Merikarvian välinen rantatie noudattaa lä- 26.12.1770, Anna Rogel alkoi saarnata. Hän saarnasi hes koko matkaltaan keskiajalta peräisin olevaa linjaus- kantavalla äänellä silmät kiinni, niin sanotusti unessa, ta, jonka syntymiseen vaikuttivat eniten luonnonolot ja herätti suurta ihmetystä ja kiinnostusta. Parhaim- ja maisemarakenne. Liikkumisen hitaus piti keskiai- millaan Rogelin unisaarnoja oli kuulemassa yli tuhat kaisen polun maaston muotoja tarkkaan myötäilevänä: ihmistä. Rogel korosti saarnoissaan Jumalan rakkaut- matkaaja etsi helppokulkuiset kohdat ja kiersi esteet, ta ja armoa, ja unisaarnat vaikuttivat kuulijoihin voi- jolloin polku sulautui erottamattomana osana maise- makkaasti. Saarnojensa välillä Rogel lauloi itse sepit- maan sen muotoja säestäen. Rantatietä on aikojen ku- tämiään virsiä. Anna Rogel on haudattu Merikarvian luessa levennetty, mäkiä on tasattu ja tie on saanut as- kirkon sakastin alle, ja hänen muistomerkkinsä on valttipäällysteen, mutta rantatietä ajaessa huomaa silti pystytetty Merikarvian Alakylään hänen kotitalonsa hyvin, kuinka polveilevassa ja moni-ilmeisessä maas- paikalle. 23 tossa keskiajan kulkijat ovat taivaltaan taittaneet. Siellä täällä rantatie sivuaa kallioseinämää, joka konkreetti- sesti muistuttaa maaston kumpuilevasta muodosta, ja Vanha tie elämysmaailmana metsään tähyillessä ymmärtää, miksi keskiajan kulki- jat ovat kuvailleet rantatietä vaikeakulkuiseksi ja jopa Tulleeko kerran meillekin aika, jolloin kaikki metsätiet ovat vaaralliseksi. Tietä ympäröivä maasto on kivikkoista maanteiksi muuttuneet? Koittaneeko päivä, jolloin sydänmaan ja mäkistä, ja Selkämeri lainehtii lähes koko rantatien koukertelevat, varjoiset polut ovat suoria, pölyisiä kärrykujia? matkalla korkeintaan muutaman sadan metrin päässä 90 tiestä. Kun kuvittelee meren nykyistä lähemmäksi ja lähteä tutustumaan tiehen ja sen ympäristöön entistä maaston soisemmaksi, niin saa hyvän mielikuvan siitä, yksityiskohtaisemmin. Haluaisin tutkia tarkemmin millaista keskiajalla oli kulkea nykyisen rantatien koh- rantatieltä Selkämeren rantaan risteäviä pieniä teitä, dalla kiemurrellutta polkua pitkin. tutustua alueeseen, löytää minulle ennestään tunte- Merikarvian ja varsinkin Ahlaisten alue on tullut mattomia koskipaikkoja ja kauniita rantamaisemia. minulle tutuksi jo lapsuudesta alkaen. Äitini suku on Haluaisin kulkea Selkämeren rantaviivaa pitkin ja lähtöisin Merikarvialta ja Ahlaisista, ja lapsuudessani kuvitella millaista maisemaa keskiajan kulkijat ovat vietin useina kesinä paljon aikaa Ahlaisilla isovan- katselleet. hempieni kesämökillä. Lapsuudessani meillä oli myös Pelkkä mielenkiintoinen historia ei kuitenkaan tapana mennä joka vuosi äitienpäivänä koko perheen yksinään riitä luomaan vanhasta tiestä vetovoimaista voimin syömään Merikarvian rantatien varrella sijait- matkailureittiä, vaan tien on tarjottava kulkijalleen sevaan Ahlaisten kievariin, ja myös Koivuniemen Her- myös visuaalisia elämyksiä. Kun kuulin, että rantaties- ra, niin ikään rantatien varrella sijaitseva kotieläinpiha, tä tulee osa matkailureittiä, yritin ensimmäistä kertaa on minulle tuttu paikka. Olen siis jo lapsena kulkenut tiellä ajaessani muodostaa ympäröivästä maisemasta paljon rantatiellä, mutta vasta nyt rantatien historia on kokonaiskäsitystä. Uutta ympäristöä tutkiessa huo- tullut minulle tutuksi matkailutiehankkeen, pro gra- mio kiinnittyy maiseman virikkeiden moninaisuuteen du -tutkimukseni ja tämän artikkelin myötä. ja vaihtelevuuteen, ja ihminen aistii herkästi viihtyykö Ajaessani rantatiellä 6. joulukuuta 2008 katsoin tie- hän ympäröivässä maisemassa vai ei. Vanhoista teistä maisemaa aivan eri silmin kuin ennen. Olin aina pi- ja niitä ympäröivistä maisemista on helppo pitää, eikä tänyt rantatietä kauniina taipaleena, mutta tietoisuus rantatie tee tässä suhteessa poikkeusta. Rantatien lin- rantatien historiasta avasi tiemaiseman minulle aivan jaus on sellainen, että kulkija saa kokonaiskuvan alu- uudella tavalla. Ilman tunnettua historiaa tie on vain een maisematyypistä: rantatie kulkee kiemurtelevana kaksi pistettä toisiinsa yhdistävä kulkuväylä, aivan ku- nauhana metsien ja peltojen halki sivuten vesialueita ten Ahlaisten ja Merikarvian välinen rantatie oli mi- ja asutuskeskittymiä. Rantatien maanpinnan muoto- nulle ennen. Pidin rantatietä ihan kivana tienä, jonka ja seuraileva linjaus ja luonnollinen ulkonäkö tekevät varrella oli ihan nättejä maisemia, mutta kun tutustuin tiestä rytmikkään ja tavallaan myös herkän – rantatien rantatien historiaan, avautui maisema koko tien pi- tuudelta minulle uudella tavalla. Rantatie sai mieles- säni täysin uudenlaisen merkityksen, ja nyt haluaisin Ahlaisten Kitukosken silta. 2008. 91 Postitalonpoikien jalanjäljillä 92 luonne on rauhallinen, mutta ei missään nimessä tyl- kin matkailutie-termin suppean määritelmän mukaan. 93 sä. Tieltä avautuva maisema on pienipiirteistä mäkien, Ajattelin, että matkailutiet ovat teitä, jotka johdattavat Postitalonpoikien jalanjäljillä metsien, vesialueiden ja peltotilkkujen mosaiikkia, ja matkailijan kulkemaan visuaalisesti virikkeellisten oman uniikin leimansa rantatien ympäristölle antaa alueiden halki syrjässä pääteiltä, ja ovat näin ollen maankohoamisranta, jota luonnehtivat kapeat luode- mukavia vaihtoehtoja ajaa paikasta toiseen, jos mat- kaakko-suuntaiset lahdet, jotka aikoinaan ovat ulot- kan teolla ei ole kiire. Tämä määritelmä on toki totta, tuneet pitkälle sisämaahan. Samantapainen pienipiir- mutta lisäksi tulisi huomata, että tie ei ole vain autoili- teinen maisemakuva jatkuu myös merellä: Selkäme- joita varten rakennettu kulku-ura. Tietä voidaan pitää ren maisemaa rytmittävät lukuisat kivikkoiset karit ja tilana tilassa, ja tien suhde sitä ympäröivään tilaan on pienet saaret. Maaston muotoja seurailevan rantatien tärkeä. Matkailutiehen voidaankin siis yhdistää esi- yhdistämät vesialueet, metsät, pellot ja rakennukset merkiksi pyöräily-, vaellus-, melonta- tai venereitte- muodostavat rantatien identiteetin ja alueellisen tun- jä. Monipuolisimmillaan matkailutie on silloin, kun nelman, joka kokonaisuudessaan on erittäin vaihtele- sitä pitkin ja sen ympäristössä on mahdollisuus edetä va ja mielekäs. useita eri liikkumismuotoja käyttäen. Rantatie johdattaa matkailijan kulkemaan maise- Rantatielle ja sen läheisyyteen soveltuvia kulke- mallisesti houkuttelevien alueiden sekä erityyppisten mismuotoja autoilun lisäksi on runsaasti: kävely, pyö- kohteiden ja nähtävyyksien kautta. Rantatiellä kulkija räily, ratsastus, melonta, veneily – ja miksi ei talvisin ehtii kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin ajo- hiihtäminen ja vaikkapa moottorikelkkailukin. Ranta- suoritukseen: hän ehtii ihailla maisemia, lukea mah- tie kokonaisuudessaan soveltuu hyvin pyöräilyreitiksi dollisia kylttejä ja opasteita, poikkeamaan reitiltä mie- moni-ilmeisen ja visuaalisesti virikkeellisen ympäris- lenkiintoisilta vaikuttaviin kohteisiin tai pysähtymään tönsä ansiosta, ja Pullerontie sekä Kitukoskentie muo- maisemallisesti elämykselliseen paikkaan jaloittele- dostavat mainion patikointireitin. Rantatieltä on suora maan. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä huomata eräs yhteys Selkämerelle, ja sinne laskevia jokia sekä Selkä- seikka, joka liittyy matkailutie-termiin: termillä viita- meren rannikkoa pitkin voi edetä vaikkapa melomal- taan yleensä juuri teihin, mutta käsite tulisi ymmärtää la. Lisäksi Selkämeren rannikko tarjoaa myös mainiot laajemmin. Tunnustan, että aiemmin ymmärsin itse- veneily- ja kalastusmahdollisuudet: esimerkiksi Meri- karvian Ouran saaristo on erityisesti veneilijöiden ja kalastajien suosima paikka. Nämä kaikki liikkumis- ja Pullerontie syysasussa. 2008. harrastusmuodot houkuttelevat erityisesti liikunnas- 94 ta ja luonnon tarjoamista elämyksistä kiinnostuneita la on myös runsaasti erilaisia tienvarsikohteita, jotka matkailijoita. rytmittävät matkailijan kulkua. Lisäksi rantatiellä on Matkailun käyttöön tuotteistetut vanhat tiet eivät hihassaan yksi valttikortti, joka erottaa sen lähes kai- pääasiallisesti anna elämyksiä matkailijoille, jotka et- kista muista suomalaisista matkailuteistä: Kuninkaan- sivät esimerkiksi rantalomakohteita, shoppailuparatii- tietä ja Saariston rengastietä lukuun ottamatta muut seja tai vilkasta yöelämää, mutta sen sijaan esimerkiksi suomalaiset matkailutiet eivät sivua merta, eli yksi kulttuuri-, hyvinvointi-, luonto- ja elämysmatkailun rantatien ehdottomista vahvuuksista on merellisyys. tarpeisiin vanhat tiet vastaavat yleensä mainiosti. Ny- Rantatie sivuaa Selkämerta ja näin ollen toimii samalla kyajan hektisessä maailmassa monet matkailijat ovat kertaa sekä yhdistävänä linkkinä tien varren kulttuu- alkaneetkin kaivata rauhaa ja hiljaisuutta, – paikkaa, ri-, luonto- ja maisemakohteiden välillä että porttina jossa musiikki ei soi ja mainosvalot eivät välky – ja täl- Selkämerelle sekä sinne suunnitteilla olevaan Selkä- laisiin tarpeisiin vanha tie vastaa erinomaisesti. Seikat, meren kansallispuistoon. Toteutuessaan Selkämeren jotka äkkiseltään ajateltuina saattaisivat muodostua kansallispuisto nostaisi alueen arvoa entisestään. Sen rantatien Akhilleen kantapääksi, eivät siis välttämät- lisäksi, että rantatie yhdistää meren ja maan, historian tä olekaan heikkouksia, vaan päinvastoin saattavat ja nykyajan sekä luonnon ja kulttuurin, on syytä muis- kääntyä voitoksi ja todellisiksi vetovoimatekijöiksi. taa, että keskiajalta peräisin oleva tie on jo sinällään Rantatien syrjäinen sijainti, heikko tunnettavuus ja arvokas osa kulttuurimaisemaa. palveluiden vähyys korostavat alueen uutuusarvoa ja Olen tässä artikkelissa lainannut Juhani Ahon saattavat houkutella paikalle matkailijoita, jotka ovat vuonna 1899 kirjoittamaa Metsäpolkua, joka mieles- kyllästyneitä puhkikulutettuihin matkailukohteisiin. täni tiivistää hienosti ajatuksen siitä, mihin vanhojen, Rantatien maiseman esteettisyys, maankohoamisran- alun perin polun paikalle syntyneiden teiden tuotta- nan omaleimaisuus ja alueen historiallinen kiinnosta- mat maisemalliset elämykset perustuvat. Ahon Met- vuus ovat koko reitin vetovoiman perustekijät. säpolkua mukaillen: vanha tie ei ole tekemällä tehty, Ahlaisten ja Merikarvian välinen rantatie on ver- se ei kulje suorana linjana soiden ja kallioiden läpi – se tailukelpoinen minkä tahansa jo olemassa olevan ei ole yksitoikkoinen. Vanha tie kiemurtelee maise- suomalaisen matkailureitin kanssa. Rantatiellä on man yksityiskohtien kautta, eikä aukeallakaan paikalla mielenkiintoinen ja pitkä historia, minkä lisäksi se muutu suoraksi linjaksi, vaan polveilee ja tekee kaaria. halkoo kaunista maisemaa, joka luo upeat puitteet Vanha tie johdattaa kulkijansa paikkoihin, jotka nyky- vaikka minkälaisille toiminnoille. Rantatien varrel- aikainen pikatie ohittaisi kaukaa viivasuorana linjana. Rantatien varrella oiva esimerkki paikasta, johon Viitteet 95 nykyinen tie ei kulkijaansa johda, on Pohjajoki ja eri- 1 Postitalonpoikien jalanjäljillä tyisesti sen upein koskipaikka Kitukoski. Keskiajalla Härö 1975, 15-16. 2 Tiehallinto. Museotiet ja -sillat -esite. kulkijat matkasivat Pohjajoen rantoja myötäilleen ja 3 Heino 1979, 82. Kitukoski saattoi toimia vaikkapa levähdyspaikkana, 4 Vuodelta 1575 on olemassa maininta kelvottomista silloista Närpiön ja Ulvilan välillä, vuonna 1602 on puhuttu rikkinäisistä teistä ja silloista jota yksikään kulkija ei voinut huomaamattaan ohit- samalla tieosuudella. Vakkilainen 1982, 169. taa. Nykyaikana Kitukoski on syrjässä Merikarvian 5 Vakkilainen 1982, 169. 6 Kyrönkankaan tie syntyi keskiajalla Hämeen ja Pohjanmaan välille rantatieltä, ja ainakin minulle Kitukoski oli tuntema- eränkäynnin ja vaelluksen tarpeisiin, ja se toimi aluksi talvitienä. ton paikka siihen asti, kunnes ensi kerran ajoin sinne Kyrönkankaan tie on Pohjanmaan vanhin tie. Tie kulki 1300-luvulla perustetusta Korsholmasta metsien kautta Hämeen linnaan ja haa- pitkin Pullerontietä joulukuun 6. päivä vuonna 2008. rautui Hämeenkyröstä kohti Turkua. Kyrönkankaan tiellä kesä- ja Mieheni tiesi Kitukosken entuudestaan kalastushar- talvireitit erosivat toisistaan paljon. Kristoffersen 2004, 226. 7 Heino 1979, 82-83. rastuksensa kautta, ja muistankin Kitukosken ensim- 8 Kristoffersen 2004, 226. mäisen kerran nähtyäni kysyneeni häneltä, että miksi 9 Ibid, 226-227. 10 Ibid, 227. ihmeessä hän ei ole kertonut paikasta minulle aiem- 11 Santavuori 1981, 271. min. Kitukoski ympäristöineen olisi mitä mainioin 12 Ahlaisten kylän kotisivut.
Pysähdytään kestikievariin · Tanja Korpi
Vapaakyydityksistä majataloon matkustajille ravintoa, kyyditys ja majoitus. 1 Matkus- tamisen yleistyessä tällaisia matkustajien ja hevosten Varhaiskeskiajalta lähtien oli Suomessa vallalla järjes- levähdyspaikkoja kaivattiin sen aikaisen vaivalloisen telmä, joka velvoitti kansan huolehtimaan korvauk- matkanteon kestäessä. Tiestön huonosta kunnosta setta kuninkaan tai hänen käskyläisensä kestityksestä johtuen ajokalusto ja hevoset joutuivat koville mat- (gästning), majoituksesta ja kyydityksestä. Tämä johti kojen ollessa pitkiä ja raskaita. Eikä matkustajakaan myös siihen, että monet muut korkeassa asemassa päässyt helpolla istuessaan pitkiä aikoja purilaiden tai olevat vaativat matkustaessaan kansalta samanlaista oi- kiesien kovalla penkillä kivikkoisia ja kuoppaisia teitä keutta itselleen. Näiden väärinkäytösten estämiseksi pitkin kulkiessaan. sääti Maunu Ladonlukko vuonna 1280 Alsnön sään- Kuningas Kristoffer Baijerilainen määräsi maa- nön, joka kielsi ilman kuninkaan lupakirjaa vaatimasta laissaan vuodelta 1442, että kihlakunnantuomarin oli vapaakyydityksiä ja kestitystä. Säännön mukaan jokai- lautakunnan avulla asetettava yleisten teiden varsille sessa pitäjässä tuli olla kyytirättäri eli kyytinimismies, niin sanottuja tavernoita kahden, korkeintaan kahden jonka velvollisuutena oli korvausta vastaan hankkia ja puolen peninkulman2 (noin 20−25 kilometrin) 98 päähän toisistaan. Tavernanpitäjän velvollisuutena oli taa, joista huomattavimmasta ja Suomen vanhimmas- maksua vastaan tarjota kuninkaan luvalla matkustaval- ta Pyhän Gertrudin killasta tehty asiakirjamerkintä on le ravintoa ja olutta sekä luovuttaa tallista tilaa hänen vuodelta 1347. Tosin sen sijaintia Ulvilassa ei ole pys- hevosilleen. Ruoasta ja rehusta hän sai ottaa maksun tytty jäljittämään. 4 määrätyn taksan mukaan, korkeintaan kuitenkin kak- Talonpoikien vapaakyyti ja -kestitysrasitusta pyrit- si tai neljä penniä kalliimmalla hinnalla mitä seudulla tiin vähentämään ja vähitellen poistamaan 1500-lu- maksettiin tavaroista yleensä. Majoituksesta ja talliti- vun aikana, jolloin Kustaa I Vaasa kiinnitti huomiota lasta ei sen sijaan maksua saanut periä. Lain mukaan väärinkäytöksiin. Tavoitteena oli vapaakyytien ja kes- tavernanpitäjällä ei ollut mitään velvollisuutta tarjota tityksen rajoittaminen minimiin ja tavernojen velvol- matkustajille kyyditystä sen paremmin kaupungeissa lisuuksiin lisättiin kyyditysvelvollisuus. Uusi kestikie- kuin maaseudullakaan. Mikäli matkustajia tuli niin variasetus kirjattiin vuoden 1649 valtiopäivillä. Samal- monta, etteivät tavernan omat tilat riittäneet, tuli lä- la luovuttiin taverna-nimityksestä ja ryhdyttiin käyt- himpien talojen avustaa kestityksessä ja majoituksessa. tämään nimitystä kestikievari. Sellaisesta matkustaja Tavernanpitäjän piti sijoittaa matkustajat lähimpiin ta- sai majapaikan, kestityksen ja kyydityksen seuraavaan loihin sen perusteella, kuinka monta matkustajaa hän lähimpään kestikievariin. 5 Kestikievareita tuli olla katsoi talon pystyvän maksua vastaan ruokkimaan ja enintään kahden peninkulman (noin 20 kilometrin) majoittamaan. Lisäksi laki turvasi tavernanpitäjän, ta- päässä toisistaan. Samalla kestikievarinpito vapautui ja lojen isännän perheineen ja talonpojan oikeudet kos- jokaisella, jolla oli siihen varaa ja halukkuutta, oli oi- kemattomuuteen ja korvaukseen kestitsemisestä, sillä keus perustaa ja ylläpitää kestikievaria. 6 he eivät itse olleet oikeutettuja saamaan kestitystä. 3 Uudistuksen tarkoituksena oli saattaa kestikieva- Monet säätyläiset turvautuivat useimmiten karta- rilaitos sellaiseen kuntoon, että se pystyisi pitämään noiden, säätyläistalojen ja pappiloiden vieraanvarai- huolta kaikesta liikenteestä. Käytännössä kansa oli suuteen matkoillaan, olivathan olot niissä paremmat kuitenkin edelleen velvollinen hoitamaan sotaväen kuin monessa tavernassa. Etenkin kaupungeissa tarjo- kyydityksiä ja kestityksiä. Lisäksi kestikievareiden lä- si puolestaan kiltalaitos oman säätynsä edustalille, ku- himmät talot olivat velvoitettuja avustamaan kestikie- ten kauppiaille ja eri alojen ammatinharjoittajille, ma- varia niissä tapauksissa, joissa matkustajia saapui niin joituksen ja kestityksen lisäksi tapaamispaikan juhlia paljon, etteivät kievarin omat hevoset ja tilat riittäneet. sekä kuulumisten ja uutisten vaihtoa varten. Ulvilan Myöhemmin tätä velvollisuutta ryhdyttiin kutsumaan kauppakaupungin alueella tiedetään olleen neljä kil- reservikyydiksi. Myös kestikievaritaloista kauempana asuvilla oli velvollisuus suorittaa manttaaliin pannun joitusta, ruokaa sekä tallitilaa matkustajan hevosille. 99 maan mukaan kyydityksiä, jolloin he lähettivät tie- Hän oli sakon uhalla velvoitettu huolehtimaan kai- Pysähdytään kestikievariin tyiksi päiviksi vuodessa kievariin taikka sen läheisyy- kesta siitä, mitä matkustaja hänen talletettavakseen an- teen hevosen tai hevosia odottamaan näitä ylimääräi- toi. Kestikievarit saivat oikeuden myydä paloviinaa ja siä kyydityksiä. Tätä kyyditysvelvollisuutta kutsuttiin olutta. Maaseudulla kestikievarit saivat yksinoikeuden hollikyydiksi. 7 viinanmyyntiin sekä oikeuden ostaa paikkakunnalta Vasta vuonna 1727 päätöksessä yhteisen kansan saatavia tuotteita matkustajien kestitystä varten. Kes- valituksiin selkeytettiin kansan ja kestikievarin kyy- tikievareissa oli oltava majoitushuoneet ja vierastupa ditsemisvelvollisuutta. Määräyksin säädettiin että kes- matkustajia varten sekä sieltä piti saada kohtuullista tikievarin oli ensisijaisesti itse hoidettava kyyditykset, korvausta vastaan viinaa, olutta, ruokaa, kynttilöitä, mikäli tieosuus oli vähäliikenteinen. Mikäli liikenne puita, yösija sekä tallitilaa ja hevosen ravintoa. Lisäk- tieosuudella oli niin suuri, ettei kestikievari yksin si kestikievarissa tuli olla hevosia, satuloita, vaunuja, kyennyt kyydityksiä suorittamaan olivat reservitalot kärryjä, rekiä ja veneitä niin monta kuin kestikievarin velvollisia avustamaan kievaria. Varsinkin suurten val- katsottiin tarvitsevan. Näiden hinnat sekä kyytitaksa tateiden varsilla, joissa kyydityksiä ei voitu tällä tavoin vahvistettiin vuosittain käräjillä maaherran ehdotus- hoitaa, olivat kauempana sijaitsevat talot velvoitettuja ten perusteella ja tämä taksataulu9 tuli olla kestikieva- avustamaan kyyditysten suorittamisessa kyytilahko- rissa matkustajien nähtävillä. Taksataulusta kävi ilmi jen mukaan. Näiden kyytilahkojen muodostamiseen matkan pituus seuraavaan kestikievariin, hevosella ja ottivat osaa kaikki kestikievarissa kyytivelvolliset talot, veneellä tehtävän matkan hinta sekä tarvittaessa lau- jolloin reservi- ja hollikyytivelvollisia taloja käsitel- talla yli tehtävän matkan lauttamaksu. Hintojen piti tiin yhtenä kokonaisuutena ja kyydinpito järjestet- olla samat läänin jokaisessa kestikievarissa, eikä niitä tiin keskinäisten sopimusten ja maaherran päätöksen saanut kukaan korottaa ilman käskynhaltijan lupaa. nojalla. 8. Lisäksi kestikievareissa tuli olla esillä kestikievarijär- Vuonna 1734 annettuun Ruotsin valtakunnanla- jestys, jossa lueteltiin kestikievarin, hollimiesten sekä kiin sisältyi säädöksiä kestikievareista, jotka lähinnä matkustajien velvollisuudet ja oikeudet. Kestikievaris- täsmensivät aikaisempia määräyksiä. Uutena määrä- sa tuli lisäksi olla esillä maaherran lähettämä kuukau- yksenä oli se, että kestikievari sai periä matkustajalta sittainen päiväkirja, johon matkustajan tuli merkitä korvauksen yösijasta. Kestikievarinpitäjän oli koh- nimensä, arvonsa tai ammattinsa, matkan lähtöpaik- tuullista korvausta vastaan tarjottava matkustajille ma- kakunta ja määränpää sekä mahdolliset kestikievaria 100 tai matkaa koskevat muistutukset ja valitukset. Mikä- oluenmyynti kunnan alueella sijaitsevissa kestikieva- 101 li tätä kestikievaripäiväkirjaa ei matkustajalle annettu reissa. Lupa täytyi hakea vuodeksi kerrallaan ja monet Pysähdytään kestikievariin täytettäväksi, oli hänen kirjattava ne ylös seuraavassa kunnat kielsivätkin kestikievareissa oluenmyynnin. 11 kestikievarissa. 10 Kestikievarien tarjoamille palveluille oli vielä Matkustajamäärien kasvaessa 1800-luvulla oli ai- 1900-luvun alkupuolella kysyntää ja viimeisin Suo- heellista uudistaa kestikievari- ja kyytilaitosta koskevaa men kyytilaitosta koskeva laki hyväksyttiin vuonna lainsäädäntöä, joka oli jäänyt ajastaan jälkeen. Keisari 1918. Lain päätarkoituksena oli saada kyytijärjestel- Aleksanteri III antoikin marraskuussa 1883 armollisen mä kannattamaan itsensä. Kyytilaitos toimi 1920-lu- asetuksen kyydinpidosta ja kestikievaritaloista. Kesti- vuln alkupuolella valtion alaisena, joskin kievaritalot kievarien pito, kyyditykset ja reservipaikat myytiin olivat lähes poikkeuksetta samat kuin aikaisemmin- huutokaupassa suoritettavaksi kolmeksi tai viideksi kin. Vähitellen maantie- ja rautatieverkon kehittyessä vuodeksi kerrallaan ja huutokaupan ajankohdan sekä sekä autojen yleistymisen myötä kestikievarien kyy- paikan määräsi kuvernööri. Kruununvouti ilmoitti ditystarpeet vähenivät. Siellä missä se oli mahdollis- sen kihlakuntansa kuntiin, jonka seurauksena kunti- ta, ihmiset siirtyivät käyttämään rautateiden palvelu- en edustajat ja nimismiehet kokoontuivat yhteen te- ja, nopeine yhteyksineen. Lisäksi nopeasti yleistyvä kemään ehdotuksen kestikievareiden ja kyyditysten linja-autoliikenne siirsi matkustajia kestikievareiden järjestämisestä kihlakunnassa. Kuvernööri tutustui kyytipalveluiden käyttäjistä linja-autojen käyttäjik- ehdotuksiin ja teki niiden perusteella päätöksen siitä si. Laajentunut tieverkosto, matkustuksen helppous, kuinka pitkäksi ajaksi läänissä urakat tarjottiin sekä säännöllisesti kulkevat vuorot ja hintojen edullisuus siitä mihin kestikievareita, reservipaikkoja sekä kyyti- verottivat matkustajamääriä kestikievareilta. Monessa asemia tuli sijoittaa. Kuvernööri vahvisti läänissä voi- kunnassa kestikievarin majoitus- ja ravitsemispalve- massa olevat kestikievari- ja kyytitaksat, jotta ne olisi- luille löytyi silti kysyntää, mutta hevoskyytiä kärryis- vat matkustajille yhtenäiset. Toinen ratkaiseva muutos sä kyselivät korkeintaan hääparit. Tästä syystä moni oli se, että vuonna 1887 määräyksen mukaan kesti- kestikievarinpitäjä, pysyäkseen kehityksen mukana, kievareista poistui viinanmyyntioikeus ja vuodesta hankki kuljetuskaluston joukkoon auton ja anoi lu- 1895 lähtien saivat kunnat itse päättää siitä, sallittiinko van harjoittaa ammattimaista henkilöautoliikennettä. Tie- ja rautatieverkon laajeneminen, autoistuminen ja etenkin linja-autoliikenteen kehittyminen vaikuttivat Noormarkun kievari. 2008. ratkaisevasti kestikievarien toimintaan, jolloin niiden 102 palvelurakenne ei vastannut enää matkustajien tarpei- maan, vaikka reitti oli pidempi kuin pitkin rannikkoa ta. Kestikievareita lopetettiin ja moni entinen kievari kulkenut maantie. Vielä 1600-luvullakin tämä yliseksi muuttui kahvilaksi, ravintolaksi tai majataloksi. Suo- maantieksi ja myöhemmin sisämaantieksi, kutsuttu messa laki kievareista, kyytiasemista ja -pysäkeistä lak- reitti Turun ja Porin välillä oli suositumpi matkareitti, kautettiin tarpeettomana vuonna 1955. 12 kuin pitkin merenrannikkoa kulkenut suorempi tie. Tämä johtui suurelta osin tien paremmasta kunnosta, jonka vuoksi matkanteko taittui nopeammin. 14 Mo- Satakunnan kestikievarit lempien reittien varrelle oli jo varhain muodostunut kestikievareiden verkosto, joskin alkuaikoina kestikie- Pysähdyspaikkoja matkalaisille – vareina toimivat lähinnä nimismiestalot, pappilat sekä kestikievariverkosto muotoutuu yleensä kylissä sijaitsevat varakkaimmat talonpoikais- talot taikka kylien talonpoikien yhteiskievarit, joita Ulvilasta Pohjanmaalle kulkevasta rantatiestä on mai- pidettiin vuorotellen kylän jokaisessa talossa. Myö- nintoja 1400-luvun lopulta lähtien. Tämä merenran- hemmin kestikievarinpito siirtyi urakalla pidettäväksi nikkoa seurannut huonokuntoinen rantatie oli ainoita ammattimaisemmaksi toiminnaksi, jolloin alimman pohjoiseen vieviä teitä ja sen vuoksi se säilyikin 1600- tarjouksen tehnyt talo taikka siihen soveltuvin talo sai luvun alkupuolelle saakka Porista pohjoiseen suun- kestikievarin ja kyyditykset hoidettavakseen tietyksi tautuvan liikenteen valtaväylänä. Tätä vanhaa ran- ajaksi. tatietä liikennöitiin pääasiassa talvisin, sillä se halkoi Varhaisimpia tietoja Turusta pohjoiseen vievän harvaan asuttuja tai kokonaan asumattomia seutuja ja Huovintien käytöstä on 1550-luvulta, jolloin matkal- kesäreitti oli lisäksi kivinen, soinen ja mäkinen. Reitin laan Turusta Ulvilaan Juhana-Herttua yöpyi Pöytyän varrelta puuttui matkustajien kaipaamia levähdyspaik- pappilassa, eräässä piispan lampuotitalossa Virtsan- koja ja tästä syystä liikenne alkoi vähitellen kulkeutua ojalla, Köyliön Kankaanpään kylässä sekä Kokemäen rantatietä pidemmälle Hämeenkyröstä Pohjanmaalle kartanossa. 15 Samoihin aikoihin tarkastusmatkallaan johtavalle tielle. Vanha rantatie menetti merkitystään Olavinlinnan ylikäskynhaltija Tuure Pietarinpoka ja sitä käyttivätkin pääasiassa vain postinkuljetuksesta Bielke yöpyi Karkun nimismiestalossa Karkun kylässä, huolehtineet talonpojat. 13 Tyrvään nimismiestalossa Tyrvään kylässä, nimismies 1500-luvulla matkalaiset kulkivat pääasiassa kangas- Tuomas Takun talossa Huittisten Sammussa sekä tietä Turusta Ulvilan ja Kankaanpään kautta Korshol- Heikki-nimismiehen talossa Virtsanojalla. Varsinais- Suomen omistuksilleen tekemänsä matkan jälkeen 1550-luvulla viisitoista nimismiestaloa, jotka olivat 103 hän yöpyi jälleen Virtsanojalla Kankaanpään nimis- Ala-Satakunnassa Köyliön, Kokemäen, Loimijoen, Pysähdytään kestikievariin miehen Olavi Jaakonpojan talossa ja jatkoi sieltä Köy- Huittisten, Euran, Eurajoen, Ulvilan ja Närpiön ni- liön ja Kokemäen kartanon kautta Ulvilaan. 16 Lisäksi mismiestalot sekä Ylä-Satakunnassa Tyrvään, Karkun, Jaakko Teitti on valitusluettelossaan Suomen aatelis- Vesilahden, Lempäälän, Kyrön (Hämeenkyrö), Pirk- toa vastaan vuosilta 1555−1556 kirjannut Suomen kalan ja Kangasalan nimismiestalot. 18 Nimismiesta- yleiset maantiet sekä kylien ja kaupunkien väliset väli- lot oli sijoitettava loogisesti oikein ja tästä syystä ne matkat. Teittin luetteloon on merkitty neljä pääreittiä, sijaitsivat lähes aina pääteiden varsilla. Juuri sijaintinsa jotka ovat olleet: Turun ja Viipurin välinen maantie, vuoksi nimismiestaloista muodostuikin kyyti- ja ma- Viipurin ja Hämeenlinnan välinen maantie, Viipurin japaikkoja hallitsijan asioilla liikkuville. Nimismiesten ja Savonlinnan välinen maantie sekä Turun ja Ulvilan tehtävänä oli järjestyksenvalvonnan lisäksi pitää huol- välinen maantie. Lisäksi luetteloon on merkitty muita ta teiden ja siltojen kunnossapidosta alueellaan sekä pääreittejä, jotka ovat kulkeneet Turun ja Hämeen- huolehtia lupakirjan turvin matkustavien tarvitsemis- linnan välillä, Savonlinnan ja Hämeenlinnan välillä, ta kyydityksistä ja majoituksesta. Mikäli matkustajia Ulvilan ja Korsholman välillä sekä Hämeenlinnan ja oli niin paljon, että nimismiestalon omat tilat ja hevo- Korsholman välillä. 17 set eivät riittäneet, olivat lähistön talonpojat velvollisia Satakunnassa, kuten muuallakin Suomessa, kes- avustamaan majoituksessa ja kyydityksissä. tikievareita perustettiin majataloasetuksen johdosta Nimismiestalot, jotka samalla toimivat kestikieva- moneen pitäjään ja kaupunkiin aina 1800-luvun alku- reina, eivät aina sijainneet pysyvästi samassa paikassa puolelle saakka. Kestikievareita perustettiin pääasiassa vaan niiden sijainti vaihteli teiden matkustajamäärien lain määrääminä, mutta matkustamisen lisääntyminen myötä. Monet nimismiestaloista sijaitsivat ihmisten, ja tieverkoston laajeneminen loivat tarpeen kestikie- viestien ja rahdin risteyskohdissa. Palvelut oli pidet- varien perustamiseksi vilkkaimpien matkustus- ja ta- tävä helposti saatavilla ja siksi nimismiestalon paikka varaliikennereittien varsille. Satakunnan alueella, joka saattoi välillä vaihtua. Satakunnan alueella sijainneista käsitti 1600-luvulle asti suuren osan Pirkanmaata, oli nimismiestaloista, jotka samalla toimivat kestikieva- jo 1500-luvulta lähtien muodostunut varsin taaja kes- reina, Köyliön nimismiestalo on sijainnut Ulvilantien tikievareiden verkosto. Pääosin kestikievarit sijaitsivat varressa Kankaanpään kylässä. Loimaalla nimismies- nimismiestaloissa, mutta teiden varsille oli perustet- talon paikka puolestaan vaihteli sen mukaan oliko ni- tu muitakin kestikievareita. Satakunnan alueella oli mismies Virttaalta vai Niinijoelta. Eurassa nimismies- 104 talon paikka oli välillä Sorkkisissa ja välillä Vaaniissa lille perustetut kestikievarit Nummijärvi, Kantti, Nii- ja sijaitsi se välillä Kiukaisissakin, myös Eurajoella ni- nisalo ja Varppee. Talvisin kestikievarina toimi myös mismiestalon paikka vaihteli Lavilan ja Kainuun kes- Parkanon Laatu. 20 ken. Lapista tunnetaan Kaukolan, Sukkalan, Korven ja Kivijärven nimismiestalot ja Kokemäellä nimis- miestalot olivat Ylistarossa, Haistilassa ja Villilässä. Matkustus lisääntyy – kestikievariverkosto ja Ulvilan nimismiestalo sijaitsi Masiassa ja Huittisten reittivalikoima laajenevat nimismiestalot puolestaan Lauttakylässä ja Sammun Takussa. Hämeenkyrön ainoana nimismiestalona Matkustajia varten alkoi ilmestyä 1700-luvun alkupuo- on puolestaan toiminut Laitila, kuten myös Karkun lelta lähtien useita eri matkaoppaita Suomen maanteistä Karkunkylän ja Tyrvään Tyrväänkylän nimismies- ja matkustusreiteistä, joihin oli merkitty reittien varrel- talotkin. 19 la sijaitsevat kestikievarit, lauttayhteydet, taksat sekä Satakuntaan oli 1600-luvun loppupuolelle tul- merkittävimmät nähtävyydet. Georg Biurman julkaisi taessa perustettu kestikievareita Turku–Pori-ranta- 1743 kartalla varustetun matkaoppaan Vägvisare till och tien varrelle Unajaan, Raumalle, Eurajoen Tarvolaan, ifrån alla städer och namnkunniga orter, uti Svea- och Göta- Nakkilan Masiaan, Ulvilan Ravantiin ja Haistilaan, riken, samt Stor-Förstedomet Finland, josta tuli ilmestytty- Noormarkkuun, Ahlaisten Alakylään, Merikarvian ään tunnetuin ja suosituin opaskirja. Tästä Biurmanin Köörtilään, kirkonkylään ja Riispyyhyn sekä Närpi- matkaoppaasta otettiin uusintapainoksia 1757, 1768 ja öön. Kokemäen kautta kulkevan maantien varrella 1776. Muita matkaopaskirjoja olivat Reseruter i Finland kestikievareita oli tuolloin Virtsanojalla, Säkylän Iso- ja Vägvisare i Finland. Näihin matkaoppaisiin oli hyvin säkylässä, Köyliön Kankaanpäässä, Euran Sorkkisissa merkitty Satakunnan kestikievariverkosto ja esimer- ja Honkilahdella, Kiukaisten Eurakoskella, Kokemäen kiksi Biurmanin matkaoppaassa Turun ja Vaasan välil- Villilässä, Harjavallassa sekä Huittisten Lauttakylässä. lä kestikievareita oli Satakunnan alueella sisämaantien Huittisista tie haarautui Hämeenlinnaan kulkevak- varrella Oripäässä, Virtsanojalla, Vampulassa, Lautta- si tieksi, jonka varrella oli kestikievareita Tyrväällä, kylässä, Pasvolassa (Pafwola), Mäkipäässä, Herttualassa, Karkussa, Hämeenkyrön Laitilasa ja Pirkkalassa. Hä- Järvenkylässä, Vehuvarppeella, Niinisalossa ja Kyrön meenkyrön Laitilasta jatkui tie Korsholmaan, jonka Skanssissa. Rantatien varren kestikievaripaikkoina oli- varrella kestikievareina toimivat Jämijärven Hollo ja vat puolestaan Unaja, Rauma, Eurajoki, Leistilä, Pori, Soini, Ikaalisten pappila sekä Kyrön ja Suupohjan vä- Ruosniemi, Ahlainen, Merikarvia ja Siipyy. 21 Suomessa tehtiin aika ajoin kartoituksia, joihin Vuonna 1879 Turun ja Porin läänissä oli 109 kesti- 105 kirjattiin ylös postireitit ja maantiet sekä niiden var- kievaritaloa, joissa oli yhteensä 360 kyytihevosta ja Pysähdytään kestikievariin silla sijainneet kestikievarit välimatkoineen. Vuonna 914 reservihevosta. Kyydityskautena 1885−1887 lää- 1789 tehdyssä kartoituksessa Turusta kulki kaksi pää- nissä oli kestikievareita 77 sekä reservi- ja postitaloja reittiä Satakunnan halki Pohjanmaalle, merenrannik- 70, kun kaudella 1901−1905 kestikievareita oli 92 ja koa seurannut Rantatie ja sisämaan kautta kulkenut reservi- ja postitaloja enää 35. Kyytihevosten määrä sisämaantie. Näiden lisäksi Satakuntaan oli muo- laski samana ajankohtana ja kyydityskautena 1885- dostunut maanteitä eri pitäjien ja kaupunkien välille 1887 kyytihevosia oli kestikievareissa 208 ja reser- (Liite 1). Satakunnassa kestikievariverkosto vakiin- vi- ja postitaloissa 65. Kyydityskautena 1901−1905 tui 1800-luvun puoliväliin mennessä ja Satakunnan kyytihevosia oli kestikievareissa 147 ja reservi- ja alueella kestikievarit olivat Honkajärvellä, Tuorilassa, postitaloissa puolestaan 35. 24 Kestikievarien määrän Pirttijärvellä, Noormarkussa, Pomarkussa, Kankaan- laskuun vaikutti suurelta osin Suomeen 1800-luvun päässä, Masiassa, Tattarassa, Hanninkylässä, Irjan- loppupuolelta lähtien rakennettu rautatieverkosto, teella, Taipaleella, Lapijoella, Sydänmaalla, Unajassa, josta edelleenkin käytössä oleva päärataverkosto oli Hinnerjoella, Kiukaisissa, Sorkkisissa ja Yläneellä valmiina vuonna 1910. Rautatiestä muodostui varsin sekä Porin ja Rauman kaupungeissa (Liite 2). Lisäk- nopeasti suosittu pitkien matkojen matkustusmuoto. si Satakunnassa oli useita kyytiasemia, jotka toimivat Kestikievareista suoritettujen kyytien määrä väheni ja joko kesäteiden tai talviteiden varsilla. 22 Suomessa varsinkin niillä paikkakunnilla, joiden kautta rautatie julkaistiin 1800-luvun loppupuolelta lähtien lääneit- kulki, kyyditysten kohde oli usein paikallinen rauta- täin jaoteltuja luetteloita kyytilaitoksista. 23 Näistä tieasema. Rataverkon ulkopuolelle jääneissä pitäjissä luetteloista matkustaja pystyi selvittämään sen, mis- kestikievaritoiminta jatkui kuitenkin ennallaan, tur- sä läänin alueella kestikievarit, kyytiasemat ja reser- vaten näin matkustajille kattavat liikenneyhteydet vipaikat sijaitsivat, minne kustakin niistä kyydittiin eri puolille maakuntaa ja lääniä. Laajentunut tiever- sekä niiden väliset välimatkat. Lisäksi luetteloissa kosto, matkustuksen helppous, autojen ja varsinkin mainittiin kulloisenakin kyydityskautena voimassa linja-autojen yleistyminen 1900-luvun alkupuolella oleva kyytitaksa, jota läänissä matkustajalta perittiin sekä niiden säännöllisesti kulkevat vuorot ja hintojen kilometrin matkaa kohden. edullisuus verottivat matkustajamääriä kestikievareil- Kestikievarien ja etenkin reservipaikkojen määrä ta. Tästä syystä moni kestikievarinpitäjä, pysyäkseen laski Turun ja Porin läänissä vuodesta 1879 lähtien. kehityksen mukana, hankki kuljetuskaluston jouk- 106 koon auton ja anoi luvan harjoittaa ammattimaista Kestikievaritaksoja ja valvontaa – henkilöautoliikennettä. Satakunnassa tällaisten hen- matkustusolosuhteita yhdenmukaistetaan kilöautoliikennelupien hakeminen oli suurimmillaan 1930-luvulla, jolloin lupahakemuksia saattoi tulla Kestikievarinpito ei houkutellut alkuaikoinaan 1500- kruununvoutien kanslioihin muutamia kymmeniä luvulla vapaaehtoisia kestikievarinpitäjiä, sillä kesti- kuukaudessa.25 kievarin pitäjä oli velvollinen pitämään kestikievarin Ahlaisten kunnan edustaja esitti uudelleen Ah- tilat kunnossa sekä huolehtimaan siitä, että häneltä laisten kirkonkylään kievarin perustamista. 26 Lisäksi aina löytyi ruokaa aterioita varten, heiniä ja rehua mat- ehdotuksessa on loppulausumassa kohta, jossa kun- kalaisten hevosille sekä omia kyytihevosia ja kalustoa nat velvoittavat maaherran ”ryhtymään toimenpiteisiin kyytien suorittamiseen. Mikäli kestikievarinpitäjä ei nykyjään voimassa olevan kestikievari- ja kyytijärjestelmän pitänyt huolta taikka hoitanut kunnolla tehtäviään, poistamiseksi, koska ajan mukana liikenne on kehittynyt joutui hän maksamaan sakkoa tehtäviensä hoitamat- oloja vastaavaksi ja yksityisyrittelijäisyys tyydyttää yömajo- ta jättämisestä. 1500-luvulla tämä sakko oli kolme jen pidon, jota tähän asti valtio on estänyt järjestämällä kyy- markkaa, jonka kestikievarinpitäjä joutui maksamaan tilaitoksia ja kyydityksiä ja tällä tavoin on suosinut määrä- jokaiselta kerralta kun hän oli jättänyt tehtävänsä hoi- tyille henkilöille tätä tointa yksityisoikeutena. Kyytilaitoksi- tamatta. Tästä johtuen nimismiestalot velvoitettiin en tarpeettomuutta katsottiin osoittavan jo senkin seikan, että huolehtimaan kestikievarinpidosta, mutta silti monen niitä ei enää säännöllisesti tarvita ja että useat kunnat kuten pitäjän alueella esiintyi niskattomuutta kuninkaan tässäkin kihlakunnassa Rauman mlk, Eurajoki, Luvia, määräyksiä vastaan ja lain velvoittamaan hollikyytiin Ahlainen, Ulvila, Nakkila sekä Porin maalaiskunta ynnä ei välttämättä lähdetty. Kihlakunnan nimismiehet Noormarkun kunta ovat selviytyneet ilman kestikievareita olivat myös velvoitettuja tekemään tarkastuksia kes- ja kyytilaitoksia ja että tämmöinen mahdollisuus olisi niillä- tikievareissa, jolloin he tarkistivat kievarin toiminnan kin kunnilla, joihin nyt on ehdotettu pidettäväksi ja vaadittu ja tilat. Samalla he saivat tiedon niistä hollikyytivel- perustettavaksi kyytilaitoksia.” 27 Tällainen mielipide oli vollisista, jotka eivät olleet ilmaantuneet määrättyyn vallalla muuallakin Suomessa ja laki kievareista, kyy- vuoroonsa. 28 Tästä seurasi se, että useiden sakkotuo- tiasemista ja -pysäkeistä lakkautettiin tarpeettomana mioiden jälkeen 1600-luvulle tultaessa, ja uuden lain vuonna 1955. määräysten mukaisesti myös Satakuntaan perustettiin uusia kestikievareita. Uuden lain mukaan kestikieva- rinpitäjä sai korvauksen tehdystä työstä, matkustaja joutui maksamaan kyydityksistä sekä aterioista ja he- tien vakavuudesta riippuen. Hän joutui tällöin teke- 107 vosten ylläpidosta. Majoituksesta tosin ei vielä maksua mään uusintatarkastuksen, jolloin katsottiin olivatko Pysähdytään kestikievariin saanut pyytää. 29 epäkohdat korjattu ja oliko kestikievarinpitäjä tämän Vuoden 1734 lain mukaan maaherra vahvisti vuo- jälkeen oikeutettu jatkamaan tehtävässään. 31 sittain koko lääniä koskevat kestikievari- ja kyytitak- 1800-luvun puolivälissä matkustajataksa koostui sat käräjillä. Biurmanin matkaoppaassa vuodelta 1743 hevosten ja kärryjen käytöstä, joista matkustaja mak- matkustajataksana satuloidusta hevosesta tai hevosesta soi kaksi ja puoli hopeakopeekkaa hevosesta ja kär- 1 32 ja kärrystä sai kestikievari periä maksua maaseudulla ryjen vuokraa ⁄10 hopeakopeekkaa virstaa kohden. yhden hopeaäyrin peninkulmalta ja hevosesta vaunui- Kestikievari ja kyytijärjestelmä olivat edelleen jatku- neen kaksi hopeaäyriä peninkulmalta. Kaupungeissa van tarkkailun alaisena ja kruununnimismiehet kir- taksa oli kaksinkertainen maaseutuun verrattuna. 30 jasivat käyntinsä kestikievaripäiväkirjoihin, jotka he Näistä kestikievari- ja kyytitaksoista tuli olla esillä tak- paikan päällä tarkistivat huomautusten ja valitusten sataulu, josta matkustaja näki minkä hinnan hän jou- varalta sekä lähettivät ne sitten eteenpäin lääninkans- tui palveluista maksamaan (Liite 3). Kestikievareista liaan. Merkintöjä huomautettavista taikka korjattavis- tuli löytyä myös huoneentaulu johon oli kirjattu ylös ta asioista Satakunnassa sijainneisiin kestikievareihin kestikievarin ja sen pitäjän, hollimiesten sekä mat- liittyen ei näissä ole ollut, ja suurin osa niihin kirja- kustajien oikeudet ja velvollisuudet (Liite 4). Mikä- tuista huomautuksista liittyy maanteiden huonoon li kestikievari veloitti taksoja enemmän tai ei pitänyt kuntoon. Tosin Tuorilan kestikievaripäiväkirjaan on huolta kyytikaluston ja kestikievarin kunnosta, jou- tehty 10. kesäkuuta 1861 espanjankielinen merkintä, tui kestikievarinpitäjä maksamaan kymmenen taala- joka saattaa liittyä kestikievarin toimintaan. Tätä al- rin sakon velvollisuuksiensa laiminlyönnistä. Kyydin kuperäistä asiakirjaa en ole tosin pystynyt jäljittämään, laiminlyönnistä hollikyytivelvollinen oli velvoitettu enkä siitä tehtyä käännöstä. Arvailujen varaan jää, mitä kuuden markan sakkoon ja matkustajan jatkokyydin tämä merkintä on mahdollisesti koskenut. Lisäksi tahallisesta viivyttelystä tai estämisestä sakko oli yksi Noormarkun kestikievaripäiväkirjasta löytyy mielen- taalari jokaiselta puolelta tunnilta. Nimismiesten vel- kiintoinen merkintä maaliskuun 18. päivältä 1863 jol- vollisuuksiin kuului kestikievarien toiminnan tarkas- loin eräs Topelius on matkustanut Ilmajoelta Turkuun. taminen ja mikäli tiloissa, kalustossa tai palvelujen ta- Valitettavasti hän ei ole kirjoittanut kestikievaripäivä- sossa oli huomautettavaa, joutui hän antamaan ohjeita kirjaan etunimeään eikä titteliään, joten emme voi olla niiden korjaamiseksi sekä antamaan sakkoja epäkoh- aivan varmoja siitä onko kyseessä ollut itse Zacharias 108 Päiväkirja täytettäwänä 4. ensimmäisenkuun kuluessa wuonna 1891 Harjunpään kestikiewarissa, sijaitsewa Ulvilan pitäjän Turun ja Porin lääniä. - Tässä kestikiewarissa on saatavana: Huoneita matkustawaisten käytettäwäksi 2 Hewosia wakinaista kyytä warten 1 Hewosia ylimäräistä kyytiä warten 8 - Matkustavwaisia kuljetetaan täältä allamainittuihin kestikiewareihin:
Hewosella Matkan pituus Kyytipalkkaa kilometreinä warsinaiselta ylimääräiseltä kyytihewoselta kyytihewoselta Porin kaupunkiin 8 1 mk 12 p / 37 kop. 1 mk 52 p. / 50 kop. Finpyyhyn 13 1 mk 82 p / 60 kop. 2 mk 47 p / 82 kop. 6 Kullaan 18 ⁄10 2 mk 62 p / 86 kop. 3 mk 53 p / 1 K 16 kop. Nakkilaan 13 1 mk 82 p / 60 kop. 2 mk 47 p / 82 kop. Ravanninkylään 9 1 mk 26 p / 42 kop. 1 mk 71 p / 56 kop. kyyti Porin kaupungista 8 1 mk 44 p / 48 kop.
Ylitsekulusta tämän ja Nakkilan kestikiewarin wälillä olewasta lauttauspaikasta suoritetaan lauttamiehelle palk- kiota lautalla nähtäwän taksan mukaan. Ylitsekulusta tämän ja Porin kaupungin kestikiewarin wälillä sijaitsewasta sillasta suoritetaan siltamaksuna 12 penniä eli 4 kopekkaa kaksi-pyöräisiltä ja 40 penniä eli 13 kopekkaa neli-pyöräi- siltä ajoneuvoilta, joka maksu matkustawaisen tulee suorittaa tämän kestikiewarin pitäjälle. Kruununasiamies: Otto Julius Mahus
Topelius, joka kiersi paljon Suomea ja kirjoitti muun näkee kyytimaksun nousseen vain nimellisesti kol- muassa Matkustus Suomessa nimisen kirjan. 33 messakymmenessä vuodessa 34: Kestikievaritaksat nousivat hitaasti eivätkä ne usein Vielä 1900-luvulla kestikievarien toiminta oli tar- vastanneet ajankohdan muuta hintatasoa. Esimerkiksi koin säädeltyä ja lääneissä kirjattiin erilliset järjestys- Harjunpään kestikievarin päiväkirjasta vuodelta 1891 säännöt kestikievareita varten (Liite 5). Järjestyssään- nöt olivat varsin yksityiskohtaiset ja niissä oli tarkoin Tarkastuksessa katsastettiin kyytilaitoksen huoneet, huone- 109 määrätty se millainen ja miten kestikievarin matkus- kalut, sängyt vuodevaatteineen, hevoset ja ajoneuvot sekä tarjoi- Pysähdytään kestikievariin tajahuoneiden tuli olla kalustettuna, minkälainen luesineet ja todettiin tällöin, ettei mikään antanut aihetta muis- sängyn ja petivaatteiden piti olla, millaiset ovien ja ik- tutuksiin, vaan oli kaikki hyvin tyydyttävässä kunnossa. Kun kunoiden tuli olla sekä millaiset verhot sai olla. Mää- tähän vielä oli merkitty, että hevosten lisäksi kyytilaitoksessa oli räykset koskivat jopa puhtautta, ja järjestyssäännöissä matkustajien kuljetusta varten hyvässä kunnossa oleva umpi- onkin määräyksiä miten usein huoneet tuli siivota ja nainen Pontiac-merkkinen auto, lopetettiin tarkastus siihen. tuulettaa sekä vuodevaatteet vaihtaa, pestä tai tuulet- Aika ja paikka kuin yllä. taa. Nimismiesten tekemät tarkastukset tuli suorittaa Eino Kalkas vähintään kahdesti vuodessa. Tarkastuksissa kiinni- tettiin huomiota kestikievareiden huoneisiin, sisus- Tultaessa 1900-luvulle kestikievareista alettiin julkais- tukseen, varusteluun, hevosiin ja ajoneuvoihin sekä ta lääneittäin luetteloita, joihin oli merkitty kestikieva- varasto- ja tallitiloihin. Vuodelta 1930 on Satakunnan rit välimatkoineen sekä läänissä perittävän kyytitaksan kestikievareista useita tarkastuspöytäkirjoja ja esimer- suuruus. Luetteloiden liitteenä oli usein läänin maa- kiksi Noormarkun kestikievarista on tehty seuraavan- herran vahvistama kestikievaritaksataulu, johon ilmes- lainen tarkastuspöytäkirja 35: tyi uutuuksina puhelimen käyttömaksu sekä autois- tumisen yleistyessä autotallipaikkamaksu. Monessa Pöytäkirja tehty Noormarkun pitäjän Noormarkun kylässä si- pitäjässä puhelin oli alkuaikoinaan sellainen ylellisyys, jaitsevan kestikievaritalon tarkastuksessa kesäkuun 13 päivänä jota pitäjäläiset kävivät kestikievareissa maksua vas- 1930. taan käyttämässä. Tätä varten moneen kestikievariin Voimassa olevan lokakuun 11 päivänä 1918 annetun hankittua puhelinta varten rakennettiin erityinen pu- kyytilain 31 §.n säännösten mukaisesti ja noudattaen Läänin helinhuone, kuten tehtiin esimerkiksi Noormarkussa Herra maaherran kiertokirjeessä 10 päivältä maaliskuuta 1927 sijainneeseen vuonna 1932 Lahden Matkustajakodik- N:o 5074 annettua käskyä toimitti allekirjoittanut Noormar- si muuttuneeseen kestikievariin 36. Lisäksi useimmat kun piirin v.t. nimismies tarkastuksen yllämainitussa kyy- kestikievarit hankkivat hevosten rinnalle auton, jolla tilaitoksessa ja olivat toimituksessa saapuvilla kyytilaitoksen kyytejä suoritettiin. Kestikievarin auto saattoi olla pi- urakoitsija, maanviljelijä Vihtori Lahti sekä toimitustodistajan täjän ainoa, jolloin sitä käytiin pidemmältäkin ihaile- poliisikonstaapeli Filemon Vesilahti. massa. 110 Autoistumisen myötä majatalon pito ei enää ol- autoliikennöitsijän toimesta kattava linja-autovuoro- lut kannattavaa ja moni kestikievarinpitäjä anoi lu- verkosto, joka takasi edulliset ja nopeat yhteydet paik- van harjoittaa ammattimaista henkilöautoliikennettä. kakunnalta toiselle. Myös rautatieverkoston kehitty- Kuljetustaksaa sai luvan mukaan periä neljä markkaa minen vei matkustaja kestikievareilta, jonka vuoksi kilometriltä, henkilöluvusta riippumatta. Vähitellen Satakunnassa kestikievari toisensa jälkeen sulki oven- kuitenkin kestikievarien tarve matkustajien yöpymis- sa toiseen maailmansotaan mennessä. ja ruokailupaikkoina ja etenkin kyydityspaikkoina väheni ja Satakunnassa kuten muuallakin Suomessa moni kestikievari sulki matkustajilta ovensa. Turun ja Satakunnan kestikievarit – viitteitä menneestä Porin läänin maaherran päätöksessä kyydityskaudelle matkareittien varrella 1932−1934 kestikievareita määrättiin sijoitettavaksi Merikarvialle, Siikaisten kirkonkylään, Pomarkkuun, Satakuntaan alueella on ollut varsin laaja kestikievari- Kiukaisisiin ja Hinnerjoelle. 37 Kyyditysvelvollisuus en verkosto ja monen kunnan alueella kestikievari on rajoittui kuitenkin ainoastaan enää talvikuukausiin. vaihtanut paikkaa sen mukaan, kenet on valittu tietyksi Satakunnan alueelle oli muodostunut usean linja- kyydityskaudeksi kestikievaria pitämään. Vaikka monet
Satakunnasta löytyviä kestikievarirakennuksia kunnittain 38:
Kunta Kylä Kestikievari Säilyneet rakennukset Eura Sorkkinen Sorkkinen Eurakoski Eurakoski Korvenkylä Hinnerjoki Nuortane Nuortane Eurajoki Irjanne Irjanne Kirkonkylä Vuojoen asema Sydänmaa Sydänmaa Lapijoki Lapijoki Kestikievari siirretty 1902 Vuojoen asemalle Harjavalta Merstola Merstola Honkajoki Kirkonkylä Vanhahonko Asumaton asuinrakennus Heiniluoman tila Asumaton asuinrakennus Honkilahti Kirkonkylä Honkilahti Huittinen Lauttakylä Lauttakylä Jämijärvi Soini Kankaanpää Keskusta Kankaanpää 111 Alahonkajoki Alahonkajoki
Veneskoski Veneskoski Pysähdytään kestikievariin Eurakoski Eurakoski Kullaa Levanpelto Levanpelto Koski Koski Kokemäki Peipohja Peipohja Tulkkila Tulkkila Köyliö Ehtamo Fältin kestikievari Kievari asuinrakennuksena* Lappi Kirkonkylä Vahala Kievarin luhti ja kaksi aittaa Lavia Lavia Haapakoski Luvia Hanninkylä Vähä-Ruutin tila Vanha puna-valkoinen kilometripylväs kievarin kohdalla, kievari asuinrakennuksena* Merikarvia Ylikylä Itäkylä Kievari asuinrakennuksena* Krooka Kulosaari Kievari asuinrakennuksena* Lammela Hamppula Kievari asuinrakennuksena* Tuorila Rajala Kievari asuinrakennuksena* Ylikylä Mäkivaara Kievari asuinrakennuksena* Kuvaskangas Välineva Lankoski Lankosken kievari Museoviraston kunnostama hollitupa Nakkila Kirkonkylä Nakkilan matkustajakoti Kievari asuinrakennuksena* Masia Masia Myllärinkylä Myllärinkylä Noormarkku Kirkonkylä Lahden Matkustajakoti Kievarirakennuksessa toimii Galleria Liisa Ekqvist Pomarkku Kirkonkylä Pomarkku Pori Ahlainen Pirttijärvi Ahlainen Alakylä Harjunpää Harjunpää Ruosniemi Ruosniemi Rauma Keskusta Rauma Kestikievarirakennus palanut Siikainen Kirkonkylä Siikainen Pyntäinen Pyntäinen Säkylä Keskusta Tekalan kestikievari Kievari asuinrakennuksena* Isosäkylä Isosäkylä Ulvila Ruskila Vampula Matkusjoki Matkusjoki
* yksityiskäytössä 112 entiset kestikievarirakennukset on purettu ja korvattu pulassa, Keikyässä, Kiikaassa, Kiikoisissa ja Laviassa. uudisrakennuksilla, löytyy Satakunnasta edelleen en- Monet pappilat tarjosivat kestikievaripalveluja pitäjien tisiä kestikievarirakennuksia sekä muita viitteitä ton- alueella, ennen kuin niihin perustettiin lain määrää- tilla sijainneesta entisestä kestikievarista. Satakunnan minä kestikievarit. 39 kestikievariverkosto oli laajimmillaan 1800-luvun Nimismiestalot, jotka samalla ovat toimineet kes- puolivälissä, jolloin jokaisessa kunnassa oli toimin- tikievareina, ovat olleet Ala-Satakunnassa Köyliön, nassa yhdestä kolmeen kestikievaria tai kyytiasemaa. Kokemäen, Loimijoen, Huittisten, Euran, Eurajoen, Kunnissa olevien kestikievarien lukumäärään vaikutti Ulvilan ja Närpiön nimismiestalot sekä Ylä-Satakun- kunnan sijainti matkustusreittien varrella. Myös kesä- nassa Tyrvään, Karkun, Vesilahden, Lempäälän, Kyrön ja talvitiereittien kulkeminen kuntien kautta vaikutti (Hämeenkyrö), Pirkkalan ja Kangasalan nimismies- siihen, missä ja kuinka monta kestikievaria kunnas- talot. 40 sa kulloinkin toimi. Satakunnan alueella toimineista kestikievareista on monia rakennuksia edelleen näh- tävillä maanteiden varsilla sekä kylien keskustoissa. Viitteet Osa entisistä kestikievarirakennuksista on edelleen 1 entisten kestikievarinpitäjien jälkeläisten omistukses- Paasikivi 1901, 5; Valtion julkaisuja XXXI, Kyydinpito, Komiteamietintö N:o 4 1903, 4-5; Salminen 1993, 151-153; Pakarinen 1994, 85, 87. sa, osa on vaihtanut omistajaa ja osa on asumattomina. 2 Ruotsin peninkulma (mil) = 6000 syltä = 10 680 m = 10,68 km 3 Kestikievareita on tuhoutunut tulipaloissa tai niiden Paasikivi 1901, 6-7; Valtion julkaisuja XXXI, Kyydinpito, Komitea- mietintö N:o 4 1903, 4-6; Salminen 1993, 153-155; Pakarinen tilalle on rakennettu uusia asuinrakennuksia, joistain 1994, 87-88; Pakarinen 1999, 11-13; Kristoffer kuninkaan Maanla- on puolestaan jäänyt jäljelle enää vanhoja talli-, aitta- ki, Kuninkaankaari
Paasikivi 1901, 50; Soini 1963, 73-74; Pakarinen 1999, 31, 36; Salmi- Kestikievaripäiväkirjat 1861 – 1862. UKKrv:n ark. Eh:1, TMA; Kesti- Pysähdytään kestikievariin nen 1993, 156; Jokipii 1974, 542-552. kievaripäiväkirjat 1863, 1867, 1891-1892, 1895, 1901-1909. UKKrv:n 11 Valtion julkaisuja XXXI, Kyydinpito, Komiteamietintö N:o 8 1881, 18- ark. Eh:2, TMA; Kestikievareita ja kyydityslaitoksia koskevat taksat, 32; Pakarinen 1999, 67-72, 77-82; Salminen 1993, 156-157. järjestyssäännöt ym. muut asiakirjat 1800-1931, LHA LKa Eeb:2, 12 Valtion julkaisuja XXXI, Kyydinpito, Komiteamietintö N:o 8 1881, 18- TMA. 32; Pakarinen 1999, 67-71, 77-82. 33 Kestikievaripäiväkirjat 1861-1863. UKKrv:n ark. Eh:1, TMA; Kestikie- 13 Heino 1979, 82-83; Jokipii 1974, 503, 544-547. varipäiväkirjat 1863, 1867, 1891-1892, 1895, 1901-1909. UKKrv:n 14 Wallin 1893, 51; Jokipii 1974, 503, 544-547. ark. Eh:2, TMA; Kestikievareita ja kyydityslaitoksia koskevat taksat, 15 Teitti 1556, 125-126; Suvanto 1973, 155. järjestyssäännöt ym. muut asiakirjat 1800-1931, LHA LKa Eeb:2, 16 Suvanto 1973, 155. TMA; Jokinen 1988, 64. 17 Teitti 1556, 84-89, 125-126; Suvanto 1973, 155. 34 Kestikievaripäiväkirjat 1863, 1867, 1891-1892, 1895, 1901-1909. UK- 18 Wallin 1893, 78-79, 131; Jokipii 1974, 544-547. Krv:n ark. Eh:2, TMA. 19 XIII Satakunta-seminaari. Satakunnan vanhat tiet ja kestikievarit 2005, 35 Kestikievareita ja kyytilaitosta koskevat asiakirjat 1885-1942. UKKrv:n 15-17; Wallin 1893, 53-55, 64-67. ark. H:5, TMA; Kestikievareita ja kyydityslaitoksia koskevat taksat, 20 Wallin 1893, 51; Jokipii 1974, 503, 544-547; XIII Satakunta-seminaari. järjestyssäännöt ym. muut asiakirjat 1800-1931, LHA LKa Eeb:2, Satakunnan vanhat tiet 2005, 15-17, 24-25, 31 ; Heino 1979, 85; TMA; Painotuotteet, UKKrv:n ark. H:10, TMA. Heino 1990, 286; Koivisto 1962, 157-158; Alhonen & Huurre & 36 Juhani Ekqvistin haastattelu 23.10.2007. Papunen & Nallinmaa-Luoto 1983, 511, 513; Markkola 2006, 62; 37 Kestikievareita ja kyytilaitosta koskevat asiakirjat 1885-1942. UKKrv:n Santavuori 1961, 79; Nurminen 1970, 157, 160-161. ark. H:5, TMA. 21 Biurman 1743, 40-41; Wallin 1893, 53-55, 64-67, 78-79. 38 Kestikievaripäiväkirjat 1861-1863. UKKrv:n ark. Eh:1, TMA; Kestikie- 22 Maanteitä, siltoja ja liikenneyhteyksiä koskevat diaarioimattomat asia- varipäiväkirjat 1863, 1867, 1891-1892, 1895, 1901-1909. UKKrv:n kirjat 1780-1930. LHA LKa Eea:1, TMA; Kestikievareita ja kyytilai- ark. Eh:2, TMA; Kestikievareita ja kyytilaitosta koskevat asiakirjat tosta koskevat asiakirjat 1831-1884. UKKrv:n ark. H:4, TMA. 1831-1884. UKKrv:n ark. H:4, TMA; Kestikievareita ja kyytilaitosta 23 Kestikievareita ja kyytilaitosta koskevat asiakirjat 1885-1942. UKKrv:n koskevat asiakirjat 1885-1942. UKKrv:n ark., H:5, TMA. Säilynei- ark., H:5, TMA. den rakennusten osalta tiedot on saatu ao. kunnista. 24 Valtion julkaisuja XXXI, Kyydinpito, Komiteamietintö N:o 8 1881, 12 39 Suolahti 1912. sekä Komiteamietintö N:o 4 1903, 31-32. 40 Wallin 1893, 78-79, 131; Jokipii 1974, 544-547. 25 Elinkeinoilmoitusdiaari 1920-1944. UKKrv:n ark. Af:1, TMA. 26 Pöytäkirja Ulvilan kihlakunnan kruununvoudin pitämästä kokouksesta 29.9.1933 kyytilaitosten sijoittamisesta ja kyyditysten järjestämisestä Ulvilan kihlakunnassa vuosina 1935-1937. Kestikievareita ja kyytilai- tosta koskevat asiakirjat 1885 – 1942. UKKrv:n ark. H:5, TMA. Lähdeluettelo 27 Pöytäkirja Ulvilan kihlakunnan kruununvoudin pitämästä kokouksesta 29.9.1933 kyytilaitosten sijoittamisesta ja kyyditysten järjestämisestä Kirjallinen arkistoaineisto Ulvilan kihlakunnassa vuosina 1935-1937, s. 6-7. Kestikievareita Turun Maakunta-arkisto (TMA) ja kyytilaitosta koskevat asiakirjat 1885 – 1942. UKKrv:n ark. H:5, Turun ja Porin läänin lääninhallitus, lääninkanslian arkisto (LHA TMA. LKa) 28 Kristoffer kuninkaan Maanlaki, Kuninkaankaari, 24. § - 27.§
117
Rantatien hyödyntäminen matkailussa · Pirjo Ihamäki
Suomessa on tällä hetkellä yhdeksän virallista mat- ten tiellä ja Taikayön tiellä sellaisia ei ole. Uusimmalla kailutietä. Tiehallinto on määritellyt matkailutielle Tervan tiellä on vuoden 2009 kestävä matkailutie -han- kriteerit. Niiden mukaan tiellä on oltava yleiseen lii- ke, jonka yksi tehtävä on tuotteistaa matkailutarjontaa kenteelliseen merkitykseen nähden poikkeuksellisen ja tarjota markkinointiin uusi kehittämisalusta. Hä- runsaasti matkailijoiden kannalta merkittäviä kohteita, meen Härkätiellä ja Via Karelialla on niin ikään omat ja lisäksi sillä on erityisiä matkailuelinkeinon toimin- internetsivut, mutta niitä ei ole päivitetty. Mikkelin taedellytyksiä ja alueen kilpailukykyä tukeva merkitys. seudun internetsivuilta löytyy tietoa Vihreän kullan Matkailuteistä on rajattu pois museotiet, maisematiet kulttuuritiestä ja Saariston Rengastiellä on myös sivut, ja valtakunnallinen pyöräilyreitistö. 1 Sinisellä tiellä on jotka pääasiassa esittävät aikataululinkin, vähän histo- omat internetsivut, mutta Kuninkaantiellä, Revontul- riaa ja linkin, josta voi tilata reitin matkaoppaan. Selkämeren rannikon matkailutiehankkeen tehtävä on historiallisen tielinjauksen ja merkittävien kulttuu- Antti Ahlströmin perintö on vahvasti esillä Noormar- kussa; Ruukin voimalaitos ja Makkarakosken saha. ri-, luonto- ja maisemakohteiden selvittäminen. 2008. Matkailutielle luodaan projektin yhteydessä tausta- 118 organisaatio ja yrittäjäverkosto. Tässä artikkelissa ker- Yhdysvaltalaisten tutkijoiden Joseph B. Pinen ja ron tien läheisyydessä ja kauempana olevien kohteiden James H. Gilmoren mukaan elämys koetaan, kun yri- jakamisesta teemoihin, jotka nousivat esille matkailu- tys tarkoituksellisesti käyttää palveluita esitykseen ja kohteiden kartoittamisessa. Teemajaottelu auttaa mat- hyödykkeitä tukemaan sitä, ja asiakas kokee unohtu- kan suunnittelua. Eri teemoista voi myös poimia koh- mattoman tapahtuman. Elämykset ovat persoonallisia teita, joista voi rakentaa eripituisia matkailureittejä tai ja ovat olemassa yksilön mielessä ja emotionaalisella, matkailupalvelupaketteja. Tien läheisyydessä olevat fyysisellä, intellektuaalisella ja jopa hengellisellä tasol- kohteet ovat alle viisi kilometriä ja kauempana olevat la. Siksi ei ole kahta ihmistä, joilla voi olla sama elä- kohteet viidestä kahteenkymmeneen kilometriin. Kilo- mys, koska jokainen elämys syntyy esityksen ja yksilön metrimäärät eivät ole aivan tarkkoja vaan kohteen valin- mielentilan vuorovaikutuksesta. Uudet teknologiat ta liittyy osittain myös siihen kuinka tärkeä kohde on. tuovat esille erityisesti uusia elämysgenrejä, sellaisia kuten vuorovaikutteiset pelit, internetkeskusteluhuo- neet ja multipelaajapelit, liikepohjaiset simulaattorit ja Elämys-, luonto-, kulttuuri-, hyvinvointi- ja virtuaalitodellisuuden. 2 Kaikessa matkailussa haetaan maaseutumatkailu elämyksiä, jotka ovat aina henkilökohtaisia. Toisin sa- noen elämys on aina osana matkailua. Matkailutarjontaa voidaan määritellä monin tavoin. Matkailumaantieteen dosentti Jorma Hemmin Satakunnan matkailuyrittäjien palvelutarjonnassa mukaan luontomatkailun määritteleminen ei ole aivan esiintyvät elämys-, luonto-, kulttuuri-, hyvinvoin- yksiselitteistä. Luontomatkailuun kuuluvat luontolii- ti- ja maaseutumatkailu. Jaottelu helpottaa tuotepa- kunta, elämys- ja seikkailumatkailu. Perusasiana on, kettien rakentamista ja markkinointia. Matkailutuot- että luonnossa ovat ne resurssit, joita matkailu hyö- teista keskusteltaessa puhutaan usein elämyksen ko- dyntää. Luontomatkailu on matkustamista luontonsa kemisesta ja elämysmatkailusta. Elämysmatkailu on puolesta mielenkiintoisille ja lähes luonnontilaisille terminä nykyään hyvin suosittu. Sillä voidaan kuvata alueille, joilla voidaan tarkkailla ja opiskella luontoa hyvinkin erilaista matkailua vaikka käsitteenä sitä on sekä maisemaa ja kulttuuria. Hänen mukaansa met- vaikea täsmällisesti määritellä. Monet määrittelyt eivät sästystä ei pidetä suotavana luontomatkailuna, myös- ole selkeärajaisia, esimerkiksi ohjattua luontomatkai- kään laskettelua ei lueta luontomatkailuun kuuluvak- lua luonnehditaan esitteissä ja internetsivuilla usein si. Rajanveto on hänen mukaansa tulkinnanvarainen, elämysmatkailuna. sillä esimerkiksi kalastusta pidetään luontomatkailu- tuotteena. 3 Seikkailumatkailua kutsutaan usein myös toimenpiteet. 5 MEK vastaa valtakunnallisena matkai- 119 extremematkailuksi, jossa jännitys liittyy toimintaan. lualan asiantuntijana ja aktiivisena toimijana Suomen Rantatien hyödyntäminen matkailussa Tähän ryhmään kuuluvat mm. koskenlaskut ja kiipei- matkailun kansainvälisestä edistämisestä. Voisi ehkä lyt jyrkänteillä. Luontomatkailu on ehkä selkein ja va- sanoa, että MEK etsii Suomesta kohteita, jotka vas- kiintunein termi näistä matkailumuodoista. Nykyään taavat kansainvälisiä trendejä tai voivat olla muuten monet liittävät ohjatun ja valvotun metsästysmatkai- kansainvälisesti kiinnostavia. lun luontomatkailuun. Hannu Tynin ja Markku Suontaustan mukaan Kulttuuri- ja luontomatkailua ei aina voi selkeäs- matkailussa matkailijan tavoitteena on ylläpitää ti erotella. Kulttuurihistoria ja luonto ovat yhtä aikaa ja/tai parantaa omaa fyysistä, psyykkistä ja henkis- läsnä myös rantatiellä. Usein kulttuurikohteilla ym- tä hyvinvointia. Perusajatuksena on, että matkailija märretään erilaisia perinnekohteita kuten kirkkoja, on tiedostanut oman vastuunsa henkilökohtaises- museoita ja kartanoita sekä taidegallerioita, erilaisia ta hyvinvoinnistaan ja vastuu näkyy kaikissa hänen näytöksiä ja tapahtumia. Kulttuurihistoriaa on myös tekemissään valinnoissa. Hyvinvointimatkailu, josta ihmisen muokkaama luonto. Kulttuuri on laajempi käytetään väljästi myös ilmaisua wellness-matkailu, käsite ja sisältää myös aineettoman kulttuurin. Kult- ymmärretään siis toimintana, joka perustuu yksilön tuuri voidaan jakaa edelleen korkea-, kansan- ja po- tarpeeseen tuottaa hyvinvointia keholleen, mielel- pulaarikulttuuriin. Kulttuuriin liittyy myös oppimi- leen ja sielulleen (body, mind & soul). 6 Tämän mää- nen, itsensä kehittäminen, uteliaisuus ja tiedonhalun ritelmän mukaan kaikki sellainen matkailu, kun läh- tyydyttäminen. Käsitteellisen määritelmän mukaan detään päivittäisen elinpiirin ulkopuolelle näkemään kulttuurimatkailu on matkustamista normaalin asuinpai- tai kokemaan jotain sellaista mikä ei liity normaaliin kan ulkopuolelle kulttuuristen attraktioioden vuoksi. Tällöin arkirutiiniin tai työhön, pitää sisällään hyvinvoinnin pyrkimyksenä on hankkia uusia tietoja ja kokemuksia, jotka perusajatuksen. Jokaisella matkalla haetaan ja koe- palvelevat heidän kulttuurisia tarpeitaan. 4 taan elämyksiä, jotka sitten vaikuttavat positiivises- Tämän hetken trendi on hyvinvointimatkailu, joka ti ainakin psyykkiseen ja henkiseen hyvinvointiin on otettu myös Suomen Matkailun edistämiskes- mutta hyvin usein myös fyysiseen hyvinvointiin. kuksen (MEK) yhdeksi teemaksi. MEK:n ylijohtaja Hyvinvointimatkailuun sisältyy usein myös liikunta, Jaakko Lehtosen mukaan hyvinvointimatkailu on kä- mutta yleensä siihen on liitetty terveyteen ja kauneu- sitettävä hyvin laajasti, eikä sillä tarkoiteta pelkästään teen liittyviä toimenpiteitä, jotka sitten erottavat sen kylpylälomia vaan sen ääripäässä ovat lääketieteelliset muusta matkailusta. 120 Maaseutumatkailu on maaseutupoliittinen kehittä- Matkailuyrittäjät voivat myös hyödyntää tuotteissaan mistermi, joka voi sisältää erilaisia matkailun muotoja tien brändiä. kuten luonto-, maatila-, mökki-, sauna-, (työhyvin- Yksi merkittävä tekijä tien ja kohteiden tunnetuk- vointi ja wellness) erä-, (metsästys, kalastus) vesistö, si tekemiseksi paikan päällä ovat opasteet. Jokaiselle pyöräily-, vaellus-, kokous-, maaseutukulttuuri- ja merkittävälle kohteelle matkailijat ohjataan selkein perinnematkailun sekä maaseudun teemalomat ja opastein. Opasteiden sijoittelusta voidaan tehdä eh- maaseudulla matkailijoille omia tuotteitaan myyvät dotuksia, mutta lopullisen sijoituspäätöksen tekee tie- yritykset, kotieläinpihat ja maaseututapahtumat 7. hallinto. Matkan suunnitteluun käytetään aikaa. Noin 60 % matkailijoista valitsee etukäteen matkareitin ja Tien tunnetuksi tekeminen mitä pitempää matkaa suunnitellaan sitä kauemmin sen suunnittelu kestää. Tutkimukset Australiassa ja Tien tunnetuksi tekemiseen liittyy olennaisesti yhte- USA:ssa osoittavat, että reittien teemoittaminen edis- näinen tarinallinen tai imagollinen brändi, joka hou- tää osaltaan sitä, että tietyt reitit koetaan toisia reittejä kuttelee lähtemään tutkimusmatkalle, löytämään nii- kiehtovimmiksi jo suunnitteluvaiheessa. Kuluttajat tä asioita mitkä matkailijalle ovat merkityksellisiä ja kokevat teemoitetut reitit joustavammin koostetuik- mitä hän haluaa kokea. Brändissä tuodaan esille niitä si ja osin paketoiduiksi vaihtoehdoiksi, ja siksi niitä erityispiirteitä mitä esimerkiksi erityisesti historial- pidetään korkealaatuisempina kuin muita turistireit- lisella tiellä ja tien varrella on. Komppulan mukaan tejä. 9 Selkämeren rannikon matkailutiellä kohteet bränditutkimuksen uranuurtaja Kapferer (1992) voidaan jakaa usealla tavalla. Sijainnin mukaan koh- on määritellyt brändin siten, että se kuvaa tuotteen teet voidaan jakaa tienvarsikohteisiin, jotka sijoittu- olemusta, tarkoitusta ja kehityksen suuntaa. Brän- vat tien läheisyyteen ja kauempana oleviin kohteisiin, di määrittää tuotteen identiteetin ajassa ja paikassa. joita voidaan markkinoida tärkeinä matkailukohteina. Brändi ei ole pelkästään tavaramerkki, liikemerkki Kauempana olevat kohteet voidaan vielä jakaa mereen tai nimi, kuvio tai muu tunnus, josta yritys tunne- taan, vaan brändi syntyy vasta sitten, kun asiakkaat osaavat yhdistää näihin ulkoisiin tunnuksiin selkei- tä mielikuvia tuotteesta ja yrityksestä. 8 Tien brän- di antaa ensimmäisen yhtenäisen mielikuvan tiestä. Söörmarkkua ruska-asussa. 2008. 121 Rantatien hyödyntäminen matkailussa 122 liittyviin kohteisiin, joita ovat rannikko ja saaret sekä Satakunnassa haastattelemieni yrittäjien ja matkai- sisämaahan sijoittuvat kohteet. lutoimijoiden mukaan asiakkaat tulevat pääkaupunki- Matkailun markkinoinnillisen tavan kuvaamiseen seudulta, Kanta-Hämeestä, Pirkanmaalta, Etelä-Poh- voidaan liikeidean osat jaotella neljään ryhmään: koh- janmaalta sekä tietenkin Satakunnasta. Jokin verran deryhmät eli segmentit, imago eli mielikuva, tuotteet matkailijoita tulee Turun seudulta mutta heidän mat- ja palvelut sekä tapa toimia 10. Jokainen Satakunnassa kakohteensa ovat yleensä Säkylässä ja Pyhäjärviseudul- haastattelemani yrittäjä on miettinyt kohderyhmän- la. Näillä kaikilla alueilla on vielä paljon potentiaalisia sä, vaikka hyvin harvoin on tehty varsinaista mark- matkailijoita, jotka voivat tulla Satakuntaan. kinointitutkimusta. Suomessa kasvavia kohderyhmiä Kohteiden markkinointiin liittyy vielä sellainen ovat tällä hetkellä seniorit ja alle 30-vuotiaat matkai- kasvava joukko kuin matkailupalveluja tuottavat yri- lijat 11. Monet matkailuyrittäjät ovat huomioineet tykset, jotka järjestävät matkoja sijaintikuntansa ul- kasvavan senioriryhmän, mutta useilla elämyspal- kopuolelle. Monet yrittäjät, joilla ei omalla alueellaan veluja tuottavilla matkailuyrityksillä kohderyhmänä ole asiakkaan haluamia vetovoimaisia kohteita, vievät ovat kuitenkin yritykset. Yritysryhmät viipyvät mat- matkailijat muualle. Esimerkiksi Noormarkussa joki kalla 1–2 päivää. Heille tarjotaan kokoustilat, ruokai- ja vaellusreitti sekä Ulvilan Joutsjärven alue ovat täl- lu, mahdollisesti yöpyminen ja muutaman tunnin laisia kohteita, joihin tuodaan matkailijoita muualta. ohjelmapalvelu. Merikarvialle viedään kalastusta harrastavia matkaili- Kasvava senioriryhmä on tärkeä ja ajankohtainen, joita ja Vanha Rauma on myös vetovoimainen mat- kun pohditaan mistä saadaan lisää matkailijoita. Ryh- kailukohde. mä ei todennäköisesti ole homogeeninen, ja siksi tar- jontakin pitää olla monipuolista. Suomessa on perin- teisesti koululaisryhmiä, jotka ovat jo vuosikymmenet Matkailutie netissä käyneet luokkaretkillä ja nykyisin vieläkin kasvava ryhmä on leirikoululaiset. Satakunnassa voidaan en- Esitteet ja lehtimainokset sekä radio- ja TV-mainonta tistä enemmän lähteä nostamaan historiallisen tien ja ovat perinteisiä mainonnan välineitä. Yritykset tarjoa- kansallispuiston merkitystä myös opetuksessa. Per- vat myös tuotteitaan erilaisten asiakasryhmien omissa heet käyttävät Satakunnassa maatilamatkailupalveluita lehdissä kuten venelehdissä ja eri ammattiryhmien leh- sekä erilaisia, erityisesti lapsille suunnattuja ohjelma- dissä. Internetin käyttö on kuitenkin lisääntynyt siinä palveluja ja leikkitiloja sekä mökkipalveluja. määrin, että se on nykyään erittäin tärkeä mainonnan väline. WWW-sivut ovat halpa ja helposti ajan tasalla ja vievät niitä eteenpäin 13. Kun perinteisesti on kes- 123 pidettävä markkinointitapa, ja ne toimivat yleensäkin kitytty markkinoinnissa yksilöihin ja yksilön ostokäyt- Rantatien hyödyntäminen matkailussa tiedonvälittäjänä. Niissä voidaan esittää hyvin paljon täytymiseen, niin tulevaisuudessa on entistä enemmän tietoa ja ne voivat olla myös tärkeä kanava yrittäjille keskityttävä sosiaalisten suhteiden luomiin verkostoi- saada helposti ja nopeasti asiakaspalautetta.. hin ja yhteisöihin 14. Ulla Heinosen mukaan yhteisö Matkan suunnittelu lähtee usein siis esitteiden tai on tila tai paikka, yhteisöllisyys on sosiaalisista suhteis- nykyään useimmin www-sivujen selailuilla. Matkai- ta tunteina syntyvä kokemus. Digitaalisen kulttuurin lutien internetsivujen ulkoasulla ja selkeällä, informa- mukaan näitä tiloja ovat reaalimaailman tila, virtuaa- tiivisella portaalilla on erittäin suuri merkitys imagon linen ja mediavälitteinen tila sekä edellisten yhdistel- rakentajana. Sivut ovat tärkeä tiedon saannin väline mät. Reaalimaailman tilassa toimitaan fyysisellä tasolla matkailijoille sekä markkinointiväline matkailuyri- kasvokkain ja virtuaalisessa ja mediavälitteisessä tilassa tyksille ja muille matkailusta elinkeinonsa saaville. yhteisöt toimivat internetin tai jonkin muun teknolo- Sivuilla voidaan esitellä tien historiaa, miten ja mik- gisen välineen avulla virtuaalisesti, sähköisesti. Yksilöt si siellä on kuljettu. Sivuilla on mahdollisuus esittää saattavat kuulua yhteen tai useampaan yhteisöön yhtä esimerkiksi maiseman muutoksia virtuaalisesti sekä aikaa. Erilaisissa julkisissa chat-portaaleissa keskus- kuvata eri kohteita esimerkiksi panoraamakuvina tai tellaan mistä tahansa asioista. Siellä ovat koolla myös multimedian avulla. Sari Matala kirjoittaa, että virtu- erilaiset harrastepiirit ja tukiryhmät. 15 Yhdysvalloissa aalimatkailu matkailuportaaleissa surffailemisesta on on tehty tutkimus matkailublogeista, joissa matkailijat suuri apu matkailun esivalmisteluissa ja jälkihoidos- kertovat kokemuksiaan kohteista. Tutkimuksen mu- sa. Se nopeuttaa esivalmisteluita ja auttaa elinkeino- kaan tällainen asiakkaan palaute on halpa ja aito, eikä elämää ja matkailubisnestä tehostamaan myyntiä. 12 sitä ole erikseen pyydetty. Matkailujen markkinoijat Matkailuportaaleista saadaan jo ensimmäinen mie- käyttävät hyväkseen näitä blogeja parantamaan kohtei- likuva matkan kohteesta, siksi sivujen rakenteeseen, den laatua. 16 informaation laajuuteen ja käytön helppouteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Nykyisin täytyy etsiä myös uusia tapoja kertoa Matkailupalvelut tuotteistaan. Uudet teknologiat, asiakaskeskeisyys, monikanavaisuus ja integroidut järjestelmät vaikut- Palveluiden tarjontaa joudutaan selkeyden vuoksi tavat yritysten omaksumiin liiketoimintamalleihin ryhmittelemään, vaikka jotkut palvelut voidaan luoki- 124 tella useampaan ryhmään kuuluvaksi. Yrittäjät jakavat kohdallaan, palvelutaso täyttää tai jopa ylittää odo- palvelut usein kohderyhmittäin, esimerkiksi perheet, tukset, tuote on luottamusta herättävä, siinä on jotain koululaiset ja seniorit. Palvelut ja tuotteet jaetaan omaleimaista ja muistijäljen jättävää, ostaminen sujuu myös palvelutarjonnan mukaan, esimerkiksi vaellus- helposti, eikä sen saavuttaminen vaadi kohtuuttomia reitit, tapahtumat, museot, laivaristeilyt ja mökkima- ponnistuksia. 17 joitukset. Palvelut voidaan jakaa myös teemoittain esi- Merkittäviä palvelujen markkinoijina ja joskus merkiksi häät, polttarit ja amerikkalainen ilta. Komp- myös myyjinä toimivat kunnat ja niiden muodostamat pulan mukaan asiakkaan kannalta hyvä matkailutuote yritykset. Linja-autoliikennöitsijät toimivat myös mat- sisältää sen, että mm. tuotteen hinta/laatusuhde on kojen järjestäjinä. He kokoavat ryhmiä tarjoten erilai- sia paketteja: puolenpäivän, kokopäivän tai useamman päivän kestäviä matkoja, ostavat opaspalvelut ja varaa- vat kahvi- ja ruokailupaikat sekä majoituspaikat. Matkailutuotepaketti18 koostuu viidestä kompo- nentista: kohteen vetovoimatekijät, kohteen palve- lut, saavutettavuus, mielikuvat kohteesta sekä hinta. Nämä tekijät eivät anna kuitenkaan riittävän yksityis- kohtaista kuvaa niistä tekijöistä, joiden avulla tuotteen laatua voidaan kehittää. Matka on matkailijalle koko- naismatkailutuote, joka alkaa matkan suunnittelusta ja päättyy, kun matkailija palaa takaisin kotiin. 19 Satakunnan matkailuyrittäjät ovat tehneet joistakin tuotteistaan selkeitä palvelupaketteja, joista asiakkaat voivat valita mieleisensä. Matkailutuotepaketeille on keksitty nimiä, jotka antavat asiakkaalle selkeän mie- likuvan, mitä ne sisältävät kuten Hyljeretki tai Retki- luistelu. Joillakin paketeilla on joko murteellisia nimiä esimerkiksi Onk Siällk kukkan gäyn? – kamerasuun- nistus ja Tramppausrunda Vanhas Raumas tai tarinal- Luvian kyläraittia. 2008. linen nimi kuten Salakuljettajien vanavedessä. Useat yrittäjät haluavat kehittää olemassa olevia tuotteitaan tuurikohteet ja esihistorialliset/historialliset kohteet. 125 tai tehdä uusia tuotteita sekä saada lisää tietoa uuden Jokainen näistä kohteista voidaan jakaa vielä edelleen. Rantatien hyödyntäminen matkailussa teknologian hyödyntämisestä. Minkälaisia palvelupa- Esihistoriallisiin/historiallisiin kohteisiin on valittu lä- ketteja suunnitellaan esimerkiksi senioreille ja kou- hinnä esihistorialliset kohteet sekä ne keskiaikaiset ja lulaisille? Miten tavoitetaan yksin, kaksin tai pienissä historialliset kohteet, jotka ovat raunioina tai joissa ei ryhmissä kulkevat seniorit? Sisältäisikö palvelupaketti ole näkyviä merkkejä, mutta tiedetään, että paikalla on kulttuuria, luontoaktiviteetteja, ruokailua ja majoitus- sijainnut ko. kohde. Nämä kohteet ovat myös merkit- ta tai kaikkea tätä? Voiko sitä muunnella spontaanisti? ty Museoviraston Hoidetut muinaisjäännöskohteet vuonna Esimerkiksi leirikoululaisille rakennetuissa paketeissa 2008 luetteloon. on mahdollisuus hyödyntää Satakunnan ympäristö- Luontokohteita Satakunnassa ovat meri, saaret, koulun hanketta. rannikko, joet, suot, metsät, luontopolut ja erilaiset Satakunnassa ei ole matkailuyrityksiä, jotka järjes- geologiset kohteet. Näihin kohteisiin sisältyvät myös täisivät teemaleirejä. Jotkut yhdistykset ovat järjestä- Selkämeren kansallispuistohankkeen kohteet. Näitä neet mm. taideleirejä ja hiljaisuuden retriittejä. Tällai- kohteita ei aina voi erottaa kulttuurikohteista, koska set leirit soveltuvat erittäin hyvin paikkoihin, missä ol- kulttuuriperintö liittyy näihin kohteisiin. Jokaisen laan poissa arkipäivän hyörinästä. Ne soveltuvat hyvin kunnan alueella, josta rantatie kulkee, on joko meri esimerkiksi saaristoon, hiljaisiin alueisiin ja kulttuuri- tai joki tai molemmat. Merikarvia, Pori (Ahlainen), kohteisiin, jotka ovat syrjässä valtateiltä. Ahlaisissa ja Luvia, Eurajoki (Irjanne) ja Rauma ovat merenranta Noormarkussa ei ole aktiviteettejä järjestäviä yrityksiä kuntia. Noormarkulla on pieni merenrantakaistale ja vaan palveluja tarjoavat yritykset tulevat muualta. sen halki virtaa joki. Nakkilan ja Euran Kiukaisen alu- eilla virtaa joki. Näillä alueilla on hyvät mahdollisuu- det meri- ja jokiristeilyihin, retkeilyyn, vaeltamiseen, Matkailutien kohteet pyöräilyyn ja melontaan.
Satakunnan matkailuyrittäjiltä kysyttäessä meri on yksi vetovoimaisimmista tekijöistä ja sen esille tuo- Luontokohteet minen poikkeaisikin selkeästi useista muista matkai- luteistä. Selkämeren rannikon matkailutien kohteet Selkämeren rannikko voidaan jakaa kolmenlaiseen voidaan jakaa kolmeen teemaan: luontokohteet, kult- merelliseen alueeseen. Kaikki nämä alueet ovat 126 matkailutiestä kauempana sijaitsevia kohteita. Poh- jestetään lähes säännöllisesti lauantaisin ja usein myös joisimman alueen muodostaa Merikarvialta Ahlai- perjantaisin. Säävarauksen huomioiminen vaikuttaa siin ulottuva karikkoinen saaristoalue. Tällä alueella kuitenkin tuotteistamiseen. Yleisempänä vetovoima- matkailusaarina ovat Ahlaisten edustalla Iso-Enskeri tekijänä yrittäjät mainitsivat yleensäkin luonnon, jo- ja Seliskeri, sekä Merikarvian Ourassa Ouranluo- hon kuuluu meri, joet ja niiden ympäristöt. to, Hamskeri ja Hajula. Ouran saaristoon järjeste- Reiteillä Merikarvia – Porin Ahlainen ja Nakkila tään matkoja, mutta kuten yrittäjät sanoivat, kaikkia – Eurajoen Irjanne – Eurajoki sekä Pori – Luvia (Van- mahdollisuuksia ei ole käytetty. Toinen alue on Po- ha Porintie) historiallinen tie on alkuperäisimmillään. rin Reposaaren edusta, joka on avoin merelle. Yyterin Näillä osuuksilla kyse on siitä mitä matkailija näkee ja edustalla on retkeilysaari Outoori sekä Selkämeren miten hänet saadaan pysähtymään. Huomion kohde kansallispuiston toteutuessa myös Katava varustetaan voi olla kylä, erityinen maisema, luontokohde, ym- retkeilykäyttöön. Eteläisin on Rauman edustalla ole- päristötaidetta tai kahvipaussipaikka. Matkailututki- va saaristo, johon kuuluvat esimerkiksi Kylmäpihlaja, muksessa Revontultentiellä Torniosta Kilpisjärvelle Kuuskajaskari ja Reksaari. Osa saarista on lähellä man- pohditaan myös mikä olisi sopivan pituinen matka, nerta, jolloin saarten saavutettavuus on hyvä. Rauman minkä jälkeen olisi opastekarttoihin aina merkitty edustan saaria käytetään myös enemmän matkailuun ”silmukka”, jonka avulla matkailija pääsee tutustu- kuin muiden alueiden saaria. Matkailusaarissa on ret- maan ympäröivään alueeseen harrastuksensa mukaan kisatamat, joissa kuka tahansa voi vierailla. Eurajoen joko luonto- tai kulttuurikohteeseen tai molempiin kuuluisimmassa saaressa, Kaunissaaressa, on sijainnut yhtä aikaa 20. Kohteiden välimatka riippuu siitä, min- vanha sahayhdyskunta. Saari on tällä hetkellä suosittu kälaisella kulkuvälineellä kuljetaan. Autolla pysähdys- luonto- ja virkistysretkeilyn kohde. matkan väli voi olla pitempi kuin vaeltaen tai pyörällä Merikarvialla on meri, saaristo, joki ja rannikko liikkuen. Autoilijalle myös reitiltä kauempana olevat tärkeässä roolissa. Tämän alueen matkailutarjonta liit- kohteet voivat olla merkittäviä ja helposti saavutetta- tyy oleellisesti seuraaviin elementteihin: meriristeilyt, via käyntikohteita. Merikarvia–Ahlainen -rantatie on vaellukset, kalastus, melonta ja muu luonnon tarkkai- merkitty Pyöräilykartta GT:hen valtakunnalliseksi lu. Merikarvian matkailuyrittäjien mielestä merta ei pyörämatkailureitiksi 21. kuitenkaan ole osattu tarpeeksi hyödyntää. Merikar- Osa Selkämeren rannikon matkailutiestä on hiek- vian edustan saariin pääsee aluksilla, jotka on varustet- katietä, Pullerontie ja Kitukoskentie Ahlaisissa sekä tu matkailijoiden kuljetuksiin. Kesällä kuljetuksia jär- osa Luvian Hanninkylästä Poriin tulevalla Vanhalla Porintiellä (Porista päin tultaessa tien nimi on Vanha Kulttuurikohteet 127 Raumantie), jossa kulkijat ovat yksittäisiä tai pieniä Rantatien hyödyntäminen matkailussa ryhmiä. Teiden kunto ei kestä suuria liikennemääriä. Matkailutien varren kunnissa on paljon kulttuurikoh- Hiekkatiellä ja sen läheisyydessä varsinaiset matkailijat teita. Merikarvian kulttuurihistoriallisesti merkittävät kulkevat lihasvoimalla, kuten pyöräilijät ja vaeltajat. kohteet ovat Ylikylä ja Holmankoski kirkonkylässä ja Matkailutiestä kauempana olevat luontokohteet pohjoiseen päin Trolssin ja Riispyyn kulttuurimaise- Porissa ovat Preiviiki ja Yyteri sekä Ulvilassa Joutsjär- mat. Kirkonkylästä Ahlaisiin päin ovat Köörtilän ja vi. Vaihtoehtoinen reitti Ahlaisista Porin keskustaan on Poskerin sekä lähellä valtatie 8:aa sijaitsevan Lankos- Pohjoinen Satamatie, joka kulkee Ahlaisista Ämttöö- ken kulttuurimaisemat. Ahlaisten kirkonkylä ja Yliky- seen ja sieltä useiden saarien kautta Lampaluotoon, josta lä ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ympäristö- voi kääntyä joko Reposaareen tai Porin keskustaan. En- jä. Joen varrella kirkonkylässä sijaitseva Rantakaupun- nen keskustaa voi poiketa vielä Yyterissä, jossa on maan- ki on 1800-luvun lopulla syntynyt tiheään rakennettu kuulu pohjoismaiden pisin hiekkaranta. Preiviikistä asuinalue. Noormarkku on tunnettu Ahlströmin ruu- Halssiin ja Yyteriin voi vaeltaa lähes kolmekymmentä kin alueesta, jossa sijaitsee myös Alvar Aallon suunnit- kilometriä pitkää reitistöä, jossa on kymmenkunta lin- telema funkishuvila Villa Mairea. Ulvila (kaupunki- tutornia tai luontolavaa. Yyterinniemen kulttuuriin, oikeudet vuonna 1365) oli kolmanneksi vanhin kau- luontoon ja maisemiin voi tutustua myös pyöräillen. punki Suomessa. Siellä on useita keskiaikaisia kohteita Pyöräilyreitistä on tietoa sivulla http://pyoraileyyteris- sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ympäristöjä. sa.utu.fi/. Tie Ulvilasta Kullaalle lähelle Joutsjärveä on Nakkilassa on Villilän kartano ja sen yhteyteen on ra- merkitty valtakunnalliseksi pyörämatkailureitiksi 22. kennettu Länsi-Suomen tv- ja elokuvakeskus Villilä. Rauma on tuotteistanut merta Satakunnassa par- Kiukaisten Paneliassa on ainoana Euroopassa säi- haiten ja tältä alueelta löytyy tällä hetkellä kattavin pal- lynyt neljän myllyn rivimylly. Eurajoen Irjanteella velutarjonta liittyen matkailusaariin. Rauman edustan kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä si- saariin järjestetään säännöllisiä kuljetuksia kesäaikaan. jaitsee useita, kokoelmaltaan runsaita museoita sekä Myös Rauman saariston melontareitti on hyvin mer- Satakunnan vanhin puukirkko vuodelta 1731. Eu- kitty. Rauman edustalla tiedetään olevan jopa satoja rajoen kirkonkylästä lähdettäessä saavutaan Vuojoen hylkyjä ja siellä voi käydä sukeltamassa ja tutkimassa kartanoon, jossa on historiallisen ajan kartano ja niitä. Mitään säännöllistä sukeltamista hylyille ei ole puisto. Vanha Rauma on toinen Satakunnan UNES- järjestetty. COn maailmanperintökohteista. Rauman etelä- ja 128 pohjoispuolella on merkittäviä kulttuurihistoriallisia keskiaikaista kaupungin paikkaa, Nakkilassa kaksi ympäristöjä esimerkiksi Sorkassa ja Unajassa. Rau- pronssikautista kohdetta sekä kivikauden kohde ja man seudun historia on koottu Ajan Jäljet -hankkees- Irjanteen kirkonmäellä sijaitsee historiallisen ajan sa, joka kertoo historian eri aikakausista, kivikaudesta hautausmaa. Eurajoen keskustasta matkailutie jatkuu ruukkien, kartanoiden ja torppien ajasta 1900-luvun Linnamaan kylään, jossa sijaitsee keskiaikainen linnoi- alkuun. Ajan Jäljissä on myös erilaisia tuotepakette- tuksen paikka. ja matkailijoille. Kauempana matkailutiestä sijaitsee Kauempana matkailutiestä Ulvilassa, Harjavallassa, kaksi ruukkia, Kauttuan ruukki sekä Ulvilan Leine- Eurajoella, Eurassa (Eurassa /Kiukaisissa) ja Raumalla perin ruukki, jälkimmäinen on yksi parhaiten säily- (Lapissa) on merkittäviä hoidettuja muinaisjäännös- neistä ruukkialueista Suomessa. kohteita. Harjavallan Kaunismäessä on kivikautinen Toinen reitti Porista Luvialle ja sieltä Eurajoen Irjan- asuinpaikka ja pronssikautinen röykkiöalue. Kiukais- teelle kulkee metsäistä tietä. Pori on yksi suurimmista ten Paneliassa on pronssikautinen kuninkaanhauta. tapahtumien järjestäjistä ja poikkeaa Rauman ohella Eurajokeen kuuluu matkailutiestä kauempana oleva siten myös muiden kuntien matkailupalveluiden tar- Kaunissaari, jossa on sijainnut historiallisen ajan sa- joajista. Porissa Puuvillatehtaan ja konepajan alue on hayhdyskunta. Eura, joka on myös etäämpänä matkai- vanhaa punatiilistä tehdasmiljöötä, joka sijaitsee Ko- lutiestä, on tunnettu monista esihistorian ajan kohteis- kemäenjoen pohjoispuolella aivan kaupungin tuntu- taan. Euran alueella on myös monia kulttuurihistori- massa. Joen eteläpuolella on Rosenlewin tehdasalue ja allisesti arvokkaita ympäristöjä. Toinen UNESCOn Rosenlew-museo. Vuoden 1852 Porin suurpalon jäl- Satakunnan maailmanperintökohteista, pronssikauti- keen Etelärantaan nousivat porvarien rakennuttamat nen Sammallahdenmäki, sijaitsee nykyisin Raumaan kivitalot. Tätä aluetta kutsutaan Kivi-Poriksi. kuuluvassa Lapin Kivikylässä.
Esihistorialliset/historialliset kohteet Muiden hankkeiden hyödyntäminen
Tieosuudelta Ulvila – Nakkila – Eura/Kiukainen Matkailussa voidaan hyödyntää eri hankkeista tehty- – Eurajoki – Rauma löytyvät useimmat Satakunnan jä julkaisuja ja karttoja, joista saa helposti ja tiiviissä hoidetut muinaisjäännöskohteet, jotka ovat esihisto- muodossa olevaa tietoa historiasta ja nykypäivästä. rialliselta ja historialliselta ajalta. Ulvilassa on kolme Esimerkiksi Reittiprojektissa on tehty vaellusreitti Sa- takunnasta Pirkanmaalle. Reitistä on tehty Reittikartta tä ja parantaa niiden virkistyskäyttömahdollisuuksia 129 ja siihen on merkitty kaikkien käytettävissä olevat tau- (www.ymparisto.fi). Meneillään on myös Satakun- Rantatien hyödyntäminen matkailussa ko- ja majoituspaikat. Muutamat yritykset ovat kui- nan kulttuuriympäristöohjelma 2009, jolla kartoite- tenkin kritisoineet reitin kunnossapitoa sekä sitä, ettei taan kulttuuriympäristöä koskevaa tietoa ja tullaan internetsivuja ole päivitetty. Monilla muillakin Sata- jatkossa seuraamaan eri toimenpiteiden toteutumista. kunnan luontopoluilla ja reiteillä on tehty ilkivaltaa ja Vuoden 2009 alussa toimintansa aloitti Kokemäen- niiden kunnossapito on puutteellista. joen käyttötieto -hanke, jossa kerätään tietoa Koke- Porin kaupunki on julkaissut yhdessä Turun yli- mäenjoen käytön historiasta ja esitetään monipuoli- opiston maisematutkimuksen oppiaineen kanssa kir- sen karttapalvelun avulla. jan Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston Selkämeren kansallispuiston toteutuessa voidaan historia ja maisema, jossa on kuvattu Kivi-Poria, Puu- entisestään kehittää luontomatkailua hyödyntäen villatehdasta, luotoja, ristikkäispuistoja, Porin met- erityisesti mereen liittyviä kohteita. Petäjistö ja Selby siä ja hautausmaita, Kalafornian viheriöitä sekä sitä, ovat tehneet selvityksen Seitsemisen kansallispuiston miten kaupunkimaisemaa on muovannut maanko- lähiasukkaiden suhtautumisesta kansallispuistoon. hoaminen ja suiston muodostuminen. Satakunnan Selvityksessä lähiasukkaat suhtautuivat myönteisesti Museon KuLMa hankkeella on kartoitettu kulttuuri- kansallispuistoon ja siellä tapahtuvaan matkailuun. luonnonympäristöjä, muinaismuistokohteita ja geo- Suhteellisen harva (14 %) saa sieltä kuitenkin ta- logiaa, ja siitä on tehty esite nimeltään Ajan matkassa loudellista hyötyä (esim. työtuloja). Haittatekijöinä Satakunnassa. Luontoa, kulttuuriympäristöjä, muinaisuut- olivat roskaaminen ja liikenteen lisääntyminen. Silti ta ja geologiaa. Satakunnassa on myös kartoitettu me- positiivinen vaikutus voidaan katsoa hyvin ylittävän lutasoltaan hiljaisia alueita. Tutkimuksen ovat tehneet kielteisen. 23 Kansallispuiston syntyminen Satakun- Päivi A. Karvinen ja Anne Savola ja he ovat laatineet taan lisäisi ulkoilupalveluiden rakentamista ja hoitoa, julkaisun, nimeltään Hiljaisuuden keitaat Satakunnassa. ja niistä hyötyisivät niin yksityiset matkailijat kuin (www.ymparisto.fi). Satavene-hankkeessa on selvitet- matkailuyrityksetkin. Matkailuyritykset voivat viedä ty kaikki Selkämeren rannikon veneilijöiden käytössä asiakkaitaan kansallispuiston kohteisiin. Satakun- olevat palvelut ja tehty eri kohteiden kunnostuseh- taliiton maakuntakaava antaa myös viitteitä, mihin dotuksia. Hankkeessa on kartoitettu myös matkailu- suuntaan elinkeinoelämää, kuten matkailua, täällä kohteita ja matkailupalveluita. Kokemäenjoki-LIFE kehitetään. 2006–2011 -hanke toteuttaa luontoarvojen säilymis- 130 Ongelmia matkailussa palveluiden laatua voidaan määritellä. Boxbergin mu- kaan laatujärjestelmällä yleisesti tarkoitetaan yrityksen Useissa tutkimuksissa ja selvityksissä tulee esille mat- laadunhallinnassa tarvittavien organisaatiorakentei- kailun menestymisen ja kohteen tunnettuuden teki- den, menettelyjen, prosessien ja resurssien muodosta- jöinä paikallisuus, omaleimaisuus, vieraanvaraisuus maa järjestelmää 24. ja luonto. Matkailun kehittymisen esteenä erityisesti Teknologian käytön lisäämistä olivat jo jotkut Satakunnassa, kuten Suomessa yleisemminkin, on matkailuyrittäjät pohtineet. Teknologian kehitys on kausiluonteisuus, joka tietenkin johtuu osittain maan- kuitenkin ollut niin nopeaa, ettei yksityinen yrittäjä tieteellisestä sijainnista. Ehkä matkailuyrittäjyyttä ei pysty sitä useinkaan hyödyntämään tuotteistamisessa myöskään nähdä niin tuottavana kuin muita perintei- ja markkinoinnissa. Myös teknologian käyttöönotto siä tuotantorakenteita. Useilla pienillä matkailuyrittä- vaatii koulutusta ja usein laitehankinnat ovat kalliita. jillä on päätyö, josta he saavat pääasiallisen elantonsa ja matkailu on joko sivuelinkeino tai harrastus. Tuoteke- hitys ja markkinointi ovat myös usein yksityisen yrit- Lopuksi täjän varassa, eikä hänellä riitä resursseja pohtia uusia mahdollisuuksia tuotteistaa tai markkinoida tuoteva- Miten erottaudutaan muista matkailuteistä ja miten likoimaansa. saadaan Selkämeren rannikon matkailutie tunnetuksi Satakunnassa paikallisuuteen ja omaleimaisuuteen siten, että Satakuntaan tulee lisää matkailijoita? Ny- kuuluvat luonto ja historia. Satakunnassa meri, joet kyään ympäristöongelmat ovat arkipäivää, puhdasta ja ja jokien suistot ovat ainutlaatuisia Suomessa, mutta turvallista luontoa arvostetaan ja sillä nähdään olevan usein usko niiden vetovoimaan ei näy tuotteistamises- matkailullista vetovoimaa. Vaeltaminen on yksi perin- sa. Vieraanvaraisuus ei merkitse ainoastaan sitä, että teisistä matkailumuodoista ja Suomen laajat jokamie- on hienot puitteet ja ohjelmat vaan se on myös kykyä henoikeuden luovat mahdollisuuden omatoimiseen viestiä ystävällisyyttä ja kunnioitusta. luonnossa liikkumiseen. Luontoon mennään naut- Matkailutuotteiden eräs ongelma on myös laatu. timaan rauhasta, katsomaan villielämää ja luonnon- Samaan matkailutuotteiden tai palveluiden ryhmään historiallisia nähtävyyksiä tai toisaalta myös seikkaile- kuuluu eritasoisia tuotteiden ja palvelujen tarjoajia. maan, mitä extremematkailu edustaa. Siksi on kehitetty erilaisia laatujärjestelmiä. Ne an- Selkämeren rannikon matkailutien vetovoimate- tavat menetelmiä ja apuvälineitä, joilla tuotteiden ja kijät ovat puhdas ja monimuotoinen luonto, historia kivikaudesta nykypäivään ja kulttuuritarjonta. Mark- erinomaisia lintuharrastajille. Satakunnan alueella on 131 kinoinnin kannalta tärkeää on tien kokeminen yhte- monia mahdollisuuksia järjestää adventurematkailua Rantatien hyödyntäminen matkailussa näisenä, mitä rakennetaan mm. brändillä ja tien his- esimerkiksi merellä, joilla ja kallioilla sekä rakenne- torialla. Koska sähköisen informaation rooli on mat- tuissa kohteissa. kailussa erittäin korostunut, ovat tien internetsivut Tiehen voi tutustua kokonaisuudessaan tai se voi- ensisijaisena markkinoinnissa. Matkan suunnittelussa daan jakaa lyhyempiin tutustumismatkoihin eri kul- ja matkailupalvelupakettien rakentamisessa auttaa in- kumuotojen tai matkailijan kiinnostuksen mukaan. ternetsivuilta löytyvä matkailutien kartta, johon on Yksi mahdollisuus on käyttää Revontultentien mat- merkitty kaikki luonto- ja kulttuurikohteet, ruokai- kailututkimuksessa mainittuja silmukoita. Esimerkiksi lu- ja majoituskohteet, ohjelmapalvelutarjoajat sekä pyöräilijöille, vaeltajille ja autoilijoille on mahdollis- kaikki muut matkailuun liittyvät kohteet kuten tien ta tehdä eripituisia reittejä, joissa on luontokohteita, infopaikat, huoltoasemat ja kaupat. Kohteet voidaan kulttuurikohteita, esihistoriallisia kohteita sekä ruo- kartassa esittää eri tasoina, jolloin eri kohteiden erot- kailu- ja kahvilapalveluita tai osia näistä. Tällä mallilla tuminen on selkeä. Internetsivuille voi laittaa jo val- voidaan yhdistellä lähellä ja kauempana olevia kohteita miina olevista palvelutuotteista ja reiteistä linkit kuten tai esitellä pelkästään lähellä olevia kohteita. Tarjontaa www.visitrauma.fi ja www.reitti.org. voi hyödyntää niin muualta tulevat matkailijat kuin Selkämeren rannikon matkailutie voidaan jakaa paikalliset asukkaatkin. kohteiden mukaan teemoihin. Teemoiksi olen va- Silmukoita voidaan tarjota omatoimimatkailijoille, linnut luontokohteet, kulttuurikohteet ja esihisto- tai niistä voidaan rakentaa myös tuotepaketteja. Tuote- rialliset/historialliset kohteet. Kulttuuri liittyy tien paketteja voidaan rakentaa myös eri teemojen ja koh- alueella olennaisesti kaikkiin kohteisiin. Teemat on deryhmien mukaan. Ohjelmapalvelujen tuottajia on ajateltu sen mukaan, minkälaisia kohteita Satakunnan vähän Satakunnassa. Erityisesti Noormarkussa ja Ah- alueella on tällä hetkellä. Luonnossa liikkujan mat- laisissa, joissa on paljon kulttuuri- ja luontokohteita, kailutuotteita voisivat olla vaellus, pyöräily, melonta, ei ole ohjelmapalveluyrittäjiä. Kun matkailijamäärät ratsastus, kelkkailu, luistelu ja hiihto. Näillä samoilla lisääntyvät, on ohjelmapalveluiden tarjoajia myös ol- aktiviteeteilla voisi tutustua esihistoriallisiin/histo- tava enemmän. Uutta teknologiaa voidaan hyödyntää riallisiin ja myös kulttuurikohteisiin kohteisiin sekä palveluissa ja fyysisten kohteiden esittämisessä. geokätköihin, joita tien läheisyyteen voidaan sijoittaa. Matkailutien toimivuuden kannalta on tärkeä, että Kokemäenjoen suisto ja Selkämeren saaret ovat myös matkailutiehankkeella on vahva maakunnallinen ja 132 alueellinen tuki. Tiellä on oltava myös selkeä tausta- 18 Pakettimatka (valmismatka) sisältää joukon matkanjärjestäjän ennak- koon kokoamia matkailupalveluja, jotka ostetaan yhtenä kokonaisuu- organisaatio, joka neuvottelee tiehallinnon kanssa tie- tena. Puustinen & Rouhiainen 2007, 76. hen liittyvistä asioista ja ylläpitää ajanmukaisia inter- 19 Komppula 2005b, 11, 13. 20 Revontultentiellä Torniosta Kilpisjärvelle. Matkailututkimuksen näkökulmia netsivuja sekä toimii tien markkinoijana. Tuotteiden, matkailutien kehittämiseen 2007, 99. palveluiden ja markkinoinnin kehittäminen edellyttää 21 Pyöräilykartta GT: Osa 2, 2004. 22 Pyöräilykartta GT: Osa 2, 2004. verkostoitumista ja sitä kautta voidaan suunnitella ja 23 Petäjistö & Selby 2008, 26, 27. toteuttaa uusia hankkeita ja projekteja. 24 Boxberg 2005, 117. Selkämeren rantatie on kulkenut Turusta Korshol- maan, mutta vanha postitie on jatkunut vielä Poh- janlahden ympäri Tukholmaan. Jatkossa voisi ajatella Lähdeluettelo matkailutien ulottamista reitin koko pituudelle. Kartat Pyöräilykartta GT: karttasarja ulkoiluun. Osa 2. 1:200000. Genimap, Vantaa 2004.
Viitteet Tutkimuskirjallisuus Boxberg, Matti: Matkailuyrityksen palvelujärjestelmä. Raija Komppula, 1 Tiehallinto: Matkailuteiden määrittely. Periaatteet. Helsinki 2004. Matti Boxberg: Matkailuyrityksen tuotekehitys. MATKAILUYRITTÄJÄ- Research. No. 1. 2007. revontulentie.pdf>. 27.10.2008. Rantatien hyödyntäminen matkailussa Parviainen, Outi & Räsänen, Pirjo: Kiertomatkailukartoitus. MEK, Richards, Greg: The Scope and significance of Cultural Tourism. Helsinki & Ellare Oy, Seinäjoki, 2004. Satakunta matkaesitteissä · Heidi Vanhatalo Uuden matkailukohteen kehittämisessä on otettava tely luo positiiviset mielikuvat katsojalle. Mielikuvat huomioon kohderyhmät ja markkinointi. Tärkeimpiin ovat osa imagoa. Käytännössä esitteiden mielikuvat ra- markkinointivälineisiin kuuluvat matkaesitteet ja kun- kentuvat tekstien, kuvien, kaavioiden ja värien muodos- tien Internet-sivut. Matkaesitteistä nähdyt kuvaukset, tamista kokonaisuuksista. Ne edustavat perinteisessä yhdessä ennakkotietojen pohjalta muodostettujen käsi- mielessä kaupunki- tai aluemarkkinoinnissa käytettyjä tysten kanssa, vaikuttavat mielikuviin tulevasta matka- keinoja saavuttaa (kohde-)yleisön huomio kaupungin kohteesta. Tästä syystä ei ole ollenkaan yhdentekevää, tai alueen itsensä kannalta tärkeiksi katsomissaan asiois- miten ja millaisten kuvausten – esimerkiksi luonnon sa. 2 Matkailumarkkinoinnin luomista mielikuvista vai kulttuurin, menneisyyden vai nykypäivän – kautta rakentuu alueen tai matkakohteen matkailuimago. Py- matkailukohteita markkinoidaan ja myydään. 1 rittäessä edistämään alueen tai kohteen matkailua on Parhaimmillaan matkaesite välittää katsojille elä- keskeistä, minkä tekijöiden varaan alueellinen tuoteku- myksiä jo ennen paikalle saapumista. Onnistunut esit- va, alue- tai kohdeimago, rakennetaan eli millä yhdis- telmällä aluetta myydään. Onnistuneesta imagosta voi Tanssit navetan ylisillä Luvialla kesällä 2008. kehkeytyä aikanaan alueen tai kohteen tuotemerkki. 3 136 Matkaesitteisiin päätyviä kuvia voidaan rajata ja kemäni katsaus auttaa rantatien kehittämisessä toimi- niistä voidaan jättää pois se, mitä ei haluta esitettävän. vaksi matkailutuotteeksi. Kun tiedetään jo nyt näky- Erityisesti matkakohteita esittelevään kuvastoon pyri- vissä olevista teemoista, on siitä apua rantatien yleisten tään valitsemaan kaikkein edustavimmat kuvat. Ku- matkailuteemojen ja -tunnusten luomisessa. Tällaisia vattuihin kohteisiin liittyy myös toissijaisia merkityk- teemoja voivat olla esimerkiksi historia, kulttuuri, ak- siä. Se, miten lukija kuvia tulkitsee, on sidoksissa kult- tiivisuus, luonto, hyvinvointi, merellisyys ja elämyk- tuuriin ja henkilökohtaisiin kokemusmaailmoihin. sellisyys. Yhtenäiset esittelymateriaalit ja opasteet tul- Matkaesitteiden sisältämät kuvat ovat suurilta osin laan kehittämään matkailutien teemojen mukaisesti. maisemia. Maisema liittyy imagoihin ja mielikuviin monella tasolla. Maisemaa voidaan lähestyä sekä sub- jektiivisen paikka- tai tilakokemuksen kautta tai sen Aineisto tarkastelu voi keskittyä yhteiskunnan kehitysproses- seihin ja niiden arviointiin. Uudemmassa tutkimuk- Läpikäymäni matkaesiteaineisto on vuoden 2008 sessa maisema nähdään ensisijassa kulttuuristen sekä Matkamessuilta Satakunnan osastolta kerätyt 13 mat- yhteiskunnallisten tekijöiden summana ja maisemasta kaesitettä. Esitteet ovat pieni otos Satakunnan matka- luettavat kertomukset ovat osa laajempaa kulttuurista esitteistä ja olen valinnut ne sen perusteella, että niissä ja yhteiskunnallista kerrontaa. 4 kaikissa esiintyy rantatien varrella sijaitsevia kuntia ja Tässä artikkelissa tarkastelen matkaesitteitä analy- matkailukohteita. Tarkastelin lisäksi Satakunnan Inter- soimalla mitä Satakunnan piirteitä ja kohteita matka- net-sivujen Matkailu-osiota. Halusin selvittää, ovatko esitteissä tuodaan esille. Matkailutiehankkeen kannal- matkaesitteet ja digitaalisessa muodossa oleva aineisto ta mielenkiintoista on se, miten luonto- ja kulttuu- samankaltaisia, vai löytyykö niistä eroavaisuuksia. rikohteita on Satakunnan matkailumarkkinoinnissa Aineiston läpikäynnin aloitin tutustumalla matka- tuotu esiin. Matkailutie mahdollistaa rannikkoseudun esitteisiin. Tarkoituksenani oli katsoa aineistoa koko- matkailullisen profiloinnin ja matkailupalveluiden naisuutena ja saada siitä jonkinlainen ensivaikutelma. verkostoitumisen entistä tehokkaammin. Rannik- Tämän jälkeen kävin läpi yksitellen jokaisen esitteen. kotien matkailua kehitetään rinnakkain Selkämeren Tekstiä analysoin lukemalla sitä ja tehden samalla suunnitellun kansallispuistoalueen kanssa, jolloin muistiinpanoja tekstissä mainituista matkailukohteis- reitin markkinointia voidaan kohdentaa entistä te- ta. Kuvat jaoin luokkiin, jotka muodostin ensimmäisen hokkaammin eri asiakasryhmille. Matkaesitteisiin te- läpikäynnin jälkeen syntyneiden mielikuvien avulla. Jaon tein kuvien informaation hallitsemisen helpot- rätutkimuksessa matkailukohteet oli jaettu erilaisiin 137 tamiseksi. Kuvaluokat olivat: Luonto/maisema, Kau- luokkiin matkakohteiden luonteiden mukaisesti. Fes- Satakunta matkaesitteissä punkimaisema, Rakennus, Meri, Aktiviteetti/luonto, tivaali-luokassa Satakunta on vahvimmillaan: Pori Jazz Aktiviteetti/muu Kulttuuri, Kulttuuriperinne/Historia nousi kolmen parhaan joukkoon. Satakunta ei sijoitu sekä Lapset/perhe. Kuvat sisältävät monia merkityksiä, yhtä korkealle muissa luokissa, mutta pitkien listojen ja yksi kuva sopisi moneen eri luokkaan. Päätin kui- keskivälistä tai loppupäästä löytyi tuttuja satakuntalai- tenkin sijoittaa jokaisen kuvan vain yhteen luokkaan, sia kohteita. Nämä kohteet oli myös listattu erikseen sen näkyvimmän mielikuvan mukaan. Tämä palveli Satakunnan suosituimpina matkailukohteina. Kohteet hyvin tarkoitusta saada käsitys siitä, minkälaisia tee- olivat Pori Jazz, Yyterin hotelli, Satakunnan Museo, moja Satakunnan matkaesitteissä tuodaan esiin. Kuvat Vuojoen kartano Eurajoella, Porin taidemuseo, Rau- sopivat suurelta osin määrittelemiini luokkiin, mut- man museo, Emil Cedercreutzin museo Harjavallassa, ta joidenkin kuvien kohdalla jouduin luomaan uusia Lönnströmin taidemuseo Raumalla, Sammallahden- luokkia. Nämä kuvaluokat olivat Eläimet, Sisätilat, mäki Lapissa ja Rauman Festivo -musiikkipäivät. 5 Patsaat, Lähikuva/esine, Lähikuva/Ihminen ja Matkai- MEKin kävijämäärätilastojen lisäksi tutustuin Sata- lupalvelu. Matkailupalvelu-luokkaan keräsin esimer- kunnan Palveluvisio 2010 -strategiaan. Sen tarkoituk- kiksi kaikki majoituspalveluiden mainoksissa olleet sena on visioida alueen palvelu-toimialojen kehitty- kuvat mökeistä ja hotelleista.. Internet-sivut kävin läpi mistä vuoteen 2010 asti sekä määritellä toimenpiteitä, vertailemalla niiden sisältöä jo läpikäymiini matkaesit- joilla alojen kehittyminen parhaiten voidaan turvata. teisiin. Tuloksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, Matkailutie-hankkeen kannalta minua kiinnosti stra- että mielikuvat ovat aina katsojakohtaisia ja tulkinnat tegian Matkailu-osio, jossa Satakunnan matkailun tilaa subjektiivisia. oli tarkasteltu SWOT-analyysin avulla. SWOT muo- Taustaksi matkaesiteanalyysille kävin läpi Matkai- dostuu englanninkielisistä sanoista: strength, weakness, lun edistämiskeskuksen (MEK) raportin, jossa kar- opportunity ja threat. SWOT-analyysin avulla voidaan toitettiin koko Suomen matkailukohteiden kävijä- tehdä päätelmiä alueen vahvuuksista, heikkouksista, määriä vuonna 2007. Mielestäni oli mielenkiintoista mahdollisuuksista ja uhista. selvittää, miten Satakunta ja sen matkailukohteet si- Satakunnan Palveluvisio 2010 -strategian mukaan joittuvat tilastoissa. Satakunnassa ei sijaitse yhtäkään tulevaisuudelta odotetaan risteilyliikenteen kasvua koko Suomen kolmestakymmenestä kävijämääriltään Itämeren alueella, suomalaisten maailmanperintö- suurimmasta matkailukohteesta. MEKin kävijämää- kohteiden yhteismarkkinoinnin käynnistymistä sekä 138 perhematkailuun panostamista Porin alueella (Kir- Matkaesitteiden ulkoasu jurinluoto, Yyteri). Matkailun kehittäminen on tu- levaisuudessa merkittävässä asemassa Satakunnassa. Yksi matkaesite käsitteli koko Satakuntaa. Kaksi esitteis- Elämyksien etsiminen ja omatoimimatkailu tulevat tä käsitteli Porin seutua. Myös Rauman seudun esittei- lisääntymään kuten myös luonnossa ja maaseudulla tä oli kaksi. Lisäksi esitteiden joukossa oli yhteisesitteet tapahtuva lomailu. 6 Kokemäenjokilaakson ja Satakunnan merialueen kun- Satakunnan vahvuuksiksi oli määritelty alueen nilta sekä kuntien omia esitteitä. Satakunnan Internet- luontokohteet (Yyteri, Jämi, saaristo), vetovoimai- sivujen matkailuosio oli jaettu kolmeen seutukuntaan. set kulttuuritapahtumat ja -kohteet (Pori Jazz, RMJ, Varsinais-Suomen rajalta Kokemäenjokilaaksoon si- Vanha Rauma, teatterit, museot) sekä Satakunnan jaitsee Rauman seutukunta, Porin seutukunta löytyy maantieteellinen sijoittuminen kotimaan matkailun Kokemäenjoen rantamilta ja Pohjois-Satakunta on kuluttajien lähelle (2,5 miljoonaa asukasta 300 km:n Pohjanmaan rajanaapurina. Jokaisella seutukunnalla oli säteellä). Mahdollisuuksina pidettiin keskittymistä oma linkkinsä ja niistä pääsi seutujen sivuille. Rauman alueen vetovoimaisiin kohteisiin ja keskuksiin, maa- seudun sivut noudattivat sisällöltään samaa kaavaa kuin kunnallista yhteismarkkinointia ja markkinoinnin esitteet. Porin seudun sivut olivat myös esitteiden kans- yhteistyöhankkeiden laajentamista, matkailuyhteis- sa samaa paria sekä kuvineen että sisältöineen. Pohjois- työn kehittämistä (julkiset toimijat, yritykset ja ta- Satakunnan kohdalla näin eron siinä, että harva kunnis- pahtumajärjestäjät kerätään saman pöydän ääreen). ta oli esitelty kattavasti esitteiden sivuilla. Esitteissä oli Heikkouksia olivat alueella tehdyt vähäiset matkai- tuotu esiin Jämijärvi luontomatkailukohteena, Siikais- luun liittyvät investoinnit, resursseihin ja markki- ten kuistiperinne sekä Kankaanpään asema taidekau- nointihaluihin vaikuttava alueen matkailuyritysten punkina. Internet-sivuilta pääsi tutustumaan kattavasti pieni koko, Satakunnan yhtenäisen alueellisen myyn- myös muihin Pohjois-Satakunnan kuntiin. Internet- tikanavan puuttuminen sekä matkailun markkinoin- sivuilta oli saatavilla tietoa seitsemällä kielellä. Esitteissä nin ja kehittämisen toteuttaminen hajanaisesti alueen kieliä näkyi hyvin vähän. Joillakin kunnilla saattaa olla sisällä. Uhkina pidettiin lähialueille syntyviä saman- erikseen esimerkiksi englanninkielisiä esitteitä. Ulko- laisia palveluja kuin Satakunnassa, yhteistoiminnan maalaisia matkailijoita silmällä pitäen, kansainvälistä toimimattomuutta (yhteistyö ei lähde käyntiin) sekä matkaesiteaineistoa olisi hyvä olla saatavilla. alueen matkailukohteiden muuntautumis- ja uudis- Ulkoasultaan kaikki esitteet olivat värikkäitä. Mat- tumiskyvyttömyyttä. 7 kaesitteissä usein kuvat hallitsevat visuaalista ilmettä. Kolmetoista esitettä piti sisällään yhteensä 680 kuvaa. erityisesti esihistoriasta ja historiasta kiinnostuneille 139 Kuvista 27 oli karttoja. Pois laskuista jätin tuotteiden ja matkailijoille. Satakunnan merialue -esite oli teemaal- Satakunta matkaesitteissä kauppojen mainoskuvat. Mukaan laskin kuitenkin 190 taan merellinen ja se tarjosi merestä kiinnostuneille esittely- ja mainoskuvaa erilaisista majoituspaikoista ja monia vaihtoehtoja viettää loma veden äärellä. Oma matkailupalveluista. Pidin näitä kuvia tärkeänä osana esitetyyppinsä ovat matkailutie- ja reittiesitteet. Näi- esitteitä, sillä esimerkiksi Rauman seudun esitteessä den tarjoama malli palvelisi hyvin tulevan matkai- niitä oli yli puolet kuvista (64/96). Kuvien lisäksi esit- lutien markkinointia. Nyt läpikäymistäni esitteistä teistä löytyi paljon informaatiota. Matkaesitteet pitivät Satakunnan merialue oli lähimpänä tätä esitetyyppiä. sisällään karttojen lisäksi sanallisia ohjeita, aikatauluja Esitteen kannessa oli selkeästi merkitty rannikon lä- ja luetteloita. Esitetyypit olivat hyvin samanlaisia. Ne hettyvillä kulkeva veneilyreitti, joka yhdistää Rauman, tarjosivat monipuolisesti ja mahdollisimman paljon Eurajoen, Luvian, Porin ja Merikarvian. Sisältö esitteli erilaisia kohteita sekä tietoa niistä. Monet esitteistä oli- kunnat sekä niissä olevat matkailukohteet. vat yleisesitteitä ja niiden avulla pyrittiin tavoittamaan mahdollisimman monta kohderyhmää. Yleisesittei- den joukossa oli neljä yhdistettyä matka- ja kuntaesi- Monipuolinen maakunta tettä. Kuntaesitteen tarkoituksena on saada kuntaan lisää pysyviä asukkaita. Tällöin esitellään asioita, jotka Satakuntalaiset sanovat, että maakunta on kuin Suomi pienois- eivät välttämättä matkailijaa kiinnosta. Ulvila, Meri- koossa. Pohjoisessa on karua ja kumpuilevaa, etelässä vehmasta karvia, Luvia ja Eurajoki panostivat asukkaiden hou- ja viljavaa. Asutushistoria alkaa jo kivikaudelta mutta paljon kuttelemiseen. on uusinta uuttakin. Maakunnassa on sekä idyllisiä vanhoja Kolme esitettä poikkesi muista keskittymällä tiet- kaupunkeja että koskemattoman komeaa luontoa. Meren yllä tyyn kohderyhmään. Merikarvianjoki-esite oli suun- on tähtien vyö ja sisämaassa humisevat honkaiset harjut. 8 nattu kalastajille. Esite oli kannesta kanteen täynnä kuvia kaloista, joesta, kalastajista ja jokivarren maise- Satakunta hyvää ja kaunista -esitteen ensimmäisellä mista (70/680). Tekstiosuudet pitivät sisällään ohjeita sivulla on teksti, joka kuvaa hyvin matkaesitteiden kalastamisesta ja hyvistä kalapaikoista. Rauman seu- luomaa yleistä tunnelmaa. Satakuntaa tuodaan ensi- dun Ajan jäljet -esitteeseen oli koottu alueen merkittä- sijaisesti esille monipuolisena matkailumaakuntana vimmät historialliset kohteet. Kohteista oli tehty kro- ja alueena, josta löytyy kaikkea. Satakuntaa markki- nologisesti etenevä kokonaisuus. Esite oli suunnattu noidaan ”satojen tapahtumien maakuntana”. Porin 140 vetonauloina ovat tasokas kulttuuritarjonta, musiik- län tila ja Villilän kartano. Myös Kokemäenjokilaakson kitapahtumat, meri, Kirjurinluoto perhematkailukoh- esitteestä näkyi pyrkimys monipuolisuuteen. Erityisesti teena sekä Yyteri. Rauma nojaa maailmanperintöön erilaisten aktiviteettien esittelyyn oli panostettu. ja mereen. Vetovoimaisia kohteita ovat Vanha Rauma, Maisa (Porin Seudun Matkailu Oy) esitteli kahdes- meri sekä matkailusaaret Kylmäpihlajan majakkasaari, sa esitteessään Porin ja sen seutukunnat. Esitteiden si- entinen puolustusvoimain linnakesaari Kuuskajaskari sään oli kätketty valtava määrä tietoa matkakohteista eri ja Reksaaren retkeilysaari. Esitteessä esiteltiin Porin ja kohderyhmille. Kunnista oli tiivistetty yhteen sivuun Rauman ulkopuolisista matkailukohteista Kauttuan kaikki mainitsemisen arvoinen. Poria mainostettiin Ruukinpuisto, Vuojoen empirekartano, Irjanteen kylä, monimuotoisena kulttuurikaupunkina. Noormarkku Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiö- on ruukkialueen ympärille syntynyt kunta, jossa on alue, Emil Cedercreutzin museo, Puurijärven-Isosuon mainiot ulkoilumahdollisuudet. Pomarkku on yksi kansallispuisto, Säpin majakkasaari Luvialla, Ouran Suomen kauneimmista taajamista ja sen tunnusmerk- saaristo Merikarvialla, Villa Mairea, Leineperin ruuk- kinä ovat kaksi rinnakkaista kirkkoa. Merikarvialla ki, Joutsijärvi, Kokemäenjoki, Jämijärvi, Kankaanpään meri ja joki lumoavat. Luvia on vanha merenkulkupi- taidekaupunki ja Siikaisten kuistit. Esite toi monipuo- täjä. Ulvila on keskiaikainen kaupunki, jossa perinne lisesti esiin luonto-, kulttuuri- ja historiakohteita. elää tapahtumien kautta. Nakkila on tunnettu nahkiai- Kokemäenjokilaakso portti Satakuntaan -esite yhdisti sistaan, keinutuoleistaan sekä Suomen ensimmäisestä Kokemäenjokilaakson matkailualueen muodostavia funktionalistisesta kirkosta. Harjavallassa voi ulkoilla kuntia, joita ovat Vampula, Huittinen, Kokemäki, Har- Hiittenharjulla ja vierailla Emil Cedercreutzin mu- javalta ja Nakkila. Esitteessä esiteltiin eräopaspalveluita, seo- ja kulttuurikeskuksessa. Kokemäen valttina on luontoaktiviteetteja, museoita, elämyssafareita, majoi- itse Kokemäenjoki. Huittinen on helposti matkailijoi- tusta, maastoratsastusta ja ruokapaikkoja. Kokemäellä den tavoitettavissa hyvien kulkuyhteyksien vuoksi ja matkailukohteita ovat Ali-Ketolan tila, Evolution Ad- vetonaulana ovat useat luontokohteet. Monipuolisen ventures, Fäärkin torppa, Karimaan puutarha, Leinosen maakunnan teema jatkui myös Maisan esitteissä. torppa ja Kriivarin porotila. Harjavallassa voi vierailla Satakunnan Internet-sivuilla kolme seutukuntaa Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskuksessa oli selkeästi teemoitettu. Jokaisella alueella on oma ve- sekä Hiittenharju Curlingissa. Huittisissa sijaitsee Is- tovoimatekijänsä. Pohjois-Satakunta on täynnä luon- lanninhevostalli Viljar, Kivirannan kartano, Pahkapara- tiisi ja Tuorin ratsutila. Nakkilassa kohteita ovat Nissi- Vuojoen kartano Eurajoella. 2008. 141 Satakunta matkaesitteissä 142 tokohteita. Se tarjoaa hyvät mahdollisuudet ohjelma- mavarana. Meri on mielenkiintoinen ja kehittämisen palveluille ja elämyksille. Porin seutu avaa kulttuuri- arvoinen matkailukohde siinä mielessä, että vaikka se ja kokouspalvelujen suuren kirjon. Rauman seutu on on yksinkertaisimmillaan luontokohde, on se samalla historiallisesti arvokas ja siellä on vahva meriperintö. rikasta kulttuuriperintöä. Rauma on hyödyntänyt hy- Samat teemat ovat löydettävissä myös matkaesitteis- vin tätä perintöä esimerkiksi luomalla Rauman Meri- tä, vaikka niissä ei ole käytetty selkeää teemoitusta. museon. Se panostaa myös erityisen paljon matkailu- Kokoamalla yhteen monipuolisen tarjonnan palasia, saariinsa. Myös Luvia tunnetaan merestä. Luvia friskis voidaan saada selville kunkin alueen vetovoimaisuus. myätäses! -esite oli ulkoasultaan hyvin merellinen. Meri- Matkaesitteiden ja Internet-sivujen luoma yhteisku- karvia sata aurinkoista päivää enemmän -esitteen pääosassa va Satakunnan matkailusta on kokonaisuutena yhte- olivat meri, mökit, Merikarvianjoki, kalastus ja luonto. neväinen, joskin hieman pirstaleinen. Satakunnan merimatkailukohteet Krookan veneily- ja kalasatama, Mericamping, Ouran saaristo, Reposaari, Yyteri, Luvian saaristo, Säpin majakkasaari, Laitakari, Meri ja luonto Kaunissaari, Olkiluoto, Rauman Saaristo, Kylmäpih- laja, Kuuskaskajari, Reksaari ja Syväraumanlahti olivat Meri on hallitseva teema erityisesti rannikon kuntien esillä monessa esitteessä. Merellisyys oli esillä koko- matkaesitteissä. Meri oli näkyvissä sekä kuvissa että naisvaltaisesti Satakunnan Merialue -esitteessä. tekstissä. Osassa kuvista ei ollut näkyvissä vettä, mutta Meriluonnon lisäksi myös muu luonto oli esillä mat- esimerkiksi majakat yksistäänkin luovat mielikuvan kaesitteissä. Jokaisessa esitteestä oli esitelty luontokoh- merestä. Merelliset kuvat (46/680) pitivät majakoiden teita. Luonto esiteltiin usein osana jotakin aktiviteettia. lisäksi sisällään veneitä, yksityiskohtia veneistä, verk- Tämä näkyi sekä tekstissä että kuvissa. Aktiivisia luonto- koja, merellä tapahtuvia aktiviteetteja, laitureita, sa- kuvia oli kolmekymmentäviisi. Hieman enemmän oli tamia, rantaviivoja ja merimaisemapanoraamoja sekä kuvattu luontoa yksistään (45/680). Eniten maisema- veneiden kanssa että ilman veneitä kuvia sekä aktiviteetin kanssa että ilman aktiviteettia piti Esitteistä välittyi Satakunnan merellinen imago. sisällään Merikarvianjoki-esite (70/680). Matkaesitteissä Meri on maakunnan voimavara, jota kannattaa hyö- esiteltiin kattavasti maisemia ympäri Satakuntaa sekä dyntää. Kun parhaillaan suunnitteilla oleva Selkämeren retkeilymaastoja, joissa on mahdollisuus sekä omatoi- kansallispuisto-hanke toteutuu, tulee se lisäämään me- misiin että ohjattuihin luontoaktiviteetteihin. Maakun- rellisyyden korostamista Satakunnan alueellisena voi- nasta löytyy myös pyöräily- ja melontareittejä. Rauman seutu mainosti idyllisten maalais- ja järvimaisemien tuurihistoriallisten ympäristöjen vuoden 1993 luette- 143 läpi kulkevia pyöräilyreittejä sekä sirpaleisen saariston losta. Listoille pääseminen on aina positiivista ja sitä Satakunta matkaesitteissä sopivuutta melojille. Eurajoella voi harrastaa joki- ja kannattaakin hyödyntää matkailumarkkinoinnissa. Osa koskimelontaa. Ulvilan luontomatkailu sijoittuu Kul- kohteista oli esitelty matkaesitteissä. Kauttuan histo- laan ja Joutsijärven maisemiin, joka tarjoaa järvimaise- riallinen teollisuusalue, Eurajoen-Irjanteen kulttuuri- mia ja erämaatunnelmaa. Rauma, Luvia ja Merikarvia maisema, Vuojoen kulttuurimaisema, Köyliönjärven panostavat merellisiin luontoretkiin. kulttuurimaisema, Säpin majakkasaari, Lankosken kylä Kausiluonteisuus Satakunnan matkailussa tulee ja kulttuurimaisema, Kokemäenjoen kulttuurimaise- esille siinä, että miltei kaikki markkinoidut luonto- ma, Noormarkun tehdasalue ja kirkonkylä, Pomarkun kohteet oli kuvitettu kesäkuvin. Matkailijoille oli tar- kirkonkylä, Vanha Rauma sekä Leineperin ruukinalue jolla enimmäkseen kesäkohteita. Vain Maisan esitteis- ja kulttuurimaisema tulivat esille useammassakin esit- sä oli talvikuvia (5/680). Talvikohteina toimivat ensisi- teessä. Moni listan kohteista kuitenkin puuttui esit- jaisesti Yyteri ja Jämi. Myös Harjavallan Hiittenharju teistä. Esimerkiksi pohjoisessa sijaitsevan Merikarvian mainostaa itseään talviulkoilupaikkana. Talvikauteen alueella on monia kulttuurimaisemia, mutta Merikar- olisi mahdollista panostaa entistä enemmän, vaikka- vian esitteessä ei niistä mainittu mitään. kin talvimatkailu tuo omat haasteensa länsirannikon Rauman seutu 2008 -esite toi esiin alueen asutus- kunnille. Ilmastonmuutos sekä rannikon vaihtelevat historian ja perinteen. Ajan jäljet Rauman seudulla -esite sääolosuhteet eivät takaa vakaata talvea. Talvimatkailun oli erikoistunut historiaan. Unescon maailmanperin- kehittäminen ilman siihen liittyvää erityistä alueellista tökohteet Vanha Rauma ja Lapin Sammallahdenmä- rikkautta on haastavaa. Matkailutie monipuolisena ki olivat odotetusti esillä monessa esitteessä. Ulvilan matkailukohteena antaa uusia mahdollisuuksia Sata- esitettä leimasi keskiaikaisuus ja historia. Leineperin kunnan talvimatkailun kehittämiseen. ruukkimiljöö tuotiin vahvasti esille. Leineperin ruu- killa oli myös oma esitteensä, jossa rautaruukin ympä- ristöä käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Esitteissä tuotiin Historia ja kulttuuri esille myös rakennusperintöä. Kaikkien esitteiden ku- vissa oli paljon mukana kuvia rakennuksista (59/680). Keskiaikaisperäisen rantatien varrella olevat merkittä- Rakennukset oli kuvattu useimmiten kaukaa niin, että vät kulttuurihistorialliset kohteet löytyvät lähes kaikki mukaan tuli ympäröivää luontoa. Joissakin kuvissa oli Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kult- kuvattu rakennuksien yksityiskohtia. Osa kuvista saat- 144 toi pitää sisällään monen rakennuksen kokonaisuuden. Folkin jo ennestään luomaa Porin luonnetta musiikki- Kartanopitäjä Eurajoki -esitteessä tuotiin vahvasti esiin ja tapahtumakaupunkina. RMJ tulee myös näkymään C. L. Engelin suunnittelema Vuojoen empirekartano. tulevaisuuden kävijämäärä-tilastoissa. Rauma tunne- Kulttuuriperinnettä ja historiaa kuvaavia kuvia oli taan Festivo- ja Rauma Blues-musiikkitapahtumista. paljon (56/680). Historiaa rakennettiin kuvissa käsi- Esitteissä tuotiin musiikkitapahtumat hyvin esille. töiden, vanhojen rakennusten, esineiden, vaatteiden ja maisemien avulla. Perinnettä ja historiaa esittävissä kuvissa oli usein käynnissä jokin perinteinen, mutta jo Maisa ja matkapaketit mennyt tapahtuma. Kuvat viittasivat elämysteollisuu- teen. Kuvat olivat tapahtumista, joissa oli rakennet- Maisan esitteet Juhlava Porin Seutu -valmismatkaesite ja tu puitteet menneisyyden uudelleen ilmentämiselle. Juhlava Porin Seutu -ryhmämatkaesite olivat uusi lisä Sa- Mukana oli näyttelijöitä ja ajanmukaiset asusteet. La- takunnan matkaesitteiden tarjontaan. Esitteistä huokui vastamalla mennyttä pyritään tarjoamaan matkailijoil- ajankohtaisuus ja tuoreus. Esitteiden teemana oli Porin le elämyksiä. Historiallisessa maisemakuvassa on ku- 450-vuotisjuhla. Porin seudun matkailutarjonta näyttää vateksti erityisen tärkeä. Pelkkä kiviröykkiö yksistään olleen erityisen runsasta ja monipuolista vuonna 2008. ei kerro tietämättömälle katsojalle, että kyseessä on Esitteissä oli esitelty tapahtumia, kuntia sekä valmii- esihistoriallinen kohde. ta matkapaketteja. Paketteja löytyi aktiivilomalaisille, Elämysmatkailun ei tarvitse olla sidoksissa histori- luokkaretkeläisille, ostosretkeläisille ja hemmottelu- aan, myös nykyisyyden avulla voidaan tuottaa elämyk- lomaa kaipaaville. Edustettuina olivat myös meriretket, siä. Satakunnan historiaa ja nykykulttuuria on tuotu perhematkailu, historia- ja kulttuuri-retket sekä luon- esitteissä esille sopivassa suhteessa. Kulttuuri-luok- toretket. Erityisesti perheisiin panostaminen näkyi niin kaan kuvia kertyi kolmekymmentä. Nykykulttuurin Maisan kuin muidenkin esitteissä. Usein esitteiden ku- huomioon ottaminen on tärkeää, sillä pelkkään men- vissa oli lapsi, lapsia tai perhe (38/680). Perhematkailu- neisyyteen pohjaava kulttuuritarjonta ei tavoita tar- kohteista Porin Kirjurinluoto tuli esille vahvimmin. peeksi suurta määrää matkailijoita. Porilla ja Raumalla Maisalta on ilmestynyt samanlaiset esitteet myös on vahva musiikillinen leima. Monet musiikkitapah- vuonna 2009 eli panostus ei jäänyt vain juhlavuoteen. tumat ovat valtakunnallisesti tunnettuja. Raumalta Maisa uutena organisaationa on ottanut askeleen elä- Poriin kesällä 2008 siirtynyt juhannusfestivaali RMJ vöittääkseen Porin seudun matkailuimagoa. Valmiita (Raumanmeren juhannus) vahvistaa Pori Jazzin ja Pori paketteja oli kuitenkin niin paljon, että esitteiden yleis- kuva jäi hieman sekavaksi. Maisan paketeissa näkyvä teessä. Historiallisista kohteista Vanha Rauma oli 145 hyvinvointimatkailun idea vetää matkailijoita puoleen- tuotu esiin viidessä esitteessä, Sammallahdenmäki Satakunta matkaesitteissä sa. Nykymatkailija on kuitenkin myös omatoiminen. kolmessa ja Vuojoen kartano kuudessa. Pori Jazz nä- Maakunnan etuna on, että se tarjoaa irrallisia, mutta kyi neljässä esitteessä ja Rauman Festivo-musiikki- toisiinsa helposti yhdistettäviä palveluja eikä täysin päivät kahdessa. Yhdenmukaisuudesta voidaan vetää valmiiksi räätälöityjä paketteja. Paketeissaan Maisa oli johtopäätös, että Satakunnan matkailumarkkinointi ajatellut kuntarajoja laajemmin. Vaikka teemana onkin suureksi osaksi perustuu näille vetovoimaisiksi ha- Porin 450-vuotisjuhla, myös ympäristökuntien mat- vaituille kohteille. kailutarjontaa oli esitelty kattavasti. Paketeissa oli yh- Satakunnan esitteissä käytetyt kuvat olivat mieles- distelty eri matkakohteita. Satakunnassa yrityspalvelut täni hyvin tyypillistä matkaesitekuvastoa. Maisemat ja matkailu tehdään seutukunnittain, mutta seudut te- olivat kauniita, vanhat rakennukset idyllisiä ja ihmiset kevät myös maakunnallista yhteistyötä. 9 Yhteistyö eri iloisia. Luonto oli vehreää ja toimi näyttämönä erilai- kuntien välillä onkin erittäin tärkeää silloin kun lähde- sille aktiviteeteille. Merikuvat toivat esiin merenkul- tään markkinoinnissa ilmentämään koko maakunnan kuromantiikkaa sekä mereen liittyviä aktiviteetteja. Pe- alueellisuutta. Matkailutie tulee erityisen luonteensa rinnekuvissa panostettiin elämyksellisyyteen. Suuri osa vuoksi yhdistämään kuntia entisestään. Se tarjoaa myös kuvista oli pieniä mainoskuvia majoituspalveluista ja hyvät puitteet omatoimiseen matkailuun. matkakohteista. Nämä kuvat tekivät esimerkiksi Meri- karvia sata aurinkoista päivää enemmän -esitteestä sekavan ja vaikeasti luettavan. Monipuolisuutensa vuoksi esit- Lopuksi teitä lukemalla on vaikea määritellä mitkä kohderyhmät olisivat vahvimmin esitteissä esillä. Mielestäni luonto- Sekä MEKin kävijämäärätilastoissa että Satakunnan ja kulttuurimatkailijoille oli yhtä kattava tarjonta. Per- Palveluvisio 2010-strategiassa mainitut Satakunnan hematkailuun panostettiin. Maisan esitteissä oli otettu suosituimmat matkailukohteet tuotiin vahvasti esille eniten huomioon kohderyhmiä. Esitteissä oli esimer- myös analysoimissani matkaesitteissä. Luontokoh- kiksi erilaisia hemmottelu- ja aktiviteettipaketteja, joita teista Yyteri oli esillä neljässä esitteessä, Jämi kahdes- voidaan markkinoida ryhmille, sinkuille ja pariskunnil- sa ja saaristo seitsemässä. Porin ja Rauman teatterit le. Muissa esitteissä oli pääosin keskitytty hieman sup- esiintyivät kolmessa esitteessä ja museot kuudessa. peampaan kohderyhmäotokseen. Jaon voi tehdä luon- Emil Cedercreutzin museo oli esillä kolmessa esit- to- kulttuuri- aktiivi- ja perhematkailijoihin. 146 Satakunnan matkaesitteistä jäi päällimmäisenä 3 Vuoristo 2000, 177–178. 4 Äikäs 2004, 71. mieleen mielikuva monipuolisesta maakunnasta, jos- 5 Matkailunedistämiskeskus. Matkailukohteiden kävijämäärät 2007 sa on suuri tarjonta eri kohderyhmille. Satakunta ei Aarteenetsintää Rantatietä pitkin · Pirita Ihamäki Matkailussa ihmisiä on aina viehättänyt seikkailul- Internetin hyödyntäminen matkailuteollisuudessa lisuus, mikä on saanut erityisesti nuoret uudelleen on viime vuosina muuttanut sosiokulttuurisia tapo- seikkailemaan luontoon. Samalla se on lisännyt elin- jamme, uskomuksiamme, arvojamme ja elämäntapo- ympäristön kautta ympäristötietoisuutta. Matkailu, jamme. Sosiaaliset trendit pyrkivät määrittelemään virkistäytyminen ja harrastaminen ovat lähentyneet asenteitamme, joilla puolestaan on sosiaalisia seurauk- toisiaan ja sillä on vaikutusta tuotevalikoiman moni- sia.2 Geokätkentää voidaan pitää trendinä, joka näh- puolistumiseen. Aarteenetsintäpeleistä geokätkentää dään tässä artikkelissa kehityssuuntana, uudenlaisena voidaan pitää maailman laajimmin levinneenä GPS- pelilajina. 3 Geokätkennän vuorovaikutus ja pelitila paikanninta hyödyntävänä mixed reality -pelinä. Toisin ovat erilaiset kuin perinteisessä verkkopelaamisessa. sanoen geokätkentä toimii sekä virtuaalisessa eli inter- Peliä ei näppäillä pelkästään sormenpäillä, vaan pelissä net ympäristössä että reaali eli todellisessa ympäris- ollaan myös reaalimaailmassa ja toiminta on fyysistä.4 tössämme. Geokätkentää voidaan pitää myös leikkinä Kaivolan ja Rikkisen mukaan peleissä virtuaalisen ja sekä harrastuksena, kun se on vapaaehtoista, toistuvaa reaalimaailman välillä on aina kyse pelaajan suhtees- ja mielihyvää tuottavaa toimintaa. 1 ta ympäristöön. Ihminen on aktiivinen toimija, joka 148 prosessoi ympäröivästä todellisuudesta saamaansa kiksi ammatillisia aktiviteettejä. Trendit seikkailumat- informaatiota henkilökohtaisten suodattimien lävitse. kailussa tai niiden hyödyntäminen tuotekehityksessä Suodattimien toiminta perustuu havaintoihin ja aikai- ovat kasvattaneet seikkailumatkailun aktiviteettejä. sempiin kokemuksiin, joiden avulla ympäristömieli- Tätä mahdollisuutta on usein hyödynnetty päivävi- kuvat eli representaatiot ympäristöstä syntyvät ja edel- erailuissa, jotka perustuvat ihmisten teknologiataito- leen muokkautuvat kokemusten karttumisen myötä. jen kehittymiseen, ja nämä taidot voivat olla mukana Tunteilla, arvostuksilla ja asenteilla on oma merkityk- valmisteluissa tai rakennettaessa seikkailumatkailua.7 sensä ympäristömielikuvien muodostumisessa.5 Geo- Seikkailumatkailu nähdään artikkelissa yhtenä geo- kätkennässä ympäristöllä on suuri merkitys pelaajalle, kätkeilijöiden mielenkiinnon kohteista, jossa kätkijät koska harrastaja päättää geokätköjen etsimisestä ja pii- ovat piilottaneet luonnon helmaan geokätköjä. Geo- lottamisesta muun muassa luonto- tai kulttuurimai- kätkennän harrastajat haluavat esitellä omaa maise- semiin. Geokätkennän harrastajan ympäristömieliku- manäkemystään muille harrastajille ja liikuntamah- vien muodostuminen tapahtuu aiemman luonnossa dollisuuksia vaeltaa luonnossa etsien geokätköjä. liikkumisen myötä ja kehittyy geokätkentäharrastuk- Artikkelissa pohditaan, miten geokätkennän har- sen myötä jopa elämysten kartoittamiseksi paikkoihin rastajat hyödyntävät matkustaessaan harrastustaan elä- joihin muuten ei tulisi mentyä.6 mysten keräilynä. Tutkimuskysymyksinä ovat: minkä- Termiä seikkailumatkailu (adventure travel) on usein laiset paikat ovat harrastajien mielestä mielenkiintoisia käytetty kirjallisuudessa ja matkailuteollisuudessa ku- geokätkökohteita ja minkälaisia mielenkiintoisia geo- ten myös termiä seikkailumatkailu (adventure tourism) kätkökohteita rantatien varrelta löytyy? Käsittelen en- seikkailumatkailu. Addison (1999) määrittelee seik- sin geokätkennän syntymistä nopeasti leviäväksi maa- kailumatkailun olevan mitä tahansa matkaa, joka on ilmanlaajuiseksi geokätkentäharrastajien yhteiseksi lähellä luontoa, jonka suorittaa henkilö, mikä poikkeaa harrastukseksi. Geokätkentäharrastuksen alkujuurten ympäristön kohtaamisena tuntemattomilla paikoilla ja jälkeen käsittelen geokätkentäharrastusta matkailulli- ihmisillä, joiden tarkoituksena on seikkailu, oppimi- sena elämysten keräilynä. Neljäntenä analysoin geo- nen, liiketoiminta, vuorovaikutus, vapaa-aika, urheilu, kätkökohteita Suomessa sekä etenkin rantatien varrel- nähtävyyksiin tutustuminen ja matkailu. Tämä viittaa la olevia geokätkentäkohteita. Lopuksi vedän yhteen siihen, että seikkailumatkailu on jotakin laajempaa geokätkentäharrastuksen matkailuelämysten keräile- kuin matkailu tai vapaa-aika itsessään, koska mukaan misen kohteet mielenkiintoisina geokätkentäkohteina otetaan tavoitteet, jotka saattavat olla lähellä esimer- rantatien varrella. Geokätkennän syntyminen yleensä pakasterasia, josta löytyvät geokätkentätiedote, 149 lokikirja löydön todentamista varten ja pieniä aartei- Aarteenetsintää Rantatietä pitkin Geokätkentä sai alkunsa Yhdysvalloista, kun Yhdys- ta, esimerkiksi geokolikoita10 tai pieniä pehmoeläimiä. valtojen puolustusministeriö poisti vuonna 2000 Löydettyään kätkön, harrastaja voi ottaa muistoksi tarkoituksellisen GPS-signaalin häirinnän, ns. SA- kätköstä pienen esineen ja laittaa tilalle uuden. Lisäksi koodin. Tämän ansiosta GPS-paikantimien tarkkuus hän kirjoittaa itsestään merkinnän geokätköllä olevaan parani oleellisesti n. 70 metristä aina 5−10 metriin. lokikirjaan. Palattuaan tietokoneensa äärelle harrastaja Uusi tarkkuus teki mahdolliseksi geokätkennän har- ilmoittaa löydöstään ja kokemistaan seikkailuista kät- rastamisen.8 Geokätkennän alkujuuret johtavat lasten kön kotisivun sähköiseen vieraskirjaan. Jokaisesta löy- aarteenetsintäleikeistä aikuisten kiinnostukseen mo- detystä kätköstä harrastaja saa pisteen ja harrastus voi dernia aarteenetsintää kohtaan. Jack Petersin mukaan näin muuttua myös kilpailuksi. Harrastajan saamat tietokonekonsultti Dave Ulmer halusi testata ideaansa pisteet voivat olla haaste uusille geokätkennän harras- piilottaessaan suunnistusjäljen metsään Yhdysvallois- tajille sekä tavoite kilpakumppaneille. Kun geokätken- sa. Hän kutsui ideaansa nimellä ”Great American GPS täharrastaja rekisteröityy Geocaching.com-sivustolle, Stash Hunt” ja postitti koordinaatit internetiin GPS:n hän saa itselleen profiilisivuston. Geocaching.com käyttäjille. Idea oli hyvin yksinkertainen: piilotetaan ylläpitää jokaisesta rekisteröityneestä geokätkennän metsään laatikko ja sijainnista lähetetään viesti koordi- harrastajasta omaa profiilisivua. Profiilisivulla harras- naatteina, jonka jälkeen löytäjä voi etsiä laatikon oman taja voi seurata saamiaan pisteitä geokätkentäpelistä. GPS-paikantimen avulla. Yhdysvalloissa on perustet- Profiilisivulle pelaaja voi laittaa tietoja myös itsestään, tu vuonna 2000 virallinen geokätkentäsivusto, jonka kuten oman valokuvansa sekä valokuvia kätköily- osoite on www.geocaching.com. Geocaching.com-si- matkoiltaan. 11 Geokätkennässä harrastajasta välittyvä vusto toimii tällä hetkellä geokätkennän pelialustana identiteetti rakentuu profiilisivun ja geokätkennän sekä harrastajien virallisena sivustona. 9 Groundspeak forum -keskustelupalstan kertomuk- Lähtiessä etsimään aarretta geokätkennän harras- sista ja keskusteluista. Useat harrastajat pitävät lisäksi taja tutustuu www.geocaching.com sivuston kätkö- päiväkirjaa omilla sivustoillaan ja kertovat niissä geo- valikoimaan ja valitsee sijainniltaan sopivan paikan. kätkentäseikkailuistaan. Näin heistä on tullut myös Seuraavaksi vuorossa on koordinaattien naputtelu geoyhteisön kulttuurin tuottajia. Tällöin myös viestit GPS-paikantimeen, jonka jälkeen harrastaja voi läh- ovat harrastajien identiteettiä tukevia. Kirjoitustyy- teä etsimään kätköjä. Etsinnän kohde, geokätkö, on li ja kirjoituksen merkitykset kertovat harrastajasta. 150 Harrastajan identiteetin muodostumiseen ja muok- Kuvat vasemmalta oikealle: Nakkilan lukiolaiset har- kautumiseen vaikuttavat Groundspeak-foorumin joittelevat GPS-paikantimen käyttöä, Nakkilan kirkko, Nakkilan lukion GIS-paikkatietotapahtuma vuonna keskustelupalstalla geokätkentäkulttuurin arvot ja jär- 2004 ja GPS-paikantimen opettelua Turun Paasikivi- jestelmässä toimiminen. Vaikka kommunikointi har- Opistolla vuonna 2006. Kuvat: Mervi Tommila, Pirita rastajien välillä tapahtuu usein tietokonevälitteises- Ihamäki ja Tuukka Erkkilä. ti, he tapaavat toisiaan myös reaalimaailmassa, joten tämä on osaltaan vaikuttanut identiteettikuvan muo- dostumiseen.12 Geokätkentä on syntynyt digitaalisen kulttuurin kentälle uutena harrastuksena, elämysten keräilynä, urheiluna, pelinä ja leikkinä. Geokätken- Harrastus on kasvanut nopeasti ja 19.8.2008 mennes- tää kohtaan ilmenevä julkisuus Yhdysvalloissa herätti sä maailmalla oli 636.795 kätköä yli 220 eri maassa. 14 medioissa kiinnostusta ja sitä kautta harrastus levisi Valtavan kasvun myötä löytyy myös monenlaisia har- lumipalloilmiön tavoin eri puolille maailmaa. Tämä rastajia, jotka ovat luoneet matkailullisesti mielenkiin- perustuu Geocaching. com sivuston tietoon, haastat- toisen uudenlaisen kohderyhmän. Seuraavaksi käsitte- teluihini ja geokätkentää koskeviin lehtiartikkeleihin.13 len geokätkentää matkailullisena elämysten keräilynä. Geokätkentä matkailullisena elämysten nikulttuurista, valtion rajojen ylittämistä sekä kansal- 151 keräilynä listen identiteettien ja henkilökohtaisen identiteetin Aarteenetsintää Rantatietä pitkin irrottautumista virtuaalitilasta ja reaalimaailmasta.18 Geokätkentä kuuluu ensimmäisiin uusiin globaalei- Paasin teoksessa Kenichi Ohmae näkee, että elämme hin sosiaalisiin verkkopeleihin. Verkkopeliyhteisöt rajattomassa maailmassa, jossa kansallisvaltiot ovat elävät koko ajan ja muuttuvat hyvin nopeasti. Yhtei- menettäneet merkityksensä taloudellisina toimijoina. söön kuuluminen on oman valinnan mukaista yhtei- Rajojen ylittäminen ja identiteettien merkitys käsi- söön samaistumista. Sosiologit puhuvat siirtymisestä tetään erilaisena virtuaalitiloissa. Siksi voidaan sanoa, elämäntapayhteisöjen eli uusheimojen aikaan. Näille että virtuaaliset tilat tuottavat uusia globaaleja maan- uusille sosiaalisille yhteisöille on ominaista elektiivi- teitä. Internet yhdistää ihmisiä tilassa tavoilla, jotka syys eli omaan valintaan perustuva osallistuminen.15 muuttavat ajattelutapaamme, yhteisöllisyytemme Tämä merkitsee, että geokätkentäharrastajat ympäri luonnetta tai jopa viime kädessä identiteettiämme.19 maailmaa jakavat aarteenetsintäseikkailujaan vapaa- Geokätkennän voidaan sanoa yhdistävän virtuaalisesti ehtoisesti toisilleen yhteisönsä kautta. Geokätkentä- globaaleja maanteitä Groundspeak-foorumin keskus- harrastuksen ympärille on muodostunut moninainen telupalstalla. Toisaalta reaalimaailmassa kansainväliset verkosto, joka on muodostanut geokätkentäkulttuu- harrastajien yhteiskätköilyt ja tapahtumat ovat yhdis- rin. Geokätkentäkulttuuri on kerännyt harrastajia täneet geokätkennänharrastajia yhteisen harrastuksen yhteisten merkitysten äärelle erilaisten viestintäväli- ympärille. Geokätkennän vuorovaikutus ja pelitila neiden kautta, jotka ovat keskeinen osa geokätkentä- ovat erilaiset kuin normaalissa verkkopelaamisessa. harrastusta.16 Peliä ei enää näppäillä pelkästään sormenpäillä, vaan Manuel Castells on esitellyt käsitteet ”virtojen tila”, pelissä ollaan mukana reaalimaailmassa ja toiminta on space of flows ja ”paikkojen tila”, space of places. Käsitteet fyysistä. Geocaching.com-sivustosta on tullut geokät- kuvaavat hallitsevien taloudellisten organisaatioiden kennän globaalinen maantie sekä sosiaalinen tila. 20 logiikkojen irrottautumista perinteisten kulttuuris- Kehittyneiden maiden matkailussa arvioidaan ole- ten identiteettien ja paikallisyhteisöjen sosiaalisista van tapahtumassa merkittävä siirtymä ”uuden tyyppi- rajoitteista. Castells näkee, että virtojen yleistyminen seen” matkustamiseen. Tämän seurauksena on nähtä- yhtäältä vähentää valtioiden itsenäisyyden ja identi- vissä joukko yhteiskuntatason rakenteellisia muutok- teettien merkitystä ja toisaalta yhtä aikaa haastaa kan- sia. Tärkeimpiä muutoksia kysyntäpuolella on nähtä- salliset identiteetit ja rajat.17 Geokätkentäpeli on mo- vissä ihmisten matkailukokemusten lisääntyminen ja 152 sitä kautta tietoisuuden lisääntyminen. Toisaalta on tellä ihmisten tajunnassa ärsykkeiden aiheuttamaksi nähtävissä asenteiden muuttuminen ympäristöä koh- tuntemukseksi. taan. 21 Matkailussa painottuvat yksilöllisten tarpeiden Elämysten prosessiluonne on kaksivaiheinen. En- korostuminen ja erilaisten matkailuprofiilien tarpei- simmäisenä on involvement eli mukaanmeno ja toise- den hyödyntäminen. Vastaavasti matkailupalvelujen na flow eli virta. Nämä ovat usein käytettyjä sanoja tarjontaan on vaikuttamassa uusia merkittäviä tekijöitä, kuvaamaan matkailuelämysten syntyä. Elämys on kuten uusien matkakohteiden esiintulo, uusien mat- yleensä mielen sisäinen, henkilökohtainen tapahtu- kapalveluiden ja -ohjelmantarjoajien mahdollisuudet ma ja konkreettinen kokemus. 22 Matkailussa saatuja ja uuden informaatio-teknologian myötä uusien pal- elämyksiä ja kokemuksia on kuvattu runsaasti ja näitä veluiden mahdollisuudet. voidaan hyvin verrata geokätkentäpaikoista saatuihin Hugentobler 1995 on katsonut matkailun ky- henkilökohtaisiin tunne-elämyksiin. Uusien paikko- syntä- ja tarjontatekijöiden muutosten merkitsevän jen näkeminen on mielekästä ja paikat saavat erilaisia ennen kaikkea enemmän elämysten tuottamista. merkityksiä. Geokätkennän harrastaja nimimerkillä Valmispakettimatkailusta siirrytään yksilöllisempiin Pupu kertoo tunteistaan geokätkentää kohtaan, ”mie- matkapaketteihin. Matkailun rooli ihmisten hyvin- lekkäintä on liikkua ympäri kaupunkia tai luonnossa koska voinnissa on nykyään tunnustettu tärkeäksi, matkai- siinä saa liikuntaa ja näkee uusia paikkoja ja voi oppia uu- lun tuottama hyvinvoinnin lisä painottuu suurelta sia asioita. Vaikeinta on muina miehinä etsiä kätköä, kun osin ihmisten tunnetiloihin, pääosin sosiaalisten ympärillä on lauma geojästejä, varsinkin jos satelliittien vä- ja henkisten tarpeiden tyydytykseen. Siksi tuntuu hyyden takia GPS-paikantimen tarkkuus on kymmeniä luonnolliselta tarkastella tätä laajaa aihepiiriä elämys- metrejä (minusta tämä on nimenomaan vaikeaa, ei haasteel- ten kautta. Lähtökohtana voidaan pitää tällöin oletta- lista). Haasteellisinta on välillä kätköpaikalle pääseminen ja musta, että hyvinvoinnin lisä on yhteydessä suoraan yleensä sen miettiminen mihin koloon juuri tämä piilottaja koettuun elämykseen. Elämyksiä voidaan pitää yhte- on kätkönsä piilottanut.”23 nä ydinasiana matkailussa. Vilken 1997, on määritel- Vapaa-ajan matkailua voidaan luonnehtia niiden ta- lyt elämystä havainnon (perseption) ja tuntemuksen pahtumien kokonaisuudeksi, joissa ihmiset liikkuvat (sansning) kautta. Havainto tässä yhteydessä viittaa tarkoitushakuisesti paikkakuntien välillä löytääkseen tiedostamiseen, joka on syntynyt uusien nähtävyyk- tavoittelemiaan elämyksiä. Elämysten tuottamisella sien tai uuden informaation erilaisten aistien havain- tarkoitetaan elämyksellisten puitteiden luomista ja noinnin pohjalta. Elämys voidaan näin ollen määri- vastaavasti elämystuotteet ovat tuotteita, jotka tarjoa- vat mahdollisuuden asiakkaan elämyskokemuksiin.24 kennän harrastajilla on pitkälti samankaltainen arvo- 153 Geokätkennän harrastamisesta on tullut harrastajil- maailma luonnossa liikkumisen ja korkean teknologian Aarteenetsintää Rantatietä pitkin leen elämäntapa, jolloin harrastus on muuttunut vah- yhdistämisen suhteen. Geokätkentäharrastus perustuu vasti osaksi elämää. Harrastajien mielestä on mielen- vapaaseen valintaan uusien seikkailujen, elämysten ja kiintoista yhdistää uusi teknologia luonnossa liikku- terveellisen liikunnan parissa. Lisäksi geokätkennän miseen ja yleisesti matkustamiseen. Pertuh-joukkue harrastaja voi luoda itselleen erilaisia rooleja. Hän voi kertoo geokätkentäharrastuksen kiinnostavuudesta olla geokätkentäyhteisön jäsen ja nauttia enemmän seuraavasti: ”uusi teknologia, harrastuksen yhtymäkohdat keskusteluista Groundspeak-foorumilla tai olla enem- muihin harrastuksiin. Geokätkentä sopii tavoitteiseemme män virtuaalinen geokätkennän harrastaja. Toinen har- kiertää kaikki Suomen kunnat ja kulkea mahdollisimman rastaja nauttii enemmän kätköjen suunnittelusta ja to- paljon eri teitä”25. Haastatellut harrastajat korostivat teuttamisesta. Toisaalta harrastajalla voi olla enemmän geokätkennän virikkeellisyyttä. Geokätkentäharrastus kilpailullinen rooli, jolloin tärkeintä on löytää ja kuita- koettiin haasteellisena ja antoisana. Geokätkentä antaa ta eli logata mahdollisimman monta kätköä. 29 sekä fyysisiä että älyllisiä haasteita. Harrastus tuottaa Geokätkentää voidaan pitää myös keräilyharrastuk- mielihyvää, jossa liikuntaan yhdistyvät luontoelämyk- sen rajailmiönä. Veli Granö on määritellyt keräilyhar- set, kuten erilaisten maisemien kokeminen.26 rastuksen olevan huvia, hyötyä, oppimista ja luovaa Geokätkennän harrastaminen tarjoaa elämyksiä, toimintaa. Keräily on leikkiä, vapaaehtoista toimintaa onnistumisen hetkiä ja liikunnallista iloa. Geokät- tai askarointia, joka suoritetaan määrätyissä ajan ja kentä voidaan nähdä myös suunnistuksen kaltaisena paikan rajoissa. Keräilyyn on lähdetty vapaaehtoises- urheiluna. Geokätkennässä kätköjen hakeminen vaa- ti, kuitenkin sitovien sääntöjen saattelemana Siinä on tii joskus jopa kiipeilytaitoja.27 Joseph Maguiren mu- oma tarkoitusperänsä sekä ilon tunne. Keräily voidaan kaan urheilullisuus alkaa läpäistä erilaisten sosiaalisten nähdä pelinä, jossa on säännöt ja jossa voi voittaa kil- ryhmien elämänkäytäntöjä. Liikunnasta haetaan uusia pailijansa. Pelissä on panoksena keräilyyn liittyvä kult- kokemuksia, sisältöjä ja mielekkyyttä elämään. Pierre tuurinen pääoma ja keräilykohteeseen liittyvä tieto- Bourdieun mukaan erilaiset liikuntamuodot ja niihin taito. Keräily on valikoivaa, aktiivista ja pitkäjänteistä liittyvät vapaa-ajan maailmat sisältävät omia traditioita, eriytyneiden objektien, esineiden, ideoiden tai koke- arvoja, rooleja ja valintoja.28 Samoin geokätkennässä, muksiin liittyvien joukkojen hankkimista, omistamis- lähdettäessä hakemaan kätköjä, harrastajat tekevät sa- ta ja jäsentelyä. Kokoelma, niin kutsuttu kokonaisuus, mankaltaisia alkuvalmisteluita eli traditiota. Geokät- saa erityisen merkityksen keräilijältään. 30 154 Geokätkentää voidaan verrata lintujen ”bongauk- Harrastajien löydettyä geokätköjä he näkevät kät- seen”, lentokoneiden tai junien ”spottaukseen ja köpaikan oman sisäisen merkityksenantonsa kautta. matkakohteiden keräilyyn, jotka ovat suurelta osin ai- Karjalaisen mukaan paikkasuhteemme eivät ole ai- neetonta keräilyä. Esineellisen ja aineettoman keräi- noastaan informaatiosuhteita, vaan myös kosketusta lyn välimaastoon sijoittuvat muun muassa valokuvat, kaikin aistein koettuja tunnetiloja. Elämisen reaali- matkamuistot, bongaus, geokätköt ja kokoelman osat. aikaisuus eli tämänhetkinen tila on paikan elämistä, Aineeton keräily voi olla määrällistä, bongattujen kuten ensimmäisten kätköjen syntyminen maailmal- ”pinnojen” keräilyä, geokätköistä löydettyjen aartei- la ja niiden poistaminen käytöstä.33 Edward Relph den keräilyä tai laadullisten elämysten keräilyä. Elä- korostaa paikan ja yksilöidentiteetin kiinteää suhdet- mysten keräilijä voi kerätä vaikkapa geokätkökohteita. ta. Paikan tai sen identiteetin osasia ovat niiden fyysi- Hän etsii niitä Geocaching.com -sivustolta ja muun- set piirteet, siinä tapahtuva toiminta ja sille ihmisten taa ne elämyksiksi löydettyään kätköpaikat ja lähettä- antamat merkitykset. Nämä piirteet eivät kuitenkaan mällä valokuvia omalle profiilisivustolleen. Toisaalta määritä paikkaa, koska vasta erityinen sisäinen ko- elämyksiä voidaan kerätä pelkästään muistoiksi geo- kemus erottaa paikat tilasta ja tekevät siitä paikan.34 kätköpaikoilta. Geokätkentäharrastus on sosiaalinen Humanistisessa maantieteessä ei olla kiinnostuneita harrastus. Näin ollen omat elämykset halutaan myös paikasta ainoastaan koordinaateilla ilmaistuna fakta- jakaa kirjoitusten muodossa geokätkennän omalla na, vaan erityisesti koettuna tai elettynä sijaintina. 35 GroundSpeak-foorumilla. 31 Seuraavaksi käsittelen Paikka ei ole staattinen vaan dynaaminen, se syntyy kiinnostavia kätkökohteita ja rantatien omia kätkö- kokemusten kautta. Merkitys ja paikka ovat sidoksis- kohteita. sa toisiinsa. Paikka voidaan nähdä tilan kohtana, jolle ihminen antaa merkityksiä. Paikka muodostuu koko- naisuudeksi, jonka pyrkimys mahdollistaa paikan elä- Kiinnostavia kätkökohteita ja rantatien omia misen. Paikasta tulee henkilökohtainen, hetkellinen, kätkökohteita muuttuva, jopa satunnainen. Paikka on yksittäisen ihmisen kokemus.36 Geokätköjä voi löytää mistä tahansa, niin syrjäisistä Tämän voi nähdä geokätkentäpaikoissa harrastajien luontopaikoista, kansallispuistoista kuin kaupunki- luomien merkitysten kautta. Kuten Yomyohan ilmai- ympäristöistäkin. Geokätkentä voi viedä harrastajat see geokätkökohteet ”avartavat maailmankuvaa, lisäävät paikoille, joiden olemassa olosta ei tiedetä yleisesti. 32 tietoa myös lähiseudusta; sen historiasta ja nähtävyyksistä. Tuovat seikkailua elämään.” (Geokätkennän harrastaja me osa sitä paikkakokemusta. Geokätköjä haettaessa 155 Yomyohan 2008.) Paikkakokemuksesta muodostuu ympäristö antaa kokonaisen aistikokemuksen äänen, Aarteenetsintää Rantatietä pitkin henkilökohtainen harrastajan löydettyä geokätkön. hajun, valon, värin ja tunteen kautta. 40 Geokätkentää Yhtäältä geokätköpaikka on hetkellinen tai satunnai- pidempää harrastaneiden havainnot ja aikaisemmat nen, jossa ei välttämättä viivytä kauan. Toisaalta paik- kokemukset vaikuttavat kätköjen etsimiseen. Vasta kakokemus muuttuu, koska geokätköpaikat muuttu- aloittaneiden geokätkennän harrastajien ympäris- vat henkilökohtaisen tulkinnan mukaan ja paikasta tömielikuvien muodostuminen tapahtuu aiemman tulee sitä kautta merkityksellinen.37 Paikat voivat olla luonnossa liikkumisen kokemusten myötä ja kehit- myös lähellä, kuten harrastajat Leena&Antti ilmaise- tyy geokätkentäharrastuksen myötä, ehkä elämysten vat, että ”löytää jopa omasta kunnasta paikkoja, joihin ei ole kartoittamiseksi paikkoihin, joihin muuten ei tulisi uskaltanut tai tiennyt mennä”. 38 mentyä.41 Harrastajat ovat yleisesti kiinnostunei- Geokätkennässä ympäristöllä on suuri merkitys ta luontokohteista, kuten geokätkennän harrastaja harrastajille. Fenomenologis-hermeneuttinen käsitys Enppu@iloma ilmaisee, mielenkiintoisia kätkökoh- paikasta perustuu sekä paikan kulttuurisiin merkityk- teita ovat suojelualueet, vuoret, etenkin pako- ja lin- siin että yksilön omiin kokemuksiin. Oman elämän navuoret, lintukosteikot, jyrkänteet, lehdot, kulttuu- liittäminen maisemaan antaa paikalle merkityksen, riluontokohteet, merenrantakohteet, vanhat kirkot, joka voi muuttua tärkeäksi muistoksi. Geokätköpaikat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavat kohteet ja maan- ovat merkityksellisiä harrastajilleen osaltaan omien käytön historialtaan erikoiset kohteet, esimerkiksi muistojen kautta. Tarkoituksena on jakaa paikkakoke- vanhat kaivokset, teollisuuslaitokset ja hylätyt raken- mus maailmanlaajuisesti muiden harrastajien kanssa. nelmat.42 Neutraalimaisema muuttuu yksilön paikaksi, kun pai- Geokätkennän harrastajat näkevät mieleisinä kät- kalle annetaan merkitys tai merkityksiä. Oman mie- kökohteina erilaiset paikat, joissa on jotakin katsomi- lenmaiseman tulkinta on subjektiivista ja yksilöllistä. sen arvoista ja elämysten kokemista. Kätkökohteet, Mielenmaisema ei ole välttämättä jaettavissa oleva, jotka ovat kulttuurillisesti merkittäviä tai maisemal- koska se on jotakin joka on sisällämme. 39 taan erityisiä paikkoja koettiin parhaimpina kätkö- Geokätkentäpaikan valintaan vaikuttavat henkilön kohteina.43 Haastattelemani geokätkennän harrastajat omat käsitykset mielenkiintoisista paikoista, joihin valitsevat kätkön piilottamiseen paikkoja, joissa olisi harrastajat kertovat piilottavansa kätkönsä. Voidaan jotain nähtävää. ”Muuten tarjoaa tylsän kokemuksen myös sanoa, että maisema on paikkakokemus ja me olem- muille kätköilijöille”.44 156 Geokätköjä rantatiellä mielenkiintoinen historia ja paikka on tutustumisen arvoinen muun muassa normaalista poikkeavan ark- Rantatien varrelta löytyy paljon erilaisia geokätköjä kitehtuurinsa vuoksi. 46 ja näistä esittelen muutamia harrastajien luomia kät- Rantatien varrelta löytyy Ulvilan uusi hautaus- köpaikkoja. Yhtenä geokätkökohteena on Irjanne. maa geokätkökohteena. Hautausmaalla on merkitystä Geokätkennän harrastajat Enppu@iloma valitsivat geokätkennän harrastajille Leena&Antti, koska heidän Irjanteen kohteekseen, koska se ”tuntui ilmeiseltä kätkö- omaisiaan on haudattu hautausmaalle. Kohdepaikka paikalta kulttuurihistoriallisen arvonsa ja hienon miljöönsä on maisemallisesti kaunis ja sitä siivittävät yli kilomet- takia”. Heitä kiinnostavat yleensä kirkkokätköt. Va- rin pituiset käsintehdyt kiviaidat. Jokaisella kätkökoh- litessaan Irjanteen kirkon seudun he halusivat jakaa teella on jotain kerrottavaa ja hakijat voivat käsittää sen muiden kanssa hienon paikan. He kokivat paikan kukin omalla tavallaan. 47 olevan Eurajoen kulttuurimaisemista ehkä hienoin Kätkökohteena Unajanlahden lintuprobleema kohteena. Yleensä geokätkennän harrastajat valitsevat on lintuharrastajille tuttu. Paikalla sijaitsee Rauman kohteekseen sellaisia paikkoja, joihin piilottaa kätkö- Seudun Luontoystävät ry:n mökki. Geokätkennän jä ja joihin on jonkinlainen henkilökohtainen suhde. harrastajat Enppu@ilmoa halusivat toteuttaa hieman Näin ollen omat merkitykset tuovat paikalle myös haasteellisemman kätkön paikan kulutusherkkyyden muita merkityksiä. Kätkökuvauksia tehtäessä harras- takia. Heidän ajatuksenaan oli, että ennen kätkön löy- tajat Enppu@iloma yhdistelevät eri lähteistä saatuja tämistä harrastaja joutuu tekemään esityötä ja lintu- tietoja ja mahdollisuuksien mukaan tuovat eri näkö- tietoutta vaativa kätkö houkuttelee paikalle vain siitä kulmia paikkaan. Esimerkkinä he toteuttivat oman aidosti kiinnostuneet. Tarkoituksena harrastajilla on kätkönsä Vuojoen kartanon, jossa he kertovat karta- esitellä luonnonsuojelullisesti arvokas ympäristö ja non historiasta, mutta myös kartanonpuiston ja pel- kertoa sen luonnosta.48 toalueiden linnustosta. He pitävät mielenkiintoisena Rantatien varrelta löytyy myös Nakkilan kirkko, tuottaa jonkin omakohtaisen tai paikallisen näkökul- joka on arkkitehtuuriltaan funktionalismia. Kätkö- man kautta kätkökuvauksen, joka poikkeaa virallisen kohteena Nakkilan kirkko tuntui luontevalta sanon- matkailupropagandan tavasta esittää ympäristö. 45 nan ”Nakkilan kirkon vaiheilla” myötä. Hautausmaal- Yhtenä geokätkökohteena on Porin Puuvilla, jota la on myös geokätkennän harrastajien Leena&Antti pidetään mielenkiintoisena nähtävyytenä. Geokätken- sukulaisia, jotka tuovat kohteelle myös henkilökoh- nän harrastaja Yomyohan kuvailee, että Puuvillalla on taisia merkityksiä. Heidän historiatietonsa perustuu kätkökuvauksissa yleensä paikkakunnalla kuultuihin kaa elämys maailmanlaajuisesti muiden harrastajien 157 tarinoihin. 49 kanssa. Haastatellut geokätkennän harrastajat olivat Aarteenetsintää Rantatietä pitkin Geokätkökohteet antavat matkailullisesti harrasta- piilottaneet kätkönsä omasta mielestään mielenkiin- jilleen elämyksiä: ”pääsee näkemään paikkoja, jossa tuskin toisiin paikkoihin, joilla oli historiallisia, maisemalli- muuten olisi tullut käytyä, kauniita maisemia, vesialueita ja sia, kulttuurillisia ja osaltaan heidän henkilökohtaisia erilaisia maastotyyppejä, alkuperäisiä kasveja esimerkiksi Tuli- muistojaan tukevia merkityksiä. Tätä voidaan verra- kukka” 50. Enppu@iloma kuvailevat, että kesälomareis- ta romanttiseen maisemakuvaukseen sekä elämysten sulla kätköilyn parasta antia ovat olleet kohteet, joita ei keräilyyn. Elämysten tuottamisen keskeisenä pyrki- olisi löytänyt ilman kätköä, esimerkkinä Jämsän Syn- myksenä on tunteisiin vaikuttaminen. Romanttinen ninlukko. Matkailullisesti on löytynyt uusia paikkoja maisemavalokuva pyrkii herättämään erilaisia tun- geokätkentäharrastuksen myötä muun muassa vuoria, netiloja. Romanttisen maiseman metsästyksestä on luolia, kaukana metsässä sijaitsevia karttaan merkitse- muodostunut kokonainen vapaa-ajan vieton haara, mättömiä jatulintarhoja, ryssänuuneja, muinaishautoja, jossa keskeistä on kamerateknologian käyttö ja yhä unohdettuja sotien hävittämiä muistomerkkejä metsis- uusien maisemien kuvaaminen, muun muassa kilpai- sä ja vanhoja kaivoksia. Paikkoihin liittyvät tarinat koe- luihin, yksityisiin albumeihin ja uusiksi geokätkentä- taan mielenkiintoisina. Paikka voi olla hieno kätköily- kohteiksi. 53 Siksi geokätkennän soveltaminen voidaan elämys myös siinä tapauksessa, jos kätköön liittyy joi- nähdä myös hyödykkeenä, elämysten tuottamisena. tain todella nokkelaa tai haasteellista. 51 Yomyohan on Geokätköjä ovat tuottaneet ihmiset, jotka ovat kiin- harrastanut geokätkentää useissa Euroopan maissa ja nostuneet seikkailusta ja elämysten tuottamisesta uu- tavannut muita kätköilijöitä ja saattanut löytää kohteita, della tavalla. Geokätkennän harrastaja Orava luettelee joihin muuten ei olisi tullut tutustuttua. Esimerkkinä kätköpaikkojaan: ”lintutorni, rantakallio, kirkon lähistö, Liechtensteinista sumuiselta vuorelta aamulla haettu puu, maa, maa, silta ja silta, mikään paikoista ei ole erityisen kätköpurkki oli elämyksellinen kokemus. 52 tärkeä minulle, mutta lintutornin ja rantakallion maisemat ovat hienoja. Kirkko on kätköklassikko. Puu- ja siltakät- köjen idea on kiipeilyssä. Toinen ”maa” esittelee puistoa ja Yhteenveto toisen idea on puhtaasti arvoituksessa”. 54 Geokätkennän harrastajat ovat tuottaneet geokätkentäkohteita omien Geokätköpaikat ovat merkityksellisiä harrastajilleen elämysten sekä kokemusten kautta. He ovat pyrkineet osin omien muistojen kautta. Tarkoituksena on ja- luomaan paikoille uusia merkityksiä ja jakamaan elä- 158 myksiä geoyhteisön kanssa. Geokätkennän pioneeri esittää kohde uudella tavalla paikkakokemusta hyö- Risto Gylden on kommentoinut, että ”geokätkentä on dyntäen. Unajanlahden lintuprobleema on haasteellinen muuttanut matkustamisen mielenkiintoiseksi. Kun ennen kätkökohde, joka tarjoaa myös älyllisiä haasteita, joita kierrettiin kauppakatuja ja museoita, nyt haetaan kätköjä ja voi tarjota luonnossa paljon liikkuville. Eri oppilai- elämyksiä”. tokset voivat hyödyntää Rantatienvarren geokätköjä Geokätkentä voidaan liittää keräilyharrastuksen myös opetustarkoituksiin ja kerätä tietoa kohteiden rajailmiöihin. Se on harrastus, mutta se lisää myös historiasta ja kulttuurista. Näin myös opetustapahtu- erilaisia taitoja ja antaa esimerkiksi tietoa historiasta. ma muuttuisi seikkailuksi. Rantatien varrelta löytyy Geokätkennän harrastajat voisivat tehdä Rantatien Nakkilan kirkko, joka kuvastaa aikansa arkkitehtuuria. geokätköistä eri teemoihin kuten kulttuurimaisemiin Sanonta, ”Nakkilan kirkon vaiheilla”, kuvastaa tari- perustuvan elämyskokoelman. Kokoelman keräämi- noiden liittämistä kyseiseen pitäjään. Kohteesta voisi nen voi koostua valokuvista ja pienistä esineistä. Ran- kerätä henkilötarinoita eri vuosikymmeniltä. Tämä tatielle voidaan myös suunnitella omia geokolikoita, voisi olla yksi Rantatien teema, tarinatori Rantatien jotka voivat muodostua keräilykohteiksi. geokätkökohteista. Geokätkentäpelin hyödyntäminen Rantatien geokätkökohteet liittyvät kulttuuriin ja matkailussa on uusi tapa tuottaa erilaisia teknologiaa luontoon. Geokätkennän harrastajat ovat osaltaan luo- hyödyntäviä luonto- ja kulttuurimatkakohteita. Geo- neet uudenlaisen tavan esittää matkailukohteita geo- kätkentäharrastuksen tuotteistaminen on tulevaisuu- kätkentäpelin kautta. Harrastajat haluavat jakaa mie- dessa mahdollista eri liiketoiminnan aloilla. lenkiintoisia kätkökohteita Rantatien varrella ja lisätä kotiseutunsa merkittävyyttä sekä erityisyyttä. Ranta- tien geokätkökohteista voi löytyä kulttuurisesti mer- Viitteet kittäviä paikkoja, kuten kylät, kartanot, museot, näkö- 1 alapaikat, kosket, sillat, lintutornit jne. Rantatieltä löy- Ihamäki 2006, 28. 2 Ryan & Trauer 2005, 512. tyy esimerkiksi Irjanteen geokätkentäkohde. Tällaiseen 3 Ihamäki 2006, 27. 4 miljööseen geokätkennän harrastajat voivat järjestää Kangas 2004, 116-117. 5 Kaivola & Rikkinen 2003, 24. erityisiä tapahtumia, joihin kuuluu pienimuotoinen 6 Ihamäki 2006,38. 7 kilpailu. Kilpailu voi käsittää mm. erilaisia historiateh- Swartbrook & Beard & Leckie & Pomfret 2003, 9. 8 Kojo 2000. täviä. Esimerkiksi Irjanteen geokätkentätapahtumassa 9 GPS Stash Hunt (geocache) Homepage, Peters and The Editors and voisi paikalla olevien henkilöiden elämysten kautta Staff of Geocaching.com 2004, 10-11. 10 Geokolikko eli geocoins on perinteinen ja yksilöllinen kolikko, jota 45 Geokätkennän harrastajat Enppu@iloma 2008. 159 geokätkennän harrastajat keräilevät ja kuljettavat kätköissä ”aarteina”. 46 Geokätkennän harrastaja Yomyohan 2008. 47 Geokolikot ovat uniikkeja ja laadukkaita, ne valmistetaan käsin ja Geokätkennän harrastajat Leena& Antti 2008. Aarteenetsintää Rantatietä pitkin hiotaan. Kolikot ovat kooltaan yleensä noin 38 mm pyöreitä ja pai- 48 Geokätkennän harrastajat Enppu@iloma 2008. navat 24 kg. Geokolikkoja suunnittelevat geokätkennän harrastajat ja 49 Geokätkennän harrastajat Leena@Antti 2008. jokaisen geokolikon alalaidassa on numerointi keräilyarvon vuoksi. 50 Geokätkennän harrastajat Leena@Antti 2008. Kolikkojen kierrättäminen maailmanlaajuisesti on geokätkennän 51 Geokätkennän harrastajat Enppu@iloma 2008. muoto. Lisätietoa geokolikoista saa Matkailutietä muinaisille reiteille · Emma Puosi Mitä muinaisjäännökset ovat? Maisema, joka ympäröi muinaisjäännöksiä, on muuttunut tuhansien vuosien kuluessa huomatta- Ihmisen vanhimmat jäljet maisemassa näkyvät mui- vasti ja useamman kerran. Esimerkiksi kallion laelta naisjäännöksinä. Ne ovat maisemassa tai maaperäs- avautuva peltomaisema on aikanaan ollut merimai- sä säilyneitä kerrostumia tai rakenteita, joita paikalla sema. Muinaisjäännösten ymmärrettävyys säilyy asuneet ihmiset ovat jättäneet jälkeensä1. Yleisimpiä usein parhaiten, kun sitä ympäröivä maisema säilyy ovat kivikautiset asuinpaikat, pronssikautiset hau- avoimena. Siksi on tärkeää, että muinaismuistoaluet- taröykkiöt ja rautakautisen maanviljelyskulttuurin ta hoidetaan ja varmistetaan, että kohde säilyttää ha- röykkiökalmistot. Lisäksi tunnetaan kalliomaalauksia, vainnollisuutensa. Ilman hoitoa muinaisjäännösalue jätinkirkkoja, uhrikiviä, linnavuoria sekä jatulintarho- kasvaa umpeen. Esimerkiksi rautakauden röykkiökal- ja. Muinaisjäännökset erottuvat maisemastaan vaihte- misto häviää yllättävän nopeasti maisemasta. Jos mui- levasti. Vain osa niistä erottuu selvästi ympäristöstään naisjäännösalue metsittyy, on vaarana, että puiden kuten pronssikautiset röykkiöt, linnavuoret ja kallio- juuret pääsevät rikkomaan hautaröykkiöiden sisäisiä maalaukset. 2 rakenteita. 3 162 Muinaisjäännökset ovat olemassa olevia paikkoja, koko maasta. Pronssikauden (1500–500 eKr.) tunne- joissa voi nähdä jälkiä, miten alueella satoja tai tuhan- tuimmat muinaisjäännökset, hiidenkiukaat eli kiviset sia vuosia sitten eläneet ihmiset ovat asuneet, harjoit- hautaröykkiöt, keskittyvät rannikkoseuduille, mutta taneet elinkeinojaan ja haudanneet kuolleensa. Ne asuinpaikkoja löytyy myös sisämaasta. Rautakauden luovat parhaimmillaan suoran yhteyden esihistorial- (500 eKr.– 1100/1300 jKr.) tärkeimmät muinaisjään- lisiin aikoihin ja ovat kulttuurimaiseman historiallisia nökset ovat röykkiö-, polttokenttä- ja ruumiskalmis- ja maisemallisia kohokohtia. 4 Lisäksi ne muistutta- tot sekä linnavuoret ja kuppikivet, jotka muodostavat vat meitä jatkuvuudesta − muinaisjäännösten kautta keskittymiä mm. Lounais-Suomeen, Pohjanmaalle, saamme elävän muistutuksen siitä, että joku on asu- Hämeeseen ja Savoon eri aikoina rautakautta. 7 nut, elänyt tai toiminut tällä paikalla ennen meitä. Esihistoriallisia muinaisjäännöksiä ovat 8 Muinaisjäännökset jaetaan kolmeen ryhmään: esi- historiallisiin, historiallisiin ja vedenalaisiin muinais- • Asuinpaikat jäännöksiin. Esihistorialliset muinaisjäännökset sijoit- • Hautapaikat, esim. hautaröykkiöt, polttokalmis- tuvat aikaan ennen kirjallisia lähteitä. Historiallisen tot, lapinrauniot ja ruumiskalmistot ajan muinaisjäännökset ovat taas keskiajalta tai sen jäl- • Kivirakenteet, esim. jätinkirkot ja kivipöydät keen syntyneitä. Vedenalaisiksi muinaisjäännöksiksi • Kulttipaikat, esim. kuppikivet, miekanhiontaki- luetaan kaikki yli sata vuotta sitten vesistöihin tai me- vet, seidat ja käräjäpaikat reen uponneet hylyt ja niiden osat sekä muut vanhat • Puolustusvarustukset, esim. muinaislinnat ihmisen tekemät vedessä olevat rakenteet. 5 • Raaka-aineen hankintapaikat, esim. louhokset Esihistorialliset muinaisjäännökset ja irtaimet mui- • Röykkiöt, esim. viljelyröykkiöt ja kaskiröykkiöt naisesineet ovat ainoita lähteitä muinaisten ihmisten • Taide ja muistomerkit, esim. kalliomaalaukset elämästä. Suomen vanhimmat muinaisjäännökset ovat • Työpaikat, esim. pyyntikuopat ja muinaispellot jääkauden jälkeiseltä ajalta, vanhimmat noin 10 000 • Valmistuspaikat, esim. raudansulatuspaikat vuoden takaa6. Esihistoriallinen aika päättyi Länsi- Suomessa noin 1150 jKr. ja maan itä- ja pohjoisosissa Historiallisen ajan kohteita tunnetaan esihistorial- vasta noin 1300 jKr. Suomesta tunnetaan tällä hetkellä lisia kohteita enemmän. Niiden kirjo kasvaa edelleen, noin 17000 esihistorialliselta ajalta säilynyttä muinais- kun on huomattu aiemmin arkeologian näkökulmasta jäännöstä. Kivikauden (9000–1500 eKr.) muinaisjään- epäoleellisina pidettyjen rakenteiden arvo arkeologi- nöksiä eli etupäässä asuinpaikkoja tunnetaan tasaisesti selle tutkimukselle 9. Historiallisen ajan kohteita on muun muassa autioituneet keskiaikaiset kylänpaikat, kehitysprosessien muuttamia tai peittämiä. Fossiilinen 163 kaupunkien arkeologiset kerrostumat, tervahaudat ja kulttuurimaisema syntyy esimerkiksi kulttuurimaise- Matkailutietä muinaisille reiteille muut maaseudun elinkeinohistorialliset jäännökset man autioituessa ja ihmistoiminnan päättyessä, jolloin sekä käytöstä poistuneet masuunit, tiet, hautausmaat luonnonprosessit ovat ainoita alueella vaikuttavia pro- ja ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet. 10 sesseja ja kulttuurimaisema muuttuu vähitellen näky- Suomen kiinteitä muinaisjäännöksiä suojelee viltä elementeiltään luonnonmaisemaksi. 13 Suomalai- muinaismuistolaki 11. Se rauhoittaa kaikki lain piiriin sen perinteisen ja säilyneen kulttuurimaiseman ydin kuuluvat kiinteät muinaisjäännökset automaattises- periytyy rautakaudelta. Se on jatkuvan muutoksen ti ilman eri toimenpiteitä heti löydettäessä ja kieltää kohteena ja tästä aiheutuu jatkuva haaste maiseman- sellaiset toimet, jotka saattavat vaarantaa muinaisjään- suojelun kannalta. Keskeisenä ongelmana on, miten nöksen säilymisen. Laki ei määritä muinaisjäännöksil- sovittaa luonto sekä uusi että vanha ihmistoiminta le ikää, ei erottele eikä arvota esihistoriallisen ajan ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Muinaisjäännösten historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Nuorimpia lain hoidolla pyritäänkin säilyttämään maiseman historial- tarkoittamia suojelualueita ovat toisen maailmanso- linen kerrostuneisuus ja tasapaino luonnon sekä ihmi- dan aikaiset puolustusvarustukset. Muinaismuistolaki sen toiminnan välillä, jotta muuttuva maisema säilyisi antaa mahdollisuuden muinaisjäännösten hoitami- sisällöltään mahdollisimman rikkaana, viihtyisänä ja seen. Lakia valvoo Museovirasto, jolle kuuluu myös myönteisiä elämyksiä tuottavana. 14 muinaisjäännösten hoito. Museovirasto voi kuitenkin Muinaisjäännökset sijaitsevat usein kulttuurimai- myöntää luvan muinaisjäännösalueen hoitoon jolle- semassa, joka määritellään tarkoittavan suppeassa mie- kin toiselle taholle, kuten kotiseutu- ja luonnonsuo- lessä historialliset piirteensä säilyttänyttä perinteisten jeluyhdistyksille tai maanomistajille. 12 elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaamaa aluet- ta. Perinnemaisemia ovat esimerkiksi niityt ja haka- maat ja niiden käyttöön liittyvät rakenteet ja raken- Muinaisjäännökset ja kulttuurimaisema nelmat. Kulttuuri- ja perinnemaisema-käsitteet ovat osin päällekkäiset. Perinnemaisema on usein melko Kulttuurimaisema on ihmisen toiminnan ja vaikutuk- pienialainen ja osa laajaa kulttuurimaisemaa. Perinne- sen tuloksena muuttunut luonnonmaisema. Kulttuu- biotoopeiksi kutsutaan pääosin niitty- ja laiduntalou- rimaisemia ovat myös ns. fossiilinen kulttuurimaisema, den monilajisia luontotyyppejä esimerkiksi kuivat ja jossa ihmistoiminnan elementit ovat näkymättömiä tai kosteat niityt, hakamaat ja metsälaitumet. 15 164 Useimmat esihistorialliset muinaisjäännökset pii- kulttuurimatkailun määritelmät vaihtelevat aina tutki- loutuvat huomaamattomasti maiseman sisään. Esi- muksesta ja tutkijasta riippuen. Tästä asetelmasta joh- merkiksi useimmat asuinpaikat ovat todella vaikeasti tuen kulttuurimatkailun määrittely pitäisi tehdä aina havaittavissa. Esihistoriallinen asuinpaikka tulee ha- erikseen jokaisen tutkimuksen yhteydessä. vaittavaksi usein vasta maanpinnan rikkoutuessa ja Myös kulttuuri-käsitteen määritelmä vaihtelee. muinaisesta asutuksesta kertovien löytöjen tulessa Tutkimuksesta ja tutkijasta riippuen kulttuurimatkai- esille. Poikkeuksena ovat kuitenkin näyttävimmät esi- lun yhteydessä kulttuuri voidaan ymmärtää tarkoit- historialliset muinaisjäännökset, joita ovat pääasiassa tavan ainoastaan joko korkeakulttuuria tai se voidaan kivi- ja pronssikaudelle ajoittuvat kalliomaalaukset, käsittää sisältävän kaiken kulttuurin kenttään luettavan pronssi- ja rautakautiset kiviröykkiöt sekä korkeilla eli myös kaikki ihmisen arkipäivään ja elämänpiiriin kallioilla sijaitsevat rautakauden lopun muinaislin- kuuluvat asiat. Sen, mitä kaikkea kulttuurimatkailun nat. 16 käsitteen alle halutaan sisällyttää, on lähdettävä jokai- Arkeologiset kohteet ovat kansakuntamme yhteis- sen tutkimuksen yksilöllisistä lähtökohdista. Hyvin tä kulttuuriperintöä eli arkeologista kulttuuriperintöä. usein kulttuuri kuitenkin nähdään vain matkailua Sen vaaliminen käsittää alan suojelulainsäädännön edistävänä tekijänä eli matkailuteollisuuden tarvitse- mukaiset toimenpiteet, kiinteiden muinaisjäännösten mien tuotteiden, kuten matkamuistojen ja matkakoh- maastossa tapahtuvan hoitotyön ja merkitsemisen, ar- teiden imagojen rakennusaineena. Kulttuurimatkai- keologisten esinekokoelmien ja arkistojen ylläpidon lussa sisällöllä sekä kohteiden ja tapahtumien vetovoi- sekä alan valistus- ja tiedotustoiminnan. 17 malla on hyvin tärkeä merkitys. 18 Kulttuurimatkailussa itse matkailukohteita pide- tään keskeisinä, kuten arkeologisia ja historiallisia Muinaisjäännökset ja matkailu nähtävyyksiä tai taidekohteita 19. Kun matkailu määri- tellään kulttuurimatkailuksi, matkakohteen lisäksi rat- Vierailut muinaisjäännöksillä voidaan luokitella kult- kaisevia ovat matkailijan motiivi sekä tämän matkalle tuurimatkailuksi. Kulttuurimatkailu-käsitteen mää- antamat tulkinnat ja merkitykset. Oppiminen ja tie- rittely ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteistä. Kulttuu- donkerääminen toimivat kulttuurimatkailun päämo- rimatkailun tutkimus on monitieteistä, mistä johtu- en yleispätevää ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää kulttuurimatkailusta ei ole pystytty esittämään, vaan Keskiaikainen Liinmaan linnanmäki Eurajoella. 2008. 165 Matkailutietä muinaisille reiteille 166 tiiveina. Oppiminen voidaan ymmärtää kuitenkin hy- mäki 23. Satakunnasta löytyy myös muiden esihisto- vin laaja-alaisesti ja siihen voi kuulua myös voimakas riallisten kausien, kuten kivikauden ja rautakauden elämyksellisyys. 20 Myös kulttuurimatkailussa, kuten aikaisia arkeologisia kohteita. Eurassa on merkittävä historiamatkailun yhteydessä, elämyksellisyydellä on kivikautinen asuinpaikka ja kalmisto Honkilahden tärkeä rooli. Tämä näkyy usein opastusten elävöittä- Kolmhaara. Euran Kiukainen on antanut nimensä ki- misenä tuomalla niiden osaksi historiallisia henkilöitä vikauden myöhemmälle kulttuurille. Kiukaisten kult- tai tapahtumia esimerkiksi oppaan rooliasun avulla. tuurin kohteita tunnetaan Kiukaisten lisäksi Satakun- Maisemalla on tärkeä merkitys matkailussa, niin nassa muun muassa Eurajoelta Irjanteelta ja Kämpän kulttuurimatkailussa kuin myös luontomatkailussa. asuinpaikalta. 24 Maisema on yksi vaikuttavimmista ja mieleenpainu- Euran alueella on paljon esihistoriallisia kohteita. vimmista kokemuksista, joita matkailija matkallaan Erityispiirteenä ovat rautakautiset ruumiskalmistot. kohtaa. Matkailijan kokemaa maisemaa määrittävät Ensimmäiset muinaisjäännöslöydöt tehtiin Eurassa ja matkailijan katsetta suuntaavat usein monenlaiset jo 1840-luvulla ja ensimmäiset muinaistieteelliset ennakkokäsitykset ja mielikuvat. Ne ovatkin omalta kaivaukset suoritettiin Eurassa 1870-luvulla. Tämän osaltaan olleet luomassa ja ohjaamassa matkailun reit- jälkeen kaikki Suomen eturivin arkeologit ovat teh- tejä ja matkailukohteiden syntyä. 21 neet tutkimuksiaan Eurassa, joka on muinaisjään- nöksiltään yksi rikkaimmista alueista Suomessa. 25 Tunnettujen kiinteiden muinaisjäännöskohteiden Satakunnassa on merkittäviä sekä niistä tehtyjen esinelöytöjen määrä Eurassa on muinaisjäännöskohteita Suomen oloissa poikkeuksellisen suuri. Suuri osa kohteista sijoittuu muutaman neliökilometrin alalle Satakunnalla on rikas ja värikäs historia. Tätä histo- Eurajoen varsille Euran kirkonkylän ja Pyhäjärven riaa on jo alettu hyödyntää seudun matkailutoimin- pään väliselle alueelle. 26 nassa 22. Satakunnassa on runsaasti arkeologista kult- Satakunnan muinaisjäännöskohteet ovat tärkeä osa tuuriperintöä ja näistä näkyvimpiä ovat pronssikauti- alueen matkailutarjontaa. Edustavimpia ja matkailul- set hautaröykkiöt. Pronssikauden (n. 1500–500 eKr.) lisesti valmiimpia kohteita ovat juuri Lapin Sammal- edustavimpia muinaisjäännöksiä ovat muun muassa lahdenmäki ja Euran muinaisjäännöskohteet. Ne ovat Kiukaisten Panelian Kuninkaanhauta, Rauman Vasa- tärkeitä myös alueen asukkaille paikallisidentiteetin raisten Kylmäkorvenkallio ja Lapin Sammallahden- rakennusaineina sekä kotiseutuarvostuksen vahvistaji- na. Ne ovat osa alueen menneisyyttä ja historiaa, jonka Sammallahdenmäki 167 tunteminen ja tiedostaminen voi vahvistaa asukkaiden Sammallahden muinaisjäännös sijaitsee Lapissa, joka Matkailutietä muinaisille reiteille yhteisöllisyyttä. nykyisin kuuluu Rauman kaupunkiin. Varhaisme- Satakunnan muinaisjäännökset ovat olleet mat- tallikautinen röykkiöalue sijaitsee laajahkolla kallio- kailukohteina esillä jo vuonna 1890 ilmestyneessä alueella vajaan kilometrin mittaisella vyöhykkeellä. Matkasuuntia Suomessa I−IV 1888–1890 -teoksessa. Alueella on tähän mennessä rekisteröity 36 kivistä Kirjassa mainitaan Eurajoen Liinamaan linna ja kerro- koottua kiviröykkiötä 29. Röykkiöalueen länsipuolel- taan sen tarina. Lisäksi mainitaan Rauman maaseura- la näkyy ruohottunut Saarnijärvi, joka vielä varhais- kunnan olevan ”hiidenkiukaista rikkaimpia aloja koko metallikaudelle (1500 eKr. – 250 jKr.) oli merenlahti. maassa”. Euraa käsittelevässä osuudessa teoksessa Lapin Sammallahdenmäen röykkiökalmisto merkit- mainitaan Käräjämäki. 27 tiin vuonna 1999 Suomen ensimmäisenä arkeologi- sena kohteena Unescon maailmanperintöluetteloon. Sammallahdenmäen hautaröykkiöt kertovat alueen Rantatien lähiympäristössä sijaitsevia rikkaasta varhaismetallikautisesta kulttuurista ja pitkä- muinaisjäännöskohteita aikaisesta asutuksesta. Tunnetuin yksittäinen muinais- jäännös alueella on lähes nelikulmainen Kirkonlaattia. Raumalla edustava kohde Sammallahdenmäen lisäksi Tällaista latomusta ei tunneta muualta Suomesta ja on Vasaraisilla sijaitseva Kylmäkorvenkallio. Eurajoella sen muoto on poikkeuksellinen koko skandinaavisen sijaitsee keskiaikainen Liinmaan linna. Euran kohtei- pronssikulttuurin alueella. ta ovat mm. Käräjämäki, Luistari, Linnavuori ja Kiu- Toinen erikoislaatuinen hautarakennelma Sam- kaisten Panelian Kuninkaanhauta. Nakkilassa sijaitsee mallahdenmäellä on Huilun pitkä raunio, joka on ni- Rieskaronmäen pronssikautinen asuinpaikka ja Ulvi- mensä mukaisesti poikkeuksellisen pitkä, vallimainen, lassa Liikistön hautausmaa. Edellä mainitut kohteet muurilatomuksella ympäröity hautaröykkiö. Näiden ovat merkittäviä arkeologisia kohteita niin kansallises- erikoisten hautarakennelmien lisäksi kallioilta löytyy ti kuin kansainvälisestikin. Kohteista Liikistö sijaitsee matalia kehäröykkiöitä sekä tavanomaisia pyöreitä aivan rantatien varrella, Liinmaan linna on rantatiestä hiidenkiukaita. Sammallahdenmäen poikkeuksellisen noin 1,5 km päässä, Kuninkaanhauta noin 7 km, Sam- arvon pronssikautisen kulttuurin muistona muodos- mallahdenmäki noin 12 km ja Euran Käräjämäki noin taa laaja maisemallisesti hyvin säilynyt kokonaisuus. 25 km päässä. 28 Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue on merkit- 168 tävä matkailu- ja nähtävyyskohde, jonka maailmanpe- Liinmaan linna rintöstatus tuo sille erityistä arvoa myös matkailulli- Liinmaan keskiaikainen linnanpaikka sijaitsee Eura- sesti. 30 joella Linnamaan kylässä, Väkkäränlahden perukassa Eurajoen ja Lapijoen lasku-uomien välissä olevalla hiekkapohjaisella mäellä. Liinmaan linnalta on ny- Kylmänkorvenkallio kyisin matkaa meren rantaan noin 300 metriä, mut- Kylmänkorvenkallion röykkiöalue sijaitsee Raumal- ta linnan käyttöaikana se sijaitsi oletettavasti pienellä ta Kodisjoelle johtavan tien itäpuolella olevan kallio- saarella mantereen tuntumassa. Keskiaikaisissa läh- alueen luoteisreunalla Vasaraisten kylässä. Kallio- teissä mainitaan kaksi Satakunnassa sijaitsevaa linnaa, alueella sijaitsee yhteensä 14 röykkiötä, jotka sijain- Vreghdenborch ja Aborch. Näistä ensimmäinen tar- tikorkeuksien perusteella voidaan ajoittaa pronssi- koittanee luultavimmin juuri Liinmaan linnaa. Liin- kautisiksi (1500–500 eKr.) Röykkiöt on rakennettu maan linna on yksi Suomen harvoista keskiaikaisista korkeahkoille kallioille, jotka pronssikaudella ovat linnoista, joka on pohjakaavaltaan suorakaiteen muo- sijainneet aivan rantaviivan tuntumassa. Näiden li- toinen varustus, jossa on kaksi sisäkkäistä vallia ja nii- säksi alueella on viisi nk. kivi- tai uhripöytää, joiden den välissä vallihauta.Linnan historiaa ja sen vaiheita tarkoitusta ei tarkkaan tunneta, mutta niiden olete- ei tunneta kovinkaan hyvin, mutta Liinmaan linnan taan liittyvän vainajienpalvontaan. Kivipöytiä ei meil- alueelta tehtyjen esinelöytöjen ja keskiaikaisten kirjal- lä pronssikautisesta yhteydestä tunneta muualta kuin listen lähteiden perusteella voidaan linnan käyttöaika Raumalta, vaikka ajoittamattomia kivipöytiä on muu- rajata 1300-luvun lopulta 1400-luvun alkuun.33 altakin. Ruotsissa kivipöytiä tunnetaan useampaan pronssikautiseen röykkiöryhmään liittyen, mikä osal- taan tukee käsitystä rannikon pronssikautisen kult- Luistari tuurin voimakkaista skandinaavisista yhteyksistä. 31 Euran Kauttuan kylässä vilkkaasti liikennöidyn tien Kylmänkorvenkallion muinaisjäännösalue on suosittu vieressä sijaitseva Luistarin muinaisjäännösalue kä- retkeily- ja ulkoilualue. Muinaisjäännösalue kuuluu sittää pronssikautisen asuinpaikan sekä rautakautisen seitsemän järven retkeilyreittiin, jonka toteuttamises- ruumis- ja röykkiökalmiston. Pronssikautisen asuin- sa on ollut mukana paikallisia kyläyhdistyksiä. Röyk- paikan jäänteet ovat pääosin tuhoutuneet jo rautakau- kiöille ja kivipöydille johtaa polku ja paikalla on myös della, kun jäänteiden päälle on ensin rakennettu hau- opastauluja. 32 taröykkiöitä ja myöhemmin kaivettu ruumishautoja. Alueelta on tutkittu kaikkiaan yli 1300 keski- ja myö- vien muodostama ympyrä on alun perin ollut hauta ja 169 häisrautakautista ruumishautaa. Luistarin ruumishau- käräjäkiviä ympäröi laaja kalmistoalue. Matkailutietä muinaisille reiteille dat eivät juuri erotu maastosta. Näkyvillä on tutki- Käräjämäen vanhimmat hautaukset ovat kansainva- musten jälkeen ennallistettuja röykkiöitä ja ruumis- ellusaikaisia (400–575 jKr.) palokuoppahautoja, jonka- hautarekonstruktioita. Nykyisin muinaisjäännösalue lainen löydettiin myös käräjäympyrän keskeltä. Suu- on aidattu riukuaidalla. Alueella on informaatiotaulu rin osa hautauksista on kuitenkin ruumishautoja, joita ja kesäaikaan Euran kunnan ylläpitämä Luistarin kai- edelleen näkyy pitkulaisina kuoppina tai painanteina vausten tutkimustuloksia esittelevä näyttely. 34 mäen länsirinteessä. Kaikkiaan hautapainanteita on laskettu alueella olevan yli 200, mutta vain noin nel- jäsosa näistä on tutkittu. Ajoitetut ruumishaudat ovat Käräjämäki merovingi- ja viikinkiaikaisia (575–1025 jKr.). Käräjä- Euran Käräjämäki on Suomen tunnetuimpia ja tut- mäki on suosittu matkailukohde, joka halutaan säilyt- kimushistoriallisesti merkittävimpiä rautakauden tää puistomaisena, mutta silti luonnontilaisena met- kalmistoja. Käräjämäki on hiekkainen mäenharjan- sikkönä keskellä vilkasta ja kehittyvää taajamaa. 35 ne, joka sijaitsee aivan Euran keskustan tuntumassa Eurajoen itärannalla noin 200 metrin päässä joes- ta. Aikaisemmin Käräjämäki ja sen pohjoispuolinen Kauttuan linnavuori Osmanmäki olivat kokonaan peltojen ympäröimiä., Euran Kauttualla sijaitseva linnavuori on osin jyrk- mutta nykyisin viljelysmaisema aukeaa vain mäen käseinämäinen mäki, joka sijaitsee Pyhäjärven poh- länsi- ja eteläpuolella. Muilla suunnilla rakentaminen joispäässä. Linnavuoren mäen loivemmalla puolella ulottuu jo aivan mäen reunamille asti. Osmanmäki ovat vielä osittain näkyvissä kivivallit, joiden päällä on on tuhoutunut hiekanotossa ja asuntorakentamisessa luultavasti aikoinaan ollut hirsivarustus. Vallin sisään kokonaan. Käräjämäki tunnetaan ennen kaikkea kä- jää arviolta 750 neliömetrin laajuinen alue. Linnavuo- räjäympyrästään, kahdestatoista kehän muotoon ase- ren sijainti on rakentamisaikanaan ollut strategisesti tetusta kivestä. Perinteisesti on ajateltu, että paikalla hyvin tärkeä, sillä sieltä on voitu valvoa Pyhäjärveä ja olisi toiminut tuomioistuin ja että paikalla olisi käyty Eurajokea, Ala-Satakunnan tärkeitä rautakautisia kul- oikeutta, mutta minkäänlaista varmaa tietoa tästä ei kureittejä. Linnavuorelta on myös ollut näköyhteys kuitenkaan ole. Sen sijaan tiedetään, että Käräjämäellä lähes kaikkiin Euran tunnettuihin rautakauden lopun sijaitsee rautakautinen poltto- ja ruumiskalmisto. Ki- kalmistoihin, joten hyvällä syyllä voidaan olettaa, että 170 linnavuoren lähistöllä on sijainnut useita kyliä. Lin- lokseen, että varustus on ollut käytössä ainakin 700- ja navuoren tutkimuksissa on todettu, että kulttuuri- 800-luvuilla jKr. Linnavuori on suosittu nähtävyys- ja kerroksen ohuuden vuoksi pysyvää asutusta siellä ei käyntikohde, mikä näkyy linnanvuoren laen kulumi- luultavimmin koskaan ole ollut, vaan linna on toden- sena. 36 näköisimmin toiminut ensisijaisesti vartio- ja pako- paikkana. Esinelöytöjen perusteella on tultu siihen tu- Kuninkaanhauta Maamme suurin, kuninkaanhaudaksi kutsuttu prons- sikautinen röykkiö sijaitsee Euran Kiukaisten Paneli- an kylässä. Röykkiö on rakennettu alun perin Panelian muinaislahden rannalle rinteelle asumusten läheisyy- teen. Röykkiön koko on 36 x 30 metriä ja korkeut- ta sillä on lähes 4 metriä. Ilmeisesti röykkiötä ei ole rakennettu kerralla vaan siihen on tehty vuosikym- menten, tai jopa -satojenkin kuluessa useita hauta- uksia ja samalla röykkiötä on laajennettu ja korotettu. Kansanperinteen mukaan siihen olisi haudattu ku- ningas, mutta todennäköisemmin se on suvun hau- ta, johon on haudattu vuosien aikana useita vainajia. Kuninkaanhautaa ei ole koskaan tutkittu arkeologisin kaivauksin. Kaivauksia on kuitenkin suoritettu aivan röykkiön vieressä, kevyenliikenteen väylän rakenta- misen yhteydessä. Tutkimuksissa paikalta löydettiin pronssikautinen asuinpaikka. 37 Rieskaronmäki Kiukaisten Panelian Kuninkaanhauta, Eura. Kuva Unto Rieskaronmäen muinaisjäännösalue sijaitsee Nakki- Salo 1962. Satakunnan Museon kokoelmat. lan pohjoisosassa, lähellä Ulvilan rajaa vanhassa kuu- simetsässä. Epätasaisella moreeniharjanteella sijaitsee Lopuksi 171 kolme rakennuksen pohjaa sekä 11 röykkiöhautaa, Matkailutietä muinaisille reiteille jotka sijaitsevat rakennusten ympärillä. Nakkilan Muinaisjäännösten matkailukäyttö ei ole aivan ongel- Rieskaronmäki on Suomen tunnetuin pronssikauti- matonta. Monet muinaismuistot kätkeytyvät ympä- nen asuinpaikka- ja röykkiökompleksi. Muinaisjään- ristöönsä niin, että niiden nähtävyysarvo jää vaatimat- nösalue on poikkeuksellisen hyvin tutkittu ja alueen tomaksi. Tämä muodostaa ongelman, sillä muinais- löytöaineisto on hyvin runsas. Löytöaineiston perus- jäännökset ovat niin paikallisesti kuin kansallisestikin teella Rieskaronmäki ajoitetaan pronssikauden loppu- arvokasta kulttuuriperintöä. Kun muinaisjäännöksis- puoliskolle. 38 tä puhutaan matkailukohteina, ei kuitenkaan voida välttyä siltä, että arkeologiset kohteet saattavat tuntua matkailijasta yksitoikkoisilta ja vaikeasti lähestyttävil- Liikistö tä. Toisaalta taas juuri luonnontilaisuus ja toimintojen Liikistön muinaisjäännösalue sijaitsee Ulvilassa ai- puuttuminen voidaan lukea muinaisjäännöskohtei- van kaupungin keskustan tuntumassa matalalla mä- den vahvuuksiin. enkumpareella. Mäki on laakea selkeästi erottuva Luonto ja luonnonrauha ovat merkittäviä matkai- metsäinen saareke noin 600 metrin päässä Kokemäen- lullisia vetovoimatekijöitä. Onkin valintakysymys, ha- joen nykyisestä uomasta.. Se on entinen Kokemäen- lutaanko muinaisjäännökset säilyttää luonnollisessa joen saari, joka voimakkaan maankohoamisen myötä ympäristössään ilman oheispalveluja tai muita aktivi- kasvoi kiinni mantereeseen jo satoja vuosia sitten. teetteja. Annetaanko niiden kertoa tarinansa menneis- Liikistössä on tehty arkeologisia tutkimuksia 1930- tä ajoista omalla hiljaisella tavallaan ja näin antaa jokai- luvulla ja vuosina 2002–2003. Alueelta on tutkittu sen yksilön itse kokea ja tulkita niiden välittämä viesti yli 100 hautaa, joista suurin osa on kristillisiä hau- vai tulisiko kävijöitä auttaa tulkinnan muodostami- tauksia. Liikistön hautausmaata on rajannut kiviaita, sessa opastauluin, oheistuottein, opastuksin tai muilla joka on osittain edelleen näkyvissä. Nykytutkimus- keinoin, kuten rakentamalla aluille erilaisia kulttuuri- ten valossa voidaan varmuudella sanoa ainoastaan, ja luontopolkuja, toiminta- ja opastuskeskuksia tai oh- että Liikistössä on sijainnut keskiaikainen hautaus- jelma- ja elämyspalveluja? Tulisiko muinaisjäännöksiä maa, jonka keskelle on myöhemmin alettu rakentaa tuotteistaa niiden matkailullisen houkuttelevuuden kiviperustusta. 39 lisäämiseksi? 172 Muinaisjäännökset ovat useimmiten luonnonti- Satakunnasta löytyy runsaasti arkeologista kult- laisia kohteita ja usein niiden halutaan niiden myös tuuriperintöä ja monia jo valmiiksi matkailukäyt- jäävän sellaisiksi. Muinaisjäännöksiä voidaan toki töön soveltuvia esihistoriallisia kohteita. Matkailutien tuotteistaa niiden matkailullisen vetovoiman kasvat- avulla kohteet voitaisiin nivoa yhtenäiseksi esihistoria- tamiseksi, mutta se tulisi tehdä kohteiden ehdoilla. teemaiseksi matkailutuotteeksi. Matkailutien avulla Muinaisjäännös itsessään on matkailukohde, palvelut kohteita voitaisiin markkinoida tehokkaammin ja mo- ja erilaiset tuotteet ovat keinoja, joilla kohdetta mark- nipuolisemmin, jolloin yksittäiset kohteet muodostai- kinoidaan ja elävöitetään. Esitteet, Internet-sivustot, sivat monipuolisen, kiinnostavan sekä eheän matkai- matkailupaketit ja elämyspalvelut ovat varmasti hy- lukokonaisuuden. viä keinoja matkailun lisäämiseksi, mutta myös uusia keinoja kaivataan. Tällaisia voisivat olla muun muas- sa virtuaaliarkeologian40 tai vaikkapa tietokonepelien Viitteet hyödyksikäyttö taikka sitten geokätkennän tai muun 1 harrastustoiminnan liittäminen matkilutoimintaan. Maiseman muisti - valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset 2001, 11 Muinaisjäännökset soveltuvat mitä parhaimmin 2 Heikkilä 2000, 33. 3 kulttuuri-, liikunta-, hyvinvointi-, hiljaisuuden-, tai Heikkilä 2000, 33. 4 Heikkilä 2000, 33. perhematkailun kohteiksi. Niiden vahvuuksia ovat 5 Johdatus arkeologiaan 2008, 130. Varsinais-Suomen perinnemaisema- matkailun nykytrendien mukaiset vetovoimatekijät yhdistys ry:n sivusto. Rakennusperintö-portaali. 177 Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa · Elina Mustalampi Rauman matkailu ammentaa vetovoimansa luonnon- Rauman matkailun perusvahvuuksiin on voimak- ja kulttuuriympäristöistä. Rauman matkailureitin var- kaasti vaikuttanut maailmanperintökohde Vanhaan rella on paljon nähtävyyksiä. Kaikkien kulttuuri- ja Raumaan pohjautunut kulttuurimatkailuimago. Tä- luonnonmaisemien ei tarvitse kuitenkaan sijoittua hän vetovoimatekijään voidaan helposti yhdistää ret- matkailureitin varrelle, vaan ne voivat sijaita kauem- ket Rauman saaristoon, jotka tarjoavat sekä kulttuuri- pana sen tuntumasta. Sellaisia ovat Rauman saariston että luontoelämyksiä. Rauman kaupunki onkin 2000- matkailukohteet, jotka eivät suoranaisesti sijoitu van- luvulla panostanut merellisiin matkailupalveluihin ja han rantatien varrelle mutta ovat silti vetovoimaisia -kohteisiin. Ohjattua matkailua Rauman saaristossa matkakohteita. Oleellista on, että matkailureitistön tulisi kehittää niissä rajoissa joissa se on mahdollista. varrella on niin tienvarsipalveluita, luonnon- ja kult- Esimerkiksi Kuuskajaskarin linnakesaari kestää tallaa- tuurinähtävyyksiä kuin opasteitakin. mista jo entisen käyttöluonteensa takia. Selkämerelle kaavaillun kansallispuiston avulla Rauman saaristo Raumanmeren upeaa saaristoa, ehkäpä joskus osana saisi lisää näkyvyyttä ja sen matkailua voitaisiin ke- kansallispuistoa? Kuva Elina Mustalampi 2008. hittää. Jos todellista matkailutoimintaa halutaan, on 178 palveluihin ja elämyksiin investoitava. Haastavinta madaltuessa satama ja kauppapaikka siirrettiin Rau- Rauman merellisen matkailun kehittämisessä on löy- man kylään. Raumalta vietiin ja tuotiin tavaraa koko tää olemassa olevista aineksista parhaimmat ja kehitys- Itämeren alueelta. Tärkein tuontitavara oli suola. Suo- kelpoisimmat ideat, jolloin saadaan lisäarvoa alueen mesta vietiin muun muassa voita, kuivattua kalaa ja matkailuun. hylkeenrasvaa. 2 1500-luvulla rutto hävitti suuren osan Rauman asukkaista. 1600- ja 1700-luvut olivat Raumalla py- Rauman historiaa sähtyneen kehityksen kautta, johon vaikuttivat muun muassa Ruotsin suurvalta-ajan kehittämisen tarpeet ja Rauma on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista, erinäiset kiellot. Esimerkiksi vuonna 1636 Rauma me- joka kehittyi vähitellen keskiajan lopulla. Perimätie- netti 130 vuodeksi oikeutensa ulkomaanpurjehduksiin. don mukaan Reksaari on ollut kaupungin ensimmäi- Tavaraa saatiin tuolloin viedä vain Turkuun ja Tukhol- nen kauppapaikka, saarisatama 1. maan. Tuli tuhosi Rauman kaupungin kaksi kertaa Jo 1300-luvun puolivälissä rakennettiin Rauman vuosina 1640 ja 1682, jonka jälkeen alue on säästynyt ensimmäinen katolinen temppeli, Pyhän Kolminai- tuhoisilta paloilta. Tämä on harvinaista pohjoismaisissa suuden kirkko. Ilmeisesti samana vuonna perustettiin kaupungeissa. 1700-luvulla isoviha vaikutti kaupungin myös fransiskaaniluostari. Nimi Rauma tulee saksan- talouteen taantuvasti. Itämaisen sodan aikana 1850- kielisestä sanasta straum, joka tarkoittaa meren salmea. luvulla Raumaa pommitettiin kaksi kertaa. 3 Rauman seudun kaupankäynnin voimistuminen johti Vuonna 1830 Rauma sai viimein tapulioikeudet, kaupungin syntymiseen vuonna 1442. Rauman pe- joka toi oikeuden purjehtia kaikkiin ulkomaiden sata- rustamisvuotena pidetään siis vuotta 1442, vaikka jo miin. 1800-luvun lopulla Raumasta kehittyikin tärkeä tuota ennen Raumasta oli muodostunut alueen kau- satamakaupunki, kun kauppalaivasto kasvoi ja talous pallinen ja kirkollinen keskus luostarinsa vuoksi. 17. elpyi. Sekä alusten määrä että koko kasvoivat. 1880– huhtikuuta 1442 ritari Karl Knutsson vahvisti sine- 1890-luvulla kolmasosa Rauman asukkaista oli meri- tillään Rauman porvareille oikeuden harjoittaa kaup- miehiä ja heidän perheenjäseniään. Myös kaupungin paa ja nauttia kaikkia lain ja oikeuden suomia etuja väkiluku kasvoi. Raumalla oli 1820-luvulla asukkaita joita Turun porvareillakin oli. Tärkeänä elinkeinona 1500 ja vuosisadan vaihteessa jo 5000. Raumalle ra- Raumalla oli merenkulku ja jo vuonna 1413 Unio eli kennettiin rautatie vuonna 1897. Rauman merenkul- Unajan kylä mainitaan veroluettelossa. Unajanlahden ku taantui 1900-luvun alussa, kun höyrylaivat valtasi- vat markkinoita. Suurien laivanvarustajien kuollessa la ryhdyttiin korostamaan maan hallintokeskukseen 179 samaan aikaan liikemiesten usko purjelaivojen mah- Turkuun johtavan tien tarvetta. Rauman rannikolla Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa dollisuuksiin rakoili. Purjelaivakauden ja raumalai- ongelmaksi muodostuivat merenlahdet, joita ylitet- sen kauppamerenkulun katsottiin päättyneen vuonna tiin joko venein tai lautoin tai kierrettiin sisämaasta. 1950, kun viimeinen Raumalla rakennettu purjelai- Keskiajan lopulla väistyvä meri loi parempia mah- va kuunari Uljas upotettiin juhlallisin seremonioin dollisuuksia tiestön rakentamiselle, kun merenlah- vuonna 1950. 4 det kapenivat ja kuivuivat. Tuolloin rantatie vakiin- 1900-luvulla Suomi muuttui muutamassa vuo- tui sille reitilleen, jota se edelleen osittain kulkee. sikymmenessä maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. Unajanlahden entisen suun yli pääsi siltaa myöden Suurin muutos tapahtui kuitenkin vasta toisen maa- ja Sampaanalan lahti oli siinä määrin kuivunut, ettei ilmansodan jälkeen. Tällöin Rauman teollisuus mo- sen kiertäminen tuottanut enää suurta mutkaa. Myös nipuolistui sekä laajeni ja väkiluku nousi nopeasti. Unajan ja Kortelan rajoilla virranneen puron poikki Myös Rauma siirtyi merenkulku- ja koulukaupungis- johti kivinen silta. 6 ta teollisuuskaupungiksi. Suurimpia työnantajia olivat 1600-luvulla Raumalle johtava tie vilkastui entises- Rauma Wood Ltd ja sen perilliset Rauma-Raahe Oy tään, ja tuolloin Raumalla toimikin jo neljä krouvia. ja Rauma-Repola Oy, joka kehittyi suureksi telakaksi. Raumalle tultaessa ensimmäisenä merkkinä erottui Vielä 1970- ja 1980-luvuilla Rauma oli yksi merkit- Pyhän Kolminaisuuden keskiaikainen kirkko, joka pa- tävimmistä teollisuuskeskuksista Suomessa. 1990-lu- loi vuonna 1640. Myöhemmin kirkon kohdalle pysty- vulla palvelu ja kauppa alkoivat työllistää yhä enem- tettiin Turun tulliportti, jota pitkin markkinaväki ajoi män raumalaisia. 5 Nykyisin Rauma on elävä meri- Raastuvan torille Rauman markkinoille. 7 Kaupungit kaupunki, jossa on niin metallituote-, pien-, tekstiili-, keräsivät vuoteen 1808 asti maatullia kaikista maalta vaatetus-, elintarvike- ja paperinjalostusteollisuutta kaupunkiin tuodusta tavarasta. Raumalla tulleja oli sekä länsirannikon suurin konttisatama. kaksi, Turun ja Porin tulli. Nimitykset ovat säilyneet näihin päiviin saakka. Kaupunkiin johtaville teillä oli sen ja maaseudun erottamat veräjät, joista Raumalla Rauman tien vaiheita olivat Turun ja Porin tullin lisäksi Tarvonsaaren ja vanhan sataman veräjät. 8 Vuoteen 1918 asti tulliaidan Varhaisimmat liikenneyhteydet Raumalla liittyivät takaisista teiden kunnosta vastasivat maaseudun ta- meren rannikkoon. Rauman kehittyessä keskiajal- lonpojat, kun kaupunki vastasi vain kaduistaan. 180 Rauman kaltaiset rannikkokaupungit eivät piitan- Rautatieliikenteen kasvaminen ja tavaraliikenteen neet niihin johtavien teiden kunnosta, varsinkaan kun siirtyminen sinne vaikuttivat siihen, että vesiliiken- vuonna 1897 rakennettu rautatie yhdisti sisämaan ja teen kannattavuus väheni. Vuonna 1919 Raumalta rannikon. Maitse Raumalle tultaessa kärsittiin keliri- pääsi vesitse Turkuun, Vaasaan, Turkuun ja Helsinkiin. kon murtamista teistä ja siltojen huonosta kunnosta. 1920-luvulla asutuskeskusten väliset maantiet siirtyi- 1880-luvun alussa matkailija pääsi Raumalle maitse vät talonpojilta valtion rakennettaviksi ja hoidettavik- hollikyydillä eli eräänlaisella kuljetuspalvelulla kesti- si, jonka jälkeen teiden kunto parani. Teiden kunnon kievarista toiseen. Matkustaminen kuoppaisella tiellä paraneminen ja linja-autoliikenteen kasvu kuihdutti- tosin oli aikaa vaativaa ja raskasta. 1800-luvun lopulla vat kuitenkin rannikkoliikenteen niin, että viimeiset matkailijan paras tapa tulla Raumalle olikin matkustaa laivaliikennevuorot tulivat Raumalle vuonna 1928. vesitse. Rauman satamaan poikkesi kesäisin säännöl- Maantiet olivat rakennettu hevosia ja jalankulkijoita lisillä reiteillä kulkevia höyrylaivoja, kuten Turusta varten ja 1920-luvulla autoliikenteen johdosta myös Poriin liikennöivät Ilma ja Ahkera. 9 Ongelmaksi muo- teiden kunnosta oli pidettävä entistä parempaa huol- dostuivat kyyditykset satamasta kaupunkiin. Tähän ta. Raumalta pääsi linja-autolla 1920-luvulla muun saatiin helpotusta 1880-luvun lopulla, kun kaupungin muassa Turkuun, Pyhärantaan ja Eurajoelle. Vilk- valtuusto laati säännöt kaupungin kuljetuksiin. kainta liikenne oli Turun suuntaan. Ajo oli kuiten- 1900-luvun alussa matkustajia kuljettavat ajurit kin hidasta, ja esimerkiksi Raumalta Turkuun matka muodostuivat tärkeiksi osaksi kaupungin seura- ja hu- kesti noin kuusi tuntia. Lisäksi matka oli tietä myöten vielämää. Ajureilla oli kaksi väylää, joista toinen kulki mahdollinen vain lumettomina aikoina, koska tie au- rautatieasemalta kaupungin keskustaan ja toinen sa- rattiin 1920-luvun lopulla vain Uudestakaupungista tamaan. Toinen tapa kulkea satamasta kaupunkiin oli Raumalle. 1930-luvulla linja-autoliikenne vakiintui ja vuonna 1872 rakennettu Rauman kanaali. Kanaalissa vuonna 1933 perustettiinkin Oy Matkahuolto ab, joka liikennöivä höyrypursi helpotti kaupungin ja sataman kokosi tietoja aikatauluista, myi matkalippuja ja hoiti välistä liikennettä. Kanaalissa liikkuvan oli maksettava rahtiliikennettä. 11 Kanaaliyhtiölle maistraatin vahvistama maksu. Vuon- Raumalla keskityttiin pitkään sataman ja siihen liit- na 1886 kanaali siirtyi yhtiöltä kaupungin omistuk- tyvän rautatien kohentamiseen ja vasta 1950-luvulla seen ja vuonna 1902 kaupunki lakkautti kanaalimak- keskityttiin kelirikon aiheuttamiin vaurioihin, maan- sut. Matkailija saattoi majoittua seurahuoneelle tai teiden mutkiin ja muihin teiden ongelmiin. Tuolloin kestikievariin. 10 mukulakivet ja hiekka muuttuivat asfalttiin. 1960- luvulle tultaessa Rauman yhteydet paranivat uusittujen Matkailun kannalta ehkä keskeisimpiä suojelu- 181 teiden vuoksi ja Rauma sai ensimmäiset liikennevalot. alueita ovat kansallispuistot. Vaikka kansallispuistot Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa yleensä perustetaan alkuperäisen luonnon ja kulttuu- rin säilyttämiseksi, on niillä suojelu- ja tutkimusmer- Matkailutie osana Rauman saariston ja kityksen lisäksi myös opetus- ja virkistystehtävä. 12 suunnitellun kansallispuiston matkailua Näin ollen ne antavat mahdollisuudet luonnossa ta- pahtuvaan retkeilyyn ja luontoelämysten kokemiseen. Palvellakseen tiellä liikkuvaa turistia matkailutiestön Kansallispuistoissa saakin tietyin rajoituksin ret- toteuttaminen edellyttää tienvarsipalveluita, luonnon- keillä ja matkailla. Vaikka suurin osa matkailun ve- ja kulttuurinähtävyyksiä sekä opasteita. Palvelutasoa tovoimaisista kulttuuri- ja luonnonkohteista sijaitsee niin tien varrella kuin suunnitellun kansallispuiston suojelualueilla ja niiden tuntumassa, eivät kaikki mat- alueella on siten kasvatettava. Keskeistä on, että Sata- kailun muodot edellytä parhaiden maisemien sijoittu- kunnassa panostetaan jo olemassa oleviin matkailulli- mista reitin varrelle. siin vahvuuksiin ja tällä tavoin kehitetään valtakunnal- Monelle satakuntalaisellekin meri ja saaristo ovat lisesti edelleen suhteellisen tuntematonta aluetta yhä tuntemattomia, kun mahdollisuudet siirtyä maalta vetovoimaisemmaksi matkailukohteeksi. merelle ovat rajalliset ilman omaa venettä. Siksi onkin Maiseman ihailuun perustuva turismi kuluttaa ja keskeistä yhdistää ja linkittää suunniteltu Selkämeren muuttaa ympäristöä vähiten, tosin sekin edellyttää kansallispuisto matkailutiehen, jolloin saadaan lisää teiden ja muiden rakenteiden, kuten majoitustilojen matkailijoita sisämaasta myös rannikolle ja merelle. rakentamista. Matkailulla on aina kuluttava vaikutus Portit saaristoon yhteysaluskuljetuksineen Rantatien ympäristöönsä ja pahimmassa tapauksessa tämä saat- varrella palvelevat parhaiten tiellä kulkevaa matkaili- taa kadottaa alkuperäisen viehätyksensä ja vetovoi- jaa. Raumalla tällaisena porttina toimii kesäisin Poro- mansa. Tästä syntyy ristiriita ympäristön suojelun ja holman pienvenelaiturista lähtevä yhteysaluskuljetus matkailunkäytön välille. Matkailuelinkeinolla ei ole Rauman saaristokohteisiin, Kylmäpihlajaan, Kuus- tarkoituksena tuhota omia edellytyksiään, mutta täy- kajaskariin ja Reksaareen. Toteutuessaan Selkämeren simittainen suojelu ei ole mahdollista matkailukoh- kansallispuisto tukisi koko Satakunnan matkailun teissa. Luonnon- ja kulttuuriympäristöjen säilyminen kehittämistä ja toimintaa. Sen avulla voitaisiin lisätä vaatiikin kompromisseja turismin ja suojelupolitiikan luonnontuntemusta, ja saataisiin niin alueellista kuin välille. valtakunnallistakin näkyvyyttä. 182 Haasteena Rauman ja koko Satakunnan merelli- Rauman matkailun perinteisiä vetovoimatekijöitä sessä matkailussa voidaan nähdä se, miten matkailua ovat Vanhan Rauman kulttuurihistoria ja erilaiset ke- voidaan suunnata sekä tielle että merialueelle. Kysy- sätapahtumat. 28 hehtaarin kokoinen Vanha Rauma mys kuuluukin, miten saadaan Rantatien matkailijat on pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukau- pysähtymään Raumalle ja tutustumaan sen merelli- punkialue. Kaupunkiasutus on säilynyt 1620-luvulla seen matkailutarjontaan? Kulkeminen saarille tapah- pystytetyn ja 1809 puretun tulliaidan rajoissa. Nykyi- tuu yhteysaluskyydillä, jolloin tiellä matkaavan on jä- sen muotonsa Vanha Rauma on saanut lisä- ja uudis- tettävä kulkuvälineensä rannalle. Vetovoimaisena teki- rakentamisen myötä. Asukkaita Vanhassa Raumassa jänä Raumalla on Vanhan kaupungin kulttuuriperintö. on yli 600. Vuodesta 1991 Vanha Rauma on kuulu- Sen avulla saadaan matkailijoita toivon mukaan myös nut Unescon maailmanperintöluetteloon. Rauma on matkailusaarille. Jotta tiellä matkaava turisti saadaan vuoden 2009 alusta kahden maailmanperintökohteen pysähtymään Raumalle, on oleellista linkittää tien kaupunki, sillä Lapin kunnan yhdistyessä siihen siirtyi varrelle nähtävyyksistä kertovia opasteita ja ilmoitus- myös pronssikautinen hautakiviröykkiöalue Sammal- tauluja. lahdenmäki uutena kohteena Rauman matkailutar- jontaan. Tätä erikoisuutta tulisi Rauman matkailussa kehittää. Rauman matkailusta Rauman seudulle on laadittu Satakuntaliiton toi- mesta seudullinen matkailustrategia vuonna 2001, jo- Satakunnan matkailutarjonnassa voidaan erottaa kol- ka oli jatkoa keväällä 2000 valmistuneelle Satakunnan me toisistaan selkeästi poikkeavaa vyöhykettä: vanho- matkailustrategialle. 13 Strategia perustuu maakunta- jen kaupunkien eli Rauman ja Porin ympärille kehit- strategian avaintulosalueisiin, joita soveltamalla voidaan tynyt kulttuuripainotteinen kaupunkimatkailu, Poh- löytää Rauman matkailun menestystekijöitä. Rauman jois-Satakunnan ja sisämaan viljely- ja järvimaaseutu, seudun matkailun avaintulosalueiksi on strategiassa sekä koko rannikko ja muut vesistöt. Satakunnan määritelty kulttuuri ja historia, kokous- ja opintomat- omaleimainen saaristo, perinteiset mereen liittyvät kailu, vesistö- ja luontoaktiviteetit sekä perhe-, kierto- kohteet, esimerkiksi Kylmäpihlajan majakka ja Yyterin ja maaseutumatkailu. Vuoden 2001 strategiassa tode- rannat sekä osin merestä elävät kunnat, kuten Luvia ja taan, että Rauman seudun matkailulle on syntynyt vuoden Merikarvia, tarjoavat yhdessä monia mielenkiintoisia 2000 lopulla uusia mahdollisuuksia, kun Rauman kaupunki kehittämismahdollisuuksia Satakunnan matkailulle. osti Kylmäpihlajan majakkasaaren ja Kuuskajaskarin entisen varuskuntasaaren valtiolta. Näin ollen merellisestä matkai- ja asuinsija. Saaristosta on lähdetty ja katsottu kauas. 183 lusta voidaan kehittää koko seudun matkailullinen vetovoi- Saarien muodostamia maamerkkejä apuna käyttäen Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa matekijä kulttuurimatkailun rinnalle. 14 on luovittu kaupunkiin. Strategiassa todetaan myös, että Rauman seudun Toteutuessaan kaavailtu kansallispuisto helpottaisi matkailuvetovoiman hyödyntämisessä kannattaa kes- matkailijoiden liikkumista ja antaisi välineet ohjattuun kittyä niihin kohteisiin, joissa on vetovoimaa ja joiden liikkumiseen koko Selkämerellä. Joka tapauksessa kautta on mahdollisuus saada koko seudulle laajem- tärkeää on positiivinen asennoituminen Selkämeren paa huomiota. Matkailustrategiassa korostetaan myös matkailun kehittämiseen ja yhteistyön korostaminen kuntien yhteistyötä ja verkostoitumista. Kuntien ei erilaisissa alueen matkailuun kohdistuvissa hankkeis- tarvitse rakentaa menestystään yksin, vaan ne voivat sa. Selkämeri on nyt esillä ehkä enemmän kuin kos- täydentää toisiaan. Rauman kaupunki on pyrkinyt kaan, mistä hyvänä esimerkkinä on Turun yliopiston seudulliseen yhteistyöhön, josta on hyvänä todisteena Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Rauman seudun seitsemän kunnan vuonna 2004 pe- Porin yksikön vetämä Selkämeren teemavuosi-han- rustama elinkeinoyhtiö Rauman Seudun Kehitys Oy ke 2008–2009. Myös Selkämeren kansallispuistosta (RSK). Sen tavoitteena on luoda edellytyksiä seudun päätetään lähivuosina. Näillä on oleellisesti vaikutusta elinkeinoelämän positiiviselle kehittymiselle. myös Rauman matkailun tulevaisuuteen. Rauman seudulla on rikas kulttuuripohja ja -histo- ria, ja näiden varaan matkailukin on hyvin pitkälle ra- kentunut. Rauman matkailusaaret saattavat näin ollen Kansallispuisto Selkämerelle houkutella myös kulttuurimatkailijoita, jolloin saar- ten kulttuurihistorialliset nähtävyydet ja rakennettu Kansallispuiston tavoiterajauksessa puiston eteläreuna ympäristö, kuten majakka, tykit ja saaristolaistorpat ulottuu Santkarin pookille Rauman edustalle ja poh- ovat matkailun vetovoimatekijöitä. joisraja Luvian kautta Merikarvian Ouran saaristoon. Vahvan kulttuuripohjan lisäksi Rauma on myös Keväällä 2008 päättyneessä hankkeessa tuotettiin eh- merellinen matkailukaupunki, johon oleellisesti dotukset Selkämeren kansallispuistosta. Ehdotus toi- kuuluvat Kuuskajaskarin linnakesaari, Reksaaren mitettiin ympäristöministeriölle. Lain Selkämeren luontomatkailukohde ja Kylmäpihlajan majakkasaari. kansallispuistosta hyväksyy eduskunta ympäristömi- Selkämeren saaristo ja rannikko ovat historiallisesti nisteriön ja valtioneuvoston valmistelusta. Kansal- olleet vaativa ja suojaisa kulkuväylä, elinkeinonlähde lispuiston avulla Satakunnan alueen matkailun veto- 184 voimaa voitaisiin vahvistaa etenkin rannikkoalueilla. Kylmäpihlajan majakasta avautuu upea maisema Rau- Samalla se myös tukisi Satakunnan muiden matkailu- manmerelle. Kuva Jyrki Toivanen 2005. kohteiden kehittämistä. Kansallispuistohankkeen ta- voitteena on luontonähtävyyksien esilläpito sekä luontotun- ja maankäytön jälkien kautta. Erikoisempia nähtä- temuksen ja harrastuksen lisääminen 15. Kansallispuistolla vyyksiä ovat meren pohjalla lepäävät laivojen hylyt. on tärkeä rooli koko Satakunnan kuntien matkailun Selkämeren kansallispuisto on tällä hetkellä yksi kehittämisessä. Kansallispuistostatus ja puistoon kuu- Satakuntaliiton Satakunnan edunvalvonnan kärki- luvat palvelut edistävät matkailuelinkeinoa. hankkeista. Edunvalvonnan kärkihankkeet ovat tavoit- Aloite Selkämeren kansallispuistosta on lähtöisin teita ja yksittäisiä hankkeita, joista päätetään maakunnan kahdelta eri luonnonsuojeluyhdistykseltä 1990-luvun ulkopuolella lähinnä eduskunnassa, valtioneuvostossa, mi- puolivälistä. Puisto olisi monipuolinen näyte suoma- nisteriöissä ja keskusvirastoissa. 16 Satakuntaliitto korostaa, laista saaristoluontoa. Rehevintä maisemaa puistossa että Satakunnan merellinen sijainti rannikolla on mat- edustaisi Rauman saaristo laajoine metsäsaarineen ja kailullinen vahvuus, jota tulisi enemmän hyödyntää. vehmaine lehtoineen. Luontokohteiden lisäksi Selkä- Valtioneuvosto teki ensimmäisen päätöksen Eu- meren kansallispuistossa voi tutustua saariston kult- roopan unionille annetusta Suomen Natura 2000 tuurihistoriaan muun muassa rakennusten jäännösten -ehdotuksesta vuonna 1998. Ehdotusta täydennettiin vuosina 1999, 2002, 2004 ja 2005. Raumalla kansallis- koa. Nämä palvelupisteet jakaisivat informaatiota ja 185 puiston rajausehdotusta on ohjannut Natura-alueiden matkailupalveluita matkailijoille. Oleellista on, että Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa lisäksi kunnan oma yleiskaava. Mukana on Natura- palvelupisteet sijaitsevat valmiin kulkureitin varrella. alueiden lisäksi myös kansallispuiston retkeily- ja mat- Matkailutien ja kansallispuiston palvelupisteiden yh- kailualueita. Rauman sataman lähialueet ja laivaväylät distäminen loisivat erinomaiset puitteet saavuttaa sekä eivät kuulu ehdotettuun rajaukseen. Kansallispuiston kulttuuri- että luontomatkailun tarjontaa. Raumalla perustaminen olisi toteutuessaan Naturaa yleisöystä- palvelupisteiksi on kaavailtu Kylmäpihlajan majakka- vällisempi vaihtoehto, sillä tavallisesta luonnonsuo- saarta, Kuuskajaskarin linnakesaarta, Reksaaren saaris- jelusalueesta poiketen kansallispuistoon järjestetään toleirintäaluetta ja Syväraumanlahden laiturialuetta. matkailupalveluita ja jaetaan informaatiota. Näin ollen alueesta olisi enemmän hyötyä niin paikallisille kuin alueelle tuleville matkailijoillekin. Natura-alueet ovat Rauman saaristokohteet yleensä myös silppuna siellä täällä. Kansallispuisto te- kisi alueesta yhtenäisemmän ja nostaisi sen profiilia. Merenkulkulaitteiston kehittymisen myötä Kylmä- Kansallispuisto säädetään luonnonsuojelulaissa, ja pihlajan majakka ja luotsiasema olivat käyneet Me- sen mukaan kansallispuisto voidaan perustaa vain val- renkulkulaitokselle tarpeettomaksi ja saari rakennuk- tion omistamille alueille. Tosin siihen voidaan liittää sineen tuli myyntiin. Kuuskajaskari puolestaan toimi myös muun julkisyhteisön, kuten kaupungin ja kun- Puolustusvoimien linnakesaarena 1990-luvulle saak- nan alueita erillisen sopimuksen perusteella. Yksityisiä ka, jolloin linnake lakkautettiin. Saarten omistajalla maa- ja vesialueita ei kansallispuistoon voi kuitenkaan eli valtiolla oli intressi saada saaret yleiseen käyttöön. kuulua. Kansallispuiston pinta-alan on oltava vähintään Näin ollen Rauman kaupunki osti Kuuskajaskarin 1 000 hehtaaria. Alueella on oltava merkitystä yleisenä luon- linnakkeen ja merivartiokoulun tontin sekä Kylmä- nonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämi- pihlajan majakan ja luotsiaseman vuoden 2000 lopulla sen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. 17 Selkäme- ja maksoi niistä yhteensä 5,5 miljoonaa markkaa eli ren kansallispuiston perustaminen on nyt ajankohtai- noin 925 000 euroa.18 Kaupan jälkeen kaupunki alkoi sempaa kuin koskaan, ja mielenkiinto merimatkailua heti kehittää saaria matkailukäyttöön sopiviksi. Kyl- kohtaan on koko ajan kasvamassa. mäpihlajan ja Kuuskajaskarin saaristomatkailun kehit- Matkailijalle tarjotut palvelut Selkämeren kansal- tämisen lähtökohtana oli Rauman saariston mielen- lispuistosta sijoitettaisiin eri puolille pitkin rannik- kiinnon lisäämistä sekä merellisyyden korostamista. 186 Reksaari puolestaan on toiminut pidempään matkai- maksi ja saari rakennuksineen tuli myyntiin. Nykyisin lukäytössä ja siellä on ollut muun muassa leirintäalue saari on Rauman kaupungin omistuksessa, ja saari on jo 1970-luvulla. Merellisen matkailun kehittäminen Rauman saaristomatkailun keskeinen vetovoimatekijä. Raumalla on korostunut etenkin 2000-luvulla, ja ny- Kylmäpihlajan luonto on herkkää ulkosaaristoa, joka kyään kaupunki investoi vuosittain kohteiden ylläpi- ei kestä suurta kulutusta. Vaikka matkailu on nykyisin tämiseen kymmeniä tuhansia euroja. Rauman merel- tärkeä elinkeino saarella, se toisaalta kuluttaa luontoa, lisestä matkailusta löytyy paljon potentiaalia, johon käyhän Kylmäpihlajallakin vuosittain karkean arvion oleellisesti vaikuttavat saarten yrittäjien kyky ja taito mukaan noin 10 000 matkailijaa kesäkuukausien aika- löytää olemassa olevista aineksista juuri ne kehityskel- na 20. Selkämeren kansallispuisto toisi toteutuessaan poisimmat ideat. Kylmäpihlajalle yhä lisää matkailijoita. Kylmäpihlaja – Majakkamatkailu Reksaari – Luontomatkailu Majakkamatkailu on Suomessa kasvanut viime vuosi- Reksaari sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Rau- na huimasti ja matkailukäytössä olevilla majakkasaa- man kaupungin keskustasta, ja se on yksi kolmesta rilla vierailee kymmeniä tuhansia matkailijoita vuo- Rauman pohjoisen saariston suuresta rannikko- eli sittain. Luodoille ja rannoille pystytetyt majakat ovat mannervyöhykkeen saaresta. Reksaaren lounaispuo- Suomen vanhimpia merenkulun turvalaitteita ja niillä lelle jäävän Nurmeksen, mantereeseen kuroutuneen on erityinen kulttuurihistoriallinen arvo. Majakkasaa- Omenapuumaan ja Reksaaren muodostaman ympy- rien eristyneisyys ja erikoisuus sekä majakoiden his- rän sisään jää Haapasaarenvedeksi kutsuttu vesialue. toria kiehtovat matkailijoita yhä enemmän. Suomessa Varsinainen asutus Reksaaressa lisääntyi 1800-lu- matkailukäytössä olevia majakoita on yhteensä viisi, vun aikana, ja 1900-luvun alussa saarella oli neljä ka- joihin Rauman Kylmäpihlajan majakkakin lukeutuu. lastajatilaa. Ristinperä ja Huhdanperä olivat Reksaaren Kylmäpihlajan majakka sijaitsee noin kymmenen ensimmäiset torpat ja vuoden 1895 alusta lähtien saa- kilometrin päässä mantereesta, ja se on Rauman saa- relle rakennettiin uusina Kartun ja Rohelan torpat. 21 riston uloin luoto. Kylmäpihlaja on noin yhdeksän Kartun tila siirtyi kaupungin omistukseen vuonna hehtaarin kokoinen ja se on Suomen nuorin majak- 1950 ja Rohela vuonna 1958. Rauman saariston autioi- ka. 19 Vuonna 1999 saari jäi merenkululle tarpeetto- tuminen keskittyy 1900-luvun puoleen väliin, jol- loin monitoimitalouteen perustuva saaristolaisasutus pääosin keskiosiin. Saari on vuodesta 2000 ollut Rau- 187 katosi. Rauman saariston autioitumiseen vaikuttivat man kaupungin omistuksessa. Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa yhteiskunnan siirtyminen omavaraistaloudesta mark- Sotilasalueille Saaristo- ja Selkämerellä on päässyt kinatalouteen, sähkön puuttuminen, vaatimattomat vasta 1990- ja 2000-luvun aikana linnakkeiden lak- olot, hyvä työllisyystilanne kaupungissa ja lasten kou- kauttamisen myötä, ja osaa näistä on alettu kehittää lunkäynti kaupungissa. 22 ja hyödyntää matkailussa. Puolustusvoimien ja sodan Vuodesta 1966 lähtien Karttua on käytetty kaupun- historiaan liittyvät kohteet kiinnostavat matkailijoita kilaisten leirintäalueena. 1980-luvulla osa Reksaaren mitä moninaisimmassa muodossa. Ennen suljettuina rannasta suojeltiin Huhdanpään luonnonsuojelu- olleet linnakesaaret tarjoavat kävijälle niin ampumara- alueen nimellä. Nykyään Rauman kaupungin omis- toja kuin luonnontilaisia rantaniittyjä ja vanhoja met- tama Reksaaren alue on yleisessä virkistys- ja ret- siä. Myös luontoarvot ovat useimmilla linnakesaarilla keilykäytössä lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa merkittäviä, sillä puolustusvoimien toiminta on rajan- lehtoniittyä lukuun ottamatta. Saari on erinomainen nut liikkumisen teille ja poluille. Kulttuurin ja luon- luontomatkailukohde, ja alueen halki kulkeekin luon- non vastakohtaisuus muodostaa linnakkeista mielen- topolku, joka tutustuttaa saaren luontoon, jääkauden kiintoisia ja kiehtovia käynti- ja matkakohteita. 23 jälkiin ja rautakautiseen hautaan. Reksaarta ja sen vir- Kuuskajaskari tarjoaa erinomaisen ympäristön kistys-, luonto- ja kulttuuriarvoja on kaavailtu osaksi matkailulliseen hyödyntämiseen. Toisaalta sen valtava suunniteltua kansallispuistoa. rakennusmäärä luo ongelman matkailun kehittämi- seen. Rannikkopuolustuksen kulttuurihistorian li- säksi saari tarjoaa myös saaristoluontoelämyksiä, jota Kuuskajaskari – Linnakematkailu kesällä 2008 avattu geologiapolku täydensi. Kuuskajaskari sijaitsee Rauman keskisessä saaristossa noin kolmen kilometrin päässä Rauman satamasta, ja Saaristomatkailun kehittäminen on alueen suurimpia saaria. Kuuskajaskarissa sijaitsi vuosina 1939–1999 Puolustusvoimien rannikkolinna- Raumalla on paneuduttu saaristomatkailun kehit- ke, jonka jäljet ovat edelleen vahvasti näkyvissä. kes- tämiseen etenkin 2000-luvulla, jona aikana saaristo keisiä elementtejä saarella ovat taisteluhaudat, tykit on kasvanut matkailun vahvaksi vetovoimatekijäksi. ja rakennukset. Saaren rakennuskanta on keskittynyt Rauman matkailusaarilla onkin nyt oiva mahdollisuus 188 kehittyä toimiviksi kulttuuri- ja luontomatkailukoh- suosion myötä edelleen kasvamassa. Vuokraveneilyn teiksi. Kehittyminen vaatii kuitenkin pitkäjänteistä kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia. Viime yhteistyötä kaikkien osapuolien kesken. Selkämeren vuosina myös matkailukalastus ja kiertomatkailu ovat kansallispuisto on ekologisesti järkevä työväline oh- kehittyneet merkittäviksi matkailutuotteiksi saaristo- jata suurempiakin ihmisjoukkoja saaristoon. Puiston ja vesistöalueilla. Nykyään Rauman saariston kohtei- avulla matkailijat voivat tutustua ohjatusti Rauman siin pääsee kesäaikana yhteysaluskyydillä. Kohteiden saariston luontoon, kulttuurihistoriaan sekä saarten saavutettavuus ja sesonkiajan lyhyys ovat yhteysalus- erikoisempiin nähtävyyksiin, kuten puolustusvoimi- kyydityksestä huolimatta Rauman saaristomatkailun en aikaisiin laitteisiin tai majakkaan. Tärkeintä on kui- ongelma. tenkin myönteinen asennoituminen ja tahtotila Rau- Saaristomatkailun kehittäminen tulisi perustua man saariston matkailuun ja sen kehittämiseen. laatuun, aitouteen, luontoon ja kulttuuriperintöön. Matkailun edistämiseksi Raumalla on tärkeätä Saaristomatkailulle on erinomaiset puitteet Suomes- miettiä, minkä tekijöiden varaan alueellinen tuoteku- sa; puhdas luonnonympäristö, luonnonolojen vakaus va eli alueen imago rakennetaan. Imago on kuitenkin sekä neljä vuodenaikaa. Lisäksi jokamiehenoikeudet pitkälti se tekijä, jolla matkailualuetta myydään mat- ja kansallispuistot mahdollistavat monipuolisen vir- kailijoille. Todelliset, olemassa olevat vetovoimatekijät kistäytymisen luonnossa. Erityisesti saaristoalueilla tulee esittää toimivana kokonaiskuvana eri asiakasseg- luonnolla on keskeinen merkitys matkailussa. Saaris- menteille. 24 Imago voi olla sekä positiivinen että ne- tomatkailu on yksi luontomatkailun osa-alue ja saa- gatiivinen, jolloin positiivisina imagoasioina voidaan risto kaikkialla maailmassa vetovoimaisimpia matkai- pitää alueen vetovoimatekijöitä. 25 Imago voi perustua lukohteita. johonkin konkreettiseen kuten Vanhaan Raumaan tai Suomen valtioneuvoston asettaman sisäministe- saaristoympäristöön, mutta myös johonkin abstrak- riön saaristoasiain neuvottelukunta on laatinut saaris- timpaan ja symboliseen tekijään, kuten alueen histo- to-ohjelman vuosille 2007–2010. Ohjelman tarkoituk- riallisiin ja kulttuurisiin ominaisuuksiin. 26 sena on hyödyntää Suomen vesistö- ja ranta-alueita Raumalla saaristomatkailu keskittyy pääosin ke- luonnon-, maisema- ja kulttuuriarvoja kunnioittaen. säaikaan ja talvinen matkailutarjonta ja kysyntä on Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan Suomen vähäistä. Talviaikaan ongelmaksi muodostuu saarille saaristo- ja vesistömatkailusta pyritään kehittämään pääsy. Veneily on perinteisesti ollut saariston mat- eurooppalainen vetovoimatekijä. Ohjelmassa saaris- kailun vahvimpia alueita ja sen merkitys on veneilyn tot ja vesistöt nähdään matkailullisena vahvuutena. Suomi onkin maailman vesistöisin maa ja Euroopan Näin kuvataan Raumanmeren saaristomatkailua Rau- 189 suurimpia saaristomaita. Suomessa saaristomatkailu man seudun internetsivuilla. Rauman matkailusaaret Rauman matkailutie – osaksi kansallispuistoa perustuu pääosin vesiluontoon, kalastukseen ja kult- tuovat Satakunnan matkailulle oman imagollisen lisä- tuuriin. 27 arvonsa. Sillä on useita mahdollisuuksia kehittyä yhä Ohjelman mukaan saaristo-, rannikko- ja vesistö- vetovoimaisemmaksi matkailukohteeksi. Raumalla kulttuurin kehittymisestä viime vuosina kertovat mm. onkin keskitytty saaristomatkailun kehittämiseen, vesistö- ja meriteeman hallitseva esillä olo suurilla mistä kertoo muun muassa uusi keväällä 2009 perus- kotimaisilla matkailumessuilla, erilaisten hankkeiden tettu merellisen matkailun päällikön virka. Yksi suu- lisääntyminen sekä Varsinais-Suomen saariston vah- rimmista mahdollisuuksista Rauman saaristomatkai- va kehitystyö Saariston rengastien ympärillä. Lisäksi lun kehittämiseen on Selkämeren kansallispuistohan- kehitystä todistavat alueellisen ja paikallisen risteily- ke. Tulevaisuuden toiveissa on, että myös Selkämeren liikenteen kehitys, kalastusmatkailuyritysten perusta- rannikon matkailutie toisi uusia mahdollisuuksia ja minen sekä laadukkaan majoituksen syntyminen saa- matkailijoita koko Satakunnan rannikolle. Satakun- ristoon ohjelmapalveluineen. Myönteisiä asioita ovat nan merellinen sijainti on selkeä matkailullinen vah- myös erilaisten valtiolta vapautuneiden linnakkeiden, vuus. Tätä ei ole hyödynnetty tarpeeksi. Nyt voisi olla majakoiden sekä luotsiasemien suojelu ja menestykse- sen aika. käs matkailukäyttöön ottaminen. Tähän sopivat hyvin Kylmäpihlajan majakka- sekä Kuuskajaskarin linnake- saari. Saaristo- ja vesistökulttuuria esitetään kartoitet- Viitteet tavaksi, kehitettäväksi ja tuotavaksi omien asukkaiden 1 lisäksi myös matkailijoille. 28 Salo 1999, 72. 2 Mäkinen 1954, 8; Jalonen & Halmeenmäki & Lehmuskallio & Urho- nen 1991, 7. 3 Mäkinen 1954, 8–9; Jalonen et al. 1991, 7. 4 Mäkinen 1954, 8–9; Heino 2002, 45–49. Lopuksi 5 Heino 2002, 277 ja 477–478. 6 Vakkilainen 1982, 43. 7 Vakkilainen 1982, 43-45. Jos rakastat merta ja luontoa, voit ammentaa suolaisenraikkaita 8 Heino 2002, 94. 9 kokemuksia ja elämyksiä joko päivittäisillä vesibussiretkillä tai Heino 2002, 94. 10 Heino 2002, 96. omalla veneellä. Nauti pärskeistä! 29 11 Heino 2002, 314. 12 Vuoristo 1998, 206–208, 162–166. 13 Satakuntaliitto 2000, passim. 190 14 Rauman seudun matkailustrategia 2001, 24. Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki 15 Satakuntaliitto 2007, 21. 2004. 16 Satakuntaliitto 2007, 3 ja 21. Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096. Finlex, Valtion säädöstötietopankki. 17 Luonnonsuojelulaki 20.12.1996/1096. Kaljaasi Ihana attraktiopisteenä · Heidi Helkiö-Mäkelä Minä ujutan varpaani pinnan alle ja kuuntelen kuuluvaa ke- Selkämeren kansallispuisto olisi erityinen, sillä sen sää, jään vielä hetkeksi taivasalle, haen sielulle sopivaa pesää. perustamistarkoitus poikkeaa monesta muusta kan- Meri makaa kuin tuossa se maannut on kautta aikain ja sallispuistosta. Keskeistä siinä ovat kulttuuriperinnön, monenkin kuutamon. Se meri on mun ja mun sydämein, ne ihmisen ja luonnon suhteen sekä muutosten korosta- sen omistaa yksin tein. minen. Selkämeren saariston suojaan saan, sitoa paattini huilaa- Kansallispuistojen perinteisen luonnonsuojelutar- maan, huomisen osalta arvaamaan tulevaa pysty ei kukaan. 1 koituksen lisäksi kansallispuistot ovat nykyisin myös virkistys- ja matkailukäytön kohteina. Luontomat- Näin kuuluvat Selkämeri-laulun sanat. Sävelmä on kailun lisääntyessä, kansallispuistoista onkin tullut ajankohtainen, sillä Satakunnassa on käynnissä hanke, tärkeitä matkailun vetovoimatekijöitä Suomessa. 2 jossa päämääränä on perustaa kansallispuisto Selkäme- Tällainen kansallispuistojen kaksoistehtävä niin luon- relle. Suunnitteilla olevan kansallispuiston eteläreuna nonsuojelu- kuin virkistysalueinakin on lähtöisin ajat- ulottuu Santkarin pookille Rauman edustalle ja poh- telutavasta, että suojelun ja matkailun tavoitteet ovat joisraja Merikarvian Ouran saaristoon. Toteutuessaan yhteiset: Luontoa säilytetään muun taloudellisen toiminnan 192 ulkopuolella ihmisten nähtäväksi ja koettavaksi. 3 Selkäme- varta vasten matkata Ihanaa katsomaan, pelkkä pysäh- ren merialueen matkailun ja virkistyskäytön kehittä- tyminen ei riitä. minen olisikin tärkeää koko Satakunnan alueen mat- kailun kehittämisen kannalta. Kansallispuiston tuoma luonnonsuojelutarkoitus hyödyttäisi siis myös alueen Kaljaasi Ihana – kunnianosoitus menneille matkailua. sukupolville Suunnitteilla olevaan Selkämeren kansallispuis- toon ei tule yhtä isoa opastuskeskusta, vaan palvelut Purjelaivat miehistöineen olivat lähes tuhannen vuo- ja informaatio on tarkoitus tarjota eri kohteissa pitkin den ajan tärkeimpiä kaupan, yhteydenpidon ja kanssa- rannikkoa. Nämä opastuspisteet toimisivat niin sanot- käymisen ylläpitäjiä. Merenkulkijat purjehtivat isojen tuina portteina, joiden kautta matkailijoita ohjattaisiin merien yli yhdistäen eri kulttuureissa eläneitä ihmi- kansallispuistoalueelle. Yhtenä porttina Selkämeren siä. 4 Selkämeren purjelaivakauden laivanrakennus kansallispuistoon on kaavailtu Luvialla sijaitsevaa Lai- kukoisti 1500-luvulta lähtien aina 1900-luvulle. Eri- takaria. tyisen vilkasta varvitoimintaa oli esimerkiksi Luvialla. 5 Tässä artikkelissa tarkastelen, miten tuleva Selkä- Luvia oli tunnettu niin merenkulun, laivanrakennuk- meren kansallispuisto ja sen matkailukohteet saatai- sen kuin kalastuksen harjoittajana. Paikkakunnalla on siin linkitettyä Selkämeren rannikon matkailutiehen. vuosisatoja vanha laivanrakennusperinne. Laitakarin Miten matkailija saadaan poikkeamaan matkailutieltä syvät vedet, suojainen saaristo ja puutavaran helppo sivutielle useamman kilometrin verran, ehkä jopa me- saanti olivat edellytys menestyvälle laivanrakennuk- relle kansallispuistoalueelle asti? Tarkastelen ongelmaa selle ja kauppamerenkululle. Yksi edellytys laivanra- yhden esimerkin kautta. Tapauskohteena on perinne- kennukselle oli luonnollisesti taitavat laivanrakentajat. laiva Ihana. Kaljaasi Ihana on vasta rakennusvaiheessa Luvialla 1820-luvulle saakka rakennetut purjealuk- ja sen on määrä valmistua vuonna 2011. Tästä huo- set olivat vaatimattomia talonpoikaisaluksia, pääasiassa limatta perinnelaiva on jo rakennusvaiheessa yltänyt kuuttoja6 ja kaljaaseja. Ne täyttivät kuitenkin Luvialta yhdeksi Satakunnan kiinnostavimmista matkailunäh- Itämeren satamiin suuntautuvan kauppamerenkulun tävyyksistä. Kahden vuoden aikana Ihanaa on käynyt silloiset tarpeet. 7 Kun erilaisen puutavaran kysyntä katsomassa arviolta yli 30.000 ihmistä. Laitakari, jossa kasvoi voimakkaasti Euroopan alueella 1850-luvulla, kaljaasia rakennetaan, sijaitsee kuitenkin muutamien halu rakentaa suurempia aluksia voimistui. Luvialla kilometrien päästä itse matkailutiestä. Tieltä täytyy siis ruvettiin rakentamaan yhä suurempia aluksia. Luvian laivanrakennuksen ennätysvuonna 1857 valmistui lä kertaa kaljaasi. Kaljaasi Ihana tullaan rakentamaan 193 Luvian varveilta seitsemän suurta purjealusta. Laita- vanhoja laivanrakennusperinteitä kunnioittaen. Näin Kaljaasi Ihana attraktiopisteenä karin varveilta8 laskettiin vesille samana vuonna neljä säilytetään ja osin elvytetään tämä Satakunnan me- purjealusta. 9 renkulkumaakuntaan liittyvä, nyt jo harvinainen taito, Sekä kotimaan että ulkomaan kauppa lisääntyi vuo- joka Luvialla vielä hallitaan. Yhdistyksen toimintaan sina 1866−1875. Esimerkiksi vuonna 1875 puutava- liittyy paitsi Ihanan rakentaminen, myös sen eri työ- ralastin Luvian satamista haki peräti 50 alusta. Luvia- vaiheiden dokumentointi tulevia polvia varten. Lisäksi laisten purjealusten tiedetään tehneen kauppamatkoja yhdistys kerää, taltioi ja kunnostaa laivojen rakentami- Tukholman ohella Turkuun, Uuteenkaupunkiin, Hel- seen ja purjehtimiseen liittyvää aineistoa. sinkiin, Viipuriin ja Pietariin asti. Lisäksi purjehdittiin Yksi tärkeä osa Perinnelaivayhdistys Ihanan toi- muihin Itämeren satamiin, kuten Riikaan ja Lyypek- mintaa on lisäksi nuorisotoiminta. Nuorisotoimin- kiin. Purjehduksia tehtiin myös Englannin, Ranskan nan tarkoituksena on vahvistaa nuorten kiinnostusta ja Pohjanmeren satamiin. Muutamat laivanvarustajat perinnepurjelaivoihin ja siirtää purjemerenkulkuun lähettivät aluksiaan jopa valtameriliikenteeseen. 10 Yh- liittyvää tietotaitoa seuraaville sukupolville. Nuori- teensä Luvialla rakennettuja laivoja tiedetään olleen sotoiminnan yhtenä tavoitteena on kouluttaa nuori- yli 400. Näistä 135 oli kaljaaseja. sosta miehistöä vuonna 2011 valmistuvalle Kaljaasi Luvialta löytyy vielä tänä päivänäkin sellaisia puu- Ihanalle. venemestareita ja veneenrakentajia, jotka tietävät mi- ten piirretään kaaret, miten kyljet lankutetaan ja miten valitaan mastopuu. Koska taidot ovat vielä tallella, on Kaljaasi Ihana matkailun kentässä Luvialla päätetty ryhtyä rakentamaan perinnepurjelai- vaa, kaljaasi Ihanaa. Luvialla on aikaisemmin rakennet- Kaljaasi Ihanan rakentamista ja purjehtimista voidaan tu kaksi Ihana-nimistä laivaa, jotka olivat kuunareita. hyvällä syyllä kutsua perinnematkailuksi12. Luvial- Ensimmäinen kuunarilaiva Ihana rakennettiin vuonna la on pitkät laivanrakentamisen perinteet ja Laitakari 1874 Luvian Verkholmin varvilla. Toinen kuunarilaiva on paikka, jossa on rakennettu useita laivoja kahdella Ihana on rakennettu vuonna 1889. Luvialainen yhtiö eri varvilla. Laivan rakentamisen seuraaminen, kuten myi laivan (Heben) Raumalle vuonna 1905. 11 esimerkiksi triivaus13 ja kyllästäminen14 tai laivan vesille- Vuonna 2005 perustetun Perinnelaivayhdistys lasku15 ovat perinnematkailua sanan varsinaisessa mer- Ihana ry:n tavoitteena on rakentaa kolmas Ihana, täl- kityksessä. Näiden ohella Kaljaasi Ihanan telakalla tai 194 Varvituvalla olisi mahdollista järjestää myös erilaisia neisyyden kohde. Nykypäivän kannalta mielenkiintois- kädentaitokursseja, kuten esimerkiksi solmukursseja ta on, että kävijät voivat jo rakennusvaiheessa seurata sekä erilaisia työnäytöksiä. Näiden kehittäminen Kal- perinnelaivan valmistumista. Laitakariin on lisäksi tu- jaasi Ihanan matkailussa olisikin ensisijaisen tärkeää. lossa uusi näyttely, jossa kerrotaan Itämeren eri taki- Kaljaasi Ihana on siitä mielenkiintoinen kulttuuri- lointityypeistä. Takilointinäyttelyn lisäksi Laitakariin matkailukohde, että se on sekä nykyisyyden että men- on tulossa myös ulkoilmanäyttely, jossa vanhat kuvat sijoitetaan paikkoihin, joissa ne aikoinaan on otettu. Näin katsoja voi helposti havaita maisemanmuutoksen. Näyttelyssä kohtaavat mennyt ja nykyisyys. Maamme tunnetuimpiin vetovoimatekijöihin kuuluvat vesi, sauna ja luonnonrauha. Puhdas ilma, meri, rentoutuminen keskellä hiljaisuutta ja rauhaa, luonnonkauniit maisemat ja laadukas ympäristö ovat keskeisiä tekijöitä suomalaisessa hyvinvoinnissa. Pur- jehtimista perinnelaivalla voidaankin pitää perusteltu- na hyvinvointimatkailuna16 kirjoittajan purjehdusko- kemuksen perusteella: On aamuyö. Seison laivan kannella ihailemassa ympäröivää maisemaa. Laivamme lipuu jossain Gävlen ja Laitakarin vä- lillä. Kännykkä taskussa on ollut jo monta tuntia aivan hiljaa. Tunne on mieltä virkistävää. Selkämerellä on hiljaista. Jossain kaukana näkyy lähestyvä varjo. Onko se majakka, rahtialus vai ehkä aavelaiva? Selkämerellä on juuri nyt uskomattoman tyyntä. Tiedän, ettei se aina ole sellaista. Olemme saaneet kyy- tiimme väsähtäneen järripeipon. Se lepää hetken, niin kuin myös mieleni. Aurinko on juuri nousemassa. Voiko näin kau- 17 Kaljaasi Ihana valmistuu Perinnelaivayhdistys Ihana ry: nista olla, mietin. n telakalla Luvian Laitakarissa. 2008. Kaljaasi Ihanan purjehdukset voivat tulevaisuudessa ria, esimerkkinä tästä Säpin majakkasaari. Saaren pää- 195 hyvinkin edustaa satakuntalaista hyvinvointimatkai- nähtävyyksiin kuuluvat majakka, majakanvartioiden ja Kaljaasi Ihana attraktiopisteenä lua, riippuen siitä, mihin suuntaan perinnelaivamat- luotsien asuintalot sekä makasiini. Saarelta löytyy myös kailua yleensä halutaan kehittää. harvinaisia muflon-lampaita. Suomen majakoiden oli vielä joitain vuosia sitten käydä huonosti. Tekniikan kehittyessä, suurta osaa majakoista ei enää tarvittu. Ei Purjehdus majakkasaarelta linnakesaarelle tarvittu myöskään ihmisiä hoitamaan niiden teknisiä – historian ja perinteen matkailullinen laitteita. Kun luotsit siirrettiin maihin, rakennukset ra- hyödyntäminen pistuivat. Osa merenkulun historiaa oli vaarassa hävitä. Nykyään ihmiset ovat taas löytäneet majakat. 19 Selkämeren kansallispuistoalueella on lukuisia eri Myös kalastuselinkeinon ja sahateollisuuden seu- kohteita, joissa vanha perinteinen käyttötarkoitus on raajiksi on kehitetty saaristossa uudenlaisia elinkeino- vaihtunut uuteen matkailuelinkeinoon. Matkailun ja. Näistä suosituimpana on kalastusmatkailu, mutta avulla on mahdollista tuoda vanhoja elinkeinoja ikään mainitsemisen arvoisena voidaan pitää myös hyljesa- kuin takaisin pienillä muutoksilla. Tämä kulttuurien fareita. Kalastusmatkailu elää Suomessa voimakasta säilyminen onkin matkailun kestävää kehitystä, jota kehitysvaihetta ja elinkeino onkin kehittynyt nopeasti Selkämeren kansallispuisto -hankkeessakin painote- viimeisen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti kan- taan. Koska vanhat, perinteiset elinkeinot eivät enää sainvälisten asiakkaiden merkitys kalastusmatkailussa takaa riittävää toimeentuloa väestölle, tilalle kaivataan on suuri, sillä arviolta noin 200.000 ulkomailta vuo- uusia, esimerkiksi matkailuun perustuvia työpaikkoja. sittain saapuvaa matkailijaa kalastaa matkansa aikana. Selkämeren kansallispuistoalueen kohteita on siis jär- Selkämeren alueella Merikarvialla, jossa kalastus oli kevää hyödyntää matkailullisesti. aikoinaan tärkeä tulonlähde, järjestetään nykyisin niin Selkämeren rannikolla on rikas historia, alueen joki- kuin merikalastustakin. 1800-luvulla Merikar- monet saaret huokuvat historiaa, jota olisi mahdollista vialla oli lisäksi useita sahoja. Nyt nämä kaksi elin- hyödyntää matkailussa. Alueelta löytyy niin linnake- keinoa on yhdistetty, sillä Merikarvialla on entisöity matkailua kuin majakkamatkailua. kalastusmatkailukeskukseksi vanha saha. 20 Erityisesti majakkamatkailun kiinnostus on kasva- nut viime vuosina vauhdilla. 18 Selkämeren kansallis- puistoalueelta löytyykin mielenkiintoisia majakkasaa- 196 Kaljaasi Ihana Selkämeren rannikkotien tit ovat myös tapa luoda alueen matkailuelinkeinolle attraktiopisteenä toimintaedellytyksiä. Luvialla Selkämeren kansallis- puiston porttina tulee toimimaan Laitakari. Selkämeren kansallispuistoalue on tällä hetkellä tun- Perinnelaivayhdistys Ihana ry on aloittanut nuori- tematon matkailukohde, jonka tarjonta on pienimuo- sotoiminnan, jonka tarkoituksena on opettaa nuorille toista. Alueella on kuitenkin vetovoimatekijöitä, jotka katoamassa olevaa laivanrakennustaitoa sekä meri- on ajan kanssa mahdollista kehittää matkailutuotteiksi. miestaitoja. Nuorisosta onkin tarkoitus kouluttaa Iha- Selkämeren alueen matkailupalveluista on jo olemassa nan miehistönjäseniä. Näin kulttuurisista voimava- esite ja suunnitteilla on uusi. Selkämeren matkailulla roista voi myös oppia sekä osallistua niihin. on myös omat www-sivut, Selkämeren rannikon pal- Purjelaivan rakentaminen matkailukohteena ja Selkä- velusivut, joille on lisäksi linkitetty eri matkailuyritys- meriyhteistyö -hankkeen tavoitteena on rakentaa Lai- ten omaia kotisivuja, kuten esimerkiksi Kaljaasi Iha- takariin kansainväliset vaatimukset täyttävä matkailu- nan kotisivut. Selkämeri-sivut ovat tehty palvelemaan kohde sekä laivan rakentamiseen liittyvät erikoisnäyt- niin veneilijöitä kuin mantereelta tulevia matkaili- telyt. Hanke sisältää lisäksi suunnitellun Selkämeren joitakin. Kansallispuiston avulla Satakunnan alueen kansallispuiston matkailuhankkeiden koordinoinnin matkailun vetovoimaa voitaisiinkin kehittää etenkin yhdessä rannikon kuntien ja matkailuyrittäjien kanssa. rannikkoalueilla. Samalla se myös tukisi Satakunnan Kolmas käynnissä oleva hanke liittyy meriperinteestä muiden matkailukohteiden kehittämistä. Selkämeren kertovan materiaalin kerääminen ja esillepano. Tavoit- kansallispuistoalueen ja Selkämeren matkailutien yh- teena on luvialaiseen meriperinteeseen liittyvän valo- tenäinen kehittäminen onkin olennaisen tärkeää koko kuvamateriaalin ja perinnetiedon kerääminen sekä alueen matkailun kehittämisen kannalta. näyttelyn ja meriperinteeseen liittyvien opastaulujen Suunniteltuun Selkämeren kansallispuistoon ei sijoittaminen Laitakariin. tule ainoastaan yhtä opastuskeskusta, vaan palvelut Yksi Kaljaasi Ihanan yhteyteen suunnitelluista löytyvät useasta eri paikasta Selkämeren rannikolla. hankkeista on ”Perinnevenetelakka matkailukohtee- Selkämeren kansallispuistoon on kaavailtu ”portte- na”. Hanke tulee olemaan kansainvälinen. Hankkeen ja”, joista matkailijoita ohjattaisiin eri alueille. Ky- toteutuessa Kaljaasi Ihanan partnereita tulisi olemaan seiset portit toimisivat myös palvelupisteinä. Joko Ahvenanmaalta, Ruotsista, Virosta sekä Tanskasta. mantereella tai saaressa sijaitsevassa portissa olisi Hankkeen tavoitteena tulee olemaan perinnevenete- tarjolla kansallispuistoa koskevaa informaatiota. Por- lakoiden suunnittelu, toteuttaminen ja markkinointi niin, että kohteista saataisiin vetovoimaisia ympäri teena on kehittää Jungfrukustenin rannikkoaluetta ja 197 vuoden toimivia matkailukohteita. Hankkeen yhtenä luoda alueesta suosittu matkailukohde niin veneili- Kaljaasi Ihana attraktiopisteenä tavoitteena olisi Itämeren alueen nuorison yhteen- jöille kuin autolla liikkuvillekin. Tavoitteena on saada kuuluvuuden ja yhteistyön lujittuminen sekä Itäme- autoilijat kääntymään valtatieltä rannikon pikkuteille ren ympäristötietoisuuden lisääminen nuorten kes- ja tutustumaan alueen kulttuuriin ja luontoon. Jung- kuudessa. frukustenin ja Selkämeren alueen matkailun yhteinen Perinnelaivayhdistys Ihana ry:llä on suunnitteil- kehittäminen on järkevää, sillä alueet ovat paitsi hyvin la myös toinen kansainvälinen projekti, meriperin- samankaltaisia, niitä myös halutaan kehittää samanlai- neyhteistyö Satakunnan ja Gävleborgin läänin välillä. sin tavoin. Hanketta ollaan toteuttamassa gävleläisen perinne- Tulevaisuudessa on mielenkiintoista seurata, ulot- laivayhdistyksen (Föreningen Briggen Gerda) kanssa. tuuko Selkämeren rannikkotie Laitakariin, Kaljaasi Yhteistyön tarkoituksena on matkailun kehittäminen Ihanalle asti vai jopa Selkämeren yli aina Jungfrukus- sekä nuorisotoiminnan lisääminen. Hankkeen tavoit- tenille asti. Sen osoittavat aika sekä vuonna 2011 neit- teena on luoda edellytykset purjelaivayhteistyölle sytmatkalle lähtevä Kaljaasi Ihana. sekä muulle meriperinteeseen liittyvälle yhteistyölle rakentamalla purjelaivasatamat Laitakariin ja Gävleen. Lisäksi hankkeessa aiotaan harjoittaa nuorisotoimin- Viitteet taa, kuten purjehduskoulutusta, sekä markkinoida ja 1 kehittää nykyisiä luontoalueita, lähinnä Selkämeren Ensimmäinen säkeistö laulusta Selkämeri. Sävel ja sanat Ulla Koivula. 2 Puhakka 2007, 13-14. kansallispuistoa ja Jungfrukustenia. Molempien pe- 3 Puhakka 2007, 234. 4 rinnelaivayhdistysten tavoitteena on erityisesti ke- Matikka 2007, 3. 5 Fredriksen 2006, 49. hittää alueiden meriperinnekeskuksia. Luvialla tämä 6 Vaatimattomista talonpoikaisaluksista on käytetty myös yleisnimitystä tarkoittaa ensisijaisesti perinnesataman valmistamis- kuutti. Suomen meriarkeologinen seura ry:n www-sivut. Kestävyys luontomatkailussa · Ilona Hankonen Siipyystä etelään suuntautuvan vanhan postitien var- sa, vaan heidän toivotaan myös jättävän kuntaan ra- relle sijoittuu hyvin monenlaista luontoa. Jotkut rei- haa. Luonnonsuojeluliikkeessä luontomatkailun on tin läheisyydessä olevat luontokohteet ovat tärkeitä toivottu lisäävän biologisesti arvokkaiden kohteiden matkailukohteita, toiset lähestulkoon tuntemattomia. arvostusta ja matkailutulojen kautta lisäävän suojelu- Tien varrella on niin suojelukohteita kuin tavanomais- myönteisyyttä. ta luontoa ja erilaisia luontotyyppejä metsistä ja soista Tässä artikkelissa on tarkoituksena pohtia, minkä- merensaaristoon ja kulttuuriluontokohteisiin. laista luontomatkailua on historiallisen postitien lä- Matkailu yleensä ja luontomatkailu erityisesti ovat heisyyteen sijoittuvalla alueella, millaista luontomat- kasvussa. Suomen kansallispuistojen yhteenlaskettu kailua alueelle olisi mahdollista kehittää ja minkälaisia kävijämäärä on lähes viisinkertaistunut vain 14 vuo- kestävyyteen liittyviä kysymyksiä nousee esille luon- den tarkastelujaksolla 1992−2006.1 Matkailuun koh- tomatkailun yhteydessä. Erityisen kiinnostava aihe distetaan taloudellisia odotuksia erityisesti talousvai- luontomatkailun kannalta on Selkämeren saaristoon keuksien kanssa painiskelevissa maaseutukunnissa. suunnitteilla oleva kansallispuisto, joka toteutunee lä- Matkailijoiden ei toivota vain käyvän luontokohteis- hiaikoina. 200 Luonnossa virkistäytyminen ja luontomatkailu Luontokohteiden lisääntyneet käyttöpaineet ja eivät ole uusia asioita. Ensimmäiset kansallispuistot käyttömuotojen moninaistuminen ovat tuoneet Suomessa perustettiin jo ennen viime sotia. 1970-lu- mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös kes- vulla uusia puistoja tuli useita. Puistojen keskeisenä tävyyteen liittyviä uudenlaisia haasteita. Luonnon tarkoituksena luonnonsuojelun, tutkimuksen ja ope- matkailukäyttöä suunnittelevat ja toteuttavat yrittäjät, tuksen lisäksi on aina ollut virkistys. Puistoissa on käy- viranomaiset ja muut tahot joutuvat pohtimaan mo- ty kauempaakin virkistäytymässä ja tutustumassa al- nenlaisia kestävyyteen liittyviä kysymyksiä: millaisia kuperäiseen luontoon. Suomalaiset ovat perinteisesti biologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja kohteeseen liikkuneet luonnossa muutenkin paljon: on kalastettu, liittyy, mitä matkailijat kohteessa arvostavat ja millaisia metsästetty, marjastettu, sienestetty tai vain retkeilty. matkailun muotoja tai matkailijamääriä kohde kestää Kansallispuistojen kävijämäärät ovat viime vuosi- menettämättä arvojaan. na kasvaneet. Voisi olettaa, että sama kehitys koskisi myös muita luonnonsuojelukohteita. Toisaalta eri- laisten alueiden kävijämääristä on vaikea saada tietoa. Luontomatkailu – mistä se on? Kansallispuistojen kävijämäärien kasvu voi selittyä monilla yhtäaikaisilla tekijöillä: kotimaan matkailijoi- Äkkiseltään ajatellen luontomatkailu tuntuu käsit- den lisääntynyt vapaa-aika ja varallisuus lisäävät ha- teenä selvältä: luontomatkailu on luontoon kohdis- lukkuutta käydä kauempanakin sijaitsevissa kohteissa. tuvaa matkailua. Lopulta asia ei kuitenkaan ole aivan Ulkomaalaiset luontomatkailijat ovat lisääntyvässä yksinkertainen. Jo ’luonnon’ ja ’matkailun’ käsittei- määrin kiinnostuneita suomalaisesta luonnosta. Lisäk- tä voidaan käyttää eri tavoin määriteltyinä. Jos nämä si metsänhakkuiden lisääntyminen ja metsänhoidon määritelläänkin, jää edelleen ratkaistavaksi kysymys, tehostuminen talousmetsissä on saattanut vähentää millainen luontoon kohdistuva matkailu on luonto- virkistykseen sopivien, iäkkäiden ja visuaalisesti moni- matkailua. Ensinnäkin luonnon käsite on moniulot- ilmeisten talousmetsien määrää ja lisätä näin kansallis- teinen ja luontomatkailu voi lopulta kohdistua hyvin- puistojen ja muiden suojelualueiden virkistyskäyttö- kin monenlaisiin ympäristöihin. Lähes mistä tahansa painetta. Vesistöjen rannoilla lisääntynyt loma-asutus ympäristöstä on mahdollista ottaa kiinnostuksen koh- vaikuttaa samoin: luonnontilaisten, vapaassa käytössä teeksi luonnonelementit. olevien rantakohteiden määrän vähentyminen johtaa Toiseksi luontomatkailun ja muun luonnon vir- lisääntyneeseen käyttöpaineeseen suojelukohteissa. kistyskäytön raja on häilyvä. Kuinka kauas kotoani minun on mentävä hilloja poimimaan, että muutun ta näkökulmasta. Puhutaan ekologisesta, sosiaalisesta 201 luonnon virkistyskäyttäjästä luontomatkailijaksi? Kol- ja taloudellisesta kestävyydestä. Kestävyys luontomatkailussa manneksi nousee kysymys luontomatkailun ja muun Kestävän kehityksen käsitteellä on pyritty kuvaa- matkailun laadullisesta erosta. Onko mikä hyvänsä maan ja määrittelemään yleisluonteisesti sellaisia toi- luontoon kohdistuva tai sijoittuva matkailutoimin- mintatapoja, jotka eivät pahenna vallitsevaa ympäris- ta lopulta kuitenkaan luontomatkailua. Muuttuuko tökriisiä. Siitä, miten hyvin käsite palvelee käytännön ravintolatoiminta luontomatkailuksi, jos ravintola tarpeita, ollaan montaa mieltä. Kestävän kehityksen sijoitetaan kansallispuistoon? Paljon on keskusteltu käsitettä on moitittu epämääräiseksi ja liian yleisluon- siitä, millaisessa roolissa luonto on luontomatkailus- teiseksi, mutta myös liian ihmiskeskeiseksi ja toisaalta sa. Tiukimmat luontomatkailun määritelmät sulkevat talouteen painottuvaksi ja kulttuurisen kestävyyden luontomatkailun ulkopuolelle muun muassa kaiken sivuuttavaksi. moottorivoimin tapahtuvan liikkumisen. Tällöin jotkut luontoon sidoksissa olevat aktiviteetit, kuten vetouistelu, jäävät käsitteen ulkopuolelle. Väljem- Ekologinen kestävyys min määriteltynä luontomatkailuna voidaan pitää jopa luonnossa liikkumista vesibussien tai moottori- Ekologisella kestävyydellä tarkoitetaan toimintata- kelkkojen avulla tai luonnonympäristöön sijoitettua paa, joka ei vähennä luonnon monimuotoisuutta eikä talviurheilukeskusta. Tällöin luontomatkailun käsite luonnonvaroja. Jo pyrkimys soveltaa kestävän kehi- alkaa jo menettää sisältöään. tyksen käsitettä kaikenlaiseen toimintaan tekee ekolo- gisen kestävyyden määrittelyn eri tilanteissa vaikeaksi. Absoluuttisesti ajatellen esimerkiksi ekologisesti kes- Kestävyyden monet ulottuvuudet tävää matkailua ei voi olla. Matkailuhan ei ole perus- tarve. Maailman ihmisten ylivoimaisella enemmis- Kestävä kehitys on määritelty sellaiseksi tavaksi tyy- töllä ei ole varaa tehdä minkäänlaisia matkoja, joten dyttää nykyisen väestön tarpeita, joka ei heikennä tu- matkailu on elitismiä ja ylellisyyttä. Matkailu tuottaa levien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omia tar- aina päästöjä, jotka olisivat helposti vältettävissä siten, peitaan ja jättää luonnon heille yhtä monimuotoisena, että ei matkustettaisi. tuottavana ja toimintakykyisenä kuin se on nyt. Kehi- Kestävän kehityksen käsitteen soveltamisala ja tyksen kestävyyttä on tullut tavaksi tarkastella kolmes- käyttökelpoisuus kuitenkin kapeutuisivat, jos käsitet- 202 tä käytettäisiin edellä kuvatulla tavalla. Kysymykseen, ehdoilla, luontoa ei siis muokata tai laiteta toimimaan mitä on kestävä luontomatkailu, ei voisi vastata. Jos matkailijan ehdoilla. Toiseksi ehdoksi voi perustellus- halutaan kuitenkin pohtia luontomatkailun ekologista ti asettaa matkailijan motiivin tutustua nimenomaan kestävyyttä luontomatkailun omassa kontekstissa, on luontoon, ei käyttää sitä pelkkänä välineenä. vertailtava erilaisten matkailuelinkeinon strategioi- Ekologisesti kestävä luontomatkailu ei muuta koh- den tuottamaa luontomatkailua ja näiden vaikutuksia teen luonnonoloja tai lajistoa eikä aiheuta haittaa tai luontoon ja ympäristöön. Ekologisen kestävyyden vä- häiriötä kohteessa esiintyvien lajien lisääntymiselle tai himmäisehdoksi luontomatkailussa voisi asettaa sen, muille populaation säilymisen kannalta olennaisille että luontomatkailija toimii kohteessa olevan luonnon toiminnoille. Luonnonoloilla tarkoitan tässä elävän luonnon lisäksi myös sellaisia luonnontekijöitä, joi- den merkitys luonnon monimuotoisuudelle voi olla vähäinen tai välillinen, mutta jotka kuitenkin vaikut- tavat kohteen olemukseen. Tällaisia ovat muun mu- assa maaperä, visuaalinen maisema ja äänimaisema. Roskan tai melun tuottaminen ei välttämättä ainakaan lyhyellä aikavälillä aiheuta minkään lajin häviämistä kohteesta, mutta melua ja roskaa tuottavaa matkailua luonnossa tuskin voi pitää kestävänä. Toistaiseksi matkailun ekologisia vaikutuksia luon- tokohteisiin on tutkittu Suomessa hyvin vähän ja ka- peasta näkökulmasta: tutkimus on kohdistunut lähin- nä vain kasvillisuuden kulumiseen eniten tallatuilla alueilla kansallispuistoissa. Vaikutukset eläimistöön ja laajemmin luonnon monimuotoisuuteen ovat jääneet tutkimukselliseen paitsioon.2 Samoin tutkimusta on suunnattu hyvin vähän, jos lainkaan, kansallispuisto- jen ulkopuolelle. Matkailutuotetta voisi ekologisen kestävyyden Lapintiira. Kuva Raimo Sundelin. osalta ehkä tarkastella samoin kuin aineellista esi- nettä, elinkaariajattelun avulla. Tällöin kiinnitetään vai taloudellisia ulottuvuuksia. Tällöin taloudellinen 203 huomiota matkailutuotteen eri tuotannon vaiheissa kestävyys nähdään usein lyhytaikaisen tuottavuuden Kestävyys luontomatkailussa tuottamaan välilliseen ja välittömään ympäristökuor- ja taloudellisen hyödyn maksimointina, ei jatkuvuute- mitukseen ja luonnonympäristön muuttumiseen. na. Tämä ei itse asiassa ole taloudellista kestävyyttä. Tarkastelua voi laajentaa koskemaan matkailutuotteen Taloudellisesti kestävä luontomatkailu tuottaa py- välittämiä asenteita, tietoja, taitoja ja luontokäsitystä, syvää, koko yhteisöä hyödyttävää hyvinvointia, edistää matkailijan käyttäytymistä kohteessa ja siihen millaisia paikallisten luonnonvarojen ekologisesti ja sosiaali- prosesseja ja elämäntapoja matkailutuote edistää. sesti kestävää taloudellisen potentiaalin käyttöä ja luo uusia taloudellisia potentiaaleja. Esimerkki uuden ta- loudellisen potentiaalin syntymisestä voisi olla vaikka- Taloudellinen kestävyys pa ennen arvottoman särkikalan jalostus säilykkeiksi. Särjen jalostusta maustekalaksi on kokeiltu ja tulokset Taloudellinen kestävyys on kestävän kehityksen ehkä ovat olleet hyviä. Suuret markkinat puuttuvat, mutta vaikeimmin määriteltävä osa-alue. Taloudellinen kes- luontomatkailun yhteydessä voisi hyvin olla paikalli- tävyys ei ole sama asia kuin taloudellinen tuottavuus sia markkinoita tämän tyyppiselle tuotteelle. tai hyödyllisyys. Monia sinällään ei-taloudellisia toi- mia voidaan toteuttaa taloudellisesti kestävällä tai kes- tämättömällä tavalla. Taloudellista kestävyyttä ei pidä Sosiaalinen kestävyys ajatella suoraviivaisesti tuottavuudeksi tai säästäväi- syydeksi. Taloudellinen kestävyys on pikemminkin Sosiaalisesti kestävä toiminta vahvistaa paikallisyhtei- sellainen tapa toimia, joka säilyttää paikallisyhteisö- söjä, tuottaa oikeudenmukaisuutta ja luo vuorovaiku- jen taloudellisia voimavaroja tai luo uusia mahdolli- tusta. Sosiaalisesti kestävällä toiminnalla voisi ajatella suuksia. olevan voimaannuttava vaikutus: se laajentaa toimijan Ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä mahdollisuuksia sosiaalisessa ympäristössään, avartaa ei pitäisi nähdä erillisinä, keskenään kilpailevina ja ajattelua ja luo tervettä yhteisöllisyyttä. Kestävän kehi- ristiriitaisina kestävyyden osa-alueina, vaan saman tyksen sosiaalinen ja ekologinen ulottuvuus nähdään kokonaisuuden eri puolina. Useinhan esimerkiksi usein erillisinä, mutta ne liittyvät toisiinsa monin ta- luonnonsuojelukysymysten yhteydessä pohditaan, pi- voin: Ulkoisista henkisistä ja aineellisista pakoista täisikö ratkaisuissa painottaa kestävyyden ekologisia vapaa, vahva paikallisyhteisö mahdollistaa ympäris- 204 tökysymysten luovan ratkaisemisen ja yhteisöllisen erityismuoto on historiallisten kohteiden ja paikallis- ympäristövastuun syntymisen. Vahva paikallisyh- historian viihteellistäminen ja tuotteistaminen, mu- teisö tuottaa ylpeyttä ja vastuuta lähiympäristöstä ja seumisation. 3 Esimerkkinä Relphin paikattomuuden -luonnosta. ilmiöstä voisi mainita Suomen Lapin. Lapissa paikal- Sosiaalisesti kestävän luontomatkailun perusta on linen kulttuuriperintö on suureksi osaksi valjastettu paikallisyhteisössä, sen kulttuurisissa ja henkisissä paikkakunnasta toiseen samanlaisena toistuvan hel- voimavaroissa. Sosiaalisen kestävyyden rinnalla voisi pon turistiviihteen raaka-aineeksi. Saamelaisyhteisöil- mielestäni puhua kulttuurisesta kestävyydestä, jolloin tä ei välttämättä olla huomattu kysyä, saako näin tehdä tarkastelun kohteeksi nousisi ennen kaikkea elävä kult- ja jos saa, niin miten ja kenen ehdoilla.4 Paikattomuus tuuriperintö ja sen ilmeneminen toiminnassa. Tällöin on tulosta sosiokulttuurisesti kestämättömästä mat- voisi kysyä, onko matkailutuote paikallisyhteisön kult- kailusta. tuurista irrallinen ja miten se ymmärretään paikallis- yhteisön mentaliteetista käsin. Tällöin pohdittavaksi tulee, hyödyntääkö ja vahvistaako matkailu kulttuurisia Luontomatkailun strategioita resursseja ja millaisessa vuorovaikutuksessa matkailija on paikallisyhteisöön ja sen kulttuuriin. Matkailun kehittämisen taustalla on yleensä jonkin- Matkailutuotteiden kulttuurista kestävyyttä voi tar- lainen kokonaisnäkemys, visio siitä, mitä matkailu kastella Edward Relphin paikattomuuden ja epäautentti- yleensä on, minkälainen matkailu sopii johonkin paik- suuden käsitteitä vasten. Paikaton paikka on paikka- ja kaan, mitä matkailijat toivovat, mikä on taloudellisesti maisemakokemuksia homogenisoivan ja syntetisoi- kannattavaa ja millaisia vaikutuksia erilaisilla toimin- van matkailuteollisuuden tuote. Se on paikka, joka tatavoilla on. Visioiden pohjalta muodostuu matkai- on menettänyt autenttisuutensa. Paikattomat paikat lustrategia, joka on tietoista matkailun kehittämistä ja ovat kokoelma yhtenäisiä, epäaitoja matkailutuotteita. ohjaamista tiettyyn suuntaan. Erilaiset matkailustra- Paradoksaalista kyllä, paikan autenttisuus usein pake- tegiat voivat olla toisiaan täydentäviä tai rinnakkaisia, nee autenttisuuden tavoittelijaa: aidosta tulee epäaitoa, mutta myös toisensa pois sulkevia: jos luontokohtee- kun sen aitoutta aletaan tuoda esille. Paikattomuuden seen rakennetaan suuri luksushotelli baareineen tai ilmenemismuotoina Relph pitää turisteja ja ajanvietet- hiihtokeskus, on erämaan rauha mennyttä. Erityisesti tä varten luotuja paikkoja, kaupallisuutta ja viihteelli- luontomatkailun kehittämiseen sopii motto: kaikkea syyttä, jota Relph kutsuu termillä disneyfication. Ilmiön ei voi saada. Luontoon perustuvan matkailun strategioita voisi Kaupallisten palveluiden kannattavuuden pohjana 205 jaotella esimerkiksi seuraavasti: pienet, yksilöllisiä palveluita tarjoavat yritykset. Kestävyys luontomatkailussa 1) Omaehtoiseen luonnon virkistyskäyttöön, vähäi- Jokainen edellä kuvatuista strategioista pohjautuu hie- siin ja ilmaisiin palveluihin luontokohteissa ja paikal- man erilaiseen tapaan nähdä luonto ja sen merkitys liskulttuuriin perustuva luontomatkailu. Kaupalliset matkailussa. matkailupalvelut ovat yleensä kohteen ulkopuolella ja Ensimmäinen strategia pohjaa perinteiseen aja- liittyvät kohteeseen vain väljästi, esim. kansallispuis- tukseen luontokohteista yhteisenä omaisuutena, ei ton lähelle sijoitettu motelli. Kohteissa on perinteistä niinkään matkailutuotannon välineenä. Luonnon luonnossa liikkumista tukevia ja ohjaavia julkisia pal- virkistyskäyttöä pyritään ohjaamaan ekologisesti kes- veluita, kuten luontopolkuja, laavuja ja nuotiopaikko- täväksi sopivilla rakenteilla: luontokohteeseen saate- ja. Kaupallisten palveluiden kannattavuus pohjautuu taan sijoittaa esim. merkittyjä polkuja, kiintolaavuja osin läheisen luontokohteen ja sen julkisten palvelui- ja nuotiopaikkoja, jotta leiriytyminen ja liikkuminen den vetovoimaan. keskittyisi samoille paikoille ja matkailun kuluttava 2) Suuria matkailijamääriä tavoitteleva, luonto- vaikutus vähenisi. Itse luontoa ei nähdä kaupallisen kohteissa oleviin standardoituihin palveluihin perus- hyödyntämisen kohteena, mutta sen kuitenkin toi- tuva, paikalliskulttuuria hyödyntävä, mutta siitä irral- votaan tuovan alueelle matkailijoita ja sitä kautta li- linen, luonnossa liikkumista jossain määrin ohjaava säävän paikallisten palveluiden kysyntää. Esimerkiksi luontoon kohdistuva massamatkailu. Turistit pyritään kansallispuistot ovatkin olleet omiaan lisäämään ta- valmiiden reitistöjen ja palveluiden avulla ohjaamaan vanomaisten palveluiden kysyntää lähialueilla. Suuri samoille kulkureiteille ja alueille, mutta muuten mat- osa kansallispuistojen kävijöistä syö, juo ja majoittuu kailun ohjaus on melko perinteistä. Kaupallisten pal- paikallisissa yrityksissä. Luontopalveluiden toivotaan veluiden kannattavuuden pohjana suuri volyymi. edistävän luonnontuntemusta ja matkailijoiden kykyä 3) Pieniä, mutta paljon rahaa käyttäviä matkaili- toimia itseohjautuvasti ja omaehtoisesti luonnossa sitä jaryhmiä tavoitteleva, pitkälle tuotteistettu ja ohjattu vahingoittamatta. luontomatkailu. Esimerkiksi ohjatut kalastusmatkat Toinen strategia pohjaa ajatukseen massamatkailun ja opastetut retket ryhmille ruokailuineen. Matkai- ulottamisesta luontokohteisiin. Tällöin luontokohtee- lutuotteet ovat kiinteästi yhteydessä kohteeseen ja seen tuodaan melko tavanomaisia, suuria kävijämääriä liikkuminen kohteessa on yksityiskohtaisesti ohjattua. houkuttelevia palveluita, kuten hotelli- ja ravitsemus- 206 palveluita, erilaisia ohjelmapalveluita ja välineellisiä Kolmannen strategian mukainen matkailu nojaa myös liikuntamahdollisuuksia. Matkailijoiden ei oleteta tuotteiden osalta itse kohteeseen. olevan erityisen kiinnostuneita luonnosta, vaan luon- to toimii matkailutoimintojen kulissina, ylimääräisenä vetovoimatekijänä. Ekologista kestävyyttä pyritään to- Kestävyyden haasteet saaristo- ja teuttamaan pitämällä matkailijat pois arvokkaimmis- rannikkomatkailussa ta luontokohteista ja keskittämällä palvelut pienelle alueelle. Tyypillistä tämän strategian mukaista matkai- Edellä kuvattu tapa jaotella luontomatkailun strate- lua ovat Lapin matkailukeskukset. gioita ei varmaankaan ole ainoa eikä välttämättä joka Kolmas strategia näkee luonnon matkailupalvelu- tilanteessa paras. Käytän sitä tässä, koska se auttaa hah- jen raaka-aineena, josta jalostamalla saadaan kaupal- mottamaan erityyppisten matkailupalveluiden kestä- lisesti kannattavia, omaleimaisia laatutuotteita mak- vyyteen liittyviä haasteita ja vahvuuksia. Luontomat- saville asiakkaille. Tällöin ei pyritä maksimoimaan kailu on muuttumassa yhä enemmän ensimmäisen matkailijoiden määrää vaan yksittäisen matkailijan tyypin perinteisestä luontomatkailusta toisen ja kol- alueelle jättämä rahamäärä. Palvelut, kuten opastetut mannen tyypin matkailuksi, jossa kaupalliset palvelut kalastusretket, ohjelmalliset eräretket, metsästyssafarit on tuotu luontokohteisiin. Tähän liittyy uudenlaisia tai sukelluskurssit ovat usein pienten paikallisten yri- haasteita erityisesti matkailun ekologisen ja sosiaalisen tysten tuottamia. Ekologista kestävyyttä pyritään tur- kestävyyden osalta. vaamaan pienellä volyymilla ja tarkalla ohjauksella ja Selkämeren saaristossa ja merialueilla on perintei- suunnittelulla. Kohderyhmät ovat melko usein luon- sesti virkistäydytty omaehtoisesti: kalastettu, metsäs- nosta valmiiksi kiinnostuneita ja tietävät siitä paljon. tetty, kerätty tyrniä. Virkistyskäyttö on ollut lähellä Toisen ja kolmannen strategian ero ei kuitenkaan ole perinteisiä luonnon hyötykäytön tapoja. Vielä omassa suoraan nähtävissä tavoitelluista ja toteutuneista mat- lapsuudessani 1970- ja 1980-luvulla ei perheessämme kailijamääristä. Matkailijamäärä, joka yhdessä koh- pohdittu, onko kotitarvekalastus harrastus vai leivän- teessa on pieni, voi toisessa olla suuri. Ero on matkai- jatke − se oli molempia. Nykyään ruoka on halpaa ja lijoiden määrän painottamisessa ja matkailutuotteiden kalastusluvat kalliita. Kalastuksesta ja metsästyksestä luonteessa: massamatkailu nojaa varsin perinteisiin on tullut yhä korostetummin rentouttavia harrastuk- matkailutuotteisiin; majoitus, ruoka, alkoholi, matka- sia. Perinteinen luonnon virkistys- ja hyötykäyttö on muistot. Nämä vain sijoitetaan luonnonympäristöön. ollut suhteellisen kestävää. Se on verottanut kala- ja riistakantojen ”korkoa”, lisännyt toimeentulomahdol- huomiota vain vähän. Esimerkiksi Satakunnan-Pir- 207 lisuuksia ja ylläpitänyt paikallisyhteisöjen kulttuuria. kanmaan retkeilyreitistön kunnossapito on paikoin Kestävyys luontomatkailussa Toki perinteiseen virkistyskäyttöön on aina liittynyt loppunut. Ensimmäisen strategian mukaisella luon- myös kestämättömiä piirteitä: joitain lintulajeja on tomatkailulla on kuitenkin edelleen tärkeä paikkansa vainottu, lintuluotoja häiritty, on roskattu ja melskattu. luontomatkailun kentällä. Luontomatkailun hyötyjä Esimerkiksi Rauman saaristossa roskaaminen ja luvat- ei pitäisi mitata pelkästään alan yrittäjille koituvana tomien leiriviritelmien rakentaminen on ollut pitkään taloudellisena hyötynä. Omatoimisen luontoretkei- vaikeasti kitkettävä ongelma. Perinteisen vesilläliikku- lyn ja -matkailun hyödyt liittyvät paikallistalouden jan luonnonläheisyys ei aina ole tehnyt hänestä kovin lisäksi kansanterveyteen, luonnontuntemukseen ja vastuullista tai luontoa kunnioittavaa. luonnossa liikkumisen taitoihin ja myönteisiin ympä- Perinteiseen, omaehtoiseen virkistyskäyttöön no- ristöasenteisiin. jaava luontomatkailun strategia painottaa tilan julki- Saariston merkitys taloudellisen ja sosiaalisen kes- suutta: luonto on yhteistä omaisuutta ja sen käyttöä tävyyden kannalta on perinteisen käytön osalta vähe- säännellään mahdollisimman vähän. Perinteinen vir- nemässä. Saaristossa ei enää juuri asuta, saaristolais- kistyskäyttö aiheuttaa kasvavia ongelmia, kun luon- kulttuuri on Selkämereltä häviämässä ja perinteinen nossa liikkuu yhä enemmän väkeä ja vesillä yhä no- taloudellinen käyttö rajoittuu ammattikalastukseen ja peampia huviveneitä. Ongelmat ilmenevät kohteissa, metsätalouteen suurimmilla saarilla. Mikäli matkailun joihin on helppo mennä tai jotka ovat erityisen herk- ja virkistyskäytön kestävyyttä tarkastellaan perinteisen kiä. Erämaiset ympäristöt eivät perinteisestä luonnos- strategian kautta, voidaan päätyä ajatukseen, että saa- sa liikkumisesta yleensä vaurioidu, koska niihin pääse- riston virkistyskäytön ohjaukseen liittyy ekologisen, minen edellyttää lihastyötä ja motivaatio nähdä vaivaa mutta ei sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden haas- kohteeseen pääsemiseksi on yleensä vain niillä, jotka teita tai että ekologinen kestävyys ei olisi yhteydessä kohdetta arvostavat. kestävyyden kahteen muuhun osa-alueeseen. Tämä Ensimmäisen strategian mukainen luontomatkailu on ehkä liian kapea tapa nähdä saariston käytön kestä- on ehkä alkanut jäädä toisen ja kolmannen strategian vyys. Luonnon monimuotoisuuden suojelu saaristos- mukaisten luontoon ulotettujen kaupallisten palvelu- sa ei ole vain luonnontieteellinen kysymys, vaan kyse jen jalkoihin. Retkeilyreittien kunnossapitämiseen ja on myös sosiaalisten ja taloudellisten resurssien tur- perinteisiin retkeilypalveluihin, kuten kiintolaavui- vaamisesta. Sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden hin ja nuotiopaikkoihin kiinnitetään monin paikoin haasteet vain ovat uudenlaisia, koska juuri luonnon 208 monimuotoisuus on luontomatkailun myötä noussut Haastatelluilla oli lähes poikkeuksetta mielikuva eko- itseisarvon lisäksi myös keskeiseksi sosiaaliseksi ja ta- logisesti ja sosiokulttuurisesti kestävästä matkailusta loudelliseksi resurssiksi. pienimuotoisena, laadukkaita yksilöllisiä palveluita Toinen, osaksi perinteisen virkistyskäytön jatku- tuottavana, pieniä asiakasmääriä houkuttelevana, pai- mona nähtävä, osaksi uudenlainen saariston mieltä- kalliskulttuuriin ja paikallisiin resursseihin pohjautu- misen tapa on massamatkailu. Esimerkiksi Raumalla vana omaleimaisena toimintana. on pyritty lisäämään standardoituja matkailupalve- Massamatkailu asettuu kiinnostavasti sekä konflik- luita käyttävien matkailijoiden määrää saaristossa ja tiseen että jatkumosuhteeseen perinteisemmän virkis- matkailun volyymin lisääminen on nähty yhtenä kan- tyskäytön kanssa. Suuri osa Rauman saaristossa olevi- sallispuiston tarkoituksena. Rauman Kylmäpihlajassa en massamatkailukohteiden palveluiden käyttäjistä on toteutettua majakkamatkailua voi pitää massamatkai- melko perinteisiksi saaristoretkeilijöiksi luokiteltavia lun strategiaan nojaavana, vaikka kävijöitä on suoraan veneilijöitä. Tästä näkökulmasta massamatkailupalve- henkilömäärissä laskien vähemmän kuin yleensä mas- lut tuovat hieman lisää huviveneilijän saaristossa liik- samatkailukohteiksi mielletyissä paikoissa. Paikan ko- kumiseen, mutta eivät välttämättä olennaisesti muuta koon ja luonnon erityispiirteisiin suhteutettuna mat- saaristossa liikkumista. Toisaalta Raumalla pieni jouk- kailijamäärät ovat kuitenkin suuria. ko perinteisen virkistyskäytön edustajia on kiivaasti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle teke- vastustanut matkailukehitystä saaristossa ja siihen liit- mässäni Merikarvian luonto- ja kulttuurimatkailun tyen myös kansallispuiston perustamista. Puiston vas- tutkimuksessa haastattelemani merikarvialaiset eivät tustajat ovat pelänneet muun muassa metsästysmah- toivoneet vastaavanlaista matkailukäyttöä Merikarvi- dollisuuksien heikkenemistä. Kansallispuistohanketta an Ouraan. Sen sijaan painotettiin erityisesti kolman- koskevassa keskustelutilaisuudessa tuli kuitenkin esil- nen strategian mukaisia matkailun kehittämistapoja le myös massamatkailuun liittyviä pelkoja. Rauman saaristossa. Haastattelemani ja keskustelutilaisuuksiin kaupungin viranomaisen esiteltyä kansallispuisto- osallistuneet matkailualan toimijat mielsivät kestä- matkailun tuomia taloudellisia mahdollisuuksia, joku mättömiksi matkailun muodoiksi juuri massamatkai- lun strategiaan liittyvät ilmiöt ja palvelut: suuret ih- mismäärät, alkoholin myymisen, isoja organisaatioita vaativat toiminnot, moottoriurheilun, suuret tapahtu- mat, ei-paikallisia resursseja hyödyntävät toiminnot. Kantolan laitumet, Peippu, Merikarvia. 2008. 209 Kestävyys luontomatkailussa 210 paikallaolijoista kommentoi asiaa kuta kuinkin näin: ja muuhun retkeilyn ohjaukseen ja historian esiin ”Kun kyse on meidän yhteisestä saaristostamme, niin ei kai tuomiseen suhtauduttiin yleensä myönteisesti, mut- siinä sovi rahasta puhua.” Kommentti toi hyvin esille ta kuitenkin hieman varautuneesti. Monet korostivat, sen, että ympäristöön liittyy aina paikallisia kulttuu- etteivät kuitenkaan haluaisi toteutettua voimakkaam- risia arvoja, joita ei voi mitata rahassa. Samassa tilai- paa ympäristön muokkaamista. Eräs haastatelluista suudessa kaupungin edustaja toi esille puiston matkai- muotoili asian näin: ”En mää siitä mitään sellaista, ru- lullisia aspekteja toteamalla, että ”Tästä ei tule 70-luvun masti sanottuna tivolia haluais.” 5 Kaunissaari on histo- kansallispuistoa.” 1970-luvun suojelu- ja luontoharras- riallisesti mielenkiintoinen kohde. Historiallisten tuspainotteinen kansallispuistoajattelu julkisine ret- jäänteiden korostaminen, tuominen esille ja opetuk- keilypalveluineen, ilman kaupallista toimintaa, saattaa sellinen valmiiksi tulkitseminen saattaisi kuitenkin kuitenkin olla juuri sitä, mitä perinteinen saariston tuottaa museumisation-ympäristöä, falskia ja epäkiin- käyttäjä haluaisi. nostavaa, keinotekoista historiapuistoa omaehtoisen Kansallispuistohanketta ei Rauman seudulla näh- tutkimuskohteen tilalle. däkseni vastusteta kovin laajasti, mutta osa vastusta- Myös kävijämäärien lisääntymistä pelättiin. Uh- jista on asiassaan hyvin aktiivisia. Puiston vastustajien kaksi ympäristölle nähtiin etenkin päämäärättömästi argumentit liittyvät usein metsästykseen, vapaaseen vaeltelevat turistit, joiden käynnillä ei ole tiettyä tar- tulentekoon, koirien vapaaseen harjoituttamiseen ja koitusta ja jotka tuntevat luontoa heikosti. Saaresta muuhun hyvin perinteiseen, jokamiehenoikeudet ei haluttu helposti saavutettavaa turistikohdetta. Kau- ylittävään paikalliseen ympäristönkäyttöön. Voisi- nissaari on varsin tyypillinen ensimmäisen strategian ko kansallispuistohankkeen vastustamisen taustalla mukainen luontomatkailukohde: pääosa kävijöistä on olla kuitenkin vaikeammin käsitteellistettävää huolta omatoimiretkeilijöitä. Saaresta on alettu kiinnostua alueelle tuotavan matkailun kulttuurisesta kestävyy- myös kolmannen strategian matkailukohteena. Kau- destä – paikattomuuden pelkoa? nissaaressa on järjestetty muun muassa lyhyitä opas- Eurajoen Kaunissaaren virkistyskäyttöä koskevassa tettuja retkiä ja valokuvauskursseja. proseminaarityössäni haastattelin saaressa kävijöitä ja Selkämerelle kaavailtu kansallispuisto on saanut kysyin muun muassa heidän suhtautumistaan luon- osakseen myös luonnonsuojelun liian vähäistä huo- toa ja historiaa esittelevään polkuun ja muihin virkis- mioimista koskevaa kritiikkiä. Kansallispuistoa on kri- tyspalveluihin sekä alueen luonnonhoitoon ja histo- tiikin esittäjien mielestä suunniteltu liikaa matkailun riallisten jäänteiden esiin tuomiseen. Polkuopasteisiin ja erityisesti massamatkailun ehdoilla ja suojeluun on kiinnitetty liian vähän huomiota. Kansallispuistoa pa- lisesta kestävyydestä voi olla vaikea puhua ja pelot 211 rempana ratkaisuna on pidetty luonnonsuojeluperus- voivat ilmetä kaiken matkailu- ja virkistyskehityksen, Kestävyys luontomatkailussa taista suojelualuetta, jossa matkailun kehittäminen on esimerkiksi kansallispuistohankkeiden yleisenä vas- selkeästi alisteista suojelutavoitteille ja arvokkaimpiin tustamisena. kohteisiin, kuten Luvian Säppiin ja Merikarvian Poos- Toinen massamatkailuun liittyvä haaste on ekolo- keriin, ei kohdisteta lainkaan matkailukäyttöä. Muun ginen kestävyys. Myös suureen volyymiin eli vähän muassa luontokuvaaja Jan Eeralan Weblogissa on yk- rahaa henkilöä kohden käyttäviin suuriin matkaili- sityishenkilön kirjoittama varsin kriittinen artikkeli jamääriin ja standardoituihin tuotteisiin perustuva kansallispuistohankkeen taloudellisiin arvolähtökoh- matkailu voi olla matkailun kontekstissa ekologisesti tiin liittyen. Lainaus artikkelista: kohtalaisen kestävää, jos se on huolellisesti ja koh- teen ekologiset arvot tiedostaen suunniteltua. Luon- Tunnustaen, että nykyisin on lähes mahdotonta perustella mi- tomatkailussa riskit ovat kuitenkin suuret ja tällaisen tään hanketta ilman taloudellista perustetta, on kansallispuisto matkailun kohdistamista herkimpiin ekosysteemeihin silti senlaatuinen projekti, että sitä laadittaessa voisi hetkellisesti tulisi välttää. Saaristossa haavoittuvimpia ovat meri- ajatella ns. ikuisuusasioita. Jos kansallispuisto perustuu lyhy- lintujen pesimäluodot. Rannikolla häiriöille alttiita en tähtäimen taloudellisen hyödyn tavoitteluun, on mahdollista ovat esimerkiksi kahlaajaniityt ja eräät lehto-, kosteik- että koko hanke tulee pidemmällä aikavälillä toimimaan ainoas- ko- ja puolikulttuuribiotoopit. Olennaista on selvittää taan asetettuja tavoitteitaan vastaan. Viime aikaisten lausunto- kohteen kasvi- ja eläinlajisto ja suunnitellun matkai- jen valossa vaikuttaakin siltä, että suunniteltu puisto tulee ole- lutoiminnan vaikutus siihen sekä kohteen mahdolli- maan tuhoisin toimenpide, mitä Selkämeren ulkosaaristoon nen merkitys muiden alueiden lajistolle, esimerkiksi on koskaan kohdistettu. 6 muuttavalle tai ruokailevalle linnustolle. Kolmas matkailun strategia edustaa ehkä uusinta Massamatkailuun yleensä liittyy paikallisesti ainut- luontomatkailun toimintastrategiaa ja ilmentää Suo- laatuisten luonnon ja kulttuurin piirteiden tuotteis- messa suhteellisen uutta urbaania luontosuhdetta, taminen matkailuviihdykkeeksi. Massamatkailuun jossa luonnosta ollaan jo irtauduttu melko pitkälle. pohjautuvassa matkailun strategiassa kohdalla sosio- Tällöin luonto on eksoottinen matkakohde ja vaik- kulttuurinen kestävyys onkin haaste, joka tulisi ottaa kapa omassa lapsuudessani arkiset verkkojenkoke- vakavasti ja käsitteellistää niin, että siitä voidaan kes- mis- ja tyrninpoimintapuuhat voivat olla elämyksiä, kustella. Muuten matkailun kulttuurisesta ja sosiaa- joista maksetaan asiantuntevalle oppaalle suuria sum- 212 mia. Kolmannen strategian mukainen yksilöllinen ja kera ja päristellään takaisin matkailukeskuksen pihalle joustava luontomatkailupalveluiden tuottaminen on – edelleen stressaantuneina. Mitään todellisia ja syväl- lisääntymässä ja toisen strategian mukainen massa- lisiä oppimisen, omien rajojen koettelun, luontosuh- matkailu vastaavasti vähenemässä.7 teen kehittymisen tai arjesta irtautumisen kokemusta Pienille, maksukykyisille asiakasryhmille suun- tällainen ei matkailijoille tarjoa. Toimintaa järjestävät nattua, aineettomia luonto- ja kulttuuriarvoja tuot- matkailuyrittäjät saavat paljon rahaa, mutta tällainen teistavaa luontomatkailua voi hyvällä syyllä pitää kes- matkailu ei ole kestävää sen enempää ekologisesti, tävänä monestakin näkökulmasta: pienet ja yleensä taloudellisesti kuin sosiaalisestikaan. Tuloksena on ympäristötietoiset, ohjattuihin toimintoihin osallis- vain roskaa, melusaastetta, pakokaasuja, rumia jälkiä tuvat asiakasjoukot eivät ole kohteen luonnolle sa- metsässä. Koko paikallisyhteisö ei hyödy toiminnasta manlainen riski kuin suuri, omin päin liikkuva, asen- ja paikalliskulttuuria hyödynnetään sitä kunnioitta- teiltaan ja tiedoiltaan vaihteleva virkistyskäyttäjä- ja matta, pelkän halpahintaisen kaupallisuuden ehdoil- matkailijajoukko. Taloudellinen kestävyys on yleen- la. Kojo oli myös sitä mieltä, että Lapissa toteutettu sä myös kunnossa: toiminta luo uusia taloudellisia luontoa ja paikalliskulttuuria polkeva luontomatkailu resursseja ja säilyttää niitä. Sosiokulttuurisestikin ei tule kestämään enää kauaa. Se kaluaa loppuun omat tällaista matkailua voi pitää kestävänä, jos kulttuuri- resurssinsa, lakkaa kiinnostamasta ja muistona on lä- sia voimavaroja käytetään paikallisyhteisön ehdoilla hivuosikymmeninä autioita tunturihotelleja ja hiihto- ja luonnonresurssien hyödyntäminen on oikeuden- keskuksia. mukaista. Kojon kritiikki luontomatkailua kohtaan on mie- Täysin ongelmatonta tällainenkaan matkailu ei lestäni osuvaa, eikä pelkästään Lapin osalta. Myös kuitenkaan aina ole. Lapin luontomatkailun asian- muualla Suomessa ollaan kasvavassa määrin teke- tuntija, yli viisi vuosikymmentä erämaissa kulke- misissä samankaltaisten ilmiöiden kanssa. Helpoille, nut kirjailija Raimo O. Kojo kuvaili nykyisen Lapin pintapuolisille ”elämyksille” riittää kysyntää. Vaarana luontomatkailun ongelmia radiohaastattelussa8 melko on kansallispuistojen ja muiden julkisessa omistuk- kärjistetysti: joukko stressaantuneita matkailijoita tuo- sessa olevien luontokohteiden muuttuminen julki- daan lentokoneella Lappiin, jossa ajetaan moottorikel- sesta kaupalliseksi tilaksi, jossa kävijä ei enää olekaan kalla matkailukeskuksen pihasta metsäkämpälle. Siel- paikan ehdoilla toimiva vierailija, vaan asiakas. Siinä lä osallistujien naamat noetaan, esitetään heille ehkä missä perinteinen luonnossa virkistäytyminen on jotain viihdeohjelmaa, tarjotaan kahvit viinaryypyn parhaimmillaan tarjonnut mahdollisuuden ajan ja vaivan kautta tapahtuvaan syvälliseen luontokoke- luontomatkailu, jossa haasteet on ratkaistu ja toi- 213 mukseen, toimintaan luonnon ehdoilla, kaupallises- minta on kestävää? Seuraavassa tarkastelen muuta- Kestävyys luontomatkailussa sa tilassa luonto laitetaan palvelemaan siellä käyvää maa eri tyyppistä matkailupalvelua kestävyyden nä- asiakasta. Tällainen lähtökohta voi johtaa kansal- kökulmasta. lispuistojen tarkoituksen hämärtymiseen ja lopulta hyvinkin ikäviin seurauksiin itse fyysisessä ympä- ristössä. Surullisena esimerkkinä toimii Pallastuntu- Kalastus- ja metsästysmatkailu rille kansallispuistoon suunniteltu suuri hotelli- ja viihdekeskus. ”Elämysajattelu” ja kaupallistuminen Viime aikoina on keskustelua herättänyt met- voivat tuottaa luontosuhdetta, jossa olennaista ei sästyksen sopivuus kansallispuistoihin. Suomen olekaan enää luonnossa oleminen ja sen kokonais- mantereisissa kansallispuistoissa metsästys on valtainen kokeminen, vaan pintapuolinen kohteiden pääsääntöisesti kielletty. Esimerkiksi Saaristome- bongailu. ren kansallispuistossa metsästystä sen sijaan saa Matkailu voi myös saada suojelukohteissa yliko- harjoittaa. Tulevan Selkämeren kansallispuiston rostuneen aseman muihin virkistyskäytön muotoihin kohdalla aiheesta on käyty keskustelua. Asen- ja alkutuotannon elinkeinoihin nähden. Esimerkik- teet metsästystä kohtaan ovat melko kielteisiä: si hylkeen pyyntiaikaa on ehdotettu lyhennettäväksi asiaa tutkittaessa noin 60 % vastaajista vastusti met- niin, että hyljettä ei saisi pyytää vilkkaimman matkai- sästyksen sallimista kansallispuistossa ja 25 % kan- lusesongin aikana. Voi pohtia, onko sosiokulttuurises- natti sitä.9 Tämän hetkisten suunnitelmien mu- ti kestävää asettaa matkailuelinkeino ammattikalastuk- kaan metsästysmahdollisuus on tarkoitus kuitenkin sen ja sitä tukevan hylkeenmetsästyksen edelle. säilyttää. Metsästysvastaisia asenteita voi ainakin osak- si selittää totunnaisella tavalla mieltää metsästys ja Haasteista mahdollisuuksiin luonnonsuojelu vastakkaisiksi tai ainakin samoille alueille sopimattomiksi toimintamuodoiksi. Mieli- Edellä kuvailin erilaisiin luontomatkailun strate- kuva metsästyksen haitallisuudesta luonnolle ei kui- gioihin liittyviä ekologisen, taloudellisen ja sosiaali- tenkaan kaikilta osin perustu tosiasioihin. Saaristossa sen kestävyyden ongelmia ja haasteita. Minkälaista tulokaspetojen minkin ja supikoiran pyynti on jopa sitten voisi olla saaristossa ja rannikolla toteutettava välttämätöntä linnuston suojelemiseksi. Toki voima- 214 kas metsästyspaine voi uhata lajeja, esim. merihan- Harmaahylkeitä Selkämerellä. Kuva Raimo Sundelin. hi metsästettiin 1900-luvun aikana lähes loppuun monilta merialueilta. Tämän päivän metsästys on kuitenkin varsin hyvin säädeltyä ja lajien kannanke- tuksen kannalta on tärkeää, että kalastajat voivat saada hitys otetaan huomioon metsästyksen suunnittelus- harmaahylkeen kaatolupia ja käyttää niitä pyydyksil- sa. Toisaalta metsästykseltä rauhoitettujen alueiden lä käyviin yksilöihin. Harmaahylje ei lajina vaarannu verkosto on tärkeä riistaeläinten kantoja lisäävä tekijä oikein mitoitetusta metsästyksestä. Harmaahylkeen etenkin muuttavien sorsalintujen osalta ja näin ollen metsästys on jäänyt lajin kalastukselle aiheuttamista myös lisää saalismääriä. ongelmista huolimatta melko vähäiseksi. Riista- ja ka- Selkämeren kansallispuistossa säilyy sallittuna latalouden tutkimuslaitoksessa työskentelevän Juhani myös harmaahylkeen metsästys. Vähälukuisempaa Salmen arvion10 mukaan Satakunnassa käytetään vain kirjohyljettä eli itämerennorppaa ei Selkämerellä noin puolet kaatoluvista. Syynä lienee hylkeen huo- juuri esiinny. Harmaahylje aiheuttaa kalastukselle no hyödynnettävyys riistaeläimenä. Ruhoja on vaikea tappioita, koska osa yksilöistä on oppinut syömään saada talteen ja käsitellä siten, että liha ja talja olisivat kalaa pyydyksistä ja rikkoo samalla pyydyksiä. Kalas- käyttökelpoisia. Hylkeenmetsästys ja hyljetuotteet voisivat ehkä hyödynnettäviä teemoja, joihin liittyy kuitenkin selviä 215 tulevaisuudessa olla pienimuotoisesti matkailullisesti haasteita ja kehittämistarpeita. Kestävyys luontomatkailussa hyödynnettävissä. Hylkeen nahasta, rasvasta ja lihas- Kalastusmatkailu on varsin merkittävä luontoa ta valmistetut tuotteet voisivat tarjota hieman uusia hyödyntävä matkailun muoto saaristossa ja rannikon tulonlähteitä hyljettä metsästäville kalastajille. Nyt jokialueilla. Jokikalastus hyödyntää jokiin nousevaa hylkeenpyynti on lähinnä haittaeläinten poistoa, eikä kalastoa: lohta, taimenta, siikaa ja harjusta. Merellä ka- ruhoista saada yleensä mitään talteen. Tällä hetkellä lastusmatkailu on usein vetouistelua ja tavoitellut saa- keskustellaan hyljetuotteiden myynnin kieltämises- liit niin ikään lohikaloja. Matkailijoita voidaan myös tä EU:n alueella. Syynä kieltoon on joissain maissa viedä tutustumaan ammattikalastajien työhön ja tar- harjoitettu hylkeen lisääntymisaikainen pyynti, jon- jota heille mahdollisuus ostaa tuoretta kalaa suoraan ka yhteydessä käytetään epäeettisiä pyyntimenetel- alukselta. Kala poikkeaa luonnonresurssina riistasta miä. Täyskiellon vaihtoehtona on EU-komissiossa sikäli, että kalaa hyödyntävät myös ammattikalastajat. keskusteltu pyyntimenetelmien osalta sertifioitujen Lisäksi kalastus kohdistuu lajistoon hiukan valikoi- hyljetuotteiden sallimista.11 Ekologisesti tai eettisesti mattomammin kuin metsästys, kohteena ovat myös kestämättömän toiminnan stigma on erityisen haital- uhanalaiset lajit lohi ja taimen. Lohen kalastusta on- linen luontomatkailun yhteydessä, vaikka suomalais- kin rajoitettu lajin uhanalaisuuden takia. Luonnonre- ten hyljetuotteiden myynti saisikin jatkua. Hylkeitä surssien erilaisuuden takia kalastusmatkailuun liittyy voi hyödyntää matkailussa myös hyljesafarien muo- ehkä enemmän intressiristiriitoja ja kestävyyden eri dossa. Retken tarkoitus voi olla hylkeen metsästys tai osa-alueisiin liittyviä haasteita kuin metsästysmatkai- pelkästään niiden katselu. Hylkeiden näkeminen voi luun. Kalastuksessa samoista säännellyistä ja rajallisis- kiinnostaa matkailijoita ja paikallinen tieto siitä, missä ta resursseista kilpailevat alkutuotannon ja matkailun ja milloin hylkeitä on mahdollista nähdä voisivat olla elinkeinot. hyödynnettävissä matkailupalveluissa. Hylkeenpyyntiin liittyvien tietojen ja taitojen el- vyttäminen olisi nähtävä rannikkoalueilla haasteena. Opastetut luontoretket Matkailu voi olla yksi osatekijä kestävän hylkeenpyyn- tikulttuurin uudelleen herättämisessä. Hylkeen mat- Rannikon ja saariston kohteet tarjoavat mielenkiin- kailullinen metsästys, paikalliset hyljetuotteet ja hyl- toisia mahdollisuuksia erilaisen ohjatun luontomat- keenpyyntikulttuurin esittely voivat olla matkailussa kailun toteuttamiseen. Melkeinpä mikä tahansa luon- 216 nonelementti tai -ympäristö on matkailullisesti hyö- mikroyrityksille. Luonto-opastuspalveluita on helppo dynnettävissä. Luontoretken voi rakentaa esimerkiksi yhdistää muihin matkailupalveluihin; pienimuotoi- lintujen tarkkailun, sienien keruun, kasvilajiston, tyr- siin majoitus- ja ravitsemuspalveluihin. Luonto-opas- ninpoiminnan, maastossa tapahtuvan teemaruokailun tuksista voivat saada sivutuloja esimerkiksi kalastajat tai tiettyyn kohteeseen tutustumisen ympärille. Mah- tai luontokartoittajat. dollisuuksia on paljon. Opastettuun luontoretkeilyyn on mahdollista yh- Lihasvoimin tapahtuva ohjattu luontoretkeily on distää myös paikalliskulttuuria ja -historiaa esitteleviä kestävää luontomatkailua parhaimmillaan. Matkailu- teemoja. Aikoinaan Suomen silakanpyynnin kannalta käyttöä on mahdollista ohjata pois herkimmistä koh- tärkeimmällä paikkakunnalla Merikarvialla on ideoi- teista ja kulutus kohdistuu samoihin alueisiin. Mat- tu kalastusmatkoja perinteisillä, purjein varustetuilla kailupalvelun tuottaja voi välittää asiakkaille tietoa rääkipaateilla. Eurajoella on kehitetty vuorovaikut- kohteesta ja myönteisiä ympäristöasenteita. Tämän teista historiamatkailua Välimaan perinnetorpalla ja tyyppinen toiminta luo uusia taloudellisia resursseja, Raunelan kalastajatorpalla, joskin näihin ei toistaiseksi luontokohteeseen sidottua aineetonta pääomaa, joka ole kytketty paikallisen luonnon tarjoamia mahdolli- ei ehdy, kunhan luontokohde säilyy ennallaan. Samal- suuksia. Vastaavaa, paikallista kulttuuriperinnettä hyö- la aineettoman pääoman hyödyntäminen vahvistaa dyntävää ohjelmaa olisi varmasti mahdollista kehittää paikallisyhteisöä myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti. muuallakin. Katso myös Heidi Helkiö-Mäkelän artik- Parhaimmillaan pienimuotoinen, perinteisen luon- keli tässä kirjassa. non virkistyskäytön pohjalle rakennettu ohjatumpi luontomatkailukonsepti on siis kestävää kestävyyden kaikista ulottuvuuksista nähtynä. Omaehtoinen luontoretkeily Ohjattu retkeily on kiinnostava luontomatkailun muoto maaseudun taloudellisen ja sosiaalisen elinvoi- Omaehtoinen luonnossa liikkuminen on edelleen maisuuden näkökulmasta. Luonto-opastusten tarjoa- luontomatkailun perusmuoto. Ihmiset tulevat paik- minen ei vaadi aineellista pääomaa ja se tarjoaa sivu- kakunnalle kansallispuiston tai muun luonnonnäh- ansiomahdollisuuksia jokaiselle, joka tuntee luontoa tävyyden houkuttelemina, tutustuvat kohteeseen ja ja paikallisia luontokohteita, osaa liikkua luonnossa käyttävät perusmatkailupalveluita. ja jolla on perusvalmiudet ryhmien opastamiseen. Omaehtoisen luonnossa liikkumiseen ei yleensä Luontomatkailu tarjoaakin edellytyksiä maaseudun liity suuria sosiaalisen tai taloudellisen kestävyyden haasteita. Ekologisen kestävyyden haasteisiin voidaan johtoisen metsätalouden historiaa rautateineen ja val- 217 pyrkiä vastaamaan ohjaamalla suosituissa retkikohteissa tatien varressa säilyneine metsäkämppineen. Kestävyys luontomatkailussa liikkumista. Ohjaaminen voi kohdistua sekä käytettyi- hin alueisiin että kävijöiden käyttäytymiseen kohteissa. Kansallispuistoissa on sovellettu vyöhykejakoa, jolla py- Luonnontuotteet matkailussa ritään jakamaan kansallispuistojen alueita intensiivisen virkistyskäytön osiin ja vähemmän käytettyihin osiin. Rannikon paikalliset luonnontuotteet: kala, riista, Vyöhykejakomallia on sovellettu myös Selkämeren marjat ja yrtit voisivat olla nykyistä enemmän mat- kansallispuiston suunnittelussa. Suunnitelmassa puis- kailullisen hyödyntämisen kohteena. Nyt kalasta on ton alueet on jaettu (1) erämaiseen ns. syrjävyöhykkee- hyödynnetty lähinnä lohikaloja. Särkikala, norssi ja seen, johon ei aktiivisesti pyritä suuntaamaan matkailu- monet muut kalalajit voisivat tarjota mahdollisuuksia ja virkistyskäyttöä, (2) retkeily- ja virkistysvyöhykkee- erikoistuotteiden valmistukseen. Merikarvialla jär- seen, jolle ohjataan virkistyskäyttöä ja luontomatkailua jestetään vuosittain yleisötapahtuma, jossa lipotaan ja opastuksen ja palvelurakenteiden avulla, (3) kulttuuri- halstrataan jokeen nousevaa norssia. Särkikalasta saa vyöhykkeeseen, jolla pyritään säilyttämään ensi sijassa erinomaisia säilykkeitä, mutta särkikala on silti edel- kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja ja perinne- leen lähes hyödyntämätön luonnonvara. biotooppeja sekä (4) rajoitusvyöhykkeeseen, jolla luon- Riistaa on matkailullisesti hyödynnetty eniten La- toarvojen säilyminen edellyttää ainakin joinain aikoina pissa. Lapin matkailukeskuksissa on saatavana purki- liikkumisen rajoittamista.12 Saaristossa tällaisia kohteita tettuna eri riistaeläinten lihaa hyvin korkeaan hintaan. ovat ennen kaikkea lintuluodot pesimäaikaan. Vyöhy- Hylkeen ja merellisten riistalintujen liha voisi tarjota kejaon avulla pyritään vastaamaan virkistyskäytön eko- samanlaisen mahdollisuuden paikallisiin erikoisuuk- logisen kestävyyden haasteisiin. siin Selkämeren rannikkokunnissa. Historiallisen tien läheisyydessä olevia tärkeitä Matkailijoita voisivat kiinnostaa myös saariston omaehtoisen luontoretkeilyn kohteita mantereella puhtaassa luonnossa ja karuissa oloissa kasvaneet tee- ovat muun muassa Eurajoen Tokinmaan metsäalue yrtit ja tyrni. Fermentoidut13 saariston yrtit voisivat suojeltuine suoalueineen, Meri-Pori, Satakunnan- tarjota kiinnostavan lisän luontomatkailuyrityksen Pirkanmaan retkeilyreitti, soidensuojelualueet Noor- tarjontaan. markun seudulla ja Rauman Unajanlahti. Tokinmaan metsäalueeseen liittyy paikallisesti kiinnostavaa valtio- 218 Luonto kulttuuriympäristöissä Arvokas ja omaleimainen kasvillisuus on kiinnostava kulttuuriympäristön osatekijä, jonka esille ottaminen Kulttuuriympäristöihin kohdistuu kasvavaa luonnon- avaa uusia ulottuvuuksia paikan historiaan ja luontee- suojelullista mielenkiintoa. Suomen uhanalaisista la- seen. Esimerkkinä luonnon mukaan ottamisen haas- jeista noin neljäsosa elää 1800-luvun ja 1900-luvun teesta kulttuurikohteessa voisi mainita museoviraston alkupuoliskon maatalouden menetelmien tuottamilla hallinnoiman Hattulan keskiaikaisen kivikirkon. Kir- niin sanotuilla perinnebiotoopeilla. Perinnebiotoopit kon piha-alueella on hyvin kiinnostavaa kasvillisuutta, ovatkin luonnonsuojelullisesti maamme toiseksi tär- muun muassa harvinainen vanha lääkekasvi nukula kein ympäristötyyppi luonnontilaisten ja luonnonti- (Leonurus cardiaca), joka on saattanut kulkeutua paikal- laisen kaltaisten metsien jälkeen. le munkkien mukana. Kirkon opas ei ollut tietoinen Kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa kohteissa on kasvilajista, sen harvinaisuudesta ja historiasta, vaikka usein myös kiinnostavaa kasvillisuutta. Esimerkiksi se on alueella helposti havaittava. Eurajoen Irjanteen vanhan puukirkon ympäristössä on edustavaa ketokasvillisuutta, johon kuuluu mm. kissankello, keltamatara, ketoneilikka ja hietalemmik- Merilinnusto ja matkailu ki 14. Vastaavia hienoja kulttuuriluontokohteita on his- toriallisen tielinjauksen varrella muitakin. Linnut ovat keskeinen eliöryhmä tarkasteltaessa Arvokaskin luonto saa historiallisissa kohteissa luonnossa tapahtuvia muutoksia. Koska linnut pys- usein vähemmän julkista huomiota osakseen, eikä tyvät lentokykyisinä asuttamaan melko nopeasti niil- kulttuurikohteita yleensä mielletä luontokohteiksi. le sopivat ympäristöt, ympäristömuutokset näkyvät Joissain kohteissa kulttuuriluontoa on pyritty tuo- usein juuri linnuston muuttumisena. Koska linnut maan esille luontopolkua muistuttavin esityksin. ovat hyvin tunnettu ja helposti havainnoitava lajiryh- Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen mä, linnustossa tapahtuvat muutokset tulevat myös tapa varsinkaan arvokkaissa kulttuurimaisemakohteis- havaituiksi sa, joiden miljöön autenttisuus helposti kärsii opas- Selkämeren saaristolinnustossa on tapahtunut tauluista ja polkuviitoituksista. Kulttuuria ja luontoa viime vuosikymmeninä muutoksia. Monet muutok- esittelevät taulut tuovat helposti mukanaan viihteel- set ovat suoraa seurausta ihmisen toimintatapojen lisen turistinähtävyyden tunnun. Luonnon esille muutoksista alueella: metsästys on vähentynyt ja mu- tuominen kulttuurikohteissa onkin kehittämishaaste. nien keruu loppunut. Häirintä on lisääntynyt joillain alueilla ja vähentynyt toisilla. Jotkut häiriötekijät ovat pilkkasiipi ja riskilä. Kesäkuun alussa haahkanpoikaset 219 lisääntyneet. Kaikki muutokset eivät johdu muutok- ovat jo emojensa kanssa isoina parvina vedessä, koi- Kestävyys luontomatkailussa sista pesimäalueilla, muuttolintujen kantoihin vaikut- raat ovat lähteneet takaisin kohti talvehtimisalueitaan. tavat myös olosuhteet talvehtimisalueilla. Trendinä on Haahkan tilannetta tulevaisuudessa säätelee sen ravin- isokokoisten lajien, merihanhen, kyhmyjoutsenen ja toeläimen, sinisimpukan runsaus. Alueilta, joilta sini- haahkan runsastuminen ja ulkosaariston kahlaajien simpukka häviää, häviää myös haahka. Myös loiset ja taantuminen. Täysin uutena lajina Selkämeren saaris- sairaudet säätelevät haahkakantojen runsautta. toon on asettunut valkoposkihanhi. Vainon aikoinaan Pienempiä ulkosaariston lintuja ovat yhdyskuntina hävittämä merimetso on palannut pesimäluodoilleen pesivät lapintiirat. Tiirayhdyskuntien suojissa viihtyvät nopeassa tahdissa. Riskilä ja pilkkasiipi ovat paikoin karikukot, tyllit ja punajalkaviklot. Yhdyskunnat ovat taantuneet. Merikotka pelastui 1970-luvulla täpärästi herkkiä häirinnälle. Tiirayhdyskuntien pesimäsaarten sukupuutolta ja kanta jatkaa hidasta kasvuaan. On- tehokas suojaaminen pesimäaikaiselta maihinnousul- gelmia merikotkalle aiheuttavat pesäpuiden puute ja ta olisi siis tärkeää myös monien vähentyneiden lajien häirintä. kannalta. Lokkilajisto on muuttunut. 1930-luvulla hyvin Nopeasti kantaansa vahvistanut merimetso he- runsaslukuinen selkälokki on taantunut uhanalaisek- rättää ihmisissä niin ihastusta kuin vihastustakin. si, kaatopaikoiltakin tuttu serkkunsa harmaalokki sen Onpa se ensimmäisenä eläimenä päässyt jopa hallitus- sijaan on runsastunut vainon vähennyttyä. Vainon ohjelmaan. Merimetso muuttaa saaristomaisemaa takia ennen harvinainen merilokki on nykyään ylei- paikallisesti siellä, mihin yhdyskunta asettuu pesi- nen, mutta ei kovin runsas. Haahka kuuluu Selkä- mään. Vuonna 2008 yhdyskuntia oli koko maassa 40 meren saariston voittajiin. Laji oli joskus suorastaan ja kanta ylitti ensimmäistä kertaa 10 000 parin rajan. harvinainen. Sitä verottivat kevätmetsästys ja muni- Laji pesii puuttomilla ja vähäpuustoisilla ulkosaaris- en keruu. Munien keruu on ollut kiellettyä jo kauan, ton luodoilla. Ravinnosta 18 % on ahventa ja 4 % Selkämerellä vähäiseksi käynyt kevätmetsästys loppui kuhaa. Muut ravintokohteet ovat taloudellisesti mer- 1990-luvulla kokonaan sen kieltävän EU:n lintudirek- kityksettömiä.15 Muulle merilinnustolle merimetso tiivin tultua voimaan. Nyt haahka on Selkämeren saa- on jopa hyödyksi. Vahvana yhdyskuntalintuna se riston yleisimpiä lintuja. Aikaisena pesijänä se ei kärsi puolustaa pesimäluotojaan minkkiä vastaan. Muun veneilystä ja kesänviettäjien aiheuttamasta häiriöstä muassa riskilän on havaittu menestyvän merimetso- lainkaan niin paljon kuin esimerkiksi myöhäisemmät jen naapurina. Merikotka on oppinut hyödyntämään 220 merimetson poikasia ravintonaan. Merikotka saat- kuten merikotka ja huuhkaja tarvitsevat häiriöttömiä taakin runsastuessaan muodostaa merimetsokannan pesimäalueita. Laajentuva virkistyskäyttö taas vähentää kasvua tasapainottavan tekijän. Isoina ja nopeasti tällaisten alueiden saatavuutta entisestään. Myös jot- runsastuneina lintuina sekä merimetso että merikot- kut avoimet luontotyypit, kuten suot ja kahlaajarannat ka ovat matkailullisesti kiinnostavia lajeja. Merikar- voivat olla pesimäaikaan herkkiä linnuston häiriinty- vialla matkailijaryhmiä kiinnostavat merimetsojen miselle. Virkistyskäytön ja matkailun suunnittelussa pesimäsaaret, joita pääsee katsomaan veneestä käsin olisikin otettava linnustonsuojelulliset näkökohdat melko läheltä. vakavasti. Merikotka, joka aikaisemmin oli suurharvinai- Hyvän esimerkin linnuston hyödyntämisestä suus, on nykyään mahdollista nähdä merellä useinkin. luonnon virkistyskäytössä ja luontomatkailussa tar- Monelle matkailijalle merikotkan näkeminen onkin joaa Meri-Pori. Alueella on yli 40 kilometriä retkei- sykähdyttävä elämys. Vähemmän matkailussa hyö- lyreittejä, 11 lintu- ja luontotornia, joista osaan pää- dynnetty linnustoon liittyvä luonnontapahtuma on see myös pyörätuolilla sekä useita infotauluin varus- haahkan soidin aikaisin keväällä. Haahkan soidin on tettuja luontopolkuja. Torneja ja tarkkailulavoja on näyttävä ja kuuluva tapahtuma, mutta jää jo aikaisuu- sijoitettu hyviin lintujentarkkailupaikkoihin. Luon- tensa takia helposti näkemättä muilta kuin kalastajilta tokohteissa on linnustosta kertovia yleisopasteita ja ja aktiiviveneilijöiltä. retkeilyreiteistä on tuotettu selkeät esitteet ja kartat. Matkailussa linnut ovat sekä hyödynnettävä veto- Kaupunki järjestää kohteisiin myös opastettuja ret- voimatekijä että luontoarvo, jota tulee suojella matkai- kiä. Lintuharrastus on otettu hyvin huomioon alu- lun kielteisiltä vaikutuksilta. Isot saaristolinnut tarjoa- een virkistyspalvelujen suunnittelussa, toisaalta on vat helpon tarkkailukohteen retkiryhmille. Aiheeseen myös pyritty suojaamaan tärkeitä pesimäalueita vir- perehtyneitä lintuharrastajia kiinnostavat saaristossa kistyskäyttäjien häirinnältä. Meri-Porissa käy luon- etenkin syysmuuttajat. Syysmuutolla pääsee saaristos- tomatkailijoita kauempaakin. Kaupungin järjestämät sa näkemään usein harvinaisiakin lajeja. Syysmuuton perusrakenteet; tornit, reitit, opasteet ja luontopolut, tarkkailumahdollisuudet saaristossa alkavat jo heinä- maksavat kaupungille vain noin 50 senttiä käyttäjää kuussa ja jatkuvat myöhäissyksyyn. kohden, joten kyseessä on hyvin kustannustehokas Matkailu- ja virkistyskäytön ja linnustonsuojelun tapa satsata asukkaiden hyvinvointiin ja alueen mat- yhteensovittamisen haasteet koskevat erityisesti lintu- kailulliseen vetovoimaan. 16 yhdyskuntia ja petolintuja. Petolintulajeista arimmat, Avaintekijä linnuston kannalta kestävän matkailun kaan edistää kohteen matkailun kehittymistä kestäväk- 221 ja virkistyskäytön suunnittelussa on kohteiden pro- si. Profiloituminen on onnistunutta silloin, kun koh- Kestävyys luontomatkailussa filointi ja myönteisiä asenteita synnyttävä, avoin tie- teessa käyvät matkailijat tulevat paikalle juuri kyseisen dotustapa. Avoin tiedottaminen ei tietenkään tarkoita kohteen luonnon erityispiirteiden takia. Onnistunut sitä, että äärimmäisen harvinaisen niittysuohaukan profiloituminen voi tuottaa myönteisen, kestävän ke- tarkka pesimäalue kerrotaan esitteissä ja luontopol- hän: jos kasvillisuudeltaan arvokkaaseen kohteeseen kujen tauluissa. Olennaisempaa on kertoa kohteiden tullaan katsomaan nimenomaan harvinaisia kasveja, linnustollisista arvoista, lajistosta ja tyypillisten lajien kasvillisuus nousee matkailulliseksi resurssiksi, jonka elintavoista ja käyttäytymisestä kiinnostusta ja myön- säilyminen varmistetaan. Samoin matkailijat toimivat teisiä asenteita herättävällä tavalla. kohteessa siten, että heidän kohteessa arvostamansa tekijä säilyy. Samanlaisia myönteisiä kehiä voi syntyä minkä tahansa luontoarvon tai -resurssin varaan. Lopuksi Luontomatkailun kehittämisessä tärkeää olisi olla tie- Viitteet toinen siitä, millaiseen ympäristöön matkailua ollaan 1 suunnittelemassa ja millainen matkailustrategia vai- Puhakka 2007, 138-139. 2 Puhakka 2007, 31. kuttaa valittujen kehittämistoimenpiteiden taustalla. 3 Relph 1976 79-121. 4 Kohteen arvot tulisi selvittää mahdollisimman tarkoin Tätä kirjoittaessa uutisoitiin saamelaisnuorten Rovaniemellä pitämästä mielenosoituksesta saamelaispukujen asiatonta käyttöä vastaan. Mie- ja suunnitella toiminta sellaiseksi, että se ei heikennä lenosoittajat arvostelivat saamelaispukujen käyttöä matkailuoppaiden näitä arvoja. yllä ja turistirihkamassa sekä pukujen epäaitoja versioita ja käyttö- tapoja. Saamenpuvun käyttö on esimerkki matkailun kulttuurisen Tietoisuus valitusta strategiasta auttaa ennakoi- kestävyyden aspektista. Pohjolan Sanomat.