LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009 Satakunnan rikas ja monipuolinen kulttuuriympäristö on voimavara. Kulttuuriympäristöä SATAKUNNAN KULTTUURIYMPÄRISTÖOHJELMA 2009 - 2015 leimaa maisemassa näkyvät ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet joista osoituksena ovat Satakunnan mm. edustavat pronssikautiset hautaröykkiöt, hyvin säilynyt talonpoikainen rakennuskult- tuuri liittyneenä laajoihin viljelymaisemiin, kalastuselinkeinon ja merenkulun leimaamat kulttuuriympäristöohjelma saaristomaisemat, monimuotoiset teollisuusympäristöt sekä eri-ikäiset kaupunkiympäristöt 2009 - 2015 unohtamatta kirkko- ja kartanoympäristöjä eri aikakausilta. Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristös- tä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Ymmärryksen kulttuuriympäristöstä tulisi olla osa arkiajatteluamme ja vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Kulttuuriympäristöohjelman Niina Uusi-Seppä (toim.) tarkoituksena on antaa tietoa kulttuuriympäristöstä sekä koordinoida kulttuuriympäristön hoitoon, säilyttämiseen ja kehittämiseen kohdistuvia toimenpiteitä. Tavoitteena on turvata Satakunnan kulttuuriympäristöt osana kehittyviä yhdyskuntia. Ohjelma vuosille 2009-2015 on syntynyt päivityksenä 1995 laaditulle ohjelmalle. Ohjelma on laadittu Satakunnan kulttuuriympäristötyöryhmässä, jossa ovat edustettuina kulttuuri- ympäristöjen parissa työskentelevät alueelliset organisaatiot. Ohjelmassa kartoitetaan mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana on kulttuuriympäristöjen hoidossa saatu Satakunnas- sa aikaan, nostetaan esiin ajankohtaisia teemoja sekä haasteita, joihin pyritään vastaamaan ohjelman toimenpideosassa. Ohjelmaan on koottu kulttuuriympäristöjen parissa työsken- televiltä toimijoilta artikkeleita kulttuuriympäristöjä koskevista ajankohtaisista kysymyksis- tä. Ohjelmassa esitellään myös toteutettuja hankkeita esimerkkeinä kulttuuriympäristöjen monista mahdollisuuksista sekä tehdään toimijoita tutuksi esimerkeillä hoitotyöstä. LOUNAIS-SUOMENYMPÄRISTÖKESKUS ISBN 978-952-11-3431-9 (nid.) ISBN 978-952-11-3432-6 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009 Satakunnan kulttuuriympäristöohjelma 2009 - 2015 Niina Uusi-Seppä (toim.) Turku 2009 Lounais-Suomen ympäristökeskus LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009 Lounais-Suomen ympäristökeskus Yhdyskuntaosasto Taitto: Päivi Niemelä Kansikuva: Liisa Nummelin, Kallon majakka Porissa Sisäsivujen kuvat: Niina Uusi-Seppä Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/los/julkaisut Edita Prima Oy, Helsinki 2009 ISBN 978-952-11-3431-9 (nid.) ISBN 978-952-11-3432-6 (PDF) ISSN 1796-1750 (pain.) ISSN 1796-1769 (verkkoj.) ALKUSANAT Suomen perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympä- ristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Vaikka tietoisuus kulttuuriympäris- töstä on parantunut, jäävät sen arvot usein muiden arvojen jalkoihin. Ymmärryksen kulttuuriympäristöstä tulisi olla osa arkiajatteluamme ja vaikuttaa kaikkeen toi- mintaamme. Maakunnallisen kulttuuriympäristöohjelman tavoitteena on turvata Satakunnan kulttuuriympäristöt osana kehittyviä yhdyskuntia. Ohjelmassa on pa- neuduttu erityisesti ajankohtaisiin ongelmiin ja uhkakuviin. Satakunnan maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma vuosille 2009 – 2015 on laadittu osana EU-rahoitteista ”Pisara – kulttuuriympäristöt arjen arvoiksi” -han- ketta. Hankkeen toteuttaja on Satakunnan Museo ja sitä rahoittaa Lounais-Suomen ympäristökeskus, joka myös koordinoi maakunnallista kulttuuriympäristöohjelma- työtä. Kulttuuriympäristöohjelma on laadittu Satakunnan kulttuuriympäristötyöryh- mässä, jonka jäsenet ovat osallistuneet myös kirjoitustyöhön. Ryhmässä ovat edus- tettuina kulttuuriympäristön parissa työskentelevät alueelliset organisaatiot: Lou- nais-Suomen ympäristökeskus (ylitarkastajat Anna-Leena Seppälä ja Esa Hoffrén) Sa- takuntaliitto (maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto), Satakunnan Museo (museonjohtaja Juhani Ruohonen, rakennustutkija Liisa Nummelin), Satakunnan TE-keskus – maa- seutuosasto (rakennusmestari Lasse Pihlajamäki), ProAgria Satakunta (maiseman- hoidon neuvoja Sanna Seppälä), Turun tiepiiri (ympäristönsuunnittelija Niina Jääske- läinen), Museovirasto, muinaisjäännösten hoito (tutkija Leena Koivisto), Turun yli- opiston maisemantutkimuksen oppiaine (professori Maunu Häyrynen), kaksi kuntaa (Kankaanpään kaupunginarkkitehti Maija Anttila, Rauman ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen) sekä aluearkkitehdit Ilmari Mattila ja Johanna Roslöf. Työ aloitettiin seminaarityöskentelyllä 14.10.2008, johon oli kutsuttu kulttuuriympäristötyöryhmän lisäksi muita alueellisia kulttuuriympäristötoimijoita. Kulttuuriympäristötyöryhmän lisäksi työskentelyyn osallistuivat intendentti Tuulikki Kiilo (rakennuskulttuuritalo Toivo), kyläasiamies Eija Kannisto (Ulvilan kaupunki), lehtori Sami Louekari (Turun yliopisto/maisematutkimus), toiminnanjohtaja Timo Pukkila (Karhuseutu ry). Ohjelman on koonnut ja toimittanut FM Niina Uusi-Seppä työryhmän johdolla, johon ovat osallistuneet maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto, rakennustutkija Liisa Nummelin Satakunnan museosta sekä ylitarkastaja Anna-Leena Seppälä Lounais- Suomen ympäristökeskuksesta. Työryhmän jäsenet ja tutkija Leena Koivisto ovat vastanneet ohjelman yleisteksteistä. Lämpimät kiitokset kaikille työhön osallistuneille. Ylitarkastaja Anna-Leena Seppälä 4 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Visio 2015 Kulttuuriympäristö on vakiinnuttanut asemansa osana arjen arvoja. Tavoitetila 2015 Kulttuuriympäristön erityispiirteet on turvattu säilyttämällä maisemassa näkyvät ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet tasapainoisesti ja korostamalla kulttuuriym- päristöä paikallisen identiteetin vahvistajana. Kulttuuriympäristö otetaan huomi- oon kaikessa maisemaan ja maankäyttöön liittyvässä suunnittelussa ja sen hoito on turvattu riittävällä rahoituksella. Tieto alueen kulttuuriympäristöstä on lisääntynyt inventointien ja tutkimuksen myötä. Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö on mielletty vahvuudeksi ja vetovoimatekijäksi ja myös sen taloudellinen arvo ymmärretään. Kulttuuriympäristökasvatus on vakiintunut osa koulujen opetussuunnitelmaa ja tietoa kulttuuriympäristöstä on helposti kaikkien saatavilla. Porin 6. kaupunginosa. Kuva: Liisa Nummelin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 5 Käsitteitä Kulttuuriympäristö Kulttuuriympäristö on yleiskäsite. Sillä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kult- tuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristöön liittyy myös ihmisen suhde ympäristöönsä ennen ja nyt; sille annetut merkitykset, tulkinnat ja sen erilaiset nimeämiset. Tarkemmin kulttuuriympäristöä voidaan kuvata käsitteillä kulttuurimaisema ja rakennettu kulttuu- riympäristö. Kulttuuriympäristöön kuuluvat myös muinaisjäännökset ja perinnebiotoopit. Kiinteä muinaisjäännös = muinaisjäännös Muinaisjäännökset ovat maisemassa tai maaperässä säilyneitä rakenteita ja kerrostumia, jotka ovat syntyneet paikalla kauan sitten eläneiden ihmisten toiminnasta. Kiinteät muinaisjäännökset ovat usein maastossa silmin havaittavissa ja selvästi erottuvia, kuten hautaröykkiöt, uhrikivet, linnavuoret, jätinkirkot, jatulintarhat ja puolustuslaitteet. Toisena ryhmänä ovat maanalaiset kiinteät muinais- jäännökset, kuten asuin- ja työpaikat sekä ruumishaudat. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinais- muistolain rauhoittamia. Laissa käytetään sekä kiinteä muinaisjäännös että muinaisjäännös -käsitettä tarkoittamaan samaa asiaa. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännös Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat ajanjaksolta, jolta ei tunneta kirjallisia lähteitä ja jonka asutusta ja oloja koskevat käsitykset perustuvat arkeologian menetelmillä saatuihin tutkimustulok- siin. Historiallisen ajan muinaisjäännös Historiallisen ajan muinaisjäännökset ovat ajalta, jolta on kirjallisia lähteitä. Kohteita voi olla hyvin monenlaisia, esimerkiksi autioituneet keskiaikaiset kylänpaikat, kaupunkien arkeologiset kerrostumat ja ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteet. Kohteen muinaisjäännösluonne ratkaistaan tyyppi- ja tapauskohtaisesti. Rakennettu kulttuuriympäristö, rakennusperintö Käsite viittaa sekä konkreettisesti rakennettuun ympäristöön että maankäytön ja rakentamisen histori- aan ja tapaan, jolla se on syntynyt. Rakennettu kulttuuriympäristö muodostuu yhdyskuntarakenteesta, rakennuksista sisä- ja ulkotiloineen, pihoista, puistoista sekä erilaisista rakenteista (kuten esim. kadut tai kanavat). Rakennusperintö on pääsääntöisesti synonyymi rakennetulle kulttuuriympäristölle, joskus käsitettä käytetään tarkoittaen erityisesti vanhoja rakennuksia. Maisema Muodostuu elollisista ja elottomista tekijöistä sekä ihmisen tuottamasta vaikutuksesta, jotka ovat ns. maiseman perustekijöitä, niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä maiseman visuaalisesti hah- motettavasta ilmiasusta, maisemakuvasta. Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen mukaan maisema tarkoittaa aluetta sellaisena kuin ih- miset sen mieltävät ja jonka ominaisuudet johtuvat luonnon ja/ tai ihmisen toiminnasta ja vuorovai- kutuksesta. Perinnemaisema ja perinnebiotooppi Perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen muovaama alue, jonka historialliset piirteet ovat säily- neet. Perinnemaisemia ovat esimerkiksi niityt ja hakamaat ja niiden käyttöön liittyvät rakenteet ja ra- kennelmat. Kulttuuri- ja perinnemaisema -käsitteet ovat osin päällekkäiset, perinnemaisema on usein melko pienialainen ja osa laajaa kulttuurimaisemaa. Perinnebiotoopeiksi nimitetään pääosin