DOCSLIB.ORG

UUPUMATON UURASTUS Tarkastelu Ilmari Krohnin Elämänvaiheista Ja Sävellystuotannosta Kevääseen 1905 Asti

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
UUPUMATON UURASTUS Tarkastelu Ilmari Krohnin Elämänvaiheista Ja Sävellystuotannosta Kevääseen 1905 Asti UUPUMATON UURASTUS Tarkastelu Ilmari Krohnin elämänvaiheista ja sävellystuotannosta kevääseen 1905 asti Martti Laitinen Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Musiikkitiede huhtikuu 2014 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Laitos/Institution – Department humanistinen tiedekunta filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Tekijä/Författare – Author Martti Laitinen Työn nimi/Arbetets titel – Title Uupumaton uurastus. Ilmari Krohnin elämänvaiheiden ja sävellystuotannon tarkastelu kevääseen 1905 asti Oppiaine/Läroämne – Subject musiikkitiede Työn laji/Arbetets art – Level Aika/Datum – Month and year Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages pro gradu -tutkielma huhtikuu 2014 130 + 71 Tiivistelmä/Referat – Abstract Ilmari Krohn (1867–1960) teki monipuolisen elämäntyön säveltäjänä, urkurina ja musiikkitieteen ylimääräisenä professorina. Hän sävelsi mm. oratoriot Ikiaartehet ja Voittajat, oopperan Tuhotulva, Johannes-passion, musiikinhistorian ainoan kaikki 150 psalmia sisältävän Psalttarin, orkesteriteoksia, kantaatteja, rukoushetkiä ja kymmeniä pienempiä vokaali- ja instrumentaalisävellyksiä. Olen muusikkona mieltynyt Krohnin laajaan sävellystuotantoon, jota esitetään valitettavan vähän. Tästä syystä olen halunnut selvittää, 1) mitä ja millaisia teoksia hän sävelsi, 2) millaisen elämän hän eli, ja 3) millaisia yhteyksiä hänen elämällään ja tuotannollaan on. Jill Leporen määritelmän mukaan tutkielma on biografinen: pyrin rakentamaan Krohnin elämästä eheän kokonaiskuvan hänen historiallisen merkittävyytensä vuoksi. Historiantutkimus pyrkii etenkin lähteitä vertailemalla hahmottamaan tapahtumia ja ilmiöitä yhteydessä sekä samanaikaiseen ympäristöön että ajan myötä tapahtuneeseen kehitykseen. Lähdekritiikki muodostaa siinä käytetyn menetelmän, jolla kunkin lähteen suhdetta menneisyyteen selvitetään. Tällöin arvioidaan lähteen syntyolosuhteita, alkuperäisiä funktioita, laatijan ominaisuuksia ja pyrkimyksiä sekä lähteen ajallista välimatkaa sen kuvaamiin tapahtumiin. Lisäksi on pohdittava sen tarjoamaa informaatiota kysymyksenasettelun kannalta. Suurin osa tutkielman valmistelusta on ollut arkistotyötä Kansalliskirjastossa, Kansallisarkistossa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa sekä muissa arkistoissa Suomessa, Saksassa ja Ranskassa. Työn aikana olen perehtynyt hyvin laajaan aikalaisaineistoon: Krohnin kirjeisiin, julkaisuihin, sävellyskäsikirjoituksiin, asiakirjoihin ja muihin papereihin sekä häntä ja hänen sävellyksiään koskeviin lehtiarvosteluihin ja -uutisiin. Krohnin elämän tarkastelu on johdattanut minut yhä uusien lähteiden äärelle, ja toisaalta lähteiden myötä olen voinut ymmärtää hänen elämäänsä paremmin. Tutkielma päättyy kevääseen 1905, jolloin Krohn jäi leskeksi ja alkoi seurustella Hilja Haahden kanssa. Heidän 55-vuotinen taiteellinen yhteistyönsä vaatisi oman tutkimuksensa. Julius Krohnin nuorin poika Ilmari Krohn sai lapsuudenkodistaan kansallisen, kansainvälisen ja uskonnollisen peruseetoksen. Hänen monipuolisen lahjakkuutensa vahvimmaksi linjaksi osoittautui musiikki. Krohn sai pianonsoitonopettajikseen Suomen parhaita voimia ja aloitti säveltämisen noin 12-vuotiaana. Opiskeltuaan vuoden yliopistossa Krohn teki ensimmäisen kansansävelmien keruumatkansa 1886. Tämän jälkeen hän vietti neljä vuotta Leipzigin konservatoriossa opiskellen pianon- ja urkujensoittoa sekä sävellystä, josta tuli hänen tärkein oppiaineensa käsikivun vuoksi. Julius Krohnin kuoltua 1888 hänen tärkeimmäksi neuvonantajakseen tuli Kaarle-veli. Saksalaisen romantiikan tyylisessä varhaistuotannossa esiin nousevat ensin pianoteokset ja yksinlaulut, sitten kuoro- ja kamarimusiikki ja lopuksi orkesteriteokset. Kansanlaulusovituksia hän teki koko elämänsä ajan. Helsinkiin palattuaan Krohn sävelsi etenkin orkesterimusiikkia, piti sävellyskonsertteja ja toimi sivistystyössä. Vuonna 1891 hän pyrki Johanneksenkirkon urkuriksi mutta hävisi vaalin Oskar Merikannolle. Säveltäjänä hän taas jäi Jean Sibeliuksen varjoon. Vuonna 1893 Krohn liittyi katolis-apostoliseen kirkkoon, jonka piirissä hän tutustui puolisoonsa Emilie von Dittmanniin. Kihlausaikana sävelletty Lieder eines Wanderburschen on Suomen ensimmäisiä laulusarjoja. Krohn löysi työpaikan Tampereen Aleksanterin kirkosta, jonka urkurinvaalin hän voitti 1893 ylivoimaisesti. Yliopistosta hän valmistui 1894 pääaineenaan estetiikka. Ensimmäisinä Tampereen-vuosinaan Krohnista tuli paikkakunnan keskeinen muusikko ja erittäin aktiivinen sivistystoimija. Tärkein teos näiltä vuosilta on kantaatti Vankeus ja Vapautus. Yliopiston musiikinopettajan virkaa Krohn haki tuloksetta 1896. Hän teki kansansävelmien keruumatkoja eri puolille Suomea ja opintomatkan Saksaan. 1899 hän puolusti hengellisiä kansansävelmiä käsittelevää Suomen ensimmäistä musiikkitieteen alan väitöskirjaa. Matka Tanskaan, Saksaan ja Pariisin musiikinhistorialliseen kongressiin kesällä 1900 vaikutti Krohnin toimintaan virsikirjan uudistustyössä. Tällöin hän myös käsitti tieteenalansa monipuolisuuden ja omaksui uuden identiteetin musiikkitieteilijänä. Syksyllä hän alkoi työn musiikin historian ja teorian dosenttina. Hänen moninaisen tutkimus- ja opetustyönsä keskeinen alue oli estetiikan ja musiikinteorian suhde. Vuoden 1900 matkalla Krohn kiinnostui antiikin Kreikan runomitoista ja gregoriaanisista melodioista, joihin perehtyminen loi pohjan Laulusävelmiä-kokoelmalle (1904–08) ja Musiikin teorian oppijakso -kirjasarjalle (1911–37). Niiden vaikutus kuuluu myös Krohnin sävellyksissä kuten Sydämen sointusana -kantaatissa ja Valittuja Psalmeja -kokoelmassa. Sävellyskonsertissa 1902 Krohn otti paikkansa Suomen musiikkielämässä hengellisen musiikin säveltäjänä. Avainsanat/Nyckelord – Keywords säveltäjät, 1800-luku, 1900-luku, Suomi, taidemusiikki, kirkkomusiikki, kansanmusiikki, musiikkitiede Säilytyspaikka/Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Tutkielma sisältää temaattis-bibliografisen luettelon Ilmari Krohnin sävellyksistä ja sovituksista kevääseen 1905. SISÄLLYS 1. JOHDANTO 1 2. SUKUTAUSTA JA KOULUVUODET 7 2.1 Kosmopoliittinen suku ja suomenmielinen perhe 7 2.2 Ensi sävelet 9 2.3 Ylioppilaaksi ja ensimmäiselle kansansävelmien keruumatkalle 14 2.4 Sävellykset ja sovitukset ennen syksyä 1886 18 3. OPINNOT LEIPZIGISSA 1886–90 20 3.1 Kulttuurikaupungin konservatorio 20 3.2 Käänne sävellysopintoihin keväällä 1887 23 3.3 Vilkkaat vuodet 1888–90 26 3.4 Leipzigin-vuosien sävellykset 30 4. HELSINGISSÄ 1890–94 35 4.1 Sävellys- ja muut konsertit 1890–92 35 4.2 Kansansävelmien kerääjä, opettaja ja kuoronjohtaja 39 4.3 Yhteiskunnallinen toiminta ja suhde naisasialiikkeeseen 42 4.4 Lontoon folklorekongressi ja viranhaku Helsingistä 1891 43 4.5 Katolis-apostolinen kirkko ja avioliitto 1893 47 4.6 Viranhaku Tampereella 1893 ja yliopisto-opinnot vuoteen 1894 50 4.7 Helsingin-vuosien sävellykset ja sovitukset 52 5. URKURINVIRASSA TAMPEREELLA 1894–1905 59 5.1 Perheenisä, kaupunginmuusikko, sivistysmies 59 5.2 Suomen Kansan Sävelmiä 1893–1933 63 5.3 Yliopiston viranhaku 1896–97 66 5.4 Väitöskirja 1899 70 5.5 Tie dosentiksi 73 5.6 Käänteentekevä matka kesällä 1900 75 5.7 Dosentti Ilmari Krohn 78 5.8 Irtautuminen Tampereelta 82 5.9 Vuosien 1894–1905 sävellykset ja vuoden 1902 sävellyskonsertti 86 6. KIRKKOMUSIIKIN UUDISTAJA 91 6.1 Virsisävelmistön uudistustyö 91 6.1 Kirkkomuusikkokoulutuksen kehittäminen 97 6.2 Ilmari Krohn jumalanpalvelusten urkurina 99 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 101 Lähteet 107 Liitteet 131 Liite 1. Kolme valokuvaa Ilmari Krohnista 131 Liite 2. Temaattis-bibliografinen luettelo Ilmari Krohnin sävellyksistä ja sovituksista vuoteen 1905 134 1. JOHDANTO Vuosina 2008–13 johdin yksitoista esitystä Ilmari Krohnin Johannes-passiosta, Voittajat-oratoriosta ja Ikiaartehet-oratoriosta, esitin hänen muita vokaali- ja urkuteoksiaan ja osallistuin eri tehtävissä hänen sävellystensä levytyksiin. Tällöin vakuutuin siitä, että Krohnin omalaatuinen ja samalla vahvasti traditioon kiinnittynyt musiikki on taiteellisesti arvokasta ja tutkimisen arvoista. Sitä koskevaa perustutkimusta on hyvin vähän, joten otin haasteekseni selvittää: millaisen tuotannon Krohn sävelsi? Haastatellessani säveltäjiä olen muodostanut vahvan käsityksen, jonka mukaan säveltäjän elämänvaiheita tarkastelemalla voidaan ymmärtää hänen tuotantonsa monia piirteitä ja kehityskulkuja.1 Näin olen päätynyt toisen kysymyksen eteen: millaisen elämän Krohn eli? Kysymyksiin vastatessani olen pyrkinyt peilaamaan Krohnin elämänvaiheita hänen ammatillisiin päälinjoihinsa – säveltämisen ohella esiintymiseen, opetustyöhön ja tutkimukseen – ja pohtimaan, millaisia yhteyksiä niiden välillä voi havaita. Tästä syystä suurin osa tutkielman sivuista käsittelee Krohnin elämänvaiheita ja ammatillista toimintaa. Yhtäältä kyseessä on siis tutkimus Krohnin elämästä, toisaalta hänen elämänsä kautta tarkasteltu yleisesitys hänen sävellystuotantannostaan. Tutkimus kuuluu musiikinhistorian, pääosin suomalaisen taidemusiikin historian alaan, minkä lisäksi sillä on yhtymäkohtia kirkkomusiikin, kansanmusiikin ja musiikkitieteen historiaan. Historiantutkimus pyrkii etenkin lähteitä vertailemalla hahmottamaan tapahtumia ja ilmiöitä yhteydessä sekä samanaikaiseen ympäristöön että ajan myötä tapahtuneeseen kehitykseen.2 Lähdekritiikki muodostaa siinä käytetyn menetelmän, jolla kunkin lähteen suhdetta menneisyyteen pyritään selvittämään. Tällöin arvioidaan lähteen syntyolosuhteita, alkuperäisiä funktioita, laatijan ominaisuuksia ja pyrkimyksiä sekä lähteen
Load more

Recommended publications
  • Aino Kallas Syrjässä
    Lopen Joulu 2009 Aino Kallas Syrjässä Kirjailija Aino Kallas os. Krohn, tunnetun fennomaaniperheen tytär, vietti lapsuuden- ja nuoruudenkesänsä Lopen Sajaniemen Järventaustan Syrjässä. Kesällä 2009 Syrjässä järjestetyissä tapahtumissa oli esillä pieni tätä ajanjaksoa kuvaava näyttely, jossa esiteltyyn aineistoon tämä kirjoitus perustuu. Aikaisemmin on Aino Kallaksen vaiheista Lopella kertonut mm. Hele-Anneli Vähäkylä Lopen joulussa 1997. Godenhjelmit ja Syrjä Helsinkiläisellä lehtori B. F. Godenhjelmilla ja hänen Ida-vaimollaan oli 1870-luvulla kesänviettopaikkaa valitessaan monia vaihtoehtoja. Matkustaako kotimaassa vai ulkomailla, ostaako huvila vai majoittuako vuokrahuoneisiin tai hotelliin? Kaupunkiin jääminen ei heitä liene houkutellut, kuuluihan kesänvietto maaseudulla tai kylpylässä säädynmukaiseen elämään, eikä kaupungissa oleskelua kesäisin pidetty terveellisenäkään. Aiemmin Godenhjelmit olivat matkustaneet joka vuosi Haapsaluun, mutta tästä eteenpäin kesäpaikaksi vakiintui Loppi. Valintaan vaikutti varmaankin hyvä ystävä Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, joka oli ostanut Leppälahden tilan Loppijärven rannalta muutamaa vuotta aikaisemmin. Godenhjelmit eivät kuitenkaan pitäneet oman kesäpaikan ostamista tarpeellisena, vaan vuokrasivat Syrjän tilan pihapiiristä ensin pari huonetta, myöhempinä kesinä vieraita varten rakennetun erillisen huvilan. Syrjän tila oli aiemmin ollut Sajaniemen kylän Jalkusen rusthollin torppa. Kantatila Jalkunen oli jaettu kahtia 1700-luvulla. Toinen puoli oli jaettu vielä uudelleen, jolloin Loppijärven länsipuolisesta
    [Show full text]
  • Aino Kallas – Yhteiskirjailija 7
    View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Kauneudentemppelin ovella Aino Kallaksen tuotanto ja raamatullinen subteksti Silja Vuorikuru Akateeminen väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen auditoriossa XII lauantaina 29. syyskuuta 2012 klo 10. ISBN 978-952-10-8173-6 (nid.) ISBN 978-952-10-8174-3 (PDF) Aino Kallaksen Bathseba-näytelmä (1910) sisältyy ainoastaan väitöskirjan painettuun versioon tekijänoikeudellisista syistä. Kannen kuva (painettu kirja) Nikolai Triik: Orjad (1913) Painettua kirjaa voi tiedustella tekijältä ([email protected]). 2 SISÄLLYS 1 TUTKIMUKSEN TAUSTAA 6 Tutkimuskysymys ja -aineisto 6 Aino Kallas – yhteiskirjailija 7 Aiempi Aino Kallasta käsittelevä tutkimus 14 Raamattu kirjallisuutena ja kirjallisuudessa 18 Intertekstuaalisuus 25 Tutkimuksen rakenne 37 2 BATHSEBAN JÄLJILLÄ 40 Aikaansa kirjoitettu 43 Murroskauden teksti 45 Kolme tarinaa Bathsebasta 47 Tuntematon kukka kaivon äärellä 50 Ilkeän anopin äidinkasvot 63 Epäonnistuiko Bathseba? 68 3 UUTEEN MAAILMAAN 75 Uuteen Kaananiin valkealla laivalla 78 Utopiayhteisö erämaassa 84 Tyhmien neitsyiden lailla 88 Rypäleet ja kaipuu 92 Takaisin Egyptiin 96 Veden yli 100 Uuden maailman loppu ja alku 102 Uuden paratiisin elonmerkit 103 3 Matkalla uuteen
    [Show full text]
  • Kun Tunsin Kuuluvani – Toiseus Ja Kuuluminen Uudessa Kulttuurissa Suomalaisesta Näkökulmasta
    TAMPEREEN YLIOPISTO Henna Kostilainen Kun tunsin kuuluvani – Toiseus ja kuuluminen uudessa kulttuurissa suomalaisesta näkökulmasta Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Historian pro gradu -tutkielma Tampere 2018 Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö KOSTILAINEN, HENNA: Kun tunsin kuuluvani – Toiseus ja kuuluminen uudessa kulttuurissa suomalaisesta näkökulmasta Pro gradu -tutkielma, 91 s. Historia Kesäkuu 2018 Matkakirjallisuus on tärkeä matkojen taltioinnin ja jäsentelyn väline. Matkakirjallisuudessa kirjoitta- jat ovat usein nostaneet esille itselleen tärkeitä teemoja, kuten kohtaamisia ja käsityksiä uudesta kult- tuurista. Matkustamiselle oli usein syynsä, kuten vaikkapa työ, opinnot tai silkka mielenkiinto uutta kulttuuria kohtaan. Matkustamisen aikana ihmisille kertyi erilaisia kokemuksia uudesta kulttuurista, ja pidempiä aikoja ulkomailla viettäneet usein integroituivat paikalliseen yhteiskuntaan. Integroitu- misprosessiin kuului erilaisia toiseuden ja kuulumisen kokemuksia. Tässä tutkimuksessa tarkastelen toiseuden ja kuulumisen kokemuksia ja tunteita osana sopeutumis- prosessia erilaisiin yhteisöihin. Tutkin kolmen suomalaisen naisen, Aino Kallaksen, Elsa Enäjärven ja Helmi Krohnin, kokemuksia toiseudesta ja kuulumisesta kielen ja kielikulttuurin, käytös- ja käyt- täytymiskulttuurin sekä luokkajaon näkökulmista. Kallas, Enäjärvi ja Krohn oleskelivat Britanniassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä eripituisia aikoja. Oleskelunsa aikana he kaikki sopeutuivat erilai- siin ryhmittymiin ja yhteisöihin, sekä
    [Show full text]
  • Artistic Alliances and Revolutionary Rivalries in the Baltic Art World, 1890–1914
    INTERNATIONAL JOURNAL FOR HISTORY, CULTURE AND MODERNITY www.history-culture-modernity.org Published by: Uopen Journals Copyright: © The Author(s). Content is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International Licence eISSN: 2213-0624 Artistic Alliances and Revolutionary Rivalries in the Baltic Art World, 1890–1914 Bart Pushaw HCM 4 (1): 42–72 DOI: 10.18352/hcm.503 Abstract In the areas now known as Estonia and Latvia, art remained a field for the Baltic German minority throughout the nineteenth century. When ethnic Estonian and Latvian artists gained prominence in the late 1890s, their presence threatened Baltic German hegemony over the region’s culture. In 1905, revolution in the Russian Empire spilled over into the Baltic Provinces, sparking widespread anti-German violence. The revolution also galvanized Latvian and Estonian artists towards greater cultural autonomy and independence from Baltic German artistic insti- tutions. This article argues that the situation for artists before and after the 1905 revolution was not simply divisive along ethnic lines, as some nationalist historians have suggested. Instead, this paper examines how Baltic German, Estonian and Latvian artists oscillated between com- mon interests, inspiring rivalries, and politicized conflicts, question- ing the legitimacy of art as a universalizing language in multicultural societies. Keywords: Baltic art, Estonia, Latvia, multiculturalism, nationalism Introduction In the 1860s a visitor of the port towns of Riga or Tallinn would have surmised that these cities were primarily German-speaking areas of Imperial Russia. By 1900, however, one could hear not only German, but Latvian, Estonian, Russian, as well as Yiddish on the streets of Riga 42 HCM 2016, VOL.
    [Show full text]
  • „The Happiest Women, Like the Happiest Nations, Have No History“: a Woman’S Body As A
    „The Happiest Women, Like the Happiest Nations, Have No History“: A Woman’s Body as a Metaphor For The Nation Finnish authors Aino Kallas and Sofi Oksanen have both written about Estonia, its people and history, often provocatively for their time. Both Kallas’ and Oksanen’s ties with Estonia1 have allowed them to see behind the facade that Estonians put up; they write as both insiders and outsiders, treating issues that create contrasting reactions and feelings amongst their Estonian readers. Focusing on Kallas’ The Wolf’s Bride and Oksanen’s Purge, the former published during the „first independence“ (1928) and the latter during the re- independence (2008) of Estonia, I will ask what the role and purpose of the violence against women in Kallas and Oksanen is, and argue that they have used gender-based violence to depict other conflicts. Estonian literary scholar Sirje Olesk has drawn parallels between Oksanen’s and Kallas’ lives and works, seeing the style of both writers as realistic, but also sharing a mythological dimension, with characters that are often symbolic.2 Kallas writes about a woman’s search for her sexuality and independence in a time when women’s roles were changing. The story takes place in the 17th century, but addresses the questions of the beginning of 20th century. According to Mia Spangenberg women’s sexuality was part of those questions and it is a part of Kallas’s work.3 Oksanen writes mainly through the eyes of female characters and the tragedy of love, betrayal and redemption of the wounds of contemporary Estonian history.
    [Show full text]
  • Literary Translation in Britain and Selective Xenophobia
    CLCWeb: Comparative Literature and Culture ISSN 1481-4374 Purdue University Press ©Purdue University Volume 4 (2002) Issue 1 Article 1 Literary Translation in Britain and Selective Xenophobia Eric Dickens Blaricum, The Netherlands Follow this and additional works at: https://docs.lib.purdue.edu/clcweb Part of the Comparative Literature Commons, and the Critical and Cultural Studies Commons Dedicated to the dissemination of scholarly and professional information, Purdue University Press selects, develops, and distributes quality resources in several key subject areas for which its parent university is famous, including business, technology, health, veterinary medicine, and other selected disciplines in the humanities and sciences. CLCWeb: Comparative Literature and Culture, the peer-reviewed, full-text, and open-access learned journal in the humanities and social sciences, publishes new scholarship following tenets of the discipline of comparative literature and the field of cultural studies designated as "comparative cultural studies." Publications in the journal are indexed in the Annual Bibliography of English Language and Literature (Chadwyck-Healey), the Arts and Humanities Citation Index (Thomson Reuters ISI), the Humanities Index (Wilson), Humanities International Complete (EBSCO), the International Bibliography of the Modern Language Association of America, and Scopus (Elsevier). The journal is affiliated with the Purdue University Press monograph series of Books in Comparative Cultural Studies. Contact: <[email protected]> Recommended Citation Dickens, Eric. "Literary Translation in Britain and Selective Xenophobia." CLCWeb: Comparative Literature and Culture 4.1 (2002): <https://doi.org/10.7771/1481-4374.1140> This text has been double-blind peer reviewed by 2+1 experts in the field. The above text, published by Purdue University Press ©Purdue University, has been downloaded 1570 times as of 11/ 07/19.
    [Show full text]
  • Kirjailijan Kuva 1900-Luvun Kirjeenvaihdossa Aino Kallaksen Ja Friedebert Tuglasin Kirjeiden Tarkastelua
    Kirjailijan kuva 1900-luvun kirjeenvaihdossa Aino Kallaksen ja Friedebert Tuglasin kirjeiden tarkastelua Liivika Virtanen Pro gradu -tutkielma Kevät 2016 Suomen kieli ja kulttuuri Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Laitos – Institution – Department Humanistinen tiedekunta Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Tekijä – Författare – Author Liivika Virtanen Työn nimi – Arbetets titel – Title Kirjailijan kuva 1900-luvun kirjeenvaihdossa. Aino Kallaksen ja Friedebert Tuglasin kirjeiden tarkastelua Oppiaine – Läroämne – Subject Suomen kieli ja kulttuuri Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages Pro gradu -tutkielma year Kesäkuu 2016 56 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä työ edustaa kirjeiden tutkimusta. Tutkimuksen kohteena on kaksi kirjailijaa ja kääntäjää. Työssä tarkastellaan Aino Kallaksen ja Friedebert Tuglasin kirjeenvaihtoa ja selvitetään millaista oli kirjailijan työ 1900-luvulla. Pääasiallisena tutkimusaineistona käytetään Kallaksen ja Tuglasin kirjeitä, jotka ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Kirjeet on kirjoitettu vuosina 1909–1942. Tutkimuksessa hyödynnetään hermeneuttista lähestymistapaa, ja sen avulla pyritään ymmärtämään Kallaksen tuotannon syntymiseen liittyviä kysymyksiä. Kallaksen kirjailijakuvan selventämiseksi käytetään kirjeiden lisäksi hänen
    [Show full text]
  • Ta Ja Valtasyistä. Samoihin Aikoihin
    ta ja valtasyistä. Samoihin aikoihin Vapauden tuulet alkoivat vähentyä merkittäväs- homous kriminalisoitiin myös Neu- 1960-luvun lopulla syytteet ja tuo- ti sen jälkeen kun homous lakkasi vostoliitossa, mutta se ei liene vai- miot sitten vähenivät. Ilmeisesti olemasta rikos ja asenteet homoja kuttanut Suomessa tuolloin. alettiin voimassa olleesta laista ja kohtaan ovat parantuneet. ”Simeon” on kertomus säälittä- muista sen kaltaisista riippumatta västä reppanasta. ”Timo” taas on vähitellen käsittää, että homouden VELI HYVÄRINEN surullinen tarina sotilasrakkaudes- tuomitseminen rikokseksi, sairau- Psyke ry:n puheenjohtaja 1970-luvulla. ta toisessa maailmansodassa. deksi ja synniksi ei ollut päte- Sodanaikaisista miesten väli- viä perusteita. Asetettiin komitea, sistä suhteista esiintyy ristiriitaisia joka alkoi Inkeri Anttilan johdolla kuvauksia. Touko Laaksonen (Tom sommitella lainmuutosta. of Finland), on kertonut minullekin, Seitsemän kumman veljeksen että pommikoneiden harhauttami- viimeinen on ”Eero”. Hän on ai- seksi pimennetyssä Helsingissä noa, jonka henkilöllisyys kerrotaan kontaktien solmiminen sotilai- kirjassa. Hän oli Holger von Glan, den ja muiden miesten kesken oli homoaktivisti, Psyke ry:n ensim- helppoa, raitiotiepysäkeillä ja puis- mäisiä puheenjohtajia. toissa. Samoilta ajoilta on toisaal- Hagman on perehtynyt aihee- ta kuvauksia, joissa jopa itsetyy- seensa kiitettävästi. Hän kirjoittaa dytystä on paheksuttu rintamalla. selvää ja helposti ymmärrettävää Runkkari oli yhtä kuin homo. suomea. Homouden tuomitsemi- Homotuomioitten huippu ke- sen absurdius selviää kirjasta hy- hittyi Hagmanin julkaisemien tilas- vin, vaikka tutkija ei kantaansa tojen mukaan Suomessa toisen suoraan sanokaan. Koditon maailmansodan aikana ja jälkeen, Joitain asioita on kirjoittajalta maailmankansalainen ensiksi siis luultavasti Saksan vai- jäänyt tarkistamatta. Niinpä Psy- kutuksesta, sitten myös 1950-lu- ke ry on perustettu vuoden 1968 Silja Vuorikuru: Aino Kallas. vulla Yhdysvalloista rantautu- lopussa, ei vuoden 1969 lopus- Maailman sydämessä.
    [Show full text]
  • TRACING OPERATIC PERFORMANCES in the LONG NINETEENTH CENTURY Practices, Performers, Peripheries
    9 DocMus Research Publications TRACING OPERATIC PERFORMANCES IN THE LONG NINETEENTH CENTURY Practices, Performers, Peripheries Edited by Anne Kauppala, Ulla-Britta Broman-Kananen and Jens Hesselager 9 DocMus Research Publications ULLA-BRITTA BROMAN-KANANEN is a university HANNELE KETOMÄKI received her Doctor of Music degree researcher at the Sibelius Academy (University of the Arts from the Sibelius Academy in 2012. Her study examines Helsinki). In 2010–2013 she worked on the project “The Oskar Merikanto's national ideals and his activities in the Finnish Opera Company (1873–1879) from a Microhistorical music festivals by the Finnish Kansanvalistusseura. She Perspective: Performance Practices, Multiple Narrations is the manager of Academic Development at the Sibelius and Polyphony of Voice”, and later in “Opera on the Move: Academy (University of the Arts Helsinki). Transnational Practices and Touring Artists in the Long 19th Century Norden”. HILARY PORISS is Associate Dean of Academic and Faculty Affairs, and Associate Professor of Music in the College of GÖRAN GADEMAN has been since 2006 the dramaturgist Arts, Media and Design at Northeastern University. Her and casting coordinator and since 2007 associate professor research interests include the 19th-century Italian and French at the Gothenburg Opera. In his doctoral thesis he studied re- opera performance culture and aesthetics. She has authored alism and opera (Realismen på Operan, Stockholm University, Changing the Score: Arias, Prima Donnas, and the Authority 1996). His book Operabögar (Gay Opera Lovers) appeared in of Performance (2009) and co-edited Fashions and Legacies 2004. He also contributed to the New Swedish Theatre History of Nineteenth-Century Italian Opera (2010) and The Arts of (2007).
    [Show full text]
  • Download Download
    THE EUROPEAN JOURNAL OF LIFE WRITING VOLUME II(2013)T81–94 Bibliography on Life Writing from Eastern Europe The present bibliography is an attempt to bring together work on life writing from Eastern Europe. We welcome further references to national scholarship in the attempt to make more visible the Eastern European presence in life writing. The European Journal of Life Writing provides the ideal format for an open ended sharing of references to which all inter- ested scholars in the field are invited to contribute. Aarelaid, Aili, and Li Bennich-Björkman.Baltic Biographies at Historical Crossroads. London: Routledge, 2012. Print. ---. Cultural Trauma and Life Stories. Helsinki: Kikimora, 2006. Print. Anghelescu, Mircea. Literatura Autobiografica˘: Pus¸ca˘ria la Români Note De Curs s¸i Antologie. [Autobiographical Literature: Prison Writings. Anthology and Course Notes]. Bucures¸ti: Editura Universita˘t,ii din Bucures¸ti, 2008. Print. ---. Literatur i biografie. [Literature and Biography]. Bucure ti: Editura Universal Dalsi, 2005. Annuk, Eve. “In Search of an Autobiographical Room of Her Own: First Feminist Lilli Su- burg (1841–1923) as an Autobiographer.” Aspasia. International Yearbook of Central, Eastern, and Southeastern European Women’s and Gender History 7 (2013): 1–18. Print. ---. “Letters as a New Approach to History: A Case Study of an Estonian Poet Ilmi Kolla (1933– 1954).” NORA: Nordic Journal of Women’s Studies 1 (2007): 6–20. Print. ---. Ilmi Kolla ja tema aeg: biograafilise lähenemisviisi võimalusi nõukogue aja kontekstis. [Ilmi Kolla and Her Time: The Possibilities of Biographical Approach in the Context of Researching the Soviet Period]. Tartu: Tartu UP, 2006. Print. Avižienis, Jura.
    [Show full text]
  • Heikki Poroilan Tekstejä Ja Kuvia
    Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja 190 Oskar Merikannon teosluettelo Heikki Poroila Honkakirja 2020 Julkaisija Honkakirja Kustantaja Honkakirja Ulkoasu Heikki Poroila Kannen valokuva Paul Heckscher © Heikki Poroila 2020 Tarkistettu ja hiukan korjattu verkkoversio 1.0 vuonna 2019 julkaistusta samannimisestä paperikirjasta (ISBN 978-952-68711-7-2). Suomen tietokirjailijat ry on taloudellisesti tukenut kirjan tekemistä. Poroila, Heikki, kirjoittaja Oskar Merikannon teosluettelo / Heikki Poroila. – Helsinki : Honkakirja, Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2020. – 554 sivua : kuvitettu, nuotteja. – (Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja, ISSN 0784-0322; 190). –ISBN 978-952-68711-8-9 (PDF) ISBN 978-952-68711-8-9 (PDF) ISBN 978-952-68711-7-2 (nid.) Oskar Merikannon teosluettelo 2 Sisällysluettelo Esipuhe 5 Esipuhe 200 6 Käyttöohjeita 7 Opusnumeroidut teokset 11 Opusnumerottomat teokset (OM001-332) 244 Oskar Merikannon sovituksia muiden säveltäjien teoksista 443 Virheellisesti Oskar Merikannon nimiin merkitty sävellyksiä, toteutumattomia hankkeita ja epämääräisiä viitteitä 463 Arkistolähteet 465 Haastattelut 465 Painetut lähteet 465 Oskar Merikannon sävellyksiä sisältäviä nuottikokoelmia 470 Oskar Merikannon sävellyksistä tehtyjä sovituksia äänitteillä 539 Liitteet 1. Oskar Merikannon sävellysten opusnumeroiden historiaa 541 2. Teosluettelon kokoamisen ongelmia ja ratkaisuja 546 3. Oskar Merikannon kadoksissa olevat sävellykset 551 4. Oskar Merikannon kadoksissa olevat käsikirjoitukset 552 Oskar Merikannon teosluettelo 3
    [Show full text]
  • The Eden of Dreams and the Nonsense Land 2
    1 The Eden of Dreams and the Nonsense Land 2 The Eden of Dreams and the Nonsense Land. Characteristics of the British Golden Age Children’s Fiction in the Finnish Children’s Fantasy Literature of the 1950s. Mirva Saukkola 3 Foreword This dissertation tells about the journey fantasy literature made from Victorian Britain to a Finland, profoundly changed by the Second World War. It is loosely based on part of the licentiate work I completed almost five years ago. Much has since changed. When I started, I was simply fascinated by the enchanted worlds I was able to visit by reading fantasy literature. Later on, I was impressed by how children's literature is linked in so many ways to the society in which it is created. During the years spent writing this thesis, I found texts which I would have otherwise never come across, as well as being able to return to the stories I had greatly enjoyed as a very young reader. In many ways, this process was an adventure during which I found I was not only a researcher of literature, but also I remembered the experiences I went through as a child reader. I hope my thesis will raise the interest in children's literature and help grown- ups, in addition to children, to enjoy it. In this process - or my literary adventure - I had many guides and helpers, whom I wish to thank warmly. The supervisor of my thesis, Professor H. K. Riikonen has guided me during the entire process. I wish to address my most grateful thanks to him for his valuable advice.
    [Show full text]