Arvosteluja

mi. Näkyvimmin vuorovaikutus il- dulla jatkuvaan kanssakäymiseen Maanteiltä menee romanien ja valtaväestön erilaisten palveluksien, kaupan- suhteissa ja etenkin romaniuden käynnin ja työtehtävien muodossa. omiin tupiin määrittelyissä. Valtaväestö ja ro- Vuorovaikutus oli omiaan synnyttä- manit itse ovat määritelleet erilai- mään myös kulttuurien välisiä ra- Suomen romanien historia. sia erottavia ja yhdistäviä tekijöitä janylityksiä ja pitkäaikaisia, henkilö- Toim. Panu Pulma. SKS 2012. jo 1500-luvulta lähtien. Romani- kohtaisia suhteita. 494 s. ryhmän identiteetti näyttäisikin Panu Pulma avaa kokemuksia kytkeytyvän voimakkaimmin valta- sota-ajoista, jotka koettelivat kal- Suomen romanien historia on väestöstä poikkeavaan erilaiseen toin varsinkin evakkoromaneita. Panu Pulman toimittama teos, jos- elämäntapaan. Paluu takaisin Karjalaan jatko- sa tarkastellaan romaniväestön Teos jakaantuu kolmeen osaan, sodan aikana evättiin ja pakkotyöl- historiallisia vaiheita, yhteiskunnal- joista ensimmäisessä, Ulkoa margi� listämisajatuksia viljeltiin. Kanta- lista asemaa ja aseman muuttu- naaliin, romanien historiaa kirjoite- Suomessa romanit joutuivat tyhjän mista. Teos pohjaa opetusministe- taan 1500-luvulta toiseen maail- päälle, sillä verkostot valtaväestön riön rahoittamaan tutkimus- ja mansotaan. Tuula Rekolan katta- tuttuihin kyliin ja taloihin oli mene- kirjaprojektiin. Vuonna 2009 pro- van esityksen pohjalta voi todeta, tetty. Syntyikin eräänlaisia ghetto- jektin yhteyteen perustettiin histo- miten valtaväestölle vieras kiertele- ja, suurten kaupunkien liepeille riatoimikunta ja sen jäsenistä vä elämäntapa loi romaneille mitta- nousseita telttakyliä, joissa roma­ koostuva erillinen tieteellinen oh- van syntilistan jo 1500–1600-luvul- nien olot olivat kehnot. Väinö Lind- jausryhmä tukemaan tutkimuksen la. Romaneihin kohdistui painok- berg luotaa romanien uskonnollis- toteuttamista. Molemmissa ryh- kaasti muun muassa vuoden 1637 ta heräämistä, joka tapahtui rinnan missä oli edustajia Suomalaisen asetus, niin sanottu tappo­laki, joka yhteiskunnallisen valveutumisen Kirjallisuuden Seurasta ja Romani- pyrki karkottamaan romanit maas- sekä koulutuksen ja kasvatuksen asiain neuvottelukunnasta. ta hirttotuomion uhalla. Myös mo- merkityksen tiedostamisen kanssa. Koko tutkimusprojektin keskei- dernistuvan Suomen kaudella Kohti täyttä kansalaisuutta siä teemoja olivat yhteistyötavoit- 1800-luvulla mustalaiskysymystä -osassa 1940-luvulta 2000-luvulle teet ja etenkin vuorovaikutus. käsiteltiin virallisella taholla. Miika romanien historia on käännekoh- Teoksen tekstit ovat romaniaiheita Tervonen purkaa tätä kysymystä dassa. Perinteiset elinkeinot ja elä- tutkivien ja romanien itsensä kir- romanivähemmistön so­siaa­lisesta, mäntavat muuttuivat, ja myös suh- joittamia, ja ne toimivat kiinnosta- uskonnollisesta ja poliittisesta ase- de valtaväestöön nousi uudella ta- vasti dialogissa. Tarkasteluissa yh- masta käsin. Kiertelevään elämään valla esiin. Romanien asumiskysy- distellään hedelmällisellä tavalla liitettiin nyt toden teolla attribuutit myksiä ratkaistaessa valtaväestön historiallisia lähteitä sekä perinne- laiskuus, kerjäläisyys ja rikollisuus. harjoittama syrjintä vahvistui. ja muistitietoaineistoa. Vuorovai- Arjessa tilanne saattoi kuitenkin Osaksi varmasti tämän takia roma- kutus ulottuu menneisyyden ja olla erilainen: Rekolan mukaan nit siirtyivät suurina siirtolaisaaltoi- yhteiskunnan avaintapahtumiin, 1600-luvun oikeudenkäyntimate­ na Ruotsiin, sillä kotimaassa vaih- sillä myös romanien historiaan riaaleissa romanit eivät nouse mer- toehtona saattoi olla vain kurjuut- kuuluvat kiinteästi muun muassa kittävänä ryhmänä esiin, ja Tervo- ta, asumista telttakylissä ja syrjäy- nälkävuodet, sodat ja evakkotai- nen kirjoittaa romanien ja valta­ tymistä. Toisaalta tarkasteltu ajan- paleen kokemukset, jälleenraken- väestön läheisestä rinnakkainelos- jakso oli voimakasta aktivoitumi- nuskausi, siirtolaisuus ja EU-Suo- ta, joka perustui varsinkin maaseu- sen aikaa. Muun muassa Musta-

102 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA laisasiain neuvottelukunta syntyi, myksiä, keille historia kuuluu tai Suomen romanien historia on ja konfliktien kautta perustettiin kenen ehdoilla historiaa tutkitaan nimensä mukaisesti historiateos. Mustalaisyhdistys työstämään ro- ja kirjoitetaan. Toimittaja Panu Pul- Historiallisista prosesseista kerto- manipolitiikkaa hyvinvointivaltios- ma korostaa esipuheessa, miten van yleisesityksen tavoin se jättää sa. Sarita Friman-Korpela tarkaste- yksi projektin tavoitteista on ollut tilaa uusille tutkimuksille ja uusille lee kiinnostavasti romanipolitiikan romaniväestön historian ja kult- hankkeille, ja varsinkin se jättää ti- kansainvälisiä yhteyksiä ja ikkunoi- tuurin tutkiminen sen omista läh- laa romanien kulttuurin ja perin- den avautumista Eurooppaan. tökohdista. Samalla hän toteaa, teen tarkasteluille. Juuri kansainväliset vaikutteet pa- miten tutkimisen tulisi jatkossa olla kottivat suomalaisen yhteiskunnan romanien oma haaste ja tehtävä. − Riina Haanpää pohtimaan tämän vähemmistöryh- Tässä teoksessa tutkimuskohteen män tulevaisuutta ja asemaa. oma ääni on saatu kuuluville paitsi Historiateoksen kolmannessa tekstien myös kerätyn ja käytetyn osassa Kielen ja kulttuurin muutos aineiston tasolla. Muistitieto ja Kirkko, taivaan Kimmo Granqvist tarkastelee ro- haastattelut laajentavat mennei- manikielen merkityksiä. Tämän syyden tulkintoja ja tuottavat uu- näverrin ja ensi sijassa romaniryhmää palvele- denlaisia näkökulmia tutkimuksen luu-uhrit van kielen tulevaisuuden määrittä- kohteiksi. vät pitkälti romanit itse ja heidän Teoksen moniäänisyys nousee – tutkimus motivaationsa kielen säilyttämi- konkreettisella tavalla esiin esimer- seen. Lainsäädännöllisiä paran- kiksi Mustalaislähetyksen toimin- saamelaisesta nuksia kielelle luotiin vuonna toja tarkastellessa. Yhtäältä roma- uskonnolli­ 1995, jolloin perustuslakiin kirjat- nit pohtivat kriittisesti Mustalaislä- tiin vähemmistöjen oikeus kehittää hetyksen harjoittamaa assimilointi- suudesta ja ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan. politiikkaa ja etenkin lastenkotitoi- Vuonna 2009 julistettiin romani- mintaa. Toisaalta Mustalaislähe- Ritva Kylli: Saamelaisten kaksi kielen kielipoliittinen ohjelma. Ro- tyksen toimijat ovat saaneet pu- kääntymystä. Uskonnon muut- manikielen kaikuja luotaa myös heenvuoron. Etenkin Raija Halmet­ tuminen Utsjoen ja Enonte­kiön Risto Blomster tarkastellessaan ojan ja Panu Pulman sekä Miika lapinmailla 1602–1905. SKS musiikin ja laulujen merkitystä ro- Tervosen, Janette Grönforsin ja 2012. 318 s. manien elämässä. ”Mustalaiseks’ Henry Hedmanin käsittelemissä olen syntynyt” -laulun jälkiä seura- kysymyksissä havaitaan erilaisia ta- Ritva Kyllin uusi monografia on sy- tessa käy ilmi, miten tämä perinne soja ja tilanteita, joissa korostuvat ventävä jatko hänen palkitulle väi- on vahva osa romanikulttuuria. ehkä jopa ratkaisevat erot aiem- töskirjalleen (2005) kirkon ja saa- Anna Maria Viljasen artikkelilla piin käsityksiin. Juuri tämänkaltai- melaisten kohtaamisesta pohjoi- romanikulttuurin muuttuvista set pohdinnat ja vuoropuhelut eri simmassa Lapissa. Väitöskirjassa muodoista on mielenkiintoinen tu- artikkelien välillä synnyttävät rosoi- huomio kohdistui pääasiassa pap- lokulma. Vanhat kirjalliset kuvauk- suutta ja jossain määrin epätasai- pien toimintaan. Nyt kohteena on set ja piintyneet käsitykset romani- suuttakin, joka olisi saattanut olla epistemologisesti haasteellisempi kulttuurin piirteistä saavat rinnal- vältettävissä toimituksellisin ratkai- tutkimusaihe, saamelainen uskon- leen haastatteluin tuotetut näke- suin. Samalla kuitenkin olisi häivy- nollisuus ja kristinusko, ”hengelli- mykset ja muistitiedon. Pukukult- tetty koko tutkimus- ja kirjaprojek- nen mielenmaisema”, ja siinä kol- tuuria ja elämää rytmittäviä sään- tin luonne. men vuosisadan (1602–1905) ku- töjä sekä kulttuurin sisäistä hierar- Pieni puute löytyy teoksen läh- luessa tapahtuneet muutokset kiaa esitellään romanien omien deluettelosta, johon on koottu ai- Utsjoella ja Enontekiöllä. Tarkaste- näkemysten pohjalta. Marko Sten- noastaan kirjallisuuslähteet sekä lussa ovat kristinuskon sisäistämi- roosin artikkeli romanien monista käytetty verkkoaineisto. Arkisto- nen, toisistaan poikkeavien maail- kasvoista täydentää Viljasen näke- lähteiden lisäksi esimerkiksi pro- mankatsomusten rinnakkaisuus, mystä romaniuden rakentumisen jektin ohessa työstetty Suomalai- muutosten hitaus sekä uskonnolli- aineksista. Pohdinnat siitä, mitä on sen Kirjallisuuden Seuran toteutta- nen akkulturaatio. Tarkoituksena romanius, mitä on olla romani ja ma muistitietokeruu sekä tehdyt on selventää kuvaa saamelaisten kuka on ”aito romani” ovat koko laajat haastattelut ovat jääneet kääntymyksestä ja vertailla sitä toi- historiateoksen kantavia teemoja. luet­teloimatta. Lukijan tehtävänä seen eli lestadiolaiseen käänty- Suomen romanien historia poh- onkin etsiä tämänkaltaisia tietoja mykseen. Vertailun toinen taso tii sivuillaan hiljaisesti myös kysy- loppuviitteistä. käsittelee eri Lappeihin kuulunei-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 103 ARVOSTELUJA den seurakuntien välisiä eroja. toa eli uhripaikkojen kaivauksia. naisuus on ainakin periaatteessa Mukaan otetaan saamelaisten esi- Kyllillä on vakaa rutiini lähdetyös- paremmin saavutettavissa, ja saa- kristillinen uskonto samoin kuin sään, mutta lähdeongelmien poh- melaiset voidaan nähdä etnis-kult- sortokausien sekä saamelaisen ja dinta jää usein ongelmien toteami- tuuris-poliittisissa kohtaamisissa suomalaisen kansallismielisyyden seksi ja positiiviseksi loppulausu- toimijoina sekä moniäänisenä ja vaikutukset saamelaisten uskon- maksi, jonka mukaan saamelainen -strategisena ryhmänä. nolliseen maailmankuvaan. ääni kyllä kuuluu lähteistä vaihte- Etnopoliittisesti ja epistemologi- Tutkimustehtävä on kunnianhi- levalla volyymillä. Paikoitellen Kylli sesti ”radikaalimmissa” saamen- moinen ja vaikea. Kyllin työ on mik- analysoi lähteistä kuuluvat muut- tutkimusympäristöissä tutkijan rohistoriallinen ja mentaliteetteja kin äänet, mutta tehtävä ei enää oman position perustelu tehdään kartoittava tutkimus. Varhaisempia tämän tutkimuksen tutkimuskysy- perusteellisemmin kuin Kylli tekee. aikakausia koskevaa saamentutki- myksiin varsinaisesti kuulu. Kylli asemoi itsensä suomalaiseksi musta vaikeuttaa saamelaisten it- Yksi seuraus arkistolähdevetoi- saamen historiantutkijaksi ja pe- sensä tuottamien kirjallisten lähtei- suudesta on, että Kylli osallistuu rustelee tutkimuksensa historiallis- den vähäisyys. Niitä alkoi ilmestyä harvoin tieteensisäiseen debattiin. ten toimijoiden äänen esiinnosta- vasta 1800-luvulla, ja varsinkin les- Se olisi syventänyt lestadiolaisuu- misella. Tutkimusposition pohdinta tadiolaisuus valottuu jo osin saame- den ja saamelaisen kansallismieli- jää hieman vajaaksi, koska legiti- laisista lähteistä käsin. Omatekoiset syyden yhteyksien pohdintaa, joka mointia haetaan vain tutkimus- ja -toimiset maallikkosaarnaajat ja nyt jää niukaksi. Tästä tutkimuson- kentän yhdestä kulmasta, ikään muut epäviralliset uskonnolliset vai- gelmasta olisi löytynyt paljon nor- kuin historiallisen tiedonintressin kuttajat, kuten sinnikkäästi kunkin jalaista tutkimusta. kautta, eikä haastavimpiin kyseen- ihmisen kristillisyyden tilaa kuulus- Yksi tapa, jolla Kylli osoittaa ot- alaistuksiin edes yritetä vastata. tellut ”taivaan näverrin” Elias Palt- tavansa saamelaiset historiallisina Tämä toistuu myöhemmin tekstis- to, pääsevät ääneen kirjan loppu- toimijoina vakavasti, on se, että sä, esimerkiksi suhteessa postkolo- puolella. Silti kysymys saamelaisten hän ei rationalisoi tai psykologisoi nialistisiin tulkintoihin koulusta uskontoon ja uskonnonvaihtoon esimerkkejä näyistä ja uskonnolli- instituutiona – eikö saamelaisten kohdistamista peloista, odotuksista sista kokemuksista – ne esitetään postkolonialististen tutkijoiden ja toiveista jää paljolti muiden tuot- vain sinällään ja taustoitetaan suu- heittämiä haasteita koeta vastaa- tamien lähteiden informaation va- rilla yhteiskunnallisilla murroksilla. misen arvoisiksi? raan, ja sama koskee teesiä saame- Papit saivat tottua ”esi-kristillisiin” Kylli esittää saamelaisen uskon- laisten syvemmästä uskonnollisesta juonteisiin, kuten etiäisiin ja aurin- nollisen historian periodisoinnin, kokemuksesta. Mutta samalla Kylli gon pitämiseen jumaluutena. mikä on yksi työn päälöydöistä. dokumentoi pätevästi mytologian Tämä suhteutetaan suomalaiseen Esimerkiksi esi-kristillisten uskon- muuntumisen lasten pelotteluun uskomusperinteeseen – papit saat- nollisuuden muotojen intensiivisty- tarkoitetuiksi tarinoiksi, noitien toivat jakaa osia tällaisesta maail- misen ja katoamisen sekä kirkon muuntumisen tietäjiksi ja riittien mankatsomuksesta itsekin. tarjoaman kristillisyyden kukois- kansanparannukseksi ja edelleen Suomessa tehty saamelaistutki- tuskausien hiipumisen mahdolliset eläväksi perinteeksi ja osaksi saa- mus on ehtinyt ikään, jossa erottuu syyt valottuvat. Kriittiset varaukset melaista tai lappilaista mielenmai- koulukuntia. Koulukunnat jakautu- lähteiden antamasta informaatios- semaa. vat akateemisin, etnopoliittisin tai ta tehdään riittävän usein, ilman Kyllin tutkimus on aina ollut ar- molemmin perustein. Kylli kuuluu että niitä toisteltaisiin joka lähteen kistovetoista, ja lähdeluettelo on saamelaista historiallista toimijuut- kohdalla. taas varsinkin näiltä osin komea. ta korostavaan koulukuntaan, joka Kyllin kertomus päättyy taval- Tämä onkin työn monista vah- pyrkii antamaan mahdollisimman laan kristillisen uskonnollisuuden vuuksista kaikkein suurin – mikro- aidon äänen saamelaisille, siten intensiivistymiseen lestadiolaisuu- historiallisia johtolankoja etsitään kuin se lähteistä nousee, noudatta- den läpimurron myötä, joka oli us- harkitun ennakkoluulottomasti matta mitään kaanonia (arkaaisin konnollisen kääntymyksen suh- monelta taholta eikä pelkästään esimerkki jalot tai vähemmän jalot teen vaativampi. Tätä narratiivia kirkon tuottamista lähteistä. Läh- villi-ihmiset) tai uhriuttavaa uu- tuotetaan myös toisessa suhtees- deapparaattiinsa Kylli on ottanut dempaa poliittista diskurssia (ko- sa: suruttomat, kirkon liepeillä juo- mukaan tuomiokirjojen ja perun- lonisoidut saamelaiset). Näin Kylli pottelevat ja muihin raffinoitu- kirjojen ohella nimistö- ja esineai- ei näe kristinuskoa pelkkänä ko- neempiin synteihin sortuneet saa- neistoja (noita-rummut, joita käsi- lonisaationa, vaan myös uuden melaiset ovat tekstissä pitkään tellään tuoreella tavalla), perinne- lähteenä. Tällä lähtökohdalla on se pappien määrittämässä uskonnolli- aineistoja sekä arkeologista aineis- etu, että saamelaisyhteisön moni- sessa tyhjiössä. Myöhemmin teks-

104 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA tissä Kylli antaa saamelaisille neljä heiden sisäisiin suhteisiin. Vaikka Toisessa osassa kirjoittaja tuo vaihtoehtoa – luterilaisen kirkon kahvia usein arvosteltiin turhuute- esille juoruilun ja kotivarkauden eri edustama kristillisyys, vielä syvem� na, kahvinjuonti yleistyi myös ta- merkityksiä. Juorujen levittäminen min koettu lestadiolainen uskon- lonpoikaisnaisten keskuudessa. oli talonpoikaisyhteisössä sekä nollisuus, ajoittainen turvautumi- Mutta millä rahalla naiset, jotka ajanvietettä että tärkeää tiedonvä- nen vanhaan esi-kristilliseen uskon- elivät patriarkaalisessa kotitalou- litystä. Kiinnostava onkin kysymys nollisuuteen, ja ”välinpitämätön dessa, rahoittivat ostoksiaan? Sa- siitä, mitä juorujen ”myyminen” kristillisyys”, joista viimeksi mainit- nomalehdissä keskusteltiin näpis- merkitsi maata omistamattomaan tu näyttää jäävän uskontojen trans- tämisestä, niin sanotusta kotivar- luokkaan kuuluville naisille. Alim- kulturaalisen rinnakkaisuuden ja kaudesta. Stark väittää, että tällä maksi jäävät naiset, ”juoruakat”, synkretistisen lainailun (työn toinen tavoin maalaisnaisten – etupäässä kuvitellaan aktiivisina toimijoina, ja päälöytö) ulkopuolelle. emäntien ja tyttärien – asema tuli he tarjosivat palveluitaan tuotteita Ehkä tämä kasvava joukko julkisen keskustelun kohteeksi. vastaan. Stark lukee kotivarkau- (maallistuvia?) tapakristillisiä olisi Stark analysoi keskustelua, joka den myös tyttärien ja emäntien seuraavan tutkimuksen kohde? syntyi sanomalehtien ja kulutusta- mahdollisuudeksi. Näiden isäntä- Millaista uskonnollista tilaa he loi- varoiden yleistyessä. Hänen tutki- vallan alaisten naisten saattoi olla vat, milloin tämä uskonnollisuu- muksensa tuo uutta tietoa vaikea toimia itsenäisesti, mutta den muoto tuli mahdolliseksi ylim- 1800-luvun maalaisnaisista kah- kirjoittaja osoittaa, että naiset sai- mässä Lapissa ja mitä se merkitsi den pääteeman – kotivarkauden ja vat ja ottivat toimitilan hierarkkisis- suomalaisille instituutioille, kuten juoruilun – avulla. sakin rakenteissa. Tarkastellessaan kirkolle? Kyllin uusi työ on tuttua Teos on jaettu kolmeen osaan, ja näitä teemoja rinnakkain Stark hyvää tasoa. teoreettinen johdanto-osuus voi- piirtää monipuolisen kuvan agraa- − Jukka Nyyssönen daan lukea erilläänkin. Erityisenä riyhteisön arkielämästä ja sosiaali- tutkimuskohteena on naisten toi- sista suhteista. mijuus (agency) hierarkkisessa yh- Kirjan kolmas osuus keskittyy teiskunnassa. Stark hyödyntää eri varhaiseen lehtikeskusteluun maa- teorioita monitahoisessa tulkinnas- seudulla elävien naisten oikeuksis- saan. Uutta näkökulmaa tar­joaa ta. Stark osoittaa, että näitä teks- Kotivarkaita etenkin keskustelu hidden tran� tejä julkaistiin enemmän kuin on ja muita script -käsitteestä, josta on tullut luultu, ja hän esittää esimerkkejä yhä suositumpi teoreettinen lähtö- siitä, miten miehet ja naiset kirjoit- 1800-luvun kohta historiantutkimuksessa. Kä- tivat kotivarkaudesta. Enimmäk- site ei helposti käänny suomeksi, seen käsiteltiin maata omistavien maalaisnaisia mutta voidaan puhua esimerkiksi asemaa. Kotivarkauden nähtiin ”piilotetusta strategiasta”. Mielen- olevan muuta maata yleisempää Laura Stark: The Limits of Pa- kiinto kohdistuu tällöin toimintaan Itä-Suomessa, jossa tyttäret saivat triachy. How Female Networks hierarkkisissa suhteissa. Käsitettä tavallisesti vain myötäjäiset. Pimit- of Pilfering and Gossip Sparked käyttäen Stark pohtii oivaltavalla tämällä tilan tuotteita tyttäret the First Debates on Rural Gen- tavalla alisteisissa asemissa olevien hankkivat rahaa, ja vaikka sano- der Rights in the 19th-Century naisten toimintatapoja. malehdissä kotivarkautta luonneh- Finnish Language Press. Studia Tutkimuksen lähdeaineisto on dittiin pahuudeksi, näpistämistä Fennica Ethnologia. SKS 2011. laaja. Stark hyödyntää sekä ”kan- pidettiin korvauksena maatilalla 263 s. sanihmisten” sanomalehtikirjoituk- tehdystä työstä. Kotivarkauksien sia että arkistoon lähetettyä muisti- yleisyys ja maaseudun kaupat hei- Naisten asema talonpoikaisyhtei- tietoa. Kansalliskirjaston Historialli- kensivät isäntien asemaa eri tavalla sössä on usein ollut myös suurta sen sanomalehtiarkiston avulla – nyt naisetkin tekivät enenevässä yleisöä kiehtova aihe. Korkealaatui- Stark on kerännyt 64 kotivarkautta määrin kulutuspäätöksiä itse, ja sessa kirjassaan The Limits of Patria� käsittelevää sanomalehtikirjoitusta. samalla sanomalehtikeskustelu he- chy etnologian professori Laura Lähteinään hän käyttää myös rea- rätti pohdintaa isännän vallasta. Stark valottaa, miten suomalaisessa listista etnografista fiktiota ja jul- Loppujen lopuksi kotivarkauksien lehdistössä 1800-luvun jälkipuolis- kaistuja etnografisia kuvauksia. avoin paheksunta antoi valistajille kolla ensimmäistä kertaa keskustel- Stark analysoi ja paikantaa aineis- perusteita vaatia naisille oikeuksia. tiin maalaisnaisten asemasta. ton perehtyneesti, mutta valitetta- Kirjassaan Stark ei nojaa aikai- Muun muassa kulutuksen no- vasti liian monet pitkät sitaatit te- sempaan pohjoismaiseen tutki- pea kasvu vaikutti talonpoikaisper- kevät lukemisesta raskaan. mukseen, eikä työssä pohdita sen

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 105 ARVOSTELUJA enempää vertailumahdollisuuksia. Rainer Knapaksen teoksella tulee ­FinELib-konsortion merkitystä laa- Voidaan myös kysyä, kuvaileeko pitkään olemaan merkittävä ase- jasti koko tiedeyhteisöä palveleva- tutkimus menneisyyden naistietoi- ma yliopistoja ja yliopistokirjastoja na toimintamuotona ei nosteta suutta liian modernilla tavalla. koskevassa keskustelussa. esille. Tämä on tekijältä tietoinen Mitä naiset ajattelivat sukupuo- Knapas tavoittelee teoksessaan valinta, sillä Knapas arvottaa kult- leensa liitetyistä rajoituksista? kokonaisvaltaista tarkastelutapaa, tuurihistoriallisesti arvokkaiden ra- Kaikkiaan teos on monipuoli- jossa kirjasto nähdään kokoel­ kennusten ja kirjaston historian nen, ja tutkimuksen teoreettiset mien, henkilökunnan ja kävijöiden saatossa muodostuneiden kokoel- valinnat mahdollistavat uudenlai- muodostamana elävänä kokonai- mien painoarvon merkittävämmäk- sia tulkintoja. Teos on myös huolel- suutena. Hän kiinnittää runsaasti si kuin elektronisessa muodossa lisesti toteutettua historiankirjoi- huomiota historiallisiin kokoelmiin julkaistun tutkimuksen. Tämä ajat- tusta. Kirja voi olla hyödyllinen ja erityisesti 1800-luvulla kirjastoa telutapa on varsin vieras 2000-lu- historioitsijoiden lisäksi muun varten rakennettuihin tiloihin. vun kirjaston palveluiden käyttäjille, muassa kulttuurin- ja sukupuolen- Knapaksen rakentama historiaku- joille julkaisun muoto ei ole merkit- tutkijoille, ja sopii myös opetus- va nimenomaan itse kirjastosta ko- tävä, vaan sen vaivaton saavutetta- käyttöön. rostaa laitoksen taidehistoriallista vuus. Varhaisempien painettujen − Ann-Catrin Östman ja arkkitehtuurista merkitystä. Nä- kokoel­mien arvottaminen tieteen kökulmaa voidaan pitää perustel- tekemisen kannalta tärkeämmiksi tuna silloin, kun tarkoituksena on kuin elektroniset julkaisut on vieras- osoittaa kirjastorakennuksen mer- ta jo lähtökohtaisesti tiedon kumu- kitys osana poliittisen vallan näyt- latiivisen luonteen ymmärtämisen tämöä, jolla rakennettiin pääkau- näkökulmasta. pungin erityislaatuisuutta osana Rainer Knapaksen teoksen alku- Kansallis­ laajaa Venäjän keisarikuntaa. kieli on ruotsi, ja teos on käännetty Henkilökuntaa käsitellessään suomen lisäksi myös englanniksi. kirjaston Knapas pitäytyy ylikirjastonhoita­jien Kirjan saatesanoissa todetaan, että kulttuuri­ tarkastelussa. Valinta on pettymys teoksen yksi tavoite on ollut avata varsinkin kirjasto- ja informaatio- Helsingin yliopiston kirjaston eli historiallinen alan asiantuntijoille, joita kiinnostaa Kansalliskirjaston menneisyyttä Kansalliskirjaston henkilökunnan Suomen kulttuurihistorian kannal- tarina eritysosaaminen muun muassa ta tärkeimpiin ilmansuuntiin. Kna- vanhan kirjallisuuden tuntijoina, pas nostaa teoksessaan ansiok- Rainer Knapas, Tiedon valta- luet­telointisääntöjen ja sisällönku- kaasti esille ruotsin- ja venäjänkieli- kunnassa. Helsingin yliopis- vailun ekspertteinä sekä verkkopal- sen sivistysperinnön merkityksen ton kirjasto – Kansalliskirjasto veluja koskevan teknologian erityis- suomalaisen yhteiskunnan sivistys- 1640–2010. Suomalaisen Kir- osaajina. Asiakkaat ja se, miten kir- valtiokehityksessä. Teos vahvistaa jallisuuden Seuran Toimituksia jasto on eri aikakausina saattanut osaltaan Kansalliskirjaston profiilia 1347. 462 s. kirjaston kokoelmat tiedontarvitsi- maineikkaiden eurooppalaisten jan käyttöön, jäävät tarkastelussa kansalliskirjastojen rinnalla. Kirjas- Rainer Knapas kuvaa teoksessaan marginaaliseen asemaan. ton perustehtävä on huolehtia Tiedon valtakunnassa nykyisen Kansalliskirjasto on keskeinen kansallisen kulttuuriperinnön tal- Kansalliskirjaston vaiheita aina Tu- kansallinen muistiorganisaatio, ja lettamisesta ja ylläpidosta sekä tar- run akatemian kirjastosta 2010-lu- tämän mukaisesti teoksessa koros- joamisesta asiakkaiden käyttöön. vun alkuun. Kansalliskirjasto oli tuvat humanistisen tutkimuksen Se ei kuitenkaan avaudu kovin hel- vuoteen 2006 Helsingin yliopiston hyödyntämät kirjakokoelmat. Ai- posti etenkään kirjastolaitoksen kirjasto, minkä jälkeen sen toimi- neistojen digitalisoimisen merkitys- toimintaa vähemmän tuntevalle lu- ala laajentui yliopistokirjastoista tä tiedon saavutettavuuden näkö- kijalle. Suomenkielisen kansallisen yleisiin kirjastoihin, ammattikor- kulmasta ja elektronisten aineisto- kulttuurin häivyttäminen on tietoi- keakoulukirjastoihin ja erikoiskir- jen korostumista varsinkin nykytut- nen valinta, sillä kuten tekijä teok- jastoihin. Kansalliskirjastoa onkin kijoiden arkipäivässä olisi voinut sen lopussa toteaa, ”Kansalliskir- luonnehdittu kirjastojen kirjastok- korostaa huomattavasti enemmän. jasto on uudesta nimestään huoli- si. Kansalliskirjaston pitkät perin- Kirjaston muistiorganisaatioroolia matta täysin yleismaailmallinen”. teet tiedeyhteisön palvelijana ja ei teoksessa erikseen problemati- Kirjastohistoriaa ei ole aikaisem- keskeinen rooli kansallisessa kirjas- soida, mikä johtaakin siihen, että min tavattu pitää omana erityisenä toverkossa tarkoittavat sitä, että Kansalliskirjastossa toimivan tieteenalana. Kansalliskirjaston

106 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA historiassa Rainer Knapas kuiten- deyhteisön että kirjaston tunte- Niemen ja Väinö Salmisen vaiheita kin pyrkii määrittelemään alan eri- musta ja tutkimuksen rajauksia ja suhdetta karelianismiin. tyispiirteitä ja profiloimaan tämän koskevien valintojen tulee tukea Johdantoon olisi kaivannut jo avulla kirjastohistorian merkitystä kokonaisvaltaista esitystapaa. muutaman sanan itse tutkimus- osana muita tieteenaloja. Knapak- Kansalliskirjastosta on lyhyen kohteen, Kalevalaseuran, osuu- sen mukaan kirjastohistoria on ajan sisään tehty kaksi toisiaan täy- desta kansallisen identiteetin luo- monisyinen tieteenala, jota määrit- dentävää kulttuurihistoriallista misessa. Tällä olisi perusteltu myös tävät erityisesti taloudelliset, tekni- teos­ta. Tiedon valtakunnassa -teos satavuotishistorian kirjoittamisen set, sosiaaliset ja historiallissosiolo- sopii jatkoksi vuonna 2004 julkais- tärkeyttä ja merkitystä 1900-luvun giset muutokset. Tutkimuskohteen tulle teokselle Muistiin painettua, suomalaisen aatemaailman ym- moni-ilmeisyyden tunnistaminen jossa tarkastellaan kirjaston arvok- märtämiseksi. Tämä puuttuu myös ei kuitenkaan tee kirjastohistorias- kaita kokoelmia. Varsinainen kir- teoksen takakansitekstistä, jossa ta omaa erityistä tieteenalaa. jastoa koskeva kattava tutkimus se olisi pitänyt mainita. Teos ei ni- Knapas asemoi teoksensa paik- antaa vielä odottaa itseään. mittäin typisty pelkästään Kaleva- kaa pohtimalla yliopistoja ja yli- laseuran historiaksi, vaan on sidok- − Marja Kokko opistokirjastojen historiaa koske- sissa aikansa aatevirtauksiin ja po- vaa tutkimustraditiota. Kirjoittaja liittisiin pyrkimyksiin ja tekee seu- toteaa mielestäni aivan oikein, että rasta erottamattoman osan kan- kirjasto- ja yliopistohistorioiden te- sallista menneisyyttä. Sen jäsenillä kijät ovat usein näiden organisaa­ Kulttuuri­ oli yhteyksiä esimerkiksi Akateemi- tioiden omia asiantuntijoita. Kna- seen Karjala-Seuraan ja jatkosodan paksen mukaan asiantuntijakirjoit- historiaa aikana he työskentelivät perin- tajien keskeinen rooli on johtanut Kalevala­seuran teenkeruutehtävissä uudelleen val- siihen, että teoksista on tullut tar- loitetulla Karjalan alueella. koituksenhakuisia menestystari- sata­vuotiselta Johdannosta puuttuu kokonaan noita ja kehityskertomuksia. Aikai- maininta käytetystä lähdeaineis- semmat esitykset kirjastojen ja taipaleelta tosta, sen mahdollisista puutteista myös yliopistojen historiasta eivät tai rajoituksista. Lähdeluettelossa siten Knapaksen mukaan lähtö- Kristiina Kalleinen: Kansallisen olisi niin ikään ollut syytä kertoa, kohtaisesti edusta tieteelle leimal- tieteen ja taiteen puolesta. Ka- miltä vuosilta sanoma- ja aikakaus- lista kriittistä tutkimusta. Lähde- levalaseura 1911–2011. SKS ja lehtiaineistoa on käyty läpi, ja ehkä luettelon perusteella kirjoittaja ei Kalevalaseura 2011. 314 s. seuran julkaistut vuosikirjat olisi kuitenkaan tunne alan aikaisem- voinut merkitä erikseen lähteiksi. paa tutkimusta, mikä näkyy myös Kalevalaseuran historia on koottu Vaikka kyseessä onkin ennen muu- siinä, että Kansalliskirjaston roolia kansiin seuran satavuotisen taipa- ta yleisesitys aiheesta, ei sillä mie- ”kirjastojen kirjastona” ei osata leen juhlistamiseksi. Kansallisen lestäni voi perustella lähdeaineis- erityisesti nostaa esille. tieteen ja taiteen puolesta: Kaleva� ton esittelyn ja tutkimuskysymys- Vastakohtana tällaiselle sisältä- laseura 1911–2011 -teos on asian- ten puuttumista johdannosta. Jo päin liikkeelle lähtevälle tarkastelul- tunteva ja perinpohjainen esitys pelkästään sen seikan mainitsemi- le olisi Rainer Knapaksen mukaan seuran vaiheista. nen, että seuran historian tarkas- ongelmalähtöinen historiankirjoi- Teoksen johdannossa käsitel- telu on mielekästä muutoinkin tus, jossa yliopistoja tai yliopiston- lään Kalevala-aatteen syntyä Lönn- kuin satavuotisjuhlan tähden, olisi kirjastoja koskevat pohdinnat joh- rotin Kalevalan ilmestyttyä vuonna riittänyt, ja lähdemaininnat ja kes- detaan organisaatioiden ulkopuo- 1831 ja tuodaan esiin sen sekä yli- keiset työtä ohjaavat kysymykset lelta tieteen ja yhteiskunnan näkö- päänsä kansanrunouden ja kare- olisi voinut ujuttaa helposti joh- kulmasta tai kulttuuri- ja oppihisto- lianismin merkitystä 1800-luvun dannon lähdeviitteisiin. riasta. Tässä tehtävässä Knapas kansallisen identiteetin rakennus- Teos etenee kronologisesti ja on onnistuu hyvin, mutta samalla hän työssä. Siinä taustoitetaan myös muutoinkin selkeä, kauttaaltaan tulee sivuuttaneeksi itse tutkimus- Kalevalaseuran perustajien, suo- asiantuntevasti taustoitettu ja hy- kohteen eli kirjaston. Kirjastot ovat menkielen ja kirjallisuuden profes- vin kirjoitettu. Painopiste on sel- todellakin vaativia ja monitahoisia sori E. N. Setälän, kuvanveistäjä västi seuran varhaisvaiheissa, jol- tutkimuskohteita, koska niillä on Alpo Sailon, kuvataiteilija Akseli loin seuran merkitys oli suurempi, erityinen osaamis- ja asiantuntija- Gallen-Kallelan sekä myöhemmin ja ehkä myös sen riveissä vaikutta- rooli osana tiedeyhteisöä. Tasapai- kansanrunouden tutkimuksen neet henkilöt olivat kiinnostavam- noinen esitys edellyttää sekä tie- professoreina toimineiden A. R. pia kuin vaikkapa 2000-luvulle

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 107 ARVOSTELUJA tultaessa. Seura oli pitkään, kuten tyinen Karjalan merkitys kalevala- mussuuntauksia, seura itse on aina vielä tuolloin oli tyypillistä, miesten seuralaisille oli. Jatkosodan päät­ pyrkinyt olemaan puolueeton. hallinnassa. Ensimmäinen nainen tyessä Alpo Sailo kirjoitti: ”Oli läh- Teoksen päätäntö on napakka ja otettiin seuran riveihin vuonna dettävä pois satavuotisten ukkojen keskeiset linjat hyvin yhteen nivo- 1937: kansatieteellis-muinaistie- parista ja jättää ihanat aiheet un- va. Lopussa on henkilöhakemisto, teellisen alaosaston apujäseneksi hon peittoon. [− −] Lemminkäiset mutta asiahakemisto puuttuu. Liit- (!) nimitettiin Kansallismuseon in- ja Kullervotyypit, suloiset Ainot ja teeksi on koottu seuran hallituk- tendentti Tyyne Vahter. Huomion- Kyllikit − −” (s. 95). Kalevalan hen- sen/johtokunnan kokoonpanot eri arvoista on seuran kansainvälisyys: kilöitä ja idyllistä laulumaatahan vuosina. Kirjallisuusluettelo on yl- vuodesta 1921 alkaen ulkomaisiksi sieltä haettiin! lättävän suppea joskin monitietei- jäseniksi kutsuttiin monesti Kale� Seuran ensivuosikymmenten nen. Mielenkiintoista olisi saatta- valan kääntäjiä esimerkiksi Keski- toiminnan keskiössä olivat Gallen- nut olla vilkaista esimerkiksi saksa- Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kallelan kuvitettu Kalevala-hanke laista kirjallisuutta muinaisen men- Seuran puheenjohtajana 1960- sekä Sailon Kalevala-talo -hanke. neisyyden ihailua sisältävistä aate- luvulla toiminut kansanrunouden Molemmat oli tarkoitus rahoittaa virtauksista. Tällöin olisi vältytty tutkimuksen professori Matti Kuu- keruu- ja lahjoitusvaroin. Kalleisen ”suomalaisen menneisyyden eri- si oli aktiivinen ja monipuolinen mukaan suunnitelmat olivat juuri tyisyydeltä”, jota teos tahtomat- kulttuurivaikuttaja ja kulttuuripolii- rahallisessa mielessä suureellisia taan on rakentamassa. tikko. Hän uudisti seuran toimin- sekä erikseen että varsinkin yhdes- Tässä toivotuista lisäyksistä ja taa ja esimerkiksi perinteentutki- sä: ”Seuran perustajien luottamus- tarkennuksista huolimatta Kansal� mus ulotettiin iskelmäteksteihin. ta ja optimistista suhtautumista lisen tieteen ja taiteen puolesta on Mahdollisesti näin perinteisen seu- suomalaisen yhteiskunnan karttui- kelpo teos. Se lisää seuran histo­ ran toiminnasta radikalisoituvalla seen käteen 1920-luvun alussa rian tuntemusta ja antaa samalla 1960-luvulla olisi voinut saada pal- täytyy vain ihmetellä [− −] yhtäai- aineksia suomalaisen aate- ja kult- jon lisääkin irti. kainen toteutus olisi kustannuksil- tuurihistorian tuntemukseen. Teoksen kuvitus on mustavalkoi- taan noussut tähtitieteellisiin sum- − Laura-Kristiina Moilanen nen, mikä on kuvituksen sisäistä miin” (s. 65). yhtenäisyyttä tukeva valinta. Väri- Jatkosodan sytyttyä Kalevala- kuvilla teosta olisi voinut elävöittää seura oli mukana Itä-Karjalaan ja lisätä sen arvokkuutta. Suoma- kohdistuneissa tutkimushankkeis- laisen Kirjallisuuden Seuran ja Ka- sa rahoittaen tutkijoiden työtä. So- Etelä- levalaseuran, jotka ovat vastan- dan jälkeen tärkeäksi tuli kotiseu- neet teoksen kustantamisesta, olisi tutyö ja -harrastus, joihin muun Pohjalainen tällä tavoin kannattanut korostaa muassa yliopistojen osakunnat Osakunta omaakin merkitystään. Myös teks- osallistuivat. Ominta alaa seuran tin sijoittamista kahdelle palstalle toiminnassa oli Kalevalan päivän läheltä olisi voinut miettiä. Se olisi suun- juhlallisuuksien järjestäminen. Var- nannut teosta konkreettisesti suu- sinkin alkuvuosina juhlat olivat tarkasteltuna ren yleisön luettavaksi, jolle se on erittäin suuria ja myös maanlaajui- ehkä kuitenkin tarkoitettu. Teok- sia. Itse Kalevala sai poliittista mer- Syrän kultaa, kieli kun puuk- sen soisi löytävän tämän laajan lu- kitystä: vuonna 1949 presidentti J. koo. Etelä-Pohjalaisen Osakun- kijakunnan, niin kiinnostavia seik- K. Paasikivi korosti juhlapuhees- nan vaiheita 1908–2008. Toim. koja siinä kansallisesta menneisyy- saan teoksesta nousevaa hengen Klaus Lindgren. Etelä-Pohjalai- destä valotetaan. Historioitsijoille- ja sanan mahtia sotasankaruuden nen Osakunta 2011. 623 s. kin teos antanee uutta tietoa, ai- sijasta ja totesi siinä olevan ”kan- nakin seuran toiminnasta ja mah- saamme sisäisesti yhdistävää voi- Täytettyään sata vuotta Etelä-Poh- dollisesti sen johtohahmojen aate- maa” (s. 115). Tilaisuudet kuiten- jalainen Osakunta julkaisi juhlakir- taustoista. kin järjestettiin erikseen, sillä va- jan, joka käsittelee osakunnan vai- Mukavaa on se, että tekstiä on semmisto juhli Kalevalaa myöhem- heita sen alkuajoista 2000-luvulle. elävöitetty Kalevalalle ja Kalevalan min keväällä! Kyseessä on 45 osakunnan jäse- päiväksi kirjoitetuilla juhlarunoilla, Kalevalaseuran vuosikirja on säi- nen ja muutaman ulkopuolisen jotka ovat saaneet omat sivunsa. lyttänyt asemansa toiminnan kes­ asiantuntijan kirjoittama kokoo- Muutoinkin alkuperäistekstejä on kiössä myös taloudellisesti haas- mateos. Historiatoimikunta on ha- siteerattu osuvasti. Yhdestä käy teellisina aikoina. Vaikka se on hei- lunnut saada aikaiseksi mahdolli- ilmi, kuinka nykykatsannossa eri- jastellut aikansa aatteita ja tutki- simman kattavan ja monisävyisen

108 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA teoksen, jonka tutkimukseen pe- keleiden ja muistelujen suuri mää- illanviettoja ja pitivät yhteyttä koti- rustuvat artikkelit, muistelut ja rä on mahdollistanut sen, että vii- kuntaan. Yhteenvetona Klaus henkilökuvaukset kertovat osa- meisimmätkin vuosikymmenet kä- Lindgren toteaa, että osakunta ny- kunnan jäsenistön toiminnasta. sitellään melko monipuolisesti, kyään on monessa mielessä tiiviim- Kirjalle valittu muoto selittyy mutta ratkaisu on tuonut muka- pi sosiaalinen yhteisö kuin aikai- osittain sillä, että kyseessä on osa- naan myös sen, että kirjoittajien semmin; yhdessäolo ja akateemis- kunnan neljäs historia. Edellinen lähestymistavat vaihtelevat. ten perinteiden ylläpito muodosta- kirja, joka käsitteli osakunnan vai- Kirjan toimittaja Klaus Lindgren vat tärkeän osan sen toiminnasta. heita 1950-luvun alusta 1980-lu- luo johdantoartikkelissaan kat­ Jouko Kokkonen analysoi osa- vulle, julkaistiin niinkin äskettäin sauksen maakunnan historiaan ja kunnan jäsenmäärän kehitystä ja kuin vuonna 2001. Pääasiallisesti osakuntalaitoksen varhaisempiin sen jäsenistön koostumusta Hannu Kontsaksen kirjoittamana vaiheisiin. Toisessa artikkelissa hän 2000-luvun alkuvuosille saakka. Jä- se tarkastelee Etelä-Pohjalaista käsittelee Etelä-Pohjalaisen Osa- senmäärä oli 1960-luvulla voimak- Osakuntaa pitkälti Helsingin yli- kunnan sisäistä kehitystä. Sen hal- kaassa kasvussa ja saavutti huip- opiston ylioppilaskunnan osana linto pysyi pitkään suurin piirtein punsa vuonna 1968, jolloin osa- kuvaten sitä, miten osakunnan jä- muuttumattomana. Vielä 1960-lu- kuntalaisia oli yli 1 100. Seuraavalla senet ovat ottaneet osaa ylioppilai- vulla jäsenet kokoontuivat viikoit- vuosikymmenellä jäsenmäärä alkoi den aatteellisiin, kulttuurisiin ja tain päättämään osakunnan yhtei- vähetä, mikä ilmeisesti oli sidoksis- poliittisiin pyrkimyksiin.1 Siinä sistä asioista inspehtorin tai kuraat- sa osakuntien päätökseen ryhtyä taustoitetaan melko laajasti se po- torin johdolla, varsinaista hallitusta itse kantamaan jäsenmaksua sekä liittisen radikalismin aalto, joka ei ollut. Laajempi organisaatiouu- muitten ylioppilasjärjestöjen (ai- muutti osakuntaa 1960-luvun lo- distus vietiin läpi seuraavan vuosi- neyhdistysten) kasvavaan vetovoi- pulla ja joka johti myös siihen, että kymmenen alussa seurauksena sii- maan. Vaikka on hyviä syitä olet- pohjalaisten osakuntien yhteistyö- tä, että osakuntalaisille oli alettu taa, että Helsingissä opiskelevat elimen Pohjalaisen Valtuuskunnan vaatia parempia osallistumismah- eteläpohjalaiset ovat pysyneet us- hallintoa yritettiin muuttaa. dollisuuksia ja laajempaa edustuk- kollisina osakunnalleen, on moni Osakunnan uusin historia ja- sellisuutta osakunnan päätöksen- seikka vaikuttanut siihen, että jä- kaantuu neljään osioon. Ensim- teossa. Samoihin aikoihin poliittis- senmäärän lasku on jatkunut mäisessä ja toisessa osassa osa- ten kerhojen keskinäinen kilpailu 2000-luvun alkuun saakka. kunnan vaiheet kuvataan lähinnä lisäsi osakuntakokousten kävijä- Huomattava osa kirjan artikke- aate- ja tapahtumahistorian näkö- määriä. Osakuntalaisten tunnel- leista käsittelee osakuntatoimintaa kulmasta samalla kun luodaan kat- mista ja tahdosta samastua maan jäsenten näkökulmasta. Tämä ei saus sen organisaatiomuutoksiin ja poliittisen elämän käytäntöihin koske ainoastaan kirjassa julkaistu- toimintaan sekä sen taidekokoel- kertoo osaltaan se, että osakunta- ja lyhyempiä artikkeleita ja muiste- maan, lippuun ja muihin symbolei- kokous ryhtyi valitsemaan päämi- luja, vaan myös sen laajempia tut- hin. Kolmas osa koostuu henkilö- nisterin, joka esitti valmiin hallitus- kimuksia. Esimerkkinä voidaan kohtaisista muisteluista, ja viimei- listan osakunnan kokoukselle hy- mainita Hannu Kontsaksen laaja nen osa sisältää inspehtoreita ja väksyttäväksi. Pian siirryttiin kuiten- selvitys osakunnan kronikkaan eli kunniajäseniä käsitteleviä pienois- kin puhumaan hallituksen puheen- aikakirjaan tehdyistä tervehdyksis- artikkeleita. Kirjassa on myös toi- johtajasta ja jäsenistä. Juhlakirjan tä ja muista kirjoituksista. Vuoteen mihenkilöiden luetteloita ja jonkun artikkelit osoittavat, että ylioppilas- 2008 mennessä osakuntalaisten verran tilastotietoja. kunnan politisoituminen 1970-lu- kronikka koostui jo 23 erillisestä Kirjassa julkaistu runsas aineisto vun alussa toi mukanaan suuria niteestä. antaa epäilemättä sekä monisävyi- muutoksia juuri eteläpohjalaisten Eteläpohjalaisten juhlakirja sisäl- sen että yksityiskohtaisen kuvan osakuntatoimintaan. tää vain poikkeustapauksissa ver- osakunnan toiminnasta, temaatti- Osakunnan jäsenet ottivat jo tailuja muiden osakuntien toimin- sesta tai ajallisesta näkökulmasta vuosikymmenen lopussa etäisyyttä taan. Ilmeistä on, että eräiden ky- on vaikeata löytää aukkoja. Artik- poliittisiin ryhmiin ja niiden edusta- symysten tarkastelu olisi hyötynyt, miin aatteisiin. Ilmapiiri muuttui jos huomiota olisi kiinnitetty enem- perusteellisesti ja eteläpohjalaisten män pohjalaisten osakuntien vuo- viettäessä 75-vuotisjuhlansa juhlal- rovaikutukseen ja niiden muilta 1. Hannu Kontsas: Etelä-Pohjalainen Osakunta. Historia vuoteen 1983. lisuudet järjestettiin akateemisia omaksumiin vaikutteisiin. Useat ar- Toimittanut ja täydentänyt Mikko perinteitä noudattaen. Poliittisten tikkelit käsittelevät ystävyyssuhteita Huhtamies. Etelä-Pohjalainen Osa- kerhojen tilalle alettiin perustaa ulkomaalaisiin osakuntiin, erityises- kunta 2001. alueellisia kerhoja, jotka järjestivät ti Viron merkittävimpään ylioppi-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 109 ARVOSTELUJA lasjärjestöön Eesti Üliopilaste Selt- Kai Häggman kuvaa mielenkiin- asetettiin Juhani Ahon romaani siin ja Uppsalassa toimivaan Norr- toisella tavalla seuran laajaa toimin- Panu ja Jac. Ahrenbergin teos Vår lands nationiin. Ystävyyssuhteiden taa, varsinkin hyvin mittavaa ja kun- landsman (1897). Tästä syntyi julki- solmiminen ja ylläpitäminen on esi- nianhimoista keruutyötä. Yksittäi- nen, mieliä pahoittanut riita. merkki siitä, että Etelä- ja Pohjois- sillä henkilöillä oli intoa ja haluk- Kai Häggmanin tutkimaa aika- Pohjalainen osakunta sekä Vasa kuutta omistautua hankkeisiin, joil- kautta leimaa jännittävällä tavalla nation ovat hyötyneet toistensa la he kokivat olevan suurta kansal- sekä traditionalismi että moderni- toiminnasta ja aloitteellisuudesta. lista merkitystä. Tarmoa ja innostus- saatio. Nämä vastakohdat näkyvät Luonnollisesti osakuntien toimin- ta riitti – mutta mistä rahoitus? Ta- myös seuran toiminnassa, varsin- nassa on myös yhteisiä piirteitä. loudelliset haasteet olivat vahvasti kin sanakirjahankkeissa. 1890-lu- Etelä-Pohjalainen Osakunta on läsnä koko tutkimusajan. Rahoitus vun lopulla käynnistettiin F. W. huolehtinut siitä, että sen histo­ tuli eri tahoilta, mutta valtion tuki Rothstenin aloitteesta laaja keruu- riasta on ilmestynyt teoksia sään- oli ratkaiseva, koska pelkillä jäsen- hanke, sanakirja, johon kerättäisiin nöllisesti. Satavuotisjuhlakirjan ar- maksuilla ei voinut toteuttaa isoja aineistoa kaikista Suomen pitäjis- tikkelit käsittelevät osittain uudesta keruuprojekteja. Vuonna 1878 tä. Tämä voidaan myös nähdä näkökulmasta tapahtumia ja asioi- SKS:lle myönnettiin valtionapua, reak­tiona yhteiskunnan moderni- ta, joista on kirjoitettu aikaisemmin jonka seurauksena seuran profiili saatioon – piti etsiä ja tallentaa osakunnan piirissä. Kirja valaisee muuttui siten, että siitä tavallaan piirteitä, jotka vielä löytyivät kau- samalla osakunnan uusinta histo­ tuli valtionkustantamo – SKS kus- kaisemmilta seuduilta, mutta jotka riaa sen jäsenten näkökulmasta. tansi valtiolle tärkeitä julkaisuja, ku- olivat kaupungeista jo hävinneet. ten sanakirjoja ja oikeuskirjallisuut- Tässä yhteydessä Kai Häggman − John Strömberg ta. Sillä oli lukuisia siteitä senaattiin, tuo esille mielenkiintoisen kysy- ei vain merkittävien henkilöiden, myksen – oliko toiminta suunnat- kuten Yrjö-Koskisen, kautta. Hägg- tava menneisyyteen vai tulevaisuu- manin mukaan suhde vahvistui, teen? Oliko katsottava ajassa Suomen kielen kun fennomaaneja ruvettiin nimit- eteenpäin vai taaksepäin? Yhtääl- tämään senaattoreiksi. tä kerättiin merkittävät murreko- ja kansan­ Häggmanin kirjassa kielipolitii- koelmat, toisaalta keskusteltiin perinteen kalla ja kansallisilla liikkeillä on tär- Nykysuomen sanakirja -projektis- keä rooli. Erityisellä mielenkiinnolla ta, jonka idean Hannes Gebhard asialla luin osuudet, joissa Häggman ku- oli esittänyt 1890-luvulla (yleensä vaa SKS:n ja vuonna 1885 peruste- E. N. Setälää pidetään hankkeen Kai Häggman: Sanojen talos- tun Svenska litteratursällskapetin keksijänä, vaikka tämä esitti idean- sa. Suomalaisen Kirjallisuuden (SLS) suhdetta, esimerkiksi niiden sa kuusi vuotta myöhemmin kuin Seura 1890-luvulta talvisotaan. keskinäistä kilpailua rahoituksesta. Gebhard). Sanakirja-projekti alkoi SKS 2012. 528 s. Vuonna 1893 SKS:n tilintarkastaja varsinaisesti 1920-luvulla. Hannes Gebhardt ilmoitti, että litte- Vuosisadan vaihteessa tieteelli- Kai Häggmanin kirja Sanojen ta� ratursällskapetilla oli jo tuplasti nen toiminta vahvistui – aikaisem- lossa on jatkoa Irma Sulkusen enemmän jäseniä kuin seuralla. Oli min seuraa oli jopa pidetty enem- vuonna 2004 ilmestyneelle Suo- myös selvinnyt, että SKS:n jäsenlis- män kustantajana kuin tieteellise- malaisen Kirjallisuuden Seuran toilla oli huomattava määrä vaina- nä seurana. Tieteellisen toiminnan (SKS) historialle. Sulkusen kirja kä- jia. Päätettiin perustaa jäsentoimi- tukena olivat tieteelliset toimikun- sittelee seuran ensimmäisiä vuosi- kunta ja panostettiin – hyvin tulok- nat. Suomen itsenäistymisen jäl- kymmeniä (seura perustettiin v. sin – uusien jäsenten hankkimiseen. keen ilmaantuivat uudet haasteet, 1831) ja loppuu Yrjö Sakari Yrjö- Molemmat seurat anoivat ja vas- ei vain SKS:lle, vaan tieteellisille Koskisen esimieskauden päättymi- taanottivat valtiontukea. SLS:n ha- seuroille ylipäätään. Tiede ei enää seen. Häggmanin esitys on krono- kemukset jäivät ensi alkuun tulok- houkutellut nuoria ihmisiä samalla loginen, ja jakautuu kahteen settomiksi, mikä yhdistettiin se- tavalla kuin ennen. Tämä johtui osaan tai aikakauteen: 1892–1917 naattori Yrjö-Koskiseen. Kun tukea osittain virkamieskunnan voimak- (”Suomalainen pilvenpiirtäjä on lopulta tuli, vuosittainen avustus oli kaasta kasvusta. Ylemmän virka- rakennettava”) ja 1918–1939 puolet pienempi kuin SKS:n tuki. luokan (mihin myös professorit (”Tasavallan palveluksessa”). Kirja Kilpailu kärjistyi, kun seurat vuon- kuuluivat) elintaso laski, kuten sisältää myös neljä liitettä, joista na 1893 saivat tehtäväkseen jakaa myös yleinen arvostus. ”Kansan- selviävät SKS:n jakamat palkinnot E. J. Längmannin rahaston kirjalli- kielinen keskiluokka oli siis kovaa ja seuran organisaatio. suuspalkinnot ja kun vastakkain vauhtia vankistumassa ja uuden

110 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA ajan professorit vastaavasti keski- elettiin taloudellisesti ja toiminnal- erimielisyyksien takia vaikea löytää luokkaistumassa” (s. 256). lisesti vaikeita aikoja. Seurahan sai sopiva paikka. SKS:n edustajat toi- 1900-luvun ensimmäistä vuosi- jatkuvasti valtionapua, mutta voivat, että patsas pystyttäisiin kes- kymmentä leimasivat kieli- ja puo- 1920-luvulla se sai myös merkittä- keiselle paikalle, esimerkiksi Yliop- lueriidat. Samoihin aikoihin seu- vää lisärahoitusta, muun muassa pilastalon viereen. Kaupunginval- rassa syntyi kiinnostus suomalai- apurahaa Suomen Kansan Vanhat tuusto (joka oli ruotsalaisvoittoi- suusliikkeen historiaan. Tähän liit- Runot -hanketta varten. E. N. Setä- nen) ei suostunut tähän. Loppujen tyivät erottamattomasti suomalai- län aloitteesta perustettiin vuonna lopuksi päätettiin, että patsas sijoi- set suurmiehet, kuten H. G. Port- 1924 Sanakirjasäätiö. tettaisiin pieneen puistoon Antin- han, A. I. Arwidsson ja Yrjö-Koski- Itsenäisessä Suomessa tarve ke- kadun (nykyinen Lönnrotinkatu) nen. Seuran piireissä kaavailtiin hittää suomen kieltä sivistys- ja vir- varrelle. Patsas ei valmistunut patsaan pystyttämistä Yrjö-Koski- kakielenä tuli yhä tärkeämmäksi. Lönnrotin syntymän satavuotispäi- sen kunniaksi, mutta suunnitelma Tarpeesta syntyi Nykysuomen sa� väksi 9.4.1902, vaan paljastus lyk- ei koskaan toteutunut. Vuonna nakirja -hanke (joka oli sisältynyt jo kääntyi lokakuun 18. päivään. Tä- 1908 litteratursällskapet järjesti 1890-luvun suunnitelmiin). Hanke mäkin suunnitelma meni myttyyn, yhdessä Svenska folkpartietin osoittautui haastavaksi, muun sillä joku oli ehtinyt jo yön aikana kanssa ensimmäiset Svenska da- muassa työntekijöiden puutteen ja paljastaa patsaan. Syyllinen oli py- gen -juhlan Kustaa II Adolfin kun- erilaisten konfliktien takia. Sana- häjärveläinen N. A. Lindfors, joka niaksi. Tämä teki myös Kalevalan kirja ilmestyi vasta 1950- ja kertoi, että salaperäinen, maistraa- julkisesta juhlimisesta ajankohtais- 1960-luvulla. Suomalaisen Kirjalli- tin edustajaksi esittäytynyt mies oli ta, tai kuten Häggman toteaa: suuden Seura – tai tarkemmin sa- kehottanut häntä vetämään narus- ”Suomenkielisellä puolella tarvit- nottuna seuran kielitieteellinen ta. Tapahtumasta syntyi ainakin tiin mitä kiireimmin oma päivä, valiokunta, myöhemmin kielivalio- pari teoriaa, joiden mukaan joko omat soihtukulkueet ja omat san- kunta – toimi itsenäistyneessä poliisi tai ruotsinmieliset olivat syyl- karit. Lönnrot ja Kalevala sopivat Suomessa epävirallisena kielen- lisiä tapahtumaan. myös tähän käyttöön. Eepoksessa huollon auktoriteettina, koska Kai Häggman antaa kirjassaan oli se hyvä puoli, että sitä saatettiin Suomesta puuttui akatemia joka selkeän kuvan Suomalaisen Kirjalli- tarvittaessa käyttää sekä ruotsalai- olisi tämän tehtävän hoitanut. Esi- suuden Seuran mittavasta toimin- suuden että venäläisyyden vas- merkkinä voidaan mainita Knut nasta, johon kuului muun muassa taisena symbolina ja yhtä hyvin Cannelinin ja Martti Airilan Vieras� laaja keruu- ja kustannustoiminta, pasifistisen internationalismin kuin peräiset sanat -kirjan julkaisemi- tieteellinen työ, suomentamis- nationalistisen militarismin sampo- nen. Valiokunnalla oli lukuisia ja hankkeet, kielenhuolto, tieto- sekä na” (s. 174). Kalevala-eepoksella vaihtelevia tehtäviä, mutta tärkein kaunokirjallisuuden palkintojen oli ylipäätään monta vuotta tärkeä niistä oli Nykysuomen sanakirjan jako. Hän asettaa toiminnan yh- rooli seuran toiminnassa. Kaleva� toimituksen ohjaaminen. Se toimi teiskunnalliseen ja historialliseen lan toisintojen julkaiseminen oli myös neuvonantajana kielellisissä kontekstiin ja näyttää, miten poli- pitkä projekti, joka oli saanut al- kysymyksissä. Toiminta ei ollut täy- tiikka, taloudelliset konjunktuurit, kunsa 1880-luvulla Julius Krohnin sin ongelmatonta, vaan kielivalio- kieliriidat sekä suomalaisen kansal- ansiosta – itse asiassa idea oli syn- kunta joutui välillä konfliktiin eri lisen identiteetin kehittäminen hei- tynyt jo 1850-luvulla. Vuonna tahojen kanssa, muun muassa sa- jastuivat seuran toimintaan ja ajat- 1908 SKS julkaisi Kaarle Krohnin nomalehtien toimituksien, kun telutapaan. Häggman käsittelee ideoiman Suomen Kansan Vanhat nämä eivät halunneet hyväksyä sekä seuraa organisaationa että Runot -sarjan ensimmäisen osan, sen ehdotuksia. Valiokunta oli sel- sen keskeisiä henkilöitä, ja teos si- joka oli tavallaan laajennettu ver- västi ylityöllistetty ja teki paljon il- sältää lukuisia mielenkiintoisia sio Kalevalan toisinnoista. maista työtä. Tämän takia SKS eh- henkilökuvia. Itsenäisyyden aika toi muka- dotti 1930-luvulla kielitoimiston Johdannossa Häggman kirjoit- naan merkittäviä muutoksia. Seu- perustamista, mutta tämä toteutui taa, että hänen aikomuksensa on ran johto vaihtui, ja organisaatio vasta vuonna 1945. tarkastella seuraa sekä sisältä että sekä säännöt uudistuivat. Muutok- Häggmanin esitys on selkeä ja ulkoa. Häggmanin mukaan ”Suo- sista voidaan mainita johtokunnan sujuva. Hyvin valitut anekdootit an- malaisen Kirjallisuuden Seura tar- perustaminen sekä mahdollisuus tavat esitykselle väriä. Esimerkkei- joaa poikkeuksellisen näköalapai- periä jäsenmaksuja. Keruutoiminta nä voidaan mainita Elias Lönnrotin kan Suomen ja erityisesti suoma- laajeni kansanrunoudesta kansan- patsaan pystyttäminen ja varsinkin laisen sivistyneistön historiaan”. perinteeseen laajemmassa merki- sen paljastaminen. Emil Wikströ- Häggman on onnistunut tehtäväs- tyksessä. Uudistuksista huolimatta min suunnittelemalle patsaalle oli sään. Hän liikkuu taitavasti eri ta-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 111 ARVOSTELUJA sojen välillä, ja antaa värikkään tamisprosessin, joka oli monisyi- tavilla tarkennettuja tietoja niistä, kuvan sekä tutkimansa seuran his- nen alkaen kauppa- ja suurpolitii- kuten myös tykkitulella syksyllä toriasta että kansallisuusaatteen ja kasta päätyen alueella asuneiden 1577 Helsingistä karkotetuista ta- kansallisen identifikaation kannal- talonpoikien karkottamiseen ja taareista. Nämä ovat kuitenkin ta tärkeästä aikakaudesta. vastahakoisten porvareiden hou- vain pieniä yksityiskohtia vailla kuttelemiseen vientikielloista tinki- suurempaa merkitystä kirjan pää- − Jennica Thylin-Klaus mällä. Huomiota saavat eri yhteis- teeman kannalta. Lisäksi sotavä- kuntaryhmät, myös kaupungin keä koskevista erillistutkimuksista köyhä ja alati vaihtuva pohjakerros olisi saattanut löytyä väenottoa ja renkeineen, piikoineen, palvelijoi- ratsukkojen ylläpitoa koskevia Sota­politiikalle neen, leskinaisineen ja kerjäläisi- sääntöjä ja erillisvapauksia, joita neen. Helsingin vanhan ulospäin Aalto olisi voinut pohtia esimerkik- alistetut – vaatimattoman, mutta sisältä ko- si kaupunkien porvariston ratsuk- Helsingin risteellisen kirkkorakennuksen Aal- kojen pidosta tai maatiloja ja kyliä to maalaa kuin kuvajaiseksi Helsin- omistavista helsinkiläisistä porva- selviytymis­ gin asukkaista: ”Rikasta ydintä reista kirjoittaessaan. Nämä ovat ympäröi laaja, köyhä ulkokuori.” kaikki kuitenkin vain sivujuonteita tarina Pian perustamisen jälkeen kau- Aallon teoksessa. punkiin saapui jatkuva sotilaitten Aallon päähuomio on muualla: Seppo Aalto: Sotakaupunki. ja huoltokuljetusten virta. Toisi- siinä, mitä sota merkitsi Helsingin Helsingin vanhankaupungin naan myös omat (ruotsalaiset) Vanhalle kaupungille, sen kaupan- historia 1550–1639. Otava käyttäytyivät kuin mikä tahansa käynnille, porvareille ja heidän ei 2012. 424 s. Euroopan sotakenttiä kiertänyt aina yksioikoisen porvarillisille elin- juopotteleva palkkasotilasjoukko. keinoilleen. Porvarit kehittivät so- Sotalaitosasioita on joitakin harvo- Sotaväen elämän kuvaus jää Aal- dasta selviytymisen strategioita, ja poikkeuksia lukuun ottamatta lon kaupunkihistoriassa melko vä- joihin kuului elinkeinovalikoiman tarkasteltu paikallishistorioissa hälle, ja sotilasasioita koskevat eril- laajentaminen. Maanomistustensa epäsystemaattisesti ja ylimalkaises- listutkimukset ja -artikkelit puuttu- ja nauttimiensa erikoisvapauk­sien ti sekä usein miettimättä niiden vat lähteistä. Toisaalta niissä olisi vuoksi porvarien välit talonpoikais- yhteyksiä kokonaisuuteen. Seppo ollut verrattain vähän juuri Helsin- rahvaan ja aatelin kanssa olivat Aallon tutkimus Helsingistä ”sota- kiä koskevia tietoja ja nekin haja- ajoin koetuksella, eikä taiten elä- kaupunkina” osoittaa, että paikal- naisesti eri tutkimuksissa. Paikallis- minen ollut aina puolin ja toisin lisen historian rakentaminen jopa historioissa ja niiden alkuperäisläh- helppoa. Kaikkia munia ei porva- pääasiallisesti sen kehitykseen liit- teissä taas on lähinnä Helsinkiä riskodeissakaan laitettu sen va- tyneiden erityispiirteiden varaan koskevia välillisiä mainintoja ku- raan, että pelkkä kauppa kannat- voi olla uutta hahmottavaa sekä ten, että maakunnan halki marssi taisi tai edes toimisi. Tässä suhtees- näkemyksiä ja ymmärrystä avaa- 1570-luvulla skottilaisia joukko- sa Helsinki porvaristulokkaineen vaa. Helsingin historiassa tähän on osastoja matkalla Helsinkiin ja poikkesi osin vanhemmista jo pit- päästy peilaamalla sen syntyä ja edelleen Viipuriin tai Tallinnaan. kät porvarisperinteet omanneista kehitystä Ruotsin ja sen naapurei- Niiden marssia säestivät useat oi- kaupungeista ja niiden vakiintu- den suurpolitiikkaan ja siihen liitty- keudenloukkaukset, joten olisi ol- neemmista porvarisrooleista. neisiin sotiin sekä tutkimalla kuin- lut ihme, jos kaupungit olisivat Kaupallisesti epävakaissa oloissa ka Suomenlahden ja laajemmin välttyneet remuamiselta. kruunun jatkuva sotapolitiikka oli Itämeren kaupunkien porvareiden Toisaalta läpi kulkenut sotaväki paitsi rasite myös monta kertaa ja kauppapiirien kaupalliset sekä ei välttämättä jättänyt jälkiä kau- Helsingin olemassaolon pelastus. taloudelliset suhteet asettuivat tai punkihistorian lähteisiin samassa Paradoksaalista oli, että tavoitel­ olivat asettumatta näin luotuun mitassa kuin maaseudulla, jossa taessa Helsingin Vanhalle kaupun- kehykseen. Tuloksena Aalto kirjoit- sitä pidettiin linnaleirissä. Kaupun- gille olemassaolon oikeutusta taa lukijalle auki, kuinka nämä git pääosin välttyivät linnaleiriltä, idänkaupan välittäjänä muiden kaikki lopulta nivoutuivat osaksi mutta kohtasivat sotilaselämän ilot muassa seuraavan kahden ehdon Helsingin Vanhankaupungin ja sen ja murheet kuitenkin säännöllisesti olisi tullut toteutua: Venäjä ei saa- asukkaiden sotapolitiikalle alisteis- sotaväen laivausten yhteydessä. nut onnistua Baltian valloituksessa ta elämää. Näiltä osin Aallon piirtämä yleisku- eikä Ruotsi työntää Venäjää pois Aalto kuvaa elämän makuisesti va on aivan riittävä, joskin sotahis- Itämereltä. Näin ollen pitkittynyt ja tasapainoisesti Helsingin perus- toriakirjallisuudesta olisi ollut saa- sota tavallaan suosi Helsinkiä, joka

112 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA oli Ruotsin kuninkaille korvaama- varitkin olla ahneita vaatimalla esi- Jarkko Keskinen väitteli Turun yli- ton huollon tukeutumisalue, lai- merkiksi kilpailevan Porvoon lak- opistossa 1.12.2012 metodologi- vaston ja joukkojen sotasatama. kauttamista. Sama oman edun ta- sesti kunnianhimoisella, verkosto- Edelleen Aalto kiteyttää osuvasti: voittelu ja taiteilu laillisen ja laitto- analyyttisellä teoksella Oma ja yh� sota kuihdutti Helsingin elinvoi- man rajamailla tunki läpi yhteis- teinen etu. Se on esitys vajaan man kauppakaupunkina, mutta kunnan: leipä oli kaikilla tiukassa vuosisadan mittaisesta yhteisölli- sota oli myös sen ainoa elämänlan- katojenkin vuoksi, eivätkä sitä hel- syyden kehityskaaresta yksittäises- ka. Oman mielenkiintonsa kau- pottaneet sodat ja työvoiman sekä sä länsisuomalaisessa pikkukau- punkihistoriaan tuovat sotien li- hevosten ja laivojen poissaolo pungissa Porissa. Keskisen työn säksi Vaasan kuningassuvun keski- tuottavasta toiminnasta, kuten vil- merkitys ei rajoitu vain kohdekau- näiset välienselvittelyt kotikutoisi- jelyksiltä tai kaupankäynnistä. So- punkinsa ja seudun paikallishisto­ ne sotineen ja niihin liittyvine luo- ta-anarkiallakin oli osuutensa. Tä- riaan, vaan tutkimusaiheen ja -me- tettavine ja vähemmän luotettuine män lisäksi Aalto kuvaa hyvin sota- todin yhdistelmä tekee teoksesta kaupunkeineen ja asukkaineen, ajan taloutta, sen rakennetta ja sellaisella tavalla uraauurtavan, joihin molempiin Helsinki vuorol- vaikutusta eri vuosikymmenillä että mahdollisuudet uuden tiedon laan kuului. helsinkiläisten porvareiden meren- syntymiseen ovat yksittäiselle väi- Aalto on vahvimmillaan luotsa- kulun ja kaupan mahdollisuuksiin töskirjalle harvinaisen suuret. tessaan lukijan ymmärtämään sitä ja rajoitteisiin. Esille nousee Helsin- Tämä on mahdollista, koska Poris- tavattoman monivivahteista so­ gin ja Tallinnan keskinäisriippuvuus ta on säilynyt riittävästi tällaiseen siaalisten suhteiden verkostoa ja – välillä Helsinki jopa alistettiin Tal- tutkimukseen hyvin soveltuvaa, taloudellisen toiminnan moninai- linnan käskynhaltijan alaisuuteen. paikallistason sosiaalisista suhteis- suutta, joiden varaan helsinkiläiset Aalto tuntee primäärilähteet ja ta kertovaa lähdeaineistoa ja kos- joutuivat elämänsä rakentamaan havaitsee niiden monet puutteet. ka Keskinen on onnistunut kohdis- sotaisina vuosikymmeninä ja alulle Kun Aallon kirjoitustapa on vielä tamaan ja rajaamaan tutkimusteh- saatetun suurvaltapolitiikan en- kysyvä, ajattelemaan ohjaava ja lo- tävänsä suomalaisten rannikko- simmäisissä kädenväännöissä. Hän pulta oivaltavasti vastauksia hake- kaupunkien ja koko suomalaisen osaa nähdä suurpolitiikan ja pai- va ja kun teoksen punainen lanka sääty-yhteiskunnan talous- ja so­ kallisen elämän välittömät ja epä- – sotakaupunki – pysyy koossa, siaalihistoriassa olennaiseen mur- suorat yhteydet, kuten mahdolli- niin kirjalle on annettava mainiot rosaikakauteen. Keskinen kuvaa sesti Krimin tataarien nuolten pis- arvosanat. Oikeastaan ainut isom- Porin muodostaman esimerkkita- tot Iivana IV Julman Moskovassa pi miinus on lukemista ajatellen pauksen pohjalta kaupunkiyhtei- Helsingin pikkukaupungin kohta- silmille liikaa valoa heijastavan pa- söjen historiallista kehitystä taval- lon kannalta sopivaan aikaan. Aal- perin valinta. la, joka kutsuu muita tutkijoita so- to rakentaa muutamien Helsingin − Ali Pylkkänen veltamaan vastaavaa metodia porvarissukujen kautta hienoja omiin tapaustutkimuksiinsa. henkilöpiirtoja ja tekee samalla Teoksen rakenteessa on laajojen mainiota syvätutkimusta Vanhan- johdanto- ja taustaosien jälkeen kaupungin elämästä. Arkistoläh- Porin kauppias­ vuorossa sosiaalihistoriallinen, po- teistä, kirjallisuudesta ja tutkimuk- rilaisen kauppiasyhteisön sukustra- sista sekä Aallon omasta rikkaasta yhteisö ja tegioita ja avioliitto- ja kummisuh- äidinkielestä kumpuavat kielikuvat deverkostoja 1700-luvulla ja ovat nautinnollista luettavaa. omanedun­ 1800-luvun alussa kuvaava osio. Itse koin nykyajasta peilattuna ja tavoittelun Suvun tai perheen sosiaalisen ase- omista taustoistani poliisin poika- man säilyttämiseen ja parantami- na ja lukijana epämiellyttävänä murros seen tähtääviä toimintamalleja sen, kuinka iljettävästi laittomuu- esitellään seikkaperäisesti, mutta det ja vilunki olivat milteipä hyväk- Jarkko Keskinen: Oma ja yh- muistaen vaarat, joita sisältyy his- sytty osa etenkin 1500- ja 1600-lu- teinen etu. Kauppiaiden kes- toriallisten henkilöiden kaiken toi- vun talouselämän vaikutusvaltais- kinäinen kilpailu ja yhteis- minnan tulkitsemiseen intentio- ten toimijoiden yrittämisen arkea. työ Porin paikallisyhteisössä naaliseksi ja rationaaliseksi arkisto- Ahnetta aatelia kuningas Juhana III 1765–1845. Turun yliopiston lähteiden tutkijalle tarjoaman vaja- näpäytti kirjoittamalla: ”Teidän julkaisuja, sarja C, osa 345, Tu- vaisen informaation varassa. etuoikeutenne eivät ole muuta run yliopisto, Turku, 2012. 425 Kirjan jälkipuoliskolla tarkaste- kuin Perkeleen Helvetistä teille lä- sivua. PDF-versio http://urn.fi/ lun näkökulma muuttuu selkeästi hettämiä”. Osasivat Helsingin por- URN:ISBN:978-951-29-5150-5. talouspainotteisemmaksi, kun por-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 113 ARVOSTELUJA vareiden liiketoiminnan ja sen reu- ennalta perehtymättömälle lukijal- toimintatapoihin, jotka eivät kui- naehtojen selvittely alkaa saada le ei aina täysin välity, millä kaikilla tenkaan enää tehneet omistajis- analyysissä enemmän tilaa. Siinä tavoilla tässä tutkittu porilainen ta- taan yhteisönsä hylkiöitä, kiteytyy missä teoksen alkupuolella kartoi- paus oli valtakunnallisessa kon- Keskisen kuvaama yksityisen voi- tettiin ja kuvailtiin sukujen välisiä tekstissa tyypillinen tai poikkeuk- tontavoittelun nousu yhteisen sosiaalisia verkostoja, Keskinen sellinen. edun rinnalle kauppiaiden liiketoi- käyttää niitä nyt selittämään pori- Tästä huolimatta Jarkko Keski- minnan hyväksytyksi ja kunnialli- laisten porvareiden yhteistyötä ja sen teos on omilla ehdoillaan erit- seksi päämääräksi. joissakin tapauksissa sen puuttu- täin ansiokas ja uraauurtava. Se Vaikka Oma ja yhteinen etu on mista. Erityistä huomiota kiinnite- osoittaa hyvin, miten vanhan yh- kauppiaiden historiana jo lähtö- tään runsaasti pääomia ja riskinot- teisöllisyyden haastajat kohtasivat kohtaisesti taloushistoriallinen tut- toa vaatineeseen liiketoimintaan, Porissakin muutoksia vastusta- kimus, se ei ole taloushistoriaa sa- laivanvarustukseen. neen, jatkuvuutta ja yhteistä etua nan perinteisessä merkityksessä, Tutkimuksen aikajänteeseen painottaneen paikallisyhteisön tii- vaan ennemmin talouden sosiaali- mahtuu uudenlaisten yrittäjä- viit sosiaaliset siteet. Yhteisöön historiaa tai talouden taustalla vai- kauppiaiden, entreprenöörien, kuuluminen edellytti sen jäseniltä kuttavien käsitysten ja sosiaalisten nousu perinteisen, vakautta ja jat- toimimista yhteisön hyväksymällä käytänteiden historiaa. Keskisen kuvuutta tavoitelleen yhteisöllisyy- tavalla, joka 1700-luvun ja työ erityisesti porilaisten avioliitto- den haastajiksi. Kyse on yleisestä 1800-luvun taitteen Porissa tar- ja kummiverkostojen todentami- eurooppalaisesta murroksesta, koitti näkyvästä omanvoitonpyyn- sessa ja saattamisessa tietokanta- jonka ajoitus kuitenkin vaihteli. nistä pidättäytymistä ja kaupungin muotoon on mahdollistanut suo- Pohjanlahden rannoille, euroop- kauppiaiden jo vanhastaan omak- malaisessa historiankirjoituksessa palaisen talousjärjestelmän perife- sumiin liiketoimintamalleihin pi- poikkeuksellisen mittavan verkos- riaan se ehti varsin myöhään. Toi- täytymistä. toanalyysin käytön tutkimuksen saalta on selvää, miksi näin oli: Lopulta vanhan tyypin yhteisölli- metodina, ja myös teoksen talous- uudenlaisen yrittäjyyden malli saa- syys ja yhteisen edun asettaminen historiallisten osien johtopäätökset pui Suomeen ylipäänsä viiveellä omanvoitonpyynnin edelle kuiten- rakentuvat sosiaalihistoriallisten muun muassa koska maassa ei ol- kin kyseenalaistui. Yksi muutoksen osien varaan. Keskinen osoittaa lut runsaita pääomia eikä pikku- airuista oli ruotsalainen aatelissyn- hallitsevansa varsin syvällisesti sekä kaupunkien kauppiailla erityisem- tyinen kauppias Frans Fredrik Wal- verkostotutkimuksesta maailmalla pää riskinottokykyä tai -halua. lenstråle, suuremman maailman käydyt keskustelut että itse tutki- Kuitenkin juuri Porissa laajamittai- mies, jonka toimintatapojen ulko- musmetodin soveltamisen käytän- sen laivanvarustamisen alku oli puolisuutta ja vierautta Keskisen töön. Tältä osin käsillä oleva väi- suomalaisittainkin hidas. työ kykenee demonstroimaan va- töskirja on kiinnostavaa luettavaa Tyhjentäviä ja tyydyttäviä syitä kuuttavasti verkostometodinsa myös kaikille sosiaalihistorioitsijoil- sille, miksi näin oli, ei Keskisen avulla. Uudenlaisia yrittäjäkaup­ le, joiden omat tapaustutkimukset tutkimus­asetelma valitettavasti ky- piaita edusti myös August Wilhelm eivät kohdistu 1700- tai 1800-lu- kene paljastamaan, sillä väitöskir- Björkmanin ja Carl Fredrik Rosen- kuun eivätkä porvarissäätyyn tai jassa keskitytään vahvasti juuri Po- lewin yhteinen kauppahuone, pikkukaupunkiyhteisöihin. riin ja sen rooliin eurooppalaisilla mutta sen omistajat kiinnittivät Tutkimusanalyysin pohjana ole- markkinoilla eikä sitä vertailla sy- selvästi Wallenstrålea enemmän via erittäin laajoja tietokantoja ei vällisemmin aikakauden muihin huomiota asemansa rakentami- ole sellaisenaan sisällytetty julkais- suomalaisiin tapulikaupunkeihin. seen porilaisessa paikallisyhteisös- tuun väitöskirjaan, mikä on käy- Niidenkin porvareille oli vaikeaa ja sä, vaikka he samalla laajensivat tännöllisenä ratkaisuna hyvinkin riskialtista varustaa laivoja, eivätkä liiketoimintaansa 1800-luvun alku- ymmärrettävä, vaikka se avaa kysy- niidenkään takamaat aina tarjon- vuosikymmeninä uudenlaisiin mit- myksen tietokantojen säilyttämi- neet erityistä kasvualustaa kauko- tasuhteisiin. Suomen teollisuushis- sestä ja jatkokäyttömahdollisuuk- kaupalle. Painokas omaan kohde- toriassa myöhemmin merkittäväksi sista. Väitöstilaisuudessa kävi ilmi, kaupunkiin keskittyminen onkin monialakonserniksi kehittyneen ja että Keskinen aikoo saattaa myös sekä Keskisen tutkimuksen vah- kasvaneen Björkman & Rosenle- tietokantansa julkisesti saataville vuus että heikkous. Tutkimus ete- win kauppahuoneen varhaisvai- hyödynnettyään niitä ensin itse nee paikallisyhteisön sosiaalisten heiden huolellinen käsittely onkin vielä jatkotutkimuksessaan. Nyt suhteiden selvittelyssä kiitettävän olennainen osa Keskisen kertomaa tarkasteltavan väitöskirjan lähde- syvälliselle ja yksityiskohtaiselle ta- tarinaa. Juuri tämän kauppahuo- dokumentaation kannalta olen- solle, mutta varsinkaan aihepiiriin neen uusiin, ilmeisen itsekkäisiin naista on, että teoksen liiteosissa

114 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA kuvaillaan tietokantoja ja niiden jen kielien tapaan useassa eri artik- julkisissa arkistoissa säilytettäviä Avauksia kirje­ kelissa. lähdeaineistoja seikkaperäisesti. tutkimukseen Yli 400-sivuinen teos jakautuu Aiemmasta tutkimuksesta Kes- johdantoon ja kahteen artikkeli- kinen painottaa teoksensa johdan- ryhmään. Johdannossa toimittajat Kirjeet ja historiantutkimus. to- ja taustaosissa varsin paljon ta- ynnä Kaisa Vehkalahti esittelevät Toim. Maarit Leskelä-Kärki, loushistoriallista, jopa taloustie- teoksen päämäärät ja niitä tuke- Anu Lahtinen & Kirsi Vainio- teellistä kirjallisuutta. Tämän lisäksi vaa teoreettista kirjallisuutta Korhonen. Historiallinen Arkis- teoksessa on runsaasti viittauksia 1900-luvun lopusta 2000-luvulle. to 134. SKS 2011. 423 s. myös yhteiskuntatieteelliseen ver- He peräänkuuluttavat suomalaista kostoja ja sosiaalista pääomaa kä- metodologis-teoreettista keskus- sittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Käsillä olevassa teoksessa 15 kir- telua siitä, miten kirjeitä ja muita Aiemmasta historiankirjoituksesta joittajaa lähestyy 14 artikkelissa omaelämäkerrallisia lähteitä eli Keskinen käy keskustelua erityises- historiallisia kirjeaineistoja. Kirjei- egodokumentteja – päiväkirjoja, ti niiden suomalaisten erityistutki- siin liittyviä yleisempiä historiallisia muistelmia, omaelämäkertoja – musten kanssa, joita ylipäänsä tä- luokitteluja ja prosesseja käsitel- käytetään historiantutkimuksessa. män aihepiirin osalta on olemassa. lään kuudessa artikkeleista irralli- Kirjoittajat haluavat välttää kirjei- Keskisen teos on pääosin kirjoi- sessa tekstilaatikossa. Käsittelyn den kirjaimellista tulkintaa ja ko- tettu ymmärrettävällä kielellä, painopiste on länsimaisessa ja suo- rostavat kirjeen syntyprosessin, ta- mutta toistuvat kieli- ja kirjoitusvir- malaisessa kirjeenvaihtotraditios- voitteen ja erilaisten tulkintamah- heet haittaavat jossain määrin sen sa, kirjeitse tapahtuvan kommuni- dollisuuksien huomioon ottamista. luettavuutta. Lisähuomion kiinnit- kaation synnyttämissä ja ylläpitä- Tämän takia kirjeet itsessään ja nii- täminen oikeinkirjoitukseen olisi missä tuttavien verkostoissa sekä den konteksti pitää nostaa tutki- luultavasti ollut helpoin ja tehok- kirjeessä identiteetin ilmaisemise- muksen kohteiksi – niitä ei tule kain tapa parantaa kirjaa vielä li- na. Kirjettä analysoidaan ”klassi- käyttää ”vain dokumentoivina, sää. Tieteellisen sisältönsä osalta sen kirjeenvaihtotradition kautta ja taustoittavina ja faktaa tarjoavina varsin ansiokkaasta työstä tulee kahdenkeskisen kommunikaation lähteinä, vaan historiantutkimuk- nyt helposti hieman keskeneräinen muotona” (s. 10). Tekijät haluavat sen on myös avauduttava kirjeiden ensivaikutelma, joka kuitenkin on- problematisoida ja syventää histo- tekstuaaliselle maailmalle” (s. 13). neksi tarkemman perehtymisen riantutkimuksen tapoja tulkita ja Lähestymistapa toimii kirjoitta­ myötä enimmiltään väistyy. Teok- käyttää kirjeitä lähdeaineistona. jien omien kulttuurihistoriallisten sen pääsisältö on valmiiksi mietit- Teos on toteutettu artikkeliko- tutkimuskysymysten ja aineistojen tyä ja itsenäisellä tutkijanäänellä koelmana, mutta toimituskunta ja suhteen. Laajemman metodologis- laadittua sekä suurten linjojen että kirjoittajat ovat tehneet huomatta- teoreettisen keskustelun käynnis- pienten yksityiskohtien harkittua ja van työn artikkelien rytmittämises- täminen vaatisi kuitenkin aikaisem- kypsää tulkintaa. Keskinen on nyt sä toimivaksi temaattiseksi ja kro- man suomalaisen kirjeitä hyödyn- arvioitavassa väitöskirjassaan teh- nologiseksi jatkumoksi. Artikkelit täneen historiantutkimuksen ana- nyt ansiokasta pioneerityötä ver- eivät ole syntyneet pelkästään yk- lyysiä. Millä tavoin aikaisempi tutki- kostotutkimuksen haasteiden voit- silötyönä vuonna 2009 Turussa mus on jättänyt vastaamatta kir- tamisessa ja samalla, johtuen järjestetyn symposiumin esitelmien joittajien peräänkuuluttamiin kysy- aiem­man metodologisesti vastaa- pohjalta, vaan kirjoittajat ovat teh- myksiin? Mitä tästä on seurannut, van tutkimuksen niukkuudesta ja neet tiivistä yhteistyötä koko kirjoi- ja miten asiantilaa pitäisi korjata? valmiiden esikuvien puutteesta, tusprosessin ajan. Toistoa on pyrit- Johdannossa myönnetään kirjei- joutunut kehittämään aivan omaa ty karsimaan artikkelien välisin den merkitys kansainvälisessä ta­ tyyliään analyysilukujensa kirjoitta- viittauksin, ja artikkelit on suurim- lou­dessa, kaupankäynnissä ja poli- miseen. Keskisen väitöskirjasta on maksi osaksi saatu keskustele- tiikassa, mutta kirjoittajat eivät myös tältä osin paljon iloa tuleville maan keskenään. Teos kestää lu- juuri kommentoi aineistojaan näis- tutkijapolville. kemisen kannesta kanteen. Samal- tä näkökulmista. Kun kirjoittajat la yksittäiset artikkelit sekä asiasa- eivät antaudu syvälliseen ja ana- − Jouko Nurmiainen na- ja henkilöhakemisto mahdol- lyyttiseen keskusteluun aikaisem- listavat myös kohdistetun tiedon- man ja nimenomaan erilaisen kir- haun. Suppea pistokoe tosin jeitä lähteinään käyttävän suoma- osoitti, ettei asiasanahakemistossa laisen historiantutkimuksen kans- ole saksankieltä, vaikka se maini- sa, ”uusi” kirjetutkimus uhkaa jää- taan muiden hakemistoon otettu- dä irralliseksi. Tämä on harmillista,

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 115 ARVOSTELUJA sillä teoksen kirjoittajien lähtökoh- laan, vaan keskityn lopuksi arvioi- Kirjan ulkoasu on selkeä. Pitkät dat ovat mielenkiintoisia ja rele- maan, mitä artikkelit tuovat kes- lainaukset on erotettu sisennyksin, vantteja kaikelle kirjetutkimukselle. kusteluun johdannon lisäksi. lyhyet lainausmerkein. Muilla kuin Teoksen artikkelit on jaettu kah- Kaikki artikkelit perustuvat tut- kotimaisilla kielillä kirjoitetut tekstit teen osioon. Ensimmäinen osio, kimusaineiston lähilukuun, jonka on käännetty, ja alkuperäinen teks- Kirjeiden kirjoittamisen taito, esit- pohjalta kategorisoidaan muun ti annetaan loppuviitteessä. Myös telee kahdeksan artikkelin muo- muassa kieltä, käsialaa, ilmaisuja, ruotsinkieliset lainaukset on kään- dossa kirjeen kirjoittamista tasaval- rakennetta, tyyliä ja viestien sisäl- netty suomeksi loppuviitteissä. lan ajan Roomasta Ruotsin suur- töjä. Näitä verrataan keskenään Loppuviitteistä on tapana valittaa, valta-ajalle ja 1900-luvun alun ynnä tietoihin kirjoittajien sosiaali- varsinkin artikkelikokoelmassa. It- Suomeen. Fokuksessa ovat konk- sesta taustasta, statuksesta, koulu- seäni ne eivät juuri haittaa. Pääasia reettinen kirjoitustaito ja kirjeiden tuksesta ja sukupuolesta. Lisäksi jo on, että viitteet ja kirjallisuus löyty- muotokielen hallinta sekä toisaalta johdannossa mainittuun konteks- vät. Teoksen kuvitus on relevanttia: kirjeiden kirjoittajien sosiaaliset tualisointiin käytetään aikaa: mi- se koostuu kirjeiden ja niiden kir- syyt kirjoittaa kirjeitä. Jälkimmäi- ten kirjoitusajankohta ja -ympäris- joittajien kuvista. Kirjassa on yksi nen osio, Kirjeet ja identiteetin tö vaikuttivat tekstin syntymiseen? taulukko ja yksi kuvaaja. Useam- muotoutuminen käsittää kuusi ar- Aineiston mahdollisimman tark- mankin määrällisen tiedon olisi voi- tikkelia ja kattaa 1900-luvun. Ai- ka analyysi, kategorisointi, vertailu nut havainnollistaa tällä tavoin. hepiireinä ovat kirjailijoiden kir- ja kontekstualisointi ovat olennaisia − Ilkka Leskelä jeenvaihdon kautta syntyvä am- kaikelle tieteelliselle tutkimukselle. matti-identiteetti, rintamalla ja Tässä suhteessa kirjoittajat eivät vankiloissa koetun paineen ja sen- nähdäkseni esitä olennaisesti uusia suurin vaikutus kirjeilmaisuun ja metodeja kirjetutkimukselle. Teo- ihmissuhteisiin sekä kirjan, kirjaili- reettiset tulkintamallit puolestaan ”Minä kuulun jan, lukijoiden ja tutkijan keskinäi- ovat valtaosin ”ymmärtämistä”, ai- nen vuorovaikutus. kakauden kulttuuria ja yksilön tai maailmalle” Artikkelit ovat temaattisesti ja ryhmän tunteita painottavia. Kes- aineistoiltaan tapaustutkimuksia, keisenä vaikeutena on se, ettei suu- Aino Kallas. Negotiations of joista monet linkittyvät toisiinsa. rin osa kirjoittajista esitä varsinaista Modernity. Toim. Leena Kurvet- Melkein kaikki kirjoittajat ovat fokusoitua tutkimusongelmaa. Sik- Käosaar & Lea Rojola. Studia oman aineistonsa asiantuntijoita ja si on helppo ymmärtää, miksi teks- Fennica Litteraria 4. SKS 2011. pystyvät esittelemään lähteensä ja tit jäävät sinällään mielenkiintoisten 259 s. reflektoimaan niiden äärellä hedel- lähteiden ja eri puolilta lainattujen mällisesti. Vain viimeinen, Ritva teorioiden esittelyksi. Kirjailija Aino Kallas (1878–1856) Hapulin artikkeli kirjailija Kyllikki Selkein tutkimustulos liittyy su- on ollut kiistämättä omintakeisin Villan ja hänen lukijoidensa suh- kupuolinäkökulmaan: varhaismo- historiallisten romaanien kirjoitta- teesta, ajautuu aineiston niukkuu- dernin ajan aatelisnaisia ei pää- ja, mitä maassamme on ollut. Ei den ja tutkimuskysymyksen väljyy- sääntöisesti koulutettu yhtä taita- ole ihme, että kirjailijaa ja hänen den vuoksi dosentilta odotettavan viksi kirjoituksen ja kirjeiden käyt- romaanejaan on tutkittu tähän akateemisen tason alapuolelle. täjiksi kuin miehiä, mutta tästä päivän asti. Kiinnostuneita eivät Hapuli toteaakin alaviitteessä, että huolimatta naisten rooli sukuver- ole olleet pelkästään kirjallisuu- artikkelista tuli tutkimuskohteen kostojen ylläpitäjinä kirjeiden väli- dentutkijat, vaan myös monet his- kuoleman vuoksi muistokirjoitus. tyksellä oli merkittävä. Taustalta toriantutkijat. Avioliitto virolaisen Aineiston muodostavat kaikissa löytyy taloudelliseen rationaliteet- miehen kanssa vei kirjailijan maail- tapauksissa kirjeet – jälkimmäises- tiin palautuva selitys: aatelismiehet malle. Viron Lontoon suurlähetti- sä osiossa myös muut elämäkerral- joutuivat varhaismodernissa val- lään puolisona Aino Kallaksella on liset tekstit, tutkimuskohteiden tiossa kilpailemaan viroista, jotka paikkansa myös osana itsenäisen kirjallinen tuotanto ja Hapulin ar- tuottivat arvovaltaa ja palkkioita. Viron poliittista historiaa 1920- ja tikkelissa tutkijan kommunikaatio Heidän koulutuksensa kannatti 1930-luvulla. Kallakseen liittyvä tutkimuskohteen kanssa. Koska aloittaa aikaisin ja viedä pitkälle, tutkimus onkin väistämättä muo- teoksen kokoavaksi tavoitteeksi on vaikka se olikin kallista. Naiset il- dostunut poikkitieteelliseksi. alussa ilmoitettu metodologis-teo- meisesti pystyivät toimimaan per- Aino Kallaksen romaaneja kään- reettinen keskustelu historiantut- heen ja suvun tuottavina jäseninä nettiin jo 1920-luvulla useille Eu- kimuksen tavasta käyttää kirjeitä, myös vähäisemmällä koulutuk­ roopan kielille ja häntä voidaan en käy läpi artikkeleita yksi kerral- sella. hyvällä syyllä pitää yhtenä Suomen

116 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA kansainvälisesti tunnetuimmista seen ja hänen tuotantoonsa pe- noittajia olivat myös Hippolyte Tai- kirjailijoista. Hän pyrki määrätietoi- rehtyneitä tutkijoita. ne ja ranskalainen historioitsija ja sesti ”valloittamaan Lontoon” kir- Aino Kallas tuli 1950-luvulla professori Cesare Lombroso. Tä- jailijana ja sitä kautta koko maail- monille tutuksi myyntimenestyk- män näkemykset periytyvistä omi- man. Tämä on yksi syy, miksi eng- seksi nousseiden, julkaistujen päi- naisuuksista vaikuttivat Kallaksen lanninkielinen artikkelikokoelma väkirjojensa takia. Moni on luke- tuotantoon, jossa on selviä piirtei- on tervetullut lisä Kallasta koske- nut päiväkirjat mutta ei muuta tä eugeniikasta. Aikakauden aate- viin tutkimuksiin. Negotiations of tuotantoa. Tuolloin nousi esiin Kal- virtaukset kuten rotuhygienia ja Modernity keskittyy tarkastele- laksen kohuttu suhde Eino Lei- eugeniikka välittyivät Kallaksen maan Kallaksen tuotannossa ilme- noon. Koko Kallaksen romaani- teoksiin hyvässä ja pahassa. neviä kansainvälisiä vaikutteita. tuotantoa on tulkittu päiväkirjojen Itseäni kiinnosti eniten Leena Kallaksen tuotanto sidotaan teok- pohjalta, mikä ei tee sille oikeutta. Kurvet-Käosaarin artikkeli, jossa sessa kansainväliseen kontekstiin, Pääteoksien on katsottu syntyneen pohdittiin Aino Kallaksen tuotan- jonne hän itsekin katsoi sen kuulu- suurten tunteiden seurauksena nosta heijastuvaa käsitystä rodusta van. ”Minä kuulun maailmalle”, eikä ammattimaisesti ja itsenäises- ja juurista sekä niiden merkitykses- oli kodittomaksi itsensä tunteneen ti. Vasta uuden sukupolven tutkijat tä yksilölle. Kallas itse koki olevan- kirjailijan oma arvio, mikä on otet- ovat onnistuneet asettamaan Kal- sa usean kansakunnan verenperin- tu teoksen yhdeksi ohjenuoraksi. laksen romaanit ja novellit erilleen nön levoton tulos. Hän katsoi mie- Historiallisen romaanin saralla kirjailijan värikkäistä elämänvai- hensä edustavan puhdasta, tasa- Aino Kallas oli jo omana aikanaan heista. Käsillä olevassa englannin- painoista ja tervettä virolaista kan- poikkeuksellinen ilmiö omintakei- kielisessä artikkelikokoelmassa sanjuurta. Aviopuolison hän arvioi sen tyylinsä vuoksi. Hän kirjoitti tämä ero tulee lopullisesti selväksi. valinneensa nuoruudessaan ”rotu- pääteoksensa itse kehittämällään Kirjoittajina ovat Aino Kallakses- vaistollaan”. Kallas itse kiinnostui kronikkatyylillä, joka jäljittelee ro- ta väitöskirjansa 2000-luvulla teh- isänsä suvusta, josta hän uskoi pe- maanien tapahtuma-aikojen asia- neet Maarit Leskelä-Kärki ja Kukku rineensä kaikki tärkeät luonteen- kirjoista, kronikoista ja vanhoista Melkas. Heidän lisäkseen mukana piirteensä. Häntä selvästi kiehtoi raamatunkäännöksistä tuttua tyy- on sekä suomalaisia että virolaisia ajatus oman säätyläissukunsa rap- liä. Pääteokset sijoittuvat 1500- ja historian- ja kirjallisuuden tutkijoi- piosta ja miehensä suvun talonpoi- 1600-luvun Liivinmaalle. Kallas ta. Kallas tuotantoineen saa teks- kaisesta terveydestä. Kallaksen myös työskenteli historiantutkijan teissä yllättäviäkin yhteyksiä. Tiina vahvaa samastumista Krohnien su- tavoin. Hän etsi arkistoista alkupe- Kirs esimerkiksi vertailee Kallaksen kuun ja hänen kiinnostustaan his- räisiä asiakirjoja sekä opiskeli kro- tuotantoa Karen Blixenin kirjalli- toriaan käsitellään eri yhteyksissä nikoiden kieltä ja sanontatapoja. seen tuotantoon. Kirjailijoita yhdis- muissakin artikkeleissa. Hän onnistui hämmästyttävän hy- tävät yllättävän samanlaiset elä- Raamatullinen luomiskertomus vin luomaan uskottavan illuusion mänvaiheet. Molemmat päätyivät ja kaaoksen jälkeinen uudelleen- uuden ajan alun ajatusmaailmasta avioliiton myötä uudenlaiseen ym- järjestyminen toistuvat Kallaksen käsin kirjoittavasta oppineesta kro- päristöön, joka inspiroi heidät kir- novelleissa ja romaaneissa. Raa- nikoitsijasta, joka on hänen usei- joittamaan. Lisäksi molemmat kir- mattu oli kirjailijan keskeisiä in- den pääteostensa kertojaääni. jailijat elivät pitkään ulkomailla. noittajia. Sen tarinat ja arkaainen Vaikka novellit sijoittuvat vuosi- Vastaavasti Sirje Olesk vertaa artik- kieli vaikuttivat Kallaksen aiheva- satojen taakse, aiheissa ja käsitte- kelissaan Kallaksen ja Lydia Koidu- lintoihin. Silja Vuorikuru syventyy lyssä voi nähdä 1900-luvun alun lan elämänvaiheita. artikkelissaan kadonneeseen Bat- keskeisiä moderneja aatevirtauk- Artikkelien kirjoittajat peilaavat sheba-näytelmään, jonka käsikir- sia. Niissä on lisäksi kriittisiä kan- Aino Kallaksen tuotannosta löyty- joitus löytyi vasta äskettäin. Artik- nanottoja naisten asemaan ja viä vaikutteita myös päiväkirjoihin. kelikokoelmasta nousevat useita mahdollisuuksiin. Kallaksen tuo- Mitä Kallas esimerkiksi luki sa- kertoja esiin Kallaksen tietyt novel- tannon päähenkilöitä ovat naiset. maan aikaan kirjoittaessaan ro- lit ja romaanit, kuten ”Lasnamäen Leena Kurvet-Käosaarin ja Lea Ro- maanejaan? Tunnetusti hän ihaili valkea laiva”, ”Pyhän joen kosto” jolan toimittama teos keskittyy si- Johan Wolfgang von Goethen ja ”Gertruta Carponai”. Varsinkin tomaan Aino Kallaksen aikansa teoksia ja piti tätä ainakin yhdessä viimeksi mainitun novellin nostaa kontekstiin. Kokonaisuutena teos vaiheessa henkisenä mestarinaan. yllättäen esiin useampi kirjoittaja. on yhtenäinen ja valottaa hyvin Liina Lukas tuo artikkelissaan esiin, Tekstissä kuvataan vertauskuvalli- kirjailijan tuotantoa suhteessa hä- että Goethen innoittamana kirjoi- sesti vanhan maailman tuhoutu- nen oman aikansa ilmiöihin. Teok- tetut novellit ja romaanit eivät kos- mista ja uuden syntyä. Novellin sen kirjoittajina on useita Kallak- kaan valmistuneet. Kallaksen in- ”Lasnamäen valkea laiva” päähen-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 117 ARVOSTELUJA kilö innostaa Lea Rojolan pohti- sekin liittyy Kallaksen useaan maa- sainväliseen kontekstiin tuo esiin maan naisen mahdollisuuksia saa- han jakautuneeseen elämään. Rit- sen, että hän oli kansainvälinen da äänensä kuuluviin maskuliini- va Hapuli tarkastelee Kallaksen kirjailija huolimatta aihevalinnois- sessa kulttuurissa. matkakirjoja, joita edustaa puh- taan ja omintakeisesta tyylistään, Luonnon valloittamisen teema taimmillaan ”Marokon lumoissa”. joiden perusteella hän olisi voinut on esillä Kukku Melkaksen artikke- Siinä on aikakaudelle tyypillinen päätyä myös kirjallisuuden margi- lissa, jossa ”Pyhän joen kosto” rin- idän eksotiikasta ammentava nä- naaliin. Päiväkirjat ja kirjeet paljas- nastaa luonnon naiseen, jota tek- kemys, joka näkyi muidenkin idän- tavat Kallaksen olleen kosmopoliit- niikan kaikkivoipaosuuteen uskova matkakertomuksia julkaisseiden ti. Hän oli myös hämmästyttävän rationaalinen mies yrittää turhaan eurooppalaisnaisten teksteissä. laajasti lukenut nainen, joka tunsi kahlita. Luonto ja nainen kostavat Kallas kirjoitti myös Englannista ja tiesi aikakautensa tärkeimmät miehen ja tekniikan valloitusyrityk- kirjoja, joista löytyi niin yläluokan aatteelliset virtaukset. Omintakei- sen. Novellissa voidaan Melkaksen loistoa kuin Lontoon slummien ku- sella tyylillä kirjoitetut Viron histo- mukaan nähdä laajemminkin vauksia. Hän kiinnitti Amerikan riasta ammentavat novellit ja ro- 1920-luvulla esitettyä kritiikkiä yhä matkakuvauksissaan huomiota maanit heijastavat aikakaudelle kiihtyvää teollistumista ja kaupun- mustien oikeuksien puuttumiseen tyypillisiä moderneja virtauksia ei- gistumista kohtaan. Rajojen koet- ja oli innostunut naisille suunna- vätkä ole niistä erillään. Tämä on telu oli Kallaksen tuotannolle tyy- tusta korkeakoulutuksesta. ehdottomasti artikkelikokoelman pillistä ja tätä tematiikkaa käsitte- Maarit Leskelä-Kärki tuo esiin tärkein anti ja tutkimustulos. lee kirjan kolmas osio. Erityisen Kallaksen unohdetun tuotannon kiinnostava on Sirje Oleskin artik- 1940- ja 1950-luvulta. Tutkimus − Tiina Miettinen keli ”Aino Kallas on the Bounda- on etupäässä keskittynyt Kallaksen ries of Finland, Estonia and the 1920-luvun tuotantoon, johon World”. Siinä paneudutaan Kal- kuuluvat pääteoksina pidetyt pie- laksen jatkuvaan oleskeluun erilai- noisromaanit. Kallas ei kirjoittanut silla rajapinnoilla, joita muodosti- muistelmia itsestään. Päiväkirjat Uusi näkö­ vat elämä kahdessa maassa sekä tuntevaa lukijaa kiinnostaa myös myös naisen perinteinen rooli. Hän lopussa oleva Aino Kallas -ikono- kulma Turun oli suomalainen, joka sijoitti ar­ grafia. Siinä käydään läpi hänestä yliopiston kaaisella tyylillä kirjoitetut pää­ tehdyt maalaukset ja valokuvat, teok­sensa Viron historiaan. joilla on merkitystä kirjailijasta historiaan Pohjimmiltaan Kallas edusti uu- muodostuneeseen kuvaan. denlaista naistyyppiä, jota ei kasva- Teos pitää itsestään selvänä, että Timo Soikkanen: Venäjän varjo. tettu perinteiseen naisen rooliin. lukija tietää ja tuntee Kallaksen elä- Turun Suomalaisen Yliopiston Hän tähtäsi jo nuorena kirjailijaksi män ja tuotannon. Jos kirjaan tart- juurilla. Kirja-Aurora, Turun yli- ja puoliso kunnioitti tätä pyrkimys- tuu lukija, joka ei tiedä kuka on opisto 2012. 216 s. tä. Kallas joutui tasapainottele- Aino Kallas tai tuntee vain nimen, maan jatkuvasti perheen ja taiteen se ei välttämättä avaudu. Siksi oli- välillä. Sopivaisuuden rajat ja nii- sin kaivannut kirjaan lyhyttä ja pe- Maisteri ja J. R. Danielson-Kalma- den rikkominen välittyivät hänen rinteistä katsausta Kallaksen tär- rin vävy Kaarle Nestori Rantakari tuotantoonsa. Kallas itse pysyi keimpiin elämänvaiheisiin vuosilu- (1877–1948) on kiinnostava hah- omassa elämässään asetettujen ra- kuineen sekä tietenkin tämän bib- mo, joka jonkinlaisena taustavai- jojen ja sääntöjen sisällä uhmaa- liografian. Elämänkertatietoja kai- kuttajana tulee silloin tällöin esille matta sopivaisuuden rajoja. Hänen vattaisiin erityisesti, koska teos on Suomen historiassa. Hän oli tuot- luomansa naishahmot sen sijaan kirjoitettu englanniksi ja siten telias lehtimies, rajakomendantti, rikkoivat kaikki naisen roolin rajat suunnattu myös kansainväliselle pankinjohtaja ja erivapauden saa- ja maksoivat siitä hengellään. Oles- yleisölle. Negotiations of Moderni� nut ulkoasiainministeriön osasto- kin artikkeli tuo lisäksi esiin Kallak- ty -teoksen artikkelit tukevat toi­ päällikkö. Hän päätyi maltilliseksi sen keskeisen rooliin Viron kulttuu- siaan erinomaisesti ja lopputulos kokoomuslaiseksi, jonka ystäviin rielämässä 1900-luvun alussa. on yhtenäinen. Kirjoittajat nostavat kuului muun muassa J. K. Paasiki- Aino Kallas koki olevansa maail- esiin Kallaksen tuotannosta samoja vi. Vanhoilla päivillään tämä tosin mankansalainen, vaikka toisaalta piirteitä mutta kuitenkin ne näyt- arvioi Rantakarin puhuneen enem- kaipasi jatkuvasti pysyvää kotia. täytyvät erilaisina eri kirjoittajilla. män kuin saaneen aikaan. Matkailu helpottui ja kasvatti suo- Aino Kallaksen ja hänen tuotan- Rantakaria voidaan joka tapauk- siotaan 1900-luvun alussa, mikä tonsa asettaminen laajasti kan- sessa pitää Turun yliopiston synty­

118 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA sanojen lausujana. Niin kutsutun Aluksi vaihto-oppilastoiminta toisen sortokauden ollessa pahim- Kanava rajoittui pelkästään Yhdysvaltoihin millaan Rantakari julkaisi vuoden kansain­ ja lähtijöitä oli vain kourallinen. 1913 lopussa Aika-lehdessä julis- 1980-luvulla maavalikoima laajen- tuksenomaisen artikkelin ”Suoma- välistymiselle tui ensin Eurooppaan ja sitten lainen yliopisto Turkuun tai ei ol- muille mantereille. YFU:n kulta-ai- lenkaan suomalaista yliopistoa”. Mämmelä, Terttu, Kotona ka ajoittui 1960–1970-luvulle, jol- Se herätti ansaitsemaansa huo- maailmassa. Youth for under- loin järjestö kasvoi kilpailijoitaan miota ja monien vaiherikkaiden standing Suomessa 1958–2008. American Field Serviceä ja Maail- vuosien ja käänteiden jälkeen yli- Edita 2011. 344 s. manvaihto ry:tä isommaksi. opisto perustettiin. Koko tarkastelujakson ajan suo- Turun yliopiston perustaminen malaisia nuoria lähti ulkomaille on totuttu näkemään ennen kaik- Vaihto-oppilasvuoden viettäminen enemmän kuin Suomeen tuli vaih- kea kielitaistelun tuloksena. Pro- ulkomailla on monelle tuttu kult- to-oppilaita. Viidenkymmenen fessori Timo Soikkanen on pereh- tuurivaihdon muoto. Tuntematto- vuoden aikana reilut 13 000 nuor- tyessään K. N. Rantakarin laajaan mampaa sen sijaan on oppilasvaih- ta hakeutui vuodeksi ulkomaille arkistoon tullut kuitenkin siihen don historia Suomessa: milloin se YFU:n kautta. Ulkomaalaisia tuli tulokseen, että Rantakari lähti liik- alkoi, ketkä sitä järjestivät ja kuin- Suomeen vain noin 4 000, joista keelle ensi sijassa korkeimman ka yleistä vaihto-oppilaaksi lähte- puolet oli yhdysvaltalaisia. Ani har- opetuksen venäläistämispelossa − minen oli ja on? va Suomeen tulijoista oli valinnut yksityisvaroihin nojautuva, akatee- Terttu Mämmelän tutkimus Ko� maan ensisijaiseksi kohteekseen. misesti perinteikkäässä Turussa si- tona maailmassa: Y �outh for Un� Usein Suomeen päädyttiin sattu- jaitseva yliopisto olisi ollut suoma- derstanding Suomessa 1958–2008 malta, kun alkuperäinen toive ei laisen kulttuurin vahva linnake. pureutuu näihin kysymyksiin yh- toteutunutkaan. Suomen itsenäistyttyä asetelma den vaihto-oppilasjärjestön näkö- YFU joutui arvioimaan toimin- tietenkin muuttui ja Rantakarin kulmasta. Teos on Suomen Youth taansa uudelleen 1980-luvulla. Li- kylvämästä siemenestä versonut for Understanding -järjestön ja sääntyneet matkailumahdollisuu- yliopistoajatus toteutui toisissa Kansallisarkiston yhteisen historia- det, korkeakoulujen opiskelijavaih- merkeissä. hankkeen lopputulos. dot ja kaupallisten matkanjärjestä- K. N. Rantakari oli tehnyt aiem- Youth for Understanding (YFU) jien tulo markkinoille nakersivat min vuonna 1913 erikoislaatuisen sai alkunsa Yhdysvalloissa toisen perinteisten aatteellis-kasvatuksel- matkan Venäjän keisarikunnan maailmansodan jälkeen. Toimin- listen vaihto-oppilasjärjestöjen eteläosiin tutustuen siellä eri vä- nan perusta oli kansainvälisyyskas- asiakaskuntaa. Vaikeuksista huoli- hemmistökansallisuuksien pyrki- vatus ja rauhantyö. YFU:n ensim- matta Suomen YFU selviytyi yhteis- myksiin oman kulttuurin säilyttä- mäiset oppilasvaihdot toteutuivat kunnallisista ja taloudellisista muu- miseksi. Hän kirjoitti matkastaan Yhdysvaltain ja Länsi-Saksan välillä toksista emojärjestöään parem- värikkään kertomuksen, jonka 1950-luvun alussa. Pian toiminta min. Yhdysvaltain YFU ajautui Soikkanen on löytänyt ja joka sisäl- levisi myös muualle Länsi- ja Poh- konkurssiin vuonna 2002. tyy kirjaan. Jo kauan sitten vakiin- jois-Eurooppaan. Yhdysvaltojen Kotona maailmassa pohjautuu tunut ja arvostettu yliopisto on tä- näkökulmasta oppilasvaihto oli huolelliseen arkistotyöhön ja haas- män kelpo kirjan muodossa saanut oiva mahdollisuus levittää amerik- tatteluihin. Mämmelä on hyödyn- esihistoriaansa mielenkiintoisesti kalaisen demokratian sanomaa tänyt paitsi Kansallisarkistoon his- valottavan lisän. kylmän sodan maailmassa. toriahankkeen aikana siirrettyjä Kotona maailmassa tarkastelee Suomen YFU:n aineistoja, myös − Pekka Harttila Suomen YFU-järjestön historiaa Yhdysvaltain YFU:n materiaaleja. sen perustamisesta vuonna 1958 Liitteinä olevista taulukoista käy vuoteen 2008. Rinta rinnan kulkee ilmi vaihto-oppilaiden määrä Suo- kaksi toisiinsa kietoutunutta tari- mesta ulkomaille ja toisin päin, naa: YFU:n järjestöhistoria ja suo- suomalaisten lähtijöiden maantie- malaisnuorison kansainvälistymi- teellinen jakauma samoin kuin op- nen. Mämmelä kytkee vaihto-op- pilasmäärien vertailu kilpaileviin pilastoiminnan myös laajempiin järjestöihin. konteksteihin: suomalaisen yhteis- Kirjan herkullisinta antia on op- kunnan murroksiin, Suomen ja Yh- pilasvaihdon arki, johon lukija pää- dysvaltain suhteisiin ja turismiin. see tutustumaan runsaan muiste-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 119 ARVOSTELUJA lu- ja haastatteluaineiston välityk- Keskustelu aiemman historian- Tutkimuksen aukkoa paikkaa sellä. Tietolaatikoihin sijoitetut tutkimuksen kanssa ja vertailut berliiniläisen Jan Hecker-Stam­ muistelupätkät ilmentävät hyvin, muihin maihin, esimerkiksi Ruot- pehlin Humboldt-yliopistossa vuon- miten vieraaseen kulttuuriin tutus- siin, toisivat lisää syvyyttä ja aset- na 2009 tarkastettu väitöskirja, jos- tuminen koettiin. Kohokohtia oli- taisivat suomalaisen kansainvälis- ta tekijä on muokannut kaupallisen vat yhdysvaltalaisen koulujärjestel- tymistrendin pohjoismaalaiseen ja julkaisun. Tätä versiota on vain hie- män tarjoamat harrastusmahdolli- eurooppalaiseen kontekstiin. Mitä man tiivistetty esimerkiksi poista- suudet, ajokortin hankkiminen YFU:n historia kertoo Suomen ja malla alkuperäiskieliset lainaukset. sekä kodista irtautumisen tuoma Yhdysvaltain kulttuurisuhteista ja Hecker-Stampehl on jokseenkin uusi itsenäisyys. Ongelmitta tuskin Suomen tunnettuudesta maail- ihanteellinen henkilö tekemään kukaan selvisi, mutta nekin nähtiin malla? Mihin suomalaisnuoret tutkimusta pohjoismaiden yhteis- usein kasvattavana kokemuksena. asettuvat kansainvälistymisen kar- työstä. Tutkija on suomalais-saksa- Ensimmäisten Suomesta lähte- talla maailman mittakaavassa? laisen perheen vesa, joka opiskeli- neiden vaihto-oppilaiden kuvaus ja-aikoinaan on omaksunut toisen − Pia Koivunen laivamatkasta Atlantin yli muistut- kotimaansa molemmat kielet, ja taa siitä, kuinka erilaista ja kuinka tältä pohjalta myös muiden poh- paljon nykyistä harvinaisempaa joismaisten kielten oppiminen on matkustaminen oli vielä muutama ollut suhteellisen helppoa. Vielä vuosikymmen sitten. Myös säh- kun Hecker-Stampehl löysi lähes- köisten viestimien kehitys on Rajat ylittävää tulkoon käyttämättömät Norden- muuttanut vaihto-opiskelun luon- yhdistysten arkistot, väitöskirjalla netta. Kirjeiden ja harvojen puhe- tutkimusta oli erinomaiset lähtökohdat. Lop- linsoittojen varassa yhteyksiä koti- toisesta putuloksen lukee heikommallakin maahan pitäneelle 1950–1980-lu- saksantaidolla mielellään. Ajoittain vun vaihto-oppilaalle vuosi ulko- maailman­ silmään pistää tutkijoiden lainauk- mailla oli totaalisempi itsenäisty- sien käyttö sellaisenaan ilman seli- misprosessi kuin kännyköiden ja sodasta tyksiä. Niistä myös englanninkieli- internetin ajan nuorille. Pohjolassa set olisi voinut kääntää saksaksi. Toimijakeskeisen tarkasteluta- Yhteensä tutkimuksessa on käy- van ja yksilöiden kokemusten an­ Jan Hecker-Stampehl: Vereinig- tetty neljän maan arkistoja ja vielä siosta teos onnistuu ylittämään te Staaten des Nordens. Inte- useamman kielistä kirjallisuutta – perinteisen järjestöhistorian ja ta- grationsideen in Nordeuropa lisäksi teos on kirjoitettu eri kielel- voittamaan hyvin myös sellaisen im Zweiten Weltkrieg. Studien lä. Kunkin maan kansalliseen his- lukijan, jolla ei ole kokemusta zur Internationalen Geschichte toriankirjoitukseen tutustuminen YFU:sta tai pidempiaikaisesta asu- 26, 2011. 471 s. on ollut urakka, jonka jälkeen olisi misesta ulkomailla. pikkumaista moittia jonkun eri- Kotona maailmassa on tärkeä ja koisteoksen puuttumista. Sen si- tarpeellinen teos suomalaisen Toinen maailmansota on monesti jaan kirjallisuusluettelo voisi toimia nuorison kansainvälistymisen his- ehditty julistaa loppuun kalutuksi oppaana muiden pohjoismaiden toriasta, jota on toistaiseksi tutkit- aiheeksi. Kuitenkin ajanjakso yllät- historiaan, jota Suomessa tunne- tu valitettavan vähän. Se on am- tää kerta kerran jälkeen uusilla läh- taan valitettavan vähän. mattitaitoista historiantutkimusta, teillä ja näkökulmilla. Aikoinaan Teos keskittyy toiseen maail- taitavasti kirjoitettu ja sujuvasti vaalitusta erillissota-teesistä ei ole mansotaan mutta itse asiassa luo etenevä. Tutkijana jäi kuitenkin paljoakaan jäljellä, mutta toisaalta siltaa sen yli. Se haastaa perintei- kutkuttamaan ajatus siitä, millai- suomalaisten suhteet muihin suun- sen näkemyksen, että aiemmin nen tieteellinen kontribuutio teos tiin, kuten mahdollinen osallisuus syntynyt yhteistyö olisi sodan aika- olisi ollut, jos se olisi rakennettu kaavaillussa Pohjolan valtioliitossa, na katkennut ja ajatus pohjoismai- tiukemmin akateemisen tutkimuk- ovat jääneet tutkimatta. Sodan ai- sesta yhteisöstä hylätty. Sodan ko- sen vaatimusten mukaisesti. YFU:n kana alueelliset liittoumat olivat kemukset vahvistivat näitä pyrki- historia on oivallinen tapausesi- ratkaisevassa osassa niin liittoutu- myksiä ja rauhan tultua niitä alet- merkki ei-valtiollisten toimijoiden neiden suunnittelupöydillä, pako- tiin toteuttaa. Puolustusliitto jäi roolista kansainvälisessä kulttuuri- laishallitusten neuvotteluissa kuin suunnitelmaksi mutta Pohjolassa vaihdossa, jota on viime vuosikym- vastarintaliikkeiden toiveissa. On syntyi yhteinen työmarkkina-alue meninä tutkittu erityisesti kansain- tavallaan naiivia ajatella vain suo- ja poistettiin passitarkastukset välisen historian piirissä. malaisten jääneen kylmiksi niille. kauan ennen Euroopan unionia.

120 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA

Hecker-Stampehl on analysoi- valtioliittoon pyrkivät erosivat hänet käytännössä erotettiin Kes- nut kunkin maan Norden-yhdis- omaksi Det Frie Nord -järjestöksi. kuskauppakamarin yliasiamiehen tyksen sisällä käytyä keskustelua Näiden kummankin jäsenmäärä paikalta2 – Gadolinin tämäkin puo- Pohjoismaisen yhteistyön mahdol- (30 000) oli suurempi kuin Nor- li tosin mainitaan teoksessa mutta lisuuksista jopa valtioliittoon asti. den-yhdistysten koko muussa Poh- alaviitteeseen piilotettuna. Kussakin valtiossa ajatukset kulki- jolassa yhteensä. Ennen sodan Toiseksi tutkimuksessa jäävät vat yllättävän samankaltaisia pol- puhkeamista Tanskassa, Ruotsissa käsittelemättä Norden-yhdistysten kuja. Skandinavismi tarjosi histo­ ja Norjassa jäsenmäärä oli noin ulkopuoliset kannanotot Pohjolan riallista perustaa, mutta Norden- 4 000 ja Suomessa tähän lukuun yhtenäisyyteen. Kirjassa ei esimer- yhdistyksissä katsottiin aatteen päästiin vasta sodan loputtua. kiksi mainita ollenkaan K. A. Fa- kehittyneen noista ajoista ja Poh- Niinpä tutkimuksen keskiössä gerholmia, joka ylläpiti yhteyksiä joismaiden muodostavan kansan- on Tanska, jossa ymmärrettävistä Ruotsiin koko sodan ajan ja jonka valtaisten valtioiden piirin, jolla oli syistä korostui tulevaisuuden tur- puheesta marraskuussa 1942 kes- paitsi edellytykset myös velvolli- vallisuuspolitiikan suunnittelu, kustelu Pohjolan yhdentymisestä suus tiiviimpään yhteistyöhön sel- mutta Pohjolan puolustusliitonkin ryöpsähti Suomessa julkiseksi seu- viytyäkseen kriisien keskellä. Koska taustalla oli ajatus yhteisestä kult- raavan kevään ajaksi. Tämä kes- Pohjolan yhteistyö oli eittämättä tuurista. Tanskassa sensuuri kaiketi kustelu odottaa yhä tutkijaansa. tulevaisuuteen suuntautunutta, salli keskustelun Pohjolan yhdenty- Norden-yhdistys veti puoleensa Hecker-Stampehl hakee perustel- misestä eräänlaisena paineventtiili- moninaisen verkoston ja Gadolinin lusti tutkimukselleen teoreettista nä, joka estäisi miehityksen suoran tapaus puolestaan osoittaa tarvet- pohjaa Reinhard Koselleckin odo- arvostelun. Norjassa miehitys oli ta lisätutkimukselle talous- ja poli- tushorisontin käsitteestä. ankarampaa ja pakolaisten liitty- tiikkapiirien keskinäisistä kansain- Teoksessa käydään pätevästi minen Norden-yhdistyksiin Ruot- välisistä suhteista. läpi natsi-Saksan Uuden Euroopan sissa lisäsi sikäläistä keskustelua, − Pauli Heikkilä ajatus, joka on osa Euroopan yh- johon ei ruotsalaisesta näkökul- dentymisen historiaa äärimmäi- masta ollut yhtä suurta tarvetta. syyksistään huolimatta. Toisaalta Suomen osuus tutkimuksessa 2. Jyrki Vesikansa: Talouden vapau� on kyseenalaista rinnastaa yhden- jää alle neljäsosaan, sillä Norden- den puolesta. 75 vuotta Keskuskaup� tyneen Pohjolan ajatus Euroopan yhdistykset eivät saavuttaneet pakamarin toimintaa. Otava 1993, yhdentymiseen, sillä edellinen oli suurta suosiota ennen toista maail­ 170−171, 191−192. näiden kansojen keino ottaa etäi- mansotaa ja suhteellisestikin yh- syyttä jälkimmäisestä, kuten myös dentyneen Pohjolan ajatus oli Suo- Hecker-Stampehl implisiittisesti to- messa vältelty aihe. Vastahakoi- teaa. Pohjolan yhteistyötä ei esitet- suutensa takia Suomi oli Pohjois- ty alueellisena esiasteena tai malli- maiden joukossa yhä erityistapaus, Koherenssin na koko maanosalle, vaan se oli joka poikkesi muista paitsi kielensä aina etelän poissulkeva vaihtoeh- myös, tuolloin vielä tieteellisenä kaipuu to, vaikka suhteet Keski-Euroop- terminä hyväksytyn, rodun osalta. paan on haluttu pitää avoimina. Nämä kuitenkin merkitsivät vain Jukka Tarkka: Karhun kainalos- Tätä monipolvista suhdetta olisivat vähän verrattuna samankaltaiseen sa. Suomen kylmä sota 1947– valottaneet kaksi artikkelikokoel- poliittiseen järjestelmään ja yhtei- 1990. Otava 2012. 495 s. maa1, jotka molemmat sisältävät seen kulttuuriin. kansainvälistä vertailua Eurooppa- Tavallaan Hecker-Stampehl on Jukka Tarkka on lähtenyt käsittele- suhteesta pitkällä aikavälillä. laajan aineistonsa uhri. Sen läpi- mään Suomen kansainvälisten Pohjola-Norden-yhdistyksistä käyminen on toisaalta ansiokasta, suhteiden ja poliittisen historian vahvin oli kaikilla mittatikuilla las- mutta toisaalta kohtuuden rajoissa kannalta merkittävää, mutta varsin kettuina Tanskassa, jossa aatteella ei ole mahdollista vaatia, että sen laajaa ja runsaasti tutkittua aihet- oli peräti kaksi seuraa. Suoremmin lisäksi tarkasteltaisiin työssä esiin- ta. Kyseessä on alaotsikon perus- tyvien toimijoiden muita yhteyksiä. teella reilut 40 vuotta Suomen kyl- Esimerkiksi yhteisistä pohjoismai- mää sotaa ja, takakannen mu- 1. Lene Hansen & Ole Waever (toim.) sista työmarkkinoista kirjoittanut kaan, suomettumisen syvintä sisäl- European Integration and National Identity. Routledge 2002; Wolfram Axel Gadolin tunnetaan paremmin töä. Teoksen johdannossa kerro- Kaiser & Jürgen Elvert (toim.) Euro� saksalaisyhteyksistään, ja hän ajoi taan tavoitteena olevan hahmot- pean Union Enlargement. A Com� Suomeen valtiojohtoista talousjär- taa ”lähtöasemia Suomen kylmän parative History. Routledge 2004. jestelmää niin innokkaasti, että sodan aikaisen poliittisen historian

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 121 ARVOSTELUJA perustutkimukselle” ja rakentaa ten kriisien tapahtumahistorian si- tävä ja johdonmukainen, kohe- kokonaiskuvaa suomettumisesta. jaan keskitytään arviointiin, tulkin- rentti kuva aiheesta syntyy. Tekijä Kirja ”ei tiukasti ottaen ole akatee- taan, uusiin aineistoihin sekä tun- itsekin esittää joitain varauksia mista historiankirjoitusta, vaikka nettujen ilmiöiden uusiin yhteyk- kronologian sijaan valitusta te- vähän siihen suuntaan kallellaan” siin. Työn onnistumista on arvioita- maattisesta rakenteesta ja sisäisis- (s. 11). Tämän vähäisen kallistu- va näiden tavoitteiden luomien tä viittauksista. Ne ovat usein oire man pohjalta voinee kuitenkin ar- odotusten valossa. Valitettavasti tässä toteuteneesta temaattisen vioida tulevan Suomen poliittisen ne toteutuvat heikosti. rakenteen kääntöpuolesta, joka historian perustutkimuksen lähtö- Pääotsikko ”Karhun kainalossa” johtaa helposti toistoon. Samaa il- asemia. antaa ymmärtää että Suomen kyl- miötä tai tapahtumaketjuja, kuten Tarkka lähtee johdannossa liik- mää sotaa ja suomettumista ar­ YYA-konsultaatioita, länsi-integ- keelle seuraavista kysymyksistä: vioi­daan suhteessa maan kaina- raatiota, Suomen puolustusratkai- Kuinka paljon nyt tiedetään Neu- loonsa ottaneen Neuvostoliiton suja ja Neuvostoliiton vaikutuskei- vostoliiton ja Yhdysvaltojen poliit- ulkopolitiikan alueellisiin ja glo- noja Suomen sisäpolitiikassa, käsi- tisen johdon Suomi-kuvasta? Mi- baaleihin tavoitteisiin. Huolimatta tellään toistuvasti eri otsikoiden ten Paasikiven−Kekkosen linja vai- siitä, kuinka runsaslukuisesti lähin- alla. Rakenneratkaisusta seuraavaa kutti puolustuksen suunnitteluun, nä Helsingin lähetystössä toiminei- yhtenäisyyden puutetta ei helpota tiedusteluun ja kirkon johtoon? den eri neuvosto-organisaatioiden se, että yhdeksän pääluvun alla on Mihin pyrkivät taistolaiset, niin (NKP, ulkoministeriö MID ja KGB) noin 230 alalukua, pituudeltaan kutsutut uuden ulkopolitiikan kan- edustajia kirjan sivuilla tavataan, yhdestä kolmeen sivua. nattajat, rauhanaktivistit, edistyk- supervallan laajemmista tavoitteis- Esiin nouseekin kysymys, mikä selliset journalistit, tiedostavat tai- ta Skandinavissa, Länsi-Euroopas- on kirjoittajan ensisijainen yleisö. teilijat ja konservatiivinen oikeisto sa ja suhteissa Yhdysvaltoihin ei Jos teos on kirjoitettu varttuneille, sekä kekkosvihaajat? (s. 12). nouse esiin kuin murusia. Ensim- viimeistään 1980-luvulla aikuistu- Riippumatta siitä millaisen kan- mäisen ja valitettavasti lähes ai­ neille lukijoille ja mahdollisesti his- sainvälisten suhteiden mallin puit- noan kerran teoksessa pyritään torian tutkijoille, Suomen ja Neu- teissa kylmää sotaa globaalina il- (s. 81−82) sijoittamaan Neuvosto- vostoliiton toisen maailmansodan miönä hahmottaa, lähtökohdasta liiton Suomen suunnalla harjoitta- jälkeisten suhteiden tapahtuma- on helppo olla yhtä mieltä: Suomi ma politiikka yleisempiin kehyksiin historian kertaamisen tällä tark- joutui toisen maailmansodan tap- John P. Vloyantesin edelleen päte- kuudella ei luulisi olevan tarpeen. pioiden jälkeen Neuvostoliiton vän, mutta jo 1974 julkaistun Jos taas on ajateltu yleisesitystä etupiiriin. Tämä ja Urho Kekkosen teoksen, The Silk Glove Hegemo� tätä nuoremmille lukijoille, joilla ei 25-vuotinen presidenttikausi vai- ny, pehmeä etupiiri -käsitteen ole omia kokemuksia sosialistises- kuttivat suomalaiseen poliittiseen avulla. ta supervallasta ja sen etupiirin vai- kulttuuriin tavalla, jota voidaan Kokonaisuutena painopiste on kutuksista, sekä laajemmalle ylei- luonnehtia suomettumiseksi. Sen juuri siinä, mitä sanottiin vältettä- sölle, silloin olisi toivonut teoksen voi nähdä erityistapauksena siitä, vän: YYA-sopimuksesta Neuvosto- teemoille huolellisempaa taustoi- millaisia ehtoja suurvallan etupiiri liiton hajoamiseen ulottuvassa krii- tusta ja harkitumpaa sekä tiiviim- asettaa paitsi ulko- myös sisäpoliit- sien ja selviytymisten tapahtuma- pää rakennetta. tiselle päätöksenteolle. Tämän historiassa, joka on viimeistään Yleisesityksen tai kokonaisku- tyyppisistä suhteista löytyy histo­ kymmenen viime vuoden ajan ol- van, jollainen tämänkin teoksen riallisia esimerkkejä muun muassa lut hyvin tiedossa. Jopa sinänsä ensisijaisesti sanotaan olevan, laa- Saksan ja Tanskan väliltä, sekä Yh- kiinnostavista Yhdysvaltojen poliit- timinen aiemman tutkimuksen ja dysvaltojen ja Latinalaisen Ameri- tisen johdon Suomea koskevista omien kokemusten pohjalta on kan maiden väliltä. Kysymykset arvioista ja kritiikistä saadaan kat- täysin hyväksyttävää ja kannustet- ovat kiinnostavia, mutta hyvin laa- tavampi kuva kuin Neuvostoliiton, tavaa. Jos kuitenkin ollaan histo- joja, erityisesti koko tarkasteltava jonka etupiiriin kuitenkin kuulut- riankirjoituksen suuntaan kallel- ajanjakso huomioon ottaen. Kun tiin. Vertauksin, ”karhua” ei oikein laan, odottaisi käytetyn vaihtele- kysymykset ovat näin laajoja, on näe sen Suomessa pöllyäviltä kar- vaisen aineiston, tutkimusten, suuri riski, että vastausten katta- voilta. joissa niissäkin on tasoeroja, muis- vuus ja analyysi jäävät ohueksi, si- Suomen kylmän sodan ja suo- telmien ja pamflettien, arviointia vumäärästä ja sujuvasta ilmaisusta mettumisen kaltaisen moni-ilmei- tehtyjen tulkintojen ja johtopää- huolimatta. sen ja pitkäkestoisen ilmiön kuvaa- tösten pohjaksi. Näin on tehty vain Johdannossa kerrotaan, että ai- misessa esityksen rakenteella on poikkeustapauksissa, lähinnä hetta tarkasteltaessa ulkopoliittis- merkitystä sille, kuinka ymmärret- ”naapurin” valtionturvallisuuden

122 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA komitean Helsingissä työskennel- mäistä valmistui talkoilla, ja niistä leiden edustajien muisteloiden Mäkihypyn hypänneet miehet olivat sodan- osalta. Tätä vastuuta ei pitäisi pää- historia käyneitä tai sotavuosina kasvanei- sääntöisesti ulkoistaa lukijalle, ta rämäpäitä. vaikka alaviitteitä onkin haluttu tulosurheiluna Menestys- ja kilpailulähtöinen käyttää. tarkastelu kaventaa kokonaisuu- Toinen vaihtoehto yleisesitykses- Jouko Vahtola: Suomen mäki- dessaan näkökulmaa. Ensinnäkään sä olisi viitteistä luopuminen ja pel- hypyn historia. Helsingin “Ur- mäkihypyn asema suomalaisessa kän kirjallisuusluettelon käyttämi- heista” Matti Nykäseen. Suo- urheilussa ei paikannu selvästi. Toi- nen, jolloin taustamateriaaleja olisi malaisen Kirjallisuuden Seura seksi lajin yhteydet yhteiskunnan lähtökohtaisesti hyödynnetty 2012. 440 s. kehitykseen jäävät usein viitteellisik- oman maun mukaan. Näillä kei- si, vaikka Vahtola tuo lyhyin huo- noin toimintaansa ovat kuvanneet Oulun yliopiston Suomen ja Skan- mioin esille eri vuosikymme­nien kiinnostavasti muun muassa Max dinavian historian professori Jouko keskeisiä ilmiöitä. Ankara kronolo- Jakobson ja Jaakko Blomberg. Täs- Vahtola on kirjoittanut laajan ja su- ginen esitys – käsittely etenee vuosi sä mielessä myös Tarkan lyhyt ar- juvan, mutta näkökulmaltaan mel- kerrallaan – tekee teoksesta tar- tikkeli ”Suomettujan tunnustuk- ko suppean kirjan suomalaisesta peettoman vaikeaselkoisen. Osuvat sia” artikkelikokoelmassa Entäs mäkihypystä. Teoksen nimi Suo� havainnot olosuhteiden, valmen- kun tulee se yhdestoista? Suomet� malaisen mäkihypyn historia virit- nuksen, välineiden ja koko urhei- tumisen uusi historia edustaa sel- tää odottamaan kokonaisesitystä luelämän muutoksista hautautuvat laista arviointia ja jäsentelyä, joka suositun urheilulajin vaiheista. Ky- kilpailusta toiseen vyöryvän teksti- olisi ollut eduksi nyt tavoitellulle seessä on kuitenkin suomalaisen massan alle, eikä epätasainen otsi- kokonaiskuvalle. mäkihypyn historiaa ennen kaik- kointi helpota lukijan tehtävää. Kes- Ne aiheen kannalta keskeiset kea tulosurheilun suunnasta lähes- keiset lajiin kilpaurheiluna vaikutta- teemat, joista on mahdollisuuksia tyvä teos. neet muutokset käyvät toki kirjasta nostaa esiin aiemman tutkimuksen Teoksen alaotsikko kertoo aika- ilmi: tuomaritoiminnan kehitys, pohjalta uutta tulkintaa, esimer- rajauksesta, joka ulottuu 1800-lu- sääntömuutokset, aerodynaaminen kiksi idänkaupan ja länsi-integraa- vun lopulta 1980-luvun loppuun. tyyli, mäkien koon kasvu, välineiden tion suhde Suomen sisäpolitiikas- Vahtola on siten jättänyt mäkihy- kehitys, ylämäen laskuasennon sa, YYA:n sotilaallinen ulottuvuus pyssä 1990-luvun alussa nopeasti muuttuminen ja V-tyyli. Teoksen ot- ja sovellukset, puolueettomuus yleistyneen V-tyylin ja samalla kak- sikointi ja rakenne olisivat voineet Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja si tapahtumatäyteistä vuosikym- kuitenkin olla lukijaystävällisempiä. Suomen näkökulmasta ja poliitti- mentä suomalaisen mäkihypyn Kilpailutulosten seikkaperäisen sen kulttuurin murros 1960- ja historiaa käsittelyn ulkopuolelle. referoinnin seurauksena tekstistä 1970-luvulla − mukaan lukien Vahtolan tutkimusta hallitsee löytyvät lähes tuhannen miehen ja sekä vasemmistoradikalismi että innostuneen ja valistuneen penk- kolmen naisen nimet. Useimmin porvarillinen käännös Kekkos- ja kiurheilijan sinivalkoinen näkökul- tekstissä esiintyvät Eino Kirjonen ja neuvostoystävyyteen − hukkuvat ma, minkä hän tuo saatesanois- Matti Nykänen. Hakemisto kertoo nyt harmillisesti alaotsikkojen met- saan esille. Isot ja pienet kilpailut lajille kiistatta ominaisesta miesval- sään. Kokeneena kirjoittajana Tar- seuraavat vuosi vuodelta toisiaan taisuudesta, mutta naisten mäki- kalla on kuitenkin parhaimmillaan tasaisena virtana. Vahtola on jä- hyppy olisi silti ansainnut muuta- kyky kiteyttää huomioitaan iske- sennellyt aineistonsa suomalais- maa mainintaa laajemman käsitte- västi, erityisesti Karjalasta ja Sai- hyppääjien kansainvälisen menes- lyn, joka olisi antanut tilaisuuden maan kanavasta, Juhannuspom- tyksen mukaan, mikä ei tuo lajille pohtia lajin maskuliinisuutta. mista ja Paasikiven päiväkirjojen eri aikakausina ominaisia piirteitä Mäkihypyn lajikulttuuri välittyy julkaisusta. Nämä elävöittävät ku- ja taitekohtia parhaalla mahdolli- Vahtolan tekstistä osin vaillinaise- vaa Suomen poliittiseen kulttuuriin sella tavalla esille. Esimerkiksi mä- na. Lajin vaatima rohkeus ja jopa muodostuneista rajoituksista niin kihypyn nousu suureksi menestys- uhkarohkeus tulevat hyvin ilmi. 1950-, 1970- kuin vielä1980-lu- ja yleisölajiksi jälleenrakennusvuo- Sen sijaan lajikulttuurin laajemmat vultakin. sina olisi tarjonnut aineksia sekä ominaispiirteet eivät pääse yhtä lajista itsestään että yhteiskunnan hyvin esille. Vahtola on rajannut − Aappo Kähönen muutoksesta lähteville tulkinnoille. mäkimiesten kilpailumatkojen rai- Rohkeiden miesten urheilun voi lakkuuden käytännössä kokonaan olettaa sopineen aikakauden ilma- tekstinsä ulkopuolelle. Julkisuu- piiriin erityisen hyvin. Suurin osa dessa mäkimiesten jälkihyppyjä ei

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 123 ARVOSTELUJA juuri käsitelty ennen 1980-lukua, Mäkihypyn suorituspaikkojen ammunnassa Moskovassa 1980 jolloin Matti Nykäsen edesotta- kehitys käy Vahtolan tekstistä ilmi, tai Kalle Palanderin MM-kultaa pu- muksista tuli iltapäivälehtien va- mutta jää kilpailukuvausten var- jottelussa 1999. kioaineistoa. Vahtola tuo perustel- joon. Lajin vaatiman kalliin erikois- Vahtolan käyttämä lennokas lusti esille Nykäsen alkoholinkäy- rakentamisen laajempi käsittely kieli saa pohtimaan, miksi urheilu- tön aiheuttamat ongelmat ja maa- olisi ollut paikallaan. Erityisen pal- historiasta on ikään kuin pakko joukkueeseen luomat jännitteet. jon mäkiä valmistui 1940–1950-lu- kirjoittaa kuluneella urheilukielellä. Vahtolan tarkastelu on hyppää- vulla ja Suomessa olikin huomatta- Tekstissä ”sekoitellaan pakkaa”, jäkeskeistä, minkä vuoksi taito- ja vasti enemmän mäkiä kuin Ruotsis- ”pannaan kuriin”, ”roiskaute- välinelajissa merkittävät valmenta- sa. Voi sanoa, että urheilukenttien taan” ja ”vedetään hyppyjä”. Hur- jat ja huoltajat jäävät teoksessa ohella mäkiä oli Suomessa 1960-lu- jimmillaan on ”Kankkosen solisluu yleensä pieneen sivuosaan. Hyppy- vun alussa riittävästi – kaikista kantona kaskessa”. Ilmaisukirjo uransa jälkeen valmentajaksi siirty- muista liikuntapaikoista oli pulaa. tuo mieleen Martti Jukolan ja Sulo nyt Eino Kirjonen esiintyy teoksessa Suuria mäkiä oli kuitenkin vähän. Kolkan urheilukirjat. Vahtolan esi- oikeutetusti yli 140 sivulla. Kirjo- Lopputuloksen yksiulotteisuu- tys on toki näitä kurinalaisempi nen toimi linkkinä, kun suomalai- teen ovat osaltaan vaikuttaneet teos. Kokonaisuutena suomalaisen set siirtyivät pääosin kokemustie- Vahtolan käyttämät lähteet, joista mäkihypyn historia henkii nostal­ toon perustuvasta valmennuksesta keskeisimpiä ovat sanoma- ja ur- gian sävyttämää kaipuuta mäkihy- yhä enemmän tutkimustiedon hyö- heilulehtien kilpailukuvaukset. pyn entisaikaan, jolloin sukset oli- dyntämiseen. Mäkihypyn pääval- Suomen Hiihtoliiton ja Suomen vat yhtä puuta ja miehet rautaa. mentajana 1964–1987 toiminut Olympiakomitean arkistolähteitä − Jouko Kokkonen Kirjonen auttoi osaltaan Matti Ny- ei lähdeluettelosta löydy. Lähdekir- käsen mäkiuran vauhtiin. Hänellä jallisuus osoittaa myös, miten vä- oli tapana laatia Klubi-askin kan- hän mäkihypyn historiaa on Suo- teen olympiakomitealle ehdotus messa tutkittu tai edes pohdittu valmennusapurahan saajista. Kirjo- vakavalla otteella. Lähinnä profes- Käteis­ sen listalta löytyi 1970-luvun lopus- sori Martti Silvennoisen mäkihypyn sa lahjakas Nykänen, jonka kykyi- lajikulttuuria käsittelevät tekstit kontrollista hin kaikki eivät vielä uskoneet. olisivat voineet herättää kokonai- virtsa­ Vahtola nostaa suomalaishyp- suutta rikastuttavia ajatuksia. pääjien 1950-luvulla kehittämän Suomalaisen mäkihypyn histo­ valvontaan aerodynaamisen tyylin keskeiseksi rian ansio on kilpailutoiminnan tar- teostaan jäsentäväksi keksinnöksi. kassa dokumentoinnissa, jota olisi Thomas Hunt: Drug Games. The ”Suomalaistyylin” merkityksen parantanut lähdeviitteiden käyttö. International Olympic Commit- pohdinta tuo esille Suomen urhei- Vahtolan esitys toimii joka tapauk- tee and the Politics of Doping, luhistoriassa muulloinkin toistu- sessa mäkihyppykilpailujen käsikir- 1960–2008. University of Texas neen kaavan: suomalaiset murtau- jana. Lukuisista arkistoista ja yksi- Press 2011. 232 s. tuivat kansainväliseen kärkeen la- tyiskokoelmista koottu komea ku- jissa, jossa kilpailu oli suhteellisen va-aineisto kertoo monipuolisesti Mike Dennis – Jonathan Grix: vähäistä. Menestys perustui har- lajin kehityksestä ja tuo kokonai- Sport under Communism. Be- joitteluun ja lajin kehittelyssä saa- suuteen jäntevyyttä. Mukana on hind the East German ’Miracle’. vutettuun etumatkaan, joka katosi muun muassa kuvaharvinaisuus Palgrave Macmillan 2012. 280 s. varsin nopeasti, kun kilpailu ko- Petroskoin mäestä, jonka suomalai- ventui lajin levittäytyessä uusiin set rakensivat jatkosodan aikana. maihin, valmennusosaaminen pa- Mäkihyppykeskeinen tarkastelu Kansainvälinen huippu-urheilu on rantui ja välinekehittely tehostui. on vienyt Vahtolan joihinkin ylitul- sotaa vailla laukauksia, päätteli Mäkihyppy on aina suorituspai- kintoihin. Heikki Hasun yhdistetyn Kari-Pekka Kyrö Suomen urheilu- koista ja sääoloista riippuvainen olympiavoitto ei sentään ollut Suo- historiallisen seuran vuosikirjassa laji. Vahtola tuo hyvin esille sään men urheiluhistorian suurin yllätys. 2012. Samaa esitti jo George Or- vaikutuksen mäkihyppyyn. Jo mä- Yhtä lailla yllättävinä voi pitää Sten well 1940-luvulla, heti maailman- kien kunnossapito oli vaikeaa en- Suvion kultamitalia nyrkkeilyssä sodan päätyttyä eli ennen kylmän nen koneistettua aikakautta niin Berliinissä 1936, Lasse Virénin voit- sodan käynnistymistä. Kylmä sota vähä- kuin runsaslumisina talvina. toa Münchenin olympiakisojen kärjisti erityisesti olympiaurheilun Lajiin vaikuttavat edelleen erityi- 10 000 metrin juoksussa 1972, roolia yhteiskuntajärjestelmien vä- sesti tuulet. Tomi Poikolaisen kultamitalia jousi- lisissä kiistoissa. Hiihtovalmentajan

124 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA kritiikki kohdistui kuitenkin lähin- vää kyllä, amerikkalaistutkija ei kos- muutta, kun muistetaan moisen nä läntiseen valtajulkisuuteen, jos- kaan pysähdy miettimään, miten hankkeen maksavan miljoonia ja sa Saksan demokraattisen tasaval- mielivaltaisesti ”doping” on vuosi- johtavan pahimmillaan imagotap- lan (DDR, Itä-Saksa) urheiluhistoria kymmenten saatossa määritelty. pioihin. Vasta median lietsomien on demonisoitu ja sikäläisten saa- Hänen poikkeuksellisen huiman ”dopingskandaalien” myötä vutusten takautuvaa mitätöintiä- luonnehdintansa mukaan urheilijoi- KOK:n julkinen suhtautuminen kin on ehdotettu. Samalla Kyrö si- den ulottuville saapui ”dopingin asiaan muuttui; näin tapahtui valsi Kansainvälistä olympiakomi- uusia muotoja” 1980-luvulla. Mi- 1990-luvulla, ja Huntin kerronnas- teaa (KOK) korruptiosta ja kaksi- kään lääketehdas ei kuitenkaan val- sa se on mitä tervetullein käänne. naismoraalista, joista ei ole päästy mista rohtoa nimeltä doping; lääke- KOK:n nihkeys valvoa kilpailijoi- eroon uudellakaan vuosisadalla. huollon paheksunta on sosiaalinen den lääkehuoltoa merkitsi muun Tarkastelemani tutkimukset si- konstruktio, jossa kiintoisinta on se, muassa sitä, että Itä-Saksan vuavat läheisesti ex-päävalmenta- kuka käyttää määrittelyvaltaa ja ke- 1960-luvulta alkanutta urheilullis- jan pohdintoja. Thomas Huntin nen intressien mukaista on ammat- ta menestystarinaa ei vakavasti Drug Games paneutuu niin sanot- tiurheilijoiden alistaminen puhtaan otettava virtsakontrolli kahlinnut. tuun dopingproblematiikkaan urheilun nimissä. Brittitutkijat Mike Dennis ja Jonat- 1960-luvulta alkaen, kun taas Mike Edellisessä lauseessa kirjoitin han Grix haluavat nyt huomioida Dennisin ja Jonathan Grixin Sport ”puhtaan” ilman lainausmerkkejä. apteekin ulkopuolisiakin selittäviä under Communism tähtää Itä-Sak- Niin tekivät aikalaisetkin lähes tekijöitä. DDR:n urheilukoneisto oli san urheilumenestyksen ruumiin- koko 1900-luvun ajan, joskin puh- lukuisista muuttujista koostunut avaukseen. Maastahan taitaa taaksi kutsutun urheilun keskeisin systeemi, joka kyettiin totalitaris- useimmille tarkkailijoille tulla reflek- kriteeri oli silloin rahapalkkioista min oloissa rakentamaan niin val- simäisesti mieleen ”doping”, ikään pidättyminen. Mikäli siitä ihan- miiksi kuin se inhimillisesti katsoen kuin ennätykset ja kultamitalit olisi- teesta luovuttaisiin, urheilusta – oli mahdollista. Itä-Saksa kunnos- vat kuitattavissa vain ja ai­noas­taan eritoten olympiaurheilusta – tulisi tautui lahjakkuuksien uutterassa onnistuneella lääkityksellä. sielutonta sirkusta. Tuohon tapaan kartoituksessa; resursseja suunnat- Thomas Huntin teos pohjautuu uskottelivat arvovaltaiset tahot, tiin suurta olympianäkyvyyttä tuo- hänen väitöskirjaansa ja tarjoaa mutta kun amatööriyden kulisseja viin lajeihin, eikä valmennuskes- uutta näkemystä KOK:n suhtautu- käytiin 1970-luvulla purkamaan, kusten ei tarvinnut jakaa niukkuut- misesta urheilulliseen lääkehuol- kansanliikettä harrastushenkisen ta, toisin kuin kansanliikuntajärjes- toon. Olympiajärjestön arkistot kisailun puolesta ei kehkeytynyt- töjen. (Kirjan hauskimpia episode- ovat olleet tutkijan käytettävissä, kään. Samalla urheilullisen puh- ja on kuntoliikkujien valitus juok- joskaan eivät 1980-luvun jälkeisel- tauden korkeimmaksi kriteeriksi sutossujen puutteesta.) Lisäksi te- tä periodilta. Tekijä ei vain missään kohotettiin tiettyjen lääkeaineiden kijät analysoivat järjestelmän sisäi- vaiheessa perustele, miksi juuri kavahtaminen. siä jännitteitä ja päätyvät pitämään KOK:n olisi toimittava pissapoliisi- Tätä kiepsahdusta Thomas Hunt varsinaisena ”ihmeenä” sitä, että na tai miksi urheilijoiden lääkintä ei lainkaan noteeraa, vaikka se on DDR onnistui näistä skismoista ylipäänsä edellyttäisi massiivista aikaisemman tutkimuksen tär- huolimatta ohittamaan olympia- kontrollikoneistoa. Hän ottaa keimpiä havaintoja. Esimerkiksi laisten mitalitaulukossa Neuvosto- KOK:n ”moraalisen johtajuuden” Rob Beamish ja Ian Ritchie totea- liiton ja Yhdysvallat. annettuna, mikä selittää toistuvat vat teoksessaan Fastest, Highest, Tuollainen päätelmä on ehkä moitteet ”viivyttelystä” virtsaval- Strongest (2006), että KOK:lta kärjistetty, mutta railakas teesi sal- vonnan suhteen. Nämä ovat aidos- haihtui nimenomaan moraalinen littakoon sosiologisesti virittyneelle ti moralisoivia jaksoja, joissa ei si- oikeutus lääkekontrolliin sillä het- tarkastelulle. Mitään kärjistystä en nänsä ole mitään vikaa – objektiivi- kellä, kun järjestö luopui amatööri- sitä vastoin havaitse siinä to­tea­ sen historiantutkimuksen hassu- urheilun illuusiosta. Jalona ja puh- muksessa, että Itä-Saksan urhei- tusta ei tarvinne erikseen kumota. taana pidetty olympiakamppailu lusysteemi oli – ja on edelleen – Epäkohta on siinä, että edeltäväs- paljastui silkaksi massaviihteeksi, ja kelpo esikuva kaikille huippu-ur- sä tutkimuksessa (johon myös ammattilaisiahan ei ole raskautet- heilumaille. Esimerkiksi Britannian Hunt viittailee) on kaadettu kaikki tu lääkerajoituksilla viihdeteolli- urheilujohto nosti Lontoon kesä- ne oletukset, joiden varassa urhei- suuden muilla sektoreilla. Hunt olympialaisten lähestyessä ihan- lijoiden lääkehuolto tulisi nähdä joka tapauksessa seikkaperäisesti teekseen Australian, kuten tekijät kurinpitoa kutsuvaksi vääryydeksi. osoittaa KOK:n vastenmielisyyden muistuttavat. Australian urheilun Huntille ”doping” on johdan- testaus- ja laboratoriotöihin. Se on huumaava nousu 1990-luvulta läh­ nosta alkaen ”ongelma”. Yllättä- täysin ymmärrettävää halutto- tien sattui vain alkamaan DDR-

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 125 ARVOSTELUJA tyyppisen infrastruktuurin luomi- todesta ja sivuuttaa siten Kyrön ja uusimpana on nyt ilmestynyt sella – ja joidenkin itäsaksalaisten monien muiden tarkkailijoiden ha- 350-sivuinen tutkimus The History valmentajien palkkaamisella. Syd- vainnot juhlapuheiden ja olympia- of the Near Eastern Telegraphs be� neyn kesäkisoissa vuonna 2000 urheilun arjen välillä ammottavas- fore the First World War. Kronolo- australialaisilla oli vastaavat menes- ta kuilusta. Millään huippu-urhei- gisessa mielessä se on oikeastaan tymisen paineet kuin itäsaksalaisilla lujärjestöllä ei nykytilanteessa ole tämän kvadrilogian ensimmäinen Münchenin eli kapitalistisen Sak- resursseja eikä edes tosiasiallista osa, sillä lennätinyhteyksiä Lähi- san olympialaisissa vuonna 1972. kiinnostusta laittaa lääkehuollon itään ja Intiaan alettiin suunnitella Käsitteiden suhteen Dennis ja käytäntöjä kuriin – käytäntöjä, jot- ja rakentaa jo 1860-luvulla, kohta Grix ovat enimmäkseen huolellisia. ka sukupolvia sitten karkasivat sen jälkeen kun Atlantin yli oli las- Huntin tavoin heidän tarkkaavai- kaikkien varotoimien ulottumatto- kettu ensimmäinen (tosin vain vä- suutensa herpaantuu silti avainter- miin. Realiteetit tunnustava tutkija hän aikaa toiminut) lennätinkaa- min ”doping” kohdalla. Tutkijat pureutuisikin siihen historialliseen peli 1861. toki korostavat, että mitään hor- taitekohtaan, jolloin urheilijoiden Ahvenainen on kertonut, että monivalmisteita ei ollut 1960-lu- käteiskontrollista luovuttiin virtsa- hän aloitti lennätinyhteyksien tut- vulla kielletty, mistä huolimatta he valvonnan hyväksi. Siinä ohessa kimisen Kaukoidän (Kiinan ja Japa- väittävät DDR:n huippusalaisen sopisi ennakoida, mistä suunnasta nin) suunnalta ennen muuta siksi, ”dopingohjelman” alkaneen juuri löytyisi puhtauden uusi kriteeri sen että Jyväskylän yliopistossa oli sitä sillä vuosikymmenellä. Viralliseen jälkeen, kun antidopingin vararik- koskevaa mikrofilmattua aineis- ilmaisuun suorituskykyä tukevista ko on yleisesti todettu. toa, mikä nopeutti tutkimuspro- keinoista (unterstützende Mittel) sessia. Se, että hänellä oli alusta − Erkki Vettenniemi he suhtautuvat eufemismina, vaik- alkaen tähtäimessään globaalimpi ka hormonit vertautuivat tuolloin mittakaava, näkyy siitä, että en- täsmälleen yhtä sallittuihin vita- simmäinen tutkimus on saanut miineihin. Sekin jää lausumatta kolme ”jatko-osaa”. Samaa todis- ääneen, että vaikutukseltaan pit- Euroopan ja tavat ne kansainvälisillä foorumeil- käkestoisen hormonikuurin hah- la julkaistut artikkelit, joissa hän on mottaminen paheksutuksi ”dopin- Intian lennätin­ käsitellyt muun muassa lennätti- giksi” oli lukuisille aikalaisille han- yhteyksien men osuutta tiedonkulun nopeu- kalaa. Dopingaineet oli totuttu tumisessa. The Far Eastern Tele� mieltämään kilpailun aattohetkinä vaiheikas graphs on sikäli avainteos, että sii- nautittaviksi piristeiksi. Tekijöiden nä mannertenväliset lennätinyh­ kunniaksi on sitten sanottava, että historia tey­det on asetettu yleisempiin yh- he painottavat urheilijoiden lääke- teyksiinsä, niin teknologiseen kehi- huollon olleen monipuolista länsi- Jorma Ahvenainen: The History tykseen ja kuin 1800-luvun impe­ maissakin; Itä-Saksan mainetta of the Near Eastern Telegraphs ria­listiseen globalismiin (Weltpoli� tahraa lähinnä se sattuma, että before the First World War. tik). Samat perustekijät ovat kes- valtion kaaduttua sivulliset ovat Suomalaisen tiedeakatemian keisiä selittäjiä myöhemmissäkin päässeet käsiksi luottamukselli- toimituksia, Humaniora 361, tutkimuksissa, mutta niitä ei tar- seen arkistomateriaaliin. 2011. 352 s. kastella enää yhtä kootusti ja sys- Kari-Pekka Kyrön asteikolla mi- temaattisesti kuin sarjan ensim- tattuna Mike Dennis ja Jonathan Meillä Suomessa Jorma Ahvenai- mäisessä monografiassa. Tämän Grix ylittävät riman. Eliittiurheilun nen mielletään ennen muuta pa- takia niiden, jotka eivät teosta tun- kompleksisuus myönnetään, peri- ja sahateollisuuden tutkijaksi, ne, olisi syytä lukea ainakin sen DDR:n urotekoja ei selitetä pilleri- mutta niin sanotussa suuressa johdanto- ja yhteenvetoluvut. purkin sisällöllä. Tohtisin jopa olet- maailmassa hänet tunnetaan pa- Mannertenvälisten lennätinyh- taa, että Sport under Communism remmin tutkimuksista, joissa hän teyksien rakentaminen esitetään omaksuttaisiin kivijalaksi ainakin on kartoittanut mannertenvälisten populaarissa tietokirjallisuudessa akateemisessa historiankirjoituk- lennätinyhteyksien syntyä ja kehi- usein teknologisena sanakaritari- sessa: Itä-Saksan tuhosta on kulu- tystä. Jo 1981 ilmestyi näistä en- nana, jossa avainasemassa ovat nut riittävän kauan, jotta maan simmäinen, The Far Eastern Tele� suuret keksinnöt ja keksijät. Ahve- urheilullista menneisyyttä voitaisiin graphs, ja sen jälkeen sarjaa ovat naisen uusin kirja on erinomainen lähestyä kiihkottomasti. Thomas jatkaneet Karibian alueen (1996) muistutus tällaisen näkökulman Huntin teos puolestaan ottaa ja Etelä-Amerikan (2004) lennätti- yksipuolisuudesta. Lähi-idän len- KOK:n viimeaikaiset julkilausumat miä käsitelleet monografiat. Sarjan nätinyhteyksien historia osoittaa

126 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 ARVOSTELUJA selvästi, että niiden rakentaminen lankumouksesta” on sentään il- set, kulttuuriset ja uskonnolliset oli ennen muuta poliittinen ongel- mestynyt melko paljon uutta tutki- muutokset: Rooman valtakunnan ma: toimilupien saaminen vierai- musta, kuten Peter J. Hugillin Glo� jälkeiset kuningaskunnat – anglo- den valtioiden alueella oli monesti bal Communications since 1844: saksien kuningaskunnat Itä-Britan- vaikea ja hidas prosessi. Niinpä Geopolitics and Technology (1999), niassa, frankkien kuningaskunnat merialueet olivat myös Intiaan joka jostain syystä puuttui kirjalli- Galliassa, ostrogoottien ja lombar- suuntautuneiden yhteyksien ra- suusluettelosta. Aivan viime aikoina dien kuningaskunnat Italiassa ja kentajille houkuttelevia vaihtoeh- tietoliikennettä ja sen ta­lou­dellisia visigoottien kuningaskunta Espan- toja siitäkin huolimatta, että meri- ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on jassa – olivat monimutkaisia mul- kaapeleiden tekniikassa oli vielä tutkittu muun muassa Heidelbergin tietnisiä valtioita, joita hallittiin huomattavia puutteita. yliopistossa toimivassa melko laa- jossain määrin roomalaisittain. Ahvenaisen tutkimus on luo- jassa projektissa. Sen tuloksista Rooman lakeja ja roomalaista kult- teeltaan empiirinen, ja teoksen ra- kannattaa erityisesti mainostaa Ro- tuurista ja älyllistä perintöä vas- kenne on pääpiirtein kronologi- land Wenzlhuemerin viime vuonna taanotettiin ja sovellettiin käyttöön nen. Sitä varten on käyty läpi kun- ilmestynyttä kirjaa Connecting the monin tavoin. Kristillinen kirkko ja nioitettava määrä alkuperäistä ar- Nineteenth-Century World (Cam- kristinusko, joiden asema vakiintui kistoaineistoa brittiläisissä ja saksa- bridge University Press) – joka ei tasaisesti neljännen ja viidennen laisissa julkisissa sekä yksityisissä tietenkään voinut ehtiä Ahvenaisen vuosisadan aikana, toivat asetel- arkistoissa; myös painettujen läh- kirjallisuusluetteloon. maan ylimääräisen elementin. Lati- teiden luettelo on vaikuttavan pit- Kirjan kieliasu vaikuttaa moit- nan kieli toimi olennaisen tärkeänä kä. Niiden turvin tutkija on voinut teettomalta. Ainoa pieni lapsus, ajatusten vaihdon välineenä ja piirtää tarkan ja luotettavan kuvan jonka huomasin, oli se, että tunne- muodosti vahvan sillan niin paka- kohteestaan. Tuloksena on hyödyl- tusta laivanvarustajasta (ship­ noiden ja kristittyjen kuin rooma- linen käsikirja tai perustutkimus, owner tai ”shipping magnate”) laisten ja barbaarien välille. jossa todella mennään pintaa sy- Samuel Cunardista oli tehty laiva- Jesse Keskiahon väitöstutkimus vemmälle – toisin kuin niissä artik- tarvikekauppias (ship-chandler). lisää merkittävästi tietämystämme keleissa, joita internet nykyään siitä poikkeuksellisella ja perusta- − Yrjö Kaukiainen tarjoaa. Tutkimuksen suuri ansio vanlaatuisella tavalla luovasta pro- on myös siinä, että se ei tyydy ker- sessista, joka liittyi käsitysten vas- tomaan ensimmäisten yhteyksien taanottamiseen ja omaksumiseen rakentamisesta, vaan seuraa len- ja uusien käsitysten muodostami- nätinliikenteen kehitystä, uusien Varhais­ seen varhaiskeskiajan Euroopassa. linjojen rakentamista ja kaapelei- Hän osoittaa täydellisen vakuutta- den laskemista sekä viestien väli- keskiaikaisia­ vasti, että varhaiskeskiajan Euroo- tystekniikan parantumista aina käsityksiä pan oppineet ja kirjoittajat eivät ensimmäiseen maailmansotaan vain ottaneet saamaansa perintöä asti. Myös sähkösanomataksojen unista ja passiivisesti vastaan ja siirtäneet kehitystä seurataan ainakin pää- sitä tuleville sukupolville tekstejä piirtein, joskin teoksen kronologi- näyistä kopioimalla. Päinvastoin: vaikka nen rakenne hajottaa tarkastelun varhaiskeskiajan kirjurit ja oppi- – ehkä tästä olisi voinut kirjoittaa Jesse Keskiaho: The Recep- neet toki siirsivät vanhaa tietoa jonkin kokoavan lauseen yhteen- tion and Use of Christian eteenpäin, he myös antautuivat vetolukuun. Ideas about Dreams and Vi- vuorovaikutukseen tiedon kanssa Vähemmän kokeneiden asian- sions in the Early Middle Ages ja samalla muokkasivat sitä. He harrastajien kannalta on vahinko, (400−900). Helsingin yliopisto pohtivat saamansa perinnön mer- että teoksen kirjallisuusluettelo on 2012. 341 s. kitystä ja tekivät sen perusteella melko niukka. Kokeneen tutkijan elämänsä ja ajattelunsa suuntaa tärkeäksi katsoman kirjallisuuden Jesse Keskiahon tutkimus on näh- koskevia valintoja. valikoima olisi hyödyllinen lähtö- tävä ennen kaikkea yleisesti myö- Tämä väitöstutkimus tarkastelee kohta niille, jotka eivät vielä tunne häisantiikkina ja varhaiskeskiaika- patrististen käsitysten vastaanot- kovin hyvin lennätinyhteyksien his- na tunnetun viidennen ja yhdek- toa ja sivistyneen latinankielisen toriaan liittyvää tukimusta. Samasta sännen vuosisadan välisen ajanjak- kulttuurin muodostumista erityi- syystä lyhyt katsaus tutkimustilan- son historiallisessa kontekstissa. sesti unien ja näkyjen käsittelemi- teeseen olisi ollut arvokas; vuoden Kyseiselle ajanjaksolle ovat ominai- sen, käytön ja ymmärtämisen 1981 jälkeen tietoliikenteen ”val- sia poikkeuksellisen suuret poliitti- kautta. Antoisan teeman ansiosta

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013 127 ARVOSTELUJA

Jesse Keskiaho pystyy ennen kaik- paavi Gregorius I:n unien ongel- kastelemalla Quaestiones Orosii et kea lisäämään ymmärrystämme mallista luonnetta koskeneiden responsiones Augustini -tekstiko- siitä, miten vanha klassinen ja pat- pohdintojen ristiriitaisuuksiin. Hän koelmaa ja Isidorus Sevillalaisen ristinen oppi yhdistyi ja lujittui var- valaisee Augustinuksen erityisesti teosta Etymologiae. Hän pohtii haiskeskiajalla ja miten uudet kris- teoksissaan De cura pro mortuis Augustinuksen esittämää kolmen tilliset identiteetit muotoutuivat gerenda ja De genesi ad litteram näyn teoriaa ja näkyjen käsittele- erityisesti latinankielisessä lännes- ilmaisemia käsityksiä kuolleiden il- mistä karolingisessa tekstinselityk- sä. Lisäksi Jesse Keskiahon valitse- mestymisestä ja näyistä. Nämä nä- sessä. Tässä vaiheessa väitöstutki- ma lähestymistapa antaa hänelle kemykset alleviivaavat visio intel� mus kääntyy tarkastelemaan var- mahdollisuuden hyödyntää malli- lectualisin ja näkyyn itseensä sisäl- haiskeskiaikaisia unista ennustami- kelpoisia menetelmiä omiin päi- tymättömän, vasta ajattelun kaut- sen oppaita. Selvitys kulminoituu viimme saakka säilyneiden alkupe- ta selviävän merkityksen tärkeyttä. Theodulf Orleansilaisen 790-luvul- räiskäsikirjoitusten sisältämien Keskiaho onnistuu vakuuttavasti la kirjoittaman, pyhäinkuvia koske- tekstien vastaanotto- ja välityspro- esittämään, että Augustinukselle van Opus caroli regis contra syno� sessien tutkimisessa. Suurin osa tärkeintä ei ollut kyky nähdä vaan dum (Libri Carolini) -teoksen tar- näistä alkuperäiskäsikirjoituksista kyky ymmärtää. Gregorius Suuren kasteluun. on peräisin kahdeksannelta ja yh- syvällisimmät kirjoitukset unista si- Jesse Keskiahon väitöstutkimus deksänneltä vuosisadalta. sältyvät teoksiin Moralia in Iob ja valaisee myöhäisantiikin teologis- Jesse Keskiahon tutkimuksen Dialogi. Näissä kirjoituksissa Gre- ten käsitysten aktiivista ja reaktii- keskiössä ovat unien konteksti, gorius kehottaa lukijoita noudatta- vista vastaanottoa karolingisella asema ja käyttötavat. Voiko uniin maan varovaisuutta unia koskevis- ajalla (kahdeksannella ja yhdek- uskoa? Mitä ne tarkoittivat? Oliko sa asioissa huolimatta siitä, että sännellä vuosisadalla). Toisin kuin unilla jonkinlaista valtaa? Miten hän itse kertoo Dialogissa useita tekstien passiivista välittämistä kristityn tuli tulkita kuolleiden ih- unitarinoita. Jesse Keskiaho koros- koskevat tutkimukset, väitöstutki- misten näyttäytyminen unissa? taa mahdollisesti todellisten ja ku- mus tarkastelee tekstien todellista Oliko olemassa jokin kokoelma ar- vitteellisten unien välillä vallitsevaa vaikutusta ja niiden aiheuttamia vovaltaisia näkemyksiä, johon ne, jännitettä. reaktioita. Keskiaho pystyy havain- jotka kuulivat tai lukivat unista, Augustinusta ja Gregoriusta nollistamaan, mitä yksittäiset hen- voivat tukeutua ja siten välttyä koskevien analyysien jatkeeksi Kes- kilöt ajattelivat lukemastaan ja erehtymästä tai tulemasta unia kiaho syventyy tarkemmin Grego- mitä heidän olisi toisaalta luke- koskevien harhanäkemysten joh- riuksen käsitysten vastaanottoon mansa ja toisaalta aikalaisuuteen- dattelemaksi? Voitiinko niitä käyt- tarkastelemalla Isidorus Sevillalai- sa liittyvien näkökohtien perusteel- tää ennustamiseen? Missä määrin sen teosta Sententiae ja Zaragozan la pitänyt ajatella ja olla ajattele- tapaan, jolla unia lähestyttiin, ja piispa Taiuksen Gregoriuksen kirjoi- matta. Keskiaho siis tarkastelee tapaan, jolla niitä käsiteltiin kerto- tuksia sisältävää kokoomateosta. paitsi käsikirjoituksia, joihin tehdyt muksissa varhaiskeskiajalta eteen- Hän laajentaa tarkastelunsa myös huomautukset paljastavat lukijoi- päin, liittyy varovaisuutta? muihin tekstilajeihin havainnollista- den reaktiot teksteihin, myös var- Varhaiskeskiajalla tapahtunutta malla, miten unia ja ilmestyksiä kä- haiskeskiaikaisia aiempien tekstien tekstien vastaanottoa ja välittämis- siteltiin canones hibernenses -ko- kokoelmia ja tiivistelmiä sekä mui- tä käsittelevän johdantoluvun jäl- koelmassa. Tämän jälkeen hän tar- hin teoksiin sisällytettyjä otteita keen Keskiaho hahmottelee unien kastelee unien roolia ”normatiivi- uniin ja näkyihin liittyvästä merki- todellisuutta, unissa ja näyissä sessa perimätiedossa” – varhais- tyksellisestä materiaalista. Hän on kohdattujen ilmestysten luotetta- keskiajan kanonisen oikeuden ko- ihailtavan tietoinen tarkastele­ vuutta ja täsmällistä tunnistamista koelmissa – seuraamalla kahden miensa tekstien kodikologisen sekä näiden ilmestysten tulkitsemi- ratkaisevan tärkeän kirkollisko­ kontekstin merkityksestä. Väitös- sen ja vahvistamisen problematiik- kouksen lausunnon, vuoden 314 tutkimus on vaikuttavaa oppinei- kaa koskevat kysymykset ja käsit- Ancyran kirkolliskokouksen unien suutta osoittava, tyhjentävästi do- telee sitten erittäin vaikuttavalla havainnoimisen kieltävän lausun- kumentoitu ja taitavasti kirjoitettu tavalla unien asemaa useiden var- non ja vuoden 401 Karthagon kir- työ, joka lisää erinomaisella tavalla haiskeskiajan pyhimysten elämäs- kolliskokouksen epäaitoja marttyy- varhaiskeskiaikaista kulttuuria kos- sä ja historiallisissa kertomuksissa. rien hautoja ja palvontapaikan kevaa tietämystämme ja ymmär- Keskiaho keskittyy erityisesti asianmukaista tunnistamista kos- rystämme. 400-luvun alussa vaikuttaneen kevan lausunnon, käsittelyä. Hippon piispa Augustinuksen ja Keskiaho selvittää Augustinuk- − Rosamond McKitterick, 500-luvun lopulla vaikuttaneen sen käsitysten vastaanottoa tar- Cambridge

128 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 / 2013