Aino Kallas – Yhteiskirjailija 7
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Humanistinen tiedekunta Helsingin yliopisto Kauneudentemppelin ovella Aino Kallaksen tuotanto ja raamatullinen subteksti Silja Vuorikuru Akateeminen väitöskirja Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen auditoriossa XII lauantaina 29. syyskuuta 2012 klo 10. ISBN 978-952-10-8173-6 (nid.) ISBN 978-952-10-8174-3 (PDF) Aino Kallaksen Bathseba-näytelmä (1910) sisältyy ainoastaan väitöskirjan painettuun versioon tekijänoikeudellisista syistä. Kannen kuva (painettu kirja) Nikolai Triik: Orjad (1913) Painettua kirjaa voi tiedustella tekijältä ([email protected]). 2 SISÄLLYS 1 TUTKIMUKSEN TAUSTAA 6 Tutkimuskysymys ja -aineisto 6 Aino Kallas – yhteiskirjailija 7 Aiempi Aino Kallasta käsittelevä tutkimus 14 Raamattu kirjallisuutena ja kirjallisuudessa 18 Intertekstuaalisuus 25 Tutkimuksen rakenne 37 2 BATHSEBAN JÄLJILLÄ 40 Aikaansa kirjoitettu 43 Murroskauden teksti 45 Kolme tarinaa Bathsebasta 47 Tuntematon kukka kaivon äärellä 50 Ilkeän anopin äidinkasvot 63 Epäonnistuiko Bathseba? 68 3 UUTEEN MAAILMAAN 75 Uuteen Kaananiin valkealla laivalla 78 Utopiayhteisö erämaassa 84 Tyhmien neitsyiden lailla 88 Rypäleet ja kaipuu 92 Takaisin Egyptiin 96 Veden yli 100 Uuden maailman loppu ja alku 102 Uuden paratiisin elonmerkit 103 3 Matkalla uuteen maailmaan 110 4 KORKEA VEISU ERÄMAASSA 118 Hiidenmaan Job, Saturnuksen lapsi 120 Pako erämaahan 126 Lankeemus ikävän syntiin 130 Nimi on enne? 134 Tuli, vesi, maa ja ilma 140 Eroksen pidoissa 144 Riitasointuinen lemmenlaulu 148 Rakastetun etsintä 158 Lempelius Tuonen joella 163 Murheen poltinmerkki 168 5 SUDET, LAMPAAT JA IHMISET 175 Susien kansa, ihmisten lauma 178 Sudet ja lampaat 179 Päivän ja yön lapset 182 Aalo ja Ingel 186 Juhannusyön Eeden monien äänten suolla 189 Kasteiden liitot 195 6 MAAN ÄIDIT, JUMALAN POJAT 201 Uhritiellä 203 Tuomaanpäivä Maarioiden maalla 212 Sankarin syntymä 220 Pietà Liivinmaalla 225 4 7 LOPUKSI 231 Bathsebasta pohjoisiin psalmeihin 232 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 244 LÄHTEET 252 HENKILÖHAKEMISTO 267 ENGLISH SUMMARY 274 KIITOKSET 276 5 1 Tutkimuksen taustaa Tutkimuskysymys ja -aineisto Tämän tutkimuksen kohdekirjailija on suomalais-virolainen Aino Kallas (o.s. Krohn, 1878-1956). Tutkimus tarkastelee Aino Kallaksen kaunokirjallista tuotantoa intertekstuaalisuuden (tekstienvälisyyden) teoreettisin lähtökohdin, näkökulmin ja metodein. Päähuomion kohteena on Kallaksen kaunokirjallisten teosten suhde Raamattuun, jota tarkastellaan Kallaksen tuotannon subtekstinä. Tutkimuksessa esitetään, että Raamattu tuli Kallaksen tuotannon keskeiseksi subtekstiksi kirjailijan ns. kirjallisen kriisin (n. vuodet 1908- 1912) aikana ja osana. Vaikka suuri osa Kallaksen teoksista saa aiheensa virolaisesta historiasta ja kansanperinteestä, Raamattu on teoksissa toistuva mytologia, johon viitataan erityyppisin intertekstuaalisen viittaamisen keinoin. Raamattu nähdään tässä tutkimuksessa ensisijaisesti teosten kokonaistulkintaan vaikuttavana subtekstinä ja vasta toissijaisesti tyylillisen jäljittelyn kohteena. Tämä poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, jossa Raamattu on usein nähty lähinnä Kallaksen ns. arkaisoivan tyylin osatekijänä ja siltäkin kannalta merkityksellisenä vasta 1920-luvun proosaballadeista lähtien. Pääasiallisen tutkimusaineiston muodostavat valitut 1910-1930-luvuilla valmistuneet novellit, pienoisromaanit ja näytelmät. Kohdeteoksia vertaillaan myös kirjailijan muuhun tuotantoon. Lisäksi tutkimuksessa nostetaan esiin Kallaksen omaelämäkerrallista aineistoa (ennen muuta kirjeitä, päiväkirjoja ja muistelmia), jossa kirjailija valaisee teostensa syntyvaiheita ja toisten tekstien tietoista käyttöä kirjoittamisvaiheessa. Tutkimuksessani Kallaksen tuotanto yhdistetään ensisijaisesti Suomen ja Viron kirjallisuuden historiaan ja traditioon. Vaikka tutkimuskysymyksenä on Kallaksen tuotannon ja Raamatun välinen intertekstuaalinen suhde, analyysissa tarkastellaan myös muita Kallaksen teosten tulkinnassa olennaisia subtekstejä, jotka ovat aiemmin jääneet vähälle huomiolle. Intertekstuaalinen näkökulma tekstiin ymmärretään tässä tutkimuksessa 6 tekstianalyysin ja lähiluvun tavaksi, jossa kiinnitetään huomio toisten tekstien jälkiin ja tekstien keskinäiseen vuorovaikutukseen. Aino Kallaksen tuotantoa on tutkittu verrattain paljon: erityisesti 2000- luvulla on julkaistu runsaasti Kallasta käsittelevää tutkimusta sekä Suomessa että Virossa. Tähänastinen tutkimus on kuitenkin hallitsevasti taustalähtöistä ja kontekstuaalista. Käsillä oleva väitöskirja on ensimmäinen tutkimus, jossa Kallaksen tuotantoa tarkastellaan tekstilähtöisesti ja tekstienvälisyyden kannalta. Tämä tutkimus on myös ensimmäinen suomalaisen naiskirjailijan tuotannon ja Raamatun välistä suhdetta tarkasteleva monografia. Aino Kallas – yhteiskirjailija Aino Kallaksen tuotanto liitetään vakiintuneesti sekä Suomen että Viron kirjallisuuden historiaan. Kallas kirjoitti valtaosan tuotannostaan ainoastaan suomeksi; vain muutamat myöhäiset näytelmänsä ja matkakertomuksensa hän laati rinnan suomeksi ja viroksi. Kallas myös julkaisi tuotantonsa Suomessa, kustannusosakeyhtiö Otavan kirjailijana. Tuotannon päämiljöö on kuitenkin historiallinen ja kansanperinteen kertomusten kuvaama Viro. Keskeisen aihepiirinsä Kallas sai Viron menneisyyden tapahtumia kuvaavista historiallisista kronikoista sekä virolaisesta folkloresta. Aino Kallas oli suomalais-virolainen myös elämänhistorialtaan. Hänen vanhempansa olivat mm. kansanrunoudentutkijana ja fennomaanina tunnettu Julius Krohn ja Suomalaisen Tyttökoulun ensimmäisenä johtajana toiminut Maria Vilhelmina (Minna) Lindroos. Aino Kallas (tuolloin Krohn) asui Suomessa vuoteen 1900, jolloin hän avioitui kansanrunoudentutkija, poliitikko Oskar Kallaksen (1868-1946) kanssa. Pariskunta muutti kolmen Pietarissa vietetyn vuoden (1900-1903) jälkeen Viroon, Tarton kaupunkiin, josta tuli pariskunnan vakituinen koti vuosiksi 1903-1918. Vuosina 1934- 1944 Aino ja Oskar Kallas asuivat Tallinnassa. Pariskunta sai kaikkiaan viisi lasta. Perhe vietti runsaasti aikaa myös Saarenmaalla sekä perheen kesäpaikassa, Hiidenmaalla sijaitsevalla Kassarin saarella. Suomeen Aino Kallas palasi pysyvästi vasta vanhuudessaan, vuonna 1953. Kirjailija kuoli Helsingissä vuonna 1956. 7 Virolaiskirjailija Friedebert Tuglas (1886-1971) esitti jo vuonna 1922 kysymyksen, tulisiko Aino Kallasta pitää Suomen vai Viron kirjailijana (ks. aiheesta Laitinen 1973, 17-19; Olesk 2009, 88-90). Vastaukset ovat vaihdelleet ajan ja vastaajan mukaan. Kallaksella oli elinaikanaan vaikeuksia saada tunnustusta Suomessa; mm. kirjailija-apurahoja evättiin sillä perusteella, että virolaistunutta Kallasta ei pidetty suomalaisena kirjailijana. Toisaalta Kallas joutui kirjailijaurallaan yhteenottoihin virolaisten kanssa: koska Kallas oli suomalaissyntyinen, häntä ei nähty oikeaksi henkilöksi kuvaamaan virolaisia historiallisia tapahtumia. Kallas kuvaa päiväkirjoissaan ja kirjeissään monisanaisesti tasapainotteluaan Suomen ja Viron välillä sekä ahdistusta, jonka kummankin maan torjuva suhtautuminen aiheutti. Nykytilanne on päinvastainen. Virolaiset kirjallisuudentutkijat ja kirjallisuushistorioitsijat liittävät Kallaksen tuotannon osin tai jopa kokonaan osaksi Viron kirjallisuutta; Suomessa Kallasta pidetään suomalaisena kirjailijana. Mm. Kai Laitinen ja Sirje Olesk ovatkin käyttäneet Kallaksesta nimitystä ”yhteiskirjailija”. Tältä kannalta Kallasta on verrattu myös Hella Wuolijokeen – ja nykykirjailijoista Sofi Oksaseen. (Olesk 2009, 89; 2010, 473; 2011, 166, ks. myös Lilja 2004, 71, 73-74, 77.) Suomalaiset ja virolaiset kirjallisuushistoriat kuvaavat Kallaksen kirjailijuutta ja tuotantoa osin yhtenevästi, mutta osin toisistaan merkittävästi poikkeavilla tavoilla, mitä tarkastelen seuraavaksi. Sekä Suomessa että Virossa Aino Kallaksen pääteoksina pidetään vuosina 1923-1928 julkaistuja historiallisia proosaballadeja eli ns. Surmaava Eros- trilogiaa (Barbara von Tisenhusen 1923, Reigin pappi 1926, Sudenmorsian 1928). Usein pääteosten joukkoon luetaan myös kahden novellin kokoelma Pyhän joen kosto (1930), jota yhdistävät Surmaava Eros-trilogiaan historiallisen aiheen käsittely ja ns. arkaisoivan tyylin käyttö. Surmaava Eros-trilogian kuvataan käsittelevän rakkautta ihmiselämän suurimpana mahtina; lisäksi 1920- ja 1930-luvun proosaballadien todetaan perustuvan virolaiseen folkloreen ja historiallisiin kronikkoihin. (Koskimies 1965, 529- 535, Puhvel etc. 1969, 473, 478; Laitinen 1997, 339-342; Nirk 1983, 115-116; vrt. Rojola toim. 1999, 275-277; Annus etc. toim. 2001, 23.) Niin suomalaiset kuin virolaiset kirjallisuushistoriat tuovat esiin myös Kallaksen aktiivisen roolin Viron kirjallisuus- ja kulttuurielämässä. 8 Suomessa Kallasta kuvataan taiteilija- ja kirjailijaryhmä Noor-Eestin (Nuori Viro) aktiiviksi1 sekä Viron kansallisrunoilijan Lydia Koidulan elämäkerran Tähdenlento (1915) kirjoittajaksi2 (Koskimies 1965, 525, Laitinen 1997, 339). Virolaiset kirjallisuushistoriat kertovat aiheesta yksityiskohtaisemmin: Kallasta luonnehditaan muun muassa taitavaksi kirjallisuuskriitikoksi, kääntäjäksi ja Viron Kirjallisuuden Seuran (Eesti Kirjanduse Selts) palkintolautakuntien jäseneksi. Uusimmassa kirjallisuushistoriassa (Eesti 1 Noor-Eesti eli ”Nuori Viro” oli virolainen kirjailijaryhmä, joka syntyi osana 1900-luvun alun virolaisen kulttuurin murrosta. Ryhmän toiminta alkoi