KARJALANI, KARJALANI, MAANI JA MAAILMANI -Artikkeliko- Toim
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Toim. Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö & Olli Kleemola Kanervo, Terhi Pirkko Toim. KARJALANI, KARJALANI, MAANI JA MAAILMANI -artikkeliko- Toim. Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö & Olli Kleemola koelman syntyhistoria juontaa pakolaiskeskusteluun, joka käyn- nistyi kiivaana kun Suomeen vuonna 2015 tuli ennätyksellinen määrä turvapaikanhakijoita. Polemiikin kohteena oli pian myös Neuvostoliitolle luovutetusta Karjalasta evakuoidun väestön asut- taminen muualle Suomeen. Pakolaiskeskustelusta nousi esille ajatus siitä, kuinka huonosti suo- KARJALANI, KARJALANI, malaiset lopulta tuntevat karjalaisten historian. Talvi- ja jatkosotaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta on kyllä julkaistu runsaasti, mutta MAANI JA MAAILMANI niissä Karjalan ja sen asukkaiden vaiheet jäävät usein varsinaisten sotatapahtumien varjoon. Tämän teoksen keskeisenä ajatuksena on luoda laajempi näköala karjalaisten kohtaloon ja sota-aikaan Kirjoituksia Karjalan menetyksestä ja muistamisesta, yleensä. Sota kosketti syvästi koko suomalaista yhteiskuntaa ja sen jäseniä. evakoiden asuttamisesta ja selviytymisestä KARJALANI, KARJALANI, MAANI JA MAAILMANI MAANI JA KARJALANI, KARJALANI, Kirjan teemoihin kuuluvat Karjalan menettämisen taustat, talvi- ja jatkosodan aikana suoritetut väestön evakuoinnit, sodanjälkeinen asutustoiminta, karjalaisten selviäminen ja Karjalan muistaminen. Vaikka teoksen pääosassa ovat menetetty Karjala ja sen asukkaat, kirjassa muistutetaan myös, etteivät karjalaiset suinkaan olleet Suomen ainoita evakoita. Sodanjälkeinen asutustoimintakaan ei koskenut vain karjalaisia, vaan siitä hyötyi yli puolet Suomen kan- sasta. Eivätkä maahanmuuttajatkaan ole uusi ilmiö, vaan Suomeen on kaikkina aikoina tullut ihmisiä ulkomailta. Artikkeleiden kirjoittajat ovat aihepiiriinsä perehtyneitä tutkijoita Suomen eri yliopistoista yhden kirjoittajista edustaessa Maahan- muuttovirastoa ja yhden Kööpenhaminan yliopistoa. Kirjan ovat toimittaneet FT Pirkko Kanervo, FM Terhi Kivistö ja VTT Olli Klee- mola. ISBN 978-952-7167-55-7 (nid.) ISBN 978-952-7167-56-4 (pdf) ISSN 2343-3493 (painettu) ISSN 2343-3485 (verkkojulkaisu) ISSN 2343-4872 1 TUTKIMUS 1 BS 8 www.migrationinstitute.fi www.sigillum.fi Karjalani, Karjalani, maani ja maailmani Kirjoituksia Karjalan menetyksestä ja muistamisesta, evakoiden asuttamisesta ja selviytymisestä Toim. Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö & Olli Kleemola Siirtolaisuusinstituutti & Oy Sigillum Ab Turku 2018 Kannen kuvassa Viipurin linna ja linnan perustajan Ruotsin marski Torkkeli Knuu- tinpojan patsas. Kuva on otettu 31.8.1941, jolloin Viipuri jatkosodan hyökkäysvaihees- sa oli vallattu jälleen omiin käsiin. SA-kuva. Siirtolaisuusinstituutti, Tutkimus 1 Sigillum, Bibliotheca Sigillumiana 8 Copyright © Siirtolaisuusinstituutti, Sigillum & tekijät ISBN 978-952-7167-55-7 (nid.) ISBN 978-952-7167-56-4 (pdf) ISSN 2343-3493 (painettu) ISSN 2343-3485 (verkkojulkaisu) ISSN 2343-4872 Painosalama Oy, Turku 2018 Sisällysluettelo Prologi Evakoita vai pakolaisia? ....................................................................................................... 7 – Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö & Olli Kleemola Evakuoinnit: tutusta vieraaseen, arjesta arvaamattomaan Miksi menetimme Karjalan? Poliittista taustaa ..............................................................29 – Pirkko Kanervo Itsekkäät evakot ja ahneet isännät – talvisodan evakuoinnin kokemushistoriaa ..52 – Tuomas Tepora Suomalaisia sotalapsia Pohjoismaissa ............................................................................ 73 – Tuula Eskeland Asuttaminen: kontiollakin kotinsa, ihminenkö ilman olisi Ulkomaalaisten asuttaminen Suomeen 1915–1945 ....................................................89 – Antero Leitzinger Ortodoksisen siirtoväen kontrolloitu sopeutuminen................................................105 – Heli Kananen Sodanjälkeisestä asutustoiminnasta tuli suuri maareformi .......................................123 – Pirkko Kanervo Muistaminen: karjalaisuus on kuin rakennukselle kivijalka Luovutetun Karjalan ylirajainen muisti .........................................................................149 – Outi Fingerroos & Ulla Savolainen Karjalaiset evakkolapset – selviytyjäsankarit ..............................................................167 – Eeva Riutamaa Ikuinen ikävä – kirjeet tunteiden tulkkeina ................................................................186 – Marjatta Hietala Epilogi Karjala elää keskuudessamme ..................................................................................... 209 – Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö, Olli Kleemola Lähde- ja kirjallisuusluettelot ........................................................................................227 Kirjoittajaesittelyt .............................................................................................................251 – 3 – – 4 – Prologi – 5 – – 6 – Evakoita vai pakolaisia? Pirkko Kanervo, Terhi Kivistö & Olli Kleemola Turvapaikkaa Suomesta hakeneiden määrä vaihteli 2000-luvulla vuosittain noin 1 500 ja 6 000 hakijan välillä, kunnes vuonna 2015 heitä saapui maahan ennätykselliset 32 476 henkeä. Kasvu johtui maailman pakolaiskriiseistä, jotka olivat suurimmillaan sitten toisen maailmansodan. Valtaosa turvapaikanhakijoista eli 63 prosenttia oli Irakista, Afganistanista tulleita oli 16 prosenttia, somalialaisia 6 prosenttia ja syyrialaisia 3 prosenttia. Enemmistö irakilaisista, afganistanilaisista ja somalialaisista oli yksin tulleita nuoria miehiä.1 Tulijoiden suuri määrä jakoi suomalaisia. Osa suhtautui heihin myönteisesti, osa ää- rimmäisen torjuvasti. Syntyi ryhmittymiä, kuten ”Rajat kiinni” ja ”Suomi ensin”. Ennen kuin turvapaikkaa hakevien tarvetta suojeluun tai heidän oikeuttaan pakolaisasemaan oli edes tutkittu, julkiseen keskusteluun nousivat toisen maailmansodan tapahtumat. Ruotsi esimerkiksi muistutti ottaneensa vastaan suomalaisia sotalapsia. Pian keskus- telun kärjessä olivat myös Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta evakuoidut karjalaiset ja heidän asuttaminensa. Karjalaisten – Suomen kansalaisten – rinnastaminen vuoden 2015 turvapaikanha- kijoihin herätti kiivaan polemiikin puolesta ja vastaan. Karjalaisten ja karjalaisjuuristen parissakin mielipiteet jakautuivat. Toisista rinnastus nykyisiin turvapaikanhakijoihin oli loukkaava, toiset pitivät itseäänkin pakolaisina tai pakolaisten jälkeläisinä. Olivat- han evakuoidut karjalaiset poissa kodeistaan, mutta virallisia, vuonna 1951 solmitun Geneven pakolaissopimuksen kriteereitä he eivät kuitenkaan täytä. Geneven sopimus määrittää pakolaiseksi henkilön, joka oleskelee oman kotimaansa ulkopuolella ja joka ei voi tai halua palata kotimaahansa pelätessään tulevansa vainotuksi; oma kotimaa ei pysty hänelle tarjoamaan suojaa. Karjalaisten asiat olivat päinvastoin: he oleskelivat oman kotimaansa rajojen sisällä. Kotimaan viranomaiset olivat evakuoineet heidät turvallisemmille seuduille muualle maahan. Ei heidän tarvinnut turvapaikkaa hakea, kotimaa tarjosi suojaa. Nykyisin 1 http://pakolaisapu.fi/pakolaisuus/pakolaisuus-suomessa – 7 – käytössä oleva termi ”maan sisäiset pakolaiset” kuvaisi parhaiten karjalaisten silloista asemaa, mutta tätä termiä ei silloin käytetty vaan puhuttiin siirtoväestä, siirtolaisista, sotasiirtolaisista ja siirtokarjalaisista. Evakko-sanakin yleistyi vasta myöhemmin. Yh- teistä nykypäivän pakolaisilla ja karjalaisilla on kodin ja kotiseudun, tutun elämän- piirin jättäminen. Valtionkin kannalta tilanteessa on samaa: ihmisille on löydettävä yösija, muonitettava tulijat ja autettava heidät uuden elämän alkuun. Pakolaiskeskustelun äityessä kiivaaksi siihen puututtiin myös varsin arvovaltai- sella karjalaisella taholla. Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström esimerkiksi otsikoi erään puheensa: ”Ollako evakko vai pakolainen?” ja jatkoi: ”Eipä uskoisi, että sanojen evakko ja pakolainen määritelmä ja käyttäminen on niin vaike- aa. Viime aikoina on näitä kahta sanaa käytetty joko tahallaan tai tahtomatta sekaisin ilman todellisuuspohjaa niin eri viestimissä kuin puheissakin, juhlapuheista ja semi- naareista puhumattakaan.” Marjo Matikainen-Kallström totesi, etteivät karjalaiset ole pakolaisia, ”mutta kyllä- kin valtion toimesta pakkosiirretty sodan alta eli evakuoitu”. Karjalaisten sijoittumista eri puolelle Suomea voitiin hänen mielestään käyttää esimerkkinä – kuten monissa esitelmissä ja puheissa oli tehtykin – ”nykyisten Suomeen tulevien pakolaisten, niin kiintiöpakolaisten2 kuin turvapaikanhakijoiden sopeutumisessa – mutta silloin on visusti pidettävä käsitteet erillään. Karjalaisten on helppo ymmärtää omien kokemus- tensa pohjalta pakolaisten kohtaamia vaikeuksia yhteiskunnassa, vaikka lähdön syyt eivät välttämättä ole samoja kuin aikoinaan karjalaisilla evakoilla.”3 Akaan Karjala-seuran 75-vuotisjuhlassa loppuvuodesta 2015 puhunut, Jääskes- sä syntynyt valtioneuvos Riitta Uosukainen torjui hänkin pakolainen-sanan käytön puhuttaessa karjalaisista. Hän ei ymmärtänyt, ”miksi sodan jaloista Suomen alueella siirtyneet karjalaiset rinnastetaan nykyisiin turvapaikanhakijoihin. On jopa sanottu, että Suomi on kansainvälisestä ongelmasta osansa hoitanut kun karjalaiset asutet- tiin. – Väittämä on loukkaava ja typerä. Koska emme pakolaisia olleet, ei pakolaisuus tullut hoidetuksi.” Riitta Uosukaisen mielestä turvapaikanhakijoita on autettava: ”He ovat liikkeellä vasten tahtoaan.” Hän heitti esiin myös kysymyksen, pystyisikö nykyi- nen Suomi selviämään Karjalan evakoistakaan, yli 400 000 ihmisestä. – ”Valtava määrä kysymyksiä nousee esiin, kun ajattelee psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten