Propagandaa Vai Julkisuusdiplomatiaa? : Taide Ja Kulttuuri
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Elina Melgin Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937–52 ELINA MELGIN on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja (2005-). Hänellä on yli kahden vuosikymmenen ko- kemus monipuolisesta viestintä- ja suhde- toimintatyöstä sekä kulttuurin ja opetuksen (Taideteollinen korkeakoulu, Suomen mu- seoliitto) että liike-elämän (Nokia Oyj) pa- rista. Melginin kirjoittamat ja toimittamat kirjat, lehdet ja vuosikertomukset ovat voit- taneet kotimaisia ja kansainvälisiä palkinto- ja. Vuosina 2010–2013 Melgin toimi maa- ilman viestintäyhdistysten kattojärjestön The Global Alliance for Public Relations and Communication Managementin hallituksen jäsenenä. Elina Melgin Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937–52 © Elina Melgin Ulkoasu: Päivi Kekäläinen Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto Kannen kuvat: Wäinö Aaltonen katsoo Sibelius-veistostaan ateljeessaan vuonna 1938 (kuva: Museovirasto). Taustalla etukannessa Suomen paviljongin interiööri New Yorkin 1939-40 maailmannäyttelyssä (kuva: Designmuseo) ja takakannessa Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyssä (kuva: Museovirasto) Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta X X X V I Painettua kirjaa myy ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry. [email protected] ISBN 978-952-10-9778-2 (nid.) ISBN 978-952-10-9779-9 (PDF) ISSN 2342-0138 Helsinki Unigrafia 2014 Elina Melgin Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937–52 Esitetään Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi auditoriumissa XII perjantaina 11. huhtikuuta 2014 kello 10. Esipuhe äitöstutkimus on merkinnyt minulle vuosien unelman toteutumista, syventymistä Vmielenkiintoiseen ja tärkeään aiheeseen – ja uuden oppimista. Kun otin ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtajuuden vastaan 2000-luvun puolivälissä, huo- masin että PR-historiaa oli Suomessa tutkittu hyvin vähän. Taide kulki edelleen mukana olennaisena kiinnostukseni kohteena. Nämä kaksi asiaa yhdistyivät tutkimusaiheeksi. Noin neljä vuotta sitten soitin entiselle kollegalleni, professori Pekka Korvenmaalle, sil- loiseen Taideteolliseen korkeakouluun. Pekan kanssa totesimme, että professori Laura Kolbe olisi väitöstyölleni paras mahdollinen ohjaaja. Laura onnekseni kiinnostui, ja Pekka suostui ilokseni toiseksi ohjaajakseni. Laura Kolben ohjauksessa sain tiukkaa ja arvokasta palautetta. Työni eteni nopeasti. Lämmin kiitos molemmille ohjaajilleni. Haluan muistaa väitöskirjaani kommentoineita. Tutkijaprofessori Mika Pantzarin ih- meellinen pedagoginen taito valita sanansa juuri minulle sopiviksi auttoi pääsemään epä- uskon hetkien yli. Filosofian tohtori Hanna-Leena Paloposki antoi täsmentäviä neuvoja kuvataidetta koskevaan osuuteen. Kiitos myös tutkijakollegoille seminaarissa, etenkin FL Marek Fieldsille lähdevinkeistä ja keskusteluista sekä FT Kristina Rankille hyödyllisten kontaktien avaamisesta. Kiitän myös valmiin väitöstutkimuksen esitarkastajia, Oulun yli- opiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori, YTT Erkki Karvosta ja Turun yli- opiston poliittisen historian lehtori, FT Louis Clerciä paneutuneista kommenteista työni parantamiseksi. Louis Clerc ystävällisesti suostui vastaväittäjäkseni. Apurahaa työskentelyyn sain Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiöltä. Kahdeksan kuukau- den apurahakauden poissaoloni lisäksi tein väitöstutkimusta osapäiväisellä vapaalla toimi- tusjohtajan tehtävästäni. Työyhteisöni tuki oli suurenmoista. Työtoverit Laura Kaustinen, Minna-Liisa Nurmilaakso ja Eveliina Kujansuu ovat hienosti paikanneet poissaoloni luo- mia aukkoja ja siten osaltaan mahdollistaneet tämän projektin toteutumisen. Kiitos myös sijaisuuttani tehneelle Maija Harsulle ja ProComin matkan varrella vaihtuneille hallituksil- le. Puheenjohtaja Ulrika Romantschuk on pitänyt tutkimustani viestintäalalle merkittävä- nä. Olen hänen vankkumattomasta tuestaan todella kiitollinen. Kiitän lämpimästi myös taloudellisesta tuesta, jonka ProComin hallitus myönsi väitöskirjani kuva- ja taittokuluihin. Kuvitukseen sain tukea myös Kansan Arkistosta ja Designmuseosta. Harva tietää, että väi- töskirja on paitsi henkinen myös merkittävä henkilökohtainen taloudellinen investointi. Kiitos ystävälleni Pirjo von Hertzenille eikä vähiten miehelleni Jarille, joka kommentoi työtäni sen alkuvaiheessa ja muistutti, ettei väitöskirja ole elämän keskipiste. Veljeni Jari Papunen ja hänen tyttärensä Sonja ovat auttaneet ymmärtämään joitakin saksan- ja rans- kankielisiä tekstejä. Taitavan lasitaiteilija-graafikko Päivi Kekäläisen kädenjälki näkyy kirjan taitossa. Oikolukemista teki rinnallani käsitteitä itsekin tutkiva Elina Juvonen. Ystäväni, heistä etenkin Annu Ahonen, Anu Merenlahti sekä tutkijakollega Kaarina Reenkola toivat iloista vastapainoa puurtamiseeni. Perhe on sellaisen kiitoksen arvoinen, johon sanat eivät riitä. Olen suorittanut teh- tävääni kuten sota-ajan propagandisti: itsekuria harjoittaen ja selkeä tavoite mielessäni. Olen herännyt vääpelin elkein aamutuimaan, myös lomapäivinä, järjestelemään asiat niin, että minä saan tehdä antaumuksella työtäni. Organisoinnissa oli haastetta, koska elim- me lähes vuoden ajan useammassa osoitteessa pitkittyneen putkiremontin vuoksi. Kotona vielä asuva nuorin tyttäreni Ilona sopeutui ihmeen hyvin jatkuvaan työntekooni. Hän har- joitteli työni viimeistelyvaiheessa Sibeliuksen Kuusi-impromptua pianolle sekä laulamaan Kuulan Imandran laulua, mikä kertoo suomalaisen kulttuuriperinteemme jatkumosta. Työkokemuksestani viestinnän parissa on ollut etua. Väitöskirja on ollut yksi systemaat- tinen, joskin raskas projekti muiden joukossa. En olisi pystynyt samaan vielä kaksikym- mentä vuotta sitten. Jokainen työpaikkani on tuonut jonkin tärkeän osaamisen tason lop- putulokseen. Olen tehnyt työtä taiteen ja muotoilun tiedottajana, organisaatioviestijänä ja PR-historian tutkijana. Koen olevani etuoikeutettu, sillä sain hyödyntää kokemustani tutkimuksessa, jonka sisällön alkuperäinen motiivi oli taiteen arvon kunnioittaminen. Lauttasaaressa 8. helmikuuta vuonna 2014 Elina Melgin Sisältö Esipuhe 4 I Johdanto 8 Tutkimuskysymykset 8 Maakuvan viestijät eli toimijat 12 Käsitehistoriasta metodina 14 Keskeiset käsitteet 15 Käsitteestä valtio 15 Diplomatia ja julkisuus – julkisuusdiplomatia 16 Käsitteestä viestintä 18 Propaganda ja maan tunnetuksi tekeminen 20 Taide, kulttuuri ja identiteetti 24 Aineisto 28 II Sibeliusta ja puolueettomuuden todistelua (1937–39) 31 Kulttuurisen maakuvan historiasta ennen vuotta 1937 31 Poliittinen yleisviesti maailmalle 35 Finlandia Uutistoimisto, olympiapropaganda ja sotakassan kartoitus 40 Kulttuurisopimuksia ei tarvittu 43 Maailmannäyttely (1937) propagoi hyvinvointivaltiota 46 Poliittisesta vastakkainasettelusta taidekentällä 48 Maakuvan viestinnässä vaikuttaneita taide-elämän toimijoita 51 V. A. Koskenniemi ja kirjallisuuden vienti 51 Sibelius – maestro kotimaassaan 54 Wäinö Aaltonen ja kansainvälisesti salonkikelpoinen taide 56 Bertel Hintze ja verkostot 58 Taideteollisuuden modernistit Aalto, Hahl ja Gullichsen 60 Kulttuurista maakuvaa Ranskan lähetystön silmin 63 Roomassa kaikki hyvin! 65 Välineitä maakuvan viestintään 68 Taide kommunikeaan vain politiikan ehdoilla 73 III Sotavuodet ja kulttuuripropaganda (1939–44) 75 Valtioneuvoston tiedotuskeskus (1939–41) ja lehtimiehet 75 Uskonto, isänmaa ja myyttinen sotilas 81 Kulttuuripropagandaa bolsevismin vastaiseen taisteluun 83 Alvar Aallon Toimisto A ja maailmannäyttely 1939–40 85 Sympatia, joka maailmalla syntyi 1939–40 90 Valtion tiedotuslaitos (1941–45) ja keskeiset toimijat 94 Keskitetty tiedotuskoneisto 94 L. A. Puntila, muut keskeiset propagandistit ja kulttuurin kunnioitus 96 Taide-elämää, varainhankintaa ja kuninkaallisten suosiota 100 Propagandan sisällöstä, tuotannosta, sensuurista ja levityksestä 109 Taideartikkelit esittelivät Kalevalaa ja kulttuurisiteitä länteen 116 Nordlicht ja muut kulttuurista kertovat propagandatuotteet 126 Lähetystöjen rooli kulttuuripropagandassa 131 Ruotsin kautta maailmalle 131 Suomen ja Saksan aseveljeydestä sekä kulttuurisillasta 134 Lähetystöt ja yhdistykset Yhdysvaltojen ”goodwill”-asenteen vaalijoina 143 Lähetystöjen kulttuuritoiminnasta Ranskassa ja Italiassa 148 IV Kenen maa, kenen kulttuuri? (1945–47) 152 Reunaehdot diplomatialle, julkisuudelle ja kulttuurille 152 Valtioneuvoston tiedotuskeskus (1945–47) kuolee, tiedottajien ammattikunta syntyy 155 Voimia ja vastavoimia 159 Poliitikkojen aitiopaikka: Suomi-Neuvostoliitto-Seura 159 Intrigejä ja pelkotiloja 164 Kulttuuri kuuluu kansalle myös Suomessa 166 Kauppa- ja kulttuurisuhteet yhdessä 168 Näyttelyitä, käännöksiä ja yhteistyötä länteen 172 Maakuvaa Ruotsin lähetystön silmin 174 Yhdysvallat ja kulttuuridiplomatia 176 Uusia painotuotteita kulttuurisen maakuvan viestintään 177 Pariisin ja Rooman lähetystöt toipuvat 179 V Taidetta ja suurvaltasuhteita (1948–52) 182 YYA-sopimuksen vaikutuksista suurvaltasuhteisiin 182 Neuvostoliitto ja Suomi 186 Suhteita ja nuhteita ”venäläiseen tapaan” 186 Moskovan lähetystö: turha tiedottaa 189 Kulttuurisuhteet komiteamietinnön ja hallituskertomusten valossa 192 Suomi-instituutti ja tiedottajat 195 Uusia julkaisuja ja poliittisia kiistoja 197 Ruotsin lähetystö Suomen tiedotuskeskuksena 201 Washingtonissa talvisodan nosteella 202 Pariisin keväinen tuulahdus 205 Kiertonäyttelyitä, vierailuja ja käännöksiä 209 Muuttuiko kuva? 217 VI Tutkimuksen keskeiset tulokset 220 Lähdeviitteet 226 Liitteet 252 Lähteet