MANNERHEIM JA SUOMEN KENRAALIKUNNAN PALKITSEMINEN KUNNIAMERKEIN 1940–1945

ANTTI MATIKKALA Kirjoittaja on Doctor of Philosophy ja kirjoittaa Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien historiaa

Abstract The article analyses how Mannerheim War. The oak leaf, which could be added rewarded Finnish generals in the period to the Cross of Liberty for distinguished 1940–1945 with the Crosses of Liberty and front-line or leadership achievements, was the insignia of the Orders of the White introduced in August 1941 and it solved Rose of Finland and of the Lion of Finland many award problems. – or left undecorated. As contextual In Mannerheim’s view, the Cross of borderline cases, the survey includes Liberty 1st Class was a ‘distinguishing badge six colonels, who were not promoted of a high-ranking leader’. It was given fifty to generals during the war, but received times with swords to Finnish recipients for honours of the general rank level. the merits during the Winter War. During This highlights the use of honours as the Continuation War 1941–1944, it was compensation for the delayed or unreceived no longer a decoration for general officers: promotion to the rank of general. only one Finnish general and one admiral Generals were honoured for their received it. Finally, even the Cross of Liberty merits during the Winter War 1939– 1st Class with swords and oak leaf was 1940 only after the war. The Crosses predominantly a decoration for colonels. of Liberty that Mannerheim gave as the Out of its 44 Finnish recipients, seven were commander-in-chief to the Winter War major generals. With some exceptions, the generals demonstrate that for Mannerheim Mannerheim Cross and the oak leaf required the nature of achievements was a more from generals considerable achievements important criterion for the level of honours as front-line commanders. When placing than the military hierarchy. The honours them in an order of precedence based on did not change the military hierarchy, but their honours, the Mannerheim Cross must Mannerheim marked his own order of be given the highest priority. appreciation with the Crosses of Liberty. For the merits during the Winter War, In December 1940, Mannerheim became only three Finnish generals received the Grand Master for life of the newly-formed Cross of Liberty 1st Class with Star. The Order of the Cross of Liberty. The new prolonging of the Continuation War added special decoration, the Mannerheim Cross, pressures to awarding of the star since which could be given regardless of military an increasing number of generals came rank, proved to be very useful because a ‘in turn’ to receive it. Instead, the Grand new war broke out so soon after the Winter Cross of the Cross of Liberty remained

216 extremely rare. After the Winter War, Overall, the honours given to Finnish Mannerheim gave it to only two generals: generals were very comprehensive and Lieutenant General Erik Heinrichs and only few generals were left without Major General Rudolf Walden. For merits the final honours of the three orders, during the Continuation War only four given in 1944–1945. Mannerheim was Finnish generals received it: General of rather unforgiving, but in 1945 the past the Artillery V. P. Nenonen and Lieutenant leadership conflicts were largely forgotten. Generals Väinö Valve, J. F. Lundqvist and K. Mannerheim decorated even generals L. Oesch. whom he had withdrawn from the front- During the years 1940–1944, Manner­ line command positions during the battles heim did not propose any Finnish general of summer 1944. to be decorated with the insignia of the Previous research has put much emphasis Order of the White Rose of Finland. This on the role of the front-line commanding was also applied to the Order of the generals. As this study demonstrates, in the Lion of Finland when it was established estimation of the commander-in-chief, who in 1942. During the Second World War, oversaw the entirety of war, some generals Mannerheim used these orders to reward holding important home-front positions, the military merit his generals only in 1945 were due to receive higher honours than when, as the President of the Republic, he several generals commanding divisions. The could make the decisions on his own. With use of the orders of merit was an important the insignia of these orders, which were element of Mannerheim’s personnel policy. given with swords, Mannerheim rewarded The merits, as defined by Mannerheim, such generals who could not be bestowed were for him more important factors higher class of the Cross of Liberty. The in determining the class of the honour decorations of the Orders of the White than seniority or military rank, although Rose of Finland and of the Lion of Finland the classes of the orders to some extent were supplementary honours to generals followed the military hierarchy. It was typical since, according to the prevailing order of for Mannerheim to consider different precedence, even the Cross of Liberty 1st options at length and to change decisions Class was higher than the highest class of already made. This was also evident in his the two other orders, the Grand Cross. wartime honours policy.

Aluksi

Toisen maailmansodan aikaisia kenraali­ sien 1939–1945 ansioista, on kuitenkin ylennyksiä Suomen puolustusvoimissa jäänyt vaille kokonaistarkastelua.2 Ken­ on aiemmin tarkasteltu artikkelitasolla raalien saamia yksittäisiä kunniamerk­ sekä Mannerheimin ja rintamakomenta­ kejä on käsitelty useissa elämäkerroissa jatehtävissä toimineiden kenraalien hen­ ja populaarihistoriallisissa kirjoituksissa, kilösuhteita ja johtamista monografian mutta usein laajemmasta palkitsemiskon­ laajuudessa.1 Kysymys siitä, miten Man­ tekstista irrallisina ja monesti joko subjek­ nerheim palkitsi kenraalikuntaansa vuo­ tiivisesti liioitellen tai vähätellen.3 Tämä

217 artikkeli analysoi miten Suomen kenraa­ Erikoisten ansioitten perusteella teh- likuntaa palkittiin 1940–1945 Vapauden­ dyt ylennysehdotukset ratkaisee Yli­ ristein sekä Suomen Valkoisen Ruusun päällikkö kussakin tapauksessa erik­ ja Suomen Leijonan ritarikuntien kun­ seen. niamerkein – tai jätettiin palkitsematta. Sotavuosina kenraalikuntaan nousseiden Ylennykset everstiksi ja kenraaliarvoihin kenraaliylennystä edeltävät kunniamerkit kuuluivat aina erikseen käsiteltäviin ta­ jäävät pääasiassa yksityiskohtaisemman pauksiin.4 Hyvä esimerkki tällaisesta pal­ tarkastelun ulkopuolelle muutamaa esi­ kitsemisylennyksestä on Paavo Talvelan merkkitapausta lukuun ottamatta. Sen ylennys kenraalimajuriksi 18. joulukuuta sijaan kontekstuaalisina rajatapauksina 1939. Ylennyspäiväkäskyssä todettiin, että tarkasteluun on sisällytetty kuusi kenraa­ Talvela ”yksitoistapäiväisten keskeytymät­ litasoisesti palkittua everstiä, jotka eivät tömien ja ankarien taistelujen aikana on sotavuosina ylenneet kenraalikuntaan. torjunut maahan tunkeutuvat, huomat­ Tämä havainnollistaa kunniamerkkien tavasti ylivoimaiset vihollisjoukot ja […] käyttöä viivästyvän tai saamatta jääneen tarmokkaasti ja oma-aloitteisesti sekä kenraaliylennyksen hyvityksenä. suurella taidolla ja voimalla suoritetuilla Ylennykset olivat myös palkitsemisia ja operaatioilla […] vallannut takaisin vihol­ vaikuttivat kunniamerkkipäätöksiin sikäli, lisen jo haltuunsa saamat asemat, pakotta­ että ylentämisen ja kunniamerkin anta­ nut tämän verisin tappioin perääntymään misen liiallista samanaikaisuutta pyrittiin sekä ottanut huomattavan määrän hyök­ välttämään. Talvisodan aikaisissa mää­räyk­- käysvaunuja, aseita ja muuta sotasaalista”.5 sissä päällystön ylentämisestä todettiin: Vapaudenristi otetaan Sodan aikana upseeri voidaan ylentää uudelleen käyttöön 1939 erikoisten ansioitten ja kunnostautu­ misen perusteella, riippumatta rauhan Valtionhoitajana Mannerheim oli 1919 ajan vaatimusten asettamista rajoituk­ päättänyt lopettaa Vapaudenristin jakelun sista, joten yleneminen sodan aikana vapaussodan alkamisen vuosipäivästä lu­ on nopeampaa kuin rauhan aikana. kien. Talvisodan sytyttyä hänellä oli kiire […] Nämä ylennykset on tarkoitet­ saada Vapaudenristi uudelleen käyttöön tu palkitsemiseksi ja tunnustukseksi sekä varmistaa itselleen laajempi oikeus sodassa osoitetusta urhoollisuudesta sen antamiseen kuin hänellä oli 1918 ol­ ja neuvokkuudesta ja on niiden tarkoi­ lut. Silloin ylipäälliköllä oli ollut oikeus tuksena samalla kannustaa erikoisen antaa sotilas-Vapaudenristejä suurristiä järjestely- ja johtajakyvyn omaavia up­ lukuun ottamatta ”sillä rajoituksella, että seereja suuriin saavutuksiin sekä siten Hallitus antaa kunniamerkkejä divisioo­ edistää johtajiksi sopivimpien upsee­ nankenraalin arvossa tai siitä ylöspäin rien pääsemistä vastaaviin johtaja-ase­ oleville henkilöille”. Aloitekirjelmässään miin. tasavallan presidentille Mannerheim pyysi

218 tätä antamaan julistuksen ”Vapaudenris­ parin kuluttua. Nauhaa sen sijaan ei ollut tin uudestaan elähyttämiseksi”.6 saatavilla Suomesta vaan, se täytyi tilata Kenraalimajuri Rudolf Walden, jonka Ruotsista. Samana päivänä päämaja teki Mannerheim oli nimittänyt 1. joulukuuta talvisodan ensimmäisen Vapaudenristi-ti­ 1939 lukien edustajakseen hallitukseen,7 lauksen, johon sisältyi muun muassa viisi sai jo talvisodan aikana hoidettavakseen suurristiä miekkoineen ja 30 kappaletta kunniamerkkiasioita. Joulukuun 7. päi­ 1. luokan Vapaudenristejä miekkoineen. vänä pääministeri Risto Ryti kertoi Wal­ Joulukuun 11. päivänä annetussa päivä­ denille esittelevänsä Vapaudenristi-asian käskyssä asianomaista päällystöä kehotet­ tänään presidentille, joka oli siihen ”jo en­ tiin ”esittämään palkittavaksi ne sotilaat, nakolta suostunut”. Kun Walden rapor­ jotka tähän asti käydyissä taisteluissa ovat toi tästä saman päivän iltana puhelimitse kunnostautuneet siten, että heille voidaan Mannerheimille, tämä kehotti Waldenia antaa vapaudenmitali tai vapaudenristin järjestämään asian niin, että ristejä ja nau­ ritarimerkki”. Ensimmäinen nauhalähe­ hoja olisi käytettävissä niin pian kuin tys saapui päämajaan 16. joulukuuta.9 mahdollista. Joulukuun 8. päivänä Ryti ja Joulukuun 17. päivänä Mannerheim Walden kävivät läpi Vapaudenristi-asetuk­ huomautti Waldenille, että asetuksen sen, ”joka oli laadittu täysin vuoden 1918 mukaan 1. luokan Vapaudenristiä ei voi­ mukaiseksi”. Walden kehotti ”poistamaan tu antaa rintatähtineen. Asetusta joudut­ säännökset siitä, että Ylipäälliköllä ei olisi tiinkin täydentämään jo 20. joulukuuta oikeutta jakaa suurristiä, ei liioinkaan ris­ lisäyksellä, jossa todettiin että 1. luokan tiä ylimalkaan kenraaliluutnantin arvossa Vapaudenristi ”voidaan antaa myös täh­ ja sitä ylempänä oleville upseereille.”8 den kera”, sillä tämä 1919 perustettu suur­ Jo samana päivänä Walden saattoi ker­ ristin ja 1. luokan Vapaudenristin väliin toa Mannerheimille, että Vapaudenristi- sijoittuva luokka oli kiireessä jäänyt siitä asetus oli allekirjoitettu. Ensiarvelun pois.10 Walden informoi Mannerheimia mukaan Vapaudenristejä ei olisi pystyt­ tästä asetuksen lisäyksestä käydessään ty valmistamaan Suomessa, minkä takia päämajassa 20.–21. joulukuuta. Aiemmat asiaa päätettiin tiedustella Tukholmasta, asetukset edellyttivät suurristin saajalta jotta niitä saataisiin hankittua mahdol­ kenraaliluutnantin ja 1. luokan saajalta lisimman pian. Walden oli kehottanut everstin arvoa. Sotilasarvoa, jota 1. luokan pääministeriä hankkimaan aluksi edes Vapaudenristi rintatähden kera edellyttäisi, kunniamerkkinauhat. Mannerheim pai­ ei määritelty asetuksessa, mutta päämajan notti Waldenille, että sotilasristejä olisi jatkosodan aikaisissa määräyksissä sen to­ kiirehdittävä. Jo aamulla 9. joulukuuta dettiin edellyttävän kenraalimajurin arvoa. Walden saattoi kertoa Mannerheimille, Joulukuun 29. päivänä Mannerheim että olettamuksen vastaisesti Vapauden­ käski Waldenia lähettämään Vapauden­ ristejä pystyttiin toki valmistamaan Suo­ mitaleja ja Vapaudenristejä päämajaan messa ja niitä voitaisiin saada jo viikon tai niin paljon kuin mahdollista. Ensimmäi­

219 set kunniamerkit toimitettiin kuitenkin Ylimmän päällystön kunniamerkein vasta 5. helmikuuta 1940. Samana joulu­ palkitsemisen Mannerheim jätti ilmeisen kuun päivänä Walden sai tehtäväkseen tarkoituksellisesti sodan jälkeiseen aikaan hankkia pääministeriltä luvan sille, että ja silloinkin tarkemmin pohdittavaksi. leskille, äideille ja tyttärille voitaisiin an­ Maaliskuun 14. päivän 1940 päiväkäs­ taa sama kunniamerkki, jonka kaatunut kyn konseptiin oli jo kirjoitettu 2. luokan olisi saanut, mutta normaalin nauhan Vapaudenristi kenraalimajuri Taavetti asemesta mustassa nauhassa. Ryti suostui Laatikaiselle ”asiallisesta ja tarmokkaasta ehdotukseen 30. joulukuuta todeten, ettei toiminnasta sekä suurtaistelujen lujas­ asetusta tarvita. Sururistiajatuksen taus­ ta johtamisesta”, mutta Mannerheim ei talla lienee ollut Suomen Sosialidemokraat- hyväksynyt ehdotusta, koska hänen tar­ ti -lehden joulun alla julkaisema ehdotus koituksenaan oli antaa Laatikaiselle myö­ kaatuneiden leskille ja äideille jaettavasta hemmin 1. luokan Vapaudenristi.13 erikoisesta merkistä.11 Mannerheimin talvisodan aikaiset pal­ Talvisodan kenraalit palkitaan kitsemisajatukset ja -toimenpiteet koski­ vasta sodan jälkeen vat siis ennen kaikkea tavallisia sotilaita ja kaatuneiden omaisia, ei niinkään ylintä Mannerheim palkittiin välittömästi talvi­ päällystöä. Talvisodan ansioista Vapau­ sodan päätyttyä. Sunnuntaina 17. maalis­ denristin tai Vapaudenmitalin saaneiden kuuta 1940 A. Tillander sai tilauksen Va­ nimet julkaistiin ylipäällikön päiväkäs­ paudenristin suurrististä miekkoineen ja kyissä, joiden alkuun varattiin tila niitä jalokivineen, jonka valmistamiseen liike palkittuja varten, jotka ylipäällikkö ha­ sai kolme päivää aikaa. Tasan viikko tal­ lusi erikoisesti mainita. Tähän ryhmään visodan päättymisen jälkeen, 20. maalis­ sijoitetuista julkaistiin lyhyet ja joissain kuuta, presidentti Kyösti Kallio luovutti erikoistapauksissa pidemmätkin perus­ Mannerheimille tämän kunniamerkin, telut. Vapaudenristin kolmea korkeinta jonka oli ennen häntä saanut vain Saksan luokkaa ei lyhyen talvisodan aikana an­ keisari Vilhelm II.14 nettu ollenkaan ja 2. luokkaakin vain hy­ Vapaudenrististä ja -mitalista 1939 an­ vin säästeliäästi suurista ansioista, kuten netun asetuksen mukaan ylipäälliköllä oli eversti Hjalmar Siilasvuolle vuoden 1939 ”oikeus antaa sekä mitaleja että sotilasriste­ viimeisenä päivänä ”tunnustukseksi kol­ jä ja tehdä esityksiä siviilihenkilöidenkin meviikkoisista sitkeistä ja menestykselli­ palkitsemisesta kunniamerkillä”. Hänelle sistä taisteluista”, jotka olivat pakottaneet itselleen annettuja kunniamerkkejä lu­ ”ylivoimaisen vihollisen perääntymään ja kuun ottamatta Mannerheim kuitenkin tuottaneet runsaasti sotavankeja ja sota­ antoi kaikki talvisodan ansioista annetut saaliista”. Päiväkäskyyn sisältyivät vielä Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit niin erityiset kiitossanat: ”Kiitän häntä ja hä­ sotilaille kuin siviileillekin myös rauhan nen joukkojaan tarmokkaasta toiminnas­ solmimisen jälkeen. Sotatila tietysti jat­ ta ja kauniista saavutuksista.”12 kui ja kuten Kari Selén on todennut, oli

220 Talvisodan jälkeen kenraaleista vain Heinrichs ja Walden saivat Vapaudenristin suurristin, jonka rintatähteä he kantoivat kesäkuun 4. päivän paraatissa Ensossa 1944. Malmberg, Öh- quist ja Siilasvuo saivat talvisodan ansioista VR 1:n, johon he saivat rintatähden 3. lokakuuta 1941. Kuva: Hedenström, SA-kuva.

”oikeastaan luonnollista”, että sama viran­ Tuompo ja Valve. Hägglundin ja Valveen omainen kuin sodan aikanakin hoiti pal­ lyhyet perustelut julkaistiin alun perin kitsemissuman purkamisen.15 suunnitellussa muodossa, mutta Tuom­ Mannerheimin arkistossa olevasta neli­ polle, ”joka leveällä rintamanosallaan on sivuisesta päiväkäskykonseptista, joka on johtanut voitokkaita taisteluita ja etevillä laadittu ennen 8. huhtikuuta 1940, käy ja määrätietoisilla sotatoimilla pysähdyt­ ilmi, että lopulta vaiheittain toteutettu tänyt vihollisen etenemisen tuottaen sille kenraalikunnan palkitsemisvyyhden pur­ musertavia tappioita heittäen sen rajan kaminen valmisteltiin ensin kokonaisuu­ taakse”, perustelut stilisoitiin myöhem­ tena. Kenraalikunnan osalta konseptiin min vielä juhlallisempaan ja pidempään on merkitty neljä 1. luokan Vapauden­ muotoon. ristiä rintatähtineen, kymmenen 1. luo­ VR 1:n saajiksi oli merkitty kenraa­ kan Vapaudenristiä ja Siilasvuon ylennys liluutnantit Österman, Öhquist, ”joka kenraalimajuriksi. VR 1 rintatähtineen oli suojajoukkojen komentajana otti vastaan merkitty Heinrichsille, ”joka ensin armei­ vihollisen ensimmäisen hyökkäyksen ja jakunnan ja sittemmin armeijan päällik­ senjälkeen armeijakuntineen sitkeästi könä rauhallisella lujuudella, tarmolla ja piti puoliaan vihollisen hyökkäyksen pää­ taidolla on johtanut joukkojaan ansaiten suunnassa”; Oesch ja Malmberg sekä ken­ työstään parhaan tunnustuksen ja kiitok­ raalimajurit Lundqvist, Laatikainen, Ha­ sen”, sekä kenraalimajureille Hägglund, nell, Svanström, Talvela ja Sarlin. Pieniä

221 stilistisiä muutoksia huomioimatta perus­ helmikuussa eikä Öhquistkään nautti­ telut pysyivät samoina seuraavia lukuun nut ylipäällikön täyttä luottamusta vaan ottamatta: Laatikainen, ”joka joukkoi­ heidän välinsä olivat hyvin kireät. Vuo­ neen järkkymättömän rauhallisena, roh­ desta 1933 armeijakuntaa komentaneen keana ja sitkeänä on kestänyt vihollisen Öhquistin osalta hyvittelytulkintaa vah­ ylivoimaiset hyökkäykset”, Hanell, jota vistaa se, että samana päivänä kuin hänet suunniteltiin palkittavaksi ”etevästi suun­ palkittiin, hänet siirrettiin koulutuksen nitelluista sekä tarmolla ja taidolla suori­ ylitarkastajaksi. Korulauseista huolimat­ tetuista erikoistehtävistä linnoitustöistä” ta näiden kunniamerkkien antamisessa ja Talvela, joka olisi palkittu ”armeijakun­ oli siis pikemminkin kyse todellisuuden nan komentajana lujalla päättäväisyydellä kaunistelusta kuin aidosta palkitsemises­ ja menestyksellä suoritetuista puolustus­ ta – kokonaan palkitsematta jättäminen taisteluista Kannaksella”.16 olisi vaikuttanut liian oudolta. Öhquistin Ensimmäiset VR 1:t talvisodan ansiois­ tilalle II Armeijakunnan komentajaksi ta annettiin vasta 11. huhtikuuta 1940. määrättiin Oesch, joka oli talvisodan jäl­ Palkituiksi tuli neljä kenraaliluutnanttia: keen ollut jälleen yleisesikunnan päällik­ Hugo Österman, ”jonka päällikkyydessä kö parikymmentä päivää. Tähän virkaan Kannaksen armeija pysähdytti vihollisen jo 1930 nimitetyn Oeschin pitkäaikainen asemiemme eteen ja torjui lukemattomat, toiminta Mannerheimin välittömässä lä­ ylivoimaiset hyökkäykset”, Harald Öh­ heisyydessä päättyi tapaamiseen 10. hel­ quist, ”joka armeijakuntineen sitkeästi mikuuta 1940. Jäähyväisiin ei kuulunut piti puoliaan vihollisen hyökkäyksen pää­ ”kiitoksen sanaa”, Oesch kirjasi muistiin.18 suunnassa”, Lennart Oesch, ”joka Yleis­ Yleisesikunnan päällikkönä toimiminen esikunnan päällikkönä ja myöhemmin ja kenraaliluutnantin arvo eivät tuoneet rintamalohkon komentajana tunnollisesti myöskään Oeschille VR 1:stä korkeam­ ja väsymättömästi” oli ”hoitanut vaativan paa kunniamerkkiä. ja raskaan tehtävänsä”, sekä Lauri Malm­ Huhtikuun 16. päivänä 1940 VR 1:n berg, joka kotijoukkojen komentajana oli sai kuusi kenraalia. Kenraaliluutnantti ansiokkaasti ”täyttänyt hänelle uskotun Vilho Nenonen palkittiin ”yli kaksikym­ raskaan tehtävän”.17 menvuotisesta, määrätietoisesta ja tar­ Oli tietysti sinällään luonnollista, että mokkaasta, korvaamattomasta työstä, ensimmäisiin 1. luokan Vapaudenristillä jonka hän on suorittanut tykistömme ke­ talvisodan aikaisista ansioistaan palkittui­ hittämiseksi sille korkealle tasolle, mistä hin lukeutuivat juuri Karjalan kannaksen juuri päättynyt sota on antanut vakuut­ puolustuksesta Kannaksen Armeijan ja II tavan todistuksen”. Muut palkitut olivat Armeijakunnan komentajina vastanneet kenraalimajureita. Puolustushaaransa Österman ja Öhquist. Päätöksessä voi edustajana palkittiin Jarl Lundqvist, ”jon­ kuitenkin sikäli nähdä hyvittelyn makua, ka johdolla ilmavoimamme taistellessaan että Mannerheim oli vapauttanut Öster­ vihollisen rajatonta ylivoimaa vastaan ovat manin hänen komentajantehtävästään saavuttaneet rohkeudellaan ja taidollaan

222 kaikkien kunnioituksen ja ihailun”. Taa­ Merkittävin korkein kunniamerkein vetti Laatikainen sai VR 1:n ”kylmäve­ toteutettu suurpalkitseminen talvisodan risestä, asiallisesta ja tarmokkaasta toi­ ansioista tapahtui 6. heinäkuuta 1940, minnasta divisioonan komentajana ja jolloin Mannerheim totesi tasavallan myöhemmin armeijakunnan komentaja­ presidentti Kyösti Kallion suostuneen na”. Väinö Svanström oli ”Päämajan tykis­ hänen esityksestään vastaanottamaan Va­ tökomentajana väsymättömällä tarmolla paudenristin suurristin kansalaisansiois­ […] työskennellyt armeijan asevarustuk­ ta. Samana päivänä Mannerheim antoi sen kartuttamiseksi ja kehittämiseksi”. Vapaudenristin suurristin miekkoineen Paavo Talvelan todettiin ”taidolla ja me­ pääministeri Risto Rydille, kenraalimaju­ nestyksellä” johtaneen ”kiivaita hyökkä­ ri Rudolf Waldenille ja kenraaliluutnantti ystaisteluja Laatokan-Karjalassa ja sen Erik Heinrichsille. Päiväkäskyssä kenraali­ jälkeen herpaantumattomalla tarmolla” en suurristejä perusteltiin seuraavasti: torjuneen ”armeijakuntineen ylivoimai­ sen vihollisen hyökkäykset Kannaksella”. Välittömästi ennen sodan puhkeamis­ Unio Sarlinin ”johdolla pioneerit ja lin­ ta perustetun sotavarustusneuvoston noitusjoukot” olivat ”vaikeissa olosuhteis­ puheenjohtajana joutui kenraali Wal­ sa rakentaneet ja vahvistaneet puolustus­ den lähinnä mukauttamaan teollisuu­ asemiamme”.19 temme sodan aikaisia tarpeita varten. Huhtikuun lopussa 1940 Mannerheim Rinnan tämän kanssa loi hän käden­ antoi VR 1:n rintatähtineen kenraalima­ käänteessä organisaation, jossa edustet­ jureille Väinö Valveelle, ”jonka aloiteky­ tuina olivat kyvykkäät teollisuusmiehet, kyisen, harkitun ja menestyksellisen joh­ joiden kokemuksen ja tottuneisuuden don alaisena rannikkopuolustuksemme avulla ulkomaisetkin hankinnat saatiin on loistavalla tavalla selviytynyt vaikeista ihmeteltävän nopeasti suoritetuiksi. tehtävistään”, ja Woldemar Hägglundil­ Näin ollen on kenraali Waldenin mää­ le, ”joka armeijakuntineen monissa tais­ rätietoiselle ja tarmokkaalle toiminnal­ teluissa on lyönyt ylivoimaisen vihollisen le annettava parhain tunnustus siitä, ja saavuttamillaan voitoilla estänyt sen että sodankäynnille välttämättömiä hyökkäyksen sivustaamme”.20 tarvikkeita saatiin armeijan käyttöön. Mannerheim itse palkittiin toistami­ Tämän valtavan työn ohessa joutui seen talvisodan aikaisista ansioistaan 16. kenraali Walden toimimaan Ylipäälli­ toukokuuta 1940, jolloin hän sai ensim­ kön edustajana ratkaistaessa niitä mo­ mäisen ainutlaatuisen kunniamerkkinsä, ninaisia ja vaikeita kysymyksiä, joita 1. luokan Vapaudenmitalin ruusukenau­ sota valtiovallallekin asetti. Näittenkin hassa. Silloisen asetuksen mukaan se oli kysymysten onnelliseen ratkaisuun on korkein kunniamerkki, ”mikä annetaan kenraali Walden mitä merkittävimmäl­ upseerille, joka jo on saanut kaikki muut lä tavalla osallistunut. merkit, jotka hän arvonsa mukaan voi saada”.21

223 Kenraali Heinrichsin johtamana suo­ kuultuaan myöhemmin, että ”päämajoi­ ritettiin itäisellä Kannaksella puolus­ tusmestari Airo oli saanut tehtäväkseen tustaistelu, joka hakee vertaansa ny­ laatia päiväkäskyn sanamuotoehdotuk­ kyisen sodankäynnin historiassa. Tämä sen”.23 puolustus oli ja pysyi murtamattoma­ Kenraaliluutnantti Oscar Enckell, joka na. Taipale, esimerkkinä, voi olla tu­ oli koko sodan ajan ja 1. heinäkuuta 1940 levaisuudessakin järkähtämättömänä asti hoitanut ”vapaaehtoisesti erittäin suomalaisen puolustuksen esikuvana. vaikean ja rasittavan työn vapaaehtoistoi­ Kannaksen armeijan komentajaksi ni­ miston päällikkönä, selviytyen eriomaisen mitettynä kriitillisimpänä hetkenä joh­ taitavasti kaikista mitä arkaluontoisim­ ti kenraali Henrichs kylmäverisesti ja mistakin tapauksista” sekä suoritti sodan suunnitelmanmukaisesti armeijamme aikana ”kaksi kertaa ulkomaanmatkoilla katkeran peräytymisvaiheen kautta uu­ Ylipäällikön hänelle uskomat tärkeät eri­ siin puolustusasemiin. Puolustuksem­ koistehtävät erittäin tunnollisesti” sai VR me taipui, mutta ei taittunut. 1:n. ”Vapaussodan mainehikkaille kenraa­ leille” P. M. Wetzerille, K. F. Wilkamalle Kenraalimajuri W. E. Tuompo sai VR 1:n ja J. F. Ignatiukselle, ”jotka viime sodan rintatähtineen: syttyessä heti vapaaehtoisina ilmoittau­ tuivat” ylipäällikön käytettäviksi, Man­ Suomussalmen, Kuhmon ja Lieksan nerheim antoi 4. luokan Vapaudenristin operatiot tullaan epäilemättä muis­ 6. heinäkuuta 1940.24 Nämä kolme ken­ tamaan silloin kun armeijamme his­ raalia olivat saaneet 1. luokan Vapauden­ torian kunniakkaimpia sivuja tarkas­- ristin rintatähden kera sen ensimmäisessä tetaan. Tunnusomaista kenraali Tuom­ jaossa tammikuussa 1919. pon johtamille joukoille oli lannistu­ Päivämäärällä 24. heinäkuuta 1940 VR maton taistelunhenki, jonka avulla 1:n sai kenraalimajuri Leonard Grandell, alussa äärimmilleen supistetut joukot joka oli ”taidolla ja tarmolla […] toimi­ saivat vihollisen maahantunkeutumi­ nut puolustusministeriön sotatalouspääl­ sen pysähtymään. Sama henki ja voi­ likkönä”.25 Grandellin aisapari aluejärjes­ ton tahto siirtyivät kenraali Tuompolle tön rakentamisessa, päämajoitusmestari myöhemmin alistettuihin apuvoimiin­ eversti A. F. Airo, ”joka päättäväisenä ja kin, joiden avulla erinomaisesti suun­ tarmokkaana on johtanut työtä vastuu­ nitellut ja johdetut taistelut suoritettiin nalaisella paikallaan” ja jonka taidot ja sellaisella menestyksellä, joka valoi us­ kyvyt olivat ”merkittävällä tavalla vaikut­ koa ei ainoastaan koko armeijaan vaan taneet saavutettuihin voittoihin ja aseit­ vieläpä kansaankin.22 temme määrätietoiseen toimintaan” oli ylennetty näillä perusteluilla kenraalima­ Muistelmissaan Tuompo kertoo anta­ juriksi helmikuun lopulla. VR 1:n Airo, neensa tälle, ”silloin harvinaisen korkealle joka oli ”tarmolla ja taidolla […] menes­ kunniamerkille sitäkin suuremman arvon” tyksellisesti hoitanut päämajoitusmestarin

224 vastuunalaiset tehtävät”, sai viikon Gran­ kuussa kenraalimajuriksi ”sodan aikana dellin jälkeen. Tuore ylennys nähtävästi hänelle kuuluneiden tehtävien ansioista hieman viivästytti kunniamerkkiä. Sa­ sekä sitä ennen puolustusvoimain vastuul­ malla päiväkäskyllä ”taitavasti ja ansiok­ lisessa asemassa erittäin menestyksellisestä kaasti […] hänelle uskotut erikoistehtävät” toiminnasta”.31 Reservin kenraalimajuri, hoitanut kenraalimajuri Heikki Kekoni Uudenmaan läänin maaherra Ilmari He­ sai VR 2:n, joka kuitenkin muutettiin VR lenius sai puolestaan huomata, ettei hä­ 1:ksi kolmen viikon kuluttua.26 nen sotilasarvonsa taannut hänelle Vapau­ Eräät huhtikuun–toukokuun 1940 denristiin sen paremmin miekkoja kuin kenraaliylennykset – Siilasvuo kenraali­ korkeaa luokkaakaan. Helenius sai joulun majuriksi, Edvard Hanell kenraaliluut­ alla 1940 VR 2:n ilman miekkoja.32 nantiksi liittyen hänen määräykseensä Monien everstien ensin saamia VR yleisesikunnan päälliköksi ja Eino Suo­ 2:sia oli sen sijaan muutettu VR 1:ksi. lahti lääkintäkenraalimajuriksi – selvästi Näihin tapauksiin lukeutuivat kesäkuun viivästyttivät heidän Vapaudenristejään alussa 1941 kenraalimajureiksi ylenne­ loka–marraskuulle. Hanell oli ”useissa eri­ tyt Harry Alfthan ja Woldemar Oino­ koistehtävissään […] osoittanut erikoista nen. Alfthan oli palkittu ”johtamistaan taitavuutta ja järjestelykykyä” ja Suolahti voitokkaista taisteluista, joissa vallattiin ”innolla ja taidolla organisoi ja hoiti lää­ lujia vihollisen tukikohtia”.33 Oinosel­ kintähuolloin osoittaen suurta johtajaky­ le, ”joka koko sodan ajan” oli ”toiminut kyä ja tarmoa”.27 Siilasvuo sai VR 1:n ”eri­ väsymättömällä innolla ja velvollisuuden koisen tuloksellisesta taistelutoiminnasta” tunnolla ensin Päämajassa” yleisesikun­ talvisodan alkamisen ensimmäisenä vuo­ nan päällikön apulaisena ”ja sitten divi­ sipäivänä.28 Marraskuussa 1940 VR 1:n sioonan komentajana mitä vaikeimmissa sai myös kenraalimajuri Georg Palmroth olosuhteissa” korotuspäätös tuli samassa ”ansiokkaasta toiminnasta suojavaiheen päiväkäskyssä kuin Airon VR 1. Divisioo­ aikana ratsuprikaatin komentajana”.29 nan ja prikaatin komentajina toimineiden Kaikille talvisodan kenraaleille ei VR palkitsemistilannetta tarkasteltiin koko­ 1:stä suotu. Jo 4. joulukuuta 1939 armei­ naisuutena vielä marraskuun lopun 1940 jakunnan komentajan tehtävästä vapau­ jälkeen. Silloin laadittuun listaan sisältyi tettu kenraalimajuri Juho Heiskanen sai vielä viisi ehdotusta VR 2:n muuttamises­ marraskuussa VR 2:n ”ansiokkaasta toi­ ta VR 1:ksi, joita ei kuitenkaan toteutet­ minnasta erikoistehtävänsä hoitamises­ tu.34 sa”, joka oli linnoitustöiden johtaminen Talvisodan ansioista palkitsematta puolustusvoimien ylitarkastajan apulaise­ Mannerheim jätti väestönsuojelupäällik­ na.30 Eversti Oiva Olenius, ”joka suurella könä toimineen kenraaliluutnantti Aarne uutteruudella ja taidolla” oli ”hoitanut Sihvon, jonka oli saanut VR 1:n jo 1919 puolustusministeriön kansliapäällikön ja Mannerheimin esityksestä Suomen tehtävät” puolestaan sai ensin heinäkuus­ Valkoisen Ruusun suurristin 1937. Joulu­ sa 1940 VR 2:n ja ylennettiin seuraavassa kuussa 1940 sisäasianministeri Ernst von

225 Born ehdotti harkittavaksi Sihvon palkit­ edes muistomitalia talvisodasta” ja kertoi semisen hänen sotilasarvoaan vastaavalla ostaneensa muistomitalin vanhain tava­ Vapaudenristillä todeten: rain kaupasta.37 Yllättävää ei ole sekään, että lääkin­ Kuten tunnettua toimi kenraali Sihvo täkenraalimajuri Väinö Lindén, jonka sodan aikana sekä sisäasiainministeri­ Mannerheim oli vapauttanut ”omasta ön että puolustusvoimain alaisena, eikä pyynnöstä terveydellisten syitten takia hänelle ole vielä, mikäli tiedän, tähän Päämajan lääkintäpäällikön tehtävistä” mennessä puolustusvoimain taholta joulukuussa 1939, jäi palkitsematta. Sa­ ehdotettu kunniamerkkiä, minkä hän malla Mannerheim oli määrännyt hänen ainakin sisäasiainministeriön alaisella tehtäväänsä ja puolustusvoimain ylilääkä­ toiminnallaan on ansainnut. riksi reservieverstiluutnantti Suolahden. Kuten on todettu, Lindénin terveydessä Tuompo ilmoitti Bornille ”asian vaikeu­ ”ei ollut mitään vikaa, eikä hänen ’oma det”, jotka johtuivat siitä, että Sihvolla oli pyyntönsä’ varmasti ollut vapaaehtoi­ jo VR 1.35 nen”.38 Kunniamerkkejä sotasairaaloissa Talvisodan päätyttyä Mannerheim Wilkaman, Wetzerin ja Ignatiuksen ta­ vapautti samalla päiväkäskyn pykälällä voin jakanut vanha kontra-amiraali Hjal­ vanhat kenraalit Wilkaman, Wetzerin ja mar von Bonsdorff jäi itse vuoden 1939 Ignatiuksen sekä kenraalimajuri K. M. Vapaudenristiä paitsi. Walleniuksen toistaiseksi sotapalvelukses­ Talvisodan ansioiden palkitsemisis­ ta lausuen heille hartaan kiitoksensa ”ar­ sa tulee selvästi esille se Mannerheimille vokkaasta, uhrautuvasta ja antaumuksella luonteenomainen piirre, jota hänen adju­ suoritetusta työstä”.36 Lapin Ryhmän ja tanttinaan toiminut Ragnar Grönvall on pari päivää Rannikkoryhmänkin komen­ painottanut kirjoittaessaan sodan ajan tajana toiminut Wallenius jäi kuitenkin henkilövalinnoista: ylipäällikkö ei ”aina ilman Vapaudenristiä. Tutkimuksessa on niinkään välittänyt sotilashierarkiasta ja painotettu sitä, että Wallenius oli me­ arvojärjestyksestä, vaan kiinnitti enem­ nestyksellisesti komentanut kahden kuu­ män huomiota asianomaisen henkilön kauden ajan Lapin Ryhmää ja että hänen soveltuvuuteen ja hänen kykyihinsä ni­ ongelmansa suhteessa Mannerheimiin menomaan sotilaana”.39 Tarkasteltaessa oli pikemminkin persoona kuin pätevyys. kokonaisuutena talvisodan kenraalien Mannerheimin silmissä menestys Lapissa palkitsemista asettaen heidät sekä sotaa ei kuitenkaan lieventänyt Walleniuksen edeltäneeseen arvojärjestykseen että talvi­ epäonnistumista Viipurinlahdella. Talvi­ sodan ansioista annettujen Vapaudenris­ sodassa rintamakomentajina toimineista tien mukaiseen järjestykseen (taulukko 1), kenraaleista Wallenius oli ainoa, joka jäi voi todeta, ettei kenraalien sotilasarvo tai ilman Vapaudenristiä. Kirjoittaessaan virkaikä juurikaan painanut kunniamer­ Mannerheimille syyskuussa 1941 Walle­ kin luokkaa määritettäessä. nius totesi olevansa ”ainoa, joka ei saanut

226 Voimakkaimmin nousi Heinrichsin everstiksi joulukuussa 1939 Talvelan pe­ tähti. Sekä ylennyksellä että Vapauden­ rusteltua ylennystä Pajarin tavattomilla, ristin suurristillä Heinrichs nostettiin suorastaan ratkaisevilla ansioilla Tolva­ selvästi muiden aktiivipalveluksessa ole­ järven taistelussa. Talvela oli esittänyt vien kenraalien yläpuolelle. Kolme ken­ Pajarille ”myös jo aikaisessa vaiheessa raalimajuria – Valve, Hägglund ja Tuom­ kunniamerkkiä”, minkä ehdotuksen hän po – palkittiin aktiivipalveluksessa olevia tuloksellisesti uudisti huhtikuussa 1940 kenraaliluutnantteja korkeammin.40 Kes­ todeten, että ”hän on tällaisen kaksinker­ keisissä rauhanajan viroissa toimineet taisen tunnustuksen ansainnut”. Talvela kolme suurta Ö:tä – Österman, Oesch ja ehdotti yleisesikunnalle vielä, että Pajari Öhquist – olivat Mannerheimin silmissä saisi myös toisen kunniamerkin. Kun alisuoriutujia talvisodassa. Kunniamerkit tämä ei johtanut tulokseen, reserviin pa­ eivät tietysti muuttaneet sotilaallista arvo­ lannut Talvela kirjoitti Mannerheimille järjestystä, mutta Mannerheim merkitsi keskusteltuaan palkitsemiskysymyksistä Vapaudenristein oman arvostusjärjestyk­ hänen kanssaan. Talvela totesi, että eversti sensä. Kaarlo Viljanen oli saanut jopa kolmin­ Grönvallin mukaan Mannerheim yrit­ kertaisen tunnustuksen, koska ”hän so­ ti kohdella kaikkia ”tasapuolisesti ilman dan aikaisessa vaiheessa sai kunniamerkin ennakkoluuloja, syntyperään, kieleen, ja sodan päät[t]yessä sekä ylennyksen että arvoon tai ikään katsomatta. Niinpä hä­ kunniamerkin”. Talvela kirjoitti hyvin nellä ei ollut ennakkosuosikkeja tai epä­ suoraan, mikä kuvaa hänen eristysase­ suosikkeja. Hän ei liioin nostanut ketään maansa suhteessa Mannerheimiin: esille paitsi ansioista, pitkän tarkkailun jälkeen.”41 Etenkin talvisodassa henkilös­ Joskin kaksikertainen tunnustus up­ töpoliittiset nostot ja laskut olivat hyvin­ seerille on yleensä riittävä tästä sodas­ kin nopeita. Talvisodan kenraalien palkit­ ta, tein ehdotukseni Pajarin suhteen seminen osoittaa, että ansioiden suuruus pääasiassa sen vuoksi, että huomasin oli Mannerheimille sotilaallista hierarkiaa hänen katkeroituneen Viljasen saaman keskeisempi kriteeri hänen päättäessään tunnustuksen johdosta. Ymmärrän palkitsemisen tasosta. Grönvallin sanoin täydelleen ettei kunniamerkkijakelussa Mannerheim ”ei koskaan unohtanut kiit­ koskaan voi aivan täydelleen osua oi­ tää ja jollakin tavoin palkita tai muistaa keaan, joku voi saada liikaa, joku liian asianomaista” hyvästä suorituksesta,42 vähän, mutta koska eversti Pajari tun­ mutta ylipäällikön arvosteluasteikko hy­ tuu antavan aivan erikoisen arvon sille, vien suoritusten suhteen oli varsin tiukka. että hän saisi vielä toisen kunniamer­ Se, että palkitsemisissa on aina kyse kin urheudesta ja koska hän sen käsi­ myös suhteellisista rinnastuksista vertais­ tykseni mukaan myös hyvin ansaitsee, ryhmään, tuli esille muun muassa Aaro toistan aiemmin tekemäni ehdotuk­ Pajarin tapauksessa. Pajari oli ylennetty sen.43

227 Taulukko 1. Talvisodan aikana palveluksessa olleet kenraalit ja kenraaleiksi vuodesta 1939 lähtien ennen jatkosodan alkua ylennetyt talvisotaa edeltäneessä arvojärjestyksessä sekä talvisodan ansioista annettujen Vapaudenristien mukaisessa järjestyksessä jalkaväenkenraalit ylennykset VR SR Wetzer 1928 Heinrichs kenrl. 19.2.1940 6.7.1940 Wilkama 1928 Walden kenrl. 9.4.1941 6.7.1940

kenraaliluutnantit VR 1 rtk. Enckell 1924 Valve kenrl. 9.4.1941 25.4.1940 Ignatius 1928 Hägglund 25.4.1940 Nenonen 1930 Tuompo 6.7.1940 Sihvo 1930 Österman 1935 VR 1 Malmberg 1936 Österman 11.4.1940 Oesch 1936 Malmberg 11.4.1940 Öhquist 1936 Oesch 11.4.1940 Öhquist 11.4.1940 kenraalimajurit/ Nenonen 16.4.1940 kontra-amiraali Walden 1919 Sarlin 16.4.1940 v. Bonsdorff 1919 Lundqvist 16.4.1940 Wallenius 1930 Svanström 16.4.1940 Palmroth 1932 Laatikainen 16.4.1940 Valve 1933 Talvela kenrm. 18.12.1939 16.4.1940 Heinrichs 1933 Enckell 6.7.1940 Sarlin 1933 Grandell 12.7.1940 Heiskanen 1934 Airo kenrm. 26.2.1940 31.7.1940 Hanell 1934 Oinonen kenrm. 9.6.1941 31.7.1940 Hägglund 1936 Alfthan kenrm. 6.6.1941 6.8.1940 Lundvist 1936 Kekoni 20.8.1940 Kekoni 1937 Hanell kenrl. 11.4.1940 11.10.1940 Svanström 1938 Suolahti lääk.ev. 23.12.1939 11.10.1940 lääk.kenrm. 25.5.1940 Tuompo 1938 Palmroth 9.11.1940 Laatikainen 1938 Siilasvuo kenrm. 8.4.1940 30.11.1940 Grandell 1938 VR 2 lääk.kenrm. Heiskanen 9.11.1940 Lindén 1932 Olenius kenrm. 28.8.1940 12.7.1940

everstit VR 4 Alfthan 1928 Wetzer 6.7.1940 Talvela 1928 Wilkama 6.7.1940 Olenius 1929 Ignatius 6.7.1940 Oinonen 1930 Siilasvuo 1933 palkitsemattomat Airo 1933 Sihvo v. Bonsdorff everstiluutnantti Wallenius Suolahti Lindén

228 Lisäpalkitsemisen ongelma oli se, ettei VR mentiksi muotoiltuna. Mannerheimista 1:n saaneen everstin palkitsemiseen ollut tuli ritarikunnan elinikäinen suurmestari vielä tuolloin olemassa instrumenttia, jota ja hänen nimeään kantava erikoiskunnia­ Mannerheim olisi voinut omalla päätök­ merkki, Mannerheim-risti, perustettiin. sellään käyttää. Kesäkuussa 1940 vah­ Presidentti Kallion jo jätettyä eroilmoi­ vistettujen määräysten mukana Suomen tuksensa puolustusministeri Walden esit­ Valkoisen Ruusun pronssista ansiomerk­ teli asetuksen 16. joulukuuta pääministeri kiä, jota ei ollut vielä annettu kertaakaan, Risto Rytille, joka allekirjoitti sen tasaval­ voitiin antaa ”vain erinomaisten sankari­ lan presidentin estyneenä ollessa. 46 töiden perusteella erityisten sotilassääntö­ Tuore presidentti Ryti kirjoitti Man­ jen mukaan […] palkittavan arvoasteesta nerheimille: riippumatta”.44 Mannerheimin kannalta tämän erikoiskunniamerkin käytön teki Teidän perustamanne Vapaudenristi ongelmalliseksi se, että hän olisi joutunut mitaleineen on tällä asetuksella mää­ tekemään sitä koskevat esitykset ritari­ rätty rauhankin aikana pysyväksi Va­ kunnan hallitukselle, jonka jälkeen ritari­ paudenristin Ritarikunnaksi, jonka kunnan kansleri olisi esitellyt ne suurmes­ elinikäinen Suurmestari Te, Herra Sota­- tarina toimivalle tasavallan presidentille. marsalkka, olette, ja ritarikunnan ar­ Vaikka Mannerheimin esitykset olisivat vokkaimmaksi kunniamerkiksi on pe­ todennäköisesti tulleet hyväksytyiksi sel­ rustettu uusi ritarin arvo ja risti, joka laisinaan, ei tasavallan presidentiltä saatu kantaa Teidän nimeänne. pronssinen ansiomerkki olisi symbolivai­ kutukseltaan ollut läheskään sama kuin Pyydän Teitä, Herra Sotamarsalkka, pi­ ylipäällikön tekemä nimitys Manner­ tämään näitä säännöksiä sen kunnioi­ heim-ristin ritariksi. Mannerheim-ristin tuksen ja kiitollisuuden osoituksena, täytettyä pronssisen ansiomerkin tehtävän jota minä ja Valtioneuvosto tunnemme sitä ei koskaan annettu. Teitä ja Teidän Isänmaalle tekemäänne palvelusta kohtaan. Vapaudenristin ritarikunta perustetaan Rytin kirjeen vastaanotettuaan Manner­ heim pyysi puolustusministeri Waldenia Ylipäällikkyyden säilyminen Manner­ ”vastaanottamaan ja Valtioneuvoston jäse­ heimilla talvisodan päätyttyä ei ollut nille esittämään sydämellisen ja kunnioit­ itsestäänselvyys ja hänen omiin vaati­ tavan kiitokseni ainutlaatuisesta kunnian­ muksiinsa kuului Waldenin tulo puolus­ osoituksesta, joka osakseni on tullut”.47 tusministeriksi. Mannerheimin asemaa Kirjeessään Ryti viittasi totuttuun tapaan ylipäällikkönä vahvistettiin edelleen vuo­ Mannerheimiin Vapaudenristin perus­ den 1940 loppupuolella.45 Samassa yh­ tajana,48 vaikka tosiasiallisesti sen oli pe­ teydessä Vapaudenrististä muodostettiin rustanut Suomen senaatti Mannerheimin pysyvä ritarikunta Mannerheimin monu­ aloitteesta.

229 Vaikka Mannerheim-risti oli perustet­ eräissä Vapaudenristiä koskevissa periaat­ tu asetuksella jo joulukuussa 1940, sen teellisissa kysymyksissä ja hän antoi lau­ ulkomuodon vahvistaminen jäi myö­ suntonsa Mannerheim-ristiehdotuksista, hemmäksi. Herbert Tillanderin mukaan mutta esittelijänä Tuompolla oli jatkoso­ Mannerheim oli ”turhamaisen kiinnostu­ dan aikana keskeisin rooli sotilaallisissa nut omaa nimeään kantavan kunniamer­ kunniamerkkikysymyksissä. kin suunnittelusta” ja ”oli usein soitellut” Tuompo on todennut, että varsinkin Tillanderin kunniamerkkiverstaalle. Yli­ korkeimmat sodanaikaiset kunniamer­ päällikkö käsitteli ”Mannerheim-ristin kit vaativat ”erittäin tarkkaa valmistelua perustamisasiaa sekä sodan ajan kunnia­ jo ennen niiden esittelyä ylipäällikölle”, merkkikysymystä” 16. kesäkuuta 1941. joka pyrki suojelemaan kunniamerkkien Tillander kutsuttiin 18. kesäkuuta 1941 arvoa inflaatiolta.51 Tuompon mukaan Mannerheimin puheille neuvottelemaan Mannerheim ”oli hyvin tarkka, jos oli ristin ulkomuodosta ja asian edetessä Til­ kysymys korkeammista kunniamerkeis­ lander kävi tiiviitä keskusteluja Waldenin tä, jo toisenkin, mutta ennen kaikkea kanssa. Uuden sodan alkaminen niin pian ensimmäisen luokan Vapaudenrististä talvisodan jälkeen teki uuden ja nimen­ ja Mannerheim-rististä”, jonka suhteen omaan sotilasarvosta riippumattoman ”hän oli tavattoman tarkka – ja niinpä se ei kunniamerkin erityisen tarpeelliseksi. Ku­ mennytkään inflaatioon”. Mannerheimin ten Tillander on todennut, ”Marski jos huolellisuudesta kunniamerkkiasioissa to­ kuka ymmärsi, mikä merkitys tällä kun­ distaa se, että ”kunniamerkkiesittely saat­ niamerkillä tulisi olemaan maan puolus­ toi kestää kaksi ja puoli tuntia”.52 tustahtoa ajatellen.”49 Talvisodan aikaisista ansioista 1. luo­ kan Vapaudenristiä miekkoineen annet­ Kenraalien palkitseminen tiin suomalaisille 50 kappaletta, mut­ jatkosodassa ta jatkosodan aikana se tuli Tuompon sanoin ”jo aika yleiseksi johtuen siitä, ”Sodanajan olosuhteissa” puolustusvoi­ että sota kävi niin hirveän pitkäksi kuin mien kunniamerkkiasioiden käsittely kuu- kävi”.53 Suomalaisten upseerien jatkoso­ lui ”päämajan komento-osaston piiriin dan aikaisissa palkitsemisissa VR 1 ei enää komentoesikunnan päällikön esitellessä” ollutkaan kenraalikunnan kunniamerkki. ne ylipäällikölle, kuten tässä toimessa 18. Sen sai silloin vain kaksi Suomen ken­ marraskuuta 1940 alkaen käytännössä 19. raalikuntaan kuuluvaa, joista toinen oli lokakuuta 1944 saakka ollut ja joulukuus­ reservistä vapaaehtoisena palvelukseen sa 1941 kenraaliluutnantiksi ylennetty ilmoittautunut ja palkittaessa 72-vuotias Tuompo totesi.50 Mannerheim nimitti ja toinen palveli puolustusministeriössä. Vapaudenristin ritarikunnalle hallituk­ Joka tapauksessa VR 1 oli Mannerheimin sen vasta 26. lokakuuta 1941 kutsuen katsantokannan mukaan ”korkean johta­ kansleriksi Waldenin ja varakansleriksi jan tunnusmerkki”, jota ”oli kannettava Tuompon. Waldenin puoleen käännyttiin arkioloissakin, kesäisin kenttäpuseron

230 yhteydessä”, kuten Grönvall on toden­ muistiinpanot keskustelustaan Manner­- nut.54 heimin kanssa 29. heinäkuuta 1941 vah­ vistavat Talvelan oman tulkinnan: yli­ Kilpajuoksu kunniaan päällikkö ”ratkaisi asian” antamalla Man­ ja lokakuun 1941 nerheim-ristin Lagukselle todeten, että ”Talvela voi tulla kysymykseen, kun sota­ suurpalkitsemiset toimet ovat lopussa tai jokin suuri tavoite Jatkosodan alussa Vapaudenristit julkais­ on saavutettu.” Talvelan mukaan Walden tiin vielä ylipäällikön päiväkäskyissä, mut­ ”tarttui tapahtumien kulkuun” Manner­ ta jo elokuun alussa 1941 alkoi ilmestyä heim-ristiasiassa aikaansaaden Talvelan erillinen Luettelo ylipäällikön myöntämistä nimityksen ritariksi numero kaksi jo elo­ kunniamerkeistä. Siinä Mannerheim-ris­ kuun alussa.55 tin rooli korostui, sillä ritarinimityk­ Sodanaikaisissa muistiinpanoissaan set julkaistiin aina luettelon alussa eikä Talvela kirjaa toteavassa tyylilajissa 23. mistään muista kunniamerkeistä enää heinäkuuta 1941 saapuneen ylipäällikön julkaistu yksityiskohtaisia perusteluja. sanoman, jossa kerrottiin Laguksen saa­ Jatkosodan hyökkäysvaiheeseen kuului neen ensimmäisen Mannerheim-ristin. myös keskeisten kenraalien kilpajuoksu Talvelan muistiinpanosta saa sen vaiku­ kunniaan kirkkaimpana kruununaan vas­ telman, että hän ilahtui uutisesta: ”Koska taperustettu Mannerheim-risti. Lagus on saanut nyt edes jonkinlaisen hy­ Sotienjälkeisissä muistiinpanoissaan vityksen, panen henkilöasioissa toimeen Talvela kirjoitti Mannerheimin sanoneen järjestelyn, joka vastaa Ylipäällikön oh­ hänelle, että Tolvajärven voittojensa an­ jeita.”56 Tosiasiallisesti Talvela lienee ollut siosta hän olisi luonnollisesti Manner­ ”närkästynyt ja pettynyt ohittamisestaan”, heim-ristin ritari numero yksi. Talvelan kuten Lasse Laaksonen on argumentoi­ mukaan eversti Ruben Laguksen nimit­ nut. Laaksosen mukaan tämä Manner­ täminen ensimmäiseksi ritariksi hänen heimin tahdikas ”näpäytys omavaltaisesta sijastaan oli ”ilmeinen kostotoimenpide” ajattelusta” ja ”epäsuora rangaistus” oli Talvelan toteuttamista komentajajärjes­ Talvelalle ”äärimmäisen epämiellyttävä telyistä. Talvela oli erottanut eversti Eino ja pureva”.57 Ilmari Turjan myöhemmin Koskimiehen divisioonan komentajan hieman eri muodoissa kertoman tarinan tehtävästä ja määrännyt hänen tilalleen mukaan Talvelan olisi kommentoinut en­ Laguksen. Kun Mannerheim ilmoitti simmäistä ritarinimitystä Airolle sanoin: määränneensä uudeksi komentajaksi La­ ”Ryssä perkele on antanut ruotsalaiselle gusta vanhemman everstin Ilmari Karhun, saatanalle.”58 Joka tapauksessa saatuaan Talvela ehdotti 18. heinäkuuta Laguksen 3. elokuuta tiedon ”monissa kovissa tais­ ylentämistä kenraalimajuriksi, jolloin hä­ teluissa osoitetusta henkilökohtaisesta nestä olisi tullut Karhua vanhempi. Tal­ urhoollisuudesta ja harvinaisen taitavalla velan mukaan Mannerheim ”loukkaantui johdolla suuriin tuloksiin johtaneista so­ syvästi” tästä huomauksesta. Tuompon tatoimista” saadusta Mannerheim-rististä

231 Talvela lähetti ylipäällikölle muodollisen jolloin myöskin Karhumäen valtaus kohteliaan kiitoskirjeen kiittäen samalla olisi mainittava.60 myös ”Laguksen puolesta hänen saamas­ taan erikoistunnustuksesta”.59 Jatkosodan ensimmäinen suurpalkitse­ Ylipäällikön määrättyä, että Manner­ minen korkein kunniamerkein toteu­ heim-ristin diplomin liitteeksi oli ”kirjoi­ tettiin 3. lokakuuta 1941, jolloin Lagus tettava myöskin ansiot, joitten johdosta sekä ylennettiin kenraalimajuriksi että nimitys on tapahtunut”, Talvelalta pyy­ palkittiin VR 1:llä. Kuten Tuompo kirjasi dettiin syyskuussa 1942 ”lyhyttä kerto­ muistiinpanoihinsa, ”erehdys johtui siitä, musta” ansioista, joiden perusteella Lagus että ylipäällikkö esitti monta vaihtoehtoa, nimitettiin ritariksi. Talvela vastasi, että ennen kuin teki lopullisen päätöksensä”. Vastuu tästä virheestä oli tietysti esittelijän risti annettiin hänelle Ylipäällikön eli Tuompon. Lagus itse kirjoitti, ettei hän omasta aloitteesta eikä siis perustu­ tiennyt miksi hän sai VR 1:n: ”Ehkä on nut minun esitykseeni, jota nyt voisin ajateltu, että minullakin pitää olla kaula­ käyttää ansiokertomuksena. Sen sijaan killutin.” Laguksen tuolloisen kommen­ esitin kyllä aikanaan suullisesti Yli­ tin mukaan 1. luokan Rautaristi oli ”se päällikölle silloisen eversti Laguksen prenikka”, jolle hän antoi itse suurimman eriomaisia ansioita johtajana ja ehdotin arvon.61 hänet ylennettäväksi kenraalimajuriksi. Mannerheimin arkistossa oleva syys­ kuun puolivälissä 1941 laadittu ”Luet­ Talvela kuitenkin kirjoitti pitkät perus­ telo Armeijan korkeimmalle päällystölle telut, joiden nojalla hän arveli ansioker­ aikaisemmin annetuista korkeimmista tomuksen laatimisen olevan mahdollista. vapaudenristeistä” antaa tarkan kuvan Lopuksi Talvela totesi Laguksen ansioiden siitä miten jatkosodan ensimmäistä olleen ritarinimityksen jälkeen ”ainakin suurpalkitsemista valmisteltiin ja mil­ yhtä suuret” kuvaten Aunuksen valtausta laisten listojen kanssa Tuompo esitteli ja Syvärin saavuttamista sekä sittemmin kunniamerkkiasioita ylipäällikölle. Se vahvistetun prikaatin johtamista Syvärin havainnollistaa myös millaisten palkitse­ edustalta Petroskoin edustalle: misongelmien edessä oltiin uuden sodan alettua niin pian talvisodan jälkeen. Pää­ Laguksen sotilaallinen kyky ja sisu pää­ osin virkaikäjärjestyksessä oleva luettelo sivät tässä uhkarohkeassa operatiossa listaa kenraalikunnan sekä divisioonan jälleen erinomaisesti oikeuksiinsa. Kun komentajat ja vastaavat. Luetteloon on hän kuitenkin tässä vaiheessa sai sekä merkitty erikseen talvisodan ansioista ja kenraalimajuriksi ylennyksensä että jatkosodan aikana annetut Vapaudenris­ 1.luokan Vapaudenristin, eivät nämä tit. Marginaaliin Tuompo on merkinnyt teot kuulune Mannerheim-ristin pe­ lyijykynällä omat ehdotuksensa mahdolli­ rusteluihin, ellei niihin tahdota panna sesti kyseeseen tulevista kunniamerkeistä. hänen koko sodan aikaisia ansioitaan, Kuten taulukko 2 osoittaa, ennemmin tai

232 myöhemmin Tuompon alustavat ehdo­ Mannerheim halusi kiittää Tuompoa hä­ tukset toteutuivat tai ylittyivät noin 75 nen suorittamastaan ”arvokkaasta työs­ prosenttisesti.62 tä samoin kuin siitä, että” Tuompo oli 1.–4. luokan Vapaudenristin uutena suostunut ”jäämään hänen päämajaansa”. lisäluokkana 20. elokuuta 1941 käyttöön­ 65 Rintatähden VR 1:een saivat kenraa­ otettu tammenlehvä, joka voitiin antaa liluutnantit Hanell, Malmberg, Oesch, ”ansioituneesta rintamasuorituksesta tai Öhquist ja Österman sekä kenraalimaju­ johtajatoiminnasta annettavan vapau­ rit Airo, Siilasvuo ja Talvela. Kaikki tam­ denristin arvon korostamiseksi” ratkaisi menlehvän VR 1:een 3. lokakuuta 1941 monta palkitsemisongelmaa.63 Tuompon saaneet olivat everstejä. luettelossa tammenlehviä ei vielä ehdotet­ Kun palkitsemisesittely oli ohi, Man­ tu kenellekään. Kokonaisuutena tammen­ nerheim totesi Tuompolle: ”Niin, eri­ lehvää käytettiin Suomen kenraalikunnan näiset herrat ovat huomenna iloisia. […] palkitsemiseen jatkosodan aikana sääste­ Toiset taas tuntevat, että heidän ansionsa liäästi. Sen sai vain 11 kenraalia. Lopulta eivät ole yhtään pienemmät.” Tuompon VR 1 tammenlehvineenkin oli voittopuo­ odotusten mukaisesti ”ylennyksistä ja lisesti everstien kunniamerkki, sen 44:stä kunniamerkeistä pidettiin jo seuraavana suomalaisesta saajasta kenraalimajureita päivänä ääntä, joskaan ei kovin paljon”.66 oli seitsemän. Palkitsemiset herättivät tietysti myös Lokakuun 3. päivänä Nenonen ylen­ kritiikkiä. Kenraalimajuri Niilo Hersalo nettiin tykistönkenraaliksi, Heinrichs totesi vielä kolme vuosikymmentä myö­ jalkaväenkenraaliksi ja Lundqvist ken­ hemmin, että Laatikainen oli ollut ”niitä raaliluutnantiksi. Uusia kenraalimaju­ viimeisiä, joka olisi ansainnut Manner­ reita tuli viisi: Aarne Blick, Ruben Lagus, heim-ristin”.67 Vasten tahtoaan va. ylei­ A. E. Martola, Einar Mäkinen ja Aaro sesikunnan päälliköksi joutunut Hanell Pajari. Tällä päivämäärällä palkittujen valitteli elämänsä siinä tehtävässä olevan luettelon kärjessä oli Mannerheim-ristin ”helvetillistä” ja Tuompon mukaan Hanell ritariksi nimitetty kenraalimajuri Laa­ sai kärsiä ylipäällikön huomattavan kyl­ tikainen, jonka perusteltiin johtaneen mästä suhtautumisesta.68 Asemansa takia määrätietoisesti ”hänelle alistettujen sota­ Hanell oli kuitenkin vuorossa saada rinta­ toimiyhtymien toimintaan” ja pyrkineen tähden samoin kuin ”kolme suurta Ö:tä” ”tarmokkaasti ja väsymättömästi […] ja Malmberg, jotka olivat ylenneet ken­ määrättyihin tavoitteisiin” luoden alai­ raaliluutnanteiksi jo 1935–1936. Lop­ siinsa ”sellaisen voitontahdon, että etene­ pu­vuodesta 1941 kävi selväksi, että Man­ mistä ei suurimmatkaan rasitukset voineet nerheim oli varsin tyytymätön Öhquistin pysähdyttää”.64 toimintaan edustajanaan Saksan pääma­ Valve, Hägglund ja Tuompo saivat jassa.69 Tältä osin oli siis kyse paremmin­ tammenlehvän VR 1:een rintatähtineen. kin virkaikäjärjestystä kunnioittavasta Kiittäessään ylipäällikköä tammenleh­ hyvityksestä kuin erityisestä arvostuksen­ västä Tuompo sai kuulla perustelut sille. osoituksesta.

233 Taulukko 2. Tuompon ehdotukset korkeimmalle päällystölle annettavista kunniamerkeistä (syyskuu 1941) ja vuosina 1941–1945 jälkeen toteutuneet ylennykset ja palkitsemiset

kenraaliluutnantit ehdotukset 1941 1942 1943 1944 1945 Nenonen VR SR tyk.kenr. VR 1 rtk. VR SR MR 2 Sihvo VR 1 rtk. VR 1 rtk. VR Am 2 Österman VR 1 rtk. VR 1 rtk. SL SR mk. Malmberg VR 1 rtk. VR 1 rtk. SL SR Oesch VR SR VR 1 rtk. VR 1 rt. ja tlk. MR 2 VR SR Öhquist VR 1 rtk. VR 1 rtk. VR 1 rt. ja tlk. Heinrichs MR 2 jv. kenr. MR 2 MR 1 Hanell VR SR VR 1 rtk. VR Am 2 SVR SR mk. Walden (VM 1) ? jv.kenr. MR 2 VR Am 2 Valve VR SR / VR 1 rt. ja tlk. VR SR MR 2 Enckell VR 1 rtk. kenraalimajurit Sarlin VR 1 rtk. VR 1 tlk. kenrl. VR 1 rt. ja tlk. Heiskanen, J. VR 1 Hägglund MR 2 VR 1 rt. ja tlk. kenrl. SL SR mk. Lundqvist VR 1 rtk. kenrl. VR 1 rtk. VR SR Svanström VR 1 tlk. VR 1 rt. ja tlk. Tuompo VR 1 rt. ja tlk. 3.10. kenrl. 11.12. Laatikainen MR 2 MR 2 kenrl. VR 1 rt. ja tlk. Grandell VR 1 rtk. kenrl. SL SR mk. VR Am 2 Airo VR 1 rtk. VR 1 rtk. kenrl. MR 2 VR 1 rt. ja tlk. Talvela MR 2 kenrl. VR 1 rt. ja tlk. VR 1 rtk. Siilasvuo VR 1 rtk. VR 1 rtk. kenrl. MR 2 SVR SR mk. Olenius VR 1 ? VR 1 SVR K I VR 1 rtk. Oinonen VR 1 rtk. VR 1 tlk. SVR K I mk. Alfthan SVR K I mk. Kekoni VR 1 rtk. kontra-amiraali v. Bondsdorff VR 1 VR 1 lääk.kenrm. Suolahti VR 1 tlk. SL SR mk. eversti Mäkinen VR 1 rtk. kenrm. VR 1 tlk. VR 1 rt. ja kenrl. tlk. Listassa olevat kenraalit Wilkama, Wetzer ja Ernst Linder, joita ei palkittu jatkosodassa, on jätetty pois taulukosta. Tuompon toteutuneet tai ylittyneet kunniamerkkiehdotukset on lihavoitu.

234 Jatkosodan ensimmäisenä suurena palkitsemispäivänä 3. lokakuuta 1941 kenraaliluutnantti Hanell (vasemmalla) ja kenraalimajuri Airo (oikealla) saivat rintatähden 1. luokan Vapau- denristiin. Kenraaliluutnantti Tuompo sai tammenlehvän 1. luokan Vapaudenristiin rintatäh- tineen. Kuva: K. Sjöblom, SA-kuva.

Korkeat palkitsemiset jatkuivat jo 5. paikalla”. Heinrichs kuvaili Tapolan ole­ lokakuuta 1941, jolloin kenraalimajurit van ”tietorikas, ahkera ja erittäin järjeste­ Sarlin ja Oinonen sekä lääkintäkenraali­ lykykyinen upseeri. Hänen tarmonsa ja majuri Eino Suolahti saivat tammenleh­ sielunlujuutensa kestivät kokeensa talvi­ vän VR 1:een.70 Samana päivänä myös sodassamme. Hänen operatiivinen ajatte­ tapaus K. A. Tapola sai erikoisen ratkai­ lunsa on selvä.”71 sun. Puollettuaan varauksin Talvelan eh­ Lokakuun 3. päivän listoilla Tapola jäi dottamaa Laguksen ylennystä Heinrichs niin ylennystä kuin kunniamerkkiäkin oli kirjoittanut syyskuussa yksityisesti paitsi. Jo seuraavana päivänä Tuompo kuuli ylipäällikölle huomauttaen, että se ”muo­ ”Tapolan olevan murheissaan, kun hän ei dostuisi kohtuuttomuudeksi, ellei samalla ollut saanut mitään kunniamerkkiä”. Loka­ ylennetä muitakin häntä vanhempia ja kuun 5. päivänä Tuompo esitteli kymme­ myös erittäin kyvykkäitä upseereja”, joista nen everstin palkitsemisen, johon sisältyi Heinrichs mainitsi virkaikäjärjestykses­ viisi VR 1:stä tammenlehvineen ja neljä VR sä seuraavat: Martola, Vihma, Svensson, 1:stä. Tapola ainoana sai kenraalimajurita­ Mäkinen, Häkli, Blick ja Tapola. Erityi­ soisen VR 1:n rintatähtineen hyvityksenä sesti Heinrichs toi esille esikuntapäällik­ odottamaan jääneestä ylennyksestä. Tapo­ könsä Tapolan ansioita ehdottaen hänen lan poika hämmästeli isänsä ristiinsä saa­ ylentämistään samanaikaisesti Laguksen maa rintatähteä äidilleen kirjoittamassaan kanssa. Heinrichs totesi käsityksenään, kirjeessään: ”Se vain on ihmeellistä, kun ettei Tapola ollut saanut divisioonaa ko­ eversteille ei ennen ole annettu sitä.”72 mentoonsa vain siitä syystä, ”että häntä Toisenlaisesta hyvityksestä oli kyse on välttämättä tarvittu yhtä tärkeällä tapaus Koskimiehen jälkihoidossa. Jo

235 tuoreeltaan elokuussa ylipäällikkö oli kut­ Siinä missä jatkosodan rykmentinko­ sunut Koskimiehen päivällispöytäänsä mentajatason VR 1 -esityksissä on usein tahtoen näin ”varmasti antaa hänelle tun­ pitkät perustelut, niitä on vain harvoissa nustusta sekä korvauksen siitä mitä hän divisioonankomentaja- ja yleensä kenraa­ oli saanut kestää”, kuten Tuompo asian litason kunniamerkkiesityksissä. Eräiden tulkitsi. Kun Tuompo vielä keväällä 1942 ilman erillistä esitystä tai perustelua teh­ otti esille sen, ”miten siirto divisioonan­ tyjen kunniamerkkipäätösten tausta on komentajan tehtävistä oli käynyt Koski­ kuitenkin pääteltävissä indisioperustein. miehen kunnialle”, Mannerheim vastasi, Walden oli päämajassa 19. marraskuuta ettei hän ”voi sodan aikana ottaa upsee­ 1941, jolloin Mannerheim teki päätöksen rien kunniakysymyksiä pohdittavakseen”. Grandellille annettavasta VR 1:n rintatäh­ Koskimies, joka ei enää saanut komenta­ destä, joten on todennäköistä, että juuri jatehtäviä, sai VR 1:n tammenlehvineen ritarikunnan kansleri oli sitä suullisesti 18. lokakuuta 1941.73 esittänyt.76 Lokakuun suurpalkitsemisten jälkeen Joulukuussa 1941 Mannerheim ylen­ tuore tykistönkenraali Nenonen esitti si seitsemän everstiä kenraalimajuriksi päämajan tykistökomentajalle kenraa­ puntaroituaan asiaa pidempään. Tuompo limajuri Svanströmille ”tammenlehteä” totesi, että vaikeus oli siinä, ”että on niin 1. luokan Vapaudenristiin 19. lokakuuta lukuisasti kelvollisia miehiä”.77 Kaikilla, omakätisesti kirjoittamallaan esityskaa­ jotka lopulta ylennettiin, oli jo VR 1 tam­ vakkeella, johon hän merkitsi perusteluk­ menlehvineen paitsi Tapolalla, jolla se oli si: ”Hoitanut menestyksellisesti armeijan rintatähtineen. Jatkosodan divisioonan asehuoltoa”. Tämä perustelu merkittiin komentajan tyypillisenä kunniamerkkinä myös esittelylistaan, jonka Mannerheim VR 1 tammenlehvineen oli siis tavallaan hyväksyi 1. marraskuuta.74 Nenosen esi­ yksi askel rintamakomentajan uraputkessa. tys oli sikäli poikkeuksellinen, että hän Päätös myös 6. Divisioonan komen­ esitti Svanströmille korkeampaa kunnia­ tajan eversti Verner Viiklan ylennyksestä merkkiä kuin hänellä itsellään oli. Sekä kenraalimajuriksi oli jo tehty kun hän teki Nenosen että Mannerheimin osalta tässä itsemurhan 18. joulukuuta 1941. Pää­ oli todennäköisesti kyse eräänlaisesta hy­ majan saatua tiedon Viiklan kuolemas­ vittelystä, sillä vuodesta 1937 tykistöntar­ ta ylennys peruttiin. Viiklaa oli palkittu kastajana toiminut Svanström oli joutu­ tiheään tahtiin. Hän oli saanut VR 1:n nut väistymään paikaltaan jo joulukuussa 3. syyskuuta ja tammenlehvän siihen kuu­ 1940 Mannerheimin halutessa Nenosen kautta myöhemmin. Erityisenä inhimil­ lähimmäksi tykistö- ja aseasiantuntijak­ lisen myötätunnon osoituksena Viiklan seen. Tämän järjestely oli vastenmielinen leskelle voi pitää sitä, että Mannerheim Svanströmille, joka katsoi tulleensa ”syyt­ nimitti Viiklan taannehtivasti Manner­ tömästi syrjäytetyksi”. Tapahtuma ”kat­ heim-ristin ritariksi päivämäärällä 15. jou­- keroitti hänen mielensä koko loppuiäksi”, lukuuta 1941.78 kuten eversti Lauri Harvila on todennut.75

236 Kelirikkotaisteluja, rin kaupungin ensimmäisenä komen­ rintatähtiä ja tammenlehviä danttina takaisinvalloituksen jälkeen. 1942 Siirtynyt Valtioneuvoston perustamaan sodanaikaisia tilityksiä tarkastavaan re­ Jatkosodan aikana VR 1:n miekkoineen visiolaitokseen. sai vain kaksi Suomen kenraalikuntaan kuuluvaa. Kontra-amiraali Hjalmar von Esityskaavakkeeseen kirjoitettiin ”esite­ Bonsdorff, joka oli eronnut vakinaisesta tään myöhemmin”.81 palveluksesta 1919, ja oli talvi- ja jatko­ Karjalan Armeijan komentajan pai­ sodan aikana ylipäällikön erikoiskäytössä kalta yleisesikunnan päälliköksi palannut jakaen haavoittuneille rutiiniluonteisia Heinrichs nimitettiin Mannerheim-ris­ kunniamerkkejä sotasairaaloissa, oli oman tin ritariksi 5. helmikuuta. Lyhyissä ni­ ilmoituksensa mukaan sekä kansallisso­ mitysperusteluissa todettiin Heinrichsin sialisti että antisemitisti. Hänellä ei ollut johtaneen ”erikoisen suurella taidolla ja minkäänlaista tätä laajempaa roolia kun­ herpaantumattomalla tarmolla […] kun­ niamerkkihallinnossa. Tuompon mukaan niakkaita sotatoimia Laatokan Karjalassa Mannerheim ”ei erityisemmin” pitänyt ja Aunuksessa”.82 tästä saksalaisystävällisestä ikätoveristaan, Huhtikuun lopulla 1942 palkitsemis­ mutta palkitsi kuitenkin Bondsdorffin VR rintamalla tapahtui eri syistä paljon ja 1:llä 10. tammikuuta 1942.79 Suomi sai seitsemän uutta kenraalia. Tä­ Tuompon syyskuisessa listassa Oleniuk­ hän asti Talvela oli ollut ainoa jatkosodassa selle oli merkitty VR 1 kysymysmerkin kahdella kunniamerkillä palkittu kenraali. kera. Helmikuun alussa 1942 hän sai sen Huhtikuun 25. päivänä Aunuksen Ryh­ keltaisessa nauhassa Waldenin esityksestä. män komentaja Oesch sai tammenlehvän Waldenin tammikuussa tekemän esityksen VR 1:een rintatähtineen Syvärin kelirikko­ perustelu oli ytimekäs: ”Kenraalimajuri taistelujen ansioista. Pajari sai samanaikai­ Olenius on koko kansliapäällikkönäoloai­ sesti tammenlehvän VR 1:een Suursaaren kansa (v:sta 1928) ollut puolustusministe­ valtauksesta. Se oli ensimmäinen kun­ riön, tämän ylimmän sotilashallintoviran­ niamerkki jatkosodassa kenraalikuntaan omaisen, tukipylväänä.”80 nousseelle (taulukko 3).83 Miinaräjähdyk­ Juho Heiskasen epäsuosio sen sijaan sessä 24. huhtikuuta kaatunut Kaarlo Vil­ jatkui syvänä eikä hänelle tarjottu ko­ janen ylennettiin samana päivänä kenraa­ mentajatehtäviä. Tammikuun 30. päivänä limajuriksi. Ilmapommituksessa Syvärillä 1942 toinen syrjäytetty, sotakoulutuksen 13. huhtikuuta vaikeasti haavoittunut Aar­ ylitarkastaja Österman, esitti Heiskaselle ne Snellman palkittiin VR 1:llä tammen­ VR 1:stä seuraavin perusteluin: lehvineen 25. huhtikuuta, ylennettiin ken­ raalimajuriksi seuraavana päivänä ja kuoli Toiminut määrätietoisesti, ahkerasti keuhkokuumeeseen 28. huhtikuuta.84 ja asiantuntevalla tavalla Koulutuskes­ Tultuaan itse palkituksi Oesch esitti kuksien tarkastajana. Toiminut Viipu­ armeijakuntiensa komentajien palkitse­

237 Edessä vasemmalla Mannerheim-ristin ritari kenraalimajuri Aarne Blick kaulassaan VR 1 tammenlehvineen. Oikealla kenraalimajuri Väinö Palojärvi, joka ei saanut VR 1:stä korkeam- paa kunniamerkkiä. Kuva: Borg, SA-kuva. mista. Mäkiselle Oesch esitti rintatähteä ja täydellisesti estetyksi, ja erittäin vähäi­ Blickille tammenlehvää VR 1:een. Oesch sen reservin neuvokas ja taitava käyttö perusteli Mäkisen palkitsemista seuraa­ johti sauma-alueella vihollisen saavut­ vasti: taman alkumenestyksen rajoittamiseen ja huomattavien osien tuhoamiseen. Järjestänyt jo ennen Syvärin torjunta­ taistelua armeijakuntansa lohkon puo­- Blickin palkitsemisen perusteluina oli: lustuksen taitavasti sulkemalla viholli­ sen kaikki mahdolliset hyökkäyssuun­ Tarmokas ja päättäväinen toiminta Sy­ nat. Jokainen vihollisen sisäänmurto­ värin torjuntataistelun aikana, joka suu­ yritys torjuntavaiheen aikana tulikin resti myötävaikutti asemiemme pitämi­

238 sen onnistumiseen. Vastahyökkäyksen Ilmavoimien komentaja Lundqvist pal­ valmistelussa ja suorituksessa vaikutti kittiin jatkosodan aikaisista ansioistaan hen­kilökohtaisella esiintymisellään luot­- VR 1:n rintatähdellä vasta 7. lokakuuta ­tamuksen kohottamiseen ja voitontah­ 1942. Päämajan ilmasuojelukomentaja don lujittamiseen, jotka alijohtajien ja Aarne Sihvo, joka oli aktiivipalveluksessa joukkojen taidon ohella johtivat loista­ olevista kenraaliluutnanteista virkaiältään vaan loppumenestykseen. vanhin Nenosen jälkeen, sai odottaa VR 1:n rintatähteä 2. marraskuuta 1942 saak­ Mannerheim muutti Mäkiselle esitetyn ka. Rintatähden antamista Sihvolle oli rintatähden omakätisesti tammenlehväk­ esitetty jo lokakuussa 1941, mutta Man­ si.85 Peruslinjaksi muodostui siis se, että nerheim ei silloin hyväksynyt ehdotusta.89 rintama-ansiota palkittaessa edettiin aste Symbolisesta kunnianosoituksesta so­ kerrallaan. Kuten Antti Juutilainen on to­ ta­teollisuudelle oli kyse Mannerheim luo­ dennut, päämajan tahdittaessa ylennyksiä vuttaessa Tampereella 25. syyskuuta 1942 ja korkeita kunniamerkkejä kenraaliylen­ vasta perustetun ja sotatalousmitaliksikin nys oli todennäköisesti viivästyttänyt hei­ kutsutun Vapaudenristin ansiomitalin dän kunniamerkkejään.86 ensimmäisen kappaleen Waldenille. Pu­ VR 1:n tammenlehvä edellytti myös heensa lopuksi Mannerheim pyysi Walde­ konkreettisia pääsääntöisesti rintamako­ nia, joka oli ”sotavuosina väsymättömällä mentaja- tai päämaja-ansioita. Kotijouk­ innolla ja tarmolla […] toiminut sotateol­ kojen komentaja Malmberg esitti 20. tou­ lisuutemme tuotannon kohottamiseksi kokuuta 1942 tuloksetta tammenlehvää nykyiselle korkealle tasolle”, ”maamme kotijoukkojen esikuntapäällikön paikalta ensimmäisenä työmiehenä vastaanot­ 2. Divisioonan komentajaksi vasta 14. tamaan ja kantamaan” Vapaudenristin toukokuuta määrätylle Martolalle. Tässä 2. luokan ansiomitalia.90 Myös linnoitus­ vaiheessa ei siis riittänyt, että Martola oli töiden johtaja Hanell, sotataloustarkastaja ”taitavasti ja joustavasti hoitanut esikun­ Grandell ja ilmasuojelukomentaja Sihvo tapäällikön monipuoliset tehtävät” koti­ saivat saman mitalin. joukkojen esikunnassa.87 Vielä kaksi viikkoa ennen Claes Wi­ Talvisodan aikaisista ansioista suoma­ nellin ylennystä kenraalimajuriksi jou­ laisille kenraaleille oli annettu vain kol­ lukuussa 1941 Mannerheimilla oli epäi­ me VR 1:stä rintatähtineen. Jatkosodan lyksiä hänen suhteensa, mutta ylennys pitkittyminen lisäsi paineita sen antami­ toteutui. Vuotta myöhemmin ylipäällik­ seen yhä useamman kenraalin ”tullessa kö ilmaisi tyytyväisyytensä 8. Divisioonan vuoroon” saada se. Mannerheim palkitsi komentajan toimintaan nimittämällä vanhempaa kenraalipolvea 15. heinä­ hänet Mannerheim-ristin ritariksi 12. jou- kuuta 1942, jolloin hän neuvotteli koko lukuuta 1942. Perusteluissa kerrattiin päivän Waldenin kanssa mahdollisesti Winellin divisioonan komentajana osal­ myös näistä kunniamerkeistä.88 Nenonen listuneen ”Viipurin valtaukseen johta­ ja Enckell saivat rintatähden VR 1:een. neisiin sotatoimiin kesällä 1941” sekä

239 Mannerheim luovutti tykistönkenraali Nenoselle Vapaudenristin suurristin hänen 60-vuotispäi- vänään 6. maaliskuuta 1943. Oikealla kenraalimajuri Väinö Svanström, joka sai 1941 VR 1:n tammenlehvineen Nenosen esityksestä. Kuva: Hedenström, SA-kuva.

Länsi-Kannaksen valtaukseen jatkaen Välivuosi 1943 hyökkäystä Koiviston saarille. Syksyllä 1941 Winell oli johtanut divisioonansa Vuosi 1943 muodostui välivuodeksi suo­ hyökkäyksen Pohjois-Aunukseen käyden malaisten kenraalien palkitsemisessa,­ talvella 1941–1942 puolustustaisteluja mutta Suomen kenraalikunta sai rivei­ alueen hallussa pitämiseksi. Suoritettuaan hinsä kuusi uutta miestä. Vuonna 1943 nopean siirtymisen etelään Syvärin rin­ kenraaleista kunniamerkin saivat vain ty­ tamalle Winell johti siellä ”menestyksel­ kistönkenraali Nenonen ja kenraali­ ­majuri listä puolustustaistelua”.91 Perusteluissa Olenius. Yleisperiaatteeksi on muo- kerrattiin siis Winellin koko jatkosodan­ dostunut, ettei kunniamerkkejä an­neta aikainen komentajaura. Winellin jälkeen syntymäpäivinä, mutta eräissä poik­keus- kenraaleita ei nimitetty Mannerheim-ris­ tapauksissa näin on menetelty. Käydes- tin ritareiksi ennen kesän 1944 suurhyök­ sään onnittelukäynnillä Nenosen 60-vuo­ käystä. tispäivänä 6. maaliskuuta 1943 Man­ nerheim piti lyhyen puheen ja ojensi sen päätteeksi Vapaudenristin suurristin kote­

240 Taulukko 3. Jatkosodan aikana kenraalikuntaan ylenneet ja heidän vuosina 1941–1945 saamansa kunniamerkit

1941 1942 1943 1944 1945 MR 2 14.9. Blick VR 1 tlk. VR 1 rt. ja tlk. kenrm. 3.10. MR 2 22.7. Lagus VR 1 3.10. VR 1 rtk. kenrm. 3.10. MR 2 Martola kenrm. 3.10. VR 1 rtk. SVR K I Mäkinen kenrm. 3.10. VR 1 tlk. VR 1 rt. ja tlk. kenrl. 8.1. MR 2 14.9. toiskertainen Pajari VR 1 tlk. kenrm. 3.10. MR 2 MR 2 16.8. Svensson VR 1 tlk. 3.10. VR 1 rt. ja tlk. kenrm. 18.12. VR 1 tlk. 3.10. Vihma MR 2 12.10. † kenrm. 18.12. VR 1 tlk. 3.10. Hannuksela † kenrm. 31.12. VR 1 tlk. 5.10. Isakson VR 1 rt. ja tlk. kenrm. 31.12 MR 2 4.8. Raappana VR 1 tlk. 3.10. VR 1 rtk. VR 1 rt. ja tlk. kenrm. 31.12 VR 1 rtk. 5.10. Tapola MR 2 kenrm. 31.12. VR 1 tlk. 3.10. Winell MR 2 † kenrm. 31.12. kenrm. Gustafsson VR 1 tlk. SVR K I mk. 24.4. kenrm. Viljanen VR 1 tlk. 24.4. † VR 1, MR 2, VR kenrm Heiskanen, K. A. VR 1 rt. ja tlk. 1 tlk. 26.4. kenrm Hersalo VR 1 tlk. VR 1 rt. ja tlk. 26.4. kenrm Paalu VR 1, VR 1 tlk. 26.4. kenrm Palojärvi VR 1 26.4. VR 1 tlk. 25.4. Snellman VR 1 kenrm. 26.4. †

241 kenrm. Sihvo, J. VR 1 SVR K I mk. 3.6. kenrm. Arajuuri VR 1 3.7. kenrm. Fagernäs VR 1 tlk. SVR K I mk. 16.11. kenrm. Järvinen VR 1 tlk. SVR K I mk. 4.6. kontra- Rahola VR 1 VR 1 rtk. amir. 4.6. kontra- Sundman, Sv. VR 1 VR 1 rtk. amir. 4.6. kenrm. Roos VR 1 VR 1 rtk. 24.7. VR 1 30.1. kenrm. Autti VR 1 rtk. MR 2 1.3. 31.12. kenrm. Sundman, V. A. VR 1 VR 1tlk. SVR K I mk. 31.12. Kääriäinen VR 1 VR 1 tlk. kenrm. 12.3. SVR K I mk. Melander VR 1 tlk. kenrm. 12.3 SVR K I mk. Ekberg VR 1 kenrm. 4.6. SVR K I mk.

lossaan. Samana päivänä Nenosen synty­ työskenteli niin sanoakseni lempiaja­ mäpäivän kunniaksi tarjoamallaan päiväl­ tuksensa puolesta, kaukonäköisesti, lisellä pitämässään puheessa Mannerheim oivaltaen sekä tekniikan että nyky­ tyytyi sodan taktillisia vaatimuksia, ja onnis­ tui – määrärahojen niukkuudesta ynnä toteamaan sen valtavan, perustavaa muista monista vaikeuksista huoli­ laatua olevan ja uraauurtavan työn, matta – luomaan armeijallemme ajan minkä Tykistönkenraalimme viimek­ korkeimpia vaatimuksia täyttävän ty­ si­kuluneen neljännesvuosisadan aika­na kistön. on suorittanut armeijamme ja lähinnä sen tykistöaseen hyväksi. Alkaen en­ Omasta ja Suomen armeijan puolesta simmäisestä vapaussodastamme […] Mannerheim kiitti Nenosta ”alallaan ai­ hän on koko tulisielunsa voimalla ja nutlaatuisista saavutuksista”. Virallisia pe­ aloiterikkaudella omistautunut uut­ rusteluja ei julkaistu, mutta ne tulivat ilmi teraan työhön tämän hänen aselajinsa Mannerheimin puheesta.92 kehittämiseksi. Pari vuosikymmentä Puolustusministeri Walden esitti kesä­ kestäneen rauhan aikana Tykistön­ kuussa 1943 Suomen Valkoisen Ruusun kenraalimme väsymättömällä innolla I luokan komentajamerkkiä Oleniukselle,

242 todeten kuluneen 25 vuotta siitä kun kesän 1944 suurhyökkäyksen myötä. tämä oli määrätty ”palvelukseen vastape­ Aiemmat­ kenraalien nimitykset Manner­ rustettuun Suomen Senaatin Talousosas­ heim-ristin ritareiksi oli tehty ilman esi­ ton sota-asiaintoimituskuntaan”. Lyhyttä tystä, mutta 22. kesäkuuta päämajan ope­ väliaikaa lukuun ottamatta Olenius oli ratiivisen osaston päällikkö eversti Valo palvellut ”puolustusministeriössä mo­ Nihtilä esitti ristiä Martolalle. Perusteluis­ nissa eri tehtävissä siten perehtyen ja val­ saan Nihtilä totesi Martolan asemasota­ mistuen nykyiseen vastuunalaiseen teh­ vaiheen aikana kehittäneen tarmokkaasti täväänsä kansliapäällikkönä. Esityksensä ”divisioonansa taisteluvalmiutta ja hen­ perusteluissa Walden totesi Oleniuksen keä” ja johtaneen suurhyökkäyksen alet­ toimiajan olleen ”monessa suhteessa pe­ tua ”divisioonansa erittäin harkitusti ja rustavaa laatua ja kansliapäällikkönä (v:sta taitavasti” saavuttaen ”sarjan arvokkaita 1928) on hän ollut puolustusministeriön, torjuntavoittoja” taistellessaan ”suuresti ylimmän sotilashallintoviranomaisen, pä­ ylivoimaista vihollista vastaan”.95 tevänä tukipylväänä”. Walden oli käyttä­ Neljä päivää myöhemmin Nihtilä esit­ nyt samaa perustelua lyhemmässä muo­ ti Mannerheim-ristiä myös Kannaksen dossa esittäessään Oleniukselle VR 1:stä Joukkojen komentajalle Oeschille. Perus­ 1942. Ritarikuntien kansleri Antti Tulen­ teluissa Nihtilä toi esille Oeschin ansiot jo heimo esitti Oleniuksen palkitsemisen kolmesti tämän sodan aikana ratkaisevia siirtämistä joulukuuhun, mutta hän sai operaatioita ”erittäin suurella taidolla ja kunniamerkkinsä jo kesäkuun lopussa.93 menestyksellä” johtaneena komentaja­ na. Nihtilä perusteli Oeschin johtaneen Kesän 1944 palkitsemiset käynnissä olleessa ”ankarassa puolustus­ taistelussa” Karjalan kannaksen puolus­ Maaliskuun 22. päivänä 1944 IV Armei­ tusta ”erittäin vaikeissa olosuhteissa […] jakunnan komentaja Laatikainen esitti pysäyttäen joukoillaan ylivoimaisen vihol­ 2. Divisioonan komentajalle kenraalima­ lisen suurisuuntaisen hyökkäysoperaation” juri Martolalle tammenlehvää VR 1:een. sekä torjuneen ”yhäti jatkuvat keskitykset Siitä laadittiin esittelylista, johon ei ole ja useinkin uhkaavalta näyttävät läpimur­ merkitty edes ”ei hyväksytty”. Martola toyritykset”.96 oli tuolloin ainoa jatkosodan aikana ken­ Mannerheim teki päätöksen Oeschin raalikuntaan ylennyt, joka ei ollut saanut Mannerheim-rististä esityspäivänä 26. mitään kunniamerkkiä käynnissä olevan kesäkuuta ja nimitti samalla myös Mar­ sodan aikaisista ansioista. Vajaat kaksi ase­ tolan, jonka ristin numero oli yhtä nu­ masodan vuotta divisioonan komentaja­ meroa Oeschia pienempi. Välittömillä na, jolloin Martola saattoi usein kirjoittaa yhtymätason komentajien ritarinimityk­ päiväkirjaansa, ettei edessä ollut erikoista sillä pyrittiin epäilemättä kohottamaan tai ”tulilinjoilla tavallista”,94 ei riittänyt taistelumoraalia yleisemminkin, kun tammenlehvään. taas samoihin aikoihin julkistetut erin­ Martolan palkitsemisen aika tuli vasta omaisten yksilösuoritusten palkitsemiset

243 sotilashierarkian alemmalla tasolla hävit­ takia” kesken Ilomantsin taistelun 3. elo­ täjälentäjille ja rynnäkkötykkimiehille oli kuuta 1944 ”maksoi Raappanalle toisen tarkoitettu mieskohtaisiksi kannustimiksi. Mannerheim-ristin”. Päämajan kunnia­ Oesch kirjoitti vaimolleen, ettei hän olisi merkkitoimistossa kirjattiin 12. elokuu­ vielä halunnut Mannerheim-ristiä, ”sillä ta esitys tammenlehvästä Raappanan VR työ ei ole vielä loppuun viety”. Korkea 1:een perusteluinaan operaatioiden ”me­ kunnianosoitus sai kokeneen Oeschinkin nestyksellinen johtaminen torjuntatais­ tuntemaan ”aivan suunnattoman edesvas­ teluissa Ilomantsin suunnalla elokuussa tuun” hartioillaan.97 1944”.100 II Armeijakunnan komentaja Hämmästynyt Martola sai kuulla Man­ kenraalimajuri Mäkinen teki 13. elokuuta nerheim-rististään nimityspäivän iltana esityksen Raappanan nimittämistä toisen pitäen sitä mukavana tapauksena ”kaik­ kerran Mannerheim-ristin ritariksi perus­ kien murheitten keskellä”. Päiväkäskys­ tellen Raappanan taitavasti suunnitelleen sään Martola kiitti divisioonansa todeten ja määrätietoisesti johtaneen Kuolismaan kunnian Mannerheim-rististä kuuluvan suunnalla suoritetut operaatiot, joilla kak­ koko divisioonalle. Kesäkuun 29. päivänä si vihollisen divisioonaa ”perinpohjaisesti Martola sai Vapaudenristin ja -mitalien lyötiin ja suurelta osalta tuhottiin”. Tämä lisäjako-oikeuden normaalien prosentti­ esitys kirjattiin kunniamerkkitoimistoon kiintiöiden lisäksi. Samana päivänä III Ar­ saapuneeksi 15. elokuuta.101 meijakunnan komentaja Siilasvuo, jonka Edellisenä päivänä Mannerheim oli kanssa Martola oli ajautunut ristiriitoihin sanonut Ilomantsin voittojen johdosta jo ennen talvisotaa, luovutti Manner­ annettavaa päiväkäskyä esitelleelle Tuom­ heim-ristin Martolalle.98 Martolan tähti polle varovasti, ettei suomalaisten tullut oli nousussa ja runsas viikko myöhemmin tarpeettomasti kehua itseään ja voittojaan hän siirtyi VI Armeijakunnan komenta­ eikä turhaan ärsyttää venäläisiä.102 Tämä jaksi Laatokan Karjalaan. Jo 16. heinä­ varovaisuuskin saattoi olla syynä siihen, kuuta Aunuksen Ryhmän komentaja ettei Raappanasta tullut järjestyksessä kol­ Talvela ilmoitti puhelimitse ylipäällikölle matta toiskertaista Mannerheim-ristin ri­ ehdottavansa ylennystä Martolalle, mut­ taria. Päämajassa laaditussa esittelylistassa ta marsalkan mielestä Martolaa ei voitu esitettiin, että ”Raappanalle myönnettäi­ ylentää heti Mannerheim-ristin jälkeen.99 siin tammenlehvä aikaisemmin saatuun VR 1:een”. Esittelyssä 22. elokuuta pre­ Rintatähti Raappanalle, sidentti-ylipäällikkö muutti omakätisesti Mannerheim-risti toisen tammenlehvän rintatähdeksi, jonka kävi Raappanalle luovuttamassa Heinrichs kerran Pajarille mukanaan myös korillinen konjakkia.103 Pasi Tuunainen on arvellut, että Raappa­ Raappanan rintatähti on tulkittu hyvityk­ nan päätös poistaa eversti Gustaf Ehrn­ seksi saamatta jääneestä toiskertaisesta ni­ rooth Hämeen Ratsurykmentin komen­ mityksestä Mannerheim-ristin ritariksi.104 tajan tehtävästä ”kykenemättömyyden Näkemystä, että Raappana olisi ansainnut

244 Mannerheim-ristin toisenkin kerran, on ollessa ja viransijaisena eversti Kaarlo Vaa­ viljelty populaarihistoriallisissa kirjoituk­ la. Vuoden 1945 alkupuolen sotilaalliset sissa.105 palkitsemiset esitteli Mannerheimille 11. Ilomantsin voiton juhlintaa parem­ joulukuuta 1944 – 4. kesäkuuta 1945 ko­ min uuteen välirauhan aiheuttamaan mentoesikunnan päällikkönä toiminut tilanteeseen sopi Lapin sodassa 3. Divi­ kenraalimajuri Oinonen. sioonaa komentaneen Pajarin toiskertai­ Marraskuun 18. päivänä Mannerheim- nen nimittäminen Mannerheim-ristin ristin ritariksi nimitettiin ilman esitystä­ ritariksi Tornion valtauksen johdosta päämajoitusmestari Airo, jonka nimitys­ päivämäärällä 16. lokakuuta. Ylipäällikön perusteluissa viitatiin hänen osallistumi­ luokse 22. lokakuuta kutsuttu Pajari sai seensa ”mitä ratkaisevimmalla tavalla vastaanottaa Mannerheim-ristin soljen ja sotatoimien johtoon” ja kiitettiin hänen toisaalta samalla kertaa kuulla, että hänet taitavaa ja kriittistä johtoaan kaikissa so­ pidätettäisiin liittoutuneiden valvonta­ tatoimia koskevissa suunnitelmissa sekä komission vaatimuksesta sotarikoksis­ johdonmukaista ja kiinteää otettaan ope­ ta epäiltynä. Pajari kuitenkin kieltäytyi raatioiden­ suoritusvaiheessa. Samana vastaanottamasta kunniamerkkiä, ellei päi­vänä myös Tapola nimitettiin Man­ myös hänen kolmea rykmentinkomenta­ nerheim-ristin ritariksi niin ikään ilman jaansa palkittaisi samalla kunniamerkillä. esitystä. Perusteluina oli 5. Divisioonan Mannerheim suostui poikkeukselliseen komentajuus ”kesä-heinäkuun raskaissa vaatimukseen ja nimitti Pajarin rykmen­ puolustustaisteluissa Syväriltä Pitkäran­ tinkomentajat ritareiksi niin ikään taan­ taan”. Perusteluissa korostuivat kahteen nehtivasti 16. lokakuuta.106 Lapin sodan kertaan mainitut divisioonan viholliselle ansioista annetuilla kunniamerkeillä ei tuottamat tappiot, joita kuvattiin huo­ kuitenkaan ollut samaa hohdetta kuin mattaviksi ja mitä raskaimmiksi. Airon jatkosodan aikaisilla. Yksi palkituista monella tapaa poikkeuksellinen asema rykmentinkomentajista, everstiluutnant­ sai poikkeuksellisen tunnustuksen paitsi ti Wolf H. Halsti, kirjoitti juuri ritarini­ Mannerheim-ristin muodossa myös siinä, mityksestään kuultuaan, ettei hän erityi­ että hän sai toisen korkean kunniamerkin semmin iloinut siitä: ”Niin kauan kuin vain seitsemän viikkoa myöhemmin. Ta­ taisteltiin ryssää vastaan oli tietysti minun polan VR 1:een rintatähtineen ei sen si­ – niinkuin kait jokaisen sotilaan – kor­ jaan tammikuussa 1945 enää lisätty tam­ kein haave saada kantaa valtakunnan ar­ menlehvää.109 vokkainta kunniamerkkiä.”107 Kaksi viikkoa Airon ja Tapolan ritarini­ Lokakuun 19. päivänä Mannerheim mityksen jälkeen Vapaudenristin ritari­ ilmoitti Tuompon nimen olevan venä­ kunnan kansleri Walden nimitettiin Man­ läisten sotarikollisluettelossa kehottaen nerheim-ristin ritariksi poikkeuksellisella häntä siirtymään Ruotsiin.108 Sen jälkeen menettelyllä. Maanantaina 27. marras­ kunniamerkkiasiat esitteli ylipäälliköl­ kuuta 1944 halvaantunut Walden nimi­ le komentoesikunnan päällikön poissa tettiin ritariksi saman viikon lauantaina

245 ritarikenraalien Heinrichs, Oesch, Airo, olivat tuolloin ainoita, jolla ei vielä ollut Raappana ja Blick esityksestä. He painot­ VR 1:n rintatähteä.112 tivat Waldenin persoonallisen panoksen Tammikuun lopussa 1944 Laatikainen merkitystä Suomen ”puolustusvalmiuden oli saanut ylipäällikön muistutuksen juo­ ja puolustuskyvyn kohottamiseksi” to­ pumuksesta, mutta kaikesta huolimatta deten, että ”poikkeuksellinen elämäntyö” hän nautti Mannerheimin ”erityistä suo­ oikeuttaisi poikkeuksellisen päätöksen siota” ja arvostusta, kuten Lasse Laak­ Mannerheim-ristin jakoa rajoittavista sonen on todennut. Vaikka Laatikaisen säännöksistä huolimatta. Virallisia nimi­ komentaja-ansiot ovatkin kiistanalaisia, tysperusteluja ei julkaistu, mutta kenraa­ päämajan näkökulmaa hänen palkitse­ litar Anni Waldenille lähettämässään kir­ miselleen selittää Airon lausunto, jonka jeessä Mannerheim perusteli nimityksen mukaan ”Laatikainen oli rauhallinen, olevan tunnustus Waldenin ”uupumatto­ asial­linen ja luotettava komentaja”. Airon masta, ylen taitavasta ja menestyksellisestä mukaan Laatikainen oli päämajan kannal­ työstä Suomen Puolustusvoimien hyväksi, ta ”helppo” komentaja arvioiden hänen jota ilman armeijamme ei olisi pystynyt kuuluneen kärkipäähän ”vastaavassa ase­ kahden viime sodan siltä vaatimiin suori­ massa olleisiin komentajiin verrattuna”.113 tuksiin”.110 Mäkinen puolestaan sai rintatähden Korkeiden loppupalkitsemisten en­ 1942 saamaansa VR 1:een tammenlehvi­ simmäinen osa toteutettiin 9. joulukuu­ neen eli käytännössä saman kunniamer­ ta 1944. Palkitut kenraalit Laatikainen kin kuin Laatikainenkin. Se on tulkittu ja Mäkinen sekä heidän ansionsa olivat kiitokseksi onnistuneesta vetäytymisope­ ylipäällikölle siinä määrin tuttuja, ettei raatiosta Maaselän kannakselta ja ”aktii­ perusteluja ollut tarpeen kirjoittaa.111 IV visesta puolustustaistelusta takarajalla”.114 Armeijakunnan komentaja Laatikainen Mäkinen ei saanut Mannerheim-ristiä, sai VR 1:n rintatähtineen ja tammenleh­ mutta hän kuului kiistatta Mannerheimin vineen, mikä oli harvinainen kahden as­ arvostamiin komentajiin. Mäkinen on teen korotus talvisodan ansioista saatuun muistellut esittelyä, jonka aikana ylipääl­ VR 1:een. Laatikaista voimakkaasti kriti­ likkö sanoi Mäkisen kaulassa olevan ristin soinut ja hänen johtamistaan läheltä seu­ olevan suurristi. Mäkisen oikaistua asian rannut eversti Nihtilä muisteli Laatikaisen ja väiteltyä asiasta jonkin aikaa, Manner­ ohjeistaneen häntä hyökkäysvaiheen aika­ heim kehotti häntä ottamaan kunniamer­ na hoitamaan sotatoimet sanoen: ”Minä kin kaulastaan ottaen samalla omansa. tulen sitten kun kunniamerkkejä jae­ Ristejä mittailtaessa Mäkisen uusi risti taan.” Lokakuussa 1941 saadun Manner­ vaikutti suuremmalta kuin Mannerhei­ heim-ristin jälkeen Laatikainen ei kuiten­ min vanha 1918 saama risti. Lopuksi kaan saanut suomalaisia kunniamerkkejä Mannerheim totesi, että Mäkisenkin risti ennen joulukuuta 1944. Jatkosodan ken­ oli 1. luokan Vapaudenristi ”ja lisäsi, ettei raaliluutnanteista Laatikainen ja Sarlin siinä mitään vahinkoa olisi tapahtunut,

246 vaikka se olisi ollut suurristi”. Mäkisen kansalaisansioista 1940, sai joulukuussa mieleen tuli, ”että olisi sopinut esittelijän 1944 VR 1:n kansalaisansioista. Päämajan esittää suurristiä, koska se olisi ainakin järjestelyosaston päällikön eversti Urho noin ’jälkitarkastuksessa’ mennyt läpi”.115 Tähtisen tekemän esityksen ytimekkäänä Molemmat joulukuussa 1944 rinta­ perusteluna oli: ”Pitkäaikainen ansiokas tähden VR 1:een saaneet Mannerhei­ toiminta Sotaylioikeuden puheenjoh­ min luottokenraalit puolestaan toimivat tajana. 60 ikävuoden täyttäminen.”118 osittain siviililuonteisissa tehtävissä. Yli­ Vanhempi sotaylituomari Arvi Pohjanpää, päällikön edustajana valtioneuvostossa joka oli saanut SVR:n komentajamerkin toiminut Heikki Kekoni oli huhtikuussa 1937 ja VR 3:n kansalaisansioista 1940, 1944 nimitetty valtion tiedoituslaitoksen sai helmikuussa 1945 VR 2:n kansalais­ johtajaksi ja päämajan huolto- ja kuljetus­ ansioista.119 Heidän osaltaan siis Vapau­ päällikkö Harald Roos 1943 Rautatiehal­ denristin arvoasteikossa edettiin askel lituksen pääjohtajaksi. kerrallaan kenraalimajurin virka-asemasta Sotarovasti Johannes Björklund, joka välittämättä. oli ”suurella antaumuksella ja taidolla Raimo Seppälä on Siilasvuon elämä­ […] järjestänyt sotilaspappien toimin­ kerrassa kirjoittanut miten Mannerheim nan” sai tällä perustelulla VR 2:n heinä­ ”kävi näinä aikoina läpi sodanaikaisten kuussa 1940. Vuotta myöhemmin jatko­ luottomiestensä harmaantuneita rivejä ja sodan alettua tasavallan presidentti antoi yritti ikään kuin jälkikäteen kiittää edes Björklundille kenttäpiispan arvonimen. muutamia, vaikka aika ei enää ollut suo­ Saksan Kotkan ritarikunnan ansioristin tuisa sodassa kunnostautuneiden palkit­ rintatähden ja miekkojen kera saaneel­ semiselle”. Itse asiassa vuosien 1944–1945 le Björklundille esitettiin tuloksetta VR loppupalkitsemiset olivat kenraalikunnan 1:stä joulukuussa 1943, mutta hän sai osalta hyvinkin kattavat. Siilasvuon ni­ odottaa suomalaista kaularistiä vielä vuo­ mitys Mannerheim-ristin ritariksi tapah­ den. Esittelylistaan merkittiin ylipäällikön tui 21. joulukuuta 1944 perusteluinaan hyväksyneen VR 1:n päivämäärällä 9. jou­ kaikki hänen talvi-, jatko- ja Lapin sodan lukuuta 1944, mutta lopulliseksi päätök­ aikaiset ansionsa. Tuoreimmista ansioista seksi tuli suoraan VR 1 rintatähtineen 11. Siilasvuon todettiin johtaneen ”päättäväs­ joulukuuta 1944.116 ti ja vauhdikkaasti mitä moninaisimmat Erään pienen erityisryhmän muodosti­ esteet voittaen” Pohjois-Suomen vapaut­ vat sotaylioikeuden puheenjohtaja ja van­ tamisen saksalaisista joukoista, mikä ope­ hempi sotaylituomari, jotka rinnastettiin raatio oli ”monessa suhteessa erittäin vai­ kenraalimajuriin. He käyttivät kenraalin kea ja mittasuhteiltaan varsin valtava”.120 leijonia arvomerkkeinään,117 mutta heitä Talvisodan jälkeen Mannerheimilla ei palkittu kenraalitasoisesti eikä sotilai­ oli Tuompon mukaan ”hyvä käsitys” Sii­ na. Sotaylioikeuden puheenjohtaja Jarl lasvuosta, mutta maaliskuussa 1942 Sii­ Nybergh, joka oli saanut SVR:n II luo­ lasvuo oli jo Mannerheimin ja Tuompon kan komentajamerkin 1934 ja VR 2:n pitkän kriittisen keskustelun aiheena.

247 Tuompon näkemyksen mukaan asevelita­ oikea että toisaalta myös ehkä hiukan ris­ lojen rakentamisen takana oli Siilasvuon tiriitainen” sillä Heinrichs toimi ”Karjalan imagon luonti, Tuompon sanoin mainon­ armeijan komentajana vain noin seitse­ ta. Joulukuussa 1942 Tuompo kirjasi mar­ män kuukautta”, mutta noin neljä vuotta salkan olleen ”jostain syystä tyytymätön” ”yleisesikunnan päällikön erittäin vaativas­ Siilasvuohon. Siilasvuon ritarinimityksen sa tehtävässä”. Heinrichsin erityisestä ar­ viivästymiseen lienee vaikuttanut se, ettei vostuksesta kertoo se, ettei Mannerheim hänellä ollut päämajassa vaikutusvaltaista nostanut ketään muuta rinnalleen 1. luo­ puolestapuhujaa, pikemminkin päinvas­ kan Mannerheim-ristin ritariksi.122 toin. Siilasvuon välit kunniamerkkiasiois­ sa keskeiseen Tuompoon olivat olleet Kenraalien palkitseminen jännitteiset, mutta lokakuussa 1944 tämä Suomen Valkoisen Ruusun ja este oli poistunut. Kontekstuaalisesti Suomen Leijonan ritarikuntien Siilasvuon nimitys joulun alla 1944 tuli myöhään. Hänen alaisinaan toimineista kunniamerkeillä everstit Alpo Marttinen ja Adolf Ehrn­ rooth oli nimitetty ritareiksi kaksi ja puoli Vuosina 1940–1944 Mannerheim ei teh­ viikkoa aiemmin, Pajarille risti oli suotu nyt yhtään esitystä suomalaisen kenraalin jo toistamiseen ja Halstikin oli saanut sen palkitsemisesta Suomen Valkoisen Ruu­ lokakuussa. Ristin konkreettisessa saami­ sun tai 1942 perustetun Suomen Leijo­ sessakaan ei ollut enää samaa hohtoa kuin nan ritarikunnan kunniamerkillä. Näiden jatkosodan aikana. Siilasvuo vastaanotti ritarikuntien hallituksen jäsen Malmberg sen kirjattuna kirjeenä.121 sai tämän asemansa takia ensimmäisten Vuoden 1944 viimeisenä päivänä joukossa Suomen Leijonan suurristin Heinrichs nimitettiin 1. luokan Manner­ pian ritarikunnan perustamisen jälkeen heim-ristin ritariksi ilman esitystä ja pe­ syyskuussa 1942. ”Tunnustukseksi sodan­ rusteluja, joita ei myöskään julkaistu kun­ aikaisista sotilaallisista ansioista” Suomen niamerkkiluettelossa, jossa tieto ilmestyi Leijonan ritarikunnan kunniamerkki vasta 10. helmikuuta 1945. Mannerheim voidaan ”antaa miekkoineen”.123 Onkin luovutti ristin uudenvuodenaattona hieman erikoista, ettei kotijoukkojen ko­ Mikkelin klubilla. Muistelmissaan Man­ mentaja Malmberg saanut suurristiään nerheim sen sijaan kertoo nimittäneensä miekkoineen, sillä Malmbergin esityk­ ”Heinrichsin hänen sodanaikaisista an­ sestä 1943–1944 palkitut kotirintaman sioistaan yleisesikunnan päällikkönä ja vanhemmat suojeluskuntaveteraanit sai­ nimenomaan myös Karjalan sotaretken vat Suomen Leijonan ritarikunnan kun­ etevänä johtajana” 1. luokan Manner­ niamerkit miekkoineen. Myös Oesch heim-ristin ritariksi. Kuten Heinrichsin kuului Suomen Valkoisen Ruusun ja Suo­ adjutanttina toiminut Erkki Sutela on men Leijonan ritarikuntien hallitukseen, todennut, painotus ”nimenomaan […] mutta hän ei sotavuosina voinut osallistua sotaretken johtajana”, ”on sekä toisaalta sen kokouksiin ja jäi myös ilman Suomen

248 Leijonan ritarikunnan ”perustajakunnia­ miekkoja. Koska Martola oli nimitetty merkkiä”. II luokan komentajaksi 1934, Manner­ Mannerheimin suhteet SVR:n ja SL:n heim ojensi 5. joulukuuta tarjoamillaan ritarikuntien hallitukseen tulehtuivat pa­ päivällisillä Martolalle vain I luokan ko­ hasti vuoden 1942 aikana. Kaikki Man­ mentajan rintatähden. Martolan reserviin nerheimin tekemät esitykset eivät tulleet siirtymisestä huolimatta Mannerheim hyväksytyiksi sellaisenaan vaan esityksistä totesi toistamiseen Martolalle, ”että hän poistettiin miekkoja ja uuden ritarikun­ sittenkin mieluiten tahtoisi” tämän ylei­ nan perustamisen jälkeen esitetty SVR:n sesikunnan päälliköksi. Erityiseen luot­ kunniamerkki saattoi muuttua vastaa­ tamusasemaan Mannerheim nosti Mar­ vaksi SL:n luokaksi. Mannerheimin mit­ tolan nimittämällä hänet Vapaudenristin ta tuli täyteen lokakuussa 1942. Kyse oli ritarikunnan varakansleriksi Tuompon tapauksesta, jossa Mannerheim Talvelan tilalle 3. marraskuuta 1945.125 aloitteesta esitti miekallisia SVR:n kun­ niamerkkejä saksalaisille kenraalin arvo­ Tammikuun tähtisade 1945 asemassa oleville virkamiehille, jotka eivät olleet upseereita. Eversti Aladár Paaso­ Tammikuun 8. päivän 1945 suuren täh­ nen tiivisti asian kirjeessään eversti M. K. tisateen valmistelusta ei ole säilynyt yksi­ Stewenille syyskuussa 1943: ”Leijonia ei tyiskohtaisempaa dokumentaatiota eikä ylipäällikkö halua periaatteessa esittää, silloinkaan annetuista kunniamerkeistä koska ritarikunta rettelöi ja viivyttää.”124 kirjoitettu perusteluja.126 Ensimmäise­ Mannerheim ryhtyikin käyttämään nä listalla oli Nenosen nimitys 2. luokan SVR:n ja SL:n kunniamerkkejä oman Mannerheim-ristin ritariksi. Manner­ kenraalikuntansa palkitsemiseen vasta heim ojensi ristin kotelossaan Nenoselle tultuaan presidentiksi, jolloin päätökset lounaalla, jolta palattuaan hajamielisen olivat yksin hänen käsissään. oloinen tykistönkenraali tiedusteli alai­ Syyskuun 21. päivänä 1944 Manner­ siltaan miten sitä tulisi kantaa. Nenosen heim nimitti yllättäen VI Armeijakunnan biografin mukaan tätä Mannerheim-ristiä komentajan Martolan 2. ulkoasiainmi­ ”voidaan täysin oikeutetusti pitää samal­ nisteriksi, joka vastasi suhteista muihin la kunnianosoituksena kaikille” Suomen maihin kuin Neuvostoliittoon. Vain va­ ”tykistön kehittämisessä ja sodan aikaises­ jaat kaksi kuukautta istunut hallitus ero­ sa toiminnassa mukana olleille”.127 si jo 17. marraskuuta ja Martola siirtyi Puolustushaarojen komentajat Valve hoitamaan Uudenmaan läänin maaher­ ja Lundqvist saivat Vapaudenristin suur­ ran virkaa, johon hänet oli nimitetty 11. ristin. Ilmari Ojala on tiivistänyt osuvasti marraskuuta. Marraskuun 30. päivänä Lundqvistin palkitsemisen ytimen: kenraalimajuri Martola siirrettiin omasta pyynnöstään reserviin. Kiitoksena lyhyes­ Ilmavoimat hoiti osuutensa […] kun­ tä ministerikaudesta Martola nimitet­ niakkaasti, ja sen presidentti-ylipääl­ tiin SVR:n I luokan komentajaksi ilman likkö tunnusti antamalla ilmavoimien

249 komentajalle tammikuussa 1945 Va­ rintatähden aiemmin saatuun VR 1:een paudenristin suurristin eli saman kii­ tammenlehvän kera. Rintatähden VR toksen kuin merivoimienkin komenta­ 1:een saivat kenraalimajurit Pietari Aut­ ja sai. Mieskohtainen kanta taas näkyy ti, Lagus, Martola ja Olenius sekä kont­ siinä, että ilmavoimien komentajaa ra-amiraalit Rahola ja Svante Sundman. ei Muistelmissa mainita kertaakaan, Mannerheimin on luonnehdittu ol­ kenraaliluutnantti Väinö Valve taas leen ”näpäyttäjä”.130 Jos Talvelan nimitys useamminkin, jopa erityisen kiitoksen Mannerheim-ristin ritariksi numero 2 kera.128 oli näpäytys, sitä oli myös hänen viimei­ nen palkitsemisensa sodan ajan ansioista. Waldenin jälkeen puolustusministerinä Talvelan alainen ja kiistakumppani Blick toiminut Valve valikoitui marraskuussa sai samana päivänä saman kunniamerkin. 1945 erityiseen kunniatehtävään Vapau­ Toisaalta juuri mitään muutakaan mah­ denristin ritarikunnan kansleriksi. Sinäl­ dollisuutta Talvelan palkitsemiseen ei ol­ lään 1. ja 2. luokan Mannerheim-ristin lut, koska oli selvää, ettei useita korkeita ritari jalkaväenkenraali Heinrichs, joka Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen oli saanut Vapaudenristin suurristin jo Leijonan ritarikuntien kunniamerkkejä talvisodan aikaisista ansioistaan, olisi ollut miekkoineen Saksassa luovuttanut Talvela luontevin valinta. Heinrichs ei nähtävästi olisi pitänyt niiden suurristejäkään erityi­ tullut kyseeseen siitä syystä, että hän oli sessä arvossa, sellainenhan olisi korostanut joutunut eroamaan puolustusvoimain hänen toimintaansa Saksassa eikä rinta­ komentajan virasta elokuussa 1945. Val­ makomentajana. Blickin tuore kesäkuus­ vekin anoi eroa puolustusvoimien pal­ sa 1944 tapahtunut tottelemattomuus sen veluksesta jo maaliskuussa 1946, mutta sijaan annettiin anteeksi, vaikka Talvelan kanslerius takasi kuitenkin Valveelle se­ ja Blickin kiistan ollessa kuumimmillaan remoniallisen erikoisaseman. Tasavallan ylipäällikkö oli retorisesti ”uhannut am­ 1949 hyväksytyssä sijoitusjärjestyksessä muttaa” molemmat. Talvela oli vaikea Valve sijoittui ritarikunnan kanslerina alainen, mutta Heinrichsin arvion mu­ luokkaan I A, Heinrichs entisenä puolus­ kaan suomalaisista kenraaleista luonteen­ tusvoimain komentajana luokkaan I B.129 piirteiltään lähinnä Mannerheimia.131 VR 1:n rintatähtineen ja tammenleh­ Talvelan 1967 saneleman armottoman vineen sai tammikuussa 1945 kaikkiaan kritiikin mukaan Öhquist oli sodassa ”hy­ 11 kenraalia: 4 kenraaliluutnanttia ja 7 vin huono komentaja”, joka talvisodassa kenraalimajuria. Kenraaliluutnantit Airo, ”tosiasiassa menetti kaikki taistelunsa ja Talvela ja Öhquist sekä kenraalimajuri perääntyi joka paikassa”, todeten ”Mar­ Raappana saivat tammenlehvän aiem­ salkka ei tämän jälkeen antanutkaan paan VR 1:een rintatähden kera. Ken­ hänelle mitään vastuullista rintamako­ raaliluutnantti Sarlin ja kenraalimajurit mentajan tehtävää eikä antanut sitä vas­ Blick, K. A. Heiskanen, Hersalo, Selim taavia kunnianosoituksia”.132 Öhquist ei Isakson, Svanström ja Antero Svensson jatkosodassa toiminut armeijakunnan

250 komentajana aktiivisten taisteluvaiheiden siten korkeammin palkituksi kuin seitse­ aikana vaan kelpasi vain asemasodan ajan män divisioonan tai ryhmän komentajana ”kakkosketjun” komentajaksi. Vaikka Öh­ toiminutta kenraalimajuria. quist oli siis jäänyt osattomaksi suurten Vajaa kuukausi suurpalkitsemisen jäl­ voittojen kunniasta, Mannerheim palkitsi keen, 2. helmikuuta 1945, Oesch sai hänet ansioituneen rintamakomentajan Vapaudenristin suurristin. Perusteluja ei tammenlehvällä. Henkilökohtaisen kii­ ollut tarpeen kirjoittaa. Oesch oli Man­ toksen sävyn se sai ylipäällikön luovut­ nerheimin erikoisesti arvostama rinta­ taessa tammenlehvän itse tammikuun makomentaja, vaikka ei henkilönä kuu­ viimeisenä päivänä, jolloin Öhquist oli lunutkaan Mannerheimin suosikkeihin. päivällisellä Sairilan kartanossa. Palkit­ Oeschin nauttimasta arvovallasta kertoi seminen sai siis Öhquistin epäilemättä hänen asettamisensa Kannaksen Joukko­ toivoman rintamakomentajapainotuk­ jen komentajaksi, lopulta kolmen armei­ sen sen sijaan, että hänet olisi palkittu jakunnan johtoon, kriittisessä tilanteessa SVR:n tai SL:n suurristillä, joka sinällään kesäkuun puolivälissä 1944. Kuitenkin jo olisi ollut mahdollinen sotakoulutuksen elokuussa 1944 Oesch oli tuonut Hein­ ylitarkastajalle. Sitä painotusta Manner­ richsille esiin närkästyksensä siitä, etteivät heim ei kuitenkaan halunnut tehdä, oli­ Kannaksen torjuntavoitot saaneet Ilo­ han Öhquist sanonut ylipäällikölle tämän mantsin voiton tavoin tunnustusta yli­ siirron olleen ”lähes pahin tuomio”. Pe­ päällikön päiväkäskyssä. Oesch arveli jopa dantin Öhquistin tarkkuus oli kuitenkin oman henkilönsä olleen ”esteenä joukko­ osoittautunut käyttökelpoiseksi vaikeiden jen ansaitsemalle tunnustukselle”. Kesken erottamistapausten selvitysmiehenä.133 taistelujen Oesch oli toki saanut Man­ Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta nerheim-ristin, jota hänen ritariveljensä Öhquist sai talvi- ja jatkosodan aikaisista eversti Joppe Karhunen myöhemmin ansioistaan samat kolme Vapaudenristin vähätteli todeten, että ritarinimitys ”oli kunniamerkkiä kuin Talvelakin. vain pieni muodollinen kiitos”. Erityisesti Laivaston komentaja Eero Rahola sai Oeschin ylentämättömyyden hämmästely VR 1:n rintatähden muodossa korkean on muodostunut suorastaan ikuisuusky­ sotilaallisen tunnustuksen. Nähtävästi symykseksi.134 tasapuolisuussyistä merivoimien esikun­ Karhunen totesi liioitellen myös, että tapäällikkö Svante Sundman sai saman ”Oesch jäi ilman ansaitsemaansa kansa­ kunniamerkin, vaikka hänen toimenku­ kunnan kiitosta – oikeastaan hänelle ei vansa oli lokakuusta 1942 lähtien kuu­ valtiovalta suonut edes näyttävää tun­ lunut myös siviilipainotus hänen hoita­ nustusta työstään”. Martti Turtolan mu­ essaan oman toimensa ohessa kauppa- ja kaan puolestaan Oesch sai ”lohdutukse­ teollisuusministeriön merenkulkuosaston na” Vapaudenristin suurristin.135 Oeschin päällikön virkaa. Myös täysin hallinnolli­ ”palkitsemattomuuden” päivittely on sessa tehtävässä toiminut kansliapäällikkö sikäli erikoista, että Vapaudenristin suur­ Olenius sai saman kunniamerkin ja tuli risti oli presidentti-ylipäälliköltä erittäin

251 huomattava tunnustus. Oesch oli ainoa kohdalle ja Ekbergin nimen molemmin sen jatkosodan aikaisista ansioista saanut puolin. Heidän palkitsemisensa suhteen rintamakomentaja ja talvisodan rintama­ ilmeisesti epäröitiin. Komento-osaston komentajistakin vain Heinrichs oli saa­ arkistokappaleeseen ja ritarikuntien esit­ nut sen. Jalkaväen kenraaliluutnanttien telylistaan Mannerheim muutti omakäti­ joukossa Oesch nousi siis aivan omaan sesti Hägglundille ja Grandellille esitetyt luokkaansa. Epäilemättä Oeschin silmissä SVR K I:t miekkoineen Suomen Leijonan suurristin arvoa kuitenkin himmensi se, suurristeiksi miekkoineen. Muutoksen että kaksi häntä nuorempaa kenraaliluut­ syy ei ole tiedossa, mutta palkitseminen nanttia Valve ja Lundqvist, jotka olivat tuli johdonmukaisemmaksi niin, että toimineet varsin erityyppisissä tehtävissä, kaikki samana päivänä kunniamerkin saa­ saivat sen ennen häntä. neet kenraaliluutnantit saivat SL:n suur­ Kenraalikunnan palkitseminen Suo­ ristin ja kenraalimajurit SVR K I:n. men Valkoisen Ruusun ja Suomen Lei­ Hägglundin elämäkerran kirjoittanut jonan ritarikuntien kunniamerkeillä Eeva-Kaisa Ahtiainen on arvellut, että miekkoineen valmisteltiin pääesikunnan Hägglundin osalta kyseessä oli jonkinlai­ komento-osastolla ja Mannerheim teki nen hyvitys ja tunnustus miehelle, ”joka päätöksen niistä 8. tammikuuta 1945 omaa vaatimattomuuttaan jättäytyi aina komentoesikunnan päällikön esittelys­ taka-alalle”.137 Koska Hägglund oli saanut sä. Vielä Mikkelissä toiminut komen­ jo 1941 tammenlehvän VR 1:een rinta­ to-osasto lähetti suurmestarin päätöksen tähtineen, mutta ei toiminut enää rinta­ 11. tammikuuta tiedoksi ritarikunnil­ makomentajana toukokuun 1943 jälkeen, le. Kenraaliluutnantti Hanell sai SVR:n hänelle ei tarjoutunut tilaisuutta Manner­ suurristin miekkoineen, kenraaliluut­ heim-ristin saavuttamiseen. Toimittuaan nantit Österman, Hägglund ja Grandell tarkastavana kenraalina ja linnoitussuun­ sekä lääkintäkenraalimajuri Suolahti nitteluesikunnan esikunnan johdossa SL:n suurristin miekkoineen. SVR:n I Hägglund oli saanut maaliskuussa 1944 luokan komentajamerkin miekkoineen arkaluontoisen tehtävän varautua saksa­ saivat kenraalimajurit Alfthan, Oinonen, laisten hyökkäykseen Helsinkiin, mikä Verner Gustafsson, Jussi Sihvo, Uno Fa­ kertoi ylipäällikön luottamuksesta. gernäs, Iisakki Järvinen, V. A. Sundman, Yleisesikunnan päällikkönä Hanell oli Antti Kääriäinen, Melander ja Leo Ekberg. saanut rintatähden VR 1:een lokakuun Oinonen varmensi allekirjoituksellaan 1941 suurpalkitsemisen yhteydessä. En­ esittelylistan, johon sisältyi kunniamerkki simmäinen suomalaiselle annettu SVR:n myös hänelle itselleen. Ritarikuntien ar­ suurristi miekkoineen oli siis ennen kaik­ kistoa varten esittelylistasta tehtiin myös kea tunnustus linnoitustöiden johtami­ toinen allekirjoitettu kappale.136 sesta. Harvinaisuudestaan huolimatta Komento-osaston esittelylistan allekir­ tämän korkean kunniamerkin vastaan­ joitettuun kappaleeseen on merkitty ky­ ottaminen oli eräänlainen antikliimaksi symysmerkki Alfthanin ja Gustafssonin jääkärikenraalille, jonka ensimmäinen

252 kunniamerkki oli 1916 juhlallisesti Sak­ pois”. Jussi Sihvon vanhempi veli Aarne san keisarin nimissä luovutettu Preussin kirjoitti muistelmissaan katkeraan sävyyn 2. luokan Rautaristi: Hanell joutui nou­ siitä, että ”10. divisioona ja sen komen­ tamaan itse suurristinsä ritarikuntien taja täyttivät tehtävänsä inhimillisten voi­ kansliasta.138 Suurristiä seurasi kuitenkin miensa viimeiselle rajalle. Kuitenkin Jussi presidentti-ylipäällikön henkilökohtainen Sihvolta otettiin divisioona pois.” Lasse tervehdys. Hanell kiitti siitä ja 31. maalis­ Laaksonen on tulkinnut siirron tapahtu­ kuuta 1945 vastaanottamastaan korkeasta neen enemmän tilanteen yleiseen kehityk­ kunniamerkistä Mannerheimia sähkeit­ seen liittyvin perustein kuin ”komentaja­ se.139 kohtaisten syiden takia”. Erittäin vaikeaan Östermania käsittelevässä elämäkerta­ tilanteeseen joutunutta Jussi Sihvoa oli väitöskirjassa hänen palkitsemisensa on kohdannut myös henkilökohtainen tra­ tulkittu hänen mieskohtaisten ansioiden­ gedia hänen vanhimman poikansa kaa­ sa arvostamiseksi.140 Ottaen huomioon, duttua kesäkuussa 1944.142 Jatkosodassa että Österman oli entinen sotaväen pääl­ divisioonaa komentaneista kenraalimaju­ likkö ja virkaiässä huomattavasti van­ reista Jussi Sihvo ja Väinö Palojärvi olivat hempi kuin korkeammin palkittu Hanell, ainoat, jotka eivät saaneet tammenlehvää hänen saamaansa suurristiä voi tuskin VR 1:een, mutta tammikuussa 1945 Sih­ pitää erityisenä arvostuksenosoituksena. vo kuitenkin sai monien ”kakkosketjun” Kenraaliluutnantti Grandellille ja lääkin­ kenraalimajurien tavoin SVR K I:n miek­ täkenraalimajuri Suolahdelle se sen sijaan koineen. oli sitä.141 Ratsuväkiprikaatin komentajan teh­ Monille kenraaleille viimeinen kunnia­ tävästä 17. kesäkuuta vapautetulle Me­ merkki oli lähes samanaikainen sotilasu­ landerille Mannerheim ei myöskään heti ran päättymisen kanssa. Tammikuun 8. voinut ”antaa anteeksi kaikista selityksis­ päivän asialistalla oli kuitenkin yksi huo­ tä huolimatta”. Ylipäällikkö myös ”katui mattava ylennys, Mäkisen ylennys kenraa­ hänen ylentämistään”. Melanderin osalta liluutnantiksi. On mahdollista, että juuri anteeksiannosta kertoi kuitenkin asele­ ylennystä ennakoiden Mäkinen oli saanut von jälkeen tapahtunut prikaatin palau­ VR 1:n rintatähden jo kuukautta ennen tus Melanderin komentoon. Melanderin suurta palkitsemispäivää. tapauksessa Mannerheim lienee ottanut Mannerheim oli luonteeltaan pitkävi­ huomioon myös inhimilliset näkökohdat. hainen, mutta kenraalikunnan vuosien Kenraalin ainoa poika oli kadonnut Kan­ 1944–1945 loppupalkitsemisissa men­ naksella suurhyökkäyksen aikana ja tytär neet ristiriidat suurelta osin unohdettiin. kuollut joulun alla 1944.143 Mannerheim antoi paljon anteeksi, ei Kolme neljäsosaa Tuompon syyskuun kuitenkaan kaikille. Kesäkuun 29. päivä­ 1941 palkitsemissuunnitelmassa mai­ nä 1944 Tuompo oli todennut päällystön nituista kenraalien kunniamerkeistä to­ joukossa olevan ”myös heikkoa ainesta” teutui tai ylittyi. Hanellilta jäi saamatta kirjaten muun muassa ”Sihvo pois, Paalu Vapaudenristin suurristi, jonka korvasi

253 SVR:n suurristi miekkoineen, ja Wal­ rintamaolosuhteissa”, kuten Lasse Laak­ denilta kysymysmerkin kera mainittu 1. sonen on tiivistänyt. Talvela palkittiin luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa, korkeammalla Vapaudenristillä, mutta jonka korvasi 2. luokan Mannerheim-risti. harvinainen suurristi toi Siilasvuolle lisä­ Juho Heiskanen jäi ilman VR 1:stä, Hägg­ loistetta.145 lund ilman Mannerheim-ristiä ja Oino­ nen ilman VR 1:n rintatähteä. Oinonen Palkitsemattomat kenraalit oli toiminut välirauhan aikana armeija­ kunnan komentajana, mutta joutunut Vuosien 1944–1945 loppupalkitseminen sitten syrjäytetyksi kesäkuussa 1941. Oi­ oli lähes koko kenraalikunnan kattava. nosen kymmenen kuukautta kestänyttä Siksi on syytä tarkastella, ketkä jäivät siitä toimintaa nimeään kantaneen ryhmän osattomiksi. Heinrichsin ja Airon ohella komentajana jatkosodan alkuvaihees­ Tuompo lukeutui Mannerheimille kor­ sa ja sitä seurannutta kotijoukkojen esi­ vaamattomiin päämajan kenraaleihin.146 kuntapäällikkyyttä ei arvostettu VR 1:n Tuompo oli ollut koko jatkosodan ajan rintatähden arvoiseksi, vaikka hänen esi­ Mannerheimille tärkeä ja läheinen alainen miehensä Malmberg olikin tyytyväinen ja hänet oli palkittu korkeasti VR 1:llä häneen.144 Tasavallan tuoreimman ken­ rintatähtineen ja tammenlehvineen jo raalin viestikomentaja Ekbergin palkitse­ lokakuussa 1941. Tuompon sotilasarvon mista emmittiin, mutta hänkin sai SVR ja tehtävän huomioon ottaen hänen lisä­ K I:n miekkoineen. palkitsemisensa olisi voinut tapahtua vain Kenraalikunnan osalta tammikuun SVR:n tai SL:n suurristillä miekkoineen. tähtisade täydentyi vielä yhdellä merkit­ Koska Mannerheim oli ollut tyytyväinen tävällä kunniamerkillä 4. kesäkuuta. Rita­ Tuompon työskentelyyn, on syytä olettaa, rikuntien hallitus pyysi kirjelmällään 14. että hänet olisi näin palkittu, ellei hän oli­ toukokuuta 1945 esityksiä 4. kesäkuu­ si joutunut ylipäällikön nimenomaisesta ta ”erikoisesti ansioituneille kansalaisil­ käskystä siirtymään Ruotsiin lokakuussa le” annettavista kunniamerkeistä. Lapin 1944. sodan juuri päätyttyä puolustusvoimain Ainoa mahdollisuus jatkosodan ajan komentaja Heinrichs esitti Siilavuolle päämajan ilmasuojelukomentajana toi­ SVR:n suurristiä miekkoineen todeten, mineen Aarne Sihvon lisäpalkitsemiseen että ”Siilasvuo on päättäväisyydellä ja olisi ollut miekkojen lisääminen hänen tarmokkuudella erittäin suuret vaikeudet 1937 saamansa SVR:n suurristiin, mutta voittaen johtanut menestykselliseen pää­ Mannerheim ei arvostanut Sihvoa niin tökseen ne laajat sotatoimet, joiden tulok­ korkealle. Malmberg oli puolestaan saa­ sena on ollut saksalaisten joukkojen kar­ nut Suomen Leijonan suurristin 1942 koittaminen Pohjois-Suomesta”. Talvelan eikä Mannerheim katsonut aiheelliseksi tavoin Siilasvuo oli Mannerheimille en­ lisätä siihenkään miekkoja. Kotijouk­ siarvoisen tärkeä komentaja ”ainoastaan kojen esikuntapäällikkö Martola oli ol­ aktiivisissa ja poikkeuksellisen vaativissa lut huolissaan esimiehensä Malmbergin

254 jaksamisesta eli alkoholismista jo kevääl­ vapautettu 18. Divisioonan komentaja lä 1942. Siirryttyään rintamalle Marto­ Paalu, jota kohtaan hänen esimiehensä la sai kuulla saman vuoden lokakuussa, Laatikainen esitti raskaita syytöksiä,148 jäi että ”Mala ryyppää vallan kamalasti eikä palkitsematta. Divisioona J:tä 1941–1942 tee mitään.” Heinäkuussa 1944 tilanne komentanut, sen jälkeen erikoistehtävis­ kärjistyi niin, että Malmberg määrättiin sä päämajassa toiminut ja 8. Divisioonaa kolmen kuukauden pakkosairaslomal­ 1943–1944 komentanut Palojärvi toimi le ja häntä uhattiin kotijoukkojen ko­ jatkosodassa viimeksi tarkastajana pääma­ mentajan tehtävästä vapauttamisella.147 jassa. Palojärven korkeimmaksi kunnia­ Tuompon, Aarne Sihvon ja Malmbergin merkiksi jäi syyskuussa 1941 saatu VR 1. lisäksi kenraaliluutnanteista vain Enckell Vaikka Palojärvi ei sodan loppuvaiheessa jäi osattomaksi jatkosodan jälkeisestä enää toiminutkaan komentajatehtävässä, kunniamerkkijaosta. Ottaen huomioon ei ole syytä katsoa ylipäällikön olleen eri­ Enckellin aseman ylipäällikön erikoisteh­ tyisen tyytymätön tähän entiseen oman tävissä – vapaaehtoistoimiston päällikkö­ rykmenttinsä, Suomen Valkoisen Kaartin, nä – hänet palkittu jo korkeasti VR 1:llä komentajaan. Niin sanottuna lista 1:n rintatähtineen 1942 eikä Mannerheim vankina lokakuussa 1944 pidätetty Palo­ katsonut lisäpalkitsemista tarpeellisek­ järvi oli vapautettu syytteistä joulukuun si. Enckellillä oli tosin erityiskäyttönsä puolivälissä, mutta hänen palkitsematto­ myös rauhanneuvotteluissa, joten SVR:n muutensa syy lienee ollut lähinnä tähän tai SL:n suurristi olisi periaatteessa ollut tapatumaan liittynyt yleinen varovai­ mahdollinen. suus.149 Virkaiältään vanhin kenraalimajuri Helsingin poliisikomentajan paikal­ Juho Heiskanen erosi vakinaisesta palve­ ta talvisotaan divisioonan komentajaksi luksesta vuoden 1944 lopussa. Manner­ tullut Arajuuri oli jatkosodassa toiminut heim ei ollut sodan aikana hyväksynyt ensin päämajan sotilashallinto-osaston ehdotusta hänen palkitsemisestaan VR päällikkönä ja sitten Itä-Karjalan sotilas­ 1:llä ja hän jäi osattomaksi myös loppukii­ hallinnon komentajana, mutta palannut toksista. Kontra-amiraali von Bonsdorff poliisikomentajan virkaansa jo 1943. puolestaan oli saanut VR 1:n, mutta hä­ Arajuuren mahdollisesti Mannerheimin nen erikoistehtävänsä ei antanut aihetta neuvosta tapahtunut siirtyminen Ruot­ korkeampaan palkitsemiseen. Vuosina siin syksyllä 1944 turvaan Neuvostoliiton 1941–1944 kenraalikuntaan ylennetyistä mahdollisilta vaatimuksilta Itä-Karjalan vain kenraalimajurit Paavo Paalu, Väinö miehityshallinnon johtoa kohtaan teki­ Palojärvi ja J. V. Arajuuri jäivät ilman lop­ vät hänen palkitsemisensa silloisessa po­ pupalkitsemista. liittisessa ilmastossa mahdottomaksi, sillä Komentajatehtävistään vapautetut Jus­ punainen Valpo oli etsintäkuulluttanut si Sihvo ja Melander saivat Valkoiset Ruu­ hänet.150 sunsa, mutta hektisemmässä tilanteessa

255 Arvojärjestyksestä suurristi ketjuineen, Vapaudenristin suur­ ja arvostuksesta risti rauhanajan ansioista sekä Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan Miten Mannerheimin 1945 antamat Suo­ suurristit. Mannerheim kuitenkin mer­ men Valkoisen Ruusun ja Suomen Lei­ kitsi SVR:n suurristin ketjuineen nostet­ jonan suurristit sekä Suomen Valkoisen tavaksi ensimmäiselle sijalle. Ehdotuksen Ruusun I luokan komentajamerkit miek­ mukaan kaularistien järjestys olisi ollut: koineen suhtautuvat arvojärjestyksessä 1. luokan Mannerheim-risti, VR 1 rinta­ ja arvostuksessa korkeisiin Vapaudenris­ tähtineen, VR 1 sodanajan ansioista, SVR teihin? Vuonna 1940 vahvistetussa kun­ K I, SL K I, VR 1 rauhanajan ansioista, niamerkkien keskinäisessä arvojärjestyk­ SVR K, SL K ja Suomen Urheilun suuri sessä Vapaudenristin suurristi, 1. luokan ansioristi. Mannerheim muutti ehdotus­ Vapaudenristi rintatähtineen ja 1. luokan ta niin, että kaikki VR 1:t tulisivat ennen Vapaudenristi olivat kaikki korkeampia SVR K I:stä. Rintatähtien järjestys olisi kuin Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ollut keskinäisen järjestyksen mukainen, ketjuineen.151 Kun kaikilla edellä mainit­ mutta Mannerheimin mielestä VR 1:n tuja Suomen Valkoisen Ruusun ja Suo­ rintatähteä miekkoineen tuli kantaa en­ men Leijonan ritarikuntien korkeimpia nen SVR:n ja SL:n suurristin rintatähteä kunniamerkkejä miekkoineen 1945 saa­ kuten ennenkin.153 neilla oli jo 1. luokan tai sitä korkeampi Mannerheimin merkinnöistä voidaan Vapaudenristi, kukaan heistä ei siis muo­ todeta, että hän halusi Vapaudenristin dollisesti ottaen saanut entistä korkeam­ erikoisaseman säilyvän ehdotettua nä­ paa kunniamerkkiä. kyvämpänä. Lopullisessa ehdotuksessa Ehdotus nykyisen 1958 vahvistetun suurristien ja kaularistien keskinäinen kunniamerkkien keskinäisen järjestyksen järjestys on nykyiseen tapaan limittäinen kaltaiseksi hierarkiaksi laadittiin jo 1946 (SVR:n suurristi ketjuineen, VR:n suur­ ja esiteltiin Mannerheimille hänen pre­ risti, SVR:n suurristi, SL:n suurristi, VR sidenttikautensa lopussa, mutta hän ei 1 rintatähtineen, SVR K I, SL K I, MR hyväksynyt ehdotusta. Ritarikuntien hal­ 1, VR 1, SVR K ja SL K) sillä erotuksella, lituksen pöytäkirjaan ei kirjattu hylkäämi­ että sen mukaan VR 1:n rintatähteä olisi sen syytä,152 mutta Mannerheim pereh­ kannettu ennen SVR:n ja SL:n suurristin tyi asiaan tarkasti, kuten voidaan todeta rintatähteä, ”ellei edelliseen liity kaulaket­ hänen tekemistään muutosmerkinnöistä jua”.154 Presidenttinä Mannerheim oli siis ritarikuntien kanslerien allekirjoittamaan valmis sijoittamaan Vapaudenristin suur­ alkuperäiseen ehdotukseen, joka poikkeaa ristin edelle SVR:n suurristin ketjuineen. lopullisesta. Saatuaan 77-vuotispäivänään sen jalokivi­ Alkuperäisen ehdotuksen mukaan neen ja miekkoineen ja jalkaväenkenraali suurristien keskinäinen järjestys olisi ol­ Karl Weisenbergerin onniteltua Man­ lut: Vapaudenristin suurristi sodanajan nerheimia tästä ”maanne korkeimmas­ ansioista, Suomen Valkoisen Ruusun ta kunniamerkistä”, Mannerheim pyysi

256 kiitoskirjeessään saada korjata tämän vää­ Jatkosodan kenraalien rän käsityksen todeten, että ”Vapauden­ keskinäinen järjestys risti todellakin tulee ennen Valkoista Ruu­ kunniamerkkien mukaan sua”.155 Vaikka SVR:n ja SL:n suurristit olivat korkeita ja harvinaisia kunniamerk­ Pertti Alasen johtamassa sotilassosiologi­ kejä, eivät ne Mannerheimin arvostelus­ sessa työryhmässä 1992 Mannerheimin sa menneet yli VR 1:sestä rintatähtineen, luottorintamakenraalit laitettiin ”teh­ eivätkä I luokan komentajamerkit yli VR tävän vaativuuden, ylennysten, kunnia­ 1:sestä. Kotimaisessa sotilaallisessa käy­ merkkien, Mannerheim-ristien ja niiden tössä SVR:n ja SL:n kunniamerkit miek­ myöntämispäivien antamilla kriteereil­ koineen olivat siis täydentäviä lisiä sodan lä” paremmuusjärjestykseen Heinrichs, ajan Vapaudenristeille tapauksissa, joissa Oesch, Siilasvuo, Hägglund, Talvela, Mannerheim ei katsonut mahdolliseksi Laatikainen, Mäkinen, Blick, Svensson antaa korkeampaa Vapaudenristiä. On ja Pajari.157 Kunniamerkkien perusteel­ kuitenkin syytä korostaa, että Suomen la kenraalikunta on sinällään helppo marsalkan testamentti Vapaudenristin asettaa Mannerheimin määrittämään ritarikunnan suurmestarina oli hänen keskinäiseen järjestykseen, mutta koska ritarikunnan kanslerille Valveelle ja va­ kenraalien oli mahdollista ansioitua Man­ rakanslerille Martolalle syyskuussa 1950 nerheim-ristin ritariksi lähinnä vain rinta­ painottamansa asia, että Vapaudenristin makomentajatehtävissä, vertailu on rele­ ritarikunta täytyy ”jatkuvasti pitää toi­ vantein ryhmiteltynä (taulukot 4, 5 ja 6). minnassa ja jakaa sen” kunniamerkkejä Rintamakomentajista Heinrichsin ja sotilashenkilöille.156 Oeschin kärkisijat ovat tietysti kiistatto­ Sodan ajan kunniamerkkiluetteloissa mat (taulukko 4). Heidän jälkeensä tule­ ja päämajan kunniamerkkitoimiston ti­ vien kenraaliluutnanttien järjestyksessä on lastoissa Mannerheim-risti oli sijoitettu syytä painottaa Mannerheim-ristiä, joka ennen kaikkia muita Vapaudenristejä, oli Talvelalla, Laatikaisella ja Siilasvuolla. myös suurristejä. Vuoden 1946 ehdo­ Laatikainen ja Talvela saivat VR 1:n rinta­ tukseen kunniamerkkien keskinäisestä tähtineen ja tammenlehvineen. Huolimat­ järjestyksestä Mannerheim-ristiä ei sijoi­ ta Siilasvuon harvinaisesta SVR:n suurris­ tettu suhteessa tavallisiin kunniamerkki­ tistä miekkoineen, Laatikainen ja Talvela luokkiin. Kekkosen 1958 vahvistamassa palkittiin kunniamerkkien tuolloisen arvo­ keskinäisessä järjestyksessä 1. luokan järjestyksen mukaan Siilasvuota korkeam­ Mannerheim-risti on sijoitettu suurristien min. Heidän jälkeensä armeijakuntaa ko­ alapuolelle ennen 1. luokan Vapauden­ mentaneista kenraaliluutnanteista tulevat ristiä rintatähtineen ja 2. luokan Man­ Hägglund ja Öhquist. nerheim risti SL K I:n jälkeen ennen VR Armeijakunnan komentajina toimi­ 1:stä. On vaikea kuvitella, että Manner­ neista kenraalimajureista kunniamerk­ heim olisi hyväksynyt nimeään kantaville kien osalta tasavertaisia olivat Svensson ja kunniamerkeille tällaista sijoitusta. Blick. Jatkosodan alkuvaiheen divisioonaa

257 Taulukko 4. Jatkosodassa armeijaa, ryhmää ja armeijakuntaa komentaneet kenraalit

Mannerheim-risti korkein VR SVR tai SL sodanajan ansioista jalkaväenkenraali Heinrichs  MR 1 VR SR kenraaliluutnantit Oesch  VR SR Laatikainen  VR 1 rt. ja tlk. Talvela  VR 1 rt. ja tlk. Siilasvuo  VR 1 rtk. SVR SR mk. Hägglund VR 1 rt. ja tlk. SL SR mk. Öhquist VR 1 rt. ja tlk. kenraalimajurit Svensson  VR 1 rt. ja tlk. Blick  VR 1 rt. ja tlk. Martola  VR 1 rtk. Mäkinen VR 1 rt. ja tlk. komentanut Svensson oli saanut armei­ ei kuitenkaan ollut valmis nostamaan jakunnan komentoonsa elokuussa 1943. Pajaria korkeimpiin komentajatehtäviin, Blick oli toiminut VI Armeijakunnan va. vaikka Talvela olikin kesäkuun lopussa komentajana tammikuusta 1941 heinä­ 1944 ehdottanut Pajaria Blickin tilalle VI kuun alkuun 1944, jolloin hän palasi 2. Armeijakunnan komentajaksi.160 Man­ Divisioonan komentajaksi. Divisioonan nerheim-ristin ja VR 1:n rintatähtineen aiempi komentaja Martola puolestaan ja tammenlehvineen saaneet Raappana ja komensi VI Armeijakuntaa sodan loppu­ K. A. Heiskanen sijoittuvat kunniamerk­ vaiheessa vain kolme ja puoli viikkoa.158 Il­ kiensä puolesta divisioonankomentajien man Mannerheim-ristiä jäänyt Mäkinen ei kärkeen (taulukko 5). Kumpikin heistä lukeudu suuriin sotapäälliköihin,159 mutta toimi koko sodan ajan saman divisioo­ hän sai joka tapauksessa huomattavan tun­ nan komentajana. Heidän jäljessään tu­ nustuksen vastaanottaessaan rintatähden levat Mannerheim-ristin ja VR 1:n rinta­ VR 1:een tammenlehvineen kenraalimaju­ tähtineen saaneet Lagus, Tapola ja Autti. rina ennen suurpalkitsemispäivää. Tällaista listaa ei kuitenkaan voi pitää Kahdesti Mannerheim-ristin saanut varsinaisena divisioonankomentajien pa­ Pajari sijoittui Alasen listassa divisioonan­ remmuusjärjestyksenä, sillä sodan aikana komentajien kärkisijalle. Pajari kuuluikin kuolleet kenraalit – Vihma, Winell, Han­ kiistatta Mannerheimin erityisesti arvosta­ nuksela, Viljanen ja Snellman – jäivät tie­ miin divisioonankomentajiin. Siitä kertoo tysti paitsi sodan loppupalkitsemisista. sekin, että Mannerheim piti tarvittaessa Mannerheim-ristillä palkitsematto­ suoraan yhteyttä Pajariin. Mannerheim mien divisioonankomentajien kärkeen

258 Taulukko 5. Jatkosodassa divisioonaa, prikaatia tai ryhmää komentaneet kenraalimajurit kunniamerkkien ja toissijaisesti ylennyspäivän mukaisessa järjestyksessä

Mannerheim-risti korkein VR SVR sodanajan ansioista Pajari   VR 1 tlk. Raappana  VR 1 rt. ja tlk. Heiskanen  VR 1 rt. ja tlk. Lagus  VR 1 rtk. Tapola  VR 1 rtk. Autti  VR 1 rtk. Vihma  VR 1 tlk. Winell  VR 1 tlk. Isakson VR 1 rt. ja tlk. Hersalo VR 1 rt. ja tlk. Oinonen VR 1 tlk. SVR K I mk. Fagernäs VR 1 tlk. SVR K I mk. Järvinen VR 1 tlk. SVR K I mk. Sundman, V. A. VR 1 tlk. SVR K I mk. Kääriäinen VR 1 tlk. SVR K I mk. Melander VR 1 tlk. SVR K I mk. Hannuksela VR 1 tlk. Viljanen VR 1 tlk. Snellman VR 1 tlk. Paalu VR 1 tlk. Sihvo, J. VR 1 SVR K I mk. Palojärvi VR 1 sijoittuivat Isakson ja Hersalo. Jatkosodan saaneet kenraalimajurit, joilla kaikilla alkuvaiheessa päämajan järjestelyosaston oli jo ennestään VR 1 tammenlehvineen. päällikkönä toiminut Isakson oli sittem­ Oinosen osalta tähän kunniamerkkiin min sotakoulujen vs. ylitarkastaja ja yli­ päätymiseen vaikutti todennäköisesti hä­ päällikön määräämissä erikoistehtävissä nen toimintansa kotijoukkojen esikun­ tarkastaen linnoituskysymyksiä ennen tapäällikkönä. Fagernäs komensi ensin kuin hän sai 7. Divisioonaan komen­ kaksi vuotta 3. Divisioonaa Uhtualla ja toonsa tammikuussa 1944 johtaen sitä sitten 1. Divisioonaa lokakuusta 1943 Aunuksen viivytystaisteluissa. Hersalo lähtien. Nuoremmista 1943–1944 ylen­ puolestaan komensi koko sodan ajan 15. netyistä kenraalimajureista SVR K I:n Divisioonaa. miekkoineen saivat Laatokan ja Äänisen Kunniamerkkien puolesta ”kakkosket­ rannikkopuolustuksesta viimeksi prikaa­ juun” sijoittuivat SVR K I:n miekkoineen tin komentajana vastannut Järvinen, josta

259 Taulukko 6. Jatkosodassa muissa kuin rintamakomentajatehtävissä toimineet kenraalit

Mannerheim-risti korkein VR SVR tai SL sodanajan ansioista kenraalit Walden  VR SR Nenonen  VR SR kenraaliluutnantit Airo  VR 1 rt. ja tlk. Valve VR SR Lundqvist VR SR Tuompo VR 1 rt. ja tlk. Sarlin VR 1 rt. ja tlk. Hanell VR 1 rtk. SVR SR mk. Grandell VR 1 rtk. SL SR mk. Malmberg VR 1 rtk. SL SR Enckell VR 1 rtk. kenraalimajurit/ kontra-amiraalit Svanström VR 1 rt. ja tlk. Olenius VR 1 rtk. SVR K I Rahola VR 1 rtk. Sundman, Sv. VR 1 rtk. Roos VR 1 rtk. Kekoni VR 1 rtk. Suolahti VR 1 tlk. SL SR mk. Gustafsson VR 1 tlk. SVR K I mk. Alfthan VR 1 SVR K I mk. Ekberg VR 1 SVR K I mk. Arajuuri VR 1 v. Bonsdorff VR 1 Heiskanen, J. VR 2 tuli elokuussa 1944 1. Rannikkodivisi­ vasta maaliskuussa 1944 ja jatkosodan oonan komentaja Viipurinlahdelle, sekä loppuvaiheessa hän komensi 8. Divisioo­ prikaatia ja huhtikuusta 1942 alkaen 17. naa Aunuksen vetäytymistaisteluissa. Divisioonaa komentanut V. A. Sundman Muissa kuin rintamakomentajatehtä­ ja jatkosodan rykmentinkomentajana vis­sä toimineiden osalta (taulukko 6) aloittanut ja sittemmin 3. prikaatia ko­ kärkeen sijoittuvat sekä Vapaudenristin mentanut Kääriäinen. Melanderin tavoin suurristin että Mannerheim-ristin saa­ Kääriäinen­ oli ylennetty kenraalimajuriksi neet Walden ja Nenonen. Airo puolestaan

260 sai Mannerheim-ristin, mutta ei Vapau­ näennäisestä korkeudestaan huolimatta denristin suurristiä, joka annettiin puo­ lähinnä loukkaus, sillä päämajan everstit lustushaarojen komentajille Valveelle ja Valo Nihtilä ja Kaarlo Vaala saivat joulu­ Lundqvistille. Airon ja Tuompon ohella kuussa 1944 tammenlehvän VR 1:een. päämajan kenraaleista VR 1:n tammen­ Paasosen korkeimmaksi kunniamerkiksi lehvineen ja rintatähtineen saivat vain sen sijaan jäi 5. syyskuuta 1943 annettu pioneerikomentaja Sarlin ja ase-esikun­ VR 1. Itsenäisyyspäivänä 1942 Paasonen nan päälliköksi 1942 tullut Svanström. oli saanut ilman esitystä SVR:n komen­ Muiden kenraaliluutnanttien osalta jär­ tajamerkin, joka lienee ollut presidentti jestys Hanell, Grandell, Malmberg ja Rytin henkilökohtainen kiitos entiselle Enckell on yksiselitteinen. tasavallan presidentin adjutantille.161 Vä­ Kenraalimajuri Svanströmin jälkeen liportaiden takana olleet kunniamerkki­ tämän arvoluokan kärkeen sijoittuvat esitykset saattoivat edetä hitaasti, mutta Olenius, Rahola, Svante Sundman, Roos koska Paasonen kuului Mannerheimin lä­ sekä Kekoni. Lääkintäkenraalimajuri Suo­ hipiiriin, täytyi olla ylipäällikön tietoinen lahti puolestaan oli ainoa suomalainen päätös, että hän jäi osattomaksi loppupal­ jatkosodan ansioista Suomen Leijonan kitsemisista. suurristin saanut kenraalimajuri. Pääin­ Syyskuussa 1943, samana päivänä tendentti Gustafssonin, koko jatkosodan kun Paasonen oli saanut VR 1:n, sota­ ajan Helsingin varuskunnan päällikkö­ talouspäällikkö insinöörieversti Runar nä toimineen Alfthanin sekä vasta kesä­ Bäckström oli saanut sen keltaisessa nau­ kuussa 1944 kenraalimajuriksi ylennetyn hassa. Siihen ei voitu lisätä tammenlehvää, Ekbergin lisäpalkitsemisen tarvetta oli mutta ylipäällikkö piti Bäckströmin pa­ harkittu, mutta he saivat kuitenkin SVR nosta niin merkittävänä, että antoi hänel­ K I:n miekkoineen. le VR 1:n rintatähden 9. joulukuuta 1944. Grandellin siirtyessä sotataloustarkasta­ Erityisesti palkitut everstit jaksi Walden oli löytänyt Bäckströmin mieleisekseen aisapariksi.162 Myös kaksi Vuosien 1944–1945 loppupalkitsemisissa päämajan osastopäällikköä palkittiin soti­ kuusi everstiä sai kenraalitasoisen kunnia­ lasarvoonsa nähden poikkeuksellisen kor­ merkin (taulukko 7). Kyse oli erityisten keasti. Nenosen joulukuussa 1941 teke­ ansioiden palkitsemisesta tapauksissa, mä esitys taisteluvälineosaston päällikön joissa kenraaliylennys ei tullut kyseeseen. eversti Tuomas Raatikaisen VR 1:een an­ Syyskuussa 1944 päämajassa laadittiin nettavasta tammenlehvästä ei aiheuttanut esitys, johon sisältyi SL K I miekkoi­ toimenpidettä. Nenosen tekemän esityk­ neen tiedustelupäällikölle eversti Aladár sen taustalla lienee ollut toisten keskeisten Paasoselle. Esitys ei kuitenkaan koskaan huoltolajien päälliköiden – pääintendent­ saapunut ritarikuntien käsittelyyn. Toteu­ ti Gustafssonin ja ylilääkäri Suolahden tuessaankin tämä dekorointi olisi Paaso­ – palkitseminen VR 1:llä tammenlehvi­ sen näkökulmasta todennäköisesti ollut neen lokakuussa 1941.

261 Taulukko 7. Erityisesti palkittuja everstejä virkaikäjärjestyksessä

eversti VR 1 VR 1 tlk. SL K I mk. SVR K I mk. VR 1 rtk. VR 1 tl. ja rtk. Kaila 1932 16.4.1940 1.6.1945 Helminen 1937 6.8.1940 16.10.1941 10.2.1945 Ståhlström 1938 24.8.1940 8.1.1945 Raatikainen 1938 24.8.1940 8.1.1945 Karhu 1940 18.9.1941 3.19.1941 4.6.1945 Bäckström ins.ev. 5.9.1943 9.12.1944 1941

Sotatalouspäällikön pidettyä Raatikai­ maan teollisuuden mobilisointia, ke­ sen ja sotatalousosaston päällikön evers­ hittäen sen toimintaa, avustaen ja sään­ ti Johan Ståhlströmin toimintaa erittäin nöstellen sen raaka-ainehankintoja ja ansiokkaana ja suurimerkityksellisenä, työvoiman käyttöä ja täten, tarmok­ Heinrichs teki hänen aloitteestaan uuden kaalla ja määrätietoisella työllään erit­ esityksen heidän palkitsemistaan huhti­ täin huomattavasti myötävaikuttaen kuussa 1942. Perustelussa todettiin, että maamme sotapotentiaalin kohoami­ Ståhlström on hoitanut erittäin ansiok­ seen. kaasti ”sotateollisuuden järjestelyä sotien välisenä ja nykyisen sodan aikana sekä Raatikainen oli ”erittäin taitavasti, erin­ uutteralla ja taitavalla työllä aikaansaanut omaista järjestelykykyänsä ja huomattavia huomattavia saavutuksia sotateollisuuden aseteknillisiä tietojansa hyväksikäyttäen, alalla”. Raatikainen oli perustelun mu­ johtanut suuren osaston ja sen alaisten kaan hoitanut erittäin ”tarmokkaasti ja ase- ja a.tarvikevarikkojen toimintaa ja tä­ suurella menestyksellä […] osastonsa suu­ ten, määrätietoisuudella ja tarmokkaalla ret ase- ja ampumatarvikkeita koskevat työllään, antanut huomattavan panoksen­ hankinnat sekä taitavasti johtanut tärkeän sa puolustusvoimiemme asesuunnittelu-, osastonsa vaativaa toimintaa”. Palkitse­ hankinta- ja huoltotoiminnalle”.164 minen ei kuitenkaan toteutunut vielä täl­ Vuoden 1944 lopulla ase-esikunnan löinkään.163 päällikkö Svanström otti jälleen esille Vaikka kummallakaan ei ollut tam­ Raatikaisen ja Ståhlströmin palkitsemisen. menlehvään yleensä vaadittuja rintama- Mannerheim teki päätökset Bäckströmin ansiota Bäckström teki uuden esityksen esitykseen sisältyvistä kunniamerkeistä lokakuussa 1943 perustellen Ståhlströmin 21. joulukuuta ja ilmeisesti silloin otettiin toimineen koko sodan sotatalousosaston esille Heinrichsin vuoden 1942 esityksen esittelylista, johon Mannerheim muutti päällikkönä taitavasti johtaen sen sekä omakätisesti esitetyt VR 1:t tammenleh­ sen alaisten teollisuuspiirien avulla ja vineen muotoon ”SL. r.t.k.” tarkoittaen kiitettävää järjestelykykyä osoittaen Suomen Leijonan I luokan komenta­

262 jamerkkiä. Päätökseksi tuli ensin SL K I sehdotuksen kenraalimajuriksi, jota ei miekkoineen Ståhlströmille ja Raatikai­ ole hyväksytty. selle päivämäärällä 21. joulukuuta 1944, mutta Mannerheim muutti ne 8. tammi­ Mannerheim päätti 10. helmikuuta 1945 kuuta 1945 SVR K I:ksi miekkoineen.165 antaa Helmiselle rintatähden VR 1:een Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta tammenlehvineen.167 korkeimmalla kunniamerkillä jatkoso­ Talvisodan jälkeisessä arvostelussaan dan eversteistä palkittiin Frans Helminen. Öhquist oli todennut eversti Auno A. Hän oli saanut VR 1:n tammenlehvineen Kailan olleen ”epäilemättä II Armeijakun­ lokakuussa 1941 toimittuaan ”erittäin nan paras divisioonan komentaja”. Elo­ ansiokkaasti ja menestyksellisesti” Kar­ kuussa 1940 Japaniin komennettu Kaila jalan Armeijan ilmatorjuntakomentaja­ joutui olosuhteiden pakosta olemaan na. Ilmavoimien komentajan tekemän siellä sotilasasiamiehenä koko jatkoso­ esityksen perusteluissa todettiin Karjalan dan ajan. Kaila pääsi palaamaan Suomeen Armeijalle alistettujen ilmatorjuntajouk­ vasta maaliskuussa 1945 ja ilmoittautues­ kojen saavuttaneen ”suuria tuloksia vihol­ saan ylipäällikölle hän sai lahjaksi Ratsain liskoneiden tuhoamisessa” ja osallistuneen halki Aasian -kirjan omistuskirjoituksel­ ”urhollisuutta osoittaen ankariin maatais­ la ”Globetrotter’ille vastoin tahtoaan”.168 teluihin”.166 Joulukuussa 1944 Lundqvist On syytä olettaa, että jos jo 1932 evers­ esitti Helmiselle VR 1:stä rintatähtineen tiksi ylennetty Kaila olisi päässyt Japanin viitaten ensin hänen toimintaansa Karja­ komennukseltaan jatkosotaan, hän olisi lan Armeijan ilmatorjuntakomentajana saanut divisioonan komentoonsa yleten 1941–1942, jolloin Helmisen alaiset jou­ kenraalimajuriksi. kot hänen ”vakaan tarmokkaan ja mää­ Toukokuussa 1945 Heinrichs esitti rätietoisen johtonsa alaisena suoriutuivat Kailalle SVR K I:stä miekkoineen todeten […] ensiluokkaisesti taistelutehtävistään”. hänen toimineen ”talvisodassa erittäin Uuden palkitsemisen perusteluina Lund­ menestyksellisesti prikaatin ja divisioonan qvist totesi Helmisen toimineen maalis­ komentajana”. Perustelu kuului: ”Sodan kuusta 1942 ilmatorjuntajoukkojen ko­ jälkeen komennettiin hänet vaativissa teh­ mentajana ilmavoimien esikunnassa: tävissä sotilasasiamieheksi Japaniin, jossa hän vaikeissa olosuhteissa työskennel­ Tänä aikana ovat Ilmatorjuntajoukot len saavutti merkityksellisiä tuloksia.”169 eversti Helmisen pätevästi johtamina Toukokuun 30. päivänä Mannerheim edelleen ja nopeasti kehittyneet asela­ päätti antaa Kailalle Suomen Leijonan I jiksi, jonka arvo armeijassamme ylei­ luokan komentajamerkin miekkoineen, sesti tunnustetaan, ja josta m.m. on to­ mutta päätös peruutettiin kesäkuussa, sil­ disteena It. joukkojen kuluneen sodan lä Mannerheim päättikin antaa Kailalle aikana tuhoamat 1107 viholliskonetta. 1. kesäkuuta rintatähden VR 1:een.170 Se Ansioittensa johdosta olen jo v. on tulkittava saamatta jääneen kenraali­ 1942 esittänyt ev. Helmisestä koroitu­ ylennyksen korkeaksi korvikkeeksi.

263 Samassa yhteydessä Kailan kanssa tuisten kunniamerkkien saajien sinänsä Heinrichs esitti myös eversti Karhulle varmaankin kuivilta vaikuttavien krono­ SVR K I:stä miekkoineen jo uuteen tilan­ logisten luetteloiden tarkasteleminen hen­ teeseen liittyvin perusteluin: kilöhistorian ja välillisesti jopa sotahisto­ riankin kannalta mielenkiintoiseksi.”172 Eversti Karhu on päättyneen sodan Mannerheimin kunniamerkkiasioille aikana toiminut menestyksellisesti pri­ an­tama painoarvo oli suuri ja hän käytti kaatin ja divisioonan komentajana sekä taiten eri ritarikuntia sodanajan ansioiden Aunuksen Ryhmän esikuntapäällikkö­ palkitsemiseen.173 Kunniamerkeillä pal­ nä. Välirauhan jälkeen on hän toimi­ kitsemisen roolia osana Mannerheimin nut Puolustusvoimain Pääesikunnan ja henkilöjohtamista ei ole aiemmassa tutki­ Liittoutuneiden Valvontakomissionin muksessa riittävästi huomioitu. välisen yhteysosaston päällikkönä. Täs­ Mannerheimin ja pääasiassa vain maa­ sä erittäin arkaluontoisessa tehtävässä rintamalla komentajatehtävissä toiminei­ on hän selväpiirteisellä, hienotuntei­ den kenraalien henkilösuhteita tutkinut sella ja taitavalla toiminnallaan saavut­ Lasse Laaksonen on painottanut ylipääl­ tanut tunnustuksen arvoisia tuloksia, likön ”korostettua henkilökeskeisyyttä ja jotka ilmenevät jo hänen Valvontako­ tapauskohtaisuutta” johtamisessaan.174 Yli­- missionin keskuudessa nauttimastaan päällikön määrittelemät ansiot olivatkin arvonannosta.171 virkaikää tai sotilasarvoa ratkaisevimpia tekijöitä myös kunniamerkkiluokkaa mää­ Mannerheim päätti antaa Karhulle ritari­ riteltäessä, vaikka luokitus tietyissä rajois­ kuntien hallituksen ehdottaman SL K I:n sa noudattikin sotilaallista arvojärjestystä. miekkoineen. Kenraaliylennys seurasi ke­ Mannerheimille ominainen pitkään eri säkuussa 1946. vaihtoehtoja punnitseva ja jo tehtyjä pää­ töksiä muuttava tai täydentävä päätöksen­ Mannerheim ja kenraalien tekotyyli tulee selvästi esiin myös hänen palkitseminen sodanajan sodanaikaisessa kunniamerkkipolitiikas­ saan. ansioista Yksityiskohtainen analyysi koko vuo­ Kunniamerkki- ja sotilashenkilöhisto­rian sien 1939–1945 kenraalikunnan palkit­ perustutkimuksen uranuurtaja Klaus semisesta kunniamerkein antaa tarkan Castrén kirjoitti jo 1972: ”Kun tiedetään, kuvan siitä miten Mannerheim arvosti kuinka tarkoin nyanssitajultaan erityisen kenraaleitaan. Rintamakomentajien roo­ herkkä” Mannerheim ”punnitsi jokaisen li on korostunut aiemmassa sodanajan vähänkään merkittävän kunniamerkin kenraalikuntaa koskevassa tutkimukses­ myöntämisen ja siihen tiettävästi eräissä sa, mutta kuten tämä tutkimus osoittaa, tapauksissa vaihtoehtona liittyneen ylen­ sodan kokonaisuutta johtavan ylipääl­ nyksen, muodostuu eriarvoisten ja erilaa­ likön arvoasteikolla eräät kotirintaman

264 tärkeissä tehtävissä toimineet kenraalit Viimeinen sodanajan kenraalille annet­ olivat korkeamman tunnustuksen arvoi­ tu korkea kunniamerkki odotti aikaansa sia kuin useat divisioonankomentajat. vuoteen 1982 saakka. Kertoessaan kenraa­ li Airolle 28. kesäkuuta 1945, että hänet Epilogi: viimeiset kunniamerkit tullaan pidättämään, pääministeri J. K. Paasikivi painotti ”ainakin pariin ottee­ Viimeiseksi presidentti Mannerheimin seen, ettei hän suinkaan” tahtonut Airoa suomalaiselle kenraalille antamaksi kun­ ”mistään syyttää ja vertasi parin vuoden is­ niamerkiksi jäi kenraalimajuri Roosin 6. tumista korkeimpaan ajateltavissa olevaan tammikuuta 1946 saama Suomen Leijo­ kunniamerkkiin”. Tämä Airon kirjassaan nan I luokan komentajamerkki.175 Hän jo 1947 julkaisema ”lupaus” nostettiin ei kuitenkaan saanut tätä kunniamerkkiä esiin myös hänen elämäkerrassaan 1979, kenraalina vaan Rautatiehallituksen pää­ joten sen voi katsoa olleen yleisesti tun­ johtajana kulkulaitosten ja yleisten töiden nettu.178 Airo vietti vankilassa 2 vuotta ja ministeriön esityksestä. Ministeriö teki 9 kuukautta. esityksen SVR K I:stä jo keväällä 1945, Vuodesta 1963 alkaen Suomen Val­ mutta Roosin joulukuussa 1944 saama koisen Ruusun ja Suomen Leijonan rita­ VR 1 rintatähtineen lykkäsi uutta kunnia­ rikuntien sihteerinä toimi Grönvall, joka merkkiä, joka annettiin uuden esityksen oli silloisena tasavallan presidentin adju­ ja seuraavan perustelun pohjalta: tanttina vienyt Airon 28. kesäkuuta 1945 tämän viimeisestä tapaamisesta Manner­ Pääjohtaja Roosin ansio on, että hän, heimin kanssa Tamminiemestä valtioneu­ usein jopa henkilökohtaisesti asioi­ voston linnaan, jossa Airo sai Paasikiveltä den yksityiskohtaiseen järjestelyyn kuulla tulevasta kohtalostaan. Grönvall puuttuen, on saanut maan kuljetuslai­ ryhtyi järjestämään Airon muodollista toksen ja erityisesti rautatielaitoksen, arvoasemaa jo Kekkosen presidenttikau­ joka kärsii huutavaa polttoaineiden ja den lopulla. Grönvallin esityksestä 20. kuljetuskaluston puutetta, toiminnan helmikuuta 1981 jo sotien aikana ”kor­ kulkemaan ja estetyksi liikenteen tu­ keissa johtopaikoissa olleista ja muuten­ kehtumisen, joka pääjohtaja Roosista kin erikoisesti ansioituneista kansalaisista” riippumattomista syistä on monta ker­ muodostettiin ”sijoitusluettelon kärkeen taa ollut aivan lähellä.176 pieni erillinen ja pysyvä ryhmä”. Airolle varattiin sijoitusluettelossa pysyvä sija nu­ VR 1:n rintatähtineen sodanajan ansioista mero 5. Grönvall kirjoitti Airon olevan saanutta kenraalikuntaa ei eräissä muissa­ tästä lähtien ”kenraali numero yksi, toisin kaan tapauksissa katsottu mahdolliseksi sanoen valtakuntamme korkein sotilas­ palkita suurristeillä rauhanajan ansioista henkilö, annetuista ja annettavista sotilas­ vaan palkitsemiseen käytettiin SVR:n ja arvoista täysin riippumatta”.179 SL:n I luokan komentajamerkkejä.177

265 Heti Koiviston presidenttikauden kunniamerkki kuin se suinkin on mah­ alussa Grönvall otti esittelyssä esille ”niin dollista”.181 rauhan kuin sodan aikana suuresti ansioi­- Ritarikuntien hallitus käsitteli 28. loka­ tuneen” Airon palkitsemisen korkealla kuuta 1982 esitykset itsenäisyyspäivänä kunniamerkillä todeten, että parhaiten annettavista kunniamerkeistä ja suur­ sopisi SVR:n suurristi miekkojen kera. mestari Koivisto hyväksyi ritarikuntien Grönvallin ajatus lienee ollut, että kun­ hallituksen ehdotuksen 22. marraskuuta niamerkki olisi annettu jo Koiviston kau­ 1982. Erillisessä esittelyssä 12. marras­ den ensimmäisessä poikkeuksellisesti 12. kuuta 1982 Koivisto oli päättänyt antaa helmikuuta 1982 toteutetussa kunnia­ itsenäisyyspäivänä Airolle SVR:n suur­ merkkijaossa.180 Korkeinta mahdollista ristin miekkoineen. Vain muodon vuok­ kunniamerkkiä ehdotettiin Airolle myös si täytettyyn kunniamerkkiehdotuslo­ toiselta taholta. Ritarikuntien kansliaan makkeeseen ei kirjoitettu perusteluja ja saapui 4. lokakuuta 1982 Lahden Sota­ aloitteentekijäksi merkittiin suurmestari, veteraanipiirin kirje, jossa viitattiin Airon koska virkatietä tehtyä esitystä ei ollut. lähestyvään 85-vuotispäivään ja todettiin Kenraali Lauri Sutelan mukaan Koivisto hänen panoksensa ”todellisten valtakun­ ”tuntui olevan hieman epäröivällä kannal­ nallisten vaikeuksien keskellä” olleen ”so­ la” Airon kunniamerkin suhteen vielä 22. tilaana ja kansalaisena mitä vakuuttavinta marraskuuta 1982, vaikka olikin jo tehnyt luokkaa”. Kirjeessä perusteltiin jokaisen siitä päätöksen. Sutela totesi ”ratkaisun oikeamielisen suomalaisen ja ”painok­ olevan hyvin puollettavissa aikanaan kär­ kaalla tavalla” jokaisen sotiemme veteraa­ sityn vääryyden sovittamisena”.182 nin tahtovan ”antaa sydämestä lähtevän Mannerheim oli palkinnut Airon huo­ kiitoksen ja kunnioittavan arvon nimen­ mattavilla kunniamerkeillä, mutta ei luo­ omaan niille, jotka olivat tärkeillä ja rat­ kitellut hänen ansioitaan Vapaudenristin kaisevilla johtopaikoilla tilanteissa, jolloin suurristin tasolle. Kekkosen tekemän koko kansakuntamme olemassaolo oli sijoitusjärjestyspäätöksen seurauksena it­ vaakalaudalla. Yksi näistä henkilöistä on senäisyyspäivän vastaanotolla 1982 Airo kiistämättä kenraali Airo”. Koko Suomen asteli kättelemään tasavallan presidenttiä sotaveteraanien painavan mielipiteen to­ ennen Valvetta, joka oli Airoa vanhem­ dettiin olevan, ”että Airoa ei saa unohtaa”. pi kenraaliluutnantti ja Vapaudenristin Kirjeessä anottiin, että Airolle myön­ suurristillä palkittu Vapaudenristin ritari­ nettäisiin ”niin korkea ja arvostettava kunnan kansleri.

266 Viitteet

1 Syrjö 1999, 176–194; Laaksonen 2014. 2 Lyhyt artikkelimuotoinen yleiskatsaus on Castrén 1972. Yleisinä referenssiteoksia, joihin ei erikseen viitata, on käytetty Lipponen (toim.) 1997, Castrén 1970 ja Castrén 1992. 3 Kenraalielämäkerroista ks. Juutilainen 2004 ja Laaksonen 2014, 46–54. 4 Yleiset määräykset päällystön ylentämisestä sodan aikana. KA, T 4871/1. 5 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 6/18.12.1939. 6 Bergroth et al. 2014, 66, 93–94, 301. ”Oikeus ylentää ja palkita” oli ollut yksi Mannerheimin ehdoista ylipäälliköksi jäämiselle toukokuussa 1918. Manninen 1976, 25–26. 7 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 5/16.12.1939. KA, Perus 5694/1. 8 Waldenin muistiinpanot talvisodan aikaisista keskusteluistaan Rytin ja Mannerheimin kanssa. KA, Rudolf Waldenin arkisto, F 122/4, joihin ei jäljempänä erikseen viitata. 9 Komento-osaston päällikkö eversti Eric Schauman Waldenille 9.12.1939; PM:lle 16.12.39 saapuneet kunniamerkkinauhat. KA, T 4871/1; ylipäällikön päiväkäsky n:o 3/11.12.1939. 10 Bergroth et al. 2014, 95. 11 Bertel Rosenbröijer [Schaumanille] 8.2.1940. KA, T 4871/1; A–ld S–ll., ”Eräs ehdotus!”, Suo­ men Sosialidemokraatti 23.12.1939. 12 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 12/31.12.1939. 13 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 36/14.3.1940. KA, Perus 5694/1. 14 Tillander 1990, 170; Bergroth et al. 2014, 148. 15 Ibid., 94, 99, 304; Selén 2006, 236. 16 ”V.R. I:lle rintat.kera”. KA, Gustaf Mannerheimin arkisto, kansio 103. 17 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 46/11.4.1940. 18 Seppälä, 1998, 117–118. 19 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 51/16.4.1940. 20 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 54/25.4.1940. 21 Bergroth et al. 2014, 148, 303. 22 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 90/6.7.1940. 23 Tuompo 1967, 231. 24 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 90/6.7.1940. 25 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 99/24.7.1940. 26 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 31/26.2.1940, n:o 103/31.7.1940 ja n:o 110/20.8.1940. 27 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 124/11.10.1940. 28 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 139/30.11.1940. 29 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 132/9.11.1940. 30 Laaksonen 2014, 73–84; ylipäällikön päiväkäsky n:o 132/9.11.1940. 31 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 99/24.7.1940 ja n:o 112/28.8.1940. 32 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 149/23.12.1940. 33 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 42/2.4.1940 ja n:o 106/6.8.1940. 34 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 64/18.5.1940 ja n:o 103/31.7.1940; Divisioonien komentajat. KA, T 20117/16. 35 Ernst von Born pääesikunnalle 27.12.1940. KA, T 20117/16. 36 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 47/salainen/11.4.1940. KA, Perus 5694/1. 37 Laaksonen 2014, 158–174, 230, 440–441. Wallenius Mannerheimille 15.9.1941, siteerattu Lehtola 1994, 300. Mannerheimin ristiriidat kenraaliensa kanssa olivat useassa tapauksessa perua talvisotaa edeltäneeltä ajalta. Ks. Laaksonen 2011. 38 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 9/22.12.1939; Leikola 2009, 352. 39 Grönvall 1964, 10.

267 40 Ahtiainen 2009, 238, toteaa virheellisesti, että Valve ja Hägglund olisivat olleet ainoat VR 1:n rintatähtineen talvisodan ansioista saaneet. 41 Sinerma 1984, 7. 42 Grönvall 1964, 10. 43 Talvela Mannerheimille 15.12.1940, maavoimien komentajalle 4.4.1940 (jäljennös) ja Manner­ heimille 29.10.1940. KA, Gustaf Mannerheimin arkisto, kansio 19. 44 Ohjesääntö Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkkiä varten – Määräykset Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkkien antamisesta.1940, 7. 45 Selén 2006, 236, 238–241. 46 Bergroth et al. 2014, 99, 306–307. 47 Ryti Mannerheimille 30.12.1940 ja Mannerheim Waldenille 31.12.1940. KA, Gustaf Manner­ heimin arkisto, kansiot 88 ja 51. 48 Esim. Wrede 1937. 49 Tillander 1990, 172–173; Bergroth et al. 2014, 183–184; Tuompo, 1994, 13. 50 Tuompo 1952. Tuompon toimenkuvasta Laaksonen 2014, 221–224. 51 Tuompo. 52 Kivimies 1951, 21–22. 53 Ibid., 22. 54 Sinerma 1984, 9. 55 Talvela 1976, 344–346; Tuompo 1994, 43. 56 Talvela 1976, 367; Vahe 1994, 181. 57 Laaksonen 2014, 262, 446. 58 Turja 1986, 321; Meri 1988, 342–343. 59 Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 398; Talvela 1976, 408. 60 Majuri Mauno Roiha Sotilasasiamiestoimiston päällikölle, edelleen kenraaliluutnantti P. Talve­ lalle 3.9.1942, Talvela Roihalle 10.9.1942. KA, T 25926/10. 61 Tuompo 1994, 75; Käkelä 1994, 124. 62 Luettelo Armeijan korkeimmalle päällystölle aikaisemmin annetuista korkeimmista vapauden­ risteistä. KA, Gustaf Mannerheimin arkisto, kansio 103. Lista on laadittu Aarne Blickin ja Aaro Pajarin Mannerheim-ristin ritarinimitysten 14.9.1941 jälkeen, mutta ennen kuin eversti Ilmari Karhulle annettiin 18.9.1941 VR 1 (listassa mainitaan Karhun kohdalla ”esitetty VR 1”). 63 Bergroth et al. 2014, 110–112. 64 Luettelo ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä, n:o 17 (3.10.1941). 65 Tuompo 1994, 74–75. 66 Ibid., 73–74. 67 Hersalo kirjeessään eversti ja Mannerheim-ristin ritari Eino Polónille 21.1.1973. Kemppi 2013, 226. 68 Tuompo 1994, 34, 43, 46; Laaksonen 2014, 245. 69 Ibid., 284–285. 70 Esittelylista n:o 164/5.10.1941. KA, T 26025/1. 71 Heinrichs Mannerheimille 13.9.1941. KA, Gustaf Mannerheimin arkisto, kansio 11. 72 Tuompo 1994, 74–75; esittelylista n:o 164 ja 165/5.10.1941. KA, T 26025/1; Tuomas Tapola Emilia Tapolalle 9.10.1941. Tapola 2004, 146. 73 Tuompo 1994, 46, 133; Laaksonen 2014, 250–254. 74 Esitys n:o 1586. KA, T 25834/4; esittelylista n:o 225/1.11.1941. KA, T 26025/1. 75 Harvila 1982, 64–65. 76 Tuompo 1994, 89; esittelylista n:o 353/19.11.1941. 77 Tuompo 1994, 98. 78 Ibid., 98–99; Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 435.

268 79 Ekberg 1991, 102, 203; Tuompo 1994, 217. Tasavallan presidenttinä Mannerheim laski hen­ kilökohtaisesti ”laakeriseppeleen ystävänsä ja aseveljensä kummulle”. Amiraali v. Bonsdorffin ruumiinsiunaus, Uusi Suomi 20.4.1945. 80 Esitys n:o 410. KA, T 25834/9. 81 Laaksonen 2014, 469; esitys n:o 490. KA, T 25834/9. 82 Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 83. 83 Kuosa 1981, 205. 84 Tuompo 1994, 132. 85 Esitys n:o 1712. KA, T 25834/12; esittelylista n:o 742/18.5.1942. KA, T 26025/1. 86 Juutilainen 2009, 191 n 60. 87 Malmberg Päämajalle 20.5.1942 liitteineen. KA, T 25926/8. 88 Tuompo 1994, 149. 89 Esittelylista n:o 275/10.1941. KA, T 26025/1. 90 Mannerheim 2008, 235–236. 91 Tuompo 1994, 98; Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 444. 92 Mannerheim 2008, 241–242; Luettelo ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä, n:o 71 (15.3.1943). 93 SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 14/1943 (Ea 68). 94 Esittelylista n:o 1905/4.1944. KA, T 26025/4; Kemppi 2008, 155. 95 Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 257. 96 Ibid., 291–292. 97 Luettelo ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä, n:o 102 (13.7.1944); Seppälä 1998, 163. 98 Martola 1973, 201–202; Kemppi 2008, 99–100, 194–195. 99 Talvela 1977, 451. 100 Esitys n:o 2766. KA, T 25834/28. 101 Partanen, Pohjonen & Tuunainen 2007, 332–333; Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 345. 102 Tuompo 1994, 292. 103 Esittelylista n:o 2153/22.8.1944. KA, T 26025/4; Partanen, Pohjonen & Tuunainen 2007, 333. 104 Juutilainen 2009, 182. 105 Appel 2012, 146. 106 Kuosa 1981, 284–285; Sutela 1979, 243; Seppälä 1984, 190–191. 107 Halsti Marja-Liisa Halstille 23.10.1944 täydennettynä 24.10.1944. Halsti & Halsti 1995, 439. 108 Tuompo 1994, 303. 109 Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 39, 403; Laaksonen 2014, 318. 110 Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 420–422. 111 Esitys n:o 194. KA, T 25834/37. 112 Laaksonen 2014, 335. Laatikainenkin oli kuulunut niihin kenraaleihin, joita ylipäällikkö joutui muistuttamaan VR 1:n käytössä. Esiinnyttyään ilman sitä Mannerheimin tarkastusmatkalla Laatikainen sain ensin vastata kysymykseen eikö hän ole saanut tätä kunniamerkkiä ja vastat­ tuaan myönteisesti käskyn käydä noutamassa se. Bäckman, Koivumäki & Marschan 2011, 87. 113 Laaksonen 2014, 335–336; Sinerma 1978, 141, 163. 114 Esitys n:o 194. KA, T 25834/37; Juutilainen 2009 184. 115 Rahikainen, Majuri & Juhonen 1964, 88–89. 116 Ylipäällikön päiväkäsky n:o 90/6.7.1940; esitys n:o 4089. KA, T 25834/33; esittelylista n:o 1798/9.12.1944. KA, T 26025/1; Luettelo ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä, n:o 115 (24.1.1945). 117 Leino 1999, 56–59. 118 Esitys n:o 4152. KA, T 25834/33. 119 Luettelo ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä, n:o 118 (24.3.1945).

269 120 Seppälä 1984, 194–195; Hurmerinta & Viitanen (toim.) 2004, 327. 121 Tuompo 1994, 12, 121, 167; Tuunainen 2012, 171–173; Seppälä 1984, 73, 132–133, 156, 195; Kulju 2011, 112–113, 118, 124, 172, 219; Laaksonen 2014, 307–309. 122 Viitanen & Hurmerinta (toim.) 2004, 84; Bergroth et al. 2014, 161; Mannerheim 1952, 493; Sutela 1979, 248–249; Laaksonen 2014, 318–320, 471. 123 Asetus Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta 11.9.1942/747, 4 §. 124 Paasonen Stewenille 21.9.1943. KA, Pk 1924/1. 125 Martola 1973, 234–235, 244–245, 254. 126 Esitys n:o 591. KA, T 25834/37. 127 Alajoki 1975, 338–339. 128 Ojala 2004, 67. Lundqvistin elämäkerrassa suurristiä on pidetty osoituksena Mannerheimin tyytyväisyydestä Lundqvistiin. Iskanius 2015, 417–418. 129 Sijoitusjärjestys 1949. SVR ja SL, P. K. Tarjanteen arkisto. 130 Sinerma 1984, 9. 131 Laaksonen 2014, 397–418, 464–469. KA, Pk 1172/52, vrt. Turtola 1988, 177. 132 Paavo Talvelan sanelu 11.1.1967. KA, Pk 1548/28. 133 Laaksonen 2014, 211–212, 232–233, 289, 309, 469; Harald Öhquistin muistiinpanokalenteri 31.1.1945. KA, Pk 1205/7; Tapola & Karjalainen 2013, 29. 134 Esitys n:o 1105. KA, T 25834/37; esittelylista n:o 2385/2.2.1945. KA, T 26025/4; Laaksonen 2014, 350–358, 456–457, 474; Karhunen 1972, 154. 135 Karhunen, 1985, 285; Turtola 1997, 292. 136 SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1945 (Ea 73), esittelyt suurmestarille 8.1.1945; kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1/1945 (Ea 74). 137 SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1945 (Ea 73), esittelyt suurmestarille 8.1.1945; kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1/1945 (Ea 74); esittelylista n:o 2361b/8.1.1945. KA, T 26025/4; Ahtiainen 2009, 279–280. 138 Hanellin tyttärenpojan varatuomari Johan Snellmanin tiedonanto 11.12.2014. 139 Hanell Mannerheimille 31.3.1945. SVR ja SL, kirjeenvaihtoa 1945–1947. 140 Hartikainen 2001, 371. 141 Leikola 2009, 399. 142 Tuompo 1994, 278; Sihvo 1952, 352; Laaksonen 2014, 359–364, 458. 143 Tuompo 1994, 284; Laaksonen 2014, 458–460. Kiitän Ilmari Ojalaa Melanderia koskevista huomioista. 144 Laaksonen 2014, 236–238; Sinerma 1995, 323. 145 SVR ja SL, ritarikuntien hallituksen pöytäkirja 30.5. ja 21.6.1945; kotimaiset kunniamerkkiesi­ tykset 13/1945 (Ea 74); Laaksonen 2014, 450. 146 Ibid., 473. 147 Kemppi 2008, 153, 168; Sinerma 1995 353–354. 148 Laaksonen 2014, 371–389, 460–463. 149 Suomi 2013, 285, 387. 150 Ibid., 382, 386. 151 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallituksen säännöt kunniamerkkien käyttämisestä. 1940, 8. 152 SVR ja SL, ritarikuntien hallituksen pöytäkirja 2.3.1945. 153 ”Määräykset kunniamerkkien keskinäisestä järjestyksestä”. KA, Gustaf Mannerheimin arkisto, kansio 103. 154 SVR ja SL, ritarikuntien hallituksen pöytäkirja 2.3.1945. 155 Weisenberger Mannerheimille 10.6.1944, Mannerheim Weisenbergerille 16.6.1944. KA, Gus­ taf Mannerheimin arkisto, kansio 20.

270 156 Martola 1973, 317–318. 157 H. Haapavaara, Erik Heinrichs – marsalkan luottokenraali, Iltasanomat 3.4.1992. 158 Lyhyitä aikoja VI Armeijakunnan vt. komentajana toiminut Tapola on taulukoitu divisioonan­ komentajana. 159 Juutilainen 2009, 189. 160 Laaksonen 2014, 340, 355, 411, 161 N:o 3108/Kom.5/17. KA, T 25926/27; SVR ja SL, kortisto. 162 Esittelylista n:o 1076a/5.9.1943. KA, T 26025/2; Juva 1957, 490; Seppälä 1981, 236. 163 Esittelylista n:o 435 697a/12.1941 ja 697/4.1942. KA, T 26025/1; Bäckström Heinrichsille 13.4.1942. KA, T 25926/10. 164 Bäckström Tuompolle 19.10.1943. KA, T 25926/14. 165 Svanström Nenoselle 11.11.1944 liitteineen. KA, T 25926/17; esitys n:o 77. KA, T 25834/37; esittelylista n:o 697/4.1942. KA, T 26025/1; SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1945 (Ea 73), esittelyt suurmestarille 8.1.1945; kotimaiset kunniamerkkiesitykset 2/1945 (Ea 74). 166 Esittelylista n:o 173/16.10.1941. KA, T 26025/1. 167 Esitys n:o 86. KA, T 25834/37. 168 Myllyniemi 2004, 673; Rönnqvist 2010, 281, 296, 299. 169 SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 20a/1945 (Ea 74). 170 SVR ja SL, ritarikuntien hallituksen pöytäkirja 30.5. ja 21.6.1945; esitys n:o 3184. KA, T 25834/37; esittelylista n:o 2439/1.6.1945. KA, T 26025/4. 171 SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 20a/1945 (Ea 74). 172 Castrén 1972, 17. 173 Jägerskiöld 1979, 81. 174 Laaksonen 2014, 409. 175 Viimeinen Mannerheimin Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarina suomalaiselle kenraalille antama kunniamerkki oli kenraalimajuri Toivo Haakin rauhanajan ansioista 1948 saama VR 1. 176 SVR ja SL, kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1945 (Ea 73 ja 74). 177 Kenttäpiispa Björklund (SL K I 1949), Merenkulkuhallituksen pääjohtaja kontra-amiraali Ra­ hola (SL K I 1949, SVR K I 1963) ja kauppa- ja teollisuusministeriön merenkulkuosaston ylijohtaja kontra-amiraali Svante Sundman (SL K I 1952, SVR K I 1963). 178 Airo [1947], 7; Kuosa 1979, 256. 179 Grönvall Airolle 20.3.1981. SVR ja SL, kirjeenvaihtoa 1981; Turtola 1997, 303–304. 180 Asialuettelo esittelyä varten Suurmestarille 5.2.1982 (3.2.1982). SVR ja SL, Ragnar R. Grönval­ lin arkisto. 181 Lahden Sotaveteraanipiiri r.y. (Mauno Uusitalo) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle 29.9.1982 (24/21 -82). SVR ja SL, Ragnar R. Grönvallin arkisto. 182 SVR ja SL, ritarikuntien hallituksen pöytäkirja 28.10.1982 liitteineen; kotimaiset kunniamerk­ kiesitykset 1982 (Ea 384); Lukkari 2003, 264.

271 JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET

Kansallisarkisto (KA)

Gustaf Mannerheimin arkisto, kansiot 11, 19, 20, 51, 88, 103 Pikkukokoelmat Erik Heinrichsin kokoelma, Pk 1172/52 M. K. Stewenin kokoelma, Pk 1924/1 Paavo Talvelan kokoelma, Pk 1548/28 Harald Öhquistin kokoelma, Pk 1205/7 Päämaja / Komento- ja henkilöasiaintoimisto (Kom. 1) Perus 5694/1 Päämaja / Komento-osasto T 4871/1 Päämaja / Yleisesikunnan päällikkö T 20117/16 Päämaja / Komento-osaston kunniamerkkitoimisto (Kom. 5) T 25834/4, 9, 12, 28, 33, 37 T 25926/8, 10, 14, 17, 27 T 26025/1, 2, 4 Rudolf Waldenin arkisto F 122/4

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien arkisto (SVR ja SL)

Ragnar R. Grönvallin arkisto Kirjeenvaihtoa 1945–1947, 1981 Kortisto Kotimaiset kunniamerkkiesitykset 1943 (Ea 68), 1945 (Ea 73), 1945 (Ea 74), 1982 (Ea 384) Ritarikuntien hallitukset pöytäkirjat P. K. Tarjanteen arkisto

JULKAISTUT LÄHTEET

Ahtiainen, E.-K. 2009. Woldemar Hägglund: Kollaan kenraali. Helsinki: Otava. Airo, A. F. [1947]. ”Liikekannallepanosalaliitto”. Tampere. Alajoki, M. 1975. Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen. Helsinki: Otava. Appel, E. 2012. Ilomantsin taistelu: elokuu 1944. Suom. P. Autio. Helsinki: Schildts & Söderströms. Asetus Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta 11.9.1942/747. Bergroth, T. C. et al. 2014. Vapaudenristin ritarikunta: isänmaan puolesta. 2. täydennetty laitos, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. Bäckman, J., Koivumäki, J. & Marschan, N. 2011. Mannerheimin adjutanttina: O. R. Bäckman muistelee. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Castrén, K. 1970. Korkeimpien suomalaisten kunniamerkkien haltijat 1918–1969. [Helsinki]: Tietosanakirja Oy.

272 Castrén, K. 1972. Talvisodan ja jatkosodan sotilaallisista ansioista annettujen korkeimpien suomalaisten kunniamerkkien saajista. Kylkirauta 2, 15–17. Castrén, K. 1992 Sodanajan ansioista. Helsinki. Ekberg, H. 1991. Führerns trogna följeslagare: den finländska nazismen 1932–1944. [Helsingfors]: Schildts. Grönvall, R. 1964. Esipuhe. Teoksessa Rahikainen, E., Majuri, T. & Juhonen, R. (toim.). Marski läheltä ja kaukaa. Helsinki: Kirjayhtymä, 7–25. Halsti, W. H. & Halsti, M.-L. 1995. Elämän valtasuonet: Wolf H. Halstin ja Marja-Liisa Halstin kirjeet vuosilta 1929–1949. Toim. L. Grönstrand. Helsinki: Otava. Hartikainen, P. 2001. Hugo Österman: sotaväen päällikkö – rakentaja ja puolustaja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Harvila, L. 1982. Kenraalimajuri Väinö Svanström: tykistöupseeri – herra ja ylhäisyys. Tykkimies 14, 43–67. Hurmerinta, I. & Viitanen, J. (toim.) 2004. Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941– 1945. 4. laajennettu painos. Helsinki: Ajatus Kirjat. Iskanius, M. 2015. Ilmojen kenraali ja kiistelty komentaja J. F. Lundqvist 1940–1946. Jyväskylä: Docendo. Juutilainen, A. 2004. Talvi- ja jatkosodan komentajista laadittujen henkilökuvien anti sotahistorian tutkijoille. Sotahistoriallinen aikakauskirja, 23, 67–89. Juutilainen, A. 2009. Tuntematon kenraali – Einar Nikolai Mäkisen tie puolustusvoimien kakkospaikalle. Sotahistoriallinen aikakauskirja 28, 160–193. Juva, E. W.. 1957. Rudolf Walden 1878–1946. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Jägerskiöld, S. 1979. Suomen marsalkka: Gustaf Mannerheim 1941–1944. Suom. H. Eskelinen. Helsinki: Otava. Karhunen, J. 1972. Taistelujen miehet: Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Karhunen, J. 1985. Torjuntavoitto Kannaksella 1944. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Kemppi, J. 2008. Jalkaväenkenraali A. E. Martola. Helsinki: Otava. Kemppi, J. 2013. Kenraali ja sotataidon kehittäjä N. V. Hersalo. Jyväskylä: Docendo. Kivimies, Y. 1951. Suomen marsalkka tuokiokuvina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Karhu. Kulju, M. 2011. Kenraalin viisi sotaa: Hjalmar Siilasvuon elämäkerta. [Helsinki]: Gummerus. Kuosa, T. 1979. A. F. Airo: legenda jo eläessään: päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A. F. Airo operaatioiden johtajana 1939–1945. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Kuosa, T. 1981. A. O. Pajari: viiden sodan soturi. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Käkelä, E. 1994. Ruben Lagus: panssarikenraali. [Parola]: Panssarikilta ry.Laaksonen, L. 2011. Mistä sotakenraalit tulivat? Tie Mannerheimin johtoon 1918–1939. [Helsinki]: Helsinki-kirjat Oy. Laaksonen, L. 2014. Eripuraa ja arvovaltaa: Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen. 2. täydennetty painos. Jyväskylä: Docendo. Lehtola, V.-P. 1994. Wallenius: kirjailijakenraali Kurt Martti Walleniuksen elämä ja tuotanto. [Oulu]: Pohjoinen. Leikola, J. 2009. Eino Suolahti: isänmaan lääkäri. Helsinki: Edita. Leino, P. 1999. Sotatuomarien univormu. Ase-lehti 3, 56–59. Lipponen, R. (toim.) 1997. Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996: biografiat. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Luettelo ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä. 1941–1945. Lukkari, M. 2003. Lauri Sutela: puolustusvoimain komentaja. Helsinki: Otava. Mannerheim, G. 1952. Muistelmat. Suom. L. Hakulinen. Helsinki: Otava. Mannerheim, G. 2008. Mannerheim: puheet 1918–1947. Toim. K. Selén. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

273 Manninen, O. 1976. Mannerheimin ero toukokuussa 1918. Sotahistoriallinen Seura ja Sotamuseo: vuosikirja 9, 5–48. Martola, A. E. 1973. Sodassa ja rauhassa: muistelmia. Helsinki: Otava. Meri, V. 1988. Suomen marsalkka C. G. Mannerheim. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Myllyniemi, U. 2014. Kaila, Auno (1898–1975). Teoksessa Klinge, M. et al. (toim.). Suomen kansallisbiografia, IV. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 672–674. Ohjesääntö Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkkiä varten – Määräykset Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkkien antamisesta. 1940. Helsinki. Ojala, I. 2004. Mannerheimin päämajan arkea ja juhlaa. 2. painos. Hämeenlinna: Karisto Oy. Partanen, J., Pohjonen, J. & Tuunainen, P. 2007. E. J. Raappana: rajan ja sodan kenraali. Helsinki: Otava. Rahikainen, E., Majuri, T. & Juhonen, R. (toim.). 1964. Marski läheltä ja kaukaa. Helsinki: Kirjayhtymä. Rönnqvist, R. 2010. Välähdyksiä Suomen ja Japanin sodanaikaisesta yhteistyöstä (1941–1944). Teoksessa Anaja, M. (toim.). Lippu ja kunnia: näkökulmia sotilasperinteeseen II. Helsinki: Sotilasperinteen Seura ry, 273–302. Selén, K. 2006. Sotamarsalkka Mannerheimin asema ja valtuudet talvisodan ja välirauhan aikana. Sotahistoriallinen aikakauskirja, 25, 230–253. Seppälä, H. 1998. Karl Lennart Oesch: Suomen pelastaja. Jyväskylä: Gummerus. Seppälä, R. 1981. Rudolf Walden: isänmaan mies. Helsinki: Otava. Seppälä, R. 1983. Kenraali ja pahat linnut: Hj. Siilasvuo 1892–1947. Helsinki: Otava. Sihvo, A. 1952. Muistelmani, II. Helsinki: Otava. Sinerma, M. 1978, Taavetti Laatikainen: legenda jo eläessään, Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Sinerma, M. 1984. Ylipäällikkö adjutanttinsa silmin tarkasteltuna. Kylkirauta 4, 7–11. Sinerma, M. 1995. Lauri Malmberg ja suojeluskunnat. Helsinki: Otava. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallituksen säännöt kunniamerkkien käyttämisestä. 1940. Helsinki. Suomi, J. 2013. Mannerheim: viimeinen kortti? Helsinki: Siltala. Sutela, E. 1979. Heinrichsin adjutanttina. Helsinki: Otava. Syrjö, V.-M. 1999. Toisen maailmansodan aikaisista kenraaliylennyksistä puolustusvoimissa. Sotahistoriallinen aikakauskirja 18, 176–194. Talvela, P. 1976. Sotilaan elämä: muistelmat I. Toim. V. Tervasmäki & S. Ahto. [Helsinki]: Kirjayhtymä. Talvela, P. 1977. Sotilaan elämä: muistelmat II. Toim. V. Tervasmäki & S. Ahto. [Helsinki]: Kirjayhtymä. Tapola, P. 2004. Ajan paino: jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tapola, P. & Karjalainen, M. 2013. Mannerheimin haastaja: kenraaliluutnantti Harald Öhquist. Helsinki: Otava. Tillander, H. 1990. Torppa ja timantti: Tillanderin suvun kronikka. Toim. A. Seppälä. [Helsinki]: Schildts. Tuompo, W. E. 1952. Mannerheim-risti. Teoksessa Airo, A. F. (toim.). Mannerheim-ristin ritarit. Helsinki: Tuli Oy. Tuompo, W. E. 1967. Sotilaan tilinpäätös. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Tuompo, W. E. 1994. Päiväkirjani Päämajasta 1941–1944. 3. täydennetty painos. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Turja, I. 1986. Arkisto auki. Helsinki: Kirjayhtymä. Turtola, M. 1988. Erik Heinrichs: Mannerheimin ja Paasikiven kenraali. Helsinki: Otava.

274 Turtola, M. 1997. Aksel Fredrik Airo: taipumaton kenraali. Helsinki: Otava. Tuunainen, P. 2012. Marttinen: kahden armeijan soturi. Helsinki: Otava. Vahe, J. 1994. Kenraali Paavo Talvela sodan ja rauhan tehtävissä. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Wrede, E. F. 1937. Vapaudenristi sekä Suomen Valkoinen Ruusu ovat Sotamarsalkka Mannerheimin perustamat. Suomen Sotilas 9–11, 235–237. Ylipäällikön päiväkäskyt 1939–1940.

SANOMALEHDET Iltasanomat Suomen Sosialidemokraatti Uusi Suomi

275