MaanpuolustuskorkeakouluMaanpuolustuskorkeakoulu JulkaisusarjaJulkaisusarja 1: 1: Tutkimuksia Tutkimuksia nro nro 39 39 Salatun tiedon tuottajat Salatun tiedon tuottajat Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918–1939 Heidi Ruotsalainen Heidi Ruotsalainen Maanpuolustuskorkeakoulu PL 7, 00861 HELSINKI Puh. +358 299 800 www.mpkk.fi ISBN 978-951-25-3129-5 (nid.) ISBN 978-951-25-3130-1 (PDF) ISSN 2342-9992 (painettu) Julkaisusarja 1, nro 39 ISSN 2343-0001 (verkkojulkaisu) The Finnish Defence Forces HEIDI RUOTSALAINEN SALATUN TIEDON TUOTTAJAT Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918–1939 Akateeminen väitöskirja, joka Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusneuvoston suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten Maanpuolustuskorkeakoulun pääauditoriossa, Santahaminassa Helsingissä, perjantaina 8. toukokuuta klo 12. MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU HELSINKI 2020 MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU JULKAISUSARJA 1: TUTKIMUKSIA NRO 39 NATIONAL DEFENCE UNIVERSITY SERIES 1: RESEARCH PUBLICATIONS NO. 39 SALATUN TIEDON TUOTTAJAT Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918–1939 HEIDI RUOTSALAINEN MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU HELSINKI 2020 Heidi Ruotsalainen: Salatun tiedon tuottajat: Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918–1939 Maanpuolustuskorkeakoulu Julkaisusarja 1: Tutkimuksia nro 39 Väitöskirja / National Defence University Series 1: Research Publications No. 39 Doctoral dissertation Tekijä: FM Heidi Ruotsalainen Ohjaava professori: Emeritusprofessori, kenraalimajuri (evp.) Vesa Tynkkynen, Maanpuolustuskorkeakoulu Esitarkastajat: Emeritusprofessori Ohto Manninen Filosofian tohtori Tapio Koskimies Vastaväittäjä: Professori Kimmo Rentola, Helsingin yliopisto Uusimmat julkaisut pdf-muodossa: http://www.doria.fi/handle/10024/73990 Kannen kuva: Heidi Ruotsalainen ja Emil Marjo/Puolustusvoimat Kansikuvan kuvalähde: Sotamuseo, Museovirasto ja Kansallisarkisto T 21810/1 © Tekijä & Maanpuolustuskorkeakoulu ISBN 978-951-25-3129-5 (nid.) ISBN 978-951-25-3130-1 (PDF) ISSN 2342-9992 (painettu) ISSN 2343-0001 (verkkojulkaisu) Maanpuolustuskorkeakoulu National Defence University PunaMusta Oy Tampere 2020 TIIVISTELMÄ ämän väitöstutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Suomen sotilas- asiamiesjärjestelmä kehittyi vuosina 1918–1939. Tutkimuksessa yhdistyvät T sotalaitoksen ja sotilasasiamiesjärjestelmän historia osana sotilastiedustelun historian laajempaa kokonaisuutta. Väitöskirjan menetelmä on lähdekriittinen sisäl- lönanalyysi ja tutkimus perustuu laajaan arkistotutkimukseen. Väitöskirjassa hyödyn- netään laajasti kansallisen tutkimuksen lisäksi myös kansainvälistä tutkimuskirjalli- suutta. Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että Suomen sotilasasiamiesjärjestelmä luotiin tsaarin ajan venäläisen mallin mukaisesti, mutta sen kehittämistyö tehtiin kan- sallisista lähtökohdista. Tsaarin Venäjän sotilastiedustelujärjestelmän keskeinen Suomen sotilastiedustelulle periytynyt piirre oli sotilasasiamiehen ympärille rakennet- tu agenttiverkosto. Euroopan valtiot näyttävät siirtyneen operoimaan ennemminkin tiedustelupalveluidensa kautta jo 1900-luvun alussa. Venäjä jatkoi kuitenkin Euroo- pan valtioista poiketen sotilasasiamiehen hallinnoiman agenttiverkoston käyttöä asemamaissa. Suomen sotilastiedustelulle oli suuri etu, että Neuvosto-Venäjä pitäytyi pääosin tsaarin ajan tiedustelujärjestelmien työtavoissa. Suomen Yleisesikunnan päälliköiden rooli sotilasasiamiesten työskentelyn johtami- sessa vaihteli järjestelmän kehittyessä. Sotilasasiamiehet olivat Yleisesikunnan päälli- kön suorassa alaisuudessa järjestelmän alusta, aina vuoteen 1937 saakka. Sotilastie- dustelusta vastanneen osasto 2:n rooli kasvoi kuitenkin tiedustelu-upseereiden osaamisen karttuessa. Tsaarin Venäjän sotilastiedusteluorganisaatiossa vuodesta 1904 saakka työskennellyt Oscar Enckell toi mukanaan Suomeen venäläisen sotilastiedusteluorganisaation toi- mintamallit. Niiden mukaisesti Enckell organisoi Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän syksystä 1919 alkaen. Yleisesikunnan päällikkö Kurt Martti Walleniuksen aikana Yleisesikunnan tiedonhankinta ohjattiin kohdistettavaksi yhä vahvemmin Neuvosto- liittoon, ja koko sotilasasiamiesverkosto ohjattiin hankkimaan tiedustelutietoa Neu- vostoliitosta. Karl Lennart Oeschin aloitettua Yleisesikunnan päällikkönä syksyllä 1930 tiedonhankinta- ja arkistointijärjestelmää uudistettiin. Yleisesikunnan uusi ar- kistointijärjestelmä muotoutui maakohtaisten aineistojen ympärille. Samalla sotilas- asiamiesten tiedonhankinta strukturoitiin ja tiedustelutiedon käsittely ammattimais- tui, sillä tiedon luotettavuutta alettiin arvioida. Suomen sotilasasiamiesverkoston kehittämistä vaikeutti taloudellinen niukkuus, jon- ka vuoksi järjestelmän suhteen jouduttiin tekemään luovia ratkaisuja. Vähäisistä re- sursseista huolimatta Suomen sotilasasiamiesjärjestelmä kehitettiin toimivaksi ver- kostoksi, joka kykeni hankkimaan tietoa valtion johdon päätöksenteon tueksi Eu- roopan kriisiytyessä ja kehityksen vyöryessä kohti sotaa. Avainsanat: sotilasasiamiesjärjestelmä, sotilastiedustelu, sotahistoria i ABSTRACT he purpose of this doctoral thesis is to investigate how Finland’s military attaché organization was developed in 1918–1939. In this research history T of armed forces and history of the military attaché organization are com- bined as part of a wider picture of history of military intelligence. The research method in this thesis is qualitative content analysis. The main research material consists of archival sources preserved in the National Archive of Finland. In ad- dition to national research international research literature is utilized vastly in this thesis. According to the research material the Finnish military attaché organization was created from the Russian organization from Czar’s era but its development stemmed from national starting point. The main feature that the Finnish organi- zation inherited from its Russian example was the agent network. It is clearly seen that European states transferred their operations to intelligence services in the early 20th century. Russia continued to use military attachés in the manage- ment of the agent network. It was a great advantage to the Finnish military intel- ligence that Soviet-Russia still used Czar’s era methods of intelligence. The role of the Chief of the General Staff varied as the military attaché organiza- tion developed. Finnish military attachés operated under the authority of the Chief of the General Staff until 1937. General Staff’s department 2 was responsi- ble for military intelligence. The role of the department 2 grew as the skills and knowledge of the intelligence officers improved. General Oscar Enckell who had worked in Czar’s military intelligence organiza- tion since 1904, brought the Russian procedures to Finland. According to those procedures Enckell organized Finland’s military attaché organization and devel- oped the military intelligence organization since 1919. During the time of general Kurt Martti Wallenius, Enckell’s successor as the Chief of the General Staff, the whole military attaché network of Finland was focusing on the Soviet Union. When general Karl Lennart Oesch took over as the Chief of the General Staff in the autumn of 1930, the information retrieval and archiving system was re- formed. In addition to this, the acquisition of information became more struc- tured and the process of handling of information more professional. The development of the Finnish military attaché network was hampered by the lack of resources. Because of the insufficient funds, creative decisions had to be made. Despite the limited resources the Finnish military attaché organization was developed to a functional network. The network of the Finnish military attachés was able to obtain information in order to support the decision making of the state leadership in a strained political environment. Keywords: military attaché organization, military intelligence, military history ii ESIPUHE ämä tutkimus sai alkusysäyksensä vanhan sotakorkeakoulun kirjastossa käy- dyistä keskusteluista. Tuolloin professori, kenraalimajuri (evp.) Vesa Tynk- T kynen totesi, että Suomen sotilasasiamiesjärjestelmää on tutkittu valitettavan vähän. Tästä lähtökohdasta käynnistyi tutkimusprosessi, joka jäsentyi väitöskirjaksi Tynkkysen määrätietoisessa ohjauksessa. Urakka on ollut pitkä, mutta ohjauksen tuki ja kannustus horjumatonta. Haluankin kiittää emeritusprofessori Vesa Tynk- kystä erinomaisesta ohjauksesta. Minulla on ollut kunnia työskennellä väitöstutkimusprosessin ajan maamme johta- vien sotahistorian asiantuntijoiden ohjauksessa. Emeritusprofessori Tynkkysen lisäk- si tutkimusprosessin tukena olleen apulaisprofessori Mikko Karjalaisen kannustavat kommentit ja rakentava palaute ovat edesauttaneet tutkimuksen valmistumista. Lämmin kiitokseni kannustuksesta. Kiitos kuuluu myös sotahistorian seminaariryh- mälle, jonka avoin keskusteluilmapiiri ja terve kritiikki kehittivät minua tutkijana. Esitarkastajiani emeritusprofessori Ohto Mannista ja filosofian tohtori Tapio Kos- kimiestä haluan kiittää siitä asiallisen kriittisestä palautteesta, jota sain väitöskirjani käsikirjoituksesta. Historian tutkimus on pääsääntöisesti yksinäistä työtä, mutta minulla on ollut ilo saada tukea tutkimuksen haasteissa monelta eri taholta. Eversti (evp.) Pasi Kesselin kanssa käydyt keskustelut ovat olleet paitsi opettavaisia myös tuki valmistautuessani väitöstilaisuuteen. Everstiluutnantti (evp.) Pentti Forsströmin kannustus, asiantun- temus ja käännösapu ovat olleet prosessin aikana korvaamattomia.