Karjala – Muistin Ja Utopian Paikka

35: 2 (2006) ss. 3–14 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Outi Fingerroos Karjala – muistin ja utopian paikka

Karelia – a place of memories and utopias

Karelia has always been a place of utopias and nationalistinen utopia eli suursuomalaisuuden memories in Finland. The images that we have of aate, jonka päämääränä oli saattaa koko Karjala this area tend to originate in national projects osaksi Suomea. August Vilhelm Ervastia tava- and Karelianism. The Isthmus belonged to Finland taan pitää ensimmäisenä kareliaanina (ks. Ervasti until 1939. After World War II a total of 430 000 2005), ja hänen perässään joukko 1800-luvun lo- evacuees, 407 000 of whom were Karelians, were pun taiteilijoita, kansatieteilijöitä, kansanrunou- resettled in different parts of Finland. The article den tutkijoita, luonnontieteilijöitä ja kielentut- concentrates on the memories and utopias of the kijoita suunnisti Karjalaan. Itse termi on paljon Karelian evacuees. Karelia is not just an abstraction tätä nuorempi. Se tiettävästi esiintyi ensi kerran but a place of memories and utopias for Karelian vuonna 1939 Yrjö Hirnin teoksessa Matkamiehiä evacuees. Their utopias are different than those of ja tietäjiä, jossa luonnehditaan juuri kareliaanien supporters of Karelianism because of their misery ja Kalevala-romantikkojen merkitystä 1800-lu- and dreams about going back there. vun lopun kansallishenkisessä ilmapiirissä (Hirn 1939: 207–208). Keywords: Karelian Isthmus, oral history, places of Hannes Sihvon mukaan karelianismille on memory, utopias tässä päivässä samanlainen tilaus kuin sen syn- tyaikoina – silloin Suomi tosin oli Venäjän, nyt olemme itsenäinen valtio, osa Eurooppaa ja glo- Johdanto baaliksi luonnehdittua maailmaa. Tällaisesta karelianismin renessanssista ei voinut edes uneksia Hannes Sihvo kirjoitti utooppisesta Karjalas- 30 vuotta sitten (Haapanen 2001; ks. Fingerroos ta ja karelianistisesta orientista Karjalan kuvassa 2004b: 126–128; Fingerroos 2007). Karelianis- (1973/2003: 407) seuraavin sanoin: ”Karelianis- min satavuotinen perinne näyttää siis saavutta- missa niin kuin muissakin aatteissa on nousu-, neen Neuvostoajan väljähtymisvaiheen jälkeen kukoistus- ja väljähtymisvaiheensa. Karelianismil- uuden kukoistuksen ja sihvolaisen epigonin. lakin on esiklassikkonsa, klassikkonsa ja epigonin- Pekka Laaksonen puhuukin uuden polven Karja- sa. Ei käy kieltäminen, että jokaiselle heistä saattoi la-tutkimuksen aallosta: ”Ehkä voisimme puhua aate olla uusi, vaikka riittävän pitkän ajanjakson jopa uudesta karelianismista” (Stenbäck 2003; perspektiivissä motiivit saattavat osoittautua sata- Fingerroos & Loipponen 2007: 7). Minä itse, uu- vuotiseksi perinteeksi”. den sukupolven Karjala-tutkija, olen ollut muka- Karelianismi ymmärretään yleisesti tieteen ja na määrittelemässä tutkimuksen uuskareliaanista taiteen ihannoivaksi kiinnostukseksi Karjalaan. innostusta. Vasta ilmestyneen kirjan Nykytulkin- Karelianismi muiden muassa synnytti ajatuksen tojen Karjala alkuun kirjoitin toimittajakollegani Suomen suvusta, ja tästä ajatuksesta kehittyi myös Jaana Loipposen kanssa (Fingerroos & Loippo-

3 35: 2 (2006) ss. 3–14

nen 2007: 7): ”Kirjan tutkijat eivät välttämättä hartauskirjoja julkaiseva Kuva ja Sana, ja se koos- kutsuisi kaikki itseään uuskareliaaneiksi, mutta tuu Reposen ystävien muistoista ja kuvauksista. jokin Karjalassa on vetänyt heitä puoleensa. Osa Toinen empiirinen katsaus rakentuu Karjalan on säilyttänyt tosioloisuutensa; heille Karjala on evakon Sirkka Pöystin omakustanteen Sain Karja- tutkimuskohde siinä kuin mikä muu osa Suomea lan takaisin (2003) tarkastelulle. Ideanani on ta- tahansa. Osaa Karjala kiehtoo ja fasinoi, ohi pe- voittaa yhden Karjalan evakon toteuttama utopia rustutkimuksen, kohti omia tuntemuksia. Tämän kuvaamalla, miten Sirkka Pöysti toteutti paluun

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA kokoelman Karjala ei siis ole yksi ja yhteinen vaan synnyinkotiinsa Laatokan Karjalaan. Kolmanneksi monta Karjalaa.” tarkastelen ProKarelia-ideologista palautusutopiaa Artikkelissani tartun Sihvon utooppiseen kare- Veikko Saksin kirjoittaman kirjan ja ohjelmanju- lianismiin siirtokarjalaisten kokemuksien ja muis- listuksen Karjalan palautus (2005) avulla. tin näkökulmasta. Yhdyn nimittäin Sihvoon siinä, Artikkeli edustaa kulttuurien tutkimusta ja sen että karelianismilla on erilaisia vaiheita ja sadan sisällä vaikuttavaa muistitietotutkimusta. Se on osa vuoden perspektiivissä aatteesta saattaa tulla pe- Suomen Akatemian rahoittamaa tutkijatohtorin rinteenkaltainen. Osoitan kuitenkin, että perin- projektiani ”Karjala muistin paikkana ja utopioi- teen sisällä on tapahtunut muutoksia: aatteellista na” (2005–2008), jossa tavoitteenani on kirjoittaa karelianismia on edelleen olemassa, mutta utopiat Karjalasta, etenkin Kannaksesta, lähtökohdiltaan konkretisoituvat myös siirtokarjalaisten kokemuk- valtavirasta poikkeavaa, kiellettyä ja katkonaistakin siin kiinnittyvissä muistoissa. Tällaisiin muistin historiaa. Projektini on Suomen akatemian rahoit- utopioihin liittyy kansallis-poliittisten konnotaa- taman Transboundary landscapes – rajamaamaise- tioiden ja mannheimilaisten ideologioiden sijasta mat -hankkeen yhteistyökumppani. sellaisia attribuutteja kuin kokemus, unohdus, nostalgia(turismi) ja uusheimolaisuus1. Mitä on muistitietotutkimus? Artikkelini kohdentuu muistin paikkoihin ja utopioihin eli siihen, miten menetetystä Karja- Muistitietotutkimus (englanniksi oral history) on lasta on rakennettu läsnä olevaa paikkaa sotien kansainvälinen ja moneen tutkimuksen traditioon 1939–1945 jälkeisessä Suomessa. Lähden liikkeel- vievä ilmiö. 1990–2000-luvuilla siitä on tullut le muistitiedon, muistin paikkojen ja muistin uto- kiinteä osa historian- ja kulttuurien tutkimusta pioiden määrittämisestä. Koska tekstini perustana myös Suomessa. Muistitietotutkimus on syntynyt on muistitietotutkimuksen traditio, saavat myös pyrkimyksestä tuottaa uusia, erilaisia ja vaihtoeh- termit sisältönsä tästä traditioista käsin. Käsit- toisiakin tulkintoja menneisyydestä. Perinteisiä telyni poikkeaakin tarkoituksella totutusta, sillä kiinnostuksen kohteita ovat olleet erilaiset pieniksi voisin hyödyntää yleisesti kulttuurintutkimuksen luonnehdittavat historian ilmiöt2, kuten arki, mar- traditiota ja historiantutkimuksen ﬁlosoﬁaa (kuten ginaalit, syrjäytetyt, unohdetut, luokat ja yhteisöt Ricoeur 2004) tai pohtia utopioiden ja ideologioi- vailla kirjoitettua historiaa. Esimerkiksi vasta itse- den välisiä suhteita. Näin nostattaisin myös muis- näistyneille, sisällissotien riepottelemille maille oral toihin liittyvän tulkinnan abstraktiotasoa. Koska history on tarjonnut mahdollisuuden tuoda julki tavoitteenani on asettaa termeille uusi määritelmä omia menneisyyden tulkintojaan (Fingerroos & suomalaisen muistitietotutkimuksen traditios- Haanpää 2006: 26–27; ks. Fingerroos & Haanpää ta käsin, en lähde ylimääräisille epistemologisille 2004; Fingerroos 2006). retkille. Sen sijaan esitän utooppisesta Karjalasta Kansainvälisessä tutkimuksessa käsite oral history tulkinnan, jota määrittää yhtäältä siirtokarjalaisten viittaa tavallisimmin erilaisiin suullisiin aineistoi- muistelussa oleva paikan kokemus, toisaalta ideo- hin, joita tuotetaan haastattelumenetelmin ja joista logisoitu unelma aluepalautuksesta. rakennetaan menneisyyden tulkintoja ja -esityksiä. Artikkelini empiirinen osa koostuu kolmesta Suomalaiselle muistitietotutkimukselle käännös erilaisesta Karjala-utopiasta. Esimerkit ovat näyt- suullinen historia ei kuitenkaan ole onnistunut, sillä teitä elävästä karjalaisuudesta. Ensimmäiseksi arkistolaitoksemme on tehnyt merkittävää tallen- esittelen Karjalan profeetaksi kutsutun, entisen nustyötä koko olemassaolonsa ajan. Etenkin 1900- viipurilaisen kalakauppiaan Mikko Reposen kak- luvulla arkistoihimme on kertynyt runsaasti muiden si ennustusta, jotka ovat antaneet toivoa monelle muassa elämäkertoja, muistelmia ja kilpakeruissa Viipurin seudulta evakuoidulle siirtokarjalaiselle. tuotettua muistitietoa teksteinä. Lisäksi puhuttua Lähteenä käytän K. Mikkosen toimittamaa kirjaa sanaa tutkitaan meillä usein transkriptiona, mikä Mikko Reponen. Viipurin profeetta. Suomen kohta- edellyttää erilaisia metodeja kuin puheen tutkimi- lonvuosien apostoli (1967). Kirjan on kustantanut nen (Fingerroos & Haanpää 2006: 26–27).

4 35: 2 (2006) ss. 3–14 JA ALUE YMPÄRISTÖ

Suomessa akateeminen muistitietotutkimus on Lisäksi muistin paikka on käsittelyssäni ilmaisu, lähtökohdiltaan monitieteistä ja -menetelmäistä joka sisältää subjektiivisia ja sosiaalisia ulottuvuuk- metodologista pohdintaa muistin ja tiedon luon- sia riippuen siitä, kenen tai keiden näkökulmasta teesta. Jo sanan oral history kääntäminen muisti- paikkaa muistelussa tuotetaan. Lähtökohdiltaan tiedoksi tai muistitietotutkimukseksi edellyttää ajatteluni poikkeaakin siitä, mitä esimerkiksi termien muisti ja tieto määrittelemistä. Muistitie- Ulla-Maija Peltonen (2003: 188) on kirjoittanut totutkimus saakin perustelunsa historianﬁlosoﬁan muistin paikoista samannimisessä teoksessaan: ontologiasta ja epistemologiasta. Tällöin ontologia, ”Kollektiivinen muisti ja muistin paikat ovat vuo- oppi olevaisesta, sisältää peruskäsityksiä siitä, mitä rovaikutuksessa keskenään. Pierre Noran lansee- esimerkiksi menneisyys ja aika ovat. Kysymykset, raama käsite muistin paikat (lieux de mémoire) on miksi tutkimme menneisyyttä ja mitä hyötyä siitä ymmärrettävä laajassa merkityksessä, koska sekä on, kuuluvat ilmiselvästi muistitietotutkimuksen muisti että paikka sisältävät assosiaatioita histori- epistemologian alueelle (Fingerroos & Haanpää alliseen, intellektuaaliseen, emotionaaliseen ja tie- 2006: 27, 36; Fingerroos & Peltonen 2006: 18–10). dostomattomaan. Nora erottaa toisistaan muistin Tässä artikkelissa lähteenä käyttämäni muisti- paikat ja miljööt.” tieto on luonteeltaan konstruktio, ja kirjoittamani Peltonen käyttää Maurice Halbwachsin käsi- teksti on uudelleen tuotettu, epistemologian nä- tettä kollektiivinen muisti pitkälti merkityksessä kökulmasta subjektiivinen rekonstruktio. Muisti- ”henkilökohtaisiin muistoihin perustuva yhteisöl- tieto ei siis kerro niinkään menneisyyden tosista linen muisti”. Kollektiivisen muistin vastinpariksi tapahtumista kuin siitä, mikä näiden tapahtumien asettuu tällöin käsite historiallinen muisti, joka merkitys oli ja on – tai toivotaan olevan – tietoa perustuu viralliseksi luokiteltaviin asiakirjoihin tuotettaessa (ks. Portelli 2002: 67). Muistitieto- ja ilmenee muiden muassa instituution muistina tutkijana olen siis kiinnostunut paikkaan liittyvän ja historiantutkimuksen tuloksina (Parot 2005: muistelun moniäänisyydestä enkä etsi muistitie- 500–502). Peltoselle sisällissodan 1918 punai- dosta faktoja tai hae menneisyydestä vain totuut- nen muisti edustaa kollektiivisia muistoja, jotka ta. Sen sijaan selvitän, mitä muistelijat halusivat sisällissodan historiallinen muisti sivuutti ennen tehdä, mihin he uskoivat tekohetkellä tai mitä 1960-lukua. he ajattelivat tehneensä muisteluhetkellä ja ennen Jocelyn Parot (2005) on kirjoittanut suomalai- sitä. Menneisyydellä tai tulevaisuuteen sijoittuvilla sesta muisti-ilmiöstä, jonka kanssa keskustelemaan toiveilla siis on psykologinen hintansa, kuten ita- hän asettaa Pierre Noran ranskalaisen muistin pai- lialainen muistitietohistorioitsija Alessandro Por- kat -projektin. Teoksessaan Les Lieux de Mémoi- telli on kirjoittanut (Portelli 2002: 67–70). re (1992) Nora nimittäin selittää mekanismeja, joiden kautta jonkun menneisyyteen sijoittuvan Muistin paikat ilmiön – kuten muistin paikan – merkityksiä luo- daan uudelleen. Väitöskirjassani Haudatut muistot Christopher Tilley on kirjoittanut siitä, miten viittasin Noran tulkintaan muistomerkin elämän paikka on sosiaalisesti tuotettu ilmaisu, joka on kahdesta vaiheesta – en silloin hahmottanut kaik- erottamaton osa ihmisten jokapäiväistä elämää. kia muistin paikat -käsitteen ulottuvuuksia. Nora Paikan tulkinta sisältää sekä subjektiivisia että so- esittää, että ensimmäisessä vaiheessa muistomerkki siaalisia ulottuvuuksia, eikä paikkaa voi ymmärtää symboloi juuri sitä ilmiötä (kollektiivista muistia), ilman näitä. Toisin sanoen se, millainen paikka jota varten se on pystytetty. Toisessa vaiheessa mo- on, riippuu siitä, kuka on kokijana ja miten: il- numentista tulee alkuperäisestä tarkoituksestaan man suhteita ei ole paikkaa, ja paikan rajoina ovat etääntynyt muistin paikka, joka kantaa kokijoiden periaatteessa inhimillisen katseen ja tietoisuuden siihen liittämää historiallista muistia. Esimerkiksi rajat (Tilley 1994: 10–11, 15–17). Tässä artikke- kansallisten merkkipäivien yhteydessä juhlim- lissa paikka käsitetään konstruktioksi, jota yksilöt me menneisyyttä täsmälleen niin kuin meille on ja yhteisö tuottavat puhumalla, kirjoittamalla tai opetettu (Fingerroos 2004a: 387; ks. Nora 1996: rakentamalla tilaan. 6–7; Nora 1998: 636). Ranskalainen muistin Saman ajatusmallin pohjalta rakennan myös kä- paikat -projekti eroaakin suomalaisesta muisti-il- sitteestä muistin paikat analyyttisen apuvälineen it- miöstä siinä, että Noran alkuperäisenä ideana oli selleni. Ensinnäkin muistin paikka on tulkinnassa- tuottaa Lieux de Mémoire -termin avulla kansallis- ni konstruktio eli muistelussa (uudelleen)tuotettu valtion historialliseen muistiin kohdistuvaa ideo- paikka. Kirjoittaminen, puhuminen ja rakentami- logiakritiikkiä. Noran tulkintayritys epäonnistui nen ovat keinot tuottaa myös muistin paikkoja. epistemologiansa osalta, koska Lieux de Mémoire

5 35: 2 (2006) ss. 3–14

-prosessi laajentui juuri edellä kuvatulla tavalla eli suunnitelmaksi. Äärimmillään utopia johtaa re- muistin paikoista muodostui myyttejä kansallisval- formiin tai vallankumoukseen (Lahtinen 2002: tiolle ja sen historialliselle muistille (Parot 2005: 171–172). 500–503). Suomalaisessa kulttuurien tutkimuk- Maailmanmarkkinoiksi laajentunut kapitalis- sessa muistin paikka -käsitteen tätä ulottuvuutta ei mi, kaupunkivaltioiden kehitys, teollistuminen ja ole osattu huomioida. teknistyminen loivat 1800-luvun Eurooppaan mo- Peltosen ja Parot’n ymmärryksessä muistin dernisaatioutopioille otollisen kontekstin. Naiivit

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA paikka on kollektiivisen muistin ilmentymä ja se kuvitelmat kaukana sijaitsevista suojaisista ihanne- toimii vastineena kansallisvaltion kaltaisen ins- valtioista syrjäytyivät muiden muassa kommunisti- tituution historialliselle muistille. Kollektiivinen silla ja sosialistisilla utopioilla, joiden päämääränä muisti – kuten alun perin Noran Lieux de Mémoire oli uudistaa yhteiskuntaa (Lahtinen 2002: 204). -projektikin – erittelee tietyt menneisyyden tul- Teolliseen murrokseen liittyvät utopiat elivät ko- kinnat kriittisiksi ja erilleen historiallisesta muistis- toisellakin maaperällämme, tosin vuosikymmenien ta. Termi rakentuu ranskalaisesta traditiosta käsin viiveellä. Ensimmäisen kareliaanin A. V. Ervastin ja sen käytön tavoitteet ovat epistemologian tasolla matkakertomuksessa Muistelmia matkalta Venäjän toiset: termillä pyritään menneisyyden kriittiseen Karjalassa kesällä 1879 todetaan: ”Isänmaatansa- (uus)tulkintaan. Omassa käytössäni muistin paikat han jokainen haluaa katsella ja oppia tuntemaan, rakentuu muistitietotutkimuksen traditiosta käsin. ja minä olin jo pitkät ajat lukenut Venäjän Kar- Muistin paikka on ensisijaisesti muistelutyössä jalan meidänkin suomalaisten isänmaahan, vaikka tuotettava konstruktio. Olenkin kiinnostunut siitä, meillä vielä tavallisesti isänmaalla käsitetään aino- mitä merkityksiä muistelijat kiinnittävät paikkaan, astaan suuriruhtinaskuntaa. (...) oli siis pakko käy- en niinkään siitä, millainen kollektiivisen muistin dä sitäkin katsomassa, että koko avara Suomanmaa ilmentymä jokin muistin paikka itsessään on. sitten olisi tuttu. (...) Kuitenkin sain siksi monel- ta kehotuksia matkakertomuksen julkaisemiseen, Muistin utopiat Karjalassa että päätin kuin päätinkin lyhyesti ja koristele- matta kyhätä jotakin näkemisistäni tuolla ”uudes- Sana utopia johtuu suomen kieleen kreikan sanas- sa Suomenmaassa” (Ervasti 2005: 14–15; korostus ta topos, “paikka”, ja kieltosanasta _. Näin ollen Fingerroosin). utopia merkitsee paikkaa, jota ei ole. Suomenkie- Ervastin merkitys on myös siinä, että hän kä- linen lainasana utopia tarkoittaa yhtäältä mahdo- sittelee Karjalaa kysymyksenä ja asettaa sille käy- tonta haavekuvitelmaa tai haaveellista (maailman- tännöllis-ideologien auttamisohjelman (ks. Laak- parannus)suunnitelmaa. Yhtäältä se voi olla jonkin sonen 2005: 7–9). Tällainen utooppinen ajattelu aatteen mukainen (toteutumaton) ihanneyhteis- tarjosi ohjelmallista sisältöä tulevina vuosikymme- kunta (Uusi sivistyssanakirja 1994: 636; MOT. Kie- ninä niin kulttuurin ja tieteen kareliaaneille3 kuin litoimiston sanakirja 1.0. 1995). Utopian suppean Karjalasta unelmoiville Suur-Suomen rakentajille. määrittelyn lähtökohdat – sellaisena kuin löydäm- Etenkin Bobi Sivénin ja Edvard Gyllingin toimet me ne myös Thomas Moren, Francis Bakonin ja osoittavat, millaista ideologista kantoa kansallis- Tommaso Campanellan täydellisen valtion kuvitel- valtioon liittyvillä utopioilla lopulta oli (ks. Kan- mista – vastaavat hyvin sanakirjamääritelmiä: uto- gaspuro 2000; Niinistö 2000). Y. O. Ruuthin teos pia on toisaalta paikka, joka ei ole, toisaalta onnel- Karjalan kysymys vuosina 1917–1920. Katsaus Kar- listen ihmisten paikka (Lahtinen 2002: 169). jala-kysymyksen poliittiseen luonteeseen konkretisoi Mikko Lahtinen on hahmotellut utopialle yhteiskuntakokeilujen suunnitelmallisuuden: ”Siis edellistä laajempaa määritelmää. Hän päätyy tote- on Karjalan kysymys, kuten kaikki poliittiset kysy- amaan, että ”laajimmillaan utopiaksi on katsottu mykset, samalla henkinen ja taloudellinen, ja mo- miltei mikä tahansa teos tai ajattelutaipumus, jo- lemmat nämä puolet ovat toisistaan riippuvaisia. hon sisältyy utooppinen, olemassa olevan todel- Sivistys ei kohoa ilman taloudellisia edellytyksiä, lisuuden tuolle puolen viittaava, transsendentti eikä kansallinen varallisuus ilman hengen vireyttä, elementti”. Utopian eräänlaisena perusehtona voi eikä tahdon lujuutta” (Ruuth 1921: 18). mielestäni pitää huomiota, että transsendentista Toisen maailmansodan jälkeisistä utopia-ajatte- viittaavuussuhteestaan riippumatta utopia on syn- lijoista Ernst Bloch on sikäli kiinnostava, että hän tynyt jossakin todellisessa ajassa tai paikassa. Li- pyrkii kuromaan umpeen utopistisen ajattelun ja säksi utopia on kontekstisidonnainen. Se esimer- olemassa olevan todellisuuden välistä kuilua (ks. kiksi voi olla osa yhteiskunnallista muutosliikettä, Bloch 1959: 258–288). Aiempi utopiakirjallisuus muodostua ideologiaksi ja yhteiskuntakokeilunkin koostui pääosin saariromaaneista ja epärealistisista

6 35: 2 (2006) ss. 3–14 JA ALUE YMPÄRISTÖ suunnitelmista parantaa maailmaa. Mikko Lahti- Mikko Reponen, merkillisen julistajan, nimi nen (2002: 222) näkeekin Blochin merkityksen tuli yleisön tietoisuuteen. (Fingerroos & Haltia siinä, että hän perää utopia-ajattelulta päteviä & Toivonen 1999: 7; Mikkonen 1967: 36, al- ”matkasuunnitelmia” ja konkreettisuutta. Toisin kup. Johannekselainen, heinäkuu 1964) sanoen utopian tulisi muuttua ”konkreettiseksi utopiaksi”, jonka avulla voidaan vastata kysymyk- Edellä esitetty, pitäjälehti Johannekselaisessa hei- siin: Keitä me olemme? Mistä me tulemme? Min- näkuussa 1964 julkaistu muistitieto, on todistus- ne olemme matkalla? Mitä toivomme? tai Mikä kertomus siitä, miten vuoden 1936 ennustus kävi meitä odottaa? toteen: Viipurin tuomiokirkko nimittäin rauni- Karjalan menetyksen muisto ja sen palautuk- oitui talvisodan ilmapommituksissa helmikuussa seen liittyvä toivo ovat tässä päivässä elävää utoop- 1940, ja Viipuri menetettiin kesäkuun 1944 suur- pisuutta. Siirtokarjalaisten utopiat ovat muistin hyökkäyksessä Venäjälle. Lopullisesti Viipuri me- kaltaisia konstruktioita: ne eivät välttämättä ole netettiin Venäjälle 10. helmikuuta 1947, jolloin faktanäkökulmasta tosia vaan muistelijoille mer- Pariisissa solmittiin rauhansopimus. Yritykset pa- kityksellisiä. Anssi Paasi on kirjoittanut, että siir- lauttaa Viipuri ja sen lähiympäristöt siis epäonnis- tokarjalaisten utopiat ovat yhtäältä moniulotteisia, tuivat, mikä merkitsi menetetyiltä alueilta siirretyn mielikuvallisia ja ideaalisia, jolloin niillä ei välttä- väestön evakkoajan alkua (Häikiö 2005: 1100). mättä ole kuin ohut yhteys menetetyssä Karjalas- Ennustuksen lausunut lyhyehkö parrakas mies sa vallinneeseen todellisuuteen. Toisaalta utopiat on Mikko Reponen, saarnaajaksi vuonna 1932 saavat erityisiä latauksia paikoissa, joihin liittyy ryhtynyt viipurilainen kalakauppias, joka tunne- muistelijoiden toiveita ja unelmia (Paasi 1988: taan siirtokarjalaisten keskuudessa parhaiten lem- 9–11, 17, 29; myös Paasi 1996). Siirtokarjalais- pinimellä ”Viipurin profeetta”. Reposen juuret ten paikkaan kiinnittämät utopiat ovatkin erilaisia vievät Johanneksen Revonsaareen, jossa hän syntyi kuin kareliaanien aatteelliset haaveet; ne ovat hen- 18. kesäkuuta 1892. Täältä perhe muutti Viipu- kilökohtaisia, koettuja, läheisiä ja tuttuja. Niissä riin, jossa Mikko vietti lapsuutensa ja nuoruutensa utopia on muuttunut konkreettiseksi utopiaksi. sekä hankki ammatin ja avioitui (Mikkonen 1967: 7). Saarnamieheksi Reponen ryhtyi vasta aikui- Kolme utopiaa paikasta nimeltä Karjala siällä, vaivuttuaan vaimonsa äkillisen kuoleman jälkeen masennukseen ja saatuaan ”väkevän herä- Mikko Reponen: Takaisin Karjalaan 70 vuodessa tyksen”, kuten hän itse muistelee:

Elettiin vuoden 1936 syyskesää. Rauha oli Taivas aukeni, Jumala kirkasti Poikansa Jeesuk- maassa eikä suurten sotien tulemiseen uskottu. sen ja antoi Henkensä sydämeeni. Tulin uudek- Jossain Espanjan nurkilla tosin liekehti, mutta si luomukseksi. Jeesus tuli sydämeeni asumaan luultiin senkin kolkan vähitellen tyyntyvän. ja hallitsemaan. Viipurissa, maamme sen ajan toiseksi suu- Oi sitä riemua ja autuutta. Synkkä Mikko rimmassa kaupungissa, kansa oli kokoontunut tuli onnelliseksi Jumalan lapseksi. ”Sillä kaikille, pyhäiseen jumalanpalvelukseen tuomiokirk- jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman koon. Pastori Bertel Törmävaara oli saarnatuo- tulla Jumalan lapsiksi.” (Mikkonen 1967: 11) lissa selittämässä päivän tekstiä. Silloin se tapahtui: penkiltä nousi lyhyeh- Saarnamiehenä Reponen oli väkevä ja uuttera, kö, parrakas mies, kävellen käytävälle, jossa mistä syystä hänet tunnettiin karjalaisen siirtoväen huusi lujalla profeetan äänellä: ”Viipurin tuho keskuudessa hyvin. Reposelta evättiinkin talviso- on lähellä, kolmen vuoden kuluttua on tämä dan jälkeen pääsy Viipuriin, sillä saarnojen pelättiin temppeli raunioina ja vieraan vallan sotajoukot lietsovan paniikkimielialaa ja pelkoa karjalaisissa marssivat kaupungin katuja.” (Mikkonen 1967: 10). Uskon palo eli saarnamie- Voi arvata, mikä häly tästä syntyi. Pian ol- hessä kuitenkin voimakkaana, eikä hän lannistunut tiin miehessä monin käsin kiinni. Hänet vietiin vastoinkäymisistä. Hän kierteli laajalti siirtokarja- nopeasti ulos ja asetettiin myöhemmin syyttee- laisten sijoituspaikkakunnilla Etelä-Suomessa, ja seen kirkkorauhan häiritsemisestä, vaikka saar- monet kirjeet tavoittivat karjalaiset sukulaiset ja us- nan pitäjä pyysikin miehen vapauttamista. (...) konveljet myös toisen evakkomatkan jälkeen. Nur- Tieto tästä karmeantuntuisesta ennustuksesta meksessa 3. tammikuuta 1947 päivätyssä kirjeessä levisi nopeasti yli koko maan, ja kalakauppias saarnaaja kirjoittaa kotiseurakuntalaisilleen:

7 35: 2 (2006) ss. 3–14

Arvoisa Viipurin kaupungin Tuomiokirkkoseura- Sirkka Pöysti: Sain Karjalani takaisin kunta. Pyydän nöyrimmin merkittäväksi nimeni On heinäkuun alku vuonna 1993. Auto py- Viipurin kaupungin Tuomiokirkkoseurakunnan sähtyy kylän keskustaan entisen sukulaistalon, kirkonkirjoihin vuodelle 1947: Entinen kala- setäläisten pihaan. Talo näyttää samanlaiselta kauppias, matkasaarnaaja, leski Mikko Reponen, kuin ennen, aitta ja osa navettarakennuksesta syntynyt Johanneksen pitäjän Revonsaaren kylässä on myös jäljellä. Alasjärvi tuttuine rantoineen

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA 18.6.1892. Asunut viimeksi Tammisuolla Tiu- avautuu silmien eteen tyynenä ja kauniina. Ky- rinkadulla. län nimi on Kujansuo. Kuljen muutaman aske- Karjalan siirtoseurakunnille toivotan Jumalan leen ja näen pellon toisella puolella korkealla siunaamaa armollista vuotta, erittäin Tuomio- mäenrinteessä synnyinkotini. Astun veräjästä kirkkoseurakunnalle. Olemme Herran asettamal- pellon puolelle ja istahdan pientareelle. Syvältä la murheen tiellä tällä lopun ajalla, jolloin Her- sielusta purkautuu vapisuttava itku, viidenkym- ramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen menen vuoden tuska ja ikävä. (Pöysti 2003: 4) tulemisen merkit näkyvät yhä selvemmin. Pian Hän, joka verellään lunasti meidät ristillä Gol- Näillä sanoilla alkaa kirja Sain Karjalan ta- gatalla, vie omansa kirkkauteen. – Mutta sitä en- kaisin. Kirjan kirjoittanut Sirkka Pöysti on Hel- nen Hän, jolla on valta taivaassa ja maanpäällä, singissä eläkepäiviään viettävä siirtokarjalainen, vie meidät, Karjalan siirtokansan, vielä entisille joka toteutti unelmansa kotiinpaluusta Karjalaan kotimaille Karjalaan. Nuo kolme rautaista sul- ja rakensi Hiitolan Alasjärvelle kesämökin kesällä kua, jotka ovat estäneet meiltä pääsyn Karjalaan 1995. Hiitola sijaitsee Karjalassa Laatokan län- – niiden aika pian täyttyy. Lukekaa profeetta sirannikon keskiosassa; sieltä Pöysti hankki itsel- Habakukin 2:sen luvun alku, jossa Herra lupaa leen 15 aarin palan vierasta maata. Prosessi eteni täyttää sen, mitä hän on luvannutkin. Hiitolan kyläneuvostolle tehtävästä tonttikyselystä Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, virallisen hakemuksen kirjoittamiseen. Sen Pöysti Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus jätti Lahdenpohjan alueen hallintovirastoon kesä- olkoon meidän kanssamme nyt ja aina. kuussa 1994. Tonttianomus ja rakennuslupa käsi- Saarnaaja Mikko Reponen (Mikkonen 1967: teltiin Karjalan tasavallan hallituksen ministeriössä 59–60) Petroskoissa, jonka jälkeen viidenkymmenen vuoden vuokrasopimus laadittiin maaliskuussa 1995 Esimerkki on mainio näyte Reposen välittä- (Pöysti 2003: 9). män sanoman laadusta: saarnoihin ja kirjeisiin sisältyi evakkoajan jälkeen usein profetia paluusta Tontin paikaksi valitsin kotimäen ja niemen Karjalaan. Karjalaisissa sanomalehdissä ja muis- toiselta syrjältä korkeimman kohdan. Siitä on telmateoksissa onkin julkaistu viljalti kuvauksia panoraaman omainen näköala järven kape- ja muistoja Reposen ennustuksista: ”Kyllä Karjala ampaan osaan. Rantapellosta oli sopiva ottaa saadaan vielä takaisin, vaan ei ole hänelle ilmoi- puutarhamaata. Olin myöhemmin vakuuttu- tettu aikaa. Nyt se saadaan lahjaksi eikä sodalla. nut, että juuri tämä talon paikka oli odottanut Ja hän sanoi, että Venäjä tulee meidän ystäväk- minua viisikymmentä vuotta. (Pöysti 2003: semme, vaikka se on vihamies” (Mikkonen 1967: 9–10) 30). Monille Jumalaan uskoville siirtokarjalaisille Mikko Reponen olikin sanan ja vakavan uskon- Itse kirja koostuu Pöystin muistelmista eli siitä, kilvoituksen mies, joka antoi sanoillaan toivoa miten hän koki paluun kotiinsa, millaisia kulttuu- vaikeissa oloissa. risia eroja ja ihmisiä hän kohtasi alueella ja mitä Reposen utopia-julistukseen sisältyi myös vank- hänelle on vuosien varrella tapahtunut. Ihailtavaa ka usko omaan paluuseen. Reponen kuvasi saar- Pöystin kirjoittajanotteessa on avoimuus kaikkea noissaan useaan otteeseen, miten hänet haudataan uutta ja erilaista kohtaan. Hän on kiinnostunut Viipuriin: ”Kyllä Mikko vielä kävelee Viipurin paikan venäläisestä historiasta, talouselämästä ja kaduilla.” Loppuvuodesta 1948 puhjennut keuh- hallinnosta. Pöystin synnyinkodin omistaa aut- kotauti kuitenkin heikensi Reposen kunnon nope- tavaa englantia puhuva lääkäriperhe. Kommuni- asti, joten oma paluu Karjalaan jäi toteutumatta. kointi on ilmiselvästi ollut kummallekin osapuo- Mikko Reponen kuoli Härmän parantolassa 22. lelle antoisaa. Pöysti kuvaakin kirjassaan erilaisia lokakuuta 1951, ja hänet haudattiin Ylihärmään kohtaamistilanteita: sitä, miten lääkäriperhe on (Mikkonen 1967: 26, 29, 37, 63). ottanut paikan omakseen jo useammassa suku-

8 35: 2 (2006) ss. 3–14 JA ALUE YMPÄRISTÖ polvessa ja miten hänen omana tehtävänään on avautuva silmää ja sydäntä hivelevä järvimaise- paikan suomalaista menneisyyttä koskevan tiedon ma syöpyi lapsuusvuosina lähtemättömästi mielee- välittäminen. ”Venäjän nuorisolle Karjalan men- ni. Siitä tuli oma sielunmaisemani, joka ei ole neisyys on ylipäänsä vielä melko tuntematonta. jättänyt rauhaan. Se vetää jatkuvasti puoleensa Vasta uudemman historiankirjoituksen myötä ti- ja vaatii palaamaan eräänlaiselle pyhiinvaelluk- lanne voisi parantua” (Pöysti 2003: 22). selle sielun lepoa etsimään. (Pöysti 2003: 9, ko- Pöysti asettaa kirjassaan myös paikan men- rostus Fingerroosin) neisyyden ja tulevaisuuden vuoropuheluun – ja pakottaa siirtokarjalaiset itsetutkiskeluun. Hänen Olen useassa artikkelissani käyttänyt Liisa Leh- kirjailijanotteessa on paljon samaa, mitä alueella don ja Senni Timosen lanseeraamaa termiä py- tehtävä suomalais-venäläinen tutkimus tavoittelee: hiinvaellus ja Karl Mannheimin kokemuksellista muistoihin perustuvia paikka-narratiiveja vertail- sukupolvea (ks. Fingerroos 2003; 2007: 18; Lehto laan ja tutkimustulokset viedään lukevan yleisön & Timonen 1993; Virtanen 2001: 22–23, 30). tietoisuuteen. Pietarin yliopiston tutkija Ekateri- Olen kuvannut niiden avulla, miten ensimmäisen na Melnikova esimerkiksi on kirjoittanut, miten polven siirtokarjalaisia yhdistää sekä Kannaksella venäjänpuoleisessa Karjalassa asuva väestö kertoo eletty aika että sota- ja evakkoaika. Heidän su- paikan suomalaisesta ajasta. Rodina, ”kotimaa”, on kupolvikokemuksensa on niin voimakas, että sitä paikan venäläisille asukkaille sekä kerronnan muo- vaalitaan muistelutyössä, muiden muassa Karja- dossa tuotettua tietoa omista juuristaan että osit- laan eli poissa olevaan paikkaan tehtävillä pyhiin- taisuuden merkitsijä. Rodinan määrittely on pro- vaellusmatkoilla. Paikkaan liittyvää tietoutta taas sessi, jota Karjalan venäläisväestö tekee jatkuvasti välitetään kerronnassa eteenpäin lapsille ja lapsen- (Melnikova 2005: 66–67). Pöysti (2003: 55) esit- lapsille. Näin siirtokarjalaisten omasta muistojen tää saman asian omana kokemuskertomuksenaan: Karjalasta tulee jälkeläisillekin tuttu kertomusten Karjala (Lehto & Timonen 1993: 90–92; Finger- Valitettavasti paljon on myös niitä karjalaisia, roos 2007: 18–19). jotka ovat jääneet vanhojen vihamielisyyksien Sirkka Pöysti uhmaa kirjassaan ajan ja paikan vangeiksi. Menneestä ja historiasta juontavat rajoja kuitenkin paljon kiivaammin. Jos nimittäin pelot, katkeruus ja epäluulot jäytävät monien lähdemme liikkeelle siitä, että utopia on _-topos eli mieltä. On vaikea ymmärtää, että nykyisten paikka, joka ei ole, ja annamme sille vielä määrit- Karjalaan siirrettyjen perheiden sukupolvi on teet haaveellinen, suunnitelmallinen, ihanteellinen siellä syntyneitä, jotka eivät tiedä menneisyy- ja toteutumaton, Karjala todellakin on utooppinen destä juuri mitään. Vielä elossa olevat heti suo- ihanneyhteisö tai maailma. Pöysti on kuitenkin malaisten jälkeen tulleet vanhemmat ihmiset rikkonut _-topoksen määreellisen rajan, sillä hän muistelevat kaiholla kaunista ja hyvin hoidet- on rakentanut onnellisen ihmisen paikkaan kodin. tua Karjalaa, joka on päästetty nykyiseen rap- peutuneeseen tilaan. Heidän kokemuksensa ja Viimeistelytöiden vielä jatkuessa saatoin elo- surunsa on sama kuin suomalaisilla, jotka ha- kuussa yöpyä jo oman katon alla. Huonekalut luavat viedä lapsensa ja lapsenlapsensa etsimään haettiin seuraavana keväänä osittain Käkisal- juuriaan kadotetulta kotiseudulta. men huonekalutehtaalta, osan toi kyläkaup- pias Lahdenpohjasta. Järveltä päin katsottuna Analyyttisessa mielessä Pöystin kirjan kiinnos- korkealla mäellä ylpeänä kohoavan talon pääty tavin anti on siinä, miten käsitteet paikka, utopia on kuin ennuste Karjalan jälleenrakentamisesta ja muistin paikka asettuvat. Sirkka Pöystin Karjala ja uudesta noususta. (Pöysti 2003: 11, korostus nimittäin sijaitsee muistojen Hiitolassa: paikassa, Fingerroosin) jossa myös vanha talo seisoo edelleen, ja maise- massa, joka on syöpynyt Pöystin mieleen pysyväs- Määrittelin artikkelini alussa muistin paikat ti. Paikka vetää häntä puoleensa, ja paluu on kuin uudelleen tuotetuiksi paikoiksi; tuottaminen ta- pyhiinvaellus, jossa etsitään sielun lepoa: pahtuu muistelussa kirjoittamalla, puhumalla ja rakentamalla. Pöystin talo Hiitolassa on sekä pai- Tupa ja kamari ovat kuin ennen. Tuossa pienes- kassa että utopiassa. Toisaalta talonrakennuspro- sä kamarissa olin nähnyt ensi kerran päivänva- jekti ei täytä termien paikka ja utopia ehtoja, kos- lon. Isäni kertoi, kuinka syntymätalvenani tam- ka mökki uhmaa utopiaa ja lähentyy läsnä olevaa mikuussa oli niin vähän lunta, että hänen piti paikkaa. Pöystin sanoin utopia on vasta tulossa, hakea kätilö hevoskärryillä. Kamarin ikkunasta sillä uusi mökki on ennuste Karjalan jälleenraken-

9 35: 2 (2006) ss. 3–14

tamisesta ja uudesta noususta. Paikan näkökulmas- korjausaloitetta, ”niin sodanaikaiset syytökset Suo- ta Pöystin projekti taas vaikuttaa liian ihanteelli- mea kohtaan koetaan tosina”. Tämän keskustelun selta ja haaveelliselta, sillä Alasjärvelle mennään ja pakoilijoiksi Saksi nimeää koko poliittisen joh- sieltä tullaan takaisin – ylipäätään koko Karjala on tomme: presidentin, ministerit ja kansanedustajat pyhiinvaelluksen kohde. Karjalassa sijaitseva koti (Saksi 2005: 10–11). onkin muistin paikka, joka on tuotettu tässä ajassa uudestaan mutta on haaveellinen ja keveä kuin Tämä kirja haluaa aktivoida ennen kaikkea po-

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA kesä: liittisen ja kansalaiskeskustelun Suomessa näistä asioista. Vielä ei ole aika tehdä Venäjälle neu- Minun mökkini on alun perin tehty ”kesäke- vottelualoitteita. Ensin asiat ja niiden mahdol- veästi”, joten sieltä lämpö haihtuu nopeasti liset vaikutukset on tutkittava perinpohjin sekä harakoille. Niinpä olenkin monina kylminä ke- haettava EU:sta ja USA:sta tukea näkemyksil- vät- ja syysöinä yrittänyt saada unta lämpötilan lemme. Lähetämme eri puolille maailmaa täy- ollessa melkein nollarajalla. Karaistuuhan siinä sin väärän viestin, jos passiivisesti odotamme terve ihminen voittamaan vaikeuksia. Keskike- Venäjän aloitetta. (Saksi 2005: 10–11) sän lämmöstä osaa nauttia parhaiten kylmien aikojen jälkeen. Myös elämässä ”säätilat” vaih- Kirjan sisältö koostuu kuudesta luvusta. ”Palau- televat, on ilon ja surun aikoja, on menestyksen tuksen tausta” ja ”Totalitarismin seuraukset” ovat ja vastoinkäymisen jaksoja. taustalukuja, joissa selvitetään muiden muassa rau- Karjalaan palaaminen on ollut minulle suu- hanehdot ja -asiakirjat, osoitetaan Neuvostoliiton ri lahja. (...) Kun keväällä menen Alasjärvelle, harjoittama totalitarismi sekä määritetään Suomen ovat kurjet ja joutsenet jo tulleet. Samoihin rooli sotien kärsijänä henkilöuhrien, alueluovu- aikoihin me syksyllä lähdemme paluumatkalle tusten ja taloudellisten menetysten näkökulmasta. – minä ja linnut. (Pöysti 2003: 62) Luku ”Palautuksen toteutus” on kirjan ydin. Siinä kartoitetaan Karjalan nykytilanne sekä esitetään Veikko Saksi ja ProKarelia: Karjalan palautus palautuksen mahdollisuudet, perustelut, toteut- taminen ja suunnittelu. Palautuksen numeeriset Prokarelia nimittää itseään vapaaksi kansalaisliik- perustelut löytyvät lukemattomista taulukoista keeksi (ProKarelia, 25.11.2006). Se määrittää teh- luvusta ”Karjalan palautus numeroina”. Luku ”Pa- tävänsä seuraavasti: ”Se keskittyy viime sotien seu- lautuksen vaikutukset” taas luo utopiaa yli totali- rauksena Neuvostoliitolle pakkoluovutetun Suo- tarismin: ProKarelian visiossa Karjalan arvomaail- men Karjalan, Petsamon ja Sallan alueiden sekä ma muuttuu, talous voi hyvin ja alue integroituu eräiden Suomenlahden saarien palauttamiseen osaksi länttä. Kirja päättyy palautusta ajavien yh- Suomen valtion ja EU:n yhteyteen. Samalla Pro- teisöjen esittelyyn. Karelia edistää karjalaisen kulttuurin säilyttämistä Akateemisena tutkimuksena kirjaa ei tekijänkään ja tunnetuksi tekemistä. Kutsumme tätä missiota mukaan pidä tarkastella, sillä siitä puuttuvat esi- Karjala-kysymykseksi” (ProKarelia, 25.11.2006). merkiksi suorat lähdeviitteet. Sen sijaan se pohjau- Kauppatieteen maisteri Veikko Saksi on yksi tuu ”lukuisiin keskusteluihin eri henkilöiden kanssa ProKarelia-liikehdinnän tärkeimmistä keulahah- sekä Karjalan palautuksesta että monista muista moista. Hän kirjoittamansa kirja Karjalan palautus asioista”. Saksin toive on, että kirja löytää tiensä julkaistiin vuonna 2005 ja se on ProKarelian aja- ministeriöihin, tutkimuslaitoksiin ja oppilaitoksiin. man Karjalan palautuksen virallinen ohjelmanju- ”Ellemme näitä asioita selvitä, jäämme paljon vel- listus. Tekijä itse kirjoittaa esipuheessa, että ”kirja kaa sotiemme veteraaneille ja maamme rakentajille on yleisselvitys ja samalla ProKarelian kannanotto ja tuleville sukupolville” (Saksi 2005: 11). avoinna oleviin asioihin”. Avoinna olevilla asioil- Suomen kielen sanakirja (1996: 397) määrittää la Saksi tarkoittaa Neuvostoliiton harjoittaman nationalismin kansallisuusaatteeksi, kansallismieli- totalitarismin aggressioita ja rikoksia, jotka pitäisi syydeksi ja kansalliskiihkoksi. Karjala on aina ol- tunnustaa rakennettaessa uudenlaista suhdetta Ve- lut oleellinen osa suomalaista nationalismia. Siellä näjään. Saksin mukaan suomalaiset kokivat itänaa- ovat kohdanneet niin vallankumouksellinen kuin purin sodanjälkeiset toimet niin syvällisesti, että rauhanomainen nationalismi, ja paikasta on am- noin 40 prosenttia suomalaisista kannattaa Kar- mennettu yhtä hyvin myyttistä menneisyyttä kuin jalan palautusta. Lisäksi selvittämättä on muiden kansallisia hyötyjä. Suomi asettuu tässä ajattelussa muassa asekätkentä, sotakorvaukset ja evakkojen aina keskukseksi, ja Karjala sijaitsee kaukana peri- oikeudet. Jos Suomi siis ei tee vääryyksiä oikovaa feriassa. Pertti J. Anttonen onkin kirjoittanut, että

10 35: 2 (2006) ss. 3–14 JA ALUE YMPÄRISTÖ suomalaiskansallinen mytologia ja historia on ra- siin neuvotteluihin perustuvaa strategiaa käyt- kennettu erilaisille puolustamistilanteille ja niistä täen, jossa lähtökohtana on win-win -tilanne. kertoville myyteille. Vastapooliin asettuvat ne toi- Taktiikkaan liittyy laaja informointi asiasta ja set, kuten karjalaiset, joita Suomi tai suomalaiset Suomen osalta etukäteen toteutettu esim. sota- eivät ole (Anttonen 1996). syylliseksi tuomittujen ja asekätkijöiden tuomi- Kun määrittelin artikkelini alussa utopian kä- oiden purkaminen. (Saksi 2005: 152–153) sitteen, viittasin Y. O. Ruuthin teokseen Karjalan kysymys vuosina 1917–1920. Katsaus Karjala-kysy- Karjalan palautukseen liittyvä ideologinen kes- myksen poliittiseen luonteeseen. Vuodelta 1921 pe- kustelu osoittaakin, että Suomessa on tarve natio- räisin olevassa teoksessa Ruuth (1921: 18) asettaa nalistiselle puheelle Karjalasta. Oikeastaan Veikko Karjalan kysymyksen sekä poliittiseksi että henki- Saksin ja ProKarelian visio täyttää poliittisen na- seksi ja taloudelliseksi kysymykseksi: ”Sivistys ei tionalismin määreen kevyesti, sillä siinä uskotaan kohoa ilman taloudellisia edellytyksiä, eikä kan- Suomen kaikkivoipaisuuteen: ”Se tuo hyvinvoin- sallinen varallisuus ilman hengen vireyttä, eikä nin ja kukoistuksen Suomen itäiseen ja Venäjän tahdon lujuutta.” Pohdinnan ytimessä on kysymys luoteiseen osaan. Karjalan humanitäärinen katast- Suomen varsinaisesta edusta Karjalassa: ”Onko roﬁ vältetään” (ProKarelia, 25.11.2006). Suomen etu siinä, että suomalainen liikemaailma Tämä utopiapuhe on ollut omiaan ärsyttämään saa Karjalasta raaka-ainetta ja käyttövoimaa sen monia. Karjala-lehti esimerkiksi kirjoitti 28. tou- koskista uusiin tehtaisiin vai siinäkö, että Suomen kokuuta 2005, miten Suomen Posti hylkäsi luvia- valtio saa käteisen maksun tukkipuiden muodossa laisen Heikki M. Uusilehdon idean teettää Tarton vähimmästäkin karjalaisille suomasta avusta, vai rauhan rajoja esittävä postimerkkisarja omaan siinäkö, että Karjalan kansasta kehittyy lyhyessä käyttöönsä. Suomen Postin perusteluissa kartta ei ajassa hyvinvoipa sivistynyt ja poliittisesti valveu- sovi omakuvapostimerkin aiheeksi, sillä säännöis- tunut kansa?” (Ruuth 1921: 8). sä kielletään valtiolliset ja yhteiskunnallisiin tun- Kun yli 80 vuotta vanhaa määritelmää vertaa nukset (Koskinen 2005). Etelä-Karjala-instituutin Veikko Saksin Karjalan palautus -kirjan ytimeen, johtaja, professori Kalle Michelsen puolestaan to- sanomasta löytyy hämmästyttävää retorista saman- tesi kolumnissaan, että Karjala voidaan palauttaa kaltaisuutta. Lukijalle annettava viesti kilpistyy sel- ilman poliittisiakin päätöksiä: ”Venäjältä saa jo nyt västi siihen, mikä on Karjalan etu: Suomi on se, ostaa vapaasti kiinteistöjä ja pian varmaan myös joka voi viedä rajan taakse taloudellista ja sivistyk- maata. Kymppitonnilla saa Viipurista jo komean sellistä hyötyä. Oikeastaan Saksin ja ProKarelian kaksion merinäköalalla. Sama investointi maaseu- visio on vahvempi, sillä Suomella on Saksin mu- dulle tuottaa jo melkoisesti suuremman talon, jos- kaan moraalis-eettinen peruste vaatia toisen maa- sa riittää amatöörinikkarille korjattavaa moneksi ilmansodan rauhanehtoja uudelleen arvioitavaksi. vuodeksi. Jos rahat eivät riitä kiinteistön ostami- Tämä tapahtuu vaiheistetun elinkaaren keinoin seen, Karjalan voi palauttaa muilla keinoilla. Kesä niin, että ”historian syvä painolasti” puretaan alu- ja alkusyksy ovat erinomaista aikaa matkustaa kat- eita palauttamalla ja erilaisia kuluja korvaamalla. somaan kaunista Karjalaa. Vuosiviisumi Venäjälle maksaa vain pari sataa euroa ja raja-asemalta saa Tämän Karjalan palautus -suunnitelman läh- vajaan kolmenkympin hinnalla kahden viikon tökohtana ovat sekä moraalis-eettiset tavoitteet ajoluvan. Siitä sitten vaan menoksi” (Michelsen että puhtaat hyötynäkökohdat. Tärkeintä on se, 2005). että Suomi ja Venäjä kiihkottomasti ryhtyvät yhdessä tarkastelemaan historian syvää paino- Karjala muistin paikkana ja utopiana lastia maitten välillä. Moraalis-eettisten jännit- teiden purkaminen tapahtuu palauttamalla vää- Mikko Lahtinen näkee, että globaalien riippu- rin perustein otetut alueet ja sopimalla aiheu- vuussuhteiden ja eriarvoisuuksien määrittelemäs- tettujen tuhojen ja Suomen maksamien kus- sä nykyisyydessä utopiat ovat etääntyneet kauas tannusten korvaaminen. (...) Liiketaloudellisin siitä, millaisia ne olivat runsas sata vuotta sitten: termein voimme sanoa tätä visioksemme, koska ”Ihmisten elämä ei ole vapaata, turvallista, tasaver- sillä on hyvin kauas tähtäävä suuri vaikutus: taista tai itselähtöistä. Ehkäpä tämä 2000-luvun hyvä naapuruus ja ystävyys Suomen ja Venäjän kehno asiantila alkaa joskus tuottaa myös toivon välillä. Pitkä tähtäys kuvaa sitä elinkaarta, mikä utopioita – ainakin puhetta siitä, mistä on puu- tälle toiminnalle on suunniteltu. Elinkaari on te. Ehkä tämä edellyttää yhä vakavampia kriisejä, vaiheistettu. Visio tulee toteuttaa rauhanomai- kantapään kautta oppimiseen kuuluvia karvaita

11 35: 2 (2006) ss. 3–14

kokemuksia. Ne eivät kuitenkaan saisi olla niin kuin kansalliset tai poliittiset utopiat, sillä niillä rajuja, että ihmiset menettäisivät kaiken toivonsa. on tiivis yhteys paikan menetyksen kokemukseen. Tulevaisuuden toiverikkaat haavekuvat jäävät kui- Sirkka Pöysti kokeekin olevansa kuin muuttolin- tenkin pelkiksi abstrakteiksi utopioiksi, ellei niissä tu, joka rakentaa ja toimii tässä hetkessä mutta ei esitettyihin vaihtoehtoihin sisälly teoreettisesti pä- löydä silti oikeaa kotiaan: tevää analyysia olemassa olevasta todellisuudesta ja sen muuttamisen ehdoista ja edellytyksistä” (Lah- Kyllä kai me ihmisetkin muuttolintuja olem-

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA tinen 2002: 229–230). me, emme aina tiedä, missä on oikea kotimme. Itse näen nykyisyyden toisin: me elämme kes- Silti oppi-isämme Lutherin elämänohje kelpaa kellä utopioita, ja utopiat ovat muuttuneet konk- edelleen noudatettavaksi: ”Huomisesta ei mi- reettisiksi toivon periaatteiksi – niin kuin Ernst tään tiedä, mutta tänään istutan omenapuun.” Blochin klassinen teossarja Das Prinzip Hoffnung (Pöysti 2003: 63) (1959) edellytti. Voimakkaimmillaan utopiat elä- vät Karjalan palauttamiseen liittyvissä ideologisissa Johanneksen Uuraassa syntynyt Vilho Huu- keskusteluissa. ProKarelia kutsuu ”tätä missiota nonen puolestaan tunnustaa, että maailma on Karjala-kysymykseksi” ja esittää, että palautukses- muuttunut: ”Jos alueluovutuksia ei olisi koskaan ta laadittava ”ekonometrinen malli” voisi osoittaa tapahtunut ja eläisimme Karjalassa, kohtaisimme yksityiskohtaisesti palautuksen Suomelle ja Ve- siellä samanlaisia ongelmia kuin muualla Suomes- näjälle tuomat edut. Konkreettisimman muodon sa.” Silti hän ei luovu kokemuksestaan: ”Pohdinta missio on saanut kansalaisvetoomuksessa: ”Jo yli ei kuitenkaan pyyhi pois evakkoajan ja tutun pai- 30 000 ihmistä 90 maasta ja 40 USA:n osavalti- kan, kodin, menetyksen tunnetta: sen aiheuttama osta on allekirjoittanut vetoomuksen” (ProKarelia vamma on tässä heimossa niin syvällä, että sen pa- 25.11.2006). raneminen vie sukupolvien ajan. Parantuneeko se Ideologisen mission näkökulmasta 2000-luvun koskaan?” (Huunonen 1998: 153–154). utopiakonteksti näyttäytyy minulle ristiriitaisena, Giorgio Agambenin sanoin meillä voi siis olla sillä pidän palautus-ideologiaa poliittisena ja epä- toivoa vain siinä, mikä on vailla lohtua, ja maa- realistisena uhona. Esimerkiksi Karjalan Liitto ja ilma olisi vailla lohtua, jos voisimme ymmärtää monet poliitikot on jo pakotettu ilmoittamaan sen sellaisenaan (Agamben 1995: 93). Menetys ja kantansa palautuksesta ja myös tekemään rajaa pa- toivo ovatkin Karjalaan liittyvän muistelun avain- lautusjärjestöihin. Oma pelkoni on, että kärkevästä käsitteet, jotka sijaitsevat ihmismielessä suhteessa poliittisesta ja nationalistisesta puheesta tulee on- rajantakaiseen aikaan ja paikkaan. Erilaiset pois- gelmia niille, joille Karjala on oikeasti tärkeä. Entä saolevan paikan ilmaisut ovat kokemuksen kaksi jos siirtokarjalaisten pitäjäseurojen tekemä kun- puolta: muistoja menneestä ja utopioita tulevas- tayhteistyö valuu hukkaan ja kaikkien ulkomaa- ta. Nykyisyys on kynnys näiden kahden välillä. laisten liikkumista rajoitetaan Venäjän puoleisessa Nykyisyyden kynnys ei kuitenkaan ole sellainen, Karjalassa. Tällöin koettavasta muistin paikasta että se rinnastuisi suoraan rajaan. Johannes-Seu- tulee oikeasti poissaoleva, määritelmän mukainen ra ry:n puheenjohtaja Paavo Väntsi esitti kutsun _-topos. Suomalais-venäläisen tutkimusyhteistyön vuoden 2003 Johannesjuhlille seuran pitäjäleh- tämä vie pahimmillaan uuteen väljähtymiseen. dessä. Tekstissä poissaoleva näyttäytyy yhtä aikaa Siirtokarjalainen utopiakonteksti on onneksi kokemuksena, käytävänä ja sisäpuolta esittävinä paljon ideologista laajempi. Toivon profeetta Mik- kasvoina (Agamben 1995: 64): ”Juhlat ovat olleet ko Reponen ennusti ensin Viipurin lohduttoman ikään kuin silta menneisyyteen. Menetetty kotiseu- kohtalon, mutta valoi myöhemmissä profetiois- tu muistoineen, evakkomatkan kokemukset, kar- saan uskoa Karjalan palautumiseen. Hänen sano- jalainen kulttuuri sekä varhaisempien sukupolvien mansa voi ymmärtää yhden ihmisen vastaukseksi työ ovat sävyttäneet monella tavalla juhlia vuosi- siirtokarjalaisten inhimilliseen hätään ja paikan kymmenten saatossa. Mutta juhlien tarkoituksena kaipuuseen. 2000-luvun utopiakonteksti on jo ei ole ollut vain taaksepäin katsominen. Ne ovat huomattavan moniääninen. Menetetty Karjala tähdänneet myös yhteyden luomiseen eri puolille muotoutuu siirtokarjalaisten muistossa ja toiveissa Suomea siroteltujen johannekselaisten kesken. On aina omanlaisekseen, eivätkä nationalistiset utopia- ollut mahdollista vaihtaa kuulumisia sukulaisten tulkinnat tai globaalit riippuvuussuhteet vaikuta ja tuttujen kanssa. Ja omat muistotkin entisestä muistin utopioiden sisältöihin välttämättä lain- kotipitäjästä ovat saaneet uutta paloa yhteisten kaan. Siirtokarjalaisten mielissä sijaitsevat muistot muistojen keskeltä. Silta kaartuu myös tuleviin ja utopiat ovatkin luonteeltaan tyystin erilaisia aikoihin. Juhlilla olemme yhdessä tähystelemässä,

12 35: 2 (2006) ss. 3–14 JA ALUE YMPÄRISTÖ mitä näemme edessäpäin” (Väntsi 2003, korostus Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Fingerroosin). Fingerroos, Outi (2004b). Muistojen Karjala – utopiat pai- Olenkin vankasti sitä mieltä, että 2000-luku kasta. Sananjalka 46, 191–208. Fingerroos, Outi (2007). Uuskareliaanit nyky-Karjalassa. on utopioille aivan yhtä hedelmällinen konteksti Teoksessa Fingerroos, Outi & Loipponen, Jaana (toim.) kuin toisen maailmansodan jälkeiset vuodet tai Nykytulkintojen Karjala, 16–32. Nykykulttuurin tutkimus- 1800-luvun yhteiskunnallinen murros. Toisin sa- keskuksen julkaisuja 91. Nykykulttuuri, Jyväskylä. noen tuotamme jatkuvasti puhetta siitä, mistä on Fingerroos, Outi & Haanpää, Riina (2004). Globalisoituvia puute. muistitietotutkijoita tapaamassa. Elore 11:1. 24.11.2006, http://cc.joensuu.ﬁ/%7Eloristi/2_04/fha204.html Fingerroos, Outi & Haanpää, Riina (2006). Muistitietotut- Alaviitteet kimuksen ydinkysymyksiä. Teoksessa Fingerroos, Outi, Haanpää, Riina, Heimo, Anne & Peltonen, Ulla-Maija 1. Kokemuksiin liittyvien utopioiden yhteydessä olisi (toim.) Muistitietotutkimus – metodologisia näkökulmia, mahdollista keskustella mm. nostalgiaelementistä, py- 25–48. Tietolipas 214. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, hiinvaeltaja-turisteista, maffesolilaisista uusheimoista Helsinki. ja diasporaidentiteeteistä. Näistä teemoista olen kir- Fingerroos, Outi, Haltia, Marjatta & Toivonen, Outi (1999). joittanut aikaisemmin, kuten vaikkapa lähteenä käyt- Johannes: lähellä kaukana. Johannes-Seura ry:n 50-vuotis- tämissäni teksteissä Fingerroos 2003; 2004a; 2004b, juhlajulkaisu. Johannes-Seura ry, Piikkiö. 2007. Painossa ovat seuraavat artikkelit: Fingerroos Fingerroos, Outi & Loipponen, Jaana (2007, toim.). Nyky- (2007a). Karelia as a place of memories and utopias. tulkintojen Karjala. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen – Folklore 33 (Tartu, Estonia). Fingerroos (2007b). julkaisuja 91. Nykykulttuuri, Jyväskylä. NewKarelians in the present-day Karelia. The Jour- Fingerroos, Outi & Peltonen, Ulla-Maija (2006). Muistitieto nal of Borderlands Studies (San Diego State Universi- ja tutkimus. Teoksessa Fingerroos, Outi, Haanpää, Riina, ty Press). Fingerroos (2007c). Teoksessa Melnikova, Heimo, Anne & Peltonen, Ulla-Maija (toim.) Muistitieto- Jelena et al. (toim.), [kirjan nimi avoin] (European tutkimus – metodologisia näkökulmia, 7–47. Tietolipas 214. University in St. Petersburg, Oral History Center). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 2. Englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käyte- Haapanen, Irmeli (2001). Kareliaanit ovat irti Pohjois-Kar- jalassa. Karelianismin renessanssista ei voinut 30 vuotta tään myös nimitystä history from below. sitten uneksiakaan. Turun Sanomat 5.7.2001. [Tekstissä 3. Hannes Sihvo osoitti karelianismin olevan luon- haastateltu Hannes Sihvoa.] teeltaan kulttuurinen ja poliittinen ilmiö, jonka juu- Hirn, Yrjö (1939). Matkamiehia ja tietäjiä. Kustannusosa- ret ovat vuosikymmenten ja vuosisatojen takana: se keyhtiö Otava, Helsinki. kiinnittyy traditioon, menneisyyden esittämiseen, Huunonen, Vilho (1998). Kuinka olisi jos oltaisiin. Karelia kansallistunteeseen, identiteettiin ja etnisyyteen. Ka- Nova ry, Helsinki. relianismissa toistuu eri aikakausina hyvinkin paral- Häikiö, Martti (2005). Jatkosodan ulkopolitiikka: pitkos- leelisia motiiveja ja aaterakennelmia, joista yhtä Sihvo puista rauhaan. Teoksessa Leskinen, Jari & Juutilainen, nimittää osuvasti utooppiseksi struktuuriksi (Sihvo Antti (toim.) Jatkosodan pikkujättiläinen, 1093–1101. 2003: 8–9, 406–407). WSOY, Helsinki. Kangaspuro, Markku (2000). Neuvosto-Karjalan taistelu Lähteet itsehallinnosta. Nationalismi ja suomalaiset punaiset Neuvos- toliiton vallankäytössä vuosina 1920–1939. Bibliotheca his- Anttonen, Pertti J. (1996). Myyttiset uhkakuvat ja puolus- torica 60. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. tuseetos Suomen ja suomalaisuuden konstituoinnissa. Laaksonen, Pekka (2005). Lukijalle. Esipuhe teokseen Ervasti, Elektroloristi 3:2. 2.12.2006, http://www.joensuu. August Vilhelm, Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa ﬁ/~lorist/2/_96/ant296.html 1879. Suomalaisen Kirjallisuuden Toimituksia 992. Suo- Agamben, Giorgio (1995). Tuleva yhteisö. Helsinki, Gau- malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. deamus. Lahtinen, Mikko (2002, toim.). Matkoja utopiaan. Tommaso Bloch, Ernst (1959). Das Prinzip Hoffnung. Suhrkamp Verlag, Campanella, Francis Bacon & David Hume. Vastapaino, Frankfurt am Main. Tampere. Ervasti, August Vilhelm (1881/2005). Muistelmia matkalta Lehto, Liisa & Timonen, Senni (1993). Kertomus matkasta Venäjän Karjalassa 1879. Suomalaisen Kirjallisuuden kotiin. Karjalaiset vieraina omilla maillaan. Teoksessa Toimituksia 992. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Laaksonen, Pekka & Mettomäki, Sirkka-Liisa (toim.) Helsinki. Kauas on pitkä matka. Kirjoituksia kahdesta kotiseudusta, Fingerroos, Outi (2003). Karjalainen – heimolainen vai 88–105. Kalevalaseuran vuosikirja 72. Suomalaisen Kir- uusheimolainen. Teoksessa Knuuttila, Seppo, Laaksonen, jallisuuden Seura, Helsinki. Pekka & Piela, Ulla (toim.) Tutkijat kentällä, 194–207. Melnikova, Ekaterina (2005). Recollections on ”narrative Kalevalaseuran vuosikirja 82. Suomalaisen Kirjallisuuden land” in oral tradition of Russian settlers to Karelia. Teok- Seura, Helsinki. sessa Hakamies, Pekka (toim.) Moving in the USSR. Western Fingerroos, Outi (2004a). Haudatut muistot. Rituaalisen kuo- anomalies and Northern wilderness, 88–105. Studia Fennica leman merkitykset Kannaksen muistitiedossa. Suomalaisen Historica 10. Finnish Literature Society, Helsinki. Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 985. Suomalaisen Mikkonen, K (1967, toim.). Mikko Reponen. Viipurin profeetta.

13 35: 2 (2006) ss. 3–14

Kuva ja Sana, Helsinki. (toim.) The Oral history reader, 63–74. Routledge, Niinistö, Jussi (2001). Bobi Sivén. Karjalan puolesta. Suoma- London. laisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 804. Suomalaisen Pöysti, Sirkka (2003). Sain Karjalan takaisin. Omakustanne, Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Helsinki. Nora, Pierre (1996). General introduction: between memory Ricoeur, Paul (2004). Memory, history, forgetting. The Univer- and history. Teoksessa Kritzman, Lawrence D. (toim.) sity of Chicago Press, Chicago. Realms of memory. The construction of the French past. Vo- Ruuth, Y. O. (1921). Karjalan kysymys vuosina 1917–1920. lume I: conﬂicts and division, 1–20. Columbia University Katsaus Karjala-kysymyksen poliittiseen luonteeseen. K. J.

ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA Press, New York. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä. Nora, Pierre (1998). The era of commemoration. Teokses- Saksi, Veikko (2005). Karjalan palautus. ProKarelia, Hel- sa Kritzman, Lawrence D. (toim.) Realms of memory. sinki. The construction of the French past. Volume III: symbols, Sihvo, Hannes (1973/2003). Karjalan kuva. Karelianismin 609–637. Columbia University Press, New York. taustaa ja vaiheita autonomian aikana. Suomalaisen MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. (2005). Kotimaisten kielten Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 940. Suomalaisen tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, Helsinki. Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Paasi, Anssi (1988). On the border of the Western and Eastern Stenbäck, Irma (2003). Karjala takaisin kirja kirjalta. Uuskare- worlds. The emergence of the utopia of the Wärtsilä commu- lianismi näkyy klassikoiden uusintapainoksina, tutkimuk- nity in Eastern Finland. Tiedonantoja N:o 6. Joensuun sissa ja Karjalanmatkoissa. Helsingin Sanomat 23.11.2003. yliopisto, Kulttuuri- ja suunnittelumaantiede, Joensuu. [Tekstissä haastateltu Pekka Laaksosta.] Paasi, Anssi (1996). Territories, boundaries and consciousness. Tilley, Christopher (1994). A Phenomenology of landscape. The changing geographies of the Finnish-Russian border. John Places, paths and monuments. Berg Publishers, Oxford. Wiley & Sons, Chichester. Suomen kielen sanakirja (1996). Nurmi, Timo, Rekiaro, Ilkka Parot, Jocelyn (2005). Haudatut muistot. Anamneesi sisällisso- & Rekiaro, Päivi (toim.). Gummerus, Helsinki. dan ja siirtokarjalaisuuden leikkauspisteessä. Historiallinen Uusi sivistyssanakirja (1993). Aikio, Annukka (toim.). Otava, aikakauskirja 103, 497–505. Helsinki. Peltonen, Ulla-Maija (2003). Muistin paikat. Vuoden 1918 Virtanen, Matti (2001). Fennomanian perilliset. Poliittiset tradi- sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta. Suomalaisen tiot ja sukupolvien dynamiikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 894. Suomalaisen Seuran Toimituksia 831. Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Seura, Helsinki. Portelli, Alessandro (1998/2002). What makes oral history Väntsi, Paavo (2003). Juhlakutsu. Johannekselainen, heinäkuu different? Teoksessa Perks, Robert & Thomson, Alistair 2003.