Karjala – Muistin Ja Utopian Paikka
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
35: 2 (2006) ss. 3–14 YMPÄRISTÖ ALUE JA Outi Fingerroos Karjala – muistin ja utopian paikka Karelia – a place of memories and utopias Karelia has always been a place of utopias and nationalistinen utopia eli suursuomalaisuuden memories in Finland. The images that we have of aate, jonka päämääränä oli saattaa koko Karjala this area tend to originate in national projects osaksi Suomea. August Vilhelm Ervastia tava- and Karelianism. The Isthmus belonged to Finland taan pitää ensimmäisenä kareliaanina (ks. Ervasti until 1939. After World War II a total of 430 000 2005), ja hänen perässään joukko 1800-luvun lo- evacuees, 407 000 of whom were Karelians, were pun taiteilijoita, kansatieteilijöitä, kansanrunou- resettled in different parts of Finland. The article den tutkijoita, luonnontieteilijöitä ja kielentut- concentrates on the memories and utopias of the kijoita suunnisti Karjalaan. Itse termi on paljon Karelian evacuees. Karelia is not just an abstraction tätä nuorempi. Se tiettävästi esiintyi ensi kerran but a place of memories and utopias for Karelian vuonna 1939 Yrjö Hirnin teoksessa Matkamiehiä evacuees. Their utopias are different than those of ja tietäjiä, jossa luonnehditaan juuri kareliaanien supporters of Karelianism because of their misery ja Kalevala-romantikkojen merkitystä 1800-lu- and dreams about going back there. vun lopun kansallishenkisessä ilmapiirissä (Hirn 1939: 207–208). Keywords: Karelian Isthmus, oral history, places of Hannes Sihvon mukaan karelianismille on memory, utopias tässä päivässä samanlainen tilaus kuin sen syn- tyaikoina – silloin Suomi tosin oli Venäjän, nyt olemme itsenäinen valtio, osa Eurooppaa ja glo- Johdanto baaliksi luonnehdittua maailmaa. Tällaisesta ka- relianismin renessanssista ei voinut edes uneksia Hannes Sihvo kirjoitti utooppisesta Karjalas- 30 vuotta sitten (Haapanen 2001; ks. Fingerroos ta ja karelianistisesta orientista Karjalan kuvassa 2004b: 126–128; Fingerroos 2007). Karelianis- (1973/2003: 407) seuraavin sanoin: ”Karelianis- min satavuotinen perinne näyttää siis saavutta- missa niin kuin muissakin aatteissa on nousu-, neen Neuvostoajan väljähtymisvaiheen jälkeen kukoistus- ja väljähtymisvaiheensa. Karelianismil- uuden kukoistuksen ja sihvolaisen epigonin. lakin on esiklassikkonsa, klassikkonsa ja epigonin- Pekka Laaksonen puhuukin uuden polven Karja- sa. Ei käy kieltäminen, että jokaiselle heistä saattoi la-tutkimuksen aallosta: ”Ehkä voisimme puhua aate olla uusi, vaikka riittävän pitkän ajanjakson jopa uudesta karelianismista” (Stenbäck 2003; perspektiivissä motiivit saattavat osoittautua sata- Fingerroos & Loipponen 2007: 7). Minä itse, uu- vuotiseksi perinteeksi”. den sukupolven Karjala-tutkija, olen ollut muka- Karelianismi ymmärretään yleisesti tieteen ja na määrittelemässä tutkimuksen uuskareliaanista taiteen ihannoivaksi kiinnostukseksi Karjalaan. innostusta. Vasta ilmestyneen kirjan Nykytulkin- Karelianismi muiden muassa synnytti ajatuksen tojen Karjala alkuun kirjoitin toimittajakollegani Suomen suvusta, ja tästä ajatuksesta kehittyi myös Jaana Loipposen kanssa (Fingerroos & Loippo- 3 35: 2 (2006) ss. 3–14 nen 2007: 7): ”Kirjan tutkijat eivät välttämättä hartauskirjoja julkaiseva Kuva ja Sana, ja se koos- kutsuisi kaikki itseään uuskareliaaneiksi, mutta tuu Reposen ystävien muistoista ja kuvauksista. jokin Karjalassa on vetänyt heitä puoleensa. Osa Toinen empiirinen katsaus rakentuu Karjalan on säilyttänyt tosioloisuutensa; heille Karjala on evakon Sirkka Pöystin omakustanteen Sain Karja- tutkimuskohde siinä kuin mikä muu osa Suomea lan takaisin (2003) tarkastelulle. Ideanani on ta- tahansa. Osaa Karjala kiehtoo ja fasinoi, ohi pe- voittaa yhden Karjalan evakon toteuttama utopia rustutkimuksen, kohti omia tuntemuksia. Tämän kuvaamalla, miten Sirkka Pöysti toteutti paluun ALUE JA YMPÄRISTÖ ALUE JA kokoelman Karjala ei siis ole yksi ja yhteinen vaan synnyinkotiinsa Laatokan Karjalaan. Kolmanneksi monta Karjalaa.” tarkastelen ProKarelia-ideologista palautusutopiaa Artikkelissani tartun Sihvon utooppiseen kare- Veikko Saksin kirjoittaman kirjan ja ohjelmanju- lianismiin siirtokarjalaisten kokemuksien ja muis- listuksen Karjalan palautus (2005) avulla. tin näkökulmasta. Yhdyn nimittäin Sihvoon siinä, Artikkeli edustaa kulttuurien tutkimusta ja sen että karelianismilla on erilaisia vaiheita ja sadan sisällä vaikuttavaa muistitietotutkimusta. Se on osa vuoden perspektiivissä aatteesta saattaa tulla pe- Suomen Akatemian rahoittamaa tutkijatohtorin rinteenkaltainen. Osoitan kuitenkin, että perin- projektiani ”Karjala muistin paikkana ja utopioi- teen sisällä on tapahtunut muutoksia: aatteellista na” (2005–2008), jossa tavoitteenani on kirjoittaa karelianismia on edelleen olemassa, mutta utopiat Karjalasta, etenkin Kannaksesta, lähtökohdiltaan konkretisoituvat myös siirtokarjalaisten kokemuk- valtavirasta poikkeavaa, kiellettyä ja katkonaistakin siin kiinnittyvissä muistoissa. Tällaisiin muistin historiaa. Projektini on Suomen akatemian rahoit- utopioihin liittyy kansallis-poliittisten konnotaa- taman Transboundary landscapes – rajamaamaise- tioiden ja mannheimilaisten ideologioiden sijasta mat -hankkeen yhteistyökumppani. sellaisia attribuutteja kuin kokemus, unohdus, nostalgia(turismi) ja uusheimolaisuus1. Mitä on muistitietotutkimus? Artikkelini kohdentuu muistin paikkoihin ja utopioihin eli siihen, miten menetetystä Karja- Muistitietotutkimus (englanniksi oral history) on lasta on rakennettu läsnä olevaa paikkaa sotien kansainvälinen ja moneen tutkimuksen traditioon 1939–1945 jälkeisessä Suomessa. Lähden liikkeel- vievä ilmiö. 1990–2000-luvuilla siitä on tullut le muistitiedon, muistin paikkojen ja muistin uto- kiinteä osa historian- ja kulttuurien tutkimusta pioiden määrittämisestä. Koska tekstini perustana myös Suomessa. Muistitietotutkimus on syntynyt on muistitietotutkimuksen traditio, saavat myös pyrkimyksestä tuottaa uusia, erilaisia ja vaihtoeh- termit sisältönsä tästä traditioista käsin. Käsit- toisiakin tulkintoja menneisyydestä. Perinteisiä telyni poikkeaakin tarkoituksella totutusta, sillä kiinnostuksen kohteita ovat olleet erilaiset pieniksi voisin hyödyntää yleisesti kulttuurintutkimuksen luonnehdittavat historian ilmiöt2, kuten arki, mar- traditiota ja historiantutkimuksen filosofiaa (kuten ginaalit, syrjäytetyt, unohdetut, luokat ja yhteisöt Ricoeur 2004) tai pohtia utopioiden ja ideologioi- vailla kirjoitettua historiaa. Esimerkiksi vasta itse- den välisiä suhteita. Näin nostattaisin myös muis- näistyneille, sisällissotien riepottelemille maille oral toihin liittyvän tulkinnan abstraktiotasoa. Koska history on tarjonnut mahdollisuuden tuoda julki tavoitteenani on asettaa termeille uusi määritelmä omia menneisyyden tulkintojaan (Fingerroos & suomalaisen muistitietotutkimuksen traditios- Haanpää 2006: 26–27; ks. Fingerroos & Haanpää ta käsin, en lähde ylimääräisille epistemologisille 2004; Fingerroos 2006). retkille. Sen sijaan esitän utooppisesta Karjalasta Kansainvälisessä tutkimuksessa käsite oral history tulkinnan, jota määrittää yhtäältä siirtokarjalaisten viittaa tavallisimmin erilaisiin suullisiin aineistoi- muistelussa oleva paikan kokemus, toisaalta ideo- hin, joita tuotetaan haastattelumenetelmin ja joista logisoitu unelma aluepalautuksesta. rakennetaan menneisyyden tulkintoja ja -esityksiä. Artikkelini empiirinen osa koostuu kolmesta Suomalaiselle muistitietotutkimukselle käännös erilaisesta Karjala-utopiasta. Esimerkit ovat näyt- suullinen historia ei kuitenkaan ole onnistunut, sillä teitä elävästä karjalaisuudesta. Ensimmäiseksi arkistolaitoksemme on tehnyt merkittävää tallen- esittelen Karjalan profeetaksi kutsutun, entisen nustyötä koko olemassaolonsa ajan. Etenkin 1900- viipurilaisen kalakauppiaan Mikko Reposen kak- luvulla arkistoihimme on kertynyt runsaasti muiden si ennustusta, jotka ovat antaneet toivoa monelle muassa elämäkertoja, muistelmia ja kilpakeruissa Viipurin seudulta evakuoidulle siirtokarjalaiselle. tuotettua muistitietoa teksteinä. Lisäksi puhuttua Lähteenä käytän K. Mikkosen toimittamaa kirjaa sanaa tutkitaan meillä usein transkriptiona, mikä Mikko Reponen. Viipurin profeetta. Suomen kohta- edellyttää erilaisia metodeja kuin puheen tutkimi- lonvuosien apostoli (1967). Kirjan on kustantanut nen (Fingerroos & Haanpää 2006: 26–27). 4 35: 2 (2006) ss. 3–14 YMPÄRISTÖ ALUE JA Suomessa akateeminen muistitietotutkimus on Lisäksi muistin paikka on käsittelyssäni ilmaisu, lähtökohdiltaan monitieteistä ja -menetelmäistä joka sisältää subjektiivisia ja sosiaalisia ulottuvuuk- metodologista pohdintaa muistin ja tiedon luon- sia riippuen siitä, kenen tai keiden näkökulmasta teesta. Jo sanan oral history kääntäminen muisti- paikkaa muistelussa tuotetaan. Lähtökohdiltaan tiedoksi tai muistitietotutkimukseksi edellyttää ajatteluni poikkeaakin siitä, mitä esimerkiksi termien muisti ja tieto määrittelemistä. Muistitie- Ulla-Maija Peltonen (2003: 188) on kirjoittanut totutkimus saakin perustelunsa historianfilosofian muistin paikoista samannimisessä teoksessaan: ontologiasta ja epistemologiasta. Tällöin ontologia, ”Kollektiivinen muisti ja muistin paikat ovat vuo- oppi olevaisesta, sisältää peruskäsityksiä siitä, mitä rovaikutuksessa keskenään. Pierre Noran lansee- esimerkiksi menneisyys ja aika ovat. Kysymykset, raama käsite muistin paikat (lieux de mémoire) on miksi tutkimme menneisyyttä ja mitä hyötyä siitä ymmärrettävä laajassa merkityksessä, koska sekä on, kuuluvat ilmiselvästi muistitietotutkimuksen muisti että paikka sisältävät assosiaatioita histori- epistemologian alueelle (Fingerroos & Haanpää alliseen, intellektuaaliseen, emotionaaliseen