Siirtokarjalaisuuden Asema Nuorten Aikuisten Identiteeteissä

SIIRTOKARJALAISUUDEN ASEMA NUORTEN AIKUISTEN IDENTITEETEISSÄ Marko Smiljanic Maisterintutkielma Suomen kieli ja kulttuuri Kieli- ja viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Kevät 2021 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta Laitos Kieli- ja viestintätieteiden laitos Humanistis-yhteiskuntatieteellinen Tekijä Smiljanic Marko Työn nimi Siirtokarjalaisuuden asema nuorten aikuisten identiteeteissä Oppiaine Työn laji Suomen kieli ja kulttuuri Maisterintutkielma Aika Sivumäärä Toukokuu 2021 102 Tiivistelmä Tutkielmassani tarkastelen karjalaisuuden asemaa nuorten identiteeteissä 2020-luvun alussa. Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomi luovutti Karjalan aluetta Neuvostoliitolle. Sen seurauksena 420 000 karjalaista siirtyi muualle Suomeen niiltä alueilta. Siirtokarjalaiset olivat etnisiä karjalaisia ja suomalaisia, jotka puhuivat karjalaa tai karjalan murretta, ja osa oli ortodoksisia kristittyjä. Heidän perinteensä, kielensä ja identiteettinsä heikkenivät, koska ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oudosti puhuvat siirtokarjalaiset siirtyivät historiallisesti luterilaisille, yleis- suomenkielisille alueille. Siirtokarjalainen kulttuuri on tärkeä osa Suomen historiaa ja kulttuuria, ja siksi haluan tutkia karjalaisuuden asemaa ja relevanssia siirtokarjalaisten lastenlasten elämässä. Tutkimuskysymykseni ovat, mitä siirtokarjalaisesta kulttuurista, kokemuksista ja muistoista on siirtynyt siirtokarjalaisten lastenlasten identiteetteihin nykypäivänä, ja miten Karjala ja karjalaisuus näkyvät siirtokarjalaisten lastenlasten tietoisuudessa. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen identiteettiä, karjalaisuutta, autenttisuutta, muistoja sekä perheiden historiaa Hechtin identiteetin viestintäteorian avulla. Tämä teoria sopii tutkimukseeni hyvin, sillä se mahdollistaa identiteettien tutkimisen vuorovaikutustilanteiden konteksteissa. Tutkimuksessani tarkastelen myös aiempia tutkimuksia, jotka liittyivät siirtokarjalaisiin sekä heidän lapsiinsa. Tutkimukseni aineistona on haastatteluja siirtokarjalaisten lastenlasten kanssa. Halusin kerätä tutkimustani varten siirtokarjalaisten lastenlasten havaintoja perheistään ja identiteetistään. Analyysinkeruumenetelmäni on teemahaastattelu. Haastattelin kolmea aikuista, joilla on vähintään yksi siirtokarjalainen isovanhempi. Analyysimenetelmäni on diskurssianalyysi, joka sopii tähän tutkimukseen, koska tutkin osallistujien puheetta vuorovaikutustilanteissa. Olen havainnut haastatteluista, että siirtokarjalaisuus näkyy erittäin heikosti siirtokarjalaisten lastenlasten identiteeteissä nykypäivänä. Osallistujat ja heidän perheensä eivät pidä itseään karjalaisina eivätkä puhu karjalan kieltä tai murretta, mutta Karjalaa koetaan suvun kotialueeksi kaukaisessa menneisyydessä. Toiseksi osallistujat mainitsivat, että karjalaiset ruoat ovat vielä osa heidän elämäänsä. Toinen keskeinen havainto oli, että kaikki osallistujat epäilivät omaa pätevyyttään osallistua tähän tutkimukseen. Lisäksi osallistujat kertoivat toiveistaan keskustella isovanhempiensa sekä muiden siirtokarjalaisten kanssa ja tutkia omia juuriaan enemmän. Päätulosteni mukaan siirtokarjalaisesta kulttuurista on siirtynyt ruokia ja käsitys siitä, että Karjala on heidän sukunsa kotialue. Lisäksi karjalaisuus näkyy perinteinä kaukaisesta menneisyydestä sekä suomalaisen kulttuurin substraattina siirtokarjalaisten lastenlasten tietoisuudessa. Tutkimustuloksistani voi päätellä, että siirtokarjalaisten kulttuuri näkyy enää heikosti nuorten aikuisten identiteeteissä, ja siksi Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi allokoida resursseja tukea ja hyödyntää sekä siirtokarjalaisten perinteitä että karjalan kielen asemaa Suomessa. Asiasanat Karjala, karjalaisuus, identiteetti, siirtolaisuus, autenttisuus Säilytyspaikka Jyväskylän yliopisto Muita tietoja SISÄLLYS 1 JOHDANTO ................................................................................................................... 2 1.1 Tausta ja käsiteittä ................................................................................................ 2 1.2 Aiempi tutkimus, tutkimuskysymykset ja tavoitteet.........................5 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ................................................................................ 11 3 YHTEISKUNNALLINEN VIITEKEHYS ..................................................................28 4 AINEISTO JA MENETELMÄT .................................................................................. 35 4.1 Aineisto ................................................................................................................ 35 4.1.1 Teemahaastattelu ja sen osallistujat .....................................................35 4.1.2 Perheiden kokemuksia Karjalasta ja karjalaisuudesta ..................... 39 4.1.3 Omia mielikuvia Karjalasta ja karjalaisuudesta ................................ 40 4.1.4 Perheiden historia................................................................................... 42 4.2 Analyysimetelmät .............................................................................................. 44 4.2.1 Analyysimenetelmä ............................................................................... 44 4.1.2 Tutkimusetiikka ..................................................................................... 47 5 "EN PIDÄ ITSEÄNI KARJALAISENA" ...................................................................50 6 "KARJALANPAISTI" .................................................................................................. 63 7 ”EI PUHU” ................................................................................................................... 71 8 "HÄN OSAIS VARMASTI PALJON PAREMMIN VASTATA” ........................... 76 9 "SEMMONEN KUOLEVA KANSA” ........................................................................ 82 10 PÄÄTÄNTÖ ................................................................................................................. 89 LÄHTEET .............................................................................................................................. 97 1 JOHDANTO 1.1 Tausta ja käsiteittä Vuonna 1940 Moskovan rauhansopimuksen jälkeen Suomi luovutti Karjalan, Kuusamon ja Sallan alueita Neuvostoliitolle. Sen seurauksena 420 000 ihmisiä siirtyi mualle Suomeen. Suurin osa oli Suomen kansalaisia, jotka puhuivat karjalan muurretta tai karjalaa, ja osa oli ortodoksia kristittyjä1. Kotouttamisprosessissa oli useita ongelmia, koska ortodoksikirkkoon kuuluvia, oudosti puhuvia siirtokarjalaisia siirtyi historiallisesti luterilaisille, yleisesti suomenkielisille alueille. Nativistiset asenteet (eli asenteet toisten kulttuurien vaikutuksia kohtaan) kuten ksenofobia, “ryssäviha”, kiusaaminen, diskriminaatio ja anti-ortodoksiset mielipiteet olivat yleisiä ilmiöitä siirtokarjalaisten työ-, koulu- ja arkielämässä2. Nämä nativistiset asenteet aiheuttivat traumoja, jotka ovat kestäneet nykyaikaan. Samaan aikaan alkoi prosessi, jossa siirtokarjalaiset luopuivat osittain omista identiteeteistään ja kulttuureistaan, niin kuin 1 Loehr, J., Lynch, R., Mappes, J., Salmi, T., Pettay, J., Lummaa, V., (2017). Newly Digitized Database Reveals the Lives and Families of Forced Migrants from Finnish Karelia. Finnish Yearbook of Population Research, 52, 59-70. Väestöliitto. 60. 2 Sarhimaa, A. (2017). Vaietut ja vaiennetut: Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 118. 2 he olivat joutuneet luopumaan heidän kodeistaan. Karjalan murre ja kieli heikkeni, monet ortodoksit muuttuivat luterilaisiksi ja Karjalan kulttuuria unohdettiin3. Tätä ilmiötä kannattaa tutkia, koska se on olennainen osa Suomen historiaa ja Suomen kulttuuria. Samalla voidaan olettaa, että siirtoväen historiallinen kokemus saattoi olla samanlainen kuin nykypäivän pakolaiskriiseissä. Jos siirtoväen kokemukset, tarinat ja muistot voivat kertoa, miten parannetaan nykypäivän kotouttamisprosessia, seuravat sukupolvet voivat elää ilman vältettävissä olevia traumoja. On tärkeää tutkia tätä ilmiötä, koska Suomen yhteiskunta on velkaa siirtokarjalaisille. Uskomattomat traumat, nöyryytykset ja kaltoinkohtelut olivat läsnä siirtokarjalaisten siirto- sekä kotoutumisprosessissa ja ne täytyy historiallisesti korjata. Karjala on historiallinen alue Pohjois-Euroopassa Fennoskandian niemellä. Traditionaalisesti se on ollut karjalaisväestön asuinalue, mutta historiallisesti Karjalassa on asunut myös muun muassa venäläisiä, suomalaisia, ruotsalaisia, inkeriläisiä ja vepsäläisiä4. Karjala on erittäin tärkeä monille Pohjois-Euroopan kulttuureille. Etniset karjalaiset, vepsäläiset ja inkeriläiset kokevat, että Karjala on heidän asuinaluensa ja kotimaansa5. Suomalaiset intellektuellit ja taiteilijat 1800-luvulla, kuten Akseli Gallen- Kallela, Louis Sparre, Jean Sibelius, Eino Leino ja Juhani Aho, pitivät maalaismaista Karjalaa autenttisen suomalaisuuden lähteenä, ilman ruotsalaisia tai venäläisiä vaikutuksia, koska Elias Lönnrot kokosi Kalevalan runoja Karjalan alueelta6. Lisäksi sotien jälkeen Karjalassa on ollut Suomen irredentisimiliikkeen fokus7. Irredentismi on käsite, joka tarkoittaa yhden valtion näkemystä, että toiselle valtiolle kuuluvat alueet kuuluvat omalle valtiolle demografian tai historiallisten syiden takia8. Tässä yhteydessä 3 Neuvonen-Seppänen, H. (2020). Menetetyn Karjalan valot ja varjot: Siirtokarjalaisuus evakon lapsen elämässä ja muistoissa. Joensuu: University of Eastern Finland. 267-268. 4 Kirkinen, H. (1998). Keitä Karjalaiset ovat? Karjala: historia, kansa, kulttuuri, ed. Nevalainen, P. & Sihvo, H. Helsinki:

Load more