Olavi Paavolaisen Jatkosodan Päiväkirja Synkkä Yksinpuhelu I-II (1946) Kansallisen Identiteettiprojektin Uudelleenarviona
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
”KANSAKUNNAN RESONOIVAT MUISTOT” – Olavi Paavolaisen jatkosodan päiväkirja Synkkä yksinpuhelu I-II (1946) kansallisen identiteettiprojektin uudelleenarviona Antti Vesikko Pro gradu -tutkielma Valtio-oppi Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto syksy 2011 ”KANSAKUNNAN RESONOIVAT MUISTOT” – Olavi Paavolaisen jatkosodan päiväkirja Synkkä yksinpuhelu I-II (1946) kansallisen identiteettiprojektin uudelleenarviona Antti Juhana Vesikko Valtio-oppi syksy 2011 Jyväskylän yliopisto 410 sivua (sis. liitteet) Tässä politiikan tutkimusta ja kirjallisuustieteitä hyödyntävässä pro gradu -tutkielmassani analysoin Olavi Paavolaisen Suomen jatkosodan aikana (26.6.1941–19.9.1944) kirjoittamaa ja marraskuussa 1946 kahtena niteenä ilmestynyttä päiväkirjaa Synkkä yksinpuhelu. Päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941–1944 I-II. Tämä lähes tuhatsivuinen jatkosodan kriittiseksi selonteoksi tarkoitettu teos nosti ilmestyessään mittavan kirjasodan, jonka keskeisenä piirteenä voidaan pitää ennennäkemätöntä henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä, joka osaltaan johti Paavolaisen kirjallisen uran hiipumiseen. Synkkä yksinpuhelu on haaste sankari-eetoksen sävyttämälle sotakirjallisuudelle ja traditionaalis-konservatiiviselle sotahistorialle. Vastoin historiankirjoituksen representatiivista ”Jumalan perspektiiviä” Paavolainen dokumentoi jatkosodan vaiheet nykyisyydestä käsin antaen näin tulevaisuuden lukijakunnalle mahdollisuuden tarttua tapahtumien poliittisiin merkityksiin. Paavolainen politisoi teoksessaan jatkosodan kulttuuria, ilmiöitä ja tapahtumia – kuolemaa, uhrautumista, sankarihautausmaita, muistomerkkejä, sotilaspastoreiden puheita – etsien aina kulissien takaisia motiiveja. Teoksen poliittisuus ilmenee Paavolaisen satiirisessa ja karnevalistisessa esityksessä, jolla hän kuvaa Suomen Puolustusvoimia ja kulttuuri-poliittista eliittiä. Paavolainen harjoittaa yksipuolista muistelua : hän korostaa päiväkirjassaan ”asioita joita Suomessa yleisesti ei tiedetty tai joita virallinen mielipiteen muokkaus ja sensuuri eivät halunneet meillä tiedettävän”. Teos toimii mitä antoisimpana työkaluna muistinpolitiikkaan suuntautuneelle tutkijalle, joka haluaa analysoida sodan väistämätöntä moninaisuutta unohtamatta sen synnyttämiä epäkohtia. Tutkielmani pyrkii täten muodostamaan Paavolaisen suorittaman uudelleenarvioinnin analyysin kautta tarkempaa kuvaa jatkosodan poliittis-kulttuurisen eliitin arvostelukyvyn romahtamisen syistä. Paavolaisesta on kirjoitettu varsin paljon, mutta lähtökohdiltaan laajempaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta hänestä ei ole tehty. Huolimatta kahdesta julkaistusta Paavolais-biografiasta, suuri kokonaisselvitys hänen elämästään puuttuu yhä. Tämä tutkielma voidaan käsittää yrityksenä vastata Paavolaisen teoksessaan esittämään uudelleenarvioinnin haasteeseen Suomen lähimenneisyyden osalta. Luen Synkkää yksinpuhelua usean teoreettisen prisman lävitse: käsitellyiksi tulevat narratiivi-, satiiri-, arvioimis- ja situaatio -teoriat. Hyödynnän teoksen tulkinnassa nationalismiteoreetikkojen teemoja ja havaintoja. Tulkitsen Paavolaisen kansallisvaltion uhrilogian kritiikkiä temaattisesti muistomerkkien, hautausmaiden ja elokuvien kautta. Nämä ovat mielestäni uusia avauksia Paavolaisen poliittisuuden laajentamiseksi ja ymmärtämiseksi. Paavolainen toteuttaa teoksessaan mielestäni Jean-Paul Sartren vuonna 1947 muotoileman idean situaatio-romaanista . SY on poikkeustilanteen alaisen kansakunnan sisäinen monologi , jonka mukaisesti kirjoittaminen on politiikan tavoin sitoutumista tulevaisuuteen, joka jatkuu kirjailijan kuoleman jälkeen. Avainsanat: Olavi Paavolainen, Synkkä yksinpuhelu, jatkosota, poliittinen uudelleenarviointi, kulttuurikritiikki, nationalismi, historiankirjoitus, päiväkirja, intellektuelli, situaatio, satiiri, tulenkantajat. 2 SISÄLLYSLUETTELO: 1. PRELUDI 6 1.1. LÄHTÖKOHTIA JA TUTKIMUSKYSYMYKSIÄ 7 1.2. AIKAISEMMASTA PAAVOLAIS-TUTKIMUKSESTA 22 1.3. SYNKÄN YKSINPUHELUN KAKSI VERSIOTA (1946/1960) JA RUOTSINNOS FINLANDIA I MOLL. DAGSBOKBLAD FRÅN ÅREN 1941–1944 (1947) 28 1.4. KARJALA–AIHEISET KUVATEOKSET JA PAAVOLAISEN SUHDE PUOLUSTUSVOIMIIN 31 1.5. OHJELMALLINEN OHJELMATTOMUUS: ELÄYTYVÄSTÄ METODISTA EPÄILEVÄÄN RESONOINTIIN 43 2. EUROOPPALAINEN ODYSSEIA JA HISTORIAN KILPAJUOKSU 73 2.1. ”VIIMEINEN YRITYS PAETA POLITISOITUVAA MAAILMAN- KUVAA…” – KIERTOMATKA ITÄISEN TIEN KAUTTA 74 2.2. PAAVOLAISEN NEUVOSTOLIITON MATKAN VAIKUTELMAT 77 2.3. ISÄNMAAN RANTA 83 2.4. TALVI- JA JATKOSODAN EROTTELU 93 2.5. HISTORIAN KILPAJUOKSU – VASTAKOHTIEN KRONOLOGIAA 97 3. SYNKKÄ YKSINPUHELU – KANSALLISEN IDENTITEETTIPROJEKTIN UUDELLEEN- ARVIOINTI 99 3.1. KUVITELLUISTA JA SULKEUTUNEISTA YHTEISÖISTÄ 101 3.1.1. Kansakunnan ja kuoleman rajat – jatkosodan Suomen kritisointi itseuhrin pyhittämisen ja hautausmaiden kautta 108 3.1.2. Raunioiden romantiikkaa – länsimaisen kulttuurin kritiikki 3 raunioiden ja muistomerkkien kautta 129 3.1.3. Ajatteleva maisema – Korpimetsän, järvien ja merien sekä pyhän maan metaforia 141 3.2. ”ITSEKRITIIKKI ON KEHITTYMISEN ENSIMMÄINEN EHTO” 145 3.2.1. Arviointi poliittisena tekona 149 3.2.2. ”Kenen on vastuu?” – Jatkosodan johdon ja sivistyneistön poliittisen arvostelukyvyn romahtaminen 152 3.2.2.1. ”Kaikki on arvioitava nykyhetkestä käsin” – menneisyyteen takertumisen synti 174 3.2.2.2. Kirkonkylämentaliteetti ja mystiikan kukoistus 178 3.2.2.3. Erillissodan retoriikka ja toiveajattelu 186 3.2.2.4. Suur-Suomi-kuvitelmien kritiikki: ”AKS – tuo sotiemme henkinen ahjo” ja ”IKL – me-teemme-mitä-tahdomme” 190 3.2.2.5. Neuvostoliiton aliarvioiminen ja keskusteluyhteyden katkaiseminen 204 3.2.2.6. Aseveljien satiirinen esitys – kansallissosialistinen Saksan analyysi 212 3.2.2.7. Stalingradin 1943 käänteen jälkeinen fatalismi 223 3.3. ”OLIKO TÄMÄKIN TARPEELLISTA?” – ITÄ-KARJALAN SOTILASHALLINTO JA KESKITYSLEIRIT 234 3.3.1. Koulutuksen uudelleen järjestäminen ja kirkkojen siivousvimma 241 3.3.2. Sotilaspastorit ja ristiriitainen uskonto 244 3.4. ”KYLTYYRI! KYLTYYRI! KYLTYYRI!”– KULTTUURIN KÄSITE JA JATKOSODAN KULTTUURIKRITIIKKI 252 3.4.1. Taiteen ja taiteilijan rooli sodassa ja sodan jälkeen 252 3.4.2. Propagandaelokuvat ikkunoina toisen maailmansodan alitajuntaan 266 4. SYNKKÄ YKSINPUHELU SUOMEN KIRJALLISUUSHISTORIASSA 227 4.1. KANSALLISEN KIRJOITTAMINEN – NATIONALISTINEN KIRJALLISUUS 227 4.1.1. Väinö Linnan yritys ylittää runebergiläinen sankaritraditio – Tuntematon sotilaan (1954) käsikirjoitus Sotaromaani 280 4.1.2. Runebergiläinen sankaritraditio ja myöhempi sotakirjallisuus 285 4 4.2. SYNKKÄ YKSINPUHELU – PÄIVÄKIRJAN JA TAIDETEOKSEN YHDISTELMÄ 315 4.3. SYNKKÄ YKSINPUHELU SITUAATIOKIRJALLISUUTENA 320 4.4. SYNKKÄ YKSINPUHELU POLIITTISENA SATIIRINA 333 4.4.1. Synkkä yksinpuhelu karnevalismina 345 4.4.2. Synkkä yksinpuhelu ja sodan groteskius 351 5. SYNKKÄ YKSINPUHELU JATKOSODAN KERTO- MUSTEN JA MYYTTIEN RESONAATTORINA 356 5.1. SYNKÄN YKSINPUHELUN AIKALAISVASTAANOTTO JA VAIKUTUS KIRJALLISUUDEN GENREIHIN 360 5.2. SYNKÄN YKSINPUHELUN OSALLISTUMINEN MUISTIN POLITIIKKAAN 372 5.3. KANSALLINEN SELVIYTYMISTARINA JATKOSODAN HISTORIANKIRJOITUKSEN MYYTTINÄ 377 6. CODA 385 LIITTEET 394 LÄHDELUETTELO 397 5 1. PRELUDI KUVA I. Historian enkelit ylittämässä Suur-Suomen ”pyhää virtaa” Syväriä. Kuvassa Martti Haavio (kesk.), Yrjö Jylhä (tak. vasem.). Kuvan on ottanut Olavi Paavolainen. 1 (Eskola 2003, 27) Kiidämme syöksyveneessä pitkin Syväriä. Toisia veneitä saapuu vastaamme vaahtopyrstöineen. Sivuutamme toisemme Syvärin harmaalla pinnalla kuin meteorit. Ryssä alkaa taas ampua kranaatinheittimillään. Ammukset räjähtelevät vedessä veneen kahtapuolen. Vesi suihkuaa ilmaan kuin sula tina. Mitä mahtaneekaan ajatella nuoren kuljettajan varman käsivarren varjossa veneen perällä istuva Martti Haavio? AKS:n kantajäsen syöksyveneessään Syvärillä. Historian jumalatar on joskus suopea ja antaa miehen kasvaa nuorukaisunelmiensa täyttymyshetken näkijäksi. Ylpeä, kadehdittava hetki. Olavi Paavolainen artikkelissaan Syvärin virsi (teoksesta Taistelu Aunuksesta , Paavolainen & Haavio (toim.) 1942/2011, I 402) 1 Kuva on peräisin Katariina Eskolan perhearkistosta. Eskolan mukaan Paavolainen on kuvassa ”todennäköisesti” toinen oikealta. Oman tulkintani mukaan Paavolainen on ottanut kyseisen kuvan. Tätä väitettä puoltaa se, että Paavolainen toimi Syvärin retkellä (28.9.1941) valokuvaajana kuvaten muun muassa syöksyveneen saapumisen lähtörantaan (ks. Pesonen 2008, SK 2008/37, 44). Suomen Kuvalehden kuvassa viikset kasvattaneella Paavolaisella on samana päivänä samankaltainen armeijalakki kuin Jylhällä ja Haaviolla. 6 Paluu Syvärin yli tapahtuu syöksyveneellä voimalaitoksen patojärven kautta. Putoavat kranaatit suihkuttavat padon vettä kuin sulaa tinaa. Syöksyveneessä yli Syvärin… Tilanne on kieltämättä sävähdyttävä. Olavi Paavolainen Synkkä yksinpuhelu (1946 I 28.9.1941, 222) Paluu Syvärin yli »Suomen» puolelle tapahtuu syöksyveneellä voimalaitoksen patojärven kautta. Putoavat kranaatit suihkuttavat padon vettä kuin sulaa tinaa. Syöksyveneessä yli Syvärin… Tilanne on kieltämättä sävähdyttävä. Olavi Paavolainen Synkkä yksinpuhelu (SY VT IV 1960 28.9.1941, 140–142) 2 1.1. LÄHTÖKOHTIA JA TUTKIMUSKYSYMYKSIÄ Jo kahden aikaisemman teokseni esipuheessa olen kirjoittanut: »Minusta tuntuu, että Suomessa ei yleensä oikein tajuta, m i t ä m a a i l m a s s a n y k y i s i n t a p a h t u u .» Kuluneiden vuosien aikana sattuneet tapaukset, jotka juuri heijastuvat »Synkän yksinpuhelun» sivuilla, ovat kuin vastaus siihen, että näin tosiaankin oli asianlaita. 3 Olavi Paavolainen Synkkä yksinpuhelu (SY 1946 I Lukijalle 5) Näillä kulttuurikriitikko Olavi Paavolaisen (17.9.1903