Euroopan rakennusperintöpäivien (ERP) tarkoituksena on edistää rakennuskulttuurin ja kulttuuriperinnön tuntemusta ja arvostusta. Rakennusperintöpäiviä, englanniksi European Heritage Days, vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy järjestettäviin rakennusperintöpäiviin osallistuu arviolta 20 miljoonaa ihmistä 50 maassa.

Vuoden 2012 rakennusperintöpäiviä vietetään 7.–9. syyskuuta teemalla Liikunta- ja urheiluympäristöt. Erilaiset liikuntapaikat urheilukentistä uimarantoihin ja halleista hyppyrimäkiin ovat jokapäiväistä elinympäristöämme ja oleellinen osa rakennettua maisemaamme. Lähellä sijaitsevat, hyväkuntoiset ja viihtyisät liikuntaympäristöt kannustavat ihmisiä liikuntaharrastusten pariin. Liikuntapaikoista on tärkeää pitää huolta rakennusperinnön arvoja kunnioittaen, sillä lähivuosina niihin kohdistuu paljon korjaus- ja jopa purkupaineita.

Perinteisiä rakennusperintöpäivien tapahtumia ovat olleet tutustumiskäynnit, kiertoajelut, seminaarit ja näyttelyt. Erilaisilla yhteisöillä on nyt mahdollisuus järjestää erityisesti liikuntaympäristöön liittyviä tempauksia, joihin kaikkien kansalaisten on mahdollisuus osallistua. Myös jo tutuiksi tulleet tapahtumat kuten kulttuuriympäristösuunnistukset ja -kävelyt sopivat hyvin tämän vuoden teemaan.

Tapahtumat pyydetään ilmoittamaan osoitteeseen www.rakennusperinto.fi/erp. Tämä julkaisu ja teemaesite sekä lisätietoja teemasta, samoin kuin edellisten rakennusperintöpäivien julkaisut ovat sähköisinä samassa osoitteessa.

Rakennusperintöpäivien tapahtumanjärjestäjät voivat tilata teemajulkaisuja ja esitteitä maksutta Suomen Kotiseutuliitosta sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse (09) 612 63223.

ULOS OPPIMAAN! Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura julkaisee elokuussa 2012 uuden lähestymistavan kulttuuriympäristökasvatukseen. Kunnon kulttuuriympäristöt -lähestymistavassa etsitään uusia näkökulmia lähiseudun liikunta - ja urheiluympäristöihin. Kunnon kulttuuriympäristöt kutsuu ulos oppimaan: vaihtelu virkistää, ja uudessa oppimisympäristössä voi saada uudenlaisia ideoita ja kokemuksia. Lähestymistapa on oppijalähtöinen eli se mitä kohteita tutkitaan ja miten, päätetään yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Lähestymistavassa hyödynnetään geokätköilyä ja paikkatietojärjestelmiä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse omaksua kerralla, sillä tarjolla on useita tehtävävaihtoehtoja, joista opettaja tai ohjaaja voi valita omalle ryhmälleen sopivimman.

www.rakennusperinto.fi/erp Euroopan rakennusperintöpäivät

LIIKUTTAVAT YMPÄRISTÖT

Liisa Lohtander – Lassi Saressalo – Hilkka Högström Euroopan rakennusperintöpäivät

LIIKUTTAVAT YMPÄRISTÖT

Teema: Liikunta- ja urheiluympäristöt

Toimitus: Suomen Kotiseutuliitto ja Liikuntatieteellinen Seura Toimittajat: Liisa Lohtander, Lassi Saressalo, Hilkka Högström Ulkoasu ja taitto: Hanna Siira / hannasiira.com Käännökset: Lingoneer Oy Paino: Multiprint Oy, Vantaa Kannen kuvat: Museovirasto / Ulla Salmela, Museovirasto / Teuvo Kanerva, Suomen Kotiseutuliitto / Liisa Lohtander

Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:24 ISBN 978-952-67328-5-5 (nid.) ISBN 978-952-67328-6-2 (PDF) SISÄLLYS

6 esipuhe: Elämyksiä ja rajojen tavoittelua 32 Kuin kalat vedessä Matti Vatilo, rakennusneuvos, Euroopan Jonas Malmberg, arkkitehti Alvar Aalto rakennusperintöpäivien ohjausryhmän -museossa puheenjohtaja 36 Tilat, paikat ja reitit innostavat liikkumaan 8 Pallon perässä pihalta halliin Timo Saarinen, ympäristöministeriön Matti Hintikka, Suomen Urheilukirjaston ja yliarkkitehti Tietopalvelun osastonjohtaja 40 Koulupiha lähiliikuntapaikkana – ajattomasti 12 Palloa pesillä Reijo Ruokonen, Nuori Suomi ry:n vanhempi Lassi Saressalo, Suomen Kotiseutuliiton asiantuntija pääsihteeri 42 Ryhtilä, Kaltevan kenttä ja Liiteri – 16 Hiekkateiltä novotanille Jyväskylän Seminaarinmäen liikunnallinen Antti O. Arponen, toimittaja ja tietokirjailija kulttuuriperintö Pirjo Vuorinen, Jyväskylän yliopiston museon 20 Laskettelukulttuuri luo talvimatkailun intendentti Jari Kanerva, kansatieteilijä, Liikuntatieteellisen Seuran koulutus- ja viestintäpäällikkö 46 Helsingin olympialaisten kisapaikat Hilkka Högström, Museoviraston erikoistutkija 24 Hyppyrimäet maisemassa Jouko Vahtola, Oulun yliopiston historian 54 epilogi. Minun liikuntapaikkani. professori

28 Jäällä joka säällä Kristiina Koivuniemi, Suomen Lapset pulkkamäessä Vaasassa 1981. Jääkiekkomuseon johtaja Kuva: Museovirasto / Teuvo Kanerva

4 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 5 Matti Vatilo Elämyksiä ja rajojen tavoittelua

lin koulupoikana 60-luvun puolivälissä heilukatsomossa ei olisi koskaan istunut. Silloin- Okatsomassa yleisurheilukilpailuja Jalasjär- kin hyvä liikuntaympäristö on mielihyvän ja ais- ven urheilukentällä. Pienellä maaseutupaikka- tien avaamisen apuri. kunnalla kisapäivä oli suuri tapahtuma. Kentällä Tämän vuoden rakennusperintöpäivien tee- oli monia sanomalehtien urheilu-uutisista tut- man tavoitteena on nostaa esille liikunta- ja ur- tuja nimiä ja joitakin ulkomaisiakin kilpailijoi- heiluympäristöjen rakennusperintöä ja paikkoi- ta oli muistaakseni onnistuttu houkuttelemaan hin liittyviä muistoja. Kohteita riittää, sillä lii- paikalle. kuntapaikkoja lasketaan maassamme olevan lä- Tapahtuman ikimuistoinen hetki koitti, kun hes 30 000. Muutamia arvokohteita lukuun otta- Kaustisten Pohjan-Veikkojen Timo-Jaakko Virk- matta urheilu- ja liikuntaympäristöjä ei arvosteta kala juoksi nelirataisella hiilimurskasuoralla sa- riittävästi muutoin kuin ajankohtaisen käyttötar- dan metrin Suomen ennätyksen 10,3 satapäisen koituksensa kautta. Kuitenkin ne ovat oleellinen yleisön mylviessä kentän laidalla. Noiden sekun- osa elinympäristömme vetovoimaa. Niiden mer- tien myötä vaatimattomasta urheilukentästämme kitys moninkertaistuu, kun käytön nykyisyys lii- kasvoi pienen pojan mielessä yhtäkkiä suuri ur- tetään paikan historiaan. heilupyhättö. Iloa ei lannistanut edes se, että tuu- Julkaisun artikkelit osoittavat, että Suomi on limittarin puuttuminen mitätöi suorituksen vi- moni-ilmeinen urheilumaa ja meillä on kult- rallisena ennätyksenä. Eikä silloin edes tuullut. tuuriympäristöinä arvokas liikunta- ja urheilu- Jalasjärven urheilukenttää ei tuon ajan paikal- ympäristöjen verkko. Helsingin olympiapaik- la enää ole. Kentän viereinen urheilutalokin lie- koja unohtamatta jokaisella paikkakunnalla on nee purettu. Mielenmaisemassani kenttä kuiten- omat urheilupyhättönsä. Sama koskee omaeh- kin yhä säilyy. Aina kun ajan paikan ohi, muis- toisen liikkumisen paikkoja kuten pururato- tan tuon elokuun lämpimän päivän ja mielihy- ja, hiihtolatuja tai jumppasaleja. Kaikista niis- vän juoksun tuottamasta elämyksestä. Sen myö- tä riittää ammennettavaa myös tämän vuoden tä kouluvuosien omakin urheiluharrastus pa- rakennusperintöpäiviin. laa mieleen. Tuolloisen sankarini esimerkki si- Kiitän julkaisun kirjoittajia innostavista ja mo- netöi lajivalinnan ja toi uskoa moneen hikiseen nipuolisista pyrähdyksistä urheilun ja liikunnan harjoittelurupeamaan. kulttuuriperintöön. Kiitos myös onnistuneesta Urheilun huippusuoritus ja omaehtoinen lii- kokonaisuudesta julkaisun vastaavalle toimitta- kunnan harrastaminen eivät aina kohtaa, vaik- jalle Liisa Lohtanderille Suomen Kotiseutuliitos- ka ympäristöillä ja elämyksillä on kummassakin ta sekä opetus- ja kulttuuriministeriölle, jonka suuri merkitys. Kilpaurheilu näytöksenä on kuin taloudellinen tuki mahdollisti kirjan syntymisen. teatteriesitys. Penkkiurheilusta voi nauttia ilman omia urheilutavoitteita ja monet niin tekevätkin. Rakennusneuvos Matti Vatilo Oleellista on, että puitteet tukevat taidosta ja tu- Euroopan rakennusperintöpäivien ohjausryhmän puheenjohtaja loksista nauttimista. Vastaavasti myös omaehtoi- nen liikunta voi tuottaa mielihyvää, vaikka ur- Kuva: Hilkka Högström.

6 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 7 Matti Hintikka Pallon perässä pihalta halliin

uomalaisen joukkuepelaamisen ensimmäi- Jo vuonna 1914 von Frenckell perusti Osake- S nen kenttä oli niitty tai kylätie. Vuonna 1870 yhtiö Pallokentän (Bollplan Ab), joka rakennutti ilmestyneessä Aleksis Kiven romaanissa Seitse- 1915 Töölöön Florantien varrelle maan ensim- män veljestä kerrotaan kurrapelistä ”Toukolan mäisen ruohopintaisen pelikentän. Pallokenttä tomuavilla teillä” ja Impivaaran aholla. toimi yksityisenä yrityksenä vuoteen 1939 saak- Kaupungeissakaan ei ollut juuri sen parem- ka, jolloin Helsingin kaupunki otti maan mer- pia pelikenttiä. Tarvittiin elokuinen myrsky kaa- kittävimmän jalkapallokentän vastuulleen. tamaan puustoa Kaisaniemen puistossa vuonna Ensimmäisen kotiottelunsa Helsingin ulko- 1890, jotta maan ensimmäinen johtava jalkapal- puolella Suomen maajoukkue pelasi vuonna lonäyttämö oli raivattu tulevaan käyttöönsä. Voi- 1938 Turun Urheilupuistossa. Maan tasokkain mistelunäytösten ja orastavan yleisurheilun aree- stadion, Viipurin keskuskenttä, kuului myös na sai jalkapalloilijat hiekalleen säännöllisten ot- vuoden 1940 järjestämättä jääneiden olympia- teluiden merkeissä vuonna 1906. Samana vuon- kisojen suunniteltuihin jalkapalloareenoihin. na Kaisaniemessä pelattiin jo ensimmäinen kan- Vuoden 1952 olympialaisia varten Turun Ku- sainvälinen ottelukin, kun Unitas-seuran vastus- pittaa, Tampereen Ratina, Lahden Kisapuisto ja tajana vieraili pietarilainen joukkue. Kotkan urheilukeskus saivat ensiluokkaiset jalka- Suomalaisen jalkapallon seuraava suuri aree- pallokentät. Näiden kaupunkien lisäksi Suomen na oli syksyllä 1910 valmistunut Eläintarhan ur- kärkijoukkueille takasivat laadukkaat olosuhteet heilukenttä Helsingissä. Siellä maajoukkue koh- lähinnä Kuopion Väinölänniemi ja Valkeakosken tasi ensimmäisessä maaottelussaan lokakuussa Tehtaan kenttä. 1911 Ruotsin. ”Eltsun” hiekkakentällä pelattu Helsingin Olympiastadionilla pelattiin en- maaottelu jäi ainokaiseksi, sillä seuraavan ker- simmäinen maaottelu heinäkuussa 1938 Ruot- ran maajoukkue esiintyi kotiyleisölle vasta vuon- sia vastaan. Siitä lähtien kenttä on ollut Suo- na 1919, jolloin pelialustana jo toimi Palloken- men maajoukkueen pääareena. Nykymallis- tän nurmi. saan 37 000 katsojaa vetävä Olympiastadion Saksassa opiskelleen diplomi-insinöörin Erik tuli 1990-luvulla seurajoukkueille liian suu- von Frenckellin urheilullisia suurtekoja olivat keskeinen rooli Olympiastadionin rakentami- Helsingin olympiakisojen koripallon loppuottelu pelattiin 2.8.1952 ”pikkumessuhallissa” sessa – von Frenckell toimi Stadion-säätiön pu- eli nykyisen Kisahallin pohjoispäädyssä. heenjohtajana peräti 50 vuotta 1927–1977 – ja USA voitti Neuvostoliiton 36–25 ja otti Helsingin 1952 olympiakisojen järjestäminen. olympiakultaa. Kuva: Suomen Urheilumuseo.

8 — liikuttavat ympäristöt reksi ja kalliiksi vuokrata. Pallokentän ja Olym- muodostui kuitenkin myös sisäpalloilujen mer- piastadionin naapuriksi valmistui vuonna 2000 kittävä kilpa-areena. Helsingin 1952 olympiaki- uusi Töölön jalkapallostadion, joka ajan henges- sojen ohjelmaan kuului sisäpalloilulajeista aino- sä on käyttänyt sponsorinimiä: aluksi se tunnet- astaan koripallo. Lajin alkusarja pelattiin Tennis- tiin nimellä Finnair Stadium, sittemmin Sone- palatsissa ja ratkaisuottelut nykyisessä B-messu- ra Stadium. hallissa. Sittemmin niin kori- kuin lentopallokin Suurimmat suomalaiset jalkapalloareenat on ovat saaneet tilavat areenat arvokilpailuilleen jää- rakennettu yleisurheilun ehdoilla: juoksura- halleista. Helsingin jäähallin ensimmäisinä ar- ta kiertää kenttää ja päätyjen katsojapaikoil- vokilpailuina järjestettiin vuonna 1967 koripal- ta kertyy matkaa pelikentän reunaan kymme- lon EM-kisat. niä metrejä. Suomalainen urheilulajien hierar- Uusi aluevaltaus urheilurakentamisessa ja kia elää kuitenkin muutoksessa. Olympiastadi- suomalaisen huippu-urheilun olosuhteiden luo- onin jalkapallokenttää levennettiin 2010 Euroo- misessa olivat 1980-luvun alusta alkaen raken- pan jalkapalloliiton Uefa:n standardien mukai- netut täysimittaiset jalkapallohallit. Ei voi pitää seksi. Tämän vuoksi juoksuradoille piti rakentaa pelkästään sattumana, että Suomen kaikkien ai- yhden ovaalikaarteen asemasta kaksi jyrkempää kojen jalkapalloilijana tunnettu Jari Litmanen kaarretta, mikä tekee stadionista pikajuoksijoil- harjoitteli omatoimisesti ja ahkerasti jalkapal- le epämiellyttävän. Talvella 2011 ja 2012 Olym- lohalleista ensimmäisessä, Lahden suurhallissa. piastadionilla järjestettiin jalkapalloilijoiden vas- 1990-luvulla koettiin urheilupaikkojen suh- tustuksesta huolimatta jääkiekon ulkoilmaotte- teen aivan uusi ilmiö. Laman seurauksena tyh- lu, mikä puolestaan kertoo näiden lajien väli- jentyneistä teollisuuskiinteistöistä moni heräsi sestä hierarkiasta. henkiin salibandyareenana. Uudelle sukupolvel- Pesäpallon pelaamiseen soveltuva hiekkakent- le oli myös luontevaa toteuttaa ja ylläpitää aree- tä on ollut helpompi rakentaa kuin Suomen olo- noita kaupallisina yrityksinä – aivan kuten Pallo- suhteissa huolellista hoivaa vaativa nurmikenttä. kenttä lähes sata vuotta aikaisemmin. Viime vuosikymmeninä pesäpallo on menettä- Matti Hintikka nyt asemansa suurimmissa kaupungeissa ja la- Kirjoittaja johtaa Suomen Urheilukirjastoa jin merkittävimmistä stadioneista valtaosa si- ja Tietopalvelua, joka sijaitsee Helsingin jaitsee maaseudulla. Pesäpallossa lajin päättä- Olympiastadionilla jät ajoivat määrätietoisesti läpi olosuhdeohjel- man, jonka ansiosta pääsarjajoukkueiden peli- areenat hiekkatekonurmineen täyttivät tasalaa- tuiset kriteerit. Takavuosina kotikentän virittä- minen omaan lyöntipeliin sopivaksi oli suoras- taan oma taiteenlajinsa. Sisäpalloilut alkoivat yleistyä vasta sotien jäl- keen. Tennispalatsi tosin oli rakennettu Helsin- Suomi ja Ruotsin kohtaaminen syyskuussa 1934 Eläintarhan urheilukenttä Helsingissä oli kiin jo 1937, mutta aikansa ultramoderni ark- keräsi Pallokentälle siihen mennessä suurimman 1910-luvulla Suomen merkittävin urheilupaikka. kitehtoninen luomus valmistui aluksi autoalan suomalaisen jalkapalloyleisön (10 442 katsojaa), Kuvassa jalkapallon paikallisottelu KIF- käyttöön. Vuonna 1935 avattu Helsingin Mes- joka pääsi juhlimaan Suomen 5–4-voittoa. HKV. Kuva: Suomen Urheilumuseo. Kuvassa näkyvän rinnekatsomon takana oli suhalli toimi vuoteen 1975 saakka ensisijaises- keväästä lähtien rakennettu Olympiastadionin ti nimensä mukaisessa messukäytössä. Paikasta perustuksia. Kuva: Suomen Urheilumuseo.

10 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 11 Euroopan pelit eivät tarjonneet eväitä pallonlyönnin pa- sijoita eteenpäin. Raja- ja lautassiirroilla säädel- ranteluun. Niitä tarjosi baseball. Amerikan matkoillaan tiin näitä taitopelaajien temppuja. Tahko (Pihkala) tutustui peliin ja ihastui sen selkeyteen Haminalaiset pelasivat viisikymmenluvul- ja vauhtiin. le asti kaupungin keskellä olevalla kauppatoril- Tahko omaksui baseballista pesien määrän, pesäkil- la. Katsomoita ei ollut. Lopulta kaupunki raken- Lassi Saressalo van ja juoksut voiton laskun perusteena. Kesti vuosia, ennen si linnoituksen vallien ulkopuolelle Kirkkojärven kuin Tahko sai sulatettua suomalasen pallonlyönnin juuret, kaislarantaan oikean peliareenan, jossa sitten oli- Palloa pesillä baseballin parhaat puolet ja omat ideansa mieleisekseen pe- kin jo katsomo ja katsomon takana 1700-luvun liksi – pesäpalloksi. linnoituksen muurit. Siellä kävimme koko perhe Varsinaisen pesäpallourani – kovinkin lyhy- katsomassa HooPeen pelejä – joista en tuolloin en – ensimmäinen konkreetti- niin hirveästi ollut kiinnostunut, nen muisto on samaiselta ratsu- kun olivat niin pitkiä. Mutta oli kentältä, johon isot pojat olivat mukava kuunnella Tillin Maken merkinneet itselleen pesäpal- huutoja katsomosta ja haistella lokentän rajat. Osasta heitä tuli pesäpallopelin tuoksua. Se koos- sittemmin Haminan Palloili- tui vienosta ulkosalla poltetun joiden mestaruussarjapelaa- tupakan hajusta, johon sekoittui jia. Olin siepparina. Siihenhän läheisen nakkikioskin nakkien laitettiin useimmiten pienin ja tuoksu. Tämän tunnen vieläkin turhin pelaaja, koska siepparil- nenässäni aina kun katson tele- la ei sen aikaisten taktiikkojen visiosta pesäpalloa! mukaan ollut juurikaan mer- Helsingissä asuessani kävim- kitystä. Näin lyöjän (ilmeisesti me ainakin Itä-Länsi -ottelus- Korhosen Late) lyövän ja pallon sa Hesperian kentällä Larin Pa- tulevan. Ikuisesti muistan pe- rasken patsaan takana nykyisen säpallon, joka suureni ja suu- Finlandia-talon kieppeillä. Sen reni ja kohta täytti koko sil- katsomoa en juuri muista, mut- män – ainakin silmäkuopan – tei se mitenkään erikoinen ollut. ja kolahti ja kovaa. Siihen lop- Eihän Helsinki juuri koskaan ol- pui sieppariurani. aminan varuskunnan ratsastuskenttä. Pa- kaimmat sitten kotipesään. Välillä myöhästyt- lut pesäpallokaupunki, Puna-Mustatkin oli vii- Kenttä oli kuin mikä tahansa suhteellisen ta- rikymmentä eri-ikäistä kasarmin kakaraa tiin ja palettiin ja vaihdettiin vuoroja. purilaisseura eikä Tiikereistä tullut mitään. H sainen alue ja se piirrettiin joka kerta erikseen. seisoo epämääräisessä ringissä ja kaksi suurin- Pallopelit, joissa lyödään palloa, juostaan, kopataan ja Pesäpallokentät kehittyivät. Kouvolassa pe- Muoto oli oikea, mittasuhteet usein pelaaji- ta poikaa valitsee itselleen pelaajia. Meidät pie- poltetaan, ovat yleismaailmallisia ja vuosisatoja vanhoja. lattiin 1960-luvulla urheilukentällä ja katso- en mukaan valitut. Katsomoa ei ollut – ei kyl- nimmät otetaan tietysti viimeisinä. Pelattiin Euroopassa niitä pelattiin paljon vielä 1800-luvulla, mutta mot olivat jo molemmin puolin pelikenttää. Vä- lä yleisöäkään. neljäämaalia – Siinä oli kotipesä, sen vieressä sitten ne kuihtuivat uuden kilpaurheilun jaloissa. keä olikin parhaina vuosina aikamoisesti. Oma Pesäpallokenttä on vakiinnuttuaan säilynyt oikealla lähtöpesä. Sinne laitettiin ne, jotka ei- Suomalaisen kuningaspallon läheisimmät vastineet ovat paikkani appiukon kanssa oli kakkospesän taka- käytännössä samanlaisena, mitä nyt kotipesän vät omalla lyönnillään päässeet ykköselle, joka Ruotsin långboll, Saksan Schlagball ja Venäjän laptá. Ne ovat na suunnilleen maratonportin kotipesän puo- etureunaa on muuteltu ja syöttölautasta siirrel- puolestaan oli kentän oikeassa laidassa noin yhteistä eurooppalaista kulttuuriperimää, eri pelejä, mutta leisella vierustalla. Siitä näki hyvin, paremmin- ty aina lyöntitekniikkojen ja niiden myötä sään- puolivälissä. Siitä sitten paremman lyönnin tu- samaa juurta. kin kuin toisen puolen pääkatsomosta, jossa sitä tömuutosten mukaan. Tästä muistan hyvin ns. loksena juostiin ykköselle, vastapäätä kenttää, paitsi oli viileämpää, kun se oli varjossa. ”perunanuijalla” lyödyt ”sammakot” eli pom- Nykyiset pesäpalloareenat Vimpelissä, Kiteel- jossa taas odoteltiin hyvää lyöjää ja menoa kak- Pitkäpallo-ottelu Hämeenlinnassa put lähes sivusuuntaan, jollaisilla saatettiin juok- lä, Sotkamossa ja muissa keskuspaikoissa ovat jo koselle, kentän toiseen laitaan. Ja sieltä onnek- 1921. Kuva: Suomen Urheilumuseo.

12 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 13 sitten eri asia. Ne vetävät tuhansia ihmisiä, rajaa- Faktalähde: vat kentän sivuilta ja takaa, takakentällä ei katso- Kunnian kentät. Pesäpallon 75-vuotisjuhlanäyttely. moita kuitenkaan ole toisin kuin amerikkalaisis- Jyväskylän yliopiston museon kulttuurihistorial- sa baseballkentissä – eikä sieltä peliä juuri näki- linen osasto. http://www.jyu.fi/tdk/museo/pes- sikään. Mainoskylttejä sinnekin on pystytetty ti- apallo/kunnia.htm laa rajaamaan. Televisio tarjoaa ottelut sohvalle kotipesän takaa, mikä onkin pelin seuraamisen kannalta ainut mahdollisuus. Kenttä on edelleen samannäköinen, vaikka kentän pinnat ovat hiekkakentistä muuttuneet nykyisiksi keinonurmihiekkakentiksi. Pelaajat- kaan eivät ole paljoa muuttuneet; edelleen en- tisillä suojeluskuntapaikkakunnilla pelaavat niin isot kuin pienetkin pesäpalloa ja teollisuuspaik- Tyttöjen liikuntatunnilla Helsingin kakunnilla jalkapalloa. Näillä on historialliset Kaisaniemen kentällä pelataan pesäpalloa. taustansa, joista kirjoitan lisää ehkä seuraavalla Kentällä pelattiin pesäpallon ensimmäiset kierroksella. näytösottelut 1920. Kuva Hilkka Högström.

Lassi Saressalo Naisten Itä-Länsi -ottelu Kouvolassa Suomen Kotiseutuliiton pääsihteeri 2011. Kuva: Tapio Alroth.

14 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 15 Antti O. Arponen Hiekkateiltä novotanille

aikki alkoi Kaisaniemen puistosta. Voimis- ympäri maan. Urheiluseuroja perustettiin, ja ur- K teluharrastuksen yleistyessä Helsinkiin ra- heilemista varten ryhdyttiin rakentamaan har- kennettiin vuonna 1886 kenttä voimistelujuhli- joitus- ja kilpailupaikkoja. Kuntien ja urheilu- en näytöksiä varten. seurojen vähäiset rahavarat kuitenkin rajoittivat Voimistelujuhlilla alettiin kilpailla myös yleis- innostusta. Vuonna 1920 Suomessa oli vain 61 urheilun eri lajeissa: juoksuissa, hypyissä ja hei- urheilukenttää. toissa. Kaisaniemen kentällä kasvoi kymmen- Suomen itsenäistyminen johti kaupunkien ja ja Turun Urheilupuistossa juostiin maailmanen- saareen ja Tampereen Ratinaan. kunta koivua. Ne vähän haittasivat kilpailujen kuntien toiminnan tehostumiseen. Alettiin pe- nätyksiä, mutta Paavo Nurmi ja kumppanit sai- Samaan aikaan varsinkin maaseudun pienet järjestämistä, kunnes kesällä 1891 myrsky kaa- rustaa urheilulautakuntia, joiden yksi tärkeim- vat harjoitusten ja kilpailujen jälkeen huuhtoa kyläkentät alkoivat rapistua käytön ja hoidon toi puut. mistä tehtävistä oli saattaa urheilupaikat kun- hikensä kentän laidalla vesilammikoissa, koska puutteessa. Kenttien metsittyminen on jatkunut Suomalaisen yleisurheilun aamuhämärässä toon. Varojen puutteessa kehitys oli kuitenkin suihkuja ei ollut. 2000-luvulla. ratkaiseva hetki oli se, että kesällä 1894 Turun vielä 1920-luvulla hidasta. Suuri osa kentistä Suomalaisten kansainvälinen menestys sai ai- Helsingin Olympiastadion on vuodesta 1938 Urheilupuistoon valmistui maamme ensimmäi- rakennettiin urheiluväen talkootyöllä. kaan sen, että Helsinkiin päätettiin rakennuttaa lähtien ollut Suomen johtava urheiluareena. Siel- nen urheilukenttä, jolla oli kiertävä 400 metrin Maailmansotien välisenä aikana merkittävin stadion, jolla voitaisiin järjestää vaikka olym- lä on järjestetty yleisurheilun maailmanmesta- juoksurata. Mallia oli otettu ulkomailta, missä urheilupaikkojen rakentaja Suomessa oli suoje- piakisat. Perustyöt aloitettiin 1934 ja Stadi- ruuskilpailut 1983 ja 2005 sekä Euroopan mes- juoksijat kiersivät yleensä neljännesmailin mit- luskuntajärjestö. Se rakensi 1920-luvulla yksin on vihittiin kesällä 1938. Olympiakisat järjes- taruuskilpailut 1971, 1994 ja 2012. Suoritus- taista rataa. tai yhdessä paikallisten urheiluseurojen kanssa tettiin lopulta 1952. Stadionin juoksurata oli paikkoja on uusittu suurkilpailuja varten. Vuo- Kuitenkin vielä pitkälle 1900-luvun puolel- 157 urheilukenttää. tiilimurskaa. den 1971 EM-kilpailuja varten tiilimurska kai- le kesäiset urheilukilpailut järjestettiin koulujen Maaseudun urheilukentät olivat pieniä. Juok- Suomen valtio on tukenut urheilukenttien ra- vettiin pois. Juoksuradat ja kenttälajien suori- tai seurantalojen pihoilla, kaupungin toreilla, ar- suradan pituus oli 250–300 metriä. Kun Jonni kentamista vuodesta 1931 lähtien. Vuonna 1939 tuspaikat päällystettiin tartanilla. Vuoden 1983 meijan tai palokunnan harjoituskentillä ja kau- Myyrä heitti syksyllä 1918 Suomenniemellä kei- Suomessa oli jo 630 urheilukenttää ja lisäksi ra- MM-kilpailuja varten päällysteeksi vaihdettiin punkien puistoissa. Varsinkin maaseudulla juok- hästä 61,25, mikä oli vuoden kärkitulos maail- kenteilla 260. Teollisuuslaitokset tukivat paik- novotan. sukilpailut pidettiin maantiellä. massa, keihäs lensi naapurissa sijainneen pappi- kakunnillaan kenttien rakentamista, ja vuonna Yleisurheilun suorituspaikkojen uranuurta- lan pellolle asti. 1940 perustetun Veikkausyhtiön voittovarois- Antti O. Arponen ja oli Eläintarhan urheilukenttä, joka valmistui Valtion urheilulautakunnan vuonna 1930 te- ta alettiin myös saada apua urheilupaikkojen on toimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut Helsinkiin kesällä 1913. Eläintarhaan saatiin hii- kemän kyselyn mukaan Suomessa oli tuolloin kymmeniä urheilun historiaan liittyviä kirjoja. rakentamiseen. limurskasta tehty juoksurata ja katsomopaviljon- juoksurata 171 kentällä. Ilman juoksurataa oli Vuonna 1958 Suomessa oli jo noin 2 200 ur- ki. Kenttää rakennettiin kymmenen vuotta. Ke- 310 urheilukenttää. heilu- ja pallokenttää. Maaseudulla juoksuradat sällä 1910 Eläintarhassa pidettiin silloin vielä Urheilukentän katsomo oli ennen viime so- olivat vielä 1950-luvulla usein maapohjaisia tai maapohjaisella juoksuradalla kansainväliset kil- tia harvinaisuus; katettuja katsomoja saatiin vas- päällyste oli savea. Hiili- tai tiilimurskakaan ei Hyrynsalmen kirkonkylän kyläyhdistyksen pailut, vaikka kentällä ei ollut edes pukukoppeja. ta 1950-luvulta lähtien suurimmille paikkakun- kestänyt kovia sateita. Ensimmäiset kestopäällys- kunnostaman Iskun urheiluseurantalon kenttä on Suomalaisten menestys Tukholman olym- nille. Oheistoiminnot olivat muutenkin vähäisiä teiset kentät saatiin vuonna 1966 Helsingin Vuo- harvinaisen hyvin säilynyt. Kuva: Juha Hankkila. piakisoissa 1912 sai aikaan urheiluinnostuksen vuosikymmenien ajan. Helsingin Eläintarhassa

16 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 17 Lisää aiheesta: Hyvä urheilukenttä Suomi voittoon – kansa Suomen Urheiluliitto listasi jokasään kestävät päällys- liikkumaan. Suomen tekentät viimeksi vuonna 2004. Kenttiä oli 217. Samalla yleisurheilun 100 Urheiluliitto määritteli hyvän urheilukentän vaatimuk- vuotta. Toimittaja Seppo set: hyvällä urheilukentällä on oltava 6–8 kiertävää 400 Martiskainen. 2006. metrin rataa ja etusuoralle suositellaan kahdeksaa rataa. Liitto suositteli myös sitä, että pikamatkat voidaan juos- ta sekä etu- että takasuoralla. Juoksuradan pinnan on oltava vähintään 13 mm paksu ja uusissa kentissä suositellaan sisäkaarteen säteeksi 36,5 metriä. Juoksuratojen, hyppy- ja heittopaikkojen lisäksi urheilukentillä on jo vuosikymmenien ajan ollut tarpeelliset huoltotilat, automaattinen ajanot- tojärjestelmä, äänentoistojärjestelmä ja riittävä valaistus.

Kaurialan kentällä Hämeenlinnassa on järjestetty sekä olympialaisten että Kalevan Kisoja. Kuva Hanna Tyvelä.

Lahden urheilukeskuksen dynaaminen betonipääkatsomo on 1970-luvulta. Kuva Hilkka Högström.

Ratagolfin pelaajia Aulangolla 1970-luvullaKuva: Museovirasto / Volker von Bonin

18 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 19 Jari Kanerva Laskettelukulttuuri luo talvimatkailun

Tunturihiihto vauhdittaa Lapin matkailua

uomessa talvimatkailu oli lapsenkengissä kaisella glamourilla. Svielä 1930-luvun alussa. Vuoden 1928 talvi- Talvisota katkaisi alkaneen kehityksen tylysti, olympialaisten jälkeen alettiin meillä etsiä Suo- ja jatkosodan ja Lapin sodan jäljiltä Lapin mat- men St. Morizia Hyvinkäältä (Hyvinkään Sveit- kailuelinkeinon tuho oli täydellinen. Jälleenra- si), Lahdesta (Salpausselkä) tai Kuopiosta (Pui- kennus toteutui vuosikymmenessä, sillä vastaa- jo). Kevättalvella 1933 Suomen Naisten Liikun- valle tasolle majoituksen suhteen päästiin vasta takasvatusliiton (SNLL) puheenjohtaja Kaarina 1950-luvulla. Pallaksen nykyinen hotelli raken- Karin aloitteesta etsittiin sopivia matkailukoh- nettiin vuonna 1947, ja Lapin läänin ensimmäi- teita tunturihiihtoa varten. Naisten tutkimus- nen hiihtohissi valmistui Pallastunturille 1953. matka suuntautui Länsi-Lappiin. SNLL:n aktiivi- Ennen hiihtohissiaikakautta keskieurooppalai- suus merkitsi hiihtomatkailun alkua Suomessa. nen alppihiihto ja pohjoismainen tunturihiih- Ensimmäiset naisten tunturihiihtokurssit to- to olivat rinnakkaisia ilmiöitä. Hiihtäjät kiipe- teutettiin yhteistyössä Suomen Matkailijayhdis- sivät ensin tuntikausia vuorelle tai tunturille, ja tyksen (SMY) kanssa Pallastunturilla. Vuoro- sen jälkeen laskettiin alas laaksoon tai kuruun. kauden pituinen matka taivallettiin junalla, lin- ja-autolla ja poroilla. Majoitus- ja ruokapalve- lut järjestettiin SMY:n majoilla, sillä hotelleja ei Hiihtokeskusverkosto luo puitteet tuolloin Napapiirin pohjoispuolella ollut. kokokansan laskettelulle Yhteistyö Suomen Matkailijayhdistyksen, uonna 1934 avattiin Suomen ensimmäinen Valtion Rautateiden ja urheilujärjestöjen kesken V laskettelurinne Bad Grankullan kylpylän synnytti suoranaisen matkailuboomin. Mer- (Kauniainen) yhteyteen. Saman vuoden maa- kittävä tapahtuma oli Pallaksen tunturihotellin liskuussa laskettiin ensimmäiset pujottelukisat käyttöön ottaminen talvella 1938. Samalla para- Puijolla, näiden innoittamana kartoitettiin paik- nivat yksityisten matkailijoiden mahdollisuudet koja, joissa voitiin harjoitella käännöstekniik- päästä nauttimaan Lapin keväthangista, sillä en- kaa. Aluksi innokkaille laskettelijoille kelpasivat nen sotia Lapin keväiset rinteet olivat harvojen luonnon muovaamat rinteet, mutta jo 1930-lu- ihmisten saavutettavissa. Mainosten avulla tun- vun lopussa raivattiin rinteitä kilpailu- ja harjoi- turihiihdosta ja Lapinmatkailusta luotiin raikas- tuskäyttöön mm. Kolille. Hiihtohissi Ellivuoressa 1970-luvulla. Pallastunturin retkeilyhotelli valmistui ta ja terveellistä elämäntapaa suosivaa mieliku- Karl Ebbin vuonna 1950 Kiianlinnaan (Tu- Kuva: Museovirasto / Teuvo Kanerva. vuonna 1938. Ensimmäisinä vuosina perille ei vaa, jota höystettiin vauhdikkuudella ja yläluok- renki) rakentaman ensimmäisen hiihtohis- ollut tietä, joten matkalaiset kuljetettiin perille poroilla. Kuva: Suomen Urheiluarkisto.

20 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 21 sin myötä levisi hissi-innostus Suomessa. Vielä Hiihtokeskuksen menestyminen edellytti hy- vat nopeasti hiihtokeskusten lisääntymisen myö- puolivälissä, mutta keskusten käyttö vilkastui 1960-luvun ensimmäiset vuodet olivat hiljais- viä ja lumivarmoja rinteitä, joissa eritasoiset las- tä. Vuosikymmenen kuluessa laskettelu muuttui vasta joulunaikaan. Tammikuu ja helmikuun eloa hiihtohissien ja -keskusten rakentamisen kijat – aloittelijasta kilpalaskijaan – viihtyisivät. eliittilajista kuntourheiluksi ja hyväksyttäväksi alku olivat hiljaiselon aikaa. Hiihtokeskusten suhteen, mutta vuosina 1962–1964 alkoi lasket- Lisäksi kohteen tuli olla helposti saavutettavissa. osaksi hiihtokulttuuria, näin 1960-lukua voi- huippukausi ajoittui maalis-huhtikuulle. Tämä teluharrastuksen kasvu ja keskusten rakentami- 1900-luvun alussa matkustettiin junalla ja vuo- daan pitää laskettelun läpimurtovuosikymmene- tarkoitti sitä, että 1980-luvulta alkaen hiihto- nen. Tällöin aloittivat toimintansa Etelä-Suomen sisadan puolivälin jälkeen autolla. Keskieuroop- nä niin laskettelurinteiden ja harrastajien mää- keskukset alkoivat kehittää oheispalveluja ympä- johtaviksi hiihtokeskuksiksi nousseet Kalpalin- palaisen mallin mukaan kohteessa tuli olla ma- rien lisääntymisen kuin asenteidenkin suhteen. rivuotisen toiminnan ylläpitämiseksi. 2000-lu- na Turengissa, Ellivuori (Sastamala) ja Laajavuo- joitus- ja ruokailupalvelut. Uutuutena tulivat nyt Kasvanut elintaso, vapaa-ajan lisääntyminen, vulla useassa hiihtokeskuksessa tai sen läheisyy- ri (Jyväskylä). Tämä merkitsi sitä, että laskette- hiihtohissit ja rinteiden hoito, jotka olivat edel- kaupungistuminen, autoistuminen ja matkailun dessä on golfkenttä tai kylpylä. lusta tuli arkinen harrastus, jossa suorituspaikat lytyksenä laskettelijajoukon palvelemiseksi. kehittyminen loivat puitteet laskettelun yleisty- oli saavutettavissa yhä useammalle laskettelijalle. miselle. Hiihtohissien lisääntyminen, lumetus, Jari Kanerva 1960-luvun puolivälissä matkailurakentami- lasketteluvälineiden kehitys ja vuosikymmenen on kansatieteilijä, jonka väitöskirja (2011) käsitteli alppihiihdon tuloa Suomeen. Hän työskentelee nen keskittyi Lappiin. Hiihtokeskukset nousivat Laskettelukulttuuri perinteisen hiihdon lopulla myös rinteiden kunnostuksen koneellis- puristuksessa Liikuntatieteellisessä Seurassa koulutus- ja Suomu-, Salla-, Luosto-, Olos-, Pyhä-, ja Levi- tuminen mahdollistivat laskettelun läpimurron. viestintäpäällikkönä. tunturien juurille. Vuodesta 1964 vuoteen 1969 ielä 1960-luvulla alppihiihdon asema va- Rinnan taloudellisen kasvun, nousevan elinta- Lapin hiihtokeskusten hissinousujen määrä nou- V paa-ajan liikuntana oli heikko ja erityises- son, lisääntyneen vapaa-ajan ja myös matkailun si 42 000:sta aina 118 000 nousuun vuodessa. ti perinteisen maastohiihtokulttuurin edustajat vilkastumisen kanssa syntyi maahamme hiihto- Talvikaudella 1968–1969 oli maassamme toi- vastustivat lajia. Asenteet lajia kohtaan muuttui- keskusten verkosto. Alppihiihdon maailman cup laskettiin Levi- tunturilla ensimmäisen kerran vuonna minnassa kaikkiaan 61 hiihtohissillä varustet- Laskettelusta ja retkihiihdosta tuli Lapin tal- 2004. Tapahtumaa varten oli tehty mittavia tua hiihtokeskusta, ja vuonna 1979 hiihtohissi- Hiihtäjiä autiotuvalla Kittilän Kemiöjärvellä 60- tai vimatkailun selkäranka. 1970-luvulle tultaes- investointeja, kuten godolihissi. Kuva vuoden en määrä oli kohonnut 113:een. 70-luvulla. Kuva: Museovirasto / Teuvo kanerva sa hiihtokausi alkoi normaalisti jo marraskuun 2008 kisoista. Kuva: Jari Kanerva

22 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 23 Jouko Vahtola Hyppyrimäet maisemassa

arhaiset mäkikisat laskettiin luonnonmäki- vin etäälle maisemassa. V en alapäähän tehdyistä hyppyreistä 1880- Kun Lahteen rakennettiin 1923 aiempia suu- ja 1890-luvulla. Kun hyppyri nostettiin mäen rempi, jo yli 40 metrin hypyt antava mäki, tuli keskivaiheille, ja puolet mäestä varattiin alamä- kaupungista Salpausselän kisojen myötä Suomen eksi, vauhdin säilyttämiseksi oli yleensä tarpeen mäkikeskus. Korotettunakin mäen huippu ylitti rakentaa erillinen vauhtitorni. Hyppyrimäet täy- juuri ja juuri Salpausselän harjan. Myös Puijol- tyi alusta lähtien ja kautta niiden historian si- le, Ounasvaaralle ja Hämeenlinnan Ahvenistolle joittaa asutuskeskusten liepeille yleisön ja pää- nostettiin 1920-luvun lopulla mäet, joiden hyp- symaksutulojen toivossa. Hyppyrimäkien tar- pyrit sinkauttivat yli 40-metriset lennot. Niiden peisiin riittävän suuret luonnonmäet sijaitsivat vielä matalahkot ylämäen tornit mäkien päällä liian syrjässä, sydän- kohosivat yli puiden mailla. latvojen. Suomen ensim- Ratkaiseva vaihe mäinen oikea tor- hyppyrimäkien le- nillinen hyppyri- viämisessä maanlaa- mäki rakennettiin juisesti oli, kun suo- Helsingin Alppilaan jeluskuntajärjestö vuonna 1905. Sen otti 1927 myös hyp- suunnitteli Suomeen pyrimäkien rakenta- muuttanut norjalai- misen urheilupaik- nen insinööri, mes- kaohjelmaansa. Etu- tarihyppääjä Robert Pehrson. Pian mäkensä sai- päässä 1930-luvun alkupuolella mäkiä raken- vat myös Viipuri, Kotka, Porvoo ja Fiskars. Mä- nettiin kaikkialle Suomeen, että niiden koko- kihyppy kukoisti ensi vaiheessa etelärannikol- naismäärä nousi vuoteen 1936 mennessä noin la etupäässä suomenruotsalaisen aktiivisuuden 150:een. Noin puolet niistä oli suojeluskunti- ansiosta. en rakentamia. Sisämaan ensimmäisiä korotettuja mäkiä oli- Myös urheiluseurat ja kaupungit rakennutti- vat Tampereen ja Kajaanin mäet. Nämä 1905– 20 rakennetut mäet antoivat pisimmillään 20– Mäkihyppykisat Ratinassa Tampereella talvella 25 metrin hypyt. Mäet pyrittiin alun alkaen ra- 1904. Kuva: William Lomax / Vapriikin kuva-arkisto kentamaan pohjoisrinteille auringon lämmittä- vän vaikutuksen hillitsemiseksi. Ne jäivät vielä Lahden Salpausselän hyppyrimäet 1970-luvulla. täysin puiden siimekseen eivätkä erottuneet ko- Kuva: Museovirasto / Volker von Bonin

24 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 25 vat mäkiä, ne olivatkin usein suurimpia ja kal- nousua kultaiselle 1950-luvulle. Mäen alamäki mennessä vielä puhunut mitään hyppyrimäen tiin alamäki kokonaan luonnonmäestä. leimpia. Menestys kansainvälisissä koitoksissa saatiin kokonaan luonnonmäestä, joten se so- ulkonäöstä, vaan voidaan sanoa, että harvoissa Vanhoja puumäkiä jäi enenevästi pois käytös- edellytti hyppykokemusta suurissa, yli 50 met- peutui hyvin maisemaan. Sen sijaan Salpaus- rakenteissa tapaa niin paljon rumia luomuksia tä. Tilalle rakennettiin uusia, yleensä teräksestä, rin mäissä, joita rakennettiin mm. Nokialle, Jy- selän yli 80-metriseksi suurennettuun mäkeen kuin juuri hyppyrimäissä.” Erityisenä esimerk- mutta suurin osa mäkipaikkakunnista jäi koko- väskylään ja Puijolle. Rovaniemen Pöyliövaaralle jouduttiin rakentamaan alamäkeä pitkä pätkä kinä olivat Lappeenrannan Huhtiniemeen 1961 naan ilman mäkeä. 70-luvulta lähtien alettiin valmistui 1937 peräti yli 70 metrin mäki ja Lah- puusta. Mäkimenestys ja nuorison hyppyha- valmistunut ”tulitikkurakennelma” ja muuta- suosia mäkiryhmiä, joissa suuren mäen viereen teen lähes samanmoinen 1938. Ne olivat maise- lut kiihottivat rakentamaan villisti uusia mäkiä: mat laakean Pohjanmaan mäet. Pyykön mu- rakennettiin suunnitelmallisesti pienempiä mä- massaan jo hallitsevia katseenvangitsijoita. Rova- vuonna 1957 maassa oli 123 yli 30 metrin hy- kaan mäkien tuli sulautua paremmin ympäris- kiä. Tunnetuin näistä on Lahden vuoden 1978 niemen suurmäki tuhoutui Lapin sodassa 1944. pyt antavaa mäkeä. töön tai olla muutoin kauniita. Toivoa hän aset- MM-kisoihin valmistunut tyylikäs mäkitripla. Sotien jälkeen oli 1930-luvun mäkiä vie- 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa ra- ti betonimäkiin. Vastaavanlaisen on saanut Kuopion mäkikeskus. lä runsaasti käytössä mutta osa rapistui, lahosi kennettiin varsin suuriakin, 50–65 metrin hy- Uusi vaihe mäkien rakentamisessa alkoikin Suomen suurin mäki on Rukalle 1996 valmistu- ja oli purettava. Niitä korvattiin uusilla, ja myös pyt mahdollistavia mäkiä yhä puusta melko ma- 1960-luvun alussa betonimäkien myötä: Kou- nut HS-142 metrin mäki. monet uudet paikkakunnat saivat mäkensä kas- taliin luonnonmäkiin. Paitsi vauhtitorni myös vola 1961, Ounasvaara 1962, Jämsä (Kaipola) vavassa mäkihyppyinnostuksessa. Suurimpia yli suuri osa alamäestä rakennettiin hirsiä ristikoi- 1964, Jyväskylä (Laajavuori) 1964, Hämeenlin- Jouko Vahtola 50 metrin mäkiä nousi Mänttään, Ounasvaaral- den. Niiden ulkonäkö maisemassa alkoi herättää na 1968 ja Salpausselkä 1972. Näistä erityises- Historian professori Oulun yliopisto le ja Tainionkosken Ukonniemeen. Vuonna 1948 arvostelua. Arkkitehti Into Pyykkö kirjoitti Hiih- ti Kaipola, jonka alamäkikin oli pitkälti keino- Suomessa oli 63 yli 30 metrin lentoja tarjonnut- täjässä 1963: ”Sen sijaan ei terve järki ole tähän tekoinen, nähtiin liian hallitsevaksi ympäristös- ta mäkeä, pienempiä oli paljon enemmän. sään. Se oli alun alkaen myös profiililtaan liian Lappeenrannan Huhtiniemen mäki vuodelta Puijolle rakennettiin vuonna 1949 yli 90 pudottavana hyppääjien epäsuosiossa. Rukalle Jyväskylän Laajavuoren betonimäki vuodelta 1961 edusti varsin suureksi mäeksi (ennätys 67 m) metrin mäki, joka oli pitkään Suomen suurin. 1962, ”Matti Nykäsen mäki”. Ennätys 110 m valmistui 1964 Suomen suurin mäki tuolloin. Se vielä perinteistä puuarkkitehtuuria. Mäki hävitettiin Se edesauttoi ratkaisevasti Suomen mäkihypyn vuodelta 2007. Kuva: Suomen Hiihtoliitto. sopeutui hyvin ympäristöönsä, sillä siihen saa- räjäyttämällä vuonna 2001. Kuva: Suomen Hiihtoliitto.

26 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 27 Kristiina Koivuniemi Jäällä joka säällä

ää on tarjonnut ihmiselle luonnollisen väylän olosuhteiden varassa. Kun käytössä oli luonnon- Jliikkumiseen ja pelikentän leikkimieliseen ki- jää, pelikausi jäikin väistämättä lyhyeksi kestäen sailemiseen jo vuosituhansien ajan. Ikivanhoista leutoina talvina vain pari kuukautta. Kuvaavas- jääpeleistä on haettu toisinaan myyttistä taustaa ti Suomen ensiesiintyminen olympiajäillä 1952 myös jääkiekon synnylle. Totuus on moniulot- oli huomionarvoinen sikälikin, että Suomella teinen, mutta jää vauhdin takaavana pelialustana oli ainoa luonnonjäiltä olympiakisoihin saapu- on kantanut sukupolvilta toisille ja kantaa särky- nut joukkue. mättömänä komeasti tulevaisuuteen. Tarpeesta huolimatta tekojää- ja jäähallira- Kilpailu jäästä toi oikeastaan jääkiekon kentamisvaiheet käynnistyivät Suomessa verk- 1920-luvulla Suomeen. Kyse oli ensimmäises- kaisesti. Harjoituspaikkojen määrä lisääntyikin sä vaiheessa luonnonjäästä. Suosion siivittämä merkittävästi vasta pitkällä aikavälillä. Suomen jääpallo vaati laajan jääalan kunnossapitoa ja ensimmäinen tekojäärata valmistui Tampereen kavensi näin olosuhteiden pakosta luistelu-ur- Koulukadulle 1956. Kun seuraava eli Helsingin heilun harrastajien harjoittelumahdollisuuksia. Jäästadion valmistui 1958, oli Ruotsissa jo 27 Suomen Luistinliitto ottikin päämäärätietoisesti tekojäärataa. Tekojää tarjosi huomattavan paran- uuden ja vauhdikkaan joukkuelajin ohjelmaansa nuksen olosuhteisiin, koska se pidensi kiekko- kansa huippuluokkaa. Maaliskuussa 1965 järjes- sen pienimuotoisuuden houkuttelemana. kautta. Ensimmäisten tekojääratojen käyttöas- tetyt MM-kotikisat ja onnistuneet kisajärjestelyt Tavoitteellisen ja huipulle pyrkivän urheilun te oli odotetusti huipussa ja harjoittelijoita riitti toivat jääkiekon poikkeuksellisella tavalla kansa- mittareilla pelkkä jää ei kuitenkaan riitä. Jääolo- ns. lepakkovuoroihinkin pitkien matkojen takaa. laisten tietoisuuteen ja kiihdyttivät osaltaan lajin suhteet ovat rajanneet pitkälle myös suomalaisen Tekojääratojen rakentaminen kiihtyi varsinai- nousua suurten urheilulajien joukkoon. kiekkoilun kehitysmahdollisuuksia, sillä olosuh- sesti 1960-luvulla. Samalla Suomi siirtyi jäähal- Tekojääratojen kattaminen halleiksi alkoi teet ja urheilullinen menestys ovat lajissa kulke- liaikakauteen. Vasta hallirakentaminen toi lopul- 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä pää- neet jokseenkin yhdessä. Ja koska menestyvä laji lisen ratkaisun kauden jatkamiseen ja harjoitte- huomio kohdistui harjoitushallien rakentami- vetää tunnetusti myös harrastajia, olosuhteiden lu tuli vihdoin mahdolliseksi samalla olosuhde- seen. Jäähallien rakentaminen kiihtyi varsinai- merkitys koko lajin harrastuspohjan leventämi- tasolla kansainvälisen kärjen kanssa. sesti 1990-luvulla, Suomen sadas halli valmistui sessä on yksiselitteinen. Suomen ensimmäinen jäähalli valmistui ar- kultamitalivuonna 1995. Jäähallien määrä kak- Alkuvuosikymmenillä tekojään puuttuminen vokisapaineen alla, ensimmäisten MM-kotikiso- sinkertaistui alkuasetelmista vuoden 2002 lop- piti Suomen kovin epäedullisessa asemassa kil- jen päänäyttämöksi 1965. Arkkitehti Jaakko Täh- puun mennessä. Perushallirakentamisen ohella Tampereen jäähalli valmistui Suomen pailijamaihin nähden. Jään etsintään oli ryhdyt- tisen suunnittelema Tampereen jäähalli veti al- suunnitelmiin tulivat huipputason monitoimi- ensimmäisten MM-kotikisojen päänäyttämöksi 1965. Kuva: Suomen Jääkiekkomuseo tävä heti ilmojen riittävästi viilentyessä. Jääty- kuvaiheessa 10 200 katsojaa. Hallin itäiselle si- hallit ja vanhojen jäähallien saneeraukset. Samal- neiden vesistöjen lisäksi käytössä olivat letkuilla vulle valmistui istuimin varustettu pääkatsomo, la seisomakatsomoiden osuutta vähennettiin, Tampereen Koulukadun tekojääradan jäädytetyt jääradat, mutta molempien pelialus- jonka vastapäinen sivu ja päädyt olivat seisoma- mikä pudotti olennaisesti hallien yleisökapasi- jäähdytysputkiston asennusta syksyllä tojen säilyminen käyttökelpoisina oli täysin sää- katsomoita. Joukkueiden huoltotilat olivat ai- teettia. Helsingin Hartwall Areena -projekti loi 1956. Kuva: Suomen Jääkiekkomuseo

28 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 29 suomalaisesta hallirakentamisesta myös huippu- Huippukiekkoilun perusedellytys on halli- luokan vientituotteen. kanta, mutta ilman pihapelejä ei huippujakaan Halliolosuhteet tarjosivat aivan uudenlaisen kehity. Sisähallit eivät tule viemään taivasalla ta- nautinnon myös katsojalle. Nostalgiset muistot pahtuvan kiekkoilun paikkaa, sillä jäätä ja jää- ulkojäiltä pitivät sisällään myös lumisateet, hyy- aikaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi lajin hui- tävän kylmyyden ja paleltumiset – tämän kaiken malle aktiiviharrastajien joukolle. Jääkiekkoa voi katsoja halutessaan toki löytää ulkokauka- harrastavan oman henkilöhistorian kannalta en- lon laidalta. Pohjoisamerikkalainen kiekkokult- simmäinen tarve on sama kuin alkuaikojemme tuuri ammentaa vahvoista juuristaan ja perin- kiekkoilijalla. Näin useiden kiekkotähtien muis- teiden kunnioitus on johtanut NHL-tähdet sa- tot pienestä kotipihan jääalueesta tai lähiseudun tunnaisesti takaisin ulkokentille. Innostus ul- kentästä kertovatkin sen kaikkein olennaisim- koilmaotteluiden järjestämiseen saavutti nope- man: tarvitaan jäätä ja aikaa. asti eurooppalaisenkin kiekkoperheen, joten oi- kukkaat sääolot saattavat sotkea suomalaistenkin FM Kristiina Koivuniemi järjestäjien suunnitelmia ja aiheuttaa katsojil- toimii Suomen Jääkiekkomuseon johtajana le viluisia hetkiä menneen ajan henkeen myös tulevaisuudessa.

Tampereen Palloilijat ja Viipurin Reipas kohtasivat Lapset jääkiekkoilevat Väinämöisen Suomen mestaruus –cupin välieräottelussa kentällä Töölössä Helsingissä 1975. Kuva: helmikuussa 1928 Tampereen Pyrinnön luistinradalla Museovirasto / Volker von Bonin Pyhäjärven jäällä. Kuva: Suomen Jääkiekkomuseo

30 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 31 Jonas Malmberg Kuin kalat vedessä

imahalli on nykyisellään pienehkönkin tiin. Ja sinne 9696 kokonaista ja 792 puolikas- U kaupungin itsestään selvä palvelu. Näin ei ta valkoista sekä 543 kokonaista ja 12 puolikasta tietenkään aina ole ollut, vaan kylpylöiden am- mustaa laattaa, joiden lukumäärien tietäminen moisista perinteistä huolimatta uimisesta muo- tai selvittäminen kuuluu yhä ensimmäisen vuo- vautui urheilu- ja liikuntamuoto parisataa vuot- sikurssin kadettien pompotukseen. ta sitten. Vasta rakennustekniikan uudet tuulet mahdollistivat suuret yhtenäiset sisätilat sekä tarpeellisen vedenkäsittelyn ja kierrätyksen. Vii- Uimahalleja eri tavoin me vuosisadan alussa työväestön uimataidon imahallien rakentaminen vilkastui vasta so- ymmärrettiin vähentävän hukkumiskuolemia. U tien jälkeen, ja monet kaupungit viritteli- vät uimahallihankkeita 1950-luvulla. Taloudel- liset kysymykset liittyvät aina ruumiinkulttuu- Yrjönkadulta Santahaminaan rin ja sivistyksen rakennusten pystyttämiseen. ukholmaan oli vuonna 1904 kohonnut Kuvaava esimerkki rahoituksen poukkoilun ja T Centralbadet-uimala, joka biljardi- ja ten- kiistelyn saralta oli Ouluun noussut Raatin ui- nissaleineen, sikarimyymälöineen sekä metsäs- mahalli urheilukenttineen ja katsomoineen. Al- tys- ja urheiluliikkeineen oli keskustapalvelui- var Aalto voitti arkkitehtuurikilpailun Koskikes- den runsaudensarvi. Suomalaiset seurasivat län- kuksen asemakaavasta, johon liittyivät Toivonie- sinaapurin esikuvia kaupungin kehittyessä, ja men asuintalojen ja voimalaitoksen ohella Raa- pääkaupunkiin lähdettiin puuhaamaan uimahal- tin kulttuuri-, yliopisto- ja urheilurakennukset. lia. Maamme ensimmäinen uimahalli, eli Yrjön- Kulttuurirakennukset jäivät kuitenkin teke- kadun kylpylä, ei ollut kaupungin hanke, vaan mättä, ja urheilukokonaisuudenkin suunnitte- taustalla oli joukko sijoittajia - mukana raken- lu jäi kaupungin virkamiehistön harteille. Funk- nuksen arkkitehti Väinö Vähäkallio ja rakenteista tionalismin sävyttämän urheilupyhätön suunni- vastannut Jalo Syvähuoko. telmat vietiin työpiirustusvaiheeseen asti, mutta Vuonna 1928 valmistunut Yrjönkadun hal- toteutukseen ei päästy. Suunnitelmaan kuului- li oli varsin pitkään ainoa lajissaan. Maamme vat uimahallin ohella laajat liikuntahallitilat sekä seuraava uimahalli saatiin Santahaminan kadet- kahdeksankerroksinen hoikka torniosa, jossa si- tikouluun. Kallista hanketta perusteltiin tulossa jaitsi retkeilymaja ja asuintiloja. olevilla vuoden 1940 olympiakisoilla, joissa Yh- Uimahallin rakentamista edelsi kiivas kes- dysvaltain joukkueen oli määrä majoittua San- kustelu, kun monet kaupunkilaiset pitivät sitä tikseen. Näinhän ei tietenkään käynyt Euroopan keskittyessä sotimiseen, mutta uima-allas saa- Oulun Raatin uimahalli. Kuva: Hilkka Högström

32 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 33 Jälleenrakennuskauden vähitellen jäätyä selviytyi esimerkillisesti. taakse halleja nousi maan eri puolille. Jyväsky- Jyväskylän uimahalli kasvoi liikuntatieteel- lä sai oman uimahallinsa yliopiston yhteyteen. lisen koulutuksen mukana moninkertaisek- Alvar Aalto voitti korkeakoulusta järjestetyn si, kun Aallon toimistossa suunniteltiin hal- arkkitehtuurikilpailun; suunnitelmassaan hän liin useita laajennuksia. Viimeinen niistä nou- sovitti urheilutilojen yhteyteen pienen harjoi- si 15 vuotta Alvarin kuoleman jälkeen vuonna tusaltaan. Hankkeen edetessä allas kasvoi uima- 1991 Elissa Aallon luotsaaman toimiston työ- halliksi ja siirtyi lopulta kaupungin projektiksi. nä, ja se toi mukanaan monimuotoiset altaat ve- Halli valmistui vuonna 1955 ja oli vain vuoden siliukumäkineen. Tänä vuonna hallin vuonna Turussa avattua, maamme ensimmäistä kun- 1975 valmistunut osa 50-metrisine altaineen on nallista hallia nuorempi. korjaustyömaana. Varuskuntakaupungit saattoivat saada liikun- Uimahalleihin liittyy runsaasti teknisiä ja tatiloja siviilienkin käyttöön sotilasalueiden sii- toiminnallisia vaateita, jotka tuovat suuret työt vellä. Esimerkiksi Kajaani sai uimahallin varus- vedenpuhdistuksen ja kierrätyksen laitteistoi- kunnan kylkiäisenä, kun Hoikankankaalle val- hin. Kun allastilojen ohella pesuhuoneissakin mistui vuonna 1964 Osmo Lapon suunnittele- vedeneristykset uusitaan, täytyy laatoituksetkin ma urheilutalo Heikinhalli. Sijainnistaan huo- poistaa. Jos uimahalli on suojeltu, kuten Yrjön- limatta se oli kaupunkilaistenkin käytössä vielä kadulla tai Jyväskylässä, korjauksesta muotou- pitkälle 1970-luvulle. tuu eräänlainen tunnelman rekonstruktio, kun laatoituksia tehdään vanhoja malleja noudatta- en ja joitakin yksityiskohtia jopa säilytetään. Hallien korjauksesta ja uudistuksesta Jos suojelupäätöstä ei ole, tekniset paineet imahallien rakenteet ovat kovilla, ja oman saattavat saada yliotteen, eikä välttämättä tun- U paineensa rakennusperinnölle luovat ui- nelmaa halutakaan säilyttää. Esimerkiksi altaan mahallien ympärille nousseet monenlaiset kyl- vedenpinta voidaan nostaa uudenlaisten puh- pylä- ja vesipuistopalvelut. 1950-luvun tarkoi- distustekniikoiden mukana. Joskus 1970-luvun tuksenmukaisiin halleihin on kaivattu monen- modulaariset ominaispiirteet häivytetään uusi- laista kuntosalia, vesiliukumäkeä ja höyrysaunaa. en julkisivupintojen ja laajennusten alle, kuten Yrjönkadun halli on tässä mielessä pääs- tehtiin Oulun Raksilassa kymmenisen vuotta syt helpommalla, kun hallin ainutlaatuinen at- sitten – käyttäjät ovat silti haltioissaan, ja uima- mosfääri viehättää käyttäjiä - eikä laajennusti- rien määrät hätyyttelevät Mäkelänrinteen tun- laa keskusta korttelin ytimessä liene ollut tarjol- tuvasti suuremman uintikeskuksen lukemia. lakaan. Antti Ilveskosken ja Taito Heinon suun- Ja lukumääristä vielä: Santahaminassa korja- nittelemassa peruskorjauksessa (1999) otettiin ustöiden jälkeen altaassa on 8208 kokonaista ja lähtökohdaksi nimenomaan tunnelman säilyttä- 462 puolikasta valkoista sekä 588 kokonaista ja minen. Pari höyrysaunaa tehtiin yläkerrokseen, 12 puolikasta mustaa laattaa. turhana tai ainakin liian suurena Oulun kokoi- keuksien jälkeen uimahalli vihittiin – maamme mutta niilläkin oikeastaan vain palautettiin alku- selle kaupungille. Silti rakentaminen aloitettiin kymmenentenä – käyttöön joulukuussa 1959. aikojen monipuolisempaa kylpylämeininkiä. Al- Jonas Malmberg veikkausvoittovarojen ja kaupungin rahoituksen taiden laatoitukset vaihdettiin ja allashallin va- Kirjoittaja on uimamaisteri, arkkitehti ja HuK, joka työskentelee Alvar Aalto -museon laisimetkin ovat uudet - mutta käyttäjälle kaikki turvin rakennuskonttorin uusien suunnitelmien Osmo Lapon suunnitelmien mukaan valmistunut rakennusperintöyksikössä. mukaan marraskuussa 1956. Työt keskeytyivät Kajaanin Heikinhalli on hienoa punatiilen ja betonin säilyi ennallaan ja vanhoja, pikantteja yksityis- jo seuraavana vuonna varojen puutteeseen. Vai- sävyttämää arkkitehtuuria. Kuva: Jonas Malmberg. kohtia säilyi runsaasti. Ensimmäinen lajissaan

34 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 35 Timo Saarinen Tilat, paikat ja reitit innostavat liikkumaan

iikuntaan voi innostaa moni asia, kuten keiden piirteiden huomioon ottaminen voi- L miellyttävä reitti tai paikka, kiinnostava mää- mavarana, kun niille on suunniteltu uutta tu- ränpää tai liikunnan ilo, mielen virkistyminen ja levaisuutta. Mainioita kävely- ja pyöräilyreit- saavutettava fyysinen hyvä olo. Kulttuuriympä- tejä on toteutettu esimerkiksi Turussa Aura- ristö ja omaleimaiset kohteet ovat usein tärkeitä joen rannoille ja Oulun keskustan ranta-alu- vahvuustekijöitä, kun liikuntaan houkuttelevia eille. Voidaankin myönteisesti todeta, että jo reittejä suunnitellaan ja toteutetaan. Reitit voivat varsin useissa kaupungeissa sekä pienemmis- olla myös erityisiä luonto- ja kulttuuripolkuja. sä kuntakeskuksissa ja kylissä on hyvin paneu- Hyviä alueellisia esimerkkejä ulkoiluun kan- duttu kiinnostavien kävely- ja pyöräilyreittien nustavista kulttuuriympäristöistä ovat muun suunnitteluun ja toteutukseen asukkaiden ilok- muassa kansalliset kaupunkipuistot, perin- si. Toki paljon on vielä kehitettävää ja monia teikkäät keskuspuistot ja lähipuistot huvima- mahdollisuuksia hyödyntämättä. joineen, katoksineen ja muine rakennelmi- Lapsiperheiden ar- neen. Monia esimerkkejä löytyy eri puolilta keen ja juhlaan kuuluvat Suomea kuten Suomenlinna tai Pyynikinhar- Tarvitaan hyvää suunnittelua ja leikkipuistot ju tai Lahden hiihtokeskus talvisine ja kesäisine toteutusta Niiden juurtuminen suomalais- ulkoilureitteineen. linympäristömme monipuolinen kehittä- kaupunkien asuinalueille alkoi Kulttuuriympäristön rakennukset tarjoavat E minen ja eri tavoitteiden yhteensovittami- jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin Yhdysvalloista tiloja ja paikkoja liikuntaharrastuksille. Useat nen on noussut yhdyskuntasuunnittelussa yhä vaikutteita saanut liikunnan aktivisti Anni Collan laati oppaita sekä leikkikenttien suunnittelua eri vuosikymmeninä rakennetut liikuntaraken- tärkeämmäksi. Keskeisiä tavoitteita ovat terveel- että toimintaa varten. Collan puhui vahvasti leik- nukset ovat muodostuneet merkittäviksi raken- lisyys, turvallisuus, toimivuus, taloudellisuus ja kikenttien kasvattavasta vaikutuksesta: ”tänään nusperintömme esimerkeiksi. On myös monia viihtyisyys sekä hyvät asumisen ja muun elämi- rakennettu leikkikenttä tekee huomisen vankilat hyviä esimerkkejä siitä, että sisällä tapahtuvaa sen olosuhteet. Tavoiteltaviin asioihin kuuluvat ja sairashuoneet tarpeettomiksi”. Asemakaavaopin 1947 julkaissut arkkitehti liikuntaa varten tarvittavia kerho- ja kuntotilo- myös luonnonläheisyys, kauneus ja kulttuuriar- Otto-Iivari Meurman puolestaan korosti virik- ja sekä peli- ja liikuntasaleja on osaavasti sijoi- vojen säilyttäminen. Osaavalla suunnittelulla ja keellisen leikkipaikan merkitystä asuinkorttelei- tettu olemassa oleviin rakennuksiin. Kun tällai- toteutuksella tavoitteet voidaan saavuttaa niin, den peruspalveluna ja kaupunkisuunnittelun osa- sen rakennuksen ominaispiirteet otetaan huo- etteivät ne asetu ristiriitaan keskenään. na. Leikkikentästä on kehittynyt itsestään sel- mioon ja uusi käyttötarkoitus suunnitellaan ja Mahdollisuus valita arkipäivään erilaisia liik- vänä pidetty osa toiminnallista varhaislapsuut- ta jokaisella asuinalueella, päiväkodin pihassa ja toteutetaan taitavasti, saadaan tulokseksi mai- kumistapoja on tärkeä elinympäristön laatute- puistossa. nioita esimerkkejä paikan identiteetin ja raken- kijä. Kun arjessa tarpeelliset ja kiinnostavat pai- nusperinnön luovasta säilyttämisestä. kat ovat riittävän lähellä ja ne voidaan saavuttaa Monien alueiden kehittämisessä on lähtö- helposti kävellen, pyöräillen ja joukkoliiken- Maunulan leikkipuisto Helsingissä kokoaa yhteen Miellyttävät paikat ja reitit houkuttavat liikkumaan. kohtana ollut olemassa olevan ympäristön tär- teellä, voidaan aidosti vähentää henkilöautolla alueen asukkaita. Kuva: Liisa Lohtander Helsinki, Viikin Latokartano. Kuva: Timo Saarinen

36 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 37 liikkumista. Sujuvat, viihtyisät ja turvalliset kä- vely- ja pyöräily-yhteydet ovat erityisen tärkeitä Koko maa liikuttaa – Lemmenjoelta lasten, nuorten, ikääntyneiden kannalta. saaristomerelle Kaupungeissa viherverkostot ja reitit on pyritty suunnitte- Lisää askelia ja ponnistusta lemaan niin, että ne ulottuvat arkipäivään kaupungin sisäosista luonnon- tilaisille laidoille saakka. Sieltä Omin voimin liikkumisen määrä on viime ne jatkuvat yli kuntarajojen laa- vuosien kuluessa vähentynyt. Me 2000-luvun jempiin virkistys- ja viheralueisiin, jopa valtakun- nallisiin reitteihin yhdistyen. ihmiset liikumme yhä enemmän moottorivoi- Suomessa on eri puolilla maata laajoja vir- min. Omat fyysiset ponnistuksemme uhkaavat kistysalueita, kansallispuistoja, yhteensä 37. Ne jäädä koko ajan vähäisemmiksi, mikä on jo sel- ovat valtion ylläpitämiä luonnonsuojelusalueita, vä vaaratekijä. Sairauksien ennaltaehkäisyssä ja joissa voi ihailla maisemia lyhyillä luontopoluil- kuntoutuksessa päivittäinen liikunta on keskei- la tai valita vaativamman reitin, joskus myös ve- sireitin. Kaikki reitit, polut ja levähdyspaikat on sellä sijalla. Oman terveyden ja hyvinvoinnin merkitty. kannalta olisi suotavaa, että liikkuisimme vä- Nuorimmat kansallispuistoina ovat Sipoon- hintään noin kymmenen tuhatta askelta päiväs- korpi ja Selkämeri, yksi laajimmista on Urho sä – siihen kuluu noin 1,5 tuntia, mikä on vain Kekkoselle omistettu kansallispuisto Itä-Lapissa. Kolin kansallismaisemia ovat ikuistaneet niin taite- pieni osuus vuorokauden tunneista. lijat kuin valokuvaajatkin. Nykyisin moni hyödyntääkin työ-, koulu- ja/tai kauppamatkojaan pyöräillen tai kävel- tit ovat sujuvia, turvallisia ja viihtyisiä. Kun ne len tai yhdistäen kävelyn ja joukkoliikenteen suunnitellaan ja toteutetaan hyvin, syntyy uut- käyttämisen. Kun vielä muistaa välttää hissiä ja ta kulttuuriympäristöä, joka kertoo ajastamme käyttää portaita, on päivittäisen arkiliikunnan ja arvoistamme. määrä jo varsin hyvä oman terveyden ja hyvin- voinnin kannalta. Tämän lisäksi tarvitaan muuta- Timo Saarinen man kerran viikossa pulssia nostattavaa ponnis- Kirjoittaja on yliarkkitehti, joka toimii ympäristömi- telua ja lihasvoimaa kehittäviä treenejä. nisteriössä rakennetun ympäristön osastolla. On helpompi innostua liikkumaan, kun rei-

Helsinki, Viikin Latokartano. Kuva: Timo Saarinen Kuva: Liisa Lohtander

38 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 39 tä edistävän liikunnan periaatepäätöksen. Siinä koulupihat asuinalueensa lähiliikuntapaikkoina nostettiin kolmen kehitettävän asian joukkoon. Nuoren Suomen vuonna 2003 tekemä val- Reijo Ruokonen takunnallinen selvitys alakoulupihojen liikun- Koulupiha lähiliikuntapaikkana taolosuhteista osoitti, että vain kolmasosa pi- hoista on liikuntaolosuhteiltaan kunnossa. Yhtä – ajattomasti kolmasosaa luonnehti kuvaus ”hiekkakenttä ja ruosteinen putkimaali”. Myöhempi vastaava sel- vitys yläkoulupihoista (2008) osoitti, että 75 % distää kovan liikunnan edellyttämät tarpeet ja yläkoulupihoista ei vastaa välituntiliikunnan viihtyisyyttä lisäävät viherratkaisut. Tulevat vuo- tarpeisiin. det tuovat koulupihoille myös ratkaisuja, jois- Lähiliikuntapaikkarakentamisen selkeä kasvu sa liikuntaan on tuotu mukaan vahvasti uusin- ja sisällöllinen kehittyminen 2000-luvulla ja ai- ta teknologiaa. van viime vuosina omaksuttu tahtotila sijoittaa Tieteellinen näyttö liikunnan terveysvaiku- lähiliikuntapaikkoja koulupihoille on merkittä- tuksista on nykyään kiistatonta. Yhä enemmän västi muuttanut koulupihojen ilmettä, toimin- saadaan myös tietoa fyysisen aktiivisuuden mer- nallisuutta ja käyttöastetta. Rakentamisen vauh- kityksestä lasten kasvuun, kehitykseen, oppimi- tia hidastaa erityisesti suurimmissa kaupungeis- seen, sosiaalisten suhteiden kehittymiseen – yli- sa kankeat hallintokuntarajat. päätään hyvinvoinnin osatekijöihin niin yksilön Viime vuosien kehityksen myötä hiekkaken- itsensä kuin koko yhteiskunnankin näkökulmis- tistä on siirrytty monitoimiareenoihin, rekeistä ta. Samaan aikaan elämäntapamme pysäyttää, ja kiikuista monipuoliseen toiminnalliseen va- vähentää päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, josta rustukseen. Hyvällä suunnittelulla on voitu yh- puolestaan seuraa monenlaisia ongelmia. Lap- sille ja nuorille on luotava innostavia ja helpos- Koulut liikuntapaikkoina ti saavutettavia liikuntaympäristöjä ja koulupihat oulupihat ovat olleet lasten ja nuorten tär- paan suuntaan ja kohti ajoneuvoriippuvuutta. niille johtavine reitteineen ovat parhaita mah- Koulut ja oppilaitokset salei- K keimpiä toimintaympäristöjä kautta vuo- Koulupihojen tarjoamilla liikuntamahdolli- neen ovat olleet asuinalueiden dollisia sijoituskohteita – nyt ja tulevaisuudessa. sikymmenten. Silloin kun muu yhdyskuntara- suuksilla on erityisen suuri merkitys lasten päi- ja kylien tärkeitä monitoimi- Lähiliikunnan näkökulmasta myönteistä on kenne antoi lapsille mahdollisuuksia peliin ja vittäiseen liikuntaan, ja pihojen merkitys las- taloja. Eduskunta päätti 1963, koulupihojen muuttaminen aidosti liikuntaa leikkiin vapaammin eri ympäristöissä, koulu- ten liikuttajana on parin viimeisen vuosikym- että kouluja voi pitää iltaisin auki alueen asuk- suosivaksi, kielteistä kouluverkon raju supis- kaille, vuonna 1985 myös ammattikoulut saatiin jen pihoille hakeuduttiin luistelemaan ja palloi- menen aikana entisestään korostunut. Kouluis- avoimiksi ulkopuolisten käyttöön. tuminen ja liikuntaolosuhteiden poistuminen lemaan. Pihavarustukseenhan kuului lähes poik- ta on muodostunut varsinaisen opetustehtävän- Koulujen liikuntasalit sijoitettiin 1930-luvul- koulujen mukana. keuksetta hiekkakenttä pelialueena, jossa talvel- sä lisäksi keskeinen ympäristö niin aamu- ja il- ta alkaen erilliseen siipeen, vauraalla 1980-luvul- Reijo Ruokonen la sijaitsi luistelualue tai kaukalo. Lisäksi perus- tapäivätoiminnalle kuin myös erilaisille vapaa- la saleista tehtiin normejakin suurempia. Tytöillä oli 1960-luvulle asti koulussa vain voimistelua, Kirjoittaja on Nuori Suomi ry:n vanhempi varustukseen kuului usein rekkitanko ja kiikut. ajan toiminnoille. sillä voimistelua ja tanssia pidettiin soveliaimpina asiantuntija ja on toiminut jäsenenä läänien Koulupiha tai sen yhteydessä oleva urheilu- Koulupihojen merkitykseen lähiliikuntapaik- liikuntamuotoina tytöille ja naisille. Ulkokentät liikuntaneuvostoissa ja valtion liikuntaneuvoston alue oli useimmiten myös alueen ainoita liikun- koina herättiin laajemmin vasta 2000-luvun olivat pitkään vain poikien käytössä. Muutos rakentamisjaostossa lähes 30 vuotta. tapaikkoja ja se sijaitsi keskeisellä paikalla. Vil- alussa, jolloin valtioneuvosto hyväksyi terveyt- alkoi kun liikunnanopettajien koulutus alkoi Jyväskylässä 1963, jonne Alvar Aallon suunnitte- kas urheilu- ja liikuntapaikkarakentaminen siir- lema Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitos Koulujen pihavarustukseen kuuluu edelleen lähes si urheilemisen painopistettä pois koulupihojen Seinäjoen yhteiskoulun vastikään valmistui 1971. poikkeuksetta hiekkakenttä pelialueena, jossa on yhteydestä, saavutettavuuden kannalta huonom- korjattu piha. Kuva: Reijo Ruokonen. talvella luistelualue. Kuva: Hilkka Högström.

40 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 41 Pirjo Vuorinen Ryhtilä, Kaltevan kenttä ja Liiteri — Jyväskylän Seminaarinmäen liikunnallinen kulttuuriperintö

alvinen pakkaspäivä Jyväskylän yliopiston mäisen johtajan Uno Cygnaeuksen ajatuksiin T Seminaarinmäen kampuksella. Alakoulun liikunnan kokonaisvaltaisesta merkityksestä ih- pihamaa täyttyy iloisista lasten äänistä. Lumi- misen kasvamisessa sekä osana arkista koulu- auran kasaamilla valleilla leikitään hippaa, pii- ja opiskelupäivää. Esityksessään Suomen kansa- losta ja kukkulan kuningasta. Aallon kampuk- koulujen ja opettajakoulutuksen järjestämisek- sen urheilukentällä luistellaan. Voimisteluraken- si Cygnaeus korosti, että pelkkä ”kirjatietous” nus Ryhtilästä kuuluu pelaamisen ääniä ja alu- ei riitä: jotta lapsesta ja nuoresta kasvaa tasapai- een länsilaidan valkean monumentaalisen ark- noinen aikuinen, on harjoitettava myös fyysistä kitehti Alvar Aallon suunnitteleman Liikunta-ra- kuntoa. Leikkien ja pelien kautta lapset harjaan- kennuksen ovet käyvät tiuhaan opiskelijoiden ja tuvat ”vikkeliksi ja vapaiksi liikkeissään ja käy- tutkijoiden rientäessä työnsä ääreen, luennoille töksessään sekä neuvokkaiksi ja päättäväisiksi” ja demonstraatioihin. Cygnaeus totesi. Monipuolinen liikuntakulttuuri on aina ollut Ehdotuksessaan suomen kansakoulujen ja oleellinen osa Seminaarinmäen arkea ja nykyi- opettajaseminaarien järjestämiseksi Cygnaeus Seminaariaikana käytännössä koko Seminaa- muistoissa olleet Kaltevan pallopelit, joista iki- sin tärkeä osa Jyväskylän yliopiston kulttuuripe- listasi liikuntatapoja, jotka vahvistavat fyysisiä rinmäki puutarhoineen palveli monipuolisesti muistoisimpia Lauri ”Tahko” Pihkalan opastuk- rintöä ja identiteettiä. Alueen valtakunnallisesti- ja henkisiä ominaisuuksia ja edistävät liikkeiden liikuntaa eri muodoissaan: opetusta, oppilaiden sella 1920-luvulla pelatut pesäpallon esiasteen kin merkittävät liikuntaperinteen juuret ovat sy- sulavuutta ja ruumiin sopusuhtaista kehitystä: välitunteja, puutarhanhoitoa ja vapaa-ajan viet- pitkäpallopelin kokeiluottelut sekä viestikilpai- vällä suomalaisen opettajakoulutuksen alkuläh- palloleikit, voimistelu, uinti, luistelu ja hiihto, toa, jossa liikunnalla erilaisine peleineen ja kil- luna toteutetut Moirislammen juoksukilpailut. teillä. Yli sata vuotta sitten vuonna 1863 perus- puutarhanhoito, maanviljelys- ja metsätyöt sekä pailuineen oli tärkeä merkitys. Keskeisimmäk- Kalteva säilyi Seminaarinmäen keskeisenä lii- tettu Suomen ensimmäinen opettajaseminaari halkojen hakkaaminen. Yksipuoliselle ”konevoi- si muodostuivat alueen koillislaidalla sijainnut kuntapaikkana aina 1970-luvulle saakka. Sen sai omat uljaat arkkitehti Constantin Kiseleffin mistelulle” Cygnaeus sanoi ehdottomasti ei. Kaltevan kenttä ja sen alapuolella sijainnut Moi- merkitys väheni pikkuhiljaa 1950-luvulta alka- suunnittelemat rakennuksensa harjun rinteeseen Seminaarin työjärjestykseen Cygnaeus kirja- rislampi, joissa talvisin hiihdettiin ja kesäisin en, kun vanhojen seminaarirakennusten viereen kaupungin eteläpuolelle. Niiden yhteyteen ra- si päivän alkuun noin puolen minuutin kylmän voimisteltiin. rakennettiin arkkitehti Alvar Aallon suunnitte- kennettiin useita liikuntapaikkoja ja oppilaitok- kylvyn 20 asteisessa vedessä ja aamuvoimis- Kaltevalla oli mahdollista nähdä myös naisten lema kampusalue Jyväskylän kasvatusopillisek- seen perustettiin sekä nais- että miesoppilaille telun. Oppituntien väliin päivän keskivaiheille voimisteluesityksiä, vaikka pääosin ne pidettiin tarkoitettuja voimistelu- ja urheiluseuroja. hän ehdotti reipasta yhden tai kahden tunnin ajan tavan mukaan sisätiloissa naisosaston voi- Harjoituskoulun tyttöjä hyppäämässä Seminaarinmäen liikuntakulttuurin juuret liikuntahetkeä: ”kesällä uintia, talvella luistelua mistelusalissa. Nykyinen Kalteva on suurimmak- ”kirjekuorta” vuonna 1953. Kuva: Jyväskylän liittyvät suomalaisen kansakoululaitoksen ideoi- ja hiihtoa sekä muita ulkoharjoituksia vuoden- si osaksi jäänyt levennetyn kadun alle. Erityisen yliopiston museo/Keski-Suomen muistiarkisto, jan, Jyväskylän seminaarin perustajan ja ensim- ajan mukaan”. mieleenpainuvia ovat entisten seminaarilaisten Ahti Rytkösen kuvakokoelma.

42 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 43 Jyväskylän yliopiston ja Hippoksen liikuntaympäristöt Hippoksen urheilupuisto Jyväskylän yliopiston kampusalueen rinnalla on yli sadan vuoden aikana pala palalta rakentunut liikunnan, urheilun ja akateemisen liikuntatutkimuksen alue, joka yhdessä Seminaarinmäen kanssa on lähes yhtä suuri kuin kaupungin historiallinen ruutukaava-alue. Hippoksen urheilurakentaminen alkoi, kun Seminaarinmäen länsipuoliseen metsään raivattiin ampumarata 1909 ja muutamaa vuotta myöhemmin ravirata, Hippos. Raviradan imussa tulivat yleisurheilu-, palloilu- ja jääkentät sekä hiihtoladut. Jyväskyläläisille tärkeä pesäpallo kotiutui Hippokselle 1960-luvulla. Kun katetut hallit 1970-luvulla alkoivat yleistyä, siirtyivät hevoset ja ravit kaupungin ulkopuolelle - mut- ta nimi Hippos sai jäädä. 1979 vihittiin käyttöön liikunnan monitoimihalli, ensimmäisiä Suomessa, ja 80-lu- vun alussa jäähalli. Hallien väliin on sittemmin mahdutettu mm. liikunta- ja terveystutkimuksen rakennuk- sia. Hippos on rakentunut vuorovaikutuksessa yliopiston kanssa ja se on myös 1981 aloittaneen Voionmaan urheilulukion kotipuisto. si korkeakouluksi muuttunutta oppilaitosta var- ten. Kampuksen keskeisimmät rakennukset Aalto Urheiluopistot sijoitti urheilukentän ympärille, jonka länsireu- Urheiluopistot ovat liikunnan nassa aloitti toimintansa maan kolmas uimahal- ja vapaa-ajan sekä terveysval- li. Näin Seminaarinmäen opiskelijat ja harjoitus- mennuksen keskuksia ja niitä on Suomessa yhteensä 11. Ne ovat koululaiset pääsivät harjoittamaan jo Cygnaeuk- vapaan sivistystyön oppilaitok- sen suosittelemaa uintia myös talvisin. sia, jotka järjestävät myös liikun- Vuonna 1971 Seminaarinmäki sai uuden ta-alan ammatillista perus- ja lisäkoulutusta sekä merkittävän rakennuksen, kun alue täydentyi toimivat eri urheilulajien valmennuskeskuksina. Aallon suunnittelemalla liikuntatieteellisen tie- Urheiluopistot tarjoavat laajasti palveluita leikki- dekunnan laitosrakennuksella. Opiskelijat risti- ikäisten liikuntakasvatuksesta ikääntyvien ter- vät rakennuksen kotoisasti Liiteriksi. Se vihittiin veysliikuntaan sekä liikunta- ja liikunnanohjaus- käyttöön vuonna 1971 juhlallisin menoin. Ti- taidoista huippu-urheiluvalmennukseen. •Eerikkilän Urheiluopisto, Tammela laisuuden juhlapuhujana oli silloinen tasavallan •Kisakallion Urheiluopisto, Lohja presidentti Urho Kekkonen. •Kuortaneen Urheiluopisto, Kuortane Vuonna 2013 Jyväskylän Seminaarinmäel- •Lapin Urheiluopisto, Rovaniemi lä juhlitaan. Silloin tulee kuluneeksi 150 vuot- •Liikuntakeskus Pajulahti, NASTOLA ta Jyväskylän seminaarin sekä 50 vuotta Jyväs- •Solvallan Urheiluopisto/Folkhälsan Utbildning Ab, Espoo kylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekun- •Suomen Urheiluopisto, Vierumäki, HEINOLA nan perustamisesta. Alueen liikuntapaikat ovat •Tanhuvaaraan Urheiluopisto, Savonlinna tuolloin tärkeässä roolissa. Samaan aikaan avaa •Urheiluopisto Kisakeskus, RAASEPORI •Varalan Urheiluopisto, Tampere ovensa perusteellisen peruskorjauksen läpikäy- Koripallosta tuli yksi suosituimmista Aalto Alvari –uimahallin eri rakennusvaiheet •Vuokatin Urheiluopisto, Sotkamo nyt Liikunta-rakennus. liikuntamuodoista Jyväskylän kasvatusopillisessa näkyvissä. Kuva Hanna Tyvelä. korkeakoulussa 1950-luvulla. Kuvassa koripallotreenit Pirjo Vuorinen Ryhtilässä 1950-luvun lopussa. Keskellä tummassa asussa kuvan lahjoittaja Aino Varjonmaa (s. Jyväskylän yliopiston museon intendentti Rantamäki). Jyväskylän yliopiston museo K2093:20.

44 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 45 Hilkka Högström HELSINGIN OLYMPIALAISTEN KISAPAIKAT

KAIKKI ON VALMISTA jälkeistä tilannetta. Myös kaikki vuoden 1940 einäkuun 19. päivänä 1952 kaikkialla Hel- kisoihin valmistuneet urheilupaikat viimeistel- H singissä liehuivat juhlaliput. Vuosikym- tiin käyttöön 1952. menten unelma oli toteutunut: Helsingin olym- pialaiset avattiin. Kisavieraita saapui kaikkialta, KISAPAIKAT 69 maasta. Lentokoneita laskeutui vasta valmis- tuneille kiitoradoille Vantaan Seutulaan, toiset elsingin olympialaisissa kilpailtiin 149 ur- vieraat rantautuivat laivalla upouuteen laituriin H heilulajissa. Kilpailupaikkojen ratojen, al- ja terminaaliin, Olympiaterminaaliin, jotkut taiden ja kenttien oli noudatettava tarkalleen tulivat rautatieasemalle junalla. kansainvälisiä lajimääräyksiä. Urheilijoiden, toi- Helsinkiläiset ja suomalaiset olivat valmiita mitsijoiden, huolto- ja lääkintäjoukkojen tilat, ottamaan vieraat vastaan. Hotelleja oli raken- median palvelut kansainvälisine yhteyksineen, nettu, majapaikkoja järjestetty myös yksityisko- tuhansien katsojien liikenne ja sijoittaminen kat- teihin ja leirintäalueille. Muonitusta tarjottiin somoihin vaati tarkkaa mitoitusta ja toiminnan ravintoloiden lisäksi väliaikaisissa kenttäkeitti- koordinointia. öissä ja lippakioskeissa eri puolilla kaupunkia. Suomessa ei ollut vielä1930-luvulla yh- Kaikkien aikojen pienimpään olympiakaupun- tään olympiavaatimukset täyttävää areenaa, ne kiin saapui vieraita vajaat 1,5 miljoonaa. oli kaikki rakennettava. Näin ollen olympialai- Tapahtuman järjestely oli vanhan kertaus- set pakottivat suomalaiset suunnittelemaan ki- ta, kaikki oli ollut jo kertaalleen valmista. Hel- sojen keskuspaikan, avajaisten ja päätapahtumi- singille myönnettiin vuoden 1940 olympialai- en näyttämön, Olympiastadionin lisäksi tasa- set, mutta kisat jouduttiin perumaan vain kol- lämpöiset altaat uimalajeille, kaltevan radan ra- me kuukautta ennen avajaisia maailmansodan tapyöräilylle, melonnan ja soudun väylät, mit- takia. Mutta 1930-luvun ponnistukset hyödyn- tavia halleja mm. koripallolle, painille, voimis- nettiin 1952. Jopa vuoden 1940 kisoihin suun- telulle, tennikselle ja ratsastukselle. Kaikille oli niteltu juliste, Ilmari Sysimetsän Paavo Nur- taattava myös harjoittelutilat. mea esittävä The Flying Finn, kelpuutettiin sel- Urheilijoiden majoitus oli myös järjestettävä. laisenaan, siihen vaihdettiin vain päivämäärät ja Suomen itäraja piirrettiin vastaamaan sotien Olympiastadion. Kuva: Ulla Salmela.

46 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 47 Miehille rakennettiin uusia kerrostaloja Kisaky- nuksiin sovellettuna yksilöllisiä. Betonirakenta- lään Käpylään, naiset majoitettiin sairaanhoitaja- misen perustelu ”pysyväisyydellä” osui oikeaan: opistoon Meilahden sairaala-alueen laidalle. Itä- kaikki betonirakennukset ovat säilyneet, mutta blokin urheilijat majoittuivat vastikään teekka- monen kilpailupaikan puurakennukset ovat pa- reille valmistuneisiin asuntoloihin Espoon Ota- laneet tai ne on purettu. niemeen ja he harjoittelivat Otahallissa. Seuraavassa esittelen kuusi olympialaisten kilpailupaikkaa, jotka kaikki rakennettiin jo 1930-luvulla, mutta viimeisteltiin ja laajennet- ARKKITEHTUURI tiin kisakäyttöön 1952. lympia-arkkitehtuuri on yksi käyntikortti O kun maailmalle halutaan esitellä kisakau- pungin parhaat puolet. Arkkitehtuuri on osa vi- OLYMPIASTADION suaalista mielikuvakampanjaa. Arkkitehtuurilla lympiastadion rakennettiin kaikkien juh- erottaudutaan, edustetaan ja vahvistetaan myös O lallisuuksien ja kilpailujen keskukseksi. kansallista kisaidentiteettiä. Rakennus tai sen Olympiastadionin rakentaminen oli koko kan- osa, kuten Olympiastadionin torni, toimii koko san projekti, Stadionin rakentamisen rahoituk- kisakaupungin tunnuskuvana, joka painetaan seen osallistuivat suomalaiset ostamalla stadion- pääsylippuihin, mainoksiin ja julkaistaan kisa- merkillä varustettuja tuotteita. Stadionin arvo reportaaseissa yhdessä olympialiikkeen symbo- suomalaisille ja helsinkiläisille tuttuna ja yhtei- lin, viisi maanosaa yhdistävien olympiarenkai- senä kilpailu- ja tapahtumapaikkana on säilynyt. den rinnalla. Arkkitehtikilpailun voittivat 1933 Yrjö Linde- Helsingissä kisapaikat sijoitettiin eri puolil- gren (1900–1952) ja Toivo Jäntti (1900–1975). le kaupunkia. Rakennukset nousivat vapaaseen Stadion-säätiö teki 34-vuotiaiden arkkitehtien kaupunkitilaan, metsän, kallion ja meren värittä- kanssa sopimuksen, joka sisälsi myös sisustuk- mään luontoon. Luonnon ja maiseman hyödyn- sen ja kalustuksen suunnittelun ja rakennustyön täminen olivat osa suunnitteluideologiaa. valvonnan. Olympiastadionin kilpailuohjelmissa ja -arvi- Arkkitehtuurikilpailussa määrättiin että stadi- oissa tiivistettiin rakentamisen pääkriteerit: käy- on rakennetaan betonista ja suunnitelmaan si- tännöllisyys, käytön monipuolisuus, toiminnal- sällytetään torni. 72-metrinen Helsingin maa- lisuus ja ratkaisujen rationaalisuus. Rakentami- merkki kohosi vuonna 1938 stadionin vihkiäis- sen tuli ”orgaanisesti liittyä ympäristön asema- puheissa korkeuksiin kansallisten arvojen toteu- kaavaan”. Suunnitteluun osallistui useita ark- tuneena symbolina. kitehtejä. Tietoisuus yhteisestä päämäärästä ja Arkkitehtuuristaan tunnettua ja tunnustettua Olympiastadionin, tärkeimmän symboliraken- Olympiastadionia on laajennettu monta ker- nuksen, saavutusten kunnioitus painoivat suun- taa. Vuoden 1952 kisoihin sen betonikatsomoi- nittelijoiden tulkinnoissa enemmän kuin yksi- ta laajennettiin ja niiden ympärille rakennettiin löllisyyden tavoittelu. väliaikaiset katsomolaajennukset puusta. Olym- Helsingin olympiarakennukset ovat yhtenäi- pialaisten jälkeen Tukholman stadionin isännöit- nen rakennussarja: samat betonirakenneratkai- sijä Tage Ericsson kirjoitti: ”haluaisin erikoises- sut, esiin jätetyt rakenteet, yksinkertaiset, ko- ti korostaa sitä seikkaa että Helsingin stadion risteettomat pinnat sekä betoniosien viimeiste- muodostaa malliesimerkin kaikille tuleville sta- ly valkoiseksi. Yhteisistä piirteistä tuli eri raken- dionin rakentajille. Tosiasia on nimittäin se, että Olympiastadion. Kuva: Ulla Salmela. Uimastadion. Kuva: Ulla Salmela.

48 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 49 Helsingin stadion on ehkä paremmin suunni- MESSUHALLI (Kisahalli) teltu yleisurheiluolympiakisoja varten kuin mi- kään muu stadion maailmassa. Tässä suhteessa lympiastadionin naapurustossa on 1935 on erikoisesti huomioitava tarkoin harkittu ja O valmistunut neljän tenniskentän kokoi- hyvin toimeenpantu urheilijoiden, lehtimiesten nen sali sekä sen jatkeeksi 1952 valmistunut ja yleisön kulun jako eri käytävistä tapahtuvak- toinen halli. Suomen Messut rakennutti Mes- si, joten kilpailut voivat tapahtua ilman mitään suhallin ja edellytti arkkitehdeiltä Aarne Hytö- häiriötä.” seltä (1909–1972) ja Risto-Veikko Luukkoselta (1902–1972) kykyä ratkaista varsinaisen moni- toimihallin ongelmat: sama tila oli paitsi messu- UIMASTADION ja näyttelytila myös urheiluun, kokouksille, juh- uomen ensimmäisen maauimalan suunnitte- liin ja konsertteihin soveltuva sali yli 7 000:lle S li Jorma Järvi (1908–1962). Luonnonvesis- katsojalle. 1952 voimistelu, nyrkkeily, paini, pai- sä uimaan tottuneita suomalaisia hämmästytti, nonnosto ja koripallo kilpailtiin Messuhallissa, etteivät olympiauimarit suostuneet kilpailemaan josta näyttelytoiminnan loputtua 1970-luvulla merivedessä. Uimastadion sijaitsee omassa rau- tuli Kisahalli urheilukäyttöön. hassaan, kallioisen luonnonpuiston suojassa. Sen sijainti muiden olympia-areenojen, Olympiasta- VELODROMI dionin, Pallokentän, Messuhallin ja Laakson ken- tän lähinaapurina oli ihanteellinen. äpylän ratapyöräilyareenan suunnitteli ark- Uimastadion haluttiin etäälle merenrannois- K kitehti Hilding Ekelund (1893–1984) ur- ta, tiiviisti asuttujen kaupunginosien tuntu- heilijoiden majoitustilojen naapurustoon. Kan- maan, kaikkien kaupunkilaisten kesäiseksi kei- sainvälinen olympiakomitea vaati velodromia taaksi. Se on tärkeä esimerkki siitä, miten kisa- rakennettavaksi, vaikka Helsinki anoi sen pois- paikkojen haluttiin palvelevan tavallisia kaupun- jättämistä suurten rakennuskustannusten takia. kilaisia kisojen jälkeen. Samanaikainen ratkaisu Ratapyöräily lajina oli 1930-luvun Suomessa liki toteuttaa Olympiakylä asuinalueena kuvaa kau- tuntematon, täällä kilpailtiin tavallisilla juoksu- pungin päätöksenteon prosessia, jossa tietoises- radoilla ja maastossa. Velodromin 400 m rata on ti tavoiteltiin olympiarakentamiselle sosiaalis- jopa 37 asteen kulmassa ja siinä voi ajaa 60 km ta sisältöä. tunnissa. rataa on käytetty myös moottoriurhei- Uimastadionille tehtiin päätöksentekijöiden luun, radan keskellä on ollut luistelurata, jalka- vaatimuksesta altaat sekä kilpauimareille (50 pallokenttä, olympialaisissa siellä pelattiin maa- m allas, 8 rataa) ja uimahyppääjille että uimaan hockey-ottelu. 1990-luvulla korjatussa katetussa opetteleville ja kahlaaville pikkulapsillekin. Ui- pääkatsomossa on 4200 paikkaa. mastadionin kaartuva pääkatsomo, jonka pääsi- säänkäyntiä leimaa 20 korkean pylvään käytävä, SOUTUSTADION rakentaminen vuoden 1940 kisoihin jäi kesken ja se viimeisteltiin 1952 kisoihin. Pääkatsomos- outustadioninkin rakentamisessa oli pul- sa on paikat 2000 katsojalle, arkikäytössä ne on S mansa: riittävän mittaisen, tuulettoman ja Kisahalli. Kuva: Ulla Salmela. Laakson ratsastusstadion. Kuva: Hanna Tyvelä. varattu auringonottajille. Uimastadion kunnos- muilta suhteiltaan ihanteellisen melonnan ja tettiin 1990-luvulla. soudun ratojen löytäminen mereltä oli vaikeaa. Ruskeasuon ratsastushalli. Kuva: Hilkka Högström. Radan löydyttyä Taivallahdesta arkkitehti Hil-

50 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 51 ding Ekelundin katettu pääkatsomo sijoitettiin AATE ELÄÄ rantaan maaliviivalle. Myöhemmin paljastui, että souturata oli liian tuulinen ja 1952 olym- elsinki voi olla ylpeä siitä miten se kaikki- pialaisissa se siirrettiin Meilahteen. H en aikojen pienimpänä olympiakaupunki- 1990-luvun lopussa korjattu Soutustadion on na on vaalinut olympiahistoriaansa. Tänä vuon- lajin harrastajien vilkkaassa käytössä. Meri toimi na tuosta juhlasta on kulunut 60 vuotta. Tär- avarana kulissina ja kaikupohjana Soutustadio- keimpiä pysyviä merkkejä hankkeesta, sen laa- nin kesäteatteri- ja operettiesityksille sekä radi- dusta sekä laajuudesta, ovat rakennukset. Mikä oiduille yhteislauluilloille, talvella stadionilla on parasta, alkuperäinen 1930-luvun idea siitä että järjestetty jopa avantouintinäytöksiä. kisapaikat hyödyttävät koko kaupunkia ja tulevat myös kaupunkilaisten käyttöön, on toteutunut.

LAAKSON RATSASTUSSTADION JA Erikoistutkija Hilkka Högström RUSKEASUON RATSASTUSHALLI Museovirastosta on paneutunut Suomen liikuntaympäristöihin lympiastadionin pohjoispuolisen metsän O siimekseen Laaksoon ja Keskuspuistoon Ruskeasuolle rakennetut ratsastus- ja liikunta- alueet ovat vilkkaassa käytössä. Ruskeasuolle ark- kitehti Martti Välikankaan (1893–1973) suun- LISÄLUKEMISTA: nittelema uljas 100 x 40 metrin kaarimaneesi ta- Helge Nygrén: Helsingin Olympiastadion. Stadion- kasi lajille sisäharjoittelutilat. Hankkeella oli kor- säätiö 1927–1977. Stadionrakennus 1938– kea-arvoisia suojelijoita: marsalkka Mannerheim 1978. Stadion-säätiö Helsinki 1978. käänsi ensimmäisen lapiollisen maata rakennus- Helge Nygrén: Olympiatuli joka sammui sodan työn alkamisen merkiksi ja kutsui rakentamista tuuliin. XII olympiadin unelmakisat Helsingissä ”Suomen ratsastusurheilun vallankumoukseksi.” 20.7.–4.8.1940. Suomen Urheilumuseosäätiö. Ruskeasuon hallissa järjestettiin 1952 haute éco- Helsinki 1991. le -kisat. 1956 maneesi jaettiin, nykyään toinen Sinikka Vainio (toim.): Olympiakaupunki Helsinki. puoli maneesista on liikuntatiloja, ratsastusma- Olympiastaden Helsingfors. Helsinki – The neesi on mitoiltaan 40 x 40 m. Olympic City. 1952. Memoria 7, Helsingin kau- Jokainen olympialaisiin rakennettu urheilu- punginmuseon julkaisu 1992. paikka sai aikanaan kirpeää kritiikkiä. Ratsastus- Hilkka Högström: ”Olympiastadionin torni – ylevi- paikatkin omansa: ”Halpoja ovat tämmöisen ta- en ihanteiden ikoni” julkaisussa Museoviraston vallisen kansan urheilupyhätöt oikein herras- rakennushistorian osaston aikakauskirja 1, paikkojen rinnalla. Uimastadion ja velodromi 2006. eivät yhdessä maksa niin paljon kuin ratsastus- hallit, -tallit ja muut nelijalkaisille tarvittavat sta- dionit olympialajeissa. ­— Ratsastus on harvojen ja valittujen urheilu. — Koottakoon varat asian- Ruskeasuon maneesi. Kuva: Hilkka Högström. harrastajilta, he edustavat maamme varakkain- ta säätyä.” Soutustadion. Kuva: Hilkka Högström.

52 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 53 ------rhinmäki en miljö från mina dagar som idrottare som jag minns bäst torde vara området och omgivningen kring idrotts en käraste miljön som har med idrott att göra är för för är att göra med idrott har som miljön käraste en Därifrån har jag goda Isomäki i Björneborg. mig området en idrottsplan som står mig närmast hjärtat är Braheplanen mitt i stadsdelen Berghäll. Bragu var en - Helsingfors finns det två platser med anknytning till min idrotts karriär i minnet. som bäst har fastnat aavo A aavo D minnen av såväl motion som bänkidrott. Kring Isomäki finns Kring Isomäki finns minnen av såväl motion som bänkidrott. och sommaren på vin - på skidspår joggingsspår fina enormt - Ässät på hockeymat har jag hejat på Som bänkidrottare tern. cher i Isomäki ishall. sträcka meter var 100 häck, där hon vann flera Finlandsmästerskap. Bosco tävlade för Mikkelin Kilpa-Veikot. Manuela Bosco är en finländsk skådespelare och före detta friidrottare, vars huvud planen i S:t Michel. Sommartid är området en otroligt vack er grön ”vagga” som andas lugn och natur. Området där ro senbuskar och granar ramar in spelplanen har gett de bästa sommarminnena och varit skådeplatsen för otaliga träning tävlingar. och ar syns även tornet på S:t Michelsoch domkyrka idrottsparken Från Planen kantas av en gammal åskådarläktare Nurmi-statyn. Paavo - olika evene lopp för under årens och i trä bänkar som förnyats och anda är ändå känslan av att vara planens ”själ” För mang. Den har skapat och skapar ett ena - det viktigaste. mitt i naturen i sina gröna som så att säga slumrar stående lugn på idrottsplanen, Också även om sjön närheten till Saimen kan förnimmas vagga. inte syns ända till planen. D Krista Kiuru bostads- och Finlands kommunikationsministerär och riks - dagsledamot (SDP) från Satakunta valdistrikt. av de första planerna i Helsingfors som fick konstgräs vid ingången till 1990-talet. Vi cyklade dit nästan varje dag för att spela fotboll, tennis, basket och skejta. Bragu blev cen trum för all verksamhet i mitt dåvarande lag, Kullervo. På Bragu spelade vi hemmamatcher, ordnade turneringar och där samlades vi innan vi åkte iväg på bortamatcher. Senare har vi också spelat många korplagsmatcher Det där. är en (plast)grön park mitt i den tätaste stadsbebyggelsen. I SaariEeva-Maria är en före detta fotbollsspelare. Till hennes viktigaste framgångar hör jalkapalloklubi Finlandsmästerskapet och FM-brons Helsingin med med Puistolan Urheilijat. Under sin karriär spelade Eeva-Maria fram gångsrikt även i USA och Sverige. D P ordförandeär för Vänsterförbundet och riksdagsledamot, styrelse ledamot i Helsingfors stadsstyrelse samt kultur- och idrottsminister. Den ena är Bollis och dess omgivning. Där har stämningen av att Där har stämningen Den ena är Bollis och dess omgivning. Bollis har under lop - spela mitt i staden alltid varit alldeles speciell. bland annat utvecklatspet av åren till ett stort fotbollskomplex, 90-talet var Bollis På i dag av Sonera-Stadion. planområdena kröns med sina gamla omklädningsrum och små avsevärt mer asketisk mig har Bollis alltid varit För den helsingforsiska och biljettluckor. spelplanen. hemtrevliga fotbollspla - om är En annan fin plats i Helsingfors som jag tycker i Parkstad. nen vid Koutastigen vanligt - Där har gräset har jag också spelat i många år. I Parkstad sta - och den lilla, skick gott under hela säsongen, vis varit i mycket - fantastis fortfarande väcker vid skolan helgedomen ketomgärdade Miljön är särskiltrofyllda fin på grund av den ka känslor hos mig. som Puistolan Urheilijat, klubb, och en lite mindre stämningen för - re med doften av nyklippt gräs har planen alltid varit helt perfekt, dan på våren. n i tapaikka n mig o m rör Epilogi • Epilog öer s n liiku j u il n - - i M M rhinmäki ieleenpainuvin urheilu-urani aikainen miljöö lienee aikainen miljöö lienee ieleenpainuvin urheilu-urani Se on kesällä alue ja ympäristö. urheilukentän Mikkelin tapahtumaympäristö rakkain inulle liikuntaan liittyvä, muistoja Minulla on sieltä hyviä on Porin Isomäen alue. inulle rakkain urheilukenttä on Brahen kenttä keskellä keskellä kenttä on Brahen urheilukenttä inulle rakkain tuli yksi Helsingin en - Bragulle Kallion kaupunginosaa. ieleenpainuvimpia paikkoja urheilu-uraani liittyen on liittyen urheilu-uraani paikkoja ieleenpainuvimpia siellä on on Bollis ja sen ympäristö, Toinen Helsingissä kaksi. aavo A aavo todella kaunis ja rauhallisuutta sekä luonnonläheisyyttä hen - todella kaunis ja rauhallisuutta ruusupensai - kehystävine kenttää joka ”kehto”, vihreä kivä - neen ja kuusinen on antanut mitä mielekkäimmät kesämuis ja kilpailuille. tot – ja puitteet lukuisille harjoituskerroille torni ja tuomiokirkon Mikkelin myös Urheilupuistosta näkyy vanha puinen katso - kehystää Kenttää Nurmen patsas. Paavo jotka on uusittu vuosien aikana erilais - ja penkit, mo-rakennus ”sielun” kuitenkin kentän Tärkeintä ten tapahtumien vuoksi. Se on luonut osalta on luonnon läheisyyden tuntu. ja hengen kuin ikään joka urheilukentälle, ainutlaatuisen rauhan luo ja aistitta - Saimaan läsnäolo on myös kehdossa. uinuu vihreässä asti näykään. vaikka se ei kentälle vissa, Isomäen ympäristös - kuin penkkiurheilijanakin. liikkujana niin ja hiihtoladut tal - kesäisin sä on mahtavat lenkkeilymaastot olen puolestani ollut kannustamassa Penkkiurheilijana visin. Isomäen jäähallissa. Ässien jääkiekkopelejä M Manuela Bosco näyttelijä päämatka yleisurheilija, jonka entinen suomalainen ja on metrin oli100 aitajuoksu, jossa hän saavutti lukuisia Suomenmesta M Krista Kiuru on Suomen asunto- ja viestintäministeri ja kansanedustaja Satakunnan(sd.) vaalipiiristä. ruuksia. Bosco edusti Mikkelin Kilpa-Veikkoja. ollut aina oma tunnelmansa pelata keskellä kaupunkia. Bollis on kaupunkia. ollut aina oma tunnelmansa pelata keskellä tämän mm. futiskompleksiksi suureksi vuosien saatossa kehittynyt 90-luvulla Bollis kruunu. on kenttäalueiden päivän Sonera-Stadion - vanhoine pukuhuonerakennuksi oli huomattavasti askeettisempi sta - se aina ollut minulle Bollis on lippuluukkuineen, pienine neen, kenttä. dilainen ja kotoisa hieno paikka minulle on stadissa Puistolan Koudankenttä. Toinen Siellä on ollut yleen - monet vuodet. Puistolassa olen pelannut myös - pyhät pikku ja nurmi hyvä todella loppuun alusta kauden koko sä aidattuna nostattaa itselleni vieläkin upeita tun - vieressä tö koulun tunnel - hienoksi sen rauhallinen myös Miljöön tekee teita pintaan. aina on kenttä kuten Puistolan Urheilijat, pienemmälle seuralle ma, aina vastaleikatun nurmen tuoksu jo keväällä. ollut se täydellinen, simmäisistä tekonurmista 1990-luvun taitteessa. Poljimme Poljimme 1990-luvun taitteessa. simmäisistä tekonurmista tennistä, pelaamaan jalkapalloa, sinne lähes joka päivä kotoa silloisen myös muodostui Bragusta ja skeittaamaan. koripalloa pela - Bragulla toiminnan keskus. joukkueeni Kullervon koko järjestimme turnaukset ja kokoonnuimme simme kotiottelut, pe - on Myöhemmin Bragulla lähteäksemme vierasotteluihin. puisto Se on (muovin)vihreä monet puulaakiottelut. lattu myös kaupunkia. tiivisti rakennettua keskellä M SaariEeva-Maria merkittävimmät jonka jalkapalloilija, entinen on saavutukset ovat mestaruus jalkapalloklubin Suomen riveissä SM Helsingin sekä pronssi Puistolan Urheilijoissa. Uransa aikana Eeva-Maria pelasi me M P on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu kulttuuri- sekä urheiluministeri. ja nestyksekkäästi Yhdysvalloissa Ruotsissa. ja myös

54 — liikuttavat ympäristöt liikuttavat ympäristöt — 55