GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS THE GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND
SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAl MAP OF FINLAND
1:100000
LEHTI-SHEET- 2032 ESPOO
MAAPERÄKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF QUATERNARY DEPOSITS
KJ RJOITTAN UT-B Y REINO REPO
Tu rvekerrostumat: VEIKKO VALOVIRTA
Pohjavesi: HEIKKI RAINIO
OTANIEMI 1970 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS THE GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND
SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND
1:100000
LEHTI-SHEET- 2032 ESPOO
MAAPERÄKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF QUATERNARY DEPOSITS
KI RJO ITTAN UT-B Y REINO REPO
Tu rvekerrostu mat: VEIKKO VALOVIRTA
Pohjavesi: HEIKKI RAINIO
OTANIEMI 1970 SISÄLLYSLUETTELO Sivu Alkulause 5 Kallioperän yleispiirteet ...... 7 Aluekuvaus 7 Mannerjäätikön kulutus ...... 8 Moreenikerrostumat ...... 10 Jäätikön reunamuodostumat ja harjut 13 Ensimmäinen Salpausselkä 13 Harjut...... 16 Rantakerrostumat 17 Hiesu- ja savikerrostumat ...... 19 Pohjavesi 24 Turvekerrostumat ...... 25 Maaperän teollinen käyttö 29 Sora- ja hiekkakerrostumat 29 Savien teollinen käyttö 29 Turvevarojen tekninen käyttö 31 Summary: Explanation to the map of quaternary deposits 33 I<:irjallisuutta 35 ALKULAUSE
Espoon karttalehden alueeseen kuuluvat seuraavat Uudenmaan läänin läntiset osat: vähäinen osa Lohjan kaupungin eteläpäästä, läntiset osat Espoon ja Kauniasten kauppaloista, Siuntion ja Kirkkonummen pitäjät, Inkoon pitäjän itäosa sekä pieneh köjä osia Lohjan maalaiskunnasta. Ensimmäiset geologiset kartoitukset on alueen pääosalta suoritettu jo yli 100 vuotta sitten. Kartoitustyö keskittyi tällöin vuosiin 1865-1868 ja 1878-1879. Nykyinen kartoitusalue sisältyy v. 1880 ja 1881 1 : 200 000 mittakaavassa julkaistuihin lehtiin N:o 2 (Lohja, Lojo) ja N:o 3 (Helsinki). Mainituissa kartoissa on kallioperä ja maaperä esitetty yhdistettyinä. Karttojen selitykset julkaistiin samoina vuosina (Moberg 1880 ja 1881). «RKKALA e/ Repo 1954·55
SOLBER9
WlnfePhalter 1957
Wmterhalter ! 1
Kuva 1. Espoon karttalehclcn lehtijako, kartoittajat ja kartoitusvuoclet. Fig. 1. Subdivision 0/ the Espoo map sheet, names 0/ the field 1vorkers and the year 0/ mapping. 6
Nyt suoritettu maaperäkartoitus on tapahtunut v. 1964-1967. Pohjakarttoina on käytetty Maanmittaushallituksen peruskarttoja 1 : 20 000. Turvetutkimuksia Espoon karttalehden alueella on suorittanut ja johtanut V. Valovirta, samoin kuin pohjavesitutkimuksia H. Rainio. Valtion Rautatiet, Lohjan Kalkkitehdas Oy, Siuntion ja Kirkkonummen kunmt ovat antaneet käytettäväksi arvokkaita kairaustietoja karttalehden alueelta. Kuvassa 1 esitetään alueen karttalehtijako, kartoittajat ja heidän osallistumisvuo tensa maaperäkartoitukseen. KALLIOPERÄN YLEISPIIRTEET
Alueen kallioperän lyhyt selostus pohjautuu seuraavassa Laitalan (1961) ja Här meen (1960; alueen keski- ja länsiosat) laatimiin kallioperäkarttojen selityksiin ja ao. karttoihin. Kallioperältään Espoon karttalehden alue kuuluu osana svekofennialaisen vuori jonon syvälti kuluneeseen juurialueeseen. Sen piirissä tavattavista kivilajeista noin puolet kuuluvat alkuperältään erilaisiin pintasyntyisiin kiviin. Voimakkaat metamor foosit ovat aikaansaaneet niiden uudelleenkiteytymisen. Pintasyntyisten kivien alueilla kivilajit muodostavat kapeahkoja, lähekkäisiä, liuskeisuuden kulun suuntaisia vyö hykkeitä, jotka liittyvät toisiinsa ilman selviä rajoja. Syväkivet ovat pääosaltaan graniitteja, granodioriitteja ja kvartsidioriitteja. Pai koin niissä tavataan sulkeumina gneissejä heikohkosti säilyneinä jäännöksinä. Gra niitin aiheuttama migmatiittiutuminen on muuttanut alueen pintasyntyisiä kiviä migmatiiteiksi. Kivilaji on tällöin usein suonigneissimäisessä asussa. Kalkkikiviä on pienehköinä esiintyminä muutamissa paikoissa kartoitusaluetta, lähinnä Siuntion pitäjässä ja Lohjan maalaiskunnassa. Esiintymät ovat yleensä epä puhtaita ja vain vähäisissä määrin kivi on ollut louhintakelpoista.
ALUEKUVAUS
Karttalehtialueen absoluuttinen korkeus kohoaa rannikolta vähitellen pohjoiseen ja luoteeseen. Korkeimmat kohdat sijaitsevat kartoitusalueen luoteisosassa, jossa Gråberget-nimisellä kallioalueella (kartassa Lempansin ja Tallmon välillä) muutamat kohoumat ulottuvat hieman yli 100 m mpy. Lähes 95 m:n korkeuden saavuttaa Sal pausselän ylin laki aivan karttalehden rajalla. Muut ylimmät kohdat ovat kalliopal jastumat Storberget 92,5 m ja Luntoberget 90,6 m mpy Siuntion luoteisosassa. Paikallisesti suurin maaperästä johtuva korkeusero on Salpausselän ylimmän lakikohdan ja Lohjanjärven tason välillä, runsaat 60 m. Muut kartoitusalueen huomat tavimmat kohoumat ovat kalliopaljastumia, ja ne kohoavat n. 70-55 m viereisten peltoaukeamain tasosta. Suurehkot kalliot, kallioryhmät ja -jaksot muodostavat sel viä korkeusvyöhykkeitä, jotka suhteellisen jyrkkärinteisinä kohoavat matalammista 8 sedimenttien tasoittamista laajoista laaksoista. Niinpä emo korkeimmat kohdat koho avat ympäröivien peltojen savitasangoilta alueen sisä- ja eteläosissa monin paikoin 30-50 m, saaristoissakin relatiiviset korkeusvaihtelut ovat usein 20-30 m. Kartoi tusalueen yksittäiset ylimmät kohoumat ja pitkittäiset kohoumajaksot kuvastavat pääosaltaan kallioperän tektoniikkaa, eikä monestikaan maaperän morfologiaa. Jääkauden aikana ja sen jälkeen ovat kartoitusalueen ylimmän rannan alapuoli set osat joutuneet voimakkaan eroosion kohteiksi. Alueen maalajikerrostumien pintaosat ovat joutuneet varsinkin rantavoimien käsittelemiksi. Moreenialueilla kumpujen lakiosissa on kallioperä laajalti paljastunut. Huuhtoutunut aines on yleisesti kasaantunut sora- ja hiekkakerrostumiksi kallioiden tyvelle, hienompi aines kauemmaksikin. Varsinaiset jäätikön sulamisveden kasaamat sora- ja hiekkakerros tumat sitä vastoin ovat alueella suppea-alaisia. Espoon karttalehtialueesta on maata 53,6 %, kun taas loppuosa, 46,4 %, koostuu merialueesta (43,3 %) ja sisävesistöistä (3,1 %). Maalajien jakaantuminen maapinta alan mukaan määritettynä on seuraava:
kalliota . 27,8 % moreenia . 18,0 harjuja. ja muita jäätikköjokien kerrostumia . 0,5 soraa ja hiekkaa rantakerrostumina . 4,0 hienoa hiekkaa ja hietaa . 13,5 savea ja hiesua . 30,8 turvetta ja liejua . 5,4 yhteensä 100 %
MANNERJÄÄTIKÖN KULUTUS
Mannerjäätikön viimeinen liikunto kuvastuu alueen uurteistoista varsin selvästi todistaen luoteesta-pohjoisluoteesta kaakkoon-eteläkaakkoon (n. 320-330°) tapahtunutta jäätikön virtausta (kuva 2). Rannikolla ja saaristoissa on mitattu myös jälkiä kahdesta vanhemmasta uurteistosta. Näistä yleisempi uurteisto edustaa liki main pohjoisesta tapahtunutta jäätikönvirtausta (n. 350-10°). Vastaavia läntisempiä uurteita (288-298°) on havaittu parilla kalliolla ulkosaaristossa. Inkoon Trutgrunden saarella olevassa silokalliossa tavataan jälkiä kartoitusalueen kaikista kolmesta uurre systeemistä. Ko. kalliolla ei voitu varmuudella päätellä näiden uurteistojen keski näisiä ikäsuhteita. - Kuvassa 3 näkyy silokallion pinta uurteineen ja kaarimaisine murroksineen. Espoon kartoitusalueella havaitut uurteistot ovat verrattavissa läheisten Helsin gin ympäristön (Hyyppä 1950) ja Keravan karttalehden (Virkkala 1959) uurresys teemeihin, joiden suuntauksesta nämä poikkeavat vain vähän. Kuva 2. Uurrehavainnot (kahdella poikkiviivalla varustetut nuolet edustavat vanhcmpia suuntia) ja moreenikivien suuntausmaksimi (levea nuoli). Fig. 2. Striae observations (arronu with double cross lines represent the older direction) and orientation maxima of till stones (thick arrows).
Kuva 3. ~M~nnerjaatikonkuluttama silokallion pinta uurteineen ja kaarimaisine murroksineen. Kili (Avon), Kirkkonummen saaristo. Valo l... P. Lindroos. Fig. 3. Glacially polished outcrop with striae and arc-like fractures on the island of Kili ( Rvon) , Kirkkonrmmi. Photo P. Lindroos. 10
MOREENIKERROSTUMAT
Kartoitusalueen maapinta-alasta on moreenia n. 18 %. Laajahkoja ja yhtenäisiä pienten kalliopaljastumien rikkomia moreenialueita on karttalehden piirissä harvassa, lähinnä keski- ja itäosissa. Muuten moreenia esiintyy melko yleisesti eri puolilla aluetta kalliokohoumien vierustoilla (kuva 4). Moreenin pintamuodot ovat laakeita ja loivan kumpuisia, varsinaiset moreeni selänteet alueelta puuttuvat. Usein moreenikerrostumien pinta- ja yläosiin ulottunut voimakas huuhtoutuminen on tasoittanut alkuperäisiä pintamuotoja. Moreenin huuh toutunut ja lajittunut osuus näkyy leikkauksissa usein n. 1 m:n syvyyteen, joskus syvemmällekin, ja vaihtuu vähitellen varsinaiseksi pohjamoreeniksi. Kaltevilla rinteillä on moreenin pinnassa usein runsaammin kiviä ja lohkareita ja usein sitä peittävät ohuet lajittuneet rantakerrostumat tai savipatjat. Moreenin keskimääräinen paksuus on alueella todennäköisesti vähäinen, mutta paikallisesti vaihteleva. Tieleikkauksissa on usein näkyvissä kalliopohjan päällä vain vajaat kaksi metriä moreenia. Moreenikerrostumien syvimmät kohdat liittyvät kapeahkoina kerrostumina kalliosyvänteisiin ja ovat topografialtaan moreenin ka saantumiselle suotuisissa paikoissa parin kolmenkymmenen metrin paksuisia.
, ' i"') ...
.{ -'
Kuva 4. Marcenin levinneisyys Espoon karttalehtialueella. Pig. 4. Distribution of tili. Kuva 5. Hyvin hcikosti lamellirakcnteista morecnia Siuntion Kehssa. Valok. P. Lindroos. Fig. 5. Ti// ~vitha weak /laminary fexfrtre at Kela in Sir~nfio.Photo P. Lindroos.
Rakenteeltaan kartoitusalueen moreeni on hyvin heikosti lamellirakenteista tai tyypiltaan taysin jarjestymatonta, vailla minkaanlaista kerrosrakennetta (kuva 5). Selvemmin kerroksellinen lamellirakenne esiintyy harvinaisena. Samoin vain muu- tamin paikoin on tavattil ns. patjamainen rakenne (Kirkkonummi, Tolsa).
Kuva 6. Moreenin rakcisuuskayria. 1 = soramoreeni, Espoo, Koivuhovi; 2 = hiekkamoreeni, Siuntio, Ostergird; 3 = hietamoreeni, Kirkkonummi, Biskopsbole; 4 = hiesuhietamoreeni, Espoo, Martinkyla; 5 = keskiarvoltayra; 6 = huuhtoutunutta ja lajittunutta moreenin aineesta, Lohjan mlk., Virkkala. Fig. 6. Crrn~ztlutivegrain-size curve of tills. I =gravelly till, Koivrthovi, Espgo; 2 = sandy till, &/erg&, Siuntio; 3 =fine sandy till, Biskopsbole, Kirkkonttmn/i; 4 = sit9 fine sa 94 till, Martinkyla, Espoo; 5 = mean valire; 6 = washed and sorted fill nmaterial, Virkkala, Lohju rural con~mrme. 12
Koska moreenin yläosat ovat useinkin rantavoimien sekä roudan käsittelemiä, ovat moreenin kyseiset osat tavallisesti suhteellisen löyhiä, verraten helposti kai vettavia. Alkuperäisestä tiukkaan puristuneesta pohjamoreenista - kuten on yleensä n. 1 m:n syvyydessä -, on monesti voitu suorittaa luotettava moreenin kivien suun tausanalyysi (kuva 2, Kirkkonummi, laskusyvyys 1 m). Kuva 6 esittää rakeisuuskäyriä moreeninäytteistä eri puolilta aluetta. Analyyseissä on käytetty aineksen ylärajana 20 mm raekokoa, ja näytteet on otettu moreenikerros tumien huuhtoutumattomista osista keskimäärin 1-2 m:n syvyydestä. Pääosaltaan alueen moreenit ovat vallitsevan raekoon perusteella hieta- ja hiekka moreeneja (em. kuvassa käyrät 3 ja 2). Soravaltaisia moreeneja (soralajitetta vähin tään 40 % aineksesta) on n. 10 %, kun taas hienoja aineksia runsaammin sisältäviä hiesuhietamoreeneja on vähemmän. Edelläesitetty moreenin jako alatyyppeihin on suoritettu 37 näytteen perusteella. - Näytteiden rakeisuuden keskiarvokäyrä on taulukossa 1.
Taulukko 1. Keskimääräinen lajitekoostuma alueen moreeninäytteistä. Table ,. Average 11lechanical c011lposition of the tili types in the region.
Rakeisuusluokat 0/ Grain size ,0 karkea sora 20-6 mm . 9,50 20,96 hieno sora 6-2 )} . 11,46 karkea hiekka 2-0,6 )} 14,49 .. 30,63 hieno hiekka 0,6-0,2 )} . 16,14 karkea hieta )} 20,04 0,2-0,06 .. 37,54 hieno hieta 0,06-0,02 )} . 17,50 )} 6,20 karkea hiesu 0,02-0,006 8,82 hieno hiesu 0,006-0,002 )} :::::::::::::::::::::::::::::::: I 2,62 savi, alle 0,002 )} .... · · · .. • .. 1 2,05 2,05 Yhteensä! 100,00 % 100,00 %
Katkoviivalla esitetty käyrä 6 (ed. kuvassa 6, Lohjan mlk., syv. 0,8 m) on yhtenä esimerkkinä huuhtoutuneesta ja lajittunutta ainesta sisältävästä moreenin aineksen raekoostumuksesta. Tällöin on voimakas huuhtoutuminen kuljettanut pois hienoim mat ainekset. Salpausselän yhteydessä esiintyvä moreeni vaihtelee tyypillisestä pohjamoreenista runsaasti huuhtoutuneisiin moreenimaisiin kerrostumiin asti. Em. tyyppien välimuoto on yleisin. Esitetty moreenien jaotus liittyy läheisiin Keravan (Virkkala 1959) ja Riihimäen (Tynni 1969) alueella suoritettuihin tutkimuksiin. Espoon kartoitusalueen kivet ja lohkareet edustavat alueen kallioperässä tavattavia kivilajeja, jotka esiintyvät paitsi laajoina esiintyminä myös muiden kivilajien väliker roksina, juonina tai sulkeumina. Kallioperässä vähäalainen kalkkikivi ei käytännölli sesti katsoen esiinny alueella lainkaan maalajien pintaosissa tai rantakerrostumissa, mutta sen sijaan glasifluviaalisessa aineksessa ja moreenissa, tavallisesti kummas 13 sakin voimakkaasti rapautueena (Repo ja Winterhalter 1968; vrt. Gliickert 1969 b). Kaukaa kulkeutunutta Satakunnan hiekkakiveä tavataan harvinaisena ja pyöristyneeksi kuluneena maalajileikkausten eri osissa, etupäässä kuitenkin maan pinnalla. Em. kiveä tavataan lähinnä kartoitusalueen NW-osassa. Naapurialueella Helsingin ympäristöissä ovat Viipurin alueen siirtolohkareet verraten yleisiä maaperän pinnalla tai rantaker rostumissa (Hyyppä 1950). Melko harvinaisena tavataan em. rapakiveä myös Es poon karttalehden alueella. Rapakiven läntisimmät lohkareet ko. alueella ovat Siuntion pitäjän Maggaträsk järven itäpuolella ja erään kallion lakiosassa Storängin alueella.
JÄÄTIKÖN REUNAMUODOSTUMAT JA HARJUT
Mannerjäätikön perääntymisvaiheen aikana jäätikköjokien kasaamia ns. glasi fiuviaalisia sora- ja hiekkakerrostumia on alueella varsin vähän, vain 0,5 % maapinta alasta. Näistä on merkittävin lyhyt kaistale Ensimmäistä Salpausselkää. Harjuja edustaa pieni muodostuma alueen lounaisosassa. Muut alueella verraten yleiset sora ja hiekkaesiintymät ovat rantakesrostumia. Usein niiden aines syvemmällä on hienoa hiekkaa ja hietaa.
ENSIMMÄINEN SALPAUSSELKÄ
Ensimmäinen eli Uloin Salpausselkä kulkee n. 5 km:n osuudelta kartoitusalueen luoteisosan poikki. Tämä reunamuodostuman.· osa kohoaa varsin huomattavasti matalahkon ympäristönsä yläpuolelle. Korkein osa tästä ulottuu karttalehden poh joisrajalla yli 90 m:n tasolle ja alenee selänteen puolivälissä 80 m:n korkeudelle. Tästä muodostuma edelleen alenee vähitellen SSW-suunnassa. Alueen länsirajalla Virkka lassa sen lakikohdat ovat keskimäärin 55-70 metriä mpy. Poikkileikkaukseltaan reunamuodostuman em. korkeampi osa edustaa tyypil listä Salpausselkää. Proksimaaliosasta distaaliosan jyrkähköille rinteille ulottuva lakitasanne viettää loivasti kaakkoa kohden. Lakitasanteella lähellä pohjoisrajaa alkava ns. keskusselänne jatkuu korkeahkona muodostumana Lohjan karttalehden alueelle. Salpausselkäosuuden etelä- ja keskiosien proksimaalipuolella on pitkänomaisia, osaksi paljastuneita kallioselänteitä. Itse Salpausselän leveimmällä ja tyypillisimmällä kohtaa Lohjan kaupungin ja mlk:n rajalla näkyy pienehkö kallio erään talon pihalla proksimalirinteessä. Kuitenkaan viereisessä laajassa sora- ja hiekkaleikkauksessa ei kalliota näy. Ilmeisesti Salpausselän matalampi ja epäselvempi osa jatkuu Virkkalaan emo jyrkkärinteisen kallioselänteen yhteydessä. Muodostuman rakenteesta antaa parhaan kuvan cm. laaja leikkaus. Ylimpänä näkyy leikkauksen eri puolilla n. 1 m paksu tai ohuempi rantakerrostuma (kuva 7). Tämän alapuolella on useita erilaisia kerrostumia leikkauksen laitaosassa, jossa kerros tumat kallistuvat luodetta eli proksimaaliosan reunaa kohden. Proksimaaliosan kerros tumat koostuvat vaihtelevista sora- ja hiekkakerroksista, yksittäisistä lohkareista Kuva 7. Leikkaus Salpausselan lalriosassa. Paallimmaisena on n. 1 m:n paksuinen rantakerrostuma, ainekscltaan kivista sora- hiekkaa. Fig. 7. Section in the top part of the Salpausselka marginal formation. Uppernzost is a I m thick shore deposit consisting of sfonygravellJl sand.
Kuva 8. Hienon hickan ja soran valinen moreenilinssi Salpaus- sclan proksimaaliosassa. Fig. 8. Ti// lense betmeen fine sand and gravel in the proximal par/ of Salpawselka. Ki~va9. 1.eikkaus proksimaaliosan rcunassa. Osa ainekscsta on epataydellisesti lajittumatta. Fig. 9. J'eciiott at fhepro.rci~f~aledge. The nzaferial is only parfly mr/en! seka lyhyista ohuehkoista kivikerroksista. Lisaksi on leikkauksen reunaosissa yksi, paikoin kaksi katkonaista moreenipatjaa tai linssia. Niiden aines vaihtelee tyypilli- sesta pohjamoreenista veden huuhtomaan moreenimaiseen ainekseen saakka (kuva 8, vrt. Repo ja Winterhalter 1968). Jaatikonreunan laheisyytta osoittavat proksimaali- puolella tavattavat, toisensa jyrkasti leikkaavat kerrostumat seka selvasti kerrostu- neet, mutta epataydellisesti lajittuneet hiesupitoiset sora- ja hiekkakerrostumat (ku- va 9). Leikkauksen sisaosassa yleensa jo n. 100 m:n paassa proksimaalireunasta aines on jo voimakkaasti lajittunutta soraa ja hiekkaa, ja niiden kerrostumat ovat enimmakseen horisontaalisia suunnaltaan. Myos reunamuodostuman keskiosassa nayttavat kerrok- set olevan vaakasuoria tai loivan diagonaalisesti distaalireunaa kohti viettavia. Xsiaa vahvistaa kuitenkin Iaheinen Salpausselan poikki kulkeva katuleikkaus Lohjan kaupungissa. Reunamuodostuman distaaliosan loppupaassa aines on vastaavasti jonkinverran hienompaa, lahinna hienoa hiekkaa ja karkeaa hietaa. Kerrokset ovat selvasti loivan diagonaalisia. Yleensa Salpausselka on lrarttalehden osuudella morfologialtaan sekundaarisesti deformoitunut. Tama on tapahtunut rantavoimien vaikutuksesta. Nimenomaan tyypillisimmalla reunamuodostuman pohjoiso;alla lakitasanteen alkuperainen kor- kokuva on tasoittunut ja kuopat tayttyneet. Alempana taas on rinteisiin leikkautunut rantatormil, samalla lrun suuri osa rantavoimien lrasittelemista aineksejta on kul- keutunut kauemmaksi. Jaatikonreunan lopullinen peraantyminen Ensimmaiselta Salpausselalta on Lansi-Suomessa tapahtunut n. 9 000 v. e.Kr. (Sauramo 1923, 1958, Hyyppa 1963). Salpausselan muodostumassa yleisimmin esiintyvan glasifluviaalisen aineksen raekoostumuksen eraita tyyppiesimerkkeja esitetaan myohemmin kuvassa 13 (kay- rat 2 ja 3) rantakerrostumien yhteydessa. Salpausselan alueelta tavatuista eri moreeni- kerrostumista ja -1insseista otetuista tyypillisista moreeninaytteista on suoritettu muutamia raesuuruusanalyyseja. Tulokset esittavat samoja moreenin rakeisuuden normaalityyppeja kuin muuallakin alueella todetut moreenin raekoostumukset.
HAR J UT
Kartoitusalueen ainoa harju sijaitsee Inkoon pitajan Stora Fagero saarella. Muo- dostuma kasittaa hieman yli kilometrin pituisen selanteen, jonka korkeimmat laki- kohdat ulottuvat yli 10 m:n korkeuteen. Pituussuunnaltaan Fageron harju noudattaa nuorimpien uurteiden osoittamaa jaatikon viimeista virtaussuuntaa. Vahaiset kaive- tut ja rantaeroosion aiheuttamat leikkaukset viittaavat aineksen olevan paaasiassa karkeaa soraa ja hiekkaa. -0lisi toivottavaa, ettaFageron kaunis harju ymparistoineen sailytettaisiin virkistysalueena. Kartoitusalueella esiintyy yleisesti deformoituneita ja matalaksi tasoittuneita, pie- nia glasifluviaalisia muodostumia. Pintaosaltaan ne ovat rantakerrostumia, ja lcartalla ne esiintyvat sora- ja hiekkamuodostumina. I Kuva 10. Kcrroksellista pientcn vcrtikaalisiirrosten katltotnaa glasifluvilalista hictaa ja hickkaa Siuntion Tallbaclcassa. Valok. G. Glrtckcrt. Fig. 10. GI~ciof7/~uialjine sar:d aild sand c//t by sntati uertical ~'a//l/sin Tallbacka, .Yi/m/io. Photo G. Gluckerf . RANTAKERROSTUMAT Koko Espoon kartoitusalue on ollut veden peittama alueen vapauduttua manner- jaatikosta. Kun silloinen Balttilainen jaajarvi myohaisemmissa vaiheissaan tavoitti maaston korkeimmat kohdat, alkoi tyrskyn ja aallokon suorittama maakerrosten ylaosien voimakas deformaatio. Huuhtoutuneiden kallioiden lukuisr~usja erilaisten rantakerrostumien yleisyys koko alueella osoittaa, etta kysymyksessa on nykyvai . heeseen asti kestanyt rantavoimien toiminta laajan ulapan aarella (vrt. Sauramo 1940, 1958, Donner 1965, Gliickert 1970 ym). Espoon karttalehdelle on rantakerrostumat (yht. 15,5 %) merkitty vihrein varein. Naista tummempi, keskivihrea varitys kasittaa karkearakeisemmat, ts. valtaosaltaan soraa ja hiekkaa sisdtavat kerrostumat, yht. 4 %. Yleensa rantakerrostumat ovat melko matalia, usein vain n. 1-4 m:n syvyyteen ulottuvia laakeita muodosturnia, joiden kerrosrakenne on vaakaruora tai loivasti viettava. Rantakerrostumissa nakyy myos vaihtelevia, toisensa leikkaavia kerrostumia (kuva 11 ja 12). Hieno aines esiin- tyy paksuina kerrosturnina alarinteissa ja laaksoissa. Kallioiden laajahkoissa valikoissa ja seinustoilla voivat rantakerrostumat talla alueella olla jopa 10-20 m paksuja. Viimeksimainituissa tapauksissa kerrostumat ovat yleensa kapeita ja kerrokset rakenteeltaan kaltevia. Usein kallioiden vierustoilla nahdaan kivia ja lohkareita kerrostumien yhteydessa. Kuvassa 13 on esitetty rakeisuuskayria alueen tyypillisista rantakerrostumista. (Katkoviivalla merkityt kayrat edustavat Salpausselan glasifluviaalista ainesta kar- toitusalueen pohjoispaasta). Glasifluviaaliseen ainekseen verrattuna rantakerrostumat ovat vaihtelevia. Yleensa aines on edellista hienompaa. Tavallista on, etta kerrostumat vaihtelevat soraisesta Kuva 11. Karkeata rantakcrrostumaa Kirkkonummen Storkansliogissa. Valok. P. Lindroos. Fig. 11. Coarse shore deposits in Storkanskog, Kirkbnumrni. Pholo P. Lindroos. Kuva 12. IIickka- ja hictavaltaista rantakcrrostutnaa glas~fluviaaliscnkcrrostu- man sivustalla. Valok. Pirio Mattila. Fig. 12. Shore deposit tvith predominating fine sand and sand bordering a glacioJuvial deposit. Photo Pirjo Mattila. hiekasta hiesupitoiseen hietaan ja joukossa voi olla savikerroksia ja -linsseja, jopa heikosti lajittunutta moreeniakin. Parhaat kayttokelpoiset rantakerrostumat ovat alueen lansi- ja keskiosissa. Kartoitusalueen suurehkoissa rantakerrostumissa ovat rantavoimat saattaneet useamman kerran deformoida muodostuman alkuperaisen morfologian ja rakenteen. Mikali aines on karkearakeista, saattaa kysymyksessa olla alkuperaltaan glasifluviaa- linen muodostuma. Tallaisia on todennakoisesti alueen karkearakeisten rantamuo- dostumien yhteydessa. Kuva 13. Rakeisuuskayria alueen rantakerrostumista. Kayrat 2 ja 3 edustavat glasifluviaalista aincsta Salpausselan leikkauksesta. Fig. 13. C117t111/ativegrain-size curves of shore deposits in the area. Curves 2 atid 3 represent g/acio@vial material *rom a section of Salpar/sselka. HIESU- JA SAVIKERROSTUMAT Karttalehden alueen hiesu- ja savikerrostumat kasittavat n. 30,8 0/, koko maa- pinta-alasta. Em. esiintymat ovat samalla alueen yleisin maalaji. Laajimmat hiesu- ja saviesiintymat sijaitsevat kartoitusalueen lansiosissa Inkoon ja Siuntion kuntien seka 1,ohjan maalaiskunnan alueilla (kuva 14). Hiesu- ja savi- lzerrostumat sijaitsevat rannikkoalueesta pohjoiseen n. 60-65 m:n korkeudelle, eraat vahaalaiset kohdat jopa 65-70 m mpy asti (Siuntion N-osassa). Hiesu- ja savikerrostumiin tehdyt leikkaukset ovat yleensa olleet vain 2-4 m:n syvyisia, -- jolloin kerrostumat ovat tavallisesti jatkuneet syvemmalle. Espoon kar- toitusalueella suoritettu syvin kairaus (kerrallista savea) ulottui 9,5 m:n syvyydella olevaan kivikkoon asti. Kuva 15 esittaa yleispiirteet alueen savikerrostumista rautatielinjan varrella Inkoon Tahtelasta Espoon itaosaan (VR:n tutkimus). Saven paksuus on syvimmissa profiileissa yleensa n. 15-20 m. Kartoitusalueen laajin ja yhtenaisin hiesu- ja saviesiintyma sijaitsee Vejansin kylan seudulla Siuntion pitajan NE-osassa. Profiililinja (Lohjan Kalkkitehdas 0y:n tutkimus) kulkee Vikarsin luota maantien laidasta pohjoisluoteeseen Angskullan tienoille ja kasittaa savikon paaosan (kuva 16, yleistetty profiililinja, etelaosa). Sa- vikerrostuman paksuus ts. kallioperan pinnan tai karkeahkojen maalajien muodosta- Kuva 14. Kerrallista savea Lcrnpans joen uomassa Siuntion Storsb~ssa. Fig. 14. Varved clay Jrom the Lempans river bed in Sforsby, Sitin/io. 20 Tähtelä Päivöld Käkelä SIUNTIO I I ~j I --.-...!.i_"",,-__ 3 ;. '--rr---"'J....i-,----,--r t :::. ',' o '.' .,' d ., 0 :.:. '.' ::: 3.4°e? 12.6 .... 12.G ::: 17 .: 17 ::; e 20 ::: Ketola Kela KIRKKONUMMI 40 I I I 20 j' I I o 15.5 15.6 00" 15 :::' 17.2 ~1 ::: .',.:; 21 40 j Jo~vas M~SALA KAU KILAHTI ES1POO 20 I I I ------ o -,-,-.!.....,-r--r-,--'----,-,--,-.,------,c--r'-Tr---r-r,rt...,..-'l 7 :.: 7 '0 8 ~o 1·...: 1:~16 . ~' . .~. ~~.; 23 :.: ~:: 24.5 ö.·. 28 .... Kuva 15. Savikerrostumien yleispiirtcet kairauksien perusteella Inkoon ja Espoon väliseltä rat,·. osalta. a = muta (tai täytemaa), b = savi, C = hiesu, d = hieta, e = hiekka, f ~o sora, g =. moreeni. Fig. 15. General jeatures oj clay beds based on driffing along the railway between Inkoo and Espoo. a = mud (or jiffing earth) , b = clay, c = silt, d = jine sand, e = sand, j = gravel, g = ti!!. man pohjan syvyys saven pinnasta vaihtelee melkoisesti tasaisen pintakerrostuman alapuolella, Pisimmät profiilit ulottuvat n, 30 m:n syvyyteen. Kartoitusalueen laajojen läntisten savikenttien itäosasta Siuntion kunnan toimesta suoritetut lukuisat kairaukset antanevat yleiskuvan koko kartoitusalueen hiesu- ja savikerrostumien keskimääräisestä vertikaalisesta kerrosjärjestyksestä sekä niiden 21 30 ~-~~----~~~-----~----~------~ Ol------L"'---'iit_-J;ld,------"----j 10 OI------.------,-----r-~---~----5-d~o--- 30 20 -""'" 10 - f----- ~ ~ 1- - ~ rolf - ~ o ~ ~ == - f----- 1- - -~..: '.' ~ 10 ~ ~ .. .., 20 1000 1500 m Kuva 16. Profiililinja Vejansin Vikarsista NNW. Merkit kuten kuvissa 15 ja 17. Fig. 16. Proftle N NW of Vikars Vejan.r. Symbols are the same as in Figs. 15 and 17. alapuolisista karkeammista pohjasedimenteistä (kuva 17). Kuten kairausprofiilit osoittavat, on saven ja hiesumaisen aineksen yhteinen osuus paksuudeltaan n. 10,5 20 m, ja varsinaisen saven vastaavasti n. 6-14 m. Alimpana on tavallisesti muutamia metrejä hietaa ja hienoa hiekkaa, harvemmin soraista hiekkaa ja soraa. Rakenteeltaan alueen hiesu- ja savikerrostumat ovat melkein aina yläosiltaan tasarakenteisia. Tätä homogeenista tyyppiä näkyy pinnan alapuolella tavallisesti n. 0,5-2 m:n syyvydelle, usein syvemmällebn. Esim. Siuntion pitäjän luoteisosassa (Kockis, Tuomala) suoritetussa 5 m:n pituisessa kairauksessa havaittiin tasarakentei sen hiesusaven jatkuvan 4,8 m:n syvyyteen saakka. Tästä kohdasta kairauspro fiilin loppuun asti oli savessa heikosti erottuvia epäselviä kerroksia. Edellisen kal taisia kerroksia nähdään alueella ohuehkoina kerrostumina nuoremman ja samalla tasarakenteisen saven ja vanhemman, glasiaalisen eli kerrallisen saven välillä. Paikoin kartoitusalueella kerrallinen savi ulottuu lähelle pintaa, kuten mm. Siuntion Störs byssä (ks. ed. kuva 14). Mainitussa havaintopaikassa on kerrallisesta savesta löydetty kalkkikonkreetioita eli ns. imatrankiviä tai lössivauvoja (vrt. Eskola 1944). Störsbyn esiintymästä on suorittanut tutkimuksen geologi Marjatta Virkkunen (1966; vrt. Salmi 1959, Gllickert 1969 c). - Kuva 18 esittää eri muotoisia konkreetioita Störs bystä. 22 7m 0~~5m O~~17m 5 5 5 10 10 10 15 15 15 20 :::::::::::::: :.:.:-:-:.>:0 :::::::;:::::: :::::::::::::: :::::::;:::::: :-:.;.:.:-:.: 000000 25 o 0 0 0 0 000000 o 0 0 0 0 000000 o 0 0 0 0 000000 o 0 0 0 0 1II 2 E;..-:"·"j 000000 o 0 00 0 O&~o?o~o~o~ 31::::'-:::::::::1 41::;:;:;;;':;;;1 .0.0'0'0'0 30 0.0.0.0.0. 51::::::::::::::1 ö~o~o~ö~ Savi- ja hiesuesiintymien raekokosuhteita on tutkittu eri puolilta aluetta 0,6 2 m:n syvyydestä otetuista näytteistä. Kukin näyte, joita on yht. 62 kpl, edus taa yhtä havaintokohtaa (keskisyvyys 1 m). Lisäksi on kairattu valittuja savinäytesar joja aineksen yksityiskohtasempaa rakennetarkastelua varten. Vähäisen näyteverkos ton perusteella alueella esiintyy n. puolet hiesuista ja savista hiesusavina (savespitoi suus 30-60 %). Aitosavea (ts. :> 60 % savesta) on n. 1(3 näytteistä, ja loput n. 1(5 kuuluvat eri hiesutyyppeihin (savesta < 30 %). Hiesukerrostumia on eniten savi kenttien reunamilla ja alueen ylimmissä kerrostumissa, keskusalueella ovat puoles taan hiesu- ja aitosavet suhteellisen yleisiä. Yksittäiset savipitoisimmat rakeisuusarvot on saatu alueen länsiosista otetuista näytteistä. 23 •2 5 4 7 5cm Kuva 18. Kalkkipitoisen saven konkreetioita Siuntion Stö:sbystä. a = yläpuoli, b c= alapuoli. N:o 6 = kiilleliuskekiven pintaan iskostuneita konkreetioita. Poikkilcikatuissa konkreetioissa (4 ja 7) näkyy hyvin heikosti saven kerralIisuus. - Konkreetiot kerännyt A. Leino. Valok. E. Halme. Fig. 18. Concretions in calcareous clay from Störsby, Siuntio. a = top, b = base. No. 6 = concretions cemented on the surface of mica schist. The varved clay structure is vaguely'visible in the cross sections of the c.oncretions (4 and 7). ~- Concretions )IJere gathered by A. Leino. Photo E. Halme. % 100 90 BO 70 60 50 40 30 I-~f--~+-----l~--+----+---+----I 20 10 i--+----I------+----f-----+-----f------j 0'------'------'------'-----'------'------'-----" 0.001 0.002 0.006 0.02 0.06 0.2 0.6 2.0 mm Kuva 19. Rakeisuuskäyriä alueen savisra ja hiesuista. 1-4 aitosavia. 1 = lnkoo, Stubbkärret, 2 -= Lnkoo, Tähtelä, 3 = Siuntio, Sunnanvik, 4 = Lohjan mlk, Kortäng, 5·-7 hiesusavia, 5 = Kirkko nummi kk., 6 = Kirkkonummi, Raivio, 7 = Porkkala, 8 = hietasavea, lnkoo, Vassböle, 9 = hiesua, Lohjan mlk, Hannula. Fig. 19. Cumulative grain-size curves of clays and silts of the area. 1-4 hea~y clay, 1 = Stubbkärret, lnkoo, 2 C~ Tähtelä, lnkoo, 3 = Sunnanvik, Siuntio, 4 = Kortäng, Lohja rural commune, 5-7 silty clays, 5 = Kirkkonummi church vi!lage, 6 = Raivio, Kirkkonummi, 7 = Porkkala, 8 = clays containing jine sand, Vassböle, lnkoo, 9 = silt, Hannula, Lohja rural commune. 24 Taulukossa 2 on esitetty alueen hiesu- ja savityyppien keskimääräiset rakeisuus arvot. Esimerkkejä analyysien erilaisista rakeisuuskäyristä on kuvassa 19. Tavalli simpia kerrostumien yläosien raekokosuhteita osoittavat käyrät 3-7. Taulukko 2. Savien ja hiesujen keskimääräinen rakeisuus. Table 2. Average mechanical composition of Ihe clay and sill sedimenls. 2 4 7 Lajite - Fractioll hiekka 2~0,2 mm 0,4 0,5 0,6 1,2 0,7 0,7 1,0 karkea hieta 0,2~0,06 }) 0,9 1,2 0,8 I 3,3 I 1,0 1,0 2,1 hieno hieta 0,06~0,02 }) 5,8 13,7 22,6 25,7 17,3 14,0 21,5 karkea hiesu 0,02~0,006 }) 7,7 18,0 18,5 25,9 33,5 14,8 29,7 hieno hiesu 0,006~0,002 }) 11,7 19,2 22,0 18,9 24,3 17,6 21,6 saves, alle 0,002 }) : I 73,5 47,4 35,5 25,0 23,2 52,1 24,1 1 = Aitosavet ~ Heavy clqys. 2 = Hiesusavet ~ Silty clays. 3 = Hietasavet ~ Clays conlaining jine sand. 4 = Hietaiset hiesut ~ San4J sills. 5 = Muut hiesut ~ Olher sills. 6 = Kaikkien savien keski määräinen mekaaninen koostumus ~ Average mechanical composilion of all Ihe clays. 7 = Hiesujen keski määräinen mekaaninen koostumus ~ Average mechanical composition of Ihe sills. Ana!. Annikki Parkko nen. POHJAVESI Tässä työssä on käytetty, paitsi geologisen tutkimuslaitoksen kokoamaa aineistoa, kuntien ja insinööritoimistojen antamia tietoja tutkimuksistaan ja pohjavesilaitoksis taan. Espoon karttalehtialueella ei todennäköisesti ole laajoja, yhtenäisiä pohjavesi esiintymiä. Sille ovat luonteenomaisia paljaat tai ohuen irtomaan peittämät kalliot ja niiden väliset kapeat, pääasiassa savipeitteiset laaksot, joihin pohjavesi pääsee imey tymällä kallioita reunustavaan huuhtoutuneeseen moreeniin tai lajittuneeseen ainek seen. Pohjaveden muodostumiselle soveliaat sora- ja hiekkaesiintymät ovat pieniä Ensimmäistä Salpausselkää lukuunottamatta. Alueelta on tutkittu yksitoista antoisuudeltaan yli 200 m 3 /vrk:n esiintymää, joista neljä oli käytössä v. 1969. Esiintymien yhteisantoisuus on n. 5400 m 3, joista 1 500 m'j on Espoon, 2 500 m 3 Kirkkonummen ja 1 400 m 3 Siuntion alueella. Lisäksi on tut kittu joukko pienempiä esiintymiä. Uusien, suurien pohjavesiesiintymien löytyminen on epätodennäköistä; antoisuuden voidaan odottaa olevan keskimäärin korkeintaan 50-100 m 3/vrk. Näin ollen tulevaisuuden vedenkulutusta silmälläpitäen on varau duttava pintavesien käyttöön. Pohjaveden laadun määrittämiseksi tehtiin analyysit 32:sta maaperän pohjavesi näytteestä ja 11:sta kallioporakaivonäytteestä. Analyysitulosten keski- ja mediaani arvot ovat taulukossa n:o 3. 25 Taulukko 3. Pohjavesianalyysien keski- ja mediaaniarvot. M = maaperän pohjavesi. P = porakaivot. Tahle 3. Average and median values 0/ some assay data. M = ground water in quaternary deposits, P = wells in hedrock. N~ytteiden lukumäärä Ke~kiarvo Mediaani arvo Nllmber of Average Jamples ltfedian vaIlle pH ...... M 32 6,3 6,3 P 11 7,0 7,0 Johtokyky ftS - Specific conductance ...... M 32 191 148 P 11 197 191 Kokonaiskovuus dHo- Total hardness ...... , .... M 32 4,5 3,3 P 11 3,7 3,0 NH+ mg/l .•...... •.•.•.•••••••••••..•..• o. M 26 0,2 0,1 4 P 11 0,1 0,1 NO- mg/l ...... •...... ••....• o. M 31 4,5 2,0 3 P 11 4,7 2,5 el' mg/l ...... •....• o. M 31 19 9 P 11 21 11 F mg/l ...... ••..•.•...•••••.•••••...•.• o. M 30 0,2 0,2 P 11 0,3 0,2 SO'-- mg/l •...... •..... o. M 31 22,2 16,0 4 P 11 8,9 7,6 j- + Ca mg/l ...... M 31 22 16 P 11 19 14 Mg j' + mg/l ...... M 31 6,2 3,9 P 11 4,5 4,4 K+ mg/l ...... ••.••..••••••••..•... o. M 18 3,7 1,5 P 11 4,9 3,0 Rautaa oli 24:ssä näytteessä 41 :stä yli juoma- ja talousvedelle asetetun kelpoisuus rajan 0,1 mgjl, 14:ssa oli yli 0,3 mgjl. Kalliokaivojen osuus oli viisi ja kaksi näytettä yhdestätoista. Kokonaisuudessaan niiden vesi sisältää vähemmän rautaa kuin maa perän pohjavesi. Mangaania oli 13:ssa näytteessä 36:sta yli 0,05 mgjl. Nitriittiä oli yhdeksässä tapauk sessa neljästäkymmenestä vähintään 0,02 mgjl, kolmessa niistä yli 0,1 mgjl. Pora kaivot olivat hiukan pahemmin saastuneet: savikerrokset ilmeisesti estävät usein likavesien pääsyn maaperän pohjaveteen. Huomionarvoista on, että kalliokaivove~ienelektrolyyttipitoisuus on samaa suu ruusluokkaa kuin maaperän pohjaveden eikä, kuten tavallisesti, tuntuvasti suurempi. TURVEKERROSTUMAT Espoon kartta-alueella on soita Ilvessalon (1960) mukaan vähemmän kUIn 10 % maa-alasta. Suot kuuluvat Eurolan (1962) kuvaamaan Saaristo-Suomen keidassuo tyyppiin. Tämän tyypin suot sijoittuvat alueellisesti tammimetsävyöhykkeeseen. Suot ovat kuljuisia ja jänteisiä kohosoita, joissa reunaluisu erottuu selvästi ja laide on hyvin kehittynyt. Alueella tavataan myös pieniä nummimaisia keidassoita sekä metsä 26 Kuva 20. Turvekerrostumien levinneisyys. Fig. 20. Distribution ...af peat deposits. keitaita, joissa suopursuräme on vallitsevana. Rakenteeltaan ne ovat usein kilpimäi siä. Ojituksen takia moni suo on muuttunut turvekangasta muistuttavaksi tyypiksi. Alueen suurimmat suot sijaitsevat sen länsiosassa, Inkoon pitäjässä. Niistä mainit takoon Tjenarmossen (140 ha), joka on aukeaa kohosuota Flytträsk-järven itäran nalla, Stormossen (120 ha) sijaitsee 3 km Päivöiän asemalta länteen ja toinen Stor mossen (100 ha) Ingerskila-, Alkila- ja Rådkilakylien välissä sekä Norrmossen (100 ha) Flytträsk-järven länsipuolella, Siuntion pitäjän rajalla. Näissä soissa on heikosti maatunutta rahkaturvetta suon pinnasta jopa 4 m:n syvyyteen. Tämän kerroksen alapuolella on n. 2 m paremmin maatunutta saravaltaista ja puun jäännöksiä sisältä vää turvetta. Alinna on vaihtelevan paksu kerros liejua ja savea. Tämä kerrosjärjes tys osoittaa, että suot ovat syntyneet pääasiassa siten, että vesiallas on kasvanut umpeen. Primäärisiä metsämaan soistumia on tavattu niukasti. Edellämainittujen suurehkojen soiden ohella on lukuisia pieniä soita ja suojuotteja, jotka ovat syntyneet kalliomaaston painanteisiin, kuten on laita Kirkkonummen pitäjän korkeahkossa kalliomaastossa kartta-alueen keski- ja lounaisosissa (kuva 20). Kuvassa 21 on esitetty Kirkkonummen pitäjän Stormossenin pituusprofiili. Suon kerrosjärjestys osoittaa edellä kuvattua vesistön muuttumista suoksi. Syvän veden 27 STORMOSSEN, Kirkkonummi o 1 II 1Il mmpy. 40_ 39 38_ 37 36_ 35_ 3C 33_ 32 3L 30_ 29_ 28_ 500 ..-+--- 1" ".---- -~~___+_--- Kuva 21. Kirkkonummen Stormossenin pituusprofiili. 1 = rahkaturve, 2 = tupasvilla-rahka turve, 3 = suoleväkkö-rahkaturve, 4 = järvikorte-rahkaturve, 5 = detrituslieju, 6 = savi. Fig. 21. Long proftle of Stormossen in Kirkkonummi parish. 1 = Sphagnum peat, 2 = Eriophorum vaginatum-Sphagnum peat, 3= Scheuchzeria-Sphagnum peat, 4 = Phragmites-Sphagnum peat, 5 = detritHs ooze, 6 = clay. aikana altaaseen on sedimentoitunut savea. Kuroutumisen jälkeen, jolloin vettä altaassa oli enää vähän, siihen on laskeutunut detritusliejua. Sarainen järvikortekerros osoittaa altaan lopullista umpeutumista. Sen jälkeen on alkanut soistumisvaihe, puuvaltaisine ja pintaosassa rahkavaltaisine turvekerrobineen. Kuvassa 22 on esitetty Stormossenin kerrossarjasta suoritettujen siitepölytutki musten tulokset. Murtoviivat osoittavat metsiemme puulajien jääkaudenjälkeisiä runsausvaihteluja. Niiden perusteella diagrammi on voitu jakaa metsähistoriallisiin vyöhykkeihin, jotka on merkitty roomalaisin numeroin. Ruohokasvien siitepöly määrät näkyvät sarakkeessa, jossa on merkintä NAP. Diagrammissa on lisäksi suon korkeutta, suokerrostuman syvyyttä ja suomaalajeja selventävät merkinnät. Stormossenin allas on kuroutunut Ancylusjärven regression aikana, sillä ylin savisedimentti sisältää mainitulle järvivaiheelle tyypillisiä makean suurveden piileviä. Vähäinen suolaisuus 4,0 m syvyydessä viittaa siihen, että Litorinameren transgressio on ulottunut altaaseen, sillä sen vaikutus näkyy piilevästössä vähäisenä murto- ja vain lievästi suolaisen veden lajistona. Stormossenin kerrossarjasta löydetyt kasvinjäännökset osoittavat, että altaan kuroutumisen päätyttyä mäntyvaltaisen boreaalikauden lopulla (vyöhyke V) siihen ilmestyivät vesipähkinän (Trapa natans) ohella lumme (Nymphaea candida), ulpukim (Nuphar luteum), useita vitalajeja (Potamogeton) ja järvikaisla (Scirpus lacustris). Muinais järven rannoilla esiintyi rantakasveja, kuten varstasara (Carex pseudoryperus), myrkky keiso (Cicuta virosa) , suojuuri (Peucedanum palustre) ja suokurjenjalka (Potentilla palustris). Nämä atlanttisen kauden vanhemmassa osassa (vyöhyke VI) esiintyvät 28 3B.Om Z 10 20 30 40 50 60 70 80 90% Co U T Q Fr ~ NAP 5 5 10 5 5 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 Kuva 22. Maalajien kerrosjärjestys ja siitepölydiagrammi Kirkkonummen Stormossenista. 1 = rahkaturve, alaosassa tupasvillan kuituja, 2 = lehtipuu-rahkasaraturve, 3 = ruskosam mal-suokorte-saraturve, 4 = karkea detrituslieju, 5 = hieno detritusl:eju, 6 = savilieju, 7 = savi, Z = metsähistoriallinen ja ilmastollinen vyöhykejako, Co = pähkinäpensas, U = jalava, T = lehmus, Q = tammi, Fr = saarni ja NAP = ruohokasvien pölymäärä. Fig. 22. Sequence of deposits and polien diagram from Stormossen bog, Kirkkonummi. 1 = Sphag numpeat, 2 = deciduous tree-Sphagnum-Carex peat, 3 = Bryales-Equisetum-Carex peat, 4 = course detritus ooze, 5 = fine detritus ooze, 6 = clay ooze, 7 = clay, Z = forest historical division of zones indicating changes of climate, Co = pollen of Corylus, U = Ulmus, T = TiNa, Q = Quercus, Fr = Fraxinus and NAP = non-arboreal pollens. 29 lajit saavuttivat yhdessä pähkinäpensaan (Corylus) , jalavan (Ulmus) ja lehmuksen (Tilia) kanssa suuren rehevyyden atlanttisen kauden lopulla (vyöhyke VII), juuri ennen altaan lopullista umpeutumista. Sen jälkeen kasvipeitteeseen ilmestyivät suo leväkkö (Scheuchzeria palustris) ja karpalo (Oxycoccus quadripetalus). Vyöhykkeessä VIII eli subboreaalikautena suo metsittyi. Sen aikainen rahkainen turve sisältää lehtipuiden jäännöksiä (Betula, Alnus ja Tilia) sekä vähän männyn (Pinus) neulasia ja kaarnaa. Nuorinta metsähistoriallista vyöhykettä IX eli subatlanttista kautta karak terisoi rahkavaltainen turve, jossa kuusen (Picea) siitepölyt ovat selvästi aikaisempaa runsaammin esillä. MAAPERÄN TEOLLINEN KÄYTTÖ SORA- JA HIEKKAKERROSTUMAT Kartoitusalue voidaan käytännöllisesti katsoen jakaa neljään teknisesti erilaiseen ryhmään: - kalliopaljastumat - kitkamaalajit (ts. moreenin pääosa, glasifiuviaalinen ym. sora, hiekka, hieta + kivikot ja louhikot) - koheesiomaalajit (savi ja osa hiesusta) - orgaaniset maalajit (turve ja lieju). Espoon kartoitusalue alkaa jo 4-7 km:n päässä Helsingin läi:1sirajalta. Luonnolli sesti pääkaupungin vieressä sijaitseva alue on ollut ja on edelleen seuraavina vuosi kymmeninä laajenevassa määrässä mitä huomattavin kohde voimakkaasti laajenevalle asutukselle ja teollisuudelle. Mainittu kehitys edellyttää erittäin suuria määriä mm. rakennusteollisuuden tarvitsemaa soraa ja hiekkaa. Kuten maaperäkartoituksesta jo ilmenee, kyseiset kerrostumat (4,5 %) ovat käyttöön ja tuleviin tarpeisiin nähden erittäin vähäiset, vain muutamiksi vuosikymmeniksi riittäviä. Tärkeintä olisi, että kauneimmat ja sopivimmat sora- ja hiekkamuodostumat harjuineen ja kankaineen varattaisiin luonnon muistomerkeiksi tai virkistysalueiksi. Hiekkaa ja soraa olisi etsittävä Suomenlahden rannikkoalueelta, jollainen käytäntö jo onkin mm. eräillä Porvoon ja Helsingin välisillä vedenalaisilla hiekan ja soran ottopaikoilla. SAVIEN TEOLLINEN KAYTTÖ Savien ja hiesujen tekniset ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti alueelta ote tuissa näytteissä. Savikoiden muodostuminen edustaa pitkää ajanjaksoa, jolloin saviainekset ovat voineet sedimentoitua ja osaksi uudelleen kerrostua. On erotetta vissa Balttilaisen jääjärven ja sitä seuranneiden meri- ja järvivaiheiden - ja niiden transgressioiden - aikaiset sedimentaatiot. Erilaisissa olosuhteissa ovat syntyneet mm. koostumaltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan vaihtelevat savi- ja hiesusedimen tito 30 Taulukossa 4 on esitetty kolme lyhyehköä eri korkeuksilta kairattua hiesu- ja saviprofiilia sekä useita eri puolilta aluetta otettuja näytteitä keskimäärin n. lm:n syvyydestä. Näytteet on koottu silmälläpitäen alueen sedimenttien yleispiirteitä eikä sanottavammin aineksien teknistä laatua. Uudenmaan käyttökelpoisista savista on Taulukko 4. Eräiden Espoon karttalehden alueen savien ja hiesujen teknisiä ominaisuuksia. Table 4. Technical properties of clays and silts in the Espoo map sheet area. E ~ Rakeisuusluokat '8 ~ i ~ .~~" " Grain size E %'l "'" I El ~ t: ~" 1} " ... ~ ~ Näytteenottopaikka ja mm .~ ~ 't ..... 1 o _~ ~ koordinaatit ~~ a " .~ -- _.------ '5 Locality t1lld coordin:Jtes N g ~fJ "0 ~ ~ ~ ~~ 0 1> .:,: ..... 'n ..;;s I o' ~ h" >~ N '; (\ ~~i 0 I N ~ ~ ~ 0 N 0 Q % o' 0 ö 0 1% m V o' V % 950eo oooeo 950C[1oooe; 10ooeo I I II Siuntio, Kockis 74,4/01,4 .. 0,5 36,0 46,0 18,0 14,9 16,9 18,0 38,6 31,5 pk » » ·. 1,0 31,0 56,0 13,0 12,3 14,2 14,9 27,0 25,3 » » » · . 2,0 27,0 51,0 22,0 17,4 19,6 19,3 38,3 32,7 h » » .. 3,0 44,0 48,0 8,0 11,9 12,4 15,3 30,8 25,6 pk-k » » .. 4,0 39,0 55,0 6,0 12,3 15,1 16,0 26,7 23,4 pk Espoon kk., Övre Lövkulla 78,6/36,1 .. 0,5 78,5 14,5 7,0 14,0 16,2 22,2 16,7 4,6 k » » .. 1,0 72,0 23,0 5,0 14,9 18,2 19,6 16,1 13,6 » » » .. 1,5 66,5 31,0 2,5 15,5 16,0 18,9 19,8 14,7 » Kirkkonummi, as:lta NE 67,8/24,7 .. 0,5 28,0 49,5 22,5 17,1 19,1 21,1 27,3 22,2 h » » .. 1,0 26,0 51,0 23,0 17,6 18,4 23,8 27,6 18,0 » » » ·. 2,0 55,0 35,0 10,0 13,9 16,0 17,1 27,5 22,5 » » » · . 2,5 33,5 44,5 22,0 15,3 21,8 19,8 31,7 20,1 » » » .. 3,0 64,0 33,0 3,0 13,7 16,2 21,6 20,2 20,2 k Lohjan mlk, Kortäng 77,7/02,7 .. 1,4 63,5 17,5 19,0 10,1 10,7 15,6 18,3 11,9 » Lohjan mlk, Hannula 76,1/00,8 .. 2,5 17,0 62,0 19,0 2,0 1,1 4,4 22,2 21,2 pk Siuntio, Lappers 73,6/06,2 1,6 65,0 33,0 2,0 10,8 12,2 17,8 20,5 9,7 k » » 1,8 37,5 57,5 5,0 6,5 7,1 8,4 23,4 18,2 pk » Lempans 77,9/06,3 1,2 47,0 36,0 17,0 8,8 9,3 11,8 19,2 14,8 k » Sunnanvik 65,8/14,2 0,8 74,0 15,0 11,0 15,2 20,4 24,4 14,4 3,7 » » Pickala 64,4/17,9 1,2 81,0 15,0 4,0 11,3 13,8 19,8 18,9 5,3 » » Nordanvik 68,5/13,6 1,0 58,5 34,5 7,0 11,8 13,8 18,2 17,7 6,5 » lnkoo, Stubböle 61,6/08,0 1,0 41,0 43,0 16,0 8,7 12,4 20,2 36,3 17,4 » » Västersolberg 66,3/05,9 1,0 65,0 27,0 8,0 15,0 16,2 22,9 17,8 4,3 » » Degerby 63,3/09,3 0,5 53,5 25,5 21,0 12,5 12,0 16,7 15,6 10,6 » » Billskog 67,7/11,4 1,2 45,0 24,5 30,5 12,0 14,2 15,3 15,2 11,7 » » Karskog, Raivio 75,4/15,8 0,7 51,0 29,0 20,0 10,2 11,6 17,8 28,3 16,1 » Kirkkonummi, Evitskog 77,8/19,4 1,0 76,0 14,4 10,0 13,2 12,9 22,0 21,7 3,5 » » Kvarnby *) 70,9/20,9 6,0 49,0 39,0 12,0 10,5 10,9 12,2 20,2 19,5 pk Espoo, Finno 71,0/39,7 1,0 61,0 36,0 3,0 11,9 13,1 18,9 22,6 9,1 k » Bolarskog 74,8/38,4 1,5 48,0 48,0 4,0 8,4 10,2 11,3 21,2 16,9 » k = kova - hard, pk = puolikova - half-hard, h = hauras - britt/e. *) n. 1 m paksu kerrallisen saven patja hiekkaisen ja kivisen rantakerrostuman alapuolella. *) a 1 m thick bed of varved clay underneath a shore deposit ~f sand and grave!. 31 suoritettu tarkempi tutkimus verraten läheiseltä Riihimäen kartoitusalueelta (J. Hyyppä ja Tynni 1969, s. 72-83; ks. Tynni 1969). Alueen savien soveltuvuutta tiilisaveksi selvittävät seuraavat esimerkit: Siuntion NW-rajalta (Kockis, Tuomala) n 1 km Salpausselän distaalireunasta ja n. 34 m mpy korkeudelta kairattu tasarakenteisen hiesusaviprofiilin (savesta n. 30 44 %) pienet koetiilet jäivät 1 OOOo:n poltossa pääosaltaan kellertävän ruskeiksi ja puolikoviksi. Profiilin aines on tiilien valmistamiseksi soveltumatonta ja liian hiesu pitoista (yli 45 %). Espoon kirkolta 1 km NNW läheltä moottoritietä (n. 22 m mpy) tehty lyhyt kairaus osoittaa aineksen havaintopaikalla olevan kerrallista savea. Kaikki labora torion koetiilet paloivat emo lämpötilassa punaruskeiksi ja koviksi. Yleensä kerralli set eli glasiaaliset savet, jotka ovat syntyneet Baltian jääjärvevivaiheessa, sopivat hyvin erilaisten tiilien yms. valmistukseen. Etelä-Suomessa usein liian lihavat ker ralliset savet on laihdutettava sopivaan raekoostumukseen ennen polttoa. Kuiva kuorikerros yli 1,5 m:n syvyyteen, ja aines saavuttaa samalla sopivamman raekoos tuman. Kirkkonummen aseman itäpuoliselta pellolta (n. 8 m mpy) suoritettu kairaus osoittaa aineksen olevan rannikkoseuduilla yleisesti esiintyvää sulfidipitoista savea. Ne ovat syntyneet Litorinamerivaiheessa. Tämän nuoren kerroksettoman saven koostumus vaihtelee hiesusta aitoon saveen. Aines on sopimatonta tiilien tekoon tai muihin keraamisiin tuotteisiin. Em. profiilien jälkeen taulukossa esitetyt yksittäiset näytteet alueen eri osista kuvastavat vastaavasti aineksien ominaisuuksiakuivauskutistumaan ja kokonais kutistumaan nähden sekä edelleen 950° ja 1 OOOo:n lämpötilassa poltetun saven vedenimukykyä ja kovuutta. Eräät näytteet ovat viimeksimainitussa lämpötilassa jo osaksi sintrautuneet, mutta mikään koetiilistä ei ollut halkeillut tai säröillyt. Uudenmaan alueen runsaat savivarat ja huomattavasti vaihtelevat ainestyypit edellyttävät yksityiskohtaisia ainestutkimuksia läheisilläkin alueilla. TURVEVAROJEN TEKNINEN KÄYTTÖ Suotyyppi, pintaturpeen laatu ja paksuus sekä sen alla olevan turvekerroksen maatuneisuus ovat ratkaisevia tekijöitä soiden ja turvevarojen teknisessä käytössä. Näiden tekijöiden ohella turvevarojen runsaus, ts. soiden laajuus ja turvekerro,tuman kokonaisvahvuus ovat huomioon otettavia näkökohtia. Ojituskelpoisuus ja turve kerroksen liekoisuus vaikuttavat turpeen nostokustannuksiin. Espoon kartta-alueen huomattavimmat suot ovat pääasiassa kohosoita, joiden pintakerros on niukasti maatunutta rahkaturvetta. Tämän turvekerroksen alapuolella on tavallisesti maatuneempaa turvetta, joka vesistön umpeenkasvutapauksessa sisäl tää pääasiassa saroista, kortteista ja järviruo'oista muodostunutta turvetta. Tällaisten soiden teknistä käyttöarvoa punnittaessa kysymykseen tulee joko kasvu- tai poltto turpeeksi soveltuva raaka-aines. 32 Kasvualustaksi kelpaavat lähes kaikki turvelaadut. Kasvihuoneissa käytetään heikosti maatunutta rahkaturvetta. Nurmikenttien tekoon sopii myös maatunut turve. Kartta-alueen länsiosan suurehkot kohosuot soveltuvat näihin tarkoituksiin. Polttoturpeen tuotantoon kelpaavia laaja-alaisia soita alueelta ei ole tavattu. Sitävastoin pienehköjä räme- ja korpisoita ja suojuotteja on runsaasti. Niissä turve on useimmiten pinnasta lähtien hyvin maatunutta ja sopivat siten ainakin kriisi tilanteissa otettavaksi polttoturvetuotantoon. Turvetta voidaan tuottaa myös eräitä erikoiskäyttömuotoja varten, kuten öljy saasteiden torjuntaan. Alueen soiden pintakerroksista saadaan turveainesta, joka erikoiskäsittelyllä tulee vettä hylkiväksi mutta ei menetä kuitenkaan öljynsitomis kykyään. Koska Espoon kartta-alue rajoittuu mereen, jossa on jatkuvasti olemassa öljysaasteiden vaara, mainitunlaisella turpeella näyttäisi olevan käyttöä. Summary: EXPLANATION TO THE MAP OF QUATERNARY DEPOSITS The region covered by the map sheet of Espoo is located in the province of Uusimaa, west of the town of Helsinki (60°05" 'N, 24°20'E). The total area is 1 200 sq. km, of which 46.6 % is covered by water. The bedrock of the area is typical of the deeply eroded basal parts of the Sveco fennic orogeny (see e.g. Laitala, 1961, Härme 1960). The highest elevation in the area is the summit of Gråberget, a rock outcrop rising to somewhat over 100 meters above sea leveI. The top of the Salpausselkä formation, in the northern part of the map sheet is the next highest elevation reaching to approximately 95 meters. The summit levels of the hills slope southward gradually reaching sea level (cf. Gliickert 1969, 1969 a). The last advance of the continental ice sheet in the region was from the NNW (320-330°, Fig. 2). Traces of older striations (350-10° and 288-298°) have been found along the coastline and in the archipelago. The two different directions have never been observed in the same spot, so it has been impossible to determine their relative age. About 18 % of the land area is covered by tilI. The deposits are generally rather limited in size. Till is rather commonly found together with littoral deposits bordering rock outcrops washed dean by wave action. The upper parts of the till deposits have been generally deformed by shore processes and ground frost. The tills of the region are generally either structurally featureless with no signs of layering and ordering or exhibit only a weak laminated hssile texture. Bedding features have been observed only at a few locations. Cumulative grain size curves of tills from different parts of the area are presented in Fig. 6. Typieal glaciofluvial formations are rather scarce in the area of the map sheet. The largest single formation is the 5 km long portion ofthe First Salpausselkä running through the NW corner of the map. The northern part of the Salpausselkä marginal formation is morphologically rather dear-cut with steep flanks and the truncated top of the ridge gently sloping towards SE. The bulk of the formation consists of sand and gravel and on the distal flanks of sand and hne sand. Lenses and discontinuous layers of till may be secn in cross sections in the proximal parts. The structure of the Salpausselkä is secn in Figs. 7-9. 34 The only esker-like formation in the area is found on the island of Stora Fagerö south ofInkoo. The material as seen from small pits and thee roded beach scarp consists of gravel and sand. Minor deformed and level1ed-down glaciofiuvial deposits are comparatively common in the area mapped. The upper parts consist of littoral depos its. On the map they occur as sand and gravel deposits. The entire area covered by the map was submerged at the time of deglaciation. Ever since the highest summits emerged during the later stages of the Baltie lce Lake; washed bedrock outcrops and abundant littoral deposits have been formed down to the present coastline. Silt and clay deposits are predominant in the region, covering 30.8 % of the land area. Cross sections and profiles of these sediments are seen in Figs. 15-18. The upper layer, down to a depth of 0.5-2 meters, occasionally even deeper, consists of rather homogenous sediments. These are general1y underlain by thiek deposits of varved glacial clay. The average grain sizes of the clay and silt deposits are shown in Table 2. Examples of different grain size curves are given in Fig. 19. Curves 3-7 represent material from the upper parts of the deposits. Bogs cover less than 10 % of the land area of the Espoo map sheet. They belong to the raised bogs of southermost Finland. The largest bogs occur in the western part of the area. There is a 1-4 m thiek slightly humified top layer and beneath that a more humified usually Carex-dominating peat bed. Figs. 21 and 22 present the longitudinal profile and the results of pollen analysis of one bog. Subfossil remains of water nut (Trapa natans), extinct in Finland, were found in the gyttja layer of that bog. The bogs of the Espoo map sheet area suit best for the production of peat litter. Fuel producing bogs are areal1y small and hence without any noteworthy economieal importance. Yet the area comprises peat suited for removing oil pol1ution. Such peat in an area bounded by sea could certainly be utilized. KIRJALLISUUTTA DONNER, J. J. (1965) The Quaternary of Finland, ln The Quaternary (The geologic systems) VoI. 1, ed. K. Rankama. New York - London - Sydney. ESKOLA, P. (1944) Kidetieteen, mineralogian ja geologian alkeet. Porvoo-Helsinki. EUROLA, S. (1962) Ober die regionale Einteilung der siidfinnischen Moore. Ann. Botanici Soc. Zoo1. Botan. Fennicae »Vanamo» 33,2. GLUCKERT, G. (1969) Maa- ja kallioperän väliset suhteet Lohjalla. Referat: Verhältnisse zwischen Erdboden und Felsengrund in Lohja, Siidfinnland. Terra 81: 1. -»- (1969 a) Profiili Länsi-Uudenmaan korkeussuhteista. Referat: Profii iiber die Höhenver hältnisse im westlichen Uusimaa, Siidfinnland. Terra 81: 3. -»- (1969 b) Mannerjään kuljettamia kalkkikiviä Salpausselässä Lohjalla, Geologi 21. -»- (1969 c) Zwei neue Fundorte der Karbonatkonkretionen im Erdboden Siidfinnlands. Bull. Geol. Soc. Finland 41. -»- (1970) Vorzeitliche Uferentwicklung am Ersten Salpausselkä in Lohja, Siidfinnland. Turun Yliopiston julkaisuja. Ser. A. II. Biologica-Geographica-Geologica. 45. HYYPPÄ, E. (1950) Maaperäkartan selitys. Helsingin ympäristö. Geologinen tutkimuslaitos. -»- (1963) On the Late-Quaternary history of the Baltic Sea. Fennia 89, N:o 1. HÄRME, M. (1958) Kivilajikartta, Lehti B 1, Turku. Suomen geologinen yleiskartta, 1: 400000. -»-- (1960) Kivilajikartan selitys, B 1, Turku. English summary. Suomen geologinen yleiskartta, 1: 400000. ILVESSALO, Y. (1960) Suomen metsät kartakkeiden valossa. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja. 52. 1962. LAITALA, M. (1960) Kallioperäkartta, Lehti 2032, Siuntio; Suomen geologinen kartta, 1: 100000. -»- (1961) Kallioperäkartan selitys, 2032 Siuntio. English summary: Explanation to the map of rocks. Suomen geologinen kartta, 1: 100 000. MOBERG, K. Ad. (1880) Beskrifning till kartbladet n:o 2. Suomen geologinen tutkimus. -»- (1881) Beskrifning till kartbladet n:o 3. Suomen geologinen tutkimus. REPO, R. & B. G. L. WINTERHALTER (1968) Some observations on the weathering of limestone in glaciogenic material in the Lohja region, SW-Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 40. SALMI, M. (1959) Imatra Stones in the Glacial Clay of Vuolenkoski. Bull. Comm. geol. Finlande 186. SAURAMO, M. (1923) Studies on the Quaternary varve sediments on southern Finland. Bull. Comm. geol. Finlande 60. Fennia 44,1. -»- (1940) Suomen luonnon kehitys jääkaudesta nykyaikaan. Porvoo-Helsinki. --»- (1958) Die Geschichte der Ostsee. Ann. Acad. Scient. Fennicae, Ser. A, III, 51. TYNNI, R. (1969) Maaperäkartan selitys, Lehti 2044, Riihimäki. English summary: Explanation to the map of Quaternary deposits. Suomen geologinen kartta. 1: 100000. VIRKKALA, K. (1969) Maaperäkartan selitys, Lehti 2131, Hämeenlinna. English summary: Expla nation to the map of Quaternary deposits. Suomen geologinen kartta. 1: 100000. VIRKKUNEN, MARJATTA (1966) Kalkkikonkreetioita kerrallisessa savessa Siuntiossa. Calcareous concretions in varved elay in Siuntio. Geologi 18.