Kommunistien Suhde Muuhun Poliittiseen Kenttään Norjan Suurkäräjillä 1924 – 1927
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Kommunistien suhde muuhun poliittiseen kenttään Norjan suurkäräjillä 1924 – 1927 Jussi Lampinen Maisterintutkielma Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto 28.02.2019 1 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO Tiedekunta – Faculty Laitos – Department Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Historian ja etnologian laitos Tekijä – Author Jussi Lampinen Työn nimi – Title Kommunistien suhde muuhun poliittiseen kenttään Norjan suurkäräjillä 1924 – 1927 Oppiaine – Subject Työn laji – Level Yleinen historia Maisterintutkielma Aika – Month and year Sivumäärä – Number of pages 28.02.2019 80 Tiivistelmä – Abstract 1920-luvun Norjassa kommunismista tuli enenevissä määrin uhka vallinneelle yhteiskuntajärjestykselle ja se täytyi ottaa vakavasti. Tämä tutkielma avaa polarisoitunutta tilannetta, joka Norjassa tuona aikana vallitsi. Vuosien 1924 – 1927 parlamenttidebateissa radikaali vasemmisto pyrki kaikin keinoin haastamaan maan keskusta-oikeistolaisen järjestyksen. Parlamentin täysistuntokeskustelujen analysointi avaa kommunistien ja muun poliittisen kentän välistä suhdetta tuoden näin osaltaan lisäelementin norjalaisen työväenliikkeen historian tutkimustraditioon. Mitä muotoja kommu- nistien muodostama uhka sai aikaan Norjassa? Millä tavoin muut puolueet suhtautuivat kommunistien levittämään propagandaan? Tarkasteluajanjaksolla 1924 – 1927 kommunisteihin varautuneesti suhtautuneet puolueet eivät tyytyneet vain esit- tämään vastalauseita kommunisti-ideologiaa kohtaan, vaan pyrkivät tiukasti kontrolloimaan aatteen leviämistä laa- jemmin yhteiskunnassa, pidättämällä kommunisteja ja pyrkimällä etäännyttää kommunistiedustajia poliittisesta päätöksenteosta. Tukielmassa korostuvat tapaustutkimuksen ohella parlamenttihistorian, poikkikansallisen historian sekä vertailevan historiantutkimuksen traditiot. Näiden lähestymistapojen avulla on tarkoitus saada paras irti alku- peräislähdeaineistosta. Asiasanat – Keywords Säilytyspaikka – Depository Muita tietoja – Additional information 2 Sisältö 1.Johdanto 5 1.1 Vallankumouksen käsite aikalaisperspektiivistä 11 1.2 Kommunistinen internationaali suunnannäyttäjänä 13 2. Norjan poliittis-taloudellinen kehitys ennen 1920-luvun puoliväliä 15 3. Kommunistien rooli suurkäräjillä hahmottuu 22 3.1 Kommunistit nostavat työttömyyden ja hintojen nousun esiin 23 3.2 Epäilykset kommunistien aikeita kohtaan 26 4. Kommunistien ja muun poliittisen kentän välinen suhde Norjan turvallisuusdebateissa 27 4.1 Epäilykset johtavat konkreettisiin tekoihin 27 4.2 Kommunistien ja muiden puolueiden välinen näkemysero syvenee 29 4.3 Epäilyksille vallankumouksellisten suhteen on aihetta? 31 5. Epäluulojen lopputuloksena eristäminen 34 6. Ulkopoliittinen ulottuvuus 37 6.1 Välikysymys Bulgarian hallitukselle lähetetyistä surunvalitteluista liittyen Sofiassa tehtyyn attentaattiin 37 6.2 Norjan ja Venäjän välinen kauppa- ja merenkulkusopimus 42 6.3 Keskustelu Norjan puolustuspoliittisen järjestyksen uudistamisesta 46 6.4 Sisäiset viholliset 56 6.5 Aasen vaatimus vangituista aatetovereistaan 58 6.6 Suomi varoittavana esimerkkinä 60 7. Päätäntö 63 7.1 Norjan jakautunut vasemmisto 63 7.2 Kommunistien suhde parlamentarismiin 66 7.3 Venäjän vaikutus parlamenttiaineiston pohjalta 68 7.4 Hypoteesin testausta: oliko uhka todellinen? 69 7.5 Yhteenveto 73 Lähteet 75 3 TIIVISTELMÄ 1920-luvun Norjassa kommunismista tuli enenevissä määrin uhka vallinneelle yhteiskuntajärjestykselle ja se täytyi ottaa vakavasti. Tämä tutkielma avaa polarisoitunutta tilannetta, joka Norjassa tuona aikana vallitsi. Vuosien 1924 – 1927 parlamenttidebateissa radikaali vasemmisto pyrki kaikin keinoin haastamaan maan keskusta-oikeistolaisen järjestyksen. Parlamentin täysistuntokeskustelujen analysointi avaa kommunistien ja muun poliittisen kentän välistä suhdetta tuoden näin osaltaan lisäelementin norjalaisen työväenliikkeen historian tutkimustraditioon. Mitä muotoja kommunistien muodostama uhka sai aikaan Norjassa? Millä tavoin muut puolueet suhtautuivat kommunistien levittämään propagandaan? Tarkasteluajanjaksolla 1924 – 1927 kommunisteihin varautuneesti suhtautuneet puolueet eivät tyytyneet vain esittämään vastalauseita kommunisti-ideologiaa kohtaan, vaan pyrkivät tiukasti kontrolloimaan aatteen leviämistä laajemmin yhteiskunnassa, pidättämällä kommunisteja ja pyrkimällä etäännyttää kommunistiedustajia poliittisesta päätöksenteosta. Tukielmassa korostuvat tapaustutkimuksen ohella parlamenttihistorian, poikkikansallisen historian sekä vertailevan historiantutkimuksen traditiot. Näiden lähestymistapojen avulla on tarkoitus saada paras irti alkuperäislähdeaineistosta. ABSTRACT During the inter-war period communism became a force to be reckon with in Norway. In this study, the aim is to shed light on the situation that Norway had to cope with in those highly polarized times of the mid 1920´s. At every possible turn, the radical left-wing tried to challenge other political parties in Norway and analyzing the Norwegian parliament debates will supplement the research of the Norwegian labour movement as a whole. What kind of a threat did communists present and what was their relation to other political parties? What were the reactions amongst the Norwegian political parties against the communist propaganda? Not only did the other parties protest spreading the communist ideas inside Norwegian society but also they tried to control these ideas through arrests and distancing communist members from the center of political processes and policy-making. Methodologically this master thesis will be a combination of parliament-, transnational and comparative study of history. Through these perspectives, the purpose is to get the best out of my original source material the Stortingsforhandlinger. 4 1. Johdanto Tässä maisterintutkielmassani tarkastelen kommunistien toimintaa Norjan parlamentissa 1924 – 1927 perehtymällä parlamentin sisällä käytyihin täysistuntokeskusteluihin, joissa vallankumousta havittelevilla voimilla oli aktiivinen edustus. Lähestymistavaltaan työssäni painottuvat vertaileva ja poikkikansallinen näkökulma1 ja lähteenä toimii Norjan Stortingetin (suurkäräjien) parlamenttikeskusteluiden pohjalta kerätty tutkimusaineisto. Valitsemassani näkökulmassa yhdistyvät niin vertailevan-, diskurssin- kuin parlamenttihistorian tutkimuksen periaatteet. Norja oli kansantaloudellisessa kriisissä läpi 1920-luvun. Taustalla vaikuttivat maailmanlaajuiset taloussuhdanteet, mutta ennen muuta Norjan oma politiikka, jota se oli harjoittanut ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen. Työväenluokan näkökulmasta Norja oli luokkayhteiskunta, jossa valtaa pitivät porvaripiirit ja jonka sorron kohteena se koki, enenevissä määrin, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä olleen. Työväenluokkaan samaistuivat muun muassa kaupunkien teollisuudenharjoittajien palveluksessa olleet työläiset, maaseudun pienviljelijät sekä ylipäänsä sellaiset, jotka eivät pitäneet omistavan luokan määräysvallasta yhteiskunnassa. Talouden alamäen seurauksena 1920-luvun kuluessa myös Norjassa luokkaerot kärjistyivät ja työväenluokan tyytymättömyys purkautui väliajoin levottomuuksina ja lakkoina. Työväestön ja porvariston välisessä vastakkainasettelussa olennaisella sijalla operoi poliittisen vasemmiston vallankumousta tavoitellut siipi, joka yllytti työväkeä nousemaan porvariyhteiskuntaa vastaan.2Kuvatunkaltaisessa tilanteessa vasemmiston vallankumouksellisilla, jotka siis hamusivat sosialistista yhteiskuntaa, oli näin ollen oiva tilaisuus yrittää korvata, heidän silmissään syvää inhoa herättänyt, kapitalistinen valta proletariaatin vallalla. 1920-luvun puolivälissä Norjan parlamentissa vallitsi aiempien vuosien tapaan porvarienemmistö. Tämän lisäksi tukeaan suurissa kysymyksissä keskusta-oikeistolle tarjosivat oppositiosta käsin sosiaalidemokraatit ja viljelijäpuolue. Ainoaksi varteenotettavaksi 1Poikkikansallinen perspektiivi korostuu tutkielman ulkopoliittisessa osuudessa. 2Sejersted 2011. 5 ja tarpeeksi suureksi ryhmittymäksi, joka nosti esiin hallitukselle kiusallisia asioita ja arvosteli tiukasti sitä, muodostui työväen- ja kommunistipuolueen välinen duo3, jolla toki oli omat sisäiset rajankäyntinsä suuren osan 1920-lukua4, mutta jotka tekevät vallankumousretoriikallaan tämän tutkimuksen teosta mielenkiintoisen. Mikä rooli kommunisteilla oli 1920-luvun puolivälin parlamentissa? Millainen oli poliittisen kentän suhtautuminen vallankumousta tavoitteleviin kommunisteihin suurkäräjädebattien perusteella? Millä tavoin mahdollinen negatiivinen suhtautuminen kommunisteihin näkyi ja mitä muotoja se sai aikaan? Millaisena kommunistit itse näkivät suhteensa muihin puolueisiin? Entä missä valossa Norjan kommunistien tilanne näyttäytyi osana eurooppalaista vasemmistoa? Muun muassa näihin kysymyksiin on tarkoitus saada vastaus alkuperäislähteiden sekä tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksessani yhdistelen lähestymistapoja, jotka parhaiten soveltuvat suurkäräjäaineiston analysoimiseen. Taustalla tulen hyödyntämään vertailevaa historiantutkimusta, Quentin Skinnerin ja Reinhart Koselleckin metodeja5, monipaikkaisen poliittisen diskurssin tutkimusta6 sekä parlamenttihistorian periaatteita7. Miten nämä lähestymistavat sitten tulevat ilmi työssäni? Siihen pureudun seuraavaksi. Vertailevalle historiantutkimukselle tyypillisinä piirteinä läpikäymäni debatit ovat rajankäyntiä eri puolueiden ideologioiden kesken, joihin on sekoittunut kansalliset rajat ylittäviä piirteitä.8 Käsitehistorian lähestymistavoista relevantteja ovat etenkin historiallinen pragmatiikka9 sekä skinneriläinen että koselleckilainen tapa lähestyä parlamentissa puheenvuoroja