Tutkielma Maantiede HELSINGIN SOSIOEKONOMINEN ERILAISTUMINEN
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Pro gradu -tutkielma Maantiede HELSINGIN SOSIOEKONOMINEN ERILAISTUMINEN – TAPAUKSENA ASEMANSEUDUT Heikki Salmikivi 2011 Ohjaaja: Mari Vaattovaara HELSINGIN YLIOPISTO GEOTIETEIDEN JA MAANTIETEEN LAITOS MAANTIETEEN OSASTO PL 64 (Gustaf Hällströmin katu 2) 00014 Helsingin yliopisto HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET – UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion ) Faculty Laitos Institution ) Department Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta Geotieteiden ja maantieteen laitos TekijäFörfattare ) Author Heikki Salmikivi Työn nimi Arbetets title ) Title Helsingin sosioekonominen erilaistuminen – tapauksena asemanseudut Oppiaine Läroämne ) Subject Maantiede Työn laji Arbetets art ) Level Aika Datum – Month and Year Sivumäärä Sidoantal – Number of Pages Pro gradu -tutkielma marraskuu 2011 116 s. Tiivistelmä Referat ) Abstract Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda uutta tietoa keskusteluun Helsingin kaupunkiseudun kehityksestä selvittämällä raskaan raideliikenteen asemanseutujen sosioekonomista rakennetta ja sen suhdetta ympäröivään kaupunkiin. Sosioekonomista erilaistumista on tutkittu Helsingissä melko paljon, mutta tarkasteluissa pääpaino on ollut tilastoalue- ja ruutukohtaisissa analyyseissä. Tässä tutkimuksessa yhdistettiin sosioekonominen tarkastelu ensimmäistä kertaa joukkoliikenteellisiin noodeihin. Raskaan raideliikenteen asemanseudut ovat Helsingissä usein alueidensa toiminnallisia ja kaupallisia keskuksia ja liikenteen solmukohtina ne tarjoavat myös hyvät joukkoliikenneyhteydet muualle kaupunkiseudulle. Asemanseutu määriteltiin tutkimuksessa 600 metrin etäisyysvyöhykkeen kautta. Tutkimuksessa lähestyttiin sosioekonomista rakennetta neljän muuttujan kautta, jotka olivat: korkeakoulutettujen osuus väestöstä, työllisten osuus työvoimasta, palkansaajien mediaanipalkka sekä muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus väestöstä. Asemanseutujen saamia arvoja vertailtiin koko kaupungin tasoon, sen suurpiirin ja peruspiirin tasoon, millä asemanseutu sijaitsee sekä asemanseutua ympäröivän 300 metrin vyöhykkeen tasoon. Asemanseudut jaettiin kunkin muuttujan osalta kvartiileihin, joiden pohjalta muodostettiin yhdistetty kvartiililuokittelu, joka kuvastaa asemanseudun suhteellista sosioekonomista asemaa ympäröivään kaupunkiin verrattuna. Tutkimuksen aineisto koostui laajasta paikkatieto- ja taulukkomuotoisesta datasta eri toimijoilta. Keskeisimpinä aineistoina olivat HSY:n tuottama SeutuCD´09 sekä Tilastokeskuksen tuottama Ruututietokanta-aineisto. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin Helsingin kaupungin kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston sekä kaupunkisuunnitteluviraston tuottamia paikkatietoaineistoja. Asemanseutuja luokiteltiin tutkimuksessa kahdella eri tavalla: toiminnallisuuden sekä rakenteellisen monimuotoisuuden perusteella. Rakenteellisen monimuotoisuuden mittaamiseen käytettiin biologisissa tutkimuksissa yleistä Simpsonin diversiteetti-indeksiä. Kaupunkirakenteen monimuotoisuutta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu Simpsonin diversiteetti-indeksin avulla. Helsingin asemanseuduilla on havaittavissa selvää sosioekonomista erilaistumista. Osa asemanseuduista näyttäytyy selvästi sosioekonomisesti vahvoina alueina, kun taas varsinkin alimpaan kvartiiliin kuuluvien asemanseutujen sosioekonominen tilanne on huolestuttava. Tulokset heijastelevat aiemmissa tutkimuksissa havaittuja eroja kaupungin eri osien välillä. Heikoimmassa asemassa olevat asemanseudut sijaitsevat pääosin kaupungin itä-, koillis- ja luoteisosien kerrostaloesikaupungeissa, kun taas positiivisesti erottuvat asemanseudut sijaitsevat kantakaupungissa tai sitä ympäröivällä vyöhykkeellä, jossa myös omistusasuntojen osuus on suurin. Helsingin asemanseudut ovat sosioekonomiselta rakenteeltaan heikompia kuin koko kaupunki keskimäärin. Vertailutasosta riippumatta asemanseudun läheisyys näyttäytyy sosioekonomista asemaa heikentävänä tekijänä. Keskustaetäisyys korreloi asemanseutujen sosioekonomisen aseman kanssa. Lähempänä keskustaa sosioekonominen status on yleisesti ottaen korkeampi. Suhteellisesti paras sosioekonominen asema on kantakaupungin ja aluerakentamiskauden lähiöiden välissä sijaitsevilla asemanseuduilla, jotka ovat olleet pitkään asutustoiminnan kohteina. Sosioekonominen status on matalin aluerakentamiskauden esikaupunkien asemanseuduilla. Viimeaikaista sosioekonomista kehitystä tarkasteltaessa huomataan, että kehitys on ollut vaatimattominta asemanseuduilla, joilla on jo valmiiksi mennyt keskimääräistä heikommin. Tutkimuksessa on aiempien tutkimusten tapaan korostunut kaupungin vuokra-asuntojen ja omistusasuntojen vaikutus asuinalueen sosioekonomiseen rakenteeseen. Mikäli tavoitteena on ylläpitää kaupungin sosioekonomista tasapainoa, on rakennettavien asuntojen hallintatapa äärimmäisen keskeisessä osassa segregaatiokehityksen estämisessä. Avainsanat – Nyckelord ) Keywords sosioekonominen erilaistuminen, sosioekonominen rakenne, asemanseutu, segregaatio, monimuotoisuus, diversiteetti- indeksi, GIS Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Kumpulan tiedekirjasto Muita tietoja ) Övriga uppgifter ) Additional information HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET – UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion ) Faculty Laitos Institution ) Department Faculty of Science Department of Geosciences and Geography TekijäFörfattare ) Author Heikki Salmikivi Työn nimi Arbetets title ) Title Socioeconomic differentiation in Helsinki – a case study of station areas Oppiaine Läroämne ) Subject Maantiede Työn laji Arbetets art ) Level Aika Datum – Month and Year Sivumäärä Sidoantal – Number of Pages Pro gradu -tutkielma marraskuu 2011 116 s. Tiivistelmä Referat ) Abstract The aim of the thesis was to study the socioeconomic structure of Helsinki and bring new and relevant information to the discussion about the future of the Helsinki region. Socioeconomic differentiation in Helsinki is a widely studied subject. The focus, however, has mostly been on statistical region or grid cell based analyses. In this study the socioeconomic structure was, for the first time, linked with transport nodes. Train and metro station areas are in Helsinki often functional and commercial centers of their districts and as transport nodes they offer good connections to rest of the region. In this study the train station areas were defined as areas within a 600 meter radius buffer from the train/metro platform. Socioeconomic structure was defined by four independent variables: percentual amount of highly educated population (= university or applied university diploma), employment rate, median income of the workforce and the percentual amount of population with first language other than Finnish or Swedish. Values of the station areas were set against the values of the whole city as well as against the values of Helsinki's districts and major districts and the values of the surrounding 300 meter zone of the station area itself. The station areas were divided into quartiles based on their rank within each variable. These quartiles were then used to create a combined categorization which shows the relative socioeconomic level of each station area when compared to the surrounding city. The data of the thesis comprised of large amount of GIS data from several different places. The most central data was from SeutuCD´09 by Helsinki Region Environmental Services Authority HSY and from Ruututietokanta grid database provided by Statistics Finland. In addition to the two focal data sources also some GIS data by the city of Helsinki's planning and real estate departments was used. Station areas were categorized in the thesis in two separate ways: based on functionality and on the diversity of built environment. In order to measure the diversity of the built environment an application was created that used Simpson's diversity index used mostly in biological studies. Urban diversity has not been widely studied in terms of GIS data based indexes before. Socioeconomic differentiation can be clearly noticed in Helsinki's station areas. Some station areas are clearly socioeconomically strong regions where as some station areas, especially in the lowest quartile, are showing worrying results. The findings reflect earlier research results about the socioeconomic differences within Helsinki. The station areas with lowest values are located mostly in eastern, northeastern or northwestern parts of Helsinki, where as the station areas with highest values are generally located either in downtown or in the region between the urban core and the apartment building suburbs built in 1960's and 1970's. Regardless of the comparison level proximity to the station appears to have negative impact on the socioeconomic level of an area. Distance to the city center correlates with the socioeconomic situation of a station area. The closer the station is to the urban core, the higher the socioeconomic status. When comparing the relative socioeconomic status of the station areas to surrounding urban regions, the station areas with highest relative status are located in the region between the city center and the furthest suburbs and have been inhabited for a relatively long time. Recent development shows that the station areas with slowest growth rates or even declining rates are mostly the ones that have already been areas of low socioeconomic status. The results corroborate earlier findings about the linkage of subsidized and owner-occupied housing to the socioeconomic structure of a given region. In case the goal is to maintain the socioeconomic