Pekka Ahtiainen ja Jukka Tervonen MENNEISYYDEN TUTKIJAT JA METODIEN VARTIJAT KÄSIKIRJOJA 17:1 Pekka Ahtiainen ja Jukka Tervonen Menneisyyden tutkijat ja metodfen vartijat Matka suomalaiseen historiankirjoitukseen Luvun Linjoilla ja linjojen takana kirjoittanut Ilkka Herlin Suomen Historiallinen Seura Helsinki 1996 Kansikuva: Maantieteellisiä kuvia n:o 21: Suomen Pankki, Valtionarkisto ja Säätytalo. Kansanopettajain O.Y. Valistus. Museovirasto © Pekka Ahtiainen ja Jukka Tervonen ISSN 0081-9417 ISBN 951-710-039-6 Vammalan Kirjapaino Oy 1996 S aatteeksi Nyt käsillä oleva kirja on syntynyt Päiviö Tommilan johtamassa ja Suo- men Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan rahoittamassa projektissa Historioitsija ja yhteiskunta. Tutkimus ja tutkijan rooli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun Suomessa. Aihepiiriltään ja käsittelytavaltaan kirja liittyy luontevasti projektin vuonna 1994 ilmesty- neeseen kokoomateokseen Historia, sosiologia ja Suomi. Niinikään tutkimus niveltyy kiinteästi projektin muiden jäsenten laatimaan, piakkoin valmistuvaan työhön Historiantutkijan muotokuva. Tällainen tutkimus ei tietysti synny vain kirjastojen kätköissä, tutki- joiden omissa tieteelle pyhitetyissä skiitoissa eikä kirjoittajien yhteisessä aivoriihessä. Tahdommekin muistaa lämpimästi henkilöitä, jotka ovat lukeneet käsikirjoituksemme eri versioita ja auttaneet tekijöitä ideoiden kehittelyssä. Etenkin projektimme muut jäsenet, Päiviö Tommila, John Strömberg, Henrik Meinander ja Ilkka Herlin ovat pakottaneet kirjoittajat miettimään monet asiat uusiksi väliin hyvinkin tuimiksi yltyneissä keskusteluissa. Ilkka Herliniä haluamme kiittää erityisesti hänen tähän teokseen kirjoittamastaan luvusta Linjoilla ja linjojen takana. Historioit- sijat sodassa. Luku toimii eräänlaisena case studyna historioitsijan ja ympäröivän yhteiskunnan läheisestä vuorovaikutuksesta, joka korostui sodan ankarissa poikkeusoloissa yhteisiin päämääriin pyrittäessä. Kiitämme myös työn esitarkastajia Pertti Haapalaa ja Jorma Kalelaa varteenotettavista huomioista, Marketta Ahtiaista tekstin rakentavasta kritiikistä, kirjoittajien erimielisyyksien taitavasta sovittelemisesta ja kaikinpuolisesta myötäelämisestä, Suomen Historiallista Seuraa tutki- muksen hyväksymisestä seuran julkaisusarjaan sekä jälleen kerran seuran toiminnanjohtajaa Rauno Endéniä tarmokkuudesta ja mutkattomasta yhteistyöstä. Rautalammin Nujuharju Unikeonpäivänä 27.7.1996 Pekka Ahtiainen ja Jukka Tervonen - Sisällys SAATTEEKSI PROLOGI 11 LINJAUKSIA 18 Ihminen, aika ja yhteisö 18 Historioitsija sosiaalisen olennon tutkijana 19 Historioitsija sosiaalisena olentona ja osana viite- ryhmäänsä 22 Visioista faktoihin 24 Totuudenetsijöiden veljeskunta 29 Ruotsin vallan koulu 31 HISTORIAN NÄKYMÄTÖN KÄSI 34 Topelius ja kansa 34 Jumala ja esivalta 36 Talous ja protestanttinen työmoraali 37 Topelius, fennomaani vastoin tahtoaan 39 Koskinen ja suomea puhuva kansa 42 Koulumestarista sosiaalireformistiksi 44 HISTORIA, LUONTO JA LAIT 48 Kaitselmuksesta Darwiniin 48 Uutta valoa tutkimukseen vai politiikkaa tieteen varjolla? Lamprechtilaisen kollektivismin rantautuminen Suomeen 51 Nimityskiistat kuumentavat tunteita. Tieteen ja politiikan kieli, mieli ja metodi 57 FENNOMAANISESTA HISTORIANKIRJOITUKSESTA SUOMALAISKANSALLISEEN HISTORIAN- KIRJOITUKSEEN 62 Historioitsijat pilvilinnan raunioilla. Kansalaissota ja petetty sivistyneistö 62 Myrskyn merkit ja enteiden lukijat 64 Revitty mutta itsenäinen Suomi etsii juuriaan ja rakentaa identiteettiään 66 Kuokan varresta kansakunnan huipulle 69 Miksi yhteiskunta järjestäytyy? 73 Sota ja suomalaisen valtion synty 76 Historioitsijat strategeina 81 LINJOILLA JA LINJOJEN TAKANA. HISTORIOITSIJAT SODASSA (Ilkka Herlin) 84 Sodan uhka ja keskitetyn tiedotuksen kehittyminen 84 Historiaa, politiikkaa, maantiedettä 85 Jalmari Jaakkola. Menneisyyden näkijä... 87 ...ja tulevaisuuden tekijä 89 Eino Jutikkala ja ajanmukainen talonpojan menneisyys 93 Isänmaa kutsuu 96 Arvi Korhonen. Kyyninen romantikko ja realisti 101 Korhosen maailma ja tosisodat 104 Punainen surma ja Pentti Renvallin tieteellinen anteeksianto 111 Humanistin sotasaalis 112 HISTORIANTUTKIMUKSEN UUSI SUUNTA 120 Hävityn sodan trauma ja maantieteelliset realiteetit 120 Kieliryhmät hautaavat kirveensä 124 Renvall tieteellis-objektiivisen historiankirjoituksen airueena 126 TIETEEN JA AATTEEN RISTIAALLOKOSSA 131 Kuinka fennomaanit ja marxilaiset löysivät totuuden 131 Aatteen haaste ja jatkuvuuden voima 133 Säröjä objektiivisuusideaaliin ja Renvallin paradoksi 134 Nuijasodan monet kasvot 139 Umpioitu kehä avautuu? 140 AJAN AVAIMET JA OVI MENNEISYYTEEN 143 Uudistuvan tutkimuksen dynamiikka 143 Mies, aate ja tutkimus 147 Katkokset ja murrokset sivuutetaan 149 Käsitteet hämärtyvät 153 Ylilyöntejä ja varoituksen sanoja 157 Pienikin on suurta 158 PERSPEKTIIVEJÄ 161 Uudistumisen vaikeus 161 Hukattu perintö ja valtion kaikkivalta 164 Mikro- ja makrohistorian lupaus 168 Ajan hermolla raja-aitoja ylittäen 170 EPILOGI 174 KIRJALLISUUS 177 LIITE 197 Yliopistojen historian oppituolit, professorit ja apulaisprofessorit 1852-1994 LIITETAULUKOT 205 (1) Historian väitöskirjojen määrä yliopistoittain (perustuu John Strömbergin keräämään materiaaliin) (2) Historian väitöskirjat aihepiireittäin ja ajallisten painotusten mukaan (perustuu John Strömbergin keräämään materiaaliin) (3) Historiallisia Tutkimuksia -sarjan sisältö aihepiireittäin ja ajallisten painotusten mukaan (4) Studia Historica -sarjan sisältö aihepiireittäin ja ajallisten paino- tusten mukaan (5) Svenska Litteratursällskapet i Finland -sarjan (skrifter) historial- liset tutkimukset ja kirjoitukset aihepiireittäin ja ajallisten paino- tusten mukaan (6) Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk -sarjan historial- liset tutkimukset ja kirjoitukset aihepiireittäin ja ajallisten paino- tusten mukaan (7) Suomalaisen Tiedeakatemian Toimituksia. Sarja B. Historial- liset tutkimukset ja kirjoitukset aihepiireittäin ja ajallisten paino- tusten mukaan (8) Commentationes Humanarum Litterarum. Societas Scientiarum Fennica. Historialliset tutkimukset ja kirjoitukset aihepiireittäin ja ajallisten painotusten mukaan (9) Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Dissertationes Hu- manarum Litterarum. Historialliset tutkimukset aihepiireittäin ja ajallisten painotusten mukaan (10) Kooste historiallisten ja yleishumanististen julkaisusarjojen historiallisista tutkimuksista ja kirjoituksista aihepiireittäin ja ajallisten painotusten mukaan (11) Historiallisen Aikakauskirjan sisältö aihepiireittäin ja ajan- mukaisten painotusten mukaan (12) Historisk Tidskrift för Finland. Sisältö aihepiireittäin ja ajal- listen painotusten mukaan SUMMARY 221 HENKILÖHAKEMISTO 237 Prologi Historian loputon moninaisuus on hämmentänyt niin suurta lukevaa yleisöä kuin tutkijoitakin. Jo historian puristaminen määritelmäksi on osoittautunut niin hankalaksi, että eräät tiedemiehet ovat epäilleet koko yrityksen mielekkyyttä. Oikeushistorioitsija, Suomen ja Skandinavian historian pitkäaikainen professori Yrjö Blomstedt tulkitsikin monien kolle- gojensa tuntoja historian täydennyskoulutuskurssilla vuonna 1979 pitä- mässään esitelmässä seuraavasti: "Nykyajan ihmisellä on erinomainen usko määritelmän, ts. jokainen asia tulee muka käsitettävämmäksi kun se ilmaistaan kiertoilmaisulla, joka itse asiassa kertoo vain saman asian uudestaan. Jokainen syste- matiikka, jokainen määritelmä tekee väkivaltaa todellisuudelle, ainakin silloin kun se koskee niinkin isoa asiaa kuin käsitettä 'historia'. Kun sana puetaan määritelmän muotoon tapahtuu tiettyä pelkistämistä, olennaisiakin asioita jää määritelmästä pois. "1 Lukuisia määritysyrityksiä on vaikeuksista huolimatta kuitenkin tehty. Useimmissa niissä korostuu historian kenties tärkein ulottuvuus, ihmisen halu ymmärtää itseään, yhteisöään ja yhteiskuntaansa pitkän ajallisen perspektiivin tarjoamasta näkökulmasta. Historiaa onkin luonnehdittu milloin inhimillisen toiminnan muodoksi, jossa kulttuuri tekee tiliä men- neisyydestään, milloin kansakunnan kokemusvarastoksi, usein ihmiskun- nan järjestäytyneeksi muistiksi, joskus peiliksi josta kansa tunnistaa itsensä osana esi-isiensä perintöä; ilman historiaa kansa olisi siis samassa asemassa kuin ihminen, joka koettaa päästä selville ulkomuodostaan ilman kuvastimen apua. Yllä esitetyt hokeman luontoiset "määritelmät" ovat pönkittäneet histo- rioitsijoiden itsetuntoa ja tehonneet iskevyydellään hyvin maallikoihinkin. Ihmisen itsetutkiskelun muotona historialle on suotu vissi paikkansa myös tieteiden perheessä - mutta usein suurella varauksella. Historian reaalinen kulku on nimittäin sinnikkäästi uhmannut tiedemiesten pyrkimystä valaa historia kehityslaeiksi, säännönmukaisuuksiksi ja ennustettaviksi, tule- vaisuuteen viittaaviksi tapahtumasarjoiksi. Taloudelliset, sosiaaliset, valtiolliset ja aatteelliset murrokset ja mullistukset ovat kerta toisensa jälkeen hajottaneet tai modifioineet vallinneen menneisyyskäsityksen, saattaneet käsityksen ihmisen yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta 1 Yrjö Blomstedt 1986, s. 317. PROLOGI 11 järjestäytymisestä uuteen valoon sekä korvanneet aikansa eläneet histori- aan pohjanneet tulevaisuudenkuvat uusilla visioilla. Muiden tieteenalojen edustajat, erityisesti luonnontieteilijät ovat mo- nasti pitäneet tällaista mielivaltaisuutta ja konjuktuuriherkkyyttä epätie- teellisyyden tunnusmerkkinä. Ja jos historioitsija on yrittänyt olla eksakti ja pitäytynyt vain tosiseikkoihin, hänet on helposti luokiteltu detaljinikkariksi, joka deskriptiivisellä otteellaan on nostanut historian tiedon- alana vain jonkinlaiselle