T a i d e n ä y tt e l y T Suomen ja i T a l i a n j u l k i S i ss a k u v a T a i d e S u h T e i ss a 1 9 2 0 - l u v u l t a toisen maailmansodan loppuun KansiHanna-Leena Paloposki kuvataiteen keskusarkisto 24 k a n S i pohjautuu vuonna 1938 Helsingin Taidehallissa olleen Modernin italialaisen maisemamaalaustaiteen näyt- telyn luettelon kansiaiheeseen. T a i d e n ä y tt e l y T Suomen ja i T a l i a n j u l k i S i ss a k u v a T a i d e S u h T e i ss a 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun T a i d e n ä y tt e l y T Suomen ja i T a l i a n j u l k i S i ss a k u v a T a i d e S u h T e i ss a 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun KansiHanna-Leena Paloposki e s i t e t ä ä n h elsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi auditoriumissa X i i perjantaina 8. kesäkuuta 2012 klo 12. kuvataiteen keskusarkisto 24 JuLKAISIJa valtion taidemuseo / kuvataiteen keskusarkisto kaivokatu 2, 00100 helsinki abstract hanna-leena Paloposki / käännös kati Salo JuLkaisusarJa kuvataiteen keskusarkisto 24 GRAAFINEN SUUNNITTELu lagar to / jaana jäntti ja ar to Tenkanen PAINOPAIKKA nord Print oy, helsinki 2012 Painos 130 kpl kuvat ellei toisin mainita valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Marika kokkinen COPYRIGHt hanna-leena Paloposki ja valtion taidemuseo JuLkaisu verkossa www.fng.fi/taidenayttelyvaihtoitaliasuomi ja http://ethesis.helsinki.fi iSBn 978-951-53-3436-7 (nid.) iSBn 978-951-53-3437-4 (PdF) iSSn 1238-4100 S i S ä l l y S K i i T o k S e T 8 1 J o h d a n T o 13 1.1 Taidenäyttelyt ja Suomen ja italian julkiset kuvataidesuhteet 13 1.2 kulttuuri valtioiden välisissä suhteissa 17 1.3 historia, taidehistoria ja arkistotutkimus 20 1.4 nationalismi näkökulmana 22 1.4.1 Käsite ja ilmiö 22 1.4.2 Nationalismi Suomessa ja Italiassa 26 1.4.3 Nationalismi diskurssina ja diskurssien analyysi 31 1.5 Sosiaalisia verkostoja taidekentällä 34 1.6 lähteet ja aikaisempi tutkimus 37 1.6.1 Tutkimuksen lähteet 37 1.6.2 Tutkimuskirjallisuus 42 2 S u o m e n j a i Ta l i a n k u ltt u u r i P o l i T i i k k a j a j u l k i S e T k u ltt u u r i S u h T e e T 49 2.1 Suomalaisen kulttuuripolitiikan ja -hallinnon pääpiirteet tutkimusajanjaksolla 49 2.2 Fasistinen kulttuuripolitiikka ja -hallinto 53 2.3 kansallista ja fasistista taidetta etsimässä 61 2.4 Suomen ja italian julkiset kulttuurisuhteet Suomen itsenäistymisestä vuoteen 1944 asti 65 2.4.1 Kulttuuri ja politiikka Suomen ulkomaansuhteissa 65 2.4.2 Suomen ja Italian suhteet 68 2.4.3 Esimerkkejä kulttuurista ja alan toimijoista Suomen ja Italian suhteissa 71 2.4.3.1 Edustustot ja konsulaatit 73 2.4.3.2 Instituutit, yhdistykset ja yksityiset kulttuurilähettiläät 74 2.4.3.3 Esitelmiä, lehtikirjoituksia, kielenopetusta ja musiikkia 83 2.4.4 CAUR Suomessa ja Pietro Tronchi 85 2.4.5 Kulttuurisopimushanke vuonna 1935 88 3 Ta i d e n ä y tt e ly T j a ­ta i d e n ä y tt e ly va i h T o i Ta l i a ss a j a S u o m e ss a 94 3.1 kansainvälisten näyttelyiden ja taidenäyttelyvaihdon synty ja tausta 94 3.2 Taidenäyttelyt ja näyttelyvaihto fasismin ajan italiassa 101 3.2.1 Fasismi ja näyttelyt 101 3.2.2 Italialaisten taidenäyttelyiden vieminen ulkomaille 106 3.2.3 Näyttelyt politiikan palveluksessa: Italian taidetta Lontoossa vuonna 1930 ja Pariisissa vuonna 1935 113 3.3 Suomen kuvataide näyttelyvaihto vuosina 1917–1944 121 3.3.1 Suomea tunnetuksi ja vaikutteita ulkomailta 121 3.3.2 Vaihtonäyttelyiden järjestäjät ja rahoitus 124 3.3.3 Vaihdetut viralliset taidenäyttelyt 134 3.3.4 Näyttelyvaihto ja suomalaisen taidekentän erimielisyydet 150 4 S u o m i j a i Ta l i a ss a j ä r j e st e T y T k a n S a i n v ä l i S e T Ta i d e n ä y tt e ly T 1 9 2 0 - l u v u lTa 1940-luvun alkuun 163 4.1 Toinen kansainvälinen modernin graafillisen taiteen näyttely Firenzessä vuonna 1927 165 4.2 Suomen osallistuminen Roma nell’Ottocento -näyttelyyn roomassa vuonna 1932 170 4.3 Suomi ja venetsian biennaalit 1930-luvulla ja 1940-luvun alkupuolella 178 4.3.1 Venetsian biennaalit fasismin aikana 178 4.3.2 Ensimmäinen yritys saada Wäinö Aaltonen biennaaliin 183 4.3.3 Toiveet Suomen omasta paviljongista 1930-luvulla 185 4.3.4 Aloitteita Suomen osallistumisesta 1930-luvun lopulla 188 4.3.5 Toinen yritys saada Wäinö Aaltonen biennaaliin 190 4.3.6 Suomen saamat viralliset kutsut sodan aikana 195 5 S u o m e n j a i Ta l i a n v ä l i n e n ­ta i d e n ä y tt e ly va i h T o 1930-luvulla 199 5.1 michelangelon jälkeläiset? Il Novecento Italianon näyttely helsingissä ja Turussa vuonna 1931 199 5.1.1 Näyttelyn tausta, järjestäjät ja näyttelypaikat 199 5.1.2 Näyttelyn suojelijat ja kunniakomiteat 208 5.1.3 Avajaiset 213 5.1.4 Näyttelyluettelot 217 5.1.5 Näyttelyn sisältö ja teosmyynti 220 5.1.6 Näyttelyn vastaanotto ja merkitys Suomessa 225 5.1.6.1 Yleisö 225 5.1.6.2 Arvostelut 228 5.2 Pietro Tronchi ja vuosien 1934–1935 suunnitelmat italialaisesta näyttelystä Suomessa 239 5.3 Mostra del bianco e nero -näyttelyn mysteeri 247 5.4 ”oikeaa, rehellistä taidetta”. Suomen taiteen näyttely milanossa ja roomassa vuonna 1937 249 5.4.1 Aloitteentekijät – kenen idea? 249 5.4.2 Kutsusta kohti näyttelyä 259 5.4.3 Näyttelyä tehdään ja markkinoidaan 266 5.4.4 Näyttelyn sisältö 276 5.4.5 Avajaiset ja näyttely Galleria Gian Ferrarissa 278 5.4.6 Milanon Suomi-illat 282 5.4.7 Näyttely siirtyy Roomaan 284 5.4.8 Avajaiset ja näyttely Galleria di Romassa 295 5.4.9 Näyttelyluettelot 299 5.4.10 Taiteilijat ryhtyvät taistoon 305 5.4.11 Näyttelyn vastaanotto 312 5.4.12 Järjestäjien näkemykset näyttelyn menestyksestä 318 5.4.13 Kunniamerkit 321 5.5 ”he ovat tulleet!” italialaiset naistaiteilijat helsingissä ja Tampereella syksyllä 1937 325 5.5.1 Näyttelyn tausta ja järjestäjät 325 5.5.2 Näyttelyn suojelijat ja näyttelykomiteat 333 5.5.3 Näyttely Helsingissä, Tampereella ja Tallinnassa 335 5.5.4 Näyttelyn sisältö, näyttelyluettelot ja teosmyynti 343 5.5.5 Näyttelyn vastaanotto 349 5.5.5.1 Yleisö 349 5.5.5.2 Arvostelut 351 5.5.6 Natalia Mola 360 5.5.7 Italianità ja italialaisten naistaiteilijoiden näyttely 372 5.5.8 Natalia Molan näkemys Suomen ja Italian kulttuurisuhteista 374 5.6 ettore Gian Ferrari ja suunnitelmat italialaisen taiteen näyttelyn järjestämisestä Suomeen 1937–1938 378 5.7 ”Tervehdys aurinkoisten maisemien maasta”. modernin italialaisen maisemamaalaustaiteen näyttely helsingissä vuonna 1938 393 5.7.1 Näyttelyn järjestäjät 393 5.7.2 Kunnia- ja näyttelykomiteat 396 5.7.3 Näyttely Varsovassa 398 5.7.4 Näyttely Helsingissä 399 5.7.5 Näyttely Kaunasissa, Riiassa ja Tallinnassa 402 5.7.6 Näyttelyn sisältö ja teosmyynti 403 5.7.7 Näyttelyluettelot 409 5.7.8 Näyttelyn vastaanotto 411 5.7.8.1 Yleisö 411 5.7.8.2 Suomalaiset arvostelut 412 5.8 Taiteilija- ja näyttelyvaihtotoimisto roomaan 420 6 L o P u k S i : S u o m i , i Ta l i a , ­ta i d e n ä y tt e ly T j a n aT i o n a l i S m i 424 L ä h T e e T ja kirjalli S u u S 456 H enkilöhakemi st o 473 a B S T r a c T 484 k i i T o k S e T v ä i t ö s k i r J a n i a i H e e n va L i n t a a n on vaikuttanut kolme asiaa: his- toria, työni arkistossa ja Rooma. Vaikka nyt väittelenkin taidehistoriassa, olen alun perin valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenani yleinen historia. His- toriatausta on vaikuttanut voimakkaasti sekä taidehistorian opintojeni taustalla että tutkimusaiheeni muotoutumiseen. Olen pitkään tehnyt päivätyöni arkisto- aineistojen parissa Valtion taidemuseon Kuvataiteen keskusarkistossa. Arkisto- jen merkitys on siten auennut minulle myös osana työtäni, mikä osaltaan johti valitsemaan aiheen, joka vaati laajaa ja runsasta arkistoaineistojen tutkimista eri instituutioissa. Niihin tutustuminen onkin ollut mielenkiintoista tässä akatee- misen tutkijan ja arkistonhoitajan kaksoisroolissa. Elämäni ensimmäinen ulko- maanmatka suuntautui aikoinaan Roomaan, ja siitä lähtien olen ollut innostunut Italiasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Se johti pohtimaan aihetta, joka liittyisi Italiaan ja kiinnostaisi monesta eri näkökulmasta. Kaiken jälkeen Italia ei ole edelleenkään menettänyt kiinnostavuuttaan! Väitöskirjaprosessini on ollut pitkä, pitempi kuin ennalta kuvittelin. Aloitin sen nollapisteestä, sillä en ollut aikaisemmin tutkinut aihetta tai tehnyt siitä opinnäytettä. Ajallisesti ja työekonomisesti olisi ollut järkevämpää jatkaa pro gradu -aiheen parissa, mutta en ole aikaisemminkaan valinnut lyhyintä reit- tiä. Yleisen historian pro gradu -tutkielmani aihepiiristä, 300-luvun ja 400-luvun alkupuolen naiserakoista ja -luostareista Palestiinassa ja Egyptissä, siirryin taide- historian pro gradussa 1800-luvun puoliväliin ja Suomen Taideyhdistyksen arpa- jaisiin.