Tämän teoksen sähköisen version on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) Creative Commons -lisenssillä: CC BY-NC-ND 4.0 International. Lisenssiin voi tutustua englanniksi osoitteessa: https://creativecommons.org/licenses/by-nc- nd/4.0/legalcode Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on saanut sähköisen julkaisuluvan teoksen oikeudenhaltijoilta. Mikäli olette oikeudenhaltija, jota SKS ei ole tavoittanut, pyydämme teitä ystävällisesti ottamaan yhteyttä SKS:aan. Suomen Historiallinen Seura Raimo Pullat Suomi ja Puola Suhteita yli Itämeren 1917-1941 Helsinki 1997 IIII IIIIIIIIII III 10111101111 I IIIIIIIIIIIIIIIII 103 025 8262 Käännös: Miikka Kallio Kansi: Rauno Endén ISBN 951-710-057-4 Hakapaino Oy, Helsinki 1997 Omistan tämän teoksen vaimoni isälle, joka oli puolalainen vapaustaistelija ja sedälleni sekä kahdelle enolleni, jotka kaikki saivat dramaattisesti surmansa toisen maailmansodan aikana. Puolan suurlähettilään tervehdys teoksen lukijoille Lähes 80 vuotta sitten, kun Puola ilmestyi uudelleen Euroopan kartalle riippumattomana valtiona ja Suomi itsenäistyi, johti eräänlainen etujen yhteisyyden tunne kansamme harkitsemaan sopimusta, jota on kirjal- lisuudessa usein nimitetty "Itämeren ententeksi". Liittoa ei koskaan syntynyt. Jos niin olisi käynyt, ehkäpä alueen historiakin olisi kulkenut toisia raiteita. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan uppoutua historiallisiin kuvitelmiin. Käsillä olevan tutkielman tekijä on pyytänyt minulta al- kusanoja teokseensa, ja sen johdosta haluan todeta, että suomalaiset ovat varmasti saaneet luettavakseen työn, joka tekee tutuksi kahden toisilleen läheisen mutta vielä pintapuolisesti tunnetun kansan historiaa. Toivoakseni professori Pullatin teos täydentää uudella kiinnostavalla aineistolla puolalaisten ja suomalaisten historioitsijoiden aikaisempia tutkimuksia. Nykypäivänä saamme olla todistamassa uuden tai uusien Itämeren liittojen kehittymistä. Puolan ja Suomen lisäksi niitä ovat luomassa kaikki muutkin Itämeren valtiot. Vuonna 1992 olin yhtenä maani edus- tajana mukana luomassa Itämeren maiden neuvostoa. Vuonna 1991 osallistuin Gdanskissa myös Itämeren kaupunkien liiton perustamiseen. Siitä lähtien poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuu- risiteiden verkko on jatkuvasti laajentunut ja laajenee edelleen kaupun- kien, yliopistojen, yritysten, taiteilijoiden ja työntekijöiden solmimien siteiden ansiosta. Tämä on "Itämeren entente" vuonna 1997. Puola ja Suomi ovat sen tukipylväitä. Vain mytologian Feniks-lintu syntyi tyhjästä. Nykyisiä siteitä ovat olleet yhdessä luomassa ja luovat edelleen ne ihmiset, jotka jo varhain "keksivät" Puolan ja Suomen. Hallitusten, ystävyyskaupunkien, ystä- vyysseurojen ja muiden yhteiskunnallisten järjestöjen edustajat, soti- lashenkilöt ja viimeisinä mainiten joskaan ei merkitykseltään vähäi- simpinä puolalaiset ja suomalaiset diplomaatit ovat koko valtiollisten suhteiden olemassaoloajan, ja jo ennen sitä, omalla aktiivisuudellaan lähentäneet kansojamme toisiinsa. Kiitän professori Pullatia siitä, että hän on antanut panoksensa perehtyäkseen heistä niihin, jotka toimivat kansojemme suhteiden hyväksi sotien välisenä aikana. Olen iloinen siitä, että Puolaa ja Suomea eivät tänään yhdistä vain molemminpuoliset edut vaan myös sama perussuhtautuminen ihmisten ja kansojen tärkeimpiin arvoihin. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen presidentin Martti Ahtisaaren virallinen vierailu Puolaan vuonna 1997 on tästä yhtenä osoituksena ja tuo mukanaan paljon uusia, tärkeitä ideoita, jotka edelleen lisäävät monipuolista yhteistyötä ja kansojemme välistä lähentymistä. Helsingissä 26.3.1997 Josef Wiejacz Puolan suurlähettiläs, Helsinki Sisällysluettelo Esipuhe 9 Johdanto 10 Suomi ja Puola — eroja ja yhtäläisyyksiä 15 Suomen puolalaiset ja Puolan suomalaiset 23 Suomen katolinen kirkko 26 Puolan lähetystö Suomessa 29 Suomen lähetystö Puolassa 34 Ulkopolitiikka 41 Reunavaltiopolitiikan kausi 44 Kontaktit Kansainliitossa 57 Yhteydet Ahvenanmaan kysymyksessä 60 Walleniuksen juttu ja Puola 64 Puolan tasapainopolitiikka Neuvostoliiton ja Saksan välissä 69 Suomen katse kohdistuu Ruotsiin 82 Sotaa edeltäneet vuodet 87 Sotilaalliset suhteet 93 Mannerheim ja Pilsudski 93 Sotilasasiamiehet 98 Miten Puolassa suhtauduttiin Saksan vaikutuksen kasvuun Suomessa 105 Yhteistyötä tiedustelutoiminnan alueella 108 Virallista sotilaallista yhteistyötä 122 Suomen ja Puolan väliset kauppasuhteet 131 Kulttuurisuhteet 143 Mikkolat ja puolalainen kulttuuri 143 Teatteri ja musiikki 154 Kuvataide 157 Maiden väliset ystävyysjärjestöt 159 Opiskelijavaihto 161 Yhteistyö tieteen alalla 163 Suomi Puolan lehdistössä 164 7 Loppunäytös 170 Jälkikatsaus 174 Arkisto luettelo 177 Sanoma - ja aikakauslehtien luettelo 179 Kirjallisuutta 179 Liitteet 188 Henkilöhakemisto 195 8 Esipuhe Historioitsijat kirjoittavat tavallisesti oman maansa menneisyydestä. Virolaiset ja suomalaiset tutkijat ovat ylittämässä kansallisia rajoja ja laajentamassa tutkimusta kansainvälisempään suuntaan. "Suomikin on yhä selvemmin alettu nähdä osana yleismaailmallista kehitystä", toteavat Pekka Ahtiainen ja Jukka Tervonen. (Historia nyt. Näkemyksiä suomalaisesta historiantutkimuksesta. Porvoo-Helsinki- Juva, 1990, s. 31) Virolaisesta näkökulmasta tällainen suhtautuminen on hyvä asia. Yrjö Kaukiainen on samoilla linjoilla: "Enää ei välttämättä tarvita kansallisia omaelämäkertoja- nyt on aika kirjoittaa maailman historiaa Suomessa ja Suomen historiaa maailmassa." (Historian rajat ja sävyt. Historiallinen Aikakauskirja 4/1994, s. 300) Suomen ja Puolankin mo- nimuotoiset ja mielenkiintoiset suhteet ovat osa kaikkien maiden vä- listä kanssakäymistä. Usein kuulee puhuttavan Suomea ja Viroa yhdistävästä sillasta ja sen rakentajista, joiden joukkoon olen itsekin kuulunut jo 30 vuoden ajan. Onkin totta, että Suomenlahden pohjois- ja etelärannikon asuk- kaiden keskinäiset suhteet ovat erittäin vanhat ja ulottuvat vuosisatain taakse. Mutta miksi emme ajattelisi vieläkin laajemmin ja rakentaisi mielessämme vieläkin pitempää siltaa yli Itämeren aaltojen. Onhan Itä- meri erottanut Suomen myös muista Itämeren maista ja toisaalta yh- distänyt sitä niihin. Näihin maihin kuuluu myös Puola. Yhdistyvällä Euroopalla on jännittävän tulevaisuuden lisäksi myös rikas ja dramaattinen lähimenneisyys. Siihen kuuluu osana myös Suo- men ja Puolan väliset suhteet eli se silta, joka yhdistää Kalevalan ja Pan Tadeuszin kansoja toisiinsa. Näille suhteille on kuvaavaa se, että niiden tutkimuksen vähyyteen kiinnitti huomiota japanilainen tutkija Katsuyoshi Watanabe. (Vt. His- toriallinen Aikakauskirja 2/1994, s. 176) Seuraavilla sivuilla pyrinkin hahmottamaan Suomen ja Puolan vä- listen suhteiden lujuutta ja niiden heikkouksia sekä tutkimaan maita yhdistävän sillan kestävyyttä kahden vuosikymmenen aikana eli toisin sanoen suhteita yli Itämeren. 9 Johdanto Ryhtyessäni työhön oli päällimmäisenä tavoitteenani tutkia ja eritellä Viron ja Suomen suhteita Puolaan maailmansotien välisenä aikana. Muodostettuani alustavan kuvan näiden kolmen maan keskinäisistä suhteista ja kerättyäni keskeisen arkistomateriaalin päätin kuitenkin ja- kaa aiheen kahteen osaan: Suomen ja Puolan ja toisaalta Viron ja Puo- lan välisiin suhteisiin. Tässä työn ensimmäisessä osassa olen keskitty- nyt Suomeen ja Puolaan. Olen käynyt lukemattomia kertoja molemmissa maissa ja asunut niis- sä yhteensä vuosia, mikä toisaalta helpotti pääsemään sisälle aiheeseen ja eläytymään siihen. Toisaalta se myös vaikeutti työtäni, sillä perehtyessäni aiheeseen tarkemmin, ymmärsin, kuinka vähän loppujen lo- puksi tiesin kummastakaan maasta. Euroopan yhdistyminen on sosialismin luhistuttua nopeutunut. Sa- malla on kuitenkin koko Eurooppaa koskevan suuremman liikkeen si- sällä otettava huomioon kaksi alueellista trendiä, nimittäin Välimeren ja toisaalta Itämeren maiden kehitys. Ne muistuttavat meitä keskiai- kaisesta Levantista ja Hansasta. Ehkei kuitenkaan tässä ole tarvetta katsoa niin kauas taaksepäin. Uusin kehitys tuo ennen kaikkea mieleen reunavaltioiden harjoitta- man politiikan Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen. Voisimmekin ehkä puhua reunavaltiopolitiikan renessanssista nykyisessä Euroopassa. Tämä koskee niin EU:n jäsenvaltioita kuin myös niitä maita, joita ei vielä ole hyväksytty jäseniksi. Joka tapauksessa jokaisen Itämerenmaan on tarkistettava omaa sisä- ja ulkopolitiikkaansa. Ilmeisesti myös Suo- men pitää jossakin määrin täsmentää ja tarkentaa historiallisista syistä johtuvaa suuntaumistaan muihin Pohjoismaihin, jotta se ymmärtäisi pa- remmin ja syvällisemmin myös muiden Itämeren- ja Keski-Euroopan maiden pyrkimyksiä ja tavoitteita.' Euroopassa tapahtuneet suuret muutokset vaativat entistä parempaa menneisyyden tuntemista. Kun kuulee ja lukee huomattavien ja tun- nettujen europoliitikkojen puheita ja kirjoituksia, voi toisinaan vain ih- metellä historiallisen muistin lyhyyttä, varsinkin kun Euroopan lähi- I Katso myös: Baltic Europe in the Perspective of Global Change. In Memoriam of Jean Christophe Öberg.Toim. Antoni Kuklinski, Warsaw, 1995. 10 historiasta on saatavilla yllin kyllin tietoa ja kokemusta. Vaikka Itämeri onkin omalta osaltaan aina yhdistänyt Suomea ja Puolaa, ja niiden keskinäiset suhteet ovatkin aina olleet pohjimmiltaan hyvät, nämä kaksi maata poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Mai- den välisten suhteiden muotoutumiseen ovat vaikuttaneet mm. eri us- konto, taloudellinen rakenne, kansanluonne, ajattelutapa, luonnonsuh- teet ja maiden kansainvälinen asema. On myös muistettava, että Puola on huomattavasti Suomea suurempi. Lisäksi näiden kahden maan si- jainti Itämeren