Tämän Teoksen Sähköisen Version on Julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) Creative Commons -Lisenssillä: CC BY-NC-ND 4.0 International
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Tämän teoksen sähköisen version on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) Creative Commons -lisenssillä: CC BY-NC-ND 4.0 International. Lisenssiin voi tutustua englanniksi osoitteessa: https://creativecommons.org/licenses/by-nc- nd/4.0/legalcode Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on saanut sähköisen julkaisuluvan teoksen oikeudenhaltijoilta. Mikäli olette oikeudenhaltija, jota SKS ei ole tavoittanut, pyydämme teitä ystävällisesti ottamaan yhteyttä SKS:aan. : Mikko Uola "SUOMI SITOUTUU HAJOTTAMAAN..." : Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 : välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella HISTORIALLISIA TUTKIMUKSIA 2 0 5 Mikko Uola "Suomi sitoutuu haj ottamaan..." Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella Suomen Historiallinen Seura . Helsinki 1999 Tutkimustyötä ovat taloudellisesti tukeneet mm. lakkautettujen järjestöjen "perilliset" Kaatunei- den Muistosäätiö, Vakka-Suomen Nuorisosäätiö, Suomen Naisten Huoltosäätiö sekä Varsinais- Suomen Maakuntasäätiö. Kiitän näitä yhtei8öjä, sillä niiden tuki on ollut edellytys tämän tutkiel- man syntymiselle. Kansikuva: Lakkautettujen järjestöjen symboleita vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas: Suojeluskuntajärjestö, Lotta Svärd, Isänmaallinen Kansanliike, Akateeminen Karjala-Seura, SS-Aseveljet, Rintamamiesliitto. © Mikko Uola 1999 ISSN 0073-2559 ISBN 951-710-119-8 Kirjapaino: Vammalan Kirjapaino Oy 1999 Romanian ja Suomen aselepoehdot kantavat luonnollisesti Neuvostoliiton tahdon leimaa, ja minun on kiinnitettävä tässä huomiota siihen pidättyvyyteen, jota Neuvostoliitto on osoittanut näitä maita kohtaan, jotka sokeasti ovat marssineet Hitlerin kannoilla tuhotakseen Venäjän. Pääministeri Sir Winston Churchill alahuoneessa 28.9.1944 Kyllä me venäläiset ymmärrämme, että te suomalaiset kaiken koetun jälkeen vihaatte meitä, mutta on yksi asia, jota meidän on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä: te myös halveksitte meitä! Marsalkka S.M. Budennyi puolustusministeri Waldenille Moskovassa 1944 - Sisällys Johdannoksi 9 Saneltu rauha 15 Kohti aselepoa 15 Molotovin diktaatti 23 Säädetyssä järjestyksessä 30 Hallitus lakkauttaa 36 Ensimmäinen lakkautuslista 36 Toinen lakkautuskierros 42 Valvontakomissio edellyttää 44 Tapaus Rintamamiesliitto 44 Zdanov rajamaassa 51 Suojeluskunnat on lakkautettava! 55 Pelastusyrityksiä 58 Suojeluskuntain kohtalo täyttyy 62 "Naissuojeluskunta" hajotetaan 76 Valiokunta haravoi lakkautettavia 82 Epäluuloinen komissio 84 Episodi Aftonposten 86 Arkistot talteen ja jäsenkirjat tuleen 87 Old Boys -pataljoonan aseet 93 Kommunistit ja komissio yhteistyössä 96 Asevelijärjestö syytettynä 96 ValvontakomiSSio "kehottaa" 106 Vaatimuksia vaalihuolien lomassa 114 Uusi hallitus ja uusi sisäministeri 119 Ampumaseura ja muita salaliittoja 126 Erikoistapaus Ilmapuolustusliitto 131 Äärivasemmisto tarkkailee 136 Yhdistykset kontrollissa 136 Valpo lakkauttamassa Työmaahuoltoa 138 "Fascistit vastuuseen" 142 Amerikkalaisten musta lista 145 Leinon vaatimuksia 147 Brusiin saa tarpeekseen 149 7 Sisäministeri hämää 150 Yhdistysten tarkkailu laajenee 150 Vappu 1946 155 Itsenäisyyden Liitto ja Ylioppilasoikeisto lakkautetaan 161 Lehdistö ja presidentti reagoivat 168 Kotitarkastuksia ja niiden kaikuja 171 Leinon bluffi paljastuu 174 Sopimattomat patsaat 180 Valpo löytää salahankkeita 189 Puhdistusvaatimuksia ja salaseuroja 189 "Hentusen hulinat" 194 Sananvapaus tarkkailussa 202 Varovainen lehdistÖ 202 Kirja- ja elokuvasensuuri 206 Kohti normaalia aikaa 209 Pariisin 8. artikla 209 Valpon viimeinen taisto 213 Moniarvoisuuden torjuntavoitto 219 Lakkautusten tilinpäätös 222 Selvitysmiesten urakka 222 Rintamamiesten varat huoltosäätiölle 224 Suojeluskuntaomaisuuden monivaiheinen selvitysproseSSi 225 Sk-piirien varojen pääasialliset saajat 243 Lotat hoitavat asiansa 245 Aseveljet säätiöivät omaisuutensa 249 Kadonneitten asiakirjojen arvoitus 252 Jatkuuko lakkautettujen toiminta? 255 Pitkä varjo 260 Välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella 262 lakkautetut järjestöt Lähdeluettelo 272 English Summary 276 Henkilöhakemisto 285 8 Johdannoksi Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Suomen ja Neuvostoliiton välil- lä 19. syyskuuta 1944 solmitun, aseleposopimukseksi ja alustavaksi rauhanso- pimukseksi tarkoitetun välirauhansopimuksen 21. artiklan soveltamista käytän- töön. Tarkastelun kohteena on tällöin tämä, yhdistymis- ja sananvapauteen puuttunut poliittinen artikla osana Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita, artiklan käytännÖn tulkinnat, sen määräysten käyttäminen politiikan välineenä sekä lopulta myös tuon artiklan soveltamisesta seuranneet taloudelliset järjeste- lyt. Tällainen problematiikka edellyttää vastaamista siihen, miten ja miksi suo- malaista yhteiskunnallista toimintaa välirauhansopimuksen jälkeen rajoitettiin, mihin tällaisella toiminnalla pyrittiin, mitä saavutettiin, ja mikä oli tämän vuo- sia jatkuneen prosessin lopputulos. Keskeisinä toimijoina tässä prosessissa ovat ennen muuta Suomen hallitus, liittoutuneiden valvontakomissio sekä kotimai- nen äärivasemmisto, joitten keskinäistä roolijakoa välirauhansopimuksen kysy- myksessä olevan ns. fasistiartiklan soveltamisessa on pyrkimys selvittää. Taus- talla on myös historiankirjoitukseen yleisestikin liittyvä keskeinen tavoite: sel- vittää nykyisyyttä menneisyyden tapahtumien kautta. Toisin sanoen: mikä on helposti pelkkänä historian yksityiskohtana ja kuriositeettina pidettävän väli- rauhansopimusartiklan vaikutus suomalaisen yhteiskunnan sodanjälkeisessä kehityksessä? Jatkosodan taistelut Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättänyt välirauhan- sopimus puuttui suomalaiseen yhdistymis- ja sananvapauskäytäntöön varsin poikkeuksellisella tavalla. Tämän ulkopuolisen puuttumisen vaikutusten hah- mottamiseksi on syytä luoda lyhyt katsaus kysymyksessä olevien kansalais- vapauksien siihenastiseen kehitykseen. Itsenäistyneen ja venäläisistä vapautuneen Suomen ihanteelliseen maailman- kuvaan oli kuulunut keskeisenä osana kansalaisten sellaisten perusoikeuksien takaaminen, jotka itsenäisyyttä edeltäneenä, vuonna 1899 alkaneena ns. venä- läistämiskautena olivat olleet erityisessä vaarassa. Näitä perusoikeuksia olivat varsinkin tsaristisessa komennossa pahoin rajoitetut yhdistymisvapaus ja painovapaus. Niinpä uudet ja ajan oloissa varsin liberaalit yhdistys- ja paino- vapauslait säädettiin heti ensimmäisillä maamme itsenäistymisen jälkeisillä valtiopäivillä. Nämä valtionhoitaja Mannerheimin aivan vuoden 1919 alussa vahvistamat lait muodostivat aina 1990-luvulle saakka suomalaisen yhdistystoiminnan ja julkaisutoiminnan lainsäädännöllisen perustan. Lakeihin tehtiin vuosikymmen- ten kuluessa vain muutamia muutoksia niin, ettei niiden keskeinen sisältö olen- naisesti muuttunut. Näihin lakeihin sisältyneet periaatteet tunnustettiin myös heinäkuussa 1919 vahvistetun hallitusmuodon 10. pykälässä, joten paino- vapaus ja yhdistymisvapaus tulivat suomalaisten perustuslaillisiksi oikeuksiksi. JOHDANNOKSI ■ 9 Yhdistymisvapauden keskeinen vapaan järjestäytymisen periaate todettiin yhdistyslain 1. pykälässä: "Semmoisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista var- ten, mikä ei ole vastoin lakia tai hyviä tapoja, saa perustaa yhdistyksiä, noudat- taen mitä täSSä laiSSa säädetään". Yhdistykset saattoivat olla joko rekisteröityjä tai rekisteröimättömiä. Koko Euroopan oloissa varsin liberaali yhdistyslainsäädäntö oli omiaan syn- nyttämään Suomeen tuhansittain yhdistyksiä, joitten tarkoitusperät vaihtelivat hyvin suuresti erilaisten harrastusten edistämisestä taloudellisiin tavoitteisiin pyrkimiseen tai kulttuurin vaalimiseen. Yhdeksi keskeiseksi ryhmäksi muodos- tuivat poliittiset yhdistykset, joitten tavoitteena oli vaikuttaminen maan yhteis- kunnalliseen kehitykseen. Suomalainen yhteiskunnallinen aktiivisuus näkyikin 1920-luvulta lähtien nimenomaan poliittisten yhdistysten määrän nopeana li- sääntymisenä. Tällaisia olivat niin puolueet ja puolueosastot kuin työväen- yhdistykset ja erilaiset poliittisen kentän eri puolilla toimineitten aatteellisten ryhmien perustamat yhdistyksetkin. Yhdistys- ja painovapauslakien liberaalisuus oli tietyssä ristiriidassa sen kanssa, että vasta itsenäistyneen ja sisäisestä vastat kainasettelusta pahoin kärsi- neen maan yhteiskuntajärjestystä haluttiin lujittaa niin sisäisten kuin ulkois- tenkin häiriötekijöitten varalta. Yhdistyslainsäädännön vapaamielisyydestä nähtiinkin aiheutuvan haittoja. Erityisesti tämä koski poliittisia yhdistyksiä, sil- lä niissä saatettiin pelätä kypsyvän valtiota vastaan tähdättyjä aatteita ja ajatuk- sia, ja suomalaisia yhdistyksiä katsottiin voitavan käyttää myös maan rajojen ulkopuolelta Suomen valtiollista järjestelmää vastaan suuntautuneen toiminnan tukemiseen. Suomalaisella demokratialla ei vielä ollut niin paljon syvyyttä, että sen olisi katsottu kestävän kansallista vapautta avoimesti uhmaavaa järjestötoi- mintaa. Erityisesti tämä vaara nousi esille 1920-luvun lopulla, jolloin mm. Lapuan liikkeen nimissä ruvettiin äänekkäästi vaatimaan kommunistien maanpetoksel- lisen toiminnan kieltämistä. Tätä oli jo edeltänyt hovioikeuden kesäkuussa 1924 tekemä päätös, jolla Suomen Sosialistinen Työväenpuolue oli maanpetok- sellisena kielletty. Kielto ulottui käytännÖssä myÖs tämän puolueen lukuisiin paikallisosastoihin. Tätä puoluetta pidettiin syystäkin punakapinan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneitten MoskovaSSa vuonna 1918 perustaman Suo- men Kommunistisen Puolueen etäispäätteenä. Kommunistilakeina aikanaan tunnetut muutokset toteutettiin vuosina 1930- 31 muuttamalla mm. painovapauslakia sekä rikoslakia siten, että kuuluminen Suomen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen