YEK Pölönen Raine JULK.Pdf (1.661Mt)

MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU

YHTEISEN KOMITEATYÖSKENTELYN ENSIASKELEET – Sotilaiden ja poliitikkojen suunnittelutyö puolustusrevisionissa 1923–1926

Diplomityö

Kapteeni, VTM Raine Pölönen

Yleisesikuntaupseerikurssi 59 Maasotalinja

Heinäkuu 2019

Kurssi Linja Yleisesikuntaupseerikurssi 59 Maasotalinja Tekijä Kapteeni Raine Pölönen Opinnäytetyön nimi YHTEISEN KOMITEATYÖSKENTELYN ENSIASKELEET – Sotilaiden ja poliitikkojen suunnittelutyö puolustusrevisionissa 1923–1926 Oppiaine, johon työ liittyy Säilytyspaikka Sotahistoria Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto Aika Tekstisivuja 111 Liitesivuja 11 Heinäkuu 2019 TIIVISTELMÄ Valtioneuvosto ei täysin ymmärtänyt antamansa tehtävän haastavuutta, kun se asetti puolustusrevisionin ja määrätessään siihen yhdessä ensimmäistä kertaa itsenäisyyden historiassa poliitikkoja ja sotilaita suunnittelemaan kokonaisvaltaista puolustusjärjestelmäuudistusta. Työn alkaessa sotilaiden ja poliitikkojen yhteisestä komiteatyöskentelystä oli kovin vähän kokemusta.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten puolustusrevisioni valmisteli kaikkinensa yli 1000 sivua laajan mietinnön ja miten komitean työskentelytavat vaikuttivat lopulliseen esitykseen puolustusjär- jestelmäuudistuksesta. Tutkielmassa keskitytään komitean työskentelytapoihin sekä siihen, ketkä komitean jäsenistä vaikuttivat osamietintöjen sisältöihin ja aineiston kokoamisessa valmiiksi mietinnöksi.

Tutkielman aineisto koostui pääosin kansallisarkistoon arkistoidusta puolustusrevisionin aineistosta. Tuon aineiston hedelmällisin osuus olivat puolustusrevisionin eri jaostojen kokouspöytäkirjat. Työsken- telyyn osallistuneiden yksityiskokoelmat avasivat lisää työn vaiheita sekä eri henkilöiden roolia.

Aineistoa lähestyttiin hermeneuttisen tieteenfilosofian kautta: Sen mukaan tutkimustieto muodostuu tekstin tulkinnan ja ymmärtämisen sekä uudelleentulkinnan kautta. Tutkimusmetodina toimi aineistoläh- töinen sisällönanalyysi ja historiatutkimukselle tyypillinen lähdekriittinen tutkimusote. Koska työssä olivat keskiössä komitean jäsenet, se vaati myös henkilöhistoriallista tutkimusotetta.

Tutkimuksen perusteella puolustusrevisionin työtä leimasi kompromissihakuisuus ja uhkalähtöisyys sekä vahvojen yksilöiden ja jaostojen vallankäyttö. Revisioni tukeutui voimakkaasti aiempaan työhön maanpuolustuksen kehittämisestä. Tätä aiempaa kehitystyötä oli kuitenkin heikentänyt jatkuvat kiistat sotilaiden ja poliitikkojen kesken ja välillä sekä se, että etenkään poliittisilla puolueilla ei ollut riittävästi asian- tuntemusta maanpuolustuksen kehittämiseksi. Revisioni perustettiin tuomaan yhteen tarvittava asiantuntemus sekä luomaan yhteinen näkemys maanpuolustuksen kehittämiseksi.

Komitean työtä ohjasivat voimakkaasti sen muutama jäsen, erityisesti puheenjohtaja Eirik Hornborg. Muita vahvoja, joskaan ei Hornborgin veroisia, vaikuttajia olivat jääkärimajurit Armas-Eino Martola ja Leonard Grandell sekä englantilaisen asiantuntijakomissionin puheenjohtaja kenraali Walter Kirke. Yleisemminkin komitean työssä suurimman painoarvon saivat sen sotilasjäsenet sekä ulkopuoliset asiantuntijat. Poliitikkojäsenten suurin merkitys oli päätös jättää suunnittelutyö sotilaille ja ohjeistaa heitä uh- kalähtöiseen suunnitteluun - suorituskyvyn merkityksen korostamiseen kustannuksista piittaamatta.

Valmistelutyö tapahtui jaostoissa ja osamietintöjen kautta. Näitä mietintöjä käytettiin myös muussa puolustushallinnon suunnittelutyössä ja ne kasvattivat näin merkitystään, vaikka puolustusrevisionin loppu- mietintöä ei toteutettu sellaisenaan. Samalla revisionin hajautettu työskentelytapa loi mallin myöhem- mälle valtionhallinnon komiteatyöskentelylle. Vaikka puolustusrevisionin lopputulos oli melkoinen kompromissi, sen työskentelyn ansiosta poliitikkojen ja sotilaiden näkemykset maanpuolustuksesta lä- henivät toisiaan, ja löydettiin yhteinen visio ja tapa työskennellä maanpuolustuksen kehittämiseksi. AVAINSANAT puolustusrevisioni, puolustusjärjestelmä, puolustusjärjestely, komiteatyöskentely.

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO JA TUTKIMUSPERUSTEET ...... 1 1.1 MIKSI PUOLUSTUSREVISIONIN TYÖSKENTELYÄ TULEE TUTKIA? ...... 1 1.2 PUOLUSTUSREVISIONIN TAUSTA ...... 3 1.3 MAANPUOLUSTUKSEN KÄSITTEET 1920-LUVUN ALUSSA – PUOLUSTUSREVISIONIN TYÖN KONTEKSTI ...... 5 1.4 TUTKIMUSKYSYMYKSET, RAKENNE JA RAJAUKSET ...... 8 1.5 TUTKIMUSMETODOLOGIA ...... 11 1.6 AIKAISEMPI TUTKIMUS JA LÄHDEAINEISTO ...... 13 2 KOMITEAN PERUSTAMISEEN VAIKUTTAVAT TAUSTATEKIJÄT 1920-LUVULLA ...... 21 2.1 ENCKELLIN KOMITEAT PUOLUSTUSJÄRJESTELYIDEN ENSIASKELEINA ...... 21 2.2 WETZERIN MÄÄRÄVAHVUUSKOMITEAN PERUSTEELLISTA TYÖTÄ EI TOTEUTETA ...... 24 2.3 ENCKELLIN JA WETZERIN VÄLINEN NÄKEMYSERO PUOLUSTUSSUUNNITELMAN LUONTEESTA ...... 27 2.4 NENOSEN SOTANEUVOSTOKAAN EI TUO RATKAISUA PUOLUSTUSKYSYMYKSEEN ...... 29 2.5 PUOLUEIDEN VAIHTELEVAT ASENTEET PUOLUSTUSLAITOKSEN KEHITTÄMISESTÄ ...... 34 3 PUOLUSTUSREVISIONIN VALINTA JA TYÖSKENTELY ...... 39 3.1 KOMITEAJÄSENTEN VALINTA TEHDÄÄN PIENESSÄ PIIRISSÄ ...... 39 3.2 PUOLUSTUSREVISIONIIN VALITTUJEN POLIITIKKOJEN TAUSTAT ...... 43 3.3 PUOLUSTUSREVISIONIIN VALITTUJEN SOTILAIDEN TAUSTAT ...... 50 3.4 TYÖOHJELMALLA PYRITTIIN OHJAAMAAN SOTILASJAOSTON TYÖSKENTELYÄ ...... 58 3.5 PUHEENJOHTAJA HORNBORG MÄÄRITTI KOMITEATYÖSKENTELYN PERIAATTEET ...... 62 4 MIETINTÖÄ VALMISTELTIIN MONIN ERI TAVOIN ...... 67 4.1 POLIITIKKOJEN VÄHÄINEN VAIKUTUS MIETINNÖN VALMISTELUTYÖSSÄ ...... 67 4.2 PUOLUSTUSLAITOKSEN YLINJOHTO JA MUITA HENKILÖSTÖÖN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ ...... 72 4.3 GRANDELLIN JA MARTOLAN TYÖVALIOKUNTA VASTASI MAANPUOLUSTUSSUUNNITELMISTA ...... 79 4.4 KIRKEN KOMITEAN VALMISTELEMAT MUISTIOT VAKUUTTIVAT SOTILASJAOSTON...... 86 4.5 POLIITIKOT JA SOTILAAT RYHTYVÄT YHTEISTYÖHÖN VASTA TOIMINTAKAUDEN LOPUSSA ...... 96 5 SUUNNITTELU ETENI HORNBORGIN VAHVASSA JOHDOSSA ...... 103 LÄHDELUETTELO ...... 112 LIITTEET ...... 121

YHTEISEN KOMITEATYÖSKENTELYN ENSIASKELEET – Sotilaiden ja poliitikkojen suunnittelutyö puolustusrevisionissa 1923–1926

1 JOHDANTO JA TUTKIMUSPERUSTEET

1.1 Miksi puolustusrevisionin työskentelyä tulee tutkia?

Tutkimuksen aiheena on poliitikkojen ja sotilaiden yhteinen komiteatyöskentely puolustusrevisionissa vuosien 1923–1926 välisenä aikana. Puolustusrevisioni oli itsenäisen Suomen en- simmäinen sotilaiden ja poliitikkojen yhteinen pyrkimys laatia kokonaisvaltainen suunnitelma uudesta puolustusjärjestelmästä.

Huolellisesti valmisteltu mietintö ei kuitenkaan koskaan päässyt eduskunnan käsiteltäväksi. Terän ja Tervasmäen (1973) mukaan tämä johtui hallituksen ja sotilasjohdon passiivisuudesta ja virhearvioinneista. Kansanedustajat turhautuivat puolustusrevisionin työskentelyn aikana puolustusmenoja korottavista tiedoista, ja siitä etteivät saaneet samalla tarkkoja perusteluja menojen kasvulle aineiston salaamisen takia. Kansanedustajat saivat tosin sihteerinä toimineen Lasse Leanderin toimittaman lyhennelmän mietinnöstä. Mietintöä ei hyödynnetty lopulta kuin pieniltä osiltaan.

Tästä huolimatta puolustusrevisionin työtä on mielekästä tutkia, sillä Terä ja Tervasmäki ar- vioivat, että puolustusrevisionin tutkimuksien ja perustelujen operatiiviset ja strategiset osat osoittautuivat myöhempien sotakokemusten valossa sodankäynnin kestoaikoja myöten paik- kansapitäviksi.1 Muun muassa tämän takia on mielekästä tuoda esiin ne henkilöt, jotka näitä suunnitelmia laativat sekä arvioida tapaa, jolla mietintö valmisteltiin.

Komiteatyöskentelyä voidaan tutkia sen tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Te- hokkuudella tarkoitetaan tapaa, jolla komitea työskentelee suorittaakseen tehtävänsä,

1 Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki (1973), s. 124–126. 2 vaikuttavuudella taas sitä, millaisia todellisia vaikutuksia komitean mietinnöllä on ollut erias- teiseen päätöksentekoon ja toimeenpanoon.2 Puolustusrevisionin mietinnön vaikutuksia maanpuolustuksen kehittämistyössä on jo tutkittu, mutta ei juuri sitä, miten komitea sai työnsä valmiiksi.

Tämän tutkimuksen näkökulma liittyy enemmän tehokkuuteen kuin vaikuttavuuteen. Tehok- kuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sitä, millä tavoin komitea päätyi esitykseensä puo- lustusjärjestelmästä. Keskiössä ovat siis työskentelytavat ja työskentelyyn liittyvät henkilöt. Ketkä vaikuttivat lopulliseen mietintöön ja millä tavoin mietintö luotiin. Tutkimuksen myötä tuodaan yhteen laaja, ennen hajallaan ollut aineisto (ks. Liite 1), ja tuodaan esiin uutta tietoa sekä komitean työskentelytavoista että sen vaikuttavimmista henkilöistä.

Puolustusrevision työn ymmärtäminen on olennaista, koska monet myöhemmät puolustus- ja valtiohallinnon komiteat oppivat puolustusrevisionin virheistä ja omaksuivat sen parhaita käy- tänteitä. Parlamentaarisia puolustuskomiteoita tutkinut Gustav Hägglund piti puolustusrevisionia myös myöhempien sotilaallispoliittisten päätöksentekoelimien esikuvana, koska se oli ensimmäinen puolustuspolitiikkaa tutkiva komitea maassamme.3

Komiteatyöskentelyn tutkiminen on tullut jälleen ajankohtaiseksi pääministeri Antti Rinteen hallituksen myötä, sillä hallitusohjelmassa yhdeksi uudistusten valmistelutyötavaksi on valittu parlamentaarinen komiteatyö. Valmistelutyössä palataan siis vanhaan 1990-lukua edeltävään aikaan, jolloin komiteatyöskentely oli kiinteä osa valtiohallinnon suunnittelutyötä.4

Seuraavissa alaluvuissa 1.2-.1.5 käydään tarkemmin läpi puolustusrevisionin perustamisen tausta, konteksti, tutkimuskysymykset, -rajaus sekä -metodologia.

2 Valtiovarainministeriön järjestelyosasto: Suomen komitealaitos. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1976, s. 57. 3 Hägglund, Gustav: Parlamentaariset puolustuskomiteat. Tiede ja Ase N:o 39. Tammi, 1981, s.120. 4 Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Osallistava ja osaava Suomi -sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta Valtioneuvoston hallintoyksikkö, julkaisutuotanto, Helsinki 2019, 177–179. Katso myös Luukka, Teemu: Rinteen hallitus tuo takaisin uudistuskeinon vuosikymmenten takaa: komiteat. [https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006173055.html], luettu 14.7.2019. 3 1.2 Puolustusrevisionin tausta

Tässä alaluvussa käsitellään lyhyesti komiteatyön yleinen tausta 1920-luvulla. Tämä asettaa kontekstin pääluvulle kaksi, jossa käydään läpi tarkemmin puolustusrevisionin perustamiseen johtanut tapahtumakulku.

1920-luvulla maanpuolustuksen kehittämistyön toimintatapana oli valtionhallinnossa jo totu- tuksi tavaksi tullut komiteatyöskentely. Komitealla tarkoitettiin valtionhallinnon asettamaa väliaikaista toimielintä, jonka tarkoituksena oli tuottaa työnsä päätteeksi mietintö määrätystä asiasta. Komiteamietinnöt saattoivat sisältää yhden tai useamman jäsenen eriävän mielipiteen, jolloin ne eivät olleet siis aina yksimielisiä.5

Itsenäistymisen jälkeen ensimmäinen merkittävä komitea oli valtioneuvoston eduskunnan toi- vomuksesta 4.2.1919 asettama asevelvollisuuslakikomitea. Kyseinen komitea jätti mietintönsä 11.12.1920 ehdottaen, että Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaatii niin voimakkaan maanpuolustuksen rakentamista ja ylläpitämistä kuin kansan elävän voiman varat suinkin sallivat. Komiteamietinnön perusteella laadittiin uusi asevelvollisuuslaki, joka tuli voimaan 11.11.1922. Palvelusajasta esitettiin hyvin eriäviä mielipiteitä. Komitea esitti yhtä vuotta, mutta sotaministeriö ja yleisesikunta kahta. Eduskunnan käsittelyssä kommunistit ehdottivat kolmea kuukautta, sosiaalidemokraatit neljää kuukautta, mutta porvarihallitus oli sotaministeri Jalanderin kanssa vuoden palvelusajan kannalla. Sotalaitosjärjestelmäksi ehdotettiin ylei- seen asevelvollisuuteen perustuvaa kaaderijärjestelmää, johon myös nykyinen teknistynyt Puolustusvoimamme edelleenkin perustuu.6

Asevelvollisuuskomiteaa seurasi joukko hyvin erilaisia komiteoita, jotka käsittelivät puolus- tusjärjestelmää. Tunnetuimmat komiteat ennen puolustusrevisionin toiminnan alkua olivat Enckellin rannikkopuolustuksen komitea7 (1920), Wetzerin määrävahvuuskomitea8 (1922) ja Holman komitea (1923–24).9

Näiden kaikkien komiteoiden esityksiä käytettiin ja hyödynnettiin vaihtelevasti, mutta osaa käytettiin suoraan lainsäädäntötyön valmistelussa. Tärkeimpiä lakeja, jotka vaikuttivat oleelli- sesti puolustusjärjestelmän kehittämiseen, olivat sotatilalaki (1922), aiemmin käsitelty

5 Niemivuo, Matti: Komiteanmietintö. [http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:komiteanmietintö], luettu 7.2.2017. 6 Kronlund (toim., 1988), s. 124–126. Katso myös Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki (1973), s. 105–106. 7 Kronlund (toim., 1988), s. 161. 8 Sama, s. 162. 9 Puolustusministeriö, taisteluvälineosasto / Komiteamietintö liitteineen taisteluvälineosaston toiminnasta (1924– 1924) / Holman komitea / 28.6.1923–1.2.1924, T4379/07, Kansallisarkisto (KA). 4 asevelvollisuuslaki (1922) ja laivastolaki (1921/1924).10 Puolustusrevisionia edeltäviä merkit- tävimpiä komiteoita ja niiden työskentelyä käsitellään pääluvussa kaksi.

Puolustusrevisionin perustamiseen vaikutti voimakkaasti pitkään jatkunut ylimmän johdon erimielisyys puolustussuunnitelmista ja puolustusjärjestelyiden periaatteista. Lopulta tätä kiistaa varten yritettiin löytää ratkaisua kenraalien muodostamasta sotaneuvostosta. Sotaneuvosto oli ainutlaatuinen ja ainutkertainen elin itsenäisyytemme historiassa yrityksenä löytää kenraaleiden yhteinen näkemys puolustusjärjestelmästä. Puolustusministeri Nenosen ehdotuksesta 30.10.1923 tasavallan presidentti Ståhlberg kutsui 5.11.1923 sotaneuvoston antamaan lausuntonsa puolustussuunnitelmista ja sotavoimien järjestelyistä.11

Sotaneuvostoon kutsuttiin Sotaväen päällikkö kenraaliluutnantti Wilkama, jalkaväen tarkastaja kenraaliluutnantti Löfström, rannikkopuolustuksen tarkastaja kenraalimajuri Kivekäs, yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri Enckell, 2. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Wetzer, 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Åkerman, 3. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Tunzlemann von Adlerflug, puolustusministeri kenraalimajuri Nenonen, suojeluskuntain ylipäällikkö eversti Malmberg, Sotaväen esikunnan esikuntapäällikkö eversti Spåre sekä puolustusministeriön keskusosaston päällikkö everstiluutnantti J. W. Hägglund. 12

Kenraalit eivät päässeet kuitenkaan sopuun ja sotaneuvostossa ollut kenraali Enckell totesi, et- tä asia on niin laaja, että olisi asetettava erillinen puolustusvalmistelukunta, jonka jäseniksi kutsuttaisiin sotilaiden lisäksi sopivia henkilöitä myös puolustuslaitoksen ulkopuolelta, mie- luiten valtiopäiviltä. Puolustusministerinä toiminut kenraali Nenonen piti asiaa niin tärkeänä, että esitti ehdotuksen presidentille poliitikkojen ja sotilaiden yhteisestä komiteasta.13

Tämän ehdotuksen perusteella valtioneuvosto asetti 26.11.1923 komitean, jonka tehtäväksi annettiin tutkia maan silloisen puolustusjärjestelyn tarkoituksenmukaisuutta sekä tekemään ehdotuksensa sen uudelleenjärjestelyistä ottaen huomioon taloudelliset rajoitukset ja sotilaalliset näkökohdat. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin rehtori Eirik Hornborg ja sotilasjäse- ninä olivat kenraaliluutnantti Martin Wetzer, jääkärieversti Lauri Malmberg (jääkärimajuri Leonard Grandell tuli tilalle 5.6.1924 alkaen),

10 Tervasmäki (1964), s. 87–107, 123–145 ja 188–206. 11 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki: Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet 1918–1939. Puolustusministeriön historia I. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XIII. KK:n kirjapaino, Helsinki 1973, s.119. 12 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki (1973), s. 119. 13 Sama.

5 jääkärieverstiluutnantti Harald Öhquist (jääkärieverstiluutnantti Erik Heinrichs tuli tilalle 16.10.1924 alkaen), jääkärimajuri Armas-Eino Martola ja heidän lisäkseen viisi puolue- edustajaa; kokoomusta edusti lakitieteidenkandidaatti Kaarlo. V. Holma (13.11.1924 tuli tilalle kansanedustaja Pekka Pennanen, 4.12.1924 tilalle vaihtui ministeri Armas Saastamoinen), sosiaalidemokraatteja toimittaja Evert Huttunen (4.4.1924 tuli tilalle toimittaja Olavi Puro), kansallista edistyspuoluetta agronomi Arvi Kontu, maalaisliittoa kansanedustaja Vihtori Ves- terinen (16.4.1925 tuli tilalle kansanedustaja Juho Niukkanen). Komitean sihteerinä toimi jääkärikapteeni Lasse Leander, jonka sijaisena oli syksyllä 1924 Into Auer.14 Komitean mie- tintö valmistui 11.1.1926 ja se luovutettiin 26.1.1926 valtioneuvostolle.

1.3 Maanpuolustuksen käsitteet 1920-luvun alussa – puolustusrevisionin työn konteksti

Jotta puolustusrevisionin työtä on mahdollista ymmärtää perusteellisesti, on ymmärrettävä myös revisionin ajan yleistä keskustelua maanpuolustuksen kehittämisestä sekä sen keskei- simpiä käsitteitä.

Suomen itsenäistymisen ja puolustusrevisionin perustamisen välinen aika vuosina 1917–1923 oli haasteellista puolustusvoimien kehittämisen kannalta. Haasteena oli erityisesti se, ettei Suomella ollut selvää itsenäistä ulkopoliittista linjaa tai maanpuolustuspolitiikkaa. Sotilasasiat olivat niin kansalaisille kuin kansanedustajille varsin vieraita. Kansanedustajien puheissa pidettiin jopa varojen käyttöä sosiaalisiin tarkoituksiin ja maatalouden tukemiseen maan itsenäi- syyttä ja turvallisuutta enemmän lujittavana tekijänä kuin varojen suuntaamista maanpuolustuksen hyväksi.15 Puolustusvoimatkin vakinaistettiin vasta 22.12.1927 säädetyllä lailla puo- lustusministeriön ja puolustuslaitoksen viroista ja toimista.16

Vilho Tervasmäen mukaan Suomessa vakiintui 1920-luvulla puolustusvoimain rauhanajan toiminnan, sodan ajan suunnittelun ja sodankäynnin yhteiseksi nimeksi maanpuolustus, jolla tarkoitettiin yleensä vain sotilaallista maanpuolustusta. Sillä oli kuitenkin ajanhengen mukaisesti liittymäpinta totaalisen sodan käsitteeseen vuoden 1922 sotatilalain kautta.

14 Puolustusministeriö: Suomen puolustuskysymys: puolustusrevisionin mietinnön perusteella laadittu lyhyt esitys ehdotuksista valtakunnan puolustuksen uudestijärjestelyksi. Julkaistu puolustusministeriön puolesta. Valtio- neuvoston kirjapaino, Helsinki, 1926, s. 5. 15 Tervasmäki, Vilho: Eduskuntaryhmät ja maanpuolustus. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1964, s. 11–15. 16 Tervasmäki, Vilho: Puolustusvoimat Suomen valtiokoneiston osana. teoksessa Tiede ja Ase N:o 12. Länsi- Savon Kirjapaino Oy. Mikkeli 1954, s. 88. 6 Sen mukaisesti sotatilassa pyrittiin hankkimaan maan johdolle sellaiset valtuudet, että politiikkaa ja taloutta voitaisiin käyttää sodan aikana tehokkaasti maanpuolustuksen hyväksi.17

Sotataidon käsitteet strategia, operaatiotaito ja taktiikka eivät olleet vakiintuneet ja selkeät määritelmät puuttuivat. Sotataidon käsitteiden strategia ja taktiikka käyttö vakiintui vasta myöhemmin 1920-luvulla.18 Operaatiotaidon käsitettä ei käytetty. Kokonaisuudesta käytet- tiinkin yleisenä käsitteenä puolustusjärjestely, jonka synonyymina asiakirjoissa käytettiin myös puolustusjärjestelmän käsitettä. Puolustusjärjestelmästä käytettiin myös käsitettä valtakunnan puolustusjärjestelmä, jonka mukaan suunnittelun lähtökohtana tulee olla puolustussuunnitelmat ja taloudelliset mahdollisuudet sekä puolustusvoimien joukkojen kehittäminen19.

Puolustusrevisionin alkuperäisessä nimessä käytettiin puolustusjärjestelyiden käsitettä; valtakunnan puolustusjärjestelyn tarkoituksenmukaisuutta tutkiva komitea. Koska tarkkaa tai virallista määritelmää puolustusjärjestelyistä ei ollut, käytettiin käsitteitä vaihtelevasti. Komite- an arkistoa analysoitaessa tulee selväksi, että puolustusjärjestelmällä (tai -järjestelyillä) tarkoitettiin kaikkea puolustusvoimien rauhanajan toimintaan ja sodan ajan suunnitteluun liittyvää työtä. Siihen liittyivät niin organisatoriset kuin henkilöstöpoliittiset vaatimukset sekä puolustussuunnitelmat.

Puolustusrevisionin komiteatyön lopputuloksena syntynyttä mietintöä voidaan pitää 1920- luvun aikalaisten ymmärryksenä puolustusjärjestelmän rakenteesta. Vaikka puolustusjärjes- telmä on nykyään tunnettu käsite20, on sen määritelmä hyvin erilainen kuin tutkittavana ajankohtana. Maavoimien joukoista käytettiin käsitettä armeija, merivoimat käsittivät erikseen rannikkotykistön ja rannikkolinnoituksen, laivaston sekä meritukikohdat ja apuaseet. Ilma- voimista käytettiin käsitettä ilmailuvoimat. Mietinnössä todetaan sodanaikaisten puolustusvoimien käsittävän seuraavat joukot: suojajoukot, kenttäarmeija, kotiarmeija, rannikkotykistö, ilmailuvoimat, laivasto, kutsuntalaitos, suojeluskuntajärjestö, rajavartiomuodostelmat sekä te- ollisuuslaitokset ja varikot. Rauhanajan puolustusvoimat käsittivät suojajoukot, kantajoukot,

17 Tervasmäki (1964), s.2. 18 Tynkkynen, Vesa: Hyökkäyksestä puolustukseen. Taktiikan kehittymisen ensimmäiset vuosikymmenet Suomes- sa. 2. painos. Maanpuolustuskorkeakoulu, taktiikan laitos Julkaisusarja 1 nro 1/2014, s.2. 19 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Sotilasjaosto / 8.12.1923, R-632/01, Kansal- lisarkisto (KA). 20 Pääesikunta: Kenttäohjesääntö, yleinen osa. Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet. Edita Prima Oy, Hel- sinki 2007. Kenttäohjesääntö määrittelee puolustusjärjestelmän seuraavasti (s.101): ”Puolustusjärjestelmä on kokonaisuus, joka koostuu johtamisjärjestelmästä, tiedustelu- ja valvontajärjestelmästä, valmiudensäätelyjärjes- telmästä, logistiikkajärjestelmästä sekä joukkorakenteesta eli maa-, meri- ja ilmapuolustuksen johtoportaista ja joukoista..” 7 rannikkotykistön, ilmailuvoimat, laivaston sekä nostoväkidivisioonien upseerikannan suoje- luskuntajärjestössä.21

Puolustuslaitoksella tarkoitettiin sotaväkeä, jonka päälliköllä oli alaisuudessaan yleisesikunta ja maavoimien 3 divisioonaa, jääkäriprikaati, ratsuväkiprikaati, rannikkotykistö, laivasto, ilmailuvoimat ja erilliset laitokset ja koulut.22 Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti puolustuslaitoksen rooliin, mutta koska suojeluskunnalla oli myös iso merkitys, niin siihen liitty- vät viittaukset ovat merkityksellisiä tämän tutkimuksen kannalta. Suojeluskuntain ylipäälli- köllä olivat alaisena suojeluskuntain yliesikunta ja suojeluskuntapiirit. Suojeluskuntain merki- tystä maanpuolustukselle ei voida vähätellä, sillä niiden pohjalle perustettiin ensimmäinen Suomen armeija. Samoihin aikoihin suojeluskunnat vastasivat osittain rajan vartioinnista23. Suojeluskuntien merkitystä puolustusjärjestelmän kehitystyössä kertoo sekin, että vuonna 1922 puolustusministeriö asetti komitean tekemään ehdotuksia yhteistoiminnan parantamiseksi suojeluskuntain ja sotaväen välillä24. Suojeluskuntajärjestön rooli oli oleellinen laadi- tuissa liikekannallepanosuunnitelmissa.25

Komitean mietintöjä, niitä laatineita asiantuntijoita ja ylintä sotilasjohtoa (puolustusministeri- östä, sotaväen esikunnasta, yleisesikunnasta ja suojeluskuntain yliesikunnasta) käytettiin myös eduskunnan sotilasasiainvaliokunnan (vuodesta 1926 lähtien puolustusasiainvaliokunta) työskentelyssä. Valiokunnan työskentely oli itsenäistä ja maanpuolustuskysymykset saivat useimmiten lopullisen ratkaisun jo sotilasasiainvaliokunnassa. Yleensä esitykset menivät läpi sellaisenaan suuressa valiokunnassa tai eduskunnan täysistunnossa. Valiokuntien jäsenet istuivat usein pitkiäkin aikoja (jopa parikymmentä vuotta), joten heistä kehittyi maanpuolustus- poliittisten kysymysten asiantuntijoita ja yleensä heidän kanta määräsi oman puolueen edus- kuntaryhmän kannan.26 Niukkanen, joka oli valiokunnan puheenjohtajana vuosina 1920, 1924–25, 1927 ja 1929, toteaa muistelmissaan, että sotilasasiainvaliokunta oli hyvin merkittä- vä elin valtiokoneistossa1920-luvulla.27 Muita puolustusrevisionin jäsenenä pitkän aikaan toimineita sotilasasiainvaliokunnan jäseniä olivat Kontu ja Hornborg.

21 Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osa I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/02, s. 337 ja 372–381. 22 Tervasmäki (1954), s. 86–87. 23 Kronlund, Jarl (toim.): Suomen puolustuslaitos 1918–1939: puolustusvoimien rauhan ajan historia. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva, 1988, s. 127. 24 Suojeluskuntain yliesikunta: Suojeluskuntain yliesikunnan vuosikertomus v. 1922. Juusela & Levänen O.Y. Kirjapaino ja Kirjansitomo, Helsinki 1923, s.3. 25 Katso tarkemmin Ratinen, Juha: Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään. Suomalaisen liikekannallepanojär- jestelmän kehittyminen 1918–1945. Juvenes Print, Tampere 2018. 26 Tervasmäki (1964), s. 232–233. 27 Niukkanen, Juho: Talvisodan puolustusministeri kertoo. WSOY, Porvoo, 1951, s. 9–10. 8 1.4 Tutkimuskysymykset, rakenne ja rajaukset

Tutkimuksen tavoitteena on täydentää puolustusrevisionia koskevaa tutkimusta keskittymällä sen työskentelyn tutkimiseen. Tutkimuksen tavoitteeseen päästään selittävällä otteella, jonka tarkoituksena on etsiä historiatutkimukselle tyypillisiä syy-seurausketjuja.28 Tutkimuksen ta- voitteen pohjalta on määritelty pääkysymykseksi, miten puolustusjärjestelyitä suunniteltiin puolustusrevisionin komiteatyössä.

Päätutkimuskysymykseen liittyvien syy-seurausketjujen löytämiseksi on määritelty viisi ala- kysymystä, joihin vastaamalla on mahdollista muodostaa synteesi tutkimusaiheesta. Alatut- kimuskysymyksiä ovat: 1. Millainen kehityskulku johti puolustusrevisionin perustamiseen? 2. Miksi tietyt henkilöt valittiin puolustusrevisioniin? 3. Millaiset olivat komitean työskentelytavat? 4. Millä tavoin osamietintöjä valmisteltiin? 5. Ketkä tai mitkä vaikuttivat käsiteltyjen osamietintöjen sisältöihin?

Tutkielman rakenne on seuraava: Pääluvussa kaksi vastataan ensimmäiseen alatutkimuskysymykseen ja pureudutaan siihen, mitkä syyt ja kehityskulut johtivat puolustusrevisionin perustamiseen. Lisäksi luvussa käydään läpi ne henkilöt organisaatioineen, jotka pyrkivät kehit- tämään ja vaikuttamaan puolustusjärjestelyihin sekä sen hetkiseen sotataidolliseen ja poliitti- seen keskusteluun maanpuolustuksesta ennen puolustusrevisionia ja loivat näin perustan revisionin työlle. Luvun tarkoitus on myös tuoda esiin ne ajatusmallit ja asenteet, joihin Suomen puolustuksen kehittäminen tuolloin poliittisella tasolla perustui. Näitä ajatusmalleja ei suinkaan hylätty puolustusrevisionin työssä, vaan ne otettiin suunnittelun lähtökohdaksi.

Pääluvussa kolme vastataan toiseen ja kolmanteen alatutkimuskysymykseen ja keskitytään selvittämään, miksi tietyt henkilöt valittiin puolustusrevisioniin ja millaiset olivat komitean työskentelytavat.

Pääluvussa neljä käsitellään syvällisemmin komitean työskentelyn tärkeimmät osamietinnöt ja niihin liittyvä valmistelu, joihin kolmannessa pääluvussa esiintuodut henkilöt vaikuttivat. Näin ollen pääluku neljä on pääluvun kolme tiivis jatkumo, ja siinä vastataan neljänteen ja

28 Lauerma, Matti: Sotahistorian tutkimuksen problematiikka ja metodiikkaa. Tiede ja Ase N:o 35. Pohjois- Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1977, s. 107. Katso myös Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara: Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki 2008, s. 134–135. 9 viidenteen alatutkimuskysymykseen eli siihen, millä tavoin osamietintöjä valmisteltiin ja ket- kä tai mitkä vaikuttivat käsiteltyjen osamietintöjen sisältöihin.

Päälukuihin kolme ja neljä liittyen, tutkielman liitteeseen 1 on koottu kuudesta eri arkistoai- neistolähteestä taulukko pöytäkirjoista, jossa näkyvät kronologisesti käsiteltävät aiheet tär- keimpine merkintöineen. Taulukko tuo yhteen laajan aiemmin hajallaan olleen aineiston ja sen kautta on pystytty nostamaan esiin uutta tietoa siitä, miten ja kenen vaikutuksella puolustusrevisionin loppumietintö luotiin. Pääluvuissa kolme ja neljä analysoidaan taulukkoon koot- tua aineistoa ja puolustusrevisionin työtä teemoittain, ei kronologisesti. Valittu logiikka nou- dattelee valmistelevien kokousten ja täysistuntojen periaatteita, sillä kun sotilasjaosto oli saanut riittävästi osamietintöjä valmiiksi, ne hyväksytettiin lopullista mietintöä ajatellen puolustusrevisionin täysistunnossa. Monet kysymykset jäivät kuitenkin avoimiksi pitkäksi aikaa, ja vasta viimeisen puolen vuoden aikana ne saatettiin valmiiksi.

Pääluvussa 5 kootaan johtopäätökset edellä käsitellyistä kokonaisuuksista ja vastataan pääky- symykseen keskittymällä erityisesti analysoimaan tapaa, jolla komiteassa asioita valmisteltiin, sekä valmistelun keskeisimpiä henkilöitä.

Jotta tutkimusongelmaan saataisiin mahdollisimman kattava ja tarkka vastaus, on tutkimusta rajatessa huomioitu Lauerman (1977) esittämä kronologisen, alueellisen ja sotilaallisen toiminnan alan mukainen rajaaminen.29 Komitean toiminnan tutkimisen suhteen ajallinen rajaus on tehty puolustusrevisionin asettamiseen johtaneiden syiden ajankohdasta 1920-luvun alusta aina komitean valmiin mietinnön julkaisemiseen. Jotkin asiat vaativat myös perustelujen ha- kemista kauempaakin, esimerkiksi henkilöiden aiemmilla kokemuksilla on merkitystä heidän myöhempään ajattelumaailmaan. Varsinaisesti puolustusrevisioni eri alajaostoineen toimi ajanjaksolla 8.12.1923–11.1.1926.

Edellä esitellyt alatutkimuskysymykset itsessään rajaavat tutkittavaa ilmiötä suunnittelutyön tutkimisen näkökulmasta. Tutkimuksen keskiössä on puolustusrevisioni, joten suunnittelutyö- hön liittyvien asioiden ja henkilöiden on myös liityttävä puolustusrevisionin työhön. Tämä on tärkeä rajaus, sillä puolustusrevisionin pitkän toiminnan aikana tehtiin samaan aikaan paljon muutakin puolustuslaitokseen ja -järjestelmään vaikuttavaa kehitystyötä niin puolustusminis- teriössä kuin puolustuslaitoksessa. Ellei näillä ole havaittua vaikutusta puolustusrevisionin työhön, ei sitä tässä tutkimuksessa oteta huomioon.

29 Lauerma (1977), s. 107. 10 Esimerkiksi puolustusrevisionin täysien toimintavuosien 1924 ja 1925 aikana Puolustuslaitok- sessa julkaistiin yhteensä 54 eri ohjesääntöä, joista noin 40 käsitteli yleistä tai aselajien taiste- luteknistä tai taktista käyttöä.30 Huomion arvoista on se, ettei yksikään näiden kirjoittajista käynyt puolustusrevisionin asiantuntijana kuultavana.

Rajauksista, tutkimuskysymyksistä ja käsitteistä on laadittu tutkimusta havainnollistava viitekehys (katso kuva 1). Puolustuskyvyn rakentamisen ja suunnittelun lähtökohtana arvioidaan ensin, mistä lähdetään liikkeelle; onko suunnitelman perustana uhka- vai resurssilähtöisyys, vai jotakin siltä väliltä.

1920-luvulla puolustuskyvyn rakentaminen nähtiin loogisena ajattelumallina, jossa ensin määriteltiin uhka (mietinnön osa I). Tämän jälkeen suunniteltiin, millä ja miten uhka torjutaan (mietinnön osa II ja IV31). Kun resurssit oli saatu selvitettyä, arvioitiin mitkä ovat niiden kustannukset (mietinnön osa III). Neuvostoliiton uhkaa pidettiin niin sotilas- kuin poliittisessa johdossa itsestään selvänä. Sen sijaan uhkan torjumisesta ja sotilaallisen suorituskyvyn rakentamiseen käytettävistä menoeristä oltiin hyvin eri mieltä. Näin ollen laadittu ehdotus oli kompromissi poliitikkojen ja sotilaiden näkemyksistä. Yhteinen tahtotila oli laatia riittävän uskottava puolustusjärjestelmä Neuvostoliiton muodostamaa uhkaa vastaan.

Kuva 1. Tutkimuksen viitekehys.

30 Leino, Petteri: Suomalaiset sotilaskäsikirjat ja ohjesäännöt vuoteen 1944 saakka. Kirjapaino Jaarli, Turenki 2019, s. 30–32. 31 Mietinnön osa IV on liiteluku, jossa on englantilaisen asiantuntijakomission mietinnöt rannikkotykistöstä, il- mailuvoimista ja laivastosta. 11 1.5 Tutkimusmetodologia

Tämä tutkimus on tutkimusmetodologisista lähtökohdistaan laadullinen sotahistoriallinen tutkimus. Lauerman (1977) mukaan historian tutkimus on empiirisiin tieteisiin kuuluva, minkä pääasiallisina tiedonkeruumenetelmänä on havainnointi. Lauerma tähdentää, että historian tutkimuksen tavoitteena on ihmisen ymmärtäminen, mikä on myös tämän tutkimuksen keski- össä.32 Vaikka Lauerma liittää historian tutkimuksen empirismiin, niin tämä tutkimus kiinnit- tyy myös hermeneuttisen tieteenfilosofian perinteisiin, erityisesti Gadamerin tulkintaan her- meneutiikasta. Gadamerin mukaan tieto ja totuus rakentuvat tekstien tulkinnan ja ymmärtämi- sen kautta. Hän myös lisää, että historian ymmärtäminen ei ole vain historian konstruoimista uudelleen, vaan se on menneen integroimista nykyisyyteen.33

Hermeneuttisen filosofian mukaan ihmisten toiminta nähdään intentionaalisena, minkä vuoksi toiminta ja sen tulokset sisältävät eri merkityksiä. Tämä ajatus soveltuu puolustusrevision toiminnan tutkimukseen erittäin hyvin, sillä voidaan pätevästi olettaa, että komiteatyöhön osallistuneet ja vaikuttaneet ihmiset ovat pyrkineet vaikuttamaan suunnitteluun omista lähtö- kohdistaan. Näin ollen tutkijan tehtäväksi jää tiedon muodostaminen hahmottamalla asioiden ja niiden välisiä yhteyksiä sekä tarkastelemalla ilmiöitä ja tapahtumia suhteessa sekä toisiin että toisiin samankaltaisiin ilmiöihin ja ilmiöiden kehitykseen. Tieto ymmärretään her- meneutiikassa jatkuvana tulkintojen muodostumisena, jossa tulkinnat ja tieto uusiutuvat. Tieto muodostuu hermeneuttisen kehäajattelun mukaisesti, jossa yksityiskohtien tulkinta vaikuttaa kokonaisuuden tulkintaan ja näin ollen tutkimuskohteesta tehtyjen uudelleentulkitseminen tuottaa yhä laajenevaa ymmärrystä kohteesta.34

Tekstin ymmärtäminen vaatii siis aina tulkintataitoa, joka pohjautuu tutkijan esiymmärryk- seen. Esiymmärrys korjaantuu useastikin tutkimuksen edetessä. Tekstin osien oikea tulkinta vaikuttaa kokonaisuuden ymmärtämiseen, mutta myös tekstin kokonaisuus määrittää sen osien merkitystä. Tästä seuraa niin sanottu hermeneuttinen kehä, jossa tekstin tulkitsija tulkitsee tekstin kokonaisuuden ja sen osien välillä.35 Tässä tutkimuksessa tämä ajatus näkyy siten, että esiymmärrys puolustusjärjestelmän suunnittelutyöstä on ollut tutkimuksen alussa varsin

32 Lauerma, Matti (1977), s. 85–86. 33 Järvinen, Pertti & Annikki Järvinen: Tutkimustyön metodeista. Opinpajan kirja, Tampere 2004, s. 189–190. Katso myös Hermeneutiikka: [https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/- tieteenfilosofiset-suuntaukset/hermeneutiikka], luettu 31.1.2017 ja Gadamer, Hans-Georg: Hermeneutiikka. Ym- märtäminen tieteissä ja filosofiassa. Suomentanut Ismo Nikander. Vastapaino, Tampere 2004, s. 207–209, 213– 214, 223–227. 34 Järvinen ym.(2004), luettu 31.8.2017. Katso myös Väkevä, Lauri: Hermeneutiikka tieteellisenä lähestymista- pana. [http://wwwedu.oulu.fi/muko/lvakeva/Lisuri/hermeneu.htm], luettu 5.10.2017. 35 Kaakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa & Kaisa Heinlahti: Mitä on tutkimus? Argumentaatio ja tieteenfilosofia. Tammer-Paino. Tampere 2006, s.32. 12 vajavainen, mikä on kehittynyt ja muuttunut komiteatyöhön liittyvän aineistokokonaisuuksien tulkinnan kautta kokonaisymmärrykseen siitä, miten puolustusratkaisuja on suunniteltu. Vaja- vainen esiymmärrys ja -tieto käytettävissä olevasta aineistosta johtivat siihen, että esimerkiksi alkuperäiset alatutkimuskysymykset oli laadittu liian monimutkaisiksi, ja jotka muuttuivat tutkimusprosessin aikana. Näin ollen hermeneuttinen tieteenfilosofia sopii tämän tyyppisiin aiheisiin, joita aiemmat tutkimukset eivät ole käsitelleet.

Lisäksi aiemman tutkimuksen puuttuminen vaikutti myös sopivan tutkimusmenetelmän valintaan. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui aineistolähtöinen sisällönanalyysi, koska puolustusrevisionista oli olemassa valmis tekstiaineisto, mutta se oli hajallaan. Aineistolähtöisessä sisäl- lönanalyysissä sirpaleisista havainnoista luodaan kokonaisuus, missä tietämys ja olettamukset pyritään jättämään ulkopuolelle. Aineisto siis ohjailee tutkimuksen etenemistä, mikä pidetään oikeassa suunnassa asetetulla selkeällä päätutkimuskysymyksellä ja näkökulmalla. Kokonai- suuden muodostamiseen päästään induktiivisen päättelyn avulla, mikä tarkoittaa yleisen pää- telmän johtaminen yksittäistapauksista.36

Toisena tutkimusmenetelmänä käytettiin historian tutkimukselle tyypillistä lähteiden kriittistä tulkintaa. Sillä tarkoitetaan lähteiden tulkintaa siten, että tutkija osaa lukea lähteistöä myös ”rivien välistä”. Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkija osaa tehdä uskottavia päätelmiä eri havaintojen välillä, vaikkei niistä itsestään havaintoja olisikaan kirjattu. Ulkoisella lähdekritiikillä tutkija osoittaa osaavansa sijoittaa lähteen historiallisesti siihen paikkaan, jota se edustaa. Si- säisellä lähdekritiikillä tutkija arvioi lähteen todistusvoiman. Lähteelle asetetaan peruskysy- myksinä sen, että voiko lähde tietää totuuden mistä se kertoo ja haluaako se kertoa totuuden. Johtopäätöksissä pyritään esittämään totena sellaisia havaintoja, jotka ovat esiintyneet ainakin kahdessa toisistaan riippumattomassa alkuperäislähteessä.37

Tämä tutkimus tarvitsi myös henkilöhistoriallista tutkimusotetta, sillä keskiössä on puolustus- revisioiin nimetyt jäsenet. Renvallin (1983) mukaan henkilöhistoriallisen tutkimuksen mer- kittävyys tulee esiin silloin, kun tutkittava henkilö liitetään osaksi historiallista ilmiötä ja tutkittavan henkilön teot osaksi suurempia kokonaisuuksia.38 Martti Turtola, jolla on kokemus kymmenen henkilöhistorian kirjoittamisesta, toteaa, että saadakseen kokonaisvaltaisen ym- märryksen tutkittavasta henkilöstä sekä hänen toiminnastaan ja päätöksistään,

36 Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Jyväskylä, 2002, s.95–99. 37 Lauerma (1977), s. 100–105. Kts. myös Renvall, Pentti: Nykyajan historian tutkimus, WSOY:n graafiset laitokset, Juva 1983, s. 166. 38 Renvall (1983), s. 231–252. 13 tulee tutkimuksessa käsitellä henkilön perhe-, koulutus-, sotilasura-, sotakokemus ja luonne- taustat.39 Esimerkiksi tässä tutkimuksessa majuri Martolan yleisesikuntaopinnot Ranskassa vaikuttivat hänen ranskalaissuuntauksen korostamiseen omissa teksteissään.

Edellä esitetty tieteenfilosofinen ajatusmalli sopii myös Renvallin historiafilosofiseen ajatte- luun. Renvallin mukaan tieteen tunnusmerkkejä ensinnäkin ovat pyrkimys saattaa tietojen kokonaisuus järjestykseen etsimällä joitain sellaisia yleisiä näkökohtia, jotka sitovat yksittäiset ilmiöt yhteyteen keskenään. Historiatutkimuksessa näitä ovat esimerkiksi yleiskäsitteet ja ai- kakaudet.

Toiseksi järjestelmällisesti koottujen tietojen tulee olla hankittu sellaisella menetelmällä, joka nimenomaan tähtää mahdollisimman pätevän tiedon saamiseen, kuten lähdekritiikillä. Toi- saalta Renvall painottaa, että historiantutkimus on tiedettä, jonka kokemuspohjana ovat men- neisyyden ihmisten toiminnasta jääneet ja välittömästi havaittavissa olevat lähteet.40 Renval- lille ei historian tutkijana riittänyt pelkät arkistolähteet vaan kaikki ilmiöön liittyvät lähteet, tärkeintä oli kokonaisuuden ristiriidattomuus lähteisiin nähden.41 Näin ollen hermeneuttinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi nähdään tässä tutkimuksessa muokattuna uudempana ren- vallilaisena ajatteluna.

1.6 Aikaisempi tutkimus ja lähdeaineisto

Puolustusrevisionia käsittelevää aikaisempaa tutkimusta on ollut haasteellista käyttää. Ne tutkimukset, joissa on jollakin tavoin arvioitu revisionin jäsenten työskentelyä, vaikuttavat ko- vasti tutkijoiden omilta tulkinnoilta. Yleensä näissä yksittäisissä tulkinnoissa ei ole viitteitä alkuperäislähteisiin, jolloin asian todentaminen on mahdotonta. Sen sijaan puolustusrevisionin perustamisen syitä on käsitelty useissa lähteissä. Ne listaavat lähes samat perustelut puolustusrevisionin perustamisesta. Esimerkiksi Gustav Hägglund toteaa artikkelissaan, että puolustusrevisionin perustamisen taustalla oli lähtökohtaisesti se, että sotilasjohto oli niin riitaisa, ettei se päässyt omassa keskuudessaan yksimielisyyteen puolustusvoimien järjestelyistä. Hän kuitenkin lisää, että perustamiselle oli myös syvempiä puolustuspoliittisia syitä, joita hän ei

39 Turtola, Martti: Henkilöhistoria sotahistorian tutkimusmenetelmänä - ajatuksia Gustav Mannerheimin, Axel Erik Heinrichsin, Aksel Fredrik Airon, Einar Vihman ja Jussi Turtolan ratkaisuista. Teoksessa Maanpuolustus- korkeakoulu - kehittyvä sotatieteellinen yliopisto. Toimittanut Aki-Mauri Huhtinen ja Jarmo Toiskallio. Edita Prima Oy, Helsinki 2006, s. 151–166. 40 Renvall (1983), s.12–13 ja 16. 41 Mokko, Tuula-Maria: Pentti Renvallin historiakäsitys. Historismin luomaa paradigmaa murtamassa. Tampe- reen yliopisto. Historiatieteen laitoksen julkaisuja 9. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu, Tampere 1984, s.40. 14 kuitenkaan tuo esiin.42 Aikalaiskirjoituksissa esimerkiksi Iltalehti kirjoitti vuonna 1926 perustamisen syyksi ”jyrkkä epäluottamuslause senaikaisen puolustuslaitoksemme johdolle”. Sa- mainen lehti väittää myös, että puolustusrevisionin asettaminen oli jääkäriupseereiden ansioi- ta.43 Näinhän ei asia ollut, vaan itse asiassa, kuten jo aiemmin on tullut esille, esityksen teki kaksi tsaarinupseeria. Kenraali Enckell ehdotti ja ehdotuksen esitteli puolustusministeri kenraali Nenonen presidentille.

Aikalaisilmiöiden esiymmärryksen rakentajana ovat toimineet maanpuolustukseen liittyvät perusteokset. Vilho Tervasmäen (1964) väitöskirjassa ”Eduskuntaryhmät ja maanpuolustus” tutkittiin eri eduskuntaryhmien suhtautumista maanpuolustukseen ja puolustusjärjestelmän kehittämiseen. Väitöskirja auttaa ymmärtämään 1920-luvun puolueiden asennetta maanpuolustukseen, ja se selvittää eri puolueiden puolueohjelmien näkemykset puolustuslaitoksen ke- hittämisessä.

Martti V. Terän ja Vilho Tervasmäen (1973) julkaisema teos ”Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet 1918–1939” avaa hyvin Puolustusministeriön historiaa ja maanpuolustuksen kehitystyötä. Teoksessa puolustusrevisioni on saanut oman alalukunsa, jossa käsi- tellään sen perustamiseen johtaneita syitä ja puolustusrevisionin mietinnön sisältöä sekä sen vaikutusta julkaisemisen jälkeen. Puolustusrevisionin työskentelyä ei kuitenkaan käsitellä ollenkaan. Terä ja Tervasmäki toteavat, että puolustusrevisionin perustaminen juontaa juurensa kenraali Wetzerin määrävahvuuskomitean lausuntopyynnöistä ylimmältä sotilasjohdolta. Kun sotilasjohto ei päässyt yksimielisyyteen, perustettiin sotilasneuvosto. Kun sotilasneuvoston kenraalitkaan eivät päässeet yksimielisyyteen asiassa, päätettiin antaa asia arvovaltaiselle val- tiolliselle komitealle eli puolustusrevisionille.44

Reino Arimon (1986) kolmiosainen julkaisu Suomen puolustussuunnitelmat 1918–1939 avaa yksityiskohtaisesti ja selkeästi puolustuslaitoksen kehityssyklejä sekä Suomen sotilaspoliitti- sen tilanteen kehittymisen ja niihin johtaneita seikkoja. Hän kykenee kuvailemaan myös tapahtumia tärkeimpien päätöksentekoelimien ja päättäjien näkökulmasta. Kolmiosainen teos on kuitenkin laadittu niin yksityiskohtaisesti, ettei kokonaiskäsitystä kehityssykleistä ole helppo hahmottaa.

42 Hägglund (1981), s.125. 43 Puolustusrevisioni / Sanomalehtileikkeet 1925–1926 / Iltalehti / 21.7.1926, R-632/07. 44 Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki (1973), s. 118–119. 15 Tämän tutkimuksen kannalta II osa, Enckellin kausi 1919–1924, on ollut hyödyllisin. Puolus- tusrevisionin käsittely on Arimon muuhun tekstiin verrattuna varsin vähäistä. Teoksessa todetaan vain perustamiseen johtaneita seikkoja ja mitä puolustusrevisionissa tehtiin yleisellä tasolla.45

Arimon teoksen kaltainen on Jarl Kronlundin (1988) toimittama teos ”Suomen puolustuslaitos 1918–1939”. Siitä on löydettävissä puolustuslaitoksen rakentamisen haasteet niin poliittisesta kuin sotilaallisesta näkökulmasta. Puolustusrevisioni on saanut oman lyhyen alalukunsa maanpuolustusjärjestelmää koskevan luvun alusta. Vaikka luku onkin lyhyt, tuo se hyvin esille puolustusrevisionin toiminnan tarkoituksen ja tärkeimmät tulokset. Valitettavasti puolustusrevisionin tutkimuksen kannalta teos on koottu aihepiireittäin kronologiseen järjestykseen, mikä aiheuttaa sen, että viittaukset puolustusrevisioniin ovat hajanaisia. Esimerkiksi maan- puolustusjärjestelmää käsitellään 3. ja 4. luvussa hiukan eri tavalla, ja sen yhteydessä puolustusrevisionin vaikutus maanpuolustusjärjestelmän kehityksessä on tulkittu hieman eri tavalla. Tämän lisäksi teoksessa tulkitaan maanpuolustusjärjestelmä käsittävän vain asevelvollisuus- asiat, puolustussuunnitelmat, suojajoukot ja liikekannallepanojärjestelmän. Näiden käsittely keskittyy lähinnä maavoimien järjestelyihin, meri- ja ilmavoimia käsitellään poikkeuksellisen niukasti.46

Aiheeseen liittyvissä opinnäytteissä on yleensä viitattu vain puolustusrevisionin tekemiin ehdotuksiin ja tehty siitä päätelmiä, kuinka ne ovat vaikuttaneet tutkittavan kokonaismaanpuo- lustuksen, puolustushaaran tai aselajin kehittymiseen. Selkeästi puolustusrevisionia koskeva opinnäyte on Matti Kaijun (1996) Helsingin yliopistossa tehty poliittisen historian pro gradu - tutkielma: Puolustusrevisioni vuosina 1923–1926 ja Suomen turvallisuuspoliittisen kokonaissuunnittelun romahdus. Kaijun tutkimusongelmana oli, miksi puolustusrevisionin asiantunte- vaa työtä ei toteutettu. Kaijun mukaan komiteatyöllä selvitettiin Suomen puolustuslaitoksen toimintakykyä, joka oli alkuaan erittäin heikko. Tutkielman mukaan puolustusrevisioni toimi yhdessä Erichin komitean kanssa, jotta saataisiin aikaan kokonaisvaltainen ohjelma turvalli- suuspolitiikalle47.

Kaijun mukaan työnjaollisesti revisioni suunnitteli puolustuslaitoksen järjestelmällistä varus- tautumista ja Erichin komitea yritti turvata Suomelle ulkopolitiikan avulla sotilaallista ja taloudellista tukea ulkomailta.

45 Arimo, Reino: Suomen puolustussuunnitelmat 1918–193, osat I–III. Sotatieteen laitos. Helsinki 1986. 46 Kronlund (toim., 1988), s. 286–373. 47 Tätä yhteyttä ei kuitenkaan tuoda opinnäytteessä selvästi esille, eikä se noussut esiin kovinkaan merkittävästi tämän tutkimuksen aikana puolustusrevisionin arkistosta. 16 Kaiju toteaa myös, että puolustusrevisioni oli suunnitellut kokonaisvaltaisen ohjelman Neu- vostoliiton aiheuttamaa uhkaa vastaan. Poliittisen näkökulman mukaan turvallisuuspolitiikka oli uutta puolueille, minkä vuoksi sotilasasiantuntijat nauttivat luottamusta yli puoluerajojen. Siitä huolimatta puolustusrevisionin toiminta oli hankalaa sotasalaisuuskäytännön takia. Puo- lueet, armeijan upseerit ja eri alojen asiantuntijat pyysivät ohjeita turvallisuuspolitiikkaan liittyen, mutta salaamisen takia se oli mahdottomuus. Kaijun mukaan vastaus pääkysymykseen oli salailu. Esimerkiksi salailun vuoksi eduskunta ei voinut käsitellä määrärahoja kokonais- suunnitelman toteuttamiseen.48 Kaijun opinnäyte on mielenkiintoista luettavaa, mutta se sisäl- tää liian karkeita yleistyksiä ilman riittävän tarkkoja viittauksia lähdeaineistoon.

Toinen aihepiiriin liittyvä opinnäyte on Pekka Pessan (1967) Helsingin yliopistossa tehty poliittisen historian pro gradu -tutkielma: Poliittisen ja sotilasjohdon väliset suhteet Suomessa vuosina 1918–1926. Opinnäytteessä selvitetään poliittisen ja sotilasjohdon väliset suhteet siihen asti, kunnes jääkäristä oli tullut sotaväen päällikkö. Pessa toteaa johtopäätöksissään, että sotilasjohdon ja hallituksen väliset suhteet riippuivat siitä, kuka milloinkin oli puolustusminis- terinä. Pessan mukaan puolustusministeri Jalanderin kautta keväästä 1920 kesään 1923 kuvasti komento- ja hallintoviranomaisten valtasuhteiden muuttaminen itselle edulliseksi. Sotilas- johto katsoi Jalanderin olevan liian halukas julkisuudessa esitettyihin vaatimuksiin tiettyjen upseerien poistamiseksi armeijasta. Puolustusministerien Nenonen ja Schwindtin aikana syk- systä 1923 kevääseen 1924 suhteet paranivat, mutta samaan aikaan hallituksessa valmisteltiin uudistuksia armeijan organisaatiossa ja hallinnossa.49

Arvioitaessa kokonaisuutena poliittisten ja sotilasjohdon välisiä suhteita, Pessa toteaa, että pohjimmiltaan oli kyse tsaarin upseereiden ja jääkäriupseereiden taistelu armeijan ylimmän johdon paikoista. Presidentti Ståhlbergin kaudella muutoksia ei suuremmin tapahtunut, koska Ståhlberg tunsi luottamusta vanhoihin upseereihin. Sen sijaan vuonna 1925 presidentiksi valittu Relander ajoi aktiivisesti aitosuomalaista aatetta ja jääkärien aseman parantamista, ja näin vauhditti loppujenkin tsaarinupseereiden poistamista armeijan johdosta.50

Puolustusrevisionin roolia Ilmavoimien kehityksessä on tutkinut Olavi Salla pro gradussaan: ”MEIDÄNKIN OLI EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ SIJOITTAA LENTOASE OIKEU- DENMUKAISELLE PAIKALLEEN” - Sotilaiden ja valtiohallinnon toiminta Suomen ilmavoimien kehittämisessä 1920- ja 1930-luvuilla. Salla tutkielma käsittelee myös

48 Kaiju, Matti: Puolustusrevisioni vuosina 1923–1926 ja Suomen turvallisuuspoliittisen kokonaissuunnittelun romahdus. Poliittisen historian pro gradu -tutkielma. Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2006, s.2. 49 Pessa, Pekka: Poliittisen ja sotilasjohdon väliset suhteet Suomessa vuosina 1918 - 1926. Poliittisen historian pro gradu -tutkielma. Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 1967, s. 2, 97–99. 50 Pessa (1967), s. 100–102. 17 puolustusrevisionin ja Kirken komitean roolia ilmavoimien kehityksessä.51 Salla tulkitsee puolustusrevisionin asenteen olleen ilmavoimien merkitykseen varauksellista, mikä johti ilmavoimien kehittämiseen hyvin negatiivisesti 1930-luvun alkuun asti.

Samaan aihepiiriin liittyen on laatinut myös Juho Seppälän opinnäytetyönsä: Merkitystä vai ei? Suomessa vuonna 1924 toimineen Ison-Britannian sotilasvaltuuskunnan rooli ilmavoimien ja rannikkopuolustuksen kehityksessä 1920-luvulla, käsittelee myös tämän tutkimuksen olen- naisena osana olevaa kenraali Kirken komiteaa. Seppälän pro gradu -tutkielma keskittyy tutkimaan vain komitean vaikutusta ilmavoimien ja rannikkopuolustuksen kehittämisen näkö- kulmasta. Tämä johtunee siitä, että Kirken komitean muistiot julkaistiin puolustusrevisioin mietinnön luvussa IV sellaisenaan, jolloin se on ollut luontevaa rajata koskemaan vain niitä. Seppälän opinnäyte selvittää Kirken komitean kutsumisen taustatekijät, kutsumiseen johta- neen prosessin, toiminnan Suomessa ja suunnitelmien vaikutukset.52

Varsinaisesti opinnäytetyö ei tuo esiin mitään uutta, mitä tämän luvun alussa esitetyissä maanpuolustuksen perusteoksissa ei olisi jo, mutta se luo hyvän kokonaiskuvan Kirken komitean toiminnasta. Varsinaiseen pääkysymykseen Kirken komitean vaikutuksesta ilmavoimien ja rannikkopuolustuksen kehityksestä todetaan, että Kirken komitean muistioihin suhtauduttiin myönteisesti, mutta ne kohtasivat myös voimakasta kritiikkiä. Seppälän mukaan komitean muistioiden offensiivista ajatusta tuki jääkäreiden samansuuntainen näkemys. Seppälä toteaa, että myöhemmän kehityksen tarkastelun kautta Kirken komitean laatimien mietintöjen rooli nousi merkittäväksi lopulta ainoastaan ilmavoimissa. Seppälän havainnot ovat kuitenkin ristiriidassa Sallan havaintojen kanssa. Lisäksi Kirken komitealla oli huomattavasti laajempi vaikutus puolustusjärjestelyiden sisällöissä kuin mitä Seppälä tuo esiin. Esimerkiksi sotilasmaantieteellisen ja strategisen ajattelun sekä maanpuolustussuunnitelmaa käsittelevissä muistioil- laan Kirke vaikutti koko puolustusrevisionin jäsenten mielipiteisiin Neuvostoliiton uhkaa vastaan suunniteltavan armeijan kokoonpanosta ja käyttöperiaatteista.

Esiymmärryksen luojana toiminut aineisto ja aikaisemmat tutkimustulokset eivät kuitenkaan selvittäneet puolustusrevisioin työskentelystä juuri mitään. Pikemminkin se jätti puolustuslaitoksen kehittämistyöstä sekavan ja polveilevan kuvan. Sen sijaan Kansallisarkistossa oleva puolustusrevisionin arkisto, joka on tämän tutkimuksen alkuperäislähteistönä, selvensi

51 Salla, Olavi: ”MEIDÄNKIN OLI EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ SIJOITTAA LENTOASE OIKEU- DENMUKAISELLE PAIKALLEEN” - Sotilaiden ja valtiohallinnon toiminta Suomen ilma-voimien kehittämi- sessä 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Humanistinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto 2005. 52 Seppälä, Juho: Merkitystä vai ei? Suomessa vuonna 1924 toimineen Ison-Britannian sotilasvaltuuskunnan rooli ilmavoimien ja rannikkopuolustuksen kehityksessä 1920-luvulla. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Hu- manistinen tiedekunta, Turun yliopisto 2006. 18 komiteatyöskentelyn periaatteita. Kansallisarkistosta oli löydettävissä myös muita arkiston- muodostajia, jotka käsittelevät puolustusrevisionin toimintaa sekä puolustusjärjestelyjen suunnittelua.

Vanhan sota-arkiston muistion mukaan pääosa puolustusrevisionin arkistoa saapui sota- arkistoon 10.7.1944 päämajan komendanttiosaston lähettämänä. Materiaali oli ollut huono- kuntoinen ja täysin sekoittuneena puolustusministeriön sota-asiain osaston järjestelytoimiston 1920- ja 1930-luvun asiakirjoihin. Myöhemmin samaisen komendanttiosaston lähettämänä oli otettu vastaan toinen erä puolustusrevisionin asiakirjoja. Arkistointi oli ollut heikkoa ja kaikkia asiapapereita ei ole saatu, koska puolustusrevisionin sotilasjäsenten mukana asiakirjoja oli kulkeutunut puolustusministeriön eri osastoille, joissa ne olivat sekaantuneet osastojen omiin asiakirjoihin. Revisionin sotilasjäsenet saivat ohjeeksi palauttaa kaikki komitean työhön liittyvä materiaali, mutta siitä huolimatta osa materiaalista jäi jäsenten haltuun.53

Sota-arkisto toteaakin muistiossaan, että puolustusrevisionin arkiston järjestäminen on ollut hajanaisuuden ja huonokuntoisuuden vuoksi hankala ja vaikea tehtävä. Lisäksi arkiston järjes- tämisessä huomattiin sen olevan puutteellinen. Harmillista tämän tutkimuksen kannalta on erityisesti se, että pieni osa pöytäkirjoista puuttuu kokonaan ja vain osa niistä on puhtaaksikir- joitettu. Pöytäkirjat ovat lisäksi kuudessa eri kohtaa arkistoa, jotka oli ensin järjestettävä aika- järjestykseen. Tutkielman liitteeksi luotu taulukko eri jaostojen ja revisionin täysistunnoista on ollut erityisen hyödyllinen tämän tutkimuksen kannalta. Sitä voi pitää myös yhtenä merkit- tävimpänä tutkimuksen tuloksena, josta lukijan on helppo seurata työskentelyn etenemistä.

Sota-arkiston periaatteena on ollut luoda perusarkisto ja sen lisäksi toissijainen sarja, josta löytyisi kaikki jäsenille jaettu mietinnön, muistioiden ja ehdotusten luonnokset ja osat. Tämä tarkoitti sitä, että sama asiakirja on säilytyksessä useassa eri kohdassa. Perusteluna sota- arkisto toteaa, että näin jäsenten asiakirjoihin tekemät muistiinpanot ja huomautukset valaisisivat heidän omia mielipiteitään ja mahdollista osuutta tehtyihin päätöksiin. 54 Tämän takia päädyttiin kuvaamaan tätä tutkimusta varten pääosin koko puolustusrevisionin arkisto. Kuvat- tua aineistoa tuli yhteensä noin 6700 sivua.

Valitettavasti sota-arkiston odotukset siitä, että jäsenten asiakirjoihin tekemät muistiinpanot valaisisivat heidän omia mielipiteitään tai mahdollista osuutta tehtyihin päätöksiin, on erittäin

53 AARRE-arkistorekisteri. Puolustusrevisionin arkisto. Luettelo R 632, Osa 1. [http://kronos.narc.fi/aarre/naytakuva.php?id=20486], luettu 15.1.2017. 54 AARRE-arkistorekisteri. Puolustusrevisionin arkisto. Luettelo R 632, Osa 1. [http://kronos.narc.fi/aarre/naytakuva.php?id=20486], luettu 15.1.2017. 19 vaikea todeta. Mietinnön osioita työstettäessä näyttäisi olleen työskentelymetodina mietinnön lukeminen ääneen, koska kokouksessa olleiden jäsenten merkinnät ja korjaukset omissa kap- paleissaan on samanlaisia. Sotilasjaoston kokouksissa majuri Martola näyttäisi olleen ahkerin merkintöjen tekijä. Vähiten merkintöjä on majuri Grandellilla, mutta merkinnät papereissa ei- vät tietystikään kerro totuutta siitä, kuka on vaikuttanut lopulliseen sisältöön eniten. Kieliasun korjauksista vastasivat puolustusrevisionin jäsenet toimittaja Puro ja sihteeri Leander.

Puolustusrevisionin arkisto sisältää 26 kansiota. Ensimmäistä kansiota voi pitää tämän tutkimuksen kannalta tärkeimpänä, sillä se sisältää pöytäkirjat eri jaostojen kokouksista. Tämä aineisto lienee myös sota-arkiston kuvailema perusarkisto. Sotilasjaoston sihteeri Leander oli ymmärtänyt ottaa käyttöön juoksevan järjestysnumeron, jolloin kokousten seuranta on ollut helpompaa. Järjestysnumerointi kuitenkin lopetetaan 43. kokouksen jälkeen. Tämän jälkeen seuranta on vaikeampaa, koska tiedostaen aineiston puutteellisuuden, ei voi olla varma, ovat- ko kaikkien kokousten luonnoksetkaan tallessa. Viimeinen luonnos on koko puolustusrevisionin viimeisestä kokouksesta 11.1.1926, jolloin mietintö lopullisesti hyväksyttiin.55

Sota-arkiston nimeämä toissijainen sarja muodostuu lopuista 25 kansiosta, joista 18 kansiota sisältää mietinnön luonnoksia ja osioita, jotka oli jaettu puolustusrevisionin jäsenille laajana tai suppeana jakeluna. Laajassa jakelussa aineisto jaettiin kaikille puolustusrevisionin jäsenille ja suppeassa jakelussa aineisto jaettiin vain sotilasjaoston käyttöön. Suppeaa jakelua käytettiin mietinnön valmistelutyössä ja laajempaa silloin, kun puolustusrevisioni kokoontui kokonaisuudessaan työohjelman liittyvän osakokonaisuuden tultua valmiiksi.

Kansallisarkiston pikkukokoelmat eli niin sanotut yksityiskokoelmat täydensivät osittain komitean toiminnan ymmärtämistä. Pikkukokoelmista on käytetty komiteoiden työskentelyyn osallistuneiden ja puolustusvoimien sotilasjohdon arkistoja. Ne sisältävät henkilöiden muistiinpanoja, valmistelumateriaalia ja muita havaintoja. Pikkukokoelmat eivät valitettavasti pal- jastaneet työskentelystä siinä määrin, mitä odotettiin. Pikkukokoelmat sisälsivät puolustusrevisionin materiaalia, mutta ne olivat useimmiten kopioita puolustusrevisionin arkiston materiaalista. Lisäksi oli hyvin valitettavaa, että pikkukokoelmista ei ollut löydettävissä kaikkien puolustusrevisionin jäsenten arkistoja.

Tutkimuksessa on käytetty myös puolustusrevisionin jäsenten muistelmateoksia tai muiden aikalaisten muistelmateoksia, joissa on viitattu puolustusrevisioniin tai sen jäseniin. Jäsenistä

55 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 /Sotilasjaosto /11.1.1926, R-632/01, Kansal- lisarkisto (KA). 20 ainoastaan Hornborg, Niukkanen, Martola ja Vesterinen julkaisivat muistelmansa. Muistel- missa ei ole avattu kuin yleisellä tasolla työskentelyn laatua, esimerkiksi niistä ei löydy työs- kentelyn aikana merkintöjä eriävien mielipiteiden käsittelystä.

Tiede ja Ase -vuosikirjan ja aikalaisen lehdistön artikkeleita käytettiin avaamaan aikalaista ymmärrystä puolustusjärjestelyjen tilasta. Lisäksi aikalaislehdistö käsitteli useaan otteeseen puolustusrevisionin työskentelyä. Työskentelyä käsiteltiin yleensä suoraan Hornborgin lähet- tämien tiedotteiden muodossa. Sanomalehdistä Helsingin Sanomat otti selkeästi kriittisen kannan puolustusrevisionin työlle. Kansalliskirjaston digitoitua kokonaisuudessaan 1920- luvun lehdistön, on aiheesta hakeminen ollut erityisen palkitsevaa tämän työn kannalta. Sa- nomalehtien käytössä on muistettu lähdekriittisyys, sillä lehdet olivat aikalaisittain poliittisesti sitoutuneita.56 Tässä tutkimuksessa viitatut sanoma- ja aikakausilehdet olivat poliittisesti sitoutuneita seuraavalla tavalla: Helsingin Sanomat oli tuolloin Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Uusi Suomi ja sen rinnakkaisjulkaisu Iltalehti sekä Aamulehti olivat kokoomuksen äänenkannattajia. Suomen Sosialidemokraatti oli sosiaalidemokraattien pää- äänenkannattaja ja Kurikka sosiaalidemokraatteja tukenut pilalehti. Maakansa ja Liitto olivat maalaisliiton äänenkannattaja ja Hufvudstadsbladet ruotsalaisen kansanpuolueen äänenkan- nattaja. Suunta oli poliittinen viikkolehti, jonka taustalla olivat entiset itsenäisyysaktivistit.

56 Poliittinen sitoutuneisuus ilmoitettiin lehtien tiedoissa. Katso tarkemmin [https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu], luettu 1.5.2019. 21 2 KOMITEAN PERUSTAMISEEN VAIKUTTAVAT TAUSTATE- KIJÄT 1920-LUVULLA

Tyytymättömyys eri komiteoiden mietintöihin, upseerien näkemyserot puolustussuunnitelmien luonteesta sekä poliittiset näkemyserot olivat pääsyitä siihen, että päätettiin perustaa sotilaiden ja poliitikkojen yhteinen komitea. Alaluvussa 1.2 käytiin lyhyesti läpi puolustusrevisionin perustamisen taustatekijät. Tässä luvussa selvitetään tarkemmin näitä taustoja. Vaikka monessa lähteessä on perustamisen syynä nähty jääkäreiden ja tsaarinupseerien välinen valta- taistelu, on se tässä tutkimuksessa sen nähty olevan vain yhteistä suunnittelua haittaava ja hi- dastava tekijä, eikä niinkään syy komitean perustamiselle.

Aiemman komiteatyöskentelyn tunteminen on merkityksellistä senkin takia, koska työskente- lyn periaatteita, mietinnön tekstejä ja aiempia jäseniä asiantuntijoina käytettiin puolustusrevisionin työskentelyssä.

2.1 Enckellin komiteat puolustusjärjestelyiden ensiaskeleina

Kenraali Oscar Enckell oli hankkinut ylemmän sotilaskoulutuksensa Nikolain Yleisesikunta- akatemiassa Pietarissa ja sen jälkeen lähinnä sotilasdiplomaatin tehtävissä eri puolella Eu- rooppaa. Palattuaan Suomeen keväällä 1919 hänet merkittiin Suomen armeijan upseeriluette- loihin everstinä. Jo heinäkuussa 1919 hänet nimitettiin Suomen rannikkopuolustuksen päälli- köksi. Toimittuaan tehtävässä parisen kuukautta hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja 16.9.1919 hänet nimitettiin jo yleisesikunnan päälliköksi.57 Tuolloin yleisesikunnan päällikkö oli suoraan Tasavallan presidentin alaisuudessa, jonka vaikutusvalta oli merkittävä. Yleisesi- kunnan pääasiallisena tehtävänä oli puolustussuunnitelmien laadinta.

Nimityksensä jälkeen kenraali Enckell ryhtyi välittömästi tutkimaan itärajan puolustusmah- dollisuuksia päätyen nopeasti siihen, että puolustusvalmiutta on kohotettava ja nopeutettava suorittamalla eräitä järjestelyjä joukkojen sijoituksissa ja Kannaksen puolustusasemissa. Hän oli siis hyvin huolissaan liikekannallepanon hitaudesta ja leveän puolustusrintaman mahdollisuuksista torjua maahamme murtautuvaa vihollista vastaan.

57 Lipponen, Rauno (toim.): Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996: biografiat. Porvoo, Helsinki, Juva, WSOY 1997, s. 66. Katso myös Tynkkynen, Vesa: Sotakorkeakoulu ja suomalainen sotataito 1920- ja 1930- luvuilla. Teoksessa Tilander, Heikki, Juhani Haapala & Arto Kotro (toimituskunta): Sotakorkeakoulu, suomalaisen sotataidon kehittäjänä. Maanpuolustuskorkeakoulun Perinneyhdistys ry, WS Bookwell Oy, Juva 2009 s. 40.

22 Kahdeksan päivää nimityksensä jälkeen 24.9.1919 hän esitteli suunnitelmansa Sotaväen pääl- likölle kenraali Wilkamalle. Enckellin arvion mukaan Venäjällä oli mahdollisuus keskittää vahvoja voimia Karjalan kannakselle ja Laatokan pohjoispuolelle. Sen vuoksi puolustus olisi keskitettävä mahdollisimman nopeasti tärkeimmille alueille, ja ajan voittamiseksi joukot on keskitettävä riittävän lähelle rajaa puolustuksen järjestämiseksi. Enckellin suunnitelma kaikissa kolmessa divisioonassa oli siis hyvin puolustusvoittoinen, sillä jokaiselle määriteltiin puo- lustettavat alueet. Huomattava seikka on se, että tuohon aikaan oli olemassa kolme suunnitelmaa maan puolustamiseksi; puhtaasti puolustussuunnitelma, puolustus-hyökkäyssuunnitelma ja hyökkäyssuunnitelma. Näihin oli laadittu vastaavat liikekannallepanotapaukset 1, 2 ja 3.58

Enckellin suunnitelma tarkensi tapauksia 2 ja 3 siten, että 1. ja 2. Divisioona vaihtaisivat paikkaa, ja eräitä rykmenttejä siirrettäisiin paikasta toiseen. Kenraali Wilkama hyväksyi suunnitelmasta puolustuksen periaatteet, mutta totesi, että suunnitelmiin on sisällytettävä myös voimakas kiertoliikkeinen hyökkäys vihollisen kylkeen Pietaria kohden. Varmistuak- seen suunnitelmiensa käytännöntoteutuksesta matkusti Enckell tekemään tilanteenarviota Kar- jalan kannakselle. Maastontiedustelun perusteella yleisesikunta poisti puolustus- hyökkäyssuunnitelman todeten, että tilanteen muututtua hyökkäys kehittyy puolustussuunnitelmasta tarpeen vaatiessa. Vuonna 1921 luovuttiin termeistä liikekannallepanotapaus 1 ja 3, joita korvasivat Venäjä keskitys 1 ja 3 (V.K.1 ja V.K.3).59

Puolustussuunnitelmiin liittyvän muutostyön jälkeen kenraali Enckell lähetti 12.2.1920 kirjeen sotaministeri kenraali Bergille esityksen armeijan järjestelyjen puutteellisuuksista. Ehdo- tukset koskivat erikoisaselajien asemaa kuten teknillisten joukkojen kokoamista suuremmiksi yksiköiksi, ratsuväen muuttamista prikaatiksi sekä tykistön ja konekiväärien määrän lisäämis- tä. Tämän perusteella sotaministeriö asetti 21.2.1920 komitean armeijan uudelleenjärjestelyä varten, jonka puheenjohtajaksi nimettiin kenraali Enckell ja jäseniksi sotaministeriöstä eversti Ahrenberg, Sotaväen esikunnasta majuri Oesch, Yleisesikunnasta eversti Brummer, Rannik- kopuolustuksen esikunnasta komentajakapteeni Schwanck ja sihteerinä majuri Somersalo.60

Komitea aloitti 3.3.1920 pitäen seitsemän istuntoa, joissa keskusteltiin muutoksista lähinnä Enckellin sotaministeriölle lähettämän kirjelmän pohjalta. Muutenkin kaikki päätökset, joita loppumietintöön kirjattiin, oli Enckellin ehdotuksien mukaisia. Hän jyräsi oman mielipiteen

58 Arimo, Reino: Suomen puolustussuunnitelmat 1918–1939, II osa, Enckellin kausi 1919–1924. Sotatieteen laitos. Helsinki 1986, s. 174–185. 59 Sama. 60 Yleisesikunta. Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Komitea armeijan uudelleen järjestelyä varten / Enckellin komitea / 8.9.1920, T2855/4,Kansallisarkisto (KA). Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 86 ja Kronlund (toim., 1988), s. 161. 23 komiteassa läpi loppumuistioon. Kokouksien tapahtumista mielenkiintoisimmaksi nousee nel- jässä ensimmäisessä istunnossa eversti Ahrenbergin vastalauseet ja ehdotukset, jotka kaikki kumottiin. Hän ei kannattanut kenraali Enckellin työjärjestystä ja oli käytännössä kaikista asioista eri mieltä Enckellin kanssa. Viidenteen istuntoon eversti Ahrenberg oli korvattu majuri Grandellilla sotaväen esikunnasta. Enckell oli myös eri mieltä majuri Grandellin määrävah- vuuksien kanssa. Kuudennessa istunnossaan kokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti Enckel- lin ehdotus rauhan ajan joukkojen uudelleen sijoittamiseksi länsi–etelä -suunnalla lähemmäksi itärajaa puolustusvalmiuden parantamiseksi. Seitsemännessä istunnossa käsiteltiin Enckellin ehdottamia muutosehdotuksia armeijan määrävahvuuksiin. Tämän esityksen pohjalta Enckell laati kirjelmän sotaministerille.61

Sotaministerille lähetetyssä loppumuistiossa 9.6.1920 todetaan, että komitea yhtyy monilta osin kenraali Enckellin ehdotuksiin. Muistiossa oli kolme osaa: ensimmäisessä arvioitiin sen ajan armeijan kykyä täyttää sen ajan vaatimuksia ja mitä muutoksia tämän vuoksi olisi tehtä- vä, toisessa osassa käsiteltiin rauhan ajan muutoksia sodan ajan varalle jos käytössä on vain yksi ikäluokka palveluksessa sekä kolmannessa osassa arvioitiin miten armeijan sen hetkistä sijoitusta uudelleenjärjestelyn perusteella olisi muutettava. Perustana käytettiin tulevan uuden asevelvollisuusalain mukaista yhden vuoden palvelusaikaa.62

Komitean ehdotuksista neuvoteltiin seuraavan kerran 21.8.1920 kokouksessa, johon oli kutsuttu yleisesikunnan päällikkö kenraali Enckell, sotaväen päällikkö kenraali Wilkama sekä edustajia yleisesikunnasta ja sotaministeriöstä. Enckell ajoi nopeaa joukkojen siirtoa ja armeijan uudelleenjärjestelyn merkitystä tehokkaan liikekannallepanon ja maanpuolustuksen takia. Wilkama esitti eriävän mielipiteen, sillä hänen mielestään asuinolot ja siirrot aiheuttaisivat tyytymättömyyttä upseeristossa. Sotaministeriöstä annettiin kuitenkin käsky 5.11.1920 järjes- telyjen toimeenpanemisesta jo marraskuun aikana, sillä seuraavan vuoden menosääntö oli laadittu jo uuden organisaation pohjalta.63

Tätä ensimmäistä uudelleenjärjestelyä pohtivaa komiteaa arvioitaessa on todettava, että sitä ei voinut pitää kuin alkulaukauksena jatkosuunnittelulle. Sen tarkoituksena oli korjata räikeim- mät puutteet ja virheellisyydet puolustusjärjestelyistä, minkä takia sitä ei voinut pitää koko- naisvaltaisena puolustusjärjestelysuunnitelmana.

61 Yleisesikunta. Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Komitea armeijan uudelleen järjestelyä varten / Enckellin komitea / 8.9.1920, T2855/4,Kansallisarkisto (KA). 62 Sama. 63 Arimo (1986), II osa, s. 86–93. 24 Reilu puoli vuotta myöhemmin Enckell nimettiin puheenjohtajaksi rannikkopuolustuskomite- aan, jonka tehtävänä oli laatia rannikkopuolustusohjelma. Jäseninä olivat rannikkopuolustuksen komentaja kenraalimajuri Kivekäs ja esikuntapäällikkö kommodori von. Schoultz sekä majurit Heyns, Somersalo, Golovin, Sourander, Schwanck, Martola, Grönroos ja Alexan- drow.64 Komitean mietintö oli merkittävä, sillä myöhemmin perustetussa puolustusrevisionissa ei ollut merivoimien edustajaa, minkä vuoksi puolustusrevisioni käytti hyvin merkittäviltä osin rannikkopuolustuskomitean mietintöä pohjana rannikonpuolustusta käsitellessään.

Mietintö sisälsi neljä nidosta käsittävän rannikkopuolustusohjelman sotilasmaantieteellisine ja -poliittisine perusteluineen sekä kustannuslaskelmineen. Ensimmäisessä nidoksessa käydään Suomen strateginen rannikkokuvaus perusteellisesti läpi. Aluksi selvitetään Suomen rannikon strategista merkitystä ja merisotilasmaantieteellinen tilanne. Sen jälkeen selvitetään Venäjän hyökkäysmahdollisuudet Suomenlahdella ja Laatokalla, Ruotsin hyökkäysmahdollisuudet Ahvenanmaalla ja Pohjanlahdella sekä Norjan hyökkäysmahdollisuudet Itämerellä ja Petsa- mon alueella. Toisen nidoksen tarkoituksena on vastata ensimmäisen nidoksen selvittämään hyökkäysuhkaan rannikoillamme Laatokalla, Itämerellä ja Petsamossa liikkuvalla puolustuksella eli laivastolla, liikkumattomalla puolustuksella eli rannikkotykistöllä sekä rannikkopuolustuksen liikkumattomalla ja liikkuvalla ilmailuvoimilla eli ilmatorjunnalla ja lentoaseella. Kolmannessa nidoksessa selvitetään toisen osan suunnitelmien kustannukset. Neljäs nidos oli supistettu ehdotus kolmesta aiemmasta nidoksesta keskittyen Venäjän suunnalta tulevaan uh- kaan Itämerellä ja Laatokalla.65 Näyttäisi myös siltä, että puolustusrevisioni oli ottanut poh- jan rannikkopuolustuskomitean mietinnön rakenteesta omaansa.

2.2 Wetzerin määrävahvuuskomitean perusteellista työtä ei toteuteta

Jälkeenpäin arvioiden Enckellin vaikutus vuoden 1921 alun suuriin organisaatiomuutoksiin ja puolustussuunnitelmiin oli merkittävä. Vaikka vuonna 1921 oli toteutettu varsin laajat muutokset, niin uuden asevelvollisuuslain voimaantulo aiheutti lopullisen kokoonpanon ja määrä- vahvuuksien uudelleen määrittämisen. Tätä varten sotaministeriö suunnitteli komitean perustamista, jossa olisi edustus ministeriöstä ja ylimmistä esikunnista sekä eri aselajeista.66

64 Yleisesikunta. Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Rannikkopuolustuskomitean mietintö 1922 / Enckellin komitea / 28.10.1922, T2858/1, Kansallisarkisto (KA). 65 Sama. Katso myös Pohjanvirta, Yrjö: Järeä rannikkotykistömme. Tiede ja Ase N:o 41. Tammi, 1981, s. 166– 170. 66 Kronlund (toim., 1988), s. 161–162. 25 Komitean perustamista varten sotaministeriö pyysi yleisesikunnalta ehdotuksen kokoon- panomuutoksista ja vahvuuksista ottaen huomioon suojajoukkojen ja uuden 15 kuukauden palvelusajan aiheuttaman asevelvollisten lukumäärän kasvun. Yleisesikunnan muistiossa esitettiin palveluksenastumispäiviksi maavoimille 15. tammikuuta ja 15. syyskuuta sekä meri- voimille 1. lokakuuta, määrävahvuuden nostoa useissa joukoissa, uusia joukkoja sekä muutaman komppanian lakkauttamista ja joitakin jalkaväen määrävahvuuksien pienentämisiä.67

Tämän esityksen pohjalta puolustusministeri asetti 1.8.1922 komitean laatimaan ehdotusta puolustuslaitoksen lopulliseksi kokoonpanoksi ja rauhanajan määrävahvuuksiksi. Puheenjoh- tajaksi määrättiin kenraali Wetzer ja jäseniksi eversti Spåre sotaväen esikunnasta, majuri Sar- lin teknillisistä joukoista, kapteeni Wright yleisesikunnasta, kapteeni Olenius puolustusminis- teriöstä sekä kolme rykmentin komentajaa; Rannikkoprikaatin komentaja eversti Londen, Vii- purin Rykmentin komentajan everstiluutnantti Oesch ja tykistön tarkastaja eversti Nenonen (sijaisena toimi muutaman kerran J.T.R:n komentaja majuri Lundqvist). Komiteaa kutsuttiin ”Wetzerin määrävahvuuskomiteaksi”.68

Komitean toiminta alkoi 28.8.1922 tutustumalla yleisesikunnan laatimaan alustavaan mietin- töön rauhanajan välttämättömistä joukoista ja niihin tarvittavista asevelvollisten määristä. Tämän pohjalta annettiin tehtäväksi arvioida, miten asevelvollisten määrä saadaan riittämään niissä rauhan ajan joukoissa, jotka ovat välttämättömiä tehokkaan puolustuksen järjestämisek- si sodan syttyessä. Työskentely toteutettiin valiokuntana, johon kutsuttiin Sotaväen esikunnasta eversti Spåre, everstiluutnantti Hägglund Keski-Suomen Rykmentistä ja everstiluutnantti Oesch Viipurin rykmentistä. Valiokunta esitti mietintönsä 14.9.1922 kenraali Wetzeril- le, joka lähetti sen edelleen puolustusministeri kenraali Jalanderille 16.9.1922 ehdottaen lausuntojen pyytämistä myös Sotaväen päälliköltä ja yleisesikunnan päälliköltä. 69

Mietinnössä todettiin, että sen hetkiset suojajoukot ovat riittämättömiä vihollisen pitämiseen sen aikaa että joukkojen liikekannallepano ja ryhmitys on saatu suoritettua. Tämän takia rauhan ajan armeija olisi jaettava suojajoukkoihin ja kantajoukkoihin, missä joukkojen määrällis- tä painopistettä olisi siirrettävä suojajoukkojen puolelle. Se tarkoittaisi aiemman 11 pataljoonan, kahden patteriston ja ratsuväkiprikaatin määrävahvuuksien lisäämistä siten, että niitä olisi 15 pataljoonaa, 6 patteristoa ja ratsuväki. Laatokan pohjoispuolelle ei tehtäisi joukkojen vahvennuksia vaan ne pysyisivät ennallaan kolmessa pataljoonassa, mutta Kannakselle

67 Määrävahvuuskomitea. Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea /10.2.1923, R632/7, Kansallisar- kisto (KA), s. 1–2, katso myös Arimo (1986), II osa, s. 95 (Huom! Arimo on kirjannut väärän päivämäärän komitean aloituspäivämääräksi). 68 Määrävahvuuskomitea. Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea /10.2.1923, R632/7, (KA). 69 Sama. Katso myös Kronlund (toim., 1988), s. 162–163 ja Arimo (1986), II osa, s. 93–95. 26 lisättäisiin suojajoukkojen vahvuutta siten, että vahvennuksen jälkeen siellä olisi 12 pataljoonaa aiemman 8 pataljoonan sijasta. Näiden muutosten jälkeen suojajoukot kykenisivät pitä- mään raja-alueen kunnes kantajoukkoihin kuuluvan viiden divisioonan ryhmittyminen puolustukseen olisi saatu tehtyä.70

Tämän jälkeen suojajoukot vedettäisiin rintamasta pois ja niistä muodostettaisiin ainakin kaksi sodan ajan divisioonaa, myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti kaksi divisioonaa lisää. Li- säksi valiokunta esitti neljää palveluksenastumispäivää vuodessa yleisesikunnan esittämää kahta vastaan, koska joukkojen vahvuus olisi tasaisempi ympäri vuoden.71

Yleisesikunnan vastaus kenraali Enckellin johdolla valiokunnan ehdotukselle saatiin 11.10.1922. Enckellin mukaan valiokunta oli käsittänyt suojajoukkojen määrän ja käytön vää- rin. Niihin kuului vain kolme polkupyöräpataljoonaa, ratsuväkiprikaati ja Savon Jääkäriryk- mentistä yksi komppania sekä suojeluskuntia. Suojajoukkojen tehtävä oli vain hidastaa vihollisen etenemistä rintamalinjan etupuolella sen aikaa kunnes vakinainen armeija ehtii rintama- linjalle ennen vihollista. Jos pääpuolustuslinjalle Humaljoki–Äyräpää–Vuoksi ei ehdittäisi, niin suojajoukkoja ei suinkaan lisättäisi vaan otettaisiin haltuun taaempi puolustuslinja. Näin ollen yleisesikunnan mukaan komitean on virheellisesti pyrkinyt kasvattamaan suojajoukkojen määrää vakinaisen armeijan kustannuksella. Enckell kritisoi voimakkain sanoin myös komitean ehdotusta kantajoukkojen käyttämisestä kenttäarmeijan muodostamiseksi todeten lopuksi että Yleisesikunnan ehdottamat muutokset ovat kaikilta osin Wetzerin komitean ehdotusta parempia.72

Wetzerin komitea kokoontui tekemään muutoksia ehdotukseensa 23.10.1922 saatuaan Yleis- esikunnan muistion, jota käytettiin jatkotyöskentelyn pohjana. Komitean ratkaistavaksi tulivat nyt seuraavat osakokonaisuudet: Karjalan Kaartin Rykmentin, Viipurin rykmentin ja polku- pyöräpataljoonien vahventaminen; Savon Jääkärirykmentin muuttaminen prikaatiksi; Vuoris- topatteriston ja erillisen kenttätykistöpatteriston perustaminen; Panssarijunien miehittäminen suojeluskuntalaisilla; Panssariauto-osaston ja kantaosaston perustaminen ratsuväkeen; Rauta- tiepataljoonan ja Radiojoukkojen uudelleenjärjestäminen; Autopataljoonan vahventaminen; Etappipataljoonan perustaminen ja Ilmailuvoimien asteittainen laajentaminen.73

70 Määrävahvuuskomitea. Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea /10.2.1923, R632/7, Kansallisar- kisto (KA). 71 Määrävahvuuskomitea. Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea /10.2.1923, R632/7, Kansallisar- kisto (KA). 72 Arimo (1986), II osa, s. 96–97. 73 Määrävahvuuskomitea. Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea /10.2.1923, R632/7, Kansallisar- kisto (KA). Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 97–98. 27 Saatujen esitysten ja lausuntojen perusteella komitea laati yksityiskohtaiset määrävahvuuseh- dotukset kutakin joukkoa varten. Uudet määrävahvuudet vaatisivat 24 700 asevelvollisen kou- luttamista vuosittain, mikä oli 2200 miestä enemmän kuin puolustusministeriö oli laskenut mahdolliseksi. Vajauksen täyttämiseksi ehdotti komitea osassa joukkoja neljää palveluksenas- tumispäivää sekä komennustehtävistä siirrettävän varusmiehiä sodan ajan joukkoihin. Kanta- henkilökunnan määrävahvuudet laadittiin upseerin tarkkuudella todeten, että jokaisessa joukossa on merkittävä upseeripula. Laskennan perusteella upseereita oli palveluksessa vain 1156, kun virkoja oli 1506. Komitean mietinnössä myös todettiin, että ylimmän johdon järjes- tely oli epäonnistunut, koska samoja asioita käsiteltiin useissa toisistaan riippumattomissa virkapaikoissa, mikä näkyi ilmeisenä tehottomuutena. Komiteassa ei kuitenkaan käsitelty ylimmän johdon järjestelyitä, koska puolustusministeriössä oli ryhdytty asian vaatimiin toi- menpiteisiin. Wetzerin komitean lopullinen mietintö saatiin valmiiksi vasta 10.2.1923.74

Komitean vaatimukset asevelvollisten määrän, palvelukseen astumispäivien ja virkojen lisää- misestä ei toteutettu, joten komitean työllä ei ollut konkreettista vaikutusta maanpuolustuk- sessa olevien puutteiden korjaamiseksi. Siitä puuttui myös rannikkopuolustuksen tarvitsemat asevelvollisten määrät, sillä rannikkopuolustuskomitea ei ollut saanut omia laskelmiaan valmiiksi. Wetzerin komitea toi kuitenkin esiin sen hetkiset puutteet ja korjausehdotukset määrä- vahvuuksissa.

2.3 Enckellin ja Wetzerin välinen näkemysero puolustussuunnitelman luonteesta

Rannikkopuolustuskomitean toiminnan aikana yleisesikunta jatkoi kenraali Enckellin johdolla Karjalan kannaksen puolustussuunnitelmien kehittämistä. Vuoden 1922 aikana suunniteltiin V.K.1 pohjalta pahinta skenaariota, jossa Venäjä yllättäisi Suomen valmistautumattomana, eikä joukkoja ehdittäisi keskittää strategisesti ja taktisesti edullisimmalle ensimmäiselle puolustuslinjalle Humalajoki–Taipale. Tämä johtuisi siitä, ettei poliittinen johto antaisi puolus- tusvoimille toimivaltuuksia riittävän ajoissa. Kehitetyn V.K.2 -suunnitelman mukaan joukot ryhmitettäisiin taaemmalle tasalle ja divisioonille annettaisiin uudet lohkot siten, että 1. Divi- sioona Suomenlahdesta rautatien tasalle, 2. Divisioona rautatien tasalta Vuokseen ja 3. Divi- sioona Vuoksesta Laatokkaan.75

74 Arimo (1986), II osa, s. 97–98. Katso myös Määrävahvuuskomitea. Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetze- rin komitea /10.2.1923, R632/7, Kansallisarkisto (KA). 75 Arimo (1986), II osa, s. 198–203. 28 Tämä suunnitelma aiheutti kuitenkin paljon vastarintaa. 3. Divisioonan komentaja kenraali Wetzer kirjoitti 14.3.1922, että passiivinen puolustussuunnitelma lamauttaa jo suunnitteluvaiheessa siihen ryhtyneet upseerit. Puolustuksen olisi sisällytettävä edes jonkin verran aktiivista toimintaa, jotta sillä olisi myönteistä psykologista vaikutusta. Lisäksi Wetzer ehdotti, että hä- nen divisioonansa tulisi vapauttaa kokonaan Kannaksen puolustuksesta toimimaan sen sijaan V.K.1 -suunnitelman mukaan. Hän totesi myös, että divisioonan yhdelle rykmentille suunniteltu Vuoksi–Suvanto -tasan puolustaminen on ylivoimainen ja mahdoton tehtävä, erityisesti talvella.76

Kenraali Enckell vastasi tähän 22.3.1922 toteamalla, että aktiivinen toiminta tulee kyseeseen sotatoimien alkamisen jälkeen arvioitaessa tilannetta uudelleen, mutta aktiivinen toiminta puolustusvyöhykkeen etupuolella ei voi tulla kysymykseen. Jos näin tehtäisiin, niin rajallisia ja heikkoja joukkoja syötettäisiin pala palalta vihollisen tuhottavaksi ja tehtäisiin puhtaasti sotilaallinen virhe. Voidaankin todeta, että kenraalien Enckellin ja Wetzerin näkemykset toimivan puolustuksen järjestämiseksi poikkesivat varsin paljon toisistaan. Yleisesikunta vahvisti lopullisen V.K.2 -suunnitelman vuoden 1923 alussa ja tiedotti siitä yhtymille 12.4.1923. Lo- pullisessa suunnitelmassa oli otettu huomioon divisioonien muutosehdotuksia, mutta Wetze- rin ehdotukseen 3. Divisioonan vapauttamisesta kokonaan Kannaksen puolustamisesta ei suostuttu. Suunnitelman pääajatuksena oli muodostaa kolme armeijakuntaa kuudesta divisi- oonasta. Alkuperäistä suunnitelmaa oli kuitenkin varsin paljon muutettu, ja yleisesikunta käski yhtymien tehdä omat suunnitelmansa uusien tehtävien mukaisesti.77

Yleisesikunta tarkisti suunnitelmat. 2. Divisioona sai valmiiksi omansa 26.5.1923, jääkäripri- kaati 17.9.1923 ja 1. Divisioona 12.11.1923, mutta yleisesikunta oli useassa kohdassa eri mieltä, muttei voinut suoranaisesti käskeä korjaamaan suunnitelmaa, koska divisioonat olivat sotaväen päällikön alaisia. 3. Divisioonan komentajana ollut kenraali Wetzer ei hyväksynyt yleisesikunnan suunnitelmaa. Hän kritisoi kenraali Enckellille 7.8.1923 lähettämässään kir- jeessä divisioonalle annettua tehtävää, ja hänen mielestään torjuntasuunta ja voimien keskit- tämisen painopiste pitäisi olla eri suuntaan ja rykmenttien ryhmitykset hieman eri kohdissa, mitä yleisesikunta oli esittänyt suunnitelmassaan. Kenraali Enckellin 21.9.1923 lähettämän vastauksen mukaan Wetzerin divisioona oli käsittänyt tehtävänsä väärin, sillä annettu tehtävä palvelee päätehtävän toteutumista. Yleisesikunta voisi suostua Wetzerin ehdotukseen kahden pataljoonan uudelleen ryhmittämisistä, muttei muihin. Wetzerin vastasi tähän 27.9.1923, ettei hän ole käsittänyt tehtävää väärin, vaan yleisesikunta on käsittänyt väärin hänen

76 Arimo (1986), II osa, s. 198–203. 77 Sama

29 tarkoituksensa, koska hänellä ei ole ollut käytössään naapuridivisioonien suunnitelmia, eikä hän siten ole voinut laatia suunnitelmia niihin sopiviksi.78

Wetzer lähetti vielä uuden kirjeen 12.11.1923, vaikkei ollut saanut vastausta kirjeeseensä. Hän painotti siinä sitä, että oman hyökkäyksen painopiste on oltava vasemmalla sivustalla ja sen on ulotuttava mahdollisimman kauas syvyyteen. Hyökkäyksessä olisi varmistusosastot suunnattava mahdollisimman eteen suojaamaan uhanalaista sivustaa. Yleisesikunnan vastauk- sessa lopulta myönnyttiin Wetzerin havaintoihin pienin tarkennuksin, minkä pohjalta divisioona sai suunnitelmansa valmiiksi vasta 7.12.1923.79 Tätä Enckellin ja Wetzerin kiistaa sota- taidollisista näkemyseroista on pidettävä merkityksellisenä, koska vähän tämän jälkeen Wet- zeristä tuli puolustusrevisionin jäsen Enckellin jatkaessa yleisesikunnan päällikkönä. Kenraali Enckell jäi lopulta puolustuksellisen perusratkaisunsa kanssa yksin, koska nuorempi upseeris- to oli kouluttautunut Saksassa hyökkäyksellisin ajatuksin. Samoin kenraali Wetzer painotti sotatoimissa aktiivisuutta ja hyökkäyksellisyyttä.

2.4 Nenosen sotaneuvostokaan ei tuo ratkaisua puolustuskysymykseen

Puolustusministeriksi nousseen kenraali Nenosen tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen Wetzerin määrävahvuuskomitean kesken jäänyt työ ja kiistely puolustussuunnitelman luonteesta, sai hänet esittämään tasavallan presidentti Ståhlbergille sotaneuvoston perustamista. Esityksen mukaisesti Ståhlberg asetti 30.10.1923 sotaneuvoston antamaan lausuntonsa puolustussuunnitelmasta ja sotavoimien järjestelystä. Nenosen esityksestä neuvoston istuntoon määrättiin Sotaväen päällikkö kenraaliluutnantti Wilkama, jalkaväen tarkastaja kenraaliluutnantti Löfström, rannikkopuolustuksen päällikkö kenraalimajuri Kivekäs, yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri Enckell, joukkojen edustajina kenraalimajurit Wetzer, Åkerman ja Tuntzelman, puolustusministeri kenraalimajuri Nenonen (toimi puheenjohtajana), suojeluskuntien ylipäällikkö eversti Malmberg, everstiluutnantti Hägglund sekä sihteeriksi eversti Spåre.80

Sotaneuvosto kokoontui kahden päivän aikana 5.–6.11.1923. Istunnon alusti yleisesikunnan päällikkö kenraali Enckell. Hän totesi, että uhka maahamme kohdistuu vain Venäjän taholta ja sen vuoksi maan on noudatettava rauhanpolitiikkaa. Tästä seuraa se, että puolustusvoimien ainoa tehtävä on puolustaa itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta. Tehtävän

78 Arimo (1986), II osa, s. 93–94. 79 Sama. 80 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 98, 234. 30 ratkaisuiksi on olemassa joko strateginen offensiivisuus tai defensiivisyys. Offensiivisuuden edellytyksenä on liittoutuminen ja hyökkäykseen sopiva tilanne, mutta jos Suomi joutuu yksin Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, on strateginen defensiivisyys ainoa mahdollisuus. Joka tapauksessa Yleisesikunnan suunnitelmissa nämä molemmat oli otettu huomioon.81

Enckellin mukaan Venäjän hyökkäys voi kohdistua koko itärajalla Karjalan kannakselta Jää- merelle sekä etelä- ja länsirannikkoon. Suurin uhka kohdistuu kuitenkin Karjalan kannakselle, koska sinne johtaa Pietarista runsas rautatie- ja maantieverkko muodostaen erinomaisen hyökkäysmahdollisuuden suurella voimalla. Laatokan pohjoispuolella voiman käyttö vähäisen tieverkoston takia olisi huomattavasti pienempi. Vihollisen strategiset tavoitteet ovat Kannak- sella Viipuri, Viipuri–Hiitolan rautatie ja Elisenvaaran tasa. Laatokan pohjoispuolella Sai- maan ja Laatokan välinen kannas sekä Saimaan–Pielisen linja. Vihollisen todennäköisin hyökkäys suuntautunee Länsi-Kannaksen kautta, Itä-Kannaksella suojattaneen sivusta ja mahdollisesti suunnattaneen hyökkäys Elisenvaaran suuntaan.82

Enckellin mukaan Suomen on puolustettava koko Venäjän vastaista rajaansa, ja valmistaudut- tava pysäyttämään vihollinen mahdollisimman kauaksi rautatielinjasta, mikä vaatisi nopeaa joukkojen liikekannallepanoa ja keskittämistä. Enckell esitteli viisi todennäköistä ja edullista puolustustasaa, niihin tarvittavan voiman ja vihollisen keskittämän voiman määrän ja marssi- nopeuden. Enckell kävi kattavasti läpi venäläisten maahantunkeutumisvaihtoehdot koko Suomen rajan osuudelta. Hän tuli johtopäätökseen, että ensimmäinen linja Vammelsuu– Taipale on niin lähellä vihollisen joukkoja, ettei suomalaisten joukkojen viivytystaistelu ehdi vaikuttaa. Suojajoukkojen viivytys vaikuttaisi vasta kolmannesta puolustustasasta lähtien.83

Toinen erittäin uhanalainen suunta olisi rannikot ja useat maihinnousupaikat. Tämä kaikki oli aiheuttanut Suomelle ”puolustusprobleemin”, johon sen hetken resursseilla ei ollut mahdollista vaikuttaa. Rannikon valvonta ja puolustus tarvitsisi huomattavia voimia, ja sen lisäksi pitäi- si olla vielä ainakin 12 divisioonaa rajojen puolustamiseen. Sillä hetkellä Yleisesikunnan johdossa oli kuitenkin vain 7 divisioonaa, joista vain puolet oli olemassa rauhan aikana. A- divisioonat olivat vajaita, eikä niillä ollut riittävästi jalkaväen aseita ja tykistöä.

81 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 98, 234. 82 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 234–235. 83 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 235–241.

31 Puhumattakaan B-divisioonista, joilla ei ollut laisinkaan automaattiaseita tai tykistöä ja jonka päällystökaaderit olivat puutteelliset.84

Enckell korosti näiden puutteellisuuksien pelastajana Suojeluskuntajärjestöä, joka oli kor- vaamaton sisäisen järjestyksen ylläpidossa, liikekannallepanoavussa, etappipalvelussa sekä rajojen valvonnassa maa- ja merirajalla. Näiden syiden vuoksi Yleisesikunta oli Enckellin johdolla suunnitellut isoja muutoksia puolustussuunnitelmiin siten, että joukkojen sijoituksia on muutettava lähemmäksi rajaa, kehitettävä rautatiestöä, lisättävä omien joukkojen määrää, sel- kiytettävä A- ja B- joukkojen perustamisperiaatteita, vahvennettava puolustusta linnoitteilla, tulen tehoa lisättävä konetuliaseilla ja joukkojen liikkuvuutta parannettava.85

Enckell esitti loppulausunnossaan, että vihollisuhkan takia tehtäviä on monia mutta keinoja vain vähän ja nekin laadultaan kehnoja. Menestyksellisen puolustuksen onnistumiseksi olisi viiden ehdon täytyttävä. Ensinnäkin, puolustuslaitoksen tulisi organisoida kalusto, varustus ja henkilöstö siten, että se kykenee täyttämään sille annetut tehtävät. Toiseksi, kenttäarmeijan olisi oltava niin suuri kuin maan henkilöstö- ja materiaaliresurssit sen sallivat. Kolmanneksi, sen hetkisen elävän voiman tehon pystyisi moninkertaistamaan antamalla sille ajantasainen varustus, lisäämällä joukkojen liikkuvuutta, parantamalla tieverkostoa ja linnoittamalla puo- lustusasemia. Neljänneksi, meri- ja ilmavoimat tulisi kehittää tehtävien tarvetta vastaavalle ta- solle. Ja viidenneksi, jo rauhan aikana tulisi rakentaa teollisuus puolustustarpeita vastaavaksi ja koko maan resurssien tulisi varautua liikekannallepanoon. 86

Sotaneuvoston muut jäsenet olivat Enckellin kanssa yhtä mieltä ainoastaan siitä, että puolustuksen painopiste tulee olla Karjalan kannaksella, mutta Enckelliä ja yleisesikuntaa moitittiin siitä, että pääsuunnitelma V.K.1 oli liian passiivinen. Parannusehdotuksena esitettiin Kron- stadtin saartamista, puolustuksen siirtämistä kolmannelta linjalta ensimmäiselle Vammelsuu– Taipale -linjalle, puolustusaseman siirtämistä Vuoksen eteläpuoliselle järvilinjalle edullisem- man hyökkäysaseman saamiseksi Kiviniemestä sekä suojajoukkojen vahventamista 12–13 pa- taljoonaan ja 6 patteristoon tai suojajoukkoina käytettäisiin kolmasosa rauhan ajan joukoista.87

84 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 235–241. 85 Sama. 86 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 241–242. 87 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 242–243. 32 Enckell oli vahvasti erimieltä kaikista kohdista. Hänen mukaansa Vammelsuu–Taipale -linjaa ei pidä hallussa edes vahvennetutkaan suojajoukot, vaan yrityksen seurauksena joukot tuhou- tuisivat pieninä paloina. Hyökkäykseen ei tulisi ryhtyä, koska siihen ei ole riittäviä voimia. Kiviniemen sillanpään pitäminen vaatisi jo itsessään kokonaisen prikaatin. Kronstadtin saar- taminen tarvittaisiin avomerilaivasto, eikä merivoimilla ole edes rannikkolaivastoa.88 Enckell oli siis voimakkaasti erimieltä kolmessa periaatteessa; ensimmäiseen linjaan ryhmittyminen on mahdotonta oman liikenopeuden ja vihollistulen takia, voimasuhteet eivät mahdollista hyökkäystä ja suojajoukkojen määrän tulisi olla vain riittävä, ei mahdollisimman suuri.

Sotaneuvoston yhteisenä lausumana todettiin, että olisi kuitenkin keksittävä sellainen ratkaisu, että ryhmittyminen olisi mahdollista lähemmäksi rajaa kuin mitä V.K.1 -suunnitelma edellyt- tää. Lisäksi Enckellin esityksestä sotaneuvosto puheenjohtajanaan puolustusministeri kenraali Nenonen esitti 26.11.1923 Tasavallan Presidentille, että puolustuskysymyksen ratkaisua ja maanpuolustuksen rahoittamisen tutkimista varten olisi asetettava puolustusvalmistelukunta, jonka jäseniksi kutsuttaisiin sotalaitoksen upseereita ja edustajia valtiopäiviltä.89 Tämän perusteella Tasavallan Presidentti määräsi 26.11.1923 asetettavaksi erityisen puolustusrevision- komitean eli käsiteltävän Hornborgin komitean.90

Sotaneuvoston kokous päättyi erimielisenä puolustussuunnitelmien luonteesta. Päästrategiaksi muotoutui kaksi eri koulukuntaa - defensiivinen ja offensiivinen. Puolustuksellisten sotatoimien kannalla oli yleistäen Venäjällä koulutuksen saaneet ja hyökkäyksellisten kannalla olivat Saksassa jääkärikoulutuksen saaneet upseerit. Sotaneuvostossa Enckellin esittämiä ajatusmalleja pidettiin myöhemmin realistisena, kun taas jääkäreiden ja myöhemmin puolustusrevisionin mietintöä pidettiin idealistisena. Enckell ymmärsi puna-armeijan kasvavan voiman, kun taas jääkärit kuvittelivat, että tuleva sota olisi pääpiirteissään tasavahvojen armeijoiden sota.91

Neuvostoliiton hyökkäystä Karjalan kannaksen suunnalta pidettiin molempien koulukuntien yhteisenä oman sotataidon kehittämisen lähtökohtana, vaikkakin kiista Ahvenanmaasta sysäsi kenraali Enckellin johdolla yleisesikunnan laatimaan puolustussuunnitelmat Ruotsin keskityksen varalle. Kuitenkin Kansainliiton ratkaisu vuonna 1921 Ahvenanmaan demilitarisoin- nista siirsi uhka-ajattelun taas Karjalan kannakselle. Peruslähtökohtana 1920-luvulla oli se,

88 Sama. 89 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 243. 90 Yleisesikunta / Operatiivinen toimisto (toimisto I) / Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen / Sotaneuvosto / 5.– 6.11.1923, T2858/1,KA. Katso myös Arimo (1986), II osa, s. 65, 99, 243. 91 Kronlund, Jarl (toim., 1988), s. 288–289. 33 että rauhan ajan armeijalla voidaan suojajoukkokokoonpanossa viivyttää hyökkääjää kunnes kenttäarmeija olisi perustettu ja keskitetty Kannakselle. Kenttäarmeijan perustamisvastuu oli rauhan ajan joukko-osastoilla. Joukko-osastojen kaksoistehtävä vaikeutti ja hidastutti molempien tehtävien toteuttamista.92

Kuten aiemmin todettiin maanpuolustukseen liittyvien johtosuhteiden takia puolustussuunnit- teluvastuu ja siihen liittyvä ”sotatieteellinen” valmistelu oli lähes yksinomaan yleisesikunnan päälliköllä ja yleisesikunnalla 1920-luvulla. Puolustushaarojen ja aselajien koulutuksesta vastasi taas Sotaväen päällikkö. Näiden kahden tahon itsenäinen toiminta tarkoitti sitä, ettei soti- lasjohdossa ollut koordinoivaa elintä. Vuosina 1919–1924 puolustussuunnittelu ja koulutuksen koordinointi yhdistyivät vasta tasavallan presidentissä. Yleisesikunnan siirtäminen Sota- väen päällikön alaisuuteen vuonna 1924 johti puolustussuunnittelun ja koulutuksen johtami- seen keskitetysti sotaväessä. Sotaministeriö, joka oli ylin sotilaallinen hallintovirasto, vastasi määrärahoista, armeijan järjestelystä, täydentämisestä ja varustamisesta.93

Yleisesikuntaeverstiluutnantti Ari Raunion mukaan talvisotaa edeltävää aikakautta kuvasti sotilasjohdon duaalisuus puolustussuunnittelussa ja armeijan koulutuksessa. Yleisesikunnan toiminnassa näkyi ranskalaisvaikutuksesta defensiivinen puolustusajattelu, mutta saksalais- vaikutuksesta näkyi offensiivin korostaminen armeijan taistelukoulutuksessa. Nämä vaikutukset näkyivät myös alkuvaiheen ohjesääntöjen sisällöissä. Suomalaisen taistelutaidon perusteet luotiin 1920-luvulla kuitenkin kokeilutoiminnan kautta paneutumalla talvitoiminnan ke- hittämiseen. Talvitaktiikan kehittäjänä ja hiihtotaidon levittäjänä suojeluskuntajärjestön ja ra- javartiolaitoksen merkitys oli ratkaiseva. Kokeilutoiminnan tuloksena kehitettiin tulevia sotia varten sellaiset merkittävät keksinnöt kuten lämmitettävä teltta, marssikompassi, kenttäkeittiö, ahkio ja sotilassukset.94

92 Raunio, Ari: Sotataidollinen viitekehys ennen talvisotaa. Tiede ja ase 50. Tammi, Joensuu 1992, s. 57–58, 60. 93 Raunio (1992), s. 57–58, 60. 94 Raunio (1992), s. 57–58. Myös Puolustusrevisionin sotilasjaosto tutustui 5.2.1924 Suojeluskuntain päällystö- koululla talvikokeilujen tuloksiin. Tutustumisen aiheina olivat erityisesti suksimallit, kuljetusvälineet, erilaiset talvisotamajat, sotilaan talvivarusteet sekä hiihtokomppanian talvisotamuodostelmat. Katso tarkemmin Puolus- tusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen jäljennökset 1923–1924 / Sotilasjaosto / 5.2.1924, R-632/8, Kansallisarkisto (KA). 34 2.5 Puolueiden vaihtelevat asenteet puolustuslaitoksen kehittämisestä

Jos ylimmän sotilasjohdon, yleisesikunnan ja sotaväen välillä oli jyrkät näkemyserot parhaasta puolustussuunnitelmasta tai tsaarin upseerien ja jääkäriupseerien välinen kiista defensiivi- sen ja offensiivisen sodankäynnin painotuksista, niin myös poliittisten puolueiden näkemykset poikkesivat Puolustuslaitoksen kehittämisestä. Tämän tutkimuksen kannalta on merkittävää tunnistaa eri puolueiden kannat Puolustuslaitoksen kehittämisessä, sillä puolustusrevisionin puolueita edustavat jäsenet edustivat puolueensa kantaa myös puolustusrevisionin työssä. Sel- keimmin puolueiden asenne maanpuolustuksen kehittämistä kohtaan on luettavissa puolueoh- jelmasta, mutta valitettavasti 1920-luvulla puolueilla ei joko ollut selkeää linjaa maanpuolus- tuskysymyksistä tai puolueella ei ollut puolueohjelmassa käsitelty maanpuolustuskysymyk- siä.95

Ennen puolustusrevisionia toimineiden hallitusten esitykset puolustushallinnon ylimääräistä menoista saivat eduskunnan käsittelyssä tylyn vastaanoton. Esimerkiksi vuoden 1920 esityk- sessä esitettiin 148 miljoonan markan ylimääräisiä menoja, joista eduskunta hyväksyi vain 82 miljoonaa markkaa (erotus 66 miljoonaa markkaa). Sama tapahtui vuonna 1921, kun hallitus esitti 171 miljoonaa markkaa, josta eduskunta hyväksyi vain 52 miljoonaa markkaa erotuksen ollessa 119 miljoonaa markkaa. Vuonna 1922 hallitus esittikin vain 37 miljoonaa markkaa, jonka eduskunta hyväksyi melkein sellaisenaan 34 miljoonalla markalla.96

Valtion talousarviossa näkyvistä sotamateriaalin hankintakustannuksista vastasi sotaministe- riön hankkivat osastot ja keskusosasto. Vuosien 1919–1920 välisenä aikana hankkivina osas- toina toimivat intendentuuriosasto (vaatetus- ja elintarvikehankinnat), taisteluvälineosasto, in- sinööriosasto (tekniset, rakentamis-, ja ilmavoimahankinnat) sekä saniteettiosasto (lääkintä-, ja eläinlääkintämateriaali). Perushankintoja koordinoi yleinen sota-asiainosasto ja koko sota- ministeriön tulo- ja menoarvioesitystä keskusosasto. Edellä esitetyn järjestelyn ongelmana oli se, että osastot toimivat hyvin itsenäisesti, eikä kaikkia kustannuksia koordinoitu keskusjoh- toisesti. Esimerkiksi yleisesikunta ei laatinut omaa esitystä hankittavista sotavarusteita, ainoastaan budjettiehdotuksen vakinaisten määrärahojentarpeista. Suunnitelmista puuttui johdon- mukaisuus eikä niitä asetettu tärkeysjärjestykseen. Tämä saattoi johtaa myös siihen, että puo- lustusministeriön vuosittaisten talousarvioesitysten loppusummat saattoivat kohota huomatta- van korkeiksi. Poliittisten päättäjien näkemyksissä suuret menoesitykset aiheuttivat uskotta- vuuden puutetta uskoen että sotilaat liioittelevat hankintaesityksissään. Tämä johti siihen, että

95 Puolueohjelmista on tässä luvussa käytetty useita suoria lainauksia, koska niistä selviää siten parhaiten asenne maanpuolustusta kohtaan. 96 Juottonen (1997), s. 259. 35 eduskunta muutti budjetin valmistelussa määrärahojen määriä hyvin ennakoimattomasti vä- hentämällä jostakin ja suosimalla jotakin muuta. Tämä näkyi sotaministeriössä siten, ettei ennalta tehtyjä hankintasuunnitelmia voitu noudattaa, koska määrärahojen suuruus ei ollut enna- koitavissa. 97

Vasemmistopuolueet vastustivat selkeimmin puolustusmenojen kasvua. Vuoden 1922 valtiovarainvaliokunnan talousarvioesitys sai voimakasta vastarintaa vasemmistopuolueilta. Sosiaa- lidemokraattien edustaja Johan Helo esitti, että sotalaitoksen ylläpitoon on varattava yhdeksän kuukauden ajaksi 150 miljoonaa markkaa sekä perushankintavarat poistettavaksi. Tuona aikana olisi samalla siirryttävä miliisijärjestelmään ja suojeluskunnat olisi lakkautettava. Sosiaali- demokraateista osa piti varustautumispyrkimyksiä vahingollisina myös Kansainliiton aseiden- riisuntatoiveita kohtaan ja se provosoisi Venäjää toimimaan itärajalla.98

Sosiaalidemokraattisen puolueen tavoitteena olikin aluksi yleinen aseistariisuminen ja pysyvä rauha kansainvälisten sopimusten kautta. Puolustuslaitos tulisi perustua miliisijärjestelmälle, jossa suoritettaisiin vain 4-6 kuukauden asevelvollisuus. Puolue vaati epävirallisessa ohjel- massaan myös suojeluskuntien lakkauttamista. Sosiaalidemokraattien edustajan Evert Johan Huttusen (puolustusrevisionin jäsen) mielestä puolustuslaitoksen merkitys itsenäisyyden tur- vaajana ei ollut ratkaiseva. Huttunen korosti menojen suuntaamista rauhallisten suhteiden ke- hittämiseen eri kansojen kesken. Sosiaalidemokraatit olivat myös sitä mieltä, että armeijassa olisi suoritettava perusteellinen puhdistus tsaarin vallan aikaisista upseereista, koska venäläi- sen sotilaskoulutuksen saaneet upseerit eivät tunne suomalaisen kansan tapoja, tarpeita tai toi- vomuksia.99 Varsinaista maanpuolustusohjelmaa käsiteltiin vasta helmikuussa 1926 pidetyssä puoluekokouksessa ja virallinen maanpuolustusta koskettava ohjelma julkistettiin vasta 1930. Puolueen linjaksi oli selkiytynyt ”sotavoimien ja sotilasmenojen mahdollisimman suuri vä- hentäminen, suojeluskunnat olisi lakkautettava ja siviiliväestöä ei saisi kohtuuttomasti rasit- taa sotalaitoksen hyväksi”.100

Samoin kommunistien edustaja Juho Koivisto ilmoitti, että kommunistit ovat ilmaisseet eriä- vän mielipiteensä vuoden 1922 talousarvioesitykseen, ja vaativat erityisesti puolustuslaitoksen ylimääräisten menojen poistamista. Muutenkin kommunistien kanta oli se, ettei varoja puolustuskyvyn kehittämiseen saisi myöntää lainkaan, sillä puolustuslaitos palveli

97 Juottonen (1997), s. 27, 240. 98 Tervasmäki (1964), s. 252–254. 99 Tervasmäki (1964), s. 256. Katso myös Juottonen (1997), s. 32 - 33. 100 Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Sosiaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen ja sotilasohjelma 1930. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/480], luettu 1.7.2019. 36 imperialististen maiden etuja.101 Kommunistisen puolueen olemassaolo rakentui kapitalismin vastustamisen ja sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen ideologialle. Sotia pidettiin kapita- listien syynä, joten sotalaitoskin nähtiin porvarillisen valtiokoneiston osana, mikä olisi murs- kattava ja kaikkia muita porvarillisen militarismin muotoja vastaan on taisteltava. Sotalaitok- selle ei tulisi myöntää rahaa eikä miehiä, mutta työläiset olisi aseistettava. Puolue vastusti val- tiopäivillä asevelvollisuuslain hyväksymistä, esitti Suojeluskuntajärjestön hajottamista ja sen toiminnan kieltämistä.102 Suomen kommunistisen puolueen näkemykset perustuivat puolueen perustamislausuntoon vuodelta 1918, jossa ei kuitenkaan ole suoraa mainintaa maanpuolustusta kohtaan. Seuraava puolueohjelma julkistettiin vasta vuonna 1954.103

Kokoomuspuolue suhtautui myönteisesti maanpuolustuskysymyksiin. Puolueen maanpuolus- tusohjelmassa korostettiin ulkopolitiikan tärkeimmäksi tehtäväksi itsenäisyyden turvaaminen pyrkimällä ystävälliseen kanssakäymiseen muiden valtioiden kanssa. Puolueessa kannatettiin mahdollisimman pitkää palvelusaikaa koulutuksen tehostamiseksi, suojajoukkojen vahvuuden kasvattamista riittävän suureksi sekä puolustusmenojen kasvattamista paremman puolustusvalmiuden saavuttamiseksi. Kokoomuspuolue perusteli puolustusmenojen kasvattamista puolustuslaitoksen materiaalipuutteiden ja itärajan takana olevan sotilaallisen uhkan kasvamisen takia. Puolueen edustajat käyttivät runsaasti puheenvuoroja puolustaakseen hallituksen määrä- rahaesityksiä vasemmiston vähentämisvaatimuksia vastaan. Esimerkiksi kansanedustaja Paa- vo Virkkunen korosti valtionvarainvaliokunnassa itärajan takaa uhkan nousua ja siten määrä- rahavähennyksiin ei tulisi ryhtyä. 104

Puolue julkaisi vuosina 1922 ja 1933 vaaliohjelman, jotka olivat sisällöltään hyvin erilaisia. Vuoden 1922 ohjelmassa vihjattiin, ettei oma puolustuskyky riitä torjumaan uhkaa, joten itse- näisyyden puolustamisessa on turvauduttava ulkomaiseen tukeen. Sen sijaan vuoden 1933 ohjelmassa itsenäisyyden suojana ja sen rauhallisen kehityksen edellytyksenä nähdään pelkäs- tään ”taloudellisten edellytysten sallimaan suurimpaan vahvuuteen saatettu puolustuslaitos”.105

101 Juottonen (1997), s. 33 - 34, 243 - 244. 102 Tervasmäki (1964), s. 252–254. 103 Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Suomen kommunistisen puolueen perustamislausunto 1918. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKP/734], luettu 1.7.2019. 104 Tervasmäki (1964), s. 264, katso myös: Juottonen, Jorma: Millainen materiaalinen puolustuskyky? Materiaa- lisen puolustuskyvyn kehittämissuunnitelmat Suomessa 1920–1939; sotilasviranomaisten pyrkimykset - poliittisten päättäjien näkemykset. Riihimäen Kirjapaino Oy, Riihimäki 1997, s. 30 - 31, 244. 105 Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen kokoomuksen vaaliohjelma 1922. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/94], luettu 1.7.2019 ja Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen kokoomuksen vaaliohjelma 1933. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/96], luettu 1.7.2019 37 Kokoomusta myötäileviä olivat Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajat. Toisaalta Ruotsalai- nen kansanpuolue oli jakaantunut oikeisto-vasemmistosiipiin. Oikeisto siipi oli lähellä Kan- sallista edistyspuoluetta ja Kokoomusta, kun vasemmisto siipi kannatti sosiaalidemokraattien ajatuksia rauhantyöstä ja aseidenriisunnasta. Poikkeavia kannanottoja oli lähinnä palvelusajan pituudesta ja perushankintamäärärahojen suuruudesta. Puolueohjelman mukaan Suomen oli lujitettava ulkopoliittista asemaansa ja kehitettävä puolustusvoimiaan.106 Vuoden 1924 puolueohjelmassa todetaan, että ” puolue on valmis vilpittömään yhteistyöhön muiden aateryhmi- en kanssa kysymyksissä, joissa mielipiteet tavoitteista ja keinoista voivat käydä yksiin”. Vuo- den 1937 ohjelmassa ei ole maanpuolustukseen liittyvä kannanottoa.107

Maalaisliiton maanpuolustusohjelman mukaan ulkopolitiikan tärkeimpänä tehtävänä oli turvata itsenäisyys ja vapaus rauhanomaisin keinoin. Puolue kannatti lyhyempää palvelusaikaa ja liikekannallepanon siirtämistä pääasiassa suojeluskuntain johdolla järjestettäväksi. Maalaislii- tossa suhtauduttiin myönteisesti materiaalisen puolustuskyvyn kehittämiseen, mutta suhtau- tuminen oli huomattavasti kriittisempää menojen kasvusta kuin kokoomuksessa. Puolustuksen kehittämien tulisi mitoittaa siten, että itsenäisyys tulisi riittävän hyvin suojattua mutta se ei saa aiheuttaa liian suurta taakkaa veronmaksajille. Maalaisliiton kansanedustajista erityisesti Juho Niukkanen (myöhemmin puolustusrevisionin jäsen) toi tämän omissa puheenvuoroissa esiin. Hänen johdollaan puolueohjelmassa oli tunnistettavissa myöhemmin alueellisen liike- kannallepanojärjestelmän periaatteet. Maalaisliiton edustajien mielipiteet puolustusmateriaa- lin hankintojen määrästä olivat varsin neutraaleja. 1920-luvun alkuvuosina näkemykset olivat hieman enemmän hankintoja vastaan.108

Vuosien 1921 ja 1932 puolueohjelmat olivat melkein sanasta sanaan samansisältöisiä puolustuslaitoksen osalta. ”Puolustuslaitoksen kustannukset on saatava nykyisestään huomattavasti vähenemään” -toteamus oli muuttunut muotoon ”Puolustuslaitoksen vuotuiset kustannukset on pysytettävä sellaisissa rajoissa, että niillä varoilla, joita on mahdollista puolustustarkoi- tuksiin myöntää, saadaan myös armeijan teknillisissä apuneuvoissa esiintyviä puutteellisuuksia poistetuiksi.”109

106 Tervasmäki (1964), s. 272. Katso myös Juottonen (1997), s. 244. 107 Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelma 1924. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/552], luettu 1.7.2019 ja Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelma 1937. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/553], luettu 1.7.2019 108 Tervasmäki (1964), s. 260–262. Katso myös Juottonen (1997), s. 32, 244. 109 Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Maalaisliiton ohjelma 1921. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/MAAL/271], luettu 1.7.2019 ja Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Maalaisliiton ohjelma 1937. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/MAAL/272], luettu 1.7.2019 38 Kansallisen edistyspuolueen edustajien näkemykset olivat lähellä kokoomuksen ja maalaisliiton edustajien näkemyksiä. Puolustuskyvyn kehittämistä periaatteessa kannatettiin, mutta määrärahoja ei haluttu myöntää niin myönteisesti kuin Kokoomuksessa. Edustajien näkemyk- sissä oli sen vuoksi hyvin selviä eroja. Puolueen talousasiantuntija Risto Ryti esitti mahdolli- suudeksi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa vuonna 1922 eriluontoisten menojen kattamista lainarahalla. Vaikka hänen asenteensa oli kriittinen puolustusmenojen lainoittamiseksi, hän hyväksyi sotalaitoksen ylimääräisten menojen lainoittamisen välittömän sodanvaaran uhates- sa. 110 Puolueohjelmassa 1918 todettiin puolustuslaitoksesta pelkästään, että ”Suomen valtiollisen vapauden turvaamiseksi on järjestettävä maamme valtiolliseen asemaan ja taloudellisiin oloihin soveltuva kansallinen puolustuslaitos”. Seuraava ohjelma julkistettiin vasta 1929, jossa todettiin lyhyesti, että ” ylläpidettävä maantieteellis-valtiollisen ja taloudellisen asemamme vaatimuksia vastaavaa puolustusvoimaa, jota niin hoidetaan ja johdetaan, että kansassa säi- lyy voimakas puolustustahto”111

Vuoden 1923 aikana oltiin siis tultu sellaiseen tilanteeseen, jossa puolustuskyvyn kehittämistä haittasi ylimmän sotilasjohdon näkemyserot puolustussuunnitelmissa sekä poliittisen päätök- senteon eripura materiaalisten hankkeiden suuruudesta. Puolustussuunnitelmien kiista koski suojajoukkojen riittävyyttä Karjalan kannaksella ja ehdittäisiinkö pääjoukot keskittää suunni- telluille alueille riittävän ajoissa. Poliittista kenttää vaivasi vasemmiston ja oikeiston suuri nä- kemysero maanpuolustuksen järjestelyihin annettavien voimavarojen määrästä.

Porvarihallituksilla ei ollut riittävää tukea eduskunnassa, mikä johti siihen että eduskunta har- joitti itsenäistä ratkaisuvaltaa myös päättäessään puolustusmenoista. Tämä näkyi siten, että pienistäkin määrärahoista jouduttiin äänestämään. Näiden syiden lisäksi, kun sotaneuvosto ei kyennyt ratkaisemaan puolustussuunnitelmien ja sotavoimien järjestelyistä, eikä Wetzerin määrävahvuuskomitean mietintöä hyväksytty hallituksessa, päädyttiin esittämään komiteaa, jossa nämä ratkaisua odottavat kysymykset otettaisiin huomioon.

Puolustusrevisionin työskentely oli ainutlaatuinen sen vuoksi, että se yhdisti poliittisen kentän ja niiden vaatimat taloudelliset näkökulmat ja sotilaallisen kentän sotilaalliset näkemykset. Seuraavassa luvussa siirrytään käsittelemään tätä yhteisen puolustusjärjestelmän suunnittelu- työtä puolustusrevisionissa.

110 Tervasmäki (1964), s. 264. Katso myös Juottonen (1997), s. 31, 244. 111 Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen edistyspuolueen ohjelma 1918. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KE/301], luettu 1.7.2019 ja Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen edistyspuolueen yleisohjelma 1929. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KE/303], luettu 1.7.2019. 39 3 PUOLUSTUSREVISIONIN VALINTA JA TYÖSKENTELY

Komiteajäsenten valinta on komiteatyöskentelyn yksi tärkeimmistä vaiheista, koska yleensä komitean jäsenet työskentelevät pitkiäkin aikoja yhdessä. Tämän vuoksi on perusteltua selvit- tää puolustusrevisionin valintaprosessia ja siihen liittyen valittujen henkilöiden taustoja ja kokemusta. Kokemustaustalla ja valittujen henkiöiden välisillä suhteilla on taas vaikutusta komitean työskentelytapoihin ja -rutiineihin.

3.1 Komiteajäsenten valinta tehdään pienessä piirissä

Komitean ensimmäisiksi jäseniksi määrättiin puolustusministerin käskykirjeellä, joka oli osoitettu rehtori Eirik Hornborgille: ”Statsrådet har i dag vid föredragning från Försvarsmi- nisteriet funnit gott tillsätta en kommitté för att undersöka ändamålsenligheten av den nuva- rande förvarsorganisationen och med uppgift att därest skäl anses föreligga uppgöra förslag till densammas omgestaltande, varvid såväl landet ekonomiska bärkraft som militäre syn- punkter böra egnas beaktande, samt kalla Eder, Herr Rektor till kommitténs ordförande…” Hänet siis kutsuttiin komitean puheenjohtajaksi ja samassa kirjeessä ilmoitettiin komitean muut jäsenet. Kirjeen oli varmentanut puolustusministeriön kansliapäällikkö Heikki Aarnio ja jäljennöksen vahvistanut jääkärikapteeni Otto Nordenswan puolustusministeriön yleiseltä sota-asiainosastolta.112

Komitea muodostui sen perustamisen aikaan 26.11.1923 viidestä poliitikosta ja viidestä soti- lasjäsenestä. Kuvassa 2 on esitetty alkuperäiset jäsenet, jotka olivat alusta loppuun puolustusrevisionissa ja vaihtuneet jäsenet vaihtopäivämäärän mukaisessa järjestyksessä. Komiteassa istuivat alusta loppuun ainoastaan Hornborg, Wetzer, Martola, Leander ja Kontu. Muut jäse- net vaihtuivat erinäisten syiden vuoksi. Huttunen kuoli, Malmberg, Pennanen ja Vesterinen nimitettiin ministereiksi, Öhquist komennettiin Ruotsiin sotakorkeakouluun ja Holma anoi eroa.113

112 Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 / Puolustusministeriö / 26.11.1923, R- 632/04, Kansallisarkisto (KA) sekä Puolustusrevisioni / Yleinen diaari 1923–1925 / Lasse Leander / 26.11.192, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). Samalla tavalla määrättiin myöhemmin puolustusministeriön kirjeellä vaihtu- vat jäsenet tehtäviinsä. 113 Puolustusministeriö (1926), s. 5–6. Katso myös Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusre- visioni / 11.1.1926, R632/02, Kansallisarkisto (KA), s. 2–3. 40

Alkuperäiset jäsenet alusta loppuun: 8.12.1923-Revisionin toiminta-aika- 11.1.1926 puheenjohtaja (rehtori), RKP Hornborg, Eirik sotilasjäsen, kenr. Wetzer, Martin sotilasjäsen, jääkmaj. Martola, Armas Sihteeri, jääkkapt. Leander, Lasse puoluejäsen (agronomi), KED Kontu, Arvi Vaihtuneet jäsenet: Seuraajat päivämäärineen: puoluejäsen (toimittaja), SDP Huttunen, Evert -4.4.1924: Puro, Olavi (toimittaja) sotilasjäsen, jääkev. Malmberg, Lauri -5.6.1924: Grandell, Leonard (jääkmaj.) sotilasjäsen, jääkevl. Öhquist, Harald -16.10.1924: Heinrichs, Erik (jääkevl.) puoluejäsen (lakitiet.kand), KOK Holma, Viktor -13.11.1924: Pennanen, Pekka (maanvilj.) puoluejäsen (maanvilj.), KOK Pennanen, Pekka -4.12.1924: Saastamoinen, Armas (liikemies) puoluejäsen, (maanvlij.), ML Vesterinen, Vihtori -16.4.1925: Niukkanen, Juho (maanvilj.) Kuva 2. Puolustusrevisioniin nimetyt muutoksineen.114

Tulkinta valittujen henkilöiden edustamista tahoista on helppoa tehdä, mutta valintaperuste- luihin lienee vaikuttanut myös paljolti eri henkilöiden väliset suhteet ja kokemus maanpuolustuksen kehittämisestä. Lisäksi on huomattava aikalainen poliittisen järjestelmän vahva vaikutus Puolustuslaitoksen asioihin, ja se että poliitikot edustivat eduskunnassa olevia suurimpia puolueita. Todennäköisesti puolustusministeriö valmistellessaan komitean kokoonpanoa, pyysi pääpuolueryhmiä nimeämään edustajansa puolustusrevisioniin. Tällä tavoin sotaneuvoston esitys valtiopäivien edustuksesta oli otettu huomioon. Valituista alkuperäisistä poliitikoista on muistettava se, että Hornborg ja Kontu olivat jäseninä asevelvollisuuslakikomiteassa vuonna 1919.115 Myöhemmin saman asevelvollisuuslakikomitean jäsenistä Pennanen ja Niukkanen valittiin puolustusrevisioniin. Holma oli aiemmin kesällä 28.6.1923 nimetty komiteaan, joka tutki Puolustusministeriön taisteluvälineosaston ja alaisten laitosten toimintaa. Näin ollen puolueet esittivät jäseniksi sellaisia, joilla oli kokemusta maanpuolustuksen suunnittelusta ja komiteatyöstä, ja jotka ottivat aktiivisesti kantaa maanpuolustusasioihin.

Sotilasjäsenistä kenraali Wetzer edusti tsaarinupseereita ja aiempaa laajaa komiteakokemusta, jääkärimajuri Martola operatiivisen osaston päällikkönä yleisesikuntaa, Malmberg suojelus- kuntajärjestöä ja jääkärieverstiluutnantti Öhquist jääkäreitä. Leanderin valintaa sihteeriksi puolsi hänen toimintansa 27.11.1919 komiteassa, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus Sotami- nisteriön kirjeenvaihtojärjestelmästä sisältäen ehdotuksen komitean pöytäkirjojen laatimises- ta116. Virallisesti Leander valittiin sihteeriksi Hornborgin esityksestä 31.3.1924 puolustusrevisionin täysistunnossa.117

114 Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 / Puolustusministeriö / 26.11.1923, R- 632/04, KA. Katso myös Puolustusministeriö (1926), s. 5–6. 115 Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki (1973), s. 105. 116 Nimikirjaote, Leander, Lauri (Lasse), numero 32981/43881, Kansallisarkisto (KA). 117 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Puolustusrevisioni / 31.3.1923, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 41 Esittelyt puolustusrevisionin jäsenten vaihdoksista valtioneuvoston istunnoissa, jossa kokon- kutsuttuna olivat kaikki ministerit, teki puolustusministeriön yleisten asiain jaoston päällikkö Heikki Aarnio (tai sijaisena ollut majuri Pipping). Sotilasjäsenten vaihdoksista teki esittelyn puolustusministeriö. Malmberg valitsi seuraajakseen Grandellin ja oli myös kyseisessä valtioneuvoston istunnossa ministerinä päättämässä seuraajastaan.118 Heinrichsin valintaan on to- dennäköisesti vaikuttanut Öhquistin suositukset, sillä olihan hän tarjonnut jo maaliskuussa 1922 virkaansa Karjalan Kaartin Rykmentin komentajana ystävälleen Heinrichsille119.

Poliitikkojen vaihdoksesta ja tarpeesta ilmoitettiin valtioneuvoston kokouksessa sanamuodol- la ”ehdotus jäsenen kutsumisesta”, jossa saman tien valittiin seuraaja sanoin ”valtioneuvosto näki hyväksi kutsua…” Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajan Puron valinnan 4.4.1924 tekivät Cajanderin hallituksen ammattiministerit, Kokoomuksen edustajan Pennasen valinnan 13.11.1924 esittivät kokouksessa todennäköisesti omat kokoomusministerit pääministeri Ing- man ja sisäasiainministeri Sahlstein. Kokoomuksen edustaja Saastamoisen valinnasta 4.12.1924 esityksen teki todennäköisesti edeltäjä Pennanen, joka oli kokouksessa ministerinä päättämässä seuraajastaan. Samalla tavoin valittiin todennäköisesti myös Maalaisliiton edustaja Niukkanen, jonka valintaa oli tekemässä edeltäjä ministeriksi nimetty Vesterinen.120 Valin- nan jälkeen Puolustusministeriö puolustusministerin allekirjoituksella lähetti kirjeet valitulle henkilölle ja Puolustusrevisionille.

Sotilasjäsenistä ainoastaan kenraali Wetzer oli tsaarinupseeri, muut olivat jääkäritaustaisia. Etenkin kenraali Wetzerin kohdalla herää kysymys, miksi hänet valittiin tsaarinupseereista komiteaan, eikä esimerkiksi kenraali Enckelliä. Enckellillähän oli kokemusta rannikkopuolustuksen päällikön, yleisesikunnan päällikön, kahden eri puolustusjärjestelyjä tutkivan komitean ja armeijan ja suojeluskuntajärjestön välisten suhteiden järjestämiskomitean puheenjohtajan tehtävistä sekä sotaneuvostosta. Vähän ennen sotaneuvostoa Enckell määrättiin laivasto- ohjelmakomitean puheenjohtajaksi121.

Merkittävää on se, että kenraali Enckell määrättiin edellä mainitun komitean puheenjohtajaksi, mutta erimielisen sotaneuvoston jälkeen marraskuussa 1923 häntä ei enää nimetty

118 Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 / Lauri Malmberg / 5.6.1924, R-632/04, KA. 119 Tapola, Päivi & Mikko Karjalainen: Mannerheimin haastaja. Kenraali Harald Öhquist. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2013, s.55. Katso myös Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 / Lauri Malmberg / 16.10.1924, R-632/04, KA. 120 Puolustusrevisioni / Muut asiakirjat 1922–1925 / Valtioneuvoston istuntopöytäkirjat 13.11.1924 (Pennanen), 4.4.1924 (Puro), 4.12.1924 (Saastamoinen), 16.10.1924 (Heinrichs) 16.4.1925 (Niukkanen), 5.6.1925 (Gran- dell), R-632/26, Kansallisarkisto (KA). 121 Laivasto-ohjelmakomitea /Kokouspöytäkirjat / Enckellin komitea / 14.–24.4.1923, R632/06, Kansallisarkisto (KA). 42 myöhemmin mihinkään merkittävään komiteaan. Puolustusrevisionin nimittämisen aikaan Enckell toimi puheenjohtajana komiteassa, joka tutki sodanaikaisen armeijan hevoskuormas- tokolonnien muuttamisesta mekaanisiksi122.

Enckellillä oli vahva asiantuntemus puolustussuunnitelmista. Enckellin puolustussuunnitelmia ja mietintöjä käytettiin kylläkin kokouksissa vertailuun muiden esitysten kanssa. Enckelliä kuultiin puolustusrevisionin sotilasjaoston kokouksessa kerran (12.12.1923) paikanpäällä selostamassa maanpuolustuskysymyksen sen hetkisiä järjestelyitä liittyen suojajoukkokysymykseen ja yleisesikunnan suunnitelmia123. Vertailun vuoksi jääkärimajuri Grandellia kuultiin noin 20 kertaa ennen valintaa Malmbergin seuraajana puolustusrevisioniin. Wetzerin näke- mystä aktiivisista ja hyökkäyksellisistä puolustussuunnitelmista on todennäköisesti pidetty ratkaisevana valintakriteerinä, jota myös jääkäriupseerit pystyisivät kannattamaan. Wetzerillä oli myös hyvät suhteet kenraali Nenoseen, joka istui samassa määrävahvuuskomiteassa ja jonka kanssa hänellä oli yhteinen näkemys myös sotaneuvoston kokouksessa.

Vai olisiko niin, että kenraali Enckellin valitsematta jättämiseen on vaikuttanut hänen hanka- laksi luonnehdittu luonteensa. Enckellin eräs yhteentörmäys valtioneuvoston jäsenten kanssa tapahtui vuonna 1922. Enckell oli järjestänyt valtioneuvostolle puolustuskysymystä koskevan valistustilaisuuden. Hän oli selittänyt karttojen avulla, mihin sotatapauksessa joukot olisi kes- kitettävä ja missä puolustuslinjoja olisi varustettava. Valtioneuvoston jäsenet olivat olleet esi- tyksestä ymmällään ja maatalousministeri Niukkanen oli huomauttanut, että Enckellin puolustussuunnitelma oli näyttänyt epäkäytännölliseltä. Enckell oli hypännyt tuohtuneena pystyyn, poistunut paikalta presidentti Ståhlbergin luo anoen eroa. Syyksi hän oli selittänyt, että ministeri oli syyttänyt häntä tyhmäksi ja melkeinpä isänmaan petturiksi.124

Enckellin valitsematta jättämiseen on edellä mainittujen syiden lisäksi vaikuttanut Nenosen ja Enckellin välinen erimielisyys puolustusrevisionia edeltävässä sotaneuvostossa. Nenosen mie- lestä joukkojen mobilisointitarve on ainakin 10 divisioonaa, mihin Enckell totesi, että se ei ole mahdollista sen hetkisen reservin koon takia. Enckellin ansiona on kuitenkin mainittava se, et- tä puolustusrevisionin muodostamisen idea tuli Enckelliltä.

122 Puolustusministeriö, keskusosasto / Saapunet mietinnöt, lausunnot ja muistiot (1923–1930) / Enckellin komitea / 19.–21.12.1923, PLM-21/Eg:1, Kansallisarkisto (KA). Komitean jäseninä olivat eversti Brummer ja Schwindt, everstiluutnantit von Breemer, Solin ja Sarlin, majurit Gustafsson, Olenius, von Wright, Oinonen ja insinööri Grönroos. Komitea kokoontui neljä kertaa (19.11., 21.11. ja 23.11. ja 21.12.1923). 123 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 /Sotilasjaosto /12.12.1923, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 124 Niukkanen (1951), s.22–23.

43 Valituista jääkäriupseereista yksikään ei ollut kenraali, ja esimerkiksi Martola oli valitessaan vain 27-vuotias jääkärimajuri. Näin ollen sotilasarvolla ei ole ollut merkitystä valinnassa, etenkään sen syyn vuoksi, että jääkärit eivät olleet ehtineet saavuttaa ylempiä sotilasarvoja siihen mennessä. Sen sijaan jääkäriupseereiden määrä herättää kysymyksiä, sillä heitä oli vaihdot mukaan lukien kuusi eri sotilasta. Sotilasjäsenten valinta on ollut varmastikin haasteellista, sillä kenraali Nenonen oli itse tsaarinupseeri, ja olisi varmasti halunnut pitää tasapai- non jääkäreiden ja tsaarinupseerien välillä. Ainakaan valintaa ei voi perustella sillä, ettei olisi ollut valittavina päteviä ja kokeneita tsaarinupseereita.

Jääkärienemmistöisellä sotilasjäsenistöllä ei suoranaisesti osoitettu vallalla ollutta halua pääs- tä eroon vanhoista tsaarinupseereista, mutta sillä saatiin mahdollisesti rauhoiteltua jääkäripii- rejä. Muutenhan valinnassa oli pyritty tasapuolisuuteen; viisi sotilasta ja viisi poliitikkoa. Tsaarinupseerien ja jääkärien välinen kiistahan oli alkanut jo vapaussodan jälkeen. Esimerkik- si kenraali Mannerheimin tekemät valinnat valkoisen armeijan komentajiksi olivat aiheuttaneet senaatissa ihmettelyä, eikö jääkäriupseereilla olisi ollut kokemusta tehtäviin. Manner- heimin mukaan hän oli yrittänyt löytää sopivia komentajaehdokkaita, muttei halukkuutta tai sopivuutta ollut löytynyt.125

Pienessä piirissä tehdyt valinnat herättävät silti enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Valittujen puolustusrevisionin jäsenten taustoja tutkimalla seuraavassa kahdessa alaluvussa voidaan valinnoille löytää vankempia perusteluita.

3.2 Puolustusrevisioniin valittujen poliitikkojen taustat

Puheenjohtajana toiminut Eirik Hornborg (1879–1965) edusti puolustusrevisionissa Ruotsa- laista kansanpuoluetta. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi vuonna 1901 Helsingin Alek- santerin yliopistosta, hän toimi historian ja ruotsin kielen opettajana Helsingin uudessa ruotsa- laisessa tyttökoulussa ja sen johtajana (1907–1915). Hornborgista kasvoi varhain patriootti, joka vastusti kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin politiikkaa ja tuki kutsuntalakkoja, jotka olivat seurauksena vuoden 1901 säädetystä asevelvollisuuslaista. Samoihin aikoihin hän aloitti myös kirjallisen tuotantonsa, kun hän julkaisi Ruotsissa kirjaset Rysslands frammarsch (1914) ja Finlands öde och Sveriges trygghet (1915). Ollessaan Helsingin uuden ruotsalaisen yhteiskoulun johtaja (1914–1918) hän lähti vuonna 1916 monen muun koulunsa oppilaan

125 Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat, ensimmäinen osa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1951, s.326–327. 44 tavoin Saksaan, jossa hän liittyi Jääkäripataljoona 27:ään palvellen Kuurinmaan rintamalla ja Suomen toimiston sanomalehtijaoston esimiehenä Berliinissä.126

Palattuaan vuonna 1917 takaisin Suomeen Hornborg liittyi ruotsalaiseen kansanpuolueeseen ja nousi eduskuntaan kansanedustajaksi ollen tehtävässä vuoteen 1922. Kansanedustajana hän toimi myös ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ja sotilasasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Si- vutoimena hänellä oli Svenska Tidningenin päätoimittajan tehtävät. Vuonna 1922 hän luopui kansanedustajan tehtävästä sairauden vuoksi, mutta otti vastaan kuitenkin vuonna 1923 puolustusrevisionin puheenjohtajan tehtävän 44-vuotiaana.127 Hornborgin valinnassa RKP:n edustajana on todennäköisesti vaikuttanut jääkäritaustat ja sotilasasiainvaliokunnan kokemus.

Kansallisen edistyspuolueen edustajana revision kokouksissa alusta loppuun istui kansanedustaja ja Lounais-Suomen Osuusteurastamon toimitusjohtaja, agronomi Arvo Kontu (1883– 1945). Hän kouluttautui ylioppilaaksi ja maanviljelysopistosta agronomiksi vuosina 1904– 1908. Kontu oli jo nuorena lahjakas oppilas, joka oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Opiskeluaikoinaan hän oli Turun Sanomien toimittajana ja myöhemminkin hän oli aktiivinen kirjoittaja eri asiantuntija- ja sanomalehdissä. Valmistumisen jälkeen hän toimi maamieskou- lun opettajana ja maanviljelysseuran konsulenttina. Kontu valittiin vuonna 1916 Lounais- Suomen Osuusteurastamon apulaisjohtajaksi ja hän oli yksi osuusmeijeriverkoston ja lihan- tuotannon kehittäjistä Suomessa. Häntä luonnehdittiin asiantuntijajohtajaksi, jolla oli laaja yh- teiskunnallinen yhteistyöverkosto. Kontu tunnettiin suomalaisuusaatteen tukijana ja hän puolusti suomen kielen asemaa kielikiistoissa. Hän oli myös vaikuttamassa siihen, että Turkuun perustettiin vuonna 1920 maan ensimmäinen ainoastaan suomenkielinen yliopisto.128

Politiikkaan Kontu liittyi vuonna 1918 liityttyään uuteen Kansalliseen edistyspuolueeseen. Hänet valittiin kansanedustajaksi Turun ja Porin läänin eteläisestä vaalipiiristä kaudeksi 1919–1922. Kontu toimi valitsijamiehenä viisi kertaa presidentinvaaleissa vuosina 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943. Maanpuolustuksellisia luottamustoimia olivat toimiminen Suomen ilmapuolustusliiton johtokunnassa, Turun kodinpuolustussäätiössä, Turun suojeluskuntapiirin esikunnassa, Varsinais-Suomen ilmapuolustusyhdistyksen perustajana ja johtokunnan puheenjohtajana sekä Varsinais-Suomen suojeluskunta-piirin kannatusyhdistyksen

126 Vares, Vesa: Eirik Hornborg. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura, Helsinki 2014, luettu 2.1.2019. 127 Eduskunta: Eirik Hornborg.[https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910514.aspx], luettu 30.11.2018. 128 Möttönen, Tuomas: Maanviljelysneuvos Arvi Kontu (1883–1945). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2010, luettu 2.1.2019. 45 johtokunnassa. Kontua pidettiin Suomen ilmapuolustusliiton johtomiehenä 1920-luvun lopul- la.129 Konnun valintaan on todennäköisesti vaikuttanut juuri hänen maanpuolustushenkisyys ja kiinnostus ilmapuolustukseen.

Sosiaalidemokraattisen puolueen edustajana toimi aluksi kansanedustaja ja sanomalehden toimittaja Evert Huttunen (1884–1924)130. Huttunen ehti olla koko Suomen itsenäisyyden ajan kansanedustajana toimien samalla toimittajana eri sanomalehdissä. Huttusen poliittista uraa tutkinut Seppo Väisänen pitää häntä oikeistososialistina ja itsenäisyysmiehenä, jota pidetään merkityksettömänä työväenliikkeen historiassa, vaikka hän oli keskeinen vaikuttaja niin Ve- näjä-suhteissa kuin sosiaalidemokraattisen puolueen suunnannäyttäjänä. Hän esimerkiksi vastusti bolševikkien vallankumousaatetta ennen vuoden 1918 sotaa, ja johon hän ei osallistunut. Huttunen valittiin ensimmäisenä sosiaalidemokraattien edustajana ensimmäiseen ulkoasiain- valiokuntaan.131 Hän oli puolustusrevisionin jäsenenä vain 26.11.1923–4.4.1924 välisen ajan kuollessaan 40-vuotiaana. Huttunen osallistui ainoastaan kerran puolustusrevisionin täysistun- toon, mutta sitäkin merkityksellisemmällä puheenvuorolla parhaan mahdollisen puolustusjär- jestelmän rakentamisesta. Huttusen valintaa on todennäköisesti puoltanut hänen merkityksen- sä puolueensa suunnan kehittämisessä ja maltilliset näkemykset politiikan harjoittamisesta. Huttusen seuraajaksi valittiin sanomalehden toimittaja Olavi Puro132.

Torpanpoika Olli Heikki Kaasinen, myöhemmin Olavi Puro (1883–1933w) syntyi Kaavilla. Politiikka ja työväenliike alkoivat kiinnostaa suurlakon jälkeen ja hän vaihtoi ammattinsa ra- kennusmestarista toimittajaksi ollen vuosina 1907–1912 Eteenpäin -lehden toimittajana. Osuuskauppauransa hän aloitti vuonna 1912 saaden vastuulleen organisoida aatteellista valis- tustyötä ja aputoimittajan tehtävät Yhteishyvä-lehdessä. Osuuskauppaliikkeen hajotessa hän toimi Edistysmielisen osuuskauppaväen keskuskomitean sihteerinä. Edistysmieliset vetäytyi- vät SOK:sta ja perustivat aatteelliseksi keskusjärjestökseen Kulutusosuuskuntien keskusliiton (KK) vuonna 1916. Puro siirtyi kuitenkin jo seuraavana vuonna Työmies-lehden toimitussihteeriksi. Samana vuonna hän toimi Helsingin kaupungin elintarvelautakunnan työväen edustajana. Sisällissodan aikana punaiset ottivat haltuun sekä Työmies-lehden toimituksen että Hel- singin elintarvelautakunnan, mutta Puro ei osallistunut vallankumoukseen. Sen sijaan hän

129 Möttönen (2010). Katso myös: Eduskunta: Arvi Kontu. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910780.aspx], luettu 30.11.2018. 130 Eduskunta: Evert Huttunen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910533.aspx], luettu 30.11.2018. 131 Väisänen, Seppo: Evert Huttunen. [http://itsenaisyys100.fi/persons/huttunen-evert/], luettu 1.6.2019. 132 Eduskunta: Olavi Puro. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911295.aspx]. luettu 30.11.2018. 46 jatkoi KK:n valistus- ja neuvontatyötä sekä Kuluttajain -lehden toimittamista vuosina 1919– 1923.133

Ennen eduskuntaan siirtymistä Puro toimi sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton vuonna 1918 perustamassa työryhmässä, joka valmisteli työväen kulttuurijärjestön perustamista. Tämä ajatus johti lopulta Työväen akatemian perustamiseen vuonna 1924. Eduskuntaan ensimmäisissä sisällissodan jälkeisissä vaaleissa Puro valittiin Hämeen läänin eteläisen vaalipiirin listoilta vuosiksi 1919–1921. Puro osallistui sosiaalidemokraattien edustajana hallitusmuotokysymys- tä ratkovaan valmisteluryhmään. Hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä vuonna 1925 ja myöhemmin lyhyen aikaa Väinö Tannerin hallituksen sisäasiainministerinä vuonna 1927.134 Puron poliittinen tausta oli varsin lähellä edeltäjäänsä ja erityisesti hänellä ei ollut rasitteena vallankumoukseen osallistumista.

Kokoomuksen edustaja vaihtui kaksi kertaa. Ensimmäisenä edustajana toimi 40-vuotias varatuomari Karl Viktor Holma (1883–1949, vuoteen 1906 asti Hellman). Hän ehti olla revisionin jäsenenä vajaan vuoden (26.11.1923–13.11.1924) ennen eroamistaan puolustusrevisionista ja kansanedustajan tehtävästä. Eroanomuksen syynä oli palaaminen perustamaansa asianajotoi- mistoon asianajajaksi. Ennen kansanedustajan työtä hän oli kahden pankin johtajana ja hoiti asianajajan tehtäviä eri yrityksissä.135 Kansanedustajana hän oli muun muassa sotilasasiain- ja valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja oikeusasiamiehenä ennen revisionin jäsenyyttä, minkä vuoksi häntä todennäköisesti esitettiin komitean jäseneksi.

Holman seuraajaksi valittu kokoomuksen kansanedustaja, maanviljelijä Pekka Pennanen (1872–1958)136 ehti olla revisionin jäsenenä 51-vuotiaana vain ajanjakson 13.11.–4.12.1924, koska hänet valittiin toiseksi maatalousministeriksi. Maalaisliitto oli jättäytynyt pois hallituk- sesta ja maatalousministerin paikkaa tarjottiin Kokoomukselle. Pennasen lyhyen puolustusrevisionin jäsenyysaikana ei ollut yhtään puolustusrevisionin täysistuntoa, joten hän ei päässyt ainakaan niissä vaikuttamaan. Pennasta luonnehdittiin maltilliseksi sovittelijaksi, joka ei är- syttänyt muita kansanedustajia.137

133 Soukola, Timo: Puro, Olavi. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura, Helsinki 2000, luettu 2.1.2019. 134 Sama. Katso myös Eduskunta: Olavi Puro. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911295.aspx]. luettu 30.11.2018. 135 Eduskunta: Kaarlo Holma. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910499.aspx]. luettu 30.11.2018. Katso myös: Lakimies Uutiset: Kaarlo Holma Juridiikan, politiikan ja liike-elämän moniottelija. Suomen lakimiesliitto, arkistot 7.1.2014. [https://lakimiesuutiset.fi/kaarlo-holma-juridiikan-politiikan-ja- liike-elaman-moniottelija/], luettu 1.12.2018. 136 Eduskunta: Pekka Pennanen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911225.aspx]. luettu 30.11.2018. 137 Vares, Vesa: Pennanen, Pekka. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjal- lisuuden Seura, Helsinki 2000, luettu 2.1.2019.. 47

Pennasen seuraajaksi valittiin 4.12.1924 alkaen 38-vuotias liikemies, toimitusjohtaja Armas Saastamoinen (1886–1932)138, joka toimi komitean jäsenenä sen loppuun asti. Saastamoinen joutui äidin kuoltuaan 12-vuotiaana isänsä avuksi kahden nuoremman veljen kasvattajaksi. 19-vuotiaana hän aloitti lakitieteen opinnot Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, mutta opiskelut jäivät kesken, kun hän halusi auttaa isäänsä perheyrityksessä. Vuonna 1915 hän ak- tivoitui poliittisesti perustamalla keskustelukerhon "Pohjois-Savon itsenäisyysmiehet". Hänen johtaman Pohjois-Savon piirihallituksen aktivistit ryhtyivät kesällä 1917 organisoimaan suojeluskuntia. Saman aikaan perustettiin urheiluseura Reipas, joka oli Kuopion alueen salainen taisteluosasto. Kuopio jäi sisällissodan taistelutoimien ulkopuolelle, mutta Saastamoinen toimi Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiirien esikuntapäällikkönä vuonna 1918 ja osallistui taistelutoimiin. Saastamoiselle sota oli aluksi vapaussotaa, joka pitkittyessään muuttui sisäl- lissodaksi, jossa ”bolshevistisen tartunnan saaneet punaiset saivat syyttää seurauksista vain itseään”.139

Itsenäistymisen alussa Suomi tarvitsi pikaisesti ulkoasiainhallintoon ulkomaille kielitaitoisia itsenäisyysaktivisteja. Saastamoinen sai paikan heti Kööpenhaminasta, sillä hän oli ollut nuorena poikana pitkiä aikoja ulkomailla ja hänellä oli sujuva kielitaito. Lisäksi hänellä oli sopiva poliittinen tausta, sodan aikana osoitettu organisointitaito ja perheyhtiön tuoma varakkuus. Kööpenhaminasta hänet siirrettiin Washingtoniin vuonna 1919, mutta hän joutui palamaan Suomeen isän kuoleman ja perheyhtiön liiketoimien takia vuonna 1920. Lähettilään toimen eron taustalla oli myös ulkoasiainhallinnon rahapula sekä ståhlbergiläisen suuntauksen ja kes- kustapolitiikan voitto, jota Saastamoinen ei hyväksynyt.140

Poliittinen vaikuttaminen kiinnosti Saastamoista. Hänet valittiinkin Kuopion läänin läntisen vaalipiirin edustajana valtiopäiville vuosien 1924–1926 väliseksi ajaksi. Kun hän ei saanut ministerisalkkua, hän siirtyi Lontooseen lähettilääksi tammikuussa 1926, samanaikaisesti kun puolustusrevisioni oli saanut mietintönsä valmiiksi.141

Saastamoista on kuvattu häilyväksi niin politiikassa kuin liike-elämässäkin. Ennen sisällisso- taa hän kannatti tasavaltalaista valtiomuotoa, mutta sen jälkeen hän oli kuningasmielinen, joka kannatti jääkäriliikettä ja saksalaissuuntausta. Liike-elämässä häneltä puuttui

138 Eduskunta: Armas Saastamoinen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911431.aspx], luettu 30.11.2018. 139 Paaskoski, Jyrki: Saastamoinen, Armas Herman. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2008, luettu 2.1.2019. 140 Paaskoski (2008). 141 Sama. Katso myös: Eduskunta. Armas Saastamoinen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911431.aspx], luettu 30.11.2018. 48 keskittymiskykyä liiketoimiensa hankkeiden loppuunsaattamiseksi ja kannattavuuden seu- raamiseksi, mikä ajoi lopulta perheyrityksen konkurssin partaalle. Myös aktiivinen politiikkaan ja diplomatiaan osallistuminen veivät hänet pois lopulta liike-elämän palveluksesta. Oi- keistolaisuus ilmeni hänessä kiinnostuksena maanpuolustukseen, suojeluskuntien kehittämi- seen ja kommunismin vastustamiseen. Saastamoisen mielestä Suomen itsenäisyyden paras tae olisi vahvat puolustusvoimat, mitä suojeluskunnat täydensivät. Vuoden 1921 suojeluskunta- liikkeen kriisin aikana häntä esitettiin jopa järjestön ylipäälliköksi, koska hän oli ollut sen vahva tukija myös taloudellisesti. Kuten monen muunkin itsenäisyysaktivistin mukaan, hänel- le oli tärkeää kansallinen eheytyminen suojeluskuntien toiminnan kehittämisen kautta.142

Maalaisliiton ensimmäinen jäsen puolustusrevisionissa oli Vihtori Vesterinen (1885–1958). Hän syntyi Kivijärvellä maanviljelijäperheeseen ja hän toimi kansanopiston jälkeen maanvil- jelijänä vaimonsa kotitilalla Laukaassa. Koulu kiinnosti häntä ja hänet valtasi omien sanojensa mukaan ”isänmaallinen innostus”.143 Vuonna 1919 hänet valittiin 34-vuotiaana Laukaan kunnanvaltuustoon ja Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä Maalaisliiton kansanedustajaksi, missä toimessa hän aikalaisittain toimi poikkeuksellisen pitkään, vuoteen 1951 asti. Aloittaes- saan työskentelyä puolustusrevisionissa hänen kokemuksensa työelämästä ja luottamustoimis- ta rajoittuivat pääosin maanviljelyyn ja kansanedustajan tehtävään Maalaisliitossa.144

Hän oli tosin ollut perustamassa vuonna 1917 Saarijärven Paavo -sanomalehteä, jonka johtokunnan puheenjohtajana hän myös toimi. Lisäksi hän oli Keski-Suomen hevosjalostusliiton edustajistossa vuosina 1912–1915 ja Laukaan kirkkovaltuustossa 1920 alkaen. Myöhemmin 1930-luvulla hän jatkoi maakuntansa sanomalehdistön kehittämistä. Kun hänet vuonna 1924 valittiin Maalaisliiton keskushallitukseen, tehtiin hänestä myös presidentin valitsijamies, jota seurasi vuonna 1925 valinta apulaismaatalousministeriksi. Vesterisen poliittinen ura kehittyi hitaasti ja hänen henkilökohtaiset poliittiset aikaansaannokset jäivät varsin vähäisiksi valtakunnan politiikassa. Yli 30-vuotinen kansanedustajan ura toi hänelle kuitenkin muun muassa yhdeksän eri ministerin tehtävää. Hän oli mukana myös Moskovaan vuonna 1946 lähetetyssä ministerivaltuuskunnassa sekä yksi Pariisin rauhansopimuksen Suomen allekirjoittajista vuonna 1947.145

142 Paaskoski (2008). 143 Kangas, Lasse (toim.): Vihtori Vesterinen. Keskisuomalainen vaikuttaja. Kirjayhtymä, Helsinki 1985, s. 8-10 ja 37. 144 Kulha, Keijo K: Vesterinen, Vihtori. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007,luettu 2.1.2019. 145 Kangas, Lasse (toim. 1985), s. 8-10. Katso myös: Kulha, Keijo K. (2007) ja Eduskunta. Vihtori Vesterinen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911724.aspx.], luettu 30.11.2018. 49 Maalaisliiton edustaja puolustusrevisionissa vaihtui Vesterisen otettua ministerin tehtävät vastaan keväällä 1925. Häntä seurasi tehtävässä Juho Niukkanen (1888–1954). Niukkanen syntyi talonpoikaisperheeseen Kirvussa, jossa hän jatkoi veistokoulun ja kansanopiston jälkeen maanviljelyä aina talvisotaan asti, myös ollessaan kansanedustajana. Maalaisliiton aloittaessa toimintansa Karjalassa vuonna 1906 nuoresta Niukkasesta tuli nopeasti puolueessaan tunnettu aikaansaavana organisaattorina ja järjestömiehenä. Hänen ansioikseen luettiin Maalaisliiton järjestötoiminnan kehittyminen Etelä-Karjalassa maan vilkkaimmaksi. Hänet valittiinkin jo vuodesta 1914 alkaen Maalaisliiton keskushallitukseen, ollen jo 1920-luvulla karjalaisten vai- kutusvaltaisin edustaja. Vuonna 1915 hän ryhtyi toisen sortokauden jälkeen jääkärivärväriksi, minkä johdosta hän joutui pakenemaan santarmeja aina vuoden 1917 maaliskuun vallankumoukseen asti. Pakonsa aikana hänet valittiin 28-vuotiaana kansanedustajaksi. Poliittisen uransa alussa hän oli puolueensa määrätietoisempia itsenäisyystavoitteen ja tasavaltalaisuuden kannattajia.146

Maalaisliitosta tulikin suurin porvarillinen puolue vuoden 1917 eduskunnassa. Jo vuonna 1921 Niukkasesta tuli toinen maatalousministeri, ja hänelle politiikka oli ennen kaikkea vilje- lijäväestön etujen ajamista ja ennen talvisotaa myös maanpuolustuksen kohentaminen. Politii- kassa häntä pidettiin voimamiehenä, jolla on rautainen tahto, tarmokkuus ja selväjärkisyys. Hän oli itsenäinen ajattelija, joka kuunteli vain järjen ääntä. Häneltä puuttui aikalaiseen poliit- tiseen elämään liittynyt mielipiteiden tempoilu. Häntä pidettiin myös juonikkaana ja häikäi- lemättömänä poliitikkona. Jo vuonna 1925 hänen ansioikseen on luettu Lauri Relanderin nos- taminen presidentiksi taitavan yhteistyökuvion ja poliittisen taktikoinnin avustuksella. Hän vaikutti voimakkaasti myös presidenttien Svinhufvudin ja Kallion valintaan, ja oli taitava ko- koamaan ja hajottamaan hallituksia. Kokonaisuudessaan hän ehti olla Vesteristäkin kauem- min valtakunnan politiikassa toimien vuosina 1916–1954 kansanedustajana sekä kymmenessä hallituksessa ministerinä.147

Siviilijäseniksi valittiin siis kaikkien valtiopäiviä edustavien puolueiden entisiä tai sen hetki- siä kansanedustajia (pl. kommunistien). Pyrkimyksenä oli valita puolueidensa paras osaami- nen maanpuolustusasioista. Siviilijäsenten taustoissa oli monia yhtäläisyyksiä, mutta myös eroavaisuuksia. Hornborgilla (RKP), Konnulla (ED), Huttusella (SDP), Purolla (SDP) ja Ves- terisellä (ML) oli toimittajan tai sanomalehtimiehen taustaa. Jääkäriliike- tai suojeluskunta- taustaa oli Hornborgilla, Konnulla, Saastamoisella (KOK) ja Niukkasella (ML), joilla osalla

146 Mylly, Juhani: Niukkanen, Juho. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kir- jallisuuden Seura, Helsinki 2017, luettu 2.1.2019. Katso myös Eduskunta: Juho Niukkanen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911143.aspx]. luettu 30.11.2018. 147 Sama. 50 oli myös omakohtaisia sotakokemuksia. Sotilasasiainvaliokuntakokemusta oli Hornborgilla ja Holmalla (KOK). Holma oli puolustusrevisionin aikaan määrätty myös Valtioneuvoston aset- tamaan (28.6.1923) komiteaan tutkimaan vakoilutapausta Puolustusministeriön taisteluväline- osastolla ja muita epäselvyyksiä sen alaisissa laitoksissa.

3.3 Puolustusrevisioniin valittujen sotilaiden taustat

Puolustusrevisionin koko toimintakauteen osallistuivat sotilasjäsenistä148 vain kenraali Wet- zer, jääkärimajuri Martola ja jääkärikapteeni Leander. Suojeluskuntien edustajana toiminut jääkärieversti Malmberg vaihtui jääkärimajuri Grandelliin 5.6.1924 ja jääkärieverstiluutnantti Öhquist vaihtui jääkärieverstiluutnantti Heinrichsiin 16.10.1924.

Kenraali Martin Wetzer (1868–1954) oli ainoa entinen Venäjän armeijassa palvellut sotilas (nk. tsaarinupseeri) ja ainoa kenraali puolustusrevisionissa. Nelivuotiaana Wetzer tapasi Hel- singissä varakkaille tarkoitetussa erikoiskoulussa kaksi vuotta vanhemman Gustaf Manner- heimin. Pojat ystävystyivät ja heidän ystävyys kesti kuolemaan asti. Vuosina 1882–1889 Wetzer kävi Suomen kadettikoulun, jonka jälkeen hän yleni nopeasti Henkikaartin 3. suomalaisessa tarkka-ampujapataljoonassa. Pataljoona hajotettiin vuonna 1906, jolloin Wetzer erosi palveluksesta kapteenin arvossa ja lähti opiskelemaan lakia Keisarillisen Aleksanterin yliopis- toon Helsinkiin. Vuonna 1913 hän sai varatuomarin arvon. Ensimmäinen maailmansota kes- keytti alkaneen asianajajan uran Viipurissa, kun hän lähti vapaaehtoisena rintamalle Venäjän palvelukseen everstiluutnanttina 257. Jevpatorijan jalkaväkirykmenttiin. Talvella 1914–1915 Wetzer taisteli Naklon taisteluissa Karpaateilla Sambokista Usokin solaan ja ylennettiin everstiksi toukokuussa 1915.149

Wetzerin rintamalla olo kesti yhteensä kolme vuotta, jonka aikana hänet nimitettiin rykmentin komentajaksi ja 65. divisioonan prikaatinkomentajaksi elokuussa 1917. Kesäkuun 1917 suur- hyökkäyksen ansioista hänet palkittiin Yrjön miekalla. Suomen itsenäisyysjulistuksen jälkeen hän palasi samalla junalla ystävänsä Mannerheimin kanssa kotimaahansa. Sisällissodan alet- tua ylipäällikkö nimesi Wetzerin 1.2.1918 Suomen armeijan ensimmäiseksi yleisesikunnan päälliköksi, mutta jo 5.2.1918 hänestä tuli Hämeen Ryhmän komentaja

148 Sotilasjäsenien sotilasarvoina käytetään puolustusrevisionin aikana olleita sotilasarvoja, jotta lukijan olisi helpompi ymmärtää heidän taustansa ja asemansa tutkittavana ajankohtana. 149 Nimikirjaote, Wetzer, Paul Martin, numero 51087/29230, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Nikitin, Viacheslav: Suomen armeijan venäläinen perintö. Tsaarin upseerit ja itänaapurin kalusto Suomen puolustusvoimissa 1918–1948. Suomennos Mirko Harjula. Minerva Kustannus Oy, Tallinna 2018, s. 43–47. Katso myös: Uola, Mikko: Wetzer, Martin. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura, Helsinki 2007,luettu 2.1.2019 ja Kemppi, Jarkko: Itsenäisen Suomen sotakenraalit. Bookwell Oy, Porvoo 2017, s. 51–53. 51 Vilppulan–Ruoveden–Mäntän -rintamalla. Tuolta rintamalta edennyt ryhmä oli avainasemas- sa Tampereen valtauksessa huhtikuun alussa. Tampereen valtauksen jälkeen hänelle myönnet- tiin 2. ja 4. luokan Vapaudenristi, ylennys kenraalimajuriksi sekä siirto länsiarmeijan komentajaksi, jolloin hänen joukkonsa vastuualueena olivat Lempäälän, Tuuloksen, Lammin ja Hä- meenlinnan suunnan taistelut.150

Kesällä 1918 Wetzer erosi palveluksesta protestiksi Suomen saksalaissuuntaukselle, mutta taistelu punakaartilaisia vastaan ei päättynyt siihen. Nimittäin hänen appiukkonsa kenraali Silfverhjelm päätti päivänsä helmikuussa 1918, kun punakaartilaiset yrittivät vangita häntä, mistä Wetzerille jäi henkilökohtaisia kaunoja punakaartilaisia vastaan. Seuraavana vuonna hän liittyi Viron armeijaan, jossa toimi kolmen kuukauden ajan suomalaisten vapaaehtoisten komentajana. Suomeen palattuaan hänestä tehtiin 3.divisioonan komentaja vuosiksi 1919– 1920. Sen jälkeen Wetzer toimi asianajotoimisto Antell & Söderhjelmin palveluksessa sekä kuului Suomen valtuuskuntaan Rajajoen aseleponeuvotteluissa Neuvosto-Venäjän kanssa, jotka käytiin Rajajoen raja-asemalla 12.–14.4.1920.151

Vuodesta 1921 alkaen hänet nimitettiin 2.divisioonan komentajaksi, mutta hän joutui lopulta eroamaan jääkäriupseerien erovaatimusten lisäännyttyä vuonna 1925. Hän yleni saman vuonna myös kenraaliluutnantiksi.152 Eversti Öhquist arveli eroanomuksen taustalla olleen myös jääkärieversti Malmbergin nimittäminen väliaikaiseksi Sotaväen päälliköksi 16.4.1925.153 Öhquist piti Wetzeriä hyvänä esimiehenä ja pätevänä sotilaana, vaikka Öhquist olikin yksi ak- tiivisimmista armeijan puhdistamista venäjänupseereista ajaneista jääkäriupseereista. Wetze- rin tukijoiksi Malmbergin nimittämisen aikaan lukeutui myös kapteeni Kustaa Tapola, todeten, että Wetzerin ratkaisu oli ymmärrettävä, kun sotilasarvossa alempi nimitettiin hänen ohit- seen. Jääkäriupseereiden Öhquistin ja Tapolan lisäksi Heinrichs kannatti Wetzerin nimittämis- tä Malmbergin ohi, vaikka hän olikin tsaarinupseeri. Wetzeriä pidettiin pätevämpänä. Wetze- rin divisioonan esikuntapäällikkö jääkärimajuri Tuompon arvioissa Wetzer oli ”karski, jäyhän tiukka, suorapuheinen ja suoraselkäinen”.154

Myös jääkärieverstiluutnantti Heinrichs tukeutui Wetzerin kannattajiin, ja hän esitti häntä jal- kaväen tarkastajaksi ja mahdollisesti myös sodanajan ylipäälliköksi.155 Vaikka Wetzer erosi

150 Nimikirjaote, Wetzer, Paul Martin, numero 51087/29230, KA ja Kemppi (2017), s. 51–53. 151 Nimikirjaote, Wetzer, Paul Martin, numero 51087/29230, KA. Katso myös: Laaksonen, Lasse: Mistä sotakenraalit tulivat - tie Mannerheimin johtoon 1918–1929. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011, s. 104. 152 Sama. 153 Tapola & Karjalainen (2013), s. 77. Katso myös Laaksonen (2011), s. 104. 154 Laaksonen (2011), s. 90–91, 101–104. 155 Turtola, Martti: Erik Heinrichs. Mannerheimin ja Paasikiven kenraali. Kustanusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1988, s.102. 52 kenraalin virasta kesken puolustusrevisionin toiminnan, hän toimi komitean loppuun asti soti- lasjäsenenä. Erotessaan hän oli 57-vuotias. Wetzer kuului siihen harvinaiseen tsaarinupseerien joukkoon, joilla oli toimivat suhteet useimpien jääkäriupseereiden kanssa.

Jääkärimajuri Ilmari Armas Eino Martola (1896–1986) syntyi Raahessa uskonnolliseen ko- tiin, jolla oli lopulta vaikutusta hänen ajatusmaailmaan ja teologisen tiedekunnan valintaan vuonna 1914. Martolaa kuitenkin kiinnosti lähtö Saksaan syksyllä 1915 Pfadfinder-kurssille, jonka takia hän valehteli vanhemmilleen lähtevänsä opintomatkalle Ruotsiin. Kurssin jälkeen Martola osallistui 12.6.1916–7.2.1917 välisenä aikana Missen, Kneisin ja Aa-joen taisteluihin. Vaasan Martola palasi jääkäreiden mukana 26.2.1918 ja osallistui Lempäälän taisteluihin joukkueenjohtajana 15.4.1918 haavoittuen vatsaan. Toivuttuaan hän palveli pataljoonan adjutanttina ja komppanianpäällikkönä Suomen Valkoisessa Kaartissa. Sodan jälkeen hän oli ope- tusupseerina Viipurin upseerikokelaskurssilla Markovillassa vuosina 1918–1919. Kurssien valmistuttua Martola siirrettiin takaisin Helsinkiin Valkoisen Kaartin Rykmenttiin ja ennen Ranskan sotakorkeakouluun lähtöä ylennettiin kapteeniksi toimien yleisesikunnassa hetken aikaa toimistoupseerina. Martolan kaksivuotiset yleisesikuntaopinnot alkoivat 1.11.1919 Pa- riisissa. Hänen lisäkseen opinnot aloittivat jääkärikapteenit Gunnar Heinrichs ja Kaarle Keko- ni, jotka joutuivat keskeyttämään opintonsa huonon ranskankielen takia. Näin Martolasta tuli ensimmäinen Ranskan sotakorkeakoulusta valmistunut suomalaisupseeri.156

Kurssin jälkeen hänet siirrettiin yleisesikunnan operatiiviseen toimistoon toimistoupseeriksi ja ylennettiin joulukuussa 1921 yleisesikuntamajuriksi vain 25-vuotiaana. Hän toimi operatiivisen osaston päällikkönä vuosina 1922–1924, järjestely- ja liikekannallepano-osaston päällik- könä vuosina 1925–1927 ja sotakorkeakoulun apulaisjohtajana vuosina 1924–1925. Omien sanojensa mukaan hän halusi soveltaa taktiikasta ja strategiasta saatuja oppejaan Ranskasta Suomen armeijan kehittämiseksi. Hän halusi olla mukana Suomen armeijan perustamis- ja kehitystyössä ja halusi laatia erityisesti suojajoukko-, liikekannallepano- ja keskityssuunni- telmia. Martolan innokkuus levittää ranskalaiskaoppeja huomattiin, eikä kaikki suinkaan hy- väksynyt niiden soveltamista sellaisenaan suomalaisiin olosuhteisiin. Vuonna 1922 Martola kirjoitti Ranskan sotakorkeakoulua käsittelevän kirjoituksen Sotilasaikakausilehdessä ja vuonna 1924 hän kirjoitti ohjeen jalkaväentaistelusta kenraali Enckelille, joka oli ranskalaisen sotataidon kannattaja. Niinpä Enckell lähetti kirjoituksen eteenpäin Sotaväen päällikölle, ja samana vuonna se julkaistiin myös Sotilasaikakausilehdessä.

156 Nimikirjaote, Martola, Armas-Eino, numero 32981, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Kemppi, Jarkko: Jal- kaväenkenraali A.E. Martola. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2008, s.10–40, sekä Uola, Mikko: Martola, Armas- Eino. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005, luettu 2.1.2019. ja Kemppi (2017), s. 53. 53 Ohjeessa käytiin läpi pataljoonan toimintaa suomalaisessa maastossa taistelun eri vaiheissa, kuten eteneminen, taistelun aloittaminen, varsinainen taistelu sekä hyökkäys puolustukseen ryhmittynyttä vihollista vastaan.157

Martolan ahkeruus ja innokkuus armeijan kehitystyössä huomattiin, ja hänet määrättiin vuodesta 1922 alkaen useisiin eri komiteoihin, joiden tehtävät poikkesivat varsin paljon toisistaan. Huhtikuussa 1922 hänet määrättiin suunnittelemaan rannikkopuolustuksen järjestelyjä, heinäkuussa 1922 vesistölinjojen puolustamista, joulukuussa 1922 jalkaväen harjoitusohje- sääntöä, huhtikuussa 1923 laivastorakennusohjelmaa ja sotakorkeakoulun perustamista ja toukokuussa 1923 kenttäpalvelusohjesääntöä.158 Martola oli vain 27-vuotias, kun hänet mää- rättiin puolustusrevisionin jäseneksi. Mietinnön valmistuttua vuonna 1926 Martola ylennettiin vasta 30-vuotiaana everstiluutnantiksi.

Jääkärikapteeni Lauri (Lasse) Leander (1893–1968) toimi puolustusrevisionissa sihteerinä ly- hyttä sairaslomaa lukuun ottamatta koko sen toiminnan ajan (sijaisena kapteeni Into Auer). Leander valmistui Sortavalan suomalaisesta reaalilyseosta ylioppilaaksi vuonna 1912 ja suoritti opintoja yliopiston maanviljelys-taloudellisessa osastossa vuosina 1912–1917. Hän lähti viimeisten joukossa jääkärikoulutukseen Saksaan 31.9.1917, palveli Jääkäripataljoona 27.:ssä ja palasi pääjoukon mukana takaisin Suomeen kuusi kuukautta myöhemmin. Sisällissodassa hän osallistui Mäntyharjun ja Kuokkalan taisteluihin. Vänrikiksi hänet ylennettiin vuonna 1919 ja luutnantiksi 1920, jolloin hän aloitti Sotaministeriön keskusosaston yleisten asiain toimiston päällikkönä ja sotaministerin nuorempana adjutanttina. Kapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1922 ja vuosina 1922–1935 hän toimi Puolustusministeriön yleisen sota- asiainosaston järjestelytoimiston sihteerinä ja päällikkönä. Leanderia pidettiin ”kirjoituspöy- täupseerina”, mutta johti menestyksekkäitä taisteluita talvisodassa Vuoksen alueella pysäyttä- en puna-armeijan hyökkäyksen.159

Jääkärieversti Lauri Malmberg (1888–1948) eli lapsuutensa tiukan kurin ja vastakohtaisuuk- sien kodissa. Hänet käskettiin suomalaisena ummikkona ruotsalaiseen kouluun, äiti kannatti vasemmistolaisia aatteita kun taas isässä puhkui oikeistolainen isänmaallisuus. Malmberg valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1908 ja diplomi- insinööriksi Teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan opintosuunnalta vuonna 1914, toimien

157 Kemppi (2008), s. 46–49. 158 Kemppi (2008), s. 51. Martola, A. E.: Sodassa ja rauhassa - muistelmia. Otava, Keuruu 1973, s. 43. Huom. Martola on kirjannut väärin puolustusrevisionin asettamispäivämäärän. 159 Nimikirjaote, Leander, Lauri (Lasse), numero 32981/43881, KA. Katso myös: Uola, Mikko: Leander, Lauri. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2001, luettu 2.1.2019. Uolan (1997) mukaan Leander pääsi vaikuttamaan puolustusrevisionin sihteerinä tehtyihin kehitys- suunnitelmiin, mutta vain sihteerin työstä käsin, hän ei esitellyt kokouksissa asioita, mutta kirjasi kaiken ylös. 54 insinöörinä Gottfried Strömbergin konepajalla vuosina 1914–1915. Malmberg vedettiin mukaan ylioppilasnuorison itsenäisyyshankkeeseen (jonka aikana hän tapasi samoissa piireissä ensikertaa Harald Öhquistin). Tämä vei hänet Pfadfinder-kurssille maaliskuussa 1915. Kurs- sin jälkeen hän osallistui Misse-joen, Riianlahden, Ekkau-Kekkaun ja Aa-joen taisteluihin Saksan itärintamalla vuosina 1916–1917. Hän sai pioneerikoulutusta insinööritaustansa takia, mutta määrättiin rintamalle tykkimieheksi, jonka aikana hän yleni tykistöpatterin päälliköksi. Tuona aikana hän oli myös laatinut ehdotuksen Suomeen perustettavan tykistön koulutusoh- jelmaksi.160

Suomeen palattuaan hänet ylennettiin majuriksi ja määrättiin eversti Nenosen johtamaan Ty- kistökouluun. Sieltä tuli siirto rintamalle Jääkäritykistödivisioonan komentajaksi Tampereen pohjoispuolelle. Hänet määrättiin kuitenkin johtamaan jalkaväkeä Rintamaosasto A:ssa, jonka tavoitteena oli Tampereen valtaus. Taisteluiden jälkeen hän palasi tykistöön, ylennettiin everstiluutnantiksi ja komensi Jääkäritykistöprikaatia Karjalan rintamalla ja Viipurin valloi- tuksessa. Sodan 1918 jälkeen hän eteni kenttätykistön johtaville paikoille ansioidensa vuoksi. Kesällä 1918 hänet määrättiin Suomen tykistökoulun ja loppuvuodesta Hämeen kenttätykistö- rykmentin johtajaksi. Samaan aikaan hän oli armeijan lippukomitean jäsenenä (1919) sekä 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana (1919–1921).161

Suojeluskuntien johdossa syntyneen poliittisen johtajakriisin vuoksi häntä pyydettiin sovitte- levana henkilönä ottamaan ylipäällikön tehtävä vastaan. Malmberg suostui tehtävään pitkän suostuttelun jälkeen. Suostuttelijoina olivat itsenäisyysaktivistiystävä E.E. Kaila, puolustusministeri Bruno Jalander ja presidentti K.J. Ståhlberg. Tuohon aikaan Malmberg toimi myös puheenjohtajana Suomen Upseeriliitossa (1920–1922) ja Jääkäriliitossa (1921–1922) sekä armeijan virkaikäkomitean jäsenenä (1919–1924). Suojeluskuntain ylipäällikkönä hän toimi vuosina 1921–1928 suoraan tasavallan presidentin alaisena. Malmbergissä arvostettiin sitä, ettei hän ollut politikoiva upseeri, ja hänellä oli kyky kehittää suojeluskuntajärjestö koko kansan maanpuolustusjärjestöksi.162

Kesken puolustusrevisionin jäsenyyden hän siirtyi puolustusministeriksi vuoden mittaiseen pestiin (31.5.1924–31.3.1925). Hallituksen ohjelman eräänä tavoitteena oli maanpuolustuksen ja puolustuslaitoksen kuntoon saattaminen. Malmbergin ehtona ministerin tehtävän

160 Nimikirjaote, Malmberg, Lauri, numero 27302, Kansallisarkisto (KA). Katso myös: Uola, Mikko: Malmberg, Lauri. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005, luettu 2.1.2019..Katso myös: Kemppi (2017), s. 137–138. 161 Uola (2005a). 162 Sama.

55 vastaanottamiseksi oli, että armeijan johdossa oli tehtävä uudistuksia ja maanpuolustusresurs- seja on kohdennettava uudelleen. Käytännössä tämä tarkoitti tsaarinupseerien syrjäyttämistä armeijan johtopaikoilta ja suojeluskuntien aseman parantamista maanpuolustuksen osana. Ministeripestin päätyttyä Malmbergin nimi oli taas mukana sekä poliittisen kentän että jääkä- riupseereiden keskusteluissa, onko hän sopiva sotaväen päällikön tehtävään. Uusi puolustusministeri Aleksander Lampén ei halunnut nimittää tsaarinupseeria päällikön tehtävään. Lopul- ta vaiherikkaan henkilövalintapelin jälkeen jäljelle jäi jääkärieversti Malmberg, jonka tasavallan presidentti Relander nimitti väliaikaiseksi sotaväen päälliköksi. Hän hoiti tehtävää 30.9.1925 asti, kunnes kenraaliluutnantti Wilkama palasi opintomatkalta takaisin virkapaikal- leen.163

Jääkärimajuri Leonard Grandell (1894–1967) seurasi suojeluskuntain edustajana Malmbergia puolustusrevisionissa.164 Hän syntyi talonpoikataustaiseen perheeseen Nauvossa. Ylioppilaak- si hän kirjoitti vuonna 1913, jonka jälkeen jatkoi opintoja Turussa Teknillisessä korkeakoulussa sekä Helsingissä historiallis-kielitieteellisellä laitoksella. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, koska hän lähti vuonna 1915 Pfadfinder-kurssille Saksaan. Kurssin jälkeen otti osaa taisteluihin Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Suomeen hän saapui kapteenin arvossa jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan 25.2.1918. Suomessa hän toimi Jääkärirykmentissä komppanian päällikkönä ja pataljoonan komentajana ottaen osaa Tampereen ja Viipurin valloituksiin. Viipurissa hän haavoittui lievästi, eikä se haitannut Jää- kärirykmentin komentajan tehtävässä toimimista touko-kesäkuussa 1918. Grandell siirrettiin sen jälkeen Yleisesikunnan järjestelyosaston toimistopäälliköksi ja joulukuussa Sotaministe- riön armeijatoimistoon. Vuoden 1919 marraskuussa hänet siirrettiin liikekannallepanotoimis- ton päälliköksi ja toukokuussa 1920 yleisen sota-asiain osaston päälliköksi.165

Armeijan palveluksesta hän erosi maaliskuussa 1922 ja siirtyi osastopäälliköksi Maanviljeli- jäin maitokeskukseen. Hän palasi palvelukseen Suojeluskuntain Yliesikunnan sotilaallisen jaoston päälliköksi 15.3.1923. Sieltä hänet siirrettiin Yleisesikuntaan järjestely- ja liikekannallepano-osaston päälliköksi toukokuussa 1927. Grandell hankki tietoja muiden maiden puolus- tusjärjestelyistä. Ennen puolustusrevisionia hän oli ehtinyt tutustua vuonna 1921 Norjan kut- suntalaitokseen ja vuonna 1924 Sveitsin miliisijärjestelmään sekä olla jäsenenä vuonna 1922

163 Uola (2005a). Katso myös Laaksonen (2011), s.107. 164 Seppinen, Ilkka: Grandell, Leonard. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004, luettu 2.1.2019. 165 Nimikirjaote, Grandell Leonard, numero 39670, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Kemppi (2017), s. 309.

56 hevosottolakia laatineessa komiteassa ja vuosina 1922–1923 asevelvollisuuden soveltamista laatineessa komiteassa.166

Jääkärieverstiluutnantti Harald Öhquist (1891–1971) vietti nuoruutensa Helsingissä. Hänen vanhempia kuvattiin sivistyneiksi kosmopoliiteiksi ja luonnollisesti pojankin odotettiin opis- kelevan korkeakoulututkinto. Hän valmistuikin ylioppilaaksi vuonna 1908 samaan aikaan ys- tävänsä Erik Heinrichsin kanssa. Tämän jälkeen hän suoritti oikeustutkinnon Keisarillisen Suomen Alekstanterin-Yliopistossa vuonna 1914. Öhquistin isä oli tuohon aikaan Saksassa Suomen itsenäisyyden puolestapuhujana, jolla oli suuri vaikutus Haraldin motiiveihin lähteä Saksaan Pfadfinder-kurssille. Lähtöä helpotti myös se, että hänen kotikielenä ruotsin lisäksi oli saksa. Muina motiiveinaan hän sanoi olleensa kotimaan itsenäisyyden, vapauden ja demo- kratian saavuttaminen.167

Ensimmäinen tehtävä Berliinissä oli vastaanottaa ja ohjata uusia jääkäritulokkaita, jonka jäl- keen hän siirtyi Lockstedtiin. Kurssin päätyttyä hän jatkoi muiden kurssilaisten tapaan rinta- makokemuksen saamiseksi Jääkäripataljoona 27:n riveissä. Öhquist osallistui ystävänsä Hein- richsin kanssa Saksan itärintamalla asemataisteluihin Missellä ja Riianlahdella vuonna 1916 ja talvitaisteluissa Aa-joella vuonna 1917. Saksan rintamataisteluiden jälkeen hän suoritti Li- baussa erikoiskursseja, jolloin syntyi myös hänen ensimmäinen mietintönsä suomalaisen armeijan perustamisesta (Utkast till plan för uppställandet av en finsk armée).168

Öhquist saapui jääkäreiden etukomennuskunnan johtajana Vaasaan 18.2.1918. Sieltä hänet komennettiin Sortavalaan perustamaan värvättyä pataljoonaa, mutta jääkäreiden pääjoukon saavuttua hänet määrättiin perustamaan Savo-Karjalan jääkäripataljoona. Tuon pataljoonan komentajana hän otti osaa Viipurin taisteluihin. Valtausparaatissa hän sai ylipäälliköltä va- paudenristin. Sodan jälkeen Öhquist palveli edelleen Savo-Karjalan jääkäripataljoonan komentajana, mutta ehti toimia pelkästään vuoden 1918 aikana yhteysupseerina saksalaisten pohjoisessa retkikunnassa, Jääkärirykmentti 3 toisen pataljoonan komentajana sekä Markovil- lan upseerikurssin johtajana. Lokakuun alusta 1918 hänet määrättiin aluksi Karjalan kaartin rykmentin virkaatekeväksi komentajaksi ja myöhemmin komentajaksi, jossa tehtävässä hän toimi aina elokuuhun 1925 saakka.169

166 Nimikirjaote, Grandell, Leonard, numero 39670. Katso myös: Kemppi (2017), s. 309. 167 Tapola & Karjalainen (2013), s.30–64.Kemppi (2017), s. 179 ja nimikirjaote Öhquist, Harald, numero 46830/15854, Kansallisarkisto (KA). 168 Sama. 169 Nimikirjaote Öhquist, Harald, numero 46830/15854, Kansallisarkisto (KA). 57 Vuonna 1921 hänet ylennettiin jääkärieverstiluutnantiksi ja vuosina 1922–1923 hän valmisteli kenttäpalvelus- ja talvisotaohjesääntöä170, suoritti hyökkäysvaunukurssin, tykistökurssin ja kenraali Nenosen johtaman ”korkeamman päällystön kurssin” 20.3.–25.4.1923 Helsingissä. Puolustusrevisionissa hän oli jäsenenä 7.12.1923–9.10.1924 välisen ajan. Hän toimi puolustusrevisionissa olo aikanaan myös Valtioneuvoston asettamassa ”palkkauskomiteassa” kevät- talvesta 1924 aina 9.10.1924 saakka, jolloin hänet määrättiin Ruotsiin sotakorkeakoulun van- hemmalle vuosikurssille.171

Jääkärieverstiluutnantti Erik Heinrichs (1890–1965) nimettiin Öhquistin seuraajaksi. Hän oli lähtöisin varsin vaatimattomista oloista äidin hoitaessa päävastuun perheen taloudesta isänsä sairastaessa. Koulussa hän tapasi tulevan pitkäaikaisen ystävänsä Harald Öhquistin. Heinrichs kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1908, jonka jälkeen jatkoi opintoja Helsingin historiallis- kielitieteellisessä tiedekunnassa ja Polyteknillisessä korkeakoulussa. Koulunkäynti ja opiskelut olivat sujuneet hieman luokan keskiarvoa heikommin, eikä hän saanut viisivuotisessa yliopisto-opiskelussaan yhtään opintojen suoritusmerkintää. Kuten moni muukin epäonnistunut ylioppilas, hän päätyi toimittajan uralle, toimittajaksi ja toimitussihteeriksi Dagens Tidninge- niin ja Dagens Pressiin. Turtolan (1988) mukaan sanomalehtiaika muokkasi Heinrichsin ajat- telusta vapaamielistä, humaania ja tasapuolisuutta korostavaa, minkä vuoksi hänestä ei myö- hemmin tullut heimoaktivistia, upseerilakkolaista tai äärioikeistolaista lapuanliikkeen kannat- tajaa kuten monesta muusta jääkäriaktivistista.172

Edellä mainittujen kuvailujen vuoksi lähtö Saksaan Lockstedtin leirille ja ryhtyminen soti- laaksi yllätti koko hänen lähipiirinsä. Heinrichs sopeutui kuitenkin erinomaisesti armeijan ar- vot ja menestyi koulutuksessa suorittaen useita erikoiskursseja. Hän hankki rintamakokemusta kuten moni muukin jääkäri Jääkäripataljoona 27:n riveissä Misse-joella, Riianlahden asema- sodassa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana Vaa- saan. Hänet komennettiin 3. Jääkärirykmentin 7. pataljoonan komentajaksi ja edelleen ottamaan osaa Tampereen ja Viipurin valtausoperaatioihin. Sisällissodan jälkeen Heinrichs komennettiin tiuhaan yleisesikunnan, puolustusministeriön ja joukko-osastojen välillä. Vuosien 1918–1923 välillä komennuksia uusiin tehtäviin oli yksitoista, ennen kuin hänestä tehtiin 18.9.1924 yleisesikunnan päällikkö ja puolustusrevisionin jäsen 16.10.1924.

170 Komiteassa oli jäseninä myös kenraalit Löfström (PJ), Tunzelmann von Adlerflug ja von Gerich sekä majurit Martola ja Palojärvi. Öhquistin laatimien suuntaviivojen mukaista ohjesääntöä ei saatu tehtyä loppuun, koska kenraali Enckell oli ollut eri mieltä melkein kaikista kohdin. Enckell oli ollut tyytymätön myös ohjesääntökomi- tean kokoonpanoon. Katso tarkemmin ohjesääntötyön vaikeuksista 1920-luvulta: Liimatta, Hannu: Ulkomaisista esikuvista kohti omaperäisempiä ratkaisuja, Itsenäisen Suomen jalkaväkitaktiikan kehittämisen neljä ensimmäis- tä vuosikymmentä. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2018, s. 103–108. 171 Nimikirjaote, Öhquist, Harald, numero 46830/15854, KA. 172Turtola (1988), s.18–29. 58 Heinrichsille oli kertynyt myös komiteakokemusta, sillä hän oli vuonna 1920 komitean puheenjohtajana sekä suomalaisten evakuoimista suunnitelleessa komiteassa että sotatilan lak- kauttamisasetusta pohtivassa komiteassa. Vuosina 1921–1923 hän oli Inkerin uuden avusta- miskomitean puheenjohtaja, suomalais-venäläisen rajakomitean suomalainen puheenjohtaja sekä sotilasjäsen Moskovan aseistariisumiskonferenssin suomalaisessa valtuuskunnassa.173

3.4 Työohjelmalla pyrittiin ohjaamaan sotilasjaoston työskentelyä

Valtioneuvosto ei asettaessaan puolustusrevisiota määritellyt sen tehtäviä vaan antoi sen komitean ensimmäiseksi tehtäväksi. Puolustusrevisioni otti huomioon aiempien komiteoiden ehdotukset omien lähtökohtien asettamiseksi. Aiempien komiteoiden tehtävät ja esitykset huomioon ottaen, puolustusrevisionin tehtäväksi määräytyivät puolustuslaitoksen kokoonpanoa ja sen järjestelyä koskevien kysymysten käsittelyyn sekä puolustusvoimien käyttöperiaat- teiden selvitystyö.174

Puolustusrevisionin ensimmäisessä kokouksessa komitean nimeksi muotoiltiin ”valtakunnan puolustusjärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta tutkiva komitea”. Komiteasta alettiin käyttää nimeä Puolustusrevisioni vasta 21.1.1924 kenraali Wetzerin ehdotuksesta sotilasjaoston 12. kokouksessaan. Näin ollen sotilasjaoston kokoontuessaan se käytti nimenään Puolustusrevi- sionin sotilasjaosto.175

Ensimmäisessä puolustusrevisionin kokouksessa paikalla olivat puheenjohtaja rehtori Horn- borg, kenraalimajuri Wetzer, eversti Malmberg, everstiluutnantti Öhquist, majuri Martola se- kä kansanedustajat Vesterinen ja Huttunen. Poissa olivat kansanedustajat Holma ja Kontu. Komitean tehtävien suuntaviivoista oli saapunut selostamaan Puolustusministeriön Keskus- osaston päällikkö everstiluutnantti Hägglund. Oletettavasti Hägglund osallistui ensimmäiseen kokoukseen siksi, että puolustusministeriö halusi ohjata puolustusrevisionin työtä määrittele- mällä sen tehtäviä. Lisäksi Hägglundin taustat suojajoukkokysymyksestä tukivat hänen osallistumista ensimmäiseen kokoukseen.176

173 Nimikirjaote, Heinrichs, Erik, numero 7292/38058, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Kemppi (2017), s. 165–166 sekä Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto: Suomen jääkärien elämäkerrasto. WSOY, Por- voo 1938, s.153. 174 Vares (2014), s. 6–7. 175 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Sotilasjaosto / 21.1.1924, R-632/01, Kansal- lisarkisto (KA). 176 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Puolustusrevisioni / 8.12.1923, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 59 Hägglundin tehtävänä oli esitellä lyhyesti komitealle annettua tehtävää päättyen vaatimuk- seen, että komiteatyön on valmistuttava toukokuussa 1925. Tehtäväksi määriteltiin: ”a) tarkistaa nykyisen puolustusjärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta, ottamalla huomioon puolus- tusjärjestelmäämme vastaan tehdyt muistutukset ja b) laatia ehdotus uudeksi puolustusjärjes- telmäksi, kuitenkin toistaiseksi koskettelematta laivastoa, rannikkotykistöä ja ilmailuvoimia. Lähtökohtana tälle tehtävän osalle olisi pidettävä maan puolustussuunnitelmia ja maan ta- loudellisia mahdollisuuksia.” Kansanedustaja Huttunen huomautti, että tärkeimpänä päämää- ränä komitean työssä on laatia sellainen puolustusjärjestelmä, joka saisi kannatusta kaikissa kansalaiskerroksissa. Kustannuksista ei pitäisi tässä kohtaa välittää.177 Näin sosiaalidemokraatteja edustanut Huttunen määritti kustannukset toissijaiseksi puolustusjärjestelmään näh- den.

Tehtävän laatimista varten puheenjohtaja Hornborg esitti perustettavaksi erityinen jaosto, jonka tehtävänä oli laatia komitealle yksityiskohtainen työjärjestys. Työohjelma julkaistiin 17.1.1924 sotilasjaoston kokouksessa vasta kuukausi revision toiminnan aloittamisen jälkeen. Työohjelman oli laatinut everstiluutnantti Öhquist.178 Työohjelmaa oli kommentoimassa Puo- lustusministeriön keskusosaston päällikkö everstiluutnantti Hägglund, joka totesi, ettei siinä ole kohtia koskien menokysymyksiä. Hänen mielestään olisi kuitenkin tarkoituksen mukaista kiinnittää niihin huomioita.179 Myöhemmin menokohdat saivat oman paikkansa kustannusjaoston työssä, jonka tulokset ovat mietinnön kolmannessa osassa.

Alkuperäisen työohjelman sisältö koostui kolmesta kokonaisuudesta; Puolustuslaitoksen jär- jestelyä ja kokoonpanoa koskevia kysymyksiä, erinäisiä maan sotavalmiutta koskevia yleisiä kysymyksiä sekä armeijassa vallitsevat kipeimmät epäkohdat, niiden syyt ja keinot niiden poistamiseksi. Ensimmäinen kohta oli koko työohjelman tärkein, sillä se sisälsi armeijan ylimmän johdon järjestelyn (josta laadittiin erillinen mietintö), puolustussuunnitelman laati- misen, suoja- ja kantajoukkojen kokoonpanon, vahvuuden, sijoituksen ja tehtävät, liikekannallepanon ja ylösmarssin (joukkojen keskittämisen) vaatimukset, rannikkopuolustuksen ja ilmailuvoimien periaatteet sekä suojeluskunnat ja niiden suhde puolustuslaitokseen. Toinen kohta sisälsi teollisuuden liikekannallepanoa ja elinkeinoelämän tuen sodan aikana. Tästä ei kuitenkaan viety juurikaan asioita valmiiseen mietintöön.

177 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Puolustusrevisioni / 8.12.1923, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 178 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 17.1.1924, R-632/01, KA. 179 Puolustusrevisioni /Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923 - 1926 / Sotilasjaosto / 17.1.1924, R-632/01, KA. 60 Kolmas kohta, joka koski armeijassa vallitsevia epäkohtia, aiheutti sotilasjaostolle paljon työ- tä ja valmistelua. Merkittävin erillismietintö laadittiin oman sotakorkeakoulun perustamisesta.180 Puutteellisuuksiin liittyen puolustusministeriö ja presidentti pyysivät useita lausuntoja sotilasjäseniltä niiden ratkaisemiseksi. Valmiiseen mietintöön tästä osasta työohjelmaa merkittiin henkilöstön tarpeesta, asumisoloista, kasarmien sijainnista sekä aseistuksen ja varusta- misen puutteellisuuksien korjaamisesta. Sen sijaan viimeinen kohta armeijan puhdistamisesta epäisänmaallisista ja moraalittomista henkilöistä ei päätynyt valmiiseen mietintöön, eikä sitä käsitelty käytössä olevien pöytäkirjojen mukaan. Se johtui todennäköisesti siitä, että 26.4.1924 asetettiin Puolustuslaitoksen puhdistuskomitea. Komitean perustajana oli pääminis- teri Kallio. Häntä pidettiin innokkaana maanpuolustuksen ja aitosuomalaisuuden kannattaja- na. Puhdistuskomiteaa hän perusteli sillä, että armeija on ”mätä ja rappiolla”. Tehtäväkseen hän asetti itselleen ”potkia hiljaisuudessa miehiä pois armeijasta”. Komitean jäseniksi nimettiin maaherra, kenraali Ilmari Helenius (KOK), Jaakko W. Keto (SDP), Toivo Kivimäki (ED) ja Alexander Frey (RKP).181

Sotilasjaoston työ poikkesi siis edellä esitetystä työohjelmasta varsin paljon. Alussa pääpaino oli ratkaista rauhan ajan puolustuslaitoksen toimintaan liittyviä ongelmia, joilla oli vaikutusta puolustusministeriön ja koko valtioneuvoston toimintaan. Tällaisia kysymyksiä olivat ylim- män johdon järjestelyt, armeijan vakinaistaminen ja siihen liittyvä vakinaisen sotilashenkilös- tön määrä, palkkaus ja ylentämiset. Toinen osuus muodostui sodan ajan kokoonpanon määrit- telystä sekä puolustussuunnitelman kehittämisestä. Kolmas kokonaisuus oli kustannusmenot. Neljäntenä kokonaisuutena voidaan sanoa olleen Hornborgin näkemys mietinnön sisällöstä, mikä vaikutti sotilasjaoston työskentelyyn ja täysistuntojen asiasisältöön.

Hornborg oli laatinut valmiin mietinnön ensimmäisen osan perusteluluvun jo varsin varhaisessa vaiheessa (20.3.1924) verrattuna muihin lukuihin, jotka valmistuivat vasta vuoden 1925 alkupuolella. Perusteluluku sisälsi yleisiä näkökohtia Suomen sotilaspoliittisesta asemasta, maanpuolustuksen tehtävistä, Suomen sotilasmaantieteellisestä asemasta sekä Puolustusvoi- mien kokoonpanosta ja varustamisesta sekä niiden käyttämisessä noudatettavista yleisistä periaatteista.182 Tätä kokonaisuutta ei ollut kuitenkaan sisällytetty työohjelmaan. Pöytäkirjan

180 Puolustusrevisioni / Työohjelma ja suunnitelma mietinnön jakeluksi 1923–1926 / Sotilasjaosto / R-632/03, Kansallisarkisto (KA) ja Puolustusrevisioni / Työohjelmien ylimääräiset kappaleet 1924/ Sotilasjaosto / R- 632/23, Kansallisarkisto (KA). 181 Kaiju (1996), s.7–8. Katso myös Hokkanen, Kari: Kyösti Kallio 1.osa, Porvoo 1986, s. 391–394 ja Liitto, nro 187, 16.8.1924. Puolustuslaitoksen puhdistuskomitea. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1433185?page=1&term=puhdistuskomitea], luettu 1.10.2018. 182 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Eirik Hornborg / 20.3.1924,R-632/01, KA. ja Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/02, KA. 61 mukaan Hornborg ilmoitti yksipuolisesti laativansa luvun mietintöön sotilaspoliittisesta asemasta ja sen asettamista vaatimuksista puolustuslaitokselle.183

Mietinnön toinen osa käsitteli Puolustusvoimien kokoonpanoa ja määrävahvuuksia jakautuen kuuteen lukuun sodan- ja rauhanaikaisen, liikekannallepanon, rannikkotykistön, ilmailuvoimien ja laivaston kokoonpanoista.184 Tämän osan valmistuminen vei ajallisesti koko puolustusrevisionin toimintakauden, ja sen sisältöön vaikutti useampi henkilö.

Kolmas osa käsitteli kustannusarviolaskelmia perustamiskustannuksien, kenttäarmeijan, ran- nikkotykistön, ilmailuvoimien ja laivaston kokonaisuuksina. Tämän osa valmisteltiin osittain puolustusministeriössä ja osittain sotilasneuvoston työvaliokunnassa. Sen tarkastaminen suo- ritettiin kustannusjaoston kokouksissa. Neljäs osa käsittää liitteet englantilaisen asiantuntijakomissionin ehdotuksista.185

Työohjelman sisältöön toisin sanoen revisionin työhön yritettiin vaikuttaa myös sanomaleh- distön kautta. Iltalehdessä 4.2.1924 julkaistiin artikkeli Käsittämätöntä kiirehtimistä. Siinä esiteltiin kenraali Nenosen lähettämä selvennys revisionin tehtävistä lainaten sitä suoraan: ”Puolustuslaitoksemme kehityksessä on nyt tultu niin pitkälle, että sen saattaminen vakinaiselle kannalle on lähimmässä tulevaisuudessa toteutettava. Mutta kun on laadittava ohjelma pitkiksi ajoiksi eteenpäin, tulee myöskin olla vakuutettu siitä, että perusta, jolle rakennetaan, on oikea ja että edelleen kehittyminen saattaa järkevällä tavalla jatkua. Valtioneuvoston aset- taman komitean tehtävänä on näin ollen tutkia puolustuslaitoksen nykyistä hallintoa, etsiä puutteellisuudet ja laatia uusi ehdotus puolustusjärjestelyksi, huomioon ottaen maan taloudelliset edellytykset.” Iltalehden toimittaja painottaa artikkelissaan ensimmäiseksi tehtäväksi: ”Kaikkein ensimmäinen tehtävä puolustusrevisionia toimeenpantaessa on siis puolustuslaitoksen henkilökunnan puhdistaminen sopimattomista ja kelvottomista aineksista. Ellei tätä suoriteta ennen kuin upseeristo asetetaan vakinaiselle kannalle186, voi käydä niin ”että puolustuslaitoksemme saa ikiajoiksi kannettavakseen raskaan ja haitallisen painolastin parhaas- sa tapauksessa passiivisesti kelvotonta ainesta”, niin kuin jo olemme kerran ennen huoman- neet.”187

183 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Eirik Hornborg / 20.3.1924, R-632/01, KA. Hornborgin laatimat strategiset perustelut ovat olleet viitatuin kohta valmiista mietinnöstä aihetta koskevissa julkaisuissa. 184 Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/02, KA. 185 Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat III ja IV / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/02, KA. 186 Kenraali Wetzer oli esittänyt sotilasjaoston kokouksessa 29.1.1924 armeijan asettamisesta vakinaiselle kannalle. Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Martin Wetzer / 29.1.1924, R-632/01, KA. 187 Iltalehti no 29, 4.2.1924. Käsittämätöntä kiirehtimistä. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400425?page=3&term=puolustusrevisioni], luettu 14.1.2019. 62 Varsin pian artikkelin ilmestymisen jälkeen presidentti Ståhlberg ja Hornborg tapasivat. Hornborg oli lähettänyt asiasta 12.2.1924 muistion Ståhlbergille, mihin oli vaikuttanut tammikuussa käydyt keskustelut jääkäripiirien kanssa. He olivat uhanneet massaeroamisella, ellei asiaan tulisi korjausta. Pöytäkirjamerkintöjen mukaan Hornborg oli vieraillut presidentin luona 15.2.1924 ja he olivat keskustelleet upseerien ylentämiskysymyksestä, armeijan puhdistamisesta, upseerien edelleen koulutuksesta, armeijan asettamisesta vakinaiselle kannalle ja armeijan ylimmänjohdon keskittämisestä.188 Hornborgin muistelmien mukaan Ståhlberg oli ollut samaa mieltä Hornborgin ja muistion kanssa puutteiden korjaamisesta.189

Verratessa työohjelmaa ja kokouspöytäkirja-aineistoa, on todettava ettei kokousten aiheet noudatelleet kuin osittain laadittua työohjelmaa. Työohjelmaa korjattiin seuraavan kerran 28.3.1924 Hornborgin vaatimuksesta.190 Korjauksia Hornborgin versioon tehtiin 31.3.1924, kun kansanedustaja Kontu halusi lisäyksen siihen hankintojen järjestelyistä191. Työohjelma olikin nähtävästi vain ohjeellinen, mutta sieltä on löydettävissä kaikki kokonaisuudet ja aiheet, joita eri jaostot valmistelivat.

3.5 Puheenjohtaja Hornborg määritti komiteatyöskentelyn periaatteet

Puheenjohtaja Hornborgin esityksestä perustettu erityinen jaosto, jonka tehtävänä oli laatia komitealle yksityiskohtainen työjärjestys, nimettiin sotilasjaostoksi. Jaoston työn tueksi esitettiin, että se tulisi käyttämään apunaan asiantuntijoita. Jaostoon nimettiin Hornborg ja kaikki sotilasjäsenet. Hornborg esitti tällaista työskentelytapaa, koska oli havainnut ensimmäisissä koko puolustusrevisionia käsittävissä kokouksissa, että asioita on tarve valmistella ennen niiden käsittelyä. Käytännössä valittu työskentelytapa tarkoitti kansanedustajien Vesterisen, Hut- tusen, Holman ja Konnun poisjääntiä valmistelevasta työstä. Heille annettiin mahdollisuus keskittyä omaan kansanedustajan työhönsä.

Sotilasjaosto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa 10.12.1923 Upseerikasinolla kaksi päi- vää puolustusrevisionin ensimmäisen täysistunnon jälkeen. Paikalla olivat Hornborg, Wetzer, Malmberg, Öhquist ja Martola. Kokouksessa ei kuitenkaan käsitelty yksityiskohtaista työjär- jestystä vaan puheenjohtaja Hornborgin esityksestä ensimmäisenä uudelleenjärjestelykysy- myksenä suojajoukkokysymystä.

188 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 15.2.1924, R-632/01, KA. 189 Hornborg (1954), s. 193. 190 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Eirik Hornborg / 28.3.1924, R-632/01, KA. 191 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925./ Arvi Kontu / 31.3.1924, R- 632/01, KA. 63 Aihetta alusti asiantuntijaksi kutsuttu everstiluutnantti Hägglund, sillä hän tunsi suojajoukkokysymyksen varsin hyvin. Ollessaan Wetzerin määrävahvuuskomiteassa, laati hän yhdessä majuri Oeschin ja eversti Spåren kanssa mietinnön rauhanajan armeijan jakamisesta suoja- ja kantajoukkoihin.192

Reilun kahden tunnin kokouksessa ei todettu muuta kuin, että suojajoukkokysymystä ja ky- symystä suojeluskuntain käyttöä liikekannallepanon nopeampaan toteuttamiseen tarvitaan seuraavaan kokoukseen muita asiantuntijoita. Tästä muotoutuikin myöhempien kokouksien kokoustamistapa: asiantuntijat esittivät pyydetyn näkökulman käsiteltävään asiaan joko suul- lisesti tai pro memoria -muistion avulla.193 Yleisin tapa oli kutsua asiantuntija paikan päälle kuultavaksi. Valtioneuvostolle lähetetyssä lähetekirjelmässä, joka liitettiin mietinnön johdan- noksi, luetellaan nimeltä kaikki pääkysymyksistä asiantuntijalausuntoja antaneet.194

Nähtävästi muistion laatimista suositeltiin, koska kaikista suurista kysymyksistä oli laadittu sellainen. Voidaan myös päätellä, että muistion käyttö oli ajankäytöllisesti tehokasta, koska kokoukset kestivät yleensä vain noin kolme tuntia kerrallaan. Kokouksissa myös päätettiin aina kuka sotilasjaoston jäsenistä ottaa seuraavan käsiteltävän asian vastuulleen. Näin kokouk- sella oli aina aineistoa sen läpikäymiseen ja vastuutaho. Edellä kuvatun mukaisesti sotilasjaosto kokoontui vielä kolme kertaa joulukuussa 1923 jatkaen vuoden 1924 alusta työskentelyä 3–5 työpäivää peräkkäin 2–5 tuntia kerrallaan. Tämä tarkoitti sitä, että sotilasjaosto kokoontui valmisteleviin kokouksiin 47 kertaa tammi-toukokuussa 1924. Ennen toista puolustusrevisionin täysistuntoa 31.3.1924, oli sotilasjaosto ehtinyt kokoontua jo 40 kertaa. Kokonaisuu- dessaan pöytäkirja-arkiston mukaan sotilasjaoksen kokouksia oli ainakin 128 kertaa.195 Pu- heenjohtaja Hornborg osallistui näihin kaikkiin kokouksiin. Suurimman osan mietinnöistä ja lausunnoista myöhemmässä vaiheessa laativat Hornborg sekä majurit Martola ja Grandell, jotka oli nimitetty sotilasjaoston ”työvaliokunnaksi”.196

Työvaliokunnan valmistelutyötä kuvaa hyvin Martolan vuonna 1980 tehty päiväkirjamerkintä työskentelystä: ”kerron muistavani komitean työskentelyn olleen aika ajoittain aika tiivistä. Erityisesti on mieleeni jäänyt mitenkä Grandell ja minä yhdessä sihteeri Leanderin kera

192 Ahtiainen, Eeva-Kaisa: Woldemar Hägglund. Kollaan kenraali. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2009, s. 136– 137. 193 Tästä eteenpäin käytetään käsitettä muistio, vaikka se vakiintuikin vasta 1960-luvun jälkeen kielenkäyttöön. 194 Puolustusrevisioni /Mietinnön luonnokset ja osat 1924–1926, lähetekirjelmä valtioneuvostolle/ Puolustusrevi- sioni / 11.1.1926, R-632/08, Kansallisarkisto (KA). 195 Katso liite. 196 Puolustusrevisioni / Mietintö 1924 / 9.4.1924, R-632/02, Kansallisarkisto (KA). 64 useiden kuukausien aikana päivittäin aamuvarhain tahi myöhään illalla laskeskelimme suun- niteltujen sodanaikaisten suojeluskunta- ja reserviläisrunkojen miehistö- ja materiaalitarpei- ta.”197

Sotilasjaoston saatua riittävästi aineistoa valmiiksi, kutsuttiin koolle koko puolustusrevisioni. Täysistuntoon oli kutsuttuna siis kaikki revisioniin nimetyt jäsenet.198 Puolustusrevisioni kuvasi työskentelyn periaatteensa seuraavasti: ”Sittenkuin jaosto oli saanut työohjelman ja kirjalliset esityksensä erinäisissä kysymyksissä valmiiksi, kokoontui Puolustusrevisioni jälleen viime kuluneen maaliskuun 31 päivänä, hyväksyen jaoston laatiman työohjelman ja tarkistaen sen kirjallisia esityksiä ja valmistustöitä työohjelmaan otettuja kysymyksiä varten.”199

Tuossa toisessa puolustusrevisionin kokouksessa kansanedustaja Kontu piti nähtävästi kokouksia rasitteena, kun hän toivoi, ettei kokouksia pidettäisi kolmea enempää viikossa. Hänen perustelunsa mukaan ” maaseudulla vakinaista tointa harjoittavien on haasteellista tulla useammin”.200 Revision lopullisen mietinnön alussa todetaan, että puolustusrevisioni kokoontui kokonaisuudessaan ensimmäisen kokouksensa jälkeen 12 kertaa reilun kahden vuoden aikana.201

Pöytäkirja-arkiston mukaan kokouksia oli kuitenkin yhteensä 33 kappaletta. Selvää syytä siihen, miksi mietintöön on kirjattu puolustusrevisionin kokousmääräksi vain 12, ei selviä arkistoaineistosta. Todennäköisesti osamietinnöt hyväksyttiin noissa aiemmin mainitussa 12 kokouksessa ja muut olivat koko puolustusrevisionin työskentelyyn varattuja kokouksia. Koko puolustusrevisionin kokousten painopiste oli komiteatyön viimeisen puolen vuoden aikana, koska osamietinnöt alkoivat tuolloin olla valmiita ja niitä käytiin täysistunnoissa läpi. Syys- marraskuussa 1925 puolustusrevisioni kokoontui kokonaisuudessaan peräti 15 kertaa.202

Ennen kokousta osamietinnöt lähetettiin kaikille jäsenille luettavaksi, arvioitavaksi ja korjat- tavaksi. Aineisto jaettiin kaikille henkilökohtaisesti tai sotilaslähetin jakamana. Jokainen ai-

197 PK1440/1: Martola, Armas-Eino. Puolustusrevisioniin liittyvät asiakirjat, Kansallisarkisto (KA), s.333. Katso myös: Martola, A. E.(1973), s.44. 198 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / R-632/01, KA ja Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjo- jen luonnokset 1923–1926 / R-632/01, KA. 199 Puolustusrevisioni / Mietintö 1924 / 9.4.1924, R-632/02, KA. 200 Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 / Puolustusrevisioni / 31.3.1924, R-632/03, Kansallisarkisto (KA). 201 Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R632/02, Kansallisarkisto (KA), 202 Katso liite. 65 neisto kuitattiin vastaanotetuksi, millä varmistettiin, ettei salaiseksi merkitty aineisto päätynyt vääriin käsiin.203 Kokouksen aikana mietinnöt nähtävästi luettiin läpi, sillä kokoukseen osallistuvien jäsenten korjausmerkinnät olivat hyvin samanlaisia. Kootut korjausmerkinnät löytyivät sihteeri kapteeni Leanderin kappaleista, jolla on nähtävästi ollut suuri työ saada kir- jattua kaikki korjaukset ylös. Korjaukset aiheuttivat aina uuden version puhtaaksikirjoittami- sen ja jakamisen jäsenille hyväksymistä varten. Työ on nähtävästi ollut niin kiireistä, ettei versionhallinta ole ollut kapteeni Leanderilla hallussa. Osa korjausehdotuksista jäi tekemättä, joita korjailtiin myöhemmin uudelleen.

Osamietinnön hyväksymisperiaatteena on ollut niin sanottu ensilukeminen eli ensimmäinen käsittely ja toinen lukeminen eli toinen käsittely, jossa osamietintö on pyritty hyväksy- mään.204 Arkistoa selatessa vaikuttaa siltä, että osamietintöjen lukeminen ja hyväksyminen on ollut varsin työlästä, ja joitakin osioita on korjailtu jopa viisi kertaa. Tätä todistaa myös se, et- tä osaa aiheista ei ole kyetty käsittelemään suunnitellussa ajassa ja joitakin osioita käsiteltiin saman päivän aamu- ja iltakokouksessa lyhyellä tauolla tai käsiteltäviä asioita siirrettiin vielä seuraavan kokouksen käsittelyyn.

Kun mietintö oli saatu pääosin käsiteltyä, Hornborg esitti seuraavana kokonaisuutena mietin- nön kolmannen osaan kuuluvien kustannuslaskelmien suorittamisen. Tämä jaosto kokoontui 4.6.1925–5.9.1925 välisenä aikana 8 kertaa.205 Mietintökauden lopussa kansaedustaja Puro vaati komiteamietinnön loppuun ehdotuksen ponsia käsittelevään lukuun merkinnän pakko- lainan tarpeesta. Hänen tarkoituksenaan oli kirjata lausuma, jolla mahdollistetaan puolustusrevisionin ehdotuksen toteuttaminen kotimaasta hankittavalla pakkolainalla. Tämän vaati- muksen takia päätettiin perustaa vielä erillinen jaosto käsittelemään tätä kysymystä. Jaoston kokoonpanoon kuuluivat Hornborg, Niukkanen ja Puro. Erillinen jaosto kokoontui 17.11.1925–1.12.1925 välisenä aikana vain kolme kertaa.206

203 Puolustusrevisioni / Vastaanotettujen kirjelmien kuittauskirjat 1925–1926 / Lasse Leander / R-632/01, Kan- sallisarkisto (KA). 204 Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 / Sotilasjaosto / 22.3.1924, R-632/03, KA. Työskentelyperiaatteista kerrottiin myös lehdistölle. Katso esim. Iltalehti no 27, 3.2.1925. Puolustusrevisioni, Kansallisarkisto (KA), [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400542?page=2&term=Puolustusrevisioni], luettu 1.7.2019. 205 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925 / Kustannusjaosto / 4.6.1925–5.9.1925, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 206 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925 / Erillinen jaosto / 17.11.1925–1.12.1925, R- 632/01, Kansallisarkisto (KA).

66 Taulukossa 1 on esitetty kootusti puolustusrevisionin kokoukset eri kokoonpanoissa. Taulu- kosta on luettavissa myös eri jaostojen kokoustyöskentelyn ajallinen painopiste. Koko puolustusrevisionin täysistuntoja voi pitää tarkastuspisteinä sotilasjaoston työn etenemisestä. Taulu- kossa ei ole otettu huomioon Kirken asiantuntijakomissionin valmistelevan työn vaikutusta, mikä todennäköisesti vähensi kokousten tarvetta ja samalla valmistelutyötä huomattavasti.

Kuukausittain Koko revisioni Sotilasjaosto Kustannusjaosto Erikoisjaosto 1923 joulukuu 1 4 1924 tammikuu 0 15 helmikuu 0 12 maaliskuu 1 9 huhtikuu 2 7 toukokuu 0 12 kesäkuu 0 2 heinäkuu 0 0 elokuu 0 0 syyskuu 0 5 lokakuu 0 12 marraskuu 4 6 joulukuu 0 4 Huom! Joulukuun sotilasjaoston kolmesta kokouksesta ei tehty pöytäkirjoja. 1925 tammikuu 0 6 helmikuu 4 8 maaliskuu 1 5 huhtikuu 3 12 toukokuu 0 0 kesäkuu 0 0 5 heinäkuu 0 0 0 elokuu 0 0 0 syyskuu 6 5 3 lokakuu 7 0 marraskuu 3 1 2 joulukuu 0 3 1 1926 tammikuu 1 Yhteensä 33 128 8 3 Taulukko 1. Puolustusrevisionin kaikki kokoukset eri jaostoineen.207

207 Koottu liitteessä olevasta taulukosta. Kuvaan on havainnollisuuden vuoksi merkitty punaisella nolla- merkinnällä ne kuukaudet, jolloin ei ole ollut ollenkaan kokouksia. 67 4 MIETINTÖÄ VALMISTELTIIN MONIN ERI TAVOIN

Tämän luvun tarkoituksena on selvittää, miten valmistelutyötä tehtiin ja ketkä vaikuttivat puolustusrevisionin täysistunnossa esiteltyjen osamietintöjen sisältöihin. Pöytäkirja-aineiston perusteella työskentelystä on löydettävissä selkeät ajanjaksot tiettyjen aiheiden käsittelystä ja niihin vaikuttaneista henkilöistä. Tarkoitus ei ole esitellä seikkaperäisesti kaikkia mahdollisia aiheita, vaan tuoda esiin ne merkittävimmät kokonaisuudet, jotka veivät paljon valmisteluai- kaa ja joilla oli merkitystä myöhemmässä kehitystyössä puolustusrevisionin loppumietinnön julkistamisen jälkeen.

4.1 Poliitikkojen vähäinen vaikutus mietinnön valmistelutyössä

Viimeisessä istunnossaan puolustusrevisioni laati valtioneuvostolle kirjelmän, jossa pyydettiin maksamaan erikseen suoritetuista töistä erikoispalkkiot ahkerimmille komitean jäsenille. Hornborgista todettiin, että hän on kirjoittanut mietinnön useimmat luvut, joten hänelle olisi maksettava 8000 markan korvaus. Määrävahvuuksien ja kustannuslaskelmien valmistelusta tulisi maksaa Wetzerille, Grandellille ja Martolalle 4000 markan korvaus. Purolle tulisi maksaa kustannuslaskelmien lopullisesta tarkastamisesta sekä kielellisestä tarkastuksesta 4000 markan korvaus. Sihteeri Leander olisi ansainnut 6000 markan korvauksen mietinnön kiireel- lisestä ja kuormittavasta valmistelutyöstä.208

Edellä mainittu palkkioesityksen perustelut ovat nähtävissä myös kokousten osallistumisaktii- visuudessa seuraavan taulukon 2 mukaisesti. Taulukkoon on listattu henkilöt kokousaktiivi- suuden mukaiseen järjestykseen. Kaikista jäsenistä Hornborg, Martola, Wetzer, Leander ja Grandell ovat selkeästi olleet ahkerampia.

208 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 68

Puolustusrevisionin Kokoukset Puolutusrevisioni, Sotilasjaosto, Kustannusjaosto, Erikoisjaosto, jäsen: yhteensä 33 kokousta 128 kokousta 8 kokousta 3 kokousta Hornborg, Eirik 164 33 128 - 3 Martola, Armas-Eino 158 30 120 8 - Wetzer, Martin 148 30 118 - - Leander, Lasse 139 29 99 8 3 Grandell, Leonard 101 27 66 8 - Öhqvist, Harald 74 4 70 - - Malmberg, Lauri 50 4 46 - - Puro, Olavi 41 30 - 8 3 Heinrichs, Erik 40 8 32 - - Niukkanen, Juho 29 18 - 8 3 Auer, Into 28 4 24 - - Kontu, Arvi 25 25 - - - Saastamoinen, Armas 14 9 - 3 2 Vesterinen, Vihtori 11 12 - - - Holma, Viktor 2 2 - - - Huttunen, Evert 1 1 - - - Pennanen, Pekka 0 0 - - - Taulukko 2. Puolustusrevisionin jäsenten kokousaktiivisuus.209

Ahkerin koko puolustusrevisionin kokouksiin osallistuja oli puheenjohtaja Hornborg, sillä hän istui kaikki 33 kokousta. Toiseksi eniten kokouksiin osallistui majuri Martola ja kolmanneksi kenraali Wetzer ja toimittaja Puro. Suhteessa omaan jäsenaikaansa nähden vähiten kokouksiin osallistui everstiluutnantti Heinrichs, ainoastaan 8 kertaa. Hän oli edellä mainitun kiivaimman kokousrupeaman kokonaan poissa210, eikä näin ollen voida katsoa vaikuttaneen lainkaan valmiin mietinnön sananmuotoihin tai merkittävästi sen sisältöön. Kuitenkin hän oli ainut jäsen, joka halusi kirjata vastalauseen valmiiseen mietintöön. Vastalauseessa Heinrichs puolusti Tu- run saariston ja Laatokan ulkosaarien kiinteiden patteriketjujen säilyttämistä ja niiden vahvis- tamista uusilla pattereilla211. Toinen paljon poissaollut oli johtaja Saastamoinen, jonka pitkä poissaolojakso ajoittuu samaan aikaan everstiluutnantti Heinrichsin kanssa.

Ruotsalaisen kansanpuoleen edustajana Hornborgia on vaikea lokeroida pelkäksi poliitikoksi. Hänhän ei ollut kansanedustaja puheenjohtajaksi ryhtyessään. Sen sijaan hänellä oli jääkäri- tausta ja hän johti myös sotilasjaoston kokouksia. Näin hänelle muodostui tiivis vuorovaiku- tus sotilasjäsenten kanssa. Luomallaan asetelmalla hänestä tuli erinomainen välittäjä siviili- ja sotilasjäsenten kanssa erimielisyyksiä koskettavissa kysymyksissä kuten laivastokysymykses- tä. Toisaalta kiistoja puolustusrevisionin työssä oli merkintöjen mukaan erityisen vähän. Hornborg oli säännöllisesti yhteydessä presidenttiin, puolustusministeriin, englantilaisiin

209 Koottu liitteessä olevasta taulukosta. 210 Poissaolo johtui siitä, että Heinrichs lähetettiin alkusyksystä 1925 Pariisiin valmistautumaan vuoden vaihtees- sa alkavalle Ranskan sotakorkeakoulun kurssille. 211 Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/02, KA. 69 asiantuntijoihin, ja laati pääsääntöisesti kaikki ulospäin lähtevät lausunnot ja kirjelmät yhdes- sä sihteeri Leanderin kanssa. Hornborg tarvitsi Leanderin apua mietintöjen kirjoittamisessa, sillä hänen suomenkielen taitonsa ei ollut kovin hyvä. Hornborg otti myös aktiivisesti kantaa maanpuolustuskysymykseen lehtien palstoilla, josta hän sai lopulta syytteen valtiosalaisuuksi- en vuotamisesta lehdistölle. Hornborg kuvaa omaa työskentelyään muistelmissa, joissa hän toteaa tultuaan valituksi uudelleen kansanedustajaksi 1924, seuraavasti: ”Min arbetsbörda blev självfallet ansenlig”.212 Hän piti kansanedustajan ja puolustusrevisionin samanaikaista työtä hyvin kuormittavana, mutta maanpuolustuksen kehittäminen oli hänelle sydämenasia.

Kansallisen edistyspuolueen edustajana toimineella Konnulla oli vain vähäistä merkitystä revisionin toiminnan aikana. Useat lähteet toteavat jäsenyyden vain yhtenä luottamustoimena sen enempää sitä avaamatta. Samoin eduskunnan ilmoittamissa tiedoissa Konnun ansioluette- losta puuttuu kokonaan maininta puolustusrevisionin toimista. Hän oli kuitenkin ainut valtio- päiviltä valittu edustaja, joka istui koko komitean olemassaolon ajan. Konnun ainoaksi ansi- oksi voidaan lukea hänen lisäysehdotuksensa suojeluskuntain ylipäälliköstä puolustusneuvos- tonjäseneksi, kun komitea laati erillismietintöä ylimmän johdon järjestelyistä. Tähän lienee vaikuttanut hänen aktiivinen toimintansa Turun suojeluskunnassa. Toinen hänen esityksensä oli lisätä komitean työohjelmaan hankintojen järjestelyiden käsittely.213

Sosiaalidemokraattien edustaja Huttunen osallistui ainoastaan kerran puolustusrevisionin kokoukseen ennen äkillistä kuolemaansa. Ensimmäisessä puolustusrevisionin täysistunnossa hän kommentilla suunnittelusta välittämättä kustannuksista oli merkittävä vaikutus komitean teh- tävän määrittelyssä ja välillisesti koko loppumietinnön kokonaisuudessa. Hänen seuraajansa toimittaja Puro osallistui aktiivisesti valintansa jälkeen (4.4.1924) komitean yleisistuntoihin ja osallistui kaikista jäsenistä aktiivisemmin varsinaisen mietinnön osien 1 ja 2 kirjoitusasun korjaustyöhön. Puron käsittelemät useiden satojen sivujen osamietinnöt sisälsivät jokaisella sivulla useita kielioppi-, kieliasu- ja rakennekorjauksia. Hänen vaikuttamispyrkimyksistä tekstin muotoon näkyi erään kokouksen pöytäkirjamerkinnässä, jossa hän halusi mietintöehdotuk- seen "Suomen sotilaspoliittinen asema" sanamuotojen muutoksia, koska kieli ei vastannut mietinnölle kuuluvaa ”tyyntä asiallisuutta”214.

Toiseksi viimeisessä puolustusrevisionin täysistunnossa 20.11.1925 Puro esitti mietinnön luvun loppuun, että: a) komitean ehdotus on laadittu huomioonottamatta nykyisen vähemmän

212 Hornborg, Eirik: Man i ledet. Minnen och episoder 1899–1927. Centraltryckeriet, Helsingfors, 1954, s. 191. 213 Puolustusrevisioni / Puolustusrevisionin pöytäkirjoja 1923–1924 / Puolustusrevisioni / 8.12.1923, R632/1, Kansallisarkisto (KA). 214 Sama. 70 tavallisen kansainvälistä olotilaa, sillä jos olot muuttuvat turvallisemmaksi olisi harkittava puolustusmenojen vähentämistä. b) Suomen ulkopolitiikan pyrkimyksenä pitäisi olla kansain- välisen turvallisuussopimusten aikaansaaminen, jotta puolustuslaitoksesta aiheutuvia menoja voitaisiin vähentää. Tätä ehdotusta varten päätettiin asettaa jaosto, johon kuuluivat Puro, Hornborg, Saastamoinen ja Niukkanen tutkimaan asiaa. Puron rooli kasvoi entisestään revision istuntojen loppupuolella, sillä hän oli osoittanut olevansa ahkera ja tunnollinen tekstien lu- kija ja korjaaja. Hänestä tehtiinkin uuden kustannusarviolaskentajaoston kokoonkutsuja eli puheenjohtaja.215 Puro oli myös Hornborgin lisäksi ainoa puolue-edustaja, joka oli sotilasjaoston kokouksissa valmistelemassa mietintömateriaalia. Hänet nimitettiin lokakuussa 1925 esit- telemään Martolan kanssa kustannusjaoston laskelmien uusintatarkistuksen tuloksia.216

Kokoomuksen edustaja Holman vaikutus revisionin työskentelyyn oli hyvin vähäistä, hän ei tuonut yhtään niin merkittävää mielipidettä julki, minkä sihteeri Leander olisi kirjannut pöy- täkirjaan. Toisaalta Holman jäsenyysaikana revisionin yhteisistunnoissa ei ollut päästy sellaiseen vaiheeseen, jossa olisi käsitelty mietinnön eri osia. Revisionikin kokoontui tuona aikana vain kahdeksan kertaa, joihin Holma osallistui ainoastaan kerran.217

Holman merkitys näkyikin enemmän hänen omassa komiteassaan. Valtioneuvosto asetti 28.6.1923 komitean ”tutkimaan Puolustusministeriön taisteluvälineosaston ynnä sen alaisten laitosten toimintaa ja niissä vallitsevaa järjestystä sekä antamaan lausuntonsa ja ehdotuksensa niistä toimenpiteistä, joihin tutkimus antaa aihetta. Holma toimi siis puheenjohtajana, muina jäseninä jääkärieversti, varatuomari Pipping ja insinööri Wegelius. Sihteereinä toimivat jää- kärimajuri Rehnbäck ja lakitieteen kandidaatti Noponen. Komitean perustamisen syynä oli Puolustusministeriön taisteluvälineosastolla paljastunut vakoilutapaus, niin kutsuttu Leppävir- ran asia. Komitean mietintö luovutettiin 1.2.1924 valtioneuvostolle, ja se sisälsi selvityksen vakoiluasiasta, epäluotettavista upseereista armeijassa, puutteet kalustohankinnoista sekä osastojen vastineet väitteille puutteellisuuksista. Se otti kantaa myös ylimmän johdon järjeste- lyihin. Mietintö sisältö liittyi osin siis tiiviisti myös samanaikaisesti toimineen puolustusrevisionin työhön.218 Holman kohtaloksi koitui liiallinen avoimuus lehdistölle komitean

215 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925 / Sotilasjaosto / 8.12.1923– 8.11.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA). 216 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / 24.10.1925,R-632/01, Kansallisarkisto (KA). 217 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Puolustusrevisioni / 8.12.1923–8.11.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA). Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925 / So- tilasjaosto / 8.12.1923–8.11.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA). Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923– 1924 / Sotilasjaosto / 10.12.1923–4.12.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA). 218 Puolustusministeriö, taisteluvälineosasto / Komiteamietintö liitteineen taisteluvälineosaston toiminnasta (1924–1924) / Holman komitea / 28.6.1923–1.2.1924, T4379/7, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Suunta no 7, 16.2.1924, Puolustusministeriön taisteluvälineosasto. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/642075?page=6&ocr=true], luettu 1.10.2018. 71 mietinnön sisällöstä ja hän joutuikin oikeuteen epäiltynä sotasalaisuuksien vuotamisesta ke- sällä 1924. Oikeuden syyllisyysäänestyksessä Holma vapautui lopulta syytteistä.219

Holman erottua puolustusrevisionista kokoomuksen edustajana jatkoi Pennanen. Hän ehti kuitenkin olla vain hetken puolustusrevisionin jäsen saatuaan yllättäen ministerin pestin. Hänen jäsenyysaikanaan ei järjestetty yhtään koko komiteaa käsittävää kokousta, joten Pennasen vaikutus komiteatyöhön voidaan katsoa olleen merkityksetön. Pennasta seurasi Saastamoinen. Hänen ensimmäinen kokous oli 2.2.1925 puolustusrevisionin mietinnön työvaiheen ollessa varsin pitkällä. Siitä huolimatta hän jo toisessa kokouksessaan osallistui aktiivisesti esiintuomalla mielipiteitään. Hän totesikin tuossa kokouksessa, että puolustusrevisionin on otettava huomioon Kirken komitean huomiot varojen käytöstä. Seuraavassa kokouksessa Saastamoi- sen ja Hornborgin välille syntyi kokouspöytäkirjan lisämuistion mukaan väittely laivasto- ohjelmaan liittyvien laivatyyppien määristä ja kustannuslaskelmista. Saastamoinen haukkui kokouksessa esiintyneen komentajakapteeni Schwanckin esityksen ylimalkaiseksi ja pettyi, ettei esityksessä ollut esittää tarkkoja laskelmia ja tietoja. Hän totesi keskustelun päätteeksi, että ” seuraavaan istuntoon en tule, ellei suurempaa asiantuntijaa läsnä”220

Oletettavasti asioiden valmistelua työvaliokunnassa ja sotilasjaoston kokouksissa korjattiin sillä, tämän jälkeen Saastamoinen ei pöytäkirjojen mukaan osallistunut eriävillä mielipiteil- lään. Hänen merkintänsä ennalta jaettuihin osamietinnön teksteihin oli hyvin vaatimattomia, sillä hän ei osallistunut mietinnönlukukokouksiin lainkaan. Saastamoisen henkilökohtaisen arkiston perusteella hän oli kiinnostunut Suomen sotilasmaantieteellisestä asemasta, laivasto- kysymyksestä ja Kirken toimittamista mietinnöistä.221

Maalaisliiton edustajana toimineen Vesterisen vaikutus ja osallistuminen puolustusrevisionin työhön oli varsin vähäistä. Yleensä hän ryhtyi vain kannattamaan jonkun muun esityksiä. Puolustusrevisionin laatimaan erillismietintöön Puolustusvoimien ylimmän johdon järjeste- lyistä hän kuitenkin antoi vastalauseen, joka kirjattiin tämän erillismietinnön loppuun. Veste- rinen vastusti puolustusministerin nimitys-, ylennys- ja erottamisasioiden toimivallan rajoi- tuksia.222 Vaikuttaisi myös siltä, ettei Vesterinen pitänyt komiteatyötään kovin

219 Sipilä, Jarkko. Rikosjutut 1924: Sotasalaisuuksien vuoto. [https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rikosjutut-1924- sotasalaisuuksien-vuoto/3123738], luettu 1.5.2018. 220 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sihteeri Lasse Leander / 13.2.1925, R- 632/01, Kansallisarkisto (KA). Saastamoisen reaktioita on vaikea ymmrätää, koska komkapt Schwanck oli yksi parhaista laivastokysymyksen asiantuntijoista. 221 A. H. Saastamoisen arkisto. Toiminta Puolustusrevisionin jäsenenä (1924–1929), Kansallisarkisto (KA). 222 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1924, maamme puolustuslaitoksen ylin johto / Puolustusre- visioni / R-632/08, Kansallisarkisto (KA). 72 merkityksellisenä, koska hän ei mainitse osallistumistaan puolustusrevisioniin edes omissa muistelmissaan.223

Vesterisen otettua ministerin toimet vastaan, valittiin maalaisliiton edustajaksi kansanedustaja Niukkanen. Hänen nimityksensä (16.4.1925) puolustusrevisionin jäseneksi tapahtui aikana, jolloin sotilasjaosto oli saanut valmistelutyön valmiiksi, ja mietintöjä alettiin käsitellä puolustusrevisionin täysistunnossa. Viisi päivää myöhemmin hänet nimettiin puolustusrevisionin kokouksessa kustannusjaostoon tarkistamaan kustannusarviolaskelmia. Näin hän pääsi itselle mieluisaan tehtävään vaikuttamaan suunniteltuihin puolustusmenoihin.

Voidaankin todeta, että poliittisia puolueita edustavat komitean jäsenet eivät osallistuneet juurikaan valmistelutyöhön vaan kommentoivat ja tarkistivat Puolustusrevisionin täysistunnoissa kustannusarviolaskelmia ja osamietintöjä, jotka olivat siis hyvin pitkälle valmiita tekstikoko- naisuuksia. Puolustusrevisionin arkistosta nousi merkittävimmiksi eri jaostojen työskentelyta- vat valmistelutyössä ja niihin liittyvät kokonaisuudet. Näitä olivat Puolustuslaitoksen ylim- män johdon järjestelyt ja muut henkilöstöön liittyvät puutteellisuudet, maanpuolustussuunnitelman rakenne, Kirken komitean merkitys valmistelutyössä ja yhteisen työskentelytavan löy- tyminen kustannusjaoston työssä. Näitä käsitellään tämän pääluvun seuraavissa alaluvuissa.

4.2 Puolustuslaitoksen ylinjohto ja muita henkilöstöön liittyviä kysymyksiä

Puolustusrevisionin ensimmäisen täysistunnon 8.12.1923 jälkeen kokoontui sotilasjaosto vain neljä kertaa ennen vuoden vaihdetta. Valmistelutyössä päästiin eteenpäin vuoden 1924 alussa. Tammikuun alun kokouksiin oli pyydetty myös Puolustusministeriön yleisen sota- asiainosaston päällikkö majuri Oiva Olenius224 selostamaan palkkauskysymyksiä, sotilasarvoja ja palkkausluokkia, koska niiden perusteella haluttiin laatia muistiot puolustusrevisionin täysistunnoissa tehtäviä päätöksiä varten. Asian käsittelyn tueksi everstiluutnantti Öhquist oli laatinut muistion ylennys- ja virkaikäkysymyksistä, joihin liittyen hän totesi 19.1.1924 kokouksessa, että virkaikäkomitean esityksiin ei voi olla tyytyväinen, koska ne eivät tuo parannusta sen hetken tilanteeseen.225

223 Kangas (toim., 1985), s. 16–149. 224 Majuri Olenius oli ollut myös jäsenenä Wetzerin komiteassa v. 1922, joka pohti puolustuslaitoksen lopullista kokoonpanoa ja määrävahvuuksia. Nähtävästi Wetzerin esityksestä myös majuri Olenius oli esittelemässä palkkaus- ym. kysymyksiä sotilasjaostolle. 225 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 19.1.1924, R-632/01, KA. 73 Tämän jälkeen puolustusrevisioni sai mietinnön Sotaväen esikunnan virkaatekevältä päälli- költä eversti Maximilian Spårelta koskien upseeri- ja kapitulanttipulaa armeijassa. Eversti Spåren laatima muistio oli niin perusteellinen, että sotilasjaostossa tehdyt mietinnöt samasta asiasta pohjautuivat niihin. Upseeripuute eri joukko-osastoissa arvioitiin 25–58 %:n välille. Henkilöstöpuute arvioitiin johtuneen ”absoluuttisesti ja suhteellisesti” liian pienistä palkoista, palkankorotusten jäädyttämisistä, sotalaitosta ei oltu asetettu vakinaiselle kannalle, jonka takia virkojakaan ei oltu vakinaistettu, epävarmuus jatkokoulutusmahdollisuuksista, asuntopula ja miehistön huonot majoitusolosuhteet, kapitulantti-alipäällystön ammattitason lasku, epätyy- dyttävien olojen aiheuttama masentuneisuus ja työhön kyllästyminen. Henkilöstöpuutteen parantamiseksi ehdotettiin palkankorotuksia, asuinolojen parannuksia ja jatkokoulutusmahdolli- suuksien tarjoamista.226

Vuoden 1924 alussa olivat ylimmät komentoviranomaiset, sotaväen ja yleisesikunnan päälli- köt ja puolustusministeriö todenneet, että sen hetkinen ylimmän johdon järjestely olisi saatava lopultakin uudistettua. Monia puolustusvalmiudelle tärkeitä kysymyksiä oli jäänyt ratkaise- matta tai kohtuuttomasti viivästynyt, koska oli puuttunut yhtenäinen johtajan tahto niiden rat- kaisussa. Ylimmän johdon järjestelyä käsiteltiin myös lehdistössä jatkuvasti. Sotilasjaosto saikin ensimmäisen osamietinnön aiheena ehdotus maamme puolustuslaitoksen ylimmästä johdosta. Puolustuslaitoksen ylimmän johdon valmisteluvastuu annettiin kenraali Wetzerille, joka oli pyytänyt 15.1.1924 korkeimman sotilasjohdon järjestelyistä lausunnot myös kenraali Mannerheimilta, Linderiltä, Langhoffilta ja Ignatiukselta. Wetzer laati 26.1.1924 muistion ”Arméns högsta ledning”. Lakimiehen taustansa vuoksi hän aloitti ylimmän johdon uudistuk- sen tarpeen käymällä aluksi läpi hallitusmuodon ja asetusten ristiriitaisuuden. Ylimmän johdon uutta rakennetta hän perustelee Ranskassa, Ruotsissa, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa käytössä olevilla malleilla.227

Epäselvyyksien poistamisen ja päätösvallan yksinkertaistamisen vuoksi olisi yleisesikunta siirrettävä sotaväen alaisuuteen ja presidentin neuvoa-antavaksi elimeksi olisi perustettava puolustusneuvosto. Kenraalien lausunnot hän sai vähän myöhemmin. Kenraali Hannes Ingna- tius lähetti 26.1.1924 ”ehdotuksen Puolustusrevisionille”, Linder 31.1.1924 ”de högsta mili- tära kommado- och förvaltningsmyndigheternas befogenheter” ja

226 Puolustusrevisioni / Muut asiakirjat 1922–1925 /Maximilian Spåre / 12.1.1924, R-632/26, Kansallisarkisto (KA). 227 Puolustusrevisioni / Selostukset 1920 / Sotilasjaosto / R-632/05, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Puolus- tusrevisioni / Korkeimman sotilaallisen johdon järjestämistä koskevat asiantuntijalausunnot 1924–1926 / 26.1.1924, 31.1.1924, 1.2.1924, R632/24, Kansallisarkisto (KA). 74 Langhoff 1.2.1924 ”Högsta ledningen för krigsmakten” 228. Esitykset olivat hämmentävän samanlaisia sisällöltään ja perusteluiltaan. Vaikuttaisi, että kenraaleille oli lähetetty valmiiksi ehdotus ylimmän johdon järjestelyistä, johon he saisivat halutessaan tehdä muutosehdotuksia. Wetzer sai myös komentaja Roosin, majuri Talvelan ja insinöörikapteeniluutnantti Kinnusen mietinnön rannikko- ja meripuolustuksen korkeimman johdon järjestelyistä.229 Ehdotusta ei kuitenkaan käytetty lopullisessa mietinnössä.

Vaikka kenraali Wetzer laatikin lopullisen mietinnön, muutosten tueksi haki Hornborg presidentti Ståhlbergin hyväksynnän 15.2.1924. Tämän lisäksi lainopillisia ohjeita Wetzer sai professori Hermanssonilta 22.1.1924 ja professori Erichiltä 28.3.1924. Mietintöä käsiteltiin puolustusrevisionin täysistunnossa 31.3. ja 7.4.1924. Kansanedustaja Kontu vaati, että mietintöön lisättäisiin puolustusneuvoston jäseneksi suojeluskuntain ylipäällikkö.230

Lopullisessa mietinnössä ylimmästä johdosta todettiin, että johdon keskittämisellä tehostettai- siin työ puolustuslaitoksen hyväksi. Ylimmän johdon järjestely oli perustunut vuoteen 1924 asti 8.9.1919 laadittuun asetukseen, jonka mukaan maan sotavoiman ylipäällikön Tasavallan Presidentin alaisiksi on asetettu kolme toisistaan riippumatonta viranomaista; puolustusministeri, Sotaväen päällikkö ja yleisesikunnan päällikkö. Nämä jokainen olivat asetuksen mukaan oikeutettuja esittelemään toimialaansa kuuluvat asiat presidentille. Puolustusrevisionin mukaan näiden kolmen vastuut ovat kuitenkin erittäin läheisissä yhteyksissä toisiinsa, ja joiden asioiden ratkaisu vaatii välttämättä yhteisymmärrystä. Revisioni näki rakenteen toimivan vain, jos presidentti olisi ammattisotilas. Ongelman ratkaisuksi revisioni esitti mietinnössään, että yleisesikunnan päällikkö alistettaisiin Sotaväen päällikön alaisuuteen.231

Yleisesikunnan päällikön riippumaton asema sotaväen päälliköstä oli aiheuttanut eräitä hait- taavia tekijöitä. Yleisesikunnan tehtävänä oli ollut sotatieteellinen valmistelutyö, joka oli si- sältänyt liikekannallepano- ja rintamamarssisuunnitelmat. Vaikka sotasuunnitelma ei ollut puhtaasti kuulunut tehtäviin, oli edellä mainitut vastuut suorassa yhteydessä sotasuunnitel- miin. Näin ollen sotaväen päällikön mielipidettä ei oteta näissä lainkaan huomioon.

228 Puolustusrevisioni / Muistiot ja lausunnot 1924 / Sotilasjaosto / 26.1.1924, 31.1.1924, 1.2.1924, R-632/04, KA. Mannerheim ei halunnut kommentoida kirjallisesti, mutta suostui tarvittaessa suulliseen tiedonantoon. Hä- nen mielipiteestään asiaan ei ole kuitenkaan mainintaa. Katso myös Puolustusrevisioni / Korkeimman sotilaallisen johdon järjestämistä koskevat asiantuntijalausunnot 1924–1926 / 26.1.1924, 31.1.1924, 1.2.1924, R632/24, Kansallisarkisto (KA). 229 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / R-632/01, KA. 230 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Puolustusrevisioni / 8.12.1923–8.11.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA), Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925 / So- tilasjaosto / 8.12.1923–8.11.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA) ja Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 10.12.1923–4.12.1924, R632/1, Kansallisarkisto (KA). 231 Puolustusrevisioni / Mietintö 1924 / Sotilasjaosto / 9.2.1924, R-632/02, KA. 75 Tämä olisi ongelma tilanteessa, jossa Suomi joutuisi sotaan, sillä hallitusmuodon 30§:n mukaisesti presidentti luovuttaisi käytännössä ylipäällikkyyden Sotaväen päällikölle. Näin ollen sotasuunnitelmat eivät olisi sotaväen päällikön hyväksymiä tai edes yhtä hänen omien käsi- tyksiensä kanssa liikekannallepano- tai rintamamarssisuunnitelmista. Tämän ehkäisemiseksi ja täydellisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi olisi revisionin mukaan yleisesikunta alistettava sotaväen esikunnalle jo rauhan aikana. Näin ollen ylin sotilasjohto presidentin alaisena olisi siten puolustusministeri ylimpänä hallintoviranomaisena ja ylimpänä komentoviranomaisena eli komentavana kenraalina sotaväen päällikkö.232

Puolustusrevisioni halusi rajoittaa myös puolustusministerin toimivaltaa nimitys-, ylennys-, siirto-, eroja palkitsemisasioissa. Komitean mielestä olisi siirrettävä komentavan kenraalin alaisuudessa olevien upseerien nimitys- ja komentoasiat puolustusministeriltä sotaväen päälli- kölle, koska ministeri ei ole välttämättä ammattisotilas, eikä näin tunne henkilöstöään. Tuol- loin voimassa olevien säädöksien kolmas ja kuudes pykälä kuitenkin olivat ristiriidassa. 3§:n mukaan puolustusministeri esittelee presidentille kaikki upseerien nimitys-, ylennys-, siirto-, eroja palkitsemiskysymykset rykmentin komentajista sotaväen päällikköön. 6§ sen sijaan määritteli puolustusministeriön tehtäväksi etupäässä vain puolustuslaitoksen taloudelliset kysymykset. Koska puolustusministerillä oli oikeus parlamentaarisen vastuunsa kautta vaikuttaa puolustuslaitoksen ylimmän päällikön eli presidentin päätöksiin, esitti revisioni, että puolustusministerille annetaan mahdollisuus lausua sotaväen päällikön esityksiin antamalla kirjallinen lausunto.233

Puolustusministeri esittelisi myös komentavaa kenraalia koskevat nimitys-, ylennys-, siirto-, eroja palkitsemisasiat presidentille. Tämän lisäksi revisioni esitti, että puolustusministeriössä toimeenpantaisiin uudestijärjestelyitä. Komitea esitti, että puolustusministerille tulisi nimetä ammattisotilas apulaiseksi, jotta ministeriön sotilasalaan kuuluva työ olisi katkeamatonta verrattuna siihen, että ministeri oli vaihtunut tiuhaa tahtia 1920-luvun alussa. 234

Ristiriitojen välttämiseksi ja ratkaisemiseksi puolustusministeriön ja sotaväen esikunnan välil- lä esitettiin perustettavaksi puolustusneuvosto, jonka tehtävänä olisi yhteistoiminnassa eri mi- nisteriöiden välillä ratkaista niin puolustuslaitosta koskevat sotilasluonteiset kuin sodan ajan varustamista koskevat yhteistoimintavaateet eri ministeriöiden välillä. Puolustusneuvoston kokoonpanossa olisivat puolustusministeri (PJ), komentava kenraali eli sotaväen päällikkö (VPJ), yleisesikunnan päällikkö, meripuolustuksen päällikkö, suojeluskuntain ylipäällikkö se-

232 Puolustusrevisioni / Mietintö 1924 / Sotilasjaosto / 9.2.1924, R-632/02, KA. 233 Sama. 234 Puolustusrevisioni / Mietintö 1924 / Sotilasjaosto / 9.2.1924, R-632/02, KA. 76 kä presidentin määräämä kenraali, joka hoitaisi tehtävänsä ohella myös vakinaista virkaansa. Puolustusneuvoston mallin rakentamiseen otettiin kokemuksia Ranskasta, Italiasta, Puolasta, Norjasta ja Tanskasta235

Puolustusneuvoston lisäksi katsottiin tarpeelliseksi perustaa toinen ylempi neuvoa-antava toimielin, ”maanpuolustuksen ylin neuvosto”. Siihen kuuluisivat pääministeri (PJ), ulkominis- teri, raha-asiainministeri, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri sekä puolustusneuvoston jäsenet. Tämä neuvosto kokoontuisi presidentin, pääministerin, puolustusministerin, ulkomi- nisterin tai komentavan kenraalin pyynnöstä. 236

Puolustusrevisionin saatua mietinnön valmiiksi 9.4.1924, käsiteltiin sen sisältöä jo seuraavana päivänä koko valtakunnan lehdistössä esimerkiksi otsikoilla ” Puolustuslaitoksemme uudelleen järjestely” ja ”Puolustusrevisioni kannattaa armeija johdon entistä suurempaa keskittä- mistä.”237 Esitystä ei liiemmin arvioitu vaan lehtiartikkelit olivat pelkästään raportoivia.

Puolustusrevisionin esityksen perusteella valtioneuvosto päätti perustaa 22.4.1924 puolustusneuvoston ja jo seuraavana päivänä 23.4.1924 alistettiin yleisesikunnan päällikkö sotaväen päällikön alaiseksi. Puolustusrevisioni lähetti 9.5.1924 mietinnön puolustusministerin pyyn- töön238 selvittää tarkemmin komentavan kenraalin esikunnan kokoonpanosta ja määrävah- vuuksista. Mietinnön laativat kenraali Wetzer ja majuri Martola.239 Mietinnön tausta- aineistona oli nähtävästi myös sotaväen päällikön kenraaliluutnantti Wilkaman 15.2.1923 laa- timasta lausunnosta sotaväen ylintä komentovaltaa koskevasta asetusehdotuksesta. Siinä Wil- kama kyseenalaisti siviilitaustaisen puolustusministerin kykyä tehdä sotilaita koskevia pää- töksiä ja että ”armeijan johto on keskitettävä yhden henkilön käsiin, joka on päiväpolitiikasta riippumaton, kokenut ja taitava kenraali”. 240

Ylimmän johdon käsittely jatkui syksyllä 1924. Kirke totesi 17.10.1924 mietinnössään ” Me- morandum On The Organization Of The Higher Command In Finland”, että hän on

235 Puolustusrevisioni / Mietintö 1924 / Sotilasjaosto / 9.2.1924, R-632/02, KA. 236 Sama. 237 Katso esim. Aamulehti no 85, 10.4.1924: Puolustuslaitoksemme uudelleen järjestely. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1376917?page=5&term=Puolustusrevisioni&term=puolustu srevisioni], luettu 1.10.2018 tai Kouvolan Sanomat no 42, 10.4.1924: Sotalaitos. Puolustusrevisioni kannattaa armeija johdon entistä suurempaa keskittämistä. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1426212?page=1&term=Puolustusrevisioni], luettu 1.10.2018. 238 Puolustusrevisioni / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926 /Sotilasjaosto / 9.5.1924, R-632/04, KA. 239 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1924, maamme puolustuslaitoksen ylin johto / Sotilasjaosto / R-632/08, KA ja Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / R-632/01, KA. 240 Puolustusrevisioni / Mietintöä koskeva aineisto 1923–1924 / Karl Fredrik Wilkama / 15.2.1923, R-632/02, Kansallisarkisto (KA). Wilkaman lausunnon yläreunaan on kirjoitettu ”ei löydy ruotsiksi”, aito 77 täydellisesti samaa mieltä puolustusrevisionin kanssa ylimmän johdon järjestelyn periaatteista. Muutokset tulisi tehdä niin, että siirtyminen rauhan ajan rakenteesta sodan ajan rakentee- seen olisi mahdollisimman yksinkertaista, eikä komentorakenteissa tarvitsisi tehdä suuria muutoksia. Kirken esityksessä siirryttäessä sodan ajan kokoonpanoon sotaväen esikunta ja puolustusministeriö yhdistyisivät, jolloin Laatokan ja Karjalan rintamia, rannikkopuolustusta (sisältäen sisäisen turvallisuuden, ilmatorjunnan ja reservin), itsenäistä laivastoa ja ilmavoimia johtaisi yleisesikunnan päällikkö Sotaväen esikuntapäällikön alaisuudessa. Lisäksi maanpuolustuksen ylimmän neuvoston kokoonpanosta hän oli erimieltä, esimerkiksi puheenjohtajana pitäisi olla presidentti.241

Hän myös esitti, että välttääkseen byrokraattista kirjeiden lähettelyä eri virastojen välillä, tulisi perustaa erillinen sotilasvirastorakennus, jossa olisivat puolustusministeriö, sotaväen päälli- kön ja yleisesikunnan päällikön virastot sekä laivaston ja ilmavoimien virastot. Tällä menette- lyllä asioiden hoito olisi sujuvaa saman rakennuksen sisällä.242 Vaikka esitystä pidettiin hyvä- nä, sitä ei kuitenkaan käsitelty sotilasjaoston kokouksissa.

Maaliskuun lopussa 1924 päätettiin pitää puolustusrevisionin täysistunto, kun todettiin että tarvittavat mietinnöt sotalaitoksen puutteista ja epäkohdista sekä Hornborgin laatima osa- mietintö Suomen sotilaspoliittisesta asemasta oli saatu valmiiksi. Wetzer esitteli laatimansa ehdotuksen puolustuslaitoksen ylimmän johdon järjestelyistä, Öhquist palkkauskysymykset, ylentämiset ja virkaiän laskemisen. Martola esitteli mietinnön kapitulanttialipäällystön siviilihuollon järjestelyistä.243

Öhquistin muistio on peräti 28 sivua pitkä. Hän käy muistiossaan seikkaperäisesti läpi upseereiden virkaiän laskemisen ja ylentämisen kehityshistoriaa itsenäistymisestä lähtien. Hän kritisoi laskentaperusteita, jotka ovat hyvin monimutkaiset ja sekavat sisältäen paljon poikkeuksia. Tähän oli vaikuttanut luonnollisesti sisällissodan sotakokemuksen, koulutustaustojen ja palvelusvuosien eri laskentaperusteet ylennyksiä laskettaessa. Yhtenä erikoisuutena tuohon aikaan oli reserviupseerien nimittäminen aktiiviupseereiden väliaikaisiin virkoihin, josta tuli lopulta käytäntö. Tämä muodostui ongelmaksi tilanteessa, jossa reserviupseereita alettiin ylentää seuraaviin sotilasarvoihin. Hehän eivät olleet käyneet kadettikoulua, mutta virkaikä oli tullut laskennallisesti täyteen seuraavaa sotilasarvoa ajatellen. Tätä varten

241 PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925)., s.32–49. 242 Sama. 243 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Sotilasjaosto / 1.4.1924,R-632/01, KA. 78 reserviupseereiden ylentämisen korkeimmaksi sotilasarvoksi määrättiin reservin kapteenin arvo, ettei sillä aiheutettaisi Kadettikoulun käyneelle ”vahingollista kilpailua”.244

Loppulausunnossaan Öhquist kritisoi samanaikaisesti toimineen virkaikäkomitean ehdotuksen vain huonontavan reservin vänrikin asemaa hänen suorittaessaan Kadettikoulun. Lisäksi hän toteaa, että vakinaisen palvelusajan laskeminen tulee tehdä reservi- ja aktiiviupseereiden näh- den samalla tavalla, Kadettikoulun pääsyvaatimukset tulee yhtenäistää ja siviilissä oloaikaa ei tule laskea virkaikään. Öhquist painottaa, että virka voidaan täyttää vain jos kaikki kelpoi- suusehdot täyttyvät, eikä upseereita saa sijoittaa virkoihin sattumanvaraisesti.245

Kapitulanttialipäällystön siviilihuollon järjestelyt oli aiheena Martolalle varsin vieras, jonka vuoksi sotilasjaoston kokouksiin pyydettiin joukko-osastoista asiantuntijoita selventämään kapitulanttialiupseeriston määrää ja sen perusteita eri joukko-osastoissa. Asiantuntijoina kokouksissa kävivät muun muassa Porin Rykmentin komentaja everstiluutnantti Österman, Tek- nisten joukkojen komentaja everstiluutnantti Sarlin, Hyökkäysvaunurykmentin komentaja majuri Kumlin ja Ilmailuvoimien komentaja majuri Somersalo. Siviilihuollon järjestämisen tarkoituksena oli taata kapitulanttialiupseereille lyhyen palvelusuran jälkeen mahdollisuuksia jatkaa muissa valtion viroissa tai palveluajan lopussa kouluttautua toiseen ammattiin. Tämän taustalla oli varmistaa rekrytoinnin onnistuminen aliupseeriston virkoihin. Tuolloin nimittäin ajateltiin, ettei kapitulanttialiupseeriston fyysisesti vaativissa koulutustehtävissä kykene pal- velemaan kuin enintään 35–40-vuotiaaksi.246

Esitellyt mietinnöt eivät aiheuttaneet kovinkaan paljon keskustelua puolustusrevisionin kokouksessa. Todennäköisesti hyvin laaditut muistiot hyväksyttiin sellaisenaan, ainakin niiden perustelut olivat vakuuttavat. Ainoastaan Vesterinen huomautti, että palkankorotuksia ei voitaisi tehdä, koska maa on taloudellisessa ahdinkotilassa.247 Vuotta myöhemmin, keväällä 1925 li- sättiin sotaväen päällikön vaikutusvaltaa nimitysasioissa, mutta kaikkia puolustusrevisionin ehdotuksia nimitysasioista ja esitystä puolustusministerin apulaisesta ei hyväksytty. 248

Maanpuolustukseen liittyvien johtosuhteiden suunnittelutyö oli aluksi työlästä, eikä muihin henkilöstöön liittyviin kysymyksiin käytetty sotilasjaoston kokouksissa suuremmin aikaa.

244 Puolustusrevisioni / Muistiot, lausunnot ja suunnitelmat liitteineen 1924 / Harald Öhquist / 1.2.1924,R- 632/04, KA. 245 Puolustusrevisioni / Muistiot, lausunnot ja suunnitelmat liitteineen 1924 / Harald Öhquist / 1.2.1924,R- 632/04, KA. 246 Puolustusrevisioni / Muistiot, lausunnot ja suunnitelmat liitteineen 1924 / Armas-Eino Martola / 19.2.1924,R- 632/04, KA. 247 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924 / Sotilasjaosto / 1.4.1924,R-632/01, KA. 248 Tervasmäki (1954), s. 86. 79 Koska presidentillä ja valtioneuvostolla oli kova halu saada kuntoon armeijan vakinaistaminen, puolustusvoimien ylimmän johdon komentosuhteet ja muut julkisuudessa esillä olleet puutteellisuudet, pyydettiin niihin liittyen puolustusrevisionilta lausuntoja ja mietintöjä. Kos- ka lopulta ymmärrettiin, ettei puolustusrevisioni pysty käsittelemään nopeasti heti ratkaista- vissa olevia asioita, johtuen valmisteluun vaadittavasta ajasta ja siitä, että päätökset tehtiin kaikkien jäsenten läsnä olevassa puolustusrevisionin kokouksessa, päätettiin perustaa erillisiä komiteoita ratkaisemaan puutteellisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Presidentti Ståhlberg päätti asettaa esimerkiksi komitean (22.4.1924) ratkaisemaan kysymys, ”millä edellytyksellä upseereita voitaisiin nimittää virkaan puolustuslaitosta vakinaistettaessa”.249

4.3 Grandellin ja Martolan työvaliokunta vastasi maanpuolustussuunnitelmista

Sotilasjaoston ensimmäinen kokous alkoi suojajoukkokysymyksen käsittelyllä. Sotaväen esikunnan esikuntapäällikkö eversti Spåre oli toisessa sotilasjaoston kokouksessa selostamassa ehdotusta armeijan rauhanaikaiseksi kokoonpanoksi ja Karjalan kannakselle tarvittavista suo- jajoukoista250. Seuraavana päivänä kävi kenraali Enckell, ainoan kerran, selostamassa maanpuolustuksen sen hetkisiä järjestelyitä liittyen suojajoukkokysymykseen ja yleisesikunnan puolustussuunnitelmia. Samaisessa kokouksessa eversti Spåre totesi suojajoukkokysymykses- sä olevan iso ero yleisesikunnan ja Wetzerin määrävahvuuskomitean mietinnön välillä251. Tä- tä ongelmaa ratkomaan nimettiin työvaliokunta laatimaan suojajoukkokysymyksestä mietintö, johon osallistuivat Wetzer, Öhquist ja Martola.

Joulukuun viimeinen kokous (13.12.1923) oli varattu Suojeluskunnan roolin käsittelyyn maanpuolustussuunnitelmissa. Sitä kävivät esittelemässä Suojeluskuntain yliesikunnan sotilaallisen jaoston päällikkö majuri Leonard Grandell ja liikekannallepano-osaston päällikkö majuri Per Ole Ekholm. Grandellin vastuulla oli esitellä yleisesikunnan antamia tehtäviä suo- jeluskunnille numerotietojen valossa ja Ekholm vastasi sotilasjaoston esittämiin kysymyksiin suojeluskuntien liikekannallepanosuunnitelmista, niihin vaikuttavista tekijöistä, kuten päällys- tökysymyksestä ja varustuksesta. Sotilasjaosto ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vastauksiin, vaan pyysi Suojeluskuntien Yliesikuntaa tekemään selvityksen siitä, kuinka paljon ja millaisia

249 Helsingin sanomat no 112, 24.4.1924. Puolustuslaitoksen kehittäminen. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1393894?[page=2&term=puolustuslaitoksemme&term=puol ustuslaitokseen&term=puolustuslaitosta&term=puolustuslaitoksen], luettu 1.2.2019. Katso myös 250 Eversti Spårehan oli jäsenenä Wetzerin komiteassa v. 1922, joka pohti puolustuslaitoksen lopullista kokoonpanoa ja määrävahvuuksia. Nähtävästi Wetzerin esityksestä eversti Spåre oli esittelemässä kokoonpanoa ja suo- jajoukkokysymystä. 251 Määrävahvuuskomitea / Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea / 1.8.1922–10.2.1923, R- 632/07, KA. 80 joukkoja suojeluskunnat voisivat asettaa erityisesti suojajoukkotehtäviin. Tämän jälkeen aiemmin nimetty valiokunta laatisi esityksensä suojajoukkokysymyksestä. Mietinnön sisältöä esiteltiin uuden vuoden puolella 10.1.1924, todeten ettei erinäisiä laskelmia oltu saatu valmiiksi, joten asiaa lykättiin johonkin tulevaan kokoukseen.252

Kun erinäiset kysymykset puolustuslaitoksen puutteellisuuksista oli saatu käsiteltyä puolustusrevisionin täysistunnossa, keskityttiin joukkojen määrävahvuuksiin ja maanpuolustussuun- nitelmiin. Suojajoukkokysymyksen siirtäminen joulukuulta helmikuulle antoi Grandellille mahdollisuuden ja aikaa laatia laajempi esitys maanpuolustussuunnitelmasta puolustusrevisionille. Grandell oli ideoinut norjalaisen territoriaalijärjestelmän käyttömahdollisuuksia Suomessa jo kaksi vuotta aiemmin osallistuttuaan kutsuntalaitoskomitean tutustumismatkalla Sveitsissä253.

Sotilasjaoston kokouksessa 1.2.1924 everstiluutnantti Öhquist esitteli majuri Grandellin viisi- toista sivua pitkän ehdotuksen254, ”Förslag till arméns organisation”, maanpuolustussuunnitelmaksi.255 Tämä oli sinänsä erikoista, koska majuri Grandell ei ollut itse paikalla, vaikka yleensä asiantuntijat olivat esittelemässä muistiotaan kokouksissa.

Grandellin suunnitelman mukaan koko vakinainen armeija toimisi suojajoukkona turvaten siten paremmin koko puolustusvoimien liikekannallepanon. Tämän vuoksi kaikki vakinaisen väkeen kuuluvat joukot olisi jo rauhanaikana sijoitettava mahdollisimman lähelle Karjalan kannasta ja Itä-Suomea, joissa ne suojajoukkotehtäväänsä tulisivat suorittamaan. Sen hetkiset kasarmit kaupungeissa olisi myytävä ja rakennettava uusia kasarmikeskuksia maaseudulle keskittämällä joukkoja niihin prikaateina tai divisioonina. Näihin keskuksiin keskitettäisiin myös muu työvoima aseettoman palveluksen ja vartioinnin kautta, jolloin säästettäisiin ase- palvelusta suorittavia omiin tehtäviinsä. Lähelle toisiinsa sijoitetut kasarmikeskukset pystyisi- vät lisäksi parempaan yhteistoimintaan, eikä maaseudulla sijaitsevien keskusten tarvitsisi käyttää pitkiä aikoja pelkän marssin suorittamiseen harjoituspaikoille. Suojeluskuntien vas- tuuksi Grandell määritti sisäisen turvallisuuden tehtävät, jolloin niidenkin tehtävät olisivat

252 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 10.1.1924, R-632/01, KA. 253 Ratinen, Juha: Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään – Suomalaisen liikekannallepanojärjestelmän kehittyminen vuosina 1918–1935. Yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö. Maanpuolustuskorkeakoulu 2015, s.115. 254 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 1.2.1924, R-632/01, KA, katso myös PK1205/17: Öhquist, Harald. Muistiinpanokalentereita (1916–1951) ja Tapola & Karjalainen (2013), s.63. Öh- quist toteaa Wetzerin olleen sairas ja Malmbergin presidentin luona heidän poissaolonsa syyksi. 255 Yleisesikunta. Järjestely- ja liikekannallepano-osasto (Os. 1) / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto (1924–1931) / Leonard Grandell / 1.2.1924, T4888/31, Kansallisarkisto (KA). 81 pitkin valtakuntaa, eikä pelkästään pääkaupungissa. Näin myös suojeluskuntien avulla, suojajoukkojen turvaamana, voitaisiin asettaa koko maa liikekannalle.256

Sotilasjaoston pöytäkirjassa kritisoidaan esityksen sisältäneen varsin suuripiirteisiä muutoksia sen hetkiseen asiantilaan. Samoin epäiltiin joukkojen keskityksen tuottamia säästöjä, koska sen hetkiset kasarmit olisi myytävä ja rakennettava uusia maaseudulle. Esitystä pidettiin näh- tävästi kuitenkin niin tärkeänä, että siitä kirjattiin sotilasjaoston pöytäkirjaan poikkeuksellisen pitkä kaksi sivuinen referaatti. Sotilasjaosto piti sitä myös varteenotettavana ehdotuksena, jonka vuoksi Grandellin tehtäväksi annettiin laatia kirjallinen ehdotus, kuinka se käytännössä toteutettaisiin.257 Näin Grandell oli lunastanut paikkansa puolustusrevisionin pysyväksi asiantuntijaksi ennen jäseneksi nimittämistään.

Myös kenraali Enckell oli kuullut uudesta esityksestä. Enckell vastusti Grandellin ehdotusta, ja pyysikin häntä luopumaan ehdotuksen edelleen ajamisesta puolustusrevisionissa258. Enckel- lin toivetta ei paljon kunnioitettu, ehkei sotilasjaosto edes tiennyt siitä. Jo kolmen päivän päästä 7.2.1924 Grandellin suunnitelman ensiesityksestä sotilasjaoston kokouksessa (jossa oli paikalla koko sotilasjaosto), tehtiin alustavia vertailuja voimassaolevan Enckellin maanpuolustussuunnitelman, Wetzerin ehdottaman komitean suunnitelman ja Grandellin suunnitelman välillä.259 Voimassaoleva ja aiemmat suunnitelmat olivat tuttuja sotilasjaostolle, koska aiheesta käytiin runsasta keskustelua ja vaihtoehtoja kyettiin vertailemaan.

Helmikuun lopussa 26.2.1924 suunnitelmiin palattiin majuri Martolan johdolla, joka oli saanut yleisesikunnalta alustavia laskelmia suojajoukkokysymykseen liittyen. Lukuja verrattiin edellä mainittuihin suunnitelmiin, jotka nimettiin käsittelyn helpottamiseksi roomalaisilla numeroilla. Enckellin voimassa oleva suunnitelma sai nimeksi puolustussuunnitelma I, Wet- zerin määrävahvuuskomitean ehdotus nimeksi puolustussuunnitelma II ja Grandellin ehdotus nimeksi puolustussuunnitelma III.260 Jo seuraavassa kokouksessa käsiteltiin puolustussuunni- telmaa II ja III. Martola sai tehtäväkseen esitellä ehdotusta II ja Grandell oli kutsuttu esittele- mään ehdotusta III. Sotilasjaosto halusi keskustella Grandellin suunnitelmaan liittyvästä aja- tuksesta myydä nykyiset sotalaitosten omistamat kasarmit ja uusien rakentamisesta maaseudulle ottaen huomioon joukkojen uudet sijainnit.

256 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 1.2.1924, R-632/01, KA katso myös Yleisesikunta. Järjestely- ja liikekannallepano-osasto (Os. 1) / Yleinen ja salainen kirjeenvaihto (1924–1931) / Leonard Grandell / 1.2.1924, T4888/31, Kansallisarkisto (KA). 257 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 1.2.1924, R-632/01, KA Läsnä olivat kaikki muut sotilasjäsenet paitsi Malmberg. 258 Juho Niukkasen arkisto. Muistiinpanoja (1909–1952). Sisältää Leonard Grandellin otteen aluejärjestön histo- riikki -muistiosta, 17.11.1950. 259 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto /7.2.1924, R-632/01, KA. 260 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 26.2.1924, R-632/01, KA. 82 Koska Grandellilla ei ollut tarkkoja suunnitelmia asiaan liittyen, päätettiin kääntyä Puolus- tusministeriön insinööriosaston puoleen saadakseen tarkat laskelmat siitä, minkä arvoisia myytävät kasarmit tontteineen ja maa-alueineen ovat. Vastauksia odottaessa lopuissa maaliskuun kokouksissa aika käytettiin pääosin suunnitelma nro II:n käsittelyyn ja Grandell oli kutsuttuna kaikissa näissä kokouksissa asiantuntijana.261

Huhtikuun puolessa välissä jatkettiin Grandellin ehdotuksen käsittelyä ja sotilasjaoston ke- vään 1924 kokoukset keskittyivät pääosin Grandellin esityksen läpikäymiseen. Oletettavasti Grandell oli esitellyt ehdotuksensa perusteellisesti myös Suojeluskuntain yliesikunnassa, sillä Grandellin tueksi oli tullut Suojeluskuntain esikuntapäällikkö everstiluutnantti Per Zilliacus vastaamaan sotilasjaoston kysymyksiin liittyen ehdotuksen yksityiskohdista.262 Puolustusmi- nisteriö oli pyytänyt lausuntoa sotilasjaostolta Grandellin ja Zilliacusin opintomatkaan Sveit- siin. Sotilasjaosto katsoi kokouksessaan 12.5.1924 matkasta olevan erityistä hyötyä Grandel- lille kehittäessään suunnitelmaansa.263

Grandell esitteli 17.5.1924 päivitettyä ehdotustaan264 ensimmäisen kerran 19.5.1924 sotilasjaoston kokouksessa. Tämän jälkeen Grandell pyydettiin vielä neljään toukokuun kokoukseen esittelemään suunnitelmaansa. Kuun lopussa Grandell sai avukseen Öhquistin laatimaan tarkat määrävahvuudet ehdotukseen. Öhquistin kalenterimuistiinpanojen mukaan he työskenteli- vät yhdessä useina iltoina määrävahvuuksia laskien. Määrävahvuudet laskettiin yksittäisen sotilaan tarkkuudella, mikä on osoittautunut olleen arkistoaineiston perustella erittäin työlästä (katso kuva 3.).265

261 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto /5.–28.3.1924, R-632/01, KA.

262 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto /15.4.1924, R-632/01, KA. Aiemmin Grandellin kanssa asiantuntijana ollut Suojeluskuntain liikekannallepano-osaston päällikkö majuri Ek- holmia ei enää pyydetty asiantuntijaksi sotilasjaoston kokouksiin. 263 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 12.5.1924, R-632/01, KA. 264 Puolustusrevisioni / Muistiot, lausunnot ja ehdotukset 1923–1925 / Leonard Grandell / 17.5.1924, R-632/05, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, Puolustusvoimien kokoonpano ja määrävahvuudet: ehdotus numero 3 / Leonard Grandell / 17.5.1924, R-632/05, Kansallisarkisto (KA). 265 PK1205/17: Öhquist, Harald. Muistiinpanokalentereita (1916–1951). Grandellin ja Öhquistin välinen työs- kentely oli hyvin tiivistä kesäkuusta lokakuuhun 1924, jolloin Öhquistin työt komiteassa päättyivät ulkomaan komennuksen takia. Katso myös Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, Puolustusvoimien kokoonpano ja määrävahvuudet / Sotilasjaosto / R-632/19, Kansallisarkisto (KA), Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, sodanaikaiset määrävahvuudet / Sotilasjaosto / R-632/20, Kansallisarkisto (KA) sekä Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, rauhanajan määrävahvuudet / Sotilasjaosto / R-632/20, Kansallisarkisto (KA). 83

Kuva 3. Ote Grandellin ja Öhquistin suorittamista määrävahvuuslaskelmista.266

Samoihin aikoihin majuri Martolaa esitettiin ranskankielen taitonsa vuoksi tutustumismatkalle Hollantiin ja Belgiaan, koska haluttiin tietoa Suomea vastaavan maan sotilasmaantieteellisestä ja sotilaspoliittisesta asemasta. Kesäkuun alun kokouksissa 3.–4.6.1924 Grandell ja Öhquist esittelivät ehdotuksen numero III määrävahvuudet. Seuraavana päivänä 5.6.1924 Grandell nimitettiin Malmbergin seuraajaksi puolustusrevisionissa.267

Sotilasjaosto jatkoi työtään syyskuun puolessa välissä kesätauon jälkeen. Hornborg ilmoitti, että hän laatisi vertailevat katsaukset puolustussuunnitelmista numero II ja III. Lokakuun alussa 1924 Hornborg esitteli ehdotusten II ja III välisiä eroja, mutta kuun lopussa vertaileva katsaus kosketti kaikkia neljää vaihtoehtoa. Mietinnössään Hornborg esittelee aluksi kaikkien ehdotusten perusidean. Ehdotus numero I, joka käsitti siis voimassaolevan suunnitelman, perustui kaaderijoukkoperiaatteelle. Kaaderijoukot muodostaisivat niin sanotut A-joukot, jotka lähetettäisiin heti rintamalle. Myöhemmässä vaiheessa perustettaisiin B-joukot, jotka tulisivat muutamia päiviä myöhemmin rintamalle. Kenttäarmeijan koko olisi näistä muodostettuna seitsemän normaalia divisioonaa, polkupyöräpataljoonat mukaan lukien kokonaisvahvuus olisi 7 1/3 divisioonaa. Hornborgin mukaan näistä ei voida muodostaa riittävän vahvaa

266 Puolustusrevisioni / Komitean jäsenten muistiinpanot, luonnokset ja laskelmat 1923–1926 / Harald Öhquist / R632/23, Kansallisarkisto (KA). 267 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 3.–5.6.1924, R-632/01, KA.

84 suojajoukkomuodostelmaa. Wetzerin määrävahvuuskomitean mukaan laaditun suunnitelman tarkoitus oli vahvistaa suojajoukkoja vahvemmiksi kaaderijoukkojen vahvuutta pienentämäl- lä. Kenttäarmeijan vahvuutta olisi tämän suunnitelman mukaan kyettävä kasvattamaan koulut- tamalla nousujohteisesti vuosittain enemmän asevelvollisia. Suunnitelman mukaan todennä- köinen kenttäarmeijan vahvuus olisi noin 7 2/3 divisioonaa.268

Grandellin ideasta kehitetty suunnitelma numero III perustui siihen, että koko rauhanaikainen armeija olisi käsketty suojajoukkotehtävään. Kaaderijoukkoja olisi vain raskas tykistö, teknil- liset joukot ja ilmailuvoimat. Joukkojen perustaminen perustuisi territoriaalijärjestelmään, jossa maa jaettaisiin pienempiin alueisiin, jotka liikekannallepanon aikana perustavat komppanian. Komppanian päälliköiden tulee olla selvillä oman alueensa asevelvollisista. Reservis- sä oleva miehistö kuuluisi alueen suojeluskuntaan, mistä muodostettaisiin siis joukko-osaston runko liikekannallepanossa. Tällä periaatteella rakennettaessa kenttäarmeijan koko olisi vä- hintään 8 divisioonaa. Ehdotus numero IV oli kehitetty versio ehdotus numero I:stä. Siinä kenttäarmeija perustuu samalle joukkomäärälle ja suojajoukkojen periaate pidettäisiin samana. Ero olisi siinä, että joukkojen keskittämistä varten varattaisiin 10 pääarmeijan pataljoonaa sekä kolme kenttätykistöpatteristoa rauhanaikana välittömässä valmiudessa siirtymään sodan syttyessä Humaljoki–Taipale -linjalle. Joukkojen miehitettyä rintamamarssilinja odottaisi ne siellä kenttäjoukkojen saapumista, jotta voitaisiin koota suunnitellut suuremmat joukkomuo- dostelmat.269

Tämän jälkeen Hornborg vertaili ehdotuksia suojajoukkojen vahvuuden, liikekannallepanon ja rintamamarssin, kenttäarmeijan kokonaisvahvuuden, joukkojen laadun ja kustannusten näkö- kulmasta. Suojajoukkovahvuuden perusteella ehdotukset numerot I ja III ovat toistensa vasta- kohtia, kun taas numerot II ja IV ovat muunnelmia niistä. Hornborgin mukaan ehdotus numero III tarjoaa korkeimman ”turvallisuusasteen” liikekannallepanon aikana. Liikekannalle- panosta ja rintamamarssin nopeudesta Hornborg arvioi kaikissa ehdotuksissa joukkojen kes- kittämiseen menevän ajan olevan arveluttavan pitkä. Ehdotukseksi parhaaksi kokonaisvah- vuudeksi todettiin ehdotus numero III.270

Ehdotus numero I jakoi upseerikunnan joukkojen laadun mukaan A- ja B-joukkoihin, mitä ei nähty järkevänä. Ehdotus numero IV olisi jossain määrin edullisempi, koska se käyttäisi divi- sioonaesikuntia B-joukkoja varten. Ehdotus numero II säilyttäisi rauhanaikaisen

268 Puolustusrevisioni / Sotilasjaoston lausunnot ja ehdotukset 1924 / Eirik Hornborg / 1.10.1924 ja 28.10.1924, R-632/03, Kansallisarkisto (KA). 269 Sama. 270 Sama. 85 upseerikunnan muuttumattomana, vaikka se siirtäisikin kaiken päällystön kaaderijoukoissa. Ehdotus numero III vuorostaan siirtäisi suojajoukoissa määrättyjä upseeriryhmiä territoriaa- liarmeijaan, mikä aiheuttaisi sen että yhteistyö pataljoonankomentajien ja komppanianpäälli- köiden välillä heikentyisi. Tästä laadullisesta näkökulmasta ehdotus numero II olisi paras. Sen sijaan jos näkökulmana on reserviläisten koulutus, on ehdotus numero III paras, koska koulutus tapahtuisi maaseudulla ja niillä alueilla, joka olisi reserviläiselle tuttu.271

Ennen kuin Hornborg esitteli ehdotuksensa parhaasta vaihtoehdosta, hän puolustaa ehdotusta III sen saamien huomautuksien takia kuuden sivun perusteluillaan. Kokonaiskustannuksissa Hornborg ei näe suuria eroja ehdotusten välillä. Lopputuloksena Hornborg esittää sotilasjaoston enemmistön perusteella valintajärjestykseksi ehdotus numero III (Grandell), II (Wet- zer/Martola), IV (Enckellin pohjalta kehitetty) ja I (Enckell). Sotilasjaosto oli halunnut kuitenkin huomauttaa, että siirtyminen voimassaolevasta ehdotuksesta Grandellin ehdotukseen vaatisi pitkiä valmistelutoimenpiteitä. Reservin totuttaminen uuteen territoriaalijärjestelmään arvioitiin vievän seitsemän vuotta.272 Hornborgin vertaileva katsaus oli erinomaisesti laadittu, ja se paljasti selkeästi kaikkien suunnitelmien vahvuudet ja heikkoudet.

Marraskuun 1924 alussa pidetyssä puolustusrevisionin täysistunnossa Martola esitteli ehdotusta numero II ja Grandell ehdotusta numero III. Puro ja Kontu halusivat kuitenkin nähdä vielä ehdotuksen numero IV ennen kuin ilmaisisivat kantaansa asiasta. Lisäksi puolustusrevisionin jäseneksi tullut Heinrichs halusi muutoksia eri ehdotuksiin (näitä ei ole tarkemmin eri- telty). Joulukuun sotilasjaoston kokouksessa (1.12.1924) muutokset oli otettu huomioon. Muutokset koskettivat todennäköisesti liikekannallepanon täydennysalueita, sillä niistä jaettiin karttoja kokouksissa. Karttojen avulla Martola esitteli suunnitelman, jossa maa oli jaettu seitsemään täydennysalueeseen.273 Puolustusrevisionin täysistunnossa 2.2.1925 päätettiin hy- väksyä ehdotus numero II armeijan uudestijärjestelyn pohjaksi. 274 Tätä päätöstä ei ollut kuitenkaan kirjattu puolustusrevisionin kokouksen pöytäkirjaan, jossa se päätettiin. Sen sijaan päätös todettiin kaksi päivää myöhemmin pidetyn sotilasjaoston pöytäkirjassa. Merkillistä on myös se, ettei eri vaihtoehtojen välisestä keskustelusta ole lainkaan merkintöjä. Maanpuolus- tussuunnitelman valinnan käsittely päättyi tähän, eikä siihen virallisesti enää palattu komitean kokouksissa.

271 Puolustusrevisioni / Sotilasjaoston lausunnot ja ehdotukset 1924 / Eirik Hornborg / 1.10.1924 ja 28.10.1924, R-632/03, KA. 272 Sama. 273 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, ehdotus maanpuolustusjärjestelmäksi numero II / Armas-Eino Martola / R632/22, Kansallisarkisto (KA). 274 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 2.2.1925, R-632/01, KA. Samaan aikaan Puolustusministeriö pyysi puolustusrevisionia tekemään esityksen rauhan ajan miesvahvuuden pienentämisestä. Tähän ei suostuttu, koska valittu ehdotus vaati vähintään sen hetkisen miesvahvuuden. 86 Sotilasjaostossa kuitenkin laadittiin muistio ehdotukseksi armeijan lopullisesta järjestelystä. Sen mukaan ehdotukset II ja III olivat jakaneet sotilasjaoston mielipiteet siinä, kumman mukaan tulisi armeijan uudelleenjärjestelyt toteuttaa. Tämän vuoksi sotilasjaosto päätyi komp- romissiin, jossa yhdistettiin Wetzerin ja Martolan ehdotus numero II Grandellin ehdotuksen numero III kanssa. Pohjaksi otettiin ehdotus numero II:n perusajatus eli rauhanaikaisen armeijan jako kanta- ja suojajoukkoihin. Ehdotus numero II:n kanta- ja suojajoukkovahvuutta lisät- tiin vastaamaan ehdotus numero III:n vahvuutta. Sen lisäksi joukkojen perustaminen suunniteltiin ehdotus numero III:n territoriaalijärjestelmän mukaan sillä poikkeuksella, että sitä ei suorittaisi suojeluskuntajärjestö vaan rauhan ajan joukko-osastoista muodostettavat territoriaa- lisuojajoukot.275 Martola ja Grandell kehittivät ehdotusta eteenpäin siten, että lopulliseen mie- tintöön kirjattiin, että liikekannallepano suoritettaisiin suoja- ja kantajoukkoperusteisesti sekä nostoväkidivisioonilla.276

Niukkasen tultua jäseneksi (16.4.1925) puolustusrevisioniin, hän vaati että komitean olisi rakennettava suunnitelmansa Grandellin aluejärjestelmän pohjalle. Hän oli saanut nähtävästi kä- siinsä Grandellin ehdotuksen ennen nimittämistään revisioon, sillä hänen nimityksen jälkeen ehdotusta ei enää käsitelty täysistunnoissa. Niukkanen oli sitä mieltä, että voimassa ollut lii- kekannallepanojärjestely oli käyttökelvoton, koska liikekannallepanossa reserviläiset olisi kuljetettava kaikkine kalustoineen pitkiä matkoja rajaseudulta poispäin kaaderin sijaintipaik- kaan ja sieltä perustamisen jälkeen takaisin rajalle. Niukkanen näki esityksessä myöhemmin myös mahdollisuuden puolustusmenojen säästöön ja palvelusajan lyhentämiseen.277

4.4 Kirken komitean valmistelemat muistiot vakuuttivat sotilasjaoston

Varsin varhaisessa vaiheessa puolustusrevisionin toimintaa, tammikuussa 1924, sotilasjaosto kenraali Wetzerin johdolla päätti pyytää Puolustusministeriötä kutsumaan maahan ulkomaa- laisia asiantuntijoita avustamaan sotilasjaostoa maanpuolustuskysymyksissä, jotka koskettavat puhtaasti sotateknillisiä kysymyksiä. Kokouksessa mukana ollut Puolustusministeriön Kes- kusosaston päällikkö everstiluutnantti Hägglund ilmoitti, että Valtioneuvosto on suostunut heidän esitykseensä pyytää sotalaitoksen käytettäväksi kaksi englantilaista asiantuntijaa

275 Puolustusrevisioni / Ylimääräiset kappaleet sotilasjaoston tai sen jäsenten laatimista lausunnoista ja ehdotuksista 1924 / Sotilasjaosto / R-632/23, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Kronlund (toim., 1988), s. 372. 276 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, armeija I /Sotilasjaosto / R-632/09, Kansallisarkisto (KA) ja Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, armeija II: armeijan uudestijärjestelyn pääpiir- teet / Sotilasjaosto / R-632/10, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R632/02, KA, s. 440–481. 277 Juho Niukkasen arkisto. Muistiinpanoja (1909–1952). Katso myös Niukkanen, Juho: Talvisodan puolustusministeri kertoo. WSOY, Porvoo 1951, s.15 ja Kronlund (toim., 1988), s. 373. 87 antamaan lausuntonsa laivasto-ohjelmasta ja rannikkotykistön järjestelyistä. Oletettavaa on, että keskusteluissa päätettiin käyttää tätä samaa asiantuntijakaksikkoa myös sotilasjaoston apuna.278

Kokouksessa pyydettiin kenraali Wetzeriä saattamaan tämä myös yleisesikunnan päällikön kenraali Enckellin tietoon. Seuraavan päivän kokouksessa 12.1.1924 Wetzer kuitenkin ilmoitti, ettei Enckell hyväksynyt ulkomaalaisten kutsumista Suomeen. Asiaa jatkettiin vasta 31.1.1924, kun everstiluutnantti Hägglund ilmoitti Puolustusministeriön tehneen toimenpiteitä englantilaisten saamiseksi Suomeen, vaikka kenraali Enckell oli vastustanut sitä. Samaisessa kokouksessa majuri Talvela rannikkotykistön esikunnasta esitteli rannikkopuolustusjärjestel- män periaatteita, puutteellisuuksia ja virheellisyyksiä. Tätä varten Talvelan mukaan oli ehdottoman tärkeää saada ulkomaisen asiantuntijakomitea Suomeen. Jaosto katsoi Enckellin vas- tustuksen johtuvan siitä, ettei ulkomaalaisten käsiin voitaisi antaa Suomen puolustussuunnitelmia.279

Puolustusministeriö painosti sotilasjaostoa asiassa ja lopulta Hornborg laati kirjallisen aloit- teen 20.2.1924 asiantuntijakomissionin pyytämisestä maahan. Asia eteni hitaasti ja seuraavan kerran asiaa käsiteltiin vasta 21.5.1924, jolloin tiedotettiin että 7.6.1924 saapuu maahan Eng- lannin yleisesikunnan edustaja keskustelemaan niistä kokonaisuuksista, joissa englantilaisia asiantuntijoita halutaan kuulla. Tätä varten sotilasjaosto päätti, että majurit Martola ja Talvela sekä komentaja Roos laatisivat esityksen, mihin kysymyksiin englantilaisia voisi käyttää. Tehtävän sisällöstä käytiin väittely 22.5.1924 pidetyssä kokouksessa Martolan, Roosin, Öh- quistin, Wetzerin ja Talvelan välillä.280

Lopulta näkemyksistä muodostettiin kompromissi ja asiantuntijakomissionin tehtäväksi mää- ritettiin: ”Tutustuttuaan maamme sotilaspoliittiseen ja maantieteelliseen asemaan, rannikkojemme luontoon ja laajuuteen sekä rajoitettuihin taloudellisiin mahdollisuuksiimme, antaa lausunto a) niistä yhteisistä periaatteista, joidenka mukaisesti rannikkopuolustuksemme tulisi olla jär- jestetty selostamalla erikoisesti mitä tehtäviä rannikkopuolustuksessamme lankeaisi laivastol- le, tykistölle, ilmailuvoimille ja ehkä jalkaväelle ja mikä tulisi siis olemaan näiden aselajien keskinäinen voimasuhde. b) laatia suunnitelma rannikkopuolustuksemme kokoonpanoksi ja järjestelyksi.

278 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 11.1.1924, R-632/01, KA. 279 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 12.1.1924 ja 31.1.1924, R-632/01, KA. 280 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 22.5.1924, R-632/01, KA. 88 c) antaa lausunto siitä, mitenkä nykyinen rannikkotykistömme soveltuu asiantuntijoiden laatimaan ehdotukseen ja mitä apulaitteita se silloin tarvitsee sekä d) tehdä ehdotus rannikkopuolustuksen asemasta puolustuslaitoksessamme komento- ja administratiivisessa suhteessa.”281

Puolustusministeriö halusi nähtävästi varmistaa, että englantilaisen asiantuntijakomissionin käyttö onnistuisi. Everstiluutnantti Hägglund oli esittelemässä 25.7.1924 kokouksessa minis- teriön perustamaa opastuskomissionia, jonka tehtävänä olisi opastaa englantilaisia sen työssä tarvitsemilla tiedoilla, neuvoilla ja ohjeilla. Laivastoa edusti kommodori von Schoultz, yleisesikuntaa majuri Airo282, puolustusministeriön insinööriosastoa everstiluutnantti Selin, ran- nikkotykistöä majuri Talvela, ilmailuvoimia majuri Somersalo ja puolustusrevisionia majuri Grandell. Komissionin puheenjohtajana toimisi von Schoultz. Puolustusrevisioni esittäisi mahdolliset toivomuksensa opastuskomissionin kautta.283

Tämä asiantuntijakomissioni sai myöhemmin nimekseen kenraali Kirken komitea, joka antoi jo ensimmäisen lausuntonsa 25.7.1924, kun sotilasjaoston kokouksessa vielä pohdittiin sitä, kuinka Kirken komiteaa käytettäisiin. Kirken lisäksi komiteaan kuuluivat everstit Powell ja Ling sekä laivastoasiantuntijoina kommodori Fraser ja komentaja Twigg.284 Arkistoaineiston perusteella on pääteltävissä, että kaikki englantilaisen komissionin merkittävimmät muistiot menivät kenraali Kirken kautta, koska niissä oli hänen allekirjoituksensa.

Lopulta tätä opastuskomissionia ei käytetty suunnitellulla tavalla, vaan puolustusrevisionin jä- senet olivat suoraan yhteydessä englantilaisiin asiantuntijoihin, erityisesti puheenjohtaja Hornborg. Hornborg otti näin ollen Grandellin roolin Kirken yhteyshenkilönä puolustusrevisionissa. Grandellille jäi loppumietinnön liitteiden 1 ja 2 laatiminen, jotka olivat Kirken ehdotuksia rannikkotykistön ja laivaston järjestelyiksi.285

Kirken kanssa toimiminen oli muutenkin poikkeavaa muihin asiantuntijoihin nähden. Hän oli nimittäin ainoastaan kerran kuultavana paikanpäällä sotilasjaoston kokouksessa 9.10.1924 vastaamassa sotilasjaoston lähettämiin kysymyksiin. Tähän on varmastikin vaikuttanut se, että kaikkien puolustusrevisionin jäsenten englanninkieli ei ollut riittävän hyvällä tasolla ymmär-

281 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 22.5.1924, R-632/01, KA. 282 Maj Airo tosin ilmoitti, että kenraali Enckell on käsittänyt komissionin tehtävän väärin ja näin ollen hänen nimityksensä yleisesikunnan edustajaksi on virheellinen. 283 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 25.7.1924, R-632/01, KA. 284 Turtola, Martti: Tornionjoelta Rajajoelle. Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkä- yksen varalle vuosina 1923–1940. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva, 1988, s.60. Turtola käsittelee Kirken toimintaa Ruotsin kanssa käytävän yhteistyön näkökulmasta, katso tarkemmin sivut 60–62. 285 Puolustusrevisioni / / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 1.9.1924, R-632/01, KA 89 tääkseen hänen selostuksiaan. Tätä väitettä puoltanee se, että tärkeimmät muistiot käännettiin suomeksi.

Sotilasjaosto aloitti Kirken ensimmäisen lausunnon käsittelyn syyskuussa 1924 kesätauon jäl- keen. Tuo raportti oli nimeltään ”Preliminary Report”, joka sisälsi arvion Suomen ulkopolitiikan tavoitteista, taloudellisesta tilanteesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Lisäksi siinä arvioi Neuvostoliiton maa-, meri- ja ilmavoimien vahvuus Suomea vastaan ja niiden todennäköiset kohteet. Neuvostoliiton maavoimien vahvuudeksi arvioitiin itärajalla kuusi divisioonaa, joilla ei arvioitu olevan tuolloin hyökkäyksellisiä aikeita. Kuitenkin hyökkäykseen liittyen Kirke jakoi alueen kolmeen strategisen sektoriin; Laatokan pohjoispuoli, Laatokka ja Karjalan kannas. Venäjän ilmavoimat arvioitiin olevan paperilla suuremmat kuin todellisuudessa. Rapor- tissa todettiin, että Suomen koko etelärannikko on helpon pommitusetäisyyden päässä. Silti ilmavoimien hyökkäys suuntautuisi maasodan tukemiseksi Karjalan kannakselle. Venäjän merivoimat arvioitiin huomattavasti tehokkaammaksi kuin ilmavoimat. Samoin arvioitiin, että arviot vahvuuksista ovat suuremmat paperilla kuin todellisuudessa ja laivaston kuntoa pidettiin heikkona. Merivoimien tehtävänä Suomea vastaan arvioitiin satamien aktiivinen saarto ja meriyhteyksien katkaiseminen sekä yhteistoiminta maajoukkojen kanssa Suomen pääpuolus- tuslinjaa vastaan. Merivoimien käyttö Laatokalla arvioitiin edulliseksi, koska Tarton rauhan- sopimus mahdollistaisi venäläisten sotalaivojen käytön Laatokan etelärannikon kanavissa.286

Raportti vakuutti sotilasjaoston. Seuraavan kahden kuukauden aikana sotilasjaosto keskittyi lähinnä Kirken asiantuntijakomission tekemien muistioiden käsittelyyn. Tätä edesauttoi se, et- tä Kirke oli erittäin tuottelias. Häneltä valmistui muistioita pikavauhtia hyvin perusteluin, ja niihin perehdyttiin tunnollisesti. Osa muistioista on ollut oletettavasti niin käyttökelpoisia, että puolet niistä on jäänyt palauttamatta puolustusrevisionin arkistoon. Kirke ehti lausua yli 40 kertaa erinäisistä kysymyksistä.

Taulukkoon 3 on listattu Kirken lausunnoista ja muistioista tärkeimmät287. Tämän tutkimuksen kannalta merkittävimmät ovat sellaiset muistiot, jotka vaikuttivat sotilasjaoston työskente- lyyn ja mielipiteiden vaihtoon. Tällaiset olivat esimerkiksi Hornborgin ja Kirken välinen kirjeenvaihto sekä ne Kirken muistiot, jotka kritisoivat eri ehdotuksia

286 PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925), KA. 287 Valitettavasti aineisto oli Kirken pikkukokoelmassa sekoittunut keskenään, eikä kaikista ole löydettävissä Kirken komitean juoksevaa arkistointinumeroa tai päivämäärää. PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925), KA Katso myös Puolustusrevisioni / Saapuneiden mietintöjen, muistioiden, ehdotusten ja selostusten ylimääräiset kappaleet 1924–1926 / Puolustusrevisioni / R632/24, Kansallisarkisto (KA). 90 maanpuolustussuunnitelmiksi.288 Kirke muodosti oman näkemyksensä Suomelle parhaasta puolustussuunnitelmasta omien näkemystensä ja puolustusrevisionin mietintöjen ja komitean toimittamien muiden lausuntojen pohjalta. Kirkelle lähetettiinkin merkittävimmät muistiot arvioitavaksi, joita hän arvioi kriittisesti.289 Arkistonro Päivämäärä Muistion aihe 1/24 päiväämätön saadusta tehtävästä Suomessa 2/24 25.7.1924 Suomen strategisesta asemasta 8/24 24.8.1924 ehdotus rannikkopuolustuksen järjestelyistä 10/24 17.10.1924 ylimmästä johdosta 11/24 9.9.1924 armeijan vahvuudesta ja järjestelyistä 14/24 x.10.1924 vastaus revisionin kritiikille 17/24 23.10.1924 työohjelmasta 20/24 päiväämätön armeijan hankintamäärärahoista 21/24 päiväämätön armeijan kivääritarpeesta 22/24 päiväämätön armeijan tykistökalustosta 23/24 päiväämätön teknisistä kysymyksistä 24/24 päiväämätön esitys miinanheittäjävalinnasta 25/24 päiväämätön hankintaesitys raskaasta aseistuksesta 29/24 19.11.1924 Ratkaisu no 4:n arvostelu 30/24 1.12.1924 Nenosen tykistöehdotuksesta 31/24 x.12.1924 armeijan kuljetustarpeesta ja järjestelystä 32/24 17.12.1924 ylimmästä johdosta 33/24 31.12.1924 kenttäyhteyksistä x/24 päiväämätön ehdotus laivastosta x/24 päiväämätön meri- ja ilmailuvoimien merkityksestä x/24 päiväämätön ehdotus ilmapuolustuksen järjestelyiksi 1/25 12.1.1925 muona ja ammustarpeiden kuljetuksesta 2/25 12.1.1925 taistelujärjestyksen arvostelu 3/25 15.1.1925 siltakalustosta 4/25 15.1.1925 valonheittimistä 5/25 15.1.1925 pikakivääritarpeesta 6/25 15.1.1925 juna- ja rautatietarpeesta 7/25 päiväämätön analyysi revision osamietinnöistä 9/25 24.1.1925 tykistöammustarpeesta 12/25 12.2.1925 puolustusneuvoston tehtävistä 13/25 18.2.1925 upseerien eläkejärjestelmästä 14/25 19.2.1925 virastotyöjärjestyksestä 15/25 6.3.1925 meri- ja rannikkopuolustuksesta 17/25 17.3.1925 Britannian mahdollisuuksista vaikuttaa Suomessa 18/25 10.4.1925 ilmapuolustuksen kustannuksista Taulukko 3. Kirken komitean antamat lausunnot vuosina 1924–1925.290

288 PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925), KA ja Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925 / Sotilasjaosto / R-632/05, Kansal- lisarkisto (KA) sekä Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat III ja IV / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/02, KA. Katso myös Seppälä (2006). 289 Katso esimerkiksi Kirken kritiikki komitean muistiosta ”Summary of revision committee’s report. PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925), KA. 290 PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925), KA ja Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925 / Sotilasjaosto / R-632/05,KA. Suomennokset on laadittu mietinnön sisällön mukaisesti, ei otsikoinnin mukaan. 91 Aikaisemmat tutkimukset toteavat Kirken merkittävimpien muistioiden olleen rannikkopuolustusta, laivastoa ja ilmailuvoimia koskevat mietinnöt, joiden sisältöä käytettiin suoraan val- miissa puolustusrevisionin mietinnössä. Näin yksioikoisena ei asiaa nähdä tässä tutkimuksessa. Nimittäin Kirken mietinnöt luettiin ja arvioitiin tarkkaan. Arvioinnissa käytettiin Puolus- tuslaitoksen asiantuntijoita. Rannikkotykistön esikuntapäällikkö majuri Talvela oli useaan kertaan kuultavana asiantuntijana rannikkopuolustuskysymyksestä. Hänen tärkein muistionsa käsiteltiin 31.1.1924, jolloin hän toi esiin rannikkopuolustusjärjestelmän sen hetkiset periaatteet, puutteellisuudet ja virheellisyydet. Syyskuussa 1924 Talvela oli sotilasjaoston kokouksessa esittelemässä Kirken rannikkopuolustusjärjestelyiden ennakkoilmoitusta, Kirken ehdotusta rannikon kiinteästä puolustusjärjestelystä sekä Kirken ehdotusta rannikkopuolustuksen menoarvioista perustamis- ja ylläpitokustannuksiksi.291

Näiden pohjalta majuri Martola jatkoi rannikkopuolustuksen suunnittelua. Martolan laati vasta lokakuussa 1924 vertailevan katsauksen Enckellin rannikkopuolustuskomitean ja Kirken ehdottaman kiinteän rannikkopuolustuksen välillä sekä oman mietintönsä rannikkopuolustuksen suunnittelusta. Pöytäkirjaan on merkitty Martolan suunnitelman hyväksyminen. Tämän jälkeen Hornborg laati mietintöluonnoksen rannikkopuolustusta koskevaksi mietinnön osaksi eikä suinkaan Martola.

Tämä saattoi johtua siitä, että Hornborgin johdolla sotilasjaosto, kommodori Schoultz ja komentaja Roos olivat Kirken kanssa eri mieltä Suomen rannikolle tehtävästä maihinnoususta. Kirke piti sitä vaikeana, suomalaiset asiantuntijat varsin helppona. Laatimalla mietinnön Hornborg todennäköisesti halusi varmistaa rannikkopuolustuksen periaatteiden suomalaisen kannan.292 Tammikuun lopussa 1925 Hornborg esittelikin laatimansa mietintöluonnoksen sotilasjaoston kokouksessa rannikkopuolustuksen periaatteista.293 Martolalle annettu vertaileva katsaus Enckellin ja Kirken välillä esiteltiin puolustusrevisionin täysistunnossa3.2.1925, jossa Kirken ehdotus hyväksyttiin kiinteistä rannikkopuolustuksen järjestelyksi.294

291 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 31.1.1924, 18.2.1924, 5.3.1924, 16.9.1924 ja 17.9.1924, R632/01, KA. 292 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen jäljennökset 1923–1924 / Sotilasjaosto / 11.10.1924, 13.10.1924, 31.10.1924, R632/01, KA. 293 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 30.1.1925, R632/01, KA. 294 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925 / Puolustusrevisioni / 3.2.1925, R632/01, KA. 92 Laivastokysymyksen käsittelyyn käytettiin rannikkotykistön lisäksi paljon aikaa, ja asiantuntijoina kävi useasti kuultavina kommodori Schoultz, komentaja Roos ja komentajakapteeni Schwanck.295 Hornborgin rooli myös laivastokysymyksen käsittelyssä oli merkittävä. Saatu- aan käsiin Kirken ehdotuksen (16.9.1924), hän laati nopeasti lausunnon (2.10.1924) suunni- tellun laivastorakennusohjelman ja Kirken ehdotuksen välillä. Hornborg pyysi Ruotsissa ko- mennuksella olevalta Öhquistiltakin lausuntoa ruotsalaisten mielipidettä laivastosta, muttei saanut sitä.296 Laivastokysymyksen ratkaisua siirrettiin syksystä 1924 eteenpäin, koska todettiin sen vaativan lisäselvityksiä. Asiantuntijoiden selvitysten perusteella Hornborg laati myös ehdotuksen laivaston-ohjelmaksi, joka hyväksyttiin muutamin muutoksin puolustusrevisionin täysistunnossa 9.3.1925.

Ilmailuvoimien järjestelykysymys vaikuttaisi olleen työskentelyn osalta helpompi käsitellä laivastoon verrattuna. Se saattoi johtua siitä, että Hornborgilla ei ollut niin vahvoja näkemyk- siä ilmailuvoimien järjestelyistä. Ilmailuvoimien komentaja majuri Somersalo oli useimmiten kuultavana silloin kun ilmailuvoimia käsiteltiin. Maaliskuussa 1924 majuri Somersalo esitteli ilmailuvoimien asevelvollisten tarpeen, tehtävät ja sodan ajan käyttömahdollisuudet sotilasjaostolle.297 Huhtikuun sotilasjaoston kokoukseen oli pyydetty asiantuntijaksi Ilmailupataljoo- nan komentaja majuri Melander tekemään arvionsa, kumman ehdotus ilmailuvoimien kehit- tämisestä on parempi, majuri Somersalon vai entisen Ilmailupataljoonan komentajan majuri Snellmanin298.

Melander piti parempana Snellmanin ehdotusta, koska se tukisi paremmin sen hetkistä lähtö- kohtatilannetta. Ehdotus lentokoneohjelmasta olisi lisäksi toteuttamiskelpoisempi, koska se on pienempi ja toteuttaminen veisi lyhyemmän ajan. Snellmanin ehdotus eroaa edukseen myös siinä kohden, että eri konetyypit olivat ryhmitetyt muodostelmiksi niiden taktillista käyttöä ajatellen. Esimerkiksi taistelukoneet oli ryhmitetty taisteluilmarykmenteiksi, joka oli todistettu toimivaksi maailmansodan kokemuksien kautta, ja jota noudatettiin ulkovaltojen armeijoissa. Somersalon ehdotusta pidettiin enemmän tulevaisuuden suunnitelmana, josta kritisoitiin

295 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 18.2.1924, 5.3.1924, R632/01, KA, Puo- lustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925 / Sotilasjaosto / 13.2.1925, R632/01, KA ja Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Puolustusrevisioni / 2.2.1925, 3.2.1925 ja 9.3.1925, R632/01, KA. Komdri Schoultz, komkapt Schoultz ja maj Martola olivat laivasto-ohjelmakomiteassa, joka sain mietintönsä valmiiksi 24.5.1923. 296 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjat 1923–1924 / Sotilasjaosto / 16.9.1924, 2.10..1924, R632/01, KA. 297 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 10.–11.3.1924, R632/01, KA. 298 Snellmanin ja Somersalon välillä oli vuodesta 1922 alkaen kiista, jonka seurauksena Snellman ja hänen ruot- sinkieliset insinöörikollegansa laittoivat liikkeelle huhuja Somersalon huonosta johtamisesta ja julkijuopottelus- ta. Katso tarkemmin: Heinonen, Veikko: Aarne Somersalo – 1920-luvun Ilmavoimien kehittäjä. Sotilasaikakaus- lehti 12/2018. AO-Paino, Mikkeli 2018, s.58–62. 93 muun muassa liian suurta reserviä. Somersaloa pyydettiinkin selvittämään lausunnon sisältöä vielä seuraavana päivänä.299

Tämän jälkeen ilmailuvoimien järjestelykysymystä käsiteltiin vasta, kun Kirken komitea oli saanut ehdotuksensa tehtyä ilmailuvoimien kehittämisestä. Kirken esitystä oli selvittämässä ja arvioimassa majuri Somersalo 14.2.1925 sotilasjaoston kokouksessa melkein vuosi edellisestä käynnistään. Pöytäkirjamerkinnän mukaan selvityksen aiheena oli Kirken 5- vuotissuunnitelma Ilmavoimien tehtävistä ja kokoonpanoista. Majuri Somersalo oli valmis hyväksymään Kirken suunnitelman sellaisenaan. Kolme päivää myöhemmin 17.2.1925 puolustusrevisionin täysistunnossa hyväksyttiin Somersalon kannattama Kirken komitean ehdotus.300

Maavoimien järjestelyistä Kirkellä oli varsin erilaiset näkemykset sotilasjaoston kanssa. Kirke kritisoi kaikkia ehdotuksia riittävän reservin puuttumisesta Karjalan kannaksen taisteluihin liittyen, rauhan ja sodan ajan tehtävien eroavaisuudesta keskenään, liikkuvien joukkojen puut- teesta, huonoista huoltoyhteyksistä ja suojajoukkojen liiallista korostamista taisteluiden onnistumiseksi. Lisäksi suunnitelmien toimeenpano oli laadittu liian pitkälle ajanjaksolle. Kirken esitys oli, että suunnitelman toimeenpano saa olla enintään viisi vuotta, kun puolustusrevisioni hahmotteli 7-10 vuoden hankintasuunnitelmia.301

Sotilasjaoston väittely Kirken kanssa kulminoitui suojajoukkojen määrään ja perustamisalu- een sijaintiin. Sotilasjaoston näkemys oli suuret suojajoukot, Kirken mielestä taas menestys riippuu voimakkaan pääarmeijan sotatoimista enemmän kuin minkään maantieteellisen alueen suojelemisesta. 302

Kirken kritiikki kohdistui erityisesti Grandellin ehdotukseen. Aiheesta käytiin virallista kirjeenvaihtoa Kirken ja sotilasjaoston välillä. Kirken 9.9.1924 päivättyyn muistioon ” Memo- randum on the strength and composition of Finland's army”, sotilasjaosto vastasi 1.10.1924 muistiollaan ”Notes to major-general Kirke’s memorandum on the strength and composition of Finlands army”. Kirke lähetti vielä tähän vastauksensa lokakuussa 1924 päiväämättömällä

299 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto / 3.–4.4.1924, R632/01, KA. 300 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Sotilasjaosto 14.2.1924, R632/01, KA ja Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925 / Puolustusrevisioni / 17.2.1925, R632/01, KA. 301 PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925), KA ja Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925 / Sotilasjaosto / R-632/05,KA. 302 Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925 / Sotilasjaosto / R632/05, KA. Muistion aiheeksi oli kirjattu ” Näkökohtia niitten Puolustusrevisionin muistutuksien johdosta, jotka koskevat asiantuntijain esitystä B.T.M 1124 (Suomen armeijan vahvuus ja järjeste- ly)”. 94 muistiollaan ” Note to the Revision Committee on their criticisms of B.F.M. 1124 (Strength and Composition of Finland’s Army)”. Kirken kritiikin mukaan kunnollisen, koko kansaa koskettavan liikekannallepanon toteuttaminen on mahdotonta, jos suojeluskunnat lakkaavat olemasta. Toisin sanoen Grandellin suunnitelma kaatuu, jos suojeluskunnat lakkautetaan. Li- säksi Kirken huolena oli se, etteivät suojeluskunnat anna riittävää koulutusta, jolloin ”syntyy miehistöryhmä, mutta ei taisteluvoimaa”. Kirke esitti kritiikkiä myös sveitsiläistä mallia kohtaan, sillä sitä ei oltu koskaan testattu todellisessa tilanteessa. Näiden kohtien kannalta Kirke suositteli, että ”puhtaasti sotilaalliselta kannalta olen sitä mieltä, että todisteet painavat ehdotuksen no 2:n hyväksi, koska se on yksinkertaisempi ja varmempi tapa armeijan luomiseksi vastaisuudessa.” Sotilasjaosto suositteli ”puhtaasti sotilaalliselta kannalta suojajoukoiksi ehdotus no 3” mukaista ratkaisua. 303

Yleisesikuntamajuri, sotatieteiden tohtori Juha Ratisen diplomityön mukaan ”puolustusrevisionin sotilasjäsenet suhtautuivat Grandellin ehdotukseen hyvin epäilevästi, mutta siviilijäse- net ja puheenjohtaja Hornborg tukivat ehdotusta”.304 Kirkelle lähetetty kirje tarkentaa tätä siltä osin, että sotilasjaoston enemmistö suositteli Grandellin ehdotusta suojajoukkojen osalta. Grandellin ehdotuksille löytyi siis kannatusta myös sotilasjäsenten joukosta.

Kirken lähetti muistion myös ehdotus numero IV:n arvostelusta. Se sisälsi kritiikkiä Enckellin ehdotusta vastaan, vaikkakin hän oli Enckellin kanssa samaa mieltä sodankäynnin yleisistä periaatteista Venäjää vastaan. Kirke oli Enckellin kanssa samaa mieltä siitä, että Venäjän pää- armeijan hyökkäyksen voi pysäyttää vain täydellisesti mobilisoitu armeija; Suomen pääarmei- jan suorituskyky on tärkeämpi kuin suojajoukkojen suorituskyky; keskitysalue tulee sijaita taaempana jolloin suojajoukkoja ei tarvitse lisätä niin paljon; vihollisen joukot olisi kyettävä pysäyttämään mahdollisimman edessä, ehdoton tasa on Viipurin edessä; ratkaistava ongelma on näiden perusteella suojajoukkojen ja pääarmeijan vahvuudet; mahdolliseen uuteen järjes- telmään siirtyminen tulee tehdä mahdollisimman nopeasti sillä siirtymävaihe on vaarallisin.305

Kirke kritisoi Enckellin ehdotuksesta myös suojajoukkojen ja pääarmeijan sijaintia ja määrää, sillä toimeenpanon epäonnistuessa koko liikekannallepanosuunnitelma epäonnistuisi. Kirke kritisoi myös Kannaksen alueella olevien rauhanajan prikaatinkomentajien tehtävän muutosta sodan aikana. Sodan aikana prikaatin tehtäväksi tulevat suojajoukkoja B-divisioonien

303 PK1210/2: Kirke, Walter. Puolustusrevisionin sotilasjaoston huomautuksia kenraalimajuri Kirken laatimaan Suomen armeijan vahvuutta ja kokoonpanoa koskevaan muistioon (1924), Kansallisarkisto (KA). Katso myös Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924– 1925 / Sotilasjaosto / R632/05, KA. 304 Ratinen (2015), s.54. 305 Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925 / Walter Kirke / 19.11.1924, R632/20, KA. 95 tehtävät. Suojajoukkotehtävät sijaitsevat Kannaksen etuosassa ja B-divisioonan tehtävät takana selustassa. Näin ollen kahden eri suunnan tehtävien johtamien aiheuttaa monimutkaisia ti- lanteita, eikä kumpaakaan tehtävää lopulta kyetä suorittamaan menestyksellä.306

Sotamateriaalin osalta Kirken muistiot totesivat kaikissa puolustushaaroissa puutteita, jotka olisi korjattava mahdollista tulevaa sotaa silmälläpitäen. Hän lausui tarkkoja esityksiä kivääri- tarpeesta luovuttaen vertailun vuoksi salaiset tiedot Britannian kiväärivahvuuksista sotilasjaostolle. Kirken muistio tykistötarpeista myötäili kenraali Nenosen tykistönehdotusta. Huolto- yhteyksiä ja joukkojen nopeaa siirtämistä varten tiestöä ja rautatietä olisi kehitettävä niin Kar- jalan kannaksella kuin Laatokan Karjalassakin.307

Mielenkiintoisin Kirken aineistossa lienee kuitenkin tämän tutkimuksen kannalta 17.3.1925 lähetetty kirje Ison-Britannian mahdollisuuksista vaikuttaa Suomessa, erityisesti mahdollisuuksista saada myytyä englantilaista sotamateriaalia Suomeen. Kirjeen alussa hän analysoi suomalaisia upseereita ja niihin vaikuttamismahdollisuuksia. Hänen mielestään suomalaisiin on varsin helppo vaikuttaa, mutta se on tehtävä oikeanlaisilla menetelmillä. Kirke oli havainnut voimakkaan ranskalaisvaikutuksen sotamateriaalikaupassa sotakouluvaihdon kautta. Ranskalaiset olivat ymmärtäneet, että kutsumalla koulutukseen Ranskaan, he kykenevät muokkaamaan suomalaisten ajatuksia Ranska-myönteisiksi. Italiassa suomalaisiin vaikuttaminen oli viety pidemmälle, asettamalla heitä italialaisten yksiöiden komentajiksi. Kirke toteaakin, että ranskalaiset, italialaiset ja ruotsalaiset ovat ymmärtäneet, että sotilaskoulutuksen kautta on enemmin tai myöhemmin kaupallista hyötyä.308

Kirke analysoi suomalaisten suhtautumisen olevan englantilaisia kohtaan myönteistä. Kirke oli havainnut, että suomalaiset haluavat vastata itse omasta puolustuksestaan, siihen liittyvästä sotataloudesta, eikä etuoikeutta haluta antaa millekään muulle maalle. Kirke ehdottaa kirjees- sään omalle ministerilleen, että suomalaiset tulisi kutsua Isoon-Britanniaan seuraamaan britti- läisen armeijan harjoituksia ja kalustoa sekä vierailemaan tehtailla ja varikoilla. Loppuyh- teenvedossa Kirke toteaa ranskalaisten röyhkeän vaikuttamisen Suomessa upseerivaihdolla ja myymällä halpaa sotamateriaalia. Siihen olisi englantilaisten vaikea vastata, mutta Kirke painottaa englantilaisten jatkuvan läsnäolon Suomessa olevan yhtä tärkeää kuin suomalaisten kutsuminen tutustumaan englantilaisiin yrityksiin.309

306 Puolustusrevisioni / Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925 / Walter Kirke / 19.11.1924, R632/20, KA. 307 Sama. 308 Kirke, Walter / Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925) / 17.3.1925,PK1210/1, KA Kirje on osoitettu H.B.M’s Minister:lle. Todennnäköisesti tällä tarkoitetaan His Britannic Majesty’s Minister. 309 Kirke, Walter / Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925) / 17.3.1925,PK1210/1, KA. 96 Kirken ranskalaisvastaisuus näkyi jo vuoden 1924 lopussa. Kun hän oli kuullut, että Puolus- tuslaitos oli hankkimassa kaksi ranskalaista upseeria sotakorkeakoulun opettajaksi ja ilmai- luaseen instruktööriksi, oli hän ilmoittanut toimintansa olevan tarpeetonta Suomessa. Näin hän painosti Suomen pääministerin, puolustusministerin ja ulkoasiainministerin kutsumaan ranskalaisen sijasta englantilaisen asiantuntijan ja instruktöörin.310 Kirjeen lopussa Kirke toteaa suomalaisten inhoavan muita kansallisuuksia enemmän sitä, jos heitä ohjaa liian voimakkaasti tiettyyn suuntaan. Onnistuneen diplomatian avulla suomalaiset ovat innokkaita toimimaan englantilaisten kanssa.

Loppujen lopuksi Kirke onnistui luomaan hyvät suhteet suomalaiseen sotilasjohtoon. Man- nerheim kuvasi Kirken saavuttaneen Suomessa oloaikanaan toiminnallaan arvostusta ja useita ystäviä.311 Sotilasjaosto suhtautui Kirkeen myönteisesti, vaikka heillä oli aiemmin mainittuja näkemyseroja. Hornborg kuvailee muistelmissaan (1959) Kirkeä käytännölliseksi ja älyk- kääksi, josta oli paljon hyötyä revisionin työskentelyssä. Kirken älykkyys näkyi esimerkiksi siinä, että hän oppi muutamassa kuukaudessa lukemaan Hornborgin ruotsinkielisiä muistioita ja kirjeitä. Hornborg piti yhteistyötä erittäin miellyttävänä ja myös Kirke oli ollut tyytyväinen Hornborgin esitelmiin.312 Samalla linjalla oli ministeri Saastamoinen työskentelyyn Kirken kanssa. Saastamoinen kuvaa päiväkirjassaan Kirkeä harvinaislaatuisena ulkomaalaisena, joka oli ”ymmärtänyt suomalaisia psykologisesti” äärimmäisen hyvin. Sen vuoksi hänen suunnitelmansa otettiin sellaisenaan puolustusjärjestelyiden suunnitelmien pohjaksi.313

4.5 Poliitikot ja sotilaat ryhtyvät yhteistyöhön vasta toimintakauden lopussa

Kun sotilasjaostossa oli saatu alustavasti valmiiksi mietinnön kohdat armeijan, rannikkopuolustuksen, laivaston ja ilmailuvoimien kokoonpanoista, aloitettiin kustannusten kokoaminen. Kustannusrakenteen kokoamista varten pyydettiin tarkempia lukuarvoja Puolustusministe- riöiltä maaliskuun lopussa 1925. Kustannusarviolaskelmien laadinnassa apuna oli everstiluutnantti Hägglund, joka oli puolustusministeriön edustaja, mutta myös 10.4.1924 asetetun sota- talouskomitean jäsenen. Sotatalouskomitea, jonka tehtävänä oli laatia ehdotuksia

310 A.K. Cajanderin arkisto I, Muistioita 1924. Cajanderin kansiot, 21.12.1924, Kansallisarkisto (KA). 311 Mannerheim (1951), s.510. 312 Hornborg (1954), s.197–198. 313 A.H. Saastamoisen arkisto. Kirjoituksia (1923–1928). Ministeri A.H. Saastamoisen päiväkirja 7.6.1920 - 1.3.1927, Kansallisarkisto (KA). 97 ”valtakunnan talouselämän järjestämiseksi sodan aikaisia oloja ja puolustuslaitoksen tarpeita silmälläpitäen”, toimi näin ollen läheisessä yhteistyössä puolustusrevisionin kanssa.314

Tutustuttuaan Hägglundin lähettämään yhteenvetotaulukkoon kustannuslaskelmista ja niiden perusteluihin, lähetti Hornborg 16.4.1925 muistion puolustusrevisionille kustannuslaskelmien suuruudesta ja mahdollisista kohdista, joissa voi vähennyksiä tehdä. Hornborg mielestä laskentaperusteet olivat osin väärät, mikä oli aiheuttanut joissakin kohtaa tarpeetonta nousua laskelmissa. Samaisessa kirjeessä esitettiin varsin tarkasti, mistä kohtaa leikkauksia voi tehdä, samalla todeten että ”aivan epäilemättä tulee kuitenkin osoittautumaan mahdottomaksi saada arvioituja kustannuksia alenemaan tähän määrään saakka kokonaan särkemättä jotakin osaa suunnitellusta puolustusjärjestelmästä.”315

Puolustusrevisionin kokouksessa 20.4.1925 Hornborg esitti, että siviilijäsenistä muodostettaisiin jaosto tarkastamaan kustannuslaskelmat. Revisioni ei hyväksynyt ehdotusta, sillä kokous päätti nimetä sotilasjaoston tekemään sen. Seuraavan päivän puolustusrevisionin kokouksessa Hornborg oli selkeästi ärtynyt edellisen päivän päätöksestä ja ohjasi vahvoin sanakääntein poliitikkoja hyväksymään sotilasjäsenten tarkastamat kustannus-arviolaskelmat: ”Siviilijäsenten on luotettava sotilasjaoston kykyyn ja hyvään tahtoon tehdä kaikki ne vähennykset, jotka voivat arviolaskelmia tarkistettaessa tulla kysymykseen. Tulokset tulee sitten joko hyväksyä tai hylätä.”316

Nähtävästi kansanedustajat eivät halunneet sittenkään antaa tätä tehtävää sotilaille, joten lopulta päädyttiin kompromissina perustamaan jaosto, johon kuuluivat kansanedustajat Puro, kansanedustaja Niukkanen, jääkärimajurit Grandell ja Martola. Jaostoon päätyivät sotilaista Grandell ja Martola sen vuoksi, että he olivat laatineet tiiviissä kirjeenvaihdossa kustannuslaskelmat yhdessä Puolustusministeriön ja tarkemmin ottaen everstiluutnantti Hägglundin kanssa.317 Siviilijäsenistä valittiin halukkaat, Puron toimiessa kustannusjaoston puheenjohtajana. Seuraavassa kokouksessa todettiin kuitenkin, että jokainen muukin jaostoon nimeämätön voi halutessaan osallistua kustannusarviojaoston kokouksiin. Ministeri Saastamoisen nimi li- sättiinkin lopullisen mietinnön tekstiin, jossa esiteltiin kustannusarviojaoston kokoonpano. Kustannusjaosto aloitti työnsä 4.6.1925 ja lopetti istunnot 5.9.1925 kokoontuen kahdeksan

314 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, selityksiä kustannusarviolaskelmiin / Woldemar Hägglund / 4.4.1925, R632/16, Kansallisarkisto (KA). Katso myös Aura, Otto. Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja. Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana. Unigrafia, Helsinki 2019, s.40. 315 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, kustannusarviolaskelmat: yhteenveto / Eirik Horn- borg / 16.4.1925, R632/18, Kansallisarkisto (KA). 316 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925/ Puolustusrevisioni / 20.– 21.4.1925, R-632/23, Kansallisarkisto (KA). 317 Puolustusrevisioni / Komitean jäsenten muistiinpanot, luonnokset ja laskelmat 1923–1926 / Työvaliokunta / R-632/23, Kansallisarkisto (KA). 98 kertaa.318 Kustannusjaoston pöytäkirjamerkinnät ovat kaikista jaostoista runsaimmat. Ne sisäl- tävät runsaasti menoleikkauksista kertovia merkintöjä, mistä on pääteltävissä, että jaosto pyrki olemaan huolellinen perusteluissaan.319

Kustannusjaoston ensimmäisessä kokouksessa jaettiin majureiden Grandellin ja Martolan tarkastamat kustannusarviolaskelmat, joiden loppusumma oli 1 680 miljoonaa markkaa. Koko- uksessa käsiteltiin myös Puolustusministeriön insinööriosaston laatiman arvion ”armeijan sijoitus uuden suunnitelman mukaan ja siitä johtuvat rakennuskustannukset”. Jaostossa arvi- ointiin, että varat eivät välttämättä riitä kuin linjadivisioonien tarpeisiin. Seuraavissa kahdessa kokouksessa 5.-6.6.1925 käytiin kustannuslaskelmat läpi käsittäen pääosin jalkaväkiaseiden taisteluvälineiden ja ajoneuvojen määriä sekä sotilaan varusteita. Vaikka menoleikkausmer- kintöjä oli runsaasti, niin vielä kesäkuussa 1925 säästöjä löydettiin vain harvoista kohtaa, kuten villapaitojen ja jalkarättien määrissä, sillä ne löytyisivät asevelvollisilta itseltään.320

Edustaja Niukkanen toi esiin 19.6.1925 kokouksessa eriävän mielipiteen joukkojen sijoittamisesta Seinäjoelle ja Vaasaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että uusille paikkakunnille olisi rakennettava uusia kasarmeja. Hänen mielestään joukot olisi sijoitettava sellaisille paikkakunnille, joilta siirretään joukkoja uusiin kasarmeihin Itä-Suomeen. Esitystä ei kokouksesta viety eteen- päin, koska menokohta hyväksyttiin sotilasjaoston esittämässä muodossa.321

Kustannusten tarkastamista jatkettiin kesätauon jälkeen syyskuussa 1925 ainoastaan kolme kertaa. Tärkein kokonaisuus oli rauhan ajan armeijan menojen käsittely. Kokouksessa todettiin, ettei menoja voitane vähentää, vaikkakin ne oli arvioitu varsin suuriksi. Kasarmiraken- nusten vuosittaisen korjausten vähentämistä voisi leikata 12 miljoonalla markalla sekä palkkausmenojen säästöjä noin 6 miljoonan markan edestä. Tämä tarkoittaisi mahdollisesti järjes- telyjä henkilökunnan suhteen ja määrävahvuusmuutoksia kapitulanttien ja sotilasvirkamiesten suhteen. Ainoita säästökohteita löydettiin vain patruunatehtaan laajentamiseen varatuista varoista tehtävä 14 miljoonan säästö. Lämmitys- ja valaistusmenoista voisi tehdä yhden miljoonan markan säästön. Kustannusjaoston viimeisessä kokouksessa 5.9.1925 löydettiin vielä viimeinen säästökohde, kun päätettiin vähentää yksityistehtaiden avustuksista 12 miljoonaa markkaa.

318 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925 / Kustannusjaosto / 4.6.–5.9.1925, R-632/01, KA. Käytännössä työ tehtiin kesä- ja syyskuussa, koska välissä oli kesätauko. 319 Puolustusbudjetin rajallisuudesta kertonee se, että jaosto päätti vähentää armeijalta jalkarättejä 75000 kappaletta saaden näin 1,2 miljoonan markan säästöt tai että villapaitoja ei jaeta joukoille, koska asevelvolliset voivat tuoda oman mukanaan. Näin villapaidoista saataisiin 6,6 miljoonaa markkaa. 320 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925 / Kustannusjaosto / 4.6.–5.9.1925, R-632/01, KA. 321 Sama. 99 Kustannusjaoston menovähennykset olivat yhteensä noin 140 miljoonaa markkaa. Suurin yk- sittäinen säästö kohde oli kärrien ja rekien määrä, joilla saatiin kustannuksia säästettyä 100 miljoonalla markalla. Tätä varten pyydettiin kapteeni Salorantaa selvittämään tarkemmin menokohdan perusteluita.322

On varsin todennäköistä, että kustannusjaostoon kuuluneet poliitikot lopulta luottivat sotilaiden laskelmiin, sillä kokouspöytäkirjoihin on merkitty useaan kohtaan ”sotilasjäsenten ehdotus hyväksyttiin.” Käsittely oli varsin nopeaa, sillä jaosto kykeni käymään läpi koko 277 si- vuisen kustannusmenoarvion, joka sisälsi useita satoja menorivejä vain kahdeksassa kokouksessa. Toisaalta voidaan arvioida myös kriittisesti, kuinka huolellisesti ja yksityiskohtaisesti menoerät käytiin läpi niin lyhyessä ajassa. Tätä tukee havainto niistä menokohdista, joissa kyettiin säästämään, sillä ne tuntuivat olevan varsin erikoisia ja merkityksettömiä.

Tyytymättömyyden kustannusten korkeaan tasoon ja riittämättömiin kustannusleikkauksiin ilmaisi kustannusjaoston puheenjohtaja edustaja Puro puolustusrevisionin kokouksessa 5.9.1925. Hänen mielestään mietinnön kustannuslaskelmissa olisi päästävä alle 2,5 miljardin markan. Asia jäi pöydälle ja vasta 2.10.1925 päätettiin perustaa uusi kustannusjaosto, jossa oli vain edustaja Puro ja majuri Martola, arvioimiaan kustannusarviolaskelmia uudelleen. Heidän tehtäväksi annettiin myös laatia muuttuneiden kustannuslaskelmien jälkeen Armeija II- osamietinnön muutokset. Lokakuun lopussa (24.10.1925) Puro ja Martola esittelivät puolustusrevisionille uuden yhteenvetotaulukon kustannusarviolaskelmista. Kokonaiskustannukset oli saatu laskettua noin 1,5 miljardiin markkaan. Tämä oli tarkoittanut muun muassa 50 miljoonan markan vähennystä ilmailuvoimissa, mutta samalla 3 miljoonan markan lisäystä ran- nikkotykistössä.323 Ilmailuvoimien vähennykset koskivat pääosin halleja ja korjausvarikoita, mutta myös lentokoneiden hankintamääriä pudotettiin (katso kuva 4). 324

322 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925 / Kustannusjaosto / 4.6.–5.9.1925, R-632/01, KA. 323 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925/ Puolustusrevisioni /5.10.1925, 2.10.1925 ja 24.10.1925, R632/01, KA. 324 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, kustannusarviolaskelmat / Puolustusrevisioni /R632/15, Kansallisarkisto (KA). 100

Kuva 4. Esimerkki ilmailuvoimien kustannuslaskelmien tarkastuksesta.325

Puro esitti aktiivisesti ehdotuksiaan myös seuraavassa kahdessa puolustusrevisionin täysis- tunnossa. Hornborgin laatimaan puolustusrevisionin ehdotukseen ponsia käsittelevään lukuun Puro halusi lisätä lausunnon ehdotuksen toteuttamismahdollisuuksista pakkolainavaroilla, jotka hankittaisiin kotimaasta. Tätä ehdotusta varten päätettiin perustaa erikoisjaosto, johon kuuluivat Hornborg, Puro, Niukkanen ja Saastamoinen. Erikoisjaoston ensimmäisessä kokouksessa 17.11.1925 oltiin erimieltä pakkolaina-termistä, ja oletettavasti Hornborg halusi ehdo- tuksessa käytettävän pelkästään termiä kotimainen laina. Tämä ei sopinut Purolle vaan hän halusi käytettävän ehdotuksen mukaista termiä pakkolainasta. Puolustusrevisionin kokouksessa 20.11.1925 Puro jatkoi muutosesitysten ehdottamista ponsi-lukuun. Hän halusi lisäyksen, että ”komitean ehdotus on laadittu huomioonottamatta nykyisen vähemmän tavallista kan- sainvälistä olotilaa, jos olot muuttuvat turvallisemmaksi olisi harkittava puolustusmenojen vähentämistä. Suomen ulkopolitiikan pyrkimyksenä pitäisi olla kansainvälisten turvallisuussopimusten aikaansaaminen, jotta puolustuslaitoksesta aiheutuvia menoja voitaisiin vähen- tää.”326

Seuraavassa erikoisjaoston kokouksessa 27.11.1925 Hornborg ja Puro olivat laatineet omat kirjalliset esitykset ponsi-lukuun. Asiaa käsiteltiin vielä 1.12.1925, jolloin päätettiin hyväksyä lisäysehdotukset ja Hornborg totesi erikoisjaoston työn olevan valmis. Loppumietinnössä

325 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, kustannusarviolaskelmat: ilmailuvoimat / Puolustus- revisioni / R-632/17, Kansallisarkisto (KA). 326 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925/ Puolustusrevisioni /11.11.1925 ja 12.11.1925, R632/01, KA ja Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925/ Erikoisjaosto / 17.11.1925, R632/01, KA. 101 Puron haluamat muutokset näkyvät ponnessa numero 29: ”Suomen olisi maan itsenäisyyden turvaamista silmälläpitäen sekä siinä tarkoituksessa, että kävisi mahdolliseksi vähentää maan puolustusrasitusta, voimiensa mukaan toimittava Kansainliiton ohjelman toteuttamisen hy- väksi ja yleensä edistettävä kansainvälistä yhteistyötä kaikissa niissä muodoissa, jotka olisivat omiaan vähentämään sodanvaaraa yleensä ja erikoisesti Suomen vaaranalaisuutta sotien suhteen.”327

Kustannusjaostossa havaittiin, ettei suunnitellusta suorituskyvyn rakentamisen menokohdista voi leikata, muuten koko puolustusrevisionin mietintö olisi vesittynyt. Ongelmaksi oli muo- dostunut liian voimakas uhkalähtöinen suunnittelu, sillä Hornborgin johdolla tehdyt sotilas- strategiset ja -maantieteelliset arviot sekä ehdotus puolustusrevisionin mietinnöstä328, vaativat ettei menoista käytännössä voinut karsia.

Hornborg ymmärsi varmasti tässä vaiheessa, että komitean työ menettää merkityksensä, jos menoeristä leikataan liiaksi. Hän todennäköisesti pelkäsi Puron penseän suhtautumisen kustannuslaskelmiin leviävän poliittisissa piireissä, minkä vuoksi hän lähetti tiedotteen lehdistölle mietinnön valmistumisesta 4.10.1925. Lehdistö julkaisi Hornborgin tiedotteen sellaisenaan, otsikoiden sen seuraavasti ” Ehdotus on kokonaisuus, joka hajoo, jos joku sen osa hajoitetaan.” Tiedotteessa esitellään lyhyesti Suomen sotilaspoliittinen ja maantieteellinen asema, armeijan sijoitus ja järjestely, palvelusaika ja asevelvollisten määrä, laivasto ja lentoase sekä kustannuslaskelmat. Kustannuksista todetaan, että ”komitea ei valitettavasti ole nähnyt mi- tään mahdollisuutta päästä kustannuskysymykseen nähden tyydyttävään tulokseen. Meidän maamme ei pääse puolustusrasitusten suhteen vähemmällä kuin muut samassa asemassa olevat maat. On liian aikaista lausua mitään loppusummista, mutta perustamiskustannukset, joita olemme vasta vähäiseltä osalta suorittaneet, tulevat suuriksi.”329

Hornborgin vaikuttamisyritys huomattiin esimerkiksi Helsingin sanomissa, joka kritisoi voimakkaasti Puolustusrevisionin työskentelyä. Kritiikki kohdistuu siihen, ettei se ole käyttänyt yleisesikunnan ja sotaväen päällikköä asiantuntijana. Lisäksi Helsingin Sanomat kritisoi tapaa, jolla pyritään jo ennakkoon tukkimaan arvostelijoiden suut puolustuskustannusten

327 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925/ Erikoisjaosto /27.11.1925 ja 1.12.1925, R632/01, KA sekä Puolustusrevisioni / Mietintö 1926, osat I ja II / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R632/01, KA. 328 Puolustusrevisioni / Mietinnön luonnokset ja osat 1925, puolustusrevisionin ehdotus / Eirik Hornborg / R632/11, Kansallisarkisto (KA). 329 Uusi Suomi, nro 228, 4.10.1925. Puolustusrevisionin mietintö on nyttemmin pääkohdissaan valmis. ”Ehdotus on kokonaisuus, joka hajoo, jos joku sen osa hajoitetaan.” [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1506349?page=1&term=puolustusrevisioni&term=Puolustu srevisioni], luettu 1.7.2019. 102 noususta.330 Myös sosiaalidemokraatteja tukenut Kurikka-lehti pilaili Hornborgin lausunnolla (katso kuva 5).

Kuva 5. Kritiikkiä kustannusten noususta pilakuvan muodossa.331

330 Helsingin Sanomat no 270, 6.10.1925. Ennakkotiedot puolustusrevisionin mietinnöstä. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1394379?page=2&term=puolustusrevisioni], luettu 1.7.2019. 331 Kurikka no 42, 17.10.1925. Puolustusrevisionin suurtyö. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1003926?page=1&term=puolustusrcvisioni&term=puolustusre visioni], luettu 1.7.2019. 103 5 SUUNNITTELU ETENI HORNBORGIN VAHVASSA JOHDOSSA

”Komitean mietinnöistä luettiin kolme eri kohtaa, jotka lopullisesti hyväks. Koko mietintö hyväksyttiin kello 3.35 i.p. ”. 332

Näillä sanoilla päättyi yli kaksi vuotta kestänyt puolustusrevisionin työ sihteerinä toimineen kapteeni Leanderin käsintehtyyn hyväksymismerkintään 11.1.1926 kello 15.35. Viimeisestä kokouksesta otetussa kuvassa on havaittavissa vakavailmeisiä revisionin jäseniä. Vaikka suuri työ oli saatu päätökseen, niin suurin työ olisi vielä edessä sen toimeenpanossa.

Kuva 6. Kuva puolustusrevisionin viimeisestä istunnosta.333

332 Puolustusrevisioni / Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926 / Puolustusrevisioni / 11.1.1926, R-632/01, KA. 333 Hakkapeliitta no 2, 16.1.1926. Puolustusrevisiooni viimeisessä istunnossaan - saanut työnsä valmiiksi 11.1.26. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1120967?page=24&term=Eirik&term=Hornborg], luettu 1.7.2019.. Kuva julkaistiin useassa muussakin lehdessä.

104 Tämän luvun tarkoituksena on analysoida tutkimuskysymyksiin saatuja vastauksia ja laatia tutkimuksen johtopäätökset tutkimuksen kohteena olevasta komiteatyöskentelystä. Pääkysy- mystä, miten puolustusjärjestelyitä suunniteltiin puolustusrevisionin komiteatyössä, tutkittiin asetettujen alatutkimuskysymysten näkökulmasta. Niitä olivat: 1. Millainen kehityskulku johti puolustusrevisionin perustamiseen? 2. Miksi tietyt henkilöt valittiin puolustusrevisioniin? 3. Millaiset olivat komitean työskentelytavat? 4. Millä tavoin osamietintöjä valmisteltiin? 5. Ketkä tai mitkä vaikuttivat käsiteltyjen osamietintöjen sisältöihin?

Puolustusrevisionin perustamiseen johtaneesta kehityskulusta on olennaisinta ymmärtää sitä leimanneet ristiriidat ja kiistely. Lähtökohdat puolustusrevisionin työlle olivat varsin haasteelliset. Koko 1920-luvun alun edeltävä puolustusjärjestelyiden kehitystyö oli ollut hi- dasta sotilaiden välisten erimielisyyksien vuoksi. Jokainen puolustushaara oli tehnyt omaa kehitystyötään henkilöstön, koulutuksen kuin materiaalinkin osalta. Erimielisyydet johtuivat suurilta osin jääkäreiden ja tsaarinupseereiden välisestä kiistasta sekä puolustuksellisen ja hyökkäyksellisen koulukunnan välisistä näkemyseroista. Tämä vaikutti merkittävästi ajatte- luun siitä, miten venäläisten arvioitua yllätyshyökkäystä torjuttaisiin. Käytännössä tämä näkyi näkemyseroina tarvittavien joukkojen määrässä, laadussa (koulutustaustoissa ja koulutus- tasossa) ja sijainnissa.

Ristiriidat ja kiistely eivät leimanneet vain puolustusrevisionia edeltävää keskustelua vain sotilas- vaan myös poliitikkopiireissä. Ennen revisionin perustamista sotilasjohtoiset ja - jäseniset komiteat laativat puolustuksen kehittämisestä useita mietintöjä, mutta niitä toteutettiin vain osittain, hitaasti tai ei ollenkaan. Sitoutumista haittaisi erityisesti poliitikkojen jatku- va kiistely eduskunnassa maanpuolustukselle jaettavien resurssien määrästä. Erimielisyyksiä oli niin eri puolueiden ja niiden jäsenten välillä kuin poliitikkojen ja sotilaiden välillä. Häm- mennystä lisäsi se, että puolueiden maanpuolustuksellinen linja oli sekava tai jopa olematon.

Turhautuminen kiistelyyn ja hitaaseen kehitykseen oli lopulta yksi pääsyy sille, miksi puolustusrevisioni perustettiin. Laajemman ja monipuolisemman komitean perustamisella toivottiin olevan mahdollista löytää yhteinen tahtotila ja prosessi, jolla voitaisiin sitouttaa poliittinen päätöksenteko ja puolustuslaitoksen näkemykset toisiinsa.

105 Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että taustalla oleva kiistely ei komitean perustamisen myötä taianiskusta hävinnyt. Pikemminkin kiistely näkyi myös puolustusrevisionin työs- sä, sillä sen työtä hidastivat puolueiden toisistaan eroavat näkemykset maanpuolustuksen ke- hittämisestä. Tästä esimerkkinä oli vuonna 1925 erimielisyys eduskunnan enemmistön ja Tu- lenheimon vähemmistöhallituksen välillä puolustuslaivaston hankkimisesta, mikä aiheutti lopulta hallituksen eron. Puolueiden edustajat ajoivat omien puolueohjelmiensa ja niissä olleita maanpuolustuksellisia linjauksia. Esimerkiksi sosiaalidemokraattien Puro ajoi puolueensa nä- kemystä Kansainliiton merkityksestä maanpuolustuksellisissa kysymyksissä.

Vahvat näkemyserot sekä tarve löytää tapa sovittaa nämä yhteen selittää myös sitä, miksi tietyt henkilöt valittiin revisioniin. Puolustusrevisionin jäsenten vaihtumiset mukaan lukien ehti sen toiminnassa olla yhteensä seitsemän sotilasjäsentä ja yhdeksän poliitikkoa.

Hornborgin valinta puheenjohtajaksi oli tarkoin harkittu. Hänen edustamansa Ruotsalainen kansanpuolue kehittyi 1920-luvulla oikeistonäkemyksistä keskustan suuntaan ja puolueessa oli myös vasemmiston kannattajia. Hornborgilta todennäköisesti odotettiin tasapainoilua vasemmisto-oikeisto -päiden välillä, ja jolta löytyisi helpoiten kompromissi mietinnön ehdotuksissa. Hänellä oli myös sopivasti jääkäri- ja toimittajatausta sekä kokemusta aiemmista komi- teoista ja sotilasvaliokunnan tehtävistä. Hornborg oli todennäköisesti ainoa maanpuolustusasioista kiinnostunut henkilö, jolla oli onnistumisen edellytykset johtaa komiteaan erilaisista taustoista tulevia jäseniä.

Poliitikot valittiin tasapuolisesti kaikkien puolueiden (pois lukien kommunistit) edustajista, eikä esimerkiksi ainoastaan hallituspuolueista. On oletettavaa, että ratkaisulla pyrittiin saa- maan työrauha eduskunnassa ja samalla maanpuolustukseen liittyvää kokemusta pystyttiin le- vittämään eri puolueisiin komiteajäsenten kautta. Revisionin jäseniksi valittiin poliitikoista sellaisia, joille oli kertynyt kokemusta maanpuolustuksen suunnittelusta. Pääosalla valituista poliitikoista oli taustana myös toimittajan tehtävät sanomalehdistössä. Toimittajan kokemuk- sesta oli hyötyä kahdella tavalla. Tekstinhuoltoa suorittivat pääosin toimittajataustaiset jäse- net, jotka myös tiedottivat lehdistöä puolustusrevisionin työstä säännöllisesti. Näin saatiin kansalaiset pidettyä kiinnostuneina puolustusrevisionin työstä ja maanpuolustuksen tärkey- destä, kun sen työvaiheista kerrottiin lehdistössä säännöllisesti.

106 Sotilaiden osalta valintaa ei voida pitää yksiselitteisenä tai tasapuolisena. Jääkärinupseereissa samoin kuin tsaarinupseereissa olisi ollut monia varteenotettavia vaihtoehtoja. Jääkäritausta oli merkittävä kriteeri, sillä kokonaisuudessaan seitsemästä sotilasjäsenestä kuudella oli jääkä- ritausta. Esimerkiksi jääkärieverstiluutnantti Lennart Oesch olisi ollut jääkäritaustansa sekä komiteakokemuksensa ansioista erittäin sopiva puolustusrevisionin jäseneksi. Hänhän oli ase- velvollisuuskomitean jäsen vuonna 1920 ja määrävahvuuskomitean jäsen vuosina 1922–1923. Hänellä oli siis hyvä näkemys aikalaisittain tärkeistä asevelvollisuus- ja suojajoukkokysy- myksistä. Puolustusrevisionin jäsenten valinnan aikana hän oli kuitenkin opintokomennuksel- la Ranskassa (23.6.1923–1.9.1926), eikä näin ollen tullut valituksi.

Komiteaanhan valittiin vain yksi tsaarinupseeri. Sotilaiden valintaan oletettavasti vaikuttivat henkilösuhteet ja myös se, ketkä olivat käytettävissä tehtävään. Wetzerin valinnalla todennä- köisesti pidettiin tsaarinupseerit ja niitä kannattaneet poliitikot tyytyväisinä. Lisäksi Wetzerin kokemukset ja näkemykset suomalaisesta sodankäynnistä ja puolustussuunnitelmista olivat jääkäriupseereiden mieleen. Hänhän kannatti aktiivista ja liikkuvaa sodankäyntiä, eikä Enckellin suunnitelmien passiivista luonnetta, mikä aiheutti jääkäreissä suurta vastustusta. Enckellillä oli lisäksi huonot välit niin poliitikkoihin kuin muuhun ylimpään sotilasjohtoon, eikä näin tullut valituksi monipuolisesta kokemuksestaan huolimatta.

Sitä, miten komitea työskenteli, leimasi poliitikkojen ja sotilaiden välinen näkemysero uhka- ja resurssilähtöisessä suunnittelussa, jaostojen saama suuri merkitys ja komitean käyttö asiantuntijaäänenä huomattavasti alkuperäistä tehtävänantoa laajemmalla alueella.

Puolustusrevisionin työlle annettiin jo alusta alkaen kovat odotukset, sillä tehtävänä oli laatia ensimmäistä kertaa kokonaisvaltainen suunnitelma puolustusjärjestelyistä, jossa on otettava huomioon myös maan taloudelliset resurssit. Tehtävän rajaukset ja tavoitteet Puolustusrevi- sioni sai ensimmäisessä kokouksessaan puolustusministeriöltä. Tehtävän lähtökohdaksi asetettiin olemassa olevat puolustussuunnitelmat ja maan taloudellinen kyky. Puolustusrevisioni sai tehtävälleen kuitenkin erilaisen poliittisen mandaatin jo ensimmäisessä kokouksessaan, kun jäsenenä ollut kansanedustaja Huttunen määritteli tavoitteeksi laatia sellainen puolustus- järjestelmä, joka saisi kannatusta kaikissa kansalaiskerroksissa, eikä kustannuksista pitäisi aluksi välittää. On muistettava se, että Huttunen edusti nihkeästi puolustusmenoihin suhtautu- via sosiaalidemokraatteja, mutta käytännössä antoi puheenvuorollaan mahdollisuuden suunnitella kustannustennoususta välittämättä. Hornborg todennäköisesti tulkitsi tämän perusteella suunnittelutyön lähtökohdaksi määritellä sotilaspoliittinen ja sotilasmaantieteellinen asema sekä maanpuolustuksen mahdollisuudet vastata niihin. 107 Vaikka puolustusministeriön määrittelemä tehtävä oli ristiriidassa Huttusen kannanoton kanssa, sotilasjaoston valmistelutyön lähtökohdaksi muotoutui Hornborgin johdolla uhkalähtöinen suunnittelu. Resurssien huomioimisesta huomautti ensimmäisen kerran puolustusministeriön keskusosaston päällikkö everstiluutnantti Hägglund. Hän huomautti, että revisionin olisi otettava huomioon menoerien laskemisen komitean yhtenä tehtävänä. Näin ollen voidaankin todeta, että komiteatyöskentelyn valmisteluvaiheessa sotilasjäsenet olivat resurssitietoisempia kuin poliitikot.

Komitean tehtävää ohjattiin sen toiminnan aikana Puolustusministeriöstä varsin vähän, mutta kun valtioneuvostossa huomattiin sen hyödyntämismahdollisuudet, johti se siihen, että lopulta puolustusrevisionilta pyydettiin monia irrallisia lausuntoja ja mietintöjä, joita ei oltu toiminnan alussa määritelty tehtäviksi. Poliittinen johto presidenttiä myöden halusivat aktiivisesti seurata puolustusrevisionin työtä ja Hornborg kävikin usein vierailemassa presidentin luona selittämässä valmistetyön etenemistä. Puheenjohtaja Hornborg torjui ylimääräisiä tehtäviä todeten, ettei niitä kyetä olemassa olevilla resursseilla toteuttamaan.

Osamietintöjen valmistelu oli olennaista koko puolustusrevisionin työlle. Jaostot ja niiden laatimat osamietinnöt saivat puolustusrevisionin työssä suuren painoarvon, koska niiden toimintaa pidettiin tehokkaampana ja laadukkaampana. Revisioni loi näin hajautetun valmistelun toimintamallin. Toinen tärkeä havainto osamietintöjen laatimisesta on se, että tietyt revisionin työtä edeltävinä vuosina laaditut muistiot ja raportit saivat komitean työssä erityisen suuren painoarvon ja ohjasivat lopullisen mietinnön suuntaa merkittävällä tavalla.

Annettu tehtävän määrittely ohjasi Hornborgia muodostamaan sitä varten sotilasjaoston laatimaan työohjelman. Näin Hornborg loi kuin vahingossa revisionin hajautetun valmistelutyön periaatteet. Hornborg ei oletettavasti pitänyt revisionin täysistuntoa tehokkaana työskentelyta- pana. Hän totesi yhteisen työskentelyn olleen aluksi sekavaa, mutta selkiintyneen huomattavasti, kun sotilasjaoston valmistelutyölle annettiin enemmän tilaa. Sotilasjaoston tehokkaan valmistelutyön vuoksi, Hornborg päätti myös myöhemmin työskentelyperiaatteeksi työskente- lyn jaostoina. Jaostot toimivat eräänlaisena väliportaana ennen puolustusrevisionin täysistun- toa. Jaostot jakaantuivat vielä pienempiin työryhmiin (joista käytettiin nimitystä työvaliokun- ta) tai yksittäisiin henkilöihin. Öhquistin laatimaa työohjelmaa ei lopulta noudatettu kuin oh- jeellisesti, mihin vaikutti Hornborgin työskentelyn aktiivinen ohjaaminen, mutta myös valmistelun alla olevien aiheiden keskeyttäminen lisäselvittelytarpeiden takia.

108 Sotilasjaoston käytössä oli useita valmiita mietintöjä ja suunnitelmia, joiden pohjalta puolus- tusjärjestelyiden muutoksia suunniteltiin. Loppumietinnössä todetaankin, että se on käyttänyt työnsä pohjana kenraali Enckellin suuren rannikkopuolustuskomitean (17.3.1921 – 28.10.1922), kenraali Wetzerin määrävahvuuskomitean (1.8.1922–10.2.1923), pikakivääri- komitean (1924) sekä valtakunnan talouselämän järjestämisestä sodanaikaisia oloja ja puolustuslaitoksen tarpeita silmälläpitäen perustetun komitean (1924) eli ns. Castrenin sotatalous- komitean ehdotuksia ja mietintöjä sekä Kirken komitean mietintöjä ja lausuntoja. Nähtävästi tuloksekkaimpana muistioiden käsittelytapana Hornborg näki vertailevat muistiot tai lausunnot, koska hän itse laati niitä useita kappaleita, mutta myös muita sotilasjaoston jäseniä pyydettiin niitä valmistelemaan. Periaatteena oli verrata saman aihealueen kahta tai useampaa ehdotusta keskenään. Koska puolustusjärjestelyiden valinnassa oli aina kyse jonkin tasoisesta kompromissista, vertaileva muistio oli tehokas tapa löytää ehdotusten hyvät ja huonot puolet.

Vastaus siihen, kuka vaikutti valmistelutyössä osamietintöjen sisältöihin, on yllättävä. Esiin nousee sotilasjaoston vahva kolmikko, erityisesti puheenjohtaja Hornborg sekä ulkopuolisten, usein ulkomaalaisten asiantuntijoiden merkittävä asema. Sen sijaan poliittisten päätös- tentekijöiden rooli jäi marginaaliseksi komitean sotilasjäseniin ja ulkopuolisiin asiantuntijoihin verrattuna.

Puolustusrevisioni ja sen alajaostot käyttivät työskentelyssään paljon ulkopuolisten asiantuntijoiden apua. Siitä on pääteltävissä se, että sotilasjäsenten ammattitaito ei riittänyt suunnitella kaikkea yksityiskohtia myöten, vaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa todettiin eri alojen asiantuntijoiden tarve. Aluksi kokouksissa kävikin useita asiantuntijoita eri puolustushaaroista ja joukko-osastoista selostamassa sen hetkisen joukkojen tilannetta ja puutteellisuuksia. Sotilas- jaoston saatuaan kokonaisymmärryksen puolustusjärjestelyiden tilasta, keskityttiin aluksi räi- keimpien puutteellisuuksien korjaamiseen. Tämän jälkeen asiantuntijoiden tarvekin väheni.

Asiantuntijavalinnoista ei voi vetää kovinkaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, mutta pyrkimys oli saada kuultavaksi käsiteltävän asian paras asiantuntijuus. Jonkin verran voi tulkita sen suhteen, että tsaarinupseerien näkemyksiä ei kovinkaan paljon haluttu kuulla tai ne olivat jo tie- dossa sotilasjaostossa. Esimerkiksi rannikkotykistön järjestelyistä kuultiin mieluummin jääkä- rimajuri Talvelaa kuin tsaarinupseeria kenraali Kivekästä, vaikka jälkimmäisen osaamista rannikkotykistöstä voi pitää parempana. Asiantuntijoiden mielipiteitä ja näkemyksiä hyödyn- nettiin vaihtelevasti, ja varsinkin komitean toiminnan loppuvaiheessa Hornborg päätti laatia useimmat mietinnöt kuultuaan ensin asiantuntijoita. Hän otti vastuulleen myös sellaisia muistioita, joiden valmistelu oli annettu sotilasjaoston muiden jäsenten valmisteltavaksi. 109 Vaikea sanoa, miksi esimerkiksi majuri Martola ei saanut valmistella aloittamaansa rannikko- tykistön ehdotusta loppuun, vaan lopullisesta mietinnöstä, joka esiteltiin puolustusrevisionin täysistunnossa, vastasi Hornborg.

Sen lisäksi todettiin ulkomaalaisen asiantuntija-avun tarve. Tämä oli todennäköisesti tarkoittanut silloin sitä, ettei oman maan asiantuntijoista saatu riittävän monipuolista näkemystä kokonaisvaltaisen puolustusjärjestelmän rakentamiseksi. Puolustusrevisionin loppumietinnössä korostetaan kenraali Kirken komitean työtä, jonka ehdotukset rannikkopuolustuksesta, ilmai- luvoimista ja laivastosta olivat perustana niiden järjestelyistä Puolustusrevisionin mietinnön ehdotuksissa. Kirken vaikutus sotilasjaoston työhön oli muutenkin merkittävää. Nopeasti valmistuneiden ja monipuolisten muistioiden etuna oli se, että ne aiheuttivat keskustelua ja vertailevien muistioiden laatimista. Erityisen merkityksellisenä havaintona tämän tutkimuksen perusteella on nostettava Kirken merkitys esitetyn maanpuolustusjärjestelyiden periaatteissa. Vaikkei kaikkia Kirken ehdotuksia hyväksyttykään, Kirken havainnot vahvistivat ja selkeytti- vät uudestijärjestelyn tarpeet niin rannikkotykistössä, laivastossa, ilmailuvoimissa kuin armeijassa (maavoimissa).

Mietintöjen valmistelutyöstä on nostettavissa sotilasjaoston kolme jäsentä, jotka vaikuttivat lähes kaikkeen valmiin mietinnön sisältöihin. Puheenjohtaja Hornborg vastasi strategisen ja sotilasmaantieteellisen osion valmistelusta, mietinnön ehdotuksen laatimisesta sekä kaikkien muiden osamietintöjen tarkastamisesta. Hän ymmärsi myös entisenä toimittajana lehdistön kautta vaikuttamisen. Hän tiedotti puolustusrevisionin työskentelyn vaiheista säännöllisesti kaikille lehdille ja kirjoitti aktiivisia kannanottoja puolustusvoimien kehittämisen tarpeelli- suudesta.

Majureiden Martola ja Grandell merkittävin työpanos oli maanpuolustussuunnitelman kehit- tämisessä sekä määrävahvuuksien ja kustannuslaskelmien tarkastamisessa, johon Öhquist tuli myöhemmässä vaiheessa avuksi. Wetzerin suurin työpanos oli ylimmän sotilasjohdon suunnittelussa, jolla oli aikalaisittain suuri merkitys, olihan siinä olevat puutteet yksi syy koko revisionin perustamiselle. Sen sijaan hieman yllättävää oli se, että jääkärieverstiluutnanttien Öhquistin ja Heinrichsin merkitys jäi vähäiseksi valmistelutyössä.

Komitean poliittisten jäsenien käyttö valmistelutyössä oli varsin vähäistä vuoden 1925 kesä- kuuhun asti. Poliitikkojen vastuulle jäi tarkistaa valmistellut osamietinnöt ja olla hyväksymäs- sä niitä puolustusrevisionin täysistunnossa osaksi lopullista mietintöä. Heidän merkityksensä 110 oli pelkistäen vain kieliasun tarkastamisessa ja sanamuotojen muutoksissa. Merkittävin osuus oli niillä poliitikoilla, jotka vastasivat kustannuslaskelmien tarkastamisesta.

Passiivinen osallistuminen valmistelutyössä johti siihen, että poliitikot Hornborgia lukuun ottamatta havahtuivat liian myöhään puolustusjärjestelyehdotuksen kustannusvaikutuksiin. Uh- kalähtöinen valmistelutyö oli annettu Hornborgin johtamalle sotilasjaostolle, eikä aluksi kustannuslaskelmien tarkastamiseen juuri kiinnitetty huomiota. Uhkalähtöinen suunnittelu johti siihen, että kustannuslaskelmia tarkastaessa huomattiin menoerien olevan liian suuria. Suuria menoleikkauksia ei voitu tehdä, koska olisi jouduttu palamaan kokonaan mietintötyön alkuun ja suorituskyvyn määrittämiseen uudelleen. Taloudellisten resurssien määrää ja poliittista tah- totilaa kustannusten nostamiseksi ei näin ollen otettu riittävästi suunnitteluvaiheessa huomioon. Tämä johti lopullisen mietinnön käytettävyyden heikkenemiseen.

Kokousaktiivisuudellakin voidaan katsoa olevan oma merkityksensä suunnittelutyötä arvioitaessa. Hornborgin kokouksiin osallistumisaktiivisuus oli merkittävin. Hän osallistui kaikkiin puolustusrevisionin ja sotilasjaoston kokouksiin. Kartuttamansa tiedon perusteella maanpuolustuksen tilasta Hornborg on pakostakin ymmärtänyt, että kustannukset tulevat merkittävästi nousemaan jos laadittu ehdotus toteutetaan. Näin ollen hän ei todennäköisesti halunnut osallistua kustannusjaoston kokouksiin, koska ei halunnut olla päättämässä kustannusja menoerien leikkauskohteista. Hän ei halunnut hajottaa kokonaisuutta, jonka oli käytännössä itse rakentanut.

Pelkästään istuttujen kokousten määrä ei kuitenkaan kerro kaikkea revisionin jäsenten vaikut- tavuudesta. Esimerkkinä toimii hyvin Konnun ja Huttusen toiminta komiteassa. Kuten aiemmin todettiin, Huttunen osallistui ainoastaan kerran, ensimmäiseen puolustusrevisionin täysis- tuntoon, mutta hänen kommentillaan oli merkittävä vaikutus koko työskentelyn uhkalähtöi- seen suunnitteluperiaatteeseen. Sen sijaan Kontu, joka oli jäsenenä alusta loppuun, osallistui poliitikoista eniten puolustusrevisionin täysistuntoihin, mutta hänen kannanottonsa olivat vai- kutukseltaan työskentelyyn ja mietintöön merkityksettömiä.

Hornborg ei korosta omaa rooliaan puheenjohtajana, mutta arkistoaineistosta on tulkittavissa, että Hornborg käytti puheenjohtajan rooliaan korjatakseen mutkistuneet tilanteet tai työsken- telyn esteet. Hänen pyrkimyksenään oli varmastikin muodostaa sellaisia työpareja tai työryh- miä, joissa työskentely on tehokasta. Tämä korostui puolustusrevisionin toiminnan loppuai- kana, kun Hornborg muodosti työjaostoja eri kokoonpanoilla, joissa oli sekä poliitikkoja että sotilaita. Tällä tavoin hän todennäköisesti esti poliitikkojen ja sotilaiden vastakkainasettelun 111 ja sitoutti molemmat osapuolet huomioimaan jo valmisteluvaiheessa toistensa mielipiteet. Pöytäkirjamerkintöjen perusteella poliitikot ja sotilaat ymmärsivät toistensa kantoja, ja työs- kentely tuntui etenevän sopuisasti, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Sotilaiden tai poliitikkojen keskinäisissä väleissä ei tuntunut olleen yhteistyötä estäviä tekijöitä. Toisaalta tilanne voidaan tulkita myös niin, että kaikkien mielipiteitä jotka oli valittu revisionin jäsenek- si, arvostettiin ja kuunneltiin. Esimerkiksi jääkäreiden ja tsaarinupseereiden väliset kiistat ei- vät näkyneet Wetzerin ja jääkäriupseereiden välillä. Ei edes Wetzerin erosta sotilasvirastaan ole minkäänlaista merkintää puolustusrevisionin arkistossa, vaikka eroaminen tapahtui kesken revisionin toimintakauden aikana.

Tiivistettynä vastaus tutkimuskysymykseen - miten puolustusjärjestelyitä suunniteltiin puolustusrevisionin komiteatyössä – on seuraava: Revisioni tukeutui voimakkaasti aiempaan maanpuolustuksen kehittämistyöhön ja se perustettiin ratkomaan politiikkojen ja sotilaiden keskinäisiä ja välisiä kiistoja sekä luomaan yhteinen näkemys maanpuolustuksen kehittämi- sestä. Komitean työssä suurimman roolin saivat muutama vahva ja aktiivinen sotilasjäsen se- kä ulkopuoliset asiantuntijat, joille annettiin poliitikkojäsenten puolelta vahva mandaatti valmistella uhkalähtöinen visio kustannuksista riippumatta. Koska heterogeenisen komitean työskentely osoittautui tehottomaksi, varsinainen valmisteluvalta valui jaostoille ja osamietin- nöille. Vaikka itse mietintöä ei eduskunnassa käsitelty, näitä osamietintöjä hyödynnettiin laa- jalti myöhemmässä suunnittelutyössä. Komiteatyön merkitystä korostaa se, että se osoitti yhteisen valmistelun voiman jaetun suunnan ja näkemyksen muotoilemisessa. Puolustusrevi- sionin työ osoitti, että suuristakin näkemyseroista huolimatta eri organisaatioita ja puolueita edustavien jäsenten yhteinen pyrkimys oli suunnitella mahdollisimman toimiva puolustusjär- jestely mahdollisimman kustannustehokkaasti Neuvostoliiton muodostamaa uhkaa vastaan.

112 LÄHDELUETTELO

JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET

1.1 Kansallisarkisto, Helsinki (KA)

Arkistonmuodostajittain: Laivasto-ohjelmakomitea: R632/06: Kokouspöytäkirjat / Enckellin komitea / 14.–24.4.1923.

Määrävahvuuskomitea: R632/07: Määrävahvuuskomitean mietintö / Wetzerin komitea / 1.8.1922–10.2.1923.

Puolustusministeriö. Taisteluvälineosasto: T4379/07: Komiteamietintö liitteineen taisteluvälineosaston toiminnasta (1924–1924) / Hol- man komitea / 28.6.1923–1.2.1924.

Puolustusministeriö. Keskusosasto: PLM-21/Eg:1: Saapuneet mietinnöt, lausunnot ja muistiot (1923–1930) / Enckellin komitea / 19.–21.12.1923.

Puolustusrevisioni: R632/01: Salainen diaari 1925–1926. R632/01: Yleinen diaari 1923–1925. R632/01: Vastaanotettujen kirjelmien kuittauskirjat 1925–1926. R632/01: Kokouspöytäkirjoja liitteineen 1923–1924. R632/01: Kokouspöytäkirjojen luonnokset liitteineen 1924–1925. R632/01: Kokouspöytäkirjat 1923–1924. R632/01: Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1923–1926. R632/01: Kokouspöytäkirjojen jäljennökset 1923–1924. R632/01: Kokouspöytäkirjojen luonnokset 1925. R632/02: Mietintö 1924. R632/02: Mietintöä koskeva aineisto 1923–1924. R632/02: Mietintö 1926, osat I ja II. R632/03: Mietintö 1926, osat III ja IV. R632/03: Työohjelma ja suunnitelma mietinnön jakeluksi 1923–1926. R632/03: Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926. R632/03: Sotilasjaoston lausunnot ja ehdotukset 1924. R632/04: Muistiot, lausunnot ja suunnitelmat liitteineen 1924. R632/04: Muistiot ja lausunnot 1924. R632/04: Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1923–1926. R632/05: Englantilaiselta asiantuntijakomissiolta saapuneet mietinnöt, muistiot ja lausunnot 1924–1925. R632/05: Muistiot, lausunnot ja ehdotukset 1923–1925. R632/05: Selostukset 1920. R632/07: Sanomalehtileikkeet 1925–1926. R632/08: Mietinnön luonnokset ja osat 1924, maamme puolustuslaitoksen ylin johto. R632/08: Mietinnön luonnokset ja osat 1924–1926, lähetekirjelmä valtioneuvostolle. R632/09: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, armeija I. R632/10: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, armeija II: armeijan uudestijärjestelyn pääpiirteet. 113 R632/11: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, puolustusrevisionin ehdotus. R632/15: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, kustannusarviolaskelmat. R632/16: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, selityksiä kustannusarviolaskelmiin. R632/17: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, kustannusarviolaskelmat: ilmailuvoimat. R632/18: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, kustannusarviolaskelmat: yhteenveto. R632/19: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, Puolustusvoimien kokoonpano ja määrävahvuudet. R632/20: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, sodanaikaiset määrävahvuudet. R632/20: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, rauhanajan määrävahvuudet. R632/21: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, Puolustusvoimien kokoonpano ja määrävahvuudet: ehdotus numero III. R632/22: Mietinnön luonnokset ja osat 1925, ehdotus maanpuolustusjärjestelmäksi numero II. R632/23: Komitean jäsenten muistiinpanot, luonnokset ja laskelmat 1923–1926. R632/23: Työohjelmien ylimääräiset kappaleet 1924. R632/23: Ylimääräiset kappaleet sotilasjaoston tai sen jäsenten laatimista lausunnoista ja ehdotuksista 1924. R632/24: Korkeimman sotilaallisen johdon järjestämistä koskevat asiantuntijalausunnot 1924–1926. R632/24: Saapuneiden mietintöjen, muistioiden, ehdotusten ja selostusten ylimääräiset kappaleet 1924–1926. R632/26: Muut asiakirjat 1922–1925.

Yleisesikunta. Järjestely- ja liikekannallepano-osasto (Os. 1): T4888/31: Yleinen ja salainen kirjeenvaihto (1924–1931).

Yleisesikunta. Operatiivinen toimisto (toimisto I): T2855/4: Komitea armeijan uudelleen järjestelyä varten / Enckellin komitea / 8.9.1920. T2858/1: Rannikkopuolustuskomitean mietintö 1922 / Enckellin komitea / 28.10.1922. T2858/1: Sotaneuvoston pöytäkirja liitteineen /Sotaneuvosto / 5.–6.11.1923.

Yksityis- ja pikkukokoelmat:

A.H. Saastamoisen arkisto. Toiminta Puolustusrevisionin jäsenenä (1924–1929). A.H. Saastamoisen arkisto. Kirjoituksia (1923–1928). Ministeri A.H. Saastamoisen päiväkirja 7.6.1920 - 1.3.1927. A.K. Cajanderin arkisto I. Muistioita 1924. Cajanderin kansiot, 21.12.1924. Juho Niukkasen arkisto. Muistiinpanoja (1909–1952). PK1205/17: Öhquist, Harald. Muistiinpanokalentereita (1916–1951). PK1210/1: Kirke, Walter. Muistioita ja ehdotuksia (1924–1925). PK1210/2: Kirke, Walter. Puolustusrevisionin sotilasjaoston huomautuksia kenraalimajuri Kirken laatimaan Suomen armeijan vahvuutta ja kokoonpanoa koskevaan muistioon (1924). PK1210/3: Kirke, Walter. Kirjeenvaihtoa(1924). PK1440/1: Martola, Armas-Eino. Puolustusrevisioniin liittyvät asiakirjat.

114 Nimikirjaotteet ja ansioluettelot:

Grandell, Leonard, numero 39670. Heinrichs, Erik, numero 7292/38058. Leander, Lauri (Lasse), numero 32981/43881. Malmberg, Lauri, numero 27302. Martola, Armas-Eino, numero 32981. Wetzer, Paul Martin, numero 51087/29230. Öhquist, Harald, numero 46830/15854.

1.2 Opinnäytetyöt

Kaiju, Matti: Puolustusrevisioni vuosina 1923–1926 ja Suomen turvallisuuspoliittisen kokonaissuunnittelun romahdus. Poliittisen historian pro gradu -tutkielma. Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2006.

Pessa, Pekka: Poliittisen ja sotilasjohdon väliset suhteet Suomessa vuosina 1918–1926. Poliit- tisen historian pro gradu -tutkielma. Valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 1967.

Ratinen, Juha: Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään – Suomalaisen liikekannallepanojär- jestelmän kehittyminen vuosina 1918–1935. Yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö. Maan- puolustuskorkeakoulu 2015.

Salla, Olavi: ”MEIDÄNKIN OLI EHDOTTOMAN VÄLTTÄMÄTÖNTÄ SIJOITTAA LENTO- ASE OIKEUDENMUKAISELLE PAIKALLEEN” - Sotilaiden ja valtiohallinnon toiminta Suomen ilma-voimien kehittämisessä 1920- ja 1930-luvuilla. Suomen historian pro gradu - tutkielma. Humanistinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto 2005.

Seppälä, Juho: Merkitystä vai ei? Suomessa vuonna 1924 toimineen Ison-Britannian sotilasvaltuuskunnan rooli ilmavoimien ja rannikkopuolustuksen kehityksessä 1920-luvulla. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Humanistinen tiedekunta, Turun yliopisto 2006.

2 JULKAISTUT LÄHTEET

2.1 Kirjallisuus ja julkaistut tutkimukset

Ahtiainen, Eeva-Kaisa: Woldemar Hägglund. Kollaan kenraali. Otavan Kirjapaino Oy, Keu- ruu 2009.

Arimo, Reino: Suomen puolustussuunnitelmat 1918–1939, osat I-III. Sotatieteen laitos. Hel- sinki 1986.

Aura, Otto. Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja. Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana. Unigrafia, Helsinki 2019.

Gadamer, Hans-Georg: Hermeneutiikka. Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Suomentanut Ismo Nikander. Vastapaino, Tampere 2004.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara: Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki 2008.

Hokkanen, Kari: Kyösti Kallio 1.osa, Porvoo 1986.

115 Hornborg, Eirik: Man i ledet. Minnen och episoder 1899–1927. Centraltryckeriet, Helsing- fors, 1954.

Juottonen, Jorma: Millainen materiaalinen puolustuskyky? Materiaalisen puolustuskyvyn ke- hittämissuunnitelmat Suomessa 1920–1939; sotilasviranomaisten pyrkimykset - poliittisten päättäjien näkemykset. Riihimäen Kirjapaino Oy, Riihimäki 1997.

Järvinen, Pertti & Annikki Järvinen: Tutkimustyön metodeista. Opinpajan kirja, Tampere 2004.

Kaakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa & Kaisa Heinlahti: Mitä on tutkimus? Argumentaatio ja tieteenfilosofia. Tammer-Paino Oy. Tampere 2006.

Kangas, Lasse (toim.): Vihtori Vesterinen. Keskisuomalainen vaikuttaja. Kirjayhtymä, Hel- sinki 1985.

Pääesikunta: Kenttäohjesääntö, yleinen osa. Puolustusjärjestelmän toiminnan perusteet. Edita Prima Oy, Helsinki 2007.

Kemppi, Jarkko: Itsenäisen Suomen sotakenraalit. Bookwell Oy, Porvoo 2017.

Kemppi, Jarkko: Jalkaväenkenraali A.E. Martola. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2008.

Kronlund, Jarl (toim.): Suomen puolustuslaitos 1918–1939: puolustusvoimien rauhan ajan historia. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva, 1988.

Laaksonen, Lasse: Mistä sotakenraalit tulivat - tie Mannerheimin johtoon 1918–1929. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011.

Leino, Petteri: Suomalaiset sotilaskäsikirjat ja ohjesäännöt vuoteen 1944 saakka. Kirjapaino Jaarli, Turenki 2019.

Liimatta, Hannu: Ulkomaisista esikuvista kohti omaperäisempiä ratkaisuja, Itsenäisen Suo- men jalkaväkitaktiikan kehittämisen neljä ensimmäistä vuosikymmentä. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2018.

Lipponen, Rauno (toim.): Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996: biografiat. Porvoo, Helsinki, Juva, WSOY 1997.

Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat, ensimmäinen osa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1951.

Martola, A. E.: Sodassa ja rauhassa - muistelmia. Otava, Keuruu 1973.

Mokko, Tuula-Maria: Pentti Renvallin historiakäsitys. Historismin luomaa paradigmaa murtamassa. Tampereen yliopisto. Historiatieteen laitoksen julkaisuja 9. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu, Tampere 1984.

Nikitin, Viacheslav: Suomen armeijan venäläinen perintö. Tsaarin upseerit ja itänaapurin kalusto Suomen puolustusvoimissa 1918–1948. Suomennos Mirko Harjula. Minerva Kustannus Oy, Tallinna 2018.

Niukkanen, Juho: Talvisodan puolustusministeri kertoo. WSOY, Porvoo 1951.

116 Puolustusministeriö: Suomen puolustuskysymys: puolustusrevisionin mietinnön perusteella laadittu lyhyt esitys ehdotuksista valtakunnan puolustuksen uudestijärjestelyksi. Julkaistu puolustusministeriön puolesta. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki, 1926.

Puolustusministeriön sotahistoriallinen toimisto: Suomen jääkärien elämäkerrasto. WSOY, Porvoo 1938.

Ratinen, Juha: Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään. Suomalaisen liikekannallepanojär- jestelmän kehittyminen 1918–1945. Juvenes Print, Tampere 2018.

Renvall, Pentti: Nykyajan historian tutkimus, WSOY:n graafiset laitokset, Juva 1983.

Suojeluskuntain yliesikunta: Suojeluskuntain yliesikunnan vuosikertomus v. 1922. Juusela & Levänen O.Y. Kirjapaino ja Kirjansitomo, Helsinki 1923.

Tapola, Päivi & Mikko Karjalainen: Mannerheimin haastaja. Kenraali Harald Öhquist. Ota- van Kirjapaino Oy, Keuruu 2013.

Tervasmäki, Vilho: Eduskuntaryhmät ja maanpuolustus. Oy Länsi-Savon Kirjapaino, Mikkeli 1964.

Terä, Martti V & Vilho Tervasmäki: Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet 1918–1939. Puolustusministeriön historia I. Sotatieteen laitoksen julkaisuja XIII. KK:n kirjapaino, Helsinki 1973.

Tuomi, Jouni & Anneli Sarajärvi: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Jyväsky- lä, 2002.

Turtola, Martti: Tornionjoelta Rajajoelle. Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvos- toliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923–1940. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva, 1988.

Turtola, Martti: Erik Heinrichs. Mannerheimin ja Paasikiven kenraali. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1988.

Turtola, Martti: Henkilöhistoria sotahistorian tutkimusmenetelmänä - ajatuksia Gustav Man- nerheimin, Axel Erik Heinrichsin, Aksel Fredrik Airon, Einar Vihman ja Jussi Turtolan ratkaisuista. Teoksessa Maanpuolustuskorkeakoulu - kehittyvä sotatieteellinen yliopisto. Toimit- tanut Aki-Mauri Huhtinen ja Jarmo Toiskallio. Edita Prima Oy, Helsinki 2006.

Tynkkynen, Vesa: Sotakorkeakoulu ja suomalainen sotataito 1920- ja 1930-luvuilla. Teok- sessa Tilander, Heikki, Juhani Haapala & Arto Kotro (toimituskunta): Sotakorkeakoulu, suomalaisen sotataidon kehittäjänä. Maanpuolustuskorkeakoulun Perinneyhdistys ry, WS Book- well Oy, Juva 2009.

Tynkkynen, Vesa: Hyökkäyksestä puolustukseen. Taktiikan kehittymisen ensimmäiset vuosikymmenet Suomessa. 2. painos. Maanpuolustuskorkeakoulu, taktiikan laitos Julkaisusarja 1 nro 1/2014.

Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Osallistava ja osaava Suomi -sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta Valtioneuvoston hallintoyksikkö, julkaisutuotanto, Helsinki 2019.

Valtiovarainministeriön järjestelyosasto: Suomen komitealaitos. Valtion painatuskeskus, Hel- sinki 1976. 117

2.2 Artikkelit

Heinonen, Veikko: Aarne Somersalo – 1920-luvun Ilmavoimien kehittäjä. Sotilasaikakausleh- ti 12/2018. AO-Paino, Mikkeli 2018.

Hägglund, Gustav: Parlamentaariset puolustuskomiteat. Tiede ja Ase N:o 39. Tammi, 1981.

Lauerma, Matti: Sotahistorian tutkimuksen problematiikka ja metodiikkaa. Tiede ja Ase N:o 35. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu, 1977.

Pohjanvirta, Yrjö: Järeä rannikkotykistömme. Tiede ja Ase N:o 41. Tammi, 1981.

Raunio, Ari: Sotataidollinen viitekehys ennen talvisotaa. Tiede ja ase 50. Tammi, Joensuu 1992.

Tervasmäki, Vilho: Puolustusvoimat Suomen valtiokoneiston osana. teoksessa Tiede ja Ase N:o 12. Länsi-Savon Kirjapaino Oy. Mikkeli 1954.

3 MUUT LÄHTEET

3.1 Kansalliskirjaston digitoidut sanoma- ja aikakausilehdet:

Aamulehti no 85, 10.4.1924. Puolustuslaitoksemme uudelleen järjestely. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1376917?page=5&term=Puolustusrevisio ni&term=puolustusrevisioni], luettu 1.10.2018.

Hakkapeliitta no 2, 16.1.1926. Puolustusrevisiooni viimeisessä istunnossaan - saanut työnsä valmiiksi 11.1.26. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1120967?page=24&term=Eirik&term=Horn borg], luettu 1.7.2019.

Helsingin sanomat no 112, 24.4.1924. Puolustuslaitoksen kehittäminen. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1393894?[page=2&term=puolustuslaitok semme&term=puolustuslaitokseen&term=puolustuslaitosta&term=puolustuslaitoksen], luettu 1.2.2019.

Helsingin Sanomat no 270, 6.10.1925. Ennakkotiedot puolustusrevisionin mietinnöstä. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1394379?page=2&term=puolustusrevisio ni], luettu 1.7.2019.

Iltalehti no 29, 4.2.1924. Käsittämätöntä kiirehtimistä. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400425?page=3&term=puolustusrevisio ni], luettu 14.1.2019.

Iltalehti no 27, 3.2.1925. Puolustusrevisioni. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1400542?page=2&term=Puolustusrevisio ni], luettu 1.7.2019.

Kouvolan Sanomat no 42, 10.4.1924. Sotalaitos. Puolustusrevisioni kannattaa armeija johdon entistä suurempaa keskittämistä. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1426212?page=1&term=Puolustusrevisio ni], luettu 1.10.2018. 118

Kurikka no 42, 17.10.1925. Puolustusrevisionin suurtyö. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1003926?page=1&term=puolustusrcvisioni &term=puolustusrevisioni], luettu 1.7.2019.

Liitto, nro 187, 16.8.1924. Puolustuslaitoksen puhdistuskomitea. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1433185?page=1&term=puhdistuskomite a], luettu 1.10.2018.

Suunta no 7, 16.2.1924, Puolustusministeriön taisteluvälineosasto. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/642075?page=6&ocr=true], luettu 1.10.2018.

Uusi Suomi, nro 228, 4.10.1925. Puolustusrevisionin mietintö on nyttemmin pääkohdissaan valmis. ”Ehdotus on kokonaisuus, joka hajoo, jos joku sen osa hajoitetaan.” [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1506349?page=1&term=puolustusrevisio ni&term=Puolustusrevisioni], luettu 1.7.2019.

3.2 Internetlähteet

AARRE-arkistorekisteri: Puolustusrevisionin arkisto. Luettelo R 632, Osa 1. [http://kronos.narc.fi/aarre/naytakuva.php?id=20486], luettu 15.1.2017.

Eduskunta: Armas Saastamoinen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911431.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Arvi Kontu.[https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910780.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Eirik Hornborg. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910514.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Evert Huttunen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910533.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Juho Niukkanen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911143.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Kaarlo Holma. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910499.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Pekka Pennanen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911225.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Olavi Puro. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911295.aspx], luettu 30.11.2018.

Eduskunta: Vihtori Vesterinen. [https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911724.aspx], luettu 30.11.2018.

Hermeneutiikka: [https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tieteenfilosofiset- suuntaukset/hermeneutiikka], luettu 31.1.2017. 119

Kulha, Keijo K: Vesterinen, Vihtori. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007, luettu 2.1.2019.

Lakimies Uutiset: Kaarlo Holma Juridiikan, politiikan ja liike-elämän moniottelija. Suomen lakimiesliitto, arkistot 7.1.2014. [https://lakimiesuutiset.fi/kaarlo-holma-juridiikan-politiikan- ja-liike-elaman-moniottelija/], luettu 1.12.2018.

Luukka, Teemu: Rinteen hallitus tuo takaisin uudistuskeinon vuosikymmenten takaa: komiteat. [https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006173055.html], luettu 14.7.2019.

Mylly, Juhani: Niukkanen, Juho. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017, luettu 2.1.2019.

Möttönen, Tuomas: Maanviljelysneuvos Arvi Kontu (1883–1945). Kansallisbiografia- verkkojulkaisu Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2010, luettu 2.1.2019.

Niemivuo, Matti: Komiteanmietintö. [http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:komiteanmietintö], luettu 7.2.2017.

Paaskoski, Jyrki: Saastamoinen, Armas Herman. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2008, luettu 2.1.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen edistyspuolueen ohjelma 1918. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KE/301], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen edistyspuolueen yleisohjelma 1929. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KE/303], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen kokoomuksen vaaliohjelma 1922. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/94], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Kansallisen kokoomuksen vaaliohjelma 1933. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/KOK/96], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Maalaisliiton ohjelma 1921. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/MAAL/271], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Maalaisliiton ohjelma 1937. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/MAAL/272], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelma 1924. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/552], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelma 1937. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/553], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Sosiaalidemokraattisen puolueen ulkopoliittinen ja sotilasohjelma 1930. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/480], luettu 1.7.2019.

Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovaranto: Suomen kommunistisen puolueen perustamislausunto 1918. [https://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKP/734], luettu 1.7.2019. 120

Seppinen, Ilkka: Grandell, Leonard. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004, luettu 2.1.2019.

Sipilä, Jarkko. Rikosjutut 1924: Sotasalaisuuksien vuoto. [https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rikosjutut-1924-sotasalaisuuksien-vuoto/3123738], luettu 1.5.2018.

Soukola, Timo: Puro, Olavi. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2000, luettu 2.1.2019.

Uola, Mikko: Leander, Lauri. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2001, luettu 2.1.2019.

Uola, Mikko: Malmberg, Lauri. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005a, luettu 2.1.2019.

Uola, Mikko: Martola, Armas-Eino. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005b, luettu 2.1.2019.

Uola, Mikko: Wetzer, Martin. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007,luettu 2.1.2019.

Vares, Vesa: Eirik Hornborg. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suo- malaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2014, luettu 2.1.2019.

Vares, Vesa: Pennanen, Pekka. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2000, luettu 2.1.2019.

Väisänen, Seppo: Evert Huttunen. [http://itsenaisyys100.fi/persons/huttunen-evert/], luettu 1.6.2019.

Väkevä, Lauri: Hermeneutiikka tieteellisenä lähestymistapana. [http://wwwedu.oulu.fi/muko/lvakeva/Lisuri/hermeneu.htm], luettu 5.10.2017.

121 LIITTEET

Liite 1: Puolustusrevisionin jaostojen ja täysistuntojen pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923– 11.1.1926.

Taulukon luentaohjeet:

Kokoukset on esitetty Excel-taulukkona, johon on koottu kuudesta eri arkistolähteestä kokousten tiedot. Taulukko alkaa seuraavalta sivulta, ja se on asetettu vaakasuuntaan paremman luettavuuden takia.

Pystysarakkeessa on päivämäärä, kokouksen nimi, aiheen esittelijä ja kokouksen tärkein sisäl- tö sekä lähde josta kokouspöytäkirja löytyy. Vaakasarakkeessa on esitetty eri kokoukset kro- nologisessa järjestyksessä kokouspäivämäärän tarkkuudella.

Lukemisen helpottamiseksi on käytetty eri värejä eri tarkoituksiin.

Henkilöllä voi olla vihreä tai punainen solu. Vihreä tarkoittaa jäsenyyttä ja punainen tarkoittaa ei-jäsenyyttä käsiteltävänä aikana.

Kokousaktiivisuus: Jos henkilö on ollut poissa kokouksesta, on se merkitty nollalla (0) ja keltaisella värillä. Jos hän on ollut paikalla niin ykkösellä (1) ja vihreällä. Viiva ja punainen väri tarkoittaa, ettei ole ollut jäsenenä puolustusrevisionissa tai sen jaostossa kyseisenä aikana.

Käsiteltävät aiheet: Maavoimia koskevat aiheet on merkitty vihreällä, ilmavoimia vaalean sinisellä ja merivoimia koskevat tumman sinisellä. Kirken toiminta on merkitty ruskealla. Puolustusrevisionin täysis- tunnot on merkitty havainnollisuuden vuoksi vaaleanpunaisella. Kustannuslaskelmiin liittyvät kokoukset on merkitty keltaisella. Erikoisjaoston kokoukset on merkitty oranssilla ja punaisella erityisen poikkeavat asiat työskentelyssä.

Yhteenveto riviltä on luettavissa kokousaktiivisuus kokonaisuudessaan.

Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 1(11)

R632_01_06

R632_01_06 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

0 1

Puro

- -

Huttunen

- 1

Niukkanen

- -

Vesterinen

- 1

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- 0

Kontu

- 0

Heinrichs

- -

Öhqvist

1 1

Grandell

- -

Malmberg

1 1

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

Ylimmän sotilasjohdon järjestelyt. järjestelyt. sotilasjohdon Ylimmän

Rannikkotykistön määrävahvuudet erityisesti kapitulanttialiupseeriston määrä. kapitulanttialiupseeriston erityisesti määrävahvuudet Rannikkotykistön

Jätti mietinnön Jätti ylemmän johdon järjestelyistä. armeijan Esitti asettamista vakinaiselle kannalle.

Kapitulanttimuutokset ilmailuvoimissa. Kapitulanttimuutokset

Kapitulanttiarvojen tarpeellisuus hyökkäysvaunurykmentissä sekä hyökkäysvaunun mahdollisuudet Suomen maastoissa. Suomen mahdollisuudet hyökkäysvaunun sekä hyökkäysvaunurykmentissä tarpeellisuus Kapitulanttiarvojen

Määrävahvuuskomitean mietinnön sisältöä armeijan määrävahvuuksista. armeijan sisältöä mietinnön Määrävahvuuskomitean

Kapitulanttialiupseeriston määrä. Kapitulanttialiupseeriston

lähetekirjelmä K.D.N 24.sal 21.1.1924 prof Hermanssonin laatima ylemmän johdon järjestelyt lain näkökulmasta. lain järjestelyt johdon ylemmän 21.1.192424.sal K.D.N laatima prof Hermanssonin lähetekirjelmä

puol.min:lle ja pääministerille. (Sotav.Esik.kirj.Os.Ep.Ia 35/1-sal-21.1.1924.) (Sotav.Esik.kirj.Os.Ep.Ia pääministerille. ja puol.min:lle

Sotaväen esikunta (ev Spåre) lähettänyt mietinnön räikeimmistä sotalaitoksen epäkohdista ja puutteellisuuksista revisionille, revisionille, puutteellisuuksista ja epäkohdista sotalaitoksen räikeimmistä mietinnön lähettänyt Spåre) (ev esikunta Sotaväen

Määrävahvuuskomitean mietinnön sisältöä armeijan määrävahvuuksista. armeijan sisältöä mietinnön Määrävahvuuskomitean

alipäällystöarvoihin, mutta niiden palkkoja hiukan samalla korotettaisiin. samalla hiukan palkkoja niiden mutta alipäällystöarvoihin,

Määrävahvuuskomitean mietinnön sisältöä armeijan määrävahvuuksista. Esitettiin että joku määrä kapitulanteista siirrettäisiin siirrettäisiin kapitulanteista määrä joku että Esitettiin määrävahvuuksista. armeijan sisältöä mietinnön Määrävahvuuskomitean

määrävahvuuksiksi. Silmälläpitäen erityisesti maan taloudellista kantokykyä. taloudellista maan erityisesti Silmälläpitäen määrävahvuuksiksi.

Päätettiin seuraavaksi ottaa käsittelyyn Wetzerin komitean ehdotukset sotaväen rauhanaikaiseksi kokoonpanoksi ja ja kokoonpanoksi rauhanaikaiseksi sotaväen ehdotukset komitean Wetzerin käsittelyyn ottaa seuraavaksi Päätettiin

Virkaikä ja ylennysmääräykset, virkaikäkomitean esitykseen ei oltu tyytyväisiä, kun eivät tuo parannusta nykytilanteesen. parannusta tuo eivät kun tyytyväisiä, oltu eiesitykseen virkaikäkomitean ylennysmääräykset, ja Virkaikä

Asuntokysymykset.

Menoarviokysymykset joita ei ole työohjelmassa. Liitteenä Öhqustin laatima työohjelma. laatima Öhqustin Liitteenä oleei työohjelmassa. joita Menoarviokysymykset

Korkeimman sotilasjohdon järjestelyt, lausunnot kenr Mannerheim, Linder, Langhoff, Ignatius ja ehkä ruotsalaisilta. ruotsalaisilta. ehkä ja Langhoff, Ignatius Linder, Mannerheim, kenr lausunnot järjestelyt, sotilasjohdon Korkeimman

ja suhde puolustuslaitokseen, Evl Öhqvist ylennys-ja virkaikäkys. Martola alipäällystön virkaura. alipäällystön Martola virkaikäkys. ylennys-ja Öhqvist Evl puolustuslaitokseen, suhde ja

esitteli alustavan työohjelman: Referaatit seuraavista asioista: Wetzer korkein sotilasjohdon järjestelyt, Malmberg suojeluskunnat suojeluskunnat Malmberg järjestelyt, sotilasjohdon Wetzer korkein asioista: seuraavista Referaatit työohjelman: alustavan esitteli

sotilasarvot ja palkkausluokat, käsitelty tässä. käsitelty palkkausluokat, ja sotilasarvot

Palkkauskysymykset.

Esittänyt YEPÄÄLL Enckellille eng. asiantuntijaosaston kutsumisesta, Enckell oli vastustanut. oli Enckell kutsumisesta, YEPÄÄLLasiantuntijaosaston eng. Enckellille Esittänyt

Palkkauskysymykset.

Englantilaisen asiantuntijoiden kutsuminen. (Evl Hägglund oli paikalla kuuntelemassa) paikalla oli Hägglund (Evl kutsuminen. asiantuntijoiden Englantilaisen

esittelivät tähän asti valmiiksi saatuja suunnitelmia. saatuja valmiiksi asti tähän esittelivät

Suojeluskuntien liikekannallepanosuunnitelmat. Suojeluskuntien

Suojeluskuntien osuus maanpuolustussuunnitelmissa. osuus Suojeluskuntien

Wetzer, Öhquist ja Martola valittiin valiokuntaan laatimaan suojajoukkokysymys. laatimaan valiokuntaan valittiin Martola ja Wetzer,Öhquist

Suojajoukkokysymys; erot YE:n ja määrävahvuuskomitean kannoissa. määrävahvuuskomitean ja YE:n erot Suojajoukkokysymys;

Maanpuolustuskysymyksen sen hetkiset järjestelyt liittyen suojajoukkokysymykseen ja yleisesikunnan suunnitelmat. yleisesikunnan ja suojajoukkokysymykseen liittyen järjestelyt senhetkiset Maanpuolustuskysymyksen

Spåre selostamassa ehdotusta armeijan rauhanaikaiseksi kokoonpanoksi ja Karjalan kannakselle tarvittavista suojajoukoista. tarvittavista kannakselle Karjalan ja kokoonpanoksi rauhanaikaiseksi armeijan selostamassaSpåre ehdotusta

Puheenjohtajan ehdotuksesta ensimmäinen käsiteltävä asia suojajoukkokysymys. asia käsiteltävä ensimmäinen ehdotuksesta Puheenjohtajan

Ei mainintaa miksi mukana. Oli todennäköisesti keskustelemassa tulevasta komitean tehtävästä. komitean tulevasta keskustelemassa todennäköisesti Oli mukana. miksi mainintaa Ei

Selosti lyhyesti komitealle annettua tehtävää. annettua komitealle Selostilyhyesti

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Kenr Wetzer Kenr

Gröning+Söderho

Kenr Wetzer Kenr

Maj Somersalo Maj

Maj Kumlin Maj

Kenr Wetzer Kenr

Evl Sarlin Evl

Evl Österman Evl

PLM:ltä PLM:ltä

Hornborg

Kenr Wetzer Kenr

Wetzerin komitea Wetzerin

Evl Öhqvist Evl

Evl Solin Evl

Evl Hägglund Evl

Wetzer

Öhquist Öhquist

Maj Olenius Maj

Kenr Wetzer Kenr

Maj Olenius Maj

Hornborg

Öhquist ja Martola ja Öhquist

Maj Ekholm SK Ekholm Maj

Maj Grandell SK Grandell Maj

Ev Spåre Ev

Kenr Enckell Kenr

Ev Spåre Ev

Hornborg

Evl Hägglund Evl

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaosto18

sotilasjaosto17

sotilasjaosto16

sotilasjaosto15

sotilasjaosto14

sotilasjaosto13

sotilasjaosto12

sotilasjaosto11

sotilasjaosto10

sotilasjaosto9

sotilasjaosto8

sotilasjaosto7

sotilasjaosto6

sotilasjaosto5

sotilasjaosto4

sotilasjaosto3

sotilasjaosto2

sotilasjaosto1

revisioni 1 revisioni

Kokous

30.1.1924

29.1.1924

25.1.1924

24.1.1924

23.1.1924

22.1.1924

21.1.1924

19.1.1924

17.1.1924

15.1.1924

14.1.1924

12.1.1924

11.1.1924

10.1.1924

13.12.1923

12.12.1923

11.12.1923

10.12.1923

8.12.1923 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 2(11)

R632_01_07

R632_01_06

R632_01_06 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

1 1

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

- -

Öhqvist

1 1

Grandell

- -

Malmberg

0 1

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

0 1

Hornborg

puolustussuunnitelma n:o II:nkäsittelyä. n:o puolustussuunnitelma

mietintö ylentämisperusteista. mietintö

esitelmä ilmailuvoimien tehtävistä ja mahdollisuuksista sota-aikana. mahdollisuuksista ja tehtävistä ilmailuvoimien esitelmä

käsiteltiin puolustusjärjestelmäehdotus n:o II:n. n:o puolustusjärjestelmäehdotus käsiteltiin

esitteli Ilmailuvoimien tarpeen asevelvollisten lukumäärään rauhanaikana. lukumäärään asevelvollisten tarpeen Ilmailuvoimien esitteli

käsiteltiin puolustusjärjestelmäehdotus n:o II:n. n:o puolustusjärjestelmäehdotus käsiteltiin

tiedusteli kumman alaisuuteen laitetaan lääkintä-ja intendentuurihlökunta komentavan kenraalin vai PLM:n. vai kenraalin komentavan intendentuurihlökunta lääkintä-ja laitetaan alaisuuteen kumman tiedusteli

Kom Roos, maj Talvela ja ins.kaptl Kinnusen mietintö rannikko-ja meripuolustuksen korkeimman johdon järjestelyistä.->Wetzerille. johdon korkeimman meripuolustuksen rannikko-ja mietintö Kinnusen ins.kaptl ja KomRoos,Talvela maj

käsiteltiin puolustusjärjestelmäehdotus n:o II:n. n:o puolustusjärjestelmäehdotus käsiteltiin

esittelivät Teknisten joukkojen tehtävät koskien suunnitelmaan n:o II ja mitä vaatimuksia se ko. joukoille asettaa. joukoille se ko. vaatimuksia IImitä n:o ja suunnitelmaan koskien tehtävät joukkojen Teknisten esittelivät

puolustussuunnitelma no 3käsittelyä. no puolustussuunnitelma

Suojajoukkokysymys. Nimettiin PS1=Enckellin suunnitelma, PS2=Wetzerin komitea, PS3=Grandellin ehdotus. PS3=Grandellin PS2=Wetzerin komitea, suunnitelma, PS1=Enckellin Nimettiin Suojajoukkokysymys.

ilmoitti että suojajoukkomietintö edennyt. suojajoukkomietintö että ilmoitti

oli huolissaan armeijan aseistuskysymyksestä. armeijan huolissaan oli

laatii virallisen kirjeen ulkomaisten asiantuntijoiden kutsumiseksi. asiantuntijoiden ulkomaisten kirjeen virallisen laatii

mietintö kapitulanttialipäällystön siviilihuollon järjestämisestä. siviilihuollon kapitulanttialipäällystön mietintö

rannikopuolustuksen ja laivaston korkeimman johdon järjestelyt, pohjana martolan muistio. martolan pohjana järjestelyt, johdon korkeimman laivaston ja rannikopuolustuksen

talousohjesääntö, loput upseerienylentämismääräykset. loput talousohjesääntö,

armeijan asettaminen vakinaiselle kannalle ja armeijan ylimmänjohdon keskittäminen. ylimmänjohdon armeijan ja kannalle vakinaiselle asettaminen armeijan

Vieraillut presidentti Ståhlbergin luona; : upseerien ylentämiskysymys, armeijan puhdistaminen, upseerien edelleen koulutus, upseerienedelleen koulutus, puhdistaminen, armeijan upseerienylentämiskysymys, : luona; Ståhlbergin presidentti Vieraillut

Reserviupseerista siirtyminen aktiiviupseeriksi ei saa muodostua oikotieksi. muodostua saa ei aktiiviupseeriksi Reserviupseeristasiirtyminen

Ylentämismääräykset tykistössä. Ylentämismääräykset

Sai tehtäväksi lausua talousohjesäännöstä. Esitteli upseerienylennysmääräyksistä. Esitteli talousohjesäännöstä. lausua tehtäväksi Sai

Keskustelua Enckellin, Wetzerin ja Grandellin ehdotukset maanpuolustussuunnitelmista. ehdotukset Grandellin ja Wetzerin Enckellin, Keskustelua

ehdotukset ylimmästä sotilasjohdosta. sotilasjohdosta. ylimmästä ehdotukset

Kenraaleiden Ignatius, Langhoff, Linder ja Wetzer ehdotukset ylimmän johdon järjestelyistä. Wetzer laati tämän pohjalta pohjalta tämän Wetzer laati järjestelyistä. johdon Wetzerylimmän ehdotukset Langhoff,ja Linder Ignatius, Kenraaleiden

talvikokeilujen seuraaminen. talvikokeilujen

tulisi laatimaan mietinnön sotilaspoliittisesta asemasta ja sen asettamista vaatimuksista puolustuslaitokselle. vaatimuksista senasettamista ja asemasta sotilaspoliittisesta mietinnön laatimaan tulisi

laati vastauksen PM:lle sotalaitoksen virkojen pysyviksi asettamisesta. pysyviksi virkojen sotalaitoksen PM:lle vastauksen laati

Kenraaleiden Langhoffin ja Linderin ehdotukset ylimmän sotilasjohdon järjestelyistä. sotilasjohdon ylimmän ehdotukset Linderin ja Langhoffin Kenraaleiden

suojajoukkotehtävää, suojeluskunnat sisäisen turvallisuuden tehtäviin. sisäisenturvallisuuden suojeluskunnat suojajoukkotehtävää,

teki selkoa maj Grandellin esityksestä maanpuolustussuunnitelmaksi: vakinainen armeija suojajoukkona, varuskunnat rajalle lähelle lähelle rajalle varuskunnat suojajoukkona, armeija vakinainen maanpuolustussuunnitelmaksi: esityksestä Grandellin maj selkoa teki

laativat ehdotuksen tarpeen ulkomaiden sotalaitosten tiedoista. sotalaitosten ulkomaiden tarpeen ehdotuksen laativat

koska tarvittiin puolustusministeriössä. tarvittiin koska

tehty toimenpiteitä englantilaisten saamiseksi mutta yepääll Enckell vastustanut. Halusi että Leander korvattaisiin muulla siheerillä siheerillä muulla korvattaisiin Leander että Halusi vastustanut. Enckell yepääll mutta saamiseksi englantilaisten toimenpiteitä tehty

pyytämiseksi.

Rannikkopuolustusjärjestelmän periaatteet, puuttellisuudet, virheellisyydet ja ehdotukset ulkomaisen asiantuntija-avun asiantuntija-avun ulkomaisen ehdotukset ja virheellisyydet puuttellisuudet, periaatteet, Rannikkopuolustusjärjestelmän

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

maj Grandell maj

evl Öhqvist evl

maj Somersalo maj

maj Grandell maj

maj Somersalo maj

Maj Grandell Maj

Wetzer

Kinnunen, Talvela Kinnunen,

Kom Roos, kaptl

Maj Grandell Maj

sarlin

maj martola ja evl evl ja martola maj

Maj Grandell Maj

Maj Martola Maj

Kenr Wetzer Kenr

Hornborg

Maj Martola Maj

Kinnunen, Talvela Kinnunen,

Kom Roos, kaptl

Evl Öhqvist Evl

Hornborg

Ev Hjelmman Ev

Kenr Nenonen Kenr

Evl Öhqvist Evl

Kenr Wetzer Kenr

Päällystökoulu

Hornborg

Kenr Wetzer Kenr

Evl Öhqvist Evl

Wetzer ja Öhquist Wetzerja

Evl Hägglund Evl

Maj Talvela Maj

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaosto37

sotilasjaosto36

sotilasjaosto35

sotilasjaosto34

sotilasjaosto33

sotilasjaosto32

sotilasjaosto31

sotilasjaosto30

sotilasjaosto29

sotilasjaosto28

sotilasjaosto27

sotilasjaosto26

sotilasjaosto25

sotilasjaosto24

sotilasjaosto23

sotilasjaosto22

sotilasjaosto21

sotilasjaosto20

sotilasjaosto19

Kokous

20.3.1924

11.3.1924

10.3.1924

7.3.1924

5.3.1924

3.3.1924

28.2.1924

26.2.1924

22.2.1924

20.2.1924

18.2.1924

15.2.1924

11.2.1924

8.2.1924

7.2.1924

5.2.1924

4.2.1924

1.2.1924

31.1.1924 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 3(11)

R632_01_07

R632_01_04

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_04

R632_01_05

R632_01_04

R632_01_07

R632_01_07 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

1 1

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

- -

Öhqvist

1 1

Grandell

- -

Malmberg

1 1

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

tiedusteli mistä maasta opettajat sotakorkeakouluun olisi otettava. olisi sotakorkeakouluun opettajat maasta mistä tiedusteli

ei merkintöjä pöytäkirjassa. merkintöjä ei

palkkauskysymys.

sotakorkeakoulukysymys.

"Yleisesikunnan päällikkö on alistettava komentavan kenraalin alaiseksi". Päätös korkeimmasta johdosta. korkeimmasta Päätös alaiseksi". kenraalin komentavan alistettava on päällikkö "Yleisesikunnan

Ponsi 2: hyväksyi nimitysasioiden järjestelykysymyksen ehdolla että myöhemmin saa tilaisuuden. saa myöhemmin että ehdolla järjestelykysymyksen nimitysasioiden hyväksyi Ponsi2:

selvittämässä ehdotuksensa sisältöä. ehdotuksensa selvittämässä

kokemuksien kautta, ja jota noudatetaan ulkovaltojen armeijoissa. ulkovaltojen noudatetaan jota ja kautta, kokemuksien

käyttöä ajatellen. Esim. taistelukoneet on ryhmitetty taisteluilmarykmenteiksi, joka on todistettu toimivaksi maailmansodan maailmansodan toimivaksi todistettu on joka taisteluilmarykmenteiksi, ryhmitetty on Esim.taistelukoneet ajatellen. käyttöä

ajan. Snellmanin ehdotus eroaa edukseen myös siinä kohden, että eri konetyypit olivat ryhmitetyt muodostelmiksi niiden taktillista taktillista muodostelmiksi niiden ryhmitetyt olivat konetyypit eri että kohden, edukseenmyös siinä ehdotuseroaa Snellmanin ajan.

Snellmanin ehdotus lentokoneohjelmaksi olisi mahdollisempi toteuttaa, koska se on pienempi ja toteuttaminen veisi lyhyemmän lyhyemmän veisi toteuttaminen sepienempi on ja koska mahdollisempiolisitoteuttaa, ehdotuslentokoneohjelmaksi Snellmanin

josta helposti voi aiheutua, että niihin kiinnitetyt voimat voivat muodostua hukkaan heitetyiksi. hukkaan muodostua voivat voimat kiinnitetyt niihin että aiheutua, helpostivoi josta

Somersalon ehdotus on tulevaisuuteen tähtäävä, suunnitelmaan sisältyy suurempi määrä reserviin sijoitettua kuollutta materiaalia, materiaalia, kuollutta sijoitettua reserviin määrä suurempi sisältyy suunnitelmaan tähtäävä, tulevaisuuteen Somersalon ehdotuson

luonnollisempaa lähteä. luonnollisempaa

Melander suositti Snellmanin ehdotusta, sillä se tukisi paremmin nykyistä olotilaa, jolta keskityksen ja laajentamisen on on laajentamisen ja keskityksen jolta olotilaa, nykyistä paremmin se tukisi sillä ehdotusta, Snellmanin suositti Melander

esitti mielipiteensä maj Somersalon ja maj Snellmanin laatimista ehdotuksista puolustussuunnitelmiin liittyvistä ehdotuksista. liittyvistä puolustussuunnitelmiin ehdotuksista laatimista Snellmanin maj Somersalonja maj mielipiteensä esitti

kokouspöytäkirjapohjaa, jossa oli kaikkien nimet valmiina, poissaolevat vain yliviivattiin. poissaolevatvain valmiina, nimet jossakaikkien oli kokouspöytäkirjapohjaa,

Holma merkitty läsnäolevaksi sotilasjaoston kokouksessa, ei kerrota syytä. Voi olla virhemerkintä, kun Leander käytti samaa samaa käytti Leander kun virhemerkintä, Voiolla syytä. kerrota ei kokouksessa, sotilasjaoston läsnäolevaksi merkitty Holma

kysymys rajavartiojoukoista. kysymys

puolustuslaitoksen ylimmän johdon järjestelyt. johdon ylimmän puolustuslaitoksen

muistiinpanoja vääpeleiden palkoista. vääpeleiden muistiinpanoja

vastusti palkannostamista koska maa on taloudellisessa ahdinkotilassa. taloudellisessa on maa koska palkannostamista vastusti

useammin.

toivomus, ettei istuntoja järjestettäisiin kuin max. 3 viikossa, koska maaseudulla vakinaista tointa harjoittavien on haasteellista tulla tulla haasteellista on harjoittavien tointa vakinaista maaseudulla koska 3viikossa, max. kuin järjestettäisiin istuntoja ettei toivomus,

lisäys puolustusneuvoston jäseneksi suojeluskuntain ylipäällikkö. suojeluskuntain jäseneksi puolustusneuvoston lisäys

lisäys työohjelmaan hankintojen järjestelyistä. hankintojen työohjelmaan lisäys

laskeminen, kapitulanttialipäällystön siviilihuolto, suomen sotilaspoliittinen asema. suomensotilaspoliittinen siviilihuolto, kapitulanttialipäällystön laskeminen,

työohjelmasta: Puolustuslaitoksen ylimmän johdon järjestely (liitteenä R632_01_04), palkkauskysymys, ylentämiset ja virkaiän virkaiän ja ylentämiset R632_01_04), (liitteenä palkkauskysymys, järjestely johdon ylimmän Puolustuslaitoksen työohjelmasta:

esitti että sihteeri olisi samalla upseeri ja juristi. upseeri ja samalla olisi sihteeri että esitti

esitti sihteeriksi kapt Leanderia. kapt sihteeriksi esitti

komitean nimeksi valittiin Puolustusrevisioni, Huttunen kuollut 29.3.24. kuollut Huttunen Puolustusrevisioni, valittiin nimeksi komitean

työohjelma.

Korkeimman sotilasjohdon järjestelyt, käynti prof Erichin luona. prof Erichin käynti järjestelyt, sotilasjohdon Korkeimman

ehdotus jaoston mietinnöksi sotalaitoksen palkkauksista. sotalaitoksen mietinnöksi ehdotusjaoston

mietintö palkkauskysymyksistä sotalaitoksessa. palkkauskysymyksistä mietintö

suojeluskuntain ja sotalaitoksen suhde, yhdessä malmbergin kanssa. malmbergin yhdessä suhde, sotalaitoksen ja suojeluskuntain

puolustussuunnitelma n:o II:nkäsittelyä. n:o puolustussuunnitelma

selostus maan sot.pol ja sot.maantiet.asemasta. sot.pol ja selostus maan

kirjelmä aseistuskomiteasta. kirjelmä

komitean asettaminen aseistus- ja varustuskysymysten käsitelyä varten. käsitelyä varustuskysymysten ja aseistus- asettaminen komitean

esitys maamme sotilaspoliittisesta asemasta, sotilasmaantieteestä ja maanpuolustuksen mahdollisuuksista. maanpuolustuksen ja sotilasmaantieteestä asemasta, sotilaspoliittisesta esitysmaamme

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Evl Hägglund Evl

Mårtensson

maj Puollakka, Puollakka, maj

Kontu

Maj Somersalo Maj

maj Melander maj

paikalla!

Lisäksi Holma Holma Lisäksi

hornborg

Kontu

Vesterinen

Kontu

Hornborg

Kontu

Hornborg

Kenr Wetzer Kenr

evl Öhqvist evl

maj Grandell maj

Hornborg

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaostox45

sotilasjaostox44

revisioni 4 revisioni

sotilasjaosto43

sotilasjaosto42

sotilasjaosto41

revisioni 3 revisioni

revisioni 2 revisioni

sotilasjaosto40

sotilasjaosto39

sotilasjaosto38

sotilasjaosto37

Kokous

15.4.1924

14.4.1924

7.4.1924

4.4.1924

3.4.1924

2.4.1924

1.4.1924

31.3.1924

28.3.1924

26.3.1924

21.3.1924

20.3.1924 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 4(11)

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_07

R632_01_07 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

1 1

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

- -

Öhqvist

1 1

Grandell

- -

Malmberg

0 1

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

vastustamisesta.

lähettänyt kirjelmän valtiovarainvaliokunnan hra Härmälle vuotuisen asevelvollisten määrän pienetämisestä ja ehkä sen ehkä ja pienetämisestä määrän asevelvollisten vuotuisen Härmälle hra valtiovarainvaliokunnan kirjelmän lähettänyt

kloorikaasukysymys PLM:n pyynnöstä Pitkärannan alueelle. Pitkärannan pyynnöstä PLM:n kloorikaasukysymys

mielestä Enckell oli käsittänyt komissionin tehtävän väärin määrätessään hänet opastuskomissioniin. hänet määrätessään väärin tehtävän komissionin käsittänyt oli Enckell mielestä

esittelin "opastuskomissionin" Kirkeä varten. "opastuskomissionin"Kirkeä esittelin

Grandell määrätty Malmbergin sijaan 5.6.1924 alkaen. sijaan Malmbergin määrätty Grandell

esittelivät ehdotuksen määrävahvuuksista. ehdotuksen esittelivät

laatisivat määrävahvuudet ehdotukseen nro III. nro ehdotukseen määrävahvuudet laatisivat

selvitettävä mitä maksaa prikaatin sijoittaminen Karjalan kannakselle tai lähelle sitä. eli maa-alueet ja kasarmirakennukset. ja maa-alueet eli sitä. lähelle tai kannakselle Karjalan sijoittaminen prikaatin maksaa mitä selvitettävä

Esitettiin Martolaa matkalle ranskankielen taitonsa vuoksi. taitonsa ranskankielen matkalle Martolaa Esitettiin

Tällaiset maat olisivat Hollanti ja Belgia. ja Hollanti olisivat maat Tällaiset

katsoi että olisi tutustuttava maahan, jolla on samanlainen sotilasmaantieteellinen ja sotilaspoliittinen asema kuin Suomella. Suomella. kuin asema sotilaspoliittinen ja sotilasmaantieteellinen samanlainen on jolla maahan, tutustuttava olisi että katsoi

jatkoi suunnitelmansa III esittelyä. suunnitelmansa jatkoi

esitteli kysymyksistä Kirken tehtäviksi. katso erillinen liite. erillinen katso tehtäviksi. Kirken kysymyksistä esitteli

jatkoi suunnitelmansa III esittelyä. suunnitelmansa jatkoi

esitettelivät ehdotuksensa. Katso erillinen liite keskustelusta. liite Katsoerillinen ehdotuksensa. esitettelivät

antoi tehtävän maj Martolalle, Talvelalle ja kom Roosille laatia esityksen mihin kysymyksiin Kirken komiteaa voisi käyttää. voisi komiteaa Kirken kysymyksiin mihin esityksen Roosillekom laatia ja Talvelalle Martolalle, maj tehtävän antoi

jatkoi suunnitelmansa III esittelyä. suunnitelmansa jatkoi

esitteli puolustussuunnitelma III:n. puolustussuunnitelma esitteli

PM:"Reserviupseerien kouluttaminen sodanaikaista päällystötarvetta silmälläpitäen" päällystötarvetta sodanaikaista PM:"Reserviupseerienkouluttaminen

esitteli pro memorian reserviupseeritarpeen tyydyttämiseksi. reserviupseeritarpeen proesittelimemorian

kannatti Grandellin kesäkuun Sveitsin matkaa sillä siitä on hyötyä Grandellin laatimaan ehdotukseen maanpuolustussuunnitelmaksi. ehdotukseen laatimaan Grandellin hyötyä on siitä sillä matkaa Sveitsin kesäkuun Grandellin kannatti

2. divisioonan komentajana. esitettiin että ei, ja Wetzer voisi oleilla Viipurissa pidempiä aikoja ja hoitaa molempia virkoja. hoitaa ja pidempiä aikoja Viipurissa Wetzeroleilla voisi ja ei, että esitettiin komentajana. divisioonan 2.

oli saanut tietää PM:ltä että sotaväen päällikkö oli pyytänyt, että Wetzer vapautettaisiin revision jäsenyydestä hoitamaan virkaansa virkaansa hoitamaan jäsenyydestä revision Wetzer vapautettaisiin että pyytänyt, oli päällikkö sotaväen että PM:ltä tietää saanut oli

oli laatinut vastauskirjelmän ko. aiheesta PLM:öön, lähetettiin PM:lle. lähetettiin PLM:öön, aiheesta ko. vastauskirjelmän laatinut oli

keskusteltiin ehdotuksesta. keskusteltiin

esittelivät ehdotuksen sotaväen päällikön esikunnasta. päällikön sotaväen ehdotuksen esittelivät

määrättiin laatimaan ehdotusasiasta. laatimaan määrättiin

määrävahvuuksiksi ottaenhuomioon, että yleisesikunta ja sotaväen esikunta on sotaväen päällikön alainen. alainen. päällikön sotaväen on esikunta sotaväen ja yleisesikunta että ottaenhuomioon, määrävahvuuksiksi

luettiin PLM:n kirjelmä 30.4.1924, jossa pyydetään tekemään ehdotus sotaväen päällikön esikunnan kokoonpanoksi ja ja kokoonpanoksi esikunnan päällikön ehdotussotaväen 30.4.1924,tekemään kirjelmä jossa pyydetään PLM:n luettiin

esitti kysymyksen upseeritapeen tyydyttämisestä armeijassa. upseeritapeentyydyttämisestä kysymyksen esitti

esitteli laskelmia puolustussuunnitelmasta nro II ja sai korjauksien jälkeen tehdä ehdotuksen muotoon. ehdotuksen tehdä jälkeen korjauksien IIsai nro ja puolustussuunnitelmasta laskelmia esitteli

määrittelemisistä- tutustuttiin. määrittelemisistä-

esitteli Jääkkapt Olof Heinrichsin laatimaa luonnosta PLM:n ja Sotaväen päällikön toimialojen ja toimivallan lähemmistä lähemmistä toimivallan ja toimialojen päällikön Sotaväen ja PLM:n luonnosta laatimaa Olof Heinrichsin Jääkkapt esitteli

esitti ehdotuksensa puolustussuunnitelmaksi (puolustussuunnitelma nro III). nro (puolustussuunnitelma puolustussuunnitelmaksi ehdotuksensa esitti

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Hornborg

tohtori Nybergh tohtori

maj Airo maj

Evl Hägglund Evl

PM Malmberg PM

Grandell+Öhquist

Jaosto

Maj Grandell Maj

Martola

Maj Grandell Maj

Roos

Martola, Talvela, Talvela, Martola,

Hornborg

Maj Grandell Maj

Öhquist

Hornborg

Leander

Martola ja Wetzer ja Martola

Hornborg

Evl Öhquist Evl

Maj Martola Maj

Hornborg

Maj Grandell Maj

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaostox62

sotilasjaostox61

sotilasjaostox60

sotilasjaostox59

sotilasjaostox58

sotilasjaostox57

sotilasjaostox56

sotilasjaostox55

sotilasjaostox54

sotilasjaostox53

sotilasjaostox52

sotilasjaostox51

sotilasjaostox50

sotilasjaostox49

sotilasjaostox48

sotilasjaostox47

sotilasjaostox46

Kokous

12.9.1924

Kesätauko

25.7.1924

4.6.1924

3.6.1924

26.5.1924

23.5.1924

22.5.1924

21.5.1924

19.5.1924

14.5.1924

12.5.1924

9.5.1924

7.5.1924

5.5.1924

30.4.1924

28.4.1924 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 5(11)

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08, Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

0 0

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

- -

Öhqvist

1 1

Grandell

1 1

Malmberg

- -

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

järjestelyehdotuksen II yksityiskohtainen käsittely. II yksityiskohtainen järjestelyehdotuksen

Wetzer otti tehtäväkseen laatia vastaehdotuksen em.mietintöön. vastaehdotuksen laatia tehtäväkseen Wetzer otti

esitti Kirken lähettämän "mietinnön korkeimman sotilasjohdon järjestelyistä." sotilasjohdon korkeimman "mietinnön lähettämän Kirken esitti

esitteli tekemänsä vertailevan katsauksen Enckellin ehdotusta koskevan lisäyksen eri järjestelyehdotuksista. eri lisäyksen koskevan ehdotusta Enckellin katsauksen vertailevan tekemänsä esitteli

uudestijärjestelyä koskevan ehdotuksen tarkastelusta." ehdotuksen koskevan uudestijärjestelyä

selosti Enckellin mietintöjä "Karjalan kannaksen puolustuskysymys" sekä promemorian eräästä Suomen sotavoimain sotavoimain Suomen eräästä promemorian sekä puolustuskysymys" kannaksen "Karjalan mietintöjä selostiEnckellin

ilmoitti alakomitean (Öhqvist, Martola ja Grandell) saaneen valmiiksi armeijan järjestelyehdotuksen n:o II, alettiin käsittelemään. II, n:o alettiin järjestelyehdotuksen armeijan valmiiksi saaneen Grandell) ja Martola (Öhqvist, alakomitean ilmoitti

oli ainoastaan läsnä..!!! ainoastaan oli

esitteli Puolustusministeriön suunnitelman sotalaitoksen finanssiohjelmaksi. sotalaitoksen suunnitelman Puolustusministeriön esitteli

luki mietintönsä "Rannikkopuolustuksemme suunnittelu", hyväksyttiin. hyväksyttiin. suunnittelu", "Rannikkopuolustuksemme mietintönsä luki

lausunto Kirken esittämästä ilmapuolustussuunnitelmasta. esittämästä Kirken lausunto

tehtäväksi vertaileva katsaus Enckellin rannikkopuolustuskomitean ja kiinteän rannikkopuolustuskomitean välillä. rannikkopuolustuskomitean kiinteän ja rannikkopuolustuskomitean Enckellin katsaus vertaileva tehtäväksi

välillä.

esitti mietintönsä kiinteän rannikkopuolustuksen tehtävistä vertailuineen nykyisen sekä brittiläisen asiantuntijakomissionin esittämän esittämän asiantuntijakomissionin brittiläisen sekä nykyisen vertailuineen tehtävistä rannikkopuolustuksen kiinteän mietintönsä esitti

kirjelmän lähettäminen Öhqvistille ruotsalaisten mielipiteistä laivastosta. mielipiteistä ruotsalaisten Öhqvistille lähettäminen kirjelmän

keskustelua laivastokysymyksestä ja sopivista laivatyypeistä. sopivista ja laivastokysymyksestä keskustelua

Keskusteltiin Kirken vastauksista pyydetyistä kysymyksistä. pyydetyistä vastauksista Kirken Keskusteltiin

mielipide Kirken laivastorakennusehdotuksesta. mielipideKirken

ilmoitti lähtevänsä opintomatkalle eikä osallistuisi kokouksiin. osallistuisi eikä opintomatkalle lähtevänsä ilmoitti

esitti mielipiteensä Kirken ehdotuksesta. Kirken mielipiteensä esitti

lausunto eroista laivastorakennussuunnitelman ja kirken ehdotusten välillä. ehdotusten kirken ja laivastorakennussuunnitelman eroista lausunto

lähettää edelleen. lähettää

Kirken muistio:"Notes to major-general KIRKE's memorandum on the strength and composition of Finlands army" päätettiin päätettiin composition army" and of KIRKE's strength Finlands the major-general toon muistio:"Notes memorandum Kirken

muistio Kirken kirjelmästä "Notes to major general Kirke's memorandum on the strength and compostion and army." of strength Finlands the on Kirke'smemorandum general "Notesmajor to kirjelmästä Kirken muistio

vertaileva katsaus armeijan uudestijärjestelyehdotuksien no II ja III välillä hyvistä ja huonoista puolista. puolista. huonoista ja hyvistä IIIII no ja välillä uudestijärjestelyehdotuksien armeijan katsaus vertaileva

yhtotto siihen. yhtotto

selosti Kirken ehdotuksen rannikkopuolustuksen menoarvioista perustamis- ja ylläpitokustannuksiksi, vaatisi suojeluskuntaa, suojeluskuntaa, vaatisi ylläpitokustannuksiksi, ja perustamis- menoarvioista rannikkopuolustuksen ehdotuksen selostiKirken

rannikkopattereiden määrävahvuuksiksi. rannikkopattereiden

esitteli Kirken lisämietinnön Suomen rannikon kiinteäksi puolustukseksi, ja sen pohjalta YE:ssa laadittua ehdotusta eri eri ehdotusta laadittua YE:ssa senpohjalta ja puolustukseksi, kiinteäksi rannikon Suomen lisämietinnön Kirken esitteli

esitteli Kirken rannikkopuolustusjärjestelyiden ennakko-ilmoitusta. rannikkopuolustusjärjestelyiden Kirken esitteli

kirjelmä rautatieverkoston laajentamisesta. rautatieverkoston kirjelmä

kirjelmä erillisten konekiväärikomppanioiden harjoittamiskysymyksestä. konekiväärikomppanioiden erillisten kirjelmä

laatii vertailevan muistion järjestelyehdotuksista IIIII. ja järjestelyehdotuksista muistion vertailevan laatii

lausunto käsiteltiin loppuun. käsiteltiin lausunto

Kirken lausuntoa jatkettiin sivulle 7. sivulle jatkettiin lausuntoa Kirken

tekemä kirjelmä kloorikalkkitehtaasta hyväksyttiin. kloorikalkkitehtaasta kirjelmä tekemä

lausunto armeijan uudelleenjärestelyehdotuksista nro II ja III, H luki äääneen. IIIII, luki nro ja H uudelleenjärestelyehdotuksista armeijan lausunto

Kirken komitea oli lausunut armeijan uudestijärjestelyehdotuksista II ja III, luki ääneen. IIIII, ja luki uudestijärjestelyehdotuksista armeijan lausunut oli komitea Kirken

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Kenr Wetzer Kenr

Hornborg

maj v. Wright v. maj

Maj Grandell Maj

kenr Nenonen kenr

Hornborg

Maj Martola Maj

Maj Somersalo Maj

Martola

Hornborg

kom Rooskom

kenr Kirke paikalla Kirke kenr

kom Rooskom

Evl Öhqvist Evl

komdri Schoultz komdri

Hornborg

Evl Öhqvist Evl

Hornborg

Maj Talvela Maj

Maj Martola Maj

Evl Öhqvist Evl

Hornborg

Kirke(ei paikalla) Kirke(ei

Hornborg

Kirke(ei paikalla) Kirke(ei

Hornborg

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaostox76

sotilasjaostox75

sotilasjaostox74

sotilasjaostox73

sotilasjaostox72

sotilasjaostox71

sotilasjaostox70

sotilasjaostox69

sotilasjaostox68

sotilasjaostox67

sotilasjaostox66

sotilasjaostox65

sotilasjaostox64

sotilasjaostox63

Kokous

29.10.1924

28.10.1924

27.10.1924

25.10.1924

13.10.1924

11.10.1924

10.10.1924

9.10.1924

2.10.1924

1.10.1924

17.9.1924

16.9.1924

15.9.1924

13.9.1924 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 6(11)

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_04

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_04

R632_01_08

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08, Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

1 1

Leander

0 0

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

1 1

Öhqvist

- -

Grandell

1 1

Malmberg

- -

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

nimettiin selvittämään määrävahvuuksia ehdotuksen II puitteissa, v.wright pitää pyytää tähän mukaan. tähän pyytää pitää IIv.wright ehdotuksen puitteissa, määrävahvuuksia selvittämään nimettiin

ehdotti että Enckelllin ehdotus armeijan uudestijärjestelyistä annettaisiin Kirken lausuttavaksi. Kirken annettaisiin uudestijärjestelyistä ehdotusarmeijan Enckelllin että ehdotti

vastauskirjelmä PLM:lle Kirken kiinteän rannikkopuolustuksen toteuttamismahdollisuuksista. rannikkopuolustuksen kiinteän Kirken PLM:lle vastauskirjelmä

kokoonpanosta.

Kokouksen pöytäkirjaan oli lisätty Maamme puolustuslaitoksen ylin johto, asetus toimivallasta ja puolustusneuvoston puolustusneuvoston ja toimivallasta asetus johto, ylin puolustuslaitoksen Maamme lisätty oli pöytäkirjaan Kokouksen

kuuluvaa tyyntä asiallisuutta. tyyntä kuuluvaa

halusi mietintöehdotukseen "Suomen sotilaspoliittinen asema" sanamuotojen muutoksia, koska kieli ei vastannut mietinnölle mietinnölle vastannut ei kieli koska muutoksia, sanamuotojen asema" "Suomensotilaspoliittinen mietintöehdotukseen halusi

päätettiin jakaa Enckellin ehdotus armeijan uudestijärjestelyistä. ehdotusarmeijan Enckellin jakaa päätettiin

esittelivät vertailevan katsauksen ehdotuksen numero IV. numero ehdotuksen katsauksen vertailevan esittelivät

huomioon. huomioon.

varustusten vähentämiskysymysten todellisuupohja ei ole niin riittävä, että joku valtio voisi puolustuspolitiikassaan ottaa sitä sitä ottaa puolustuspolitiikassaan voisi valtio joku että riittävä, oleei niin todellisuupohja vähentämiskysymysten varustusten

esitteli kansainliiton toiminnan ja aseriisuntakysymyksen. ja toiminnan kansainliiton esitteli

ei kuulu puolustusrevisionille, pyydetään asiassa Sotaväen Päällikön toimenpiteitä. Päällikön Sotaväen asiassa pyydetään puolustusrevisionille, kuulu ei

"Huomautuksia tekn.kysymyksistä, joista ei ole erikoista ohjeta (agenda 1laadittu)". (agenda ohjeta oleei erikoista joista tekn.kysymyksistä, "Huomautuksia

"Ohjeita armeijan tykistöaseistusta käsittelevälle komitealle" käsittelevälle tykistöaseistusta armeijan "Ohjeita

"Ohjeita armeijan kiväärinvarauskomitealle (käsittää myös laivaston ja ilmailuvoimat) komitealle" ilmailuvoimat) ja myöslaivaston (käsittää kiväärinvarauskomitealle armeijan "Ohjeita

"Ohjeita armeijan raskas-konekivääri-varauskomitealle" armeijan "Ohjeita

"ohjeita armeijan miinanheittäjä tai jalkaväkitykki-varauskomitealle" tai miinanheittäjä armeijan "ohjeita

"Ohjeita armeijan varustusta käsittelevälle komitealle" käsittelevälle varustusta armeijan "Ohjeita

vastaus laivastokysymyksestä, ei lausuntoa ruotsalaisilta. lausuntoa ei laivastokysymyksestä, vastaus

arvostelivat ehdotuksia, halusivat nähdä vielä numero IV ennen lopullista kantaansa. lopullista IV ennen numero vielä nähdä halusivat ehdotuksia, arvostelivat

esitteli järjestelyehdotusta numero III. numero järjestelyehdotusta esitteli

esitteli järjestelyehdotusta numero II. numero järjestelyehdotusta esitteli

Holma poissa, anonut eroa muiden toimiensa vuoksi. toimiensa muiden eroa poissa, anonut Holma

kannatti Hornborgia, kuultava prof Erichiä Kansainliittokysymyksessä. prof Erichiä kuultava Hornborgia, kannatti

mietintö suomen sotilasmaantieteellinen asema jaettu kaikille. jaettu asema suomensotilasmaantieteellinen mietintö

mietintö suomen sotilaspoliiittinen asema jaettu kaikille. jaettu asema suomensotilaspoliiittinen mietintö

vertaileva katsaus eri järjestelyehdotuksiin jaettu kaikille. jaettu järjestelyehdotuksiin eri katsaus vertaileva

armeijan rauhanaikaiset järjestleyt saatu valmiiksi. saatu järjestleyt rauhanaikaiset armeijan

liikekannallepanoksi.

selosti muistiota 3. koskevia yksityiskohtaisia töitään ja niitten yhteydessä tekemäänsä suunnitelmaa territoriaaliarmeijan territoriaaliarmeijan suunnitelmaa tekemäänsä yhteydessä niitten ja töitään yksityiskohtaisia koskevia 3. selostimuistiota

yms.

kirjelmä PLM:stä laatia kiireellinen lausunto kiinteästä rannikkopuolustuksesta -> ei kyetä koska ei ole käsitelty laivastoa, ilmailua ilmailua laivastoa, oleei käsitelty koska kyetä ei -> rannikkopuolustuksesta kiinteästä lausunto kiireellinen laatia PLM:stä kirjelmä

Suomen rannikolla. Suomen

sotilasjaosto sekä komdri Schoultz ja kom Roosi ml. Eivät yhdy Kirken näkemyksiiin mahinnousun periaatteista (Kirkestä vaikeaa) vaikeaa) (Kirkestä periaatteista mahinnousun näkemyksiiin Kirken yhdy Roosikom Eivät ml. ja Schoultz komdri sotilasjaostosekä

palvelukseen n.23500 miestä. palvelukseen

esitteli vuosittaiset kutsuntaluvut: kutsuntavelvollisia vuosittain 34000, 10% jää saapumatta, hyväksytään saapuvista 75-80%, astuu 75-80%, astuu saapuvista hyväksytään 34000, saapumatta, 10% jää vuosittain kutsuntavelvollisia kutsuntaluvut: vuosittaiset esitteli

käytiin läpi järjestelyehdotus IIasti. järjestelyehdotus loppuun läpi käytiin

vastausehdotus Kirken mietintöön korkeimman sotilasjohdon järjestelyistä, ehdotushyväksyttin. järjestelyistä, sotilasjohdon korkeimman mietintöön Kirken vastausehdotus

työjakoehdotus (note for the Revision ComitteesuccestedRevision for on the (note procedure"). future työjakoehdotus

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Grandell

Martola ja ja Martola

kenr Heinrichs kenr

Hornborg

kannatti)

Puro (Vesterinen (Vesterinen Puro

Hornborg

AIRO

maj v. Wright ja ja Wright v. maj

Hornborg

ERICH

profRafael

Hornborg

Kirke lähettänyt Kirke

Öhqvist (ei läsnä) (ei Öhqvist

Puro ja Kontu ja Puro

maj Grandell maj

maj martola maj

Hornborg

Puro

Hornborg

Maj Grandell Maj

Hornborg

Maj Olenius Maj

Kenr Wetzer Kenr

Kirke(ei paikalla) Kirke(ei

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaostox81

revisioni x8 revisioni

revisioni x7 revisioni

Hornborg esitteli Hornborg

sotilasjaostox80

revisioni x6 revisioni

revisioni x5 revisioni

sotilasjaostox79

sotilasjaostox78

sotilasjaostox77

Kokous

10.11.1924

8.11.1924

7.11.1924

6.11.1924

5.11.1924

31.10.1924

30.10.1924 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 7(11)

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08,

R632_01_06

R632_01_08, R632_01_08, Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

1 1

Leander

- -

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

1 1

Öhqvist

- -

Grandell

1 1

Malmberg

- -

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

otettava huomioon Kirken komitean huomiot varojen käytöstä. varojen huomiot komitean Kirken huomioon otettava

selostilaivastosta.

selostirannikkopuolustuksesta.

esitti komitean ratkaistavaksi armeijan lopullisesta järjestelystä. lopullisesta armeijan ratkaistavaksi komitean esitti

esitys työjärjestykseksi ja menettelytavoiksi. ja esitystyöjärjestykseksi

yleiskäsittely armeijan järjestelyistä ja sotilaspoliittinen asema. asema. sotilaspoliittinen ja järjestelyistä armeijan yleiskäsittely

vastasivat Hornborgin kysymyksiin koskien laivastoa. koskien kysymyksiin Hornborgin vastasivat

jatkoi luonnoksensa esittelyä. luonnoksensa jatkoi

luki laatimansa mietintöluonnoksen rannikkopuolustusta koskevaksi mietinnön osaksi. mietinnön koskevaksi rannikkopuolustusta mietintöluonnoksen laatimansa luki

sotilaspoliittinen asema. sotilaspoliittinen

täydennysalueiden kartat. kartat. täydennysalueiden

ei sisältöä. ei

kommentit Kirken huomautuksista radiojoukkojen käyttömahdollisuuksista. Etenkin kenttäkokeiden tuloksista keskusteltiin. tuloksista kenttäkokeiden Etenkin käyttömahdollisuuksista. radiojoukkojen huomautuksista Kirken kommentit

SA-kokoonpanosta tehtyjä huomautuksia, käsiteltiin. huomautuksia, tehtyjä SA-kokoonpanosta

organisaatiokysymykset ja taloudelliset laskelmat. taloudelliset ja organisaatiokysymykset

Käsiteltiin määrävahvuuksia. Käsiteltiin

Jaosto oli joulukuussa pitänyt 3 istuntoa, jossa ei ole ollut sihteeri mukana. Osallistujat: Hornborg, Heinrichs, Grandell ja Martola. ja Grandell Heinrichs, Hornborg, Osallistujat: mukana. sihteeri jossaole ei ollut 3istuntoa, pitänyt Jaostojoulukuussa oli

mielipide tykistöohjelmasta, jaosto samaa mieltä. samaa jaosto mielipidetykistöohjelmasta,

aseistamis- ja varustamiskomitean kustannuslaskelmat. varustamiskomitean ja aseistamis-

kuormastokysymys, päätettiin pyytää apua Kirkeltä. apua pyytää päätettiin kuormastokysymys,

esitteli Yleisesikunnan suunnitelmia sodanajan patruuna- ja ammuskulutuksesta. ja patruuna- sodanajan suunnitelmia Yleisesikunnan esitteli

suojeluskuntien tehtävät sodassa, ja niiden käyttö nostoväkidivisioonan muodostamisessa. nostoväkidivisioonan käyttö niiden sodassa, ja tehtävät suojeluskuntien

aseistamis- ja varustamiskomitean työohjelma, Komitean kokoonpano: evl Hägglund, maj v.Wright. maj Hägglund, evl kokoonpano: Komitean työohjelma, varustamiskomitean ja aseistamis-

Grandellin järjestelyehdotus n:o 2:n muutokset otettu huomioon. otettu muutokset 2:n n:o järjestelyehdotus Grandellin

revisionille on lähetetty mietintö "Puolustusrevisionin sotilasjaoston ehdotus armeijan lopulliseksi järjestelyiksi", Heinrichsin ja ja Heinrichsin järjestelyiksi", lopulliseksi ehdotusarmeijan sotilasjaoston "Puolustusrevisionin mietintö lähetetty on revisionille

ehdotuksen n:o 2 koskevat yksityiskohdat, päätettiin lähettää koko revisionille. koko lähettää päätettiin yksityiskohdat, 2koskevat n:o ehdotuksen

laati kirjelmän varustamiskomiteaan liittyn PLM:lle. liittyn varustamiskomiteaan kirjelmän laati

esitteli liikekannallepanoa varten täydennyssuunnitelman, jossa maa oli jaettu 7:ään täydennysalueeseen. 7:ään jaettu oli jossa maa täydennyssuunnitelman, varten liikekannallepanoa esitteli

esitteli tulokset evl Heinrichsin muutosehtotusten vaikutuksista ehdotukseen n:o II. n:o ehdotukseen vaikutuksista muutosehtotusten Heinrichsin evl tulokset esitteli

esitti kirjelmän siitä että PLM asettaa komitean valmistelemaan aseistamis- ja varustamiskysymyksiä ja niitä koskevia laskelmia. koskevia niitä ja varustamiskysymyksiä ja aseistamis- valmistelemaan komitean asettaa PLM että siitä kirjelmän esitti

nimettiin tekemäään selostus näihin muutoksiin liittyen. muutoksiin selostus näihin tekemäään nimettiin

muutosehdotuksia eri järejstelyehdotuksiin. eri muutosehdotuksia

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Saastamoinen

kom Rooskom

Kenr Kivekäs Kenr

Hornborg

- -

kkapt Schwanck kkapt

komdri Schoultz, Schoultz, komdri

Hornborg

Maj Grandell Maj

Maj Stenholm Maj

Kirke lähettänyt Kirke

Hägglund

Hornborg

Kenr Nenonen Kenr

Evl Hägglund Evl

maj v. Wright v. maj

- -

maj Airo maj

Grandell+Heinrich

Martola

Maj Grandell ja ja Grandell Maj

Hornborg

Maj Martola Maj

Maj Grandell Maj

Evl Hägglund Evl

Grandell

Martola ja ja Martola

maj Grandell maj

kenr Heinrichs kenr

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

revisioni x10 revisioni

sotilasjaostox96

revisioni x9 revisioni

sotilasjaostox95

sotilasjaostox94

sotilasjaostox93

sotilasjaostox92

sotilasjaostox91

sotilasjaostox90

sotilasjaostox89

sotilasjaostox88

sotilasjaostox87

sotilasjaostox86

sotilasjaostox85

sotilasjaostox84

sotilasjaostox83

sotilasjaostox82

Kokous

3.2.1925

2.2.1925

31.1.1925

30.1.1925

29.1.1925

16.1.1925

15.1.1925

14.1.1925

4.12.1924

3.12.1924

2.12.1924

1.12.1924

18.11.1924

17.11.1924

11.11.1924 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 8(11)

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_07 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

1 1

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

1 1

Öhqvist

- -

Grandell

1 1

Malmberg

- -

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

Julkisuuteen annettavasta tiedosta vastaa se viranomainen joka vastaa ko.asioista. vastaa joka se viranomainen tiedostavastaa annettavasta Julkisuuteen

teki huomautuksen ettei käsiteltäviä osia saateta julkisuuteen. Hornborg täsmensi että ne lähetetään ainoastaan Valtioneuvostolle. Valtioneuvostolle. ainoastaan lähetetään ne että täsmensi Hornborg julkisuuteen. saateta osia käsiteltäviä ettei huomautuksen teki

esittelivät muutettua lukua puolustusvoimemme matereella ja armeijan uudestijärjestelyn pääpiirteet. uudestijärjestelyn armeijan ja puolustusvoimemme matereella lukua muutettua esittelivät

ilmoitti että virkansa hoitamisen takia on estynyt pääsiäiseen asti. pääsiäiseen estynyt on takia hoitamisen virkansa että ilmoitti

käsiteltiin lukua Armeijan uudestijärjestelyn pääpiirteet. uudestijärjestelyn Armeijan lukua käsiteltiin

käsiteltin lukua puolustusvoimiemmemantereella. lukua käsiteltin

jaettiin luvut lentoase, meri- ja rannikkopuolustuksen tehtävät. rannikkopuolustuksen ja meri- lentoase, luvut jaettiin

käytiin läpi osittain luku "Puolustusvoimiemmemantereella". luku osittain läpi käytiin

selvitettiin kustannuslaskelmien lisäselvityspyyntöjä. kustannuslaskelmien selvitettiin

asiantuntijana koskien kustannuslaskelmia. koskien asiantuntijana

saanut lisää maa-armeijan kustannuslaskelmia, käsiteltiin. käsiteltiin. kustannuslaskelmia, maa-armeijan lisää saanut

saanut PLM:ltä vastauksen maa-armeijan kustannuslaskelmiin liittyen, käsiteltiin. liittyen, kustannuslaskelmiin maa-armeijan vastauksen PLM:ltä saanut

tarkistettiin uudistetun "Sotilasmaantieteellinen asema" osion ja armeja I osa. armeja osionasema"ja "Sotilasmaantieteellinen uudistetun tarkistettiin

esittelivät uudistetun "Sotilasmaantieteellinen asema" osion. jaettiin luettavaksi armeja I osa. armeja luettavaksi jaettiin osion.asema" "Sotilasmaantieteellinen uudistetun esittelivät

tekevät muutostyöt "Sotilasmaantieteellinen asema" osioon.asema" "Sotilasmaantieteellinen muutostyöt tekevät

selosti Kirken rannikkopuolustusta koskettelevan mietintöluonnoksen johdosta tekemiä huomautuksia. huomautuksia. tekemiä johdosta mietintöluonnoksen koskettelevan rannikkopuolustusta selostiKirken

käytiinläpi mietinnön yleiset osat I-IVosat yleisetmaantieteellisyys. paitsi mietinnön käytiinläpi

hyväksyttiin.

selosti laivastokysymystä ja luki jaostolle laatimansa ehdotuksen mietinnön vastaavaksi osaksi. Muutamin huomautuksin huomautuksin Muutamin osaksi. vastaavaksi mietinnön ehdotuksen laatimansa jaostolle luki ja selostilaivastokysymystä

Esitetään että ilmavoimien järjestelyiksi tehdyn ehdotuksen perusteella. ehdotuksen tehdyn järjestelyiksi ilmavoimien että Esitetään

vuotislaajentamissuunnitelman.

teki selkoa Ilmavoimien tehtävistä ja kokoonpanoista Kirken ehdotuksen pohjalta. Oli valmis hyväksymään ilmavoimien 5- ilmavoimien hyväksymään valmis Oli pohjalta. ehdotuksen Kirken kokoonpanoista ja tehtävistä Ilmavoimien selkoa teki

"seuraavaan istuntoon en tule ellei suurempaa asiantuntijaa läsnä"! asiantuntijaa suurempaa ellei tule en istuntoon "seuraavaan

haukkui ylimalkaisen esityksen, pettyi ettei ollut tarkkoja laskelmia ja tietoja. ja laskelmia tarkkoja ollut ettei pettyi esityksen, ylimalkaisen haukkui

moottoritoropedoveneiden osalta epäilyt oli saatu Kirken lausunnoista. Kirken saatu oli moottoritoropedoveneidenepäilyt osalta

vielä ollut. vielä

Väittely Saastamoisen-Hornborgin, kontu-puro-hornborgin välillä laivatyypeistä ja määristä, ja siitä ettei tarkkoja kustannuslaskelmia kustannuslaskelmia tarkkoja ettei siitä ja määristä, ja laivatyypeistä välillä kontu-puro-hornborgin Saastamoisen-Hornborgin, Väittely

selosti meripuolustuksen tehtäviä ja tarpeita sekä laivasto-ohjelmaa. sekä tarpeita ja tehtäviä selostimeripuolustuksen

lausnnoksi laivasto-ohjelmakysymyksessä. lausnnoksi

laatinut alustavan ehdotuksen laivastokysymyksestä, joka esiteltäisiin kohta alkavassa koko revisionin kokouksessa revisionin revisionin kokouksessa revisionin koko alkavassa kohta esiteltäisiin joka laivastokysymyksestä, ehdotuksen alustavan laatinut

"Laivanrakennusohjelmia koskevat vertailevat laskelmat". vertailevat koskevat "Laivanrakennusohjelmia

käsiteltiin laivaston ja komppanian kokoonpanoa. komppanian ja laivaston käsiteltiin

meripuolustus. meripuolustus.

asiantuntijalausuntoja Vendenalaiseen, miinoitus Kirken mukaan, hävittäjäalukset, laivaston tukiasema, Laatokan rannikko- ja ja rannikko- Laatokan tukiasema, laivaston hävittäjäalukset, mukaan, Kirken miinoitus Vendenalaiseen, asiantuntijalausuntoja

rannikkotykistön asiantuntijoille esiteltiin kenr Kivekkään vastine Kirken ehdotukseen, ja heiltä pyydettiin vertailevia mielipiteitä. vertailevia pyydettiin heiltä ja ehdotukseen, Kirken vastine Kivekkään kenr esiteltiin asiantuntijoille rannikkotykistön

2.2.1925 hyväksyttiin ehdotus no 2 armeijan uudestijärjestelyn pohjaksi, joten sen mukaisesti ei voida vähentää. voida ei senmukaisesti joten pohjaksi, uudestijärjestelyn 2armeijan ehdotus no 2.2.1925hyväksyttiin

vähentää. Vastaus annettava 5.3. mennessä. mennessä. 5.3. annettava Vastaus vähentää.

PLM lähettänyt kirjeen, jossa pyytää revisonilta tutkimuksiensa tulosten nojalla ilmoitusta siitä, voiko armeijan miesvahvuutta miesvahvuutta armeijan voiko siitä, ilmoitusta nojalla tulosten tutkimuksiensa revisonilta jossa pyytää kirjeen, lähettänyt PLM

rannikkopuolustuskomiteaehdotuksen ja Kirken järjestelyehdotuksen välillä. Kirken ehdotushyväksyttiin. Kirken välillä. järjestelyehdotuksen Kirken ja rannikkopuolustuskomiteaehdotuksen

selosti kiinteän rannikkopuolustuksen järjestelyehdotuksia esiintuomalla eroja nykyisten järjestelyjen, järjestelyjen, nykyisten eroja esiintuomalla järjestelyehdotuksia rannikkopuolustuksen selostikiinteän

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Heinrichs

Grandell

Martola ja ja Martola

Wetzer

Jaosto

Jaostolle

Hornborg

Hägglund

Hornborg

Martola

Grandell ja ja Grandell

Martola

Grandell ja ja Grandell

Martola

Grandell ja ja Grandell

Hornborg

- -

Hornborg

Maj Somersalo Maj

Saastamoinen

Schwanck

komkapt komkapt

Hornborg

asiakirja

Schwanckin Schwanckin

Jaosto

komkapt komkapt

kom Roos,kom

komdri Schoultz, Schoultz, komdri

Sario

maj Lyytinen, kapt kapt Lyytinen, maj

Hornborg

maj martola maj

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

sotilasjaostox112

sotilasjaostox111

sotilasjaostox110

sotilasjaostox109

sotilasjaostox108

sotilasjaostox107

sotilasjaostox106

sotilasjaostox105

sotilasjaostox104

revisioni x13 revisioni

sotilasjaostox103

revisioni x12 revisioni

sotilasjaostox102

revisioni x11 revisioni

sotilasjaostox101

sotilasjaostox100

sotilasjaostox99

sotilasjaostox98

sotilasjaostox97

Kokous

6.4.1925

4.4.1925

3.4.1925

2.4.1925

31.3.1925

30.3.1925

16.3.1925

14.3.1925

12.3.1925

11.3.1925

9.3.1925

17.2.1925

14.2.1925

13.2.1925

12.2.1925

6.2.1925

5.2.1925

4.2.1925 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 9(11)

R632_01_09

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_07 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

1 1

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

1 1

Öhqvist

- -

Grandell

1 1

Malmberg

- -

Martola

0 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 0

Hornborg

Menokohta hyväksyttiin kuitenkin sotilasjaoston esittämässsä muodossa. esittämässsä sotilasjaoston kuitenkin hyväksyttiin Menokohta

Hänen mielestään joukot olisi sijiotettava sellaisille paikkakunnille, joilta siirretän joukkoja uusiin kasarmeihin Itä-Suomeen. Itä-Suomeen. kasarmeihin uusiin joukkoja siirretän joilta paikkakunnille, sellaisille sijiotettava olisi joukot mielestään Hänen

eriävä mielipide joukkojen sijoittamisesta Seinäjoelle ja Vaasaan, joihin siinä tapauksessa olisi rakennettava uusia kasarmeja. kasarmeja. uusia rakennettava olisi tapauksessa siinä joihin Vaasaan, ja Seinäjoelle sijoittamisesta mielipide joukkojen eriävä

vähensi kärrien ja rekien määrää, joten kustannukset alenivat 100 miljoonalla markalla. markalla. 100 miljoonalla alenivat kustannukset joten määrää, rekien ja kärrien vähensi

selosti kustannusarviolaskelmia kärryistä ja reistä patruunatehtaan ammuslataamon ja ruutitehtaan laajentamisesta. laajentamisesta. ruutitehtaan ja ammuslataamon patruunatehtaan reistä ja kärryistä selostikustannusarviolaskelmia

Tämä tarkoitti laskelmissa n. 700 000 markan säästöä. 700 000n. laskelmissa markan tarkoitti Tämä

armeijalle suunnitella oma hevosenkenkämallinsa ja varastoja ei tarvita koska liikekannallepanossa ne on kengitettävä uudelleen. uudelleen. kengitettävä on ne liikekannallepanossa koska tarvita ei varastoja ja hevosenkenkämallinsa oma suunnitella armeijalle

pyytänyt revsionia katsomaan englantilaisia sotalaivoja satamaan. Eivät ehdi. Eivät satamaan. sotalaivoja englantilaisia katsomaan revsionia pyytänyt

vähennyksiä ei voida tehdä. Liite 24, 25 ja 26: ehdotus hyväksyttiin, liite 28: pöydälle, liite 29: korjattu, liite 31:kesken. liite 29:korjattu, liite 28: pöydälle, liite 26:24,ehdotus hyväksyttiin, Liite25 ja tehdä. voida ei vähennyksiä

Liite 11: sotilasjaoston esitys pistooleista hyväksyttiin. Liite 22: PLM:n esitys ajoneuvojen lukumääristä ovat korkeita mutta mutta korkeita ovat lukumääristä esitysajoneuvojen 22:LiitePLM:n esityspistooleista11: Liitesotilasjaoston hyväksyttiin.

Saastamoinen lähettänyt että estynyt mutta hyväksyy rannikkopuolusutsta, ilmailivoimia ja laivastoa koskevat kustannusarviot. koskevat laivastoa ja ilmailivoimia rannikkopuolusutsta, hyväksyy mutta estynyt että lähettänyt Saastamoinen

sotilasjaostolle.

Hyökkäysvaunujoukkojen nykyinen sijoitus Hämeenlinnan osalta olisi luovuttava Itä-Suomen hyväksi Viipuriin, esitys Viipuriin, hyväksi Itä-Suomen luovuttava olisi osalta Hämeenlinnan sijoitus nykyinen Hyökkäysvaunujoukkojen

perävaunuilla tehokkain kuljetustapa, tekniikan kehitystä seurattava ja löydettävä meidän olosuhteisiin sopivampi kuljetustapa. sopivampikuljetustapa. olosuhteisiin meidän löydettävä ja seurattava kehitystä tekniikan kuljetustapa, tehokkain perävaunuilla

on tarpeetonta, sotilasjaoston tehtävä tarkistus menokohdan osalta. Liite 32: epäiltiin oliko hyökkäysvaunujen kuljetus traktoreilla ja ja traktoreilla kuljetus hyökkäysvaunujen oliko 32:Liiteepäiltiin osalta. menokohdan tarkistus tehtävä sotilasjaoston tarpeetonta, on

puolet, koska asevelvolliset tuovat omat mukanaan. säästöt näin ollen 6.649.225 milj.markkaa. Liite 31: hevosenkenkien varastointi varastointi 31:Liitehevosenkenkien 6.649.225 ollen milj.markkaa. näin säästöt mukanaan. omat tuovat asevelvolliset koska puolet,

tekee 1,2 milj markan säästöä. Asetakit olisi yhdenmukaistettava armejan ja suojeluskuntien välillä, villapaitoja voisi vähentää vähentää voisi villapaitoja välillä, suojeluskuntien ja armejan yhdenmukaistettava olisi Asetakit säästöä. markan tekee1,2milj

kaasunaamareiden varastointi, ei saa jäädä kehityksen jälkeen. Liite 29: jalkarättejä voisi vähentää 75000 kpl, á 16markkaa/kpl, 7500016markkaa/kpl, á kpl, vähentää voisi 29:Liitejalkarättejä jälkeen. kehityksen jäädä saa ei varastointi, kaasunaamareiden

jatkoi liitteestä 24: vallitus ja havaintovälineet, hyväksyttiin. Liite 25: korjausjunat. selvitettävä. liite 28: sotilasjaoston selvitettävä selvitettävä 28: sotilasjaoston liite selvitettävä. 25:Liitekorjausjunat. hyväksyttiin. havaintovälineet, ja 24:vallitus liitteestä jatkoi

on kiireellisesti pyydettävä tarjouksia tehtailta. tarjouksia pyydettävä kiireellisesti on

>sotilasjaosto.Liite 16: pistoolit, määrä tarkistettava alemmaksi, ja korvaamalla ne konepistooleilla tai pikakivääreillä. Liite 22:Liite PLM pikakivääreillä. tai konepistooleilla ne korvaamalla ja alemmaksi, tarkistettava 16:>sotilasjaosto.Liitemäärä pistoolit,

kivääripatruunien hankinta, s. 39 viimeinen kappale oli jaostossa esiintuotujen uusien tietojen johdosta muodostettava uudelleen- muodostettava johdosta tietojen uusien jaostossaoli esiintuotujen kappale 39s. viimeinen hankinta, kivääripatruunien

keskustelua ja muutettiin määrää puolestatoista yhteen, säästynyt raha siirrettin pikakiväärin määrän lisäämiseksi. Liite 15:Liite lisäämiseksi. määrän pikakiväärin siirrettin raha säästynyt yhteen, puolestatoista määrää muutettiin ja keskustelua

tarkisti liitteestä 10 alkaen, liite 18: kiikarikiväärien lukumäärä on kaksinkertaistettava, liite 14: varakiväärien lukumäärä aiheutti aiheutti lukumäärä 14:varakiväärien liite kaksinkertaistettava, on lukumäärä 18:kiikarikiväärien liite 10 alkaen, liitteestä tarkisti

esiintoi että jos varoja ei saada riittävästi, niin ainakin linjadivisioonien tarpeet on tyydytettävä. tyydytettävä. on tarpeet linjadivisioonien ainakin niin riittävästi, saada ei jos varoja että esiintoi

jaettiin PLM insinööriosaston laatima arvio "armejan sijoitus uuden suunnitelman mukaan ja siitä johtuvat rakennuskustannukset". johtuvat siitä ja mukaan suunnitelman uuden sijoitus "armejan arvio laatima insinööriosaston PLM jaettiin

jaettiin Grandellin ja Martolan tarkastamat kustannusarviolaskelmat, loppusumma 1.680.409.425loppusumma markkaa. kustannusarviolaskelmat, tarkastamat Martolan ja Grandellin jaettiin

käsitteli revisionikokouksen sanamuotojen muutoskohtia eri osamietinnöissä. eri muutoskohtia sanamuotojen revisionikokouksen käsitteli

käsiteltiin osamietinnöt meri- ja rannikkopuolustus sekä laivastoase sekä käsiteltiin meri- ja rannikkopuolustus I. rannikkopuolustus ja meri- käsiteltiin sekä laivastoase sekä rannikkopuolustus ja meri- osamietinnöt käsiteltiin

kustjaostoon saisi osallistua kaikki, jotka haluavat. jotka kaikki, osallistua saisi kustjaostoon

Edellisen kokouksen pöytäkirja tarkistettiin ja päätettiin asettaa jaosto jossa olisi sittenkin Niukkanen, Puro, Grandell ja Martola. ja Grandell Puro, Niukkanen, jossajaosto sittenkin olisi asettaa päätettiin ja tarkistettiin pöytäkirja Edellisenkokouksen

arviolaskelmia tarkistettessa tulla kysymykseen. Tulokset tulee sitten joko hyväksyä tai hylätä. tai hyväksyä joko sitten tulee Tulokset kysymykseen. tulla tarkistettessa arviolaskelmia

vaati että siviilijäsenten on luotettava sotilasjaoston kykyyn ja hyvään tahtoon tehdä kaikki ne vähennykset jotka voivat voivat jotka vähennykset ne kaikki tehdä tahtoon hyvään ja kykyyn sotilasjaoston luotettava on siviilijäsenten että vaati

käsiteltiin osamietinnöt armeija I ja armeija II kappale kappaleelta lukien. IIkappaleelta kappale armeija I ja armeija osamietinnöt käsiteltiin

sotilasjaosto saa tehdä sen. tehdä sotilasjaostosaa

ehdotti että kustannusarviolaskelmia varten siviillijäsenistä muodostettaisiin jaosto tarkastamaan ne, mutta päätettiin että että päätettiin mutta ne, tarkastamaan jaosto muodostettaisiin siviillijäsenistä varten kustannusarviolaskelmia että ehdotti

ei merkintöjä pöytäkirjassa, sihteeri poissa. sihteeri pöytäkirjassa, merkintöjä ei

meritukikohdat, apuaseet ja lentoase, keskustelua kustannusarviolaskelmista. keskustelua lentoase, ja apuaseet meritukikohdat,

laivastoase tarkastettiin, jaettiin mietintö meritukikohdista. mietintö jaettiin tarkastettiin, laivastoase

käytiin läpi meri- ja rannikkopuolustus. ja meri- läpi käytiin

esitti uuden sanamuodon kustannuslaskelmista. sanamuodon uuden esitti

muodostavat uudelleen lausunnon sananmuodot koskien kustannuslaskelmia. koskien sananmuodot lausunnon uudelleen muodostavat

käsityksensä Pohjanlahden rannikkolinnoitussuunnitelmasta. rannikkolinnoitussuunnitelmasta. Pohjanlahden käsityksensä

toi esille eriävän mielipiteensä Laatokalla jo löytyvän saarilinnoitusketjun käyttämättä jättämisestä, samoin kuin eroavan eroavan kuin samoin jättämisestä, käyttämättä saarilinnoitusketjun löytyvän jo Laatokalla mielipiteensä esille toi eriävän

oli jaettu kustannuslaskelmat kansiot no: 1,2,3 ja 5. 1,2,3 ja no: kansiot kustannuslaskelmat jaettu oli

käsitteli myös meri ja rannikkopuolustusta. myösja meri käsitteli

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Niukkanen

Kjaosto

Kapt Saloranta Kapt

ja lääkmaj lääkmaj ja

Lääkev. Åkerberg Lääkev.

Schwanck

komkapt komkapt

Kjaostolle

Kjaosto

Kustjaostolle

Jaosto

- -

Hornborg Hornborg

Jaosto

Hornborg

Grandell

Hornborg ja ja Hornborg

Heinrichs

Jaostolle

jaosto

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

kustannusjaosto 5 kustannusjaosto

kustannusjaosto 4 kustannusjaosto

kustannusjaosto 3 kustannusjaosto

kustannusjaosto 2 kustannusjaosto

kustannusjaosto 1 kustannusjaosto

sotilasjaostox120

revisioni x16 revisioni

revisioni x15 revisioni

revisioni x14 revisioni

sotilasjaostox119

sotilasjaostox118

sotilasjaostox117

sotilasjaostox116

sotilasjaostox115

sotilasjaostox114

sotilasjaostox113

sotilasjaostox112

Kokous

kesätauko

19.6.1925

18.6.1925

6.6.1925

5.6.1925

4.6.1925

23.4.1925

22.4.1925

21.4.1925

20.4.1925

18.4.1925

17.4.1925

16.4.1925

15.4.1925

14.4.1925

8.4.1925

6.4.1925 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 10(11)

R632_01_05

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_09

R632_01_05

R632_01_09

R632_01_07

R632_01_09

R632_01_07

R632_01_07 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

1 1

Puro

- -

Huttunen

- -

Niukkanen

- -

Vesterinen

- -

- - Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

- -

Heinrichs

0 0

Öhqvist

- -

Grandell

1 1

Malmberg

- -

Martola

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

1 1

Hornborg

toinen lukeminen Armeija II. Armeija lukeminen toinen

mietinnön avoimet kohdat, mutta käsittelyä lykättiin. käsittelyä mutta kohdat, avoimet mietinnön

esittelivät uuden mietinnön Armeija II, hyväksyttiin muutamin huomautuksin. muutamin II, Armeija hyväksyttiin mietinnön uuden esittelivät

käsiteltiin armeija II sekä uuden jaoston tehtäväksi laatia luonnos mietinnön osan uudeksi muodoksihuomioiden. esitykset uudeksi osan mietinnön luonnos laatia tehtäväksi jaoston II uuden sekä armeija käsiteltiin

asetettiin vielä uusi jaosto Puro ja Martola tarkistamaan kustannusarviolaskelmia ja suuruutta. ja kustannusarviolaskelmia tarkistamaan Martola ja Puro jaosto uusi vielä asetettiin

kiinteillä linnakkeilla tai vaihtoehtoisesti keveämmin rakennetuilla pattereilla. rakennetuilla keveämmin vaihtoehtoisesti tai linnakkeilla kiinteillä

selosti Laatokan nykyisen ulkolinnoitusketjun säilyttämstä koskevaa kysymystä sekä Turun ja Vaasan sisäväylien turvaamista turvaamista sisäväylien Vaasan ja Turun sekä kysymystä koskevaa säilyttämstä ulkolinnoitusketjun nykyisen selostiLaatokan

meriupseerien koulutuksen kannalta. kannalta. meriupseerienkoulutuksen

selosti koululaivan hankkimista, Hornborg esitteli koko revision jäsenten näkökannat asiasta. Roos piti hankintaa erityisen tärkeänä tärkeänä erityisen Roos hankintaa piti asiasta. näkökannat jäsenten revision koko esitteli Hornborg hankkimista, selostikoululaivan

laatinut lisäysehdotuksen koskien palvelusajan pituutta koskevaa kysymystä. koskevaa pituutta palvelusajan koskien lisäysehdotuksen laatinut

esitteli jaostolle ne kohdat, joiden käsittelyn komitea oli lykännyt sotilasjaostoon. lykännyt oli komitea käsittelyn joiden kohdat, ne jaostolleesitteli

jatkettiin illalla osamietinnön läpikäyntiä. osamietinnön illalla jatkettiin

jatkettiin osamietinnön meri- ja rannikkopuolustus käsittelyä. rannikkopuolustus ja meri- osamietinnön jatkettiin

kuoressa).

käsiteltiin osamietintö meri- ja rannikkopuolustus II, armeija II jätetiiin nyt käsittelemättä Niukkasen esityksestä (mahd. se oli (mahd. esityksestä Niukkasen käsittelemättä nyt II II, jätetiiin armeija rannikkopuolustus ja meri- osamietintö käsiteltiin

Niukkaselle toimitettu osamietintö oli palautunut PLM:öön, kirje oli murrettu auki, jota selviteltiin missä se on murrettu auki. missäsemurrettu on selviteltiin jota auki, murrettu oli kirje PLM:öön, palautunut oli osamietintö toimitettu Niukkaselle

ei ollut tyytyväinen tulokseen, sillä ehdotuksen läpiviemiselle olisi ollut eduksi päästä kustannuksissa alle 2,5 miljardin markan. 2,5miljardin alle kustannuksissa päästä eduksi ollut olisi läpiviemiselle ehdotuksen sillä tulokseen, tyytyväinen ollut ei

esitteli kustannusarviojaoston tulokset, ei suuria vähennyksiä, joissakin kohden pieniä lisäyksiä. pieniä kohden joissakin vähennyksiä, suuria ei tulokset, kustannusarviojaoston esitteli

kustannusarviolaskelmat on nyt tarkastettu ja työ on valmis, voidaan esittää revisiolle työn tulokset. työn revisiolle esittää voidaan valmis, on työ ja tarkastettu nyt on kustannusarviolaskelmat

päätti vähentää yksityistehtaiden avustuksista 12 milj.markan vähennyksen. vähennyksen. 12 milj.markan avustuksista yksityistehtaiden vähentää päätti

Hornborg yrittää saada sen revisionin jäsenille. senrevisionin saada yrittää Hornborg

kansanedustajille on jaettu epävirallinen ulkomailla opiskelleiden meriupseerien laatima mietintö laivastorakennusohjelmasta. laivastorakennusohjelmasta. mietintö opiskelleiden meriupseerienlaatima ulkomailla epävirallinen jaettu on kansanedustajille

esitteli (PJ) kustannusarviolaskelmien olevan melkein valmiit. melkein olevan kustannusarviolaskelmien (PJ) esitteli

milj.markkaa.

Patruunatehtaan laajentamiseen varatuista varoista tehtävä 14 miljoonan säästö. Lämmitys- ja valaistusmenoista voisi vähentää 1 vähentää voisi valaistusmenoista ja Lämmitys- säästö. 14 miljoonan tehtävä varoista varatuista laajentamiseen Patruunatehtaan

mahdollisesti järjestelyjä henkilökunnan suhteen ja määrävahvuusmuutoksia kapitulanttien ja sotilasvirkamiesten suhteen. suhteen. sotilasvirkamiesten ja kapitulanttien määrävahvuusmuutoksia ja suhteen henkilökunnan järjestelyjä mahdollisesti

vähentämistä voisi leikata 12 miljoonalla markalla sekä palkkausmenojen säästöjä noin 6 miljoonan markan edestä (tarkoittaisi edestä (tarkoittaisi markan 6miljoonan noin säästöjä palkkausmenojen sekä markalla 12 miljoonalla leikata voisi vähentämistä

RA-armeijan menoja ei voitane vähentää vaikkakin ne on arvioitu varsin suuriksi. Kasarmirakennusten vuosittaisen korjausten korjausten vuosittaisen Kasarmirakennusten suuriksi. varsin arvioitu on ne vaikkakin vähentää voitane ei menoja RA-armeijan

lain näkemys arviolaskelmista. näkemys lain

käsitteli RA-armeijan uusia kustannuksia. kustannuksia. uusia RA-armeijan käsitteli

tarkisti korjatun ehdotusten ponnet. ehdotusten korjatun tarkisti

jaettu uudesti kirjoitetut kokoelmat, Kokoelma 100 sivua. Kokoelma no 2 Purolle, no 10 Grandell, no 9 Martola ja no 8sihteeri. no ja 9Martola no 10 no Grandell, 2Purolle, Kokoelma no Kokoelma100 sivua. kokoelmat, kirjoitetut uudesti jaettu

käsitteli Hornborgin ehdotusta ja ingressiä, muutosten päivityksen tekee Hornborg ja Leander. ja tekeeHornborg päivityksen muutosten ingressiä, ja ehdotusta Hornborgin käsitteli

esitteli luonnoksen mietinnön liitteiksi no 1 ja 2. 1ja no liitteiksi mietinnön luonnoksen esitteli

laatinut luonnoksen: "puolustusrevisionin ehdotus" ja ingerssi jolla jätetään mietintö Valtioneuvostolle. Jaettiin jaostolle. Jaettiin Valtioneuvostolle. mietintö jätetään ingerssijolla ehdotus"ja "puolustusrevisionin luonnoksen: laatinut

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

- -

Puro ja Martola ja Puro

uusi jaosto uusi

evl Valve evl

KomRoos

Hornborg

Leander

Puro

Kjaosto

Puro

Kjaosto

Tuomari Aarnio Tuomari

Kjaosto

Jaosto

Kjaostolle

Jaosto

Grandell

Hornborg

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

revisioni x28 revisioni

revisioni x27 revisioni

revisioni x26 revisioni

revisioni x25 revisioni

revisioni x24 revisioni

revisioni x23 revisioni

sotilasjaostox124

revisioni x22 revisioni

revisioni x21 revisioni

revisioni x20 revisioni

revisioni x19 revisioni

revisioni x18 revisioni

kustannusjaosto 8 kustannusjaosto

revisioni x17 revisioni

kustannusjaosto 7 kustannusjaosto

sotilasjaostox123

kustannusjaosto 6 kustannusjaosto

sotilasjaostox122

sotilasjaostox121

Kokous

23.10.1925

21.10.1925

20.10.1925

3.10.1925

2.10.1925

28.9.1925

23.9.1925

22.9.1925

5.9.1925

4.9.1925

3.9.1925

2.9.1925

1.9.1925 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926 Kapteeni Raine Pölösen diplomityön Liite 1 11(11)

R632_01_07

R632_01_09

R632_01_05

R632_01_09

R632_01_07

R632_01_05

R632_01_05 Arkistolähde (KA) Arkistolähde

Auer

- -

Leander

139

1 1

Puro

1 1

Huttunen

- -

Niukkanen

1 1

Vesterinen

- -

0 0 Saastamoine

Pennanen

- -

Holma

- -

Kontu

1 0

Heinrichs

0 0

Öhqvist

- -

Grandell

101

1 1

Malmberg

- -

Martola

158

1 1

1=läsnä,vielä/enää0=eiläsnä, ollut -=ei jäsenenä Wetzer

148

1 1

Hornborg

164

Kokousaktiivisuusyhteensä jäsen /

Mietinnöstä luettiin kolme eri kohtaa, jotka lopullisesti hyväksyttiin. Mietintö hyväksyttiin klo 3.35. klo hyväksyttiin Mietintö lopullisestihyväksyttiin. jotka kohtaa, kolmeeri luettiin Mietinnöstä

Päätettiin antaa palkkio sihteerille, puheenjohtajalle ja jäsenille jotka olivat tehneet suurimman työn. suurimman tehneet olivat jotka jäsenille ja puheenjohtajalle sihteerille, palkkio antaa Päätettiin

jatkoi mietinnön II käsittelyä. osan mietinnön jatkoi

14. luvun tarkastaminen, 12.luku tarkastettiin, erikoisjaoston lisäykst. erikoisjaoston tarkastettiin, 12.luku tarkastaminen, 14.luvun

käsitteli II osaa, luvut 13 ja 14. korjauksia tehtiin. 14.korjauksia 13 ja II luvut osaa, käsitteli

oli jaettu mietinnön II osa käsittäen luvut 13,14 ja 15 sekä I osan 12. luku, joka käsittää ponnet. käsittää joka 13,1412.15I luku, osan sekä ja luvut II osakäsittäen mietinnön jaettu oli

Hyväksyttin lisäysehdotukset, ja jaosto oli tehnyt tehtävänsä. tehnyt oli jaosto ja lisäysehdotukset, Hyväksyttin

kokoukseen. Niukkanen esitti ehdotuksensa. esitti Niukkanen kokoukseen.

Hornborg oli laatinut nyt omansa Puron esityksen rinnalle. Niukkasen muutosesitykset revisionin kokouksessa oli siirretty tähän tähän siirretty oli kokouksessa revisionin muutosesitykset Niukkasen rinnalle. esityksen Puron omansa nyt laatinut oli Hornborg

ehdotukseen b) päätettiin asettaa jaosto, johon kuuluivat Puro, Hornborg, Saastamoinen ja Niukkanen. ja Saastamoinen Hornborg, Puro, kuuluivat johon jaosto, asettaa päätettiin b) ehdotukseen

puolustuslaitoksesta aiheutuvia menoja voitaisiin vähentää. voitaisiin menoja aiheutuvia puolustuslaitoksesta

b)Suomen ulkopolitiikan pyrkimyksenä pitäisi olla kansainvälisten turvallisuussopimusten aikaansaaminen, jotta jotta aikaansaaminen, turvallisuussopimusten kansainvälisten olla pitäisi pyrkimyksenä ulkopolitiikan b)Suomen

olisi harkittava puolustusmenojen vähentämistä. puolustusmenojen harkittava olisi

a)komitean ehdotus on laadittu huomioonottamatta nykyisen vähemmän tavallisen kv-olotilan, jos olot muuttuvat turvallisemmaksi turvallisemmaksi jos olotmuuttuvat kv-olotilan, tavallisen vähemmän nykyisen huomioonottamatta laadittu ehdotuson a)komitean

esitti seuraavat muutokset mietinnön luvun loppuun: laitettu ponsi 29. mietintö s.335. ponsi29. mietintö laitettu loppuun: luvun mietinnön muutokset seuraavat esitti

käsiteltiin ponsia koskettava luku, joka hyväksyttiin pienin muutoksin. pienin hyväksyttiin joka luku, koskettava ponsia käsiteltiin

pakkolainasta vaan kotimaisesta lainasta, Puro oli erimieltä ja esiintoi esityksensä mukaisena. Leander saisi muotoilla asian. muotoilla saisi Leander mukaisena. esityksensä esiintoi ja erimieltä oli Puro lainasta, kotimaisesta vaan pakkolainasta

pakkolainavaroilla, jotka hankittaisiin kotimaasta. Puro oli laatinut kirjallisen ehdotuksen. Muiden mielestä ei pitäisi puhua puhua pitäisi eimielestä Muiden ehdotuksen. kirjallisen laatinut oli Puro kotimaasta. hankittaisiin jotka pakkolainavaroilla,

Puron ehdotusta ponsia käsittelevään lukuun otettavaksi lausumaksi puolustusrevisionin ehdotuksen toteuttamismahdollisuuksista toteuttamismahdollisuuksista ehdotuksen puolustusrevisionin lausumaksi otettavaksi lukuun käsittelevään ponsia ehdotusta Puron

kävi lävitse täysistunnossa lykättyjä mietintöjä, teki korjauksia. Hornborg ja Leander tekevät korjaukset. korjaukset. tekevät Leander ja Hornborg korjauksia. teki mietintöjä, lykättyjä täysistunnossa lävitse kävi

pakkolainavarioista. Päätettiin perustaa erikoisjaosto tätä varten, johon kuuluivat Hornborg, Niukkanen, Puro ja Saastamoinen. ja Puro Niukkanen, Hornborg, kuuluivat johon varten, erikoisjaostotätä perustaa Päätettiin pakkolainavarioista.

ensi käsittelyssä mietinnön luku, joka sisältää ehdotukset ponniksi. Puro esitti ehdotuksen ponsia käsittelevään lukuun lukuun käsittelevään ponsia ehdotuksen esitti Puro ponniksi. ehdotukset sisältää joka luku, mietinnön käsittelyssä ensi

rauhanajan ylläpitokustannukset, yksikkökustannuksista tehtiin huomautuksia. tehtiin yksikkökustannuksista ylläpitokustannukset, rauhanajan

käsiteltiin perustamiskustannuksia käsitteleviä arviolaskelmia. käsitteleviä perustamiskustannuksia käsiteltiin

äänestys jostakin jaa;puro+martola, ei; wetzer+niukkanen+kontu+grandell+hornborg. ei; jaa;puro+martola, jostakin äänestys

rannikkotykistössä 3 milj. Markan lisäys. Markan 3milj. rannikkotykistössä

ilmavoimissa 50 milj. Markan vähennys. Markan 50 milj. ilmavoimissa

markkaan.

uusi yhteenvetotaulukko kustannusarviolaskelmista, aiemmat kustannukset 1.928.441.784,-markkaa laskivat 1.463.741.781 laskivat 1.928.441.784,-markkaa kustannukset aiemmat kustannusarviolaskelmista, yhteenvetotaulukko uusi

Kokouksentärkein sisältö käsitellytja aiheet

Jaosto

Jaostolle

Niukkanen, Puro Niukkanen,

Hornborg, Hornborg,

Niukkanen, Puro Niukkanen,

Hornborg, Hornborg,

Puro

Niukkanen, Puro Niukkanen,

Hornborg, Hornborg,

Jaosto

- -

Puro (ja Martola) (ja Puro

esittelijä

Asiantuntija / / Asiantuntija

revisioni x33 revisioni

sotilasjaostox128

sotilasjaostox127

sotilasjaostox126

erikoisjaosto3

erikoisjaosto2

revisioni x32 revisioni

erikoisjaosto1

sotilasjaostox125

revisioni x31 revisioni

revisioni x30 revisioni

revisioni x29 revisioni

Kokous

11.1.1926

10.12.1925

8.12.1925

7.12.1925

1.12.1925

27.11.1925

20.11.1925

17.11.1925

16.11.1925

12.11.1925

11.11.1925

24.10.1925 Pvm Puolustusrevisioninjaostojen yleiskokoustenja pöytäkirjamerkinnät 8.12.1923-11.1.1926