GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 306 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN TUTKI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Turvetutkimusraportti 306

Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN TUTKITUT SUOT SEKÄ TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Sammandrag: Torvens användbarhet i de undersökta myrarna i Ingä, Sjundeä och Kyrkslätt

Summary : The mires investigated in Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi, southern Finland, and the usefulness of their peat

Espoo 1997 Sten, Carl-Göran & Moisanen, Markku, 1997. Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus . Summary: The mires investigated in Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi, southern Finland, and the usefulness of their peat. Geologian tutkimuskeskus . Turvetutki- musraportti 306 . 61 sivua, 13 kuvaaja 3 liitettä . Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut kaksikymmentäviisi Länsi- Uudellamaan suota, joista kahdeksan on Inkoossa, kolme Siuntiossa ja neljätoista Kirkkonummella . Tutkittujen soiden pinta-ala on 1160 ha ja niiden turvemäärä on yhteensä 31,7 milj . suo-m 3. Kaikkien tutkittujen soiden keskisyvyys on 2,7 m, josta Inkoon soiden 3,0 m, Siuntion 2,4 m ja Kirkkonummen 2,5 m . Suurin turpeen paksuus, 8,0 m, on mitattu Kirk- konummen Evitskog Degermossenista. Yli kahden metrin syvyisen alueen pinta-ala on 697 ha ja turvemäärä 26,8 milj. suo-m3. Koko turvemäärän keskimaatuneisuus von Postin 10-asteikolla mitattuna on 4,3 ja hyvin maatuneen turpeen 5,9 . Turpeista on rahkavaltaisia 61 % ja saravaltaisia 39 % . Suotyypeistä on rämeitä 56 %, nevoja 9 % ja korpia 9 % . Turvekankaita on 13 %, turvetuotanto- ja pehkunnostoalueita 12 % ja turvepeltoja 1 % . Suurin osa eli 66 % suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta, maataloutta tai turvetuotantoa varten . Savi on suoaltaiden yleisin mineraalimaalaji . Teolliseen turvetuotantoon soveltuu 16 suota, yhteensä 566 ha:n alalta, jossa on 14,4 milj . suo-m3 turvetta.Tuotantokelpoiseksi voidaan siis katsoa noin puolet tutkitusta suoalasta . Viidessätoista suossa on kasvuturpeen, pääosin viljelyturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa Acutifolia-valtaista rahkaturvetta 550 ha :n alalla . Tämän alueen kasvuturvemäärä on 9,9 milj . suoma. Kasvuturvetuotannossa on kaksi Inkoon suota noin 74 ha :n alueella . Energiakäyttöön soveltuvaa polttoturvetta tai vaihtoehtoisesti turvemullan raaka-ainetta on kymmenessä suossa 371 ha :n alalla 4,5 milj . suo-m3, useimmiten heikosti maatuneen turvekerroksen peittämänä . Turpeen energiasisältö 50 %:n kosteudessa on 8,2 milj . GJ eli noin 2,3 milj . MWh . Erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluu soita yhteensä 653 ha, josta 255 ha on tutkittu .

Avainsanat : suo, inventointi, energiasisältö, kasvuturve, polttoturve, suojelu, turve, Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi .

Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Geologian tutkimuskeskus PL 96 02151 ESPOO E-mail: carl-gora n sten@gsffi markku. moisanen@gsffi

ISBN 951-690-682-6 ISSN 1235-9440 Sten, Carl-Göran & Moisanen, Markku, 1997. Inkoon Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot sekäturpeen käyttökelpoisuus . Summary : The mires investigated in Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi, southern Finland, and the usefulness of their peat . [Svenskt sammandrag : De undersökta myrarnai IngA, Sjundeå och Kyrkslätt samt torvens användbarhet .] Geologian tutkimuskeskus. Turvetutkimusraportti 306 . 61 sidor, 13 figurer och 3 bilagor. Geologiska forskningscentralen (GFC) har vid torvundersökningar inven- terat 25 myrar i västra Nyland, varav åtta myrar i IngA, tre i SjundeA och fjorton i Kyrkslätt. Den sammanlagda arealen är 1160 ha. Myrarnas medeldjup är 2,7 m och det största uppmätta torvdjupet, 8 m, har uppmätts på Evitskog Degermossen i Kyrkslätt. Myrarnas torvinnehAll är sammanlagt 31,7 miljoner myr-m3. Det Over tvA meter djupa myromrAdets areal uppgAr till 697 ha och torvmängden inom detta område uppgAr till 26,8 milj . myr- m3. Torvens medelhumifieringsgrad matt med von Posts 10-gradiga skala är 4,3 och den höghumifierade torvens 5,9. Av torvmängden utgör den vitmossdominerade torven 61 % och den starrdominerade 31 %. Tall- myrarna utgör 56 %, de öppna, trädlösa myrarna 9 % och skogskärren 9 %. Utdikade torvmoar utgör 13 %, torvtäkterna 12 % och torvAkrar 1 %. Största delen eller 66 % av myrarna har utdikats närmast för skogsförbättringsåt- gärder, men delvis Aven för jordbruk och torvtäkt . Den allmännast förekommande mineraljordarten i myrarna är lera . Sexton myrar med en torvmängd av 14,4 milj . myr-m 3 på sammanlagt 566 ha eller ca. hälften av den undersökta myrarealen lämpar sig för torvproduktion. Sammanlagt 15 myrar med en areal av 550 ha innehAller 9,9 milj . myr- m3 råmaterial för industriell växttorvproduktion, varav största delen Ar Acutifolia-dominerad odlingstorv . PA tvA av myrarna i IngA produceras växttorv på en areal av ca. 74 ha . Torven i tio myrar lampar sig för energiproduktion eller alternativt som jordförbättringsmedel eller rAmaterial för torvmylla på en areal av 371 ha. Torvmängden i dessa myrar uppgAr till 4,5 milj . myr-m3, ofta under ett tjockt täcke av lAghumifierad vitmosstorv. Torvens energiinnehåll med en fukthalt av 50 % uppgär till 8,2 milj . GJ eller 2,3 milj . MWh. Myrar ingår i olika skyddsprogram på en areal av sammanlagt 653 ha, varav 255 ha undersökts .

Nyckelord : myr, inventering, bränntorv, energivärde, växttorv, myrskydd, torvtillgAngar, Ingå, SjundeA, Kyrkslätt.

Carl-Göran Sten och Markku Moisanen Geologiska forskningscentralen PB 96 02151 ESBO E-post : carl-goran sten@gsfft markku . moisanen@gsffi Sten, Carl-Göran & Moisanen, Markku, 1997. Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot ja turpeen käyttökelpoisuus . - The mires investigated in Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi, southern Finland, and the usefulness of their peat . Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306. 61 pages, 13 figures and 3 appendices . Peatland inventories were made by the Geological Survey of Finland (GSF) in an area of about 30-50 km west of Helsinki (60°N, 24°E) in southern Finland . Twenty-five mires covering a total area of 1160 ha and containing 31 .7 million m' of peat in situ were studied in the municipalities of Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi. The mean depth of the peat layers is 2 .7 m, and the greatest peat depth found 8 m . The mean humification (H) degree of the peat on von Post's scale is 4 .3. The area deeper than 2 m covers 697 ha and contains 26 .8 million m3 of peat in situ . Sixty-one per cent of the peat is Sphagnum predominant and the remainder 39 % Carex predominant. The majority of the peatland areas (66 %) have been drained, mainly for forestry, agriculture and peat production . The most common mineral soil of the peatlands is clay . The peatlands investigated are suitable for peat production in an area of 566 ha, which is about half of the area investigated, and mineable peat amounts to 14 .4 million m' in situ . Horticultural peat production is proposed for 15 peatlands in an area of 550 ha, and mineable peat, mostly Acutifolia-peat, totals to 9 .9 million m' in situ . Horticultural peat is already produced in an area of about 74 ha in two peatlands in Inkoo. Ten peatlands were found suitable for fuel peat production in an area of 371 ha . The amount of fuel peat or, alternatively, raw material for mulch available is 4.5 million m' in situ . The energy content of the fuel peat at 50 % moisture content is about 8 .2 million GJ or 2 .3 million MWh . The mires are included in various protection programmes covering an area of 653 ha, of which 255 ha have been investigated .

Key words : mire, inventory, fuel peat, energy content, horticultural peat, conservation, Holocene, Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi, Finland .

Carl-Göran Sten and Markku Moisanen Geological Survey of Finland PO Box 96 FIN-02151 ESPOO FINLAND E-mail: carl-goran sten@gsfjr markku . moisanen@gsfji SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriotutkimukset 9 Kasvuturvemääritykset 9 Polttoturvemääritykset 9 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 9 Tutkimusaineiston laskentaperusteet 9 Tutkimusaineiston tulosteet 10 INKOON TUTKITUT SUOT 13 1 . Bolstad Stormossen 13 2 . Vassböle Stormossen 14 3 . Norrmossen 16 4. Alkua Stormossen 17 5 . Joddböle Stormossen eli Joddbölemossen 18 6 . Västankvarnmossen 18 7 . Mossabölemossen 19 8 . Römossen eli Rödmossen 20 SIUNTION TUTKITUT SUOT 21 9. Djupbäck Degermossen 21 10. Vargmossen 21 11 . Tjärnmossen 24 KIRKKONUMMEN TUTKITUT SUOT 25 12. Vols Stormossen 25 13 . Gillermossen 26 14. Getberg Stormossen 27 15. Molnmossen 28 16. Evitskog Degermossen 28 17. Kantvik Stormossen 29 18. Jorvas Stormossen 30 19. Hjortronmossen eli Orrmossen 31 20. Hirlamsmossen 32 21 . Hila Stormossen 32 22. Kurkisuo eli Soidensuo 33 23. Ahvenlammensuo 35 24. Alhonsuo 36 25 . Sundsberg Stormossen 36 YHTEENVETO 37 INKOON SUOT 37 SIUNTION SUOT 39 KIRKKONUMMEN SUOT 41 INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN SOIDEN ALUEELLINEN TARKASTELU 44 Pinta-ala 44 Suotyypit ja ojitus 44 Turvelajit ja liekoisuus 46 Turpeen maatuneisuus 46 Keskipaksuus ja turvemäärä 47 Pohjamaalajit 47 Laboratoriotulokset 48 Soiden käyttökelpoisuus 48 Soiden suojelu 49 YHTEENVETO INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN SOISTA 51 SAMMANDRAG 51 MYRARNA I INGÅ 51 MYRARNA I SJUNDEÅ 53 MYRARNA I KYRKSLÄTT 54 REGIONALA RESULTAT 55 SUMMARY 57 THE MIRES IN INKOO 57 THE MIRES IN SIUNTIO 58 THE MIRES IN KIRKKONUMMI 58 REGIONAL RESULTS 59 Kirjallisuus - Litteratur - References 60 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus

JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on inventoi- (Laitala 1960), ja selostuksen on laatinut Laitala nut Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen turvevaro- (1961). javuonna 1994 . Turvevarojen inventoinnin ensisi- Tässä tutkimuksessa on selvitetty 25 suon turve- jaisena tarkoituksena on etsiä kasvuturpeen raaka- määrät ja turpeen laatu . Soista on kahdeksan In- aineeksi ja energian tuotantoon soveltuvaa turvet- koossa, kolme Siuntiossa ja neljätoista Kirkko- ta sekä osoittaa hyödyntämiseen kelpaavia alueita . nummella (kuva 1). Sekaannusten välttämiseksi Kenttätutkimuksista vastasi geologi Carl-Göran samannimisille soille on annettu kullekin lisänimi, Sten tutkimusassistentti Markku Moisanen ja kau- yleensä kylän mukaan, esimerkiksi Joddböle Stor- siapulainen Seija Kultin avustamana . Tutkimus- mossen. Tämä turvetutkimusraportti sisältää kes- assistentti Antti Leinon vuonna 1972 Tammisaa- keiset tulokset tutkituista, yleensä yli 20 ha :n ko- ren maaperäkartoituksen yhteydessä (Kujansuu ym . koisista soista, niiden turvevaroista jaturpeen käyt- 1975, Kujansuu ym . 1993) tutkimat Inkoon viisi tökelpoisuudesta sekä tutkimusten yhteenvedon . suota on liitetty tähän raporttiin . Länsi-Uuden- Turvenäytteiden laboratoriomääritykset ovat maan soista on aikaisemmin julkaistu Tammisaa- tehneet laborantti Tarja Koski ja laboratorioapu- ren turveraportti (Sten & Moisanen 1994) . Tutki- lainen Pirkko Böök, raportin piirrokset on tehnyt musalueen maaperää on kartoitettu mittakaavassa kartanpiirtäjä Reetta Strang ja englanninkielisen 1 :100 000 (Repo 1969), ja tästä on julkaistu myös osan on tarkastanut Gillian Häkli, joille tekijät maaperäkartan selitys (Repo ym . 1970) . Alueen esittävät parhaat kiitoksensa . kallioperää on kartoitettu mittakaavassa l : 100 000

TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT

Kenttätutkimukset

Kenttätutkimuksissa soille laadittiin linjaverkos- tettiin desimetrin tarkkuudella turpeen maatunei- tot. Ne koostuvat kunkin suon hallitsevan osan suus (H) von Postin 10-asteikolla, pääturvelajit poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan koh- lisätekijöineen ja niiden suhteelliset osuudet (6- tisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja tupasvillan Häikiö 1984). Poikkilinj ojen väli on yleensä 400 m, kuitujen määrä (6-asteikolla) . Lahoamattoman puu- ja tutkimuslinjoilla paaluin merkityt kairaus- ja aineksen osuus (liekoisuus) määritettiin siten, että syvyyspisteet vuorottelevat 50 m :n välein. Pienet tutkimuspisteen ympärillä pliktattiin 10 kertaa kah- suot tutkittiin hajapistein . Myös tällöin pyrittiin 5 den metrin syvyyteen. Todetut lieko-osumat il- - 10 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti . moitetaan suon yli metrin syvyiseltä osalta 0 - 1 Tutkimuslinjat on vaaittu vähintään 50 metrin pis- metrin sekä 1 - 2 metrin välisestä syvyyskerrok- tevälein. Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiin- sesta kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä . topisteverkon N60 -korkeustasoon . Lisäksi määritettiin suon pohjamaalajit . Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella so- pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, ve- veltuvat joko kasvuturve- tai polttoturvetuotantoon, tinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina otettiin näytteet laboratoriomäärityksiä varten . suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen Näytteet otettiin suon pinnasta pohjaan jatkuvana korkeus (dm), puuston puulajisuhteet prosenttei- sarjana käyttäen halkaisijaltaan 80 mm :n tarkka- na, puuston tiheys-ja kehitysluokat ja mahdolliset tilavuuksista mäntäkairaa . (Lappalainen, Sten ja hakkuut. Häikiö 1984) . Kairaukset tehtiin 50 cm :n kannulla varustetulla suokairalla. Kairauksin turvekerrostumista määri-

7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

Kuva 1 . Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkitut suot sijaitsevat laakiokeitaiden (1) alueella Suomen suoalueja- on mukaan (Ruuhijärvi 1983) . Figur 1 . De inventerade myrarna i Inga, Sjundeå och Kyrkslätt ligger inom platåhögmossarnas område (1) i Finlands myrregioindelning (Ruuhijärvi 1983) . Fig. 1. The peatlands investigated in Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi are located in the plateau bog area (1) in the regional distribution of mires in Finland (Ruuhijärvi 1982) .

INKOO, INGÅ SIUNTIO, SJUNDEA 1 . Bollstad Stormossen 9. Djupbäck Degermossen 16 . Evitskog Degermossen 2. Vassböle Stormossen 10. Vargmossen 17 . Kantvik Stormossen 3. Norrmossen 11 . Tjärnmossen 18 . Jorvas Stormossen 4. Alkua Stormossen KIRKKONUMMI . 19. Hjortronmossen 5. Joddböle Stormossen KYRKSLÄTT 20. Hirlamsmossen 6. Västankvarnmossen 12 . Vols Stormossen 21 . Hila Stormossen 7 . Mossabölemossen 13 . Gillermossen 22. Kurkisuo-Soidensuo 8 . Römossen 14 . Getberg Stormossen 23 . Ahvenlammensuo 15 . Molnmossen 24. Alhonsuo 25. Sundsberg Stormossen

8 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus

Laboratoriotutkimukset

Laboratorionäytteistä määritettiin heti näytteen- °C:ssa) . Kaikkien näytteiden kuiva-aineen määrä ottohetkellä maastossa turvelaji ja maatuneisuus . on ilmoitettu tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3), ja Laboratoriossa määritettiin vesipitoisuus prosent- tuhkapitoisuus (hehkutusjäännös) prosentteina kui- teina märkäpainosta (kuivatus lämpökaapissa 105 va-aineesta (poltto 815 ± 25°C :ssa).

Kasvuturvemääritykset

Kasvuturvenäytteet on luokiteltu kolmeen ryh- metri (mS/m) . Vaihtokapasiteetti ilmentää turpeen mään : Acutifolia, Cuspidataja Palustria. Näytteet ravinteiden pidätyskykyä . Vaihtokapasiteetti kuivatettiin 40°C:ssa ja happamuus (pH-arvo) ja (CEC) määritetään pH 7:ssä ja pH 9 :ssä barium- johtokyky määritettiin 3 g :sta kuivaa turvetta se- asetaattimenetelmää käyttäen ja tulokset ilmoite- koitettuna 50 ml: aan tislattua vettä. Turve/vesiseos taan pH 7 :ssä milliekvivalentteina/100 g (meq/100 saa seistä yön yli ennen pH :n ja johtoluvun määri- g) (Puustjärvi 1956) . tystä. Johtoluku (jl) ilmoitetaan millisiemenseinä/

Polttoturvemääritykset

Polttoturvenäytteistä määritetään pH-arvo mä- turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50 ja 35 . Osas- rästä turpeesta. Lämpöarvo määritetään LECO AC- ta näytteistä on määritetty rikkipitoisuus LECO 300 -kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tehollinen SC- 13 2-rikkianalysaattorillaja tulokset ilmoitetaan lämpöarvo lasketaan sekä kuivalle turpeelle että % :eina kuiva-aineesta .

TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET

Tutkimusaineiston laskentaperusteet

Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan sy- Suota on suositeltu polttoturvetuotantoon, mi- vyysvyöhykkeisiin, joiden rajat ovat 0,3 ; 1,0 ; 2,0 ; käli siellä on vähintään 10 ha turvelajin ja maatu- 3,0; 4,0; 5,0 ja 6,0 m . Jokaiselta syvyysvyöhyk- misasteen (yleensä yli 5,0) puolesta tuotantoon keeltä erikseen lasketut turvemäärät yhdistämällä soveltuvaa yhtenäistä, yli 2 m :n syvyistä aluetta . saadaan suon kokonaisturvemäärä selville . Maa- Käyttökelpoisen polttoturpeen määrää laskettaes- tuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden sa on keskisyvyydestä vähennetty 0,5 m :n turveker- määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painotta- ros, joka vastaa suon pohjalle jäävää runsastuh- en. kaista kerrosta . Turpeen tuhkapitoisuus (hehku- Turve jaetaan käyttökelpoisuuden mukaan po- tusjäännös) ei saa ylittää 10 % :a, eikä rikkipitoi- tentiaaliseen kasvuturpeeseen, väliturpeeseen ja suus 0,3 %:a (Polttoturpeen laatuohje 1989) . polttoturpeeseen . Kullekin ryhmälle lasketaan sy- Suota on suositeltu teolliseen kasvuturvetuotan- vyysvyöhykkeittäin keskimääräinen turvepaksuus toon, mikäli siellä on vähintään 10 ha turvelajin ja ja turvemäärät sekä kokonaismaatuneisuus . maatumisasteen puolesta tuotantoon soveltuvaa

9 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen yhtenäistä, yli metrin syvyistä aluetta. Heikosti ka-aineeksi (Kasvuturvestandardi 1980) (Liite 3) . maatuneet rahkaturpeet määritetään ja erotetaan jo Väliturpeisiin kuuluvat ne rahkavaltaiset tur- maastossa kolmeen ryhmään : Acutifolia (A)-, peet, joiden keskimaatuneisuus on korkeintaan H4 Palustria (P)- ja Cuspidata (Q) -turpeisiin (Lap- ja jotka eivät kuulu edellä määriteltyihin poten- palainen, Sten ja Häikiö 1984, s . 32-34). tiaalisiin kasvuturpeisiin . Potentiaalinen kasvutur- Rahkaturve sopii viljelyturpeen raaka-aineeksi, ve saa sisältää väliturvetta enintään 20 cm :n kerrok- jos sen maatuneisuus on Hl _ 3 ja siitä on Acutifolia- sina. Jos väliturvetta on yli 20 cm, määritellään sen ryhmään kuuluvaa rahkaturvetta vähintään 5/6 . alla oleva potentiaalinen kasvuturvekin välitur- Muina turvetekijöinä saavat olla ainoastaan tupas- peeksi . Väliturvetta käytetään lähinnä ns . viherra- villa (Er) tai tupasluikka (Tr), joita voi olla kor- kentamiseen . keintaan 2/6 . Potentiaalinen kasvuturvekerros on Poittoturpeita ovat maatuneet rahkaturpeet (St yleensä suon päällimmäisin osa, jonka alla ovat H5 _ 10) sekä kaikki sara- ja ruskosammalturpeet (Ct mahdolliset väli- japolttoturpeet. Rahkasammalista ja Bt H,_10). Polttoturpeen katsotaan alkavan en- Acutifolia-ryhmän ruskorahkasammal (Sphagnum simmäisestä sara- tai ruskosammalvaltaisesta tur- fuscum) soveltuu parhaiten I luokan, muiden ryh- vekerroksesta. Tällöin polttoturpeeksi luetaan myös mien rahkasammalet II luokan kasvuturpeen raa- saraturpeen alainen rahkaturve .

Tutkimusaineiston tulosteet

Tutkituista soista on laadittu suokartat (1 :10 000). kaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri Kartoista ilmenevät kairauspisteiden sijainti, tur- luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), peen keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen, vähän (1,0 - 1,9 %), kohtalaisesti (2,0 - 2,9 %), rahkavaltaisen pintakerroksen ja koko turveker- runsaasti (3,0 - 3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli roksen paksuus (kuva 2) . Karttoihin on piirretty 4%). myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät Tutkimuslinjan ilmansuunta ja suon absoluuttiset (1 m, 2 m,3mjne.). korkeudet ovat profiilikehyksien reunoissa . Edellä Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikki- kuvattuja suokarttoja ja -profiileja on käytetty hy- leikkausprofiilein (kuva 3) . Maatuneisuutta ku- väksi selvitettäessä teolliseen tuotantoon sovel- vaavissa profiileissa von Postin 10-asteikko on tuvien kasvu- ja polttoturpeiden määrää ja niiden jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut esiintymisen laajuutta. (Hl _ 3), keskinkertaisesti maatunut (H4) sekä kohta- Suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mah- laisesti ja hyvin maatunut (H5-10) . Turvelajipro- dolliset poikki leikkauskuvat ja laboratorioanalyy- fiileihin on merkitty kairauspisteen yläpuolelle sien tulokset, säilytetään kuntakohtaisina arkis- suotyyppi, luonnontilaisena tai muuttuneena, sekä toraportteinaGeologian tutkimuskeskuksessa (Sten liekoisuus murtolukuna: osoittajassa lieko-osumi- & Moisanen 1997a, b, c) . Tästä aineistosta voi en määrä 0 - 1 m :n syvyydessä ja nimittäjässä tilata suo- tai tilakohtaisia tulosteita, kuten karttoja osumien määrä 1 - 2 m :n syvyydessä . Prosen- ja poikkileikkauskuvia selostuksineen . ttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mu-

1 0

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus

NORRMOSSEN, INKOO - INGA I

5iu61100x_

SIUNTIO LOHJAN KUNT

0 NkOp 1 • A200.320m P 1 . 5.5 - A 600 .23o,,

5 .5 .5 5 M 0/14 5 . • 0 A 1000 .1 4 .6 0/13 0 . 25 Flyd- 40916 ~. 2m PO 0110 ; 6 /rAtk~~ :9 5 .7 T' 0 1 019~ 130i14 0/1 0/27 `! 4.6 5~ 6 ~ 4 .9- 4 m 0 6,9 /24 3/26 2/24 .5 . 5 .4 / 5 _Ö/IS ~ö/s A1500 N :5 . 3 5 4 1 i % P 2 7~00/3~ .7 ' 0/3 0,p 0\6.0 0/l i I I 'R200-~90m : n600.23hm . . B .0 0 yr R1000-260 .

500 P . . I I n GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimukset 1994

Kuva 2. Esimerkki suokartasta, johon on merkitty tutkimuslinjasto sekä tutkimuspisteittäin turpeen maatuneisuus ja paksuus . Merkkien selite liitteessä 1 . Figur 2. Ett exempel på en myrkarta med forskningslinjernas borrpunkter sarat torvens humifieringsgrad och djup . Teckenförklaring i bilaga 1 . Fig. 2. A mire map showing the peat investigation sites with degree of humification and depth ofpeat layer. For abbreviations, see appendix 1 .

1 1

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

VARGMOSSEN SIUNTIO R-SELKML I NJR . KL .2032 06

M MPY MRRTUNEISUUS SSW M MPY 52 NNE _52

_51

_50

_49 III 11 II, I I 48 0 91111111 _47 P _46

_45

-44

SUOTYYPIT,LIEKO-OSUMRT,TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT NKOJ IR IR 5/1 0/1 1R 1/4 IR IR IR 2/2 TR IR 0/4 2/0 NK NK O/0 A 3/1 3/2 1/1 3/1 'RHSNMU

o AL

i i i I I A 950m 800 600 400 200 AO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimukset 1994

Kuva 3 . Esimerkki maatuneisuus- (yllä) ja turvelajiprofiilista (alla). Merkkien selite liitteissä 1 - 2. Figur 3 . Ett exempel på humifierings- (ovan) och torvslagsproiiler (under) . Teckenförklaring i bilaga 1-2 . Fig. 3 . Humilcation (above) and peat types (below) in a mire cross-section . For abbreviations, see appendices 1-2.

1 2

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- esimerkkinä laakiokeitaasta, jonka sarajuotti ja- sen keskimaatuneisuus on 4,6 ja koko turveker- kaa kahdeksi erilliseksi rahka-alueeksi . Suon itä- rostuman 4,0 . Suon pohjoisosassa heikosti maatu- reunaa seurailee vielä luonnonpuro, tosin enimmäk- nut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin nel- seen rehevän kasvillisuuden peittämänä . jän ja puolen metrin syvyyteen . Suurin turvepaksuus, 5,1 m, on mitattu suon eteläosasta . Rahkavaltaisia turpeita on 54 % ja saravaltaisia 2 . Vassböle Stormossen 46 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä Vassböle Stormossen (kl . 2032 02) sijaitsee 25 % ja tupasvillarahkaturpeita 24 %. Turpeiden noin 8 km Inkoon keskustasta koilliseen (kuva 1) . yleisimmät lisätekijät ovat lähinnä saraturpeisiin Suon pinta on 26,5 - 31 m mpy ja viettää lounaa- liittyvä puuaines ja rahkaturpeiden tupasvilla, jot- seen. Ojien ja suon eteläreunalla virtaavan "sala- ka kumpikin muodostavat noin 6 % suon turvemas- puron" keräämät vedet purkautuvat lounaisreunalta sasta. Tästä on kuljuturpeille tyypillisen leväkön lähtevään laskuojaan ja edelleen Ingarskilaån - osuus tästä on viitisen prosenttia ja saraturpeiden Torbackaånin kautta Degeröfjärdeniin (Suomenlah- kortteen vajaat neljä . Varpuainesta on noin pro- teen). Lounaassa, lännessä ja luoteessa suo rajoit- sentti. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon tuu lähinnä turvepohjaisiin peltoihin, mutta pai- turvemäärästä ovat : rahka 48 %, rahkasara 41 %, koin myös savikoihin, kaakossa savipeltoon . Muu- sararahka 6 % ja sara 5 % . alla suota rajoittavat kalliopaljastumat sekä näiden Suon tavallisin pohjamaalaji on liejusavi ja savi ; väliset moreeni- ja hiekkakerrostumat . Hiekka- reunoilla on lisäksi kalliota, moreenia ja hiekkaa. kerrostumia on erityisesti suon eteläreunalla (Repo Hiekka esiintyy myös 20 - 40 cm :n savi- ja 30 - 95 1969) . Kulkuyhteydet suolle ovat erinomaiset sen cm :n liejusavikerroksen alla sekä 3 - 10 cm :n keski- ja pohjoisosassa sijaitsevalle turvetuotan- paksuisena kerroksena liejusavi- ja savikerrosten toalueelle johtavan tien ansiosta . Vassböle Stor- välissä. Pohjakerrostumien monipuolisuutta vielä mossenin kokonaispinta-ala on 112 ha, yli metrin lisää suon eteläreunalta liejusaven ja pohjahiekan syvyisen alueen 103 haja yli kahden metrin syvyi- välistä, 5 .0 - 5 .3 m:n syvyydestä löydetty kuo- sen 91 ha. Tutkimuspisteitä on 47 jatutkimuspiste- risora- eli simpukkamaakerrostuma, joka koostuu tiheys 4,2/10 ha (kuva 5) . eloperäisen ja mineraaliaineksen ohella muinaisen Yleisimmät suotyypit ovat keski-ja pohjoisosan Itämeren aallokon rannalle huuhtomista sinisim- jyrsin- ja palaturpeen nostoalueet, joita on yhteen- pukan (Mytilus edulis) kuoren palasista. Liejuja on sä 36 % suotyyppihavainnoista, sekä lähinnä suon suoaltaan pohjamaan päällä 5 - 35 cm :n paksuisena keskiosassatavattavat isovarpuräme jakeidasräme kerrostumana . rahkarämekermeineen ja lyhytkorsineva- sekä sil- Suossa on heikosti maatunutta rahkaturvetta, mäkenevakuljuineen . Suon reunojen ja laitaosien pääosin II luokan kasvuturvetta, yli metrin syvyi- suotyypeistä tavallisimpia ovat ruoho- ja heinä- sellä 62 hain alueella. Yli metrin syvyisen suon korpi sekä ruohoturvekangas . Suon pinnan keskiosan kasvuturvemäärästä on Acutifolia-ryhmän määräinen rahkamättäisyys on 19 % ja mättäiden turpeita 36 %, Palustria-turpeita 4 %, Cuspidata- korkeus 2 dm . Ojituksen ja turvetuotantoalueiden turpeita 52 % ja muita Sphagnum-turpeita 8 % . vuoksi suon luonnontilaisuusaste on vain noin 8 % . Suon luoteisosan turvekerrostumasta on otettu näyt- Eniten ojitusta on suon länsi- ja luoteisosassa, teet laboratorioanalyysejä varten . Täältä on aikoi- luonnontilaisia suotyyppejä puolestaan lähinnä naan nostettu hiukan rahkaturvetta kuivikekäyt- suon itäosassa. Kuivatusmahdollisuudet ovat koh- töön . talaisen hyvät, joskin voimaperäisempi kuivatus Heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen alla vaatisi lounaisreunalta lähtevän lasku-uoman sy- on suon yli kahden metrin syvyisellä 49 ha :n alalla ventämistä ja siis suon kynnyskorkeuden alenta- energiantuotantoon tai vaihtoehtoisesti turvemul- mista. lan raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta . Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- Kokonsa ja turvemääriensä puolesta Bollstad sen keskimaatuneisuus on 6,4 ja koko turveker- Stormossen soveltuu teolliseen turvetuotantoon . rostuman 4,6 . Suon kaakkoisosassa heikosti maa- Turpeen laatu sekä ennen kaikkea suon kaak- tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin koislaidan kaatopaikka ja siitä johtuvat kuiva- neljän ja puolen metrin syvyyteen . Suurin turve- tusvaikeudet ympäristöriskeineen asettavat omat paksuus, 5,9 m, on mitattu suon kaakkoisosasta . rajoituksensa turvetuotannolle. Rahkavaltaisia turpeita on 62 % ja saravaltaisia Suon luonnontilaiset osat vaihtelevine suo- 38 % turpeen kokonaismäärästä . Tupasvilla- tyyppeineen sopisivat mainiosti suojelukohteeksi rahkaturpeita on tästä määrästä 25 % ja puun sekä

1 4 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita 28 % (kuva Vassböle Stormossenissa on heikosti maatunut- 6). Turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat useim- ta rahkaturvetta yli metrin syvyisellä 103 ha :n miten saraturpeisiin liittyvä puuaines ja rahka- alueella. Yli metrin syvyisen suon osan kasvuturve- turpeiden tupasvilla, jotka kumpikin muodostavat määrästä on Acutifolia-valtaisia turpeita 73 %, noin 6 % suon turvemassasta . Varpuainesta on Palustria-turpeita 9 %, Cuspidata-turpeita 14 % ja vajaat 2 % ja saraturpeiden kortetta ja järviruokoa muita Sphagnum-turpeita 4 % . Suon keski- ja poh- kumpaakin noin prosentti . Pääturvelajit ja niiden joisosassa on yhtenäinen noin 24 ha :n jyrsinturve- prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat : rahka kenttä, josta toiminimi Ingå Torv nostaa kasvu- 59 %, rahkasara 35 %, sararahka 3 % ja sara 3 % . turvetta (kuva 6) . Jyrsinturvekentän länsi-, itä- ja Suon tavallisin pohjamaalaji on liejusavi ja savi ; kaakkoispuolella on laajoilla alueilla vanhoja, reunoilla on myös kalliota, moreenia, hiekkaa ja yleensä alle puolen metrin syvyisiä turvehautoja, paikoin hiesua . Suon itäosan pohjakerrostumista joista aikoinaan on nostettu heikosti maatunutta on tavattu liejusavessa 10- 20 cm :n saviliejukerros rahkaturvetta kuivikkeeksi. Jyrsinturvekentän reu- ja hienodetritusliejusta 10 cm :n liejusavikerros, nasta, suon länsiosan entisen pehkualueen todisteet suon paikalla olleen muinaisaltaan ve- turvekerrostumista on otettu näytteet laboratorio- denpinnan korkeusvaihteluista . Liejuja esiintyy analyysejä varten. yleisesti miltei koko suoaltaassa pohjamaan päällä Heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen alla 0,1 - 1,1 m:n kerrostumana . on energiantuotantoon soveltuvaa turvetta tai vaihtoehtoisesti turvemullan raaka-ainetta suon yli kahden metrin syvyisellä 91 ha :n alueella.

Kuva 5 . Tutkimuspisteiden sijainti Vassböle Stormossenilla . Peruskarttalehti 2032 02 mittakaava 1 :20 000. Maanmittauslaitos, Helsinki 1990, julkaisulupa nro 43/MAR/97 . Figur 5 . Borrpunkternas lage på Vassböle Stormossen . Grundkarta 2032 02 i skala 1 :20 000. © Lantymäteristyrelsen, Helsingfors 1990, publikationstillstånd n :r 43/MAR/97. Fig. 5. Location o investigation sites on the mire Vassböle Stormossen on basic map sheet 2032 02, scale 1 :20 000. By permission ofthe National Land Survey of Finland, licence no . 43/MAR197.

1 5

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus

si suolla ei ole lainkaan luonnontilaisia suotyyppejä . vät suon länsi- ja itäpäähän, muualle huonot . Alki- Kuivatusmahdollisuudet ovat erinomaiset . la Stormossenin kokonaispinta-ala on 102 ha, yli Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen metrin syvyisen alueen 93 haja yli kahden metrin keskimaatuneisuus on 5,4 ja koko turvekerrostuman syvyisen 84 ha. Tutkimuspisteitä on 39 ja tutki- lähes sama eli 5,3 . Heikosti maatunutta, rahka- muspistetiheys 3,8/10 ha. valtaista pintaturvetta on suossa vain nimeksi itä- Yleisin suotyyppi on keskiosan keidasräme rah- osan isovarpurämettä lukuun ottamatta, missä hei- karämekermeineen ja lyhytkorsineva- sekä silmä- kosti maatunut rahkaturve ulottuu suppealla alu- kenevakuljuineen . Keidasrämettä on kaikkiaan eella 2,5 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 46 % suotyyppihavainnoista. Suon reunoilla ja lait- 3,3 m, on mitattu suon itäosasta . amilla on rahkarämettä, kangasrämettä, varsinais- Saravaltaisia turpeita on 95 % ja rahkavaltaisia ta saranevaa ja isovarpurämettä . Ojitusta on vain 5 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen suon länsi- ja lounaisreunalla sekä paikoin poh- jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä jois- ja eteläreunalla, joskin eteläreunan ojat ovat 54 % ja tupasvillarahkaturpeita vain noin 2 % . hyvin vanhoja. Kaakkoisosassa on lähde ja siitä Turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat saraturpei- lähtevä oja sekä aivan suon kaakkoisreunalla pieni den puuaines, jota on 14 % turvemassasta, korte lampi . Suon luonnontilaisuusaste on tutkimuspiste- (9 %) ja järviruoko (3 %) . Varpuainesta on vajaat havaintojen perusteella noin 92 % . Kuivatusmah- kaksi prosenttia. Pääturvelaj it ja niiden prosentti- dollisuudet ovat kohtalaisen hyvät . osuudet suon turvemäärästä ovat : rahkasara 74 %, Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- sara 21 % ja rahka 5 % . sen keskimaatuneisuus on 5,2 ja koko turveker- Suon pohjamaalajeja ovat yksinomaan liejusavi rostuman 3,4 . Suon keskiosassa heikosti maatunut, ja savi. Liejuja on erityisesti suon keski- ja itä- rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin viiden ja osassa 0,1 - 2,4 m :n paksuisena kerrostumana poh- puolen metrin syvyyteen . Suurin turvepaksuus, jamaan päällä . Täältä on löydetty myös vesipäh- 6,3 m, on mitattu suon keskeltä . kinän (Trapa natans) hedelmiä karkeadetrituslie- Rahkavaltaisia turpeita on 86 % ja saravaltaisia justa. Muualla liejukerrostumat ovat ohuita (5 - 15 14 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen cm), ja koostuvat lähinnä vain saviliejusta . Suon jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä länsiosasta on löydetty rautaokrasaostuma liejusa- 4 % ja tupasvillarahkaturpeita 51 % . Turpeiden vesta 154 - 157 cm:n syvyydestä . yleisin lisätekijä on rahkaturpeissa, joskus myös Norrmossenissa on energiantuotantoon tai vaih- saraturvekerroksen yläosassa esiintyvä tupasvilla, toehtoisesti turvemullan raaka-aineeksi soveltu- jonka jäännökset muodostavat noin 11 % suon vaa hyvin maatunutta turvetta suon yli kahden turvemassasta . Kuljuturpeille tyypillisen leväkön metrin syvyisellä 16 ha :n alalla. Suon itäosassa on osuus tästä on vajaat kaksi prosenttia ja saratur- yhtenäinen, vain noin hehtaarin laajuinen ja yli peiden järviruo'on vähän alle prosentti . Puuainesta, kolmen metrin syvyinen alue, jossa on heikosti joka liittyy saraturpeisiin ja maatuneisiin rahka- maatunutta rahkaturvetta . Tämä rahkaturve on erin- turpeisiin, on runsas prosentti kokonaisturvemää- omaista, I luokan kasvuturpeen raaka-ainetta . rästä. Pääturvelajitja niiden prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat: rahka 73 %, rahkasara 14 %, ja sararahka 13 % . 4. Alkila Stormossen Suon tavallisimmat pohjamaalaj it ovat liejusavi ja savi, reunoilla hiekka ja kallio . Liejuja on suoal- Alkua Stormossen (kl. 2032 02) sijaitsee taan syvimmissä osissa pohjamaan päällä 10 - 100 runsaat 5 km Inkoon keskustasta koilliseen Helsin- cm:n paksuisena kerrostumana . Liejun ja saven ki-Hanko -tien pohjoispuolella (kuva 1) . Suon pin- välissä, liejusaven ja saven välissä sekä savessa on ta on 19 - 23 m mpy ja viettää länteen ja lounaa- yleisesti 2 - 30 cm :n hiekka- ja hietakerroksia . seen. Länsiosasta lähteviä ojia myöten vesiä pur- Suon pinta-alasta 100 ha sisältyy valtakunnalli- kautuu sekä suon pohjoispuolella virtaavaan seen soidensuojelun perusohjelmaan (Komitea- Ingarskilaåniin että etelään Sjöängsbäckeniin . Ete- mietintö 1977, 1980) . Etelä-Suomen rannikkoalu- läreunalta lähtevää ojaa myöten laskee suon vesiä een laakiokeitaiden tyypillisenä edustajana, hel- niinikään Sjöängsbäckeniin ja edelleen Kyrkfjär- pohkojen kulkuyhteyksien takia ja luonnontilai- denin Dalsundetiin . Ingarsilaån-Torbackaån las- suutensa puolesta suo soveltuu myös erinomaisesti kee Suomenlahden Degeröfjärdeniin . Lännessä suo koulutus- ja virkistysalueeksi . Kokonsa ja turve- rajoittuu turvepeltoon ja -niittyyn, muualla kallio- määriensä puolesta Ålkila Stormossen soveltuisi paljastumiin ja näiden välisiin hiekkakerrostumiin teolliseen kasvuturvetuotantoon . (Repo 1969). Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hy-

1 7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report ofPeat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

5. Joddböle Stormossen eli Joddbölemossen peisiin liittyvät tupasvillan jäännökset muodostavat noin 10 % suon turvemassasta . Saraturpeiden Joddböle Stormossen eli Joddbölemossen (kl . ja maatuneiden rahkaturpeiden puuaineksen osuus 2014 10) sijaitsee 4,5 km Inkoon keskustasta län- tästä on vähän yli 8 % ja saraturpeiden järviruo'on silounaaseen Inkoon syväsataman pohjoispuolella vajaat kaksi prosenttia . Varpuainesta on vajaa pro- (kuva 1) . Suon pinta on 17 - 19,5 m mpy ja viettää sentti. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon reunoille sekä kokonaisuudessaan itään ja kaak- turvemäärästä ovat: rahka 59 %, rahkasara 32 % ja koon. Ojaverkoston keräämät vedet purkautuvat sararahka 9 % . kaakkoisosasta lähtevää laskuojaa myöten Norrf är- Suon tavallisimmat pohjamaalajit ovat savi sekä denin Djupvikeniin (Suomenlahteen) . Suo rajoit- reunoilla kallio ja moreeni . Reunoilla on paikoin tuu suurimmaksi osaksi kalliopaljastumiin sekä myös hiekkaa ja keskiosassa satunnaisesti saven näiden väliseen moreenimaastoon. Lännessä ja päällä liejusavea . Suoaltaan itäosassa on suppeah- luoteessa on hiekkakerrostumia, pohjoisessa ja kolla alueella pohjamaan päällä liejua 10 - 30 cm:n koillisessa kalliosaarekkeita (Kujansuu ym . 1975) . paksuisena kerrostumana. Kaakkoisreunalla kulkee Inkoon voimalaan ja sy- Joddböle Stormossenissa on noin 50 ha :n jyr- väsatamaanjohtava maantie, ja länsireunaa sivuaa sinturvekentältä nostettu kasvuturvetta 1970-lu- tie turvetuotantoalueelle . Kulkuyhteydet ovat eri- vun alkupuolelta lähtien, joten heikosti maatuneesta nomaiset. Joddböle Stormossenin kokonaispinta- rahkapatjasta lienee jäljellä vain noin 0,5 - 1 m:n ala on 93 ha, yli metrin syvyisen alueen 83 haja yli kerros saraturpeen päällä . Alunperin suon yli met- kahden metrin syvyisen 68 ha. Tutkimuspisteitä on rin syvyisellä 83 hain alueella oli heikosti maatu- 17jatutkimuspistetiheys 1,8/10 ha. On huomattava, nuttaAcutifolia- ja Cuspidata-rahkaturvettatupas- että tiedot turvekerrostumien paksuudesta sekä villan ja leväkön jäännöksineen keskimäärin 2,2 turpeiden laadusta, keskimaatuneisuudesta ym . m :n paksuudelta . Jäljellä olevan rahkakerroksen ominaisuuksista perustuvat tutkimuksiin,jotkateh- alla on energian tuottamiseen tai turvemullan raa- tiin ennen kuin laajamittainen turvetuotanto suolla ka-aineeksi soveltuvaa turvetta yli kahden metrin aloitettiin . syvyisellä 68 ha:n alalla. Polttoturpeeksi tai turve- Suon pinta-alasta on nykyisin noin 50 hajyrsin- mullaksi luokiteltava turve on vielä lähestulkoon turvekenttänä, josta nostetaan kasvuturvetta . Tur- kokonaan hyödyntämättä . vetuotanto on aloitettu 1970-luvun alkupuolella . Joddböle Stormossenin koillisosasta noin 10 ha Jyrsinturvealuetta, joka oli alunperin enimmäk- on metsähallituksen aarnialuetta, joka on jätetty seen keidasrämettä lyhytkorsineva- ja silmäkene- tämän tutkimuksen ulkopuolelle . vakuljuineen, on suotyyppihavainnoista 82 % . Tämän alueen ulkopuolella suon reunoilla on mm . isovarpurämettä, korpirämettä ja nevakorpea . Reu- 6. Västankvarnmossen namien mäntyvaltaisissa, keskitiheissä sekametsi- köissä puut ovat yleensä taimikko- ja riuku- sekä Västankvarnmossen (kl . 2014 11) sijaitsee In- pinotavara-asteella. Järeämpiä runkoja on erityi- koon ja Karjaan rajalla noin 9,5 km Inkoon keskus- sesti suon itäreunalla . Ojituksen ja turvetuota- tasta länsiluoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 17 - ntoalueen vuoksi luonnontilaisia suotyyppejä on 18,5 m mpy ja viettää koilliseen ja koillisosassa vain laitaosissa nimeksi . Kuivatusmahdollisuudet kaakkoon. Ojaverkoston keräämät vedet purkau- ovat hyvät, ainakin siihen saakka, kunnes suon tuvat suon pohjois- ja koillisreunalla virtaavaan pinta on jyrsitty kynnyskorkeuden (n . 17 m mpy) valtaojaan ja edelleen Ingå ån kautta Inkoon sata- tasolle . maan eli Suomenlahden Kyrk f ärdeniin . Lännessä Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen ja luoteessa suo rajoittuu savipeltoihin, idässä ja keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turvekerrostuman koillisessa turvepeltoihin . Etelässä suota rajoitta- 3,9. Suon keskiosassa heikosti maatunut, rahka- vat moreeni ja kalliopaljastumat, pohjoisessa sa- valtainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan noin vikko ja hiekkakerrostuma (Kujansuu ym . 1975). 4,5 metrin syvyyteen . Suurin turvepaksuus, 5,5 m, Eteläreunaa sivuaa vanhan Helsinki-Karjaa -rau- on mitattu suon keskiosasta . tatien osa, joka radan oikaisun vuoksi on poistettu Rahkavaltaisia turpeita on 68 % ja saravaltaisia rautatieliikenteestä . Kulkuyhteydet ovat hyvät, 32 % turpeen kokonaismäärästä. Tupasvilla- vanha radan pohja mukaanluettuna erinomaiset . rahkaturpeita on tästä määrästä 41 % ja puun sekä Västankvarnmossenin kokonaispinta-ala on 30 ha, varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita 29 % . Tur- yli metrin syvyisen alueen 21 haja yli puolentoista peiden yleisimmät lisätekijät ovat tupasvilla ja metrin syvyisen 9 ha. Tutkimuspisteitä on 10 ja puuaines. Rahkaturpeisiin, vain harvoin saratur- tutkimuspistetiheys 3,3/10 ha. Västankvarnmos-

1 8 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus senista on 15 ha Karjaan kunnan puolella, mutta pienehköjä kalliopaljastumia (Kujansuu ym . 1975) . suota on kuitenkin turvemääriensä, turpeittensa Tiet sivuavat suon reunaa sekä lounaassa että koil- laadun ym. ominaisuuksiensa puolesta käsitelty lisessa, ja suon halki kulkee reunapeltoja yhdistä- kokonaisuutena. Turvemääriensä puolesta suo pai- vä ajoura. Kulkuyhteydet suolle ovat näin ollen nottuu Inkoon kuntaan . hyvät. Mossabölemossenin kokonaispinta-ala on Suotyypit ovat muuttumiajaturvekankaita,joista 28 ha, yli metrin syvyisen alueen 23 ha ja yli yleisimpiä, ruoho- ja heinäturvekangasta ja puo- kahden metrin syvyisen 20 ha. Tutkimuspisteitä on lukkaturvekangasta on yhteensä 70 % suotyyppi- 10 ja tutkimuspistetiheys 3,6/10 ha. havainnoista. Reheviä turvekankaita, myös mus- Yleisin suotyyppi on keskiosan rahkaräme, jota tikkaturvekangasta on suon reunoilla, keskiosassa on 40 % suotyyppihavainnoista . Suon reunoilla ja on puolukkaturvekankaan ohella mm . tupasvilla- laitamilla on isovarpurämettä, varputurvekangas- rämemuuttumaa . Voimakkaan ojituksen vuoksi ta sekä ruoho- ja heinäkorpimuuttumaa . Itä- ja suolla ei ole lainkaan luonnontilaisia suotyyppejä . koillisosassa on muutaman hehtaarin laajuinen Kuivatusmahdollisuudet ovat erinomaiset . vanha turvehauta-alue . Vain reunoiltaan ojitetun Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- suon luonnontilaisuusaste on tutkimuspistehavain- sen keskimaatuneisuus on 6,4 ja koko turveker- tojen perusteella noin 50 %. Kuivatusmahdolli- rostuman 5,8 . Heikosti maatunutta, rahkavaltaista suudet ovat hyvät Högbensjönin vedenpinnan ta- pintaturvetta on suon keskiosassa paksuimmillaan soon saakka. 1,2 m. Myös suurin turvepaksuus, 1,8 m, on mitat- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- tu suon keskiosasta . sen keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turveker- Saravaltaisia turpeita on 68 % ja rahkavaltaisia rostuman 4,2. Suon keskiosassa heikosti maatu- 32 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen nut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin vii- jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä den ja puolen metrin syvyyteen . Suurin turvepak- 58 % ja tupasvillarahkaturpeita 33 %. Turpeiden suus, 6,5 m, on mitattu samoin suon keskeltä . yleisimmät lisätekijät ovat saraturpeissa, joskus Rahkavaltaisia turpeita on 78 % ja saravaltaisia rahkaturpeissakin esiintyvä puuaines, jota on 17 22 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen turvemassasta, sekä tupasvilla runsaan 8 % :n osuuk- jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä sineen. Tupasvillan jäännökset liittyvät pääasiassa 20 % ja tupasvillarahkaturpeita 39 % . Turpeiden rahkaturpeisiin, satunnaisesti suon reunamilla myös yleisin lisätekijä on rahkaturpeissa, joskus harvoin saraturpeisiin. Varpuainesta on vajaan prosentin myös saraturvekerroksen yläosassa esiintyvä tu- verran, ja sitä on lähinnä heikosti maatuneessa pasvilla, jonka jäännökset muodostavat vajaat 8 rahkaturpeessa . Pääturvelajit ja niiden prosenttio- suon turvemassasta. Puuainesta, joka liittyy sara- suudet suon kokonaisturvemäärästä ovat : rahkasara turpeisiin ja maatuneisiin rahkaturpeisiin, on tästä 68 %, rahka 21 % ja sararahka 11 % . Yleisin noin 4 %. Varpuaineksen osuus on vajaa prosentti pohjamaalaji on savi, vain reunoilla on paikoin ja saraturpeiden järviruo'on vähän alle kaksi kalliota, moreenia ja hiekkaa . prosenttia. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Västankvarnmossen on kokonaan ojitettu met- suon kokonaisturvemäärästä ovat: rahka 67 %, sänkasvatusta varten . Tämän ohella suo soveltuu rahkasara 22 %, ja sararahka 11 % . myös pienimuotoiseen polttoturpeen ja turvemullan Suon tavallisimmat pohjamaalajit ovat liejusavi raaka-aineen tuotantoon . ja savi, vain reunoilla on paikoin kalliota ja moreenia. Liejuja on reunoja lukuun ottamatta koko suoaltaassa pohjamaan päällä 30 - 60 cm:n paksui- 7. Mossabölemossen sena kerrostumana . Mossabölemossenissa on kasvuturvetuotantoon Mossabölemossen (kl . 2014 11) sijaitsee vajaat soveltuvaa heikosti maatunutta rahkaturvetta yli 11,5 km Inkoon keskustasta luoteeseen Högben- metrin syvyisellä 23 ha :n alueella . Rahkapatjan sjönin koillisrannalla (kuva 1) . Suon pinta on 29 - pinta- ja pohjaosassa on jonkin verran tupasvillan 33,5 m mpy ja viettää keskustasta reunoille sekä jäännöksiä, mutta kokonaisuutena ottaen rahkatur- kokonaisuudessaan lounaaseen kohden Högben- ve on hyvää I luokan kasvuturpeen raaka-ainetta . sjöniä, johon vedet purkautuvat etelä- ja lounais- Heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen alla reunalta ojia myöten . Suo rajoittuu lähes kauttaal- on suon yli kahden metrin syvyisellä 20 ha :n alalla taan savipeltoihin, ainoastaan eteläreunalta osit- energian tuottamiseen soveltuvaa polttoturvetta tain Högbensjönin Gunnarsvikeniin sekä itä- ja tai vaihtoehtoisesti turvemullan raaka-ainetta . koillisreunalta savikon ohella kalliopaljastumiin Kokonsa ja turvemääriensä puolesta Mossabö- jamoreeniin. Eteläreunalla savipel loista pistää esiin lemossen soveltuu teolliseen turvetuotantoon, jota

1 9 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran St6n & Markku Moisanen suunniteltaessa on kuitenkin otettava huomioon Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- Högbensjönin läheisyydestä johtuvat kuivatusvai- sen keskimaatuneisuus on 6,6 ja koko turveker- keudet. Lisäksi suon keskiosan halki kaakosta rostuman 4,2. Suon pohjoisosassa, tosin vain sup- luoteeseen ja myös sen länsireunalla kulkee sähkö- pealla alueella, heikosti maatunut, rahkavaltainen linja. Suon itä- ja koillisosasta on aikoinaan jo pintaturve ulottuu paksuimmillaan peräti kuuden nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivik- metrin syvyyteen . Suurin turvepaksuus, 6,8 m, on keeksi noin neljän hehtaarin alalta . mitattu tältä samalta alueelta . Rahkavaltaisia turpeita on 82 % ja saravaltaisia 18 % turpeen kokonaismäärästä. Puun ja varpujen 8. Römossen eli Rödmossen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 22 % ja tupasvillarahkaturpeita 53 % . Turpeiden Römossen eli Rödmossen (kl . 2014 11) sijait- yleisin lisätekijä on rahkaturpeissa,joskus harvoin see 8,5 km Inkoon keskustasta pohjoisluotee- myös saraturvekerroksen yläosassa esiintyvä tu- seen Inkoon syväsatama-Virkkala -tien länsi- pasvilla, jonka jäännökset muodostavat runsaat puolella (kuva 1) . Suon pinta on 32,5 - 35 m 11 % suon turvemassasta. Puuainesta, joka liittyy mpy ja viettää keskustasta reunoille ja koko- tavallisesti saraturpeisiin ja maatuneisiin rahka- naisuutena ottaen etelään sekä etelä- ja turpeisiin, on tästä noin 5 % . Saraturpeiden jär- kaakkoisreunalla myös koilliseen . Vedet pur- viruo'on osuus on vajaat kolme prosenttia ja levä- kautuvat lounaisreunalta lähtevän Mörkbäckin kön hiukan yli prosentti . Leväkkö kuuluu tyypilli- ja edelleen Mossautfalletin kautta Ingarskilaå- sesti Cuspidata-rahkaturpeisiin, mutta Römos- niin sekä itäreunalta valtaojaa pitkin niinikään senissa sitä on rahka- ja sarakerroksen vaihet- Ingarskilaåniin . Ingarskilaån-Torbackaån las- tumavyöhykkeessä sekä saraturpeessa liejun pääl- kee Suomenlahden Degeröfärdeniin. Suo rajoittuu lä. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon idässä ja pohjoisessa sekä luoteessa vähäisin osin kokonaisturvemäärästä ovat : rahka 73 %, rahkas- turve- ja savipohjaisiin peltoihin, muualla hiesu- ara 18 %, ja sararahka 9 % . ja hietakerrostumaan, joka etelä- ja lounaisreunaa Tavallisimmat pohjamaalajit ovat savi sekä suon lukuun ottamatta esiintyy vain kapeana vyöhyk- reunoilla hiesu ja hieta, vain paikoin tavataan reu- keenä kalliopaljastumien ja näiden välisen mo- noilla kalliota . Liejuja on reunoja lukuun ottamatta reenimaaston edessä (Kujansuu ym . 1975) . koko suoaltaassa pohjamaan päällä 0,2 -1,0 m :n Koillisreunaa sivuaa peltotie, joten kulkuyhteydet kerrostumana. suon pohjoisosaan ovat hyvät . Muualle kulkuyhte- Römossenissa on heikosti maatunutta rahka- ydet ovat sitävastoin huonot. Römossenin koko- turvetta 17 ha:n alueella. Erityisesti rahkapatjan naispinta-ala on 20 ha, yli metrin syvyisen alueen pintaosassa on tupasvillan jäännöksiä, mutta koko- 17 haja yli kahden metrin syvyisen 13 ha. Tutki- naisuutena ottaen rahkaturve on kohtalaisen hy- muspisteitä on 6 ja tutkimuspistetiheys 3,0/10 ha. vää, lähestulkoon I luokan kasvuturpeen raaka- Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme, jota ainetta. Heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen on 67 % suotyyppihavainnoista, sekä rahkaräme . alla on suon yli kahden metrin syvyisellä 13 ha :n Näitä suotyyppejä on sekä keskiosassa että laidoil- alalla energian tuottamiseen tai vaihtoehtoisesti la, hieman rehevämpiä, esim . korpirämettä ja kan- turvemullan raaka-aineeksi soveltuvaa turvetta vain gasrämettä tavataan vain reunoilla . Suo on kaut- noin metrin paksuudelta . Turvemääriensä ja ko- taaltaan tiheästi ojitettu ja sen kuivatusmahdolli- konsa puolesta Römossen soveltuu teolliseenkin suudet ovat hyvät. kasvuturvetuotantoon .

20 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekä turpeen käyttökelpoisuus

SIUNTION TUTKITUT SUOT

9. Djupbäck Degermossen jäännöksiä sisältäviä turpeita on tästä määrästä 49 % ja tupasvillarahkaturpeita 19 % . Turpeiden Djupbäck Degermossen (kl . 2032 06) sijaitsee yleisin lisätekijä on puuaines, joka liittyy miltei noin 6 km Siuntion keskustasta itäkaakkoon yksinomaan saraturpeisiin ja maatuneisiin, rahka- Djupbäckin kylän itäpuolella, lähellä Siuntion ja valtaisiin turpeisiin . Se muodostaa yksinään noin Kirkkonummen rajaa (kuva 1). Suon pinta on 44,5 15 % suon turvemassasta, kun taas tupasvillan - 49,5 m mpy ja viettää kaakkoon sekä länsiosassa jäännösten osuus on runsaat 4 % ja saraturpeiden pohjoiseen ja luoteeseen . Luoteisreunalta lähte- järviruo'on noin 2 % . Varpuainesta on prosentin vään ojaan purkautuvat vedet j outuvat reittiä Kvarn- verran. Pääturvelaj itja niiden prosenttiosuudet suon bäcken - Harvsån - Björnträsk - Siuntionjoki - turvemäärästä ovat: rahkasara 55 %, rahka 40 %, Tjusträsk myöten Sjundbyåniin, jonne päätyvät sararahka 3 % ja sara 2 % . myös suon länsireunalta lähteviin ojiin purkautu- Suon keskiosassa pohjamaalajina on savi ja lie- vat vedet. Sjundbyån laskee Vikträskiin, josta on jusavi ; reunoilla ja saarekkeiden ympärillä on yhteys Pickalaånin kautta Pikkalanlahteen (Suo- moreenia, kalliota ja erityisesti länsi-, lounais- ja menlahteen) . Kaakkoisreunalta lähtevää ojaa, luoteisosassa hiekkaa . Hiekan päällä on paikoin 10 Korsobäckeniä, myöten suon vesiä virtaa Ingelså- - 20 cm :n kerros liejusavea ja joskus 35 cm :n niin ja edelleen reitin Kvarnbyån - Tollsån - Hila- kerros hietaa. Keskiosassa liejusaven ja saven vä- bäckån - Estbyån - Sperrings sund - Vårnäs sund lissä sekä saven päällä on yleisesti 1 - 30 cm:n kautta Tavastfjärdeniin (Suomenlahteen) . Suo ra- paksuinen hiekkakerros, toisinaan myös savessa joittuu kalliopaljastumiin sekä näiden välisiin hiek- ohut, 1- 5 cm :n hiekkakerros . Hiekka on aikoinaan ka- ja moreeni-kerrostumiin . Hiekkaa on lähinnä huuhtoutunut suon paikalla sijainneen muinaisen suon länsi-ja lounaisreunalla (Repo 1969) . Kulku- meren lahden savipohjalle ympäröiviltä mineraali- yhteydet ovat hyvät suota sivuavien metsäteiden mailta. Liejua on tavattu 5 - 15 cm :n kerrostumana ansiosta, joskin lännestä päin pääsy näille metsä- pohjamaan päältä vain suon koillisosasta . Suon teille on estetty puomilla . Djupbäck Degermosse- koillisreunalla sijaitsevan suolähteen ympäristös- nin kokonaispinta-ala on 3 8 ha, yli metrin syvyisen tä on löydetty moreenin päällä olevan hiekan ja alueen 28 haja yli kahden metrin syvyisen 21 ha. turpeen välistä 70 cm paksu saostumakerrostuma, Tutkimuspisteitäon38 jatutkimuspistetiheys 10,0/ joka on joko järvimutaa tai mahdollisesti dopple- 10 ha. riittia eli lähes puhdasta humusta . Yleisimpiä suotyyppejä ovat keskiosan keidas- Djupbäck Degermossenissa on yli metrin syvyi- räme lyhytkorsineva- ja silmäkenevakuljuineen, sellä 25 ha :n saraturvejuotin jakamalla kahdella jota on noin 25 % suotyyppihavainnoista, sekä rahka-alueella kasvuturvetuotantoon soveltuvaa paikoin reunoillakin tavattavat isovarpuräme ja heikosti maatunutta rahkaturvetta . Rahkakerroksen rahkaräme. Reunaosissa yleisiä ovat varsinainen alla suon yli kahden metrin syvyisellä 21 ha:n sararäme, varsinainen korpi ja mustikkaturve- alalla on käyttökelpoista energiantuotantoon tai kangas. Koilliseen pistävän lahdekkeen suulla kul- vaihtoehtoisesti turvemullan raaka-aineeksi sovel- kee suon poikki sarajuotti, joka koostuu etupäässä tuvaa turvetta. varsinaisesta sararämeestä . Suon pinnan keskimää- räinen rahkamättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeus 3 dm . Suo on kauttaaltaan kohtalaisen tiheästi 10. Vargmossen ojitettu; vain länsiosassa on jonkin verran yhte- näistä luonnontilaista aluetta . Suon luonnonti- Vargmossen (kl. 2032 06) sijaitsee Siuntion ja laisuusaste on siten vain noin 9 % . Kuivatusmah- Kirkkonummen rajan tuntumassa n. 6,5 km Siunti- dollisuudet ovat hyvät . on keskustasta koilliseen (kuva 1) . Suon pinta on Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- 48 - 51,5 m mpy ja viettää etelään ja lounaaseen . sen keskimaatuneisuus on 6,1 ja koko turveker- Vedet purkautuvat lounaisreunalta lähtevää ojaa rostuman 4,9. Heikosti maatunut, rahkavaltainen myöten etelään Lilla Lonoksiin ja edelleen Harvså- pintaturve ulottuu suon keskiosassa paksuim- nia pitkin Björnträskiin . Björnträskistä lähtevä millaan 2,3 m :n syvyyteen. Suurin turvepaksuus, Siuntionjoki laskee Siuntion Tjusträskiin, josta on 4,7 m on kuitenkin mitattu suon koillisosasta. Sjundbyånin, Vikträskin ja Pickalaånin kautta yh- Saravaltaisia turpeita on 57 % ja rahkavaltaisia teys Pikkalanlahteen (Suomenlahteen) . Suo ra- 43 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen joittuu pääosin kalliopaljastumiin ja näiden väli-

2 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen seen moreenimaastoon . Etelä-, itä- ja koillisreu- erityisesti suon lounaiselle lahdekkeelle tyypilli- nalla on myös hiekkakerrostumia sekä pohjois- nen nevakorpi (27 %) . Keskustassa tavataan vielä reunalla ja läntisen, pohjoiseen pistävän lahdek- tupasvillarämettä ja suoaltaan pohjoisosan halkai- keen perukassa savikoita (Repo 1969) . Kulkuyh- sevassa sarajuotissa varsinaista saranevaa, joka teydet suolle ovat kohtalaisen hyvät koillis- ja tavallisesti kuuluu laitaosien reheviin suotyyp- lounaisreunoille ulottuvien metsäteiden ansiosta . peihin ruohoisen saranevan, ruoho- ja heinäkor- Vargmossenin kokonaispinta-ala on 20 ha, yli met- ven, varsinaisen korven ja varsinaisen sararämeen rin syvyisen alueen 17 ha ja yli kahden metrin ohella . Suon pinnan keskimääräinen rahka- syvyisen 13 ha. Tutkimuspisteitä on 26 ja tutki- mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus 3 dm . muspistetiheys 13,0/10 ha (kuva 7) . Länsireunan ojaa lukuun ottamatta suo on luon- Yleisimpiä suotyyppejä ovat lähinnä keskiosas- nontilainen,joten sen luonnontilaisuusaste on kor- sa tavattava isovarpuräme (kuva 8), jota on noin kea, noin 84 % . Kuivatusmahdollisuudet ovat koh- 38 % suotyyppihavainnoista sekä reunamille ja talaisen hyvät.

Kuva 7 . Tutkimuspisteiden sijainti Vargmossenilla. Peruskarttalehti 2032 06 . Mittakaava 1 :20 000. © Maanmittaus- laitos, Helsinki 1990, julkaisulupa nro 43/MAR/97 . Figur 7. Borrpunkternas läge på Vargmossen . Grundkarta 2032 06 i skala 1 :20 000. © Lantymäteristyrelsen, Helsingfors 1990, ublikationstillstånd n :r 43/MAR/97. Fig. 7. Location of investigation sites on the mire Vargmossen on basic map sheet 2032 06, scale 1 :20 000. By permission of the National Land Survey of Finland, licence no . 43/MAR/97.

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen Suon pohjois- ja kaakkoisosassa sekö kaakkoisen keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turvekerrostuman lahdekkeen suulla on havaittu saviliejun ja liejus- 4,3 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve aven sekö liejusaven ja saven völistö, toisaalta ulottuu paksuimmillaan 3,2 m :n syvyyteen suon myÄs liejusavessa ja savessa 1 - 10 cm :n hiekka- lounaisosassa, mistö on mitattu myÄs suurin turvekerros. Hiekka on aikoinaan huuhtoutunut suon paksuus, 4,7 m . paikalla sijainneen meren lahden savipohjalle Rahkavaltaisia turpeita on 61 % ja saravaltaisia ympöristÄn mineraalimailta . Liejuja on löhes koko 39 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen suoaltaassa 5 - 310 cm:n kerrostumana pohjamaan jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö pööllö. Paksuimmat liejukerrostumat, 2,0 - 3,1 m, 31 % ja tupasvillarahkaturpeita 30 %. Turpeiden ovat suon lönsi- ja lounaisreunalla, Flyttrösketin yleisin lisötekijö, puuaines, liittyy löhes yksin- rannalla luoteessa sekö Tjörnen-lammen ym- omaan saraturpeisiin ja maatuneisiin, rahkavaltai- pöristÄssö kaakossa . Vain paikoin, esimerkiksi siin turpeisiin . Se muodostaa yksinöön noin 10 koillisreunalla, Kullret-saaren löhistÄllö sekö ai- suon turvemassasta . Tupasvillan jöönnÄsten osuus van suon kaakkoisosassa ei liejua ole havaittu on vajaat 7 %, saraturpeiden kortteen 2 % ja jör- lainkaan . Tj örnmossenin karkeadetritusliej usta on viruo'on 1,5 prosenttiaturveaineksesta. Kuljurah- lÄydetty vesipöhkinön (Trapa natans) hedelmiö. katurpeisiin kuuluvaa levökkÄö on löhes kaksi Valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjel- prosenttia . Pööturvelajit janiiden prosenttiosuudet maan sisöltyy monipuolinen kosteikkoekosysteemi, suon turvemööröstö ovat : rahka 57 %, rahkasara johon kuuluvat osa Tjörnmossenin keidassuosta ja 36 %, sararahka 4 % ja sara 3 % . lasketun Flyttrösketin kosteikkoalue 115 ha :n alal- Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi ja liejusavi ; ta (KomiteamietintÄ 1977 ja 1980) . reunoilla tavataan paikoin moreenia ja hiekkaa.

KIRKKONUMMEN TUTKITUT SUOT

12. Vols Stormossen Yleisin suotyyppi on keskiosassa ja myÄs reunoilla tavattava isovarpuröme, jota on n . 35 Vols Stormossen (kl . 2032 09) sijaitsee Volsis- suotyyppihavainnoista . Keskiosan muita yleisiö sa, noin 6,5 km Kirkkonummen keskustasta poh- suotyyppejö ovat rahkaröme ja keidasröme, reuno- joisluoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 33,5 - 40,5 jen ruohoturvekangas. Vanhoja turpeennostoalu- m mpy ja viettöö koilliseen ja pohjoisluoteeseen . eita on suon lönsi-, lounais- ja itöreunalla sekö Vedet purkautuvat luoteisreunalta löhtevöö ojaa keskiosassa, kaikkiaan noin 18 % havaituista suo- pitkin suon luoteispuolella sijaitsevaan Baktrös- tyypeistö. Etelö- ja kaakkoisosien luonnontilaisiin kiin ja edelleen reittiö Stortrösk - BysÖn - Stora suotyyppeihin kuuluu mm. varsinainen korpi . Suon Lonoks - LonoksÖn - Lilla Lonoks - HarvsÖn - pinnan keskimööröinen rahkamöttöisyys on 31 BjÄrntrösk - Siuntionjoki - Tjuströsk - SjundbyÖn - ja möttöiden korkeus 2 dm . Suo on kaakkois- ja Viktrösk - PickalaÖn myÄten Pikkalanlahteen (Su- itöosan luonnontilaisia alueita lukuun ottamatta omenlahteen) . Etelössö ja kaakossa suo rajoittuu kauttaaltaan kohtalaisen tiheösti ojitettu . Luon- kalliopaljastumiin sekö nöiden völisiin hiekka- ja nontilaisuusaste on ojituksen ja vanhojen turpeen- moreenikerrostumiin (Repo 1969, Haavisto-Hyvö- nostoalueiden vuoksi vain noin 11 % . Kuivatus- rinen ym. 1994) . Muualta suota rajoittavat turve- mahdollisuudetovathyvöt, joskinvoimaperöisempi ja savipohjaiset pellot lukuun ottamatta lounais- ojitus ja lounaisosan kaatopaikka muodostaisivat reunaa, jossa on maisemoitu kaatopaikka ja töyte- yhdessö uudestaan ympöristÄriskin . maata. Löhellö suon luoteisreunaa on soraharjan- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- ne, josta on otettu soraa . Kulkuyhteydet suolle sen keskimaatuneisuus on 7,2 ja koko tur- ovat erinomaiset suota miltei sivuavien maanteiden vekerrostuman 5,1 . Suon etelöosassa heikosti maa- ja kaatopaikalle sekö sorakuopalle johtavien tei- tunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuim- den ansiosta. Vols Stormossenin kokonaispinta- millaan 3,6 m:n syvyyteen. MyÄs suurin turvepak- ala on 33 ha, yli metrin syvyisen alueen 30 haj a yli suus, 5,1 m, on mitattu etelöreunan tuntumasta . kahden metrin syvyisen 25 ha. Tutkimuspisteitö on Rahkavaltaisia turpeita on 61 % ja saravaltaisia 28 ja tutkimuspistetiheys 8,5/10 ha. 39 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen

25 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö lounaaseen ja etelöön . Vedet laskevat lounais-, 37 % ja tupasvillarahkaturpeita 12 %. Turpeiden etelö- ja kaakkoisreunalta löhteviö ojia ja nöiden yleisin lisötekijö on löhinnö saraturpeissa ja yhteistö lasku-uomaa myÄten noin kilometrin pöös- maatuneissa rahkaturpeissa tavattava puuaines, sö suon etelöpuolella sijaitsevaan Baktröskiin ja joka muodostaa yksinöön noin 11 % suon tur- edelleen reittiö Stortrösk - BysÖn - Stora Lonoks - vemassasta . Tupasvillan jöönnÄsten osuus töstö on LonoksÖn - Lilla Lonoks - HarvsÖn - BjÄrntrösk - kolme prosenttia ja ns . kuljurahkaturpeisiin liitty- Siuntionjoki - Tjuströsk - SjundbyÖn - Viktrösk - vön levökÄn viisi prosenttia . Saraturpeiden kor- PickalaÖn myÄten Pickalavikeniin . Suo rajoittuu tetta ja jörviruokoa on kumpaakin kaksi prosenttia . suurimmaksi osaksi moreeniin, hietaan ja kalliopal- Varpuainesta on vajaa prosentti . Pööturvelajien jastumiin ; etelöreunaa ja osaa pohjoisreunastakin prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahka rajoittavat vielö savikot (Repo 1969, Haavisto- 58 %, rahkasara 20 %, sara 19 % ja sararahka 3 % . Hyvörinen ym . 1994). Kulkuyhteydet suolle ovat Suon tavallisin pohjamaalaji on savi; ainoastaan hyvöt: mm. lönsireunaa sivuaa metsötie . Gil- reunoilla on paikoin moreenia, hiekkaa ja kalliota. lermossenin kokonaispinta-ala on 76 ha, yli metrin Miltei koko suoaltaassa, joitakin reuna-alueita lu- syvyisen alueen 62 haja yli kahden metrin syvyi- kuun ottamatta, on pohjamaan pööllö liejuja 0,5 - sen 47 ha. Tutkimuspisteitö on 47 ja tutkimuspiste- 1,6 m :n paksuisena kerrostumana . Lönsireunan, tiheys 6,2/10 ha. suon keskiosan ja etelöreunan pohjakerrostumista Yleisin suotyyppi on keskiosan keidasröme rah- on havaittu saven pööltö, savesta sekö liejusaven ja karömekermeineen ja lyhytkorsineva- sekö silmö- saven völistö 1 - 5 cm:n hiekkakerros . Suon poh- kenevakuljuineen . Keidasrömettö on kaikkiaan jois- ja etelöosasta on karkeadetritusliejusta lÄy- 24 % suotyyppihavainnoista . Suon reunojen, laita- detty vesipöhkinön (Trapa natans) hedelmiö. osien sekö itöön pistövien lahdekkeiden suotyyppi- Vols Stormossenissa on heikosti maatunutta valikoimasta tavallisimmat ovat isovarpuröme rahkaturvetta yli metrin syvyisellö 30 ha :n alu- (22 %), varsinainen sararöme (20 %) ja mustikka- eella. Rahkapatja kokonaisuudessaan ei kuiten- turvekangas, jota on 12 % havainnoista . Suon pin- kaan ole laadullisesti yhtenöistö kasvuturpeen raa- nan keskimööröinen rahkamöttöisyys on 29 % ja ka-ainetta . Eniten sen kasvuturveominaisuuksia möttöiden korkeus 3 dm . Suo on paksuturpeisinta heikentövöt Cuspidata-turvelinssit levökÄn keskiosaansa lukuun ottamatta kauttaaltaan oj itet- jöönnÄksineen. Toisaalta rahkapatja sisöltöö mel- tu, ja sen luonnontilaisuusaste on noin 20 % . Kuiva- koisesti myÄs Acutifolia-turvetta, joka puolestaan tusmahdollisuudet ovat hyvöt. on erinomaista viljelyturpeen raaka-aineetta . Ai- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- koinaan suon reunoilta ja keskiosasta on nostettu sen keskimaatuneisuus on 5,6 ja koko turveker- heikosti maatunutta rahkaturvetta löhinnö kuivik- rostuman 4,4 . Suon paksuturpeisimmassa keski- keeksi. osassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintatur- Rahkaturvekerroksen alla on suon yli kahden ve ulottuu paikoin neljön ja puolen metrin syvyy- metrin syvyisellö 25 ha:n alalla hyvin maatunutta teen. Tööltö on mitattu myÄs suurin turvepaksuus, turvetta. Suon etelöosan turvekerrostumasta on otet- 7,0 m. tu nöytteet laboratorioanalyysejö varten . Rahkavaltaisia turpeita on 52 % ja saravaltaisia Vols Stormossenia ei voida varauksetta suosi- 48 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen tella turvetuotantoon . Suon lounaisosaan vuonna jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö 1963 perustettu kaatopaikka imeytysojastoineen 39 % ja tupasvillarahkaturpeita 22 % . Turpeiden suljettiin pohjavesihaittojen vuoksi vuoden 1985 yleisin lisötekijö on löhinnö saraturpeisiin ja hyvin lopussa (Siuntionjokineuvottelukunta 1989) . maatuneisiin rahkaturpeisiin liittyvö puuaines,joka Nyttemmin maisemoidusta kaatopaikasta aikaisem- muodostaa yksinöön noin 9 % suon turvemassasta . min mm . ojia myÄten valuneet vedet saasteineen Tupasvillan jöönnÄsten osuus töstö on viitisen pro- imeytyivöt osaksi turpeeseen muuttaen sen osit- senttia ja varpuaineksen, levökÄn ja kortteen kun- tain köyttÄkelvottomaksi. kin löhes kolme prosenttia . Pööturvelaj ien prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahka 47 %, rahkasara 47 %, sararahka 5 % ja sara 1 % . 13. Gillermossen Suon tavallisimmat pohjamaalaj it ovat liejusavi ja savi ; reunoilla on myÄs kalliota, moreenia, hie- Gillermossen (kl . 2032 09) sijaitsee löhellö taa ja hiesua. Liejuja on suoaltaan syvimmissö Metsöhovin observatoriota, noin 10 km Kirkko- osissa pohjamaan pööllö 5 - 160 cm :n paksuisena nummen keskustasta pohjoisluoteeseen (kuva 1) . kerrostumana . Poikkeavia kerrosjörjestyksiö suon Suon pinta on 40,5 - 46 m mpy ja viettöö lönteen, pohjalla on havaittu erityisesti pohjoisosassa ja

26 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

pohjoisella lahdekkeella : liejusavikerros turpeessa, siitö kuuluukin noin 3 ha Siuntion kuntaan . liejusaven ja saviliejun völissö turvekerros sekö Yleisin suotyyppi on keskiosassa ja reunoilla liejusaven ja saven völissö hiesu- tai hiekkaker- sekö saarekkeiden ympörillö tavattava isovarpu- roksia. Hiesu ja hiekka ovat aikoinaan huuhtoutu- röme, jota on kaikkiaan 47 % suotyyppihavain- neet suon paikalla sijainneen merenlahden savi- noista. Muita tavallisia suotyyppejö ovat reuna- pohjalle ympörÄiviltö mineraalimailta . Turpeen osien varsinainen sararöme, mustikkaturvekangas pööllö oleva savilieju tai liejusavi puolestaan osoit- ja korpiröme sekö löhinnö keskiosaan kuuluva rah- taa suon joutuneen kehityksensö varhaisvaiheissa karöme. Korpia edustavat ruoho- ja heinökorpi, ainakin osittain joksikin aikaa tulvaveden peittö- kangaskorpi j a varsinainen korpi, avosoita varsinai- möksi. Suon keskiosan liejusta on lÄydetty vesi- nen saraneva ja ruohoinen saraneva . Suon pinnan pöhkinön (Trapa natans) hedelmiö. keskimööröinen rahkamöttöisyys on 15 % ja möt- Turvemööriensö, kokonsa ja turpeittensa laadun töiden korkeus 3 dm . Suolla on ojitusta vain perusteella Gillermossen soveltuu teolliseen kas- koillisessa, pohjoisreunalla, luoteessa ja lönsireu- vu- ja polttoturvetuotantoon . Suossa on kasvutur- nalla, joten sen luonnontilaisuusaste on melko peen raaka-aineeksi soveltuvaa heikosti maatunut- korkea eli 77 % . Kuivatusmahdollisuudet ovat ta rahkaturvetta yli metrin syvyisellö 62 ha :n alu- hyvöt. eella. Etelöisimmöstö lahdekkeesta on aikoinaan Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen nostettu hiukan rahkaturvetta ilmeisesti kuivike- keskimaatuneisuus on 6,2 ja koko turvekerrostuman köyttÄÄn . Suon keskiosan turvekerrostumasta on 4,9. Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve otettu kasvuturvenöytteet laboratorioanalyysejö ulottuu suon syvimmöllö alueella kaakkoisosassa varten. Suon heikosti maatuneen rahkapatjan alla 3,3 m :n syvyyteen. on hyvin maatunutta energiantuotantoon soveltu- Rahkavaltaisia turpeita on 53 % ja saravaltaisia vaa turvetta 35 ha :n alueella. Turvetuotannolle 47 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen saattaa kuitenkin asettaa omat rajoituksensa jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö 41 Teknillisen korkeakoulun Metsöhovin observatori- ja tupasvillarahkaturpeita 20 % . Turpeiden ylei- on sijainti suon pohjoisreunan tuntumassa . sin lisötekijö on löhinnö saraturpeissa ja maatuneissa, rahkavaltaisissa turpeissa tavattava puuaines, joka muodostaa yksinöön noin 12 % suon turve- 14. Getberg Stormossen massasta. Tupasvillan jöönnÄsten osuus on vajaat 5 % ja saraturpeiden jörviruo'on noin 2 % . Varpuai- Getberg Stormossen (kl . 2032 05 ja 2032 08) nesta on vajaa prosentti. Pööturvelajien prosentti- sijaitsee Siuntion ja Kirkkonummen rajalla, 4,5 osuudet suon turvemööröstö ovat : rahka 47 %, km Kirkkonummen keskustasta lönsilounaaseen ja rahkasara 44 %, sararahka 6 % ja sara 3 % . löhes kokonaan Kirkkonummen puolella. Suon Suon tavallisin pohjamaalaji on liejusavi ja savi ; pinta on 18,5 - 22,5 m mpy ja viettöö pohjoiseen ja reunoilla ja saarekkeiden ympörillö on myÄs mo- lönteen. Pohjoisreunalla virtaava oja vie suon ve- reenia ja kalliota, luoteisreunalla paikoin hiekkaa . siö luoteisreunalta Kölakörrin kautta ojaan, joka Liejua on reuna-alueita lukuun ottamatta miltei virtaa aluksi etelöön ja laskee lopulta BÄleböcken koko suoaltaassa 10 -120 cm :n paksuisena kerrostu- -nimisenö Viktröskiin, noin 4 km suosta lönteen . mana pohjamaan pööllö. Luoteisosassa on liejun Viktröskistö löhtevö PickalaÖn laskee Pickalavike- ohella myÄs 70 - 75 cm:n kerros jörvimutaa . Lönsi- niin (Suomenlahteen) . Suo rajoittuu suurimmaksi ja luoteisosassa savi on paikoin punertavaa tai osaksi kalliopaljastumiin sekö nöiden völiseen sulfidien mustaksi vörjöömöö. moreenimaastoon . Luoteessa suon reunalla on hiek- Getberg Stormossenilla on suon muodon ja kakerrostumia, lönsireunalla savea samoin kuin saarekkeisuuden vuoksi teollinen turvetuotanto pohjoisreunallakin, missö on myÄs turvepohjaisia mahdollista löhinnö suon yli kahden metrin sy- peltotilkkuja ja niittyjö (Repo 1969) . Itöisempi vyisellö 17 hain alalla . Töllö alueella on suon suon etelöön pistövistö lahdekkeista rajoittuu ete- pintaosassa kasvuturvetuotantoon sopivaa heikosti löreunaltaan Helsingin - Karjaan rautatiehen . Kul- maatunutta rahkaturvetta. Rahkapatjassa on myÄs kuyhteydet ovat hyvöt suota sivuavien maanteiden jonkin verran tupasvillan jöönnÄksiö, ohuita maa- ansiosta. Getberg Stormossenin kokonaispinta-ala tuneita kerroksia sekö Cuspidata-rahkasam- on 39 ha, yli metrin syvyisen alueen 30 haja yli malturpeen muodostamia linssejö, joiden turve kahden metrin syvyisen 17 ha. Tutkimuspisteitö on soveltuu korkeintaan völttövösti kasvuturpeeksi . 3 7jatutkimuspistetiheys 9,5/10 ha. Turvemöörien- Kokonaisuutena ottaen rahkakerros on kuitenkin sö, turpeittensa laadun ym . ominaisuuksiensa suh- suhteellisen hyvöö kasvuturpeen raaka-ainetta. teen suota on kösitelty kokonaisuutena, vaikka

27 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

15. Molnmossen valtaisiin turpeisiin . Se muodostaa yksinöön noin 13 % suon turvemassasta. Tupasvillan jöönnÄsten Molnmossen (kl. 2032 06) sijaitsee n. 8 km osuus on vajaat 5 % ja saraturpeiden jörviruo'on Kirkkonummen keskustasta luoteeseen, löhellö noin prosentti. Pööturvelajit ja niiden prosenttio- Kirkkonummen ja Siuntion rajaa . Suon pinta on 49 suudet suon turvemööröstö ovat : rahka 49 %, - 53 m mpy ja viettöö pohjois-luoteeseen sekö rahkasara 44 %, sara 4 % ja sararahka 3 % . lönsiosassa lönteen ja itöosassa pohjoiseen . Vesiö Suon yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi ja lie- purkautuu pohjois- ja koillisreunalta löhteviö ojia jusavi sekö reunoilla saven ohella moreeni . Lisöksi ja nöiden yhteistö lasku-uomaa pitkin pohjoiseen reunoilla tavataan myÄs kalliota ja hiekkaa . Lie- Stortröskiin ja edelleen reitin BysÖn - Stora Lo- jusaven ja saven völissö on hyvin usein 1 - 10 cm :n noks - LonoksÖn - Lilla Lonoks - HarvsÖn kautta hiekkakerros, joskus myÄs savessa 2 - 5 cm:n hiek- BjÄrntröskiin, johon pöötyvöt myÄs suon lönsi- kakerros tai -kerroksia. Reunoilla saattaa saven ja reunalta löhtevöön ojaan purkautuvat vedet reittiö moreenin pööllö olla 10 cm hiekkaa tai hietaa . Stenböcken - Kvarnböcken - HarvsÖn myÄten . Liejua on miltei koko suoaltaassa pohjamaan pööl- BjÄrntröskistö löhtevö Siuntionjoki laskee Siunti- lö, mutta vain 10 - 50 cm :n kerrostumana . on Tjuströskiin, josta on SjundbyÖnin, Viktröskin Molnmossenissa on yli metrin syvyisellö 26 ja PickalaÖnin kautta yhteys Pickalavikeniin ha:n alalla heikosti maatunutta rahkaturvetta. Tös- (Suomenlahteen) . Suo rajoittuu pööasiassa moree- tö valtaosa on kasvuturpeen raaka-aineeksi Acutifo- niin ja jossain möörin myÄs kalliopaljastumiin, lia-turvetta. Tupasvillan jöönnÄksiö on vain pai- esim. lönsi-ja etelöreunalla, sekö savi-ja hietaker- koin ja Cuspidata-rahkasammalten muodostamat rostumiin (Repo 1969) . Lounaassa kapeahko salmi ohuet kerrokset, joiden turve soveltuu korkeintaan yhdistöö suon Grenomosseniin . Kulkuyhteydet völttövösti kasvuturpeeksi, ovat löhinnö rahkapatjan suolle ovat korkeintaan kohtalaiset, joskin yksi alaosan. Suon lönsiosan turvekerrostumasta on metsöautotie ulottuu noin sadan metrin pööhön otettu kasvuturvenöytteet laboratorioanalyysejö suon luoteisreunasta. Molnmossenin kokonaispin- varten. ta-ala on 33 ha, yli metrin syvyisen alueen 26 haja Rahkakerroksen alla on suon yli kahden metrin yli kahden metrin syvyisen 23 ha. Tutkimuspistei- syvyisellö 23 hain alalla hyvin maatunutta ener- tö on 26 ja tutkimuspistetiheys 7,9/10 ha. giantuotantoon tai vaihtoehtoisesi turvemullan raa- Yleisimpiö suotyyppejö ovat reunoilla ja keski- ka-aineeksi soveltuvaa turvetta . osassakin tavattava isovarpuröme, jota on noin 30 % suotyyppihavainnoista; yksinomaan keskiosaan kuuluva keidasröme lyhytkorsinevakul- 16. Evitskog Degermossen juineen sekö paikoin myÄs reunoilla esiintyvö rah- karöme . Reunaosien suotyyppejö ovat varsinainen Evitskog Degermossen (kl . 2032 06 ja 2032 09) korpi, ruohoturvekangas, ruoho-ja heinökorpi sekö sijaitsee noin 10,5 km Kirkkonummen keskustasta suhteellisen harvinaisina varsinainen sararöme ja luoteeseen (kuva 1) . Suon pinta on 31,5 - 36,5 m nevakorpi. Suon pinnan keskimööröinen rahka- mpy ja viettöö luoteeseen . Ojaverkoston keröömöt möttöisyys on 22 % ja möttöiden korkeus 3 dm . Suo vedet purkautuvat luoteis-ja lönsireunaa sivuavaa on löhes kauttaaltaan kohtalaisen tiheösti ojitettu . KvarnÖnia myÄten n . 1,5 km suon lönsipuolella Vain keskiosan keidasrömeellö on jonkin verran sijaitsevaan Stora Lonoksiin . Töstö on yhteys reit- yhtenöistö luonnontilaista aluetta, joten suon tiö LonoksÖn - Lilla Lonoks - HarvsÖn - BjÄrntrösk luonnontilaisuusaste on ainoastaan 10 % . Kui- - Siuntionjoki - Tjuströsk - SjundbyÖn - Viktrösk - vatusmahdollisuudet ovat hyvöt . PickalaÖn pitkin Pickalavikeniin . Suo rajoittuu Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen enimmökseen turve- ja savipohjaisiin peltoihin . keskimaatuneisuus on 7,1 ja koko turvekerrostuman Etelössö, idössö ja osittain myÄs lounaassa suota 5,2. Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve rajoittavat moreeni ja savikot (Repo 1969) . Kulku- ulottuu suon keskiosassa paksuimmillaan 3,8 m :n yhteydet peltojen puolittain ympörÄimölle suolle syvyyteen. Suurin turvepaksuus, 4,7 m, on mitattu ovat kohtalaisen hyvöt . Evitskog Degermossenin samoin suon keskiosasta . kokonaispinta-ala on 28 ha, yli metrin syvyisen Rahkavaltaisia turpeita on 52 % ja saravaltaisia alueen 27 haja yli kahden metrin syvyisen 23 ha . 48 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen Tutkimuspisteitö on 24 ja tutkimuspistetiheys 8,6/ jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö 10 ha. 36 % ja tupasvillarahkaturpeita 20 %. Turpeiden Yleisimmöt suotyypit ovat keskiosan keidasrö- yleisin lisötekijö on puuaines, joka liittyy miltei me lyhytkorsinevakuljuineen, jota on 42 yksinomaan saraturpeisiin ja maatuneisiin, rahka- suotyyppihavainnoista, sekö reunamilla ja keskem-

2 8 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

möllökin tavattava isovarpuröme . Keskiosan suo- nut suurimmaksi osaksi Acutifolia-ryhmön rahka- tyyppeihin kuuluu vielö rahkaröme, reunoilla on sammalista ja kuuluu siten köytönnÄssö kasvu- isovarpurömeen ohella mm . turvekankaita ja var- turveluokituksen I laatuluokkaan . Kokonsa ja sinaista korpea . Pohjois- ja etelöreunalla on muu- turvemööriensö sekö turpeittensa, varsinkin pinta- tamiavanhojaturvehautoja. Suon pinnan keskimöö- turpeen, laadun perusteella Evitskog Degermos- röinen rahkamöttöisyys on 14 % ja möttöiden kor- sen soveltuu teolliseen kasvuturvetuotantoon . keus noin 3 dm . Suo on kauttaaltaan tiheösti ojitet- Aikaisemminkin suon pohjois- ja etelöreunalta on tu, eikö luonnontilaisia alueita ole lainkaan . Kui- jo nostettu turvetta, tosin vain pieniö mööriö hei- vatusmahdollisuudet ovat hyvöt . kosti maatunutta rahkaturvetta löhinnö kuivikkeek- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen si . Suon luoteisosan turvekerrostumasta on otettu keskimaatuneisuus on 6,0 ja koko turvekerrostuman nöytteet laboratorioanalyysejö varten . vain 4,1 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pinta- Pintakerroksen alla on hyvin maatunutta turvet- turve ulottuu paksuimmillaan 5,5 m :n syvyyteen ta suon yli kahden metrin syvyisellö 23 hain alalla . suon keskiosassa, mistö on mitattu myÄs suurin Turpeen laatua heikentövöt kortteen ja jörviruo'on turvepaksuus, 8,0 m . jöönnÄkset ja niihin liittyvö korkea rikki-ja tuhka- Rahkavaltaisia turpeita on 70 % ja saravaltaisia pitoisuus, minkö johdosta pohjimmaista turveker- 30 % turpeen kokonaismööröstö. Tupasvilla- rosta ei suositella turvetuotantoon . rahkaturpeita on töstö mööröstö 23 % ja puun sekö varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 22 % . Tur- peiden yleisin lisötekijö, puuaines, liittyy miltei 17. Kantvik Stormossen yksinomaan saraturpeisiin ja maatuneisiin, rahkavaltaisiin turpeisiin . Se muodostaa yksinöön noin Kantvik Stormossen (kl. 2032 08) sijaitsee Kant- 6 % suon turvemassasta . Tupasvillan jöönnÄsten vikissa, noin 5 km Kirkkonummen keskustasta osuus on vajaat 5 %, varpuaineksen puoli ja sara- lounaaseen (kuva 1) . Suon pinta on 9 - 12,5 m mpy turpeiden jörviruo'on noin 3 prosenttia . Kortetta ja viettöö etelöosassa etelöön, muualla kaakkoon on löhes prosentti turveaineksesta. Pööturvelajit ja sekö pohjoiseen kohden suon halki lönsilounaasta niiden prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : itökoilliseen virtaavaa laskuojaa, jota myÄten suu- rahka 68 %, rahkasara 27 %, sara 3 % ja sararahka rin osa suon vesistö pöötyy Stortröskistö etelöön 2% . virtaavaan puroon ja edelleen StrÄmsbyvikeniin Tavallisin pohjamaalaji on liejusavi ja savi, vain (Suomenlahden Pickalavikeniin) . Etelöreunalta reunoilla on paikoin saven ohella moreenia . Liejua löhtevö oja laskee SjÄvikin kohdalla Pickalavi- on 0,1 - 2,0 m :n paksuisena kerrostumana keniin. Kaakossa suo rajoittuu töytemaahan, muu- pohjamaan pööllö miltei koko suoaltaassa . Kar- alla kalliopaljastumiin sekö nöiden völisiin mo- keadetritusliejusta on lÄydetty vesipöhkinön (Trapa reeni- ja hiekkakerrostumiin (Repo 1969) . Idössö natans) hedelmiö kymmenestö tutki-muspisteestö, suota rajoittaa maantie, ja muuallakin, poh- löhinnö suoaltaan keskiosasta. Itö- ja lönsiosan joisreunaa lukuun ottamatta, tiet miltei sivuavat kasvifossiililÄytÄihin kuuluvat mm . keltakur- suon reunoja. Kulkuyhteydet suolle ovat nöin ollen jenmiekan (Iris pseudacorus) siemenet. Suon erinomaiset. Kantvik Stormossenin kokonaispin- luoteis-, etelö- ja itöreunalta on havaittu trans- ta-ala on 21 ha, yli metrin syvyisen alueen 18 haja gressio- tai tulvakerrostumia. Luoteessa lieju- yli kahden metrin syvyisen 13 ha. Tutkimuspistei- kerrostuman pööllö on 40 cm liejusavea sekö tö on 20 ja tutkimuspistetiheys 9,5/10 ha. saraturpeessa 60 cm :n savilieju ja liejusavi- ja Yleisimmöt suotyypit ovat löhinnö suon keski- 50 cm:n karkeadetrituslieju ja savilieju -kerros . osaan kuuluvat isovarpuröme ja rahkaröme, joita Etelössö karkeadetritusliejussa on 10 cm liejusavea on tosin reunaosissakin . Isovarpurömeen osuus sekö pohjamaan (liejusaven) ja liejun völissö 10 suotyyppihavainnoista on noin neljönnes . Reuna- cm hiekkaa . Itöiseltö lahdekkeelta on savesta mia luonnehtivat karut ja rehevöt turvekankaat lÄydetty muutaman sentin paksuinen hiekkakerros sekö rehevöt korvet, jopa lehtokorpi . Keidasrömet- sekö myÄs saven pööltö 25 cm :n kerros hiekkaa. tö on vain satunnaisesti suon lönsiosassa . Itöön Evitskog Degermossenissa on hyvöö kasvutur- pistövöllö lahdekkeella on turpeennostoalueita . peen raaka-ainetta suon yli metrin syvyisellö 27 Suon pinnan keskimööröinen rahkamöttöisyys on ha:n alueella. Turpeen laatua heikentövöt jonkin 18 % ja möttöiden korkeus noin 3 dm . Suo on verran tupasvillan jöönnÄkset, mutta Palustria- ja pohjois-, keski- ja itöosastaan tiheösti ojitettu . Cuspidata -rahkaturpeen sekö maatuneen rahka- Muualla ojitus on vöhöisempöö, joten suon luon- turpeen muodostamia linssejö on kokonaisuutena nontilaisuusasteeksi tulee noin 18 %. Kuivatus- ottaen vain vöhön . Rahkapatjan turve on muodostu- mahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt .

29 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen 18. Jorvas Stormossen keskimaatuneisuus on 5,8 jakokoturvekerrostuman vain 4,2 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pinta- Jorvas Stormossen (kl . 2032 08) sijaitsee vöhön turve ulottuu paksuimmillaan 2,3 m :n syvyyteen yli 4 km Kirkkonummen keskustasta itökaakkoon suon lönsi- ja itöosassa, mutta suurin turvepak- (kuva 1) . Suon pinta on 14 - 18,5 m mpy ja viettöö suus, 3,8 m, on mitattu suon luoteisosasta . lounaaseen ja etelöön . Lounaisosasta löhtevöö ojaa Rahkavaltaisia turpeita on 70 % ja saravaltaisia myÄten suon vesiö laskee etelöön StrÄmsböckeniin 30 % turpeen kokonaismööröstö. Tupasvilla- ja edelleen Sperrings sundin ja VÖrnös sundin kautta rahkaturpeita on töstö mööröstö 22 % ja puun sekö Tavastfjördeniin (Suomenlahteen) . Kaakkoon pis- varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 41 % . Tur- tövöltö lahdekkeelta löhtevöö ojaa pitkin vesiö pöö- peiden yleisin lisötekijö on puuaines, joka muo- tyy valtaojaan, joka idössö Danskarbyn kohdalla dostaa yksinöön noin 14 % suon turvemassasta . laskee LÖngvikeniin (Suomenlahteen) . Suo rajoit- Puuaines liittyy yleensö saraturpeisiin ja maatu- tuu moreeniin ja paikoin kalliopaljastumiin (Repo neisiin rahkavaltaisiin turpeisiin; varpuainesta, jota 1969). Lounaisreunalla on turve- ja savipohjainen on noin prosentti turveaineksesta, voi olla myÄs pelto sekö tötö sivuava ja lounaisen lahdekkeen yli heikosti maatuneessa rahkaturpeessa . Tupasvillan kulkeva kylötie . Kulkuyhteydet suolle ovat erin- jöönnÄsten osuus on vajaat neljö prosenttia ja omaiset. Jorvas Stormossenin kokonaispinta-ala saraturpeiden jörviruo'on kaksi prosenttia . Pöötur- on 28 ha, yli metrin syvyisen alueen 24 haja yli velajit ja niiden prosenttiosuudet suon turvemöö- kahden metrin syvyisen 20 ha. Tutkimuspisteitö on röstö ovat : rahka 61 %, rahkasara 26 %, sararahka 22 ja tutkimuspistetiheys 7,9/10 ha. 9%jasara 4%. Yleisimmöt suotyypit ovat laitamilla ja keski- Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi, liejusavi osassakin tavattava isovarpuröme, jota on runsas sekö löhinnö reunoilla esiintyvöt moreeni, hiekka neljösosa havainnoista, sekö laitaosien varsinai- ja kallio. Liejua on löhestulkoon koko suoaltaassa nen korpi ja keskustan keidasröme lyhytkorsineva- 0,1 - 3,8 m :n paksuisena kerrostumana pohjamaan ja silmökenevakuljuineen . Muita yleisiö suotyyp- pööllö. Liejusaven ja saven sekö saviliejun ja saven pejö ovat keskiosan rahkaröme ja reunamien korpi- völissö on hyvin yleisesti 5 - 45 cm :n hiekkakerros, röme, nevakorpi sekö ruoho-ja heinökorpi . Vanho- satunnaisesti myÄs karkeadetritusliejun ja saven ja turpeennostoalueita on suon keski- ja koillis- völissö sekö savessa 1 - 10 cm hiekkaa. Keski- ja osassa sekö kaakkoon pistövöllö lahdekkeella . Suon lönsiosassa on paikoin moreenin pööllö 5 - 40 cm pinnan keskimööröinen rahkamöttöisyys on 19 hiekkaa sekö melko ohuen savi- ja liejusaviker- ja möttöiden korkeus noin 3 dm . Ojitusta on löhin- rostuman alla moreenia ja kalliota . nö vain suon etelöosassa sekö lounaaseen ja kaak- Kantvik Stormossen soveltuu kasvuturvetuotan- koon pistövillö lahdekkeilla . Suon luonnontilai- toon . Suon yli metrin syvyisellö 18 ha :n alueella on suusaste on siten huomattavan korkea, noin 80 % . heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta . Turve Kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt . on kokonaisuudessaan hyvöö kasvuturpeen raaka- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen ainetta, jonka laatua heikentövöt vain vöhön tupas- keskimaatuneisuus on 5,4 ja koko turvekerrostuman villanjöönnÄkset . Cuspidata- jaPalustria-turpeet, vain 4,4 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pinta- jotka soveltuvat kasvuturpeeksi korkeintaan völt- turve ulottuu paksuimmillaan 4,1 m :n syvyyteen tövösti, esiintyvöt aivan rahkapatjan pohjaosassa . suon keskiosassa, mistö on myÄs mitattu suurin Yli metrin syvyisen suon osan kasvuturvemööröstö turvepaksuus, 5,3 m . on Acutifolia-valtaisia turpeita 82 %, Palustria- Saravaltaisia turpeita on 52 % ja rahkavaltaisia turpeita 7 %, Cuspidata-turpeita 7 % ja muita 48 % turpeen kokonaismööröstö . Tupasvilla- Sphagnum-turpeita 4 %. Turvetuotantoa suun- rahkaturpeita on töstö mööröstö 16 % ja puun sekö niteltaessa on otettava huomioon suon lönsiosan varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 34 % . Tur- halki suurinpiirtein luoteesta kaakkoon kulkeva ja peiden yleisin lisötekijö, puuaines, muodostaayksi- Kantvikin teollisuuslaitoksiin johtava maakaasu- nöön noin 8 % suon turvemassasta . Puuaines liittyy putkisto . Suon itöön pistövön lahdekkeen turve- yleensö saraturpeisiin ja maatuneisiin rahkavaltai- haudoista on aikoinaan nostettu turvetta mahdolli- siin turpeisiin ; varpuaines, jota on noin 2 % turve- sesti maanparannusaineeksi. aineksesta, esiintyy usein myÄs heikosti maatuneessa rahkaturpeessa. Tupasvillan jöönnÄsten osuus on vajaat neljö prosenttia ja saraturpeiden kortteen löhes 5 % . Jörviruokoa on prosentin verran. Pööturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahkasara 45 %, rahka 40 %,

3 0 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus sararahka 7 %, sara 7 % ja ruskosammalrahka (BS) havainnoista. Laitaosissa on varsinaista sarane- 1 %. Ruskosammalrahkaturvetta on rahkapatjan vaa, varsinaista korpea ja mustikkaturvekangasta pohjalla suppealla alueella suon keskiosassa . sekö nevakorpea ja varsinaista sararömettö. Rah- Yleisin pohjamaalaji on savi. Suon reunoilla on karömettö on sekö laidoilla ettö keskiosassa . Suon yleensö moreenia, satunnaisesti myÄs kalliota . Lie- keskellö, samoinkuin pohjoisreunallakin on van- jua on miltei koko suoaltaassa 0,1- 1,2 m :n paksui- hoja turpeennostoalueita ja pohjoisreunalla lisöksi sena kerrostumana pohjamaan pööllö . Liejusaven, kytÄheittoa. Suon pinnan keskimööröinen rahka- joskus saviliejun, ja saven völissö on melko ylei- möttöisyys on 16 % ja möttöiden korkeus 3 - 4 dm. sesti hiekkakerros . Ojitusta on suon lönsi-, pohjois-ja itöreunalla sekö Jorvas Stormossenissa on yli metrin syvyisellö lounaisosassa ja satunnaisesti keskellö . Hjortron- 24 hain alalla heikosti maatunutta rahkaturvetta . mossenin luonnontilaisuusaste on noin 64 % . Kui- Rahkapatjakoostuu suurimmaksi osaksi Acutifolia vatusmahdollisuudet ovat kohtalaisen hyvöt . -ryhmön rahkasammalista ja siten I laatuluokan Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen kasvuturpeen raaka-aineesta. Cuspidata- ja keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman Palustria-turvekerrokset, hyvin maatuneet, joskin 4,7. Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ohuet rahkaturvekerrokset sekö paikoin tupasvillan ulottuu paksuimmillaan 2,5 m :n syvyyteen suon jöönnÄkset heikentövöt kuitenkin rahkapatjan keskiosassa, mistö on myÄs mitattu suurin turve- kasvuturveominaisuuksia kokonaisuutena. Yli paksuus, 3,5 m . metrin syvyisen suon osan kasvuturvemööröstö on Rahkavaltaisia turpeita on 63 % ja saravaltaisia Acutifolia-valtaisia turpeita 66 %, Palustria- 37 % turpeen kokonaismööröstö . Tupasvilla- turpeita 17 %, Cuspidata-turpeita 6 % ja muita rahkaturpeita on töstö mööröstö 27 % ja puun sekö Sphagnum-turpeita 11 %. Suon keski- ja koillis- varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 41 % . Tur- osassa sekö kaakkoon pistövöllö lahdekkeella on peiden yleisin lisötekijö, puuaines, muodostaayksi- vanhoja turvehautoja, joista on aikoinaan nostettu nöön noin 13 % suon turvemassasta . Puuaines heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. liittyy yleensö saraturpeisiin ja maatuneisiin Rahkakerrostuman alla on suon yli kahden metrin rahkavaltaisiin turpeisiin ; varpuaines, jota on va- syvyisellö 20 ha :n alalla hyvin maatunutta, jaa prosentti turveaineksesta, esiintyy myÄs hei- energiantuotantoon soveltuvaa turvetta . kosti maatuneessa rahkaturpeessa. Tupasvillan Mahdollista turvetuotantoa suunniteltaessa on jöönnÄsten osuus on runsaat kuusi prosenttia ja otettava huomioon suon keskiosan halki luode - saraturpeiden jörviruo'on löhes 2 % . Pööturvelajit kaakko -suunnassa kulkeva söhkÄlinja . Suo voisi ja niiden prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat: olla myÄs suojelukohde, varsinkin kun luonnontila- rahka 55 %, rahkasara 35 %, sararahka 8 % ja sara aste on niinkin korkea kuin noin 80 % . 2%. Yleisin pohjamaalaji on savi ; reunoilla on moreenia, joskus 0,1 - 0,7 m:n paksuisen lieju-savi ja 19. Hjortronmossen eli Orrmossen savi -kerroksen alla, sekö paikoin kalliota . Liejua on suoaltaan keskiosassa melko yleisesti 5 - 40 Hjortronmossen eli Orrmossen (kl . 2032 08 ja cm :n kerrostumana pohjamaan pööllö . 2032 11) sijaitsee runsaat 5 km Kirkkonummen Hjortronmossenissa on yli metrin syvyisellö keskustasta itökaakkoon (kuva 1) . Suon pinta on 16 ha:n alalla heikosti maatunutta rahkaturvetta . 14,5 - 17,5 m mpy ja viettöö pohjoiseen, lounaa- Rahkapatja on kokonaisuudessaan suhteellisen hy- seen ja itöön . Pohjois-, lounais- ja itöreunalta löh- vöö, pintaosastaan ja suoaltaan keskiosassa jopa I teviö ojia myÄten suon vedet pöötyvöt lopulta val- laatuluokan kasvuturpeen raaka-ainetta . Kasvu- taojaan, joka idössö, Danskarbyn kohdalla, laskee turveominaisuuksia heikentövöt rahkasammallajit LÖngvikeniin (Suomenlahteen) . Suo rajoittuu pöö- (Cuspidata- ja Palustria -lajit) sekö tupasvillan asiassa moreeniin ja paikoin kalliopaljastumiin jöönnÄkset esiintyvöt höiritsevin möörin löhinnö (Repo 1969) . Osaa suon pohjoisreunasta rajoittaa rahkapatjan pohjaosassa sekö suon reunamilla . Yli viljelemötÄn savipelto . Kulkuyhteydet suolle ovat metrin syvyisen suon osan kasvuturvemööröstö on korkeintaan kohtalaiset . Hjortronmossenin koko- Acutifolia-valtaisia turpeita 57 %, Palustria-tur- naispinta-ala on 24 ha, yli metrin syvyisen alueen peita 19 %, Cuspidata-turpeita 19 % ja muita 16 haja yli kahden metrin syvyisen 10 ha. Tutki- Sphagnum-turpeita 5 %. Suon keski- ja pohjois- muspisteitö on 28 ja tutkimuspistetiheys 11,7/10 osassaon vanhoja turvehautoja, joista on aikoinaan ha. jo nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta Yleisin suotyyppi on keskiosassa ja myÄs lai- kuivikkeeksi. Mahdollista turvetuotantoa suunni- doilla tavattava isovarpuröme, jota on noin 34 teltaessa on otettava huomioon suon halki suurin-

3 1 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen piirtein lönsiluoteesta itökaakkoon kulkeva söhkÄ- ta, esiintyy myÄs heikosti maatuneessa rahkatur- linja. Turvetuotannon pööttymisen jölkeen alue peessa. Tupasvillan jöönnÄsten osuus on vajaat voidaan metsittöö. seitsemön prosenttia ja saraturpeiden kortteen lö- hes prosentti. Pööturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahka 49 %, 20. Hirlamsmossen rahkasara 44 %, sararahka 5 % ja sara 2 % . Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi ja hieta sekö Hirlamsmossen (kl. 2032 09) sijaitsee 11 km erityisesti suon reunoilla moreeni, hiekka ja kallio . Kirkkonummen keskustasta pohjoiseen (kuva 1) . Liejua on suon kaakkoisosaa lukuun ottamatta ylei- Suon pinta on 52,5 - 55,5 m mpy ja viettöö koilli- sesti pohjamaan pööllö 5 - 65 cm:n paksuisena seen kohden Hiirlampea, jonne myÄs suurin osa kerrostumana. Paikoin liejusaven tai saviliejun ja suon vesistö laskee. Hiirlammesta on laskuojan ja saven völissö on 1 - 40 cm hiekkaa, hietaa tai lopulta Kauhalanjoen kautta yhteys Loojörveen . hiesua; liejusaven ja saven alla hiekkaa, sekö hie- Suon lönsireunalta löhtevöö ojaa myÄten pöösee kan pööllö ohut hiesukerros . Nömö kerrokset ovat osa suon vesistö Lapinkylönjörveen ja edelleen peröisin ympöristÄn hiekka- ja moreenimailta, mistö Kalakoskiböckeniö pitkin Loojörveen . Loojörves- ne aikoinaan huuhtoutuivat suon paikalla sijain- tö löhtevö Mankinjoki laskee Espoonlahteen . Koil- neen muinaisen merenlahden pohjalle . Suon luo- lisessa suo rajoittuu Hiirlampeen ja moreeniin ; teisreunalta on lÄydetty turpeen ja liejusaven völistö etelössö, kaakossa sekö itö-ja lounaisreunalla hiek- 5 cm :n paksuinen keltainen saostuma, joka on kakerrostumiin ja muutamaan kalliopaljastumaan . ilmeisesti keltamultaa eli rautaokraa . Pohjoisessa, luoteessa ja lönnessö suota rajoitta- Hirlamsmossenissa on yli metrin syvyisellö vat kalliopaljastumat sekö moreeni (Repo 1969, 17 ha:n alalla heikosti maatunutta rahkaturvetta . Haavisto-Hyvörinen ym . 1994). Kulkuyhteydet Suoaltaan keskiosan Acutifolia-turvealueet ovat suolle ovat kohtalaisen hyvöt . Hirlamsmossenin paikoin jopa I laatuluokan kasvuturpeen raaka- kokonaispinta-ala on 21 ha, yli metrin syvyisen ainetta, mutta muualla rahkakerroksessa kasvu- alueen 17 haja yli kahden metrin syvyisen 11 ha. turveominaisuuksia heikentöviö rahkasammallajeja Tutkimuspisteitöon26 jatutkimuspistetiheys 12,4/ (Cuspidata- ja Palustria-lajit), maatuneita 10 ha. rahkaturvekerroksia ja tupasvillan jöönnÄksiö Yleisin suotyyppi on keskiosassa ja myÄs lai- esiintyy kuitenkin siinö möörin, ettö rahkakerros doilla tavattava isovarpuröme, jota on noin 68 kokonaisuutena on löhinnö II laatuluokan havainnoista. Suon laitaosissa on mm . varsinaista kasvuturvetta . Yli metrin syvyisen suon osan korpea, varsinaista sararömettö sekö turvekankai- kasvuturvemööröstö on Acutifolia-valtaisia turpeita ta, etelöosassa joitakin vanhoja turpeennostoalu- 66 %, Palustria-turpeita 17 % jaCuspidata-turpeita eita. Suon pinnan keskimööröinen rahkamöttöi- 17 %. Yli metrin syvyisen suon osan kokonaistur- syys on noin 9 % ja möttöiden korkeus keskimöörin vemööröstö on Acutifolia-valtaisia turpeita 18 %, 3 dm. Kohtalaisen tiheöö ojitusta on kaikkialla Palustria- ja Cuspidata-turpeita kumpiakin 5 % ja muualla paitsi suon etelö- ja kaakkoisosassa, joten muita, löhinnö polttoturpeeksi luokiteltavia turpeita luonnontilaisuusasteeksi Hirlamsmossenille tulee (saravaltaiset ja maatuneet rahkavaltaiset turpeet) noin 35 % . Kuivatusmahdollisuudet ovat melko 72 %. Mahdollista turvetuotantoa suunniteltaessa hyvöt ainakin Hiirlammen pinnan tasoon saakka . on otettava huomioon tuotantoa haittaava turpeen Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- suuri liekoisuus ja ympöristÄn asutuksen lisöksi sen keskimaatuneisuus on 7,1 ja koko turveker- suon rajoittuminen koillisessa Hiirlampeen : rostuman 5,9 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen turvekerrostuma saadaan tuotantokuivaksi ilman pintaturve ulottuu paksuimmillaan 2,3 m :n syvyy- veden pumppaamista ainoastaan Hiirlammen teen suon keskiosassa, mistö on myÄs mitattu suu- pinnan tasoon saakka . Suon etelöosassa on joitakin rin turvepaksuus, 4,4 m . vanhojaturvehautoja, joista on aikoinaan jo nostettu Rahkavaltaisia turpeita on 54 % ja saravaltaisia heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. 46 % turpeen kokonaismööröstö . Tupasvillarah- katurpeita on töstö mööröstö 27 % ja puun sekö varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 52 % . Tur- 21. Hila Stormossen peiden yleisin lisötekijö, puuaines, muodostaayksi- nöön noin 15 % suon turvemassasta . Puuaines Hila Stormossen (kl . 2032 07) sijaitsee noin liittyy vöhöisiö poikkeuksia lukuun ottamatta sa- 10,5 km Kirkkonummen keskustasta etelölounaa- raturpeisiin ja maatuneisiin rahkavaltaisiin turpei- seen, Obbnösin varuskunta-alueen itöreunalla (ku- siin; varpua, jota on runsas prosentti turveainekses- va 1) . Suon pinta on 11 - 14 m mpy ja viettöö

32 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

etelöosassa etelöön ja lounaaseen, pohjoisosassa senttiosuudet suon turvemööröstö ovat: rahka 53 %, pohjoiskoilliseen. Etelöosan vedet laskevat itö- ja rahkasara 35 %, sararahka 6 % ja sara 6 % . Yli etelöreunalta ojia myÄten Linlon saaren ja Hauki- metrin syvyisen suon osan kasvuturvemööröstö on pöön völiseen salmeen sekö lounaisreunalta ojia Acutifolia-valtaisia turpeita 56 %, Palustria-tur- myÄten Svarttrösketiin ja tömön laskuojan kautta peita 13 %, Cuspidata-turpeita 22 % ja muita Obbnösfördeniin . Pohjoisosan vedet laskevatäng- Sphagnum-turpeita 9 %. vik tröskin Stormossavikeniin ja edelleen Frasi- Yleisin pohjamaalaji on savi . Reunoilla on myÄs böckenin ja Lakatböckenin kautta Suomenlahden moreenia ja kalliota ja paikoin keskiosassakin BjÄrkholmsf ördeniin . Pohjoiskoillisessa suo ra- pohjamaana on liejusavi ja kallio . Liejua on löhes joittuu ängvik tröskin Stormossavikeniin, muu- koko suoaltaassa pohjamaan pööllö 0,5 - 1,7 m:n alla kalliopaljastumiin sekö nöiden völiseen mo- paksuisena kerrostumana . Suon pohjan eri- reenimaastoon (Repo 1969) . Kulkuyhteydet suolle tyispiirteenö on löhes yhtenöisen, 1 - 90 cm paksun ovat erinomaiset löhinnö itöreunaa sivuavan tien hiekkakerroksen esiintyminen tavallisimmin lie- ansiosta. MyÄs suon lönsireunaa sivuaa tie, mutta jusaven ja saven, joskus myÄs liejun ja saven tai sille ja Obbnösin varuskunta-alueelle johtava, suon liejusaven völissö tai moreenin pööllö . Hiek- keskustan halki kulkeva tie on suljettu puomilla . kakerroksen alaisen saven vöri muuttuu syvem- Hila Stormossenin kokonaispinta-ala on 28 ha, yli mölle mentöessö usein melko pian punertavaksi . metrin syvyisen alueen 22 ha ja yli kahden metrin Suon keskellö on merkkejö tulvakerrostumista : syvyisen 15 ha. Tutkimuspisteitö on 24 ja tutki- karkeadetritusliejusta on havaittu 5 cm :n savi- muspistetiheys 8,6/10 ha. liejukerros . Yleisin suotyyppi on keskiosassa ja myÄs lai- Suota ei suositella teolliseen turvetuotantoon doilla tavattava isovarpuröme, jota on noin 30 suon kapean muodon ja pohjoisosan kuivatus- havainnoista. Suon laitaosissa on mustikkaturve- vaikeuksien takia. Lisöksi suon lönsiosasta kuuluu kangasta, varsinaista sararömettö, tupasvillarömettö noin 12 ha Obbnösin varuskunta-alueeseen . Suota sekö pohjoisreunalla korpirömettö, nevakorpea, on ojitettu löhinnö metsönkasvatusta varten . ruoho- ja heinökorpea ja varsinaista saranevaa. Keskustan suotyyppeihin kuuluvat vielö rahkarö- me sekö suon keski-ja etelöosassa yleinen keidasrö- 22 . Kurkisuo eli Soidensuo me pienine lyhytkorsinevakuljuineen . Suon pinnan keskimööröinen rahkamöttöisyys on noin 24 Kurkisuo eli Soidensuo (kl. 2041 07) sijaitsee ja möttöiden korkeus keskimöörin 3 dm . Kohtalai- noin 16 km Kirkkonummen keskustasta pohjois- sen tiheöö ojitusta on koko suolla, joten Hila Stor- koilliseen, Kirkkonummen ja Espoon völisen rajan mossenin luonnontilaisuusaste on vain vajaat 5 % . tuntumassa, Turku - Helsinki moottoritien poh- Kuivatusmahdollisuudet ovat suon keski- ja ete- joispuolella (kuva 1) . Suon pinta on 65 - 72 m mpy löosassa hyvöt, pohjoisosassa korkeintaan kohta- ja viettöö löhinnö kohden keskustaa ja itöistö lah- laiset. deketta. Vesiö purkautuu itöisen lahdekkeen poh- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen jukasta ojiin, joista toinen virtaa koilliseen, Hei- keskimaatuneisuus on vain 4,5 ja koko turveker- nöslampeen ja toinen kaakkoon, Vuohilampeen . rostuman 3,8 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen Suon pohjoisreunalta löhtevö oja virtaa pohjoi- pintaturve ulottuu paksuimmillaan 2,4 m :n syvyy- seen, Siikajörveen . Siikajörvi laskee Heinöslam- teen suon etelöosassa . Suurin turvepaksuus, 3,8 m, men, Salakosken, Sahajörven ja Sahaojan kautta on mitattu kutakuinkin suon keskeltö . Nuuksion Pitköjörveen . Suo rajoittuu miltei kaut- Rahkavaltaisia turpeita on 59 % ja saravaltaisia taaltaan moreeniin, etelössö ja lönnessö myÄs kal- 41 % turpeen kokonaismööröstö. Tupasvilla- liopaljastumiin . Kulkuyhteydet suolle ovat kohta- rahkaturpeita on töstö mööröstö 29 % ja puun sekö laiset ja löhinnö kaakkois-, itö-, pohjois-ja luoteis- varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 19 % . Tur- reunan tuntumaan ulottuville omakotitaloalueille peiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jonka jöön- johtavien teiden varassa . Kurkisuon kokonaispin- nÄkset muodostavat yksinöön noin 7 % suon turve- ta-ala on 37 ha, yli metrin syvyisen alueen 27 haja massasta. Puuaineksen osuus töstö on löhes 4 % . yli kahden metrin syvyisen 20 ha. Suon itöisestö Puuaines liittyy saraturpeisiin ; varpujen jöönnÄk- lahdekkeesta kuuluu vöhön yli hehtaarin suuruinen siö, joita on runsas prosentti turveaineksesta, esiin- alue Espooseen, mutta suota on kuitenkin turvemöö- tyy myÄs heikosti maatuneessa rahkaturpeessa . riensö, turpeittensa laadun ym . ominaisuuksiensa Kuljuturpeiden levökkÄö on noin prosentti, sara- suhteen kösitelty kokonaisuutena . Tutkimuspistei- turpeiden kortetta kolme prosenttia ja jörviruoko- tö on 33 j a tutkimuspistetiheys 8,9/10 ha (kuva 10) . akin prosentin verran . Pööturvelajit ja niiden pro-

3 3 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

Yleisin suotyyppi on reunaosille sekö luoteisel- Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen le ja pohjoiselle lahdekkeelle ominainen varsinai- keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turvekerrostuman nen sararöme, jota on noin 28 % havainnoista . 4,6 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve Muita yleisiö suotyyppejö ovat keskustan ja laita- ulottuu paksuimmillaan 5,2 m :n syvyyteen suon mien isovarpuröme, keskustan keidasröme lyhyt- keskiosassa, mistö on mitattu myÄs suurin turvepak- korsinevakuljuineen sekö laidoilla ja itöisellö lah- suus, 7,3 m . dekkeella tavattava nevakorpi . Lisöksi reunamilla Rahkavaltaisia turpeita on 62 % ja saravaltaisia on kangasrömettö, kangaskorpea, tupasvillarömettö, 38 % turpeen kokonaismööröstö. Tupasvilla- korpirömettö ja varsinaista saranevaa, luoteisella rahkaturpeita on töstö mööröstö 35 % ja puun sekö lahdekkeella varsinaista korpea ja keskustassa vie- varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 29 % . Tur- lö itsenöisiö, kuljuja laajempia lyhytkorsinevoja . peiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jonka Suon etelö- ja lönsiosassa on vanhoja turpeen- jöönnÄkset muodostavat yksinöön runsaat 9 % suon nostoalueita . Kurkisuon erikoisuutena voidaan pi- turvemassasta . Puuaineksen osuus töstö on löhes töö vaivaiskoivua (Betula nana), Kirkkonummen 6 % . Puuaines liittyy miltei yksinomaan saratur- alueella harvinaista römevarpua, jota suolla kas- peisiin ja maatuneisiin rahkaturpeisiin ; varpujen vaa mm. etelöreunalla ja pohjoisella lahdekkeella . jöönnÄksiö, joita on vajaat kaksi prosenttia tur- Suon pinnan keskimööröinen rahkamöttöisyys on veaineksesta, esiintyy myÄs heikosti maatuneessa noin 22 % ja möttöiden korkeus keskimöörin 3 dm . rahkaturpeessa . Pööturvelajit ja. niiden prosent- Ojitusta on löhinnö suon keski-ja lönsiosassa sekö tiosuudet suon turvemööröstö ovat : rahka 45 %, luoteisella ja pohjoisella lahdekkeella . Kurkisuon rahkasara 38 % ja sararahka 17 % . Yli metrin luonnontilaisuusaste on noin 43 % . Kuivatusmah- syvyisen suon osan kasvuturvemööröstö on dollisuudet ovat suhteellisen hyvöt . Acutifolia-valtaisia turpeita 67 %, Palustria-

Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Kirkkonummen ja Espoon Kurkisuolla. Peruskarttalehti 204107 mittakaavassa 1 :20 000 . å Maanmittauslaitos, Helsinki 1984, pööllepainatus 1990, julkaisulupa nro 43/MAR/97 . Figur 10. Borrpunkternas löge pÖ Kurkisuo pÖ grönsen mellan Kyrkslött och Esbo. Grundkarta 2041 07 i skala 1 :20 000 . å Lantymöteristyrelsen, Helsingfors 1984, pÖtryckning 1990 . PublikationstillstÖnd nummer 43/MAR/ 97 . Fig. 10 . Location of investigation sites on the mire Kurkisuo on the border of Kirkkonummi and Espoo on basic map sheet 2041 07 in the scale 1 :20 000 . By permission of the National Land Survey of Finland, licence no . 43/ MAR/97.

3 4 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report ofPeat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus turpeita 9 %, Cuspidata-turpeita 13 % ja muita ha. Syvyysköyrien piirtömisen ja turvemöörien ar- Sphagnum-turpeita 11 %. vioinnin helpottamiseksi tutkimusta vielö töy- Yleisimmöt pohjamaalajit ovat reunaosissa mo- dennettiin syvyyspistein, joissa mitattiin ainoas- reeni ja kallio sekö keskustassa moreenin ohella taan turpeen paksuus ja selvitettiin suotyyppi sekö savi ja liejusavi ja savi . Erityisesti suon keski- ja pohjamaan laatu . etelöosassa sekö pohjoiseen pistövössö lahdek- Yleisin suotyyppi on isovarpuröme, jota on kum- keessa moreenin pööllö on 10 - 50 cm hiekkaa, mankin suoaltaan keskiosassa jauseimmiten laita- paikoin myÄs 10 - 60 cm :n savi- ja liejusavi ja savi millakin . Isovarpurömettö on peröti 80 % havain- -kerroksia. Nöissökin voi vielö liejusaven ja saven noista. Mustikkaturvekangasta tavataan reunoilla völissö tai savessa olla 1 - 15 cm:n hiekkakerros . sekö suoaltaiden völisessö salmessa . Laidoilla on Itöisessö lahdekkeessa havaittu 35 cm :n hiesu- ja myÄs kangasrömettö sekö paikoin, mm . Ahven- hiekkakerrostuma on puolestaan liejun ja saven lammen luoteispuolella, suolta löhtevön ojan koh- völissö. Suoaltaan keskeltö on moreenin pööltö dalla varsinaista sararömettö . Suon pinnan keski- lÄydetty hiekan lisöksi 5 cm :n paksuinen keltamul- mööröinen rahkamöttöisyys on noin 12 % ja möt- ta- eli rautaokrasaostuma . Liejuja on paikoin 0,1 - töiden korkeus keskimöörin 2 dm . Kohtalaisen ti- 0,9 m :n kerrostumana pohjamaan pööllö . heöö ojitusta on koko suon alueella lounaista ja Kurkisuon (37 ha) sijainti Kirkkonummelle itöisintö osaa lukuun ottamatta . Suon luonnontilai- laajennettavalla Nuuksion kansallispuiston alueella suusaste on noin 30 % . Kuivatusmahdollisuudet puoltavat sen suojelua ja jöttömistö turvetuotannon ovat suhteellisen hyvöt suon itö-ja kaakkoisosassa, ulkopuolelle . muu osa suosta saadaan kuivaksi ilman veden pumppaamista ainoastaan Ahvenlammen pinnan tasoon saakka . 23. Ahvenlammensuo Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,1 ja koko turvekerrostuman Ahvenlammensuo (kl. 2041 07) sijaitsee noin vain 4,1 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pinta- 16 km Kirkkonummen keskustasta pohjoisluotee- turve ulottuu paksuimmillaan 3 m :n syvyyteen seen, Kirkkonummen ja Vihdin völisen rajan tun- suon itöosassa . Suurin turvepaksuus, 4,1 m, on tumassa, Veikkolan taajaman lounaispuolella (kuva mitattu Ahvenlammen itörannalta suunnilleen suon 1). Suon pinta on 53,5 - 57 m mpy ja viettöö suon keskeltö . lönsiosassa kohti lönsiosan keskellö sijaitsevaa Rahkavaltaisia turpeita on 71 % ja saravaltaisia Ahvenlampea sekö itö- ja kaakkoisosassa lounaa- 29 % turpeen kokonaismööröstö . Tupasvillarah- seen. Suon vesiö kerööntyy pööasiassa Ahvenlam- katurpeita on töstö mööröstö 26 % ja puun sekö peen; jossain möörin niitö purkautuu myÄs lönsi-ja varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita 23 % . Tur- pohjoisreunalta löhteviö ojia myÄten Palojörveen peiden yleisin lisötekijö on tupasvilla, jonka jöön- ja etelöreunalta ojaa myÄten Petöjörveen . Palojör- nÄkset muodostavat yksinöön noin 6 % suon turve- vestö löhtevö Palojoki laskee BjÄrntröskiin, jonne massasta. Puuaineksen osuus töstö on runsaat 5 %. Petöjörvi puolestaan on yhteydessö reitin KvarnÖn Puuaines liittyy saraturpeisiin ja maatuneisiin rah- - Stora Lonoks - LonoksÖn - Lilla Lonoks - Harv- katurpeisiin; varpujen jöönnÄksiö, joita on vajaa sÖn kautta . Suo rajoittuu itö- ja pohjoisreunalla prosentti turveaineksesta, esiintyy myÄs heikosti vöhöisin osin moreeniin, samoin vöhöisin osin poh- maatuneessa rahkaturpeessa . Pööturvelajien pro- joisreunalla, Ahvenlammesta pohjoiskoilliseen, senttiosuudet suon turvemööröstö ovat: rahka 71 %, sekö itökoillisessa, raviradan kohdalla savikkoon ; rahkasara 25 % ja sara 4 % . muualla hiekkakerrostumiin . Kulkuyhteydet suol- Yleisimmöt pohjamaalajit ovat savi sekö hiek- le ovat erinomaiset kaakkois-, lounais- ja lönsi- ka, jonka pööllö on 10 - 30 cm :n savi- tai, paikoin reunan hiekkakuopille sekö koillisreunan oma- pohjoisreunalla, liejusavikerros. Reunaosissa ta- kotialueelle johtavien teitten ansiosta . Ahven- vataan myÄs hiekkaa ja vain satunnaisesti moree- lammensuon, joka koostuu kahdesta kapeahkon nia. Liejuja on Ahvenlammen ympörillö 30 - 70 salmen toisiinsa liittömöstö altaasta, kokonaispin- cm:n kerrostumana pohjamaan pööllö . Savi- ja ta-ala on 38 ha, yli metrin syvyisen alueen 29 haja liejusavikerroksen alainen hiekka, jonka paksuut- yli kahden metrin syvyisen 20 ha. Suon lönsi- ja ta ei kairaamalla tarkemmin mööritetty, lienee ai- lounaisreunasta kuuluu noin kahden hehtaarin suu- koinaan huuhtoutunut suon paikalla sijainneen ruinen alue Vihtiin, mutta suota on kuitenkin muinaisen merenlahden todennökÄisesti savipoh- turvemööriensö, turpeittensa laadun ym . ominai- jalle ympöristÄn hiekkamuodostumista. suuksiensa suhteen kösitelty kokonaisuutena . Tut- Ahvenlammensuo, joka on ojitettu löhinnö met- kimuspisteitö on 5 ja tutkimuspistetiheys 1,3/10 sönkasvatusta varten, sisöltöö yli metrin syvyisellö

3 5 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

29 ha:n alalla heikosti maatunutta rahkaturvetta . juuri umpeenkasvualtaan saraturpeessa heti liejun Rahkapatja on kokonaisuudessaan varsin hyvöö pööllö. Saraturpeiden kortetta on prosentin verran, kasvuturpeen raaka-ainetta : Acutifolia-valtaisessa rahkaturpeen tupasvillaa ja koko turvekerrostu- pintaosassa lisötekijÄidenkin möörö on suhteelli- massa esiintyvöö varpuainesta kumpaakin vajaa sen vöhöinen, ja Cuspidata- ja Palustria- turpeet prosentti. Pööturvelajit ja niiden prosenttiosuudet ovat rahkakerroksen pohjalla . KöytönnÄssö suon turvemööröstö ovat: sara 57 %, rahka 34 % ja rhkapatja olisi hyÄdynnettövissö ainoastaan suon rahkasara 9 % . itöisellö altaalla noin 9 ha :n alalla. Löntisen altaan Yleisimmöt pohjamaalajit ovat liejusavi ja savi, kuivatusvaikeudet sekö Ahvenlammen virkistyksel- reunoilla tavataan vain satunnaisesti moreenia . liset arvot suon ympöristÄn asukkaille estönevöt Liejuja on koko suoaltaan alueella, useimmiten 1,3 turvetuotannon ainakin suon lönsiosassa, toden- - 3,0 m :n paksuisena kerrostumana pohjamaan nökÄisesti koko suolla . pööllö. Suon pintaa on reunamien kytÄheitoilla savettu, ja keskiosan ruoho- ja heinökorpialueella karkeadetritusliejun pööllö on paikoin tulvaker- 24. Alhonsuo rostumana 10 cm saviliejua. Alhonsuota ei mataluutensa johdosta suositella Alhonsuo (kl . 2041 07) sijaitsee noin 14,5 km turvetuotantoon . Suota on ojitettu löhinnö metsön- Kirkkonummen keskustasta pohjoisluoteeseen, kasvatusta varten. Kirkkonummen ja Vihdin völisen rajan tuntumassa (kuva 1) . Suon pinta on 37 - 40 m mpy ja viettöö kohden lönsireunalla etelöön virtaavaa ojaa sekö 25. Sundsberg Stormossen suon halki koillisesta lounaaseen virtaavaa valtaojaa. Valtaoja purkaa suon vedet Petöjörveen, joka Sundsberg Stormossen (kl . 2032 12) sijaitsee on reitin KvarnÖn - Stora Lonoks - LonoksÖn - Lilla 6,5 km Kirkkonummen keskustasta itökoilliseen Lonoks - HarvsÖn kautta yhteydessö BjÄrntröskiin . Jorvaksen tien pohjoispuolella (kuva 1) . Suon pin- Suo rajoittuu luoteessa ja kaakossa vöhöisin osin ta on 23 - 26,5 m mpy ja viettöö koilliseen ja moreeniin, muualla savikkoon, löhinnö savipeltoi- koillisosassa lounaaseen ja kaakkoon. Vedet ke- hin, sekö paikoin turve-ja liejupeltoihin . Kulkuyh- rööntyvöt koillisosasta löhtevöön ojaan, joka noin teydet peltojen ympörÄimölle suolle ovat erinomai- puolen kilometrin pöössö kaakossa laskee Finn- set. Alhonsuon kokonaispinta-ala on 33 ha, yli tröskiin . Suo rajoittuu suurimmaksi osaksi kallio- metrin syvyisen alueen 7 haja yli kahden metrin paljastumiin ja moreeniin, ainoastaan lounaisreu- syvyisen 2 ha. Tutkimuspisteitö on 5 ja tutkimus- nalla ja keski-ja koillisosan pohjoisreunalla savik- pistetiheys 1,5/10 ha. koon sekö koil lisessa vielö vöhöisin osin töytemaa- Yleisimmöt suotyypit ovat reunamien kytÄheit- han (Repo 1972, Haavisto-Hyvörinen ym . 1994c) . to ja keskiosan löhes turpeettomalle, umpeen- Kulkuyhteydet suolle ovat hyvöt : lounaisreunaa kasvualtaan liejukolle kehittynyt ruoho- ja heinö- sivuaa Jorvaksentie, koillisreunaa Sundsbergiin korpi, joita kumpaakin on 40 % havainnoista . Suon johtava tie, ja suon lounais-osan lönsireunalla si- paksuturpeisimmassa luoteisosassa on isovarpu- jaitsee ampumarata . Sundsberg Stormossenin ko- römettö. Suon pinnan keskimööröinen rahkamöt- konaispinta-ala on koillisosan noin kahden hehtaa- töisyys on noin 6 % ja möttöiden korkeus 2 dm . rin töytemaa-alueet poislaskettuna 15 ha, yli met- Suolla on kytÄheiton vanhojen sarkaojien lisöksi rin syvyisen alueen 6 ha ja yli kahden metrin vain harvaa ojitusta, joten sen luonnontilaisuusaste syvyisen 3 ha. Mainitut töytemaat ovat suon alle on noin 40 % . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt . metrin syvyisellö osalla. Tutkimuspisteitö on 13 ja Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on tutkimuspistetiheys 8,7/10 ha. vain 3,2 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pinta- Yleisimmöt suotyypit ovat isovarpuröme ja ne- turve ulottuu paksuimmillaan 1,7 m :n syvyyteen vakorpi, joita on kumpaakin 31 % suotyyppiha- suppealla alueella suon luoteisosassa, mistö on vainnoista . Isovarpurömettö on suon syvimmöllö mitattu myÄs suurin turvepaksuus, 2,7 m . alueella eli lounaisosan keskellö. Reunoilla ja suon Saravaltaisia turpeita on 66 % ja rahkavaltaisia matalissa osissa on nevakorven lisöksi varsinaista 34 % turpeen kokonaismööröstö . Tupasvilla- korpea ja varsinaista sararömettö . Suo on ojitettu rahkaturpeita on töstö mööröstö vöhön yli 4 % ja vain suppealta alueelta koillisosasta, mistö on ai- varpujen jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita vajaat 6 % . koinaan myÄs nostettu turvetta. Suon luonnontilai- Turpeiden yleisin lisötekijö on jörviruoko, jonka suusaste on noin 77 % ja sen kuivatusmahdollisuu- jöönnÄkset muodostavat yksinöön noin 18 % suon det ovat hyvöt. turvemassasta . Jörviruokoa onkin usein runsaasti

3 6 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen turvekerrok- Suon pohjamaalajit ovat liejusavi ja savi, reu- sen keskimaatuneisuus on 6,8 ja koko turveker- noilla kallio sekö moreeni (Haavisto-Hyvörinen, rostuman 6,1 . Suon lounaisosassa heikosti maatu- Sten ja Backman 1994d, kuva 17). Liejuja on nut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuim- reunoja lukuun ottamatta koko suoaltaassa pohja- millaan 1,7 metrin syvyyteen . Samasta paikasta on maan pööllö 0,3 - 1,1 m :n paksuisena kerrostumana . mitattu myÄs suurin turvepaksuus, 2,6 m (Haavis- Löhes poikkeuksetta liejusaven ja saven sekö toi- to-Hyvörinen, Sten ja Backman 1994d, kuva 17). saalta liejun ja saven völissö on 15 - 30 cm:n kerros Saravaltaisia turpeita on 74 % ja rahkavaltaisia hiekkaa. Suon alaisen savikerrostuman paksuus on 26 % turpeen kokonaismööröstö . Puun ja varpujen jopa 6,3 m, ja sen alla on puolestaan moreenia . jöönnÄksiö sisöltöviö turpeita on töstö mööröstö Sundsberg Stormossenissa ei ole riittövösti tur- 64 % ja tupasvillarahkaturpeita 16 %. Turpeiden vetta teolliseen tuotantoon . Suo on osittain ojitettu yleisin lisötekijö on saraturpeisiin liittyvö puuai- metsönkasvatusta varten . Vuosisadan alussa suo- nes, joka muodostaa yksinöön noin 15 % suon metsöt hakattiin kokonaan ja suolta nostettiin turvemassasta . Tupasvillan jöönnÄsten osuus töstö turvetta paikoin löhes pohjaan saakka (Malm & on vajaat neljö ja varpuaineksen parisen prosen- Rancken 1911). Suon töytemaan peittömö koillis- ttia. Saraturpeiden kortetta on löhes prosentti . Pöö- osa voidaan maisemoida puistoksi tai virkistysalu- turvelajit janiiden prosenttiosuudet suon turvemöö- eeksi. röstö ovat : rahkasara 74 %, rahka 21 % ja sararahka 5 % .

YHTEENVETO

INKOON SUOT

Inkoossa on tutkittu vuosina 1972 ja 1994 kah- turvetta 4,7 milj . suo-m3. Turvekerrostumien kes- deksan suota, joiden pinta-ala on yhteensö 530 ha. kimaatuneisuus on 4,1 . Heikosti maatuneen (H 1 _4 ) Yli metrin syvyistö aluetta on 452 ha eli 85 turpeen keskimaatuneisuus on 3,0 ja hyvin maatu- tutkitusta suoalasta ja yli 2 metrin syvyistö 341 ha neen turpeen 5,7 . eli 64 % tutkitusta suoalasta . Inkoon tutkittujen Inkoon suot sijaitsevat Saaristo-Suomen kermi- soiden keskisyvyys, 3,0 m, on hieman suurempi keitaiden eli laakiokeitaiden alueella (Eurola 1962, kuin Uudenmaan löönin soiden keskiarvo eli 2,5 m Ruuhijörvi 1983) . Tutkituista soista laakiokeitaita (Lappalainen & Hönninen 1993) . Heikosti maatune- on 5 ja metsökeitaita 3 . Ne ovat ympöristÄöön en rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus on keski- ylemmöksi kasvaneita, karujaja ombrotrofisia eli möörin 1,9 m. Yli metrin syvyisten suon osien vain sadevesistö ravinteensa saavia tasapintaisia keskisyvyys on 3,4 m, josta heikosti maatunutta keidassoita. Soiden reunaosat saavat ravinteensa pintakerrosta on 2,1 m . Yli 2 metrin syvyisten suon ympörÄiviltö mineraalimailta valuneista vesistö . osien keskisyvyys on 4,1 m, ja töstö heikosti maatu- Ne ovat niukka- tai kohtalaisen ravinteisia tai jopa neen pintakerroksen osuus on 2,7 m . Inkoon soiden runsasravinteisia, minerotrofisia suon osia . suurin havaittu turpeen paksuus, 6,8 m, on mitattu Römeitö on 42 % suotyyppihavainnoista . Ylei- RÄmossenista . simpiö ovat keidasröme, isovarpuröme ja rahkarö- Turvetta Inkoon tutkituissa soissa on yhteensö me. Korpia on vain n . 6 %, ja niistö on ojitettu 15,9 milj. suo-m3,josta heikosti maatunutta pinta- suurin osa. Yleisimmöt korpityypit ovat varsinainen turvetta on 9,6 milj . suo-m3 (60 %) ja kohtalaisesti korpi sekö ruoho-ja heinökorpi . Nevojen osuus on tai hyvin maatunutta (H5_ 10 ) turvetta 6,3 milj . suo- 13 %, ja niistö suurin osa on vielö luonnontilassa . ma (40 %). Yli metrin syvyisten alueiden kokonais- Yleisimpiö nevatyyppejö ovat silmökeneva, rah- turvemöörö on 15,5 milj . suo-m3, josta heikosti kaneva, lyhytkorsineva ja varsinainen saraneva . maatunutta turvetta on 9,5 milj . suo-m3. Yli 2 met- Ojituksen voimakkaasti muuttamia suotyyppejö, rin syvyisten alueiden kokonaisturvemöörö on 13,9 luonnontilaisen suokasvillisuuden löhes töysin milj . suo-m3 eli 87 % suon koko turvemööröstö. menettöneitö turvekankaita on 16 % ja turve- Töstö on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta (H5-10) tuotanto- ja turpeennostoalueita 23 % suotyyp-

37 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen pihavainnoista . Tutkitusta suoalasta on tutki- sitten (Ristaniemi & Gluckert 1987) . Varvarinsuo, musajankohtana ollut kairauspistehavaintojen pe- jonka 50 ha:n pinta-alasta 17 ha on Inkoossa, rusteella luonnontilaisena noin 33 % . sijaitsee korkeammalla kuin muut suot (35 - 42 m Tutkimusalue sijaitsee pööasiassa Suomenlah- mpy) Salpausselön etelöpuolella, Karjaan ja In- den rannikkoalueella (81) ja Siuntionjoen vesistÄ- koon rajalla . MyÄs tömö suoallas on kuroutunut alueella (22) (Ekholm 1993) . IngarskilaÖn sisöltyy matalasta murtovesilahdesta (Litorinameri), mistö suojeltavien Natura 2000-kohteisiin . Inkoon suu- ovat todisteena liejukerrostumien subfossiilit ; rimmat jörvet ovat Karjaan vastaisella rajalla si- murtoveden piilevöstÄ (9 %), sekö esimerkiksi jaitsevat MarsjÄn, Brukströsket ja HÄgbensjÄn . merinökinruohon (Najas marina) ja karvalehden Ombrotrofisten soiden turvekerrostumat ovat (Ceratophyllum demersum) siemenet (Gluckert ainakin pintaosiltaan rahkavaltaisia ja useimmiten 1970, s .92). Allas on kasvanut umpeen melko no- vielö puhtaita Acutifolia-rahkaturpeita. Rahkaval- peasti ja vanhimpien turpeiden iöksi on arvioitu taisia (St) turpeita on 66 % ja saravaltaisia (Ct) piilevö- ja siitepÄlydiagrammien perusteella noin 34 % kokonaisturvemööröstö . Yleisin rahkaturpeen 6800 - 6500 vuotta. lisötekijö on tupasvilla, jota on 35 % :ssa turpeista . Kolmesta suosta otettujen turvenöytteiden kes- Saravaltaista turvetta on yleisimmin keidassoiden kimööröinen pH-arvo on 4,2, tuhkapitoisuus kui- pohjalla ja reunoilla. Yleisimpiö lisötekijÄitö va-aineesta 1,6 %, vesipitoisuus 91,6 % mörköpai- saravaltaisissa turpeissa ovat jörviruoko, korte, nosta, kuivatilavuuspaino 81,2 kg/suo-m 3 sekötur- varpuaines ja puuaines . Kaikista tutkituista turpeen rikkipitoisuus 0,12 % kuivapainosta . Kuivan peista puuainespitoisia turpeita on 18 % ja varpu- turpeen tehollinen lömpÄarvo on keskimöörin 19,8 ainespitoisia 5 % . Liekoja eli lahoamatonta puuai- MJ/kg. nesta on Inkoon soissa vöhön . Heikosti maatunut Kasvuturpeen keskimööröinen pH-arvo on 3,8, rahkaturvevaltainen pintakerros ei sisöllö liekoja tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 1,0 %,vesipitoisuus juuri ollenkaan suon keskiosassa, kun taas reuna- 92,5 % mörköpainosta ja kuivatilavuuspaino 74 osien isovarpurömeellö ja paremmin maatuneessa kg/suo-m3 ja rikkipitoisuus on 0,10 % kuivapai- rahka- ja saraturpeessa liekoja esiintyy jonkin ver- nosta. Kuivan heikosti maatuneen turpeen teholli- ran . nen lömpÄarvo on keskimöörin 18,3 MJ/kg . Kaik- Tutkitun suoalan pohjamaalajeista yleisin on kien kasvuturvenöytteiden vaihtokapasiteetti on savi, jota on 90 % havainnoista ; hiekkaa on 6 %, keskimöörin 109,1 meq/100 g, viljelyturpeen (I moreenia 2 % ja sekö hiesua ettö kalliota 1 % . Ik:n kasvuturve) 113,1 meq/100 gja Il lk :n kasvutur- Paikoin hiekka ja hieta esiintyvöt suon pohjalla peen 99,5 meq/100 g. Korkein vaihtokapasiteetti ohuena, vain 1 - 20 cm paksuisena kerroksena onAcutifolia-turpeessa eli keskimöörin 115,1 meq/ savessa tai sen pööllö. Tömö hieta- tai hiekkaker- 100 g (vaihteluvöli lisötekijÄistö riippuen 104 - ros, joka maan kohotessa huuhtoutui savikolle 127 meq/100 g) . Palustria-turpeen vaihtoka- ympörÄiviltö muodostumilta, ohenee siirryttöessö pasiteetti on 100,2 meq/1 00 g ja Cuspidataturpeen etöömmöksi aineksen löhtÄpaikasta . Liejua on suon 92,0 me/q 100 g . Kaikkien kasvuturvenöytteiden pohjalla kaikissa soissa, noin 52 % :ssa tutkitusta johtoluku on keskimöörin 8,2 mS/m, viljelytur- suoalasta. Soistumista on siis tapahtunut usein venöytteiden (Acutifolia) 8,7 mS/m sekö heikko- myÄs umpeenkasvun seurauksena . Prosenttiluku laatuisen kasvuturpeen (II luokka, joka sisöltöö on suurempi kuin Uudenmaan löönissö keskimöörin, Cuspidata- ja Palustria-turvetta) 7,7 mS/m . jossa se on noin 43 % (Lappalainen & Hönninen Polttoturpeen keskimööröinen pH-arvo on 4,4, 1993). Jörvien ja lampien umpeenkasvun myÄtö tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 2,5 %, vesipitoi- syntyneitö hieno- ja karkeadetritusliejukerroksia suus 91,6 % mörköpainosta, kuivatilavuuspaino 90 tavataan suoaltaan syvimmistö kohdista . Liejun kg/suo-m3 ja polttoturpeen rikkipitoisuus 0,16 töyttömöön vesialtaaseen muodostunut suokasvil- kuivapainosta . Kuivan polttoturpeen tehollinen lisuus levisi edelleen ympöristÄÄn . Primaarinen lömpÄarvo on keskimöörin 21,4 MJ/kg . soistuminen eli merenrannan muuttuminen völit- Inkoon tutkitusta suoalasta soveltuu teolliseen tÄmösti suoksi maan paljastuttua merestö sekö en- turvetuotantoon kuusi suota, yhteensö 304 ha:n nen kaikkea metsömaan soistuminen ovat olleet alue, mikö on noin 57 % tutkitusta suoalasta . In- yleisiö soistumistapoja (48 % tutkitusta suoalasta) . koon turvemööröstö tuotantoon soveltuvaa turvet- Metsömaan soistumisen aiheutti pohjaveden pinta on 7,87 milj . suo-m3 eli noin puolet . Kasvutur- nan nousu ja mineraalimaan vettyminen pintaan peen osuus on noin kolmannes ja polttoturpeen 17 saakka. Tutkitut suot sijaitsevat noin 17 - 35 m %. Kasvuturpeen raaka-aineeksi, viljelyturpeeksi, mpy, ja ne ovat kuroutuneet muinaisesta Itömeres- kuiviketurpeeksi ja viherrakentamiseen soveltu- tö eli Litorinamerestö noin 3 500 - 7 000 vuotta vaa turvetta on viidessö suossa 5,16 milj . suo-m3

3 8 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

288 ha:n alalla. KöyttÄkelpoisen kasvuturveraaka- liselta lömpÄarvoltaan keskimöörin 21,4 MJ/kg, aineen kuivapaino on noin 383 600 tonnia, 40 % :n 50 %:n kosteudessa 9,5 MJ/kg ja 35 % :n kos- kosteudessa 639 300 tonnia ja 50 % :n kosteudessa teudessa 13,1 MJ/kg . Rikkipitoisuus on keskimöö- 767 200 tonnia . Kasvuturvetuotannossa on jo yh- rin 0,12 % ja köyttÄkelpoisessa polttoturpeessa teensö noin 74 ha :n alue kahdella suolla, VassbÄle 0,16 %, mikö vastaa 271,4 g/MWh. Polttoturpeen Stormossenilla ja JoddbÄle Stormossenilla . rikkipitoisuus on yleensö vain kymmenesosa hii- Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on len rikkipitoisuudesta . Jörviruoko-saraturpeet ei- viidessö suossa244 ha:n alueella. Energian-tuotan- vöt yleensö sovellu korkean rikkipitoisuutensa ta- toon soveltuvaa turvetta tai vaihtoehtoisesti turve- kia polttoturpeeksi . mullan raaka-ainetta on 2,7 milj . suo-m3, joskin Inkoon soista kolme sisöltyy soidensuojelun sitö pööosin peittöö heikosti maatunut pintakerros . perusohjelmaan (1977, 1980) yhteensö 146 ha :n Kuivassa turpeessa energiasisöltÄ on 5,21 milj . GJ alalta, josta °lkila Stormossenissa on noin 100 ha, eli 1,45 milj . MWh ja vastaavasti 50 % :n kos- Tjörnmossenissa noin 29 ha Siuntion ja Inkoon teudessa4,60 milj .GJ eli 1,29 milj . MWh. Polttotur- rajalla, sekö 17 ha Varvarinsuon (50 ha) pohjois- venöytteiden keskimööröinen happamuus eli pH- osassa Karjaan ja Inkoon rajalla. Varvarinsuo kuu- arvo on 4,4, kuivatilavuuspaino 90 kg/suo-m 3, luu myÄs suojeltavien Natura 2000-kohteisiin . Li- tuhkapitoisuus kuiva-aineesta2,5 % javesipitoisuus söksi JoddbÄle Stormossenin pohjoisosasta noin mörköpainosta 90,7 %. Kuivana turve on tehol- 10 ha on metsöhallituksen aarnialuetta.

SIUNTION SUOT

Siuntiossa tutkittiin vuonna 1994 kolme suota, hyvin maatuneen turpeen 6,1 . Heikosti maatunut yhteensö 176 ha. Yli metrin syvyistö aluetta on pintaturve on useimmiten rahkaturvetta, pööosin 142 ha eli 81 % tutkitusta suoalasta ja yli 2 metrin Acutifolia-turvetta . syvyistö 108 ha eli 61 % tutkitusta suoalasta . Uu- Siuntion suot sijaitsevat Saaristo-Suomen ker- denmaan löönissö yli kahden metrin syvyistö suota mikeitaiden eli laakiokeitaiden alueella (Eurola on noin 50 % kokonaissuoalasta (Lappalainen & 1962, Ruuhijörvi 1983) . Tutkituista soista kaksion Hönninen 1993). Tutkittujen soiden keskisyvyys, laakiokeitaita ja yksi metsökeidas . Ne ovat ympö- 2,4 m, on löhes sama kuin naapurikunnassa In- ristÄöön ylemmöksi kasvaneita, karuja ja ombrot- koossa, (2,5 m) ja sama kuin Uudenmaan löönissö rofisia eli vain sadevesistö ravinteensa saavia (Lappalainen & Hönninen 1993) . Heikosti maatune- tasapintaisia keidassoita . Tutkimusajankohtana en rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus on keski- noin 37 % havaituista suotyypeistö on ollut luon- möörin 1,2 m . Yli metrin syvyisten suon osien nontilaisena . keskisyvyys on 2,8 m, josta heikosti maatunutta Römeitö on 68 % suotyyppihavainnoista . Ylei- pintakerrosta on 1,5 m . Yli 2 metrin syvyisten suon simpiö ovat keidasröme, isovarpuröme ja rahkarö- osien keskisyvyys on 3,3 m, ja töstö heikosti maatu- me . Korpia on 10 %, ja niistö on ojitettu suurin osa . neen pintakerroksen osuus on 1,8 m . Siuntion soi- Yleisimmöt korpityypit ovat varsinainen korpi sekö den suurin havaittu turpeen paksuus on 4,7 m. ruoho- ja heinökorpi . Nevojen osuus on 9 %, ja Turvetta Siuntion tutkituissa soissa on yhteensö niistö suurin osa on luonnontilassa . Yleisimpiö 4,25 milj. suo-m3, josta heikosti maatunutta pinta- nevatyyppejö ovat silmökeneva, rahkaneva, lyhyt- turvetta on 2,17 milj . suo-m3 (51 %) ja kohtalai- korsineva ja varsinainen saraneva. Ojituksen voi- sesti tai hyvin maatunutta (H 5 _10 ) turvetta 2,08 milj . makkaasti muuttamia suotyyppejö, luonnontilai- suo-m3 (49 %). Yli metrin syvyisten alueiden koko- sen suokasvillisuuden löhes töysin menettöneitö naisturvemöörö on 4,0 milj . suo-m3, josta hyvin turvekankaitaon 12 % jaturvepeltoja 1 % suotyyp- maatunutta turvetta on 1,88 milj . suo-m3 . Yli 2 pihavainnoista . Soiden pinta-alasta on ojitettu noin metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemöörö on 63 % . 3,5 milj . suo-m3 eli 83 % soiden koko turvemöö- Tutkimusalue sijaitsee pööasiassa Suomenlah- röstö. Töstö on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta den rannikkoalueella (81) ja Siuntionjoen vesistÄ- (H 5 .10 ) turvetta noin 2 milj . suo-m3. Turvekerros- alueella (22) (Ekholm 1993) . Siuntionjoki kuuluu tumien keskimaatuneisuus on 4,6 . Heikosti maat- myÄs suojeltavien Natura 2000-kohteisiin . uneen (H 1 _4 ) turpeen keskimaatuneisuus on 3,2 ja

39 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Std n & Markku Moisanen

Ombrotrofisten soiden turvekerrostumat ovat on 15 %. Kasvuturpeen raaka-aineeksi, kuivike- ainakin pintaosiltaan rahkavaltaisia ja useimmiten turpeeksi ja viherrakentam iseen soveltuvaa turvetta vielö puhtaitaAcutifolia-rahkaturpeita . Rahkaval- on yhdessö suossa 0,30 milj . suo-m3 25 ha:n alueel- taisia (St) turpeita on 54 % ja saravaltaisia (Ct) la. KöyttÄkelpoisen kasvuturveraaka-aineen kuiva- 46 % kokonaisturvemööröstö . Yleisin rahkaturpeen paino on noin 17 700 tonnia, 40 % :n kosteudessa lisötekijö on tupasvilla, jota on 26 % :ssa turpeista . 29 500 tonnia ja 50 % :n kosteudessa 35 400 tonnia . Saravaltaista turvetta on yleisimmin keidassoiden Kasvuturvenöytteiden keskimööröinen happa- pohjalla ja reunoilla . Yleisimpiö lisötekijÄitö sara- muus eli pH-arvo on 3,9, kuivatilavuuspaino 59 valtaisissa turpeissa ovat jörviruoko, korte, varpu- kg/suo-m3, tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 0,9 %, aines ja puuaines . Kaikista tutkituista turpeista vesipitoisuus mörköpainosta 94 % ja rikkipitoi- puuainespitoisia turpeita on 34 % ja varpuainespi- suus 0,07 % . Kaikkien kasvuturvenöytteiden vaih- toisia 4 % . Liekoja eli lahoamatonta puuainesta on tokapasiteetti on keskimöörin 99,3 meq/100 g, Siuntion soissa melko vöhön . Heikosti maatunut viljelyturpeen (I lk :n kasvuturve)114,3 meq/100 g rahkaturvevaltainen pintakerros ei sisöllö liekoja ja II lk:n kasvuturpeen 84,3 meq/100 g . Korkein juuri ollenkaan suon keskiosassa, kun taas reu- vaihtokapasiteetti on Acutifolia-turpeessa keski- naosissa ja paremmin maatuneessa rahka- ja sara- möörin 114 meq/100 g (vaihtelurajat lisötekijÄistö turpeessa liekoja esiintyy jonkin verran . Liekoja riippuen 111 - 127 meq/100 g). Palustria-turpeen on yli 2 metrin syvyisellö alueella 0 - 1 m :n syvyy- on 96 meq/ 100 g ja Cuspidata-turpeen 78 me/q 100 dessö keskimöörin 1,0 % ja 1 - 2 m :n syvyydessö g. Kaikkien kasvuturvenöytteiden johtoluku on 1,1 % turpeiden kokonaistilavuudesta . keskimöörin 7,6 mS/m . Viljelyturvenöytteiden Tutkitun suoalan pohjamaalajeista yleisin on (Acutifolia) johtoluku on keskimöörin 8,0 mS/m ja savi, jota on 91 % havainnoista ; hietaa on 8 % ja heikkolaatuisen kasvuturpeen (II luokka, joka si- moreenia 1 % . Paikoin hiekka ja hieta esiintyvöt söltöö Cuspidata- ja Palustria-turpeet) 7,2 mS/m . suon pohjalla ohuena, vain 1 - 20 cm :n paksuisena Polttoturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on kerroksena savessa tai sen pööllö . Tömö hieta- tai yhdessö suossa 21 ha :n alueella 0,35 milj . suo-m3, hiekkakerros, joka maan kohotessa huuhtoutui sa- pööosin heikosti maatuneen paksun pintakerrok- vikolle ympörÄiviltö muodostumilta, ohenee siir- sen peittömönö . Turpeen energiasisöltÄ on 50 % :n ryttöessö etöömmöksi aineksen löhtÄpaikasta . Lie- kosteudessa 0,49 milj . GJ eli 140 000 MWh . jua on suon pohjalla kaikissa soissa, noin 55 % :ssa Polttoturvenöytteiden keskimööröinen happamuus havaintopisteistö . Soistumista on siis tapahtunut eli p11-arvo on 4,6, kuivatilavuuspaino 95 kg/suo- varsin usein vesistÄn umpeenkasvun seurauksena. m3, tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 3,4 % ja vesipi- Prosenttiluku on selvösti suurempi kuin Uuden- toisuus mörköpainosta 90,6 % . Kuivana turve on maan löönissö keskimöörin, jossa se on 43 teholliselta lömpÄarvoltaan keskimöörin 21,3 MJ/ (Lappalainen & Hönninen 1993 s.28). kg ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg sekö rikki- Siuntion alueen tutkitut suoaltaat ovat 24 - 48 m pitoisuus 0,18 % kuivapainosta, mikö vastaa 304 g/ mpy ja ovat kuroutuneet muinaisesta Itömerestö MWh. Jörviruoko-saraturpeet eivöt yleensö sovel- noin 5 000 - 9 000 vuotta sitten (Ristaniemi & lu korkean rikkipitoisuutensa takia polttoturpeek- GlUckert 1987, 1988). Tömön jölkeen soiden kehi- si, jonkarikkipitoisuuden sallittu ylöraja on 0,30 tys on alkanut. Primaarinen soistuminen eli meres- (Polttoturpeen laatuohje 1989) . tö paljastuneen maan muuttuminen völittÄmösti Valtakunnalliseen soidensuojelun perusohjel- suoksi sekö ennenkaikkea metsömaan soistuminen maan sisöltyvöt osittain kunnan suurin suo Tjörn- ovat olleet yleisiö soistumistapoja . Jörvien ja lam- mossen ja viereinen rehevö, laskettu jörvi Flyttrös- pien umpeenkasvun myÄtö syntyneitö hieno- ja ket yhteiseltö suojelupinta-alaltaan 115 ha, sekö karkeadetritusliejukerroksia tavataan suoaltaan kunnan pohjoisosassa Lakeasuo ja Kurjen Suur- syvimmistökohdista. Liejun töyttömöön vesialtaa- suo, yhteensö 50 ha (kuva 11) . Slötmossen-Gren- seen muodostunut suokasvillisuus levisi edelleen omossenin soidensuojelualueesta Kirkkonummen ympöristÄÄn . Tömön ns . metsömaan soistumisen ja Siuntion rajalla vain pieni osa on Siuntiossa . aiheutti pohjaveden pinnan nousu ja mineraali- Rantojensuojeluohjelmaan sisöltyy Lapptröskin maan vettyminen pintaan saakka . jörvialue, jossa on muutamia pieniö soita kuten Tutkitusta suoalasta soveltuu teolliseen turve- Timmermossen ja Kalkmossen (Heikkilö & Heik- tuotantoon yksi suo, yhteensö 25 hain alue . Koko kinen 1993) . turvemööröstö turvetuotantoon kelpaavaa turvetta

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen havaintojen perusteella 67 % suotyypeistö on jörviruoko, korte, varpuaines sekö ennen kaikkea möntymetsiö kasvavia römeitö, joista yleisimpiö puuaines, jota on 26 % alueen turvemööröstö . ovat keidasröme, isovarpuröme, rahkaröme ja Liekoja eli lahoamatonta puuainesta on soiden tupasvil-laröme . Römeistö on luonnontilassa noin yli metrin syvyisellö alueella keskimöörin vöhön kolmannes, loput ovat ojikkoina tai muuttumina . eli sekö 0 - 1 ettö 1 - 2 m :n syvyydessö vain noin Römeiden tyypillisiö varpuja ovat suopursu (Ledum 0,7 % turpeiden kokonaistilavuudesta . Eniten lie- palustre) eli nykyöön (Rhododendron tomentosum), koja on Hirlamsmossenissa (3,0 %) ja Hjortron- juolukka (Vaccinium uliginosum) ja kanerva mossenissa. Avosoiden heikosti maatunut rahka- (Calluna vulgaris) . Vaivaiskoivua (Betula nana) valtainen pintakerros ei yleensö sisöllö liekoja juu- on harvinaisena alueen korkealla (55 - 88 m mpy) ri ollenkaan . Korvessa ja römeellö, varsinkin isovar- sijaitsevilla pohjoisosan soilla, rannikon löhei- purömeellö liekoja voi olla varsin runsaasti parem- syydestö se puuttuu löhes kokonaan . Avosoita eli min maatuneessa sara- ja rahkaturpeessa . nevoja, joista yleisimpiö ovat silmökeneva, rahka- Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,6 . neva ja lyhytkorsineva, on 3 % suotyyppiha- Heikosti maatuneen (H 1 _4 ) turpeen keskimaa- vainnoista. Avosoista vain 15 % on ojitettu. Pööosin tuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen turpeen 6,0 . kuusta ja koivua kasvavia korpia, tavallisimmin Maatuneimmat turpeet lÄytyvöt Vols Stormos- nevakorpea, kangaskorpea ja varsinaista korpea, senista (7,2) ja Hirlamsmossenista (7,1). Heikosti on 13 %. Korvista noin puolet on ojitettu . maatunut pintaturve on useimmiten rahkaturvetta . Kolmannen valtakunnallisen metsöinventoinnin Heikoimmin maatuneet turpeet ovat Alhonsuossa mukaan kunnassa on römeitö 41-50 %, nevoja alle (3,2) ja Hila Stormossenissa (3,8). Eniten heikosti 10 % ja korpia 41-50 % suoalasta (Ilvessalo 1962) . maatunutta turvetta on Gillermossenissa ja Evit- Kirkkonummen tutkittujen soiden alasta oli tutki- skog Degermossenissa. Turpeen keskimööröinen musajankohtana luonnontilaisena 34 % ja ojitettu- maatuneisuus Kirkkonummen soissa on 4,6 mikö na 66 %. Suoalasta on ojikoita 30 %, muuttumia on hieman alhaisempi kuin Uudellamaalla, missö 19 % ja ojituksen myÄtö alkuperöisen suokasvilli- se on 5,0 (Lappalainen ja Hönninen 1993 s .10). suutensa löhes töysin menettöneitö turvekankaita Kirkkonummen tutkittujen soiden turpeen kes- 11 %, turvepeltoja 3 % ja turpeennostoalueita 3 % . kipaksuus on 2,5 m, josta heikosti maatunutta Tutkimusalue sijaitsee pööasiassa Suomenlah- rahkavaltaista pintaturvetta on keskimöörin 1,3 m . den rannikkoalueella (81) ja Siuntionjoen vesistÄ- Yli metrin syvyisten suon osien keskipaksuus on alueella (22) (Ekholm 1993). Suurimmat jörvet 3,2 m, josta heikosti maatunutta pintakerrosta on ovat Kirkkonummen Vittrösk, Humaljörvi ja 1,7 m . Yli 2 metrin syvyisten suon osien kes- Juusjörvi (kuva 1). kisyvyys on 3,8 m . Töstö on heikosti maatuneen Kirkkonummen suot ovat syntyneet savikoille pintakerroksen osuus on 2,2 m . Uudenmaan löö- sekö moreeni-, hiekka- ja soramökien völisiin nissö tutkittujen soiden keskisyvyys on 2,5 m ja yli painanteisiin ja vesistÄjen ranta-alueille . Ne ovat 2 m :n syvyisten alueiden 3,8 m (Lappalainen ja enimmökseen saavuttaneet ombrotrofisen eli sat- Hönninen 1993 s .12). Suurin turpeen paksuus, 8,0 eista riippuvaisen, niukkaravinteisen kehitysvai- m, on mitattu Evitskog Degermossenista . heen. Ombrotrofisten soiden turpeet ovat pintaker- Turvetta tutkituissa soissa on yhteensö 11,5 milj . roksiltaan rahkavaltaisia ja useimmiten puhtaita suo-m3. Heikosti maatunutta (H 1 _4 ) pintaturvetta on rahkaturpeita. Tutkittujen soiden kokonaisturve- yhteensö 5,9 milj . suo-m3 (51 %) ja kohtalaisesti mööröstö on rahkavaltaisia turpeita (St) 58 % ja tai hyvin maatunutta turvetta 5,6 milj . suo-m3 saravaltaisia (Ct) 42 % . Uudenmaan löönissö rah- (49 %). Tutkittujen soiden yli metrin syvyisten kavaltaisten turpeiden osuus on keskimöörin 58 alueiden kokonaisturvemöörö on 10,8 milj . suo-m3 eli sama kuin Kirkkonummella (Lappalainen ja (94 % kokonaisturvemööröstö), ja kohtalaisesti ja Hönninen 1993, s . 22) . Suhteellisesti eniten rahka- hyvin maatuneen turpeen 5,0 milj . suo-m3. Yli 2 valtaista turvetta on Ahvenlamminsuossa, Evit- metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemöörö on skog Degermossenissa ja Kantvik Stormossenissa. 9,4 milj . suo-m3 (82 % kokonaisturvemööröstö) . Tupasvilla on yleisin rahkaturpeen lisötekijö: tu- Töstö on heikosti maatunuttaturvetta 5,5 milj . suo- pasvillarahkaturpeita on 22 % eli 2,5 milj . suo-m3 m3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta 3,9 kokonaisturvemööröstö . Saravaltaista turvetta on milj. suo-m3. tavallisimmin soiden pohjaosissa, korpinotkelmissa Kirkkonummen maisemaa luonnehtii vaihtele- ja vesistÄjen rannoilla . Sundsberg Stormossenissa va topografia, jossa suhteelliset korkeuserot ovat saravaltaisia turpeita on suhteellisesti runsaim- 20 - 50 m (Gliickert 1969). Alueen vapauduttua min. Saravaltaisten turpeiden lisötekijÄitö ovat mannerjööstö sen peitti Baltian jööjörvi ja myÄhem-

42 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus min Yoldiameri ja Ancylusjörvi (Repo ym . 1970) . luku on keskimöörin 9,5 mS/m, viljelyturvenöyt- Kunnan pohjoisosassa sijaitsevat korkeimmat koh- teiden (Acutifolia) 1 0, 1 mS/m sekö heikkolaatuisen dat paljastuivat muinaisesta Itömerestö jo 10 000 - kasvuturpeen (II luokka, joka sisöltöö Cuspidata- 9 000 vuotta sitten (Eronen & Haila 1980) . Suurin ja Palustria-turvetta) 7,7 mS/m. osa alueesta on kuitenkin paljastunut Litoriname- Polttoturpeen keskimööröinen pH-arvo on 4,7, restö, joten useimmat tutkituista soista ovat tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 8,0 %, vesipitoisuus maaperögeologisesti suhteellisen nuoria . Soiden 89 % mörköpainosta, kuivatilavuuspaino 113 kg/ ikö on enimmökseen 7 000 - 3 000 vuotta (Ristanie- suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta. mi & GlUckert 1987). Kuivan polttoturpeen tehollinen lömpÄarvo on Geologisesta kehityksestö johtuen soiden poh- keskimöörin 21,0 MJ/kg. jamaalajeista yleisimmöt ovat veteen kerrostuneet Kirkkonummen köyttÄkelpoiset turvevarat si- hienojakoiset sedimentit savi ja hiesu, joita on jaitsevat kasvuturvetta köyttövön pöökaupun- yhteensö 77 % havainnoista . Hiekkaa on 10 %, kiseudun vaikutuspiirissö . Tutkitut suot on jaettu moreenia 9 % ja hietaa 2 % . Usein soiden savipoh- köyttÄkelpoisuuden mukaan viiteen luokkaan : jaa peittöö ohut, 1 - 30 cm :n paksuinen kerros kasvuturvesuot, polttoturvesuot, kasvu- ja poltto- hiekkaa tai hietaa, jonka aallokko maan kohotessa turvesuot, suojelusuot sekö muut suot (kuva 13) . huuhtoi ympörÄiviltö moreenimailta . Kun polttoturpeen köyttÄ etelöisimmössö Suomessa Liejua on tavattu kaikista 14 suosta . Suon poh- ei nyt ole ajankohtaista (kriisiajan varantoja), eikö jalla on liejua 65 % :ssa tutkimuspisteistö . Tömö turpeenköyttöjiö ole alle 100 km :n kuljetusetöisyy- osoittaa, ettö soistuminen umpeenkasvun seurauk- dellö, voidaan vastaavat turvemööröt köyttöö sena on ollut yleistö . Prosenttilukema on vöhön löhialueilla ja pöökaupunkiseudulla esim . turve- suurempi kuin Uudellamaalla keskimöörin, jossa mullan raaka-aineeksi ja maanparannusaineeksi . se on n . 43 % (Lappalainen & Hönninen 1993 s .28). Suomen suoviljelysyhdistys on tutkinut Kirk- Hieno- ja karkeadetritusliejut ovat kerrostuneet konummen maatalousköyttÄÄn soveltuvat suot, vesialtaiden pohjille . Vöhitellen lammet ja jörvet joten töhön köyttÄtarkoitukseen ei ole tössö tutki- sekö niiden lahdekkeet mataloituvat ja töyttyivöt, muksessa otettu kantaa. minkö jölkeen soiden kehitys pöösi köyntiin . Um- Teolliseen turvetuotantoon soveltuu tutkitusta peenkasvuvaiheenjölkeen suot ovat edelleen levin- suoalasta yhteensö 237 hain alue, joka on 52 neet myÄs ympöristÄÄn metsömaan soistumisen inventoidusta alasta ja sisöltöö yhteensö 5,87 milj . kautta. Mineraalimaan vettyminen, jonka seu- suo-m3 turvetta. Polttoturvetuotantoon soveltuvia rauksena rantaniityt tai metsömaa on soistunut, soita on neljö ja niissö köyttÄkelpoista tuotantoalaa onkin ollut toiseksi yleisin soistumistapa ja sitö on yhteensö 106 ha. Energian-tuotantoon soveltuvaa tapahtunut 35 % :ssa tutkitusta suoalasta . turvetta tai vaihtoehtoisesti turvemullan raaka-ai- Neljöstö suosta otettujen turvenöytteiden keski- netta on 1,50 milj . suo-m3 . KöyttÄkelpoisen, kui- mööröinen pH-arvo on 4,2, tuhkapitoisuus kuiva- van turpeen energiasisöltÄ on 3,53 milj . GJ eli 0,98 aineesta 4,5 %, vesipitoisuus 90,5 % mörköpai- milj . MWh. Polttoturpeen energiasisöltÄ 50 % :n nosta, kuivatilavuuspaino 93,5 kg/suo-m3 ja rikki- kosteudessa on 3,12 milj . GJ eli 0,86 milj . MWh. pitoisuus 0,12 % kuivapainosta . Kuivan turpeen Kirkkonummen kunnassa ei nykyisin ole teollista tehollinen lömpÄarvo on keskimöörin 19,8 MJ/kg . turvetuotantoa, mutta 1940-luvulla nostettiin Kasvuturpeen keskimööröinen pH-arvo on 3,5, polttoturvetta kunnan tilojen lömmitystö varten tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 1,1 %, vesipitoisuus (Salmi 1946) . 92,0 % mörköpainosta, kuivatilavuuspaino 74 kg/ Kasvuturvetuotantoon soveltuu yhdeksön suota suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,08 % kuivapainosta. 237 hain alalta, jossa on kasvuturpeen raaka-ai- Kuivan, heikosti maatuneen turpeen tehollinen löm- neeksi soveltuvaa turvetta 4,37 milj . suo-m3. pÄarvo on keskimöörin 17,9 MJ/kg. KöyttÄkelpoisen kasvuturveraaka-aineen kuivapai- Kaikkien kasvuturvenöytteiden vaihtokapasiteet- no on noin 324 400 tonnia, 40 % :n kosteudessa 540 ti on keskimöörin 107,4 meq/100 g, viljelyturpeen 700 tonnia ja 50 % :n kosteudessa 648 900 tonnia . (I lk:n kasvuturpeen) 111,3 meq/100 g ja II lk :n Heikosti maatuneessa rahkaturpeessa on paikoin kasvuturpeen 96,5 meq/100 g. Korkein vaihtoka- runsaastikin tupasvillaa (Eriophorum vaginatum), pasiteetti on Acutifolia-turpeessa eli keskimöörin jonka kuidut yleensö seulotaan pois viljelyturpeesta . 115 meq/100 g (vaihteluvöli lisötekijÄistö riippuen Viisi nyt tutkituista soista ei suojelusuunnitel- 103 - 122 meq/100 g). Palustria-turpeen vaihtoka- mien, mataluutensa, pienen kokonsa tai kuivatus- pasiteetti on 94 meq/ 100 g ja Cuspidata-turpeen 94 vaikeuksien vuoksi sovellu teolliseen turvetuo- me/g100 g . Kaikkien kasvuturvenöytteiden johto- tantoon .

43 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

Soidensuojelualueilla pyritöön söilyttömöön alu- perusohjelmassa (275 ha), Nuuksion kansallispuis- een suoluontoa mahdollisimman koskemattomana ton alueella (54 ha), Friggesby Stormossenin aarni- tuleville sukupolville . Soilla on myÄs merkitystö alueessa ja valtakunnallisessa rantojensuojeluoh- virkistyksen ja marjojen poiminnan sekö tutkimuk- jelmassa. Rantojensuojelu- jaNatura 2000- ohjel- senja opetuksen kannalta. Suojelusoita on Kirkko- maan sisöltyy Kirkkonummen ja Siuntion rajalla nummella nyt tutkittu vain Kurkisuo-Soidensuo sijaitseva Meikon-Lapptröskin jörvialue, jossa on tulevanNuuksion kansallispuiston alueelta . Soiden- muutamia pieniö soita, kuten Talimossen (Heik- suojelualueita on 361 ha erilaisissa suojeluohjel- kilö & Heikkinen 1993) . missa kuten valtakunnallisessa soidensuojelun

INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN SOIDEN ALUEELLINEN TARKASTELU

Pinta-ala

Tössö raportissa esitetöön tutkimustulokset kol- noin 90 % . Tutkimuksen ulkopuolelle on jouduttu men Lönsi-Uudenmaan kunnan 25 tutkitusta suos- jöttömöön osa soidensuojeluun kuuluvista soista ta, joista Inkoossa on 8, Siuntiossa 3 ja Kirkko- sekö ohutturpeiset ja pienet, alle 20 ha :n kokoiset nummella 14 suota. Tutkittujen soiden pinta-ala on suot. Biologista suota eli suokasvillisuuden pei- yhteensö 1160 ha eli 90 % suoalasta (kuva 1) . tossa olevaa maata, joka ei edellytö völttömöttö Tutkimuslinjaa on 46 km, tutkimuspisteitö 1013 ja turvetta, on tutkimusalueella kolmannen valta- tutkimuspistetiheys siten 8,7 pistettö/10 ha. Yli kunnallisen metsöinventoinnin mukaan alle 10 metrin syvyistö suoaluetta on 935 ha (81 %) ja yli maa-alasta (Ilvessalo 1962) . kahden metrin syvyistö 697 ha (60 % tutkitusta Suurin tutkittu suo on Siuntion Tjörnmossen, suoalasta) . Peruskartoista tehtyjen mittausten mu- 118 ha. Soiden keskikoko on 46 ha, ja ne jakaantu- kaan tutkimusalueella on yli 20 ha :n kokoisten vat kokoluokkiin seuraavasti : alle 20 ha 1 suo, 20- soiden yhteispinta-ala 1290 ha (Lappalainen & 49 ha 17 suota, 50-99 ha 4 suota ja yli 100 ha 3 Hönninen 1993) . Tutkimuksen kattavuus on siten suota.

Suotyypit ja ojitus

Tutkimusalueen suot ovat pööasiassa sadevesistö Tutkituilla soilla tehtiin yhteensö 1013 suotyyp- ravinteensa saavia ombrotrofisia, ympöristÄöön pihavaintoa. Tutkimuspisteitö on keskimöörin 8,7/ ylemmöksi kasvaneita, karuja keidas- eli kohosoita. 10 ha. Nöiden havaintojen perusteella 56 % suotyy- Suot sijaitsevat Eurolan (1962) suoyhdisty- peistö on möntymetsiö kasvavia römeitö, joista mötyyppijaon mukaan Saaristo-Suomen kermi- yleisimpiö ovat keidasröme, isovarpuröme, rahkarö- keidasvyÄhykkeessö (kuva 1) . Suot ovat tyypeiltöön me ja tupasvillaröme . Römeistö on luonnontilassa pööosin laakiokeitaita ja tasapintaisia Sphagnum noin 38 %, loput ovat ojikkoina tai muuttumina . fuscum-valtaisia metsökeitaita (Ruuhijörvi 1983) . Römeiden tyypillisiö varpuj a ovat suopursu (Ledum Lisöksi tavataan kilpikeitaita tai laakio- ja kilpi- palustre) eli (Rhododendron tomentosum), juo- keitaiden völimuotoja . Tutkituista 25 suosta laakio- lukka (Vaccinium uliginosum) ja kanerva (Calluna keitaita on 10, metsökeitaita 10 ja kilpikeitaita 5 . vulgaris) . Vaivaiskoivua (Betula nana) tavataan Soiden laiteet ovat ympörÄiviltö mineraalimailta harvinaisena Kirkkonummen pohjoisosien korke- valuneista vesistö ravinteensa saavia, kohtalaisen alla, 55 - 88 m mpy sijaitsevilla soilla, mm . ravinteisiatai joparunsasravinteisia, minerotrofisia Kurkisuolla. Porkkalan niemellö sijaitseva Frigges- suon osia. Monet ravinteikkaat sarasuot on otettu byn Stormossen (10-12 m mpy) on ainoa suo Kirk- viljelykseen. Pitkönomaiset korpijuotit ovat yleisiö konummella, jossa vaivaiskoivu kasvaa merenran- alueen moreeni- ja kalliomaaston notkelmissa . nan löheisyydessö (kuva 12) . Inkoosta ja Siuntios- ta vaivaiskoivu ei ole tavattu .

44 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

Kuva 12. Kirkkonummen vaivaiskoivuesiintymöt . Figur 12 . FÄrekomsten av dvörgbjÄrk i Kyrkslött *) . Fig. 12. Occurrence of Betula nana in Kirkkonummi * *).

1 . 2 . 3 . Suo Kork. m mpy Peruskartan n.o

1 . Friggesby Stormossen 10-12 2032 11 2. Grenomossen 55 2032 06 3. Ahvenlamminsuo 55 2141 07 4 . "Kaislammensuo" 82 2141 07 5 . "Bakskogeninsuo" 88 2141 07 6. "Kaislammenkallionsuo" 87 2141 07 7. Rajasuo 87 2141 07 8 . Kurkisuo 70 2041 07

*) 1 . Myr, 2 . HÄjd Ä.h. (m), 3. Grundkartans nummer. **) 1 . Mire, 2 . Metres above sea level, 3 . Number of basic map sheet.

45 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen

Avosoita eli nevoja,joistayleisimpiÄovatsilmÄ- kohtana luonnontilaisena 34 % ja ojitettuna 66 % . keneva, rahkaneva ja lyhytkorsineva, on 9 %, ja Suoalasta on ojikoita 24 %, muuttumia 16 % ja niistÄ vain 6 % on ojitettu . Suurimmat avosuot ojituksen myötÄ alkuperÄisen suokasvillisuutensa ovat Inkoon Bollstad Stormossenilla ja Alkua lÄhes tÄysin menettÄneitÄ turvekankaita 13 %, Stormossenilla, sekÄ Siuntion TjÄrnmossenilla . turvepeltoja 1 % ja turvetuotanto- ja turvepehkun- PÄÄosin kuusta ja koivua kasvavia korpia, tavalli- nostoalueita 12 % . simmin nevakorpea, kangaskorpea ja varsinaista Tutkimusalue sijaitsee pÄÄasiassa Suomenlah- korpea, on 9 % . Korvista noin puolet on ojitettu . den rannikkoalueella (81) ja sen lÄnsiosat Siun- Kolmannen valtakunnallisen metsÄinventoinnin tionjÄrven vesistöalueella (22) (Ekholm 1993) . mukaan rÄmeitÄ on 41-50 %, nevoja alle 10 % ja Suurimmat jÄrvet ovat Kirkkonummen VittrÄsk, korpia 41-50 % suoalasta (Ilvessalo 1962) . HumaljÄrvi ja JuusjÄrvi sekÄ Siuntion ViktrÄsk, Tutkittujen soiden pinta-alasta oli tutkimusajan- TjustrÄsk ja KarhujÄrvi (BjörntrÄsk) (kuva 1) .

Turvelajit ja liekoisuus

Tutkimusalueen suot ovat syntyneet savikoille ja Alkila Stormossenin turpeissa . Saravaltaista sekÄ moreeni-, hiekka- ja soramÄkien vÄlisiin turvetta on tavallisimmin soiden pohjaosissa, kor- painanteisiin ja vesistöjen ranta-alueille . Ne ovat pinotkelmissa ja paikoin vesistöjen rannoilla . In- enimmÄkseen saavuttaneet ombrotrofisen eli sat- koonNorrmossenissa, Siuntion Vargmossenissa ja eista riippuvaisen, niukkaravinteisen, kehitysvai- Sundsberg Stormossenissa saravaltaisia turpeita heen. Ombrotrofisten soiden turpeet ovat pinta- on suhteellisesti runsaimmin . Saravaltaisten tur- osiltaan rahkavaltaisia ja useimmiten puhtaita peiden lisÄtekijöitÄ ovat jÄrviruoko, korte, varpu- rahkaturpeita. Tutkittujen soiden kokonaisturve- aines sekÄ ennen kaikkea puuaines, jota on 23 mÄÄrÄstÄ on rahkavaltaisia turpeita 61 % ja turvemÄÄrÄstÄ . Ruskosammalturvetta on tavattu saravaltaisia 39 % . Uudenmaan lÄÄnissÄ rahkaval- kolmesta suosta ja sen osuus on alle 1 % . taisten turpeiden osuus on keskimÄÄrin 58 % (Lap- Liekoja eli lahoamatonta puuainesta on soiden palainen ja HÄnninen 1993, s . 22) . Suhteellisesti yli metrin syvyisellÄ alueella yleensÄ vÄhÄn eli eniten rahkavaltaista turvetta on Inkoon Alkila sekÄ 0 - 1 ettÄ 1 - 2 m :n syvyydessÄ vain noin 0,8 Stormossenissa ja Römossenissa, Siuntion TjÄrn- turpeiden kokonaistilavuudesta . Eniten liekoja on mossenissa sekÄ Kirkkonummen Ahvenlammin- suon yli metrin syvyisellÄ alueella Kirkkonummen suossa, Evitskog Degermossenissa jaKantvik Stor- Hirlamsmossenissa 0-1 m :n syvyydessÄ (3,0 %) ja mossenissa . Tupasvilla (Er) on yleisin rahkatur- Hjortronmossenissa . Avosoiden heikosti maatu- peen lisÄtekijÄ ja esiintyy kaikkien tutkittujen soi- nut rahkavaltainen pintakerros ei tavallisesti sisÄl- den rahkaturpeessa . Tupasvillarahkaturpeita on lÄ liekoja juuri ollenkaan . Korvessa ja rÄmeellÄ, 29 % kokonaisturvemÄÄrÄstÄ eli 9,2 milj . suo-m3 . varsinkin isovarpurÄmeellÄ liekoja voi olla varsin Tupasvillan jÄÄnnöksistÄ vain osa on tupasvillan runsaasti paremmin maatuneessa sara- ja rahka- kuituja. Suurin tupasvillapitoisuus on Römossenin turpeessa.

Turpeen maatuneisuus

Suokohtaisesti turvemÄÄriin painotettu turpeen (7,1). Rahkaturve on yleisin suon heikosti maatu- keskimaatuneisuus on 4,3 . Keskimaatuneisuus on neessa pintaosassa. Heikoimmin maatuneet tur- hieman alhaisempi kuin Uudenmaalla, missÄ se on peet ovat Inkoon Alkila Stormossenissa, Siuntion 5,0 (Lappalainen ja HÄnninen 1993 s.10). Heikosti TjÄrnmossenissa ja Kirkkonummen Alhonsuossa . maatuneen (H 1 _ 4) turpeen keskimaatuneisuus on Eniten heikosti maatunutta turvetta on Inkoon Al- 3,0 ja hyvin maatuneen turpeen 5,9 . Maatuneimmat kila Stormossenissa ja Vassböle Stormossenissa, turpeet löytyvÄt Vols Stormossenista (7,2), Kirk- Siuntion TjÄrnmossenissa sekÄ Kirkkonummen konummen Molnmossenista ja Hirlamsmossenista Gillermossenissa ja Evitskog Degermossenissa.

46 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekÄ turpeen kÄyttökelpoisuus

Keskipaksuus ja turvemÄÄrÄ

Tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on suuskasvusta viimeksi kuluneiden 2000 - 3000 2,7 m,josta heikosti maatunutta (H 1 _ 4 ) rahkavaltai- vuoden aikana . sta turvetta on keskimÄÄrin 1,5 m . Yli metrin sy- Turvetta tutkituissa soissa on yhteensÄ 31,7 milj . vyisten suon osien keskipaksuus on 3,2 m, josta suo-m3. Heikosti maatunutta (H 1 _4 ) rahkaturvetta heikosti maatunutta rahkaturvetta on 1,9 m . Yli 2 on yhteensÄ 17,6 milj . suo-m3 (56 %) ja kohtalai- metrin syvyisten suon osien keskisyvyys on 3,9 m . sesti tai hyvin maatunutta turvetta 14,1 milj . suo- TÄstÄ heikosti maatuneen rahkakerroksen osuus on m3 (44 %) . Tutkittujen soiden yli metrin syvyisten 2,4 m . Uudenmaan lÄÄnissÄ tutkittujen soiden kes- alueiden kokonaisturvemÄÄrÄ on 30,1 milj . suo-m3 kisyvyys on 2,5 m, josta heikosti maatunutta (95 % kokonaisturvemÄÄrÄstÄ), ja kohtalaisesti ja rahkaturvetta on 0,5 m sekÄ vastaavasti yli 2 m :n hyvin maatuneen turpeen 12,9 milj . suo-m3. Yli 2 syvyisen alueen keskisyvyys 3,8 m ja tÄstÄ heikosti metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemÄÄrÄ on maatunutta rahkaturvetta 0,8 m (Lappalainen ja 26,8 milj. suo-m3 (85 % kokonaisturvemÄÄrÄstÄ) . HÄnninen 1993 s.12) . Suurin turpeen paksuus, 8,0 TÄstÄ on heikosti maatunutta turvetta 16,6 milj . m, on mitattu Kirkkonummen Evitskogin Deger- suo-m3 ja kohtalaisesti ja hyvin maatunutta tur- mossenista (16). KeskimÄÄrÄistÄ suurempi keski- vetta 10,2 milj . suo-m3. paksuus johtuu osittain rahkaturpeen nopeasta pak-

Pohjamaalajit

Tutkimusalueen maisemaa luonnehtii hyvin röiviltÄ moreenimailta. Inkoon Degerbyn Litorina- vaihteleva topografia,jossa suhteelliset korkeuserot sedimenteissÄ humuspitoisuus vaihtelee yleensÄ 2 ovat 20 - 50 m (Gliickert 1969) . Alueen vapaudut- - 7 % :n vÄlillÄ (vrt . Gardemeister 1977, s . 46-49) . tua mannerjÄÄstÄ sen peitti Baltian jÄÄjÄrvi, ja Saven vÄhittÄistÄ vaihtumista liejusaveksi ja savi- myöhemmin Yoldiameri, AncylusjÄrvi ja Litori- liejuksi orgaanisen aineksen mÄÄrÄn muuttuessa nameri (Repo ym . 1970). Tutkimusalueen poh- on usein vaikea nÄhdÄ silmÄmÄÄrÄisesti . joisosassa sijaitsevat korkeimmat kohdat paljas- Inkoon VÄstankvarnmossenia lukuun ottamatta tuivat muinaisesta ItÄmerestÄ jo 10 000 - 9 000 liejua on tavattu kaikista tutkituista soista . Soiden vuotta sitten (Eronen & Haila 1980) . Suurin osa pohjalla on liejua 58 %:ssa suoalasta . TÄmÄ osoit- alueesta on kuitenkin paljastunut LitorinamerestÄ . taa, ettÄ soistuminen umpeenkasvun seurauksena Tutkitut suot sijaitsevat 9 - 72 m mpy . Useimmat on ollut varsin yleistÄ . Prosenttilukema on selvÄsti tutkituista soista ovat maaperÄgeologisesti suh- suurempi kuin koko maassa, jossa se on vain 5 - 10 teellisen nuoria. Soiden ikÄ on enimmÄkseen 7 000 (RuuhijÄrvi 1988) ja Uudenmaan lÄÄnissÄ, jossa - 3 000 vuotta . Nuorin suo on Kantvik Stormossen se on n. 43 % (Lappalainen & HÄnninen 1993 s.28) . ja vanhin Kurkisuo . Hieno- ja karkeadetritusliejut ovat kerrostuneet Geologisesta kehityksestÄ johtuen soiden poh- vesialtaiden pohjille . VÄhitellen lammet ja jÄrvet jamaalajeista yleisimmÄt ovat veteen kerrostuneet mataloituivat ja tÄyttyivÄt, minkÄ jÄlkeen soiden hienojakoiset sedimentit savi ja hiesu, joita on kehitys pÄÄsi kÄyntiin. Umpeenkasvuvaiheen jÄl- yhteensÄ 85 % :ssa suoalasta (suokohtaisesti pinta- keen suot ovat edelleen levinneet myös ympÄris- aloihin painotettu keskiarvo) . Hiekkaa on 8 %, töön metsÄmaan soistumisen myötÄ . Mineraali- moreenia 5 % ja hietaa 1 % . Kallion osuus havain- maan soistuminen onkin ollut toiseksi yleisin soistu- noista on vain 1 %, joten sen vÄlitön vaikutus mistapa ja on tapahtunut 42 % :ssa tutkitusta suo- soihin on pieni, varsinkin missÄ maapeite on pak- alasta, osittain ranta-niittyjen primaarisena ja osit- su. VÄlillinen vaikutus soihin on paikallisesti suu- tain metsÄmaan soistumisena . ri, etenkin siellÄ missÄ on lukuisia pieniÄ kalkkiki- Viiden suon liejukerrostumista on löydetty viesiintymiÄ tai muita emÄksisiÄ kivilajeja (vrt . vesipÄhkinÄn (Trapa natans), nykyisin Suomesta Laitala 1960) . Usein soiden savipohjaa peittÄÄ ohut, hÄvinneen vesikasvin hedelmiÄ . Aikaisemmin ve- 1 - 30 cm:n paksuinen kerros hiekkaa tai hietaa, sipÄhkinÄÄ on tavattu Inkoon VartrÄsketista (An- jonka aallokko maan kohotessa huuhtoi ympÄ- dersson 1898) ja Stormossenista (Lindberg 1914),

4 7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-Göran Sten & Markku Moisanen sekÄ Kirkkonummen PÄhkinÄsuosta ja Vesterkul- eli simpukkamaakerrostumia, joita on melko ylei- lansuosta (Aario 1935). sesti Lounais-Suomessa (Kielosto ym. 1996), on Muutamasta suosta on tavattu saostumia kuten myös tavattu muunmuassa Inkoon Bollstad Stor- vivianiittia, rautaokraa ja doppleriittia. Kuorisora- mossenista.

Laboratoriotulokset

Kahdeksasta suosta otettujen turvenÄytteiden lk:n kasvuturpeen 95 meq/100 g . Korkein vaihto- keskimÄÄrÄinen pH-arvo on 4,1, tuhkapitoisuus kapasiteetti on Acutifolia-turpeessa eli keskimÄÄ- kuiva-aineesta 2,7 %, vesipitoisuus 91,4 % mÄrkÄ- rin 115 meq/100 g (vaihteluvÄli lisÄtekijöistÄ riip- painosta, kuivatilavuuspaino 83,5 kg/suo-m 3 ja puen 103 - 122 meq/100 g). Palustria-turpeen turpeen rikkipitoisuus 0,12 % kuivapainosta . Kui- vaihtokapasiteetti on 100 meq/100 gja Cuspidata- van turpeen tehollinen lÄmpöarvo on keskimÄÄrin turpeen 94 me/q100 g. Kaikkien kasvuturvenÄyt- 19,8 MJ/kg. teiden johtoluku on keskimÄÄrin 8,6 mS/m, viljely- ViljelyturvenÄytteiden keskimÄÄrÄinen pH-arvo turvenÄytteiden (Acutifolia) 9,1 mS/m sekÄ heikko- on 3,6, tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 1,1 %, vesipi- laatuisen kasvuturpeen (II luokka, joka sisÄltÄÄ toisuus 92,7 % mÄrkÄpainosta, kuivatilavuuspaino Cuspidata- ja Palustria-turvetta) 7,6 mS/m . 69 kg/suo-m 3 ja rikkipitoisuus 0,08 % kuivapai- Polttoturpeen keskimÄÄrÄinen pH-arvo on 4,5, nosta. Kuivan, heikosti maatuneen turpeen teholli- tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 4,8 %, vesipitoisuus nen lÄmpöarvo on keskimÄÄrin 18,0 MJ/kg . 90 % mÄrkÄpainosta, kuivatilavuuspaino 100 kg/ Kaikkien kasvuturvenÄytteiden (84 kpl .) vaihto- suo-m3 ja rikkipitoisuus 0,17 % kuivapainosta. kapasiteetti on keskimÄÄrin 106,8 meq/100 g, vilje- Kuivan polttoturpeen tehollinen lÄmpöarvo on lyturpeen (I lk :n kasvuturve) 112,1 meq/100 g ja II keskimÄÄrin 21,2 MJ/kg.

Soiden kÄyttökelpoisuus

Tutkitut suot on jaettu kÄyttökelpoisuuden mu- naisrannalla . Suomen suoviljelysyhdistys on tut- kaan viiteen luokkaan : kasvuturvesuot, poltto- kinut maatalouskÄyttöön soveltuvat suot jo vuosisa- turvesuot, kasvu- ja polttoturvesuot, suojelusuot dan alussa (Malm & Rancken 1911, 1914), joten sekÄ muut suot, jotka ohutturpeisina tai pienia- soiden viljelykelpoisuuteen ei ole tÄssÄ tutkimuk- laisina eivÄt sovellu teolliseen turvetuotantoon sessa otettu kantaa . (kuva 13) . KÄyttökelpoiset turvevarat sijaitsevat Teolliseen turvetuotantoon soveltuu tutkitusta kasvuturvetta kÄyttÄvien Helsingin, Espoon ja Van- suoalasta 16 suota, yhteensÄ 566 ha :n alue, joka on taan kaupunkien vaikutuspiirissÄ . Kasvuturpeen noin puolet inventoidusta alasta ja sisÄltÄÄ yhteen- kuljetusmahdollisuudet ovat hyvÄn tiestön ja sÄ 14,4 milj . suo-m3 turvetta. Polttoturvetuotan- rannikkoradan ansiosta hyvÄt . Turpeen vientimah- toon soveltuvia soita on kymmenen ja niissÄ dollisuuksia lisÄÄ Kantvikin, Inkoon ja Helsingin kÄyttökelpoista tuotantoalaa yhteensÄ 3 71 ha. Ener- satamien lÄheisyys . Kun polttoturpeen kÄyttö etelÄi- giantuotantoon soveltuvaa polttoturvetta tai vaih- simmÄssÄ Suomessa ei nyt ole ajankohtaista, eikÄ toehtoisesti turvemullan raaka-ainetta on 4,5 milj . turpeenkÄyttÄjiÄ ole alle 100 km :n kuljetusetÄi- suo-m3 . KÄyttökelpoisen kuivan turpeen ener- syydellÄ, voidaan vastaavat turvemÄÄrÄt kÄyttÄÄ giasisÄltö on 9,3 milj . GJ eli 2,6 milj . MWh. Poltto- lÄhialueilla ja pÄÄkaupunkiseudulla esim . turve- turpeen energiasisÄltö 50 % :n kosteudessa on 8,2 mullan raaka-aineeksi ja maanparannusaineeksi . milj . GJ eli 2,3 milj MWh . Polttoturvetta on nostet- Soita on jo varhain otettu laajasti viljelykseen, tu Kirkkonummella jo 1940-luvulla kunnan tilojen esimerkiksi Inkoon VÄstankvarnin KÄrret ja lÄmmitystÄ varten yhdestÄ suosta 18 ha:n alueelta StubbÄngen, Siuntion MyranskÄrret ja ÖsterkÄrr (Salmi 1946). sekÄ Kirkkonummen StorÄngarna HumaljÄrven lou-

48 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

Kasvuturvetuotantoon soveltuu 15 suota, 550 Nykyiset tuotantoalueet Inkoossa ovat ollet tuo- hain alalta, jossa on kasvuturpeen raaka-aineeksi tannossa 1970-luvulta saakka . Entisen tuotanto- soveltuvaa turvetta 9,9 milj . suo-m3. Kaksi Inkoon alueen köyttÄmahdollisuudet riippuvat suopohjan suota on jo kasvuturvetuotannossa noin 74 ha:n mineraalimaasta ja suoaltaan muodostaja ympö- alalta. Viljelyturpeella on pitköt perinteet suoma- ristÄn vesistÄstö . Suopohja voidaan turvetuotan- laisessakasvihuoneviljelyksessö(Puustjörvi 1973) . non pöötyttyö köyttöö metsitykseen (Kaunisto & Heikosti maatuneessa rahkaturpeessa on paikoin Aro 1996) tai lyhytkiertoiseen energiapuun vilje- runsaastikin tupasvillaa (Eriophorum vaginatum), lyyn . Maataloudesta poistuu nykyöön köytÄstö jonka kuidut yleensö seulotaan pois viljelyturpeesta . huomattavia viljelyalueita. Tulevaisuudessa suo- Turvekuituja voidaan köyttöö esim . lankojen, huopi- pohjat voivat olla myÄs potentiaalisia uusia vilje- en ja tekstiilien raaka-aineena (Pirtola 1996) . Kirk- lyalueita (Virkajörvi & Huhta 1996) . Nykyöön ko- konummen kunnassa ei nykyisin ole teollista turve- keillaan uusien hyÄtykasvilajikkeiden sekö yrt- tuotantoa. Viisi nyt tutkituista soista ei suoje- tien- ettö marjojen viljelyö turvetuotannosta va- lusuunnitelmien, ohuen turvekerrostuman, pienen pautuneillasuoalueilla(Salo 1996) . Suopohjatvoi- koon tai kuivatusvaikeuksien vuoksi sovellu teol- daan myÄs uudelleen soistaa tai rakentaa niihin liseen turvetuotantoon . vesiensöönnÄstelyyn tai virkistykseen sopivia Turvetuotantoalue on köytetty loppuun yleensö vesialtaita (Jörvelö 1995) . 15 - 30 vuoden kuluttua tuotannon aloittamisesta .

Soiden suojelu

Soidensuojelualueilla pyritöön söilyttömöön alu- vain pieni osa on Siuntiossa . Rantojensuojeluoh- een suoluontoa mahdollisimman koskemattomana jelmaan sisöltyy Lapptröskin jörvialue, jossa on tuleville sukupolville . Soilla on myÄs merkitystö muutamia pieniö soita kuten Timmermossen ja virkistyksen ja marjojen poiminnan sekö tutkimuk- Kalkmossen (Heikkilö & Heikkinen 1993) . sen ja opetuksen kannalta. Kaikkiaan 361 ha soidensuojelualueita sisöltyy Tutkimusalueella on erilaisissa suojeluohjelmis- erilaisiin suojeluohjelmiin, kuten valtakunnalli- sa 653 ha suota, josta on tutkittu 255 ha. Suojelu- seen soidensuojelun perusohjelmaan (275 ha) . soiden luonnontila-aste on 87 % . Inkoon soista Rantojensuojeluohjelmaan sisöltyy Kirkkonummen sisöltyy kolme, yhteensö 146 ha, soidensuojelun ja Siuntion rajalla sijaitseva Meikon-Lapptröskin perusohjelmaan, ja lisöksi JoddbÄle Stormossenin jörvialue, jossa on muutamia pieniö soita, esimer- pohjoisosassa on noin 10 ha metsöhallituksen aar- kiksi Talimossen (Heikkilö & Heikkinen 1993) . nialuetta (kuva 13). Nuuksion kansallispuiston suoalueista (54 ha) on Siuntion soista sisöltyvöt soidensuojelun perus- tutkittu vain Kirkkonummen Kurkisuo-Soidensuo . ohjelmaan kunnan suurin suo Tjörnmossen osit- Friggesby Stormossen on metsöhallituksen aar- tain sekö viereinen rehevö, laskettu Flyttrösket - nialuetta ja myÄs Natura 2000 -ohjelman suojelu- jörvi, joiden suojelupinta-ala on yhteensö 115 ha kohde . Suojeluohjelmiin sisöltyvien soiden inven- sekö Lakeasuo - Kurjen Suursuo (50 ha) kunnan tointi on pööosin jöönyt tömön tutkimuksen ulko- pohjoisosassa. Slötmossen- Grenomossenin soiden- puolelle . suojelualueesta Kirkkonummen ja Siuntion rajalla

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

204104 204 07 I 1'~ N VIHTI I ~, .~ iurkuun i 1

LOHJA

203206 ao a / 203209 / 13

f°

nF MD å~ 06 203208

~n Ky1 konummi '\ Nyrk~löp

07207 i åD i ~ es

5 1111111111 0Ö

.rrr . 6ä 1 i

i 4 Skm GEOLOGIAN TUTKIMU5KE5KU5

Kuva 13 . Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen tutkittujen soiden köyttÄkelpoisuus . 1 . kasvuturve, 2 . polttoturve, 3 . kasvu- ja poittoturve, 4. suojelusuo, 5 . muu köyttÄ, esim, metsötalous, 6 . VesistÄ . Soiden nimet ovat kuvassa 1 . Figur 13 . Myrarnas anvöndbarhet i IngÅ, SjundeÅ och Kyrkslött . l .vöxttorv, 2 . brönntorv, 3 .vöxt- och brönntorv, 4 . myrskydd, 5 . annan anvöndning t.ex. beskogning, 6. vattendrag . Myrarnas namn, se figur 1 . Fig. 13. Potential use of peatlands in Inkoo, Siuntio and Kirkkonummi. 1. horticultural peat, 2. fuel peat, 3 . horticultural and fuel peat, 4. mire protection area, 5 . other use, e.g. forestry, 6. lake . For names of mires, see Fig 1 .

5 0 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

YHTEENVETO INKOON, SIUNTION JA KIRKKONUMMEN SOISTA

Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutki- Suurin osa soista (66 %) on ojitettu, pööasia metsön- muksia Lönsi-Uudellamaalla 25 suolla, yhteensö parannusta ja turvetuotantoa varten . 1160 ha:n alalla, josta Inkoossa on tutkittu 8 suota, Teolliseen turvetuotantoon soveltuu 16 suota, Siuntiossa 3 ja Kirkkonummella 14 (kuva 1) . Tut- joissa on turvetta yhteensö 14,4 milj . suo-m3, ja kituilla soilla on yli metrin syvyistö aluetta 941 ha joiden pinta-ala on 566 ha. Tömö alue on 49 eli noin 81 % tutkitusta suoalasta . Yli 2 metrin inventoidusta suoalasta . Kasvuturvetuotantoon syvyistö suoalaa on yhteensö 697 ha eli noin 60 soveltuu 15 suota, joiden tuotantokelpoinen ala on tutkitusta suoalasta . Soiden keskisyvyys on 2,7 m . yhteensö 550 ha. Niissö on kasvuturpeen raaka- Suurin turpeen paksuus, 8,0 m on tavattu Kirk- aineeksi soveltuvaa turvetta noin 9,9 milj . suo-m3. konummen Evitskog Degermossenista. Koko tur- Polttoturvetuotantoon soveltuvia soita on 10 ja vemöörön keskimaatuneisuus von Postin 1 0-astei- nöissö tuotantokelpoista aluetta yhteensö 371 ha kolla mitattuna on 4,3 ja hyvin maatuneen turpeen sekö energiatuotantoon soveltuvaaturvetta4,5 milj . 5,9 . Tutkimuslinjaa on 46 km, tutkimuspisteitö suo-m3. Kuivan turpeen energiasisöltÄ on 9,3 milj . 1013 ja tutkimuspistetiheys on siten 8,7/10 ha. GJ eli 2,6 milj . MWh. KöyttÄkelpoisen turvemöörön Tutkittujen soiden turvemöörö on 31,7 milj . suo- energia-sisöltÄ 50 % :n kosteudessa on 8,2 milj . GJ m3. Yli metrin syvyisellö alueella on 30,3 milj . eli 2,3 milj . MWh. Kohtalaisesti ja hyvin maatunut suo-m3 ja yli kahden metrin syvyisellö alueella turve voidaan myÄs hyÄdyntöö turvemullan raaka- 26,8 milj . suo-m3 turvetta. Kokonaisturvemööröstö aineena. rahkavaltaista turvetta on 61 % ja saravaltaista Soidensuojelu on huomioitu erilaisissa suoje- 39 %. Alueen suot sijaitsevat kasvistollisesti Saa- luohjelmissa, kuten valtakunnallisessa soiden- risto-Suomen keidassuovyÄhykkeessö ja morfolo- suojelun perusohjelmassa, Nuuksion kansallis- gisesti laakiokeidassoiden vyÄhykkeessö . Römei- puiston suunnitelmassa ja valtakunnallisessa den osuus on 56 %, korpien 9 %, avosoiden 9 %, rantojensuojeluohjelmassa. Suojeluun on varattu turvekankaiden 13 %, turpeenottoalueiden 12 % ja yhteensö 653 ha, josta on tutkittu 255 ha. turvepeltojen 1 % . Soista on luonnontilassa 34 % .

SAMMANDRAG

MYRARNA I INGA

Geologiska forskningscentralen har undersÄkt De undersÄkta myrarna innehÖller sammanlagt Ötta myrar i IngÖ, sammanlagt 530 ha under Ören en torvmöngd av 15,9 milj . myr-m3, varav den 1972 och 1994 (figur 1). Det Äver 1 meter djupa lÖghumifierade torven utgÄr 9,6 milj . myr-m3 (60 myromrÖdet ör 452 ha eller 85 % och det Äver 2 m %) och den hÄghumifierade torven 6,3 milj . myr- djupa omrÖdet 341 ha eller 64 % av den undersÄkta m3 (40 %). Den Äver 1 m djupa myrarealens sam- myrarealen . manlagda torvmöngd ör 15,5 milj . myr-m3, varav De i IngÖ undersÄkta myrarnas medeldjup ör 3,0 den lÖghumifierade torvmöngden uppgÖr till 9,5 m, vilket ör nÖgot stÄrre ön fÄr hela Nyland, 2,5 m milj . myr-m3. Den Äver 2 m djupa myrarealens (Lappalainen & Hönninen 1993) . Det lÖghumifie- sammanlagda torvmöngd ör 13,9 milj . myr-m3 (87 rade vitmosstorvlagrets tjocklek uppgÖrtill i medel- %), varav den lÖghumifierade torvmöngden upp- tal 1,9 m . Medeldjupet fÄr det Äver en meter djupa gÖr till 9,2 och den hÄghumifierade till 4,7 milj . omrÖdet ör 3,4 m, varav det lÖghumifierade lagret myr-m3. ör 2,1 m . Det Äver 2 m djupa myromrÖdets me- Torvens medelhumifieringsgrad ör 4,1 pÖ von deldjup ör 4,1 m och hörav ör det lÖghumifierade Post's 10-gradiga skala, varav den lÖghumifierade lagrets tjocklek 2,7 m. Det stÄrsta torvdjupet i de (H1-4) torvens 3,0 och den hÄghumifierade (H,-,,,) undersÄkta myrarna, 6,8 m har uppmötts i RÄmos- torvens 5,7 . De i medeltal mest hÄghumifierade sen. torvlagren pÖtröffas i RÄmossen (5,8), medan de

51 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen lögst hurnifierade torvlagren (3,4) pÖtröffas i Alki- 57 % av den undersÄkta arealen (fig . 13) . Den la Stormossen . sammanlagda anvöndbara torvmögden ör 7,9 milj . Myrarna i Ingö ligger inom omrödet fÄr platA- myr-m3 eller 49 %, varav vöxttorv utgÄr 32 % och mossarna, som töcker sÄdra Finlands skörgörd och brönntorv 17 %. Fem myrar lömpade fÄr vöxttorv- kustland (figur 1) . Av de undersÄkta myrarna ör produktion pö en areal av 288 ha pötröffades, vilket fem platömossar och tre skogsmossar. Tallmy- ör drygt hölften av den inventerade myrarealen . rarna ör de allmönnaste och de utgÄr 42 % av den Myrarna innehAller römaterial fÄr vöxttorv, lömp- undersÄkta myrarealen . Av tallmyrarna har ca. ligt som odlingstorv och torvstrÄ sammanlagt 5,2 57 % utdikats . De Äppna, trödlÄsa myrarna töcker milj . myr-m3. Vöxttorvens volymvikt ör i medeltal ca 13 % av myrarealen och endast 6 % bestör av 73 kg/myr-m3 . Den anvöndbara vöxttorvens torr- skogskörr . Skogskörren har till stÄrsta delen utdi- vikt ör sammanlagt 378 400 ton, med en fukthalt av kats, medan endast en brökdel av de trödlÄsa myrar- 40 % vöger den 630 700 ton och med en fukthalt av na har utdikats . Torvmoarnas andel uppgör till 50 % 756 800 ton . 16 % och torvproduktions- och torvupptagnings- Torvprovernas pH-vörde ör i medeltal 4,2 ask- omrödenas till 23 %. Den undersÄkta myrarealen halt 1,6 % avtorrvikten, fukthalt 91,6 % av vÖtvikten var vid undersÄkningstillföllet till 33 % i naturligt och volymvikt 81,2 kg/myr-m3 . Den löghumifierade tillstönd. vitmosstorvens pH-vörde ör 3,8, askhalt 1,0 % av De undersÄkta myrarna har alla uppnött hog- torrvikten, fukthalt 92,5 % av vÖtvikten, volymvikt mossestadiet. De vitmossdominerade (Sphagnum) 73 kg/myr-m3 och jonbyteskapasitet (pH 7) 112,4 torvslagen utgÄr i medeltal hela 67 % och de meq/100 g, (grönsvördena beroende pö tillöggs- starrdominerade (Carex) 33 % av hela torv- faktorer varierar frÖn 104 till 127 meq/100 g). möngden. Vitmosstorven har indelats i tre sektio- Jonbyteskapasiteten iAcutifolia-torven ör i medeltal ner: Acutifolia, Palustria och Cuspidata. Torv inne- 115 meq/100 g, i Palustria-torven 100 meq/100 g hAllande rester av tuvull (Eriophorum vaginatum) och i Cuspidata-torven 92 meq/100 g. Ledningstalet uppgör till 3 5 % av torvmöngden. Tröd- och risres- i den löghumifierade vitmosstorven ör i medeltal ter pötröffas i hÄgmossarnas ytlager, och dA frömst 8,2 mS/m. pA den av getpors eller skvattrarn (Ledumpalustre) Torven i fern myrar pA en areal av 244 ha lömpar eller numera (Rhododendron tomentosum) do- sig fÄr energiproduktion eller alternativt som rö- minerade randsluttningen av ristallmossarna . Döre- material fÄr torvmylla . Denna torvmöngd uppgör mot har dvörgbjÄrken (Betula nana) ej pötröffats i till 2,7 mi1j . myr-m3 och ör oftatöckt av ett laghumi- Ingö. Stubbar och ofÄrmultnade trödrester uppgör fierat torvlager. Torvens energiinnehöll med en i medeltal till 0,8 % av torvmöngden . fukthalt av 50 % uppgAr till 4,60 milj . GJ eller 1 Lera ör den allmönnaste mineraljordarten i de 290 000 MWh . PA tvö myrar produceras redan undersÄkta myrarna och pötröffades i 90 % av vöxttorv pö en areal av ca. 74 ha (figur 13). borrpunkterna . Sand har pötröffats i 6 %, morön i 2 De hÄghumifierade torvproven har i medeltal en % samt mjöla och berg i 1 %. Organogena sedi- surhetsgrad eller ett pH-vörde av 4,4, volymvikten ment, varav gyttja, lergyttja och dy ör de all- ör 90 kg/myr-m3 askhalten 2,5 % av torrvikten och mönnaste har pötröffats pA bottnen av alla undersÄk- fukthalten 90,7 % av vÖtvikten . Torrsubstansens tamyrarfÄrutom Vöstankvarnmossen. Dessatöcker effektiva vörmevörde ör i medeltal 21,4 MJ/kg och sammanlagt 52 % av den undersÄkta myrarealen . utröknat fÄr en fukthalt av 50 % 8,6 MJ/kg. Detta tyder pa att fÄrsumpning genom igenvöxning Svavelhalten ör i medeltal 0,12 % av volymvikten. av sjÄar har varit allmön . Fin- och grovdet- De lAghumifierade vitmossprovens svavelhalt ör ritusgyttjelagren har en tjocklek som varierar frön endast 0,10 % och de hÄghumifierades 0,16 %. 0,2 m till ca 2 - 3 m . SjÄnÄten har pötröffats i tre Tre myrar i Ingö ingör i det riksomfattande myrar i Ingö. Efter att fornsjÄn vuxit igen utbredde myrskyddsprogrammet pA en areal av sammanlagt sig torven i den orngivande skogen som fÄrsump- 146 ha. Hörav ör 100 ha i Alkila Stormossen, 29 ha ades som en fÄljd av att grundvattennivön stigit. av Tjörnmossen pA grönsen mellan Sjundea och Myrar har öven uppkommit som primör fÄrsump- Ingö, samt 17 ha av Varvarinsuo pA grönsen mellan ning, dö havsstranden, frömst i leriga vikbottnar Karis och Ingö. Dörtill har ett 10 ha stort ur- med sina vida vassbestönd som fÄljd av landhÄj- skogsomröde i norra delen av JoddbÄle Stormos- ningen smöningom torrlagts och direkt Ävergött sen fredats av Forststyrelsen . till en myr. De undersÄkta myrarna har en Alder av Detaljerade uppgifter om de undersÄkta myrar- ca. 7000 - 3500 ör. na i Inga och deras torvtillgöngar kan bestöllas frön I Ingö finns sex myrar lömpade fÄr industriell Geologiska forskningscentralen i Esbo. torvproduktion pA en areal av 304 ha, vilket ör

52 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

MYRARNA I SJUNDEA

Geologiska forskningscentralen har undersÄkt torvslagen utgÄr i medeltal 54 % och de starr- tre myrar, sammanlagt 176 ha i SjundeÖ Ör 1994 dominerade (Carex) 46 % av hela torvmöngden. (fig. 1). Det Äver 1 meter djupa omrÖdet ör 142 ha Rester av tuvull (Eriophorum vaginatum) pÖtröf- eller 81 % och det Äver 2 m djupa omrÖdet ör 108 fas i 26 % av torvmöngden. Risrester fÄrekommer ha eller 61 % av myrarealen. De undersÄkta myrar- frömst pÖ den av getpors (Ledum palustre) eller nas medeldjup ör 2,4 m, vilket ör nöstan det samma (Rhododendron tomentosum), odon (Vaccinium uli- som i grannkommunen Inga, 2,5 m och i hela ginosum) och ljung (Calluna vulgaris) dominerade Nyland 2,5 m (Lappalainen & Hönninen 1993, tab . randsluttningen av ristallmossarna . Trödrester 8) . Det lÖghumifierade torvlagrets tjocklek uppgÖr pÖtröffas mera söllan i hÄgmossarnas ytlager . Stub- till i medeltal 1,2 m. Medeldjupet fÄr det Äver en bar och ofÄrmultnade trödrester uppgÖr i medeltal meter djupa omrÖdet ör 2,8 m, varav det lÖghumi- till 1 % av torvmöngden . fierade ytlagret ör 1,5 m. Det Äver 2 m djupa Lera ör den allmönnaste mineraljordarten i de myromrÖdets medeldjup ör 3,3 m och hörav ör det undersÄkta myrarna och pÖtröffades i 91 %, mo i lÖghumifierade lagrets tjocklek 1,8 m . Det stÄrsta 8 % och morön i 1 % av borrpunkterna. Organoge- uppmötta torvdjupet i de undersÄkta myrarna ör na sediment, varav gyttja och lergyttja ör de all- 4,7 m . mönnaste har pÖtröffats pÖbottnen av alla undersÄk- De undersÄkta myrarna innehÖller en torvmöngd ta myrar . Subfossila rester av den i Finland numera av sammanlagt 4,25 mi1j . myr-m3, varav den utdÄda sjÄnÄten har pÖtröffats i tvÖ myrar i SjundÖ. lÖghumifierade torven utgÄr 2,17 milj . myr-m3 Gyttja har pÖtröffats i 66 % av borrbunkterna. (51 %) och den hÄghumifierade torven 2,08 milj . Detta tyder pÖ att fÄrsumpning genom igenvöxning myr-m3 (49 %). Den Äver 1 m djupa myrarealens av sjÄar har varit allmön . Efter att fornsjÄn vuxit sammanlagda torvmöngd ör 4,02 mi1j . myr-m3, igen utbredde sig torven i den omgivande skogen varav den lÖghumifierade torvmöngden uppgÖr till som fÄrsumpades som en fÄljd av att grund- 1,88 milj . myr-m3. Den Äver 2 m djupa myrarealens vattennivÖn stigit. Myrar har avert uppkommit som sammanlagda torvmöngd ör 3,5 milj . myr-m3, var- primör fÄrsumpning, dÖ havsstranden, frömst i av den lÖghumifierade torvmöngden uppgÖr till leriga vikbottnar med sina vida vassbestÖnd som ca.2 mi1j . myr-m3. fÄljd av landhÄjningen smÖningom torrlagts och Torvens medelhumifieringsgrad ör 4,6 pÖ von direkt ÄvergÖtt till en myr. De undersÄkta myrarna Post's 10-gradiga skala, varav den lÖghumifierade har avsnÄrts fran det forntida ästersjÄn fÄr ca 9000 (H14) torvens 3,2 och den hÄghumifierade (H5-I 0) - 5000 Ör sedan, varefter fÄrsumpningen bÄrjat. torvens 6,1 . Den lÖghumifierade vitmosstorven Den fÄr industriell torvproduktion anvöndbara bestÖr frömst av Acutifolia-torv . torvmöngden ca. 0,6 milj . myr-m3 i de undersÄkta Myrarna i SjundeÖ ligger inom omrÖdet fÄr platÖ- myrarna pa en areal av 25 ha uppgÖrtill 15 %, varav hÄgmossarna, som töcker sÄdra Finlands skörgÖrd vöxttorvens andel ör 7 % och brönntorvens 6 och kustland (figur 1). Typiskt fÄr dessa plana, (fig. 13). En av de undersÄkta myrarna lömpar sig platalika hÄgmossar och skogshÄgmossar ör att de fÄr vöxttorvproduktion pÖ en areal av 25 ha . My- ör karga, ombrotrofiska dvs . fÖr sin nöring endast rarna innehaller rÖmaterial fÄr vöxttorv, lömpligt med regnvattnet . HÄgmossarna omges av en smal som odlingstorv och torvstrÄ sammanlagt 0,30 och ofta vat, minerotrof lagg, som bestÖr av starr- mi1j . myr-m3. Vöxttorvens volymvikt ör i medeltal torv . Laggen ör ofta dikad fÄr skogsbruk eller 59 kg/myr-m3 . Den anvöndbara vöxttorvens torr- uppodlad. vikt ör sammanlagt 17 700 ton, med en fukthalt av Tallmyrarna ör de allmönnaste och de utgÄr hela 40 % vöger den 29 500 ton och med en fukthalt av 68 % av den undersÄkta myrarealen . De Äppna, 50 % 35 400 ton. trödlÄsa myrarna töcker ca. 9 % av myrarealen och Vöxttorvproven har i medeltal en surhetsgrad 10 % bestÖr av skogskörr . Skogskörren har till eller ett pH-vörde av 3,9, askhalten ör 0,9 % av stÄrsta delen utdikats, medan stÄrsta delen av de torrviktyen och fukthalten 94 % av vatvikten. Vit- trödlÄsa myrarna ör i naturligt tillstand . Torvmoar- mosstorvens jonbyteskapasitet (pH 7) ör i medeltal nas andel uppgÖr till 13 % . Den undersÄkta myra- 99 meq/100 g . Jonbyteskapasiteten fÄrAcutifolia- realen var vid undersÄkningstillflillet utdikad till torven ör i medeltal 114 meq/100 g, (grönsvörden 63 %. varierar fran i i i till 127 meq/100 g). Vördet fÄr De undersÄkta myrarna har alla uppnÖtt hÄg- Palustria-torven ör 96 meq/100 g och fÄr Cuspida- mossestadiet . De vitmossdominerade (Sphagnum) ta-torven 78 meq/100 g. Ledningstalet ör i medel-

5 3 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen tal 7,6 mS/m. Ledningstalet i Acutifolia-torven ör 9,4 MJ/kg. Svavelhalten i ör i medeltal 0,18 % av 7,2 mS/m, i Cuspidata- och Palustria-torven 7,6 volymvikten, vilket motsvarar 304 g/MWh. MS/m. Tre omrÖden i SjundeÖ ingÖr i det riksomfattan- Brönntorv lömpad fÄr energiproduktion, de myrskyddsprogrammet (1977, 1980), varav sammanlagt 250 000 myr-m3 har pÖtröffats i en av 115 ha av Tjörnmossen och det invidliggande Flyt- de undersÄkta myrarna pÖ en areal av 21 ha. trösket, 50 ha av Lakeasuo-Kurjen Suursuo i kom- Brönntorven ör dock ofta töckt av ett lÖghumifierat munens norra del, samt en del av Slötmossen och vitmosstöcke. Torvens energivörde med en fukt- Grenomossen pÖ grönsen mot Kyrkslött. Inom halt av 50 % uppgÖr till 390 000 MWh. Brönntorv- Lapptröskets sjÄomrÖde ligger Timmermossen och ens surhetsgrad eller pH-vörde ör i medeltal 4,6, Kalkmossen, vilka ingÖr i strandskyddsprogram- torrvikt 95 kg/ myr-m3 , askhalten 3,4 % av met (Heikkilö & Heikkinen 1993). torrsubstansen och fukthalten 90,6 % av vÖtvikten . Detaljerade uppgifter om de undersÄkta myrar- Torrsubstansens effektiva vörmevörde ör i medeltal na i SjundeÖ och deras torvtillgÖngar kan erhÖllas 21,3 MJ/kg och utröknat med en fukthalt av 50 frÖn Geologiska forskningscentralen i Esbo .

MYRARNA I KYRKSLåTT

Geologiska forskningscentralen har undersÄkt Hirlamsmossen (7,1). De i medeltal lögst humi- 14 myrar i Kyrkslött med en sammanlagd areal av fierade torvlagren pÖtröffas i Alhonsuo (3,3). 454 ha (fig . 1). De Äver 20 ha stora myrarnas Myrarna i Kyrkslött ligger mom omrÖdet fÄr sammanlagda areal ör 530 ha eller 1,5 % av landa- platÖmossarna, som ströcker sig löngs sÄdra Fin- realen. Den undersÄkta arealen utgÄr sÖlunda 86 lands skörgÖrd och kustland (fig. 1) . Av de under- av hela myrarealen . Det Äver 1 meter djupa omrÖ- sÄkta myrarna ör 6 skogsmossar, 5 skjÄldhÄgmos- det ör 341 ha eller 75 % och det Äver 2 m djupa sar och 3 platÖmossar . Skogsmossarna ör utspridda omrÖdet 248 ha eller 55 % av den undersÄkta Äver hela omrÖdet, skjÄldhÄgmossarna ör allmön- myrarealen . Myrarnas medeldjup ör 2,5 m, vilket na i norr och platÖmossarna i det sÄdra lerslötts- ör det samma som fÄr hela Nyland (Lappalainen & omrÖdet. Hönninen 1993). Det lÖghumifierade ytlagrets Tallmyrarna ör den allmönnaste myrtypen och tjocklek uppgÖr till i medeltal 1,3 m. Medeldjupet den utgÄr hela 67 % av den undersÄkta myrarealen . fÄr det Äver en meter djupa omrÖdet ör 3,2 m, varav Av tallmyrarna var 36 % i naturligt tillstÖnd, me- det lÖghumifierade ytlagret ör 1,7 m. Det Äver 2 m dan 64 % har utdikats . Hörav var nydikningar 39 djupa myromrÖdets medeldjup ör 3,8 m och hörav och öldre dikningar eller sk . fÄröndringar 25 % . De ör det lÖghumifierade lagrets tjocklek 2,2 m . Det Äppna, trödlÄsa myrarna töcker 3 % och 13 stÄrsta torvdjupet i de undersÄkta myrarna, 8,0 m bestÖr av skogskörr . Skogskörren har till stÄrsta har uppmötts i Evitskog Degermossen . delen utdikats, medan stÄrsta delen av de trödlÄsa De i Kyrkslött undersÄkta myrarna innehÖller myrarna var outdikade . Torvmoar töcker 11 %, sammanlagt en torvmöngd av 11,5 milj . myr-m3, torvÖkrar 3 % och torvupptagningsomrÖden 3 % . varav den lÖghumifierade torven utgÄr 5,9 milj . Den undersÄkta myrarealen var vid undersÄknings- myr-m3 och den hÄghumifierade torven 5,6 milj . tillföllet till tvÖ tredjedelar utdikad. myr-m3 . Den Äver 1 m djupa myrarealens samman- Av de undersÄkta myrarna har de fiesta uppnÖtt lagda torvmöngd ör 10,8 milj . myr-m3, varav den hÄgmossestadiet. De vitmossdominerade (Sphag- lÖghumifierade torvmöngden uppgÖr till 5,8 milj . num) torvslagen utgÄr i medeltal hela 58 % och de myr-m3 . Den Äver 2 m djupa myrarealens samman- starrdominerade (Carex) 42 % av hela torv- lagda torvmöngd ör 9,4 milj . myr-m3, varav den möngden. Den stÄrsta andelen av vitmosstorv lÖghumifierade torvmöngdens andel ör 5,5 milj . (70 %) pÖtröffas i Ahvenlamminsuo, Kantvik Stor- myr-m3 och den hÄghumifierades 3,9 milj . myr- mossen och Evitskog Degermossen. Torv innehÖl- m3. lande tuvull (Eriophorum vaginatum) uppgÖr till i Torvens medelhumifieringsgrad ör 4,6 pÖ von medeltal i 22 % av torvmöngden. De relativt sett Post's 10-gradiga skala, varav den lÖghumifierade stÄrsta möngderna av tuvull (35 %) pÖtröffas i 1 _ 4 (H ) torvens 3,3 och den hÄghumifierade (H5-10) Kurkisuo-Soidensuo . Trödrester pÖtröffas mera torvens 6,0. De i medeltal mest hÄghumifierade söllan i hÄgmossarnas ytlager . OfÄrmultnade stub- torviagren pÖtröffas i Vols Stormossen (7,2) och bar uppgÖr i medeltal till under 1 % av torvmöng-

54 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey ofFinland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus den. Risrester firms frömst pA den av getpors (Ledum ens volymvikt ör i medeltal 73 kg/myr-m3. Den palustre) eller (Rhododendron tomentosum) do- anvöndbara vöxttorvens torrvikt ör sammanlagt minerade randsluttningen av ristallmossarna . Dör- 318 300 ton, med en fukthalt av 40 % vöger den emot ör dvörgbjÄrken (Betula nana) söllsynt och 530 500 ton och med en fukthalt av 50 % 636 600 har pÖtröffats pA Atta myrar i Kyrkslött bl .a. pÖ ton. Kurkisuo-Soidensuo pA grönsen mot Esbo (fig. Fyra myrar lömpade fÄr brönntorvsproduktion 12). eller alternativt som rÖmaterial fÄr torvmylla pÖ en Lera ör den allmönnaste mineraljordarten pA areal av 106 ha och den anvöndbara torvmögden ör bottnen av de undersÄkta myrarna och pÖtröffades 1,5 mi1j. myr-m3. EnergiinnehAllet vid en fukthalt i 75 % av borrpunkterna . Organogena sediment, av 50 % ör 3,12 milj . GJ eller 860 000 MWh. Det varav gyttja, lergyttja och dy ör de allmönnaste har hÄghumifierade torvlagret ör oftast töckt av ett pÖtröffats pA bottnen av alla undersÄkta myrar . De löghumifierat vitmosslager, oftast lömpligt som töcker sammanlagt 65 % av den undersÄkta myra- rÖmaterial fÄr vöxttorv, vilket fÄrst bÄr avlögsnas . realen. Detta tyder öven pA att fÄrsumpning genom Sammanlagt torvprov frAn fyra myrar har i me- igenvöxning av sjÄar har varit allmön . Gyttjelagren deltal en surhetsgrad eller ett pH-vörde av 4,2, har en tjocklek som varierar frAn 0,2 m till ca 2 - 3 volymvikten ör 94 kg/myr-m3 askhalten 4,5 % av m. SjÄnÄten har pÖtröffats i gyttjelagren i fem torrvikten och fukthalten 90,5 % av vÖtvikten. myrar i Kyrkslött. Efter att fornsjÄn vuxit igen Torrsubstansens effektiva vörmevörde ör i medel- utbredde sig torven i den omgivande skogen som tal 19,8 MJ/kg och utröknat fÄr en fukthalt av 50 fÄrsumpades som en fÄljd av att grundvattennivAn 8,7 MJ/kg. Torvens svavelhalt ör i medeltal 0,12 %. stigit. Myrar har öven uppkommit som primör I de lÖghumifierade vitmossproven ör svavelhalten fÄrsumpning, dA havsstranden, frömst i leriga vik- endast 0,08 % och i de hÄghumifierade 0,17 % . bottnar med vida vassbestÖnd, vilka som en fÄljd Av de undersÄkta myrarna i Kyrkslött ör det av landhÄjningen smÖningom torrlagts och direkt endast Kurkisuo (37 ha) pA grönsen mot Esbo, som ÄvergÖtt till en myr. Av de undersÄkta myrarna har ingÖr i fredningsplanerna fÄr Noux nationalpark . de öldsta en Alder av ca 9 000 Ar och de yngsta ca Friggesby Stormossen pA Porkala udd ör forststy- 2 000 hr . relsens urskogsomrÖde . I Kyrkslött skyddas myrar I Kyrkslött firms nio myrar lömpade fÄr industri- pa en areal av 361 ha i olika naturskyddsprogram, ell torvproduktion pA en areal av 237 ha med en varav det viktigaste ör det riksomfattande myr- sammanlagd torvmögd av 5,9 milj . myr-m3 (fig. skyddsprogrammet (1977, 1980) i vilket ingÖr 13). Nio myrar ör lömpade fÄr vöxttorvproduktion 275 ha. pÖ en areal av 237 ha, vilket ör hölften av den Detaljerade uppgifter om de undersÄkta myrar- inventerade myrarealen . Myrarna innehÖller rÖma- na i Kyrkslött och deras torvtillgangar kan erhAllas terial fÄr vöxttorv, lömpligt som odlingstorv och frÖn Geologiska forskningscentralen i Esbo. torvstrÄ sammanlagt 4,37 milj . myr-m3 . Vöxttorv-

REGIONALA RESULTAT

Geologiska forskningscentralen (GFC) har un- Myrarnas medelstorlek ör 46 ha. De undersÄkta dersÄkt 25 myrar i vöstra Nyland, varav 8 i IngA, 3 myrarnas antal ör enligt storlek : under 20 ha 1 myr, i SjundeA och 14 i Kyrkslött (fig. 1) . Den samman- 20-49 ha 17 myrar, 50-99 ha 4 myrar och Äver 100 lagda myrarealen uppgÖr till 1160 ha. De Äver 20 ha 3 myrar. StÄrst av de undersÄkta myrarna ör ha stora myrarnas sammanlagda areal inom under- Tjörnmossen i SjundeA 118 ha. sÄkningsomrAdet ör 1290 ha (Lappalainen & Hön- De undersÄkta myrarnas medeldjup ör 2,7 m, ninen 1993). Den undersÄkta arealen utgÄr sÖlunda vilket ör nöstan det samma som fÄr hela Nyland 2,5 90 % av hela myrarealen . Det Äver 1 meter djupa m (Lappalainen & Hönninen 1993) . Det lÖghumi- omrAdet ör 935 ha eller 81 % och det Äver 2 m djup fierade vitmosslagrets tjocklek uppgÖr till i medel- omrAdet 697 ha eller 60 % av den undersÄkta tal 1,5 m . Medeldjupet fÄr det Äver en meter djupa myrarealen . Forskningspunkternas antal var 1013 omrÖdet ör 3,2 m, varav det lÖghumifierade vit- eller i medeltal 8,7/10 ha. mosslagret ör 1,9 m . Det Äver 2 m djupa myrom- rÖdets medeldjup ör 3,9 m och hörav ör det lÖghumi-

5 5 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen fierade lagrets tjocklek 2,4 m . Det stÄrsta torv- Friggesby Stormossen och Kurkisuo (fig. 12), men djupet i de undersÄkta myrarna, 8,0 m har uppmötts döremot ej i Inga eller Sjundeö. Karakteristiskt fÄr i Kyrkslött Evitskog Degermossen . dvörgbjÄrksmyrarna ör att alla utom Friggesby De i undersÄkta myrarna innehöller sammanlagt Stormossen (12 m Ä .h .) pö Porkala udd ligger en torvmöngd av 31,7 milj . myr-m3, varav den relativt lAngt frÖn havet i de hÄgt belögna, (55 - 88 lÖghumifierade torven utgÄr 17,6 mi1j . myr-m3 och m Ä.h.) norra delarna av Kyrkslött, dör ett nÖgot den hÄghumifierade torven 14,1 milj . myr-m3. Den avvikande lokalklimat ör rÖdande i fÄrhAllande till Äver 1 m djupa myrarealens sammanlagda torv- slöttlandet . DvörgbjÄrken har en nordlig utbred- möngd ör 30,1 milj . myr-m3, varav den lÖghumifie- ning, typisk fÄr den boreala zonen och ör redan rade torvmöngden uppgÖr till 17,2 milj. myr-m3. söllsynt i sÄdra Sverige och de baltiska lönderna Den Äver 2 m djupa myrarealens sammanlagda (Hulten 1971). torvmöngd ör26,8 mi1j . myr-m3, varav den lÖghumi- Lera ör den allmönnaste mineraljordarten pa fierade torvmöngdens andel ör 16,6 milj. myr-m3. bottnen av de undersÄkta myrarna och pötröffades Torvavlagringarnas medelhumifieringsgrad ör i 84 % av borrpunkterna . Sandens andel ör 8 %, 4,3, den lAghumifierade torvens 3,0 och den hÄghu- morönens 5 % och mons, mjölans och bergets 1 mifierade torvens (H5_, 0 ) 6,0 pa den 10-gradiga var. Organogena sediment, varav gyttja, lergyttja skalan. De i medeltal mest hÄghumifierade torvla- och dy ör de allmönnaste har pÖtröffats pö bottnen gren pÖtröffas i Vols Stormossen (7,2) och Hirlams- av alla undersÄkta myrar utom en. De töcker sam- mossen (7,1). De i medeltal lögst humifierade manlagt 58 % av den undersÄkta myrarealen . Detta torvlagren pÖtröffas i Alhonsuo (3,3) . tyder öven pa att fÄrsumpning genom igenvöxning Myrarna i Kyrkslött ligger inom omrÖdet fÄr av sjÄar har varit allmön . Gyttjelagren har en tjock- platÖmossarna, som ströcker sig löngs sÄdra Fin- lek som varierar fran 0,2 m till ca 2 - 3 m . Subfos- lands skörgÖrd och kustland (fig . 1). Av de under- sila frukter av sjÄnÄt (Trapa natans), som numera sÄkta myrarna ör 10 platÖmossar, 10 skogsmossar ör utdÄd i Finland, har pÖtröffats pa sammanlagt tio och 5 skjÄldhÄgmossar . Den undersÄkta myrarea- lokaler inom undersÄkningsomradet . Det fÄrsta len var vid undersÄkningstillfÖllet till 34 % i natur- fyndet av sjÄnÄt i Finland gjordes Äster om Vars- ligt tillstÖnd, medan 66 % hade utdikats . trösket i Ingö Ör 1894 av Gunnar Andersson (1898) . Tallmyrarna ör den allmönnaste myrtypen och Efter att fornsjÄarna vuxit igen utbredde sig den utgÄr hela 56 % av den undersÄkta myrarealen . torven i den omgivande skogen som fÄrsumpades De Äppna, trödlÄsa myrarna töcker 9 % och 9 som en fÄljd av att grundvattennivÖn stigit . FÄru- bestör av skogskörr. Tallmyrarna och skogskörren tom igenvöxning av sjÄar och fÄrsumpning av har till stÄrsta delen utdikats, medan stÄrsta delen skogsmark har myrar öven uppkommit genom pri- av de trödlÄsa myrarna var outdikade . Torvmoar mör fÄrsumpning, dÖ havsstranden frömst i leriga töcker 13 %, torvÖkrar 1 % och torvupptagningsom- vikbottnar med vida vassbestÖnd, som en fÄljd av rÖden 12 %. landhÄjningen smÖningom torrlagts och direkt Äver- Av de undersÄkta myrarna har de fiesta uppnÖtt gÖtt till en myr. Av de undersÄkta myrarna har de hÄgmossestadiet . De vitmossdominerade (Sphag- öldsta en Alder av ca 9 000 Ar och de yngsta ca 2 000 num) torvslagen utgÄr i medeltal 61 % och de Ör. starrdominerade (Carex) 39 % av hela torv- Inom undersÄkningsomradet finns sexton myrar möngden . Den stÄrsta andelen av vitmosstorv (ca. lömpade fÄr industriell torvproduktion pa en areal 70 %) pÖtröffas i Ahvenlamminsuo, Kantvik Stor- av 566 ha med en sammanlagd torvmögd av 14,4 mossen och Evitskog Degermossen. Torv innehöl- milj . myr-m3. Femton myrar ör lömpade fÄr vöxt- lande tuvull (Eriophorum vaginatum) uppgÖr till i torvproduktion pÖ en areal av 566 ha, vilket ör medeltal i 29 % av torvmöngden . De hÄgsta tuvulls- hölften av den inventerade myrarealen (fig. 13). vördena (35 %) pÖtröffas i Kurkisuo. Trödrester Myrarna innehÖller ramaterial fÄr vöxttorv, lömp- pÖtröffas mera söllan i hogmossarnas ytlager . OfÄr- ligt som odlingstorv och torvstrÄ sammanlagt 9,9 multnade stubbar uppgÖr i medeltal till 0,8 % av milj. myr-m3 . PA tvA av myrarna i Ingö produceras torvmöngden. Risrester finns frömst pa den av redan vöxttorv pa en areal av 74 ha. I den lAghumi- getpors (Ledum palustre) eller (Rhododendron fierade vitmosstorven fÄrekommer varierande tomentosum) dominerade randsluttningen av ristall- möngder av tuvull (Eriophorum vaginatum), vars mossarna. fibrer vanligen sÖllas bort fran odlingstorven . Fib- DvörgbjÄrken (Betula nana) ör söllsynt i sÄdra rerna kan anvöndas till rÖmaterial fÄr till exempel Finlands kusttrakter och saknas pÖ Aland. Den har garn och textiler (Pirtola 1996). pÖtröffats pÖ Atta myrar i Kyrkslött, döribland pA

5 6 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

Tio myrar lömpade fÄr brönntorvsproduktion 50 % 8,6 MJ/kg. Svavelhalten i torv ör i medeltal eller alternativt som rÖmaterial fÄr torvmylla pÖ en 0,12 % av volymvikten . Den lÖghumifierade vit- areal av 371 ha och den anvöndbara torvmögden ör mosstorvens svavelhalt ör endast 0,08 % och den 4,5 milj. myr-m3. EnergiinnehÖllet vid en fukthalt hÄghumifierade 0,17 %. av 50 % ör 8,2 milj . GJ eller 2,3 milj. MWh. Det Inom undersÄkningsomrÖdet skyddas myrar pÖ völhumifierade torvlagret ör oftast töckt av ett en areal av 653 ha, varav 255 ha har undersÄkts . lÖghumifierat vitmosslager, oftast lömpligt som Myrarna ingÖr i olika naturskyddsprogram, varav rÖmaterial fÄr vöxttorv, vilket fÄrst bÄr avlögsnas . de viktigaste ör det riksomfattande myrskyddspro- FÄr tillföllet finns ingen industriell torvproduktion grammet (1977, 1980) och strandskyddsprogram- i Kyrkslött, men pÖ 1940-talet upptogs brönntorv met (Heikkilö & Heikkinen 1993) . Friggesby Stor- ur en myr och anvöndes till att uppvörma kom- mossen ör forststyrelsens urskogsomrÖde . Den lil- munens lokaler (Salmi 1946) . la hÄgmossen Kurkisuo pa grönsen mellan Kyrk- De hÄghumifierade torvproven frÖn Ötta myrar slött och Esbo ingÖr i fredningsplanerna fÄr Noux har i medeltal en surhetsgrad eller ett pH-vörde av nationalpark . 4,1, volymvikten ör 83,5 kg/myr-m3, askhalten Detaljerade uppgifter med profiler och kartor 2,7 % torrvikten och fukthalten 91,4 % av vÖtvik- Äver de undersÄkta myrarna i IngÖ, SjundeÖ och ten . Torrsubstansens effektiva vörmevörde ör i Kyrkslött, samt deras torvtillgÖngar kan erhÖllas medeltal 19,8 MJ/kg och utröknat fÄr en fukthalt av frÖn Geologiska forskningscentralen.

SUMMARY

THE MIRES IN INKOO

Peatland inventories were made by the peat cutting areas for 23 % of the mires . The Geological Survey of Finland (GSF) in the majority of the peatland areas (67 %) have been municipality of Inkoo, about 50 km west of Helsinki, drained, mainly for forestry but also for agriculture southern Finland (60°N, 24°E) in 1972 and 1993 and peat production . The most common mineral (Fig. 1) . Eight mires covering a total area of 530 ha soil of the peatlands is clay . and containing 15 .9 million m3 of peat in situ were The peatlands investigated are suitable for peat studied. The mean depth of the peat layers is 3 .0 m, production in an area of 304 ha (Fig . 13). Horticul- including the poorly humified Sphagnum predomi- tural peat production is proposed for five peatlands nant surface layer, which averages 1 .9 m in (288 ha), where mineable peat amounts to 5 .2 thickness. The mean humification (H) degree of million m3 in situ. Horticul peat is already produ- the peat on a 1-10 scale is 4 .1 . The area deeper than ced in an area of about 74 ha in two peatlands . 2 m covers 341 ha and contains 13 .9 million m3 of Five peatlands were found suitable for energy peat in situ, which is 87 % of the total peat quantity . production in an area of 244 ha . The amount of fuel Sixty-six per cent of the peat amount is Sphagnum- peat available is 2 .7 million m3 in situ. The energy predominant and the remainder 34 % Carex content of the peat at 50 % moisture content is predominant . about 4.6 million GJ or 1 .29 MWh. Pine mires are the most common mire types with Three raised bogs in Inkoo, total area 146 ha, are 42 % coverage. Open, treeless mires cover about included in the National Mire Conservation Pro- 13 % and spruce mires only 6 % . Most of the pine gramme . In the northern part of the mire JoddbÄle and spruce mires, but only a small fraction of the Stormossen there is a 10-ha tract of primeval forest open mires, have been drained . The old drained owned by the National Board of Forestry . peatlands account for 16 % and the old and new

5 7 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

THE MIRES IN SIUNTIO

Peatland inventories were made by the GSF in Only one of the peatlands investigated is suitab- the municipality of Siuntio, about 50 km west of le for peat production. The area, covering 25 ha, Helsinki, southern Finland (60'10' N, 2490 E) . amounts to about 13 % of the area investigated Three mires covering a total area of 176 ha and (Fig . 13). Horticultural peat or peat litter producti- containing 4.25 million m 3 of peat in situ were on is proposed for one of the peatlands and the studied (Fig. 1). The mean depth of the peat layers mineable peat, mostly Acutifolia peat, amounts to is 2 .4 m, including the poorly humified Sphagnum- 0.3 million m 3 in situ. The peat in one mire was predominant surface layer, which averages 1 .2 m found suitable for energy production or, alternati- in thickness. The mean humification (H) degree of vely, raw material for mulch in an area of 21 ha . the peat on von Post's 1-10 scale is 4 .6 . The area The amount of fuel peat available is 0 .25 million deeper than 2 m covers 108 ha and contains 3 .5 m3 in situ. The energy content of the peat at 50 million m3 of peat in situ, which is 82 % of the total moisture content is 0 .49 million GJ, or 0,14 million peat quantity. Fifty-four per cent of the peat is MWh. Peat is a low-sulphur fuel as compared with Sphagnum predominant and the remainder 46 coal, the average sulphur content being 0 .18 % of Carex predominant. The majority of the peatland the dry matter. areas (63 %) have been drained, mainly for forest- The raised bog Tjörnmossen and the nearby ry. The most common mineral soil of the peatlands wetland Flyttrösket together forms a special ecosys- is clay (91 %) . tem area, of which 115 ha are included in the National Mire Conservation Programme (Fig . 13).

THE MIRES IN KIRKKONUMMI

Peatland inventories were made by the GSF in per cent of the mires are in natural state . The the municipality of Kirkkonummi, about 30 km majority of the mires (66 %) have been drained, west of Helsinki, southern Finland (60'1 0' N, 24°30' mostly for forestry . E) (Fig. 1). Fourteen mires covering a total area of The peatlands investigated are suitable for peat 454 ha, containing 11 .5 million m 3 of peat in situ production in an area of 237 ha . The total amount were studied. The mean depth of the peat layers is of mineable peat is about 5 .9 million m3 in situ. 2.5 m. The poorly humified Sphagnum-predomi- Four mires were found suitable for fuel peat nant surface layer averages 1 .3 m in thickness . The production in an area of 106 ha (Fig. 13). The maximum peat depth found, 8 .0 m, is in the mire amount of fuel peat totals 1 .5 million m3 in situ, and Evitskog Degermossen . The mean humification its energy content at 50 % moisture content is 3 .12 (H) degree of the peat on von Post's 1-10 scale is million GJ or 0 .86 million MWh . Horticultural 4.6 . The area deeper than 1 m covers 341 ha and peat production is proposed for nine mires, and the contains 9 .4 million m3 of peat in situ, which is 82 mineable peat amounts to 4 .4 million m 3 in situ in of the total peat quantity . Fifty-eight per cent of a production area of 237 ha . The nearby ports of the peat is Sphagnum predominant and the rema- Kantvik and Helsinki have good facilities for the inder 42 % Carex predominant. In the regional export of horticultural peat. distribution of mires, the peatlands of Kirkkonum- The mires in Kirkkonummi has been included in mi are located botanically in the Archipelago- various protection programmes, e,g . that ofNuuk- Finland bog zone and morphologically in the pla- sio National Park, and the National Mire Conserva- teau bog zone. Pine mires account for 67 %, spruce tion Programme. The total area proposed for pro- mires for 13 %, open mires for 3 %, old drained tection is 361 ha, of which only Kurkisuo was peatlands for 11 %, peatland fields for 3 % and old investigated for this report. peat cutting areas for 3 % of the total . Thirty-four

5 8 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

REGIONAL RESULTS

Peatland inventories were made by the GSF in common. Dwarf birch (Betula nana) has been found the municipalities of Inkoo, Siuntio and Kirkko- on eight mires, e .g. Kurkisuo (70 m a.s .l.) in the nummi, about 30 - 50 km west of Helsinki, south- northern part ofKirkkonummi, but not in the Inkoo ern Finland (60°N, 24°E) (Fig . 1) . The field sur- or Siuntio areas (Fig . 12). The most common veys were performed by coring most of the mires mineral soil of the peatlands is clay . along a network of lines (Figures 2 and 5) that The peatlands investigated are suitable for peat constituted abase line and lines perpendicular to it . production in an area of 566 ha . The total amount Most of the lines were levelled to establish the of mineable peat is 14 .4 million m3 in situ. Ten topography of the mires (Fig. 3) . mires were found suitable for fuel peat production Twenty-five mires covering a total area of 1160 in an area of 371 ha (Fig . 13) . Fuel peat resources ha and containing 31 .7 million m3 of peat in situ total 4 .5 million m3 in situ. The energy content of were studied. The mean depth of the peat layers is the peat at 50 % moisture content is 8 .2 million GJ 2 .7 m. The poorly humified Sphagnum-predomi- or 2.3 million MWh . Horticultural peat production nant surface layer averages 1 .5 m in thickness . The is proposed for 15 mires, and mineable peat amounts Sphagnum peat has been divided into three sec- to 9.9 million m3 in situ in a production area of 550 tions: Acutifolia, Palustria och Cuspidata . The ha. The fibres of cotton grass (Eriophorum va- maximum peat depth found, 8 .0 m, is in the mire ginatum), removed from the horticultural peat can Evitskog Degermossen (No .16). The mean humifi- be used as raw material for peat textiles (Pirtola cation (H) degree of the peat on von Post's 1-10 1996). The possible use of peat will take place scale is 4.3 . The area deeper than 1 m covers 93 5 ha within a range of about 80 km . The nearby ports of and contains 30 .1 million m 3 of peat in situ, which Kantvik, Inkoo and Helsinki have good export is 95 % of the total peat quantity . Sixty-one per facilities for horticultural peat . cent of the peat is Sphagnum predominant and the After peat production has come to an end the cut- remainder 39 % Carex predominant. In the regio- away peatland areas can be used for various purpo- nal distribution of mires, the peatlands are located ses such as forestry, agriculture, reservoirs for botanically in the Archipelago-Finland bog zone energy purposes or recreation . The most probable and morphologically in the plateau bog zone (Eu- use of the large peatland areas is forestry, and a rola 1962, Ruuhijörvi 1982). Pine mires account great number of afforestation investigations are for 56 %, spruce mires for 9 %, open mires for 9 %, currently under way (Kaunisto & Aro 1996) . old drained peatlands for 13 %, peatland fields for The mires are included in various mire protecti- 1 % and peat cutting areas for 12 % of the total . on programmes, e .g. the National Mire Preser- Thirty-four per cent of the mires are in a natural vation Programme (1977, 1980) and Nuuksio Na- state. The majority of the mires (66 %) have been tional Park . The total area proposed for protection drained, mostly for forestry. The dwarf-shrubs is 653 ha, of which 255 ha were investigated for Ledum palustre or Rhododendron tomentosum, this report. Calluna vulgaris and Vaccinium uliginosum are

59 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran St6n & Markku Moisanen

Kirjallisuus - Litteratur - References

Aario, L. 1935 . Die postglazialen Niveauverschiebungen im KomiteamietintÄ 1977. Soidensuojelun perusohjelma . Bas- mittleren Uusimaa mit berucksichtigung ihrer beziehungen program fÄr myrskyddet . KomiteamietintÄ 1977:48 . Hel- zu steinzeitlichen Wohnplötzen . Annales Academiae Scien- sinki : Maa- ja metsötalousministeriÄ . 47 s. tiarum Fennicae . Ser A. XLIV, N:o 1 . 101 s. and 4 Beilage . KomiteamietintÄ 1980. Valtakunnallinen soidensuojelun Andersson, G. 1898 . Studier Äfver Finlands torfmossar och perusohjelmaII . KomiteamietintÄ 1980:15. Helsinki: Maa- fossila kvartörflora . Deutches Referat: Studien fiber die ja metsötalousministeriÄ . 45 s. Torfmoore and die Quartörflora Finnlands . Bulletin de la Kujansuu, R., Repo, R. ja Uusinoka, R. 1975 . Tammisaari . Commission G6ologique de Finlande . N :o 8. Fennia 15(3): Suomen geologinen kartta, maaperökartta, lehti 2014 . 1-210 . Geologinen tutkimuslaitos . Ekholm, M . 1993. Suomen vesistÄalueet . Vesi- ja Kujansuu, R., Uusinoka, R ., Herola, E . ja St6n, C.-G. ympöristÄhallinnon julkaisuja. Sarja A 126. Helsinki : 1993. Tammisaaren kartta-alueen maaperö . Summary: Painatuskeskus Oy . 163 s. Quaternary deposits in the Tammisaari map-sheet area. Energiataloudellinen Yhdistys, LömpÄlaitosyhdistys r .y. Suomen geologinen kartta 1 :100 000. Maaperökarttojen ja Turveteollisuusliitto r.y. 1991 . Polttoturpeen laatuohje . selitykset, lehti 2014 . Espoo : Geologian tutkimuskeskus . 20 s. 90 s. Eronen, M. & Haila, H. 1982 . Shoreline displacement near Laitala, M . 1960 . Siuntio. Suomen geologinen kartta 1 :100 Helsinki, southern Finland, during the Ancylus Lake 000, kallioperökartta, lehti 2032. Geologinen tutkimuslaitos . Stage. Annales Academiae Scientiarum Fennicae . A III. Laitala, M. 1961 . Siuntio. Kallioperökartan selitys . Sum- 134, 111-129 + 7 app. mary: Explanation to the map ofrocks. Suomen geologinen Eurola, S. 1962. Uber die regionale Einteilung der siidfinnis- kartta 1 :100 000, kallioperökartan selitys, lehti 2032. chen Moore. Annales Botanici Societatis 'Vanamo' 33 :2, Geologinen tutkimuslaitos . 32 s. 1-243 . Lappalainen, Eino ja Hönninen, Pekka 1993. Suomen Gardemeister, R . 1975 . On engineering-geological proper- turvevarat. Summary: The peat reserves of Finland . Geolo- ties of fine-grained sediments in Finland . Helsinki : Valtion gian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 117. 118 s. Teknillinen Tutkimuskeskus . 91 s. Lappalainen, E., St6n, C.-G. ja HöikiÄ, J . 1984. Gltckert, G. 1969 . Profiili Lönsi-Uudenmaan kor- Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus . keussuhteista. Terra 81 :3, 134-137. Opas N:o 12. 62 s . Gliickert, G. 1970 . Vorzeitliche Uferentwicklung am ersten Lindberg, H. 1914. Resultatet af de phytopaleontologiska Salpausselkö in Lohja, SÄdfinnland. Annales Universitatis undersÄkningarna inom Raseborgs hörad . Finska Turkuensis, A 11 45. 116 s. MosskulturfÄreningens Örsbok 1913, ÖrgÖng XVII :3, 404- Haavisto-Hyvörinen, M., Sten, C.-G.ja Backman, B.1994a. 414. Vittrösk . Maaperökartta 1 :20 000, lehti 2032 09. Geologian Malm, E.A. & Rancken, H . 1911. Selonteko Suovil- tutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos. jelysyhdistyksen suomaatutkimuksista . II . Lohjan Haavisto-Hyvörinen, M., Sten, C.-G. ja Backman, B. kihlakunta. Suomen Suoviljelysyhdistyksen Vuosikirja 1994b . Vittröskin maaperökartan 2032 09 selitys . Maaperö- 1910, 14:3, 173-325 . kartta 1 :20 000 . Maaperökarttojen selitykset . Espoo : Malm, E.A. & Rancken, H. 1914. RedogÄrelse fÄr Finska Geologian tutkimuskeskus . 25 s. MosskulturfÄreningens torfmarksundersÄkningar . IV. Haavisto-Hyvörinen, M., Sten, C.-G. ja Backman, B. 1994c . Raseborgs hörad. Finska MosskulturfÄreningens Örsbok Espoo. Maaperökartta 1 :20 000, lehti 2032 12. Geologian 1913, ÖrgÖng XVII:3, 249-393 . tutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos. Mökilö, M. 1994. Suon energiasisöllÄn laskeminen turpeen Haavisto-Hyvörinen, M., St6n, C.-G. ja Backman, B. ominaisuuksien avulla . Summary : Calculation of the en- 1994d . Espoon maaperökartan 2032 12 selitys . Maaperö- ergy content of mires on the basis of peat properties . kartta 1 :20 000. Espoo : Geologian tutkimuskeskus . 28 s. Geologian tutkimuskeskus . Tutkimusraportti 121 . 84 s . Heikkilö, T. ja Heikkinen, I. (toim .) 1993 . Ran- Pirtola, M. 1996. Peat textiles . Teoksessa: Vasander, H . tojensuojeluohjelman alueet . YmpöristÄministeriÄ . (toim.) Peatlands in Finland . Helsinki : Finnish Peatland YmpöristÄnsuojeluosasto. Selvitys 97/1991 . 141 s. ja 127 Society. 123-126. karttasivua. Polttoturpeen laatuohje, 1989. Energiataloudellinen Hult6n, E. 1971 . Atlas Äver vöxternas utbredning i Norden. Yhdistys ja Turveteollisuusliitto r .y. 1989. 17 s . Atlas of the distribution of vascular plants in northwestern Puustjörvi, V. 1956. On the cation exchange capasity of Europe. Stockholm : Esselte. 531 s. peats and the factors of influence upon its formation . Acta Jörvelö, J. 1995. Turvetuotantoalueiden jölkiköyttÄ - Agriculturae Scandinavia VI :4, 410-449. vaihtoehtona tekojörvet. Vesitalous 36, (5), 33-35 . Puustjörvi, V. 1973. Kasvuturve ja sen köyttÄ. Julkaisu 1 . Kannisto, S. & Aro, L. 1996. Forestry use of cut-away Helsinki : Turveteollisuusliitto r .y. 174 s. peatlands. Teoksessa: Vasander, H . (toim .) Peatlands in Repo, 8.1969. Espoo. Suomen geologinen kartta 1 :100 000, Finland . Helsinki : Finnish Peatland Society . 130-134. maaperökartta, lehti 2032 . Geologinen tutkimuslaitos . Kielosto, S., Kukkonen, M., St6n, C .-G. ja Backman, B. Repo, R., Valovirta, V. & Rainio, H. 1970. Maaperökartan 1996. Hangon ja PerniÄn kartta-alueiden maaperö . Sum- selitys . Suomen geologinen kartta 1 :100 000, lehti 2032 mary : Quaternary deposits in the Hanko and PerniÄ map- Espoo. Summary : Explanation to the map of Quaternary sheet areas . Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, deposits . Geological Map of Finland 1 :100 000 sheet 2032 . maaperökarttojen selitykset, lehdet 2011 ja 2012 . Espoo: Espoo: Geologinen tutkimuslaitos . 35 s. Geologian tutkimuskeskus . 104 s.

6 0 Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

Ristaniemi, O. & Gliickert, G . 1987. The Ancylus trans- Siuntionjokineuvottelukunta 1989 . Siuntionjoen vesistÄn gression in the area of Espoo - First Salpausselkö, southern köytÄn ja suojelun yleissuunnitelma . I OSA : Suun- Finland . Bulletin of the Geological Society of Finland nittelualueen vesivarat ja niiden köyttÄ . Vesi- ja 59 :1, 45-69 . ympöristÄhallinnon julkaisuja A 41 . Helsinki: Vesi- ja Ristaniemi, O . & Gluckert, G . 1988. Ancylus- ja Litorina- ympöristÄhallitus . 330 s. transgressiot Lounais-Suomessa . Annales Universitatis St6n, C.-G. & Moisanen, M . 1994. Tammisaaren suot ja Turkuensis . Ser . C, 68, 129-145 . turvevarojen köyttÄkelpoisuus . Osa 1 . Summary : The miers Ruuhijörvi, R. 1982. Mire complex types in Finland . and usefulness of peat resources in Tammisaari, SW Fin- Teoksessa: Laine, J. (toim .): Peatlands and their utilization land. Part 1 . Sammandrag : Myrarna i Ekenös och in Finland . Finnish Peatland Society, Finnish National torvtillgÖngarnas anvöndbarhet. Del 1 . Turvetutkimusra- Committee of the International Peat Society . Espoo: Suomen portti 284 . Espoo : Geologian tutkimuskeskus . 30 s . Graafinen Group Oy. 24-28 . Sten, C.-G. & Moisanen, M . 1997a. Inkoon suot ja turpeen Ruuhijörvi, R. 1983. Suomen suoyhdistymötyypit . köyttÄkelpoisuus . Julkaisematon arkistoraportti . Espoo: Julkaisussa : Laine, J. (toim .): Suomen suot ja niiden köyttÄ . Geologian tutkimuskeskus . Suoseura ry. ja IPS :n Suomen kansallinen komitea . Espoo: Sten, C.-G. & Moisanen, M. 1997b. Siuntion suot ja turpeen Suomen Graafinen Group Oy. 24-28 . köyttÄkelpoisuus . Julkaisematon arkistoraportti . Espoo: Ruuhijörvi, R. 1988. Suokasvillisuus. TeoksessaAlalammi, Geologian tutkimuskeskus . P. (toim.): Suomen kartasto : vihko 141-143 : elövö luonto, St6n, C.-G. & Moisanen, M. 1997c. Kirkkonummen suot ja luonnonsuojelu. Helsinki : Maanmittaushallitus ja Suomen turpeen köyttÄkelpoisuus . Julkaisematon arkistoraportti . Maantieteellinen Seura . 2-6 . Espoo: Geologian tutkimuskeskus . Salmi, M. 1946. Helsingin seudun suot ja niiden teknillinen Suomen söödÄskokoelma 1994 . Maa- ja metsötalous- köyttÄ . Geoteknillisiö julkaisuja 46, s. 34-42. Helsinki: ministeriÄn pöötÄs eröistö lannoitevalmisteista . Suomen Geologinen tutkimuslaitos . söödÄskokoelma N :o 45-47, 164 - 174 . Salo, K. 1996. Peatland berries - a valuable nourishing Turveteollisuusliitto 1980 . Kasvuturvestandardi . Turve- resource. Teoksessa: Vasander, H . (toim.) Peatlands in teollisuus 5, 6-10 . Finland . Helsinki : Finnish Peatland Society . 39-44 . Virkajörvi, P . & Huhta, H. 1996. Agricultural utilization of cut-away peatlands. Teoksessa : Vasander, H . (toim .) Peat- lands in Finland . Helsinki : Finnish Peatland Society . 135- 137 .

6 1

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

LIITE 1 . Suotyyppien ja turvelajien lyhenteet. BILAGA 1 . FÄrkortningar av myrtyper och torvslag . Appendix 1 . Abbreviations of mire site types and peat types.

SUOKARTTA MIRE MAP SYMBOLS

Suon ja mineraalimaan raja Keskimaarainen maatuneisuus Limit between peatland Pelto Field 6,0 Average hurnification and mineral soil 3/16 Heikosti maatuneen rahka- F n Lohkare Boulder valtaisen pintakerroksen / koko Epamaarainen rantaviiva turvekerrostuman paksuus dm Jl~ ' Indefinite shore line Tie Road Slightly humified Sphagnum Joki River predominant surface layer / Rautatie Railway entire peat layer in dm Jarvi tai lampi Lake or pond P3 . Syvyyskayra Hajapiste Scattered point Puro ja oja sekö veden Mire depth contour virtaussuunta x Turvekerrostuman paksuus dm 22 Thickness of peat in dm Stream, ditch Korkeuskayra and flow direction Regular contour 0 Naytepiste Sampling point PROFIILIT PROFILES Turvelajit Peat types

S Rahkaturve ER Tupasvilla SP Jarvikaisla Sphagnum peat Eriophorum Scirpus C Saraturve 3 TR Tupasluikka PR Jarviruoko Carex peat 3 Trichophorum Phragmites

C- B Ruskosammalturve SH SuolevakkÄ M MN Raate a-- Bryales peat Scheuchzeria M Menyanthes CS Sararahkaturve ML Siniheina N Varpuaines Carex-Sphagnum peat u Molinia Dwarf shrub

SC Rahkasaraturve EQ Korte A L Puuaines 1 Sphagnum-Carex peat Equisetum A Wood u- BC Ruskosammalsaraturve C- Bryales-Carex peat

Pohjamaalajit Bottom soils

a LO Lohkareita HK Hiekka SA Savi a Boulders Sand Clay

0 MR Moreeni HT Hieta USA Liejusavi Till Fine sand Gyttja clay SR Sora HS Hiesu KA Kallio Gravel Silt Rock Liejut Gyttjas

SALJ Savilieju KDLJ Karkeadetrituslieju LELJ Levalieju Clay gyttja Coarse detritus gyttja Algal gyttja JAMU Jarvimuta PILJ Piilevalieju KALJ Kalkkilieju Lake mud Diatom gyttja Calcareous gyttja HDLJ Hienodetrituslieju i PIMA Piimaa SMLJ Simpukkamaa Fine detritus gyttja Diatomite Shell gravel Muita symboleja Liekoisuus Turpeen maatuneisuus Other symbols Snags Peat humification

Au Hiilikerros Lieko-osumien maara Coal layer 0-1 / 1-2 m :n syvyydessö H 1-3 312 Saostuma Amount of snags SS H 4 Precipitate per 10 soundings at depth of 0-1 m and 1-2 m Rekurenssipinta Recurrence surface H 5-10 9 Veden pinta Surface of water

Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummien tutkitut suot sekö turpeen köyttÄkelpoisuus

LIITE 2 . Tutkimuksessa köytetyt symbolit ja lyhenteet. BILAGA 2. Symboler och fÄrkortningar anvönda i undersÄkningen. Appendix 2. Symbols and abbreviations used in the investigation .

I Avosuot II Römeet 1 . Varsinainen letto VL 1 . Lettoröme LR 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararöme RHSR 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararöme VSR 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevaröme LKNR 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaröme TR 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Pallosararöme PSR 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiröme KR 8. Silmökeneva SIN 8. Kangasröme KG R 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuröme I R. 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaröme RR 11 . Keidasröme KER III Korvet IV Muuttuneetsuotvvpit 1 . Lettokorpi LK 1 . Ojikko OJ 2. Koivulettokorpi KOLK 2. Muuttuma MU 3. Lehtokorpi LHK 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruoho-ja heinökorpi RHK 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Kangaskorpi KGK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Varsinainen korpi VK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Nevakorpi NK 7. Varputurvekangas VATK 8. RööseikkÄ RAK 8. Jökölöturvekangas JATK 9. KytÄheitto KH Pööturvelaiit 10 . Turvepelto PE 1 . Rahkaturve (Sphagnum) S 11 . Palaturpeen nostoalue PTA 1 a. (Acutifolia) A 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA 1 b. (Palustria) P Lisötekiiöt 1 c. (Cuspidata) Q 1 . Tupavilla (Eriophorum) 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignid) 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (Nanolignid) 4. Saraturve (Carex) C 4. Korte (Equisetum) 5. Rahkasaraturve SC 5. Jörviruoko (Phragmites) 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. SuolevökkÄ (Scheuchzeria) 7. Ruskosammalturve (Bryales) B 7. Tupasluikka (Trichophorum) 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinö (Molinia) 10. Jörvikaisla (Scirpus) Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 306, 1997 Carl-GÄran Sten & Markku Moisanen

LIITE 3 . KASVUTURVESTANDARDI . BILAGA 3 . Standard fÄr vöxttorv . Appendix 3. Standard used for horticultural peat .

TURVETEOLLISUUSLIITON (1980) KASVUTURVESTANDARDI

VILJELYTURPEEN TURVERAAKA-AINEEN STANDARDIN MUKAISET LAATULUOKAT

I LAATULUOKKA . Hyvöksyttövön turpeen tulee olla vaaleaa turvetta, H 1 _3, jossa on vöhintöön 90 rahkasammaljöönnÄksiö, ja nöistö valtaosa, yli 80 %Acutifolia-ryhmön jöönnÄksiö. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jöönnÄksiö saa olla korkeintaan 3 % ja tupasvillan jöönnÄksiö korkeintaan 6 painosta .

II LAATULUOKKA . Hyvöksyttövön turpeen tulee olla vaaleaa, H1.3, tai tummaa, H4 _ 5 turvetta, jossa on vöhintöön 80 % rahkasammalien jöönnÄksiö .

LANNOITELAKI (Suomen söödÄskokoelma 1994)

MAA- JA M T åTA SMI I TE 'ION ' ååTä ERåISTå LANN ITEVALMISTEI TA Ote Suomen söödÄskokoelmasta N :o 46, 1994.

1 .2 . Maanparannusturve Maanparannusturpeen on koostumukseltaan vastattava jöljempönö kohdassa 2 .3 . mööriteltyö kasvuturpeen koostumusta . HehkutusjöönnÄs saa kuitenkin olla enintöön 50 % .

2.2 . Viljelyturve Viljelyturpeen tulee olla vaaleaa rahkaturvetta, jonka maatumisaste on H1 _ 3 von Postin asteikolla mitattuna ja sisöltöö vöhintöön 90 % rahkasammaljöönteitö, joista yli 80 % tulee olla Acutifolia-ryhmön jöönteitö. Varpujen ja muiden puumaisten kasvien jöönteiden möörö saa olla enintöön 3 % ja tupasvillan jöönteiden möörö enintöön 6 % kuiva-aineen painosta .

2.3 . Kasvuturve Kasvuturpeen on oltava koostumukseltaan pööosin suokasvien jöönnettö, sen maatumisasteen tulee olla H1.6 von Postin asteikolla mitattuna ja sen hehkutusjöönnÄs saa olla enintöön 20 % kuiva-aineen painosta .