Kärsimysten Teiltä
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
KÄRSIMYSTEN TEILTÄ KÄRSIMYSTEN TEILTÄ KYMMENVUOTISMUISTOJA KUSTANTAJA: OSAKEYHTIÖ HÄMEEN KANSA HÄMEENLINNA 1928 OSAKEYHTIÖ HÄMEEN KANSAN KIRJAPAINO Alkulause 5 ALKULAUSE. Kansalaissota on antanut porvarillisille kirjailijoille erin* omaisen paljon kirjoittamisen aihetta. Valkoisten kansalais* sotakirjallisuus onkin paisunut harvinaisen laajaksi, mutta samalla se on muodostunut yksipuoliseksi oman puolen ke* humiseksi ja toisen puolen parjaamiseksi. On tätä asiaa sitte käsitelty kaunokirjallisissa tai historiallisiksi tarkoite* tuissa teoksissa, niin sama puolueellisuus on siinä silmiin* pistävänä. Vieläpä sellaisessakin teoksessa kun on Tieto* sanakirja, annetaan kansalaissodasta ja sen syistä aivan harhaanjohtava käsitys. Mutta jos valkoisten kansalaissotakirjallisuus on runsas, niin sitä niukempi on se kirjallisuus, joka esittää asiassa toista puolta. Jos emme ota lukuun tuomari Väinö Tänne* rin Puolustuspuhetta, niin rajoittuu koko työläisten kannalta asiaa esittävä kirjallisuus erinäisiin sanomalehtikirjoituksiin ja katkelmiin joissakin julkaisuissa. V. 1923 julkaisi Hämeen eteläisen vaalipiirin sos.*dem. piiritoimikunta muistelma* julkaisun »Kuoleman kentiltä«, jonka sisältö kuitenkin pää* asiassa koski sanottua vaalipiiriä. Tämän julkaisun erikois* aivo on siinä, että se esittää henkilökohtaiset tiedot niistä sanotun vaalipiirin asukkaista, jotka tuhoutuivat kansalais* sodan uhreina. Se puhuu valkoisesta terrorista lahjomatonta kieltä sekä sanoin että kuvin, joten sillä on historiallinen ar* vonsa. Olisi ollut suotavaa, että samallainen teos olisi toi* 6 Kärsimysten teiltä mitettu joka vaalipiirissä, jolloin olisi tullut pätevästi todis* tettua valkoisen terrorin jäljet kaikessa kaameudessaan. Mutta tämä työ oli siksi paljon voimia ja varoja kysyvää, etteivät toiset piirit katsoneet voivansa siihen ryhtyä, vaikka asia oli yleisemmän neuvottelun alaisena. Tämä julkaisu ei luonnollisestikaan voi suuresti korvata sitä aukkoa, mikä tällä alalla on olemassa. Mutta varsinai* sen historian puutteessa ja sitä odotellessa se koettaa koota muistiin sanoin ja kuvin muutamia tapauksia seuraaville sukupolville, samalla kun se tuo tervehdyksensä manan ma* joilta niiltä tovereilta, joiden elämäntie katkesi kymmenen vuotta sitten. T oi m i t u s. Taas muistoin kellot valittaen kumaa 7 TAAS MUISTOIN KELLOT VALITTAEN KUMAA — Taas muistoin kellot valittaen kumaa, taas aukee monta vanhaa arpeintumaa ja kauhunkevät etehesi saa: tuo maaliskuu, min punainen on hanki, tuo huhtikuu, min yli kurja vanki jos vaelsi, niin kuoloon vaeltaa, tuo toukokuu, mi kaikki manan maata— ei noita kuita unho peittää saata, ei milloinkaan. Ken elää, sillä velvoitus on vakaa vaeltaa sinne, missä miehet makaa, laps\ äiti kätketty on kalmistoon. He nukkuu siellä marttyyrien untaan. Loi haudoille jo moni talvi luntaan, mut yhä, yhä värisevä oon ja sinä vavahdat, kun muistat heitä, mi kulki piinan, Getsemanen teitä yö sielussaan. Yö sielussaan niin synkeä kuin sysi. On turhaa, päivän kehrä, syleilysi ja turhaa, armautes, aurinko; se ivaksi vain kärsiville kääntyy. Mies ristin alle läähättäen nääntyy, pääkallonpaikalla on kohta jo. 8 Kärsimysten teiltä Ja väläys vain — ja rinta purppurainen, taas väläys —■ ja joukko samanlainen pois horjahtaa ... Koht’ hiekan alle rujot rusentuvat. — Näin palaatte te kymmenvuoden kuvat, vaan emme teitä kutsu hekkumoin vain vihaa palvomaan ja koston kyytä, me emme etsi syyllistä ja syytä, me emme tule tuhoduomioin tään ristin luoksi, kummun unhoittuneen. Mut nimeen sen, mi tässä uupui uneen ja kuolemaa ah, katsoi silmästä niin silmään tässä, niin hänen vuokseen, hetken sykinnässä mi tunsi tuhatvuoden tuiman syyn ja kaatui uskoonsa ja nuorin innoin, kai kalvain otsin, mutta uhmamnnoin maan, ikiäidin, syvään syleilyyn, niin hänen vuokseen pyydän: älköön sana täss’ soiko solvaajan. SielV miss’ on mana käy vaieten. — On katsehemme eessä muistoin kummut. Kuin kyynelhelmet väikkyy koivuin ummut, niin tuntuu taas kuin joku vaikerois. Ja alla taivaan avartuvat] sinen soi aamuun kumpuin virsi murheellinen. Se onko konsaan vaimentuva pois?■— Mies vamman vaikean ja syvän arven, sa vaali kunniata kuolon parven ja uhrien. Pietari Salmenoja. Vuoden 1918 yleishistoriallinen tausta 9 VUODEN 1918 YLEISHISTORIALLINEN TAUSTA. Kirj. Väinö Voionmaa. Säännöllinen sosialidemokraattinen kansanliike on ver? rattava tiehen, jota louhitaan jyrkkää vuorenrinnettä pitkin loivasti ylös, korkeita ja kauniita ylänköjä kohden. Tien louhijoilla on toisella puolellaan jyrkkä kallioseinämä, jota on mahdoton suoraan kavuta ylös. Toisella puolella taas on äkkikuilu, joka tulee yhä pelottavammaksi mitä pitem? mälle työ etenee korkeutta kohden. Mutta rohkealla uupu? mattomalla työllään, yhteisistä köysistä kiinnipitäen työ? kunta viepi tietä yhä lähemmäksi päämäärää. Toisinaan kuitenkin saattaa vaara uhata keskentekoista työtä. Voi vyöry ylhäältä päin haudata allensa tien ja sen tekijät tai voi työkunnalle itselleen sattua tapaturma, yksi ainoa mies vetää koko köysikunnan mukaansa äkkijyrkkään kuiluun. Mutta vahingot ovat korjattavat, paremmat varokeinot valmistettavat ja tie säännöllisellä työllä vietävä perille asti. Maailmansota on ollut maailman työväelle sellaisten vaa? rain ja tapaturmain tuhoisa aika. Työtätekeviin luokkiin pääosaksi kuuluivat ne miljoonat miehet, jotka silloin kaa? tuivat Europan suurilla tappotanterilla, ja ne vielä useam? mat miljoonat, jotka jäivät maailmansodan jälkeen raaja? rikkoisina ja työkyvyttöminä raastamaan kurjaa elämäänsä. Köyhiä kansanluokkia ovat kipeimmin koskeneet sodan ai? kana ja osittain kauan sen jälkeenkin kestäneet elintarpei? 10 Kärsimysten teiltä den puute, tuotantolähteiden tuho ja elinkeinoelämän la» maannus. Mutta vaikka maailmansota on aikaansaanut kaiken tuon pahan ja onnettomuuden, niin toiselta puolen sen seuraukset ja tulokset ovat olleet työtätekeville luokille myöskin edul* liset ja myötäiset. En tarkoita sotivain suurvaltain keski* näisiä pakko» ja riistotoimia, joiden räikeänä todistuskap* paleena on Versailles’n rauhankirja. Pysyvämpi merkitys työväelle ja koko yhteiskunnalle on ollut sillä, että maail* mansodan lopulla muutamain kuukausien kuluessa romahti* vat Europan kolme keisarivaltaa — Venäjän, Itävallan ja Saksan keisarinistuimet —, jotka jo sukupolvien aikana oli* vat niiden alaisten kansain valtiollista ja yhteiskunnallista edistystä jarruttaneet tai, kuten Venäjällä, suureksi osaksi sen kokonaan tukahduttaneet. Vasta maailmansodan yh* teydessä on kansanvaltainen hallitustapa, demokratia, Eu* ropassa lopullisesti voittanut ja siten myöskin sosialidemo* kratiselle kansanliikkeelle vihdoinkin tullut lasketuksi luo* tettava ja pysyvä perustus meidän maanosassamme. Olisi harhaluuloa uskoa, että nämä hedelmät olisivat pu* donneet sokean kohtalon lahjana odottavan työmiehen lak* kiin. N e ovat ostetut kalliisti työväen suurilla uhrauksilla ja kärsimyksillä. Muutamissa pienissä sivistysmaissa, ku* ten Skandinavian maissa, Hollannissa ja Sveitsissä, tosin päästiin sota*ajan yli ilman suuria yhteiskunnallisia ja talou* dellisia mullistuksia nähtävästi pääasiallisesti sen vuoksi, että niissä valtiollinen kansanvalta jo vanhastaan oli syvään juurtunut ja työväenliike sillä pohjalla saanut tunnustetun, vakaan aseman yhteiskunnallisessa elämässä. Mutta mikään muu Europan maa ei ole tuosta koettelemusten ajasta sei* vinnyt ilman veriuhreja ja sisäisiä mullistuksia. Suurimpia veriveroja joutuivat maksamaan varsinaiset sotaakäyvät vallat; niiden rinnalla meidän maamme kärsimykset haihtu* vat pieniksi. Suurimpia sisäisiä mullistuksia taas joutuivat kokemaan romahtaneiden keisarivaltain alaiset maat, niiden joukossa oma maamme. Mittaamattomat ovat olleet sen Vuoden 1918 yleishistoriallinen fausta 11 Helsingin järjestyneen työväestön muodostamia järjestysjoukkoja. maan — Venäjän — kärsimykset, joka ensinnäkin sai maail* mansodassa maksaa raskaimmat ihmisuhrit ja jonka sen jälkeen on täytynyt alkaa uusi järisyttäväin kumousten ve* rinen ja hävittävä aikakausi. Huomioonottaen nämä yleiset olot on helpompi ymmär* tää meidän kansamme erikoiset kohtalot maailmansodan lopulla. Meidän valtiomme ja yhteiskuntamme on maamme maantieteellisen aseman ja historian mukaisesti puolittain skandinavialainen, puolittain itäbaltialainen. Omituisista oloistamme johtui, ettei maamme joutunut ottamaan osaa maailmansodan sotatapauksiin. Sen edut ja voimat tulivat kysymykseen vasta Venäjän keisarivallan romahdusta seu* ranneena levottomana ja sekavana aikana. Valtiollinen itse* näisyys Suomelle tuli, ja olisi joka tapauksessa tullut, .sa* maila tavoin kuin muillekin keisarikuntaan liitetyille länti* sille vierasperäisille alueille: Venäjän keisarivallan romah* duksen ja sitä seuranneen anarkian kautta. Niin kansallista turhamaisuutta masentavalta kuin se mahtaakin tuntua, his* 12 Kärsimysten teiltä toriallinen' totuus on, että Suomen valtiollinen itsenäisyys on ulkonaisesti kehittynyt meille vieraiden, suurpolitisten etappien kautta: Napoleonin sodissa Suomi joutui Venäjän yhteyteen ja sai sisäisen itsenäisyyden, Itämaisen sodan an* siota oli Suomen perustuslaillisen elämän uudelleenelpymi* nen v. 1863, Japanin sota toi meille suurlakon ja yleisen ääni* oikeuden, maailmansota täydellisen valtiollisen itsenäisyys den. Meidän kansamme on kyllä itse ansainnut vapautensa ja omalla oikeudellaan se on sen pitävä; siitä ei ole kysy* mys. Mutta hetki, milloin ja tapa millä vapaus on saavu* tettu on riippunut enemmän muista kuin meistä. Ei mikään ryhmä tai luokka voi vaatia itselleen ansiota ja kunniaa, jotka eivät aina niin ehdottomasti kuulu kansalle