SATAKUNTA

KOTISEUTUTUTKIMUKSIA

XII

JULKAISSUT SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA Tätä julkaisua ovat lahjoituksilla avustaneet:

KAUPPANEUVOS ARTTURI HELLEMAA TOHTORI B. MIKKELÄ RAUMAN KAUPUNKI W. ROSENLEW & Co LAURA JA PAAVO NUORANNE

Toimitus:

EINO NIKKILÄ, NIILO VALONEN

VAMMALA 1946 - TYRVÄÄN KIRJAPAINO OY

Herra Professori Jalmari Jaakkola,

Satakuntalainen Osakunta julkaisee tämän -niteen Teidän 1. 1. 1945 vietetyn 60-vuotispäivänne kunniaksi. Osa­ kunta, jonka tärkeimpiä tehtäviä on Satakunta-käsitteen itsel­ leen ja muille selventäminen ja satakuntalaisen heimohengen vahvistaminen, haluaa tällä juhlajulkaisulla osoittaa, miten suu­ ressa kiitollisuudenvelassa Osakunta tuntee olevansa Teille kai­ kesta avusta, jota Te jo ylioppilaana ja sitten osakuntalaisena ja viimeksi Osakunnan kunniajäsenenä olette Osakunnalle eri­ koisesti juuri mainitun tehtävän suorittamisessa aina auliisti antanut. Te olette enemmän kuin kukaan muu Osakunnan jäsen tai ystävä, sekä omilla kirjoituksillanne että antamalla herätteitä ja apua toisten tutkielmiin, ollut mukana Satakunta- sarjan aikaansaamisessa. Tämän julkaisusarjan saavuttama tun­ nustus perustuukin varmaan suurelta osalta Teidän siinä ilmes­ tyneitten tutkimustenne perinpohjaisuuteen ja kantavuuteen. 4 Pekka Katara

Teistä on tullut kaikessa Satakunnan tutkimuksessa keskeisin henkilö. Itse sukujuurinenne syvälti kiinnikasvaneena Sata­ kunnan maaperään, niinkuin tämän julkaisun ensimmäisessä kirjoituksessa havainnollisesti esitetään, olette Te jo koulupo­ jasta asti kiinteästi ja johdonmukaisesti suunnannut huomionne kotimaakuntanne tarjoamien arvoitusten selvillesaamiseen. Te olettekin Satakunnan menneisyyteen avannut näköaloja, joita ei aikaisemmin osattu aavistaakaan. Te olette aikaansaanut koske­ tuksen kaukaisten esi-isien ja nykypolven välille, josta yhtey­ destä sittemmin kaikki Satakuntaan kohdistuvat harrastukset ovat saaneet virikettä ja voimaa. Satakunnasta lähtien Te olette laajentanut tutkimuksenne koko maan historiaa käsittä• viksi. Se merkittävä osuus, minkä Te olette todennut Satakun­ nalla olevan muun Suomen kohtaloissa ja kehityksessä, on anta­ nut historiallisen pohjan ja oikeutuksen erikoisen satakuntalai­ sen maakuntahengen synnylle ja vaalimiselle. Osakunta toivoo, että Te saisitte vielä kauan tutkimuksillanne ja käytännöllisellä toiminnallanne myötävaikuttaa satakuntalai­ sen hengen edelleen kehittämisessä.

Pekka Katara. Yli- ja Ali-Nuoranteen talot talvisten peltoaukeamain keskellä. Kuva otettu Vähä-Vaheen rajalta.

Lempi Ahla

Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta.

Parisen kilometriä Pyhäjärvestä, siinä missä Kaut­ tualla koskina kohistuaan rauhoittuu vuolaaksi virraksi, ovat Vähä-Vaheen ja Nuoranteen ikivanhat yksinäistilat.1) Vähä- Vahe on aivan joen rannalla, ja molemmat nykyiset Nuoranteet, Ali- ja Yli-Nuorante, töyräällä hieman kauempana siitä. Van­ hoista kartoista käy ilmi, että v. 1696 Vaheen talo, joka siihen asti oli ollut säteri, on tällöin ratsutila, ja että Vähä-Vahe on sen aukumenttitila.2) Vuoden 1805 kartassa näyttää siltä kuin Vähä-Vaheen päärakennus olisi hieman lähempänä Kauttuaa kuin nyt. Sillalle vievä tie on nykyisestä rakennustontista n. 200 kyynärän päässä. Ali-Nuoranteen, silloisen Nuoranteen pää­ rakennus on suunnilleen nykyisellä paikallaan, samoin Iso-Vahe, mutta Yli-Nuoranteen nykyisellä asuintontilla on vain neljä pientä asumusta. — Nuoranteen ja Vähä-Vaheen tilat ovat 1700- luvun alusta näihin päiviin asti olleet saman Nuorante-suvun

1) 1500-luvun maakirjat Valtionarkistossa (=VA). 2) Olavi Mörtin laatima Nuorante-Vaheen kartta v:lta 1696 ja Jo­ han Forseliuksen kartta. Maanmittaushallituksen Arkisto (= MHA) A 7 1/1. MHA A 7 1/9. 6 Lempi Ahla hallussa. Tilat ovat sitä ennen olleet monien vaiheiden alaisina. Niistä tässä vain joitakin välähdyksenomaisia poimintoja. Maakirjojen 1500-luvulla mainitsemista Nuoranteen isännis­ tä on usea Mulli-niminen.3) Tähän keskiaikaiseen sukuun kuu­ lunee myöskin Euran ensimmäinen tunnettu kirkkoherra Torkel Mulli. 1400—1600-luvuilla Nuoranteelta lähtee pitkä lautamies­ ten sarja.4) Varhaisissa lähteissä mainitaan myös Lassi Vahe. Hän on toimittamassa Säkylän rajankäyntiä v. 1493.5) Nuorante on v. 1635 ollut autiotilana. Seuraavana vuonna sen otti vilje­ lykseensä silloisen Vaheen poika Matti Nuutinpoika Vahe. Hän viljeli sitä vuoteen 1642, jolloin hän pyytää saada luovuttaa sen pois, koska hän »omistaa isänsä talon Vaheen».6) Samana vuonna hänet mainitaan kestikievarinpitäjänä.7) Nuorante onkin ollut kestikievaritalona viime vuosikymmeniin asti, samoin useita vuosikymmeniä käräjätalona.8) Matti Vaheen isännyys Vaheella päättyy surullisesti. Kesäk. 1647 Kihlakunnan Oikeudessa häntä syytetään Sipi Erkinpojan (Mannilasta) murhasta, ja hän saa tuomionsa. Hänet karkoitetaan maasta. Koska hänen vaimonsa Maalin Björnintytär mainitaan samana vuonna kuolleeksi,9) hei­ dän alaikäisen Maisa-tyttärensä perimää tilaa jää hoitamaan Matin velivainajan Jaakon vaimo poikineen. V. 1653 tuomio­ kirjoissa on maininta, että Lauri Pertinpoika Nuoranteen vero­ tila yhdistetään »Vaheen kartanoon», ja saa Lauri tilalle yhtä

3) Vrt. Lempi Ahla: Soupas. Ratsutila ja suku, ss. 9—10. 4) Hausen: Urkunder... IV: 259. — Va 216 a: 7 ja 121 v. — VA 1941:5 v. — VA 222 a: 9 v. ja 54. — VA mm 3:74 ss. — V. A. 2461 a: 23 jne. 5) Hausen: m.t. V: 432. — Samassa yhteydessä mainitaan Henrik Souppa ja Josep Kalli. — VA 2350: 20. 6) VA mm 5: 202. Matin vanhemmat Nuutti Jaakonpoika ja Eliina Jönsintytär main. 1620-luvulla monissa lähteissä m.m. VA mm 1: 107, mm 3:111 sekä mm 5: 59 ja 121. 7) VA mm 5:239. 8) Vuosien 1735 ja 1761—76 Euran tuomiokirjat. 9) VA mm 5: 311 ss, mm 7: 190. — VA 7307: 858. Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 7 suuren verotilan Sorkkisista. Em. Matti Nuutinpojan appi-isä Björn Sigfredinpoika Sorkkisista »on myynyt Matti Nuutinpojan tilan Vaheella 60 talarin hinnasta».10) Kuten mainittiin, Nuorante ja Vähä-Vahe ovat 1600-luvun lopulla olleet säteritiloina. Vv:n 1668—75 lyhennysluetteloissa ne mainitaan kuuluvina kreivi Leonhard Johan Wittenberg v. Debern'ille. V:na 1690 mainitaan kreivi Lorenz Creutz Va­ heen »isäntänä».11) 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa ne ovat olleet parooni, majuri Yrjö Henrik Lübeckerin käsissä. V. 1708 puhutaan »Nuoranteen ratsutilasta», jonka aukumenttitila Vähä-Vahe on. Nämä molemmat tilat siirtyivät 1723 Antti Häggrothille, nykyisen Nuorante-suvun esi-isälle.12) Hänen pe­ rillistensä aikana talot saavat käydä monet muodonvaihdokset. Vuoden 1773 kartasta käy ilmi, että »talo», so. Nuorante ja molemmat Vaheet, on jaettu kolmeen yhtä suureen osaan, kol­ men omistajan (perillisen) kesken. Nämä perilliset ovat Antti Häggrothin pojantyttärien Stiinan ja Valpurin miehet ja pojan lesken Valpuri Kalli-Häggrothin kolmas mies: Juha Jaakon­ poika Nuorante, Abraham Holmberg ja Lauri Demoën. Kol­ mas pojantytär Leena Häggroth on tällöin vielä alaikäinen.13) — Myöhemmistä jaoista sukutaulujen yhteydessä. Näiden kolmen sisaruksen Stiinan, Valpurin ja Leenan jälkeläisissä haarautuu suku kolmeen sukuhaaraan. Vanhimman sisaren Stiinan suku­ haara on näistä elinvoimaisin. Tämän sukuhaaran hallussa

10) VA mm 7: 190, mm 8:6. Ensinm. lainhuudatus. — VA mm 7: 469 v. 11) VA 7307:991, 7332:1371. — VA 7336:791 v. 12) VA mm 47:198, vrt. myös mm 55:204 v. ss. — VA 7599:339. 13) Nuoranteen ja Vaheen isojaonkartta, laatinut Jean Åhman maa­ lisk. 3. 1773. MHA A 7 1/5, ja Euran tuomiok. 2/2 1773:s. 242 v. — Juha Jaakonpoika (vävy) saa 1/3 rakennuksista. Valpuri-äiti miehineen (Demoën) rakentaa uuden asuinrakennuksen toiselle asuintontille ja Abr. Holmberg (vävy) saa tyytyä Vähä-Vaheen rakennuksiin, jonka johdosta Juha maksaa hänelle 500 talaria. — Leenan holhooja on Henrik Ju­ h a n p. Kalli, Leenan tädin Kaisa Häggrothin 2. mies. 8 Lempi Ahla

ovat vielä nykyjäänkin sekä Vähä-Vaheen että molempien Nuo­ ranteiden sukutilat. Valpuri Kallin ja hänen tyttäriensä kautta periytyy suvussa nykypolviin saakka voimakkaina ja silmiin­ pistävinä esi-isien sekä ruumiilliset piirteet että heidän hen­ kiset ominaisuutensa. Hänen nuorempien tyttäriensä suku­ haaroissa tapaamme lukuisia maamme sivistyselämän merkki­ henkilöitä, kuten veljekset Rabbe, rehtori Mauno Rosendal ja arkiaatteri Lauri Henrik Törnroth. Tämä pieni sukuhis­ toriallinen tutkielma puolustanee paikkaansa tässä julkaisussa siksi, että Nuorante on vanhimman sisaren Stiinan perillisen, professori Jalmari Jaakkolankin suvun kehto, ja siksi, että sieltä 1800-luvulla myös on lähtöisin kokonaista kolme Satakuntalai­ sen Osakunnan kuraattoria, joista yksi oli myös sen inspehtori.

Nuorante-suvun esi-isän Antti Häggrothin sukujuuret ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Hän on 1723 tullut Köyliöstä Euraan, mutta onko hänen sukunsa kehto siellä, siitä ei ole var­ muutta. Se »Bonden Sigfred», joka Nuoranteen ristiäisissä 1726 esiintyy kummina (s. 13), on ilmeistesti A. H:n isä, ja Henrik ja Tuomas Sigfredin-pojat sekä Briitta Sigfredintr, jotka mai­ nitaan samanlaisessa yhteydessä, ovat todennäköisesti hänen sisaruksiaan. Jaakko Keskipere (Keskiperä) Nakkilan Lammai­ sista sen sijaan on todistettavasti hänen veljensä. Hän ja hänen vaimonsa Maria Juhantr mainitaan Euran tuomiokirjoissa hel­ mikuussa 1729.14) Antti Häggroth on otaksuttavasti saanut kou­ lutuksensa Porin triviaalikoulussa, minkä perusteella hän on

14) VA mm 58: 219 v. — 17/8 1733 mainitaan, että joku vuosi aikaisemmin on Lammaisissa ollut yli 5 tynnyrinalan maanvieremä, joka on Keskipe­ rän talosta vienyt paitsi hyvää peltomaata talon asuintontin humalatarhoi­ neen. (Uuloon talonarkisto, ). Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 9 kelvannut veronkantomieheksi ja sihteerintoimiin. Mutta kun tämän koulun oppilasluettelot juuri v:een 1721 ovat Porin pa­ lossa hävinneet, ei sitäkään tietä voida päästä hänen syntype­ ränsä jäljille. — Häggroth-nimisenä Nuorante-suku Eurassa jatkuu vain parin miespolven ajan, mutta se haarautuu Antin pojassa Antissa Haeggroth-nimisenä pappissukuna Itä-Suomeen. Suvun ensimmäisen esi-äidin Kerttu Carmelinin isä on Köy­ liön kirkkoherra Henrik Carmelin (kts. liite t. 1). Tämän mo­ lemmat pojatkin antautuivat pappisuralle. Toisesta tulee isän seuraaja Köyliössä, toisesta itäsuomalaisen suvun esi-isä. — Kerttu Carmelin on nuoruudessaan vanhempineen saanut paljon kovaa kokea. Poikkeuksellisen vaikeat ajat sattuivatkin hänen nuoruutensa kohdalle. Isoviha ja sitä edeltänyt raskas sota-aika toivat tullessaan monenlaisia kärsimyksiä. Pitkäaikaisia kato­ vuosia 1600-luvun viimeisellä ja 1700-luvun ensimmäisellä kymmenluvulla seurasi rutto ja muut vaikeat kulkutaudit sekä sota- ja vainovuosien seurauksena ylenmäärin raskaat verot, jotka tulivat seurakuntalaistensa rinnalla köyhtyneen papinkin osalle. Kaiken tämän kukkuraksi paloi kotipappila poroksi »ennen vihollisen hyökkäystä maahan, kiivaan vahingonvalkean tähden». Samalla paloi Carmelinin perheen kaikki omaisuus. Kesken Isonvihan kauhujen v. 1717 kuoli (»igenom boskaps störtning»)15) pappilan koko karja yhtä härkää ja yhtä lehmää lukuunottamatta. Kaiken tämän ohella pellot pääsivät kurjaan kuntoon, parhaat niistä olivat sitäpaitsi puoliksi veden alla, nii­ tyt metsistyivät, ladot ja aidat lahosivat, ojat ruohottuivat um­ peen. Pienessä Köyliön seurakunnassa oli kaikkien asukkaiden asiat yhtä huonot. Tämä »vaivojen vainioko» oli syy, joka pani Köyliön köyhän papin etsimään onneansa katoamattomista?

15) VA mm 54:146. — Tämä vaikea kulkutauti oli todennäköisesti per­ narutto. (Tiedon on antanut tri R. S t e n i u s.) 10 Lempi Ahla

Hurskaan isän pyhä perintö, jumalanpelko, on Kerttu-tyttären välityksellä kulkenut Nuorante-suvussa polvesta polveen. Tämän tästä on se saanut väkevän ilmaisunsa niissä armoitetuissa Ju­ malan ihmisissä, joita suvussa on ollut. Kertun pojasta Antista aikakirjat todistavat, että hän eli ja kuoli vahvassa uskossa. Myöhemmissä polvissa on ollut parikin vanhemman herännäi­ syyden (rukoilevaisten) johtomiestä Ernesti Nuorante ja Kalle Lehti. (V.m. on Iisakki Nuorante-Souppaan tyttären poika.) Jalmari Jaakkolan vanhemmat Eurajoella olivat hartaita, va­ kaita rukoilevaisia, monia muita mainitsematta. Erikoisesti on tässä syytä viitata em. Mauno Rosendaliin, josta tuli yksi myö­ häisemmän herännäisyyden merkkimiehiä. Carmelin-nimi on ilmeisesti — ajan tavan mukaan — joh­ dettu kotitalosta tai -paikasta. Henrik Carmelinin kotipaikaksi mainitaan Vehmaa. Koska siellä 1600-luvulla on ollut Karma­ luoto-niminen säteritila, jonka nimi aikaisemmin on kirjoitettu Carmelåt, on sangen todennäköistä, että Carmelin-nimi on juuri tästä johdettu.16)

16) Nykyinen Karanluoto. — W. G. Lagus: Finska Adelns Gods och Ätter ss. 60, 64 ja 314. Lagus: m.t.s. 341. — Karmaluodon omisti 1600-luvun alkupuolella Eliina Henrikintr, joka on vanhaa kokemäkeläistä Vuolteen sukua (»uradel») (Kts. Ramsay: m.t.s. 61 ss.) Eliinan tytär Kaarina meni naimisiin aatelittoman kanssa, mutta sai pitää rälssinsä. (VA 6811: 145). Kaarina haudattiin 1646 Vehmaan kirkkoon »Karmaluodon rouvana». (Vrt. Vehmaan kirkon tilikirjat.) Taulu 1.

I. Antti Sigfredinpoika Häggroth,17) s. Köyliössä lokakuun 8. 1688, k. Euran Nuoranteella (hengenahdistukseen) maalisk. 24. 1754. A. H. oli Nuoranteen ratsutilan sekä Vähä-Vaheen isän­ tänä vv. 1723—54. Ensi kertaa hänet mainitaan Eurassa (Iso- Vaheen isäntänä) 1723.18) Nämä tilat kuuluivat ratsutilana Henkivart. rykmentin Etelä-Satakunnan komppaniaan n:o 89. A. H. osti ne main. rykmentin kapteenilta, majuri, parooni Yrjö Henrik Lubeckeriltä 1000 talarin kauppahinnasta. Tammik. 28. 1723 allekirjoitetussa kauppakirjassa sanotaan tilan raken­ nuksineen ja peltoineen Isonvihan ja Venäjän vallan aikana joutuneen suuresti rappiolle, jonka tähden L. tahtoikin luo­ vuttaa ratsutilan sekä kaiken siihen kuuluvan A.H:lle. Maa­ herran sijoitus 1. siirtokirja tälle kaupalle on päivätty huhtik. 9. 1723.19) A. H. mainitaan veronkantomiehenä vuodesta 1724, kestikievarinpitäjänä 1731 ja nimismiehenä 1723—37, jolloin käräjiäkin istutaan Nuoranteella.20) Kirkonisäntänä hänet mai­ nitaan 1730—54. V:n 1724 käräjillä käy ilmi, että A. H. on ollut veronkantomiehenä »jo Venäjän vallan aikana».21) Ja seur. v. käräjillä hän esiintoi kirjelmän, jossa hän kertoo jo 1719 Köyliössä joutuneensa veronkantomieheksi venäläisten pakoit­

17) VA 7467: 3020 ja 3088, 7481: 3065 ja 7599: 339. 18) Euran kymmenysluettelossa. 19) VA mm 55: 204 v, 7492 (v. 1731), mm 53: 485, mm 54: 134, 148. 20) VA mm 64: 1. 21) VA mm 53: 687. 12 Lempi Ahla tamana. Kun hän ei ollut tahtonut suostua tähän virkaan, oli­ vat kasakat maaherra Douglaksen toimesta vieneet hänet Tur­ kuun, ja kun hän sielläkin vielä kieltäytyi ottamasta virkaa vas­ taan, oli hänet pahoinpitelyin siihen pakoitettu. Kun hän rah­ vaan köyhyyden ja kurjuuden takia ei voinut saada kaikkea toimeksi, mitä oli käsketty, hänen ei ollut täytynyt kestää vain lukemattomia patukan iskuja, vaan oli hänet siteissä ja kah­ leissa vangittuna kuljetettu paikasta paikkaan, jonka tähden sekä hän että hänen vaimonsa olivat menettäneet terveytensä.22) Täten hänet oli pakoitettu kantamaan veroa rikkaammalta se määrä, mitä köyhä ei voinut maksaa. — Vaikeiden sotavuosien ja Isonvihan jälkeen oli katovuosi v. 1725.23) — Vaimo: Kerttu Carmelin, s. Köyliön pappilassa 1696, k. Euran Nuoranteella, ja haudataan helmik. 22. 1741. — Vanhem­ mat: Köyliön kirkkoherra Henrik Sigfredinpoika C., s. Veh­ maalla, k. Köyliössä n. 1721—23 24) ja Elina Äimä (vrt. »Liite tauluun 1».) II Lapset (Euran Nuoranteella syntyneet): 1. Antti s. n. 1722, (t. 3), 2. Kristiina, s. maalisk. 30. 1723, haudat. syysk. 20. 1741, 3. Juha, s. maalisk. 30. 1726, (t. 2), 4. Anna Kerttu, s. maalisk. 28. 1729, haud. kesäk. 16. s. v., 5. Mikael, s. syysk. 21. 1730, k. lokak. 12. s. v., 6. Pietari, s. toukok. 23. 1732, haud. heinäk. 19. s. v., 7. Kaisa, s. lokak. 26. 1733, (t. 5),

22) VA mm 54: 4 ss, mm 54: 581 ss. 23) VA mm 55: 815. 24) Henrik Carmelin main. lokak. 31. 1720, kun kast. hr Martti Ståhl­ bergin lapsi Davidus, yhtenä tämän kummeista. (Samassa yhteydessä main. Juha-lukkari ja Matti Soupas.) Vielä maalisk. 7. 1721 hänet main. Henr. Bergin lapsen Katariinan kummina.) Samassa yht. main. Henr. Laihiander ja Josefus Ståh1berg.) Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 13

Kaksoset: 8. Samuel, s. tammik. 27. 1735 haud. muutam. p:n vanhana, 9. Kaarle, s » » » » » » » 10. Abraham, s. maalisk. 27. 1738, haudat. toukok. s.v. ja 11. Matti, s. syysk. 8. 1739, haudat. helmik. 22. 1741.25)

25) Sukulaissuhteita ratkovat huomattavasti kummiluettelot. Näistä Eu­ ran kirkon kastekirjan, Nuoranteen Häggrothin lasten kummeista mainitta­ koon seuraavat: Kristiinan kummeina helmik. 30. 1723 olivat: kirjanpitäjän vaimo Lu­ mentina Lidgren, kappal. hr. Joh. Tenlenius, kersantti Kustaa Kempe, korpr. Carl Bergenfelt, Henrik Sifredinpoika Köyliöstä, renki Tuomas Sigfredin­ poika, kirjanpitäjän rouva Maria Heicke, khran rouva Gretha Gottleben, kap­ pal. rouva Anna Maria Boëlia, vaimo Catarina Löf, neito Loviisa Thim, vaimo Maria Carmelina. Juhan kummeina maalisk. 30. 1726 olivat: kapteeni Isak Thim, kapt. Antti Steen, Johan Lundenius, talonpoika Sigfred, N: Lars Ulheggius, rouva Klaara Lietzen, kirkkoherran rouva Margareta Carmelina, neito Katarina Gottleben ja vaimo Elisabetta Carmelina. Anna Kertun kummit maalisk. 28. 1729: monsr Abraham Thim, Jaakko Matinpoika, Juho Kristerinpoika, rakuuna Juha Nordström, Simo Jaakon­ poika, Tuomas Lamppu, leskikirkkoherratar Anna Sacklenia, rouva Marg. Elisabet Deutsch, vaimo Saara Hauff, vaimo Valpuri Vähä-Vaheelta, vaimo Briitta Sigfredintytär, Maria Henrikintytär. Mikaelin kummeina syysk. 22. 1730: [••••] Bergbom, korpr. Juhana Frisk, Paul Londen, Juha, Vähä-Vaheen vävy, kirkkoherran rouva Hedv. [••••], neito Klaara Aemelea, vaimo Brita Pekka, vaimo Maria Landbo (= Lamppu?). Pietarin kummeina toukok. 23. 1732: hr Johan Londenus, Johan korpr. Frisk, Jaakko Henrikinpoika Pekka, Juha Kristerinpoika Vähä-Vaheelta, Henrik Jaakonp. Lukkalasta, rakuuna Juha Nordström, kirkkoherran rouva Anna Sacklenia, Elisabetta Deutsch, Anna Katarina Kiämpe (= Kempe), neito Anna Simontytär Hammarström, Maria Henrikintytär Nuoranteelta, Kerttu ibidem. Kaisan kummeina lokak. 26. 1733: kirkkoherra, maist. Isaac Rothovius, studiosus [••••] Ericus Mylander, lukkari Paul Londen, kirkkoherran rouva Margareta Gottleben, vaimo Valpuri Jaakontytär Lukkalasta, vaimo Anna Antintytär Vähä-Vaheelta, vaimo Valpuri Perttelintytär ja Brita Henrikin­ tytär. 14 Lempi Ahla

A. H:n 2. vaimo, vih. toukok. 5. 1742, leskiemäntä Valpuri Eerikintytär Torkki (Torik) Kiukaisten Eurakoskelta, s. Koke­ mäellä maalisk. 15. 1701, k. (vanh. heikk.) Euran Nuoranteella jouluk 3. 1769.26)

Liite tauluun 1.

Henrik Sigfredinpoika Carmelin, s. Vehmaalla27) k. Köy­ liössä n. 1721—1723. Ylioppilas (Boreaal.) Turun katedraali­ koulusta toukok. 14. 1674. Oriveden pitäjänapulainen 1679 ja Ruoveden 1684, Virtain kappalainen 1687 ja Ruoveden 1690 sekä Köyliön kirkkoherra 1695—1721. Saarnasi pappeinkokouksessa 1697. — H. G. omisti vaimonsa kotitalon Äimälän ratsutilan Ko­ kemäellä appi-isän kuoltua 1697—84. — H. C:n 1. vaimo ainakin jo v. 1681, Eliina Äimä.— Vanhemmat, vih. ennen v. 1636, ka­ mariviskaali Antti Jaakonpoika Äimä, k. Euran Vaaniissa n. 1662 ja Marketta Hannuntytär Kietterman, s. Kokemäen Kiet­ tareen säteritilalla, k. Euran Vaaniissa 1691.28) Lapset (Köyliössä syntyneet): 1. Kerttu, s, 1696 (t. 1), 2. Henrik, s. 1697, k. jouluk. 6. 1730. Ylioppilas (Satak.) maalisk. 14. 1712. Rovasti Ritz vihki hänet papiksi. Pitäjän­

26) Valpuri on testamentissaan määrännyt poikapuolensa Juhan tyttärille: Stiinalle kullatun hopeapikarin, Valpurille 2 hopealu­ sikkaa ja Leenalle kultaamattoman hopeapikarin. (Euran K.O. pöytäk. helmik. 1770 s. 224 v. VA.) 27) Lagus: Åbo Akademis matrikel. 28) Marketan isä Hannu Hermanninp. k.n. 1615. »Matruuna Mar­ kettaa» pahat kielet nimittävät »mustaksi Maijaksi» ja »pitkäksi Maijaksi» (VA mm 8:252, mm. 14:394, 397.) V:sta 1663 M. miehensä kuoltua hoit a Vaaniita. 1688 hän testamentoi miniälleen Klaara Lietzeni11e Vaa­ niin ratsutilan ja Kiettareen säterin Kokemäellä (VA mm 8: 258.) 1690 tulee oikeuteen hänen Pälpälässä asuva vanhin tyttärensä ratsumestarin vaimo Marketta Antintr, koska äitinsä on liian vanha tullakseen asiaansa hoitamaan. Kysymyksessä on tällöin äidin helminen morsiuskruunu, joka on oikeista helmistä tehty. (VA mm. 20: 240) — 1691 haudataan »vanha Vaaniin äiti» (Euran kirkon tilikirjat). Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 15 apulainen Köyliössä 1721. Isänsä jälkeen kirkkoher­ ra — 1730. — Vaimo: Marketta Turovius, s. ke­ säk. 13. 1706, k. Uudes­ Henrik Carmelinin käsialanäyte v:lta 1709. sakaupungissa maalisk. 31. 1782. — Lapset: 1. Kristiina Elisabetta, s. huhtik. 5. 1725, k. helmik. 19. 1726. 2. Hedvig Marketta, s. jouluk. 2. 1726 ja 3. Kaisa Juliana, s. elok. 7. 1730. — M. T:n 2 mies, vih. 1731, Johan Höckert,29) s. Raumalla (?) 1708, k. 1756. Yliop. (Boreaal.) 1727. Uudenkaup. kappal. 1731, khra 1748. Julkaissut: Beskrifning öfv. staden Nystad. — Lapset (Uudes­ sakaupungissa syntyneet): 1. Efraim, s. 1733, k. 1789. Yliop. (Boreaal.) 1749. Fil.maist. 1754.30) Vih. papiksi 1755, ja mää­ rättiin isänsä apulaiseksi. Uudenkaupungin kappal. 1758, khra 1777. Respondentti pappeinkokouksessa 1773. — Naimaton. 2. Eeva Justiina, s, 1735, k. 1809. — Mies, vih. 1793, raatimies, varapormestari ja postinhoitaja Ulrik Laurbeck, s. 1741, k. 1810. 3. Timoteus Abraham, s, 1741, k. s. v. 4. Jonatan Abraham, s. 1742, k. 1770. Yliop. (Boreaal.) 1757. Stipendiaattina 1760—66. Fil. maist. 1768. Vih. papiksi 1766. Uudenkirkon khra. 5. Jo­ sias, s. 1745, k. 1752 ja 6. Eleasar, s. 1749, k. s. v. 3. Liisa, s, 1699, k. leskenä sisarensa kodissa Nuoranteella, ja haudataan Euran kirkkoon helmik. 13. 1741. — Mies: Euran

29) Hoeckert (Höckert)-suvusta kts. Bergholm: Sukukirja (s. 647). — Strandberg: m.t. ja Lagus: Åbo Akademis matrikel. 30) »Väitöskirjansa»: Oeconomisk o. hist. beskrifning öfv. sjöstaden Nys­ tad 1753. Tätä vastaan Männäisten sulattimon omistaja Nordencrantz sepitti herjauskirjan. E. H. oli kuten isänsäkin järjestystä harrastava khra. Hän teki kaikista U.kaupungin vanhassa kirkossa ja hautausmaalla olevista hau­ doista täydellisen tutkimuksen. 1784 hän sai seurakuntansa lopettamaan ruu­ misten hautaamisen kirkkoon. 16 Lempi Ahla

nimismies Matias Lon­ deen. Lapset: Kaisa, s. 1726 ja Maria, s. 1730. 4. Maria, manit aan v. 1723 kummiluettelossa. 5. Juha, s. 1707, k. elok. 11. 1748. Vih. pa­ piksi 1730. Savitaipaleen Henrik Carmelin nuoremman käsialanäyte v.t. kappalainen 1731, sinetteineen. Tätä virkaa hän edeltä­ jänsä sokeuden vuoksi hoiti 7 vuotta. Säkkijärven kirkkoherra jouluk. 6. 1738 ja Ruokolahden 1744. — Akiander luetteloissaan liittää hänen elämäkertaansa harvinaisen mainesanan: »Oli hurs­ kas ja innokas pappi». — Vaimo Kristiina Langell, s. 1712, k. huhtik. 4.1783. — Vanhemmat: Savitaipaleen kirkkoherra Henrik Kustaa Gabrielinp. L. ja Kristiina Strandenius. — Heillä lapset: 1. Juhana Henrik, Lemin kappalainen. 2. Hedvig, k. 1808. Nai­ maton. 3. Eeva Kristiina, s. 1743, k. (äkill. kuumeeseen) maa­ lisk. 4. 1795. — Naimaton. 4. Ulrik, s, huhtik. 17. 1745, k. Rau­ tialan ratsutilalla Ruokolahdella (pukamiin) helmik. 3. 1813. Apulaiskolleega Haminassa 1769, kolleega 1794 sekä sen ohella konsistorin notaari 1776. Yl. huoltokollegiumin sihteeri. Kol­ iegiasessori. 5. Maria Heleena, s. 1747, k. 1808. — Mies, sijais­ pastori Antti Jokelin, s. 1745, k. Ruokolahden Rautjärvell jou­ luk. 17. 1787. Opettajana Käkisalmessa 1767—1771. Vih. papiksi 1769. Opettaja suom. seurakunnassa Pietarissa. Ruokolahden kirkkoherra 1774. — Lapsettomat. Kr. L:n 2 mies: Henrik Kus­ taa Gabrielinp. Lagus. — Lapset: Henrik Adolf, s. 1753, k. 1807. Kappal. ja Gabriel Vilhelm, s. 1755. Yliop. (Viip.) 1773. Tobols- kin kuvernementin sihteeri. 6. Eliina. Mainitaan heinäkuussa 1724, jolloin Henrik-vel­ Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 17 jensä velkoo Äimälän silloiselta omistajalta Martti Matinpojalta kauppasumman jäännöstä omasta ja sisarpuolensa puolesta.31) H. C:n 2. vaimo: Liisa Lucander. Hänet mainitaan 1709 mantt. luettelossa 32) sekä maalisk. 30.1726 kummiluettelossa (kts. s. 13.)

Taulu 2.

II. Juha Häggroth, (isä Antti H. t. 1) s. Euran Nuoranteella maalisk. 30. 1726, k. 32-vuotiaana (keuhkotautiin) kesäk. 8. 1758. Kirkonkirjoissa on maininta, että hän »eli ja kuoli vahvassa us­ kossa». — Isän kuoltua tekivät Juha ja muut perilliset keske­ nään omaisuudenjaon helmik. 8. 1755. Perinnönjakokirjan mu­ kaan J. ei saa myydä taloa, vaan on hänen jätettävä se perilli­ seltä perilliselle. Juha mainitaan maakirjoissa myös Vaheen omistajana. Hän osti 245 hopeatalarilla 3 äyrillä ratsutilan vero-oikeudet lokak. 14. 1757.33) — Vaimo, vih. Kiukaisissa marrask. 4. 1750, Valpuri Kalli, s. Kiukaisten Köylypolven Kallilla maalisk. 29. 1734, k. (keuh­ kotautiin) Eurajoen Vuojoella kesäk. 4.1792.—Vanhemmat: rat­ sutilallinen Simo Simonpoika K.34), s. jouluk. 27. 1706, k. maa­ lisk. 1. 1763 ja Maria Juhantytär, s. Lapissa (T.l.) 1705, k. Kallilla 1763. — Valpurin jäätyä nuorena (24-vuotiaana) les­ keksi hoitaa hän ponnella taloa. Hänen aikanaan istutaan v:sta 1761 jälleen käräjiä Nuoranteella yhteen mittaan 15 vuotena.35) Main. vuonna alkaa Kauttuan kylän ja Nuoranteen rajan­ käynti.36) Valpurin puumerkki on ilmeisesti hänen

31) VA mm 53: 552, 32) VA 7447:2406. 33) VA 7604: 671 ss. 34) Simon - Valpurin isoisä: Simo Eskon­ poika K. (vrt. t. 5.) 35) E:n tuomiok. 1761 s. 263, 539. 36) E:n tuomiok. 1765 s. 780 ja 1766 s. 984.

2 18 Lempi Ahla appensa Antti Häggrothin. Marrask. 16.1762 V. lunastaa Nuoran­ teen aukumenttitilat Vähä-Vaheen ja Heikkilän verotiloiksi. Vä­ hä-Vahe on tällöin 2/3 mantt. ja Heikkilä 3/8 mantt. suuruinen. III Lapset (Nuoranteella syntyneet): 1. Stiina, s. syysk. 21. 1752, (t. 6), 2. Valpuri, s. jouluk. 27. 1754, (t. 7), 3. Leena, s. syysk. 28. 1757, (t. 16). Valpuri K—H:n 2 mies, vih. tammik. 25. 1763, pappismies Juha Lagerström, s. kesäk. 29. 1734, k. (halvaukseen) Raumalla tammik. 7. 1768. Euran kirkonkirjoissa mainitaan hänen kuo­ lemansyykseen se, ettei hän sietänyt päihdyttäviä juomia. Hän kuoli istuessaan tuolilla raumalaisen porvarin luona. J. L. tuli ylioppilaaksi (Satak.) lokak. 20. 1755. Osakunnan vanhassa mat­ rikkelissa hänellä on lisänimenään »Euraensis», joka edellyttää hänen kotipaikakseen Euraa, ja Lagus main. matrikkelissaan hänet sikäläiseksi talonpojan pojaksi. Vih. pap. lokak. 29. 1761. Euran papiston apulainen 1763. Heillä lapset (Nuoranteella syntyneet): 4. Maija Liisa, s. toukok. 9. 1763, k. (isoonrokkoon) maalisk. 29. 1765, 5. Jaakko Juha, s, lokak. 3. 1765, k. heinäk. 3. 1792. Porin triviaalikoulussa 1776. Yliopp. (Satak.) kesäk. 28. 1781. Fil­ maist. 1786, Satak. osakunnan kuraattori 1786—91. Metafysii­ kan dosentti Turun yliopistossa maalisk. 10. 1787. Turun hov. ausk. Amanuenssi ja tuomiokapitulin notaari 1789.37) — Vaimo Ulrika Sofia Ahl(e)qvist, joka mainitaan 1794 leskenä. Silloin hän perii Nuoranteelta anoppinsa Valpurin jälkeen Turussa kesäk. 7. 1792 tehdyn keskin. testamentin perusteella (kts. seur. kpl.) — Lapsettomat. Valpuri K-H-L:n 3 mies, vih. kesäk. 1771, nimismies (expe­ ditionsbefallnigsman), taloustirehtööri Lauri Demoën, s. Taivas­

37) Lagus: Åbo Akademis ... ja Satacunda Nations Matrikel sekä Turun YI. Konsist. protokollat 29/9 1792. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 19 salon Kaustion yksinäisti­ lalla elok. 9. 1746, k. ­ joen Vuojoella (vesipö­ höön) maalisk. 30. 1807.

L. D. mainitaan Turun kou­ Lauri Demoënin nimikirj. v:lta 1785. lussa 13-vuotiaana 1760. Kesäk. 18. 1771 tekevät aviopuolisot keskinäisen avio­ ehtosopimuksen.38) Mutta Valpurin kuoleman jälkeen esitet. oikeudessa tammik. 21. 1794 testamentti,39) jossa tilojen jako tapahtuu seuraavasti: Iso-Vahe, joka on 1/3 Nuoran­ teesta, joutuu Häggrothin tyttärille Valpurille, Leenalle ja Stiina-vainajan tyttärille sekä Sofia Lagerströmille tasan, 1/4 kullekin. Valpurin ( = äiti) pojan Jaakko Lagerströmin leski Ulrika Sofia Ahlqvist saa rahassa 10.000 talaria 1. 550 riikinta­ laria. — L. D. omisti Nuoranteen rinnalla ent. Ulvilan pitäjässä Lammaisten Klomsin sekä sen aukumenttitilan Ali-Krannin yh­ dessä vävypuolensa vääpeli Samuel Rikströmin kanssa.40) Eu­ rassa hän omisti myös, ainakin v:sta 1773 puolet Osmaa, ns. »Mäki-Osman».41) Toukok. 1. 1779 hän osti rälssimies Kaarle Kustaa Jordanilta ja hänen vaimoltaan Anna Kaisa Giersiltä 1/3 Säkylän Kankaanpään veroratsutilasta n:ot 94 ja 95 sekä Sepän ja Martintalon aukumenttitilat.42) L. D. omisti myös puo­ let Lahden ratsutilasta Rauman maalaiskunnassa ainakin v:sta

38) Siinä sanotaan mm.: »Nuoranteen Valpurin mentyä naimisiin Demoënin kanssa lähinnä rukoillen korkeimman Jumalan siunausta suloiseen yhdys­ elämään, tulee taloa hallitsemaan L. D., mutta hänen kuolemansa jälkeen siirtyy se Valpurin pojalle toisesta avioliitosta Jaakko Lagerströmille sekä V:n ja D:n mahdollisille, tuleville lapsille tasan, mutta jos D. kuolee lapsettomana, joutuu talo Jaakolle yksin. Jos taas Jaakko ja D:n lapset kuolevat, joutuu tila V:n ensimmäisen miehen Juha H:n lapsille». Euran tuomiok. 1771 s. 281. 39) E:n tuomiok. m.v. s. 21 v. ss. 40) VA 7732:447. 41) Euran tuomiok. helmik. 1773, s. 209. 42) Euran tuomiok. 1802 pyk. 9. 20 Lempi Ahla

1801,43) sekä Hemmin tilan Köyliössä 1800—1805, jolloin luo­ vutti sen tyttärelleen ja vävylleen (t. 17). L. D. oli v:sta 1782 Vuojoen kreivillisen kartanon tilanhoitajana 1. taloustirehtöö­ rinä Eurajoella kuolemaansa saakka. Nimismiehenä Eurassa L. D. mainit, vv. 1770—75 ja kirkonisäntänä vv. 1781—87. — Vanhemmat: Nimismies Lorenz Johan D., s. tammik. 5. 1697 ja professorin- ja kirkkoherrantytär Elisabet Juhantr Törvest (Thorvöst). Lapset (Iso-Vaheella syntyneet): 6. Sofia Albertiina, s. huhtik. 30. 1772, (t. 17), 7. Ulriika Vilhelmiina, s. toukok. 5. 1774, k. (isoonrokkoon) heinäk. 9. 1775, 8. Agata Fredriika, s. heinäk. 5. 1776, k. (isoonrokkoon) mar­ rask. 6. 1777. Lauri Demoënin 2. vaimo, vih. Rauman pappilassa huhtik. 2. 1793, Charlotta Kristiina Sacklén, s. maalisk. 20. 1759, k. (keuh­ kot.) toukok. 25. 1795. — Vanhemmat: Rauman khra, läänin­ rovasti Adam Gerhard Laurinp. S., s. 1723, k. 1805 ja kapteenin­ tytär Maria Margareeta Wedeman, s. 1729, k. 1806. — Heillä lapsi: Lauri Gerhard, s. Vuojoella maalisk. 11. 1795, k. s. v. L. D:n 3. vaimo, vih. Vuojoella helmik. 25. 1796, Maria Kris­ tiina Spåre, vääp. tr Luvian Tasaiselta, s. maalisk. 21. 1757. — Heillä lapset: 1. Kristiina Fredriika, s. 1800, k. 1826. — Mies, vih. Lahden kartanossa Raumalla lokak. 19. 1820, laamanni Joh. Em­ manuel Norrmén, s. 1790, k. 1866 44) ja 2. Lauri Juhana, s. 1801.

43) MHA 19 5/4 V. 1801 »Ekonomie Direktören, Wälädle Herr L. D., som nu mera genom köp blifvit ägare af halfva Lahtis egendomen». — Rabbe sanoo muistelmissaan, että L. D:a nimitettiinkin »Lahden pukaleeksi». 44) Laamanni N. omisti Otnäsin (Otaniemi) Helsingin pitäjässä. Heidän poikansa senaattori Oskar N. s. Hämeenlinnassa 1922, k. Helsingissä 1889, aate­ loitiin 1884. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 21

Taulu 3.

II Antti Haeggroth (isä Antti Häggroth, t. 1), s. Euran Nuo­ ranteella 1721, k. Ruokolahden Mattarilassa heinäk. 3. 1770. Mainitaan Porin triviaalikoulun ylemmän kollegan luokalla tou­ kok. 22. 1733. Ylioppilas (Satak.) tammik. 16. 1741.45) Haminan tuomiorovasti vihkii hänen hiippakuntaansa marrask. 30.1744.46) Virolahden seurakunta oli pyytänyt hänet apulaisekseen. Viro­ lahden kappal. 1745, Ruokolahden kappal. 1756 ja v.t. kirkko­ herra 1765.47) — Vaimo: Anna Sofia Schmied, s. 1727, k. heinäk. 30. 1766. — Vanhemmat: luutnantti Kustaa Henrik S. ja Kata­ rina Freudenfelt. III Lapset: 1. Antti, s. Virolahden Torstilassa heinäk. 20. 1745, (t. 4), 2. Kustaa, s. Torstilassa lokak. 16. 1748, k. kesäk. 10. 1751, 3. Yrjö, s. Torstilassa marrask. 25. 1750, k. kesäk. 10, 1751, 4. Katariina Sofia, s. Torstilassa huhtik. 2. 1752, k. maalisk. 23. 1755, 5. Henrik Juhana, s. Torstilassa toukok. 30. 1755, k. 1825. Tilanhoitaja. 6. Otto Maunu, s. Ruokolahden Mattarilassa heinäk. 11. 1757, k. s. v. 7. Kaarle Kustaa, s. Mattarilassa elok. 17. 1758. Siltavouti.

45) Sat. Nat. matr. s. 67. 46) Vrt. A. R. Cederberg: lähteissä m. kirj. (s. 11). Professori C. mai­ nitsee yhdeksi Haminan tuomiorovastin vihkimistä kuudesta papista Antti Haeggrothin, ja sanoo hänen olevan kotoisin Eurajoen pitäjän Nuo­ ranteen kylästä, mutta Eurajoella ei ole sen nimistä kylää. 47) Kun A. H:n isä Antti H. v. 1754 oli kuollut, tekivät sisarukset ja äiti­ puoli (t. 2), helmik. 8. 1755 keskinäisen omaisuudenjaon (Euran tuomiok. maa­ lisk. 1755, s. 353 v. ja 351 v.) Tällöin tehdyn perinnönjakokirjan mukaan hä­ nen veljensä Juha ei saa myydä Nuorannetta, vaan on hänen jätettävä se perilliseltä perilliselle, mutta jos he syystä tai toisesta tahtoisivat siitä luopua, on heidän ensin tarjottava Antti H:lle tai hänen lapsilleen. Antin sanotaan tällöin olevan »Venäjän puolella». 22 Lempi Ahla

8. Anna Kerttu, s. Mattarilassa huhtik. 24. 1760. Naimaton. 9. Immanuel, s. Mattarilassa kesäk. 10. 1762, k. heinäk. 24. 1802. Kollegisihteeri. 10. Vilhelm Kornelius, s. Mattarilassa marrask. 27. 1763, k. s. v. 11. Kornelius, s. Mattarilassa tammik. 3. 1765. A. H:n 2. vaimo: Anna Elisabet Ekman, kornetintytär Jääs­ ken Kostealasta, k. toukok. 22. 1781. Lapset (Ruokolahden Mattarilassa syntyneet): 12. Kristiina Elisabet, s. marrask. 21. 1768, k. heinäk. 1. 1808. — Mies, vih. kesäk. 23. 1794, Joakim Henrik Salmén, s. Keri­ mäellä huhtik. 15. 1761, k. 1831.48) Taipalsaaren nimismies. Kollegireistraattori. — Isä: Kerimäen kappal. Johan Salmenius, k. heinäk. 15. 1764. — Lapset (Taipalsaaressa syntyneet): 1. Kristiina Karoliina, s. 1799, k. 1836. — Mies: Kustaa Kustaanp. Lilius, s. helmik. 7. 1782, k. lokak. 5. 1833. — Vih. papiksi Pieta­ rissa 1803. Palvellut pappina Jääskessä, Lappeenrannassa ja Taipalsaaressa. Nimipastori 1821. 2. Katariina Natalia, s. 1800. — Mies, vih. 1823. Joutsenon nimismies Johan Jonatan Gestrin, s. 1778, k. 1831. 3. Anna Amalia, s. 1802, k. 1803. 4. Aleksandra Elisabet, s. 1803, k. 1867. — Naimaton. 5. Gustava Vilhelmiina, s 1805, k. 1873. — Naimaton. 6. Antti Joakim, s. 1808, k. 1875. Joutsenon nimismies. 13. Aleksanteri Ernst, k. syysk. 9. 1836. Nimineuvos. — Naimaton.

Taulu 4.

III Antti Haeggroth, (isä Antti H., t. 3), s. Virolahden Tors­ tilassa heinäk. 20. 1745, k. Taipalsaarella jouluk. 17. 1802. Yli­ opp. (Viip.) maalisk. 20. 1767. Vih. papiksi tammik. 17. 1770.

48) Atle Wilskman: m.t. II s. 505. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 23

Palveli pappina Ruokolahdella, Savitaipaleella ja Suomenniemel­ lä. Säämingin kappal. 1779, Tai­ palsaaren khra 1780—1802. Ro­ vasti 1790. — Vaimo: Hedvig Eli­ sabet Orraeus,49) s. Taipalsaarella jouluk. 16. 1753, k. maalisk. 24. 1797. — Vanhemmat: vih. 1732, khra Maunu O. s. Puumalassa toukok. 5. 1703, k. 1778 ja Ebba Katariina Mollerus, khrantytär Ruokolahdelta, k. 1791. IV Lapset: 1. Kustaa Maunu, s. 1781. Anna Katariina Pesonius, 2. Antti, s, Taipalsaaressa o.s. Haeggroth, tyypillisine Hägg- roth-kasvoineen. helmik. 9. 1784, k. Joutsenossa marrask. 24. 1820. Yliopp. (Viip.) elok. 14. 1804. Lukiol. Rääve­ lissä. Viipurin Kuvernementin hallit. kanslisti 1802. Oikeus­ kollegin aktuaari s. v. Vih. papiksi 1805. Joutsenon kappal. 1808 ja v.t. khra 1812. — Vaimo: vih. Ruokolahdella 1810 Katarina Kristina Zilliacus, s. 1791, k. Käkisalmessa 1828.50) — Vanhemmat: kihlak. kirjuri Henrik Bened. Z. ja Katarina Doro­ tea Stammayer. — Lapset 1. Hedvig Katarina, s. 1811, 2. Kristi­ na Amalia, s. 1812, 3. Henriette Emilia, s. 1814, 4. Aleksandra Vilhelmina, s. 1816 ja 5. Kasimir August, s. 1820. Upseeri. 3. Anna Katariina, s. Taipalsaaressa jouluk. 19. 1785, k. Mäntyharjulla huhtik. 8. 1852. — Mies, vih. jouluk. 14. 1807, Olavi Pesonius,51) s. Säämingin Varparannalla tammik. 8. 1780, k. Mäntyharjulla lokak. 29. 1849. Vih. papiksi 1799. Säämingin

49) Kts. K. Grotenfelt: läht. m. kirj. (Sukut. vuosik. 1:9). 50) Zi 11iacus-suvusta kts. Atle Wilskman: m.t. (p. 600). 51) Tästä suvusta kts. Stig Lund: Pesonius. Suom. Sukututkimus­ seuran vuosik. XVI. 24 Lempi Ahla khranapul. s. v. Armov. saarnaaja Taipalsaaressa 1803, Vehka­ lahdella 1805, jossa kappal. -06 sekä v.t. khra 1812. Mäntyhar­ jun khra 1824. Rovasti 1828. Virsikirjakomitean jäsen 1822. — Lapset: 1. Antti Emanuel, s. 1808, k. Suomenniemellä 1874. Menetti 3-vuotiaana tulirokossa kuulonsa ja unohti sen jälkeen puhetaitonsa. 2. Anna Katariina, s. 1810, k. nuorena. 3. Alek­ santeri Adolf, s. 1811, k. Helsingissä 1836. Teol. yliopp. (Viip.) 1829. 4. Katariina Olivia, s. 1813, k. Mäntyharjulla 1900. Mies, vih. 1839, Aksel Emmanuel Berner, s. Mäntyharjulla 1810, k. Pieksämäellä 1884. Viipurin lukion opettaja. Pieksämäen khra. Lääninrovasti. 5. Kristian Viktor, s. 1814, k. 1819. 6. Ernst Edvard, s. 1817, k. 1875. Apteekkari 7. Johan Vilhelm, s. 1819, k. 1862. Fil. maist. 1844. Opettaja Helsingissä. Porvoon lu­ kion uskonnon lehtori. Vih. papiksi 1854. Vararehtori. — Vai­ mo, vih. 1849, Margareta Sofia Gestrin. 8. Viktor Olavi, s. 1821, k. Luumäellä 1898. Vih. pap. 1844. Mäntyharjun v.t. khra 1849. Suomenniemen khra 1872. Savitaipaleen khra 1879. Ro­ vasti 1883. — Naimaton. 9. Natalia, s. 1822, k. 1825. 10. Gott­ lieb Leopold, s. 1823, k. Jyväskylässä 1884. Fil. maist. 1850. Jyväskylän yläalkeiskoulun rehtori 1858. Omisti Koskensaaren rautatehtaan Petäjävedellä. — Vaimo, vih. 1854, Fredrique So­ fia Söderström, s. Porvoossa 1832, k. Jyväskylässä 1904. 11. Na­ talia, s. 1828, k. Savitaipaleella 1918. — Naimaton. 12. August, s. 1831, k. 1832. 4. Kustaa Fredrik, s. 1789.

Taulu 5.

II Kaisa Kalli, (isä Antti Häggroth, t. 1), s. Euran Nuoran­ teella lokak. 26. 1733, k. Kiukaisten Mäki-Kallilla (vanhuuden­ heikk.) syysk. 25. 1817. — Mies, vih. Nuoranteella jouluk. 9. 1753, ratsutilallinen Simo Kalli, s. Kiukaisten Kallilla jouluk. 6. Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta

1729, k. n. 1768.52) — Vanhemmat: ratsutilall., kirkonisäntä Si­ mo Simonpoika K., s. jouluk. 27. 1706, k. (hengenahdist.) maa­ lisk. 5. 1764 ja Maria Juhontytär, s. Lapissa (T.l.) 1705, k. (hal­ vaukseen) maalisk. 1. 1763. — Simon isoisä Simo Eskonpoika osti Kaliin vero-oikeudet. Kallilla istutaan käräjät vv. 1749—52 ja 1754.53) Simon isä Simo Simonpoika määräsi v. 1755 oikeuden edessä, että Kaliin jakamaton ratsutila hänen kuolemansa jäl­ keen on tuleva hänen pojalleen Simolle, koska hänen tyttäres­ tään Valpurista on tullut jakamattoman Nuoranteen ratsutilan emäntä.54) III Lapset (Kiukaisten Kallilla syntyneet): 1. .Simo, s. lokak. 24. 1755. — Vaimo: Anna Matintytär. — Lapset: 1. Anna, s. 1785, k.(hinkuyskään) s. v., 2. Liisa, k. 1790, 3. Mikael k. 1803 ja 4. Loviisa, s, maalisk. 9. 1805. — Mies, vih. kesäk. 11. 1829, Fredrik Nuorante, (t. 19.) 2. Stiina, s. maalisk. 31. 1759. — Mies: Matti Matinpoika Katila.55) 3. Maria, s. heinäk. 1. 1762. — Mies: talollisenpoika Jaakko Uoti Harolasta. 4. Leena, s. elok. 1. 1765, k. (mahasyöpään)56) jouluk. 3. 1808. — Mies: Matti Markunpoika, s. 1763, k. (kouristuksiin) toukok. 9.1810. Mäki-Kaliin isäntä. — Lapset: 1. Maria, s. 1794, k. (lapsivuot.) toukok. 14. 1812 »Mäki-Kaliin nuorena emäntä­ nä», 2. Leena, s. 1795, k. (hinkuyskään) 1796, 3. Matti, s. 1802, k. (punatautiin) lokak. 20. 1809 ja 4. Anna Kaisa, s. kesäk. 3. 1804.

52) Maalisk. 1767 S. K. vielä esiintyy oikeudessa (s, 291 v), mutta helmik. 1769 hän jo main. vainajana (s. 237 v). 5S) VA mm 81: 1 ja m.v. E:n tuomiok. s. 945. 54) E:n tuomiok. ,1755 s. 355. 55) E:n tuomiok. 1786 s. 428 v. 56) Kuolemansyiksi ilm. tautien nimet on toht. Yrjö Launis suo­ mentanut. 26 Lempi Ahl a

Kaisa K:n 2. mies, vih. lokak. 7. 1770, Henrik Juhanpoika, s. 1746, k. (vatsakatarrin) tammik. 8. 1798. H. isännöi Kallilla 15 vuotta, kunnes Kaisan ja Simon poika Simo alkaa riidellä perin­ tötilaansa pois häneltä. Asiasta kehittyy pitkä oikeusjuttu, mutta 1788 talo jaetaan kahtia Simon ja Henrikin kesken. Muut perilliset myyvät heille osuutensa. Henrikin talonpuolis­ kon nimeksi tulee Mäki-Kalli. Lapset: 5. Regiina, s. syysk. 2.1771, k. (isoonrokkoon) huhtik. 26.1774, 6. Eliisa, s. jouluk. 26. 1773 ja 7. Kaisa, s. syysk. 25. 1776.

Taulu 6. III Stiina Häggroth-Nuorante, (isä Juha H., t. 2), s. Euran Nuoranteella syysk. 21. 1752, haudataan Euran kirkkoon kesäk. 3. 1789. — Mies, vih. kesäk. 16. 1772, rakuuna, ratsutilallisen- poika Juha Eskola, s. Euran Eskolassa kesäk. 19. 1746, k. (ras­ kasmielis.) elok. 23. 1793. — Vanhemmat: Jaakko Jaakonpoika Lukkala-Eskola, s. Köyliössä 1713, k. Euran Lukkalassa 1765 ja tilallisentytär Maria Antintytär Eskola Euran kirkonkylästä. — Stiina ja Juha viljelivät Nuor annetta aluksi yhdessä isäpuolen Lauri Demoenin (t. 2) kanssa, mutta jouluk. 6. 1781 päivätyn kauppakirjan mukaan Juha Jaakonpoika oli tullut, osaksi vai­ monsa perinnön, osaksi sukulunastuksen kautta Nuoranteen omistajaksi. Kauppahinta oli »111 riikintalaria 5/4 specie». — J. N. main. lautamiehenä vv. 1776—1791. Juhan käyttämät puu- merkit: ja

IV Lapset (Nuoranteella syntyneet): 1. Maija Stiina, s. huhtik. 30. 1772,57) k. s. v.,

57) Samana päivänä syntyi Nuoranteella toinenkin lapsi, Stiina-äidille sisarpuoli (kts. t. 2: Demoen). Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 27

2. Juha, s. huhtik. 4. 1774, (t. 19), 3. Maija Stiina, s, 1775, k. ennen v. 1810. — Mies, vih. ke­ säk. 17. 1794, ratsutilallisenpoika Matti Matinpoika Sukkala (Iso­ talo) 58) Lapista (T.I.). — Vanhemmat: Matti S. ja Magdaleena Juhantr. Matin leskiäiti myy muun perikunnan suostumuksella elok. 4. 1804 1/2 Isotalon ratsutilasta vanhimmalle pojalleen Matille ja tämän vaimolle ja lapsille. Matti ja Maija Stiina ovat jo molemmat kuolleet huhtik. 30. 1810, jolloin lapset main. or­ voiksi sopimuskirjassa, jossa kotitila luovutetaan vuokralle las­ ten sedälle Juha Matinpojalle. Syysk. 17. 1821 myyvät holhoo­ jat 59) ja perilliset Isotalon vanhimmalle veljelle Juha Iisakille. — Lapset: 1. Juha Iisakki, s. syysk. 23. 1796, k. kesäk. 25. 1844. — Vaimo, vih. marrask. 6. 1821, talollisentr Loviisa Juhantr Seikkula, s. syysk. 9. 1802, k. kesäk. 22. 1844.60) 2. Matti, s. hei­ näk. 3. 1800, 3. Leena-Stiina, s. tammik. 7. 1803, 4. Eeva Loviisa, s. marrask. 16. 1806. — Mies: Juha Juhanp. Isotalo Kaukiaisten kylästä. 4. Leena Loviisa, s. tammik. 13. 1777, k. (vanh. heikk.) elok. 13. 1851. — Mies, vih. heinäk. 5. 1796, tilallinen Matti Matin­ poika Seppä-Heinilä Luvian Peräkylästä, s. lokak. 25. 1770, k. (vesipöhöön) helmik. 3. 1831. — Viljelivät Sepän tilaa v:een 1824, jolloin luovuttivat sen Matti-pojalleen ja ostivat Luodon- kylästä (ent. Norrby) Heinilän ratsutilan. — Heillä lapset: Leena

58) Useissa 1800-luvun asiakirjoissa käytetään talon nimenä Sukka1aa, mutta jo 1786 Tukholman linnassa päiv. asiakirjassa (— päätös isojaon joh­ dosta tehdystä valituksesta, jonka olivat akatemian sihteeri Henrik A1a­ nus akat. tilan Anttilan ja Matti Juhanp. Isotalon puolesta tehneet) käytetään Sukkalan ratsutilasta Isotalo-nimeä. Joissakin asia­ kirjoissa on myös nimi Storgård. — Se osa talosta, jota Matti Matinp. hallitsi, on päätila. (Isotalon talonarkisto.) 59)) Alaikäisten etujen valvojina: enot Abraham Juhanp. Nuo­ rante ja Emmanuel J p. Kirkkala, M) Juha Iisakki Sukkalan (Isotalo) lapset: Loviisa, s. 1824., Juha, s. 1825, Kalle Samuel, s. 1827', Kustaa, s. 11830, Fredrik, s. 1834 ja I i s a k k i, s. 1838 k. 1844. 28 Lempi Ahla

Loviisa, s. 1797, Matti, s, 1799, Iisakki, s. 1801, k. s, v., Iisakki, s. 1806, Fredriika Sofia, s. 1810, Johanna Karoliina, s. 1813, Kustaa, s. 1816, k. (tulirokkoon) 1817 ja Albertiina Vilhelmiina, s 1819. 5. Abraham, s, toukok. 12. 1780, (t. 28), 6. Agata Katariina, s. helmik. 22. 1782. — Mies vih. lokak. 18. 1803, tilallinen Juha Mikonp. Tuumi, Kiukaisten Köylypol­ vesta. 7. Emmanuel, s. syysk. 8. 1784, k. toukok. 27. 1854. E. main. maalisk. 18. 1807, jolloin veljekset Juha ja Abraham, (t. 19) yhdessä lunastavat hänen osuutensa kotitaloon 166 riikintalarin 32 kili. hinnasta. — Vaimo: ratsutilallisentr Liisa Gabrielintr Kirkkala, s. marrask. 16. 1788, k. maalisk. 26. 1870. — Viljeli­ vät Kirkkalaa, joka on 1/2 Mattilan ratsutilasta. — Heillä lap­ set: 1. Liisa, s. syysk. 28. 1813. Muuttaa Raumalle 1836, 2. Lee­ na, s. huhtik. 16. 1816. — Mies, vih. lokak. 6. 1835, taloll. Juha Erkki Erkinp. Ala-Siuru. 3. Emmanuel, s. syysk. 18. 1818. — 1. vaimo: Leena Kristiina Gabrielintr Maijala ja 2. vaimo Loviisa Kustaantr Ahlqvist. 4. Loviisa, s. marrask. 2. 1821. — Mies, vih. lokak. 15. 1844, ratsutilallisenp. Juha Seikkula. 5. Kustaa, s. heinäk. 28. 1824. — Vaimo, vih. toukok. 27. 1851, räätälintr Vilhelmiina Kustaantr Ahlqvist (on em. Emmanuel- veljen 2 vaimon sisar). — Saavat Lähteenmäen torpan. 6. Ul­ riika, s. heinäk. 10. 1827. — Mies. vih. toukok. 22. 1849, Kustaa Vilhelm Roos-Bjorn ja 7. Juha, s. toukok. 12. 1830. — Vaimo, vih. heinäk. 2. 1857, Heleena Kristiina Kaarlentr Vahala.61) 8. Sofia Vilhelmiina, s. tammik. 13. 1787, k. (orpona) (isoon- rokkoon) maalisk. 29. 1795ja 9. »Pieni lapsi», haudat, tammik. 1789.

61) Lapiin Sukkalaa ja Kirkkalaa koskevat tiedot on Aarne Rau­ vola (Naar-oelta) koonnut. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 29

Kolmen Häggroth-sisaruksen ja heidän miestensä käsialanäytteet viita 1781.

Taulu 7.

III Valpuri Holmberg, (isä Juha Häggroth, t. 2), s. Euran Nuoranteella jouluk. 27. 1754, k. (keuhkot.) Krannilassa Euran kirkonkylässä kesäk. 15. 1821. — Mies, vih. syysk. 2. 1772, kir­ janpitäjä, Kullaan Leineperin rautaruukin inspehtori Abraham Holmberg, s. Sauvossa jouluk. 12. 1746, k. (halvaukseen) Kran­ nilassa elok. 16. 1822. — Viljelevät Vähä-Vahea (1/3 silloisesta Nuoranteesta) ja Krannilaa. Heinäk. 7. 1809 he ostavat Iso- Vaheen.62) A. H. mainitaan kirkonisäntänä vv. 1787—1802. — Huhtik. 10. 1809 tehdyllä vaihtokirjalla Kauttuan rautaruukin omistaja Antti Henrik Falck ja A. H. vaihtavat myllyosuuksia siten, että Falck luovuttaa A. H:lle (Vähä-Vaheelle) alisessa koskessa olevan myllynpuoliskon tontteineen, A. H:n puolestaan luovuttaessa F.lle ylisen kosken myllynpuoliskon tontteineen.63) — Vanhemmat: Sauvon pitäjänapulainen Jaakko H. k. 1765 ja Hedvig Lindström, (jonka 3. mies J. H. oli).64)

ö2) Euran tuomiok. marrask. 1810. pyk. 156. 63) Vähä-Vaheen ja Nuoranteen talonarkistot. 64) Abraham H:n isovanhemmat: ratsutilall. Mikke1 Eerikinp. H, s. heinäk. 3. 1719 ja Maria U11berg Sauvon Rajalahden (Rölax) yksinäis­ tilalta (ent. säteri). 30 Lempi Ahla

IV Lapset (Vähä-Vaheella syntyneet) : 1. Maria Sofia, s. 1773, k. s. v., 2. Abraham, s, lokak. 2. 1775, (t. 8), 3. Jaakko Juha, s, helmik. 4. 1777, (t. 10), 4. Lauri Iisakki, s. lokak. 2. 1780, k. Oulussa jouluk. 24. 1808. — Eroaa Porin triviaalikoulusta syysk. 1808. Vänrikki. Toukok. 1800 hän muuttaa (vänrikkinä) Vuo joelle. L. H. main. Albertiina Heleena Törnrothin, (t. 17) ja sisarensa Hedvig Sofia Rabben kotiopettajana, (t. 11), 5. Hedvig Sofia, s. toukok. 5. 1783, (t. 11), 6. Niilo Kustaa, s. jouluk. 9. 1786, (t. 12), 7. Adolf Fredrik, s, heinäk. 20. 1788, k. 1789, 8. Kaisa Albertiina, s, lokak. 20. 1790. — Naimaton. 9. Leena Lotta, s. syysk. 29. 1793, k. s. v.

Taulu 8.

IV Abraham Holmberg junior, (isä Abraham H., t. 7), s. Euran Vähä-Vaheella lokak. 2. 1775, k. Marjomäen tilalla Jaak­ kimassa kesäk. 23. 1817. — Ylioppilas (Satak.) jouluk. 12. 1791. Hov. ausk. 1795. Varatuomari. A. H. oli kuollessaan Viipurin Kihlakunnan tuomarina. — Vaimo: Kaisa Juliana af Tandefelt, s. toukok. 25. 1790, k. toukok. 25. 1838. Leski Kaisa H. muuttaa miehensä kuoltua tyttärilleen Iso-Vaheelle kesäk. 1818. — Van­ hemmat: leskikuningattaren henkiv. rykmentin vänrikki Adam Johan T. ja Juliana Lovisa Boisman. V Lapset: 1. Sofia Loviisa, s. syysk. 23. 1814, (t. 9), ja 2. Abraham Johan. Kaisa Jul. H:n 2. mies: lääninviskaali Antti Kustaa Malm, s. marrask. 1. 1790, k. heinäk. 22. 1876. Sotakamreeri. Kruu­ nunkasööri 1839—41. Porvoon kunnallisneuvosmies. Kaupun­ ginviskaali. Euran kirkonkirjoissa huhtik. 1827 maininta: »so- Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 31 takamreeritar Juliana Katariina Malm syntyisin af Tandefelt» muuttaa Iso-Vaheelta Porvoon Askolaan. Lapset: 3. Kustaa Emil, s. Eurassa helmik. 27. 1823, k. Hyvinkään sanatoriossa marrask. 9. 1910. Ylioppilas (Uusmaal.) Porvoon kimnaasista 1843. Tuomarintutkinto 1852. Kajaanin Kihla­ kunnan tuomari 1870. — Naimaton. 4. Kaarle Oskari, s. 1826, k. Porvoossa 1863. Maan ensim­ mäisen kuuromykkäin oppilaitoksen perustaja. K. M. oli itse kuuromykkä, ja oli saanut opetusta Tukholman Manilla-laitok­ sessa. Hän koetti auttaa osatovereitaan perustamalla 1846 main. oppilaitoksen isänsä taloon.

Taulu 9.

V Sofia Loviisa Bökman-Taube-Boisman, (isä Abraham Holmberg, junior, t. 8), s. syysk. 23. 1814, k. jouluk. 21. 1884. — Mies, Pietari Henrik65) Bökman, s. lokak. 11. 1800, k. (halvauk­ seen) Euran Iso-Vaheella lokak. 21. 1837. Alikapteeni Viipurin jalkaväkirykmentissä. He muuttavat syysk. 26. 1834 Iso-Va­ heelle Viipurista. Nuoranteen maiden jakokirjassa66) päiv. huhtik. 4. 1824, main. Iso-Vaheen omistajana tuomari Holm­ bergin alaikäinen tytär Sofia. Tässä asiassa esiintyy oikeudessa Sofian äiti, »maaviskaalitar Malm» tyttärensä puolesta. VI Lapset: 1. Kaarle Alfred, s. Viipurissa 1833, 2. Vilhelm Bernhard, s. Iso-Vaheella kesäk. 9. 1835, k. (la­ vantautiin) lokak. 15. 1839, 3. Viktor Henrik, s. Iso-Vaheella tammik. 12. 1839, k. (ham­ maskipuun) tammik. 30. 1840.

65) Bergholmin Sukukirjassa ristimänimi Kustaa (s. 158). 66) Nuoranteen talonarkisto. 32 Lempi Ahla

Sofia Lov. B:n 2. mies: vih. heinäk. 1. 1841, Porvoon ylem­ män alkeiskoulun ensimmäinen kolleega Kaarle Kustaa Erik Taube, s. Sysmässä kesäk. 14. 1812, k. Loviisassa kesäk. 26. 1842. S. L. B-T.n 3. mies, vih. elok. 23. 1850, pikkuserkkunsa ma­ juri Otto Vilhelm Teodor Boisman,67), s. Sysmässä kesäk. 26. 1820, k. Porvoossa huhtik. 4. 1885. Erosi sotaväestä 1853. Ylim. virkamies S. Postihallituksessa 1854. Apul. postinhoitaja H:gissä 1856. Postinhoitaja Viipurissa 1863—1880. Lapsi: 4. .Sofia Teodolinda, s. Helsingissä elok. 2. 1854, k. s, v.

Taulu 10.

IV Jaakko Juha Holmberg (isä Abraham H., t. 7), s. Euran Vähä-Vaheella helmik. 4. 1779, k. Köyliössä (kivitautiin) tam­ mik. 14. 1823. Ylioppilas (Satak.) kesäk. 17. 1793. Stipendiaatti 1794—98. Fil. maist. 1798. Vih. papiksi heinäk. 15. 1803. Pöy­ tyän kirkkoherranapulainen 1803—08. Pitäjänapulainen Ke­ miössä 1808—12. Dragsfjärdin kappalainen 1812 ja Köyliön kirkkoherra 1813—23. — Vaimo, vih. Turussa elok. 3. 1818, Selma Charlotta von Qvanten, s. kesäk. 22. 1799, k. Hämeen­ linnassa kesäk. 21. 1855. — Vanhemmat, vih. 1792, Suomen Pankin kamreeri, kapteeni Jost Joakim Fredrik Adolf von Qv., s. 1771, k. 1822 ja hänen molemminpuolinen serkkunsa Fredrika Johanna Uggla, s. 1769, k. 1828.68) V Lapset (Köyliön pappilassa syntyneet): 1. Johanna Olivia, s. syysk. 14. 1819, k. Helsingissä lokak. 14. 1885. — Mies, vih. Hämeenlinnan kirkossa lokak. 2. 1842, everstiluutnantti Erik Otto Stjernvall, s. jouluk. 20. 1803, k. Hämeenlinnassa syysk. 3. 1860. Vänrikki 1823, luutnantti 1831,

67) Boisman-suvusta kts. Bergholm: Sukukirja (s. 159). 68) Elgenstierna: m.t. Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 33 kapteeni 1845 ja majuri 1853. Ero­ si everstiluutnanttina sotaväestä 1857. — Lapset: 1. Tuttu Charlotta Olivia Erika, s. Viaporissa lokak. 16. 1943, k. Helsingissä huhtik. 13. 1913. — Mies vih. Hämeenlinnassa elok. 2. 1870, senaattori Gust. Esaias Fellman,69) s. Lappajärvellä toukok. 20. 1843, k. Helsingissä marrask. 25. 1916. — 2. Fredrik Gustaf Otto Selim, s, Tenholassa lokak. 30. 1845, k. Helsingissä tammik. 26. 1916. Hov. ausk. 1871. Varatuomari 1873. Pro­ Olivia Stjernvall, o.s. Holmberg. tokollasihteeri 1880. Esittelijä­ sihteeri 1888. Eroitettu laittoni, aikana 1902. Senaattori 1905. — Vaimo, vih. Kristiinassa 1878, Sigrid Maria Kraepelin, s. huhtik. 11. 1853, k. toukok. 2. 1912. — Vanhemmat: konsuli, kauppias Carl Vilhelm K. ja Maria Kristina Estlander. — Lapset Carl. Gustaf s. 1880, Alfhild s. 1881, Knut Erik, s. 1885 ja Märta s. 1888. 2. Juha (Janne) Selim, s. toukok. 28. 1821, k. (halvaukseen) rautatievaunussa matkalla Helsinkiin jouluk. 4. 1893. Yli­ oppilas (Satak.) Porvoon kimnaasista Helsinkiin lokak. 6. 1840. Viipurin hov. ausk. 1844. Varatuomari 1847. Ylim. kopisti Senaatin Oikeusosastossa 1848. Viipurin Hovioik. kanslisti 1853. Kopisti Senaatin prokuraattorin toimituskunnassa 1856. Pyyn­ nöstä sai eron 1857. Kymin ja sitten Ylä-Satakunnan ai. osan tuomari. Sortavalan tuomiok. tuomari 1864 ja Lappeen 1869. Hovioik. asessori 1872. — J. H. viljeli Tampin: kartanoa (ent.

69) F e 11m a n-suvusta kts. Tor C a r p e 1 a n: Ättartavlor (s. 101). 3 34 Lempi Ahla

Janne Holmberg. Tulia Holmberg, o.s. v. Qvanten.

säteri) Askolan Särkijärvellä vv. 1858—93, (hänen leskensä v:een 1913), ja rakensi sen nykyisen päärakennuksen. — Vaimo, vih. elok. 29. 1858, serkkunsa Julia von Qvanten, s. kesäk. 25. 1836, k. syysk. 8. 1919. — Vanhemmat, vih. 1826, tykistöluut­ nantti, sittemmin Tammisaaren postimestari Karl Viljam v. Qv. ja Johanna Fredrika Stichaeus.70) — Lapsettomat. Selma Qv.-H:n 2. mies, vih. Köyliössä tammik. 9. 1825, lää­ ninmaanmittari ja ritari Fabian Fredrik Gabrielinpoika Gyl­ den, joka oli hänen serkkunsa ja pikkuserkkunsa, (tämän 2. avio­ liitossa), s. jouluk. 23. 1797, k. Hämeenlinnassa elok. 24. 1853. Varamaanmittari 1818. Komm.maanmittari Viipurin läänissä 1820, Turun läänissä 1827. Maanmitt, tireht. arvo 1831. Läänin-

70) J. F. St:n isovanhemmat: Hämeenlinnan maaherra Johan Fredrik Stichaeus, s. 1778, k. 1853 ja Fredrika Eleonora Ekholm s. 1779, k. 1819. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 35 maanmitt. Mikkelin läänissä 1835, Hämeenläänissä 1838. V.t. maanmittaustöiden tarkastaja Viipurin läänissä 1843.71) Lapset: 1. Selma Henrika Rosaura (Rosa), s. Tyrväällä helmik. 2. 1829, k. (halvaukseen) Tampin kartanossa Askolassa. — Mies, vih. syysk. 28. 1853, aliluutnantti, adjutantti Edgar Herold Niko­ lai de Mathis, s. 1831, k. 1858. 2. Emilie (Emma), s. Hämeenlinnassa tammik. 31. 1841, k. Askolan tilalla Lappeessa heinäk. 30. 1883. — Mies, vih. Lap­ peenrannassa maalisk. 18. 1873, tilanomistaja Edvard Grönroos, hänen 1. avioliitossaan, s, Ulvilassa 1842. E. G. omisti Filppulan tilan Viipurin pitäjässä.

Taulu 11. IV Hedvig Sofia Rabbe (isä Abraham Holmberg, t. 7) s. Euran Vähä-Vaheella toukok. 5. 1783, k. Helsingissä helmik. 25. 1860. — Mies, vih. kesäk. 1. 1800, rykmentinkirjuri Fredrik Rabbe, s. Kokemäellä toukok. 20. 1780, k. Euran Osmalla (röhkä­ kuum.) toukok. 7. 1809. Lakit.ylioppilas (Satak.) toukok. 11. 1798. Suomessa olevan aatelislipullisen rykmentin kirjuri 1801. Sota- kamreeri. Mainitun rykmentin kirjurm Fr. R:n puustellina main. 1808 Mietoisten Karkoinen. Fr. R. Viljelee puolta Osmaa (Mäki­ Osma) kuolemaansa asti ja hänen vaimonsa poikineen ainakin v.een 1837. — Vanhemmat: sotakamreeri Antti R., s. Hattulassa elok. 28. 1726, k. Kokemäellä elok. 11. 1797 ja hänen 2. vaimonsa nimismiehentytär Maria Magdaleena Agander, s. 17&2, k. 1789.72)

71) F. F. G:n 1 vaimo: serkkunsa Henrika Gustava Gy1den, s. 1804, k. 1823. Vanhemmat: toimitusvouti Niilo G. ja hänen 2 vaimonsa Maria Loviisa Forselius. 72) Antti Rabbe asui Ruikkalan Kokin puustellia Kokemäellä. Häntä nimitettiin Kokemäellä »rikkaaksi Rabbeksi». F. R:n isoisä oli karoliini Ju­ hana Rabbe, joka surullisen Norjan retken jälkeen oli nimismiehenä Hat­ tulassa, main. 1727. Siellä hän otti viljelykseensä Kuttilan autiotilan Kati­ nalan kylässä. 1730 hän muutti pois. Ei tiedetä minne. 36 Lempi Ahla

V Lapset: 1. Frans Johannes, s. Euran Vähä-Vaheella kesäk. 25. 1801, k Helsingissä huhtik. 23. 1879. Tu­ run katedraalikoulun ensimm. luo­ kalla 1814. Ylioppilas (Satak.) mainesanalla »Juvenis optimae spei» 1820. Satakuntalaisen Osa­ kunnan kuraattori 1829—33.73) Fil. kand. ja kirjaston amanuens­ si 1825. Fil. tohtori 1827.74) Riemumaisteri 1877. Äitinsä toi­ Hedvig Sofia Rabbe, o.s. Holm­ vomuksesta F. R. harjoitti jonkin berg. Blackstadiuksen piirros v:lta aikaa jumaluusopin opintoja, mutta 1849. Rabben kokoelmat jätti ne kuitenkin, autautuen lääkä­ (Hist. Seura). rinuralle. Lääket. kand. 1829 ja lää­ ket lis. 1831. F. R. oli Societas pro Fauna et Flora Fennican pe­ rustajia ja sen sihteeri useita vuosia, varapuheenjohtaja, rahas­ tonhoitaja ja lopulta kunniajäsen 1871. Collegium Medicumin kanslisti 1829. Promovoitiin lääket. tohtoriksi kesäk. 20. 1832.75) Oulun piirilääkäri 1833—34. Lääkintähallituksen kamreeri ja 15 vuoden ajan myös sen sihteeri 1834—68. Houruinhoidon johtok. sihteeri vv. 1808—73, 1875—78. Ullanlinnan kylpylaitoksen intendentti. Useitten ulkomaisten lääkäriseurojen jäsen. Lu­ kemattomien töittensä ja harrastustensa ohella F. R. oli mukana perustamassa mm. Suomen Lääkäriseuraa 1835 ja Suom. Kir­ jallisuuden Seuraa 1831. Yhdessä Elias Lönnrotin ja M. A. Castrenin kanssa R. perusti Aikakauskirjan Suomi. Elämänsä

73) Satacunda Nations Matrikel. 74) Hänet vihittiin Turun akatemian viimeisessä juhlallisessa promotiossa yhdessä J. J. Nervanderin ja J. L. Runebergin kanssa. 75) Ystävänsä Eljas Lönnrotin kanssa. Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 37

Frans Johan Rabbe. Aurora Rabbe, o.s. Reutersköld J. E. Lindh'in maalaus viita 1833. Kansallismuseon kokoelmat. Kansallismuseon kokoelmat. viime vuosina F. R. harrasti pääasiassa historiaa. Historialli­ sessa Arkistossa hän julkaisi tutkimuksiaan. Hän testamentoi Hist* Seuralle 10.000 markkaa 1. noin puolet koko omaisuudes­ taan. F. R. sai kollegiasessorin (1840), hovineuvoksen (1868) ja kamarineuvoksen (1872) arvonimet. F. R. rakensi itselleen Kai­ vopuiston luoteiselle kalliolle Kalliolinna-nimisen komean huvi­ lan 1845.76) Julkaisut: väitöskirja: Afhandling om tempera­ menterna (1832). — 4 osaa Medicinalförfattning 1683— 1870. (1837. 1839. 1846. 1847.) — Om Sparbanken i H:fors (1876) y.m. F. R. työskenteli vielä kuolinvuoteellaan kesken jääneen 5-osaiseksi suunnitellun teoksensa Suomen Lääkintähistorian parissa. — Vaimo, vih. Helsingin pitäjässä toukok. 22. 1836, Henriette Gustava Aurora Reuterskiöld, s. Porvoossa huhtik. 23.

76) F. R:n elämänohjeena oli: vixit dumvixit, laetus, Justus et probus. Hän todella eli elämänsä iloisena, oikeamielisenä ja vilpittömänä totuudenetsijänä. Hänen avioliittonsa oli lapseton, mutta harvinaisen on­ nellinen. 38 Lempi Ahl a

1811, k. Helsingissä helmik. 19. 1880. — Vanhemmat: ev.luutnantti Kaarle Vilhelm R. ja Helena Char­ lotta De Freese. — Lapsettomat. 2. Fabian Fredrik, s. Osmalla maalisk. 26. 1803, k. Helsingissä syysk. 29. 1862. Main. veljensä rinnalla Turun katedraalikoulun ensimmäisellä luokalla 1814. Yli­ oppilas (Satak.) kesäk. 21. 1822, mainesanalla »Optimae spei». Tu­ run hov. ausk. 1826. Senaatin Fredrik Rabbe. D. Budkowskin maalaus v:lta ylim. virkamiehenä vv. 1830—34. 1845. Kamarikirjurina Senaatin Valtio­ Kansallismuseon kokoelmat. varaintoimituskunnassa 1835—42. R. lahjoitti koko omaisuutensa Suom. Kirjallisuuden Seuralle.77) Elämänsä viime vuosina R. harrasti pääasiassa kirjallisuutta ja musiikkia. R. oli erikoisesti kanteleensoiton harrastaja. Levittääk­ seen ja tehdäkseen tämän kansallisen soittimen tunnetuksi hän teetti niitä ja möi sitten halullisille. Laulukirjojaan hän levitti ilmaiseksi. Suom. Kirjallisuuden Seura pystytti R:n haudalle hio­ tun kiven, jossa sanat: Muistajansa muistoksi.—Julkaisut: Tuttus Visbok 1—5. H:ki 1856. Laulun soittaja 1—5. 1856 ja 1857. Ada I—II. Säveliä Vänrikki Stoolin tarinoihin II. H:ki 186) Kaikki nämä ovat kanteleen säestyksiä.

Taulu 12.

IV Niilo Kustaa Holmberg (isä Abraham H., t. 7), s. Euran Vähä-Vaheella jouluk. 9. 1786, k. jouluk. 12. 1858. Todistus

77) R. omisti talon Yrjönkatu 8:ssä, »Kukko»-nimisessä korttelissa, missä hän asui äitinsä kanssa. Poimintoja euralaisesta Nuotante-suvusta 39

Porin triviaalikoulusta Etymologica-luokalta kesäk. 11. 1802. N. K. H. main. katselmuskirjurina Porin jalkaväkirykmentin Euran komppaniassa v. 1808, ja hänen puustellinaan main. Sau­ nalan tila Vähä-Säkylässä. Rykmentin kirjuri 1810—15. Sota- kamreeri v:sta 1822. N. K. H. muuttaa Mietoisiin tammik. 3. 1810, mutta palaa sieltä nuorikkoineen jo vajaan vuoden kulut­ tua. Hän viljelee kotitaloaan Vähä-Vahea ainakin v:sta 1824, sekä Iso-Vahea. Yli-Nuorannetta hän viljelee sukulaisensa (serkkunsa pojan) Kalle Abrahaminpoika Nuorante-Jaakkolan jälkeen (t. 29). Kauppakirja on päiv. helmik. 17. 1844.78) Näiden lisäksi hän omistaa vielä Krannilan ja Osman tilat Euran kir­ konkylässä sekä Heikkilän aukumenttitilan Kauttualla. Näillä monilla tiloillaan N. K. H. harjoittaa laajaa maanviljelystä ja karjanhoitoa. Kerrotaanpa sotakamreerin lammastarhassa ol­ leen jopa 300—400 lammasta. Näistä saatu villa vietiin Tam­ pereen verkatehtaaseen. — Vaimo, vih. Mietoisten Saaren kar­ tanossa lokak. 5. 1810, Marie Henriette Gervais, (Servais), s. Tukholmassa huhtik. 4. 1788, k. (hengenahdist.) Tampereella lo­ kak. 7. 1864. M. G. oli hieno, sivistynyt ranskatar. Hänen sukunsa kuului uskonsa tähden maanpakoon joutuneisiin. V Lapset (Vähä-Vaheella syntyneet): 1. Kaarle Kustaa, s. elok. 16. 1811. Kirjoittautuu Turun katedraalikouluun helmik. 1. 1821. Koulussa mainesana »lahja­ kas, oppiv., hyvätapainen...» Ylioppilas (Satak.) jouluk. 19. 1830, serkkunsa Frans Rabben oppilaana. K. K. lopetti lukunsa yliopistossa 1840 ja muutti Poriin. Meni nuorena merille, mutta hävisi jäljettömiin. Hänen otaksutaan ottaneen osaa Pohj. Amerikan sisälliseen sotaan. 2. Niilo Vilhelm, s. toukok. 3. 1815, k. s. v. 3. Frans Vilhelm, s. heinäk. 6. 1818, k. Ikaalisissa maalisk. 28. 1872. Kirjoittautuu Turun katedraalikouluun helmik. 4. 1828.

78) Nuoranteen ja Vähä-Vaheen talonarkistot. 40 Lempi Ahla

Ylioppilas 1840 (Satak.) F. Hertz­ bergin oppilaana. — Vaimo, serk­ kunsa Desire Gervais, s. Tukhol­ massa, F. V. sai isältään Iso-Va­ heen tilan 1841, mutta menetti sen epäsäännöllisen elämänsä täh­ den. Omisti Hakumäen tilan Ikaa­ lisissa. 4. Eeva Matilda, s. helmik. 15. 1822, (t. 13).

Eeva Matilda Rosendal, Taulu 13. o.s. Holmberg ja Mauno- poikansa. V Eeva Matilda Rosendal, (isä Blackstadiuksen öljymaalaus. Niilo Kustaa Holmberg, taulu 11), s. Euran Vähä-Vaheella helmik. 15. 1822, k. Hämeenkyrön Tuokkolassa syysk. 9. 1880. Mies, vih. Euran Vähä-Vaheella maalisk. 13. 1846, Adolf Fredrik Rosendal, rehtori, s. Hämeen­ kyrön Tuokkolassa marrask. 2. 1821, k. Hämeenkyrössä mar­ rask. 16. 1876. Fil. maist. 1844. Turun lukionapulainen 1853—60. Tampereen yläalkeiskoulun rehtori 1860—1876. Vih. papiksi 1870. Pappissäädyn jäsenenä valtiopäivillä 1872. Tam­ pereen koulun lakkauttamisen jälkeen 1876 A. R. aikoi antautua kirjalliseen työhön, mutta kuoli samana vuonna hivuttavaan keuhkotautiin. Hän on julkaissut Vanhan ajan historian kaksi osaa vv. 1864 ja 1870.79) — Vanhemmat: Turun lääninkamreeri,

79) Rehtori A. F. Rosendal oli älykäs ja hienosti sivistynyt ihminen, vilpitön ja rehellinen. Kaikki kunnioittivat häntä suuresti, sekä ylhäiset että alhaiset. Elämänsä lopulla hänellä oli suuria suruja, joitten alla hä­ nestä tuli hieman synkkämielinen. — Hänen vaimonsa Eeva sen sijaan oli hänen täydellinen vastakohtansa. Hän oli aina iloinen ja hilpeä, helläluon­ toinen, miellyttävä ia erittäin ihmisystävällinen. Hän oli tumma, hieno­ hipiäinen kaunotar. Ja hän oli harvinaisen syvästi kiintynyt lapsiinsa. Ro­ sendalien koti oli uskonnollinen. Jumalan Sanaa viljeltiin päivittäin, ja kir- Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 41 kollegiasessori ja kruununvouti Adolf Yrjö R. s. Ruovedellä tammik. 21. 1781, k. Hämeenkyrön Tuokkolassa tammik. 7. 1842 ja kirkkoherrantytär Maria Loviisa Avellan, s. elok. 31. 1787, k. Hämeenkyrössä 1820.80) E. ja A. R. viljelivät edellisen koti­ taloa Vähä-Vahea vuoteen 1864, jolloin heinäk. 29. myivät sen Souppaalle haarautuneen Häggroth-Nuorante-suvun jäsenelle Karoliina Souppaalle ja tämän miehelle.81) Vähä-Vaheen rin­ nalla Rosendalit viljelivät isän, sotakamreeri Holmbergin kuol­ tua myös Yli-Nuoranteen tilaa, mutta sen he jo maalisk. 3. 1860 myivät Nuoranteen pojalle Erland Heikkilälle, (t. 20). Erland H. puolestaan möi Nuoranteen yhdessä perimänsä Ala-Nuoranteen osuuden kanssa Kalle- veljelleen huhtik. 30. 1864, jolla suku­ haaralla se vielä nytkin on. Eeva R. vietti viimeiset leskeys- vuotensa Hämeenkyrön Tuokkolassa, joka pari vuotta ennen hänen kuolemaansa hänen silmäinsä alla paloi poroksi. VI Lapset: 1. Mauno, s. Hämeenkyrön Tuokkolassa syysk. 8. 1848, (tau­ lu 14). 2. Yrjö Otto, s. Hämeenkyrössä helmik. 28. 1851, k. Viipu­ rissa syysk. 9. 1911. Ylioppilas 1869. Fil. kand. 1876. Vanh. kossa perheen paikat eivät olleet tyhjät. — Nuori Eeva-äiti kirjoittaa esikoi­ sensa Maunon syntymän johdosta jo seuraavana päivänä päiväkirjaansa: »Jumala antakoon hänelle armonsa elämään ja kuolemaan uskossa Jeesuk­ seen Kristukseen...» Eeva R:n joutuessa viettämään elämänsä viimeiset leskenvuodet yksin Hämeenkyrön Tuokkolassa, oli hänen rinnallaan uskol­ linen lapsuudenystävänsä tohtorinrouva Fredrika Lindström o.s. Timm (Euran Vaaniista), joka suurella rakkaudella hoiti häntä kuolemaan asti.

80) A. F. R:n isovanhemmat: Yrjö R., korpraali, varusmestari, s. 1741 ja Anna Salven, Ruoveden Jämingin kylästä. — Maria L. Avella­ nin vanhemmat: rovasti Kustaa Juhanp. A. s. Tammelassa lokak. 20. 1742 ja rovastintr Loviisa Fredriika Brander, s. Vehmaalla kesäk. IV. 1763, k. Villilän ratsutilalla Nakkilassa iouluk. 3. 1845.

81) Tästä sukuhaarasta kts. Lempi Ahla: m.t.s. 119. 42 Lempi Ahla lehtori Viipurin ruots. tyttökoulussa. Viipurin valmistavan kou­ lun ja Uuden yhteiskoulun perustajia. — Vaimo, vih. syysk. 9. 1883 Naema Johanna Lang, s. Göteborgissa lokak. 8. 1859, k. Viipurissa syysk. 11. 1917. Johtajatar V.rin Uud. yhteiskoulussa. — Lapset: 1. Yrjö, s. Oulussa 1885, k. 1925. Vanh. lehtori. Rehtori. Viipurin reaalikoulun perustaja. Opettajana Uud. yhteiskou­ lussa, tyttökoulun jatkoluokilla, ruots. lyseossa ja Sahateolli­ suuskoulussa. — Vaimo, vih. 1908, Saima Asikanus. — 2. Aino Johanna Matilda (otti 1936 nimen Kuosmaa), s. Kotkassa 1890. Opettaja V:rin Uud. yhteiskoulussa. Rautatien virkailija V:rissa v:een 1939 ja Helsingissä v:sta 1940. — Naimaton. 3. Alma Sylvia (Ruosmaa), s. Kotkassa 1891. Sairasvoimistelija. — Nai­ maton. 4. Martta Ilta Alice, s. Viipurissa 1895. Yliopp. (Viip.) 1914. Pankkivirkailija. — Mies, vih. 1921, Haapakosken asema­ päällikkö Toivi Berndt Palola (Brander), s. Kirvussa 1895. 5. Adolf Fredrik (Ruosmaa), s. Viipurissa 1898. Kapteeni e.v.p. Työtehotarkkailija. — Naimaton. 3. Verner, s. Turussa 1853, k. Hämeenkyrössä lukiolaisena (mielisair.) lokak. 1. 1876. 4. Minna Maria, s, Turussa 1857, (t. 15). 5. Niilo Kustaa, s. Turussa 1859, k. Helsingissä 1920. Viljeli kotitaloa Tuokkolaa v:een 1880. Liikemies. — Vaimo, vih. 1887, Heleena Sofia Tamminen, s. Somerolla 1857, k. Helsingissä 1941. — Lapset: 1. Lydia Maria ja 2. Väinö Johannes, k. pienenä, 3. Otto Fredrik, s. 1890. Liikemies. 4. Väinö Johannes, s. 1892, k. (tapaturm.) 1902. Haud. Englantiin. 5. Elli Sofia, s. 1894. Osas­ topäällikkö Aura-yhtiössä. — Mies, vih. 1921, varatuomari Jo­ han Erik Blomkvist, s. 1887. Avioero 1938. 6. Helvi Irene, s. 1896. —Mies, vih. 1921, Viipurin U. yhteiskoulun rehtori, maist. Herman Suoninen, s. Ruskealassa 1893. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 43

Taulu 14.

VI Mauno Rosendal,82) (äiti Eeva Holmberg, taulu 13), reh­ tori, s. Hämeenkyrön Tuokko­ lassa syysk. 8. 1848, k. (halvauk­ seen) Oulussa lokak. 21. 1917. Lapsuutensa ajan M. R. vietti Euran Vähä-Vaheella, johon liit­ tyvätkin hänen rakkaimmat muistonsa 16 ikävuoteen saakka. Kun äidin perintötila 1864 myytiin sukulaisille, muutti M. Mauno Rosendal. R, jatkamaan koulunkäyntiänsä Hämeenlinnan lukioon. Ylioppilas, (hist. fil.) kesäk. 2. 1868. Fil. kand. (»clarissimus») toukok. 29. 1873. Lukuvuoden 1873— 74 M. R. oli isänsä sijaisena Tampereen yläalkeiskoulussa. Dog­ matiikan ja historian tutkinto 1876 sekä s. v. näytteet uskonnon lehtorinvirkoja varten. Oulun ruots. lyseon uskonnon ja ruot­ sinkielen lehtori 1890. Tämän ohella M. R. hoiti opetusta mais­ teri S. A. Westerlundin kanssa 1883 perustamassaan valmista­ vassa koulussa. V. 1902 M. R. perusti Oulun suom. yhteiskoulun ja oli kuolemaansa saakka sen toisena johtajana. — Julkaisut: Kertomuksia kirkkohistorian alalta I ja II (1887 ja 1890), Sil­ mäyksiä ristintien salaisuuteen ... (1889), Sureeko Suomi Juma­ lan mielen mukaan? (1891), Sanannen kiusatuille sieluille (1892), Samuel Herran majassa (1894), Suomen herännäisyyden historia 19:llä vuosisadalla I—IV (1902—17) sekä kaunokirjallinen teos Herran tuli (1914). Vm. on ilmestynyt kymmenkunta painosta sekä on se käännetty useille vieraille kielille. M. R. kuului Vil­ helmi Malmivaaran perustaman »Hengellisen Kuukauslehden»

82) E o s e n da 1-suvusta kis. Poppius: Rosendal. 44 Lempi Ahla toimitukseen ja oli mukana perustamassa »Herättäjä»-nimistä kustannusliikettä. M. R. oli harvinaisen etevä opettaja, loistava puhuja, harras isänmaan ystävä ja syvä, uskonnollinen persoonallisuus. Kenraalikuvernööri Bobrikov eroitti R:n lehtorinvirastaan 1903 ja myöhemmin samana vuonna hän valtiollisista syistä kar­ koitettiin maasta. Kahden vuoden oleskelun jälkeen Ruotsissa hän 1905 sai palata kotimaahansa. M. R. oli Oulun kaupungin edustajana porvarissäädyssä vuoden 1905—06 valtiopäivillä ja uudessa eduskunnassa 1908—09 sekä kirkolliskokouksessa 1893 ja 1898. V. 1907 hänet nimitettiin entiseen lehtorinvirkaansa Oulun suom. lyseossa. — Vaimo, vih. kesäk. 22. 1876, Alma Karoliina Helsingius, s. Laitilan tilalla Hämeenkyrössä heinäk. 4. 1853, k. Aili-tyttärensä luona Pieksämäellä (halvaukseen) heinäk. 3. 1933. — Vanhem­ mat: kamarineuvos Karl Otto H. ja Amalia Vilkman. VII Lapset (Oulussa syntyneet): 1. Naema Heleena, s. jouluk. 17. 1878, k. toukok. 13. 1886. 2. Lauri Fredrik, s. jouluk. 13. 1879. Ylioppilas 1897. Fil. kand. 1901. Opiskellut Ranskassa vuoden 1902. Köyhäinhoidon piiritarkastaja v:sta 1918. — Julkaissut Felicite de Lammen­ nais'in elämäkerran nimellä »Katolisuuden kahleissa» (1942). — Vaimo: Ebba Sofia Helander, s. marrask. 17. 1880. Fil. kand. 1910. — Lapsi: Lauri Erkki Mauno, s. elok. 3. 1918, haavoittui Tornion taisteluissa lokak. 3. 1944, k. Uumajan sairaalassa mar­ rask. 9. 1944. Yliopp. 1937. Vänrikki 1942. 3. Aili Eeva Maria, s. heinäk. 23. 1881. Toivolan kasvitar­ hakoulun johtajatar. — Mies, vih. 1908, metsäneuvos Axel Jo­ hannes Cautón, s. Pieksämäellä tammik. 21. 1877. — Eläkkeelle jouduttuaan A. C. hoitaa Moision sukukartanoa Pieksämäellä. — Lapset (käyttävät nimeä Kauttula) (Pieksämäellä syntyneet): 1. Maija, s. 1909. Yliopp. 1929. Fil. maist. 1936, 2. Elsa, s. 1914. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 45

Ylioppilas 1934. Voimistelunopet­ taja 1938 ja 3. Matti, s. 1917. Yli­ oppilas 1936. Metsänhoitaja 1943. Kaatui kesäk. 10. 1944. 4. Minna Matilda, s. maalisk. 8. 1883. Lastentarhan opettajana Oulussa. — Mies, vih. 1911, met­ sänhoitaja Torsten Volmar Ryd­ man, s. Perttelissä tammik. 9.1872. Utajärven, Kurun ja Jämsän hoi­ toalueiden mets. hoitaja v:een 1938, jolloin eläkkeelle. — Lapset: Anna Liisa, s. 1911, k. (aivokalvon­ Minna Nybergh, o.s. Rosendal. Kansallismuseon kokoelmat. tulehduks.) 1921 ja Ina Linnea, s. 1913. — Mies, vih. 1937, rakennusteknikko Teuvo Takala. — Heillä lapset: Jorma Olavi, s. 1938 ja Lea Kyllikki, s, 1944.

Taulu 15.

VI Minna Maria Nybergh, (äiti E. M. Holmberg, t. 13), s. Tu­ russa huhtik. 6. 1857, k. Vähässäkyrössä helmik. 16. 1887. — Mies, vih. syysk. 26. 1876 rovasti Henrik Nybergh, s. Ilmajoella helmik. 2. 1846, k. Helsingissä helmik. 26. 1900. Vih. papiksi 1872. Turun tuomiokapitulin notaari. Uskonnonopettaja Tu­ run lyseossa. Halikon kirkkoherra 1876—1885. Vähänkyrön kirkkoherra 1885—1900. VII Lapset (Halikossa syntyneet): 1. Aino Maria, s. jouluk. 13. 1878. Voimistelun opettaja Mikkelin tyttökoulussa 1901—02. Sairaanhoitajatar Nummelan parantolassa 1903—10. — Mies, vih. 1919, lääket. toht. Karl Emil Robert von Kraemer. — Vanhemmat amiraali Robert von K. ja Sophie Cedercreutz. — Lapset: 1. Erik Oskar, s, maalisk. 27. 46 Lempi Ahla

1911. Fil. maist. Yliopiston kirjaston amanuenssi. 2. Valter Henrik, s. toukok. 20. 1915. Lääket. kand. 2. Toini, s. 1881. k. pienenä. 3. Martti Johan Vilhelm, s. lokak. 27. 1883. Harjoittanut yliopistossa hist. kielitiet. ja teoloogisia opintoja 1903—1907 ja juriidisia 1911—14 ja 1920. Vihit, papiksi 1908. Merimies^ pappina Hampurissa alkuvuoden 1908. Papistonapulaisena Por­ voossa 1908—09. Erosi papinvirasta 1909. V.t. kaupunginvouti Porvoossa 1912—14. Kaupungin taksoitussihteeri 1916—1931. Kaupungin kamreeri ja asiamies v.sta 1920. Porvoon kirkko­ valtuuston ja kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen. — Vaimo, vih. 1916, Fanny Maria Blomqvist, o.s. Jahnsson. — Vanhem­ mat: preparaattori Henrik Vilhelm J. ja Adolfina Nyman. — Lapsettomat. 4. Gabriel, s. Vähässäkyrössä tammik. 12. 1887, k. s. v.

Taulu 16.

III Leena Rikström, (isä Juha Häggroth, t. 2), s. Euran Nuo­ ranteella syysk. 28. 1757, k. Laitilan Kaukolassa marrask. 2.1819. — Mies, vih. syysk. 16. 1780, Samuel Rikström, s. Eurajoella heinäk. 6. 1744, k. jouluk. 13.1828. Kenttä vääpeli. Viljelivät Lee­ nan perintötaloa Iso-Vahea (1/3 Nuorannetta) vuoteen 1809, jol­ loin toukok. muuttavat Laitilaan. Iso-Vaheella istutaan käräjät, kuten on istuttu v:sta 1776 asti, 27 v. peräkkäin. Heidän muut­ taessaan Laitilaan Iso-Vahe siirtyy Holmberg-haaralle vuoteen 1864, jolloin se siirtyy vieraisiin käsiin. S. R. omistaa yhdessä Leenan isäpuolen taloustireht. Lauri Demoenin kanssa Klomsin tilan Ulvilassa. Jälkeen 1778 se main. R:n lampuotitilana. Sota- kamreeri Holmberg on Leena-serkulleen hänen osuudestaan Nuo­ ranteeseen ja Heikkilään antanut osuutensa Klomsiin. Tästä on ensimmäinen lainhuudatus elok. 28. 1787. Laitilassa S. R. vii- toimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 47 jelee säterivapautta nauttivaa kruunun virkataloa Kaukolaa 1809—1826. — Vanhemmat: vih. Eurajoen pappilassa heinäk. 12. 1738, Eurajoen kirkkoherranapulainen Juhana R., s. 1713, k. Eurajoen Mullilassa (riutumukseen) huhtik. 20. 1782 ja Eura­ joen kirkkoherrantr Liisa Hornaeus,83) s. n. 1713, k. (vanhuuden- heikk.) lokak. 21. 1803.84) IV Lapset: 1. Heleena Kristiina, s. Mestilässä lokak. 29. 1780. Main. 1809, jolloin vanhempineen muuttaa Laitilaan. — Mies: Laitilan pitäjänapul. Adam Pihlman, s. Ulvilassa helmik. 4. 1780, k. helmik. 9. 1829. Yliopp. (Satak.) kesäk. 17. 1801. Vih. papiksi 1805. Kiukaisten kappal. apul. 1805—07. Kodisjoen saarnaaja 1807—11. Keuruun pitäjänapul. 1811—12 ja Laitilan pitäjän­ apul. 1812—29. — Lapset: 1. Emma, s. tammik. 23. 1818, k. Hiit­ tisissä helmik. 27. 1856. — Mies Johan Peter Carlberg, kappa­ lainen, s. Vermlannissa 1816, k. Tukholmassa 1881 ja 2. Eeva.85) 2. Lauri Samuel, s. »Vähä-Vaheen ylitalossa» (— Iso-Vahe) tammik. 7. 1783. Todistus Porin triviaalikoulun syntactica-luo­ kalta syysk. 20. 1800. L. S. muuttaa Turkuun toukok. 28. 1806, s. v. hänet main. kanslistina siellä.

83) Liisa Hornaeuksen isä: rovasti Samuel Samuelinp. H,, k. 1740. Yliopp. 1688. Stipendiaatti 1691—92 Vih. papiksi 1692. Houtskarin kappal. 1)604. Uudenkaupungin khra 1705. Opponentti pappeinkokouksessa 1694, respond. 1700. Pakeni suuren perheensä kanssa Ruotsiin. Siellä Holmin ja Kullan khra 1716. Eurajoen khra 1722. —- 1 vaimo: Kristiina To1po, kauppiaantr Turusta, professori T:n sisar. 2 v:o: piispa Petraeuksen tytär, joka kuoli paon aikana Ruotsissa. 3 v:o Maria Burman. — Lap­ sia: 1. Hedvig. — Mies: rovasti Jaakko Chydenius Kokkolasta. 2. Samuel, s. 1604. Vih. papiksi (vihkijänä piispa Herman Witte) 1726 Tu­ russa. Oulun triviaalikouluin rehtori, aiemmin Turun Akatemian v.t. sih­ teeri. — 3. Kristiina. — Mies: Gabriel W e 1 i n Somerolta. — 4. Maria. Mies: kappal. Juhana Fabrell Taivassalosta. 5. Liisa (t. 16.). 84) Leskenä Liisa Hornaeus muuttaa poikansa luo Euraan syk­ syllä 1763. 85) Kyllijoen pojan vaimo Nakkilassa? 48 Lempi Ahla

Kaksoset: 3. Kaarle Kustaa, s. »Vähä-Vaheen Ylitalossa» jouluk. 29. 1785. Ylioppilas (Satak.) Porin trivaalikoulusta kesäk. 12. 1802. Koskenperkaustoimikunnan kamreeri. 4. Juhana Otto, s, »Vähä-Vaheen Ylitalossa» jouluk. 29. 1785, k. s. v. 5. Sofia Fredriika, s. huhtik, 28. 1788. — Mies, vih. maa­ lisk. 22. 1808, lääninviskaali Johan Tuurenpoika Helenius Lai­ tilan Palttilasta, s. 1789, k. (halvaukseen) Köyliön Pryhtillä hel­ mik. 9. 1826. — Lapset (Köyliön Kankaanpäässä syntyneet): 1. Juliana (Johanna) Laurentia (Laura), s. elok. 10. 1812. — Nai­ maton. 2. Aleksandra Loviisa, s. jouluk. 31. 1813, k. (keuhko­ kuumeeseen) syysk. 21. 1816. 3. Emilia Sofia, (t. 17,8) ja 4. Ce­ cilia Serafia. — Mies: Köyliön kartanon isännöitsijä Elias Sjö• holm. — Sofia H:n 2. mies maanviljelijä Pryhti Köyliön Kan­ kaanpäästä, maininta elok. 30. 1834, jolloin tämän äiti-vainajan Liisa Matintr P:n pesänkirj. pidetään.86) 6. Kaisa Loviisa, s. lokak. 2. 1790. — Mies: kaupunginvis­ kaali Kustaa Sahlberg Kristiinasta.

Taulu 17.

III Sofia Albertina Törnroth, (isä Lauri Demoen, t. 2), s. Iso- Vahella huhtik. 30. 1772, k. Eurajoen pappilassa (keuhkotautiin) marrask. 9. 1812. — Mies, vih. Eurajoella syysk. 20. 1792, kirk­ koherra, rovasti Henrik Törnroth, tämän toisessa aviossa, s. Tu­ russa 1754, k. Eurajoella (vanhuudenheikk.) toukok. 12. 1820. Ylioppilas (Turkul.) kesäk. 4. 1772. Maisteri 1782. Stipendiaat­ tina 1780—85. Vih. papiksi kesäk. 6. 1781. Pataljoonan saar­ naaja Turun läänin jalkaväkirykmentissä 1782. Turun kated­ raalikoulun v.t. apologisti 1784 ja Turun suom. tuomiokirkko-

5) Euran pit. pesänkirj. 1816—30. s. 973 ja 1832—58 s. 163. Turun MA. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 49 seurakunnan khran apu­ lainen. Porin rykmentin saarnaaja 1787, saman rykmentin pastori 1789. Köyliön kirkkoherra 1790 —1812. Saarnasi 1807 sy­ Henrik Törnroth'in nimikirjoitus. nod. kokouksessa. Eura­ joen kirkkoherra 1812— 1820. Rovasti 1812. Omis­ ti Hemmin varoratsu­ tilan (ent. rälssi) Kan­ kaanpään kylässä Köy­ liössä. Puolet siitä oli D. J. Wegeliuksen nimïkirj. Sofia Albertiina perinyt isältään 1805, puolet oli hänen mie­ hensä ostanut 1807. Sofia Albertiinan kuoltua tehdyn pe­ rinnön Jakokirjan mukaan (1817) pesä oli erittäin rikas. Irtai­ misto oli yli 4000 ruplan arvoinen.87) — Vanhemmat: vaunu- mestarien oltermanni T. Turussa ja räätälintytär Maria Nyberg Uudeltakirkolta ,88) IV Lapset (Köyliön Kepolassa syntyneet): 1. Charlotta Sofia, s. syysk. 24. 1793, k. Eurajoen Lapijoella (keuhkotautiin) lokak. 18. 1822. — Mies, vih. Eurajoen pappi­ lassa heinäk. 7. 1814, David Johan Vegelius, s. Vesilahdella huh­ tik. 15. 1791, k. Halikossa elok. 31. 1839. Yliopp. (Satak.) 1806. Stipendiaattina 1809—12. Vih. papiksi 1812. Eurajoen kirkko-

87) »Kirkkoherrattarella» oli mm. paitsi kultakelloa perineen, kultainen kaulaketju ja korvarenkaat, yhdeksän (!) kultasormusta (näistä kaunein ja arvokkain kreivi v. Fersenin Sofialle häälahjaksi antama timanttisormus, joka vieläkin on suvun hallussa kalliina muistona) sekä hopeaesineitä 480 ruplan arvosta, muista kodin arvoesineistä puhumattakaan. (Nordlund-suvun arkisto.) 88) Törnroth-suku on lähtöisin Kungsören pitäjästä Ruotsista. Hen­ rik T:n isän isoisä oli pormestari. 4 50 Lempi Ahla

herranapul., v.t. kappal. 1912—15, kappal. 1816—36. Pastoraali 1823. Köyliön kirkkoherra 1825—32 ja Halikon 1832—39. Vanhemmat: Vesilahden khra Karl Fredrik V., k. 1809 ja kruununvoudintr Kata­ riina Sofia Sanmark, s. Tyrväällä 1771, k. Alastarossa 1875.89) — Lapset (Eurajoella syntyneet), 1. Johanna Sofia, s. Huittisissa 1814, k. 1876. — Mies, vih. 1865, lankon­ sa Berndt Vikström tämän 2. aviossa, s. 1806, k. Steningen ti­ Albertiina Heleena Nordlund 90 (o.s. Törnroth) tyypillisine lalla Karunassa 1883. ) 2. Charlot­ Demoen-piirteineen. ta Albertiina, s. 1816, k. Karunassa 1864. —: Mies: Lavilan kartanon isännöitsijä, sittemmin tilan­ omistaja Berndt Vikström tämän 1. aviossa. 3. Kaarle Henrik, s. 1818, k. (keuhkot.) Helsingissä 1843. Kansliankirjuri suom. Merisota väessä. — Naimaton. 4. Lauri David, s. 1820. Vänrikki Paskevitschin jääkärirykmentissä 1840. Erosi sotapalveluksesta 1845. Palveli sittemmin rajavartiostossa. Vänrikki Grodnon brigaadissa. Erosi luutnanttina 1848. 2. Albertiina Heleena, s. tammik. 5. 1795, k. (vanhuuden­ heikk.) tammik. 8. 1888. — Mies, vih. Eurajoen pappilassa jou­ luk. 5. 1816, Isak Nordlund?1) s. jouluk. 6. 1777, k. (vanhuuden­ heikk.) marrask. 3. 1849. Vih. papiksi 1805. Luvian kappal. apul. 1805. Lapin (T.l.) armovuoden saarnaaja 1805—-08. Köy­ liön ja Säkylän khranapul. ja välisaarnaaja 1808—13, khran-

89) V e g el i u s-suvusta kts. W i 1 s k m a n: m.t. 90) Jutikkala-Nikander: m.t. II s. 268. 91); Isak Nordlund polveutuu laajasta eurajokilaisesta Birin su­ vusta. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 51 apul. Huittisissa 1813—-16. Luvian kappal. 1816—49. — Lapset: 1. Viktor Vil­ helm, s. 1817, k.s.v. 2. Hen­ rik Vilhelm, s. 1818, k. 1889. Vih. papiksi 1840. Ylim. Isak Nordlundin nimikirj. pappina Nakkilassa 1841, Honkilahdella 1844 ja Pyhä­ Nimikirjoitus viita 1849. maassa 1847. Pomarkun v.t. kappal. 1849. Närpiön khran apul. ja sijaiskhra 1853—59. Säkylän ja Köyliön kappal. 1859—64. Luvian kappal. 1864—75. Laihian kappal. 1875—89. 3. Karl Ferdinand, s. 1820, k. Porvoossa 1905. Fil. maist. Porin ylemm. alkeiskoulun opettaja. Rehtori. 4. Lauri Viktor, s. 1822, k. Luvialla 1890. E. Satakunnan tuomiok. kruununvouti. 5. Sofia Albertiina, s. 1826, k. Luvialla 1898. — Mies, vih. Luvialla 1850, kappal. Johan Ferdinand Ignatius 92) tämän 2. aviossa, s. 1803, k. 1876. 6. Berndt Fredrik, s. 1829, k. Naantalissa 1894. Vih. papiksi 1854. Närpiön khran apul. ja sijaiskhra 1854—64. Siipyyn v.t. kappal. 1864—70. Maksamaan kappal. 1870—75. Luvian kappal. 1875—78. Naantalin khra 1878—94. Rovasti. 7. Isak Emil, s, 1831, k. pienenä.93) 3. Lauri Henrik, s, marrask. 24. 1796, (t. 18). 4. Maria Kristiina, s, elok. 31. 1798, k. (keuhkot.) Luvialla jouluk. 4. 1850. — Mies, vih. Köyliön Kankaanpäässä Hemmin ratsutilalla kesäk. 25. 1826, lankonsa khra David Johan Vegelius (kts. yllä). Maria viljeli isänsä ja isoisänsä (Demoën, t. 2) tilaa 1820—26. 5. Karl Edvard, s. maalisk. 12. 1801, k. tammik. 13. 1838. Yliopp. (Satak.) 1818. Vih. papiksi 1822. Uudenkirkon (T.l.)

92) Ignatius-suvusta kts. Bergholm: Sukukirja. 93) Tästä sukuhaarasta kts. K. Ivar Nordlund: m.t. 52 Lempi Ahla armov. saarnaaja 1822—24, samoin .Uudenkaupungin 1824—25. Kodisjoen saarnaaja 1825—36. Mynämäen kappal. 1836—38. — Vaimo: sukulaisensa, vänrikintr Johanna Sofia Forselius. Lap­ set: 1. Karl Johan, k. Porin lukkarina syy sk. 14. 1859. — Vaimo: Maria Rönnholm. 2. Johanna Albertiina. 6. Fredriika Vilhelmiina, s, elok. 28. 1803, k. Luvialla 1887. — Naimaton. 7. Berndt Fredrik, s. elok. 28. 1806, k. Köyliössä (veren- syöksyyn) tammik. 26. 1828. Ylioppilas (Satak.) 8. Ernst Vilhelm, s. heinäk. 14. 1809, k. Porissa helmik. 2. 1866. Ylioppilas (Satak.) Porin triviaalikoulusta 1830. Opettaja 1837. Porin ylemmän alkeiskoulun opettaja 1842. — Vaimo: Emilia Helenius Köyliöstä. — Vanhemmat: lääninviskaali Joh. Helenius ja Sofia Rikström, (t. 16,5). 9. Henriika Emerentia, s. lokak. 9. 1811, k. Eurajoella (tuh­ karokkoon) huhtik. 23. 1816. Rovasti Henrik Törnroth oli kolmasti naimisissa.94)

Taulu 18.

IV Lauri Henrik Törnroth (isä Henrik T., t. 17), s. Köyliön Kepolassa marrask. 24. 1796, k. Helsingissä elok. 13. 1864. — Ylioppilas (Satak.) kesäk. 22. 1814. Stipendiaattina 1816—22. Vih. Turussa fil. tohtoriksi 1819. Siirtyi sen jälkeen lääketie­ teen alalle. L. T. oli Tukholmassa Serafimer lasaretissa opiske­ lemassa 1821. Lääket. kand. 1821, lääket. lis. 1822, lääket. toht.

94) Henrik Törnroth in ensimmäinen vaimo: Albertiina Bolmros, peruukintekijäntr Turusta, k. 1791. Oli »ukon silmäterä» (Rab­ be). — Hänen kolmas vaimonsa, vih. Vuojoen kartanossa lokak. 23. 1317, Maria Kristiina Granander. Hän oli nimismies Teodor Hoec­ kertin leski. Tämän vanhemmat: maaviskaali Martti H. (»Mutka Martti») s. n. 1726, k. Väkkärän tilalla Eurajoella 1804 ja Ulriika Demoën, s. tammik. 28. 1730. V.m. oli Lauri Demoënin sisarpuoli (t. 2). Poiminto j a euralaisesta Nuorante -suvusta 53

Lauri Henrik Törnroth. Agata Törnroth, o.s. Taxell.

1832. Oltuaan pataljoonan lääkärinä 1822, kaupunginlääkärinä Loviisassa 1823—24, piirilääkärinä Saarijärvellä 1824—29 ja Tampereella 1829—33, linnan- ja lasaretinlääkärinä Viipurissa 1833 sekä kaupunginlääkärinä Turussa 1833—34, hän tuli opet­ tajaksi Helsingin yliopistoon 1834. Tiet. tutkimusmatka 1835— 36. Kirurgian ja synnytysopin apulainen 1834—38, samojen aineiden professori 1838—57. T. oli Satakuntalaisen Osakunnan kuraattorina 1834—38 ja inspehto­ rina, 1841—46. Yliopiston vararehtori 1848—55 ja lääketiet, tiedekunnan dekaani 1853—55. Suomen Lääkäriseuran puheen­ johtaja 1940—41, 1844, 1847 ja 1852—53. »Lääkintälaitoksen yli­ hallituksen» ylijohtaja 1855, 1857—63. S. Tiedeseuran puheen­ johtaja 1858—59. Useitten ulkom. lääkäriseurojen jäsen. Ar­ vonimi arkiaatteri 1844, valtioneuvos 1857. — T. »oli aikansa etevin kirurgi». Hän teki Suomessa ensimmäisen leikkauksen, jossa potilas sai eetterinarkoosin. Etevänä silmälääkärinä hän 54 Lempi Ahla

ensimmäisenä maassamme otti käytäntöön saksalaisen v. Helm­ holzin 1851 keksimän silmäpeilin. — Julkaisuja: Suunnattoman laa­ jan praktiikkansa ohella T., paitsi kolmea väitöskirjaansa (vv. 1832, 1834 ja 1837) julkaisi oppikirjan kätilöille 1843 sekä joitakin vih­ koja nimellä »Analecta clinica ico­ nibus illustrata». — Vaimo, vih. Porissa tammik. 9. 1823, Agata Taxell, s. Ahvenan­

Charles Törnroth. maalla helmik. 25. 1798, k. Helsin­ gissä jouluk. 24. 1870. —Vanhem­ mat: kruununvouti, kollegiasessori Erik Juhana Taxell ja Anna Amalia Brander. V Lapset: 1. Sofia Amanda, s. Loviisassa marrask. 11. 1823. — Nai­ maton. 2. Lauri Johan Ferdinand, s. tammik. 9. 1825. 3. Kaarle Emil, s. Laukaassa tammik. 7. 1827, k. Porissa 1892. Ylioppilas (Satak.) helmik. 14. 1846, J. M. Kalmin oppi­ laana. K. oli serkkunsa kruununvouti Nordlundin, (t. 17,2) kir­ jurina Luvialla. Sittemmin Petrellin viinapolttimon tarkastaja Porissa. — Naimaton. 4. Julius Konstantin, s. Laukaassa jouluk. 18. 1828, k. Tyr­ väällä jouluk. 13. 1875. Ylioppilas (Satak.) helmik. 14. 1846. J. M. Kalmin oppilaana. Kirurg. kand. 1856, kir. maist. 1860. Käkisalmen kaup. lääkäri 1864. Antrean piirin piirilääkäri 1865, Tyrvään piirin 1875. — Vaimo, vih. Helsingissä elok. 19. 1865, Teodolinda Josefina Linsen, s. elok. 8. 1834, k. Jääskessä Poimintoja euralaisesta Nuorante -suvusta 55 huhtik. 20. 1872. — Vanhemmat: professori, fil. toht. Johan Gabriel L., s. 1785, k. 1848 ja khrantr Vilhelmina Petronella Hoeckert, s. Nousiaisissa 1801, k. Helsingissä 1870. 5. Emilia Teresia, s. Tampereella heinäk. 14. 1830. — Nai­ maton. 6. Agata Olivia (Viivi), s. Tampereella maalisk. 23. 1832, k. 1888. — Naimaton.

Taulu 19.

IV Juha Juhanpoika Nuorante (v:t. Stiina Häggroth ja Juha Eskola, t. 6), s. Euran Nuoranteella huhtik. 4. 1774, k. (vatsatau­ tiin) elok. 23. 1826. Ratsutilallinen. Kuudennusmies. — Nuo­ ranteen vanha perintötila jaetaan kahden veljen Juhan ja Ab­ rahamin (t. 28) kesken kahtia huhtik. 19. 1807. Juha saa Ali- Nuoranteen ja Abraham Yli-Nuoranteen. Veljekset ostivat nel­ jän muun sisaruksen osuudet Nuoranteesta, Vähä-Vaheesta ja Heikkilästä siten, että Juhalle tuli 2/3 ja Abrahamille 1/3. — Kauppasumma oli »388 riikintalaria 42 kili. 8 runst». Juha vilje­ lee Ali-Nuorannetta vv. 1808—1824.—Vaimo, vih. kesäk. 16.1794, Vappu Antintytär Lähteenoja,95) s. Euran Lähteenojalla huhtik. 28. 1776, k. Ali-Nuoranteella maalisk. 12. 1867. — Vanhemmat: ratsutilallinen Antti Antinpoika ja Vappu Mikontytär L. V Lapset (Nuoranteella syntyneet): 1. Juha, s. toukok. 16. 1795, (taulu 20). 2. Iisakki, s. marrask. 1. 1796, k. (halvaukseen) lokak. 31. 1865. — Vaimo, vih. jouluk. 18. 1821, ratsutilallisentr Agata Ju­ hantytär Soupas, s. helmik. 2. 1805, k. (halvaukseen) tammik. 15. 1868. Viljelevät Souppaan vanhaa sukutilaa.96) 3. Leena Stiina, s. tammik. 10. 1798. — Mies, vih. jouluk.

95) Tästä suvusta kts. Aina L ä h t e e n o j a: m.t. 96) Tästä sukuhaarasta kts. Lempi Ahla: m.t. s. 86 ss. Lempi Ahla

3. 1822, Euran pitäjänrää­ täli Juha Palm, s. Kiukai­ sissa toukok. 15. 1797. Iisakki Nuorante-Souppaan nimikirj. Muuttavat 1837 Eurajoelle. 4. Kaisa Liisa, s. marrask. 19. 1799, k. kesäk. 3. 1867. — Mies, vih. kesäk. 16. 1818, talollinen Fredrik Jaakonp. Kylä- Pekka. 5. Kustaa, s. syysk. 26. 1801. Muutti Eurajoelle syysk. 4, 1824. — Naimaton. 6. Agata Loviisa, s. syysk. 8. 1803, k. tammik. 5. 1875. — Mies, vih. kesäk. 13. 1826, tilallinen Fredrik Fredrikinp. Fors­ man—Rauvola, s. Naarjoen Rauvolassa huhtik. 19. 1804, k. tam­ mik. 8. 1852.97) Viljelevät Rauvolaa. Mutta vv. 1829—32 asu­ vat Hinnerjoen Korven Sonkkilaa. — Lapset: 1. Fredriika Lo­ viisa, s. 1826, Kalle Fredrik, s. 1828, 3. Kustaa, s. 1829, 4. Leena Stiina, s. 1831, 5. Iisakki, s, 1833, 6. Erland, s. 1835, 7. Sofia Vil­ helmiina, s. 1837, 8. Agata Karoliina, s. 1839, 9. Johanna Adolfii­ na, s. 1841 ja 10. Juha, s. 1845. 7. Fredrik, s. helmik. 16. 1805. — Vaimo, vih. kesäk. 11. 1829, Loviisa Simontytär Kalli, (t. 5,1), s. maalisk. 9. 1805. Muuttavat Kiukaisiin 1830. F. main. Kaliin isäntänä lokakuussa 1834. — Lapsia: Fredrik, s. Eurassa maalisk. 9. 1830. 8. Fredrika (Riika) Sofia, s, kesäk. 2. 1807, k. huhtik. 21. 1886. Naimaton. Mainit, erittäin jaloksi ihmiseksi samoin kuin veljensä Iisakki. 9. Ville, s. helmik. 3. 1811, k. kesäk. 28. 1856. Lukkalan isäntä vuodesta 1833. — Vaimo, vih. kesäk. 5. 1835, ratsutilal­ lisen leski Maija Stiina Juhantytär Ruosteenoja-Lukkala, s. Euran Ruosteenojalla jouluk. 30. 1801, k. Lukkalassa maalisk. 28. 1852. Vanhemmat: tai. Juha Matinp. R. ja Anna Tuomaan-

97) Vrt. Lempi Ahla: m.t. s. 132. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 57

tytär. — Heillä lapset: 1. Marjaana Loviisa, s. 1836, k.s.v., 2. Kalle Vilhelm, s. 1837, k. 1838, 3. Ville Erland, s. 1840. — Vaimo: tai. tytär Kristiina Iisakintr. Lapin Korvolta, s. 1837. Muuttivat Laitilaan 1863 ja 4. Amanda Matilda, s, 1844, k. 1845. 10. Kalle, s. jouluk. 10. 1812, k. elok. 7. 1892. Herastuo­ mari. — K. N. viljelee vaimonsa kotitaloa Mölsiä, joka on 1/2 Katilasta. — Vaimo, vihi. heinäk. 3. 1838, talollisentytär Leena Möisi Sorkkisista, s. kesäk. 22. 1816, k. maalisk. 27. 1882. — Vanhemmat: lautamies Matti Matinp. M. ja Leena Juhantytär Lukkala. — Lapset 1. Kalle, s. 1839, k. 1921. 2. Fredriika Sofia, s. 1841. 3. Juha, s, 1843, k. 1880 ja 4. Kustaa, s. 1845, k. 1867. 11. Lauri, s. elok. 26. 1818, k. (paiseisiin) s.v.

Taulu 20.

V Juha Juhanpoika Nuorante (isä Juha Jp. N. t. 19), s. tou­ kok. 16. 1795, k. (syöpään) helmik. 21. 1854. Ratsutilallinen. J. N. muuttaa huhtik. 16. 1827 Kokemäelle Pukkalan kaptee­ ninpuustellin vuokraajaksi. Sieltä hän palaa lokak. 30. 1834. Hän on kyllä jo elok. 26. 1824 ostanut isältään kotitalon (Ali- Nuoranteen) 933 riikintalarin kauppahinnasta, mutta hän on silti jäänyt Pukkalan vuokraajaksi main v:een. — 1 vaimo, vih. lokak. 12. 1824, Eeva Matintytär, s. Lapissa (T.l.) huhtik. 18. 1797, k. Kokemäen Pukkalassa lokak. 27. 1833. VI Lapset: 1. Juha, s. kesäk. 18. 1825 (t. 21), 2. Kalle, s. helmik. 6. 1827 (t. 23), 3. Iisakki, s. helmik. 7. 1829. Muuttaa Vampulaan, jossa viljelee Isomaan tilaa Punolan kylässä. Myöhemmin hän asuu Ypäjän Mannisten Mattilaa. — Veljekset Iisakki ja Kalle (Suni) myyvät 1857 osuutensa kotitaloon veljelleen Juhalle 1200 ho­ pearuplan hinnasta. 58 Lempi Ahla

J. N:n 2 vaimo, vih. syysk. 30. 1834, talollisentr Maria Tuomaan­ tytär Heikkilä, s. Huittisten Mom­ molan Heikkilässä tammik. 31. 1803. Muutti leskeksi jäätyään poikansa Erlandin kanssa Huitti­ siin. Lapset (Nuoranteella synty­ neet): 4. Ville, s. syysk. 2. 1835, k. (tuhkarokkoon) maalisk. 29. 1837, Kaksoset: Aino (o.s. Houkka) ja Evert 5. Maria Justiina, s. jouluk. 15. Heikkilä. 1838, k. maalisk. 22. 1865. — Mies, vih. lokak. 25. 1858, Juha Kustaa Lukkala, s. elok. 11. 1833, k. lokak. 2. 1906. Ratsutilallinen. — Vanhemmat: ratsutilall. Juha Juhanp. L. ja talollisentr Maija Stiina Juhantr Ruosteen­ oja. — Lapset (Lukkalassa syntyneet): 1. Amanda Maria, s. hei­ näk. 19. 1860. — Mies, vih. 1885, Iisakki Vahe.98) 2. Juha Ernst, s. kesäk. 21. 1862, k. tammik. 17. 1863 ja 3. Juha Ernst, s, helmik. 23. 1865, k. helmik. 5. 1912, ja 6. Erland, jouluk. 15. 1838, k. Huittisten Heikkilässä 1911. E. N. omisti osan Ali-Nuorannetta, ja maalisk. 22. 1860 hän osti sukulaisiltaan Rosendaleilta Yli-Nuoranteen 750 hopearuplan kauppahinnasta.99) Hän möi sen veljelleen Kallelle 1864, jolloin muutti Huittisiin. Siellä hän viljeli äitinsä sukutaloa Heikkilää, jonka hän sai periä enoltaan Tuomas Tuomaanpojalta. — Vaimo: Eeva Stiina Iisakintytär, s. 1845, k. 1911. — Lapsi: Evert, s.

98) Tästä sukuhaarasta kts. Lempi Ahla: m.t. s. 121 ss. 99) Nuoranteen talonarkisto. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 59

1877, (t. 23,2). —Vaimo, vih. 1903, Aino Emilia Houkka, s. 1882. Vil­ jelevät Huittisten Heikkilää v.sta 1911.

Taulu 21.

VI Juha Nuorante (isä Juha Juhanpoika N., t. 20), ratsutilalli­ nen, s. kesäk. 18. 1825, k. marrask. 28. 1881. Muuttaa Kokemäelle 1855, jossa on Pukkalan puustellin vuokraajana vuoteen 1867. Sen ohella, vuodesta 1857, viljelee koti­ taloaan Ali-Nuorannetta. Pitää Ernesti Nuorante. kestikievaria. — Vaimo, vih. Huit­ tisissa lokak. 20. 1859, talollisentr Kustaava Amalia Juhantytär Mailanen, s. Keikyässä marrask. 15. 1838, k. Ali-Nuoranteella syysk. 20. 1912. VII Lapset (Ali-Nuoranteella syntyneet): 1. Juho Ernesti, s. syysk. 13. 1862, k. Helsingissä kesäk. 11. 1932. E. N. osti sisaruksiltaan kotitalon, kauppakirja päiv. lo­ kak. 14. 1881, maksaen kummallekin 4000 markkaa rahassa. Hän viljelee sitä kuolemaansa saakka. E. N. oli heränneitten (»rukoilevaisten») johtomiehiä Eurassa. — Naimaton. 2. Frans Oskari, s. toukok. 5. 1868, (taulu 22). 3. Maria Kustaava, s. helmik. 1. 1877, k. huhtik. 15. 1883. Kustaava N:n 2. mies, vih. jouluk. 27. 1888, taloll. poika, maalari Juho Matinpoika Järvinen Honkilahden Mannilan Ant­ tilasta, s. Honkilahdessa heinäk. 1. 1846, k. huhtik. 10. 1895. Hän oli Kiukaisten kirkkoherra Edvard Varen setä. 60 Lempi Ahla

Taulu 22. VII Frans Oskari Mäntysaari (isä Juha Juhanpoika Nuorante, t. 21), s. Euran Ali-Nuoranteella tou­ kok. 5. 1868, k. jouluk. 25.1945. Vil­ jelee Mäntysaaren tilaa v:sta 1900. Veljensä Ernestin kuoleman jäl­ keen hän v:sta 1932 on viljellyt sen ohella myös kotitaloaan Ali- Nuorannetta. O. M. on ollut Eu­ ran Osuusmeijerin hallituksen jä­ sen ja ajoittain puheenjohtaja. E. Säästöpankin ja Kiukaisten Oskari Nuorante-Mänty saari. ym. kuntain Palovakuutusyhdis­ tyksen hallituksen jäsen. — Vaimo, vih. heinäk. 11. 1904, tilal­ lisentr Anna Karoliina Praadi, s. Huittisissa jouluk. 11 1878, k. Eurassa marrask. 1. 1944. — Vanhemmat: Juha P. ja Karo­ liina Moisio, Punkalaitumelta. VIII Lapset (Euran Mäntysaaressa syntyneet): 1. Anni Mielikki, s. heinäk. 4. 1905. — Mies, vih. jouluk. 18. 1938, Kauko Vihtori Tala, s. Kiikassa elok. 23. 1908. Ylioppilas 1927. YI. oikeustutk. 1935. Varatuomari 1938. Pirkkalan Tuo­ miokunnan notaari 1936—37. Naantalin poliisikomisaario 1937. Marttilan piirin nimismies 1938, Euran 1942. Esittelijä Turun Lääninhallituksessa 1944. Euran verotuslautak. puh.johtaja v:sta 1940. Res-luutn. 1940. — Vanhemmat: taloll. Vihtori T. ja Anna Hannus. — Lapset: 1. Ritva Mielikki, s. 1940, 2. Kirsti Annikki, s. 1941, 3. Eeva Ulla Birgitta, s. 1943 ja Jyrki Kauko Juhani, s. 1945. 2. Markku Oskari, s. elok. 4. 1906. Elää kotitilallaan. 3. Onni Mauri Johannes, s. helmik. 28. 1909, k. maalisk. 12. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 61

1940. — Kokemäen maamieskoulu 1928. V:sta 1932 hoiti isän­ sä omistamaa Ali-Nuorannetta. Otti osaa talvisotaan Sallan ja Vilajoen rintamilla, kaatui Vilajoella. — Vaimo, vih. marrask. 30. 1939, Hilkka Pauliina Löytty, s. Eurajoella kesäk. 18. 1915. Ta­ lousaineiden opettaja Oriveden Kansanopistossa v:sta 1944. — Lapsettomat. 4. Matti Heikki, s. helmik. 24. 1911. Ahlmanin maamies­ koulu 1935. Alikersantti. Otti osaa talvisotaan Summan rin­ tamalla, sitten taisteli Vienan Karjalassa ja Karjalan Kannak­ sella. Ostanut Ali-Nuoranteen isältään 1944. 5. Martta Kyllikki, s. toukok. 9. 1913 ja 6. Frans Erkki, s. maalisk. 10. 1916, k. (tapaturm.) Eurassa maalisk. 21. 1945. Ahlmanin maamieskoulu 1939. Otti osaa talvisotaan Suomussalmella ja taisteli sitten Vienan Karjalassa ja Karjalan Kannaksella. Alikersantti. Osti 1944 isältään puo­ let Mäntysaaren tilasta.

Taulu 23.

VI Kalle Juhanpoika Nuorante (isä Juha Jp. N,, t. 20), s. hel­ mik. 6. 1827, k. maalisk. 30. 1891. Ratsutilallinen. Viljelee vai­ monsa kotitaloa Vähä-Sunia Euran Sorkkisissa 1852—64. Huh­ tik. 30. 1864 päiv. kauppakirjalla K. N. osti veljeltään Erlandilta Yli-Nuoranteen 24.800 markan kauppahinnasta, ja viljeli sitä kuolemaansa asti. Kestikievari. — Vaimo, vih. 1852, talollisen leski Johanna Sofia Iisakintytär Suni, s. Euran Vähä-Sunilla maalisk. 9. 1833, k. Yli-Nuoranteella elok. 25. 1911. (Johanna Sunin 1 mies, vih. kesäk. 27. 1850, ratsutilallisenp. Erland Kus­ taanp. Järvenpää Kiukaisten Laihialta, s. syysk. 16. 1823, k. (keuhkotautiin) vävynä Vähä-Sunilla lokak. 17. 1850.) VII Lapset: 1. Kalle Vihtori, s, Vähä-Sunilla huhtik. 3. 1853, k. Nuoran­ teen Mäkilässä huhtik. 13. 1899. Asui Mäkilän torppaa. — 62 Lempi Ahla

Vaimo, vih. jouluk. 27. 1892, Aleksandra Vilhelmiina Fredri­ kintr, s. maalisk. 3. 1863, k. syysk. 16. 1919.— Lapset: 1. Kaarlo Vihtori, s. 1892, 2. Aina Aleksandra, s. 1894, 3. Niilo Jalmari, s. 1896 ja 4. Fanni Maria, s. 1899. 2. Frans Johan, s. Vähä-Sunilla elok. 23. 1855. Viljelee Houkan tilaa Loimaalla 1878—1917. — Vaimo, vih. marrask. 8. 1877, Anna Liisa Matintytär Knuutila, s. Loimaalla jouluk. 31. 1854, k. huhtik. 14. 1911. — Lapset (Loimaalla syntyneet): 1. Frans Oskari, s. elok. 18. 1878, k. heinäk. 23. 1931. Ylioppilas. — Naimaton. 2. Juho Viljam, s. kesäk. 29. 1880, k. helmik. 21. 1936. — Vaimo, vih. jouluk. 3. 1903, Eliina Vilhelmiina Klemelä Loimaan Hattulasta, s, elok. 1. 1879, k. toukok. 6. 1927. 3. Aina Emilia, s. toukok. 18. 1882. — Mies, vih. heinäk. 28. 1903, tilalli­ nen Evert Heikkilä (t. 20,6). 4. Vappu, s. 1884, k. 1885, 5, Ed­ vard, s. 1886, k. 1887. 6. Väinö, s, 1888, k. 1889. 7. Hilda Maria, s 1890, k. s, v. 8. Urho, s, 1891, k. 1892. 9. Maria Heleena, s. heinäk. 31. 1893, k. helmik. 21. 1921. — Mies. vih. lokak. 3. 1918, Frans Johan Kyty, s. Ypäjällä huhtik. 1. 1886. 10. Elsa Eliisa, s. 1895, k. 1899 ja 11. Hilda Josefiina,s, lokak. 13. 1897, k. kesäk. 13. 1911. 3. Erland, s. Vähä-Sunilla lokak. 8. 1857, k. lokak. 23. 1863. 4. Edvard, s, elok. 2. 1860 (taulu 24). 5. Matilda Johanna, s. Vähä-Sunilla lokak. 30. 1862. Elää naimattomana Yli-Nuoranteella. 6. Amanda Maria, s. Yli-Nuoranteella kesäk. 1. 1869, k. huhtik. 6. 1878.

Taulu 24.

VII Edvard Nuorante (isä Kalle N., t 23), s. Vähä-Sunilla elok. 2. 1860, k. syysk. 3. 1915. Ratsutilallinen. Kunnanesimies. Pappilan virkatalolautakunnan puheenjohtaja. Kunnalliskodin rakennustoimikunnan, meijerihallituksen ja Euran ja Kiukais- Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 63

Edvard Nuorante reserviläisenä. Amanda Nuorante, o.s. Vahe.

ten Säästöpankin hallituksen jäsen. Kestikievarin pitäjä. E. N. osti 1890 isältään kotitalon (Yli-Nuoranteen) 13.000 markan kauppahinnasta ja viljeli sitä kuolemaansa asti. — Vaimo, vih. heinäk. 5. 1892, ratsutilallisentytär Amanda Serafia Vahe, s. Turajärvellä syysk. 3. 1862, k. Yli-Nuoranteella heinäk. 19. 1936. — Vanhemmat: ratsutilall. Juha Juhanpoika Jaakkola-Vahe ja Karoliina Vilhelmiina Iisakintr Soupas, Vähä-Vaheelta.100) — A. N. hoiti kotitaloa leskenä 9 vuotta. VIII Lapset (Yli-Nuoranteella syntyneet): 1. Suoma Amanda, s. maalisk. 31. 1893, k. heinäk. 2. 1895. 2. Saima Maria, s. marrask. 18. 1894, k. syysk. 24. 1905. 3. Paavo Edvard, s. heinäk. 11. 1896, (taulu 25). 4. Niilo Konrad, s. marrask. 12. 1897, k. syysk. 7. 1905. 5. Amanda Elisabet (Liisa) s. elok. 6. 1899. — Mies, vih. Eurassa kesäk. 29. 1922, maanviljelijä Lauri Väinö Junnila, s. Luvialla toukok. 21. 1894, k. Vihdissä lokak. 28. 1938. — Heillä

100) Tästä sukuhaarasta, kts. Lempi Ahla m.t. s. 119 ss. - 64 Lempi Ahla lapset: 1. Matti Uolevi, s. Eurassa huhtik. 29. 1923, 2. Maija An­ nikki Amanda, s, Vihdissä, maalisk. 3. 1928 ja 3. Heikki Lauri Kalevi, s. Vihdissä maalisk. 3. 1936. 6. Kaarlo Antero, s. maalisk. 5. 1901 (taulu 26), 7. Aarne Edvard, s. marrask. 24. 1902. — Vaimo, vih. Vesi­ lahdella heinäk. 24. 1937, Laina Leiponen, s. Vesilahdella tam­ mik. 26. 1902. — Heillä lapset: 1. Aarne Matti Juhani, s. Ylö­ järvellä kesäk. 12. 1938, 2. Eeva Laina Maria, s. Ylöjärvellä lokak. 20. 1939, 3. Veli Martti Johannes, s. jouluk. 29. 1942 ja 4. Seppo Ossi Olavi, s. Vesilahdella kesäk. 4. 1944, 8. Eino Robert, s. kesäk. 8. 1904, k. helmik. 14. 1906, ja 9. Heikki Ilmari, s. tammik. 15. 1906, (taulu 27).

Taulu 25.

VIII Paavo Edvard Nuoranne 101) (isä Edvard N. t. 24), s. Yli- Nuoranteella heinäk. 11. 1896. Viljelee kotitaloaan vuodesta 1924. Kirkkovaltuuston jäsen. Pappilan virkatalolautak. jäsen 1933—45 ja sen puheenjohtaja v:sta 1937. Kunnanvaltuuston jäsen ja varapuheenjohtaja vuodesta 1944. Kansakoulun johto­ kunnan jäsen yli 20 v. ja puheenjohtaja vuodesta 1942. Euran yhteiskoulun kannatusyhdistyksen johtok. puheenjohtaja vuo­ desta 1943. Rauman Osuuskauppapiirin piiritoimik. jäsen vuo­ desta 1944. Os. Oman Kaupan hallintoneuvoston puheenjohta­ ja, meijerihallituksen puheenjohtaja ja Toras Oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1930—. — Vaimo, vih. elok. 16. 1924, taloll. tytär Laura Aliina Ruosteenoja, s. Euran Ruosteenojalla huhtik. 22. 1902. — Vanhemmat: tilall. Kaarlo Matinpoika R., s. kesäk. 21. 1855, k. elok. 20. 1931 ja tilall. leski Sofia Vilhelmiina Matin- tytär Pietilä.

101) Nuoranteen nykyinen polvi on muuttanut vanhan Nuorante-ni­ men muotoon Nuoranne. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 65

Paavo Nuoranteen suurperhe.

IX Lapset: 1. Helvi Martta Annikki, s, Yli-Nuoranteella heinäk. 26.1925, 2. Veikko Edvard, s. Yli-Nuoranteella lokak. 1. 1926, 3. Eeva Laura Kyllikki, s, Yli-Nuoranteella tammik. 13.1928, 4. Paavo Antti Olavi, s. Yli-Nuoranteella huhtik. 16. 1929, 5. Eero Kaarlo Kalevi, s. Noormarkussa kesäk. 3. 1931, 6. Pekka Juhani, s. Helsingissä tammik. 15. 1934, Kaksoset: 7. Aila Tuulikki, s. Turussa elok. 24. 1935, 8. Aimo Sakari, s. Turussa elok. 24. 1935, 9. Marja Mielikki, s. Porissa helmik. 7. 1943.

Taulu 26.

VIII Kaarlo Antero (Antti) Nuoranne (isä Edvard N. t. 24), s. Yli-Nuoranteella maalisk. 5. 1901. Päivölän maamieskoulu 1924. Maataloustuottajain Euran paikallisos. puheenjohtaja v:sta 1931. Jäsen kirkko- ja kunnanvaltuustoissa v:sta 1934. 5 66 Lempi Ahla

Viljellyt omistamaan­ sa Krannilan tilaa v:sta 1928, ja Vähä-Vaheen tilaa, jonka A. N. osti enoltaan Kalle Vaheel- ta,102) v:sta 1939. — Vaimo, vih. elok. 14. 1926, pikkuserkkunsa Salme Synnöve Sou­ pas,103) s. maalisk. 30. 1906. Päästötodistus Salme (o.s. Soupas) ja Antti Nuoranne- Kokemäen yhteiskou­ Vähä-Vahe. lun keskikoulusta 1922, Orimattilan emäntäkoulusta 1926. — Vanhemmat: ratsutilalli­ nen Nestori Anselm Soupas, s. Euran Souppaalla kesäk. 2. 1876, k. (sydänhalvaukseen) marrask. 19. 1924 ja Riika Tuulikki Ahlgren, s. Tyrvännössä huhtik. 21. 1879, k. Porissa lokak. 14, 1940.

IX lapset: 1. Erkki Antero, s. Raumalla kesäk. 3. 1927, k. Helsingissä toukok. 9. 1928, 2. Antti Tapani, s. Noormarkussa syysk. 5. 1935, 3. Salme-Maija Kaarina, s. Porissa elok. 11. 1939, k. kesäk. 16. 1941, 4. Vappu Ritva Tuulikki, s. Porissa toukok. 2. 1941, k. tam­ mik. 28. 1943, ja 5. Eeva-Liisa Eliina, a Porissa heinäk. 5. 1943.

102) Vahen suku kts. Lempi Ahla: m.t. s, 119 ss. 103) Tästä sukuhaarasta kts, L e m pi Ahla: m.t s. 145. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 67

Heikki Nuoranne. Vappu Nuoranne, o.s. Keskinen.

Taulu 27.

VIII Heikki Ilmari Nuoranne (isä Edvard N. t. 24), s. Yli- Nuoranteelta tammik. 15. 1906. Toras Oy:n Torasjoen sahan metsäpäällikkö vuodesta 1930 ja isännöitsijä vuodesta 1934. Suojärven kunnanvaltuuston jäsen 1937—. Torasjoen kansa­ koulun johtokunnan puheenjohtaja 1935—. Suojärven suo­ jeluskunnan esikunnan jäsen 1934—44. Sortavalan Sk.piiri- esikunnan vai. jäsenenä 1942—44. Suojärven Aseveliyhdistyk­ sen puheenjohtaja 1942—. Karjal. Aseveljien Liiton hallituk­ sen jäsen 1943 —. Suojärven kirkkovaltuuston jäsen 1934 —. Suojärven Krist. yhteisk. työkeskuksen kannatusyhdistyksen johtok. jäsen 1933 —. Suojärven yhteiskoulun kannatusyhdis­ tyksen johtok. jäsen 1936 —. — Vaimo, vih. Kalvolassa mar­ rask. 17. 1934, sairaanhoitajatar Vappu Keskinen, s. Helsingissä toukok. 4. 1907. Kirurgin sair. hoit. kurssi 1931. Suojärven kun­ nansairaalan ylihoitajatar 1931—32. Punaisen Ristin sairaalan 68 Lempi Ahla

assistenttihoitaja 1932—34. — Vanhemmat: asemapäällikkö Taa­ vetti Vihtori Keskinen, s. Ikaalisissa toukok. 3. 1879 ja Selma Maria Lindroos, s. Tuusulassa marrask. 15. 1884. IX. Lapset: 1. Hilkka Vappu Kyllikki, s. Suojärvellä lokak. 24. 1935, 2. Leena-Maija Amanda, s. Suojärvellä kesäk. 4. 1937. 3. Maire Hanna Kaarina, s. Porissa helmik. 26. 1942, ja 4. Aino Liisa Eliina, s. Suojärvellä helmik. 2. 1944.

IV Abraham Nuorante (Vanhemmat: Juha Eskola-Nuorante ja Stiina Häggroth, t. 6), s. Euran Nuoranteella toukok. 12. 1780, k. (punatautiin) kesäk. 23. 1837.104) Ratsutilallinen. Vil­ jelee Yli-Nuorannetta (»Nuorante öfvergård») vv. 1807—34. — Vaimo, vih. lokak. 17. 1803, tilallisentr Britta Uotila Kauttualta, s. lokak. 25. 1784, k. (lavantautiin) kesäk. 15. 1837. — Vanhem­ mat: Simo Simonp. U. ja Briitta Juhantr Simula Turajärveltä.

— Abrahamin puumerkki::

V Lapset (Yli-Nuoranteella syntyneet): 1. Leena Loviisa, s. heinäk. 30. 1804, k. (punatautiin) elok. 7. 1809, 2. Abraham, s. toukok. 15. 1807, k. (punatautiin) elok. 26. 1809,

104) Abraham Nuoranteen suurperhe oli kovien koettelemusten alainen. Sotavuonna 1809 elokuussa kuoli kaksi vanhinta lasta peräkkäin punatautiin. Samana sotavuonna synt. kolmas tytär kuoli kuusi vuotta myö­ hemmin tulirokkoon, johon tautiin niinikään kuoli kodin kuopus, yhdes­ toista lapsi Abraham v. 1835. Mutta Nuoranteen talo oli muuttunut oikein »kuoleman esikartanoksi», kun siellä kesäkuussa 1837 kuolee peräkkäin äiti, isä ja 22-vuotias Riika-tytär lavantautiin. — Kaiken lisäksi Abrahamin poika Juha hukkui 1853. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 69

3. Maria Kristiina, s. huhtik. 8. 1809, k. (tulirokkoon) syysk. 23. 1815, 4. Juha, s, jouluk. 26. 1810, k. (hukkui) helmik. 25. 1853. — J. N. viljelee kotitaloaan v:sta 1834, jolloin hän vanhemmiltaan osti sen 700 liikintalarista. Tammik. 22. 1841 hän myi sen Kalle-veljelleen. — Naimaton. 5. Kaisa Liisa, s. tammik. 17. 1813, k. Honkilahdessa hel­ mik. 23. 1888. K. viljeli Honkilahden Kirkkolaa vv. 1844—88. — Naimaton. 6. Riika, s. tammik. 21. 1815, k. (lavantautiin) kesäk, 24. 1837, 7. Agata, s. helmik. 17. 1817. Muutti Eurajoelle marrask. 16. 1845,105) 8. Kalle, s. helmik. 1. 1819 (t. 29). Muutti Eurajoelle mar­ rask. 16. 1846, 9. Iisakki, s. helmik. 17. 1821. Ontuva. Muutti Eurajoelle marrask. 16. 1845, 10. Maria Loviisa (Maija), s. syysk. 7. 1823. Muutti Eura­ joelle marrask. 16. 1845, 11. Abraham, s. toukok. 14. 1825, k. (tulirokkoon) kesäk. 21. 1835.

Taulu 29.

V Kalle Nuorante-Jaakkola (isä Abraham N. t. 28), s. Euran Yli-Nuoranteella helmik. 1. 1819, k. Eurajoen Lapijoen Jaakko­ lassa syysk. 20. 1855. — Ratsutilallinen. K. N.-J. viljelee koti­ taloaan Yli-Nuorannetta vv. 1841—44. Helmik. 17. 1844 hän

105) »Juuselan mamman» (t. 29) kertoman mukaan olisi Agata ollut Eurajoen Hankkilan Munkkilan emäntänä. Munkkilaissa asuivat myös Iisakki ja Maija Loviisa. V.m. oli myöhemmin ollut naimisissa Lapi­ joen Heinilän Mäkelän torpanpojan Juhan kanssa. (Tiedot on antanut toht. Yrjö Launis, Eurasta.) 70 Lempi Ahla myi sen isänsä serkulle sotakamreeri Niilo Kustaa Holmbergille (t. 12) 2057 hopearuplasta. Seuraavana vuonna hän muutti Eurajoelle, josta osti Lapijoen Jaakkolan tullinhoitaja Samuel Södermannilta 2400 hopearuplan hinnasta ja viljeli sitä kuo­ lemaansa saakka. — Vaimo, vih. heinäk. 14. 1847, serkkunsa Iisakki Nuorante-Souppaan tytär Johanna Fredriika Soupas, s. Euran Souppaalla jouluk. 16. 1825, k. Eurajoen Jaakkolassa syysk. 25. 1879. — Vanhemmat, ratsutilall. Iisakki Juhanp. Nuorante-Soupas ja Agata Juhantr Soupas, (kts. t. 19,2).106) VI Lapset (Eurajoen Jaakkolassa syntyneet): 1. Johanna Fredriika, s. jouluk. 14. 1847 (t. 30) ja 2. Agata Sofia, s. huhtik. 18. 1849, k. Euran Juuselassa maa­ lisk. 7. 1936. — Mies, vih. tammik. 19. 1866, Juha Juhanp. Saar­ lund-Juusela, s. Eurajoen Saaren kylän Maijalassa syysk. 24. 1841, k. Euran Juuselassa jouluk. 14. 1933. Ratsutilallinen. Vil­ jelivät Juuselan ratsutilaa Euran Sorkkisissa vv. 1892—1911.107)

Taulu 30.

VI Johanna Fredriika Jaakkola (isä Kalle Nuorante t. 29), s. Lapijoen Jaakkolassa Eurajoella jouluk. 14. 1847, k. marrask. 13. 1919. — Mies, vih. kesäk. 1. 1869, talollinen Markus Mar­ kuksenpoika Markkula-Jaakkola, s. Kiukaisissa maalisk. 15. 1833, k. Eurajoella syysk. 17. 1911. M. J. oli Lapijoen Jaak­ kolan isäntänä vv. 1869—1903. Jaakkolan yhteydessä hän vil­ jeli Yli-Unkia Taipaleen kylässä. V:sta 1903 hän asui v.m. tilaa kuolemaansa asti. VII Lapset (Eurajoen Jaakkolassa syntyneet): 1. Johan Markus, s. huhtik. 10. 1870, k. Raumalla (aivohal­ vaukseen) helmik. 7. 1929. 2. Fredriika (Riika) Vilhelmiina, s. tammik. 27. 1872,

106) Kts. Lempi Ahla: m.t. s. 86 ja 135 ss. 107) Tästä sukuhaarasta kts. Lempi Ahla: m.t. s. 109 ss. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 71

3. Kustaa Nestor, s. kesäk. 3. 1873, k. Eurajoella (aivohalv.) heinäk. 11. 1940. 4. Mikko Edvard, s. tammik. 16. 1875, k. Eurajoella (aivo­ halv.) maalisk. 30. 1939. 5. Frans Fredrik, s. syysk. 30. 1876, k. lokak. 6. 1902. — Nai­ maton. 6. August Rikhard, s, kesäk. 2. 1878, k. Eurajoella (keuhko­ kuum.) heinäk. 8. 1918. 7. Eemil Roobert, s. maalisk. 20. 1880, k. Raumalla (aivo­ halv.) marrask. 29. 1943, 8. Dagmar Aleksandra, s. marrask. 26. 1881, 9. Kaarle Jalmari, s. tammik. 1. 1885 (t. 31), 10. Väinö Anselm, s. huhtik. 13. 1886, k. tammik. 25. 1893, 11. Akseli Roopert, s, maalisk. 30. 1888, k. maalisk. 15. 1889 ja 12. Akseli Julius, s. maalisk. 8. 1890.108)

Taulu 31.

VII Kaarle Jalmari Jaakkola (äiti Johanna Fredrika Nuo­ rante t. 30), s. Eurajoella, Lapijoen Jaakkolassa tammik. 1. 1885. — Ylioppilas (Satak.) Rauman yhteislyseosta 1905. Fil. kand. 1909. Fil. lis, 1921. Tutkimusmatkoja Ruotsiin 1912 ja 1914, ja Saksaan 1932. Helsingin Kallion Yhteiskoulun johtaja 1912 —1932. Suomen historian professori 1932. — Suom. Kirjall. Seuran johtokunnan lisäjäsen v:sta 1928. Suom. Hist. Seuran tutkijajäsen 1922. Suom. Kirkkohist. Seuran johtokunnan jä­ sen v:sta 1925. Suom. Tiedeakatemian jäsen 1933. Suom. Mui­ naismuistoyhdistyksen työjäsen 1933. Historiallisen Aikakaus­ kirjan päätoimittaja 1935. — Julkaisut: Pyhän Eerikin pyhi-

108) Jaakkolan sukuhaarasta kts. Lempi Ahla: m.t. s. 108 ss. 72 Lempi Ahla

mystradition, kultin ja le­ gendan synty 1921. — Pirkkalaisliikkeen synty 1923. — Pohjois-Sata­ kunnan vanha eräkult­ tuuri 1925. — Suomen muinaiset valtarajat vuo­ teen 1323, 1926. — Ku­ ningas Maunu Eerikinpo­ jan unionipolitiikasta 1928. — Vanhimmat his­ torialliset kopiokirjamme 1931. — Suomen var­ haishistoria 1935, Suo­ men varhaiskeskiaika 1938, Suomen historian ääriviivat 1940, Suomen sydänkeskiaika 1944. Jalmari Jaakkola. Joukko artikkeleita Hist. Arkistossa, Hist. Aikakauskirjassa ja Suomen Kirkkohistorial­ lisen Seuran julkaisuissa. — Vaimo, vih. kesäk. 16. 1915, Katie Augusta Ernstine Jansson, s. Chicagossa kesäk. 10. 1891. Käy­ nyt yhteiskoulua Chicagoissa, Worcesterissa ja New Yorkissa. — Vanhemmat: insin. Karl Ernst Ossian J., s. Turussa huhtik. 6. 1867 ja Augusta Amanda Akenberg, s. Turussa toukok. 16. 1868.

VIII Lapsi: Kate Lilian, s. Helsingissä maalisk. 10. 1918. Ylioppilas 1937. — Mies, vih. kesäk. 7. 1941, maisteri Pentti Pajunen, s. Diags­ fjärdissä tammik. 15. 1918. Poimintoja euralaisesta Nuorante-suvusta 73

PAINAMATTOMIA LÄHTEITÄ.

Asiakirjoja Euran Nuoranteen ja Vähä-Vaheen, Eurajoen Jaakkolan, Lapin Isotalon ja Kirkkalan ym. talonarkistoissa. B o r e a 1 i s k a N a t i o n e n 1640—'1846. Yliopiston kirjasto. Karttoja Maanm. Hallituksessa: Olavi Mortin kartta »Geomet­ risk Affrättningh öfver stoor Wahe gårdh som för detta hafer warit Sätterj. Anno 1696». — Jean Åhmanin: »Nuorante rusthälls och Wahe augments­ hemmans ägor 3/3 1773». — Johan Forseliuksen kartta 20/5 1806. Kirkonkirjoja Askolan, Euran, Eurajoen, Köyliön, Luvian, Porin, Porvoon, Rauman, Ruokolahden, Taivassalon, Uudenkaupungin, Vehmaan, Virolahden ym. seurakunnissa. Maa- ja manttaalikirjoja, tilikirjoja Valtionarkistossa ja Turun maakunta-arkistossa. Nordlundin suvun hallussa olevia sukutauluja ja -karttoja. Pesänkirjoitusluetteloita Valtionarkistossa ja Turun M.A:ssa. Rabben kokoelmat, Hist. Seuran. S a t a k u n d a N a t i o n s matrike 1. Yliopiston kirjasto. Suvun kirjekokoelmia ja muistelmia. Tuomiokirjoja Valtionarkistossa. Turun yliopiston konsistorin protokollat 1790-luvulla. Yliopiston kirjasto.

PAINETTUJA LÄHTEITÄ.

Ahl a, Lempi: Soupas. Ratsutila ja suku. Helsinki 1935. A k i a n d e r, Mathias: Herdaminne för forna Wiborgs och nuvarande Bärgå stift. I—II. Helsinki 1868. Bergholm, Axel: Sukukirja I—II. Helsinki 1901. Biograafinen Nimikirja. Helsinki 1879—83. Boström, H. J.: Wasa Hofrätts presidenter, ledamöter och tjänste­ män. Helsinki 1915. Carpelan, Tor: Helsingfors Universitets studentmatrikel 18281—18Ö2. Helsinki 1930. — » — Ättartavlor. Helsinki 1942, Carpelan-Tudeer: Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet v:sta 1828. I—II. Helsinki 1925, 1940. Colliander, O. J.: Suomen kirkon paimenmuisto I—II. Helsinki 1910—18. Cederberg, A. R.: Vanhan-Suomen ja muun Suomen välinen yhteys Uudenkaupungin rauhan jälkeen. Suom. Sukututk. seuran vuosikirja XVIII. E1genstierna, Gustaf: Svenska Adelns Ättartavlor. I—IX. Tuk­ holma 1925—36. Finlands minnesvärdamän. Helsinki 1863—57. 74 Lempi Ahla

Genealogia Sursi11iana, Helsinki 1850. Granit-Ilmoniemi: Porin kaupungin porvareilta ja kauppiaita 1600—1880. Grotenfelt, K.: Piispa Paavali Juustenin jälkeläisistä. Sukututki­ musseuran vuosik. 1:9. Hausen: Finlands Medeltidsuskunder I—VIII. Helsinki 1910—33. Hartman, T.: Borgå Stads historia. I—III. Porvoo 1906—08. Ja1ava, Emil: Liber Scholae aboensis. Sukututkimus julkaisuja IX. Helsinki 1933. Jutikkala-Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat I—II. Hel­ sinki 1939, 1941. Jäntere, Kaarlo: Porin triviaalikoulun oppilasluettelot. Sukutut­ muss. julkaisuja II. Helsinki 1926. Johansson, Gunnar: Suomen piirilääkärit 1749—1927. Sukututki­ mus®, julkaisuja VI. Helsinki 1928. Kansallinen Elämäkerrasto I—V. Porvoo 1927—34. Kannel, Väinö: Viipuriin Hovioikeus 1889—1989. Viipuri 1939. Lagus, Vilhelm: Åbo Akademis Studentmatrikel I—II. Helsinki 1891. Lagus, Wilhelm Gabriel: Finska Adelns Gods och Ätter. Hel­ sinki 1860. Lund, Stig: Pesonius. Suom. Sukututk. seuran vuosik, XVI. Lähteenoja, Aina: Piirteitä Lähteenojan rälssitilan vaiheista. Sa­ takunta V. Nordlund, K. Ivar: Släkten Nordlund av . Waasa 1927. Oraval a, A u k., Mauno Rosendal. Porvoo 1922. Poppius, Liisa: Rosendal. Uusi Sukukirja I. Helsinki 194$. Ramsay, Jully: Frälsesläkter i ùntili stora ofreden I—II. Helsinki 1909. Ruutu, Y. O.: Kamariviskaali Antti Jaakonpoika Äimän elämä ja toi­ minta. Hist. Ark. XXII. Schauman, K. F. J.: Finlands Jurister är 1879. Helsinki 1879. Soininen, Gunnar: Frans Johan Rabbe henkilöhistorioitsijana. Sukututkimusseuran vuosik. XXV. Spåre, G. A.: Biografiska Anteckningar om Kejserliga Regerings— Konseljens eller Senatens för Finland ordförande och Ledamöter 1809—1877. Helsinki 1878. Strandberg, C. H: Åbo stifts herdaminne I—II. Turku 1832h—34. Suomen Sukututkimusseuran vuosikirjat. Wasastierna, Oskar: Finska Adelns Ättartavlor. Porvoo 1879—80. Westerlund, A. W.: Åbo Hovrätts presidenter, ledamöter och tjäns­ temän. 1623-1928. Turku 1923. W i 1 s k m a n, A11e: Släktbok. I—II. Helsinki 1912-33». K. Virkkala

Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa.

Satakunnan taloudellisessa elämässä ja sen kehityksessä näyttelee Kokemäenjoki sangen tärkeää osaa. Jo varhaisista ajoista alkaen on maatalous ollut Kokemäenjokilaaksossa kor­ kealle kehittynyttä ja nykyäänkin muodostavat jokilaakson ta­ saiset viljelyslakeudet erään maamme tärkeimpiä viljan yli­ tuotantoalueita. Rinnan maatalouden kehityksen kanssa on alueella viime vuosikymmeninä ja erikoisesti juuri viime vuo­ sina saanut teollisuus yhä merkittävämpää jalansijaa. Teolli­ suudelle elintärkeän käyttöenergian saannin ratkaisemiseksi ovat useimmat Kokemäenjoen kosket osoittautuneet sopiviksi. Äetsässä, Kokemäellä ja Harjavallassa on useita suuria voima­ laitoksia syntynyt koskien partaille, mistä helposti voidaan käyttövoimaa siirtää Porin elpyvän teollisuuskeskuksen tar­ peiksi. Myös liikenne-elämä on hyvin suuressa määrässä kes­ kittynyt jo vanhastaan Kokemäenjokilaaksoon. Joen eteläpuo­ lella Huittisten—Harjavallan kautta kulkevan harjujakson liikenteellinen merkitys on moottoriajoneuvojen tultua käytän­ töön suuresti vähentynyt, mutta liikenteelliset valtaväylät, maantiet ja rautatie, noudattavat vieläkin sangen tarkasti Ko­ kemäenjoen suuntaa. Huomioonottaen Kokemäenjoen tärkeän merkityksen ei ainoastaan Satakunnan, vaan myös koko maamme elinkeinoelä- 76 K. Virkkala män kehityksessä, on paikallaan luoda lyhyt yleiskatsaus joen syntyyn ja siihen geologis-historialliseen kehitykseen, jonka kautta Kokemäenjoki on nykyiset piirteensä saavuttanut. Kun mannerjäätikkö nykyisen tietämyksemme mukaan kah­ deksannen esikristillisen vuosituhannen aikana perääntyi Etelä- Satakunnasta, joutui maa täällä kokonaan veden peittoon. Man­ nerjäätikön painosta vapautunut maankuori rupesi tällöin nou­ semaan ja tätä maankohoamista jatkuu tunnetusti vielä tänä päivänä, kuten meren rannikolla olevat vedenpinnan korkeus­ mittaushavainnot osoittavat. Aluksi oli tämä maankohoami­ nen sangen nopeaa, useita metrejä, toisinaan jopa kymmeniä metrejä vuosisadassa, mutta on senjälkeen tasaisesti vähentynyt, niin että se nykyään esim. Reposaaren kohdalla on 74 sm sa­ dassa vuodessa. Sinä aikana, jolloin Etelä-Satakunta oli vielä veden peitossa, ei luonnollisestikaan ollut olemassa Kokemäenjokea. Niillä tie­ noilla, missä nykyinen joki Tyrvään Liekovedestä alkaa, oli me­ ren ulappa, jonka syvyys alkuaikoina oli yli 100 m. Nopean maankohoamisen johdosta jääkauden jälkeisen ajan alkuaikoina rupesi maata kuitenkin vähitellen paljastumaan veden peitosta ja n. kolmen vuosituhannen kuluttua jäätikön perääntymisestä Etelä-Satakunnasta oli maa kohonnut jo niin paljon, että Ko­ kemäenjoen ensimmäiset kosket Tyrväällä, Kaukolan- ja Tyr­ väänkylänkosket syntyivät ja Liekovesi—Kulovesi-järvien pin­ nat kohosivat merenpinnan yläpuolelle. Tämä tapahtuma mer­ kitsee samalla myös Kokemäenjoen syntyä. Liekoveden ny­ kyinen vedenpinta on 56,3 m merenpinnan yläpuolella. Jos otamme huomioon, että Kaukolan—Tyrväänkylän kosket ovat vuosituhansien kuluessa jonkin verran kuluneet ja syventyneet ja että ihminen on koskien perkaustoiminnallaan aiheuttanut järvissä vedenpinnan laskua, voidaan pitää todennäköisenä, että joen syntyessä meren pinta oli sillä tasolla, mikä nykyisin on Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 77 n. 60 m m.p.y. Historialliseksi ajanlaskuksi muutettuna saa­ daan joen syntyajaksi n. v. 4500 e.Kr. Kokemäenjoen synty ei tapahtunut minkään suuren luon­ nonmullistuksen tai vedenpurkauksen yhteydessä, kuten oli asian laita esim. Kymijoen ja Vuoksen syntyessä, vaan rauhalli­ sesti ja hitaasti, useiden vuosikymmenien kuluessa rupesivat ensimmäiset virranväreet Liekoveden länsipäähän ilmestymään. Kokemäenjoen synty tapahtuu geologisen ajanjakson alussa, joka Itämeren historiassa tunnetaan Litorinakauden nimellä. Tunnusmerkillistä tälle ajalle on, että ilmasto Satakunnassakin oli jonkin verran lämpimämpää ja suotuisampaa kuin nykyisin. Tämä käy ilmi ennenkaikkea soiden turvekerroksista tavatuista puiden jätteistä. Kun Etelä-Satakunnan metsistä tällä hetkellä on n. 85 % havupuumetsiä ja 15 % lehtipuita, olivat suhteet Litorina-aikana lähes päinvastaiset, kuten Tyrväältä, Kiikasta, Huittisista ym. Etelä-Satakunnasta tutkittujen soiden turpeet osoittavat. Lehtipuista oli koivu luonnollisesti yleisin, mutta myös leppää kasvoi silloin Kokemäenjoen rannoilla monin ver­ roin enemmän kuin nyt ja eräät eteläiset puulajit, kuten jalava, pähkinäpensas ja lehmus, joita nykyään hyvin harvinaisina kasvaa Kokemäenjoen tienoilla, muodostivat Litorina-aikana 3—5 % metsien puista. Toinen huomattava piirre Litorinakautena oli, että Sata­ kunta sai tällöin ensimmäiset asukkaansa. Ilmaston lämpimyys ilmeisesti suosi tämänaikaisen kivikautisen väestön leviämistä ja Tyrväästä tunnetaankin pari kivikautista asuinpaikkaa, lisäksi täältä tehdyt lukuisat kivikautiset esinelöydöt osoittavat, että asutusta jo silloin oli Kokemäenjoen rannoille levinnyt ja että ihmissilmät kenties ovat olleet näkemässä Kokemäenjoen synty- tapahtumaa.1)

1) Rautaveden rannalta Tyrväältä tunnetaan kivikauden asuinpaikkoja: Haapakallio (tutkittu v. 1937) ja Stormin kylän Eko (tutk. 1940—41). 78 K. Virkkala

Kuva 1. Meren rantaviivan asema Ko­ kemäenjokilaaksossa puolituhatvuotisin väliajoin. Viiva A B Huittisissa esittää poikkileikkauksen, kuva 2, sijaintia.

Heti syntymisensä jälkeen Kokemäenjoki alkoi kuluttaa alustaansa, ennenkaikkea siinä olevia irtaimia maalajeja. Näitä aineksia joki kuljetti mukanaan ja kerrosti suistomaaksi eteensä. Kuten kartalta kuva 1, jossa on kuvattu Kokemäenjoen suun asema puolituhatvuotisin väliajoin, käy ilmi, tapahtui maanko­ hoamisen johdosta aiheutuva maa-alan lisäys Kokemäenjoen suussa alkuvaiheessa melko hitaasti, ensimmäisen tuhannen vuo­ den kuluttua oli sen suu siirtynyt vain n. 11—12 km, kun sen­ sijaan seuraavan 500 vuoden kuluessa oli jokisuu jo siirtynyt Kokemäen puolelle n. 20 km päähän. Näin ollen jäi joen van­ himpien suistojen osuus nykyisessä maisemassa sangen pieneksi ja joen kuluttamien ja kuljettamien ainesten kerrostumista ta­ pahtui etupäässä nykyisen Huittisten tasangon tienoilla, minne myös etelästä laskeva Loimijoki, jonka suu Kokemäenjoen syn­ tyessä oli jossain Huittisten—Vampulan rajoilla, jo paljon aikai­ semmin oli tuonut aineksiaan. Kokemäenjoen yläjuoksu Huittisten tasangolle saakka on verraten koskista ja joen äyräiltä kohoaa maanpinta sangen Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 79 nopeasti saavuttaen 1—2 km etäisyydellä joesta jo n. 80—100 m korkeuden. Ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että tämä V-muo­ toinen laakso olisi joen kuluttamaa ja muodostamaa. Asian laita on kuitenkin ilmeisesti niin, että laakso, jossa Kokemäen­ joen yläjuoksu virtaa, kuuluu osana suureen kallioperän mur­ roslaaksosysteemiin, jossa lisäksi sijaitsevat Kulovesi—Rauta­ vesi, Nokian virta, Tampereen Pyhäjärvi ja Kangasalan Kauk­ järvi. Ahtaammassa mielessä jokilaakso käsittää siten vain sen muutaman metriä korkean törmän, joka on syntynyt joen vähi­ tellen kuluttaessa alustansa irtaimia maalajeja. Kuten edellä mainittiin kerrostuivat Kokemäenjoen tuomat ainekset alkuvaiheessa suurimmaksi osaksi nykyisen Huittisten tasangon tienoille, missä laaja kallioperän vajoama- ja murtu­ ma-alue muodosti sopivan altaan paksujen savi- ja hiekkaker­ rosten syntymiselle. Pääosa Huittisten tasangon jokikerrostu­ mista on kuitenkin Loimijoen tuomaa, joka on iältään paljon vanhempi ja joka kulkee suurimmaksi osaksi laajojen savi­ seutujen halki, missä jokikulutukselle on runsaasti tarjolla ir­ taimia maalajeja. Jo Loimijoen savisenharmaa vesi eroaa huo­ mattavasti Kokemäenjoen paljon kirkkaammasta vedestä. Kartalla kuva 2 on esitetty poikkiprofiili Huittisten tasangon kerrostumista osaksi Riihiahon2) vuosisadan alussa tekemien porausten, osaksi tämän kirjoittajan tutkimusten perusteella. Profiilin sijainti selviää kartasta kuva 1. Samalla profiili va­ laisee Huittisten suurten jokivarsisoiden syntyä ja Kokemäen­ joen osuutta siihen. Profiilissa kiintyy huomio ennenkaikkea kerrostumien suu­ reen vahvuuteen. Pääosassa profiilia jatkuvat savet ja savi-

2) Riihiaho, E. Maantieteellisiä havaintoja Kokemäenjoen varsilta, I. Kokemäenjoesta ja sen laaksosta. Maant. Yhd. aikakauskirja, vuosikerta 23, Helsinki, 1911. 80 K. Virkkala

Kuva 2. Huittisten jokivarsisoiden poikkileikkaus pitkin linjaa AB, kuva 1. maiset kerrostumat yli 15 m syvyyteen. Saveksi merkitystä kerrostumasta on alaosa harmaata kerrallista jääkautista muo­ dostumaa, yläosa on yhtenäistä, tummempaa, paikoin miltei mustaa savea. Jälkimmäiseen sisältyvä piilevästö osoittaa, että se on merellistä muodostumaa ja on ilmeisesti syntynyt niistä ker­ rostumista, joita Loimi- ja Kokemäenjoet ovat aikojen kulues­ sa sinne tuoneet. Raja kummankin saven välillä on hyvin vä­ hittäinen ja epäselvä, samoinkuin myös saven ja sen päällä olevan jokikerrostuman välillä. Viimeksimainitussa vuorottelee savisia ja hiekkaisia osia, lisäksi siinä on melko runsaasti eli­ mellisiä kasvijätteitä, ja se vastaa aikaa, jolloin Kokemäenjoen suu jo oli paljon lähempänä Huittisten tasankoa kuin alustana olevan saven syntyessä. Joki on keväisin tulva-aikaan kuljet­ tanut enemmän karkeampia aineksia hiekkaa ja hietaa, kesäi­ sin ja talvisin taasen on kerrostunut hienompia aineksia. Joki- kerrostuman yläosassa on runsaasti kortteen juuria, mikä osoit­ taa paikan muuttumista vähitellen kuivaksi maaksi, johon enää Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 81

Kuva 3. Yksityiskohta Huittisten Ronkansuosta, kuvassa 2 neliöllä rajoitettu alue. vain tulvavedet ovat ulottuneet. Kuva 3 osoittaa erästä yksi­ tyiskohtaa Ronkansuosta (kuvassa 2 neliöllä rajoitettu alue), joka valaisee mainitun suon syntysuhteita. Koska samalla ta­ valla otaksuttavasti ovat syntyneet muutkin Huittisten suuret jokivarsisuot, vaikkakaan mainittuja suhteita ei ole niissä tut­ kittu, on syytä hieman lähemmin tarkastella sitä. Kuvassa kiin­ tyy huomio ennenkaikkea siihen vallimaiseen n. 1/2 m kor­ keaan, saven ylärajalla olevaan muodostumaan, joka kulkee n. 300 m etäisyydellä joesta, sekä joen kasaamassa liejussa oleviin kahteen samanlaiseen valliin, joista toinen on aivan joen par­ taalla, toinen niinikään n. 300 m etäisyydellä siitä. Asia on ilmeisesti ymmärrettävissä niin, että mainitut vallit ovat synty­ neet suistomaassa joen kevätaikana tulviessa yli äyräittensä ja kasatessa tällöin mukanaan kuljettamiaan aineksia rannoilleen. Tällaisen vallin taakse on tulvan päätyttyä jäänyt vettä, joka ei ole päässyt pois, koska alustana on ollut tiivis vettä läpäisemä- 6 82 K. Virkkala tön savi. Kun maankohoaminen paikalla oli jatkunut niin pit­ källe, etteivät tulvat enää ulottuneet vallin yli, rupesi suokas­ villisuus leviämään tänne ja soistamaan vallin takana olevaa vesijättömaata. Samanaikaisesti alkoi joki myös kuluttaa aikai­ sempia kerrostumiaan, niin että se nykyään virtaa paikalla kor­ keiden äyräitten välissä. Toisinaan on joki suistomaallaan muu­ tellut uomaansa, niin että on syntynyt useampia rinnakkaisia valleja. Kauempana joesta oleva suon alustan muodostama savi on, vastakohtana joen lähellä olevalle savipohjalle, tavattoman kovaa ja sitkeää, se on ilmeisesti ollut jokitulvien välisenä aikana kuivilla. Joen kerrostaman liejun paksuus vähenee vähitellen kovalle maalle, Ronkankankaalle mentäessä, loppuen suon puolivälin tienoilla kokonaan. Suokasvillisuus ja soistu­ minen on tänne ilmeisesti levinnyt vasta myöhemmin, sen jäl­ keen kun lähempänä jokea olevalla vesijättömaalla soistuminen jo oli alkanut. Aivan samankaltaisia suhteita on myös havaittavissa joen nykyisellä suistomaalla,3) missä suistosaarien reunat ovat ylem­ pänä kuin keskusta ja missä meri paikoin kapeana kielekkeenä ulottuu pitkälle tällaisen saaren sisälle. Nykyiselläkin suisto­ maalla on siten ilmeisesti aihe soiden syntymiselle olemassa. Että sellaisia ei kuitenkaan täällä ole päässyt muodostumaan, johtuu siitä, että ihminen on ottanut hedelmällisen suistomaan sitä mukaa käyttöönsä kuin maata on paljastunut, ensinnä niit­ tynä, ja sitten kun maa on tarpeeksi kohonnut merenpinnan yläpuolelle, peltoviljelyyn. Tällaista ihmisen soistumista ehkäisevää tekijää ei silloin vielä ollut olemassa, kun Huittisten jokivarsisuot ylläkuvatulla tavalla alkoivat muodostua.

3) Hornborg, V. Maantieteellisiä havaintoja Kokemäenjoen varsilta, II. Kokemäenjoen suisto. Maant. Yhd. aikakauskirja, vuosikerta 23, Helsinki, 1911. Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 83

Ronkansuossa on jokiliejun päällä toista metriä vahvalti saraturvetta, joka on syntynyt aikana, jolloin joen suisto jo oli vetäytynyt Huittisten tasangolta lähemmäksi nykyistä meren rantaa. Saran jätteiden lisäksi on tässä turpeessa lehtipuiden jätteitä, varsinkin koivua ja leppää, mutta myös jalavaa, leh­ musta ja pähkinäpensasta on kasvanut melko runsaasti joen lä­ histöllä. Mainittu saraturve on siten syntynyt aikana, jolloin litorinakautinen suotuisa ilmasto vallitsi Etelä-Satakunnassa. Saraturve muuttuu melko jyrkästi ja nopeasti n. 2—3 m vahvaksi rahkaturvekerrokseksi. Sen syntyaikana metsien ko­ koomus muuttuu huomattavasti, havupuut pääsevät Satakunnan metsissä vallitseviksi, koivu ja leppä vähenevät sangen suuresti, jalava ja lehmus sekä muut eteläiset puulajit häviävät melkein kokonaan. Tämä muutos metsien kokoomuksessa edellyttää myös ilmastossa tapahtunutta muutosta epäsuotuisampaan suun­ taan, litorinakautinen lämpimämpi ilmasto on muuttunut lä­ hinnä nykyisen kaltaiseksi ilmastoksi. Maan nopea kohoaminen oli siirtänyt Kokemäenjoen suistomaata tänä aikana paljon lä­ hemmäksi nykyistä meren rannikkoa, niin että se tuona ilmas­ ton muutoksen aikana, n. v. 1000—1500 e.Kr., oli jossain Harja­ vallan tienoilla (vrt. karttaa kuva 1). Sen jälkeen kun Huittisten tasanko oli neljännen esikristilli­ sen vuosituhannen loppupuoliskon kuluessa muuttunut matalasta merenlahdesta kuivaksi, mutta vähitellen Kokemäenjoen tul­ vien soistuttamaksi maaksi, tapahtui maa-alan kasvu jokisuun tienoilla yhä hidastuvassa tempossa. Varsinaiset jokikerrostu­ mat muodostavat Kokemäen viljelystasangolle saakka vähäisen osan irtaimien maalajien verhosta ja rajoittuvat etupäässä eräi­ siin pieniin kallioperän altaisiin Kokemäenjoen suuren Säpilän mutkan molemmin puolin. Maan pinta-alan kasvu on suurim­ maksi osaksi tapahtunut maankohoamisen johdosta. Kuten kar­ tasta kuva 1 ilmenee, oli kolmannen esikristillisen vuosituhan- 84 K. Virkkala

Kuva 4. Kokemäenjoen törmiä Harjavallan keuhkotautiparantolan kohdalla. nen puolivälissä joen suu-alue jo siirtynyt Kokemäen kirkon­ kylän tienoille. Kokemäen viljelysaukealta alaspäin, aina nykyiseen meren rannikkoon saakka, muodostavat joen kasaamat kerrostumat muutaman metrin vahvuisen peitteen maanpinnalla. Irtaimien maalajien vaihtelu, jokikerrostumien vahvuus ja suhde muihin vanhempiin kerrostumiin on tällä alueella selvästi havaittavissa niissä luonnollisissa leikkauksissa, jotka ovat ranta-äyräisiin syntyneet joen ruvetessa kuluttamaan aikaisempia omia ker­ rostumiaan ja niiden alustana olevia muodostumia. Komeim­ millaan nämä jokitörmät ovat Harjavallan keuhkotautiparanto­ lan kohdalla Lammaisten kosken alapuolella. Kuva 4 on otettu tältä kohdalta ennen Harjavallan suuren voimalaitoksen ra­ kentamista. Kokemäenjoen törmien rakenne Kokemäeltä Poriin on jos­ sain määrin yleistettynä ja kaavioituna esitetty kuvassa 5. Lähinnä maanpintaa oleva osa on 2—7 m vahvan jokikerros- Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 85

Kuva 5. Kokemäenjoen törmien pituusleikkaus Kokemäeltä Poriin ennen Harjavallan voimalaitoksen rakentamista. tuman peitossa. Tämä on yläosassaan kauniin ruskeankeltaista hiekkaa, hietaa tai hiesua, jossa usein sangen selvänä esiintyy juoksevan veden synnyttämää virtakerroksellisuutta. Hieman syvemmällä rupeaa karkeamman aineksen sekaan ilmestymään yhä enemmän savimaisia kerroksia, joiden synty edellyttää suu­ rempaa veden syvyyttä ja jotka niin ollen edustavat vaihetta, jolloin jokisuu ei vielä ollut aivan lähellä. Ulvilasta on Porin rautatietä tehtäessä löytynyt näistä jokikerrostumista runsaasti erilaisia kasvien jäännöksiä, kuten kokonaisia puiden runkoja, joukossa yksi tamminenkin, jonka pituus oli kymmenkunta metriä ja paksuus yli 1/2 m. Samoilta tienoilta on näistä joki- hiekoista löydetty myös tammesta tehty vene n. 1 1/2—2 m syvyydestä.4) Harjavallassa, varsinkin pitäjän etelä-osissa, sekoittuu joki­ kerrostumiin runsaasti rantahiekkoja (rh). Nämä ovat peräisin siitä harjujaksosta, joka Peipohjan lounaispuolelta jatkuu Har­ javallan aseman länsi- ja luoteispuolelle. Meren tyrskyt ovat niihin aikoihin, jolloin jokisuu oli Harjavallan ja Kokemäen välillä ja samanaikaisesti joen kerrostavan toiminnan kanssa irroittaneet tästä harjusta hienoimmat ainekset ja levittäneet ne kuuluisiksi Harjavallan kankaiksi. Jokiäyräissä tämä tulee

4) Sauramo, M. Tampereen maalajikartan selitys, Helsinki, 1924. 86 K. Virkkala selvästi näkyviin siten, että kerrostumat, jotka normaalisti kal­ listuvat loivasti merelle päin, täällä nousevat melko jyrkästi lounaaseen, siten osoittaen sen suunnan, mistä kerrostuminen on tapahtunut. Jokikerrostuma muuttuu alaspäin vähitellen ja ilman selvää rajaa litorinakautiseksi saveksi (Ls). Tämä jatkuu Kokemäen— Nakkilan välillä verraten ohuena 1—3 m vahvana kerrossarjana, jonka paksuus joen alajuoksulla Ulvilassa ja Porissa nopeasti lisääntyy. Sen synty edellyttää verraten syvää vettä ja se edus­ taa vaihetta, jolloin jokisuu oli Huittisten—Kokemäen välillä. Tämäu Litorinasaven alla on useamman metrin vahvuudelta tummaa, paikoin melkein mustaa vuosikerrallista savea (ks). Tämä on syntynyt jääkauden loppuvaiheella syvän ja kylmän jäämeren pohjalle siitä aineksesta, jota mannerjäätiköltä tulleet sulavesivirrat ovat mukanaan tuoneet. Yläosassa ovat kerrat hyvin ohuita ja epäselviä, jäätikön reuna oli silloin hyvin kau­ kana ja vain vähän ainesta tuli etäämmäksi siitä. Alaspäin mentäessä tulevat kerrat yhä selvemmiksi ja paksummiksi ja muuttuvat ilman selvää rajaa alustana olevaksi harjuhiekaksi (hh). Jäätikön reuna oli tällöin paljon lähempänä ja varsinai­ nen harjuhiekka on syntynyt aivan jään reunan äärelle jäätikön sulamisvesien tuomista aineksista. Edellä mainittu Harjavallan harju ja Kokemäenjoen törmissä oleva harjuhiekka ovat siten samanikäisiä muodostumia ja jatkuvat välittömästi toisiinsa. Porin kaupungin kohdalla kerralliset savet ulottuvat sangen syvälle. On todettu, että vielä 60 m syvyydessä jatkuu tumman­ sinistä kerrallista »pikisavea». Joen nykyinen suistomaa, joka varsinaisesti alkaa Porin kau­ pungin kohdalla, on suoranaista jatkoa vanhoille jokikerrostu­ mille. Nykyinen maan lisääntyminen tapahtuu joen suussa melko nopeasti ja muutaman vuosikymmenen väliajoin tehdyt kartat osoittavat tällä alueella huomattavaa maa-alan kasvua. Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 87

Viimeisten vuosikymmenien aikana on täällä tapahtunut maa- alan kasvu suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin Huittisten tasangolla Litorina-aikana n. 5000—6000 v. sitten. Porin tie­ noilla on ilmeisesti samanlainen kallioperän murtuma- ja va­ joama-alue, joka vähitellen on täyttynyt irtaimista maalajeista, kuten näiden valtava paksuus Porin kaupungin kohdalla osoit­ taa. Pohjoiseen tämä vajoama-alue rajoittuu melko selvästi Ruosniemen, Hyvelän, Lyttylän, Lampaluodon ja Reposaaren kallioihin, etelään ja länteen sen rajat ovat epäselvemmät. Nyttemmin on se jo melkein kokonaan täyttynyt irtaimilla maa­ lajeilla ja tämän seurauksena on juuri yllämainittu maa-alan nopea kasvu joen suistomaalla, kasvu, joka on pakoittanut Porin siirtämään satamansa kaupungin ulkopuolelle Mäntyluotoon ja Reposaareen. Kuvassa 1 esitetyt Kokemäenjokisuun asemat eri aikoina on saatu topograafikartalta laskemalla nykyisestä maankohoami­ sesta, joka Porin kohdalla on n. 74 sm vuosisadassa. Lisäksi on otettu huomioon maankohoamisen hidastuvaisuus ja arvioitu tämä määrä 1 sm/100 v., mikä arvio antaa Litorinakauden alulle (n. v. 5000 e.Kr.) tarkalleen saman korkeuden kuin geolo­ gista tietä saadut Litorinameren suurinta laajuutta osoittavat arvot. Epäilemättä on tämä maankohoamisen hidastuvaisuus­ kin vähitellen pienenemässä, joten kyseistä arvoa, 1 sm vuosi­ sadassa on pidettävä keskiarvona 7000 v. ajalta. Edelleen on laskussa otettu huomioon maankohoamisen nopeuden suurene­ minen luoteissuuntaan, mikä määrä nykyään on 2—3 mm km kohti sadassa vuodessa, mutta Litorinakauden alusta alkaen yhteensä n. 20 sm/km, väliarvot on saatu interpoloimalla. On mielenkiintoista tarkastella, miten tunnetut historialliset ja esihistorialliset tapahtumat sopivat ylläkuvatulla tavalla saa­ tuun aikajaoitteluun. Nuorin kuvattu Kokemäenjoen suun asema, v:lta 1500 j.Kr., vastaa suunnilleen nykyisen Porin kau- 88 K. Virkkala pungin perustamisvaihetta jokisuuhun pistävän meren lahden rannalla. Porin silloinen asema mereen nähden oli sangen edullinen, mutta maankohoamisen ja rannansiirtymisen kan­ nalta vähemmän kaukonäköisesti valittu. Ristiretkien aikaan ulottui meri Ulvilan kirkon tienoille ja hieman ylempänä joki­ varressa lienee sijainnut Ravanin vanha kauppapaikka samoilla seuduilla, missä Ulvilan vanhin ja ensimmäinen kirkko sijaitsi.5) Kansainvaelluksen aikakaudella oli Kokemäenjoen suu hieman Haistilan yläpuolella. Asutus jokilaaksossa oli tällöin jo mel­ koisen vakiintunutta ja tiheää. Aikaisemmin mainittu Ulvilasta löydetty tamminen vene lienee peräisin tältä ajalta. Ajanlaskumme alussa, meren ulottuessa Nakkilan kirkon vaiheille ja hieman siitä ylemmäksikin, on rautakautinen asutus, jonka suoranaisena jatkona nykyistä asutusta on pidettävä, al­ kanut levitä myös Kokemäenjoen laaksossa. Ensimmäiseksi lie­ nevät silloiset asukkaat kansoittaneet jokisuun, mistä ne sit­ temmin ovat laajentaneet asuma-aluettaan jokivartta ylöspäin. Kokemäenjoki on tarjonnut tälle leviämiselle hyvän purjehdus- väylän sillä nykyisiä pahimpia liikenne-esteitä, Harjavallan koskia, ei vielä tällöin ollut olemassa tai ainakin olivat ne vasta muodostumisvaiheessaan, koska joki oli parastaikaa kulutta­ massa irtaimia maalajeja, eikä vielä ollut ehtinyt saavuttaa näiden alustana olevaa kallioperää. Nakkilan-Harjavallan välillä maanpinta nousee verraten nopeasti jokivartta ylöspäin, mikä edellyttää maa-alan kasvun parin ensimmäisen esikristillisen vuosituhannen aikana tapah­ tuneen melko hitaasti. Edellistä nopeammin tämä kasvu tapah­ tui jälleen Kokemäen tasangolla, niin että meren ranta v. 2500 e.Kr. oli Kokemäen kirkon tienoilla. Mikäli Teijan vanha

5) Sauramo, M. Ulvilan vanhan kirkon maantieteellinen asema, Terra, 1942, Helsinki. Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa 89 kauppapaikka on paikallistettavissa tänne ja ajoitettava v:n 1000 tienoille j.Kr., on se sijainnut kaukana merestä. Koke­ mäenjoki on siihen aikaan ollut purjehduskelpoinen ainoastaan Harjavallan koskien alapuolelle saakka. Kokemäenjoen geologis-historiallisen kehityksen punaisena lankana on sen suistomaan asteettainen siirtyminen yhä pitem­ mälle kohti Pohjanlahden syvänteitä. Jokisuun tienoilla, missä maa ja meri yhtyvät, missä maa- ja vesitiet otollisimmin sätei­ levät eri suuntiin, on sijainnut varhaisimmista ajoista alkaen Kokemäen jokilaakson ja Satakunnan asutuksellinen ja kaupal­ linen painopiste. Inhimillisen kulttuurin riippuvaisuus välittö­ mästikin Kokemäenjoesta on hyvin moninaista laatua, joen oikukas tulviminen on jo varhain antanut aihetta suurisuun­ taisiin koskien perkauksiin, koskivoiman ottaminen nykyaikai­ sen teollisuuden palvelukseen on ollut omiaan kehittämään tek­ nillistä ajattelua ja liikenteen ohjaaminen suistomaan mataloi­ tuvissa jokihaaroissa on aiheuttanut Porin kaupungille paljon päänvaivaa. Suotta ei runoilija laulakaan Kokemäenjoesta:

»koskin kouhuu, tulvoaapi, kansan mieltä kasvattaapi, uutta voimaa luo.» Martti Sa1mi

Pohjois-Satakunta, eräs poltioturveteolli­ suutemme tuleva keskuspaikka.

Suot peittävät suunnilleen kolmanneksen maamme pinta- alasta ja soiden runsaudessa on Suomi Venäjän jälkeen toisella sijalla Euroopassa. Suurimmassa osassa Etelä- ja Keski-Suo­ mea on niitä alle 20 %, monin paikoin alle 10 %:kin maa-alasta. Runsaimmin soistunutta seutua on Pohjanlahden ja Suomen­ selän itäosan välinen, verrattain tasainen alue, jossa suomaiden vastaava osuus on yli 50 %. Pohjois-Satakunnassa on soita myös kohtalaisen runsaasti, nimittäin 30—50 %. Jokainen, joka on vähänkin runsaammin liikkunut soilla, tietää, että ne ovat keskenään erilaisia ja että samallakin suolla tapaa ennen kaikkea kasvillisuutensa, mutta myös pintamuoto­ jensa puolesta toisistaan poikkeavia alueita, suotyyppejä. Suo­ tyyppien yhteenliittyminen soiksi tapahtuu määrätyssä riippu­ vaisuussuhteessa eri tekijöistä ja on se lisäksi alueellista. Täl­ laisia suotyyppien yhteenliittymiä kutsutaan suoyhdistymätyy­ peiksi. Cajander (1913) on selvittänyt meillä suoyhdistymätyyppien levinneisyyden sekä niiden ominaisuudet pääpiirteissään. Myö­ hemmin ovat samalla alalla suorittaneet ansiokkaita tutkimuk­ sia ennenkaikkea Auer (1920, 1921, 1923, 1924, 1927), joka sitä­ paitsi on todennut, että määrättyjä suoyhdistymätyyppejä vas- Pohjois-Satakunta, eräs polttoturveteollisuutemme tuleva keskuspaikka 91

Kuva 1., Maamme suoyhdistymä. Kuva 2. Suoyhdistymätyypit Poh­ Tyyppien levinneisyys Auerin mukaan. jois-Satakunnassa Aarion mukaan. taa määrätyt turvelajityypit, sekä Satakunnassa Aario (1932, 1933) ja Paasio (1933). Maassamme eroitetaan viisi eri suoyhdistymätyyppiä, joista kolme tärkeintä ja laajimmin levinnyttä ovat aapa-, keidas- ja karjalainen suoyhdistymä. Vähäisempiä ovat rinne- ja kum­ pusuoyhdistymän alueet Kuusamossa ja maan pohjoisimmassa osassa (kuva 1). Kolmella ensin mainitulla yhdistymätyypillä on yhteinen rajakohta Pohjois-Satakunnassa. Siellä on Aario (1932, 1933) eroittanut keidassuo-yhdistymästä pohjoissatakunta­ laisen kermikeidasalueen, jonka levinneisyyden näemme ku­ vassa 2. Tässä yhteydessä ei ole tarkoitus ryhtyä kuvaamaan yksi­ tyiskohtaisemmin erilaisia soita, vaan rajoitutaan mainitse- 92 Martti Salmi maan niistä vain eräitä kaikkein tärkeimpiä ominaisuuksia, en­ nenkaikkea sellaisia, joilla on merkitystä Pohjois-Satakunnan polttoturveteollisuuden yhteydessä. Keidassuoyhdistymän soista kiinnostavat eniten Pohjois- Satakunnan kermikeitaat. Ne ovat kuperapintaisia soita, joiden keskus on 1—3 m reunojaan ylempänä. Suon korkeinta kohtaa ympäröivät suurinta kaltevuutta vastaan kohtisuorassa olevat kermit, jotka puuttuvat varsinaisilta keidassoilta. Kerineillä kasvaa etupäässä varpuja, rahkasammalta sekä harvakseen kitu­ mäntyjä ja niiden väliköissä on usein silmäke- ja ruopparimpi­ nevoja. Keidasta ympäröi tasainen, erilaisista neva tyypeistä muodostunut reunusta sekä korpi- ja rämetyyppien muodos­ tama transgressioreunus. Soiden kerrosjärjestys on pohjasta pintaan seuraava: lieju, ruohoturve, sara-puunjäteturve, niittyvillaturve ja ylinnä rahka turve. Viimeksimainittu muodostaa valtaosan turveker­ rostumasta saavuttaen usein 3—4 m paksuuden, joskus enem­ mänkin, samalla kun kaikkien muiden turvelajien yhteinen osuus on vain 0,5—1 m tai mahdollisesti jonkun verran run­ saammin. Sitäpaitsi on rahkaturvekerros useimmiten kokonai­ suudessaan raakaa, ja tavataan siinä puunjätteitä silloin tällöin. Merenrannikon suot ovat yleisesti ohutturpeisia. Niiltä puuttuu paksu rahkaturvekerros, mutta muuten on kerrosjär­ jestys sama kuin edellämainittu. Rahkakerroksen puuttuminen johtuu siitä, että suot ovat siellä nuoria, kehitysvaiheessa ole­ via kermikeitaita. Aario on tutkimuksillaan osoittanut, että Pohjois-Satakunnassa alkaa merenrannikolla tapahtua soistu­ mista heti senjälkeen kun se maankohoamisen vaikutuksesta on vapautunut meren helmasta ja että soihin muodostuu jatku­ vasti samoja kerroksia kuin aikaisemminkin, rahkaturvekerros viimeiseksi. Suot ovat siis normaalisti sitä vanhempia, mitä Pohjois-Satakunta, eräs polttoturveteollisuutemme tuleva keskuspaikka 93 korkeammalla merestä ne sijaitsevat. Vasta 25—30 m meren­ pintaa ylempänä alkaa esiintyä tyypillisiä kermikeidassoita. Karjalaisen yhdistymätyypin suot ovat vaakasuorapintaisia tai alustan pintamuotoja noudattavia. Nevat, korvet ja rämeet ovat jotenkin yhtä runsaasti edustettuina ja yleensä ovat suot rehevämpiä kuin kermikeidasalueella. Rahkaturpeen osuus vähenee niillä itäänpäin mennessä. Paikallisista tekijöistä riip­ puen vuorottelevat näissä soissa kosteammat neva- ja kuivem­ mat korpivaiheet. Tästä johtuen vuorottelevat myös turve- kerrostumassa vastaavasti sara- ja metsäturpeet. Kanto- ja puunjätekerroksia saattaa samassa suossa olla useitakin. Soiden syvyys on yleisesti 2—4 m ja turpeet pintakerroksen alla ovat keskinkertaisesti tai sitä paremmin maatuneita. Aapasuot ovat enimmäkseen tasapintaisia soita. Eteläm­ pänä vallitsevat rahkasammalpeitteiset nevarämeet, mutta pohjoisessa muuttuvat suot saravaltaisiksi nevoiksi, joilla rahkasammalta kasvaa etupäässä vain pitkillä jännemuodostu­ milla. Niiden väliköissä ovat rimmet tavallisia. Turvekerrostuman muodostaa aapasoilla pääasiassa usein runsaasti kortteen jätteitä sisältävä saraturve, joka on keskin­ kertaisesti, paikoitellen sitä paremminkin maatunutta. Puun- jätteitä on vähän tai ne puuttuvat kokonaan. Tasaisella alus­ talla ovat suot levinneet laajoille alueille, joissa turvekerroksen paksuus jää useinkin alle metrin, vaikkakaan 2—4 m:n syvyiset suot eivät ole aivan harvinaisia. On ymmärrettävää, että suoyhdistymätyyppien vaihtumi­ nen on vähittäistä. Pohjois-Satakunnassa, jossa aapa-, keidas- ja karjalainen suoyhdistymä kohtaavat toisensa, on paikkoja, joilla tavataan näihin kaikkiin kolmeen tyyppiin kuuluvia soita. Tavataanpa siellä sellaisia yksityisiäkin soita, joilla on selvästi kolmen suoyhdistymätyypin piirteitä. 94 Martti Salmi

Edelläolevasta selvinnee pääpiirteittäin Pohjois-Satakunnan soiden runsaus ja niiden laatu. Tämän jälkeen ryhdymme tar­ kastelemaan niiden edellytyksiä polttoturveteollisuuden raaka- ainelähteinä. Monet tietävät, että läheskään kaikki suot eivät kelpaa polttoturpeen valmistukseen. Soilta vaaditaan useitakin eri ominaisuuksia, jotka yhdessä muodostavat kiinteän ja tärkeän kokonaisuuden, jopa niin, että yhdenkin niistä ollessa epäedul­ lisen, koko suo on kelpaamaton polttoturvesuoksi. Siitä syystä ei niitä myöskään voida esittää missään tärkeysjärjestyksessä. Ensimmäisiin ja kaikkein tärkeimpiin edellytyksiin kuiten­ kin kuuluu, että turve on riittävästi maatunutta, keskimäärin

ainakin H5,5__6. Turpeen maatumisaste H osoitetaan 10-astei-

kolla, jossa H1 merkitsee raakaa, maatumatonta ja H10 täysin maatunutta turvetta. Heikosti maatuneesta turpeesta valmis­ tettu polttoturve on teholtaan heikkoa, kevyttä ja kuljetuk­ sissa runsaasti tilaa ottavaa. Yleensäkin tarvitsee polttoturve paljon tilaa, joten sen kuljetuskustannukset nousevat korkeiksi. Siitä syystä polttoturvesuon onkin sijaittava lähellä kuljetus- teitä tai kulutuspaikkoja. Mikäli kuljetuksissa joudutaan suo­ rittamaan useita kuormauksia on tärkeätä kiinnittää huomiota myös turpeen koossapysyväisyyteen. Vähänkin laajempi poltto­ turpeen koneellinen valmistus vaatii ainakin 1,5 m syvyisen suon; vain pienemmissä yrityksissä ja pistoturpeen valmistuksessa voidaan käyttää matalampiakin soita. Turvekerrostumassa ei saa olla sanottavammin kantoja ja muita puunjätteitä eikä keskimääräinen tuhkapitoisuus saa ylittää kuin poikkeustapauk­ sissa 6—7 %. Jotta raskailla koneilla voitaisiin työskennellä suolla, sekä että suon pintaa voitaisiin käyttää menestyksellä kuivatuskenttänä, on se saatava kohtuullisilla kustannuksilla ojitetuksi pohjiaan myöten. Joissakin tapauksissa voidaan vesi poistaa turvehaudoista myös pumpuilla. Koneellinen turpeen- Pohjois-Satakunta, eräs polttoturveteollisuutemme tuleva keskuspaikka 95

nosto vaatii laajoja soita, sekä pitkiä ja suoria työskentelylinjoja, josta syystä lahdekkeiset ja saarekkeiset suot ovat epäedullisia. Mahdollisimman pyöreät suot ovat siis muotonsa puolesta par­ haita polttoturvesoita. Pitkät ja kapeat suot ovat sikälikin epä­ edullisia, että ne ovat ahtaita; ennenkaikkea kuivatuskenttien saantimahdollisuudet ovat niillä rajoitetut. Edellämainittujen lisäksi voidaan tietenkin mainita vielä muita, varsin tärkeitä­ kin edellytyksiä kuten sähkövoimansaanti, jota pidetään edul­ lisimpana käyttövoimana; samoin riittävä työväensaanti on var­ teenotettava tekijä. Kun keväällä 1942 valtiovallan taholta ryhdyttiin toimen­ piteisiin polttoturveteollisuutemme laajentamiseksi ja valtion oman turveteollisuuden aikaansaamiseksi, sai Geologinen toi­ mikunta tehtäväkseen ryhtyä etsimään ja tutkimaan poltto­ turpeen suurtuotantoon soveltuvia soita ja suoalueita. Tällöin kiintyivät katseet myös Pohjois-Satakuntaan, johon alueeseen päädyttiin useampaakin eri tietä. Kuten edellä jo on esitetty, on Pohjois-Satakunta kolmen laajimmin levinneen suoyhdistymätyypin raja-aluetta. Sen­ tähden otaksuttiinkin sieltä löydettävän soita, joilla olisi itse turvekerrostumaan nähden sopivasti yhdistyneinä mahdolli­ simman monta kunnolliselta polttoturvesuolta vaadittavaa omi­ naisuutta. Kartoista voitiin todeta, että kymmenisen vuotta sitten rakennetun Haapamäki— rataosan varrella on useita laajahkoja soita, joilla vedenjakajalla tai sen liepeillä sijaiten saattoi odottaa olevan edulliset ojitusmahdollisuudet. Sitäpaitsi otettiin huomioon, että Etelä-Pohjanmaalla, joka on vanhastaan tunnettu polttoturveteollisuuden keskuspaikka, on sekä Kauhajoella että Alavudella samoinkuin Etelä-Satakun­ nassa Kyröskoskella maamme parhaiten menestyneet, jo vuosi­ kymmeniä toimineet polttoturvetehtaat. Nämä maamme van­ himmat ja tunnetuimmat polttoturvesuothan sijaitsevat myös 96 Martti Salmi edellämainittujen suoyhdistymätyyppien vaihtumisvyöhyk­ keellä. Edellisestä lienee käynyt jo selville, että tyypilliset ker­ mikeidassuot eivät kelpaa polttoturpeen valmistukseen, koska niiden pinnalla on paksu, heikosti maatunut rahkaturvekerros. Tutkimuksia suoritettiin n. 5 km rautatielinjan molemmin puolin ja kohdistuivat ne lähinnä Kihniöön ja Parkanoon, jot­ ka Aarion mukaan sijaitsevat suurimmaksi osaksi aapa- ja karjalaisen suoyhdistymän alueilla (kuva 2). Mainituissa kun­ nissa osoittautuikin olevan verraten runsaasti polttoturpeen valmistukseen soveltuvia soita, mutta myöskin kelpaamattomia, kuten odottaa saattoi. Samanlaisia soita tavattiin myös Vir­ tain puolella. Lännenpänä on polttoturvesoita niukemmin. Siellä lisääntyy keidassoille ominaisen, heikosti maatuneen rah­ katurvekerroksen paksuus ja suot saavat yhä selvemmin kei­ dassoiden luonteen. Lähempänä rannikkoa ovat suot taas yleisesti ohutturpeisia ja turve heikosti maatunutta. Parkanossa, Kihniössä ja Virroilla, jotka kunnat ilmeisesti­ kin muodostavat Pohjois-Satakunnan parhaan polttoturve- suoalueen, on toistaiseksi todettu parisenkymmentä kelvollista polttoturvesuota, joiden pinta-ala vaihtelee 40—500 ha. Tur­ peet ovat pääasiassa keskinkertaisesti maatuneita. Hyvin maa­ tuneita kerroksia tavataan vähemmän, mutta myös heikosti maatunut pintaturvekerros on yleisesti vain n. 0,5 m. Koko turvekerroksen paksuus on keskimäärin 2—4 m ja suurin ta­ vattu syvyys lähes 10 m. Kantoja ja puunjätteitä on soissa niukasti tai puuttuvat ne laajoilta aloilta kokonaan. Soiden oji­ tusmahdollisuudet ovat yleisesti hyvät. Kihniössä sijaitseva Aitoneva (kuva 3), n. 4,5 km Kihniön asemalta pohjoiseen, on suurin tällä alueella toistaiseksi tutki­ tuista polttoturvesoista. Sen pinta-ala on suunnilleen 500 ha ja keskimääräinen syvyys 2,5—3 m, suurimman syvyyden ollessa yli 6,5 m. Pohjois-Satakunta, eräs polttoturveteollisuutemme tuleva keskuspaikka 97

Kuva 3. Näköala laajan Aitonevan yli.

Aitoneva on suurelta osaltaan aukeata, puutonta suota, jossa vaihtelevat erilaiset nevatyypit jänteineen ja vetisine välikköi­ neen, paikoin laajoine rimpimuodostumineen. Suo on pää­ asiassa aapasuon luontoista, mutta myöskin keidas- ja karja­ laisen suoyhdistymän piirteet ovat paikoin selvästi havaitta­ vissa. Turvekerrostumassa, joka on etupäässä saravaltaista, ei ole käytännöllisesti katsoen kantoja eikä muita puunjätteitä, eräitä lahdekkeita ja suon reunaosia lukuunottamatta, joissa niitä tavataan paikoitellen. Turpeen maatuneisuus on keskinker­ tainen ja raa'an pintakerroksen paksuus keskimäärin vain 0,4 m. Suon turvemäärä on lähes 15 milj. m3, vastaten n. 2 milj. tonnia polttoturvetta. Aitonevan kuivatusmahdollisuu­ det ovat hyvät, sillä sen ja siitä n. 1,5 km suoraan etelään sijaitsevan Niskoslammen korkeuseroitus on yli 14 m. Kun vielä mainitsemme, että turpeen tuhkapitoisuus jää useimmiten

7 98 Martti Salmi huomattavastikin alle 4 %, toteamme, että suolla on hyvät edellytykset suuressakin mittakaavassa tapahtuvalle polttotur­ peen valmistukselle. Keväällä 1943 perustettiinkin valtion osake-enemmistöinen Suo Oy, jonka tarkoituksena oli ryhtyä valmistamaan Aitone­ valla polttoturvetta meidän oloissamme varsin suuressa mitta­ kaavassa, tavoitteena 30—40.000 tonnia ilmakuivaa polttotur­ vetta vuodessa. Teollisuus on sitäpaitsi suunniteltu laajennet­ tavaksi lähivuosina muillekin ympäristössä sijaitseville soille. Heti yhtiön perustamisen jälkeen ryhdyttiin Aitonevalla laajakantoisiin töihin suon polttoturpeen nostokuntoon saatta­ miseksi. Ensimmäisiin tehtäviin kuului luonnollisesti perus­ teellisen ojitustyön aloittaminen. On ymmärrettävää, että laa­ jan ja vetisen, luonnontilassa olevan suon kuivattaminen vaatii useiden vuosien ajan samoinkuin turvekerrostuman painumi­ nen ja sen asettuminen. Kevääseen 1945 mennessä, jolloin oli kulunut vähän yli kaksi vuotta töiden aloittamisesta, oli Aito­ nevalle kaivettu viemäri-, sarka- ja salaojia yhteensä n. 175 km. Muista huomattavammista töistä mainittakoon, että suolle on vedetty sähkölinja voimansaantia varten sekä rakennettu Haa­ pamäki—Pori radasta haarautuva suon laitaan saakka ulottuva normaalilevyinen pistoraide. Itse suolla on sitäpaitsi useita ki­ lometrejä kapearaiteista rautatietä. Toistaiseksi on insinööreille, työnjohtajille ja muulle vakinaiselle henkilökunnalle rakennet­ tu viisi asuinrakennusta sekä 12 työväen asuntoparakkia ja lisää on rakenteilla. Rakennuksien yhteydessä mainittakoon vielä ajanmukainen korjauspaja. Hankitut turvekoneet ovat pääasiassa suurtuotantoon sovel­ tuvia ja on niiden tarkoituksena säästää mahdollisimman pal­ jon ihmistyövoimaa. Täysautomaattisia turvekoneita on tois­ taiseksi kaksi, jotka itse kaivavat, muokkaavat ja levittävät tur­ peen suonpinnalle kuivumaan (kuva4). Koneet ovat raskaita Pohjois-Satakunta, eräs polttoturveteollisuutemme tuleva keskuspaikka 99 ja koska ne liikkuvat suon pinnalla, vaatii nii­ den häiriytymätön työs­ kentely kestävää, hyvin laskeutunutta ja perus­ teellisesti kuivatettua suota. Kulunee siis vielä jonkun aikaa ennenkuin Aitonevalla voidaan niil­ lä työskennellä täysin te­ hokkaasti. Kuva 4. Täysautomaattisen turvekoneen levittäjä toiminnassa. Automaattikoneiden li­ säksi on suolla kolme laahakaivinta. Niillä tapahtuu turpeen- nosto siten, että 1 m3 vetoinen kauha heitetään jännitetyn teräs- vaijerin avulla turvekuoppaan, josta se konevoimaa käyttäen vedetään takaisin. Tulomatkallaan leikkaa kauha kuopan sei­ nämästä itsensä täyteen turvetta, joka muokataan sitten tavalli­ seen tapaan muokkauskoneessa. Muokattu turvemassa levite­ tään kaatovaunuilla kuivatuskentälle, jossa se n.s. kenttä- puristimilla tasoitetaan ja leikataan kappaleiksi. Myös »hullu-jussin»-tapaista kauhakaivinta voidaan käyttää turpeennostoon. Tällainen kaivinkone on osoittautunut hyvin tehokkaaksi ja voidaan sitä käyttää paitsi turpeennostoon myös­ kin ojitukseen, melkeinpä kautta vuoden. Edellämainittujen konekaivaimien lisäksi on Aitonevalla pari pienempää turvekonetta, joihin elevaattori kuljettaa la­ pioilla nostetun turpeen. Muokattu turve, joka tulee hark­ koina koneesta, siirretään lautojen päällä köysirataa pitkin kui­ vatuskentälle. Tällaiset turvekoneet vaativat ennenkaikkea kaivuutyöhön runsaasti ensiluokkaista työvoimaa, mikä nostaa polttoturpeen valmistuskustannuksia. 100 Martti Salmi

Muista koneista mainittakoon vielä kuivan turpeen kokooja- koneet, sekä veturit, joita käytetään sekä tuoreen että ilmakui­ van turpeen kuljetuksissa kapearaiteisilla rautateillä. Varsinainen nostotyö pääsi Aitonevalla alkuun kesällä 1944, etupäässä kuitenkin vasta kokeilutarkoituksessa, joten tulos jäi vähäiseksi. Ottamalla huomioon, että suo oli vielä puolisentoista vuotta aikaisemmin paikoin hyvinkin vaikeasti kuljettavaa on saavutusta pidettävä tyydyttävänä, varsinkin kun ottaa huomioon ne suuret hankinta- ja työvoimansaantivaikeudet, jotka kulu­ neina vuosina ovat vallinneet. Vertauksen vuoksi mainittakoon tässä yhteydessä, että Kyro Oy:n ryhtyessä noin neljännes­ vuosisata sitten Kyröskosken Vaiviansuolla valmistaviin poltto­ turpeen nostotöihin, kesti neljä vuotta, ennenkuin tuotanto saa­ tiin alkuun ja kysymyksessä oli kuitenkin huomattavasti pie­ nempi yritys kuin Aitonevalla. Vaiviansuolla valmistetaan polttoturvetta kolmella koneella, joihin turve kaivetaan lapioilla ja levitetään köysiradalla, jota menetelmää, kuten mainittiin, käytetään Aitonevallakin ja useimmalla maamme polttoturve- työmaalla. Suurin tähänastinen vuosituotanto on Vaiviansuolla ollut n. 12.000 tonnia polttoturvetta. Pohjois-Satakunnan polttoturveteollisuus ei ole yksinomaan Aitonevan varassa. Siellä on jo muitakin käynnissä olevia, myöskin vasta äsken perustettuja polttoturvetyömaita ja uusia parhaillaan suunnitellaan. Tällä hetkellä kuitenkin sähkövoi­ man niukka saanti vaikeuttaa teollisuuden laajentumista. Kuten aikaisemmin mainittiin, on Parkanossa, Kihniössä ja Virtailla todettu olevan useita polttoturpeen valmistukseen kelpaavia soita ja tutkimuksien jatkuessa niiden lukumäärä ilmeisesti vielä lisääntyy. Tutkituista soista ovat kuitenkin useimmat vielä käyttämättömiä, joten raaka-aineensaantiin nähden polttoturveteollisuudella tuntuu olevan Pohjois-Sata­ kunnassa runsaastikin laajentumisen mahdollisuuksia. Soittensa Pohjois-Satakunta, eräs polttoturveteollisuutemme tuleva keskuspaikka 101 puolesta tämä alue on suoranainen jatke Etelä-Pohjanmaan laajemmin tunnetulle polttoturvesuoalueelle. Vaikka varsinainen polttoturpeentuotanto Pohjois-Satakun­ nassa on toistaiseksi vielä verraten vähäistä, niin kaikki merkit viittaavat siihen, että sinne vastaisuudessa kehittyy huomat­ tavakin polttoturveteollisuus. Jo yksistään Aitonevan työmaa riittää sen muodostamaan. On nimittäin huomattava, että se toimii vankalla pohjalla ja että se on toistaiseksi maamme laa­ jin polttoturvetyömaa. Koska siellä lisäksi kokeillaan erilai­ sia menetelmiä ja koneita sekä pyritään kehittämään niitä mei­ dän olojamme vastaaviksi, sekä tutkitaan kaikkia polttoturve- teollisuudessa esille tulevia kysymyksiä, niin on ilmeistä, että Aitonevalle vähitellen muodostuu eräs polttoturveteollisuutem­ me keskuspaikka, josta saadaan arvokkaita, kokemukseen ja tutkimuksiin perustuvia tietoja, mitkä ovat hyödyksi koko maamme vastaiselle polttoturveteollisuudelle. Mainittakoon vielä, että Aitonevalle on rakennettu turpeen hiiltolaitos, joka valmistaa siellä nostetusta polttoturpeesta tur­ vehiiltä Helsingin kaupungin kaasulaitokselle. Tällaisen laajan tehdasyhdyskunnan muodostuminen mo­ nine rakennuksineen, uudenaikaisine koneineen, sähkövaloineen, rautateineen ja urheilukenttineen rauhallisen saloseudun sydä­ meen, aikaisemmin melkein mitään tuottamattoman suon lie­ peille, ei vaikuta yksin maisemaan, vaan se vilkastuttaa koko ympäristön elämää niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Jo kesällä 1945, jolloin tuotanto oli lähes 12000 tonnia, siis tuskin puoltakaan suunnitellusta määrästään, tarvittiin Aitonevalla työväkeä puolisen tuhatta miestä, naista ja lasta. Täten saa ansiomahdollisuuksia ei yksin Kihniön, vaan myös lähiympäris­ tön pitäjien väestö, joka välillisesti vaikuttaa koko seudun ta­ louselämän vilkastumiseen ja kehittymiseen. Monet henkiset riennot, joita tällainen tehdaslaitos myös tuo mukanaan vetä- 102 Martti Salmi vät piiriinsä entiset saloseudun asukkaat, jotka saavat niistä uusia vaikutteita ja harrastuksia aikaisempaan verrattain yksi­ toikkoiseen jokapäiväseen elämäänsä.

KIRJALLISUUTTA.

AARIO, LEO, 1932, Pflainzentopographische und paläogeographische Moorun­ tersuchungen in N-Satakunta. Fennia 95, 1. — » — l933, Pohjoissatakuntalaisen kermikeidastyypin luonne ja levinneisyys. Fennia 59, 3. AUER, VÄINÖ, 1920, Über die Entstehung der Stränge auf den Torfmooren. Acta Forest. Fenn. 12. — » — 1921, Piirteitä Keski-Pohjanmaan soistumistavoista. Metsät Koel. Julk. 3. — » — 102-3, Suotutkimuksia Kuusamon ja Kuolajärven vaara-alueilta. Met­ sät. Koel. Julk. 6. — » — 1024, Eräinä vastaisia tehtäviä suotutkimuksen alalla Suomessa. Met­ sät. Koel. Julk. 8. — » — 1927, Untershungen über die Waldgrenzen und Torfböden in Lappland, Metsät. Koel. Julk. 12. CAJANDER, A. K., 1913, Studien über die Moore Finnlands. Acta Forest. Fenn. 2, PAASIO, ILMARI, 1933, Über die Vegetation der Hochmoore Finnlands. Acta Forest. Fenn. 30. Aina Lähteenoja

Woijola—Toivainen.

I.

Raumalaisen porvaritalon historiaa.

Varakkaiden porvarien ja useiden kaupungin pormestarien asumana Woijola—Toivaisen talo Rauman keskuksessa on tavallaan kuin kuvastin, jossa merenrantakaupungin elämä näh­ dään väläyksittäin neljän vuosisadan aikana. Talo on paikal­ laan ensimmäinen. Sen tontin korkeus merenpinnasta oli v. 1891 vaakituskartan mukaan 4,20—4,86 m, siis vähän mata­ lampi kuin salmen 1. rauman pohjoisrannalla sijainneen luosta­ rin alue, jonka korkeus oli 4,41—5,13 m ja kauppatorin, jonka korkeus oli v. 1891 4,63—5,21 m.1) Woijola-Tolvainen sijaitsi siis kaupungin syntyaikoina aivan merenlahden rannalla, niin että Pappilankadun ja Kuninkaankadun kulmauksessa sijaitse­ van Iso-Toivaisen tontti on muodostanut talon ranta-alueen aittoineen ja Koulukadun ja Kuninkaankadun kulmassa sijait­ seva Vähä-Toivaisen tontti on nähtävästi ulottunut myöskin naapuritalon Tokilan tontille. Viimeksi mainittu talo sai ny­ kyisen nimensä vasta 1600-luvulla. Woijola-Tolvaisen talon asema salmen 1. nykyisen Raumanjoen ja merenlahden välisessä

1) Högman, Rauman hist. I, liite: Rauman kaupungin korkeussuhteet metreissä merenpintaan verraten v. 1891 insinööri Victor Johanssonin vaaki­ tuskartan mukaan. 104 Aina Lähteenoja niemekkeessä oli merenkulkua ja kauppaa harjoittavan porvarin elinkeinolle mitä edullisin. Nimensä sai talo, kuten oli laita useimpien Rauman porvari- talojen, nähtävästi siten, että kauppapurjehdusta harjoittanut talonpoika muutti porvariksi kaupunkiin — kun talonpoikais- purjehdukselle ruvettiin asettamaan yhä tiukempia rajoituksia — ja antoi kotitalonsa rakkaan nimen uudelle kaupunkikodil­ leen. Rauman läheisessä Soukaisten kylässä mainitaan tilallinen Jöns I. Juha Oijela l. Woijola 1580-luvulla, jolloin Raumalla oli samanniminen porvari.2) Nimi Woijola, Woijolainen viittaa taasen siihen, että gotlantilais-saksa on aikoinaan asettunut seudulle vakinaiseksi asukkaaksi, varsinkin havaittuaan läheisen Voidunluodon sataman purjehdukseen ja kaupankäyntiin sopi­ vaksi. Rauman Woijolan varhaisin tunnettu omistaja raatimies Jöns Pietarinpoika Woijolainen oli hopeaverosta päättäen kaupungin vauraimpia porvareita 1570—1580-luvulla. V. 1583 esim. hä­ nellä oli 3 laivaa, jotka tekivät matkoja Danzigiin ja Lyypekkiin. Raatimiehenä hän oli vv. 1578—1585.3) Hänen lapsistaan tun­ netaan kolme poikaa Simo, Matti ja Jaakko ja tytär Briitta. Porvarit Simo ja Matti »Wuoijala» mainitaan v. 1599.4) Matti Jönsinpoika Woijola oli Rauman raatimiehenä ainakin v. 1605 ja kaupungin pormestarina vv. 1609—1614ä mutta oli kuolleena jo v. 1617. Hänen veljensä Jaakko Jönsinpoika Woijola mai­ nitaan raatimiehenä vv. 1614—1619 ja 1624—1633. Heidän sisarensa Briitta Jönsintytär Woijola meni naimisiin Rauman

2) SVA 1394, s. 38<: masskotereg. år 1581. Woijola-Tolvaisen tontti Rauman asemakartassa, Lähteenoja, Rauma II, s. 40. Kuva Vähä-Toivainen 1. Kaffemylly, Rauma III, s. 31. 3) RRA Kontributioluett. v. 1578; Hopeaveroluett. v. 1571. SVA 1422, s. 63: verol. v. 1583. Högman, emt. s. XVII. 4) Einar W. Juvelius, Protocolon pro anno —09, Turun Hist. yhd. julk. IV, s. 66. Woijola—Toivainen 105 pormestarin Lauri Baltzarinpoika Gebhardtin kanssa, joka kuoli v. 1640. Perinnönjako toimitettiin joulukuussa 1640. Hän on haudattu Pyhän Ristin kirkon kuoriin, josta hautakivi on to­ disteena. Pormestari Matti Jönsinpoika Woijola osti Uusikartano- (Ny­ gård)-nimisen talon Kauppakadun varrelta (sittemmin Bongin talo), ja synnyinkoti Woijola jäi raatimies Jaakko Jönsinpoika Woijolalle. Tämän vävy, viljakauppias Pietari Laurinpoika Toivainen5) lunasti v. 1633 perikunnalta Woijolan talon, jonka nimi samalla muuttui Toivaiseksi. Pietari Toivaisen puoliso Briitta Jaakontytär Woijola haudattiin Pyhän Ristin kirkkoon Raumalla 6. 6. 1659 puolisonsa Pietarin viereen, joka oli kuollut jo v. 1648. Tähän asti oli Woijola-Tolvaisen talon maine kohonnut ko­ hoamistaan, niin että raumalaisten ylpein toive oli ollut päästä sukulaisuussuhteisiin tämän vankan porvaritalon asukkaiden ja omistajien kanssa. Mutta tulipa taantumisen vaihekin talon osalle, vieläpä, kuten usein sattuu, rikkaan isän poikien liikettä hoitaessa. Pormestari Matti Woijolan nimi säilyi kuitenkin hänen poi­ kansa Johannes Matinpojan sukunimessä Wojolanus-muodossa. Johannes Wojolanus oli Rauman kappalaisena ja koulumestarina vv. 1627—1634 ja sai sitten Eurajoen kirkkoherran viran, jota hoiti kuolemaansa asti v:een 1659. Briitta Matintytär Woijola mainitaan raatimies Henrik Antinpoika Sonkin puolisona vv. 1637—1638 mantt. luettelossa. Anna Matintytär Woijola oli elossa vielä 1651. Hänen puolisonsa Simo Sipinpoika Pamp­ hilius mainitaan Rauman tk. 6. 3. 1633.

5) RVA Städernas enskilda besvär: 22, 10. 1(641 »Pedher Tålvvaine, Bårgar och Innevånare i Raunio» pyytää Valtaneuvokselta ja hallitukselta lupaa ostaa viljaa Nyenskanssista ja myydä sitä Pohjanmaan hätääkärsiville asuk­ kaille. Vrt. Lähteenoja, Rauma II, sukutaululiitteet. 106 Aina Lähteenoja

Raatimies Jaakko Jönsinpoika Woijolan nimen taasen ko­ rotti häviämättömään kunniaan hänen Johannes-niminen poi­ kansa, joka otti osaa 30-vuotiseen sotaan ja kohosi siellä Stral­ sundin piirin muonamestariksi. Hän käytti nimeä Johannes Jaakonpoika Weilanus ja aateloitiin Palmhjelm-nimisenä. Hän lahjoitti rauhan tultua Rauman Pyhän Ristin kirkolle komean messinkisen 24-vartisen kynttiläkruunun, joka on jo kohta 300 vuotta valaissut hänen synnyinkaupunkinsa kirkkoa.6) William Jaakonpoika Woijola-Sperri oli aksiisikirjurina Raumalla (tk. 13. 1. 1645) ja omisti Sperrin talon, puoliso Anna Olavintytär. Anna Jaakontytär Woijola haud. 12. 11. 1660, puoliso Rauman kirkkoherra Michael Jacobi Rennerus. Kauppias Pietari Toivaisen lapsista tunnetaan pojat Lauri, Henrik ja Juhana, kaikki kolme kauppiaita, sekä tyttäret Mar­ gareta ja Briitta. Veljekset Lauri ja Henrik Toivainen pitivät yhdessä kotitaloa ja jatkoivat isänsä liikettä. Kauppias Lauri Toivainen kuoli v. 1666. Senjälkeen alkoi Toivaisen toiminimen sortuminen perheen sisäisen rauhan ensin kaikottua. Henrik Toivainen oli naimisissa Susanna Sipintytär Sonkin kanssa, jonka äiti oli lahjoituksistaan tunnettu Anna Henrikintytär Sonkki. Henrik Toivaisen puoliso kieltäytyi asumasta miehensä luona v. 1677 ja Toivaisen talo joutui autioksi, jollaisena se mai­ nitaan jo v. 1680. Henrik Toivainen jätti perheensä v. 1682 eikä hänen viimeisistä vuosistaan ole säilynyt tietoja. Susanna Sonkki-Tolvainen kuoli ison vihan aikana v. 1715. Kauppias Henrik Toivaisen poika Henrik oli elossa vielä v. 1691 ja hänen sisarensa, tytär Anna v. 1699.7) Margareta Pietarintytär Toi­ vaisen puoliso oli Vehkalahden pormestari Bartold Harmens I.

9) Lähteenoja, Rauman hist. II, ss. 235—236, 256, 286, 368. 7) Lähteenoja, Woijola-Wojolanus ja Pungila-Pungman-suvut Rau­ malla, Cenos-olenti v. 1933. ss. 15—119. Woijola—Toivainen 107

Hermans, Briitta Pietarintytär Toivaisen puoliso Rauman por­ mestari Mikko Laurinp. Gebhardt.8) Rauman kaupungin palossa kesäk. 20 p. 1682 tuhoutui 150 porvaritaloa, niiden joukossa ilmeisesti keskuksessa sijaitseva Toivaisen talokin. Palon jälkeen rakennutti tämän talon entista ehommaksi sen uusi omistaja, Rauman pormestari vv. 1680— 1689 Johannes Pietarinpoika Walstenius. Hän oli Turun hovi­ oikeuden silloisen presidentin, parooni Grassin vävy. Nuorena hän oli ryöstänyt morsiamensa tämän kodista, mutta pääsi myö­ hemmin appensa suosioon, niin että appi hankki hänelle Rau­ man pormestarin viran. Pormestari Walstenius välitti turku­ laista kulttuuria Rauman yksinkertaisiin oloihin. Turussa oli jo presidentti Jöns Kurki varustanut taloonsa mm. kasvihuo­ neita 1600-luvun keskivaiheilla, ja professori Elias Tillandz kun­ nosti 1670—1680-luvulla Turun kasvitieteellisen puutarhan.8) Pormestari Walsteniuskin varusti taloonsa avaran puutar­ han, niin että Rauman vanhimmassa asemakaavassa 10) nähdään nykyisen Iso-Toivaisen (no 14 Kuninkaankadun varrella, varhai­ semmat numerot 163 ja 239) tontti »humalatarhana». Jaka­ mattoman Woijola-Tolvaisen portti näkyy mainitussa asema- kartassa Koulukadun varrella Vähä-Toivaisen puolella (Kunin­ kaankatu 16, varhaisemmat numerot 164 ja 245). Myöskin raatimies Bongin talossa, entinen Uusikartano Kauppakadun ja Pappilankadun kulmassa, oli humalatarha, ja läheisellä maa­ seudullekin puutarhaharrastus pääsi leviämään, sillä Uotilan kylän Lasolan naapurissa asui tähän aikaan muuan puutarhuri, Martti nimeltään.

8) Lähteenoja, Rauman historia II, lidrte: Toivaisen suku. 9) O. E. A. Hje1t, Naturalhist. studium vid Åbo Universitet, Skrifter utg. av Sv. Litt. Sällskapet XXXII, ss. 23—24, Kansallinen elämäker­ r a s t o, V. Tillandz. 10) Lähteenoja, Rauma II, ss. 40—41. 108 Aina Lähteenoja

Pori paloi v. 1698 ja sikäläinen triviaalikoulu muutettiin Raumalle pariksi vuosikymmeneksi. Tämän koulun rehtori Jo­ hannes Salmenius omisti Toivaisen jakamattomana ison vihan aikana, mutta kun hän v. 1713 lähti sotaa pakoon Ruotsiin, rappeutui hänen talonsa sodan jaloissa sangen perusteellisesti. Päästyään rauhan tultua Rymättylän kirkkoherraksi Salmenius myi Toivaisen talon 1. 9. 1722 tehdyllä kauppakirjalla kauppias ja majatalonpitäjä Abraham Sonkille 300 kuparitalarin hin­ nasta.11) V. 1733 Toivainen siirtyi A. Sonkilta eräälle välskärille, joka piti sitä 5 vuotta, kunnes tämä maaliskuussa 1738 myi talon kauppias Juhana Bollstedtille. Hänet valittiin v. 1741 Rauman raatimieheksi ja hän omisti myöskin Sonnilan talon kauppatorin varrella. Bollstedt kuoli v. 1749. Vuosilta 1736—1742 ei Rau­ man kirkollisissa aikakirjoissa ole mitään mainintaa Toivaisesta. Ehkäpä talo oli rappiolla ja asujitta. Vv. 1750—1756 rippikirjasta ilmenee, että jakamatonta Toi­ vaista piti kauppias Henrik Stähle, s. 4. 4. 1712,12) ripillä vielä v. 1756, kuoli 1772, sekä hänen puolisonsa Maria, s. 1724. Lapsia oli poika Henrik, s. 1743, tytär Regina, s. 21. 1. 1745, poika Gabriel s. 11. 11. 1748, tytär Hedvig, s. 26. 9. 1750, poika Karl, s. 1752, k. 1753, Fredrik, s. v. 1754, Ulriikka, s. 19. 8. 1756, Gustaf s. 21. 7. 1758, Adam k. 30. 6. 1760, Adolf, k. 26. 11. 1762, Adolf s. 1764 ja k. 15. 8. samana vuonna 2 kuuk. 4 p:n ikäisenä. Näistä lapsista Gabriel Stähle antautui lukualalle, tuli ylioppi­ laaksi v. 1769 ja kirjoitti maisterin väitöskirjana Turun akate­ mian historian IV:n osan v. 1771 omistaen sen isälleen Henrik Stählelle, Rauman kirkkoherralle A. G. Sackliniukselle, raati-

") Turun maakunta - ark., Rauman maistr. arkisto, Allegater vv. 1722—1738. 12) Rauman kirkon arkisto, Communionkirja no 4. vv. 1750—4756. Woijola—Toivainen 109 mies Juhana Stengrundille, pormestari Henrik Agricolalle ja raatimies Juhana Rahgolle. Kuten näkyy, oli Toivaisen talo jälleen kohonnut Rauman sivistyselämän keskukseksi. Sen seurapiiri käsitti raatimies Ståhlen aikana kaupungin kerman. Gabriel Ståhle pääsi myöhemmin Akaan kirkkoherraksi. Henrik Ståhlen tytär Regina, k. 16. 7. 1782, oli ensin naimi­ sissa kauppias Joh. Östmanin kanssa, josta aviosta syntyi 22. 2. 1771 tytär Renata. Hän peri äitinsä Regina Ståhlen kuoltua Iso^Tolvaisen talon. Regina Ståhlen toinen puoliso oli kaup­ pias Johan Blom. Renata Östmanin holhoojana mainitaan v. 1788 hänen enonsa Fredrik Ståhle. Toivaisen talon jakaantu­ minen Iso- ja Vähä-Toivaiseksi tapahtui 1756 vaiheilla, sillä v. 1756 asemakartan selvityksessä Vähä-Toivainen jo mainitaan ja sen omistajina olivat kauppias Johan Grönlundin perilliset.18) Renata Östmanin jälkeen omisti Iso-Toivaisen vv. 1789— 1797 porvari Juhana Henrik Reilander, s. 1. 10. 1768 Käkelän talossa Raumalla. Hän oli Rauman raatimiehiä ja kuoli 21. 1. 1817. Hänen puolisonsa Kaisa Liisa Calonius oli syntynyt 5. 1. 1767 ja kuoli 27. 3. 1807. Perheen lapsista tunnetaan Johanna Katariina, s. 1792, papiksi valmistuva And. Henrik, s. 1794, Joh. Efraim, s. 1796, Ulriikka Liisa, s. 1797, Kristiina Sofia, s. 1800, Carl Gustaf, s. 31. 8. 1802 ja Emanuel, s. 22. 2. 1805. Näistä peri Iso-Toivaisen talon porvari Carl Gustaf Reilander, joka nai Johanna Wilhelmiina Pakola-Paqvalinin. Heidän poikansa Carl Johan syntyi Iso-Toivaisessa 2. 7. 1825 ja tytär Johanna Ulriikka 10. 3. 1829. Porvari Carl Gustaf Reilanderin veli Johan Efraim muutti v. 1821 Hauinkuonon taloon, mutta sisaret jäivät asumaan koti-

13) Kauppias Johan Grönlund s. 1608 ja k. 1742, puolisonsa Margareta Fontenia s. Raumalla v. 1703. Heillä oli lapset: Regina, s. 1737' ja Anna Britta s. 1740, k. 21. 5. 1764. 110 Aina Lähteenoja taloon, jossa Johanna Katariina Reilander kuolikin 8. 4. 1839. Porvari Carl Gustaf Reilander oli niin kova juoppo, että hänet sakotettiin juopumuksesta ja hän lähti vihdoin merille Porista käsin. Hänen sisarensa Kristiina Sofia muutti v. 1834 Sperrin taloon, ja v. 1835 Iso-Toivainen myytiin 19. 10. pidetyllä huuto­ kaupalla.14) Vv. 1835—1846 Iso-Toivainen kuului kauppaporvari Nils Ferdinand Enckellille. Hän oli syntynyt Ikaalisissa 1. 12. 1805 ja hänen puolisonsa Johanna Ulriikka Östman Raumalla, Tasa­ lan talossa 19. 7. 1810. Heillä oli tyttäret Sofia Vilhelmiina, s. 14. 2. 1838, k. 22. 3. 1842 ja Amanda Aleksandra, s. 3. 9. 1844. V. 1849 muutti Raumalle tullinhoitajaksi vapaaherra Rein­ hold Wilhelm Stjerncrantz, s, Tyrvännössä 31. 12. 1799. Hän asettui asumaan Iso-Toivaiseen ja siellä hän v. 1851 vihitytti itsensä Nurmijärvellä 1816 syntyneen taloudenhoitajansa Kris­ tiina Loviisa Olanderin kanssa, joka oli sitä ennen synnyttänyt hänelle jo 7 lasta. Nuorin lapsi Rosalie Hildegard syntyi Iso- Toivaisessa 25. 12. 1851. Vapaaherra Stjerncrantz kuoli Rau­ malla 26. 3. 1855 ja hänen lapsensa muuttivat Vehmaalle v. 1860. Iso-Toivainen oli tällä välin siirtynyt pormestari parooni Sebastian von Knorringille, joka piti tätä taloa vv. 1857—1864. Hän oli s. Vehmaalla 9. 3. 1815 ja muutti Raumalle Lokalahdelta v. 1857. Hän oli nainut kapteeni Henrik Joh. Finkenbergin ja tämän puolison Viviikka Otteliana Stackelbergin tyttären Fredriikka Ottelianan. Pormestari von Knorringilla oli lapset: Hjalmar Julius Sebastian, s. Valkealassa 24. 2. 1845, Johannes Alarik, s. Valkealassa 31. 5. 1847, Naema Loviisa Viviikka, s. Puumalassa 19. 2. 1850, Martta Viktoria Thorborg, s. Puuma­ lassa 28. 10. 1853 ja Hilja Gundborg, s. Raumalla 23. 4. 1861.

14) Rauman Museon arkisto, kuulutus no 7932. Woijola—Toivainen 111

Helmik. 16 p. 1864 tehdyllä kauppakirjalla pormestari von Knorring myi Iso-Toivaisen 4.000 markan hinnasta raatimies Fredrik Wilhelm Ridderstadille. Hän oli syntynyt 23. 4. 1816 ja hänen puolisonsa, räätälintytär Turusta, Natalia Lindström, 1. 11. 1817. Heidän poikansa Alfons kuoli v. 1868 12 vuotiaa­ na. Samana vuonna perhe muutti Talalan talosta Iso-Toivaiseen. Raatimies Fr. W. Ridderstad yhdisti molemmat Toivaisen talot saman omistajan hallintaan ostamalla Vähä-Toivaisen v. 1880 2.700 markan hinnasta Finkenberg-sisarusten perillisiltä. Raati­ mies Fr. W. Ridderstadin poika laivuri Alarik Ridderstad nai Raumalta Iida Katariina Grönstenin ja muutti v. 1884 Helsin­ kiin. Kun raatimies Fredrik Wilhelm Ridderstad v. 1885 kuoli, jäi pesä hänen puolisolleen Natalialle, mutta hänen kuoltuaan perikunta piti huutokaupan, jossa Iso-Toivaisen osti 11. 3. 1890 laivuri Alarik Ridderstad 9.500 markan hinnasta sitoutuen anta­ maan tädilleen Fransina Lindströmille asunnon talon puutarha- rakennuksessa tämän kuolinpäivään asti ja suorittamaan 2/3 talojen n:o 239 ja 245 sen-vuotisista veroista. Lokak. 25 p. 1909 sai neiti Eeva Eleonora Grönsten ensim­ mäisen lainhuudatuksen Iso-Toivaisen taloon, josta hän oli tä­ diltään Iida Katariina Grönsten-Ridderstadilta perinyt 1/5 ja lunastanut 4/5 talon muilta perillisiltä. Eeva Eleonora Grön­ stenin jälkeen toimitettiin perinnönjako Turussa 17. 9. 1932. Perikunta mittautti Iso-Toivaisen tontin ja sen pituus oli ete­ lässä 20,4 m, lännessä 46,8, pohjoisessa 23,37 ja idässä 45,8 m. Kauppias Väinö Aro ja hänen vaimonsa Fanny Matilda ostivat talon 9:llä eri kauppakirjalla, joiden yhteissumma oli 150.000 mk. Väinö Johannes Aro on syntynyt Merikarvialla 23. 10. 1897 ja hänen vaimonsa Fanny Matilda Huittisissa 17. 8. 1895, heidät vihittiin avioliittoon 20. 2. 1919. 112 Aina Lähteenoja

Iso-Toivaisen talon rakennuksista ei ole tarkempia tietoja olemassa. Asuinrakennukset olivat Kuninkaankadun puolella, jossa nykyisinkin on liikehuoneistoja. Puutarharakennus on edellä mainittu. Rauman Museossa on tallella Iso-Toivaisen talosta talteen otetut kattomaalaukset. Käsinmaalatut seinä- paperit, jotka olivat tallessa Museon vinnillä, voivat myöskin olla Iso-Toivaisesta, jossa, kuten olemme nähneet, on asunut monta ylhäistäkin perhettä vuosisatojen kuluessa. Maisteri Toini Melander tutki kyseisiä kattomaalauksia kesällä 1943 ja havaitsi niiden koristeluaiheet samoiksi, joita ennen nähtiin kirjojen kuvituksessa: enkelinkuvia pasuunoineen käytettiin painotuotteissa 1670-luvulta lähtien ja kehystettyjä kasviaiheita 1680—1730-luvuilla, pasuunaenkeleitä maalattiin vielä 1850- luvullakin. Mainitut kattomaalaukset olivat Iso-Toivaisen Kuninkaan­ kadun varrella olevan rakennuksen kolmannessa huoneessa Pappilankadun ja Kuninkaankadun kulmasta lukien. Maisteri Irja Sahlberg Turusta tutki v. 1942 tätä rakennusta ja totesi siinä rungon kuuluvan 1700-luvun rakennuksiin, vaikka raken­ nusta on monta kertaa uusittu ja korjattu. Jos voisi ajatella, että rakennus olisi vieläkin vanhempi, olisi pormestari Johan­ nes Walstenius ensimmäinen mahdollinen kattomaalausten lai­ tattaja, mutta jos meidän täytyy olettaa ison vihan tuhonneen sitä vanhemmat rakennukset, on raatimies Henrik Stähle otet­ tava lukuun talon koristajana. Hänen jälkeensä tullinhoitaja parooni R. W. Stjerncrantz ja neljännellä sijalla pormestari Se­ bastian von Knorring tulevat kysymykseen talon mahdollisina kaunistajina. Myöhemmin kuin 1860-luvulla ei kyseisiä katon­ koristeluaiheita käytetty. Woij ala—Toivainen 113

Seuraamme sitten Vä­ hä-Toivaisen talon vai­ heita v. 1756 lähtien, jol­ loin sen omistivat kaup­ pias Joh. Grönlundin pe­ rilliset, tyttäret Regina ja Anna Briitta Grön• lund. Edellinen meni nai­ misiin ensin koulumesta­ ri Michel Liliuksen kans­ sa, joka kuoli 19. 6. 1765, sitten Rauman porvari- kaartin komentajakap­ teenin, raatimies kaup­ Kaffemylly-niminen rakennus Vähä-Toi• pias Erik Elmingin kans­ vaisen talon portinpielessä. sa, joka isännöi Vähä- Toivaisessa vv. 1766—1770. Toukok. 1770 aviopuolisot Regi­ na ja Erik Elming myivät Vähä-Toivaisen 2000 kupari­ talarista Rauman silloiselle pormestarille Henrik Agricolalle, s. Urjalan Nuutajärven kartanossa v. 1727. Hän oli Rauman pormestarina vv. 1769—1781. Perunkirjoitus pormestari Agri­ colan jälkeen tapahtui 12. 7. 1781. Silloin oli Vähä-Toivaisen asuinrakennuksessa sali, 3 kamaria, keittiö, ja leipomatupa. Myöskin pirtti etehisineen mainitaan ja etehisessä kamari. Oliko pirttirakennus erillinen, ei ilmene asiakirjoista. Agricolan seuraaja pormestari Joh. Emanuel Norrmen, s. Raumalla 17. 3. 1746 ja hänen puolisonsa Maria Elisabet Tammelander asuivat Vähä-Toivaisessa vuoden tai kaksi. V. 1783 asui Vähä-Toivaisessa välskäri P. A. Wichtman (Ora­ valan sukua Vihdistä), s. 28. 7. 1746. Hänen taloudenhoitajansa Hedda Sofia Moman, s. 1748, muutti Vähä-Toivaisesta Haapa­ saaren kartanoon. Rauman kappalainen Erik Levän osti Vähä- 114 Aina Lähteenoja

Toivaisen 14. 2. 1786 ja piti taloa Maarianpäivään asti 1833, jol­ loin hän luovutti sen tyttärelleen Hedda Eleonora Levanille. Erik Levän kuoli Rauman kirkkoherrana v. 1837. Hänen puo­ lisonsa Hedvig oli nimipormestari Juhana Åbergin tytär, s. 26. 9. 1757. Heillä oli lapset: Maria Amalia, s. 1788, Johan Erik, s. 2. 2. 1789, Gustaf Wilhelm, s. 28. 9. 1791 ja Hedda Eleonora, s. 22. 12. 1796. Rauman kaupungin lainhuudatuskirjassa 24. 3. 1833 on seu­ raava ruotsinkielinen luovutustodistus, joka on päivätty 10. 12. 1830: »Underskrifna gör härmed vitterligit att vi efter mögen öfverläggning skänkt, såsom och vi i kraft af detta otvungna Gåfvobref med varm hand skänka tili vår kara dotter Hedda Eleonora Levän vår förvärfda stads Gård belägen här i Staden i Wästra Qvarteret vid Skolmästaregatan sub. no 245 Lill Tolfwais kallad med derå befintlig åbygnad i sådant stånd den nu befinnes till vedermälle för hennes barnsliga lydnad och tillgifvenhet hvarmed hon oss tillhandagått såval i hushållnin­ gen, som med en öm skötsel under vår höga ålderdom, hvarmed hon otvifvelaktigt fortfar så länge den Högste förlänar oss lifstid, och anse vi våra kära Söner så mycket häldre böra billiga derma vår åtgärd för deras oförsörjda syster, som hon till sin uppfostran njutit af oss ganska ringa kostnad, i följe häraf afhända vi oss och våra öfriga arfvingar ofvan berörde Stads- gård och tillägna densamma vår kära dotter till evärdelig egen­ dom, att nu genast äga och behålla såsom all annan välfången egendom. Hvilket Gåfvo Bref till yttermera visso med vår namnunderskrift uti vittnens öfvervaro bekräftes, såsom skedd å Raumo Prästgård den 10. December 1830. Erik Levan (sigili) Hedvig Levan, född Åberg. Vittna: Jos. Hansson. I. Rosen­ qvist.» Woijola—Toivainen 115

Hedda Eleonora Levän hoiti vanhempiaan Rauman pappi­ lassa heidän kuolemaansa asti ja meni sitten naimisiin Laitilan kirkkoherran Jaakko Amnellin kanssa. Puolisonsa kuoltua hän vihdoin v. 1844 muutti perintötaloonsa Vähä-Toivaiseen, asuen siinä sitten kuolemaansa asti, mikä tapahtui 23. 2. 1860. Kirjailija Eva Ljungberg on teoksessaan Raumo historier II kuvannut »Leskiruustinnan» viehättävää kotia ja puutarhaa sekä leski­ ruustinnan omaa ystävällistä olemusta. V. 1860 muuttivat pormestarinrouva von Knorringin nai­ mattomat sisaret Augusta Wilhelmiina Finkenberg, s. Lokalah­ della 5. 2. 1810, ja Bernhardine Lovisa Elisabeth Finkenberg, s. 20. 5. 1811 Lokalahdella, Vähä-Toivaiseen, jonka he lunastivat edellisen omistajan perillisiltä. Jälkimmäinen kuoli 18. 5. 1862 ja Augusta F. 11. 11. 1879. Sitten Vähä-Toivainen oli raatimies Fr. W. Ridderstadin ja hänen perikuntansa hallussa vv. 1880—1890. Laivuri Alarik Ridderstadin veli kunnallisraatimies Hjalmar Ridderstad lu­ nasti Vähä-Toivaisen muilta perillisiltä 4.000 markalla, saaden siihen lainhuudatuksen 7. 7. 1890.15) Hjalmar Ridderstadin puoliso Mimmi Stackelberg kuoli syyskuussa 1896. Perunkir­ joitus hänen jälkeensä pidettiin 2. 12. 1896. Maalisk. 28 p. 1901 tehdyllä kauppakirjalla Hjalmar Ridder­ stad myi Vähä-Toivaisen 10.000 markasta merimies, sittemmin kauppias Juho Isak Roosille, joka sai siihen ensimmäisen lain­ huudatuksen (§ 79) 1. 12. 1902. J. I. Roos oli syntynyt Eura­ joella 27. 10. 1859 ja hänen puolisonsa Eeva Kristiina Snell­ ström Kiukaisissa 25. 11. 1856. He myivät Vähä-Toivaisen 20. 1. 1920 maanviljelijä Juho Väinö Penttilälle 100.000 markan hinnasta, lainhuudatus tapahtui 15. 3. 1920. Väinö Penttilä,

15) Henkilötiedot Rauman kirkonarkiston communion kirjoista ja synty­ neiden ja kuolleiden luetteloista, Talonkauppaa koskevat tiedot ovat Rauman maistraatin lainhuudatuskirjasta. 116 Aina Lähteenoja joka piti myös Haapasaarta, on syntynyt Luvialla 19. 4. 1888 ja hänen puolisonsa Unda Aino Piitari Kokemäellä 8. 4. 1893, heidät vihittiin avioliittoon 22. 2. 1914. He myivät Vähä-Toi­ vaisen 1. 3. 1921 Tuottajain Kauppa Oy:lle 100.000 markasta ja sama toiminimi myi talon 31. 5. 1922 135.000 markasta Tampe­ reen Osake-Pankille, joka sai siihen Len lainhuudatuksen 4. 9. 1922. Tämä pankki myi Vähä-Toivaisen 19. 9. 1922 kauppias Johan Gustaf Rahille, joka on s. Raumalla 22. 11. 1879. Hänen vaimonsa Selma Maria Granroth on s. 27. 10. 1882. Kauppa­ hinta oli 144.925 mk, ja talossa oli sähköjohdot ja korkkimatot. Helsingin Osake-Pankki osti Vähä-Toivaisen kauppias Rahilta 20. 2. 1941 650.000 markan hinnasta.16) Johtaja Gunnar Tako­ landerin aloitteesta pankki lahjoitti talon asuinrakennuksen n.k. Kaffemyllyn Rauman kaupungin ulkomuseolle.17)

16) Alarik ja Hjalmar Ridderstadin kanssaperillisiä v. 1890 olivat asema­ päällikkö Hugo Ridderstad, rautatienkirjanpitäjä Gunnar Ridderstad ja hei­ dän äitinsä sisar neiti Fransina Lindström. 17) Erik Levanin tultua Rauman kirkkoherraksi ja muutettua asumaan isoon pappilaan Vähä-Toivainen jäi vuosikymmeniksi vuokralaisien asumaksi. Niinpä v. 1807 Vähä-Toivaisessa asui sokurileipuri Carl Gust. Hallman. Erik Levanin perheen ohella asui vv. 1786—88 Vähä-Toivaisessa kapt. Lars Edvard Hillebrand ja hänen taloudenhoitajansa Soia Erikintytär sekä voluntääri Adam Brandthill ja kaupunginnotaari Flodberg perheineen (rouva Anna Stina Lilja-Flodberg ja poika Axel). Sokurileipuri Kalimaniin puoliso oli Eva Sofia Fonten ja heillä oli poika Carl Edvard. Vv. 1807—1815 asui talossa myös everstiluutn. J. Fr. Eekin leski vapaaherratar Kristiina Sofia von Dyben ja hänen 4 tytärtään. V. 1815 he muuttivat Ruotsiin. Sitten muutti taloon majurinleski Katariina Blåfield ja vv. 1818—1810 asui siellä kornetinleski Lovisa Bange, syntyisin Liljenberg, joka v. löllö muutti Laitilaan. Vv. 1820—1827 asui talossa rva Blåfieldin keralla kirkkoherran leski Aina Lotta Jerlström-Widqvist, s. 16. 7. 1797, hän tuli 2 tyttären ja pojan kanssa Raumalle Uudeltakirkolta. V. 1838 muutti Vähä-Tolvaiseen Porista kapteeninleski Helena Katariina Claren, s. 26. 10. 1806. V. 1840 muutti Heikkilän talosta Toivaiseen neiti Katariina Riprander ja seuraavana vuonna hovineuvos Sahlbergin leski Saara Taivassalosta. Hän kuoli 1845. Augusta Finkenbergin perillisinä mai­ nitaan pormestari ja rouva von Knorring, kappalaisenrouva Henriette Finken­ berg-Björkman, vapaaherra Rabbe Atle Wrede, nimismiehenrouva Malvina Rautell, o.s. Wrede sekä nimismies Johan Julius Rautell. Woijola—Toivainen 117

Vuosisatojen vieriessä on Woijola-Tolvaisen talossa asunut m.m. 5 eri pormestarin perhettä ja epälukuinen joukko muita huomattavia kaupunkilaisia. Talon historialle antavat loistoa monet komealta kalskahtavat sukunimet. Niiden taakse kätkey­ tyy paljon maamme kulttuuria, joka tarvitsisi vain kaunokir­ jailijan kynän tullakseen tajutuksi ja tajuttavaksi eri vaihtelui­ neen ja vivahduksineen. Mutta lämmittävin muisto tästä van­ hasta talosta on sittenkin Juhana Jaakonpoika Woijola-Weila- nus-Palmhjelmin kynttiläkruunu Pyhän Ristin kirkossa, muisto valosta, joka on valaiseva raumalaisten polkuja maalla ja me­ rillä ja siunaava heidän kaupunkiaan vaikeinakin aikoina. A. R. Alho

Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla.

Ensimmäinen vakinainen kaupunginlääkäri saatiin Raumalle v. 1827. Kaupungissa oli kuitenkin jo v:sta 1821 alkaen ollut toi­ minnassa kylpyläyhtiö ja vedenjuontilaitos Kaivopuiston terveyslähteen yhteydessä. Tämän laitoksen lääkäreinä olivat toimineet turkulaiset tri J. Fåhre ja arkiaatteri Bonsdorff asuen sesonkiaikana kaupungissa ja tilapäisesti hoitaen muitakin po­ tilaita kuin vain kylpyvieraita. Syvärauman lahteen raken­ nettiin v. 1826 erityinen merikylpyläkin. Tilapäisten lääkäri­ voimien tänne saantia alkoi kuitenkin pian vaikeuttaa uusien kylpylöiden avautuminen muualla ja niin heräsi lopulta ajatus oman lääkärin saamisesta paikkakunnalle. Joulukuun 11 p:nä v. 1826 jätti Rauman kaupungin mais­ traatille maaviskaali Henrik Gudmund Reinholm itsensä ja 48 henkilön, näiden joukossa rovasti Erik Levän, majuri Carl Schulzcrantz ja majurinleski, rouva Aminoff (synt. Engelbrech­ ten), allekirjoittaman kirjelmän, jossa he yhteisen hyvän takia ehdottivat »taitavan» lääkärin kutsumista kaupunginlääkäriksi. Tämän takia maistraatti päätti kuulla kaupunkilaisten, kirkko­ neuvoston sekä apteekkari Samuel Johan Nybergin testamentin toimeenpanijan maisteri Nils Gustaf Branderin mielipidettä asiassa. Asia oli uudelleen esillä saman joulukuun 20 p:nä, jolloin sitä vastustivat porvarit Isak Korsman ja Daniel Frimodig, sekä Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 119 seuraavan tammikuun 15 p:nä, jolloin porvarit Petter Östring, pedagogi Z. Calander, porvarit H. J. Östman, S. J. Wesander, C. J, Bartram ynnä 38 muuta kaupunkilaista kirjelmässään huo­ mauttivat, että koska apteekkari S. J. Nyberg-vainaja oli testa­ mentissaan 24. 8. 1819 määrännyt Ottilan tilan vuositulot lääkärin palkkaamiseen, he yksimielisesti kieltäytyvät ottamasta osaa muuhun lääkärinpalkkioon. Samantapaisen kirjelmän jätti maistraatille suojelusmies Abraham Nyman, jonka kirjel­ män oli allekirjoittanut 95 muuta työläistä. Tämän johdosta julkitoi maaviskaali Reinholm kummastuksensa, kuinka juuri alempi porvaristo ja työväestö saattoivat vastustaa tällaista asiaa, vaikka he sesonkiaikana, terveyslähteen käyttöaikoina, olivat ensimmäisiä vaivaamassa täällä tilapäisesti oleskelevia lääkäreitä. Lopullisesti oli asia esillä maistraatissa maanantaina tammi­ kuun 22 p:nä 1827, jolloin läsnä olivat pormestari C. Grönholm sekä jäsenet raatimiehet P. Cederstein, Hammarström, J. Hans­ son ja Paqvalen. Maistraatti päätti perustaa kaupunginlääkä­ rinviran ja hänen palkakseen määrättiin 600 ruplaa, jonka suo­ rittamiseen kaupunkilaiset, joilla varoja oli, keskinäisen sopi­ muksen tai maistraatin päätöksen mukaan ottavat osaa. (Palk­ kaa maksettiin sittemmin luokittain: I luokka 16 2/3 kopeekkaa, II luokka 25 kop. ja III luokka 33 1/3 kop. Vuonna 1832 koroi­ tettiin maksu jokaisessa luokassa 3 1/3 kopeekalla.) Tämän lisäksi saisi tuleva kaupunginlääkäri nauttia tuloja 5. 1. 1821 kuolleen apteekkari Sam. Joh. Nybergin testamentin mukaan. Tästä päätöksestä oli oikeus valittaa korkeampaan paikkaan 30 vuorokauden kuluessa, mutta ei ole säilynyt tietoa tekikö ku­ kaan valitusta. Edellämainittu apteekkari S. J. Nyberg määräsi testament­ tinsa 3:nnessa kohdassa seuraavaa: »Testamenttaan kolmannen osan Ottilaksi nimitetystä Sam- 120 A. R. Alho panalan rusthollista vakinaiseksi palkaksi niin sanotulle Köy­ häinlääkärille tällä seudulla, nimenomaisella ehdolla palvella tämän seudun köyhiä, niin maalla kuin kaupungissa, suurem­ matta maksutta ja korvauksetta kuin mitä Ottilan arentilaisve­ rosta tulee. Lääkärillä ei ole oikeutta samalla olla Rauman Kaupunginlääkäri, koska hän ainoastaan täydentää ja huomioi näitä yllä Köyhäinlääkärille määrättyjä ehdottomia velvolli­ suuksia ja tehtäviä; Sekä toivoisin, että Korkea viranomainen aina asettaisi tähän Paikkaan taitavan Lääkärin ja että hyvän­ tahtoinen tarkoitukseni tässä kohden kaikilta osiltaan nyt heti täytettäisiin; Niin nimitän ja määrään Medisiini Candidaatti Herra Adolf Fredrik Petterssonin ensimmäiseksi niin sanotuksi Köyhäinlääkäriksi tänne; yhtä paljon ottaen huomioon hänen väsymättömän vaivannäkönsä ja tietonsa tunnollisesti auttaa sairaita ja hätää kärsiviä kuin harvinaisen lääkärinonnen, joka aina tähän asti seurannut hänen toimintaansa, ja minkä tähden tämä seutu on hänelle monessa suhteessa kiitollisuudenve­ lassa ...» Tämän 3:nnen samaten kuin 4 innonkin kohdan (jossa puhu­ taan Koijärven tilan määräämisestä ilmaisten lääkkeiden hank­ kimiseksi köyhille) valvojaksi oli keisarillinen »Collegium Medi­ cum» määrännyt maisteri Nils Gustaf Branderin, josta mais­ traatti käyttää mainintaa: dosentti, jalosukuinen ja korkeasti­ oppinut herra (Magister Docens, Wälädle och Höglärde Herr) N. G. Brander. Testamentin myöhemmässä osassa käy selville, että hän oli teologian dosentti yliopistossa. Kuitenkin näyttää siltä, ettei kanditaatti A. F. Pettersson ollut jostain syystä halu­ kas ryhtymään köyhienlääkäriksi Raumalla apteekkari Nyber­ gin kuoltua.1) Ensimmäinen varsinainen kaupunginlääkäri saa-

1) Petterson-nimistä lääkäriä ei ole koskaan ollut, vaan kyseeessä on eräs rykmentinvälskäri, jonka myöhäisemmistä vaiheista ei ole tietoja. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 121 tiin Raumalle vasta vuoden 1827 loppupuolella. Sadan vuoden aikana on tämän Nybergin testamentin mukaan maksettu Rau­ man kaupunginlääkäreille palkkaa varattomien hoidosta ja muo­ dosti tämä tulo varmasti useana vuonna huomattavan osan hei­ dän tuloistaan. Palkkio suoritettiin luonnontuotteissa, kunnes v:sta 1927 lähtien palkkio suoritetaan kaupungin kassasta yksin­ omaan rahapalkkana. Suurella varmuudella voitaneen väittää, että Rauma ja sen ympäristö ilman tätä lahjoitusta vielä monta vuotta olisivat saaneet odottaa ensimmäistä kaupunginlääkä­ riään.

Ensimmäinen kaupunginlääkäri Raumalla oli tri Carl Hen­ rik Ringbom. Hän oli syntynyt Loimaalla 8. 8. 1798, suo­ ritti ylioppilastutkinnon 1815 (satak.), filosofian tohtoriksi hän tuli 1823, lääket. kand. 1824 ja lisensiaatiksi 1826. Lääketie­ teen tohtorin arvon hän saavutti 20. 6. 1832 väitöskirjalla: »Anmärkningar öfver svältkurens användande i Syphilis».2) Kollegia-asessorin arvonimen hän sai v. 1840. Turun piiri­ lääkäriksi hänet nimitettiin 28. 8. 1844 ja Turussa hän kuo­ likin 18. 6. 1856. Hänen vanhempansa olivat III. lääninmaan­ mittari Turun ja Porin läänissä Anders Ringbom ja Eva Johan­ na Rungius. Tri Ringbomin puoliso oli Gustava Albertina Avel­ lan. Heillä oli kaksi poikaa, joista niinikään tuli lääkäreitä.

2) Kirjanen käsittää 30 sivua ja tekijä toteaa paastoamisen edulliseksi mainitussa taudissa vaikkakin elohopeaterapian hyöty täysin tunnustetaankin. Erikoisen edullista on paastoaminen taudin 1) degenerativisessa ja 2) imfla­ matorisissa muodoissa. Myös useita kontraindikatioita on havaittu kuten raskaus, ptyalismus, gonorrhoea secundaria ja vanha syfilis »med allmänt förhöjd retlighet». Ruokavalioon kiinnitetään suurta huomiota: kalaruoka on kyseenalaista, mutta liha erikoisesti sianliha on pahaa. Samoin kaikki ryydit ja aikoholi, samoin kahvi. Asuinhuoneen lämpö on suurimerkityksellinen, sopivin lämpö on 15—20 Ream. Yleisesti on oltava levolla ja harrastettava puhtautta. 122 A. R. Alho

Toinen näistä Karl Albert oli syntynyt Raumalla v. 1827 ja toimi mm. Uudenkaupungin kaupunginlääkärinä sekä Hollolan piirilääkärinä ja kuoli Karkussa v. 1900, toinen poika Ivar Valfrid Ringbom, joka oli syntynyt Raumalla v. 1833, toimi mm. Salmin piirilääkärinä, Uudenkaupungin kaupunginlääkärinä sekä Porin piirin piirilääkärinä ja kuoli v. 1889 Porissa. Tämän I. V. Ringbomin poika Lars Ringbom kuoli v. 1937 lääkärinä Turussa. Tri Ringbom oli aluksi I suomalaisen tarkka-ampujapatal­ joonan lääkäri, kunnes siirtyi Rauman kaupunginlääkäriksi, jo­ hon sai vakituisen nimityksen 1. 1. 1828. Raumalla hän asui talossa N:o 34 Jokilassa. Tri Ringbom julkaisi Finska Läkare- Sällskapets Handlingar I:ssä v. 1843 mielenkiintoisen tutkiel­ man: »Om Nervöst-gastrisk Feber inom Tammerfors Provin­ cial-Läkare-district ären 1835—39». Tämän kirjoituksensa joh­ dannossa hän puhuu laveasti elämästään Raumalla seitsemän vuoden aikana ja kuvailee kaupungin oloja ja sairauksia. Hänen käsityksensä mukaan taudit noudattivat Raumalla suurta sään­ nöllisyyttä esiintymisessään eri vuodenaikoina. Talvisin oli tu­ lehduksia erikoisesti hengityselimissä ja kroonillisten tautien huonontumisia, keväisin kuumeita, erityisesti keuhkovikasilla, syksysin katarreja ja reumatismia sekä erikoista elokuunkuu­ metta (augustifeber). Tautisuus oli ajoittain hyvin runsasta. Harvinaisen paljon sairastumisia Ringbom mainitsee sattuneen v. 1829. Silloin pahanlainen tuhkarokko raivosi kaupungissa varsinkin Turun palon takia tänne siirtyneiden katedraalikoulu- Iäisten keskuudessa ja muutenkin oli sairaita niin paljon, että R. kertoo huhtikuussa päivittäin hoitaneensa jopa 50—60 poti­ lasta. Kaupungin asukasluvun hän mainitsee niihin aikoihin olleen n. 1500 henkeä. Tammikuussa 1833 levisi kaupunkiin influenssa. Tri Ringbom teki jo silloin sen havainnon, ettei lääkkeistä ollut sanottavaa apua tämän taudin hoitamisessa. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 123

Seuraavan vuoden aikana oli ihmisillä taas pahoja rinnanalus­ vaivoja (kardialgier), ja kaupunginlääkäri arveli tämän suu­ ressa määrin johtuvan siitä kumarasta asennosta, jota ahkerat pitsinnyplääjät päivät päästään käyttivät. Kuvattuaan sitten vielä elämyksiään myöhemmässä toimipaikassaan, ryhtyy tri Ringbom kirjoituksessaan käsittelemään taudin alkuperää ja syntyä. Kirjoituksensa otsikossa mainitun taudin hän arvelee johtuvan: 1) kylmettymisestä, 2) ylensyömisestä, 3) henkisestä rasituksesta ja 4) liiallisesta alkoholin käytöstä. Tri Ringbom nimitettiin Tampereen piirin piirilääkäriksi v. 1834. Tampereella olonsa ajoilta on säilynyt hänen lääkintä­ hallitukselle (1839) lähettämänsä mielenkiintoinen raportti tut­ kitusta kaksineuvoisesta henkilöstä Johanna Mikontyttärestä Ikaalisten Sydänmaan kylästä. Kuvaus on erittäin tarkka ja huolellinen ja on julkaistuna G. Heinriciuksen teoksessa: »Obs- tretrikens och Gynäkologiens Historia i Finland» (1903). Uutta kaupunginlääkäriä Raumalle saatiin Ringbomin jäl­ keen kauan odottaa, sillä lääkäreistä oli siihen aikaan Suomessa kova puute, eikä silloisilla palkkaeduilla ilmestynyt yhtään halullista virkaan. Edessä oli siis palkan parantaminen, sillä ei kotimaasta, missä lääkintähallituksen ylitirehtööri prof. C. D. von Hartman oli tehnyt tiedusteluja, eikä ulkomailta, mihin jotkut raumalaiset kauppiaat olivat kääntyneet, saatu virkaan pätevää henkilöä. Maaliskuun 7 p:nä 1836 oli asia esillä mais­ traatissa, joka päätti kapt. Fr. Lillienbergin ja S. Södermanin vastustuksesta huolimatta korottaa kaupunginlääkärin perus­ palkan 1000 ruplaan. Tälläkään palkalla ei saatu virkaan halul­ lista lääkäriä ennenkuin v:n 1839 lopulla, jolloin Karjalan piirilääkäri Samuel Roos ilmoittautui ainoaksi hakijaksi. Tri Roosin hakemus Rauman kaupunginlääkäriksi oli seuraavanlai­ nen: L24 A. R. Alho

Lapsuudesta saakka minulta on puuttunut sopivaisuus matkustami­ seen, koska aina olen väsynyt ta­ vallista ja luonnollista määrää enemmän, on minun täytynyt olla 16 vuotta Piirilääkärinä, ensin Ka­ jaanissa, missä enimmät matkat minun aikanani täytyi tehdä jal­ kaisin, ja sitten Karjalassa, joka laajuutensa ja huonojen teittensä takia aiheuttaa epätavallisia vas­ tuksia, ehtimiseen piti matkustaa, sitä paitsi olen samana aikana Samuel Roos. 1830:stä 1833:een ollut tekemisissä niitten sairauksien kanssa, joita kato ja nälänhätä aiheuttavat, jolloin ei yöllä eikä päivällä annettu kohtuullista lepoa, sen takia näen itselläni olevan aihetta hakea rauhallisempaa tointa, jota sitäkin mieluummin toivoisin Rauman kaupungista, koska tun­ nen sen Asukkaitten ponnistukset kallisarvoisen kaivolaitoksen hyväksi, jonka hyödyllisyyden minä tunnen olevani velvollinen toteen näyttämään, etenkin kun minä samaa kaivoa käyttä­ mällä olen vapautunut päänsärystä, mikä varhaisimmasta lap­ suudesta oli alituinen vaivani ja niistä kivuista, jotka seuraavat pitkäaikaisesti opintojen ääressä paikallaan istuvaa. Sellaisista syistä otan vapauden Teiltä nöyrimmin pyytää, että tulisin hyväksytyksi Rauman kaupunginlääkäriksi, nauttien niitä palkkaetuja, jotka kaupungin asukkaat ovat lääkärille määränneet, vakuuttaen, että en koskaan tule antamaan köy­ hille tai rikkaille aihetta valittaa tahdon tai ahkeruuden puut­ teesta. Jään etc. Teidän Samuel Roos. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 125

Vasta v. 1840 muutti lääketieteen ja filosofian tohtori Roos Kontiolahdelta Raumalle. Hän oli syntynyt Eurajoen Rikan­ tilan Nurkin talossa maanviljelijän poikana 1. 1. 1792, van­ hemmat olivat Johan Juhonpoika ja Liisa Tuomaantytär. Hän kävi koulua Raumalla ja Porissa, valmistui ylioppilaaksi Porin triviaalikoulusta 1811 (Pohj.), tuli fil. kandiksi 1817, lääket. kandiksi 1819, lääket. lisiksi 1821, filosofian tohtorin arvon hän sai 1828 ja lääket. tohtorin 1832 väitöskirjalla »Casus Lithia- seos», 1827. Hänet nimitettiin Kajaanin piirilääkäriksi v. 1823 ja Karjalan piirilääkäriksi v. 1832. Erosi tästä virasta saaden eläkkeen 16. 1. 1840. Riemumaisteriksi vihittiin hänet v. 1869. — Hänen puolisonsa oli Maria Lovisa Rindell Turusta. Raumalla tri Roos asui talossa N:o 1 Rautilassa. Hän toimi kaupunginlääkärinä ainoastaan lyhyen ajan, sillä jo v:n 1842 alkupuolella hän muutti yksityislääkäriksi Mynämäelle ja sitten Wehmaalle vielä samana vuonna. Tästä ajasta mainitsee G. Johnsson kirjassaan Suomen Piirilääkärit hänen »olleen hyvin rakastettu talonpoikaisessa rahvaassa». Hän kuoli Wehmaalla 14. 11. 1878 Suomen lääkärikunnan vanhimpana, 86 v. ikäisenä. Hänestä mainitaan, että hän jo pienestä pitäen oli heikko ja sai­ raalloinen, Kajaanin piirilääkärinkin virasta hän pyysi ja sai eron kivulloisuuden takia. Samuel Roosilla oli huomattavia kirjallisia harrastuksia. Hän julkaisi v. 1820 Mnemosynessä kirjoituksen suomenkielestä ja sen oikeinkirjoituksesta rannikkolaisen kannalta katsottuna sekä suomensi ja julkaisi (1845) saksalaisen O. Ulen kirjan »Mintähden ja sentähden. Kysymyksiä ja vastauksia kaik­ keen Luonnon Tietoon kuuluvissa asioissa». Tässä kirjasessa on hänen keksiminään käytetty joukko suomalaisia uudissanoja! sähkö, lämpömittari, viini, olomuoto, luode ja vuoksi. Hän jul­ kaisi v. 1851 teoksen »Johdatus sanain oikeaan kirjoittamiseen» ja samana vuonna »Muutamia mieleen painavia asioita myllyn 126 A. R. Alho rakeilta joille», v. 1855 »Muutamia neuvoja ja johdatuksia lähe­ tyskirjain tekemiseen» (uusi painos 1877) sekä teoksen »Kristil­ linen ja terveellinen lasten kasvattaminen 1—2» (1856—57), joka on ensimmäinen kasvatusopillinen suomenkielinen teos. Hän on kääntänyt suomen kielelle »Phaidronin Aisopolaisia sa­ tuja» (Suomi 1860), Kirschin »Luku- ja oppikirjan tarpeellisissa tiedoissa» (1860, 3 pain.), Holmin »Ruoka-kasviston hoidannan» (1875). Lisäksi hän jätti jälkeensä käsikirjoituksena suomen­ kielisen käännöksen H. Sjögrenin latinalais-ruotsalaisesta sana­ kirjasta sekä Heinriehsin saksalais-ruotsalaisesta sanakirjasta. Toukokuun 30 p:nä 1842 määrättiin Rauman kaupunginlää­ käriksi lääketieteen ja kirurgian tri August Magnus Lilius. Hän oli syntynyt Orivedellä 22. 5. 1814, tuli ylioppilaaksi Hämeenlin­ nan triviaalikoulusta 1830 (Satak.), valmistui fil. kandiksi 1836, lääket. kandiksi 1838, lääket. lisiksi 1840 ja samana vuonna toh­ toriksi väitöskirjalla: Om hydrothorax (under inseende af Im­ manuel Ilmoni). Teos on 48-sivuinen ja käsittelee alaansa var­ sin ansiokkaasti. Lilius hoiti aluksi Tammisaaren piirilääkärin- verkaa 1840—42 (v. 1842 alilääkärinä 3 kk. Lapinlahdessa). Hä­ nen vanhempansa olivat maanmittari Natanael Lilius ja Maria Elisabet Gählros ja puolisonsa Karolina Charlotta Stark. Tri Lilius kuoli Hämeenlinnassa 5. 12. 1905 yli 91 vuoden vanhana. Vakituiseksi kaupunginlääkäriksi Raumalle hänet nimitet­ tiin 21. 2. 1843. Hänen aikansa Raumalla muodostui erikoiseksi siitä syystä, että täällä silloin oli varsinainen veneeristen tau­ tien sairaala: Raumo Extra Curhus. Veneeriset taudit olivat 1800-luvun alkupuolella osoittaneet niin tavatonta lisäänty­ mistä, että valtiovallan oli pakko ryhtyä tarmokkaisiin toimen­ piteisiin näitä peloittavia vaaroja vastaan. Vanhoja hoitopaik­ koja oli laajennettava ja uusia perustettava. Niinpä Raumalle v. 1846 perustettiin mainittu sairaala ja se sai tarpeisiinsa heti Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 127 ensimmäisenä vuonna 1100 ho­ pearuplaa. Seuraavana vuonna nousi uusien veneeristen tautien lukumäärä Turun ja Porin läänissä 803:een, ja kotiinpalaavissa laivois­ sa tavattiin läänissä 54 miestä, joilla oli jokin veneerinen tauti. Alussa oli sairaalassa sijaa 20 potilaalle. Sen sijoittamisessa oli tri Liliuksella suuria vaikeuksia, joista hän puhuu kirjeessään Lää­ kintöhallitukselle 28. 11. 1846. Vuokra, 17 ruplaa, oli maksettava August Magnus Lilius. etukäteen 1. 11. 1846 asti. Sairaa­ lan toimitsija sai 4 ruplaa ja sairaanhoitajatar 6 ruplaa kuukaudes­ sa. Sängyt maksoivat 70 kopeekkaa kappale ja ruokaan arveli tri Lilius menevän 12 kopeekkaa henkeä kohti päivässä. Jo v. 1847 alussa sairaala käsitti 90 potilaspaikkaa. Potilaita oli hoidetta­ vana erikoisesti Ulvilasta, Pyhämaasta, Merikarvialta, Ikaali­ sista, Tyrväältä ja Ylöjärveltä. Sairaalan henkilökuntaan kuu­ lui paitsi edellämainittua toimitsijaa, 2 sairaanhoitajatarta (Grönlund ja Stening) ja 1 renki (Blomqvist), joka sai 2 ruplaa kuukaudessa. Ajottain potilasluku ylitti 90 :n rajankin.3) Muu­ tenkin oli sairautta kaupungissa runsaasti. Tri Lilius mainitsee ihmisillä olleen erityisesti taipumusta mielisairauteen. Raumo Extra Curhusin toimintaa kuvaa seuraava tri Liliuksen laatima taulukko:

3) Sairaat oli sijoitettu: N:o 218 Ojalassa, N:o 217 Buondissa, N:o 73 Terä­ väisissä, N:o 75 Tekkalassa ja N:o 244 Tyykilässä. 128 A. R. Alho

terveinä parempina paranematta kuolleina jälellä kaikkiaan seur. vuot.

1846 69 — 1 3 30 103

1847 401 5 — 3 63 472

1848 240 9 — 3 -— 252

Ensimmäisenä vuonna maksoi jokainen potilas valtiolle 11 ruplaa. Vuonna 1848 alkoi sitten tarmokkaista toimenpiteistä johtuen potilasluku alentua Raumankin sairaalassa eikä sen toimintaa enää seuraavana vuonna jatkettu. Raumalla tri Lilius asui Käkelän talossa. Hän on myöhemmin kertonut viihty­ neensä erittäin hyvin Raumalla, jossa hänellä oli suuri joukko ystäviä ja nämä myöhemmin kävivät häntä Hämeenlinnassa tapaamassa. Hänet nimitettiin 12. 9. 1850 lasarettilääkäriksi Hämeenlinnaan ja samana vuonna 5. 11. linnalääkäriksi. Niin­ ikään hän oli v.t. lääkäri Hämeenlinnan ruotuväen 6:ssa patal­ joonassa 1856—1860, otti eron linnalääkärin ja lasarettilääkä­ rin viroista 7. 9. 1881 ja määrättiin samana päivänä rautatie- lääkäriksi Hämeenlinnaan, missä virassa toimi 1. 1. 1897 asti. Hänelle suotiin v. 1878 hovineuvoksen arvonimi. Lisäksi hän toimi Vankeinyhdistyksen haaraosaston puheenjohtajana 1870 —74 ja hänen kerrotaan toimessaan tulleen erittäin hyvin toi­ meen vankien kanssa, joiden luottamuksen hän täydellisesti oli saavuttanut. Hän oli sen komitean jäsen, jonka tehtävänä oli uuden lääninsairashuonesääntöjen valmistaminen v. 1872. Tämän lisäksi hän oli Hämeenlinnan valtuusmiesten esimies 1876—1879. Hänet vihittiin riemumaisteriksi v. 1886 ja hän sai Stanislaustähden 3 lk. (v. 1856), Annan 3 lk. (v. 1868) ja Stanislauksen 2 lk. (v. 1874) ritarimerkit. Erikoisesti kerro­ taan hänen harrastaneen kirurgiaa ja olleen niin kiintynyt työ­ hönsä, ettei halunnut loma-aikoinakaan poistua Hämeenlin­ nasta. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 129

Liliuksen jälkeen tuli kaupun­ ginlääkäriksi lääketieteen ja ki­ rurgian tri Jakob Gustaf Appel­ berg. Hän oli syntynyt Vaasas­ sa 3. 1. 1811, tuli ylioppilaaksi 1829 (pohj.), fil. kandiksi 1838, lääket. kandiksi 1845, lääk. lisiksi 1846 ja lääket. ja kirurgian toh­ toriksi 1847 väitöskirjalla »Om epididy mitis blennorrhagica.» Aluksi hän oli apulaiskaupun­ ginlääkärinä Porissa, kunnes 29. 1. 1851 nimitettiin Rauman kau­ Jakob Gustaf Appelberg. punginlääkäriksi. Täällä hän asui Käkelän talossa. Hänen Raumalla olonsa ajoilta on säi­ lynyt maistraatin kirje 15. 1. 1851 kuvernööri Gronstedtille, jossa tehdään selkoa kaupunginlääkärin palkasta. Kaupungin kassasta hän sai 285 Ruplaa ja 71 3/4 kopeekkaa hopeassa ja sen lisäksi hän sai Nybergin testamentin mukaan köyhienlääkärin toimesta Ottilan tilan vuosituloista 8 tynnöriä rukiita, 2 tynnö­ riä ohria, 1 tynnörin kauroja, 2 tynnöriä lanttuja, 2 tynnöriä pe­ runoita ja 3 leiviskää voita. Tämän lisäksi sai kaupunginlääkäri jokaisen ulkomailta kotiin palaavan aluksen miehistön tarkas­ tuksesta erikoisen palkkion. Tämän arveltiin tekevän noin 200 hopearuplaa purjehduskaudelta. Virkaatekeväksi kaupungin­ lääkäriksi Appelberg tuli Raumalle jo 4. XI. 1850. Hänestä sanotaan G. Johnssonin kirjassa Suomen piirilääkärit 1749— 1927: »Lycklig läkare, utmärkt virtuos på flöjt och andra instrumenter». Kaupungissa oli v. 1851 paljon tuhkarokkoa samaten seuraavanakin vuonna, jolloin lisäksi oli vatsakuu­ meita (gastriska febrar), mutta yleensä terveys oli hyvä kau-

9 130 A. R. Alho

pungissa tähän aikaan. Varsin pian, jo 16. 3. 1852 määrättiin tri Appelberg Porin II kaupunginlääkäriksi. Täältä hän 13. 8. 1861 muutti Kokkolan piirilääkäriksi. Hän kuoli 55 v. vanhana lavantautia seuranneeseen keuhkokuumeeseen 9. I. 1866 Pietarsaaressa. Tri Appelbergin vanhemmat olivat Pyhä­ joen kirkkoherra Gustaf Appelberg ja Katarina Charlotta Chy­ denius ja hänen puolisonsa oli Anna Magdalena Chydenius. Heidän poikansa Gustaf Appelberg oli niinikään lääkäri ja toimi mm. Porin II kaupunginlääkärinä sekä Tornion ja Ha­ minan piirilääkärinä. Elokuun 25 p:nä v. 1852 siirtyi Hämeenlinnasta Rauman kaupunginlääkäriksi lääketieteen ja kirurgian tri Johan Otto Strömberg, jonka toiminta-aika Raumalla tuli olemaan huomat­ tavan pitkä, kokonaista 12 vuota. Tri Strömberg oli syntynyt Turussa 4. 11. 1812, tuli ylioppilaaksi 1829 (Turkul.), suoritti maisterintutkinnon 1840, lääket, kandidaatin 1843, lisensiaatin 1846 ja sai lääket. ja kirurgian tohtorin arvon 1847 väitöskir­ jalla »Finlands sjukdomskronik för fjärde decennium af inne­ varande århundrade». Hän toimi aluksi alilääkärinä Helsingin mielisairaslaitoksella, lääkärinä Helsingin yl. sairaalan syph. osastolla sekä yhdessä Helsingin 4:stä kolerasairaalasta (1848), kunnes määrättiin ylimääräiseksi lääkäriksi Lääkintähallituk­ seen ja siinä ominaisuudessa joutui väliaikaisesti m.m. kaupun­ lääkäriksi Kristiinaan sekä Kajaaniin ja Tornion piirilääkäriksi. V. 1849 hän oli ylim. lääkärinä Vaasan läänissä ja v. 1850—51 apulaispiirilääkärinä ja kaupunginlääkärinä Torniossa. Alku­ vuodesta 1852 Strömberg tuli Hämeenlinnan kaupunginlääkä­ riksi ja vielä samana vuonna hän muutti Raumalle. Täällä hän asui talossa N:o 153 Tyykilässä. Maistraatin kuvernöörille (6. 3. 1856) lähettämässään terveysraportissa kerrotaan, että v. 1853 raivosi kaupungissa tulirokko ja kolera, johon kesällä sairastui 48 miestä ja 60 naista (näistä kuoli 23 miestä ja 25 naista). Tä- Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 131 man takia oli kaupunkiin elo­ kuussa sanottuna vuonna perus­ tettava kolerasairaala tarpeel­ lisine hoitajineen. Seuraavana v. (1854) oli kaupungissa vilu- tautia ja influenssaa. V. 1855 oli vilutautia runsaasti, keuhko­ kuumetta, hermokuumetta sekä isoarokkoa. Veneerisiä tauteja ei sinä vuonna sanottavammin esiintynyt. Samana vuonna oli koleraa tänne Itämaisen sodan takia sijoitetun venäläisen sota­ väen keskuudessa. Vanha muisti­ Johan Otto Strömberg. tieto kertookin, että kolerasairaala oli sijoitettu Tyykilän talon makasiiniin, missä englantilaisten kuuluisan Rauman vierailun aikana oli toistakymmentä venälästä hoidettavana. Kun kau­ pungissa syntyi pakokauhu, unohtuivat potilaat makasiiniin, mutta pianhan kaupunkilaiset palasivat takaisin, niin ettei poti­ laiden kauan tarvinnut olla hoidotta. Tämän sairaalan hoidosta suotiin tri Strömbergille 200 hopearuplan gratifikaatio, ja hän sai osanotostaan sotatapahtumiin pronssisen muistomerkin P. Andreaksen ritarinauhassa kannettavaksi. Lokakuussa 1856 toimitti tri Strömberg yleisen veneristen tautien tarkastuksen kaupungissa, tarkastaen yli 2.000 henkilöä. Hänen aikanaan alkoi Kaivopuiston kylpylä, joka pitkän ajan oli viettänyt riu­ tuvaa elämää, yhä enemmän saada vaikeuksia pysyäkseen pys­ tyssä. Sen toiminta loppui kokonaan v. 1854. Lääkäritoimensa ohessa näyttää kaupunginlääkäri Strömberg harrastaneen eri­ koisesti runoilemista. Hänen jälkeenjättämissään papereissa on suuri joukko ruotsinkielisiä runoja. 132 A. R. Alho

Ikaalisten piirilääkäriksi määrättiin tri Strömberg 14. 9. 1864. Tätä virkaa hän hoiti 13. 12. 1870 saakka, jolloin siirtyi eläkkeelle. Hän kuoli Karkussa 30. 10. 1900 87 v. vanhana. Hä­ nen aikaisemmista toimistaan mainittakoon vielä, että hän oli Turkulaisen osakunnan kuraattorina 1841—44, sai Valtiopäi­ vien 1863—64 pronssisen muistomitalin ja vihittiin riemumais­ teriksi 1890. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Johan Strömberg ja Antoinette Charlotte Mesterton. Hänen puoli­ sonsa Aurora Matilda Reilin kuoli Raumalla 20. 5. 1864. Virkaatekeväksi kaupunginlääkäriksi tuli 17. 12. 1864 lääketieteen ja kirurgian tohtori Lars Herman Stigzelius. Hän oli syntynyt Korppoossa 5. 10. 1833, tuli ylioppilaaksi 1855, fil. kandiksi 1858, maisteriksi 1860, lääket. kandiksi 1861, v.t. linna-, lasaretti- ja piirilääkärinä Ahvenanmaalla kesällä 1862, opiskeli Tukholmassa Karoliinisessa instituutissa lokak. 1862—toukok. 1863, suoritti lääket. lisensiaattitutkinnon 13. 12. 1864 sekä sai 1. I. 1865 lääket. ja kirurgiantohtorin arvon julkaistuaan 21. I. 1864 väitöskirjan »Anteekmngar om malaria epidemierna på Åland under señaste århundrade». Vakituiseksi kaupunginlää­ käriksi Raumalle tri Stigzelius tuli 3. 5. 1865. Hänen olonsa Raumalla ei tullut pitkäksi, mutta vuoden 1865 tapahtumista on hän lääkintähallitukselle lähettämässään raportissa antanut meille selvän kuvan. Tämän vuoden oloista hän kirjoittaa mm., että kaupunki ja sen ympäristö on karua ja hedelmätöntä ja sen takia on köyhyys yleistä, sivistys heikkoa ja hygieeniset olot huonoja. Epäsiisteys asunnoissa on suuri, taikausko ja puos­ karoiminen ovat vallalla. Ahtaassa ja alavassa paikassa sijait­ sevassa kaupungissa harjoitetaan huomattavaa karjanhoitoa ja avoimista navetoista leviää epämiellyttävä haju, joka pilaa ilman puhtauden. Sen jälkeen hän kuvailee kaupunkilaisten pääelinkeinoa, meriliikettä Saksaan ja Tanskaan ja valittaa, ettei tämä anna työtä väestölle talvisaikana. Pitsinypläyksen Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 133 hän mainitsee olevan vähenemäs­ sä, mutta arvelee sen oikein jär­ jestettynä voivan tulla hyvinkin tuottavaksi. Kaivopuiston terveys­ lähdettä oli kuluneena kesänä vie­ lä vakinaisesti käyttänyt 9 henki­ löä ja erikoinen uusi kylpyläyhtiö­ kin aiottiin lähiaikoina perustaa kaupunkiin. Terveydellinen tila oli vuoden aikana ollut huono. Kuris­ tustautia kuoli 9 lasta, isorokkoon 13 ja tuhkarakkoon 5 potilasta. Kaupungissa oli yksi palkattu kä­ tilö, jota kuitenkaan ei vielä ylei­ Lars Herman Stigzelius. semmin käytetty apuna synny­ tyksiin. Asukasluku oli sinä vuonna 3033. Hänen uransa päättyi kuitenkin Raumalla pian ja traagillisesti: jouluna 1866 hän sairastui lavantautiin ja kuoli 4. I. 1867. Hänen vanhem­ pansa olivat: apteekkari Lars Evert Stigzelius ja Annette Sofia Carlborg. Hänen puolisonsa oli Katharina Fredrika Brandel Tukholmasta ja oli heillä kaksi lasta, joista poika Lars Herman Jakob syntyi vasta isän kuoleman jälkeen 26. 6. 1867. Poika kuoli täällä 15. 10. 1868, mutta tytär Sofia Karoliina, joka oli syntynyt Raumalla 23. 6. 1866 elää vielä Tukholmassa. Uudeksi kaupunginlääkäriksi tuli 6. 5. 1867 tri Karl Petter Malmgren. Hän oli syntynyt Kajaanissa 4. 5. 1836. Kävi kou­ lua Kuopiossa, tuli ylioppilaaksi 1854, maisteriksi 1860, lääket. kand:ksi 1862, lääket. lisensiaatiksi 1866 ja lääket. ja kirurgian tohtoriksi samana vuonna väitöskirjalla »Om kikhosta». Hän tuli Raumalle Kajaanin (v.t. 1866—67) piirilääkärin toimesta. Hän julkaisi v. 1869 tieteellisen tutkielman »Några ord om vatt- nets mediciniska bruk hos fornfölken». Tässä ruotsinkielisessä 134 A. R. Alho

tekstissä oli suomenkielinen motto: »vesi on vanhin voitehista». Vuo­ desta 1868 Rauman kaupungista tri Malmgren kertoo lääkintähal­ litukselle lähettämässään vuosira­ portissa m.m. seuraavaa: Edellisen vuoden kato painoi leimansa kaik­ kialle, yritteliäisyys oli lamassa, mutta onneksi työväestölle oli ke­ väällä muodostettu yhtymä uuden suurehkon aluksen rakentamiseksi (fregatti Osmo). Vienti oli lamas­ sa. Rauman kuuluisille pitseille Karl Petter Malmgren. oli vuoden kuluessa yritetty saa­ da uusia markkinoita Venäjällä (rva Ahl kävi siellä säännöllisesti myyntimatkoilla), mutta pie­ nestä menestyksestä huolimatta eivät pitsimme kuitenkaan voi­ neet kilpailla kuulujen Brysselin pitsien kanssa, vaikka olivat­ kin Parisin ja Tukholman näyttelyissä saavuttaneet »mention honorablen». Pitsinnypläyksen varjopuoliin tri Malmgren lukee sen, että se on suurena syynä vaikeisiin synnytyksiin, koska tämä epäterveellinen elintapa on omiaan heikentämään ruu­ miillista kehitystä kasvuiässä. Vuoden aikana sattuneet vaikeat pihtisynnytykset kaupunginlääkäri laskeekin tämän tilille. Kau­ pungin paikkaa ja yleistä epäsiisteyttä hän pitää syynä suureen tautisuuteen ja ihmettelee, ettei se ole vielä suurempi. Pohjoi­ sesta päin tulevat kerjäläislaumat toivat kaupunkiin taasen iso­ rokkoa, johon sinä vuonna kuoli Raumalla 24 ihmistä, kuris­ tustautiin kuoli 13 ja lavantautiin 49 ihmistä. Kuolleisuus oli sinä vuonna harvinaisen suuri, 2850 kaupunkilaisesta kuoli 151 ja syntyneitä oli vain 95. Tri Malmgren mainitseekin, että kun kurjuus oli suurimmillaan varsinkin varattomamman väestön Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 135 keskuudessa, vanhemmat monessa tapauksessa pitivät onnena, jos »hyvä Jumala otti haltuunsa» heidän lapsensa, ja tämän takia saivatkin nämä sairasraukat olla hyvin huonossa hoidossa. Kaupungin palkkaama kätilö oli hoitanut virkaansa ahkeruu­ della ja taidolla, jonka vuoksi hän oli saavuttanut yleisen luot­ tamuksen. Tri Malmgren nimitettiin 15. 9. 1869 Kuopion kau­ punginlääkäriksi. Sieltä hän muutti v. 1887 Kokkolan piirilää­ käriksi, sitten v. 1889 Porin piirilääkäriksi, jota virkaa hän hoiti v. 1898 asti, jolloin siirtyi eläkkeelle. Kuopiossa ollessaan hän toimi m.m. valtuusmiehenä ja terveydenhoitolautakunnan pu­ heenjohtajana. Hovineuvoksen arvonimen tri Malmgren sai v. 1893. Hän teki seuraavat opintomatkat: Ruotsiin 1864, Itä­ valtaan, Sveitsiin, Italiaan, Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin 1872. Tri M:n vanhemmat olivat apteekkari Anders Jakob Malmgren ja Alvina Maria Elisabet Westerlund, ja hänen puolisonsa Mimmi Molander. Tri Malmgren muutti Porista Helsinkiin ja kuoli Maarianhaminassa 27. 7. 1899. Tri Malmgrenin jälkeen toimi v.t. kaupunginlääkärinä Axel Adolf Asehan 1. 9. 1869—15. 3. 1870, jonka jälkeen 1. 3. 1870 nimitetty lääketieteen ja kirurgian tohtori Johannes Collan ryhtyi virkaansa hoitamaan. Tri Collan oli syntynyt Läsäkos­ ken sahalla Kangasniemellä 8. 6. 1841, kävi koulua Savonlin­ nassa ja Kuopiossa, tuli ylioppilaaksi 1858, fys.-mat. kandidaa­ tiksi 1862, lääket. kandidaatiksi 1864, lääket. lisensiaatiksi 1868 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi samana vuonna väitös­ kirjalla »Om inflammation» (1866). Aluksi tri Collan oli Fis­ karsin tehtaan lääkärinä Pohjan pitäjässä 31. 8. 1868—1. 3. 1870. Raumalla hän asui talossa N:o 57 Vähä-Heikkalassa. Hän oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso raumalainen Sel­ ma Sofia Paqvalin kuoli Fiskarsissa, toinen puoliso niinikään raumalainen Anna Charlotta Sallmen oli syntynyt 22. 5. 1853 ja kuoli Helsingissä 5. 10. 1930. Tri Collan piti Raumalla olles- 136 A. R. Alho

saan tarkkaa päiväkirjaa, josta ai­ nakin osa vielä on hyvin säilynyt, Pienenä esimerkkinä hänen elä­ mästään Raumalla lainattakoon seuraava päiväkirjankappale suo­ mennettuna: »Illalla lähdin täältä Annan seurassa vaunuilla Ihodeen (Irjan­ ne?), mistä seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Kristiinaan, minne saavuimme klo 9 i.p. Tors­ taina 2. p. elokuuta Kauppaneuvos Carlström vietti nuoremman tyttä­ Johannes Collan. rensä (Lydian) häitä, joka meni naimisiin Johan August Florinin kanssa (sittemmin lääkin­ täneuvos ja dosentti). Perjantaina 3. p. elokuuta kävim­ me aamupäivällä Elias Åströmin luona (kaupunginlääkäri), joka pyysi meitä nauttimaan Champagne'a, minkä hän oli hankkinut virkatoimillaan. Päivällisen nautimme tänä päivänä toht. Leopold Linsenin luona, joka myös tarjosi champagne'a. Ilta vietettiin Carlströmin huvilalla lammen rannalla. Kristii­ nassa tein sen huomion, että elämä on siellä melkoisesti parem­ paa kuin Raumalla. Sekä Aström että Linsen olivat niin sanoak­ seni ehdottoman raittiita enkä häissä huomannut ketään, joka olisi ollut »trahteerattu». Sunnuntaina 4 p. elokuuta jätimme

1 klo /2 8 aamulla Kristiinan, saavuimme klo 1/2 6 Poriin, missä menimme Leimu-laivaan, joka sunnuntaina 5. p. elokuuta klo 9 a.p. laski Rauman höyrylaivalaituriin. Vaunun vuokra höyry­ laivassa teki 7 Smk. Matka maksoi kaikkiaan noin 130 Smk.» Raumalla ollessaan tri Collan harrasti innokkaasti ratsas­ tusta, hänellä oli nimittäin oma ratsuhevonen (Filippa). Hän Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 137 kuului Rauman vastaperustettuun valtuustoon vv. 1876—80 ja toimi sen puheenjohtajana v. 1879. Hän näyttää ottaneen hy­ vin aktiivisesti osaa valtuuston toimintaan. Valtuuston kokouk­ sessa 25. 4. 1877 esitettiin hänen seuraavan sisältöinen ehdo­ tuksensa: »Koska täällä on yleinen tapa tuoda ruumiita maa­ seurakunnasta kaupungin kauppatorin poskessa olevaan ruu­ mishuoneeseen, jossa ruumiit useasti saavat olla monta päivää, jopa viikkokausiakin, ja siten hajullaan saastuttavat ilman siinä, jossa liike on suuri, ja myös voivat levittää tarttu­ via tauteja, niinkuin isoa rupulia, polletautia ja muita, niin kaupunginlääkäri ehdottaa, että kehoitettaisiin maistraattia ryh­ tymään semmoisiin toimenpiteisiin, jotta tämä kaupungin ter­ veydelle haitallinen tapa poistettaisiin, joko siten että ruumiis­ huone muutettaisiin sopivampaan paikkaan tai siten, että maa- seurakuntalaiset kiellettäisiin kaupunkiin tuomasta ruumiita ennen hautauspäivää». Tämän johdosta valtuusto tekikin myön­ teisen päätöksen. — Hänen aikanaan saatiin Raumalle ensim­ mäinen diakonissa. Kauppias J. M. Ilvan oli määrännyt 4000: — Smk. suuruisen summan diakonissan palkkaamiseen, josta val­ tuuston kokouksessa 18. 12. 1878 tehtiin ilmoitus, mutta vasta seuraavana vuonna päätettiin diakonissa ottaa koetteeksi vuo­ deksi, ja asia jätettiin kaupunginlääkäri Collanin ja varapastori Hirvisen huoleksi. Tammik. 15 p:nä 1879 ilmoitettiin valtuus­ tossa, että äsken pidetyt arpajaiset olivat tuottaneet sairashuo­ neen rakentamista varten 910:—, mitkä rahat talletettiin sääs­ töpankkiin. Tri Collan nimitettiin Pielisjärven piirilääkäriksi 25. 11. 1879. Tämän toimensa ohella hän oli Juuan reservi- komppanian lääkärinä sekä Nurmeksen yleisen sairaalan lää­ kärinä 1889—91. Lopulta hänet nimitettiin Uudenkaupungin piirin piirilääkäriksi 26. 5. 1891, mutta hän ehti olla tässä vi­ rassa ainoastaan lyhyen ajan, sillä hän kuoli Uudessakaupun­ gissa jouluna 1891 ainoastaan 50 v. vanhana sekä haudattiin 138 A. R. Alho

Raumalle.4) Tri Collanin melko runsaasta kirjallisesta toimin­ nasta mainittakoon seuraavaa. Finska Läkaresällskapets Hand­ lingarissa julkaisi hän seuraavat kirjoitukset: v. 1875 »Om Jodo­ form» ja »En reseskildring» (matka oli tehty Tanskan kautta Pohjois-Saksaan ja Böhmiin, Karlsbadiin), v. 1876 kirjoitukset »Om salicylsyra» ja »Om bromchinin», v. 1878 »Om coca» sekä myöhemmin »Om Trimethylamin» ja »Om Mjöldryga såsom lä­ kemedel vid tarmtyfus. Centraiblatt für Chirurgie 1879 N:o XXVIII: »Perforierende Bauchwunde mit Prolaps des Pro­ cessus vermiformis», ja v. 1884 Nord. Med. Arkiv:issa kirjoitus: »Ett nytt fall af framfallen processus vermiformis intestini coeci». Tri Collan suomensi v. 1883 A. E. Goldkuhlin: »Yleinen terveys- ja sairasoppi» sekä vv. 1885—86 Fr. Erismanin kirjan: »Terveydenhoito-oppi sivistyneille kaikissa kansanluokissa». Duodecim-seuran 10-vuotisjulkaisussa v. 1891 on tri Collan jul­ kaissut kirjoituksen: »Mikä on paras ja kenties ainoa tehokas keino vähitellen totuttaa kansaamme jokapäiväisessä elämäs­ sään noudattamaan terveydenhoito-opin käytännöllisiä mää­ räyksiä». (Sisälsi ajatuksen, että asevelvollisten kautta saatai­ siin kansaan leviämään tietoja terveydenhoitoon kuuluvista periaatteista.) Tri Collan teki useita ulkomaanmatkoja, joista ennenmainitun lisäksi vv. 1869—1870 Böhmiin, Itävaltaan, Ita­ liaan ja Ranskaan sekä v. 1885 Ruotsiin. Hänen vanhempansa olivat henkikirjoittaja Zakarias Collan ja Anna Lovisa Davis­ son. Tri Collanin jälkeen tuli Rauman kaupunginlääkäriksi lää­ ketieteen Iis. Axel Gustaf Domander Kalvolasta. Tri Domander oli syntynyt Vöyrissä 25. 9. 1848. Hänen vanhempansa olivat lääninrahastonhoitaja, kamarineuvos Gustaf Fredrik Domander

4 Tri Collanin sijaisena Raumalla oli C. H. Bantram kandidaattina 1. 7.— 1. 9. 1873 ja 1. 8—1. 10. 1874 sekä lisensiaattina 1. 6—1. 9. 1876. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 139 ja Erika Sofia Aspelin. Käytyään koulua Hämeenlinnassa A. G. Do­ mander tuli ylioppilaaksi 1866, filosofian kandidaatiksi 1869, lää­ ketieteen kandidaatiksi 1872, pro­ movoitiin maisteriksi 1873 ja suo­ ritti lääketieteen lisensiaatin 1875. Aluksi hän toimi ylimääräisenä lääkärinä lääkintähallituksessa ja oli piirilääkärin sijaisena Oulussa v.t. kaupunginlääkärinä Kristii­ nankaupungissa ja Hämeenlinnas­ sa. Rauman kaupunginlääkäriksi hänet nimitettiin 6. 4. 1880. Hän Axel Gustaf Domander. oli naimaton ja asui Raumalla talossa N:o 21 Mestilässä. Vanhemmat kaupunkilaiset muista­ vat hänet vielä hiljaisena, pitkänä ja ystävällisenä lääkärinä. Rauman valtuustoon hän kuului 1881—83 ja 1885—87, vara­ puheenjohtajana 1885—86. Diakonissan palkkaamiseen tarvit­ tavat varat päätti valtuusto ottaa viinavoittorahoista, ja elleivät nämä riittäisi oli loput otettava koiraveroista. Valtuusto oli 20. 2. 1884 asettanut erikoisen valiokunnan »pohtimaan kysymystä vaivais- ja työhuoneen hankkimista». Valiokuntaan kuului m.m. kaupunginlääkäri Domander. Sen mietinnöstä käy selville, että vaivaishoidon vuotuiset menot nousivat yli 10.000: —. »Jos otaksutaan» arvelee valiokunta, »että laitokseen tulisi, vaikkapa 80 hoidokasta, ja niiden ylöspito keskimäärin 25 penniä vuoro­ kaudessa (Loimaalla 18,5 p:iä), niin olisi vuotuinen kustannus vain Smk. 7.300:—, joten sillä tavalla jäisi säästöä vähitellen Smk. 3.000:— vuodessa. Tarkoitusta varten olisi otettava 30.000:— laina». Lisävaltuusmiehet päättivät 29. 10. 1884 ottaa tarkoitusta varten »pitempiaikaisen kuoletuslainan». Asialla ei 140 A. R. Alho kuitenkaan näyttänyt olevan sanottavaa kiirettä, koska vasta 7. 3. 1888 valtuusto hyväksyi insinööri Helsingiuksen piirus­ tukset vaivastalon rakentamiseksi »Otanlahden ja Syvärauman väliselle alueelle.» Kustannusarvio päättyi summaan 25.000:—. Muista senaikaisista uudistuksista mainittakoon v. 1880 ensi kerran asetettu terveydenhoitolautakunta, jolle 16. 5. 1883 hyväksyttiin ohjesääntö. Toisen apteekin saamista paikkakun­ nalle näkyvät valtuusmiehet myöskin harkinneen ja asia oli esillä valtuustossa 14. 10. 1885, missä kokouksessa laivuri J. Helin teki tämäntapaisen ehdotuksen, mikä tuli hyväksytyksi kuudella äänellä viittä vastaan. Jostain syystä ei tämä päätös kuitenkaan johtanut myönteiseen tulokseen ennenkuin pitkien aikojen kuluttua. Tri Domanderilla oli ainoana paikkakunnan lääkärinä suuri työtaakka. Harvoina joutohetkinään kerrotaan hänen harrastaneen innokkaasti kaunokirjallisuutta ja musiik­ kia olematta itse kuitenkaan laulu- tai soittomies. Hän oli yhdistyksen Pro Fauna et Flora Fennican jäsen. Opintomat­ kan hän teki v. 1882 Itävaltaan, Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin. (Tällöin oli v.t. K. G. Kyrklund lääket. kand. 1. 6.—15. 10. 1882). Helmikuussa 1887 sairastui tri Domander keuhkotautiin ja hä­ nen sijaisenaan toimi tri Hj. E. Tammelin. Syyskuusta 1888 seuraavan vuoden tammikuuhun oli sijaisena tri F. Hj. Nord­ ling (sijaisina: 15. 8.—15. 9. -89 lääket. kand. K. E. Rostedt ja 15. 9.—1. 11. -89 lääket, kand. A. C. Meckelin), joka sitten tri Do­ manderin 40-vuotiaana kuoltua 8. 2. 1889 tuli hänen seuraa­ jakseen. Kiitollisena kaupunkilaisten puolesta laski valtuuston puheenjohtaja J. W. Söderlund seppeleen tri A. G. Doman­ derin haudalle Rauman hautausmaalla. Jo aikaisemmin oli tri Nordling ollut v.t. kaupunginlääkä­ rinä Raumalla, nimittäin 1. 10. 1886—1. 2. 1887. Vakinaiseksi kaupunginlääkäriksi Raumalle Frans Hjalmar Nordling nimi­ tettiin 29. 7 1889. Hän oli syntynyt Raumalla 13. 6. 1860. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 141

Vanhemmat olivat tehtailija Johan Gustaf Nordling ja Lucina Renvall, puoliso: Lydia Wilhelmiina Palm­ roth Raumalta. Käytään ruotsa­ laista koulua Turussa Nordling tu­ li ylioppilaaksi 1880, suoritti filo­ sofian kandidaatin 1882 ja vihit­ tiin maisteriksi samana vuonna, tuli lääket. kandidaatiksi 1884 ja lisensiaatiksi 1888. Hän oli jo sil­ loin toiminut apulaislääkärinä Lo­ viisan kylpylaitoksella kesän 1886 ja amanuenssina yleisen sairaalan kirurgisella osastoilla 6 kk. v. Frans Hjalmar Nordling. 1887. Porin piirin v.t, piirilää­ kärinä hän oli 25. 6.—25. 8. 1888. Raumalla ollessaan tri Nordling asui Luvilassa, Patolassa ja talossa N:o 33 Aulenissa. Täällä hän sairastui vaikeaan keuhkokuumeeseen, mutta koetti tautivuoteellakin maaten auttaa sairaita. Jotta eivät kadulla kulkevat ajoneuvot häiritsisi hänen lepoaan, kerrotaan potilai­ den levittäneen olkia kadulle talon edustalle. Rauman valtuus­ toon hän kuului 1890—95. Sen aikaisista terveyden hoitoa kos­ kevista asioista valtuustossa mainittakoon seuraavaa. »Tervey­ denhoitolautakunnan käskynalaisena» päätettiin 18. 2. 1891 asettaa terveyspoliisi 150 markan vuosipalkalla. Saman vuo­ den loppupuolella ilmoitettiin valtuustolle, että kauppias Johan Ludvig Stenius oli testamentannut m.m. sairaalan rakentami­ seksi Smk. 15.000:—.5) Kauan sai kaupunki kuitenkin vielä odottaa oikean sairaalan valmistumista, sillä se toteutui vasta

5) Lahjoittaja J. L. Stenius oli syntynyt 30. XI. 1820, kuljetti laivurina Itä- ja Välimerellä kuunareja Tähti, Delfín, Ida, Emerentia ja Carl sekä pri­ kejä Vänskapet, Kosack ja Maria. Hän harjoitti huomattavaa puutavaralii- 142 A. R. Alho vuosisadan vaihteessa. Mutta Venäjältä käsin uhkaavan kole­ ran takia päätettiin 5. 8. 1892 rakentaa kolerasairaala lähelle kunnalliskotia, missä se vielä nytkin on. Jo näinä vuosina näyt­ tää Rauman myöhemmin niin kuuluksi tullut joki antaneen kaupungin viranomaisille paljon päänvaivaa. Valtuusto päätti 11. 7. 1894 perkauttaa joen terveydenhoitolautakunnan mää­ räysten mukaisesti, ja viiden vuoden kuluttua päätti valtuusto kutsua tänne professori W. Sucksdorffin neuvottelemaan »mihin toimiin olisi hygienisessä suhteessa ryhdyttävä kaupungin läpi juoksevaan jokeen nähden». Terveydenhoitolautakunta lähet­ tikin 17. 5. 1900 valtuustolle prof. Sucksdorffin ja oman ehdo­ tuksensa »jokiasiassa» ja valtuusto päätti taas perkauttaa joen, mutta päiväjärjestyksessä oli tämä pulmallinen juttu aina mei­ dän päiviimme asti, kunnes Raumalle saatiin monen mutkan jälkeen vesijohto. Raumalla tri Nordling oli pidetty ja iloinen seuramies, erikoisesti näyttää vastaperustettu purjehdusseura olleen hänelle läheinen, niinikään oli hän innokas metsästäjä. Kaikissa tilaisuuksissa hän oli harvinaisen sanavalmis ja sat­ tuva arvostelussaan. Vielä nytkin voi vanhojen kaupunkilais­ ten ja maalaisten kuulla kertovan mitä tri Nordling kulloinkin oli sattuvasti ja repäisevästi tokaissut. Suuritöisestä lääkärin- työstään huolimatta hän otti monella tavalla osaa julkiseen elä­ mään. Hän oli terveyden- ja sairashoidon opettajana Rauman merikoulussa 1889—1900, koleralääkärinä kesällä 1894 sekä jäsenenä rautatierakennuskomiteassa ja vaivaishoitohallituk­ sessa ja edusti Rauman kaupunkia porvarissäädyssä valtiopäi­ villä 1900. Jo rautatien rakentamisen aikoina alkoi käydä kau­ punkilaisille selville, ettei yksi lääkäri enää riittänyt suoritta- kettä ja omisti talon N:o 4 (Sonnila), oli kaupunginvanhimpia, merikoulun johtokunnan jäsen ja lahjoitti m.m. Rauman kirkolle urut. Hän kuoli 13. XII.

1891 ja hänen kunniakseen kantaa Rauman sairaala vielä tänäkin päivänä virallisena nimenään J. L. Steniuksen sairaala. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 143 maan kaikkea sitä työtä, mitä kaupunginlääkärin harteille oli kasaantunut. Kun tri Nordlingilta oli tiedusteltu, olisiko kau­ punkiin perustettava toinen lääkärin virka hän mainitsee val­ tuustolle lähettämässään lausunnossa, että se on »miltei välttä­ mätöntä, väkiluku näyttää olevan lisääntymään päin, ja jos joku kulkutauti tulisi kaupunkiin, ei enää yksi lääkäri ehtisi kaikkia potilaita hoitaa». Työtä kaupungissa kyllä on kahdellekin lää­ kärille, mutta »tulot epäilyttävät». Tri Nordlingin palkka oli kaupunginlääkärin virasta vuodessa 2800:— ja »vaivaisista» 250:— sekä seminaarista 1100:— luokkaa kohti ja merikou­ lusta 1300:—. Aluksi päätti valtuusto perustaa erikoisen rau­ tatielääkärin viran ja valitsi kokouksessaan 24. 8. 1898 lääket. lisensiaatti Karl Lindgrenin tähän virkaan. Vielä saman vuoden lopulla valtuusto hyväksyi terveydenhoitolautakunnan ehdotuksen ohjesäännöksi I ja II kaupunginlääkäriä varten ja määräsi II kaupunginlääkärin palkaksi 500:— sekä hänelle rautatielääkärin toimesta 1.500:—. Vasta 5. 7. 1899 valtuusto päätti saatuaan Senaatilta siihen myöntymyksen julistaa II kau­ punginlääkärinviran haettavaksi ja tähän virkaan tuli sittem­ min valituksi edellä mainittu väliaikainen kaupunginlääkäri K. Lindgren. Tri Nordlingin aikana Raumalla sai sairaalakysy­ myskin onnellisen ratkaisunsa. Paitsi edellämainittua Steniuk­ sen toimenpidettä oli sairaalan rakentamisen hyväksi tehty muitakin lahjoituksia. Kunnallisneuvos J. W. Söderlund ja hänen rouvansa Augusta o.s. Kyrklund lahjoittivat hopeahäit­ tensä johdosta sairashuonerahastoon 5.000:—, josta valtuuston kokouksessa 19. 3. 1897 tehtiin ilmoitus. Tämän sairaalan lo­ pullisesta rakentamisesta kaupungissa toimiva yhdistys Sairait­ ten Ystävät teki valtuuston kokouksessa 15. 12. 1898 aloitteen ja seuraavan vuoden huhtikuussa päätti valtuusto luovuttaa Blåsbakan kansakoulurakennuksen mainitulle yhdistykselle sai­ raalaksi. Tälle sairaalalle valtuusto päätti 14. 9. 1900 pyytää 144 A. R. Alho valtioapua, »joka korjattuna ja lisärakennuksineen arvioitiin maksavan Smk. 32.500:—, kerta kaikkiaan Smk. 7.500:— ynnä Smk. 3.200: — vuotuisesti». Tri Nordling muutti pois Raumalta 27. 6. 1900 Pudasjärven piirin piirilääkäriksi ja sieltä Porin piiriin 18. 5. 1903. Opintomatkoja hän teki Tukholmaan 1890, Berliniin ja Wieniin 1895, valtion matkarahalla Parisiin 1897 ja Berliniin 1898. Sijaisena 5. 8.-5. 11. 1895 lääket. kand. K. A. Palkonen, 28. 9—15. 10 1897 lääket. kand. J. K. Aarnio. Tri Hj. Nordlingin, kirjailijanimeltä Hj. Nortamo, suuri- arvoista kaunokirjallista tuotantoa en tässä yhteydessä katso voivani ryhtyä kuvailemaan, sen oletan lukijalle olevan täy­ sin tunnettua. Täyttäessään 70 v. tri Hj. Nordling sai pro­ fessorin arvonimen ja kotikaupunkinsa Rauma kutsui hänet ensimmäiseksi kunniaporvarikseen. Lisäksi hän oli Annan tähden 3 1. ritari ja Suomen V. ruusun 2 1. komentaja. Tri Nordling kuoli Porissa 30. 11. 1931 ja haudattiin kylmänä ja lumisena talvipäivänä kotikaupunkinsa multiin. Hänen suru­ juhlansa Rauman vanhassa kirkossa jätti syvän muiston kaik­ kien kaupunkilaisten mieleen ja hänen paariensa ääressä lausui kirjailija E. Lampen: »mies, joka on niin osannut kirjoittaa, että lukijalle ilonkyyneleet nousevat silmiin, ei ole turhaan elänyt».

LÄHTEITÄ:

Rauman kirkonkirjat. Rauman maistraatin arkisto. BERGHOLM, A.: Sukukirja I—II. Kuopio 118192—1901. BERGHOLM, Hj.: Suomen lääkärit. Biogaphica 1927, Tampere 1927. Duodecim: 1885—1935. Helsinki 1885—1935. Duodecim: liO-vuotisjulkaisu, Helsinki 1891. Finska Läkaresällskapets Handlingar 1841—1935. Helsingfors 1841—1935. GRATSCHOFF, L.: Finlands läkarekår jämte Finlands tandläkare. Marie­ hamn 1900. Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla 145

HEINRICIUS, G.: Obstetrikens och Gynäkologiens Historia i Finland under 18:de och 19:de Århundradet. Helsingfors 1908. HJELT, O. E. A.: Finska läkaresällskapet 1835—1885. Helsingfors 1865. JOHNSSON, GUNNAR: Suomen Piirilääkärit 1740—1027. Suomen Suku­ tutkimusseuran julk. VI. Helsinki 1928. Notisblad för Läkare och Pharmaceuter 1849—1852, 1854—1860. Helsingfors 1840-1869. PELTONEN, J. A.: Rauman kaupungin Valtuusmiehet vv. 1876—1908, Rauma mm. SCHULTÉN, H. af: Finlands läkare och apotekare. Borgå 1880.

10 L. I. Kaukamaa

Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta 1820-50-luvuilIa ja W. Rosenlew & €o:n perustaminen T. 1853.

I.

Porin kaupan ja meriliikkeen historiassa on 1800-luvun alku­ puolella kauppahuone Björkman & Rosenlewilla ollut huomat­ tava sija. Vaatimattomasta alusta siitä vuosien vieriessä kehit­ tyi muudan kaupungin johtavista liikkeistä. Sen perustivat v. 1820 kauppakirjanpitäjät August Wilhelm Björkman ja Carl Fredrik Rosenlew. Edellinen kuului vanhaan ja varakkaaseen porilaiseen kauppiassukuun ja oli lukenut yli­ oppilaaksi, mutta sitten antautunut suvun traditioiden mukai­ sesti liikealalle. Erään myöhemmän asiakirjan mukaan1) hän hallitsi saksan ja ranskan kieliä ja oli varmasti jo kirjanpitäjänä palvellessaan joutunut tekemään kauppamatkoja ulkomaille. Rosenlew, köyhä aatelissukuinen nuorukainen, oli v. 1812 tullut Poriin onneansa etsimään ja päässyt kirjanpitäjäksi kauppiaan ja raatimiehen P. A. Moliisin liikkeeseen. Kun hän v. 1820 anoi itsenäisen kauppiaan oikeuksia, kävi todistuksista ilmi, että hän oli kahdeksan vuoden aikana hoitanut Moliisin liikettä ja tehnyt hänen asioissaan ulkomaanmatkoja. Osoituksena siitä, että hän

1 Talousos. KD 62/99 1854 (kauppiasluettelo v:lta 1853). Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta ... 147

oli saavuttanut isäntänsä luottamuksen, on se, että Moliis meni yhdessä kauppias C. G. Sandellin kanssa takuuseen nuorelle kauppiaalle määrättävien kruunun ja kaupungin maksujen suo­ rittamisesta kuuden ensimmäisen vuoden aikana. Niinpä mais­ traatti ja kaupungin vanhimmat myönsivätkin Rosenlewille 12 p. elokuuta 1820 porvarioikeuden sisä- ja ulkomaankaupan alalla, mihin sisältyi lupa avoimen myymälän pitämiseen (»Bur­ skap pä in- och Utrikes handell, med rättighet tili öppen Salo­ bod»). Kaupungin vanhinten ehdotuksen mukaisesti vahvis­ tettiin hänen porvarimaksunsa (Bura af gif t) seuraavasti: Kau­ pungin yksityiseen kassaan 15 pankkoriksiä, pysyvään suola- varastoon kaksi tynnyriä suolaa, suolan sulamisrahaa yksi velkaseteliriksi 32 killinkiä ja kaupungin kassaan tornikellon hankkimiseksi 10 seteliruplaa. 14 p. samaa kuuta Rosenlew ja Björkman, joka myöskin kahta päivää aikaisemmin oli saanut itsenäisen kauppiaan oikeudet, vannoivat säädetyn valan.2) Björkmanin ja Rosenlewin anomusten samanaikaisuus osoit­ taa jo puolestansa, että nämä miehet olivat päättäneet yhteis­ voimin kokeilla onneansa kauppamiehen uralla ja että tällöin sai alkunsa heidän nimeänsä kantava kauppahuone. Tekivätkö he keskenään kirjallisen sopimuksen, jossa liikkeen hoito ja varojen käyttö olisi tarkoin määritelty, ei ole tietoa, mutta oletettavaa on — kuten edempänä selviää — että tällaista väli­ puhetta ei katsottu tarpeelliseksi, koska yhtiökumppanit luotti­ vat täydellisesti toisiinsa.3) Kauppahuoneen toiminnasta sen ensimmäisten vuosien ajalta ei myöskään ole säilynyt asiakirja-

2) Talousos. AD 392/178 1833 (liitteenä otteet maistraatin pöytäkirjoista 12. 8. ja 14. 8. 1820). 3) Vrt. Hugo Lagus: Fredrik Wilhelm Rosenlew 1831—1892 (Satakun­ nan Kirjallisen Kerhon julkaisuja V, Porvoo 1931), s, 15 ja seur.; sama: W. Rosenlew & Co. Aktiebolag 1853—1928 (Pori 1928), s. 8 ja seur. 148 L. I. Kaukamaa tietoja. Kaupan ja merenkulun alalla vallitsi vielä 1820-luvun alkupuoliskolla kaikkialla Euroopassa lamakausi, minkä pitkäl­ liset Napoleonin sodat ja mannermaansulkemus olivat aiheutta­ neet. Siksi Suomestakin laivatuilla tuotteilla oli heikko kysyntä. Liikenne rajoittui pääasiassa Itämeren piiriin, mitä pidettiin varsin kannattamattomana. Joitakin matkoja tehtiin myös Pohjanmeren kauppapaikkoihin ja »Länsimereltä» — so. Eng­ lannin kanaalista etelään olevista Atlantin satamista — nou­ dettiin suolaa, mutta Välimeren ennen niin edulliset markkina­ paikat olivat tällä merellä vallinneiden merirosvojen röyhkeit­ ten kaappausten vuoksi kokonaan laskelmien ulkopuolella.4) Kauppiaiden oli sentakia toimittava varovaisesti ja tyydyttävä odottamaan parempien aikojen koittoa. Ilmeisesti Björkman & Rosenlewkin harjoitti tällöin vaatimatonta vähittäiskauppaa »avoimessa myymälässään», missä oli kaupan ulkomailta tuo­ tettuja välttämättömiä hyödykkeitä ja missä talonpojilta ostet­ tiin näitten kaupunkiin tuomia kotitekoisia tavaroita. Mutta kun käänne sitten vihdoin tapahtui, silloin oltiin valmiit käyt­ tämään mahdollisuuksia hyväksi. Kaikkialla oli vireyttä, liike­ miehet tekivät hyviä kauppoja ja kartuttivat varallisuuttaan. Björkman & Rosenlewkaan ei pysytellyt tästä kehityksestä syr­ jässä. Näemme sen eräistä C. F. Rosenlewin verotusta koske­ vista asiakirjoista 1830-luvun alkuvuosilta. Myöntäessään v. 1820 Rosenlewille kauppiasoikeudet Porin maistraatti oli eräässä suhteessa menetellyt virheellisesti. Se ei ollut ollenkaan ottanut huomioon hänen aatelisarvoansa, vaan käsitellyt häntä tavallisena porvarioikeuksia anovana mie-

4) L. I. Kaukamaa: Porin puutavarakaupasta ja metsänkäytöstä kau­ pungin kauppapiirissä »suuren laivanvarustustoimen» aikana 1809—56 (Histo­ riallisia Tutkimuksia XXVII, julk. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1941), ss. 7—11 ja 47—51. Kauppahuone Björkman & Rósenlewin liiketoiminnasta... 149 henä. Nyt kuitenkin ritaristolle ja aatelille v. 1723 annetuissa privilegioissa säädettiin, että nämä olivat vapautettuja kruu­ nulle ja kaupungille menevistä maksuista, paitsi jos he har­ joittivat porvarillista elinkeinoa ja kauppaa, silloin he olivat velvolliset suorittamaan kaupungille vuotuisen maksun, joka oli määrättävä heidän elinkeinonharjoituksensa laajuuden pe­ rusteella. Aatelismies oli siten vapaa .varsinaisista porvarilli­ sista rasituksista ja suorituksista, mm. majoitusrasituksesta, eikä hänelle voitu määrätä veroäyrejä, joitten perusteella por­ varisto maksoi veronsa. Rosenlewiin nähden ei siis v. 1820 oltu menetelty lain mukaisesti eikä hänen ja muiden kauppiai­ den välillä oltu tehty mitään erotusta seuraavana kymmenvuo­ tiskautenakaan. Häntä oli taksoitettu äyriluvun perusteella määräämättä erityistä kauppaveroa (Contingent afgift), j a hän oli osallistunut kaikkiin porvariston niskoille sälytettyihin rasi­ tuksiin. Viimeksi v. 1830 han oli 15 veroäyrin mukaisesti suo­ rittanut kaupungille 48 velkaseteliriksiä 26 killinkiä ja ollut siihen kaikin puolin tyytyväinen. Mutta v:lle 1831 hänelle oli yhtäkkiä määrätty kauppavero, 200 seteliruplaa, mikä oli yli kolme kertaa niin korkea kuin edellisen vuoden vero. Tämä merkitsi sitä, ettei häntä enää pidettykään tavallisena privile­ gion saaneena kauppiaana, vaan verokauppiaana. Samanlainen muutos oli tehty kahden muun vapaasukuisen kauppamiehen F. F. Wallensträlen ja J. F. Jordanin suhteen.5) Rosenlew, joka ei koskaan ollut vedonnut aatelisiin etuoikeuksiinsa, valitti maa­ herralle pyytäen, että häntä edelleenkin käsiteltäisiin tavalli­ sena kauppiaana ja siten myös verotettaisiin äyriluvun perus­ teella. Asia joutui lopulta senaatin ratkaistavaksi, mutta tulos

5) Ks. L. I. Kaukamaa: Fredrik Frans Wailenstråle porilaisena kaup­ piaana ja laivanvarustajana (Historiallinen Arkisto XLIV. Helsinki 1938), ÄS. 311—14. 150 L. I. Kaukamaa oli, että Rosenlewin oli siitä pitäen maksettava kaupungille kauppa veroa.6) Nyt selostetun kiistan aikana Rosenlew vetosi mm. siihen, että hän harjoitti yhteistä kauppaliikettä Björkmanin kanssa, joten hänelle olisi määrättävä samat maksut kuin yhtiökump­ panillekin, ja toisessa kirjelmässään hän selitti, että heidän lii­ ketoimintansa oli ollut jakamaton. Mutta koska Björkman oli aateliton, ei tämäkään huomautus aiheuttanut hänen toivo­ maansa muutosta. Kaupungin vanhimmat, jotka olivat kaup­ paveron määränneet, pitivät kiinni arvioimastaan summasta vedoten paitsi toimenpiteensä lainmukaisuuteen siihen, että Ro­ senlew oli varustajana viidessä suuressa laivassa ja että hänet oli luettava kaupungin ensimmäisten kauppiaitten joukkoon. Juuri tässä mielessä kiista meitä lähinnä kiinnostaakin. Se osoittaa, että kauppahuone Björkman & Rosenlew oli 1830-lu- vulle tultaessa kohonnut Porin eturivin liikkeitten joukkoon. Sen omistajat olivat yritteliäisyydellään ja tarmollaan koonneet varallisuuden, joka alkoi herättää huomiota kaupungin verotus- viranomaisissakin. Panemme merkille, että tämä tapahtuu ajankohtana, jolloin kauppa ja meriliike osoittavat yhä suu­ rempaa vilkastumista ja jolloin kauppiaitten keskeinen kil­ pailu kiristyy.7) Siirrymme nyt tarkastamaan Björkman & Jlosenlewin liike­ toiminnan laatua ja sen varttumista. Tässä tutkielmassa jää­ vät sivuun ne monet yritykset, joihin kauppahuoneen omistajat yhdessä muitten kauppiaitten kanssa ryhtyivät Porin liike-elä-

6) Talousos. AD 392/17« 1833; talousos. pöytäk. 13, 20 ja 27. 11. 1883; mais­ traatin pöytäkirjat 20. 10. 1830 § I, 10. 10. 1831 § 1 (vero 200 seteliruplaa) ja 3. 12. 1832 § 1 (niinikään 200 ruplaa). 7) V:ksi 1884 oli Porissa määrätty seur. korkeimmat maksut: Wallensträle 600 ja Rosenlew 150 seteliruplaa, C. F. Björnberg 50 ja A. W. Björkman 35 veroäyriä. Talousos. AD 56/9 1836. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta ... 151 man kehittämiseksi. Käsittelyn piiriin ei myöskään kuulu esi­ tys siitä panoksesta, minkä Björkman ja Rosenlew ovat yhtei­ sön julkisten asiain hoidossa antaneet.

II.

1820-luvun alkupuoliskolla Björkman & Rosenlewilla ei tiet­ tävästi ollut vielä omia aluksia eikä laivaosuuksia. Kuten edellä jo mainittiin, ajat olivat sellaiset, etteivät ne kehoittaneet kaup­ piaita kiinnittämään pääomia laivanvarustukseen. Merkkejä valoisampien aikojen koittamisesta on havaittavissa vasta sa­ man vuosikymmenen loppupuolella. Tällöin Björkman & Ro- senlewkin hankki ensimmäiset laivaosuutensa. V. 1826 val­ mistui Reposaaren varvissa 249-lästinen fregatti Storfur­ sten, jonka omistajaksi mainitaan useat Porin kauppiaat. Kun alus v. 1836 mitattiin uudelleen, nimetään kauppahuone eräit­ ten muitten lisäksi varustajien joukossa. Lästiluvuksi todettiin tällöin 238.8) Storfursten oli ahkerassa käytössä aina v:en 1839, jolloin se haaksirikkoutui Cartagenan edustalla.9) V. 1826 kauppahuone hankki osuuden vielä toisestakin aluksesta, 110- lästisestä priki Delphinistä, joka oli tehty Porin varvissa jo v. 1815. Muina omistajina luetellaan 1828 kauppiaat Jacob Björkman, C. G. Sandell, Matts Nordström ja J. F. Bäckman Porista sekä kauppaneuvos Gustaf Lundahl Tampereelta.10) Alus teki monta matkaa v:en 1845, jolloin se tuhoutui kokonaan Ahvenanmaan vesillä.11)

8) Porin laivanmittaajan kirja 1826 ja 1836. Alukset näytään yleensä mita­ tun uudelleen korjausten yhteydessä noin 10 vuoden kuluttua rakentamisesta lukien. 9) Talousos, KD 5/90 1840. 10) Laivanmittaajan kirja 1826; maistraatin pöytäkirjat 28. 6. 1828 § 3. 11) Laivanmittaajan kirja 1836 (tällöin 105 lästiä); talousos, KD 28/86 1846; maistraatin tuomiokirja 31. 6. 1845 § 1 (miehistön päästökatselmus). 152 L. I. Kaukamaa

Björkman & Rosenlewin liiketoiminta on näistä ajoista al­ kaen ollut läheisessä kosketuksessa C. F. Björnbergin, erään kaupungin varakkaimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin kuu­ luvan kauppiaan kanssa. Myöskin laivanvarustuksen alalla heidän keskensä solmiutui kiinteä yhteistoiminta, jota jatkui lähes parin vuosikymmenen kuluessa ja joka varttui Porin merkittävimmäksi tämänlaatuiseksi yritteliäisyydeksi. Se pan­ tiin alulle v. 1828, jolloin he ostivat edellisenä vuonna Eura­ joella rakennetun 92-lästisen prikin. Aluksen nimi Iribonde muutettiin Emmaksi. Priki, jota pääasiallisesti käytettiin Itämeren- ja Englannin-matkojen tekoon, säilyi omistajiensa hallussa kauppahuoneen hajoamiseen saakka. Se haaksirikkou­ tui nimittäin vasta v. 1852 Gotlannin vesillä.12) 1830-luvulla laivasto lisääntyi nopeassa tahdissa. V. 1830 työnnettiin Reposaaren veistämöltä vesille 174-lästinen parkki Aurora. Sen varustajina olivat ensin Björkman & Rosenlew (1/2), P. A. Moliis (1/4) ja C. F. Björnberg (1/4). Kun Moliis v. 1839 kuoli, arvioitiin hänen osuutensa 5500 seteliruplaksi.13) Laiva siirtyi pian tämän jälkeen kokonaan Björkman & Rosen- lewin (2/3) ja Björnbergin (1/3) omaksi. V. 1852 alus tuhoutui Kattegatissa.14) — Itämeren-liikennettä varten rakennettiin 1832 Porin varvissa 52 lastin vetoinen kuunari Adonis, joka haak­ sirikkoutui Ahvenanmaan rannikolla syksyllä 1843.15) —V. 1833 valmistui Reposaarella parkki Minerva, 225-lästinen komea

12) Laivanmittaajan kirja 1828, 1840 (nyt 89 lästiä) ja 1850 (uusittu, 86 lästiä); talousos, KD 30/92 1853. 13) Perunkirjoituskirjat Porin raastuvanoikeuden arkisto Turun maakunta- arkistossa. 14) Laivanmittaajan kirja 1880, 1840 (lästiluku 173) ja 1840 (164 lästiä); Porin laivojen luettelo v:sta 1842 (Porin merimieshuoneen arkisto); tuomiokirja 13, 10. 1852 § 9; talousos. KD 30/92 1853. 15) Laivanmittaajan kirja 1832 ja 1842 (tällöin 48 lästiä); talousos, KD 40/89 1844. Kauppahuone Björkman & Rósenlewin liiketoiminnasta ... 153 merenkyntäjä. Molemmat viimeksimainitut alukset olivat Björkman & Rósenlewin ja Björnbergin omaisuutta. Minerva tuhoutui lokakuussa 1851 Richibuctin redillä.16) Tämän jälkeen seurasi neljän toistaan upeamman fregatin rakennuttaminen Reposaaren varvissa. V. 1834 työnnettiin ve­ sille 258-lästinen Rurik, joka kuitenkin haaksirikkoutui jo neljä vuotta myöhemmin Gotlannin vesillä.17) V. 1837 valmistui 260 lastin vetoinen Olga, mikä kohtasi matkansa pään joulu­ kuussa 1841 Orkney saarten lähistöllä.18) V. 1839 tuli Eury­ dicen (275 lästiä) vuoro. Tämäkään laiva ei ollut pitkäikäi­ nen. Syksyllä 1846 se lähti Porista Marseillekin ja oli sitten koko seuraavan vuoden rahdinkuljetusmatkoilla. Helmikuun 5 p. 1848 varustajat saivat aluksesta viimeisen tiedon, mutta sen­ jälkeen se hävisi jäljettömiin. Oli todennäköistä, että se oli kokonaan tuhoutunut avomerellä Lontoon ja Torreviejan vä­ lillä ja vienyt mukanaan syvyyksiin kapteenin ja 17 miestä.19) Viimeisenä tässä sarjassa valmistui v. 1840 fregatti Neptun, joka on suurin Björkman & Rosenlewin ja Björnbergin raken­ nuttamista laivoista. Sen lästiluku teki 295. Tämän meren­ kyntäjän satu oli hyvin lyhyt. Marraskuussa seuraavana vuonna ajautui seitsemän laivamiehen ruumista maihin Irlannin ran­ nikolla, mutta aluksesta ei nähty sen koommin merkkiäkään.20) Fregattien rakennuttamiskauden jälkeen puheena olevat va­ rustajat lisäsivät tonnistoaan ostamalla. Heinäkuussa 1842 ajoi Cadizista palaava 265 lastin kantoinen parkki Angelique, jonka

16) Laivanmittaajan kirja 1883, 1844 (nyt 210-lästinen) ja 1840 (197 lästiä); talousos. KD 90/100 1852. 17) Laivanmittaajan kirja 1834; tuomiokirja 24. 5. 1834 § 1; talousos. KD 17/102 1839. 18) Laivanmittaajan kirja 1838; valtiovaraintoimituskunnan KD 74/144 1842. 19) Laivanmittaajan kirja 1839; tuomiokirjat 1. 7. 1839 § 1 ja 11. 9. 1848 § 3; talousos. KD 37/87 1849; Porin laivain luettelo v:sta 1842. 2e) Laivanmittaajan kirja 1840; valtiovaraintoimituskunnan KD 74/144 1842. 154 L. I. Kaukamaa omistivat kauppiaat A. L. Wahlroos ja J. Strömmer, karille Mäntyluodossa. Hylyn ostivat Björkman & Rosenlew ja Björn­ berg, irroituttivat sen karilta ja kunnostivat uuteen asuun. Laiva sai nyt nimekseen Freden. Se suoritti ahkeraa palve­ lusta v:en 1.851, jolloin se tuhoutui syysmyrskyssä Kattegatissa. Miehistö (1 + 15) saatiin pelastetuksi.21) — Heinäkuussa 1843 Björkman & Rosenlew osti huutokaupassa, kuolleen kaupp. G. B. Thurmanin osuuden, 1/3-osan, 250-lästisestä fregatti Fa­ masta. Hinta oli 1950 hopearuplaa. Laiva, jonka muina va­ rustajina olivat kauppiaat J. Grönfeldt ja Fr. Petrell ja jossa varhain keväällä 1845 todettiin vuoto, teki haaksirikon Ahve­ nanmaan vesillä 27 p. toukokuuta samana vuonna.22) Viimeinen laiva, jonka Björkman & Rosenlew ja Björnberg yhdessä varustivat, oli Reposaaren varvissa vv. 1843—44 raken­ nettu 290-lästinen fregatti Adonis. Björnbergin osuudesta (1/2) siirtyi sittemmin toinen puoli hänen pojalleen kauppias Anton Björnbergille. Itämaisen sodan puhjettua Adonis myy­ tiin Barcelonaan.23) 1840-luvun lopulla puheena oleva kauppahuone rakennutti vielä kaksi alusta yhdessä kauppias Fredrik Petrellin kanssa, joka ennen kauppiaaksi tuloansa oli monet vuodet pur­ jehtinut laivurina Porin merenkyntäjissä. V. 1846 valmistui Reposaaren veistämöllä 216 lastin kantoinen parkki De1phin, joka sitten oli ahkerassa käytössä aina itämaiseen sotaan saakka. Sotavuodet laiva oli Pietarissa, minne oli jätetty kolme miestä vartiostoksi. Vv. 1852—56 sen omistivat A. W. Björkman (1/2)

21) Laivanmittaajan kirja 1830, 1842 ja 1851 (nyt 255 lästiä); Porin laivain luettelo varta 1842; talousos. KD 90/100 1852. 2ä) Tuomiokirja 2. 8. 1848 § 1; laivanmittaajan kirja 18371; talousos. KD 28/86 1846. 2S) Laivanmittaajan kirja 1844; tuomiokirjat 10. 5. 1845 § 1 ja 4. 10. 1852 § 1; Porin laivain luettelo v:sta 1842; tuomiokirja 26. 8. 1854 § 1. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta . .. 155 ja Fr. Petrell (1/2).24) —V. 1847 työnnettiin Reposaarella vesille 260-lästinen fregatti Wictoria, josta kauppahuone omisti 2/3-osaa ja Petrell 1/3-osan. Rosenlewin kuoltua kuului Björkmanille ja Petrellille puolet kummallekin aluksesta. Sota- vuonna 1854 se myytiin Livornoon.25) Edellä esitetyt tiedot laivojen rakentamisesta ja ostoista osoittavat, että Björkman & Rosenlewin varustustoiminta oli saavuttanut suuret mittasuhteet. 1840-luvulla se oli laajuudel­ taan kaupungin huomattavin. Kauppiasluettelojen mukaan fir­ malla pii vv. 1844 ja 1845 Itämeren ulkopuolella purjehtivaa tonnistoa 832 lästiä, v. 1846 748 ja v. 1847 kokonaista 1096 lästiä.26) Kesäkuun lopussa 1851 firma omisti seuraavat laiva- osuudet: 2/3-osaa Delphin (216 lästiä), Wictoria (260) ja Aurora (164) nimisistä, puolet Adonis (290), Freden (255) ja Emma (86) sekä 1/3-osan Minerva (197-lästinen) nimisistä aluksista, eli yh­ teensä 807 lästiä.27) C. F. Rosenlewin kuoleman jälkeen v. 1852 lästiluku oli parkki Minervan haaksirikon johdosta alentunut 741 :en.28)

III.

Pyrkiessämme seuraamaan edellä lueteltujen alusten teke­ miä matkoja ja yrittäessämme päästä perille niitten kuljetta­ mista lasteista kohtaamme 1820—30-lukujen osalta monenlaisia vaikeuksia. Ei ole sellaista lähdettä, joka edes osapuilleenkaan

24) Laivanmittaajan kirja 1846 ja 1856; tuomiokirjat 25. 7. 1846 § 1, 15. 9. 1852 § 4 ja 5. 7. 1854 § 1; talousos. KD 51/110 1855 ja 47/114 1856. 25) Laivanmittaajan kirja 1847; tuomiokirjat 9. 10. 1847 § 2, 15. 9. 1852« § 4 ja 18. 10. 1854 § 1; talousos. KD 51/110 1855. 26) Talousos. KD 67/93 1846, 51/88 1846, 57/91 1847 ja 34/88 1848. 27) Perunkirjoituskirja C. F. Rosenlewin puolison Johanna Margaretha Rosenlewin jälkeen 30. 6. 1851 verrattuna C. F. Björnbergin kuoleman jälkeen 20—21. 9. 1849 toimitetun perunkirjoituksen tietoihin. Porin raastuvanoikeuden arkisto. 28) Perunkirjoituskirja 30. T. 1852. 156 L. I. Kaukamaa tyydyttäisi uteliaisuuttamme, vaan tiedot on kerättävä monista toisiaan täydentävistä asiakirjoista. Monasti tuntuu kuin työ olisi mosaiikkikuvan entisöimistä. Mutta tiedonsirpaleita on kui­ tenkin säilynyt siksi runsaasti, että kuva alkaa hahmottua. Aijemmin on jo mainittu, miten 1820-luvun lopulla tilanne merenkulun alalla alkoi valjeta. Itämeren-kaupan lisäksi saa­ tiin nyt solmituksi kiinteä yhteys Englantiin. Ja 1830-luvun alussa päästiin vihdoin kosketukseen Välimeren satamien kans­ sa. Nyt näytti jälleen tulleen aika, jolloin yritteliäisyydelle avautuisi toimikenttä ja jolloin rohkea voisi kokeilla voimiansa ja onneansa.29) Miten kauppahuone Björkman & Rosenlew, jolla tällöin jo oli sananvaltaa moniin yksikköihin yhä karttu­ vassa Porin laivastossa, näitä mahdollisuuksia käytti hyväk­ sensä, siitä lähteet laivojen osalta kertovat seuraavaa.30) V. 1826, jolloin käytettävissä olivat priki Delphin ja fregatti Storfursten, edellinen teki kesämatkan Pohjanmerelle ja kum­ pikin lähti talvimatkalle »Elseneuriin ja sieltä määräysten mu­ kaisesti». Tämä lähteissä toistuva sanonta osoittaa, että laivat saivat Helsingörissä, Itämeren portissa, tarkemmat ohjeet mat­ kan jatkamista varten. Yleensä näinä vuosina alusten tavoit­ teena oli Lontoo. Niinpä esim. 1828 sekä Storfursten että Delphin tekivät kesällä yhden ja priki Emma kaksi Lontoon- matkaa. Näin oli saatu solmituksi keskeytymätön yhteys Eng­ lantiin, maahan, joka tällöin ja vielä seuraavallakin vuosikym­ menellä oli Suomen metsäntuotteitten tärkein ostaja.31) Lontoo­ seen laivatut vientiartikkelit olivat lankkuja ja tervaa, harvem­ min lautoja ja peikkoja. Niinpä toteammekin, että niin Björk-

29) Konjunktuureista ks. Kaukamaa: Porin puutavarakaupasta etc. ss. 10—13 ja 51—55. 30) Tyydyn tässä vain viittaamaan edellisessä viitteessä mainitun teokseni s. 51 viite 1) ja s. 56' viite 4) esitettyihin lähdeluetteloihin. 31) Kaukamaa: mt. ss. 92—96 ja 135—38. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta... 157 man & Rosenlew kuin C. F. Björnberg olivat 1820-luvun loppu­ puolella ratkaisevasti antautuneet puutavarakaupan alalle, mille Porin tienoo tarjosikin luontaiset edellytykset ja mille heitä oli kehoittamassa tämän kaupan uranuurtajan, kapteeni F. F. Wal- lensträlen esimerkki.32) Puutavara oli käsin sahaamalla tehtyä, sillä yhdelläkään Porin kauppias-laivanvarustajista ei tuolloin vielä ollut vesisahoja. Tämänaikaiset maistraatin kertomukset kaupungin elinkeinojen kehityksestä mainitsevatkin, miten kauppiaat olivat järjestäneet läheisissä metsissä käsinsahausta saadakseen haluamansa mittasuhteet täyttävää vientitavaraa. Useat sadat henkilöt olivat syksystä kevääseen tässä työssä.33) Mutta tervaa ja lankkuja hankittiin toistakin tietä. Lähitienoon talonpojat olivat huomanneet, että he itse valmistamalla omista metsistään näitä tuotteita pääsivät käsiksi rahaan. Kauppiailla oli ilmeisesti jo tällöin palveluksessaan ns. lankunostajia, jotka talviaamuisin jokijäällä odottelivat talonpoikia ja kilvan pyrki­ vät pääsemään käsiksi näiden tuomisiin.34) Tämä lieneekin ollut vanhin metsäntuotteitten hankintatapa Porissa. Siitä oli sekin etu, että talonpojista samalla saatiin vakituisia asiakkaita, jotka nostettuaan rahat kauppiasten konttorista tekivät ostok­ sensa näitten kaupoista. Tätä varten viimeksimainittujen oli

32) Kaukamaa: Fredrik Frans Wallensträle porilaisena kauppiaana ja laivanvarustajana, ss. 308—10.

33) Lääninkanslian KD 108/309 1826, 116/310 1827, 108/309 1828 ja 116/290 1830. 34) Niinpä C. F. Björnbergillä oli maaliskuun alussa 1829 huomattavat varastot laivattavaksi aijottuja lankkuja ja tervaa jokijäällä Rantakadulla olevan kauppansa edustalla. Koska maistraatti oli kieltänyt varastoimasta sanottuja tuotteita kadulle ja rannalle, Björnberg pyysi, että hän saisi pys­ tyttää mainitulle kohdalle, missä joki oli matala, tilapäisen sillan, jossa lank­ kuja ja tervaa voitaisiin säilyttää, siksi kunnes ne saatettaisiin kuljettaa Repo­ saarelle. Björnbergin pyyntöön yhtyivät Rosenlew kauppahuoneen puolesta ja kaupp. Carl Timgren, joitten talot myös sijaitsivat Rantakadulla. Mais­ traatti myönsi hakijoille siksi kevääksi luvan tilapäisten varastolaiturien ra­ kentamiseen, jotta he voisivat säilyttää talven kuluessa ostamansa vienti- puutavaran. (Maistraatin pöytäkirjat 2. 3. 1829 § 2 ja 16. 3. 1829 § 2.) 158 L. I. Kaukamaa tuotettava laivoillaan maahan suolaa, viljaa, rautaa ja siirto­ maantavaroita. Keskittyminen järeän puutavaran laivaukseen taas pakotti heidät hankkimaan tilavia merenkyntäjiä. Kaup­ pias-laivanvarustajain liiketoiminta sai täten monipuolisen lei­ man. »Talonpoikaislankkujen» ja tervan ostelu oli myös omiansa laajentamaan Porin kauppapiiriä entistä syvemmälle Satakunnan metsätienoita kohden. Tämä kehitys on selvästi todettavissa 1830-luvulta lähtien. Mutta ennenkuin siirrymme sitä tarkastamaan, on syytä kiinnittää huomiota pariin seikkaan edellisen vuosikymmenen tapahtumissa. Kuten edempänä toteamme, liittyi puutavaranvientiin ja välttämättömien ulkomaisten hyödykkeitten tuontiin sittemmin niin Porissa kuin muissakin Suomen merikaupungeissa rahti­ markkinain hyväksikäyttö. 1820-luvun lopulla siihen ei vielä sanottavasti ilmennyt mahdollisuuksia. Kuvattavana olevan kauppahuoneen osalta on kuitenkin yksi esimerkki mainitta­ vana. Storfursten, joka syksyllä 1826 lähti terva- ja lankkulas­ tissa »Elsenenriin ja edelleen», kotiutui vasta 1828 Hampurista tehtyään pitkän rahtimatkan Brasiliaan.35) — Ensimmäinen omin laivoin noudettu suolalasti saatiin lokakuussa 1829, jolloin Storfursten toi St, Ybesistä 2707 tynnyriä hyväksi tunnettua suolaa. Näin oli päästy kosketukseen etelän kuuluihin suolasa­ tamiin ja merelle, jonka kauppapaikkoihin kohta saatettiin lai­ vata metsäntuotteita lasti toisensa jälkeen.36) V. 1830 priki Emma suuntasikin kulkunsa suoraan Välimerelle, ja sinne pää­ tyi myös Storfursten. 1830-luvun alkupuolella, jolloin kolera vaikutti ehkäisevästi merenkulkuun Euroopan eri puolilla,37) Björkman & Rosenlewin

35) Lääninkanslian KD 116/310 1827 ja 108/309 1828. 36) Myös priki Delphin toi 1829 suolaa kotiin, nim. 490 tynn. Kööpenhami­ nasta, minne se lienee purkanut pääosan lastiaan. Talousos. KD 49/71 1830. 37) Kaukamaa: Porin puutavarakaupasta etc. ss. 11—13. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta ... 159 liiketoiminta siitä huolimatta yhå laajeni. Heidän laivastollaan, johon liitettiin neljä uutta alusta ja jota haaksirikot eivät hu­ ventaneet, oli runsaasti työtä. Pitkän matkan purjehtijat, jotka joko talvehtivat Reposaarella tai kotiutuivat keväällä, tekivät kesäisin tavallisesti yhden Pohjanmeren-matkan, joskus useam­ piakin. Niinpä Delphin suoritti vv. 1834 ja 1835 kaksi matkaa ja Emma 1835 kolme. Lastina oli useimmiten lankkuja, toisi­ naan myös battensseja, lautoja, tervaa ja potaskaa. Tavallisesti näiltä purjehduksilta palattiin painolastissa, mutta saatettiin Englannista tuoda silliä, rautatavaroita, puuvillaa Finlaysonin tehtaalle Tampereelle (1834) ym. Eräinä vuosina sieltä hankit­ tiin myös suolaa. Sitten Emma toi 1831 Gloucesterista 1282 tynn., 1832 Liverpoolista 1396 ja 1833 samasta kaupungista 1422 Va tynn., Delphin 1832 Bristolista 1016 ja Storfursten 1833 niinikään Bristolista 1774 tynnyriä.38) — Talvimatkan määrän­ päänä on Pohjanmeren rinnalla nyt useasti Välimeri. Edelli­ sen satamiin (ilmeisesti enimmäkseen Lontooseen) on lankku­ jen ohella lähetetty peikkoja, battensseja, parruja ja tervaa, kun taas Marseillekin, joka Välimeren kauppapaikoista oli tär­ kein, laivattiin lankkuja, lautoja, peikkoja ja tervaa sekä joskus parruja ja piiruja. Monet alukset, joitten lasti purettiin joko Lontoossa tai Marseille'ssa, palasivat keväällä kotiin etelän suo­ lasatamista. Toisinaan suolan nouto yhdistettiin kesämatkaan. V. 1831 Storfursten toi keväällä Lissabonista 3178 1/2 tynnyrin lastin ja Emma syksyllä samasta kaupungista 1285 tynn. V. 1832 tuonti oli hyvin runsasta: Aurora Hieresistä 3100, Delphin Lissabonista 1618 ja Storfursten niinikään Lissabonista 1150 tynnyriä, minkä lisäksi varastoa kartutettiin Englannin-suo­ lalla, kuten edellä on esitetty. Seuraavana vuonna Delphin nouti lastin St. Ybesistä (1674 tynn.), 1834 Storfursten ja Mi-

38) Talousos. KD 43/80 1832, 64/114 1883 ja 13/109 1834. 160 L. I, Kaukamaa

nerva Hieresistä (edell. 3336, jälk. 3601 1/2 tynn.) sekä Aurora Lissabonista 2882 tynnyriä. Keväällä 1835 Delphin palasi Hie­ resistä mukanaan 1896 tynn. ja lokakuussa Rurik Cadizista las­ tinaan kokonaista 4005 tynn. V:n 1836 alkaessa kauppahuo­ neen varastossa oli tätä tarviketta 4500 tynnyriä, eli enemmän kuin koskaan aijemmin. Mainittuna vuonna ei kaupunkiin tar­ vinnut tuoda ainoatakaan suolalastia.39) Rahtimatkoista ei näiltä vuosilta ole paljoakaan tietoja. Pää­ telmä, että ne ovat jääneet harvoiksi, ei liene virheellinen. Marseille'sta kauppahuoneen komissionääri Robert Gower & Co, tiedoitti sikäläisen Venäjän pääkonsulin omavaltaisella se­ kaantumisellaan aiheuttaneen vv. 1830—-32 eräitten sopimusten tyhjiin raukeamisen.40) V:lta 1831 on kuitenkin pari selvästi tulkittavaa merkintää. Aurora-laiva on silloin keväällä palan­ nut Riiasta ja priki Delphin kotiutunut Porvoon kautta, mikä viittaa siihen, että ne ovat purkaneet lastinsa — ilmeisesti suo­ laa — näissä satamissa. Koleran vaikutukset lienevät olleet tuntuvimmat rahdinkuljetuksen alalla. Mitä taas Itämeren pii­ rissä tapahtuneeseen liikenteeseen tulee, niin kuunari Adonik­ sen rakennuttaminen on selvä todistus sen hoitamistarpeesta. Säännöllisesti mainitulla pikku aluksella onkin vuosittain pur­ jehduksia suoritettu: 1832 kaksi, 1833 kaksi, 1834 kolme ja 1835 neljä. Ne ovat suuntautuneet Lyypekkiin, paitsi 1834 yksi mat­ koista Riikaan. V. 1832 Emma teki myös Riian-matkan. Näi­ hin satamiin laivattiin tervaa, potaskaa, lautoja, parruja ja leh­ tereitä. Lyypekistä tuotiin mitä moninaisimpia siirtomaanta­ varoita, Riiasta taas viljaa ja jauhoja, hamppua ja hamppuöljyä, ukrainalaisia tupakanlehtiä ym. 1830-luvun loppupuolella suurten laivojen käyttö sai aivan

39) Talousos. KD 43/80 1832, 64/114 1833, 13/100 1834, 53/112 1836, 25/110 1836 ja 33/103 1837. 40) Kenraalikuvernöörin kanslian asiakirjavihko no 467 v. 1831. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta... 161 säännöllisen rytminsä. Kesäisin ne tekivät yhden tai useam­ man Pohjanmeren-matkan lastinaan pääasiassa lankkuja ja battensseja. V. 1836 Emma suoritti kokonaista kolme, Delphin ja Rurik kaksi, 1837 Emma ja Delphin kaksi sekä 1839 Delphin jälleen kaksi kesäpurjehdusta. Määräsatamina mainitaan Lon­ toon lisäksi Newcastle ja Amsterdam. Syyskuukausina samat alukset sonnustautuivat yli talven kestävälle retkelle joko Poh­ janmeren tai Välimeren satamiin. Viimeksimainittuina nime­ tään Marseille ja Cette. Lastina oli tavallisimmin peikkoja, lankkuja ja lautoja, toisinaan myös battensseja ja parruja. Ko­ tiutuminen ei tapahtunut suoraan näistä Välimeren satamista. Kauppa-asiamiehet ja kapteenit olivat saaneet varustajilta oh­ jeet tiedustella niistä rahteja tai olivat varustajat itse vastaan­ ottaneet edullisia tarjouksia Itämeren suurista kauppakeskuk­ sista. Viimeksimainittuihin ovat Björkman & Rosenlewin ja Björnbergin laivat näinä vuosina useasti kuljettaneetkin suo­ laa ja muita tarvikkeita. Talvella 1836 rahtimarkkinat olivat vielä nähtävästi hiljaiset. Storfursten, joka toi suolalastin Ca­ dizista Viipuriin, on ainoa tänä vuonna rahdinkuljetukseen käytetty alus. Mutta seuraavina tällä alalla vallitsi harvinainen vilkkaus. Keväällä 1837 Rurik ja Minerva kotiutuivat Riiasta, 1838 Aurora toi suolaa Cette'sta Riikaan, Minervan talvimatka päättyi Tallinnaan, mistä se purjehti Riikaan, Emma palasi Bremenistä ja Delphin Hampurista ja vihdoin 1839 Minerva ja Olga kuljettivat suolalastin Torreviejasta Riikaan. Tullessaan viimeksimainitusta kaupungista kotiin laivat toivat isäntiensä va­ rastoon edellä lueteltuja tarvikkeita, kun taas Saksan satamista palattiin painolastissa. Mutta alusten oli myös edelleen huo­ lehdittava oman kaupungin varustamisesta suolalla. V. 1837 vain Aurora nouti lastin Hieresistä (3000 tynn.), 1838 Rurik 11 162 L. I. Kaukamaa toi Cadizista 3800 ja Storfursten Hieresistä 3600 tynnyriä, mut­ ta 1839 laivoilla oli niin paljon työtä, että taaskin ainoastaan Au­ rora ehti kuljettaa suolaa kotiin (2811 1/2 tynn.).41) Björkman & Rosenlew ja Björnberg olivat, kuten yllä esite­ tystä selviää, onnistuneet solmimaan kiinteät liikesuhteet Riian kauppiaitten kanssa. Tätä yhteyttä ylläpitivät pitkän matkan purjehtijat. Heidän varsinainen Itämeren-aluksensa kuunari Adonis kävi siellä harvoin. V. 1837 se vei Riikaan tervalastin ja palasi sieltä viljaa ja tupakkaa tuomisinaan. Yleensä tämän aluksen matkat suuntautuivat edelleenkin Lyypekkiin, minne laivattiin tervaa, potaskaa, lautoja, lankkuja ja lehtereitä ja mistä ostettiin siirtomaantavaroita. Potaska oli valtaosalta eräitten muitten Porin kauppiaitten lähettämää. V. 1836 Ado­ nis kävi Lyypekissä kolmasti, 1837 kahdesti (toisella kerralla paluu Pietarista), 1838 ja 1839 kumpanakin kahdesti. V. 1838 se vei lastin ruista ja ruisjauhoja Tukholmaan tuoden sieltä palatessaan rautatavaroita. Huomattavaa muuten on, että pu­ heena olevat kauppiaat tuottivat 1830-luvulla yhdessä muitten Porin liikemiesten kanssa näiden omistamilla kaljaaseilla ja jahdeilla erilaisia tuotteita niin Tukholmasta kuin Pietaristakin. Pitkän matkan purjehtijoiden käytöstä tällä vuosikymme­ nellä voi panna merkille sen, että Rurikin, Storfurstenin ja Delphinin viemät lastit enimmäkseen olivat Björkman & Ro- senlewin, kun taas Emman, Minervan ja Olgan olivat heidän varustajakumppaninsa lähettämiä. Aurora näyttää vuosikym­ menen alkupuolen olleen Björnbergin ja loppupuolen kauppa­ huoneen käytettävissä. Laivojen tuomat lastit sisälsivät mo­ lemmille ja muillekin porilaisille osoitettuja tavaroita.

41) Talousos. KD 101/98 1840. Kauppahuone Björkman & Rosenle win liiketoiminnasta 163

IV.

1840—50-luvuilta saamme lähteistä seikkaperäisempiä tie­ toja laivojen tekemistä matkoista kuin edellisiltä vuosikymme­ niltä. Niistä selviää, että rahdinkuljetus liittyi nyt erottamatto­ mana osana puutavaralastien vientiin ja välttämättömien hyö­ dykkeitten kotiin tuontiin. Silti ei rahdinkuljetuksesta koskaan tullut kuvattavana olevalle kauppahuoneelle päätarkoitusta, vaan puutavarakauppa säilytti sen liiketoiminnassa dominee­ raavan asemansa edelleenkin. Parkit ja fregatit joutivat nyt harvoin talvehtimaan Reposaarella. Entistä useammin niitten syksyllä aloittama matka on suuntautunut suoraan Välimerelle. Englannissa oli v. 1842 toimeenpantu tuontitullitariffin muutos, joka vaikutti haitallisesti Suomen metsäntuotteitten vientiin. Senvuoksi maamme liikemiehet kiinnittivät entistä enemmän huomiotansa Ranskan markkinoihin. Englannin purjehdussään­ nön kumoaminen 1849 ja v. 1851 aikaansaatu puutavaran tuonti­ tullin tuntuva alennus vasta elvyttivät tämän maan ja Suomen välistä kaupallista kanssakäymistä.42) Silti ei 1840-luvun alussa Englannin-kauppaakaan kokonaan unohdettu, vaikka se jäikin pääasiassa kesämatkoille määrättyjen alusten hoidettavaksi. V. 1842 alkanut ja kolme vuotta kestänyt lamakausi43) ei näy vähääkään haitanneen Björkman & Rósenlewin jä Björnbergin liiketoimintaa. Heidän laivansa ovat päinvastoin näinä vuosina entistä enemmän osallistuneet kilpailuun kansainvälisillä rahti- markkinoilla. Alusten käytöstä 1840-luvun alkupuoliskolla saamme seuraavanlaisen kuvan.44) Vv. 1840—41 suuret merenkyntäjät, jotka keväällä palasivat kotiin, suorittivat kesämatkan Englantiin ja lähtivät syksyllä

42) Kaukamaa: mt. ss. 218—19. 226 ja 229. 43) Kaukamaa: mt. ss. 27, 58—50 ja 229. 44) 1840- ja 1850-luvun merenkulun lähteet lueteltu Kaukamaa: mt. s 74, Viite 4). 164 L. I. Kaukamaa

Välimerta kohden, mutta seuraavina vuosina kesämatka jäi mo­ nelta tekemättä, laivat kun lähetettiin suoraan etelän satamiin. V. 1840 kesäpurjehduksia suoritettiin kahdeksan, niistä muut Lontooseen, paitsi yksi Hullun ja yksi Amsterdamiin. Minerva, joka keväällä lähti Englantiin, palasi syyskuussa tuoden St. Ybe­ sistä 2821 tynnyriä suolaa. V. 1841 matkoja tehtiin yhdeksän. Emma kotiutui Antwerpenistä, mistä se toi Finlayson & Co:lle 32 laatikkoa mekaanisia koneistoja. Muilla aluksilla oli Lontoo määränpäänä. Seuraavana vuonna suoritettiin neljä Lontoon- ja kaksi Amsterdamin-matkaa. V. 1843 käytiin kolmasti Lon­ toossa, minkä lisäksi Emma vei lankkulastin Algeriin, nouti Torreviejasta suolaa Pärnuun ja palasi sieltä kotiin talvehti­ maan. Seuraavana vuonna fregatti Fama kävi myös Algerissa. Kesämatkan ulottaminen Välimerelle oli kuitenkin poikkeuksel­ lista. V. 1844 käytiin kahdesti Newcastlessa ja kerran Hullissa. Kotiutuminen talvimatkalta on yleensä tapahtunut jostakin Itämeren satamasta. V. 1840 Eurydice palasi Reposaarelle Riiasta, Emma Amsterdamista ja Aurora Pärnusta. Seuraavana vuonna Aurora ja Minerva — joka oli käynyt mm. Livornossa — kotiutuivat Riiasta, Neptun Tallinnasta, Emma ja Olga Pärnusta. V. 1842 Eurydicen ilmoitetaan tulleen Välimereltä ja Auroran Marseille'sta, mikä tuntuu viittaavan siihen, että rahtia ei nyt ollut tarjona. Minerva toi kotiin elokuussa 3346 tynn. suolaa.45) V. 1843 Freden, joka oli vienyt lankkuja Marseille'hin, nouti Torreviejasta suolaa Pärnuun, Minerva, joka myös jätti lank­ kunsa Marseille'hin, toi Cette'stä suolaa Riikaan, Auroran tie kulki samojen Ranskan satamien kautta kotimaahan, missä se purki suolalastinsa Raumalla ja Reposaarella, ja viimein Eury­ dice, joka ennätti käydä Marseille'ssa, Algerissa, Toulonissa,

45) Satamakassan tilit 1842. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta . .. 165

Yvicassa ja Cadizissa, palasi kotiin lastinaan 4120 tynn. suolaa.46) V:n 1844 merenkulusta tiedämme että Fama ja Aurora purkivat puutavaransa Marseillensa, Minerva Cette'ssä ja Freden Alge­ rissa, minkä jälkeen ensinmainittu toi suolaa Cadizista kotiin (3329 tynn.), Aurora Trapanista Bergeniin, Freden Cette'stä Hampuriin ja Minerva samasta paikasta Kronstadtiin.47) Näinä vuosina pitkän matkan purjehtijain talvireitti oli siis sellainen, että kotoa otettu lankkulasti myytiin Marseillensa, Cette'ssä tai Ranskan siirtomaan satamakaupungissa Algerissa, minkä jälkeen laivat noutivat suolaa ja toivat sitä joko Venäjän Itämeren-satamiin tai kotiin. Kivihiilirahtien kuljetus Englan­ nista Välimerelle ei vielä tällöin ollut ohjelmassa eikä liioin käyty Mustallamerellä viljaa lastaamassa. Itämeren-liikennettä välitti edelleenkin kuunari Adonis, joka 1840—-43 teki vuosittain kolme matkaa Lyypekkiin. Aluksen haaksirikkouduttua varustajat siirsivät vanhan palvelijansa priki Emman tätä liikennettä hoitamaan. V. 1844 se purjehti kolmasti ja 1845 kahdesti Lyypekkiin, minkä lisäksi se viimeksi­ mainittuna vuonna kävi kerran Pietarissa. Vuodet 1845-—47 olivat merenkulun hyviä vuosia Euroopas­ sa.48) Rahdinkuljetus antoi silloin laivoille yllin kyllin työtä. Björkman & Rosenlewin ja Björnbergin aluksetkaan eivät jou­ taneet kotona talvehtimaan. Poikkeuksen tekivät Aurora tal­ vella 1845—46 ja Freden 1847—48, muut olivat matkanteossa. Seuraamalla niitten vaiheita toteamme, että isäntien mielen­ kiinto oli nyt kohdistunut aivan erikoisesti rahtimarkkinoihin, joitten tuottamat ansiot ylittivät ai jemmat moninkertaisesti. V. 1845 olivat Freden, Aurora, Minerva ja Eurydice palaa­ massa edellisenä syksynä aloittamiltaan purjehduksilta. Ensin-

46) Satamakassan tilit 1643. 47) Suolan tuonnista Porin ks. talousos. KD 57/9*2 1845. 48) K a u k a m a a: mt. ss. 27, 59—62 ja 22&—31. 166 L. I. Kaukamaa

mainitun käyminä satamina luetellaan Lontoo, Newcastle, Alek­ sandria ja Antwerpen. Tämä merkitsee ilmeisesti sitä, että kun Porin lankut oli myyty Lontooseen, laiva purjehti Newcastleen ottamaan kivihiililastin, minkä se senjälkeen vei Aleksandriaan. Freden on ensimmäisenä Björkman & Rosenlewin aluksista käynyt tässä kaupungissa. Sieltä se palasi Antwerpeniin nähtä­ västi viljaa tuomisenaan. Aurora taas oli tehnyt reitin Cette— Marseille—Cette—Kronstadt. Minerva oli myös käynyt Mar­ seillensa ja Cette'ssä, mistä se lopuksi toi suolalastin Hampuriin. Eurydice vihdoin oli purjehtinut Marseille'sta Antwerpeniin, palannut sieltä noutamaan suolaa Torreviejasta ja kuljettanut lastin Pärnuun. — V, 1846 fregatti Adonis teki muuten saman matkan, paitsi että suola purettiin Riiassa. Eurydicen taival tänä vuonna taas oli seuraavanlainen: purettuaan puutavaran Lontoossa ja noudettuaan kivihiiltä Shieldsistä Algeriin se pur­ jehti sieltä Torreviejaan ja kuljetti suolalastin Pärnuun. Nyt esiintyivät Konstantinopoli ja Odessa ensi kerran kauppahuo­ neen laivojen käymien kaupunkien luettelossa. Etelä-Venäjän satamista noudettiin näinä vuosina monta lastia viljaa kadon koettelemiin länsi-Euroopan maihin. Fredenin reitti vv. 1845— 46 on kuvaava tämän ajan pitkän matkan purjehdukselle. Kotoa lastatut lankut purettiin Lontoossa, minkä jälkeen alus otti kivihiililastin Newcastlesta Konstantinopoliin, sieltä se purjehti Odessaan noutamaan viljaa, ja senjälkeen kuin vilja oli toimi­ tettu määräpaikkaansa Lontooseen, parkki kävi St. Ybesissä ja toi sieltä kotiin 3633 1/2 tynnyriä suolaa.49) Matka oli kaikkiaan kestänyt 14 kuukautta. V:lta 1846 tapaamme vielä ennen tunte­ mattoman merkinnän: Minerva ei koko vuonna pistäytynyt koti­ satamassa. Seuraavana vuonna on sama merkintä Delphinin, Auroran, Eurydicen ja Adoniksen kohdalla. Talvimatkalta pala-

49) Talousos. KD 74/92 1847. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta ... 167

sivat vain äskenmainittu Minerva ja Freden. Edellinen oli lähes 23 kuukautta kestäneen purjehduksensa aikana tehnyt seuraa­ van komean kierroksen: Marseille—Hampuri—Onega—Mar­ seille—Konstantinopoli—Odessa—Marseille—Cette—Riika. Fre­ den taas oli jättänyt lankkunsa Algeriin, purjehtinut sieltä Konstantinopoliin ja Odessaan, purkanut viljalastinsa Marseil­ lensa sekä senjälkeen noutanut suolaa Cette'stä ja tuonut sen Riikaan. — Puutavan vienti Ranskaan,50) kivihiilen kuljetus Englannista tai Ranskan tuotteiden rahtaus Levantiin, viljan nouto Mustaltamereltä länsi-Eurooppaan ja suolan tuonti Venä­ jän Itämeren-satamiin olivat siten niveltyneet aukottomaksi ketjuksi. Rahtimarkkinain edullisuutta todistaa sekin, ettei kotiin tuotu suolaa 1847 ainoallakaan aluksella ja että seitse­ mästä suuresta laivasta vain Freden jäi talvehtimaan Repo­ saarelle. Näissä oloissa on odotusten mukaista, että kesämatkojen teko Pohjanmerelle supistui vähiin. V. 1845 käytiin kahdesti Lon­ toossa ja kerran Hullissa. Sitäpaitsi Fama ja Delphin — joista jälkimmäistä edellisinä vuosina oli käytetty yksinomaan Eng­ lannin-purjehdukseen — haaksirikkoutuivat keväällä matkal­ laan tähän maahan. Seuraavana vuonna tehtiin vain yksi Lon­ toon-matka, v. 1847 ei yhtään. Puutavaran myynti Englantiin oli Ranskaan verrattuna edelleen kannattamatonta. Suurten mittojen yritteliäisyydelle tuli kuitenkin äkkinäinen

50) V. 1845 Björkman & Rosenlew ja Björnberg lähettivät Ranskaan voita, josta senaatti oli luvannut maksaa vientipalkkion. Minervan lasti 4544 naulaa myytiin Marseillensa, kun taas Adoniksella laivattua 4145 naulaa ei siellä saatu kaupaksi, vaan tavara jouduttiin viemään Algeriin, missä se myytiin. Laivaajat eivät kuitenkaan päässeet osallisiksi vientipalkkiosta, koska ano­ musta ei oltu jätetty määräaikana. Tähän lienee rauennut heidän yrityksensä suomalaisten maataloustuotteitten lähettämiseksi niin etäälle kuin Ranskaan. Niitten perille toimittaminen pilaantumattomina kohtasikin tuon ajan kehit­ tymättömissä kuljetusoloissa vaikeuksia. (Talousos. AD 187/12 1847; talousos. pöytäkirjat 18. 3. 1847.) 168 L. I. Kaukamaa

takaisku. Ranskan helmikuun vallankumous 1848 sulki tämän Suomen kaupalle ensiarvoisen tärkeäksi kohonneen maan sata­ mat joksikin aikaa laskelmista pois. Vuodet 1848—49 merkit­ sevät siten laskukautta, mutta senjälkeen alkoi uusi nousu, jota jatkui aina itämaiseen sotaan saakka.51) Kehitys kuvastuu sel­ västi Björkman & Rosenlewin laivojenkin käytön osalta. Val­ lankumous vuonna ne palasivat kotiin, ja puolet niistä jäi Repo­ saarelle talvehtimaan. Koko edellisen vuoden poissa olleista Adonis oli tehnyt reitin Marseille—Odessa—Marseille—Odessa —Antwerpen—Torrevieja—Pärnu, Auroran taival taas oli Li- vorno—Alger—Mariupoll(?)—Antwerpen—Cagliari, mistä se nouti kotiin 2410 tynn. suolaa, ja Delphinin reitti Marseille— Odessa—Marseille—Odessa—Rotterdam—St. Ybes, mistä se toi Poriin 3757 tynn. suolaa.52) Edellisenä vuonna rakennettu fre­ gatti Wictoria oli vienyt lankkulastin Marseille'hin ja noutanut suolaa Torreviejasta Riikaan. Minervan matka oli myös ensin suuntautunut Marseille'hin sekä sieltä Cette'iin ja edelleen Hampuriin. Ne kolme alusta, jotka syksyllä 1848 lähetettiin matkalle, ohjasivat kulkunsa suoraan Marseille'hin. Koska rahtia ei ollut tarjona, oli niitten otettava suolalasti ja käännyttävä kotiin päin. Itämeren satamiin oli edellisinä vuosina karttunut niin .paljon tätä tarviketta, ettei sillä nyt ollut kysyntää. Kotona varastot sensijaan olivat vähissä. Aurora ja Minerva toivatkin Torreviejasta lähes 5000 tynnyriä Poriin, kun taas Delphinin samasta paikasta ottama lasti saatiin sijoitetuksi Riikaan. Tilan­ teen valkenemista v:n 1849 lopulla osoittaa viiden suuren laivan lähtö talvimatkalle. 1850-luvun alkuvuosina ne laivat, joissa Björkman & Ro-

51) Kaukamaa: mt. ss. 27—28, 62-67 ja 231—39. 52 Talousos. KD 116/94 1849. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta . 169 senlew oli varustajana, pitivät edelleen kiinteätä yhteyttä Mar­ seille'hin, minne valtaosa puutavarasta laivattiin. Pitempiä rahtimatkoja tehtiin harvoin. Sensijaan alukset palasivat suo­ lalastissa Venäjän Itämeren-satamiin tai suoraan kotiin. V. 1850 Wictoria toi suolaa Torreviejasta Riikaan ja Freden Ali­ cantesta Kronstadtiin. Adonis, joka oli vienyt puutavaraa Lon­ tooseen, nouti Cadizista 4216 tynnyriä kotiin.53) Minerva ja Au­ rora palasivat Välimeren-matkaltaan Englannin kautta. V. 1851 Wictoria toi Poriin suolalastin St. Ybesistä, Delphin kotiutui Välimereltä Pärnun ja Adonis Riian kautta. Vuonna 1852 Delphin ja Emma — joka sekin monesta vuodesta oli lähetetty etelään — kotiutuivat suoraan Ranskasta, Wictoria tuli Pärnun ja Adonis Kronstadtin kautta, kun taas Aurora palasi Englan­ nista. Ja lopuksi on syytä mainita, että Minerva teki 1851 matkan Cette'sta New Yorkiin, mistä tullessaan se haaksirik­ koutui. Senjälkeen kuin Storfursten 1820-luvulla kävi Brasi­ liassa, Björkman & Rosenlewin alukset eivät tiettävästi olleet purjehtineet valtamerentakaisiin maihin. Kesämatkojen teko Englantiin pysyi viimeksi puheena ol­ leina vuosinakin vähäisenä. Ranska säilytti yhä edelleen tär­ keimmän puutavaran vientimaan aseman. V. 1848 käytiin kah­ desti Lontoossa, 1849 samoin ja kerran Hullissa, seuraavana kerran kummassakin suursatamassa ja 1851 ja 1852 kolmasti Lontoossa. Itämeren-liikennettä hoiti entiseen tapaan priki Emma. V. 1848 se teki kaksi, 1849 kolme, 1850 kaksi ja seuraavana taas kolme matkaa Lyypekkiin. V. 1849, jolloin merenkulku jatkui aina joulukuun puolelle saakka, se kävi myös Riiassa ja 1851 se palasi viimeiseltä Lyypekin-matkaltaan ruislastissa Riiasta. Mutta yleensä pitkän matkan purjehtijat huolehtivat viljankul-

53) Vv:n 1849 ja 1850 suolan tuonti talousos. KD 59/95 1861. 170 L. I. Kaukamaa jetuksesta Venäjän satamista kotiin. Lyypekkiin lähetettiin nyt pääasiassa lautoja ja sieltä tuotiin kappaletavaraa.

V.

Ne lankut ja laudat, joita Björkman & Rosenlew laivoillaan Ranskaan ja Englantiin lähetti, eivät 1840-luvulla enää aina ol­ leet talonpoikaisvalmistetta. Edellisen vuosikymmenen alku­ puolella kauppahuoneen omistajat olivat saaneet kokea, miten muista maista, kuten esim. Venäjältä, laivattu sahoissa valmis­ tettu puutavara oli Englannissa syrjäyttänyt käsin sahaamalla tehdyn, mikä joko jäi myymättä tai meni kaupaksi paljon hal­ vemmasta hinnasta. Jos mieli pystyä kilpailemaan Venäjän, Ruotsin ja eräitten Suomen kaupunkienkin tuottajien kanssa, oli saatava hankituksi sahatavaraa, mitä oksaisuus, vajasärmäi­ syys ja lahovika ei haitannut. Tuntui varmaan harmilliselta, kun juuri kaupan ja meriliikenteen päästessä hyvään vauhtiin tällainen suuria muutoksia ja monia kustannuksia vaativa prob­ leema nousi esiin. Mutta kyseessä olivat niin suuret edut, että probleema kannatti ratkaista myönteiseen suuntaan. Rohkeasti ja päättävästi Björkman ja Rosenlew ryhtyivätkin puuhaamaan sahoja. Tälläkin alalla he olivat yhteistoiminnassa C. F. Björn­ bergin kanssa. Näistä kolmesta miehestä tuli sahateollisuu­ den uranuurtajia Porin kauppapiirissä. Sahahankkeita suunnitellessaan he kiinnittivät huomionsa Pohjois-Satakuntaan, mistä käsisahojen avulla valmistettu puu­ tavara oli pääosalta peräisin ja minkä metsävaroista he aina­ kin osapuilleen olivat tietoisia. Nyt tuli vain kysymykseen so­ pivien vesiputousten valitseminen sahamyllyjen sijoituspai­ koiksi. Höyryn käyttöhän oli tuolloin sahateollisuudessa kiel­ letty. V:sta 1834 he pyrkivät solmimaan sopimuksia metsistä ja koskista sekä kohta senjälkeen toteuttamaan suunnitelmian- Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta . 171 sa, jotka eivät tarkoittaneet vain yhden laitoksen, vaan useam­ man perustamista. Näistä kuitenkin vain kaksi kyettiin vie­ mään perille. Björkman & Rosenlewin ja Björnbergin esi­ merkki havahdutti kohta muut Porin kauppiaat yrittämään sa­ maa, ja niin alkoi tuota pikaa ankara taistelu Pohjois-Satakun­ nan metsistä. Koska olen toisessa yhteydessä 54) yksityiskohtai­ sesti selvittänyt näitä hankkeita, tyydyn tässä vain mainitse­ maan, milloin sahat saivat privilegionsa ja miten suureksi niit­ ten vuotuinen valmistusoikeus vahvistettiin. Ensin ehti valmiiksi Kairokosken saha Parkanossa. Sen pri­ vilegio on 8 p:ltä helmikuuta 1837 ja sahausoikeus 2655 tuk­ kia. Laviaan perustettu Susikosken saha taas sai toimiluvan 2 p. marraskuuta 1842. Siinä oli oikeus vuosittain käyttää 1300 kappaletta 6—10 kyynärää pitkää tukkia. Nämä puumäärät oli lupa kaataa sahoille varatuista ja varta vasten tarkastetuista metsistä. Nykyajan mittapuuta käyttäen ne tuntuvat mitättö­ miltä, mutta tämän laillisen valmistusoikeuden lisäksi sahoissa saatettiin käyttää sinne myytäväksi tarjottuja puita. Metsistä ei tuolloin ollut puutetta eikä tukinoston kannattavaisuus ai­ heuttanut arveluja. Syrjäisen Pohjois-Satakunnan asujaimis­ tolle taas puitten myynti tuotti sen suuresti haluamaa rahaa. Viranomaisten lausunnoista käy ilmi, että esim. Susikosken sa­ haan kaupittiin varastamallakin hankittuja tukkeja!55) Ei näin­ ollen ole ihme, vaikka sahanomistajia voitiinkin epäillä ns. lii— kasahauksen harjoittamisesta, ts. privilegiossa säädetyn valmis­ tusluvan ylittämisestä. L Vesisahojen perustaminen tarkoitti kelvollisen vientipuuta­ varan hankkimista. Läheisessä yhteydessä laivanvarustuksen

54) Kaukamaa: Porin puutavarakaupasta etc. ss. 174-84, 197—208, 260— 63, 266—67, 282—86 ja 336; sama: Vahokosken sahariita, Satakunta XI, ss. 89—132. 55) Kaukamaa: Porin puutavarakaupasta etc. ss. 323 ja 560. 172 L. I. Kaukamaa kanssa taas oli buldaani- eli purjekangastehtaan rakennutta­ minen Poriin. Kesäkuussa 1839 Rosenlew, Björkman ja Björn­ berg anoivat kaupungin maistraatilta lupaa tällaisen tehtaan pystyttämiseen Aittaluodolle, ja 10 p. heinäkuuta maistraatti ja kaupungin vanhimmat antoivatkin siihen suostumuksensa.56) Laitos aloitti toimintansa saman vuoden marraskuussa varta vasten tehdyssä rakennuksessa. Siihen oli sijoitettu kahdeksat kangaspuut. Omistajina olivat Björkman & Rosenlew (5/12), C. F. Björnberg (5/12) ja raatimies ja kauppias Carl Timgren (2/12). Vasta vuoden kuluttua kutomon toiminnan alkamisesta he lähettivät senaattiin anomuksen asianmukaisen privilegion saamiseksi. Menettelynsä puolustukseksi he esittivät ensin aja­ telleensa vain omien laivojensa tarpeen tyydyttämistä, mutta sittemmin huomanneensa, että lisäämällä muutamia tuoleja he voisivat valmistaa buldaania myytäväksi muillekin laivanvarus­ tajille. He pyysivätkin nyt privilegiota 12 kangaspuilla varus­ tetun kutomon käyttämiseen sekä oikeutta tuolien lisäämiseen tai vähentämiseen liikenteestä riippuen. Anomustaan he perus­ telivat vielä sillä, että tehtaan välityksellä saisi kaupungin köyhä kansanluokka ja ympäristön runsaslukuinen rahvas työ­ ansiota. Senaatti suostuikin pyyntöön.57) Privilegiokirjan mukaisesti olisi omistajien kuulunut ilmoit­ taa tehtaansa Porin halli- ja manufaktuurioikeuden alaisuuteen, mutta syystä tai toisesta he laiminlöivät sen. Vasta 1 p. kesä­ kuuta 1843 heidät saatiin se tekemään oikeudenkäynnin avulla. Tällöin kutomon siihenastinen tuotanto arvioitiin 11.169 rup­ laksi 90 kop:ksi hopeaa. Vv. 1843—44 siinä valmistettiin 350 kpl. purjekangasta, mikä teki arvoltaan 4.900 hopearuplaa vuo-

56) Tuomiokirja 26, 6. 1839; § 2 ja 10. 7. 1839 § 4. 57) Talousos. AD 669/180 1840; talousos. pöytäkirjat 12. 11. 1840. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta... 173

dessa. Tehtaassa olikin vain 10 kangaspuut ja siinä työsken­ teli mestari ja 11 oppipoikaa. Puurakennuksessa oli kutomo- salin lisäksi huone työntekijöitä varten. Raaka-aineena käytet­ tiin 50 leiviskää Venäjältä tuotettua hamppua. Laitosta nimi­ tettiin Varvourin purjekangastehtaaksi.58) Toukokuussa 1844 omistajat, Björkman & Rosenlew, Björn­ berg ja Timgrenin leski, pyysivät senaatilta lupaa eräitten ul­ komaisten tarvikkeitten tullittomaan tuottamiseen niin kauan kuin tehdas olisi toiminnassa. He valittivat epäedullisten kaup­ pakonjunktuurien vaikuttaneen haitallisesti buldaaninkin me­ nekkiin. Laitoksessa oli vuosittain valmistettu 300—400 eri­ laista purjekangasta. Koko joukko naisia oli ansainnut elatuk­ sensa langankehräyksellä. Tarvikkeet, joita kutomossa kaivat­ tiin, olivat saksalainen vihreä suopa, jota vuosittain olisi tuo­ tettava 12 nelikkoa, sekä erinomaiset ruotsalaiset liisteriharjat, joita tarvittiin neljä tusinaa, mutta joita ei ollut luvallista maa­ han kuljettaa. — Päätullijohtokunta puolsi anomusta, mutta senaatti hylkäsi sen perusteluitta.59) Varvourin purjekangastehtaan toiminta jatkui aina itämai­ sen sodan päättymiseen saakka. V:n 1854 lopussa sen omisti­ vat A. W. Björkman sekä Rosenlewin, Björnbergin ja Timgre­ nin perikunnat. Työssä tässä kutomossa oli vv. 1845—52 mes­ tari ja 12 oppipoikaa, mutta seuraavana viimeksimainittujen luku väheni yhdellä ja 1854 heitä oli enää kahdeksan. Tuotan­ non huippu saavutettin v. 1850, jolloin kangaspuitten luku­ määrä oli kohonnut 12:en ja jolloin raaka-ainetta hamppua

58) Talousos. AD 290/12 1841 ja KD 37/93 1846 (luettelo Porin hallioikeu­ den alaisista tehtaista), manufaktuurijohtokunnan asiakirjat 120/30 ja 101/33 1844 sekä 68/42 1845. 59) Talousos. AD 290/12 1844; talousos, pöytäkirjat 5. 6. 1844. 174 L. I. Kaukamaa käytettiin 50 kippuntaa. Valmistus ja sen arvo vaihteli eri vuo­ sina seuraavasti.60) purjekankaita arvoltaan 1845 350 4900 hopearuplaa 1846 260 2080 » 1847 350 4900 » 1848 350 4900 » 1849 ..... 260 n. 2500 » 1850 400 n. 5000 » 1852 ...... 200 1600 » 1853 1300 » 1854 237 3081 »

Kyseinen buldaanitehdas oli tyypillinen manufaktuuri, ts. työ tehtiin yksinomaan käsivoimalla, koneita ei ollut. Koko henkilökunnan ilmoitetaan olleen 15 vuotta täyttäneitä. Mutta samalla kutomossa noudatettiin kustannus järjestelmällisen ko­ titeollisuuden periaatetta. Omistajat jakoivat joukolle naisia pellavaa ja hamppua, mistä nämä omissa kodeissaan kehräsivät laitoksessa tarvittavat langat. Lähteistä ei ikävä kyllä selviä, montako naista tällä tavalla hankki itsellensä ansiota.

v VI.

Kauppahuone Björkman & Rosenlew hajosi Carl Fredrik Rosenlewin 16 p. tammikuuta 1852 tapahtuneen kuoleman jäl­ keen, Samana vuonna, 22 p. toukokuuta Poria kohtasi kova

60) Manufaktuurijohtokunnan asiak. 37/52 1846, 25/62 1847, 21/76 1848, 34/85 1849, 34/95 1850, 28/106 1851, 28/124 1853; manufaktuurijohtok. konseptipöytä­ kirjat 1862—56: pöytäkirjat 12. 8. 1854 (Litt. B ja F) sekä 12. 9. 1856; talousos. KD 174/122 1856. Maistraatin vuosikertomuksissa vv. 1851—56 (vuosikerto­ musten liitteet lääninkanslian arkistossa) lukumäärät toisiin kuin tekstissä mainitut. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta ... 175 koettelemus, tulipalo, joka sai alkunsa Rosenlewin talosta ja joka tuhosi suurimman osan kaupunkia. C. F. Rosenlewin jälkeen 30 p. heinäkuuta 1852 toimitetussa perunkirjoituksessa 61) Björkman selitti, ettei yhtiökumppanien kesken, jotka olivat täydellisesti luottaneet toisiinsa, oltu pidet­ ty minkäänlaista kontrollikirjaa eikä kassatiliä. Kauppaliik­ keestä sensijaan oli olemassa tarpeelliset kirjat, ja ne olivat säi­ lyneet palossa. Koska tässä tilaisuudessa suoritettu selvitys luo valoa kauppahuoneen liiketoimintaan, sen ulkomaisiin suhtei­ siin jne., lienee syytä esittää eräitä perunkirjoituskirjan tie­ doista. Käteisvaroista kuolinpesän osuus teki 9637 ruplaa 86 1/2 kop. hopeaa. Neljäs osa Kairokosken sahasta arvioitiin 350 ja nel­ jännes Susikosken sahasta 500 ruplaksi. Kummankin kirjan­ pitäjälle oli annettu etumaksua tukinostoa varten, mikä kuolin­ pesän osalta teki yhteensä 893 rpl. 96 kop. Kaksi ja puoli kah­ destoistaosaa buldaanitehtaasta arvioitiin 295 ruplaksi. Neljän­ nes Adonis-laivasta teki 2500:— ja sen lastista 1016:16, kol­ mannes Englannista kotimatkalla olevasta parkki Delphinistä 3000:—, sen rahdista 300:— ja suolalastista 160:—, kolmas osa fregatti Wictoriasta 3500: — ja sen suolalastista 710:—, kolman­ nes parkki Aurorasta 1773:— sekä neljäs osa priki Emmasta 1000:-—, sen rahtiansiosta Cette'sta 250: — ja puutavaralastista 380 hopearuplaa. Kaupungissa kauppahuoneella oli riihi, latoja ja vaja sekä Reposaarella kaksi asuinhuonetta ja keittiö, maka­ siini sekä osuus pariin pajaan ja useihin vajoihin. Rakennuk­ sista, irtaimistosta ja laivoista kuolinpesälle arvioitiin kertyvän kaikkiaan 21.039 ruplaa 27 1/2 kop. 10 p. heinäkuuta huuto­ kaupalla myydystä puutavarasta sen osuus teki 15.473:24 rup­ laa, minkä lisäksi oli myymättömiä lankkuja, lautoja ym. vien-

61) Perunkirjoituskirja Porin raastuvanoikeuden arkistossa. 176 L. I. Kaukamaa

titavaraa, joten tämä ryhmä nousi yhteensä 16.891:94 hopea­ ruplaan. Saatavaa kauppahuoneella oli mm. Robert Gower & Co:lta Marseille'sta ja Tottie & Arfwedsonilta Tukholmasta sekä Länsi-Suomen merivakuutusyhtiöltä Freda-laivan vakuutuksen loppuerä. Velkaa taas firma oli mm. seuraaville tunnetuille ul­ komaisille kauppahuoneille: Lorenz Harms & Söhne, Havemann & Sohn ja Dawenport & Co. Lyypekistä, Lipmann & Geffcken Hampurista, Dresser & Co. ja L. Engström Neame & Co. Lon­ toosta, Stresow & Sohn Riiasta sekä Carl Bruhn ja C. H. Krohn Pietarista. Sitten kuin velat, yht. 2869: 93, oli vähennetty, saa­ tiin jäännökseksi 51797 hopearuplaa 39 3A kop. Kun Rosenle- win yksityisluontoinen omaisuus kiinteimistöjen tuhoutumisen vuoksi saatettiin arvioida vain 3129 rupi. 69 kop:ksi, perikunnan osuus kauppahuoneen omaisuudesta ei suinkaan ollut vähäinen. Se osoittaa, että menestys oli seurannut sitä yritystä, jonka vaa­ timattomat nuoret kirjanpitäjät v. 1820 olivat panneet alulle ja jota he vuosikymmenien kuluessa olivat askel askeleelta laajen­ taneet. Satakunnan metsäntuotteitten maailman markkinoille myynti, laivanvarustus, ulkomaisten kulutustarvikkeitten tuon­ ti ja vähittäismyynti sekä laivojen käyttö rahdinkuljetukseen olivat tarmokkaille ja yritteliäille miehille tuottaneet merkittä­ vän varallisuuden. Björkmanin perunkirjoituksessa tekemä il­ moitus todistaa, että yhtiökumppanien keskeinen sopu ja luotta­ mus oli säilynyt rikkumattomana loppuun saakka.

VII. C. F. Rosenle win poika Fredrik Wilhelm Rosenlew, joka oli syntynyt v. 1831 ja kesäkuussa 1851 kirjoitettu ylioppilaaksi Helsingin yliopistoon, valitsi myöskin liikemiehen uran.62) En-

62) Ks. Lagus: Fredrik Wilhelm Rosenlew, s. 28 ja seur.; sama: W. Rosenlew & Co. Aktiebolag, s. 15 ja seur. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta ... 177

nen pitkää isänsä kuoleman jälkeen, kesällä 1852, Wilhelm Ro­ senlew oli tehnyt päätöksensä. Hän ei jatkanut isänsä liikettä Björkmanin yhtiökumppanina, vaan liittyi Johan Gustaf Holm­ bergiin, häntä kymmenen vuotta vanhempaan mieheen, joka v. 1850 oli saanut Porissa kauppiasoikeudet ja jonka omaisuus oli säilynyt kaupungin palossa. Liike päätettiin pitää Holmber­ gin nimissä tammikuuhun 1853 saakka.63) Wilhelm Rosenlew tarvitsi nähtävästi vielä valmistautumisaikaa, ennenkuin hän saattoi ryhtyä omia suunnitelmiaan toteuttamaan. Helmikuus­ sa 1853 hän vasta oli siihen valmis. Sanotun kuun 5. p:nä maistraatti ja kaupungin vanhimmat myönsivät hänelle, jota pöytäkirjassa sanotaan ent. ylioppilaaksi ja kirjanpitäjäksi, ve­ roporvarin oikeudet. Takaajina olivat kauppiaat J. F. Lojander ja I. Carström. Koska hän oli ylioppilas, hänen ei tarvinnut suorittaa säädettyä kauppatutkintoa. 21 p. helmikuuta Rosen­ lew vannoi porvarivalan.64) Viikko tämän jälkeen lyötiin kiinni suunnitelma, joka edellisenä kesänä oli yhtiökumppanien kes­ ken tehty, perustettiin kauppahuone, jonka nimeksi tuli W. Rosenlew & Co. Vastoin esitettyä otaksumaa, että yhtiökump­ panit eivät olisi tehneet kirjallista välipuhetta, vaan perusta­ neet liikkeensä suullisen sopimuksen ja persoonallisen luotta­ muksen pohjalle, kuten C. F. Rosenlew ja A. W. Björkman,65) Holmberg ja Wilhelm Rosenlew ovat laatineet sopimuskirjan. Koska tätä nykyisin niin laajat mittasuhteet saavuttaneen Ro- senlew-firman perustamisasiakirjaa ei ole tunnettu, lienee pai-

63) Lagus: Fredrik Wilhelm Rosenlew, ss, 26—27; sama: W. Rosenlew & Co. Aktiebolag, ss, 17—18. 64) Tuomiokirja 5, 2. 1863 § 2 ja 21. 2. 1853 § 2. 65) Lagus: W. Rosenlew & Co. Aktiebolag, ss. 17—18; sama: Fredrik Wilhelm Rosenlew, s. 27.

.12 178 L. I. Kaukamaa kallaan päättää tämä vaatimaton tutkielma jäljentämällä se tähän sanatarkasti.66) »Bolags Contract. Wi undertecknade ingå härmedelst ett handelsbolag på fem års tid, räknadt från den 1 Mars, under följande vilkor: 1 :o Bolagets firma blifver W. Rosenlew & C :o och skola alla bolaget rörande handlingar vara med denna firma underteck­ nade. 2:o Uti den af Handein blifvande vinsten förbehålla vi oss lika del, dock skall under Bolagstiden behållningen alltid läggas till Kapitalet och först vid dess slut delas, då vi först af sjelfva Kapitalet hafva att återfå hvad vi insatt. 3:o I bolagets angelägenheter är det gillt, hvad en af oss beslutar. Dock, om den affär, som bör afgöras går öfver 1000 rubel Silfvers värde fordras dertill bägges samtycke. 4:o Ingendera af oss får drifva någon handel eller rörelse utom bolaget samt bör i öfrigt åt bolagets angelägenheter egna sin f lit och omtanka, i ty fall att af bolaget skiljas. 5:o För samfäld räkning hyras eller köpes de hus och lä­ genheter, som till vår rörelse erfordras, såsom Bodar, Contor, Magazin, rum för betjenter vid handein, enskilta beqvämlighe­ ter som önskas skall af oss sjelfva bekostas. 6:o För samfäld räkning bekostas äfven underhåll för be­ tjeningen. 7:o Wid handein skola hållas ordentliga böcker, dem vi vid årets slut skola noggrant afsluta på det att bolagets ställning i alla detailler blir tydlig äfvensom att tillika ombesörja bolagets correspondance. 8:o På samma sätt skola vi ock Kassan hvar och en i sin

66) Lainhuudatustuomiokirja 18&3: 28. 2. 1853 § 3. Porin raastuvanoikeu­ den arkisto. Kauppahuone Björkman & Rosenlewin liiketoiminnasta... 179 ordning förestå, och för den ansvara, dock skall Cassa Contot afslutas och inventering af Cassan ske vid hvarje månads ut­ gång. I afseende på uppsägnings tid och öfrige puncter iakttages hvad Allmänna Lagen föreskrifver. Med förestående Kontrakt, som blifvit upprättadt i 2:ne exemplar, hvaraf vi ett hvardera till oss tagit, och förklara vi oss nöjda och förpligte oss till orygglig efterlefnad af detsamma. Björneborg, den 28 Februari 1853. J. G. Holmberg W. Rosenlew

Ytterst tillägges att de medel, som endera af oss inlägger i handein betraktas såsom bolagets all annan skuld och skall der­ före 5 procents ränta godtgöras.

J. G. Holmberg W. Rosenlew.» Mikko Saarenheimo

Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista 80 Tuotta sitten.

Kansallisen herätyksen seurauksena virisi meillä ylioppilai­ den keskuudessa viime vuosisadan puolivälin jälkeen vilkas har­ rastus kansanvalistuksen asiaan. Tämän harrastuksen ei tosin ensimmäinen, mutta merkillepantava ilmaus länsisuomalaisten ylioppilaiden piirissä on peräisin vuodelta 1865, jolloin osa­ kunnan kokouksessa keväällä 4/5 keskusteltiin samaan kokouk­ seen ilmestyneessä osakunnan suomenkielisessä lehdessä »Muu­ rahaisessa» olleesta kehoituksesta, että osakuntalaiset ryhtyi­ sivät seuraavan kesäloman aikana opettamaan kotiseutunsa lapsia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan sekä lauantaisin pitämään kansantajuisia esitelmiä.1) Osakunta oli yksimielinen, että toimenpiteisiin knsanopetuksen hyväksi oli ryhdyttävä ja pantava esille merkitsemislista niitä varten, jotka haluaisivat sitoutua päämäärän toteuttamiseksi tekemään jotakin. Perimmäisenä tarkoituksena oli valmentaa suomalaista rah­ vasta käyttämään hyväkseen vuoden 1863 asetuksella, joka oli, kuten tietty, J. V. Snellmanin aikaansaannosta, suomenkielelle vakuutettuja virallisen kielen oikeuksia. Eräiden mielestä oli­ kin tämän vuoksi rahvaalle ennen muuta opetettava kirjoitus­ taitoa, mutta ohjelma laajeni pian käsittämään kansanopetuksen yleensä. Kansanopetuskysymystä jouduttiin osakunnassa jälleen pohti-

1) Esitys nojautuu Länsisuomalaisen osakunnan pöytäkirjoihin, joita säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa. Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista ... 181 maan syksyllä 25/10 ja 1/11, jolloin muun muassa todettiin, että keväällä tarkoitettua kesätoimintaa ei osakuntalaisten sitou­ muksista huolimatta saatu aikaan. Pidettiin selvänä, että osa­ kuntalaisten oli seuraavana kesänä pantava kansanvalistustoi­ minta todella vireille. Asiaan oli palattava kevätlukukaudella. Keväällä 1866 osakunnan kokouksessa 18/4 päätettiin vain, että seuraavassa kokouksessa olisi niin monen kuin mahdollista tehtävä ehdotuksensa kansanopetuskysymyksen ratkaisemisesta, joten asia nähtävästi oli yhä osakuntalaisille outo. Seuraavassa viikkokokouksessa 25/4 oli asiasta kaksi alustusta, joiden joh­ dosta syntyi laaja keskustelu. Siinä selvitettiin, että opetuk­ sessa oli ennen muuta pyrittävä hyvään sisälukuun, joka oli opittava silloisessa normaalikoulussa noudatetun kuoromene­ telmän mukaan, sekä että kaiken opetuksen tuli lähteä silmin­ nähtävän käytännön havaintopiiristä ja tarkoittaa niin paljon kuin mahdollista oppilaiden omatoimisuutta. Toisaalta oltiin sitä mieltä, että kansantajuiset luennot olivat omiaan aikuisissa herättämään lukuhalua ja antamaan heille yleishyödyllisiä tie­ toja. Suositeltiin päässälaskentoa ja kirjoituksen opettamista, ellei muuta ehdittäisi. Asiasta päätettiin keskustella vielä seuraavassakin eli ke­ vätlukukauden viimeisessä kokouksessa, joka pidettiin 2/5. Tällä kerralla pohdinta kohdistui siihen, miten osakuntalaiset oli velvoitettava toimimaan asetetun tarkoitusperän hyväksi. Pää­ tökseksi tuli, ettei ollut tarpeen turvautua ilmoittautumisluette­ loon niiden varalta, jotka kesällä huolehtisivat kansanopetuk­ sesta. Oltiin näet sitä mieltä, että jokaisen osakuntalaisen »suurena velvollisuutena ja ylimpänä mielihyvänä» (stora pligt och högsta nöje) oli voimien mukaan edistää kansanvalistusta, joten saatettiin kaikilta osakuntalaisilta, jotka olivat kevätluku­ kaudella läsnä, seuraavalla lukukaudella vaatia nimiluettelon mukaan selvitys, miten kukin oli velvollisuutensa täyttänyt. 182 Mikko Saarenheimo

Kesä 1866, sovitun toiminnan aika, tuli ja meni. Keväällä tehdyn päätöksen mukaisesti katsottiin syksyllä voitavan vaa­ tia kultakin osakuntalaiselta selonteko siitä, mitä asianomainen oli kesällä tehnyt kansanopetuksen hyväksi. Selvittely tapah­ tui nimenhuudon mukaan aakkosjärjestyksessä osakunnan ko­ kouksessa 14/11, ja sitä jatkettiin seuraavassa kokouksessa 21/11. Kirjallisen selonteon, jollaista lienee edellytetty kaikilta, jätti vain neljä osakuntalaista. Muut tyytyivät antamaan enim­ mäkseen lyhyen suullisen ilmoituksen. Tällöin kävi ilmi, että enemmistö, kuten odottaa saattoi, ei ollut tehnyt asian hyväksi mitään. Syihin, joista tämä johtui ja jotka olivat moninaisia: omat opinnot, matkat, riittämätön kielentaito jne., ei ole aihetta tässä syventyä. On vain todettava, että parhaiten onnistui teh­ tävässään porilainen ylioppilas K. G. Ollonqvist2) ja että tämä tovereista ainoana oli toiminut kansanopetuksen hyväksi Sata-

2) Ollonqvist, Karl Gustaf, syntyi 27/11 1844 Porissa. Vanhemmat olivat kauppias Karl Gustaf O. ja Edla Amanda Sofia Inberg. O. tuli ylioppi­ laaksi Turun lukiosta 15/9 1864, suoritti pro exercition 29/5 1866, pro gradun 27/5 1869 ja valmistui filosofiankandidaatiksi 20/1 1870 sekä vihittiin maiste­ riksi 30/5 1873. Puoliso v:sta 1875 Hilda Nordgren. K. V. Puuska, Länsi­ suomalaisen osakunnan nimikirja 1868—1879 (Helsinki 1896), s. 29. O., joka ei tahtonut hakeutua valtion virkoihin, toimi viimeisiin vuo­ siinsa saakka käytännöllisenä maanviljelijänä Ahlaisissa, josta hän perhei­ neen muutti 1893 Poriin. O. vaikutti Porin puolessa suomalaisuuden etu­ rivin miehenä, jona hän 1870-luvulla oli perustamassa sikäläisiä suomalaisia oppikouluja. Hän kuului Porin tyttökoulun johtokuntaan 38 vuotta, joista useita vuosia sen puheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Hänellä oli huo­ mattavat ansiot tämän opiston uuden koulurakennuksen aikaansaamisessa. Porin lyseon johtokuntaan O. valittiin 1879 ja 1893 sen kouluneuvostoon. Runsaan neljännesvuosisadan sai siten tämäkin koulu käyttää hyväkseen O:n kokemusta. Satakunnan ylisen piirin kansakoulujen tarkastajan tehtäviä hän hoiti 1876—1885. Varsinaisen julkisen elämäntyönsä O. suoritti Satakunnan maanviljelys­ seuran tarkoitusperien hyväksi. Seuran varaesimieheksi hän tuli 1882, ja 1890 hänet valittiin seuran sihteeriksi, jona hän toimi 15 vuotta. Tänä aikana hän suoritti arvokkaan työn kotimaakuntansa maatalouden edistämiseksi. Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista... 183

kunnassa. Ollonqvistille on annettava vielä sekin tunnustus, että hänen selontekonsa, joka oli kirjallinen, muodostui muita antoisammaksi. Edellä esitetty laajahko tausta puoltanee paikkansa, kun seuraavassa käydään tekemään selkoa Ollonqvistin kirjoitukses­ ta, jossa hän kuvailee, mitä hän teki kansanopetuksen hyväksi kesänviettopaikassaan Ahlaisten ja Merikarvian rajamailla. Tämän kuvauksensa johdannoksi Ollonqvist esittää Ahlaisten seudusta ja oloista piirteitä, jotka erityisesti lisäävät hänen se­ lontekonsa arvoa ja joiden takia hänen pöytäkirjaan unohdettu kertomuksensa historiallisena tilannekuvauksena on syytä saat­ taa julkisuuteen. Kertomus on ruotsinkielinen ja esitetään se seuraavassa uskollisena selostuksena ja tarpeellisin reunahuo­ mautuksin varustettuna. Kertomuksensa alussa O. toteaa, että siihen aikaan Ahlai­ sissa, joka yhä oli Ulvilan kappeli, oli noin 3.500 asukasta, joiden

Seuran toiminta muodostui hänen johdollaan maatalouden eri puolia käsittä­ väksi kokonaisuudeksi. Hänen mainitaan erityisesti harrastaneen metsän- ja puutarhanhoidon kehittämistä. O. valittiin ansioittensa vuoksi seuran kun­ niajäseneksi. O:n kunnallisista luottamustoimista mainittakoon, että hän kuului Porin kaupunginvaltuustoon 1897—1905 ja toimi kaupungin rahatoimikamarin pu­ heenjohtajana 1902—1906. Hän omisti erityisesti harrastusta kaupan ja lai­ vanvarustusliikkeen edistämiseen. Porissa O. kuului myös monta vuotta kaupungin kansakoulujen ja kunnansairaalan johtokuntiin. O. on vaikutta­ nut K.O.P:n Porin konttorin kehitykseen sen valvojana ja sijaisjohtajana ym. O., jonka komea ulkomuoto muistutti roomalaista, säilytti kouluajoiltaan harrastuksen klassikkoihin ja saattoi käyttää puheissaan latinaa. Virkavelvol­ lisuuksien siteistä vapaana hänellä oli tilaisuus pitkän elämänsä aikana hank­ kia perusteelliset tiedot erilaisilta aloilta. Hän oli syventynyt mm. raha- tutkimukseen. Henkisesti ja ruumiillisesti vankkarakenteisena ja ryhtinsä säilyttäen O. eli korkeaan ikään, kunnes hän lyhyen sairauden jälkeen kuoli kurkkumä­ dästä aiheutuneeseen keuhkokuumeeseen Porissa 19/10 1920 ja haudattiin sikäläiseen hautausmaahan 23/10. Satakunnan Kansa 20/10 (n:o 241) ja 24/10 (n:o 245) 1920. 184 Mikko Saarenheimo enemmistö mainitaan suomea puhuvaksi. Kappeli käsitti kolme sijainniltaan erillistä asutuskeskusta, nimittäin Heikkilän, Yli­ kylän ja Alakylän, johon jälkimmäiseen kuului myös saaristo. Melkein koko Ylikylän ja Alakylän osti autiona, ei tosin ison­ vihan aikana, kuten O. mainitsee, vaan vuonna 1722 tukholma­ lainen kauppias ja merikapteeni Erik Inberg 14.000 kuparitaa­ larin hinnasta.3) Puheenalainen suuri maaomaisuus 'käsitti 4 ratsutilaa ja 2 rälssitilaa. Erik Inbergin poika, joka hänkin oli Erik, muutti Tukholmasta Suomeen ja tuli siten Inbergin suvun kantaisäksi Ahlaisissa, jossa suku on yhä jatkunut ja jossa se O:n kuvauksen aikoina omisti vielä suuren osan Inbergien alku­ peräisestä maaomaisuudesta, joskin jo tällöin melkoisesti ositet­ tuna ja jaettuna. Mainittakoon, että O. itse kuului äidin puo­ lelta tähän sukuun ja tuli äidinperintönään hallitsemaan Yli­ kylässä sijaitsevaa Stengårdin ratsutilaa. O. esittää sitten Ahlaisten kielellisiä suhteita. Kuten edellä on mainittu, oli siellä jo näihin aikoihin enemmistö suomalaista rahvasta, mutta suurin osa saaristo väestöstä ja melkein koko Alakylän asujaimisto sekä Ylikylässä Erik Inbergin jälkeläiset olivat ruotsalaista alkuperää. Milloin ruotsalainen asutus oli saanut jalansijan Ahlaisten rannikolla ja saaristossa, ei ollut Oin aikoina varmasti määriteltävissä, kuten ei liene vielä nyt­ kään. Todennäköisenä pidetään, että tänne huittislaisten van­ haan eräkalastukseen kuuluneille nautintamaille, joissa aikai­ semmin ei ollut kiinteätä asutusta, vasta 1200-luvun puolimaissa muutti Pohjanlahden toiselta puolelta ruotsalaisia, jotka ottivat haltuunsa rannikkoalueen ja tunkivat suomalaiset tieltään.4) Mielenkiintoinen on edellisestä poikkeava O:n tieto, että vanhan

3) Niilo J. Avellan, Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maa­ tiloista. Satakunta I (Helsinki 1907). Ks. ss. 177—178. 4) L. I. Kaukamaa, Eräs kielitaistelun vaihe. Historiallinen arkisto L (Juhlajulkaisu Jalmari Jaakkolan kunniaksi, Helsinki 1944). Ks. s. 212. Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista ... 185 väen kertoman mukaan seudun ruotsalainen asutus olisi peräisin Ahvenanmaalta. Ahlaisissa oli siis alkuaan ollut ruotsalainen väestö vallitsevana, mutta Ylikylässä oli sen asuintilan jo 1860- luvun puoliväliin tultaessa suuremmaksi osaksi ottanut haltuun­ sa suomalainen aines. Alakylän asukkaat ja osa saaristolaisista yhä silloin vielä pitivät sitkeästi kiinni ruotsinkielestä. Tämä voitiin panna merkille siitäkin, että vaikka Ahlaisissa jo silloin kaikki ymmärsivät suomea ja kävivät suomalaisessa jumalan­ palveluksessa, ruotsalaiset eivät kuitenkaan suomalaisten kanssa osallistuneet herranehtoolliseen, vaan odottivat elokuun puoli­ väliin, jolloin joka vuosi pidettiin rippikirkko ruotsiksi.5) Suo­ malaisen ja ruotsalaisen väestön vastakohtaisuuden O. mainitsee kuvastuneen myös siitä, että Ylikylän suomalaisten ja Alakylän ruotsalaisten kesken syntyi perin harvoin avioliittoja. Näin ei kuitenkaan liene enää kauan ollut asianlaita, sillä Ahlaisten myöhemmin nopeasti vaihtuneiden kielellisten suhteiden valai­ semiseksi mainittakoon, että vuonna 1910 oli Ahlaisten 4.313 läsnäolevasta asukkaasta ainoastaan 2 ruotsinkielistä.6) Esittäessään huomioitaan Ahlaisten siveellisistä oloista, O. katsoi velvollisuudekseen todeta, että tapasiveellisyys oli yleen­ sä paljon parempi, eroa tarkemmin kuvaamatta, ruotsalaisen kuin suomalaisen väestön keskuudessa. Kappelin asukkaiden yleisenä hyvänä puolena O. mainitsee, että juoppouspaheeseen langenneita seudulla oli vähänlaisesti. Tämä johtui O:n käsi­ tyksen mukaan siitä, että sikäläinen rahvas oli liian säästäväistä menettääkseen ansaitsemiaan varoja väkijuomiin. Pääelinkeinona oli tietenkin manner-Ahlaisissa maatalous ja saaristossa kalastus. Seudun varallisuussuhteita O. pitää

5) Viime vuosisadan alkupuoliskolla tapahtuneesta Ahlaisten nopeasta suomalaistumisesta antaa hyvän käsityksen edellä mainittu Kaukainaan tut­ kielma. 6) Suomenmaa III (Helsinki 1921). Ks. s. 325. 186 Mikko Saarenheimo sangen mukiinmenevinä, erityisesti ruotsalaisen väestön kes­ kuudessa. O. huomauttaa, että kumpaisellekin kansanainekselle oli luonteenomaista taloudellinen varovaisuus, joten rahoja ei pantu yrityksiin, vaan pidettiin piilossa, luultavasti jopa maahan kätkettyinä. Lisätä voidaan, että O:n mainitsemasta varovai­ suudesta selittynee, miksi Ahlaisissa on puuttunt talonpoikaista yritteliäisyyttä esimerkiksi merenkulun ja laivanvarustuksen aloilla.7) Varsin mielenkiintoinen on O:n kuvaus Ahlaisten silloisesta hengellisestä elämästä, jonka virallisesta ohjauksesta huolehti vakinainen kappalainen, apunaan apulaiskappalainen, joka oli yhteinen Ulvilan kolmen kappelin, Noormarkun, Pomarkun ja Ahlaisten kesken. Osa seurakuntalaisista löysi kuitenkin kirk­ koa rikkaamman lähteen uskonnollisen tarpeensa tyydyttämi­ seksi herännäisyydestä, joka oli seudulla saavuttanut hyvin huomattavan jalansijan. Heränneiden valtava enemmistö oli suomalaista ainesta, sillä ruotsalaisen asujaimiston keskuudessa tällä hengellisellä liikkeellä oli O:n sanojen mukaan vain vähän kannatusta. Heränneiden johtajana Ahlaisissa vaikutti viime vuosisadan keskivälin molemmin puolin O:n kuvauksen aikoi­ na vielä elänyt maanviljelijä E. G. Ilvan,8) joka, kuten O.

7) Kaukamaa, e.m.t., s. 227. 8) Ernst Gustaf Ilvan, joka omisti Ahlaisissa Tyykilän ja Nygårdin tilat, oli syntynyt 11/8 1804 Raumalla ja kuoli Ahlaisissa 9/6 1867. Hänen 1. puo­ lisonsa oli leski Maria Liisa Inberg, joka oli syntynyt 8/5 1801 Kauhajoella ja kuoli Ahlaisissa 7/8 1861. Ilvan vihittiin 2. avioliittoon 7/1 1862 Sofia Isakin- tyttären kanssa, joka oli syntynyt 22/8 1821 Ahlaisissa ja kuoli täällä 18/5 1866. Ahlaisten kirkkoherranviraston tiedonanto. Ilvanien suku on kotoisin Eurajoen Ilavaisten kylästä, jonka mukaan nimikin on otettu. Ernst Gustaf, jonka isän velipuoli Johan Michael Ilvan toimi Raumalla vauraana kauppiaana ja laivurina, ollen siellä tunnettu »Polt­ tilan papan» nimellä, liittyi tämän arvossapidetyn sukulaisensa vaikutuksesta Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista ... 187 mainitsee, Satakunnan »partaukkojen»9) päämiehenä oli saanut sijansa Matth. Akianderin teoksessa »Historiska upplysningar om religiosa rörelserna i Finland» ja johon, lisättäköön, myös M. Rosendal palaa teoksessaan »Suomen herännäisyyden histo­ ria XIX vuosisadalla». Ilvanin kannattajien joukko oli kuiten­ kin viime aikoina vähentynyt, sillä hän oli saanut kilpailijan

Renqvistin kannattajiin eli rukoilevaisiin. Ilvan, joka levitti tämän uskon­ nollista katsantokantaa ja kiistakirjoituksia Ahlaisissa ja muuallekin, oli oppi- isänsä kanssa kirjeenvaihdossa. Siitä ilmenee, että Ilvan ei hyväksynyt Paavo Ruotsalaisen herännäiskantaa. »Tämä helpompi autuuden kauppa (siksi minä sen kutsun) on tuotu Paavo Ruotsalaiselta, joka taitaa olla teille parem­ min tuttu kuin minulle, joka en ole häntä nähnyt, enkä soisi näkevänikään», Ilvan kirjoittaa 8/9 1842 Renqvistille ja jatkaa, että Ruotsalainen on »herän­ neet ottanut viedäksensä keskitien haaraa myöden Sionin vuorta kohden». »Tällä Paavolla, ehkä hän on tuntematon tällä paikalla, pitää oleman suuri vaiva meistä rantakuntalaisista Kristinan ja Turun välillä», kirjoittaa Ilvan edelleen ja pyytää Renqvistiä sanomaan Ruotsalaiselle, jos hän tämän tapaa, sellaiset terveiset, »ettei ulkonaisesta harjoituksesta ja niinkuin hän kutsuu polvi-rukouksesta tule niin vaarallista omaa vanhurskautta kun siitä, ettei ollenkaan rukoilla.» Kun sitten hedbergiläinen suunta alkoi synnyttää ha­ jaannusta Satakunnan rukoilevaisten keskuudessa, Ilvan omaksui vielä jyr­ kemmän asenteen Hedbergin kannattajiin. Tuskin missään muodostui hed­ bergiläisyyden eli evankelisen suunnan ja renqvistiläisyyden eli rukoilevais­ ten suunnan kannattajien suhde niin kireäksi kuin Louinais-Suomessa ja ni­ menomaan Ilvanin vaikutuspiirissä, joka ulottui kauas Ahlaisten rajojen ulko­ puolelle. Matth Akiander, Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland i äldre och señare tider. II (Helsinki 1858), ss. 294—295. VII (Hel­ sinki 1863), ss. 90 ja 232—238. M. Rosendal, Suomen herännäisyyden historia XIX vuosisadalla. III (Oulu 1913), ss. 262—264 ja 529—531. IV (Oulu 1915), s. 446.

9) Akiander, m.t. III (Helsinki 1859), s. 303, selittää, mistä Satakunnan »partaukkojen» nimi ja parrankanto olisi johtunut. Muuan Raumalla synty­ nyt nuori mies oli samassa kaupungissa palveluksessa eräällä venäläisellä kauppiaalla. Isäntänsä tavoin apulainen rupesi pitämään partaa. Kun tämä sittemmin liittyi heränneisiin ja rupesi itse johtamaan näiden seuroja, antoi­ vat muutkin näissä hartaudenharjoituksissa käyvät miehet partansa kasvaa. Epäillä voitaneen, onko tavan alkuperä täten tullut täysin selitetyksi. Akian­ der muuten pitää »partaukkoja» evankelisen suunnan kannattajina. 188 Mikko Saarenheimo

seurakunnan apulaiskappalaisesta E. Th. Gestrinistä,10) joka vastikään Mouhijärvelle siirtynyt pappismies oli sitä ennen eh­ tinyt paikkakunnalla kerätä itselleen varsin voimakkaan kan­ nattajiston. Ilvan edusti herännäisyyttä renqvistiläiseen ja Gestrin hedbergiläiseen eli evankeliseen tapaan käsitettynä. O. toteaa, että molemmat ryhmäkunnat kävivät kiivaasti toistensa kimppuun, koettaen kukistaa toisensa mahtisanoin ja voimalli­ sin raamatunlausein, sekä mainitsee, että taistelevien puolien tärkeimmät kiistakysymykset koskivat rukouksen merkitystä ja Kristuksen täydentekoa (tillfyllestgörelse) sekä pyhitystä. Gestriniläiset sanoivat itseään »uskovaisiksi» ja Ilvanin kannat­ tajat »rukoilevaisiksi». Toisella nimellä näitä kutsuttiin »kerjä­ läiskristityiksi», koska Ilvanin hengenheimolaiset olivat sitä mieltä, että rukous auttoi autuuteen, ja Gestrinin kannattajien mielestä nämä siten ikään kuin koettivat kerjätä itselleen autuu­ den. Gestriniläiset taas panivat painoa Kristuksen täyden- tekoon, johon perustuvan uskon nämä katsoivat tekevän heidät autuaiksi jo tässä elämässä, kuten O. selittää. Herännäisliik­ keiden ulkopuolelle jääneitä gestriniläiset kutsuivat »paka­ noiksi». Mainittakoon, että nämä hengelliset liikkeet ja niiden ohessa myös laestadiolaisuus ovat näihin saakka painaneet lei­ maansa Ahlaisten hengelliseen elämään.11) O. kertoo sitten, mitä Ahlaisissa oli niihin aikoihin tehty kansansivistyksen hyväksi. Apulaiskappalaisen, joka siis pal-

10) Gestrin, Emil Theodor, oli syntynyt 30/4 1831 Noormarkussa ja vihitty papiksi 30/1 1854. Hän palveli Inkoossa yl. pappina 1854—1855, Pirkkalassa kkh.apulaisena 1855—1858, Noormarkun, Pomarkun ja Ahlaisten apul.kappa­ laisena 1858—1866, Mouhijärvellä kkh.apulaisena 1866—1868, Suodenniemellä pit.apulaisena 1868—1871, Laviassa kappalaisena 1871—1877, vt. kirkkoherrana 1877—1881 ja kirkkoherrana 1881—1895, jolloin kuoli 21/2. O. I. Colliander, Suomen kirkon paimenmuisto I (Helsinki 1910). Gestrinistä antaa valaisevia tietoja Oiva Virkkala, Laestadiolaisuus sata­ kuntalaisella maaperällä. Satakunta XI (Vammala 1939). 11) Virkkala, e.m. tutkimus. Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista ... 189 veli Noormarkun, Pomarkun ja Ahlaisten kappeliseurakuntia, tuli kussakin niissä vuorotellen pitää lastenkoulua. Kun Gestri­ nin siirryttyä Mouhijärvelle apulaiskappalaisen virka jäi täyt­ tämättä, mainitun koulun toiminta keskeytyi. Tästä koulusta riippumatta seurakunta piti yllä opettajaa kiertokoulua varten. Molempien koulujen opetussuunnitelma käsitti alkeita: tavaus­ ta, sisälukua, kirjoitusta, raamatunhistoriaa ja hiukan maan­ tietoa. Lasten opetuksesta oli täten jotenkin pidetty huolta, mutta kun lapset olivat käyneet nämä kaksi koulua, heidän oppikautensa oli päättynyt, ja he tavallisesti pian unohtivat, mitä olivat oppineet. Varsinainen kansansivistys kärsi siitä, että seurakunnalta puuttui kirjoja, jotka olisivat pitäneet yllä nuorison jatkuvaa lukuhalua ja tyydyttäneet tiedonjanoa. Seu­ dulla oli kyllä säätyläisten useita vuosia aikaisemmin hankkima kirjasto, mutta se oli perin huonossa kunnossa, sillä sitä hoitava lukkari, jonka nimeä O. ei mainise, mutta joka oli O. Fr. Jernberg,12) ei välittänyt huolehtia hänelle uskotusta tehtävästä. Kirjaston kehittämistä avustuksiin vedoten O. piti silloisissa oloissa toivottomana, sillä seurakuntalaiset olivat siihen halut­ tomia, koska näillä oli muun lisäksi rasituksena kirkon korjaus ja uuden pappilan rakentaminen. Kaikesta huolimatta O. roh­ keni uskoa, että Ahlaisiin saataisiin ennen pitkää paremmin varustettu ja järjestetty kansankirjasto. Kun seurakunnan papiston taholta oli lausuttu, että lukuhalu olisi seurakuntalais­ ten keskuudessa sangen vähäistä, O. uskalsi kokemuksensa pe­ rusteella olla asiasta eri mieltä, vaikkakin puheenalaista kirja­ kokoelmaa oli vähän käytetty, mikä johtui sen huonosta kun­ nosta.

12) Jernberg, Oskar Fredrik, oli syntynyt 27/5 1832 Noormarkussa, josta muutti 19/5 1852 Ahlaisiin. Hän toimi täällä vt. lukkarina 4/4 1852—1/5 1855 ja jälkimmäisestä ajankohdasta alkaen vakinaisena kuolemaansa 11/8 1867 saakka. Ahlaisten kirkkoherranviraston tiedonanto. 190 Mikko Saarenheimo

Tähän päättyy O:n kertomuksen johdanto, jonka laajuus häntä itseään epäilyttää. Sitten seuraa esitys, mitä O. teki kesä­ lomansa kuluessa kansanopetuksen hyväksi. Kun tämäkin esitys kuvastaa Ahlaisten silloisia sivistyksellisiä oloja ja samalla antaa välähdyksen tavoin nähdä, miten ja millaisissa oloissa yli­ oppilasnuoriso siihen aikaan suoritti maaseudulla valistustyötä, on syytä perehtyä O:n kertomuksen myös tähän puoleen. O. huomauttaa, ettei hän viettänyt kesäänsä Ahlaisten kes­ kuksessa, vaan Ylikylän Stengårdin ratsutilaan kuuluvassa ulko­ talossa, joka oli suolameren rannalla useiden torppien ympä­ röimänä. Muutaman virstan päässä sieltä sijaitsi Lammelan kylä, joka kuuluu Merikarviaan. Täällä O. alkoi Helsingistä kotiuduttuaan vaikutuksensa sunnuntaina 27/5, jolloin hänelle ilmestyi 8 oppilasta. Seuraavana sunnuntaina oppilaat lisään­ tyivät, joten näitä oli lopulta 15 à 20. Kun oppilaat olivat täysi­ kasvuisia, noin 18—20—22 vuoden ikäisiä, O. ei tahtonut valvoa heidän poissa- tai läsnäoloaan, jottei antaisi työskentelylle kou­ lumaisuuden leimaa. Hän tyytyi vain toteamaan, että ne, joita oppiminen kiinnosti, kuten oli melkein kaikkien laita, saapuivat varsin täsmällisesti opetustilaisuuksiin, joita pidettiin klo 3:lta sunnuntaisin talon avarassa tuvassa. Tarkkaavaisimmat ja tie­ donhaluisimmat oppilaat olivat O:n ilmoituksen mukaan maini­ tusta Lammelan kylästä. Oppilaiden esitiedot olivat vaatimattomia. Vain kaksi näistä kykeni hallitsemaan numerojen käyttöä, mutta melkein kaikki osasivat lukea kirjoitusta. Opetusmenetelmä oli sellainen, että oppilaiden kokoonnuttua osa heistä opetteli kaunokirjoitusta, kun taas muu osa harrasti laskentoa. Kun kaikki olivat täten vuoroonsa kirjoittaneet ja laskeneet tunnin, opettaja sen jälkeen koetti kysymyksin pitää oppilaittensa mielenkiintoa vireillä, selostaen sen ohessa yleisin piirtein matematiikkaa, fysiikkaa ja maantietoa, minkä lisäksi Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista... 191 hän kartalta näytti ja luetteli maanosat, maapallon maat ja kuvasi eri ihmisrodut, tärkeimmät luonnontuotteet, uskonnot ym. Euroopan valtiollista maantietoa, erityisesti Suomen osalta, hän koetti selittää hiukan tarkemmin, samoin myös Suomen historian pääpiirteitä. Oppilaittensa edistymisestä O. mainitsee, että kaikki oppi­ vat välttävästi käyttämään kynää. Viisi heistä kykeni laske­ maan laatuluvuilla, kun taas muut tyytyivät pysyttelemään nel­ jän ensimmäisen laskutavan piirissä ja niiden soveltamisessa yleisin esimerkein. Mitä hyötyä oppilaille oli suullisista esityk­ sistä, sitä opettaja ei katsonut voivansa arvostella. Sen hän saattoi sanoa, että pojat luentojen jälkeen keskenään pohtivat sitä, mikä oli esityksissä heitä kiinnostanut. Maan pallonmuo­ toisuudelle, sen liikkeille, kasvien elämälle yms. pojat miette­ liäästi pudistelivat päätään, kun taas ne heistä, jotka olivat lukeneet Antero Wareliuksen »Enon opetuksia luonnon asioista» (I 1845, II 1856), koettivat vakuuttaa tovereilleen sanotun todeksi. O. lisää, että vaikka hän opettajana mielihyvin kuunteli syrjästä näitä oppilaittensa keskusteluja, niin hänen totta pu­ huakseen täytyi tunnustaa, että opetuksesta kyllä koitui hänelle vaivannäköä. Hänen oli esimerkiksi itse tutkittava K. G. Wi- volinin »Luvun-laskun oppikirjaa» (1859) hankkiakseen itselleen laskennon opettamiseen tarpeellisen määrän suomenkielisiä oppisanoja. Monta mielenkiintoista asiaa, joilla on yhteyttä maanviljelykseen, kuten esim. kasviopillisilla seikoilla, hänen täytyi enimmäkseen jättää sikseen, koska häneltä puuttui sano­ ja tehdäkseen itsensä ymmärrettäväksi. Kun vielä muistetaan, O. mainitsee, että oppilaita oli parikymmentä vaatimassa osak­ seen tarkkaavaisuutta, ja opettaja oli tottumaton, on käsitettä­ vissä, että alku muodostui hankalaksi. Kuitenkin O. vakuutti, että aloittamaansa työtä hän tulisi vastaisuudessa jatkuvalla 192 Mikko Saarenheimo toiminnallaan täydentämään, haluten siten parhaansa mukaan toteuttaa hyvää päämäärää, jona oli »hyödyllisen tiedon levit­ täminen rahvaan keskuuteen». Silmällä pitäen osakuntalaisten kesätoiminnan positiivisia puolia osakunnan sihteeri katsoi voivansa yleisarvostelunaan merkitä pöytäkirjaan osakunnan kansanvalistusitoiminnan tu­ loksiltaan sangen tyydyttäväksi. Ajatellen nimenomaan Ollon­ qvistia, jonka syntymästä vuonna 1944 tuli kuluneeksi 100 vuotta, on paikallaan runsaampikin tunnustus hänen edellä selostetusta kansallisen herätyksen innoittamasta työskentelys­ tään, jonka johdonmukaisena jatkona voidaan pitää hänen koti­ maakunnassa suomalaisuuden eturivin miehenä suorittamaansa uhrautuvaa työtä kansakoululaitoksen ja suomenkielisen oppi- kouluopetuksen hyväksi. A. A. Tuompo

Länsisuomen kansanopiston 50-vuotis- taipaleelta.

Se kansallinen herätys, jonka J. W. Snellmanin suurtyö sai aikaan, alkoi viime vuosisadan keskivaiheilta lähtien ilmetä kansamme sivistysharrastuksissa. Kun perustuslaillinen elämä meillä uudistui, kun kansakoulutoimi aloitettiin ja uusi kun­ nallislaki tuli voimaan, niin niissä henkilöissä, jotka erikoisesti harrastivat kansansivistystyötä ja tunsivat muiden maiden oloja, kiintyi huomio jo silloin Tanskan kansansivistystyöhön, tanska­ laiseen kansanopistoon eli kansankorkeakouluun, joksi sitä Tanskassa kutsutaan. Kansanopistoaatteen ensimmäisten tunnetuksitekijöiden joukossa Suomessa tapaamme niin arvovaltaisen henkilön kuin oli prof. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Kirjallisessa kuukausi- lehdessä hän selosti Tanskan kansanopistoja, huomasi niiden työn suuriarvoiseksi ja toivoi niitä perustettavan Suomeenkin. Parempaa suosittelijaa ei kansanopisto olisi voinut meillä saa­ dakaan. Kylvetty siemen alkoi itää. Näihin aikoihin eli ylioppilasnuoriso voimakasta kansalli­ suusaatteen innoittamaa elämää. Sen keskuuteen oli tullut pal­ jon uutta, juuri maalaisväestön kodeista lähtenyttä ainesta. 1870-luvun lopulla oli avattu useita suomalaisia lyseoita yksi­ tyisin voimin ja varoin, m.m. Turkuun ja Poriin. Niiden ai­ kaansaanti oli vaatinut sitkeätä ponnistusta ja suurta uhri­ mieltä. 194 A. A. Tuompo

Tämä osoitti jo sivistystarpeen kasvamista kansassa. Oli myös ilmeistä, että suomenkielinen sivistyneistö tunsi tarvitse­ vansa tukea ja ymmärtämystä. Yleinen kansalaissivistys oli tarpeellista ja se oli saatava leviämään saloille saakka. Erikoi­ sesti oli ylioppilasnuoriso, jota kansasta lähteneenä elähytti isänmaallinen mieli, innostunut kansansivistystyöhön. Seu­ rauksena olikin, että sivistystarve kasvoi kasvamistaan. Edellämainituista suomalaisista yksityislyseoista kokoontui maan eri puolilta 1880-luvun loppuvuosina varsin huomattava määrä opiskelijoita Helsingin Yliopistoon. Länsisuomalainen­ kin Osakunta, joka keräsi jäsenensä Satakunnan, Varsinais- Suomen ja Ahvenanmaan maakunnista, oli enemmistöltään ruotsalaismielinen, kunnes Porin ja Turun suomalaisista ly­ seoista tulleet ensimmäiset ylioppilaat v. 1887 vaikuttivat muu­ toksen. Tästä lähtien Länsisuomalaisessa Osakunnassa suoma­ laistenkin pyrkimykset alkoivat saada kannatusta. Tällä oli tärkeä merkitys myös suomalaisen kansanopiston kannalta. V. 1874 perustettu Kansanvalistusseura oli säilyttänyt muis­ tissa kansanopiston ja tämän seuran juhlakokouksessa Jyväs­ kylässä kesällä v. 1887 oli suomalainen kansanopisto ensi ker­ ran julkisen keskustelun aiheena. Seuraavana vuonna Tam­ pereen laulujuhlilla puhui prof. J. R. Danielson voimakkaasti kansanopiston tarpeellisuudesta kansallisen valistuksen kohot­ tamiseksi. Näinä aikoina sattui monia sellaisia tapauksia, jotka pakoittivat jouduttamaan toimintaa. Valveutuneiden kansa­ laisten keskuudessa tunnettiin, että kansan sivistystarve alkoi vaatia kansanopistolaitosta. Länsi-Suomen kansanopiston perustamisesta puhuttiin jul­ kisesti luultavasti ensi kerran Länsisuomalaisen Osakunnan suomenmielisten ylioppilasten vuosikokouksessa marraskuun 5 p:nä v. 1889. Tässä tilaisuudessa pitämässään juhlapuheessa mainitsi M. A. Knaapinen m.m. seuraavaa: »Kansansivistystyö- Länsi-Suomen kansanopiston 50-vuotistaipaleelta 195 hön pitäisi meidän länsisuomalaisten panna enemmän huomiota. Kansansivistys kotiseudullamme on alhaisemmalla kannalla kuin moni luuleekaan. Meidän velvollisuutemme on ruveta sitä korottamaan. Tahtoisin sentähden ehdottaa, että ottaisimme puheeksi kansanopiston perustamisen Länsi-Suomeen. Se on kyllä suuri työ, mutta onhan ylioppilasnuoriso pääomallaan »isänmaanrakkaus» toteuttanut suuriakin yrityksiä.» Asia pysyi vireillä koko talvikauden ja keväällä ennen kesälomalle hajaan­ tumista valittiin 12-miehinen kansanopistokomitea, jonka jäse­ niksi tulivat tohtorit E. N. Setälä ja A. Hjelt, lehtori A. Alm­ berg, maisterit J. Sjöros, J. A. Helle, A. Kallio, N. Ojala ja J. G. Toivonen, lääk. kand. W. Svanberg sekä ylioppilaat R. Saikku, M. A. Knaapinen ja A. K. Ahlfors. Tämän komitean työn tuloksena oli Länsi-Suomen kansan­ opiston synty. Ensimmäinen kokous asiasta pidettiin 24. 5. 1890 ja siinä päätettiin heti ryhtyä keräämään varoja kansan­ opiston perustamista varten. Myöskin maakunnassa kansan­ opiston perustamispuuha herätti vastakaikua ja eri seuduilla toimittiin tarmokkaasti kansanopistoasian hyväksi. Sanoma­ lehdissä tehtiin asiaa tunnetuksi ja kansanopistotoimikuntia syntyi m.m. Loimaalle ja Poriin. Helsingin kansanopistokomi­ tea ryhtyi yhteistoimintaan näiden maaseututoimikuntien kanssa ja näin sai asia voimakkaan sysäyksen eteenpäin. Vuo­ det 1890—92 käytettiin varojen keräämiseen. Ulvilassa, Huit­ tisissa, Rymättylässä, Salossa ja Pöytyällä pidettiin arpajaiset, listoilla kerättiin avustuksia sekä pidettiin iltamia ja siten saa­ tiin ajan oloihin nähden kokoon erinomaisen hyvä tulos, yli 18,000: — mk. Kun hanke läheni toteuttamistaan, alkoi syntyä erimieli­ syyksiä opiston paikasta. Aluksi oli kysymys siitä, sijoitetaanko opisto Varsinais-Suomeen vai Satakuntaan. Etusijalle asetet­ tiin kuitenkin Satakunta, koska kansanopistoharrastus täällä oli 196 A, A. Tuompo ollut huomattavasti suurempi ja koska pelättiin toisen opiston syntyvän Satakuntaan, jos aloitteella oleva sijoitetaan Varsi- nais-Suomeen, ja kahden opiston syntymistä niinä aikoina, jol­ loin kansanopisto oli vielä kokeilua, ei toivottu. Useat pitäjät kiistelivät myös opiston saamisesta. Varsinkin Loimaa, Koke­ mäki ja olivat tehneet huomattavia lahjoituksia opis­ ton hyväksi ja jokainen niistä olisi toivonut opiston itsellensä. Pitkän aikaa kesti tästä asiasta erimielisyyttä, kunnes viimein päätettiin opisto sijoittaa lopullisesti Huittisiin, jossa se oli jo väliaikaisesti työskennellyt vuokrahuoneistossa Yli-Maurialan talossa ja joka pitäjä oli tehnyt kaikkein suurimmat rahalliset uhraukset sen hyväksi sekä teki vielä lisäsitoumuksia ehdolla, että opisto sijoitetaan pitäjään. Kun opiston paikka oli saatu näin kiinteästi määrätyksi, ryhdyttiin oman talon rakennuspuuhiin. Kolmesta lahjoitetusta tonttipaikasta valittiin Loiman kylän talollisten lahjoittama kaunis kuusikkomäki Loimijoen rannalta, jossa opisto nyt sijaitsee. Paikan valintaa voi pitää onnistuneena, sillä se on kaunis ja rauhallinen, joskin ehkä hieman syrjässä. Opisto- rakennus tehtiin arkkitehti Usko Nyströmin piirustusten mu­ kaan, ja se valmistui syksyllä v. 1895, niin että neljäs työkausi voitiin jo aloittaa oman katon alla. Neljätoista ensimmäistä vuotta sai Länsi-Suomen kansan­ opisto työskennellä yksityisen kannatuksen varassa. Tämä todistaa mitä suurinta innostusta ja uhrautuvaa mieltä kansan­ sivistystyötä ja kansanopistoasiaa kohtaan. Vasta v. 1906 myön­ nettiin knsanopistolle ensimmäisen kerran 6.000:— mk:n suu­ ruinen valtioapu, joka myöhemmin tuli usein sangen epäsään­ nöllisesti. Toisina vuosina se saatiin, toisina ei ja yksityistä uhrautuvaisuutta tarvittiin edelleen monasti vielä enemmän kuin ennen, koska olosuhteiden vuoksi arpajaislupienkin saa­ minen oli varsin vaikeaa. Länsi-Suonien kansanopiston 50-vuotistaipaleelta 197

Länsi-Suomen kansanopisto Huittisissa.

Innostus kansanopistoasiaa kohtaan oli aluksi sangen suuri. Ei epäilty varojen kokoonsaamista. Rakennusaineistakin saatiin suuri osa lahjaksi ja upea opistorakennus kohosi Loimijoen ran­ nalle. Opiston opettajisto toimi suurella uutteruudella ja uh­ rautuvaisuudella varsin vaatimattomin palkoin. Mutta raha­ aika huononi huononemistaan 1900-luvun alussa. Monet kan­ natusyhdistyksen jäsenet jättivät maksuvelvollisuutensa täyt­ tämättä. Kansanopiston oli otettava 10.000:— mk:n kiinnitys­ laina. Samansuuruinen lahjoitusrahasto käytettiin opistome­ noihin. Lisäksi oli maksamattomia laskuja ja palkkoja kertynyt noin 4.000:— mk. Näinollen ei ole ihmeteltävää, että kanna­ tusyhdistyksen kokouksessa 5. 5. 1904 tuotiin esille kysymys opiston väliaikaisesta sulkemisesta, koska veloista saataisiin maksetuksi vain 2.000:— mk. Tähän kokoukseen oli saapunut mm. Kansanvalistusseuran silloinen sihteeri, tohtori A. A. Gran­ felt, joka toimi kokouksen puheenjohtajana. Opistolle valittiin 198 A. A. Tuompo uusi johtokunta, jonka puheenjohtajaksi tuli kansakoulunopet­ taja Werner Wäinölä, joka hoiti tätä vastuunalaista ja monasti vaikeaa tehtävää erittäin tarmokkaasti ja antaumuksella kuo­ lemaansa — vuoteen 1937— asti. Tänä vaikeana ajankohtana tuli opiston avuksi Satakunta­ lainen Osakunta. Erikoisesti inspehtori ja rouva Mikkola otti­ vat Länsi-Suomen kansanopistoasian sydämelleen. Keväällä v. 1904 he kävivät henkilökohtaisesti tutustumassa opiston taloudelliseen tilaan yhdessä osakunnan kuraattorin kanssa. Näin arvovaltaiselta taholta tulleella vierailulla oli jo sinänsä mitä suurin merkitys, sillä se herätti paikkakunnalla luotta­ musta opiston tulevaisuuteen. Mutta apu ei jäänyt vain tähän, vaan opiston hyväksi toimeenpantiin myös juhlia ja arpajaisia sekä tehtiin sanomalehtikirjoituksin kansanopistoa tunnetuksi. Osakunnan kansanvalistustoimikunta lähetti useita stipendiaat­ teja keräämään opistolle kannatussitoumuksia. Huomattavim­ man määrän sai niitä kootuksi maist. Arvo Inkilä. Kun opiston yhteydessä oli jo toiminut n.s. emäntäkoulu, joka sai pienen valtioavun, päätettiin yrittää saada valtioapua myöskin perus­ tettavalle isäntäkoululle, koska kansanopistolle ei sitä voitu sil­ loisissa oloissa toivoa saatavan. Laadittiin sääntöehdotus ja lähetettiin lähetystö senaattorien puheille. Säännöt vahvistet­ tiin ja näin alkoi isäntäkoulu saada pientä valtioapua ja opiston taloudellinen asema parani. Myöskin kunnat alkoivat nyt avus­ taa enemmän kansanopistoa ja näin voitiin työtä taas ruveta uusin toivein jatkamaan Inspehtori Mikkola edusti henkilö­ kohtaisesti Osakuntaa opiston päättäjäisissä v. 1905 ja johti Osakuntaan seuraavana Vuonna perustetun kansanopistotoimi­ kunnan työskentelyä. Yhteys kansanopiston ja Satakuntalai­ sen Osakunnan välillä on tämänkin jälkeen edelleen säilynyt. Osakunnassa on käsitelty opistoa koskevia asioita, opistolaiset Länsi-Suomen kansanopiston 50-vuotistaipaleelta 199 ovat käydessään opintomatkalla Helsingissä saaneet olla aina Osakunnan vieraina, ja onpa kerran Osakunnan kesäjuhla vie­ tetty Länsi-Suomen kansanopistolla. Opiston ensimmäinen, pitkäaikainen johtaja maist. M. A. Knaapinen erosi toimestaan v. 1904. Hänen seuraajakseen valittiin maist. F. A. Hästesko, joka johti opistoa kaksi vuotta. Vv. 1907—10 toimi opiston johtajana maist. Gustaf Ignatius. Hän otti esille 5. 5. 1908 pidetyssä johtokunnan kokouksessa oppilasasuntolan aikaansaamisen, jotta kaikki oppilaat voisivat asua opistolla, mikä seikka oli huomattu kansanopistotyön kan­ nalta olevan tärkeätä. Rakennusehdotus kuitenkin raukesi syystä, että johtokunta katsoi tulevan halvemmaksi 6 m. kor­ keita käsityösaleja alentamalla saada samalla yläkertaan oppi­ lashuoneita. Tämä muutosehdotus toteutettiin kesällä v. 1909. Näin saatiin opiston päärakennukseen riittävästi tilaa tyttöoppi­ laiden asuntoja varten. Sensijaan poikaoppilaat joutuivat edel­ leen asumaan opiston ulkopuolella. V. 1910 tuli opiston johta­ jaksi maist. Sakari Loimaranta, jonka johdolla opisto toimi aina vuoteen 1919 asti. Hänen aloitteestaan perustettiin Länsi- Suomen kansanopiston toveriliitto (oppilasyhdistys), jossa on nykyisin yli 1.000 jäsentä. Samana vuonna suunniteltiin myös­ kin oppilasasuntolan rakentamista. Olosuhteet kävivät kansan­ opistotyölle kuitenkin yhä vaikeammiksi. V. 1912 lakkautet­ tiin valtioapu kokonaan ja uudelleen oli turvauduttava vain yksityisten ja kuntien kannatuksen varaan. Opiston hyväksi pidettiin onnistuneet arpajaiset ja Huittisten kuntaa pyydettiin kutsumaan kansanopiston luonnollisella kannatusalueella olevat kunnat yhteiseen kokoukseen päättämään kansanopiston kan­ nattamisesta. Kuntien kannatukset lisääntyivätkin huomatta­ vasti ja näin voitiin työtä taas jatkaa. 200 A. A. Tuompo

Erikoisen huomattava tapaus Länsi-Suomen kansanopiston kehityksessä on 5-kuukautisen kesäkotitalouskoulun perustami­ nen. Kansanopiston varsinainen työkausi kestää vain 6 kuu­ kautta alkaen lokakuun puolivälissä ja päättyen toukokuun alussa. Näinollen jäivät opistorakennukset puoleksi vuodeksi käyttämättömiksi. Senvuoksi jo v. 1908 esitti maist, G. Ignatius perustettavaksi opistolle puutarhakoulun. Sama asia oli esillä myöskin v. 1913 ja v. 1917, mutta se voitiin toteuttaa kuitenkin vasta v. 1919, jolloin sitä varten saatiin ensimmäinen valtioapu. Edellisenä vuonna oli opistolle ostettu lisää maata tonttialueen välittömästä läheisyydestä. Näin on Länsi-Suomen kansan­ opistolla toiminut v:sta 1919 alkaen kesäisin Maataloushallituk­ sen tarkastuksen alaisena Huittisten 5-kuukautinen kesäkoti- talouskoulu, jonka oppilasmäärä on vuosittain vaihdellut 20—40 ja joka on nauttinut säännöllistä valtioapua. V. 1920 valittiin opiston johtajaksi Perä-Pohjolan kansan­ opiston johtaja J. E. Tuompo, joka hoiti tätä tointa kuolemaansa — vuoteen 1928 — asti. Hänen aikanaan voitiin toteuttaa laaja uudisrakennussuunnitelma. Miesoppilaitten asuntokysymys oli ollut jo pitkän aikaa päiväjärjestyksessä. Tämän puutteen pois­ tamiseksi oli toveriliiton kokouksessa johtaja Loimarannan esi­ tyksestä pantu toimeen rahankeräys, joka tuotti lähes 18.000: — mk. Johtaja J. E. Tuompo otti rakennusasian uudelleen esille 24. 10. 1922. Toimeenpantiin uusi rahankeräys, joka tuotti yli 58.000:— mk. Lisäksi saatiin valtioapua ja paikkakuntalaiset lahjoittivat rakennusaineita. Näin voitiin v. 1925 ilman velkaa rakentaa opiston ensimmäinen lisärakennus, 2-kerroksinen miesoppilasten asuntola »Jukola». Opisto tarvitsi välttämättä myöskin muita lisärakennuksia. Keittiöpuoli ei vastannut enää ajan vaatimuksia ja tyttöjen käsityösali oli liian ahdas. Seu­ raavana vuonna tehtiin 2-kerroksinen talousrakennus, jonka Länsi-Suomen kansanopiston 50-vuotistaipaleelta 201 alakerrassa sijaitsevat ruokasali, »iso» keittiö ja opetuskeittiö sekä leipomo ja yläkerrassa tyttöjen käsityöhuoneet. Seuraa­ vana kesänä rakennettiin vielä sikala, kanala ja halkovaja. Näin kolmena peräkkäisenä vuonna — vv. 1925—27 — suoritettiin opistolla laajoja rakennusuudistuksia. Näistä johtuvista kuluista karttui myös velkaa, joka ei kuitenkaan ole rasittanut mitenkään ylivoimaisesti opiston taloutta. Vuodesta 1929 alkaen on opiston johtajana toiminut maist. A. Tuompo. V. 1930 tuli voimaan uusi kansanopistolaki, joka sangen tuntuvasti paransi kansanopiston taloudellista asemaa. Siitä alkaen on saatu säännöllisesti valtioapua 60 % ns. todelli­ sista, laissa tarkemmin määritellyistä menoista sekä lisäksi vielä määrätyn prosentin mukaan avustusta rakennusten kunnossapi­ toon ja kuoletukseen. Opiston viimeaikaisesta taloudellisesta ke­ hityksestä mainittakoon uuden yhdistetyn poikien käsityö- ja ul­ kohuonerakennuksen valmistuminen v. 1936, mistä aiheutuvien menojen peittämiseksi toimeenpantiin arpajaiset. Päärakennuk­ sen perusteellinen korjaus ja uudistus suoritettiin ylijohtaja Y. Sadeniemen tekemien piirustusten mukaan kesällä v. 1939. Ra­ kennukseen asennettiin mm. keskuslämmitys- ja vesijohtolait­ teet ja korjauksien ohella tehtiin myös monia uudistuksia. Joh­ tokunnan puolesta valvoivat rakennustöiden suoritusta asian­ tuntemuksella puheenjohtaja, talousneuvos K. A. Käyrä sekä maanviljelijä K. I. Kuiko. Länsi-Suomen kansanopistossa on vv. 1892—1942 opiskellut 2412 oppilasta eli keskimäärin 50 oppilasta vuosittain, sillä vuo­ sina 1939—40 ja 1941—42 ei opisto sota-ajan vuoksi ole voinut olla toiminnassa. Jos tähän määrään lisää vielä Huittisten koti­ talouskoulussa sen 21-vuotisen toimintakauden aikana opiskel­ leet 521 opilasta, saadaan koko oppilasmääräksi 2.933. 202 A. A. Tuompo

Länsi-Suomen kansanopiston oppilaiden jakaantuminen koti­ paikan mukaan vv. 1892—-1942.

Oppilas­ Oppilas­ Kunta Kunta määrä määrä

Huittinen 639 Lavia 30 Tyrvää 150 Mouhijärvi . . 29 Punkalaidun 125 Lappi T.l. 26 Kokemäki 101 Säkylä . ... 25 Loimaa 79 Eurajoki 24 74 Laitila 24 Kiikka 68 17 59 Rauman mlk 16 Alastaro 58 Luvia 15 47 14 .... 42 Eura 14 Keikyä 42 Hämeenkyrö 11 Köyliö . 36 Ikaalinen 10 35 Metsämaa 9 Karkku 35 Urjala 9 Suodenniemi 33 . 6 33 Suoniemi 5 Harjavalta . 32 Panelia — 5 31 5 Poriin mlk. 31 . 5 Yhteensä 2049

Edelläoleva taulukko osoittaa Länsi-Suomen kansanopiston oppilaiden jakaantumisen kotipaikan mukaan niissä neljässä­ kymmenessä kunnassa, joita on vanhastaan pidetty opistopiiriin kuuluvina. Tästä opistopiiristä on siis yv. 1892—1942 ollut opis­ tossa kaikkiaan 2.049 oppilasta. Koko oppilasmäärästä, joka on 2.412, on siis ainoastaan 363 oppilasta eli 15,1 % tullut opistoon opistopiirin ulkopuolelta. Viimeisen 20 vuoden kuluessa on opistossa ollut mm. 1 Amerikan suomalainen, 2 eestiläistä, 4 in­ keriläistä ja 8 vienankarjalaista oppilasta. Yksityisistä kun­ nista on opiston kotipaikka Huittinen oppilasmäärään nähden ehdottomassa johtoasemassa, sillä sen osuus koko oppilasmää­ rästä on 26,5 %. Länsi-Suomen kansanopiston 50-vuotisen työn merkitystä maakuntamme henkiseen ja taloudelliseen kehitykseen ei voi- Länsi-Suomen kansanopiston 50-vuotistaipaleelta 203 tane aivan pieneksi arvioida. Osaltansa on se ollut mukana luomassa satakuntalaista eteenpäinpyrkivää elämää. Monilla tahoilla yhteiskunnallisen, sivistyksellisen ja elinkeinollisen elämän eturivin miehinä ja naisina tapaamme tämän maamme vanhimman suomalaisen kansanopiston kasvatteja. Kansanopistoilla on ollut ja on edelleen tärkeä ihanteellinen tehtävänsä. Nykyajan nuoriso kaipaa persoonallista henkistä kehitystä ainakin yhtä kipeästi kuin edellisetkin sukupolvet. Seuratkoon Korkeimman siunaus ja kansan rakkaus edelleenkin maamme kansanopistoja, että ne saisivat rauhassa tehdä työ­ tänsä varttuneen nuorisomme hyväksi. V. Horelli

Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuollei­ suus Satakunnassa vv. 1906—1933.

Tuberkuloosin vastustamistyön Satakunnassa voidaan katsoa alkaneen n. 35 vuotta sitten, jolloin Satakuntalaisen Osakunnan kiertueet ja esitelmöitsijät tekivät valistustyötä maakunnas­ sansa ja keräsivät varoja parantolan perustamista varten. Var­ sinainen järjestelmällinen tuberkuloosin vastustamistyö alettiin kuitenkin vasta suunnilleen 15 vuotta myöhemmin Satakunnan Parantolan valmistuttua ja huoltotoiminnan järjestyttyä eri puolille maakuntaa. On mielenkiintoista nähdä, osoittavatko nämät ajankohdat ja niiden jälkeinen aika mitään muutosta keuhkotautikuolleisuustilastossa. Suomessa on julkaistu useita eri paikkakuntia koskevia keuhkotautikuolleisuustilastoja. Laajimman tätä alaa koskevan tutkimuksen Suomen kihlakuntien keuhkotautikuolleisuudesta v. 1771—1929 kymmenvuotiserissä julkaisivat v. 1934 Wold. Backman ja Severi Savonen nojautuen tutkimuksissaan etu­ päässä papiston tekemiin merkintöihin. Tämän mukaan on Suomessa, kuten useissa muissakin maissa, keuhkotaudin ku­ lussa eri aikoina havaittu aaltomaista liikettä, nousuja ja laskuja. Keuhkotautiin kuolleisuus oli korkeimmillaan v. 1860—1870, jonka jälkeen se jonkin verran alkoi vähentyä. Satakunnassa on keuhkotautikuolleisuus koko tuntemamme ajan ollut suhteellisen suuri. Suurimmilleen, keskimäärin 5,96 %, se kohosi v. 1821—1830 Turun ja Porin läänin kaupungeissa. Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa ... 205

Turun ja Porin läänin maalaiskunnissa se oli korkeimmillaan, keskimäärin 3,11 %, v. 1861—1870. Satakunta I:ssä julkaisi Hannes Ryömä v. 1907 keuhkotau­ tiinkuolleisuustilaston Satakuntalaisen Osakunnan alueelta kymmenvuotiskausilta 1886—1895 ja 1896—1905. Tilastossa, josta edellisen on laatinut L. W. Fagerlund, verrataan keuhko­ tautikuolleisuutta eri pitäjissä ja eri kihlakunnissa niiden ylei­ seen kuolleisuuteen. Seuraavassa esitän laatimani saman kaa­ van mukaiset laskelmat samalta alueelta kolmena seuraavana kymmenvuotiskautena. Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus keskimäärin vuotta kohti vuosina 1906—1915. suus- % kaikist a kuolleist Keuhkotautii n kuolleisuu s Keuhkotautii n kuollei ­ Keuhkotautii n kuollu t Keuhkotautii n kuollu t 100 0 asukast a koht i Yleine n kuolleisuu s 10O 0 asukast a koht i Keskiväkiluk u miehi ä naisi a

Kihlakunta ja kunta

Ulvilan kihlakunta: Ulvila 17,0 14,3 4,13 24,2 17,0 7.584,0 Porin kaupunki 35,8 31,0 3,95 23,9 16,5 16.925,0 Porin maalaiskunta 12,8 13,3 3,64 20,7 17,6 7.167,0 Nakkila 7,6 6,8 3,13 17,6 17,8 4,595,5 Kullaa 5,4 5,5 3,96 19,3 20,5 2,751,5 Noormarkku 6,3 7,1 3,07 16,2 19,o 4.352,5 7,3 8,o 3,57 20,5 17,4 4.283,5 Pomarkku 7,1 6,4 2.92 17,6 16,6 4.620,0 Merikarvia 13,2 12,2 3,12 17,0 18,4 8.140,5 8,5 6,9 3,05 17,1 17,9 5.041,5 Eura 5,7 6,4 3,36 22,o 15,3 n. 3.600,1 Kiukainen 6,3 6,2 2.96 17,1 17,3 4.220,5 Honkilahti 2,8 3,6 3,82 2,6 16,9 1,673,5 Eurajoki 10,5 8,9 3,13 19,6 16,0 6.195,5 Luvia 5,2 5,7 3,59 22,1 16,3 3.035,0 Lappi 3,9 5,8 2,54 16,6 15,3 3.815,0 Rauman kaupunki 8,7 10,0 2,91 18,6 15,7 6.432,o Rauman maalaiskunta . .. 4,7 6,9 2,62 17,2 15,2 4.429,5 Hinnerjoki 3,6 3,8 3,87 24,7 19,1 1.910,5

Koko kihlakunta 172,4 168,8 3,39 20,o 17,0 100.772,5 206 V. Horelli

Ikaalisten kihlakunta:

Ikaalinen 16,9 16,7 2,72 18,3 14,8 12.369,0 Jämijärvi 4,5 5,6 2,78 20,9 13,3 3.633,0 Parkano (Kihniö) 6,8 7,3 1,79 12,5 14,3 7.898,0 Kankaanpää 10,8 9,3 2,32 14,7 15,8 8.654,o 4,o 3,8 1,88 13,9 13,5 4.158,o Hongonjoki 4,1 1,99 11,0 18,1 3.563,5 Hämeenkyrö 14,3 12,7 3,13 17,2 18,2 8.622,5 Viljakkala 4,1 4,9 3,35 23,2 14,4 2.690,5

Koko kihlakunta 64,4 64,4 2,49 16,2 15,5 51.588,5

Tyrvään kihlakunta:

Karkku 5,o 5,5 2,82 17,0 16,6 3.722,o Suoniemi 2,1 2,1 2.04 13,5 15,1 2.062,o Mouhijärvi 7,8 6,7 3,26 19,5 16,7 4.444,o Suodenniemi 5,3 4,9 3,47 19,5 17,8 2.938,o Lavia 10,9 9,1 3,52 20,6 17,1 5.689,5 Tyrvää 15,5 16,1 3,39 21,9 15,5 9.326,o Kiikka 3,8 5,9 2,38 17,0 14,o 4.073,o Kiikoinen 2,3 4,6 2,63 18,1 14,5 2.619,5

Koko kihlakunta 52,7 54,9 3,08 19,3 15,9 34.874,o I

Loimaan kihlakunta:

Huittinen, Keikyä 18,3 17,6 3,49 21,o 16,6 10.290,o Vampula 7,2 5,8 4,53 26,9 16,9 2.869,o Kauvatsa 4,5 4,8 3,30 19,4 17,o 2.816,o Punkalaidun 10,1 11,6 3,39 21,9 15,5 6.403,o Loimaa (Mellilä) 12,1 10,6 2,21 14,6 15,2 10.324,o Ypäjä 1,8 2,7 1,74 13,2 13,2 2.585,5 Metsämaa 2,4 2,0 2,94 20,0 14,7 1.496,0 Alastaro 5,5 4,9 2,26 14,8 15,2 4.608,5 Oripää 2,9 3,1 3,33 22,8 14,6 1.800,5 Kokemäki .. 17,1 14,4 4,07 21,5 18,9 7.746,0 Harjavalta 3,0 3.o 3,25 20,3 16,0 1.844,5 Köyliö 6,2 5,7 3,39 22,o 15,5 3.506,0 Säkylä i .... 5,2 4,9 3,79 22,4 16,9 2.662,0

Koko kihlakunta 96,3 91,1 3,18 20,o 16,1 58.951,0 Koko maakunta 385,8 379,2 3,10 19,1 16,3 246.186,0.

Olen painostanut tilastossa huomattavan korkeat ja huomat­ tavan alhaiset numerot. Kihlakunnittain oli yleinen kuolleisuus korkein Ulvilan kihlakunnassa ja alhaisin Ikaalisten kihlakun­ nassa. Keuhkotautiin kuolleisuus oli niinikään korkein Ulvilan Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa ... 207 kihlakunnassa ja alhaisin Ikaalisten kihlakunnassa. Yksityisistä kunnista erikseen mainiten oli yleinen kuolleisuus korkea Kul­ laalla, Hinnerjoella, Noormarkussa ja Kokemäellä, verraten alhainen Ypäjällä, Jämijärvellä ja Karviassa. Keuhkotautiin kuolleisuus oli huomattavan korkea Vampulassa, Ulvilassa, Ko­ kemäellä, Kullaalla, Porin kaupungissa ja Hinnerjoella sekä verraten alhainen Ypäjällä, Parkanossa, Karviassa ja Hongon­ joella.

Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus keskimäärin vuotta kohti vuosina 1916—1925. 0 suus- / o kaikist a kuolleist Keuhkotautii n kuolleisuu s Keuhkotautii n kuollei ­ Keuhkotautii n kuollu t Keuhkotautii n kuollu t Yleine n kuolleisuu s 100 0 asukast a koht i 100 0 asukast a koht i Keskiväkiluk u miehi ä naisi a

Kihlakunta ja kunta

Ulvilan kihlakunta:

Ulvila 13,8 12,6 3,22 16,2 19,8 8.195,5 Porin kaupunki 25,9 19,6 2,60 16,4 15,8 17.518,5 Porin maalaiskunta . 11,1 11,4 2,93 16,0 18,3 7.675,0 Nakkila 9,3 6,9 3,40 17,3 19,6 4.758,5 Kullaa 5,5 4,1 3,88 15,9 21,2 2.835,5 Noormarkku 8,2 6,7 3,27 18,2 18,0 4.563,5 Ahlainen 7,0 5,9 2,93 16,2 18,1 4.395,0 Pomarkku 7,4 4,9 2,57 14,5 17,8 4.777,5 Merikarvia 10,4 9,8 2,31 13,4 17,2 8.738,0 Siikainen 9,1 8,6 3,30 19,1 17,3 5,367,5 Eura . 5,8 6,2 3,07 17,4 17,7 3.912,5 Kiukainen 6,4 4,5 2,40 14,9 16,1 4.533,5 Honkilahti 2,1 2,1 2,46 14,6 16,8 1.710,0 Eurajoki 10,1 9,9 3,00 17,8 16,9 6.654,5 Luvia 4,3 4,5 2,78 15,5 17,9 3.163,5 Lappi 4,3 6,3 2,67 16,9 15,9 3.963,5 Rauman kaupunki 7,1 8,1 1,94 12,9 15,1 7.848,0 Rauman maalaiskunta . .. 4,3 4,1 1,66 11,3 14,6 5.059,5 Hinnerjoki 3,1 2,1 2,67 16,7 16,0 1.945,5

Koko kihlakunta 155,2 138,3 2,73 15,8 17,2 107.615,0 208 V. Horelli

Ikaalisten kihlakunta:

Ikaalinen 16,8 12,1 2,29 14,9 15,3 12.639,5 Jämijärvi 3,5 4,3 1,96 14,1 13,9 3.977,0 Parkano (Kihniö) 14,0 17,0 3,39 12,1 14,7 9.545,5 Kankaanpää 11,0 9,3 2,17 12,7 17,2 9.382,5 3.2 3,6 1,49 11,1 13,4 4.569,0 3,2 3,0 1,53 9,3 16,6 4.039,5 Hämeenkyrö 12,9 12,5 2,85 14,4 19,7 8.925,0 Viljakkala 4,0 3,7 2,85 15,4 18,5 2.706,0

Koko kihlakunta 68,6 65,5 2,42 14,8 16,2 55.784,0

Tyrvään kihlakunta:

Karkku 3,0 3,6 1,69 10,1 16,8 3.893,5 Suoniemi 2,0 2,2 1,99 11,8 16,9 2.108,0 Mouhijärvi 5,1 5,1 2,26 11,5 19,7 4.508,5 Suodenniemi 3,9 4,4 2,74 15,2 18,0 3.029,5 Lavia 7,6 9,o 2,88 15,3 18,8 5.771,0 Tyrvää 14,6 13,9 2,97 16,5 18,1 9.591,o Kiikka 5,1 4,7 2,29 13,6 16,8 4.286,0 Kiikoinen 42 3,0 2,52 14,3 17,6 2.854,0

Koko kihlakunta 45,5 45,9 2,53 14,1 17,9 36.041,5

Loimaan kihlakunta:

Huittinen, Keikyä 17,o 16,o 3,09 16,6 18,6 10.774,5 Vampula 7,3 4,6 3,87 20,1 19,2 3.071,0 Kauvatsa 4,9 5,8 3,65 19,0 19,2 2.935,0 Punkalaidun 10,2 11,2 3,24 17,3 18,7 6.597,0 Loimaa (Mellilä) 11,3 12,1 2,09 12,3 17,0 11.179,0 Ypäjä 4,9 4,9 2, 4 15,3 16,0 4.010,5 Metsämaa 2,5 2,4 2,87 16,1 17,9 1.707,5 Alastaro 6,6 5,5 2,53 13,5 18,7 4.782,0 Oripää 2.7 1,6 2,17 11,7 18,5 1.985,5 Kokemäki 10,3 8,3 2,35 12,7 18,4 7.920,0 Harjavalta 2,6 2,4 2,44 14,0 17,4 2.047,5 Köyliö 6,7 4,6 3.16 16,0 20,0 3.571,5 Säkylä 4,6 3,9 3,00 16,0 18,8 2.832,5

Koko kihlakunta 91,6 83,3 2,78 15,1 18,2 63.413,5 Koko maakunta 360,9 333,0 2,64 15,2 17,3 262.854,0

Yleinen kuolleisuus oli vuosikymmenenä 1916—1925 korkein Loimaan kihlakunnassa ja alhaisin Ikaalisten kihlakunnassa sekä samoin myös keuhkotautikuolleisuus korkein Loimaan kihlakunnassa ja alhaisin Ikaalisten kihlakunnassa. Yksityi- Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa... 209 sistä kunnista oli yleinen kuolleisuus erityisen korkea Kullaalla, Köyliössä, Ulvilassa, Mouhijärvellä, Hämeenkyrössä, Nakkilassa, Vampulassa ja Kauvatsalla sekä huomattavan alhainen Kar­ viassa ja Jämijärvellä. Keuhkotautiin kuolleisuus oli erityi­ semmin korkea Vampulassa, Kauvatsalla, Nakkilassa, Parka­ nossa, Kullaalla, Siikaisissa, Punkalaitumella ja Ulvilassa sekä huomattavan alhainen Karviassa, Hongonjoella, Rauman maa­ laiskunnassa ja Karkussa.

Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus keskimäärin vuotta kohti 1926—1935. suus- % kaikist a kuolleist Keuhkotautii n kuolleisuu s Keuhkotautii n kuollei ­ Keuhkotautii n kuollu t Keuhkotautii n kuollu t Yleine n kuolleisuu s 100 0 asukast a koht i 100 0 asukast a koht i Keskiväkiluk u miehi ä naisi a

Kihlakunta ja kunta

Ulvilan kihlakunta:

Ulvila 11,7 12,7 2,53 18,8 13.5 9.652,0 Parin kaupunki 15,6 18,2 1,80 14,3 12,6 18.743,0 Porin maalaiskunta 10,6 8,5 2,15 16,5 13,o 8.851,5 Nakkila 5,2 4,8 2,10 14,8 14,2 4.758,5 Kullaa 3,9 3,3 2,52 19,4 13,o 2.861,0 Noormarkku 4,8 5,1 2,22 16,1 13,8 4.459,0 Ahlainen 5,6 5,2 2,63 18.8 14,3 4.107,0 Pomarkku 5,6 5,5 2,35 17,8 13,0 4.772,0 Merikarvia 8,7 8,0 1,94 13,0 15,0 8.598,5 Siikainen 6,1 4,8 1,99 13,7 14,5 5.48S,0 Eura 3,3, 4,1 1,79 14,o 12,8 4,125,5 Kiukainen 5,4 4,7 2,17 17,4 12,5 4.658,5 Honkilahti 0,7 1,2 1,07 8,1 13,2 1.777.5 Eurajoki 6,5 5,7 1,92 13,8 14,0 6.357,5 Luvia 1,7 2,6 1,43 10,5 13,5 3.017,5 Lappi 3,7 3,3 1,78 14,4 12,4 3.929,0 Rauman kaupunki 8,3 7,3 1,75 15,3 11,5 9.370,0 Rauman maalaiskunta . .. 4,2 4,5 1,54 12,9 12,0 5.659,0 Hinnerjoki 2,1 1,5 1,91 13,6 14,0 1.886,5

Koko kihlakunta 113,6 111,0 1,97 15,1 13,0 113.715,0 14 210 V. Horelli

Ikaalisten kihlakunta:

Ikaalinen 9,3 12,1 1,76 14,o 12,6 12.149,0 Jämijärvi 3,2 4,5 1,91 17,1 11,2 4.035,0 Parkano (Kihniö) 10,8 11,2 2,00 16,3 12,3 10.966,0 11,8 10,3 2,20 15,8 14,0 10.020,0 3,7 4,5 1,65 14.4 11,5 4.975,0 Hongonjoki 3,7 4,7 2,06 15,4 13,3 4.086,0 Hämeenkyrö 10,0 10,3 2,24 17,1 13,1 9.076,5 Viljakkala 2,8 2,3 1,93 14,7 13,2 2.644,0

Koko kihlakunta 55,3 59,9 1,98 15,6 12,7 57.951,5

Tyrvään kihlakunta:

Karkku 4,2 4,8 2,46 17,4 14,1 3.665,5 Suoniemi 2,0 1,7 1,83 14,3 12,8 2.020,0 Mouhijärvi 4,3 3,8 1,86 15,0 124 4.364,0 Suodenniemi 3,5 3,8 2,46 18,4 13,3 2.967,0 Lavia 9,1 8.2 3,17 22,2 14,2 5.465,0 Tyrvää . 8,9 12,2 2,23 16,7 13,4 9.467,0 Kiikka 4.2 3,7 1,89 14,4 13,1 4.176,0 Kiikoinen 2,9 2,6 1,88 16,4 11,5 2.928,5

Koko kihlakunta 39,1 41,3 2,28 17,3 13,2 35.053,o

Loimaan kihlakunta:

Huittinen, Keikyä 9,2 11,0 1,86 14,7 12,6 10.826,0 Vampula 3,3 2,8 1,90 13,6 14,0 3.2l2,0 Kauvatsa 3,8 3,5 2,51 18,5 13,6 2.904,0 Punkalaidun 6,4 8,9 2,24 15,9 14,1 6.823,0 Loimaa (Mellilä) 11,1 10,0 1,74 12,4 13,9 12.106,0 Ypäjä 4,4 5,6 2,28 19,0 12,0 4.387,0 Metsämaa 2,0 2,4 2,42 18,3 13,2 1.816,5 Alastaro 3,9 5,7 1,99 14,4 13,8 4.833,5 Oripää 1,5 1,8 1,60 12,5 12,8 2.062,0 Kokemäki 7,9 7,5 1,96 14,1 13,9 7.869,0 Harjavalta 2,0 1,4 1,46 11,0 13,3 2.330,0 Köyliö 7,0 3,5 2,85 20,o 14,3 3.684,5 Säkylä 2,5 2,8 1,78 14,8 12,0 2.984,5

Koko kihlakunta 64,9 66,9 2,00 15,2 13,2 65.838,0 Koko maakunta 273,0 278,6 2,02 15,5 13,3 272.557,0

Vuosikymmenenä 1926—1935 oli yleinen kuolleisuus siis korkein Tyrvään ja Loimaan kihlakunnissa sekä alhaisin edel­ leen Ikaalisten kihlakunnassa. Keuhkotautiin kuolleisuus oli korkein Tyrvään kihlakunnassa ja alhaisin Ulvilan kihlakun- Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa ... 211 nassa. Yksityisistä kunnista oli yleinen kuolleisuus korkein Merikarvialla, Köyliössä ja Laviassa sekä alhaisin Jämijärvellä, Rauman kaupungissa, Karviassa ja Kiikoisissa. Keuhkotautiin kuolleisuus oli korkein Laviassa, Ahlaisissa, Ulvilassa ja Kul­ laalla sekä alhaisin Honkilahdella, Luvialla, Harjavallassa ja Rauman maalaiskunnassa. Vuosikymmenenä 1906—1915 kuoli maakunnassa kaikkiaan 40.126 henkeä, niistä keuhkotautiin 7.652 henkeä: 3.858 miestä ja 3.794 naista. Keskiväkiluku oli 246.186 henkeä. Vuosikym­ menenä 1916—1925 kuoli maakunnassa kaikkiaan 45.598 hen­ keä, joista keuhkotautiin 6.803 henkeä: 3.559 miestä ja 3.244 naista. Keskiväkiluku oli 262.854. Vuosikymmenenä 1926— 1935 kuoli maakunnassa kaikkiaan 35.542 henkeä, joista keuh­ kotautiin 5.516 henkeä: 2.730 miestä ja 2.786 naista. Keski­ väkiluku oli 272.557. Ottamalla huomioon Hannes Ryömän laatimat kuolleisuus- laskelmat saamme käyrät, jotka osoittavat yleistä kuolleisuutta ja keuhkotautikuolleisuutta 1000 asukasta kohden Satakunnan eri kihlakunnissa 50 vuoden ajalla. Käyrät osoittavat, että yleinen kuolleisuus ja varsinkin keuhkotautikuolleisuus on kaikissa maakunnan kihlakunnissa vuosikymmenenä 1896—1905 ollut huomattavasti suurempi kuin edellisenä kymmenvuotiskautena ja molemmat ovat olleet erit­ täin korkeat. Seuraavana vuosikymmenenä alkaa keuhkotau­ tiin kuolleisuus suuresti alentua kaikissakin kihlakunnissa, mutta erittäinkin Ulvilan ja Loimaan kihlakunnissa saavuttaen samoin kuin yleinen kuolleisuuskin alimmat arvonsa kymmen­ vuotiskautena 1926—1935. Toteamme siis, että keuhkotautiin kuolleisuus Satakunnassa on paljon alentunut senjälkeen kuin tuberkuloosin vastustamis­ työ siellä alettiin. Ne suuret uhraukset, joita Valtio, Satakunta- 212 V. Horelli

Yleinen kuolleisuus 1000 asukasta kohti:

Keuhkotautikuolleisuus 1000 asukasta kohti: Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa ... 213 lainen Osakunta ja Satakunnan kunnat ovat tämän työn hyväksi tehneet, ovat tuoneet toivotun tuloksen. Työ on kuitenkin kesken. Mutta varmana voimme pitää, että jatkuvalla huolto­ toiminnalla ja parantolatyöllä tuberkuloosikuolleisuus saadaan edelleen huomattavasti alenemaan edellyttäen, että yleiset olot saavat kehittyä edulliseen suuntaan, että ravinto-olot ja terveys- hoidolliset olot paranevat. Kuva 1. Kontin aitta, johon on leikattu vuosiluku 1553. Jämijärvi. Kaikki valokuvat kirjoittajan.

Niilo Valonen Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja Parkannon seudulta.

Satakuntalaisen osakunnan järjestämällä tutkimusretkellä Ikaalisissa kesäkuussa 1945 tehtiin muistiinpanoja vuosiluvuilla merkityistä vanhoista rakennuksista ja niissä tavattavista nurk­ kien salvosmuodoista. Näiden keruutulosten ja Parkanon tie­ noilta jälkeenpäin kokoamani aineiston perusteella kuvaillaan seuraavassa kolme vanhimpiin kuuluvaa rakennusta kyseisiltä seuduilta ja esitetään luettelo tietoon tulleista, vuosiluvuilla merkityistä rakennuksista.1)

1) Eräät tässä julkaistavat tiedot ovat ylioppilas MAUNO JOKIPIIN muis­ tiinpanoista. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja 215

Jämijärven Kontin talon aitta vuodelta 1553?

I.

Tämä aitta on talon pi­ hasta länteen johtavan tien varressa vajaan 100 metrin päässä asuinrakennuksista uuden suurikokoisen vilja­ aitan vieressä. Se on nykyi­ selle paikalleen siirretty n. v. Kuva 2. Kontin aitan takaseinä. Vii­ voitus osoittaa sen entisen korkeuden. 1880, samoihin aikoihin kuin asuinrivikin, vanhalta tontilta Jämijärven rannalta nykyiseltä Mattilan talon paikalta, missä sen sisaraitta seisoo rantatörmällä Mattilan pihan piirissä. Aittaa on muistin aikana tilapäisesti käytetty vaatteiden ja erilaisen pikkutavaran säilytyssuojana. Sen alkuperäisestä käytöstä tai tarkoituksesta ei ole perimä­ tietoa. Kontin aitta ei ole pienimpiä Ikaalisten seudun vanhojen aittojen joukossa, jotka jo ajan patina ilmaisee satojen vuosien ikäisiksi ja joita vielä näkee joka kylässä joko vanhoilla pai­ koillaan tai moneen kertaan siirreltyinä. Se on sisältä 3,35 m leveä ja 3,65 m pitkä. Korkeus lattiasta alimpaan otsahirteen on 1,75 m. Ulkonäöltään (ks. kuvia 1 ja 2) se on taval­ lista vanhojen aittojen tyyppiä. Sivuseinien hirret ulottuvat edessä 70 sm pitkine nurkanpäineen poskiksi, joitten yläpuolella on aitan otsa. Sekä sivulta että takaa katsoen se on yläosastaan leveämpi kuin alhaalta. Aikaisemmin kenties täydellisemmästä jalustalaitteesta on jäljellä vain kaksi hongan pinnasta lohkaistua, jykevää lank­ kua, jotka lepäävät etu- ja takaseinän suuntaisina kivien va- 216 Niilo Valonen

Kuva 3. 1. Kontin aitan etunurkan salvos (kiilanurkka). 2. Räystäsruoteen kiinnitys.

rassa, pyöreä pinta ylöspäin. Ristiin niitten päälle on loveten laskettu haljispuolikkaista kirveellä veistetyt lattiapalkit, pyö­ reä pinta alaspäin. Niihin nojaavat myös sivuseinien alimmat hirret. Aitan sivuseinissä on nykyisin 16 hirsikertaa, jotka on vara­ ten sovitettu toisiinsa. Alin hirsi on muita vahvempi ja pyöreä. Länsiseinässä myös kaksi seuraavaa hirttä ovat pyöreitä. Kaikki muut ovat veistettyjä. Vuoliaisina on 5 vähäistä, pyöreätä hirttä. Kattoa (nyk. pärekatto) kannattavina ruoteina on 15 hal­ kaisten tehtyä vahvaa pintaa, jotka on pintojen lävitse lyödyillä puutapeilla kiinnitetty ylimpiin päätyhirsiin. Ulommainen, räystästä kannattava ruode on vähäisempi ja lyöty puutapeilla nurkanpäähän kuvan 3:2 osoittamalla tavalla. Ruoteiden va­ rassa on aikaisemmin todennäköisesti ollut tuohi- tai lautakatto. Kontin aitan nurkkasalvos on paikkakunnan vanhoissa ra­ kennuksissa tavallista kiilanurkkaa (muita kansanomaisia nimi­ tyksiä palkonurkka, läyttisalvo). Lovet on salvettu hirren ylä- ja alapuolelle. Niitten seinät ja vastaava kohta viereisen hirren kaulassa on veistetty vinoon kuvassa 3:1 näkyvällä tavalla, niin että ne yhteen asetettaessa kiilautuvat toistensa lomaan. Nurkan­ päät 1. tukat on nuistettu kirveellä veistäen molemmilta sivuilta siten, että ne päästä katsoen ovat pystyn 10 sm leveän suora­ kaiteen muotoisia. Huomiota ansaitseva piirre salvoksessa on Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja... 217 se, että veistetyissä (ei siis pyöreiksi jätetyissä) hirsissä salvok­ sen lovesta n. 8—10 sm keskiseinään päin: on kolmikulmainen olka (kuvat 3:1 ja 5) sekä ulko- että sisäpuolella 11 alimmassa hirsikerrassa. Olat on veistetty jotenkin huolellisesti, niin että ne muodostavat suoran, koristeellisen pystyrivin. On luultavaa, että ne ovat syntyneet siten, että alkuperin pyöreät hirret jäl­ keenpäin on veistetty.2) Etupuoliset nurkanpäät on varaten sovi­ tettu toisiinsa, ts. nurkanpään alapintaan on veistetty kouru, mutta muitten sivujen nurkanpäitten yhtymäkohta on veistetty tasapintaiseksi. Tämä on hyvin tavallista Ikaalisten seudun vanhoissa aitoissa. Ulkopuolelta tarkastellen näkee, että 12. ja 13. hirsikerran nurkanpäät ovat pitemmät kuin alempana olevat siihen tapaan kuin vanhojen aittojen ylimmät nurkanpäät, ns. naakanpäät. 12:nteen on veistetty koristeelliset pykälät ja räystään puolella 13:nnessa on lovi, mihin on täytynyt olla sovitettuna reunim­ mainen ruode (ks. kuvia 2 ja 3:2). Näitten hirsien tasalla on ilmeisesti ennen ollut katon räystäs. Niitten yläpuolelle on pantu hirret myöhemmin aittaa korotettaessa. Tämä näkyy siitäkin, että ylimmät salvokset ovat tosin kiilanurkkaa, mutta hatarammin tehdyt kuin vanhat salvokset, eikä niissä ole keski- seinän puolella koristeellista kolmikulmaista olkaa. Sitä paitsi ylin hirsi on tehty sahaamalla männyn pinnasta, mikä vanhim­ missa rakennuksissa on outoa. Siirtomerkinnöiksi tehdyistä lovista, jotka jatkuvat entistä räystään korkeutta ylemmäksi, näkyy, että aitta on korotettu ennen, kuin se viimeisen kerran on siirretty. Ovi on paikkakunnan vanhoissa aitoissa tavallista tyyppiä. Sisäpuolella on kaksi lohenpyrstön muotoiseen uurrokseen työn-

2) Säännöllisenä rivinä olen tällaisen olan tavannut vain Kontin aitan sisaraitassa v:lta 1774 ja Ikaalisten Juhtimäen kylän Liitiän talon luhdissa v:lta 1666. 218 Niilo Valonen

Kuva 4. Vas.: Kontin aitan ovi, korkeus 0,87 sm. Oik.: Aitan kaakon­ puoleinen peränurkka. nettyä pienaa ja puurunkoinen lukko. Pihtipielet on ilman loveuksia nelitahkoisilla, vaakasuorilla puunauloillla lyöty kiinni hirrenpäihin (kuva 4 vas.) Oviaukon muoto on huomiota herät­ tävä: alaosa on 5 sm leveämpi yläosaa. Oven yläpuolella rinnan ja etuseinän välistä aukkoa sulke­ massa on ollut vaakasuora lankku, jonka sovittamista varten on uurrokset hirsissä.

II.

Aitan sisärakenne on ollut varsin mielenkiintoinen. Kaak­ kois- ja lounaisnurkan puolella sivuseinien 12. hirressä olevat lovet osoittavat, että takaseinää myöten on kulkenut vahva niska kannattamassa joko edestä taakse kulkeneita orsia tai aitan parvea. Etu- ja takaseinässä on kuvassa 4 näkyvät lovet. Lovi a on lattiapalkkien raon kohdalle laskettua hirttä varten, jonka alta palkit on kiiloilla puristettu tiukkaan, kuten tämän seudun vanhoissa aitoissa on tavallista. Merkillisempi on etu- ja taka­ seinässä lounais- ja luoteisnurkkaan tehty suorakulman muo­ toinen uurros b-c, jonka korkeudelta sivuseinän hirret on jätetty veistämättä. Mitään muistitietoa niitten merkityksestä ei ole, Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja ... 219

enkä vastaavanlaisia laitteita ole tavannut mistään muusta tut­ kimuksen alaisen alueen aitasta. Loviin sovitettu konstruktio on veistämättömistä hirsistä päättäen tehty jo aittaa rakennet­ taessa. Lattiapalkkien raon päälle lasketun hirren ja seinän välinen osa on Ikaalisten seudun vanhoissa aitoissa tavallisesti tehty laareiksi, joitten etuseinä kulkee mainittua hirttä pitkin. Niin on ilmeisesti ollut tässäkin tapauksessa. Suorakulman muo­ toisiin loviin ovat nähtävästi olleet pistettyinä niitten lankkujen päät, jotka ovat olleet laarien takaseinänä. Näkymättömiin jääneet seinähirret on jätetty veistämättä. Kuitenkin herät­ tää ihmetystä, miksi aitan seinähirsien ja laarien takaseinän väliin on tarvinnut jättää joka puolelta suljettu välikkö. Taval­ lisestihan aitan seinä on samalla laarin takaseinänä. Selvityk­ sen tähän antaa perimätieto, jonka olen merkinnyt Ikaalisten Leutolan ja Kallionkielen kylistä. Kerrotaan näet, että ennen vanhaan viljavarkailla oli tapana nävertää reikä aitan seinään ja juoksuttaa siitä vilja ulos. Sen takia pantiin laarin ja aitan seinän väliin kiviä taikka hiekkaa. Sitä ei varkaan näveri lävis­ tänyt. Hiekkaa oli kertomusten mukaan siinä tarkoituksessa ollut mm. Kallionkielen kylän Lumian talon vanhan aitan laa­ rien takana, kun aitta hajoitettiin n. 20—30 v. sitten.3) Sitä tarkoitusta varten on epäilemättä rakennettu myös Kontin aitan välikkö. Tästä syystä aittaa siis on pidettävä varsinaisesti vilja-aittana.

III.

Kontin talon aitan tekee erittäin mielenkiintoiseksi sen itä­ seinään kaakkoisnurkan puoleiseen päähän viidennen hirren

3) Täistä ilmeisesti hyvin vanhasta aitasta löydettiin lattiapalkkiin puras­ tetusta kolosta Ruotsin vallan aikaisia arvopapereita. Aitasta kerrotaan myös tonttutarinoita. 220 Niilo Valonen

ulkosivuun leikattu vuosiluku 1553 (kuvat 5 ja 13: 2). Jos aitan seinä on jälkeen rakentamisen veistetty, on myöskin vuosiluku silloin täytynyt kaivertaa uudes­ taan. Itse vuosiluvun paikka ei ole mitenkään oudoksuttava. Ta­ vallisesti vanhojen rakennusten Kuva 5. Kontin aittaan leikattu vuosiluku 1553, alhaalta toisessa vuosiluku on merkitty oven lä­ hirressä. helle joko ulko- tai sisäpuolelle, mutta se saattaa olla myös ulkonevissa etunurkan päissä, kes­ kellä sivu- tai päätyseinää, aitan parveen johtavien rappujen laidassa, vieläpä varauksen sisäpuolella näkymättömissä. Ky­ symykseen, onko aitta todella 1500-luvulta, voidaan vastata vain todennäköisyyspäätelmin. Edellä jo näimme, että laarin takaseinän rakenne on kuulu­ nut ainoastaan vanhimpiin aittoihin. 1700-luvulla sellaista ei nähtävästi enää ole tehty. Aitan itä- ja eteläseinä on ilman ja auringon vaikutuksesta syvälle perstaantunut, enemmän kuin tapaamani 1700- ja 1600- luvun rakennukset yleensä. Sen entinen sisaraitta, jonka parveen johtaviin rappuihin on lei­ kattu vuosiluku 1774, on paljon vähemmän säiden runtelema ja vaikuttaa siitä syystä huomattavasti nuoremmalta. Ei liene mahdotonta ajatella, että oppinut kansanmies olisi 1500-luvulla osannut leikata vuosiluvun aitan seinään. Onhan Ruskon pitäjästä talteen saadussa, kansanmiehen tekemässä ja kinkerikannuna käytetyssä koosassa maalattuna vuosiluku 1542 arabialaisin numeroin,4) ja olihan aittamme vuosilu-

4) A. HIRSJÄRVI, Vakkasuomalaisen olutkoosan alkujuuria, Suomen mu­ seo LI 1944 ss. 49—50. Koosan latinalainen lause ja vuosiluku lienevät oppi­ neen henkilön maalaamia (AARNO MALINIEMI, Ruskon koosan kirjoitus, Historiallinen aikakauskirja 1945, 2 s. 200). Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja ... 221 vun ilmoittamana vuonna jo ilmestynyt suomenkielinen aapi­ nen ja AGRICOLAN uusi testamentti, jossa on nimisivulla vuosi­ luku 1548. Asiakirjoihin on arabialaisin numeroin merkitty vuosilukuja jo keskiajalla, tosin harvemmin kuin roomalaisin. Arabialaisten numeroitten käyttö alkaa niissä 1530:n vaiheilla tulla yleisemmäksi ja vähitellen syrjäyttää roomalaisia.5) Kan­ sanmiehilläkin on todennäköisesti ollut mahdollisuuksia oppia nämä numerot. Vuosilukujen merkitsemistaidon ei tarvitse edellyttää lukutaitoa, mikä uskonpuhdistuksen jälkeisinä vuosi­ kymmeninä vielä oli harvinainen kansan keskuudessa. Ne tiet, joita myöten numeroitten kirjoitustaito ja ymmärtäminen kes­ kiajalla olisi tullut opinhaluisten kansanmiesten tietoon — lähinnä kai on ajateltava kirkon esineitten vuosilukuja sekä oikeudenkäytön ja hallinnon alalla tapahtunutta kosketusta kir­ janoppineisiin — vaatisi erikoisen selvityksen. Kansanomaisista rakennuksista on tiedossani Keuruulta Am­ pialan talon aitta, jossa on vuosiluku 1531,6) Parkanon Sydän­ maan Kaskisalosta savupirtti (entinen kalasauna), johon on kai­ verrettu vuosiluku 1529 (kuva 13: l)7) ja Maaningan Taviniemen Savolasta tupa, johon on ollut leikattuna vuosiluku 152? 8). Ruot­ sissa Moran pitäjässä Taalainmaassa on merkitty luhtirakennus

5) Finlands medeltidsurkunder I—VII. Bidrag till Finlands historia III. Tästä on minulle huomauttanut maist. AULIS OJA. 6) U. T. SIRELIUS, Ampialan aitta Keuruulla, Suomen museo 1911 ss. 17 —18. 7) Kansallismuseon kansatiet. osaston valokuva n:o 1718:5—6 (EINO NIK­ KILÄ) ja toht. L. I. KAUKAMAAN muistiinpano. Kihniön Kankarin kylän Tarsian aitan oven päällä olen tavannut vuosi­ luvun 1441 ja Virtain pitäjän Kurjen kylässä Leppäsen talossa ladon (ent. aitan) hirteen kaiverretun vuosiluvun 1446. Kihniön Yli-Kovasen riihessä pitäisi oleman vuosiluku 1490 (kertonut SERGEI HONKALA, Kihniö). Näihin 1400-luvun rakennuksiin saanen tilaisuuden palata myöhemmin. 8) Maist. MARTTI SALMISEN prof. KAARLO TERÄSVUORELLE lähet­ tämä kirje ja valokuva, jotka ystävällisesti olen saanut käytettäväkseni. 222 Niilo Valonen

vuosiluvulla 1574. Säily­ neitä rakennuksia on Ruot­ sissa ajoitettu v:n 1100:n tienoille saakka.9) Maakirjoissa mainitaan v:sta 1540 alkaen neljä Kontin taloa. V. 1552 isän­

Kuva 6. Liitiän luhti viita 1668. nät ovat Jöns Kontti, And. Ikaalinen. Kontti, Benct Kontti ja Olef Okare (lue: Oukari, sama isäntä kuin v:n 1541 :n Olof Konti). Näistä Anders ja Benct isäntien talot autioituivat 1600-luvun alussa ja Olofin talo esiintyy myöhemmin Rämi nimisenä, mutta Jöns Kontin suku hallitsee samaa Kontin taloa jatkuvasti nyky­ päiviin saakka.10) Tältä kannalta aitan periytyminen 1500-lu­ vulta siis on mahdollinen. Jos Kontin aitta on rakennettu 1550-luvulla, niinkuin on luultavaa, se periytyy aikakaudelta, jolloin Pohjois-Satakun­ nassa vielä vallitsi erätalous. Se lienee siinä tapauksessa alku­ perin tehty kaskiviljan säilyttämistä varten. Ehkä ei ole roh­ keata olettaa, että sen orsilla ja seiniin kiilatuissa puunauloissa on pidetty riippumassa myös riistalintuja ja turkisnahkoja. Lihan, kalan ja suolan säilytyksestä ei ole jäänyt näkyviä merkkejä.

Ikaalisten Liitiän talon luhti vuodelta 1668.

Tämä rakennus (kuva 6) on Kyrösjärven ja Näsijärven vesis­ töjen vedenjakajaseudulla Juhtimäen vaarakylässä, missä vanhan

9) SIGURD ERIXON, The North European technique of comer timberlng, Folkliv 1937 n:o 1 ss. 23. 58. 10) Suomen väestön yleisluettelo, Suomen valtionarkisto. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisetn ja . 223

kansanomaisen rakennuskulttuurin muistomerkkejä on säilynyt enemmän kuin monilla muilla paikoin Satakunnassa. Se on siirretty talon pihasta kylätien varteen tilapäiseksi varastosuo­ jaksi nähtävästi silloin, kun taloon on rakennettu uusi ko­ meampi luhtirivi, joka on päivätty 18 2/5 46. Kooltaan Liitiän vanha lutti on verraten pieni. Sekä ylä- että alakerrassa on vain yksi huone,11) jonka pituus ja leveys on 4,05 m. Läntisen päätyseinän hirret ulottuvat alemman huo­ neen kohdalta luhdin rinnan tasalle. Itäpäädystä vastaava »poski» on kai myöhemmin sahattu pois. Vanhoja piirteitä, ny­ kyisin peräti harvinaisia, on rakennuksessa m.m. se, että seinä­ hirret ovat ulkopuolelta pyöreitä, takaseinässä kokonaan ja pää­ tyseinissä alemman huoneen kohdalta. Vanhaan kantaan kuu­ luu myös luhdin solaan johtava yksipuinen porras. Seinähirret on varaten sovitettu paikoilleen. Huoneitten nurkkasalvos on samaa kiilanurkkaa kuin edellä kuvatun Kon­ tin aitan. Myöskin on samanlainen koristeellinen olkarivi veis­ tetyissä hirsissä luhdin solan alla sekä useimmissa nurkissa (ei kuitenkaan kaikissa) sisäpuolella. Nurkanpäät on veistetty kuu­ sikulmaisiksi (kuva 12:1), paitsi eteen poskeksi ulottuvia pitkiä nurkanpäitä, joitten poikkileikkaus on nelikulmainen. Luhdin rinnassa, jonka salvos yleensä on tahdottu tehdä tavallista hienommin, on varsin mielenkiintoinen lukkunurkka. Solan aukon yläpuolisten hirsien salvos on hiukan yksinkertai­ sempi kuin alapuolisten (ks. kuvia 7:1 ja 7:2). Poikkileikkauk­ seltaan suorakaiteen muotoiset ovien pihtipielet on kuvan 9 osoittamaan tapaan lyöty loveamattomiin hirrenpäihin kiinni puu tapeilla, jotka alaovessa ovat nelitahkoiset, yläovessa pyö­ reät.

11) Tavallisesti luhtirakennuksissa on kaksi huonetta rinnan ylhäällä ja alhaalla, joskus kolmekin. 224 Niilo Valonen

Kuva 7. Liitiän luhdin rinnan salvos viita 1668, 1. solan aukon yläpuolelta, 2. alapuolelta.

Kuva 9. Liitiän luhdin (1668) ylä- Kuva 8. Liitiän luhdin rinnan (ylh.) ja alaovi (alh.). Alimmaisesta salvos viita 1846. Ikaalinen. pihtipielet poissa.

Alemman oven päällishirteen on kaiverrettu vuosiluku 1668 (kuva 13: 3). Sinä vuonna hallitsi Liitiän taloa Erkki Yrjönpoika (Erik Jöransson). Hän oli tullut isännäksi v. 1661 ja piti taloa v:een 1688.12) Nähtävästi hän kahdeksantena isännyysvuote-

12) Suomen väestön yleisluettelo, Suomen valtionarkisto. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja... 225

naan on rakennuttanut luhdin. Tästä vuosiluvus­ ta saadaan kiinnekohta pyrittäessä määräämään kuvattujen lukkonurkka­ tyyppien ikää. Samanlai­ nen salvos on luultavasti ollut Parkanon Linnan Kuva 10. Linnan luhti v:lta 1711. Parkano. talon luhdin rinnassa v:lta 1711 (ks. seur.) ja Kihniön Hietasen luhdin (nyk. hävi­ tetty) rinnassa v:lta 1750.13) Liitiän nuoremman luhdin (1846) vastaavassa nurkassa on jo pystyseinäiset lovet (kuva 8).

Parkanon Linnan talon luhti vuodelta 1711.

Tämäkin luhti (kuva 10) on siirretty pois pihan piiristä. Se lienee alkuaan ollut talon vanhalla tontilla nykyisestä pihasta hiukan matkaa luoteeseen. Rakennusta on korjailtu ja osittain purettu uusia tarkoituksia varten. Viimeksi se on ollut riihi­ latona ja nykyisin vain muinaismuistona. Luhti muistuttaa Liitiän vanhaa luhtia siinä suhteessa, että siinä on ollut ainoastaan yksi huone ylhäällä ja alhaalla. Huoneen leveys päätyseinältä on 3,0 m, pituus 4,3 m, luhdin solan leveys 1,25 m. Huoneitten nurkkien salvos on myös samanlainen kuin Liitiällä: kiilanurkka, kuusikulmainen nurkanpää, ei kuitenkaan kolmikulmaista olkaa veistetyissä hirsissä. Niinikään luhdin rinnan salvos lienee ollut samanlainen. Salvoksen etureunassa on hyvin luultavasti ollut hammas, joka on lyöty pois rintahirsiä irroitettaessa. Hirret ovat pyöreitä sisäpuolelta kauttaaltaan,

13) Kansallismuseon kansatiet. osaston valokuva n:o 1012: 27.

15 226 Niilo Valonen

ulkoa itä- ja pohjois- ( = etu-) sivulta. Muut sivut ovat veistettyjä. Luhdin so­ lan päätyjen kohdalta hirret on veistetty molemmin puo­ lin, niin että poikkileikkaus on nelikulmainen. Linnan luhtirakennuk­ sessa on kumminkin useita Liitiän luhdista poikkeavia piirteitä. Sekä ylä- että ala­ huoneen ovet ovat sivus­ sa.14) Luhdin solaan on noustu nappuloita pitkin, joitten sijat näkyvät etusei­ nässä.15) Katto on ollut epä­ symmetrisesti kaksilappei­ Kuva 11. Linnan luhti viita 1711. 1. Län­ siseinä sisäpuolelta. 2. Alaoven aukko nen, tehty limittäin asete­ ylhäältä katsoen. 3. Kynnyshirren poikki­ tuista laudoista, joitten leikkaus. suunta on harjalta räystääl­ le. Niitten päälle on laskettu poikittaiset riu'ut, joita estää lui­ sumasta reunimmaisiin lautoihin ja ylempään hirsikertaan kai­ ratut pystykärväät sekä päätyseiniin lyödyt oksahangat. Huoneitten sisustuksesta ja tarkoituksesta on seinissä ole­ vien lovien (kuva 11) perusteella vaikea sanoa mitään varmaa. Päätyseinien puolivälissä on lovi ylä- ja alahuoneen välistä per­ mantoa varten ja sivuseinien keskivaiheilla lovet, missä on ollut permannon niska. Alemmassa huoneessa on ollut kolme pää-

14) Alaoven koko on ollut 0,8 X 1,1 m. Sen päältä on katkaistu kaksi hirttä myöhemmin. 15) Samanlaiset aitan parveen johtavat astinnappulat ovat Kihniön Ner­ koonkylän Hietasen aitassa viita 1751. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja ... 227 dystä päätyyn kulkevaa niskaa tai ortta omituisen alhaalla ja jokin niskaan nojannut laite pitkin peräseinää. Itäpäädyssä nähdään neljännessä ja viidennessä hirressä aukko, joka saattaa hyvinkin olla myöhemmin tehty. Sitä on hiljakkoin korotettu puoli hirren vahvuutta. Alaoven kohta etuseinässä on vahvis­ tettu jo rakennettaessa lohenpyrstön muotoiseen leikkaukseen upotetulla pienalla. Mahdollisesti alahuone on ollut varastona, kuten luhtien alla olevat pupdit (puali) nykyäänkin. Joitakin laitteita on ollut myös ylähuoneessa, mutta seinien lovista ei voi päättää, ovatko ne olleet vuoteita, lavoja vai laareja. Rakennuksen etuseinän kuudenteen hirteen likelle lounais­ nurkkaa on kaiverrettu vuosiluku 1711 (kuva 13:4). Näyttää siltä, kuin vuosilukua olisi jälkeenpäin korjailtu tai se olisi ko­ kokonaan myöhemmin tehty ehkäpä jossakin muualla olleen van­ han mallin mukaan. Linnan talo mainitaan Suomen väestön yleisluettelossa ensi kerran v. 1629. V:n 1711:n tienoissa talossa on tapahtunut isännän vaihdos. Vuosina 1709 ja 1710 on isäntänä Jaakko Tuomaanpoika (Jacob Thomass, Jacob Linna). V:lta 1711 ei ole tietoja. Mutta v:sta 1712 alkaen isäntänä on Påhl Linna, varmasti nuori iältään, koska hänellä v. 1722 on vaimo ja yksi tytär ja kahtena seuraavana vuotena kumpanakin yksi lapsi lisää. Isännän vaihdoksen ja luhdin vuosilukujen yhteen­ sattuma johtunee siitä, että uusi isäntä on heti talon saadessaan uusinut luhtirivin ja merkinnyt sen valmistumisvuoden vuosi­ luvulla.

Vuosiluvulla merkittyjen rakennusten salvosmuotoja.

Seuraavassa julkaistavat luettelot on kerätty osoittamaan erilaisten salvosmuotojen ikää ja yleisyyttä. Asuinrakennuk­ sista, jotka melkein aina ovat vuorattuja, näitä tietoja on ollut melkein mahdotonta saada. Sitäpaitsi asuinhuoneita on usein 228 Niilo Valonen

Kuva 12. 1. Kiilanurkka; Liitiän luhti v:lta 1668; Ikaalinen. 2. Ladonnurkka. 3. Kiilanurkka; Hietasen aitta v:lta 1750; Kihniö. 4. Kiilanurkka (hammas- salvos); Tarsian kala-aitta viita 1750; Kihniö. 5. Hakasalvos. rakennettu uudestaan. Helpoimmin tutkittavia ovat olleet van­ hat aitat ja muut ulkorakennukset. Vuosiluku osoittanee useimmiten rakennuksen valmistumis­ vuoden. Se on voitu kuitenkin tehdä myös huonetta muutet­ taessa uuteen tarkoitukseen tai uuteen paikkaan, vieläpä uudel­ leen katettaessa. Salvosmuotojen ikää määrättäessä se siis ei ole ehdottoman varma, mutta osoittaa kuitenkin, kuinka vanha rakennus vähintään on.

1. Rakennuksia, joissa on kaksilovinen, vinoseinäi­ nen salvos (kiilasalvos 1. kiilanurkka); nurkanpää nuistettu niin, että poikkileikkaus on nelikulmainen (kuva 3: 1, vert. s. 216). 1553 (kuva 13: 2) aitta. Jämijärven Kauppilan kylä, Kontti. 1748 (kuva 13:6) kala-aitta. Kihniön Kihniönkylä, Jytilä. 1750 (1740?, kuvat 13: 7 ja 13: 5) kala-aitta. Parkanon Kui­ vaskylä, Vähämäki. 1753 (kuva 13:12) vilja-aitta. Parkanon Kuivaskylä, Ala- Vataja. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja ... 229

Kuva 13. Rakennuksiin leikattuja vuosilukuja mittakaavassa 1:6.

1755 (kuvat 14: 20 ja 14: 21) kala-aitta. Parkanon Linnan- kylä, Laurikainen. 1762 (kuva 14: 22) aitta. Parkanon Linnankylä, ent. Juho­ lan torppa. 1765 (kuva 14: 23) aitta. Ikaalisten kauppala, Koivunen. 1777 kala-aitta. Parkanon Kovesjärvi. 1778 (kuva 14: 14) lato (ent. talli). Ikaalisten Kilvakkalan kylä, Yli-Soini. 1778 vilja-aitta. Ikaalisten Kallionkielen kylä, Hiitelä. 1781 (kuva 14:15) riihi. Parkanon Aureen kylä, Mäkelä. 1787 vilja-aitta. Kihniön Kihniönkylä, Jytilä. 1788 (kuva 14:16) niittypirtti. Kihniön Kihniönkylä (Sam­ matti), Järventausta. 1789 riihi. Jämijärvi, Peijari. 1797 (kuva 14: 17) lato (ent. aitta). Kihniön Kihniönkylä, Mäenpää. 1799 riihi. Ikaalisten Haapimaan kylä, Vira. 1800 riihi. Jämijärvi, Uusitalo (ent. Yli-Rämi). 1814 (kuva 14: 18) ent. jalkamylly. Ikaalisten Kovelahti, Metsäranta. 230 Niilo Valonen

Kttva 14. Rakennuksiin leikattuja vuosilukuja mittakaavassa 1:6.

1816 puoti. Ikaalisten Riitialan kylä, Leikko. 1833 sauna. Jämijärvi, Peijari.

2. Rakennuksia, joissa on kaksilovinen, vinoseinäi­ nen salvos (kiilasalvos 1. kiilanurkka); nurkanpää veistetty poikkileikkaukseltaan kuusikulmaiseksi (ku­ va 12: 1 ja 12: 3).16) 1441 aitta. Kihniön Kankarin kylä, Tarsia.17) 1668 (kuva 13: 3) luhti. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Liitiä (ks. s. 222—). 1751 (kuvat 13:9, 13:10 ja 13:11) aitta. Kihniön Nerkoon kylä, Hietanen.

16) Kiilanurkalle hakattuja rakennuksia, joita en ole käynyt katsomassa, on minulle luetellut muinaisharrastuksistaan ja tarkasta muististaan tunnettu maanviljelijä SERGEI HONKALA lisäksi seuraavat Kihniöltä: 1764 aitta Sa­ velassa, 1773 luhti Kovasella, 1776 talli Tarsialla, 1777 aitta Korpelan Korpi­ niemessä, 1811 talli Savelassa, 1828 tupa Honkalassa ja 1842 sauna Mylly­ mäessä. 17) Tästä merkillisestä aitasta on kirjoitettu seuraavissa julkaisuissa: WILH. CARLSSON, Entinen Ikalinen, Helsinki 1871 s. 48. VILJO ALANEN, »Satakunnan Lappi», Satakunta IX, Vammala 1031 s. 106. G. PAAER, Kalas­ tusmuistelmia Rempun rannalta, Suomen Kuvalehti 27. 8. 1932. Vert. s. 221, ai a viitta 7. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja . 231

1767 (kuva 14: 24) vilja-aitta. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Toi­ vonen. 1772 vilja-aitta. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Liitiä. 1774 (kuva 14: 13) aitta. Jämijärven Kauppilan kylä,Mattila. 1821 lato (alkuperäinen tarkoitus tuntematon). Jämijärven Kauppilan kylä, Mattila.

3. Rakennuksia, joissa on kaksilovinen kiilasalvos (ks. s, 228); yläloven pohjalla on hammas (hammas- nurkka, kuva 12:4). 1750 (kuva 13: 8) kala-aitta. Kihniön Kankarin kylä, Tar- sia.18)

4. Rakennuksia, joissa on kaksilovinen, pystyseinäi­ nen salvos (hakasalvos, kuva 12: 5). 1811 aitta. Kihniön Kihniönkylä, Jytilä. 1811 luhti. Ikaalisten Haapimaan kylä, Yli-Kirmo. 1846 luhti. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Liitiä. 1853 ent. sauna. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Toivonen. 1855 (maalattu vuosiluku) riihi. Ikaalisten Kallionkielen kylä, Uljas. 1855 asuinrakennus. Jämijärvi, Levänperä. 1861 luhti. Ikaalisten Karhoiskylä, Mäkelä. 1861 riihi. Jämijärvi, Alarotu.

5. Rakennuksia, joiden salvoksessa on pyöreähkö lovi (kouru) hirren alapinnassa (ladonnurkka, kuva 12:2). 1869 (kuva 14: 19) heinälato. Ikaalisten Vatulan kylä, Yli­ nen.

18) Hammasta ei ole rakennuksen kolmessa alimmassa hirsikerrassa eikä ovesta katsoen vasemmanpuolisessa takaseinän nurkassa lainkaan, ikäänkuin rakennusta hakattaessa tällä nurkalla olisi ollut muita taitamattomampi kir­ vesmies. 232 Niilo Valonen

6. Rakennuksia, joissa on nurkanpäätön salvos (luk­ konurkka, kuvat 7 ja 8).19) 1668 (kuva 13:3) luhdin rinta. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Liitiä (ks. s. 224). 1711 (kuva 13: 4) luhdin rinta. Parkanon Linnankylä, Linna. 1846 luhdin rinta. Ikaalisten Juhtimäen kylä, Liitiä.

Vuosiluvulla merkitsemättömien vanhojen rakennusten tar­ kastelu ja perimätiedot johtavat samaan huomioon kuin edellä olevat luettelot. Enää ei ole elossa miehiä, jotka muistaisivat kiilasal­ vosta hakatun. Milloin tapaa kiilanurkkaisen rakennuksen, se on säännöllisesti vanhaa tyyppiä, ja sen seinät ovat ajan ku­ luttamat. Luetteloissamme on 1700-luvulta ja sitä vanhem­ malta ajalta vain kiilasalvosrakennuksia, nuorimmat 1800-luvun alkupuolelta, vanhimmat 1400- ja 1500-luvulta. Kaikesta päät­ täen tämä salvos on ollut tavallisin tyyppi Länsi-Suomessa jo keskiajalla. Ruotsissa se on yleinen kansatieteellisillä relikti- alueilla havumetsävyöhykkeellä; vanhimmat todetut tapaukset ovat keskiajan jälkipuoliskolta. Norjassa se tulee käytäntöön vasta 1700-luvulla. Sitä on tavattu myös Liettuassa ja Venä­ jällä.20) Nuistettu nelikulmainen nurkanpää on kiilasalvoksessa Ikaalisten seudulla ollut paljon yleisempi kuin kuusikulman Hammastus salvoksen loven pohjassa on aivan harvinainen. Olen sen tavannut vain Kihniön Tarsian kala-aitassa v:lta 1750. Rakennusmestarit eivät muista sitä nähneensä hajotetuissa­ kaan rakennuksissa. Samanlaisen hammassalvoksen U. T. Sire­ lius on todennut eräässä aitassa v:lta 1687 Kihniön naapuripitä-

19) Nurkanpäättömiin salvoksiin kuuluu myös sinkka- 1. lohenpyrstö­ nurkka, mutta en ole tavannut sellaista vuosiluvulla merkittynä. 20) SIGURD ERIXON, m.t. ss. 29—30. Vuosiluvulla merkittyjä rakennuksia Ikaalisten ja. 233 jässä Jalasjärvellä ja Ampialan talon aitassa v:lta 1531 Keu­ ruulla.21) Tämän salvosmuodon vanhimmat todetut tapaukset ovat 15. vuosisadan lopulta Ruotsista, missä sen ekspansiokes­ kus on ollut Taalainmaan Leksandin seutu.22) Kiilasalvos on lämpimiinkin rakennuksiin hyvin sopiva sen takia, että se hirsien laskeutuessa kiilautuu aina tiiviimpään. Perimätietona muistetaan, että se oli tehtävä varan avulla. Tois­ ten kertoman mukaan sitä salvettaessa oli tarvittu kaksi eri­ laista varaa. Hakasa1vos on tullut käytäntöön 1800-luvun alussa kii­ lasalvoksen tilalle, mahdollisesti sahojen käytön yleistymisen

21) U. T. SIRELIUS, Ampialan aitta Keuruulla, Suomen museo 1911 ss. 16 —19. — Sen johdosta, että Sirelius mainitsee hammassalvoksen myös »Pyhän Henrikin saarnahuoneesta» Kokemäeltä, huomautettakoon, että sentapainen todella on veistetty takaseinän luoteisnurkan toiseen hirteen ja eteläisen sivuseinän lounaisnurkan viidenteen hirteen, mutta ei muualle. Tavallisen kiilasalvoksen ja hakasalvoksen lisäksi on huoneen etunur­ kissa ja ovesta katsoen vasemmanpuoleisessa takanurkassa omituinen mene­ telmä upottaa etu- ja takaseinän hirrenpää, joka on veistetty kaulalle, vas­ taaviin sivuseinän hirsiin tehtyyn loveen, mitä tekniikkaa en ole tavannut Ikaalisten ja Parkanon seudun vanhojen rakennusten nurkkasalvoksissa. Se muistuttaa lähinnä Etelä-Ruotsin varhopatsasrakennetta (skiftesverk). Etelä­ seinän lounaispään 5. ja 6. hirressä salvoksen lovi on vain yläpuolella (ala­ puoli on suora), mikä tyyppi tähän saakka on länsisuomalaisissa rakennuk­ sissa ollut tuntematon, mutta tunnettu sekä Ruotsista että Itä-Suomesta, Itä- Karjalasta ja paikoin Itämeren itäpuolisilta alueilta (SIGURD ERIXON, m.t. s. 21; U. T. SIRELIUS, Suomen hirsirakennusten salvainmuodot ja nimistö, Sanastaja 1937 nro 3 s. 28). Huoneen useimmat hirret on veistetty lankku­ maisen ohuiksi, mikä meikäläisissä rakennuksissa on outoa, mutta sen sijaan hyvin vanha menetelmä Ruotsin lehtimetsäalueen hirsirakennuksissa ja — merkillistä kyllä — lappalaisten patsasaitoissa. Kulumisen, siirtojen ja hir­ sien uusimisen takia on huoneen vanhaa asua ja rakentamistekniikkaa vaikea varmasti rekonstruoida. Salvosmuotoja tarkasteltaessa saa sen vaikutelman, että tämä aitan näköinen rakennus on joko jäännös meiltä kokonaan hävin­ neestä rakennustyypistä, tai sitten se on kansanomaisesta rakennustavasta poiketen tehty. Joka tapauksessa se on läheistä sukua Etelä-Ruotsin lankku­ seinärakennuksille. Saanen tähän kysymykseen palata myöhemmin.

22) SIGURD ERIXON, m.t. ss .22, 25, 31. 234 Niilo Valonen takia. Tälle nurkalle hakattujen salvosten lovien seinissä voi usein havaita sahan jäljen. Seinähirret ovat säännöllisesti vähem­ män auringon, ilman ja sateen syömiä kuin kiilanurkkaisissa rakennuksissa, mikä myös osoittaa niitten nuorta ikää. Ruot­ sin havumetsäalueella tämä salvosmuoto alkaa esiintyä 1600- luvun puolivälissä, paikoin vielä myöhempään, ja nykyisin se on siellä hirsirakennuksien nurkkamuodoista tavallisin.23) Vuosiluvulla merkittyjä ladonnurkkial. koppelonurkkia olemme tavanneet vain yhden. Lovi on ladonnurkissa veistetty hirren alapuolelle. Tyyppi on ollut vallitseva latorakennuk­ sissa (heinälato, nuottalato, enimmiten myös venelato) varmasti vanhoista ajoista. Lisätty materiaali voisi mahdollisesti osoittaa, missä määrin erilaiset lukko- ja sinkkanurkat ovat olleet muodissa eri aikoina tutkimusalueellamme. Mielenkiintoista olisi myös jatkuvan keruu työn avulla saada selville, ovatko Ikaalisten ja Parkanon perifeeriset seudut olleet jäljessä esim. Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rintapitäjien salvostekniikan kehityksestä. Vuosiluvuilla merkittyjen rakennusten järjestelmällinen etsimi­ nen ja analyysi toisi varmasti mielenkiintoisia ajanmääräyksiä kansanomaisten rakennustemme historiaan yleensäkin.

23) SIGURD ERIXON, m.t. s. 30. Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoi­ tuksia III

»Tiedustuskirja»

Julkaissut Pertti Virtaranta.

Tyrväässä syntyneen Antti Lizeliuksen suomenkielisistä kir­ joituksista on aikaisemmin julkaistu hänen kirjoittamansa Pöy­ tyän kirkonkokousten pöytäkirjat vv. 1756—9 ja 1761 (E. A. Virtanen, Andreas Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia. Pöytyän kirkonkokousten pöytäkirjoja vuosilta 1756—1759 ja 1761. Virittäjä 1919 ss. 55—72) ja Mynämäen kirkonkokous­ ten pöytäkirjat vv. 1761—76 (E. A. Saarimaa, Andreas Lizeliuk­ sen suomenkielisiä kirjoituksia I. Mynämäen kirkonkokous­ ten pöytäkirjoja vuosilta 1761—76. Varsinais-Suomi I ss. 49 —99). Jälkimmäisen kokoelman alkuun liitetystä julkaisijan johdannosta käy selville, että aikomuksena oli saattaa painet­ tavaksi myös loput L:n kirjoittamista Mynämäen kirkonkokous­ ten suomenkielisistä pöytäkirjoista sekä T.l. Karjalan seurakun­ nan arkistossa säilytettävä »Tiedustuskirja». Aie ei ole kuiten­ kaan toteutunut.1)

1) Osia »Tiedustuskirjasta» on painettu Juho Sjörosin tutkielmaan Mui­ naismuistoja Mynämäen kihlakunnasta (Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja VIII) ja Kustavi Grotenfeltin julkaisuun Suomenkielisiä histo­ riallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta, vuodet 1548—1809 (siinä on painettu »Tiedustuskirjan» 1 §). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa on Grotenfeltin »Tiedustuskirjasta» teettämä jäljennös (kl. n:o 4237). 236 Pertti Virtaranta

»Tiedustuskirja» on huomion arvoinen paitsi asiatietojensa 1) myös kielensä kannalta. Lizeliuksella on ollut merkittävä osuus aikansa kirjasuomen kehityksessä. V. 1754 hän oli saanut suo­ rittaakseen v:n 1685 Raamatun kielen parantamisen. Työ val­ mistui v. 1758. Tämän Raamatun tultua varsin nopeasti myy­ dyksi loppuun uskottiin uuden painoksen huolehtiminen jäl­ leen Lizeliukselle. Se ilmestyi v. 1776.2) Näiden molempien painosten kieliasussa suoritettuja muutoksia, joilla kirjakielem­ me kehityksessä on ollut etäälle ulottuva vaikutus, valaisee osaltaan Lizeliuksen muu suomenkielinen tuotanto, niin pai­ nettu kuin painamatonkin. Mutta hänen kielensä tunteminen ei ole tärkeätä vain kirjasuomen historiaa tarkasteltaessa. On nimittäin myös huomattava, että kautta hänen tuotantonsa, ennen muuta »Suomenkielisissä Tietosanomissa», on koko jouk­ ko hänen syntymäseutunsa kansankieleen perustuvia murteel­ lisuuksia. Se käsikirjoitusside, jonka 98 ensimmäisellä sivulla »Tiedus­ tuskirja» on, sisältää lisäksi: ss. 101—171 jäljennöksiä historialli­ sista asiakirjoista ja kirkonkokousten pöytäkirjoista, ss. 200— 349 kirkon tilit vv. 1769—1808, ss. 351—407 pöytäkirjoja ja asiakirjojen jäljennöksiä, ss. 410—497 kirkon tilit vv. 1808—30, s 500 luettelon julkisen kirkkokurin alaisista henkilöistä Veh­ malaisten kirkossa, ss, 501—528 asiakirjojen jäljennöksiä ja kir­ konkokousten pöytäkirjoja vuosilta 1784, 1798, 1804, 1805, 1811, 1819, 1820 ja 1825. Siteessä olevista Lizeliuksen aikaisista ja mahdollisesti hänen kirjoittamistaan asiakirjoista yhtä lukuun­ ottamatta kaikki muut ovat ruotsinkielisiä. Ainoa suomenkieli-

1) Mainittakoon, että A. M. Tallgren teoksessaan Suomen muinaisuus (ss. 244—5) on laajahkosti selostanut »Tiedustuskirjan» 1 §:n, jossa kerrotaan »Pakanallisesta Jumalan palveluxesta täsä paikkakunnasa». 2) Lizeliuksen toimittamien Raamatun painosten vaiheista ks. T. K. Ota­ va, Antti Lizelius ja hänen »Suomenkieliset Tietosanomansa» (ss. 20—4). Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 237

nen kirkonkokouksen pöytäkirja (siteessä ss. 401—402) julkais­ taan tässä viimeisenä. »Tiedustuskirjan» käsiala osoittaa sen Lizeliuksen työksi. Käsialaa tarkastellessa voi vielä panna merkille, että se on kir­ joitettu eri aikoina, loppu luultavasti 1780-luvun alkupuolella.1)

TIEDUSTUSKIRJA.

Tämän Mynämäen Pitäjän, erinomattain Pohjanpuolisen korpikunnan Jumalan palveluxen pitämisen muodosta; mutta kaikkein erinomaisem­ masti tämän Bethelin kappelin Wehmalaisten kyläsä alkuperustuksesta. wa­ paudesta, wihkimisestä ja toimeen saattamisesta.

Registeri eli Nijtten asian haaraan osotus, kutka kusakin tämän kirjan lehdeisä löytän, saadan nähtä tämän kirjan lopulla, pagina eli lehtesä 551.

Esipuhe. Se on aina löytty, ei ainoasta huvittavaisexi, mutta myös hyödyllisexi asiaxi, saada tietä ja tuta vanhain asuvaisten ja Esiisäin elämän muotoa ja tapoja, semmenkin Jumalisuden ja Jumalan palveluxen menoisa: karttami­ sexi, jos ne ovat ollet exyväiset ja erhehdyxet: seuramisexi, koska ne ovat ollet hyvät, ja totisen Pyhäsä Raamatusa perustetun Jumalisuden kanssa yhtäpitäväiset. Tästä johdosta, nijn tahdomma me nyt tiedustella, ja tähän kirjaan koota, mitä entiset sanomat, jotka toden kanssa yhtäpitävän luullan, nijn myös vanhain Luonnon vilpittömäsä yxivakaisudesa tapahtunet tiedon annot, ja polvipolvelta seuravaisille sukukunnille johdatetut ja kuultut jutte­ lemiset, ovat meille tiedoxi ja muistoxi tallella pitänet; ja myös mitä kir­ joituksista ja aikatiedoista, sekä wanhemmista, että muistin aikaosista ja hil­ jemmistä, tarkkain kyselemisten, hakemisten, ja nytkin käsillä olevain tie­ toin ja vahvistuskirjain kautta on käsittä taittu; meijän Esiwanhempaimme elämän ja Jumalisuden harjoituksen muodosta, yhteisesti täsä Mynämäen Pitäjän Pohjan ja itäpohjan puoleisesa korpikunnasa, ja erinomattain tä­ män Bethelin Kappelin Wehmalaisisa, perustamisesta, wapauden saamisesta, rakennuxesta, wihkimisestä ja toimeen saattamisesta.

1 Pykäle Pakanallisesta Jumalan palveluxesta täsä paakkakunnasa. Ei tosin meillä ole täydellistä tietoa tämän maakunnan pakanallisesta ajasta; mutta sen me tiedämme aikakirjoista ja entisistä tieto sanomista, että meidän Esivanhempamme täsäkin paikkakunnasa ovat ollet pakanat.

1) T. K. Otavan arvelu, että käsikirjoitus olisi valmistunut vuoden 1771 vaiheilla (m. t. s. 24), ei voi olla oikea, koska sen loppuosassa selostetaan vielä piispan ja konsistoriumin kirjoitusta v:lta 1700. 238 Pertti Virtaranta

Nijllä ensimmäisillä asuvaisilla täällä Suomesa, koska he tänne kuljes­ kelit, nijn kuin luullan, Asiasta Israelin kansan joukosta, oli ensin vielä joku Israelin kansan Jumalan palveluxen muoto; mutta ettei heillä ollut opettaita ja totiseen Jumalisuteen johdattaita, ei myös Biblioita, nijn lan­ keisit he ymmärtämättömydesänsä ja jouduit vähittäin ja vähittäin Paka­ nalliseen pimeyteeen. He tiesit kyllä, nijnkuin muutkin pakanat, että yxi Jumala oli, vaan ei ollut heillä tietoa, minkäkaltainen se Jumali oli: Wäli­ miehestä ja Wapajasta Christuxesta ei he ollenkan tiennet. Heillä oli toki, Luonnonwalosta, joku waikutus, kehoitus ja nijnkuin sisällinen vaatimus palvelemaan Jumalata; mutta nijn kuin ei he tuntenet minkäkaltainen Ju­ mala on, nijn ei he myös tiennet, kuinka heijän sitä piti p Iveleman; sillä ei heillä ollut Jumalan Sanan Waloa; jonkaitähden ei he ymmärtänet että Jumala on henkellinen olento, ilman ruumista, jota ei taita luonnollisilla silmillä nähtä. Ja vaikka he tosin Luonnon walon ja halun vaikutuxesta olit taipunet Jumalan palveluxeen, nijn kuitenkin se turmeltu ja pimitetty järki sekoitti heijän ymmärryxensä nijn ettei he luullet näkymätöintä Jumalata taitavansa palvella; jonka tähden he tahdoit näkyväisiä, ulkonaisilla tunnoilla käsitettä­ viä ja tunnettavia jumalita: se on, semmoisita, joita he taisit nähdä, kuulla ja pidellä. Tästä tilasta tulit he valitzemaan heillensä monenkaltaisia näky­ väisiä sivujumalita, osittain henkettömiä kappaleita, niijn kuin aurinkota, kuuta, Tähteja ja muita taivan merkejä, nijn myös wesiä, lähteitä, kukku­ loita, puita ja muita sentaltaisita; osittain eläväisiä luonto kappaleita eli joisa henki on, nijn kuin petoj , eläimitä, lintuja, ja vielä matelevaisiakin ja kärmeita, nijn myös kuuluisia ja ylistettävitä ihmisiä sekä eläisä, että kuoltua; ja toki itze piruakin, joka heitä uskotteli ja usiasa hahmosa itzensä näytteli. Tämmöitzistä valitzit he heillensä yhteisiä maakunnan jumalita ja paik­ kakuntain jumalita, nijn myös erinäisiä eripaikkain jumalita. Ne pahat enkelit sukeltelit itzellensä nämät vijmmein mainitut virat ja askairet, ja uskotit itzensä olevan ja annoit kutzutta haltiaxi; josta johdosta tulit ylös koto- ja kodixin haltiat, jotka sitte kutzuttin tontuxi: weden haltiat, jotka vielä nimitetän näkixi: metzän haltiat, nijn kutzut ajattarat: wuorten ja kukkulain haltiat eli hijdet: vissein lähdetten haltiat; ja muita senkaltaisita. Näille hejän walituille jumalillensa eroitit he myös moniikahtoja Juhlia wuosittain vietettäväxi; isoimmille jumalille isoimpia vaan harvempia Juhlia, vähemmille vähempiä vaan usiampia: ja kodon eli kodiximen haltioille yhden eli kaksi päivää vijkosa. He pyhitit myös erinäisiä paikkoja heijän ympäristöllänsä; nijnkuin metzistöitä, wehmastoita, laksoja, Nurmeja, kukkuloita, lähteitä; joille he annoit nimet taikka epäjumalitten nimistä, taikka palveluxen muodosta kusakin paikasa; taikka myös lähikyläkuntain nimistä: nijn kuin hijden kankare, Killanketo, Kapuketo, hijppaketo, pilpuketo, ja muita sellaisia. Koto- eli kodixin haltioille pyhitettin vissit huonet kyläkunnisa ja perhe­ kunnisa. Mitä heijän epäjumalan palveluxensa muotohon tule, nijn oli monen­ kaltainen, vaan ei yhtäläinen jokapaikkakunnasa. Näisä paikkunnisa har­ jotettiin sitä enimmästi hypyillä, mässämisillä, kilvoittelemisilla, pakanalli­ silla runolauluilla ja huvituksilla, luistamisilla, syömisellä ja juomisella nijn että he istuit syömään ja juomaan ja nousit mässämään. Näihin paikkoihin toit he ympäristöltä kaikkinaisia ruokia, juomia ja heijän aikaisiansa herkuja. Vanhat, jotka näisä juhlapitopaikoisa ei voinet hypätä ja mässätä, huvit­ telit itziänsa juomisella, jutuilla, arvoituksilla, jaarituksilla ja rivo runoilla; ei he myös kartellet tainkaltaisisa tiloisa jaaritella huvitusnoitumisia ja tai­ kauxia nuorten edesä. Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 239

Nuoret sekä miehet, että waimot pidit ja vietit näitä epäjumalitten juhlia mässämisillä, hypyillä, kilvoitusjuoksuilla, taistelemisilla, piipuin lyömisellä, hijppajuoxuilla ja kaikeilaisilla huvitusjuoxuilla ympäri ja läpi nirjtä pyhitys metzistöitä, kankareita ja nurmeja; ja kehoittelit nijn muodon toinen tois­ tansa pakanalliseen hekuman menohon. Tainkaltaiset juhlapidot ja tämmöinen laskiaisjuhlain viettäminen, niin­ kuin se oli helvetin henkiltä vaikutettu, oli se myös mainituille saastaisille henkille, nijn kuin haltiajumalille, otollinen ja suotuisa palvelus. Semmoisia edellä mainituita eroitettuja ja pyhitettyjä paikkoja, ei ole puuttunut täsäkän Pitäjäsä, ei vielä täsä korpikunnasaikan, nijnkuin wanhain, polvipolvelta, meijän tietohomme tullet tosi jutut vielä osottavat: jonkakal­ taiset ovat ollet, killanketo Mynämäen ja Nousiaisten välillä, Jutin kedon takana: toinen killan keto Nihattulan ja Juvan wälilä: kolmas Sairisten ja Laa joen välillä; joiden kaiken kolmen nimet vielä muistetan; muut ovat unhohdetut täsä Pitäjäsä. Ja että nämät haltiajumalain juhlat, nijsä sitä varten pyhitetyisä pai- koisa, olisit sitä suuremalla juhlallisudella tullet vietetyxi, jota enämpi kansaa kokoon saatin, nijn oli heillä näisä eroitetuisa paikoisa, kellot ja kolkausainet, joilla he annoit tietä ympäristöllä asuvaisille lähemmille ja edemmille, kokoon tulemisen ajan. Tainkaltainen oli meijän Esivanhenpaimme tila pakanallisina aikoina, ja näin viheliäiinen heijän Jumalan palveluxensa ja epäjumaludensa muoto, kauvan aikaa ennen Chrituxen Syntymistä, ja vielä Christuxen Syntymänkin jälkeen yli Tuhannen ajastaikaa.

2 Pykälä

Christin opin alusta täsä maasa.

Ensimmäisen vuosituhannen lopulla ja toisen tuhannen ajastaikain sisälle käytyä Christuxen Syntymän jälkeen antoi se Armollinen Jumala meille täsä waltakunnassa Pyhän Sanansa walon ja Christuxen opin ruveta koitta­ maan. Tämä Jumalan Sanan walo ja Christillinen oppi tuli myös sitte tänne Suomehen, Jumalan edeskatzomisesta, saatetuxi; Kuninkas Erich 9 nen ti­ mella, joka lähetti Pispan Sanct Henrichin tänne Christillistä oppia saar­ namaan. Ja vaikka tämä Pispa S. Henrich lyötin, Köyliön järvellä, Kuolliaxi pakanalta Lalli nimeltä, joka, ja myös moni muu pakana, ei tahtonet Christuxen oppia ottaa wastan, tuli mainittu oppi kuitenkin, Jumalan suo­ masta, toisten tänne tulleitten Christiilisten opettajain kautta, täällä enämmin ja enämmin levitetyxi, Kohta Christillisen opin alkuvuosisatoina ruvettin Suomesa myös kirkoja rakentamaan, waan harvalta, nijn että yxi kirko oli kusakln kihlakunnasa. Tainkaltaisista wanhimmistä kirkoista on Mynämäen Emäkirkko yxi, joka on perustettu wuonna jälkeen Christuxen Syntymisen 1260; jolla ajalla oli Mynämäesä Nicolaus Karhu Provastina. Ja on nijn tämä Mynämäen kirko wanhempi kuin Turun isoi kirko; mutta nuorempi kuin Rantämäen kirko. Sitte ruvettin siellä ja täällä rakentelemaan wähiä kirkkoja eli Saarna- huoneita, semmenkin nijhin pakanallisina aikoiina pyhitettyin paikkoihin; sillä yxi osa yhteisestä ymmärtämättömästä kansasta oli vielä taipunut pakanalli­ seen taikauxeen. Semmoisista Saarnahuoneista, jotka he kutzuit, Christi­ kunnan tavan jälkeen, kirkoxi, löytän vielä muistojättöjä, kivipijrityxiä, ja vielä risteiinkin woimasa pitämisiä, siellä ja täällä paikkakunnisa. Täsä Pitäjäsä nähdän vielä yxi semmoisen kirkon sia ja kivipijritys Akulan kylän takana Suojokea päin metzä kankaresa. eli paltasa. 240 Pertti Virtaranta

Mitä sen aikaisen Jumalan palveluxen muotohan ja harjoituxeen tule, nijn oli se jotenkin selkiä ensimmäisinä aikoina, ymmärtäväisten tykönä, paitzi sitä, että yxi osa yhteisestä kansasta sekoitit sienen vielä pakanallisten epäjumalten kunnioittamista, ollen siinä erehdys luulosa, että erinäisisä pai­ koisa piti oleman näkymättömiä haltioita, nijnkuin kodixin haltioita eli tontuja, järvein lähdetten, metzistöin ja vehmastoin haltioita, joita he pidit arvosa, jollakin palveluxen muodolla, nijnkuin nijtä, joitten he luulit tai/tavan autta, eli myös wahinkota tehdä: kotokärmeitä he myös ruokit ja holhoisit, luullen että jos niistä loukattin, nijn eläinten ei pitänyt menestymän, Lintuin, petoin ja welhoin aavistuxisa ja takauxisa ripuit he myös wielä: waika senkaltaiset pakanalliset exymiset ja epäluulot ei wieläkän kaiklsa paikoisa täsä maasa kuulu sammunexi, ehkä Jumalan Sanan walo meille kyllin näyttä ne hyljättäväxi.

3 Pykälä Pavikunnasta eli Pavin uskosta. Ensimmäisinä Satoina ajastaikoina Christuxen ja Apostolitten jälkeen oli puhdas Evangeljumillinen ja Apostoleilinen oppi, nijsä Apostoleilta ja Aposto­ 1ellisilta miehiltä istetuisa Seurakunnisa, sekä Itä- että Länsi maakunnisa; mutta Seitzemännellä wuosi Sadalla rupesit Pavit Ruomisa upeilemaan. ahnehtimaan ja hekumasa elämään. Senkaltaista sunnatointa elämätä autta­ xensa, rupeisit he Jumalan Pyhää Sanaa vääntelemään toiseen ymmärryxeen, kuin sijnä itzestänsä Pyhältä Henkeltä annettu oli; omain ajatustensa ja sisälle antoinsa jälkeen sitä selijttämään; wanhain jutuilla sitä lisäilemään, ja nijn opettamaan ja Sarnamaain exyväistä ja väärää oppia. Koska sijs Chrillinen 1) oppi yhden aikaa, nijn kuin edellä sanottu on. oli tääsä maasa ollut jotakin puhdas ja selkiä, nijn Ruomin Pavi, joka tahtoi olla opin haltia koko Christikunnasa, ja sano itzensä olevan täällä maan päällä Christuxen siasa, rupeis lähettelemään myös tänne Suomehen hänen lahkokunnassansa opettaita; jotka, nijn kuin itze Pavikin, sekoittelit ja sovai­ sit Jumalan selkiän Sanan, ihmisten omasta päästänsä ajatelluilla opetuxilla; jota he, sitä paremmin taisit tehdä, ettei yhteisellä kansalla ja oppimattomilla ollut silloin Pyhää Raamattua; sillä ei Pyhä Raamattu ollut silloin vielä Suomen kielellä käätty. Pavilaiset he opettavat, että ihminen taita itze ansaita autuuden ulkonaisilla hyvillä töillä. He opettavat, että kuolleita pyhiä pitä palveltaman, että he eläville ihmisille hyvää toimitaisit. Kaikkein en äm­ min palvelevat Pavilaiset Neitzy Marian kuvaa, jonka edesä he maahanlan­ kevat ja sitä rukoilevat, sijnä luulosa ja uskotuxesa, että hänen pitäis käskemän ja kehoittaman Poikaansa heitä kuulemaan ja auttamaan. Täsä tarkoituxesa tekevät he ja rakentelevat Neitzy Marian kuvia, sekä suurempia, että pienempiä, warallisemat kullasta ja hopiasta, köyhemmät waskesta ja puusta, ja nijtä kaikellaisilla korituxilla kaunistavat. Näitä pystyttelevät he ei ainoasti kirkoihin, mutta myös kuille ja kyläin mäille: he ripustavat nijtä myös huonettensa seinihin sisäpuolelle, ja vielä myös rinnoisansa kanniskelevat. Sijnä sivusa olit he vietellyt pitämään sitä luuloa, että hejän pitäis myös autuutta heillensä toimittaman Pyhäin kuolluitten hautain oppimisilla; sen­ tähden otta moni eteensä pitkiä matkustuxia, Semmoisten hautain luonna; jotka matkustuxet Pelegrimi matkoixi kutzutan. Wielä nijn ajattelit he ylös ahneuden keinon ja rahan kokomisen muodon Kirkoille ja Papeille. Se pitäis oleman hejän edesantonsa jälkeen, kuollen auttamus ulos Kijrasta tulesta. Se pitä oleman Pavin uskon opin jälkeen yxi eroitettu paikka Tuonelasa, josa sielut kuoleman jälkeen pitäis pidettämän

1) po. Christillinen Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 241

puhdistetta ja kirkastetta, ennen kuin he autuuten päästä taita. Sen sieluin pidätys paikan kutzuvat he Kijraxi tulexi. Tästä Kijrasta tulesta ei tosin P.Raamattu mitän tiedä, vaan on kaikkinansa sitä vastan; mutta Pavin Lahko­ kunnan omasta ajatuxesta kudottu, oppi ja uskotus on, että sielut, jotka ei ennen kuolematansa ole täällä kaikista synneistä puhdistetut, pitäis pidettä­ män Kijrasa tulesa puhdistetta, ne enämmän aikaa, jotka enimmisä synneisä, ja ne vähemmän aikaa, jotka vähemmisä synneisä ovat kuollet, jos ei heijän kitunsa ja puhdistus aikansa lyhetä messuilla ja uhrirahoilla, ja pikemmin sieltä auteta ulos. Tästä tilasta on Pavi pappeinsa kanssa asettanut messuamiset kuoleitten edestä, jotka he kutzuvat sielumessuixi. Näitten sielumessuin laatu oli, nijn kuin se vieläkin on Pavikunnasa, tainkaltainen. Ensisti koska joku kuoli, nijn koottiin wäkeä weisamaan Ruumin ympä­ rillä yötä ja päivää, nijnkauvan kuin Ruumis oli kotona. Mutta koska se päivä joutui, jona Ruumis piti kirkkoon wietämän h udatta, nijn pidit Papit sen kuolluen kototaloisa ensin hyvästi jättö puhen, jälkeen jääneille sen kuolluen puolesta. Senjälkeen Ruumista kantaisa ulos, rupeisit Papit weisaamaan; ja weisaminen ulottui lakkamata usiammalla murhe virellä, senjälkeen kuin matka oli pidempi eli lyhempi kelloin soiton alla aina kirk­ kohon asti. Järjestys oli tämä: Papit, jota usiampi, sitä parempi, kävit wei­ saten Ruumin edellä, ja Murhe wäki Ruumin peräsä Murhe waatteisihin puetettuna, waan ääneti; sillä ei he tainnetkan kuulla Pappein weisua, osittain waihen pituuden wuoxi, osittain tuulen ja ilman kurjuden häirityxestä. Kirkkohon tultua, wielä weisun wiipymisen alla, laskit kantajet Ruumin paarinensa permannolle, juuri Saarnastuolin eteen Ruumin Saarnan ajaxi. Täsä tilasa ei he ajatellet sitä, ei huolinekkan, että moni tuli siitä pa­ reitten päällä makavaisen Ruumin löyhkästä saastutetuxi ja terveydesänsä kärsimään: monikahdat ovat myös senkaltaisen Ruumin hajun kautta saanut kuolemataudin ja luonnollisesti edemmäxi ulottuvaisen elämänsä lyhennyxen. Tämmöisisä tapauxisa, syytit he martausta, tällä Sananlaskulla: Joka kirkosa tulee kipiäxi, se kuole, enimmästi, siehen tautijn. Waikka senkaltainen martauxen soimu ei wielä tähänkän aikaan kuulu seisahtanen kaikumasta, semmenkin järjäin ihmisten tykönä, jotka Luonnon tutkinnosa, ei ole järkensä ajatusta wielä nijn kintiältä jännittä tainnet, että he woisit käsittä, kuinka nijstä kirkkohon haudatuista Ruumista alati löyhkää pienukaiset saastuttavaiset sätet ylös kirkkohon, semmenkin lämpyminä aikoina, ja myös paljon wäen kirkosa olemisen alla, kylmempinäkin vuotten osilla, jotka pienukaiset Ruumin löhkät ja mätäsätet ihmisten henkittämi­ sestä ja henken vedon kautta, vähittäin, nijn kuin tomu, tunkevat itzensä sekä sieramitten, että koko lihan hikiläpein läpitze, sekä sisällyxiin, että pienempihin suonihin, ja yhdistävät mädäntäväisen waikutuxensa, sen alati liikkuvaisen ja ympäri juoxevaiisen lämpymän ja kuumman veren kipinöihin; jonka kautta yxi ja toinen sairaus, tauti ja kivulloisus ihmisihin ryhty, ja nijn monikahdat heikommista, pikaisemmin, ja wahvimmista myöhäisemmästi saatta tuonelaisten parvehen kaimattavaxi. Tämä oli sanottu ohesa. Nyt me tahdomme vielä jutella jotakin kuolleitten murhetta pitämisestä Pavikunnasa: Hautapaikasta oli heillä myös senkaltainen exyväinen ajatus, että jota ylimpään paikkaan ruumin hauta saatin, ja jota enämpi rahaa sijtä kirkolle tuli, sitä se piti oleman, ei ainoasti kuniniallisempi, mutta myös onnellisempi kuolluelle. Ruumin Saarnat maxettiin sitä runsammasti, jota paremmin kuollutta saarnasa ja elämäkerrasa ylistettiin ja autuax kuulutettin; ei ymmärtäin mitä Raamattu sanoo, Saarn. Kirj. 11 luvusa vers. 3. Jos puu kaatuu ete­ lään eli pohjaan: kuhunka paikkaan puu kaatuu, sii-

16 242 Pertti Virtaranta

nä sen oleman pitää, se on misä tilasa ihminen kuolee, sijnä tilasa hän pysyy ijäti. Koska Ruumis piti hautaan laskettaman, nijn kannettin se ensin, jos se haudattin kirkko tarhaan, ympäri kirkkoa ulkopuolella, ja jos se haudattin kirkkoon, kannettin se ensin kuorihin, sitte ympäri sisäpuolella kirkkoa, nijnkuin siunamaan ja hyvästi jättämään kirkkoa, senjälkeen laskettin Ruumis hautaan ja koko meno haudan tavallisella lukemisella ja weisulla päätettiin. Mutta ei Pavilaiset wielä näihin täsä edellä käsin mainittuihin Sielu­ messuihin tytynet eli seisahtanet, waan Pavi ajatteli ylös wielä yhden keinon rahan kokemiseen Sielumessuilla, yöllä kirkosa. Tämä sielumessu tapahtui näin. Papit palkattiin yöllä pitämään, joku hetki sielumessua kirkosa, vaaralli­ semmat usiammasti, köyhemmät harwemmasti, mutta peräti köyhäin täytyi jättää siiliänsä, josei joku vaarallisempi lahjoittanut rahaa sielumessuin maxoxi: jos uhri arkusa oli varaa, nijn otettin myös sieltä köyhäin sielu- messuja pidettä. Nijtten edestä kuin sodasa lyötin kuolliaxi, pidettin Esiwallan kulutuxella sielumessuja: joka tapa, tietosanomain juttelemisen kautta wielä nyt kuulu Pavikunnasa tavallinen olevain. Wielä yxi kauhistavaisimmista Pavin pyhyden ahneuden rahan kokomisen muoto ajateltiin ylös Pavilta ja hänen seuraltansa. Se kutzuttiin aflatixi, se on, syntein antexi aintamus kirjaxi, jotka olit seuravaisesta laadusta: he kirjoitit vähiä kirjan lehtiä, joisa oli kirjoitettu, että ne kuin nijtä ostit, sait entiset, nykyiset, ja tästälähin tapahtuvaiset syntinsä antexi; joita vissit miehet kävelit myyskentelemäsä ympäri paikkakuntia ja kyliä. Tainkaltaisia Pavin hapatuxia ei puuttunut myös täsä Pitäjäsä, ei täsä korpikunnasakan Pavin opin aikana. Edes päin nijn ylös ajatteli Pavi yhden autuuden edesauttamisen hapa­ tuxen, Munkein ja Nunnain Luostaritten rakentamisella täsäkin Suomen maasa. Munkein luostarit olit senkaltaiset rakennuxet ja huonet joihin yxi joukko naimattomasta miesväestä antoi itzensä asumaan naimisen pojes kiel­ tämisellä koko elin ajaxensa: ikänä nijn antoi yxi joukko naimattomasta waimo väestä. Naisten Luostarijn nuolemisen eli aviohon antamisen kieltä­ misellä asumaan kaikexi elinkaudexensa ja ne kuttutin Nunnixi. Tainkailtaisten Munkein ja Nunnain työ, toimitus ja asikaroitzeminen, Munkein miesten Luostarisia, ja Neitzytten Naisten Luostarisa, seisoi siinä hapatuxesa ja exytysluulosia, että he ansaitzitt ja toimitit muille ihmisille armoa Jumalan tykönä, syntein antexi saamista ja autuutta, lukemisilla, weisuilla ja rukouxilla, heijän Luostarisisanisa; walkka ei muut ihmiset ollet heitä kuulemasakan, waan luulit, että Munkein ja Nunnain askaroitzemus poisa ollesakin heille autuutta ansaitzi ja toimitti. Tämmöitzille Luostareille, nijsä asuvaisten Munkein ja Nunnain ansait­ zemisen ja ansion tähden, lahjoitit ne Pavin pimeydeltä sovaistut Luostareista ulkona olevaiset ihmiset, kaikenlaisia sisälle tuloja. Nijn kuin Moisioita avarain tilusten ja manterein kanssa, nijn myös tivunteita, eli kymmenexiä ja veroja usiammilta muilta taloilta, wielä myös warallisemmat teit nijlle mieluisia raha lahjoituxia, että he enämmän ansion olisit heiltä voittanet ja tullet arvoisemmaxi yli muitten, autuuden istuimisa. Ja waikka semmoitzella Luostariväellä oli runsas sisälle tulo ja ylös­ pidando; nijn oli yxi joukko heistä kuitenkin kerjäläismunkit, jotka kävit ulkona kerjämäsä, ja luulit ja uskotit köyhydellä aututta ansaitsevan- Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 243 sa muutamat heistä kävelit paljain jalvoin, muutamat ruoskitsit 1) itziänsä wereen asti, kaikki aina ansion luulolla ja uskotuxella. Nämät Luostarein harjoituxet, rukouxet ja weisamiset tapahtuit latinan kielellä, waikka ei kaikki Munkit sitä kieltä itzekkän hyvin ymmärtänet. Ilman Luostareita, joita ainoasta oli siellä ja täällä kaupunkeisa, nijn oli myös kirkoja Pitäisä, joisa Papit toimitit Jumalan palvelusta kansan edesä latinan kielellä, waikka Seurakunta enimmän osan puolesta ei ymmärtänyt muuta kuin Suomea; olit kuitenkin sienen exytysluuloon saatetut, että latinan kielinen Jumalan palvelus oli woimallioempi ja waikuttavaisempi heijän sieluisansa, kuin Suomalainen Jumalan palvelus. Pavikunnan aikana rakettin, ilman pääkirkoja usioita ylönpaltisia kap­ peleita, Saarnahuoneita ja messukammioita, aina sijnä luulosa, että nijtten rakentajat piti sen kautta enämmän autuuden ansion saavuttavansa, ja sentähden pidit, nijtä epäjumalanansa, harjoittaan nijsä Pavin hapatus palve­ luxia, erehtyväisiä ihmisten oppeja ja vielä taikaus palveluxiaikin. Näistä taita ajattelevaiset ja ymmärtäväiset havaita kuinka surkiasa tilasa ihmiset sienen aikaan autudensa asioisa elit ja olit.

4 Pykälä

Evangeliumillisen eli nijn kutzutun Lutheruxelta puhdistetun opin alka­ misesta Suomesa. Koska me nyt yhdeltä puolen mielehemme johdatamme sitä suuresti surkuteltavata ja sieluja surmavaista tilaa, josa ihmiset Pavin opin alla pimeydesä ihmisten walheopin exytyxisä ja taikaus Jumalan palveluxesa oleskelit, josta tilasta edellä käyväisesä pykälesä tieto annettu on: ja toiselta puolen otamme tarkan ajattelemisen ja tutkinnon ala, sen werrattoman armon ja onnen, että Se Suuri Jumala puhtan Jumalan Sanan ja Evangeliumillisen opin, sen kaliin Jumalan aseen, Doktor Martinus Lutheruxen kautta meille saatti, Joka näin tapahtui. W. 1433 antoi Jumala syntyä yhden lapsen, joka Kaistesa nimitettin Martinus, ja piti sitte isänsä lijkanimen Lutter eli Lutherus. Nuoru­ desansa harjoitettiin hän kirjallisisa keinoisa sixi kuin hän tuli antamaan itzensä Luostari Munkixi, mutta ei paljo aikaa sen jälkeen tuli hän kutzutuxi Papin wirkaan. Hän oli tosin Pavin opisa kasvatettu, nijn kuin sen ajan tapa oli; Mutta hän ahkeroitzi aina pitää Jumalan pelvon silmäinsä edesä ja Saarnoisansa ncudatta Jumalan Sanan johtoa, nijn paljo kuin sijnä tilasa mahdollinen oli; ja että hän ahkeroitzi Jumalan Sanaa seurata, sai hän sijtä aina enämmän ja enämmän valon ymmärtäxensä Pavin opin erehtyxiä ja rupeis vähittäin nijtä wastan saarnamaan, ja sen alla tuli hän Jumalan erinomaisen armon kautta hyvin walaistuxi, Pyhän Henken woimalla warustetuxi ja rohvaistuxi; erino­ mattain kauhistui hän syntein antexi saamisen myyskentelemistä. W. 1517, tuli tämä Lutherus nijn urhollisexi Jumalan erinomaisen woiman ja waikutuxen kautta, että hän rupeis julkisesti ja ilman pelvota, saarnami­ salla, kirjoituxillai ja opetuxilla wastan seisomaan ja takaperin ajamaan Pavi­ kunnan exytyxiä ja hapatuxia, nijn muita, kuin erimomattain sitä kauhista­ vaista syntein antexi saamisien myyskentelemistä, ja osotti Jumalan Sanan selkeillä perustuxilla, että ne olit kadottavaiset ja sielua murhavaiset ope­ tuxet, ja näytti, ettei Pyhä Raamattu tiedä muusta syntein antexi saamisen ja autuaxi tulemisen muodosta, kuin totisesta ja oikiasta katumuxesta ja elävästä uskosta Jesuxen ansion päälle. Lutherueta wastan asetti kyllä Pavin lahkokunta itzensä kaikella warus­ tuxella ja wainolla, uhkaisit myös, nijn kuin se tapahtui Johan Hussin kanssa

1) Sana jaettu eri riville: ansait-sevansa, ruoskit-sit. 244 Pertti Virtaranta

sata ajastaikaa ennen, hänen surmata. Mutta Jumalan käsi warjeli hänen ja wahvisti nijn, että hän Evangeliumin opin edeswastamisesa oli seisovainen ja enänsi ja levitti sitä kuolemahan asti. Hän kuoli w. 1546. Monikahdat maililmallisista Ruhtinoista ja usia paikkakunta Saxan maalla suostui tähän Lutheruxelta Pyhän Raamatun jälkeen selitettyyn Evangeliu­ min oppiin, ja ovat sekä ylimmäiset, että alemmaiset sen pitämisesä ja edes­ wastamisesa seisonet. W. 1524, kuninkas Gustavus sen 1 sen aikana alkoi tämä Lutheruxen oppi Ruotzisa, ja neljää wuotta sen jälkeen eli w. 1528, saatti äsköin korkiasti mai­ nittu Jumalinen Kuninkas Gustavus 1 nen tämän autuallisen opin Suomehen; joka sitte myöden on puntana pidetty, Jumala suokom maiilman loppuhun asti. Ensin Evangeliumin eli Lutheruxen opin tultua tähän maahan, nijn yxi osa yhteisestä kansasta ei tahtonut peräti kaikista Pavin hapatuxista' luopua; sillä he olit Pavin pimeydesä ja exytyxisä kasvanet, ja ei taittu, semmenkän nijtä ikään tulleita, nijn pian saatetta Evangeliumin walohon. Mutta sitte ovat ne vähittäin tullet, Jumalan suomasta, toimellisten Evan­ geliumin opettajain vireyden ja tarkauden kautta, häirityxi, hämmenetyxi ja juuritetuxi pois, ettei nijtä havaita, paitsi jos salaisesti, nijn kuin epäillän, josakin taloisa, erinomattain kaukaisesa metzäkyläsä, kusa yxi sukukunta polvi polvelta on asunut, joku wähemmistä Pavin hapatuxista ja taikauxista, löytyis, jotka kuitenkin toivotan, Pappein toimellisella Jumalan Sanan ja autuuden järjestyxen opettamisella, saata hyljättäväxi ja pojes katomaan, semmenkin nuorempain tykönä, joita tarkemmin ja usiammasti on Rippi skouluisa ruvettu autuuden tiedosa harjoittamaan.

1 Leikkaus Kirkoista ja Jumalainpalveluxista Lutheruxelta selitetyn Evangeliumillisen opin aikana. Sitte kuin se siunattu aika meitjän maasamme alkoi, että Evangeliumin oppi karkotti pojes Pavin opin pimeyden, nijn antoi se Jumalinen Kuningas Gustavus se 1. toimitta pojes ne ylönpaltiset ja Hjallis et Pavilaset kirkot, kappelit, Saarnahuonet ja Messukammiot, joita Pavin papit yllytit yhteistä kansaa rakentamaan, ja uskotit ihmisiä siehen ajatuxeen, epäluuloon ja exy­ tysuskoon, että Jumala piti nijsä asuman, jos Jumalan palvelusta nijsä pi­ dettiin taika ei, muutoin kuin joku harva kerta wuodesa; nijn että se yxiker­ tainen yhteinen kansa piti ne epäjumalinansa, ja wielä nijtten hajottuakin, pyhitit nijtten siankin ja kodiximen pijrityxillä, uhramisilla ja ristein pystyt­ tämisellä jonka kaltaisia epäjumalallisia Pavin aikaisten kirkokodiximein pyhittämistä on näihinkin aikoin wielä monikahdoisa paikoisa nähty ja havaittu. Mutta ne muut tarpelliset kirkot antoi Kuningas seisoa ja olla entisel­ länsä rakennuxen puolesta, waan antoi ne perata Pavilaisten taikauxesta ja kukisti Munkein ja Nunnein Luostarit nijstä pois: kaunisti ne myös Christi­ tyille sopivaisella kaunistuxella säädyllistä Jumalan palvelusta nijsä pidettä. Jos myös joku pitkämatkainen kulmakunta, josa oli 30, 40 eli 50 taloja, tarvitzi ja tahtoi rakenta itzellensä kappeliin, ja alammaisesa nöyrydesä sitä Kuninkan tykönä pyysit, nijn ei sitä heiltä kielty, ei myös eri Pappia, jos he tahdoit ja voit sen tarpeilisesti, ilman Pitäjän yhteisten Pappein oton wähentämätä, ylöspitä, ilman nijn olit Pitäjän Papit welvolliset silloin ja tällöin pitämään Jumalan palvelusta heljän tykönänsä. Mitä taas tule Jumalan palveluxen pitämisen muotohon Lutheruxen opin aikana täsä maasa, nijn kieitin kohta sen alusa pois Pavilainen ja Latinan- kielinen Jumalan palvelus, ja säättin, että koko Jumalan palvelus sekä Saar­ noisa että weisuisa, nijn myös Rukouxisa ja Messuisa piti toimit ttaman sillä kielellä, joka Seurakunnan kusakin Pitäjäsä, Pääkieli oli, että kaikki olisit taannet ymmärtä ja autuudensa tietoa oppia, Jumalan palveluxesa ja myös itzekin Rukouxilla ja Weisuilla ymmärrettävästi Jumalata kijttä ja kunnioitta. Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 245

Ja että näin säädyllisesti asetettu Jumalan palveluxem järjestys ja muoto piti yhtäläinen oleman koko Ruotzin Waltakunnasa, antoi Kuningas, kirjan painamisen kautta, käydä ulos yhteisen kirikö Lain, nijn myös kirko käsi kirjan kaikkiin Seurakuntijn, jota piti tarkasti seurattaman. Kuninkas antoi myös Asetuxen kautta, ulos ankaran kiellon, ettei yxikän, ilman hyvää laillista esitettä saanut pitä itziiänsä pois Jumalan palveluxesta, ei myös Jumalan palveluxen eli kirkon menoin aikana oleskella ja kävellä ulkona kirkosta, eli myös, ilman vaativaista syytä juosta ulos ja sisälle kirkon menoin alla: jos joku näitä kieltoja vastan tekis, ja ei neuvoin, ja edellä käynetten waroitus askelitten jälkeen, parantanut, nijn se piti kirkkooikeu­ delta lanketettaman taikka jalkapuuhun, taikka raha sakkoon, eli myös kirkon työhön, jonka kirkooikeuden päätöxen, kirkon palveliain, askarus miesten, ja kuudennes miesten piti täytöxeen saattaman. Mutta suurempi uppiniskadsus piti mailmallisen oikeuden haltuun ja sakoittamiseen lykättämän.

2 Leikkaus Mynämäen Pitäjän kirkoista ja Jumalan palveluxen eli kirkon menoin muodosta, sitte kuin Lutheruxen oppi alkoi. Mynämäen isoi ja wielä seisovainen kirkko on kyllä perustettu ja rakettu Pavin aikana, jo wuonna 1260, nijn kun 2:sa pykälesä sanottu on, mutta se tuli, kohta Lutheruxen opin tultua tähän maahan, peratuxi Pavin taikauk­ sista, ja Luostari, jonka siasta w:elä merkejä näky, kukistetuxi, ja kirkko pyhitetyxi ja kaunistetuxi Evangeliumillista Jumalan palvelusta pidettä; joka kirkon menoin muoto on aina sitte, Kirko Lain ja käsi kirjan johdon jälkeen tarkasti pidetty. Katto on aina tarpellisuden jälkeen uudesta paanutettu. Kellokastari on, vanhain polvipolveita meijän tykömme tulletten tieto­ sanomaan jälkeen yhdeltä wapasukuiselta Neitzyeltä Pavikunnan aikaan, muutamia, aikoja Kirkon rakentamisen jälkeen, kivestä kirkon läntiseen pää­ tyyn kijnni kivestä rakettu, mutta jotakin soukemmaxi kuin itze kirkko. Kelloin sia oli pantu aivan matalalle, nijn ettei kellot paxuin kiviseinäin läpitze taannet kauvas kulua, waikka ne ovat kyllä isoit; Sentähden nijn W. 1772 ylöttin tämä kellokastari, ja tentin sen wanhan kiviteon päälle uusi, wahva ja kaunis puuteko, ja nostettin kellot liki 3 kertaa ylömmäxi, kuin ne ennen olit, nijn että kellot kuuluvat nyt ympäri koko Pitäjän, ja wielä ulos Pitäjästäkin, silloin kuin ilma ei ole estenä. Tämä kastarin rakennus toimitettin kirkon ja Pitäjän kulutuxella. Täsä nyt edellä jutellusa Pitäjän isoisä eli Emäkirkosa kävi ensimmäi­ sinä aikoina koko tämän Pitäjän wäki kirkosa, ettei muita wähempiä kirk­ koja eli kappeleita silloin wielä ollut Pitäjäsä; kuitenkin kävit Pitäjän Pap- pit pitkämatkaisilla kulmakunnilla saarnamasa kylisä, wanhain, lasten ja saamattomain tähden, silloin ja tällöin kuin Papeilla tilaa ja aikaa oli. Sitte ruvettin, Lutheruksen opin tultua, usiampia ja wähempiä kirkkoja ja kappeleita Esiwallan luvalla, rakentelemaan lavioisa Seurkunnisa. Täsä Pitäjäsä tehtin yxi kappeli kivestä Mietoisten kylän mäelle 3 wirs- tan paika Emäkirkosta, ei kauvas joki rannasta: joka cappeli on rakettu Wuonna 1643. Korkiasti wapasukuiselta Herralta Henrien Flemingilta; He­ ralta Lehtisisä etc. Tämän kappelin ala antoi itzensä 80 siehen aikaan olevata taloja, ja on sijnä pidetty joka pyhäinen Jumalan palvelus; josa on myös eri kappa­ lainen. Toisexi, nijn rakettin Hietamäen kartanon Nummelle yxi kappeli puusta, puolen kolmatta wirstan paika isoista kirkosta. Täsä Hietamäen kappelisa pidettiin waan joskus Jumalan palvelus wuo- desa, wimeiseltä ainoasti Jacobin päivänä, jona sen mäellä myös markinat 246 Pertti Virtaranta pidettiin. Sitte se nähtin tarpettomaxi, siiliä ne kylät sen ympäristöllä, jotka sijnä kävit kirkon menoisa, taitavat huokiasti sekä Emäkirkosa, että Mie­ toisten kappelisa käydä; suljettin sen tähden kokonansa. W. ja ei sitte enää ole sijnä Jumalan palvelusta pidetty. Otettin myös sen kello ja muu omaisus Emäkirkkoon. Ja on se kappeli kokonansa rämstynyt ja kukistunut.

3 Leikkaus Mynämäen korpikunnan Jumalan palveluxen muodosta ja paikoista, Lut­ heruxen eli Evangeliumillisen opin aikana. Mynämäen korpikunnaxi kutzutan ne kylät, jotka ovat kauvempana Emä- kirkosta Pohjaa ja Itäpohjaa päin. Nämä kylät tekevät 50 taloja, jaettuin kanssa yhteen lukein. Näittein kyläin oleskelemus järjestyxesä teke likimain nijnkuin hevoisen kenkän muotoisen piirin eli salon; jonka ensimmäinen eli oikia kulma alka Laajoen kylästä, joka on Pohjan puolella, ja käy sitte ja kääntä itzensä Luoton, lännen, etelän ja kakoin läpitze itää päin Kalelan kylään, joka on wasen kulma. Emäkirkosta pisimmällä matkalla wähä yli kahden penikulman on Laa­ joen kylä: Kalelaan on puoli toista penikulmaa; mutta Wehmalaisija on wähä wailla wijsi wirstaa, joka korven kylistä on lähinnä Emä kirkkoa. Äsköin mainituista korpikunnan kyläin hevoiskenkän muotoisista haa­ roista, kutzutan se oikian käden puolella pohjanpuoleinen haara, Laajoen eli Karjalan kulmaxi; ja wasemman eli itäkakoin puolinen haara, nimite­ tä n Kalelan eli Wehmalaisten kulmaxi. Näillä korpikunnan kulmakunnilla ei ollut Lutheruxen opin alusta isoin aikaan yhtän erinomaista Saarnahuonetta, waan he kävit Emäkirkosa sekä Jumalan palveluxesa, etfä Herran Ehtollisella, hautaisit myös Emäkirkon luonna kuolleitansa.; paitzi sitä, että Papit silloin ja tällöin kävit heijän tykönänsä kylä Saarnoja pitämäsä; josa tilasa myös ne wanhat ja saamat­ tomat ripitettin ja sait Herran Ehtollisen. Mutta kappale toista Sataa ajastaikaa sitte, aloitit näitten korpikuntadn asuvaiset yhteisesti rakentamaan heillensä Saarnahuonetta, Suojoen kylän Nurmelle, tuolle puolen Suojoen siltaa. Tästä hankio rakennuxesta on wanhain suullinen tietosanoma polvipol- velta meijän tiedoxemme samoillut; joka on tämmöinen. Ainehet olit tuodut mainitulle Suojoen Nurmelle sille kodiximelle eli paikalle, johon Saamahuone piti istutettaman, ja ruvettiin myös hakkamaan ylös seiniä. Mutta mitä tapahtui? Kaikki mitä ikänä päivällä rakettin, se kukistettin yöllä sen jälkeen, niin ettei tietty syypäätä; sentähden nousi nijnä epäuskoisina aikoina ylös luulohuuto, ettei martaus kapet eli menninkäi­ set saltinet sille paikalle Saarnahuonetta rakennetta; jonka tähden he häi­ ritzit sen työn, yökukistamisella. NB. Mutta paremmin ajattelevaiset ja ymmärtäväiset sait tarkemman kyselemisen kautta tietä, että tämä kukis­ taminen oli toimitettu luonnollisesti eläviltä ihmisiltä, jotka olit vastaan Saarnahuonen rakennusta Suojoelle, waan tahdoit likemmälle itziänsä. Suojoen kylä olis kyllä ollut likimain keskipalkalla korpikuntaa, kuiten­ kin, ettei he ollet toimittanet heillensä Esimiesten suostumista, waan että

NB. Oikiat Christityt, jotka Jumalan Sanasa ja sen ymmärryxesä har­ jantunet ovat, ei usko Martaus Kapeita eli kuun kapeita: ne ovat pakanain pimeyden ja taikaus aavistusten aikana haalitut; waikka ei nijtä olekkan. Menninkäisixi kutzuit pakanat ja wielä pavillaisetkin kuolleitten hen­ ket eli sielut, joitten he luulit wisseiinä öinä ottavan ruumiinsa ja tulevan ylös ja jotakin outoa täällä tekevän; sillä ei he ymmärrä, että kuollein henki eli sielu ei tule ylös sieltä, johon he kuolemasa päädyit: ruumis myös pysy mul­ lasa yhteiseen ruumisten nousemiseen asti. Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 247

heillä oli ehdonwalta rakentaa Saarnahuonetta taikka ei, eli kuhun kylään hyvänsä, ehkä usiampaan kylään, nijn kuin kulmakunnan Saarnojakin usiammasa kyläsä wuorottaiin pidettin, nijn Karjalaiset, jotka olit sienen aikaan waralliset eroilit itsensä pois sijttä Suojoen Nurmelle hankitun yh­ teisen Saarnahuonen rakennuxesta, ja rakensit myös omiin luvin erinäisen kylä Saarnahuonen Karjalan kylää läsnä olevalle nummelle, joka Karjalan kylä on tämän Pitäjän äärimmäinen kylä Laitilan Pitäjän rajalla. Koska sitte Papin wuoro tuli Karjalan kyläsä kylä Saarnaa pitää, nijn tapahtui se täsä valmistetusa Saarnahuomesa; sillä sijnä oli kewiampi Pa­ pille Saarnata ja Sanan kuulloille wipampi istua, kuin asuin huonesa. Ja ettei ne muut kylät toimittanet kukin iitzellensä Saarnahuonetta kyläänsä, nijn sovitit Papit nijtten kyläin, ennen kuinkin omisa asuin huoneisa har­ joitetun Saarna vuoron, pidettä Karjalan kylän Saarnahuonesa, että se sijnä taittin paremmalla soveliiaisudella toimitetta; kuitenkin pidit papit yösiaa ja kawit ruadla nijsä kylisä, joisa wuoro oli, paitzi jos joku toi Papille ruan Karjalaan. Tästä mainitun Jumalan palveluxen pitämisestä yllyit korpikunnan poh­ janpuoleiset kylät Karjalan kylän S aarnahuonetta sukoistelemaan ja korjai­ lemaan. Tämän eriseuraisen ja wallattoman, aiwoitun Saairnahuoneen, paikan sijrtämisen tähden korpikunnan keskikylästä Suojoelta, äärimmäiseen poh­ jan puoliseen kylään Karjakaan, suuttui, matkan sopimattomuden suhten etelän ja itäkakoin puolinen eli Wehmalaisten kulma, ja seisahti tämän erän Saarnahuonen rakentamisesta; ja pyysit, sait myös wapauden Saarna­ wuoroa pitä, nijnikuin ennenkin, heijän omisa asuinhuoneinansa, joka emm­ mitten tapahtui Wehmalaisten kyläsä, aika ajalta aina siehen asti, kuin he Jumalan Isällisen Edeskatzomisen wetämisestä rupeisit pyytämään ja sait Esimiesten toimituxesta Korkiaisti kunnioitettavan Herran Pispan ja Con­ sistoriumin Luvan rakenta Wehmalaisten kankarelle, joka Huhtamäexi kut­ zutan, itzellenisä jalon ja julkisen huonen Jumalan palveluxen pitämisexi; joka sitte kuningallisen Majestetiin armollisesta Suostumisesta ja käskystä tuli laillisesti, säädyllisexi kirkoxi wihityxi.

4 Leikkaus Kehoitussyy, misitä tilasta Bethelitn kirkon rakentaminen Wehmalaisijn on tullut toimitetuxi. Aina sijttä asti kuin Karjatlaiset hyljäisit sen Suojoelle aloitetun sovelian Saarnahuonen paikan, ja walitzit mielivaltaise ti Karjalan nummen Saar­ nahuonensa kodiximexi, seisahti Wehmalaisten puoleinen kulma kyllä Saar­ nahuonetta rakentamasta Suojoen kylään, mutta ei kuitenkan suuttunut mielesänsä, waan odotit kuinka he olisit saanet heillensä Saarna- eli kirk­ kohuonen soveliaseen paikkaan. Sitte kuin karjalaiiset olit häirinnet, nijnkuiin sanottu on Saarnahuonen rakennuxen Suojoella, annoit myös Karjulan kulman asuvaiset, huomama­ tansa, tilan Bethelin kirkon aloittamiseen Wehmalaisijn; Waikka ei se kui­ tenkan tapahtunut ilman Jumalan Edekatzomisen johdatusta, ehkei he sitä ymmärtänet, heille itze henkellisexi eduxi ja onnexi: Joka tilan anto kävi seuravaiseila muotoa. Sen jälkeen kuin Karjalaiset olit mielivaltaiiisesti istuttanet Saarnahuonen Karjalan nummelle, ja saanet ne lähikylät myös suostumaan siellä heidän kanssansa wuoroansa pitätämään, nijn rupeisit he wähittäin omistelemaan itzellensä ja Saarnahuonellensa Kirkon oikeutta: kaikkein muitten asiain seasa, rupeisit he hautamaan ruumitansa Karjalan Saarnahuonen wihki­ mättömään multaan; jonka tähden Henkellinen Herra Pispa wainaja Ge­ zelius, Pispan käräjäsä Wuonna 1692, s. 11 p. Syyskuusa, § 18 heitä nuhdel­ len kysyi: Kuinka se on tullut, että he hautavat ruumitansa Karjalaan, joka 248 Pertti Virtaranta ei wielä ole wihitty kappeli, ja sanottin nyt, että he herr Provasti vainajan Gustanderin luvalla »en tehnet ovat, kuitenkin että he enimmän osan ruu­ niltansa wievät Emäkirkkoon: säättin sijs, että he sen wapauden edestä saada haudata ruumitansa sinne, antavat Emäkirkkoon neljä hopia äyriä multarahaa ruumilta, Kuninkallisen Majestetin asetuxen jälkeen s. 10 p. Syys­ kuusa w. 1690. Tätä wapautta lunastaxensa ja alati nautitaxensa, nimittäin saada hau­ data Kuoleitansa Karjalaan, maxoit he Karjalaan haudattuiin kuolleittensa edestä Emäkirkkoon määrätyn rahan, joka ruumilta aina kaksi kymmentä ajastakaa, juuri sienen asti, kuin se isoi Wenäjän walta wuonna 1713 alkoi, nijn kuin Emäkirkon lasku kirjat sen osottavat. Tällä isoilla Wenäjän wallan ajalla, joka ulottui kahdeksan ajastaikaa, olit, nijn kuin kaikki muut asiat, nijn myös kirkkoin toimet ja peräänkatzo­ miset, sekaseuraisesa tilasa. Tällä ajalla alkoi Karjalan kulma wäärin käyt­ tämään heijän hautaus wapauttansa Karjalaan, nijn ettei he, ennen maini­ tun Kuninkallisen Asetuxen jälken, enä maxanet sitä Emä kirkolle säät­ tyä multa rahaa, jota itzevaltaista wäärin käyttämistä ei he wieläkän tahdo hyljätä, eikä kuninikalliista Asetusta totella. Mutta sitte kuin yxi mielivaltaisus on saanut juurtua, nijn synnättä se kohta usiiampia mielivaltoja, joitten ulosjuurittamisen mielivaltaiset heijän ymmärtämättömydesänsä huutavat wäärydexi; sillä hyvän järjestyxen he pitävät muukalaisena asiana ja tapana, Koska nyt Karjalain korpikunta sen isoin Wenäjän wallan alla olit tottunet wäärin käyttämään vapaut­ tansa haiutamisesa Karjalaan, sijnä, ettei he sitä Emäkirkkohon määrät­ tyä multarahaa Karjalaan haudattuiin kuolleittensa edestä huolineet maxaa, unhohtiain sen ennen mainitun Kuniinkallisen Asetuxen, wuonna kuin kir­ joitettin 1690, nijn rupeisit he yxikertaisesa ajattelemattomudesansa, waikka ei heijän Saarnahuonensa ollut kirkoksi wihitty, omistelemaan sille, lailli­ sesti wihityn kirkon etuisutta ja oiikeuxia: kaikkein muitten kirkon etusut­ ten omistelemisen seasa, tahdoit he olla waltiat Pitäjän yhteisten Pappein ylitze, ja tahdoit että heijän Saarnahuonesansa piti kirkon menoja pidettämän, jos ei aina joka Pyhä kuitenkin joka toinen Pyhä, ei ajatellen sitä, että heijän kulmansa teke tuskin kahdenkymmenen osan Pappein ottoa ja ylös pidantota, jonka tähden ei Papit saa yhden kulman kanssa alinomaa aska- roitetut olla. Ja koska ei opettajat kerinnet heijän pyyntöänsä noudattamaan; sillä heijän piti myös nijtä muita Pitäjän osia ja kulmia oppiman, jotka heille pää ylöspidannon annoit ja tarvitzit opetusta nijn hyvin kuin Karjalaiset­ kin; nijn panit Karjalan kulman asuvaiset keviä mielisiä kannekirjoja Con- sistoriumijn Pappein ylitze, yhden sienen aikaan täsä Pitäjäsä asunen sem- moisisa kanteisa kuuluisasti harjatunen miehen Johan Pryssin kirjoituxen kautta; jotka kannekirjat, että ne olit ylönkatzella sulmivaiset opettaita wastan, tulit Pappein kautta wedetyxi maankäräjän tutkinnon ale; josa ne löyttin mitättömäxi ja raukeisit turhaan ja kanteliat tulit nuhten ale, olisit myös tullet tuntuvaiseen sakkoon, jos ei he olisi saanet lykätä syytä kirjoit- tajansp. päälle, jonka kirjoittajan kanssa ei Papit tahtonet laviammalla kärä- jän käymisellä itziänsä tahmia. Tästä heijän nurjudensa julki tulemisesta yllyit Karjalan kulman asuja- met pyytämään heillensä eri Pappia. Tämän asian perustusta, ja kuinka ulottuvaisen oton ja ylöspidannon he eripapillensa olisit tainnet anta, kuulustelemaan lähetti Korkiasti Kunnioin tettava Consistoriumi Ulkopitäjän KirkkoHerran Herr Laihianderin Säky­ lästä. Sijnä äsköin mainitusa Herr Kirkko Herralta Laihianderilta pide- tysä kirkonkokouxen kuulustemisesa, saatin selkiiästi tietä ja nähdä, että heijän luvattu ottonsa Eri Papin ylöspitämisexi oli nijn kehno ja peräti wähä, ettei Esimiehet tainnet sillä uutta Papin tilaa säätä; sillä Esimiehet ymmär- Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 249 sit että Papin olis sillä saalilla pitänyt kärsimän nälkää ja käydä hakemasa almua Sanankuuilioittensa tykönä, ja tullut ylönkatzotuxi. Ja nijn jäi tämän korpikunnain opettaminen, nijn nyt kuin ennenkin, yhteisten Seurakunnan opettajain mahdollisimman murhen pidon ala. Näistä kaikista ovat tarkan hakemisen kautta löytyt kirjalliset tiedot käsillä. Tämän jälkeen oli Karjalan kulma näisä asioisa jotakin nijn kuin wai­ kuurosa yli kolmen kymmenen ajastajan paikan; jolla wälillä Papit, nijn kuin muitakin kulmakuntia, nijn myös molempia korpikuntia mahdollisuden perästä opetit, sekä Christillisyden tiedosa, että myös Jumalsten avuin har­ joituxesa; mutta ettei Papit kerinnet molemmisa näitten korpikuntain puolisa nijn usein pitämään Jumalan palvelusta kuin olis tarvittu, ja opettajat ha­ vaitzit, että korpikunman asuvaiset kävit harvoin isoisa kirkosa, pitkän mat­ kan tähden, yxi osa ei enä woinutkan, ja Papit sait harvoin heitä puhutella, neuvoa ja ojenta; nijn ymmärrettin, että melkiä osa korven asujamista py­ syit heikomadsesa ja kehnosa Christillisyden tiedosa, monikahtain tykönä löyttin myös tavat oin ja wiallinen elämäkerta. Tämän ylitze oli opetuswirka murheisansa, ja ajatteli keskustellen, kuin­ ka koko Mynämäen korpikunnan asuvaiset taittaisin saatetta parhaimmin autuudestansa waaria pitämään: ja löyttiin kohtullisexi, soveliaxi ja parhaxi neuvoxi, että koko korpikunnalle yhteinen Jumalan palvelus ruvetaisin toi­ mittamaan, molempain korvenkullmaiin keskivälikylisä pidettäväxi, johon molempain kulmain asujat, ilman erinomaista työläisyttä taitavat kokoon tulla usiammasti kuulemaan ja oppimaan Jumalan Sanaa: josa myös opet­ tailla on parempi heitä yhdesä kuulustella, nijn myös yxikertaisten ja selkiäin kysymysten ja wastausten kautta saatta parempaan waloon ja aja­ tuxeen, semmenkiin mitä nuorukaisijn ja kasvaisijn tule, jotka wielä her­ kemmät ja taipunemmat ovat autuuden Sanan waikutuxijn. Mutta ettei Karjalaiset tahtonet mieluisesti suostua tähän toimituxeen, tuli opetus wirka waadituxi pyytämään korkiasti kunnioitettavalta Herralta Piispalta ja Con­ sistoriumilta Esivallallista kirkon kokousta; joka myös tapahtui s. 25 p. Tam­ mikuusa w. 1767. Ja oli täsä Esivallallisesa kirkonkokouxesa korkiasti wapa­ sukuisen Herran MaanHerrain puolesta täysiwaltiaisnai, wapasukuinen öf­ wersti Luutnanti ja Riddaritten Frid. von Wallvijk, ja korkiasti kunnioi­ tettavan Consistoriumin puolesta Laitilan Provasti Her Nils Hedeen. Täsä kirkon kokouxesa löyttin, että enin osa korpikunnasta tahtoi yh­ teistä Jumalan palvelusta pidettäväxi keskipaikoilla, waikka Karjalaiset sitä nurexuit; ja lupaisit otta eripapin, jonka Provasti lupais heille toimitta, jos he tahtovat ulottuvaisen sisälle tulon eli ylöspidannon anta. Jonka tähden s. 8 p. seuravaisesa helmekuusa pidettin Karjalasa kokous, ja tah- dottin tietä, kuinka paljo he eripapillensa tahdoisit anta? Mutta Karjalan kulma wastais nyt, ettei he tahdo, eikä taida enämpätä antaa, kuin ennen­ kän, waan tahtovat, että Apulainen pitä korvenkulmalla asuman. Tämän jälkeen, nijn korkiastikunnioitettavan Herran Piispan ja Consis­ toriumin päätös tuli ulos s. 13 p. Huhtik. w. 1768, Että yhteinen molempain korvenkulmain Jumalan palvelus pitä tästälähin joka toinen eli kolmas Sun­ nuntai pidettämän korpikunnain keskiväli kylisä. Mutta ei ottanut Suojoen kylä tätä yhteistä Jumalan palveluxen pitämistä wastan; sentähden pidettin se parin ajastajan paikka Karpisten kyläsä. Mutta Karjalaiset rupeisit taas nurisemaan, ja sanoit, nijn kuin tosikin oli, että aisuinhuonet ovat nijn wähäiset, ettei kaikki kirkko wäki mahdu nijhin, waan täyty ovein edesä ja akkunain alla Jumalan palveluxen aikana, suuren osan puolesta, oleskella, joisa ilma ja muut kolinat häiritzevät Ju­ malan Sanan selkiän kuulemisen: Karpisten kylä, josa waan on 2 taloja, rupeis myös suuttumaan3 nijn usein puhdistamaan huoneitansa. 250 Pertti Virtaranta

Tain syyn tähden pidettiin silloin ja tällöin ystävällinen neuvottelemi­ nen, jos jonkun kaltainen Saarnahuone taittaisin toimitetta näitten kyläin mäelle tätä yhteistä Jumalan palvelusta pidettä. Täsä neuvottelemisesa wastais Suojoen kyläkunta ja Karpinen, ettei heijän lähitiluxillansa ollut semmoista joutilasta paikkaa, jonka he olisit tainnet senkaltaisen Jumalan huomen kodiximexi jättää: Rakenta sitä taas kauvas kylästä, olas ollut Papille sopima-toin ja tyläs, nijn ettei hän, pitkän matkan kuljettuansa ja tultuansa sen kaukana kylästä olevan Saarnahuoneen tykö, olisi saanut tilaa, talvella lämmitelläxensä, ja suvella puhdista vaatteitansa sijtä, kehnolla tiellä tarttu­ nesta savesta, eli metzän ryvetyxestä: mulla kirkkowäellä olis ollut yhden­ kaltainen kurjus, semmenkin lapsilla ja ikään tulleilla wanhoilla, Wihdoin sait Wehmalaisten Kullman miehet erinomaisen halun ja wai­ kutuxen saattaxensa ja toimittaxensa tätä usiasti mainittua suuresti tar­ pellista ja hyödyllistä Kirkkohuonetta, soveliaan tilaan; ja ettei muisa wälikylisä sienen soveliasta paikka tavoitettu, nijn seisahdettiin, neuvoitellen Provastin kanssa, siehen päätöxeen, että se Wehmalaisten kylä pohjan puo­ leiselle Nummelle, joka Huhtamäexi kutzutan, istutta taitan: sillä tämä paikka on iloinen ja kaunis kirkon paikka ja kodixin, ei läsnä, ei myös kaukana kylästä; ja mahdollisuden jälkeen liki keskivälisä korpikuntaa, sitte kuin ei ne muut kylät tainnet tilaa anta. Tämän ylistettävän aikoimisen ylitze oli Provasti suuresti iloinen koko korpikunnan sekä nyt eläväisten, että tästä lähin tulevaisten asujanten hyö­ dytyxen ja autuuden murhen pidon tähden: Provasti kiitti myös heijän mie­ luisuttansa, toivottaden heille siunausta Jumalalta, joka heitä oli senkal­ taiseen Jumaliseen aikoimisehen kehoittanut ja mielen antanut. Kohta äsköin mainitun toimipäätöxen perästä, laitti Provasti tähän aivoit­ tuun rakennuxeen korkiasti kuninioitettavan Consistoriumin, Lupakirjan s. 1 p. malisk. 1769. Nijn pian sijs kuin lupakirja tänne tuli, rupeis Wehmalaisten puoleinen korpikunta kuljettamaan tarpeilisia hirsiä ja aineita tälle Huhtamäelle, ra­ kensit kirkohuonen ja toimitit sen kaltaiseen tilahan, että sinä suvena taittin sijnä ilolla yhteistä korpikunnan kirkon palvelusta pidettä.

5 Leikkaus Bethelin kirkon eli Wehmaiaisten kappelin wihkimisestä kuninkallisen Majestetin armollisimman suostumisen, Luvan ja Käskyn woimasta. Koska nyt, edellä mainitulla muodolla, Wehmalaisten kylän Huhtamäelle, ei kauvas kylästä Pohjaa päin, oli yxi julkinen ja kirkoxi juuri sovelias Saarnahuone rakettu, ennen nimitetyn kulmakunnan ylistettävällä toimella ja omalla kulutuxella, ja täsä soveliasa Saarnahuonesa, korpikunnan yhteistä Jumalan palvelusta, ei nijn kuin wihitysä kirkosa, waan nijn kuin Saarna­ huonesa sallitan, oli jo kahden ajastajan paikka, toimitettu, rupeisit tämän kulmakunnan asuvaiset kaipamaan sen kaltaisia kirkko seremonioita ja kirkon menoin muotoa, kuin wihitylsä kirkoisa harjoitetan, nijn kuin mes­ suamista ja HERran Ehtollisen jakamista messuvaatteisijn puetetulta Papilta; nijn myös ruumisten hautamista tähän soveliahan kodiximeen; jonka muo­ toiset toimituxet ei ollet luvalliset nijn kauvan, kuin sekä huone, että hautaus maa olit ilman laillista wihkimystä: jonka tähden ymmärsit he sen parhaxi neuvoxi, että he ystävällisesä nöyrydesä juttelit kaipauxensa Provastille, ja pyysit ahkerasti ja wielä rukouskirjan kauttakin, että Provasti, joka oli heille heijän halullisen anomisensa päälle, toimittanut Esimiesten Consistoriumista suostumisen ja luvan saadaxensa rakenta tätä Saarnahuonetta, olis wielä nijn rakas ja halullinen, ja toimitais myös tälle Saarnahuonelle Esiwallallisen wihkimisen, että tämä tulis säädyllisexi kappeliikirkoxi; ja että täsä nijnkuin muisakiin wihityisä kirkoisa, suotuisia kirkonmenoja pidettä; ja myös ruumita Christillisesti wihittyyn multahan, ja tämän onnellisesti osatun, mainitun Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 251

wihkimys siunauxen kautta, pyhitetyn kodiximen povehen ja otollisehen lepo kammio hon laskea. Tämän anotun asian löysi sijs Provasti, ei ainoastansa kohtullisexi, mutta myös hyödyllisexi ja suuresti tarpellisexi koko korpiikunnalle sekä yhteisesti kaikille molempain korpikunnan asuvaisille, että erinomattain wanhoille, jotka Jumalan Sanaa kuulla halajavat, nijn myös nuoremille lapsille, joita jo kohta lapsudesta tarvitan totutetta Jumalan Sanaa kuulemaan ja rakastamaan, he kohta lapsudesta oppisit mailman säädyttömästä rakkaudesta omasta wijsaudesta ja mielivallasta itziänsä erinänsä pitämään ja siviää ja kunnial­ lista seuraa noudattamaan harjoitetuxi tulisit. Se olis myös köyhemmille huokiampi, koska he wähemmällä kulutuxella saisit kuolleitansa lähimmäi­ seen säädyllisesti wihittyyn multaan haudata, ja kirkkoon tullesansa myös sijtä kuolevaisuttansa ajatella. Jonka tähden Provasti kohta wuonna 1771 keväillä tämän tarpellisuden korkiasti kunnioitettavalle Consistoriumille kirjoituxen kautta tietä antoi, nöyrällä anomisella että Herra Pispa ja Konsistoriumi alimmaisella kirjoitu­ xella tämän asian hänen kuninkallisen Majestetinsä lempiäisinipäin silmäin eteen ja armollisimman koetuxen ala. lähetäis. Jota pyytämistä Konsistoriumi ei wijvytellyt toimituxeen saatta, waan antoi tämän asian alammaisem kirjoituxen kautta s. 8 p. seuravaisesa Touko­ kuusa, kuninkallisen Majestetin Armollisimman ja lempiäisimmän korkian suosion haltuun. Hänen kuninkallinen Majestetinsä katzoi tämän asian puoleen kuninkal­ lisella Lemmellä ja piti sen alammaisudesa tehdyn anomisen hyvänä ja Christillisyden edes auttamisexi tarpellisna. Jonka päälle hänen kuninkallinen Majestetinsä s. 28 p. Elokuusa mainit­ tuna w. 1771 antoi Armosa Herralle Pispalle ja Consistoriumille kuninkallisen wastauxen, Suostumisen ja Luvan, nijn myös Asettamisen, että se Wehma­ laisten kyläsä yhteisexi Mynämäen korpiikuninan kirkon menoin pitämisexi rakettu Saarnahuone pitä säädyllisexi kappelixi wihittämän, ja myös sen ympärillä olevan piiritetyn kodiximen multa, ruumisten hautamisexi wihki­ misellä pyhitettämän ja ulkona piirityxestä olevasta mullasta senkaltaiseen pyhään toimituxeen eroitettaman. Mutta hautamista kirkkoon ja kirkon Porstuoihin ei ole hänen kuninkallinen Majestetinsä myöden antanut. Tämän Armollisen kuninkallisen käskyn ja Asettamisen saatuansa, nijn Herra Pispa ja henkellinen Consistoriumi teki sen Seurakunnan Provastille ja Papeille kohta s. 1. p. Syyskuusa, aina sinä yhtenä wuonna 1771 kirjoituxen kautta tiettäväxi: asetti myös henkellinen Consistoriumi Provastin täysi waltiaxi Pispan siasa ja puolesta tätä armoisa suostuttua wihkimistä, kunin­ kallisen Kirkko Lain 27 Luvun jälkeen toimittaman; johon Provastin piti myös muutamia muita Pappismiehiä kansoillisexensa ottaman. Tämän kappelin wihkimisen muoto ja juhlallisus. Ensisti annettin julkisen kuutuxen kautta tietä kaikisa Mynäen kirkoisa ennen Mikelin päivää w. 1771, että Wehmalaisten kyläsä rakettu Jumalan paivelushuonen wihkiminen laillisexi kappelixi, oli tapahtuva, Jumalan Suo­ masta, sinä 6 na päivänä seuravaisesa Lokak'uusa, joka oli se 19! nes Sunnuntai Pyhäin Kolminaisuden Sunnuntain jälkeen. Mainitun kirkowihkimys JuhlaAamulla tulit wihmisen toimittajat ylös tähän kirkohuoneseen, nimittäin Pispan puolesta Kihlakunnan Provasti, tämän Pitäjän kirkoherra Magister Andr. Lizelius, vice Pastor ja Kappalainen Mietoisisa Magister Petter Sonck, Kirko Herran wiran Edesseisoja Nousiaisisa Mag. Andr. Achrenius Mynämäen Emäkirkon Kappalainen Herr Mich. Lun­ delin ja Mynämäen Pitäjän Apulainen Herr Andr. Forselius. Jotka kohta samoisit Sakaristiä warten walmistetuun pohjanpuolella ole­ vaan kammiohon, ja siellä puetettin jokainen messu waatteisiin ja Papilliseen kaunistuxeen. 252 Pertti Virtaranta

Tällä wälillä kokoontui Seurakunta suuresa paljoudesa sekä omasta että muista täsä ympäristöllä olevista Pitäistä, niijn herraswäestä kuin yhteisestä kansastakin tätä pyhää toimitusta juhlallisesti wiettämään. Sitte kuin Seurakunta oli tullut sisälle nijn paljon kuin mahtui, aljettin wirsi Suomalaisesta Wirsi kirjasta N:o74. Ain weisatkam HERral1', meidän Tämän wirren weisun alla läxit Papit kaunistuxesamsa ulos Pyhästä kam­ miosta eli Sakarististä ja menit kaxittain Provastin edellä Kuoriin, johon tultuansa, Provasti astui kohta ylös Altari pöydän eteen, mutta ne toiset Papit seisahdit Altairin wiereen kaxi kummallekkin puolelle. Koska wirsi, Ain weisatkam H E R r a 11' oli loppunut, käänsi Provisti hänensä Seurakunnan puolehen ja siunauxen perästä huusi nämät Sanat: Pyhä, Pyhä, Pyhä HERra Zebaoth: täynnä ovat Taivat ja maa sinun kunniatas: täytä myös nyt Sinun Pyhällä kunniallas ja Herraudellas tämä Sinun huo­ nes, ja kaikkein Christin uskovaisten sydämmet, Sinun Pyhän Nimes tähden. Sitte annettin tietä wihkimisen toimitus ja luettin ylös lupa kirjoituxet tämän Jumalan huonen wihklmiseen, ja Provasti piti seurawaisen wihkimys­ puhen: Rakastetut HERrasa ja JESuxen CHRistuxen kallilla werellä kallisti ostetut Sielut: Kuulkamme waarin ottamisella ja halullisilla sydämmen taipumisella näitä HERran sen Suuren Jumalan Sanoja, jotka me luemme 2 Mos. kirj. 20 luvusa, versysä 24. näin: Mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tygös ja siunan sinua. Tätä Pyhän Raamatun paikkaa oikein ymmärtäxemme, tahdomma me (1) otta waarin tämän Historiallisesta sisällä pidosta. Sitte kuin HERra Sinain wuorella kokouxen päivänä tulen keskeltä oli, kuultavalla äänellä Israelin kansalle, itze kuuluttanut hänen lakinsa, ne kymmenen käskyä, nijn kaikki kansa liikutettu pitkäisen jylinästä, tulen leimauxesta, Basunan äänestä ja wuoren suitzumisesta, pakeni taamma ja pyysit Mosesta Wälimiehexensä, sanoden: puhu sinä meidän kans­ samme ja älkän Jumala meidän kanssamme puhuko et- tem me kuolisi.' Jonka pyytämisen päälle Moses heitä lohdutta, ja meni siitte sen pimeyden tygö, josa Jumala asui. Sen jälkeen sai Moses käskyn HERralta muistutta kansalle, kuinka he olit nähnet Jumalan puhu­ nen Taivasta heijän kanssansa, ja waroittaa, ettei he itzellensä yhtän epäju­ mata tekisi, waan Moses sai käskyn tehdä Altarin maasta, tehdäxensä kaikellaista uhria Jumalalle sen päällä. Tämän Altarin nijn Jumala nyt pyhitti ja heille Jumalan palveluxen toi­ mittamiseen wihkei, näillä sanoilla: Mihinkä paikkaan ikänänsä Minä säädän minun Nimeni muiston, sinne Minä tulen sinun tygös ja siunan sinua. Nijn me tahdomma sijs (2) lyhykäisesti katzella näitten Jumalan Sanain ymmärrystä ja tarkoitusta. Yhteisesti nijn puhu Jumala täsä Hänen Nimensä muistosta ja paikan säätämisestä Hänen Nimensä muistohon, lupaa myös siinä paikasa palvelioi- tansa lähestyä ja siunata heitä. Jumalan Nimen kanssa täsä, nijnkuin muallakin ymmärretän sekä Ju­ mala itze Hänen Jumalallisten omaisuttensa kanssa, että myös Jumalan Sana ja sjinä ilmoitettu Jumalan tahto meijän autuudestamme ja autuaxi tulemisen muodosta. Jumalan Nimen muiston säätämisen kanssa ymmärretän se armollinen, tarpellinen ja werratoin Jumalan Asetus, kuin on Jumalan Sanain julistus ja Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 253

saarnaminen, nijn myös opetus meidän autuudestamme ja autuuden järjesty­ xestä, ja Jumalan vilpittömästä palveluxesta. Paikan kanssa annetan tietä ne yhteiset kokous paikat, jotka Jumala on eroitta ja pyhittä antanut Jumalan palveluksen yhteiseen toimittamiseen: jonka kaltainen myös tämä Altari maasta eli multa Altari oli, jonka Jumala Sinain wuoren paltalla korvesa käski raketta ja nyt itze wihkei, ja teki sen multa Altarin halvan muodon kunnioitettavaxi. Sen kautta, että Jumala lupaa lähestyä Hänen Nimensä muiston paik­ kaa ja Pintaa siunauxensa, ymmärretän Jumalan Sanan elävä voima, joka Sanaan istutettu on, ja Pyhän Henken waikutus; sillä Pyhä Henki, joka Sanan kanssa aina yhdistetty on, Uikutta Sanan kautta sieluja ja walmista halulliseen Jumalan palveluxeen ja siunausta wastaan ottamaan. Tästä Pyhän Raamatun paikasta wuota meille se opetus, että meijän tule pitä ne paikat pyhänä, korkiasa arvosa ja kunniasa, joihin Jumala on säätä­ nyt Hänen Nimensä muiston, ja että me pidämme Jumalan palveluxen nijsä paikoisa suurella halulla ja sydämmen hartaudella, ja annamme Jumalan Pyhän Sanan johdatta meitä ja waikutta meisä yxivakaisen etzimisen sen perään, että Jumala tulis meidän tykömme, että me häneltä sekä ajallisesti että ijankaikkisesti siunatuksi tulisimme. Mutta sitä wastan wuota tästä Pyhän Raamatun paikasta myös se wilpitöin ja ankara muistutus, että kaikki kuin jotakin Jumalalta Hänen Nimensä kunniaxi säättyä paikkaa halpana pitävät, ylönkatzovat ja parjavat ja sen holhousta ja oppimista kyylyvät, eli myös vastaan seisomisella estettä ja hävittä eli myös häiritsemisellä ja sekä- seuraisuden kehoituxella halvaxi tehdä kokevat; ne kaikki estävät Jumalan armotulemisen heijän tykönsä, ja Jumalan Siunauxen heijän tyköänsä kar­ kottiavat pojes, ja sitä wastaan kirouxen päällensä tuottavat ja syvältä sienen itzensä wajottavat: jonka kaltaisen nurjan käytöxen ylitze Jumala walltta Prophetan Hosean 7: luvusi, versysä 13. näin: Woi heitä, että he minusta luopunet ovat! nijn myös mainitun Prophetan 9. luvusa v. 12. Woi myös heitä, koska Minä heistä luovun! Ja itze Wapahtaja Psal: 109: v. 17. Ja hän tahdoi kirousta, sen myös pitä hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitä myös hänestä kauvas erkaneman. Sen jälkeen luit ne muut, tähän kirkon wihkimiseen kansoillisixi kutzu- tut Papit Bibliasta, kukin yhden tähän kirkon wihkimiseen sovitetun Py­ hän Raamatun paikan. Sitte sovitti Provasti wihkimys puhensa erinomattain tämän Pyhän Ra- kennuxen päälle, sanoden: Mitä nyt tule, Rackat ystävät, tähän Jumalan Edeskatzomisesta valmis­ tettuun Jumalan huonesehen, jonka wihkimistä toimittamaan,- ja sen pijri- tettyä kodixinta, yhteisestä manteresta, Jumalan palveluxen paikaxi pyhijn toimituxijn ja ruumisten Christilliseen hautamiseen, pyhittämisellä eroitta- maan, me nyt HERran Nimeen, korkian Esiwallain armollisen lupakirjan woimasta ja asianomaisten korkiasti kunnioitettavain Esimiesten Pispan ja Consistoriumin käskystä olemma tähän ylös tullet: nijn sopii äsköin luettu Pyhän Raamatun Paikka,, joka meidän Textimme on, aivan hyvin myös tä­ hän kirkon paikkaan: Mihinkä paikkaan ikänä n sä Minä säädän Minun Ni­ meni muiston; sinne Minä tulen sinun tygös, ja siunaan sinua. Tainkaitaisesta Jumalan säätämisestä wakuutta meitä ensisti se, että, waikka tämän HERran Huonen rakennuxen hankitzeminen ja aikomus on, monen kaltaisten nurjain estetten kautta, kauvan alkaa tullut wijvytetyxi, nijn ei ole kuitenkan Kaikkiwallan katzomus saltinut-sitä kokonansa estettä ja tyhjäxi tehdä: Sitte toisexi, nijn on usiampi paikka tämän Pyhän Rakennuxen kodiximexi ollut ehdolla; mutta Ylimmäisen katzomus ei ole 254 Pertti Virtaranta muita Paikkoja, waan tämän walinnut ja määrännyt, säätääxensä tähän hänen Nimensä muiston; sillä nijn pian kuin tämä paikka tuli ehdolle, nijn taipui estämätöin yhteinen suostumus tähän, nijn mieluisesti, että tämä Pyhä Ra­ kennus ilman wähintäkän estettä ja ilman yhdenkän tapaturmaista wahin­ koitzemusta tuli Laillisesti toimeen saatetuxi, ja Jumalalta, hänen palve­ liansa Esiwallan kautta, säätyxi Jumalan nimen muistopaikaxi. Jonka täh­ den me mahdamme halullisesti, sydämmellisellä Sen Suuren Taivan Jumalan kunnioittamisella, sanoa: Pyhä, Pyhä, Pyhä HERra Zebaoth, täynnä owat Taivat ja Maa Sinun kunniatas: täytä myös nyt Sinun Pyhällä kunnia11as tämä Sinun huones, ja kaikkein Christin uskovaisten sydämmet, Sinun Pyhän Nimes tähden. Ja tälle kirkolle annettin se nimi Bethel, se on Jumalan Huone. Tämän jälkeen pidettin sovelias rukous Jumalan tygö Armosta ja avusta, että Jumalan Pyhä Sana ja Evangeliumi tulis täsä punta ti, ja ilman exy­ tystä opetetuxi ja Saarnatuxi ja Sacramentit heidän oikiasa nautitzemise­ sansa pidetyxi: Sen perästä luettiin Isämeidän ja Provasti toivotti Siunausta koko Seurakunnalle yhteisesti, ja erinomattain nijlle, jotka tämän kirkkohuonen kulutuxellansa rakentanet ovat. Jonka jälkeen weisattin: O! Jumal sinua k i i t ä m. Sitte meni Provasti ja ne muut tähän kirkon wihkimiseen kutzutut Pa­ pit Seurakunnan wanhinten kanssa kirkkoAitaan, ja siunauxella pyhitti ja eroitti sen kirkon ympärillä pijritetyn manteren ja mullan Christilliseen kuolleiten ruumisten hautamiseen ja rauhoitetuxi Lepokammioxi. Wimmeisexi, taas kirkkoon sisälle tultua piti Provasti yxivakaisen waroituxen kansalle, että he tämän Tempelin, nijn kuin HERralle pyhitetyn asuinsian, pitävät kunniasa ja arvosa, uskollisesti täsä rukoilevat, kijttävät ja ylistävät Jumalata, mielellänsä kuulevat Jumalan Pyhää Sanaa, ja kätke­ vät wilpittömään sydämmeen sen jälkeen ojentaxensa elämätänsä, nijn myös nijtä Pyhiä Sakramenttiä oikein nautitzevat. Tämän jälkeen pidettiin Jumalan palvelus: kaksi Pappia puetetut messu­ waatteisijn olit messusa ja vice Pastori Magister Petter Sonck p"ti Evan­ geliumin Saarnan. Tämä kirkko = vihmisen Juhlalliisen wiettamisen alla, koko is se kan­ san paljous, joka sekä omasta, että uiko Pitäistä oli täsä saapuilla, yhden kollehtin tämän kirkon avuxi, joka luettua löyttin tekevän seitsemän kym­ menen talarin paikoilla kupari rahaa. Koska nyt näin koko tämä Pyhä ja suuresti hyödyllinen toimitus HERran Nimeen, oli päätetty, nijn Papit, jotka wihkimisen toimitit, ynnä Säätywäen ja Seurakunnan wanhinten kanssa, menit Wehmalaisten kylään, josa offi­ serin Boställisä Perhen taloisa, Seurakunnan wanhimmat olit walmistanet kunniallisen wierasPidon, nijn että kaikki tulit ravituxi kohtullisesti rualla, juomalla ja Magister Sonkilta lahjoitetulla Saxan vijnalla. ja niin wietit sen Ehton suotusilla kanssapuheilla. Wihdoin otit ystävällisen eron toinen toi­ sestansa, ja meni kukin majoillensa. Yxi asia wielä on, jota ei taita jätettä mainitzemata, nimittäin: Monikahdat sanoit wilpistelemätä, että he kirkon wihkimisen alla tunsit, nijnkuin kirkon mantere olis heijän aliansa lijkkunut ja itziänsä häälyttänyt. Tämä heijän juttelemisensa taitan nijn ymmärrettä, että he itze tulit, kirkon wihkimyspuhen alla, Jumalan Sanan woimalta sisällisesti lijkute­ tuxi, semmenkin koska he kuulit wihkimys Textin Historiasta, kuinka HERra Jumala Sinain wuorella, kokouxen päivänä, tulen keskeltä, oli, kuultavalla äänellä, Israelin kansalle, itze kuuluttanut hänen lakinsa ne kymmenen käskyä, nijn että kaikki kansa lijkutettin Pitkäisen jylinästä, tulen lei­ muxesta, Basunan äänestä ja wuoren sutzumisesta. Nijn myös wihkimys Textin Sanat, joilla Jumala sanoi Mosexelle; Mihinkä paikkaan Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 255

ikänänsä Minä säädän Minun Nimeni muiston, Sinne Minä tulen sinun tygös ja siunan sinua. Koska he, sanon minä, näitten puhetten ja asiain tarkasta kuulemista ja ajattelemisesta, tulit sekä sisällisesti, että myös ulkonaisesti koko ruumi­ sansa lijkutetuksi, nijn näkyi se heille heijän erinomaisen lijkutuxensa tilan alla, kuin koko kirko ja sen mantere olisit häälynyt ja lijkkunut. Että täsä kirkon wihkimisen tilasa tapahtui, monikahtain tykönä erino­ mainen lijkutus, todisti myös yxi täsä kirkon wihkimisesä askaroitettu Pappismies, että hän tämän wihkimys toimituxen alla tuli suuresti ja erino­ maisella tavalla lijkutetuxi, ei ainoasti sisällisesti, mutta myös koko ruuminsa puolesta oli nijnkuin waipumallainsa. Koska nyt kaikki edelläkäsin juteltut toimituxet olit tapahtunet, rakensi tämä Wehmalaisten kulmakunta Etelän puolelle kirkkoa, juuri kirkko kodi­ ximen aitaan, yhden jotakin avaran kammion kellokastarin jalaxi ja läpi­ käytäväxi, jonka alusta täytettin mullalla ja sanalla ja sitte Provastilta, edellä mainitun käskyn ja waltakirjan woimasta, Jumalan Salalla ja wei- sulla pyhitettin ja ulkopuolisesta mullasta, ruumisten hautamisexi, eroitettin.

6 Leikkaus

Papin Huonetten ja asumasian toimittamisesta Wehmalaisten kylän kirk­ komäelle. W. 1692. s. 11 p. Syyskuusa, pidettiin Pispan käräjä Mynämäesä: Tämän Piispan käräjän protocolli eli muisto kirja sijnä 35. §. anta sen tiedon, että Mynämäen korpikunnan asuvaiset walitit sen ylitze, että heillä on pitkä matka Papin tykö, sijnä toivosa, että he saisit yhden Pitäjän Papeista asu­ maan likemmäxi korpikuntaa. Silloin antoi Henkellinen herra Pispa korpikunnan asuwaisille sen was­ tauxen, että, jos korpikunnan asuvaiset toimittavat lähemmä korpikuntaa Papille tarpelliset huonot ja sovelian asuin sian, nijn sijrtä Pitäjän Apulainen sinne lähemmäxi heitä asumaan, ja tule wuorottaisin ja koska tarvitan Emä­ kirkolle. Waikka sijs tämän Pitäjän korpikunnalla oli kyllä wapaus ja lupa saada Papin likemmäxi heitänsä asumaan, jos he olisit ollet mieluiset toimittamaan Papille asunto paikan ja sovellat huonet, jätit he kuitenkin tämän heille henkelliseen hyödytyxeen sanken tarpellisen asian liki yhdexän kymmentä ajastaikaa toimittamata; waan minkätähden se on kyllä ymmärrettävä asia, mutta jätetän tällä erällä mainitsemata. Koska he sijs nijn kauvan aikaa olit henkellisesä suruttomudesa ja huoli­ mattomudesa nijnkuin mieltätaiten kuluttanet ja annoit pitkän kirkkomatkan warjon alla haukutella heitänsä enimmän osan Pyhäpäiviä kirkkoon mene­ mätä kotona wiettämään, että he sitä wilpamait olisit ollet mailman menosa pyrkimään, joka heille rakkampi ollen, kuin halu Jumalan Sanan kuulemisen ja oppimisen perään: nijn wihdoin yxi suuri osa tämän korpikunnan asu­ vaisista antoi Jumalan ennättäväisen armon herätyxelle siaa, että he rupei­ sit näkemään entistä Sielunsa kurjaa tilaa, Jumalan Sanan kuulemisen puut­ tesa, ja tulit nijn waikutetuxi toimittamaan ja rakentamaan itzellensä sää­ dyllistä kirkkoa likimain keskipaikalle korpikuntaa nijn kuin edelläkäsin täsä kirjasa juteltu on: joka toimitus nijn pikaisesti ja onnellisesti menestyi, ettei kukan sitä edeltä käsin tainnut ajatella eli uskoa. Ja kuin tämän heijän kirkkonsa jo oli walmis ja Laillisesti wihitty, ja se yhteinen Jumalan palvelus, johon koko korpikunta kokontui, tapahtui usiam­ masti täsä hei jän kappelikirkosansa, nijn toivotit he, että se liki 90 ajast­ aikaa sitte tapahtunut lupaus, nimittäin saada Pitäjän apulaisen asumaan lähemmälle korpiikuntaa, tulis uudistetuxi: ja että lupaus oli sillä ehdolla, jos he laittavat sovelian asuin sian Papille, nijn rupeisit he mieluisesti raken- 256 Pertti Virtaranta tamaan Papin huoneita, Wehmalaisten kirkon lähipaikoille, nijn kutzutulle Huhtamäelle. Sitte kuin Provaisti havaitzi heijän hyvän ja ylistettävän aikoiimisensa, nijn Provasti, joka heille kirkonkin toimituxesa oli avullinen, tahtoi aina edespäinkin heijän henkellistä hyödytystänsä edesautta: jonka tähden Provasti s. 5. p. Syyskuusa w. 1780, antoi kirjoituxen kautta korkiasti kunnioiitettavalle Herralle Pispalle ja henkelliselle Consiriumille tiedon, että yxi suuri osa korpikunnasta, ovat jo askaroitut Papin huonetten rakennuxella lähipaikalle Bethelin eli Wehmalaisten kappelia. Sijnä toivosa, että he saisit Papin sinne asumaan; Provasti pyysi myös, että Herra Pispa ja Consistoriumi sen wan­ hudesta päätetyn lupauxen uudistais. Tämän päälle, nijn Herra Pispa ja Consistorium antoi kohta eli s. 25. p. lokakuusa w. 1780, kirjoituxen kautta Provastin tykö sen päätöxen ja käskyn, että nijn kuin Mynämäen korpikuuta, yhteistä Jumalan palvelusta pitää­ xensä, heijän autuudensa edesauttamisexi, on Hänen Kuninkallisen Ma­ jestetinsä armollisesta Lemmestä ja suostumisesta itzellensä toimittanet oman kirkon Wehmalaisisa, Bethelixi, nimitetyn, ovat myös ruvennet, sen Pispan käräjäsä wuonna 1692, s. 11. p. Syyskuusa § 85, saadun luvan ja ehdon, ahke­ roitzemaan rakenta Papille, Wehmialaisten kappelin tykönä tarpelliset ja soveliat huonet ja asuntopaikan, antaden ymmärtä mieluisudensa myös perata jotakin peltoa ja nijttua siiehen, sijnä toivosa ja wakuutuxesa, että he saavat sen onnen ja edun, että Pitäjän Apulainen tulis asumaan heijän tykönsä: Provasti on myös löynnyt ja antanut tietä sen asian olevan sanken tarpei­ lisen ja suuresti hyödyllisen koko korpikunnalle, Papillisisa toimituxisa, että Pappi olis heillä lähempänä nijn on Consistoriumin hyvä suosio ja tahto, että Pitäjän Apulainen tule Wehmalaisten Papin taloihin asumaan, ja jos kappe- likunnan asujat pitävät alati Papin huonetten rakennexen woiimasa, nijn pitä Pitäjän Apulaisen alati siellä asuman, että hän sitä paremmin taitais Papil­ lisisa toimituxisa olla avullinen nijlle Sanan kuulioille, jotka kaukana muista Pitäjäin Papeista asuvat. Tämä oli nyt päätös ja wahvistus Papin asumisesta Wehmalaiisten kap­ pelin tykönä; jos Sanan kuuliat ne mainitut ehdot täyttävät ja Pappeja kun- niasa pitävät. *

W. 1783 s. 10. p. elok. pidettin edellä käynen ulottuwaisen kuulutuxen jälkeen kirkon kokous Vehmalaisten kappelisa Bethelisä ja suostuttin, että

§ 1. Se walmistettu altarin taulu pannan ylös altarin päälle. Akkuna, joka tule sen taka, pannan kijni, ja tehdän vastudesta akkuna kummalekin puolelle taulua. §. 2. Wijn ankuri, neljännes toimitetan tähän Kappelijn hywin raudoitettu. Sen lupais Matts Räsälä maxaa. §. 3. Se arkku kuin Kirckowärti Henrick Pusko toi nähtä, jos otetaisin kirkon arkuxi, löyttin kelpamattomaxi kirkon arkuxi. Ja pitä toimitettaman arkku kaunista ja wahvaa tekoa 6 kortelia pitkä ja kyynärätä lewiä; joka sitten nijn raudotetan, ettei käsi mahdu rantain wälistä sisälle. Hywät Polheimin lukut pitä siehen myös toimitettaman.

§ 4. Kirkon wijna pitä Kirkowärtin toimittaman isosta kirkosta ilman eri palkata. Se turmeltu wijna pitä maxettaman nijltä jotka olit huolimattomat. Antti Lizeliuksen suomenkielisiä kirjoituksia III 257

§. 5. Karpisten miehet, jotka ovat rijdellet, soweit nyt mielesänsä, ja sait luvan käydä Herranehtolisella. §. 6. Wanna Soldati Michel Biörkman, tuli kowasti nuhdelluksi, ettei hän ole mur­ hetta pitänyt poikansa kirjan lukemisesta, ja waroitettin uhka sakon hastolla.

§ 7.

(Pykälä on kirjoitettu ruotsiksi.)

§. 8. Ensimmäinen waimowäen penki jaetan nijn että wahva waihell lauta pannan keskiwälille; ylisellä puolella käy Frouwa wäki, ja alaisesa pääsä, ne emän­ nät kuin siehen owat määrätyt; jota warten tehdän alaisen pään sisälle käymys seinän wieren kuorin siwulle. § 9. Jalka puu, pahan elkisten kurituxexi, pitä kohta toimitettaman.

§. 10. Tämän kappelin kirckowärdi saa tästä lähin palkan kirckon rahasta 32 skil­ lingiä jos hän on toimellinen ja hywä kirkowärdin toimituxisa.

§. n. Pojat pitä joka pyhä istuman kuorisa nähtä kuinka he itzensä käyttävät il­ man tulewat he jalkapuuhun. Papin trengi saa myös sian kuorisa.

§. 12. Soldatit saawat pitä sen ennen määrätyn penkin parwen alla sixi kuin parwi tule tehdyxi; joka luwattin toimitetta. Ut supra And Lizelius

17 Eero Saarenheimo

Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten suhteiden heijastajana.

Satakunta, Porin koulun entinen vaikutuspiiri, on ollut vuo­ sisatojen takaa korkeatasoisen aineellisen viljelyn kantaseutuja, jossa taloudelliseen vaurauteen on liittynyt suhteellisen voima­ kasta kulttuuriharrastusta. Tämä on ilmennyt varsinkin siten, että väestö on kouluttanut lapsiaan innokkaammin kuin monissa muissa seuduissa. Koulutusharrastusta ei ole ilmennyt ainoas­ taan yhteiskunnan parempiosaisten keskuudessa, vaan melkoi­ sessa määrässä myös sosiaalisesti alemmissa piireissä. Näin on ollut laita jo Porin trivaalikoulun vaikutuskautena, sikäli kuin saa luottaa sen rehtorin Juhana Kraftmanin vuonna 1752 anta­ maan lausuntoon: »Ei missään muualla koko Svean valtakun­ nassa talonpoikainen kansa ja kaikenlainen köyhä väki, kuten rakuunat, sotamiehet, torpparit, paimenet, loiset ym., siinä määrin pyri kouluttamaan lapsiaan kuin tällä paikkakunnalla.» Porin koulun viljava vaikutuspiiri on ollut 1600- ja 1700-lu- vuilla kansan keskuudesta kohonneiden pappissukujemme tär­ keimpiä syntymäseutuja,1) ja samat tienoot ovat tarjonneet vielä viime vuosisadalla parhaat mahdollisuudet talonpoikai­ selle koulutusharrastukselle. Porin triviaalikoulun osalta on yksityiskohtaisesti osoitettu,

1) Suolahti, Gunnar: Suomen papisto 1600r ja 1700-luvuilla, Porvoo 1919, ss. 5—52. Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten ... 259 kuinka Satakunnan sosiaaliset ja taloudelliset olot heijastuivat sen piirissä.2) Seuraavassa on tarkoitus aivan suppeasti tarkas­ tella osittain samoja asioita Porin triviaalikoulun perinteiden jatkajan, Porin lyseon, ja vastaavan tyttöoppilaitoksen, Porin tyttökoulun suhteen. Tällöin on pyrkimyksenä antaa vastaus pariin kysymykseen, nimittäin miten yhteiskunnan eri kerrok­ set ovat lähettäneet lapsiaan koulutielle ja mitä näistä lapsista on tullut, kun he ovat koulunsa päättäneet. Koulutusharrastuk­ sen intensiteetin selvittämiseksi olisi taustanomaisesti vertailtava eri piirien sosiaalista ja taloudellista asemaa, mutta sellaiseen ei tässä yhteydessä ole mahdollisuuksia. Koulunkäynnin voima­ peräisyyttä kuvastanevat kuitenkin eräiltä puolilta ne vertailut, jotka lopuksi on tarkoitus tehdä isän ja pojan (tyttären) sosiaa­ lisen aseman välillä muodostaaksemme käsityksen kyseessä ole­ vien oppilaitosten merkityksestä säätykierron edistäjinä.3) Aineisto ja sen ryhmittely. Aineisto, jonka pohjalla seuraa­ vassa tehdään eräitä johtopäätöksiä Porin koulujen oppilas­ aineksen sosiaalisesta alkuperästä ja myöhemmistä vaiheista, on saatu pääasiallisesti Porin tyttökoulun 40-vuotisjuhlaan vuonna 1920 ja Porin lyseon 50-vuotisjuhlaan vuonna 1929 ilmestyneistä julkaisuista, joiden antamia tietoja on jonkin verran voitu täy­ dentää.4) Materiaalin laatu kuitenkin asettaa eräitä rajoituksia, jotka on otettava varteen johtopäätöksiä tehtäessä. Oppilaat ovat itse antaneet matrikkelin toimittamista varten tarpeelliset tiedot, joten ne ovat epätasaisia ja eräissä tapauksissa subjek­ tiivisesti värittyneitä saattaen sisältää jonkin verran kaunistelua

2) Jäntere, Kaarlo: Koulunkäynti sosiaalisena ilmiönä vv. 1722h—1843 silmälläpitäen erityisesti Porin triviaalikoulua, Turku 1927. 3) Metodisessa suhteessa ks. Waris, Heikki: Yliopisto sosiaalisen ko­ hoamisen väylänä. Historiallinen Arkisto XL VII, Helsinki 1940. 4) Porin suomenkielinen yksityistyttökoulu 1880—1920, Pori 1920. Porin lyseo 1879—1929, Pori 1929. Lisäksi on käytetty lähteinä koulujen vuosikerto­ muksia ja niiden yhteydessä ilmestyneitä historiikkeja. 260 Eero Saarenheimo varsinkin myöhempien vaiheiden kuvailussa. Tällainen heik­ kous ei kuitenkaan ole aineistossa läpikäyvänä piirteenä, joten sen pohjalla saatuja tilastollisia lukuja uskaltaa pitää suunnil­ leen todellisia sosiaalisia suhteita kuvastavina. Materiaalin epä­ tasaisuus on kuitenkin pääasiallisesti aiheuttanut sen, ettei jä­ lempänä esitettävissä tilastoissa ole rohjettu käyttää kovin yksi­ tyiskohtaista yhteiskunnallista luokittelua, vaan on täytynyt turvautua vain pääryhmiin. Valitettava on myös toinen aineistossa ilmenevä heikkous: tuntemattomiksi jääneiden suuri lukumäärä. Eräiden ensi­ aineistossa tuntemattomiksi merkittyjen kohdalta tilastoa on voitu täydentää, mutta melkoisen osan suhteen se on edelleen osoittautunut mahdottomaksi. Näin on laita vallankin niissä tapauksissa, jolloin asianomainen on siirtolaisena mennyt valta­ merien taakse. Tällaisten osuus on varsin tuntuva. Niinpä vuosina 1879—98 Porin lyseosta eronneista tai päästötodistuk­ sen saaneista peräti 5,6 % on lähtenyt Amerikkaan onneaan etsimään. Vastaava luku seuraavalta kaksikymmenvuotiskau­ delta on sekin niin suuri kuin 3,6 %. Meren vetovoima, joka Porissa aina on ollut tuntuva, on vienyt eräitä mukaan tunte­ mattomille teille, koskapa siellä täällä näkee asianomaisen myö­ hempiä vaiheita kuvaamassa vain huomautuksen »lähtenyt me­ rille». Kun ottaa huomioon Amerikkaan siirtyneiden suuren osuuden ja sen, että muuten tuntemattomiksi jääneet ovat var­ maankin etupäässä joutuneet elämässään varjon puolelle, voita­ neen tuntemattomienkin kategorian lukuja pitää eräässä mie­ lessä sosiaalisia suhteita kuvastavina. Materiaali on nykyistä ajankohtaa silmällä pitäen hieman vanhentunutta varsinkin tyttökoulun oppilaiden kohdalta, heitä koskevat tiedot kun ovat jo vuodelta 1920. Lyseolaisia koskevat vastaavat tiedot ovat hiukan tuoreempia, vuodelta 1929. Tilas­ tomme yksikkö, entinen oppilas, ei ollut vielä silloin jokaisessa Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten 261 tapauksessa vaiheiltaan täysin »valmis», ei edes vanhimmissa ikäluokissa, vaan tällä on saattanut olla myöhemmin mahdolli­ suuksia sijoittautua korkeammalle portaalle sosiaalisessa astei­ kossa. Tämäkin seikka on osaltaan vaikuttanut siihen, että yh­ teiskunnallinen jaoittelu on täytynyt suorittaa vain muutamaa pääryhmää käyttäen. Tiheä sosiaalinen porrastaminen ei ole ollut mahdollista. Täten ei ole esimerkiksi suoritettu virkamie­ histön suhteen jakoa alempaan ja ylempään virkamieskuntaan, ja samasta syystä on myös täytynyt jättää jakamatta liike- elämän apulaisten suuri ja sosiaalisesti jonkin verran epätasai­ nen ryhmä. Oppilaiden ja heidän isiensä sosiaalista asemaa koskeva ryh­ mittely on suoritettu siten, että ensin on muodostettu viisi pää­ ryhmää ja nämä vuorostaan jaettu alaosastoihin seuraavasti:

A. Julkinen virka tai vapaa ammatti (yliopistosivistys tai vastaava). 1. Papisto ja oppikoulujen opettajakunta. 2. Virkamieskunta. 3. Vapaan ammatin harjoittajat (lääkärit, apteekkarit, taiteilijat, sanomalehtimiehet ym.).

B. Toimenhaltijat ja virkailijat (alempi sivistys). 1. Kansakoulunopettajat, lukkarit. 2. Virkailijat (posti-, lennätin-, rautatie-, tulli- ym, vir­ kailijat, poliisit, vahtimestarit, aliupseerit ym.).

C. Liike-elämä. 1. Tehtaan-, sahan- yms. omistajat ja -johtajat, pan­ kinjohtajat ym. 2. Liike-elämän apulaiset (kirjanpitäjät, asioitsi]at, kauppamatkustajat, liikeapulaiset ym.). 3. Kauppiaat, ravintoloitsijat. 262 Eero Saarenheimo

4. Teollisuuden työnjohtajat, rakennusmestarit, meri­ kapteenit ym.

D. Ruumiillinen työ. 1. Talolliset, talonvuokraajat, ratsutilalliset ym. 2. Torpparit. 3. Käsityöläiset. 4. Työmiehet, merimiehet, sotamiehet ym.

E. Muut. 1. Muut tai tuntemattomat ammatit. 2. Kouluaikana tai 5 vuotta koulun päättämisen jälkeen kuolleet.

Tyttökoululaisten myöhemmin saavuttamaa asemaa tarkas­ teltaessa on lisätty toimenhaltijoiden ryhmään (B) sairaanhoita­ jille, kätilöille ja diakonissoille oma karsinansa (B:3). Niitä varten, jotka ovat antautuneet pelkästään kodin- ja talouden­ hoitoon verrattain pian koulusta päästyään ja joilla ei siis ole ollut muuta tointa tai ammattia, on erotettu vielä oma ryh­ mänsä.5) Ajallisessa suhteessa jaksottelu on suoritettu siten, että ly­ seon oppilaat on jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuu­ luvat kaksikymmehvuotiskautena 1879—98, toiseen vuosina 1899—1918 koulusta eronneet tai päästötodistuksen saaneet, joi­ den saavuttamaa asemaa on verrattu heidän isiensä yhteiskun­ nalliseen tasoon. Vuosina 1919—29 päässeistä oppilaista on tehty tilastoa vain isän aseman perusteella, nämä oppilaat kun eivät vielä vuonna 1929, jolta ensiaineisto on peräisin, olleet löytäneet

5) Ryhmittelyn suhteen ks. Waris: m.t., ss. 212—215. Waris, Heikki: Savolainen Osakunta viitenäkolmatta vuotena 11905—1930'. Savolaisen Osa­ kunnan 25-vuotisjulkaisu 190$—1930, Helsinki 1930, ss. 18—19. Tuominen, Uuno: Eteläsuomalainen Osakunta 1005—1930. Uusimaa I, Helsinki 1980, s. 143. - Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 263

»vihreää oksaansa». Vuosina 1880—1909 koulunsa jättäneistä tyttöoppilaista on valmistettu tilasto isän ja tyttären aseman mukaan. Isän sosiaalisen tason mukainen ryhmittely on suo­ ritettu vuosina 1880—99, 1900—09 ja vuoden 1910 jälkeen läh­ teneistä, mutta ennen vuotta 1919 kouluun kirjoittautuneista oppilaista. Viimeksi mainittu ryhmä, josta suuri osa on jättä­ nyt koulunsa vasta 1920-luvulla, vastaa jossakin määrin lyseon tilastoa vuosilta 1919—1929. Kaikkiaan aineisto käsittää oppi­ laita seuraavasti:

Porin lyseo: 1879—98 502 1899—1918 787 1919—29 434 1723 Porin tyttökoulu: 1880—99 295 1900—09 339 1910— 558 1192

Yhteensä 2915 oppilasta.

Oppilasaineksen sosiaalinen alkuperä.

Porin lyseo. Liitteenä oleva taulu n:o 1 antaa vastauksen kysymykseen, mikä on ollut eri yhteiskuntaluokkien panos Po­ rin lyseon oppilasaineksen muodostumiseen. Voi tehdä kohta sen yleisen huomion, että ensimmäiseen ryhmään (A) kuuluvien, yliopistosivistyksen saaneiden isien jälkeläiset muodostavat vain vaatimattoman osan koko oppilasmäärästä (12,5 %). Suurin osuus oppilasaineksen luovuttajana on alemmilla kerroksilla, ruumiillisen työn tekijöillä (D) ja varsinkin maanviljelijäväes­ töllä (D:l). Seuraavassa suoritetaan lyhyt katsaus eri piirien osoitta­ maan koulutusharrastukseen ja aluksi tarkastetaan suurinta ryhmää, talonpoikaista väestöä (D:l). Kun Porin lyseo seitse- 264 Eero Saarenheimo mättäkymmentä vuotta sitten perustettiin, korostettiin sen mer­ kitystä laajan maakunnan ainoana suomenkielisenä opinahjona. Maaseudun panos olikin suuri koulun alkuvaiheissa. Ensimmäi­ sellä kaksikymmenvuotiskaudella maanviljelijäväestö lähetti enemmän kuin neljännen osan (27,5 %) kaikista oppilaista. Myöhemmin tämän aineksen osuus heikkenee, niin että vuosina 1899—1918 se oli enää 23,1 % ja sen jälkeen vain 15,9 %. Onko talonpoikien koulutusharrastuksessa tapahtunut kenties näin ollen taantumista, vai miten ilmiö on selitettävissä? Maalais­ väestön suhteellisen osuuden vähenemisen ei tarvitse kuiten­ kaan merkitä koulutusharrastuksen taantumista. Ilmeinen syy on se, että Porin lyseon aikaisemmalle oppilasalueelle alkaa syn­ tyä vähitellen uusia kouluja. Lyseon vaikutuspiiri käsitti aluksi laajan alueen, joka ulottui aina Kristiinan, Tampereen ja Uudenkaupungin tienoille saakka. Pian lyseon perustamisen jälkeen syntyi kuitenkin uusia kouluja sen oppilasalueen lai­ doille, ensin Tampereelle ja sittemmin Raumalle, Uuteenkau­ punkiin ja Kristiinaan. Vuosisadan vaihteen jälkeen ruvettiin perustamaan maaseudulle yhteiskouluja, mm. Ikaalisiin (v. 1902), Tyrväälle (v. 1904), Kokemäelle (v. 1907) ja Loimaalle (v. 1909). Nämä koulut ovat tehneet kukin oman lovensa Porin lyseon oppilasalueeseen ja vieneet siltä erityisesti maalaisväes­ töä. Lyseon vaikutussäteen supistuminen vuosisadan alussa ilmenee alla olevasta asetelmasta, joka ilmentää maalaisväestön ja porilaisten lukumääräisissä suhteissa tapahtuneita heilah­ teluja.

Porilaisten ja maaseutulaisten osuus %:eina lukuvuosina 1879—1919. 1879—89 1889—99 1899—1909 1909—19 Porilaisia 43,5 41,4 46,1 59,4 Maaseutulaisia . 56,5 58,6 53,9 40,6 Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten 265

Havaitaan, että aluksi Porin lyseo laajan koulumaakunnan ainoana opinahjona vetää maaseudulta oppilaiden valtaosan, mutta että tämän vuosisadan puolella oppilasalue voimakkaasti supistuu ja porilaiset pääsevät enemmistöksi. Täten lyseo on muuttunut maakunnan koulusta kaupungin ja sen lähimmän vaikutuspiirin oppilaitokseksi. Tämä kaupunkilaistuminen on puolestaan luonnollisesti aiheuttanut oppilasaineksen sosiaali­ sessa rakenteessa muutoksia, joista edellä mainittu talollisväes­ tön osuuden suhteellinen pieneneminen on eräs. Porin koulut saavat vieläkin jonkin verran oppilaita kaupungin lähimmästä ympäristöstä, mutta tällä seudulla teollisuusväestö on suhteel­ lisen suuri ja maanviljelysväestö harvalukuisempi kuin sisä­ maassa,6) minkä johdosta viimeksi mainitun väestönosan panos on pienentynyt suhteellisesti nopeammin kuin oppilasalueen su­ pistuminen olisi edellyttänyt. Maaseutuväestön osuuden väheneminen ilmenee myös sel­ västi torpparien ryhmästä (D:2) lähteneiden lukumäärän voi­ makkaassa pienenemisessä. Eniten kuitenkin kiinnittää huomiota torpparien poikien mitättömän pieni sekä suhteellinen että absoluuttinen määrä koko käsiteltävänä olevana ajanjaksona. Vain 1,6 % Porin lyseon oppilaista on lähtöisin Satakunnan suuresta torppariluokasta. Tosin on saattanut tilallisten (D:l) tai työmiesten (D:4) joukkoon pujahtaa ensiaineksen epätark­ kuuden johdosta jokunen torppariluokkaan laskettava, mutta siitä huolimatta torpparien poikien luvut osoittavat, kuinka lai­ mea maalaisköyhälistön koulutusharrastus oli ja kuinka talou­ dellinen ja sosiaalinen asema vaikutti koulunkäynnin mahdolli­ suuksiin. Maanviljelijäväestön panoksen vähenemisen rinnalla vaikut-

6) Gebhard, Hanne s: Maanviljelysväestö, sen suhde muihin elin­ keinoryhmiin ja sen yhteiskunnallinen kokoonpano Suomen maalaiskunnissa v. 1901, Helsinki 1013, ss. 49-50, 61. 266 Eero Saarenheimo taa vastaava ilmiö käsityöläisluokan (D:3) piirissä tuntuvimmin siihen, että koko ruumiillisen työn tekijöiden ryhmän (D) suh­ teellinen osuus on supistunut. Käsityöläisten piirissä lasku­ suunta on jyrkkä. Ensimmäisellä kaksikymmenvuotiskaudella Porin lyseosta pääsi käsityöläisten lapsia 13,7 %, seuraavalla 10,3 % ja kolmannella tarkastelunalaisella kaudella vain 7,3 % kunkin kauden kaikista oppilaista laskettuna. Käsityöläisten poikien määrän pieneneminen varmaan kuvastaa samaa yleistä taantumista, joka industrialisen kehityksen voimistuttua ilme­ nee muutenkin mainitun yhteiskuntaluokan piirissä. Työläispiirejä (D:4) edustava ryhmä ei osoita yhtä voima­ kasta supistumista kuin muut ruumiillisen työn kategoriat. Mel­ koinen lasku on tosin havaittavissa ensimmäisestä kaksikym­ menvuotiskaudesta toiseen siirryttäessä (13,3 %—9,0 %), mutta nousua merkitsee kolmas tarkasteltu ajanjakso (ryhmä D:4:n osuus kaikista 11,1 %), jonka numeroihin, kuten edellisen kak­ sikymmenvuotiskauden lukuihin, huonolla ajalla ja sodalla on ollut oma epäedullinen vaikutuksensa, joka on ollut tuntuvin nimenomaan taloudellisesti heikoimmassa asemassa eläviin. Ruumiillisen työn tekijäin (D) ja erityisesti maanviljelijä- väestön (D:l) osuuden pienentyessä kaupunkilaisten ja semmin­ kin liike-elämän ryhmän (C) edustus on siis voimistunut, kuten jo oppilasalueen muutoksia koskenut tarkastelu edellä antoi ymmärtää. Tässä ilmiössä heijastuu samalla industrialistinen kehitystendenssi, teollisuuden ja liike-elämän suhteellinen vil­ kastuminen maanviljelys- ja käsityöelinkeinojen kustannuk­ sella. Liike-elämän piiristä lähteneiden määrä osoittaa selvää noususuuntaa, mikä onkin odotettavissa Porin tapaisen teollisen ja kaupallisen keskuksen ollessa kysymyksessä. C-ryhmän osuus on eri kausina kaikista oppilaista 20,5, 23,3 ja 32,3 %. Varsiin­ kin lisäys viimeisenä kautena on huomattava. Silloin liike- elämän edustus tulee melkein yhtä suureksi kuin ruumiillista Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 267 työtä tekevien osuus. Voimakkain nousu kolmannessa ryhmässä on tapahtunut liike-elämän apulaisten (C:2) piirissä, mutta lu­ kumääräisesti tärkeintä on kuitenkin ollut kauppiaiden (G:3) ja työnjohtajien yms. (C:4) perheiden lisääntynyt koulutusharras­ tus. Liike-elämän johtajaryhmän (C:l) osuus sen sijaan ei luonnollisestikaan voi lukumäärältään olla kovin suuri. Li­ säksi on otettava huomioon, että Porin seudulla liike-elämän huiput ovat olleet meidän päiviimme asti huomattavalta osalta kieleltään ruotsalaisia ja kouluttaneet lapsensa muissa oppilai­ toksissa. Nopeata nousua osoittaa myös toimenhaltijoiden ja virkai­ lijain ryhmä (B). Kansakoululaitoksen kehityksen johdosta on pääasiassa sen opettajakunnan (B:l) osuutta ilmaiseva prosentti­ luku ensimmäisestä kaksikymmenvuotiskaudesta lähtien kasva­ nut enemmän kuin kolminkertaiseksi (2,5 %—8,3 %). Yliopistosivistystä saaneiden vanhempien (A) lapset muodos­ tavat koko käsittelynalaisena aikana runsaan kymmenennen osan kaikista oppilaista. Toisena kaksikymmenvuotiskautena on havaittavissa nousua ensimmäiseen verrattuna (9,4 —15,0 %), mutta vuoden 1919:n jälkeen koulusta lähteneiden joukossa A- ryhmän osuus laskee 11,7 %:iin. Aluksi ensimmäisessä ryh­ mässä ovat etualalla koulutusharrastustensa intensiivisyydestä tunnettujen pappien ja oppikoulunopettajien (A:l) perilliset, mutta heidän lukumääränsä osoittaa jatkuvaa suhteellista taan­ tumista. Maaseudulla asuva papisto rupesi lähettämään poikiaan uusiin, lähempänä oleviin kouluihin, ja siten voimakkaasti lisäy­ tynyt virkamieskunta (A:2) on saanut ensimmäisessä ryhmässä vuoden 1919:n jälkeen yliotteen. Porin tyttökoulu. Edellä tarkasteltuja sosiaalisia suhteita valaisee Porin tyttökoulun osalta taulu n:o 2, josta voi tehdä suunnilleen samankaltaisia huomioita kuin lyseota koskevasta taulusta n:o 1. Tyttökoulunkin oppilaiden suurin osa on lähtöi- 268 Eero Saarenheimo

sin ruumiillisen työn tekijöiden (D) piiristä liike-elämän (C) osuuden ollessa seuraavalla sijalla. Tämä on kuitenkin erään­ lainen kokonaistulos, sillä yksityiskohtaisempi tarkastelu osoit­ taa kehityksessä hieman toisenlaisia tendenssejä, kuin mitä ha­ vaittiin poikakoulun osalta. Talollisten (D:l) tyttäriä oli kahtena ensimmäisenä vuosi­ kymmenenä koulunsa päättäneistä 21,7 %, vastaavan prosentin ollessa vuosina 1900—09 kutakuinkin ennallaan (22,1 %), mutta vuoden 1910 jälkeen koulusta lähteneistä vain 17,9 % kuuluu tähän ryhmään. Kolmen ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa on havaitsevinaan paikallaan pysymistä, jopa pientä nousua talonpoikaislasten osuudessa, siis ilmiö, jollaista ei voi osoittaa lyseon oppilasaineksessa. Huomattava poikkeaminen tyttöoppilaiden sosiaalisessa ryh­ mittäytymisessä poikiin verraten havaitaan liike-elämän (C) luokassa. Ensimmäisenä kaksikymmenvuotiskautena sen osuus on 28,8 % vastaavan luvun ollessa lyseon oppilasaineksessa vain 20,5 %. Tyttökoulun oppilaiden keskuudessa liike-elämän ryh­ män osuus laskee seuraavalle kymmenvuotiskaudelle tultaessa (21,5 %), päinvastoin siis kuin lyseossa, noustakseen taasen myö­ hemmin, mutta kuitenkaan kohoamatta ensimmäisen kaksi­ kymmenvuotiskauden lukuihin. Näihin poikkeaviin ilmiöihin löydetään selitys tarkastamalla tyttökoulun oppilasalueessa tapahtuneita muutoksia puheena olevana aikana. Jakamalla oppilaat porilaisiin ja maaseudulta kotoisin oleviin saadaan seuraavanlainen asetelma:

Porilaisten ja maaseutulaisten osuus %:eina lukuvuosina 1880—1920.

1880—90 1890—1900 1900—1910 1910—20 Porilaisia 70,1 55,9 55,2 63,7 Maaseutulaisia . 29,9 44,1 44,8 36,3 Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 269

Edellä esitetyistä prosenttiluvuista voi huomata, kuinka tyt­ tökoulun oppilasalue on aluksi käsittänyt etupäässä vain Porin ja sen lähiympäristön, mutta kuinka koulu on sittemmin ru­ vennut vetämään yhä enemmän ja enemmän oppilaita maaseu­ dulta. Maaseutu lisää osuuttaan aina siihen saakka, kunnes sen uudet yhteiskoulut vuosisatamme ensimmäisellä vuosikymme­ nellä vievät Porin tyttökoululta etuoikeutetun aseman Satakun­ nan tyttärien opetuslaitoksena. Vasta tällöin alkaa maaseutu­ laisten osuus taantua tyttökoulussa. Mikä on sitten aiheuttanut alkuaikoina oppilasalueen voi­ makkaan laajenemisen, kun lyseon kohdalla ei vastaavanlaista ilmiötä ollut juuri havaittavissa? Mistä johtuu, että porilaisia oli tyttökoulussa ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 70,1 % kaikista oppilaista, kun lyseossa heidän osuutensa oli vain 43,5 %? Eri yhteiskuntapiirien suhtautuminen tyttöjen koulutuk­ seen ilmeisesti selittää mainitut eroavaisuudet. Tyttökoulun perustamisvaiheessa kaupunkilaiset näyttävät osoittaneen suu­ rempaa harrastusta tyttäriensä kouluttamiseen kuin maaseudun väki. Alkuaikoina suomenkielinen sivistyneistö, pikkuvirkaili­ jat, liike-elämän piirit ja käsityöläisluokka lähettivät oppilai­ den valtaosan. Maaseudun väestölle tuntuu aluksi olleen vie­ rasta tyttöjen koulunkäynti, kun sen sijaan poikien koulutta­ misella oli traditionsa jo triviaalikoulun ajoilta. Vähitellen ovat kuitenkin ennakkoluulojen muurit madaltuneet, ja maaseutu­ kin on ryhtynyt kouluttamaaan samassa suhteessa tyttäriään kuin poikiaankin. Edellä esitettyjä poikkeamisia lukuunottamatta tyttökou­ lun oppilasaineksen luvut vastaavat kutakuinkin lyseon nume­ roita. Yliopistosivistystä saaneiden isien (A) tyttärien suhteel­ liset vaihtelut käyvät samaan suuntaan kuin poikakoulussakin, toimenhaltijoiden ja virkailijain ryhmä (B) osoittaa vastaavan­ laista lisäystä niin poikiin kuin tyttöihinkin nähden jne. Jos 270 Eero Saarenheimo

verrataan kummankin koulun lukuja nimenomaan viimeisellä kaudella, voidaan huomata, kuinka eri piirien koulutusharras­ tus prosenttilukujen valossa on poikien ja tyttöjen suhteen mel­ kein samanlainen, joten tasoittumista on tapahtunut. Tuntu­ vampaa eroa ilmenee liike-elämän ryhmässä (C), jossa poikien osuus on 32,3 %, mutta tyttöjen vain 26,9 % ja ruumiillisen työn luokassa (D), jossa tyttöjen osuus (41,8 %) on puolestaan suurempi kuin poikien (34,6 %). Viimeksi mainittu ero aiheutuu käsityöläisten (D:3) ja talollisten (D:l) tyttöjen koulutusta koh­ taan osoittamasta suuremmasta harrastuksesta.

Oppilaiden myöhempi sosiaalinen asema.

Porin lyseo. Toiseen vastattavaksi asetettuun kysymykseen, mitä on tullut oppilaista, joiden sosiaalista alkuperää edellä on tarkasteltu, antavat Porin lyseon kohdalta valaisua taulut n:ot 3 ja 4, joista edellisessä esiintyvät vuosina 1879—98, jälkim­ mäisessä vuosina 1899—1918 eronneet tai päästötodistuksen saaneet ryhmiteltyinä isän ja myöhemmin saavutetun sosiaali­ sen aseman mukaan. Lyseon entisistä oppilaista runsas kolmasosa on ryhtynyt jatkamaan opintojaan hankkien yliopisto- tai vastaavan sivis­ tyksen ja päätyen siis tilastossamme A-ryhmään. Tämä pyr­ kimys osoittaa toiselle kaksikymmenvuotiskaudelle tultaessa nousua (33,9 %—38,2 %). Virkamiesura (A:2) on houkutellut tällä vuosisadalla koulusta lähteneitä yhä enemmän, mikä onkin ymmärrettävää, virkakoneistomme kun on vaatinut varsinkin itsenäistymisemme johdosta lisääntyvää työvoimaa. Virkamiehistön osuuden eneneminen on ilmeisen nopeata, kun verrataan sitä papiston ja opettajiston (A:l) vastaaviin lukuihin. Viime vuosisadan puolella papin ja opettajan kutsumus veti ly­ seolaisia enemmän kuin mikään muu elämänura. Suurimmanerän pappissäätyyn lähetti maanviljelys- ja käsityöläisväestö (D:l ja Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 271

D:3). Tämä soveltuu hyvin siihen, mitä Björklund on havain­ nut 1800-luvun papistoamme koskevassa tutkimuksessaan, ni­ mittäin että Satakunta on tuottanut viime vuosisadalla pappis­ säätyyn enemmän talonpoikaista ainesta kuin mikään muu maakunta.7) »Varsinkin kahden viimeisen vuosikymmenen ai­ kana talonpoikain panos on suorastaan yllättävä», Björklund toteaa, ja papillinen jälkikasvu oli Porin lyseossa runsasta, ku­ ten taulun n:o 3 luvuista voidaan päätellä. Huomattava kuiten­ kin on, että pappien ja opettajien suuri osuus aiheutuu nimen­ omaan siitä, että alemmista sosiaalisista kerroksista pyritään niin voimakkaasti tälle uralle. Yliopistosivistyksen saaneiden ja liike-elämän alalla toimivien isien pojat ovat jo lyseon en­ simmäiseltä kaksikymmenvuotiskaudelta lähtien asettaneet kui­ tenkin itselleen toiset päämäärät. Edelliset ovat pitäneet virka­ miehen, jälkimmäiset lisäksi vapaan ammatin harjoittajan, var­ sinkin lääkärin, hammaslääkärin ja apteekkarin, uraa etualalla. Seuraavalla kaksikymmenvuotiskaudella nämä elämänurat ovat syrjäyttäneet kaikissa ryhmissä papin ja opettajan kutsumuk­ sen. Tapahtunut muutos ilmenee seuraavasta asetelmasta, jossa on tarkastettu yliopistosivistyksen saaneiden uranvalin­ taa prosenttilukujen valossa. 1879—98 1899—1918 Papeiksi ja opettajiksi (A:l) . . 41,8 19,9 Virkamiehiksi (A:2) . . 34,7 48,9 Vapaan ammatin harjoittajiksi (A:3) . . 23,5 31,2 100,0 100,0

Muihin kuin yliopistosivistystä vaativiin tehtäviin Porin lyseosta vuosina 1899—1918 päässeet valmistautuvat suunnilleen

7) Björklund, Joh.: Suomen papisto 1800-luvulla erityisesti silmällä­ pitäen pappistarvetta ja sen tyydyttämismahdollisuuksia, Helsinki 1939, 6S. 48—50. 272 Eero Saarenheimo samoissa suhteissa kuin edellisellä kaksikymmenvuotiskaudella, joskin pientä taantumista on havaittavissa, koska virkamie­ heksi ja vapaan ammatin harjoittajaksi valmistuminen on run­ saasti lisäytynyt, ja kuten näyttää, muiden elämänalojen kus­ tannuksella. Säätykierron voimakkuuden selventämiseksi esitetään seu­ raavassa prosentein laskettu yhteenveto siitä, mihin ryhmiin eri yhteiskuntapiirien jälkeläiset päätyivät.

Porin lyseosta vuosina 1879—98 päässeiden oppilaiden saavuttama sosiaalinen asema %:eina.

Isän asema Pojan asema Yhteensä A B C D E A 46,8 6,4 21,3 10,6 14,9 100,0 B 34,0 7,5 24,5 13,2 20,8 100,0 C 35,9 4,9 36,9 4,9 17,4 100,0 D 31,1 8,6 21,7 21,7 16,9 100,0

Porin lyseosta vuosina 1899—1918 päässeiden oppilaiden saavuttama sosiaalinen asema %:eina.

Isän asema Pojan asema Yhteensä A B C D E A 58,5 4,2 19,5 3,4 14,4 100,0 B 36,6 14,9 17,9 9,7 20,9 100,0 C 25,1 9,8 39,4 6,0 19,7 100,0 D 39,0 4,6 17,1 19,2 20,1 100,0

Suurin ryhmä, ruumiillisen työn tekijät (D), kouluttaa run­ saan kolmanneksen opintielle lähteneistä lapsistaan yliopisto­ sivistystä vaativaan ryhmään. Ensimmäiseltä kaksikymmenvuo­ tiskaudelta lähtien koulunkäynti on tässä ryhmässä tullut inten­ siivisemmäksi, sillä vuosina 1879—98 koulusta päässeistä ruu- Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 273

miillisen työn tekijäin pojista päätyi A-ryhmään vain 31,1 % vastaavan luvun ollessa seuraavana kautena 39,0 %, mikä osoit­ taa säätykierron vilkastumista. Kautta linjan on havaittavissa sama ilmiö, yliopistosivistykseen pyritään yhä voimakkaam­ min. Ainoana poikkeuksena ovat liike-elämän piiristä (C) läh­ teneet pojat, jotka osoittavat laimenevaa innostusta yliopisto­ sivistystä edellyttäviä elämänuria kohtaan (35,9 %—25,1 %). Nämä ovat pyrkineet toisella kaksikymmenvuotiskaudella en­ tistä sitkeämmin pysymään isänsä elämänpiirissä, mutta tämän ryhmän sisällä on ollut havaittavissa siirtymistä. Niinpä kaup­ piaiden (C:3) ja työnjohtajien (C:4) ryhmistä nuorukaisia on noussut melkoisesti liike-elämän johtajiksi (C:l) huomattavam­ man osan pysähtyessä kuitenkin apulaisten luokkaan (C:2). Ensimmäisellä kaksikymmenvuotiskaudella koulusta lähteneille on ollut johtajanpaikkoja runsaammin saatavissa, sillä seuraa­ van kaksikymmenvuotiskauden poikien elämänura ei ole lähes­ kään samassa määrin vienyt liike-elämän huipuille, mikä saat­ tanee johtua huonoista ajoista. Toinen tärkeä syy tämän il­ miön esiintymiseen tilastossamme on varmaankin se, että ensi­ aineiston keräämisen jälkeen liike-elämän apulaisryhmään pää­ tyneistä toisen kaksikymmenvuotiskauden miehistä osa on saattanut myöhemmin nousta porrasta ylemmäksi. Virkailijoiden ja kansakoulunopettajien heikosti palkattuun ja vähäisiä etenemismahdollisuuksia tarjoavaan ryhmään (B) eivät lyseon pojat monessakaan tapauksessa päädy. Tässä ka­ tegoriassa on kansakoulunopettajan uralle ryhtyminen tullut yhä harvinaisemmaksi. Toimenhaltijoiden ryhmään (B:2) pää­ tyneet ovat etupäässä rautatie-, posti-, lennätin- ja tullivirkaili­ joita. Ruumiillisen työn tekijöiden (D) pojista noin viidesosa jää isänsä sosiaaliseen ryhmään. Tähän ilmiöön vaikuttaa suurelta osalta maanviljelijäväestön (D:l) poikien elämänuran valinta, 18 274 Eero Saarenheimo heistä kun suuri osa antautuu maanviljelijöiksi jääden tavalli­ sesti hoitamaan isänsä tilaa. Useimmiten tuleva maanviljelijä ei suorita koko koulukurssia, vaan tyytyy ensimmäisten vuo­ sien opetukseen. Käsityöläisryhmä (D:3) saa enää suhteellisen vähän täydennystä lyseon kautta, kun sensijaan työmiehiksi (D:4) päätyy vuosina 1879—98 suunnilleen sama määrä kuin maanviljelijöiksikin. Seuraavalla kaudella ei työmiehiä tule kuin 2,3 % kaikista oppilaista, mikä osoittaa sosiaalisten kohoa­ mispyrkimysten voimistumista. Tässä ryhmässä näyttäytyy kuitenkin selvimmin, miten perheen taloudelliset olot vaikut­ tavat koulunkäynnin menestyksellisyyteen ja siten säätykierron mahdollisuuksiin. Suhteellisesti suurin osa työmiehiksi jää­ neistä on peräisin samanlaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta ympäristöstä, työmiesten, käsityöläisten ja pikkuvirkailijoiden piiristä. Että tähän ilmiöön on vaikuttanut nimenomaan kodin antaman ekonoomisen tuen puute, näkyy selvästi. Suurin osa työmiehiksi jääneistä on joutunut usein aivan alimmilla asteilla keskeyttämään koulunkäynnin ja tarttumaan ansiotöihin per­ heen kapean leivän leventämiseksi. Yleensäkin isän yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema vaikuttaa pojan myöhempään elämänuran valintaan ja hänen mahdollisuuksiinsa kohota yhteiskunnassa. Tämä näkyy esi­ merkiksi sivulla 272 olevasta yhteenvetotaulusta. Niinpä yli­ opistosivistystä saaneiden ryhmästä (A) lähteneistä pojista suu­ rin osa koulunkäynnin päätettyään palaa takaisin isän sosiaa­ liselle tasolle. Neljännen (D) ryhmän, ruumiillisen työn teki­ jäin, pojista jää noin viidesosa isänsä tasolle, siis huomattavampi osa, kuin minkä muut kategoriat suhteellisesti luovuttavat D-ryhmään. Selvästi sama tendenssi ilmenee myös liike-elä­ män (C) piirissä, joskin tämän, kuten muidenkin ryhmien, si­ sällä tapahtuu siirtymisiä, joihin edellä viitattiin. Vaikka isän asemalla onkin vaikutuksensa pojan myöhempiin vaiheisiin, ei Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten... 275 riippuvaisuus ole kuitenkaan niin jyrkkä, kuin mitä se oli sää­ ty-yhteiskunnan aikana, jolloin poika oli kuin predestinoitu isänsä asemaan ja todellinen säätykierto suurelta osalta puut­ tui.8) Samanlaisesta sosiaalisesta staattisuudesta eivät edellä esitetyt luvut suinkaan puhu, vaan todistavat melkoisen voi­ makkaan mobiliteetin olemassaoloa. Porin tyttökoulu. Porin tyttökoulun piirissä tapahtunutta säätykiertoa valaisee taulu n:o 5, jossa on tarkasteltu kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana koulusta lähteneitä ja verrattu heidän myöhempää asemaansa isän asemaan. Tarkas­ teltaessa lyseon ja tyttökoulun piirissä tapahtunutta sosiaalista kohoamista voidaan huomata muutamia eroavaisuuksia. Toisin kuin lyseolaiset tyttökoulun käyneet ovat hakeutu­ neet runsaslukuisimmin pikkuvirkailijoiksi, sairaanhoitajiksi ja varsinkin kansakoulunopettajiksi päätyen siis ryhmään B. Että tämä ryhmä vetää yleensä enemmän oppikoulua käyneitä nai­ sia kuin miehiä puoleensa, johtunee naisen pienemmistä vaati­ muksista. Nainen saattaa paremmin tyytyä paikkaan, joka mie­ hen näkökulmasta katsoen on huonosti palkattu ja tarjoaa vä­ hän etenemisen mahdollisuuksia.9) Osittain tästä johtuen nais­ ten piirissä säätykierto ei ole niin voimakasta ja niin korkealle pyrkivää kuin miesten keskuudessa. Virkamiehistön (A:2) pii­ riin koulu ei ole vienyt naisia paria kolmea poikkeusta lukuun­ ottamatta. Enemmistö yliopistosivistystä saaneista naisista on ryhtynyt oppikoulunopettajiksi (A:l). Suuri vetovoima on ol­ lut myös lääkärin, hammaslääkärin ja apteekkarin aloilla, joille vapaan ammatin harjoittajiksi (A:3) lasketut naiset enimmäk­ seen ovat antautuneet. Naisten niukka sijoittuminen yliopis-

8) Waris, Heikki: Yliopisto sosiaalisen kohoamisen väylänä, ss. 219-220. 9) Dahn, Paul: Studier rörande den studerande ungdomens geografiska och social a härkomst. Lund 1936 s, 421. 276 Eero Saarenheimo

tosivistystä vaaliviin: toimiin saa osaltaan selityksen siitä, ettei Porin tyttökoulu alkuaikoina johtanut yliopistoon. Ylioppilas­ tutkinnon suorittaminen vaati niin ollen lisäkustannuksia, jotka useassa tapauksessa katkaisivat opintien asianomaisen koh­ dalta. Kun sittemmin tyttökoulun yhteyteen perustettiin jat­ koluokat ja kun siitä myöhemmin tuli tyttölyseo, se on ruven­ nut entistä enemmän toimittamaan kasvattejaan yliopistoon ja sitä tietä korkeammille portaille yhteiskunnassa. Liike-elämän alalla (C) naisia on antautunut suhteellisen paljon, mutta kuvaavaa kyllä, ainoakaan ei ole kohonnut hui­ puille (C:l). Vain muutama on ryhtynyt harjoittamaan omaa kauppaliikettä (C:3) valtaosan päätyessä liike-elämän apulai­ siksi (C: 2), konttoristeiksi, kassanhoitajiksi yms. Tilastomme mukaan ei ruumiillisen työn piiriin (D) päädy montakaan entistä tyttökoululaista. Kodinhoito, niin raskasta kuin se saattaa esim. maalaisoloissa olla, on luettu omaksi ryhmäkseen. Käsityön kategoria (D:3) saa muutamia tyttökou­ lun entisiä oppilaita etupäässä ompelijattarina. Tavallisiksi työläisnaisiksi (D:4) päätyneitä tilastomme ei tunne ainoata­ kaan, ja vertailtaessa poikien ja tyttöjen myöhempiä vaiheita tuntuu siltä, kuin tyttöjen keskuudessa ei ilmenisi proletaaristu­ mista samassa määrässä kuin lyseota käyneiden piirissä. Pari kolme vuotta koulua käynyttä poikaa, joka on lähtöisin hei­ koista taloudellisista oloista, useassa tapauksessa odottaa työ­ miehen ura, kun sen sijaan vastaavanlaisessa tapauksessa nais­ ihminen yleensä selviytyy korkeammalle sosiaaliselle portaalle, toisinaan avioliiton nostamana. Edellä on tarkasteltu tyttökoulun oppilaiden saavuttamaa sosiaalista asemaa lähinnä sellaisena, mihin he ovat omin voi­ min päässeet. Naisen yhteiskunnallinen taso määräytyy kui­ tenkin yleensä aviomiehen mukaan, joten oikean käsityksen Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 277 saamiseksi Porin tyttökoulun vaikutuksesta säätykiertoon on tarkattava, mikä osuus avioliitoilla on ollut sosiaaliseen mobili­ teettiin, kohoamiseen ja laskemiseen. Tätä seikkaa valaisee eräältä osalta taulu n:o 6, jossa on vuosina 1880—1909 koulusta lähteneet ja naimisissa olevat oppilaat jaoiteltu isän ja avio­ miehen aseman mukaan. Koulun merkitys säätykierron edistä­ jänä tulee tämän taulun valossa toisenlaiseksi, kuin mitä taulu n:o 5 antoi ymmärtää. Naimisissa olevat oppilaat ovat suu­ reksi osaksi kiivenneet A-ryhmään, toisin sanoen solmineet avioliiton akateemisesti sivistyneen miehen kanssa. Peräti 39,2 % kaikista naimisiin menneistä joutuu ensimmäiseen ryhmään, liike-elämä (C) vie neljänneksen ja noin joka seitsemäs joutuu pikkuvirkailijan (B:2) tai kansakoulunopettajan (B:l) puolisoksi loppujen, noin viidesosan, päätyessä ruumiillisen työn tekijäin (D) rinnalle. Viimeksi mainitun ryhmän osuus on paisunut niin suureksi sen johdosta, että talollisten (D:l) tyttäristä, joilla muuten on verrattain suuri kysyntä avioliittomarkkinoilla, noin kolmasosa joutuu vihkipallille maanviljelijäin ryhmään kuuluvan miehen kanssa. Työläiskotien (D;4) tyttäristä noin puolet on joutunut avioliittoon, mutta heidän säätykiertonsa vaikeutta kuvaavaa on, että vain mitätön osa, 5,3 % joutuu nai­ misiin yliopistosivistystä omaavan miehen kanssa. Yleensä voi tehdä sen havainnon, että mitä paremmasta taloudellisesta ym­ päristöstä lähdetään, sitä suuremmat mahdollisuudet on aviolii­ ton avulla kohota sosiaalisessa asteikossa. Ryhtymättä tar­ kemmin analysoimaan taulujen n:o 5 ja 6 välisiä eroavaisuuk­ sia voidaan todeta, että avioliitot ovat parantaneet sosiaalisia kohoamismahdollisuuksia. Niinpä kaikista käsiteltävänä ole­ vana ajanjaksona (1880—1909) koulunsa lopettaneista »omin avuin» pääsee A-ryhmään vain 8,2 %, kun sen sijaan avioliiton avulla mainitulle tasolle nousee 20,5 %. Koulunkäynnin vai- 278 Eero Saarenheimo kutus tällaiseen sosiaaliseen kohoamiseen on siinä, että se on mahdollistanut avioliiton korkeammalla sosiaalisella portaalla olevan miehen kanssa.

Triviaalikoulusta lyseoon.

Edellä on tarkasteltu yhteiskunnan eri kerrosten osuutta Po­ rin lyseon ja tyttökoulun oppilasaineksen muodostumiseen ja säätykiertoon. Asettaisi mielellään kysymyksen, onko eri so­ siaalisten ryhmien suhtautumisessa koulunkäyntiin ollut havait­ tavissa piirteitä, jotka olisivat vain Porin tai yleensä Satakun­ nan koululaitokselle luonteenomaisia. Vastaus tähän kysy­ mykseen varmaankin tulee olemaan myönteinen, mutta mitkä nuo maakunnalliset erikoispiirteet ovat, sitä ei voida ratkaista käyttökelpoisen vertailuaineksen puuttuessa. Lyseon oppilasaineksen sosiaalista alkuperää koskevia lukuja voidaan kuitenkin verrata ajallisesti taaksepäin Jäntereen tutki­ muksen vastaaviin lukuihin.10) Tämän esityksen yhteiskunnalli­ nen ryhmittely on ollut hieman erilainen, mutta luvut voidaan saada jossakin määrin verrannollisiksi keskenään. Eri yhteis­ kuntapiirien osuus triviaalikoulun latinaluokkien ja lyseon op­ pilasaineksen muodostajana on %:eina seuraava:11)

Isän asema Triviaalikoulu Lyseo vv. 1740—1842 vv. 1879—1028 A 38,0 12,5 B 5,3 15,9 C 15,2 24,7 :1 14,5 22,6

D 24,8 45,5 :2—4 10,3 22,9 E 16,7 1,4 100,0 100,0

10) Jäntere: m.t., ss. 145—201, varsinkin s. 147. 11) Vain latinaluokkien, ei siis apologistan luokan lukuja on katsottu olevan syytä verrata lyseon numeroihin, koska vain latinaluokat vastaavat oppi­ koulua. Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten.. 279

Alempien kerrosten kohdalla on siis tapahtunut koulutus- harrastuksen voimakasta kasvua,12) joka on sitäkin tuntuvampaa, kun ylemmät piirit ovat samanaikaisesti joutuneet lukumääräi­ sesti lisäämään koulunkäyntiään. Sääty-yhteiskunnan aikakau­ della varsinkin aatelistolla oli toiset sosiaalisen sijoittumisen tiet kuin muilla, ja siksi se »hyljeksi triviaalikouluja ja kymnaaseja enemmän kuin meidän päivinämme ylemmät yhteiskuntaluokat karttavat kansakoulua».13) Sääty-yhteiskunnan hävitessä ylim­ mätkin piirit ovat joutuneet panemaan lapsensa samoihin oppi­ kouluihin kuin muutkin kuolevaiset. Triviaalikoulun pojalla oli opintojen kannustimena ja tavoit­ teena papin ura, jolle antautui enemmän kuin puolet myöhem­ miltä vaiheiltaan tunnetuista. Pappien pojat pyrkivät tiiviisti seuraamaan isiensä jälkiä, minkä lisäksi tämä sääty sai huomat­ tavasti talonpoikaistakin ainesta, joka kuitenkin säätykierros­ saan pysähtyi pappishierarkian alimmille asteille. Vajaa viides­ osa tunnetuista oppilaista päätyi virkamieskuntaan, mutta tähän ryhmään oli muilla kuin säätyläisillä verrattain vaikea pääsy. Triviaalikoulu ei siten pystynyt tarjoamaan alemmille kerrok­ sille sanottavasti sosiaalisen nousun mahdollisuuksia. Triviaalikoulun ja lyseon toimintajaksojen välille sattuu ajal­ lisesti valtiollinen, taloudellinen ja sivistyksellinen murroskau­ si, joka selittää niiden oppilasaineksen sosiaalisessa rakenteessa tapahtuneita muutoksia. Tällöin alkaa maassamme poliittisesti vapaampi kausi, ja sääty-yhteiskunta rupeaa hajoamaan liitok­ sistaan. Elinkeinovapaus taloudellisen elämän alalla antaa teol­ lisille elinkeinoille uusia virikkeitä ja synnyttää industrialisti-

12) Alempien kerrosten koulutusharrastuksen kasvu ei ole kuitenkaan niin voimakasta, kuin mitä pelkkien prosenttilukujen vertailu antaa ymmär­ tää, sillä on otettava huomioon triviaalikoulun E-ryhmän suuren osuuden tasoittava vaikutus. 13) Jäntere: m.t., s. 148. 280 Eero Saarenheimo

sen tuotantotavan. Industrialismille ominainen liike-elämän vilkastuminen heijastuu myös Porin lyseon oppilasaineksen yh­ teiskunnallisessa rakenteessa. Samalla tarjoutuu yhteiskunnassa nousemisen mahdollisuuksia taloudellisen yrittäjän tietä ohi koulujen ja yliopiston, jotka oltuaan aikaisemmin sosiaalisen kohoamisen ainoita väyliä menettivät nyt etuoikeutetun ase­ mansa. Tästä huolimatta opintie edelleen on kuitenkin tärkein linja, jolla sosiaalista nousua tapahtuu. Eräs syy triviaalikou­ lun ja lyseon oppilasaineksen sosiaalisessa rakenteessa havait­ tuihin erovaisuuksiin on myös se, että edellinen oli opetuskie­ leltään maakunnan rahvaalle vieras, mikä seikka on ilmeisesti vaikuttanut yhteiskunnallisessa suhteessa karsivasti. Vasta vii­ me vuosisadan puolivälin jälkeen sivistyksellisen suomalaisuus- taistelun ja kansallisen herätyksen tuloksena syntyneet suomen­ kieliset oppikoulut ovat aiheuttaneet tässä kohden muutoksen. Porin triviaalikoulu oli oman aikansa sääty-yhteiskunnan tyypillinen oppilaitos, joka saattoi suorastaan torjuen suhtautua alempien kansanainesten koulutuspyrkimyksiin ja jonka oppi­ lasaineksessakin ylemmillä kerroksilla oli ratkaiseva osuutensa.14) Porin lyseo on vuorostaan osoittanut myös heijastavansa oman vaikutuskautensa yhteiskuntaa ja sen piirissä tapahtunutta kehitystä. Lyseon oppilasaineksen painopiste on ollut yhteiskun­ nan keskiluokan puolella pikku virkailijoiden, liike-elämän alem­ pien kerrosten ja talollisten lähettäessä oppilaiden enemmistön. Verrattain vaatimatonta koulutusharrastusta ovat voineet osoit­ taa taloudellisesti heikommassa asemassa olevat laajat pohja­ kerrokset, varsinkin maanviljelys- ja teollisuustyöväestö, jonka panos ei ole kasvanut toistaiseksi yhtä suureksi kouluelämän piirissä kuin sen ulkopuolella.

14) Jäntere: m.t, ss. 187—188. Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten... 281

Taulu n:o l.15)

Porin lyseosta vuosina 1879—1929 päässeet oppilaat isän sosiaalisen aseman mukaan.

Koulunkäynnin päättymisvuosi Isän 1879—98 1899—1918 1919—1929 Koko ajanjakso asema luku •/• luku % luku % luku % A:l—3 47 9,4 118 15,0 51 11,7 216 12,5 B:l—2 53 10,5 134 17,0 86 19,8 273 15,9 C:l—4 103 20,5 183 23,3 140 32,3 426 24,7 D:l 138 182 69 389 57,8 43,7 34,6 45,5 2—4 152 162 81 395 E:l 9 1,8 8 1,0 7 1,6 24 1,4

Yhteensä 502 100,0 787 100,0 434 100,0 1723 100,0

Taulu n:o 2.

Porin tyttökoulun oppilaat vuosina 1880—1919 isän sosiaalisen aseman mukaan.

Koulunkäynnin päättymisvuosi Isän 1680--90 1900^09 1910— Koko ajanjakso asema luku % luku % luku % luku % A:l—3 30 10,2 47 13,9 70 12,5 147 12,3 B:l—2 36 12,2 46 13,6 101 18,1 183 15,4 C:l—4 85 28,8 73 21,5 150 26,9 308 26,8 D:l 64 75 100 239 47,1 49,2 41,8 45,2 2—4 75 92 133 300 E:l 5 1,7 6 1,8 4 0,7 15 1,3

Yhteensä 295 100,0 339 100,0 558 100,0 1192 100,0

15) Painatusvaikeuksien vuoksi ei tilastollisia tauluja ole voitu julkaista täydessä laajuudessaan, vaan on täytynyt tyytyä vain pääryhmien numeroi­ hin. Alaryhmien lukumääräinen osuu® voidaan eräissä tapauksissa arvioida tekstissä ilmoitettujen prosenttilukujen perusteella. 282 Eero Saarenheimo

Taulu n:o 3.

Porin lyseosta vuosina 1879—98 päässeet isän ja myöhemmin saavutetun sosiaalisen aseman mukaan.

Pojan asema Isän asema A:l A:2-3 B:l—2 C:l-4 D:l-4 E:l—2 Yhteensä A:l—3 6 16 3 10 5 7 47 B:l—2 7 11 4 13 7 11 53 C:l—4 7 30 5 38 5 18 103 D:l—4 50 40 25 63 63 49 290 E:l 1 2 2 3 — 1 9

Yhteensä 71 99 39 127 80 86 502 170 % 33,9 7,7 25,3 15,9 17,1 100,0

Taulu n:o 4.

Porin lyseosta vuosina 1899—1918 päässeet isän ja myöhemmin saavutetun sosiaalisen aseman mukaan.

Pojan asema Isän asema A: 1—3 B: 1—2 D:l—4 E:l—2 Yhteensä A: 1—3 69 5 23 4 17 118 B:l—2 49 20 24 13 28 134 C:l—4 46 18 72 11 36 183 D:l—4 134 16 59 66 69 344 E:l 3 — 1 — 4 8

Yhteensä 301 59 179 94 154 787 % 38,2 7,5 22,8 11,9 19,6 100,0 Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten. 283

Taulu n:o 5.

Porin tyttökoulusta vuosina 1880—1909 päässeet oppilaat isän ja myöhemmin saavutetun sosiaalisen aseman mukaan.

Tyttären asema Isän asema A: 1—3 B:l—3 C:l—4 D:l—4 E:l-2 Taloustyö Yhteensä A: 1—3 19 26 10 2 5 15 77 B:l—2 4 28 24 — 6 20 82 C:l—4 14 54 56 1 14 19 158 D:l—4 17 87 51 4 41 106 306 E:l — 3 4 — 3 1 11

Yhteensä 54 198 145 7 69 161 634 % 8,5 31,2 22,9 1,1 10,9 26,4 100,0

Taulu n:o 6.

Porin tyttökoulusta vuosina 1880—1909 päässeet, naimisissa olevat oppilaat isän ja aviomiehen sosiaalisen aseman mukaan.

Aviomiehen asema Isän asema A: 1—3 B:l—2 C:l—4 D:l-4 E:l Yhteensä A: 1—3 28 3 5 2 — 38 B:l—2 15 7 15 10 — 47 C:l—4 37 12 23 10 — 82 D:l—4 49 26 39 42 4 160 E:l 1 1 1 1 1 5

Yhteensä 130 49 83 65 5 332 % 39,1 14,8 25,0 19,6 1,5 100,0

SISÄLLYS

Lempi Ahla: Poimintoja euralaisesta Nuorante- suvusta 5 K. Virkkala : Kokemäenjoki geologis-historiallisen ke­ hityksen valossa 75 Martti Salmi: Pohjois-Satakunta, eräs polttoturve­ teollisuutemme tuleva keskuspaikka 90 Aina Lähteenoja: Woijola-Tolvainen 103 A. R. Alho : Rauman kaupunginlääkärit 1800-luvulla . . 118 L. I. Kaukamaa: Kauppahuone Björkman & Rosen­ lewin liiketoiminnasta 1820—50-luvulla ja W. Rosenlew & Co:n perustaminen 146 Mikko Saarenheimo: Maisteri K. G. Ollonqvistin kertomus Ahlaisten oloista 80 vuotta sitten 180 A. A.Tuompo : Länsi-Suomen kansanopiston 50-vuotis­ taipaleelta 193 V. Hore11i : Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuollei­ suus Satakunnassa vv. 1906—1933 204 Niilo Valonen: Vuosiluvuilla merkittyjä rakennuk­ sia Ikaalisten ja Parkanon seudulta 214 Pertti Virtaranta: Antti Lizeliuksen suomenkie­ lisiä kirjoituksia III 235 Eero Saarenheimo: Porin lyseon ja tyttökoulun oppilasaines sosiaalisten suhteiden heijastajana 258