PUURAKENTEINEN MODULIKONSTRUKTIVISMI JA TALO THORSBO

Juulia Mikkola

1 Tämä pdf on muokattu vuonna 2020 alkuperäisistä vuoden 2003 taittotie­ dostoista ja saattaa siksi sisältää pieniä eroja alkuperäisjulkaisuun verrattuna.

2 PUURAKENTEINEN MODULIKONSTRUKTIVISMI JA TALO THORSBO

3 Huomautus sanan moduli käytöstä:

Kielitoimiston mukaan sanan oikea kirjoitusasu on moduuli ruotsin kielen ääntämyksen mukaisesti, vaikka sana tulee alunperin latinan sanasta modulus, jossa u äännetään lyhyenä. Kielitoimisto ei kuitenkaan suosita kaikissa latinalaisperäisissä sanoissa ruotsalaisen ääntämyksen mukaista kirjoi- tusasua. Tämä ilmeinen epä­johdon­mukaisuus on saanut minut vertaamaan sanaa moduli muihin samantapaisiin vierasperäisiin sanoihin. Esimerkiksi kameeli ja vaneeri ovat viime vuosisadan kuluessa lyhentyneet kameliksi ja vaneriksi, mutta paneeli kirjoitetaan edelleen pitkällä e:llä (sen vanhempi kirjoitusasu olikin paneili). Vieraskielisillä sanoilla näyttää siis olevan taipumusta lyhentyä. Modu- lin kohdalla lyhyemmän kirjoitusasun puolesta puhuu helppouden lisäksi myös luontevuus; onhan suomen kielessä esimerkiksi sellaiset sanat kuin sopuli, tapuli ja kepuli. Sitä paitsi Tove Janssonin luoma Hemul on suomeksi Hemuli, kuten ohjaajani Igor Herler on huomauttanut. Niinpä olen päätynyt käyttämään lyhyempää kirjoitusasua moduli. Toivottavasti lukija ei anna sen häiritä itseään.

4 PUURAKENTEINEN MODULIKONSTRUKTIVISMI JA TALO THORSBO

Juulia Mikkolan diplomityö, jota ohjasi arkkitehti Igor Herler ja valvoi professori Vilhelm Helander TKK:n Arkkitehtiosasto 13. 1. 2003

Lapsuudenkoti

5 SISÄLLYSLUETTELO

Esipuhe s. 8

Talo Thorsbon tyylilaji s. 10 Konstruktivismin vanhat merkitykset s. 14 Miesiläisyys konstruktivismin nimityksenä s. 16 Uudet tyylinimitykset: moduli-, kehikko- ja palkkikonstruktivismi s. 18

Konstruktivismin taustaa: 50-luvun lopun ja 60-luvun alun arkkitehtuuri-ilmapiiri Suomessa s. 20 Suomen rakennustaiteen museo s. 24 Ammattilehdet 50-luvulla s. 26 Arkkitehtiosasto s. 28 Konstruktivistien vuosikurssit s. 28 Osaston opetus s. 30 Konstruktivistien työnantajat s. 36 Viljo Revellin vaikutus s. 38 Aulis Blomstedtin arkkitehtuurifilosofia s. 39 Aulis Blomstedtin mittajärjestelmät s. 40

Konstruktivismin synty, kukoistus ja hiipuminen s. 42 Konstruktivismin nousu s. 45 Konstruktivismin ja konstruktivistien valta-asema s. 46 “Kaivopuiston akatemia” s. 48 Ammattilehdet 60-luvulla s. 50 Arkkitehtuurikilpailut s. 52 Arkkitehtiosaston opetus 60-luvulla s. 53 Kuinkas sitten kävikään s. 54

Modulikonstruktivismin sisällön ja muodon analyysi s. 56 Konstruktivismin ideologia s. 56 Konstruktivismi esteettisenä ja ideologisena liikkeenä s. 57 Konstruktivismin ideologia Arkkitehti-lehdessä s. 58 Konstruktivismin joustavuus s. 60 Niukkuuden ideologia s. 62 Teollisen rakentamisen ja konstruktivismin yhteys s. 64 Modulikonstruktivismin esikuvat s. 66 Mies van der Rohe ja Le Corbusier s. 70 Kalifornian rationalistit ja sveitsiläiset konstruktivistit s. 72 Tanskalaiset esikuvat ja japanilaisuus s. 76 Aulis Blomstedtin Kenno ja Alumiinitalo s. 78

6 Puurakenteinen modulikonstruktivismi s. 82 Puurakenteisen modulikonstruktivismin suunnitteluperiaatteet ja tyyppipiirteet s. 84 Suhde ympäristöön s. 86 Mittajärjestelmät s. 88 Kantavat rakenteet s. 90 Katto, räystäät ja nurkat s. 92 Julkisivut moduli-ikkunoineen ja ovineen s. 94 Avoin plaani ja sisätilat s. 96 Sahan ja vasaran perfektionismi s. 102 Rakenteelliset ongelmat s. 103 Puurakenteisen modulikonstruktivismin arkkitehdit s. 104 Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa s. 106 Erkki ja Maija Kairamo s. 126 Martti I. Jaatinen s. 128 Bengt Lundsten s. 130 Aarno Ruusuvuori s. 132 Jan Söderlund s. 136 Antero Mustonen konstruktivistien työntekijänä s. 137

Esivalmisteiset modulikonstruktivistiset puurakennusjärjestelmät s. 138 Domino s. 139 Kuten haluatte s. 142 Moduli 225 s. 145

Talo Thorsbo s. 148 Thorsbo puurakenteisen modulikonstruktivismin esimerkkinä s. 149 Thorsbon historia ja nykytila s. 150 Tonttikauppa s. 150 Luonnokset s. 152 Suunnittelutyö s. 156 Rakentaminen s. 160 Rakenneongelmat ja muutostyöt s. 172 Nykytila s. 188 Ylläpidosta s. 192 Lopuksi s. 194

Liite 1: luettelo puurakenteisista modulikonstruktivistisista taloista s. 196 Liite 2: syntymä-, aloitus- ja valmistumisvuosia s. 197 Lähteet s. 198

7 Esipuhe

Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut Pork­ taus ­taa tutkittaessa ensisijaisia lähteitä on kol­ kalassa sijaitseva Talo Thorsbo, lapsuuteni menlaisia: ensinnäkin rakennukset itse sekä toi ­nen koti, jonka Kirmo Mikkola suunnitteli niis ­tä säilyneet piirustukset ja valokuvat, toiseksi vuosi ­na 1968-69 nuorimmalle veljelleen Kar- kaik ­ki se, mitä tyylin edustajat ja vastustajat nolle. Tar­koituksena on selvittää vuonna 1970 ovat aikanaan asiasta kirjoittaneet ja kolman­ valmisu ­t ­neen Thorsbon asemaa sekä tekijänsä nek ­si se, mitä vielä elossa olevat ovat nyt tuotan ­nos­sa että suomalaisessa arkkitehtuurissa jälkiä ­k ­teen kertoneet. Näistä luotettavimpana yleen ­sä. Tutkielmassa etsitään siis vastauksia voi ­daan tietysti pitää rakennuksia, piirustuksia seu- raa­viin kysymyksiin: Miksi Thorsbo on ja va­lokuvia, joilla ei liene taka-ajatuksia eikä sel ­lainen kuin se on, ja mikä on sen tyylilaji? muis ­tikatkoksia jos ei ehkä paljon sanotta­vaa­ Mit ­kä ovat tämän tyylin taustat, ja miten tyyli kaan. Asianosaisten aikanaan laatimia kirjoi­ ke ­hit­tyi? Mikä oli tyylin merkitys suomalaisessa tuksia on luettava tietyllä varauksella, sillä ark ­kitehtuurissa, ja keitä olivat tyylin arkki­ niis ­sä tosiasioihin on sekoittunut propagandaa, teh ­dit? Miltä osin Thorsbo on tyypillinen tai haa ­veita ja provokaatioita jos kohta aitoa idea­ har ­vinainen tyylinsä edustaja? lismiakin. Sitä, mitä asianosaiset sanovat nyt Koska olin Kirmo Mikkolan kuollessa vasta - yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin - voi 17-vuotias, ei minulla ollut häneen minkään­ paikoin pitää luotettavana. Aikaa on kulunut lais ­ta ammatillista kosketusta. En myöskään niin paljon, ettei propagointiin enää pitäisi olla var ­sinaisesti tuntenut häntä ihmisenä; hän oli tar ­vet­ta. Toisaalta monet asiat ovat jo painu­ yksi sedistäni. Olen koettanut siksi hahmotella neet unholaan. Varsinkin omia töi­tä koskeva ku ­vaa paitsi hänen arkkitehtuuristaan myös hä­ jälkitulkinta on joka tapauksessa epäluo­tet­ nen persoonastaan, jolla oli aikanaan yleisem­ tava tiedon lähde. Yhtäkaikki jälkitulkinta ja pää ­kin merkitystä; Suomen kokoisessa maassa muiste ­lut muodostavat olennaisen osan tä­män kun asiat polarisoituvat aina henkilöihin tai tut ­kielman lähteistä, sillä toissijaisia läh­tei­tä eli aina ­kin kuppikuntiin. Koska toinen avainhen­ asiasta myöhemmin kirjoitettua tutki­malla ei ki ­lö Thorsbon taustoja tutkittaessa on Juhani pääse puusta pitkään. Pallasmaa, on tutkielma laajentunut koskemaan Tutkielmaa tehdessäni olen jututtanut ai­hees­ myös häntä ja paikoin jopa painottunut häneen. ta mm. yli kolmeakymmentä aikalais­ark­ki­tehtia. Tä ­mä johtuu paitsi siitä, ettei Kirmo Mikkola Ne, joiden kanssa käytyjä keskusteluja ei ole ole enää haastateltavissa, myös siitä, että työn nauhoitettu, ovat saaneet tarkistaa muis­tiin­ ku ­luessa on paljastunut, että Pallasmaan osuus panojeni pohjalta kirjoitetut tekstit. Työ­ta­ tyy ­lin kehittelyssä oli suurempi kuin Mikkolan. panani on ollut palapelimäinen faktojen sekä Työn kuluessa on niinikään käynyt ilmi, että kir ­joituksista ja puheesta poimittujen lauseiden Thors ­bon tyylilaji oli kiinteästi sidoksissa juuri ko ­koaminen siten, että niistä muodostuu jok­ Mik ­kolaan ja Pallasmaahan. Tutkielmassa käsi­ seen ­kin yhtenäinen kokonaisuus, josta olen tel ­lään siksi heidän uriensa alkuaikoja 50-luvul­ta il ­mais­sut myös omat mielipiteeni, milloin olen noin vuoteen 1970 saakka. Ajankuvaa elä­vöit­ kat ­sonut sen aiheelliseksi. Kuva, joka näin tämään on asiatekstin lomaan liitetty kur­­­siivilla syn ­tyy, ei varmastikaan ole täydellinen, ja sen painettuja anekdootteja, jotka - oli­vat­pa sitten to ­denmukaisuudestakin voi olla montaa mieltä. tosia tai keksittyjä - paljastavat jo­tain ajankoh- Ohjaajani Igor Herler on johdattanut minut dastaan ja kohteistaan. mo ­nien sellaisten lähteiden luo, joita en muu­ Thorsbota ja sen tyylillistä ja ideologista toin olisi löytänyt, ja toiminut itsekin lähteenä.

8 Hän on myös lukenut työni useaan kertaan sen ja Tarkko Oksalaa, jotka ovat myös lukeneet eri vaiheissa ja esittänyt lukuisia huomau­tuksia. käsikirjoi ­tukseni kokonaan. Lopuksi kiitän Kiitän hän­tä sydämestäni. Kiitän myös kaik­ vielä puo­lisoani, van­hempiani ja ystäviäni, jotka kia niitä 60-luvun arkkitehteja ja rakennut­tajia, ovat tu­keneet minua tässä työssä. jot ­ka ovat auliisti vastanneet kysymyksii­ni ja esit ­täneet huomioita aiheesta, näistä erityi­ sesti Kristian Gullichsenia, Maija Kairamoa Kalliossa 13. 1. 2003 Juulia Mikkola

Thorsbo kaakosta. (kuva Mikkolan jäämistö)

9 Talo Thorsbon tyylilaji

Talo Thorsbon leimallisimmat ulkoiset piir- en ­sim­mäisen kerran julkaistiin. He olivat siten teet ovat räystäätön tasakatto, julkisivun pin- poik ­keuksellisen tietoisia tekemisistään; yleen­ nassa nä­kyvät kantavat puupilarit ja -palkit sä ­hän arkkitehdit jättävät tyylianalyysit muiden sekä näi­den rajaamissa kentissä vaihtelevat teh ­täväksi. Termi “konstruktivismi” esiintyy modulia ­j ­koi­set ikkunat ja kapealla paneelilla heil ­lä kirjoitettuna tosin vasta vuonna 1969.3 päällystetyt um­piosat. Pilarit ja palkit näkyvät Yhä ­t ­kaikki se on oman aikansa määritelmä4, myösi sisä­t ­loissa. Pohjaratkaisu on yhteisissä jo ­ka oli peräisin tyylin5 edustajilta. tiloissa avoin, ja liikenne on sijoitettu pitkillä sivuillao ul­k ­seinien vierille. Thorsbon ensimmäiset lajikumppanit jul­ kais ­tiin Arkkitehti-lehdessä 3/66. Niitä oli Thorsbon vilvoitteluterassi. kaik ­kiaan viisi kappaletta, kaikki Kirmo (“Kimp­ pi” tai “Kimpi”) Mikkolan ja Juhani (“Jussi”) Pal ­lasmaan yhdessä suunnittelemia. Taloja esite ­t ­levässä artikkelissaan nimeltä “Puuarkki­ teh ­tuurista” parivaljakko käytti termejä “kon­ struk ­tiivinen”1 ja “rakenteesta lähtevä arkki­ teh ­tuuri”.2 Tyylin nimitys konstruktivismi tai puu­konstruktivismi on tästä helposti joh­ deta ­t ­vissa. Mikkola ja Pallasmaa siis miltei mää ­rit­telivät oman tyylilajinsa jo heti, kun sitä

1 Kyösti Ålander (Rakennustaide renessanssista funktionalis- 4 60-luvun mittaan konstruktivismi-sanan merkitystä ruodittiin miin, 1954 s. 33) oli määritellyt konstruktiivisen arkkitehtuurin useaan otteeseen. Diplomi-insinööri Erkki Inkinen kirjoitti sellaiseksi, jos­sa “muoto ja jäsentely ilmenevät välttämättömissä Ark ­kitehti-leh­dessä 5-6/66 (s. 95), että konstruktiivisuus tar­ rakenteissa sellaisinaan, kun siis vaikutelma perustuu ensisijai- koittaa rakennuksen konstruktion käyttöä sen ilmaisukeinona. sesti peittämättöminä esiin­tyviin ja taiteellisesti käsiteltyihin Timo Penttilän nä­kemys arkkitehtiliiton keskustelutilaisuudessa kantaviin ja kannatettaviin osiin.” Kuvituksena tässä kohdassa 1969 (Arkkitehti 8/69 s. 32) oli seuraava: Konstruktivismi edus­ Ålanderilla oli klassismia. taa länsimaisen ark­kitehtuuritradition tavanomaisinta tyyppiä, 2 Mikkola ja Pallasmaa, Arkkitehti 3/66 s. 42 sillä sen peruslähtökohtana on ilmaisu, joka korostaa kantavaa 3 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 31 - Tässä yhteydessä Mikkola rakennetta taiteellisena som­mitteluelementtinä. Ilmo Valjakka käytti konstruktivismin rinnalla myös nimityksiä struktuuri- ja puolestaan noudatti Arkkitehti-lehdessä 5-6/66 (s. 97-8) kon­ järjestelmäarkkitehtuuri. struktivismin vanhempaa mää­ritelmää, jonka mukaan konstruk­

10 Thorsbo idästä.

tivismissa muoto on luotava vain rakennuksen välttämättömillä taan ‘konstruktivismilla’, on muuttunut tämän vuosikym­menen rakenteilla. Niinpä hän päätyi kut­sumaan esteettiseksi konstruk­ kuu ­l ­essa. 40- ja 50-luvulla pidettiin konstruktivismina sitä, et­tä tivismiksi tyyliä, joka käyttää rakenteellisia elementtejä koros­ betonirunko näytettiin julkisivussa. Nyt on teräsrakentei­sen tetusti esteettisen sommittelun välineinä samaan tapaan kuin run ­gon näyttäminen aitoa konstruktivismia. Betonirunko päällä konstruktivismi maalaustaiteessa. Valjakka totesi myös, että merkitsee ikivanhaa taantumusta ja saa tyytyä nimeen bruta­lismi.” es ­teettiselle konstruktivismille on ominaista voi­makas pelkis­ 5 Konstruktivistit eivät itse pitäneet konstruktivismia tyylinä; täminen, joka johtaa muiden kuin rakenteellisten muoto­aiheiden tyyli kun toi mieleen eklektismin ja oli siten negatiivisesti sä- välttämiseen. (Puhelinkeskustelussa 2002 Valjakka mai­nitsi vyttynyt sa­na. Esim. Maija Kairamo (kommentit 2002) käytti esteettisen konstruktivismin tyypillisenä esimerkkinä Mies van mieluummin sanaa metodi. der Rohen arkkitehtuurin.) Reima Pietilä puolestaan huo­mautti Ark ­kitehti-lehdessä 8/69 (s. 36): “Muuten - se mitä tar­koi­te­

11 Thorsbon pohjapiirustukset 1:150, 70-luvun alun tilanne. (mittauspiirustus JM)

12 Thorsbon yläaula.

Talo lounaasta.

13 Konstruktivismin vanhat merkitykset

Arkkitehtuurin yhteydessä sanalla kons­truk­ti­ nähdä yhtenä rationalismin alalajina.6 Ratio­ vismi on karkeasti ottaen kaksi erilaista käyt­töä. na ­lismi on kuitenkin huono nimitys Mikkolan Sillä tarkoitetaan joko rakenteen ilmai­se­mista ja Pallasmaan puukonstruktivismille, jolle oli yleensä taikka tyylihistoriassa nimen- omaan tyy ­pillistä täydellinen epärationaalisuus, mitä venäläistä 1910- ja 20-lukujen ark­ki­tehtuuria. tu ­lee Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Esimer­ Tämän käsitesotkun ratkaisemiseksi Mik­kola kik­ ­si veden valumista yhdessä tuulen paineen jaotteli Muoto ja rakenne -näyttelyn yh­teydessä kans ­sa ei otettu kunnolla huomioon julkisivujen vuonna 1981 konstruktivismin eks­pres­siiviseen de ­taljoinnissa, eikä lämpöeristyksistä tehty riit­ ja klassiseen. Ekspressiivinen oli velkaa ve- tä ­viä. Rationalismin nimissä rakennettiin taloja, näläiselle vallankumous­ark­ki­teh­tuu­rille ja jot ­ka olivat remonttivalmiita kohta valmis­tut­ klassinen taas Chicagon koulukunnan te­räs­ tu ­aan. Rationalismi oli toki konstruktivisteilla arkkitehtuurille, Auguste Perret’lle ja Mies van i ­han­teena, mutta kun arkkitehtuuri estetisoitiin der Rohelle.1 Paremmin tätä kahtiajakoa voi ja teoretisoitiin liian pitkälle7, ajauduttiin kauas havainnollistaa sanoilla dynaaminen ja staat­ alku ­peräisistä tavoitteista. Todellisia rationa­ tinen, joita Erkki Kairamo käytti Mikkolan haas­ lis ­teja olivatkin ne vanhemman polven prag­ tat ­telussa 1981.2 Tässä jaottelussa Mikkolan ja maa ­tikot, joita nuoret konstruktivistit eli niin Pallasmaan 60-luvun työt kuuluvat staat­tiseen, kut ­sutut rationalistit 60-luvulla niin pahek­sui­vat klassiseen konstruktivismiin. (ks. luku “Konstruktivismin taustaa” s. 20). Vielä 60-luvun alussa konstruktivismi mää ­riteltiin toisinaan periaatteeksi, jonka mu­ kaan muoto on luotava vain rakennuksen vält­ tä ­mättömillä rakenteilla.3 60-luvun kuluessa kons ­truktivismi alettiin käsittää rakenteen - ja nimenomaan pilari- ja palkkirakenteiden - il­ men ­tämisenä tai korostamisena.4 Aulis Blom­ stedt, jota konstruktivistit pitivät johtavana arki ­k ­tehtuuriteoreetikkona, määritteli vuonna 1964 kons­truktivismin rakenteellisen liioitte- luksi käy­tännöllisen ja kauniin kustannuksella.5 Konstruktivismista käytettiin toisinaan nimi­ tys ­tä rationalismi, ja konstruktivismi voidaankin

1 Mikkola, Muoto ja rakenne 1981 s. 6 ja 18 määritteli vastaavasti rakennuksen käyttötarkoituksen liioitteluksi 2 Erkki Kairamo, Muoto ja rakenne 1981 s. 18 rakenteellisen ja kauniin kustannuksella. 3 Otavan iso tietosanakirja 1962 ja Nykysuomen sanakirja 1965 6 Asko Salokorpi määritteli Teekkari-lehdessä 2/65 (s. 12) se­kä - Tä­män tulkinnan mukaan konstruktivismiksi kutsuttiin eri­tyi­ rationalismin että konstruktivismin: “(...) rationalismi pyrkii sesti 1830-luvulta eteenpäin vallitsevien kertaustyylien rinnalla vähentämään elementtinsä mahdollisimman vähiin, karsimaan esiin ­tynyttä uudistusliikettä, jonka tunnetuimpia toteutettuja niis ­tä kaiken epäoleellisen, järkeä vastaan sotivan. Kon­struk­ti­ ra ­kennuksia ovat Kristallipalatsi (1851) ja Eiffel-torni (1889). vis ­mi taas pyrkii sellaiseen rationaaliseen jäsentelyyn, jossa itse 4 Mikkola (Muoto ja Rakenne 1981 s. 7) näki mm. Selim A. ele ­menttien järjestys esiintyy aktiivisesti näkyvänä.” Samassa Lind ­qvistin voimala- ja liikerakennukset, Sigurd Frosteruksen yh ­teydessä Salokorpi kirjoitti myös, että konstruktivismin ni­mi­tys Stock ­mannin tavaratalon ja Eliel Saarisen Rautatieaseman kon- tuli varata rakenteen taiteelliseen pelkistämiseen. struktivismin edeltäjinä. 7 Pallasmaa, haastattelut 2001 5 Blomstedt, Arkkitehti 6/64 s. 90 - Funktionalismin Blom­stedt

14 Näkymä Thorsbon olohuoneesta ulos. Terassilla arkkitehti seurustelee allekirjoittaneen kanssa.

15 Miesiläisyys konstruktivismin nimityksenä

Suomalaista 60-luvun konstruktivismia on ai- puuritilöiden luomaa ilmettä. Ensim­mäi­senä van yleisesti kutsuttu miesiläisyydeksi Ludwig tulitikkuvertausta käytti kaiketi Osmo (“Os­ku”) Mies van der Rohen mukaan, vaikka alun perin Sipari, jolla sekä Erkki Kairamo että Kir­mo mie ­siläisyys oli tyylin vastustajien käyttämä Mikkola olivat olleet töissä. Sipari puhui “hyy­ hauku ­k ­manimi. Jotkut konstruktivistien työt piöistä, jotka tekevät tulitikkutaloja”; Si­pa­rin muis ­tut­tavatkin suuresti Miesin arkkitehtuuria. mielestä kun talon piti olla talon nä­köi­nen, ja Kos­ ­ka 60-luvun tunnetuimmat miesiläiset Kir­ siinä piti olla paljon seinää ja vähän ik­kunaa.4 mo Mikkola ja Juhani Pallasmaa eivät kuiten­ “Miesiläisissä” puurakennuksissa raken­nus­ kaan itse pitäneet Miesiä ainoana esikuvanaan ma ­teriaali voimisti japanilaista henkeä sa­moin (ks. luku “Modulikonstruktivismin esikuvat” s. kuin symmetrian välttäminen5 ja pieni­mit­ 66), ei miesiläisyys ole täydelleen osuva nimitys takaavaisuus. Japanilaisuus olikin­ puu­raken­- hei ­dän konstruktivismistaan puhut­ta­essa. On nuksia suunniteltaessa Mikko­lal­le ja Pallasmaal­le myös huomattava, että Miesin arkki­tehtuuria on ainakin yhtä tärkeä esikuva kuin Mies (ks. myös monenlaista. Mikkolan ja Pallas­maan arkki­teh­ luku “Tanskalaiset esikuvat ja japa­nilai­suus” s. tuuri muistuttaa IIT:n varhai- sempia, 1940-lu­ 76).6 Mikkolan ja Pallasmaan töis­tä puut­­­tuu vulla suunniteltuja rakennuk­sia1, joissa on Miesille ominainen raskaus ja mo­nu­men­taalisuus te ­räsrungon rajaamat julki­sivukentät. IIT:n - talot eivät tunnu Miesin ta­paan klassisilta. Crown Hall (1950-56) ja Farnsworth House Siten miesiläisyys ei kuvaa Mik­kolan ja Pallas- (1945-50) julkisivun ulkopuolelle sijoitettuine maan 60-luvun puuraken­nuksia kovinkaan osu- pi ­lareineen ja palk­keineen taas ovat toisenlaista vasti. Jos halutaan käyttää laajasisältöisempää este ­tiikkaa. Kol­mantena voisi mainita rasteri­ termiä lienee puu­kon­struk­tivismi sopivampi. jul ­kisivut Seagram Buildingin (1954-58) tapaan. Puukonstrukti­vismilla tar­koi­tan yleisesti raken- Kai ­kille näille voi Suomesta löytää jälkeläisiä. teita korostavaa tai ra­ken­teellisuutta ilmentävää, Mikkolan ja Pallasmaan puukonstruktivismia puurakenteista run­korakenne­ark­kitehtuuria.7 on kutsuttu myös metsämiesiläisyydeksi2 ija tu­l ­ tikkumiesiläisyydeksi. Jälkimmäistä termiä Igor Herler käytti jo 60-luvun lopulla.3 Se ku­vastaa osuvasti miesiläisen arkkitehtuurin siir­tämistä teräksestä puuhun ja siitä aiheutuvaa lii­ankin niukkaa mitoitusta sekä paljon käy­tet­tyjen

1 Illinois Institute of Technology, Chicago, Illinois; yleis­ 4 Lundsten, keskustelu 2002 suun ­nitelma 1939-40, Kirjasto- ja hallintosiiven suunnitelma 5 Symmetrian välttäminen kuului toki myös 20- ja 30-lukujen 1944, Minerals and Metals Research Building 1942-43, Alumni funktionalismiin, joka oli yksi konstruktivismin lähtökohdista. Memorial Hall 1945-46, Chemical Engineering an Metallurgy 6 Pallasmaa, haastattelut 2001 Building 1946, Chemistry Building 1946 7 Runkorakenteet eivät kylläkään ole rakenteellisuuden ainoa 2 Korvenmaa, Rakennettu puusta 1996 s. 167 muoto, mutta esim. lamasalvosrakennuksia ei ole tapana pitää 3 Herler, keskustelut 2002 kon ­struktivismina silloinkaan, kun rakenteet ovat niissä paljaana.

16 Kirmo Mikkolan suunnitteleman Järvenpään atel­jee­rivitalon (1967) ulko­puoli muistutti selvästi Mies van der Rohen arkki- tehtuuria. Sisä­puolella taas näkyivät japanilaiset vaikutteet. (kuvat SRM:KA, yläkuva Mart­ti I. Jaatinen, alakuva Ola Laiho)

17 Uudet tyylinimitykset: moduli-, kehikko- ja palkkikonstruktivismi

60-luvun suomalaisessa puukonstruktivismissa kehikkokonstruktivismin alalajina. Ilmeeltään voi ­daan erottaa erilaisia alalajeja valitun raken­ nämä kaksi ovat kuitenkin erilaista arkki­tehtuu­ ne ­järjestelmän ja ikkunajakojen mukaan. Ra­ ria ja kuuluvat eri perheisiin. Moduli­kon­struk­ ken ­teiden tuli teoriassa olla konstruktivismin tivismi on kevyempää ja pieni­piirtei­sempää, tär ­kein ilmaisukeino, mutta myös ikkunajaoilla kun taas pelkkä ke­hik­ko­kon­struk­tivismi on oli suuri merkitys talon ilmeen luomisessa. sel ­västi raskaampaa ja ankarampaa. Näiden Myös pilarien sijoittaminen joko seinäpinnan uusien määritelmien mukaan Thors­bon tyylilaji ta ­soon tai selvästi sen ulkopuolelle vaikutti on modulikonstruktivismi. olen ­naisesti rakennuksen ilmeeseen. Kantava pal ­kistokin voitiin ratkaista useammalla eri ta­ val ­la. Primääri- ja sekundääripalkistot voitiin ra ­ken­taa joko päällekkäin tai samaan tasoon. Pääl ­lekkäiset palkistot olivat tyypillisiä tanska­ laisessa arkkitehtuurissa, ja Suomessa niitä suo­si mm. Kristian (“Krisse”) Gullichsen.1 Hä­nen arkkitehtuurissaan oli tyypillistä räystään ja lattiaterassin alla näkyvä rivi palkkien päitä. Hä ­nen puukonstruktivismiaan voisikin kutsua palki ­k ­konstruktivismiksi. Mikkola ja Pallasmaa taas käyttivät samaan ta ­soon tehtyjä palkistoja. Heidän ark­ki­tehtuu­ rin ­sa leimaa antavaksi piirteeksi tulivatkin julki ­sivukenttiä rajaavat kehikkorakenteet, jot- ka muo­dostuivat pilareista ja palkeista, sekä modu ­laariset ikkunajaot, jotka pilkkoivat suuret lasi ­seinät pienempiin ruutuihin. Tällaista kon­ struk ­tivismia olen päätynyt kutsumaan modu- dui ­l ­konstruktivismiksi. Milloin talossa on ke­ hik ­korakenteen rajaamat julkisivukentät mutta suu ­ret, yhtenäiset lasipinnat ilman modulijakoa, kut ­sun tyyliä kehikkokonstruktivismiksi. Mo­ du ­likonstruktivismi on siis läheistä sukua ke­ hik ­kokonstruktivismille, ja sen voi nähdä myös

Yllä: Kirmo Mikkolan suunnittelema Järvenpään atel­jee­ rivitalo (1967) on modulikonstruktivismia. (kuva SRM:KA Martti I Jaatinen)

Viereisellä sivulla yllä: Paavo Mykkäsen suunnittelema Yhdenperheentalo Vita Minima (Turku 1969) on kehikko- konstruktivismia (kuva­ SRM:KA, Antti Laiho).

Viereisellä sivulla alla: Kristian Gullichsenin suunnittelema 1 mm. Viikonloppumaja Kallvikissa (Arkkitehti 4/63 s. 86-88) Talo Ulfves (Espoo 1963) on palkkikon­struktivismia (kuva ja Villa Berner (Arkkitehti 4/65 s. 96-101) SRM:KA, Pertti Ingervo).

18 19 KONSTRUKTIVISMINTAUSTAA; 50-LUVUN LOPUN JA 60-LUVUN ALUN ARKKITEH - TUURI-ILMAPIIRI SUOMESSA

Ulkomainen mielenkiinto kohdistui 50-luvulla ja ilmeikkääm­pää moder­nismia. Suomen omaleimaiseen paikalliseen arkkiteh­ 50-luvun arkkitehtuurin arvofilosofeja olivat tuu ­riin, jonka tärkein edustaja oli Alvar Aalto. meillä mm. Aulis Blomstedt, Hilding Eke­lund, Aalto toimi vuoteen 1959 Arkkitehtiliiton Keijo Petäjä ja Nils Erik Wickberg.1 Heistä pu ­heen­johtajana, mutta samalla hän oli myös kon ­struktivisteihin vaikutti eniten Blom­stedt, suun ­nittelijana johtava nimi. Aallon vanavedes­ joka oli ahkera kirjoittaja. Monet pitivät häntä sä nousi myös muita tähtiä. Arkkitehtuuri­kil­ arkkitehtikunnan pääteoreetikkona ja moraali­se­ pai ­luissa 50-luvun keskeisimmät vaikuttajat na omanatuntona (ks. luku “Aulis Blomstedtin olivat Aalto, Kaija ja Heikki Siren sekä Aarne arkkitehtuurifilosofia” s. 39).2 Pragmaatti- Er ­vi. Arkkitehti-lehdessä julkaistiin 50-lu- semmin suuntautuneet arkkitehdit puolestaan vulla eni­ten Aallon ja Ervin arkkiteh­tuuria; pilkkasi ­vat Blomstedtin teoreettista pohdintaa. seuraa ­vina olivat Viljo Revell, Kaija ja Heikki 50-luvun alkuvuosina Blomstedtin ympärille Siren, Jorma Järvi sekä Aulis (“Allu”) Blom­ ko ­koon­tui teoreettisesti suuntautu­neiden arkki­ stedt. Sekä Ervi että Revell olivat mo­lem­mat teh ­tien ryhmä, joka piti yhteyttä modernismin olleet Aal­lolla töissä 1930-luvulla. Kum­pikin kansainväliseen liittoutumaan CIAM:iin. Ryh­ oli 1940-luvulla tehnyt aikakaudelle tyypillistä män toimesta julkaistiin vuo­des­ta 1958 lähtien romant ­tista arkkitehtuuria. 50-luvulla heistä ranskankielistä arkkitehtuuri­lehteä Le Carré tuli ra­- tio­nalistisen linjan voimakkaimmat Bleu, joka keskittyi arkki­teh­tuurin teoriaan.3 edustajat. Rationalistien palatessa tinkimättö­ 50-luvun loppupuolelta lähtien Blomstedt män puhdas­linjaiseen modernismiin, jonka ha ­luttiin nähdä Aallon arkkitehtuuri­näke­myk­- sota-aika oli katkaissut, Aallon arkkitehtuuri sen vastapoolina. Kun aikaisemmin ahke­rasti kulki kohti yhä suurempaa yksilöllisyyttä ja kirjoittanut Aalto alkoi väheksyä arkki­tehtuurin ekspres ­siivisyyttä. Korostetusti yksilöllistä teoreettis-käsitteellistä erittelyä, ja Blomstedtin muotokiel ­tä käytti myös Reima Pietilä. Kaija ja Aallon aiemmin läheinen ystävyyssuhde vii­ ja Heikki Siren työs­kentelivät Aallon herkän leni, heidän arkkitehtuuri-ideologinen etäänty­ tiiliarkkiteh­tuurin ja nk. teollisen rationalismin misensä sai aikaan kahden, monessa suhteessa välimaas ­tossa. Blom­stedtin työt edustivat vastakohtaisen koulukunnan synnyn.4 Muun välillä puh­das­linjaista ja välillä pehmeämpää muassa 50-luvun lopun kirkko­kil­pailut jakoivat

1 Lehtovuori, puhelinkeskustelut 2002 tamaan omaa identiteettiään, oli irtiotto välttämätön. (Gul­lichsen, 2 Pallasmaa, Acanthus 1992 s. 26 Niskasen haastattelu 2000, Laitinen ja Lehtovuori, puhelinkeskus- 3 Pallasmaa, Acanthus 1992 s. 26 telut 2002) Aaltoa saatettiin toisaalta myös ihailla, vaikka samalla 4 Pallasmaa, Acanthus 1992 s. 26 oltiinkin sitä mieltä, että hänen linjansa kuului menneisyyteen 5 Aallon vastustaminen voidaan myös nähdä normaalina tor­ (Lundsten, keskustelu 2002). Jotkut ihailivat itse Aaltoa mutta juntareaktiona, kapinana edellistä sukupolvea ja vanhaa auk­ naureskelivat niille, jotka käyttivät “Aallon muotolaatikkoa” eli toriteettia vastaan. Kun nuoret konstruktivistit pyrkivät ra­ken­ jäljittelivät häntä (Lahtinen, keskustelut 2002).

20 mielipiteitä; siinä missä toiset ihailivat äkillistä takohdalta. Blomstedt kirjoittikin, että Mies muodollista rohkeutta, näkivät toiset vain kiel- oli ainoa ikäpolvensa mestareista, joka peruut­ teisiä asioita: formalismia, eks­pres­siivisyyttä ja tamattomasti purjehti pois romantiikan maas­ subjektiivisuutta. ta.8 Aallon “epäselvään” ja “barokkimaiseen” Alvar Aallon myöhäiskauden arkkitehtuu- arkkitehtuuriin verrattuna Miesin arkkitehtuuri rin vastustaminen oli osatekijä konstrukti- oli ehdotonta ja “puhdasta”. Niin sanotun vismin synnyssä. Aulis Blomstedt ja Aarno mie­ ­siläisyyden taustalla oli myös pettymys Ruusu ­vuo­ri (“Ruusu”), jotka olivat nuorten 50-luvun lopun “sekavaan” arkkitehtuuriin, kon ­struk­tivistien esikuvia, arvostivat Aallon jossa rakenteella ei ollut juurikaan merkitystä. töitä 60-luvulle saakka suuresti. Kriittisyys Nuo ­ret konstruktivistit paheksuivat mm. sitä Aaltoa5 ja Aalto-kulttia kohtaan periytyi nuo- hiukan romanttista maneeria, jolla esimerkiksi rille kon­struktivisteille suoraan Blomstedtil- Heikki Siren teki valetasakattoja piilottamalla ta. Säynät­salon kunnantaloa (1951) oli vielä vinon ka­ton tervattujen lautojen taakse. He ihailtu suu­resti, mutta Vuoksenniskan kirkko vastus ­tivat myös pragmatismia yleensä.9 (1958) he­rät­ti rationalistisesti suuntautuneessa 50-luvun lopulla kiinnostuttiin myös japa­ nuores ­sa pol­vessa arvostelua. Sitä pidettiin nilaisesta arkkitehtuurista hyvin vahvasti. Pe- liian veistok­sellisena ja persoonallisena - siis rinteisellä japanilaisella asuntoarkkiteh­tuu­rilla eks ­ ­pres­siivisenä - vailla yleispätevää merkitystä. ja esimerkiksi Miesin Farnsworth Housella oli Kes­ ­kei­sin mielipiteen muuttaja oli kuitenkin monia yhtymäkohtia: rakennuksen nostami­nen Enso-Gutzeitin pääkonttori Katajanokalla irti maan pinnasta, seinän kantavan ja täyte­osan (1959-62). Koska rakennus käytti monumen­ selkeä erottaminen, avoin pohjaratkaisu il­man taalisen konstruktivismin kieltä, siitä haettiin kiinteitä väliseiniä, rakenteellinen johdon­ logiikkaa, jota siinä ei ole. Niinpä sitä pidettiin mukaisuus sekä esteettisen tasapainon tuntu. epärehellisenä.6 Epärehellisyydestä tulikin sit­ Japanilaisuus tuli Suomeen paljolti tanskalaisen temmin useasti käytetty lyömäase.7 arkkitehtuurin kautta; Tanskaa pidettiin arkki­ Aulis Blomstedtilta välittyi myös Mies van tehtuurin mallimaana. der Rohen ihailu. Miesiä ihailtiin paljolti juuri sik ­si, että hän näytti Aallon täydelliseltä vas-

6 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 2000 - Aalto muuten sanoi itse 9-10/49 s. 129-130) kerran, että hän “plagasi” Enso-Gutzeitin pääkonttorin yhdestä 8 Blomstedt, Arkkitehti 12/60 s. 193 amerikkalaisesta lehdestä. (Oksala, puhelin­keskustelu 2002) 9 Pallasmaa, haastattelut 2001 7 Konstruktivisteilla oli tapana viitata Auguste Perret’n arkki­ tehtuurifilosofiaan: “Arkkitehti on runoilija, joka ajatte­lee ja puhuu rakentein. (...) Joka kätkee kantavan pylvään tekee virheen. Joka rakentaa valepylvään tekee rikoksen.” (Arkkitehti

21 Seuraavat sitaatit havainnollistavat Alvar Aallon ja Mies van der Rohen arkkitehtuuri-ideologioita.

“Mielipiteeni on, että rakennusten teollistami­nen on tämän päivän avainprobleema. Kun on ­nis­tumme siinä, meidän sosiaaliset, ekono­mi­set, teknilliset ja myös taiteel­liset prob­ lee ­mam­me ovat helppoja ratkaista. Miten teollistuminen toteutetaan? (...) Edessämme oleva probleema on suorittaa re­vo­luutio koko rakennus­teolli­suutemme luon ­teessa. Rakentamisprosessin luonne ei muutu niin kauan kuin käytämme pääasialli­ sesti samoja traditionaalisia rakennusmateriaaleja, sillä ne vaativat käsityötä. Sen tähden ensimmäinen ta­voit­teemme on oleva uuden raken­nus­ma­teri­aa­lin löytäminen. (...) Sen on oltava kevyen, joka ei ainoastaan sal­li vaan vaatii teollista tuotantomenetelmää. Kaikki rakennusosat tul­laan teke­mään tehtaassa ja paikalla suoritetaan ainoastaan kokoonpano, joka vaatii vain vähän ihmistyötunteja. (...) Olen vakuuttunut siitä, että traditio­naaliset rakennusmenetelmät tulevat katoa­maan. Jos joku pahoittelee sitä, että tulevaisuuden taloa eivät voi enää rakentaa käsityöläiset, olisi hänen muistettava, etteivät vaunun­tekijät valmista enää autoja.” - Mies van der Rohe 19241

“Luennoidessani v. 1938 Yale Universityssä saatoin havaita hyvin suurta entusiasmia stan­ dar ­dirakennusten tutkimiseen. Ylioppilaitten kes­kuudessa oli yleisenä unelmana talojen tuo ­tan­to samoilla perusteilla kuin automobiilin. Tuot­ti suoranaisia vaikeuksia saada tämä Ford -unelma ylioppilaitten päästä. On luonnollista, että automobiilin tehtä­vät tulevat parhaiten ratkaistuiksi kehittä­ mällä automobiilista mahdollisimman pitkälle viety yksi­puolinen tyyppi­tuote. Toisin on rakennuk ­sen laita. Päinvastoin kuin automobiilin sen suh­de luontoon on kiinteä, se kuuluu erotta ­mattomasti johonkin määrättyyn maaston osaan, ja on nimenomaisesti tämän paikan erikois ­olo­suhteista johtuvien luonnon­vaikutusten alainen. Teknillisiltä aloilta lainatun standardi­soin­nin tunkeutuminen rakennus­taiteeseen pe­ rus ­tuu kohta­lokkaaseen erehdykseen, että rakennustaide olisi jonkin­laista tekniikkaa. Sitä se ei ole. Rakennus­taiteen probleemeja ei yleen­sä voi lainkaan ratkaista teknillisillä mene ­telmillä. Rakennustaide kyllä käyttää hy­väk­seen tekniikkaa, mutta se tekee sen siten, että se käyttämällä kaikkia eri tekniikan lajeja yhtä­aikaisesti asettaa päämääräkseen näiden kes­kenään harmo­nisoimisen. Rakennus ei ole lain­kaan teknillinen probleemi, se on arkkiteknillinen probleemi.” (reippaasti lyhennetty) - Alvar Aalto 19412

1 Jonhson, 1978: Mies van der Rohe, Industrielles Bauen, G (Berlin) no3:8, 10 Je 1924, suomennos pre-fab -näyttelyluettelo 1966 2 ote Aallon esitelmästä ja esseestä, jonka otsikko oli “Euroopan jälleenrakentaminen tuo pinnalle aikamme rakennustaiteen keskei­ simmän probleemin”, Schildt, Inhimillinen tekijä 1990 s. 45-47

22 Thorsbon yläkertaa.

23 Suomen rakennustaiteen museo

Vuonna 1956 perustettiin Suomen rakennus­ lähe ­tettiin alkoholiliikkeeseen hakemaan pu- taiteen museo, joka jatkoi Suomen Arkkitehti­ naviiniä. Aulis Blomstedt oli usein perjantai- liiton vuonna 1949 perustaman kuva-arkiston iltapäivisin paikalla, ja myös Reima Pietilällä toi ­mintaa. Museo aloitti toimintansa Bulevar­ oli tapana tal­lustella museolle. Mukana olivat dilla arkkitehtiliiton tiloissa, mutta sai vuonna usein myös Keijo Petäjä ja Touko Voutilainen7 , 1957 käyttöönsä vanhan puuhuvilan Kaivo­ jotka­ kuului­vat le Carré Bleu -porukkaan, sekä puistosta, missä se sijaitsi vuoteen 1982 saak­ konstrukti ­vistien veljeskunnasta Mikkola, Pal- ka.1 Museo suuntasi toimintansa pääasias- lasmaa ja Pentti Piha (“Pihan Pena”). Ålander sa ulko­maille, mutta kehitti myös kotimaista oli mukana aina terveydentilansa sallimissa näyt ­telytoimintaa, jonka tärkein tapahtuma määrin. Myös Ruusuvuori ja Martti (“Hänkkä”) oli Suo­mi rakentaa -näyttely. Museon en- Jaatinen, jolla oli tapana lähteä aikaisin pois, simmäinen johtaja Kyösti (“Kössi”) Ålander2 sekä myöhemmin Bengt Lundsten (“Benkku”) piti museon tehtävänä tiedon varastointia ja osallistuivat näihin alkoholin siivittämiin kes- dokumen ­tointia. Hän ei pyrkinyt ohjailemaan kusteluihin. Museolla istuttiin yöhön ja välillä arkkitehtuurin suun­taa, minkä vuoksi Suomi aamuun saakka.8 rakentaa -näytte­lyiden työt valitsi ulkopuolinen Perjantaikerhossa keskusteltiin sekä osan­ jury. Museon toiminnassa olivat keskeisesti ottajien töistä että arkkitehtuurista ja taiteesta mukana rationa­listit Viljo Revell, Aulis Blom- yleisemminkin. Esillä olivat kaikki arkkitehtuu­ stedt ja Aarno Ruu­suvuori sekä nuoremmasta ri ­historian maestrot - Mies muiden joukossa polvesta Kirmo Mikkola3 ja Juhani Pallasmaa4, - ja kirjat, joita oli luettu tai ostettu museon mistä syystä museo sai myös arvostelua yk- kir ­jastoon.9 Yleensä keskustelut olivat jol- sipuolisuudesta; mm. Alvar Aalto suhtautui lakin tavoin ideologisia tai filosofisia10, sillä kriittisesti tähän “Puistokadun akatemiaan”.5 Ålan ­derilla ja Blomstedtilla oli ideologisesti ja Museosta kehittyi­kin jossain määrin vastapaino eettisesti painottuneet ajatusmaailmat. Petäjä, Aallon toimiston “akatemialle”. joka luki innokkaasti Wittgensteinia, esitteli ark­ Museon niin kutsuttu perjantaikerho alkoi kitehtuurin ja filosofian yhtymäkohtia. Pietilä vuonna 1958, kun museolla tuli tavaksi jäädä puolestaan toi näihin varhaisiin kes­kus­teluihin istumaan perjantaisin iltapäiväteen jälkeen. morfologiaa ja semiologiaa.11 Asko Salokorpi6, joka oli museolla töissä,

1 Salokorpi, puhelinkeskustelut 2002 alkuunpanijana, mutta ei ollut enää niin kiinnostunut museosta, 2 Ålander oli itseoppinut arkkitehtuurin historioitsija; hänellä kun se oli saatu pystyyn. (Salokorpi, puhelinkeskustelut 2002) ei ollut yliopisto-opintoja takanaan - hän oli siis vain ylioppilas. 6 Salokorpi on taidehistorioitsija, ei arkkitehti. Virallisesti hänen tittelinsä oli Suomen rakennustaiteen museon 7 Voutilainen oli Helsingin Yhtenäiskoulun rehtori, ei arkkitehti. intendentti. 8 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja Salokorpi, puhelin­ 3 tutkijana 1963-65 keskustelu 2002 4 näyttelyavustajana ja näyttelysuunnittelijana vuosina 1958-69 9 Kirjaston perustamiseen ryhdyttiin 1958, ja vuonna 1960 5 Salokorpi, ars 1990 osa 6 s. 47 – Aalto oli ollut museohankkeen nidok ­sia oli vasta viitisen sataa. Arkkitehtiliiton omistamat

24 Suomen Arkkitehtiliiton kuva-arkisto oli perustettu 1949 keräämään kuvamateriaalia koti­maisia ja kansainvälisiä näyttelyitä varten. Vuonna 1953 jär ­jestettiin ensimmäinen Suomi rakentaa -näyt­tely. Ennen kuin katselmus oli saatu pystyyn, oli käyty ankara kamppailu näytteillepanon periaatteista. Al ­var Aalto ja Viljo Revell kannattivat henkilö­ näyttelyä, jossa parhaiden arkkitehtien työt olisi esitelty nimen ja arvon mukaisessa järjestyksessä. Revellillä työskentelevä Keijo Petäjä vastusti arkki­ tehdin persoonaa korostavaa näytteillepanoa. Hänen mielestään “ajankohta edellytti asianäyttelyä, jossa ark ­kitehtuurin yhteiskunnallista merkitystä alle­ viivattaisiin.” Aallon vastaiseksi tulkittu kapina­ yritys voitti molemmat asiasta järjestetyt äänestykset selvästi, ja Keijo Petäjä leimattiin nuorten kapi­nallisten nokkamieheksi.12

aikakaus ­lehdet luovutettiin museolle vasta vuonna 1968 ja suurin osa monografioista vuonna 1970. Yleisölle kirjastosta voitiin ryhtyä tiedottamaan vasta 70-luvun alussa. (Salokorpi, Suomen raken ­nustaiteen museo 1956-81 s. 36) 01 Pallasmaa, sähköpostit 2002 11 Pallasmaa, Encounters 2000 21 Norri, Sankaruus ja Arki 1994 s. 14

25 Ammattilehdet 50-luvulla

Arkkitehti-lehti oli ollut 40-luvulta eteen­päin taholla ai­heut­tanut unettomuutta, sai hänet mo­i ­n ­puolinen kulttuurilehti, jonka pitkä­ai­kai­ it ­sensä päin­vastoin uniseksi. “En voi mitään se ­na päätoimittajana toimi Nils Erik Wick­berg sil­ ­le, etten ole niin intellektuelli, tunnen kuu­ (1946-49, 1952-56, 1958-59). Aktii­vi­sim­piin luvani vielä noi­hin biologisvoittoisiin dino­sau­ kir ­joittajiin kuului Aulis Blomstedt, jota on ruksiin, joi­den sieraimissa nykyajan moduli-ilma myö ­hemmin luonnehdittu arkkitehti­kunnan tuntuu hieman pistävältä.” (Kyseinen moduli­ pääideologiksi.1 Aarno Ruusuvuori toimi en- artikkeli onkin teoreetti­suu­des­saan ker­ras­saan sin Wickbergin apulaistoimittajana (1952-56) puuduttava.) Wickberg lisäsi kuitenkin, että ja sit­ten vt. päätoimittajana (1957-58), kun suhde- ja harmoniaoppeja on pidetty eräänä Wickberg oli virkavapaalla. Vuodesta 1953 ark ­kitehtikasvatuksen tär­keimpänä osana, ja toimitusa ­v ­liokuntaan kuuluivat Aulis Blom­stedt että modulinumero oli he­rät­tänyt ulkomailla ja Viljo Revell, ja lehdessä alettiin esi­tellä myös paljon kiinnostusta. Hänen mielestään ei ollut taide ­teollisuutta. liian pal­jon vaadittu, että “moduliniekat” saivat 50-luvulla alkanut arkkitehtikunnan jakau­ nel ­jän, viiden vuoden välein esittää Arkkitehti- tuminen oireili vuosikymmenen lopussa ammat­ lehdessä tutkimus­tensa tuloksia.3 Ruusuvuori ti ä ­leh­des­s ­kin. Ruusuvuoren päätoimittajakau­ ei kuitenkaan jat­kanut Arkkitehti-lehdessä kun del­ ­la ilmestynyt modulinumero 4/572 synnytti Wickberg palasi vir­kavapaaltaan 1958. Tuolloin arkkitehtikunnassa yhtä voimallisen vastareak­ Wickbergin aputoimittajaksi tuli Pekka Laurila, tion kuin Mikkolan vallankumousnumerot josta tuli päätoimittaja vuonna 1960. myö ­hem­min (ks. luku Ammattilehdet 60-luvulla 50-luvulla arkkitehtien vaikutuskanavana s. 50); Ruusuvuorta vaadittiin eroamaan välit­ toi ­mi myös Teekkari-lehti, johon kirjoittivat tömästi. Yksi lehtitaistelun sotahuudoista oli mm. Pekka Suhonen, Reima Pietilä ja Kirmo “Modulit hemmettiin!” ja toinen “Purkit pois!” Mik ­kola. Lehden toimitukseen kuuluivat mm. (purkeilla tarkoitettiin taideteollisuutta). Sa ­kari Laitinen, Juhani Pallasmaa ja Pentti Piha. Wickberg puolusti Arkkitehtiliiton neuvot­ Teekkari oli esteettinen ja kulturelli, miltei telupäivillä vuonna 1958 Ruusuvuorta, mutta yli­ ­sivistynyt lehti, joka ei tarjonnut mitään totesi kuiten­kin, että “tuo onneton modulinu­ “tupsukansalle”. Insinööreillä ei ollut lehdessä me ­ro”, joka oli kuulemma liiton korkeimmalla minkäänlaista sijaa; se oli arkkitehtien valtaama,

1 Nyman, Rakenteet, arkkitehdin kieli? 1986 lehdessä oli niiden ruotsinnokset sekä englannin- ja ranskan­ 2 Lehdessä oli vain kolme artikkelia: Keijo K. Lehtosen moduli­ kieliset yhteenvedot - siinä kaikki. artikkeli “Mittojen koordinoimiseen liittyvistä käsitteistä” s. 3 Wickberg, Arkkitehtiliiton neuvottelupäivien alustus 1958 61-66, Aulis Blomstedtin “Moduulivariatioita 180 cm mitasta” s. 7, 8 ja 10 s. 72 ja Reima Pietilän “Haudatut koirat, muodon muoto, har- 4 Arkkitehtiliiton neuvottelupäivien alustus s. 16 joitelmat” s. 73-77. Ainuttakaan rakennusta tai suunnitelmaa ei 5 Teekkari 4/57 s. 14 esitelty eikä sen puoleen “purkkejakaan”. Artikkeleiden lisäksi 6 Arkkitehti 1-2/47 s. 21-26

26 ja siinä vaikuttivat myös Rolf Nevanlinna, Pent­ti Saarikoski ja Risto Jarva. Lehden luon­netta kuvastaa se, miten Nils Erik Wickberg totesi liiton neuvottelupäivillä 19584, ettei Ark­kitehti- lehti varmastikaan kuvittele voivansa kil­pailla kulttuurijulkaisuna Teekkari-lehden kanssa. Samoihin aikoihin, kun Arkkitehti-lehden mo ­dulinumero ilmestyi, kirjoitti Olli Pöyry Teek ­kari-lehdessä5 modulista - mainitsematta ker ­taakaan koko sanaa. Pöyryn pragmaattinen asenne (kaikki kunnia sille) ilmeni jo otsikosta, joka oli “Talon piirtämisestä”. Kirjoituksessaan Pöyry totesi, että on kiehtova ajatus löytää ihi ­m ­sen toiminnoille, rakenteille ja rakennus­ asetuksille kelpaava yhteinen perusmitta. Hän jatkoi kuitenkin, että tätä mittaa ei ole löydet- ty, ja että ihmisasunto tuskin koskaan tulee perus ­mitan kanssa täysin ystäväksi. Yltyipä hän vielä kirjoittamaan: “Voisi ehkä sanoa, että empii­risten ja vapaitten harkintamittojen yhdistelmä vie yhtä hyvään tulokseen kuin kireä järjes­tel­mä.” Pöyryllä ei kaiketi ollut mitään kon­struktivismia vastaan sinänsä; hän oli itse tehnyt äärikonstruktivistisen ehdotuksen Friedrich Wilhelm Krämer: Haus Sandorf (Braun­schweig Kristalli ­palatsi-kilpailuun 40-luvun puolivä- 1957). (kuva B+W 1/61) lissä.6 Hä­nellä vain oli jalat maassa ja kosolti Sveitsiläisessä Bauen+Wohnen -lehdessä julkaistiin 50-ja kokemusta käytännön työstä. 60-luvuilla mm. keskieurooppalaista konstruktivismia.­

Joachim Schürmann: yhdenperheentalo (Köln-Lindenthal). (kuva B+W 6/63)

27 Arkkitehtiosasto

Konstruktivistien vuosikurssit

Suurin osa konstruktivismin arkkitehdeista II kurssista alkaen hänellä oli kurssitovereina aloit ­ti opintonsa 50-luvulla ja valmistui 60-lu­ mm. Arvi ja Pirkko Ilonen, Erkki (“Edu” tai vul ­la. Selvästi vanhempaan polveen kuuluivat “Eetu”) ja Maija (“Alligaattori”) Kairamo sekä Aarno Ruusuvuori ja Bengt Lundsten, jotka Raimo Kallio-Mannila. Laitisen, Pihan ja Pal­ olivat aloittaneet opintonsa vuonna 1946. lasmaan kurssilla taas oli mm. Eero Valjakka. 50-luvulla opintonsa aloittaneista kon­strukti­ Jan (“Janne”) Söderlund oli Pallasmaan kanssa vis ­teista vanhimpia olivat Risto Kauria (aloitti samaan aikaan karsintakursseilla, mutta meni 1951 ja valmistui 1958), Kristian Gullichsen sitten “ruodikseen” ja aloitti opinnot vasta (aloitti 1952 ja valmistui 1960) ja Kirmo Mikkola seu ­raavana vuonna. Hän otti Pallasmaan kiinni (aloitti 1953 ja valmistui 1962). Vuosina 1954- sit ­ten, kun Pallasmaa meni armeijaan. 58 aloittivat opintonsa useimmat konstrukti­ Konstruktivisteja tuli kultakin vuosi­kurs­ visteista. Niin kutsuttuun konstruk­tivistien silta vain muutamia. Kaikista opiskelijoista ei vel ­jeskuntaan kuuluivat Kirmo Mikkolan lisäksi siis suinkaan tullut miesiläisiä, vaikka monet Sakari (“Sakke”) Laitinen, Pentti Piha ja Juha- konstruktivistien veljeskuntaan kuulumatto­ ni Pallasmaa, jotka olivat aloit­taneet vuonna mat ­kin laativatkin 60-luvun jälkipuoliskolla 1957. Opiskelu­ympäristönä oli “Polysteekki” kon ­struktivistisia suunnitelmia ajan hengessä. Hietalah ­dessa; korkeakoulu muutti Otaniemeen Esi ­merkiksi Eric Adlercreutzia, joka aloit- kesällä 1964. ti opintonsa vuonna 1953, voi tuskin pitää Mikkolan kurssitovereita ensimmäiseltä varsi ­naisesti konstruktivistina. Hänelläkin vuodelta olivat mm. Olli Lehtovuori ja Ilmo oli kuitenkin toteutumattomia “miesiläisiä” Val ­jakka. Mikkola kävi “ruodiksen”1 I kurs- suun ­nitelmia, mm. Jägarbackenin asuinalue2 sin jälkeen kesästä 1954 kevääseen 1955, ja Tammi ­saareen (1968).

"Kirmo sanoi kerran - minä oikein punastuin - että kun Pallasmaa, Piha ja Laitinen tulivat arkkitehti- osastolle, niin koko osasto muuttui. Meissä oli voimaa ja temperamenttia niin kuin nuoressa pi­tää olla."3

1 Talo Rintala (Espoo 1968) oli ainoa Pentti Pihan suun­ eli armeijan nittelema modulikon­ ­struktivistinen puutalo. Se jul­kaistiin 2 Suomi rakentaa 4 no 11 Suomi rakentaa 4 -näyttelyssä (no 44). Talo on edelleen 3 Piha, Salokorven haastattelu 1998 olemassa, mutta se on täydelleen turmeltu. (kuva SRM:KA)

28 29 Osaston opetus

1950- ja 60-luvuista puhuttaessa on muis­tettava, uusittiin Bauhaus-opetuksen innoittamana. että matkustelu ulkomailla oli harvojen huvia. Muodon ongelmaa halut­tiin lähestyä tila-abst- Vaikutteet olivat siis kuvien varassa. Kirjo- raktioista käsin vastakoh­tana aikaisemmille ja ja lehtiä oli toki tarjolla joskaan ei aivan pienehköille käytännön suunnittelutehtäville.6 nykyi ­sissä määrin, mutta kuvat olivat melkein Rakennusopin professorina toimi vuosina poik ­keuk­setta mustavalkoisia. Toisinaan jos- 1951-1966 Antero Pernaja. Carolus (“Cara”) tain pro­jektista nähty yksi ainoa pieni kuva Lindbergin (1925-55) jälkeen rakennustaiteen saattoi toimia suurena innoittajana. Jos jotakin historian professorina oli Nils Erik (“Nisse”) löydet ­tiin, sitä pyrittiin hyödyntämään.1 Siten Wickberg vuodesta 1955 aina 1970-luvun al­ arkki ­tehti­osaston opetuksellakin oli vaikutusta, kuun saakka. Wickbergin assistenttina oli vaik ­ka kärjistetysti voidaan sanoa, että arkki- vuosina 1955-59 ja 1962 Bengt Lundsten, tehdiksi valmistuttiin koulutuksesta huolimatta jonka aloitteesta japanilainen traditionaalinen eikä sen ansiosta.2 I ja II vuosikurssin jälkeen arkki ­tehtuuri tuli osaksi historian opetusta koulua suurempi merkitys oli toimistoilla, joissa vuonna 1955.7 Asemakaavaopin professorina oltiin töissä.3 oli vuo­teen 1959 saakka Otto-Iivari Meurman Arkkitehtiosaston nk. pääprofessorina eli (“Mör ­ri” tai “Mör­re”)8. Hänen jälkeensä vir- julkis ­ten rakennusten professorina toimi vuo­ kaan tuli Olli Ki­vinen vuoteen 1972 saakka. teen 1958 saakka J. S. (“Jukka”) Sirén. Häntä Asuin ­raken­nusten professorina oli Hilding on pi­detty vanhoillisena klassistina, joka ei (“Hildu”) Eke­lund 1949-58, ja hänen jälkeensä ym ­mär­tänyt vallinnutta modernismia. Hän Claus Tande­felt virkaa tekevänä ja sitten Esko kui ­tenkin hyväksyi oppilastöissä klassismin Suhonen 1960-72. lisäksi myös modernismin ja muutkin tyylilajit, Edellä esitellystä opettajakunnasta vain Au­lis jos suun­nitelma oli hyvä ja opiskelija tosissaan. Blomstedtilla ja Aarno Ruusuvuorella oli mer­ Jää ­hyväisluentonsa vuonna 1958 Sirén piti Mies kittävä vaikutus nuoriin konstrukti­visteihin. van der Rohesta, jota hän piti ylivoi­mai­sesti Arkkitehtuurin historian assistenttina toimi- parhaana arkkitehtina.4 Niille, joita hän ei eh­ nut Bengt Lundsten9 on myös mainittu karis­ ti ­nyt opettaa, hän oli jonkinlainen kummitus, maattisena opettajana.10 Arkkitehtiosas­tolla oli­si josta sitten päästiin eroon.5 ollut tarjolla myös hyvin todelli­suus­pohjaista Sirénin jälkeen opetus oli selvästi moder­ rakennusopin opetusta ja prag­maat­tista asun­ nistien käsissä. Julkisten rakennusten professo­ tosuunnittelun opetusta, mutta näistä useimmat rina toimi vuosina 1958-66 Aulis Blomstedt. konstruktivistit eivät olleet kiinnos­tuneita. Arkkitehtuurin perusteita opetti lehtori Olli Koska Kirmo Mikkola ja Juhani Pal­las­maa Pöyry vuoteen 1959 saakka, jolloin lehtoraattia ovat lukuisissa kirjoituksissaan11 nosta­neet alkoi hoitaa Aarno Ruu­suvuori, joka oli ollut kon ­struk­tivismin taustatekijöiksi nimenomaan aikaisemmin Pöyryn assistenttina. Lehto- Blomstedtin ja Ruusuvuoren ope­tustyön kor­ raatti muutettiin vuonna 1962 arkkitehtuurin keakoululla, lienee Blomstedtin ja Ruusu­vuoren perus ­teiden professuuriksi, ja Ruusuvuori oli opetuksen tarkastelu paikallaan. On kuitenkin pro ­fessorina vuosina 1962-66. Ruusuvuoren muistettava, että Blomstedt vai­kutti Mikkolaan toimesta vuonna 1959 tehtiin arkkitehtuurin ja Pallasmaahan myös ystävänä ja Ruusuvuori perusteiden opetukseen suuri sisältöä koskeva työnantajana. muutos, kun I ja II vuosi­kurs­sin harjoitustyöt

30 Pentti Piha oli niin innostunut arkkitehtuurista, että hän kävi kaikilla mahdollisilla luennoilla - Sirénilläkin, jonka luennoilla Piha koitti näyttää pieneltä, sillä Sirén piti nimenhuutoja. Sirén kuitenkin löysi Pihan sieltä: "Kukas te olette". Piha esittäytyi ensimmäisen kurssin oppilaaksi. "Te ette kuulu tänne, ulos." Piha kehtasi kuitenkin sanoa, että korkeakoulun luennot ovat julkisia. Silloin Sirén suuttui ja meni käytävälle huutamaan vahtimestaria, ja Piha livisti toisesta ovesta ulos.12

"Sehän oli aika erikoista se opiskelu siihen aikaan. Pääopettajanahan oli Olli Pöyry, mutta ensimmäisenä lukukautena häntä näkyi koululla kaksi kertaa. Sen ensimmäisen luennon minä muistan. Siinä Pöyry kertoi miten arkkitehti työskentelee: Aamulla hän ottaa nipun kyniä käteen ja menee ulos ja haistelee ilmaa ja sitten hän valitsee sen oikean kynän. Sitten toinen tärkeä neuvo oli, että arkkitehti juo kahvia, runsaasti kahvia. Se on tärkeätä. Eikä myöskään pidä unohtaa viskiä. Se on hyvin tärkeä aine sekin. Sinä lukukautena Olli Pöyry istui pääasiallisesti Klaus Kurjen ravintolassa. Me kävimme sitten siellä lukukauden alussa hakemassa opintokirjaan alkumerkinnän ja lopussa loppumerkinnän. Varsinainen lukukausi oli sitä, että Ruusuvuori, joka oli Pöyryn assistentti, istui piirustussalissa pöydän kulmalla, heilutti jalkojaan ja kertoi mukavia tarinoita, kun Pöyryä odotettiin saapuvaksi. Opetus oli muutenkin tuollaista, vähän niin kuin epäsäännöllistä. Carolus Lindbergkin esiintyi aika harvoin, ja oli aika tuiverissa joka kerta kun luennoi."13

1 Laitinen, lisäkommentteja 2002 ja Söderlund, keskustelu 2002 sijaisena puoli vuotta vuonna 1965. - Söderlund kertoi myös, miten Blomstedt tuli kerran koululle 01 Pallasmaa, haastattelut 2001 aivan tohkeissaan, kun oli saanut jostakin hienoja väridioja 11 mm. Mikkola 3/77 s. 14 Frank Lloyd Wrightin Falling Waterista. 21 Piha, Salokorven haastattelu 1998 2 Herler, keskustelut 2002 31 Gullichsen, Niskasen haastattelu 2000 - Gullichsenin antama 3 Maija Kairamo, kommentit 2002 kuva Pöyrystä lienee liioitellun huono, sillä Maija Kairamon 4 Arkkitehdiksi sodan varjossa 1994, s. 31-33 (kommentit 2002) ja Reijo Lahtisen (kommentit 2002) mukaan 5 Herler, keskustelut 2002 Pöyry oli kuitenkin vuosina 1954-56 tiukasti paikalla. Risto Kauria 6 Opetusta oli yritetty uudistaa jo vuonna 1952, mutta yritys (puhelinkeskustelut 2002) puolestaan luonnehti Pöyryä alkuun “sortui”, ja seuraavina vuosina opetettiin vanhaan, totuttuun todella hyväksi opettajaksi, joka innosti ja rohkaisi oppilaita. tapaan. (Ruusuvuori, Teekkari A 6/63 s. 6) Vuonna 1965 Pöyryllä oli tapana kehottaa heittämään esikuvat romu­koppaan Ruusuvuori totesi (Arkkitehti 12/65 s. 261), että opetus oli ja tekemään jotain ihan omaa; tätä itse tekemistä hän arvosti, perusteellisesti uudistettu seitsemän viimeisen vuoden aikana. vaikka tulokset eivät heti alkuun olleet ehkä kovinkaan kum- 7 Lundsten, keskustelut ja kirjeenvaihto 2002 moisia. Kauriakin kyllä muisti, että Pöyryä jouduttiin toi­sinaan 8 Meurman itse kirjoitti etunimensä aina Otto-I. Wickbergillä odottamaan, ja syykin oli tiedossa. Tuolloin luentosalissa oli taas oli tapana kirjoittaa Meurmanin kutsuma­nimi muodossa aina Vichy-pullo odottamassa. Lahtisen mukaan Pöyryn luen­not Meurre. (Herler, keskustelut 2002 ja 2003) olivat hienoja; lisäksi Pöyry oli loistava vapaan käden piirtäjä ja 9 Lundsten oli myös Blomstedtin assistenttina Olof Hanssonin hänellä oli tapana kuvittaa luentojaan liitutaululle.

31 Ruusuvuoren opetuksesta

Ruusuvuori toimi assistenttina korkeakoululla tehdin tehtäväksi jäi vain hiukan hioa niitä ja 50-luvun alusta asti, ja hänellä oli sen ajan tarkistaa suhteita.9 Ruusuvuori ei kuiten­kaan opettajakunnasta ylivoimainen karisma.1 Hän ol ­lut yhtä suvaitsematon kuin hänen oppi­ pääsi vaikuttamaan täydellä teholla oppilaisiin poi ­kansa 60-luvun jälkipuoliskolla (ks. luku kuitenkin vasta vuonna 1959, kun hän alkoi “Arkkitehtiosaston opetus 60-luvulla” s. 53), hoitaa arkkitehtuurin lehtorin virkaa.2 Koska eikä hän vienyt asioita fanatismiin asti.10 Hän hän opetti ensimmäistä ja toista vuosikurssia nosti esiin myös sellaisia oppilastöitä, joissa oli eli oppilaita, joilla ei juurikaan ollut ennak­ vapai ­ta muotoja; tiukalla funkiksella sai tosin kokäsityksiä arkkitehtuurista, omaksuttiin var ­mimmin hyviä arvosanoja.11 Ainoita pahek­ hänel ­tä lähtöideologia.3 Hänen opetukseensa suttuja arkkitehtuurin lajeja olivat oikeas­taan kuuluivat kaikki fundamentalistiset arkkiteh­ vain Aallon ja Pietilän tyylit, joita pidettiin tuurikliseet: rehellisyys, kontrastisuus vanhojen jäljit ­telynä.12 rakennusten laajennusosissa “sovitusluonteen” Ruusuvuoren luennot käsittelivät tanska­ sijasta, “oman aikamme muotokieli”, “orna­ lais ­ta, Le Corbusierin, Aallon ja Gropiuksen mentti on rikos” ja niin edelleen.4 Itse hän arkkitehtuuria, ei niinkään Miesiä. Hän toi esiin luonnehti opetustaan seuraavasti: “Haluamatta myös japanilaisuutta, vaikka olikin omassa arkki- suositella suoranaista aivopesua olen kuitenkin tehtuurissaan mielistynyt betoniarkki­tehtuuriin. sitä mieltä, että tietty ‘aivohuuhtelu’ olisi ehkä Luennoillaan hän näytti pääasiassa vain kirjoista tarpeen (...)”5 kuvattuja mustavalkoisia dioja.13 Hän aloitti Ruusuvuoren ensimmäiset harjoitustyöt opetuksensa kertomalla, että yhdeltä kurssilta olivat abstrakteja tilasommitelmia, jotka kaik- tulee vain yksi tai kaksi kunnon arkki­tehtiä, ja ki tehtiin yhtä ainoaa materiaalia eli valkois- muista tulee surkimuksia. Hänestä tih­kui myös ta pahvia käyttäen.6 Tilasommittelu olikin tiettyä ylimielisyyttä, kun hän oli klaaneineen Ruuu­ ­s ­vuoren lempiteemoja, ja hänen mieli­ uudistamassa suomalaista arkki­tehtuuria. Hän lauseitaan oli “tila lillii”.7 Tilasommitelmien oli kuitenkin suosittu luennoit­sija ja kehitti ex kautta siirryttiin pienimuotoisiin suunnittelu­ tempore runokuvia arkki­tehtuurista.14 tehtäviin, joita olivat esimerkiksi vuonna 1959 Ruusuvuoren assistenttikuntaan kuuluivat uimahyppytorni, yhdenperheentalo ja rivitalo.8 aluksi mm. Timo Penttilä sekä Timo ja Tuomo Ruusuvuoren näkemyksen mukaan julkisivuja Suomalainen, mutta vuodesta 1963 assistentit ei oikeistaan tarvinnut eikä saanut suunnitella; alkoivat vaihtua konstruktivisteiksi. Assis­ julkisivut ilmestyivät itsestään, kun pohja­pii­ tent ­tien vaihtumisen myötä oppiaineen opetus rustukset ja leikkaukset olivat valmiit, ja arkki­ kaiketi yksisilmäistyi.

1 Pallasmaa, haastattelut 2001 8 Ruusuvuori, Arkkitehti 3/59 s. 41 2 Ruusuvuori oli työskennellyt Aulis Blomstedtin toimistossa 9 Herler, keskustelut 1999 ja 2002 vuosina 1947-49 ja Heikki Sirenillä 1950 ja valmistunut vuon- 01 Lehtovuori, puhelinkeskustelut 2002 sekä Jetsonen ja Pakkala, na 1951. Vuosina 1953-54 hän toimi Lindbergin assistenttina Rakennustaiteen seuran jäsentiedote 2/92 ark ­kitehtuurin historiassa. Vuodesta 1952 hän toimi Pöyryn 11 Lahtinen, keskustelut 2002 assis ­tenttina ja vuodesta 1956 tämän erikoisopettajana, kunnes 21 Herler, keskustelut 2002 - Kilpailutuomarina Ruusuvuori oli vuonna 1960 hänestä tuli lehtori. nostamassa esiin Reima Pietilän arkkitehtuuria mm. Kalevan 3 Bonsdorff, keskustelu ja kirjeenvaihto 2002 kirkko -kilpailussa (1958); hän ei siis vastustanut Pietilän arkki­ 4 Herler, keskustelut 2002 tehtuuria, mutta piti sitä samoin kuin Aallon arkkitehtuuria niin 5 Ruusuvuori, Arkkitehti 12/65 s. 261 persoonallisena, ettei suvainnut sen jäljittelyä. 6 Ruusuvuori, Arkkitehti 3/59 s. 41 ja 12/65 s. 261 31 Herler, keskustelut 2002 7 Herler, keskustelut 2002 41 Bonsdorff, keskustelu ja kirjeenvaihto 2002

32 Aulis Blomstedtin opetuksesta

Blomstedt opetti vasta neljättä vuosikurssia, vaikka Pallasmaa olisi halunnut tehdä sen, minkä joten useimmat opiskelijat olivat jo omaksuneet muutkin tekivät. Toiseksi viimeisen työn eli jonkinlaisen lähtöideologian joko aikaisemmilta koulun Pallasmaa teki sitten “väkisin”, mutta opettajilta tai toimistoista. Julkisissa rakennuk­ viimeinen eli kirkko jäi häneltä tekemättä.8 sissa vaadittiin kolme ohjelmatyötä, jotka esi­ Blomstedtilla oli myös tapana “jauhaa” merkiksi vuonna 1964 olivat nuorisotalo tai op ­pilaille omista töistään; Olli Lehtovuo­ vapaa-ajan talo, koulu ja kirkko.1 rellekin hän piirsi kuutioitaan ja Työväen­opiston Blomstedtin opetustyö jakoi voimakkaasti laa ­jennuksen (1959) pohjapiirustuksen jopa opiskelijoitten mielipiteitä; häntä pidettiin joko kah ­desti.9 Hän paheksui oppilastöissä mo­duli­ loista ­vana taikka kerrassaan surkeana opetta­ viivojen piirtämistä julkisivuihin, kun opiskelijat jana. Hän oli pidättyväinen ja niukkasanainen, yrittivät siten elävöittää kuvia. Hän oli myös vakava ja vaikeasti lähestyttävä opettaja, joka sitä mieltä, että rakennuksen ulok­keiden tuli odotti kontaktia oppilailta, mutta jäi paljolti olla päämassan suuntaisia, ja käytti vertauksena sitä paitsi, sillä harjoituksissa opiskelijat hakeu­ lapinkuusta, jonka oksat ovat run­gon myö­täi­ tuivat mieluummin assistenttien ohjattaviksi. siä.10 Itse hän luonnehti opetustaan seuraa­vas­ti: Blomstedtilla ei ollut tapana harjoitustöitä ohja­ “Tyylillisesti oppilasta ei taluteta mihin­kään tessaan käydä läpi töiden toiminnallisuutta eli tiettyyn suuntaukseen. Kuitenkin saatta- nee sitä “skulasiko plaani”2; hän tyytyi arvioimaan ko. opetusaineen nykyistä sävyä jos­sakin mää- arkkitehtonisia konsepteja ja saattoi raivostua, rin luonnehtia Goethen lauseella: ‘Kaiken sen jos hänen kanssaan oltiin eri mieltä niistä.3 mikä on mielivaltaista tai fantastista on pakko Hänen tapansa kritisoida oppilastöitä oli niuk- tuhoutua. Siellä missä on välttämät­tö­myys, ka ja töksähtävä, eivätkä hänen mielipiteensä siellä on Jumala.’”11 tulleet kritiikistä huolimatta aina selviksi - hän Mielipiteet Blomstedtin luennoista, jotka ei edes avannut suutaan joka työn kohdalla.4 oli ­vat paljolti omakohtaista pohdintaa12, vaih­ Pisimmillään kritiikki käsitti kaksi lausetta5; telivat suuresti. Maija Kairamon mukaan Blom­ mainittakoon esimerkkinä vaikkapa eräs Reijo stedt piti hienoja luentoja, mutta hän oli hyvin (“Iso”) Lahtisen saama arvio: “Arne Jakobsen filosofinen ja sillä tavalla harvojen opettaja; tekee näitä - mutta tehköön.”6 hän ­tä piti osata kuunnella, jotta viisaudet au­ Blomstedtin heikkoutena oli myös se, että keaisivat.13 Erkki (“Jude”) Juutilaisenkin mu­ hänellä oli suosikkioppilaita; niinpä muut jäi- kaan Blomstedtia ymmärsi vain pieni porukka; vät hyvin etäisiksi. Opetuslapset valikoituivat Blomstedtin luennot eivät olleet surkeita jos yleen­ ­sä alusta asti omaan karsinaansa.7 Suosik­ ei ­vät loistaviakaan, mutta asiallisen, hitaasti ki ­oppilaan osakin saattoi olla hyvin vaivaan­ esitetyn puheen joukossa oli kultajyviä.14 Olli nuttava; Blomstedt esimerkiksi ei olisi antanut Lehtovuoren mukaan Blomstedt ei juuri luen­ Pallasmaan tehdä kahta viimeistä harjoitustyötä, toja pitänyt.15 Igor Herler taas muisti Blom­

1 Pallasmaa, sähköpostit 2002 9 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 2 Herler, keskustelut 2002 01 Herler, keskustelu 1999 3 Lahtinen, keskustelut 2002 11 Blomstedt, Arkkitehti 12/65 s. 270 4 Herler, keskustelut 2002 21 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 2002 5 Herler, keskustelut 2002 31 Maija Kairamo, puhelinkeskustelu 2002 6 Lahtinen, keskustelut 2002 41 Juutilainen, puhelinkeskustelu 2002 7 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 51 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 8 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999

33

stedtin pitäneen vain kolme luentoa lukuvuonna kanssa. On kuitenkin todettava, että vaik­ka 1964-65, joilla hän esitteli Työ­väenopiston Blomstedtin ajatukset olivat tärkeä inspiraa- laa ­jennusta, japanilaista arkki­tehtuuria ja Ca- tion lähde, ei Blom­stedt joh­dattanut ketään non 60:tä; ei siis Miesin arkki­tehtuuria mutta konstruktivismiin. kylläkin mittajärjestelmiä.1 Blomstedtin opetustyön rinnalle erääksi kon­ struktivismin tärkeimmistä vaikuttajista tulisikin nostaa sekä hänen arkkitehtuuri­filosofiansa että hänen henkilökohtainen ystävyytensä Kir- mo Mikkolan ja erityisesti Juhani Pallasmaan

"Kimppi teki kerran veneenmuotoisen merimieskirkon johonkin tohon luodolle, ja katto oli kuin jättiläisve- ne, ja kaikki vesi kertyi yhteen paikkaan, ja se vedenheittäjä oli aivan liian pieni siihen paikkaan nähden. Kimppi sai sitten Allulta tyypillisen arvioinnin. Allu kysyi Kimpiltä: ‘Tiedäksä mikä on kainousyöpaita?’ ja se oli sitten hänen kritiikkinsä, ja hyvin osuva Kimpin työstä."2

"Kaartintorin uudelleenjärjestelyä (diplomityötä) minä olin jo piirtämässä puhtaaksi, kun minä siitä sitten luovuin. Se tapahtui sen takia, että Allu minun pois lähtiessäni kysyi, että missä vahtimestari pitää vesiruis- kua, jolla se poistaa pulunpaskat noista ikkunoista. Minua harmitti niin, että minä en ollut sitä ajatellut. Minä vaihdoin sitten aihetta."3

"Minullehan kävi Allun arvosanan suhteen niin, että sitten minä kerran soitin hänelle, että minä haluaisin tulla tenttiin. Hän sanoi, että et sinä mihinkään tenttiin tule, mutta onko sinulla nyt aikaa, että lähdettäisiin katsomaan yhtä näyttelyä. Minä menin sitten Tapiolaan ja otin Allun mukaan, ja käytiin Taidehallissa. Sitten siinä matkalla hän kysyi jostain talosta ohimennen, että kuka se arkkitehti on, ja minä satuin tietä- mään keitä ne olivat. Sitten konservatorion kahvilassa, kun hän sitten pyysi opintokirjaani ja minä annoin sen hänelle, hän merkitsi siihen viisi ja antoi sen minulle takaisin. Sitten hän vähän ajan päästä sanoi, että anna se takaisin, että hän muuttaa sen siltä varalta, ettei tule mitään puheita, että hän suosii sinua. Sitten hän pani siihen miinuksen ja antoi kirjan minulle takaisin. Sitten vähän ajan päästä hän sanoi, että ei sittenkään, anna se minulle takaisin. Sitten hän pani siihen plussan."4

1 Herler, keskustelu 1999 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 - Sadeveden poistojärjestelmän Yllä Juhani Pallasmaan diplomityön pääperspektiivikuva.­ alimitoittaminen oli muuten Mikkolan helmasynti, johon hän (kuva Arkkit. os. kirj.) syyllistyi yhä uudestaan arkkitehdiksi valmistuttuaankin. 3 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 Alla Kirmo Mikkolan diplomityön pienoismallikuvia. (kuva 4 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 Arkkit. os. kirj.)

34 35 Konstruktivistien työnantajat

Kuten jo todettiin, olivat kouluopetusta tär­ akatemiaksi, sillä se oli eräänlainen rinnakkais­ keämpiä vaikutuskanavia toimistot, joissa opis­ arkkitehtuurikoulu, jolla oli suuri vaikutus paitsi kelijat tai vastaval­mis­tuneet arkkitehdit työs­ arkkitehtuuriajatuksiin myös elämäntapaan.4 kentelivät. Kirmo Mikkola oli töissä Osmo 60-luvulla alettiin puhua Ruusun hovista, ja Si ­parilla (1957-61) sa­moin kuin Arvi Ilonen, vie ­lä myöhemmin Ruusun falangista.5 Sakari Laitinen ja Erk­ki Kairamo. Sipari oli Ruusu ­vuoren ensimmäinen “orja” oli hänen sota ­sankari ja prag­maatikko, kalastajan poika, pikkuserkkunsa Pekka Parkkonen, joka myös jolla oli epäluuloja yleensä nuorta polvea ja lähti toimistosta viimeisenä - vasta Ruusuvuo­ erityisesti herraspoikia koh­taan. Hän suhtautui ren kuo­leman jälkeen. Seuraavina olivat Arvi kuitenkin hyvin lojaa­listi Mikkolaan (profes­ Ilonen (1958-59) ja Reijo Lahtinen (1959-68). sorin poikaan) ja Kaira­moon (vuorineuvoksen 60-luvulla Ruusuvuorella olivat töissä myös poikaan), jotka olivat joutuneet “koirakurssille” mm. Pertti Hokkanen, Jarmo (“Jammu”) Mau­ hänen toimistoonsa. Mikkola ja Kairamo arvos­ nula, Jussi Mikkilä, Paavo Mykkänen (“Myk­ tivat Siparia, jolta he saivat suoraa kokemusta käsen Pave”), Pekka Pakkala, Ilkka Salo ja Jan arkkitehdin amma­tista; Siparilta he omaksuivat Söder ­lund, jotka kaikki olivat jossakin vaiheessa selkeyttä ja ehdot­tomuutta.1 enem ­män tai vähemmän miesiläisiä. Mikkola Juhani Pallasmaa oli Martti (“Hänkkä”) Jaa­ työs ­kenteli Ruusuvuorella 1962-63 ja 1967 ja tisella avusta­ja­na Rakennustaiteen museolla, Pallas ­maa loppuvuodesta 1962 alkuvuoteen kun tämä oli siellä näyttelysuunnittelijana. Sit­ 1963. Pallasmaa suunnitteli Hämeenlinnan tem ­min Jaati­sesta tuli Pallasmaan ensimmäinen kirkon restauroinnin yhden vaiheen sekä Weilin varsi ­nainen työnantaja, kun Pallasmaa meni & Göösin kirjapainotaloa Tapiolaan. Mikkola hänen toimis­toonsa töihin (1958-61). Siellä avusti Helsingin kaupungintalon saneerauksen Pallasmaa piirsi Oulun monumentaali­keskusta, 1. vaiheessa ja Kluuvin virastotalon suunnitte­ Kupittaan urhei­luhallia ja kesämaja Salosta2, lussa.6 jossa Pallasmaan kädenjälki hiukan näkyykin. Mikkola ja Pallasmaa välittivät Ruusu­vuo­ Aulis Blomstedtil­la Pallasmaa oli “näyttelyluut­ rella miesiläisyyttä; mm. Pekka Pakkala omak­ nant ­tina” ja teke­mässä yhtä kutsu­kilpailua, sui miesiläisyyden siellä nimenomaan heiltä mut ­ta ei koskaan suoranaisesti töis­sä.3 - Ruusuvuori itse toi enemmän esiin Cor­bua Nuorten konstruktivistien tärkein työnantaja kuin Miesiä.7 Konstruktivistien veljes­kunnasta oli Aarno Ruusuvuori, joka edusti “taiteellista myös Pentti Piha työskenteli Ruusu­vuorella rationalismia”. Hänen toimistoaan kutsuttiin (1959-68). Piha piirsi mm. kahdeksaa kilpailua,

1 Laitinen, puhelinkeskustelu 2002 - Työsuhteen aikana Mikko- 4 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 lalle ja Siparille syntyi kaverisuhde, ja Mikkola kävi myöhemmin 5 Lehtovuoren termi usein Siparin toimistossa seurustelemassa. Heille tuli tavaksi 6 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 soitella jatkuvasti toisilleen jopa öisin; heillä oli tapana testata 7 Pakkala, puhelinkeskustelu 2002 toistensa urheilutietoutta. 8 Piha, Salokorven haastattelu 1998 2 Arkkitehti 4/63 s. 82-85 ja Suomi rakentaa 3 no 69 9 Kråkström oli ystävystynyt Mikkolan ja Pallasmaan kanssa, 3 Pallasmaa, haastattelut 2001 ja kun hän sai Merihaan toimeksiannon, hän pyysi heitä työ­

36 Huu ­toniemen kirkkoa ja Helsingin kaupungin- talon saneerausta. Ruusuvuori teki yleensä luonnokset 2H-ky- nällä ja antoi työn sitten jollekin työntekijäl­leen tehtäväksi. Hänellä ei ollut tapana kurkkia olan takaa tai antaa ohjeita. Töistä tuli kuiten­kin sellaisia kuin Ruusuvuori halusi, sillä hän oli ajatellut ne jo hyvin pitkälle luonnosvai­heessa. Työntekijöillä oli kuitenkin jonkin ver­ran peli- varaa Ruusuvuoren hengen puitteissa.8 Mikkola ja Pallasmaa työskentelivät vuosina 1963-65 Erik Kråkströmillä (“Kråkalla”), missä parivaljakko suunnitteli modulikonstruktivisti­ sen Vartiokylän koulun sekä Koneen ja Sillan alu t ­ e ­ta, josta sittemmin aivan eri suunnitelmien pohjalta tuli Merihaka.9 Kråkströmin toimisto oli hyvin suosittu, ja siellä työskentelivät myös Sakari Laitinen ja Pertti Hokkanen. Muita ta ­voiteltuja työpaikkoja olivat Osmo Lapon ja Lauri Silvennoisen (“Silviksen”) toimistot, jois ­sa mm. Erkki Kairamo työskenteli, sekä jo mai ­nittu Siparin “akatemia”.10

Söderlundin Janne oli omaksunut Aallon toimistosta hienon, tutisevan viivan, ja kun hän tuli Ruusulle töihin, ärsytti se hänen viivansa muita. Niinpä ka- verit leikkasivat Jannen viivoittimet koloreunaisiksi, jotta ei tarvitse vapaalla kädellä sitä viivaa tehdä.11

kumppaneikseen. Myöhemmin sama toistui Vartiokylän koulun kohdalla, jonka suunnitteli lopulta Pallasmaa. Mikkola seurasi projektin kehitystä ja osallistui keskusteluihin. Kråkström ei osallistunut lainkaan suunnitteluun, mutta antoi auktorisointinsa ja tukensa. (Pallasmaa, sähköpostit 2002) 01 Juutilainen, puhelinkeskustelu 2002 11 Lahtinen, keskustelut 2002

37 Viljo Revellin vaikutus

Revellin toimisto oli rationalismin ja liikemies­ forma ­listiseksi osittain brasilialaisen arkkiteh- mäi ­sen, amerikkalaisen tyylin pääkoulukunta, tuurin innoittamana, eikä siten enää kelvannut jos ­sa vallitsi hyvin kansainvälinen ilmapiiri. esi ­kuvaksi konstruktivisteille.4 Mikkola kirjoitti Re ­vell oli taitava manageri, joka piti yl­lä toi­ kuitenkin vielä vuonna 1971: “60-luvun kon­ miston tunnelmaa ja markkinoi ideansa taidolla. struktivismin ilmiöt saavat suoraan alun Revellin Hän ei itse juurikaan piirtänyt ja näki toisinaan vastarintatoiminnasta.”5 Vastarinta­toiminta kilpailuehdotuksen vasta sitten, kun se oli lienee tulkittava Aallon vastusta­mi­seksi, sillä jo pal­kittu. Yleensä hän suunnitteli kohteet Revellin arkkitehtuuri koettiin 50-luvulla Aallon yh ­dessä pääavustajan kanssa, jonka vastuulle arkkitehtuurin ehkä tärkeimpänä vastapoolina. tiet ­ty rakennus jäi. Näitä Revellin kasvatteja olivat mm. Keijo Petäjä ja Osmo Sipari sekä myö ­hem­mältä kaudelta Martti Jaatinen, Osmo Lappo ja Bengt Lundsten; kolmesta viimeksi mainitus ­ta tuli sittemmin arkkitehtiosaston professoreita. Revellin työntekijöistä puura- kenteista moduli­kon­struktivismia toteuttivat Lundsten ja Risto Kauria1 . Revellin vaikutus Kirmo Mikkolaan ja Ju- hani Pallasmaahan oli epäsuoraa. Pallasmaalle välit ­tyi Revellin toimiston rationalismi vahvasti silloin, kun hän oli Martti Jaatisen avustajana Rakennustaiteen museolla.2 Mikkola sai kaiketi Siparilla hyvän annoksen revelliläistä rationa­ lismia. Monet Revellin työt olivat kuitenkin ai ­ka kalseita tai kovia, minkä vuoksi nuorten konstruktivistien parissa hänen arkkitehtuu- riaan ei täysin arvostettu.3 Revellin johtama rationa ­listinen koulukunta muuttui myös varsin

1 Revellillä töissä 1959-62 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 3 Pallasmaa, haastattelut 2001 4 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 31 5 Mikkola, Arkkitehti 6/71 s. 55

38 Aulis Blomstedtin arkkitehtuurifilosofia

Aulis Blomstedt oli niitä harvoja, jotka kir­ kautta (ks. luku “Suomen rakennustaiteen mu- joit ­tivat Arkkitehti-lehteen ja jolla oli filoso­ seo” s. 24). Myös Mikkolalla oli läheinen suhde finen suhtautuminen arkkitehtuuriin. Hänen Aulis Blomstedtiin, joskaan ei yhtä lä­heinen kuin aihe ­piirinsä oli laaja, kuvataiteista ja taideteol­ Pallasmaalla, jolla oli erityis­piirteenä se, että hän lisuudesta arkkitehtuurin ja maiseman ongel­ oli jollakin tapaa Blom­stedtin vanhimman pojan miin. Hän ihannoi yksinkertaisuutta ja oli Juhanan korvike ja siten melkein per­heenjäsen. kiinnostunut talonpoikaisesta perinteestä. Kon­ Pallasmaa myös teki Blomstedtin kanssa kaksi struktivisteihin Blomstedtin ajatukset vaikutti­ hänen näytte­lyään, joiden parissa seurusteltiin vat hyvin vahvasti. Esimerkiksi kriittisyys pitkään. “Blomstedtille kaikki asiat olivat ää- Aal ­toa kohtaan6 periytyi suoraan Blomstedtilta rimmäisen hitaita; hän oli aivan ennätyksellisen sa ­moin kuin Mies van der Rohen ihailu. Mies hidas kai­kessa. Joka asian takia tavattiin monta ei kuitenkaan ollut Blomstedtille ylin auktori­ kertaa ja jähnättiin loput­tomasti.”10 teetti, niin kuin joskus7 on väitetty. Blomstedt Blomstedt ei kuitenkaan koskaan keskus­ oli ennen kaikkea frankofiili. Hänen suurin tellut nuorten konstruktivistien kanssa näiden auk ­toriteettinsa oli Paul Cézanne8, ylitse mui­ arkkitehtuurista koulutöitä lukuun ottamatta. den jopa ennen jumalaa; Miesillä ei ollut siinä Pallasmaalle oli jäänyt sellainen tunne, ettei mi ­tään sijaa. Blomstedt kyllä ihaili Miesin töi- konstruktivismi ollut Blomstedtille mikään tä, mutta liiallisen tinkimättömyytensä vuoksi erityinen arvostuksen kohde.11 Siinä, ettei Mies ei ollut Blomstedtille henkilökohtaisesti Blomstedt tuonut esiin mielipidettään kon­ lähei ­nen. Vaikka Blomstedt olikin periaatteen struk ­tivismista, on jälleen yksi osoitus hänen mies, hän inhosi sellaista arkkitehtuuria, joka häm ­mästyttävästä pidättyväisyydestään. yrittää olla liian näkyvästi jotakin. Blomstedtin ajatte ­lus­ta välittyikin tietynlaisen arkkitehtoni- sen pidättyvyyden ihanne.9 Blomstedtin näkemykset välittyivät kon­ struktivisteille paitsi Arkkitehti-lehdestä ja korkeakoululta myös henkilökohtaisen ystävyy­ den ja Rakennustaiteen museon perjantaiseuran

6 Tämä kriittisyys oli enemmänkin Aalto-kulttiin kuin Aal­lon 01 Pallasmaa, haastattelut 2001 - Juhana Blomstedt oli mennyt arkkitehtuuriin kohdistuvaa. 60-luvun puolivälissä, kun Aallon naimisiin ja muuttanut pois kotoa 1958. Pallasmaa ja Juhana töitten laatu alkoi huonontua, vallitsi selvä epäsuhta ihailun ja Blomstedt olivat samalla Merisotakoulun kurssilla 1961-62. todellisuuden välillä. (Pallasmaa, haastattelut 2001) (Matrikkeli reserviupseeritutkinnon suorittaneista s. 367) 7 mm. Nyman, Rakenteet, arkkitehdin kieli? 1986 11 Pallasmaa, haastattelut 2001 - Mikkolan haas­tattelussa vuon- 8 Blomstedt (Mikkolan haastattelu 1973 s. 9) piti Cézannea na 1973 (s. 17) Blomstedt kuitenkin sanoi Kennoon viitaten: funktionalismin lähtökohtana. “Olin sitten hyvin iloinen, että tämä terve idea parin­kymmenen 9 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001 vuoden perästä pulpahti realiteettina esille.”

39 Aulis Blomstedtin mittajärjestelmät

Aulis Blomstedtin kiinnostus modulikoordi­ Vaikka Blomstedt pyrki mitta- ja suhdejär­ naatioon alkoi sodan aikana, kun hän kuuli jes ­telmien käytössä ehdottomuuteen, hän kui­ Ernst Neufertin luennon oktametrijärjes­tel­ ten ­kin piti silmää ja siten esteettistä vaikutelmaa mästä (12,5 cm:n moduliverkko).1 Vuosien aina viimeisenä kriteerinä: “Haluan kuitenkin mit­ ­taan Blomstedt kehitteli monenlaisia, yleensä korostaa, että ihmissilmä on viime kädessä ai­ musiikin harmonisiin suhteisiin perustuvia noa varma kriitikko.”4 Blomstedtilla moduli ei mita ­t ­järjestelmiä, jotka hän esitti kauniina vä- saanut näkyä, se oli vain apukeino, skaala­tikku rillisinä piirustuksina. Nämä mittajärjestelmät hyvien suhteiden saavuttamiseksi. Toi­saal­ta oli tar­koi­tettu ensisijaisesti suunnittelun ei­kä hänen toimistossaan vain hänellä itsel­lään oli sarja ­valmistuksen välineiksi. oikeus poiketa kulloinkin käytettävästä järjes- Rakennussuunnittelussa ja rakentamisessa on telmästä, kun - niin kuin toisinaan kävi - paras aina kysymys erilaisten mittojen ja yksiköi­den mitta löytyi mittajärjestelmän ulkopuo­lelta.5 kertomisesta pienillä kokonaisluvuilla tai suu- Blomstedtin harmonikaaliset tutkimukset rempien mittojen jakamisesta pienempiin osiin päätyivät Canon 60 -mitta- ja suhdejärjestelmän niinikään pienillä kokonaisluvuilla. Blom­stedt syntymiseen vuoden 1960 vaiheilla. Canon 60 piti tärkeänä sitä käytännöllistä näkö­kohtaa, että oli tasajakoinen ja täytti universaalisuuden ja näiden laskutoimitusten tuli olla yksinkertaisia proportion eli suhdekauneuden klassiset vaa­ ja helposti muistettavia. Arkki­tehtuurin mit- timukset. Canon 60:n luvut olivat 27, 36, 45, tajärjestelmän valinta oli Blom­stedtille paitsi 48, 60, 64, 75, 80, 100 ja 125, ja niitä saattoi käytännöllinen myös filosofinen kysymys. Se ja ­kaa ja kertoa kokonaisluvuilla.6 Näin järjes­ liittyi antiikista periytyvään käsi­tykseen kaik- telmä oli joustava. Esimerkiksi perusluvun keuden harmoniasta. Blomstedt oli vannou- 60 läheltä oli valittavissa luvut 62,5 (125/2) ja tunut pythagoralainen. Hänen oppi-isänsä oli 64.7 Canon 60 esiteltiin näyttelyssä Raken­nus­ Hans Kayser, jonka mukaan kultainen leikkaus taiteen museossa vuonna 1962. Tässä yhtey­ oli taidehistoriallinen mittausepä­tark­kuudesta dessä Blomstedt kirjoitti: “Verraten sitkeä on johtuva väärennös.2 Kultaisessa leik­kauk ­sessa se yleinen harhaluulo, että mittojen mielekäs Blomstedt piti epäkäytännöl­lisyyden lisäksi rytmitys olisi eräs tae hyvän arkkitehtuurin vikana myös sitä, että korva erottaa kultaisen syn ­tymiselle. Tai että se toisaalta voisi olla leikkauksen mukaisen sävel­suhteen epäpuh- hait ­ta sommittelutyössä. Kumpikin luulo on tautena, eikä kultaisella leik­kauk­sella siten ole yhtä väärä.”8 sovellusta musiikissa.3

1 Blomstedt, Arkkitehti 2/71 s. 11 luku ­jen muodostamaan pythagoralaiseen kolmioon hän piirsi 2 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 hypotenuusaa vastaan kohtisuoran janan ja näin syntyneisiin 3 Pallasmaa, Acanthus 1992 s. 28 pikkukolmioihin edelleen vastaavat janat. Syntyneen piirroksen 4 Blomstedt, Arkkitehti 2/71 s. 27 kaikki 10 janaa olivat kokonaisluvuin ilmaistavia: 27, 36, 45, 48, 5 Herler, keskustelut 2002 60, 64, 75, 80, 100 ja 125. Lukujen jakaminen ja kertominen 6 60 on pienin luku, johon sävelopin 5 intervallin suhdeluvut vastasi oktaavisiirtymiä. muodostavat kokonaisluvut (oktaavi 1/2, kvintti 2/3, kvartti 7 Pallasmaa, Acanthus 1992 s. 29 3/4, iso terssi 4/5, ja pieni terssi 5/6). Canon 60:n perus­ 8 Blomstedt, Arkkitehti 9/62 s. 175 moduleiksi Blomstedt valitsi luvut 75, 100 ja 125. Näiden

40 Aulis Blomstedtin Kenno-kilpailuehdotus vuodelta 1943 (kuva SRM:KA)

41 KONSTRUKTIVISMIN SYNTY, KUKOISTUS JA HIIPUMINEN

50-luvulla pinnan alla kytenyt kaksijakoisuus aluksi sangen dogmaattista. Ehdotonta jär­jes­ kärjistyi 60-luvulla. Niin kutsuttuun rationalis­ telmällisyyttä pidettiin arkkitehtonista rik­kautta miin tuli aatteellista syvyyttä ja moraalista tärkeämpänä. Jokaiseen rakennustehtä­vään paatostakin. Ekspressionistinen arkkitehtuuri suhtauduttiin ikään kuin kysymys olisi ollut nähtiin individualistisena ja sosiaalista vastuuta teollisen rakennusjärjestelmän proto­tyy­pistä.4 pakenevana. “Ekspressionismin” ja teknisen ke ­hityksen välillä nähtiin sovittamaton ristiriita, jonka taustalla oli asuntokysymyksen aiheuttama yhteiskunnallinen tehtävä.1 “Subjektiiviseen” arkkitehtuuriin suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Alettiin puhua rationalismin taistelusta roman­ tiikkaa vastaan; Alvar Aallon, Reima Pietilän ja Timo Penttilän töitä luonnehdittiin uudeksi kansallis ­romantiikaksi.2 Yksilösuunnittelijan uniikkiluomuksista ha­ lut ­tiin siirtyä anonyymeihin, yleispäteviin, ker­ rattavissa oleviin rakenteisiin, joille toiminta antaa kulloisenkin sisällön. Konstruktivismin kat ­sottiin täyttävän em. vaatimukset. Siinä tär ­keimmiksi suunnitteluperiaatteiksi nousivat suorakulmaisuus, rakenteen näyttäminen ja sään ­nöllinen rakennejärjestelmä, joka menee talon laidasta laitaan, sekä yleinen modulaa­ Perniön siunauskappeli rakennettiin Reijo Lahtisen suun- risuus, joka jäsentää rakennemitan pienempiin nitelmien mukaan vuonna 1969. Kappeli on vali­tettavasti 3 nykyään täysin turmeltu. Tasakatot on vaih­dettu pulpetti- mittoihin. Tilan jatkuvuus, läpinäkyvyys ja ja aumakatoiksi, ja aitojen päälliset on pellitetty rumasti. pelkistäminen palautuivat 1920-luvun euroop­ Ikkunoita on suljettu, ja koko suun­nitelman lähtökohtana ollut kuusiaita on kaadettu. pa ­laisen modernismin lähtökohtiin. Funktio­ (kuvat Arkkitehti Oy Reijo Lahtinen, yläkuva Elias Hä­rö, nalismin tapaan 60-luvun konstruktivismikin oli alakuva Simo Rista)

1 Mikkola, Arkkitehti 4/72 s. 65 2 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 31 3 Pallasmaa, haastattelut 2001 4 Mikkola, Muoto ja rakenne -näyttelyluettelo 1981 s. 9 - Usko siihen, että yksilökohteet olivat teollisen rakentamisen kokei­ luita, oli epäilemättä aivan vilpitöntä. Samalla yksilökohteen suunnittelija välttyi syyllistymästä individualismiin.

42 43 Yllä Bengt Lundstenin suunnittelema Karhulan kansalaiskoulu (1970). Koulun kantavat pilarit olivat betonia, ja niiden päällä lepäsivät puiset kaksoispalkit. Rakenne osoittautui huonoksi; palkit alkoivat lahota päistään. (Lund­sten, keskustelut 2002)

Alla Bengt Lundstenin suunnittelema teräsrakenteinen Hangon vapaasataman tullitalo (1968). (kuvat Arkkit.tsto. Lundsten, valokuvaaja Simo Rista)

44 Konstruktivismin nousu

60-luvun reaktion ensimmäinen vaihe oli melko rakennetut ja rakenteilla olleet, puurakenteiset, vaistonvarainen. Se ilmeni esteettisellä tasolla moduli ­konstruktivistiset työt, kaikkiaan viisi vuosikymmenen alussa, jolloin konstruktivismi kappa ­letta. Neljässä näistä viidestä oli puinen alkoi muovautua protestina ekspressionistisia pilari-palkkirunko, yhdessä teräspilarit. Kaikis- ja formalistisia tendenssejä vastaan, niin kuin sa vii­dessä kantavat rakenteet olivat näkyvissä oli tapana sanoa; itse asiassahan miesiläisyys oli julkisivuissa ja rajasivat julkisivukenttiä, joissa formalismia pahimmillaan. Toisessa vaihees­ vaihtelivat moduli-ikkunat ja kapea paneeli. sa 60-luvun puolivälissä näkemys formuloi- Kaikki olivat tasakattoisia ja pilariperustuksella. tiin ohjelmaksi. Uskottiin teknoutopioihin. Samana vuonna julkaistiin myös Bengt Lund­ Kiin ­nos­tus kohdistui - niin kuin haluttiin stenin suunnittelema Långnäsin matkustaja­ ajatella - yhteiskunnan kannalta relevantteihin paviljonki (1965)2, joka lienee ensimmäinen tehtä ­viin: asuntosuunnitteluun, rakentamisen modulikonstruktivistinen julkinen rakennus teol ­listamiseen, yhdyskuntasuunnitteluun ja Suomessa. Ensimmäisten modulikonstruktivis­ sen päätöksentekoprosessiin jne. Katsottiin, tis ­ten julkisten rakennusten joukossa olivat että arkkitehtien tulisi olla puskurina yksilö- ja myös Mikkolan ja Pallasmaan Erik Kråkströmin yhteisötavoitteiden törmäyskohdassa ja pitää toimistossa suunnittelema Vartiokylän ruotsin­ yhteiskunnan etua ohjenuoranaan. (Arkkitehti­ kielinen yhteiskoulu3 ja Mikkolan ja Pallasmaan liiton säännöt määrittelivät arkkitehdin ensisi­ Hyrylän seurakunta­keskus, jotka molemmat jai ­sesti rakennuttajan luottamusmieheksi.) Vuo­ valmistuivat 1967. Modulikonstruktivistisista si ­kymmenen lopulla tämä yhteiskunnallinen julkisista rakennuk­sista jäivät aikanaan julkai­ kiinnostus johti siihen, että monet arkkitehdit se ­matta Mikkolan suunnittelema Veikkolan ja arkkitehtiylioppilaat pitivät liittymistä poliit­ työklinikka4 (1969), Bengt Lundstenin Hangon tisiin puolueisiin asiaankuuluvana ja tarpeel­ vapaasataman tulli­rakennus (1968) ja Karhu- lisena, ja halusivat luopua arkkitehdin teknillis- lan kansalaiskoulu (1970) sekä Reijo Lahtisen taiteellisesta asiantuntijaroolista.1 Perniön siunaus­kappeli (1969). Tyylin tunne­ Uuden tyylin eturintamassa olivat Kirmo tum ­pia esimerkkejä oli Arto Sipisen Imatran Mikkoja ja Juhani Pallasmaa. Pientaloissaan kaupungintalo (kilpailu 1966, valmistui 1970)5. kak ­sikko siirsi kansainvälisten esikuvien te- Konstruktivismin arkkitehteihin lukeutui räs- ja betonirakenteiden estetiikan puuhun. myös Erkki Kairamo, jonka arkkitehtuuriin Mik­ Pari ­valjakon ensimmäinen moduli-ikkunainen, ko ­lan ja Pallasmaan käyttämät moduli-ikkunat kon ­struktivistinen puutalo suunniteltiin jo ilmestyivät vasta 60-luvun lopulla. Kairamo oli 1962, ja ensimmäinen toteutettu tämän tyylin modulikonstruktivismin arkkitehdeista ainoa, työ on vuodelta 1964. Vuonna 1966 julkais- joka jatkoi samaa tyyliä kuolemaansa saakka; tiin Mikko­lan ja Pallasmaan kaikki siihen asti hän teki konstruktivismia vielä 1990-luvullakin.

1 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 34 ja Pallasmaa, haastattelut 2001 suunnittelema. Perkkiö ei kuitenkaan käytännössä osallis­tunut 2 Arkkitehti 9-10/66 s. 134-7 sen suunnitteluun. (Launis, puhelin­keskustelut 2002) 3 Suomi rakentaa 4 no 55, Byggekunst 7/67 ja L’Architecture 5 Arkkitehti 4/71 s. 22-7 ja Suomi rakentaa 5 no 47. Kaupun­ d’Aujourd’hui 1967-68 s. 134-5 gintalon toisena suunnittelijana oli Mane Hetzer. 4 Veikkolan työklinikka oli nimellisesti Mik­kolan ja Paavo Perk­kiön

45 Konstruktivismin ja konstruktivistien valta-asema

“Arkkitehtuuria on se, mitä arkkitehtuurin intentiolla synnytetään ja asiaankuuluvissa yhteyk­ sissä arkkitehtuurina julkaistaan. Suomessa asiaankuuluvia yhteyksiä ovat Arkkitehti-lehden ohella olleet Rakennustaiteen museon näyttelyt. Ellet halua, että nimesi kirjoittaminen suomalaisen arkkitehtuurin historiaan viivästyy vuosikausien hiljaisuuden lukon taakse, on sinun näitä portteja kolkutettava. Myös tie kansainvälisille areenoille on eräitä harvoja voimannäyttöjä lukuunottamatta ollut samoilla salvoilla lukittu.” - Matti K. Mäkinen 19861

Vielä 60-luvun puolivälissä konstruktivistiset netussa todellisuudessa konstruktivismi pysyi oppilastyöt olivat harvinaisuuksia, mutta vuo­ marginaali-ilmiönä jopa omana kulta-aikanaan. sikymmenen lopulla konstruktivismi hallitsi Vuonna 1969 Kirmo Mikkola ilmaisi arkki­ arkkitehtiosaston oppilastöitä.2 Tyylinmukai­ tehtiliiton keskustelutilaisuudessa huolen­sa suudesta oli myös tullut - ainakin tyylin vastus­ kon ­struktivismin vajoamisesta ulkokohtaisen tajien mukaan - toimivuutta tärkeämpi kriteeri tyylin tasolle. Hän pelkäsi, että uusi arkkiteh­ arkkitehtuurikilpailuiden arvostelussa.3 Kun tuuri käsitetään pelkästään esteettisesti, muo­don myös Rakennustaiteen museon näyttelytoi- aaltoliikkeen eräänä vaiheena, ymmärtä­mättä minta ja Arkkitehti-lehti olivat konstruktivis- sen yhteiskunnallista merkitystä. Samassa yh- tien kä­sis­sä, hallitsivat nämä kaikkia tärkeitä teydessä hän kuitenkin odotti konstruk­tivismin arkki ­tehtuuri-instituutioita. “Etelä-Helsingin leviävän kansanrakentamiseen, mitä hän piti mafis ­a ­ta” puhuttiin aivan yleisesti.4 suorastaan toivottavana; olihan kon­struktivismi Konstruktivismista tulikin miltei ainoa oi- “toiminnallisesti joustavana ja pit­käl­le teollis- kea arkkitehtuurilaji. Rationalismin linjasta tettavana terve lähtökohta raken­tamiselle”.8 poik ­kea­ valla arkkitehtuurilla ei ollut juurikaan Mikkola siis samalla sekä pelkäsi että toivoi mah ­dollista saada myönteistä julkisuutta. Syntyi ulkokohtaistumista. Hän edellytti mui­den jär ­jestelmä, jossa vääränlainen arkkitehtuuri arkkitehtien heti ymmärtävän konstruk­tivismin joko joutui ankaran arvostelun kohteeksi taikka yhteiskunnallisuuden, vaikka kon­struk­tivistien vaiettiin lähes kuoliaaksi.5 Alvar Aalto oli ai­ veljeskunnallekin tyyli oli alun­perin ollut ni- noa ­na tämän järjestelmän yläpuolella; hänen menomaan esteettinen ihanne. Rakennusmesta- asemaansa Suomen johtavana arkkitehtina ei reille hän olisi kuitenkin sallinut ulkokohtaisen to ­sissaan yritettykään horjuttaa, eikä hänen asennoitumisen. Tämän risti­riitaisen argumen- arkkitehtuuriaan rohjettu arvostella kirjoi­tuk­ toinnin syy on ilmeinen: Mik­ko­laa harmitti se, sissa. Reima Pietilän arkkitehtuuria sen sijaan että hänen arkkitehtuuriaan jäljiteltiin.9 Muita kritisoitiin Arkkitehti-lehdessäkin.6 Timo ja arkkitehteja ei kuitenkaan voinut moittia siitä, Tuomo Suomalaisen arkkitehtuurista taas pyrit­ että he valitsivat tämän tyylilajin, josta Mikko- tiin vaikenemaan.7 la ja Pallasmaa olivat tehneet ainoan oikean. Vaikka suuri osa ammattikuntaa jatkoi omil­la Niinpä heitä moitit­tiin­kin aatteettomuudesta. linjoillaan kaikessa hiljaisuudessa, innostuivat Vuonna 1972 Mik­kola kirjoittikin: “Jäljitteli- monet konstruktivistien lähipiiriin kuulumat­ jöiden käsissä ratio­nalismi muuttuu helposti tomatkin arkkitehdit konstruktivismista muu­ pinnalliseksi tyyliksi - ‘miesiläisyys’ tarjoaa taman työn ajaksi, kuka vakaumuksesta, kuka tästä yllin kyllin esi­merkkejä, ja tulos on sekä ute ­liaisuudesta. Suurin osa konstruktivistisista epäaito, epätekninen että taiteeton.”10 suunnitelmista jäi kuitenkin paperille. Raken­

46 Kirmo Mikkolan suunnitteleman Veikkolan työklinikan (Kirkkonummi 1969) kantavat rakenteet olivat betonia. Nurkkapilarit oli pyälletty miesiläisittäin. (kuva SRM:KA, Ola Laiho)

1 Mäkinen, Suomi rakentaa 7 kappaleessa “Kadotettu sukupolvi” 9 Karno Mikkolakin muisti Kirmon puhuneen negatii­viseen 2 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 33 sävyyn tästä jäljittelystä. 3 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 31 01 Mikkola, Arkkitehti 4/72 s. 64 - Tässä Mikkola ei siis pitänyt 4 Launis, puhelinkeskustelut 2002 itseään miesiläisenä. Tyylin vastustajat olivat kuitenkin toista 5 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 mieltä. Timo Penttilä (Arkkitehti 8/69 s. 32) oli SAFA:n keskus- 6 Pallasmaa, Arkkitehti 5/67 s. 22 telutilaisuudessa 1969 pitänyt epäuskottavana sitä, että Mikkola 7 Connah, 1999 olisi esikuvastaan tietämättä päätynyt “hyvin Miesiä muistuttaviin 8 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 31-32 ratkaisuihin - tosin vailla niiden taiteellista selkeyttä.”

47 “Kaivopuiston akatemia”

Rakennustaiteen museo toimi koko 60-lu- 72), Bengt Lundsten (1962-63), Paavo Perkkiö vun kon­struktivistien kokoontumispaikkana. (1964-65), Kristian Gullichsen (1966-68), Pertti “Vauhi ­t ­pojat” Mikkola ja Pallasmaa muo­ Hokkanen (1966, 1969-70), Antero Mustonen dostivat Asko Salokorven kanssa melko tiiviin (1966-68) ja Jarmo Maunula (1969-70). Tutki­ kolmikon, joka kävi mm. katsastamassa uusia mustoimisto perustettiin koeluontoisesti vuon­ arkkiteh ­tuuri­kohteita yhdessä. Vaikka erilaisten na 1963, ja tutkijaksi palkattiin Kirmo Mikkola, rientojen kokoonpanot vaihtelivat, museolla oli joka teki asemakaavakortistoa. Tämä osasto selvästi edustettuna nimenomaan Blomstedtin ja jouduttiin kuitenkin lakkauttamaan varojen Ruusu ­vuoren leiri; “Alvarin kaartia” ei muse­olla puut ­teessa vuonna 1965, ja museo jatkoi tutki­ juuri nähty. Aalto itse tosin vieraili kerran illan­ mustoimintaansa vasta 70-luvulla.2 istujaisissa museon klubihuoneessa. Tuol­loin hän joutui heti myllytykseen; Pallasmaa alkoi haastaa “herra akateemikkoa”, joka itse ar­ve­li “professorin” riittäväksi titteliksi. Pal­las­maa ahdisti Aallon lopulta lavuaari­nurk­kaukseen tivatessaan häneltä oikeasta arkki­teh­tuurista, mutta Aaltoa vain hymyilytti koko tilanne, joka ei kehittynyt sen vaarallisemmaksi. Museon vakioporukan kesken syntyi toisinaan paljon fyysisempiäkin välikohtauksia. Museon vakinaiseen henkilökuntaan kuului­ Eräs Pietilän ja Pallasmaan kiistely päättyi paini­ vat 60-luvulla Ålanderin lisäksi arkistonhoitaja otteluun museon vessassa. Seuraavana aamuna Pietilä Asko Salokorpi, kirjastonhoitaja Pentti Helenius kirjoitti Pallasmaalle kirjeen, jossa hän ihmetteli, ja kamreeri Hilkka Tulokas. Näyttelyosaston miksi hänellä oli musta silmä. Pallasmaa taas hen ­kilökunta vaihtui, ja siellä olivat töissä mm. ihmet ­teli kotona, miksi hänellä oli sormi poikki. Martti Jaatinen (1958-60, 1961-63, 1964-65), Ålander puolestaan ihmetteli töihin tullessaan, miksi Juhani Pallasmaa (1958-60, 1962, 1963-64, 1968- vessan ­pytty oli eteisen lattialla.3

1 Salokorpi, puhelinkeskustelu 2002 ja Piha ja Salokorpi, Salo- korven haastattelu 1998 2 Salokorpi, SRM 1956-81, 1982, s. 36 3 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999

48 Teräsrunkoiset Oulunkylän ateljeetalot (Helsinki 1976) olivat Kirmo Mikkolan viimeinen modulikonstruktivistinen työ. Talon ulkoseinät tehtiin puurunkoisista elementeistä, joiden pintana oli öljymaalattu ulkovaneri. (kuva Mikkolan­ jäämistö)

49 Ammattilehdet 60-luvulla

Vielä 50- ja 60-lukujen vaihteessa konstrukti­ yhteis ­kun­takriittisen ja poleemisen luonteen. vistit vaikuttivat Teekkari-lehdessä, mutta 60-lu- Lehdessä julkaistiin arkkitehtien töitä perintei- vun keskivaiheilla heidän vaikutuskana­vakseen seen tapaan, mutta lisäksi siinä otettiin kantaa vakiintui Arkkitehti-lehti. Kon­struk- tivistien maailman ­laajuisiin ongelmiin. Useimmi­ten töitä julkaistiin myös Pientalo-lehdessä, jonka näiltä vuosilta muistetaan vain kaksi nume­ vastaavana toimittajana oli Reijo Jallinoja. roa: näistä toinen (6/68) käsitteli kolmannen Kirmo Mikkola kuului Arkkitehti-lehden maailman ongelmia ja toinen (8/68) arkkiteh­ toimitusvaliokuntaan jo vuodesta 1964, ja tikoulutusta. vuon ­na 1967 hänestä tuli päätoimittaja. Jan Mikkola on myöhemmin todennut kiistan­ Söder ­lund kuului lehden toimitukseen vuodesta alaisista numeroistaan: “Molemmat ovat ‘hul­ 1965; hän sekä taittoi lehteä että laati toisinaan lun vuoden’ 1968 dokumentteja. Molem­pien juttuja, mm. kiertokyselyn teollisesta rakenta­ toimittamisen lehti delegoi ulkopuoliselle misesta. Toimitusvaliokuntaan1 kuuluivat vuo­ työ ­ryhmälle. Molemmat olivat kärjistetyn desta 1965 alkaen myös Aarno Ruusuvuori ja kriit ­tisiä. Molemmat asettivat ammattiamme Maija Kairamo. Vuosikymmenen puolivälissä kar ­talle. Ja molemmat aiheuttivat melkoisen esille nousivat erityisesti yhdyskunta­suun­ ristiaallokon ammattikuntamme sisällä. (...) nittelu- ja teoriakysymykset sekä tutkimuksen Asiat, joista puhuttiin olivat - ja ovat yhä - rooli arkkitehtuurissa. kui ­tenkin ammattimme ydinasioita.”2 Mikkola Kun Kirmo Mikkolasta tuli päätoimittaja, meni opiskelijakapinaan mukaan jonkinlaisesta toimitukseen kuuluivat myös Sakari Laitinen veljeydentunnosta3; hän koetti muodostaa siltaa ja Matti Seppänen. Toimitusneuvostossa - kumouksellisen ja humanistisen ajattelutavan niin kuin toimitusvaliokuntaa oli alettu ni- välille.4 Hän myös sensuroi pahimmat ja ai­ mittää - olivat Aarno Ruusuvuori, Kristian heet ­tomatkin veistelyt Ruusuvuoresta ja Blom­ Gul ­lichsen, Maija Kairamo, Bengt Lundsten ja stedtista.5 Jan Söder­lund, jotka kaikki olivat enemmän tai Yleisenä käsityksenä6 on, että Mikkolan kausi vähemmän konstruktivisteja. Lehden taitto ja päättyi Arkkitehtiliiton hallituksen puuttu­ sisältö muut­tuivat, ja lehti sai ajalle tyy­pillisen miseen lehden “puoluepoliittiseen” linjaan.

1 Toimitusvaliokunta tai toimitusneuvosto oli neuvoa antava (19/68 s. 8). Arkkitehti-lehti oli tapansa mukaan myöhässä; elin, joka ei varsinaisesti osallistunut lehden tekoon. numero 8/68 julkaistiin vasta helmikuun lopussa 1969 ja numero 2 Mikkola, Arkkitehti 5-6/78 s. 49 6/68 joulukuussa tai marraskuun lopussa 1968. 3 Launis, puhelinkeskustelut 2002 8 Arkkitehti 8/68 s. 1 - Numerossa 2/69 Osmo Mikkonen (s. 4 Oksala, puhelinkeskustelu 2002 68) ylisti Mikkolan kauden lehtiä: “Näkökulman laajentaminen 5 Launis, puhelinkeskustelut 2002 yhdistyneenä ahkeruuteen synnytti Arkkitehti-lehden, joka 6 mm. Salokorpi, ars 1990 s. 47 sisältönsä runsaudessa haki vertaistaan. (...) Ajankohtaiset 7 Eskolan nimityksestä ilmoitettiin lokakuussa Arkkitehti­uutisissa puheenvuorot, teoreettiset kirjoitukset, historialliset tarkastelut,

50 Mikkola oli kuitenkin ilmoittanut erostaan hyvis ­sä ajoin ennen ensimmäisen skandaali­ numeron ilmestymistä. Tapani Eskola olikin jo nimitetty seuraavaksi päätoimittajaksi, kun maailmantuskanumero 6/68 ilmestyi.7 Mikkola ei siis riskeerannut päätoimittajan paikkaa ko- hunumeroilla. Arkkitehtiliiton hallitus oli sitä paitsi etukäteen tietoinen koulutusnumeron 8/68 sisällöstä; kyseisen lehden ensimmäisellä sivulla hallitus toi lukijakunnalle tiedoksi leh­ den sisältöä arvostelevia mielipiteitä ja toivoi, että lehden julkaisemisesta syntyvä keskustelu olisi rakentavaa.8 Arkkitehti-lehden aktiivisesti kantaa ottava linja jatkui Mikkolan kauden jälkeenkin. Esko­ lan kaudella (1969-70) toimitukseen kuului myös Ola Laiho, ja toimitusneuvostossa olivat mm. Matti K. Mäkinen, Juhani Pallasmaa ja Reima Pietilä.

arkkitehtibiografiat, poleemiset puheenvuorot ja mielipiteiden vaihdot muodostivat kuitenkin niin painavan osan sisällöstä, että taas oltiin kyselemässä, miksei julkaistu enemmän töitä.” Ragnar Ypyä (s. 68-9) taas moitti suorin sanoin kaikkia niitä, jotka olivat sallineet numeron 8/68 julkaisun. Hän katsoi, että lehden toimittajilla oli “korvantakuset märkinä”, ja että liiton olisi “selvästi ilmaistava kantansa ja osoitettava, missä lasten­ kamari arkkitehtikunnassa on.”

51 Arkkitehtuurikilpailut

Suomessa on kaikkina aikoina, jopa sodan ai­ joka suorastaan ryöstäytyi käsistä. Useammin kana, järjestetty poikkeuksellisen paljon kilpai­ kuin kerran sattui, että kaikki palkitut työt olivat luja. Koska tuomareiksi on tapana valita sa ­maa tyyliä. Matti K. Mä­kinen oli ensimmäi­ kil ­pailuissa menestyneitä arkkitehtejä1, syntyy nen, joka kritisoi julkisesti tätä kehitystä. Hän itseään ruokkiva järjestelmä, joka pönkittää eh ­dotti vuonna 1968, että tilattaisiin joku työ hallitsevaa arkkitehtuurityyliä. 60-luvun lo­pulla suoraan Miesin toimistosta, jotta “voisimme olla tämä hallit­seva tyyli oli moduli­kon­struktivismi, varmat siitä, ettei se lai­mene matkan var­rel­la.”2

Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa voittivat Vehka­lahden kansalaiskoulun suun­nit­telu­kilpailun vuonna 1966 ehdotuksellaan "kouluneliö". (kuva Arkkitehti-lehden kilpailuliite 1/66)

1 Arkkitehtiliiton valitsemina tuomareina toimivat 60-luvun mittaan konstruktivismin arkkitehdeista mm. Kristian Gul­ lichsen, Arvi Ilonen, Esko Kahri, Risto Kauria, Reijo Lahtinen, Ola Laiho, Bengt Lundsten, Kirmo Mikkola, Osmo Mikkonen, Paavo Mykkänen, Pentti Piha, Pekka Piirta, Matti Seppänen, Jan Söderlund ja Eero Valjakka ja rationalisteista mm. Martti Jaatinen, Jaakko Laapotti, Osmo Lappo, Pekka Pitkänen, Osmo Sipari ja Seppo Valjus. Konstruktivistit ja rationalistit muodostavat tuo­ mareista ehkä noin kolmanneksen. Tuloksista päätellen muiden tyylisuuntien edustajat eivät kuitenkaan vastustaneet konstruk­ tivismia yhtä aktiivisesti kuin konstruktivistit sitä puolsivat. 2 Mäkinen, Arkkitehtiuutiset 20/68 s. 13

52 Arkkitehtiosaston opetus 60-luvulla

60-luvun puolivälissä oppilastyöt olivat vie- tyylejään pidet­tiin niin persoonallisina, että lä olleet kaikkea laidasta laitaan.1 60-luvun muiden tekemänä syntyi vain plagiaatteja. mittaan konstruktivistit miehittivät paljolti Vuosikymmenen lopul­la Aallon ja Pietilän arkkitehti ­osaston, ja vuosikymmenen lopulla tyyleistä tuli myös yhteis­kunnallisesti paheksut- konstrukti ­vis­mista oli tullut hallitseva tyylilaji. tavia - ne olivat subjek­tiivista, ekspressiivistä Blom ­stedtin jälkeen vuodesta 1967 julkisten ja elitististä arkki­teh- tuuria.15 Kärjistäen voi raken- nusten pro­fessorina toimi Osmo Lappo. sanoa, että vuosi­kymmenen alkupuolella Aal- Raken ­nusopin pro­fessuuria hoiti vuodesta 1968 lon ja Pietilän tyylit olivat ainoita kiellettyjä, Bengt Lund­sten, josta tuli professori vuonna vuosikymmenen jälki­puolella taas miesiläisyys 1969. Arkki­tehtuurin perus­teiden professuuria ainoa sallittu tyyli.16 hoiti vuo­teen 1966 Ruusu­vuori. Ruusuvuo- Miesiläisyyttä ei pidetty plagiointina sen ren jäl­keen pro­fessoriksi tuli Martti Jaatinen. “yleispätevän” luonteen vuoksi; Mies oli itse­kin Opet ­tajina toimivat mm. Kris­tian Gullichsen2, todennut, että kuka tahansa saattoi suunni­tella Arvi Ilonen3, Erkki Juuti­lainen4, Erkki Kaira- hänen tyylillään syyllistymättä jäljittelyyn, sillä mo5, Reijo Lahtinen6, Sakari Laitinen7, Jarmo hänen arkkitehtuurinsa oli objektiivista.17 Jan Mau ­nula8, Kirmo Mikkola9, Juhani Pallas­maa10, Söderlund on myöhemmin avoimesti tun­nus­ Pentti Piha11 ja Jan Söder­lund12. tanut suvaitsemattomuuden, joka opettaja­ Kun konstruktivismi oli hyvin arvostet- kunnassa tuolloin vallitsi. Hänen mukaansa tua, ei opiskelijoille tarvinnut sitä erityisesti modulaarisuutta ja miesiläisyyttä vaadittiin ta­ tyrkyt ­tää; sitä pidettiin itsestään selvyytenä.13 valla, joka oli varmasti hyvinkin ahdistava niille, Niinpä miltei kaikki opiskelijat “väänsivät” joille tällainen suunnittelumetodi ei sopinut.18 konstruk ­tivismia.14 Viimeistään arvosanasta Pallasmaan mukaan taas ainakin hän itse koetti selvisi oliko tyylilaji valittu oikein. Aallon ja opettaa sitä, mitä opiskelijat koettivat tehdä, Pietilän arkki­tehtuurityylit olivat olleet miltei ja konstruktivismin ollessa hyvin arvostettua kiellettyjä jo vuosikymmenen alussa; heidän ei ketään tarvinnut siihen pakottaa.19

1 Herler, keskustelut 2002 näytettiin. (Herler, keskustelu 1999 ja Pallasmaa, sähköpostit 2002) 2 Blomstedtin assistenttina 1963-65 ja Lundstenin erikois­ 01 Jaatisen erikoisopettajana ja sairasloman sijaisena (hoiti luen- opettajana 1968-69 not ainakin yhden lukukauden ajan) vuosina 1967-69, Kivisen 3 Ruusuvuoren assistenttina vuodesta 1961 ja erikoisopettajana assistenttina 1965 (ei osallistunut opetukseen). (Pallasmaa, vuodesta 1964 sekä Jaatisen assistenttina ja erikoisopettajana sähköpostit 2002) vuosina 1966-71. 11 Jaatisen assistenttina 1967-69 4 Ruusuvuoren ja Jaatisen assistenttina 1964-68 21 Ruusuvuoren ja Jaatisen assistenttina vuosina 1965-69 5 Blomstedtin assistenttina 1963-65, Ruusuvuoren assistenttina 31 Hokkanen, puhelinkeskustelu 2002 1964-65 41 Mustonen, haastattelu 2001 6 Lundstenin assistenttina 1968-69 51 Herler, keskustelut 2002 7 Jaatisen assistenttina 1969-70 61 Mikko Heikkinen, joka aloitti opintonsa 1968 ja valmistui 8 Jaatisen assistenttina 1968-70 1975, totesi 2002 Thorsbossa käydessään ihastuneena, että 9 Mikkola oli assistenttina asemakaavaopissa 1963-69, ja opetti “Tässä on kaikki se, mitä meille koulussa opetettiin.” (Helena funkispainotteisesti nykyajan arkkitehtuurin historiaa (1968-73), Rysä-Mikkola 2002) jonka hän mielsi modernin arkkitehtuurin historiaksi. Luennoi­ 71 BBC:n ohjelmassa 1959; Carter, 1974 s. 180 des ­saan hänellä oli tapana lukea ensin kirjoitettu alkuosa ja 81 Söderlund, keskustelu 2002 - Tässä yhteydessä Söderlund mai- näyttää sitten dioja, joita hän spontaanisti kommentoi. Hän ei nitsi opettajakunnasta itsensä, Pallasmaan, Pihan ja Arvi Ilosen. siis­ opet­tanut varsinaisesti arkkitehtuuria, mutta toimi jonkin- 91 Pallasmaa, haastattelut 2001 laisena varaventtiilinä, koska hän ihastui kaikkeen, mitä hänelle

53 Kuinkas sitten kävikään

Konstruktivismin suosio oli alunperin perus­ tyyli tyy­lien ketjussa ja valitettavasti ympäris- tunut ensisijaisesti Suomessa uudenlaiseen muo- tössään yh­tä juureton kuin monet aikaisemmat tokieleen.1 Teollisuuden suomat mahdol­li­suudet tyylil ­liset muunnelmat. Vain puuarkkitehtuurin yhteiskunnallisten tehtävien palveluk­sessa kel- ta ­solla se tuntuu liittyvän luontevasti rakennus­ pasivat hyväksi perusteeksi. Arkki­tehdit sai- perin ­teeseemme [tässä Mikkola siis armahtaa vat uuden muotokielensä, mutta me- net­tivät itse ­ään]. Kuitenkin konstruktivismi olisi voi- samalla vanhan ammattitaitonsa uhri­lahjana nut karistaa harteiltaan jäykän formalismin ja teollisuudelle. Inhimillisestä järki­peräi­syydestä lähen ­tyä käyttäjiä hollantilaisen strukturalismin kehkeytyi kova rationalismi, joka kana­voitiin tapaan.”4 monopolisoituvan talouselämän tehok- kuus­ pyrkimyksiin. Puinen järjestelmä­raken­taminen ei yleistynyt arkkitehtien ja valmistajien odotta- malla tavalla. Järjestelmä­rakentaminen toteutui betonissa, missä sillä oli hyvin vähän tekemistä 60-luvun alun puusta visioitujen ideaalijärjes- telmien kanssa. Tyylilajina konstruktivismille kävi samoin kuin muillekin tyyleille; se alkoi suuren, esteet­ tisen innostuksen vallassa, mutta jonkin ajan kuluttua sen tarjoama variaatiokenttä oli käytet­ ty loppuun, ja se manerisoitui ja lakkasi sitten kiinnostamasta.2 Sitä esiintyi kuitenkin vielä vuo ­sia sen jälkeen, kun varsinaiset konstruk­ tivistit Erkki Kairamoa lukuun ottamatta olivat siirtyneet muunlaisen arkkitehtuurin pariin. Kirmo Mikkola kirjoitti vuonna 1974: “60-luvun perinnöksi jää konstruktivismin helposti opittava mutta runouden tasolle har- voin nouse­va kieli. Sen nimissä on syntynyt paljon kuol­lutta ja keinotekoista.”3 Vuonna Kirmo Mikkolan Studio Lauremassa (Espoo, 1982) näkyy hollantilaisen struk­turalismin ja erityisesti Aldo van Eyckin 1976 hän jatkoi: “Kon­struktivismista on tullut vaikutus. (kuva SRM:KA, Esa Laurema)

1 Muualla tätä muotomaailmaa oli nähty jo 30-luvulta eteen- päin; funktionalismin rintamaankin oli sisältynyt kehikkokon­ struktivismia, mm. Bohuslav Fuchsin Brnon kunnallinen ui- malaitos (1929-30). 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 3 Mikkola, Arkkitehti 8/74 s. 26 4 Mikkola, Suomi rakentaa 5 s. 7

54 55 MODULIKONSTRUKTIVISMIN SISÄLLÖN JA MUODON ANALYYSI

Konstruktivismin ideologia

60-luvun suomalaisen konstruktivismin huo­ mi ­tä vain4: kirkon, bensa-aseman, asuintalon mat ­tavimmat ideologit olivat Kirmo Mikkola jne. Ajateltiin, että miesiläinen estetiikka ei ota ja Juhani Pallasmaa. Koska heidän tyylilajinsa kantaa paikkaan eikä ympäristöön eikä halua oli nimenomaan moduli­konstruktivismi, on olla monumentti, vaan pelkästään “riittävää” konstruktivismin ideologia myös modulikon­ arkkitehtuuria.5 Konstruktivisteja ivatessaan struktivismin ideologiaa. Reima Pietilä käytti tästä tyylin universaali­ 60-luvulla vallitsevana ideologiana oli kon­ suudesta nimitystä arkkitehtoninen unisex; struk ­tivistien mukaan optimistinen sosiaalinen konstruktivisteja hän kutsui yhteisö­hyvän tun- rationalismi, järkiperäisyyden vaatimus, joka nontarkoiksi arviomiehiksi.6 ko­ ­rosti konstruktiivisuuden ja selkeän struktuu­ Konstruktivismissa jokainen työ nähtiin rin keskeistä merkitystä. Pyrkimyksenä oli suuremman projektin osana, tutkielmana tai teko ­n ­logian mahdollisuuksia ja tieteidenvälisen välivaiheena pyrittäessä rakennusten teolli- tut ­kimuksen tarjoamaa tietoa hyväksikäyttävä, seen esivalmistukseen. Näin modulaarisuutta anonyymi, esteettisesti kontrolloitu, loogis­ma­ saatet ­tiin perustella välttämättömyytenä, vaikka temaattinen, käyttäjäkeskeinen arkkitehtuu­ri.1 mou ­d ­lin käytön lähtökohtana olivat ainakin Individualismi arkkitehtuurissa koettiin porva­ aluksi estetiikka ja ennemminkin esteettiset rillisiin arvoihin liittyvänä.2 kuin teol­liset järjestelmät. Konstruktivismi Konstruktivismin ja objektiivisuuden sa­ olikin aluksi esteettinen liike, jota tukemaan moin kuin voimakkaiden muotoaiheiden ja synnytettiin mu­ka rationaalisuuteen perustuva emo ­tionaalisuuden kytkeminen toisiinsa oli ideologia. Järjestelmällisyyden ihannointi ohitti peräisin Mies van der Rohelta. “Käsitykseni kuitenkin terveen järjen.7 Vaikka tavoitteena mukaan on arkkitehtuurissa vallalla tällä het- oli nimen­omaan rationaalinen arkkitehtuuri, kellä kaksi pääpyrkimystä. Toisen lähtökohtana rakennettiin Suomen ilmastoon nähden täysin on muoto, sanottakoon sitä emotionaaliseksi. järjetöntä arkki­tehtuuria. Konstruktivismin Toinen poh­jau­tuu struktuuriin; sitä voidaan ideologiaan pätee siis sama sääntö kuin mai- nimittää objek­tiivisemmaksi (...)”3 Miesin ta- nostamiseen yleensä; tapana on mainostaa sitä paan suomalaiset 60-luvun konstruktivistitkaan ominaisuutta, mikä tuotteesta puuttuu. Olli eivät esittäneet perusteluja tälle erikoiselle Lehtovuori onkin todennut myöhemmin osu- väittämälle. Miesin ajatuksia ei ylipäätään py- vasti: “60-luvulla arkkitehtuurikeskusteluissa rittykään analysoimaan; häntä tyydyttiin vain menivät puurot ja vellit sekaisin. Miesiläinen, siteeraamaan. esteettisesti yli­viritetty ‘konstruktivismi’ ja Konstruktivismia pidettiin yleispätevänä todellinen ratio­nalismi sotkettiin.”8 muo ­tokielenä; uskottiin, että sillä voi tehdä

1 Mikkola, Arkkitehti 8/74 s. 24 keskustelut 2002) 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 5 Bonsdorff, keskustelu ja kirjeenvaihto 2002 3 Mies van der Rohe, Architectural Design, March 1961 s. 119 6 Pietilä, Arkkitehti 8/69 s. 35 4 Igor Herlerillä oli tapana kiusata Mikkolaa väittämällä, ettei 7 Söderlund, keskustelu 2002 miesiläisyydellä voinut luoda Huvilakatua, katedraalia eikä 8 Lehtovuori, puhelinkeskustelut 2002 kuninkaanlinnaa, minkä Mikkola joutui myöntämään. (Herler,

56 Konstruktivismi esteettisenä ja ideologisena liikkeenä

Konstruktivismi oli siis (ks. luku Konstruk­ häirikkönä opintopiireistä. Maija Kairamo sen tivismin nousu s. 45) aluksi puhtaasti esteet­ sijaan oli leimallisesti taisto­lainen.14 tinen ihanne. Sitten siihen liittyi utooppinen Myöhemmin konstruktivismi haluttiin usein näkemys tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, jossa nähdä alusta asti yhteiskunnallisena liikkeenä. arkki ­tehtuuri ei vahvista ihmisten eriarvoi­ Arkkitehti-lehden ja Rakennustaiteen seuran suutta. Tämä naiivi mutta aito idealismi jäi järjestämässä keskustelutilaisuudessa vuonna vuosi ­kymmenen lopulla vasemmistolaisen jär­ 1974, kun Mikkola puhui konstruktivisteista jestäy ­tymisen jalkoihin, jossa Juhani Pal­lasmaa 60-luvun vihaisina, nuorina miehinä15, totesi ja Kirmo Mikkola eivät olleet mukana.9 He Osmo Lappo, että “uusmiesiaanisen” koulu­ oli ­vat kuitenkin ajattelutavaltaan selvästi va­sem­ kunnan yhteiskuntakritiikki oli hänelle uutta misto ­laisia10, ja Olli Lehtovuori kutsuikin heitä ja vaikutti hänestä jälkeenpäin konstruoidulta. saloni ­k ­kommunisteiksi.11 Mikkola halusi itsensä Hän painotti sitä, että konstruktivismissa oli muis ­tettavan vasemmistolaisena anar­kistina12, kyse nimenomaan esteettisestä vastaliikkeestä. ja Erkki Kairamokin oli aikamoinen anarkisti.13 “Eivätkä nämä vihaiset miehet edes kovin vi- Häneen taistolaisuus tarttui 1970-luvun alussa haisia olleet. Kohteliaita poikia kaikki”, hän roolina, mutta hän ei ollut var­sinaisesti politii­ lisäsi.16 kasta kiinnostunut; hänet jopa poistettiin kerran

Pallasmaa sai Maija Kairamolta kirjeen, jossa tämä ihmetteli, miksi hänen älykkäänä pitämänsä henkilö ei ymmärrä liittyä taistolaisiin. Pallasmaa vastasi, että hän ei voi assosioitua aatteeseen, joka monopolisoi oikeassa olemisen, sillä hän oli jo kokenut oikeassa olemisen perspektiiviharhan ja osasi olla kriittinen. Konstrukti- vistien veljeskuntahan oli hiukan aikaisemmin monopolisoinut oikeassa olemisen mitä tulee arkkitehtuuriin.17

9 Pallasmaa, haastattelut 2001 21 Herler, keskustelut 2002 ja Grotenfelt, Arkkitehti 2-3/86 s. 01 Maija Kairamolle (kommentit 2002) Mikkola oli suorastaan 23 - Mikkolalla oli tapana viitata Kropotkinin kirjaan “Science vasemmistolaisen ajattelutavan ideologi ja herättäjä. and Anarchism” vuodelta 1912. 11 Lehtovuori, puhelinkeskustelut 2002 ja Arkkitehti 7-8/72 31 Maija Kairamo, kommentit 2002 s. 42: “Monet suunnittelijat kätkevät kyvyttömyytensä tuntea 41 Gullichsen, Niskasen haastattelu 2000 ja Maija Kairamo, asuk ­kaiden todellisia tarpeita hedelmättömään teoretisointiin kom ­mentit 2002 tai puolitieteellisyyteen. Etääntyminen suunnittelun tarvitsi- 51 Mikkola, Arkkitehti 8/74 s. 23 joista ilmenee osassa arkkitehteja myös yliteknokraattisuutena 61 Lappo, Arkkitehti 8/74 s. 33 tai oman­tunnontuskia ja oman edun tavoittelua heijastavana 71 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 salonki ­kommunismina.”

57 Konstruktivismin ideologia Arkkitehti-lehdessä

Konstruktivismin ideologiaa manifestoitiin “Käsitykseni mukaan nerokkuus arkkitehtuu­ Arkkitehti-lehdessä useissa kirjoituksissa. Näis­ rissa ei ole muotojen tai tilojen keksimisessä tä tärkeimmät olivat Mikkolan ja Pallasmaan vaan siinä täsmällisyydessä ja herkkyydessä, jolla “Puuarkkitehtuurista”1, joka esitteli parival­ kunkin ajan tosiasiat ja niiden arvo­jär­jestykset jakon töitä, ja Pallasmaan Reima Pietilän suun­ tajutaan ja pystytään siirtämään kon­kreettiseen nittelemasta Dipolista (1966) esittämä kritiikki muotoon. Vastuullisen suunnitte­lun tehtävänä “Vastapoli”, joka julkaistiin ensiksi Rakennus­ on rehellisesti tutkia teknologisen kulttuu- tekniikka-lehdessä 9/66. rimme ja yhteiskuntamme piirteitä ja pyrkiä “Puuarkkitehtuurista”-kirjoituksessa todet­ kehittämään aikamme anonyymia muoto- ja tiin, että puu oli ilmastossamme toistai­seksi rakennuskulttuuria, joka ei perustu esteetti­seen ainoa rakennusaine, joka mahdollisti “puh­ tai taiteelliseen mielivaltaan.”2 taan” konstruktiivisen arkkitehtuurin (teräs ja Vastineessaan “Vastaavuuspeli” Reima Pie­ betoni muodostivat kylmäsillan, jos rakenne tilä totesi, että Pallasmaan kirjoitus on tyy­ oli paljaa­na oikeaoppisesti sekä sisällä että piltään uskontunnustus ja sellaisena meidän ulkona). Lisäksi todettiin, että puu ja teräs oloissamme harvinainen, tunnustuksen ansait­ rakennusi ­a ­neina johtivat suorakulmaiseen jär­ seva teko, minkä jälkeen hän esitti oman us­ jestelmään. (Perusteluja tälle erikoiselle väit­ kon­ ­tunnustuksensa: “Arkkitehtuurista ei voi teelle ei kui­ten­kaan vaivauduttu esittämään.) puhua kuin se olisi yksi ainoa asia, kuin olisi Eristyslasi ja umpiseinä mainittiin saman­ ainoastaan yksi oikea ja jakamaton arkkitehtuuri. arvoisina rungon ei-rakenteellisina täyteosina. Arkkitehtuureja on monta (...)”.3 (Mikkola taas Jalkamittojen soveltuvuus ihmisen lähimitoissa, määritteli arkkitehtuurin seuraavasti: “Arkkiteh­ jollaisia yksinomaan esiintyy asuinraken­nuk­ tuuri on rakennustehtävän yhteiskunnallisten, sissa, todet­tiin ilmeiseksi. Sekä esteettisesti toiminnallisten ja teknillisten tosiasioiden or- että talou­dellisesti sopivana pidettiin 240-360 ganisoimista harmoniseksi kokonaisuudeksi cm:n runkomittaa (ei siis runkosyvyyttä vaan yhteiskunnallis-filosofisten ja esteettisten ihan­ modu ­liruudun mittaa). Lisäksi korostettiin teiden puitteissa.”4) mit ­tojen tasakerrannaisuutta ja jakautumista Kollegiaalinen kritiikki oli noihin aikoihin tasa ­osiin, ja viitattiin traditionaaliseen japa- niin harvinaista, että syntyi käsitys, jonka mu- nilaiseen puuarkkitehtuuriin. Loppulause on kaan Pallasmaan ja Pietilän välit olivat viha­ täysin tulkinnanvarainen: “Tärkeämpää kuin mieliset. Pallasmaa ja Pietilä olivat kuitenkin subjek ­tiiviset ja erityiset ideat tai plastillistaiteel- näkemyseroistaan huolimatta ystävyksiä ja linen ilmaisu on arkkitehtuurissa realiteettien jatku ­vassa kirjeenvaihdossa, jossa kumpikin har ­mooninen ja organisoitu läsnäolo.” esitti omaa monologiaan. Pietilän kanssa oli Mikkolalla ja Pallasmaalla olikin tapana vaikea keskustella, koska hän puhui metaforilla kir ­joittaa niin teoreettisesti, että lauseiden ja käyt­ti itse keksimiään uudissanoja. Hänen mer ­kitys jää monesti arvailun varaan; heidän eks ­pressionistinen arkkitehtuurinsa ja yhä tekste ­jään voikin näin jälkikäteen lukea myös omin ­takeisempi kielenkäyttönsä aiheuttivat kri- ­ tiik­kinä konstruktivismista, vaikka tarkoitus hämmen ­nys­tä.5 Pietilästä on myös sanottu, oli alunperin päinvastainen. että hän oli Arkkitehti-lehden virallinen ke- Konstruktivistien arkkitehtuurinäkemys rettiläinen, jonka näkemykset korostivat muun kiteytyi Pallasmaan “Vastapoli”-kirjoituksessa, ammatti ­kunnan yksimielisyyttä6, ja että hän oli jossa kritisoitiin vastavalmistunutta Dipolia. viral ­linen toisinajattelija, ainoa suvaittu poik-

58 keus.7 Oli miten oli, Pietilä suhtautui hämmäs- ilmai ­sun vuoksi, kysymyksessä oli yksinker­ tyttävän maltillisesti nuorten konstruktivistien taisesti muotodiskriminaatio. räksy ­tykseen.8 Konstruktivismissa pyrittiin siis ilmaise­ Arkkitehti-lehdessä 8/69 otsikolla “60-70” maan rakenteellisuutta, kun funktionalismissa julkaistiin Timo Penttilän, Kirmo Mikkolan ja oli haluttu ilmentää tilaohjelmaa. Kantavan Reima Pietilän Arkkitehtiliiton keskustelutilai­ raken ­teen tuli siksi mieluiten näkyä julki­si­ suudessa pitämät puheenvuorot ja Kirmo vussa. Rakenteen näyttämisen katsottiin olevan Mikkolan alustus “Suomalaisen arkkitehtuurin osoitus konstruktivismin rehellisestä luontees­ ajankohtaisia pyrkimyksiä”. Alustuksessaan ta. Konstruktivismiin liittyi myös vakaumus Mikkola kommentoi Pietilän merkitystä: “Kun siitä, että se edusti yhteiskunnallisesti vastuun­ vilkaisee historiaan ja toteaa yksiarvoisen ajat­ tuntoista suunnittelua. Teoriassa vastakkain telun kohtalokkuuden, tuntuu siltä, että arkki­ olivat “avoin muoto” eli monikäyttöiset tilat tehtuurin kehitys menettäisi paljon, jos Pieti- ja “suljettu muoto” eli yksikäyttöiset tilat11, län kaltainen teoreetikko ja taiteilija luopuisi niin kuin konstruktivistit asian näkivät (käy­ ole ­masta ohjelmallisesti ja jatkuvasti erilainen tännössähän monikäyttöisyys tarkoittaa usein ja uusi. Huolimatta voimakkaista yrityksistä sitä, että tila sopii yhtä huonosti kaikkiin tar­ so ­veltaa arkkitehtuuriin tieteiden metodiikan koituksiin). Avointa muotoa edustivat tietysti kehitystä, on arkkitehtuuri syvimmiltään edel­ konstruktivistit ja suljettua muotoa Aalto ja leen vain intuitiivisesti hallittavissa.”9 Mikkola Pietilä. siis tunnusti Pietilän arvon, vaikka olikin itse 60-luvun lopulla taiteellisesta pyrki­myksestä vastakkaisen tyylilajin kannattaja. oli tullut häpeä. Vuoden 1969 jälkeen kukaan Ideologiastaan huolimatta konstruktivismi ei uskaltanut käyttää rakennustaide-sanaa.12 oli tyyli muiden joukossa, vaikka se - funktio­ Myös kaunis ja esteettinen kuuluivat kiel­let­tyihin nalismin tapaan - halusi olla lopullinen ratkaisu sanoihin. Arkkitehtilehden pää­toimittaja Esko muodon ongelmaan. Tällä kertaa käyttö­tar­ Lehesmaa kirjoitti 1971 60-luvusta: “Avain uu- koituksen sijaan vain korostettiin rakenteen teen arkkitehtuuriin löytyi yhteis­kuntatieteiden mer­ ­kitystä taiteellisena sommitteluelementtinä ja politiikan alueilta. Vuosi­kymmenen lopul- ja ilmaisukeinona. Timo Penttilä huomautti la hymähdettiin jo kollek­tiivisesti jokaiselle, asias ­ta edellä mainitussa Arkkitehtiliiton kes­ joka rohkeni julkisesti tun­nus­taa pyrkivänsä kus ­telu­tilaisuudessa: “Konstruktivismikin on tekemään kauniita taloja - kauneuden laadusta ekspres ­sionismia! Kaipuu elämälle vieraaseen riippumatta. Estetiikka julistettiin virallisesti yksin- ker­taistettuun selkeyteen on läheistä vanhanaikaiseksi (...). Koska kuitenkin aina, sukua romantiikalle.”10 Samassa yhteydessä kun luodaan keinote­koinen tila, sen on oltava Penttilä myös totesi aivan oikein, että kun oman jonkin muotoinen ja jonkin näköinen ja jonkin taiteel ­lisen ilmaisunsa pohjalta toimivat kon­ värinen, emme voineet välttyä salaestetiikan struk ­tivistit tuomitsivat toisten työt erilaisen synnyltä.”13

1 Mikkola ja Pallasmaa, Arkkitehti 3/66 s. 42-46 8 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 2 Pallasmaa, Arkkitehti 5/67 s. 37 91 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 32 3 Pietilä, Arkkitehti 5/67 s. 37 01 Penttilä, Arkkitehti 8/69 s. 32 4 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 34 11 Oskar Hansen, Arkkitehti 3/62 s. 45 ja Pallasmaa, Arkkitehti 5 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 6/67 s. 42-43 6 Nyman, 1986 21 Pallasmaa, Arkkitehti 8/74 s. 34 ja Niskasen haastattelu 2000 7 Connah, 1999 s. 46 31 Lehesmaa, Arkkitehti 2/71 s. 22

59 Konstruktivismin joustavuus

Konstruktivismia markkinoitiin joustavana ja 60-luvun jälkipuolen teknologiauskossa helposti muunneltavana, ja suunnittelupöydällä kuviteltiin, että oltiin siirtymässä “pysyvän se epäilemättä olikin sitä.1 Valmiiksi rakenne­ ja lopullisen suunnittelusta kertakäyttöisen, tut talot olivat kuitenkin ehjiä kokonaisuuksia, muuttuvan ja varioivan suunnitteluun.”3 Osa joiden muunteleminen tai jatkaminen systeemiä puurakenteisesta konstruktivismista - vain noudattaen oli yhtä vaikeaa ellei vaikeampaa- 30 vuotta tai vähemmän kestäneet rakennuk- kin kuin minkä hyvänsä talon. Käytännössä set - lieneekin luokiteltava kertakäyttöisiksi. kon ­struktivistinen estetiikka mittajärjestelmi- Voisi tietysti ajatella, että jos rakennus on neen muodostui helposti pakkopaidaksi niin kerta ­käyttöinen, ei joustavuutta erityisemmin suunnit ­telijalle kuin mahdolliselle jatkosuunnit­ tarvita. Puukonstruktivismin kertakäyttöisyys telijallekin - varsinkin kun siihen liitettiin tilo­jen oli kuitenkin tahatonta; muunneltavuus ja minimimitoitus, niin kuin usein rationalismin jousta ­vuus olivat ne tavoitteet, joihin pyrittiin. nimissä tapahtui. Nämä tavoitteet tulivat kuitenkin vasta este- Osmo Lappo käsitteli virkaanastujais­luen­ tiikan jälkeen; konstruktivismissa kaikki muut nossaan 1967 joustavuuden vaatimusta sen asiat olivat estetiikalle alisteisia. het ­kisessä arkkitehtuurissa. Hän totesi, että jous ­tavuuden kannalta tärkeitä ominaisuuksia olivat systemaattisuus ja “sisäinen reservi” eli tilojen väljä mitoitus. Esimerkkinä joustavasta Kirmo Mikkolan luonnos Koivuhovin saunan päädystä. arkki ­tehtuurista, jossa oli nämä ominaisuudet, (kuva, Mikkolan jäämistö) hän mainitsi Helsingin empirerakennukset. (Hän ei siis joutunut ideologisen hurmokseen val ­taan, vaan käytti järkeään.) Hänen mukaansa joustavuutta vaadittaessa oli luontevaa koros- taa sitovia osia eli konstruktioita, primäärejä ele ­ment­tejä, kerrostasoja jne. Sitovien osien ilmaiu ­s ­voiman tuli olla sellaista, että kokonai- suus kestää vaihtuvien osien muuntelun.2 Kon­ struk ­tivismi tuntui siten luontevalta vastauk­selta joustavuuden vaatimuksiin; systemaatti­suutta siinä oli yllin kyllin - klassismin tapaan.

1 Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan Lomamaja Vilppulasta 3 Pallasmaa, Arkkitehti 5/67 s. 32 - Pallasmaa antoi ymmärtää, julkaistiinkin Pientalo-lehdessä (1/67 s. 13) kaksi erilaista muun- että tulevaisuudesta oli tulemassa suunnittelun merkittävin nelmaa, jotka oli laadittu samalla järjestelmällä ennen lopullisen lähtökohta, funktionalismin ollessa korostetusti preesensiä pohjaratkaisun löytymistä. ja sitä varhaisemman arkkitehtuurin taaksepäin kääntynyttä, 2 Lappo, Arkkitehti 1/68 s. 27 traditioon pohjautuvaa.

60 Kirmo Mikkolan itselleen suunnittelema Koivuhovin sauna (Kirkkonummi 1967). (kuvat: Mikkolan jäämistö, valo­kuva Henrik Kråkström)

61 Niukkuuden ideologia

Konstruktivismiin liittyvä niukkojen detaljien ihailu sai alkunsa estetiikasta, mutta sille kek­sit­ tiin sittemmin - samoin kuin konstrukti­vismille muutenkin - myös ideologisia perus­teluja. Alkujaan ohuus ja sirous olivat kuitenkin ni- menomaan hyvin vahvoja esteettisiä tavoit­ teita.1 Yhtenä lähtökohtana niille oli teräs­ rakenteiden estetiikan siirtäminen puuhun, mikä vaati epäilemättä alimitoitusta. Toisaalta neljän tuuman lauta oli arkinen, ja arkkitehdit pyrkivät yleensäkin käyttämään joko suurempaa tai pie­nempää puutavaraa; konstruktivisteilla pie ­nempi oli luonnollinen valinta.2 Ohuiden de ­tal­jien tekemisestä tuli jonkinlainen kilpailu, jonka aloitti itse asiassa Aarno Ruusuvuori.3 Vuonna 1965 kansainvälinen ympäristölii- ke tuli tunnetuksi, ja syntyi yleinen tietoisuus odotettavissa olevasta ympäristökatastrofista.4 Tämän seurauksena konstruktivistit alkoivat liittää rakennusmateriaalien säästäväisen käytön luonnonvarojen rajallisuuden tiedostamiseen, ja niukat dimensiot alettiin nähdä eettisesti ainoana oikeana vaihtoehtona. Konstruktivis­ teja innoittivat myös Buckminster Fullerin teoriat, ja hänellä oli käsite “suorituskyky pai­ no ­yksikköä kohti” (performance per pound).5 Konstruktivistit alkoivat ajatella, että maailman resurssien riittävyyttä ajatellen ei saanut mil­ loinkaan ylimitoittaa, vaan oli löydettävä juuri oikea mitoitus.6 Rakennusosat tehtiin siksi mie ­luummin ohuempana, jos ne vain saatiin

1 Pallasmaa, haastattelut 2001 30) yhdisti niukkuuden moraaliin: “Mestarillisia rakennesuun­ 2 Lundsten, keskustelu 2002 nittelijoita kiinnostaa se, että ratkaisu on toteuttamiskelpoinen 3 Söderlund, puhelinkeskustelu 2002 - Ruusuvuori myös esitteli ja halpa - taloudellisin tapa käyttää materiaalia. Niin sanottu luennoillaan mm. Jorma Järven suunnittelemaa vanerisaunaa (3- ele ­ganssi rakenteissa on juuri tätä.” 4/52), jonka seinänpaksuus oli 5 cm. (Herler, keskustelut 2002) 6 Gullichsen, Niskasen haastattelu 2000 4 Mäkinen, puhelinkeskustelut 2002 7 Pallasmaa, haastattelut 2001 5 Pallasmaa, haastattelut 2001 ja Arkkitehti 6/67 s. 32 - Myös 8 Viruminen tai hiipuma tarkoittaa jatkuvasti kuormitetussa konstruktivistien oppi-isä Aulis Blomstedt (Arkkitehti 5/67 s. puussa tapahtuvaa pysyvää muodonmuutosta.

62 kes ­tämään - aluksi. ten Suomessa oli vuosisatoja tuhlattu puuta Konstruktivistit uskoivat myös, että väki­ ylipak ­suissa rakenteissa, ja miten nyt voi- luvun kasvaessa ei ole mahdollista suunnitella taisiin vih­doin käyttää järkeviä dimensioita. jokaista taloa erikseen. Siksi oli kehitettävä Tässä hän oli valitettavasti täysin väärässä; järjestelmiä, joita käyttämällä voitaisiin säästää todellisuu ­dessahan Suomessa on vuosisatoja suunnittelua. Uskottiin, että viisaasti suunni­ käytetty nimenomaan optimaalisia dimensioita. teltu järjestelmä takaa tietyn esteettisen laadun, Puu ­konstruktivismissa rakenteista tulikin sekä ja että systeemin esteettinen sidonnaisuus säänkestoa että lämmöneristystä ajatellen reip­ estää rumien talojen rakentamisen. Tätä aja- paasti alimitoitettuja. Ongelmia syntyi myös tusta pe­rus­teltiin traditionaalisen japanilaisen siitä, että puun pitemmän aikavälin muodon­ asunto ­arkkitehtuurin korkealuokkaisuudella; muutoksista eli virumisesta8 ei tuolloin juuri katsot ­tiin, että juuri järjestelmä - eikä esimer­ tiedetty tai välitetty. Jälkikäteen voikin todeta, kiksi käsitöinen tuotantotapa - tekee siitä laa­ että vaikka konstruktivistit intoilivat resurssien dukasta.7 säästämisestä, he suunnittelivat kertakäyttöisiä Suunnitellessaan Talo Thorsbota Kirmo taloja, joiden ylläpito päin vastoin kuluttaa jat- Mik ­kola puhui veljelleen Karnolle siitä, mi- kuvasti lisää rakennusmateriaaleja ja energiaa.

Kirmo Mikkolan suunnittelema Koivuhovin sauna (Kirkkonummi 1967) rakennettiin tilapäiseksi koerakennukseksi, ja se oli käytössä vain vuoden. Rauniot on kuvattu vuonna 2001, kun sauna oli ollut 33 vuotta vailla ylläpitoa. (kuvat JM)

63 Teollisen rakentamisen ja konstruktivismin yhteys

Koko modernismin eräänä pääjuonteena oli käyttää yksilöl­listä arkkitehtonista tapausta ollut pyrkimys tehdasvalmisteiseen sarjatuo­ eräänlaisena koe­laboratoriona, jossa voidaan tantoon, ja teollisen näköisiä muotoja harras­ toteuttaa sellaista, mikä nykyiselle joukkotuo- tettiin paljon jo ennen kuin rakennukset kyet­tiin tannolle ei ole mah­dol­lista, mutta josta nämä tuottamaan teollisesti. 60-luvun kon­struk­ koetapaukset vähi­tellen leviävät ja koneiston tivis ­- missakin haettiin teolliseen tuotantoon kehittyessä muut­tuvat jokaisen tavoiteltaviksi.”4 viit ­taa­vaa ulkoasua myös yksilökohteissa. Työt Kirmo Mikkolan mukaan Aulis Blom­stedtin nähtiin suuremman projektin osana, teollisen modulitutkielmat valmistivat maaperää teolli­ rakentamisen teknillisinä ja esteettisinä kokei­ sen ajattelun omaksumiselle arkki­teh­tuurissa.5 luina. Järkeen, demokratiaan, tasa-arvoisuuden Blomstedt toki piti elementtiraken­tamista vält­ toteutumiseen ja teollisuuden mahdollisuuksiin tämättömyytenä6, mutta hänen mittajärjes­ uskottiin epäilyksittä. Katsottiin, että sarjatuo­ tel ­mänsä oli tarkoitettu suunnittelun eikä tanto on ainoa keino rakentaa riittävästi ja riit­ sarja ­valmistuksen apuvälineiksi. Jo 60-luvun tävän hyvin.1 Esteettinen ihanne oli kuitenkin alku- puolella Blomstedt liitti teollistu­miseen aina tuotantonäkökulmaa tärkeämpi. Kuten saalis ­tushimon ja saastumisen ja kritisoi sosi- on jo mainittu, konstruktivismi oli aluksi puh- aalisen asuntotuotannon synnyttämiä saman­ taasti esteettinen liike, johon alkoi sitten tulla laisten talojen aaverintamia.7 “resoneerauksia” teollisen raken­tamisen talou­ Vaikka konstruktivismi yleensä liitettiin dellisista ja yhteiskun­nal­lisista seuraa­muksista.2 teolliseen rakentamiseen, myös vastak­kaisia Kirjoituksessaan “Loma-asuntoarkki­teh­ näkemyksiä esiintyi. Kommentoidessaan tuurista” Kristian Gullichsen totesi, että loma- Arkki ­tehti-lehden kiertokyselyä teollisesta asuntoarkkitehtuuri voi toimia suuntaa-antavan rakenta ­misesta vuonna 1966 diplomi-insinööri avantgarde-arkkitehtuurin koekenttänä, jossa Erkki Inkinen totesi, että konstruktiivisella voitaisiin löytää keinot ihmiskunnan kroonisen arkki ­tehtuurilla ei periaatteessa ollut mitään asuntopulan ratkaisemiseksi.3 Näin oikeu- teke ­mistä teollisen rakentamisen kanssa, ja tettiin uniikkihuviloiden suunnittelu. Idea että osa konstruktivistisesta arkkitehtuurista on vanha; jo Aino ja Alvar Aalto kirjoittivat ei so­vel­tunut valmistettavaksi teollisia mene- esitellessään Villa Maireaa: “On mahdollista telmiä käyttäen.8

64 Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suunnittelema Ta- lonlaajennus Nurmi (Espoo, 1967) rakennettiin tila­päisen rakennusluvan turvin. Sitä ei kuitenkaan tehty elementeistä, vaikka viranomaisten annettiinkin niin ymmärtää. Talonlaajennus Nurmi poikkeaa muista Mikkolan ja Pallas- maan samanaikaisista töistä siten, että rakennuksen kanta- vat pilarit ovat 10 x 10 cm I-terästä. Pilarit ovat rakennuksen ulkovaipan ulkopuolella, ja kannattelevat rakennusmassaa Farnsworth Housen ta­paan, minkä vuoksi pohjapiirustus koostuu osaksi vajaista moduliruuduista. Sisällä pilarien paikkoja ilmaisevat vanerisuikaleet. Pohjapiirustus on muokattu Arkkitehti-lehdessä 3/66 julkais- tusta plaanista alkuperäistä tilannetta vastaa­vaksi. Saunan kuistia on myöhemmin laajennettu Pal­las­maan suunnitel- mien mukaan, ja olohuoneen ikkunasta on suljettu koko alarivi ja puolet ylärivistä. (valokuvat­ Mikkolan jäämistö)

1 Gullichsen, Arkkitehti 4/68 s. 52 5 Mikkola, Arkkitehti 8/74 s. 23 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 6 Blomstedt, Arkkitehti 2/71 s. 23 3 Gullichsen, Arkkitehti 4/68 s. 52 7 Blomstedt, Arkkitehti 4/63 s. 67-68 4 Aino ja Alvar Aalto, Arkkitehti 9/39 s. 134 8 Inkinen, Arkkitehti 5-6/1966 s. 95

65 Modulikonstruktivismin esikuvat

Miesiläisyydeksi kutsutun modulikonstruk­tivis­ ainoa auktoriteetti. Nuoret konstruktivistit min tärkeimpänä esikuvana pidetään tietysti ihailivat myös Le Corbusier’n varhaista, ankaran Mies van der Rohea ja hänen Yhdysvalloissa suorakulmaista arkkitehtuuria, Kalifornian ra­ kehittämäänsä täsmällisen hiottua arkkiteh­tuu­ tio ­nalisteja ja näistä erityisesti Craig Ellwoodia ria.1 Mies oli mukauttanut klassisen arkkiteh­ ja Charles Eamesiä, tanskalaista pientalo­ark­ tuurin selkeyden uuteen tekniikkaan ja uu­siin kitehtuuria ja japanilaisen puuarkkitehtuurin materiaaleihin. Hän oli myös rajannut koris­ perinnettä sekä anonyymejä teollisuus­raken­ teellisuuden tiukasti teknisiin yksityis­koh­tiin ja nuksia, joissa oli konstruktivistinen estetiikka. käyttämiensä rakennusaineiden rinnas­tuksiin Varsin suurina vaikuttajina on mainittu myös ja kontrasteihin.2 Hänen arkkitehtuu­rissaan sveitsiläiset aikalaiskonstruktivistit Franz Füeg, kon ­struktivisteja kiinnostivat teollinen ilmiasu, Bruno ja Fritz Haller ja Jean-Marc Lamunier.4 hienot suhteet ja viimeistellyt detal­jit.3 Le Corbusier vaikutti voimakkaimmin 50-lu- Mies ei kuitenkaan ollut konstruktivistien vun puolivälistä vuosikymmenen loppuun.5

66 Hänet tunnettiin paitsi funktionalistisesta arkki­ teh ­tuuristaan myös kaupunkisuunnitelmis- taan ja Ronchampin kappelista, joka valmistui vuon ­na 1955.6 Miesiä alettiin ihailla 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Vastavalmistuneen Seagram Buildingin (1958) näkivät kaikki ne 90 suoma­laista arkkitehtia, jotka osallistuvat arkkitehti ­liiton kolme viikkoa kestävälle Ame- rikan eks­kursiolle vuonna 1960. Heillä oli myös tilai- suus vierailla Miesin toimistossa ja katsastaa IIT:n kampus. Tälle ekskursiolle ei kuitenkaan osallistunut ketään 60-luvun nuo- rista kon­struktivisteista.7

Viereisellä sivulla Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallas­maan Yllä yksityiskohta Thorsbosta (kuva JM), alla rakenne­detalji Erik Kråkströmin toimistossa suunnittelema Var­tiokylän Miesin IIT:n kirjasto­suunni­telmasta (1944). (ku­va kirjasta ruotsinkielinen yhteiskoulu (Helsinki 1967). (kuva Mikkolan Mies van der Rohe, 1972) jäämistö)­

1 60-luvulla vallitsi yleisesti sellainen asenne, että arkkitehti saa edustaa vain yhtä arkkitehtuurikäsitystä, eli “piti olla kireästi jotain mieltä”. (Laitinen, Puhelinkeskustelu 2002) Tämä ehkä selittää sitä, että konstruktivismi on nähty yksinomaan miesi­ läisyytenä. Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa myös toivat esiin Miesin arkkitehtuuria toisin kuin heidän oppi-isänsä Aulis Blomstedt ja Aarno Ruusuvuori. (Juutilainen, puhelinkeskustelu 2002) Suorista esikuvista ei toisaalta ollut tapana puhua; arkki­ tehdit joutuivat päättelemään esikuvat toistensa töistä, ja Mies oli modulikonstruktivismin esikuvista ilmeisin ja tunnetuin. 2 Laitinen, lisäkommentteja 2002 3 Lundsten, keskustelu 2002 4 Pallasmaa, haastattelut 2001 5 Corbun ihailu alkoi arkkitehtiosastolla vuosina 1957-58, ja pian sen jälkeen alettiin ihailla Miesiä. (Juutilainen, puhelin­ keskustelu 2002) 6 Wickbergin ekskursiolla 1957 Ronchampin kappelin näkivät mm. Erik Adlercreutz, Olli Lehtovuori ja Osmo Mikkonen. (Herler, keskustelut 2002) 7 Mäkinen, puhelinkeskustelut 2002 - Mäkinen, joka oli aloitta- nut opintonsa 1952, oli nuorin tälle ekskursiolle osallistuneista arkkitehdeista.

67 Kotimaisia esikuvia modulikonstruktivis­ milla ei juuri ollut. Aulis Blomstedtin Kenno (1943) ja Alumiinitalo (1953) olivat kuitenkin joillekin 60-luvun konstruktivisteille jonkin­ laisia innoittajia. Esko ja Tarja Toiviaisen Jär­ venpään siunauskappeli (1957) mainitaan usein konstruktivismin varhaisena esimerkkinä, mutta se ei ollut nuorille konstruktivisteille esikuva.1 Kappeliin kyllä suhtauduttiin myön­teisesti mutta samalla hiukan ihmetellen, sillä sitä pidet­tiin jonkinlaisena onnen kantamoise­na.2 Ken­no, Alumiinitalo ja Järvenpään siu­nauskappeli olivat ainokaisia lintuja, joista ei muodostu suo­raa jatkumoa. Niistä on kuitenkin tullut tavaksi sanoa, että kantavan rakennus­rungon esille jättäminen ennakoi 60-luvun kon­struktivismia. 60-luvun jälkipuoliskolla, kun modulikon­ struktivismi levisi laajemmallekin arkkitehti­ kuntamme keskuuteen, Mikkolan ja Pallas- maan Arkkitehti-lehdessä 3/66 julkaisemat puutalot olivat vuorostaan esikuvana muil- le arkki­tehdeille. Juhani (“Jussi”) Vainiolle, joka suun­nitteli Bungalow’lle Kuten haluatte -järjestel ­män, Mikkolan ja Pallasmaan viisi ta- loa olivat tärkein esikuva.3 Myös Risto Kauria tutki tark­kaan Mikkolan ja Pallasmaan työt; moduli-ikkuna tuli Kaurian arkkitehtuuriin nimenomaan Mikkolalta ja Pallasmaalta.4

1 Toiviaiset, jotka kuuluivat selvästi vanhempaan sukupolveen, ovat korostaneet sitä, ettei kappeli synnyttänyt mitään ismiä. (Arkkitehdiksi sodan varjossa 1994, s. 86-87) 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 3 Vainio, puhelinkeskustelu 2002 4 Kauria, puhelinkeskustelu 2002

68 Craig Ellwood: Daphne House (Hillsborough, Kalifornia 1960). (kuva Bauen+Wohnen 12/62)

Craig Ellwood: South Bay Bank (Manhattan Beach, Kalifornia 1957). (kuva Bauen+Wohnen 1/59)

69 Mies van der Rohe ja Le Corbusier

Kirmo Mikkolasta ja Juhani Pallasmaasta tuli Pallas ­maata.7 (Ellwoodin South Bay Bankin8 60-luvun mittaan miltei miesiläisyyden kauppa­ (1957) ja Pallasmaan diplomityön välillä onkin miehiä. He välittivät aktiivisesti miesiläisyyttä havait ­tavissa tiettyä samankaltaisuutta.) Pertti mm. Ruusuvuoren toimistossa1, ja vuonna 1964 Hokka ­selle, Jussi Mikkilälle ja Pekka Pakkalalle, he tekivät Miesistä tv-ohjelman. Lyhennelmä jotka olivat avustamassa Pallasmaan diplomi- sen käsikirjoituksesta julkaistiin Teekkari- työssä, jäi kuitenkin sellainen kuva, että Mies lehdessä.2 Artikkelin kuvituksessa toistui joh­ oli Pallas­maan diplomityön ainoa esikuva.9 donmukaisesti rinnastus doorilainen - goot­ti­ Hokkasen avustaessa piirustustyössä Miesin lainen - miesiläinen. Miesistä todettiin, että kirja oli auki ja sieltä katsottiin detaljeja.10 Se, hän oli modernin arkkitehtuurin pioneereista että Pallas­maan diplomityö muistutti niin kovin luul ­tavasti se, jonka työllä tuli olemaan suurin Miesiä, oli kuitenkin tabu, josta ei keskusteltu.11 ajallinen kantavuus.3 Sitten lainattiin häntä: Aika ­laisille oli joka tapauksessa selvää, että “Mistä löydämme suurempaa strukturellia Pallas ­maan ylin auktoriteetti oli Mies. sel ­vyyttä kuin vanhoissa puutaloissa. Missä Mikkolan suurimmasta esikuvasta vallitsee muual ­la löydämme saman rakennusaineen, yksimielisyys: Se oli Le Corbusier. Pallasmaan ra ­ken­teen ja muodon yhteyden (...)”4 mukaan Corbun maalaukset ja pii­rus­tukset in- Kuten jo todettiin, ei Mies kuitenkaan ollut noittivat Mikkolaa jopa enemmän kuin Corbun Mikkolalle ja Pallas­maalle ainoa auktoriteetti. arkkitehtuuri, ja Mikkolan piirus­tustapakin oli Pallasmaalle Miesiä tärkeämmiksi esikuviksi joskus hyvin samantapainen kuin Corbulla.12 nousivat 60-luvun mittaan Kalifornian ratio­ Myös Mikkolan diplomityö vuodel­ta 1963 oli nalistit, jotka olivat kevyemmän linjan kon­struk­ corbulainen. Mikkolan töissä monet detaljit, tivisteja kuin Mies. Miesin töissä Pallas­maa kuten vedenheittäjät, ovat epäilyksettä peräisin vierasti raskautta ja rakenteiden tyylillisistä Corbulta. syistä tehtyä yli­mitoitusta, joilla saavutettiin Miesin arkkitehtuurin elitistisyys teki siitä klassinen paino. Hän muisti kuitenkin monesti hiukan arveluttavan esikuvan. Konstruktivis­min pysähtyneensä Miesin IIT:n kuvien ääreen.5 vastustajat huomauttivatkin tästä: “Tek­nillinen Pallasmaan diplomityötä vuodelta 1966 tai taloudellinen välttämättömyys tus­kin on on sanottu miesiläisemmäksi kuin Mies itse.6 johtanut Mies van der Rohea hänen tiuk­koihin, Pallasmaan itsensä mukaan työ oli kuiten- inhimillisesti ja sosiaalisesti jousta­mattomiin ja kin lähempänä Craig Ellwoodia, jonka ke- epätyydyttäviin mutta esteettisesti häikäiseviin, vyt, staat­tinen konstruktivismi viehätti kovin klassistisiin järjestelmiinsä. Ne ovat eliittikult-

1 Pulkkinen, puhelinkeskustelu 2002 8 Ellwoodin South Bay Bank julkaistiin mm. Zodiac 4:ssä 1959, 2 Teekkari 2/65 s. 6-8 jossa oli Ellwoodista kertova artikkeli s. 160-167, ja Bauen+ 3 Teekkari 2/65 s. 7 Wohnen -lehdessä 1/59. 4 Miesin ensimmäisestä puheesta IIT:n johtajana vuonna 1938 9 Mikkilä, Pakkala ja Hokkanen, puhelinkeskustelut 2002 (mm. Blake, 1963 s. 72) - Mies viittasi tässä kaiketi keskieurooppa­ 01 Hokkanen, puhelinkeskustelu 2002 laisiin ristikkorakenteisiin puutaloihin, joissa julkisivun rakenteel­ 11 Pakkala, puhelinkeskustelu 2002 li ­set ja täyteosat oli erotettu toisistaan ja rakenteet olivat paljaana 21 Pallasmaa, haastattelut 2001 julkisivuissa. 31 Penttilä, Arkkitehti 8/69 s. 32 5 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001 41 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 34 6 mm. Mäkinen, puhelinkeskustelut 2002 51 Mikkola, Arkkitehti 4/72 s. 65 7 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001

70 tuuria sanan varsinaisessa merki­tyksessä.”13 mi ­toi­tukseen ja esteettiseen kontrol­liin perustu­ Myös Mikkola itse kirjoitti kriitti­sesti Miesistä: va struktuuri. Varhaiset rakennuk­set ovat “Miesiläinen muoto ei, huoli­matta näennäisestä funktio ­nalistisesti toimivia, mutta Crown Hall, avoimuudestaan, jätä pal- jon­kaan liikkumava- arkki ­tehtikoulu, on jo hämmentävä. Puolet raa asukkaan persoonal­li­suuden ilmentymille. koulusta on upotettu maan sisään. Pää­kerros Loppuun asti viritetty mie­siläisyys - Farnsworth on yhtenäi­nen, akustisesti mahdoton tila, jos- Housen tapaan - saat­taa olla yhtä suljettua sa kaikenlai­nen eristäytyminen on kiel­letty. muotoa kuin jokin Pietilän Dipoli.”14 Abstraktin arkkitehtuuri-idean palvo­mista, Miesin arkkitehtuurista vain osa sai kiitosta: häikäi ­sevän kaunis talo käyttökelpoi­suuden “Miesin lähtökohdat IIT:n kampuksen suun­ kustan ­nuksella. Berliinin museon pää­osa taas nittelussa ovat varsin vakuuttavat: ra­kennus­ on naamioitu kivi­jalaksi, jotta ‘varsinainen’ tekniseen standardisointiin, toimin­nalliseen museo näyttäisi halu­tulta ‘temppeliltä’(...)”15

Kirmo Mikkolan suunnittelema Veikkolan työklinikka (Kirkkonummi 1969). (kuva SRM:KA,Ola Laiho)

71 Kalifornian rationalistit ja sveitsiläiset konstruktivistit

Sen jälkeen, kun Miesiä oli alettu ihailla, Mikkola ja varsinkin Pallasmaa kiinnostuivat voimak­ kaasti Kalifornian rationalisteista, joiden työt olivat enemmän tai vähemmän sukua Miesille. Parivaljakon ensimmäiset puukon­struk­tivistiset työt syntyivät kuitenkin ilman Kalifornian rationalistien vaikutusta.1 Kalifornian rationalistien töistä välittyvä ylei ­nen tunnelma oli yksityiskohtia tärkeämpi; taloja ei tutkittu detaljien tarkkuudella.2 Ensin ihailtiin Craig Ellwoodia, Pierre Koenigia ja Rafael Sorianoa. Charles Eamesin vuonna 1949 rakennettu Eames House nousi esikuvaksi vas­ta 60-luvun lopulla. Vaikka siitä oli aikaisem­ minkin nähty joitakin kuvia, ei se ollut tehnyt suurempaa vaikutusta.3 Ikkunoidensa vuoksi Eames House tosin näyttää modulikonstruk­ tivismin ilmeiseltä esikuvalta; se oli Case Study House -sarjasta ainoa, jossa oli moduli-ikkunat.

Pierre Koenigin suunnittelema Case Study House No. 21 (Los Angeles, Kalifornia 1958) (kuvat kirjasta Architecture in the Twentieth Century)

1 Pallasmaa, sähköpostit 2002 2 Pallasmaa, haastattelut 2001

72 Eames Housessa pitkien sivujen modu­laa­ rinen järjestelmä on erilainen kuin päädyissä - kuten usein, joskaan ei aina suomalaisessa kon ­struktivismissakin. Päädyt ovat kuitenkin mittajärjestelmiltään myös keskenään erilaisia, mikä ei olisi tullut kysymykseen Mikkolan ja Pallasmaan modulikonstruktivismissa. Eames Housen pohjaratkaisu on myös sangen vapau­ tunut, eikä taloa voisi mitenkään kutsua järjes­tel­ mä ­arkkitehtuuriksi. Siten se on ehkä Mikko­lan konstruktivismin kahtiajaossa ennemminkin ekspressiivistä kuin klassista konstruktivismia. Erkki Kairamoa Eames House inspiroikin ihan suoraan4 samoin kuin seuraavan polven kon­ struk ­tivisteja eli konstruktivistien oppilaita ja työntekijöitä, mm. Antero Mustosta, joka teki töitä Mikkolalle, Pallasmaalle, Gullichsenille ja Kaurialle. “Ei siitä niin kauheasti puhuttu, tai kukaan ei tunnustanut...”5

Charles Eamesin suunnittelema Eames House eli Case Study House No. 8 (Pasific Palisades, Kalifornia 1949) (kuvat kirjasta Twentieth-Century Houses)

3 Pallasmaa, haastattelut 2001 4 Pallasmaa, haastattelut 2002 5 Mustonen, haastattelu 2001

73 Sveitsiläinen konstruktivismi, jota tekivät Amerikka rakentaa II -näyttelyssä vuonna 1958 mm. Franz Füeg, Bruno ja Fritz Haller ja Jean- oli nähty joitakin Kalifornian rationalistien Marc Lamunier, muistutti paljolti sekä Miesin töitä, ja Arkkitehti-lehdessä julkaistiin näytte- että Kalifornian rationalistien arkkitehtuuria. lyä kom- mentoivan kirjoituksen yhteydessä Füegin töiden joukossa on modulikon­struk­ sisäkuva Eames Housesta.3 Arkkitehti-lehden tivismia teräksestä ja tiilestä, ja Lamunière'lta teolliseen kiertokyselyyn vuonna 1966 valitut löytyy ristikkopalkeilla kannatettuja halleja, joita arkki ­tehdit olivat Frei Otto, Füeg, Hallerin Mikkolan ja Pallasmaan Hyrylän siunaus­kappeli veljek ­set, Lamunier ja Koenig.4 Ellwoodin ja (1967) muistuttaa. Hallereilta julkaistiin mm. Koe ­nigin töitä esiteltiin myös vuonna 1959 teräsrakenteista modulikonstruktivismia. Zodiaceissa.5 Sarja tuli 1950- ja 60-luvuilla Sveitsiläisten konstruktivistien ja Kalifor­ se ­kä Arkki­tehtiosaston kirjastoon että arkki­ nian rationalistien töitä julkaistiin Bauen+ tehtiliittoon. Asiasta kiinnostuneille oli siis Wohnen-lehdessä1, joka tuli sekä Arkkitehti­ tarjolla mate­riaalia sveitsiläisestä konstruk­ osas ­ton kirjastoon että arkkitehtiliittoon ja tivismista ja Kalifornian rationalisteista. Nämä sittemmin Rakennustaiteen museon kirjastoon. eivät kuiten­kaan olleet 60-luvun alussa samalla Kalifornian rationalisteja esiteltiin myös Arts tavalla tunnettuja kuin Mies, jonka tunsivat & Architecture -lehdessä2, joka tuli Arkkitehti­ kaikki. osaston kirjastoon vuodesta 1947 alkaen. Myös

Alla Jean-Marc Lamunière'n farmaseuttinen tehdas ja laboratorio (Petit Saconnex, Geneve 1961). (kuva Bauen+ Wohnen 9/63.

Viereisellä sivulla ylhäällä Franz Füegin metalliverstas (Kleinlützel, 1958). (kuva Bauen+Wohnen 8/60)

Viereisellä sivulla alhaalla Bruno ja Fritz Hallerin korttelikoulu (Solothurn 1959). (kuva Bauen+Wohnen 7/60)

1 Bauen+Wohnen oli sveitsiläinen, konstruktivistisesti suuntau­ pientaloja. Lehti oli pullollaan kehikkokonstruktivismia ja sen tunut arkkitehtilehti, jonka toimitukseen Craig Ellwood kuului lähisukulaisia - myös puurakenteisina. jonkinlaisena patruunana. Lehdessä julkaistiin myös suoma­lais­ta 3 Arkkitehti 6-7/58 s. 14 arkkitehtuuria, ja se tuli Arkkitehtiliittoon vuoteen 1963 asti ja 4 Arkkitehti 3/66 s. 25-36 Rakennustaiteen museolle vuodesta 1965. 5 Zodiac oli Italialainen arkkitehtuurijulkaisu, jossa esiteltiin 2 Arts & Architecture oli kalifornialainen lehti, jossa esiteltiin uutta, kansainvälistä arkkitehtuuria. Ellwoodia esiteltiin Zodiac mm. Case Study House -ohjelmaa eli Kalifornian rationalistien 4:ssä s. 160-67 ja Koenigiä Zodiac 5:ssä s. 156-163.

74 75 Tanskalaiset esikuvat ja japanilaisuus

Nuoret konstruktivistit pehmensivät tiukkaa kehotti opiskelijoita katsomaan, miten Kurosa- ra ­ken­teellisuutta suosimalla puuta julkisivuissa wanu elo­k ­vis­sa ihmiset liikkuvat japanilaisissa ja sisustuksissa. Rintamamiesten sukupolvelta taloissa.9 Arkkitehtuurin historian yhtenä nel- omaksuttiin puun maskuliinisen suoraviivainen jästä harjoi­tustyöstä II-kurssilla oli japanilaisen käsittely, ja hienommissa virityksissä saatiin talon suunnittelu. Tämä harjoitustyö tuli osaksi tukea Tanskasta, Japanista ja - kaikesta huoli­ ope ­tusta jo vuonna 1955, kun assistenttina matta - ehkä myös Alvar Aallolta.1 tuolloin toiminut Bengt Lundstenin ehdotti Tanskalaisessa pientaloarkkitehtuurissa nuo- sitä Wick­bergille, joka heti innostui asiasta.10 ret konstruktivistit ihailivat erityisesti Jørn Lund ­sten piti luennon japanilaisista taloista ja Utzonin, Vilhelm Wohlertin, Jørgen Bon ja ohjasi harjoitustöitä.11 Hän hämmästyi suun­ Halldor Gunnløgssenin japanilaisvaikutteista niteu ­t ­l ­tehtävän vaikeutta, kun opiskelijat eivät arkkitehtuuria. Suoranainen esikuva Pallas­ osan ­neetkaan käyttää japanilaista säännöstöä.12 maal ­le ja Mikkolalle oli Vilhelm Wohlertin Arkkitehti-lehdessäkin esiteltiin japanilaista suunnittelema Nils Bohrin huvilan vierasmaja arkkitehtuuria. Aulis Blomstedtin artikkelissa vuodelta 1957.2 Siitä löytyvät mm. yläikkuna­ “Arkkitehtuurin vastaus teollistumiselle” vuon­ vyöhyke ja ikkunaluukkuina toimiva kippiseinä, na 1963 kuvituksena oli yksinomaan Blom­ jotka esiintyvät joissakin Pallasmaan ja Mikko­ stedtin itsensä ottamia Japanin kuvia.13 Vuonna lan töissä. Tanskalaisen arkkitehtuurin kautta 1964 julkaistiin Tapio Periäisen neliosainen välittyi myös japanilaisuuden ihailu. kirj ­oitussarja “Idän arkkitehtuuria”. Osat I Japanilaisesta arkkitehtuurista kiinnostuttiin ja II käsittelevät perinteistä japanilaista asun­ 50-luvun lopulla niin voimakkaasti, että siitä tuli toarkkitehtuuria, osa IV japanilaista teeseremo­ esteettisen laadun ylin kriteeri.3 Japanilai­suus niaa ja teetaloa.14 tuli paitsi tanskalaisen arkkitehtuurin kautta Suomalaisessa 60-luvun puukonstruktivis­ myös hienojen, uusien, japanilaisia asuintaloja ja missa modulaarisen teräsarkkitehtuurin siirtämi­ teehuoneita esittelevien kirjojen kautta. Japani- nen puuhun oli tietysti omiaan vahvistamaan kirjoista tutkittiin erityisesti kon­struktivismiin japanilaista ilmapiiriä. Pientaloissa japanilainen liittyvää puurakenteen ilmai­sua, avointa poh- arkkitehtuuri olikin Miesiä tärkeämpi esikuva.15 jaratkaisua ja modulaarisia ikku­noita4 sekä Pelkästään miesiläiseksi piirteeksi voi puura­ tatami-mitoitusta. Tärkein esikuva oli Katsura- ken ­teisessa modulikonstruktivismissa laskea palatsi; Katsura-kirjaa selattiin ahke­rasti mm. tasakaton; japanilaisissa taloissa kun oli aina Ruusuvuoren toimistossa.5 Jan Söderlundilta aumakatot. Myös ruuduttamattomat umpikentät lainattiin ahkerasti myös kirjaa japanilaisista tulivat Miesiltä; japanilaisissa taloissa seinät pientaloista6 - se oli Söderlundin ensimmäinen olivat kauttaaltaan ruudutettuja.16 Symmetrian arkkitehtuurikirja; toinen oli tanskalaisia oma- välttäminen ja pienimittakaavaisuus, jotka olivat kotitaloja esittelevä Danske huse, joka esiteltiin tyypillisiä suomalaiselle puukonstruktivismille, Arkkitehti-lehdessä 8-9/60.7 löytyvät japanilaisesta arkkitehtuurista.17 Kon­ Arkkitehtiosaston vaikuttavimmat opetta- struktivistien tavoitteena olikin japanilai­seen jat Nils Erik Wickberg, Aarno Ruusuvuori ja t ­a­paan tasapainon tuntu ilman symmetriaa. Aulis Blomstedt olivat kaikki japanilaisuuden Japanilaisuudesta omaksuttiin myös liukuovet innok ­ ­kai­ta harrastajia ja ohjasivat opiskelijoi- ja liukuseinät, hyllyjärjestelyt ja kalustuksesta den kiin­nostusta siihen suuntaan.8 Wickberg vapaaksi jätetyt ulkoseinät - viimeksi mainit­ puhui kau­niisti japanilaisesta tilakäsityksestä ja tujen esikuvana on tosin mainittu myös Miesin

76 Farnsworth House (1945-50).18 Japanilaisesta arkkitehtuurista omaksuttiin estetiikka mutta unohdettiin paljolti käytännöl­ lisyys. Japanin luonnonmullistusten, maanjäris­ tysten ja tulva-aaltojen aiheuttamat toistuvat tu ­hot sekä leuto ilmasto sopivat hyvin yhteen kevyen, nopeasti pystytettävän rakennusjärjes­ telmän kanssa. Suomessa taas keveys ja pysty­ tyk ­sen nopeus ovat kyseenalaisia arvoja, kun taloja ei vääjäämättä jouduta kovin lyhyin välein rakentamaan uudestaan, ja talvi on pitkä ja kyl ­mä. Japanissa avattavat kiilaliitokset tekivät mahdolliseksi yksittäisten osien vaihtamisen tarvittaessa; siellä kun oli pitkät perinteet ta- lojen jatkuvalle rakentamiselle. Suomalaises­sa puukonstruktivismissa kantavien rakenteiden vaihtomahdollisuutta ei lainkaan mietitty, vaikka syytä olisi ollut. Japanissa myös kovien puula­ jien käyttö teki niukoista dimensioista järkeviä; Suomessa ajauduttiin alimitoitukseen.

Reijo Lahtisen suunnittelema Perniön siunauskappeli (1969) vastavalmistuneena. Seurakunta ei ole valitettavasti arvostanut kappelin japani- laishenkistä estetiikkaa; kappeli on nykyään monin tavoin turmeltu, mm. osa pääsalin yläikkunoista on peitetty. (kuva Reijo Lahtinen)

1 Laitinen, lisäkommentteja 2002 11 Juutilainen, puhelinkeskustelu 2002 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 21 Lundsten, keskustelu 2002 3 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 31 Blomstedt, Arkkitehti 4/63 s. 65-69 4 Pallasmaa, haastattelut 2001 41 Periäinen, Arkkitehti 1/64 s. 36-38, 4-5/64 s. 10-13, 6/64 s. 5 Hokkanen, puhelinkeskustelut 2002 21-23 ja 12/64 s. 244-5 6 Pallasmaa, haastattelut 2001 51 Hokkanen, puhelinkeskustelu 2002 ja Lundsten, keskustelu 2002 7 Söderlund, keskustelu 2002 61 Lundsten, keskustelu 2002 8 Pallasmaa, Japan in Finnish Architecture 17 Tasakatot ja epäsymmetrisyys kuuluivat toki myös funk­ 9 Jaatinen, puhelinkeskustelut 2002 tionalismiin, joka oli yksi konstruktivismin esikuvista. 01 Lundsten, keskustelu 2002 81 Söderlund, keskustelu 2002

77 Aulis Blomstedtin Kenno ja Alumiinitalo

Kennojärjestelmän kehittely alkoi vuonna tai tuo­mis­ta ulommas. Hän hahmotteli myös 1943 Vähä-Kiljavan maja­kil­pailun ehdotukses- kamiinal ­le seinästä ulos tulevan hormin, joka ta “kosk’ tulit kureerit ja laitoit kortteerit”. olisi viemäriputkea tai savitavaraa. Eräässä Ehdo ­tuksessa oli esitetty kasvava lomamaja, luonnok ­sessa näkyy ulkoseinärakenne, joka oli jossa oli tasakatto ja rakenteiden kehystä- 8 cm paksu - eristeenä oli 34 mm:n Rauma-levy mät, määrä­mittaiset julkisivukentät, jotka oli ja kaksi 5 mm:n Takolit-levyä. Blomstedt tut- paneloitu kapealla paneelilla. “Wähä-Kiljavan kaili myös puurakenteista “monoliittinurkkaa” kesämaja ­kysymys ehdotetaan ratkaistavak- eli kolmihaaraista nurkkakappaletta; hän arveli, si kehittämällä tehdasmaisesti valmistettava että “katkaistu” konstruktio olisi “lastoitettu­ tai valmiiksi kat­ko­tuista puuosista helposti na” eli liitoskappalein kiinnitettynä vahvempi koottava pienois­asuntoselli, jota yksinään tai kuin kokonaisista palkeista ja pilareista koottu yhdistelminä voi­taisiin käyttää kesäasumis- ym. rakenne, ja että siinä tapahtuisi vähemmän ma- tarkoituksiin.” Kilpailuehdotus julkaistiin teriaalin elämistä. Luonnoksissa pohjaruu­dun Arkkitehti-lehdessä osaksi numerossa 3-5/43 koko kasvoi kilpailuehdotuksen 2 x 2 m:stä 3,3 ja kokonaan nume­rossa 1/54.1 x 3,3 m:iin. Blomstedt hahmotteli myös te­räs­ Blomstedt piti huomattavana oivalluksena rakenteita ja vapaata plaania, jossa seinien paikat sitä, että keksi käyttää “strukturellia tila­yk­ eivät olleet “sidonnaiset”.4 Kenno­järjestelmä sikköä” Vähä-Kiljavan majakilpailussa.2 Ke­hit­ ei kuitenkaan saanut patenttia eikä sii­tä tullut tääkseen kennoideaa eteenpäin Blomstedt haki suunnittelijansa toivomaa jälleen­rakennustyön Suomen kulttuurirahastolta apurahan, jonka ratkaisijaa. Ainoat sovellukset syntyivät vasta turvin hän saattoi työskennellä intensiivisesti 60- ja 70-luvuilla näyttely­ra­kenteissa: Finland på idean kimpussa 1947-48.3 Blomstedtin tavoit­ Louisiana -näyttelyssä Tanskassa vuonna 1969 teena oli suunnitella kennojärjestelmällä talo, ja Rakennustaiteen mu­seon juhlanäyttelyssä joka olisi hankintahinnaltaan auton luokkaa. Kaivopuistossa vuonna 1974 kennojärjestel- Säilyneistä luonnoksista näkyy, että Blomstedt mää käytettiin näyttelyra­kenteissa siten, että mietti mm. seinäkenttien suhdetta pilarei- kuvasuurennokset kiinni­tettiin kennokehiin.5 hin, toisin sanoen joko niiden upottamista

1 Arkkitehti 3-4/43 s. 35 ja 1/54 s. 2-3 - Jälkimmäisessä nu­ tellisuunnitelmat, joiden perusyksikkö oli 226 x 226 x 226 cm. me ­rossa (s. 8-13) julkaistiin myös Blomstedtin kirjoitus “Ti- 2 Blomstedt, Mikkolan haastattelu 1973 s. 17 layksikön käyttö tehdasvalmisteisen talon rakenneyksikkö­nä”. 3 Acanthus 1992 s. 66-7 Artikkelissa esiteltiin mm. Bernd Wagnerin heinäkuussa 1943 4 Blomstedtin luonnospiirustukset, SRM:OA The Architectural Forum’issa julkaistu suunnitelma teolliseksi 5 Vanhakoski, Acanthus 1992 s. 72 ja Blomstedt, Arkkitehti pienasunnoksi, jonka rakenneyksikkönä oli 12’ x 12’ (n. 3,6 m 2/71 s. 27 x 3,6 m), sekä Le Corbusierin 1946-52 julkaistut paviljonkiho-

78 Kuva Aulis Blomstedtin kilpailuehdotuksesta Vähä-Kiljavan majakilpailuun vuonna 1943. (kuva SRM:KA)

79 Blomstedt teki vuonna 1954 Kenno-idean tiedostaminen 60-luvulla - ja tietysti esteetti- mu ­kai­sen kilpailuehdotuksen kanadalaiseksi seen ratkaisuun. yhdenperheentaloksi. Siinä puurakenteen kor­ Suurin 60-luvun “kennojen” kokoelma näh­ va ­si alumiini, mistä tuli nimitys Alumiinitalo.1 tiin Saunaseura ry:n tyyppisaunojen suunnitte­ Alumiinitaloa ei lainkaan aikanaan julkaistu, lu ­kilpailussa vuonna 1969.4 Kilpailutehtävänä ei ­kä se ollut yleisesti tunnettu2 - ainakaan en­ oli kuuden erilaisen saunatyypin suunnittelu, ja nen, kuin Asko Salokorpi julkaisi sen kirjas­saan kaikki kolme palkittua ehdotusta sekä ensim­ “Suomen arkkitehtuuri 1900-luvulla” vuonna mäinen lunastus olivat selvästi Kennon sukua. 1971. Kilpailuliitteessä esiteltiin siten miltei kolme­ Suurimmalle osalle 60-luvun konstrukti­ kym ­mentä kennosaunaa. Palkittujen joukossa visteja Kenno oli ennemminkin innoittaja tai ali- oli Kirmo Mikkolan ja Antero Mustosen ehdo­ tajuinen vaikuttaja kuin suora esikuva.3 Osaksi tus, jonka yhdeksästä saunatyypistä kahdella voi myös olla kyse samojen ideoiden uudelleen oli toteutettu vastine: Kirmo Mikkolan oma keksimisestä. Samaan kysymykseen on toki Vanerisauna (1968) sekä toiseksi nuorimmalle luonnollista saada sama vastaus. Niin Aulis veljelle Kaurille suunniteltu Sauna Edesbacka Blomstedt kuin 60-luvun konstrukti­vis­titkin (1969). Kennoa muistutti 60-luvun puukon­ pyrkivät teollisesti tuotettavaan, varioi­tavaan, struktivistisista toteutetuista töistä myös Aarno kevytrakenteiseen eli edulliseen - pula-aika Ruusuvuoren Marisauna (1968), joka oli ele- 40-luvulla, maailman resurssien ra­jal­li­suu­den menttirakenteinen.5

1 Vanhakoski, Acanthus 1992 s. 44 Kenno oli 60-luvulla tuttu ainakin Pallasmaalle, ei Pallasmaan 2 Juutilainen, puhelinkeskustelu 2002 - Blomstedt tosin saat­toi ja Gullichsenin suunnitteleman Moduli 225-järjestelmän ja Ken- esitellä Alumiinitaloa luennoillaan, vaikka kukaan tä­män työn non yhtäläisyyksillä ollut syy- ja seuraussuhdetta. (Pallasmaa, yhteydessä haastatelluista ei muistanut varmasti, että hän olisi haastattelut 2001 ja Gullichsen, Niskasen haastattelu 2000) niin tehnyt. Raimo Kallio-Mannila (puhelin­keskustelu 2002) 4 Arkkitehtuurikilpailuja 9-10/69 s. 16-29 - Tuomareina olivat mai ­nitsi kuitenkin Alumiinitalon yhtenä Domino-järjestelmän muuten Erkki Helamaa ja Risto Kauria. esikuvista. 5 Ruusuvuori työskenteli Aulis Blomstedtin toimistossa 1947- 3 Bengt Lundstenin (keskustelu 2002) mukaan Kennosta kes­ 49 eli samoihin aikoihin, kun Blomstedt kehitteli Kennoa kusteltiin paljon. Esa Piironen (puhelinkeskustelu 2002) oli apurahan turvin. kui ­tenkin ainoa, joka mainitsi Kennon esikuvana. Vaikka

80 Aulis Blomstedtin Alumiinitalon perspektiivikuvia vuodelta 1954. (kuva SRM:KA) Alumiinitalo kuvattiin Rakennus­taiteen museon kuva-arkistoon vasta vuonna 1969, ja se oli siihen saakka yleisesti tuntematon. Se ei siis ollut merkittävä esikuva 60-luvun konstruktivismille, vaikka yhdennäköisyyden perusteella niin voisi helposti luulla.

81 PUURAKENTEINEN MODULIKONSTRUKTIVISMI

Puurakenteinen modulikonstruktivismi oli lu­ konstruktivismi syntyi useammalla taholla ku ­määränsä puolesta vähäpätöinen konstrukti­ sa ­maan aikaan, oli se puurakenteisena nimen­ vismin alalaji; uniikkirakennuksia rakennettiin omaan Mikkolan ja Pallasmaan lapsi. lopulta vain joitakin kymmeniä, ja esivalmis­ 60-luvun ensimmäinen puolisko oli puu­ teisia pientalojärjestelmiä syntyi kolme. Mar­ rakenteisen modulikonstruktivismin etsik­ko­ ginaalisuudestaan huolimatta tyyli oli 60-luvul­la ai ­kaa, ja vuosikymmenen puolivälissä tyyli oli Suomessa hyvin näkyvä. Useimmat sen hetken valmis julistettavaksi. 60-luvun jälkipuoliskolla arkkitehtuuriklikin modulikonstruktivis­ti­set työt Mikkolan ja Pallasmaan lisäksi myös muutamat julkaistiin joko Arkkitehti-lehdessä, Pientalo- muut arkkitehdit toteuttivat puurakenteisia, lehdessä tai Suomi rakentaa -näyt­telyssä vuonna moduli ­konstruktivistisia pientaloja. 60-luvun 1970 muiden konstruktivismin lajien seassa. lopulla moduli-ikkunat ilmestyivät myös Erkki Puurakenteisella modulikonstruktivismilla Kairamon arkkitehtuuriin. Hänen talonsa olivat oli suomalaisessa 60-luvun konstruktivismissa tuolloin kuitenkin teräsrakenteisia. Mikkolan merkittävä esitaistelijan osa. Kirmo Mikkola suunnitelmien mukaan rakennettiin 60-luvun ja Juhani Pallasmaa manifestoivat uutta arkki­ jälkipuoliskolla ja 70-luvun alussa vielä viisi tehtuurityyliä nimenomaan puurakennuk­sillaan. puu ­rakenteista, modulikonstruktivistista raken­ Parivaljakon puutalot Arkkitehti-leh­dessä 3/66 nus ­ta. Näistä yksi oli rivitalo, kolme oli saunoja olivat Suomen ensimmäiset julkais­tut modu- ja yksi omakotitalo eli Talo Thorsbo. likonstruktivistiset rakennukset, ja niiden yh- 70-luvun alussa modulikonstruktivismi alkoi teydessä arkkitehdit tekivät tiettäväksi uuden muuntua muuksi useimmilla tyylin arkkitehdeil­ tyylin tärkeimmät periaatteet. Vaikka moduli­ la. Rakenteita alettiin piilottaa vuorausten alle,

Talo Nurmi (1964) oli yksi Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallas- maan toteutumattomista suunni­telmista. Talo ei saanut rakennuslupaa asemakaavajärjestelyjen kes­ken­eräisyyden vuoksi, ja sen sijasta rakennettiin tila­päisen rakennusluvan turvin Talonlaa­jennus Nurmi (1965), lisäsiipi vanhaan oma- kotitaloon. (kuva SRM:KA)

82 ja ruuturegulaatio rikottiin tavalla tai toisella; si ­ossa palkkien päät näyttävä konstrukti­vismin tasa ­katon ohella alettiin käyttää pulpetti- ja alalaji, ja Saksaan ja Sveitsiin oli raken­nettu harja ­kattoja, ja pohjaratkaisuissakin saatettiin kehikko- ja modulikonstrukti­vismia­kin. Kun poi ­keta suorakulmaisesta koordinaatistosta.1 Mikkola piti 60-luvun lopussa kon­struk­tivismia Pallas ­maa oli tapansa mukaan tarkasti ajan kansainvälisesti harvinaisena2, se johtui kai- her ­mol­la, eikä tehnyt puhdasoppista, puuraken­ keti siitä, että miesiläisyys oli muu­al­la (paitsi teista modulikonstruktivismia enää 70-luvun Chicagossa, jossa Mies edelleen hallitsi) käy­ puolella, kun miesiläisyys alkoi yleisemminkin mässä vanhanaikaiseksi; Robert Ven­turin kirja väl ­jäh­tyä. Hän suunnitteli 70-luvun alussa Complexity and Contradiction in Archi­tecture, kol­ ­me “regionalistis-konstruktivistista” kesähu­ joka oli eräänlainen kuolinisku ratio­nalismille, vilaa, joissa käytettiin julkisivuissa puun lisäksi oli julkaistu jo vuonna 1966. luonnonkiveä, sekä yhden konstruktivistisen, Saman ­aikaisia, puurakenteisia lähisukulaisia teräs- ja betonirakenteisen paritalon, jonka suoma ­laiselle puurakenteiselle modulikon­struk­ juli ­k ­sivut olivat osaksi muovilevyä. Mikkola tivis ­mille voi löytää mm. Norjasta ja Saksasta.3 suun ­nitteli 70-luvun alussa yhden puurakentei­ Mikkolan ja Pallasmaan suunnit­telemissa puu­ sen omakotitalon, joka ei täysin noudata mo­ raken ­nuksissa oli kuitenkin tietty nimenomaan duli ­konstruktivismin pelisääntöjä. 1970-luvun esteettinen ominaislaatu, joka erotti ne useim­ puolivälissä hän suunnitteli kuitenkin vielä mo- mista ulko­mai­sista ja koti­mai­sista lajitovereis- dulikonstruktivismia mutta teräsrakentei­sena. taan. Siksi olen taipuvainen pitämään heidän Keski-Euroopassa konstruktivistinen suun­ puuarkki ­tehtuuriaan kaikista sen vioista huo­ taus oli alkanut jo 50-luvulla. Tanskassa oli suo­ limatta merkittävänä saavutuk­sena.

1 Mm. Eero Valjakka ja Antero Mustonen suunnittelivat 70-lu- 2 Mikkola, Arkkitehti 8/69 s. 32: “(...) suomalaisen arkkiteh- vun puolella modulikonstruktivismia, jossa oli vinoja kattoja tuurin uusin kehitys on melko yksi­näinen ilmiö nykyisessä ympäristöön sovittamisen vuoksi; molempien kohteet olivat kansain­ ­väli­sessä arkkitehtuurissa, jossa oikkua arvostetaan vanhan puutaloalueen keskellä. Valjakan Kamun veljesten pari­ enemmän kuin har­kintaa ja pakoa roman­tiikkaan enemmän talo (Arkkitehti 8/73 s. 31-33) rakennettiin Oulunkylään, mutta kuin nykypäivän tajua.” Mustosen työ jäi raken­ta­matta. Ruuturegulaation rikkoutuminen 3 Norjalaiset Kjell Lund ja Nils Slaatto kuuluivat suomalaisten näkyy myös esim. Ola Laihon (Kesämaja Järvenmäki, Säkylä konstruktivistien tuttavapiiriin, ja heidän arkkitehtuurissaan on 1972-73) sekä Esa Pii­rosen arkkitehtuurissa (Huvila Vainiola, selvää sukulaisuutta. Aura 1971).

83 Puurakenteisen modulikonstruktivismin suunnitteluperiaatteet ja tyyppipiirteet

Kantavan rakennusrungon esille jättäminen tavoiteltiin graafista ilmettä. Myös keveys ja on tietysti konstruktivismin kulmakivi - tai rakenteiden sirous olivat tavoitteina. perus ­pilari. Pystyrakenteissa vaihtoehtona Modulikonstruktivismin resepteillä oli mah­ olivat kan­tavat seinät ja pilarit. Konstruktivistit dollista synnyttää selvästi erihenkisiä ratkaisuja olivat Miesin tapaan mieltyneitä pilareihin; he kulloisenkin suunnittelijan mieltymysten mu­ eivät kaiketi pitäneet kantavaa seinää samalla kaan. Esimerkiksi Juhani Pallasmaan, Kirmo tavalla puhtaana ratkaisuna kuin pilareita, koska Mikkolan ja Erkki Kairamon rakennukset poik­ siinä kantavia ja ei-kantavia seinän osia ei voi ke ­sivat selvästi toisistaan, vaikka reseptit olivat erottaa toisistaan. Kantavilla seinillä ei voitu miltei samat. Juhani Pallasmaalla oli moduli­ siis il­mais­ta rakennetta yhtä hyvin; lisäksi ke- kon ­struktivisteista klassisin, staattisin näkemys. vyen ja jäsennellyn ilmeen saavuttaminen oli Hän tavoitteli tietynlaista puhdasoppisuutta, vaike ­ampaa. Pilarit haluttiinkin jättää näkyville ja piti avointa plaania hyvin tärkeänä.3 Kirmo niin sisällä kuin ulkonakin. Mikkolan arkkitehtuurissa taas tunnusomaista Kuten jo aiemmin on todettu (ks. luku “Talo oli verevä plastisuus. Mikkolalla oli erin­omainen Thorsbon tyylilaji” s. 10), modulikonstruk­ti­ kyky kehitellä pohja- ja leikkausrat­kaisuja, vis ­miin kuuluivat kehikkorakenteiden jakamat joissa tilat punoutuivat toisiinsa sekä vaaka- julkisivut, joissa vaihtelivat umpinaiset osat ja että pystysuunnassa.4 Pallasmaan töissä oli moduli-ikkunat. Tärkeimmät suunnittelupe­ horisontaalisempi viritys kuin Mikkolan töis­sä, ri ­aat­teet rakenteen näyttämisen lisäksi olivat jotka olivat yleensä kompaktimpia; niissä ei säännöllinen rakennejärjestelmä, joka menee ollut halua horisontaalisuuteen. Pallasmaan talon laidasta laitaan, sekä yleinen modulaa­ ajattelutapaa voisi luonnehtia kaksiulottei- risuus, joka jäsentää rakennemitan pienempiin seksi Miesin tapaan ja Mikkolan ajattelutapaa mittoihin. Suora kulma, läpinäkyvyys ja avoin kolmi ­ulotteiseksi Corbun tapaan.5 Kairamon pohjaratkaisu1 sekä symmetrian välttäminen arkki ­tehtuurille puolestaan tunnusomaista oli kuu ­luvat myös modulikonstruktivismiin samoin dynaa ­misuus.6 Talojen täytyi kulkea, vaeltaa kuin tilojen erottaminen komeroseinillä, liu­ tai tähdätä johonkin suuntaan. Kairamon työt kuovien käyttö ja levyrakenteiden estetiikka. eivät ol­leet niin puhtaaksiviljeltyjä kuin muilla Taloihin kuului ehdottomasti räystäätön tasa­ kon ­struk­tivisteilla; hänen sanastonsa oli paljon katto2, ja ihannetapauksessa talo seisoi pila­ rikkaampi, ja sillä pystyikin tekemään koko­ reilla. Julkisivureliefi oli hyvin niukkaa, koska naisen elämäntyön.7

1 Konstruktivismissa pohjaratkaisut eli “plaanit” olivat useinkin (St. Niklaas Waas, Belgia 1969, Arkkitehti 4/71 s. 53 ). Tätä avoimia mutta eivät vapaita siinä mielessä, missä esimerkiksi Le työtä Juhani Pallasmaa ei aikanaan Rakennustaiteen museon Corbusier sanaa käytti. Corbun vastakohta­pari plaanisuunnit­te­ näyttelypäällikkönä kelpuuttanut näyttelyyn, koska talossa oli lussa oli plan libre ja plan paralysé - vapaa ja halvaantunut plaani. räystäät. (Katainen, puhelinkeskustelu 2002) Vapaassa plaanissa systemaattinen pilari­verkosto vapautti seinät 3 Pallasmaa, haastattelut 2001 kulkemaan missä tahansa. Modulikon­struk­tivismissa taas ainakin 4 Pallasmaa, Arkkitehti 2-3/86 s. 22 ulkoseinien paikat olivat sidotut. Konstruktivistien tavoitteena 5 Herler, keskustelut 2002 oli samoin kuin Corbulla jatkuva tai virtaava tila, espace continu. 6 Erkki Kairamo, Muoto ja rakenne 1981 s. 20 2 Juhani Katainenkin tuli suunnitelleeksi yhden miltei moduli­ 7 Pallasmaa, haastattelut 2001 konstruktivistisen rakennuksen nimittäin Atelier Metsovaaran

84 Lomamaja Vaania (1970) jäi Pirkko ja Pekka Piirran ainoaksi kokonaan puurakenteiseksi modulikonstruktivistiseksi työksi. (kuvat SRM:KA, valokuva Pekka Piirta) Talon kattoa on muutettu ja kuistista on tehty sisätilaa; talo on pilattu. (Pekka Piirta, puhelinkeskustelut 2002) Pirkko ja pekka Piirta eivät kuuluneet 60-luvun konstruktivistiporukkaan, eikä heillä ollut erityisiä esikuvia; he vain seurasivat yleisiä virtauksia. He pitivät kyllä Miesin ajatuksista, mutta yhtälailla myös Aallosta. (Pirkko Piir­ta, puhelinkeskustelu 2002)

85 Suhde ympäristöön

Modulikonstruktivistisen talon kuviteltiin leik­ kaavan vain pienen, graafisen palan mai­semas­ ta1; tavoitteena oli kontrastisuhde luontoon. Talo ­jen tuli mahdollisuuksien mukaan irrot­ tautua ympäristöstään esineinä. Yksikerroksiset ra ­ken­nukset olikin tapana nostaa pilareille, mikä oli omiaan voimis­tamaan esinemäisyyttä samoin kuin pieni­mittakaavaisuus. Dimensi- oiltaan moduli­kon­struk­tivismi lähenikin miltei huone ­kalujen raken­tamista. Ritilöitä käytet- tiin tilan­jakajina, ja niillä oli myös merkitystä keven ­tävinä ja laatikko­maisuutta hälventävinä ele- mentteinä samoin kuin kuisteilla, jotka oli pii ­rustuksissa usein nimetty parviksi. Erilaiset ra­ ­kennekehi­kon sisä­puolella olevat ulkotilat oli­ ­vat suosiossa, osaksi kaiketi tanskalaisten atrium ­talojen peruina ja osaksi taas siksi, että tällöin tarjoutui mah­dollisuus näyttää rakenne­ kehikkoa ilman sitä peittäviä seiniä. Taloista ulos katsottaessa maisema nähtiin moduli-ikkunoiden läpi, ja geometria ja luonto yhdistyivät japanilaishenkisesti. Ritilät tarjo­ sivat vielä tiheämmän kamman läpi siivilöityvän maiseman. Näin modulikonstruktivistinen talo oli oikeastaan maiseman katsomisen väline. Modulikonstruktivismi onkin parhaimmillaan luonnon keskellä; rakennetussa ympäristössä se menettää helposti voimansa, jos riittävää kontrastia ympä­ristöön ei synny.

1 Bonsdorff, keskustelu ja kirjeenvaihto 2002

86 Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suunnittelema Aitta Martinmaa (Hämeenkyrö 1965) sijoittui ihanteellisesti koskemat- tomaan luontoon. Pilareille nostetun rakennuksen vaatimaton koko korosti aitan esinemäisyyttä. (valo­kuvat Aino ja Jaakko Martinmaa ja Mikkolan jäämistö, pohjapiirustus Arkkitehti-lehti 3/66)

87 Mittajärjestelmät

Moduli1 ja modulaarisuus olivat konstruktivis­ naisista ja jakautumisesta tasaosiin.4 Vanhat teille hyvin tärkeitä asioita. Nuoria konstruk­ jalkamitat, joihin konstruktivistit päätyi­vät, tivisteja kutsuttiinkin myös ruutuveikoiksi2 ja löytyvät myös Aulis Blomstedtin Canon 60:stä.5 modulipojiksi3 - vanhemmat arkkitehdit kun Blomstedtilla mittajärjestelmät oli tar­koitettu pitivät pakonomaista ruuduttamista jonkinlaise­ suunnittelun apuvälineiksi, ja hän totesi käyttä- na omalaatuisena sairautena. vänsä mittajärjestelmiä “silloin kun ja siten kuin Konstruktivistien mittamaailma, joka liittyi ne tehtäviini sopivat”.6 Kon­struk­tivisteilla taas asioiden jaotteluun, skaalaan ja rytmiin, lähti mittamaailmasta tuli jossain määrin pakkopaita; omasta logiikastaan eikä esimerkiksi musiikin usein se ajoi käytännöl­lisyyden edelle tavalla, teoriasta kuten Aulis Blomstedtilla. Sellaisia jota Blomstedt tuskin olisi voinut hyväksyä. lukuja kuin 30, 60, 90 ja 45 käytettiin siksi, että Blomstedtilla moduli oli väline suhdekauneu- ne lähtivät ihmisen mitoista. Aulis Blom­stedtin den tavoittelussa. Kon­struk­tivistit perusteli- tapaan nuoret konstruktivistit vierok­suivat vat modulin käyttöä ratio­nalismilla, logiikalla kultaista leikkausta; likiarvoineen se ei ollut ja systemaattisuudella, vaikka pohjimmiltaan käytännöllinen rakenteesta lähtevässä arkkiteh- heilläkin kyse oli este­tiikasta. tuurissa, jossa oli kysymys mittojen tasakerran-

Kun Juhani Pallasmaa ja Asko Salokorpi menivät katsomaan Erkki Kairamon vastavalmistunutta Lomamaja Hanikkaa, he olivat aluksi hyvin vai- kuttuneita. Kun he kurkistivat talon alle, kävi ilmi, että yksi palkki ei ollutkaan modulissa, koska sen kohdalle oli osunut suuri kivi. Tämän huomion jälkeen talon katsastajien asenne muuttui jyrkän kielteiseksi: "Ei ole modulissa..."7

Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan Lomamaja Vilp­pula (Karjaa, 1965) oli tyylipuhdas esimerkki suun­nittelijoittensa ihanteista. Talo on edelleen olemassa mutta harjakattoise- na ja pitkillä räystäillä varus­tet­tuna. (valokuvat Mikkolan jäämistö, tämän sivun kuva Martti I. Jaatinen, piirustukset Pientalolehti 1/67)

1 Modulin käsite on peräisin antiikista, missä se oli suhdemitta, tieto ­sanakirja) jolle annettiin kunkin työn yhteydessä oma, absoluuttinen arvon­ 2 Herler, keskustelut 2002 sa. Sitä käytettiin varsinkin pylväiden korkeuden, keskinäisen 3 Niskanen, puhelinkeskustelu 2002 välimatkan ja palkistojen mitoittamisessa varmistamassa, että 4 Mikkola ja Pallasmaa Arkkitehti 3/66 s. 42 suhteet eivät muuttuneet. Nykyään modulilla tarkoitetaan 5 Pallasmaa, haastattelut 2001 abso ­luuttista peruslukua tai -mittaa, jonka kerrannaisina tai 6 Blomstedt, Arkkitehti 2/71 s. 27 osina rakennuksen mitoittaminen suoritetaan. (Otavan suuri 7 Hokkanen, puhelinkeskustelut 2002

88 89 Kantavat rakenteet

Modulikonstruktivismissa tavallisin rakenne­ puuta. Pai­kal­la rakennettaessa julkisivukenttien järjestelmä oli puinen pilari-palkkijärjestelmä, reunim ­maiset koolaukset lyötiin yleensä kiinni joka muodosti säännöllisen kehikkorakenteen. pila ­- reihin. Sauman tiivisteeksi saatettiin laittaa Rakenne saattoi olla joko molempiin suuntiin vaah ­tomuovinauhaa, joka ajan myötä kadotti samanlainen, jolloin pohjaruudun oli oltava kimmoisuutensa ja alkoi varista pois. Koska neliö, taikka toissuuntainen. Molempiin suun­ kan ­tavan pilarin ja julkisivupaneelin välissä oli tiin samanlaisissa rakenteissa saatiin primääri­ rakosauma, syntyi tällöin ulkoseinään pysty­ palkkien kuormitus kaikkialla samanlaiseksi rakoja, joista päivä paistoi läpi. kääntämällä sekundääripalkit joka toisessa Painekyllästettyä puuta ei tuolloin vielä ruudussa toisin päin. ylei ­sesti käytetty, vaikka se löytyykin usein Modulikonstruktivismiin eivät päteneet klas- mate ­riaalimerkintänä piirustuksista. Sen sijaan sisen arkkitehtuurin lait. Sisäkulman ongel­ma, käy ­tettiin siveltäviä lahonsuoja-aineita, jotka jota klassisessa arkkitehtuurissa oli koetettu - ku­ten myöhemmin huomattiin - aiheuttivat ratkaista vuosisadasta toiseen, ei ollut kon­struk­ toi ­sinaan kiinteän kuoren puun päälle niin, että tivisteille ongelma lainkaan. Konstruk­tivistithan puu lahosi sisältä.1 eivät olleet saaneet klassista perus­opetusta, eikä klassinen tektoniikka kiin­- nos­tanut heitä. Niin- pä oli aivan luonnollista, että kantavat rakenteet näkyivät rakennusten sisällä vain ulkoseinien suorissa kohdissa eivätkä lainkaan nurkissa. Samaten rakennuksen ulkovaipan sisänurkat jäivät joko kokonaan tai miltei ilman näkyvää kannattajaa. Julkisivuista ei siis klassisessa mielessä koetettu tehdä kan­tavan rakenteen kuvaa. Rakenteet vain yksin­kertaisesti jätettiin näkyviin siellä, missä se kävi päinsä. Pilarit ja palkit tehtiin aluksi höylätavaras- ta, mistä seurasi ajan mittaan kieroutumista. Alun perin tiiviistä rakennuksista tuli sitten hyvinkin vetoisia. 60-luvun jälkipuoliskolla pääkannatta­jissa siirryttiinkin käyttämään liima-

Risto Kaurian suunnittelemassa Talo Mustosessa (Kau­ni­ ainen, 1967) pohjamoduli oli neliö, ja sekundääri­palkit olivat vierekkäisissä ruuduissa aina eri päin. Talo Musto­nen jäi Kaurian ainoaksi, puhtaasti moduli­konstr­ uktivistiseksi 1 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 puuraken­teiseksi työksi. (piirus­tukset SRM:KA)

90 91 Katto, räystäät ja nurkat

60-luvun tyylipuhtaassa modulikonstrukti­vis­ rittiin puristamaan mahdollisimman ohuiksi ja mis ­sa ainoa mahdollinen kattomuoto oli tasa­ julkisivuissa näkyvät palkistot mahdolli­simman katto. Tasakatoissa oli kuitenkin monia ongel­ mataliksi, ei tuuletuksille jäänyt riit­tävästi tilaa. mia. Katemateriaaleista tavallisin oli huopa. Joskus yläpohjan tuuletus jäi jopa kokonaan Liimatut huopakatot olivat vielä uutuus, eivätkä tekemättä - kaiketi epähuomiossa. Toisinaan rakennusliikkeetkään osanneet aina tehdä niitä tuuletukset tehtiin poraamalla julki­sivun ylä- oikein. Lisäksi suurten lumikuormien alla ali­ palkkiin reikiä, jotka sitten koitettiin suojata mi ­toi­tetut palkit taipuivat, ja asukkaiden oli verkolla linnuilta ja hyönteisiltä. Nämä liian runsaslumisina talvina luotava lumet katoilta, niukat tai puuttuvat tuuletukset aiheuttivat jot ­ta ovet saattoi taas avata ja sulkea. Kanta­vis­sa sitten aluskatteen lahoamista ja ajan mittaan palkeissa kiinni olevat, kevyet seinä­ra­kenteet vuotoja.3 ja ikkunat saivat osansa muodon­muu­toksista, Katoissa oli usein kallistukset sisäänpäin, eivätkä ne oienneet palkkien mukana. Palkkien jolloin sadevedet poistettiin sadevesiviemäreillä alla olevien kiviseinien rap­paukset vaurioituivat, talon läpi. Toisinaan taas tehtiin kallistukset kun vain itsensä kanta­vaksi tarkoitettu seinä kahteen suuntaan niin, että katon keskelle tuli joutuikin kannattelemaan myös kattoa. matala harja. Tuolloin päätyihin oli tapana lait­ Tasakatot tehtiin räystäättöminä; räystäs- taa syrjälleen laudat, jotta kallistus ei näkyisi pellit ulkonivat julkisivupinnasta vain joitakin julkisivuissa. Aluksi Mikkola ja Pallasmaa sent ­tejä. Julkisivun pinnassa olevat kantavat kat ­soi­vat, ettei vesikouruja tällöin tarvita. Pal­ palkit ja pilarit jäivät siten alttiiksi auringon ja las ­maa jopa vastasi kerran asiakkaan esittämiin sateen kuluttavalle vaikutukselle. Usein katto oli epäilyksiin, että kyllä painovoima vetää veden jopa hiukan sisään vedetty, jolloin räystäsdetalji räystäiltä alas.4 Vedet kuitenkin valuivat julki­ muistutti miesiläistä nurkkaa vaakasuuntaan sivuja pitkin, ja asukkaat joutuivat lisäämään käännettynä.1 Sisään vedettyjä räystäitä suo­ taloihin räystäskouruja ja syöksytorvia. Niinpä sit ­tiin sirojen detaljien vuoksi; ilman sisennystä 60-luvun lopulla saatettiin suunnitella räystäs­ lämpöeristykset ja kallistukset olisivat tehneet kouruja vedenheittäjineen. räystäistä kovin paksut.2 Kun räystäspellit py-

1 Miesin arkkitehtuurissa ei ollut tällaisia sisäänvedettyjä räystäitä, Lahtisella muut pilarit oli merkitty julkisivuihin pystylistoilla vaan kapeammasta ja leveämmästä tai toisinaan vain yhdestä ja Bonsdorffilla vaaka­laudoituksessa olevalla rakosaumalla. listasta muodostuva, ulospäin porrastuva niukka räystäs. Miesi- Lomamaja Bonsdorff ei siten ole modulikonstruktivismia; siitä läinen, sisennetty nurkka puolestaan ei luontunut puurakenteiseen puuttuu julkisivukenttiä rajaava rakennekehikko. modulikonstruktivismiin, jossa kantavat rakenteet olivat julkisivun 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 pinnassa - Miesillähän kantavat pilarit olivat usein julkisivun 3 Joissakin Dominon sovellutuksissa yläpohjarakenteista tuli sisäpuolella. Miesiläistä julkisivudetal­jointia lähimmäksi pääsivät toimivia hyvin niukoista tuuletuksista huolimatta. Dominon puurakenteissa Reijo Lahtinen Perniön siunauskappelissa (1969) kohdalla tehdasvalmisteinen ja siksi tosiaan toimiva höyrysulku sekä Lahtisen avustajana toiminut Hannu Bonsdorff Lomamaja saattaa selittää sen, että niukka tuuletus on riittänyt. (Eero Bonsdorffissa (1969). Heillä kantavat pilarit olivat paljaana vain Valjakka, puhelinkeskustelu 26.9. 2002) nurkissa. Julkisivu­panelointi tuli nurkkapilarien päälle ja päättyi 4 Martinmaa, puhelinkeskustelu 2002 pystylistaan, niin että nurkkapilarista näkyi vain yksi särmä.

92 Risto Kaurian suunnittelema Talo Mustonen (Kau­ni­ainen, 1967). (kuvat SRM:KA, Paavo Jaatinen) Talo on edelleen olemassa, vaikka sen rakenteissa onkin ollut ongelmia. Talon katto tehtiin täysin ilman kaatoja, ja bitumihuovat liimattiin kiinni pontti­panee­leihin, jotka sitten liikkuessaan aiheuttivat huopiin repeämiä. Katto saatiin tiiviiksi lisäämällä siihen kolmas huopa. Kattopalkit ovat taipuneet, ja pilareiden vierillä olevat sadevesikaivot ovat jääneet niin ylös, että katolla seisoo vesi; ylärinteessä asuvat naapurit saavat edelleen ihailla näitä "vesipusseja". Myös vä- lipohjapalkit ovat taipuneet, niin että joitakin ikkunaruutuja on särkynyt. Osa toisen kerroksen ikkunoista onkin laitettu umpeen. Sisältä talo on muuten aivan alkuperäisessä kun- nossa. (Seppo Mustonen, puhelinkeskustelu 2002)

93 Julkisivut moduli-ikkunoineen ja ovineen

Lämmöneristystekniikan kehittymisen myötä Joskus julkisivuissa käytettiin ns. supergrafiik- suuret umpiolasipinnat ja umpiseinät olivat kaa; julkisivukenttiin maalattiin suuria geometri- tulleet samanarvoisiksi ulkoseinän täyteosiksi. sia kuvioita. Mikkolan ja Pallas­maan lähipiirissä Ilmastollisia haittoja kompensoi vielä tuolloin L:n muotoisia julkisivukenttiä vältettiin, ja kun hinnaltaan edullinen lämmitysenergia. Ulko­ niitä myöhempien muutos­töiden yhteydessä sei ­nien eristeenä käytettiin mineraalivillaa ja joskus syntyi, oli vähin­täänkin vuorauksen styroksia. Mineraalivillan tuolloinen normaali suuntaa vaihdettava niin, että muodostui kaksi eristepaksuus oli 10-15 cm. Konstruktivistit suorakaiteista pintaa. katsoivat kuitenkin, että seinistä tulee näin Moduli-ikkunat, joista Kristian Gullichsen turhan paksut; ensimmäisissä kohteissa tyydyt­ käytti nimitystä tasajakoikkunat4, olivat kes­ tiin 7,5 cm:n ulkoseinään, jossa eristeenä oli 5 keinen osa moduli­konstruktivismin logiikkaa ja cm styroksia. Näin ohuet ulkoseinät herät­tivät mittakaavapyrkimystä.5 Seinän kokoisilla lasi- toisinaan epäilyksiä tilaajissa. Arkkitehti saat- pinnoilla tavoi­teltiin funktionalismin suo­simaa, toi kuitenkin todeta, ettei kannata paksumpaa valon läpitunkemaa tilaa. Yhtenäiset lasi­pinnat tehdä, kun öljy on niin halpaa.1 Mineraalivillan oli ­sivat kuitenkin jättäneet ikkuna­pinnat liian yhteydessä käytettiin höyrysulkua miltei sään­ aineettomiksi ja artikuloimat­to­miksi.6 Ikkuna­ nöstään, mutta ei tiedetty miten huolella se jaot tekivät taloista kevyemmän näköisiä, ja olisi pitänyt tehdä, jotta siitä olisi saatu tiivis.2 esi ­t ­vät maisemaa aukeamasta liiaksi sisään.7 Julkisivuissa tavoiteltiin graafista ilmettä, Ikkunajakoja saatettiin myös perustella käytän­ joten julkisivureliefi oli hyvin niukkaa. Pilarit ja nöllisyydellä: Seinän kokoiset lasit oli­sivat palkit käsiteltiin julkisivukenttiä tummem­miksi, ol ­leet kalliimpia ja hankalammin käsitel­täviä, ja tuuletusikkunat maalattiin usein kirk­kailla ja ne olisivat saattaneet rikkoutua puu­talon väreillä, niin että ne erottuivat selvästi muusta liik ­kuessa - huomionarvoinen seikka, kun ikkunakehikosta. Umpikentät vuorattiin ulko- ra ­ken­teita oli tapana mitoittaa liian kit­saasti. puolelta tyypillisesti kapealla vaakapanee­lilla, Ikkunoissa oli useampia jäsentelyvaihto­ toisinaan myös Karkapan-levyllä (puoli­kova ehtoja. Usein pyrittiin ilmentämään valitun puukuitulevy) tai vanerilla. Kapeista pa­nee­leista mit ­tajärjestelmän vaihtelumahdollisuuksia, pontit rikkoutuivat helposti jo kul- je­tettaessa mut ­ta toisinaan samat kapeat vaakaruudut tai työmaalla. 60-luvun vanerit eivät kestäneet olivat ainoa ikkunatyyppi. Joissakin kohteissa julkisivuissa, vaan muuttuivat “näk­kileiväksi”.3 yläikku ­nat oli erotettu omaksi ylävyöhykkeek-

94 seen, ja niiden alapuolella toteutui toinen edellä le ­veyt­tä, mistä syntyi ajan mittaan ongelmia maini ­tuista vaihtoehdoista. Ovet olivat tyypil- painavien eristyslasien kanssa - ovet kun olivat lisesti joko ikkunajakoja noudattavia lasiovia tai leveimmillään 120 cm leveitä. täysin sileitä laakaovia, joissa saattoi olla joku 60-luvun umpioikkunat kestivät aurin­koisilla voima ­kas väri, esimerkiksi sitruunan keltainen. sivuilla vain alle kymmenen vuotta. Ne olivat Ikku ­nat tehtiin yleensä joko yksinkertaisina tai - samoin kuin nykyisetkin - kerta­käyt­tötavaraa. umpiolaseilla. Joskus tavallisista laseista tehtiin Lasien kiinnityksissä käytettiin alun­perin taval­ kiinteitä tuplaikkunoita. Karmit ja ikkunalistat lista ikkunakittiä, joka kovettui ja teki lasien puristettiin mahdollisimman ohuiksi; Mikkolalla vaihtamisesta kovaa työtä. Ko­vet­tunut ja rakoil­ ja Pallasmaalla ne olivat alle 4 cm. Lasiovien lut kitti päästi myös sadeveden lahottamaan ke ­hät ja välipuitteet olivat sitten tätä samaa karmeja ja lasituslistoja.

1 Rintala, puhelinkeskustelu 2002 3 Hokkanen, puhelinkeskustelu 2002 2 Tiivis höyrysulku aiheutti huoneilman laadun huononemista. 4 Gullichsen, keskustelu 2003 Esimerkiksi Pihan Talo Rintalassa (1968) oli aina tuuletettava, 5 Pallasmaa, sähköpostit 2002 - Kehikkokonstruktivistit puo­ jos talosta oltiin oltu poissa. Toisinaan höyrysulkuja ei kuiten­ lestaan (ks. luku “Talo Thorsbon tyylilaji” s. 14) suosivat suuria, kaan tehty lainkaan, kuten esimerkiksi Mikkolan Talo Thors- rauhallisia lasipintoja. (Mykkänen, puhelinkeskustelu 2002) bossa (1970); siellä sisäilma pysyykin hyvänä hyvin niukalla 6 Pallasmaa, sähköpostit 2002 tuulet ­tamisella. 7 Kauria, puhelinkeskustelu 2002

Viereisellä sivulla Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suunnittelema Talonlaajennus Finne (Espoo 1965) alku­pe­räi­sessä asussaan. (kuvat Mikkolan jäämistö)

Alla Talonlaajennus Finne syksyllä 2002. (kuvat JM)

Talonlaajennus Finne oli parivaljakon ensimmäinen talvilämpimäksi tarkoitettu modulikonstruktivistinen rakennus. Ul- koseinien paksuus oli kuitenkin vain 7,5 cm, ja talo oli nostettu pilareille. Niinpä talonlaajennuksen eteisestä, uuden ja vanhan liitoskohdasta mitattiin ensimmäisenä talvena -15oC. Siksi seuraavana vuonna lisättiin alapohjaan eristeitä ja tehtiin umpisokkeli kissanluukkuineen. Kun katto alkoi vuotaa, tehtiin taloon laakea auma­katto räys­täineen­ ja räystäskouruineen, jotka hiukan varjostavat yläikkunoita. (Gunnel Finne, keskustelu 2002) Taloa on ulkoa muu­tet­tu niin voimakkaasti, että sen arkkitehtuuri on muuttunut muuksi, kuin mitä se alun perin oli. Ny- kyisellään se sopii kuitenkin vanhaan harjakattoiseen, rapattuun huvilaan oikeastaan paremmin kuin alun perin. Moitteen sijaa löytyy vain talon pintakäsittelyistä ja kukkaritilöistä: Ulkoseinissä paneelikenttien tulisi olla selvästi vaaleampia kuin rakenteiden, ja kukkaritilöiden tulisi noudattaa talon mittajärjestelmää. Molemmat viat ovat siis helposti korjattavissa.

95 Avoin pohjaratkaisu ja sisätilat

Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan mo­ ka kantavien palkkien jakamat paneelikentät. dulikonstruktivis­missa keskeisimpiä toimin­ Paneelien suunnilla rajattiin tilaa, ja toisinaan nallisia ajatuksia oli liikenteen sijoittaminen paneelit käännettiin kulkusuuntaan nähden ulkoseinien vierille, jotta talon enimmäismitat poi ­kit­tain, “ettei mene liian kovaa”.3 Yleis­ pystyi kok­emaan. Näin muodostuneet pitkät valais ­tus hoidettiin usein säännönmukai­silla ja usein myös va­loisat käytävät ilahduttivat saman ­laisten kattovalaisinten riveillä, jotka varsinkin lapsia sade­päivinä.1 Käytävien vie- olivat kul­kureittien yllä. rillä ikkunat ulot­tuivat useasti lattiaan saakka, Mikkolalla ja Pallasmaalla avoin plaani oli mikä ilahdutti myös koiria, jotka saattoivat ihanne, mutta sitä sovellettiin vain asunnon es ­teettömästi vah­tia ympäristöä. Toisinaan yhteisissä tiloissa; makuuhuoneista tehtiin ulko ­seinien vierillä seisovat patterit ritilä­penk­ ovilla suljettavia huoneita.4 Perhe-elämän keineen muodostivat oman vyöhykkeensä. vaai ­t ­muksia otettiinkin huomioon kiitettävästi. Joskus taas käytettiin lat­tiaan upotettuja pat­ Milloin tilaajalla oli lapsia, laitettiin vanhemmat tereita, joiden päällä lattian tasossa oli puu­ yleensä talon toiseen ja lapset toiseen päähän, ritilät. Kiinteät vessa- ja keittiö­blokit pyrittiin ja keskelle tulivat yhteiset tilat. Siellä, missä sijoittamaan rakennusrungon keskelle niin, että ääni ­eristystä ei tarvittu, käytettiin tilan jakajina niiden ympäri pääsi kiertä­mään.2 Kaikkein komeroseiniä. Keittiöstä tehtiin usein läpitar­ pienimmissä kohteissa, joissa huonetiloja oli joil ­tava, jotta sieltä käsin saattoi seurustella vain yhdessä rivissä, kulki käytä­vä vain toi- perheen tai vieraiden kanssa. Keittiön ylä- sen ulkoseinän vierellä. Tällai­sissa koh­teissa kaapit oli tapana ripustaa katosta tai kannattaa ympä ­rikuljettavuudesta joudut­tiin tinkimään, raudoilla lattiasta. Keittiökalusteissa suosittiin ja makuuhuoneiden sijasta saatet­tiin tehdä avohylly ­jä, liukuovia ja tarjoiluluukkuja. ma ­kuuhyttejä. Mikkolan ja Pallasmaan plaani-ihanne liit- Huonetilojen minimimitoitusta kompen­ tyi pitkänomaiseen rakennusmassaan. Monet soitiin yläikkunoilla, joista näki sisäkaton jatku­ muut modulikonstruktivistit suunnittelivat van. Näin yksittäisten huoneiden sijasta saattoi neliö-poh ­jaisia plaaneja, joissa ratkaisut olivat hahmottaa samanaikaisesti suuremman tilan. luonnol ­lisesti toisen tyyppisiä. Yksi käytetty Sisäkatoissa oli joko yhtenäinen panelointi taik­ ratkaisu ­malli oli sellainen, jossa yksikerroksisen

Talonlaajennus Finnen yläikkunoita (kuva JM) ja tak­ka­huone. (kuva Mikkolan jäämistö) Talon sisätilat ovat saunaa ja pesuhuonetta lukuun­ottamatta säilyneet hyvin.

1 Relander, puhelinkeskustelu 2002 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 3 Mustonen, haastattelu 2001 4 Mikkola kirjoitti Arkkitehti-lehdessä 8/69 (s. 34): “Suoranaista henkistä väkivaltaa saattaa merkitä (...) ihmisten pakottaminen arkkitehdin tilaihanteita toteuttavaan avoimeen asuntoplaaniin, jossa kaikenlainen persoonallinen elämä, pysähtyminen omiin ajatuksiin, sukupuolielämä jne. on mahdotonta.”

96 talon keskiosassa on muita huonetiloja korke- yleensä sisällä samaa ruskeaa tai harmaata kuin ampi olohuone tai sisäpiha. Kaksikerroksisessa, ulkona. Komerot ja keittiökalusteet tehtiin ne ­liö­pohjaisessa talossa taas saattoi olla keskellä yleen ­sä joko kimpi- tai lastulevystä. Joskus kaksikerroksinen porrashalli. käytettiin myös puulistoilla reunustettua iki­ Sisällä tärkeimmät pintamateriaalit olivat levyä. Kalusteet oli tapana maalata, ja niissä kapea ponttipaneeli - sama jota julkisivuissa käytettiin kirkkaita tai hiukan sammutettuja käytettiin - ja valkoiseksi maalattu, avosaumai­ värejä taikka puuta yhdessä valkoisen kanssa. nen lastulevy sekä kapea lattialauta. Sisä­sei­ Ikkunoiden ja ovien karmit olivat joko käsitte­ nissä ja laipioissa paneelit jätettiin useimmiten lemätöntä tai kantavien rakenteiden tapaan puulle. Paneloituja sisäseiniä suunniteltiin kuul ­lotettua puuta, joskus maalattuja. eten ­kin saunoihin, pesu- ja pukuhuoneisiin, Kiviseinät olivat usein rapattuja ja val­koisek­si mutta joskus myös kaikkialle taloon. Tavalli­ maalattuja taikka sementtivellillä slam­mattuja. sesti seinät olivat kuitenkin lastulevyä, joka Takka ­vaihtoehtoja oli kaksi: valkeaksi maalat­ toimi myös rungon jäykisteenä. Lautalattiat oli tuun kiviseinään upotettu avotakka ja va­paasti tapana lakata, ja joskus käytettiin valkoisella seisova, laatikkomallinen, mustaksi maalattu sävytettyä lakkaa. Kantavat rakenteet olivat peltitakka teräshormeineen.

97 Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suunnitte­le­mas­sa Ta- lonlaajennus Finnessä (Espoo 1965) ei poik­keuk­sellisesti ole ns. virtaavaa tilaa - kaiketi tila­ohjelmasta johtuen. Liikenne on kuitenkin sijoitettu ulko­seinien vierille. Takkahuone, ma- kuuhuone ja etei­nen ovat ero­tet­tavissa liukuovilla. Makuu­­ huoneen ja takkahuoneen ikkunaseinällä on liukuverhot, jotka noudattavat ikku­na­jakoja. Tuuletusikkunat sijaitsevat ylävyöhykkeessä; niihin ylettyäkseen on noustava penkille.­ (pohjapiirustus on muokattu alkuperäistä tilan­netta vas­ taavaksi Arkkitehti-lehdessä 3/66 julkaistus­ta pohjasta, liukuverhokuva JM, muut Mikkolan jäämistö)

98 99 Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suunnittelema Huvila Relander (Muurame, 1965) toteutti arkkitehtien plaani-ihanteita: makuuhuoneet oli sijoitettu talon päi­hin, ja ne olivat suljettavia huoneita. Keskellä olivat yh­tei­set tilat, joita erottivat toisis- taan vain kalusteet. (kuvat Mikkolan jäämistö, pohjapiirustus Pientalolehti 3/68) Huvila Relanderissa on nykyään harjakatto ja pitkät räystäät, ja lasiovet on muutettu umpioviksi. (Relander, puhelinkeskus- telu 2002)

100 101 Sahan ja vasaran perfektionismi

Suuri osa modulikonstruktivistisessa talossa käyte ­tys­tä puutavarasta oli suorakulmaista mutta erikoismittaista. Kakkosnelosia ja kak­ koskakkosia käytettiin vain siellä, missä ne eivät jääneet näkyviin, sillä arkista ilmettä haluttiin välttää. Puutavara tilattiin työmaalle erikois­ mittoihin höylättynä, minkä jälkeen kaikki rakennusosat ovia ja ikkunoita myöten voitiin tehdä työmaalla. Puusepän­verstasta ei näin ollen tarvittu lainkaan. Huo­lellinen rakennus­ tapa teki rakennuksista kuiten­kin kauttaaltaan huoliteltuja. Varhaisemmissa koh­teissa ovissa ja karmeissa käytettiin L-muo­toisia profiileja, mutta myöhemmin ikkunoiden ja ovien kar­ mitkin tehtiin kahdesta suorakul­maisesta pa- lasta naulaamalla, niin että saatiin tarvittavat huul ­lokset. Ikkunankarmit liitettiin toisiinsa hu ­lastamalla1 ja liimaamalla samoin kuin kaiteet ja ritilöiden kehikot. Lasitus­lis­toissa käytettiin myös vinokulmaista puutava­raa. Toisinaan lis ­tojen ja levyjen särmiin ajettiin rakosaumat, mutta vesiuria ei ollut tapana tehdä.

Thosbon sauna, Talonlaajennus Finnen ritiläpenkki ja panee- lien naulausta Thorsbosta. (kaksi alinta kuvaa JM)

1 Hulastus on poikkiliitos, jossa puut upotetaan kokonaan toi­ siin­ ­sa samaan tasoon siten, että toiseen tai molempiin kappa­lei­ siin on tehty toisen kappaleen leveyttä ja muotoa vastaava lovi.

102 Rakenteelliset ongelmat

Teollinen rakentaminen ja uusien rakennusma­ Energiakriisin jälkeen modulikonstrukti­ teriaalien tulo markkinoille oli päässyt vauhtiin vismia moitittiin Arkkitehti-lehdessäkin. Lähe­ 50-luvun loppupuolella. Nuorten kon­strukti­ te ­tyt-palstalla Ilkka Sumu kirjoitti otsikolla vis ­tien parissa uusiin materiaaleihin ja rakennus­ “Tuhlausta - mutta ah niin esteettisesti” ikkuna­ tapoihin uskottiin aivan epäilyksittä.2 Raken­ pintojen pienentämisen puolesta. Varoittava- nus ­fysiikkaa tunnettiin kuitenkin huonos­ti, eikä na esimerkkinä oli valokuva Talo Thorsbon sitä oikeastaan välitettykään tuntea. Este­tiikka etelä ­jul­kisivusta, josta sittemmin suljettiinkin ja logiikka olivat tärkeämpiä lähtö­kohtia kuin kol ­man­nes yläkerran ikkunoista. Ikkunapin- rakennusten säänkesto tai huollet­tavuus.3 tojen pie­nen­nysvaatimukset olivat kaiketi hätä­ Puu oli ollut eniten käytetty rakennus­mate­ varjelun liioittelua, mutta Sumu moitti myös riaali aina 50-luvulle saakka. Alhaisim­millaan räystäät ­tömyyttä, joka oli todellinen ongelma. puun käyttö oli vuonna 1967.4 Nuoret kon­ Hän tote­si aivan oikein, että suunnittelijat eivät strukti ­vistit innostuivat puun käytöstä siis ai­ olleet uhranneet ajatustakaan asukkaan pussin kana, jona puun käyttö oli voimakkaasti vähene­ jatkuvalle kestokyvylle, ja muistutti vanhan mässä ja vanha rakennustraditio katkea­massa. rakennustradition järkevyydestä.6 He eivät kuitenkaan olleet traditiosta lainkaan Modulikonstruktivistiset puutalot vaativat­ kiinnostuneita; he päinvastoin edesauttoivat kin jatkuvaa korjaamista. Toisinaan ongelmat sen unohtumista parhaansa mukaan.5 Vanhat on laitettu kerralla kuriin, ja yleensä talojen ja kokeneet kirvesmiehet joutuivat sitten to­teut­ ulkonäkö on muuttunut tällöin huo­mat­tavasti. tamaan uutta muotokieltä päätään puis­tel­len. Rakenteellisesti virheellisen talon säi­lyttäminen Suurimmat rakenteelliset ongelmat liittyvät alkuperäisessä asussa on kui­tenkin kohtuuton kantavien rakenteiden jättämiseen sään armoil­le. vaatimus asukkaalle; osa muu­toksista on siis Tätä ongelmaa pahensi räystäättömyys ja se, hyväksyttävä välttämät­töminä. Valitettavasti ettei veden valumista huomioitu julkisivujen puurakenteinen moduli­kon­struk­tivismi on detaljoinnissa. Uudet rakennusmateriaalit ja samaan tapaan herkkä detal­jien muu­tok­sille -ai ­neet tuottivat myös ongelmia: rakennuslevyt kuin funktionalismi. Se on siis vaikeasti säily­ eivät kestäneet säätä eivätkä lahonsuoja-aineet tettävä arkkitehtuurin laji, ja vain harvat modu­ suojan ­neetkaan laholta. Edullinen lämmitys­ li ­konstruktivistisista puu­taloista ovat säi­lyneet energia rohkaisi arkkitehteja myös alimitoit­ alku ­peräisessä asussaan. “Jumala on läh­tenyt tamaan ulkoseinien eristyksiä. kävee ­l ­mään monesta talosta detaljien mukana.”7

Tor Arne soitti kerran Mikkolalle Oulunkylän ateljeetalosta: "Ikkunankarmista tulee vettä sisään ihan kamalasti, kun karmi on kieroutunut niin, että siihen on tullut iso rako." Mikkola vastasi vihaisesti: "Kyllä minä piirsin sen suoraksi."8

2 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 2000 ja haastattelut 2001 suunnittelu, Jyväskylä 1990 3 Pallasmaa (Niskasen haastattelu 1999) onkin itse todennut 5 Kovin paljon pahaa he eivät kuitenkaan päässeet tekemään, myöhemmin, että Alvar Aalto oli konstruktivisteihin verrattu- sillä puurakenteiset modulikonstruktivistiset toteutukset jäivät na todellinen realisti. “Hän osasi kääntää edukseen sen tietyn hyvin harvalukuisiksi. kömpe ­lyyden, joka tulee siitä, että ikkunassa täytyy olla niin ja 6 Sumu, Arkkitehti 4/74 s. 11 niin monta nipukkaa ollakseen veden pitävä.” 7 Mäkinen, puhelinkeskustelut 2002 4 Metsälä, Puukirja 1997; viite Unto Siikanen, Puurakennusten 8 Gullichsen, keskustelu 2003

103 Puurakenteisen modulikonstruktivismin arkkitehdit

“Jos näitä taloja on kaksi tusinaa tämän porukan yhdessä tekemiä, niin siinä se on. Eihän meitä ollut kuin Kimpi ja minä, Krissekin tuli paljon myöhemmin kuvioon, sitten oli Pihan Pena, Sakke Laitinen, Jan Söderlund, Edu Kairamo, tässä se niin sanottu 60-luvun alun konstruktivistiporukka on. Benkku oli Kanadassa ja tuli myöhemmin samaan porukkaan kyllä.” - Pallasmaa 20011

Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa aloittivat teut ­tivat Mikkolan ja Pallasmaan lisäksi 60-lu- kon ­struktivistisen tien taivalluksen yhdessä vulla vain Martti I. Jaatinen, Risto Kauria, Esko vuon ­na 1962, ja parivaljakon ensimmäiset mo­ Lehti ja Jyrki Roos, Bengt Lundsten, Pentti Piha, dui ­l ­konstruktivistiset työt julkaistiin vuonna Esa Piironen, Pirkko ja Pekka Piir­ta, Aarno 1966. Noihin aikoihin konstruktivismia tekivät Ruusuvuori ja Jan Söderlund. Kau­rialla, Leh­ jo muutkin.2 Puurakenteinen modulikonstruk­ dellä ja Roosilla, Pihalla, Piirosella ja Piirroilla ti ­vis­mi jäi kuitenkin harvinaisuudeksi. Kon­ oli kullakin vain yksi tämän tyylilajin toteutettu struktivistien veljeskuntaan kuuluva Sakari Lai­ kohde, samoin kuin Ruusuvuorella, joka suun­ tinen ei toteuttanut konstruktivismia lainkaan, nitteli kuitenkin myös joitakin lähisu­ku­laisia. sillä hänellä oli tapana olla muilla töissä.3 Erk­ki Näitä piirsi Ruusuvuorella mm. Reijo Lahti- Juutilainen, jolla oli yhteinen toimisto Kaira­ nen, joka toteutti sitten itsekin yhden moduli­ mon, Mikkolan ja Pallasmaan kanssa vuo­sina konstruktivistisen työn, jo mainitun Perniön 1966-72, ei myöskään tehnyt konstruk­tivismia; siu ­nauskappelin (1969). Jarmo Maunula piirsi hän erikoistui varhain kaavoittajaksi, eikä siten Ruusuvuoren ai­noan, puhdasoppisen moduli­ juuri taloja suunnitellut. Erkki Kai­ramon modu­ konstruktivistisen työn, ja toteutti sitten itsekin li ­konstruktivistiset talot olivat te­räs­rakenteisia, yhden - tosin vas­ta 70-luvun puolella. Heikki ja Kristian Gullichsenin puutalot taas hyvin Taskisen suun­nittelema Koskelan päiväkoti tanskalaisvaikutteisia; Gullichsen siirtyi mo- (Oulu, 1975) oli myöhäisimpiä modulikon­ dulikonstruktivismin alueelle vasta tehdessään struk­ ­tivistisia puu­rakennuksia. Moduli 225 -järjestelmää Pallas­maan kanssa (ks. Puurakenteisia modulikonstruktivistisia luku “Moduli 225 -järjestelmä s. 145).4 Pert­ raken ­nus­järjestelmiä syntyi kaksi: Gullichse- ti Hokkanen, Jussi Mikkilä ja Pek­ka Pakkala5 nin ja Pallasmaan Moduli 225 ja Juhani Vainion hallitsivat täydellisesti moduli­kon­struk­tivistisen Ku ­ten haluatte. Kolmannen 60-luvulla synty­ muotomaailman ja muodos­tivat kolmikon, joka neen modulikonstruktivistisen rakennus­järjes­ kiersi auttamassa diplomi­töiden ja kilpailujen telmän suunnittelivat Raimo Kallio-Mannila ja tekemisessä. Heiltä ei kuitenkaan syntynyt diplomi-insinööri Teuvo Koivu. Tämä Domi­ omia toteutuksia tässä tyyli­lajissa. no-järjestelmä näytti puiselta, mutta sen pri- Puurakenteista modulikonstruktivismia to­ määrirakenteet olivat terästä.

1 Pallasmaa, haastattelut 2001 konstruktivismia. 2 mm. Ola Laiho, Bengt Lundsten, Erkki Kairamo, Risto Kauria, 3 Laitinen oli taitava julkisivusuunnittelija, joka kutsuttiin lait- Pentti Piha, Esa Piironen (valmistui 1970), Mikko Pulkkinen tamaan asiat järjestykseen. Oman praktiikan hän perusti vasta (valmistui 1971), Aarno Ruusuvuori ja Jan Söderlund. Arvi 70-luvulla. (Pakkala, puhelinkeskustelut ja kirjeenvaihto 2002) ja Pirkko Ilonen olivat tehneet konstruktivismia jo 50-luvun 4 Pallasmaa, haastattelut 2001 puolella; he olivat opiskelijoina voittaneet Esson huoltoasema­ 5 Hokkanen, Mikkilä ja Pakkala olivat aloittaneet opintonsa kilpailun vuonna 1959 ehdotuksella, joka oli teräsrakenteista vasta 60-luvun puolella.

104 Kristian Gullichsenin ja Juhani Pallasmaan suunnitteleman Moduli 225 -järjestelmän pienoismalli. (kuva Moduli 225 -esite, SRM kirjasto)

105 Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa

“Vastikään arkkitehtiopintoni aloittaneena olin ensivierailulla Kirmon perheessä. Illallisen edettyä kerma- vaahtoon upotettuun jäätelöön pudotin lusikallisen kermaa housuilleni - jännittynyt kun olin vanhemman opiskelijakollegan seurassa. Huomatessaan vaivautuneen olemukseni Kirmo - hienotunteisena isäntänä - ku- mosi hetkeäkään empimättä koko kulhon jäljellä olevan sisällön syliinsä. Tästä hetkestä opin arvostamaan hänen omaperäistä huumoriaan ja ehdotonta lojaalisuutta, jolla hän aina suhtautui ystäviensä ongelmiin.”1

Kirmo Mikkola aloitti opintonsa vuonna 1953 taas karismaattinen ja uratietoinen inno­vaattori, ja valmistui 1962. Juhani Pallasmaa taas aloitti joka omaksui mieluusti gurun aseman, joka vuonna 1957 ja valmistui 1966. Mikkola ja hänelle 60-luvun jälkipuoliskolla lankesi.10 Pal ­las­maa olivat asuneet Eirassa naapureina Pallasmaa, joka oli aiemmin kuulunut Corbun tune ­t ­matta toisiaan, ja tutustuivat vasta korkea­ kan ­nattajiin, oli nopea omaksumaan uutta, ja koululla. Mikkola tuli pyytämään Pallasmaata nimenomaan hän aloitti miesiläisyyden.11 Hän oman kurssinsa edustajana tekemään jotakin, omak ­sui Blomstedtilta karismaattisen teoree­ ja siitä he saman tien ystävystyivät. Mikkola tikon mallin12, ja kirjoitti hyvin kiihkeästi sekä kutsui Pallasmaan heille syömään, ja pian he konstruktivismin puolesta että muita tyylejä alkoivat tehdä töitä yhdessä.2 vastaan. Pallasmaan pyrkimyksenä oli oi- Kaksikon ajattelutavat ja kiinnostukset osoit­ kea- tai puhdasoppisuus, ja hän oli Mikkolaa tautuivat samoiksi. Kiinnostusalue oli paljon ehdot ­tomampi13, kiihkomielinen ja yltiöpäi- laajempi kuin arkkitehdin työ sinänsä, ja harvat nen.14 o Mik­k ­lan olemukseen kiihkomielisyys olivat sillä tavoin kiinnostuneita.3 Mo­lemmilla eiu kuu­l ­nut.15 Hän oli sen sijaan ehdottoman oli laaja lukeneisuus, mutta Pallas­maalla oli lojaali ystä­villeen.16 Hän oli joustava, suvait- lisäksi “aina tuntosarvet maail­mal­la”.4 Mikko­ seva kes­kustelija17, joka pyrki analysoimaan lalla oli valokuvamuisti, josta oli työnteossa sekä omansa että muiden tekemiset.18 Hänellä haittaakin; hän kun ei aina muistanut missä oli korkea moraali19, mutta samalla hänestä oli jonkun tietyn kuvan nähnyt.5 Molem­mat oli mu­kavaa olla hiukan syrjässä ja “vedellä “muis ­tivat joka sanan, jonka olivat luke­neet”, na­ ­ruista”.20 Hänen elämäänsä värittivät pal- ja siitä syystä heidän kanssaan oli kiin­nos­tavaa jon taiteilija­ystävät, joihin hänellä oli vahvat keskustella.6 He eivät siis suin­kaan olleet suhteet. Hän oli “aika suuri syntisäkki, mutta neitseellisiä tyhmyreitä7 , vaikka jot­kin heidän tietyllä tavalla hyvä ihminen...”21 Hänessä oli ajatuksensa on jälkikäteen helppo tuo­mita lap- pehmeyttä, ja hän oli henkisesti lähempänä Le sellisina. He työskentelivät 60-luvulla yhdes­sä Corbusieria, taiteilija-arkkitehtia kuin Miesiä. niin kiinteästi, että heidät miellettiin samaksi, Tavallaan Mik­kola muistutti Ruusuvuorta, joka veljeksiksi.8 He sopivat jo hyvin varhain - alle oli sisim­mässään herkkä ja pehmeä, vaikka kolmikymmenvuotiaina - keske­nään siitä, että koetti pitää mafioson ulkokuorta.22 Mikkola Pallasmaasta tulee arkki­teh­tikunnan johtava oli ole­muk­seltaan tyypillinen pyknikko23, ja teoreetikko ja Mikkolasta virallinen historioit- hä ­nellä oli aina jekku mielessä.24 sija. Tämä roolijako toteu­tuikin.9 Mikkolan ja Pallasmaan yhteisissä projek­ Mikkola oli kuulemma taiteilija, hyvä tutkija teissa Pallasmaa laati yleensä piirustukset. ja henkevä keskustelija, suuri humanisti, libe­raali Miko ­k ­la piti enemmän skissailusta ja keskuste­ kosmopoliitti ja renessanssi-ihminen, Pal­las­maa lemisesta, kun taas Pallasmaa oli intohimoinen

106 “Kerran Jyväskylässä kun oltiin ja juotiin olutta jossakin terassilla, niin Kimppi oli yht’äkkiä aivan kekku- lissa. Siinä vieressä oli kottikärryt, joihin hän istahti eikä enää noussut. Hänet sitten kärrättiin hotelliin niissä kottikärryissä - portsari ei sanonut mitään, katseli vain - ja hissien luona alettiin miettiä, miten Kimpin saisi kannettua ylös huoneeseensa nukkumaan (Kimppi oli sangen tukeva). Silloin Kimppi nousi ja sanoi, että kiitoksia vaan kyydistä.”25

ja hyvin nopea piirtäjä. Useimmiten alkukes­ Parivaljakon yhteiset puukonstruktivistiset kustelun jälkeen Pallasmaa teki luonnoksetkin, työt olivat kaikki enemmän Pallasmaan projek­ kuten esim. Hyrylän seurakuntatalossa (1967) teja; Mikkolan osuus oli vähäisempi. Kaikki ja Vartiokylän ruotsinkielisessä yhteiskou- olivat Pallasmaan piirtämiä, mutta joissakin lussa (1967, ks. kuva s. 66). Siten Pallasmaa pii ­rustuksissa oli Mikkolan kirjoittamat tekstit. teki yh­tei­s issä projek­teissa suuremman osan Pers ­pektiivikuvat eivät olleet konstruoituja, työstä joitakin poik­keuksia lukuun ottamatta; ja niissä oli syvyysulottuvuutta lisätty, jotta Veh ­kalahden koulun kilpailuvoitto (1965) oli niihin sai asioita mahtumaan; konstruoituina pal ­jolti Mikko­lan teke­mä projekti, ja Järven- ne oli­sivat litistyneet liikaa. Tämän vuoksi pään keskusta­suun­ni­tel­massa (1966), joka oli niis ­tä tuli hiukan mahtipontisia, ja ne vääris- myös kilpailu­voitto, Pallasmaa teki vain jonkin tiväta mit­t ­kaavaa. Pallasmaan henkilöhahmot pers ­pektiivikuvan. Työmailla parivaljakko kävi pers ­pek­tiivi­kuvissa olivat “skrodeja” ja helposti yleen ­sä yhdessä auktoriteetin takia; kaksi pärjäsi tunnis ­tettavia.27 aina paremmin kuin yksi, nuoria kun olivat.26

Kun Pallasmaa piirsi Modulia Gullichsenin toimistossa, osui Matti Seppänen katsomaan. Pallasmaa teki yhden pakopisteen perspektiivikuvaa, ja Seppänen kysyi, eikö hän lainkaan konstruoi sitä, mihin Pallasmaa vastasi: “Silmällähän sitä katsotaankin.”28

1 Pallasmaa, Arkkitehti 2-3/86 s. 22 51 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 61 Pallasmaa, Arkkitehti 2-3/86 s. 22 3 Pallasmaa, haastattelut 2001 71 Lehtovuori, puhelinkeskustelut 2002 4 Pakkala, puhelinkeskustelut 2002 81 Maija Kairamo, kommentit 2002 5 Lahtinen, keskustelut 2002 91 Launis, puhelinkeskustelut 2002 6 Gullichsen, Niskasen haastattelu 2000 02 Irja Mikkola, puhelinkeskustelu 2002, Matti K. Mäkinen, 7 Herlerin ilmaus Niskasen haastattelu 2001 ja Pallasmaa, Arkkitehti 2-3/86 s. 22 8 Herler, keskustelut 1999 ja 2002 12 Mäkinen, puhelinkeskustelut 2002 9 Launis, puhelinkeskustelut 2002 22 Launis, puhelinkeskustelut 2002 01 Launis, puhelinkeskustelut 2002 32 Herler, keskustelut 2002 11 Mykkänen, puhelinkeskustelu 2002 ja Pallasmaa, sähköpostit 42 Irja Mikkola, puhelinkeskustelu 2002 2002 52 Irja Mikkola, puhelinkeskustelu 2002 21 Launis, puhelinkeskustelut 2002 62 Pallasmaa, haastattelut 2001 31 Juutilainen, puhelinkeskustelu 2002 72 Pallasmaa, haastattelut 2001 41 Maija Kairamo, puhelinkeskustelu 2002 82 Seppänen, puhelinkeskustelu 2002

107 Mikkolan ja Pallasmaan näkemykset poik­ke­ sanomalla, että hän oli maanviljelijä luonteel­ sivat jonkin verran toisistaan kuten jo mainit­ taan. Pallasmaa puolestaan tuli myö­hään töihin tiin. Arkkitehtuurissa Mikkolalla oli vahva ja teki töitä puoleen yöhön asti. Mikkolalla mieltymys corbu­laiseen plastisuuteen, ja hän oli tapana viettää viikonloput maalla ja Pallas- pyrki puno­maan asioita yhteen. Taideharras­ maalla työtä tehden.4 Mikkola oli - aikaisesta tuksessaan - reliefeissä ja kollaa­seis­sa - hän heräämisestä johtuen - iltauninen, ja hänellä suuntautuikin enemmän kubis­miin kuin kon­ oli tapana lähteä juhlista kotiin aikaisin5, ke- struktivismiin.1 Pallasmaa taas piti enem­män nellekään ilmoittamatta6 - häntä kaiketi nolotti asioi ­den rinnakkaisuuksista ja oli lähem­pänä De se, että hän lähti aina ensim­mäisenä. Hän ei Stijlin maailmaa. Pallas­maa oli siis enem­män siten ollut mukana riehak­kaim­missa aamuyön plaani ­jyystäjä ja Mikkola taas leik­kaus­mestari.2 seikkailuissa. Pallasmaa puolestaan päätyi Molempien diplomitöi­tä voi tarkas­tella uskon­ kerran putkaankin Erkki Kai­ramon kanssa.7 tunnuksena em. sei­koista. (ks. kuvia s. 35) Ollessaan töissä muilla Mikkola pystyi ku­ Näke ­myserot eivät kuitenkaan aiheut­taneet rin ­alaiseen työskentelyyn siinä missä muutkin.8 minkäänlaisia vaikeuksia yhteisten projektien Hän ei kuitenkaan erityisesti pitänyt piirtämi­ piirtä ­misessä.3 sestä ja palkkasi omiin töihinsä avustajia. Näitä Myös parivaljakon työrytmit olivat erilaiset: olivat 60-luvulla mm. Tapani Launis, joka piirsi Mikkola aloitti neljältä aamuyöstä ja puolen­ Veikkolan työklinikkaa9 ja Antero Mustonen, päivän aikaan hän oli jo tehnyt täyden päivä­työn. joka piirsi Vanerisaunaa ja Thorsbota.10 Mikko­ Hänellä oli tapana selittää aikaista herää­mistään lan työtapa oli epäsystemaattinen ja impro­

108 visoitu.11 Alkuvaiheen luonnokset Mikkola piir­si että siellä voi säilöä vaikka vettä, mihin tosin aina itse. Hänen oli kuitenkin hyvin vai­kea­ta harvemmin oli varsinaisesti tarvetta.17 Veljel­leen ruveta syste­maattisesti piirtämään de­- tal­­­jeja; Kaurille hän tokaisi kerran, kun määräyk­sistä oli talon joka nurkan läpikäyminen piir­tämällä oli puhetta, että standardit on tehty alitettaviksi.18 hänelle vierasta.12 Hän myös kävi mieluummin työmaalla ja selvisi puhu­mal­la kuin istui joka päivä töissä piirtämässä.13 Raken­tajiin hän luotti liiaksikin.14 Häneltä syntyikin hienoja suunnitelmia mutta ei kovin montaa hienoa toteutusta.15 Mikkola koetti rakennesuunnittelussa pärjätä omin ehdoin, ja hänellä oli tapana laskea itse eristeiden ja rakenteiden paksuuksia. Tästä Eero Paloheimo19 oli laskenut Koivuhovin saunaa hä­ ­nelle syntyi sellainen kuva, että insinöörit varten palkkien koot, mutta Kirmo ei uskonut hän- mitoittavat kaiken liian paksuksi, mikä joskus tä, vaan oli mitoittanut palkit pienemmiksi. Kirmo pitääkin paikkansa mm. varmuuskertoimien todisteli sitten palkkien kestävyyttä kiipeämällä takia. Niinpä hän ei useinkaan uskonut, mitä hyppimään palkkien päälle. Eero oli hyvin tuohtunut insinöörit sanoivat, vaan viritteli detaljeja aina siitä, että arkkitehti saattoi olla niin tyhmä; Kirmo vaan tiukemmiksi.16 Hänellä oli mm. sellainen ei tiennyt hiipumasta eli puun muodonmuutoksesta asenne, että huopakatto on niin tiivis ja hyvä, pitkäaikaisessa kuormituksessa.20

Atelier Arnen toteutumaton suunnitelma (1962) oli Kir­mo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan ensimmäinen yhtei­nen modulikonstruktivistinen työ. (kuva SRM:KA)

1 Gullichsen, keskustelu 2003 31 Pallasmaa, haastattelut 2001 2 Herler, keskustelut 2002 41 Sammallahti, puhelinkeskustelu 2002 3 Pallasmaa, haastattelut 2001 51 Mäkinen, puhelinkeskustelut 2002 4 Pallasmaa, haastattelut 2001 61 Laitinen, puhelinkeskustelu 2002 5 Sainio, puhelinkeskustelu 2002 71 Relander, puhelinkeskustelu 2002 6 Sammallahti, puhelinkeskustelu 2002 81 Kauri Mikkola, keskustelu 2002 7 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 91 Diplomi-insinöörit Eero Paloheimo ja Matti Ollila olivat 8 Pakkala, puhelinkeskustelu 2002 Mikkolan ja Pallasmaan luottokonstruktöörit. Paloheimo oli 9 Launis, puhelinkeskustelut 2002 Mikkolan armeijakaveri; he olivat samassa joukkueessa upseeri­ 01 Mustonen, haastattelu 2001 koulussa vuonna 1955. (Matrikkeli reserviupseeritutkinnon 11 Pallasmaa, sähköpostit 2002 ja Mustonen, haastattelu 2001 suorittaneista s. 174) 21 Pallasmaa, haastattelut 2001 02 Söderlund, puhelinkeskustelu 2002

109 Yhteiset työt

Kaksikon ensimmäinen yhteinen projekti - luul­ Metso ja Juvonen olivat erittäin hankalat asiakkaat, tavasti vuonna 1958 - oli kioskikilpailu Linnan­ ja arkkitehdit joutuivat miltei käyttämään väki­ mäelle nimimerkillä “Varras”. Se oli hiukan De valtaa. Kun talo sitten alkoi olla valmis, ja Kimppi Stijl -henkinen ja Sverre Fehnin innoit­tama.1 ja Jussi tilasivat heloja, tilasivat he samalla kahdet Vuonna 1959 kaksikko sai lunastuksen Kaunis kuolaimet. Metso ja Juvonen hämmästyivät, kun Koti -lehden omakotitalokilpailussa. Arkki- löysivät ne muiden helojen joukosta, mutta Kimppi ja tehtiylioppilaiden ehdotus “yksipiippu­nen” oli Jussi vaan selittivät, että he - siis Metso ja Juvonen harjakattoinen, ja sen plaani oli piir­retty 1,2 m - tarvitsivat sellaiset.3 x 2,4 m moduliverkolle. Vuonna 1962 kaksikko suunnitteli Paritalo Metso-Juvosen2 (Kiviportintie 72, Vartiokylä, Helsinki 1962-63), joka ei vielä ollut konstruk­ tivismia. Ikkunoissa ei vallinnut moduli- vaan vyöhykeajattelu tanskalaisten esi­kuvien mu­kai­ sesti. Matalampien piharakennus­ten räystäs­ linjan yläpuolella oli asuinrakennuk­sissa ylä­ ikkunavyöhykkeet, joiden alla kulki vaakapalkki. Julkisivun alaosassa taas oli ala­ikkunavyöhyke, jonka yläreunan korkeudella kulkivat patte­reiden päällä olevat ikkunapenkit. Talon eri­koinen ulko­ ­seinära­kenne, 8 cm:n betonikuori, jonka sisällä pääosin oli puurakenne, johtui pyrki­ myksestä liittää talo luontevasti kuhmu­raiseen kalliomaastoon. (Toimeksianto tuli Pal­las­maan armeija ­kaverilta, joka oli saanut hal­valla ruman, lou ­hitun tontin.) Talon poh­ja­- piirustus nou- datteli modulikonstrukti­vismin plaani-ihanteita: asunnon yhteisissä tiloissa avoimella pohja­ ratkai ­sulla pyrittiin elimi­noi­maan minimi­mitoi­ tuksen aiheuttamaa ahtautta, mutta vanhempien ja lasten makuuhuoneet sijoitettiin asuntojen eri päihin ja niistä tehtiin erillisiä suljettuja huonei ­ta. Suorakaiteen muo­toisten asuntojen pitkillä sivuilla oli kaluste­vyöhykkeet, joiden vierellä kulki liikenne. Tämä vyöhykeidea toistui sittem­min eri muo­doissaan monissa modulikonstrukti­vis­ti­sissa töissä.

1 Pallasmaa, haastattelut 2001 2 Pientalo 7/66 s. 226-231 3 Lahtinen, keskustelut 2002

110 Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan ensimmäinen yh­tei­nen toteutettu työ oli Paritalo Metso-Juvonen (Helsinki­ 1963). (kuvat Pientalo-lehti 7/66)

111 Ensimmäinen Pallasmaan ja Mikkolan modu­ li ­konstruktivistinen työ oli Atelier Arnen to­ teu ­tumaton suunnitelma vuodelta 1962 (kuva s. 108). Seu­raa­valta vuodelta olivat niinikään toteuu ­t ­mattomat Talo Nurmi (kuva s. 82) ja Kesähuvila Martinmaa. Huvilan kanssa sa- mana päivänä on allekirjoi­tettu myös Sauna Mar ­tinmaan piirustukset. Sau­na ei kuitenkaan ollut konstruktivismia vaan samaan tapaan maas ­toutuvaa arkkitehtuuria kuin paritalo Metso-Juvonen. Vuonna 1964 suunni­tel­tiin Aitta Martinmaa (kuvia s. 86-87) puuvajoineen ja saunoi­neen (kuvia seuraavalla aukeamalla). Puuvajassa ei ollut moduli-ikku­noita vaan koko rakennuksen läpikäyvä yläikkuna, ja julki­ sivuihin oli piirretty diago­naa­lijäykisteet, joita ei kuitenkaan toteutettu. Vuonna 1965 Mikkola ja Pallasmaa laativat suunnitelmat neljästä modulikonstrukti­vis­ tisesta puutalosta, jotka kaikki rakennettiin. Loma­ ­maja Vilppula1 (kuvia s. 88-89), Huvila Re ­lander2 (kuvia s. 100-101) sekä ta­lonlaa­jen­ nukset Finne (kuvia s. 96-99) ja Nurmi (kuvia s. 64-65) julkaistiin Arkkitehti-lehdessä seu­raavana vuonna Aitta Martin­maan kanssa.3 Parivaljakko osallistui myös moniin kil­ pailuihin. Vuonna 1963 Kirmo Mikkolan, Juhani Pallasmaan ja Jan Söderlundin ehdotus Salo-Uskelan siunauskappeliksi lunastettiin toise ­na.4 Samana vuonna Mikkola osallistui myös Vähä-Kiljavan saunan suunnittelu­kil­ pai ­luun, mutta modulikonstruk­tivistista eh- 5 Yllä Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suun­nittelema­ dotusta ei palkittu eikä lunastettu. Vuonna Puuvaja Martinmaa (Hämeenkyrö 1965), joka oli piirustuk- 1965 Mik­kola ja Pallasmaa voittivat Vehka- sissa nimetty Kurjenvuoreksi rakennus­paikan mukaan. Puu- vaja on edelleen jäljellä, tosin räystäskouruilla varustettuna. lahden kansa­koulun suunnittelukilpailun, joka (kuvat Aino ja Jaakko Martinmaa) ei kuitenkaan johtanut toimeksiantoon, ja Viereisellä sivulla perspektiivikuvia Kirmo Mikkolan ja Juhani vuonna 1966 Järven­pään keskustan ja Hyrylän Pallasmaan toteutumattomasta Huvila Martin­maasta (1963). seurakuntakes­kuksen suunnittelukilpailut. (piirustukset SRM:KA)

1 Pientalo 1/67 s. 12-17 mutta piirrosjäljessä oli selvä ero; Söderlund piirsi terävämmällä 2 Pientalo 3/68 s. ? kynällä. (Söderlund, puhelinkeskustelu 2002) 3 Arkkitehti 3/66 s. 42-46 5 Vähä-Kiljavan saunan ja Salo-Uskelan siunauskappelin kil­ 4 Mikkola ja Pallasmaa tekivät kilpailuun kaksi ehdotusta. He pailutuloksia ei jostain syystä koskaan julkaistu Arkkitehti- pyysivät Söderlundia piirtämään ensimmäistä, jo melkein valmista lehden kilpailuliitteissä. Saunakilpailun tulokset julkaistiin ehdotusta puh­taaksi, koska he olivat saaneet uuden idean. Sö- Arkkitehti ­uutisissa 14-15/63, ja Mikkolan planssit löytyivät derlundin piirtämä ehdotus sai sitten lunastuksen. Ehdotukset, Iiro Mikkolan kellarista. joissa ei vielä ollut moduli-ikkunoita, olivat hyvin samantapaiset, 6 Pallasmaa, haastattelut 2001

112 Kun Pallasmaa meni ensimmäistä kertaa hammaslääkärille, hän yllätti itsensä raitiovaunussa miettimässä, olisiko hänellä aikaa suunnitella hammaslääkärille kesähuvila, ja hän ihmetteli, miksi sellaista mietti, kun ei ole koko miestä koskaan tavannut eikä asiasta ollut ollut mitään puhetta. Kun Martinmaa porasi Pallas- maan hammasta, hän arvuutti ensin poran kierrosnopeutta Pallasmaalta, joka arvasi täsmälleen oikein äänen korkeudesta. Sitten Martinmaa kysyi Pallasmaan ammattia. “Arkkitehtiylioppilas”, vastasi Pallasmaa. Vähän ajan kuluttua Martinmaa sitten kysyi, kiinnostaisiko Pallasmaata piirtää hänen kesämökkinsä, johon Pallasmaa vastasi rehellisesti jo miettineensä asian ratikassa valmiiksi.6

113

Ylinnä Kirmo Mikkolan ja Juhani Pallasmaan suun­nittelema Kesäsauna Martinmaa talvella 1967.

Keskellä saunan pohjapiirustus, joka on laadittu valokuvien­ ja Aino ja Jaakko Martinmaan ottamien pää­mittojen perus- teella. - Saunan pohjamoduli on 240 x 240 cm, ja pilarit ovat 8 x 8 cm.

Alimmaisena sauna vuonna 1966.

Viereisellä sivulla Kesäsauna Martinmaa syksyllä 2002.

(kaikki valokuvat Aino ja Jaakko Martinmaa)

114 Sauna Martinmaa on säilynyt miltei alkuperäisessä asussaan, vaikka sitä on jouduttu jatkuvasti korjaamaan. Sau­naan jou- duttiin lisäämään vesikourut kohta valmis­tumisen jälkeen, kun sadevedet valuivat katolta julkisivuja pitkin. Perustuksia on jouduttu korjaamaan useaan otteeseen; sauna on valunut puolisen metriä rinnettä alas, ja nykyään saunan alla on lisätukena teräksinen I-palkki. Panelointia on uusittu sekä sisä- että ulkopuolelta. Muuri on rapattu uudelleen. Pumppu, joka alunpe- rin oli löylyhuoneessa kiukaan vieressä, on poistettu, sillä se ei kestänyt lämpötilanvaihteluita. Löylyhuoneen ikkunaritilä on poistettu. Pukuhuoneen ikkuna-aukko on lasitettu ja kaikki vanhat yksinkertaiset lasit on vaihdettu kaksinkertaisiksi­ umpiolaseiksi. (Aino ja Jaakko Martinmaa, keskustelu ja puhelinkeskustelu 2002)

115 Kirmo Mikkolan Järvenpään ateljeerivitalojen (1967, ks. kuvia myös s. 17-18) suunnittelussa jouduttiin huomi­oimaan ennen muuta taloudellisuuden vaatimuksia. Tä­män vuoksi julkisivut verhoiltiin aluperin Karkapan-levyllä ja päätyjen Leca-harkko- seinät jätettiin rappaamatta. Sittemmin Karkapanit on vaihdet­tu kapeaan, valkeaksi maa­lattuun ponttipaneeliin ja päädyt on rapattu. Alunperin paikalla tehdyt kaksilasiset kiinteät ikkunat on myös vaihdettu umpioikkunoiksi. Katto jouduttiin uusimaan kymmenisen vuotta raken­ta­misen jälkeen; tuolloin räystäitä korotettiin hieman, jotta uuteen kattoon saatiin paremmat kaadot. (Osipow, puhelinkeskustelut 2003) Ateljeerivitalon rakenteet eivät muuten toteutuneet aivan suunnitelmien mukaan; välipohjaa kannattelevat palkit eivät mahtuneetkaan välipohjan sisään, ja sisäänvedetyn ulkoseinän yläosaan tuli palkki, joka hiukan häiritsee ikkunoiden mo- duliharmoniaa. (valokuva SRM:KA, Martti I. Jaatinen)

116 Mikkolan työt

Vuonna 1967 valmistuivat ensimmäiset Mikko­ 63), joka oli Mikkolan ensimmäisen kesämökin lan yksinään suunnittelemat modulikonstrukti­ sau ­na. Lupakuvissa saunan nimi oli Koesauna, vis ­tiset talot. Järvenpäähän rakennettiin ja lupahakemuksen liitteessä todettiin: “(...) atel ­jeerivitalo1, joka ei ollut kokonaan puura- koesaunan tarkoituksena on toimia arkkitehti­ kenteinen; asuntojen väliset seinät olivat Leca- toimiston apuna erilaisten pientalo­rakenta­ tiiltä ja alakerran lattia betonia. Muu run­ko oli miseen liittyvien teknillisten ratkaisujen kokei­ puuta ja pääkannattajat liimattuja. Pysty­pinnat lupaikkana. Päähuomio on tarkoitus kiin­nittää ja sisäkatot olivat maalattua Karka­pan-levyä. ulkopuolisten verhous­levyjen säänkes­toon ja Samana vuonna valmistui myös Koivu­hovin kykyyn kestää mekaanisia rasituksia.” sauna (Hvittorp, Kirkkonummi, kuvat s. 60-

Järvenpään ateljeetalon leikkausperspektiivi (SRM:KA)

Järvenpään ateljeetalon pohjapiirustuksia (Suomi rakentaa 4 -näyttelyluettelo)

1 Arkkitehti 4/74 s. 36-7, Pientalo 5/67 s. 194-201 ja Suomi rakentaa 4 no 33

117 Mikkola suunnitteli vielä kolme puista mo­ duli ­konstruktivistista rakennusta. Kaksi näistä oli kesämökin saunoja ja kolmas Talo Thors- bo. Vanerisauna (Hvittorp, Kirkko­nummi, 1968) oli Mikkolan toisen kesämökin sauna ja Sauna Edes­backa (Gullö, Tammisaari, 1969, kuvat seuraavalla aukeamalla) Mikkolan toi- seksi nuorimman veljen Kaurin kesämökin sauna. Vanerisaunaa ja Edesbackan saunaa hyö ­dynnettiin Mikkolan ja tämän avustajan Antero Mustosen ehdotuksessa Sauna-seuran tyyppi ­saunakilpailuun vuonna 1969. Mikkola ja Mus­tonen saivat kilpailussa kolmannen palkinnon ja he saivat myös toimeksiannon yk ­sin­kertai­simman saunatyypin jatkosuun­ nittelus ­ta. Kilpailuehdotuksessa ohjelmassa vaaditut kesäkäyttöiset A- ja B-tyypit oli tehty vaneri ­seinäisinä ja ympärivuotiseen käyttöön tarkoi ­tetut C- ja D-tyypit paneloituina. Vaneri­ sauna vastaa täysin kilpailuehdotuksen pie­ nempäää ke­s ­saunaa A1. Sauna Edesbacka taas muistuttaa ympärivuotista saunatyyppiä C1.1 Mikkolan seuraava puutalo nimeltään Ranta (Valkeakoski, 1972, kuvat s. 122-123) ei enää ollut puhdasta modulikonstruktivismia. Sen si ­jaan Suomen taiteilijaseuran uudet ateljeetalot Ou ­lunkyläs­sä2 (kuva s. 49) vuodelta 1976 olivat moduli ­kon­struk­tivismia mutta teräsraken­tei­ sena.

Yllä Kirmo Mikkolan ja Antero Mustosen Saunaseuran tyyppisauna­kilpailuun tekemän ehdotuksen yksin­kertaisin 1 Edesbackan sauna oli rakenteilla 1969 ja se oli rinnak­kainen saunatyyppi. (kuva Arkkitehti-lehden kil­pai­luliite 9-10/69) kilpailuehdotukselle. Vanerisauna rakennettiin jo 1968. Viereisellä sivulla Kirmo Mikkolan suun­nittelema Vane- 2 Arkkitehti 1/77 s. 44-7 risauna (Kirkko­nummi, 1968). (kuva Mikkolan jäämistö, 3 Mustonen, haastattelu 2001 valokuvaaja Henrik Kråkström) 4 Pallasmaa, haastattelut 2001 Sauna purettiin kesällä 2002.

118 Saunakilpailua Kirmo istui piirtämässä jonkun verran Mustosen kanssa, ja kahta päivää tai oikeamminkin vuorokautta ennen Kirmo sitten katosi. Mustonen ajatteli, että työ on saatava valmiiksi (he sitä kahdestaan tekivät). Niinpä Mustonen piirsi 48 tuntia yhtä soittoa hetkeäkään lepäämättä. Työ piti viedä Tehtaankadun postiin ja leimata luovutusaika. Kirmo ilmestyi varttia vailla viisi paikalle, kun posti meni viideltä kiinni, ja tuli kiire pakata. Työ saatiin kuitenkin ajoissa lähtemään. Tarina jatkuu seuraavasti: Juutilaisen ja kumppaneiden toimistossa Kruununhaassa oli bileet. Mustonen meni sinne, joi pullon punaviiniä ja unohti kaiken. Hän ei muistanut omaa nimeään, ei puhelinnumeroaan, ei missä asuu; hän oli ollut yön nurkassa autuaan näköisenä ja nukkunut.3

Gullichsen ja Pallasmaa yrittivät juovuspäissään kaataa vanerisaunan, kun he sinne ensi kerran menivät. Vanerisaunassa Kirmolla oli sellainen idea, että saunomisen jälkeen pukutila saatettiin sulkea muoviverholla ja saunan ovi avata, jolloin lämpö tulisi käytettyä hyödyksi pukutilassa, mutta silloin ensimmäisellä sauna- kerralla Gullichsen suhtautui siihen muoviverhoon niin agressiivisesti, että hän repi sen alas. Harrastettiin siis sellaista konkreettista arkkitehtuurikritiikkiä.4

119 Kirmo Mikkolan ja Antero Mustosen Saunaseuran kil­pai­lun tyyppi C1 oli luultavasti mukaelma juuri raken­netusta Sauna Edesbackasta. (kuvat Arkkitehti-lehden kilpailuliite 9-10/69)

120 Sauna Edesbacka (Tammisaari 1969) yllä vastavalmistuneena, alakuvassa syksyllä 2002. Edesbacka on Kirmo Mikkolan suunnittelemista modulikonstruktivistisista sauna­rakennuksista ainoa säilynyt. Siihen on tehty joitakin vähäisiä muutoksia; saunan liian niukasti mitoitettu räystäskouru on vaihdettu suurempaan, ja räystäille on lisätty 10 cm leveä räystäslista, minkä arkkitehti hyväksyi pitkin hampain. Löylyhuoneen ikkunasta on poistettu ritilä, ja lahonnut pesuhuoneen lattia on uusittu. Sauna on kuitenkin miltei alkuperäi­ ­sessä asussaan. Muuri jätettiin aikanaan rappaamatta tilaajan toiveesta. (valokuvat Kauri Mikkola) Pohjapiirustus on laadittu valokuvien ja Kauri Mikkolan mittausten perusteella.

121 Kirmo Mikkolan suunnittelemassa Talo Rannassa (Valkeakoski, 1972) rakenteita ei ollut näytetty julkisivuissa, eikä talo siten ollut modulikonstruktivismia, vaikka sukulaisuus Thorsbohon onkin ilmeinen. (piirustukset Mikkolan jäämistö, valokuvat SRM:KA, Kirmo Mikkola)

122 123 Pallasmaan työt

Pallasmaan yksin laatimien suunnitelmien mu­ Arnen kesä­ateljeessa (Vänö 1970), Andersso- kaan valmistui 60-luvulla vain yksi pientalo, nin huvilassa (Siuntio 1971) ja Gullichsenin ni ­mittäin Talo Anttila (Marjaniemi, Helsinki, huvi ­lassa (Vänö 1972) oli moduli-ikkunat ja 1969), joka ei ollut puinen eikä moduli­kon­ luonnon ­kiveä julkisivuissa. Myös Paritalo struk ­tivismia. Vuonna 1968 Pallasmaa alkoi Enarvi1 i­(eli Lep­p ­saa­ren­kuja 1), joka val­mistui suun ­nitella Kristian Gullichsenin kanssa esi­ 1973, oli siirtymä toi­seen ajatusmaa­ilmaan; valmisteista, modulikonstruktivistista puura­ se ei ollut enää puu­rakenteinen vaan terästä, ken ­nusjärjestelmää, joka sai nimekseen Moduli betonia ja muovia.2 Vuonna 1972 Pal­lasmaa 225 (ks. s. 145). Tämän jälkeen Pallasmaan lähti Etio­piaan, ja siellä hän menetti uskonsa mou­i ­d ­l ­kon­struk­ti­vismi kehittyi materiaali­sem­ ratio ­nalistiseen ajatte­luun.3 paan ja romant­ti­sempaankin suuntaan. Tor

1 Arkkitehti 8/73 s. 28-30 ja Suomi rakentaa 5 no 26 2 Pallasmaa, haastattelut 2001 Juhani Pallasmaan suunnittelema Paritalo Enarvi (Espoo,­ 3 Pallasmaa, Encounters 2000 1973). (kuva SRM:KA, Kari Hakli)

124 Juhani Pallasmaan suunnittelema kesähuvila Gullichsen (Vänö, 1972), jota hän itse kutsui regionalistiseksi kon­struk­tivismiksi. (valokuva SRM:KA, pohjapiirustus Architecture in Miniature -näyttelyluettelo)

125 Erkki ja Maija Kairamo

Erkki ja Maija Kairamo (os. Santaholma) aloit­ laskettu ja kattoa korotettu; olohuone erottui tivat opintonsa vuonna 1954 ja valmistuivat selvästi talon päätilana. Erkki Kairamo lähtikin 1963. Yhteisissä töissä Erkki Kairamo oli liikkeelle aina tila-ajattelusta eikä systee­mistä. vetäjä ja Maija Kai­ramo avustaja.1 Heillä oli Talossa on myös kairamolaisittain dynaamisia pieni “vinttitoimisto” vuosina 1962-71, mutta ulokkeita. Modulia on käytetty hy­vin vapautu- he olivat samalla töissä muualla. Erkki Kairamo neesti, eikä se muodosta plaanissa pakkopaitaa. oli töissä Lauri Silvennoi­sella ja Osmo Siparilla, Erkki Kairamo halusi itseään kutsuttavan joista tuli hänelle käy­tännön oppi-isiä, sekä Os­ lyyriseksi konstruktivistiksi, koska lyyrinen mo Lapolla. Kai­ramoiden suurin filosofinen arkkitehtuuri oli hänen tavoitteensa. Ekspres­ oppi-isä taas oli Au­lis Blomstedt. Tärkeimmät siivisen konstruktivistin nimityksestä Kairamo ulkomaiset esi­kuvat olivat venäläiset konstruk­ ei oikein pitänyt, mutta Mikkolan esittämässä tivistit, De Stijl, Mies ja japanilainen perin­teinen konstruktivismin kahtiajaossa hän kuitenkin las- arkkitehtuuri. Isältään Aulis Kairamol­ta2 Erkki ki itsensä empimättä ekspressiivisen kon­struk­ Kairamo oli omaksunut prosessi- ajat­te­lun, ja ti ­vis­min puolelle, koska hänen lähtökoh­tansa teollisuus ­rakennukset olivat hänel­le läheisiä. oli useimmiten dynamiikka.6 Siten hänel­lä oli Hän myös ihaili Alvar Aaltoa toisin kuin muut vähemmän tekemistä staattisen klassisen - eli nuo ­ret konstruktivistit. miesiläisen - konstruktivismin kanssa. Kairamoiden suunnittelemia Hanikan mo­ Erkki Kairamo oli konstruktivisteista ainoa, duli ­konstruktivistisia, teräsrakenteisia omakoti­ joka pitäytyi tyylissä elämänsä loppuun asti. taloja vuodelta 1970 on luonnehdittu täyteen Kai ­ramolle 20- ja 30-lukujen arkkitehtuurin kukkaan puhjenneeksi eamesiläisyydeksi.3 Puu- kirkkaus ja ilmaisukeinojen yksinkertaisuus rakenteisia modulikonstruktivistisia taloja Kai­ tarjosi jatkuvasti elinvoimaisen lähtökohdan, ramot eivät tulleet suunnitelleeksi, mutta Villa jota ei tarvinnut muuttaa vaan kehittää ja uu­ Sorenza eli Kesämaja tai Talo Hanikka vuo­delta distaa. “Puhtaan muodon ja konstruktion 19614 oli kehikkokonstruktivismia. Talo suun- lyrii ­kan keinot, periaate tehdä taloja, joissa on niteltiin Erkki Kairamon vanhemmille - poika selvä, yksinkertainen johtoidea, on minusta pantiin siinä oppiin ja koetukselle - ja se sai riittävä lähtökohta. (...) Dynamiikasta muoto nimensä Erkki Kairamon äidin Aino Sorenza- löytää perustelunsa.”7 Kairamolle dynaamisuus Kairamon mukaan.5 Talo oli nostettu tolpille oli aina tärkeämpää kuin moduli, jota hän piti ja siinä oli tasakatto, ja kantavat pilarit ja palkit työkaluna Aulis Blomstedtin tapaan.8 rajasivat julkisivukenttiä. Olohuoneen lattiaa oli

Kerran jotkut nuoremman polven arkkitehdit tapasivat Erkki Kairamon pikkutunneilla ravintolassa ja ky- syivät häneltä, miksi hän ei uudistu, tarkoittaen sitä, että Kairamo oli pysynyt koko ammatillisen toimintansa ajan uskollisena konstruktivistisille lähtökohdilleen. Kairamon vastaus tähän härnäävään kysymykseen oli vähintään yhtä härnäävä: “Minun ei tarvitse.”9

126 Erkki ja Maija Kairamon suunnittelema Merihanikka, talo 3 (Espoo, 1970) oli teräsrakenteista moduli­kon­struk­tivismia. (kuva SRM:KA)

1 Maija Kairamo, puhelinkeskustelu ja kommentit 2002 4 Arkkitehti 4/63 s. 92-96 ja Suomi rakentaa 3 no 68 2 Aulis Kairamo oli diplomi-insinööri. Hän oli tehtaan tekninen 5 Maija Kairamo, puhelinkeskustelu 2002 johtaja ja yhteistyössä Aallon kanssa Sunilan selluloosatehdasta 6 Westendin rivitalo Liinasaarentie 3 (alunperin Honkatie 3, ja asuinaluetta rakennettaessa (Maija Kairamo, kommentit 2002) Arkkitehti 8/73 s. 25-27, Suomi rakentaa 5 no 19) vuodelta 3 Gullichsenin mukaan (Niskasen haastattelu 2000) Eames House 1972 oli kuitenkin täysin klassisen staattinen. oli Kairamolle suoranainen esikuva. Maija Kairamon mukaan 7 Erkki Kairamo, Muoto ja rakenne 1981 s. 19 (puhelinkeskustelu 2002) Erkki Kairamo ei kuitenkaan koskaan 8 Maija Kairamo, kommentit ja puhelinkeskustelu 2002 maininnut Eamesiä. 9 Mikkola, Muoto ja rakenne 1981 s. 19

127 Martti I. Jaatinen

Martti I. Jaatinen aloitti opintonsa 1955 ja val­ me ­niä ympäri Suomea. Näistä Tolsan Esso mistui 1965. Meurman määräsi hänet käyttä­ Kirkkonummella oli viimeinen jokseenkin mään I:tä nimessään erotukseksi Martti “Hänk­ alku ­peräisessä asussa säilynyt, ennen kuin kä” Jaatisesta. Jaatinen kävi “Sirenin koulun” se puret­tiin keväällä 2002. Hartolassa lienee (eli oli töissä Heikki Sirenillä), joka oli niuk­ yksi vielä jäljellä, mutta valkoiseksi maalattu- kuuden ja rationalismin koulu. na ja pulpetti­katolla varustettuna.1 Jaatinen Jaatiselle suurin innoittaja oli japanilainen toteutti Essolle myös Lintulahden leirintäalu- puuarkkitehtuuri. Miesin arkkitehtuuria Jaati- een modulikon­struk­tivistiset, puurakenteiset nen piti kolkkona ja kylmänä, eikä se koskaan rakennukset (1968).2 sytyt ­tänyt häntä. Yhtenä innoittajana olivat Jaatisen kehikkokonstruktivistinen kesä­ tanska ­lainen arkkitehtuuri ja Kristian Gullichse- mökki rakennettiin Hirvensalmelle vuonna 1968 nin tanskalaisvaikutteiset työt. Ikkunajaot eivät ja kotitalo (Jyväskylä) vuonna 1969. Molempiin Jaatisen mukaan olleet mitenkään olennainen oli piirretty moduli-ikkunat, jotka toteutettiin asia konstruktivismissa; ne olivat jonkinlainen kuitenkin suurina lasipintoina. Molemmissa “muotikotkotus”. Rakenteiden näyttäminen oli puiset kehärakenteet höylä­tavarasta. Mö­ sen sijaan oli tärkeää. killä seinäpintojen materiaalina oli panelointi Esso rakennutti Jaatisen suunnitelmien mu­ ja kotitalossa slammattu Leca-harkko. Jaatinen kaan modulikonstruktivistisia, puurakenteisia siirtyi siis modulikon­struk­tivismista kehikko­ huoltoasemia. Niitä rakennettiin joitakin kym­ kon ­struktivismiin - päin­vastoin kuin Erkki

128 Kairamo. Jaatisen moduli- ja kehikkokon­strukti­vis­ missa erityspiirtenä olivat kattorakenteena olevat päällekkäiset, erisuuntaiset palkistot, joista ylemmän palkkien päät oli jätetty näkyviin esimerkiksi katoksissa.

1 Jaatinen, puhelinkeskustelut 2002 2 Suomi rakentaa 4 no 83

Yllä Lintulahden leirintäalueen ruokailukatos, kioski ja grillikatos (Kongin­kangas, 1968). (kuvat Martti I. Jaatinen)

Alla ja viereisellä sivulla Esson puisen huoltoasematyypin pienoismalli. (kuvat Martti I. Jaatinen)

Viereisellä sivulla ja alla Esson puisen huoltoasematyypin pienoismalli. (kuvat Martti I. Jaatinen)

129 Bengt Lundsten

Bengt Lundsten aloitti opintonsa vuonna 1946 ja valmistui arkkitehdiksi 1954. Hän oli siis selvästi vanhempaa polvea kuin Mikkola ja Pallasmaa, ja hänen opiskeluaikanaan opetuk­ sessa painotettiin vielä suhdemaailmaa. Lund­ sten oli japanihullu jo 50-luvulla1 ja kiinnos­ tunut arkkitehtuurin historiasta.2 Hän oli Re- vel­lin toimiston kasvatteja3 ja toimi vuosi­na 1959-61 Toronton kaupungintalon suunnitte­ lu ­päällikkönä Kanadassa.4 Torontosta käsin hän vieraili myös Miesin toimistossa. Vuosina 1962-63 Lundsten työskenteli Rakennustaiteen museolla näyttelykomissaarina. Vuonna 1964 hän aloitti Långnäsin matkustajapaviljongin suunnittelun; rakennus valmistui seuraavana vuonna ja oli ensimmäinen Suomeen rakennettu modulikonstruktivistinen julkinen rakennus. Lundstenista tulikin moneksi vuodeksi moduli­ konstruktivisti. Hänen tunnetuimpia tämän tyylin töitään on Kortepohjan alue5 (kilpailu Hangon vapaasataman tullitalon (1968) parveke. (kuva Arkkit. tsto Bengt Lundsten, kuvaaja Simo Rista) 1964, 1968-69), jossa talojen kantavat rungot oli tehty Siporex-elementeistä. Hangon vapaa­ sataman teräsrakenteinen tullitalo (1967-68) ja Karhulan puu- ja betoniraken­teinen kansalais­ koulu (1967-70, kuva s. 44) jäivät aikanaan jul- kaisematta. Kokonaan puuraken­teisia modu­li­ konstruk ­tivistisia taloja Lund­stenilta toteu­tettiin vain kaksi, Lomamaja Lundsten ja Ander­sinin kesä ­huvila. Molemmat valmistuivat 60- luvun lopul ­la. Kumpaakaan ei ole julkaistu, eikä niistä ole olemassa valokuvia, mutta Loma­ maja Lund­stenin piirustukset ovat säilyneet. Puuraken ­nuksissa Lundstenin esikuvat olivat ensinnä japani­laisuus ja sitten Mies.6

1 Lundsten, keskustelut ja kirjeenvaihto 2002 2 Maija Kairamo, puhelinkeskustelu 2002 3 töissä Revellillä 1952-61 4 Revell, Castrén, Lundsten ja Valjus voittivat kilpailun vuonna 1958 5 Arkkitehti 3-4/67 s. 24-29 ja Suomi rakentaa 4 no 13 6 Lundsten, keskustelut ja kirjeenvaihto 2002

130 Lomamaja Lundsten oli Bengt Lundstenin oma kesämökki. Se on sittemmin vaih­ta­nut omistajaa, mutta lienee vielä olemassa joskin harjakatolla varustettuna. (piirustukset Arkkit. tsto Bengt Lundsten)

131 Aarno Ruusuvuori

Aarno Ruusuvuori aloitti opintonsa vuonna reunoista muodostui vaakapalkki julkisivujen 1946 ja valmistui arkkitehdiksi 1951. Ruusu­ yläosaan. Paneeliken­til­lä oli ohuet kehyslistat, vuoren tunnetuimpien rakennusten materiaa- joten julkisivuista tuli kehikkokonstruktivismia lina oli betoni, mutta hän teki myös puukon­ muistuttavat. Koska kantavan pilarin paikalla strukti ­vismia. Marikoetalo1 (Bökars, 1966) oli oli itse asiassa elementtien rako, voisi tyyliä koottu tehdasvalmisteisista tilaelementeistä, kutsua rako­kon­struktivismiksi. joissaa kan­t ­vat rakenteet olivat vanerilla pääl- Marimekon painotalo5 (1967) Vanhalla Talvi­ lystettyä ken­nos­toa. Pohjaratkaisu oli tietysti tiellä oli oikeistaan Ruusuvuoren avustajan modulaari ­nen, ja julkisivuissa moduli oli lu- Rei ­jo Lahtisen6 työ; Ruusuvuori oli lomalla ettavissa ele­ment­tien saumoista. Tämä tyyli Keri ­mäel­lä kun työ tuli, ja hän käski Lahtisen tuskin ansaitsee konstruktivismin nimitystä; tehdä sen. Ruusuvuori näki työn vasta, kun ennemminkin voisi ehkä puhua minimalismista. se oli jo valmis, ja hämmästyi sitä, että se oli Koetaloa piirsivät Ruusuvuorella Ilkka Salo2 ja puuta.7 Kantavat betonipilarit ja palkit olivat Paavo Mykkänen3. Seuraavana vuonna koeta- julkisivun sisäpuolella, ja seinät ja katto olivat losta kehiteltiin Mari­kylä-suunnitelma4, jonka painekylläs ­tetystä puusta tehtyjä elementtejä. piirustukset laati Pert­ti Hokkanen. Siinä jul- Ikkunoiden sijasta käytettiin Dekaphan-levyjä kisivuelementit oli pane­loitu (koetalon vanerit (läpikuultava muovilevy), joissa oli moduli­jaot. olivat pullistelleet sa­teil­- la) ja kattoelementtien Julkisivuissa kantavien pilarien kohdilla oli

132 elementtejä reu­nus­tavat pystypuut. Painotalo Villa Halonen Degerbyssä oli puhdasoppista oli siten moduli­kon­struktivismia muistuttavaa modulikonstruktivismia. Taloa piirsi Ruusu­ rakokonstruk­tivismia. vuo ­ren toimistossa Jarmo Maunula10. Talon Vuonna 1968 Ruusuvuori suunnitteli ele­ kes ­kel­lä oli lasilla katettu sisäpiha, jonka lasi­ menteistä rakennetun Marisaunan8, jonka kate liukui syrjään sähköisesti. Sisäpihalta oli piirus­ ­- tukset laati Pertti Hokkanen. Saunan lasiseinäisen olohuoneen läpi näkymä merelle. julkisivut oli tehty samaan tapaan kuin Marikylä- Olohuoneen ulkoikkunat oli julkisivussa vedet­ty suunni ­tel­massa sisäänvedettyine räystäineen ja hiukan sisään; niiden eteen oli tarkoitus laittaa pane ­loituine seinäelementteineen; uutta olivat ulkopuoliset, sähkökäyttöiset sälekaih­ti­met, jot- L-muo ­toiset nurkkatolpat - saunassa oli siis ka eivät kuitenkaan mahtuneet niille varattuun miltei miesiläiset nurkat. Marisaunan tilalli- tilaan, minkä vuoksi ne jätettiin pois. Huvilaan sena esiku­vana oli Ruusuvuoren vanhemmille kuului myös rinteeseen leikattu piha­sauna.11 suunnitel ­tu Sauna Ruusuvuori9 (Kerimäki, Villa Halosta ei rakennuttajan toivees­ta koskaan 1963), jonka työpiirustukset oli tehnyt Reijo julkaistu. Se on Ruusuvuoren tuo­tan­nossa Lahtinen. Sau­na Ruusuvuori oli kuitenkin ainoa toteutettu selvästi miesiläinen työ12 ja paikalla rakennettu, eikä se ollut vielä kon- hämmästytti sellaisena aikanaan Pallas­maatakin struktivismia. - Ruusuvuorihan oli tunnetusti corbu­lainen.13 Vuonna 1969 suunniteltu ja 1970 valmistunut

Aarno Ruusuvuoren ainoa puhtaasti modulikon­struk­ tivistinen toteutettu työ oli Villa Halonen (Deger­by, 1970). Kesähuvila on edelleen olemassa, ja se on säilytetty miltei alkuperäisessä asussaan, vaikka korjauksia onkin jouduttu tekemään. (kuvat SRM:KA, Risto Kamunen)­

1 Arkkitehti 7-8/66 s. 116-117 ja Suomi rakentaa 4 no 38 8 Suomi rakentaa 4 no 39, Pientalo 7/68 s. 284 ja Avotakka 2 Salo suunnitteli sittemmin itselleen kesämajan minimalistiseen 9/68 s. 4-9 tyyliin (Luonnonmaa, Naantali 1967) (Arkkitehti 9/67 s. 40 ja 9 Rakennustaiteen seuran jäsentiedote 2/92 s. 8 Suomi rakentaa 4 no 49). 01 Maunulan suunnitelman mukaan valmistui sittemmin 70-lu­vun 3 Mykkäsen suunnitelman mukaan valmistui sittemmin Yhden­ alkuvuosina Talo Siikala (Lähderanta, Espoo, Avotakka 8/75 s. perheentalo Vita Minima (Vanha Littoistentie, Turku 1969, 60-64), joka oli myös modulikonstruktivismia. Arkkitehti 7/70 s. 60-61), joka oli kehikkokonstruktivismia. 11 Halonen, puhelinkeskustelut 2002 Myk ­käsen avustajana tässä työssä oli Pekka Pakkala. 21 Ruusuvuori suunnitteli myös Domino-järjestelmällä Habi­tare 4 Arkkitehti 3/68 s. 48 70 -messutalon, ja saman suunnitelman mukaan hän aikoi raken­ 5 Arkkitehti 1/68 s. 59 ja Suomi rakentaa 4 no 108 taa itselleen kesähuvilan. Tämä Villa Ruusuvuori jäi kuitenkin 6 Lahtisen suunnitelman mukaan rakennettiin sittemmin osaksi toteuttamatta, kun Ruusuvuori peri vanhemmiltaan Kerimäen puinen Perniön siunauskappeli (1969), joka oli miltei moduli- mökin. (Anna Ruusuvuori, keskustelu 2002 ja Ruusuvuoren konstruktivismia. arkisto) 7 Lahtinen, keskustelut 2002 31 Pallasmaa, sähköpostit 2002

133 Villa Halosen pohjapiirustus (kuva SRM:KA).

134 Villa Halosen sisäpiha. (kuva SRM:KA, Risto Kamunen)

135 Jan Söderlund

Jan Söderlund oli karsintakursseilla vuonna 1957 Domino-järjestelmällä, mutta toinen oli uniikki­ ja aloitti opintonsa vuonna 1958. Kon­struk­ talo puhdasoppista modulikonstruktivismia: tivismin esikuvina yleensä Söderlund mai­nitsi siinä oli tasakatto ja se seisoi teräspilareilla, Eamesin, Miesin ja Ellwoodin. Sö­der­lund oli kantava runko oli puuta, ikkunoissa oli moduli­ myös innostunut Franz Füegin, Bruno ja Fritz jaot ja ritilöitä oli käytetty asiaan kuuluvasti.3 Hallerin ja Jean-Marc Lamunie­re'n arkkiteh- Söderlundin suunnitelmien mukaan raken­ tuurista.1 Söderlund taittoi Arkki­teh­ti-lehteä net ­tiin myös yksi hyvin vaatimaton modulikon­ ja laati siihen myös juttuja, mm. Kier­to­kyselyn struktivistinen lomamaja, josta ei ole säilynyt teollisesta arkkitehtuurista (3/66). kuvamateriaalia. Tässä Collianderin huvilassa Söderlundin tunnetuimpia konstruktivistisia (Norrby, Parainen) oli kaikki asiaankuuluvat töitä on Erkki Valovirran kanssa suunniteltu tem ­put sekä pääovena liukuovi. Kun sitten Turun ylioppilaskylä2 (kilpailu 1967, 1. vaihe tuli ensimmäinen kunnon sade, tilaaja soitti 1969-). Söderlund suunnitteli myös puuraken­ Söderlundille. Katto oli alkanut vuotaa ja vettä teista modulikonstruktivismia, mutta näitä töitä tuli sisään, eikä siinä kaikki; puolet perheestä ei julkaistu. Vuonna 1968 hän suunnitteli Kemi oli sisällä ja toinen puoli ulkona, sillä liukuovi osakeyhtiölle kaksi paritaloa virkailija-asunnoik­ oli turvonnut kiinni.4 si Karihaaraan, Kemiin. Toinen suunniteltiin

1 Söderlund, keskustelu 2002 Kemi oy:n virkailija-asunnot 1 (Kemi, 1969). (kuva Arkkit. 2 Arkkitehti 3/70 s. 62-70, Suomi rakentaa 4 no 20 ja 5 no 7 tsto SARC) 3 Söderlund, keskustelu 2002 Talo on mahdollisesti purettu; ainakin purkulupa on jo saa- 4 Söderlund, keskustelu 2002 tu. (Väinö Jauhola, Metsä-Botnia, puhelinkeskus­telu 2002)

136 Antero Mustonen konstruktivistien työntekijänä­

Antero Mustonen aloitti opintonsa vuonna 1966 mis ­ton nurkassa. Mikkola ei juurikaan piirtänyt; - päästyään ensiyrityksellä sisään parhailla tai etupäässä vain keskusteltiin, ja Mikkola meni ja toiseksi parhailla pisteillä - ja teki arkkitehdin tuli; se oli improvisoitua ja epäsystemaattista. töitä vuoteen 1972 saakka, minkä jälkeen hän Mikkolan aika meni paljolti opettamiseen, tut­ kyllästyttyään vaihtoi alaa. Hän valmistui kui­ kimiseen ja arkkitehtilehden toimittamiseen, tenkin arkkitehdiksi vuonna 1975 pääaineenaan ja ne olivat lähempänä hänen sydäntään kuin tietojenkäsittelyoppi.4 Mustosen päätyöpaikka raaka piirtämistyö. Mustonen oli siis se, joka syk ­sys­tä 1966 oli Rakennustaiteen museossa, piirsi, silloin kun oli Mikkolalla töissä. Mik- mutta tilaisuuden tullen hän teki sekä Kirmo kola hyväksyi hyvin pitkälti Mustosen käden Mikko ­lalle että Juhani Pallasmaalle pieniä pro- jäljen; konstruktivismi oli tuolloin jo hyvin jekteja, kun museolla “oli vähän löysempää”. vakiin ­tunutta. Oli selvää, millä periaatteilla Musto ­nen oli Pallasmaalle sukua “väärän koi- suunnitel ­tiin, kun koulutöissä oli tehty samoja vun kaut­ta”; Pallasmaan silloinen vaimo oli asioita. Mustosen serkku. Pallasmaalla oli hyvin erilaista olla töissä, Mustosen ensimmäisiä töitä Mikkolalle ja sillä hän oli “armoton piirtäjä”, tehokas ja oikea Pallasmaalle oli mallipojan homma Hyrylän työnarkomaani, kun taas Mikkola oli enemmän seurakuntatalossa, jota tehtiin Huvilakadun ehkä elämäntaiteilija. Mustonen oli töissä myös toimistossa. Sitten Mustonen teki Pallasmaan Kristian Gullichsenilla. Siellä hän suunnitteli kanssa joitakin vanhojen kirkkojen korjauksia, Loviisaan vanhalle alueelle puu­kon­struk­ti­vis­ jotka kuitenkin jäivät toteuttamatta. Saunaseu­ tisen talon, jota ei kuitenkaan kos­kaan raken­ ran kilpailuehdotus (1969) jatkokehitelmineen nettu. Talo oli samalla opin­näy­te­työ. Moduli ja Thorsbo (1970) olivat Mikkolan töistä ne, 225:llä Mustonen suun­nitteli Gul­lichsenille joissa Mustosella oli isompi rooli. yhden messutalon. Vii­mei­seksi Mustonen oli Mikkolalla ei oikein ollut toimistorutiineja, töissä Kauria-Turtolalla, jossa tehtiin “vähän ja lisäksi hänellä oli tapana silloin tällöin kado­ samantyyppistä myöskin”, mm. Domino-taloja ta. Yleensä hän kuitenkin heräsi aamuyöstä ja Laajasaloon. Vuonna 1972 Mus­to­nen meni tuli neljän aikoihin töihin kolistellen hereille kaupungille töihin.5 Mustosen, joka muutaman kuukauden asui toi­

Antero Mustosen toteutumattomassa suunnitelmassa 70-luvun alusta on vinoja kattomuotoja, vaikka talo on muuten modulikonstruktivismia. (kuva Arkkitehti­koulu­ tuksen vuosikymmenet)

4 Mustonen, puhelinkeskustelu 2002 5 Mustonen, haastattelu 2001

137 ESIVALMISTEISETMODULIKON ­STRUKTIVISTISETRAKENNUS ­JÄRJESTELMÄT

Modulikonstruktivistisia valmistalojärjestelmiä syntyi 60-luvun jälkipuoliskolla kolme: Raken­ nusdominon “Domino”1 , Bungalowin “Kuten haluatte”2 ja Ahlströmin “Moduli 225”3 . Läh­ tö ­kohtana ei ollut asuintilojen standardisointi tyyppitalon tapaan. Sen sijaan standardisoitiin itse rakenteet, jotta voitiin saavuttaa tilaratkai­ sujen mahdollisimman suuri joustavuus. Var­ sin ­kin Dominosta tuli verrattain suosittu myös arkkitehtien keskuudessa; Domino-taloja suun­ nittelivat mm. Reijo Jallinoja, Eero Valjakka, ja Risto Kauria sekä Kulomäen suunnittelu­ryhmä, jonka muodostivat Kristian Gullichsen, Heikki Miettinen, Marja Pekkala-Seppänen ja Matti Seppänen.

Reijo Lahtinen suunnitteli vaneritehtaalle konstruk­tivistisen laajennettavan leikkimajan, joka ei kuiten­kaan päässyt koskaan myyntiin. Prototyyppi on kuvattu vuonna 1969. (kuvat Reijo Lahtinen)

1 Arkkitehti 1/68 s. 57-8 ja 3/69 s. 44-5, Pientalo 2/67 s. 52-5, Suomi rakentaa 4 no 36 2 Pientalo 5/67 s. 192-3, Suomi rakentaa 4 no 37 3 Arkkitehti 3/69 s. 48, Suomi rakentaa 4 no 40 ja 5 no 22

138 Domino

Domino-järjestelmän suunnittelivat Raimo että suurmodulia sovellettiin vain kantaviin Kallio-Mannila ja diplomi-insinööri Teuvo Koi- raken ­teisiin. Kevyiden väliseinien moduli­verk­ko vu, jotka olivat myös perustamassa Domi­non saattoi periaatteessa olla miten pieni­ruu­tui­nen myyntiyhtiötä Rakennusdomino oy:tä vuon­na tahansa. Käytännössä tilojen mitoi­tusta pyrit- 1967.1 Pilari-laattasysteemin kehittämi­nen tiin kuitenkin systematisoimaan siten, että ne aloitettiin vuonna 1963, ja ensimmäinen koe­ olivat joko elementin ker­ran­naisia tai määrä­osia rakennus, jossa teräsputket olivat pyöreitä, (puolet, neljännes tai kahdeksas­osa).3 ra ­ken­nettiin jo vuonna 1964. Kun seuraavana Julkisivuelementtien leveys oli 230 cm ja vuonna Suomesta alkoi saada englantilaista korkeus vaihteli ikkunajakojen mukaan. Ele­ RHS-neliöteräsputkea, siirryttiin käyttämään menttejä valmistettiin neli, viisi- tai kuusi­ sitä.2 Vuonna 1968 myös katto- ja lattiaele­ment­ jakoisina. Viisijakoiset elementit valmisti Kemi tien puiset primääripalkit vaih­det­tiin teräk­seen. oy ja kuusijakoiset Vieskan elementti. Näiden Liitoskappaleina toimivat vaaka­element­tien lisäksi käytettiin myös joitakin pienempiä ele­ nurkissa olevat hylsyt, joihin 1-4-osaiset te- menttitoimittajia. Viisijakoinen julkisivu oli räspilarit pudotettiin. Pilarin pää muodosti 250 cm tai 260 cm korkea, jolloin ikkuna­moduli haarukan, joka sitoi elementit toisiinsa ilman oli pystysuunnassa 5 x 52 cm ja oven korkeus muita liitoskappaleita. Järjestel­män perusosia 208 cm. Mm. kansakoulujen julkisivuja tehtiin olivat teräspilarit ja lattia- ja kattoelementit, kuusijakoisina, jolloin korkeus oli 3100 cm.4 jot ­ka olivat kooltaan 240 x 480 cm. Lisäksi Teräsputket ja laattojen reunat verhoiltiin jul- jär ­jestelmään kuului täydennysosina ulko-, kisivuissa ja sisäseinillä laudoilla. Näin talojen väliseinä- ja väliovielementtejä sekä esivalmis­ mittajärjestelmä oli helposti luettavissa, vaikka teisia sauna-, kylpyhuone- ja vessa­kom­po­nent­ rakenteet eivät olleetkaan “oikea­oppi­sesti” esil- teja. Suurimman elementin koko­nais­paino lä, mikä oli erittäin järkevä ratkaisu rakennusten oli noin 600 kg, eli se nousi auto­nosturilla. tulevaisuutta ajatellen. Julkisivu­elementtien Pinta ­materiaalit ja ikkunajaot olivat sovelluksen pintamateriaalina käytettiin lautaa, vaneria ja suun ­nittelijan valittavissa. sementtilevyjä sekä myöhemmin myös peltiä.5 Domino-järjestelmää kehitettäessä pyrittiin Esikuvista puhuttaessa Kallio-Mannila mai­ mahdollisimman suureen yleispätevyyteen. nitsi ensimmäisenä - dominopelin jälkeen - ja­ Modulikoon perusteina olivat kuljetusleveys pa ­nilaisen hengen ja seuraavana Aulis Blom­ 2,5 m, rakennustarvikkeiden standardimitat, stedtin Alumiinitalon. Mikkolan ja Pallasmaan jotka ovat 60 cm:n kerrannaisia, sekä pyrkimys työtkin vaikuttivat julkisivuihin sitten, kun ne pienillä palkeilla ylitettäviin jännemittoihin. julkaistiin vuonna 1966; Dominon ensimmäi­nen Elementin sivujen suhde 1:2 mahdollisti vapaan koerakennushan oli pari vuotta varhai­sem­pi. yhdistelyn dominopelin tapaan. Modulikoko Kallio-Mannila ei ollut ajatellut, että sovel­ oli myös sama kuin minimihuone + käytävä. lukset tulisivat olemaan yksinomaan moduli- Oleellista käytetyssä moduliajattelussa oli se, konstruktivistisia, kuten tapahtui, sillä hän

1 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelut 2002 4 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelut 2002 2 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelut ja kirjeenvaihto 2002 5 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelut ja kirjeenvaihto 2002 3 Kallio-Mannila ja Koivu, Arkkitehti 1/68 s. 57

139 pel ­käsi, ettei tyyli “pure ihmisiin riittävästi.” Domino tuntui “rationellilta”, vaikka siinä Toisin kuitenkin kävi. Pikkuikkunaiset talot, oli ­kin lapsentauteja (mm. yliestetismiä mitoi­ kuten insinöörit niitä kutsuivat, kävivät hyvin tuk ­sissa, minkä seurauksena oli hiipumaa), kaupaksi.6 joista Lehtovuori tiesi jo ennen oman talonsa Dominon ensimmäisessä koetalossa, Kallio- raken ­tamista.8 Talo Lehtovuori (Pakila, Hel­ Mannilan veljen kesämökissä ei vielä ollut sinki 1970) esiteltiin Arkkitehti-lehdessä 7/70. moduli-ikkunoita. Ensimmäiset modulikon­ Sa ­mas­sa numerossa Lehtovuori esitteli myös struki ­t ­vistiset sovellukset tekivät Kyösti (“Vil­ kokemuksiaan kyseisestä järjestelmästä ja totesi: le”) Venermo (Talo Ylönen, Lohja 1968) ja “Ennakkoluulot järjestelmän kevey­den haitoista Eero Valjakka (Paritalo Jatila-Valjakka, Helsinki ovat osoittautuneet vääriksi. Elementtikoko on 1968). Venermon talossa oli neli-jakoiset julki­ tarpeeksi suuri (...)”9 Risto Kauria, joka suun­ sivut ja Valjakan talossa viisijakoiset. Domi­nolle nitteli Laajasalon Domino-kylän, piti puolestaan leimallinen ulkoarkkitehtuuri syntyi siten vasta Dominon moduliruutua hankalan suurena.10 vuosikymmenen lopulla. Dominolla rakennettiin myös yksi julki­ Domino-järjestelmä oli tapa suunnitella, sivuiltaan muunneltava pientalo, Talo Joensalo- siis työkalu asiakkaan ja ammatissa toimivan Koskela11 (Lahti, 1970), jonka suunnitteli Paavo pöy ­dälle. Arkkitehdit ottivatkin sen laajasti Joensalo. Julkisivuissa oli kauttaaltaan kiinteät käyt ­töön.7 Mm. Olli Lehtovuori suunnitteli karmit, joihin oli sisätilojen kohdalla kiinnitetty itsel ­leen Domino-talon, jossa hän edelleen asuu listoilla yksinkertaiset lasit. Pelkkä yksin­ker­ – nykyään talossa on tosin laakea aumakatto tainen lasiseinä toimi puolilämpimän kuistin ja yli metrin mittaiset räystäät. Lehtovuoresta seinänä. Lämpimissä tiloissa yksin­kertaisen

140 lasin sisäpuolelle kiinnitettiin umpio-ikkunat ääni ­eristykset välipohjaelementeissä. Helsingin taikka seinäelementit, jotka koostuivat kim­ Laut ­tasaaressa on edelleen hyvin säilynyt Blue pi ­levystä ja muotoon valetusta styroksista. Peter -niminen Domino-ravintola. Suu­rimmat Um ­pio­ikkunat ja seinäelementit olivat vaih­det­ rakennetut Domino-alueet löytyvät kuitenkin tavissa tai riisuttavissa; lasituslistat ja kimpi- ulkomailta. Jeddaan Saudi-Arabiaan rakennet­ levyt kiinnitettiin ruuveilla. Näin jul­kisivuista tiin 1970-luvun puolivälissä yliopisto, jonka tulikin sisustusasia. Styroksilevyt oli alunperin pinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Siellä kaikki tarkoitus maalata pääväreillä Mondrianin tapaan. välipohja ­elementit olivat betonia ja julkisivut Sinisiksi maalatut elementit eivät kuitenkaan peltiä. kestäneet aurinkoisia ke­säpäiviä; styroksi suli Dominon myynti lopetettiin päätöksellä taikka haihtui niin, että 7 cm levy oli yhtäkkiä 70-luvun lopulla. Gazzaraan Iraniin oli tuolloin enää 2 cm paksu. (Ve­nermo oli törmännyt valmisteilla 210 taloa, jotka oli tilannut kansain­ tä ­hän ilmiöön jo 1968; Talo Ylösessä alimpien välinen öljy-yhtiö. Kun Khomeini kaap­pasi ikkunoiden paikalle oli suunniteltu umpikentät val ­lan, talot jäivät kesken, ja rakentajat joutui­ styroksista.) Sinisestä väristä jouduttiin sitten vat lähtemään alueelta kivisateessa. Tilaajan luopumaan, eikä alkuperäinen värimaailma vastuullinen johtaja kuoli autopommi-iskussa, toteutunut.12 eikä Schauman Wood, päävastuullinen ele­ment­ Suomeen rakennettiin Dominolla myös ti ­toimittaja, saanut saataviaan. Raken­nus­domi­ päiä ­v ­koteja ja kouluja, joita varten kehitettiin noa ei kuitenkaan tarvinnut ajaa konkurssiin, pitkä 240 x 720 cm:n elementti. Dominolla vaan yhtiö niin sanotusti kirjattiin alas.13 tehtiin myös joitakin pienkerrostaloja, joissa oli

Yllä Domino-järjestelmän rakenneliitos. (kuvat SRM:KA) Viereisellä sivulla Risto Kaurian suunnittelema Laajasalon Domino-kylä (Helsinki, 1970).

6 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelut ja kirjeenvaihto 2002 11 Avotakka 4/70 s. 4-15 7 Kallio-Mannila, kirjeenvaihto 2002 12 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelu ja kirjeenvaihto 2002, 8 Lehtovuori, puhelinkeskustelu 2002 Avotakka 4/70 s. 4-15 9 Lehtovuori, Arkkitehti 7/70 s.64 13 Kallio-Mannila, puhelinkeskustelu 2002 10 Kauria, puhelinkeskustelu 21.9. 2002

141 Kuten haluatte

Arkkitehtiylioppilas Juhani Vainio suunnitteli kon ­struktööri Bertel Ekengren (“Eke”). Kun Bungalow-talotehtaalle Kuten haluatte -jär­ Vainio kääntyi Pallasmaan puoleen saadakseen jestelmän. Hän oli suunnitellut tehtaalle erilai­sia selvyyttä asiaan, Pallasmaa kertoi, ettei ollut tyyppitaloja, ja sai toimeksiannon yleispäte­ osallistunut neuvotteluun kutsusta huolimatta. vämmän rakennusjärjestelmän suunnittele­mi- Hän neuvoi auliisti Vainiota ja kertoi omien ­ses ­ta 60-luvun puolivälissä. puutaloprojektiensa osittaisista teknisistä epä­ Vainiolla mitoituksen lähtökohtana oli ihmi­ onnistumisista sekä suositteli rakennesuun­ sen perustilaprojektio (90 x 180 cm) eli vuode nitei ­t ­l ­jaksi diplomi-insinööri Matti Ollilaa. tai ovi tatamin tapaan. Hän pyrki alusta alkaen Lisäk ­si Pallasmaa kehotti Vainiota tutustumaan jonkinlaisiin kurinalaisesti muunneltaviin tyyp­ Blom ­stedtin Kennon apurahaversioon. Vainio pi ­sarjoihin mielivaltaisen mallikimaran ja väistä­ ei kui­tenkaan koskaan tutkinut sitä koko­nai­ mättömien, sekavien asiakasmuutosten sijaan. suu ­dessaan, sillä Espoon rakennusvalvonta ei Bungalowin toimitusjohtajan Pentti Lehtisen lo ­pul­ta pystynyt osoittamaan koerakennuksen kanssa lähtökohdaksi sovittiin japanilais­tyyp­ ra ­ken­teissa puutteita. pinen pilari-palkkirakenne tasakattoisena. Ekengren puolestaan sotki koko rakenne­sys­ Esikuvina olivat japanilainen puuarkkiteh­ teemin. Hänen mukaansa homma ei luon­tunut tuuri, Miesin ja Craig Ellwoodin työt, Eames puulle, ja vähintään pilarien tuli olla te­rästä; House ja Le Corbusierin teräsrakenteiset, senhän oli huomannut jo Le Corbusier. Lopul­ta mou ­d ­laa­riset paviljongit. Kun Mikkolan ja Vainio suunnitteli itse mah­dot­tomiksi tai erittäin Pallas ­maan vaatimattomat puukonstruktivistiset hankaliksi ja työmaa­teknisesti liian vaikeiksi kesä ­asunnot ja talonlaajennukset julkaistiin Ark­ väitetyt kokoon­pano­detaljit. Ne hy­väk­syttiin ki ­- tehti-lehdessä 3/66, myös niistä tuli tärkeä esi ­kuva. Vainion Kuten haluatte -järjestelmä oli tuolloin luonnosvaiheen alkupuolella, eikä hä ­nel­lä ollut henkilökohtaista kontaktia Kirmo Mikkolaan ja Juhani Pallasmaahan. Pallasmaan ja Mikkolan useimmissa töissä pohjamoduli oli pitkulainen, minkä vuoksi ne eivät suoraan kelvanneet esi­valmisteisiksi. Vainio kehitti sao ­m ­jen ideoiden pohjalta neliön muotoiseen pohja ­moduliin perustuvan systeemin. Juuri val­ mis ­tunut Kuten haluatte -järjestelmä julkais­tiin Pientalo-lehdessä no 5/67. Mikkola innos­tui siitä, ja kutsui Vainion katsomaan Järvenpään ateljeetaloa. Järjestelmän ensimmäisen koerakennuksen rakenteet joutuivat vuonna 1968 Espoon raken­ nus ­valvonnan hampaisiin. Lehtinen hermostui tästä niin, että otti Vainion ja konstruktöörin, diplomi-insinööri Matti Pohjankyrön tietämättä yhteyttä toiseen arkkitehtiin ja konstruktööriin, Kuten haluatte -järjestelmän liitoksia. (kuvat SRM:KA, valo­ jotka olivat Pallasmaa ja Ruusuvuoren luotto­ kuvat Matti Pietinen)

142 143 Juhani Vainion suunnitteleman Ku­ten haluatte -järjestelmän koetao Tapiolassa. (kuva SRM:KA Matti Pietinen) sitten Pohjankyrön alle­kirjoittamina.1 kuiten ­kin jo 60-luvun lopussa 15 cm leveä Pilari-palkkijärjestelmä oli aluksi sahatava­ räys ­täs ilman Vainion lupaa.5 raa, ja siinä oli T-muotoiset teräksiset liitos­ Kuten haluatte oli puolielementtijärjestelmä; kappaleet (ks. ed. s. yläkuva). Vai­nio sai sitten ainoastaan rungon osat olivat esivalmisteisia. luvan käyttää painekyllästettyä liimapuuta, ja Diplomityössään, jonka Vainio teki Lund­ste­ kehitteli liitoksia edelleen; lopul­liseksi liitos­ nille vuonna 1970, hän kehitti systeemistä täys­ kappaleeksi tuli L-muotoinen teräs (ks. ed. elementtijärjestelmän (arvosanaksi hän sai 5). s. alakuva).2 Perus­rakenne mahdollisti niin Kuten haluatte -järjestelmää myydään edel­ rinne ­rakentamisen kuin kaksikerroksisen ta- leen ulkomaille. Suomessa myynti jouduttiin lonkin. Yksikön mitat olivat 375 x 375 cm ja lopettamaan energiakriisin jälkeen, koska seinä­ korkeus 250 tai 280 cm. Pri­määrirakenteen rakenteita ei niiden ohuuden vuoksi saatu muodosta­miin ruutuihin asen­net­tiin seinät, vas ­taamaan uusia lämmöneristysvaatimuksia. lattiat ja katot. Sekundääri­pal­kistot rakennet- Miltei kaikki Suomeen 60-luvulla rakennetut tiin vierek­käisiin ruutuihin aina eri päin, jotta talot on pilattu.6 palkit eivät kuormittuisi liikaa. Sisätilojen vä- liseinät voitiin sijoittaa peri­aatteessa vapaasti, mutta valmistaja suositte­li kuitenkin 90 cm:n jakoperustetta - julki­sivu­elementtien leveys oli 180 cm = 2 x 90 cm. Jul­kisivuelementit olivat 1 Vainio, puhelinkeskustelu ja kirjeenvaihto 2002 puuta3, ja läm­mön­eristeenä niissä oli aluksi 2 Vainio, puhelinkeskustelu ja kirjeenvaihto 2002 3 Julkisivuissa ikkunamoduli oli pystysuunnassa 6 x 42 / 84 + mineraalivillaa ja myö­hem­min myös styroksia. 126 + 42 = 252 cm tai 5 x 42 / 84 + 126 = 210 cm, joka oli Katto ­elemen­teissä eristeenä oli mineraalivillaa samalla oven korkeus. 4 4 Kuten haluatte -esite ja kat­teena huopaa tai butyylikumia. Alunperin 5 Vainio, puhelinkeskustelu 2002 Kuten ha­luatte oli räystäätön. Siihen lisättiin 6 Vainio, puhelinkeskustelu 2002

144 Moduli 225

Kristian Gullichsen sai Ahlströmin Varkauden idylliarkkitehtuuri, joka harvoin kuitenkaan tehtaalta vuonna 1968 toimeksiannon esival­ onnistuu sulautumaan ympäris­töönsä.”79 misteisen kesämökkijärjestelmän suunnittelemi­ Moduli 225 oli yksikerroksinen pilari-palk­ki­ sesta. Ahlstöm Oy halusi selvittää, kannattaako järjestelmä, jossa oli alumiiniset liitos­kappa­leet. sodan jälkeen rakennettuun ja jo vanhentu­ Systeemi rakentui kuutioista, joiden koko oli 225 neeseen talotehtaaseen investoida.7 Gul­lichsen x 225 x 225 cm. Katto-, lattia- ja seinä­elementit pyysi sitten Juhani Pallasmaata yhteistyö­kump­ olivat 75 x 225 cm. Lasivillalla eris­tetyt jul- panikseen. Aluksi Gullichsen kehitteli mm. kisivuelementit sopivat julkisivu­vari­aatioiden sellaista ideaa, että valmistalot voitaisiin uit­taa maksimoimiseksi sekä pysty- että vaa­ka­suoraan. Varkaudesta rakennuspaikoille; suurin osa Raskain elementti painoi vain 49 kg eli se nousi Suomen kesämökeistä kun on vesien rannal­la. kahden miehen voimin; Mo­dulin kuljettaminen Pallasmaa puolestaan kehitteli japanilais­henkistä ja pystyttäminen esimer­kiksi saaristoon oli ratkaisua, josta Moduli 225 sitten lähti kehit- siten tehty helpoksi. Ele­ment­tien välissä oli tymään. Eero Paloheimo oli mukana ra­ken­ne­ listat ja kumitiivisteet. Kattoja varten oli paitsi suunnittelijana. Koska hän insinöörinä jou­tui tasakatto- myös harja­kattoele­menttejä, koska noudattamaan normeja, ehdotuk­sesta tuli niin aavisteltiin, että suuri osa ihmisistä ei halua kömpelö, että Gullichsen ja Pallasmaa päättivät tasakattoista taloa. Harjakattoisissa taloissa selvitä ilman insinööriä. Moduli 225:n rakenteet oli räystäätkin, tosin hyvin ujot. Valikoimaan mitoitettiin sitten kokeilemalla.8 kuului myös katto­ikku­na­elementtejä, takka, Moduli 225 pyrittiin suunnittelemaan siten, keittiökalusteita ja monen­ näköisiä säleikköjä. että sovellukset muodostavat voimakkaan kon­ Perustusvaihto­ehtoina oli betoni-alumiinipila- tras ­tin ympäröivälle luonnolle. “Keveys, ilma­ riperustus tai tavallinen um­pi­sokkeli. vuus ja leikillinen värikkyys ovat huolettoman Perustuksista oli myös sellainen idea, että vapaa-ajan piirteitä, joita loma-arkkiteh­tuurin niitä voitaisiin tehdä armeijan sinkojen avulla. tulisi ilmentää. Majakoiden, meri­merk­kien ja Tiedettiin, että kun singolla ammut­aan suoraan purjeiden selvästi luonnonmuo­doista poikkea­ alapäin maahan, syntyy erittäin kor­kea kuumuus, vien kuvioiden luontevuus saaristo­maise­massa joka sulattaa keraamisen putken maalajista riip­ on esimerkki, joka viittaa siihen, että johdon­ pumatta kallioon saakka. Tällainen put­ki olisi mukainen muotokieli värikkäänä ja selvästi toiminut suoraan valumuottina, eikä perus­tuksia näkyvänäkin toimii paremmin kuin lavastettu olisi tarvinnut lainkaan kaivaa. Näin raken­

Kuva Moduli 225 -esitteestä (SRM kirjasto)

7 Gullichsen, keskustelu 2003 8 Pallasmaa, haastattelut 2001 9 Gullichsen, Arkkitehti 4/68 s. 53

145 nuk ­sen lähiympäristöön olisi voitu puuttua olivat hyvin tiiviisti kiinni runko­kehikoissa, mah ­dol­lisimman vähän samalla, kun armeijan ne jäykistivät rakenteen. Tällaisia liitoksia väi ­l ­neille olisi saatu rauhanomaista käyttöä. ja jäykistämistapaa rakennus­lain­sää­däntö ei Moduli 225:stä tuli kovin japanilaisen näköi- tuntenut lainkaan eikä niille siten ollut nor- nen, vaikka lähtökohtana oli ollut ennem­minkin meja. Modulista tehtiin myös muovi-teräs- ja modulaarisen rakennejärjestelmän lo­giik­ka ja muovi-alumiiniversio, joita ei koskaan julkais­tu. tuotantotekniikka. Kuitenkin jopa me­tallinen Projektia ehdotettiin tehtaalle kaksivaihei­sena: liitoskappale muistuttaa perinteistä ja­pa­nilaista ensin puuversio ja sitten muut materiaalit. puuliitosta alumiiniin siirrettynä. Japanilainen Ensimmäinen koe-Moduli pystytettiin Var­ arkkitehtuuri ei kuitenkaan ollut millään tavalla kau ­den tehtaan pihalle, jossa sitä koestettiin mukana niissä keskusteluissa, joita Pallasmaa kos ­teudella, kylmyydellä ja kuumuudella. En­ ja Gullichsen kävivät Modulia tehdessään. sim ­mäinen varsinainen rakennuskohde oli Modulin tatami-ideakin eli lattia­ele­menttien Var ­kauden tehtaiden henkilökunnan sauna kääntäminen eri suuntiin oli ratio­naalisesti Kinka ­mossa. Sitten tehtiin suuri määrä eri- perusteltua; sillä tavalla kaikki palkit tulivat laisiaa vari­a ­tioita, joita pää­asiassa Gullichsen kuormitettua yhtä paljon. ja hänen toimistonsa hoitivat, kun Pallasmaa Modulissa kokeiltiin monia siihen aikaan oli Etio­piassa. Muun muassa Villa Mairean edis ­tyksellisiä asioita kuten uusia eristysaineita pihalle pystytettiin yksi Moduli, joka koottiin ja lämmitysmuotoja, mm. sähköllä toimivaa erilaisista maatalous­näyttelyissä kiertäneistä kato ­t ­lämmitystä, kumikatteita jne. Järjestelmän osista. Gullichsen ra­ken­si myös itselleen yhden alu ­miiniset liitoskappaleet pätkittiin yhdestä Mou ­d ­lin Nuuk­sioon. Tämä talo on edelleen ainoasta profiilista; liitos toimi kitkalla, kun ole ­massa kun­nos­tettuna ja entisöitynä. pro ­fiilin kappaleet käännettiin vastakkain ja Julkisivuiltaan Moduli poikkesi useimmista so ­vitettiin yhteen. Liitoskappaleista toinen oli muista modulikonstruktivistisista töistä siten, kiinni pilarissa ja toinen palkissa. Ele­menteissä että julkisivukentät ja ikkunat olivat neliöi- taas oli neopreeniprofiilit, ja kun elementit tä. Joidenkin koetalojen julkisivuissa esiintyi

146 tuolloin ilmassa olevaa supergrafiikkaa eli suurentaa järjestelmän modulia 225:stä 250:een. isokokoisia graafisia kuvioita: neliömäisissä Systeemi oli kuitenkin mitoitettu niin tarkasti, julkisivukentissä saattoi olla ympyrä tai dia­ että siinä olisi jouduttu uusimaan kaikki. Niin­ gonaali.1 pä ilmoitettiin, että Moduli ei ole myy­tävänä.4 Moduli-järjestelmää valmistettiin koemieles­ Kun Ronald Schweitzer teki Pompidou- sä vuosina 1970-74. Yhteensä noin 60 raken­ keskukseen puuarkkitehtuurinäyttelyä vuonna nus ­ta pystytettiin Suomeen, Ruotsiin, Norjaan, 1976, hän halusi, että sinne tehdään yksi Modu­li, Ranskaan ja Japaniin.2 Ahlströmillä kuitenkin josta sitten tuli näyttelyn ainoa 1:1 tehty talo. todettiin, että tuotannossa ei voida saavuttaa Se pystytettiin Pompidou-keskuksen eteen tarpeeksi suurta volyymiä, ja talotehtaan toi­ osista, joita oli jäljellä erilaisista näyttely­ta­ minta päätettiin lopettaa. Osasyynä olivat loista. Puuttuvat osat jouduttiin teettämään eri maiden erilaiset rakennusstandardit, jotka puu ­sepällä, sillä tehdas oli jo lopettanut toi­ tekivät yleispätevän järjestelmän suunnitte­le­ mintansa. Modulin tarina päättyi siihen, että misen mahdottomaksi. Moduli ei siten päässyt eräs ranskalainen arkkitehti osti viimeisen Mo­ myyntiin, vaikka markkinointi­ajatus ja -tapakin du ­lin Pompidou-keskuksesta kesäasunnok­seen.5 oli jo pitkälle kehitelty. Oli laadittu kaavakkeet, Modulit kestivät aikaa sangen huonosti. Nii­ joilla asiakas saattoi itse suunnitella rakennuk­ tä ei ehditty testata kyllin pitkään, eikä Modu­ sen ­sa. Näistä kaavakkeista olisi sitten laskettu leissa käytetty ruisku­maalattu Karka­pan-levy elementtien määrät ja hinnat. Moduli ­peli oli kestänyt säätä. Ennen kaikkea suoralle aurin­ kuitenkin todellisuudessa liian vaikea älykkäille­ gonvalolle alttiiksi joutuvat levyt ränsistyivät kin asiakkaille; Gullichsen oli jo jou­tunut vuosien mittaan.6 Liimapuu aiheutti myös huo ­maamaan, että järjestelmä ei tehnyt­kään on ­gel­mia, sillä se kaareutui pituussuunnassa arkki ­tehtiä tarpeettomaksi.3 kosteusvaihtelujen takia; Moduli aukesi kuin Vuosi tai kaksi tehtaan sulkemisen jäl­keen tynnyrisauna.7 Modulin liitokset oli kuitenkin eräs sveitsiläinen yhtiö halusi ostaa käyttö­oi­ mitoitettu oikealle kuormitukselle, ja ne ovatkin keuden Moduliin, mutta he olisivat halunneet kestäneet.8

Viereisellä sivulla Kristian Gullichsenin suunnittelema Lo- matalo Gullichsen (Espoo). (kuva Moduli 225 -esite, SRM kirjasto)

Moduli 225:n liitos. (kuva SRM:KA )

1 Pallasmaa, haastattelut 2001 2 Suomi rakentaa 5 –näyttelyluettelo s. 52 3 Gullichsen, keskustelu 2003 4 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001 5 Gullichsen, keskustelu 2003 ja Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001 6 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001 7 Jaatinen, puhelinkeskustelutt 2002 8 Pallasmaa, Niskasen haastattelu 1999 ja haastattelut 2001 - Pallasmaan mukaan nykyään on olemassa sellaisia materiaaleja ja maaleja, joilla Modulin saisi kestämään; siten se oli aikaansa edellä.

147 TALO THORSBO

Talo Thorsbo suunniteltiin vuosina 1968-69 par ­virakennelmat jäsentävät. (...) Asunnon ja pystytettiin vuosina 1969-70 paikallisten rat ­kaisu on perinteinen: päivä- ja yhteistilat kirvesmiesten ja rakennuttajan yhteistyönä. al ­haalla, makuutilat ylhäällä. Suunnittelussa Pro ­jekti julkaistiin Kaunis koti -lehden nume­ käy ­tetty mittavakiointi palvelee sekä esteetti- rossa 1/70 ja valmis talo Arkkitehti-lehdessä siä et­tä teknistaloudellisia tavoitteita.”1 Talo vuon ­na 1973: “Rakennus on suunniteltu kom­ oli esil­lä myös Suomi rakentaa 5 -näyttelyssä2 paktina, lämpimänä ‘laatikkona’, jota kylmät vuon ­na 1976.

Talo Thorsbon sisäänkäyntisola, ovella arkkitehti.

148 Thorsbo puurakenteisen modulikonstruktivismin esimerkkinä

Thorsbon lajikumppaneita löytyy 60-luvulta Niukoista dimensioista huolimatta Thorsbo vain parikymmentä kappaletta, jos teollisesti ei ulkoa päin näytä erityisen kevyeltä, mikä val ­mistettuja rakennuksia ei lasketa. Mikko- joh ­tuu ainakin osaksi umpisokkelista ja kaksi­ lan tuo­tannossa Thorsbo on ainoa puhtaas- kerroksisuudesta. Thorsbo on ennemminkin ti modu­likonstruktivistinen, puurakenteinen jol ­lakin tapaan plastinen - se muistuttaa hieman omakoti ­talo. Lajityypissään se on harvinainen Mikkolan fyysistä olemusta4 - ja on selvästikin myösi kak­s ­kerroksisuutensa puolesta; kaksiker- enemmän sukua Corbulle kuin Miesille. Aino­ roksisia omakotitaloja toteutettiin tällä tyylillä as­ ­taan pimeällä talo näyttää keveältä, kun se Thorsbon li­säksi vain yksi, nimittäin Risto lyhdyn lailla valaisee ympäristöään harsomais­ Kaurian suun­nit­telema Talo Mustonen (1967). ten ikkunakenttien läpi. Ulkoa en vieläkään Mustosen poh­jaratkaisu edustaa kuitenkin luonnehtisi taloa kauniiksi (ennen opintojen eri tyyppiä kuin Thorsbo. Siten Thorsbo on aloittamista pidin sitä suorastaan rumana), ainoa Mikkolan ja Pallasmaan plaani-ihanteita mutta sisätilat ovat kauniit ja käyttökelpoiset toteuttava kaksikerroksinen puurakenteinen huoli ­matta niu­kasta mitoituksesta johtuvista modulikon ­struktivistinen omakotitalo. epä ­kohdista. Sisä­tilojen arkkitehtuuri on rauhal­ Thorsbo on ulkomuotonsa perusteel- lista ja silti elä­vää. Jotkut talossa vierailleet la sel­västi tunnistettavissa Kirmo Mikkolan arkkitehdit ovat tosin olleet hiukan pettyneitä arkki ­tehtuuriksi; samankaltaisuus esimerkiksi siihen, että olohuoneessa ei varsinaisesti ole Järven ­pään ateljeetalojen kanssa on ilmeinen. kaksikerrok­sista tilaa, välipohjaa kun on avattu Mik- ko­lalle luonteenomaisesti Thorsbo on vain hiukan enemmän kuin porraskuilun verran. yhtä ­aikaa johdonmukainen ja epäortodoksinen. Muunneltavuutta Thorsbossa on kuten missä Eni ­s ­silmäyksellä talon rakenteet näyttävät hy- hyvänsä talossa, jossa asuinhuoneiden käyttö­ vin järjestelmällisiltä. Tarkemmin tutkittaessa tarkoitusta voidaan vaihtaa. Rakenteellisia yksi ­tyiskohdista paljastuu kuitenkin epäjohdon­ on ­gel­mia on kosolti, niin kuin kaikissa tämän mu ­kai­suuksia. Esimerkiksi päätyjen liimapalkit tyyli ­lajin puurakennuksissa. Ulkopuolen kun- ovat korkeampia kuin pitkien sivujen se­kun­ nossa- pito aiheuttaa jatkuvasti paljon vaivaa, dää ­ripalkit. Molemmat näkyvät julkisivuissa mutta taloa on pidetty vaivan arvoisena. Vaik­ka kuitenkin samankorkuisina, sillä liimapalkkeja ta ­lossa on tehty lukuisia pieniä muutoksia, alku­ on lovettu siten, että paneelit peittävät osan peräinen tunnelma on säilynyt. Erkki Kai­ra­mo palk ­kien yläreunasta. Myös Järvenpään ateljee­ totesikin 90-luvulla Thorsbossa käydes­sään: talosta löytyy samantapaisia rakenteellisia epä­ “Kimpin henki elää tässä talossa.” johdonmukaisuuksia.3

1 Mikkola, Arkkitehti 8/73 koetettiin sitten peittää. 2 no 24 4 Mikkola oli tukeva ja roteva (ja Pallasmaa pitkä ja hoikka - 3 Mikkolalle kävi kaiketi tyypillisesti niin, että hänen alku­ole­ hänenkin arkkitehtuurinsa muistuttaa hieman hänen fyysistä tuksiaan pilari-palkkirakenteiden kantokyvystä jouduttiin tarkis- olemustaan). tamaan rakennus­vaiheessa, ja näin syntyneitä epäjatkuvuus­kohtia

149 Thorsbon historia ja nykytila

Tonttikauppa

Karno Mikkola ja Helena Rysä etsivät tonttia Helsingin länsipuolelta, ja saivat talvella 1966- 67 sattumalta tietää Porkkalan niemessä si­jait­ sevasta vanhasta kalastajatilasta, joka oli myyn­ nissä. Tämän Thorsnäs-nimisen tilan vanha pää ­rakennus oli kuitenkin rumasti kunnostettu; lisäksi 2,5 hehtaarin tontti oli liian kallis. Myy­ tävänä oli kuitenkin myös emätilasta lohkottava 1,5 hehtaarin tontti, joka sai sittemmin nimen Thorsbo. Tontti oli rakennuskieltoaluetta, jo­ten kauppa piti sitoa poikkeuslupaan, joka sitten saatiinkin loma-asunnolle. Kaupasta sovittiin vuo ­den 1968 tammikuussa - samoihin aikoihin kun minä sain alkuni. Kauppakirja on päivätty 26. 6. 1968. Tonttia etsittäessä ei vielä tiedetty, että Kirmo suunnittelisi talon. Karno oli katsellut hir ­sitaloesitteitä; hänellä oli mielessään kan­ sallisromanttinen talo torneineen ja nurkkineen. Kir ­moa ei pyydetty taloa suunnittelemaan, vaan hän tarjoutui itse. Karnon ensimmäinen ehto oli “ei laatikkoa”. Ensimmäisissä luonnoksissa oli kuitenkin juuri laatikko. Laatikkomaisuutta Ilmakuva Thorsnäsista vuodelta 1968. Talo Thorsbon raken­ koetettiin sitten hälventää kuisteilla. nuspaikka on merkitty ympyrällä.

Kuva talon paikasta ennen rakentamista. Kallio jäi ta­lon taakse ja oikeassa laidassa näkyvä koivuryhmä ruokailutilan ikkunan eteen.

150 Thorsbon asemapiirros, 70-luvun alun tilanne. Alla Thorsnäs ja yllä Thorsbo. Kallioiden sekä peltojen ja niittyjen rajat on saatu vuoden 1928 tilakartasta. Ruovikon reunustama vesialue on Lillkanskogin salmi. Kuvan vasemmassa yläreunassa mutkittelee Porkkalan tie.

151 Luonnokset

Luonnoksia on säilynyt seitsemän A4-arkkia, Seuraavassa versiossa talo on kaksiker­rok­ joihin on hahmoteltu kolme eri versiota. Ole­tet­ si ­nen ja sen päämitat ovat 720 x 1080 cm ja tavasti varhaisimmassa eli vähiten nyky­tilannetta pohjaruutu on 360 x 360 cm. Porras on rungon muistuttavassa luonnoksessa yksi­kerroksisen ulkopuolella osapuilleen nykyisen sisääntulon talon päämitat ovat 960 x 1440 cm ja pohjaruutu paikalla. Keit­tiö, apukeittiö ja ruokailutila on on 480 x 360 cm. Terassit on upotettu massaan. sijoitettu ylä­kertaan pohjoispäähän ja alaker­ Autotalli on asettunut jokseenkin nykyisen rassa niiden nykyisellä paikalla on lasten ma­ kaltaisesti; rakennuspaikka tontilla lienee ollut kuu ­huoneet. Alakerrassa keskellä on lasten alusta asti selvä. Paperin alakulmassa näyttää olohuone. Pää­makuuhuone pukeutumis­tiloi­ olevan kus­tannuslaskelma: ~ 120 m2 7,5 milj. neen on yläker­rassa eteläpäässä, olohuone ylä­ ~ 10 milj. (eli 100 000 vanhaa markkaa). kerrassa kes­kellä. Tästä versiosta on piirretty perspektii­ ­vikuva ja länsijulkisivu.

Thorsbon ensimmäinen, yksikerroksinen luonnosversio.

152 Thorsbon toinen luonnosversio, joka on kaksi­ker­rok­sinen. Taloon on ilmeisesti kaavailtu katto­terassia, sillä porrastorni on piirretty kolmikerroksiseksi.

153 Kolmannessa versiossa päämitat ovat 600 ruudun kooksi on tullut 300 x 300. Samalla x 1080 cm, ja tilojen sijoitus vastaa miltei komerot ja vessatorni ovat siir­tyneet reunim- toteu ­tunutta. Porras sijaitsee kuitenkin vie­lä maisista pilarinväleistä keskim­mäisiin. edeli ­l ­sen version tapaan rungon ulkopuo­lella. Luonnokset talon lopullisesta pohjarat­kai­ Lisäk ­si on piirretty tuleva 3. kerros. As­kel to­ susta eivät valitettavasti ole säilyneet. Helena, teu ­tuneeseen tästä viimeisestä versi­osta onkin josta oli tullut Mikkola huhtikuussa 1968, näki sitten pieni. Kun porras on siir­ret­ty run­gon ne ensimmäistä kertaa marraskuussa 1968 nais­ sisään, on tarvittu neljäs pilarin­väli, ja pohja- tenklinikalla minun synnyttyäni.

Thorsbon kolmas kolmikerroksinen luonnosversio.

154 Helena ja Karno Mikkola Thorsbossa 1971.

155 Suunnittelutyö

Thorsbon piirustukset laati suurimmaksi osaksi jul ­kaistu perspektiivikuva on varmasti tunnis­ Antero Mustonen, jolle Charles Eamesin Eames tettavissa Kirmon käsialaksi. Sekä lupakuvat House (1949) oli suoranainen esikuva. Kirmo että ikkunapiirustukset on tehty Mustosen laskutti ainoas­taan Mustosen tekemästä työstä; hen ­nolla piirustustyylillä. Mustonen kävi myös itselleen hän ei ottanut palkkaa. Kirmo aloitti jon ­kin verran valvomassa Thorsbon työmaata. Thorsbon suun­nittelun itse, mutta pyysi Mus- Monet asiat ratkottiinkin paikan päällä tai­ta­vien tosta hätiin, kun näytti siltä, ettei suun­nitelmasta kirvesmiesten kanssa.2 ala tulla val­mista. Mustonen aloitti Thorsbon Lupakuvat on päivätty 26. 6. 1969. Niissä jostakin vai­heesta ja “alkoi sitten vääntää”. au ­totalli ja päärakennus on kytketty toisiinsa Hän ei kui­ten­kaan esitellyt kuvia Helenalle ja si ­sääntulokatoksella. Tämä johtui palomääräyk­ Kar ­nolle; neuvottelut Kirmo hoiti itse.1 sistä; jos rakennukset olisivat olleet erillisiä, Mustonen teki miltei kaikki Thorsbon pii­ olisi niiden välisen etäisyyden pitänyt olla 8 rustukset; ainoastaan Kaunis koti -lehdessä met ­riä. Lupakuvien ikkunajaot eivät vastaa

156 to ­teutuneita, ja päätyjen mittajärjestelmä on ku ­vissa selvästikin Karnon Morris Mini, on nyt vie ­lä erilainen kuin pitkillä sivuilla. Yläte­ras­silta päivitetty: se on Karnon vuonna 1972 hank­ on piirretty porras laskeutumaan maa­terassille, kima “riisipussi”, Datsun 100 A. jota ei koskaan rakennettu. Saunan erkkeri on Pääpiirustusten lisäksi on säilynyt sarja ikku­ piirretty suorakulmaisena, ja puku­huoneeseen napiirustuksia. Näissä on julkisivukaaviot 1:25 on piirretty liukuovikaapit. Yläker­ran vessa on ja detaljikuvat ikkunoista 1:2, sekä autotallin merkitty varastoksi. ja puuvajan runko 1:25 ja räystäsdetaljit 1:2,5. Kaunis koti -lehdessä 1/70 julkaistiin talon Edellä mainitut ovat kaikki päiväystä vailla. pohjapiirustukset ja perspektiivikuva. Näissä Ik ­kunakuvissa on joitakin eroja toteutuneeseen kuvissa on esitetty myös autotallin kyljessä ta ­loon verrattuna: Saunan erkkeri on piirretty oleva puuvaja, ja ikkunajaot on piirretty oikein. pyö ­reänä, terassien ovet paneloituina ja pääovi Kuvissa on kuitenkin vielä maaterassi ja ylä­ la ­siovena. terassilta laskeutuva porras, ja saunan erkkeri Kirmo ei tapansa mukaan tehnyt kaiken­kat­ on piirretty pyöreänä. tavia detaljipiirustuksia. Hän taikka Musto­nen Kirmon toimiston jäämistössä on säilynyt ja kirvesmies Åke Nordblad neuvottelivat pohjapiirustukset, joita on edelleen korjattu työ ­maalla yksityiskohdista ja tekivät kompro­ Kau ­nis koti -lehden kuvista. Terassin por- misseja. Monet detaljit tehtiin A4- tai A3- ras on piirretty alaterassilta laskeutuvaksi, ja ar ­keille piirrettyjen käsivaraisten luonnosten sau ­nan erkkeri korjattu kolmion muotoiseksi mu ­kaan. Näitä luonnoksia on säilynyt mm. - tosin vain alakerran pohjassa. Piirustusten siä­ ­s ­portaan kaiteista, ylähallin kirjahyllystä ja päi ­väys on jäänyt muuttamatta; se on 26. 6. sii ­hen liittyvistä kaiteista, tuulikaapin ja sisään­ 1969 eli sama kuin lupakuvissa samoin kuin tulokatoksen rakenteista, saunan seinä­raken­ koko muukin nimiö. teista sekä keittiön liukuovista. Arkkitehti-lehdessä 8/73 julkaistiin poh­ Kirmo oli ajatellut kaikkien sisäovien ylle japiirrokset ja leikkaus, joita on edelleen hiukan kirkkaat lasit. Karno ei voinut sitä kuitenkaan muokattu. Saunan erkkeri-ikkuna on vihdoin ma ­kuuhuoneissa hyväksyä; makuuhuoneiden piir ­retty oikein molempiin kerroksiin, mutta ovien ylle laitettiin sitten levyt samaan tapaan toteutumaton maaterassi kummittelee kuvissa kuin muualle lasit. Pesuhuoneen ovien ylle edel ­leen. Kalustusta on piirretty hiukan lisää. lai ­tettiin rihlalasit. Au ­totalliin piirretty auto, joka oli aiemmissa

1 Mustonen, haastattelu 2001 Kirvesmies Åke Nordblad ja Kirmo Mikkola neuvotte­ ­levat. 2 Mustonen, haastattelu 2001

157 158 Mikkolan jäämistöstä löytyneet Thorsbon plaanit ja Kirmon itsensä piirtämä perspektiivikuva, joka julkaistiin Kaunis koti -lehdessä 1/70. Päärakennuksen pohjapiirustukset muodostuvat 3 x 6 m:n ruuduista, joita on kummassakin kerroksessa neljä kappaletta. Autotalli-puuvajan pohjaruutu on 3 X 3 m, ja niitä on 2 x 2 kappaletta. Julkisivuissa mittajärjestelmä on pystysuunnassa noin 3 x 80 cm / 6 x 40 cm / sekamuotoja edellisistä = 240 cm. Vaakasuun- nassa julkisivuista löytyvät seuraavat lukusarjat: 3 x 1 m = 3 m, ovien kohdalla 20 cm + 80 cm = 1 m, keittiön ikkunoissa myös 3 x 33,3 cm = 1 m. Kaiteissa pystymitat ovat yleensä 3 x 33,3 cm = 1 m. Poikkeuksen muodostaa tuuletusparvekkeessa vahingossa syntynyt 3 x 26,7 cm = 80 cm. Keittiö- ja muiden kaappien korkeus on noin 2 m, mikä “nakkii” eli osuu yksiin ovien korkeuden ja ikkunajakojen kanssa.

159 Rakentaminen

Rakennuslupa saatiin 19. 8. 1969, ja rakennus­ työt aloitettiin 1. 9. 1969. Karno valvoi työmaa­ ta muuten koko rakennusajan, mutta keväällä 1970 hän oli kaksi kuukautta poissa. Tuolloin työ ­maata valvoivat Kirmo ja Mustonen. Taloa oli rakentamassa neljä kirvesmies- tä - vas­taavana Åke - ja yksi apumies sekä muura ­ri. Työmaakoppina toimi Åken vanha lautara ­kenteinen leikkimökki, joka eristettiin paikan päällä. Talon valmistuttua se siirrettiin kasvi ­maan luo leikkimökiksi, ja aikaa myöten siitä tu­li varasto (talosta puuttuu luonnollisesti ul ­lak­ko). Taloon muutettiin asumaan syyskuussa 1970. Karnon tehtäväksi jäivät sisääntulon ja terassien kaiteet ja säleiköt, alaterassin porras betonias­ kelmineen, saunan lauteet ja erkkeri-ikkuna, pihan kiveykset sekä puuvajan panelointi. Kiitollisuutensa siitä, että oli saanut talon suunnitella, Kirmo lausui painokkaasti julki hyvin pian talon valmistumisen jälkeen, vaikka Irja Mikkola sisäänkäyntisolassa vuonna 1971. Viereisel­ ­lä olikin ollut hyvin kiireinen rakennusaikana. sivulla teras­sit valmiina ritilöineen ja kaiteineen.

Perustukset

Sokkelit valettiin betonista kallioon saakka, Thorsbon perustukset. mis ­tä seurasi melkoinen määrä kaivuutyötä. Sok ­keleihin valettiin kiinnitysteräkset kantaville pilareille; yksi tällainen pilkistää ruokailutilassa karmin ja liimapilarin välistä, kun jäi vahingossa liian sisään. Sokkeli eristettiin sisäpuolelta sty­ roksilla, ja sen sisäpuolelle tehtiin maa­varai­nen alapohja: Leca-soran päälle valettiin beto­ni­ laatta, jonka päälle tuli koolaus ja mine­raa­livilla sekä pontattu lattialauta. Autotalliin teh­tiin betonilattia ja puuvajaan maalattia.

160 161 Puurunko

Liimapuiset pilarit ja palkit valmisti Oy Laiva­ teollisuus. Tarjous pyydettiin siten, että Laiva­ teollisuus laskisi palkkien korkeudet todellisen kuorman mukaan normien alarajaa seuraten; pää ­typalkkien tuli olla välipalkkeja matalampia pienemmän kuorman vuoksi. Laivateollisuu- den tarjoamat palkit olivat kuitenkin Kirmosta tur ­han korkeita, eikä päätypalkkejakaan ollut mitoi ­tettu muita matalammiksi. Niinpä ilmoi- tettiin, että palkkeihin tulee vahvistavia lisäosia, ja ne tilattiin matalampina. Pilarit pultattiin kiinni sokkelista nouseviin teräslevyihin, ja palkita ja pi­l ­rit kiinnitettiin toisiinsa teräsle- vyillä ja pul­teilla. Julkisivuissa näkyvät sekundääripalkit tehtiin 20,5 cm korkeaksi, mikä on myös väli­pohjan paksuus. Kun välipohjapalkit talon pää­dyissä olivat 22,5 cm korkeita, tehtiin niihin kah­den senttimetrin kolous, jonka päälle julkisivu­ paneelit tulivat. Näin palkit saatiin näyttä- mään yhtä korkealta. Kirmo oli ajatellut, että sekun ­dääripalkit liitettäisiin primääri­palk­keihin kulma ­raudoilla. Åke kuitenkin halusi teh­dä liitokset puuklosseilla, ja näin myös teh­tiin.

Ylinnä liimapuupilarin ja -palkin ja julkisivussa näkyvän sekundääripalkin liitos.

Kehikkoa rakennetaan.

162 Kiviblokki

Rakennuksen sisällä oleva, pääosin kahitiilestä tehty kiviblokki muurattiin tiukan mitoituksen vuoksi paikoin syrjätiilestä. Suihkusyven­nyk­ seen ja alavessaan valettiin betoniset alakatot. Yläaulan hyllysyvennys valettiin myös betonis­ta, samoin takan tulipesän pohja, jonka alle tu­li halkotila. Pesuhuoneen ja saunan lattia tehtiin beigen värisestä, himmeästä klinkkeristä, suihkusyven­ nyksen ja vessojen lattiat sinisestä, himmeästä klinkkerimosaiikista. Suihkusyvennyksen sei- nät kaakeloitiin harmaanvalkealla kiiltävällä laatalla. Yläkerran palokaapissa oli alunperin painevesi ­säiliö, sillä kiertovesilämmitys tehtiin aluksi avoi­mena järjestelmänä.

Kiviblokki kesken ja valmiina. Alakuvassa arkkitehti.

163 Ulkoseinät

Seinät koolattiin kakkosnelosilla. Kantavien pila­ ­reiden ja koolinkien väliin laitettiin tiivis­ teeksi vaahtomuovinauhaa. Seinät eristettiin vuo ­rivillalla ja vuorauspaperilla, saunassa käy­ tettiin alumiinivuorauspaperia. Sisäseinät teh­ tiin 9 mm:n lastulevystä, saunassa ja pukuhuo­ neessa paneelista. Ulkopinnaksi tuli kapea (16 x 46 mm) paneeli, sama, jota käytettiin alakatoissa ja sisäseinissä. Sitä tilattiin työmaal­ le kahdeksan kilometriä, mutta se loppui kui­ ten ­kin kesken, ja seuraavissa tilauksissa saatiin hieman vaihtelevaa tavaraa (esim. olohuoneen katossa on sekä alkuperäistä 46 mm leveää että myöhemmin tilattua 44 mm leveää). Pohjoispääty rakennettiin aluksi täysin um­ Pohjoispääty valmiina (kuva Mikkolan jäämistö). pinaiseksi, ja saunan erkkeri-ikkuna tehtiin vasta Allapohjoispääty vielä ilman saunan erkkeri-ikkunaa. myöhemmin. Liekö tämä ol­lut jonkinlainen työ ­maan tapa; autotallin län­si­sivu rakennettiin samaten ensin täysin umpi­naiseksi ja ovi puh­ kaistiin sitten valmiiseen jul­kisivuun. Ehkäpä arkkitehdin piirustuksia ei jaksettu odottaa.

164 Ovet ja ikkunat

Ikkunat ja ovet tekivät Kirmolle monesti aiem­ min työskennelleet kirvesmiehet Ikonen ja Oja ­nen. Ikkunakehikot tehtiin ensin työmaalla, sit ­ten mitattiin erikseen jokainen syntynyt aukko ja tilattiin tehtaalta tarkalleen oikean kokoiset umpiolasit kuhunkin aukkoon. Tässä mitta- vakiointi pal­veli siis lähinnä esteettisiä tarkoi- tusperiä. Ovet valmistettiin myös työ­maalla. Oven puo­livälissä oleva jako oli mah­dollisesti Mus ­tosen käsialaa - ovityyppi ei esiinny Mik- kolan aikaisemmissa töissä. Piirus­tuksissa ulko-ovien ulkopinnassa oli vinot paneelit, mutta help­pouden, halpuuden ja no­peuden vuoksi kaikki ovet päällystettiin puoli­kovalla kuitulevyllä molemmin puolin. Ulko-ovet olivat huultamattomat kuten muutkin talon ovet, ja niihin teetettiin Linna­tii­vis­teen tiivis­ tys­ ­nauhat, minkä seurauksena ovet “laahaavat”. Pannuhuoneen ja yläkerran palo­kaapin palo- ovet hankittiin A. V. Kannel­salon vesi, lämpö ja rauta -liikkeestä.

Tuuletusparvekkeen ovelta.

Eteläpääty. (kuva Mikkolan jäämistö) Katto

Kolminkertaisella huovalla katettu tasakatto ra­ ­kennettiin Kirmon val­von­nassa keväällä 1970. Karno oli tuolloin matkoilla, eikä Kirmo ehtinyt työmaalle niin usein, kuin olisi pitänyt. Katto tuli tehtyä kokonaan ilman tuule­tusta - ehkäpä sille ei ollut jää­nyt tilaa. Luultavasti Kirmo ja Mustonen eivät edes oikein uskoneet tuule ­tuksen tarpeel­lisuu­teen. Päärakennukseen ei tehty lainkaan vesikou­ ruja ja rännejä, sillä sadevedet johdettiin pois talon läpi. Sadevesiviemärit tehtiin kivi- ja koe ­m ­roblokin sisään.

165 Pintakäsittelyt ja värimaailma

Julkisivukentät käsiteltiin tanskalaisella la­ kadetinsinisestä). Tuuletusikkunoiden puitteet honsuoja-aineella (Ultra solignum N:o 30 maalattiin kirkkaan keltaisiksi ja ovet ulkoa ja N:o 34), jota Kirmolla oli tapana käyttää, tii ­len­punaisiksi ja lämpimän keltaisiksi; ovien kantavat rakenteet harmaalla ja julkisivukentät reuna ­listat ja puuvajan liukuovien kehykset harmaan ja värittömän seoksella. Tuulikaapin jäi ­vät puulle. Sisällä ovissa käytettiin myös ja olohuoneen seinän välisessä sisänurkassa rus ­keaa ja sinistä. Karno ja Helena valitsivat näkyvä noin sentin levyinen pilarinsyrjä jäi ovien ja kiinteiden kalusteiden värit, jotka olivat kuitenkin ilman pilareiden tummempaa väriä. hiukan murrettuja. Tuuletusikkunoiden kirkas Värit olivat Kirmon valinta. Karnon mukaan keltainen taas oli Kirmon valitsema (ainakin ta ­voitteena oli ladonharmaa. Rakenteista tulikin se esiintyy ensimmäisissä julkisivuluon­nok­sis­ sinertävän harmaat, mutta paneelikentissä uu­ sa). Räystäspeltien kapea etureuna maalattiin den puun väri kuulsi läpi ja lopputuloksena oli punaiseksi. Sisäseinien lastulevyt maalattiin vihertävä harmaa. Terassien katot maalattiin val ­koisiksi ja kapeasta ponttilaudasta tehty Kirmon valitsemilla kirkkailla punaisella ja lattia lakattiin. sinisellä (Karno muisti, että tuolloin puhuttiin

Sisääntuloparveke ta­kaa. (kuva Mikko­lan jäämistö)

166 Kiinteät kalusteet

Kaapit ja komerot rakennettiin 18 mm:n lastu­ levystä Kirmon luonnosten mukaan. Tausta- ja etulevyt maalattiin valkoisella ja runko jol­lakin muulla värillä: sinisellä (makuuhuone ja työhuo- ne), oliivinvihreällä (yläaula), oranssin­keltaisella (lasten huoneet), ruskealla (olohuone ja etei- nen) ja vihertävänbeigellä (keittiö ja ruo­kai­ lutila). Keittiön yläkaappien liukuovet tehtiin kovalevystä, ja ne maalattiin tiilenpunaisiksi ja oranssin ­keltaisiksi. Pesukonekaappi tehtiin 21 mm:n kimpilevystä, ja sen pöytätason pinta­viilu lakattiin ohuelti. Vessoihin, pesuhuonee­seen, makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen Kar­no teki seinähyllyt höylätystä laudasta.

Keittiö rakenteilla.

167 Thorsbon pohjapiirustukset 1:100, 70-luvun alun tilanne. (mittauspiirustus JM)

168 169 Sisäjulkisivut komeroblokista 1:50. (mitytauspiirustus JM)

170 Sisäjulkisivut kiviblokista 1:50. (mittauspiirustus JM)

171 Rakenneongelmat ja muutostyöt

Thorsbossa ilmeni jo pian valmistumisen jäl­ sisällä varaavan uunin muuraamisen myötä keen ongelmia. Suurimmat liittyivät julkisivu­ tehdyt uudelleenjärjestelyt sekä keittiön uudel­ jen vedenpitävyyteen ja kattoon. Huopa­tasa­ leenrakentaminen. katot olivat vielä uusia ja niissä oli ongelmia; Kirmon kuolemaan, vuoteen 1986 asti muu­ ne kuplivat. Katon rakentaja Lemminkäinen tok ­sista neuvoteltiin aina hänen kanssaan; muu­ jou ­tui useaan otteeseen korjaamaan kattoa. tokset olivat siis arkkitehdin hyväksymiä. Minä Kup ­lat viillettiin auki ja piettiin kiinni. Kate aloi ­tin arkkitehtuuriopintoni vuonna 1987, ja jouduttiin uusimaan vasta 15 vuoden kuluttua mielipiteeni saivat 90-luvulla pikkuhiljaa jon­kin­ alusrakenteissa olevan rakennusvirheen vuoksi. laista painoarvoa - painekyllästettyä puuta tosin Vuotavia julkisivuja koetettiin tiivistää pian käytetään edelleen korjauksissa vastalau­seis­ta talon valmistumisen jälkeen maalaamalla, mikä huolimatta (olen koettanut suositella pa­rem­min tietysti muutti talon ulkonäköä ratkaisematta lahoa kestäviä puulajeja kuten lehti­kuus­ta tai kuitenkaan alkuperäistä ongelmaa ja synnyttä- tammea, joista ei seuraavalla kor- jaus­kerralla en uusia. Julkisivujen ongelmat ovat edelleen synny ongelmajätettä). pääosin ratkaisematta. Kuoriutuva lateksimaali Kaikki työt katto- ja peltitöitä lukuun otta­ ja lahoavat paneelit vaativat yhä edelleen työ- matta Karno on tehnyt itse - viime vuosina tä. Suurimpana huolenaiheena ovat kuitenkin minun ja puolisoni avustuksella. Kattotyöt kantavien rakenteiden lahovauriot. tei ­k ­vät paikalliset timpurit. Portaan kavennuk­ Varsinaisten korjausten lisäksi talossa on sessa Karnoa avusti joukko kyläilemässä olleita tehty lukuisia pienempiä ja suurempia muutos­ vieraita. Talon säilymisestä saadaan siis kiittää töitä. Ulkopuolella näkyvimpiä muutoksia on Karnoa, joka aloitti korjaamisen ja uudelleen eteläsivun ikkunoiden osittainen sulkeminen, rakentamisen miltei heti talon valmistuttua.

Thorsbo maalattiin lateksilla pian valmistumisen jälkeen.­ Värikokeiluita tehtiin useita, ja lopulta päädyt­ ­tiin tumman siniseen ja oliivinvihreään.

172 Julkisivut

Heti talon valmistuttua ilmeni, että ruokailu­ imeytyy pilarin ja huovan välistä puuhun, koska tilan ikkunoiden päällä oleva umpiseinä vuotaa tippanokkia ei ole tehty. Lahonnutta puuta on tuulisella säällä. Paneeli oli kovin ohutta, ja korvattu painekyllästetyillä paloilla sitä mukaa, pon ­tit olivat osaksi rikkoutuneet jo kulje­tetta­ kun vaurioita on ilmennyt. essa ja asennettaessa. Julkisivuja koetettiin sit­ Kantavissa palkeissa ja paneeleissa tiivis ten tiivistää maalaamalla kesällä 1974, mistä ei maali on pohjois- ja itäsivulla aiheuttanut puun ollut sanottavaa hyötyä. Paneelikentät saatiin lahoamista. 90-luvun lopulla huomattiin, että tiiviiksi vasta, kun rikkoutuneet paneelit vaih­ tuulikaapin pohjoisseinässä oli laajahko laho­ dettiin. Talo sai kuitenkin uuden värityksen; vaurio. Julkisivussa näkyvät sekundääripalkit jul ­kisivupaneeleista tuli oliivinvihreitä ja kanta­ olivat lahonneet, ja vaikka paneelikentän la­ vista rakenteista tummansinisiä. Värit olivat teksi ­pinta oli vahingoittumaton, paneelit olivat Karnon ja Helenan valitsemia. Talo maalattiin täysin lahonneet maalin alta. Tuuletuspar­vek­ ajan tavan mukaan lateksilla, joka alkoi tieten- keen kohdalla olivatkin muurahaiset parveilleet kin pian kuoriutua talon aurin­koisilta sivuilta. vuosikausia. Nyt myös tuuletusparvekkeen Maa ­litehdas ilmoitti, että koska pohjus­tusta ei huopa ­lattia oli tuulikaapin yllä alkanut joustaa, ollut tehty heidän ohjeittensa mu­kaan, eivät he ja se päätettiin uusia. korvaa vahinkoa. Puoli taloa kaa­vittiin sitten Tuulikaapin katossa eristeenä ollut, muura­ puhtaaksi kuoriutuvasta maa­lista, mikä oli haispesän runkona toiminut styroksi vaihdettiin valta ­va työ, kun paneelien väleis­sä oli suora­ selluvillaan. Päämassan julkisivussa kulkeva kulmai ­set urat. Kaavitut kentät maa­lattiin kehä ­palkki, johon tuulikaapin kehäpalkki liit- uudelleen lateksilla, joka alkoi tietysti kuoriutua tyy, oli lahonnut poikki, ja tuulikaapin kehä- uudel ­leen. Kun oli todettu, ettei maalaus tee palkki oli lahonnut päästään. Kehäpalkkien julki ­sivusta tiivistä eikä latek­sia saa pysymään liitos kor­jattiin T-muotoisella lattaraudalla, au ­ringolle alttiissa seinissä, päätettiin vuotavien joka ruuvat­tiin palkkeihin terveeseen puuhun. ja pahiten kuoriutuneiden seinäkenttien paneelit Parvekkeen lattian reunoihin muotoiltiin hyvin vaihtaa vuonna 1983. Uusi paneeli tilattiin ujot vesilis­tat. Samassa yhteydessä uusittiin mili ­l ­metrin alkuperäistä paksumpana ja maalin tuulikaapin pohjoisseinän paneelit, jotka kään- paremman tarttumisen vuok­si hienosahattuna nettiin pysty­suun­taisista vaakaan, ja eristeenä eikä höylättynä. Uudet julkisivukentät maalat­ ollut mine­raali­villa vaihdettiin selluvillaan. tiin Öljy-Teholla. Maali on pysynyt yllättävän Pian panee­leihin tuli seinän keskikorkeudelle hyvin (alkydimaaliksi), ja se ennemminkin kuitenkin pul­listuma, josta pontit olivat väänty- hilsei ­lee kuin kuoriutuu. neet auki; paneelit kun oli naulattu molemmista Puuvajan itä- ja eteläseinistä vaihdettiin päistään vain yhdellä naulalla, vaikka alunperin alim ­mat paneelit vuonna 1987, ja samassa oli aina käytetty kahta naulaa. yh ­tey­dessä autotallin eteläseinä kippiovineen Sisääntulokatoksen takaseinä oli myös laho, kaa ­vittiin ja maalattiin uudelleen. Autotallin ja se purettiin yläikkunoineen pois. Tilalle teh­ etelä ­sivun nurkkapilarit vaihdettiin 80-luvulla. tiin puusäleikkö alaterassin mallin mukaises­ti. Pilarit alkoivat pikkuhiljaa lahota ala­päis­ Samassa yhteydessä tuuletusparveke suljet­tiin tään, vaikka pilarin ja sokkelin välissä oli huo­ pohjoissivulta kattoon asti ulottuvalla säleiköllä. pa ­kaistat - pilaria myöten valuva vesi kaiketi

173 Katto Terassit

Alkuperäinen, tuuletusraottoman rakenteen Pukuhuoneen kivettyä terassia ei juurikaan pääl ­le kolmella huopakerroksella tehty katto käytetty, vaikka siinä alkuvuosina olikin pii­ kesti siis viitisentoista vuotta. Sitten se alkoi rustuksissa esitetty leveä penkki; niinpä 1980-lu- vuotaa piipun juuresta, kun aluslaudoitus ei vun alussa sen ja puuterassin erottavista sälei­ enää kantanut sitä. Vesi valui palokaappiin, köistä purettiin reunimmaiset. Tämän jälkeen jos ­ta oli tullut piirustusvarasto, ja tuhosi joita­ siel ­lä ruvettiinkin säilyttämään lepolasseja ja kin Helenan piirustuksia. Kun katto avattiin, pitämään kukkaruukkuja; oleskelutilaa siitä ei näh ­tiin, että laudoitus oli muuttunut mustaksi kuitenkaan tullut. Yläterassin säleiköstäkin ja pehmeäksi - se oli kaiketi miltei kompostoi­ pu ­ret­tiin yläosa, kun terassi tuntui ahtaalta; tunut. Makuuhuoneessa oli myös vuosia kärsit­ li ­säk­si säleikkö varjosti makuuhuonetta, joka ty muurahaisten ajoittaisesta parveilusta juuri oli muutenkin melko pimeä. pii ­pun tienoilla. Kiusasta päästiin, kun katto Ohuet terassilaudat, jotka joustivat askel­ten uusittiin vuonna 1985. alla alun perinkin, uusittiin 1990-luvun alus­sa Yläpohjan eristeenä ollut mineraalivilla painekyllästetystä puusta. vaihdettiin polyuretaanilevyihin. Kattopalkkeja Yläkerran pohjoiseen aukeavaa kapeaa tuu­ korotettiin n. 5 cm rei’itetyillä rimoilla niin, että le ­tusparveketta käytettiin hyvin vähän. Se kattoon saatiin tuuletusväli. Räystäsdetal­jia avat ­tiinkin sitten myös etelään 80-luvun alussa; jouduttiin tällöin muuttamaan. Uudesta räys­ seinä purettiin pois ja tilalle rakennettiin kaide. täästä tuli huomattavasti vanhaa raskaampi Parvekkeen pohjoissivulla ollut sementtilevy, ja kömpelömpi, vaikka se koetettiin tehdä joka oli aikanaan jäänyt yli autotallin rakentami­ mah ­dol­lisuuksien mukaan vanhaan tapaan. sesta, vaihdettiin paneeliksi samassa yhtey­dessä. Pelti ­seppä teki uuden räystäspellin ensin liian Kun terassin alla oleva seinä 90-luvun puoli­ mata ­laksi, ja vettä tuli seuraavalla sateella sisään välissä muutettiin säleiköksi tuulikaapin katon mm. makuuhuoneen pohjoisseinästä. Riittävän korjaamisen yhteydessä, molempiin suun­tiin korkea pelti lisättiin sitten matalamman päälle; avoin parveke alkoi näyttää liian avoimelta, tämä uusi pelti on niin korkea, että se kääntyy joten pohjoisen puoleinen kaide korvattiin rumasti mutkalle terassien kattojen kohdalla. umpisei ­näl­lä. Uuden katteen teki Lemminkäinen, joka katsoi Terassien kaiteet olivat uusimisen tarpeessa kaksinkertaisen huovan riittävän valmistus­me­ 90-luvun puolivälissä, ja Karno rakensi ne uu­ ne ­tel­mien parannuttua. destaan - tällä kertaa Mustilan arboretumista Kattotöiden yhteydessä autotallin alkuperäi­ ostetusta lehtikuusesta, jonka puuseppä oli set, liian pieniksi mitoitetut, sinisiksi maalatut sa ­hannut ja höylännyt määrämittaan. vesikourut pissareineen vaihdettiin oikeisiin räys ­täs­kouruihin ja syöksytorviin. Vanhoista kou ­ruista tehtiin sitten länsiterassin kattoon räys ­täskourut, ja ylijääneet osat hylättiin pihan ja metsän rajalle, jossa ne edelleen makaavat sammaleen peittäminä. Katon uusimisen yhteydessä oli myös mie­ titty kattomuodon muuttamista. Kirmo olisi hyväksynyt taloon pulpettikaton ja luonnoste­ likin sellaista. Talon ulkonäkö pulpettikaton kans ­sa ei kuitenkaan tuntunut Karnosta ja Hele­ nasta hyvältä, ja tasakatto päätettiin säilyttää.

174 Kirmo Mikkola Thorsbossa 80-luvun alussa. Tuule­tus­parveke on avattu myös etelään. Räystäspellit ovat vielä alkuperäiset.­­

175 Ikkunat

Umpioikkunoista (Lahden lasitehtaan Polarpane den nauhaikkunoista suljettiin kummastakin 2K 3-12, kiukaan vieressä 3K 3-9, vakiovärisin huo ­nees­ta yksi kolmannes 70-luvun lopussa. välilistoin) ensimmäiset höyrystyivät lasien vä­ Toi ­men­piteestä seurannut esteettinen haitta lis ­tä jo ennen kuin 10 vuoden takuuaika meni julki ­sivussa on huomattava, ja säästö lämmitys- umpeen. Valmistaja ei kuitenkaan korvannut kuluissa lienee olematon. Nykytilannetta voi sumentuneita ruutuja, sillä elementtien reunoja sentään perustella kalustettavuudella; vuoteille ei ollut suojattu niin leveälti kuin valmistaja on paikat, joihin aurinko paistaa vasta aamu­ vaa ­ti. Laseja on uusittu sittemmin pikku hil­ päivästä. jaa. Alkuperäisiä on sumentumattomina vielä Energiakriisin seurauksena harkittiin myös puku ­huoneessa; sinne ei aurinko juuri paista, lisäeristämistä ja lisälasien asentamista ikku­ ei ­vätkä jatkuvat lämpötilan vaihtelut rasita ik- noihin. Nämä muutokset osoittautuivat kuiten­ kunoita samassa määrin kuin muualla talossa. kin liian hankaliksi ja kalliiksi, eikä niitä onneksi Ns. energiakriisin ja umpio-ikkunoiden tehty. ly ­hyt­ikäisyyden seurauksena lastenhuonei-

Eteläpääty 80-luvun alussa.

176 Saunan erkkeri-ikkuna

Saunan erkkeri-ikkunan katosta alkoi varista Rakennetta muutettiin siten, että siitä tuli purua saunan lattialle 1990-luvun puolivälin tuuletettu. Huopakate korvattiin pellillä - taas jälkeen. Kun pari senttiä korkea keko imuroitiin ujoilla räystäillä varustettuina. Pinnastaan samasta paikasta viikoittain, ikkunan päällä kul- la ­honnutta välipohjapalkkia korjattiin siten, kevan välipohjapalkin kunto alkoi huoles­tuttaa. että lahonnut puu korvattiin uudella puulla ja Erkkeri-ikkunan kattoa purettaessa vuonna 1999 saumat tiivistettiin Sikaflex-saumausmassalla huomattiin, ettei rakenteessa ollut tuuletusta (11FC). Eristeeksi tuli selluvillaa. lainkaan. Katosta löytyi home- ja lahovaurio se ­kä muurahaispesä. Sisäpinnassa olevan vane­ rin ja huovan aluslaudoituksen välissä oli sty­ roks ­levy, johon muurahaiset olivat kovertaneet pesänsä. Styroksin päällä oleva aluslaudoitus oli tirskahtevan märkää ja homeessa.

Vasemmalla muurahaisten järsimää liimapalkkia saunan erkkerin katon kohdalta. Oikealla liimapalkkia vasten ollut styroks- levy, johon muurahaiset olivat kaivertaneet käytäviään aina 10 cm:n syvyyteen asti.

177 Sisätilojen uudelleenjärjestelyt

Karno rakensi vuonna 1973 Kirmon suun­ ajan tavan mukaan yläpalotila ja yhdet poski­ nitelman mukaan kiinteän sohvan olohuonee­ ka ­navat. Ulkokuori muurattiin syrjä­tiilestä seen, vaatenaulakon selkäpuolelle. Piirustuksia (vas ­toin palo­määräyksiä) ja rapattiin sementti­ sii­ ­tä ei kuitenkaan tehty, vaan se suunniteltiin laastil ­la. Epäta­sai­sen lämpenemisen ja liian puhelimessa. kovan sementti­laastin vuoksi uunin kylkiin pian Makuuhuoneen kaappi käännettiin toisinpäin tuli hal­keamat, jotka ilmestyivät aina uudestaan ja sitä siirrettiin, kun makuuhuone ja Helenan lu ­ ­kui­sista kor­jauksista huolimatta. työhuone vaihtoivat paikkaa; näin saatiin valoisa Uunin tieltä kiinteää sohvaa ja eteisen nau­ työhuone ja hämärämpi makuuhuone, johon lakkoa jouduttiin siirtämään eteiseen ja por­ eivät nousevan auringon säteet osu. Tämä taaseen päin. Pienentyneessä eteisessä ulko- uu ­si Helenan työhuone toimitti välillä myös ovi oli käännettävä aukeamaan toisin päin. vau ­van huoneen virkaa saatuani pikkuveljen; Olo ­huoneen sohvaryhmän ja portaan väli tuli tällöin Helenan työhuone oli sijoitettuna ylä­ myös turhan ahtaaksi. Metrin levyinen porras ker ­ran oleskelutilaan, jossa nykyään on Karnon kaven ­nettiin sitten 80 cm leveäksi astinlautoja työhuone. lyhen ­tämällä ja reisilankkua siirtämällä. Portaan Energiakriisin jälkeen olohuoneeseen pää­tet­ kai ­det­ta madallettiin, jotta porras ei tuntuisi tiin rakentaa varaava uuni. Koska kiviblo­kissa kuilumaiselta. Näin portaasta tuli niin kapea, ei ollut uunilla tilaa, jouduttiin se raken­ta­maan että siinä ei mahdu enää mukavasti ohittamaan. vanhan avotakan eteen. Muurari muu- ra­si uu- Eteinen ja olohuone työntyivät myös hiukan nin Kirmon luonnosten ja puhelin­kes­kustelun häiritsevästi ulos olohuoneen katossa kulkevan pohjalta 1970-luvun puoli­välissä. Uu­ni oli palkin linjasta. Samalla olohuone, joka alun­ suunniteltu siten, että siinä saattoi käyttää perinkin oli hiukan hämärä, muuttui entistäkin vanhat jugend-uuninluukut, jotka oli otettu pimeämmäksi, kun oleskeluryhmä siirtyi kau­ tal ­teen Karnon isoisän kodista. Uunissa oli emmas alaterassille aukeavista ikkunoista.

178 Olohuone alkuperäisessä asussaan.

179 Thorsbon pohjapiirustukset, nykytilanne 1:100 (mittauspiirustukset JM)

180 181 Teknisiä ongelmia ja uudistuksia

Olohuoneen ja ruokailutilan lattian alle sijoi­ tet ­tujen patterien kohdalla oli sokkelissa raitis­ ilmaventtiilit. Ne toimivat kesällä hyvin, mut­ta talvella niistä veti niin kovin, että pian talon val ­mis­tumisen jälkeen Karno repi ne pois ja valoi aukot umpeen. Tuulikaappiin rakennettiin alunperin lauta­ lattian alle lattialämmitys, joka ei koskaan toimi­ nut; niinpä kierto suljettiin. Sen säätöventtiilit nousevat kuitenkin edelleen ylös eteisen latti­ as ­ta seinustalle. Alkuperäinen saunan kiuas oli turhan suuri ja tehokas, ja se vaihdettiin pie ­nempään loppuvuodesta 1972. Uutena vuonna 1982 kova pakkanen aiheutti jännitepiikin, joka katkaisi öljylämmityksen. Isän ­täväen palatessa kotiin uuden vuoden juh- lista oli talon sisällä -5°C. Eteisen seinus­tan iso tuplapatteri oli halki ja päämakuu­huo­neen tuplapatteri oli pullistunut (pullistuma näkyy siinä edelleen). Suihkuhana oli rikki, mutta putket eivät ihme kyllä haljen­neet. Etei­seen löytyi käytetty saman levyinen yksin­kertainen patteri; teho putosi siis puoleen, mutta on silti riittänyt. Muutamia vuosia myöhemmin ilmeni vuoto lämpöjohdossa. Vuodonetsintäliikkeen ereh­ dyk ­sen takia tuolloin avattiin turhaan lattiaa puku-, olo- ja ruokailuhuoneissa. Vuotopaikka löytyi sitten ulkoa autotallin ja talon välistä. Eteläinen sadevesiviemäri, joka kulkee toi­sen lastenhuoneen ja ruokasalin komeroissa, vuoti yli 1990-luvun lopulla, kun pihan alla kul­keva betoniputki oli kasvanut umpeen pui­den juuria. Putki täyttyi, kunnes vesi alkoi va­lua putken ulkopintaa pitkin alas komeroiden sisällä.

Kirmo Mikkolan suunnitteleman tiiliuunin luonnokset.

182 Pesuhuone

Rautaputkilla tehty kylpyhuoneen ja saunan mutta tuloksetta - tehtaat olivat juuri lakanneet lat ­tialämmitys oli alkanut vuotaa jo 70-80-luvun valmistamasta kyseisen kaltaisia sävyjä. Lähim­ vaihteessa, jolloin se jouduttiin katkaisemaan. mäksi päästiin vaalean keltaisella, himmeällä Tuolloin asennettiin patterit saunan lauteiden ja kaakelilla, joka oli miltei saman väristä kuin pesuhuoneen penkin alle. Lattioilla käytettiin ylä ­vessan keltaiset posliinit ja ylävessan ja sitten vuosikausia muovimattoja suojaamaan pesu ­huoneen keltaiset emalikoukut. Suihkusy­ jalkoja kylmältä. Lattiat rakennettiin uudestaan ven ­nyksen lattia sinisine mosaiikkeineen säilyi, vasta vuonna 1997, ja lattialämmitys tehtiin ja kynnysseinämästä irronneet mosaiikkilaatat ajan tavan mukaan muoviputkella. Putkimies korvattiin alun perin yli jääneillä. mitoitti putken kuitenkin aivan väärin; lattia Pesukone oli päätetty siirtää keittiöuudis­ ei kuitenkaan enää ole kivistävän kylmä, jos tuksen tieltä apukeittiöstä pesuhuoneeseen. ei kunnolla lämminkään. Lat ­tiaremontin yhteydessä pesupenkkiä lyhen­ Lattiaremontissa menetettiin alkuperäiset nettiin, ja pesukoneelle tehtiin sähkö-, vesi- ja beigen väriset klinkkerit. Samaa sävyä etsittiin viemäriliitännät. ahkerasti miltei kahdestakymmenestä liikkeestä

Kiviblokin sisäjulkisivu tiiliuunin rakentamisen jälkeen 1:50. (mittauspiirustus JM)

183 Keittiöuudistus

Keittiön ja ruokailutilan ahtaus sekä ruokailu­ (yläkaappien liukuovet, muoviset nuppivetimet, tilan kylmyys varsinkin aamuisin oli koettu lehtisaranat ja magneetit) ja vanhan lieden on ­gelmal­lisiksi jo pitkään. Kun keittiön lastu­ hyödyntäminen sekä vanhan mittajärjestelmän levykaapit alkoivat olla kauttaaltaan huonossa ja detaljien nou­dat­taminen tekevät lopputulok- kunnossa 1990-luvun puolivälissä (niitä oli toki sesta virheistä huolimatta onnistuneen - asiaa jouduttu korjailemaan jo aiem­minkin), koko tuntematon pi­tää uutta keittiötä ilman muuta keittiö päätettiin uusia siten, että ruokailulle alkuperäisenä. saatiin lisää tilaa. Alakerran eteläpääty jaettiin ta ­san keittiön ja ruokailun kesken, ja kodin- hoito hajautettiin pesu- ja pukuhuoneisiin: pesukone pesuhuoneeseen, mankeli ja silitys pukuhuo ­nee­seen. Uusi keittiö rakennettiin kevättalvella 1999, ja se tehtiin entistä paremmin. Puuseppä käytti lastulevyn sijasta puulistoilla reunustettua kim­ pilevyä ja lakatun kimpilevyn sijasta lakattua koivulevyä. Kalusteet maalattiin pellavaöljy­ maalilla vanhassa värimaailmassa pitäytyen, ja koivutaso lakattiin pellavaöljylakalla. Pintakä­ sittelyt jäivät minun tehtäväkseni. Sähkövaloa uuteen keittiöön tuli kuusinkertainen määrä alu ­k ­peräiseen verrattuna. Alunperin keittiössä oli ollut yksi 50-senttinen Linestra-putki. Se oli kuitenkin todettu riittämättömäksi. Niinpä 90-luvun alussa tiskipöydän ja hellan ylle oli asennettu kolmilamppuinen halogeenikisko. Tästä kammotuksesta päästiin eroon uuden keittiön myötä. Sinne asennettiin vanhan mal­ lisia Linestra-putkia viisi. Näiden lisäksi liesi sai oman kohdevalaisimensa. Uusi keittiö rikkoo harmittavasti periaatet- ta, jonka mukaan pitkät julkisivut oli jätetty va ­paiksi kiinteistä kalusteista - saunaosastoa lu ­kuun ottamatta. Kun koko keittiön matkalla eteläpäädyssä on kuitenkin ikkunaa, joka alkaa n. 80 cm:n korkeudelta, ei vaihtoehtoja juuri ollut (perheen lyhimmät ovat 172 cm pitkiä, jo ­ten 80 cm korkea työtaso olisi ollut aivan liian matala). Liesi ja tiskialtaat jouduttiin myös sijoittamaan eri puolille, mikä on toimin- nallinen virhe. Uusi ruokailutila on kuitenkin miellyttä ­vän väljä ja valoisa samoin kuin uusi keittiökin, jossa mahtuu nyt useampia ihmisiä työskentee ­l ­mään yhtä aikaa. Vanhojen osien Keittiötä ja ruokailutilaa alkuperäisissä asuissaan.

184 185 Uusi uuni

Kirmon suunnittelema tiilestä sementtilaastilla kuin irral­linen esine, ja siitä koetettiin saada muurattu ja rapattu uuni halkeili pinnastaan matalahko, jottei se varjostaisi niin kovin sen toistuvista korjauksista huolimatta. Niinpä taakse jäävää nurkkaa. (Olohuone oli käynyt se pää­tettiin uusia vuonna 1998, ja työt tehtiin hämäräksi, kun edellinen uuni rakennettiin ja seu ­raavana vuonna. Kylminä vuodenaikoina olohuoneen pai­no­piste siirtyi kauemmas ikku­ ta ­pah­tuva talon viikonloppukäyttö edellytti noista). Valmis, muovipintaiselta näyttävä uuni noe ­p ­asti lämpöä luovuttavaa uunia (talonvä- patinoitiin (teh­das oli kieltäytynyt muuttamasta ellä on tapana laskea termostaatti seitsemäs- pintakäsitte­lyä). Uuni hiottiin kauttaaltaan tätoista kol­meentoista asteeseen silloin, kun hiek ­kapaperilla, jonka karkeus oli 125, kun ollaan pois­sa). Uudet markkinoilla olevat ns. kivien hionta tehtaan jäljiltä on karkeutta 225. kaake ­liuunit luovuttavat lämpöä vasta noin Kar ­hen­nettuun pintaan hierottiin okralla sävy- 12 tunnin kuluttua tulen polttamisesta. Sama tettyä valkeaa tempera­maalia; näin saatiin pahin ominaisuus on myös rapatulla, tiilestä muu- muovi ­suuden vivahde häipymään. Uunista tuli ratulla kuori­uunilla, jollainen olisi ollut myös myös vaaleampi ja vä­hem­män raskaan näköinen aivan liian suuri. Ilman kuorirakennetta taas ei kuin aiemmin, ja vuolukiven ikävä, tunkkainen, rappausta saa syrjätiilellä muuratussa uunissa sini ­nen väri peh­meni miltei miellyttäväksi, pysymään, kuten olimme saaneet nähdä. Karno viher ­täväksi har­maak­si. Materiaali on silti oli ihas­tunut vuolukiven käyttöominaisuuksiin edelleen helposti tun­nis­tettava, jos nyt joku jonkun tuttavansa luona, joten vuolukiven tässä kohden sattuisi rehellisyyttä kaipaamaan. ominai ­suuksia oli selvitettävä. Huomattiin, et­tä Uusi uuni on tilavuudeltaan noin 2/3 van­ vuo ­lukivestä saisi pienemmän, tehokkaamman hasta, mutta tehokkuudeltaan aivan toista ja nopeammin lämpöä luovuttavan varaavan luokkaa - samalla puumäärällä saa käsin koske­ uunin. Siten jouduin suunnittelemaan Thors­ tel ­tavasti nopeammin ja enemmän lämpöä. On bo­ ­hon vuolukiviuunin. siis todettava, että ainakin tällaisessa rakenteel­ Uusi uuni suunniteltiin sopivaksi vanhoihin taan yksinkertaisessa nykymallisessa uunis­sa, tulipesän jugend-luukkuihin eikä niinkään talon jossa on yläpalotila ja vain yhdet poski­kanavat, arkkitehtuuriin. Uunia ei myöskään sovitettu vuolukiven lämpöominaisuudet ovat ylivoi­ talon mitta­järjestelmään; sen katsottiin olevan maiset tiileen verrattuna.

186 Kiviblokin sisäjulkisivu vuolukiviuunin rakentamisen jälkeen 1:50. (mittauspiirustus JM)

187 Nykytila

Talo Thorsbota on korjattu jatkuvasti miltei sen vaihtaminen ei ole mahdollista ilman seinien ja valmistumisesta lähtien. Talon ulkoasu on aiko­ välipohjan aina­kin osittaista purkamista. Siksi jen saatossa rumentunut muutostöiden vuoksi, toistaiseksi on tyydytty vaih­tamaan pilareista vaikka sen arkkitehtuuria on kun­nioitettu. ja palkeista vain lahonneet kohdat. Tämä syn- Korjauksista huolimatta talossa on edelleen rat- nyttää kuitenkin uusia sau­moja, joista rakenteet kaisemattomia rakenne­ongelmia, joista vakavin pääsevät kastu­maan, ja ainakin pilarit lahoavat lienee kantavien liima­puu­palkkien ja -pilarien sitten saumojen ylä­puolelta. Yksi syyllinen lahoaminen tietyistä ongel­mapaikoista: pilareilla julkisivujen ongel­miin on liian tiivis lateksi­- tai alaosista, palkeilla tuuli­kaapin takanurkasta ja alkydimaali; siellä, missä maali ei kuoriudu, se pohjoissivulta. Kantavien pila­rien ja palkkien aiheuttaa laho­vaurioita.

Thorsbo syksyllä 2002. Julkisivukentät ovat keskenään eri aikoina ja eri maaleilla maalattuja. Puuvajan liukuovet on tehty uudelleen; kovalevyn sijasta käytetty filmivaneri on kuvassa vielä maalaamatta. (kuva JM)

188 Pilarit ja palkit Julkisivukentät

Talon kymmenestä kantavasta pilarista neljä on Itäsivun eteläpään alakentät oli kaavittu ja maa­ säilynyt lahovaurioitta. Nämä neljä ovat län­ lattu uudelleen lateksilla ennen kun ne kesällä sisivun pilarit pohjoista nurkkapilaria lu­kuun 2002 maalattiin pellavaöljymaalilla, yläkentissä ottamatta. Kuudessa pilarissa laho alaosa on on vielä ensimmäinen, repaleisena roikkuva vaihdettu painekyllästettyyn puuhun. Näistä la ­tek­sikerros. Alemmista kentistä on uusittu neljässä pilari on lähtenyt lahoamaan uuden kol ­mesta seitsemään kerrosta alimpia paneeleita pa ­lan yläpuolelta, ja yhdessä maali on jo irron­ (uu ­den paneelin yläreuna on viistetty, kun se nut sauman yläpuolelta. Kahteen näistä on alkuperäisissä oli suora). vaihdettu uusi, isompi paikkapala syksyllä 2002. Tuulikaapin ja yläterassin seinäpaneelit ete­ Pohjoissivussa näkyvää alempaa liimapuu­ lään on uusittu kokonaan ja maalattu alkydi­ palkkia on paikattu saunan erkkeri-ikkunan maalilla samoin kuin eteläpäädyn paneelit. kohdalta ja vasemmalta puolelta uudella puulla; Länsisivun ete­läpäässä kaikki paneelikentät on uuden ja vanhan puun saumat on tiivistetty uusittu, mutta seinä ruokasalin ikkunoiden yllä Sikaflexilla. Erkkeri-ikkunan oikealla puolella vuotaa edelleen. Vuotoa ei ole saatu tukittua, samaisessa liimapuupalkissa on lahovaurioita vaikka seinä on avattu myös sisäpuolelta. Tuol­ sekä palkin ylä- että alapinnassa. Erkkeri-ikku­ loin koolaukset näyttivät olevan täysin kunnos­ nan alapalkkia suojaava peitelauta on myös sa; ainoa, missä oli vikaa, olivat lateksin alla lahonnut eikä enää kannattele kunnolla ikkunan lahonneet ulko­paneelit. Paneelien ja pila­rien karmilistaa. rakosaumoja on tiivistetty mm. Sikafleksillä - Sisäänkäynnin takana olevaa sekundääri­ tuloksetta. palkkien liitosta on vahvistettu raudalla, joka Länsisivun pohjoispäässä oleva paneelointi on upo­tet­tu palkkien kanssa samaan pintaan. on alkuperäistä, kertaalleen kaavittua ja uu- Taka ­seinässä välipohjan korkeudella oleva palkki delleen lateksilla maalattua. Pohjoispääty on on lahonnut keskivaiheeltaan miltei poikki (se julkisivukenttien alimpia paneeleita lukuun otta- on molemmilta puolilta maalattu alkydimaalilla). matta alkuperäistä, vain kertaalleen lateksilla maalattua paneelia, samoin itäsivun pohjoisosa.

Rakenteiden tilaa syksyllä 2002: vuotokohdan tulokseton tiivistysyritys ja kaksi kuvaa kantavista pilareista, joiden alaosat on jo kertaalleen vaihdettu. (kuvat JM)

189 Terassit ja sisäänkäynti Ikkunat

Alaterassin porras on rakennettu kokonaan Ikkunalistat ovat pääsääntöisesti alkuperäisiä, uudestaan painekyllästetystä puusta. Se on teh­ vain ruokailutilan vaakalistat on alinta lukuun ty muuten alkuperäisen portaan tapaan, mutta ottamatta jouduttu uusimaan (sateen ja tuulen askelmat ovat nykyään kahdesta laudasta, joiden yhdistelmä rasittaa nimenomaan tätä julkisivua). välillä on rako; alunperin askelmissa oli kolme Kaikki karmit ovat alkuperäisiä. Ruokailutilan lautaa puskussa. Alaterassin näkyvät kannatin­ ikkuna on laskeutunut siten, että yläkarmi on palkit on vaihdettu painekyllästettyihin samoin jäänyt paikoilleen ja pysty- ja yläkarmien liitos- kuin yläterassin pohjoispuolen kannatinpalkki; kohtiin oli syntynyt n. 12 mm:n raot. Vaurio yläterassin kapeaa päätä kannattava palkki taas on korjattu siten, että kun ruokai­lutilan huur- on vaihdettu karvasahattuun puuhun. Terassi­en tuneita ikkunoita vaihdettiin uusiin, tilattiin pystypilarit ovat alkuperäisiä. Terassien ri­ti­löitä yläikkunat alkuperäistä korkeampina, ja karmi- on avattu; jäljellä olevat osat ovat alku­peräisiä. en hulastuksissa olevat raot täytettiin pienillä Sisäänkäyntiulokkeen päässä olevat pa­ paikkapulikoilla. Ruokasalin karmit ovat myös neelit ovat kertaalleen lateksilla maalattuja vääntyneet auki nurkkaliitoksesta lii­ma­palkin alkuperäi ­siä. Sisäänkäynnin takaseinä yläikku­ vierestä, missä on vanha vuoto­paikka. noineen on korvattu terassien mallin mukaisella Alkuperäisiä umpioikkunoita on paikoin vaaka ­ritilällä samoin kuin tuuletusparvekkeen vie ­lä jäljellä. Pukuhuoneessa, johon aurinko alku ­peräinen kaide. Tuuletusparvekkeen taka­ ei oikeistaan koskaan kunnolla paista, ovat sei ­nänä toiminut sementtilevy on vaihdettu kaik ­ki yhtä lukuun ottamatta alkuperäisiä - yksi vaa­a ­k ­paneeliin samoin kuin tuulikaapin poh­ on vaihdettu, koska siihen törmäsi kerran pyy. jois ­seinä, jossa paneelit ovat pullistelleet irti Olohuoneen terassin ovi on kieroutunut, pon ­teista. mutta kaikki muut ovet, eli viisi muuta ulko- ovea ja 10 sisäovea, ovat pysyneet suorina.

Sisätilojen ongelmapaikat Autotalli-puuvaja

Yläkerran läntisen lastenhuoneen umpiseinään Pohjoisseinässä on alkuperäistä paneelia, jossa pääsee ulkoa kosteutta, joka tahraa seinän oli kerros lateksia ennen kuin se äskettäin kaa­ lastulevyjä. Vauriokohta on seinän keskellä vittiin ja maalattiin pellavaöljymaalilla. Län- ole ­van rakosau­man yläosassa. Todennäköisin siseinän kolmesta pilarista kaksi on vaihdet­tu vuotokohta on räystään alla; tietyillä tuulilla sade kokonaan ja kolmannesta on vaihdettu alaosa. luultavasti painaa vettä julkisivun ylä­palkin yli. Paneelit ovat länsisivulla hienosahattuja ja Ruokailutilan nurkkapilarin ja länsiseinän alunperin Teholla mutta nyt pellavaöljymaalilla pilarin vieressä valuu edelleen ajoittain vettä. maalattuja. Autotallin ovessa on vaihdettu Lattia on myös hiukan vajonnut länsiseinän vas ­t­ikään reunalistat ja ulkopuolen levyt; alku­ pia ­l ­rin kohdalta. peräiset olivat puolikovaa kuitulevyä, uudet taas Suihkusyvennyksen alakatto pyrkii ho­meh­ ovat filmivaneria. Yläikkunoiden alkupe­räi­set tumaan; se maalattiin kalkkimaalilla kylpy­ yksinkertaisista laseista tehdyt kaksin­kertaiset huoneremontin yhteydessä, mutta lateksimaali kiinteät ikkunat on vaihdettu umpio­ikkunoihin. poistettiin vain sieltä, missä se oli jo homeessa. Ikkunalistat on vastikään maalattu pellaöljy- Nyt homehtuminen jatkuu kalkkimaalin alla. maalilla.

190 Puuvajan paneloinnista on vaihdettu alaosa kauttaaltaan; yläosat ovat alkuperäistä ker­taal­ leen kaavittua ja uudelleen lateksilla maalattua paneelia. Molemmat puuvajan liuku­ovet, jotka olivat alunperin kovalevyä ja siksi men­neet kup ­ruille, on tehty uudestaan filmi­vanerista.

Sisätilojen nykytilaa; huoneeni Thorsbossa. (kuva JM)

191 Ylläpidosta

Modulikonstruktivistisen talon ylläpito on den suojaamiseksi olisi kuitenkin heti tehtävä tasa ­painoilua sään aiheuttaman turmeluksen jota ­kin. Ensimmäinen toimenpide olisi tiiviin sekä kor­jaus­ten ja muutosten aiheuttaman maa ­lipinnan poistaminen kaikista julkisivussa turme ­luksen välillä. Tyylilaji on arka detaljien näkyvistä pilareista ja palkeista. Toisena tulisi muu ­toksille sa­maan tapaan kuin funktionalismi. julki ­sivupaneloinnin uusimisen yhteydessä Sopiva kor­j austapa tuntuu olevan jonkinlainen tapahtuva eristeiden vaihtaminen kosteutta jatku ­van uudelleenrakentamisen ja vaivihkaisen sitovaan materiaaliin, esimerkiksi pellavaeris­ parante ­lun yhdistelmä, joka pyrkii säilyttämään tys ­levyksi. Näin kosteus pääsisi tasaantumaan tai pa­laut­tamaan rakennuksen alkuperäisen seinissä eikä rasitus kohdistuisi yksinomaan ilmeen ja samalla vähentämään tulevia korja- puurakenteisiin. Julkisivukentissä alkydimaali uksia tai ainakin pidentämään välttämättö­mien on vastikään uusituissa paikoissa jo korvattu korjausten väliä. Tällä tavoin ei valitet­tavasti pellavaöljymaalilla, joka vanhentuessaan pääs­tää kuitenkaan kaikkia ongelmia pystytä ratkaise- sisältä tulevan kosteuden lävitseen. maan, sillä kan­ta­via rakenteita ei voida vaihtaa Muutostöiden yhteydessä syntyneitä ru­ taloa pur­kamatta. Siksi jatkuvaa kor­jaa­mista mentumia on järkevää korjata tai ennallistaa ei voida jat­kaa loputtomiin, ellei kantavia ra- sitä mukaa, kun osia joudutaan muutenkin kenteita suo­jata tavalla tai toisella. uu ­simaan. Näin taloa voidaan pikkuhiljaa Talo Thorsbota on korjattu sitä mukaa, kun palauttaa alkuperäisen kaltaiseksi. Esimer- ongelmia ilmenee, eikä sitä todennäköisesti kiksi eteläpää­dyn ikkunat voitaisiin korjata vastakaan laiteta kerralla kuntoon. Rakentei- alkuperäisen kal­taisiksi sitten, kun karmit ovat

192 aikansa eläneet. Räystäspellin muuttamista Keittomaalilla maalatta­van paneelin tulisi olla sirommaksi voisi sa­ma­ten tutkia sitten, kun hienosahattua, ja öljyllä maalattava tai sinisty- seuraava suurempi kat­to­remontti on edessä. vä paneeli taas saisi olla höylättyä. Kantavia Joitakin pienempiä korjauksia voisi toki teh- ra ­ken­teita ei paikkausten johdosta saa siististi dä myös pelkästään ulkonäkösyistä. Esi­merkiksi paljaalle puul­le, joten ne olisi maalattava esi­ alaterassin puretuista säleiköistä voitaisiin talon merkiksi pella­va­öljymaalilla (keittomaali ei pysy puoleinen palauttaa heti, kun siihen jää vält­ aikai ­sem­min öljyllä maalatussa puussa). tämättömiltä korjauksilta aikaa - näin sälei­köitä Terassirakenteita uusi­taan tarpeen mu­kaan. olisi riisuttu vain toiminnan vaatimista paikoista. Terassilautojen seuraavan uusimisen yh­tey­dessä Samaten terassien kanta­vat rakenteet voitaisiin voitaisiin käyttää taas painekylläs­tämätöntä puu­ maalata pellavaöljy­maalilla saman väri­siksi kuin ta, mutta tällä kertaa oksatonta ja tiheä­syistä. kantava runko - ne jätettiin aika­naan maalitta, Jos lautojen notkumista halutaan vähen­tää, vaikka ne alun­perin oli käsitelty kantavan run­ voidaan myös käyttää paksumpaa tavaraa, joka gon tapaan. on rakenteiden kohdalla lovettu niin, että lau- Jos talon kaikki ulkopanelointi joskus uusit­ doituksen pinta pysyy vanhassa tasossa. taisiin kerralla, voisi myös harkita alkuperäisen ladonharmaan värin palauttamista. Paneelin voi ­si antaa harmaantua tai sen voisi maalata. Turvallisia maalivaihtoehtoja ovat mm. keitto- ja öljymaali, jotka päästävät kostetta lävitseen.

Thorsbo rantapolulta nähtynä. (kuva Marko Huttunen)

Räystään nykytilaa. (kuva JM)

193 Lopuksi

Hiekkatie mutkittelee vanhan kalastajatilan Talo on oman aikansa uutta arkkitehtuuria, reunaa kauniisti maaston muotoja mukaillen ja jonka ikkunat modu­laa­risine jakoineen rinnas­ saapuu pihaan. Talo seisoo harjanteella kah­den tavat kauniisti geo­metrian ja maiseman. Sisä­ vanhan laidunniityn välissä. Pää­ra­ken­nuksen tilojen arkkitehtuuri on rau­hallista ja selkeää ja autotallin väliin muodostuu inten­siivinen ja samalla elävää. Yöllä talo loistaa kuin lyhty. sisään ­tulosola. Itä­puo­lella on takapiha kasvi- maineen; sitä rajaavat korkeat kuuset. Talon takana, pohjoispuolella nousee korkea kallio. Länsi ­puolella on nurmikkoa ja niittyä, joi- den poikki kulkee polku. Se las­keutuu ensin notkoon ja nousee sitten kallioiden ylitse ja kääntyy rantaan. Talo on asettunut hyvin luontevasti paikoil­ leen. Suurista ikkunaseinistä aukeaa vaihtelevia näkymiä ympäristöön. Yläkerran makuu­huo­ neesta näkyy takapiha ja sitä rajaava metsä, keit­ ­tiöstä taas pihaan saapuva tie. Ruokailu­ tilasta ja olohuoneesta aukeaa hienoin näkymä notkon yli kallioille ja viistosti rantaruovikon yli, missä kohoaa salmen vastarannalla kasvava metsä.

Thorsbo illalla.

194 195 Liite 1: luettelo puurakenteisista modulikonstruktivistisista taloista

Martinmaa 1965, aitta, puuvaja ja sauna (Mikkola ja Pallasmaa) - aitta purettu, jäljellä sauna ja puuvaja miltei alkuperäisessä asussa (mm. lisätty vesikourut) Relander 1965, kesähuvila ja sauna (Mikkola ja Pallasmaa) - harjakatto talossa, saunassa ja liiterissä, kaikki huonossa kunnossa ja “odottavat lottovoittoa”1 Vilppula 1965, kesähuvila (Mikkola ja Pallasmaa) - harjakatto, ulkovuoraus vaihdettu paksumpaan Finne 1965, talonlaajennus (Mikkola ja Pallasmaa) - laakea aumakatto, muutoksia sisääntulossa, puolet sisätiloista säilynyt alkuperäisessä asussa Nurmi 1965, talonlaajennus (Mikkola ja Pallasmaa) - ikkunoita suljettu, kuisteja katettu ja laajennet- tu (kaikki muutokset Pallasmaan piirustusten tai ohjeiden mukaan), suuri osa sisätiloista säilynyt miltei alkuperäisessä asussa Järvenpää 1967, rivitalo (Mikkola) - kunnostettu ja muutettukin, mutta alkuperäisessä hengessä Koivuhovi 1967, sauna (Mikkola) - rauniot purettu Mustonen 1967, omakotitalo (Kauria) - ikkunoita suljettu, muuten miltei alkuperäisessä asussa Rintala 1968, omakotitalo (Piha) - lisäeristetty, räystäs muutettu; ulkopuolelta täydelleen turmeltu Loma-Koli 1968-712, majoitusmökkejä ja ravintolarakennus (Lehti ja Roos) - lehtitietojen mukaan tulossa muutoksia; mm. kattomuodon muuttamista on harkittu.3 Esso 1968, joitakin kymmeniä huoltoasemia ja leirintäalueen rakennukset (Martti I. Jaatinen) - huol- toasemia yksi jäljellä muutettuna, leirintäalueen rakennuksista ei tietoa Lundsten 1969, lomamaja (Lundsten) - luultavasti vielä jäljellä harjakatolla varustettuna4 Andersin 1969, lomamaja (Lundsten) - ? Colliander, lomamaja (Söderlund) - todennäköisesti jäljellä joskin muutettuna Kemi oy 1969, paritalo (Söderlund) - purettu tai purku-uhan alla Suojaranta 1969, lomamaja (Piironen) - ikkunoita suljettu, katto tehty uudelleen; ulkonäköä muutettu voimakkaasti Perniö 1969, siunauskappeli (Lahtinen) - tasakatot muutettu auma- ja pulpettikatoiksi, ikkunoita sul- jettu, räystäät ja pellitykset muutettu; täydelleen turmeltu Vaania 1970, viikonloppumaja (P&P Piirta) - kuisti rakennettu sisätilaksi, kattoa muutettu, “pilattu”5 Thorsbo 1970, omakotitalo (Mikkola) - lukuisia pieniä muutoksia, joista osa Mikkolan hyväksymiä, melko hyvin säilynyt varsinkin sisältä Vanerisauna 1970, sauna (Mikkola) - purettu Edesbacka 1971, sauna (Mikkola) - lisätty ylimääräinen räystäspelti Mikkolan suostumuksella, vesiko- urut ja syöksytorvi uusittu, muuten miltei alkuperäisessä asussa Halonen 1970, kesähuvila ja sauna (Ruusuvuori) - huolellisesti korjattu tai oikeistaan entisöity, miltei alkuperäisessä asussa Siikala 1972, omakotitalo (Maunula) - aumakatto ja tiilivuoraus; ulkopuolelta täydelleen muutettu Padasjoki 1974, sauna (P&P Piirta) - miltei alkuperäisessä kunnossa Koskela 1975, päiväkoti (Taskinen) - ensin pilattu ja sitten purettu

1 Relander, puhelinkeskustelu 2002 4 Lundsten, keskustelu 2002 2 Arkkitehti 5/70 s. 71 ja 4/72 s. 49-51 5 Pekka Piirta, puhelinkeskustelu 2002 3 Roos, puhelinkeskustelu 2002

196 Liite 2: syntymä-, aloitus- ja valmistumisvuosia

Blomstedt, Aulis s. 06, yo 24 , ark. 30 Mäkinen, Matti K. s. 32, al. 52, ark. 58 Ekengren, Bertel s. 32, yo. 50, DI 55 Oksala, Tarkko s. 46, al. 67, ark. 72 Gullichsen, Kristian s. 32, al. 52, ark. 60 Ollila, Matti s. 36, al. 54, DI 60 Herler, Igor, s. 42, al. 61, ark. 74 Pakkala, Pekka s. 43, al. 65, ark. 71 Hokkanen, Pertti, s. 40, al. 64, ark. 78 Pallasmaa, Juhani s. 36, al. 57, ark. 66 Ilonen, Arvi s. 33, al. 54 (sisään 53), ark. 61 Paloheimo, Eero s. 36, al. 54, DI 59 Ilonen, Pirkko s. 34, al. 54, ark. 62 Parkkonen, Pekka s. 32, al. 56, ark. 65 Jaatinen, Martti s. 28, yo. 47, ark. 54 Penttilä, Timo s. 31, yo. 50, ark. 56 Jaatinen, Martti I. s. 34, al. 55, ark. 65 Perkkiö, Paavo s. 37, al. 58, ark. 67 Jallinoja, Reijo s. 41, al. 61, ark. 67 Petäjä, Keijo s. 19, yo. 39, ark. 48 Juutilainen, Erkki s. 34, al. 55, ark. 63 Pietilä, Reima s. 23, yo. 45, ark. 53 Kairamo, Erkki s. 36, al. 54, ark. 63 Piha, Pentti s. 36, al. 57, ark. 64 Kairamo, Maija s. 35, al. 54, ark. 63 Piironen, Esa s. 43, al. 63, ark. 70 Kallio-Mannila, Raimo s. 35, al. 54, ark. 61 Piirta, Pekka s. 38, al. 59 (sisään 58), ark. 65 Kauria, Risto s. 32, al. 51, ark. 58 Piirta, Pirkko s. 40, al. 60, ark. 67 Koivu, Teuvo s. 37, al. 1958, DI 64 Pulkkinen, Mikko s. 40, ark. 71 Kråkström, Erik s. 22, yo. 38, ark. 48 Raunio, Ilpo s. 33, al. 52, ark. 61 Lahtinen, Reijo s. 35, al. 55, ark. 64 Revell, Viljo s. 10, yo. 28, ark. 37 Laiho, Ola s. 34, al. 56, ark. 66 Roos, Jyrki s. 35, al. 56, ark. 65 Laitinen, Sakari s. 37, al. 57, ark. Ruusuvuori, Aarno s. 25, al. 46, ark. 51 Lappo, Osmo s. 27, yo. 46, ark. 53 Salo, Ilkka s. 34, al. 59, ark. 67 Launis, Tapani s. 43, al. 62, ark. 71 Silvennoinen, Lauri s. 21, yo. 40, ark. 49 Lehti, Esko s. 33, al. 55, ark. 61 Sipari, Osmo s. 22, yo. 41, ark. 51 Lehtovuori, Olli s. 32, al. 53, ark. 60 Söderlund, Jan s. 37, al. 58 (sisään 57), ark. 65 Lundsten, Bengt s. 28, al. 46, ark. 54 Taskinen, Heikki s. 40, ark. (Oulusta) 69 Maunula, Jarmo s. 38, al. 59, ark. 67 Vainio, Juhani s. 40, al. 61 (sisään 60), ark. 70 Mikkilä, Jussi s. 41, al. , ark. 77 Valjakka, Eero s. 37, al. 57, ark. 66 Mikkola, Kirmo s. 34, al. 53, ark. 63 Valjakka, Ilmo s. 34, al. 53, ark. 60 Mustonen, Antero al. 66, ark. 75 Venermo, Kyösti s. 37, al. 61, ark. 70 Mykkänen, Paavo s. 28, rak.ark. 55, al. 56, ark. 63 Ålander, Kyösti s. 1917

197 Lähteet

Kirjallisuuslähteet (Kirjoista ei ole ilmoitettu painopaikkaa vaan kustantajan kotipaikka.)

Aarno Ruusuvuori – Järjestys on kauneuden avain -näyttelyluettelo, (toim. Marja-Riitta Norri, Maija Kärkkäinen) Helsinki 1992 Acanthus 1992, Standardien taide, (toim. Riitta Nikula, Marja-Riitta Norri, Kristiina Paatero) Helsinki 1992 Architecture in Miniature - Juhani Pallasmaa -näyttelyluettelo (toim. Marja-Riitta Norri), Helsinki 1991 Arkkitehdin työ, (toim. Pekka Korvenmaa) Hämeenlinna 1992 Arkkitehtikoulutuksen vuosikymmenet 1872-1976 –näyttelyluettelo 1976 Ars Suomen taide 6, (toim. Salme Sarajas-Korte) Keuruu 1990 Ahmavaara, Anna-Liisa: Asumme omassa talossa, Helsinki 1969 Aulis Blomstedtin haastattelu 11.6. 1973, haastattelijana Kirmo Mikkola, Rakennustaiteen seuran haastatteluja, 2. korjattu painos, Helsinki 1986 Blake, Peter: Mies van der Rohe, Architecture and Structure, Penguin, Harmondsworth, Middlesex, 1963 Blaser, Werner: Classical Dwelling Houses in Japan, Heiden, 1958 Blaser, Werner: Mies van der Rohe, Zürich, 1972 Blaser, Werner: Mies van der Rohe: Lehre und Schule, Principles and School, Basel 1977 Carter, Peter: Mies van der Rohe at Work, Lontoo 1974 Connah, Roger: Armo ja Arkkitehtuuri, Helsinki 1999 Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit, Tapiola 1973 ja Jyväskylä 1982 Gössel, Peter ja Leuthäuser, Gabriele: Architecture in the Twentieth Century, Köln 1991 Helander, Vilhelm ja Rista, Simo: Suomalainen rakennustaide, Helsinki 1989 Hilberseimer, L.: Mies van der Rohe, Chicago 1956 Kaila, Panu: Talotohtori, Porvoo 1997 Koho, Timo: Suomalaisen arkkitehtuurin 60-luku - konstruktivismi ja järjestelmäajattelu, Helsinki 1994 Johnson, Philip: Mies van der Rohe, 3. painos, New York 1978 Matrikkeli reserviupseeritutkinnon suorittaneista 1920-69, Espoo 1980 McCarter, Robert, Steele, James ja Weston, Richard: Twentieth-Century Houses, Lontoo, 1999 Metsälä, Harri: Puukirja, 1997 Mikkola, Kirmo: Aalto, Jyväskylä 1985 Mikkonen, Osmo: Vuosisadan kaunein? Barcelonan-paviljonki, Helsinki 1990 Muoto ja rakenne - konstruktivismi Suomen modernissa arkkitehtuurissa, kuvataiteessa ja taideteollisuudessa -näyt- telyluettelo (toim. Marjatta Levanto) Helsinki 1981 Neuhart, Marilyn ja Neuhart, John: Eames House, Berliini, 1994 Nykysuomen sanakirja, SKS, Porvoo 1989 Otavan suuri tietosanakirja Pre-fab –näyttelyluettelo 1966 Rakennettu Puusta, (toim. Marja-Riitta Norri, Kristiina Paatero) Helsinki 1996 Sankaruus ja arki - Suomen 50-luvun miljöö, (toim. Riitta Nikula, Kristiina Paatero) Helsinki 1994 Salokorpi, Asko: Arkkitehdiksi sodan varjossa, 1940-luvulla opiskelleiden haastattelu, Helsinki 1994 Salokorpi, Asko: Suomen arkkitehtuuri 1900-luvulla, Helsinki 1971 Schildt, Göran: Inhimillinen tekijä, Alvar Aalto 1939-1976, Keuruu 1990 Suomen rakennustaiteen museo 1956-1981, Helsinki 1982 (toim. Juhani Pallasmaa ja Asko Salokorpi) Suomi rakentaa 3, (toim. Martti Jaatinen) Helsinki 1963 Suomi rakentaa 4, (toim. Jarmo Maunula) Helsinki 1970 Suomi rakentaa 5, (toim. Jarmo Maunula) Helsinki 1976 Suomi rakentaa 7, (toim. Kaarin Taipale) Helsinki 1986 Taiteen sanakirja, Keuruu 2000 Teknillinen korkeakoulu 1908-1988, Hämeenlinna 1988 Teknillinen korkeakoulu, luettelo 1958-59, Helsinki 1958 Teknillinen korkeakoulu, luettelo 1962-63, Helsinki 1963

198 TKK/A/100, Helsingin teknillinen korkeakoulu, arkkitehtiosasto 1872-1972 -näyttelyluettelo (toim. Piironen, Esa) Zodiac 4, Milano 1959 Zodiac 5, Milano 1959 Ålander, Kyösti: Rakennustaide renessanssista funktionalismiin, Helsinki 1954

199 Lehdet

Arkkitehti ­-lehden seuraavat artikkelit:

9/39, Aino ja Alvar Aalto: “Mairea” 9-10/49, Auguste Perret: “Aineksia rakennustaiteen teoriaan.” 1/54, Aulis Blomstedt: “Tutkielma teollisen rakentamisen rakenneyksiköksi” 1/54, Aulis Blomstedt: “Tilayksikön käyttö tehdasvalmisteisen talon rakenneyksikkönä” 3/59, Aarno Ruusuvuori: “Arkkitehtuuriopetuksesta” 3/62, Oskar Hansen: “Avoimen muodon elementtejä etsimässä” 9/62, Aulis Blomstedt: “Mitta ja suhde” 4/63, Aulis Blomstedt: “Arkkitehtuurin vastaus teollistumiselle” 1-2/64, Aulis Blomstedt: “Arkkitehtuurin neljäs ulottuvuus” 3/64, Tapio Periäinen: “Idän arkkitehtuuria I” 4-5/64, Tapio Periäinen: “Idän arkkitehtuuria II” 6/64, Aulis Blomstedt: “Arkkitehtuurista” 6/64, Tapio Periäinen: “Idän arkkitehtuuria III” 12/64, Tapio Periäinen: “Idän arkkitehtuuria IV” 4/65, Aulis Blomstedt: “Citadelle” 12/65, Aulis Blomstedt: “IV vuosikurssin arkkitehtuuriopetuksesta” 12/65, Aarno Ruusuvuori: “I ja II vuosikurssin arkkitehtuuriopetuksesta” 3/66, Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa: “Puuarkkitehtuurista” 3/66, “Teollisesta rakentamisesta”, kiertokysely 5-6/66, Erkki Inkinen: “A propos, teollisesta rakentamisesta” 5-6/66, Ilmo Valjakka: “Muodosta ja muodon orjista” 5/67, Juhani Pallasmaa: “Suunnittelun aikamuodot” 5/67, Juhani Pallasmaa: “Vastapoli” 5/67, Reima Pietilä: “Vastaavuuspeli” 6/67, Juhani Pallasmaa: “Avoimet ja suljetut järjestelmät arkkitehtuurissa” 6/67, Juhani Pallasmaa: “Rakenne ja tekniikka” 1/68, Raimo Kallio-Mannila ja Teuvo Koivu: “Domino elementtijärjestelmä” 1/68, Osmo Lappo: “Joustavuuden vaatimus nykyajan arkkitehtuurin ongelmana” 4/68, Kristian Gullichsen: “Loma-asuntoarkkitehtuurista” 8/68, SAFA:n hallituksen kommentteja lehden etusivulla 2/69, Ragnar Ypyä: “Kenen on vastuu surkeassa näytelmässä, jonka nimi on Arkkitehti-Arkitekten 8/68” 2/69, Osmo Mikkonen: “Kiitokset Arkkitehti-Arkitekten 1967-68” 3/69, Jorma Railonkoski: “Domino, rakennusjärjestelmä” 3/69, “Kevyt rakennusjärjestelmä” 8/69, “60-70”, Kirmo Mikkolan alustus ja Kirmo Mikkolan, Timo Penttilän ja Reima Pietilän puheenvuorot SAFA:n keskustelutilaisuudessa 7/70, Olli Lehtovuori: “Omakohtaisia kokemuksia pientalojärjestelmästä” 2/71, Aulis Blomstedt: “Ihminen, arkkitehtuurin mitta” 6/71, Reima Pietilä: “Kysy Kirmo Mikkolalta mitä oli arkkitehtuuri Suomessa” (sisältää lainauksia Le Carré Bleu 2/71:stä Mikkolan artikkelista “Arkkitehtuurin nykytila Suomessa”) 6/71, Kirmo Mikkola: “Pohtikaa toki Reima Pietilän kanssa mitä arkkitehtuuri on” 4/72, Kirmo Mikkola: “Rationalismin perinne” 7-8/72, Olli Lehtovuori: “Asuntoreformikilpailu” 4/74 Ilkka Sumu: “Tuhlausta - mutta ah niin esteettisesti”

200 8/74, “Arkkitehtuurin aatteet ja arki”, Kirmo Mikkolan alustus ja Jonas Cedercreutzin, Risto Iivosen, Maija Kaira- mon, Osmo Lapon, Matti K. Mäkisen, Aarne Nevanlinnan, Juhani Pallasmaan, Timo Penttilän, Reima Pietilän, Pekka Pitkäsen ja Nils Erik Wickbergin puheenvuorot SAFA:n keskustelutilaisuudessa 3/77, Kirmo Mikkola: “Aulis Blomstedt, muodon vartija” 5-6/78, Kirmo Mikkolan haastattelu 2-3/86, Georg Grotenfelt: Kirmo Mikkolan muistokirjoitus 2-3/86, Juhani Pallasmaa: Kirmo Mikkolan muistokirjoitus “Hyvästijättö veljelle”

Arkkitehtiuutisten seuraavat artikkelit:

19/68, “Uusi päätoimittaja arkkitehtilehdelle” 20/68, Matti K. Mäkinen: “Miehen tie”

Pientalo-lehden seuraavat artikkelit

7/66, “Paritalo Metso+Juvonen” 1/67, “Lomamaja Vilppula” 2/67, “Uusi pientalojärjestelmä” 5/67, “Bungalow ‘Kuten haluatte’ -järjestelmä” 5/67, “Ateljeerivitalo, Järvenpää” 6/67, “Asuirakennus Mustonen, Kauniainen” s. 242-248 3/68, “Kausiasunto, Muurame” 7/68, “Marisauna”

Teekkari-lehden seuraavat artikkelit:

Teekkari A 6/63, “Keskustelu Aarno Ruusuvuoren kanssa” Teekkari 2/65, “Lyhennelmä käsikirjoituksesta televisio-ohjelmaan sarjassa ‘Aikamme tiede ja taide’ 2.9. 1964, suun- nittelu Kirmo Mikkola ja Juhani Pallasmaa” Teekkari 2/65, Asko Salokorpi: “Tekniikan aikakauden arkkitehtuuri”

sekä

Architectural Design March 1961 Architecture and Urbanism 12/73 Bauen+Wohnen mm. 1/59, 2/59, 7/60, 8/60, 1/61, 6/61, 11/62, 6/63, 9/63, 12/63, 4/65, 6/65 Rakennustaiteen seuran jäsentiedote 2/92 Saunalehti 1/70

201 Esitteet:

Bungalow - Kuten haluatte rakennejärjestelmä (Srm arkistossa) Ahlström - Moduli 225 (Srm arkistossa) Rakennusdomino oy - “Domino. A building system that will not erect any barriers in the path of your wishes.” (Srm arkistossa) ja “domino, rakennuselementtijärjestelmä”, 1969 (Nils Erik Wickbergin jäämistössä)

Painamattomat lähteet:

Encounters, Conversation between Juhani Pallasmaa and Peter MacKeith, draft 29.12. 2000 to be edited and comp- leted by Peter MacKeith (kopio saatu Juhani Pallasmaalta) Koivuhovin saunan ja Vanerisaunan asiakirjat (Iiro Mikkolalla) Niskanen, Aino: Kristian Gullichsenin haastattelu 27.12. 2000 (kopio saatu Aino Niskaselta) Niskanen, Aino: Matti K. Mäkisen haastattelu syksyllä 2001 (kopio saatu Aino Niskaselta) Niskanen, Aino: Juhani Pallasmaan haastattelu 1.6. 1999 (kopio saatu Aino Niskaselta) Nyman, Kaj: Rakenteet, arkkitehdin kieli?, lisensiaattitutkimus 1986 (arkkitehtiosaston kirjasto) Pallasmaa, Juhani: Japan in Finnish Architecture - Japanese influences on Alvar Aalto and Finnish Rationalism, ar- tikkeli tokiolaiseen Kenchiku Bunka Magazine -lehteen (kopio saatu Juhani Pallasmaalta) Salokorpi, Asko: Pentti Pihan haastattelu 10.12. 1998 (saatu sähköpostin liitteenä Pekka Pakkalalta) Wickberg, Nils Erik: Arkkitehtiliiton neuvottelupäivien alustus, käsikirjoitus 21.2. 1958 (kopio lainattu Nils Erik Wickbergin jäämistöstä) Suomalaisia yhdenperheentaloja -moniste, Arkkitehtiosasto 1977 (Arkkitehtitoimisto Livadyn kirjastossa) Thorbon rakennusaikaiset kuitit ja asiakirjat (Karno Mikkolalla)

202 Suulliset lähteet, kirjeet ja sähköpostit:

Huom. Haastattelut on nauhoitettu, keskusteluista ja puhelinkeskusteluista on kirjoitettu muistiinpanoja.

Bonsdorff, Hannu, keskustelu 5.9. ja sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus 14.10. 2002 Finne, Gunnel, puhelinkeskustelu 16.9. ja keskustelu 3.10. 2002 Gullichsen, Kristian, keskustelu 3.1. 2003 Halonen, Eero, puhelinkeskustelut 18.9. ja 1.10. 2002 Heikkinen, Mikko, puhelinkeskustelu 14.11. 2002 Herler, Igor, keskustelu 20.5. 1999 sekä lukuisat keskustelut ja puhelinkeskustelut ajalla 9.8. 2002 - 13.1. 2003 Hokkanen, Pertti, puhelinkeskustelu 27.8. 2002 Ilonen, Arvi, täydennyksiä Pirkko Ilosen kanssa käytyyn puhelinkeskusteluun 2.10. 2002 Ilonen, Pirkko, puhelinkeskustelu 26.9. ja sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus 2. 10. 2002 Jaatinen, Martti I., puhelinkeskustelut 27.9. ja 11.12. 2002 Jauhola, Väinö, Metsä-Botnia, puhelinkeskustelu 17.9. 2002 Juutilainen, Erkki, puhelinkeskustelu 23.10. 2002 ja sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus 3.11. 2002 Kairamo, Maija, puhelinkeskustelu 1.10. 2002 ja kommentteja käsikirjoitukseen 18.11. 2002 Kallio-Mannila, Raimo, puhelinkeskustelut 22.8. ja 27.8. sekä niiden pohjalta laaditun tekstin tarkistus 24.9. 2002 Katainen, Juhani, puhelinkeskustelu 17.12. 2002 Kauria, Risto, puhelinkeskustelut 21.8. ja 23.9. sekä niiden pohjalta laaditun tekstin tarkistus 24.9. 2002 Lahtinen, Reijo, puhelinkeskustelut 27.9. ja 18.11. ja keskustelut 2.10. ja 13.11. 2002 sekä niiden pohjalta laaditun tekstin kommentteja 30.12. 2002 Laitinen, Sakari, puhelinkeskustelut 30.8. ja 25.9. 2002 ja niiden pohjalta laaditun tekstin tarkistus ja lisäkommentteja 28.10. 2002 Laiho, Ola, puhelinkeskustelu 2.9. 2002 Launis, Tapani, puhelinkeskustelut 24.9. ja 25.10. 2002 Lehtovuori, Olli, puhelinkeskustelut 2.9., 6.9., 20.9., ja 15.11. 2002 sekä niiden pohjalta laaditun tekstin tarkistus Lundsten, Bengt, keskustelu 17.9. 2002 ja sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus 2.10. 2002 sekä keskustelu 12.11. 2002 Martinmaa, Jaakko, puhelinkeskustelu 11.9. ja keskustelu 1.10 2002, jossa mukana myös Aino Martinmaa Maunula, Jarmo, puhelinkeskustelu 12.9. 2002 Mikkilä, Jussi, puhelinkeskustelu 26.8. 2002 Mikkola, Karno, lukuisat keskustelut 2001 ja 2002 Mikkola, Irja, puhelinkeskustelu 23.10. 2002 Mikkola, Iiro, puhelinkeskustelut ja keskustelut 2002 Mikkola Kauri, keskustelu 19.11. ja puhelinkeskustelu 4.12. 2002 Mustonen, Antero, haastattelu 11.4. 2001 ja puhelinkeskustelut 19.9. ja 8.11. 2002 Mustonen, Seppo, puhelinkeskustelu 29.10. 2002 Mykkänen, Paavo, puhelinkeskustelu 26.9. 2002 ja sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus 5.11. 2002 Mäkinen, Matti K., puhelinkeskustelut 4.11. ja 16.12. 2002 Niskanen, Aino, puhelinkeskustelu 17.9. 2002 Nurmi, Toivo, puhelinkeskustelu 16.9. 2002 Pakkala, Pekka, puhelinkeskustelu 28.8. ja sen pohjalta laadittua tekstiä kommentoiva kirje 20.9. 2002 Oksala, Tarkko, puhelinkeskustelut 20.11. ja 31.12. sekä keskustelu 2.12. 2002 Osipow, Anna-Maria, puhelinkeskustelu 3.1. ja 4.1. 2003 Pallasmaa, Juhani, haastattelut 15.5 ja 17.5. 2001 sekä sähköpostiviestit 1., 23. ja 28.11. 2002 Parkkonen, Pekka, puhelinkeskustelu 12.9. 2002 Piironen, Esa, puhelinkeskustelu 2.9. 2002 Piirta, Pekka, puhelinkeskustelu 29.11. ja 16.12. 2002 Piirta, Pirkko, puhelinkeskustelu 30.8. 2002

203 Pulkkinen, Mikko, puhelinkeskustelu 2.9. 2002 Relander, Aarne, puhelinkeskustelu 11.9. 2002 .Rintala, Tapio, puhelinkeskustelu 8.10. 2002 Roos, Jyrki, puhelinkeskustelu 30.9. 2002 Ruusuvuori, Anna, keskustelu 9.12. 2002 Rysä-Mikkola, Helena, lukuisat keskustelut 2001 ja 2002 Sammallahti, Eila, puhelinkeskustelu 21.10. 2002 Sainio, Liisa, puhelinkeskustelu 24.9. 2002 Salokorpi, Asko, keskustelu 17.8. 1999 ja puhelinkeskustelu 29.10. 2002 Seppänen, Matti, puhelinkeskustelu 20.11. 2002 Söderlund, Jan, keskustelu 4.9. ja puhelinkeskustelu 18.9. sekä niiden pohjalta laadittua tekstiä kommentoivat sähkö- postit 19.9. ja 20.9. 2002, puhelinkeskustelu 8.11. 2002 Vainio, Juhani, puhelinkeskustelu 21. 8. sekä sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus ja lisäkommentteja 2.10. 2002 Valjakka, Eero, puhelinkeskustelu 26.8. 2002 ja sen pohjalta laaditun tekstin tarkistus 24.9. 2002 Valjakka, Ilmo, puhelinkeskustelu 18.3. 2002 Venermo, Ville, puhelinkeskustelut 2.9. ja 8.10. 2002 Vilppula, Tarmo, puhelinkeskustelu 11.9. 2002

Kuvalähteet:

Huom. Miltei kaikkia kuvia on rajattu ja muokattu digitaalisesti.

Aino ja Jaakko Martinmaa Helena Rysä-Mikkola ja Karno Mikkola Kauri Mikkola Kirmo Mikkolan toimistojäämistö (Iiro Mikkolalla) Suomen rakennustaiteen museon kuva-arkisto (SRM:KA) Suomen rakennustaiteen museon originaali-arkisto (SRM:OA) Arkkitehti-lehdet Bauen+Wohnen -lehdet Pientalo-lehdet Architecture in the Twentieth Century (Peter Gössel ja Gabriele Leuthäuser), Köln 1991 Mies van der Rohe (Werner Blaser), Zürich, 1972 Twentieth-Century Houses (Robert McCarter, James Steele ja Richard Weston), Lontoo 1999

Huom. Thorsbon kuvat ovat Helena ysä-Mikkolalta ja Karno Mikkolalta, ellei toisin mainita.

204 205 Talo Thorsbon päärakennus aumakat- toisena ja lisäeristettynä vuonna 2010.

206