MARIANNA HE IKINHEIMO ALVAR AALTO’S PAIMIO SANATORIUM PAIMIO AALTO’S ALVAR ARCHITECTURE AND TECHNOLOGY ARCHITECTURE AND TECHNOLOGY: : PAIMIO SANATORIUM ARCHITECTURE AND TECHNOLOGY: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium TIIVISTELMÄ rkkitehti, kuvataiteen maisteri Marianna Heikinheimon arkkitehtuurin histo- rian alaan kuuluva väitöskirja Architecture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio A Sanatorium tarkastelee arkkitehtuurin ja teknologian suhdetta suomalaisen mestariarkkitehdin Alvar Aallon suunnittelemassa Paimion parantolassa (1928–1933). Teosta pidetään Aallon uran käännekohtana ja yhtenä maailmansotien välisen moder- nismin kansainvälisesti keskeisimpänä teoksena. Eurooppalainen arkkitehtuuri koki tuolloin valtavan ideologisen muutoksen pyrkiessään vastaamaan yhä nopeammin teollis- tuvan ja kaupungistuvan yhteiskunnan haasteisiin. Aalto tuli kosketuksiin avantgardisti- arkkitehtien kanssa Congrès internationaux d’architecture moderne -järjestön piirissä vuodesta 1929 alkaen. Hän pyrki Paimion parantolassa, siihenastisen uransa haastavim- massa työssä, soveltamaan uutta näkemystään arkkitehtuurista. Työn teoreettisena näkökulmana on ranskalaisen sosiologin Bruno Latourin (1947–) aktiivisesti kehittämä toimijaverkkoteoria, joka korostaa paitsi sosiaalisten, myös materi- aalisten tekijöiden osuutta teknologisten järjestelmien muotoutumisessa. Teorian mukaan sosiaalisten ja materiaalisten toimijoiden välinen suhde ei ole yksisuuntainen, mikä huo- mio avaa kiinnostavia näkökulmia arkkitehtuuritutkimuksen kannalta. Olen ymmärtänyt arkkitehtuurin symbolisen ilmaisun järjestelmäksi, jolla on oma logiikkansa ja toisaalta rakentamisen teknologiseksi järjestelmäksi, jonka puitteissa rakentamisen käytännön ongelmat ratkaistaan. Brittiläisen arkkitehtuuriteoreetikon Alan Colquhounin mukaan symbolinen esittäminen ja empiirinen rakentaminen ovat samanaikaisia järjestelmiä. Symbolinen esittäminen perustuu tosiasioihin ja arkkitehtuuri on aina sidottu tiettyyn 1 sosiaaliseen, teknologiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Olen käsittänyt rakennuksen luonteeltaan monimuotoiseksi ihmisten, organisaatioiden ja materiaalisten toimijoiden yhdessä muodostamaksi teknologiseksi järjestelmäksi. Tapaustutkimus käsittelee arkkiteh- din ja muiden osapuolten välistä vuorovaikutusta yhden rakennushankkeen mittakaavassa. Aalto voitti avoimen arkkitehtuurikilpailun 1929 ja pääsi vaikuttamaan rakennuksen suunnitteluratkaisuihin kokonaisvaltaisella tavalla jo hankkeen alusta alkaen. Tutkimuskysymykseksi muodostui, miten Aalto onnistui sovittamaan yhteen kan- sainvälisen ideologian ja paikallisen rakentamisen kulttuurin suuresta lamasta kärsivässä maassa, jonka rakennusteollisuuden teollistumisen aste oli verrattain vähäinen. Erityisen huomion kohteena olivat ajankohdan uudet ratkaisut, kuten lämmitys-, ilmanvaihto-, viemäröinti- ja sähköjärjestelmät: ketkä osasivat soveltaa niitä ja mitkä olivat kriittisiä kysymyksiä niihin liittyvien ratkaisujen muotoutumisessa; olivatko järjestelmät niin valmiita, että niitä oli mahdollista soveltaa sellaisenaan vai osallistuivatko hankkeen arkkitehti tai muut toimijat niiden kehittämiseen; onko taloteknilliset järjestelmät luon- tevaa ymmärtää osaksi Aallon arkkitehtuurin tektonista ratkaisua vastaavalla tavalla kuin parantolan tunnettu betonirunko? 1 Colquhoun 1962, s. 508. 2 Avainsanat: Alvar Aalto, modernismi, Paimion parantola, Suomi, CIAM, hygienia, rationalismi, rationalisointi, standardit, teknologia, Bruno Latour, toimijaverkkoteoria, rakentamisen historia, sairaala, parantola 3 ABSTRACT he doctoral dissertation of Marianna Heikinheimo, Master of Science in Architecture, Master of Fine Arts, in the field of architectural history Architec- T ture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium discusses the relationship between architecture and technology in Paimio Sanatorium (1928–1933), designed by the renowned Finnish master architect, Alvar Aalto. The building is considered the turning point in Aalto’s career and one of the most significant works of international Modernism in the inter-war period. In the face of increasingly rapid industrialisation and urbanisation, European architecture was at the time undergoing a dramatic ideo- logical shift. Aalto came into contact with avant-garde architects through the organi- sation Congrès Internationaux d’Architecture Moderne (CIAM) from 1929 onwards. Aalto’s aim with the design for Paimio Sanatorium, the most challenging assignment of his career so far, was to apply the new approach to architecture. The theoretical underpinning for the study is the actor-network theory developed by the French sociologist Bruno Latour (1947). Besides the social theory, it also assigns a role for material factors in the evolution of technological systems. In this theory, the relationship between social and material actants is reciprocal, an observation which opens up interesting angles into architectural research. For the purpose of this dissertation, I understand symbolic expression in architecture as a system with its own logic and, in contrast, construction as a technological system forming the framework within which the practical problems of building are resolved. According to the British architect and scholar Alan Colquhoun, symbolic representation and empirical building are parallel systems. Symbolic representation is based on facts while architecture is bound to a given social, 2 technological or economic situation in time. A building with all its qualities and features has, in the present study, been understood as a technological system formed by people, organisations and material actors. The case study deals with the interaction between the architect and the other stakeholders within the scope of one building project. Aalto won the open architectural competition in 1929 and was able to influence the overall design solutions of the building from the very beginning of the project. This study investigates how Aalto managed to reconcile international ideology and local building culture in a country where the degree of industrialisation in the building sector was relatively low. Specific attention has been given to the solutions that were new at the time, such as the heating, ventilation, sewage and electrical systems: who knew how to implement them and what were the critical points to consider in devel- oping the solutions; were the systems sufficiently ready to be used as such, or did the architect or other project stakeholders contribute to their development; is it plausible to understand them as being part of Aalto’s tectonic approach in a way similar to the well-known concrete frame of the sanatorium? 2 Colquhoun 1962, p. 508. 4 Key words: Alvar Aalto, Modernism, Paimio Sanatorium, Finland, CIAM, hygiene, rationalism, rationalisation, standards, technology, Bruno Latour, actor-network theory, construction history, hospitals, TB sanatorium 5 Aalto University publication series Doctoral dissertations 1/2016 School of Arts, Design and Architecture Aalto ARTS Books Helsinki books.aalto.fi © Marianna Heikinheimo Translated from Finnish by Tytti Laine Graphic design and layout by Annina Kivikari Materials: Invercote Creato 260 g and Munken Lynx 120 g Fonts: Proxima Nova and Adobe Caslon Pro Cover photo: Pietinen, 1936. HK19670603:27640. NBA. Image has been edited. ISBN 978-952-60-6568-7 (printed) ISBN 978-952-60-6569-4 (pdf) ISSN-L 1799-4934 ISSN 1799-4934 (printed) ISSN 1799-4942 (pdf) Unigrafia Helsinki, 2016 6 CONTENTS TIIVISTELMÄ 2 ABSTRACT 4 FOREWORD 8 INTRODUCTION 13 1 1. The Research Question 25 1.2 Bruno Latour’s Actor-Network Theory 27 1.3 The Research Context 32 1 1.4 The Research Methods and Materials 53 1.5 The Scope and the Concepts 59 1.6 The Structure of This Dissertation 68 ALVAR AALTO’S PROFESSIONAL NETWORKS 71 1 2. Aalto’s Literary Output 76 2.2 The Sphere of Avant-Gardist Influences 79 2.3 “My Latest Buildings Will Be Built Exclusively from Concrete” 85 2 2.4 The Dwelling for Minimum Existence 96 2.5 On the Relationship between Sven Markelius and Alvar Aalto 106 2.6 The Horizontal Sliding Window 116 2.7 The Rational Site Planning 119 2.8 Building Paimio Sanatorium in the Media 123 2.9 The Wizard of the North 132 THE BUILDING OF PAIMIO SANATORIUM 137 1 3. The Social Stakeholders of the Sanatorium Building Project 140 3.2 The Financial Circumstances Surrounding the Building Project 168 3.3 The Reinforced Concrete Frame: A Great Architectural Challenge 176 3 3.4 The Hybrid Windows 204 3.5 The Standardised Patient Room 225 3.6 A Massive Infrastructure Project Brought into a Pristine Landscape 262 CONCLUSIONS 287 1 4. Aalto’s Concept of Technology 289 4.2 The Locality of Construction 297 4 4.3 Latour’s Concepts at Work 303 SOURCES 311 7 FOREWORD aimio Sanatorium (1928–1933) is considered a key work by Alvar Aalto (1898–1976), who enjoys the unmitigated status of a national hero in Finland. PThe inter-war period, and particularly this building has been widely discussed within architectural research in Finland. Why, then, is it necessary to devote any further scientific attention to a building about which we already know so much? Conducting research into a central work by a legendary architect is inevitably challenging because it is difficult to question the premise of such a work. Alvar Aalto is regarded as a doyen of form-giving and a master of different scales. Even my alma mater carries the name of Aalto. While we are well aware of and familiar with the buildings, chairs and vases he designed, we are far less knowledgeable about his part- ner networks, motives, doubts