1900-Luvun Suomalaisen Arkkitehtuurin Tyylit, Osa II Elina Standertskjöld Amanuenssi, Suomen Rakennustaiteen Museo [email protected]
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II Elina Standertskjöld Amanuenssi, Suomen rakennustaiteen museo [email protected] 1930-luku miseen. He ottivat kantaa myös yhteiskunnalli- siin kysymyksiin, työväestön ja vähävaraisten Maailmanlaajuinen talouslama, joka alkoi New puolesta. Liike oli demokraattinen ja kansainvä- Yorkin pörssiromahduksesta kesällä 1929, hil- linen. Sen keulakuvaksi nousi sveitsiläinen ark- jensi myös Suomen vientimarkkinat ja valta- kitehti Le Corbusier, jonka mukaan ihmiskun- kunta ajautui rahoituskriisiin. Laman aikana, nan pelastus oli uudessa arkkitehtuurissa. Sak- jolloin kaikesta oli pulaa, karsittiin rakennuksis- sassa keskeisessä asemassa oli arkkitehti Walter takin kaikki mikä miellettiin turhaksi. Tilojen Gropiuksen 1919 perustama Bauhaus-koulu. suunnittelussa ja materiaalien valinnoissa pyrit- Koulun opetus käsitti kaikki taiteen alat, ja sen tiin säästämään. Niukkaeleinen tyyli liittyi myös vaikutus ulottuu pitkälle meidänkin päiviemme laajempaan yhteiskunnalliseen murrokseen. arkkitehtuuriin, valokuvaukseen, kirjapainotai- Arkkitehtien tärkeimmäksi työtehtäväksi teeseen ja muotoiluun. nousi pienasuntojen suunnittelu, mikä edellytti Funktionalismin aikakaudella modernista tuli massatuotantoa ja standardisointia. Ornament- muotisana, jolla oli vahva positiivinen lataus. tien ja yksilöllisten rakennusosien valmistus ei Koneita ja tekniikkaa ihailtiin siinä määrin, että ollut teollisesti mahdollista. Muutos alkoi vähi- niistä tuli suosittuja aiheita maalaustaiteessa ja tellen jo 1920-luvulla ja johti lopulta siihen, että valokuvauksessa. Arkkitehtuurissa koneroman- esimerkiksi julkisivuista katosivat kaikki koris- tiikka ilmeni siten, että rakennuksiin ja sisustuk- teet. Yhä useampi arkkitehti alkoi olla sitä miel- siin otettiin aiheita valtamerilaivoista ja autois- tä, että rakennukset tuli suunnitella tarkoitus- ta. Koteja ryhdyttiin nimittämään asumiskoneik- taan vastaaviksi. Ajateltiin, että rakennuksen ul- si ja tiloissa liikkuvien ihmisten liikeratoja alet- koasu muotoutui itsestään kauniiksi, kun sisäti- tiin tutkia tieteellisesti. Kaupunkisuunnittelussa lat suunniteltiin toimiviksi. Tätä suunnittelupe- järkiperäinen ajattelu ilmeni siten, että suunni- riaatetta alettiin kutsua funktionalismiksi tai telmia laadittiin tilastollisten laskelmien perus- ”funkikseksi”. Sana on johdettu funktio-sanas- teella. Arkkitehdit hyödynsivät syntyvyys- ja ta, joka tarkoittaa toimintaa tai tehtävää. kuolleisuuslukuja sekä lääke- ja luonnontieteitä. Funktionalismin edustajat eivät keskittyneet Suunnittelijat ryhtyivät myös tietoisesti hyö- pelkästään arkkitehtuuriin ja muotoilun uudista- dyntämään uutta rakennustekniikkaa. Le Cor- Kuva 1. Alvar Aalto: Lounais-Suomen maalais- Kuva 2. Alvar Aalto: Turun Sanomien toimitalo, tentalo, Turku 1928. Julkisivuista on karsittu lä- Turku 1930. Valokuvassa korostuu ajalle tyypil- hes kaikki ornamentiikka. linen koneromantiikka. 327 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II Kuva 3. P.E. Blomstedt: Kotkan kaupungintalon kilpailuehdotus 1931. busieriä kiinnosti erityisesti teräsbetoniraken- teiden kehittäminen yhä monipuolisemmiksi. Hän halusi luoda uudelle arkkitehtuurille yleis- pätevät säännöt, jotka toimisivat kaikkialla maailmassa. Le Corbusierin mukaan rakennuk- sessa tulisi olla: 1. Betoninen pilari-laatta-järjestelmä, jossa pystypilarit ja vaakatasossa olevat laatat Kuva 4. Alvar Aalto: Turun Sanomien toimitalo, kannattivat rakennusrunkoa. Väliseinät voi- Turku 1930. tiin rakenteen ansiosta sijoittaa mihin vain pilarien väliin. Näin syntyi ”vapaa pohjarat- saksalaiseen tapaan uudesta rakentamisesta, kaisu”. uusasiallisuudesta ja rationalismista. Alvar Aal- 2. Tasakatto, jota voisi käyttää myös oleske- to sovelsi ensimmäisenä Suomessa Le Corbu- luun. sierin viittä sääntöä Turun Sanomien toimitalos- 3. Nauhaikkunat, eli ikkunat jotka olivat mata- sa 1929. Rakennuksessa oli tasakatto, nauhaik- lia ja kiinni toisissaan siten, että ne muodos- kunat, pilari-laattarunko ja betonista valetut, tivat yhtenäisen nauhan. ei-kantavat julkisivut. Rakennuksen pohjaker- 4. Vapaa julkisivu, mikä tarkoitti sitä, että ul- ros ei kuitenkaan ollut avoin, vaan ensimmäisen koseinät eivät olleet tiilestä muurattuja kan- kerroksen julkisivu oli alun perin vain vedetty tavia rakenteita, vaan ne ikään kuin ”ripus- sisään katulinjasta. tettiin” betonirunkoon. Kaupunkisuunnittelussa tapahtui suuri muu- 5. Rakennuksen nostaminen pilareille, niin tos. Kaupunkirakenne haluttiin avata ja muuttaa että talon alle saattoi ajaa autolla, tai että ra- väljemmäksi. Tämä merkitsi sitä, että luovuttiin kennusta ympäröivä viheralue saatettiin perinteisistä kaupunkitiloista kuten katuja reu- ulottaa rakennuksen alle. nustavista yhtenäisistä taloriveistä, toreista ja Arkkitehdit ympäri maailmaa ryhtyivät sovelta- korttelipihoista. Ihanteeksi muodostui avara, maan näitä sääntöjä yksityistaloista tehtaisiin. vihreä, valoisa ja hygieeninen kaupunki. Roh- Tasakatosta tuli uuden arkkitehtuurin tavara- keimmissa suunnitelmissa kaupunkikeskuksien merkki. Se levisi kaikkialle Eurooppaan ja nousi viheralueiden määrää saattoi olla jopa 90 % pin- Hitlerin Saksassa jopa poliittiseksi kysymyk- ta-alasta. Funktionalismin avoin rakennustapa seksi. Kansallissosialistit pitivät tasakattoa epä- mahdollisti usean eri talotyypin rakentamisen kansallisena ja halusivat kieltää sen käytön. samalle alueelle. Modernin asuinrakennuksen Vaikka kylmä ilmasto lumineen ei tasakattoa perusmalliksi muotoutui lamellitalo. Sanan suo- suosinutkaan, sen käyttö levisi myös Pohjois- menkielinen vastine on ”kaitiotalo”, mikä kuvaa maihin. hyvin rakennuksen kapeaa muotoa. Talojen run- Suomessa Le Corbusierin ja Bauhaus-koulun got tehtiin niin kapeiksi, ettei huoneistojen kes- opit tulivat tunnetuiksi 1920-luvun lopussa. kelle jäänyt pimeitä tiloja. 1930-luvulla mottona Funktionalismi-sana alkoi kuitenkin yleistyä oli: ”Huoneeseen, johon ei tule auringonvaloa, 328 vasta myöhemmin. Aluksi arkkitehdit puhuivat tulee lääkäri”. Lamellitalojen lisäksi asuinalueil- Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II Kuva 5. Hilding Ekelund, Martti Välikangas: Olympiakylä, Helsinki 1940. Lamellitalot on sijoitettu vapaasti viheralueelle. le saatettiin sijoittaa 9–12-kerroksisia pistetalo- tiin rationaalisia laitoksia, jotka toimivat lähes ja sekä rivi- ja omakotitaloja. tehdasmaisen tehokkaasti. Päämääränä oli tuot- Lamelli- eli kaitiotalon kehittämiseksi pidet- taa mahdollisimman monia terveitä yksilöitä tiin Suomessa arkkitehtuurikilpailu vuonna yhteiskunnalle. Modernismi oli omiaan paran- 1932. Voittaneita ehdotuksia esiteltiin samana tola-arkkitehtuuriin, koska samat tekijät, joita vuonna pidetyillä Pohjoismaisilla rakennus- funktionalistit pitivät tärkeänä: riittävä valon ja päivillä. Kilpailun tarkoituksena oli selvittää ra- ilman saanti sekä hygieenisyys, olivat keskeisiä kennusten ihanteelliset korkeudet, välimatkat ja myös taistelussa tuberkuloosia vastaan. Jo vuo- sijoitus ilmansuuntiin nähden sekä samalla ke- sisadan alussa oli opittu tuntemaan auringonva- hittää nykyaikainen huoneistotyyppi. lon tuberkuloosibakteereja tappava vaikutus. 1930-luvun alussa vallinnut taloudellinen Ensimmäinen Suomeen varta vasten tuberku- lama johti kuitenkin siihen, että lamellitaloja ei loosipotilaita varten rakennettu parantola oli juurikaan rakennettu. Osaksi tämä johtui siitä, Onni Tarjanteen suunnittelema, Punkaharjulle että asuntojen rakentaminen ei ollut tähän ai- 1903 rakennettu, Takaharjun parantola. Se oli kaan kunnallista vaan pääasiassa yksityistä lii- poikkeuksellisen uudenaikainen ajankohtaansa ketoimintaa. Toinen syy oli se, ettei vanhoja nähden ja enteilikin jo myöhempien sairaalara- asemakaavoja ehditty uusia riittävän nopeasti. kennusten ulkoasua. Parantolan seinät olivat si- Suomessa rakennettiin 1930-luvulla vain kaksi leäksi rapatut ja vaaleat, mikä loi vaikutelman lamellitalo-aluetta. Molemmat liittyivät teolli- puhtaudesta. Hygieenisyys oli etusijalla myös suuslaitoksiin. Alvar Aallon suunnittelema Su- 1920- ja 1930-luvuilla rakennettujen keuhko- nilan selluloosatehtaan työväen asuinalue lähel- tautiparantoloiden suunnittelussa. Sileät ulko- lä Kotkaa valmistui kahdessa osassa. Ensim- seinät maalattiin vaaleiksi ja sisäseinät valoa mäinen vaihe 1938–39 ja toinen vasta 1950-lu- heijastaviksi ja helposti puhdistettaviksi. Näin vulla. Valtion Tykkitehtaan työntekijöille Raut- syntyi valkoiseksi funktionalismiksi kutsuttu pohjaan rakennetut asuintalot ajoittuvat vuosille rakennustyyli. 1929–38. ”Valkoinen funkis” yhdistetään Suomessa Huolimatta siitä, että julkinen rakentaminen usein myös osuusliikkeiden arkkitehtuuriin. väheni pula-aikana, sairaaloita rakennettiin Liikkeet rakensivat maailmansotien välisenä ai- 1930-luvulla huomattava määrä. Niistä kehitet- kana tuotantolaitoksia, tukkuvarastoja ja mylly- Kuva 6. Alvar Aalto: Sunilan tehtaan asuinalue, Kuva 7. Onni Tarjanne: Takaharjun parantola, Kotka 1938. Punkaharju 1903. 329 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II Kuva 8. Bertel Strömmer: Tampereen keuhko- Kuva 10. Niilo Kokko, Heimo Riihimäki, Viljo tautiparantola 1939. Revell: Lasipalatsi, Helsinki 1936. Neonvalot ovat tärkeä osa rakennuksen ulkoarkkitehtuuria. suunnasta, josta käytetään nimitystä neoplastis- mi. Se oli saanut alkunsa Hollannista. Suuntauk- sen edustajat, joista tunnetuin oli Piet Mondrian, jakoivat kuvapinnan kirkkaanvärisiin suorakai- teisiin, jotka he rajasivat mustilla viivoilla. Tai- teilijat