Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II Elina Standertskjöld Amanuenssi, Suomen rakennustaiteen museo [email protected]

1930-luku miseen. He ottivat kantaa myös yhteiskunnalli- siin kysymyksiin, työväestön ja vähävaraisten Maailmanlaajuinen talouslama, joka alkoi New puolesta. Liike oli demokraattinen ja kansainvä- Yorkin pörssiromahduksesta kesällä 1929, hil- linen. Sen keulakuvaksi nousi sveitsiläinen ark- jensi myös Suomen vientimarkkinat ja valta- kitehti Le Corbusier, jonka mukaan ihmiskun- kunta ajautui rahoituskriisiin. Laman aikana, nan pelastus oli uudessa arkkitehtuurissa. Sak- jolloin kaikesta oli pulaa, karsittiin rakennuksis- sassa keskeisessä asemassa oli arkkitehti Walter takin kaikki mikä miellettiin turhaksi. Tilojen Gropiuksen 1919 perustama Bauhaus-koulu. suunnittelussa ja materiaalien valinnoissa pyrit- Koulun opetus käsitti kaikki taiteen alat, ja sen tiin säästämään. Niukkaeleinen tyyli liittyi myös vaikutus ulottuu pitkälle meidänkin päiviemme laajempaan yhteiskunnalliseen murrokseen. arkkitehtuuriin, valokuvaukseen, kirjapainotai- Arkkitehtien tärkeimmäksi työtehtäväksi teeseen ja muotoiluun. nousi pienasuntojen suunnittelu, mikä edellytti Funktionalismin aikakaudella modernista tuli massatuotantoa ja standardisointia. Ornament- muotisana, jolla oli vahva positiivinen lataus. tien ja yksilöllisten rakennusosien valmistus ei Koneita ja tekniikkaa ihailtiin siinä määrin, että ollut teollisesti mahdollista. Muutos alkoi vähi- niistä tuli suosittuja aiheita maalaustaiteessa ja tellen jo 1920-luvulla ja johti lopulta siihen, että valokuvauksessa. Arkkitehtuurissa koneroman- esimerkiksi julkisivuista katosivat kaikki koris- tiikka ilmeni siten, että rakennuksiin ja sisustuk- teet. Yhä useampi arkkitehti alkoi olla sitä miel- siin otettiin aiheita valtamerilaivoista ja autois- tä, että rakennukset tuli suunnitella tarkoitus- ta. Koteja ryhdyttiin nimittämään asumiskoneik- taan vastaaviksi. Ajateltiin, että rakennuksen ul- si ja tiloissa liikkuvien ihmisten liikeratoja alet- koasu muotoutui itsestään kauniiksi, kun sisäti- tiin tutkia tieteellisesti. Kaupunkisuunnittelussa lat suunniteltiin toimiviksi. Tätä suunnittelupe- järkiperäinen ajattelu ilmeni siten, että suunni- riaatetta alettiin kutsua funktionalismiksi tai telmia laadittiin tilastollisten laskelmien perus- ”funkikseksi”. Sana on johdettu funktio-sanas- teella. Arkkitehdit hyödynsivät syntyvyys- ja ta, joka tarkoittaa toimintaa tai tehtävää. kuolleisuuslukuja sekä lääke- ja luonnontieteitä. Funktionalismin edustajat eivät keskittyneet Suunnittelijat ryhtyivät myös tietoisesti hyö- pelkästään arkkitehtuuriin ja muotoilun uudista- dyntämään uutta rakennustekniikkaa. Le Cor-

Kuva 1. : Lounais-Suomen maalais- Kuva 2. Alvar Aalto: Turun Sanomien toimitalo, tentalo, Turku 1928. Julkisivuista on karsittu lä- Turku 1930. Valokuvassa korostuu ajalle tyypil- hes kaikki ornamentiikka. linen koneromantiikka. 327 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 3. P.E. Blomstedt: Kotkan kaupungintalon kilpailuehdotus 1931.

busieriä kiinnosti erityisesti teräsbetoniraken- teiden kehittäminen yhä monipuolisemmiksi. Hän halusi luoda uudelle arkkitehtuurille yleis- pätevät säännöt, jotka toimisivat kaikkialla maailmassa. Le Corbusierin mukaan rakennuk- sessa tulisi olla: 1. Betoninen pilari-laatta-järjestelmä, jossa pystypilarit ja vaakatasossa olevat laatat Kuva 4. Alvar Aalto: Turun Sanomien toimitalo, kannattivat rakennusrunkoa. Väliseinät voi- Turku 1930. tiin rakenteen ansiosta sijoittaa mihin vain pilarien väliin. Näin syntyi ”vapaa pohjarat- saksalaiseen tapaan uudesta rakentamisesta, kaisu”. uusasiallisuudesta ja rationalismista. Alvar Aal- 2. Tasakatto, jota voisi käyttää myös oleske- to sovelsi ensimmäisenä Suomessa Le Corbu- luun. sierin viittä sääntöä Turun Sanomien toimitalos- 3. Nauhaikkunat, eli ikkunat jotka olivat mata- sa 1929. Rakennuksessa oli tasakatto, nauhaik- lia ja kiinni toisissaan siten, että ne muodos- kunat, pilari-laattarunko ja betonista valetut, tivat yhtenäisen nauhan. ei-kantavat julkisivut. Rakennuksen pohjaker- 4. Vapaa julkisivu, mikä tarkoitti sitä, että ul- ros ei kuitenkaan ollut avoin, vaan ensimmäisen koseinät eivät olleet tiilestä muurattuja kan- kerroksen julkisivu oli alun perin vain vedetty tavia rakenteita, vaan ne ikään kuin ”ripus- sisään katulinjasta. tettiin” betonirunkoon. Kaupunkisuunnittelussa tapahtui suuri muu- 5. Rakennuksen nostaminen pilareille, niin tos. Kaupunkirakenne haluttiin avata ja muuttaa että talon alle saattoi ajaa autolla, tai että ra- väljemmäksi. Tämä merkitsi sitä, että luovuttiin kennusta ympäröivä viheralue saatettiin perinteisistä kaupunkitiloista kuten katuja reu- ulottaa rakennuksen alle. nustavista yhtenäisistä taloriveistä, toreista ja Arkkitehdit ympäri maailmaa ryhtyivät sovelta- korttelipihoista. Ihanteeksi muodostui avara, maan näitä sääntöjä yksityistaloista tehtaisiin. vihreä, valoisa ja hygieeninen kaupunki. Roh- Tasakatosta tuli uuden arkkitehtuurin tavara- keimmissa suunnitelmissa kaupunkikeskuksien merkki. Se levisi kaikkialle Eurooppaan ja nousi viheralueiden määrää saattoi olla jopa 90 % pin- Hitlerin Saksassa jopa poliittiseksi kysymyk- ta-alasta. Funktionalismin avoin rakennustapa seksi. Kansallissosialistit pitivät tasakattoa epä- mahdollisti usean eri talotyypin rakentamisen kansallisena ja halusivat kieltää sen käytön. samalle alueelle. Modernin asuinrakennuksen Vaikka kylmä ilmasto lumineen ei tasakattoa perusmalliksi muotoutui lamellitalo. Sanan suo- suosinutkaan, sen käyttö levisi myös Pohjois- menkielinen vastine on ”kaitiotalo”, mikä kuvaa maihin. hyvin rakennuksen kapeaa muotoa. Talojen run- Suomessa Le Corbusierin ja Bauhaus-koulun got tehtiin niin kapeiksi, ettei huoneistojen kes- opit tulivat tunnetuiksi 1920-luvun lopussa. kelle jäänyt pimeitä tiloja. 1930-luvulla mottona Funktionalismi-sana alkoi kuitenkin yleistyä oli: ”Huoneeseen, johon ei tule auringonvaloa, 328 vasta myöhemmin. Aluksi arkkitehdit puhuivat tulee lääkäri”. Lamellitalojen lisäksi asuinalueil- Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 5. Hilding Ekelund, Martti Välikangas: Olympiakylä, 1940. Lamellitalot on sijoitettu vapaasti viheralueelle. le saatettiin sijoittaa 9–12-kerroksisia pistetalo- tiin rationaalisia laitoksia, jotka toimivat lähes ja sekä rivi- ja omakotitaloja. tehdasmaisen tehokkaasti. Päämääränä oli tuot- Lamelli- eli kaitiotalon kehittämiseksi pidet- taa mahdollisimman monia terveitä yksilöitä tiin Suomessa arkkitehtuurikilpailu vuonna yhteiskunnalle. Modernismi oli omiaan paran- 1932. Voittaneita ehdotuksia esiteltiin samana tola-arkkitehtuuriin, koska samat tekijät, joita vuonna pidetyillä Pohjoismaisilla rakennus- funktionalistit pitivät tärkeänä: riittävä valon ja päivillä. Kilpailun tarkoituksena oli selvittää ra- ilman saanti sekä hygieenisyys, olivat keskeisiä kennusten ihanteelliset korkeudet, välimatkat ja myös taistelussa tuberkuloosia vastaan. Jo vuo- sijoitus ilmansuuntiin nähden sekä samalla ke- sisadan alussa oli opittu tuntemaan auringonva- hittää nykyaikainen huoneistotyyppi. lon tuberkuloosibakteereja tappava vaikutus. 1930-luvun alussa vallinnut taloudellinen Ensimmäinen Suomeen varta vasten tuberku- lama johti kuitenkin siihen, että lamellitaloja ei loosipotilaita varten rakennettu parantola oli juurikaan rakennettu. Osaksi tämä johtui siitä, Onni Tarjanteen suunnittelema, Punkaharjulle että asuntojen rakentaminen ei ollut tähän ai- 1903 rakennettu, Takaharjun parantola. Se oli kaan kunnallista vaan pääasiassa yksityistä lii- poikkeuksellisen uudenaikainen ajankohtaansa ketoimintaa. Toinen syy oli se, ettei vanhoja nähden ja enteilikin jo myöhempien sairaalara- asemakaavoja ehditty uusia riittävän nopeasti. kennusten ulkoasua. Parantolan seinät olivat si- Suomessa rakennettiin 1930-luvulla vain kaksi leäksi rapatut ja vaaleat, mikä loi vaikutelman lamellitalo-aluetta. Molemmat liittyivät teolli- puhtaudesta. Hygieenisyys oli etusijalla myös suuslaitoksiin. Alvar Aallon suunnittelema Su- 1920- ja 1930-luvuilla rakennettujen keuhko- nilan selluloosatehtaan työväen asuinalue lähel- tautiparantoloiden suunnittelussa. Sileät ulko- lä Kotkaa valmistui kahdessa osassa. Ensim- seinät maalattiin vaaleiksi ja sisäseinät valoa mäinen vaihe 1938–39 ja toinen vasta 1950-lu- heijastaviksi ja helposti puhdistettaviksi. Näin vulla. Valtion Tykkitehtaan työntekijöille Raut- syntyi valkoiseksi funktionalismiksi kutsuttu pohjaan rakennetut asuintalot ajoittuvat vuosille rakennustyyli. 1929–38. ”Valkoinen funkis” yhdistetään Suomessa Huolimatta siitä, että julkinen rakentaminen usein myös osuusliikkeiden arkkitehtuuriin. väheni pula-aikana, sairaaloita rakennettiin Liikkeet rakensivat maailmansotien välisenä ai- 1930-luvulla huomattava määrä. Niistä kehitet- kana tuotantolaitoksia, tukkuvarastoja ja mylly-

Kuva 6. Alvar Aalto: Sunilan tehtaan asuinalue, Kuva 7. Onni Tarjanne: Takaharjun parantola, Kotka 1938. Punkaharju 1903. 329 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 8. Bertel Strömmer: Tampereen keuhko- Kuva 10. Niilo Kokko, Heimo Riihimäki, Viljo tautiparantola 1939. Revell: Lasipalatsi, Helsinki 1936. Neonvalot ovat tärkeä osa rakennuksen ulkoarkkitehtuuria.

suunnasta, josta käytetään nimitystä neoplastis- mi. Se oli saanut alkunsa Hollannista. Suuntauk- sen edustajat, joista tunnetuin oli Piet Mondrian, jakoivat kuvapinnan kirkkaanvärisiin suorakai- teisiin, jotka he rajasivat mustilla viivoilla. Tai- teilijat käyttivät vain päävärejä, punaista, sinistä ja keltaista yhdistettynä valkoiseen, mustaan ja harmaaseen. Arkkitehtuurissa vastakohta valkoisen ja puhtaiden värien välillä saatiin aikaiseksi esi- merkiksi asentamalla ikkunoihin kirkkaanväri- set markiisit. Parvekkeiden kaiteet ja ulko-ovet saatettiin myös maalata punaisiksi tai sinisiksi. Kuva 9. Osuusliike Liiton myymälä- ja kahvila- Ulkoseiniä koristeltiin värillisillä kaakeleilla, rakennus 1930-luku. klinkkereillä ja neonvaloilla. Neonvalomainok- set yleistyivät 1930-luvulla. Mainosvalojen si- joittelu julkisivuihin alkoi jopa vaikuttaa raken- jä talousalueiden keskuksiin, joissa ne yhä tä- nusten suunnitteluun. nään edustavat merkittävää vaihetta paikkakun- Myös sisustuksissa tuli muotiin kirkkaat, tansa historiassa. Pienemmissä kaupungeissa ja puhtaat värit. Modernin, hygieenisen ja tarkasti varsinkin kirkonkylissä osuuskaupan talo oli mitoitetun pienasunnon suunnittelusta tuli yksi usein ensimmäinen funktionalistinen rakennus. funktionalistien tärkeimmistä tehtävistä. Kodin Tyypillisessä maaseutumyymälässä oli kauppa, kauneus yhdistettiin siisteyteen ja puhtauteen. varastotila ja myymälänhoitajan asunto. Kau- Keittiöissä ja kylpyhuoneissa käytettiin kiiltä- pan sisustusmateriaalit olivat mahdollisimman vää terästä ja kaakeleita sekä muita helposti helposti puhdistettavia: seinät oli päällystetty puhdistettavia materiaaleja. Seinät saatettiin kaakeleilla tai marmorilla ja lattiat erilaisilla päällystää jopa kirkkaanvärisillä lasilevyillä. laatoilla. Kaupassa vallitsi järjestys, koska kai- Huonekaluissa käytettiin kromia ja teräsputki- kille tuotteille oli oma paikkansa. Suuret näy- jalkoja yhdistettynä sileään vaneriin. Kerrosta- teikkunat takasivat riittävän valoisuuden, mutta lojen porraskäytäviin asennettiin rikkakuilut, toisaalta ikkunat suojattiin markiiseilla, etteivät joiden kautta kerroksista pudotetut roskat pää- esillä olleet tavarat pilaantuneet auringossa. tyivät kellarissa olevaan jätehuoneeseen. Modernistiset rakennukset eivät kuitenkaan 1930-luvulla asuinrakennuksiin tehtiin huo- kaikki olleet puhtaan valkoisia. 1930-luvulla ra- neistokohtaiset parvekkeet, joilla perheenemän- kennusten ulkoseinät saatettiin maalata vaalean nät saattoivat tuulettaa mattoja ja vuodevaattei- vihertävällä, vaalean kellertävällä tai harmaalla ta. Helsingissä yleistyivät ”töölöläiserkkerit”, värillä. Mikäli seinät maalattiin puhtaan valkoi- joiden sivuikkunoiden kautta asuntoihin saatiin siksi, niihin yhdistettiin mielellään kirkkaan vä- enemmän valoa. Töölöstä erkkerivillitys levisi risiä yksityiskohtia. Idea noudatteli maalaustai- vähitellen koko maahan. Vuosikymmenen lo- teessa samanaikaisesti vallalla ollutta abstraktia pulla tuli myyntiin myös niin kutsuttu ”perspek- 330 suuntausta. Arkkitehdit saivat vaikutteita taide- tiivi-ikkuna”, jossa oli vain yksi iso ruutu, joka Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 13. Yrjö Lindegren, Toivo Jäntti: Olympia- stadion, Helsinki 1.rakennusvaihe 1934–1938.

kääntyi keskellä olevan saranan varassa niin, että myös ulkopuoli voitiin pestä. Liikuntakulttuurin nousu oli olennainen osa maailmansotien välisen ajan henkeä. 1920- ja 1930-luvulla perustettiin urheiluseuroja ja aloi- tettiin suuria rakennushankkeita. Suomessakin ryhdyttiin rakentamaan urheiluun liittyviä ra- kennuksia. Vuonna 1936 valmistui Erik Brygg- manin suunnittelema Vierumäen urheiluopisto Kuva 11. Dag ja Kaj Englund: Asuintalo Bjer- ja 1937 Eero Vaskisen Nastolaan suunnittelema ges, Helsinki 1938. Olohuoneeseen sijoitettu Pajulahden opisto. Suomessa urheilurakenta- ruokailunurkkaus. mista vauhditti lisäksi olympiakisat, jotka vuon- na 1938 päätettiin pitää Helsingissä. Alun perin kaupungin oli tarkoitus toimia kisojen isäntänä vuonna 1940. Vuotta aikaisemmin syttyneen so- dan takia kisoja jouduttiin kuitenkin siirtämään aina vuoteen 1952. Olympiarakennusten suun- nittelu ajoittui kuitenkin aikaisemmaksi, pää- asiassa vuosien 1938–40 välille. Vuonna 1938 valmistunut, arkkitehtien Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema Olympiastadion nousi modernin Suomen kansalliseksi symbo- liksi. Taloudellisesta lamasta johtuen funktionalis- tisia rakennuksia toteutettiin vähemmän kuin suunnitelmia tehtiin. Modernismi levisi kuiten- kin 1930-luvun aikana koko maahan, pääasiassa osuusliikkeiden ansiosta. Helsingissä asuneet arkkitehdit omaksuivat modernismin hitaam- min. Syynä tähän oli se, että pääkaupungista ha- luttiin rakentaa itsenäistyneen Suomen uusi lii- ke- ja hallintokeskus. Vaikka liike-elämän edus- tajat saattoivat hyväksyä uuden tyylin tehdas- ja varastorakennuksissa, he eivät pitäneet sitä so- pivana vakavaraisuutta edustavissa konttori- ja liikerakennuksissa. Funktionalismin ei myös- kään katsottu sopivan kirkkorakennuksiin. So- tien välisenä aikana pelkistetty klassismi säilyi- Kuva 12. Erik Bryggman: Vierumäen urheilu- kin näissä rakennustyypeissä elinvoimaisena opisto, Heinolan mlk 1936. modernismin rinnalla. 331 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 14. Sigurd Frosterus, Ole Gripenberg: Kuva 15. Erik Bryggman: Villa Nuuttila, Kuu- Helsingin Säästöpankin konttori, Helsinki 1932. sisto 1949. Rakennus edustaa liikearkkitehtuurille tyypillistä pelkistettyä klassisimia. 1930-luvun järkiperäiselle ajattelulle täysin 1940-luku vieras ilmiö oli kuusi- ja kahdeksankulmion 1930-luvun loppupuolella arkkitehdit alkoivat käyttö arkkitehtuurissa. Niitä käytettiin sekä yk- etsiä vaihtoehtoja puhdasoppiselle modernis- sityiskohdissa, kuten pienissä ikkunoissa, että mille. Kehitysoptimismi, johon funktionalismi suuremmassa mittakaavassa, kuten arkkitehti oli perustunut, menetti uskottavuutensa kun toi- Runar Finnilän 1939 piirtämässä Fabianinkatu sen maailmansodan uhka alkoi olla ilmeinen. 6:n liike- ja asuintalossa, jossa on kahdeksan- Tämä koski niin Suomea kuin useampia muita- kulmainen sisäpiha. Ääritapaus lienee ollut Aal- kin Euroopan maita. 1930-luvun lopun ja 1940 lon 1940-luvulla Strömberg Oy:n asuinalueelle -luvun arkkitehtuuri erosi monessa suhteessa sotaa edeltäneestä tyylistä, jonka perustana oli ollut kansainvälisyys sekä tieteen ja tekniikan hyödyntäminen suunnittelussa. Sota herätti voi- makasta isänmaallisuutta ja kotiseuturakkautta. Sodan jälkeen ihmiset kaipasivat elämäänsä jat- kuvuutta ja turvaa. Romantiikan keinoin yritet- tiin, ja monesti onnistuttiinkin, luomaan ihmis- ten ympärille lämpöä ja kodikkuutta. Jo 1930-luvun lopulla alkoi rakennusten jul- kisivuihin taas ilmestyä veistoksia ja kohokuvi- oita. Funktionalismille tyypillisistä nauhaik- kunoista luovuttiin lasin puutteen ja tasakatoista bitumin puutteen vuoksi. Tilalle tulivat pulpet- ti-, auma- ja satulakatot sekä pitkät räystäät. Yksi 1940-luvun suosikkimateriaaleista oli lius- kekivi. Sitä käytettiin sekä julkisivujen koristee- na että lattiamateriaalina. Siitä muurattiin myös Kuva 16. , Elsi Laisaari: Nuojuan takkoja ja savupiippuja. Parvekkeisiin ja porras- voimalaitoksen asuinalue, Oulujoki Oy, Vaala 332 kaiteisiin lisättiin koristeellisia yksityiskohtia. 1948. Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 17. Alvar ja Aino Aalto: Villa Mairea, Kuva 19. : Sotainvalidien veljeslii- Noormarkku 1939. ton ammattioppilaitos, Liperi 1949.

Vaasaan suunnittelema kahdeksankulmainen malle rakennettujen korsujen kohdalla ei varsi- lämpökeskus. naisesti voi puhua tyylistä, mutta rakennustaval- Romantiikka ilmeni myös yleisenä muotojen taan ne olivat orgaanista eli luonnon muotoihin vapautumisena ja luonnonmateriaalien käytön perustuvaa arkkitehtuuria puhtaimmillaan. Nä- lisääntymisenä. Alvar Aallon 1938–39 Noor- mä mahdollisimman hyvin maastoon piilotetut markkuun suunnittelemassa Villa Maireassa rakennelmat tehtiin paikalta saatavasta materi- tämä muutos on jo selvästi nähtävissä. Raken- aalista, puusta, kivestä ja turpeesta. nuksen epäsymmetriset muodot ja sisätilojen Korsuarkkitehtuurin erityispiirteet siirtyivät kodikkuus ovat kaukana funktionalismin ”asu- nopeasti siviilikäyttöön. Arkkitehdit piirsivät miskoneesta”. Julkisivuissa käytetyt materiaa- rakennuksia, jotka mukailivat maaston muotoja lit, puupinnat, liuskekivet ja luonnonkiviportaat, tai jopa kätkeytyivät ympäröivään luontoon. häivyttävät rakennuksen ympäröivään luontoon. Tällaisia maisemaan sulautuvia rakennuksia Maanläheinen, vapaamuotoinen arkkitehtuu- ovat Viljo Revellin 1946–49 suunnittelema Li- risuuntaus voimistui sodan aikana. Näin kävi perin Sotainvalidien veljesliiton ammattioppi- osaksi olosuhteiden pakosta, kun suunnittelijat laitos ja Aarne Ervin Pyhäkosken voimalaitok- siirtyivät hygieenisistä kaupunkiasunnoistaan sen vierasmaja, joka on lähes suojanaamioitu, korsujen hämärään maailmaan. Sodassa rinta- sillä sen liuskekivillä koristellut seinät muistut- tavat koivunrungon pintaa. Orgaanista suuntausta edusti myös amerikka- lainen arkkitehti Frank Lloyd Wright, jonka ark- kitehtuuri nousi sodanjälkeisessä Suomessa kiinnostuksen kohteeksi. Hänet teki tunnetuksi Alvar Aalto, joka tuotti Amerikka rakentaa -näyttelyn Tukholmasta Helsinkiin 1945. Wright oli yksi näyttelyssä esitellyistä yksittäisistä ark- kitehdeista. Aalto oli tutustunut Wrightin töihin paikan päällä oleskellessaan Yhdysvalloissa en- nen sotaa ja sen aikana. Kiinnostus Wrightin arkkitehtuuria kohtaan johtui osaksi sodan jäl- keisestä poliittisesta tilanteesta. Suomalaiset arkkitehdit eivät halunneet tunnustautua vanhan liittolaisen Saksan ihailijoiksi. Wrightin arkki- tehtuuri edusti maksimaalista yksilönvapautta ja luonnonläheisyyttä. Suomalaiset kokivat tä- män sodan jälkeisissä ankeissa oloissa vapautta- vana. Wrightin vaikutusta voidaan nähdä muun muassa arkkitehtien piirtämien omakotitalojen ja rivitalojen pohjaratkaisuissa. Esimerkiksi Kuva 18. Ilmari Tapiovaara: Korsu Aunuksen Aarne Ervi piirsi teollisuuslaitosten yhteyteen Kannaksella 1942. suunnittelemiinsa asuintaloihin sisä- ja ulkotilo- 333 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 20. Aarne Ervi: Villa Ervi, Kuusisaari, Kuva 22. Alvar Aalto: A. Ahlström Oy:n Var- Helsinki 1950. kauden talotehtaan esivalmistaman tyyppitalon pystytys 1940.

ja välittäviä terasseja ja verantoja. Hänen omas- sinkiin 1946 suunnittelema Kestikartano-ravin- sa talossaan, joka valmistui Helsingin Kuusisaa- tolan sisustus oli ehkä tunnetuin esimerkki reen 1950, sisä- ja ulkotila sulautuvat yhtenäi- 1940-luvun karjalaisvaikutteisesta arkkitehtuu- seksi kokonaisuudeksi samalla tavalla kuin Aal- rista. Vaikutus ulottui kuitenkin laajemmalle- lon suunnittelemassa Villa Maireassa. Wrightin kin. Alvar Aallon mukaan karjalaisten kylien vaikutusta on myös nähtävissä 1940-luvulla maastoa myötäilevä rakennustapa tuli ottaa ko- suosituksi tulleessa laakeassa ja leveälappeises- ko maan jälleenrakennustyön esikuvaksi. sa kattotyypissä. Hyvä esimerkki tästä on edellä Jälleenrakennuskaudella, joka yleensä ajoite- mainittu Revellin suunnittelema Liperin am- taan vuosien 1945–1952 välille, suomalaisten mattioppilaitos. arkkitehtien täytyi löytää ratkaisu satojen tuhan- Sodan aikana Karjalan alueen arkkitehtuuri sien evakoiden asuttamiseksi ja sodassa tuhou- oli erityisasemassa. Kiinnostus alueen arkkiteh- tuneiden rakennusten korjaamiseksi. Heidän tuuria kohtaan heräsi uudestaan, kun takaisin- työnsä oli toisin sanoen varsin laaja-alaista, sillä vallattujen kaupunkien ja kylien rakennuskan- he joutuivat suunnittelemaan tehtaiden ja voi- taa ryhdyttiin korjaamaan. 1940-luvulla samoin malaitosten ohella puisia yhdenperheen taloja. kuin vuosisadan vaihteessa ilmestyi useita kirjo- Talojen suunnittelussa tärkeää oli, että ne sovel- ja Karjalan arkkitehtuurista. Itäiset vaikutteet tuivat sarjavalmistukseen. Teollisesti valmistet- näkyivät jo varhain korsujen yksityiskohdissa, tavien talojen tyyppejä oli kehitelty pitkään. Jo kuten ikkuna- ja ovilistoissa. Aarne Ervin Hel- 1910-luvulla oli tehtaiden työväelle rakennettu puisia asuinrakennuksia, jotka muistuttivat toi- siaan. 1930-luvulla teollista valmistusta kehitte- li muun muassa Ahlström Oy Varkauden teh- taallaan, mutta vasta siirtoväen asuttaminen edellytti niin suuren määrän rakentamista, että se teki talojen valmistamisen tehtaille houkutte- levaksi. Teollinen talonvalmistus pääsi käytän- nössä alkamaan 1941, kun suunnittelu ja tuotan- to saatiin toimimaan yhteen. Korkean sokkelin varaan puusta rakennettu kuutiomainen, harjakattoinen omakotitalo oli yleisin tyyppi sodan aikana ja jälleenrakennus- kaudella. Esikuvana oli monet teollisuusväes- tölle suunnitellut tyypit. Sittemmin otettiin käyttöön matalaharjainen kellariton omakotita- lo, joka istui maalaismaisemaan paremmin. Se Kuva 21. Aarne Ervi: Ravintola Kestikartano, sopi myös hyvin esikaupunkialueille, joissa sitä 334 Helsinki 1946. rakennettiin suurempina ryhminä. Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 23. Viljo Revell: Vaasan Saton pistetaloja, 1941.

Kuva 25. Aarne Ervi: Housen sisustus, New York 1948. Valaisimet Paavo Tynell.

paus. Se tehtiin niin, että laastiin sekoitettiin so- raa tai kevytsoraa. Koristeellisimmat julkisivut tehtiin liikera- kennuksiin ja julkisiin rakennuksiin. Martta ja Ragnar Ypyän suunnittelemassa H.W. Snell- mannin liiketalossa Oulussa, joka valmistui 1947, on roiskerappaukseen tehty pyöreitä kuvi- oita ja piparkakkumuoteilla pieniä tähtiä. Pipar- kakkukuviot maalattiin valkoisella, pohjavärinä Kuva 24. Martta Martikainen Ypyä ja Ragnar oli ruskea. Vuonna 1948 valmistuneen Helsin- Ypyä: H. W. Snellman Oy, Rautatalo Oy, Oulu gin Lastenlinnan sairaalan ulkoseiniin on puo- 1947. lestaan uurrettu erilaisia kuvioita, joita täyden- tävät kohokuvioiset ympyrät, tähdet ja kuunsir- Kerrostalotyypit eivät erityisemmin kehitty- pit. Kohokuviot ovat valkoisia, sinisiä ja keltai- neet 1940-luvulla. 1930-luvulla ihanteeksi sia. Rappauksen teki rapparimestari Yrjö Kyllö- muodostunut tapa rakentaa samalle alueelle eri- nen. Sairaalan suunnittelivat Elsi Borg ja Otto laisia rakennustyyppejä säilyi 1940-luvullakin. Flodin. Noppamaista pistetaloa pidettiin rakennuskus- 1940-luvun sisustusten muotomaailma oli tannuksiltaan edullisimpana. Lamellitaloista vapaampi ja leikkisämpi kuin asiallisella 1930- tehtiin asuntopulan vuoksi korkeampia kuin luvulla. Porraskaiteissa ja parvekkeissa käytetty ohut pyöröteräs taivutettiin kaarelle, ja puusepät 1930-luvulla. Helsingin Meilahden pohjois- tekivät kädenjohtimista ja ovenkahvoista var- osaan valmistui heti sodan jälkeen useita seitse- sinaisia taidonnäytteitä. Tummasta puusta teh- mänkerroksisia taloja. Rakennukset ovat ulko- dyt sohva- ja tupakkapöydät saattoivat olla mu- asultaan vaatimattomia, niissä ei esimerkiksi ole nuaisen tai maalauspaletin muotoisia. Muotoili- parvekkeita, kuten 1930-luvun kerrostaloissa. ja Paavo Tynell suunnitteli 1940-luvulla lukui- Jälleenrakennuskaudella julkisivujen rap- sia katto-, pöytä- ja seinälamppuja vapaasti pauksesta tehtiin karkeaa. Se muistutti 1920-lu- muotoillusta rei´itetystä messingistä. Ruotsalai- vulla tehtyjä seinäpintoja, joita elävöitettiin eri- silta arkkitehdeilta suunnittelijat omaksuivat vi- laisilla käsittelytavoilla. Ulkomaalien puutteen herkasvien käytön. Erilaiset köynnöskasvit sekä vuoksi värit olivat kuitenkin erilaisia kuin ulkona että sisällä lisäsivät luonnonläheisyyttä 1920-luvulla. Silloin julkisivuissa käytettiin arkkitehtuuriin. pastellisävyjä sekä eri värejä räystäissä ja lis- Romantiikka ei kuitenkaan täysin syrjäyttä- toissa. 1940-luvulla julkisivut olivat yksiväri- nyt 1930-luvun modernismia. Teollisuuden ra- siä. Kalkkimaali sävytettiin maaväreillä, kelta- kennukset ja osuuskauppojen siilot säilyttivät mullalla tai rautaoksidin punaisella tai vihreällä. modernin ilmeensä. 1940-luvulla järjestetyissä Uutuutena oli ”papurappaukseksi” kutsuttu rap- arkkitehtuurikilpailuissa modernismi ja roman- 335 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 26. Erik Bryggman: Ylösnousemuskappe- Kuva 28. Aulis Blomstedt: Moduulitutkielma li, Turku 1941. Kappelin sisustuksessa viherkas- 1950-luku. veilla oli tärkeä osuus. ja arkielämää tavallistakin enemmän. Suoma- laisten rakennusmestarien julkaisemassa leh- dessä ”Rakennustaidossa” oli 1952 kirjoitus, jossa todettiin: ”Eikö ole aivan luonnollista, että aikana, jolloin joka päivä kuullaan uutisia kek- sinnöistä, joilla kaiken elämän tuhoaminen käy entistä varmemmin ja nopeammin, elämä sel- laisenaan, ilman koruja, on arvioitu uudelleen ja entistä korkeammalle.” Arkkitehtuurissa yksinkertaisuus, kauneus ja arkielämän mukavuus asetettiin edustavuuden edelle. Selkeää järkiperäistä ajattelua pidettiin itsestään selvänä. Hyvä esimerkki oli arkkitehti Aulis Blomstedt, joka kirjoitti klassisista mitta- Kuva 27. Hugo Harmia, Woldemar Baeckman: järjestelmistä ja kehitteli ihmisen mittoihin pe- Kauppakorkeakoulu, Helsinki. rustuvaa arkkitehtuuria. Hän tutki myös lu- kusuhteiden musikaalista harmoniaa ja kultaista leikkausta. Blomstedt suunnitteli 1950-luvulla tiikka esiintyvät usein rinnakkain. Hyvä esimerk- tarkkaan mitoitettuja asuinrakennuksia, joissa ki on 1941 Helsingin kauppakorkeakoulusta jär- hän käytti moduuliluontoista mittaverkostoa. jestetty kilpailu. Sen voitti Hugo Harmian ja Varhaisimpia esimerkkejä on vuonna 1951 val- Woldemar Baeckmanin rikasmuotoinen suun- mistunut Turun Invalidien talo. nitelma, kolmannen palkinnon saanut Dag Eng- Matkailu alkoi elpyä sodan jälkeen ja arkki- lundin ehdotus puolestaan edusti modernia lin- tehdit pääsivät katsomaan paikan päälle sellaisia jaa. Näiden kahden suuntauksen yhdistyminen kohteita, joihin he olivat tutustuneet vain lehtien kypsytti vivahteikkaan, materiaalirikkaan, mut- ja kirjojen välityksellä. Tosin matkustaminen ta samalla modernin tyylin, josta tuli suomalai- oli nykypäivän mittapuun mukaan edelleenkin sen arkkitehtuurin tavaramerkki 1950-luvulla. hidasta. 1950-luvulla anglosaksisten maiden, etenkin Yhdysvaltojen, vaikutus kasvoi. Suo- malaiset omaksuivat Yhdysvalloista rakennus- 1950-luku teknisiä uutuuksia ja ottivat mallia uudella man- tereella tehdyistä liikenneratkaisuista. Matkasti- Toinen maailmansota opetti, että kansojen ja yh- pendien turvin he saattoivat oleskella Yhdysval- teiskuntarakenteiden tuhoaminen kävi entistä loissa pitempiäkin aikoja. nopeammin ja tehokkaammin. Tämä sai sodan Amerikkalaisuus vaikutti vahvimpana esi- 336 kokeneet ihmiset arvostamaan viihtyisää kotia kaupunkien yksilöllisesti suunnitelluissa oma- Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

kotitaloissa. Erityisesti ylemmän keskiluokan ja sivistyneistön piirissä ihanteeksi muodostui uu- denaikainen ”esikaupunkihuvila”, joka oli suu- rikokoisempi kuin vähävaraisempien omakoti- talo. Hyvä esimerkki tällaisesta mittatilaustyönä tehdystä omakotitalosta on arkkitehti Viljo Revellin Helsingin Lauttasaareen 1955–56 suunnittelema Villa Tallberg. Toinen Yhdysval- loista Suomeen tuotettu uutuus oli ostoskeskus. Suomessa käytettiinkin 1950-luvun puoliväliin asti englanninkielistä lainasanaa ”shopping cen- ter”. Keskuksia rakennettiin pääasiassa uusiin asumalähiöihin. Niiden kaupankäynti perustui yksityisautoiluun, minkä vuoksi niiden lähelle rakennettiinkin lähes aina parkkialueet. Suo- meen ostoskeskukset tulivat, kun elintarvikkei- den säännöstely 1954 lakkautettiin ja kauppa- palveluja ryhdyttiin kehittämään. Ruotsi ja Tanska olivat 1950-luvun alussa Kuva 29. Aarne Ervin ottama matkakuva New suosittuja matkakohteita. Läntisiin naapurimai- Yorkista 1940-luvun loppu. hin lähdettiin ruokaostoksille ja huvittelemaan. Ruotsista saattoi ostaa elintarvikkeita ja ylelli- syystavaroita, joista kotimaassa saatettiin vain haaveilla. Osa suomalaisista arkkitehdeista työskenteli sodan aikana ja sen jälkeenkin naa- purimaissa. Martta Martikainen-Ypyä toimi johtavana arkkitehtina vuokralaisten säästökas- sa- ja rakennuslainatoimistossa Tukholmassa 1944–49. Hänen miehensä Ragnar Ypyä perusti toimiston Kööpenhaminaan 1951 voitettuaan Glostrupin keskussairaalan kansainvälisen ark- kitehtuurikilpailun. Ruotsia pidettiin asuntosuunnittelun malli- maana. 1940-luvulla, suomalaisten ollessa so- dassa, ehtivät ruotsalaiset paneutua perusteelli- sesti asuntosuunnittelun ongelmiin. He myös kirjoittivat aiheesta paljon. Arkkitehti Hilding Ekelund, joka toimi 1950-luvulla asuntosuun- nittelun professorina Teknillisessä korkeakou- Kuva 30. Viljo Revell: Villa Tallberg, Helsinki lussa, vei arkkitehtiopiskelijat pariinkin ottee- 1950-luku. seen Ruotsiin ja Tanskaan tutustumaan uusim- paan arkkitehtuuriin. Naapurimaiden vaikutus

Kuva 31. Esko Korhonen: Roihuvuoren ostos- Kuva 32. Hilding Ekelund: As. Oy Porintie 5, keskus, Helsinki 1954. Helsinki 1958. 337 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

oli selvästi nähtävissä suomalaisten arkkitehtien 1950-luvulla suunnittelemissa asumalähiöissä. 1950-luvun arkkitehtuurissa modernismi ja romantiikka yhdistyivät. Tämä oli nähtävissä jo 1940-luvulla pidettyjen arkkitehtuurikilpailujen ehdotuksissa. Hyvä esimerkki on Palacen talo. Tässä suorakaiteenmuotoisessa kymmenker- roksisessa hotelli- ja konttorirakennuksessa on yhtenäiset teräksiset nauha-ikkunat, minkä vuoksi sitä on usein pidetty sodan jälkeisen uus- modernismin edustajana. Rakennuksen sisustus edustaa kuitenkin materiaalirikkaudessaan sel- västi vielä 1940-luvun romantiikkaa. Toinen esimerkki on 1954 valmistunut Kansallisteatte- rin pieni näyttämö Helsingissä, jossa tiukan pel- kistetty julkisivu on päällystetty erisävyisillä tummanvioleteilla keraamisilla laatoilla. Alvar Aallosta tuli 1950-luvulla suomalais- ten arkkitehtien johtohahmo. Hän voitti kilpai- luja ja sai runsaasti toimeksiantoja. Aalto sai myös kansainvälistä tunnustusta osakseen. Hä- nen arkkitehtuurissaan hallitsevaksi materiaa- liksi tuli punatiili. Aallon ”punatiilikauden” päätöitä ovat Säynätsalon kunnantalo (1951), Muuratsalon koetalo (1953), Kansaneläkelai- toksen pääkonttori (1956), Helsingin Kulttuuri- talo (1958) ja Jyväskylän kasvatusopillinen kor- Kuva 33. Kaija ja Heikki Siren: Kansallisteatte- keakoulu (1959). Aalto, kuten muutkin suoma- rin pieni näyttämö, Helsinki. laiset suunnittelijat, oli taitava yhdistämään pai- kallisia piirteitä kansainväliseen modernismiin. Tästä hienostuneen materiaalitajun, yksilölli- syyden ja yksinkertaisuuden yhdistelmästä tuli 1950-luvulla suomalaisen arkkitehtuurin tava- ramerkki, joka nosti sen ennen näkemättömään maailmanmaineeseen. Hienostuneen yksinkertaisuuden ohella ark- kitehtuurissa korostettiin yksilöllisyyttä ja il- maisun vapautta. Tämä ilmeni vapaamuotoisina ja veistoksellisina muotoina. Joskus liiallisesta yksilöllisyydestä tuli suorastaan rasite, kun aina piti keksiä jotain uutta. Tämä näkyi erityisesti kirkkoarkkitehtuurissa. Viljo Revellin 1958–60 suunnittelemassa Vatialan siunauskappelissa kirkkosalia hallitsee ruiskubetonilla toteutettu korkea holvikaari. Aarno Ruusuvuoren samaan aikaan suunnittelema Hyvinkään kirkko raken- tuu kahdesta vastakkain asetetusta kolmisivui- sesta pyramidimuodosta, ja Alvar Aallon Vuok- senniskan kirkko, joka valmistui 1958, muodos- taa viuhkamaisine sisätiloineen orgaanisen ko- konaisuuden. Yksilöllisyyden korostaminen näkyi myös asuntojen pohjaratkaisuissa. Avoin korttelira- kenne antoi mahdollisuuden muunnella talojen pohjamuotoja aiempaa vapaammin. Asuinra- kennuksista saatettiin tehdä kaarevia, mutkitte- levia tai jopa tähdenmuotoisia. Sisätilat suunni- teltiin niin, että ne sulautuivat yhteen ilman suo- rakulmaisia akseleita. Hieno esimerkki tällai- Kuva 34. Alvar Aalto: Säynätslon kunnantalo, sesta vapaasta tilasommittelusta on Alvar Aal- 338 Jyväskylä 1951. lon Berliinin asuntonäyttelyn Hansavierteliin Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

Kuva 37. Markus Tavio: As. Oy. Viisikko, Tapio- la, 1954.

Kuva 35. Viljo Revell: Vatialan siunauskappeli, Kangasala 1960.

Kuva 38. Martta-Martikainen Ypyä ja Ragnar Ypyä: Kivelän sairaalan sairaanhoitajien asun- not, Helsinki 1954. Rakennuksissa on ruuturap- paus, joka jäljittelee betonielementtejä.

Kuva 36. Alvar Aalto: Hansaviertel, Länsi-Sak- lähiöihin. Metsälähiöt rakennettiin matalammin sa 1957. kuin kantakaupunkien asuinalueet. Sääntönä oli, että rakennukset madaltuivat kohti metsän- 1957 piirtämä kahdeksankerroksinen asuinra- reunaa. Asuintaloissa kerroskorkeudeksi va- kennus. Sen runko on nivelletty ja siinä olevien kiintui 2,8 metriä ja huonekorkeudeksi 2,5 met- asuntojen sisätilat on suunniteltu niin, että olo- riä. Tämä näkyi rakennusten julkisivuissa. Ne huoneet yhdistyvät vapaasti muihin tiloihin ja ikään kuin litistyivät, koska kun kerroksia ma- myös ulkotilaan taitavasti sijoitettujen parvek- dallettiin, myös ikkunat madallettiin ja leven- keiden välityksellä. nettiin. 1950-luvun asuntosuunnittelulle oli tyypillis- 1930-luvulla yleistynyt nauhaikkuna otettiin tä, että rakennuskorkeuksilla ja erilaisilla jul- taas käyttöön. Parveke alettiin 1950-luvulla kisivumateriaaleilla luotiin vaihtelua muuten mieltää osaksi asuntoa, tavallaan yhdeksi huo- yhtenäisesti rakennettuihin kaupunginosiin ja neeksi. Aluksi rakennettiin ulokeparvekkeita, 339 Rakennusperintö – 1900-luvun suomalaisen arkkitehtuurin tyylit, osa II

alumiinia tai läpivärjättyjä lasilevyjä. Esimer- kiksi Per Björkvallin 1955 suunnittelemassa Lappeenrannan tavaratalo Oy:ssä oli kadunpuo- leinen julkisivu vihertävän harmaata ja mustaa lasia. Lasia saatettiin käyttää asuinrakennuksis- sakin. Hyvinkäälle, Uudenmaankatu 12:een, ra- kennettiin 1950-luvun lopulla Asunto Oy ”Lasi- talo”, jonka julkisivuelementit ovat sinistä lasia. Rakennuksen oli suunnitellut talousneuvos H. Siikonen. 1950-luvulla arkkitehtuuri oli vielä korkea- tasoisesti toteutettua ja arkkitehdit vastasivat kokonaisvaltaisesti rakennusten suunnittelusta. 1960-luvulla tilanne muuttui. Rakennusosia alettiin valmistaa tehtaissa suurina sarjoina. Kuva 39. H. Siiskonen: Asuintalo Oy ”Lasita- Teollisuuden edustajat ja rakennusliikkeet sai- lo”, Hyvinkää 1950-luvun loppu. vat enemmän päätösvaltaa myös suunnittelu- prosessissa. Tämä johti siihen, että 1950-luvun mutta myöhemmin suojaisampia, sisäänvedet- inhimilliset tiilikerrostalot saivat väistyä be- tyjä parvekkeita. Pienempiin asuntoihin tehtiin tonielementtejä siirtelevien nosturien liikerato- niin kutsuttuja ”ranskalaisia” parvekkeita, jois- jen mukaan sijoitettujen samankaltaisten be- sa oven edessä on pelkkä kaide tai kukkalaatik- tonikuutioiden tieltä. kotasanne. Erilaisia betonielementtejä kokeiltiin 1950- Lisää tietoa kirjasta Arkkitehtuurimme vuosi- luvulla sekä rakenteissa että julkisivuissa. Kan- kymmenet 1930–1950, Elina Standertskjöld. tavat rakenteet olivat kuitenkin usein vielä seka- rakenteita ja vaikka betonisia julkisivuelement- tejä kehiteltiin ahkerasti, yleistyivät ne vasta 1960-luvulla. Julkisivuihin saatettiin 1950-lu- Kuvaajat aakkosjärjestyksessä (Kuvan numero vulla jopa tehdä ruuturappaus, joka näytti siltä kuvaajan nimen jälkeen): kuin seinät olisivat olleet betonielementtejä. Kaj Englund: 11 Ensimmäinen asuinkerrostalo, jonka ulkoseinät Aarne Ervi: 16 ja 20 tehtiin elementeistä, valmistui 1957 Koivikko- Kari Hakli: 12 tie 14:ään Helsingin Maunulaan. Nämä niin kut- Heikki Havas: 30, 31 ja 37 sutut sandwich-ruutuelementit valmistettiin Heinrich Iffland: 10 kuitenkin työmaalla eikä tehtaassa. Tämän kak- Pentti Ingervo: 35 sikerroksisen rivitalon oli suunnitellut Rudolf Kolmio: 21 Lanste. Eino Mäkinen: 19 ja 22 1950-luvun arkkitehtuurille oli ominaista Pietinen: 8, 27 ja 33 materiaalirikkaus. Sisustusten ohella se näkyi Presse Foto: 36 rakennusten julkisivuissa. Asuinrakennuksissa Pääesikunnan kuvakeskus: 7 ja 18 rapattuun pintaan yhdistettiin tiiltä, poimupel- Foto Roos: 6, 9, 14 ja 24 tiä, klinkkeriä, puuta tai mineriittiä. Liikeraken- Gustaf Welin: 1, 2 ja 4 nusten julkisivuissa saatettiin käyttää kuparia, Nils Erik Wickberg: 23

340