UINAISTUTKIJA 4/1997

Arkeologian päivät 1997 Hiidenmaallaja 1998 Lammilla. Petri Halinen ... 1 Ajatuksia Sarsan-Tomitsan keramiikanja Viron tekstiilikeramiikan välisistä yhteyksistä. Mika Lavento ...... , ...... :...... 2 Rautakaulisten yhteisöjen kerroksisuus - kysymyksiä . stratifikaatiosta. Sirkku Pihlman ...... 8 Hiidenmaan esihisloria. Aivar Kriiska ...... 10 Historiallisen ajan k;mtojen käyttö Hattulan Lusin kiviladelmien tulkinnassa. Paivi Luppi ...... : ...... 19 Eräitä lähimpään naapuruuteen perustuvia alueanalyysikokeiluja varsinaissuotnalaisesta asutusaineistosta. Aino Nissinaho ...... 24 On the environmental impact of traiu oil production on Kökar 3500-1500 cal BP. Milton Nuflez, Jari Okkonen & Kenneth GUSfavsson ... 29 Kuopoatalon "merkitys". Oili Raihctla ...... 37 , Rake~tamisesta Raision Mullissa rautakauden lopulla ja . varhaiskeskiajalla. Juha-Matti Vuorinen ...... ,...... 45 Teoria jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta. Pentti Koivunen ...... 49

Suomen arkec,loginen seura ry MUINAISTUTKIJA 4/1997 Suomen arkeologisen Seuran tiedotuslehti

Vastaava toimittaja: Petri Halinen, HY arkeologian laitos: Pl 13 , 00014 Helsingin yliopisto. Puh. 09-19123577. Sähköposti :petri .halinen@helsinkiJi

Toimituskunta: Henrik Asplund, TYarkeologian osasto; Henrikinkatu 2, 20014 Turun yliopisto. Puh. 02-3335252. Tuija Kirkinen, HY arkeologian laitos, PI 13,0.0014 Helsingin yliopisto. Puh. 09-19123479. Sähköposti : tuija. kirkinen @helsinkiJi. Eero Muurimäkl, Purokatu 15 A, 40600 Jyväskylä. Puh. 014- 616881. Jari Okkonen, OY arkeologian laboratorio, PI 400, 90571 Oulun yliopisto. Puh. 08-5533236. Sähköposti: [email protected]. Helena Ranta, Museovirasto, P1913, 00101 Helsinki. Puh. 09-4050263.

Muiriaistutkija ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Painos 310 kpl. ISSN 0781-6790. Taitto Jari Okkonen. YLIOPISTOPAINO, PIKAPAINO, Helsinki 1997.

Mu1naistutkijan vuosikerran tilaushinta Suomeen !OO mk, ulkomaille 120 mk. Tilausosoite: Muinaistutkija, Suomen arkeologinen seura, museovirasto, PI 913, 0010 l Helsinki, Irtonumeromyynti: Akateeminen kirjakauppa, Helsinki. Tiedekirja, Helsinki.

Ilmoitusten hinnat: takakansi 300 mk (l/2 sivua 150 mk), takakannen sisäpuoli 250 mk (1/2 si­ vua 125 mk), sisäsivut 200 mk (1/2 sivua !OO mk).

Kirjoitusten laatimisohjeet: Muinaistutkija j'~I1kaisee arkeologisia ja arkeologiaa sivuavia artik­ keleita, katsauksia, keskustelupuheenvuoroja, kirjojen ym. julkaisujen ja näyttelyjen arvosteluja ja esittelyjä. Käsikirjoitukset lähetetään Muinaistutkijan vastaavalle toimittajalle yllä olevaan osoittee­ seen. Ne tulee toimittaa levykkeellä, mieluiten PC:n WP tai Microsoft Word -muodoss'a. Muista tiedostomuodoista pyydetään sopimaan etukäteen: Toimitukselle lähetetäänlevykke;n lisäksi myös paperitulosle. Levykkeitä ei pala!lteta kirjoittajille.

Lehteen tuleva aineisto on jätettävä vastaavalle toimittajalle viimeistään 15.1. (nro 1/98), 31.3. (nro 2/98).

Suomen .arkeologinen seura perustettiin vuonna 1982 ylläpitämään eri tehtävissä toimivien suo­ malaisten arkeologien keskinäisiä kontakteja. Tieteellisen ja muun alaan kohdistuvan keskustelun virittäminen sekä arkeologisen tutkimuksen tason kohottaminen ovat seuran toiminnan päämääriä. \ Muinaistutkija on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti lähinnå kotimaisia arkeologejaja arkeologian harrastajia varten. . ARKEOLOGIAN PÄIVÄT 1997 HIlDENMAALLA JA 1998 LAMMILLA Petri Halinen

Suomen arkeologinen seura järjesti Arkeologi­ suomalaisten ja saamelaisten juuria - sekä ai­ an Päivät HiidenmaaIIa 18.-21. 4. 1997. Päivi• van vanhimpia että myöhäisempiä vaiheita. en alkuperäisinä teemoina olivat Viron ja Suo­ Päällimmäiseksi siellä nousi kielitieteilijöiden men väliset yhteydet esihistoriaIIisella ajalla ja keskinäiset erimielisyydet kontakti- ja miten ihmisen jättämät jäljet näkyvät maape­ sukupuuteorian välillä. Arkeologien esitelmät rään kohdistuneen toiminnan seurauksena. Se­ kattoivat miltei jokaisen ajanjakson. Jokaisella minaariin osallistui 24 seuran jäsentä, 5 viro­ esitelmällä oli myös kommentaattori, jonka piti laista arkeologia ja 15 asian harrastajaa. (olisi pitänyt) tuoda esille myös muita näkökul• Esitelmiä oli yksitoista, joista kaksi viro­ mia asiasta. Tähän ei aivan päästy. laisen arkeologin pitämää. Niistä julkaistaan LammiIIa oli mukana vain yksi arkeologi tässä numerossa yhdeksän - kaksi jää odotta­ yhtä ajanjaksoa tai aihepiiriä kohti, mutta kui­ maan seuraavaa numeroa. Käytyä keskustelua tenkin tiedetään, että monesta asiasta on vähin• ei valitettavasti voida julkaista. Esiteimien tään yksi kilpaileva teoria. Tämän vuoksi on pohjalta voi hyvinkin aloittaa uuden keskuste­ esitetty toivomus, että arkeologit kokoontuisi­ lun esim. Muinaistutkijan palstoilla. vat keskustelemaan keskenään myös kilpaile­ Arkeologian päivien artikkelien lisäksi jul­ vista tai poikkeavista (erilaisista) teorioista. kaistaan keskustelua -palstalla Pentti Koivusen Ensi kevään arkeologian päiville toivotaan Jätinkirkkojen funktiota koskeva kirjoitus. kaikkien arkeologien esittävän oman näkemyk• sensä Suomen asuttamisesta, kampakeraami­ sesta kulttuurista, nuorakeraamisesta kulttuu­ Arkeologian Päivät 1998 Lammilla rista, saamelaisten alkuperästa, rautakauden yhteisöistä tms. Seminaarista on lisätietoja toi­ Seura järjestää keväällä 16.-18.4.1998 Arke­ saalla tässä lehdessä. Tutustukaa siihen ja ologian Päivät Lammilla. Tällä kertaa aiheena suunnitelkaa esitelmiä sitä silmällä pitäen. on Tvärminne 2 ~ eli Suomen väestön esihisto­ riallisten juurten (1980) ja Suomen väestön juurten (1997) arkeologinen versio. Kun Suomalais-ugrilainen seura järjesti lo­ kakuun alussa 1997 Tvärminne 2:n, oli paikalle symposiumin luonteen mukaisesti kutsuttu pu­ humaan useiden tieteenalojen edustajia. Esitel­ mistä moni käsitteli mielenkiintoisella tavalla Muinaistutkija 4/1997

AJATUKSIA SARSAN-TOMITSAN KERAMIIKAN JA VIRON TEKSTIILIKERAMIIKAN VÄLISISTÄ YHTEYKSISTÄ

Mika Lavento

Sekä Virossa että Suomessa on Terminologiaa tekstiilipainanteista keramiikkaa, joka ajoittuu kivikauden lopulle, pronssikaudelle, esirooma­ Taulukossa 1 on esitetty karkea kronologinen laiselle rautakaudelle ja vielä myöhäisemmäl• vertailu myöhäisen kivikauden, pronssikauden lekin ajalle. Osaa tästä keramiikasta kutsutaan sekä varhaisen metallikauden keramiikka­ Tekstiilikeramiikaksi, jota Suomen puolella on tyypeistä. Suomen Kiukaisten keramiikan C.F. Meinanderin (19S4b) ehdotuksesta alettu kanssa synkroninen myöhäisen kivikauden nimittää Sarsan-Tomitsan keramiikaksL keramiikkaryhmä Virossa on Villa-tyyppi, jota Esseeni ongelmanasetteluna on Sarsan-Tomit­ tutkimus ei toistaiseksi ole kuitenkaan kovin san keramiikan ja Viron Tekstiilikeramiikan paljoa käsitellyt. Suomessa rannikon pronssi­ välisten mahdollisten yhteyksien tarkastelu. kauden keramiikkaa on jaettu karkeaan ja hie­ Koska kysymys on kuitenkin väistämättä laa­ noon tyyppiin. Virossa vastaavina termeinä on jempi, myös muuhun tekstiilipainanteiseen ke­ käytetty nimikkeitä Jäämekeramika ja ramiikkaan on kiinnitettävä jonkin verran huo­ Peenkeramika. Unto Salo on erottanut edelli­ miota. Suomen Sarsan-Tomitsan keramiikkaa sestä Paimionkeramiikanja c.F. Meinander on olen hiljattain käsitellyt tutkielmassani puhunut Lausitz-vaikutteisesta keramiikasta. (Lavento 1997). Havaintoni Viron tekstiilipai­ Lisäksi on syytä mainita Etelä-Suomen sisä• nanteisesta keramiikasta perustuvat sen sijaan maassa tavattu Väli vyöhykkeen keramiikka, toistaiseksi ainoastaan kirjallisuuteen. jolla saattaa olla varsin huomattava asema Vi­ Esseetäni on siis pidettävä vain eräänlaisena ron ja Suomen myöhäisneoliittisia ja varhaisen johdantona aiheeseen. pronssikauden yhteyksiä ajateltaessa. Ensimmäinen vastaan tulevista kysymyk­ Suomessa Tekstiilikeramiikkaa on Mei­ sistä on missä määrin eri nimisiä pronssi- ja nanderin ehdotuksesta kutsuttu Sarsan-Tomit­ varhaismetallikautisia, enemmän tai vähem• san keramiikaksi ja Etelä-Suomen osalta pu­ män synkronisia keramiikkaryhmiä Virossa ja huttaessa usein vain Unto Saloa seuraten Suomessa voi verrata toisiinsa. Toiseksi Sarsankeramiikaksi. Viron puolella on käytetty kiinnitän huomiota kronologiaan, joka on luon­ etupaassa epäselvää nimikettä Tekstiili­ nollinen lähtökohta keramiikkojen keskinäisiä keramiikka, mutta Valter Lang (1991 :49) on suhteita arvioitaessa. Lopuksi esitän muutamia ehdottanut käyttöön myöskin termiä 'Tapiola­ konkreettisempia ehdotuksia siitä, millaisia yh­ keramiikka' . teyksiä Sarsan-Tomitsan keramiikaIla ja Viron Venäjällä Tekstiilikeramiikka on hetero­ Tekstiilikeramiikalla on saattanut olla keske­ geeninen ryhmä, jota kutsutaan useimmiten nään.

2 verkkopintaiseksi keramiikaksi, mutta muita­ tekemistä Tekstiilikeramiikan kanssa (Salo kin nimiä on käytössä. Koska tekstiilipainan­ 1981 :322). Jonkinlainen yhteys näiden välillä netta muistuttavaa pintakäsittelyä ei useinkaan on toki mahdollinen (Meinander 1954b: 186). ole tehty kankaalla, on alettu puhua myös On mielenkiintoista, että teoksessaan Pseudo-verkkopintaisesta keramiikasta. Venä• Poselenija epohi neoIita irannego metalla v läiseen mutkikkaaseen Tekstiilikeramiikkaa priust'e r. Emajogi Lembit Jaanits (1959) esit­ koskevaan termistöön en kuitenkaan tässä yh­ telee tekstiilikeramiikan ennen Nuorakera­ teydessä enempää puutu. miikkaa. Stratigrafisin perustein Jaanits ajoit­ taa nämä kaksi keramiikkaryhmää ainakin osit­ tain synkronisiksi Emäjoen asuinpaikoilla ja Tekstiilikeramiikka Virossa esittää lisäksi, että molempia keramiikkoja on saattanut valmistaa sama ihmisryhmä (Jaanits Lembit Jaanitsin mukaan Viron Tekstiili­ 1959:149). Jaanits piti ilmeisenä, että sekä keramiikka on näkinkengillä tai liuskekivien nuorapainanne että tekstiilipainanne liittyvät kappaIeilla laihdutettua. Astioiden seinämät jollain tavalla yhteen, ja että niitä kuuluisi löy• ovat lievästi profiloituja tai voimakkaasti S:n tää samoista astioista. Viitaten Brjusovin muotoisiksi profiloituja. Koristelu on toteutettu (1950:287) ja Bahderin havaintoihin hän ajoitti kuopin ja kampaleimoin. Koristelu ei ole sil­ Tekstiilikeramiikan II ja 1 vuosituhannen vaih­ miinpistävän monipuolista. Kuoppia esiintyy teeseen eKr., mutta huomautti tekstiilipainan­ yleensä harvakseen ja ne eivät useinkaan muo­ netta esiintyvän jo myöhäiskampakeramiikassa dosta täsmällisiä rivejä; toisinaan horisontaali­ (Jaanits 1959: 148). Jaanitsin mukaan Tekstiili­ nen kuopparivi on kuitenkin nähtävissä. keramiikkaa oli Virossa jo XVII-XVI vuosi­ Kampaleimat sitä vastoin saattavat olla hyvin­ sadoilla eaa. (Jaanits 1959:300-301; Laul kin keskeisellä sijalla peittäen astian pintaa 1966:96). Viitaten edelleen Fossiin (1952) ja vyöhykkeinä. Ne rajoittuvat kuitenkin aina as­ Tretjakoviin (194 J) hän esitti, että Tekstiili­ tian yläosaan. Tekstiilipainanne, joka on voitu keramiikka sai alkunsa Fatjanovo-keramiikan tehdä joko itse kankaalla tai myöskin vaikutuksesta kuoppa-kampakeraamisilla kampaleiman avulla, on hyvin hallitsevassa asuinpaikoilla. Brjussovin mukaan Verkkopin­ asemassa (Jaanits 1959:114). taisen keramiikan käyttö olisi alkanut Venäjäl• Tekstiilikeramiikkaa on etupäässä Akalin lä II vuosituhannen ensimmäisellä puoliskolla ja Kullamäen alueella, Emajoen suussa. Maan (Brjussov 1950:302). länsiosissa sitä sen sijaan on niukasti. Sitä on Kun tarkastellaan Verkkopintaisen tai huomattavissa määrin linnavuorilla, joista on Pseudoverkkopintaisen keramiikan kronologi­ syytä mainita ainakin Asvan, Irun ja Otepään aa Venäjällä - siis siellä missä koko linnavuoret. Tekstiilikeramiikkaa on Virossa keramiikkatyypin on useimmiten katsottu en­ tutkittu viime vuosina hyvin vähän. siksi syntyneen - nähdään Valerij Patrushevin viimeaikaisiin tutkimuksiin perustuen, että Pseudoverkkokeramiikan käyttö alkoi Keski­ Kronologiaa Volgalla niinkin myöhään kuin II vuosituhan­ nen lopulla eaa. (Patrushev 1989:30-3 J ; Tekstiilikeramiikan ajoitusta mutkistaa se, että 1992:55). Miksi ajoitus on näin myöhäinen? vaikka tekstiilipainanne ja Tekstiilikeramiikka Oma ongelmansa on varmasti luotettavien ovat läheisessä suhteessa toisiinsa, ensinmai­ radiohiiliajoitusten puute, mutta muitakin syitä nittu ei aina indikoi jälkimmäistä. Toisin sa­ voi olla. Karjalassa Tekstiilikeramiikka on hie­ noen, vaikka esimerkiksi Kiukaisten keramii­ man vanhempaa, ja sen alku ajoittuu Mark kassa on tekstiilipainannetta tasapohjaisten as­ Kosmenkon mukaan myöhäisintään ajalle n. tioiden pohjissa, sillä ei välttämättä ole mitään 1400-1300 eaa (Kosmenko 1996:211f Huo-

3 Viro Suomi (rannikko) Suomi (sisämaa)

Asvan keramiikka Morby-keramiikka Säräisniemi 2 -keramiikka Morby-keramiikka Peen- ja Jäämekeramika Hieno ja Karkea pronssik. ker. Villakeramiikka Paimionkeramiikka Sarsan-Tomitsan keramiikka Tekstiilikeramiikka (Tapiolakeramiikka) Kiukaisten keramiikka Välivyöhykkeen keramiikka Nuorakeramiikka Nuorakeramiikka Pöljän/Kierikin keramiikka

Taulukko 1. Keskeisimmät myöhäiskivikautiset, pronssikautisetja varhaismetallikautiset keramiikkatyypit Viros­ sa ja Suomessa.

miota kannattaa kiinnittää tässä yhteydessä tyyppiseen ajatukseen vihjasi jo Aarne myös siihen, että Djakovon keramiikka ilmaan­ Europaeus (1922) esitellessään Kirkkonum­ tuu käyttöön Rosenfeldtin mukaan vasta n. men Koivistosvedenin löytöjä teoksessaan 700-600 eaa. (Rosenfeldt 1974). Fornfynd från Kyrkslätt och Esbo socknar Pohjois-Norjasta ja Ruotsista saadut 1920-luvun alussa. Äyräpää palasi asiaan väi• ajoitukset ovat selvästi vanhempia (Jprgensen töskirjassaan vuonna 1933 ja esitti eräässä pie­ & Olsen 1987). Myös Suomesta on hiljattain nellä painetussa kappaleessa mahdollisuutta, saatu joukko AMS-ajoituksia, joiden että tekstiilipainanne olisikin perua kalibroitujen tulosten mukaan Sarsan-Tomit­ Nuorakeramiikasta ja että sen lähtöalue ei olisi­ san keramiikan käyttö alkoi Itä- ja Pohjois­ kaan idässä vaan lännessä, Keski-Euroopassa Suomessa viimeistään n. 1600 eaa. - todennä• (1933:114). Meinander kuitenkin sivuutti tä• köisesti jo jonkin verran aikaisemminkin män ajatuksen ja esitti sen sijaan, että (Lavento 1997). tekstiilipainanne ilmaantui Kiukaisten kera­ Vertailua Suomen ja Venäjän ajoitusten miikkaan ja Sarsankeramiikkaan asbestikera­ välillä vaikeuttaa Tekstiilikeramiikan 14C_ ja miikan kautta - tarkemmin Pöljän keramiikan AMS-ajoitusten puute. Vertailua vaikeuttaa li­ kautta, jossa tekstiilipainanne ilmenee satun­ säksi se, että Suomessa keramiikan ajoituksissa naisesti (Meinander 1954a: 175-176). käytetään nykyisin mielellään kalibroituja tu­ Äyräpään ajatukseen palasi 1970-luvulla loksia; Venäjällä puolestaan ajoitukset ovat Christian Carpelan, joka kehitteli sitä pitem­ kalibroimattomia. Näistä syistä kronologisesta mälle esittämällä, että Sarsankeramiikan vertailusta olisi ehkä mielumminkin helpom­ tekstiilipainanne olisikin itse asiassa lainaa paa luopua kuin esittää siitä mitään tulkintoja. myöhäisestä Nuorakeramiikasta (Carpelan Kuitenkin tällä hetkellä näyttää siltä, että tois­ 1979: 14-15). Hän ajatteli edelleen, että taiseksi Suomesta Tekstiilikeramiikalle on saa­ synkronisesti Kiukaisten keramiikan kanssa tu vanhempia ajoituksia kuin Venäjältä. To­ olisi rannikon ja sisämaan asbestikeramiikan dennäköiseltä tuntuu lisäksi, ettei Venäjän välissä ollut olemassa vielä ns. väli vyöhyke, Tekstiilikeramiikka tule osoittautumaan aina­ jota luonnehtii oma keramiikkaryhmänsä - kaan kovin selvästi suomalaista Tekstiili­ Väli vyöhykkeen keramiikka. Carpelanin ajatus keramiikkaa vanhemmaksi. ei ole sittemmin saavuttanut huomattavaa suo­ Palaan vielä Jaanitsin ajatukseen siitä, että siota Välivyöhykkeen keramiikan osalta, vaik­ Tekstiilikeramiikka ja Nuorakeramiikka ovat ka siinä monilta osin onkin mieltä. Se mm. rat­ ainakin osittain synkronisia, ja että niiden teki­ kaisee Meinanderin ajatuksesta seuraavan jöi llä on kenties ollut hyvinkin läheinen suhde kronologisen ongelman. Kuinka Venäjältä le­ myöhäiskivikautisessa maailmassa. Saman- vinnyt tekstiilipainanne olisi voinnut kulkeutua

4 Pöljän keramiikan välityksellä Kiukaisten ke­ myös Ruotsin puolelle (Jaanusson 1981: 122- ramiikkaan, siis sellaiseen keramiikkaan, joka 123). Meinander näki yhteisiä piirteitä sen ja on vanhempaa kuin venäläinen Tekstiili­ Kalmistonmäen sekä Morby-keramiikan kans­ keramiikka (Carpelan 1992)? sa (Meinander 1954b: 195; Meinander 1969:49-50). Asvan keramiikassa on tekstiili­ painannetta. On oleellista, että se ajoittuu nuo­ Vanhempi ja nuorempi remmalle pronssikaudelle ja esiroomalaiselle Tekstiilikeramiikka rautakaudella. Viron Tekstiilikeramiikan nuo­ remman vaiheen määrittely on kuitenkin käsit• On mielenkiintoista, että Latviassa erotetaan tääkseni epäselvällä pohjalla, eikä asiaa ole vii­ kaksi tekstiilikeraamista ryhmää: vanhempi me aikoina kovin paljoa tutkittu. En siis ole sel­ (orgaanissekoitteinen), jonka käyttöönotto villä kuuluuko Asvan keramiikka juuri tähän ajoittuu myöhäisneoliittiselle ajalle sekä nuo­ vaiheeseen, vai edustaako se jotain vielä rempi (kivimurskasekoitteinen), jonka myöhäisempää horisonttia. käyttöperiodi liittyy myöhäiseen pronssi­ Monessa tapauksessa niin Virossa kuin kauteen ja varhaiseen rautakauteen (Vasks Latviassakin tutkijat ovat nähneet Tekstiilike­ 1991: 12-13, 194). 1. Cimermane on ajoittanut ramiikassa piirteitä, jotka ovat yhteisiä tämän varhaisen tekstiilikeramiikan XVII-XVI Djakovon keramiikaIle. Djakovon keramiikka vuosisadoiIIe eaa. (Cimermane 1968:53, 63). on aivan liian nuorta, jotta sen avulla voisi se­ On syytä panna merkille, että I. Loze on näh• littää vanhemman Tekstiilikeramiikan ilmaan­ nyt vanhemman Tekstiilikeramiikan alkuperän tumisen Baltiaan tai Suomeen. Sen sijaan se joko keskineoliittisessa Piestinjan keramiikas­ saattaisi liittyä Asvan keramiikkaan. Indreko sa tai Kuoppa-kampakeramiikassa (Loze (1961 :420) esitti kuitenkin käsityksenään; että 1979). Asvan kulttuuri eroaa monessa suhteessa Tekstiilikeramiikan yhteyteen liittyy usein Djakovo-kulttuurista,ja että Asva on riippuma­ muunkinlaista pintakäsittelyä. Oma kysymyk­ ton Djakovon kulttuurista. Asvan keramiikan sensä on miten naarmupintainen, sileäpintai• lähtökohtina häneen mukaansa olisivat nen ja tekstiilipainanteinen keramiikka eroavat Kampakeramiikka sekä "sogenannte Kiukais­ toisistaan tai missä yhteydessä ne ovat toisiin­ kultur in EstIand" (Indreko 1961 :420). Vaikka sa. Naarmupinnalle on tarjottu erilaisia selityk­ Indreko olettikin, että Tekstiilikeramiikan syn­ siä: esimerkiksi A. Vasks esittää, että Latvian ty liittyisi Fatjanovo-keramiikkaan hän mainit­ Naarmupintaiseen keramiikkaan se periytyisi si myös, että sen kanssa synkronista tekstiili­ jo virolaisesta Narvan keramiikasta (Vasks painanteista keramiikkaa esiintyy myös Keski­ 1991:194). Niin Baltiassa kuin Suomessakin Euroopassa. tilanne on usein Tekstiilikeramiikan osalta sel­ Mahdolliselta näyttää se, että onkin todella lainen, että samassa astiassa saattaa olla sekä olemassa ainakin kaksi, ellei peräti kolme tekstiilipainanne että naarmupinta - esimerkik­ tekstiilikeraamista horisonttia, joista varhaisin si niin, että astian yläpinnassa on naarmutusta, ajoittuu myöhäisneoliittiselle ajalle. Tällöin se kun taas alaosa on tekstiilipainanteinen. Voi tavalla tai toisella liittyisi myöhäiseen olla, että usein on järkevää puhua naarmupin­ Nuorakeramiikkaan tai sitten tätä seuraaviin taisesta ja tekstiilipainanteisesta keramiikasta keramiikkatyyppeihin jotka siis ovat erikseen ja tarkoittaa niillä toisistaan riippu­ Kiukaisten keramiikan aikaisia. Tämän hori­ mattomia traditioita, mutta ainakin yhtä usein sontin ajoitus sopii tyydyttävästi Jaanitsin kysymys on yhdestä ja samasta traditiosta. (1959) ja Vasksin (1991) esittämiin - lähinnä Virossa nuorempaa Tekstiilikeramiikka typologisiin -ajoituksiin. Tämä varhainen edustaa Asvan keramiikka, jolla on Hille Tekstiilikeramiikka olisi ollut siis käytössä Jaanussonin mukaan yhteyksiä paitsi Suomeen Pohjois-Latviassa sekä eräissä osissa Viroa.

5 Edelleen - Carpelanin esittämään tapaan - teks­ Lähdeviitteet tiilipainanne on näin voinut levitä Etelä-Suo• meen myöhäisen Nuorakeramiikan kautta, ja Brjusov, Aja. 1940: Istorija drevnej Karelii. Trudy sitten Väli vyöhykkeen keramiikan välityksellä Gosudarstvennogo istoriceskogo muzeja XI. Sarsankeramiikkaan. Mutta tekstiilipainanne Brjusov, Aja. 1950: "Setcataja" keramika. on myös voinut levitä ainakin joillekin Suo­ Sovetskaja Arheologija XIV. men etelärannikon asuinpaikoiIIe ilman välittä• Carpelan, C. 1979: Om asbestkeramikens historia i vää Väli vyöhykkeen keramiikkaa. Mielenkiin­ Fennoskandien. FM 1978. Carpelan, C. 1992: Keramiikka-opintopiiri. Helsin­ toisia ovat tässä suhteessa eräät Länsi-Uuden• gin yliopiston arkeologian laitos, maan kohteet - Karjaan Hagnäs ja IIb muistiinpanot luennosta 1992. Östergård, Kirkkonummen Koivistosveden - Cimmermane, I. 1968: Latvijas tekstila keramika un sekä myös Salon Ketohaka. tas sakari ad Djakovas kulturas apgabalu. Virossa siis on erotettu kaksi, jopa kolme Arheologija un etnografija VIII. aaltoa Tekstiilikeramiikkaa. Myös Suomessa Foss, M.E. 1952: Drevnejsaja istorija severa niitä saattaa olla kolme. Jos Suomeen saapunut Evropejskoj casti SSSR. Materialy Tekstiilikeramiikan ensimmäinen aalto oli ete­ issledovanija po arheologii SSSR 29. lästä lähtöisin, on toinen aalto selvästi itäinen. Europaeus, A. ks. Äyräpää, A. Toisella aallolla tarkoitan sitä prosessia, joka Indreko, R. 1939: Asva linnus-asu1a. Kogumik: Muistse Eesti Iinnused. Tartus 1939. yleensä liitetään Tekstiilikeramiikan ilmaantu­ Indreko, R. 1961: Die Asvakultur. Bericht V Int. misen yhteyteen. Tämä pääaalto näkyy ennen Kongr. Vor- und Fruhgeschichte. Hamburg kaikkea Itä- ja Pohjois-Suomen asuinpaikoiIIa. 1958. Kolmas aalto puolestaan viittaa osaksi itään, Jaanits, L.O.1959: Poselenija epohi neoIita i osaksi etelään. Ainakin ajallisesti se on liitettä• rannego metalla v priust'e r. Emajogi. Vlssa Djakovo-keramiikkaan. Meinanderin Akademija Nauk Estonskoj SSR. Tallin. erottama Kalmistonmäen keramiikka saattaa Jaanusson, H. 1981: Hallunda. The museum 01' liittyä siihen. Dåvits-esseessään Meinander national antiquities, Stockholm. Studies 1. (1969) halusi korostaa nimenomaan kontinui­ J0rgensen, R & Olsen, B. 1987: Asbestkeramikk i Nord Norge. Finskt Museum 1987. teettia Suomessa, ja samaa hän tahtoi nähdä Kosmenko, M.G. 1996: Kul'tura setcatoj keramiki. myös Virossa puhuessaan Asvan keramiikasta. Arheologija Karelii. Petrocavodsk. On sitten eri asia selitetäänkö tekstiilipainan­ Lang, V. 1991: Ohe savinöutiiiibi ajaloost Loode­ teisen keramiikan muuttuminen paikallisen ke­ Eestis. Muinasaja Teadus I. Arheoloogiline hityksen vai ulkoisen vaikutuksen - siis uusien kogumik. Toimetanud L. Jaanits ja V. Lang. aaltojen avulla. Lavento, M. 1997: Sarsa-Tomitsa ceramics in Fin­ land and Karelian isthmus. Lisensiaatintutkielma. Helsingin yliopiston ar­ Loppulause keologian laitos. Loze, I. 1979: Petijumi Lubanas lidzenuma. Zinatniskas atskaites sesijas materia1i par Tässä vaiheessa vastaan kysymykseen siitä oli­ arheologu, antropologu un etnografu. siko tekstiilipainanne voinut saapua Suomeen Meinander, C.F.1954a: Die Kiukaisku1tur. Suomen myös etelästä, siis Virossa - myöntävästi. Ky­ Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 53. symys olisi tällöin nimenomaan tekstiilipai­ Meinander, C.F. 1954b: Die Bronzezeit Finnlands. nanteisen keramiikan vanhimmasta vaiheesta. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakaus­ Yhteydet ovat toki mahdollisia myös kirja 54. nuoremmassa vaiheessa, myöhäispronssikau• Meinander. c.F. 1969: Dåvits. En essä om della ja esiroomalaisella rautakaudella. Lienee förromerskjärnå1der. Finskt Museum 1968. ilmeistä, ettei asia ole tällä selvä, ja että Patrushev. V.A. 1989: U istokov Volzkih Finnov. empiiristä tutkimusta olisi tältä osin jatkettava. Joskar-01a.

6 Patrushev, V.A. 1992: Textile-impressed pottery in Äyräpää, A.1922: Fornfynd från Kyrkslätt och Esbo Russia. Fennoscandia Archaeologica IX. socknar. SMYA XXXII. Rosenfeldt, l.0. 1974: Keramika d'jakovskoj Äyräpää, A. 1933: Uber die Streitaxtkulturen in kul'tury. D'jakovskaja kul'tura. Moskva. Russland. Studien iiber die Verbreitung Salo, U. 1981: Satakunnan historia 1,2. Satakunnan neolitischer Elemente aus Mitteleuropa pronssikausi. Satakunnan Maakuntaliitto r.y. nach Osten. Eurasia Septentrionalis Antiqua Tretjakov, P.N. 1941: K istorii plemen Verhnego VIII. Povol'za v 1 tys. n.e. Materialy i issledovanija po arheologii SSSR 5. 1. Kosmenko kuitenkin mainitsee Kelka III Vasks, A.V. 1991: Keramika epohi pozdnej bronzy i asuinpaikan vanhimman 14C-ajoituksen, joka rannego zeleza Latvii. Latvijskaja on 3520±80 BP (Kosmenko 1996:211). Akademija Nauk. lnstitut istorii Latvii. Riga "zinatne".

7 Muinaistutkija 4/1997

RAUTAKAUTISTEN YHTEISÖJEN KERROKSISUUS - KYSYMYKSIÄ STRATIFIKAATIOSTA

Sirkku Pihlman

On kiintoisaa hahmottaa sosiaalisia ryhmiä nii­ Paul Wason (1993: 38) on esittänyt, että tä mahdollisesti yhdistävien ja erottavien ai­ määräysvalta perustuisi stratifioituneessa yh­ neellisten merkkien avulla, analysoida näiden teisössä usein territoriaaliseen yksikköön ja merkkien laatua, ryhmien rajojen jyrkkyyttä, arvonanto omaisuuden kasaamiseen pikemmin rajOjen pitkäikäisyyttä ja niiden ylitys­ kuin redistribuutioon ja anteliaisuuteen. Omai­ mahdollisuuksia. Stratifikaatio ja rankiutumi­ suuden kasaamisesta voivat kertoa poikkeuk­ nen saattavat olla kiintoisia käsitteitä yhteisö• sellisen rikkaasti varustetut haudat ja aarteet. jen organisaaton ja rakenteen analysoinnissa. Sotilaallisissa hierarkioissa .redistribuutio lie­ Teoreettisesti katsottuna (Wason 1994:37- nee kuitenkin ollut olennaista, vaikka päällikkö 39) rankiutuneessa yhteisössä yksilön status olisikin saanut muita enemmän. Eikö perustuu hänen asemaansa sukulaisuus­ redistribuutiota hyödyntävä hierarkinen järjestelmässä sekä hänen henkilökohtaiseen yhteisö(n osa) ole stratifioitunut? rooliinsa suvussa ja laajemmassa yhteisössä. Hierarkioita tunnetaan. Claus von Carnap­ Rankiryhmien eroja voisi luonnehtia kvalitatii­ Bornheim ja Jl'lrgen Ilkjrer (1996) ovat toden­ vi siksi. Stratifioituneen yhteisön jäsenten ase­ neet, että I1Ierupin suolöytö ja Tacituksen ja maa määrittäisi sosiaalis-taloudellinen hierar­ Ammianus Marcellinuksen tekstit osoittavat kinen arvoasteikko. Ryhmien eroja voitaisiin roomalaisaikaisen germaaniyhteisön selkeää mitata. Hierarkia olisi valtahierarkia, jossa (sotilaallista) hierarkiaa. Ylinnä olivat päälli• ylempänä olevat kontrolloivat alampana olevi­ köt tai kuninkaat, joista joku oli toisten y läpuo• en käytettävissä olevia elintärkeitä resursseja. leila. Heidän alapuolellaan oli kaksi hierarkia­ Resursseja omistettmsun ja säilytettäisiin porrasta. Kukin porras voitiin suolöydössä omalla ryhmällä perintöjärjestelmän kautta. erottaa miehen ja hevosen varusteista. Sotilas­ Tällaisia resursseja voisivat viimestään eliitti varusti asemiesseurueensa aivan roomalaisajalla olla viljelysmaa, rauta, työvoi• tietynlaisin asein. Seurue varustettiin paikallis­ ma tai asemiehet. Viljelysmaan kotrolloinnista, ta valmistusta olevin standardikeihäin. Näiden verotuksesta, saattavat viestiä kelttiläiset pellot aseiden raaka-aineen tuotanto ja valmistus olisi (Lang 1996). Raudantuotannon, asetuotannon ainakin välillä ollut sotilaseliitin kontrollissa. ja asekaupan kontrollista taas kertovat Miekat hankittiin usein roomalaisilta roomalaisajan skandinaaviset ja roomalaispe­ asesepiltä, mikä saattoi edellyttää erityisiä sosi­ räiset sotilasvarusteet suolöydöissä (von aalisia suhteita germaanipäälliköiden ja Carnap-Bornheim & Ilkjrer 1996). Jossain roomalaispäälliköiden välillä. Seurueen varus­ määrin pysyvää ja normitettua hierarkiaa koh­ taminen edellytti, että päällikö(i)llä oli valta taamme siis Skandinaviassaja Baltiassa ensim­ kontrolloida tuotantoa ja käydä lajaa asekaup­ mäisen vuosituhannen alkupuolella. paa sekä ylläpitää suuren miesjoukoll lojaali-

8 suutta. Päällikkö tavallaan vaihtoi tai osti soti­ Yhteisön jäsenten luokittelujäljestelmien laallista voimaa aseilla, mahdollisesti myös lu­ ja yhteisön sukupuolijärjestelmän suhdetta pi­ paamalla sotasaalista ja läänit yksiä. Arvokasta täisi problematisoida. Olennainen on mielestä• materiaalia kulutettiin ja tuhottiin kuten myö• ni kysymys siitä, josko ranki-tyyppinen laadul­ hemmässä sotateollisuudessa. Tavaraa kuiten­ linen luokitus koskisi laajemmin naisia ja olisi kin akkumuloitui soihin, jumalille. Kauppa laajemmin heidän käyttämänsä, hierarkia-tyyp­ kävi ja tuotantoluvut nousivat. Skandinavian pinen luokitus koskisi useammin miehiä ja so­ talous kukoisti. pisi miesten tapaan hahmottaa yhteisöään. Täl• Varusteluprosessi ja sodankäynti vaikutti­ tä pohjalta voisi tarkastella myös hautauksissa, vat näin niiden yhteisöjen elämään, joiden jou­ uhrilöydöissä ja kirjallisissa lähteissä löydettä• kosta sotilaat valikoituivat tai jotka tuottivat vien luokittelujen keskinäisiä eroja. raaka-aineita ja aseita heidän tarpeisiinsa. Kak­ kosryhmän sotureiden palattua kotiseuduilleen heidän merkityksensä saattoi olla suuri ja ase­ Kirjallisuutta: mansa paikallisesti ylin mahdollinen. He saat­ toivat lopun elämäänsä kuulua kuninkaan ja Bennett, A. 1988: Graven. Religiös och social hänen vasalliensa (tai ratsumiestensä) symbol. Strukturer i folkvandringstidens lojaalisuusverkostoon ja vaihdantaverkostoon gravskick i Mälarområdet. Theses and papers i (von Camap-Bomheim & Ilkjrer 1996). Laiti­ North-European archaeology 18. lan Vainionmäen hautaraunion varusteet voisi­ von Carnap - Bornheim, K. und I1kjrer, 1...1,996: IIIerup Ådal. Teil 5, Die Prachtausriistungen. vat viitata tällaiseen jäsenyyteen ja sen vaiku­ Textband. Jysk Arkrelogisk Selskab XXV:5. tukseen pitkälti tuleviin sukupolviin (Purhonen Lang, V. 1996: Muistne Rävala 1-2. Muistised. et al. 1996). Ei kuitenkaan voida yleisesti pää• kronoloogia ja maaviljelusliku asuduse tellä, että sotilasseurueen jäsenten hierarkinen kujunemine Loode-Eestis. eriti Pirita joe asema olisi ollut vakaa saati perityvä. alamjooksu piirkonnas. Eesti Teaduste Aka­ Merovingivaltakunnassa vallankäyttö pe­ deemia Ajaloo Instituut. Töid arheoloogia alalt rustui edelleen henkilöliittoumiin, Personen­ 4. verband. Koko valtakuntaa määritteli kunin­ Purhonen. P. (ed.) 1996: Vainionmäki - A kaan ja korkealla sotilashierarkiassa olevien Merovingian Period Cemetery in Laitila. Fin­ asuinpaikat ja kuninkaan heille lahjoittaman land. National Board of Antiquities 1996. Steuer. H. 1989: Archaeology and History: maaomaisuuden sijainti. Läänityksenä saatu Proposals on the Social Structure of the maa ei kuitenkaan periytynyt eikä kuninkaan Merovingian Kingdom. Ed. K. Randsborg. The seurueen jäsenten asema ollut vakaa. (Steuer Birth of Europe. Archaeology and social 1989.) Development in the First Millenium A.D. Entä naiset? Mikä oli heidän paikkansa Analecta Romana Instituti Danici. hierarkiassa? On todella vaikeaa verrata rauta­ Supplementum XVI. 100-122. kauden suolöytöjen ja hautojen ilmaisemia Vaitkunskiene. L. 1995: The formation of a warrior "yhteisöllisiä arvoja" toisiinsa. Meillä on vink­ elite during the Middle Iron Age in Lithuania. kejä siitä, että naisen hautaesineistö useammin V. Kazakevicius and R. Sidrys (ed.J. Archeologia Baltica. 94 -106. Institute of kuin miesten liittyy vainajan kuolinikään. Nai­ Lithuanian History. sen elämänkaaren biologiset muutokset ja ehkä Wason. P: 1994: The Archaeology of Rank. Cam­ hänen lapsensa näyttävät määrittelevän naisen bridge University Press 1994. asemaa (esim. Bennett 1988, Vaitkunskiene 1995).

9 MlIinaistutkija 4/1997

HIlDENMAAN ESIHISTORIA

Aivar Kriiska

Hiidenmaan arkeologinen tutkiminen alkoi v. Vuodesta 1994 lähtien Hiidenmaan kivi kautta 1923 Tarton Yliopiston Arkeologian Kabinetin on tutkinut Aivar Kriiska. Töiden yhteydessä järjestämällä muinaisjäännösten rekisteröinnil• on löydetty II uuden asuinpaikan kulttuuri­ lällinventoinnilla. Silloin kerättiin kahden kerrostaja suoritettu pienimuotoisia arkeologi­ opiskelijan toimesta tiedot hieman yli 80 kiin­ sia kaivauksia 5:11ä asuinpaikalla (Köpu 1, IV, teästä muinaisjäännöksestä ja irtolöytöstä VIII, X ja XI) (Kriiska 1995; 1996a). Arkeolo­ (Laid 1923a; 1923b; Vaas 1923a; 1923b). En­ gisten tutkimusten kanssa samanaikaisesti on simmäiset arkeologiset kaivaukset järjestettiin Lembi Löugas suorittanut paleozoologisia tut­ Hiidenmaalla v. 1928. Arkeologi Erik Laid, kimuksia (Löugas et al 1996; Moora & Löugas joka oli opiskelijana osallistunut rekisterin laa­ 1995). tUTIlseen , inventoi ja kaivoi mahdolliset kalmistot Kassarissa ja Hanikatsin saarekkeel­ la, järjesti pienimuotoiset arkeologiset kaiva­ ukset kahdessa kivikalmistossa Köpussa, kah­ Kivi- ja varhaispronssikausi della tuli sijalla Köpussa ja Kiduspella sekä Ulendin (taika)lehmuksen luona. V. 1941 Hiidenmaan asutus alkaa myöhäismesoliittisel• Marta Schmiedehelm kaivoi Köpun kylässä la kaudella. Nykyisestä n. 1000 km2 kokoises­ Pihlan maatilalla kivien kuljetuksen yhteydes­ ta Hiidenmaasta vesi rajan yläpuolella oli vain sä rikottua paasiarkullista röykkiötä (Pihla 1) ja muutaman neliökilometrin kokoinen muinais­ löysi samalta paikalta kaksi uutta kivikalmistoa saari nykyisen Köpun niemimaan kohdalla. (Schmiedehelm 1941). Vuosina 1972-1983 Köpu oli noussut merestä rengassaaren Vello Löugas tutki Hiidenmaan esihistoriaa. tapaisena muodostumana jo Baltian jääjärven Hänen löytämiään ovat monet uudet vaiheessa ja pysynyt erillisenä saarena Limne­ muinaisjäännökset: kivikalmistot Köpussa ameren alkuvaiheessakin, jolloin se liittyi (Löugas 198Ic), kivikalmisto PUhalepassa Hiidenmaan keski osaan muodostuneisiin (Löugas & Selirand 1988: 164), raudansulatus­ saariin (Raukas & Ratas 1996). Köpun niemi paikka Köpussa Sepan tilan mailla (Löugas on ilmeikkäimpiä muinaisrantamuodostuma­ 1981 a; 1981c) ja ensimmäinen kivikauden alueita Virossa. Ancylusjärven rantamuodostu­ kiinteä muinaisjäännös - asui~paikka Ulendin mat ovat siellä 45-30 m korkeudella (Raukas & Ristipöllun tilan mailla (Köpu 1) (Löugas Ratas 1996; Tavast 1995) ja Litorinameren 1981b; 1982). Vuosina 1981 ja 1983 kaivoi maksimikorkeudeksi lasketaan n. 27 m nykyi­ Löugas paasiarkullista röykkiötä Köpussa sestä merenpinnasta (Moora & Löugas 1995: Pihlan tilan mailla (PihIa 2) (Löugas 1981c; 475) (kuva 1). 1982) ja Köneste tilan mailla sijatsevaa 1870- Arkeologisen inventoinnin tuloksena on luvulla tuuli myllyn rakennuksen yhteydessä löydetty 12 kivikautista asuinpaikkaa, jotka si­ rikottua kivikalmiston pohjaa (Löugas 1981c). jaitsevat 19-32 m korkeudella nykyisestä me-

10 m 60

50

40

30

20

10

uncal BP 10000 8000 6000 4000 2000 o

Kuva 1. Hiidenmaa Ancylusjärven maksimimumin aikana ja Limneameren eri vaiheissa ja vedenpinnan korkeus Köpu niemimaalla (Raukas & Ratas 1996 mukaan). renpinnasta ollen yhteydessä Ancylusjärven -ajan paikkoja. Mesoliittisen ja neoliittisen - loppuvaiheessa ja Litorinameren aikana keramiikkaa edeltävän ja keraamisen kivikau­ muodostuneisiin rantavalleihin. Asuinpaikka den - asutuksen välinen raja kulkee n. 27-28 m on tässä kontekstissa luonnollisesti vain yleis­ korkeudella. Sen mukaan mesoliittisia asuin­ nimitys ja tarkoittaa paikkaa, jossa on havaittu paikkoja on 7 (II, IV-IX) ja neoliittisia 4 (1, X, ihmistoiminnan jälkiä tai löytötiivistymän XI, XII). Yhden kohdalla ei ole selvää, aluetta, johon sisältyy eri käyttötarkoituksen ja kummalle puolelle se jää (111) (kuva 2).

11 1O ••••

1 km ~--~

Kuva 2. Kivikautiset asuinpaikat Köpun muinaissaarella. 1 - mesoliitinen asuinpaikka, 2 - epäselvän ikäinen asuin­ paikka, 3 - neoliitinen asuinpaikka.

Mesoliittisista asuinpaikoista on perusteelli­ nän kuoria (yli 2000 kpl). semmin tutkittu kahta (IV ja VIII), muista on Varhaisneoliittista Köpu I:n asuinpaikkaa saatu inventoinnissa vain yksittäisiä löytöjä. on kaivattu v. 1981 (Löugas 1982) ja v.1994 Asuinpaikkaa IV tutkittiin vuosina 1995 - (Kriiska 1995), yhteensä 41 m2. Sieltä on kai­ 1996 yhteensä 52 m2. Sieltä kaivettiin esiin vettu osittain tai kokonaan 8 maahan iso, läpimitaltaan yli 4 metrinen tulisija. Asuin­ syvennettyä, läpimitaltaan yleensä 1 - 1,5 m, paikasta VIII tutkittiin 10 m2 vuosina 1994 ja kivistä tulisijaa. Varhaisneoliittinen asutus­ 1995. Tälloin ei tavattu rakenteita, vaan talteen kuva on suurelta osin analoginen mesoliittisen saatiin ainoastaan löytöjä. Molemmat asuin­ kauden kanssa. Asuinpaikan valinnan periaate paikat on ajoitettu myös radiohiili­ on ollut samanlainen: kivillä varustetut tulisijat menetelmällä, joka antaa mesoliittisen asutuk­ sekä kvartsin ja paikallisen piiki ven käyttö, sa­ sen iäksi n. 5700 - 5000 caJ. Be (taulukko 1). moin hakkuuvälineiden vähäisyys. Myös eläin• Löytöaines on niissä suurin piirtein saman­ ten luista valtaosa oli hylkeen (norppa ja laista. Enemmistönä ovat kvartsi- ja piikivi­ harmaahylje) luita (Löugas et al 1996). Uusi il­ iskokset (paikallista vaaleanharmaata), pieni miö on keramiikka, joka määrittyy perustun­ osa (1 - 2 % kaikista kivilöydöistä) on työstet• nusten (muotoiltu kapeista U-tyyppisistä tyjä esineitä. Viimeksi mainituista selvästi eni­ ponteista, naarmutusta astioiden pinnoilla, ten on kaapimia, seuraavaksi eniten on kuvioinnin vähäisyys, pykälien dominointi uurtimia, ja lisäksi myös yksittäisiä veitsiä. kuvioinnissa) mukaan narvan tyyppi seksi. Näiden lisäksi löytyi myös muutama hioinkivi Mineraalisen sekoitteen runsaus ja syvät tai niiden palasia. Asuinpaikasta IV on yksi kuopat astioiden yläosassa viittaavat Saaren­ kivitaltta ja asuinpaikasta VIII kirveen teelmä. maan Könnun asuinpaikan keramiikkaan. Eläinten luita on säilynyt suhteellisen vähän ja Näyttää siltä, että varhaisneoliittisella kaudella osteologi L. Löugaksen mukaan määritetyt pa­ Länsi-Viron saarilla esiintyi jonkin verran eri­ laset ovat norppaa (Löugas 1995). Asuinpai­ lainen Narvan kulttuurin paikallisryhmä kasta VIII löytettiin suhteellisen paljon pähki- (Kriiska 1995). Narvan kulttuurille on luon-

12 Asp. Korkeus Ark. kausi Ark. 14C cal. SC I Lab. no. nr. meren kulttuuri vuosi SP (2 sigma) pinnasta I Varhais I 26-27 Narva 5698 ±70 4668-4364 I Tln-1901 neoliittinen 5604 ±52 4526-4350 Tln-1873 5464 ±96 4494-4042 Tln-1898 5370 ±68 4341-3995 Tln-1871 5330 +90 4360-3980 TA-1493 IV 28-32 Myöhäis Kunda 6757 ±51 5683-5573 Tln-2016 Mesoliittinen 6640 +60 5592-5444 TA-2533 VIII 28-29 Myöhäis Kunda 6172 ±50 5222-4958 Tln-2024 mesoliittinen XI 18-19 Myöhäis Kampa- neoliittinen keramiikka I

Taulukko 1. Arkeologisesti tutkitut Kopun kivikautiset asuinpaikat.

teenomaista alueellisten vaihtelujen esiintymi­ 1988). Poikimisaikaiseen metsästykseen viittaa nen, joka ilmenee pääosin keramiikassa. Sitä myös Kapu I:n asuinpaikalta löudetty korkein­ on yleensä perusteltu erilaisilla ulkopuolisilla taan kuukauden ikäisen norpan luu (Moora & impulsseilla (Jaanits 1984: 17; Girininkas Laugas 1995: 479). 1985: 121-123). Samoin on mahdollista, että Vuoden 1996 kenttätöiden yhteydessä löy• eroavaisuudet olivat olemassa jo mesoliittises­ dettiin Kapusta kaksi kampakeramiikanaikais­ sa Kundan kulttuurissakin, mutta muuttuivat ta asuinpaikkaa. Asuinpaikan XI koe­ määritettäviksi vasta keramiikan avulla, koska kaivaukset (12 m2) valaisevat jonkin verran tä• viimeksi mainitun perinteen kehityksessä on il­ täkin vaihetta saaren historiassa. Asutus on ol­ meisesti oleellisesti toisenlaiset tekijät kuin lut jatkuvasti riippuvainen vedestä - sijainnut työkaluilla. Tulisijoista talteen otettu hiili ajoit­ meren rannalla. Kvartsillaja paikallisella piillä taa asuinpaikan 14C menetelmällä ca. 4700- oli kiven käytössä edelleen tärkeä osuus, mutta 4000 caJ. BC (taulukko 1). huomattavasti enemmän käytettiin Itämeren Tutkimusten nykyvaiheessa näyttää siltä, punaista kvartsiporfyyriä. Aikaisempaan ver­ että silloisen Kapun saaren hiekkaisella, aamu­ rattuna työstettyjen esineiden, erItYIsesti auringon puoleisella ja pohjoistuulilta hyvin kaavinten osuus on suurempi. Runsaasti suojatuIla kaakkoisrannalla muutaman tuhan­ mineraalisekoitetta sisältävä paksuseinäinen nen vuoden aikana ovat toistuvasti pysähtyneet keramiikka on kuvioitu suurilla ja syvillä Kundan-Narvan kulttuurin hylkeenmetsästäjät kuopilla ja/tai kampaleimoilla. Kuvioinnin (Kriiska 1995: 414; 1996a: 407). Hylkeen­ suhteellisen harvuuden ja kuoppien metsästykseen keskittyneeseen asutus­ dominoinnin perusteella voidaan saviastian­ strategiaan viittaa yksiselitteisesti osteologinen palat katsoa kuuluvan tyypillisen kampakera­ aines. Oletettavasti Hiidenmaan ensi asutus on miikkan loppu- tai myöhäisen kampakeramii­ ollut kausiluonteista, ilmeisesti kevättalveen kan alku vaiheeseen. Eläinten luut viittavat L. keskittynyttä. He1mi- ja maaliskuussa norpan Laugaksen mukaan hylkeenpyynnin jatkuvaan ja harmaahylkeen poikimiskaudella tulevat tärkeyteen, mutta harmaahylkeen lisäksi on hylkeet joukoittain täkäläisiin vesiin (Aul et al pyydetty myös grönlanninhyljettä. Kapu I:n 1957: 268-269). Tätä aikaa ovat pitäneet par­ asuinpaikalta löydettiin vain vähän kalanluita haana pyynnin kautena sekä Itämeren saarten ja sen perusteella mahdollista olettaa, että ne että Manner-Viron hirtoriallisen ajan hylkeen­ ovat joutuneet kulttuurikerrokseen hylkeiden metsästäjät (Itkonen 1924; Leesment 1931; Art sisälmyksistä (Kriiska 1996b: 5). Asuinpaikka

13 Metskula .. Tubala SUUrepsi. ~ _ ~ Olendil"~ Kopu ~ ~ Huti • N6mba Kiivera

Leluseija • Männamaa ~ D ~ Tatermaa IJ Q Uja. ~ 0 - 0 • 0 7km ~ 2

Kuva 3. Veneenmuotoiset (1) ja myöhäiset (2) reikäkirveet Hiidenmaalla.

XI:n osteologisessa ainestossa on sen sijaan suullisten tietojen mukaan kirveiden lisäksi kalan ja nimenomaan turskan luita runsaasti. löydetty muitakin kiviesineitä, minka perus­ Yksi hirvenluukin löydettiin. Ottaen huomioon teella sen on arveltu olevan mahdollinen asuin­ edellä mainittujen hyljelajien parhaan pyynti­ paikka (Moora 1942: 30). Varmoja neoliittisen kauden - harmaahylkeellä kevättalvella ja kauden lopun ja varhaisen pronssikauden kiin­ grönlanninhylkeellä syksyllä (Löugas 1993: teitä muinaisjäännöksiä ei tähän mennessä ole 84) - voi suhteellisen vähäistenkin tietojen no­ löydetty. jalla päätellä aikaisempaan verratuna pysy­ Kirveslöytöjä on Hiidenmaalta suhteelli­ vämmästä asutuskuvasta. sen runsaasti, mikä näyttää sulkevan pois mah­ Nuorakeraaminen kulttuuri on ulottunut dollisuuden, että ne olisivat "hävinneet" satun­ myös Hiidenmaalle asti. Todisteena siitä ovat naisilla saariretkillä. Huomiota herättävät neljä satunnaiset reikäkirveslöydöt. Yhteensä tietoja keskittymää (kuva 3): Köpun niemi, Kiivera - on 19 kirveestä, joista 9 on veneenmuotoisia ja Metsaktila, Männamaa - Tatermaa ja Tubala - loput erilaisia osittain pronssikauden alkuun Nömba alueet. Ne kattavat käytännöllisesti kat­ kuuluvia myöhäisten kivikirveen tyyppejä soen kaikki silloisen saaren/saarten parhaat (kuva 3). Tubala AudseIjan tilan mailla sijait­ alueet jotka ympäröivät matalaa ja soista Kes­ sevaa venekirveiden löytöpaikkaa on epäilty ki-Hiidenmaata. Eräässä suhteessa voidaan myös nuorakeraamisen kulttuurin hauta­ katsoa spekuloinniksi - ottaen huomioon Man­ paikaksi, koska sieltä on väitetty löydetyn ner-Viron rannikon asutus- ja talollsstrategiset ihmisen luita (Löugas 1975: 102). Nömbasta on prosessit (Jaanits 1992: 48-49; Kriiska 1996b:

14 MetsakUla Hir • Isabella

\) 0 o POhelepa • Kiduspe xxx Sarve D

() • Q o D .2 D o 7km 3 ~ 4 x 5

Kuva 4. Nuoremman pronssikauden ja rautakauden kiinteät muinaisjäännökset ja irtölöydöt Hiidenmaalla. 1 - kiviröykkiö, 2 - 11 kiviröykiötä, 3 - mahdollinen tarhakalmisto, 4 - fossiilinen peltoalue, 5 - irtolöytö.

5; Lang 1996: 491) - että myöhäisneoliittisella on poltettuja jälkihautauksia. kaudella ja varhaispronssikaudella Hiiden­ Ainoaa täydellisesti tutkittua Pihla 2 maan asutus on etääntynyt meren rannasta ja röykkiötä ympäröi 10,8 m läpimittainen pyynti talouden rinnalle on ilmestynyt viljely­ rengasmuuri ja sen sisällä 2,2 m pituinen talous. pohjois-etelä suuntainen arkku (Löugas 1982: 374). Myöhemmin se on rikottu pienemmällä koillis-Iounais suuntaisella arkulla. Viimeksi mainitusta löydettiin naisen luuranko (seläl• Myöhäispronssi- ja rauta kausi lään, pää koilliseen päin) ja sen lantion vierestä vauvan kallo ja luita. Naisen luuston vasem­ Varhaisella metallikaudella Hiidenmaalla on man olkapään luona oli rautainen paimen­ saanut alkunsa hautausperinne, jolle paasiar­ sauvaneula (Löugas & Selirand 1988: 168). Se kulliset röykkiöt ovat luonteenomaisia. Niitä on ainoa paasiarkullinen röykkiö Virossa, jon­ on löydetty tähän mennessä ainoastaan Köpun ka arkkuhautauksesta on saatu paimensauva­ niemi maalta: 11 Köpun kylästä, 2 Surepsinja 1 neula (Lang 1996: 297-298). Koska sillä on ri­ Hirmusten kylästä. Tutkitut röykkiöt oli raken­ kottu esiroomalaisen rautakauden lopulla tai nettu graniitista ja röykkiön keskiosassa sijaitsi roomalaisen rautakauden alussa aikaisempaa särmittäin kalkkikivilevy-arkku. Arkkuihin on arkkua, ei Köpun paasiarkullisten röykkiöiden haudattu polttamatta, mutta arkkujen ympärillä rakennusaika eroa luultavastikaan oleellisesti

15 Manner-Viron analogeista ja tarkempi en ajoi­ metallikaudella oli K6puun kehittynyt yksi tusten saamiseen asti ne voi laskea kuuluviksi vahva, pääosin viljelyä harjoittanut yhteisö, myöhäiseen pronssikauteen - esiroomalaiseen jonka aineelliselle kulttuurille ovat luonteen­ rautakauteen. omaisia paasiarkulliset röykkiöt ja oletettavasti Pihla 1 paasiarkullisessa röykkiössä, joka myös maanpinnalla havaittavat pelto­ onnistuttiin määrittelemään vain osittain, oli n. järjestelmät. Samalta alueelta peräisin olevat 2 m leveä särmittäinen kalkkikivi levystä tehty runsaat reikäkirveslöydöt antavat luvan olettaa, pohjois-etelä -suuntainen arkku. Sen länsisei• että paasiarkullisiin röykkiöihin haudanneen nämän vieressä oli huonosti säilynyt luuranko. yhteisön ainakin yhtenä perustana on jo kivi­ Toisen luuston oletetaan sijanneen edellä mai­ kauden lopussa - pronssikauden alussa ollut nitun suhteen poikittain arkun pohjoisosassa. paikallinen asutus. Arkun ulkopuolelta saatiin jälkihautauksen Edellä mainittujen pronssisen paimen­ poltettujen luiden joukosta pronssinen paimen­ sauvaneulan katkelman lisäksi, on V. L6ugas sauvaneulan pää. Enemmistön löydöistä muo­ yhdistänyt roomalaiseen rautakauteen vielä dostaa saviastiapalat (Schmiedehelm, 1941). sorasta ja kivestä tehdyt oletettavasti Tämän röykkiön paimensauvaneula osoittaa skandinavianperäiset röykkiöt Plihalepassa ja asutuksen jatkuvuutta roomalaiselle rauta­ K6pussa R6hun ja Saaren tilan mailla. Niistä kaudelle. kahta viimeistä E. Laid on tutkinut osittain. En­ Pihlasta muutama sata metriä lounaaseen, simmäisestä saatiin vain vähän ihmisen ja eläi• entisen kartanon pihalla on 4 paasiarkullista men luita, toisesta kalkkikivilevy-arkku jossa röykkiötä joista yhtä E. Laid on osittain kai­ oli luita ja saviastian paloja (Moora 1942: 32). vannut esiin. Koekaivauksissa määriteltiin Soraröykkiöt ovat ominaisia Gotl ann ilIe ja kalkkikivilevy-arkku ja saatiin vähän löytöjä: Keski-Ruotsin alueelle. Hiidenmaa on Lou­ saviastian paloja, luinen nuolenkärki ja epä• nais-Suomen lisäksi toinen poikkeus tämän maaralSla raudanpaloja. Särmittäinen röykkiömuodon levikissä Itämerestä itäänpäin kalkkikivi levy-arkku luustoineen löydettiin (L6ugas 1975: 106). viime vuosisadalla K6pun K6neste tilan mailla Muutaman röykkiön kohdalla on oletettu sijanneen röykkiön rikkomisen yhteydessä tarhamaista rakennetta. Yksitarhaisia röykkiöt (L6ugas 1972a). Myöhempien inventointien ja saattavat olla K6pussa Sepan röykkiö ja Pihla jälkikaivausten yhteydessä sieltä on löydetty 3:n röykkiö, K6pun kartanon 4, sekä palaneita luita ja saviastiapaloja. Hirmusten Kiduspella Vi limaan röykkiö (L6ugas 1972b ja Jaagun röykkiön koekaivauksissa löydettiin ai­ L981c; L6ugas & Selirand 1988: 164, 168-169) noastaan röykkiörauniota ympäröivä rengas­ (kuva 4). Enemmistö Luoteis-Viron yksitarhai­ muuri ja vähän ihmisluita (Moora 1942: 32). sista kalmistoista on peräisin myöhäisrooma• On mahdollista, että paasiarkullisten laiselta rautakaudelta (Lang 1987: 199). Koska röykkiöiden kanssa samanaikaisia on myös osa yksitarhaisia kalmistoja on myös K6pu niemimaan monista fossiilisista pellon esiroomalaisen rautakauden varhaisten tarha­ jäännöksistä, joita muun muassa löytyy run­ ka1mistojen joukossa ja niitä löytyy paljon saasti Pihlan paasiarkullisten röykkiöiden ym­ Länsi-Virossa (Lang 1996: 323), viimeksi mai­ päristöstä. Siellä on sekä kivikasoja että pellon­ nittua ajoitusta ei saa sulkea pois myöskään pientareita. Pellonjäännösten korkeaan ikään Hiidenmaan kalmistojen kohdalla. viittaa myös niiden täydellisesti kamaroitunut Tätä seuraa löydötön kausi, josta tähän asti pinta. ei ole tavattu kiinteitä muinaisjäännöksiä eikä Jos käytämme paasiarkullisia röykkiöitä satunnaisiakaan löytöjä. Löytöjä tunnetaan ensin alueellisen strategian vahvistumisen ja vasta raudakauden loppusta. Plihalepasta ja maaomaisuuden merkkinä (Ligi 1995: 216; Puuasta on löydetty pari hevosenkenkäsoikea, Lang 1996: 492), näyttää siltä, että varhaisella Sarvestaja Plihalepasta 1000-1200-luvun vyö-

16 ketjun paloja (Katalog 1896, nr. 733, 753; varhaisella että myöhäisellä rautakaudella Löugas & Selirand 1988: 163-164). Köpusta esiintyvät löydöiltään tiheimpinä - Köpun ja on löydetty esihistoriallisen ajan loppuun - kes­ Pilhalepan ympäristö. Hiidenmaan ja Saaren­ kiaikaan ajoittuva ristikkäisillä päillä, maan murteiden ja paikannimien samanlaisuus paksunevalla torteeratulla keskiosalla varustet­ saattaa ulottua huomattavasti varhaisempaan tu pronssisormus ja 1000-1100-luvuille aikaan. Muistutetaan vielä kerran, että ajoittuva kuparinappipäinen hevosenkenkä• arkeologisesti-kulttuurisesti nämä saaret muo­ solki (Löugas & Selirand 1988: 170). Köpun dostavat yhtenäisen kokonaisuuden jo asutuk­ Könesten paasiarkullisista röykkiöistä on saatu sen alusta lähtien. Ongelmaa ei voi ratkaista il­ myös nuoremman rautakauden dreijattua kera­ man tehokkaita arkeologisia kenttätutkimuk• miikkaa (Löugas 1982: 375). sia. Oleellista tietoa asutusjatkuvuuden ongel­ Lisäksi on Hiidenmaalla elää kansanperin­ maa voisivat tarjota myös suo- jajärvilietteiden ne, jonka mukaan 12 puulla tai lehdolla, 9 siitepölydiagrammit. lähteelläja yhdellä kivellä on lääkitsevä voima, ja niitä on pidetty pyhinä ja niille uhrattu (Moora 1942: 30-33; Löugas 1975: 104). Ei voida väittää varmuudella tämän perinteen Kirjallisuus ulottuvan esihistorialliseen aikaan, mutta sitä ei saisi sulkea pois missään tapauksessa. Aul, J., Ling, H. & Paaver, K. 1957: Eesti NSV Arkeologisten löytöjen vähäisyyden ja imetajad. Tallinn. kiinteiden muinaisjäännösten puuttumisen Ariste, P. 1939: Hiiu murrete häälikud. - Acta et sekä v.1228 historiallisen tiedon mukaan, jon­ Commentationes Universitatis Tartuensis (Dorpatensis) B XL VII. ka perusteella Hiidenmaa oli insula deserta - Art, E. 1988: Hiilged ja hiilgepiiiik. - Hiilgepiilik. autio saari (Hiidenmaata koskevia varhaisia HUlgepliiigi meenutusi möödunud aegadest. kirjallisia tietoja ks. Johansen, 1951, 278-289), Stockholm. on Hiidenmaan rautakauden asutuksen arvioitu Girininkas, A. 1985: Narvos kulturos raida. - olleen erittäin harva (Jaanits et al 1982: 411- Lietuvos archeologija 4. 412 ym.). Hiiden murteen äänteiden, paikan­ Itkonen, T. 1924: Suomenlahden saarelaisten nimien yms. perusteella oletti Paul Ariste hylkeenpyynti. - Suomen Museo XXX, 1923. (1939), että Hiidenmaa saattoi olla esihistorial­ Jaanits, L. 1984: Ranneneolititsheskie kulturnyje lisella ajalla Saarenmaan asutuksen takamaata gruppy v Estonii. - Novoje v arheologii SSSR i ja hiidenmaalaisten kehitys tapahtui pääosin Finljandii. Doklady Tretego sovetsko­ finljandskogo simpoziuma po voprosam vasta keskiajalla enimmäkseen Saarenmaalta, arheologii 11-15 maja 1981 g. Leningrad. mutta myös Pohjois-Virosta lähteneiden asuk­ Jaanits, L. 1992: Pöllumajanduse eelduste kaiden toimesta. Myöhemmin Aristen ideaa on kujunemine. - Eesti talurahva ajalugu. Tallinn. kerrattu vuosikymmeniä (esimerkiksi: Moora Jaanits, L., Laul, S., Löugas, V. & Tönisson, E. 1956: 118; Sepp 100: 1974; Trummal 1976: 1982: Eesti esiajalugu. Tallinn. 26). Löytöjen puuttuminen saattaa olla näen• Johansen, P. 1951: Nordische Mission, Revals näistäkin ja johtua tutkimattomuudesta. Aikai­ Grlindung und die Schwedensiedlung in sempien kannanottojen harkitsemattomuutta Estland. Kungl. Vitterhets Historie och ovat hyvin todistaneet viime vuosien Antikvitets Akademiens Handlingar, 74. Stock­ holm. tulokselliset kenttätyöt, joissa kivikauden mui­ Katalog 1896 = Katalog der Ausstellung zum X. naisjäännösten lukumäärä on kymmenen­ archäologischen Kongress in Riga 1896. Riga. kertaistunut ja kasvaa varmasti edelleen. Kuten Kriiska, A. 1995: Archäologische Ausgrabungen jo aikaisemmin V. Löugas (1975: 104) on auf dem Standort der ehemaligen osoittanut, asutuksen jatkuvuuteen koko rauta­ Steinzeitsiedlung Köpu 1 (Ristipöllu). kaudella viittaa myös se, että samat alueet sekä Proceedings of the Estonian Academy of

17 Sciences. Humanities and Social sciences, 44, Löugas, V. 1981b: Hiiumaa Köpu "Ristipöllu" kivi­ 4. aja asulakoha 1981. a. uurimise aruanne. (Käsi• Kriiska, A. 1996a: Archaeological studies on the kirjoitus Viron TA Historian Instituuttissa). Köpu Peninsula. - Proceedings of the Estonian Löugas, V. 1981c: Täiendusi Hiiumaa Academy of Sciences. Humanities and Social muinasajaloole. - Nöukogude Hiiumaa 91, sciences, 45, 4. 6.08; 93, 11.08. Kriiska, A. 1996b: Viron rannikkoalueen asutus ja Löugas, V. 1982: Beiträge zur Vorgeschichte des pyyntikultuurin erikoistuminen kivikaudella. - Westarchipels Estland. - Eesti NSV Teaduste Muinaistutkija 1996/4. Akadeemia Toimetised. Uhiskonnateadused, Laid, E. 1923a: Emmaste kihelkunna 31,4. muinasjäänused. (Käsikirjoitus Viron TA His­ Löugas, V. & Selirand, 1. 1988: Arheoloogiga Eesti­ torian Instituuttissa). maa teedel. Tallinn. Laid, E. 1923b: Reigi kihelkunna muinasjäänused. Moora, H. 1942: Läänemaa muinasaeg. Tartu (Käsikirjoitus Viron TA Historian Ulikooli Arheoloogia Instituudi Toimetised Instituuttissa). VII. Lang, V. 1987: Tallinna iimbruse tarandkalmed. - Moora, H. 1956: Eesti rahva ja naaberrahvaste Eesti NSV Teaduste Akadeemia Toimetised. kujunemiseset arheoloogia andmeil. - Eesti Uhiskonnateadused, 36, 2. rahava etnilisest ajaloost. Tallinn. Lang, V. 1996: Muistne Rävala. Muistised, Moora, H. Jr. & Löugas, L. 1995: Natural conditons kronoloogia ja maaviljelusliku asustuse at the time of primary habitation of Hiiumaa kujunemine Loode-Eestis, eriti Pirita jöe Island. - Proceedings of the Estonian Academy alamjooksu piirkonnas. - Muinasaja teadus 4. of Sciences. Humanities and Social sciences, Leesment, L. 1931: Kihnlaste hiilgepiiiigist. Eesti 44,4. kalandus. Tallinn. Raukas, A., Ratas, U. 1996: Holocene Evoluttion Ligi, P. 1995: Uhiskondlikest oludest Eesti alal and Paleoenvironmental Conditions of Hiiumaa hilispronksi ja rauaajal. - Muinasaja teadus 3 .. Island, Northwestern Estonia. - Landscapesand Eesti arheoloogia historiograafilisi, teoreetilisi Life. Studies in Honour of Urve Miller. PACT, ja kultuuriajaloolisi aspekte. Tallinn. 50. Rixensart: PACT Belgium. Löugas, L. 1993: Kui groom hiiljes elas Schmiedehelm, M. 1941: Aruanne kaevamistest Läänemeres. - Eesti Loodus. Hiiumaal Körgessaare vallas, Köpu kJ., Pihla tl. Löugas, L. 1995: Köpu 1995. a. kaevamistel maal 1.-2. juunil 1941. (Käsikirjoitus Viron TA kogutud loomaluud. Asulakohad IV ja VIII. Historian Instituuttissa). (Käsikirjoitus Viron TA Historian Sepp, U. 1974: Hiiumaa maastikuline iseloomustus. Instituuttissa). Tallinn. Löugas, L., Kriiska, A. & Moora, H. 1996: Coastal Tavast, E. 1995: Subfossiilsed molluskid vanades adaptation and marine exploitation of the Island rannasetetes. - XVIII Eesti loodusuurijate päev. Hiiumaa, Estonia, during the Stone Age with Hiiumaa loodus. 22.-23. juuli 1995 Hiiumaa, special emphasis on the Köpu 1 site. - Kuri. Landscapes and Life. Studies in Honour of Trumma1, V. 1976: Varafeodaalsuhete kujunemine Urve Miller. PACT, 50. Rixensart: PACT (X sajand - XII sajandi alguseni). - Eesti NSV Belgium .. aja1ugu. Tallinn. Löugas, V. 1972a: Köpu kiila Köneste kalmed. Vaas, 1. 1923a: Käina kihelkonna muinasjäänused. (Käsikirjoitus Viron TA Historian (Käsikirjoitus Viron TA Historian Instituuttissa). Instituuttissa). Löugas, V. 1972b: Köpu kl. Sepa tl. kivikalme. (Kä• Vaas, 1. 1923b: Piihalepa kihelkonna sikirjoitus Viron TA Historian Instituuttissa). muinasjäänused. (Käsikirjoitus Viron TA His­ Löugas, V. 1975: Hiiumaa muinasasustusest ja torian Instituuttissa). muististest. - Eesti Loodus 2. Löugas, V. 1981a: Hiiumaa esimene rauasulatuskoht Köpu kl. Sepa tl. maal. (Käsi• kirjoitus Viron TA Historian Instituuttissa).

18 MuinaislUlkija 4/1997

HISTORIALLISEN AJAN KARTTOJEN KÄYTTÖ HATTULAN LUSIN KIVILADELMIEN TULKINNASSA

Päivi Luppi

Tutustuessani Hämeenlinnan kaupungin aikaisemmilta kausilta säilyneitä perinteitä ja omistamaan leirikeskukseen Hattulan kunnas­ viivästymiä. sa, entisen Kulsialan pitäjän Lusin kylässä, kiinnitin huomioni alueella vallitsevaan kasvil­ lisuuteen ja lukuisiin erimuotoisiin kiviladel­ Mittaukset alkavat miin. Lusin kylä sijaitsee Vanajanselän rannal­ la Retulansaaresta kaakkoon. Retulansaaren ja Verotusta varten tehdyt maanmittaukset aloi­ Lusin kylän välissä on Väinö Auerin 1920-lu­ tettiin Suomessa jo 1500-luvulla, mutta vasta vulla tekemien selvitysten mukaan ollut Lusin vuonna 1622 säädettiin ensimmäiset. koko mumalSJarVl. Rannoilla kasvaa edelleen maata koskevat ohjeet maan mittausta ja siihen tarvepuuna käytettyä kynäjalavaa eli kynnep­ liittyvää kartoitusta varten. Mittaustoimitusten päätä (Ulmus laevis), joka on perua kivi­ tarkoituksena oli laatia kartat pelloista, niityis­ kaudella vallinneelta lämpimältä ilmastojak­ tä, haka-, laidun- ja kaskimaista sekä erityyppi­ solta. Alueen puuston kasvutavasta voi päätel• sistä talouskäyttöön tarkoitetuista metsistä. lä, että se on entistä kaski- ja laidunmaata. Siel­ Suomi sai ensimmäisen maanmittarinsa vuon­ lä on lisäksi useita kymmeniä pyöreitä kiven ja na 1633. Muutamaa vuotta myöhemmin maan­ maan sekaisia röykkiöitä sekä pitkiä aitamaisia mittareiden määrä kolminkertaistui kun Anders kiviladelmia. Streng ja Lars Schroderus aloittivat työnsä. Kiviröykkiöt muistuttavat erehdyttävästi Lars Scroderuksen varsinaiseksi toimi­ rautakautisia hautoja. Aitamaiset kiviladelmat alueeksi tuli Uudenmaan ohella Häme. Hänen ovat samantyyppisiä, vain hieman korkeampia tuotannostaan on säilynyt toistasataa taloudel­ kuin Retulansaaressa olevat. Retulansaaren lista mittausta ja maantieteellistä kartoitusta. kiviladelmienhan oletetaan muodostuneen Kreivi Pietari Brahen käskystä hän laati kartan rautakaudella peltoa raivattaessa. Lähdin sel­ ja taloudellisia selvityksiä myös koko Suomes­ vittämään alueen maankäytön historiaa kartta­ ta. materiaaiin avulla, eli kuinka pitkälle karttojen Maanmittarit suorittivat pääasiallisesti ta­ ja niihin liittyvien kirjallisten selvitysten perus­ loudellisia tilusmittauksia kruununtiloilla sekä teella voi tehdä johtopäätöksiä keskiajan ihmi­ perintötiloilla. Kartoissa esitetään kylien vilje­ sen toiminnoista omassa ympäristössään ja lykset sekä lähiniityt ja tonttimaat. Vuosien voisiko olla mahdollista niiden perusteella hah­ 1633 - 1635 ohjesääntöjen mukaan maan­ mottaa kuvaa vieläkin varhaisemmista tapahtu­ mittareiden tuli käydä selvät rajat ja merkitä ne mista. Eri vuosisatoina valmistuneet kartat si­ maastoon. Metsämaatkin oli tarkoitus mitata. sältävät kullekin ajalle tyypillisiä piirteitä sekä Umpeenkasvaneisiin ja riidanalaisiin metsära-

19 ------1

1 . b '~/ ; /::" .-.;

-~-

"--______.1I

Kuva 1. Charta öfer Lusi byens åker 1770. Hämeen Läänin maanmittauskonttori, Tyrväntö. Copyright Maanmit­ tauslaitos, lupa N:o 340/Hä/97.

joihin ei puututtu, sillä niiden selvittäminen Todennäköisesti vain peltojen pinta-alat on mi­ kuului kihlakunnanoikeudelle. Myös piirirajat tattu, sillä niittyjen suuruus ilmoitetaan korjat­ jätettiin kartoittamatta. 1600-luvun maan­ tuina heinäkuormina. Vesistöstä kartoittaja mittareiden kartat ovat selkeitä. Kartoissa on piirsi yleiskuvan ja rantaviiva on merkitty pellonreuna osoitettu yhtenäiseIlä viivalla, silmämääräisesti. Järvenpintaa kuvaavat yleen­ niitynreuna pisteviivalla, maantiet kahdella ja sä siniset viivat. Karttojen tavallisin mittakaava polut yhdellä pisteviivalla. Toisinaan tie erot­ oli 1:5000, mutta missä pellot olivat pieniä tuu aitojen väliin jäävänä kapeana maakaista­ käytettiin suurempaakin mittakaavaa. leena. Karttaan liittyvissä selostuksissa selvite­ Pintoja ei tavallisesti väritetty yhtenäisellä tään symbolien merkitys. Kartoissa kerrotaan värillä. Pellot on varjostettu harmaalla ensin kylän nimi, tilojen lukumäärä ja vero­ kyntövakoja kuvaavaIla rasteriviivoituksella. luku. Seuraavana mamltaan kylvö eri Peltoja ja niittyjä rajanneet aidat on myös piir­ peltoaitauksiin. Samassa yhteydessä on tavalli­ retty. Pelloille on piirretty ojia ja joitakin erilli­ sesti tiedot kylän heinäsadoista. Lopuksi on ly­ siä peltokappaleita on merkitty kaali- tai hyt kuvaus kylän metsästä, takamaasta, kala­ hamppumaiksi. Niityt on merkitty joko pisteil­ vesistä ja muista eduista. Schroderus ilmoittaa lä, mättäitä muistuttavilla risteillä tai täplillä myös humalistot ja kylällä mahdollisesti ole­ niityn luonteen mukaan. Siellä täällä erottuu van myllyn sekä kalastukseen liittyvät pyynti­ siltoja tai portaita jokien ja kosteikkojen yli. paikat.

20 Pitäjän suurtilat erottuvat muita suurempi­ mereen. Yksi vaihtoehto oli, että reitti kulkisi na rakennuksina. Erotuksena talonpoikien Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen ja toinen, savutuvista näyttävät suurtilojen talot olleen että reitti kulkisi pitkin Vanajavettä etelään uloslämpiäviä. Joissakin 1600-luvun kartoissa Vantaanjoen kautta Suomenlahteen. Näin syn­ on rakennusten osalta erikseen merkitty tyi melkoinen määrä tarkkoja ja huolellisesti olemassaolevat ja suunnitellut rakennukset. laadittuja vesistökarttoja. Lisäksi vesi­ Näissä kartoissa voidaan pihapiirin mittausta liikenteen lisäämiseksi laadittiin erityisesti pitää luotettavana. Varsinaisia paikannimiä vesireittejä kuvaavia karttoja, joihin liittyy kir­ kartoissa on vähän, mutta useat kosket ja suu­ jallisia selvityksiä. rin osa saarista on nimetty, samoin suurin osa Pitäjänkartoituksia tehtiin 1740-60-luvuil­ pelloista ja niityistä. la. Niiden tarkoituksena oli esittää pitäjän Kartoista saa käsityksen paitsi viljelysten yleiskuva, asutus, vedet, pellot, myllyt, tiet, ra­ laajuudesta myös niiden laadusta. Kartoittaja jat, jne. Useaan karttaan liittyy kirjallinen sel­ on merkinnyt piirroksiin myös tiedon peltojen vitys pitäjän elämänmenosta ja elinkeinoista. maaperästä. Käytettyjä määritteitä ovat Tähän aikaan liittyy myös Kernaalanjärven ja "Ieerjord", "leermulla", "svartmulla", Vanajanselän välisen alueen tarkka vesistön "mulljord" ja "sandmulla". Toisinaan jotakin syvyyttä kuvaava kartta. peltomaata kutsutaan vielä hyväksi. Schrode­ Suomessa suoritettiin 1700-luvun loppu­ ruksen maaperämerkinnät vastaavat varsin hy­ puolella isojako, jota 1800-luvun alkukymme­ vin nykyisten agrogeologisten maaperä­ nillä seurasi uusjako. Isojakokartat parhaim­ karttojen tietoja. Kartoissa on myös kylvöjen millaan kertovat oloista sekä ennen jakoa että ohella tietoja niittyjen laadusta ja tuotosta. nii­ jaon jälkeen. tyt on usein jaettu kahteen ryhmään, kovan­ Vuosina 1776 -1805 tehtiin Kuninkaan­ maan niittyihin ja vetisiin luhtaniittyihin. Kar­ kartasto. Koska se tehtiin sotilaallisia tarkoi­ tat täydentävät vuosittain laadittua maakirjaaja tuksia varten, niin siihen merkittiin maasto kymmenysluetteloa. tarkkoine maantieteellisine kuvauksineen. Mit­ taukset tehtiin paikan päällä maastossa ja kart­ toihin liittyy vielä yksityiskohtainen kirjallinen Karttoja eri tarpeisiin selostus kunkin paikkakunnan oloista.

Geometristen karttojen lisäksi tehtiin 1600-lu­ vun lopulla geografisia eli maantieteellisiä Takaisin Lusiin karttoja. Ne tehtiin yhdistämällä mitatut geo­ metriset kartat suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Palatkaamme Lusin kylään. Siellä on keskiajan Molemmat karttasarjat tehtiin taloudellisen lopussa ollut puolenkymmentä asuttua, veroa suunnittelun ja päätöksenteon tarpeisiin, lähin• maksavaa tilaa. Kylässä suoritettiin isojako nä verotuksen tarpeisiin. Geografisiin karttoi­ vuonna 1762. Isojakokarttaan mainitsemani hin merkitiin tärkeät tiet, purjehdusreitit, vesis­ erityyppiset kivilatomukset on merkitty ilman tötja kylät. erityisiä selityksiä (kartta). Yleisselostuksessa Suomesta on 1700-luvun alusta lähtien ole­ kylläkin mainitaan, että pellot ovat kivisiä. massa runsaasti erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä Näitä kiviröykkiöitä ei myöhempiin karttoihin karttoja, Ison Vihan aikaiset sotilaskartat, vesi­ ole merkitty. Ne ovat tilusvaihdon kartta vuo­ reittikartat, koskenperkaus- sekä isojakokartat delta 1876 ja kaupan teon yhteydessä laadittu ja rekognosointi eli sotilaalliset maasto­ kartta vuodelta 1930. tiedustelukartat. On tietysti selvää, että nämä röykkiöt ovat Eräs vesireittikarttojen tarkoituksista oli saattaneet muodostua kaskeamisen ja myö• 1700-luvun alkupuolella yhdistää Päijänteen hemmän pellonraivauksen yhteydessä. On kui­ vesialue Kokemäenjoen vesistöön ja sitä kautta tenkin mielenkiintoista havaita, että

21 Retulansaaressa olevat kivirakennelmat on Kriittistä tulkintaa tarvitaan merkitty vuonna 1802 tehtyyn karttaan. Asiaa voisi lähestyä kuten Sven-Olov Kartat kirjallisine selvitysosineen ovat Borgegård kuvaa artikkelissaan "Förändring Borgegårdin mukaan monipuolista lähde- och konstans i odlingslandskapet - exemplet materiaalia. Mutta karttojen tulkitseminen vaa­ Krusenberg, Uppland". tii luonnollisesti tiukkaa lähdekritiikkiä, histo­ Borgegård on tutkinut vanhojen karttojen rian ja erityisesti maankäytön- ja kartoituksen­ avulla maiseman historiallisia muutoksia. Hä• historian tuntemusta. nellä on esimerkkinä Krusbergin säteri noin 15 Maanviljely aloitettiin ensimmäiseksi kilometriä Uppsalasta etelään, Alsiken kunnas­ multavilla lehtimetsäalueilla, joita oli helppo sa Uppsalan läänissä. Alueelta on säilynyt viljellä. Viljelymaa on aina nuoremmalta rauta­ kymmenkunta karttaa selitysosineen. Vanhin kaudelta lähtien ollut jaettuna peltoihin, kartta on vuodelta 1635 ennen säterin muodos­ niittyihinja laitumiin. Pellot ja niityt oli aidattu tamista. Kaksi seuraavaakin karttaa ovat 1600- ja eläimet kulkivat vapaina laiduntamassa. Nii­ luvun puolelta ja siitä sitten edelleen jatkuvana tyillä on vanhakantaisessa maataloudessa ollut sarjana aina tämän vuosisadan puolelle. erittäin tärkeä merkitys. Vesijättömailla sijain­ Krusenbergin säteriä ja peltoja ympäröi neet niityt olivat haluttuja, koska ne tuottivat jaloja lehtipuita kasvavat metsät. Rantaniittyjä suuremman sadon kuin kuivan maan niityt. On ja peltoja ympäröivät mäet ovat laitumina. Alu­ mitä todennäköisintä, että uudet peltoalat rai­ een kasvillisuus ja eläimistö ovat monipuoliset vattiin vanhoista niityistä. Uudet niityt taas ja alue on luokiteltu valtakunnalliseksi luonto­ otettiin entisistä laidunmaista ja näin laidun­ ja kulttuuri kohteeksi. maat siirtyivät kauemmaksi asutuksesta. Alsiken kunnasta tunnetaan noin 300 Suurvalta-aika 1600-luvulla aiheutti suuria muinaisjäännöstä pääasiallisesti nuoremmalta muutoksia maanviljelysseutuihin. Sätereitä pe­ rautakaudelta sekä 1200-luvulla rakennettu rustettiin ja syntyi päivätöitä tekeviä kirkko, joka sijaitsee keskellä maanviljelys­ torppareita. Torpparit saivat viljeltäväkseen aluetta. Kunnassa on useita keskiajalta peräisin huonompia maita. Seuraava suuri muutos ta­ olevia kyliä, jotka saattavat juontaa juurensa jo pahtui 1700-luvulla, kun sarkajaosta luovuttiin nuoremmalta rautakaudelta. ja siirryttiin vuoroviljelyyn. 1800-luvun väes• Krusenbergin säteri muodostettiin 1640- tönkasvu aiheutti uudenlaisen torpparilaitok­ luvulla. Säterin mailla on useita rautakauden sen synnyn ja kaikki marginaalinenkin maa kalmistoja. Alueen läpi kulkee myös vanha, otettiin viljelyyn. Tällä hetkellä viljelypinta-ala keskiajalta peräisin oleva maantie Tukholmas­ pienenee, keskittyy ja marginaaliset alueet ta Uppsalaan. Vanhimmat viljelykset sijaitse­ metsittyvät. vat juuri tämän tien varrella. Borgegård arvelee, että Krusenbergin Borgegård on käyttänyt tutkimus- säterissä maa-ala, joka vuonna 1635 oli menetelmää, jossa kaikkien karttojen mittakaa­ peltoviljelyssä on todennäköisesti ollut viljel­ va on muutettu 1: 10000. Jokaisesta kartasta on tynä jo kauan. Pellot Tukholmasta Uppsalaan piirretty kopio, johon kaikki eri maankäyttö• johtavan maantien varrella ovat todennäköises• tyypit, pellot, niityt, haat, laitumet jne. on mer­ ti vanhimmat. Osa niistä on varmaankin ollut kitty omalla karttamerkillään. Samoin merkit­ viljelyssä jo nuoremmalla rautakaudella. Ne tiin rakennukset, tiet, aitaukset, ojat jne. ovat loiviaja helposti kuivuviaja kevyitä muo-

22 kata. On kuitenkin mahdollista, että osa vuon­ Kirjallisuus na 1635 viljellyistä pelloista on aikaisemmin ollut niittynä. Alanen, T. & Kepsu, S. 1989: Kuninkaan kartasto Olisi mielenkiintoista tätä menetelmää Suomesta 1776-1805. SKS:n toimituksia 505. käyttämällä yrittää selvittää Vanajaveden laak­ Tampere. son maankäytön historiaa. Jos ajattelemme Alanen, T. 1996: Vanajaveden varren nimistää. Arx aluetta Hakoisista Rapolaan, se on linnuntietä Tavastica 10. Hämeenlinna. Auer, V. 1984: Vanajaveden historia post­ noin 60 kilometriä pitkäja siihen sijoittuu seit­ glasiaaliaikana. Aikakirja I. Valkeakosken kau­ semän linnavuorta, neljä keskiaikaista kirkkoa, pungin julkaisusarja B: I 1984. Lempäälä. kaksi keskiaikaista kappelia, parikymmentä Borgegård, S-O. 1994: Förändring och konstans i keskiajalta peräisin olevaa kartanoa, joissa vie­ odlingslandskapets - exemplet Krusenberg, läkin asutaan ja tietenkin Hämeen linna. Uppland. Svensk Bo!. Tidskr. 88. Ennen isojakoa Hämeessä säännölliset Gustafsson, A.A. 1933: Suomen maanmittauksen kylämuodot olivat poikkeus. Tyypillinen hä• historia I. Porvoo. mäläinen ryhmäkylä oli sekava rykelmä raken­ Rosberg, H. & Jäppinen, J. 1984: Vanhojen kartto­ nuksia, jotka oli ahdettu tiiviisti tontti alueelle. jen Suomi. Historiallisen kartografian vertaile­ Etäältä katsottuna se saattoi näyttää huomatta­ va tarkastelu. Jyväskylä. Siren, A. 1994: Lars Schroderus ja Sääksmäen geo­ valta asutuskeskukselta, mutta pääosa raken­ metrinen maakirja. Aikakirja IV. Valkeakosken nuksista oli kuten muuallakin Suomessa aittoja kaupungin julkaisusarja B:4. ja karjasuojia. Keskiaikaisten kylien hajoami­ Suvanto, S. 1976: Vanajan keskiaika. Vanajan his­ nen alkoi vasta pitkien ponnistelujen jälkeen toria I. Hämeenlinna. l700-luvulla isojaon yhteydessä. Kaikkialla ei siinäkään onnistuttu, sillä vieläkin joissakin hämäläiskylissä rakennukset ovat tiiviisti vieri­ vieressä ja yhtenäiset peltoaukeat ympäröivät niitä. Rakennukset sijaitsevat todennäköisesti niillä tonteilla, missä ne keskiajalla ja vielä l600-luvun karttojenkin mukaan ovat olleet.

23 Muinaistutkija 4/1997

ERÄITÄ LÄHIMPÄÄN NAAPURUUTEEN PERUSTUVIA ALUEANALYYSIKOKEILUJA VARSINAISSUOMALAISESTA ASUTUSAINEISTOSTA

Aino Nissinaho

Projektin muuttuva miljöö - muuttuva yhteisö pisteiden mukaan saadaan määriteltyä kunkin yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää pisteen dominoiva alue tai toisin sanoen saa­ varsinaissuomalaisen maaseutuasutuksen alue­ daan tehtyä aluejako, jossa määräävänä tekijä• rakennetta sekä siihen johtaneita kehitys­ nä on ainoastaan pisteiden sijainti sekä pistei­ tekijöitä. Kuitenkin hankaluutena on ollut. ettei den väliset keskinäiset etäisyydet. ole olemassa selkeitä keskenään verrattavia Arkeologiassa analyysia on käytetty melko aineistoja eri ajoilta eikä myöskään kovin hel­ paljon hyvinkin erilaisista aineistoista, mutta posti mitattavia tai tulkittavia ympäristö• erityisen suosittu se on ollut keskusten tekijöitä, joita vasten asutusrakennetta voitai­ vaikutusalueita tutkittaessa, esimerkiksi mui­ siin peilata. Aluerakennetta tutkittaessa lähtö• naisIinnoista, seremoniallisista keskuksista tai kohta on aina tutkittavan sijainnissa. Pelkäs• asutuskeskuksista. On voitu määrittää, mitkä tään sijainti tiedon perusteella jo voidaan hah­ muut muinaisjäännökset esim. pienemmät mottaa joitakin aluerakenteen ominaispiirteitä. asuinpaikat kuuluvat keskuksen hallintapiiriin. Usein tällaiset ainoastaan sijaintiin perustuvat Lisäksi on voitu vertailla alueiden kokoa, eri alueanalyysit ovat ns. lähimmän naapuruus­ aluejakojen yhtäläisyyksiä ja aluejaon ajallista analyysin sovellutuksia. Yksi yksinkertaisim­ kehitystä. On myös määritetelty alueiden masta päästä on ns. Thiessenin monikulmio­ ympäristöresursseja ja niiden riittävyyttä val­ analyysi. Tämä analyysi tunnetaan myös muil­ linneella talousmuodolla ja jopa arvioitu sen la nimillä: Dirichlet regions, Voronoi jälkeen, kuinka monta ihmistä kussakin tessalation. Menetelmä on vanha, sen mate­ polygonissa on voitu ruokkia ja näin päästy maattisen puolen selvitti G. L. Dirichlet jo demografisiin tulkintoihin yhteisön koosta. vuonna 1850. Sittemmin maantieteilijät ovat Suomessa analyysia ovat kokeilleet Minna ottaneet sen alueanalyysiensä välineeksi ja Sartes Turun seudun kivikauden asuin­ arkeologitkin ainakin 1970-luvulta lähtien, paikkojen nautinta-alueita hahmotellessaan ja mutta viime vuosikymmeninä se ei enää ole ol­ Birgitta Roeck Hansen Ahvenanmaan asutus­ lut kovin suosittu, ehkäpä sitä vastaan esitetyn tutkimuksessa (Sartes 1991, Roeck Hansen kritiikin johdosta. 1991). Menetelmä lienee kaikille arkeologeille Alueanalyysejä koskevissa metodisissa tuttu, mutta kerrattakoon vielä. On jokin ai­ teoksissa tätä menetelmää ei pohdita kovin sy­ neisto, jolla on sijantipisteet. Mittaamalla etäi• vällisesti, mikä saattaa johtua siitä, että se on syydet kustakin pisteestä lähimpiin pisteisiin melko yksinkertainen. Muutamia ongelmia useassa suunnassa ja puolittamalla nämä väli• mainitaan. Aineisto pitäisi olla samanaikaista. matkat ja vetämällä viiva syntyneiden mitta- Menetelmä ei sovi hyvin eri arvoisiin kohtei-

24 Kuva J. Kylätonttien mukaan simuloitu optimaalisen aluejaon malli pohjoisessa Varsinais­ Suomessa (1. Thiessenin monikulmioanalyysin tulos). siin. Lisäksi pitäisi tuntea kaikki kohteet, jotta nekartografiatekniikka mahdollistaa suurien analyysi toimisi kunnolla. Samoja vaatimuksia aineistojen työstämisen ja menetelmien kehit­ on useissa alueanalyyseissä ja erityisesti vii­ telyn melko vähällä työpanoksella sen jälkeen, meksi mainittu tuottaa arkeologisessa aineis­ kun aineistot ovat digitaalisessa muodossa. tossa useimiten ongelmia. Lisäksi ongelmana Työryhmän muodostaa itseni lisäksi historian mainitaan, että asutusrakennetta tutkittaessa tutkija Kari Alifrosti ja arkeologi Ian Johnson Thiessenin analyysi ei toimi muuta kuin ja paljon kiitoksia kuuluu myös Jouko luonnonoloiltaan homogeenisessa ympäristös• Pukkilalle ja Virpi Vuojärvi-Torhamolle, jotka sä. ovat työskennelleet tämän probleemin parissa Huolimatta näistä ongelmista lähdimme projektin Muuttuva miljöö - muuttuva yhteisö kokeilemaan analyysia, sillä nykyinen tietoko- leivissä. Menetelmällisen kehittelyn ohella

25 Muuttuva miljöö Thiessen vs ViII PropOver(P,V)'PropOver(V,P) • 0,67 ta 1 (59) o 0,54 ta 0,67 (137) o 0.45 ta 0,54 (148) o 0,36 ta 0.45 (164) o 0,27 ta 0,36 (123) o 0,19 ta 0,27 (99) o 0,1 ta 0,19 (106) o ° ta 0,1 (130)

Kuva 2, Pohjoisen Varsinais-Suomen kylät. Tummalla rasterilla on merkitty ne kylät, joissa todellinen aluejako on optimaalinen kylätontin ja lähimpien naapurien suhteen,

26 Kuva 3. Menetelmäkokeilu rajojen optimaalisuudesta Nousiaisten-Maskun seudulla. Monet pitkät raja­ linjat kulkevat savikkoalueiden keskellä.

meitä kiinnostaa historiallisen aluejaon tutki­ yksinäistalojen kohdalla isojakoa ei tietenkään minen, sillä tähän astinen tutkimus on käsitel• edes suoritettu). Ensimmiset aineistot alue­ lyt teemaa vain yksittäisten ja sattumanvarais­ jaosta alkavat 1600-luvun maanmittaustoimien ten historiallisten lähteiden perusteella. myötä, mutta koko aluetta käsittävä systemaat­ Thiessenin monikulmioanalyysissä on pe­ tinen aineisto saadaan vasta nykyisistä rimmältään kysymys optimaalisen aluejaon peruskartan rajaelementeistä, joista digitoitiin simuloinnista asuinpaikkojen näkökulmasta. kylänrajat. Kun simuloitua aluejakoa verrataan johonkin Kylätonttien ja yksinäistalojen sijainti­ todelliseen aluejakoon, testataan todellisen tietojen perusteella tehtiin Thiessenin monikul­ aluejaon optimaalisuutta tai säännönmukai• mioanalyysi Idrisin Thiessen-modulilla, jolloin suutta. Ennen tietokonekartografian aikaa ver­ saatiin aikaan optimaalisen aluejaon malli tailu on ollut silmämääräistä ja siten aika sub­ (kuva 1). Keskeisenä tutkimuksen menetelmäl• jektiivista ja epätarkkaa. Lounais-Suomesta lisenä tehtävänä oli löytää objektiivinen mitta­ systemaattista asutus aineistoa on vasta 1500- usmenetelmä, jonka avulla todellisen aluejaon luvun maakirjoissa, joten lähtökohdaksi valit­ optimaalisuutta voidaan mitata. Mapinfon tiin maakirjakylät, jotka paikannettiin vanho­ SQL-kyselykielen avulla luotiin ns. suhteelli­ jen karttojen perusteella nykyisiin karttoihin sen peittävyyden analyysi (proportionel (Isojako ei muuttanut asutusrakennetta kovin overlap-analysis), jossa yksinkertaisesti mitat­ paljoa, sillä monitaloisissa kylissä vain osa ta­ tiin todellisen aluejaon ja optimaalisen mallin loista siirrettiin kylätontin ulkopuolelle ja samankaltaisuutta. Analyysitulos on odotetusti

27 melko vaikeaselkoinen, mutta selvänä trendinä optimaalisuutta (kuva 3). Selittäviä tekijöitä on on, että rannikolla sijaitsevien kylien rajat on helpompi etsiä esimerkiksi ympäristöstä ja asu­ vedetty optimaalisesti (kuva 2), kun taas sisä• tuksen laadusta, jonka rajat ovat selkeämpiä maahan mentäessä rajanveto ei selvästikään aluekokonaisuuksia kuin alueet, joihin suhteel­ ole riippuvainen asuinpaikkojen sijainnista. lisen peittävyyden analyysi perustuu. Voidaan Tällä tuli todistettua, että Thiessenin monikul­ mahdollisesti sanoa, että optimaalisesti vedetyt mioanalyysi toimii ainakin osassa erittäin hete­ rajat kulkevat jokia ja harjanteita pitkin tai että rogeenista ympäristöä, jollainen lounainen saa­ niiden ja niiden kylien väliset rajat on vedetty risto- ja rannikkoseutu on, mutta pelkkä alue­ paremminkin rautakauden kalmistojen perus­ jaon simulointi ei riitä, vaan kysymys täytyy teella kuin historiallisten kylätonttien, mikä kohdistaa aluejaon monisyisyyteen ja ehkä viittaisi ainakin joidenkin rajaosuuksien korke­ keskeisimmin aluejakoprosessiin. aan ikään. Tutkimustulos nimittäin viittaa siihen, että Mielenkiintoinen tutkittava on myös aluejaon optimaalisuus olisi yhteydessä ensi si­ pitäjänraja, sillä jopa kylien mukaan simu­ jassa kylien ikään. Lounaissuomalaiset kylät• loidussa aluejaossa monet pitäjänrajaosuudet hän jaetaan kolmeen ikäryhmään verotus­ hahmottuvat selvästi. Alustavan vertailun pe­ käytännön perusteella ja sen mukaan, onko rusteella pitäjien alueet ovat optimaalisia niissä myöhemmän rautakauden asutusta. Van­ saaristoalueella ja Vakka-Suomessa suhteessa himpia olisivat suomalaisen oikeuden kylät, kirkkojen sijaintiin, mutta erityisesti Turun joissa on rautakauden asutusta. Seuraava ikä• seudulla kirkojen sijainnilla ei näytä juuri ole­ kerrostuma muodostuu suomalaisen oikeuden van tekemistä pitäjänrajojen kanssa. Olisiko kylistä, joissa ei ole rautakauden kalmistoja ja tässäkin taustalla asutuksen eri-ikäisyys? nuorin ruotsalaisen oikeuden kylistä. Kahden Heijastaisiko Turun seudun sekava aluejako jo­ viimeksi mainitun rajaksi Elias Orrman olettaa takin kirkkojen aikaa vanhempaa kerrostumaa') noin vuotta 1200, jolloin hänen mukaansa ruot­ salainen verotus tuli käyttöön. Rajanveto on tehty optimaalisesti nuorimmassa kyläkerros• tumassa rannikko- ja saaristoalueella. Kun taas Viittaukset: vanhin kyläkerrostuma on selvästi vähiten op­ timaalinen, mitä tulee rajanvedon ja asuinpai­ Roeck Hansen. B. 1991: Township and Territory. A kan suhteeseen. Saattaa olla, että rajanvedon Study of Rura1 Landscape and Seltlement optimaalisuus on tekemisissä myös asutuksen Patterns in Äland c. A.D. 500-1550. Stock­ synnyn samanaikaisuuden kanssa siten, että pi­ holm. Sartes, M. 1991: Kivikauden toimeentulostrategiat tempään kestäneen asutuksen alueella vanhat ja asutussysteemit. Turun alueen kivikautisten nautinta-alueet vaikuttavat rajanvetoihin, kun asuinpaikkojen topografian ja keskinäisten suh­ taas rannikkoseudun maankohoama-alueella teiden analyysi. Pro gradu, Turun yliopiston maanvaltaus ja rajanveto on voitu tehdä Arkeologian oppiaine. yksinkertaisemmin kriteerein. Selitys ei varmasti ole ihan näin yksinker­ tainen, vaan tutkimustulosta täytyy testata myös joidenkin ympäristötekijöiden suhteen. Lisäksi vaikuttaa siltä, että yksityiskohtaisempi rajalinjojen tarkastelu voisi antaa uuden näkö• kulman itse rajanmuodostukseen ja mahdolli­ sesti rajojen ikään, jolloin tarkastelu voitaisiin ulottaa myös rautakauden puolelle. Verrattaes­ sa todellisia rajoja ja Thiessenin monikulmio­ den rajoja, voidaan testata itse rajojen

28 Muinaistutkija 4/1997

ON THE ENVIRONMENTAL IMPACT OF TRAIN OIL PRODUCTION ON KÖKAR 3500-1500 cal BP

Milton Nufiez, Jari Okkonen & Kenneth Gustavsson

This paper examines the impact that prehistoric materials. The refuse fauna is dominated by train-oil production may have had on the Kökar gray seal (75%), and the site has been generally island group of the Åland Archipelago, but it interpreted as a sealing station from the late also touches the more general question of the Bronze Age. Three radiocarbon determinations effect of humans and culture upon the of burnt organic residues on Otterböte pots fall environments within which they operate and around 1000 cal BC. (Meinander 1950; Forsten how we as archaeologists should relate to this 1977; Gustavsson 1980, 1987; Dreijer 1986; controversial issue. Nunez 1996; Nunez & Gustavsson 1996). The Åland Archipelago, situated at the At the time Otterböte was occupied, the entrance of the Botnian Gulf between the shoreline was 17-18 m higher than today anc1 Swedish and Finnish mainlands (Fig.l), the total land area of the Kökar group no more attracted sealers already 7000 years ago. The than 3 km2. Kökar's highest point rose then islands' rich resources have been responsible only about 20 m over the sea but, although the for the development of a powerful island c1welling site was close to the shore (Fig.2), it culture through the millennia and dependance was well protected from the winds by high on marine resources has dominated Åland's encirc1ing rock walls. The heat-radiating effect economy since then. Not even the introduction of the surrounding rock would have been 01' farming practices in the late-stone/early­ another ac1vantage. bronze age seems to have altered this pattern, It is not c1ear how many months of the year and the sea continues to play an important role woulc1 the sealers have spent on Kökar. Late in the economy even today. winter corresponds to the peak of the grey seal The Kökar group is formed by the season. However, the occurrence of sheep/goat southeasternmost islands of the archipelago and pig cranial bones, which are seldom (Fig.I). As in the case of the Main Åland carried as food in long journeys, suggest that islands 3500-4000 years earlier, the Kökar these were brought alive anc1 that people may group became the object of sealers' have stayed into the summer at least exploitation also when a few small islands had sometimes. This is supported by barely emerged from the sea. (Nunez 1994, contemporaneous grazing indicators in apollen 1996; Nunez & Gustavsson 1996; Nunez & diagram from the local bog of Tellmossen. Storå 1997). (Forsten 1977; Påhlsson n.d.). The earliest signs 01' human activity on Further indications of human activity are Kökar come from the Otterböte site and are represented by some 150 heaps of fire-cracked represented by the remains of nine huts stones (FCS), which are have been connected associated with early Metal Age pottery of with the preparation of train oil from seal mainly southern affinities, lithic and osseous blubber. The information provided by the

29 I

0 (~, I 20 E , ),, ­ ".' I' r:-' <1

' : (

,1 ' " , "i ' • 60° · .. ·- ----c~, :,,' i\ J ,. ':;'" KÖKAR I I I , )

Fig. 1. The Kökar island group and the Äland Archipelago between the Swedish and Finnish mainlands. excavation of some these FCS heaps have 1000 and 300 cal BC, although the last date suggests that they are the byproduct of the should be made YOllnger if we assllme that preparation of train-oil from blubber these activities were conducted at places (Gustavsson 1980, 1987). slightly higher than sea IeveI. It is difficult to estimate over how long a This agrees well with three radiocarbon period these structures were generated, but the ages from the Otterböte site (c.I 000 cal BC) occurrence of 95% of them between 10 and 22 and with four dates from charcoal found in two m above the present sea level points to a FCS heaps within 300 cal BC and 230 cal AD. maximum time span of 3500-1500 bp (1700 ca1 Charcoa1 from a third FCS structure situated BC-AD 500). Over 55% of the FCS heaps are 10-12 m a.s.I. was radiocarbon-dated to about situated between 12.5 and 17.5 m a.sI. (Fig. 3) 500 cal AD (Gustavsson 1980; Nunez & and a similar trend is observed from the man­ Gustavsson 1996; Table 1). ner in which the FCS are distributed with There is no concrete evidence linking the respect to altitude (FigA). Based on shoreline Otterböte occupation to the FCS heaps except displacement, all this suggests that train-oil the contemporaneity suggested by the latter's production at Kökar peaked between within position above sea level and the presence of

Date bp Calibration Sample description ma.s.l.

. __. ~ --- 2850 ±120 1197·842 BC Burnt crust on sherd from Otlerböte 18 .. _------2820 ±120 1125·827 BC Burnt crusl on sherd from Otlerböle 18 - --- 2790 ±120 1112-813 B,C Burnl crust on sherd from Otlerböle 18

. __. __ . _~- -- -- 2100 ±95 303 BC -AD 9 Charcoal in charred-stone heap 15

- - -' -~ - - . - --- 2070±95 191 BC-AD56 Charcoal in charred-slone heap 15 ------1910 ±95 AD 8 - 233 Charcoal in charred-stone heap 15 --- -.. ,,----- 1570 ±70 AD 408 - 608 Charcoal in charred-slone heap , 10 I

Table. 1. Radiocarbon dates from Kökar (Gustavsson 1987).

30 Fig. 2. Virtual view af the Otterböte site around 1000 eal BC (shoreline 17 m asl.) The light bloek represents the dwelling site while the darker ones denote the loeation 01' FCS structures .. some af whieh lie below 17 m asl.. four FCS heaps at the Otterböte site. For al! we wel! in excess of 1000 m3, a1l this in then know we may be dealing with two unrelated vegetation-poor and tiny (3-5 km2) Metal Age cultural manifestations. On the other hand, the Kökar island (Fig.6-7). three dates within 2850-2790 bp (c.l000 cal One cannot help wondering about the BC) from organic residues on sherds do not environmental impact of sllch massive train-oil necessarily restrict the occupation of the production operations. We do not know Otterböte to this narrow time range. One thing whether these activities were evenly spread is certain, the presence of so many charred­ over the 1500 years sllggested by radiocarbon stones on Kökar points to a considerable dates or whether most structures originate from amount of train oil production took place in one or more shorter episodes of intensive train this smal! island group between 1000 cal BC production. The first that comes to mind is the and 500 cal AD. possible effect of centllries of train oil An obvious effect of these activities on the prodllction on the vegetation of small rocky 10caI landscape were the FCS heaps islands like Kökar. There must have been high themselves. They constitute a series of clearIy demands for firewood to heat IIp the stones visibIe stony stretches currentIy covered with a used to melt the blubber. Some of the fuel used specific kind of vegetation that is distinct from may have been driftwood, but there is a limit to the surroundings. These features are typicaI of its availability and feasibility of obtaining the Kökar landscape today, and they must have during earIy spring. been even more obvious in prehistoric times. That timber was not particlllarly abundant Visualize some 150 heaps, each containing on Kökar is retlected by the charcoal from between 1 and 60 m3 (mean c.7 m3, see Fig.5), some bllrnt stone heaps, which is composed of fire-cracked stones and with a total volume mainly of lO-year-old birch, asp, ash and alder

31 stems. These are the main tree species growing Metal Age Kökar constitutes a case of on Kökar today, and apparently this was the intense physical disturbance of the same situation during the first millennium BC environment: the shifting and heating of at judging by the macrofossil content of the Ieast 1000 m3 of stones into heaps throughout a deposits from the local Tellmossen bog. A tiny island and, above all, the profound recent polIen analysis from the sediments of interference with its vegetation, possibly to the the same bog show indications of disturbances point of complete soi! depletion. Interestingly, and a change towards more open vegetation at these deeds were not related to the more around 100 cal AD. (Gustavsson 1980; common farming operations Iike slash-and­ Påhlsson n.d.). burn, field c1earance or Iivestock grazing. The failure of coniferous trees ta gain Human environmental interference at Kökar foothold on Kökar to this day may be related to was clearly connected with sealing-connected centuries of prehistoric train production. mass production activities. On the other hand, Probes made by Backman in 1955 down to the these people were not regular maritime hunters basaI mineral layers of the Tellmossen bog, catching game for food. They were members of datable to around 400 cal BC, did not produce a fairly advanced farming mainland society any macrofossi!s of pine or spruce. There are that came to exploit Kökar's rich seal no signs of human activity during the seven resources, possibly for commercial purposes. centuries that separate the latest known charred At least we know that train oil was an excellent stone heap, dated to c.500 cal AD, and the substance for rendering leather waterproof. earliest indications of medieval activity datable There are generally major differences. to around 1200 AD. Even if Kökar was not between the basic worldviews and settled then, it is possible that the thin island philosophies of food gatherers and those of soi!s had been so badly exhausted and eroded food producers. The first are generally very during this period of intense vegetation dependant on their environment and the wild burning that they had not yet fully recuperated resources available to them, the latter are more when medieval farmers and their animals dependant on weather conditions that affect the arrived in the 13114th century (Table 2). food production necessary for survival. Thus

PERIOD (Cal yrs) HUMAN ACTIVITIES

---~-_._. c. 3000 BC Highesl poinls emerge as skerries, no human aClivily

c. 1250-700 BC Sealing slalion, possibly Irain-oi! produclion .. -.--_._- c. 700 BC-AD 500 Massive Irain-oi! produclion, specially c.300 BC-AD 250 ---- 61h-12/131h cenl. Sporadic visils by sealerslfishers/sailors ???

--~- 12/131h cenl. Arrival of new settlers (agricullure & liveslock)

._------~_.

14-151h cenl. I Church village, farming, mass seasonal fishing .. _---..- --... - 15-161h cenl. Franciscan convenl, farming, seasonal sealing and mass fishing .. _------._.- 16-191h cenl. Farming, mass seasonal fishing -_ .. - 20th cent. Modern farrnina, fishing, lourism

Table. 2. Tentative outline of human activity on Kökar.

32 ------~-

n

10-12.5 12.5-15 15.17.5 17.5-20 ma.s.1.

------~------

Fig. 3. Distribution of the 149 caims Kökar FCS heaps with respect to the present sea level (based on data in Gustavsson 1980).

the Jifeways and beJiefs of food gatherers tend of species and the quality of human life itself, to be related their prey and their seasonaI we are seeing us humans and our Western avaiIability: animaI ancestors, rebirth ofhunted culture and Jifeways being portrayed as animaIs' souIs, etc. Food producers' beIiefs, separate from nature and the environment. We particularIy those of farmers, are more oriented are continuaIly confronted with generaJized towards the movement of the heavenly bodies views cIaiming implicitly or explicitly that past that help predict seasons and the proper sowing and now dying modern traditionai societies and harvesting times. In addition to the se live in complete harmony with their fundamentaI differences, peoples with more environment. advanced agrarian economies tend to feel more Speakers for Native peoples generaIly self-sufficient and see the environment as a depict their old traditionaI Iifeways and potentiaI object to be mastered and exploited. societies as a paradise that was lost by th­ This was probably the case with the Kökar imposition of our more agressive spreading train-oiI producers. western cuIture. Undoubtedly there is much Having presented the case of early Metal truth to this, and it certainly is a powerful Age Kökar, we will now take the liberty of a argument for native societies in recapturing brief digression into a related subject that is their needed culturaI identity. But this is somewhat controversiaI and may provoke nonetheless a coarse generalization that some readers' reaction. We feel nevertheless overIooks many important aspects of human that it is a crucial point that concerns nature, culture and society. archaeologists today and should be discussed. It is survival, not necessarily harmony with More and more, as increasing polIution and nature, that consitutes the prime purpose of aIl excessive exploitation and destruction of our Jiving species. They survive through adaptation environments continues to threaten thousands to their environment, which may not be stable.

33 r------cubic metres 450, / 404

10-12.5 12.5-15 15.17.5 17.5-20 20-22.5 >22.5 ma.s.i.

L ______

Fig. 4. Distribution of volume of fire-cracked stones on Kökar with respect to the present sea level. These volume estimates are rather conservative, since they have been calculated on the basis of the maximum dimension of FCS structures in Gustavsson (1980) and then divided by two.

------

cubic metres

20-22.5 >22.5

Fig. 5. Distribution of the average volume of FCS heaps at different altitudes (or periods) above present sea level (based on volumes estimates in Fig. 4).

34 Fig. 6. Virtual view of Kökar seen from the west, sea at 17 m asl.

Survival belongs to the best suited individuals, boys were deemed more productive than girls; i.e. those that are most successful in passing but in times of stress male infants would also within a few generations. Yet a suit user can have been eliminated. Other forms 01' easily confront tropic temperatures by population controls were prolonged nursing, discarding his suit. abortion, sexual abstinence, and seriilicide. In point of fact, the flexibility and Some of these survival strategies may seem adaptability lent by culture has enabled humans repulsive to our society, but living harmony to spread to nearly all corners of the world and with nature and survival have a cost. Societies to survive, at least temporarily, in extremely that have been well adapted and in harmony hostile foreign environments such as the poles, with stable environments have survived, but the seabottom and space. In other words, they have often experienced little change. On culture allows us to develop the technology to the other hand, many societies have been create friendly microenvironments within forced to change their ways due to internaI hostile ones: clothing and shelter, submarines, (technology, population growth) and/or planes, spaceships, space and diving suits, fire external (environment, other cultures) suits, etc. pressures. The archaeological record contains Living in harmony with nature calls for ample evidence of decisions and/or decissions which are both environmentally and innovations adopted by past societies that have culturally determined. Decisions that may allowed them to i ncrease their survi vai chances seem obvious and normal to one society may at the expenses of other species and their be rather unpleasant for other cultures. Let us environment. For example, the adoption of the take, for example, traditionaI societies that had toggling harpoon, a weapon deadly to whales to cope with low productivity environments. and other mari ne mammals, had a clear effect Limited and tluctuating resources called for on the size and stability of ancient Inuit population control practices to adjust family communities. size to the capacity of the provider and to Returning to the question modern human enhance the survival 01' the productive culture being portrayed as a distinct entity members ofthe group. A common practice was completely foreign to nature and environment. female infanticide since, as future hunters, Humans do generate abundant refuse and structures their artificial friendly

35 Fig. 7. Virtual view of Kökar seen from the west, sea at 12 m asl. microenvironment - which once abandoned References tend to remain in the ground as obvious chemical and/or physical anomalies. But are Dreijer, M. 1986: The history af the Åland peaple. humans unique in this? The rise of more Mariehamn. developed cells with a oxygen-producing Forsten, A. 1977: A bronze age refuse fauna from metabolism in the Precambrian gave rise to an Kökar. Finskt Museum 81 :56-60. Gustavsson, K. 1980: Skärvstenrösen på Kökar. MA oxygen-rich atmasphere and a UV-deflecting thesis, Department of Archaeology, Stockholm ozane layer and, eventually, this pollution University. allawed plant and animal Iife ta leave their Gustavsson, K. 1987: Charred-stone cairns on water shelter and spread onto dry land. Lime­ Kökar. BAR International Series 366:369-377. producing corals and molluscs are respansible Meinander, C.F. 1954: Die Bronzezeit in Finnland. for very thick detritus Iayers, and the remains FFT 54. af their exoskeJeton or "dwellings" farm the Nunez, M. 1994: Discovery and occupation 01' the sand of most tropical beaches. Many southern Stone Age archipelago in the 4 millennium bc. South American islands are covered with thick Kontactstencil 38: 109-124. Jayers af bird-generated guano. The abandoned Nunez, M. 1996: When the water turned salty. Muinaistutkija 3:23-33. dwellings af some insect species, Jike termi te Nunez , M. & Gustavsson, K. 1996: Prehistoric man mounds, are not that different from Near and ice conditions in the Åland Archipelago Eastern tell mounds. 7000-1500 years ago. PACT 50:233-244. One could go on and on with such NUfiez, M. & Liden, K. 1994. Interpretacion examples, but the point we are trying to make biocultural de una poblacion subneolftica del is that the human species and its culture are as Archipielago de Åland, Finlandia. In: C.Bernis, much part of nature and the environment as any C.Varea, F.Robles and A.Gonzalez (eds.) other Iiving organism. When we archaeoJagists Biologfa de las poblaciones humanas. and anthropolagists study human sacieties, Universidad Autonoma de Madrid, p.75-87. Nunez, M. & Storå,J. 1997: Shoreline chronology past or present, we must bear this in mind. and economy in the Åland Archipelago 6500- 4000 bp. PACT 36:243-261. Påhlsson, 1. n.d.: Unpublished palynological results from the Tellmossen bog. Museibyrån, Mariehamn.

36 Muinaistutkija 4/1997

KUOPPATALON "MERKITYS"

Oili Räihälä

Miksi neoliittinen väestö Suomessa alkoi ra­ rustuu siihen, että asumusten pohjat on kaivettu kentaa kiinteitä talomaisia asumuksia? Mikä osittain maanpinnan alle ja maakasat ovat siten muuttui yhteisöjen elinoloissa tai sosiaalisessa alunpitäin sijainneet välittömästi seinien ulko­ rakenteessa niin, että tarve kiinteämpiin puolella. Asutusvaiheen jälkeen ja rakennel­ asumuksiin syntyi? Vai tapahtuiko mitään suu­ man pikkuhiljaa hävitessä ja mahdollisesti rempaa muutosta? Mitä itseasiassa tiedämme maatuessa, on irtonainen maa osittain valunut kivikautisista yhteisöistä nykyisen Suomen asuinkuoppaan. Näin ollen paljon olennaisem­ alueella? paa varsinaisten talorakenneImien kannalta on, että kaivauksissa havainnot osoittavat selkeästi rakennelmat suorakulmaisiksi, mitoiltaan n. 6- 1. "Madenevan tyypin" talot 8x4-5 metrisiksi (esim. Karjalainen 1996a:15, 17; Pesonen 1996:20). Meinander määritteli ns. Madenevan tyypin ta­ Kotivuori esittää (1993: 126), että Keski­ lon varsinaisesti artikkelissaan vuonna 1976. Pohjanmaan "ryhmässä" painanteet olisivat Kuvauksissaan eri taloista yhteneväisiksi suurempia, jopa 18-20 metriä laajoja. Tekstissä piirteiksi paljastuvat seuraavat: maanpinnalle hän viittaa Mirja Miettisen tutkimuksiin muinaisjäännös erottuu matalahkona Pedersöressä. Miettinen ei kuitenkaan esitä ar­ painanteena. Kaivettaessa taloista ei yleensä tikkelissaan mitään tuollaista (Miettinen 1982) löydy kivettyjä liesiä, mutta jälkiä tulenpidosta ja epäselväksi jää, mistä Kotivuoren tieto on erottuu toisinaan hiili ja nokiläikkinä. Havain­ peräisin. Päinvastoin Miettisen kartoista käy toja paalunsijoista on niukalti, ja näitäkin ha­ ilmi että Pedersören Hundbackan talonpohjat vaintoja Meinander pitää epäluotettavina. vastaavat mitoiltaan mainiosti esimerkiksi Kar­ Artikkelissa Meinander kuvaa yhteensä jalaisen ja Pesosen tutkimia taloja. Myös Mar­ kuutta suomalaista ja yhtä Äänisen kohdetta. kus Hiekkasen tutkimat talonpohjat Evijärven Suomalaiset kohteet, Kolmhaaran taloja lu­ Isollakankaalla osoittautuivat saman kokoisik­ kuun ottamatta, sijaitsevat Järvi-Suomessa ja si kuin edellä mainitut (Hiekkanen 1984:48); niitä yhdistää se seikka, että niin asuinpaikoilta suuret ulkomitat oli laskettu reunavallien kuin ilmeisesti myös rakennuksenjäänteistä on ulkosyrjiltä. tyypillisen kampakeramiikan lisäksi löytynyt myös myöhäisneoliittista asbestikeramiikkaa. Osa Kolmhaaran taloista on niin kapeita, vain 2. Kuoppatalojen levintä Pohjois­ noin pari metriä (Edgren 1966:23), että epäi• Euroopassa lykset rakenteiden luonteesta heräävät. Meinanderin määritelmässä saa keskeisen Kotivuori on erottanut pohjoisessa Fennoskan­ sijan se seikka, että muinaisjäännös erottuu diassa useita eri kuoppataloryhmiä (1993). Ar­ maan pinnalle soikeana painanteena. Tämä pe- tikkelin ilmestymisen jälkeen Saimaan aluetta

37 on tutkittu lisää ja erittäin selvänä lokseen, että talon asutusvaiheeseen kuului ai­ muinaisjäännösryhmänä täällä tulevat näkyviin nakin myöhäinen kampakeramiikka jos kohta juuri kuoppatalot. Kotivuoren esittämä perä• mahdollisesti tyypillinenkin (Räihälä 1996). pohjalainen alue (ibid. 124) on myös osoittau­ Tätä taustaa vasten näyttää sil tä, että kuoppa­ tunut paljon esitettyä laajemmaksi: Suomen talojen rakentamisen tradition alku on saman puolella on Iijoelta löytynyt erittäin suuria aikainen tyypillisen kampakeramiikan alun painanneryhmiä (Koivunen 1996), mutta myös kanssa, ja että traditio on jatkunut pitkään aina­ Norrlannissa taloalue on huomattavasti esitet­ kin varhaiselle metallikaudelle saakka. tyä laajempi ulottuen pohjoisessa pitkälle Tor­ Pohjoisimman Euroopan kuoppatalot ajoit­ nionjoelle sekä etelässä aina Kalixjoelle asti tuvat pääasiassa neoliittiselle kivikaudelle, (Johansson 1996:37). mutta varhaisimmat ovat jo mesoliittisen kau­ Peräpohjalaisella alueella kuoppataloja on den loppuvaiheilta. Keski-Norrlannin talot on ilmeisesti laajemmin alettu rakentaa tyypillisen ajoitettu (Lundberg 1986:92-93) ajalle 4000- kampakeramiikan aikana. Tälle ajalle Koti­ 2000 eKr, Pohjois-Norjan talonrakennus alkaa vuori ajoittaa rannansiirtymän perusteella esi­ 4500 eKr jälkeen (Olsen 1994:65- 66). Suo­ merkiksi osan Tervolan Törmävaaran messa Meinander on ajoittanut Madenevan painanteista (ibid. 129-132). Overkalixin tyypin hieman pohjoisnorjalaisia varhaisimpia Lillberget ajoittuu keramiikkansa perusteella taloja nuoremmaksi. Hänen mukaansa ilmiö aI­ niin ikään tyypillisen kampakeramiikan aikai­ kaa tyypilliseltä kampakeraamiselta ajalta (n. seksi (Halen 1994:128-146), vaikka mielestäni 4000 eKr) (Meinander 1976). Myös suurin osa kohteen keraaminen materiaali ei suinkaan Karjalan taloista ajoittuu neoliittiselle kivi­ edusta vain tätä tyyppiä, vaan joukossa on ku­ kaudelle. Sielläkin ilmeisesti intensiivinen ra­ vien perusteella nuorempaakin aineistoa. Perä• kennustoiminta alkaa noin 5000 bp, mikä vas­ pohjalaisella alueella asutuksen intensiteetti taa suomalaista tyypillisen kampakeramiikan näyttäisi jatkuvan vähintään yhtä kiihkeänä ajoitusta, ja jatkuu Karjalan asbestikeraami­ myös tyypillisen kampakeramiikan jälkeen. seen asutus vaiheeseen (Vitenkova 1988:68-72; Rannankorkeuksien perusteella Kemijoen koh­ Pankrushev 1988:79-81). Varhaisimmalta teissa on runsaasti tällaisia, Norrlannissa esi­ kampakeraamiselta ajalta ei kuoppataloja Kar­ merkiksi Saivaaran laaja taloalue Tornionjoki­ jalasta tunneta (Kosmenko 1992: 112). laaksossa, aivan rajan tuntumassa, on 14C_ Vanhempia ajoituksia on yksittäisinä Poh­ ajoitettu välille 3470-3150 eKr (Norberg jois-Ruotsista (Alträsket) ja Kemijoelta 1997:7). Samaan aikaan suomalaisilla kuoppa­ rannansiirtymäkronologian mukaisesti (Koti­ taloasuinpaikoilla on käytetty Pöljän keramiik­ vuori 1993). Yksittäisiä mesoliittisia taloja on kaa. Posiossa kaivetun talon Pesonen on niin tutkittu myös Karjalassa, ja niiden ajoitus pe­ ikään 14C-ajoittanut varhaisen metallikauden rustuu ilmeisesti esinetypologiaan (Pankrusev alkuun. 1994). Keskipohjalaisista taloista on minulla tie­ Näin laajalla alueella tapahtunut muutos toa vain edellä mainituista Pedersören ja Evi­ asumusten rakentamisessa on ilmiö, johon seli­ järven tutkituista taloista. Pedersöressä kera­ tykseksi ei kelpaa uusi kulttuuri tai väestön miikka oli lähinnä myöhäistä kampakeramiik­ siirrot, niin heterogeeninen kuvattu alue on niin kaa, Evijärvellä Pöljän keramiikkaa ja myö• maantieteellisiltä piirteiltään kuin asutushisto­ häistä kampakeramiikkaa. Niin ikään Järvi• riallisestikin, mutta myös talojen rakenteissa Suomen talot ovat usein osoittautuneet asbesti­ on selviä eroja. Esimerkiksi Norrlannin sisä• keraamisiksi (Kmjalainen 1996b:80). Tutkit­ maan taloja luonnehtivat sirpalekivivallit talo­ tuani Meinanderin kaivausmuistiinpanoja yh­ jen ympärillä, kivillä on mitä ilmeisimmin sel­ den hänen Outokummun Sätöksessä kaivaman­ keä yhteys niin talojen lämmitykseen kuin ruu­ sa talonpohjan tutkimuksista, tulin siihen tu- an valmistukseenkin. Karjalassa puolestaan

38 tutkitut taJot ovat usein käsittäneet kaksi selvää siin, joihin on myös monesti liittynyt yhteisö• kulkuaukkoa, myös Iiesiä on talojen sisältä toi­ jen kiinteytymistä sosiaalisesti ja myös yhtei­ sinaan löytynyt (Vitenkova 1988:75). sön segmentoitumista. Metsästäjä-keräilijöitä Madenevan tyypin määritelmä on kovin ei siten voi nähdä yhtenäisenä elämänmuotona, väljä ja epämääräinen, eikä siten kovin käyttö• vaan dynaamisena ja laajasti varioivana ilmiö• kelpoinen tarkasteltaessa koko Pohjois-Euroo­ nä. Sinänsä termi "metsästäjä-keräilijä -yhtei­ pan kuoppatalotraditioita. Kuitenkin suuntaus sö" ei vielä paljoa kerro yhteisön asutuksen ku­ koko laajalla alueella oli samantyyppinen, vasta ja sosiaalisesta luonteesta. kotamaisesta asutuksesta siirryttiin ainakin osaksi vuotta kiinteämpiin talomaisiin asumuk­ siin. Uusi asumismuoto yleistyi mahdollisesti 4. Mesoliittinen tausta muutaman sadan vuoden aikana. Mikä oli siis se yhteinen nimittäjä tai yhteiset nimittäjät, Tiedämme Suomen alueen mesoliittisen asu­ mikä vaikutti uudenlaisen, ilmeisesti tuksen yhteisöllisestä luonteesta vähän. Tutkit­ kiinteämmän asutuksen syntyyn? tuja kohteita on niukalti ja erityisesti Pohjois­ Suomessa typologisesti ajoittavan esineistön niukkuus (!) suorastaan huutaa radiohiiliajoi­ 3. Näkemys pyyntiyhteisöistä tuksia. Myös raja mesoliittikumin ja neoliitti­ kumin välillä on täysin keinotekoinen ja perus­ Usein suomalaisessakin tutkimuksessa on vii­ tuu pitkälti keramiikan ilmaantumiseen. Koko­ tattu elämänmuotoon, joka oli kiertelevää ja re­ naisuudessaankin suomalaista arkeologiaa vai­ surssien perässä samoavaa. Väistämättä mie­ vaa keramiikkakeskeisyys eritoten kivikauden leen nousee kuva rääsyisestä joukkiosta, joka yhteydessä - ihmisyhteisöt ovat jääneet typolo­ henkensä kaupalla juoksi hirvilauman perässä. gian ja kulttuurien jalkoihin. Kärjistämättäkin voisi ehkä todeta, ettei suo­ Suomen varhaisimmasta kolonisaatiosta malaisessa arkeologiassa juurikaan aiempina on H-P Schulz vastikään esittänyt (1996) vuosikymmeninä olla paneuduttu pohdiskele­ kolmivaiheisen mallin: 1). Ensimmäisessä vai­ maan asutuksen kuvaa sekä sosiaalisia aspekte­ heessa ns. läntisen Kundan piiriin kuuluva asu­ ja. tus levisi eteläisen Suomen rannikoille viimeis­ Kuvamme pyyntiyhteisöistä, joita on totut­ tään 8400-8200 eKr 2). Seuraavassa vaiheessa tu pitämään ns. bandeiksi järjestäytyneinä, on rannikoita asuttivat ryhmät, jotka ovat jättäneet Bj\1rnar Olsenin mukaan (1994:15-22) hyvin jälkeensa lahinna kvartsia. Tässä vaiheessa vä• stereotyyppinen sekä länsimaisen ihailun läpi estömäärä lisääntyi Schulzin mukaan räjähdys• nähtyä. Bandeja on totuttu pitämään tasa­ mäisesti ja asutuksen suunta oli mahdollisesti arvoisina ja Iiikkuvina. Yhteisöjen teknologi­ idästä. 3). Tämän jälkeen, n. 8000 eKr nen taso on ollut matala ja yhteisöjen sosiaali­ Suomusjärven kulttuurina tunnettu artefaktiry­ nen rakenne löysä systeemi, jossa yksilöllä on väs alkaa tulla käyttöön. Matiskainen on oHut liikkumavapautta. Verrattuna maatavilje­ ajoittanut näitäjohtomuotoja (1 989:VIII) lähes leviin yhteisöihin metsästäjä-keräilijät on näh• kolmen tuhannen vuoden ajalle ja ilmeisesti ty "ei-investoivina"; työn tulos on oHut välittö• hieman myöhemmin alkaviksi kuin Schulz. Li­ mästi nähtävillä eikä suurta pitkäntähtäimen säksi eri esinetyypit eivät ole olleet yhtäaikai• panostusta ole tarvittu kuten maata viljeltäessä. sesti käytössä, joten koko Suomusjärven kult­ Kuluneiden parin kymmenen vuoden aika­ tuuri on käsitteenä epäselvä. na kuva on kuitenkin muuttunut. Huomattavaa Nykyisen Suomen alueen kolonisaatio ei variaatiota voidaan havaita erilaisissa yhtei­ tapahtunut peuralaumojen perässä. Siiriäisen söissä. Metsästäjä-keräiIijätkin ovat mainiosti mukaan (1981: 14-18) varhaisin väestö olisi voineet panostaa suuriin ja pitkällisiin hankkei- harjoittanut eriytymätöntä metsästystä, jonka

39 pääasiallisina kohteina olisivat kuitenkin olleet tuksen. Asutusta on kuitenkin todennäköisesti suuret nisäkkäät, etupäässä hirvi. Yhtenä todis­ ollut lähes koko nykyisen Suomen alueella. teena tälle hän on esittänyt lehdenmuotoisia Mesoliittisesta elämänmuodosta voidaan liuskekärkiä hirvenmetsästysaseina. Matiskai­ karkeasti päätellä, että merenrannikot ja sisä• sen ajoitus kärjille on varhaismesoliittinen, maan järvi- ja jokialueet ovat muodostaneet 8800-8000 bp. Keihäänkärkimallin häviämi• toisistaan poikkeavia habitaatteja. Väestöä on nen aineistosta sopii Siiriäisen mukaan hyvin ollut suhteellisen vähän vaikkakin se on lisään• yhteen osteologisen aineiston kanssa - hirven tynyt kaiken aikaa. Tämä seikka pitänee paik­ pyynti väheni ja hylkeen lisääntyi neoliitti­ kansa koko Pohjois-Euroopassa, sillä todennä• kumia kohden. Sisämaassakin oltaisiin köisesti joku tuhat vuotta jään häviämisen jäl• Siiriäisen mukaan siirrytty pienempiin keen kului aikaa, ennen kuin alueen nisäkkäisiin. Lisäargumenttina hän esittää kolonisaatio oli edennyt niin pitkälle, että väes• viistoteräisten pienten kvartsinuolenkärkien il­ töä alkoi olla niin paljon, että luonnon­ maantumisen arkeologiseen aineistoon resursseista tuli kilpailua. mesoliittikumin loppuvaiheessa. Pohjois-Ruotsista on Lars Forsberg esittä• Matiskaisen mukaan (1989:49) kuva on nyt mallin (1985:274), jonka mukaan hieman toinen. Rannikolla osoittavat hylje, mesoliittikumilla yhteisöt olivat pieniä ja liik­ majava ja hirvi tasaista osuutta koko kuvia. Leiripaikkoja oli useita eri vuodenaiko­ mesoliittisen kauden, vasta neoliittikumille tul­ jen mukaan. Resursseja oli runsaasti väki• taessa hylkeen osuus kasvaa ja hirven piene­ määrään nähden. Varhais- ja keskineoliittiku­ nee. Sisämaan kuroutuneilla järvi alueilla mille tultaessa tilanne muuttuu: yhteisöistä tu­ dominoi hirvi kaiken aikaa, majava on myös lee lähes paikoillaan asuvia, mikä heijastuu ar­ tärkeä ja hylkeen osuus itse asiassa pienenee. keologisessa aineistossa isompina perusleirei­ Kalojen ja muun riistan osuuksista nä (basecamp) sekä pienempinä leiripaikkoina. Matiskainen vaikenee, mutta Pirkko Ukkonen Nämä pienemmät leirit olisivat jälkiä lyhytai­ (1996:78) on erottanut Suur-Saimaan alueelta kaisesta oleskelusta jotakin tiettyä tointa var­ neoliittisella ajalla tärkeäksi ryhmäksi juuri ka­ ten. Tämänkin mallin heikko kohta on siinä, lat. Valitettavasti mesoliittisista aineistoista että alueelta tunnetaan hyvin vähän mesoliittis­ alueella ei Ukkonen löytänyt tunnistettavia lui­ ta asutusta. Samantyyppisiä tulkintoja on esi­ ta, mutta todennäköistä on, että kalastus on si­ tetty myös Karjalasta (Kosmenko 1992: 112) ja sämaassa ollut merkittävä ravinnonlähde jo Ruijasta (Olsen 1994:39), joissa mesoliittisia mesoliittikumilla. asuinpaikkoja on tutkittu runsaammin. Tietomme mesoliittisista yhteisöistä ja nii­ Pohjoisimmassa Norjassa on mesoliittisen den sosiaalisesta järjestäytymisestä ovat äärim• kauden kuluessa havaittavissa tiettyä asumisen mäisen niukkoja. Ns. Suomusjärven tyypin esi­ kiinteytymistä. Tutkittujen asumusten jäänteet neistö on levinnyt lähes koko Suomen alueelle, lienevät jonkinlaisten kotarakennelmien poh­ pohjoisimmasta Suomesta Suomusjärven tyyp­ jia, varsinaisista taloista ei ole kysymys. Aivan pejä tunnetataan paikoitellen niukalti. Tutki­ mesoliittisen asutuksen alkuvaiheilta ei muksen ongelma on, että suomalainen arkeolo­ Ruijastakaan tunneta varsinaisia asumuksen gia on niin kovin viehättynyt kulttuurista: pohjia (Olsen 1994:36-42.). kvartsiasuinpaikat, joilta ei ole Suomusjärven Viimeistään neoliittikumin alussa tapahtui tyypin esineitä jäävät ajallisesti epämääräisik• Pohjanlahden rannikoilla taloudessa ilmeisesti si, vaikka joukossa olisikin mesoliittisia koh­ jonkin asteinen muutos hylkeenpyynnin teita. Suur-Saimaan tyhjiö on niin ikään näen• kasvattaessa merkitystään. Norrlannin ranni­ näinen ja se johtuu suurilta osin kaiketi järven kolla hylkeellä oli keskeinen merkitys jo transgressioista, jotka ovat peittäneet alleen mesoliittikumin lopulla (Baudou 1992:59-60), mesoliittisen ja varhaisimman neoIittisen asu- tosin on huomattava, että esimerkiksi mesoliit-

40 tiseksi mainittu Lundforsin asuinpaikkaryväs rannansiirtymäänkin nojaten voidaan väittää, Skelleftejoella ajoittuu noin vuoteen 4000 eKr, että Sär I on vähintään yhtä vanhaa kuin van­ mikä Suomessa vastaa jo tyypillisen kampake­ hin kampakeramiikka. Onkin sitten aivan toi­ ramiikan aikaa. nen asia, onko Latokankaan kampakeramiikka Nykyisen Suomen sisämaassa hylkeen­ Äyräpään 1:1, kuten Mäkivuoti määrittelee. Ar­ pyyntiin keskittyvää muutostrendiä ei näy, eikä tikkelin kuvien perusteella voitaisiin ehkä todennäköisesti mitään hylkeiden massa­ argumentoida myös Äyräpään 1:2 puolesta pyyntiä siellä tapahtunutkaan. Mielenkiintoista (kuva: Mäkivuoti 1991:129, 130). Olen jo ai­ on kuitenkin panna merkille, että niin Pohjois­ emmin esittänyt (Räihälä 1996), että suomalai­ Ruotsissa kuin -Norjassakin on arkeologisessa nen kivikauden keramiikkatypologia joutaisi materiaalissa nähty asutuksen intesifioitumista uuden perusteellisen tarkastelun alaiseksi, jon­ juuri neoliittikumin alun jälkeen (Forsberg ka tarkoituksena ei olisi vahvistaa vanhaa tai 1989:66, 77; Olsen 1994:65-76). Siiriäisen luoda uutta typologiaa, vaan nahdä keramiikka levintäkartassa (1981 :20) intensiteetin näen• dynaamisena osana ihmisyhteisöjen elämää. näinen kasvu ajoittuu tyypilliseen kampakera­ Nunez esittää ilmeisesti sen yleisen käsi• miikkaan. Kartassa näkyvät kuitenkin asuin­ tyksen, että keramiikan käyttöönotto ja valmis­ paikat ja esimerkiksi Järvi-Suomen asuttami­ tus vaatii asutuksen jonkinasteista pysyvyyttä nen on näennäisilmiö ja perustuu siihen, että (1990:35-36). Tällaiseen näkemykseen on tie­ Saimaan transgressio jätti alleen vanhemman tysti helppo yhtyä. Taustalla väijyy kuitenkin asutuksen. edelleen kuva jatkuvassa liikkeessa olevasta Kuriositeettina mainittakoon, ettei vanhim­ yhteisöstä, joka ei pysynyt aloillaan mU\ltamaa mista Ruotsissa tutkituista taloista VuoJleri­ viikkoa pitempiä ajanjaksoja eikä sitert kyen­ missa ja Alträsketissä ole löytynyt keramiik­ nyt omaksumaan saviastioiden käyttöä~ Kuten kaa. Vielä hupaisampaa on panna merkille, etta jo aiemmin totesin, on kuva nyansoidumpi ja Ruijassa vanhin kuoppatalotyyppi ajoittuu neo­ vaihtelevampi. liittisen kivikauden alkupuolelle ja sitä esiintyy Hylje on useissa yhteyksissä nostettu Varangin vuonon pohjoisrannalla. Samaan ai­ keramiikan funktion selitykseksi. Oliko tapah­ kaan rajoitetulla alueella Varangin vuonon ete­ tumaketju siis seuraava: hylkeen massapyynti läpuolella on käytetty Sär 1 -keramiikkaa, mut­ aiheutti varastointitarpeen, joka tyydytettiin ta tämä keramiikka ei näytä kuuluneen taloja valmistamalla saviastioita. Massapyynti, va­ rakentaneitten ryhmien tarpeistoon. rastointi ja saviastiat sitoisivat näin väestön paikoilleen. Vastaukseni kysymykseen on: ei. Kuten 5. Neolitikumin ihme· keramiikka huomattiin, hylkeen massapyyntiä esiintyi ran­ nikolla niin Suomen kuin Ruotsinkin puolella. Keramiikka ilmestyy Suomen alueelle noin Norrlannissa tultiin toimeen ilman saviastioita, 5200 eKr ilmeisesti Dnieprin-Donetsin alueelta varmasti varastointimenetelmät sielläkin kehit­ (mm. Nunez 1990:31-33). Vanhimpana vai­ tyivät massapyynnin tarpeisiin. Toisaalta niin heena on pidetty KA 1: 1, vaikka Sär 1 asuin­ varhaisinta kampakeramiikkaa, Sär I:stä kuin paikoilta on saatu sitäkin vanhempia radiohiili­ tyypillistäkin kampakeramiikkaa on löydetty ajoituksia (Nunez 1990: Table A2, s. 49). runsaasti myös sisämaasta, josta ei ole vakuut­ Kronologiat pohjautuvat pitkälti rannan­ tavia merkkejä massahylkeenpyynnistä. Lisäk• siirtymään, ja suhtaudun kovin eksakteihin si Etelä-Suomen rannikko on yllättävän tyhjä ajoituksiin tällä menetelmällä hieman skepti­ kuoppataloista. Näin ollen hylkeenpyynnilläja sesti. Ylikiimingin Latokankaan asuinpaikalla saviastioiden valmistuksella ja käytöllä ei voi­ Sär I-horisontti oli varhaista kampakeramiik­ da olettaa olevan suoranaista korrelaatiota. Eri­ kaa ylempänä (Mäkivuoti 1991), joten toten kun esimerkiksi tyypillistä kampakera-

41 miikkaa esiintyy runsaasti Järvi-Suomessa, yksittäiseen keraamiseen traditioon. Lisäksi jossa neoliittisella kivi kaudella edelleenkin il­ olen esittänyt, ettei asutuksen sedentaarisuuden meisesti elettiin samoilla resursseilla kuin lisääntyminen yksiselitteisesti liity hylkeen mesoliittikumin aikanakin: majavalla, kaloilla, massapyyntiin. On myös vaikea löytää mitään hirvellä. yksittäistä toimeentuloon liittyvää selittäjää Toisaalta on esitetty (Nunez 1990:36-37), tälle sedentaristisuuden selvälle lisääntymisel• että asutuksen vakiintuminen johtui resurssien, le koko pohjoisimman Euroopan neoliittiku­ lähinnä merellisten, runsaudesta. Tämä alkanut milla. Olen myös esittänyt epäilyni, että sedentaarisuus puolestaan loi edellytykset savi­ keramiikan käyttöönotto tyydyttäisi jonkin sel­ astioiden käytölle. Tätä hypoteesia vastaan voi­ keän taloudellisperäisen tarpeen. daan esittää, että asutuksen vakiintuminen ja Jääkauden jälkeen nykyisen Suomen aluet­ kuoppatalojen rakentaminen alkaa Suomessa ta alettiin asuttaa todennäköisesti kaakosta ja vasta keskineoliittisella ajalla. Muutamaa mah­ ehkä idästäkin käsin. Asutusta oli meren ranni­ dollisesti mesoliittista kodanpohjaa lukuunot­ koilla, mutta myös sisämaassa. Tilaa oli run­ tamatta aikaisimmat todisteet kiinteästä asu­ saasti ja resurssitkin lisääntyivät jään hävitessä tuksesta kuoppatalojen muodossa voidaan ja ilmaston lämmetessä. Yhteisöt elivät typologisesti ajoittaa aikaisintaan tyypillisen mesoliittikumin alussa pieninä ryhminä ja kampakeramiikan aikaan painopisteen ollessa vuotuiskierto oli intensiivistä, talous todennä• vieläkin myöhemmin. köisesti suhteellisen eriytymätöntä. Tosin Olsen esittää (1994:67), että keramiikan ja viimeksimainittuun seikkaan tulisi ehkä suh­ paikkallaan pysyvämmän asutuksen välistä po­ tautua varovaisesti. Kolonisaatiovaihetta kesti sitiivista korrelaatiota ei välttämättä ole ja että todennäköisesti lähes koko mesoliittikumin ai­ tilanne voi olla jopa päinvastainen. Ruijan neo­ nakin jossain määrin, ilmeisesti kaiken aikaa Iiittikuminja varhaisen metalli kauden aikainen samoilta alueilta. Väestömäärät kasvoivat pik­ sedentaari asutus näyttää osuvan juuri aikoihin, kuhiljaa, ja kysymys yhteisöiden oikeuksista jolloin saviastioilla oli vähäisempi merkitys tai resursseihin eri alueilla nousi esiin entistä use­ niitä ei valmistettu ja käytetty lainkaan. ammin. Ruijalaisen Sär I-keramiikan yhteydessä Olsen Tässä tilanteessa sosiaalinen kiinteys ko­ toteaa (ibid. 77-78), että tätä keramiikkaa val­ rostui. Eri ryhmien nautinta-alueet pienenivät mistava väestö asutti Varangin vuonon etelä• maantieteellisesti, toisaalta suotuisat rantaa rannikolla sekä Paatsjoen varsilla sisä• ympäristöolot takasivat riittävän toimeentulon maassa erottuen selvästi rannikon väestä, joka isommallekin väki määrälle. Tästä suoranaise­ samoihin aikoihin rakenteli ensimmalSla na seurauksena on arkeologisessa aineistossa kuoppatalojaan. Olsenin mukaan keramiikkaa ilmenevä sedentaarisuuden lisääntyminen, on erityisen runsaasti vuonon alueelta ja hän kuoppatalot olivat ainakin talvikauden asunto­ ehdottaakin, että Sär l-väki olisi täten merkin­ ja, mutta mahdollisesti lähes ympärivuotisia. nyt asuinpaikkansa. Keramiikka olisi siten en­ Näiltä basecampeiltä käsin turvattiin yhteisö• nen muuta toiminut ryhmäidentiteetin jen tarpeet, erilaisia tilapäisiä leirejä saattoi ilmentäjänä. toki olla runsaastikin. Tällainen sedentaarisuus todennäköisesti suurensi hieman mikrobande­ ja, ja onkin todennäköistä, että asuinpaikalla 6. Yhteenveto asui nyt enemmän väkeä kuin yksi ydinperhe. Ilmiö on havaittavissa ainakin kahdessa Olen edellä esittänyt, ettei Suomessa noin vuo­ erilaisessa ympäristössä Suomen alueella. den 4000 eKr jälkeen yleistyvä uusi osittain Peräpohjalaiset talot ja kylät sijaitsivat meren maahan kaivettu talotyyppi, jota vanhastaan on rannikon tuntumassa jokisuistoissa, kun taas kutsuttu Madenevan tyypiksi, liity mihinkään Järvi-Suomen asuinpaikat, jotka ovat pienem-

42 piä, olivat sisävesien äärellä. Tämäkin viittaa liittää yksinomaan johonkin tiettyyn keraami­ siihen, etteivät toimeentulostrategiat suoranai­ seen vaiheeseen liittyväksi, vaan trendi on nä• sesti aiheuttaneet sedentaarisuuden lisäänty• kyvissä yli yksittäisten "kulttuurien". mistä. Lopuksi voidaan vielä todeta, että savi­ astioiden ilmaantuminen näille asuinpaikoille Kirjallisuus on hyvin luonnollista, jos oletamme, että astioilla oli aluksi lähinnä symbolinen, ryhmä• Baudou, E. 1992: Norrlands forntid - ett historisk identiteetistä kertova merkitys. Kukin bandi perspektiv. Förlags AB Wiken. Italien. merkitsi asuinpaikkansa omilla astioilIaan, jol­ Edgren, T. 1966: Jäkärlä-gruppen. En Västfinsk loin kohteen ollessa tyhjilläänkin ohikulkijat­ kulturgrupp under yngre stenålder. SMYA 64. kin tiesivät paikan kuuluvan tiet ylle ryhmälle. Forsberg, L. 1985: Site variability and settlement patterns. Archaeology and environment 5. Suomen alueella väestöpaineiden kasvaes­ Umeå. sa neoliittikumin alussa yhteisöt valitsivat Forsberg, L. 1989: Economic and social change in keraamisen esittämisen ryhmäidentiteetin ku­ the Interior of Northern Sweden 6000 B.C. - vaamiseen, mikä on hyvin luontevaa, kun ajat­ 1000 A.D. Approaches to Swedish Prehistory. telemme varhaisemman mesoliittisen väestön BAR InternationaI Series 500. saapumissuuntaa. Yhteydet kaakkoon olivat il­ Halen, O. 1994: Sedentariness during the Stone Age meisesti kaikenaikaa olemassa. Vaikka ofNorthern Sweden in the Iight ofthe Alträsket etnisyyskysymysten käsittely arkeologiassa on Site, c. 5000 B.C. and the Comb Warer Site lähes tuhoon tuomittu yritys, voidaan ehkä Lillberget, c. 3900 B.C. Source Critical Problems of Representativity in Archaeology. olettaa jonkinlaista kieli sukulaisuutta väestö• Acta Archaeologica Lundensia. Series in 4:0. jen välillä. Haluan erityisesti korostaa, että en No. 20. Stockholm. tarkoita mitään tiettyä kieltä tai kielikuntaa, sil­ Hiekkanen, M. 1984: Otlitzitelnie osobennosti lä sellainen pohdiskelu on todellakin arkeolo­ postroek tipa Madeneva, otnosjaschihisja k gian ulottumattomissa. kamennomu veku. Novoe v arheologii CCCR i Keramiikan puuttuminen ei tietenkään to­ Finljandii. Leningrad. dista ryhmäidentiteetin puutteesta tai siitä, ettei Johansson, H. 1996: Boplatsvallar i Norrbottens Iän. sen manifestoimiseen olisi ollut tarvetta. Esi­ CD-uppsats i arkeologi. Umeå universitet merkiksi Ruijan alueelta tunnetaan hieman tyy­ Institutionen för arkeologi. pillistä kampakeramiikkaa nuoremmalta ajalta Karjalainen, T. 1996a: Outokumpu Sätös ja Orov Navolok 16, talo 3. Muinaistutkija 1/1996. runsaasti koristeituja luuesineitä, joiden Karjalainen, T. 1996b: Pithouse in Outokumpu omamentiikassa on nähty sosiaalisia ulottu­ Sätös excavated in 1992-1994. Pithouses and vuuksia. On hyvin mahdollista, että kivikauti­ Potmakers in Eastern Finland. Reports of the set yhteisöt niin Suomessa kuin muuallakin Ancient Lake Saimaa Project Helsinki Papers käyttivät runsaastikin tällaisia symbolisia in Archaeology 9. merkkejä esineistönsä ja itsensäkin koristelus­ Koivunen, P. 1996: Kodanpohjia ja meripihkaa sa Keramiikka on vain kestänyt hyvin ajan Kierikistä. Muinaistutkija 1/1996. hampaan. Kosmenko, M. 1992: Mnorgosloinije poselenija Väestöpaine laukaisi tarpeen määritellä jochnoi Karelii. Petrosavodsk. yhteisöiden nautinta-alueiden rajoja aiempaa Kotivuori, H. 1993: Kivikauden asumuksia Perä• pohjolassa. Selviytyjät. Näyttely pohjoisen ih­ tarkemmin. Tällöin oli myös tärkeää merkitä misen sitkeydestä. Lapin maakuntamuseon jul­ asuinpaikat ja -alueet. Keramiikalla oli Suo­ kaisuja. Jyväskylä. messa neo liitti kumin alussa sosiaalinen funk­ Lundberg, Å. 1986: Skärvstensvallar i Norrland. tio, vaikka toki astioita kaiketi on käytetty ai­ Studier 1 norrländsk forntid II. Acta van konkreettisestikin astioiden tapaan. Bothniensia Occidentalis. Skrifter Sedentaarisuuden lisääntymistä ei voida västerbottnisk kulturhistoria. Umeå.

43 Matiskainen, H. 1989: Studies on the Chronology Pesonen, P. 1996: Posion Kuorikkikankaan asumus. material Culture and subsistence Economy of Muinaistutkija 111996. the Finnish Mesolithic 10000 - 6000 b.p. Iskos Räihälä, O. 1996: A Comb Ware House in Outo­ 8. kumpu Sätös - Some remarks on the application Meinander, C. F. 1976: Hyddbottnar av Madeneva­ of ceramic typologies. Pithouses and Potmakers typ. Iskos 1. inEastern Finland. Peports of the Ancient Lake Miettinen, M. 1982: Stenåldersboplatsen Saimaa Project. Helsinki Papers in Hundbacka i Pedersöre, Österbotten. Bottnisk Archaeology 9. kontakt I. Skrifter från Ömsköldsviks museum Schulz, H.-P. 1996: Pioneerit pohjoisessa. Suomen nr. 1. varhaismesoliittinen asutus arkeologisen ai­ Mäkivuoti, M. 1991: Ylikiimingin Latokankaan neiston valossa. SM 1996. kivikautinen asuinpaikkatutkimus. Faravid Siiriäinen, A. 1981: On the Cultural Ecology of the 15.9.1 Finnish Stone Age. SM 1980. Norberg, E. 1997: Sai vaara II. En studie av Ukkonen, P. 1996: Osteological analysis of the kvartsmaterialet frän tre anläggningar och refuse fauna in the Lake Saimaa area. tankar kring detta. D-uppsats i arkeologi. Umeå Environmental Studies in Eastern Finland. Universitet Institutionen för arkeologi. Reports of the Ancient Lake Saimaa Project. Nunez, M. 1990: On subneolithic pottery and its Helsinki Papers in Archaeology 8. adoption in the late Mesolithic Finland. Vitenkova, I. F. 1988: Poselenija s rasvitoi Fennoscandia Archaeologica VII. jamotjsno grebentjatoi i rombojamotjanoi Olsen, B. 1994: Bosetning og samfunn i Finnmarks keramikoi. Poselenija drevniei Karelii. forhistorie. Oslo. Petrosavodsk. Pankrusev, G. A. 1988: Poselenija s asbestoi Kosmenkon (1992), Pankrusevin (1988) ja keramikkoi. Pokselenija drevnjei Karelii. Vitenkovan (1988) artikkelit on Erik Norberg Petrosavodsk. Uumajan yliopiston arkeologian laitokselta Pankrusev, G. A. 1994: (1978). Karjalan kääntänyt ruotsiksi. Kiitokseni hänelle siitä, mesoliittinen ja neollittinen kausi. I että sain käyttööni nämä käännökset. Mesoliittinen kausi. (Alku teos: Mezolit i neolit Karelii 1-2. Leningrad.) Helsinki

44 Muinaistlltkija 4/1997

RAKENTAMISESTA RAISION MULLISSA RAUTAKAUDENLOPULLAJA VARHAISKESKIAJALLA

Juha-Matti Vuorinen

Raision Mullin kaivaukset naisjäännöskompleksissa sijaitsee Linnasmäki• niminen mäki, jonka rinteiltä on viitteitä Raision Ihalan Mullin ns. "eduspellolla" Turun polttokalmistosta. Siiri 2:ksi nimetystä koh­ yliopiston arkeologian oppiaine kaivoi rauta­ teesta on koekuopituksessa todettu merkkejä kautista/varhaiskeskiaikaista asuinpaikkaa rautakautisesta kalmistosta ja/tai asuinpaikasta. vuosina 1994 - 1997. Työ tehtiin Raision kau­ Siirin talon Kirkkomäki-nimisestä pellosta löy• pungin rahoituksella ja kaivausjohtajana oli dettiin jo vuonna 1752 hopea-aarre, jonka nuo­ Taina Pietikäinen. Kaivauspaikan valinta pe­ rimmat rahat ajoittuvat 10SO-luvulle. (kuva 1) rustui yliopiston kaupungin kaavoitus­ Rannansiirtymiskronologian perusteella suunnitelmien johdosta tekemään koekuopi­ paikalla on voitu asua aikaisintaan 800-luvulla. tukseen ja pintapoimintaan 1980-luvulla. Täl• Vielä 1200-luvulla nykyinen Raisionjoki oli löin paikalla todettin viitteitä "mahdollisesta kapea merenlahti jajoen suu oli Huhkonkosken rautakautisesta asuinpaikasta". Raision kau­ tienoilla. Viikinki- ja ristiretkiajan taitteessa pungin tarvittua kesätyöpaikkoja koululaisil­ veden pinta oli n. 4,5 m nykyistä korkeammalla leen Mullin (oikeastaan Siirin) pellolle suunni­ ja ranta oli kaivauspaikan itäreunasta noin 60 teltiin pienet kaivaukset. Kaivausten tulokset m päässä, pari metriä alempana. Asuinpaikka ovat sitten historiaa. (ja myöhempi Ihalan kylä) sijaitsi siis ranta­ Kuluneena kesänä 1997 jatkettiin tutki­ törmällä. (kuva 1) muksia tekemällä pari tarkistuskaivausta alu­ Vuoteen 1996 mennessä tutkittu kaivaus­ een reunoilla. Tulokset olivat varsin hyvät: nyt ala oli kaikkiaan noin 670 m2ja sen lisäksi alu­ voitiin mm. varmistaa yhden noin 7 m x 5 m eelle kaivettiin koekuoppia (72 m2). Varsinai­ kokoisen rakennuksen olemassaolo. Aineiston nen rautakauden lopun f varhaisen keskiajan käsittely on vielä kesken. joten jäljempänä tar­ löytöalue (ns. kulttuurikerros) käsitti 386 m2 ja kastelen tutkimusaineistoa vain vuoden 1996 loput kaivausalueesta olivat erilaisia historial­ kaivauksiin asti. listen rakennusten jäänteitä. Viimeksi maini­ Kaivauspaikka on Ihalan entisellä kylä• tuista merkittävimmät olivat Siirin talon perus­ tontilla. Isonjaon kartassa vuodelta 1725 se si­ tukset 1700 - 1800-luvuilta. Talo siirrettiin ny­ joittuu Siirin talon tontti maalle. Nykyisin sa­ kyiselle paikalleen joskus viime vuosisadalla mainen Siirin talo sijaitsee peltoaukean toisella ennen vuotta 1897. Sittemmin alue oli puolella ja sen vieressä on Siirin viikinki­ viljelyskäytössä 1980-luvun loppuun asti. aikainen polttokenttäkalmisto,jonka Turun yli­ Meillä on tällä hetkellä tiedot yhteensä yh­ opisto tutki 1980-luvun lopulla. Läheisellä mä• destätoista ei 4-ajoituksesta. Näistä 9 on otettu ellä on myös Ihalan (Konsan) koulun viidestä eri puurakenteesta vuonna 1995. Nämä ruumiskalmisto 1 JOO-luvulta. Samassa mui- ajoitukset sijoittuvat kaikki JOOO-Iuvun alun ja

45 Kuva J. Raisionjoen alue 1280 AD. Karttaj. Pukkila 1997.

1280-luvun välille. Yksi viljanjyvä ajoittuu aineiston alustavan analyysin perusteella tästä selkeästi varhaisemmaksi, 900-luvulle (cal noin 45 % on savitiivistettä. Muita suuria AD). Löydöt varsinaisista löytökerroksista löytöryhmiä ovat savikiekon palaset ja palama­ ovat rautakauden lopusta. Keskiaikaiset ja ton luu. Ehkä erikoisin löytö on rakennuksen myöhemmät löydöt tuntuisivat tulevan lähinnä nurkan alta, ojan päästä, löytynyt vatimainen, peltokerroksesta. Löydetyt rahat ajoittuvat yli 16 kg painava raaka-aineharkko, joka sisäl• l600-luvun puolivälistä l800-luvun alkuun. tää 86 % kuparia ja lisäksi lyijyä ja anti monia. Löytöjä Mullista vuoden 1996 kaivausten jälkeen oli yhteensä vajaa 850 kg. Tässä luvus­ sa on mukana peltokerroksesta ja historiallisis­ Savilattiatalo ta rakenteista löydetyt tiilet ym. Varsinaisesta rau takau ti ses ta/v arh ai ske s ki ai kai ses ta Kaivausten tuloksena alueelta tunnetaan neljä löytökerroksesta löytöjä tuli kaikkiaan vajaa tai viisi erillistä rakenne- ja löytökompleksia, 380 kg. Näistä yli puolet (55 %, 205 kg) on jotka tulivat esiin jo vuosina 1994 ja 1995. Voi­ palan utta savea eri muodoissaan. Vuoden 1995 taisiin ehkä puhua ainakin neljästä erillisestä

46 rakennuksesta? Kaivausalueen etelälaidalla si­ jaitsi rakennus, joka havaittiin jo 1994 ~r--"'"",,---~_ seiniensä, paalurakenteidensa ja savilattiataso­ , jensa ansiosta. Tilan, jossa on useita savi­ ,I lattioita päällekkäin mitat ovat 5,6 m x 5 m. Se on ainakin jossain vaiheessa ollut huone isom­ massa rakennuksessa. Seinät olivat hirrestä ja SQvilq/k, siinä oli tulisija nurkassa. Seuraavassa tarkaste­ len tätä rakennusta. (kuva 2) Talolla on historiansa: savilattioiden pe­ rusteella se on aluksi ollut noin metrin kapeam­ , UIA,I1; I pi. Sitten rakennusta levennettin itä-länsi• , suunnassa. Jossain vaiheessa sitä jatkettiin, ai­ nakin etelään. Rakennuksessa oli tässä vaihees­ trei~· .... ' , sa jonkinlainen lautalattiallinen porstua(?). Lo­ pulta huoneen tulisija peitettiin savilattialla ja huoneesta puuttui todennäköisesti lämmitys. - ~ Savettu uuni on ehkä ollut samankaltainen kuin Lundissa JOOO-luvun lopussa käytössä ollut; Kuva 2. Savilattiatalo (luonnos). Piirros J-M Vuorinen. ainakin uunin mitat, havaitut rakenteet ja si­ jainti ovat samoja (Roslund 1986). Savilattiahuoneen lounaisnurkasta löydet• tiin kaksi salvosta rinnakkain. Eteläisempi oli peitetty tiukkaan pakatulla savella. Tarkoi­ salvos oli laakean nurkkakiven päällä. Sen si­ tus tuntuisi olevan ehkä paremminkin seinän jaan huoneen pohjoisseinän nurkat olivat tukeminen ja pitäminen kuivana kuin varsinai­ patsasrakenteiset. Tällainen rakenne, jossa nen eristäminen. Saman seinän viereen oli ra­ hirren toisessa päässä on nurkkasalvos ja toi­ kennettu myös "sisäpuolinen multapenkki": sessa varhopatsas, löytyy ainakin keskiajan kivetty valli savilattian ja seinän välissä. Ra­ Riiasta sekä myöhemmin esimerkiksi kenteen sisäreunassa oli hirsi pitämässä sitä vatjalaisista riihistä vielä 1940-luvulla. Alim­ paikallaan. Rakenne vaikuttaa tukirakennel­ pien hirsien alla länsi- ja eteläseinässä oli malta. Onko savilattialIisessa huoneessa multa­ nyrkinkokoisia kiviä. Seinähirsien paksuus penkillä samaa lämpötaloudelIista merkitystä vaihteli löydettäessä JO - 25 cm:iin. Suurin osa kuin lautalattiallisessa? (kuva 3) niistä oli maatuneita, osa myös hiiltyneitä. Ta­ Läntisen seinän räystään alla kulki ainakin lon länsiseinässä hirsi oli ohuin. Tämä saattaa 15 m pitkä oja, joka oli täynnä puujätettä, oksia johtua joko hirsien säilyvyyseroista tai siitä ym. Sen toisella puolella sijaitsi jo mainittu toi­ että tästä seinästä noin metrin etäisyydellä si­ nen hirsirakennus. Ojasta löytyi mm. runsaasti jaitsi toinen rakennus ja seinään ei siten tarvittu savikiekon paloja ja se oli eräänlainen "sala­ yhtä vahvaa rakennetta kuin muualle. Kaivaus­ oja". Tällaisesta puulla täytetystä salaojasta ten stratigrafisten havaintojen perusteella mo­ tunnetaan kansatieteellisiä vastineita. Oja johti lemmat rakennukset ovat tuhoutuneet samanai­ lopulta toiseen, kohti silloista merenlahtea kaisesti. (kuva 3) laskeneeseen ojaan, jonka reunat olivat savi­ Savilattiatalon länsiseinällä oli jonkinlai­ maassa tuettu puilla. nen ulkopuolinen "multapenkki". Rakenne oli Kaivausalueella tavattiin runsaasti eriko­ eräänlainen laatikko: seinän alimman hirren ja koisia paalunsijoja, joita ei vielä ole tarkemmin siitä n. 25 - 30 cm päässä kulkevan samansuun­ analysoitu. Osa niistä on sen kokoisia, että ne taisen hirren/laudan välissä oli leveä lauta, joka vallan hyvin ovat voineet kannattaa kattoa.

47 Kuva 3. Alustava rekonstruktiopiirros savilattiatalon länsiseinän rakenteista (ei mittakaavassa). Piirros J-M Vuori­ nen.

Varsin runsaasti esiintyi myös aidanseipäiden tms. kokoisia paalunjälkiä. Hämeenlinnan Varikonniemen tutkimus­ ten mukaan palaneen saven jakautuminen kaivausalueella korreloi erilaisten rakenteiden kanssa (Viitanen 1996). Vuonna 1996 Mullista löytyneen palaneen saven (127 kg) jakaumasta kaivausalueeIta voidaan löytää ainakin neljä rakenteellista keskittymää ja savilattiatalon kolme seinälinjaa sekä huoneen uuni. Huoneen keskiosasta, savilattioiden alueelta, palanutta savea löytyi niukasti. Myöskään rakennuksen pohjoisseinää ei voida erottaa palaneen saven jakaumasta.

Lähteitä Roslund, M. 1986: Hemmets härd. Ugnar från äldre medeltid i Lund. - Populär Arkeologi 4(3): 14- 18. Viitanen, E.-M. 1996: Hallitalo ja hirsimökki. Rautakautisia rakennuksia ja rakennus­ tekniikkaa Pohjolassa. - Tekniikan Waiheita 1/ 96: 5-15.

48 Keskustelua

TEORIA JÄTIN KIRKKOJEN KÄ YTTÖTARKOITUKSESTA Pentti Koivunen

Nykyiset tutkimukset Yli-Iin Kierikin alueella Kolmas kohde olikin sitten Raahen Kettu­ ovat pakottaneet miettimään uudelleen myös kangas, jonka puolittain tuhoutuneen, mittaus­ jätinkirkkojen käyttötarkoitusta, entYlsesti töissä löytämäni jätinkirkon välittömässä lähei• suhteessa viime aikoina havaittuihin suuriin, syydessä on mitä vaikuttavin muinaisjäännös• samanaikaisiin kivikautisiin asutusalueisiin. kenttä asumuksenpohjineen. Myös Aulis Jätinkirkkojen käyttötarkoituksen ratkaisu on Forssin omissa tutkimuksissa on havaittu viit­ kehitetty vähitellen, kun yhä uusia yksityiskoh­ teitä asuinkulttuurista (ks. Faravid 15/91). tia on todettu Perämeren rannikon Merkittävin asuinpaikka todettiin kuitenkin myöhäisneoliittisesta asutuksesta. Keskeinen Jylhänkankaan jätinkirkkoon liittyen, ns. tekijä on olIut myös se, että kirjoittaja on van­ Pikkujaken aho, josta tavattiin myös pala tyy­ hastaan olIut johtamassa ns. jätinkirkko• pillistä (?) kampakeramiikkaa inventointikurs­ projektia ja saanut keskustella projektissa esille silla. Sittemmin selviä asuinpaikkaindisioita on tulIeista uusista faktoista alan keskeisen tutki­ tavattu muiltakin jätinkirkoilta, suurikokoisim­ jan, fiI. lis. Aulis Forssin kanssa. Olen keskus­ mat kodanpohjat Haukiputaan Mäntyselkään tellut hänen kanssaan tässä esitettävästä teori­ liittyen syksyllä -95 (Jari Okkonen). asta ja olemme yhdessä päätyneet siihen, että Asutuksen intensiteetti Perämeren partaal­ tämä uusi näkemys olisi hyödylIistä kirjata la on aivan toinen kuin parikymmentä vuotta myös julkiseen keskusteluun näin projektin sitten pystyttiin päättelemään. Tervolan vaaro­ loppuvaiheissa. Kesäkautena olen käynyt uu­ jen laajat kotakylät olivat jo ensimmäinen va­ delleen muutamiIIa jätinkirkoiIIa ja todennut roitus siitä, että myöhäisneoliittinen kulttuuri­ teorian soveltuvan kattavasti silminnähtäviin kuva ja asutusmalli Suomessa ei olIut oikein tosiasioihin. painotettu. Kierikin ja lähiympäristön massii­ Tällä vuosikymmenelIä on käynyt yhä sel­ viset talvikylät ovat lopullisesti avanneet sil­ vemmäksi, että jätinkirkkoihin liittyy huomat­ mät ja tuoneet tajuntaan sen, että Perämeren tava asutus ja jäänteet asumuksista yhä useam­ rannikon myöhäiskivikautinen asutus on ollut massa tapauksessa. Ensin tämä havaittiin lukumääräisesti erittäin korkea ja kilpailee asuinpaikkana Pattijoen KastelIissa, jossa jo Suomen eteläisen rannikon kanssa. 1970-luvun lopuIla tunnistettiin asuinpaikka UudelIeen aloitetut Kierikin asuinpaikka­ KastelIin hiekkakuopan reunalla ja vuosikym­ kaivaukset ja niiden meripihkarikkaus on Suo­ mentä myöhemmin myös Kastelliharjun men oloissa omaa korkeaa luokkaansa. Merkit jatkeella, jätinkirkon päädyssä. Havainnot oli­ tästä saatiin jo Kierikkisaaren tutkimuksissa vat lähinnä kulttuurikerrostumia ja kvartseja 1960-luvun alussa, mutta vasta Kuuselan­ sekä viimeksi mainitussa paikassa myös hiu­ kankaan keskeisen alueen runsaat meripihka­ kan palanutta luuta. Seuraava merkittävä ha­ esineet näyttävät vahvistavan sen, että meri­ vainto oli tietenkin Pikkuliekokangas, jonka pihka on tulIut sinne suoratuontina tuotanto- ja välittömässä läheisyydessä oli asutusmerkkejä. valmistusalueilta Itä-Balttiasta. Erikoinen piir-

49 re oli myös se, että Purkajasuon peltoalueelta Jätinkirkkojen sisäpuolen kaivaukset ja oli talteen saatu kaksi meripihkaesinettä erityisesti niiden niukkalöytöisyys viittaavat irtolöytöinä. Koko rannikon neoliittinen kult­ siihen, että jätinkirkkoja ei ole käytetty pää• tuuri on osoittautunut muutoinkin varsin kan­ sääntöisesti asuntoina, vaikka useat edellä esi­ sainväliseksi. Tämän todistavat myös viime ai­ tetyt seikat tuntuvat siihen viittaavan. kojen Kuuselankankaan keskeisen alueen löy• Hylkeen runsas esiintyminen Perämerellä döt, joissa on runsaasti myös tuontiesineitä lauhoina pakkastalvina kertoo siitä, että meripihkan lisäksi. Perämeren rannikko­ hylkeet siirtyvät jopa \000 km matkan kulttuurilla on ollut myöhäiskivikaudella kaksi itämeren altaassa saavuttaakseen jääalueen keraamista ryhmää, jotka Kierikin kokemusten pesi mistä varten. Tämä toi mieleen ajatuksen perusteella ovat ajallisesti peräkkäisiä. Sekä siitä, että kivikauden lopun lämmin ilmasto­ Kierikin että Pöljän keramiikkaa luonnehtivat vaihe on pakottanut pääsosan hylkeistä Perä• asbestisekoite ja astioiden suuri koko. Mieles­ merelle, ainoaan talvisin jäätyvään Itämeren täni sekä omaperäinen keramiikka ja astiakoko osaan. Asiasta on keskusteltu Timo Helteen ja sekä asbestin käyttö viittaavat traanijalostuk­ Erkki Pulliaisen kanssa kesällä ja syksyllä -96 seen, sillä traanijalostus vaatii veden lämpöti• ja eivätkä he pidä tällaista tapahtumakulkua laa korkeampia käyttölämpötiloja. mahdottomana. Analysoitu luuaines rannikon Vuonna 1995 aloitetut ja Museoviraston asuinpaikoilta todisti voimakkaasta merellises­ laajamittaisena jatkamat Purkajasuon kaivauk­ tä kulttuurista. Siten esimerkiksi Kuuselan­ set erittäin runsaine puulöytöineen todistavat kankaan vuoden -95 palaneista luista kivikautisesta suurpyynnistä. Siitä riippumatt­ tunnistetuista eläinlajeista 96 % oli hylkeen ta, ovatko löydetyt liisteritilät ja paalut osia luita. Se todisti myös siitä, että asutus oli voi­ kala- vai hyljepyydyksistä (molemmmista?) ne makkaasti hyljesidonnaista, vaikka otettaisiin­ todistavat joki suuhun ja merensalmeen liitty­ kin huomioon myös kalanluiden heikko västä laajamittaisesta pyynnistä, jonka on täy• säilyvyys. Hylkeen, tarkemmin nuoren tynyt tuottaa kymmeniä tonneja saalista. Olen norppauroksen avaaminen Oulun yliopiston myös keskustellut asiasta kalatalouden asian­ eläintarhan obduktiohuoneessa syksyllä -96 tuntijoiden kanssa. Samoin Kierikin puulöydöt vakuutti läsnäolijat siitä, että norppa voidaan todistavat korkeatasoisesta ja laajamittaisesta nylkeä siten, että sen nahan sisäpuolelle jää puuteknologiasta, jonka olemassa olosta aikai­ traani. Sen jälkeen norpan nahka ja sen semmissa kaivauksissa talteensaadun kivi­ sisäpuolinen traanikerros voidaan sitoa esinemateriaalin perusteella ei voitu päätellä. varastonyytiksi, joka estää traanin härskiinty• Monet seikat viittaavat myös siihen, että ranni­ misen. Tämä mahdollistaa hylkeen arvokkaim­ kon asutus vaikuttaa olevan talviasutusta. Suu­ pien osien, nahkan ja traanin säilyttämisen pit­ ret kodanpohjat Kuuselankankaalta ja lähi• kiä aikoja suotuisissa olosuhteissa. Laatokan ympäristöstä sekä vahvat viitteet hirsisistä hyljekalastajista tehty haastattelu antoi sen kes­ asunnoista viittaavat pysyväluonteiseen asu­ keisen tiedon, että vielä 1900-luvulla on tukseen. Koska asumukset oli kaivettu maahan, pyydetyt hylkeet säilötty rantakivirakkaan voidaan epäillä suojaudutun juuri talvea vas­ purjehduskauden aloittamiseen asti. taan, sillä lämpöteknisesti maahan kaivettu Raahen Kettukankaalta löydetyt asunto on talvella edullisin. Viimeisin huomio suurimittaiset palaneen kiven kummut antoivat on se, että osa asunnoista on suorastaan suu­ viitteitä siitä, että hylkeen traanijalostus voisi rimpia neoliittisia asumuksia Pohjoiskalottia­ liittyä jätinkirkkoihin. Kesällä -96 Forssin lueeIla, suurimmat yksiosaiset ylittävät pituu­ tekemä yhden kummun avaus viittasi - joskin deltaan 22 metriä ja pisimmät "rivitalot" epäselvästi - juuri tähän suuntaan. Forss katsoi (pitkätaIot) 50 metriä (Hans-Peter Schulzin myös kumpujen alapuolisten rinneurien mittaukset syyskuussa 97). kuuluvan traanijalostusrakenteisiin, epäilemät-

50 tä täysin aiheellisesti. Myöhemmin totesin moreenikivistä. Nämä on pääsääntöisesti otettu samanlaisen palaneen kiven kumpuketjun joko harjun laelta tai läheisestä liittyvän myös Pattijoen KasteIIin rantakiveyksestä. Tuuli jäähdyttää tehokkaasti jätinkirkkoon, vaikka niitä ei kaiketi ulommaisen vallin. voimakkaan kasvipeitteen takia ollut aikaisemmissa kartoituksissa huomattu. c. Jätinkirkkojen sisärakenne. Useissa jätin• Kenneth Gustafssonin Kökarin traanijalos­ kirkoissa on ulkovallin sisäpuolella yksi tai tustutkimukset, jossa on käytetty useampi sekä säännönmukaisesti ulkovallia kuumennettuja kiviä traanin sulatukseen, matalampi sisävalli, jonka tehtävänä on toimia paljastavat traanin jalostuksen uudelleen samassa tarkoituksessa kuin ulkovallin, levinneen laajemmalle Itämeren piiriin kylmennyttyään säilyttää valli en välinen saalis pronssikaudella, aikana, jolloin Kierikin jäähtyneenä. kukoistus oli jo ohi. K vantitatii visesti suuren Tervolan myöhäiskivikautisen asutuksen d. Jätinkirkkojen sisätasanne. Jätinkirkkojen Kemijokisuusta häviäminen arkeologisesti on sisäpuolinen alue on silminnähden raivattu ta­ arkarrauttanut 1970-luvulta asti. Kiitos saiseksi, jos sitä vertaa ulkopuoliseen rintee­ ruotsalaisten, Jari Okkosen sekä erityisesti seen. Tämä tasanne on soveltunut saaliin käsit• Timo Ylimaunun ns. keittokuoppatutkimusten telyyn, esim. perkaamiseen ja nylkemiseen. on pystytty osoittamaan, että metallikaudella Tästä toiminnasta todistavat myös sisäpuolen asutuksen indisiot eivät suoranaisesti melko niukat löydöt. hävinneet, vaan vaihtuivat toisenlaisiin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ilmasto viileni e. Jätinkirkkojen ulkopuoliset rakenteet. Jätin• kivi- ja pronssi kauden taitteessa. Itämerestä kirkkojen ulkopuolella on todettu palaneen jäätyivät paljon suuremmat alueet kuin kiven kumpuja ja muita merkkejä todennäköi• aikaisemmin. Sen jälkeen hylkeet levisivät sesti traaninjalostuksesta. tasaisemmin Itämeren alueelle ja hylkeitten aiheuttama asutusmaksimi oli ohi. Tämä lopetti f. Jätinkirkkoihin liittyvä asutus. Useilta myös Perämeren partaiden suurkylien ja jätinkirkoilta on pystytty löytämään niihin liit­ jätinkirkkojen rakentamisen. tyvä siksi vankka asuinpaikka, että sen väki• Jätinkirkkojen ensisijainen tarkoitus on ol­ määrä on pystynyt sekä suurpyyntiin että va­ lut säilyttää syys- ja talviaikana koottua suur­ rastojen (jätinkirkkojen) tekemiseen. pyynnin saalista talven yli seuraavaan avovesi­ kauteen. Ne ovat toimineet siis jättikokoisina g. Jätinkirkkojen kehävallin teoreettiset raken­ pakastimina ja varastoina. teet. Purkajasuon löytöjen perusteella Peräme• ren neoliittinen asutus on pystynyt käyttämään suuria puumaana. Todennäköisesti jätin• Joitakin perusteluita teorialle: kirkkojen kehävallin huippua on kiertänyt puupaaluista tehty palissadi ja myös porttia­ a. Jätinkirkkojen topografinen sijainti. Jätin• ukot ovat todellisia portteja. Niihin on esimer­ kirkot sijaitsevat moreeniharjun korkeimmalla kiksi kahden pielipylvään avulla ladottu sulku­ ja tuulisimmalla kohdalla meren välittömässä puut talven ajaksi. läheisyydessä. Siten pyyntisaaliit ovat nopeasti jäähtyneet ja talven alkaessa jäätyneet. h. Jätinkirkon tehokkuus varastona. Pattijoen KastelIin jätinkirkko sisältää noin 1000 tonnia b. Jätinkirkkojen päärakenne. Jätinkirkot ovat kiveä ja muut sitä vähemmän. Tällaisen kivi­ kivisiä ympyrävalleja, jotka on tehty määrän jäähtyminen ja myöhempi jäätyminen miehenkannettavista, luontaisista säilyttää tehokkaasti sen sisäpuolisen materiaa-

51 Iin (saaliin) jäätyneessä tilassa ainakin Jätinkirkkojen häviäminen liittyy hylkeen uu­ kesäkuu lle asti . Jos oletetaan varastoidun mate­ delleen palaamiseen koko Itämeren alueelle, riaalin olleen katettuina esim. havuilla (mänty• jolloin suurpyynti kävi mahdottomaksi. Kieri­ kataja), edistää tämä empiiristen kokeidenkin kin alueella talvikyliä ei tunneta enää tason n. perusteella materiaalin säilymistä. Myös SO metriä mpy alapuolelta, ja sama tuntuu liit­ sisäpuoliset puurakenteet ovat mahdollisia. tyvän myös jätinkirkkoihin.

i. Jätinkirkkojen turvallisuus. Viereinen vank­ m. Jätinkirkkojen levintä. Hyljekannan maksi­ ka asutus on taannut jätinkirkoille riittävän mi Perämeren alueella kivikauden lopulla aihe­ suojan ulkoisia vihollisia vastaan. Samalla ne utti sen, että oli pakko saada varastoitua suur­ (ehkä) ovat toimineet reviirimerkkeinä mereltä pyynnin saalista luotettaviin varastoihin. Kes­ päin lähestyttäessä. Puupalissadi on taannut keisellä Raahen - Oulun alueella olivat myös suojan petoeläimiä vastaan. parhaimmin rakennetut jätinkirkot. Sen sijaan vastausta kysymykseen, miksei Yli-Iin yläpuo• j. Muutamien jätinkirkkojen keskeneräisyys. Jo lelta tunneta jätinkirkkoja, vaikka sieltä tunne­ Pikkuliekokankaan jätinkirkon kaivauksissa taan kotakyliä, ei vielä ole saatu. Olisiko ky­ todettiin läheisyydessä toinen mahdollinen seessä eri väestö, sillä Kierikin tai Pöljän kera­ jätinkirkko, joka oli kuitenkin rakenteeltaan miikkaa ei tunneta Kemi-Tornionjoki-alueelta. keskeneräinen. Myös tunnettujen jätin• kirkkojen joukossa on sellaisia, joiden ympä• n. Jätinkirkkojen rakkakuopat. Jätinkirkkojen rysvallia voi luonnehtia keskeneräiseksi. Eräis• luona on tunnetusti myös rakkakuoppiaja puo­ sä on myös sisäalueen raivaus puutteellista tai littain maan sisäisiä kraateriröykkiöitä. Nämä alueella on isoja kiviä. Keskeneräisyys ei estä saattavat olla varastorakenteita, joita on tehty jätinkirkon käyttöä, vaikkakin sitä vaikeuttaa. päävaraston kapasiteetin lisäämiseksi, eri saalislajien erillään pitämiseksi tai jopa tehty k. Eräiden jätinkirkkojen poikkeava rakenne. jätinkirkkokauden jälkeen. Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla on rakenteeltaan tavanomaisesta poikkeavia jätinkirkkoja. Ou­ o. Jätinkirkkojen mahdolliset haudat. Jätin• lun-Raahen keskusalueelta katsottuna ne ovat kirkkojen kartoituksessa ja tutkimuksissa on periferiaiImiöitä. On myös mahdollista, että tullut esille reunavallien läheisyydessä tai jopa eräillä jätinkirkoiksi lasketuilla kivirakenteilla itse valliin rakennettuja röykkiörakennelmia. ei ole mitään tekemistä oikeiden jätinkirkkojen On hyvin mahdollista, että niistä osa tunniste­ kanssa. taan röykkiöhaudoiksi. Ne ovat kuitenkin sekundäärisiä ja rakennettu paikkaansa siksi, 1. Jätinkirkkojen synty ja häviäminen. Jätin• että myöhemmälläkin pyyntikulttuurin kirkkojen sekä suurten talvikylien synty ja hä• väestöllä ovat jätinkirkot olleet tiedossa. Pai­ viäminen voidaan kytkeä ilmastovaihdokseen kan ja rakenteen tarkoitus on saattanut hämär• ja niitä seuranneeseen hyljekannan vaihteluun. tyä, mutta sen merkittävyys on tajuttu.

S2 ARKEOLOGIAN PÄ1VÄT LAMMILLA 16. -(17)18.4.1998

, . Aihe: Tvärminne 2Y2 eli Suomen väestön esihistorialliset juuret arkeologisesta näkökulmasta. Paikka: ' Lammin biologinen asema Aika: 16.(17)-18.4. 1998.'Jos esitelmiä on runsaasti, on seminaari kolm.epäiväinen (to-la), muuten se on kaksipäiväinen (to-pe) Hinta: 2 yötä 375 mk/henki 1 yö 210 mkJhenki Järj: Suomen Arkeologinen seura ry. ja Helsingin yliopiston arkeologian laitos ) Majoitus 2 hengen huoneissa. 2 yön paketti sisältää 2 aamIaista, 3 lounasta, 2 päivällistä, 2 iltapalaa, :;aunan ja majoituksen liinavaatteineen. I yön paketti si sältää I aa,miaisen, 2 lounasta, I päivällisen, I iltapan, sa~nan ja majoituksen liinavaatteineen. Mahdollisista muutoksista tiedotetaan vielä erikseen.

Esitelmöitsijöitä pyydetään ilmoittautumaan mahdollisimman pikaisesti, viimeistään 2.1.1998. Petri Haliselle, os. Arkeologian laitos, Helsingin yliopisto, PL 13, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO. Puh: 09~19123577, fax: 09-) 9123520, sähköpOSli : [email protected]

Kun esitelmöitsijät ovat selvillä, pyritään seminaarin ohjelmasta tiedottamaan mahdollisimman nopeasti. Muut osanottajat voivat ilmoittautua samaan osoitteeseen jo nyt, mutta viimeistään 28.2 ..1998 .