Kivääri Se Pojalla on Engelsmannin Ja Kauas Sen Kuula Kantaa”
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
TAMPEREEN YLIOPISTO Uni Ojuva ”Kivääri se pojalla on engelsmannin ja kauas sen kuula kantaa” Muurmannin legioonalaisuus – yhtenäisyys, identiteetti ja kertomus Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Historian pro gradu -tutkielma Tampere 2014 Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö OJUVA UNI: ”Kivääri se pojalla on engelsmannin ja kauas sen kuula kantaa” Muurmannin legioonalaisuus – yhtenäisyys, identiteetti ja kertomus Pro gradu -tutkielma, 127 s., 2 liites. Historia Huhtikuu 2014 Kesäkuussa 1918 Kuolan niemimaalla perustettiin Iso-Britannian armeijan alaisuudessa toimiva Muurmannin legioona, jonka tehtävänä oli turvata Muurmannin aluetta suomalaisten valkoisten ja saksalaisten hyökkäyksiltä. Legioonan miehistö muodostui Pohjois-Suomen sisällissodan taisteluja paenneista ja Muurmannin alueella ennestään työskennelleistä pohjoissuomalaisista työmiehistä. Legioona kotiutettiin Iso-Britannian ja Suomen hallitusten välisellä sopimuksella elokuussa 1919. Valtionrikosoikeuden tutkintojen jälkeen suurin osa 1200 legioonalaisesta pääsi palaamaan kotiseudulleen. Kyseessä oli ainut sisällissodan pakolaisten joukkopaluu. Tutkielmani kohteena on legioonalaisyhteisön muodostuminen ja yhteisöllisyyden ylläpito sisällissodan jälkeen. Olen hyödyntänyt Victor Turnerin rituaaliteoriaa legioonan yhteisön kuvaamisessa. Legioona on Turnerin kuvaama tiivis pienyhteisö, joka arkiyhteisönsä ja todellisuutensa ulkopuolella kohtaa perustavalla tavalla yksilöä ja yhteisöä muuttavia kokemuksia. Rituaaliteorian vaiheet erottaminen, liminaalisuus ja takaisin liittäminen muodostavat väljän kehikon legioonalaiskuvauksessani. Rituaaliteorian lähtökohtana on tila, joka merkitsee Turnerille kaikkia vakaita ja toistuvia olosuhteita yhteiskunnan sosiaalisessa rakenteessa ja kulttuurisessa todellisuudessa. Tutkielmassani pohjoisen metsäteollisuuden tarjoama työ ja työväestön järjestäytyminen muodostavat legioonalaisten arkitodellisuuden lähtökohdan. Pakenemalla sisällissodan valkoisia joukkoja, aseistautumalla pohjoisen rintaman punakaartiksi ja liittymällä Iso- Britannian armeijaan legioonalaiset irrottautuivat tilasta ja siirtyivät liminaaliseen vaiheeseen. Legioonan liminaalisia piirteitä ovat muun muassa tasa-arvoisuus, yhdenmukaisuus ja heikkojen rituaalinen valta. Kotiuttamisen myötä legioonalaiset tulivat jälleen osaksi yhteiskunnallista rakennetta. Legioonalaisten asema rakenteessa määrittyi uudella tavalla, sillä kotiin palasi työmies, mutta myös Hänen Brittiläisen Majesteettinsa vallan ja vastuun alainen sotilas. Tutkielmassani olen hyödyntänyt mikrohistoriallista lähestymistapaa ja metodia pyrkien muodostamaan vuoropuhelua mikro- ja makrotasojen välille. Tutkimukseni kohteena olevaa legioonan pienyhteisöä olen lähestynyt ajallisena ja tilallisena prosessina, johon yhtälailla vaikuttavat yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja sosiaaliset olosuhteet kuin yksilön identiteetti, muistot, arvot ja asenteet. Tutkielmassani olen hyödyntänyt muistitietotutkimuksen metodologiaa tutkittavien omien kokemusten ja kertomusten tavoittamisessa. Muistitietoaineistot ovat myös tutkimukseni keskeisiä lähteitä. Legioonalaisten muistitietoaineistoja olen käsitellyt aktiivisena merkitysten luomisena ja valintana huomioiden niiden konstruktiivisen luonteen. Muistitietolähteiden lisäksi virallisten tahojen kuten valtionrikosoikeuden ja Etsivän keskuspoliisin legioonalaisista tuottama tutkinta-, oikeudenkäynti- ja valvontamateriaali on muodostanut erään tutkimukseni lähdekokonaisuuden. Lähteinäni ovat olleet myös legioonalaisten itsensä tuottamat pöytäkirjat, tilikirjat ja yleiseen toimintaan liittyvä kirjeenvaihto. Kotiuttamisen jälkeen legioonalaiset tekivät näkyväksi omaa ainutlaatuista identiteettiään ja yhteisöllisyyttään. Valtionrikosoikeuden tutkinnoissa legioonalaiset toimivat tietoisena siitä, että he yhä olivat Iso-Britannian armeijan sotilaita, joiden oikeudet määriteltiin Suomen ja Iso-Britannian hallitusten välisessä kotiuttamissopimuksessa. Valtaansa, voimaansa ja ainutlaatuista identiteettiään legioonalaiset osoittivat marsseillaan ja yhtenäisellä legioonalaismerkillään. Legioonalaiset myös perustivat rahaston, joka tarjosi vaikeassa asemassa oleville taloudellista suojaa ja mahdollisti omaehtoisen poliittisen toiminnan rahoittamiseen. Palatessaan osaksi rakennetta legioonalaiset omaksuivat erilaisia selviytymisstrategioita. Osa legioonalaisista jatkoi vallankumouksellista, jopa aseellista toimintaa, jotkut vaikenivat menneistä kokemuksistaan. Sisällysluettelo 1. Johdanto ........................................................................................................................................... 1 2. Työmiehestä Hänen Brittiläisen Majesteettinsa vallan ja vastuun alaiseksi ................................. 15 2.1 ”Minutkin kun tiedettiin köyhän asujan pojaksi” - Alkuasetelmana metsä, työ ja järjestäytyminen .................... 15 2.2 Arkitodellisuudesta irrottautuminen – sisällissodan tapahtumat Pohjois-Suomessa ja Muurmannilla ................ 25 2.3 ”Joukkona yrittäen aina jotain saadaan aikaan” – Muurmannin legioonan tapahtumat ...................................... 37 3. Legioonalaiset ja valkoisen Suomen valta ..................................................................................... 55 3.1 ”Olimme sentään voittajavallan univormussa.” – Valtionrikosoikeuden tutkinnat ja liikkuva valta .................... 55 3.2 Sodan basillit ja konflikti ........................................................................................................................................ 66 3.3 ”Mikä rikollinen se minä olen?” – Valvonta ja kontrolli radikalisoituneen työväen hallinnan keinona ................ 79 4. Legioonalaisten yhteisöllisyys ja identiteetti ................................................................................. 87 4.1 Leivästä ja aatteesta – rahastolla taloudellista ja yhteiskunnallista painostusta vastaan ..................................... 87 4.2. Merkki yhteiselle muistolle ................................................................................................................................... 99 4.3. ”Mutta suojeluskuntaan, ette minua saa.” – Legioonalaisten selviytyminen ja mielekkään kertomuksen rakentaminen ............................................................................................................................................................. 103 5. Legioonalaisyhteisön valta ja ainutlaatuinen identiteetti osaksi rakennetta .............................. 112 Lähteet ja kirjallisuus........................................................................................................................ 116 Kartat 1. Johdanto Tutkimuskohde ja tutkimustehtävä Tutkimukseni kohteena oleva Muurmannin legioona syntyi ensimmäisen maailmansodan suurvaltapoliittisen tilanteen ja Suomen sisällissodan yllättävänä seurauksena. Isobritannialainen laivasto-osasto oli rantautunut Kuolan niemimaalla sijaitsevalle Muurmannin rannikolle1 vuonna 1915. Yhdessä venäläisten kanssa se oli suojellut pohjoista merireittiä saksalaisilta. Jääkäripataljoonan saapuminen Vaasaan, Saksan laivaston maihinnousu ja saksalaisten asetoimitusten lisääntyminen olivat Iso-Britannialle merkkejä siitä, että Saksa pyrki laajentamaan sotaansa myös Jäämerelle. Alueen maapuolustusta pidettiin tärkeänä, mutta Iso-Britannia ei voinut irrottaa joukkojaan länsirintaman ratkaisutaisteluista.2 Suomen sisällissodan valkoisten joukkojen ottaessa haltuunsa Pohjois-Suomen3 helmikuussa 1918 Muurmannille oli paennut merkittävä määrä pohjoissuomalaista työväkeä. Yhdessä alueella ennestään työskennelleiden maamiestensä kanssa pakolaiset olivat järjestäytyneet pohjoisen rintaman punakaartiksi. Sisällissodan päättyessä punaiselle osapuolelle tappiollisesti pohjoisen rintaman punakaartilaiset jäivät hädänalaiseen asemaan Muurmannille.4 Tässä tilanteessa brittien ja punakaartilaisten tarpeet ja intressit kohtasivat: pohjoisen työmiehestä tuli Hänen Brittiläisen Majesteettinsa armeijan sotilas. Muurmannin legioona perustettiin kesäkuun viidentenätoista päivänä vuonna 1918 Iso-Britannian armeijan ja suomalaisten punakaartilaisten välisellä sopimuksella. Legioonan tehtävä oli turvata ympärysvalloille tärkeää Murmanskin satamaa5 ja sinne johtavaa Muurmannin rautatietä saksalaisten ja suomalaisten valkoisten hyökkäyksiltä. Iso-Britannia koulutti, varusti ja takasi täyden ylläpidon yli tuhannelle entiselle punakaartilaiselle ja työmiehelle. Työväenliikkeen toimijoille ja punakaartilaisille tärkeä seikka perustamissopimuksessa oli oikeus pidättäytyä puna-armeijan vastaisista toimista, joihin britit olivat ajautuneet tukiessaan Venäjän sisällissodassa valkoisia kenraaleita. Sopimuksen mukaisesti legioonalaiset toimivat yhtenäisenä joukko-osastona omien 1 Muurmannin rannaksi kutsuttiin Norjan rajalta lähtevää ja neljän sadan kilometrin päähän Kildiniin ulottuvaa rannikkoaluetta. Kartta 1. 2 Aatsinki 2008, 200; Nevakivi 1970, 16–17; Vahtola 1989, 149. 3 Kartta 2. 4 Nevakivi 1970, 24–25. 5 Erityiseen arvoonsa Murmanskin satama oli noussut Turkin liittyessä keskusvaltoihin ja sulkiessa Mustanmeren salmet. Näin ollen Venäjän ainoaksi käyttökelpoiseksi ympärivuotiseksi satamaksi oli jäänyt Murmansk, jonka Muurmannin rata yhdisti pääkaupunki Pietariin. Nevakivi 1970, 16–17; Vahtola 1989, 149. 1 päälliköidensä johdolla kaikkien määräysten ja toimintaohjeiden tullessa kuitenkin liittolaisjoukkojen johdolta.6 Legioonalaiset kotiutettiin vuoden 1919 elokuussa Iso-Britannian ja Suomen hallitusten välisellä sopimuksella. Kotiuttamissopimuksen