Ratinen Väitöskirja Final Verkko.Pdf (11.25Mt)
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Maanpuolustuskorkeakoulu Julkaisusarja 1: Tutkimuksia nro 24 Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään Suomalaisen liikekannallepanojärjestelmän kehittyminen 1918–1945 Juha Ratinen JUHA RATINEN KAADERIPERUSTAMISESTA ALUEJÄRJESTELMÄÄN Suomalaisen liikekannallepanojärjestelmän kehittyminen 1918–1945 Akateeminen väitöskirja, joka Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusneuvoston suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten Maanpuolustuskorkeakoulun Santahamina- talossa Helsingissä, perjantaina 18. toukokuuta kello 10. MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU HELSINKI 2018 MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU JULKAISUSARJA 1: TUTKIMUKSIA NRO 24 NATIONAL DEFENCE UNIVERSITY SERIES 1: RESEARCH PUBLICATIONS NO. 24 KAADERIPERUSTAMISESTA ALUEJÄRJESTELMÄÄN Suomalaisen liikekannallepanojärjestelmän kehittyminen 1918–1945 JUHA RATINEN MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU HELSINKI 2018 Juha Ratinen: Kaaderiperustamisesta aluejärjestelmään – Suomalaisen liikekannallepanojärjes- telmän kehittyminen 1918–1945 Maanpuolustuskorkeakoulu Julkaisusarja 1: Tutkimuksia nro 24 Väitöskirja / National Defence University Series 1: Research Publications No. 24 Doctoral dissertation Tekijä: Yleisesikuntamajuri Juha Ratinen Ohjaava professori: Professori, FT, kenraalimajuri (evp) Vesa Tynkkynen, Maanpuolustuskorkeakoulu Esitarkastajat: Dosentti, FT Jukka Kulomaa Maanpuolustuskorkeakoulu FT Kari Selén Vastaväittäjä: Dosentti, FT, eversti Petteri Jouko Puolustusministeriö Uusimmat julkaisut pdf-muodossa: http://www.doria.fi/handle/10024/73990 Kannen kuva: Daniel Torsell ja Mio Kantola Kansikuvan kuvalähde: Liikekannallepano julistettu -juliste, Kuulutus hevosten ja ajoneuvojen luovuttamisesta sotavoiman tarpeisiin, Kuulutus moottoriajoneuvojen käyttöönotosta. © Tekijä & Maanpuolustuskorkeakoulu ISBN 978-951-25-3010-6 (nid.) ISBN 978-951-25-3011-3 (PDF) ISSN 2342-9992 (painettu) ISSN 2343-0001 (verkkojulkaisu) Maanpuolustuskorkeakoulu National Defence University Juvenes Print Tampere 2018 TIIVISTELMÄ ässä väitöskirjassa selvitetään, miten suomalainen liikekannallepanojärjestel- mä kehittyi itsenäisyyden alun ja jatkosodan jälkeisen demobilisaation välise- Tnä aikana. Tutkimuksen aikarajaus on asetettu vuosiin 1918–1945. Itsenäistymisen alkuvuosina armeijan liikekannallepano perustui saksalaisilta ensim- mäisen maailmansodan jälkeen perittyyn kaaderiperustamiseen. Kaaderiperustamis- järjestelmässä joukko-osastot toimivat perustamispaikkoina ja niiden tehtäviin kuu- luivat koulutus, liikekannallepanon suojaaminen suojajoukkona ja itse liikekannalle- pano. Järjestelmä todettiin nopeasti suomalaisiin olosuhteisiin liian kankeaksi. Myöhemmin kaaderiperustamisen tilalle kehitettiin aluejärjestelmä. Aluejärjes- telmässä liikekannallepano erotettiin joukko-osaston tehtävistä ja vastuu annettiin aluejärjestölle. Aluejärjestelmän kehitystyö oli vaiherikas yli kymmenen vuoden ajan- jakso, jonka aikana uuden järjestelmän käyttöönottoon tarvittiin niin onnea kuin ihmisten päättäväisyyttä. Aluejärjestelmä otettiin käyttöön toukokuun alussa 1934. Aluejärjestelmän alkuidea on peräisin Norjasta. Aluejärjestelmän kehittämisestä ja vaihtamisesta kaaderiperustamisen tilalle vastasi silloinen eversti Leonard Grandell. Liikekannallepanojärjestelmää tarvittiin tutkittuna aikana kolme kertaa. En- simmäisen kerran järjestelmää käytettiin Münchenin kriisin aikana syyskuussa 1938. ”Syyskuun kriisinä” tunnettu tapahtumaketju toimi eräänlaisen liikekannallepanon kenraaliharjoituksena. Kenraaliharjoituksen tärkein kehitysaskel oli henkilöiden kut- sumisen joustavoittaminen. Kehitystyön avulla sodan ajan joukkoja voitiin kutsua ylimääräisiin harjoituksiin valmiiksi tehdyillä kutsukorteilla. Seuraavan kerran järjestelmää tarvittiin ennen talvisotaa. Talvisodan liikekan- nallepano onnistui ennakkoarvioista poiketen – rauhallisesti ja kutsumalla reserviläi- set ylimääräisiin harjoituksiin. Talvisodan jälkeen kotiuttamisen – demobilisaation – suunnittelussa oli kuitenkin puutteita. Liikekannallepanokyky laski tämän seuraukse- na. Tilanne Suomen lähialueella säilyi kireänä ja suojajoukkojen määrä pidettiin kor- keana. Välirauhan aikana suojeluskuntajärjestön rooli liikekannallepanojärjestelmän osana kasvoi ja perustamispaikkoja hajautettiin merkittävästi talvisodasta. Liikekan- nallepanojärjestelmä kehittyi huippuunsa vuoden 1941 kevään aikana. Kolmannen kerran liikekannallepanojärjestelmää tarvittiin jatkosodan liikekan- nallepanossa. Liikekannallepano onnistui erittäin hyvin ja jälleen ilman häiriöitä. Hyökkäysvaiheen menestyksen jälkeen osa kenttäarmeijasta kotiutettiin talouselämän tarpeisiin. Kotiuttaminen tehtiin samoilla periaatteilla kuin perustaminen oli tehty edellisenä kesänä. Kotiutetut joukot kutsuttiin uudelleen palvelukseen ennen Neu- vostoliiton suurhyökkäyksen alkamista kesäkuussa 1944. Järjestelmä toimi joustavas- ti molempiin suuntiin. Jatkosodan jälkeinen demobilisaatio onnistui hyvin. Sodan jälkeisinä hetkinä liikekannallepanokyky säilyi korkeana. Rauhansopimusta valvomaan tullut Liittoutu- neiden valvontakomissio kuitenkin romutti liikekannallepanokyvyn pakottamalla suomalaiset varastoimaan kaiken sotamateriaalinsa keskusvarikoihin. Suomi oli me- nettänyt liikekannallepanojärjestelmänsä ja samalla liikekannallepanokykynsä. Jos Neuvostoliitto olisi halunnut vallata Suomen vuoden 1945 keväällä tai sen jälkeen, ei sen estämiseksi olisi ollut tehtävissä paljoakaan. Avainsanat: Liikekannallepanojärjestelmä, aluejärjestelmä, kaaderiperustaminen i ABSTRACT his doctoral thesis examines how the Finnish mobilisation system evolved during the period starting from Finland’s independence and ending to the Tdemobilisation in the aftermath of the Continuation War. The research covers years 1918-1945. In the first years of independence the mobilisation of troops was based on the cadre, a concept inherited from the Germans after World War I. In the cadre mobilisation the garrisons were responsible of the mobilisation and also training of the troops and force protection. This system was soon found out to be too rigid for Finnish purposes. Mobilising troops based on cadre was substituted by a territorial system which had its roots in Norway. The development and transformation was led by general (then colonel) Leonard Grandell. In the territorial system Military Districts were responsible for the mobilisation. The development and implementation of the territorial system took more than ten years and required both luck and perseverance. The territorial system was put to use in 1934. During the period this study examined, the mobilisation system was used on three occasions. For the first time the system was used during the Munich crisis in September 1938. This chain of events, known as the September Crisis, served as a dress rehearsal for Finnish mobilisation system. Based on the dress rehearsal the system was developed to be more flexible in calling reservists into service. These developments included ready made order cards, an innovation which enabled rapid military exercises. Next time the mobilisation system was needed was prior to Winter War. The mobilisation for Winter War was, dispite the negative assumptions, put into effect in an orderly fashion by calling reservists into additional military exercises. However, the demobilisation plan suffered from flaws, hence the mobilisation ability diminished after the Winter War. Due to tensions in the region a significant number of troops remained in active duty. Between Winter and Continuation War the role of the Finnish White Guard, as part of the mobilisation system, grew, and the number of mobilisation sites were increased. The Finnish mobilisation system was at its best in the spring of 1941. For the third time the mobilisation system was put to test at the eve of the Continuation War. Again the mobilisation was carried out successfully, and was implemented without major problems. After the successful offensive phase parts of the Army were demobilised to provide work force to boost the economy. This partial demobilisation was conducted following the principles of the mobilisation in the preceding summer. These troops were again called into service prior to Soviet main attack in June 1944. The system proved efficient both for mobilisation and demobilisation. The demobilisation after the Continuation War was also successful and the readiness to remobilise was kept high. This readiness and the overall mobilisation ability were, however, demolished by the Soviet oversight comission by ordering Finns to store all military materiel in central depots. As a consequence, had the Soviet Union had a will to invade Finland in the spring of 1945 or soon after, there were little the Finns could have done to prevent it. Keywords: Mobilisation system, Territorial system, Cadre mobilisation ii ESIPUHE ämän tutkimuksen alkupisteen voi sijoittaa ensimmäisiin tutkimushapuiluihini suomalaisen sotilaslogistiikan kehittymisestä. Liikekannallepanojärjestelmä Tpaljastui tuolloin minulle logistiikan puhtaimmaksi ilmenemismuodoksi puo- lustusvoimissa. Missä muualla henkilöstön ja käyttökunnossa olevan materiaalin oi- kea-aikaisella kohtaamisella voisi olla suurempi merkitys? Tutkijan työ on yleensä yksinäistä raatamista, jossa parhaina hetkinä yllättää itsensä hymyilemästä tiedon palasten loksahtaessa paikoilleen. Näistä palkitsevista hetkistä huolimatta muutakin tukea tarvitaan. Alkukimmoke sotilaslogistiikasta olisi tuskin riittänyt, ellei edesmennyt naapurini everstiluutnantti Reino Laakkonen olisi kävellyt aika ajoin tontilleni ja käynyt kysymässä olinko jo