Rauman - Kokemäen Seudun Maaperä

Home , Eurajoki, Kiukainen

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA 1:100000 GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1: 100000

MAAPERÄKARTTOJEN SELITYKSET LEHDET 1132 ja 1134 EXPLANATION TO THE MAPS OF SHEETS 1132 and 1134 QUATERNARY DEPOSITS

Pentti Lindroos, Juho Hyyppä Carl-Göran Sten ja Helmer Tuittila

Rauman - Kokemäen seudun maaperä

Summary: Quaternary deposits in the Rauma and Kokemäki map-sheet areas

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND

ESPOO 1983 SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1:100000

Maaperäkat:ttojen selitykset, Lehdet 1132 ja 1134. Explanation to the maps of Quaternary deposits, Sheets 1132 and 1134

Pentti Lindroos, Juho Hyyppä, Carl-Göran Sten Ja Helmer Tuittila RAUMAN - KOKEMÄEN SEUDUN MAAPERÄ

Summary: Quaternary deposits in the Rauma and Kokemäki map-sheet areas

Geologinen tutkimuslaitos - Geological Survey of Finland Espoo 1983 Lindroos, P., Hyyppä,]', Sten, C-G. & Tuittila, H., 1983. Rauman·Koke mäen seudun maaperä. Summary: Quaternary deposits in the Rauma and Kokemäki map-sheet areas. Suomen geologinen kartta 1 : JOO 000. Maapetiikartan selitykset, 1132 Rauma ja 1134 Kokemiiki. 71 pages, 25 figures and 10 tables. The region investigated can be divided on the basis of the distribution of the types and the thickness of the Quaternary deposits into three parts: the western area, the central, Jotnian sandstone area and the eastern area. The influence of the bedrock can be seen in the distribution and relatives thicknesses of the over1ying deposits. In the western area, the overburden is thin and roughly 40 % of the total area consists of outcrops of bedrock. In the Jotnian sandstone area, the overburden is thickest, and typical fea tures are fine-grained deposits and beds of sand and gravel, which measure in places near1y 100 meters in thickness. AIso the thickness of the tilI beds in the Jotnian sandstone area is notable, varying between 25 and 35 m. The proportion of sand in the eskers of the sandstone area is markedly larger than in the eskers of the eastern area. With respect to the thickness of the glaciogenic deposits, the eastern area is intermediary between the other two areas. The mires of the region investigated account for eight per cent of the land area and consist mainly of raised bogs; the Sphagnum luscum peat occurs in beds measuring between two... and four meters in thickness and is slight1y decomposed, being suitable for use as horticultural peat. The most important ground-water resources, amounting to c. 30 000 cu. m/d, are located in the esker sequence in the southeastern corner of the region. The ground water present in the eskers is slight1y alkaline and contains very litt1e iron and manganese; it therefore provides household water of good quality. The yield of the wells drilled into bedrock averages 1 500 l/h. The electrolyte contents of the ground water in the region in vestigated are on the average greater than those of the ground waters of Finland in general. In a few drilled wells, saline water has been met with, from which gas has bubbled up containing nitrogen, in the main, but also helium (2.2-3.7 per cent by volume).

Key words: Areal geology, explanatory text, surficial geology, Quaternary Rauma, Kokemäki, Finland.

The authors's address: Geological Survey 01 Finland, SF-02150 Espoo 15, Finland

ISBN 951-690-179-4

Helsinki 1983. Valtion painatuskeskus SISÄLTÖ - CONTENTS

Esipuhe 5 Kartoitusperiaatteet ja käytetyt karttamerkit 6 Aluekuvaus ...... 7 Länsiosa ...... 7 Keskiosan hiekkakivialue 10 Itäosa , 11 Maaperä 13 Kalliopaljastumat ja louhikot 13 Moreenikerrostumat 13 Aines...... 13 Kasautumismuodot ...... 14 Jäätikköjokikerrostumat ...... 18 Levinneisyys ja aines 18 Kallioperän vaikutus kasautumismuotoihin 22 Rantakerrostumat 26 Levinneisyys ja aines " '...... 26 Kasautumismuodot ...... 26 Hienorakeiset kerrostumat 29 Geologinen kehitys kvartäärikaudella 32

Mannerjäätikön toiminta !,' ••••••• ; • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •• 32 Maankohoaminen ja rannansiirtyminen 34 Maaperän rakennusgeologiset yleispiirteet 37 Maaperän rakennettavuus ja hyväksikäyttö 37 Maaperän kivennäisraaka-ainevarat ja hyväksikäyttö 38 Eloperäiset kerrostumat 39 Turvekerrostumien levinneisyys 39 Liejukerrostumat 42 Suotyypit 42 Turvelajisuhteet ...... 43 Maatuneisuus- ja syvyyssuhteet 43 Rakenne ja kehitys 45 Soiden taloudelliset käyttömahdollisuudet 49 Pohjavesi 51 Pohjavesiesiintymät 51 Veden laatu 56 Summary: Quaternary deposits in the Rauma-Kokemäki district, 63 Organic deposits 65 Ground water 66 Kirjallisuutta - References 70

128302916R ESIPUHE

Tutkimusalue käsittää Rauman - Kokemäen seudulla topografisen kartan 1 : 100000 -mittakaavaiset lehdet 1132 Rauma ja 1134 Kokemäki. Niiden aluee seen kuuluvat kokonaan Rauman kaupunki ja lähes kokonaan Rauman maalaiskun ta, Eurajoki, TI:n Lappi, Eura ja Kiukainen sekä osaksi Harjavallan ja Kokemäen kaupungit ja osia Köyliön ja Säkylän kunnista. Tutkimusalueen eteläisimpiä osia on kuvattu Suomen Geologisen Tutkimuksen 1 : 200000 -mittakaavaisissa lehdissä uro 12 Uusikaupunki (Gylling 1888), uro 26 Enskär (Tigerstedt 1894) ja uro 32 Loimaa (Wilkman 1894). Vanhasta 1 : 200000 -mittakaavaisesta kartasta pohjoiseen on olemassa 1 : 400 000 -mittakaavainen Suo men Geologisen Yleiskartan lehti B 2, Tampere (Sederholm 1894). Tutkimusalueen kartoitukset on tehty vuosina 1967-73. Kartoitustyöhön osal listuneiden henkilöiden kartoitusalueet, karttalehtijako ja kartoitusvuodet on esi tetty kuvassa 1. Karttalehtiselostukseen liittyvistä turvetutkimuksista ovat vastanneet Carl Göran Sten ja Helmer Tuittila, jotka ovat myös kirjoittaneet sitä koskevan osuuden. Turvetutkimuksiin ovat osallistuneet vuosina 1973-74 Kari Lehmuskoski, Jukka Leino, Erkki Raikamo, Harri Uosukainen, Timo Varila, Kimmo Virtanen ja Pekka Vuori. Pohjavesitutkimuksista on vastannut Juho Hyyppä, joka on kirjoittanut vastaa van osuuden karttalehdsdostubeen. Pohjavesitutkimubiin ovat osallistuneet Matti Taka vuonna 1973 ja Risto Juntunen vuonna 1981. 6

KARTOITUSPERIAATTEET JA KÄYTETYT KARTTAMERKIT

Maaperäkartoituksen kenttäkarttoina on käytetty peruskarttoja 1 : 20000, joil le on merkitty maastossa tehdyt havainnot sekä maalajien rajat. Kartalla on kuvattu se maalaji, joka on metrin syvyydessä. Jos pintakerroksen maalaji poikkeaa tästä ja sellainen on vähintään 0,5 metrin paksuinen, se on kuvattu pintakerroksen mer kein. Maalajit on luokiteltu ja kuvattu seuraavia kartoitusperiaatteita noudattaen: Punaisella värillä on kuvattu kalliopaljastumat. Kalliopaljastumiksi on kuvattu avo kallioiden lisäksi myös sellaiset alueet, joilla on todettu tai morfologisin ja geolo gisin perustein tulkittu kallion olevan alle metrin syvyydessä. Kallion päällä olevaa alle metrin paksuista maakerrosta, joka yleensä on moreenia, ei ole erikseen kuvattu pintakerroksen merkein. Vaaleanruskealla värillä on kuvattu moreeni, joka verhoaa kallioperää tavallisim min 1-3 metrin paksuisena vaippana eli pohjamoreenina. TummanrQskealla on kuvattu moreenise1änteet ja -kummut, jotka ovat itsenäi siä moreenin kasautumismuotoja. Kallioperällä ei ole vaikutusta moreenikumpujen muotoihin. Moreenimuodostumia on useita tyyppejä, ja moreenin paksuus niissä on yleensä suurempi kuin pohjamoreenialueella. .

1132

Kuva 1. Tutkimusalueen lehtijako, kartoittajat ja kartoitusvuodet. Fig 1. Division af map sheets af the region surveyed, map makers and mapping years. 7

Tummanvihreällä värillä on kuvattu harjut ja muut jäätikköjokikerrostumat. Jäätikköjokikerrostumiksi on kuvattu sellaiset hiekka- ja sorakerrostumat, joiden on aineksen laadun, rakenteen ja stratigrafian perusteella tulkittu syntyneen sulamis vesien kerrostamina. Jäätikköjokikerrostumissa esiintyy hyvin lajittumItta hiekkaa ja/tai soraa vaihtelevina kerroksina pinnasta lähtien kallion pintaan saakka yleensä ilman hienorakeisia (savi-, siltti-) välikerroksia. Vaaleanvihreällä värillä on kuvattu sora ja hiekka, jotka ovat synnyltään ranta tai jokikerrostumia. Tällaisten hiekkojen ja sotien kerrospaksuus on selvästi pie nempi kuin jäätikköjokikerrostumien. Edelleen niille on tyypillistä, että hiekan ja/ tai soran alla esiintyy joko hienorakeisia kerrostumia tai moreenia. Siltti on kuvattu keltaisella värillä. Luokittelu perustuu yksinomaan raekoostu mukseen. Siltit voivat olla synnyltään kahta tyyppiä: 1) myöhäisglasiaalisia, ker rallisia syvän veden kerrostumia tai 2) postglasiaalisia matalan veden tai jokikerros tumia. Savi on kuvattu sinisellä. Maalaji on tulkittu saveksi silloin, kun 0 alle 0,002 mm:n ainesta on yli 30 %. Kerrallisissa savissa humuspitoisuus on yleensä alle 1,5 %, mutta postglasiaalisavissa humuspitoisuus voi olla 2-6 %. Turve ja lieju on kuvattu harmaalla värillä. Pknialaiset ja/tai ohutturpeiset suot, joita on runsaasti mm. Rauman alueella, on kuvattu pintakerroksen merkein. Maa laji on tulkittu liejuksi silloin, kun humuspitoisuus ylittää kuusi painoprosenttia.

ALUEKUVAUS

Etelä-Satakunnan kallioperä on vaihtelevaa. Kallioperän erot vaikuttavat maa peräsuhteisiin samoin kuin maalajien levinneisyyteen ja kerrospaksuuteen. Tutki musalue voidaan näillä perusteilla jakaa maaperältään kolmeen osa-alueeseen: 1) länsiosa, 2) keskiosan hiekkakivialue ja 3) itäosa (kuva 2) .

Länsiosa Läntinen osa-alue käsittää koko Rauman lehden 1132 sekä Kokemäen lehdestä 1134 kokonaan peruskartat 01, 02 ja 04 sekä lehden 03 länsi- ja pohjoisosan ja leh den 05 eteläosan. Tämän osa-alueen kallioperä on rapakiveä ja diabaasia sekä ran nikon läheisyydessä näitä vanhempaa peruskalliota (kuva 2) , joka on koostumuksel taan etupäässä migmatiittista kiillegneissiä. Pinnanmuodoiltaan länsiosa on kankare ja mäkimaata. Rapakivialueella tavataan pääasiassa kankaremaata. Mäkimaata esiin tyy suppeilla alueilla diabaasiselänteiden kohdilla. Tämä osa-alue on paitsi pinnanmuodoiltaan myös maaperän kerrospaksuuden osalta verraten yhtäläistä. Kallioperän erot vaikuttavat kuitenkin hieman maanpin nan muotoihin ja maalajien levinneisyyteen. Rannikon läheisyydessä maanpinnan 00 .p [§1illR ED ~H

Kuva 2. Tutkimusalueen kallioperä yleistettynä pääasiassa Laitakarin (1925) ja Kahman (1951) mukaan. Numerot 1-3 kuvaavat tekstissä esi tettyjä osa-alueita, joiden rajat katkoviivalla. P = svekofennialaista gneissiä, granodioriittia yms.; R = rapakiveä; D = diabaasia ja H = hiek kakiveä. Fig. 2. Bedroek of region surveyed, generalized mainly after Laitakari (1925) and Kahma (1951). Nos. 1-3 represent areas deseribed in the text, the boundaries of whieh are marked out with broken lines. P = Sveeofennian gneiss, granodiorite, ete.; R = rapakivi; D = diabase and H = sandstone. muodot ovat loivapiirteisia. Kalliopaljastumien maara on selvasti pienempi kuin esimerkiksi tasta itaan olevalla rapakivialueella. Lansiosan diabaasialueilla maakerrosten paksuus on varsin vahainen. Diabaasi muodostaa ymparistostaan kohoavia makia ja selanteita. Esimerkiksi Pyhajarven lansipuolella ei peruskartoissa ole kuvattu avokallioita, koska diabaasikallioiden pintakerros on ohuehkon rapautumiskerroksen peitossa (kuva 3). Rapautuneen pintakerroksen vaikutultsesta nailla kallioilla esiintyy reheva ja diabaasille tyypillinen kasvillisuus (vrt. Tikkanen 1976, s. 21 ja Kause 1972) . Lansiosan rapakivialueille on tyypillista vaihteleva kankaremaa ja pienet jyrkan- teet. Kalliopera on hyvin paljastunutta, ja peruskartoillekin on merkitty avokallioita varsin runsaasti. Rauman ympiristossa ja Vasaraisissa kallioiden osuus on suurin koko kartoitusalueella eli noin 40 % maapinta-alasta. Paikoin rapakivikallion padla

Kuva 3. Rapautunutta oliviinidiabaasikalliota Paneliassa. Fig. 3. Wearhered olivine diabase rock at Panelia. 10 on diabaasia 10-20 metrin paksuisena laattana. Kallioperän murrosvyöhykkeiden kohdilta jäätikkö on raivannut pois diabaasin. Tästä johtuu, että diabaasiin on syn tynyt kapeita ja jyrkkäreunaisia laaksoja, jollaisia on esimerkiksi Rauman pohjois puolella Sorkan kylän ympäristössä.

Keskiosan hiekkakivialue Pyhäjärven pohjoispäästä luoteeseen ulottuu tutkimusalueen poikki noin 10 15 kilometrin levyinen hiekkakivivyöhyke. Siihen kuuluu lisäksi leveä kieleke Kiu kaisten ja Irjanteen välillä. Hiekkakivialueella esiintyy paikoin diabaasista koostu via mäkiä, se1änteitä tai kapeita harjanteita, esimerkiksi Kauttuan, Tuiskulan ja Köy liön välisellä alueella sekä Panelian pohjoispuolella (kuva 2) .

Taulukko 1. Maalajien jakauma karttalehdittäin. T able 1. Distribution 0/ different deposits by map s~eets.

Lehden nimi ja n:o 2 3 4 5 6 7 8 9 Name and number 0/ sheet % % % % % % % % % Rihtniemi 1132 04 16,0 79,5 1,0 1,0 0,5 1,0 1,0 87,0 Kylmä-Pihlaja 05 28,0 64,5 6,0 1,5 95,0 Olkiluoto 06+09 13,5 76,5 1,0 1,0 6,0 2,0 74,0 Rauma etel. 07 35,5 47,0 3,5 12,0 2,0 31,0 Rauma pohj. 08 40,0 42,5 1,0 1,0 4,5 9,0 2,0 41,0 Vasarainen 10 40,5 37,5 1,5 13,5 7,0 1,5 Eurajoki 11 25,5 47,0 2,5 23,0 2,0 1,0 Kuivalahti 12 13,5 58,5 ,2,0 1,5 11,5 1,0 10,5 1,5 7,5 Rauma 1132 ka 28,5 50,0 0,5 0,5 4,5 13,0 3,0 43,5 Lappi 1134 01 35,5 35,0 0,5 1,5 0,5 16,0 11,5 6,0 Eurajoen asema 02 19,5 47,0 1,0 20,0 12,5 3,0 Irjanne 03 1,0 41,0 1,0 1,0 4,0 31,0 21,0 2,0 Naarjoki 04 35,0 28,0 2,0 19,0 14,0 2,0 Kiukainen 05 8,0 41,5 2,0 1,0 2,0 1,0 39,0 5,5 Panelia 06 2,0 35,0 2,0 5,0 5,0 44,0 7,0 Kauttua 07 12,0 54,5 0,5 9,5 1,0 17,0 5,5 40,0 Eura 08 1,0 40,5 1,0 2,0 15,0 14,0 24,0 2,0 0,5 Peipohja 09 0,5 6,5 8,5 41,0 7,0 32,0 4,5 2,5 Säkylä 10 2,0 14,0 8,0 26,0 8,5 24,0 17,5 12,5 Köyliönjärvi 11 11,5 41,0 1,0 0,5 12,0 4,0 10,0 20,0 4,5 Kokemäki 12 8,0 30,5 0,5 1,5 12,0 1,0 42,0 4,0 6,0 Kokemäki 1134 ka 11,0 34,0 0,5 2,0 11,0 3,5 27,0 11,0 6,5 Koko alue 1132 + 1134 ka 16,0 39,0 0,5 1,5 9,0 2,5 23,0 8,5 21,5 Region as whole

Maalajien osuudet on laskettu 0,5 %:n tarkkuudella peruskarttalehden maapinta-alasta: 1 = kal lio; 2 = moreeni; 3 = moreenimuodostumat; 4 = harjut ja muut jäätikköjokikerrostumat; 5 = soraa ja hiekkaa; 6 = silttiä; 7 = savea; 8 = turvetta ja 9 = vesistöjen pinta-ala laskettuna kokonaispinta-a,lasta. Proportions of deposits calculated to an 0.5 % margin 0/ error relative to the land area 0/ the basic map sheet: 1 = bedrock. 2 = till. 3 = moraines. 4 = eskers and other gl2cio/luvial /ormations. 5 = gravel and sand. 6 = silt. 7 = clay. 8 = peat. 9 = area 0/ chains 0/ lakes and streams relative to total area 0/ region. 11

Hiekkakivialue muistuttaa pinnanmuodoiltaan lakeutta. Diabaasialue on kan kare- ja mäkimaata. Pinnanmuotojen lisäksi hiekkakiven vaikutus näkyy selvästi maalajisuhteissa ja kerrospaksuudessa. Hiekkakivialueella ei tavata lainkaan avokal lioita (vrt. taulukko 1, peruskartat 1134 03, 06, 08 ja 09). Ainoa paikka, missä hiekkakivi esiintyy paljastuneena - ja sielläkin ihmisen toiminnan tuloksena on Harjavallan voimalan alapuolella Kokemäenjoen uomassa. Hiekkakivi on ympä ristön kallioperää selvästi alempana. Keskiosan hiekkakivialueelle on jääkauden ai kana ja sen jälkeen kerrostunut maalajeja paksummalti kuin ympäristön peruskal lioalueille (vrt. sivut 22 ja 29).

Itäosa

Itäosan alueeseen kuuluu tutkimusalueen itäosa eli Kokemäen lehdestä 1134 peruskartta nro 12 kokonaan ja pääosa peruskartasta nro 11 Köyliönjärven ra joittamaa lounaisosaa lukuun ottamatta sekä peruskartan nro 10 Köyliönjärven itäpuolinen osa (kuvat 1 ja 2) . Itäosan kallioperä kuuluu svekofennialaiseen vuori jonovyöhykkeeseen, ja sen pääkivilajeja ovat erilaiset gneissit, granodioriitit ja gra niitit. Pinnanmuodoiltaan osa-alue on Kokemäenjoen varrella lakeutta, muualla kan karemaata. Maakerrosten paksuuden osalta tämä alue on edellisten osa-alueiden välimuoto. Kallioperän rakenne murroslaaksoineen säätelee maalajien esiintymistä. Tästä on hyvänä esimerkkinä tutkimusalueen koilliskulmassa Ronkan ja Säpilän vä linen harju, jonka suunta kartta-alueen ulkopuolella on yleensä luoteesta kaakkoon, mutta joka kulkee tällä alueella pohjoisluoteesta eteläkaakkoon. Tutkimusalueella maasto kohoaa tasaisesti rannikolta sisämaahan päin. Rauman lehden itäreunan alueella maaston korkeus ylittää 30 metriä. Kokemäen lehden puo lella matalaa, alle 30 metrin korkeustasoa esiintyy Lappiin ja Kiukaisiin saakka. Kiukaisista kaakkoon, Euraan ja itään päin aina Kokemäelle saakka maaston kor keus on pienempi kuin ympäristössä eli alle 50 metriä (kuva 4). Ympäristöään alemmalla tasolla olevat seudut ovat hiekkakiviperustaisia (vrt. kuva 2 sekä Tik kanen 1981, ss. 270-273). Pyhäjärven länsi- ja koillispuolen 70-90 metrin korkeusvyöhyke on diabaasi aluetta. Tutkimusalueen korkein kohta on 123 metriä, se sijaitsee Säkylän Porsaan harjulla, joka on sekä harju- että maaperämuoto. Paitsi huomattavaa absoluuttista korkeutta Porsaanharjun alueella tavataan myös huomattava suhteellinen korkeus ero. Porsaanharjun laki kohoaa 40-50 metriä ympäristön soiden ja peltojen ylä puolelle...... IV

[[[]] ~ ITlIIIIlIll ~ <10m la-30m 3)-SOm 50-10m 7O-90m 9O-110m >11Om -&km -- Kuva 4. Tutkimusalueen korkeussuhteet. Fig. 4. Elevations in the region investigated. 13

MAAPERÄ

Kalliopaljastumat ja louhikot

Runsaimmin kalliopaljastumia esiintyy tutkimusalueen etelä- ja lounaisosissa Rauman ja Pyhäjärven välisellä alueella (taulukko 3). Laajoja yhtenäisiä avokal lioita tavataan Rauman ja Vasaraisten välillä sekä Haapasaaren ja Hankkilan seu duilla. Melko laajoja kalliopaljastumia on myös Lapin seudulla. Pyhäjärven länsi puolella, Salajärven ja Kajajärven alueilla diabaasikallioperä on joko ohuen mOl'ee ni- tai rapautumiskerroksen peitossa. Samankaltaista kallioaluetta esiintyy Pinkjär ven etelä- ja lounaispuolella. Laajoilla alueilla Irjanteen, Kiukaisten ja Kokemäen välillä esiintyy vain vähän tai ei lainkaan avokallioita. Ainoat tämän alueen kalliot tavataan diabaasijuonien yhteydessä Panelian pohjoispuolella ja Tuiskulan ympäristössä. Kokemäen lehden itä- ja koillisosassa esiintyy paikoin kohtalaisen yhtenäisiä avokallioita. Näistä huomattavimmat ovat Sikasuon ympäristössä, Peipohjan itä puolella ja Risteen ympäristössä. Keskimääräistä enemmän lohkareita tavataan tutkimusalueen kahdella vyöhyk keellä: 1) rannikolla Rihtniemen ja Uskalinmaan välillä ja 2) Säpilän-Ronkan harjun koillispuolella. Rannikkovyöhykkeellä kiviä ja lohkareita esiintyy runsaim min lähellä rantaa tai matalassa vedessä. Alueella on joitakin laajahkojakin louhi koita, esimerkiksi Kivi-Rekisaari ja KaIla sekä niiden välillä sijaitsevat pikkusaaret. Ronkan-Säpilän harjun koillispuolinen alue poikkeaa selvästi tämän harjun länsipuolesta, missä lohkareiden määrä on normaali. Koillispuolisella alueella lohka reet esiintyvät yleensä kohoumien ja mäkien lakiosissa ja rinteillä. Myös painan teissa tavataan jonkin verran lohkareita - esimerkiksi pienten soistumien ympä rillä. Tällä alueella lohkareiden esiintyminen johtuu rikkonaisesta kallioperästä sekä jäätikön aktiivisesta toiminnasta. Runsaslohkareisella alueella löytyy jatkeita Porin 1143 lehdellä (Lindroos 1978).

Moreenikerrostumat

Aines

Tutkimusalueen maapinta-alasta moreenia on noin 40 %. Moreeni on siis alueen yleisin maalaji. Kartoituksen yhteydessä kerättiin kaikkiaan 94 näytettä, jotka jakautuvat osa-alueiden kesken seuraavasti: länsiosa 60 näytettä, keskiosan hiekkakivialue 28 näytettä ja itäosan peruskallioalue 6 näytettä. Näiden kolmen osa alueen moreeninäytteiden keskimääräiset koostumukset esitetään taulukossa 2. Taulukon tuloksista nähdään, että koostumus on yleisesti ottaen suhteellisen samankaltaista hiekkamoreenia kallioperältään erityyppisillä alueilla ("rt. Virkkala 14

Taulukko 2. Pohjamoreenin keskimääräinen koostumus. Table 2. Average composition of ground moraine Raekoko Grain size < 0,002 0,002-0,062 0,062-2,,0 > 2,0 mm Länsiosa - Western area ...... 4% 25% 50% 21 % Keskiosan hiekkakivialue Central sandstone area ...... 4% 20% 57% 19% Itäosan peruskallioalue - Bastern area '" . 2% 16% 54% 28% 1969a ja Lindroos 1976). Havaittavia eroja ovat mm. hiekkakivialueen suurempi hiekkapitoisuus sekä itäosan aineksen karkeus. Länsi- ja keskiosan moreeneissa on hienoainesta, alle 0,062 mm, (20-25 %), mutta itäosassa enää alle 20 %. Tämä johtuu siitä, että jäätikkö on kuluttanut ja murskannut hiekkakiveä enemmän kuin peruskallion kivilajeja. Hiekkakiveä paremmin kulutusta kestävän peruskallion vai kutus näkyy itäosan moreenin karkeampana koostumuksena. Tutkimusalueella suoritetuissa moreenikairauksissa todettiin, että poikkeuksel lisen paksuissa moreenikerrostumissa raekoostumus hienonee alaspäin mentäessä (vrt. Lindroos 1977). Kuvassa 5 esitetään yksittäisten moreeninäytteiden raekoos tumuksen vaihteluja.

Kasautumismuodot Tutkimusalueen moreenimuodostumat voidaan jakaa seuraaviin tyyppeihin: 1) jäätikön liikkeen suuntaiset, 2) liikesuuntaan nähden poikittaiset ja 3) suuntautu mattomat (kuva 6) .

0/0 100.---.---.---.---,----r----,------.~-----,

90+---+----+----I----I-----t------+::...... ,~""t1L--_____1 80 70-t----t----+----I----I----;;"""'/--,-'7L-----,j,..L:---+--_____1 60

501+----+----+-----+--~-__t_-h7L__t_---+--_+_--___+ 40 30+-----f------l7L---+-7"S"""-If------+------f-----!-----.1 20 1O+---=""""'-:b"""""';::;;;...q...... ---+-----t----I----+--__t_--_____1 O-'-----L..------L----'------L..------'- -'-----__--'-----__-----' 0.002 0.006 0.02 0.06 0.2 0.6 2 6 20mm Kuva 5. Moreenin raekoostumuksen vaihtelua syvyyssuunnassa Kiukaisista otetussa näyte sarjassa. 1 = syvyys 2 m; 2 = syvyys 6 m; 3 = syvyys 10 m ja 4 = syvyys 19 m. Fig.5. Variation in the grain-size composition of the tili in vertical seetion - revealed in the series af samples from Kiukainen. 1 = depth 2 mj 2 = depth 6 mj 3 = depth 10 m and 4 = depth 19 m. 1132 1134 " ,'. :'.",'t ~ f ;~.: .:,:~ t·, , ..:,::::.. ~. " , 1. 1:'. '1 ~ , ". t·, :':;t.- '." I , ~ ~;! o ••:; 1" ',;,'., • ..,' ;f' t ,. 11'1 ,. • l' 1., ", ,:, <·'~;i:.. \ ~ " 1I '.' .. : . " '" ' .. • '.\'i: ".>;,. 1, \.• '."..... ,' I\;~., :'.::':~: ...... ;. ,.....l\~: ,,~ "":.'~"'; {,JO:, ~ ~ 'f I .,.:'.1 ...... ' .,~,J;J" t,. . • : ••:.,,:. 'I~ , :..... ,.., ,,,\~, J11 , . .".' i " " . . '-/11I", ':

, , t , .. ':.... '/. ,/ .\ "~~.. ;; , ~ ~ .... " Kuva 6, Tutkimusalueen moreenimuodostumat (moreeniselänteitä ja kumpuja), Fig. 6. Moraine ridges and hummocks in the region investigated.

-U1 16

1) Jäätikön liikkeen suuntalsla moreenimuodostumia ovat drumliinit. Tutki musalueen drumliinit ovat mittasuhteiltaan pieniä. Niiden korkeus vaihtelee muu tamasta metristä yli kymmeneen metriin ja pituus muutamasta kymmenestä metris tä yli 500 metriin. Drumliineilla on yleensä selvä pituusakseli. Niitä tavataan Kauk laisten ja Salajärvien välillä sekä Kokemäen ja Sikasuon välillä. Kokemäen eteläpuolella esiintyy lukuisia drumliineja, jotka sijaitsevat lähellä hiekkakiven ja peruskallion kontaktia. Tällä alueella maaston korkeus lisääntyy koh den kaakkoa. Jäätikkö on alueella edennyt ylämäkeen ja kerrostanut runsaasti mo reenia kallioperän kontaktivyöhykkeelle. Myös peruskallioalueen painanteissa esiin tyy drumliineja, esimerkiksi Sikasuolla ja sen pohjoispuolella. Viimeksi mainitut ovat kooltaan pienempiä kuin Kokemäen eteläpuolen drumliinit. 0 Drumliinien suunta on noin 300 • Se on ollut koko alueella vallitseva jäätikön etenemissuunta (ks. 32). Tämä ilmenee maaperäkartassa Kokemäen ja Sikasuon välillä luode-kaakkosuuntaisina maastokuvioina. Drumliinit edustavat kasautumis muotoja, ja niiden väliset painanteet eli kuurrot osoittavat mahdollista kulutusta. Drumliineihin ei ole tehty kairauksia eikä seismisiä luotauksia. Leikkausten pe rusteella voidaan arvioida moreenin paksuuden olevan ainakin 5-7 metriä. Eräissä tapauksissa drumliinien kaakkoispäässä esiintyy lajittunutta ainesta. Tällainen muo dostuma on esimerkiksi Porin-Helsingintien varrella sijaitseva drumliini Reini maan länsipuolella. Myös Aartolahti (1968, s. 25) ja Virkkala (1959 b, s. 11) ovat kuvanneet samankaltaisia piirteitä Hämeen drumliineista. 2) Tutkimusalueella esiintyy runsaasti liikesuuntaan nähden poikittaisia moreeni muodostumia. Tyypiltään nämä muodostumat ovat pieniä, jäätikön reunan suuntai sia, sulamisvaiheessa syntyneitä päätemoreeneja. Päätemoreenien pituus vaihtelee 50:stä 300 metriin. Niiden korkeus on 1-5 metriä, ja leveys vaihtelee korkeuden mukaan 10: stä 30 metriin siten, että korkeimmat päätemol'eenit ovat myös leveimpiä. Päätemoreeneja esiintyy runsaimmin Eurasta Kiukaisiin ja Hiirijärvelle ulottu valla laajalla ja alavalla alueella sekä Panelian ja Lastensuon välillä (vrt. kuva 6). Näistä selvästi erillään oleva alue sijaitsee Rihtniemessä, missä on muutamia pääte moreeneja, mutta niitä on enemmän viereisen lehden alueella: 1131 Uusikaupunki. Päätemoreenit esiintyvät tyypillisesti parvina, ts. melko säännöllisin välimatkoin peräjälkeen. Suurin yhtenäinen parvi tavataan Euran ja Kahalan välillä. Euran länsi puolella päätemoreenien suunta on koillisesta lounaaseen, joka on yleisin suunta Etelä-Suomen päätemoreeneilla. Hieman lännempänä suunta kuitenkin muuttuu pohjois-eteläiseksi. Tästä pääsuunnasta esiintyy pieniä poikkeamia sekä koilliseen että luoteeseen. Lähes luode-kaakkosuuntaisia päätemoreeneita esiintyy Vahosen kulmalla sekä Vaaniin kartanon länsipuolella. Panelia-Hiirijärvi-Lastensuo -alueella päätemoreenien suunta on myös lähes pohjoisesta etelään. Sen sijaan pie nellä erillisellä alueella Rihtniemessä suunta on "normaali", koillisesta lounaaseen. Päätemoreenien keskimääräinen välimatka vaihtelee 100:sta 200 metriin. Jos kus kahden selvän päätemoreenin välillä saattaa esiintyä 2-3 matalampaa vallia noin 50 metrin välein. 17

Pieniä päätemoreeneita kookkaampia muodostumia tavataan Panelian seudulla. Nämä moreenimuodostumat ovat samansuuntaisia kuin pääosa alueen päätemoree neista, mutta ne ovat korkeampia ja leveämpiä kuin muualla. Panelian moreeni muodostumien korkeus vaihtelee välillä 5-10 metriä ja leveys on noin 100 metriä. Panelian reunamoreenit sijaitsevat hiekkakivialueen kapeikoissa, joita pohjoisesta ja etelästä rajoittavat diabaasiselänteet. ]äätikkö on luoteesta edetessään kohdannut mainitun diabaasiesteen, joten tälle alueelle on kerrostunut normaalia enemmän moreenia (vrt. Lindroos 1973). Tyypiltään Panelian reunamuodostumat ovat pus kumoreeneita, joihin on kerrostunut runsaammin ainesta kuin pienempiin pääte moreeneihin. Tämä osoittaa, että jäätikkö on pysähtynyt paikalleen hieman pitem mäksi aikaa. Osittain Panelian reunamoreenien suurempi koko voi selittyä myös sillä, että ne sijaitsevat hiekkakivipainanteen kaakkoisreunalla. ]äätikkö on kulut tanut hiekkakivialustasta runsaasti moreeniainesta, jonka se on sitten kuljettanut ja kerrostanut mainitun esteen kohdalle. Päätemoreenien aines ei juuri poikkea tavallisesta pohjamoreenin aineksesta. Seuraavassa (taulukko 3) on verrattu päätemoreenien ainesta (6 näytettä) pohja moreenin ainekseen (10 näytettä) . Päätemoreenien aines on hieman karkeampaa pohjamoreenin ainekseen verrat· tuna. Mainittavin ero on siinä, että siItti- ja savifraktiota on edellisessä vähemmän ja hiekkafraktiota enemmän kuin pohjamoreenissa. Tämä on osoituksena siitä, että päätemoreenien kerrostumisen yhteydessä on tapahtunut jonkin verran sulamisvesi toimintaa, joka on aiheuttanut lajittumista. Päätemoreenien rakennetta on voitu tutkia vain muutamasta harvasta leikkauk sesta, eikä niissä ole havaittu mitään yksinomaan päätemoreeneille tyypillisiä piir teitä. Ainoa mainittava piirre on se, että päätemoreenien rakenteessa ei ole todettu lamellirakennetta, joka on varsin tyypillinen pohjamoreenille. 3) Suuntautumattomia moreenimuodostumia tavataan Rauman karttalehden alueella Kivi-Rekisaaressa ja Kuivalahden ympäristössä sekä Kokemäen lehdellä Kiu kaisten ympäristössä (kuva 6). Kivi-Rekisaaren muodostuma on morfologiaItaan vaihtelevaa kuoppa- ja kumpumaastoa, missä suhteelliset korkeuserot ovat 5 15 metriä. Etenkin saaren luoteispäässä esiintyy pohjakuvioiltaan pitkänomaisia sup pia. Moreeni on pinnaItaan lohkareista, ja sen paksuus lienee suppien perusteella arvioituna vähintään 5-10 metriä. Korkeimmat moreenikummut kohoavat 15 met riä merenpinnan yläpuolelle.

Taulukko 3. Päätemoreenien ja pohjamoreenin koostumus. Table 3. Composition 0/ end and ground moraines. Raekoko Grain size < 0,002 0,002-0,062 0,062-2,0 > 2,0 mm Päätemoreenit - End moraines . 2% 22% 54% 22% Ymp~~is~ön pohjamoreeni - Ground moraines 0/ vzczmty . 5% 28% 49% 18 %

3 128302916R 18

Kivilahden . kumpumoreeni on pienimuotoisempaa ja vähälohkareista Kivi-Reki saaren muodostumaan verrattuna, ja se ulottuu Kuivalahden ete1äpuolelta Pohja rantaan. Kumpumoreenialueen ete1äosan poikki kulkee itä-länsisuuntainen harju, johon liittyy sivuhaara pohjoisluoteesta. Sivuharju kulkee kumpumoreenialueen kes kellä. Moreenin paksuus saattaa olla tällä alueella 5-10 m. Huomattavimmat ja erikoisimmat moreenimuodostumat tavataan Kiukaisten ympäristössä. Maaperäkarttaan on merkitty moreenimuodostumiksi vain Kiukaisten kirkon itäpuolella olevat moreenimäet, joista on ollut käytettävissä seismiset luo taustulokset. Niiden perusteella moreenin paksuus on suurimmillaan 25-35 m (Lindroos 1977). Todennäköisesti samankaltaisia paksuja moreenikerrostumia on näiden muodostumien ympäristössäkin esiintyvät mäet. Siten tällä 3-5 km leveällä hiekkakivialue~lla, joka alkaa noin 5 km Kiukaisten kirkon ete1äpuolelta ja ulottuu Hiirijärvelle (Jatkuu edelleen Porin lehdelle 1143), voidaan arvioida kaikkien mo reenimäkien olevan itsenäisiä paksuja moreenimuodostumia. Kiukaisten ja Hiirijärven välisen alueen moreenimäet ovat pohjakuvioltaan pyö reähköjä, pitkänomaisia tai toisinaan jopa se1ännemäisiä. Pitkänomaisissa mäissä voidaan erottaa kaksi suuntaa (300° ja 330°) jotka esiintyvät myös alueen uurteis sa (vrt. sivu ?2). Suuntautuneisuudestaan huolimatta näitä muodostumia ei voida pitää drumliin~ina. Kiukaisten kirkon koillispuolella olevaan mäkeen on tehty kaksi kairausta. Mäen pohjoispäässä noin 34 metrin tasolta tehdyssä kairauksessa tavoitettiin hiekkakivi kallio 18,5 metrin syvyydessä pinnasta. Sen sijaan mäen laelta tehdyssä kairaukses sa (korkeustaso noin 41 m) ei päästy kallion pintaan saakka, vaan kairaus piti lo pettaa 22,6 metrin syvyydessä. Molemmissa kairauspisteissä todettiin, että moree nin alla esiintyy hienoa hiekkaa, jossa on silttikerroksia. Mikrofossiilikoostumuksen perusteella mainittu moreenin alainen lajittunut kerros kuvastanee ennen viimeistä jäätiköitymistä vallinnutta nykyistä lämpimämpää ilmastoa (vrt. Lindroos 1977).

Jäätikköjokikerrostumat

Levinneisyys ja aines Tutkimusalueella tavataan viiteen eri harjujaksoon kuuluvia muodostumia tai niitä vastaavia jäätikköjokikerrostumia. Harjujaksoista kaksi on hyvin pientä ja kat konaista. Alueella esiintyvistä harjuista käytetään seuraavia nimityksiä ja numeroi ta: 1) Rauman harju, 2) Lapin harju, 3) Kuivalahti-Irjanne-Eura-Säkylä-harju, 4) Harjavaltå-Köyliö-Säkylänharju ja 5) Risteen harju (kuva 7). 1) Rauman harjun synnyttäneet sulamisvedet ovat virranneet Rauman kaupun gin luoteispuolella länsi-itäsuuntaisina ja Rauman ja Kodisjoen välillä luode kaakkoissuuntaisina. Tähän harjujaksoon kuuluvia kerrostumia ovat Nurmeksen saaren ja Hevoskartan muodostumat, Rauman rautatieaseman luona olevat hiekat 1132 1134 -~ ..-- ...... Q) --'-.-'

'~ @ --'<

Kuva 7. Tutkimusalueen harjut. 1 = Rauman harju; 2 = Lapin harju; 3 = Kuivalahti-Irjanne-Eura-Säkylä -harju; 4 = Harjavalta-Köy liö-Säkylänharju ja 5 = Risteen harju. Pig. 7. Eskers of the survey region. 1 = Rauma esker. 2 = Lappi esker. 3 = Esker 0/ Kuivalahti-Irjanne-Eura-Säkylä. 4 = Esker of Harja valta-Käyliä-Säkylänharju. 5. Riste esker.

-\0 seka Paroalhon ja Monnan hiekat. Monnan kaakkoispuolella esiintyy vain pienialaisia kerrostumia mm. Saarnummenjarven pohjoispuolella. 2) Lapin harjuun kuuluvia lcerrostumia tavataan Lapin kirkonkylan ja Kodik- samin valilla. Maantie kulkee monin paikoin kapean ja matalan harjun padla. Lapin luoteispuolella tahan harjuun kuuluvia hiekkoja tavataan vain Saaren alueella. 3) KuivaIahdelta SakylHan ulottuva harjujakso on katkonainen ja suunnaltaan vaihteleva. Sarkanhuivista alkava osuus, joka jatkuu aina Irjanteen itapuolelle, on Iahes ita-lansisuuntainen ja Kuivalahden itapuolista kalliokynnysta lukuun ottamatta lahes yhtenainen. Irjanteen Mullilasta lahtien harjussa on noin 8 km pitka katkos. Jaatikkojoen suunta ja sijainti on saatu selville kairausten avulla, ja hiekkaa on todettu esiintyvan saven alla Eurajoen varrelIa Lamminsuon ja Kalckeriasuon valilla. Kakkeriasuon etelareunalla on pieni harjukumpare. Silla lcohdalla harjun hiekka tulee nakyviin saven alta. Tlsta eteenpain jaatikkojoen suunta on ollut kohti kaakkoa. Kahalan luoteispuolella harju tulee esiin saven alta ja ylittaa diabaasiselan- teen ita-liinsisuuntaisena. Vaaniin kartanosta lahtien harjun suunta on Euraan saakka luoteesta kaakkoon. Talla valilia harju on suurimmaksi osaksi saven alla (kuva 8). Vain korkeimmat harjukummut pistavat esiin saven alta, esimerkiksi Kuurna- maen ja Inkimaen vdilla seka pappilan kohdalla. Kauttuan kaakkoispuolella harju katoaa Uusiluodon kohdalla Pyhajarven altaaseen. Se tulee uudelleen nakyviin Eeno-

Kuva 8. Savenalainen harju Kiukaisten ja Euran valilla. Fig 8. Clay-covered esker between Kiukainen and Ezra. kin huvipujston kohdalla, mista eteenpain se reunustaa Pyhajarven pohjoisrantaa. Harju yhtyy Huovinrinteen kohdalla Siikylanharjuun. 4) Harjavallasta Koylion kautta Sakylanharjulle ulottuva harju on tutkimusalueen ylivoimaisesti kookkain, ja se on samalla osa koko Lounais-Suomen suurim- masta harjujaksosta. Tutkimusalueella sen muoto on harjumainen ainoastaan Koy- lion kirkon selca varsinaisen Sakylanharjun kohdalla. Harjavallan ja Koylionjarven valilla harjua edustavat 1aaja.t ja suhteellisen tasaiset hiekkakankaat ja -nummet. Ta- saisilta kankailta kohoavat Harjavallanvuori ja Jarilanvuori 30 metria ymparistoaan ylemmaksi. 5) Risteen harju on osa pitkasta harjujaksosta, jonka jatkeet ulottuvat tutkimusalueen ulkopuolelle, mm. Kynsikangas, Kullaan ja Paluksen harjut seka Ahlais- ten ja Saanteen harjut. Kaakossa mainittu jakso jatkuu Vakkilaan, Huhtamolle, Humppilaan ja Forssaan. Edella mainitut viisi harjua ovat syntyneet jaatikkijjokien kerrostamina, ja niiden kulku kuvastaa jaatikkojokien sijaintia (kuva 7) . Aivan kuten nykyisissakin

Kuva 9. Harjun poikkileikkaus Jarilanvuoren kohdalla: Jarilanvuoren harju- muotoinen osa (vas.) koostuu kivista ja sorasta. Harjun ytimen karkea aines rajoittuu jyrkasti liepeen hiekkaiseen ainekseen. Fig. 9. Cross section of esker at ]arilanvuori: Ridge-shaped portion of Jiiri- lanvuori (le!t) is composed of stones and gravel. The coarse-grained material at the core of the esker borders sharply on the sandy material along the edge. 22 jokisysteemeissä voidaan erottaa pääjoki ja sen sivujoet, voidaan jäätikköjoissakin havaita samoja piirteitä. Alueen harjuista 1 ja 2 ovat syntyneet suhteellisen pienten jäätikköjokien kerrostamina. Sen sijaan harju nro 4 on syntynyt kahdessa vaiheessa: aluksi kerrostuminen on tapahtunut tunneliin tai kapeaan railoon ja myöhemmin leveään jäätikköjokeen tai -lahteen (kuva 9). Harjua nro 3 voi pitää tämän leveän jäätikköjoen pienen sivujoen kerrostamana. Sivujokeen on vielä liittynyt pieni sivu haara Kuivalahden kohdalla, mistä on todisteena aivan kapea pikkuharju. Harju nro 5 on keskikokoisen jäätikköjoen kerrostama. Harjujen aines on hyvin samankaltaista ja suhteellisen hyvin lajittunutta. Tyy pillistä tutkimusalueen harjuille on aineksen hiekkavaltaisuus, etenkin harjussa nro 4. Karkeinta ainesta tavataan yleensä harjujen kapeissa ja jyrkkärinteisissä osissa, harjujen ytimissä.

Kallioperän vaikutus kasautumismuotoihin Harjujen muodoissa on selviä alueellisia eroja. Länsiosan rapakivialueen harjut ovat kulussaan katkeilevia, kapeita ja usein vailla omaa harjumaista muotoa. Ne esiintyvät kapeissa kallioperän painanteissa laaksontäytteinä ilman harjun muotoa. Kulkiessaan laakson poikki ne saattavat muodostaa hyvin kapean harjanteen. Kallioperän vaikutus harjun muotoon tulee selvästi näkyviin harjussa nro 3. Hiekkakivialueella harjuaines on levinnyt laajalle ja peittynyt lähes täysin harjua nuorempien savikerrostumien alle. Diabaasikohoumien kohdalla jäätikköjoen suunta on muuttunut, ja kerrostuma on yhtenäisempi, mutta edelleen suhteellisen matala. Hiekkakivialueella suuren jäätikköjoen mukana kulkeutunut hiekka on levin nyt laajalle alueelle. Esimerkiksi harjun nro 4 hiekat ovat levinneet Harjavallan ete läpuolella noin neljä kilometriä leveäksi deltamaiseksi tasanteeksi. Tämän leventy män kohdalla on suoritettu tärykairauksia kerrospaksuuden ja aineksen laadun sel vittämiseksi. Kairaustulosten mukaan hiekka- ja sorakerrosten paksuus on 15 30 metriä. Varsinaiseksi jäätikköjokimuodostumaksi on kartassa kuvattu runsaan kilometrin levyinen keskiosa. Vaikka Harjavalta-Köyliö-Säkylänharju-jakso ei muodostakaan yhtenäistä ja selvästi ympäristöstään kohoavaa muodostumaa, on sen kerrospaksuus huomatta van suuri (kuva 10). Suurin tiedossa oleva kerrospaksuus on todettu Pitkäjärven alueella, missä Geotek Oy:n kairausten perusteella on hiekkaa 96 metriä (S. Jo hansson, suullinen tiedonanto). Köyliön, Kankaanpään ja Säkylänharjun välillä mai nittu harju kulkee hiekkakiven ja peruskallion kontaktin suuntaisena. Tällä kohdal la kalliotopografiassa on huomattava ero. Harjun lounaispuolella hiekkakivikallion taso on 30-35 metriä, ja harjun koillispuolella peruskallion taso on 70-75 met riä. Saumakohta on ohjannut jäätikköjoen vedet siten, että on syntynyt kalliotörmän rajaama epäsymmetrinen harju (kuva 11). Peruskallioalueella sijaitsevan Risteen harjun muoto ja rakenne riippuu ratkaise vasti siitä, miten harju sijaitsee kalliotopografiaan nähden. Ronkankankaan kaakkois 23

Järilänvuori SE

m mpy 60

Huovintle

5 1520 1460 1455 1375 T 950 I l l l.,·· .,..1 .'- .... ".... -,"'~'" 4L.00 5800 . .... - -,; 30 3640 3600 4300

20 D

2100 1500 1590 1650 1920 2200 '0

.10 .... ".... . ·20 s

.30 +--~-",---",------,--~-~---,-----,-----,-----::,:":----r---,---, o ~ ~m

Koomankangos

s .JO +----.---~--~-~-__,.--~-_.__-.....,..--r_-__._-__r-__, o Kuva 10. Kaksi seismiseen luotaukseen perustuvaa poikkiprofiiHa Harjavallan ja KöyHön välisestä harjusta. Hiekkakiven (S) alueella kerrospaksuus on 50-70 m ja diabaasin (D) kohdalla vain 2-20 metriä. Fig. 10. Two eross proliles based on seismie sounding 01 esker between Harjavalta and KÖJ'liö. In the sandstone (S) area, the layer thiekness is 50-70 m; in the diabase (D) area, only 2-20 m. 24

m mpy Konsilosuo m mpy 80 80

70 70

2 3 I I Kuva 11. Leikkausten ja kairausten perusteella laadittu kaavakuva maakerrosten rakenteesta Köyliönjärven kaakkoispuolella peruskallion ja hiekkakiven kontaktin kohdalla. 1 = kal lioperä (kallionpinnan taso on merkitty todettua kynnystä lukuunottamatta katkoviivalla ); 2 = jäätikköjokikerrostuma; 3 = hienorakeinen kerrostuma; 4 = rantakerrostuma ja 5 = turve. Fig. 11. Schematic drawing 01 structure 01 Quaternary deposits made on the basis 01 sections and drillings at the contact between the bedrock and the sandstone on the southeast side 01 Köyliönjärvi. 1 = Bedrock (leveI 01 bedrock surlace is marked with a broken line ex cept lor the observed threshold). 2 = Glaciolluvial deposit. 3 = line-grained deposit. 4 = littoral deposit~. 5 = Peat.

0 0 puolella Risteen harjun suunta on 310 ja Ronkankankaalta luoteeseen päin 340 • Suunnan muutos johtuu kallioperän murroslaaksojen suuntauksesta. Ronkankankaal ta kaakkoon päin muodostuma on tyypillinen keskikokoinen harju (kuva 12). Ron kankankaalta luoteeseen harjulla ei ole omaa muotoa, vaan se esiintyy murroslaak son täytteenä (kuva 12 B) . Harolan luoteispuolelta lähtien harju on jälleen kapeah ko harjanne (kuva 12 A) . Risteen harjussa on jäätikköjokitoiminnan jälkeen tapahtunut huomattavia muu toksia. Alkuvaiheessa jäätikköjoki kerrosti korkean selänteen, jonka ylin kohta oli soraa. Jäätikön sulamisen jälkeen se1änne jäi veden alle ja sen rinteille kerrostui siIttiä ja savea, joita tavataan yleisesti sorakuoppien seinämissä. Savea on todettu esiintyvän vain harjun itärinteillä. Maankohoamisen vaikutuksesta vedenpinta laski vähitellen. Kun harjun laki alkoi paljastua veden alta, se joutui aallokon, tyrskyn ja talvisen jään muokkauksen kohteeksi. Rantavoimien toiminnan tuloksena oli, että harjun ydinosa madaltui ja lähes tasoittui. Ydinosan sorainen aines kulkeutui ranta voimien vaikutuksesta 50-100 metriä itään ja kerrostui saven päälle. Risteen har jun itäreunan leikkauksille on tyypillistä seuraava kerrosjärjestys ylhäältä alaspäin: soravaltainen pintakerros (0,5-4 m) , siItti- ja/tai saviketros (0,2-2 m) ja hiekka valtainen jäätikköjokikerrostuma. 25

50 1=-=-=11--

3:(loL------~-'---+------' SOOm

m B r;npy 70..-,-.,..

, 0 , '" . [!L!;J 5 60

Ilo 10• ••• ·1 6

500m' m ~17 mpy 80 c .... ~. :':.. 70 . ~. ~ :::~::::...... :.: 0 • ::. ...••••• • • ° °:: :.;... '...... '.:::::.: ...... -- Ii 1..:::.:.... :.; •••.. ... • • ...... /---- _ .' • ..···,:ii:·· •• • ••••/ 60 -- ~ --- '~. :... !.. ~ • • • / ,,. ..../ / ,..~/ 500m Kuva 12. Kolme poikkiprofiilia Säpilän-Ronkankankaan välisestä harjusta. Leikkaus A on Ra rolan kohdalta, B on Risteen kohdalta ja C Ronkankankaan kaakkoispuole1ta. 1 = silttiä ja sa vea; 2 = hiekkaa (rantakerrostuma); 3 = soraa (rantakerrostuma); 4 = hiekkaa (jäätikköjoki kerrostuma); 5 = soraa (jäätikköjokikerrostuma); 6 = moreenia ja 7 = todettu kallionpinta. Syvemmällä oleva kallionpinta on esitetty katkoviivoin, koska tiedot perustuvat kairaus- ja leik kausarvioihin. Fig 12. Three cross profiles af esker running between Säpilä and Ronkankangas. Section A was made at Harola, B at Riste and C on southeast side af Ronkankangas. 1 = Silt and clay. 2 = Sand (littoral deposit). 3 = Gravel (littoral deposit). 4 = Sand (glaciofluvial deposit). 5 = Gravel (glaciofluvial deposit). 6 = Till. 7 = Observed bedrock surface. Bedrock surface at some depth is represented by broken line because data are based on drilling and cross-sectional values.

4 128302916R 26

Rantakerrostumat

Levinneisyys ja aines

Laajimmat ja huomattavimmat rantakerrostumat tavataan Kokemäen karttaleh den (1134) alueella Harjavallan - Köyliön - Säkylänharjun liepeillä. Eniten ran takerrostumia esiintyy Peipohjan (09), Säkylän (10) ja Euran (08) peruskartoilla (vrt. taulukko 1). Mainittavia rantakerrostumia tavataan lisäksi Kauttuan ja Köy !iön välillä, Köyliönjärven itäpuolella sekä Risteen harjun liepeillä (vrt. s. 22-24). Rantakerrostumien aines on peräisin jäätikköjokikerrostumista, joiden lähetty villä ne useimmiten esiintyvätkin. Tällaisissa tapauksissa niiden aines on hyvin la jittunutta hiekkaa: mm. Harjavallan-Säkylänharjun liepeillä olevat rantakerrostu mat ovat hiekkavaltaisia. Soravaltaisia rantakerrostumia tavataan Risteen harjun lä hellä. Kauttuan ja Köyliön välillä esiintyy sekä hiekkaisia että soraisia rantakerros tumia. Yleensä viimeksi mainitun alueen rantakerrostumat ovat peräisin moreenista. Ylemmällä tasolla olevat kerrostumat ovat usein soravaltaisia ja alemmalla tasolla hiekkavaltaisia. Rantakerrostuman tunnistaminen ja erottaminen jäätikköjokikerrostumasta on pelkkien pintahavaintojen perusteella vaikeata ja joskus mahdotontakin. Sen sijaan leikkauksista asian toteaminen on yleensä helppoa. Lähellä harjua rantakerrostuman ja alla olevan harjuaineksen välinen rajapinta on rakenteita leikkaava. Rajapinnalla voi myös esiintyä kivikerros (kuva 13) . Paikoin rajapinnalla esiintyy siltti- tai savikerros (vrt. kuva 12). Tällainen hie norakeinen kerros on vettä pidättävä ja aiheuttaa paikoin soistumia tai soita, joita tavataan esimerkiksi Huovintien länsi- ja lounaispuolella.

Kasautumismuodot

Tutkimusalueen rantakerrostumissa voidaan erottaa seuraavat kolme tyyppiä: 1) rantatörmät ja -terassit, 2) rantavallit ja 3) rantakerrostumat ilman omaa muotoa. 1) Rantatörmät ja -terassit ovat yleisiä Harjavallanvuoren, Järilänvuoren ja Sä kylänharjun rinteillä. Parhaimmin kehittyneitä muotoja tavataan kahden ensin mai nitun kohteen rinteillä. Järilänvuoren rinteellä, Vuorenpäänsuon luoteispuolella voi laskea toistakymmentä perättäistä kivikkoista rantatörmää (kuva 14). 2) Rant~valleja tavataan Harjavallan ja Säkylänharjun välisen harjun liepeillä. Harjavallanvuoren ja Järilänvuoren alarinteillä esiintyvät rantavallit ovat loivapiirtei siä ja matalia, korkeus 0,5-1,5 metriä. Runsaimmin rantavalleja esiintyy Köyliön järven kaakkoispuolella. Palonummen ja Kiviharjun pohjoispuolella rantavallit ovat yleensä matalia, 0,5-2 metrin korkuisia harjanteita, jotka ovat osittain peittyneet turpeen alle, esimerkiksi Konsilosuolla ja Isolla Kyynissuolla (kuva 24). Kiviharjunceteläpuolella tavataan tutkimusalueen kookkaimmat rantavallit (Virk Kuva 13. Sikylan Kiviharjun liepeella oleva leiltkaus, jossa on pinnalla noin 4 metriii rantakerros- tumaa, rajapinnalla kivilrerros ja sen alla jaatikkojokikerrostuma. Fig. 13. Cross section at edge of Kiviharju, Sakyla, where the shore deposit at the surface is about 4 m thick, a layer of stones occurring at the boundary surface and underneath it a glaciofluvial deposit.

kala ja Lindroos 1972). Rantavallit ovat pohjakuvioltaan lahes suoria tai hieman kaarevia, mutta niiden yleissuunta on pohjoisesta etelaan. Rantavalleja esiintyy noin 70 metrin korkeustasolta Iahtien, missa ne ovat aluksi matalia. Noin 80 metrin tasolta niiden korkeus lisaantyy ja on suurimmillaan 4-7 metria. Rantavallit ovat keskenaan samansuuntaisia ja niiden laki pysyttelee koko matkan samalla tasolla. Paikoin niiden muoto muistuttaa hieman lentohiekkamuodostumia, jonka vuoksi Gliickert ( 1971) on tulkinnut ne lentohiekkakinoksiksi. Huovinrinteen kookkaita rantavalleja lukuun ottamatta Sakylanharjun liepeilla rantavallien korkeudet vaihtelevat 1:sta 4 metriin. Leikkauksista on helppo todeta rantakerrostuman ja jaatikkojokikerrostuman raja. Rajapinnalla esiintyy usein karkeampaa ainesta tai selva kivinen kerros (vrt. kuva 13) ja sen alla jaatikkojoen kerrostamaa hiekkaa, joka on raekoostumukseltaan Iahes samankaltaista kuin rantaval- linkin aines. Harjusta sivuille pain rantavallien aines tulee vahitellen hienommaksi. Salrylanharjun liepeilla tavataan myos jossain maarin tuulen kerrostamaa ainesta ohuena kerroksena rantavallien pinnalla. Lentohiekkakinoksia eli dyyneja on tutkimusalueella tavattu vain yksi, nimittain Latvansuon Iansipuolella lahella karttalehden alueen etelareunaa.

3) Rantakerrostumia ilman havaittavia kohomuotoja esiintyy laajoina peitteinä etenkin Harjavallan ja Köyliön välisen harjujakson liepeillä. Peipohjan peruskartan alueella on rantakerrostumien osuus yli 40 % maapinta-alasta (vrt. taulukko 1). Harjun läheisyydessä esiintyy rantakerrostumien alla jäätikköjoen kerrostamaa hiekkaa (vrt. kuva 13). Mitä kauemmas harjusta mennään, sitä todennäköisimmin rantakerrostuman alla esiintyy silttiä tai savea. Rantakerrostuman alla voi esiintyä myös moreenia, kuten esimerkiksi Köyliönjärven itäpuolisella alueella.

Hienorakeiset kerrostumat Tutkimusalueen hienorakeiset kerrostumat ovat syntyneet kallioperän painantei siin ja laaksoihin. Laajimmat yhtenäiset savikot esiintyvät Peipohjan ja Kokemäen välillä sekä Eurajoen varressa Euran ja Kiukaisten alueilla, samoin Panelian länsi puolella ja Irjanteen eteläpuolella. Rauman alueen huomattavimmat savikot keskit tyvät Lapinjoen ja Eurajoen laaksoihin. Lapinjoen poikkiprofiili esittää länsiosalle tyypillisen laakson kerrostumia (kuva 15) . Alustan kallioperä ja maaston korkeus vaikuttavat hienorakeisten kerrostumien kerrospaksuuteen. Hienorakeiset kerrostumat ovat yleensä paksuimmillaan maaston alavimmilla kohdilla. Keskiosan hiekkakivialueella sijaitsevat hienorakeiset kerrostumat ovat selvästi paksumpia kuin ylemmillä tasoilla sijaitsevat kerrostumat. Rajataso on noin 40 met riä mpy. Sen alapuolella olevilla alueilla pinnalla esiintyy nuorta savea, joka on humus- ja sulfidipitoista. Tällaisten savikoiden paksuus voi olla lähes 20 metriä, ja niitä tavataan esimerkiksi Eurajoen varressa Eurassa ja Panelian länsipuolella sekä paikoin Kokemäenjoen varressa alavilla alueilla (kuva 19) . Nuorissa hienorakeisissa kerrostumissa tavataan usein lajittuneita siltti- ja hiek kavälikerroksia. Yleisimmin hiekkainen välikerros esiintyy Ancylus- ja Litorinaker rostumien rajalla (vrt. kuva 19) . Koska nuoret kerrostumat sisältävät 2-6 painoprosenttia eloperäistä ainesta, niistä on voinut kehittyä hapettomissa olosuhteissa palavaa kaasua, joka kerääntyy mainittuun hiekkaiseen välikerrokseen. Eräästä tällaisesta kerrostumasta Kokemäen pohjoispuolelta todettiin kairauksien yhteydessä purkautuvan pieniä määriä pala vaa kaasua. Nuorta savea ei tavata pinnalla 40 metrin tason yläpuolella, vaan kerrostumat ovat yksinomaan kerrallisia savia. Kerrallista savea esiintyy Säkylässä ja Kokemäen eteläpuolella. Säkylän savikerrostumien tyypillisestä kerrosjärjestyksestä ovat esi merkkeinä kuvassa 16 esitetyt näytesarjat. Säkylän alueelle on tyypillistä, että savea tavataan vain pintakerroksessa 1-3 metrin paksuudelta. Syvemmällä tämä kerrallinen aines on paksulustoista ja rae koostumukseltaan silttiä. Paksulustoisen siltin esiintyminen osoittaa nopeata kerros tumista. Tämä onkin luonnollista, koska alueen halki kulkee aikaisemmin mainittu suuri Säkylänharju. Tämän jäätikköjoen kuljettama hienoin aines on kerrostunut varsin laajalle harjun ulkopuolelle. 30

Profiili A Profiili B +B +4 c .. k' ----r-'-= +6 I'i'.. +2 on.~ ma np nt 1'" +4 1m ./ I I 1'-1""---. Lapinjoki 1 I 1 1 + /f r.. 2 1 - 2 \1 , 1 I 1 1 I / . - 4 kolllonp. \ 1 1 / -2 - I \/" \/\ r :--/ - 4 (V- '" - 8 \ vv \-. / \ j - 6 r.J -lO ;7 -1 \ -12 1 kallionp. \ -10 "\ / -14 I -12 \ 'V -16 -18 -20 1 -22 \ -24 \ \ -26 "" I

Profiili C +4 Lopin okl +2 ~ I !O ••.lP. I 1 1 11\· A /' - 2 1 J V \ -4 / kolllonp. -6 I \ \ -8 1\ I \ \ -10 -- :/ \ \ -12 I ( -14 -~ -'6 I -18 \ / ·20 II

Kuva 15. Maakerrosten paksuus ja rakenne kolmella Lapinjoen laakson tutkimuslinjalla. Havain not kallion pinnasta perustuvat seismisiin luotauksiin. Pystyviivoilla on kuvattu tärykairaukset, jotka ovat yleensä päättyneet moreeniin. Savikerrostuman paksuus vaihtelee 2-15 metriin ja on suurimmillaan murroslaakson kohdalla, missä saven alla on lisäksi paksulti moreenia ja/tai murs kaantunutta kalliota. Fig. 15. Thickness 0/ overburden along three survey lines in the Lapinioki valley. The observations 0/ the bedrock sur/ace are based on seismic soundings. The percussion drillings, which have generally led to glacial till, are represented by vertical lines. The thickness 0/ the clay bed varies /rom two to /i/teen meters and is at its maximum at the /racture valley, where underneath the clay occurs, in addition, a thick deposit 0/ till and/or crushed rock.

Virtauksessa tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet kerrostumisoloihin häi riöitä, jotka ilmenevät myös kerrostumista otettujen näytesarjojen alaosien erilaisi na häiriörakenteina (kuva 16). Erikoisin piirre on ns. pilkkurakenne (kuva 17), jota esiintyy kaikissa Säkylän alueen näytesarjoissa. Ilmiön on todettu ulottuvan aina Karhusuolle saakka. Vastaavanlaista rakennetta on todettu satunnaisesti myös eräissä muissa Etelä-Suomen savisarjoissa (Niemelä 1971, s. 21). 31

EuroI SokyloN Sokylolli Sokylo II SokyloI

~2 E::j3 .. ..• ~ ••• ~ 4 E::]' .... '

bff~ 5

Kuva 16. Euran ja Säkylän savinäytesarjojen kaavamainen rakenne ja rinnastus. 1 :=: homogee nista lihavaa savea; 2 :=: kerrallista lustosaveaj 3 :=: kerroksellista silttiä, jossa saviraitoja; 4 :=: pilkkurakennetta; 5 :=: häiriörakennetta ja 6 :=: moreeniaj H :=: aukko. Fig. 16. Schematic structure and comparison of clay sample series from Eura and Säkylä. 1 :=: Homogeneous fat clay. 2 :=: Varved clay. 3 :=: Stratified silt with clay bands. 4 :=: Spotted structure. 5 :=: Disturbed structure. 6 :=: ClaciaJ til!. H :=: Cap. Kuva 17. Pilkkurakennetta Sakylasta otetussa savinaytesarjassa (vert. kuva 16, Sakyla I). Fig. 17. Spotted structure in the series of samples taken from Sakyla (cf., Fig. 16, Sakyla I).

GEOLOGINEN KEHITYS KVARTAARIKAUDELLA

Mannerjaatikon toiminta

Tutkimusalueella voidaan jaatikon kulutus- ja kasautumismuotojen seka suun- tauslaskujen perusteella erottaa mannerjaatikon toiminnassa seuraavat vaiheet: 1) Vanhin jaatikon eteneminen on tapahtunut pohjoisesta (uurresuunnat 350"- 360"). Tasta vaiheesta on tutkimusalueella nahtavissa merkkeja ainoastaan lansiosan saaristossa ja rannikolla (kuva 18). Koska taman vaiheen merkkeja ei ole loydetty muualta, on mahdollista, etta tama vaihe on samanikainen mantereella tavattavan pohjoisluoteisen etenemisen kanssa. Pohjanlahden allas on voinut aiheuttaa taman suunnan kaantymisen pohjoisluoteesta pohjoiseen. 2) Seuraavassa vaiheessa jaatikko on edennyt pohjoisluoteesta (uurresuunnat 320"-340"). Taman vaiheen jattamia merkkeja on tavattu paaasiassa tutkimusalueen lansiosista linjan Rauma-Eurajoki-Pinkjarvi lansipuolelta (kuva 18) . Myos Koylion ja Kokemaen valilta on joitakin samansuuntaisia uurrehavaintoja. Vaikka alueen keskiosista ei olekaan loydetty tamansuuntaisia uurteita, ovat eraat hiekkakivialueen pitkanomaiset moreenimuodostumat pohjoisluoteisen suunnan mu- kaisia (Lindroos 1977). Taten pohjoisluoteinen etenemisvaihe on ollut aktiivinen ja voimakas koko aluetta peittava jaatikon virtausvaihe. 3) Yleinen ja koko tutkimusalueella tavattava etenemisvaihe on tapahtunut luoteesta (uurresuunnat 290"-310°, kuva 18). Tama vaihe on ollut tutkimusalueella viela suhteellisen aktiivista aikaa. Mannerjaatikon toiminnasta ovat todisteena Koy- lion ja Kokemaen valilla esiintyvat edella mainitun suuntaiset drumliinit. 4) Tutkimusalueen nuorinta etenemisvaihetta edustavat suunnat 260"-280" (kuva 18) . Tamansuuntaiset merkit liittyvat jaatikon sulamis- ja peraantymisvai- Ul .... '" W '"o ....'"<0 a> ;l)

1~ 2~ ~~ 3~

\&> G \\ 4 ~"- ~ :--~ " '\. ~, + .LAPPI / "'" ~ " ~"-" ~'* (lv ,," &::-v::: '-. ~ >-. '\. '-"'" "'" ...... Kuva 18. Jäätikön liikesuunnat: 1 = uurresuunta ja ikäjärjestys (paikkiviiva ilmaisee vanhempaa suuntaa); 2 = kauru ja 3 = mareenin kivien suuntaus. Fig. 18. Directions of ice movement: 1 = Striae trend and age sequence (intersecting line indicates older direction). 2 = Groove. 3 = Trend of stones in till.

VoI VoI 34 heeseen. Läntisen suunnan merkkejä tavataan Pyhäjärven-Euran-Kiukaisten lin jalta länteen päin. Jäätikön sulamiseen tällä alueella ja perääntyvän jäätikön reunan kääntymiseen poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaiseksi vaikutti ratkaisevasti Harjavallasta KöyHön kautta Säkylänharjulle kulkeneen jäätikköjoen kehitys. Jää tikköjoki sijaitsi sulamisen alkuvaiheessa jään alaisessa tunnelissa. Sulamisen edis tyessä ja jäätikön ohentuessa tunnelin paikalle avautui railo, joka kehittyi sulamisen jatkuessa jäätikkölahdeksi (vrt. kuva 9). Sulamisen loppuvaiheessa tämä jäätikkö lahti jakoi tutkimusaluetta peittävän jäätikön kahteen erilliseen kielekkeeseen. Jää tikkölahden itä- ja koillispuolella oleva kieleke muuttui laajoilla alueilla stagnantik si, mistä ovat todisteena Porin 1 : 100000 -mittakaavaisella maaperäkartalla esiin tyvät laajat kumpu- tai ablaatiomoreenialueet (Lindroos 1978). Sen sijaan mainitun jäätikkölahden länsipuolinen kieleke pysyi Pohjanlahden altaassa vaikuttavan pak sun jäämassan vaikutuksesta jonkin verran aktiivisena. Tästä aktiivisuudesta ovat todisteena mainitut länsisuuntaiset uurteet sekä puskumoreenit (vrt. s. 17). Kuivalahdesta Irjanteelle ja Panelian eteläpuolelle kulkenut jäätikköjoki säilyi pitkälle sulamisvaiheen loppuun saakka jäätikön alla. Tätä osoittaa harjun raken teen tyypilliset subglasiaaliset piirteet, harjun kapeus sekä kiviaineksen huono la jittuneisuus. Tutkimusalueen länsiosassa jäätikkö pysyi aktiivisena, jolloin myös su lamisvesitoiminta jatkui. Tällöin mainitun jäätikköjoen kautta purkautuneet vedet kuluttivat aikaisemmin kerrostuneita pohjasedimenttejä. Tämän toiminnan johdosta on voinut syntyä Säkylän alueen hienorakeisten kerrostumien pohjaosissa tavattava pilkkurakenne uudelleen kerrostumisen tuloksena.

Maankohoaminen ja rannansiirtyminen Mannerjäätikön sulamisen jälkeen koko tutkimusalue jäi silloisen Itämeren vai heen Yoldiameren peittoon. Yoldia-vaiheen aikana kohosi ensimmäisenä Porsaan harjun korkein kohta maankohoamisen vaikutuksesta veden pinnan yläpuolelle. Yoldia-vaihetta seuranneen Ancylusjärven aikana alkoi Porsaanharjun ympäris tö sekä Euran ja Köyliön välinen mäkialue kohota kuiville. Linturin mäki Köyliön länsipuolella muodosti erillisen saaren laajalla ulapalla. Tästä syystä sen rinteillä aallokon ja tyrskyn toiminta oli erityisen voimakasta ja sen tuloksena syntyikin laa joja rantakerrostumia ja huuhtoutumisen merkkejä Linturin mäen rinteille sen vä hitellen kohotessa veden alta. Porsaanharjun rinteille syntyi Ancylusvaiheen aikana rantatörmiä ja lukuisia allekkaisia rantavalleja. Jokseenkin samaan aikaan kun Yoldiameri muuttui Ancylusjärveksi, muuttui myös ilmasto. Mannerjäätikön vaikutus ilmastoon väheni, ja Ancylusjärvivaiheen aikana ilmasto muuttui lämpimämmäksi ja kuivemmaksi kuin sitä edeltäneellä kau della. Rauman-Kokemäen seudun alavat alueet olivat edelleen veden peitossa ja kerrostuminen altaiden pohjalle jatkui. Kerrostumisen ja maankohoamisen vaiku tuksesta altaat madaltuivat, minkä johdosta niihin kerrostuvat sedimentit muuttui vat vähitellen karkeammiksi (vrt. kuva 19). HUMUS RAESUURUUS PIILEVÄKOOSTUMUS SIITEPÖlYKOOSTUMUS BBD~ EJ E3 D AP ~QM <0.002 0.002- 0,02- >0,2 Plen}< Halo! Arbored Spores NAP D- Alnus • Pinus t::J Corylus 0,02 0.2 Indi!! SuurJarvl Murtovesi Suolaiset 0- Betula & P,cca 1 2 3 4 20 40 50 80 '00 20 40 20 40 50 80 100 2.0 2,0 4,0 5.0 ~ 40 50 80 50 80 % 10 20 30 40 50 50 70 80 90 100 10 L 1I L 1--- Ul~t~~ 2-~J 1) j,

p=== 3 ~ 3 ~ I @,f r- 4 4-~ :1 A 1> 1"",",00 > 1- 5 5

F=F ~[ 5 5-[~:~:lA II . <, r===f-, ~'I ~n 7 I 8

F=F I 9 A

Y 10 10

~ 1 11 I , IIil1±1lilllliill• ',',0' "0 : . B.E.1975U anoI. A.P. anoI. T.&.1975 imTIanoI. Kuva 19. Kokemäen Harjusuon itäpuolelta otetun savinäytesarjan rakenne ja koostumus. Näyteprofiilin vieressä olevat kirjaimet tarkoittavat stratigrafisia yksiköitä: Y = Yoldia-, A = Ancylus-, J = hietaraitainen joki- (?) ja L = Litorina-kerrostuma. v.l Fig. 19. Structure and composition af clay sample series taken from the east side af Har;usuo, Kokemäki. Letters alongside sampling profile VI denote stratigraphic units: Y = Yoldia deposit, A = Ancylus deposit, J = sand-streaked alluvial deposit (?), and L = Littorina deposit. Kuva 20. Harjavallan Palokankaalta loydetyn simpukkamaakerrosturnan lajeja: Cerastoderma edule (kuvan oikea reuna), Hydrobia uentrosa (pienet kuvan keskella) ja Littorina littorea (kuvan vasen reuna). Fig. 20. Species occurring in mussel soil deposit at Palokangas, Harjaualta: Cerastoderma edule (right edge of figure), Hydrobia uentrosa (small ones in middle of figure) and Littorina littorea (left margin of figure).

Ancylusjlrvivaiheen jalkeen yhteys valtamereen palautui ja Itameren historiassa seurasi Litorinameren vaihe. Taman vaiheen aikana paljastui lisaa maata mainittujen Porsaanharjun ja Linturin maen ymparistoissa. Myos Jarilanvuori ja Harjavallan- vuori kohosivat meresta saarina. Harjun korkeimmat kohdat joutuivat veden alta kohotessaan voimakkaiden rantavoimien muokkaustyijn kohteeksi, ja sen tuloksena syntyi lukuisia kivisia rantatormia ja -valleja harjun laelle ja rinteille (vrt. s. 26). Litorinavaiheen aikana maa-ala lisaantyi nopeasti, koska talloin kohosi meresta tasainen hiekkakivialue. Vaiheen lopulla kuroutuivat meresta Sakylan PyhHjlrvi ja Koylionjarvi itsenaisiksi jarviksi (Virkkala 1939) . Litorinavaiheen lopulla ulottui laaja ja saariston suojaama merenlahti Kiukaisiin saakka (vrt. kuva 4). Tata osoittavat mm. muutamat simpukkamaakerrostumat, joita on loydetty kartoituksen yh- teydessa Panelian Juuvajarven Iansipuolelta ja Harjavallan Palokankaalta. Simpuk- 37 kamaakerrostumat sijaitsevat noin 35 m mpy. Ne ovat yleensä pienialaisia. Kerros tuma on yleensä väriltään sinertävä ja enintään noin 50 cm paksu, ja siinä voi erot taa simpukan ja kotilon kuoria tai kuoren kappaleita (kuva 20). Litorinameren loppuvaiheen rannoilta on löydetty runsaasti merkkejä kivikau tisesta asutuksesta. Nämä edustavat Suomen nuorinta kivikautta, ja tästä esihisto riallisesta vaiheesta käytetään nimitystä Kiukaisten kulttuuri. Kiukaisten ja Euran alueella esiintyy runsaasti ihmisen rakentamia kiviröykkiöitä eli hiidenkiukaita, jot ka ovat peräisin pronssi- tai rautakaudelta. Maankohoamisen jatkuessa meren alta paljastui yhä enemmän maata ja ranta viivakin alkoi saada nykyisen kaltaisia piirteitä (Virkkala 1946 ja 1967).

MAAPERÄN RAKENNUSGEOLOGISET YLEISPIIRTEET

Maaperän rakennettavuus ja hyväksikäyttö

Tutkimusalueen moreeni- ja kallioalueet ovat rakennettavuuden kannalta edul lisia, sillä ne ovat kantavia ja yleensä loivapiirteisiä. Kallioalueille rakennettaessa on otettava huomioon louhintakustannukset. Raken~amista haittaavia jyrkänteitä esiin tyy Rauman, Tl. Lapin ja Kokemäen ympäristössä. Moreenialueiden rakentamisessa on otettava huomioon, että kallio tulee yleensä vastaan 1-3 metrin syvyydessä. Pohjamoreeni on lisäksi routivaa. Tutkimusalueen harjut (kartassa merkitty tummanvihreällä) ovat rakennetta vuudeltaan parhaita. Ne ovat kantavia, helppoja kaivaa ja routimattomia. Asutus ja tiestö ovat jo vanhastaan sijoittuneet tällaisille alueille. Tästä parhaina esimerk keinä ovat vanhin asutus Säkylässä, Pyhäjärveä reunustavalla harjulla sekä histo riasta tunnettu Huovintie. Harjujen liepeiden rantakerrostumat ovat yleensä hyvin sopivia rakennuspoh jaksi etenkin keveitä rakenteita silmällä pitäen. Sen sijaan raskaita rakenteita suun niteltaessa on suoritettava huolellisia pohjatutkimuksia, koska rantakerrostuman alla esiintyy säännönmukaisesti huonosti kantavia hienorakeisia kerrostumia. Eräät asutuskeskukset, mm. Eura, Säkylä ja Kokemäki, sijaitsevat sellaisella alueella, missä kantava rakennusmaa on jo rakennettu täyteen. Näillä alueilla raken netaan hienorakeisille kerrostumiIle, joiden paksuusvaihteluista Säkylän alueella on esimerkki kuvassa 21. Tämä on maankäytön kannalta valitettavaa, koska savikko alueet ovat parasta ja viljelyskelpoisinta maatalousmaata. Rakentamiskohteiden suunnitteluvaiheessa sijainnista ja kaivamiskustannuksista saatavat edut yleensä voittavat heikosta kantavuudesta aiheutuvat haitat. 38

mmpy Palonummi 60

50 ,Säkylä 50

30 30

o 2 4km ,'---__--L L-__---'- L-I __---'-'----__---'-'---I __-----'

Kuva 21. Maapinnan profiili ja tärykairausdiagrammit Säkylän kirkolta Palonummelle ulottuvalla linjalla. Pintakerros on savea ja silttiä 50 m m.p.y. tasolle saakka, mutta sen yläpuolella pinta kerros on hiekkaa. Maakerrosten paksuuden lisääntyminen kohti NE johtuu hiekkakivikallioperän vietosta kohden Köyliönjärven allasta (vrt. kuva 11). Fig. 21. Quaternary deposits and percussion drilling diagrams along line extending from Säkylä church to Palonummi. Sur/ace layer consists 0/ clay and silt to an elevation 0/ 50 m above sea level, above which the suriace layer is sand. The increasing thickness 0/ the deposits northeast ward is due to the slope 0/ the sandstone bedrock toward the basin 0/ Köyliönjärvi (cf., Fig. 11).

Hienorakeisten kerrostumien alueella esiintyy joitakin hyvin paksuja ja huonos ti kantavia kohtia eli pehmeikköjä. Tällaisia kohtia on eräiden jokilaaksojen keski· osissa usein aivan jokivarressa, esimerkiksi Kokemäenjoen, Eurajoen ja Lapinjoen varsilla. Tällaisia pehmeikköjä - samoin kuin turve- ja liejualueita - ei pitäisi lainkaan suunnitella rakentamisalueiksi.

Maaperän kivennäisraaka-ainevarat ja hyväksikäyttö

Tärkeimmät ja taloudellisesti arvokkaimmat maaperän raaka-ainevarat keskitty vät alueen harjuihin. Tutkimusalueen harjujen sisältämästä soran ja hiekan määrästä antaa hyvän käsityksen taulukon 4 yhteenveto. Tiedot perustuvat GTL:n ja TVH:n yhteistyönä tekemän soravarojen arvioinnin tuloksiin (Lindroos 1972). Yhteenvedosta käy selvästi ilmi hiekkakivialueella sijaitsevan harjun nro 4 si sältämät suuret ainesmäärät, joihin sisältyy myös harjun liepeiden rantakerrostumat. Vaikka rantakerrostumien pinta-ala onkin huomattavan suuri, on niiden sisältämä hiekkamäärä vain pieni osa kokonaisainemäärästä.

Taulukko 4. Huomattavimpien harjujen raaka-ainevarat. Table 4. Raw-material resources 0/ most prominent eskers.

Harju n:o 3 Harju n:o 4 Harju n:o 5 Esker No. 3 Esker No. 4 Esker No. 5 Hiekan määrä - Quantity 0/ sand . 18 milj. m3 124 milj. m3 10 milj. m3 Soran + murskauskelpoisen aineksen määrä Gravel + material suitable tor crushing .... 10 24 5 " " Kokonaismäärä - T otal amount . .. 28 milj. m3 148 milj. m3 15 milj. m3 39

Harjuissa 3 ja 5 soran ja murskauskelpoisen aineksen osuus on noin 30 % ko konaismäärästä, mutta hiekkakivialueen harjussa nro 4:n osuus on vain noin 15 %. Tutkimusalueen savikerrostumilla on teknistä käyttöarvoa teollisuuden raaka aineena. Tiiliteollisuuden raaka-aineeksi soveltuvan saven pitää olla koostumuksel taan sopivan suhteistunutta, ja sen pitää esiintyä pinnalla, jotta sitä on helppo ir rottaa. Näiden seikkojen takia tutkimusalueen laaja-alaiset savikot eivät aina ole käyttökelpoisia. Savikoilla, joiden pinnan taso on alle 40 metriä, esiintyy pinnalla usein nuorta savea, jonka humuspitoisuus on yli 2 painoprosenttia. Tällaiset savet eivät ole kovin haluttuja tiiliteollisuuden raaka-aineeksi. Nuorilla savilla voisi sen sijaan olla käyttöä ns. kevytsoran raaka-aineena. Säkylän alueen savikerrostumat ovat varsin ohuita ja silttipitoisia (vrt. s. 29 ja kuva 16) eivätkä siten kovin hyviä tiiliteollisuuden tarpeisiin. Tutkimusalueen käyt tökelpoisimmat tiilisavet ovat lähinnä peruskarttalehtien 1134 11 ja 12 alueilla. Tutkimusalueen moreenimuodostumat ovat raaka-ainereservi, jota ei ole tois taiseksi juuri lainkaan käytetty. Niiden aines on yleensä hiekkamoreenia, jossa alle 0,002 mm:n ainesta on keskimäärin 1-3 %. Tällainen aines soveltuu sellaisenaan mm. maapatoainekseksi. Moreenimuodostumista voidaan saada myös murskauskel poista kiviainesta, mutta tämä edellyttää kuitenkin, moreenin pesua eli moreenin sisältämän hienon aineksen poistamista vesiseulonnan avulla.

ELOPERÄISET KERROSTUMAT

Turvekerrostumien levinneisyys

Kartoitusalueella on tutkittu 43 suota, joista 39 on Kokemäen ja 4 Rauman karttalehden alueella. Alueen eloperäiset, yli 1 metrin vahvuiset kerrostumat sekä tutkitut suot on esitetty kuvassa 22. Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on 5045 ha, josta 4 700 ha on tutkittu linjaverkkoa käyttäen ja 345 ha hajapistein. Keskimää räinen tutkimuspistetiheys on 1,6/10 ha. Tutkittujen soiden pinta-ala- ym. tiedot on laskettu turvekerrostumista, joiden paksuus on vähintään 0,3 metriä (taulukko 5). Turvekerrostumia on Rauman karttalehden alueella 3 % maa-alasta ja Koke mäen karttalehden alueella 11 %. Runsaimmin turvekerrostumia on Köyliönjärven itäpuolisella peruskallioalueella (25 %) ja Pyhäjärven luoteispuolelta Pinkjärvelle ulottuvalla 2-5 kilometrin levyisellä vyöhykkeellä. Niukasti turvemaita on ran nikkovyöhykkeen lisäksi hiekkakivialueella, jossa Kiukaisten ja Irjanteen välistä aluetta lukuun ottamatta turvemaita on maa-alasta 5 %. o~

;" r1V·),~:' '." .' ...... ~> "1~~2'"~ ....,,~"' ..... l{ I~ '>. . •• •••• J. 27~· ~l '1314'~!y',:-, .,: ,,~ 26~• ~ , ''.!II 1i;,,,' " '. ",or ".~.. ,,'. '.'" .." ,~ 4'"' 'J J> " • \1 .~.,.~,. " ~,.::" .- ", .i ~, "',~ . '. "" • • ". '. ' .... 30 ..,,.•.•• '.;\ • "':':21 ~ 333 -'. ' '" ,~~." 4 ....', , ... , " ,,', " .. ~"-"'\t~., ' •... ,'r. . ..'=..... ~.,~ , (J .-~-." ". c- .,,'",....'>. ,...,'r" "...... () , '" ...,,\ .. :-.' . <'l "', I 9t·· Y··.f .~,,~.,.23 .' '" . : ," { ~ ',,;.' ...... t-· " \.',' ( -'.r... • -,,"-,',., ,Y!;'," ' A...... 'l'!+~ ~'. • il;'..~~~-,".'. ''''.. ~.." .. .. ' .. v~ ,~. '~i' .....~.~y\' .•,. '., ' .,#~~,.".... " " '. .',,!}/ 5 6 ~~~ -c.~/ ...... ' 41~ : .' t' _.'X'• .... "jf t:'-" • "r',...::;';'-' .- J' '24" ... .. • ''J !i> Kuva 22. Eloperåisten maalajien levinneisyys 'sekä tutkittujen soiden (1--43) sijainti. 1. Hangassuo; 2. Isosuo; 3. HevOssuo; 4. Is6suo; 5. Ojasuo; 6. Lukkarinsuo; 7. Narvinsuo; 8. Lapinsuo; 9. Hivosuo; 10. Isosuo; 11. Ylistensuo; 12. Lastensuo; 13. Huhdansuo; 14. Kak keriansuo; 15. Rommakko; 16. Itä-Rommakko; 17. Huhdansuo; 18. Välisuo; 19. Kahalansuo; 20. Kukonsuo; 21. Väsönsuo; 22. Saran päänsuo; 23. Isosuo; 24. Omasuo; 25. Eurasuo; 26. Iso Kyynissuo; 27. Naakanrahka; 28. Harjusuo; 29. Kuturinsuo; 30. Ronkansuo; 31. Kupparinsuo; 32. Pillikistönsuo; 33. Lauhansuo; 34. Iso Kakkurinsuo; 35. Pieni Kakkurinsuo; 36. Ränkimyssuo; 37. Ruotanansuo; 38. Isosuo; 39. Sikasuo; 40. Lamminsuo; 41. Isosuo; 42. Rahka; 43. Latvansuo. Fig. 22. Distribution of organogenic deposits and location of investigated bogs (1-43. 41

Taulukko 5. Yhteenveto Rauman ja Kokemäen karttalehtialueilla tutkituista soista. Table 5. Summary 0/ the field investigations and statistics on the mires in the Rauma and Koke mäki map-sheet areas.

2 3 4 5 6 7 8 9 10 a b c a b c a b c 1. Bangassuo Rauman mlk. 1132 08 30 14 3,8 5,1 4,5 0,7 1,0 1,7 0,22 0,31 0,53 M,MK 2. Isosuo Lappi 1'1. 1132 10 50 15 3,7 6,6 5,8 0,7 1,2 1,9 0,32 0,59 0,91 M 3. Hevossuo Rauman mlk. 1132 11 20 4 3,1 4,8 3,5 1,7 0,6 2,3 0,45 0,11 0,46 K 4. Isosuo Eurajoki 1132 12 35 17 3,3 6,4 5,6 0,4 1,0 1,4 0,19 0,50 0,69 M 5. Ojasuo Lappi 1'1. 1134 01 140 41 3,1 5,3 3,4 2,7 0,5 3,2 3,79 0,67 4,46 K 6. Lukkarinsuo 1134 01 20 8 3,1 5,4 3,7 2,0 0,8 2,8 0,39 0,14 0,53 K 7. Narvinsuo " 1134 01 25 16 3,1 5,4 3,8 1,6 0,7 2,3 0,37 0,16 0,53 K 8. Lapinlahdensuo 1134 01 25 8 3,3 5,4 3,7 1,7 0,5 2,2 0,45 0,12 0,57 K 9. Hivosuo " 1134 01 40 10 2,6 5,9 3,4 1,7 0,8 2,5 0,71 0,23 0,94 K,MK 10. Isosuo 1134 02 50 16 3,1 6,4 4,6 1,4 1,2 2,6 0,71 0,59 1,30 K 11. YHstensuo Eurajoki" 1134 03 45 5 3,0 5,4 3,7 0,8 0,4 1,2 0,38 0,17 0,55 MK 12. Lastensuo 1134 03 440 93 3,3 5,7 4,0 2,6 1,1 3,7 11,49 4,89 16,38 L,M 13. Kakkeriasuo 1134 03 345 77 3,1 5,2 3,7 2,0 0,9 2,9 6,94 3,00 9,94 K, L 14. Huhdansuo 1134 03 100 28 3,1 5,2 3,9 2,1 1,1 3,2 2,14 1,21 3,35 K, L 15. Rommakko Kiukainen" 1134 03 60 19 2,9 4,8 3,3 2,1 0,5 2,6 1,21 0,31 1,52 K 16. Itä-Rommakko 1134 03 45 5 2,5 4,9 4,0 0,8 1,3 2,1 0,38 0,58 0,96 M 17. Lamminsuo Eurajoki" 1134 03 330 17 2,7 6,0 3,4 1,8 0,5 2,3 6,01 1,65 7,66 K, (P) 18. Välisuo 1134 02 95 15 2,8 6,2 3,9 1,4 0,7 2,1 1,33 0,68 2,01 K, (P) 19. Kahalansuo 1134 02 325 13 3,1 4,8 3,9 1,5 1,2 2,7 4,73 3,85 8,58 K, (P) 20. Kukonsuo Kiukainen" 1134 05 35 9 3,3 6,5 5,1 0,8 0,9 1,7 0,27 0,33 0,60 K,M 21. Väsönsuo Eura 1134 05 90 13 2,9 6,3 4,2 1,8 1,1 2,9 1,62 0,99 2,61 K 22. Saranpäänsuo 1134 05 65 5 3,9 6,1 4,6 0,5 1,0 1,5 0,33 0,67 1,00 M, (P) 23. Isosuo 1134 04 190 19 2,9 6,0 3,6 2,2 0,6 2,8 4,16 1,08 5,24 K 24. Omasuo 1134 04 220 36 3,1 6,8 4,7 2,8 1,2 4,0 5,94 2,51 8,45 K 25. Eurasuo 1134 07 90 20 3,4 5,6 3,9 2,4 0,6 3,0 2,07 0,52 2,59 K, (MK) 26. Iso Kyynissuo Kokemäki" 1134 09 120 22 3,0 7,9 4,0 1,6 0,5 2,1 1,81 0,59 2,40 K,M 27. Naakanrahka 1134 06 40 9 2,8 -·5,9 3,4 0,7 2,1 2,8 0,31 0,89 1,20 l' 28. Harjusuo 1134 09 270 28 2,8 6,9 3,1 3,7 0,3 4,0 9,97 0,80 10,77 K,MK 29. Kuturinsuo " 1134 12 25 11 2,7 6,8 5,5 0,7 1,6 2,3 0,38 0,17 0,55 M 30. Ronkansuo 1134 12 30 1 3,0 5,7 4,6 0,7 0,7 1,4 0,19 0,19 0,38 L,M 31. Kupparinsuo " 1134 08 100 7 3,7 5,5 4,8 1,2 1,9 3,1 1,16 1,84 3,00 K, (P) 32. Pillikistönsuo 1134 11 75 21 3,1 6,0 3,8 1,9 0,6 2,5 1,45 0,46 1,91 K 33. Lauhansuo 1134 11 95 13 3,1 5,4 3,9 1,7 0,9 2,6 1,59 0,84 2,42 K 34. Iso Kakkurinsuo KöyHö" 1134 11 160 35 2,5 5,4 3,5 3,3 0,8 4,1 5,28 1,21 6,49 L 35. Pieni Kakkurinsuo 1134 11 80 13 3,3 6,1 4,0 2,7 0,9 3,6 2,17 0,69 2,85 K 36. Ränkimyssuo 1134 08 40 5 3,7 6,4 5,7 0,7 2,1 2,8 0,31 0,89 1,20 l' 37. Ruotanansuo 1134 11 260 35 3,3 6,0 4,4 1,6 1,1 2,7 4,13 2,78 6,92 K 38. Isosuo " 1134 11 90 8 3,7 6,6 5,3 1,0 1,5 2,5 0,91 1,33 2,24 M 39. Sikasuo 1134 11 120 11 3,3 5,8 4,2 2,7 1,6 4,3 3,26 1,86 5,12 K, (P) 40. Lammisuo 1134 10 400 42 3,3 5,4 4,3 2,8 2,5 5,3 11,38 10,01 21,39 K, (P) 41. Isosuo Säkylä" 1134 10 170 26 3,1 5,5 3,7 2,9 0,8 3,7 4,86 1,31 6,17 K,MK 42. Rahka 1134 10 30 4 3,3 6,0 3,9 2,2 0,6 2,8 0,60 0,16 0,76 K 43. Latvansuo 1134 10 30 11 3,1 5,5 4,0 0,5 1,2 1,7 0,12 0,34 0,46 M Yht. Total 5045 790 3,1 5,8 4,0 2,1 1,0 3,1 106,88 51,59 158,60

1. = Suon numero - Number 0/ mire, 2. = Suon nimi - Name 0/ the mire, 3. = Kunta - Municipality, 4. = Karttalehden numero - Number 0/ map sheet, 5. = Pinta-ala - Area in hectares, 6. = Tutkittujen pisteiden lukumäärä - Number 0/ points investigated, 7. = Turve kerroston keskimaatuneisuus - Average degree 0/ humi/ication, 8. = Turvekerroksen keskisyvyys - Average thickness 0/ the mire in meters, 8. a = Heikosti maatunut (H _ ) pintakerros - Slightly humi/ied (Hl-4) sur/ace layer 0/ the mire, 8. b = Hyvin maatunut (H -lO ) pohjakerros - Welt humi/ied (HS-lO ) bottom layer 0/ the mire, 8. c = Koko turvekerros (A1-10) - The whole peat layer, 9. = Turvemäärä - Amount 0/ peat 0/ the mire in million cubic meters, 10. M = metsänkasvatus - /orest use, MK = muu käyttö - other use, K = kasvuturvetuotanto horticultural peat, l' = tilakohtainen turvetuotanto - /uel peat tor production in smalt scale, P = polttoturve - /uel peat tor industrial use, L = luonnonsuojelu - conservation 0/ nature. 42

Liejukerrostumat

Maankohoamisen johdosta uutta maata nousi merestä ja rantaviiva siirtyi län teen päin. Näin syntyi maaston painanteisiin myös uusia järviä. Ne muodostivat ma kean veden altaita, ja niiden pohjalle alkoi kerrostua liejua. Syviin altaisiin syntyi hienojakoista vihertävää hienodetritusliejua. Järviallas alkoi vähitellen täyttyä poh janmyötäisen umpeenkasvun kautta. Matalaan veteen syntyi kaislojen, raatteen, jär viruo'on tai kortteen jäänteitä sisältävä ruskea karkeadetrituslieju pinnanmyötäisen umpeenkasvun seurauksena. Liejukerrostumia tavataan tutkimusalueella melko runsaasti, joskaan ei kovin laaja-alaisina esiintyminä. Liejukerrostumien sijainnissa voidaan erottaa kaksi tyyp piä: 1) pinnasta lähtien, esimerkiksi matalien merenlahtien rannoilla, kuten Lapin joen suistossa Eurajoella ja 2) soiden turvekerrostumien alla, mikä osoittaa mui naisen järvialtaan umpeenkasvua. Rannikon läheisyydessä tavataan liejualueita kallioperän ruhje- tai murroslaak soissa olevien laskettujen tai kokonaan kuivattujen järvien pohjalta. Tällaisia ovat Rauman maalaiskunnan Kurhejärvi ja Kumarainen, sekä Tl. Lapin Pirttijärvi. Eura joen laajan Kakkeriasuon-Huhdansuon suoalueen keskellä ovat kuivatut järvet Kotojärvi ja Peräjärvi, joiden kohdalta tavataan noin 1 metrin vahvuinen liejuker rostuma. Se muuttuu vähitellen liejusaveksi ja saveksi syvemmälle mentäessä. Tästä syystä alue on maaperäkartassa kuvattu saven värillä. Tl. Lapin Kauklaisten järven ja Saarijärven rannat ovat liejua. Euran kuivatut Neittamojärven ja Kiperijärven altaat ovat _alle 1 metrin liejukerroksen peitossa, ja sen takia alueet on kuvattu alla olevan saven värillä. Liejua tavataan lisäksi Kiu kaisten kuivatusta Juvajärven ja Harolanjärven altaista sekä Laihianjärven rannoilta. Kokemäen Kuturinsuon 0,5 metrin vahvuisesta liejukerrostumasta on 2,8 met rin syvyydestä löytynyt vesipähkinän (Trapa natans) 2-3 cm:n kokoisia piikikkäi tä hedelmiä. Vesipähkinä on vesikasvi, joka on kuollut maassamme sukupuuttoon ja joka ei nykyisin kasva Keski-Eurooppaa pohjoisempana. Tämä maamme länti simpiä vesipähkinälöytöjä osoittaa, että se on kasvanut Kuturinsuon järvialtaassa lämpökaudella noin 4 500 vuotta sitten.

Suotyypit

Pääosa tutkimusalueen soista kuuluu Rannikko-Suomen kermikeidassuoalueeseen (Eurola 1962). Vain alueen länsi- ja lounaisosan suot kuuluvat Saaristo-Suomen keidassuovyöhykkeeseen. Rannikon nuorista soista vain osa on ehtinyt kehittyä kei dassoiksi. Enemmistö kuuluu maankohoamisrannikon soihin, kuten on laita Etelä Pohjanmaalla (Brandt 1948). Rannikon keidassuot ovat enimmäkseen rahkakeitai ta. Vasta 20 metrin korkeuskäyrän yläpuolella olevilla. soilla alkaa esiintyä keidas soille ominainen pintamorfologia, missä kuljut ja kermit vuorottelevat. 43

Irjanteelta itään patn konsentriset kermikeitaat ovat vallitsevia. Alueen soissa laide on yleensä hyvin kehittynyt. Vallitsevina suotyyppeinä laiteella ovat neva korpi, saraneva ja joskus sararäme. Laiteen ja reunaluisun vaihettumisvyöhykkeessä on tavallisesti laiteen puolella lyhytkortista nevaa, joka reunaluisun puolella muut tuu tupasvillarämeeksi. Jyrkän reunaluisun alaosa on suopursuvaltaista isovarpu rämettä, yläosa kanervarahkarämettä. Suon keskiosan kermit ovat kapeita ja mata lia (0,1-0,3 m) Sphagnum fuscum -peitteisiä kanervarahkarämeitä. Kermien väli set leveät kuljut ovat enimmäkseen lyhytkortista nevaa tai silmäkenevaa, joskus kas villisuutta vailla olevia ruoppakuljuja. Eurajoen Lastensuon ja Köyliön Lamminsuon keskustassa on runsaasti allikoita. Suotyyppi on määritetty jokaisessa tutkimuspisteessä. Hajapistemenetelmällä tut kituilla soilla suotyyppien prosenttinen jakauma on määritetty niiden suhteellisen pinta-alaosuuden mukaan. Kartoitusalueella tutkituista soista on rämeitä 62 %, nevoja 32 % ja korpia 6 % koko suoalasta. Rauman karttalehden alueella korpia on huomattavasti enemmän (17 %), nevoja on sen sijaan vähän (4 %). Yleisimmät rämetyypit ovat isovarpuräme ja keidasräme, nevoista rahka-, silmäke- ja lyhytkor tiset nevat. Letot ovat pienialaisia, ja ojituksen takia niiden kasvillisuus on muuttumassa. Lettomaisia piirteitä tavataan vielä Iso- ja Vähä-Ylistenjärven rantasoilla sekä Las tensuon reunaosissa.

Turvelajisuhteet-

Turvelajisuhteet on esitetty taulukossa 6 ja kuvassa 23. Taulukossa esiintyvät leväkköturve (SchS) ja sararahkaturve (CS) on piirroksessa yhdistetty rahkatur peeseen (S). Korte- ja ruokosaraturve (EqC ja PhrC) sekä rahkasaraturve (SC) on yhdistetty saraturpeeseen (C). Piirroksessa esiintyvä puuturve (L) sisältää sekä puurahka- (LS) että puusaraturpeen (LC). Kartoitusalueella rahkavaltaiset turpeet ovat vallitsevia (77 %). Rahkaturvetta on koko turvemäärästä 52 %. Yleisin lisä tekijä rahkavaltaisissa turpeissa on tupasvilla (Er), jota on koko turvemäärästä 15 %. Saravaltaisissa turpeissa saraturpeen osuus on 8 %. Y1eisimmät lisätekijät ovat saravaltaisten turpeiden ryhmässä puunjäänteet (5 %) ja korte (5 %) . Rusko sammalturvetta (B) on tavattu vain muutamien soiden turvekerrostosta ja tällöin kin niukasti.

Maatuneisuus- ja syvyyssuhteet

Alueen soiden koko turvekerroston keskimääräinen maatuneisuus on 4,0, josta heikosti maatuneen (Hl -4) pintaturpeen maatuneisuus on 3,1 ja hyvin maatu neen (H5-10) turpeen 5,8. Turvekerroston keskimääräinen vahvuus on 3,1 m. 44

Taulukko 6. Turve1ajien prosenttinen jakauma tutkituissa soissa. Table 6. Distribution of peat types in the mires investigated in the Rauma and Kokemäki map sheet areas.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 N:o Suo S ErS SchS CS LS ST SC C PhrC EqC LC CT 1. Hangassuo 72,5 24,7 2,8 100,0 2. Isosuo 23,0 10,9 3,8 15,1 52,7 5,0 10,5 2,5 0,8 28,5 47,3 3. Hevossuo 79,1 1,1 2,2 82,4 5,5 12,1 17,6 4. Isosuo 16,5 5,4 2,7 24,5 5,4 35,2 1,5 14,9 18,4 75,5 5. Ojasuo 55,3 26,2 2,4 0,9 1,8 86,7 4,9 3,7 0,2 4,6 13,3 6. Lukkarinsuo 25,6 38,6 1,3 4,5 8,5 78,5 5,4 3,6 4,0 1,3 7,2 21,5 7. Narvinsuo 38,3 27,6 1,7 4,2 71,8 3,4 3,4 0,3 7,6 13,5 28,2 8. Lapinlahdensuo 47,4 26,3 7,4 1,7 82,9 2,3 6,3 1,7 3,4 3,4 17,1 9. Hivosuo 63,2 14,3 2,2 9,5 89,2 0,4 2,6 2,2 5,6 10,8 10. Isosuo 27,1 24,5 4,6 3,6 4,1 63,9 4,8 17,2 1,0 4,1 9,0 36,1 11. Ylistensuo 17,4 14,5 4,3 36,2 10,1 29,0 3,9 8,2 12,6 63,8 12. Lastensuo 44,2 14,5 5,1 2,8 1,8 68,3 3,0 12,5 3,2 6,2 6,8 31,7 13. Kakkeriasuo 57,3 8,1 9,9 1,0 76,3 7,4 9,3 0,9 2,6 3,6 23,7 14. Huhclansuo 60,4 8,5 0,7 6,1 2,2 78,0 6,3 6,1 2,1 5,6 1,9 22,0 15. Rommakko 48,1 20,4 1,1 2,1 71,7 3,0 5,4 18,7 1,1 28,3 16. Itä-Rommakko 14,2 18,9 33,1 9,4 24,5 2,8 30,2 66,9 17. Lamminsuo 64,3 10,6 0,8 2,8 1,0 79,5 2,0 2,3 8,1 6,1 2,0 20,5 18. Välisuo 52,8 22,4 5,6 2,9 83,6 2,4 5,2 0,3 1,7 6,7 16,4 19. Kahalansuo 37,8 27,2 0,3 1,4 4,8 71,4 5,4 3,7 3,7 4,8 10,9 28,6 20. Kukonsuo 47,4 26,3 3,3 16,4 93,4 2,0 4,6 6,6 21. Väsönsuo 46,7 19,3 2,5 0,8 3,9 73,2 5,0 1,9 1,9 1,9 16,0 26,8 22. Saranpäänsuo 48,7 1,3 26,3 76,3 17,1 6,6 23,7 23. Isosuo 28,5 45,5 1,2 1,0 2,0 78,2 3,6 6,5 1,6 0,8 9,3 21,8 24. Omasuo 52,0 12,1 0,4 5,0 4,3 73,8 4,4 11,3 1,8 0,3 8,4 26,2 25. Eurasuo 58,6 20,1 1,9 1,0 0,2 81,8 2,7 11,8 1,7 2,0 18,2 26. Iso Kyynissuo 50,8 30,4 0,4 1,1 4,4 87,1 0,4 1,1 11,4 12,9 27. Naakanrahka 63,7 15,3 5,3 3,4 5,0 92,7 1,5 5,8 7,3 28. Harjusuo 73,1 19,8 0,6 0,1 "5,2 98,8 0,3 0,9 1,2 29. Kuturinsuo 12,2 31,6 5,5 14,8 64,1 3,8 3,0 14,3 14,8 35,9 30. Ronkansuo 42,9 14,3 57,2 42,9 42,9 31. Kupparinsuo 50,7 11,0 0,9 6,2 68,8 4,4 22,0 0,9 1,7 2,2 31,2 32. Pillikistönsuo 42,9 24,1 5,0 2,6 0,6 75,2 3,4 8,4 1,1 5,2 6,7 24,8 33. Lauhansuo 56,7 5,5 1,2 4,2 67,6 4,9 4,2 4,2 17,3 1,8 32,4 34. Iso Kakkurinsuo 56,0 10,8 6,3 2,1 0,1 75,3 2,9 6,2 4,3 8,9 2,4 24,7 35. Pieni Kakkurinsuo 65,3 3,4 5,8 1,1 75,6 7,9 7,8 1,1 2,6 5,0 24,4 36. Ränkimyssuo 37,6 20,6 12,0 13,5 83,7 9,2 1,4 1,4 4,3 16,3 37. Ruotanansuo 50,4 22,3 3,3 6,6 82,6 4,5 2,2 3,1 4,7 2,9 17,4 38. Isosuo 37,3 15,3 5,1 57,6 8,5 6,7 16,9 5,1 5,1 42,3 39. Sikasuo 41,4 19,0 2,1 5,1 2,3 71,9 7,2 3,2 11,1 6,6 28,1 40. Lammisuo 53,0 8,7 3,4 4,3 3,1 72,5 3,2 12,9 0,9 10,3 0,3 27,5 41. Isosuo 84,2 9,5 0,2 2,2 1,3 97,4 1,4 0,5 0,4 0,3 2,6 42. Rahka 30,9 58,9 1,1 4,6 95,4 4,6 4,6 43. Latvansuo 3,8 7,5 1,6 1,6 14,5 14,5 13,4 10,8 46,8 85,5 Keskiarvo (%) 51,9 15,2 2,1 3,3 4,5 77,0 3,9 7,5 1,9 4,9 5,0 23,2 Mean

1. = Suon numero - Number of mire 8. = Rahkavaltainen turve - Sphagnum-dominated peat 2. = Suon nimi - Name of mire 9. = Rahkainen saraturve - Sphagnum-Carex peat 3. = Rahkaturve - Sphagrum peat 10. = Saraturve - Carex peat 4. = Tupasvillarahkaturve - 11. = Ruokosaraturve - Phragmites-Carex peat Eriophorum-Sphagnum peat 5. = Suoleväkkörahkaturve- 12. = Kortesaraturve - Equisetum-Carex peat Scheucheria-Sphagnum peat 6. = Sarainen rahkaturve - 13. = Puuta sisältävä saraturve - Woody Carex peat Carex-Sphagnum peat 7. = Puuta sisältävä rahkaturve- 14. = Saravaltainen turve - Carex-dominated peat Woody Sphagnum peat 45

(!) ., @ ...... , LJ 3ITIIJ ·0 ~ '1) .ErS Q) .c 2[S] 4EJ 50 100 200 JCX) 4OOtIo

Kuva 23. Yleisimmät turvelajiryhmät. Fig. 23. Commonest categories of peat varieties in area investigated. 1 = Rahkaturve - Sphag. num peat; 2 = Tupasvillarahkaturve - Eriophorum·Sphagnum peat; 3 = Saravaltainen turve - Carex dominated peat; 4 = Puun jäänteitä sisältävä turve - Woody peat; 5 = Suon nume· ro' - Number of mire.

Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus on 2,1 m ja hyvin maatuneen turpeen 1,0 m. Suokohtaiset turpeen maatuneisuus- ja vahvuusarvot on esitetty taulukossa 5. Alueen suurin tavattu turvekerroston vahvuus on 8,2 m (Köyliön Lammisuon keskustassa) . Rauman karttalehden soissa turpeen vahvuus on yleensä 1-2 metriä, Rauman Hangassuossa 3 metriä.

Rakenne ja kehitys

Alueen soita on valittu edustamaan neljä erityyppistä suota (kuva 24). Koke· mäen Harjusuo on laajahko, rahkavaltainen keidassuo. Savikolla sijaitsevan suon pohjalla on savilieju· ja hyvin ohut liejukerros, jota peittää alle puolen metrin vah· vuinen hyvin maatunut, puunjäänteitä sisältävä sararahkaturvekerros. Sen päällä on alaosassaan runsaasti tupasvillan kuituja sisältävä, heikosti maatunut rahkaturve· patja. Liejukerroksen ohuus sekä telmaattisten ja saravaltaisten turvekerrosten puut· tuminen osoittaa suon syntyneen primaarisen soistumisen tuloksena. Turvekerrok· sen kasvaessa pohjaveden pintatason yläpuolelle ravinteiden saanti vaikeutui, ja ly hyen nevakorpi· ja sitä seuranneen tupasvillarämevaiheen jälkeen suo kehittyi kei dasrämeeksi. Rakenteeltaan ja kehitykseltään Harjusuon kaltaisia soita on alueen tasaisilla savikoilla. 46

ISO KYYNISSUO- KOm<1ANKANGAS. Kokemaki -Koylio NW

64 64 63 63 62 62 61 61 60 60 59 59 58 58 57 57 56 56 55 55 54 54 53 53 52 52 51 51 50 50 49 49 48 1----,~00~-~20c-O ---:::60~0---;;7c::00;------:80~0 ---;;;;,;--:;;:;::;-----;J;;;-~;;;--~ 48 --:-30c-:0------:4TOO=------:5::l0=-0 900 1000 1100 1200 13QOm

Suotyyppl, lurveloJlt 10 pohJomooloJli =

ISOSUO. EuroJoki 1974. A·selkahnJo kl 11J2 12 NW SE ~__""",,6c-=--:?i~

SUOI~ypp'.lury.lOJ" JO potlJomoaloJl1 11I tllo, "'0, 1Il0!

200 400 000 1000

'U 4 [El] 7Q 10~ 13Q "D 19-t ,~ 21.1:::JJ 5 []J] 11~ 14r:;::J ,,0 209 3~ 6[illJ 9Q 12m 15~ 1SU 21 il

Kuva 24. Suoprofiilit suon kehityksen kuvastajina. Fig. 24. Cross section profiles of some raised bogs. The minerotrophic bottom layers are Carex dominated peat. Above the minetrotrophic ground-water level, the Carex peat changes into ombro trophic Sphagnum peat. 1 = rahkaturve - Sphagnum peat; 2 = tupasvilla - Eriophorum vaginatum; 3 = suoleväkkö - Scheuchzeria palustris; 4 = sararahkaturve - Carex-Sphagnum peat; 5 = saraturve - Carex peat; 6 = rahkasaraturve - Sphagnum-Carex peat; 7 = korte Equisetum; 8 = Järviruoko - Phragmites; 9 = puuta - wood; 10 = varpua - dwarf shrub; 11 = karkea detrituslieju - coarse detritus gyttja; 12 = hieno detrituslieju - fine detritus gyttja; 13 = savilieju - clay gyttja; 14 = liejusavi - gyttja clay; 15 = savi - clay; 16 = hiekka - sand; 17 = sora - gravel; 18 = moreeni - till; 19 = mäntymetsä - pine forest; 20 = koivumetsä - birch forest; 21 = kuusimetsä - spruce forest. 47

Iso Kyynissuo edustaa alueen harjujen liepeille syntyneiden soiden rakennetyyp piä. Suon pohjalla on ohut, hyvin maatunut puujäännepitoinen saraturve, jota peit tää paksu, runsaasti tupasvillan kuituja sisältävä, heikosti maatunut rahkaturve. Suo on syntynyt metsämaan soistuessa harjusta purkautuvien vesien vaikutuksesta. Poh jamaan hyvän vedenläpäisykyvyn takia paikalle syntyneen rämettyvän kangaskorven kasvillisuus alkoi kärsiä ravinteiden puutteesta ja suo muuttui ombrotrofiseksi. Lastensuo on moreenialueelle syntynyt rahkavaltainen umpeenkasvusuo, jonka reunaosissa on metsämaan soistumisen kautta syntyneitä saravaltaisia osia. Suon keskiosassa on umpeenkasvusuolle tyypillinen paksu liejukerros, jonka päälle on syntynyt telmaattista turvetta (EqC ja PhrC) . Suoaltaan ympärillä sijaitsevilta ravin nerikkailta moreenimailta virtaavan pohjaveden vaikutuksesta suon reunaosissa ja suon halki virtaavan puron varrella saravaltaiset turvekerrostumat ovat paksuja. Reunalta virtaavien minerotrofisten vesien vaikutus ei ulotu suon keskustaan, joka onkin umpeenkasvua seuranneen lyhyen tervaleppäkorpi- ja saranevavaiheen jälkeen muuttunut ombrotorfiseksi keidassuoksi. Eurajoen Isosuo edustaa rakenteeltaan ja kehitykseltään rannikkoalueen suo tyyppiä. Suon länsiosa on syntynyt umpeen kasvaessa, ja itäpää on kehittynyt moree nin päällä olevasta ohuesta saviliejukerroksesta päätellen primaarisen soistumisen kautta. Välille jäävä suon osa on, syntynyt metsämaan soistuessa ympäristöstä valu van veden vaikutuksesta. Suon kumpikin pää on saavuttanut keidassuovaiheen, mutta keskellä oleva alue on säilynyt kapean suon reunoilta valuvan ravinteisen veden vaikutuksesta saravaltaista turvetta muodostavana korpena. Suurin osa Rauman seudun soista sijaitsee kallioperän ruhjevyöhykkeisiin syn tyneissä kapeissa laaksoissa. Toisinaan näiden soiden pohjalla olevat telmaattiset turpeet ovat syntyneet maatuvien merenlahtien ja salmien kasvaessa umpeen. Toi sinaan - kuten Isonsuon tapauksessa - telmaattiset turpeet ovat syntyneet laak son pohja-altaissa olevien lampien umpeen kasvamisen seurauksena. Alueen soiden varhaisesta kehitysvaiheesta johtuu, että useissa soissa saravaltaiset turpeet ulottuvat suon pintaan saakka. Tutkituissa soissa vallitseva pohjamaalaji on savi (45 %). Yleisiä pohjamaa lajeja ovat lisäksi hiekka (24 %) ja moreeni (20 %). Sen sijaan siltin (6 %) sa moin kuin kallion (5 %) osuus on vähäinen. Moreenin ja kallion osUus pohjamaa lajina on kuitenkin suurempi kuin edellä olevista luvuista ilmenee, sillä kallio- ja moreenimailla esiintyviä soita on tutkittu vain vähän niiden rikkonaisuuden ja pieni alaisuuden takia. Alueen turvekerrostumien ja jääkauden jälkeistä metsähistoriallista kehitystä on selvitelty Eurajoen Lastensuosta tehdyn siitepöly- ja piilevädiagrammin avulla (kuva 25). Lastensuon altaan pohjalla olevasta saviliejusta 6,7 metrin syvyydestä on ta vattu suolaisen veden piilevästöä. Vallitsevat lajit ovat Grammatophora oceanica, Rhabdonema arcuatum, Hyalodiscus scoticus. Murtoveden lajistosta yleisimmät ovat Synedra tabulata ja Mastogloia Smithii. Samanlaista Litorinamerelle tyypillistä lajis toa on tavattu 30 kilometriä Lastensuosta kaakkoon sijaitsevan Ruotanansuon 48

-a- Alnus Pinus m±II S.uolo.lsen veden E .. plilevat -0- Betula d Plcea :l 0 M1,Jrtoveden 5. plilevol Q;] Moclunelsuus IHl_10) 2 0 Makean veden ~ plllevol 20 20 40 60 80 100%

210

12 127 12'

5.0

6.0

Kuva 25. Maalajien kerrosjärjestys, siitepöly- ja piilevädiagrammit Eurajoen Lastensuosta. Fig. 25. Stratigraphic column of sediments, pollen and diatom diagrams from the eastern part of Lastensuo, Eurajoki. Z = metsähistorialliset vyöhykkeet - division of zones indicating variations in forest types; AP = puurnaisten kasvien siitepölyt - arboreal pollen; QM = jalojen puiden siitepölyt - Quercetum mixtum; NAP = ei-puumaisten kasvien siitepölyt - non-arboreal pollen; Ca = Carpinus; Frax = Fraxinus.

(65 m mpy) pohjalta (Virkkala 1959). Suolaisen ja murtoveden piilevät vähene vät 6,3 metrin syvyydessä ja 6,1 metrin syvyydessä makean veden piilevät yleisty vät. Tämä osoittaa, että allas on kuroutunut Litorinamerestä. Nuoremman atlanttisen kauden (vyöhyke VII) aikana mäntyvaltaiset metsät olivat vallitsevia samaan aikaan kun koivu oli valtapuulajina sisämaan metsissä. Män nyn esiintymisen runsaus johtuikin alueen saaristoluonteesta. Siitepölykoostumuk sen perusteella voidaan päätellä, että Lastensuon ympäristössä esiintyi mäntyvaltai sissa metsissä myös jaloja lehtipuita ja leppää. Nuoremman atlanttisen kauden (vyöhyke VII) lopulla meri vetäytyi Lasten suon altaan ympäristöstä, ja metsien lajikoostumus oli samanlainen kuin muualla Lounais-Suomessa. Metsät olivat koivuvaltaisia ja jalot lehtipuut yleistyivät. Vesis töissä oli rehevää kasvillisuutta, ja useat matalat altaat kasvoivat umpeen. Subboreaalisen kauden (vyöhyke VIII) alussa ilmasto muuttui kuivemmaksi ja mannerilmastolle ominaiset lajit yleistyivät. Kuivuuden aiheuttamaa pohjaveden pinnan laskua seurasi soiden rahkoittuminen, joka aiheutti happamuuden lisäänty misen ja sitä kautta kanervan sukuisten varpujen leviämisen soille. Kauden lopulla 49 mänty syrjäytti koivun valtapuuna. Ilmaston kiristymistä kuvastaa kuljujen ja ker mien ilmaantuminen soille. Subatlanttisen kauden (vyöhyke IX) alussa ilmasto muuttui viileän kosteaksi, minkä johdosta jalot lehtipuut hävisivät alueen metsistä. Kosteuden lisääntyessä pohjaveden pinta nousi ja matalajuuristoisen kuusen kilpailukyky parani. Laji levi sikin koivun sekä osittain myös männyn hallussaan pitämille ravinteisille kasvu paikoille. Soiden pinnan vettyminen heikensi pieneliötoiminnan mahdollisuuksia ja samalla maatumista. Subatlanttisen kauden aikana soihin kerrostuikin runsaasti hei kosti maatunutta rahkavaltaista turvetta.

Soiden taloudelliset käyttömahdollisuudet

Soiden taloudellisiin käyttömahdollisuuksiin vaikuttavat useat tekijät, joista tär keimmät ovat suon suuruus, turvekerroston paksuus, turvelaji, turpeen maatunei suus ja turvekerrostossa olevien kantojen ja liekojen määrä sekä pohjamaan laatu. Soita voidaan käyttää turpeennostoon, jolloin turve kuljetetaan jalostettavaksi tai muualla käytettäväksi. Sellaisenaan soita voidaan käyttää maa- ja metsätalouteen, asutuskeskusten jäte huoltoon ja opetus- sekä luonnonsuojelutarkoituksiin. Maatalouskäyttöön soveltuvat ohutturpeiset, hyvin maatunutta saraturvetta sisältävät suot tai suonosat, joiden pohjamaalajina on savi tai siltti. Karttalehtialueen viljelykelpoiset suot ovatkin lähes kokonaan maatalouskäytössä. Runsaimmin turvepehjaisia peltoja on Paneliassa. Metsätalouden käyttöön kelpaavat kaikki ohutturpeiset suot pohjamaalajista riippumatta sekä kaikki minerotrofiset turvekerrostumat. Ojituskelpoiset ja metsi tykseen soveltuvat suot ovat nykyään jo metsätalouskäytössä. Asutuskeskusten jätehuoltoon soveltuvat parhaiten paksuturpeiset rahkanevat, joiden heikosti maatunut ja runsaasti ruskorahkasammalta (Sphagnum fuscum) si sältävän turvekerroston ominaisuudet ovat erinomaiset jäteaineiden absorbointiin. Jätehuoltoon on käytetty alueella ainakin Eurasuota Kauttuan taajaman kaakkois puolella sekä Säkylän Isosuota. Jätehuoltoon varattujen soiden tulee sijaita siten, ettei soilta mahdollisesti valuva vesi saastuta asutuskeskusten käyttöön tarkoitettuja pohjavesivaroja. Soidensuojeluun soveltuvat alueella tyypilliset luonnontilaiset suot. Soidensuo jelun perusohjelmassa (1977) on suojelukohteiksi ehdotettu Eurajokilaaksossa si jaitsevia Huhdan- ja Kakkeriasuota ja Kokemäkijokilaaksossa sijaitsevaa Ronkan suota sekä moreenialueella umpeenkasvun kautta syntynyttä Lastensuota ja Iso Kakkurinsuota. Suojeltavien soiden joukosta puuttuvat kokonaan harjujen liepeille metsämaan soistumisen kautta syntyneen suotyypin edustajat, samoin maankohoa misrannikolle ominaiset umpeenkasvulahdet ja niiden rannoilla olevat primaariset soistumat. Edellä mainituista soista Ronkansuo on säilynyt länsi- ja pohjoisreunaa lukuun ottamatta luonnontilaisena. Huhdansuon ja Kakkeriasuon laiteet on otettu 50 vilj.e1yyn, reunaluisu on ojitettu ja lannoitettu metsänkasvun edistämiseksi. Lasten suolla itäosassa oleva kermikeidasalue on säilynyt luonnontilaisena. Muu osa on ojitettu. Koulujen biologian opetukseen soveltuvat lähellä asutuskeskuksia olevat suot, joissa tavataan ainakin yleisimmät suotyypit. Tällaisia ovat esimerkiksi Hangassuo (Rauma - Rauman mlk.), Hivosuo (Tl. Lappi), Eurasuo (Eura) ja Harjusuo (Ko kemäki) . Kansantaloudellisesti merkittävintä on nykyään soiden teollinen käyttö, josta vanhin muoto on turpeen nostaminen kuivikkeeksi. Tällaisesta soiden käytöstä esi merkkeinä ovat umpeen maatuvat turvehaudat ja lahoavat varastotilat useilla soilla. Nykyään tärkein teollinen käyttömuoto on turpeen nostaminen poltto- ja kasvu turpeeksi. Tulevaisuudessa turve on merkittävä kemiallisen teollisuuden raaka-aine valmistettaessa esimerkiksi metanolia ja ammoniakkia. Alueen suot soveltuvat parhaiten kasvuturvetuotantoon paksun (keskimäärin 3,1 m), heikosti maatuneen rahkaisen pintaturpeensa vuoksi. Parhaita kasvuturve soita ovat rahkanevat, joissa pintaturve koostuu yksinomaan vaihtokapasiteetiltaan hyvästä ruskorahkasammalturpeesta (Sphagnum fuscum). Tällaisia soita - mm. Hivosuo, Hevossuo ja Euran Isosuo (osittain) - on vähän ja ne ovat pieni alaisia. Toiseen ryhmään kuuluvat alueen suuret kermikeidassuot, joissa kuljujen esiin tymisen takia on ruskorahkasammalturpeen lisäksi heikomman vaihtokapasiteetin omaavaa kuljurahkasammalturvetta sekä lisäksi suoleväkköä, joka myös heikentää kasvuturpeen ravinteiden sitomiskykyä. T.lJpasvillaa on näillä soilla turpeessa lisä tekijänä. Sitä voidaan lajittelemalla erottaa ja myydä eristysaineeksi Keski-Euroop paan, missä sitä käytetään mm. salaojitukseen. Kuljujen ja kermien esiintyminen haittaa vielä tuotantokenttien muotoilua ja lisää kustannuksia. Kolmannen ryhmän muodostavat puuta kasvavat rämeet, joissa kasvuturpeen tuotannon haittana ovat kannot ja liekopuut. Turve on usein maatuneempaa kuin rahkanevoilla ja keidasrämeillä ja soveltuu siten huonosti kasvuturpeeksi. Kasvuturvetuotantoa harjoitetaan Kahalan-, Lammin- ja Välisuolla ja Säkylän Isollasuolla. Alueen edullisuutta kasvuturvetuotannon osalta lisää sen sijainti Rau man sataman lähivaikutusalueella, mikä tekee mahdolliseksi turpeen viennin. Myös rannikon vähäsateisuus parantaa kilpailukykyä, etenkin kun tuotannossa käytetään jyrsinmenetelmää. Polttoturpeen tuotantomahdollisuudet teollisessa mitassa ovat vähäiset, sillä ai noastaan Köyliön Isos,sasuossa ja Lammrsuossa on riittävän paksu kerros tarkoi 3 tubeen soveltuvaa, hyvin maatunutt turvetta (n. 10 milj. m , josta Lammisuossa 3 8,8 milj. m ) - tosin niissäkin paksun maatumattoman rahkakerroksen peittämänä. Polttoturpeen tuottaminen on siis myös niissä mahdollista vasta sitten, kun päällä oleva kasvuturpeeksi soveltuva kerros on poistettu. Lammisuohonrajoittuvat sara turvepohjaiset noin 150 hehtaarin suuruiset pellot sen sijaan soveltuvat teolliseen polttoturvetuotantoon. 51

POHJAVESI

Pohjavesiesiintymät

Tutkimusalueen huomattavat pohjavesiesiintymät ovat Harjavallasta Köyliön järveen ja siitä Säkylänharjulle ulottuvassa harjujaksossa. Karttalehden kaakkoisin alue kuuluu Suomen merkittävimpiin pohjavesialueisiin. Harjualueen pinta-ala karttalehden pohjoisrajasta Köyliönjärveen on noin 2 10,5 km , ja s,en sivuilla olevien rantakerrostumien alue on noin viisi kertaa niin suuri. Kauimpana harjusta olevat rantakerrostumat ovat kuitenkin huonosti vettä johtavia, ja niiden alla on paikoin savikerros. Geologisen tutkimuslaitoksen suorit tamassa soravarojen arvioinnissa todettiin, että harjussa ja sen reunoilla on pohja vedenpinnan yläpuolella soraa ja hiekkaa vähintään metrin kerros noin 28 km2 :n alueella. Vesihallitus on määrittänyt Kokemäenjoen ja Köyliönjärven välisten tär keiden pohjavesialueiden pohjaveden yhteen lasketuksi muodostumisalueeksi 2 27,22 km • Harjun nro 4 rakenteesta (kuvat 10 ja 11) ilmenee sen monin paikoin poikkeuk sellisen suuri paksuus. Kun lisäksi harjussa pohjavedenpinta on laajalla alueella lä hellä maanpintaa - kuten jo maaperäkarttaan merkityt lampien ja järvien veden pinnan korkeudet osoittavat - ovat harjun pohjavesivarastot erittäin suuret. Harjun pohjavesivirtausten ja pohjavesivarojen yksityiskohtaista selvitystä vai keuttavat mm. sen kallioperäalustana pääasiassa devaa hiekkakiveä lävistävät dia baasista koostuneet kalliokohoumat. Esimerkiksi Pitkäjärven kohdalla harjun länsi puolella on laaja moreenin ohuesti peittämä diabaasikohouma, joka ulottuu harju alueelle saakka ja sielläkin lähes maanpintaan. Noin 700 m Pitkäjärven pohjois päästä länteen mentäessä kyseisen kallion pinta viettää seismisten tutkimusten mu kaan erittäin jyrkästi ja syvälle (kuva 10) . Myös muualla kalliokohoumat vaikuttavat harjun pohjavesioloihin. Ei ole kui tenkaan olemassa todisteita siitä, että harjussa olisi sellaisia kalliokynnyksiä, jotka jakaisivat sen täysin erillisiksi pohjavesialueiksi. Harjussa nro 4 pohjavedenpinnan korkeus on todennäköisesti ylimpänä Pitkä·· järven ympäristössä, koska kyseisen järven vedenpinta on ylempänä kuin harjun muiden järvien. Pohjavedenpinta alenee kuitenkin sieltä etelään Ilmijärvelle ja luo teeseen Palo- ja Piikajärvelle saakka erittäin vähän. Järilänvuoren louhikkoalueelta, missä on myös oliviinidiabaasikohouma, viettää pohjavedenpinta Järilänvuoren poh javedenottamoalueelle 1300 metrin matkalla 44,5 metrin tasolta noin 27-28 met rin tasolle, joka on Kokemäenjoen vedenpinnan korkeus Harjavallan padon yläpuo lella. Tutkimusalueen pohjoisrajalla on pohjavedenpinnan korkeus harjussa noin 20 metrin tasolla eli 17-18 metriä ylempänä kuin Kokemäen varrella olevassa Lammaisten pohjavedenottamossa, joten pohjaveden päävirtaussuunta on siellä luo teeseen päin. Lammaisten ottamosta on otettu vettä viime vuosina 1000-1500 m3 jd. 52

Se suljettiin kuitenkin syyskuussa 1980 veden liiallisen kadmiumpitoisuuden ta kia. Edellä mainitusta ]ärilänvuoren vedenottamosta, joka on Huovintien varrella, ja siitä noin 750 metriä pohjoiseen sijaitsevasta Hiittenharjun vedenottamosta on Harjavallan vesijohtolaitos ottanut pohjavettä v. 1980 yhteensä noin 1500 m3 jd. Rausenojan yläjuoksun ympäristössä on vuoden 1967 tutkimusten mukaan merkit täviä lähteitä. Antoisin lähde oli noin 600 metriä Palojärvestä itään Rausiolan tilan alueella. Kokemäen Vesihuolto Oy:llä on pohjavedenottamot Koomankankaalla ja Ilmijärven ympäristössä. Molemmista on otettu v. 1980 pohjavettä 1000 m3 j d. Vesihallitus on arvioinut koko Köyliönjärven ja Kokemäenjoen väliseltä harjualuee1 ta saatavan pohjavettä 18000 m3 jd. Harju painuu etelämpänä Köyliönjärven pohjalle. Se on kuitenkin näkyvissä Yttilänotsan niemellä, jossa on Köyliön vedenottamo, Kirkkosaarella ja Kaukosaa rella. Tutkimusalueen kaakkoisin harjumuodostuma on osa ns. Säkylänharjun-Virt 2 taankankaan pohjavesialueesta, jonka pinta-ala on noin 55 km • Peruskartan 1134 10 alueella on harjujen pinta-ala 7,0 km2 ja niiden reunamilla olevien sora- ja hiekka 2 kerrostumien noin 23 km • Tutkimusalueen ylävimmillä kohdilla, jotka ovat kysei sellä harjulla, on pohjavedenpinnan korkeus 82-84 m mpy eli likimain sama kuin soiden pintataso harjun ympäristössä. Harjun jatkeella - kartoitusalueen ulkopuo lella olevalla Säkylänharjulla - on pohjavedenpinta vielä ylempänä, joten pohjavesi virtaa sieltä vettä hyvin johtavia kerroksia myöten karttalehtialueel1e ja pohjaveden pinnan kaltevuus on noin 1 : 600. Leveän harjunosan luoteisreunassa, maaperäkarttaan merkitystä korkeuspistees tä 113,3 m noin 600 m länsiluoteeseen, on Köyliön kunnan Vuorenmaan veden ottamo. Harjussa on tällä alueella vettä huonosti johtavia välikerroksia. Myös Maa ja Vesi Oy:n ja Suunnitte1ukeskus Oy:n kairauksissa Huovintien varrella, missä maanpinta on noin 90 metrin tasolla, on todettu olevan pohjavedenpinnan alapuo lella silttikerroksia 10-14 metrin ja 20-26 metrin syvyydessä maanpinnasta. Vuo renmaan vedenottamosta Köyliönjärvelle päin pohjavedenpinnan kaltevuus on 1 : 100. Kyseisen harjuhaaran reunoille on maaperäkarttaan merkitty kaksi kallio paljastumaa. Lisäksi pohjoisreunan kalliopaljastumasta noin 1 km:n päässä harjun poikki kulkevan Huovitien luoteisosan varrella on seismisillä tutkimuksilla todettu kallion pinnan olevan vain 2-3 metrin syvyydessä. Kalliokohoumat eivät estä har jussa sen pituussuuntaista pohjavesivirtausta, mutta ne vähentävät tuntuvasti kuten hienorakeiset kerrostumatkin - harjusta sen sivuille suuntautuvaa virtausta. Huomattava osa Säkylänharjun ja Kiviharjun alueella muodostuneesta pohjavedestä purkautuu lähellä Köyliönjärveä noin 49 metrin tasolla olevasta KunInkaanlähtees tä, jonka antoisuus on 50-100 1/s. Lähteen läheisyydessä on Kankaanpään vesi yhtymän vedenottamo, jonka käyttö on noin 10 m3 jd. Leveän harjunosan ete1äreu nalla, lähellä sen ja kapean länsisuuntaisen harjun liittymäkohtaa, on varuskunnan yksi vedenottamo. 53

Maa ja Vesi Oy ja Suunnittelukeskus Oy ovat arvioineet, että koko siltä Säky länharjun-Kiviharjun pohjavesialueelta, josta pohjavesivirtaus on pääasiassa luo 3 teeseen Köyliönjärvelle päin, voidaan ottaa pohjavettä vähintään 11 000 m / d. 2 Pohjaveden muodostumisalueen pinta-alaksi on tällöin määritetty 19,4 km , josta noin puolet on karttalehtialueen 1134 ulkopuolella. Maaperäkartassa peruskartan 1134 10 alueella vaaleanvihreällä värillä esitettyjen sora- ja hiekkakerrostumien 2 pinta-ala on noin 23 km • Kyseiset kerrostumat ovat pohjavesivyöhykkeessä suurek si osaksi niin hienojakoisia ja vettä niin huonosti johtavia, että ne voidaan sisällyt tää vain pieneltä osalta tähän tutkimusalueen antoisimpaan pohjavesialueeseen. Edellä mainittujen antoisuus- ja pinta-ala-arviointien mukaan suotautuu keskimää räisestä vuotuisesta sademäärästä (650 mm) vähintään noin 35 % pohjavedeksi. Kartoitusaluetta lähellä sijaitsevan Oripäänharjun hydrologisissa tutkimuksissa (Zaitsoff 1981) on suodanta pohjavedeksi ollut sadannasta keskimäärin 71 %. Huovinrinteeltä Euraan ulottuva harju, josta osa on Pyhäjärven alla, on rapa kiven ja hiekkakiven kontaktivyöhykkeellä. Varuskunnan päävedenottamo on Huo 3 vinrinteeltä noin 1 km lounaaseen. Siitä on otettu viime vuosina vettä 1 500 m / d. Vedenottamon ympäristössä on pohjavedenpinnan korkeus noin 48 m mpy. Pohja vedenpinta viettää siis leveältä harjualueelta paljon jyrkemmin tähän suuntaan kuin Köyliönjärvelle päin. Harjussa on kyseisen pohjavedenottamon alueella kuitenkin vettä erittäin hyvin johtavia sora- ja hiekkakerroksia ja niiden paksuus on vähintään 10 m pohjavesivyöhykkeessä ja 15 m kokonaisuudessaan. Samassa harjussa Vähä Säkylässä noin 100 metrin etäisyydellä järvestä on hiljattain rakennettu pohjaveden ottamo. Koska harju on mainittuja vedenottamoita lännempänä kivilajien kontaktin vyö hykkeessä ja järven vieressä, voi siihen keräytyä runsaasti vettä. Lisäksi harjun poh javesivaroja voidaan lisätä tekopohjavedellä, mikäli asutus ei ole esteenä. Pyhäjärven luoteisrannalla Hiittenkarin jatkeella on Kauttuan pohjavesilaitos, josta otetaan 3 3 vettä 1 700 m / d. Sen kokonaisantoisuudeksi on arvioitu 5 000 m / d, josta olen nainen osa on tekopohjavettä. Kauttualla harjun pohjavesiolosuhteet ovat monimutkaiset. Harju on tasoittu nut laajalle alueelle, sitä leikkaavat pintaan ulottuvat diabaasikalliot ja siihen rajoit tuu suo. Lisäksi harju on tiheän asutuksen alla aina Euraan saakka. Eurasta luotee seen saattaa savikon alla olla paksuja sora- ja hiekkakerrostumia, mutta vesi on niis sä todennäköisesti erittäin huonolaatuista. Tutkimusalueen muutamissa muissa harjuissa on pienehköjä pohjavedenotta moita. Vaaniista Paneliaan ulottuvan harjun itäosassa Vaaniin kartanon alueella on 3 Kiukaisten vedenottamo, jonka käyttö on noin 300 m / d ja arvioitu antoisuus 3 660 m / d. Siellä missä kalliopaljastumien jono leikkaa harjun, on todennäköisesti 2 vedenjakaja, jonka itäpuolella olevan pohjavesialueen pinta-ala on noin 0,65 km • Harjusta on kaivettu runsaasti soraa ja hiekkaa, paikoin jopa pohjavedenpinnan ala puolelta. Peruskarttojen .1132 12 ja 1134 03 alueilla Kuivalahti-Irjanne-harjujaksossa 54 ovat Eurajoen kunnan tärkeimmät pohjavesialueet. Irjanteen harjussa, joka ulottuu Rauman-Porin maantiestä Eurajoen uomaan, on Suunnittelukeskus Oy:h tutki muksissa todettu olevan vettä hyvin johtavia kerroksia paikoin 14 metrin syvyyteen saakka. Koepumppausten perusteella on tältä 1,5 km2 :n laajuiselta harjualueelta arvioitu saatavan pohjavettä 800-1000 m3 /d. Siellä on kaksi pohjavedenottamoa, 3 joista otetaan nykyisin vettä yhteensä 500 m / d. Eurajoen uoman itäpuolella on Mullilan harju ja Rauman-Porin tien länsipuolella Kuivalahden kautta kulkeva harjujakso, joita voidaan ainakin osittain käyttää pohjavedenottoon. Rauman kaupungin vesihuoltoon ei sen ympäristössä ole riittävästi pohjavettä. Tosin rannikkosaarilta Rauman kaupungin kautta Kodisjoelle ulottuu pääasiassa kal liokohoumien väliin muodostunut kapea, tasoittunut harjujakso. Sen käyttöarvoa vedenottoon huonontavat monet Rauman kaakkoispuolella pohjavedenpinnan ala puolelle kaivetut sorakuopat, tiestö, hautausmaa yms. Rauman saaristossa, jossa harju on parhaiten säilynyt, sen käyttöä yhdyskunnan vedenhankintaan rajoittaa meriveden todennäköinen suotautuminen vedenottamoon, josta pumpattaisiin vettä 3 esim. > 500 m / d. Rauman kaupungin alueella rautatieaseman läheisyydessä on tehty koepumppaus (500 m3 /d) , mutta paikalla on ainoastaan pumppukaivo yleistä rajallista käyttöä varten. Myös Lapin kirkonkylän kaakkoispuolella on kalliokohoumien välissä kapea, matala ja katkonainen harjujakso. Kirkonkylää lähinnä olevan harjun keskiosassa on pohjavesilaitos, josta on otettu vettä 300 m3 /d eli varsin paljon harjun pinta alaan nähden. Todennäköisesti harjuun virtaa vettä sen ympäristön moreeni- ja kal lioalueilta. Risteen harjun rakenteesta on poikkileikkauksia kuvassa 12. Harjun ytimenä murroslaaksossa ovat erittäin karkeat, lajittuneet kerrokset. Esimerkkinä harjun sora- ja hiekkakerrosten hyvästä vedenjohtavuudesta on Risteellä valtion viljavaras ton läheisyydessä tehty pumppauskoe (Maa ja Vesi Oy), jolloin 4 metrin syvyydestä 3 saatiin pohjavettä 650 m / d. Pohjavedenpinnan korkeus laski vain 8 cm, ja se pa lautui entiselleen heti pumppauksen jälkeen. Risteen ja Ronkankankaan välillä har jun merkitys pohjavesialueena on vähäinen soranoton ja kaatopaikkojen takia. Ron kankankaan alueella, mistä pohjavesi virtaa kaakkoon kohti Raijalanjärveä, ulottu vat sora- ja hiekkakerrokset syvälle. Harjun eteläpuolella rantakerrostuman alla on savea, joka estää hiekan päälle muodostuneesta suosta humuspitoisten vesien vir tauksen harjuun. Harjun ainoa pohjavedenottamo on karttalehtialueen ulkopuolella lähellä Raijalanjärveä. Tältä Ronkankankaan eteläpuoliselta pohjavesialueelta voi 3 daan saada pohjavettä vähintään 1 000 ml! / d. Nykyinen otto on alle 100 m / d. Risteen aseman pohjoispuolella harjua reunustavat myös avokalliot sekä savet ja siltit, joten pohjavesi virtaa sen ydinosia myöten luoteeseen kohti Kokemäen jokea. Tämän pohjavesiesiintymän muodostumisalue kartoitusalueella on hieman 2 yli 1 km , mutta se ulottuu myös kartoitetun alueen ulkopuolelle. Rantakerrostuma-alueiden merkitystä pohjaveden saannille ei ole mahdollista arvioida pelkästään maaperäkartan avulla läheskään yhtä suurella todennäköisyydel 55 lä kuin harjujen osalta. Rantakerrostumissa on useammin kuin harjuissa hiekan ja soran ohella - esimerkiksi pohjavesivyöhykkeessä - vedenjohtavuutta olennai sesti vähentäviä silttikerroksia. Näiden silttikerrosten yleisyys pintakerroksen alla voidaan todeta kairauksissa ja pumppauksissa. Lisäksi rantakerrostuman alustana saattaa olla savikerros, jonka päälle ja varsinaisen pohjavesivyöhykkeen yläpuolelle voi muodostua toinen pohjavesivyöhyke, ns. orsivesikerros. Tällaisessa tapauksessa rantakerrostuman rakenteen selvitys kairauksin saattaa aiheuttaa hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia, jos orsivesikerrokseen rakennetut kaivot kuivuvat. Harjujen etäisimpien liepeiden hienorakeisista rantakerrostumista pohjaveden saanti on vähäistä, ja vesi voi olla huonolaatuista. Peruskartan 1134 09 alueella on laaja-alaisten ja hienorakeisten rantakerrostumien päälle muodostunut turvekerros tumia. Kauttuan ja Köyliön välillä on myös moreenimäkien ja paljaaksi huuhtoutu neiden kallioiden ympäristössä rantakerrostumia, joista voidaan tyydyttää vain ra jalliset pohjavesitarpeet. Moreenikerrostumien alueella muodostuu ja on saatavissa huomattavasti vä hemmän pohjavettä kuin jäätikköjokimuodostumien alueella, koska vesi liikkuu moreenissa huomattavasti hitaammin kuin lajittuneessa hiekassa ja sorassa. Lisäksi moreenikerrostumat ovat tavallisesti vain muutaman metrin paksuisia, joten niihin ei voi kertyä merkittäviä vesivarastoja. Eri alueiden moreenikerrostumienkin rakenteessa ja koossa on eroja. Lisäksi tietyn paikan moreenipatja voi olla rakenteeltaan heterogeeninen. Esimerkiksi kal lion pinnan päällä saattaa olla ohut vettä johtava kerros. Jos moreenissa siItin ja saveksen osuus on yhteensä < 20 % ja jos se ei .Gle rakenteeltaan kovin tiivis, voi daan siitä saada esimerkiksi haja-asutusalueilla yksityistalouksien tarpeeseen riittä västi vettä. Moreeniselänteissä ja -kummuissa ovat moreenimaalajien osalta parhaat edellytykset pohjaveden saannille. Kartoitusalueen lounaisosassa rapakivi- ja diabaasialueilla ovat avokalliot ylei siä, moreenipeite on ohut ja sen hienoainespitoisuus « 60 !J.m) on tavallisesti 25-30 %. Pohjaveden saanti maaperästä on siten tällä alueella niukkaa. Kuivalah den seudulla ja Kivirekisaaressa on kumpumoreeneja, ja ne ovat paksumpia kuin karttalehden eteläosan moreenikerrokset. Siellä on siis mahdollisuuksia saada pohja vettä riittävästi ainakin yksityistalouksia varten. Hiekkakivialueen paksujen moreenikerrostumien aineksessa on vedenjohtavuut ta vähentäviä savi- ja silttilajitteita > 20 %. Kiikaisten ympäristössä on kuitenkin moreenimäkiä, joissa moreenikerrosten paksuus on jopa 25-30 m, mutta niiden alla on lajittuneita, vettä johtavia kerroksia. Kokemäen ja Lapin pitäjän eteläosissa on paljon moreeniselänteitä (drumliineja), joiden paksuus on vähintään 5-7 met riä (vrt. s. 16) ja niissä saattaa olla moreeniaineksen ohella vettä hyvin johtavia kerroksia. Itäosan peruskallioalueella moreenit ovat keskimäärin vettä hiukan pa remmin johtavia kuin hiekkakivialueella ja tutkimusalueen länsiosassa. Avokallioiden ja huonosti vettä antavien moreenien alueilla on mahdollista saa da pohjavettä kallioperästä riittävästi esimerkiksi haja-asutuksien tarpeisiin. Taulu 56 kossa 7 on esitetty tutkimusalueen porakaivojen tilastotietoja, jotka perustuvat ky seiset kaivo.t tehneiden yritysten antamiin aineistoihin. Tutkimusalueen 68 porakaivon keskisyvyys on 45 m. Rapakivialueiden pora kaivot, joita on tilastossa hieman yli puolet, ovat keskimäärin selvästi matalimpia. Rauman alueella (taulukossa 7 on rapakiviryhmään otettu muutamia Väkkärän gra niittialueen porakaivoja) on keskisyvyys vain 27 m ja Kokemäen alueella 40 m. Hiekkakivialueen porakaivojen keskisyvyys on 60 m. Kokemäen seudun peruskal lioalueen porakaivot ovat keskimäärin syvimpiä. Niiden keskisyvyys on 78 m ja suurin syvyys 100,5 m. Tutkimusalueen syvin kaivo (232 m) on tehty Euran kes kustassa (Hyyppä 1963) hiekkakiven ja rapakiven kontaktialueelle. Maaperän pak suus on siellä 22 m. Kaivoon tuli erittäin suolaista vettä. Kaikkien porakaivojen keskimääräinen antoisuus on ollut koepumppauksissa 1 500 l/h. Kokemäen karttalehden alueella oli sekä rapakivi- että muiden perus kallioalueiden vastaava antoisuus myös 1 500 l/h, mutta Rauman karttalehden alueella rapakiviryhmän kaivoissa oli keskiantoisuus edelliseen verrattuna kaksin kertainen ja muualla peruskallioalueella 1 200 l/h. Hiekkakivialueen kallioperästä saatiin vettä koepumppauksissa keskimäärin 1 800 l/h.

Veden laatu

Pohjaveden laatuun vaikuttavat mm. kallioperän ja maaperän rakenne ja ke miallinen koostumus, alueen geologinen kehitys ja erilaiset ympäristötekijät, lähinnä asutus.

Taulukko 7. Porakaivojen syvyydet ja antoisuudet. Tabte 7. Depths and yields 01 wells drilled into bedrock.

KallIoperä - Bedrock Kaivoja Porakalvojen Porakaivojen kpI syvyys, m antoisuus, I/h No. 0/ Depth 0/ drilled Yield 0/ drilled wells wells, m wells, //h Mln. Med. Maks. Mln. Med. Maks. Max. Max. Rauma, 1132 Svekofennialainen peruskallioalue - Svecolennian bedrock area ...... 17 24 52 83 500 1200 6000 Rapakivialue ja Väkkärän graniitti - Rapakivi area and Väkkärä granite .... 15 12 27 59 300 3000 7200 Diabaasialue - Diabase area ...... 4 26 60 1200 6000 Kokemäki, 1134 Svekofennialainen peruskallioalue - Svecolennian bedrock area ...... 5 24 78 100,5 120 1500 8600 Rapakivialue - Rapakivi area 21 15 40 78 350 1500 10 300 Hiekkakivialue - Sandstone area .... 5 15 60 78 500 1800 3600 Diabaasialue - Diabase area ...... 3 51 78 93 250 400 600 Koko aineisto - T otat material ...... 68 12 45 100,5 120 1500 10300 57

Taulukossa 8 on esitetty tutkimusalueen kallioperän porakaivoista otettujen vesi näytteiden kemiallisten analyysien tulokset ryhmitettynä ottopaikan kivilajin mu kaan. Kartoitusalueen kallioperän pohjavesissä ovat monien ionien keskimääräiset pi toisuudet huomattavasti suuremmat kuin yleensä maamme kallioperän pohjavesissä. Esimerkiksi rapakivialueen vesissä natrium- ja kloori-ionien keskipitoisuudet ovat moninkertaiset Lapinjärven seudun rapakivialueen vastaaviin pitoisuuksiin verrat tuna. Rauman seudulla on rapakivialueen pohjavesissä keskimäärin noin 20 % enemmän liukoisia suoloja kuin Kokemäen seudulla saman kivilajin pohjavesissä. Edellä esitettyihin pohjavesien koostumuksien erilaisuuksiin on syynä tutkimus alueen sijainti nykyiseen merirajaan ja entisiin merirajoihin nähden. Kokemäen pe ruskartan 1134 12 alueella Kokemäenjoen varressa on kuitenkin porakaivoja, joiden vedessä suolaisuus on keskimäärin samaa suuruusluokkaa kuin Rauman seudun kal liovesissä. Siellä paksut savikerrokset peittävät kallioperää ja moreenia laajalla alueella. Euran ja Eurajoen keskustassa on tavattu kartoitusalueen suolaisimmat vedet. 1 Niiden sähkönjohtokyvyt ovat olleet 13 000-15 000 l-tScm- . Koska Euran pora kaivo on rapakiven ja hiekkakiven kontaktialueella ja Eurajoen porakaivo usean kivilajin kontaktin tienoilla, ei niiden vesistä ole analyysituloksia mukana taulukossa 8. Nämä suolaiset vedet, joiden pääkomponentteina ovat natrium- ja kloori-ionit, ovat myös kartoitusalueen kovimpia eli Ca- ja Mg-pitoisimpia vesiä. Ne poikkeavat kemialliselta koostumukseltaan merivedestä mm. siinä, että niissä kalsiumin osuus kationeista on huomattavasti suurempi kuin merivedessä. Euran porakaivo on kaksi vuotta sitten tukittu umpeen, mutta Eurajoen kaivosta on purkautunut vettä maan pinnalle jatkuvasti jo 20 vuotta. Taulukossa 8 esitettyjen tutkimustulosten mukaan hiekkakivialueen porakaivo vesillä ovat natrium- ja bikarbonaattipitoisuuksien pienimmät mediaaniarvot. Toi saalta niissä on keskimäärin toiseksi eniten kalsiumia ja magnesiumia, mikä vaikut taa ristiriitaiselta hiekkakiven hartsi- ja kokonaispiihapporikkaaseen koostumuk seen nähden. Paksun maaperän peittämällä hiekkakivialueella saattaa olla enem män oliviinidiabaasiesiintymiä kuin kallioperäkartassa on esitetty ja hiekkakivessä ehkä kipsiä. Kyseisten vesien kalsium- ja magnesiumionit voisivat olla osittain näistä peräisin. Todennäköisesti moreenin diabaasiaines vaikuttaa paitsi alueen maaperän pohjaveden laatuun myös sen alla hiekkakivessä olevan veden laatuun. Tutkimusalueen kalliovesi on - kuten muuallakin maassamme rapakivialueilla - erittäin fluoridipitoista. Kokemäen karttalehdellä oli joka toisen rapakivikallioon tehdyn porakaivon vedessä fluoridipitoisuus > 1,5 mg/1. Suurimmat fluoridipitoisuu det (4-5 mg/l) määritettiin peruskartan 1134 02 rapakivialueen länsireunan vesistä. Taulukossa 9 on esitetty Kokemäen seudun maaperän pohjavesien kemiallisia ominaisuuksia. Vesien analyysitulokset on ryhmitetty näytteenottopaikan ympäris tön maalajin mukaan. Tulokset osoittavat kartoitusalueen maaperänldn pohjaveden U1 00 Taulukko 8. Kallioperään tehtyjen porakaivojen veden laatu. Analyysituloksista on esitetty minimi-, mediaani- ja maksimipitoisuudet. Table 8. Quality of the water in wells drilled into bedrock. Analytic results include minimum, median and maximum contents.

Alue Näytteitä Min. pH Sähkön- KMnO, NH, NO, CI F HCO, SiO, Ca Mg Na K Fe Mn Area kpl Med. johtavuus kulutus Samples Max. Conducti con vii)? sumption mg/I mg/l mg/I mg/l mg/l mg/l mg/I mg/l mg/l mgjl mgjl mg/I ~S/cm, mg/l 20°C 1132 1. Rapakivi 30 Min. 5,80 123 13,4 0,01 0,1 3,2 0,88 12 11 12 1,3 2,4 1,7 0,09 0,Q1 Med. 6,91 530 23,8 0,06 2,0 52 1,4 143 16 34 7,3 54 6,4 3,8 0,71 Max. 7,60 957O 35,4 1,8 37 105O 2,6 400 20 1350 110 1270 64 10 1,4 2. Gneissi 23 Min. 6,01 188 9,0 0,03 0,1 6,4 0,13 79 9,7 15 2,4 3,6 2,3 0,13 0,01 Gneiss Med. 7,21 703 12,0 0,08 0,5 99 0,66 181 11 61 13 100 7,4 0,58 Max. 8,54 8262 31,9 5,0 170 1390 2,2 237 13 1810 120 1460 47 17 0,05 3. Gabro 6 Min. 7,49 293 - 0,09 0,1 8,5 - 152 - 4,6 1,7 65 1,1 Diabaasi Med. 7,81 413 0,28 0,1 38 - 173 - 18 5,1 73 6,6 Gabbro- Max. 9,19 1213 - 0,43 3,6 \ 240 - 286 - 47 13 200 9,5 Diabase

1134 1. Rapakivi 21 Min. 5,88 93 5,7 0,03 0,1 3,2 0,23 33 11 5,7 1,8 1,9 1,2 0,10 0,Q1 Med. 6,95 438 19,4 0,11 3,2 43 1,5 160 16 36 9,1 51 9,9 0,54 - Max. 8,08 2215 69,4 0,56 240 780 5,3 310 23 200 33 200 57 14 0,19 4. Hiekkakivi 10 Min. 6,13 100 3,2 0,003 0,1 5,0 0,1 29 9,0 9,1 1,0 6,0 1,3 0,04 0,Q3 Sandstone Med. 7,38 402 8,2 0,07 0,7 33 0,24 95 17 49 14 25 3,3 0,44 Max. 9,02 3597 16,2 0,70 30 1340 0,82 161 21 230 72 500 9,7 5,6 3,8 5. Gneissi ja 7 Min. 7,15 294 1,2 0,03 0,1 16 0,16 126 12 12 2,3 39 2,1 0,07 0,Q3 granodioriitti Med. 7,70 513 7,2 0,06 0,6 77 0,54 145 17 20 6,3 120 2,9 0,06 0,07 Gneiss Max. 8,02 1409 31,8 0,10 4,2 310 1,1 428 20 57 20 190 5,2 2,5 0,13 diorite and granodiorite 6. Oliviini 2 Min. 7,09 237 6,0 0,07 0,1 11 0,17 94 23 10 4,0 12 1,6 2,0 diabaasi Max. 8,90 360 8,2 0,09 5,0 26 0,81 150 36 18 11 80 3,3 100 Olivine diabase Taulukko 9. Maaperän pohjaveden laatu Kokemäen karttalehden alueella. Analyysituloksista esitetty minimi-, mediaani- ja maksimipitoisuudet. Table 9. Effect 01 overburden on quality 01 ground water in the area 01 the Kokemäki map sheet. Minimum, median and maximum contents obtained Irom the analytic results.

Alue Näytteitä Min. pH Sähkön KMnO, NH, NO, CI F HCO, S10, Ca Mg Na K Fe Mn Area kpl Med. johtavuus kulutus Samples Max. Conducti con vity sumption /lSjcm, mgjl mgjl mgjl mgjl mgjl mgjl mgjl mgjl mgjl mg(l mg(l mg(l mg(1 20°C 1. Moreenit 20 Min. 5,59 48 3,5 0,03 0,1 2,4 0,10 13 6,1 5,0 0,78 20 0,7 0,01 Till deposits Med. 6,37 233 14,6 0,09 6,8 13 0,41 49 18 15 4,4 13 6,6 0,26 Max. 7,34 719 46,1 0,31 36 84 2,7 275 32 32 16 75 65 2,5 2. Harjut 11 Mm. 6,20 36 0,7 0,05 0,1 2,1 <0,1 10 7 1,7 80 2,2 0,4 0,01 0,01 Eskers Med. 6,57 85 4,5 0,07 0,8 8,4 0,16 27 13 7,1 3,0 4,2 1,7 0,16 0>01 Max. 8,30 400 22 0,24 60 52 0,94 78 22 32 12 24 40 18 0,83 3. Sora- ja hiekka 13 Min. 5,87 71 2,5 0,03 0,1 2,9 <0,02 23 12 7,2 1,4 1,9 0,4 0,01 0,01 kerrostumat Med. 7,03 143 6,0 0,07 1,7 6,0 0,16 79 16 14 3,5 11 2,4 0,14 0,03 Gravel and sand Max. 8,38 654 56,6 0,51 50 78 1,1 183 27 67 13 60 33 29 0,07 deposits 4. Silttikerrostumat 8 Min. 5,87 126 6,3 0,03 0,1 4,3 <0,1 26 12 7,7 2,6 3,3 1,2 0,07 Silt deposits Med. 7,11 218 21,3 0,13 0,1 14 0,23 107 19 27 5,8 20 2,9 0,62 Max. 8,14 1410 33,5 0,67 300 190 0,74 320 39 120 39 76 210 3,3 5. Savenalaiset kerros 7 Min. 6,00 119 10,1 0,03 0,2 5,8 0,87 41 4,8 11 3,7 6,7 4,1 0,10 tumat rapakivialueilla Med. 6,70 359 14,7 0,10 6,1 35 1,9 145 16 23 8,0 34 7,4 0,29 Deposits overlain Max. 7,56 734 26,5 2,5 59 66 4,4 293 19 67 26 112 37 1,4 by clay in rapakivi areas 6. Savenalaiset kerros 10 Min. 6,10 55 4,6 0,03 0,1 4,7 0,1 16 15 5,3 1,7 3,8 1,8 0,01 tumat muilla kallio Med. 6,48 290 8,2 0,09 6,8 23 0,23 82 23 27 13 20 4,1 1,1 peräalueilla Max. 7,12 719 61,3 0,14 37 73 1,7 155 34 78 31 67 35 10 Deposits overlain by clay in other bedrock areas

UI 1.0 60 sisältävän monia ioneja merkittävästi enemmän kuin maamme maaperän pohjavedet yleensä. Taulukosta 9 ilmenee maaperän pohjavesissä olevan liuenneita aineita enemmän moreenien ja hienorakeisten maalajien alueella kuin hiekkaa ja soraa si sältävien rantakerrostumien ja harjujen alueella. Keskimäärin vähiten liukoisia suo loja on moreenimäkien ja harjualueiden liepeiden lähdevesissä. Niiden analyysitulok set ovat monen näyteryhmän minimiarvoina. Useassa tapauksessa lähteessä purkau tuva vesi on viipynyt varsin lyhyen ajan maaperässä, jolloin mineraaliaineksen ja veden keskeinen reaktio ei ole saavuttanut kemiallista tasapainoa. Tutkimusalueen huomattavimmassa harjujaksossa (Harjavalta-Säkylä) ovat pohjavedet Ilmijärvi-Koomankangas-Palojärvi-alueella poikkeuksellisen emäksi siä varsinkin kun otetaan huomioon, että ne eivät sisällä erityisen runsaasti liuen nutta ainesta. Esimerkiksi Koomankankaan ja Ilmijärven ottamoissa veden pH-luvut ovat olleet 8)-8,4. Geologisen tutkimuslaitoksen vuoden 1967 tutkimusten mu kaan oli Palojärven itäpuolella Rauniolan tilan alueella sijaitsevan antoisan lähteen 1 pH 7,6 ja ominaisjohtokyky 111 [tScm- . Köyliön Kuninkaanlähteessä, joka on koko kartoitusalueen antoisin lähde, oli vuoden 1981 elokuun mittauksessa veden pH 7,2 1 ja sähkönjohtokyky 89 [tScm- . Harjavallan-Säkylän harjun edellä mainituissa paikoissa on pohjavesissä poik keuksellisen vähän kloridia, sulfaattia ja bikarbonaattia. Vapaata hiilihappoa niissä on vähän tai ei ollenkaan. Järilänvuoren pohjavedenottamon vedessä on runsaasti sulfaatti-ioneja (55 mg/l), mutta senkin pH on lähes neutraali. Koska pohjavesi on tällä alueella lisäksi raudatonta ja mangaanitonta, voidaan Ilmijärven, Koomankan kaan ja Järilänvuoren ottamoiden pohjavettä käyttää sellaisenaan vesijohtovetenä. Erittäin runsaasti sulfaatti-ioneja on Oy Suunnittelukeskuksen suorittaman tut ldmuksen mukaan Eurajoella Irjanteen harjun pohjavedessä. Kyseisen ja myös Geo logisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan on pohjavesi tällä alueella selvästi 1 hapanta, ja se sisältää runsaasti elektrolyyttejä (250-400 [tScm- ). Tässä rapa kivivyöhykkeen harjun pohjavedessä on fluoridia 0,8-1,2 mg/1. Myös Lapin hariun pohjavesi on hapanta ja merkittävän fluoripitoista, mutta Irjanteen harjun vettä huomattavasti pehmeämpää. Molempien harjujen pohjavesissä on paikoin paljon rautaa ja mangaania, mutta niissä olevissa pohjavedenottamoissa tarvitaan raaka veden käsittelyssä vain aIkalisointia. Säpilän-Risteen-Ronkankankaan harjussa pohjavesi on hapanta, esimerkiksi tutkituissa lähdevesissä oli pH 6,2-6,45 ja Maa ja vesi Oy:n lähellä Risteen asemaa suorittamassa koepumppauksessa 6,4. Lähdevesien fluoridipitoisuudet olivat 0,12 0,16 mg/1. Tämän harjun vesissä on myös paikoin runsaasti rauraa ja mangaania. Fluoripitoisen kallioperän vaikutus on erittäin voimakas myös moreenissa ja ni menomaan savikoiden alla moreenissa virtaavan pohjaveden fluoridipitoisuuksiin. Rapakivialueella savikoiden alla oli pohjavesissä (taulukko 9) fluoridia keskimäärin (1,9 mg/1) kahdeksan kertaa niin paljon kuin vastaavissa pohjavesissä muiden kivi lajien alueella. Eniten fluoridia (4,4 mg/l) oli peruskartan 1134 02 savialueen mo reenista otetussa vesinäytteessä. Rapakivialueella pintaan asti ulottuvien moreenien 61 pohjavesissä oli fluoridia 1,1-2,7 mg/l. Peruskartan 1134 12 lounaisosan alueelle on uusimpiin kallioperäkarttoihin merkitty pienehkö rapaldvialue. Sen reunavyö· hykkeellä oli moreenialueen lähdevedessä fluoridia 2,5 mg/l. Erityyppisistä kaivoista otetuissa vesinäytteissä oli varsin monessa niin paljon fluoridia, kloridia, rautaa, mangaania, typpiyhdisteitä tai orgaanista ainesta, että pi· toisuudet ylittävät talousvedelle asetetut vaatimusrajat. Esimerkiksi Rauman seu· dulla oli joka kolmannessa gneissisen kallioperän vesinäytteessä > 400 mg/l klo ridia. Kokemäen karttalehden rapakivialueen joka viidennessä kalliovesinäytteessä oli fluoridia > 3 mg/l. Varsin yleisesti Rauman seudulla oli kalliovesissä rautaa > 1 mg/l sekä maaperän vesissä savikoiden alla ja hienorakeisissa rantakerrostu· missa. Talousvedelle liian suuria ammoniumpitoisuuksia oli useimmin Rauman seu· dun kalliovesissä ja nitriittiä savialueilla maaperän pohjavesissä. Koko näyteaineistossa oli nitraattia > 30 mg/l sekä kallioperän että maaperän kahdeksassa vesinäytteessä. Samoissa näytteissä oli poikkeuksellisen paljon myös kaliumia, joka on peräisin pääasiassa muualta kuin ympäristön mineraaliaineksesta. Taulukossa 10 on esitetty vuonna 1981 otettujen pohjavesinäytteiden raskas metallipitoisuuksia ja muutamia muita ominaisuuksia. Kadmiumia oli kaikissa näyt teissä < 0,5 l-tg/l ja kuparia huomattavasti talousvedelle sallittuja maksimipitoi suuksia vähemmän. Suurin kuparipitoisuus (48 l-tg/l) oli peruskartan 1134 10 alueella granodioriittiesiintymän reuna·alueella porakaivon vedessä. Siinä oli myös erittäin runsaasti uraania eli 140 l-tg/l. Nikkeliä oli eniten (18,6 l-tg/l) peruskartan 1134 12 alueella kuilukaivossa. Suurimmat su1faattipitoisuudet (78-93 mg/l) oli·

Taulukko 10. Rauman ja Kokemäen karttalehtialueen pohjavesien raskasmetalli· ja sulfaattipitoi. suuksia sekä kenttämääritysten tuloksia. Table 10. Heavy metal and sulphate concentrations in ground waters of the areas of the Rauma and Kokemäki map sheets and the results of the field determinations.

Määritys - Determination 1. 2. Min. Med. Maks. Min. Med. Maks. Max. Max. Sähkönjohtavuus - Conductivity . 105 257 965 89 226 116 !JoS/cm, 20°C pH ...... 5,1 6,5 7,2 5,4 6,4 8,2 °2% ...... 25 60 75 15 40 90 Lämpötila °C _ Temperature .. 7,6 10,0 11,2 6,1 10,8 16,2 Redox, mV ...... 430 470 530 320 485 540 Vapaa CO2 mg/l - Free ...... 20 45 80 3 80 120 Cd !Jog/I ...... <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 <0,5 Cu ...... 4,6 10,6 42 <1,0 .5,6 48 Ni " ...... 2,0 5,1 18,6 <2,0 <2,0 34 Zn " ...... <20 70 430 <20 40 1170 Mn " ...... <20 20 370 20 70 850 Fe " ...... <50 150 690 <'50 130 1530 S04 "mg/l ...... 17,3 30 93 5,1 18,8 66 1. Rauman karttalehtialue, 13 vesinäytettä maaperästä. 1. Area of Rauma map sheet, 13 water samples from overburden. 2. Kokemäen karttalehtialue, 19 vesinäytettä maaperästä ja 4 kallioperästä. 2. =: Area of Kokemäki map sheet, 19 water samples from overburden and four from bedrock. 62 vat rannikkokaistaleen vesissä. Samoissa vesissä oli uraania 1-25 l-tg/l. Kartoitus· alueen suurimman lähteen, Köyliön Kuninkaanlähteen vedessä oli uraania 2 l-tg/l. Euran ja Eurajoen erittäin suolaisista porakaivovesistä on vapautunut kaasua, jossa on ollut heliumia 2,2-3,7 tilavuusprosenttia. Kaasun purkautumispaikat saat· tavat osoittaa erittäin syvälle ulottuvia kallioperän murrosvyöhykkeitä. 63

Summary

QUATERNARY DEPOSITS IN THE RAUMA-KOKEMÄKI DISTRICT

The region investigated is contained in sheets 1132, Rauma, and 1134, Koke mäki, of the Geological Map of Finland. Located in southwestern Finland, the areas are bounded as follows: 21 ° E and 22° 30' E, and 61 ° N and 61 0 20' N. The location of the areas and the map makers are presented in Figure 1. The e1evation of the terrain rises from sea level in the west toward the east, with the main part of the region remaining less than 70 m above sea level. The highest point in the whole district is an esker in the southeast corner, which rises to an elevation of more than 120 m (Eg. 4) . In the vicinity of the coast and along the eastern margin of the district the bedrock is c1assified as Svecofennian and rapakivi of younger age. In the central area there occur Jotnian sandstone and diabase penetrating it (Fig. 2) . The differences in the nature of the bedrock have their effect 011 the distribution of deposits and the thickness of the layers in the overburden, for which reason the district has been divided into three parts (Fig. 2) : the western area, the sandstone area in the middle and the eastern area. This territorial division provides the basis for the description of the glaeial deposits and the comparisons made between them. The western area consists of sloping terrain with glacial deposits of only slight thickness. The bedrock crops out over broad stretches, especially in the rapa kivi tracts. The bedrock composed of diabase is generally covered with a weathered crust (Fig. 3) . The sandstone area in the middle of the region has an even surface except for the diabase dikes. Rock exposures are lacking altogether in this area, where the glaeial deposits are noticeably thicker than in the adjacent areas. 7he eastern area resembles the western area as regards surface forms, but there are fewer outcrops of rock. The thickness of the tilI and other glacial deposits is slightly greater than in the western area. At most, rock exposures account for roughly 40 % of the land area in the district of Rauma. The commonest type of soi! is glacial tilI, which accounts for an average of 40 % of the land area - a proportion that varies between seven and eight per cent (Table 1). Re1atively the most tilI occurs in the western area, on the north side of Rauma. 64

1n composition, the glacial till occurring in the region of the investigation falls into the class of sandy tilI. Comparisons between the till deposits with respect to grain size composition are presented in Table 2. Among the most striking differences are the large sand content of the till in the sandstone area and the coarseness of the material in the eastern area. Drillings into till deposits have shown that the material becomes finer with depth. The variation in the composition of the till at different depth levels is represented in Fig. 5. 1n the forms of accumulation af the till, three different types can be distingui shed: those running parallel to the movement of the ice, those running transversally and those without any specific orientation (Fig. 6). Parallel to the ice movement are drumlins and drumlinoid formations of small magnitude. Such formations are met with to a noteworthy extent in the eastern part of the region surveyed. The most significant till formations in the region are small end moraines (DeGeer moraines). These minor moraines are 50-300 meters long and from one to five meters high. They occur in clusters in the sandstone area in the middle of the region as well as along its edges, lying on the average from 100 to 200 m apart. At the western margin of the clusters there occur some larger push-end moraines. The material of the end moraines has been compared to that composing the surround ing ground moraine depicted in Table 3. Unoriented mOl'aines are met with in the sandstone depression in the central area. Rising up from their flat sandstone base, the moraines are roundish in con figuration, elongated or ridgelike. 1n the elongate hills, it is possible to distinguish 0 0 orientations of 300 and 330 , which also appear in the striations (cf., Fig. 18). The thickness of the till deposits in these formations is at most from 25 to 35 m (Lindroos 1977). 1n the region surveyed, there are five esker sequences and branches on the side (Fig. 7). 1n bedrock depressions, the small and narrow eskers are overlain in places by clay (Fig. 8). The topography of the bedrock affects the accumulation forms of the eskers to a decisive extent. Figs. 10 and 11 illustrate the influence of the bedrock on the types and thicknesses of the glaciofluvial deposits, which have spread over extensive stretches on the sandstone base; but in the bedrock area, fracture valleys have determined the nature of the deposition (Fig. 12). The most prominent and extensive shore deposits occur along the margins of the No. 4 esker in the sandstone area (Fig. 7). At most, more than 40 % of the land area is covered over by liaoral deposits (cf., Table 1). 1n addition on the shore deposits, ancient shores of various types are met with, such as stony banks (Fig. 14) and sandy mounds, in the sections cut into which can be perceived a distinct discordant boundary against the underlying glaciofluvial material (Fig. 13). The thickness and structure of the fine-grained deposits in the survey region are set forth in Figs. 15-17. The finegrained deposits located in the central sandstone area are markedly thicker than those occurring in the surrounding areas. Below the +40-m level, young clay is met with, the layer sequence of which is 65 depicted in Fig. 19. In the light of an analysis of the glacial erosion and accumulation forms, the following stages are distinguishable in the movements of the continental ice sheet: 1) The most ancient advance of the glacier took place from the north. Evidence of this stage has been found only in the islands and on the coast of the western area (Fig. 18). Since corresponding observations have not been made elsewhere, it is possible that the stage in question was synchronous with the advance from the north northwest. 2) Signs of the advance of the ice sheet from the north-northwest (striae trends of 320°-3400) have been observed in both the western and eastern parts of the region. 3) A general advance, observed throughout the region surveyed, took place from the northwest, and this stage of glaciation is younger than the afore-mentioned movement from the north-northwest. 4) The youngest stage observed to have taken place in the region is represented by the westerly directions (260°-280°). These observations involve a stage of deglaciation. The western striae observations are in agreement with the trends of the small end moraines and provide evidence that th~ margin of the ice sheet ran in a north-south line in the central part of the survey region during this stage of deglaciation. After the melting of the continental ice sheet, the region investigated as a whole was inundated by the Yoldia Sea. During the Yoldia stage, the highest point in the region, an esker, rose at the eastern margin above sea level. During the time of the Ancylus Lake, the vicinity of the afore-mentioned esker and the hilly district on the north side of Pyhäjärvi emerged from under the water. It was not until the Littorina epoch that land began to become exposed to the air out of water to a more significant extent as a result of land 4plift. At the present day, the rate of uplift is approximately 70 cm per century.

Organic deposits

The organic deposits consist of peat and gyttja and cover a total of 3 % af the land area included in the Rauma map sheet and 11 % in the Kokemäki map sheet. The 43 mires investigated cover an area of about 5000 ha. The average thickness of the mires investigated is 3.1 m, of which the slightly humified (H 1-4 in v. Post's scale) surface layer accounts for 2.1 m. The maximum thickness of the peat layer varies in most places from 2 to 4 m. The greatest thickness of the peatlands in the area, 8.2 m, is found at Lammisuo, Köyliö. According to Eurola (1962), the mires are located mainly in the area of con centric raised bogs in southern Finland. The southwestern part of the Rauma map sheet belongs to the raised bog area of South Finnish archipelago. The centers of 66 the large open bogs contain Spagnum fuscum peat banks and hummocks covered by stunted pines, hollows and even paols, while the marginal portions consist of wet pine bogs with many undershrubs. The bogs are flanked by various types of wet hardwood spruce swamps. The area contains a few rank sedge and brownmoss sedge fens. The main cover types of mires investigated are pine bogs (62 %) , open mires (32 %) and spruce swamps (6 %). The average degree of humufication measured for the peat is 4.0; the average for the surface layer is 3.1 and for the bottom layer 5.8 (Table 5). The distribution of peat types is given in Table 6. The peat is Sphagnum dominated (77 %). The remaining wood and dwarf shrub account for 9.5 % of the total peat. The tatal amount af peat in 43 mires investigated is 158.6 mill. m3 (Table 5) , of which abaut 68 % is slightly humified peat. The type of mire, the quality and thickness af the surface layer af peat, and the camposition and state of decay of the underlying peat deposits are impartant matters to consider in planning the technical exploitation of a mire. Slightly decamposed Sphangnum peat is best suited for use as horticultural peat and for cambatting oil pallution. Only a few of the peatlands is suitable far fueI peat productions (Table 5:10) .

Ground__ water

The esker running from the southeast corner of the region surveyed to Harja valta is part of one af the most important esker ranges and ground-water areas in Finland. 1t is located mostly in the sandstane area, close to the contact between this area and the Svecofennian bedrock. Since the esker in question and the shore deposits cannected with it are massive and of broad extent, the ground-water resources of the formation, amounting to some 30000 cu m per d, are many times greater than the supplies of ground water present in the other esker sequences of the region. On the southeast side of Köyliönjärvi, ground water flows into the afore mentioned esker also from outside the region investigated from an area covering roughly 10 sq. km. 1n all, it has been estimated that at least 11 000 m3 /d of ground water can be obtained from this area. A substantial part of the water flowing in the directian of Köyliönjärvi is drscharged (50-1001/s) from the fountainhead of Ku ninkaanlähde, located near the lake. Only a small portion of the ground-water resources of the esker is tapped nawadays. Between Köyliönjärvi and Kokemäenjoki, the area of the esker and the shore deposits connected with it, which conduct water quite readily, is not less than 30 sq. km. The diabase rises in the ground that penetrate the sandstone in this area in 67 places have an effect on the ground-water conditions prevailing in the esker. From the south side of Koomankangas (where Pitkäjärvi is located), the ground-water table slopes in the direction of Köyliönjärvi and from the north side in the direction of Harjavalta. The amount of ground water obtainable from the area as a whole 3 3 has been estimated at 18 000 m / d, and in recent years a total of 5 000 m / d has been drawn from the five watering places. The esker sequence branching off toward the west from the southeasternmost part of the main esker range fol1ows the boundary zone of the rapakivi and the sandstone as far as the middle of the region investigated. In between, however, the farmation is submerged in the waters of Pyhäjärvi and in some places buried under clay beds. On the northwestern shore of Pyhäjärvi is located the watering place of Kauttua, from which nowadays is drawn 1 700 m3 /d of water, or mor'e than from any of the other watering places in the region. Since the esker extends under the lake near the watering place, the maximum yield of the place has been estimated 5000 m3 /d. Toward the northwest from Kauttua, as an extension of the esker sequence, which rises above the level of the clay beds only in some places, there is a more unified esker - though one, to be sure, split in two parts by protruding bedrock-, 3 at the eastern end of which is a watering place. This source has a yield of 600 m / d, or twice the amount currently drawn. The esker of Irjanne, which is an extension of the same sequence, boasts two watering places, the combined yield of which is 500 m3 /d. The largest population center in the region, the City of Rauma, does not have access to ground-water supplies, for the esker running across the municipal area is unsuited for the drawing of water on the southeast side of town on account of gravel exploitation, urban settlement, the network of roads and the existence of a cemetery. The esker itself has been narrow from the very beginning and broken up by protrusions of bedrock. On the west side of Rauma, the utilization of ground water would be prevented by the infiltrationinto the esker of sea water in case a reservoir designed to meet the requirements of the city were to be established there. In the nuclear portion of the Riste esker, in the northeastern part of the survey region, there exist strata with extremely good water-conducting properties. To be sure, south from the Riste railroad station, the digging for gravel on a large scale and the refuse heaps have lessened the value of the esker as a source of ground water. From Ronkankangas, ground water flows toward the southeast, where it is 3 discharged in an amount of about 1 000 m / d outside the limits of the region in vestigated into Raijalanjärvi and the surrounding area. In the northern part of the esker, ground water flows toward the northwest, where it is discharged into the Kokemäenjoki (river). The yield of this portion of the esker is also approximately 1 000 m3 /d. The glacial tills of the survey region in many cases contain clay and silt components to the extent of more than 20 %, in addition to which their structure 68 is sa dense as ta yield anly little graund water. On the part af tills, the chances af abtaining water are best pravided by hummacky maraines and variaus types af marainal ridges, the graund-water resaurces af which are at least sufficient ta meet the needs af private hausehalds. Till with the caarsest fractions occurs in the bedrock area in the eastern part af the region investigated. The average yield af the drilled wells (Table 7) is 36 m3 /d. The differences between the yields af the drilled wells in areas differing in types af rock are slight. The ground waters af the region, like those af the country taken as a whole, are mainly bicarbonate waters. They contain dissolved salts, however, in higher can centrations than the ground waters in Finland on the average. In the region in vestigated, exceptionally saline waters have been met with - in the parish centers af Eura and Eurajoki - in wells drilled into bedrock. Their electrical conductivity has been registered at 13 000-15 000 ltScm-1 (20°C), which means that these ground waters contain more electralytes than the sea water does close ta the survey region. As for the relative amounts af the components, it is noteworthy that in the saline waters af Eura and Eurajoki the proportion af calcium among the cations is greater and that af sodium smaller than in the sea water. Fram the drilled wells mentioned, gas, consisting mainly af nitragen, has been observed ta escape. Helium amounting ta 2.2-3.7 per cent by valume is also present. In Tables 8-10 are presented the results af the analyses af the samples taken af the ground waters in the region af the present investigation. They are classified according ta geological criteria. The analytic results show that the ground waters contained in bedrock have more electrolytes in the proximity af the coast, or the area included in the map sheet af Rauma (1132), than in the area covered by the Kokemäki map sheet (1134). In the overburden, the graund water present in glacial tills - and speeifically in the till deposits averlain by clay - contains the most and the eskers the least dis solved matter. For example: in the main esker range located in the survey region, the ground waters in the area af Ilmijärvi-Koomankangas-Palojärvi are exceed ingly soft, although their pH values are indicative af exceptional basicity - as at Koomankangas, where values af 8.3-8.4 were registered. These ground waters contain no corrosive carbonic acid, iran or manganese; hence they are suitable for use as tap water untreated. The water drawn from Kuninkaanlähde, the most abundant source existing in the esker range - and, indeed, the whole region - is also slightly alkaline. The ground water contained in the esker af Ristee is acid, with a pH af 6.5, and in places having an iran content, as is true af the ground water drawn from Finnish eskers quite frequently. The iran content is in most cases > 1 mg/l in the bedrock waters af the coastal area as well as in the ground waters contained in surficial depasits overlain by clay beds and in silt layers. In the same ground waters, there are on the average the lar gest amounts af ions and compounds oxidized by KMn04. The nitrate content af about one sample in every ten taken from the bedrock 69 and the overburden was > 30 mg. The highest potassium concentrations were clearly observed to occur in the waters with the largest amounts of nitrate. These waters had been pol1uted mainly by fertiHzers. In the rapakivi areas, the median values of the fluoride concentrations in the bedrock waters were 1.4-1.5 mg/l. The maximum fluoride concentration, 5.3 mg, was registered in the water of a drilled wel1 at the western margin of the rapakivi area, or map-sheet area 1134 02. The highest average fluoride concentration, 1.9 mg/ 1, however, was found in ground water contained in till underlying clay beds in the rapakivi areas. The heavy-metal concentrations in the ground waters tabulated in Table 10 are throughout lower than the suitability Hmits estabHshed for household water. The most interesting water spedmen from the geological point of view, the copper con tent of which is 48 f.tg/l and the uranium content 140 f.tg/l, was taken from a drilled wel1 at the edge of the granodiorite belt in the KöyHö district. In the watering place of Lammainen, Harjavalta parish, which is located on the banks of the Kokemäen joki on an extension of the most important aquifer, the ground water has become cadmium-bearing to such an extent as to make it unfit for human consumption. 70

KIRJALLISUUTTA - REFERENCES

Aartolahti, Toive, 1968. Die Geomorphologie des Gebietes von Tammela, Siidfinnland. Fennia 97 (7). 97 s. Brandt, Alfred, 1948. Ober die Entwicklung der Moore im Kiistengebiet von Siid-Pohjanmaa am Bottnischen Meerbusen. Ann. Bot. Soc. Vanamo 23 (4),1-134. Eurola, Seppo, 1963. Ober die regionale Einteilung der Siidfinnischen Moore. Ann. Bot. Soc. Vanamo 33 (2).243 s. Gliickert, Gunnar, 1971. Stranddiinenwälle am Längsoszung Virttaankangas-Säkylänharju in SW-Finland. Bull. Geo1. Soc. Finland 43, 7-18. Grotenfelt, Gösta, 1902. Suoviljelys Kiukaisten kappelin Panelian kylässä - Suomen suoviljelys yhdistyksen vuosikirja 1901, Ensimmäinen vihko, 24-31. Gylling, Hj. 1888. Finlands geo1. unders. Suomenmaan geo1. tutk. Bladet 12 Nystad. Hyyppä, Juho, 1963. Eurassa kallioperään poratun syväkaivon suolaisen veden koostumuksesta. Geologi 15 (1), 61-63. -, 1966. Alustava tiedonanto Eurajoen heliumia sisältävästä luonnonkaasuesiintymästä. Geologi 18 (1), 11-12. Kahma, A., 1951. On contact phenomena of the Satakunta Diabase. Bull. Comm. geo1. Finlande 152. 84 s. Kause, Ilmari, 1972. Lounais-Satakunnan kasvisto. Luonnon tutkija 76, lisänide, 1-84. Laitakari, Aarne, 1925. Ober das jotnische Gebiet von Satakunta. Fen~~a 45 (8). 43 s. Lindroos, Pentti, 1972. Soravarojen arviointi TVL:n Turun piirissä. deologinen tutkimuslaitos. -, 1973. Havainto esteen vaikutuksesta moreenin rakenteeseen. Summary: Observation on the influence of an obstacle on the structure of basal tilI. Geologi 25, 72-74. -, 1976. Moreenin luokittelusta ominaispinta-alan perusteella. Summary: Classification of tilI by specific surface area. Geologi 28,17-21. -, 1977. Havainto Satakunnan hiekkakivialueen moreenistratigrafiasta. Summary: Observation on tilI stratigraphy in the Jotnian sandstone area in Satakunta, SW-Finland. Geologi 29, 29-36. -, 1978. Maaperäkartta. Lehti 1143 Pori. Suomen geologinen kartta 1 : 100000. Niemelä, Jouko, 1971. Die quartäre Stratigraphie von Tonablagerungen und der Riickzung des Inlandeises Zwischen Helsinki und Hämeenlinna in Siidfinnland. Bull. Comm. geo1. Finlande 253, 79 s. Sederholm, J. J., 1892 Geologisk ofversiktskarta ofver Finland. Sektionen B 2. Tammerfors. Geo1. kommisionen. Soidensuojelun perusohje1ma, 1977. Maa- ja metsätalousministeriö: Komiteanmietintö 1977: 48. 47 s. Tigerstedt, A. F., 1894. Finlands geo1. unders. Suomenmaan geol. tutk. Bladet 26 Enskär. Tikkanen, Matti, 1976. Etelä-Satakunnan pinnanmuodot ja niiden kehitys. Käsikirjoitus [Manu script] . Helsingin yliopisto, Maantieteen laitos. 145 s. -, 1981. Georelief, its origin and development in the coastal area between Pori and Uusikau punki, south-western Finland. Fennia 159 (2),253-333. 71

Virkkala, Kalevi, 1939. Satakunnan geologinen kehitys nykyisyyden pohjana. Satakunta XI, 25-30. -, 1946. Kokemäenjoki geologis-historiallisen kehityksen valossa. Satakuhta XII, 75-90. -, 1959. Ober die spätquartäre Entwicklung in Satakunta, W-Finland. Bull. Comm. geol. Fin· lande 183. 56 s. -, 1967. Rannansiirtyminen Porin ja Rauman välillä ajanlaskumme aikana. Satakunta XVIII, 219-228. -, 1969a. Suomen moreenien rakeisuusluokitus. Terra 81 (3),273-278. -, 1969b. Maaperäkartan selitys - Explanation to the map of quaternary deposits. Lehti - Sheet, 2131 Hämeenlinna. Suomen geologinen kartta 1 : 100000. Virkkala, Kalevi & Lindroos, Pentti, 1972. Satakunnan geologisia erityispiirteitä. Satakuntaa ja satakuntalaisia II!. Satakunnan kirjallisen kerhon julkaisuja XI, 277-287. Wilkman, W. W., 1894 Finlands geol. unders. Suomenmaan geol. tutk. Bladet, 32 Loimaa. Yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeät pohjavesialueet, 1976. Vesihallitus, Tiedotus 109. 1976. 94 s. Zaitsoff, 0., 1981. Oripään pohjavesialueen vesitaseesta. Vesihallituksen ja Geologisen tutkimus laitoksen pohjavesisymposiumi 15.-16.10. 1981. Vesihallituksen monistesarja 91, 29-32. Julkaistut maaperäkartat (1 : 100 000) ja selitykset (*) Published maps of Quaternary deposits (l : 100000) and explanations (*)

31. 12. 1983 1042 Vehmaa. 1981. *2131 Hämeenlinna. 1961. 1043 Turku. 1970. 2132 Valkeakoski. 1980. 1044 Mynämäki. 1973. 2133 Kärkölä. 1968. 1131 Uusikaupunki. 1975. 2142 Orivesi. 1982. *1132 Rauma. 1973. 2143 Padasjoki. 1976. 1133 Yläne. 1980. *3021 + 3012 Porvoo. 1970. *1134 Kokemäki. 1974. *3022 Lapinjärvi. 1968. 1141 Luvia. 1973. *3023+3014 Kotka. 1963. 1142 Mäntyluoto. 1976. *3024 Karhula. 1965. 1143 Pori. 1978. *3041 + 3043 Haapasaari. 1981. 2011 Hanko. 1980. *3042 Hamina. 1958. 2012 Perniö. 1980. 3111 Lahti. 1969. 2014 Tammisaari. 1975. 3112 Heinola. 1975. 2021 Salo. 1973. 3113 Kouvola. 1970. *2024 Somero. 1974. 3131 Taavetti. 1960. *2032 Espoo. 1969. 3132 Savitaipale. 1982. *2034 Helsinki. 1974. 3133+4111 Ylämaa. 1978. 2041 Lohja. 1964. 3134 Lappeenranta. 1962. 2042 Karkkila. 1967. 3212 Jyväskylä. 1973. *2043 Kerava. 1956. 3242 Kuopio. 1980. *2044 Riihimäki. 1963. 3341 Iisalmi. 1982. 2111 Loimaa. 1978. *3612 Rovaniemi. 1975. 2112 Huittinen. 1981. 3742 Vuotso. 1969. 2113 Forssa. 1976. 4112+4114 Imatra. 1980. 2114 Toijala. 1976. *4223 Joensuu. 1964. 2121 Vammala. 1970. *4421 Hyrynsalmi. 1954. *2123 Tampere. 1959. *4422 Suomussalmi. 1950. *4423+4441 Vuokkijärvi. 1954. *4424 Raate. 1954.

Julkaisuja myy/Publications may be purchased at:

Maanmittaushalliruksen kartanmyynti Eteläesplanadi 10, SF-00130 Helsinki 13 1'471l. I 27;1 'zH~.17~ J711. i )742 )7(,"\12f~nl,. \ 680 1 , . , ' 1 ~ ~,o ,Tt] 271.1 ~27("}"J72~l )7211 )7'"1 ~7/').''711107~ 1

2p4 2712 ~7J1.')i'~~ J114 i HU T';')L."Io7i'l ;.111.) 27 2131 ,~1:J'J7" ]711 11]1 ?7Jl'I.I"'\ !::n/ 4 2624 26.:.2 ;Z644;J62~ J6H i J642 16';4- .. 522,462

16ZJ? 2641 ~S4J-16I' 162) 1HI 160'1461~&2)

16/1 ISJI ~6H!Wl, 1&14 ;612 J."'4617\1;, 1 161] liJI j:6J)-1611i J&11 1&31 '1631",;\'6 \.

,,~ 2524\ 2S'2:2~L4']'id 1524\ ]542 ·lH4'11.52~I.S1~ ,,'t !'- I , ' ~ '~'-L '25~J:E2~1 iSn j 15101 ,]~1.1~.S1'\~5n~

2;31il~ ]512\ ]514 JS~: \~5j4\':'S~li :.;:~

:5)1 :25~IJ 1')11 1 lSn 1 JSJl \35]JI 45 1\ \ "51~1

" ,::, I l'1 1441\ "'-111 '4:4 I .,.,,,'" J'71~ " 4, J.'" ! :l! 2~,;,] J4:~i H.2J 1 1"" ]'4J i.!.21\ ~:.2J \>4""~

i 24H. V.:.n'Z4J.. UUI ]414\ ]431 )4)4 :."1'2 \ :.4110 t~).:1

II' 14'\ : "" I.J1 '''' IWl i l'" 141J "" \441l \ .'f.l;.. "ll~ll' i n'l "4< "lll Jn4! lJ41\"04 43"j,n, ~~;4~ ;'10 1m Inn 11,,: ;)" 1371\ lJ:1 1 ""! lJ41 4371 \4313 \"."' \ 1m 1114 i 1m "" 1117 1 n141 nn 1'1" .m\"14 \ ,33;'(-".;,,1 2111 r lJl3 I 2JJI 2m lJlI! 331J \ 1m 133J1 ,'" \0" \ ,Jl1 : ,n)-.l

,I "." \'.121 i, 42'\ '1 '141 121' 221) n':'l ~ z43 31.21 r221: Ja' ~ )24] .. ,11 .L 2 d !'IJ4 2212 2214 21J7 2 ~J4 1m i JIJ2 i J2J4 f)' '1' 1'1JJ 22'1 ~211 22)1 22]) 12n \ J2:J \ 121'1'211 2122 2124 j 211.2 2~ !. " ml

2121 I 2121 21(,1 1,4J 1121 112] \ )141 \ r:.l .'1' :"S; 1 ,,,(1 zn2fl111. l'J2 2'J4 )112 )~~L I ]~12 ! l~J'

,. J' :'lJ ! 2111 ~]] ]l1Y~'t' , 21'1 21)1 : !n1 \ ]111 i "11: 20211 1024 Z042 2';44

'04: I'J> 2'J21 2021 ;041 :':'J O CO 4 ·~'i f '-t : I... '::'! J2 i'~ l4 4-::)12 '0" 'J)~ L /'C1', lC. ; ~ 1:111 20)1

}!'

Karttalehtijako 1 : 100000 Map division 1: 100000

ISBN 951-690-179-4