METSÄHISTORIAN SEURAN JÄSENLEHTI 3/2020 Susikko 3/2020

Joko tai sekä että...... 3 Kolme kirkkoa – kolme mestaria...... 20

Talven selän taittajaiset 17.2.2021...... 4 Uusia kirjoja Metsätyönjohtajakoulutuksen lyhyt Mies, joka etsi aina rajojansa, mutta löysikö 30 mutta laaja historia ...... 5 niitä koskaan...... EINARI – Ponssen perustajan 9 Urho Kekkonen, metsät ja metsätyöntekijät...... Einari Vidgrénin elämä...... 31 Pohjoismaiset metsäkongressit, muistoja ja Suhteeni metsään -kirjoituskeruun tulos välähdyksiä...... 16 noin 300 vastausta...... 34

Kirves paukkaa, puuta haukkaa...... 19

Susikko Metsähistorian Seura ry:n jäsentiedote 3/2020 http://www.metsahistoria.fi seura(at)metsahistoria.fi ISSN-L 1799-0750 ISSN 1799-0750 Julkaisija: Metsähistorian Seura ry Puheenjohtaja Antti Koskimäki, Ilmestyminen: kolme kertaa vuodessa [email protected] Toimituskunta: Antti Koskimäki, Pekka T. Rajala, Juha Aaltoila ja Varapuheenjohtaja Pekka T. Rajala Tapio Kamppila Taitto: DTPage Oy Muut hallituksen jäsenet Tapio Kamppila, sihteeri Susikossa julkaistaan metsähistoriaan liittyviä tekstejä ja kuvia. Leena Karjalainen-Balk Tekstiehdotuksia voi lähettää seuran osoitteeseen [email protected]. Pirkko Kivinen Tekstin kirjoittamisessa on noudatettava kirjoitusohjeita, jotka ovat Kari Mielikäinen seuran kotisivuilla http://www.metsahistoria.fi/julkaisut/susikko. Jukka Nerg Etukannessa II pohjoismaisen metsäkongressin retkeilyn osanottajat kuun- Jaakko Niemistö televat professori Olli Heikinheimon selostusta Punkaharjulla vuonna 1927. Heikki Roiko-Jokela Heikinheimolla on kädessään Punkaharju-opas samalta vuodelta. Kuva on Pekka Äänismaa albumista ”Svenska Skogsvårdsföreningens excursion Till Finland 1927”. Kuva: Lusto, Suomen Metsäyhdistyksen kokoelma.

Takakannessa XVI Pohjoismaisen metsäkongressin kohteella Kankaan- päässä vuonna 1986. Satakunnan piirimetsälautakunnan päämetsänhoitaja Arvi A. Koivisto esittelee metsätalousinsinööri Mauno Marjamäen kanssa yksityismetsätalouden suunnittelua maanviljelijä Alpo Mäki-Korvalan metsässä. Tilalla on tekeillä kolmas metsätaloussuunnitelma. Kuva: Lusto, Markku Eskolan kokoelma, kuvaaja Markku Eskola.

2 Joko tai sekä että

Elämme edelleen koronan aiheuttamaa Metsien käsittely ei ole pohjoisessa aikalisää. Tämä tuntuu seuran toiminnas- metsäluonnossa joko–tai-asia. Run- sa ennen kaikkea siinä, että tilaisuuksia ei saimpienkin avohakkuiden aikana, ole voitu järjestää. Ensi vuoteen mennään 1980-luvun alkuvuosina, uudistettiin toiminta tavanomaisesti suunnitellen. runsaasti luontaisesti. Kasvatushak- Suunnitelma toteutetaan sitten tilanteen kuiden määrä on aina ollut uudis- mukaan. tamishakkuiden määrää suurempi. Runsaisiin avohakkuisiin on aikanaan Toiminta on tilaisuuksia lukuun ottamatta ollut perusteensa. 1980-luvun aukois- ollut ehkäpä aktiivisempaa kuin vuosiin. sa kasvaa nyt tukkipuustoja – ja hiiltä Tietoa on kerätty ja kirjoitettu runsaasti sitoutuu. jäsenten ja laajemmankin yleisön käyt- töön aikanaan laitettavaksi. Tämä pätee, toivottavasti Tehometsätaloudenkin aikoihin – sellainen sana tässä yhteiseksi iloksi, tähän Susikkoonkin. Kirjoittajia sekä nyt tulkoon – uudistettiin luontaisesti, otettiin ylispui- tieto- ja kuvalähteitä on ilmaantunut uusia, joten näkö- ta pois valmiiden taimikoiden päältä, tehtiin varovaisia kulmia tulee lisää. Kiitokset asiaan vaikuttaneille! harvennuksia, jopa poimittiin jokunen iso puu sieltä täältä ja tehtiin pikku aukkoja taimettumaan. Tämä oli Korona aiheuttaa Suomessa kuten muuallakin tavatto- toimintaa, jota näinä aikoinaan kutsutaan erirakentei- mia taloudellisia hankaluuksia ja valtavat jälkivastuut. seksi metsätaloudeksi. Hieman pandemian uutisvirran varjoon jää merkittä- viä uutisia myös metsätaloudessa. Sellaisia ovat muun Tämä päivän kannanotoissa ollaan usein yhden asian muassa tehtaiden sulkemiset. Työpaikat ovat muuten- kannalla. Esimerkki: ei avohakkuita lainkaan, pelkäs- kin vaarassa, joten sadat menetetyt työpaikat ovat mer- tään jatkuvaa kasvatusta. Tämä on joko–tai-ajattelua. kittävä lisähankaluus. Se kuuluu poleemiseen keskusteluun, mutta on asioi- ta yksinkertaistavaa, jopa vääristelevää. Yhden asian Metsien mahdollisimman runsaalla käyttämisellä voi- esittäjät eivät saa viestiään läpi asioita tuntevien kes- daan ylläpitää taloudellista toimeliaisuutta. Kaiken ai- kuudessa, mutta suurta yleisöä niillä saatetaan johtaa kaa käydään keskustelua hiilensidonnasta ja metsien pahastikin harhaan. hakkuumääristä. Nyt juuri tuntuu erityisen vastuutto- malta, että esitetään tai vaaditaan metsien hakkuiden Maamme metsät ovat nykyään monipuolisempia ja vähentämistä. Metsät kasvavat joka tapauksessa enem- -muotoisempia kuin aikoihin. Ne mahdollistavat erit- män kuin niistä viedään puuta pois. Totta kai Suomi täin laajan valikoiman hakkuutapoja. Toimintatavat kantaa oman osuutensa hiilen vähentämisestä ilma­ kannattaa valita nyt kuten ennenkin kasvupaikkojen kehässä, mutta hiilikaivoksia suljettakoon myös. edellytysten mukaan. Päätökset tekevät sadat tuhannet metsänomistajat omine tavoitteineen ja ajatuksineen. Hakkuiden vähentämiskannanottoihin liittyy joskus Metsien käsittelyä käytännössä kuvaa sekä–että-toi- avohakkuiden vastustaminen, ikään kuin niitä vähen- minta. Metsäväellä riittää tiedotettavaa. tämällä hiiltä voitaisiin sitoa enemmän. Se millä me- netelmällä puu poistetaan metsästä, ei ole merkitystä Toivotan kaikille lukijoille valoisaa ja rauhallista joulua metsien hiilivaraston kannalta, vain hakkuumäärillä sekä hyvää uutta vuotta. Ja edelleen: pidetään itsestäm- suhteessa kasvuun on. Kannanotoilla kytketään tarkoi- me ja toisistamme huolta. tushakuisesti hiilikysymys ja avohakkuut. Antti Koskimäki

3 Talven selän taittajaiset 17.2.2021

Perinteinen Metsähistorian Seuran vuoden avausta- Aiheena ovat ensimmäistä valtakunnan metsien inven- pahtuma, Talven selän taittajaiset, pidetään keskiviik- tointia edeltäneet selvitykset ja koko maata kattavan kona 17.2.2021 kello 14.00. Koronatilanteesta johtuen inventoinnin läpivientiä varmisteleva koeinventointi suositellaan ensisijaisesti etäosallistumista. Tarkemmat Sahalahden ja Kuhmalahden metsissä vuonna 1912. ohjeet etäosallistumisesta toimitetaan lähempänä ta- Asiasta alustaa MMT Risto Päivinen ja kommentti­ pahtumaa. puheenvuoron esittää MH Timo Kivimaa.

Rajoitettu määrä voi osallistua paikan päällä Loimu Maamme ensimmäinen VMI tehtiin vuonna 1921– ry:n tiloissa osoitteessa Mikonkatu 8 A, 8. kerros, Hel- 1924, joten nyt vietetään inventoinnin aloittamisen sinki. Osallistujilta edellytetään kasvomaskin käyttä- 100-vuotisjuhlavuotta. Sahalahdesta ja Kuhmalahdes- mistä. ta oli tarkoitus puhua jo viime vuonna, mutta korona siirsi tilaisuuden. Siksi taustat vasta nyt. Pyydämme ilmoittautumistanne viimeistään 31.1.2021 mennessä osoitteeseen: [email protected] Seuran vuosikokous 2021

Pyydämme ilmoittamaan, osallistutko etänä vai ha- Seuran vuosikokous 2021, esitelmätilaisuus sekä jäsen- luaisitko tulla paikan päälle Loimuun. Tarkennamme ja tutkijatapaaminen pidetään Helsingissä keskiviikko- lähempänä helmikuuta Loimun toimistolle otettavien na 24.3.2021 alkaen kello 14.00. Kokouskutsu ja aineis- lukumäärää voimassa olevan koronaohjeistuksen mu- tot Susikossa 1/2021. kaisesti.

Talven selän taittajaisista vuonna 2017 Tieteiden talossa. Kuva: Antti Koskimäki.

4 Metsätyönjohtajakoulutuksen lyhyt mutta laaja historia (...jatkoa)

Edellisessä Susikossa, 2/2020, alkoi metsätyönjohtajien ta ja sen historiaa koskeva väitöskirja ja ensimmäinen koulutuksen tarkastelu. Käsitellyiksi tulivat metsäteol- Lassilan kolmesta väitöskirjasta. Kirjassa tarkastellaan lisuusyhtiöiden koulut, joista perusteellisesti esiteltiin kaikkea Lapin maakunnan alueella annettua metsäalan Hämeen metsätyönjohtajakoulu sekä Rajamäen metsä- koulutusta taustoineen ja esteineen sekä koulutuksen työnjohtajakoulu, Tammelan metsätyönjohtajakoulu, puolesta tehtyä työtä. Metsäopetus Lapissa alkoi, kun Tammisaaren metsäopisto ja Korsholman metsäoppi- Rovaniemen Hirvaalla aloitettiin metsänvartijoiden laitos siihen liittyen. Koulujen toimintaa sekä hallintoa koulutus syksyllä 1905. Vuonna 1967 avattiin Lapin tarkasteltiin myös sekä koulutuksen pääpiirteet am- metsäkoulu -nimeä kantava metsänomistajien ja heidän mattinimikkeineen esiteltiin. Niinpä niihin asioihin ei perillistensä koulutusta varten perustettu oppilaitos Ro- tässä juurikaan palata. vaniemen maalaiskunnassa Kemijoen rannalla Pahtaja- vaaran rinteessä. Tämän tehtävän ohella se vastasi met- Tässä jatketaan muissa oppilaitoksissa annetun metsä- sätyönjohtajien koulutuksesta parikymmentä vuotta. työnjohtajakoulutuksen pariin. Ensiksi luetellaan met- sätyönjohtajakoulusta antaneet oppilaitokset alueittain Rovaniemen metsäopisto teki uuden aluevaltauksen, tai koulujen paikkakuntien nimellä. Tämä pelkästään kun vuonna 1974 opistolla aloitettiin metsätyöntyön- asioiden yksinkertaistamiseksi, koska nimet ovat muut- johtajien koulutus. Johtokunta ja opettajat olivat teh- tuneet vuosikymmenten mittaan monesti. Oppilaitokset neet aloitteen koulutuksen aloittamisesta 1973, koska tai paikkakunnat ovat seuraavat, ilman erityistä järjestys- ”työnjohtajapula on Lapissa huutava kaikilla työnan- tä: Lappi, Rovaniemen metsäopisto ja Lapin metsäkoulu, tajaryhmillä”. Tavoitteena oli, että työnjohtajakoulutus Ahlainen ja Kullaa Satakunnassa, Joensuu, Toivala, Varpa- aloitettaisiin vakinaisesti normaalein budjettivaroin. ranta, Vallinkorva, Sotkamo, Tuomarniemi ja Saarijärvi. Opisto johtokuntineen joutui tekemään hartiavoimin Mikäli lukijoilla on tietoa metsätyönjohtajakoulutuksesta, töitä koulutuksen aloittamisen puolesta. Valtakunnal- tutkintoon johtaneesta, jossakin muualla, niin yhteyttä lisesti Pohjois-Suomen metsätyönjohtajakoulutuksen pyydetään ottamaan kirjoittajaan. Kirjoitussarjan otsik- tarpeellisuus oli tunnustettu Metsä- ja puutalouden koa piti muuttaa, kun oppilaitoksia oli näinkin monta. koulutuskomitean vuonna 1974 valmistuneessa I mie- tinnössä, toteaa Lassila. Nyt esitellään koulutus Lapissa, Satakunnassa ja Joen- suussa. Oppilaitosten vaiheita esitellään sen verran, että Metsätyönjohtajakoulutus päästin aloittamaan vuonna kokonaisuus tulee selväksi. Esittelyiden pituudet ovat 1975. Metsähallituksen työnjohtajille tarkoitettu jatko- hyvin vaihtelevia johtuen käytettävissä olevista tiedois- koulutuskurssi toimeenpantiin 7.10.1974–20.12.1974 ta. Oppilaitoksista, joista on laadittu historia tai histo- ja 7.4.1975–19.6.1975. Osanottajat, 22, olivat kaikki riikki, saavat perusteellisemman esittelyn. Kouluista ja lähinnä Lapin suurista metsäpitäjistä. Lapin ensimmäi- niissä toimineista ihmisistä riittää tietoa ja muistumia nen varsinainen metsätyönjohtajakurssi pidettiin 13.1.– paljon. Niitä sopii ja otetaan mielellään Susikon luki- 19.12.1975. Kurssin 20 osanottajaa olivat Lapin 13 eri joiden tiedoksi ja iloksi. Olkaapa hyvät! kunnasta. Nämä kurssit rahoitettiin työllisyysvaroilla.

Rovaniemen metsäopisto ja Lapin Vuonna 1976 helmikuussa käynnistettiin Lapin met- metsäkoulu säkoulussa työllisyysvaroin vuoden kestävä metsä- työnjohtajakoulutus. Koulutus siirrettiin Pahtajalle Lähteenä on laaja kirja Lapin metsäopetus 100 vuotta Hirvaalta siellä olleiden tilaongelmien johdosta. Lapin (1905–2005). Se on Juhani Lassilan kirjoittama, väi- metsäkoulun ensimmäisellä metsätyönjohtajakurssilla töskirja, joka on maamme ensimmäinen metsäopetus- oli 24 oppilasta Lapin 12 kunnasta. Vuodesta 1982 al-

5 kaen koulutuksen kesto oli 17 kuukautta eli kolme lu- Kerrottiin, että heitä ei enää työmarkkinoilla tarvit- kukautta. Koulutuksen tarpeesta ja suosiosta kertonee tu, joten heidän työllistymisensä oli vaikeaa. [Lapin] se, että vuonna 1977 oli metsätyönjohtajakoulutukseen lääninhallituksessa ymmärrettiin, että eivät tuollaiset hakijoita 152, joista 24 hyväksyttiin opiskelemaan. puheet aivan tuulesta temmattuja olleet. Olivathan metsätyömaat koneellistumassa kovaa vauhtia, ja työn- Vuonna 1985 muutettiin 17 kuukauden mittainen johtotehtävät vähenivät. metsätyönjohtajien koulutus keskiasteen mukaiseksi 3-vuotiseksi metsätalousteknikkokoulutukseksi. Lisäk- Lassila selostaa työnjohtajakoulutuksen lopettamisen si vuoden 1986 aikana järjestettiin noin kuuden viikon koko maassa. Rovaniemen metsäoppilaitoksessa ei pätevöitymiskurssi entisen työnjohtajakoulutuksen enää 1994 käynnistetty uutta metsätalousteknikkokou- saaneille 24 opiskelijalle, joista kurssin päätteeksi lei- lutusta. Opetushallituksen valintaoppaista oli kuiten- vottiin Lapin läänin ensimmäiset metsätalousteknikot. kin nähtävissä, että Oulun, Siilinjärven, Sotkamon ja Tammelan metsäoppilaitoksissa kyseisille linjoille otet- Lassila selostaa oppilaiden taustoja seuraavasti: ”Mai- tiin vielä 1994 oppilaita ja vuonna vielä 1995 edelleen nittakoon, että vuonna 1981 alkaneella työnjohtaja- Ouluun, Siilinjärvelle ja Tammelaan sekä Keski-Suo- kurssilla 24 opiskelijan joukossa oli kolme ylioppilasta, men maatalous- ja metsäopistoon. Vielä vuonna 1996 1982 jo 19, 1983 taas 17 ja 1984 vielä 15. Vuonna 1986 oli mahdollista päästä valmistumaan metsätaloustek- tilanne oli 20/15 (yo), 1987: 20/1 (yo) ja 1988: 18/0 nikoksi Forssan (Tammelan) ammatti-instituuttiin, Sa- (yo). Lapin läänissä ylioppilaiden tie metsätaloustekni- takunnan maa- ja metsäinstituuttiin sekä Siilinjärven koksi oli 1980-luvun lopussa tukossa.” metsäoppilaitokseen. Kun uudesta koulutusrakentees- ta oli poistettu opistoaste, niin se tarkoitti käytännössä Rovaniemen seudulla toimineet kolme oppilaitosta, metsätalousteknikkolinjan lakkauttamista. Ilmeisesti Hirvaan metsäkonekoulu, Lapin metsäkoulu ja Rova- vastaavaa koulutusta pidettiin edelleen (1996) tarpeel- niemen metsäopisto, yhdistettiin ja niistä muodostet- lisena, sillä linjan sisällyttämistä uuteen ammattitut- tiin Rovaniemen metsäoppilaitos 1.8.1989 lähtien. Met- kintojärjestelmään oli tehty esitys. Tämä ei tuottanut sätalousteknikoiden koulutus jatkui uudessa laitoksessa tulosta, ja vuonna 1997 ei enää Suomessa aloitettu edelleen Pahtajan toimipaikassa. Sen esimiehenä toimi metsätalousteknikkokoulutusta. Eräiden oppilaitosten Heikki Hiukka. Linjan aloituspaikkojen määrä oli 16 ja suorittama viivytystaistelu ei ollut onnistunut. uusia opiskelijoita syksyllä 1989 saatiin 15. Koulu palve- li sekä Oulun että Lapin lääniä. Opiskelijoiden keski-ikä Rovaniemen metsäoppilaitos siirtyi 1.7.1995 valtion oli 24 vuotta. Joukossa oli yksi nainen, mikä kertoo alan omistuksesta Rovaniemen ammattikoulutuksen kun- miehisyydestä tuohon aikaan. Oppilaiden ikäjakauma tayhtymän haltuun. Rovaniemelle haettiin jo kevät- oli suuri, 17 vuodesta 35 vuoteen. Viisi oli hyväksytty talvella vakituisen ammattikorkeakoulun perustamis­ pitkän työkokemuksen pohjalta. lupaa. Vastaus oli kielteinen. Haettiin väliaikaista lupaa. Elokuussa 1995 valtioneuvosto myönsi luvan Koulutus oli pitkä ja ilmeisen tehokas. Koulutus alkoi väliaikaisen ammattikorkeakoulun toiminnan käyn- vuoden mittaisella harjoittelulla. Sen jälkeen seurasi nistämiseen 1.8.1996. Lupa oppilaitoksen vakinaista- 1,5 vuoden oppilaitosjakso. Opetuksessa oli pääpaino miseen saatiin syksystä 1998 lähtien. Metsätalousalalle metsänhoidolla, puutavaran hankinnalla ja työnjohto- voi nykyään opiskella Lapin ammattikorkeakoulussa ja opilla. Lähes puolet tästä ajasta käytettiin maastohar- Lapin ammattiopistossa. joituksiin ja niihin liittyviin laskentatehtäviin. Toinen harjoittelujakso kesti vajaan puoli vuotta, ja sen aikana Ahlainen ja Kullaa keskityttiin työnjohdollisiin aineisiin ja metsäteolli- suusharjoitteluun. Lopuksi oli vielä kahden kuukauden Satakunnassa keskityttiin metsänparannustöiden oppilaitosjakso. työnjohtoon erikoistuneiden työnjohtajien koulutuk- seen, ensin Ahlaisissa ja sitten Kullaalla. Metsäkoulu- Jo 1990-luvun alkuvuosina alkoi kuulua ääniä ja ky- tuksesta Satakunnassa on Arvi A. Koiviston ja Tapani selyitä, miksi metsätalousteknikoita vielä koulutettiin. Hännisen kirjoittama kirja 50 vuotta metsäopetusta

6 Satakunnassa, 1953–2003, Kankaanrannan kurssikes- ja työnjohtajakurssia jatkettiin syyskuun alusta 1965 kuksesta Porin metsäopistoon. Kirja on vuodelta 2003. tilapäisesti Kullaan Saarijärven tyhjäksi jääneessä kan- Koulutuksen alkuvaiheet kuvaillaan pääpiirtein näin: sakoulussa. Välttämätön remontti tehtiin. Satakunnan metsänhoitolautakunta osti vuonna Ah- laisista Kankaanrannan tilan ja perusti sen hiekkamul- Edessä oli uuden metsäkoulun rakentaminen. Se todet- tamaille taimitarhan tuottamaan taimia maakunnan tiin metsänhoitolautakunnan taloudelle liian raskaaksi. metsänviljelyä varten. Talon tiilirakenteiseen navet- Satakunnan metsäkoulu ja Kullaan kunnan sille varaa- taan sijoitettiin käpykaristamo. Vielä huomattiin, että man tontin oikeudet luovutettiin Metsähallitukselle kanalarakennus olisi remontoitavissa vaatimattomaksi 1.3.1967, joka jatkoi koulun toimintaa ja rakennusten kurssilaksi maakunnan yksityismetsätalouden ammat- suunnittelua. Samana päivänä koulun johtajaksi tuli timiesten jatkokoulutusta ja metsänomistajien kursse- metsänhoitaja Jussi Hirvola Uotin siirryttyä muihin ja varten. Asia toteutuikin ja toiminta aloitettiin 1953. tehtäviin. Uusia rakennuksia suunniteltaessa ja raken- Kurssikeskuksella ei alkuun ollut omaa henkilökuntaa, nettaessa koulutusta oli jatkettava Saarijärven entisen vaan metsänhoitolautakunnan ammattimiehet hoitivat kansakoulun melko puutteellisissa tiloissa vielä lähes opetusta muiden tehtäviensä ohella. Kurssin johtajana neljä vuotta. Hirvolan ohella opettajina toimivat met- ja opettajana toimi piirimetsänhoitaja Juhani Linkola säteknikko Eero Mäkelä, metsätyönopettaja Taavi Hal- ja toisena opettajana taimitarhanhoitaja Viljo Kosonen. metoja ja koneteknikko Esko Helin sekä edelleen met- sänhoitaja Tapani Hänninen ja koneteknikko Kauko Uusi, ajanmukainen kurssilarakennus rakennettiin Mäkelä. Ohjelmaan oli tullut myös metsätyöntekijöiden vuonna 1955. Siihen saatiin rahoitus vientimaksu- koulutus. Uusi koulu valmistui marraskuussa 1971. rahastosta, jota kartutettiin Korean konjunktuurin aikana tulleista puutavaran vientihinnoista. Tällä ra- Oppilaiden määrä alkoi vähin eri vähentyä, kuten muu- hoituksella tuettiin metsänhoitolautakuntien kouluja allakin Suomessa. Metsänomistajille tarjottuja kursseja koko maassa. Metsänhoitolautakunnan palvelukseen täytyi jopa jättää pitämättä. Lisätehtäviä tarjosi Porin otettiin vuoden 1961 alussa metsänhoitaja Arvi A. metsänparannuspiiri. Ojitustoiminta laajeni voimak- Koivisto päätyönään koulutus- ja tiedotusasioiden hoi- kaasti 1970-luvulla ja tarvittiin koulutettuja työnjohta- to sekä Kankaanrannan kurssikeskus. Samana vuonna jia. Metsänparannustyönjohtajien koulutus aloitettiin pyydettiin Satakunnan kunnilta ehdotuksia uudeksi 10.2.1971 vuoden mittaisella kurssilla. Oppilaat olivat sijoituspaikaksi koululle, koska Kankaanrannan ym- pääasiassa Satakunnasta. Tämä koulutus vakiintui ja pärillä oleva muutaman kymmenen hehtaarin metsä vuosittain aloitettiin 24 oppilaan kurssi. Oppilaita tuli ei riittänyt harjoitustyömaiksi. Alueita hankittiin lisää eri puolilta Etelä-Suomea metsänparannuspiirien lä- muun muassa vuokraamalla Metsähallitukselta metsää hettäessä oppilaita Kullaalle. Eurajaoen Olkiluodosta. Tässä oli haittana pitkä mat- ka. Tarjolla olevista alueista parhaaksi osoittautui Kul- Kullaasta tuli keskeinen toimija metsätoimihenki- laan kunnan tarjoama tontti metsineen. löiden täydennyskoulutukseen ja toimityyppikoulu- tukseen. Vuonna 1974 perustettiin Tammelaan, Tuo- Vuoden 1965 alussa tuli voimaan laki metsäoppilaitok- marniemelle ja Kullaalle kurssiosasto tätä tehtävää sista. Kankaanrannan kurssikeskuksesta tuli Satakunnan hoitamaan. Niitä perustettiin tämän jälkeen muual- metsäkoulu. Valtion rahoitus lisääntyi. Arvi A. Koivisto lekin. Metsänparannustyönjohtajien koulutus jatkui siirtyi metsänhoitolautakunnan tehtäviin ja koulun pää- vuoteen 1980 saakka, jolloin siitä tuli tavanomaista toimiseksi johtajaksi valittiin metsänhoitaja Unto Uoti. työnjohtajakoulutusta. Jo tätä ennen Satakunnan met- säkoulusta oli tullut Kullaan metsä- ja puutalouden Maakunnan metsänhoitoyhdistyksissä ja metsänpa- kurssikeskus. 1980-luvulle tultaessa toiminta oli vank- rannuspiirissä oli koulutettujen työnjohtajien tarvetta. kaa ja oppilaita tuli taas hyvin kaikkeen koulutukseen. Niinpä koululla aloitettiin työnjohtajakurssi kesäkuus- Metsäkoneenkuljettajien koulutus aloitettiin vuonna sa 1965. Kankaanrannan kurssilarakennuksen tulipalo 1981 ja sahatyönjohtajien koulutus vuonna 1983. Tätä heinäkuussa keskeytti opetuksen. Koulun siirtäminen vuotta pidetään historiikissa koulun tehokkaimpana. Kullaalle oli jo suunnitelmissa, joten koulun toimintaa Toimintaa oli Kullaan ohella Kankaanpäässä ja Koke-

7 mäellä. Toiminta alkoi laantua joillakin linjoilla oppi- aloitti toimintansa väliaikaisissa tiloissa Niinivaaran laspulan johdosta. lukion entisen lukion tiloissa. Vuonna 1986 opisto pää- si muuttamaan uusiin toimitiloihin Utran kaupungin- Vuoden 1985 aikana lopetettiin 1-vuotinen metsätyön- osaan. Kirjoituksen kirjoittajat ovat Eero Karppinen, johtajakoulutus. Tilalle tuli yleisjakson jälkeen 2-vuo- opiston rehtori, ja Antero Takala. tinen metsätalousteknikkokoulutus. Vastaava muutos tapahtui puutalouden koulutuksessa pari vuotta myö- Kirjoituksessa todetaan edelleen, että uusimpana tulok- hemmin. Nämä teknikkolinjat vetivät edelleen hyvin kaana on metsätyönjohtajien opinto-osasto, joka aloitti oppilaita. Vuonna 1989 aloitettiin aikuisten metsäta- toimintansa 1.1.1983 yhden luokan voimin. Alemmalla lousteknikkokoulutus monimuoto-opetuksena nuori- opistoasteella oli aloituspaikkoja 16 ja ylemmällä opis- soasteen teknikkokoulutuksen rinnalla. Oppilaitoksen toasteella 18. Uusia metsätalousteknikko-opiskelijoita nimi oli Kullaan metsä- ja puutalousoppilaitos. ei otettu enää vuoden 1991 haussa. Nämä tiedot ovat peräisin Puumieskalenterin eri vuosikerroista. Oppi- Ammattikorkeakoulujen suunnittelu aloitettiin myös laitos muuttui vuonna 1992 Pohjois-Karjalan ammat- Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa 1990-luvun alus- tikorkeakouluksi, jolloin metsätalouden opinto-osas- sa. Tavoitteena oli maaseutuelinkeinojen ammatti- tolta alkoi valmistua vain metsätalousinsinöörejä sekä korkeakoulu. Se ei saanut kokeilulupaa. Satakunnan metsämekaanikkoja. Viimeksi mainitut saivat oppinsa väliaikainen ammattikorkeakoulu sai luvan. Koulujen Onkamon toimipisteessä. Koulutusta Joensuussa pa- yhdistäminen isommiksi oli ajan kuvaa 1990-luvulla. lauttivat mieliin myös Riitta Jalkanen ja Raimo Hulmi, Kullaan metsä- ja puutalousoppilaitos ja Kokemäen jotka toimivat oppilaitoksen opettajina. maatalous- ja puutarhaoppilaitos yhdistettiin 1.8.1994. Tämä vaihe jäi lyhyeksi; Satakunnan maa- ja metsäins- Leikkeet Puumieskalentereista ja Puumieslehdestä tulivat tituutin toiminta loppui 31.12.1996. Ritva Varikselta. Ritva Varis on perehtynyt metsäkoulu- tukseen muun muassa tarkastelemalla Viipurissa ja Kot- Metsäpuoli päätyi Porin kaupungille ja maatalous- ja kassa toiminutta oppilaitosta kirjoittamalla sen historian. puutarhapuoli Huittisten kaupungille. Opetus jatkui Kirjan nimi on Sahakoulusta ammattikorkeaan 1921– Kullaalla likimain entisellään. Oppilaitoksen nimeksi 2005. Se on Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkai- tuli Porin metsäopisto. Rehtoriksi valittiin Matti Läh- suja, sen sarjaa A. Tämä historia ilmestyi vuonna 2005. teenmäki. Teknikkokoulutus päättyi Kullaallakin koko Tässä kirjassa selostetaan yhteyksiä Kotkassa, Lahdessa koulutusalan tultua lopetetuksi. Opiston viimeiset ja Joensuussa annetun puutalouskoulutuksen välillä ja metsätalousteknikot valmistuivat vuonna 1998. Sama- Joensuun oppilaitoksen perustamisvaiheita. Seinäjoella, na vuonna otettiin opistoon viimeiset puutalouspuolen Keminmaalla, Kullaalla, Mikkelissä, Siilinjärvellä ja Yli- teknikko-opiskelijat. vieskassa tarjottiin myös tämän alan koulutusta.

Metsäalan opetus jatkuu edelleen Kullaalla. Oppilai- Pohjois-Karjalassa on nykyään tarjolla metsäkoulutus- toksena on eri puolilla Satakuntaa toimiva monialai- ta kaikilla tasoilla. Valtimolla ja Joensuussa toimii Rive- nen Länsirannikon koulutus Oy, Winnova. ria, Metsäopetus, jossa voi opiskella metsäpalveluiden tuottajaksi tai metsäkonealalle. Karelia-Ammattikor- Joensuu keakoulu Joensuussa tarjoaa mahdollisuudet suorit- taa luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinnon, Joensuun metsä- ja puutalousopisto aloitti toimintansa jolloin valmistuu metsätalousinsinööriksi AMK tai 1.8.1978. Metsäopistona samoin kuin puutalousopis- tekniikan alan ylemmän ammattikorkeakoulututkin- tona oppilaitos on nuorin koko valtakunnassa. Näin non, jolloin valmistuu metsätalousinsinööriksi YAMK. selostetaan Puumieslehden numerossa neljä vuodelta Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto sijaitsee 1983. Ensimmäiset metsäteknikko-osaston oppilaat Joensuussa ja siellä voi opiskella maatalous- ja metsä- tulivat taloon 14.8.1978. Toisena osastona perustettiin tieteiden kandidaatiksi ja -maisteriksi. sahateknikko-osasto vuonna 1979. Kolmantena tulok- kaana oli kurssiosasto, joka aloitti vuonna 1980. Opisto Antti Koskimäki

8 Urho Kekkonen, metsät ja metsätyöntekijät

Tasavaltamme pitkäaikainen presidentti Urho Kek- silloiseen vähäisyyteen. Kekkonen totesi, että Pohjois- konen otti kantaa lukuisiin asioihin. Myös metsäasiat Suomessa on yllin kyllin raaka-aineita, erityisesti met- sekä erityisesti metsätyöntekijöiden asema ja sen pa- sävaroja. ”Tiedetään, että Pohjois-Suomessa ovat aino- rantaminen kuuluivat hänen kiinnostuksensa kohtei- at suuret rakentamattomat vesivoimavaramme”, jatkoi siin. Ehkäpä tutuin ja lainatuin on hänen kannanotton- Kekkonen. Lisäksi hän toi esiin, että Pohjois-Suomessa sa puheessa 15.2.1962, jonka hän piti tultuaan valituksi on kymmeniä tuhansia miehiä työttöminä. Oli siis tasavallan presidentiksi toiselle kaudelle. Urho Kekko- olemassa ”kaikki edellytykset teollisen toiminnan voi- nen oli ottanut kantaa tätä ennen ja joutui ottamaan makkaalle laajentamiselle Pohjois-Suomessa”. Tämä oli vielä tuonnempanakin. Kekkonen oli erittäin tuottelias vielä edessäpäin ja näin tapahtuikin. kirjoittaja ja hänen mielipiteitään saatiin lukea kirjoista ja lehdistä kahdeksalla vuosikymmenellä. Samassa kirjoituksessaan Veljenpoika viittasi Suomen akatemian jäsenen, professori Yrjö Ilvessalon esittämiin 1950-luvun alkupuolen kannanottoja valtakunnan metsien inventoinnin perusteella suo- ritettuihin laskelmiin. Muun muassa niiden mukaan Vuonna 1954 Urho Kekkonen toimi tovin aikaa tavalli- Lapin läänin metsien puuvarat olivat, alueluovutuk- sena kansanedustajana. Hän kantoi huolta metsätyönte- sista huolimatta, suuremmat kuin vuosina 1936–1938. kijöiden toimeentulosta. Hän sai aikaan eduskunnassa ja Tämän jälkeen Kekkonen totesi Ilvessalon numeroin tiedotusvälineissä vilkkaan keskustelun metsätyöpalk- Lapin metsävarojen kehittyneen epäedulliseen suun- kojen jälkeenjääneisyydestä. Ns. Kekkoslisä palkkoihin taan metsien ikääntymisen johdosta. Yhteenveto tähän saatiin kevään kuluessa. Tämä todetaan kirjassa Lapin kohtaan: ”Tämä selvitys osoittaa, että Lapin läänistä on metsäopetus 100 vuotta, joka on Juhani Lassilan väitös- hakattavissa paljon enemmän puutavaraa kuin tähän kirja, ensimmäinen hänen kolmesta väitöskirjastaan. saakka on hakattu tai kuin tähän saakka on edes voitu laskea hyödyllisesti hakattavan. Tämä selvitys osoittaa Vuonna 1954 Kekkonen tarkasteli metsäasioita ni- vielä enemmän: Jos aiotaan turvata Lapin metsien tule- mimerkillä Veljenpoika Uudessa Kuvalehdessä, sen vaisuus, on pakko hakata paljon enemmän kuin tähän 24.9.1954 ilmestyneessä numerossa. Pääasiana oli kan- saakka, sillä muutoin metsien kasvu pienenee.” Urho nan ottaminen Pohjois-Suomen teollistamisen vielä Kekkonen alkoi johtaa viidettä hallitustaan 24.10.1954.

Urho Kekkonen hiihtomatkalla Kainuussa helmikuussa 1956, vastavalittuna presidenttinä. Kekkonen keskustelee metsä- työmiesten kanssa Kuurtokorven savotassa, juttukavereina Eetu Kemppainen ja Eljas Karhu. Kuva: Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö, kuvaaja Otso Kukkonen, Kainuun Sanomien päätoimittaja.

9 1956 ensimmäisellä neljänneksellä. Vaikka heidän an- siotasonsa reaalisesti onkin parin viime vuoden aikana jonkin verran kohonnut, oli se viime vuoden lopulla vielä noin neljä prosenttia alempi kuin vuoden 1956 ensimmäisellä neljänneksellä. Kun otetaan huomioon vuodesta 1955 lähtien tapahtunut työntekijöiden ylei- sen reaalisen ansiotason kehitys, joudutaan toteamaan, että metsätyöntekijöiden ansiot ovat jääneet tuona ajanjaksona jälkeen yleisen ansiotason kehityksestä 12–13 prosenttia. Tällainen kehitys metsätyöntekijöi- den ansioissa taloudellisen korkeasuhdanteen aikana on suomalaisen yhteiskunnan häpeä.”

Toisenlaistakin tietoa tuli. Ylimetsänhoitaja Sakari Ai- raksinen kertoi tasavallan presidentin savottavierailus- ta näin: ”Helmikuun lopussa 1962 Kekkonen suoritti tutustumiskäyntejä Metsähallituksen työmailla. Koi- tereen hoitoalueen Hopealammen Maksimansaaren Urho Kekkonen tutustuu ojitustyömaahan Isojoella savottaan hän myös tutustui. Kämpällä syötiin ensin oikealla puolellaan Seinäjoen metsänparannuspiirin päämetsänhoitaja Akseli Suominen. Kuva on otettu Kelovaaran metsänvartija Martti Kärkkäisen vaimon ajanjaksolla 1956–1959. Kuva on Esko Lahden arkistosta. tekemät piirakat ja kämppäemäntien tekemät muut eineet. Sitten hiihdettiin yli viiden kilometrin matka Patvinsuon Maksimansaareen (hevoskyyti ei Kekkos- Tasavallan presidentin kannanottoja ta miellyttänyt). Työmaalla UKK haastatteli miehiä ja kyseli, miten savotassa pärjäilee. Hän tarjosi sikareja Vuoden 1961 uudenvuoden puhetta sävytti taloudel- miehille. Hopealammen kämpällä tulomatkalla hän lisesti suotuisa edellinen vuosi. Katkelma Kekkosen tarkasteli tilejä ja totesi: Kyllähän näillä pärjää.” uudenvuoden puheesta: ”Elintasomme nousikin viime vuonna, jos sitä mitataan reaalikansantulolla henkeä Tämän Airaksisen kertoman kirjasi metsänhoitaja kohden, noin seitsemällä prosentilla. Varsinkin on ol- Lauri Hytönen ja se on kirjassa Päivä närettä kiertää, lut ilahduttavaa todeta, että myös maamme pohjois- ja joka on Pohjois-Karjalan Metsänhoitajat ry:n 75-vuo- koillisosissa asukkaiden elämisen mahdollisuudet pa- tiskirja vuodelta 2002. Sakari Airaksien toimi vuonna ranivat, sillä sielläkin saatiin hyvä sato ja ansiomahdol- 1962 Jongunjoen hoitoalueen vt. aluemetsänhoitajana lisuudet metsätaloudessa ja muilla tuotannonaloilla li- ja siirtyi Koitereen hoitoalueen aluemetsänhoitajaksi sääntyivät.” Huolta metsätyöntekijöiden palkoista tämä vuonna 1963. ei vähentänyt. Palkka-asiaan palasi joulun alla 1962 Simon kunnan- Tultuaan valituksi toisen kerran tasavallan presiden- valtuuston puheenjohtaja Pekka Vilmi Juhani Lassilan tiksi Kekkonen otti kantaa 15.2.1962 näin: ”Yhteinen kirjan mukaan. Vilmi kirjoitti tasavallan presidentille, vastuu, isänmaallisuus sanan oikeassa merkitykses- että metsätyöntekijäin palkka-asia oli jälleen eduskun- sä, velvoittaa meitä paremmin työskentelemään nii- nassa kokenut ilmeisen vesiperän. Vilmin terveiset den kansalaisten hyväksi, joille on annettu raskain menivät perille, sillä uudenvuodenpuheessa 1963 pre- osa yhteisessä isänmaassa. Mitä tarkoitan, käy selville sidentti otti asian taas esille. Vilmi oli kansanedustaja- esimerkiksi seuraavasta. Metsätyöntekijäin reaalinen na vuosina 1963–1979. ansiotaso, joka on laskettu ottamalla huomioon toi- saalta heidän markkamääräinen ansiotasonsa, toisaalta Näin Urho Kekkonen uudenvuoden puheessaan 1963: elinkustannusten kehitys, oli vuoden 1959 ensimmäi- ”Työtilaisuudet lisääntyvät. Mutta myös niiden ihmis- sellä neljänneksellä 16 prosenttia alempi kuin vuoden ten, joiden toimeentulo syrjäseuduilla rakentuu ole-

10 Urho Kekkonen tervehtii metsätyöntekijää Kymi Oy:n mailla toukokuussa 1962. Kuva: Lusto, Uudenmaan-Hämeen metsälautakunnan kokoelma.

Kemijärven selluloosatehtaan peruskiveä muurataan 26.9.1962. Muurausvuorossa toimitusjohtaja Lars Hannunkari. Kuva: Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö.

massa oleviin työmahdollisuuksiin, olisi saatava elin- na metsänviljelyn läpilyönti ja taustana metsien yhä ehtonsa paranemaan tasavertaisesti suotuisammissa huomattava vajaatuottoisuus sekä metsäteollisuuden olosuhteissa elävien kanssa. Se kuuluu siihen tasoitus- voimakas laajeneminen, joka lisäsi raakapuun tarvetta. työhön, jota sosiaalisen kansanvallan on suoritettava Kampanjan toteuttamiseksi muodostettiin organisaa- oikeudenmukaisuuden vuoksi ja yhteiskunnan perus- tio koko valtakuntaan. teiden lujittamiseksi. Olen usein näitä asioita käsitel- lessäni puhunut metsätyöläisten osasta. Toivon olevani Vuotuinen metsänviljelyala oli ollut 1950-luvulla yk- väärässä, kun pelkään, että tätä asiaa ei saatu eduskun- sityismailla 30 000 hehtaarin luokkaa. Monivuotuisen takäsittelyssä kuntoon.” marssin huipputavoite asetettiin vuodelle 1965, 60 000 hehtaaria metsänviljelyä. Tämä tavoitettiin jo vuonna TT-metsämarssin keulakuva 1963. Kampanjavuosien tulokset olivat yksityismailla seuraavat: vuosi 1961, 38 000 ha, vuosi 1962, 45 300 Vuosina 1961–1965 järjestettiin laaja kampanja nimel- ha, vuosi 1963, 63 900 ha, vuosi 1964, 77 700 ha ja tään TT-metsämarssi. Alkukirjaimet tulivat sanois- vuosi 1965, 89 100 ha. Taimituotannon laajentamises- ta Tuottamaton Tuottavaksi. Hyvänä esimerkkinä ja ta huolimatta viljelypinta-alaa rajoitti taimien puute. kannustimena oli vuonna 1950 järjestetty maailman Saavutetulla metsänviljelyn tasolla toimittiin pitkälle ensimmäinen metsämarssi. 1960-luvulla oli tavoittee- 1990-luvulle.

11 Valtiovallan johdon esimerkki kuului tähänkin metsä- Pentti Jokinen, vuonna 1957 toimeensa tullut metsäta- marssiin. Valtiovallan TT-marssimetsikkö istutettiin lousneuvoja. Niinpä kuokka, käsineet ja taimet olivat 29.5.1965 Vihdin Olkkalaan, Uudenmaan Maatalous­ Kekkosen saatavilla kuten pitikin. oppilaitoksen metsään. Metsikön istutukseen osallis- tuivat tasavallan presidentti Urho Kekkonen, eduskun- Nykyinen valtatie 2 linjattiin siten, että kuusikko jäi ta ja valtioneuvosto sekä laaja joukko kutsuvieraita. sen länsipuolelle, tielle hyvin näkyen. Kuusikko on Maamieskoulun Mullihakaan, kuten aluetta kutsuttiin, noin kilometrin päässä pohjoiseen 2-tien ja tien 1241, istutettiin huolella merkityille linjoille kuusta. Tämän Olkkalantien risteyksestä. Kuusikko on Metsähallituk- istutusoperaation toimeenpani Uudenmaan-Hämeen sen hallinnassa. Osa kuusista on 2000-luvun alkupuo- metsänhoitolautakunta ja sen johti metsänhoitaja Lau- lella kaulattu monimuotoisuuden lisäämiseksi. ri Lamminpää. Urho Kekkosen avustajaksi oli nimetty Maailman ensimmäinen metsämarssi järjestettiin vuonna 1950. Sen tavoitteena oli saada metsänomis- tajat kiinnostumaan metsiensä hoidosta iskulauseella ”Työtä omin voimin oman metsän hyväksi”. Marssi sai liikkeelle yli 480 000 osallistujaa. Päivien aikana tehtiin töitä noin 60 000 hehtaarin alalla, pääasiassa raivausta ja taimikonhoitoa. Vauhtia töihin antoi sekä pitäjien että lautakuntien välinen kilpailu. Tämän marssin suo- jelijana toimi tasavallan presidentti Juho Kusti Paasi- kivi. Viisipäiväisen tempauksen ensimmäisenä päivänä 15.6.1950 valtiojohto järjesti oman marssin. Se suun- tautui Tuusulaan, Malmarin tilalle, jossa tehtiin mo- nenlaisia metsätöitä, muun muassa kylvettiin mäntyä.

Ensimmäiselle marssille järjestettiin 50-vuotisjuhla TT-metsämarssin muistometsikkö Vihdissä vuonna 2010. samalla tilalla ja alueella. Tähän tapahtumaan vuon- Vasemmalta Reivo Järvenpää, Yrjö Torikka, Sulevi Riuku- na 2000 osallistui tasavallan presidentti Tarja Halonen lehto ja Matti Leikola. Kuva: Antti Koskimäki. sekä ylintä metsähallinnon johtoa ja kutsuvieraita.

Metsänhoito päällimmäiseksi

Vuonna 1970 Kekkonen otti metsäasiat uudelleen esille. Nyt oli kirjoittajana nimimerkki Liimatainen. Suomen Kuvalehdessä 20.2.1970 Liimatainen tarkas- teli ensin koivujen asettamista roskapuun asemaan 1950-luvulla sekä niiden hakkaamista. Parikymmentä vuotta myöhemmin koivupula uhkasi. Liimatainen: ”Nyt on ryhdyttävä toden teolla viljelmään myös koi- vua, Betula verrucosaa. Metsähallituskin voinee lopet- taa vaarallisen hormonimyrkyn, 245 T:n sylkemisen lentokoneista valtion vesakoihin. [-----] Voisimme vaikkapa ensi keväänä lähteä joukolla istutus- ja kyl- Tapion päivän kuusenistutus, eduskunnan metsänvil- vötöihin, onhan kulottuvia peltoja, ojitettuja rämeitä. jelypäivä, Vihdissä vuonna 1963, tasavallan presidentti Mutta mistäpä taimet ja siemenet?” Urho Kekkonen osallistujana. Kuva on albumista, jonka Kainuun ja Lapin maatalouskerhot lahjoittivat Kirjoitus jatkui metsänviljelyn tutkimuksen vähäisyy- presidentti Urho Kekkoselle. Kuva: Tasavallan den tarkastelulla. Vaikka puunhankintaa ja jalostuksen Presidentin Arkistosäätiö.

12 automatisointia oli tutkittu erinomaisesti, ”varsinai- Aluepoliitikko Kekkonen nen kaikinpuoliseen metsänviljelytalouteen liittyvä tutkimus ei ole päässyt siihen asemaan, että se kyke- Pari vuotta myöhemmin Liimataisen kirjoitus Suomen nisi näyttämään ne sävelasteikot ja äänenpainot, miten Kuvalehdessä 3.11.1972 oli saanut alkunsa hänen luet- metsään huudetaan, jotta se meille suotuisasti vastaisi”. tuaan ”äsken suuresta päivälehdestä Metsäntutkimus- Edelleen riitti kannanotto tutkijoiden ja niiden kaade- laitoksen erään professorin kannanilmaisun hajasijoi- reiden vähäisyyteen, joista tutkijat seuloutuvat vetä- tussuunnitelmasta siirtää koko laitos muualle maahan”. mään uutta tietoa paperille ja käytäntöön. Liimataisen Professorin mielestä Suomen metsäntutkimusta voi- yllätti sen joukon pienuus, josta metsänviljelytalouden daan harjoittaa vain Helsingissä. Liimatainen esitteli tutkijain ja tiedemiesten pitäisi tulla. ”Syyslukukaudel- professorin perusteet tähän, muun muassa yhteistyön la 1969 otettiin Helsingin yliopistoon 3 116 uutta opis- metsä- ja puutalouden hallinnon ja kenttähenkilökun- kelijaa, heistä entiseen tapaan 38 suorittamaan yleistä nan sekä valtion hallinnon ja taloudellisen suunnittelun metsätutkintoa.” kanssa. Vaihtoehtona oli toimia ”jossakin sisämaassa”, joka tarkoitti Jyväskylää, jonne sijoittamisesta muuta- Edellisen johdosta Aarne Nyyssönen, Helsingin yli- mat eri puolueiden kansanedustajat tekivät helmikuus- opiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan de- sa [1972] toivomusaloitteen. Liimatainen esitteli myös kanus, kuten Liimatainen esitteli, oli pitänyt huolta tämän esityksen perustelut ja väitteet. Muun muassa kumpaisestakin asiasta aiheettomana. Se kannanotto Helsinki-keskeisyys oli kenttäkokeiden kannalta epä- ei ole tässä käytettävissä. Liimatainen palaa asiaan Suo- tarkoituksenmukaista. Lisäksi Jyväskylä sijaitsee lähes men Kuvalehdessä 29.5.1970. Liimatainen esitteli Met- valtakunnan metsärajojen painopisteessä. säntutkimuslaitoksen professori Kullervo Kuuselan ti- lastot koivuvaltaisten metsien osuuden vähenemisestä Liimatainen jatkaa käyttäen itsestään nimitystä ’taval- kolmessa vuosikymmenessä 18,1 prosentista kahdek- linen suomalainen metsänsamoilija’, joka järkeilee, että saan prosenttiin. Ja kannanotto esittäjästä: ”Luemme metsäntutkimuslaitoksen pitäisi olla mahdollisimman Kuuselaa, jonka selkeitä kirjoitelmia näkee ilahdutta- itsenäinen tutkimuslaitos, jonka tavoitteena on vain van usein julkisuudessa.” metsänkasvun ja tuoton edistäminen koko maassa ja siihen liittyvä luonnonsuojelu. ”Laitoksen arvo ja it- Liimatainen arvioi tutkijavoimien määriä hyvin yksi- senäisyys korostuisi, jos se olisi irrallaan ja sopivan tyiskohtaisesti. Hän pitää edelleen niitä liian vähäisinä huutomatkan päässä toisista intressipiireistä ja kon- nimenomaan metsän tehokkaamman viljelyn ja kas- junktuureista.” Liimatainen kallistuu tässä kirjoituk- vun edistämisen sektoreilla. Tunnustusta Liimatainen sessa kannattamaan Metsäntutkimuslaitoksen siirtoa antaa uusimpien oppituolien voimavaroille. Niitä oli- ”johonkin sisämaahan”, siis Jyväskylään. vat puumarkkinatiede, metsäteknologia ja metsätalo- uden liiketiede. Päätteeksi vielä vetoomus: ”Mutta äl- Liimatainen aloitti tämän kirjoituksen palauttamalla kää arvoisat metsämiehet jääkö lepäämään laakereille, mieleen silloin käydyn keskustelun Eläinlääketieteelli- vaan osoittakaa alkaneella vuosikymmenellä samaa sen korkeakoulun siirtämisestä Hämeenlinnaan. Olipa intoa ja uutteruutta metsänviljelyyn ja huoltoon, met- kyseessä sitten eläinlääketiede tai metsäntutkimus, si- sänhoitoon, kuin äsken puumarkkinain ja teknologian joituksessa on Liimataisen mielestä suuri paino myös aloilla. Näin liikemiehille ja teknikoille riittäisi jatku- sillä, missä talojen väki ja heidän perheensä ovat tottu- vasti raaka-ainetta – Suomen kansalle satoa. Rohkeasti neet ja vakiintuneet asumaan. kasvotusten päin mäntyä vain! [----] Taitavan tekijän kädessä ruma rämekin voi muuttua vihreäksi kullaksi, 1960-luvulta alkaen on käyty laajaa poliittista keskus- kultakaivokseksi.” telua ja tehty päätöksiä valtion laitosten hajasijoitta- misesta. Vuonna 1973 valmistui Hajasijoituskomitean Tässä kirjoituksessa Liimatainen toteaa myös: ”Ni- ensimmäinen osamietintö. Siinä esitettiin 19 valtion­ mimerkki on aina ihaillut metsämiehiä ja viihtynyt organisaation hajasijoittamista. Metsäntutkimuslai- heidän seurassaan ja metsässä. Metsänhoitaja Veikko tokselle oli suunniteltu useita vaihtoehtoisia sijoi- Huovisen kirjat ovat mielilukemistani.” tuspaikkoja eri puolilla maatamme, joista lopultaan

13 Rakovalkealla Äänekosken tehtaiden järjestämässä hirvijahdissa marraskuussa 1961. Seurue ruokailee Kilpimäen maastossa. Kuva: Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö.

saisi alkaa alusta, hän vastasi: En ainakaan metsätöihin ensiksi pakkautuisi.

Liimatainen selosti pääpiirtein käsien tärinä- sairautta, josta silloin kärsi noin 70 prosent- tia metsätyömiehistä. Vertailua oli Ruotsiin, jossa vastaava osuus oli noin 60 prosenttia. Kirjoittaja oli selvittänyt eron syitä, joita oli- Jyväskylä asetettiin ensimmäiselle sijalle. Alue, puo- vat muun muassa maamme Ruotsia kylmempi ilmasto lue-, tutkimus- ja henkilöstöpoliittinen keskustelu oli ja puutteellisempi vaatetus. Myös sahojen kehittämis- rankka. Metsäntutkimuslaitoksen sijoituspaikaksi jäi työtä selostettiin. Helsinki. Reilun kymmenen vuoden kuluttua vääntö alkoi uudelleen. Vuonna 1986 päätettiin, että Metsän- Näiden havaintojen jälkeen Liimatainen perusteli, tutkimuslaitoksen keskusyksikkö sijoitettiin Vantaalle. miksi näin erikoisissa olosuhteissa suoritettavan työn Eikä hajasijoittaminen tähän loppunut. Se sai nimen tekijöistä kirjoitetaan kulttuuriaikakauslehdessä. Ar- alueellistaminen. Näistä vaiheista on perusteellinen veleepa Liimatainen jonkun sivistyneen lukijan jopa selostus Jaana Laineen kirjoittamassa Metsäntutki- ihmettelevän aiheen valintaa. Liimatainen toteaa, että muslaitoksen historiassa Metsästä yhteiskuntaan. Kirja kyseessä on varsin monipäinen raskaan työn tekijöi- kattaa ajanjakson 1917–2012. den joukko, jonka merkitys kansantaloudellemme on erittäin suuri, jopa ratkaisevan tärkeä. ”Suomi elää – Terveys etualalle ei ehkä niin yksipuolisesti kuin takavuosina – metsä- taloudestansa. Vientimme perustuu yhä edelleenkin Urho Kekkonen palasi metsätyöntekijöiden asiaan lähes 60 %:n osuudelta puuhun tai puunjalosteisiin. Suomen Kuvalehdessä 13.7.1973. Hän otti kantaa met- Jokainen rengas, joka liittyy puunjalosteiden toimitta- sätyöntekijöiden terveyskysymyksiin sekä ammatti- miseen maailmanmarkkinoille, on varteenotettava.” kunnan ja metsien merkitykseen ja mielipide saatiin myös tuoreesta ammattinimikkeestä metsuri. Kannan- Liimatainen jatkaa: ”Kolme on tässä tärkeää, puu, jät- otto on kirjoitettu nimimerkillä Liimatainen. kä ja jalostus. Jos yksikin näistä puuttuu tai pettää, al- kaa Suomella olla kilipukin oltavat. Neljäskin asia on Ensin Liimatainen tarkastelee kirjoituksessa nimeltään huomionarvoinen: myynti.” Lopuksi Liimatainen palaa ”En ensiksi pakkautuisi” metsätyöntekijöiden terveyt­tä metsätyöntekijöiden terveyteen ja palkkaan. Lainaapa ja lähinnä käsien tärinäsairautta. Kimmokkeen kirjoi- nimimerkki itseään, tasavallan presidenttiä: ”Oli aika, tukseen oli antanut televisio-ohjelma terveydellisistä jolloin sanottiin, että metsätyöntekijöiden palkkaus on olosuhteista Pohjois-Karjalan metsätyömailla. Ohjel- niin alhainen, että se on kansallinen häpeä.” Päätteeksi maa varten oli haastateltu entistä metsuria, joka oli vielä: ”Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomen kansan ase- joutunut raskaan työn takia työkyvyttömäksi. Kun hä- ma viidentoista vauraimman maan joukossa on revitty neltä kysyttiin, mitä työtä hän ryhtyisi tekemään, jos metsätyömiehen, jätkän selkänahasta.”

14 Kekkonen ja metsurit hän itse pääasiassa poliittisia kannanottojaan nimitti. Tuo tahti pelkästään Liimataisena tarkoittaa noin 40 Ammattinimike metsuri otettiin käyttöön 1960-lu- pakinaa vuodessa. Keijo Korhonen pitää määrää sivu- vulla. Tästä on tarkastelu Susikko-lehdessä 3/2018 toimisen lehtipakinoinnin Suomen ennätyksenä ja to- otsikolla Metsätyöntekijästä metsuriksi. Metsuri-nimi­ teaa, että Kekkosella oli varsinainen leipätyökin... tys herätti käyttöön tullessaan runsaasti ja vahvasti tuntemuksia ja mielipiteitä, puolesta ja vastaan. Urho Tasavallan Presidentin Arkistosäätiöstä saadun tiedon Kekkonenkin otti kantaa asiaan Suomen Kuvalehdessä mukaan viimeisimmät kannanottonsa Urho Kekkonen 13.7.1973 ja toi kysymykseen muualla käsittelemättö- kirjoitti nimimerkillä Maarit Tyrkkö. Ne ilmestyivät män vivahteen, sanan alkuperän. Lähtökohtana tässä- 1980-luvun alussa, joten UKK:n kirjoituksia luettiin kin oli haastateltu Pohjois-Karjalan entinen metsuri. kahdeksalla vuosikymmenellä. Ilmari Turja toimi kah- Kekkonen alias Liimatainen: ”Tuo eestiläinen laina- den lehden päätoimittajana. Ne olivat Yhtyneiden ku- sana [metsuri] alkaa sopeutua jo mallikkaasti suoma- valehtien Suomen Kuvalehti ja Turjan oma Uusi Kuva- laiseen kielenkäyttöön, vaikka se aluksi vaikutti hyvin lehti. Ilmari Turja totesi kirjassaan Tarinoita Suuresta vieraalta.” Urhosta, että ”hän on ollut lehtieni parhain, ahkerin ja oppinein avustaja vuosikymmenestä toiseen”. Kekkonen, tuottelias kirjoittaja Keijo Korhonen ja Maarit Tyrkkö koostivat Kekkosen Urho Kekkonen aloitti julkisen kirjoittamisen Kajaa- kirjoituksista kirjat Nimellä ja nimimerkillä, osat 1 ja 2. nin Yhteislyseon konventtilehdessä. Foorumit laajeni- Kekkosen kannanotot on poimittu noista kirjoista, el- vat ja kirjoituksia tuli paljon, nimellä ja nimimerkillä. lei ole muuta mainittu. Puheita ja kirjoituksia on hyvin Nimimerkkejä oli useita, muun muassa Känä, Esaijas saatavilla Internetin välityksellä. Ranstakka, jonka hän ’suomensi’ Kohennuskepiksi, Lautamies ja Pekka Peitsi. Tässä kirjoituksessa nimi- Antti Koskimäki merkeistä tulee esiin kaksi hänen metsäasioissakin käyttämäänsä, Veljenpoika ja Liimatainen. Jälkimmäi- nen oli Kekkosen eniten käyttämä. Tuolla nimimerkillä hän kirjoitti kahdeksassa vuodessa 322 pakinaa, kuten Urho Kekkosen toteamuksia Metsätalousneuvoja Pentti Jokinen muisteli Urho Kekkoselta kuulemaansa, kun hän oli toiminut tasavallan presidentin avustajana TT-metsämarssin metsikön istutustilaisuu- dessa Vihdissä 29.5.1965. Tapahtumaa joh- tanut metsänhoitaja Lauri Lamminpää oli huolehtinut, että istutusalueelle vedettiin narulla suoraakin suorempi keskilinja. Toi- seen päähän vedettiin siitä suorakulmaan poikkilinjat istutusriveiksi. Ne nimettiin lin- joiksi A, B, C, D jne. ja istuttajien järjestys oli tasavallan johdon hierarkian mukainen. Lamminpää esitteli, että A-linja kuuluu her- ra tasavallan presidentille. Tähän Kekkonen tokaisi: ”Kyllä K-linja olisi minulle mielui- sampi.”

Kun Kekkonen oli istuttanut asiaan kuuluvat taimet, hän antoi kuokan ja käsineet Joki- selle ja sanoi: ”Eiköhän tässä Pentti jo päi- Kainuun Metsätyömiehenkodin vihkiäiset Puolangalla 28.6.1975. Presidentti Urho Kekkonen kutsuvieraana. värahan eteen ole tehty töitä.” Kuva: Tasavallan Presidentin Arkistosäätiö.

15 Pohjoismaiset metsäkongressit, muistoja ja välähdyksiä

Ensimmäinen pohjoismainen metsäkongressi järjes- Pohjoismainen metsäunioni perustettiin yhdyssiteeksi tettiin Ruotsissa vuonna 1923, Göteborgissa. Toinen vuonna 1946, Tanskassa Christianborgin linnassa. Suo- pohjoismainen metsäkongressi oli Suomessa vuonna mea edusti unionissa Suomen Metsäyhdistys. Vetovas- 1927. Tässä oli osanottajia yhteensä 184. Tanskasta tuli tuu oli kullakin maalla vuorotellen neljän vuoden jak- 14, Norjasta 10, Ruotsista 40 ja isäntämaa Suomesta soissa ja vuoro vaihtui metsäkongressin jälkeen. SMY 140 osallistujaa. Lisäksi Virosta tuli kaksi kutsuvieras- oli pohjoismaisten kongressien pääkoordinaattori Suo- ta. Tässä kongressissa oli vähemmän väkeä kuin edel- messa. Vuonna 1877 perustettu Suomen Metsäyhdistys lisessä. Kongressin avasi pääministeri Väinö Tanner. on pohjoismaiden vanhin metsäalan organisaatio. Vuonna 1927 retkeiltiin Raivolassa, Punkaharjulla, Säämingin pitäjässä olevalla Niittylahden tilalla, jonka VIII pohjoismainen metsäkongressi oli jälleen Suo- omisti Kymmene Ab sekä A. Ahström Oy:n tehtailla messa. Vuosi oli 1954. Tässä oli osanottajien määrä to- Varkaudessa. della suuri, yhteensä 586 vierasta. Heistä oli Tanskasta 64, Norjasta 180, Ruotsista 175 ja Suomesta 167. Ret- Norjassa oli kongressi vuonna 1930 ja Tanskassa keilyjen määrä oli kasvanut kongressi kongressilta. Nyt 1934. Näin tuli neljän osanottajamaan kierros täy- niitä oli 13 ja lisäksi daameille oli neljä retkeilyä. Osan- teen. Ruotsiin palattiin vuonna 1937 ja sitten tuli ottajamäärä kasvoi edelleen ainakin vuoteen 1970, jol- taukoa vuoteen 1947, jolloin kongressi oli Norjassa. loin XII kongressi järjestettiin Suomessa. Osanottajia Tauon aiheutti toinen maailmansota, kuten monel- oli yhteensä 1 119. Tanskasta tuli 52 osanottajaa, Nor- le muullekin kansainväliselle tapahtumalle. Vuonna jasta 245, Ruotsista 391 ja Suomesta 431. Retkeilyjä oli 1950 Tanskassa pidetyn kongressin jälkeen se järjes- valmisteltu 21 ja daameille kahdeksan. Niistä peruutet- tettiin neljän vuoden välein yhtä poikkeusta lukuun tiin, ilmeisesti liian vähäisen kiinnostuksen johdosta ottamatta. neljä, joista yksi oli daameille tarkoitettu.

Toisen pohjoismaisen metsäkongressin retkeilijöitä Raivolan koeasemalla Karjalan kannak- sella vuonna 1927. Kuva: Lusto, Suomen Metsäyhdistyksen kokoelma, Metsätaloudellinen valistustoimisto, kuvaaja Emil Westerinen.

16 Muisto vuonna 1970 Suomessa järjestetystä XII pohjoismaisesta metsä- kongressista, Elsa Lindebergin saama maljakko. Kuvat: Antti Koskimäki.

Suomessa järjestettiin pohjoismainen kongressi viisi retkeilyn yleisteemana olivat metsätuhot ja puutavaran kertaa, vuosina 1927, 1954, 1970, 1986 ja 2002. Yh- suojaaminen. Retkeilyn johtajana toimi professori Esko teensä järjestettiin 20 pohjoismaista metsäkongressia, Kangas Helsingin yliopistosta ja teknisenä johtajana viisi kussakin maassa. Viimeinen oli Suomessa vuon- metsänhoitaja Pehr-Erik Lagerwall Oy W. Rosenlew na 2002. Järjestäminen päättyi, kun tuollaisille tapah- Ab:sta. Asiantuntijoina toimivat MMT Matti Nuorteva tumille ei enää ollut tarvetta, tilausta. ja metsäpäällikkö Hannu Ventola. Ensimmäisenä päi- vänä liikuttiin Helsingistä lähdön jälkeen Tammelassa. Vuonna 1970 järjestetystä, XII pohjoismaisesta met- Aiheina olivat juurikääpä ja uudistamisongelmat otta- säkongressista on muistona lasimaljakko. Siihen en huomioon tuholaiset, muun muassa tukkimiehen- on kaiverrettu muun muassa kongressin ajankohta, täi. DDT:n käytön tarkastelu kuului ohjelmaan. Ryh- 22.–26.6.1970 ja nimikirjaimet ES. Kirjaimet tulevat mä majoittui Tammelan metsäoppilaitoksen Herttuan nimestä Elsa Schulman. Elsa oli tuolloin miehen- Honkapirtissä. sä Henrik Lindebergin kanssa Sjundbyn kartanon omistajapari Siuntiossa. Niinpä nimikirjaimista on Toisena retkeilypäivänä siirryttiin Lopen ja Riihimäen sukunimen kirjain väärä; siinä on Elsan sukunimen kautta Helsinkiin. Päivän ohjelmassa oli tuon retkei- ensimmäinen kirjain ennen avioitumista. Hän oli ko- lyn konferenssi teemoinaan puutavaran suojaaminen toisin Lohjan Iso-Teutarista. Elsa lahjoitti kongressis- ja ytimennävertäjäongelma. Kolmantena päivänä reitti sa saamansa maljakon veljensä Willyn pojalle Fredrik oli Helsinki – Kirkniemi – Virkkala – Hankoniemi – Schulmanille, jolla se on edelleen Hiivolan kartanossa Sjundby Siuntiossa – Helsinki. Aiheina olivat edelleen Riihimäellä. Kiitokset Hiivolaan! juurikääpä ja ytimennävertäjä sekä uudistamisongel- mat tuholaiskysymyksineen. Niistä oli ohjelmaan mer- Maljakko vuodelta 1970 on myös lähtöisin Riihimäeltä. kitty punalatikka ja männynversoruoste. Sen hankki, kaiverrutti ja antoi Elsalle Paloheimo Oy:n Riihimäen Saha Oy:n metsäpäällikkö Hannu Ventola. Retkeilyn asiantuntija, Helsingin yliopiston maatalous- Maljakko on Riihimäen Lasi Oy:n valmistama, Helena ja metsäeläintieteen professorina vuodesta 1973 alkaen Tynellin suunnittelemaa Paalutalo-mallistoa. ja myös maatalous-metsätieteiden tiedekunnan dekaa- nina toiminut Matti Nuorteva muisteli vuoden 1970 Kongressin ohjelman mukaan vierailu Sjundbyn karta- retkeilyä ja palautti mieleen tutustumisen Sjundbyn noon kuului kongressin retkeilyyn numero 16. Tämän kartanoon, 50 vuoden takaa. Kiitokset! Aiheina siellä

17 Sjundbyn kartano Siuntiossa, päärakennus ylinnä. Siuntio kuului vuoden 1944 välirauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle vuok- rattuun Porkkalan alueeseen. Alue meni reilussa 11 vuodessa kurjaan kuntoon, niin myös Sjundby. Kartanon isäntäpari Henrik ja Elsa Lindeberg laittoivat rakennukset kuntoon. Työmäärä oli valtava. Sjundby oli taiteilija Helene Schjerfbeckille sukulaispaikka. Hän oleskeli siellä ja maalasi tauluja sekä sukulaisistaan että rakennuksista. Kuva: Antti Koskimäki.

Metsätuhoasiantuntijat retkeilyllä vuonna 1974. Vasemmalla Matti Nuorteva ja hänen vierellään Tauno Kallio, Metsäntutkimuslaitoksen Metsänsuojelun tutkimusosaston metsäpatologian tutkimussuunnan professori vuodesta 1975. Tälläkin retkeilyllä he olivat asiantuntijoina ja kuten monesti, esiintyivät yhdessä valottaen metsätuhoja omilta erityisaloiltaan. Kuva: Antti Koskimäki.

olivat ohjelmaankin merkitty ytimennävertäjä sekä ti- Kongressien aineistot ovat myös laajat. On laadittu oh- kaskuoriainen. Molemmat lisääntyvät kuorellisessa ha- jelmat retkeilyjen ohjelmineen ja tilaisuuksien puheen- vupuutavarassa. Oikein tehdyllä puutavaran varastoin- vuoroineen. Kohteissa ja tilaisuuksissa on jaettu lisä- nilla voidaan tuhojen määrää vähentää. Tähän etsittiin aineistoa. Niinpä kirjasia ja aineistokansioita on tehty ja löydettiin ratkaisuja Riihimäen sahalla. Tästä syystä runsaasti. Niitä on eri puolilla Suomea ja pohjoismaita, voi päätellä Hannu Ventolan tulleen retkeilyn asiantun- mutta tuskin missään kootusti. Vai onko? Viikin kam- tijaksi ja retkeilyn vierailleen Riihimäellä.. puskirjaston metsäkokoelmissa on kongressien aineis- toja. Metsäaineistoja löytyy sieltä mukavasti samaan Pohjoismaiden metsähistoria käsillä tapaan kuin Metsäkirjastosta aikoinaan. Suomen Met- säyhdistyksen kokoelmissa on materiaalia. Sieltä tuli 20 kongressiin ja 80 vuoteen sopii neljän pohjoismaan kiitettävää apua tähänkin kirjoitukseen, samoin SMY:n metsähistoria siltä ajalta taustoineen. Kaikissa kongres- pitkäaikaiselta toiminnanjohtajalta Juhani Karvoselta. sien järjestäjämaissa on esitelty sen hetken metsätalous Luston Kantapuu runsaine kuvastoineen oli tässäkin kaikilta osin perusteellisesti. Asiaan kuuluu, että se on asiassa varma tietolähde. Hakusana riittää, kokeilkaapa. esitetty parhaimmassa mahdollisessa valossa. Se on pel- Kongressien lukuisien tapahtumien järjestäjillä on ai- kästään hyvä, koska samalla on nähty, mihin alalla par- neistoja ja vielä ovat tuhansien osanottajien arkistot ja haimmillaan on pystytty, esimerkkejä näyttäen. Konfe- muistitietous. renssien, kokoontumisten ja retkeilyjen runsaus takasi sen, että metsätalouden eri puolet tulivat esitellyiksi. Antti Koskimäki

18 Kirves paukkaa, puuta haukkaa...

Metsät, metsätalous ja metsätyövälineineen ovat olleet Kalevalaa suosittuja kuvattavia taiteissa, myös postimerkeissä. Klassikkona jo toisen tekijänsä perusteella voi pitää Kirvestä käyttelevää hahmoa on Akseli Gallen-Kallela vuonna 1930 ilmestynyttä postimerkkiä, jossa mies on käyttänyt muissakin yhteyksissä, muun muassa Kale- puunhakkuutöissä. Se on harvinainen siksi, että teki- valan kuvituksessa vuonna 1922. Kyseessä on Gallen- jät ovat ikuistaneet nimikirjaimensa merkkiin. Sellai- Kallelan kuvittama Koru-Kalevala, sen ensimmäisen- sia merkkejä ei tunneta montakaan. Hakattavan puun neljättä runon lähtötunnelman luoja. Tässä oleva kuva rungon vasemmalla puolella merkin oikeassa yläkul- on vuonna 1992 ilmestyneestä teoksen 19. painoksesta. massa on AGK, jotka tarkoittavat tämän merkin piirtä- Taiteilijalta on lukuisia maalauksia, hyvinkin tuttuja, jää, professori Akseli Gallen-Kallelaa (1865–1931). joissa kuvaillaan Kalevalan henkilöitä ja tapahtumia. Triptyykki Aino-taru on vuodelta 1891 ja viimeiset ku- Miehen kirveen terästä vasemmalle, tukkikasan pääl- vat ovat vuodelta 1928, Kansallismuseon kattofreskot. limmäisen petäjän latvaosan kiehkurassa nähdään kirjaimet AS. Ne ovat wieniläisen kaivertajan Arthur Schurichtin (1894–1964) nimikirjaimet. Nämä tiedot ovat kirjasta Pikku Jättiläinen vuodelta 1964, sen pai- noksesta 19.

Pokasaha soi

Puuta haukkaava kirves ja soiva pokasaha esitellään suositussa musiikkikappaleessa Jätkän humppa, heti kappaleen alkupuolella. Kappaleen on säveltänyt vuon- na 2000 kuollut Paavo Melander ja sanoittanut Uuno Tupasela, ”Tupa-Uuno” (1902–1983). Jätkän humpan julkaisi ensimmäisenä yhtye Mutkattomat laulusolisti- naan Erkki ”Eki” Jantunen vuonna 1976.

Antti Koskimäki

19 Kolme kirkkoa – kolme mestaria

Läntisessä Keski-Suomessa, runsaan 20 kilomet- Suomen vanhimmat säilyneet puukirkot rin päässä toisistaan, on kolmen vanhan puukirkon ovat 1600-luvulta joukko, joka edustaa 1700-luvun lopun suomalaista puukirkkoarkkitehtuuria parhaimmillaan. Vuosina Puukirkkoja rakennettiin erityisen runsaasti 1600-lu- 1763–1765 rakennettu Petäjäveden vanha kirkko on vulla. Monet niistä ovat tuhoutuneet tai ne on purettu kuulunut UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuo- uuden kirkon tieltä. Vain viitisentoista silloin rakenne- desta 1994. Kirkossa eurooppalaiset rakennustyylit tusta liki 250 kirkosta on enää jäljellä. Vanhimmat niis- yhdistyvät talonpoikaiseen rakennusperinteeseen. tä ovat Vöyrissä ja Pyhämaalla. Muita nykypäiviin asti Vuonna 1758 valmistunut Keuruun vanha kirkko on enemmän tai vähemmän alkuperäisessä asussaan säily- Keski-Suomen vanhin säilynyt kirkkorakennus. Ku- neitä 1600-luvun puukirkkoja on muun muassa Elimä- vakirkkona tunnetun kirkon maalaukset edustavat ellä, Iitissä, Jokioisilla, Karunassa (kirkko on nykyisin 1700-luvun aatemaailmaa, uskoa ja toivoa. Pihlajave- Seurasaaren ulkomuseossa Helsingissä), Kempeleessä, den vanha kirkko on rakennettu vuonna 1780. Tun- Koivulahdessa, Lopella, Muhoksella, Snappertunassa, nelmallinen kirkko nousi metsän syliin vähäväkisten Sodankylässä, Torniossa ja Tervolassa. Osa näistä on seurakuntalaisten voimin. Kirkkokansan nokisista ja melko hyvin säilynyt alkuperäisessä asussaan, mutta märistä vaatteista kirkon seiniin on piirtynyt aavemai- toisista jäljellä on vain uudemman lautavuorauksen sia hahmoja. peittämät hirsiseinät, eikä juuri mitään alkuperäistä ole enää näkyvillä. Vanhat kirkot ovat näkyvin osa suomalaista rakennus- ja kulttuuriperintöä. Suomen varhaisimpia kirkkoja Kirkkojen rakentaminen jatkui vilkkaana koko alettiin ilmeisesti rakentaa maahamme 1150-luvulla, 1700-luvun. Suomen väkiluku kaksinkertaistui voi- heti ensimmäisen ristiretken jälkeen. Ahvenanmaan makkaan väestönkasvun ja pitkään kestäneen rau- 1200-luvun kivikirkot kuuluvat maamme vanhimpiin hanajan tuloksena. Uusia kappeliseurakuntia tai saar- säilyneisiin kirkkorakennuksiin. Varsinais-Suomessa nahuonekuntia perustettiin erityisesti Pohjanmaan ja Turun tuomiokirkon sekä Mynämäen ja Nousiaisten Sisä-Suomen laajoihin emäseurakuntiin helpottamaan keskiaikaisten kivikirkkojen rakentaminen käynnistyi pitkiä ja hankalia kirkkomatkoja. Myös useat 1600-lu- myös 1200-luvulla. Muualle Suomeen harmaakivikirk- vulla rakennetut kirkot korvattiin uusilla ja suurem- koja ryhdyttiin rakentamaan vasta 1400-luvun alussa. milla. Suomeen valmistui 1700-luvulla kaikkiaan 11 kivikirkkoa ja 130 puukirkkoa. Kirkoista tehtiin joko Keskiajalta peräisin olevia puukirkkoja Suomessa ei tornillisia pitkäkirkkoja tai ristikirkkoja. Erityisesti valitettavasti ole säilynyt. Viimeinen niistä – Saloisten 1700-loppupuoli oli ristikirkkojen kulta-aikaa. Kirkon kirkko Pohjois-Pohjanmaalla – paloi 1930-luvulla. Puu ristinmuotoinen pohjakaava tuli pohjoismaissa käyt- on kuitenkin ollut kautta vuosisatojen Suomen käyte- töön 1600-luvun lopulla ja yleistyi maaseutukirkoissa tyin kirkonrakennusmateriaali. Luultavasti venäläis- 1700-luvulla. Sen lähtökohtana on renessanssin kes- bysanttilaisesta vaikutuksesta vaaka- eli lamasalvostek- keiskirkko. niikka vakiintui jo yli tuhat vuotta sitten suomalaisten omimmaksi kirkonrakennustekniikaksi. Norjan sau- Kirkonrakentajat olivat 1700-luvulla vakirkoista tuttua pystysalvostekniikkaa ei ole tiettä- itseoppineita mestareita västi hyödynnetty Suomessa. Rakennuksiin käytettiin parasta saatavilla ollutta rakennusmateriaalia eli jä­ Puukirkkojen rakentaminen annettiin 1700-luvulla reää mäntypuuta. Suurimat hongat varattiin tavallisesti usein itseoppineiden kirkonrakentajamestarien tehtä- kirkkoihin ja muihin arvo­rakennuksiin. väksi. Monet heistä olivat pätevöityneet alalle työko-

20 kemuksen kautta. Kirkonrakentajat liikkuivat laajalla Petäjäveden vanha kirkko on aikansa alueella maaseudulla sen mukaan, missä työtä oli tar- kaunotar jolla. Kaupunkien rakennustöihin heillä ei ollut juuri- kaan asiaa, koska heitä ei yleensä luettu porvarillisiin Petäjäveden vanha kirkko on rakennettu vuosina käsityöammattikuntiin kuuluviksi. Monet 1700-luvun 1763–1764. Kirkon suunnitteli ja sen rakennustöitä kirkonrakentajat olivat lähtöisin talonpoikaissäädystä valvoi Laukaan Vesangalta kotoisin ollut talonpoikai- eli he olivat useimmiten talollisten ja torppareiden poi- nen kirkonrakentaja Jaakko Klemetinpoika Leppänen. kia. Vuosisadan tunnetuimpia kirkonrakentajia olivat Kirkko on säilyttänyt alkuperäisen ulkoasunsa ja sisus- Antti Hakola, Matti Honka, Heikki Kuorikoski, Jaak- tuksensa poikkeuksellisen hyvin. Siihen liittyy vuonna ko Kuorikoski, Jaakko Klemetinpoika Leppänen, Antti 1821 rakennettu kellotorni, jonka on rakentanut Jaak- Piimänen, Mikael Piimänen, Jacob Rijf, Matti Åker- ko Leppäsen pojanpoika Erkki Jaakonpoika Leppänen. blom ja Matti Åkergren. Kirkko on nykyään suosittu vihkikirkko, ja kesäsun- nuntaisin siellä pidetään jumalanpalveluksia. Vuodesta Kirkkorakennuksen rahoitti ja tilasi tavallisesti pai- 1994 se on kuulunut UNESCO:n maailmanperintö- kallinen seurakunta. Kirkonrakentajat hoitivat toi- luetteloon. meksiantajan tilauksen mukaisesti rakennussuun- nittelun ja valvoivat paikalla töiden toteutusta. Kirkko rakennettiin alun perin Jämsän emäseura- Kirkonrakentajilla teetettiin usein myös kirkkojen kuntaan kuuluneen Petäjäveden rukoushuonekunnan korjauksia ja uudistuksia. Seurakunta aloitti raken- kappelikirkoksi. Petäjävetiset olivat jo vuonna 1728 nustöiden valmistelut tavallisesti jo hyvissä ajoin en- saaneet kruunulta luvan rakentaa omalla kustannuk- nen kirkonrakentajamestarin saapumista. Talolliset sellaan hautausmaan ja pienen kyläkirkon, koska mat- toivat paikalle veromanttaalien mukaisesti tarvittavat ka Jämsän emäkirkolle oli pitkä. Rakentaminen viiväs- määrät erilaisia rakennustarpeita, ennen muuta jä- tyi kuitenkin vuosikymmeniä. Kirkko sijaitsee pienellä reitä tukkipuurunkoja. Myös rahaa kerättiin välttä- niemellä Jämsänveden ja Petäjäveden välisessä salmes- mättömiin rakennustarpeisiin, esimerkiksi nauloihin sa. Paikka on vanhalle maaseutukirkolle tyypillinen. Se ja ikkunaruutuihin sekä kirkonrakentajan ja hänen valittiin, jotta seurakuntalaiset pääsivät helposti pai- apumiestensä palkkoihin. kalle veneellä tai talvisin jäätä pitkin.

Kirkon valmistuttua kirkon sisäseiniin ja kattoon Kirkko on muodoltaan symmetrinen ristikirkko. Ris- saatettiin tehdä maalauksia, joissa kuvattiin ihmis- tin molempien varsien pituus on noin 17 metriä ja hahmoja. Maalausten aiheita olivat usein Vanhan leveys noin seitsemän metriä. Rakennustekniikka on testamentin kertomukset sekä Kristuksen elämään ja perinteinen. Seinät on rakennettu hirsisalvoksena ja kärsimykseen liittyvät tapahtumat. Satusetä Zachris sisäkatto holvimaisena lautarakenteena. Kattoraken- Topeliuksen isoisä, Mikael Toppelius (1734–1821), teissa on punamullalla tehtyjä koristemaalauksia. Ne oli 1700-luvun kuuluisin kirkkomaalari. Hänen töi- on maalattu todennäköisesti noin vuosi kirkon valmis- tään ovat monien Pohjanmaan ja Savon kirkkojen tumisen jälkeen. Muilta osin kirkko on sisätiloiltaan sisätilojen maalaukset. Kirkkojen sisätilojen maa­ maalaamaton. Ulkokatto on päällystetty paanuilla. laukset vähenivät 1700-luvun lopulla, värisävyt vaa- Kirkon korkea ja jyrkkälappeinen aumakatto viittaa lenivat ja alttaritaulu saatettiin korvata pelkällä puu- vanhaan goottilaiseen kirkkoarkkitehtuuriin. Kirkko ristillä. Vuodesta 1776 lähtien kirkkojen ja kaikkien vihittiin käyttöön vuonna 1778, vasta runsaat kymme- muidenkin julkisten rakennusten rakentamista valvoi nen vuotta valmistumisen jälkeen. yli-intendentinvirasto Tukholmassa. Uudistus tukah- dutti talonpoikaisen kirkonrakennustyylin. Arkkiteh- Vuonna 1821 Petäjäveden vanhaan kirkkoon raken- tien piirustusten mukaan tehdyt 1700-luvun lopun ja nettiin uusi kellotorni, joka yhdistettiin kirkkoon ka- 1800-luvun kirkot tehtiin uusklassismin ihanteiden tetulla, lautarakenteisella käytävällä. Käynti kirkkoon pohjalta. muutettiin tapahtuvaksi tapulin kautta, ja vanha ko-

21 risteellinen sisäänkäyntiovi runkohuoneen eteläisessä Petäjäveden seurakunta sai vuonna 1952 Kirkkohal- ristivarressa jäi satunnaiseen käyttöön. Kirkon ikkunat lituksen autiokirkkomäärärahan paanukaton uusimi- muutettiin suorakaiteen muotoisiksi ja niiden kokoa seen. Paanukatto sekä kellotapulin ja kirkon välisen suurennettiin. Sakaristo siirrettiin pohjoisesta ristisa- välikäytävän katto uusittiin kokonaisuudessaan vuon- karasta itäisen sakaran jatkoksi. Kuoriaita purettiin ja na 1953. Tapuli korjattiin seuraavana vuonna. Uudet, saarnatuoli siirrettiin kuorin pohjoisseinälle. Alttarin entistä tarkemmat mittapiirustukset saatiin vuonna molemmin puolin avattiin uudet oviaukot sakaristoon. 1955. Kirkon säännöllinen korjaaminen ja hoitami- Kaikki muutostyöt tehtiin kirkonrakentaja Jaakko Kle- nen rakennusmuistomerkkinä alkoi 1950-luvun lo- metinpoika Leppäsen pojanpojan Erkki Jaakonpoika pulla Muinaistieteellisen toimikunnan valvonnassa ja Leppäsen johdolla. Vuonna 1827 tapuli maalattiin ul- tuella. Rakennuskonservaattori teki kirkossa 1960- ja koa moniväriseksi, ja työ uusittiin vuonna 1865. 1970-luvuilla rakennushistoriallisia tutkimuksia, ja vuonna 1977 vanha kirkko ympäristöineen suojeltiin Puolalais-itävaltalainen taidehistorioitsija yleiskaavalla. Mittapiirustusten tarkentaminen jatkui ymmärsi puukirkkojen arvon 1970-luvun, ja vuosikymmenen lopulla hyväksyttiin viimein korjaussuunnitelma. Kirkko jäi autioksi vuonna 1879, kun Kirkkosalmen vastarannalle rakennettu Petäjäveden uusi kirkko val- UNESCO:n maailmanperintökohteeksi mistui. Vanhan kirkon tapuli ja hautausmaa olivat kui- vuonna 1994 tenkin edelleen seurakunnan käytössä. Suomalainen taidehistorioitsija ja museomies, tuleva Kansallismu- Korjaustyöt käynnistyivät 1980-luvun alussa. Aluksi seon intendentti K. K. Meinander tutustui kirkkoon vaihdettiin lahonneet ja vaurioituneet rakennusosat. ensi kerran vuonna 1901. Hän ymmärsi vanhan kirkon Sitten korjattiin kirkon holvi ja uusittiin katto. Työtä arvo, ja vuonna 1913 arkkitehti Elsi Borg sai laatia kir- jatkettiin useana eri vuonna pääosin kirkon keskusra- kosta mittapiirustukset. Autiokirkon kattoa ja ikku- haston tuella. Vuosikymmenen lopulla oli tapulin vuo- noita korjattiin vielä samana vuonna. Puolalais-itäval- ro: viirisalko ja tapulin huippu irrotettiin kunnostusta talainen taidehistorioitsija Josef Strzygowski tutustui varten. Vuonna 1990 kirkko sai paloilmoittimet ja val- Petäjäveden ja Keuruun vanhoihin kirkkoihin vuonna vontalaitteet. Saman vuonna Petäjäveden vanhaa kirk- 1923 ja laati niistä matkansa jälkeen ylistävän artikke- koa ehdotettiin maailmanperintöluetteloon. Vuonna lin. Kirkkoa korjattiin Elsi Borgin alustavien suunnitel- 1993 Museovirasto nimesi Petäjäveden vanhan kirkon mien mukaisesti ensi kerran seurakunnan 200-vuotis- alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi juhliin vuonna 1928. kulttuuriympäristöksi, ja seuraavana vuonna kirkko hyväksyttiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Paanukaton uusiminen aloitettiin vuonna 1939, mutta työ keskeytyi syksyn ylimääräisten harjoitusten vuok- Kirkon kunnostus jatkui koko 1990- ja 2000-luvun osin si. Sotien jälkeen Muinaistieteellinen toimikunta antoi kansallisella ja osin Euroopan unionin tuella. Vuonna Petäjäveden seurakunnalle lausunnon, jossa se korosti 2005 kirkolle vahvistettiin ohjeellinen hoito- ja käyttö- vanhan kirkon merkitystä Suomen rakennustaiteelle. suunnitelma, ja seuraavana vuonna sen hoitoa koor- Taidehistorioitsija Lars Pettersson aloitti Petäjäveden dinoimaan perustetiin oma hoitokunta. Vuonna 2009 vanhan kirkon tutkimisen ja korjaussuunnitelman laa- Petäjäveden seurakunta rajasi mailleen korjausmetsän, timisen vuonna 1949. Rakennuskonservaattori Thor- jossa kasvatetaan puita vanhan kirkon korjaustarpei- vald Lindqvist teki samana vuonna kirkosta uudet siin. Kirkon suojelua on tehostettu 2010-luvulla. Kirk- mittapiirustukset. Muinaistieteellinen toimikunta ke- ko sai sprinklerit ja sen ulkovalaistusta parannettiin. hotti 1950-luvun alussa seurakuntaa varojen puutteen Vuonna 2013 kirkon suoja-alue vahvistettiin asema- vuoksi korjaamaan kirkon katon toistaiseksi päreillä. kaavassa. Vuonna 2014 kirkko sai uuden hoitosuunni- Työhön ryhdyttiin, mutta se osoittautui tuloksiltaan telman. Kirkkohallituksen rakennusavustus mahdol- riittämättömäksi. listaa vanhan kirkon jatkuvan kunnostuksen.

22 Petäjäveden vanha kirkko on yksi Suomen seitsemästä UNESCO:n Mittapiirustus Petäjäveden vanhasta maailmanperintökohteesta. Kuva: Martti Jokinen, 1999, FINNA. kirkosta. Mittapiirros: Pekka Pietarila, 1950–1960, Aalto-yliopiston kuvatieto- kanta Raami, FINNA.

Yksityiskohta Petäjäveden vanhan kirkon saarnastuolista. Kuva: István Kecskeméti, 1996, FINNA.

Jaakko Klemetinpoika Leppänen hän muutti Laukaan pitäjän Jyväskylän kappelin Ve- – kirkonrakentaja ja kirvesmies sangan kylän Soikkalan taloon, jossa hänet mainitaan pitäjännikkarina 1761–1768. On ilmeistä, että Leppä- Petäjäveden vanhan kirkon suunnitteli ja rakennustyö- sen opettaja oli Arvi Junkkarinen, laajalti Keski- ja Itä- tä valvoi kirvesmies Jaakko Klemetinpoika Leppänen Suomessa liikkunut kirkonrakentaja. vuosina 1763–1765. Tarkkaa tietoa Leppäsen syntype- rästä ei ole saatavilla. Tiedetään kuitenkin, että ennen Leppäsen elämäntyötä tutkinut professori Lars Pet- Petäjävedelle tuloaan Leppänen toimi puuseppänä Saa- tersson olettaa, että Jaakko Leppänen oli Petäjävedelle rijärven Lannevedellä vuosina 1752–1759. Sen jälkeen tullessaan jo ikämies ja että hän oli syntynyt 1700-lu-

23 vun alussa, viimeistään isonvihan aikaan. Leppänen vuonna. Länsitorni, sisäholvi ja ikkunat valmistuivat mainitaan vuonna 1757 Jämsässä, jossa hän johti pi- vuonna 1758, ja kirkko vihittiin käyttöön saman vuo- täjän 1680-luvulla rakennetun emäkirkon uudelleen den syyskuussa. Kirkon viimeistely saatiin valmiiksi kattamista. Seuraavana kesänä hän kattoi saman kir- vuonna 1759, jolloin molempien ulko-ovien portai- kon tapulin. Leppänen korjasi vuonna 1761 Laukaan den suojaksi tehtiin avokuistit. Kirkko tervattiin ensi 1670-luvun lopulla rakennetun kirkon. Petäjäveden kerran vuonna 1765, ja uudelleen vuonna 1768. Torni kirkon valmistuttua hän siirtyi 1765 Korpilahdelle te- tervattiin vuonna 1773. kemään valmiiksi Arvi Junkkarisen 1753 rakentaman, keskeneräiseksi jääneen kirkon. Jämsässä Leppänen Kirkon sisustuksen loppuunsaattaminen aloitettiin työskenteli vielä kahteen otteeseen sisustustöissä vuon- vuonna 1776. Kirkonrakentajana tunnettu rakennus- na 1765 ja tapulin pystyttämisessä vuonna 1768. Tä- mestari Matti Pärnä-Åkerblom teki saarnastuolin ja män jälkeen hän katoaa asiakirjoista. alttarilaitteen alttaritaulun kehystykseksi. Alaveteliläi- sen taidemaalarin Johan Backmanin 1760-luvun alus- Jaakko Leppänen muistetaan ennen kaikkea Petäjäve- sa maalaama alttaritaulu Kristus pesee opetuslastensa den puukirkon rakentajana. Kirkko on suomalaisen jalkoja asetettiin paikalleen. Maalarimestari Johan puukirkkoarkkitehtuurin mestarinäyte. Jaakko Leppä- Tilénin tekemä sisäseinien ja holvin maalaukset sekä sen poika ja pojanpoika olivat myös kirkonrakentajia. saarnastuolin ja lehterinkaiteiden maalaukset valmis- Jaakko Jaakonpoika Leppänen (1741–1805) rakensi tuivat 1780-luvulla. Kirkkoa sekä kattoa tervattiin ja Petäjäveden kirkkoa muistuttavan kirkon Jyväskylään ikkunoita korjattiin säännöllisesti muutaman vuoden 1775. Sen vieressä sijainnut tapuli valmistui viisi vuot- välein 1700-luvun loppupuolella. Kirkko maalattiin ta myöhemmin. Sitä ennen Jaakko Jaakonpoika Lep- punamullalla vuonna 1784, ja aiempi kirkko purettiin pänen ennätti pystyttää tapulin Korpilahdelle 1777. vuonna 1799. Pojanpoika Erkki Jaakonpoika Leppäsen (1776–1856) tuotannosta tunnetaan 1821 valmistunut Petäjäveden Kirkon kunnon huolellinen ylläpito jatkui 1800-luvun tapuli, joka on liitetty isoisän rakentaman kirkon länsi- alussa. Ikkunoita ja portaita korjattiin sekä kirkkoa sakaraan umpinaisella yhdyskäytävällä. tervattiin säännöllisin välein. Vuonna 1819 tervattiin paanukatto ja kirkon länsitornin hirsiseiniin tehtiin ri- Keuruun vanhaa kirkkoa on kutsuttu moitettu pystylaudoitus sekä ikkunat varustettiin vuo- Suomen kauneimmaksi puukirkoksi rilaudoilla. Vuonna 1824 seurakunta sai lahjoituksena turkulaisen Carl Gustaf Söderstrandin vuonna 1820 te- Keuruun vanha kirkko on vuosina 1756–1759 raken- kemän maalauksen Viimeinen tuomio, joka sijoitetiin nettu länsitornillinen pitkäkirkko, johon on liitetty kirkkoon. Nykyisin sekä alttaritaulu ja maalaus ovat lyhyet ristivarret. Paanukattoinen ja punamullattu Kansallismuseossa, ja teosten kopiot ovat alkuperäis- kirkko edustaa hyvin 1700-luvun puukirkkoarkkiteh- ten paikalla. tuuria. Kirkon suunnitteli ja sen rakennustöitä valvoi alahärmäläinen itseoppinut kirkonrakentaja Antti Ha- Akseli Gallen-Kallela ikuisti kirkon kola. Kirkon alkuperäiset piirteet ovat säilyneet hyvin. sisätunnelman Kirkon itäpäähän, kuoriosan jatkoksi, rakennettiin vuonna 1832 kahdeksankulmainen sakaristo, ja se kor- Vuosina 1831–1832 kirkkoa uudistettiin. Pieneksi käy- vasi alkuaan pohjoispuolen kylkiäisessä sijainneen sa- neen sakariston tilalle rakennettiin kirkon itäpäätyyn kariston. Samassa yhteydessä suurennettiin myös kir- kuorin jatkeeksi kahdeksankulmainen sakaristo, jon- kon ikkunat. ne avattiin ovet alttarin molemmin puolin. Vanhan sakariston kirkkosalista erottanut hirsiseinä purettiin, Nykyinen Keuruun vanha kirkko on vuonna 1630 pe- ja tila varustettiin penkeillä. Kirkko tervattiin vuonna rustetun seurakunnan kolmas kirkko. Vuonna 1752 1831 ja maalattiin ulkoa vuonna 1832. Kirkon huolta- aiempi kirkko todettiin liian pieneksi ja korjauskelvot- minen jatkui koko 1830- ja 1840-luvun. Ikkunoita ja tomaksi. Uuden kirkon rakentaminen alkoi vuonna ovia maalattiin, portaita ja vesirännejä uusittiin sekä 1756, ja harjakorkeuteen kirkko kohosi jo seuraavana kattoa ja tornia tervattiin. Sakariston kivijalka ladottiin

24 uudelleen vuonna 1845, ja sen seinäliitokset kirkkoon Kiinnostus kirkon säilyttämiseksi heräsi täydennettiin rautasidoksin. Vuonna 1850 piikojen ja renkien käyttämä länsilehteri jaettiin korkealla välisei- Kiinnostus vanhaa kirkkoa kohtaan alkoi kuitenkin nällä kahtia. herätä. Vuonna 1912 käynnistettiin museoesineiden kerääminen. Seurakunta sai lahjoituksena kirkkove- Seuraavilla vuosikymmenillä kirkossa tehtiin enää neen, joka asetetiin näytteille vanhan kirkon puistoon. välttämättömät peruskorjaukset. Vuonna 1871 keskus- Taidehistorioitsija Josef Strzygowski vieraili Keuruun teltiin ensimmäisen kerran uuden kirkon tarpeellisuu- vanhassa kirkossa vuonna 1923. Hän kirjoitti alan ai- desta, ja sovittiin, että kirkkoon ei enää tehdä merkittä- kakausikirjaan Keuruun ja Petäjäveden kirkkoja ylis- viä korjauksia. Vuonna 1873 sakaristoon tehtiin pieni tävän artikkelin. Kun presidentti K. J. Ståhlberg vieraili komero ja vuonna 1882 sinne hankittiin rautakamiina. samana vuonna paikkakunnalla, vastaanotto hänen Vuonna 1889 taidemaalari Akseli Gallen-Kallela ikuis- kunniakseen järjestettiin vanhassa kirkossa. ti kirkon sisätunnelman maalaukseensa Tyttö Keuruun vanhassa kirkossa. Kun uusi kirkko valmistui vuonna Keuruun vanhan kirkon kunnostus alkoi vuosina 1892, vanha kirkko jäi pois käytöstä vuonna 1895. 1924–1925. Kivijalka korjattiin; sakariston vajonnut itäpää nostettiin; paanukatto uusittiin vanhan mallin Seurakunta päätti pyytää Porvoon tuomikapitulilta mukaiseksi; lahonneet vesirännit uusittiin; katot ja lupaa kirkon myymiseen, mutta anomus jäi siltä erää kuistien lattiat tervattiin; särkyneet ikkunat uusittiin tekemättä. Hakemus tehtiin vasta vuonna 1901, ja sii- entisten kaltaisiksi; ränsistynyt ulkovuoraus, ikku- nä pyydettiin lupaa kirkon purkamiseen, jotta hauta- nalaudat, ovet ja portaat korjattiin; seinät ja ikkuna- usmaalle saataisiin lisää tilaa. Vuonna 1902 huono- puitteet maalattiin; pylväitä korjattiin ja läpikäytävien kuntoiset alttaritaulu ja maalaus lahjoitettiin Valtion lahot kattolankut uusittiin. Korjaustöihin saatiin val- historiallisen museon, nykyisen Kansallismuseon ko- tion apua vuonna 1926, mikä mahdollisti töiden jat- koelmiin. Arkkitehti Armas Lindgren vieraili kirkossa kamisen myös myöhemmin. Samana vuonna kirkosta vuonna 1905 ja esitti Porvoon tuomiokapitulille pur- tehtiin mittapiirustukset. Seinä- ja kattomaalaukset kuluvan epäämistä. Sen jälkeen kirkko jätettiin autiok- restauroitiin vuonna 1929. Katto tuli korjausvuoroon si: ikkunoiden rikkinäiset lasiruudut korjattiin ja ovet seuraavaksi. Se uusittiin vuonna 1931; aluskatteeksi salvattiin sisäpuolelta. Vuonna 1910 Seurasaarisäätiö tuli kuitenkin huopa suositellun kaksinkertaisen tuo- yritti ostaa kirkon Helsinkiin perustettavaa ulkoilma- hikerroksen sijaan. museota varten.

Keuruun vanhan kirkko ja tapuli etelästä. Kirkon- Sisäkuva Keuruun vanhasta kirkosta. Seinät, holvi sekä rakentaja Antti Hakola sijoitti tapulin 1700-luvun saarnastuoli ja lehterien kaiteet on koristeltu Johan Tilénin puukirkkojen rakennustavan mukaisesti länsi- maalauksin. Viimeinen tuomio -maalaus on oikealla. päätyyn. Kuva: Volker von Bonin, FINNA. Kuva: Marja-Terttu Knapas, 1973, FINNA.

25 Kirkko inventoitiin vuonna 1935 ja se jäi sen jälkeen oli rakennettu 1708–1710 Elias Brennerin suunnitel- oman onnensa nojaan liki kahdeksi vuosikymme- mien mukaan. Alahärmän kirkko oli Antti Hakolan neksi. Pienehköjä sisäkorjauksia tehtiin vuonna 1950. kolmen samankaltaisen kirkon ryhmästä ensimmäi- Ison remontin aika oli taas vuonna 1954, kun kirkon nen; kaksi muuta hän rakensi Kauhavalle 1755–1756 ja 200-vuotisjuhla lähestyi. Katto tervattiin; kirkko maa- Keuruulle 1756–1759. lattiin ulkoa; rännit korjattiin; länsipuolen porttiauk- koon tehtiin uusi portti; ulkoseinät kunnostettiin ja Alahärmän kirkko paloi vuonna 1898 ja Kauhavan sakaristo laudoitettiin kirkon tavoin; kirkkosalin ja kirkko vuonna 1921, joten jäljellä nyt on vain Keuruun sakariston seinäpintoja puhdistettiin ja penkkejä ja lat- kirkko. Sitä luonnehditaan usein yhdeksi Suomen kau- tiaa korjattiin. neimmista puukirkoista. Se on salvottu jyrkkäkattoi- seksi pitkäkirkoksi, jonka länsipäätyyn on rakennettu Vuonna 1974 kirkossa tehtiin Museoviraston autiokirk- tapulimainen torni. Kirkon kummallakin sivulla on kokartoitus, jossa kirjattiin välittömät korjaustarpeet, lyhyet ristivarret, joita ainakin sisäpuolella voisi pitää porttihuoneiden kattojen uusiminen ja tervaus. Vuon- ristikirkon aihioina. Keuruun kirkon jälkeen Hakola na 1979 kirkkoon asennettiin palovaroittimet. Vuon- siirtyi rakentamaan säännönmukaisia ristikirkkoja. na 1988 tehtiin suunnitelma tarvittavista korjauksista, Evijärven kirkon kaikista nurkista hän teki suorakul- joka jalostui vuosien 1992–1994 restaurointisuunnitel- maiset. Samankaltainen kirkko salvottiin vuonna 1772 maksi. Vuosina 1993–1996 kunnostettiin paanukatto Purmoon. Vaikka rakennusmestarista ei olekaan tie- ja vesikaton rakenteet; vahvistettiin tornin kattotuo- toa, tekijäksi otaksutaan yleisesti Antti Hakolaa. lirakenteet; tornin eteläseinän ulkovuoraus uusittiin; kaikki ikkunat kunnostettiin; ulkoportaat korjattiin; Komeimmat kirkkonsa Hakola rakensi kuitenkin kirkko ja läpikäytävät maalattiin punamullalla ja sisä- Virroille ja Kuortaneelle. Virtain vuosina 1773–1774 tilat konservoitiin. Työhön saatiin entistämisavustusta rakennettu kirkko salvottiin ristikirkoksi, jonka kaik- kirkon keskusrahastosta. Vuonna 1995 seurakunta sai ki ristivarret päättyivät monikulmioon, johon tuli 20 tukirahaa sisämaalausten kunnostukseen Euroopan kulmaa. Kuortaneen vuonna 1776 valmistuneessa kir- unionin arkkitehtuuriperinnön pilottiohjelmasta. kossa viistottiin myös sisänurkat, ja siten saatiin aikaan salvottu 24-kulmainen kirkko. Tämän kirkon ansios- Keuruun vanha kirkko on nykyisin suosittu vihkikirk- ta Hakolasta tuli kansanomaisen hirsirakennustaiteen ko. Siellä kastetaan myös lapsia ja siunataan vainajia suuria uudistajia. Syksyllä 1777 Antti Hakola ryhtyi haudan lepoon. Kesäkeskiviikkoisin kirkossa on ilta- laskemaan Nurmon uuden kirkon peruskiviä. Kirkko hartaus. Kesällä kirkossa pidetään myös konsertteja, oli suunniteltu ristikirkoksi, jonka sisänurkat oli viis- sillä siellä on erityisen hyvä akustiikka ja ainutlaatui- tottu. Hakola hukkui kuitenkin joen avantoon keväällä nen tunnelma. 1778 ennen kuin talveksi keskeytetyt työt saatiin uu- delleen käyntiin. Työtä jatkoi Hakolan poika Kaapo, ja Eteläpohjalainen kirkonrakentaja kirkko valmistui vuonna 1779. Luku- ja kirjoitustaido- Antti Hakola ton Antti Hakola oli yksi viimeisistä kirkonrakentajis- ta, jolla oli aito kansanomainen tausta. Hän oli hank- Keuruun vanhan kirkon rakentaja oli Antti Hakola. kinut kaikki valmiutensa ja tietonsa käytännön työssä. Hän oli syntynyt vuonna 1704 Hakolan talossa Ala- Rakentamansa kirkot Hakola suunnitteli itse. härmässä. Ensimmäisenä työnään hän rakensi vuosina 1749–1750 pienen kappelin Alajärvelle. Jo ennen kap- Pihlajaveden erämaakirkko seisoo pelin valmistumista Antti Hakolan veli Matti Hakola metsän keskellä (1703–1762) oli käynnistänyt Alahärmän kirkon ra- kentamisen. Antti Hakola saattoi sen valmiiksi vuonna Pihlajaveden erämaakirkko eli vanha kirkko on Keu- 1752. Kirkko salvottiin suorakulmaiseksi pitkäkirkok- ruulla sijaitseva vuosina 1780–1782 rakennettu puu- si, jossa oli kapea länsitorni. Se oli saanut ilmeisen voi- kirkko. Kirkon suunnitteli ja rakennustyötä valvoi makkaita vaikutteita Uudenkaarlepyyn kirkosta, joka kirkonrakentaja Matti Pärnä-Åkerblom. Kirkko on

26 muodoltaan ristikirkon kaltaiseksi muovattu pitkä- na-aukot alttarin molemmin puolin, ja vuonna 1845 kirkko. Kirkon länsipäässä on tapulimainen torni. sakariston ikkunoihin hankittiin kalterit. Vuonna Kirkko ei ole täysin alkuperäisessä asussaan, koska osa 1850 senaatti määräsi seurakunnan rakentamaan rakenteista käytettiin 1870-luvulla rakennettuun uu- uuden kirkon vesistön toiselle puolelle. Kappelitupa teen kirkkoon. Seinät ja ulkokatto jätettiin kuitenkin paloi vuonna 1859. paikoilleen, ja kirkko entisöitiin nykyiseen asuunsa 1930-luvulla. Kirkossa järjestetään kesäisin jumalan- Akseli Gallen-Kallela oli taas asialla palveluksia ja konsertteja. Kirkko on myös suosittu vihkikirkkona. Vuonna 1870 vanhasta kirkosta purettiin uuden kir- kon tarpeisiin lattia, alkuperäinen lautaholvi ja sisustus Pihlajaveden kylän kymmenen taloa ja neljä torppaa saarnatuolia lukuun ottamatta. Vanhan kirkon kaksi esittivät vuonna 1778 Keuruun seurakunnalle kirkon kelloa siirrettiin uuteen tapuliin, kun uusi kirkko val- rakentamista. Kylän asukkaat vetosivat pitkään kirk- mistui. Vanhan kirkon muuttamista kansakouluksi komatkaansa. Lupaa kirkon rakentamiseen ei kuiten- ehdotettiin vuonna 1887. Taidemaalari Akseli Gallen- kaan myönnetty, mutta kyläläiset saivat luvan rakentaa Kallela vieraili kirkossa vuonna 1900. Hän teki kir- saarnahuoneen. Emäseurakunta ei suostunut hanketta kosta piirustukset ja laati kirjoituksen vanhan kirkon rahoittamaan. Kulmakunnan asukkaat ryhtyivät oma- säilyttämisen puolesta. Vuonna 1906 arkkitehti Josef toimisiksi ja myivät viljaa ja tervaa varojen hankkimi- Stenbäck dokumentoi vanhan kirkon valokuvaamalla seksi. sen uuden kirkon korjauksen yhteydessä. Mittapiirus- tukset saatiin vuonna 1910. Päätös uudesta katteesta ja Saarnahuoneen rakentajaksi palkattiin vuonna 1780 maalaamisesta sekä porttien ja kiviaidan kunnostuk- eräjärveläinen kirkonrakentaja Matti Pärnä-Åkerblom, sesta tehtiin vuonna 1912. Naapuriseurakunnan kirk- jolla oli samaan aikaan työn alla Kurun ja Kuoreveden koherran ehdotuksesta rapistuneessa kirkossa järjes- kirkkojen rakentaminen. Kolmen kirkon yhdennäköi- tettiin jumalanpalvelus. syys on ilmeinen. Saarnahuone valmistui vuonna 1782, ja Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius nuorempi Vuonna 1919 tehtiin päätös kirkon myymisestä ja siir- raportoi tuomiokapitulille sen valmistumisesta. Pyy- tämisestä Virroille Killinkoskelle perustettavan ru­ tämiensä lisätietojen jälkeen tuomiokapituli tuli sii- kous­huoneyhdistyksen käyttöön. Hanke kuitenkin hen tulokseen, että rakennus on pikemminkin kirkko kaatui. Hankkeen vetäjä arkkitehti Josef Stenbäck laati kuin saarnahuone ja antoi kirkkoherra Indreniuksel- kuitenkin kirkosta uudet mittapiirustukset. Kirkossa le huomautuksen virkavelvollisuuden rikkomisesta. tehtiin 1920-luvun alussa vain pieniä korjauksia. Seu- Tuomiokapituli kanteli asiasta edelleen Vaasan läänin rakunta kuitenkin torjui sekä Mäntän tehtaiden pat- maaherralle, jotta muuallakin esiintynyt vastaava oma- ruunan Gösta Serlachiuksen että Haapamäen aseman- valtaisuus saataisiin loppumaan. Kiistan vuoksi kirkko seudun asukkaiden ostotarjoukset. Kirkkoa ryhdyttiin vihittiin vasta vuonna 1787. Pihlajavetiset olivat saa- kunnostamaan toden teolla 1920-luvun puolessa vä- neet oman kirkon. lissä. Tehtiin uusi lattia ja tynnyriholvi sekä hankittiin väliaikaiset penkit. Vuonna 1929 asetettiin vanhan kir- Pihlajavesi oli vailla omaa pappia 1820-luvulle saak- kon korjaustoimikunta, joka sai tehtäväkseen kirkon ka. Keuruun papit kävivät pitäjässä jumalanpalve- sisustamisen. luksen joka kolmas tai neljäs pyhä. Ensimmäinen Pihlajaveden oma pappi oli kappalainen Anders Jo- Entistämistyö jatkui koko 1930-luvun. Saarnatuoli, han Gummerus, joka on haudattu kirkon viereen. vanhanmalliset penkit ja alttari rakennettiin uudel- Kirkkoa tervattiin 1800-luvulla säännöllisin, noin leen. Kirkkosalin seinät, portaat ja ovet korjattiin. Kivi- kymmenen vuoden välein. Vuonna 1821 kirkon luo jalka ladottiin osittain uudestaan ja seinien lahokohdat rakennettiin pieni, uunilla varustettu kappelitupa. Jo paikattiin. Kirkko sai uuden pärekaton, joka tervattiin. 1830-luvulla todettiin, että kirkko oli käynyt seura- 1950-luvulla kirkon viereen tuotiin tuulimylly ja kirk- kuntalaisille ahtaaksi. Vuonna 1842 tehtiin isot ikku- kovene. Päätökset vanhan kirkon kunnosta huolehti-

27 Pihlajaveden vanhaa kirkkoa on luonnehdittu erämaakirkoksi. Se sijaitsee metsän keskellä ja kaukana asutuksesta. Sipulikupoli oli kirkon- rakentaja Matti Åkerblomin tavaramerkki. Kuva: Pekka T. Rajala.

Seurakuntalaisten märät ja nokiset pompat ovat jättäneet kirkon seiniin omat jälkensä. Jotkut ovat nähneet niissä rukoukseen kumartuneen kirkkokansan varjoja. Kuva: Pekka T. Rajala.

Pihlajaveden kirkko on salvottu perinteisellä lohenpyrstömallilla. Nykyasussaan kirkossa on tervattu lautakatto. Kirkonrakentajan signeeraukset (M) näkyvät päätyviisteissä. Kuva: Pekka T. Rajala.

28 misesta tehtiin 1960-luvulla. Katto uusittiin vuosina mäinen työnsä Hämeessä oli Oriveden kirkko, joka 1966–1968, ja se tervattiin vuonna 1981; työ uusittiin salvottiin 1774–1775, mutta joka paloi sisämaalaustöi- vuonna 1989. Kirkko sai savunilmaisimet ja palohäly- den aikana syyskuussa 1779. Kirkko liittyi ilmeisesti tyskeskuksen. Vuosina 1996–1998 laadittiin suunnitel- jo Antti Piimäsen käyttämään malliin, jossa tapuli oli ma kirkon korjaamiseksi. Systemaattinen kunnostus- muuttumassa länsitorniksi, eteläinen kylkiäinen oli työ on jatkunut koko 2000-luvun entistämisavustusten osittain tai kokonaan sulautettu päätilaan ja sakaristo turvin. täytti vain osan pohjoisesta kylkiäisestä. Tämän mal- lin mukaan Åkerblom rakensi myöhemmin kolme yhä Kirkonrakentaja ja Hämeen läänin säilynyttä kirkkoa Kuorevedelle 1779, Kuruun 1781 ja rakennusmestari Matti Pärnä-Åkerblom Pihlajavedelle 1780–1782. Näissä lounaissuomalaisen tapulin tunnusmerkki – sipuli – sai entistä lennok- Matti Åkerblom on yksi Suomen 1700-luvun jälkipuo- kaammat muodot. Etenkin Kurun kirkkoa on pidetty liskon merkittävimmistä kirkonrakentajista. Hän ra- tämän kirkkotyypin ehkä kauneimpana esimerkkinä. kensi puukirkkoja Varsinais-Suomeen ja Hämeeseen. Kaikessa koruttomuudessaan Åkerblomin kirkot ker- Åkerblom ehdotti samanlaista kirkkoa Ruoveden pitä- tovat vuosisatoja jatkuneesta traditiosta. Matti Pärnä- jänkokoukselle vuonna 1776, mutta asiasta äänestettä- Åkerblom syntyi Eräjärvellä Koppalan ratsutilan Pär- essä ristikirkon kannattajat voittivat. Åkerblom rakensi nän torpassa vuonna 1740. Hän muutti 20-vuotiaana vuosina 1777–1778 Ruovedelle ristikirkon, joka yksi- vuonna 1760 Turkuun, jossa hän työskenteli ensin tyiskohdissaan edusti lounaissuomalaista perinnettä kolmen vuoden ajan renkinä tehtailija Hans Henrik muun muassa välikattokupolin osalta, mutta joka ko- Wechterin talossa. Kaupunkiin oli 1759 perustettu kir- konaisuutena oli hyvin lähellä eräitä Pohjanmaan ris- vesmiesten ammattikunta, jonka johtava henkilö oli tikirkkoja. Åkerblom ehdotti itse sisäviisteitä ja kun siihen aikaan kuuluisa kirkonrakentaja Antti Piimä- lopulta päätettiin, että myös ristisakaroiden ulkokul- nen. Åkerblom hyväksyttiin oppipojaksi 1763, ja vii- mat viistettäisiin, syntyi niin sanottu 24-kulmainen den vuoden jälkeen hän sai kisällin paperit. ristikirkko. Asiaan kuuluu, ettei piirustuksia hyväksyt- ty Tukholmassa, mutta kun kuninkaan päätös lopulta Kisällinä Åkerblom teki sopimuksen Angelniemen saapui Ruovedelle, kirkko oli jo rakennettu. kirkon rakentamisesta. Kirkko rakennettiin vuosi- na 1772–1774. Se on muodoltaan niin sanottu pitkä- Ruoveden jälkeen Åkerblom rakensi vielä tavanomai- kirkko, jonka kellotapuli on Antti Piimäsen keksimän sempia ristikirkkoja Orivedelle vuosina 1780–1781 mallin mukaan liitetty tornina kirkon länsipäätyyn. (palaneen tilalle), Kuhmoisiin 1784–1785, Teiskoon Samaan aikaan Åkerblom rakensi ammattikunnalta lu- 1787–1788, Nurmijärvelle 1793 ja Tyrväntöön 1799– paa kysymättä Halikon kirkon tapulin, jonka ammatti- 1800. Oriveden kirkko paloi toistamiseen vuonna kunta kuitenkin hyväksyi 1773 mestarinäytteeksi sillä 1958; muut ovat säilyneet. Ruoveden kirkon rakennus- ehdolla, että Åkerblom korvaisi tarkastajien matkat töissä Matti Åkerblomilla oli apunaan sisarenpoikan- Halikkoon ja takaisin. Åkerblom merkittiin mestarina sa Matti Juhonpoika Åkergren (1752–1839), josta tuli Turun kirvesmiesten ammattikuntaan. myöhemmin myös kirkonrakentaja. Matti Åkerblom kuoli Orivedellä vuonna 1819. Aktiivivuosinaan Åkerblom vastasi kymmenen kirkon ja viiden kellotapulin rakentamisesta. Hänen ensim- Pekka T. Rajala

29 UUSIA KIRJOJA

Mies, joka etsi aina rajojansa, tia; eli jos ovat Linkolan suojelusenkelin siipinikamat mutta löysikö niitä koskaan pahoin kuluneet lahoista jäistä puukon kanssa ylös pyrkivän miehen tai 30 metrisen petäjän latvassa kort- teeraavan kalasääskiperheen jälkeläisten merkkaajan  Pentti Linkola – ihminen ja legenda, Riitta Kylänpää, varjelussa, niin kyllä äidinkin kirjeistä kuultaa ajoin Siltala, 463 sivua suru ja syvä huoli, hieno rohkaisu ja usko asioiden jär- jestymisestä. Kirjeet ovat koskettavaa luettavaa.

Vihasi ihmiskuntaa, rakasti ihmisiä

Linkola vihasi ihmiskuntaa ja holtitonta luonnon, ”elonkehän”, tuhoamista. Ylin huoli hänellä oli metsien tuhoutumisesta ja lintujen vähenemisestä.

Vuonna 1974 vieraili Linkolan luona Vierulassa TV2 mukanaan pankinjohtaja Raimo Ilaskivi. Pankkiirin ja kalamiehen keskustelun aihe oli talouskasvu otsikolla ”Ollaanko tuhon tiellä”. Toisen mielestä talouskasvu mahdollistaa luonnon pelastamisen, toisen mielestä luonto on turvassa vasta kun maan väkiluku on noin Moni muistaa Suomen Kuvalehden jutun kaukaa vii- 100 000. me vuosituhannelta, jossa metsänhoitajat nimitettiin ”panssaroiduiksi tolvanoiksi”. Nimen antoi kalastaja, Linkola rakasti ihmisiä. Kylänpää löysi päiväkirjojen ornitologi, ekofasisti, luonnonsuojelija, soutaja, askeet- ja vihkojen välistä paljon kuolinilmoituksia ja muis- ti, linnunrengastaja ja naistenmies Pentti Linkola. tokirjoituksia, suuren ystäväjoukon, mutta myös ven- tovieraiden. He ”olivat eläneet mielenkiintoisen elä- Suomen Kuvalehden toimittaja Riitta Kylänpää on m ä n”. kirjoittanut Pentti Linkolan elämäkerran. Hän haas- tatteli miestä noin 50 tuntia. 45 kalastusvihkoa ja 65 Linkolalla oli paljon hyviä ystäviä. Toiset olivat hänen lintupäiväkirjaa sisälsivät tuhansia sivuja tietoa niin kanssaan verkkoja kokemassa. Korvaukseksi riitti rai- linturetkiltä, rengastuksista, kalan saaliista ja monista tis ilma ja asioista keskusteleminen. Jotkut kyytivät kommelluksista kuin ilonkin aiheista. Linkolaa ja kuhakuormaa autollansa ovelta ovelle ka- loja kaupittelemassa. Monet kirjailijat, tieteenharjoit- Linkola vaipui ajoittain mielen lamaan ja tällöin hän tajat ja mielipidevaikuttajat halusivat kuulua Linkolan kirjoitti ajatuksiansa ja tuntemuksiansa omasta elä- lähipiiriin. mästänsäkin. Vihreät hylkäsivät Linkolan hänen jyrkkien ajatustensa Kirjassa on painettu kursiivilla suorat lainaukset Lin- takia. Olisin tykännyt olla kärpäsenä katossa, kun hän kolan päiväkirjoista ja monista sadoista kirjeistä, joita julisti lääketieteen päivillä vuonna 1992 salin täydelle kalastaja oli kirjoittanut tai ottanut vastaan ystäviltän- lääkäreitä, kuinka ”lapsikuolleisuuden vähentäminen sä. Yksin Hilkka-äidiltänsä Linkola oli saanut noin 300 ja yhä pienempien keskosten henkiin pelastaminen on kirjettä. Ne ovat minun mielestäni kirjan hienointa an- virhe, johon lääkärit syyllistyvät”.

30 Linkolaa ei kyetty pohdiskeluissa kytkemään mihin- kään politiikan liikkeeseen. Hän oli kertonut kirjailija Hyvät suositukset Kiviset-lukupiiriltä Pekka Suhoselle päättäneensä vastedes äänestää vaa- Kymmenkunta tapanilalaisen Kiviset-lukupiirin leissa ilmiömäisen kauniita naisia. jäsentä, joukossa kolme panssaroitua tolva- naakin, luki kuukauden kirjana Riitta Kylänpään Äksy joko–tai-ihminen Pentti Linkola – ihminen ja legenda -teoksen. Kirjaa kiiteltiin ja ihmeteltiin Linkolan sitkeyttä. Linkola oli pienestä pitäen särmikäs ja herkästi suuttu- Verkkojen määrät, soudetut, kävellyt ja pyö- vainen. Hänen ensimmäinen vaimonsa Aliisa oli ihan- räillyt kilometrit ihmetyttivät. Sukutarinakin teellinen puoliso kovan kalastajan rinnalle. muistelmat ovat. Välillä pyrkii vesi silmiin liiku- tuksesta, välillä naurun sekaan, kun esimerkiksi Linkola pyysi Aliisaa olemaan nauramatta, jos hän verkkoavannoille vetojuhdaksi hankittu ravu- riraakki kiskoo suitsista roikkuvaa isäntäänsä suuttuisi ja Aliisa oppikin tähän. Linkola saattoi suu- peltoa pitkin. Kirjasta on otettu neljä painosta. tuspäissään heittää verkon veteen, ja sitten menetettyä Kustantaja Siltalan sivuilla oli 1.11.2020 kirjaa ti- verkkoa kiukutellessaan airot, lakin ja kintaat perään. lattavissa hintaan 7,90 euroa. Vihurin väistyttyä Aliisa korjasi kamppeet järvestä talteen.

Kalassa oltiin usein pimeästä pimeään. Linkola heräsi neljältä aamulla viemään edellisen päivän kalat linja- EINARI – Ponssen perustajan autolle pyörällä tai hevosella. Einari Vidgrénin elämä

Linkolan perheessä syötiin joskus pilaantunuttakin kalaa, jopa verkkoon hukkunut vesilintukin laitettiin ruuaksi. Aliisa paistoi Pentin lintulaudalta pyydystä- miä närhiä.

Ehdoton humoristi

Linkola oli taitava puhuja ja kirjoittaja. Hänestä pidet- tiin, häntä ei voitu sietää, mutta harva kieltänee Lin- kolan huumorintajua, joka oli parhaimmillaan oppi- neiden ja ystävien kanssa käydyissä keskusteluissa ja kärkkäissä kirjoituksissa.

Muistelmissa on hienosti koottu tapahtumia ja sattu- muksia Linkolan läheisiltä ystäviltä, apumiehiltä ja Antti Heikkinen on vuonna 1985 syntynyt nuori kirjai- naisiltakin, joiden määrää ainakin Kalvolan metsän- lija, joka on kirjoittanut viisi romaania sekä elämäker- hoitoyhdistyksen kokouksissa äijät päivittelivät, nuoret rat muusikko Juice Leskisestä, kirjailija Heikki Turu- taisivat kadehtia. sesta, kansantaiteilija Jaakko Teposta ja kirjailija Kalle Päätalosta. Tuotteliaan kirjailijan kynästä ilmestyi syk- Hilkka-äiti huolsi poikansa risoja sukkia ja pyykkejä syllä 2020 elämäkerrat muusikko Kari Tapiosta ja met- ja ihmetteli, mistä aina vain ilmaantui uusia, kauniisti säkoneyritys Ponssen perustajasta Einari Vidgrénistä. kudottuja sukkia, ”tiedätkös kuinka kalliita hyvät villa- Kirjan kustantaja on WSOY. langatkin ovat?” Einari on varmasti ollut kirjailijalle suuri haaste. Kirja on tehty pyydettynä ja Heikkinen kertoo tyytyväisyy- Juha Aaltoila dellä tarttuneensa mielenkiintoiseen tarinaan. Tehtä-

31 vää hän kuvaili kuitenkin vaikeaksi. Antti Heikkinen mainitsikin eräässä haastattelussa kirjoittaneensa neljä eri käsikirjoitusta, yhteensä yli 3 000 sivua, ja jopa polt- taneensa yhden version kamiinassa!

Me metsähistorian ystävät, jotka olemme innolla odot- taneet Vidgrénistä kertovaa kirjaa, huomaamme yllät- täen, ettei julkaisu ole varsinainen tietokirja, vaan en- nemminkin romaani, jossa on tosielämään pohjautuvat tapahtumat. Kirjaan ovat löytäneet tiensä sekä kertojan yleiskieli, että osin kuvitteellisin lainauksin Einarin käyt- tämä pohjoissavolainen murre. Murre rönsyilee niin rik- kaana, että lukija joutuu väliin miltei tavaamaan sanoja Kitisen uiton peräänajoa vuonna 1979. Einari Vidgrén ymmärtääkseen ilmaisuja. Heikkisen kirjalliset ansiot ja Ponsse PAZ Kitisen latvoilla Sodankylässä. Ponsset löytyvät runsaasta sanavarastosta, teksti on lennokasta otettiin ruuhkien purkuun Kitisellä vuonna 1973. ja kuvailevaa, juoni yllätyksellistä. Einarin puheenvuo- Kuva: Lauri Hemmi. rot ovat metsänmakuisia ja kantaaottavia, tekstistä ra- kentuu vaivihkaa lupsakka henkilökuva. Einarille kertyi monta roolia ja titteliä: savottajätkä, Kirjoitusurakka ei ole ollut helppo, luonteeltaan Einari ajomies hevosella ja traktorilla, koneurakoitsija, yrit- oli kirjan mukaan varautunut. Hänestä ei löydy lehtien täjä, teollisuusneuvos, kunniatohtori, metsäkoneteol­ syvähaastatteluja, ei liioin henkilökohtaisia päiväkir- lisuuden järkäle mutta aina myös kansanmies. Hän joja, vaan lähteet on pitänyt löytää muualta. Henkilö- saavutti niin korkean aseman kuin käytännössä voi haastatteluja ja jutunkertojia on taustalla satoja, heidän saavuttaa, kansakoulupohjalta. Periksiantamattomuus, tarinoistaan Heikkinen on kutonut monipuolisen ku- kova työnteko ja oikein ajoitetut kaupat kartuttivat van kirjan päähenkilöstä. myös huomattavan varallisuuden.

Kirja kertoo perusteellisesti Einarin lapsuudesta ja Loppukuvaus on lämpimän koskettava. Yllättävä lähtö nuoruudesta, vaiheet yrityksen kasvun vaiheissa jää- viimeisen selkäpilkotuksen tuolle puolen kuvataan kir- vät muun elämän kuvausta vähemmälle. Kirjailija avaa jassa kauniisti. Piti oikein ottaa pienet lompit Einarille! vapaasti hurjaan työtahtiin tottuneen Einarin siviilielä- män haasteita niin isän, vaimon, kuin lastenkin kanssa. Kirja on lukukokemuksena varsin mukaansatempaava Omista vaikeuksistaan sulkeutunut työnarkomaani ei ja tarinassa olisi ainekset vaikka elokuvaksi, onhan yksi ollut helppo perheenjäsen lähipiirille. Oikeita ihmisiä pojistakin, Jukka Vidgrén elokuvaohjaaja. Teos on saa- hän kuitenkin osasi valita yritykseensä, yksi tärkeim- tavilla myös kirjailijan itsensä lukemana äänikirjana. mistä luottotehtävistä oli omalla veljellä Esa Vidgrénil- lä, mikä kirjassa nostetaankin kauniilla tavalla esille. Eero Knaapi

Ponsse-metsäkoneita matkalla maailmalle Riihimäen rautatieasemalla syyskuussa 2020. Tässä on näkyvillä osa kymmenien koneiden kuormasta. Kuva: Lauri Koskimäki.

32 Päivännäöllä ja pimeällä, työ käy. Kuva: Eero Knaapi.

33 Suhteeni metsään -kirjoituskeruun tulos noin 300 vastausta

Kirjoituskeruun vastauksissa metsään liitetään hyvin erilaisia merkityksiä taloudesta rauhaan, terveydestä perintöön. Vastauksissa näkyy metsän henkinen merkitys; Met- sää kuvataan kirkoksi tai paikaksi, jossa voi kohdata itsensä. Metsään liitetään monen- laisia tunteita elintärkeästä, voimaa antavasta paikasta ahdistavaan pelkojen paikkaan.

Kirjoituksissa pohditaan metsän vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin, mutta samalla korostetaan metsän taloudellista tärkeyttä sekä myynti- että työtulojen lähteenä. Huoli metsien tulevaisuudesta korostuu ilmastonmuutokseen, biodiversi- teettiin ja avohakkuisiin keskittyneissä teksteissä.

Metsän tuoksu ja metsä muiden lajien kotina mainitaan monessa kirjoituksessa.

Kirjoituksissa kuvataan sitä, miten metsäsuhde on rakentunut, muuttunut ja vaihdel- lut elämänvaiheissa. Osa kirjoittajista pohtii kaupungissa ja maaseudulla asuvien suh- detta metsään sekä vertaa kaupunkimetsiä maaseudun metsiin. Mikä on oikeaa, aitoa metsää ja millainen on oikeanlainen, hyvä metsäsuhde?

Julkiseen keskusteluun metsistä ja omistamisen käsitteeseen tartutaan myös. Vaikka ei omistaisikaan metsää, metsät koetaan usein osaksi suomalaisuutta ja kansanperin- nettä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tut­kimushanke ja Suomen Metsämuseo Lusto järjestivät Suhteeni metsään -muisti­ tietokeruun 15.1.2020–15.10.2020. Keruuta rahoitti myös Metsämiesten Säätiö.

Aineisto on tallennettu SKS:n arkistoon. Sitä tullaan ensimmäiseksi hyödyntämään vuosina 2020–2025 Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushank- keessa, jossa tartutaan niin instituutioiden, metsäammattilaisten kuin metsänomis- tajienkin metsäsuhteeseen. Lisäksi aineistoa käytetään tieteellisissä opinnäytetöissä. Lisätietoja: https://metsasuhteita.fi/tutkimus/

Kiitämme lämpimästi kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken arvotut kirjapalkinnot on toimitettu voittajille.

Jaana Laine

34 Vuonna 1986 pidetyn XVI pohjoismaisen metsäkongressin retkeilyltä. Kohde oli Metsähallituksen Hämeenlinnan hoitoalueessa. Kuva: Lusto, Metsähallituksen kokoelma, kuvaaja K. H.

Toisen pohjoismaisen metsäkongressin retkeilyltä Punkaharjulla vuonna 1927. Kuvan tiedoista: ”Esikuvallinen taimitarha Punkaharjulla Metsätieteellisen koelaitoksen kokeilualueella. Retkeilijöitä saapuu.” Kuva: Lusto, Suomen Metsäyhdistyksen kokoelma, Metsätaloudellinen valistustoimisto.

35