Itä-Uudenmaan Kaupan Palveluverkkoselvitys

ITÄ-UUDENMAAN KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Suunnittelukeskus Oy

Itä-Uudenmaan liitto Myrskylän kunta Tradeka Oy Porvoon kaupunki Pernajan kunta Kesko Oyj Sipoon kunta Liljendalin kunta Osuuskauppa Osla Handelslag Loviisan kaupunki Lapinjärven kunta Suomen Spar Oyj Askolan kunta Ruotsinpyhtään kunta Pukkilan kunta

ITÄ-UUDENMAAN LIITTO 2004, JULKAISU 89

Julkaisun nimi: Itä-Uudenmaan kaupan palveluverkkoselvitys

Tekijä: Suunnittelukeskus Oy

Pohjakarttojen © Maanmittauslaitos lupanro 341/MYY/04

ISBN: 978-951-9258-97-3 ISSN: 1236-9292

Porvoo 2007

Kannen kuva; Porvoon keskustaa Länsirannalta kuvattuna (Itä-Uudenmaan liitto: Antero Kortesmaa)

Itä-Uudenmaan 1 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

1 JOHDANTO ...... 2 1.1 SELVITYKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET...... 2 1.2 ORGANISAATIO...... 3 1.3 LÄHTÖKOHDAT JA PERUSAINEISTOT ...... 3 1.3.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki ...... 3 1.3.2 Perusaineistot ja kyselyt...... 5 1.4 KESKEISET KÄSITTEET ...... 6 2 NYKYTILANNE JA KEHITYSNÄKYMÄT ...... 8 2.1 VÄESTÖ ...... 8 2.2 TYÖPAIKAT...... 10 2.3 KULUTUS JA OSTOVOIMA...... 10 2.4 MAANKÄYTTÖ JA YHDYSKUNTARAKENNE ...... 13 2.4.1 Palveluverkko ja alakeskukset ...... 13 2.4.2 Kaavoitustilanne ...... 13 2.4.3 Uudet asuin- ja työpaikka-alueet...... 17 2.5 LIIKENNEVERKOT – TOIMIVUUS, KATTAVUUS JA HANKKEET ...... 18 2.5.1 Tie- ja katuverkko...... 18 2.5.2 Kevyt liikenne ...... 20 2.5.3 Rataverkko ...... 21 2.5.4 Joukkoliikenne...... 21 2.6 PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA...... 23 2.6.1 Myymäläverkko, myymälärakenne ja myynti ...... 23 2.6.2 Ostovoiman siirtymä...... 26 2.6.3 Päivittäistavarakaupan mitoitus ja tilantarve vuonna 2015 ...... 27 2.7 ERIKOISKAUPPA ...... 28 2.7.1 Myymälät ...... 28 2.7.2 Erikoiskaupan ostovoiman siirtymä...... 30 2.7.3 Erikoiskaupan tilantarve 2015 ...... 32 3 KAUPAN KEHITYSTRENDIT ...... 33 3.1 YLEISET KEHITYSTRENDIT ...... 33 3.2 VÄHITTÄISKAUPAN KEHITYSNÄKYMIÄ ITÄ-UUDELLAMAALLA...... 34 3.3 SUURYKSIKÖIDEN KEHITTÄMISTARPEET ITÄ-UUDELLAMAALLA KYSELYN MUKAAN ...... 36 4 KAUPAN POTENTIAALISET SIJOITTUMISALUEET ...... 37 4.1 TOTEUTUSVAIHEESSA JA SUUNNITTEILLA OLEVAT KAUPAN HANKKEET ...... 37 4.2 KUNTIEN JA KAUPAN NÄKEMYKSET UUSISTA SIJOITTUMISPAIKOISTA ...... 38 4.3 KAUPAN HANKKEITA NAAPURIMAAKUNNISSA ...... 39 4.4 UUDET MAHDOLLISET SIJOITTUMISALUEET ...... 42 5 TARKASTELUVAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET ...... 43 5.1 TARKASTELUVAIHTOEHDOT...... 43 5.2 KAUPAN PALVELUJEN SAAVUTETTAVUUS...... 46 5.3 VAIKUTUKSET LIIKKUMISEEN...... 50 5.4 VAIKUTUKSET OLEMASSA OLEVIIN PALVELUIHIN ...... 51 5.5 VAIKUTUKSET ALUE- JA YHDYSKUNTARAKENTEESEEN...... 54 5.6 VAIKUTUKSET MAISEMAAN, TAAJAMAKUVAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN...... 56 5.7 VAIKUTUKSET YHDYSKUNTATALOUTEEN...... 60 6 YHTEENVETO...... 63

LÄHDEAINEISTO...... 69

LIITE 1. VÄHITTÄISKAUPAN TOIMIALAT ...... 71

Pohjakartat sivuilla 8, 23, 27, 29, 31 38, 44, 45, 46, 48, 49 ja 50: © Maanmittauslaitos, lupa 796/MYY/04 Pohjakartat sivuilla 2 ja 4: © Genimap Oy, lupa L5781/04 2 Suunnittelukeskus Oy

1 JOHDANTO 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet

Itä-Uudellamaalla on vireillä useita suuria vähittäiskaupan palvelutasoon ja maankäyttöön vaikuttavia hankkeita kaupan eri keskusliikkeiden valmistelemina. Kaupan rakennemuutos ja erityisesti suuryksi- köiden määrä ja sijoittuminen alue- ja yhdyskuntarakenteessa ovat aiheuttaneet keskustelua ja nos- taneet esiin tarpeen selvittää kaupan palveluverkkoon ja sen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä.

Selvityksessä kerätään tietoa Itä-Uudenmaan kaupallisesta palvelurakenteesta ja sen kehittämispo- tentiaaleista. Selvityksen keskeinen sisältö on päivittäistavarakaupan suuryksiköiden, tilaa vievän erikoiskaupan suuryksiköiden sekä vaikutuksiltaan niihin rinnastettavien kaupan keskittymien sijaintipaikka-analyysi ja vaikutusten arviointi. Tarkoituksena on tuottaa Itä-Uudellemaalle kokonaisvaltainen kaupan sijoittumista koskeva suunnitelma, jonka pohjalta voidaan turvata yhdyskuntien kauppapalve- lut ja toisaalta hallita tasapainoinen kaupan rakenteen muutos. Selvitys on luonteeltaan yleispiirteinen ja tarkempaa suunnittelua ja toimintaa ohjaava. Selvitys antaa tietoa kaupan sijoittumiseen liittyvän päätöksenteon pohjaksi maakuntakaavan laadintaan ja kuntien kaavoitukseen.

Selvityskohteena on Itä-Uudenmaan maakunnan alue (kuva 1), joka muodostuu seuraavista, Por- voon ja Loviisan seutuihin jakautuvista kymmenestä kunnasta: Porvoo, Sipoo, Loviisa, Pernaja, Ruotsinpyhtää, Lapinjärvi, Liljendal, Askola, Pukkila ja Myrskylä. Selvityksen näkökulma on maakunnallinen, joten aluetta tarkastellaan lähinnä kokonaisuutena ja kahtena seutukuntana. Myös maakun- tarajan ylittävät tekijät tunnistetaan ja kuvataan. Näiltä osin palveluverkkoa tarkastellaan siis myös ylimaakunnallisesti.

Kuva 1. Itä-Uudenmaan maakunta. Itä-Uudenmaan 3 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

1.2 Organisaatio

Selvitys tehtiin Itä-Uudenmaan liiton toimeksiannosta Suunnittelukeskus Oy:ssä. Selvitystä varten muodostettiin työtä ohjaavat seurantaryhmä ja työryhmä. Seuranta- ja työryhmän osallisina toimivat edustajat seuraavilta yhteistyötahoilta:

YHTEISTYÖTAHO EDUSTAJA SEURANTARYHMÄSSÄ EDUSTAJA TYÖRYHMÄSSÄ

Itä-Uudenmaan liitto Jaakko Mikkola, Oskari Orenius ja Seppo Mäkinen Oskari Orenius ja Seppo Mäkinen Kaupan keskusliikkeet Tradeka Seppo Säkkinen Seppo Säkkinen Kesko Timo Huurtola Toivo Hulkkonen Osla Pekka Kangasmäki Jukka Pöyhönen Spar Jukka Ropponen Kauppakamarit ja yrittäjäjärjestöt Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikkö Terttu Ikonen - Helsingin kauppakamari Jorma Nyrhilä Tiina Pasuri Uudenmaan yrittäjät Nina Sarvana-Salmela Kalevi Ilonen Itä-Uudenmaan kunnat Porvoo Per-Håkan Slotte Maija-Riitta Kontio ja Johan Pfeifer Sipoo Markku Luoma Pekka Normo Loviisa Olavi Kaleva Maaria Mäntysaari Pernaja Ralf Sjödahl - ” - Ruotsinpyhtää Risto Nieminen - ” - Lapinjärvi Peter Backman - ” - Liljendal Sten Frondén - ” - Askola Mikko Komulainen Ulla-Maija Upola Pukkila Juha Myyryläinen - ” - Myrskylä Jouko Asuja - ” - Viranomaiset Uudenmaan ympäristökeskus Jussi Heinämies Jussi Heinämies Ympäristöministeriö Maaret Stenström - Suunnittelukeskus Oy Kimmo Koski Kimmo Koski

Suunnittelukeskus Oy:ssä selvityksestä vastasi seuraava työryhmä: FM Kimmo Koski, FM Taina Olli- kainen sekä ins. AMK Anna-Karin Kyrönviita.

1.3 Lähtökohdat ja perusaineistot

1.3.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki

Kaupallisen palvelurakenteen suunnittelun ja vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjaamisen kulmakivet maankäyttö- ja rakennuslaissa ovat (ympäristöministeriö 2004): • Alueiden käytön suunnittelun yleiset tavoitteet ja kaavojen sisältövaatimukset, joihin sisältyy mm. palvelujen saatavuutta koskeva sisältövaatimus (MRL 39 §, MRL 54 §). • Sisältötavoitteita tarkentavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joihin sisältyy vähittäiskau- pan suuryksiköiden sijainnin suunnittelua koskevia periaatteita. • Kaavajärjestelmä, jossa eri kaavamuodoilla eli maakuntakaavalla, yleiskaavalla ja asemakaavalla on kullakin omat tehtävänsä ja laissa määritelty työnjako: maakuntakaavalla ohjataan maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävien vähittäiskaupan suuryksiköiden sijaintia ja kuntien kaavoilla muiden suuryksiköiden sijaintia. • Erityiset vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset: vähittäiskaupan suuryksikön määri- telmää koskeva säännös (MRL 114 §) ja asemakaavan oikeusvaikutuksia koskevat säännökset (MRL 58.3 § ja 58.4 §). Näihin kuuluu myös säännös siitä, että käyttötarkoituksen muutos vähit- täiskaupan suuryksiköksi edellyttää rakennuslupaa (MRL 125.4 §). 4 Suunnittelukeskus Oy

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskeviin säännöksiin perustuva erityinen ohjaus kohdistuu kerrosalal- taan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruisiin vähittäiskaupan myymälöihin lukuun ottamatta paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa. Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskee erityinen suunnitteluvelvoite: maakunta- ja yleiskaavan keskustatoimintojen alueiden ulkopuolella vähittäiskaupan suuryksikölle voidaan myöntää rakennuslupa vain, jos alue on asemakaavassa osoitettu vähittäiskaupan suuryksi- kön rakentamiseen (MRL 58.3 §). Säännöstä sovelletaan myös myymälöiden merkittäviin laajennuksiin ja sellaiseen vähittäiskaupan myymäläkeskittymään, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa vähit- täiskaupan suuryksikköön (MRL 58.4 §, voimassa 1.9.2004 alkaen).

Vähittäiskaupan myymäläkeskittymän käsitettä ei ole määritelty laissa. Tulkintaohjeena on pidettävä eduskunnan ympäristövaliokunnan mietintöä (7/2004 vp), jonka mukaan vähittäiskaupan myymälä- keskittymällä tarkoitetaan joko yksittäistä liikerakennusta, jossa on useita myymälöitä tai usean liikerakennuksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa myymälöillä on yhteisiä toimintoja, kuten yhteinen pysäköintialue tai kokonaisuudella on yhteinen johto ja markkinointi. Myymäläkeskittymällä ei tarkoiteta toisistaan toiminnallisesti erillisiä myymälöitä ja liikerakennuksia. Esimerkiksi teollisuus- ja varastoalueen vähittäistä muuttumista liiketoimintojen alueeksi ei pidettäisi lain tarkoittamana myymälä- keskittymän toteuttamisena. Edellä mainitut myymäläkeskittymän tunnusmerkit täyttävät yleensä esimerkiksi kauppakeskukset, erikoiskaupan keskukset (Retail Park), merkkituotemyymälöiden keskukset (Factory Outlet Center) tai viihde- ja huvittelukeskukset (Entertainment Center) (ympäristöministe- riö 2004). Edellä mainitut kaupalliset konseptit on määritelty tarkemmin kohdassa 1.4.

Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 164/2003 vp) katsotaan, ettei selvää pinta-alarajaa, jonka ylittäviin myymäläkeskittymiin säännös on tarkoitettu sovellettavaksi, voida esittää. Myymäläkeskitty- mien vaikutukset riippuvat muun ohella ympäröivien yhdyskuntien koosta ja myymäläkeskittymän sijainnista yhdyskuntarakenteessa samoin kuin myymälöiden laadusta. Kuitenkin yleensä yli 10 000 kerrosneliömetrin myymäläkeskittymillä on varsin merkittäviä vaikutuksia. Edelleen perusteluissa katsotaan, että myymäläkeskittymän vaikutuksia harkittaessa otettaisiin huomioon vain sääntelyn piiriin kuuluvat kaupan toimialat. Siten lain 114 §:n määritelmän ulkopuolelle rajattuja paljon tilaa vaativan erikoistavaran myymälöitä ei oteta huomioon myymäläkeskittymän vaikutuksia harkittaessa (ympäris- töministeriö 2004).

Lain muutoksen mukaan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös myy- mälöiden merkittäviin laajennuksiin. Tällä rajauksella on haluttu helpottaa nykyisten myymälöiden uu- distamista ja sulkea soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset laajennukset, joilla ei ole ohjauksen kannalta merkittäviä vaikutuksia. Lain 58 pykälän uuden 4 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia säännöksiä sovelletaan (ympäristöministeriö 2004): • vähittäiskaupan myymälän laajentamiseen tai muuttamiseen suuryksiköksi, • olemassa olevan vähittäiskaupan suuryksikön laajentamiseen sekä • vähittäiskaupan myymäläkeskittymän laajentamiseen.

Ympäristövaliokunnan mietinnön mukaan merkittävän laajennuksen ohjeellisena rajana tulee pitää yli 1 500 kerrosneliömetrin tai yli 25 prosentin laajennusta. Näin ollen 2 000 - 6 000 kerrosneliömetrin suuruisten myymälöiden kohdalla merkittäväksi laajennukseksi katsotaan yli 25 prosentin laajennus ja sitä suurempien kohdalla yli 1 500 kerrosneliömetrin suuruinen laajennus. Silloin kun olemassa oleva myymälä laajennetaan vähittäiskaupan suuryksiköksi, merkittäväksi on katsottava laajennus, joka on vähintään 25 % (ympäristöministeriö 2004).

Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa maakuntakaavalle sisältövaatimukset, jotka sen tulee täyttää. Sisältövaatimuksissa on määritelty ne kysymykset, joihin maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitet- tävä erityistä huomiota. Kaupallista palveluverkkoa suunniteltaessa ja kaavoitettaessa painottuvat erityisesti seuraavat kysymykset (ympäristöministeriö 2004): • maakunnan tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne, • ympäristön ja talouden kannalta kestävät liikenteen järjestelyt sekä • maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset. Itä-Uudenmaan 5 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Sisältövaatimusten mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa esitetään vähittäiskaupan suuryksikön sijoittamista sekä palveluverkon suunnittelua koskevia periaatteita. Niiden mukaan kaavassa on selvitettävä mahdollisuudet eheyttää yhdyskuntarakennetta sekä esitettävä eheyttämiseen tarvittavat toimenpiteet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on selvitettävä toimiva liikennejärjestelmä sekä palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestelmä ja palveluverkko sekä sen yhteydessä vähittäiskaupan suuryksikön sijoittuminen. Uusia huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vähittäiskaupan suuryksiköt on sijoitettava tukemaan yhdyskuntarakennetta. Näistä tavoitteista voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen pysty- tään osoittamaan, että rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista (ympäristöministeriö 2004).

1.3.2 Perusaineistot ja kyselyt

Tämä selvitys perustuu olemassa oleviin suunnitelmiin ja selvityksiin, tilasto- ja tutkimustietoihin, paikkatietoanalyyseihin sekä asiantuntija-arvioihin. Luettelo selvityksessä käytetystä lähdemateriaa- lista on raportin lopussa. Selvityksessä on käytetty seuraavia perusaineistoja:

Yhdyskuntarakenne • Itä-Uudenmaan maakunnan kehittämisen suunnat ja maakuntakaava 2000 • Itä-Uudenmaan seutukaava 1998 • Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 2003 • Uudenmaan liiton vahvistetut seutukaavat • Hespo 2003 • Itä-Uudenmaan liikennestrategia sekä joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten palvelutasotavoitteet (luonnos)

Väestö ja työpaikat • Tilastokeskuksen, Itä-Uudenmaan liiton sekä kuntien tilastot ja ennusteet

Vähittäiskauppa • ACNielsenin myymälärekisteri 2003 • Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteri: Yritysten toimipaikat 2002, TP15-taulukko. • Tilastokeskuksen toimipaikkarekisteri: Yritysten osoitteet 4/2004.

Lähtötietoja ja eri tahojen näkemyksiä selvitettiin kunnille, viranomaisille, päivittäistavarakaupalle, erikoiskaupalle sekä yhdistyksille ja yhteisöille suunnatun kyselyn avulla. Kysely lähetettiin • Itä-Uudenmaan kunnille, • Uudenmaan ympäristökeskukselle, • Ympäristöministeriölle, • päivittäistavarakaupan ryhmille, • erikoiskaupan suurimmille ketjuille, • huoltoasemamyymäläketjuille, • Erikoiskaupan liitolle, • Päivittäistavarakauppa ry:lle, • Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikölle, • Porvoon ja Loviisan nuorkauppakamareille, • Porvoon seudun uusyrityskeskukselle, • Vanhan Porvoon kauppiasyhdistykselle, • Porvoon elävä keskusta ry:lle, • Sipoon puolesta ry:lle, • Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistykselle, • Uudenmaan ympäristönsuojelupiirille sekä • Itä-Uudellamaalla toimiville yrittäjäyhdistyksille. 6 Suunnittelukeskus Oy

1.4 Keskeiset käsitteet

Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan yleisimmin päivittäistavaroiden koko sortimentin valikoimaa myyvää, pääasiassa itsepalveluperiaatteella toimivaa markettyyppistä elintarvikemyymälää. Ruoan osuus päivittäistavaramyymälöiden kokonaismyynnistä on noin 80 %. Pohjoismaisella termillä päivit- täistavara (dagligvara) tarkoitetaan elintarvikkeiden ohella sellaisia tuotteita, joita ihmiset ovat tottu- neet hankkimaan elintarvikeostosten yhteydessä. Päivittäistavaroihin luetaan siten ruoka, juomat, tu- pakkatuotteet, teknokemian tuotteet, kodin paperit, lehdet sekä kosmetiikka (Päivittäistavarakauppa- esite 2004-2005).

Vähittäiskaupan suuryksiköllä tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslaissa yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan suurmyymälää, ei kuitenkaan paljon tilaa vaativan erikoistavaran myymä- löitä. Suuryksiköitä ovat hypermarketit, tavaratalot, suuret supermarketit sekä erikoiskaupan suur- myymälät. Vähittäiskaupan tilastoinnissa ei käytetä määritteenä kerrosneliömetrejä vaan myyn- tineliömetrejä. 2 000 kerrosneliömetriä vastaa noin 1 500 myyntineliömetriä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 58.4 §:ssä tarkoitetulla vähittäiskaupan myymäläkeskittymällä tarkoitetaan joko yksittäistä liikerakennusta, jossa on useita myymälöitä tai usean liikerakennuksen muodostamaa kokonaisuutta, jossa myymälöillä on yhteisiä toimintoja, kuten yhteinen pysäköintialue tai kokonaisuudella on yhteinen johto ja markkinointi. Myymäläkeskittymällä ei tarkoiteta toisistaan toiminnallisesti erillisiä myymälöitä ja liikerakennuksia. Esimerkiksi teollisuus- ja varastoalueen vähittäistä muuttumista liiketoimintojen alueeksi ei pidettäisi lain tarkoittamana myymäläkeskittymän toteuttamisena (ympäristöministeriö 2004).

Hypermarket on monen alan tavaroita myyvä, pääosin itsepalveluperiaatteella toimiva myymälä, jossa myynnin painopiste on päivittäistavaroissa. Hypermarketin myyntipinta-ala on yli 2 500 neliömet- riä. Elintarvikkeiden osuus on alle puolet (<50 %) myyntipinta-alasta. Mikäli elintarvikkeiden osuus myyntipinta-alasta on yli puolet, kyseessä on suuri supermarket. Hypermarket voi sijaita keskustassa tai keskustan lähialueella, kauppakeskuksessa, hypermarket-keskuksessa tai keskustan ulkopuolella liikenteellisesti hyvin saavutettavissa olevalla paikalla. Myymälä toimii yleensä yhdessä tasossa ja kassat ovat uloskäynnin yhteydessä. Yleensä pysäköintitiloja on runsaasti ja ne sijaitsevat maan tasossa (ympäristöministeriö 2004).

Tavaratalo on monen eri alan tavaroita myyvä vähittäismyymälä, jonka myyntipinta-ala on vähintään 2 500 neliömetriä. Tavaratalossa minkään tavararyhmän osuus myyntipinta-alasta ei ylitä puolta kokonaismyyntipinta-alasta. Tavaratalon osastot vastaavat alansa erikoisliikkeiden valikoimia. Tavarata- lossa on korkea palveluaste ja kassat sijaitsevat osastoilla. Tavaralajitelmaan kuuluvat elintarvikkeiden ohella yleensä vapaa-aikaan, pukeutumiseen, asumiseen, kosmetiikkaan sekä kirja- ja pape- rialaan liittyvät tavarat. Mikäli jonkun tavararyhmän myyntipinta-ala on vähintään 50 %, on kyseessä ao. toimialalla toimiva erikoiskaupan suurmyymälä (erikoistavaratalo). Tavaratalo voi sijaita kaupungin ydinkeskustassa, aluekeskuksessa tai muualla sijaitsevassa kauppakeskuksessa (Kauppa 2005 ja Byckling ym. 2002).

Supermarket on pääosin itsepalveluperiaatteella toimiva ruoan myyntiin keskittyvä päivittäistavara- myymälä, jonka myyntipinta-ala on 400 - 999 neliömetriä (pieni supermarket) ja tai yli 1 000 neliömet- riä (suuri supermarket). Supermarketissa elintarvikkeiden osuus on yli puolet (>50 %) myyntipinta- alasta. Supermarket voi sijaita asuntoalueilla, keskuksissa tai niiden ulkopuolella liikenteellisesti hyvin saavutettavissa olevilla paikoilla.

Kauppakeskus on liikerakennus, jossa myymälät ja palvelut avautuvat sisäänpäin käytäville tai kes- kusaukiolle. Vuokrattavan liiketilan määrä on yleensä vähintään 5 000 huoneistoneliömetriä ja myy- mälöitä on vähintään kymmenen kappaletta. Kauppakeskuksessa on yksi tai useampi ankkuri- tai ve- turiyritys ja joukko avainyrityksiä sekä muita myymälöitä ja palveluja. Palvelut voivat olla sekä kaupal- lisia ja julkisia. Minkään yksittäisen yrityksen osuus liiketilan kokonaismäärästä ei ylitä 50 prosenttia. Itä-Uudenmaan 7 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kauppakeskukset luokitellaan usein suurmyymälöiksi, vaikka ne eivät ole sitä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamassa merkityksessä (ympäristöministeriö 2004).

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei esitetä yksiselitteistä tulkintaa paljon tilaa vaativalle erikoistavaran kaupalle. Ympäristöministeriön suosituksen (ympäristöministeriö 2000) mukaan vähittäiskauppaa koskevien säännösten ulkopuolelle jäävät myymälät ovat: moottoriajoneuvojen kauppa, moottoriajoneuvojen varaosien ja tarvikkeiden kauppa, rengaskauppa, venekauppa, veneilytarvikkeiden kauppa, matkailuvaunujen kauppa, huonekalukauppa, sisustustarvikekauppa (rakenteellinen sisutus), rautakauppa, rakennustarvikekauppa, maatalouskauppa, puutarha-alan kauppa ja kodintekniikkakauppa. Toimialaan liittyvien oheistuotteiden osuus myymälän myyntipinta-alasta saa olla enintään 20 %, kuitenkin enintään 400 m2. Tästä myyntipinta-alasta enintään 100 neliömetrin alalla voidaan myydä elin- tarvikkeita ja oheistuotteita, jotka eivät liity toimialaan. Vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjauksen piiriin kuuluvat sisustuskauppa (asumiseen liittyvä sisustus), urheilukauppa ja muu vähittäiskauppa (mm. tietotekniikkakauppa).

Erikoiskauppojen keskus (Retail park) on useammasta liikerakennuksesta ja lähinnä erikoiskaupan myymälöistä koostuva kaupallinen keskus/keskittymä. Erikoiskauppojen keskus sijaitsee yleensä keskusta-alueiden ulkopuolella yhdessä tasossa ja aukeaa ulkotilaan yhteiselle pysäköintialueelle. Tilaa vaativien erikoiskauppojen lisäksi tällaiseen keskittymään sijoittuu usein myös pienempiä eri- koiskauppoja kuten urheiluliikkeitä (ympäristöministeriö 2004).

Merkkituotemyymälöiden keskus (Factory Outlet Center). Muodostuu useasta liikerakennuksesta. Keskuksessa toimi tyypillisesti yksittäisten tuotemerkkien myyntiin keskittyneitä erikoistavaramyymä- löitä. Keskuksen edullinen hintataso perustuu siihen, että tuotevalikoimaan ei kuulu uusimpia mallis- toja. Merkkituotemyymälöiden keskus toimii keskustan ulkopuolella ja keskuksella on yhteinen johto ja markkinointi. Suomessa ei toistaiseksi ole yhtään merkkituotemyymälöiden keskusta (ympäristö- ministeriö 2004).

Liikennemyymälä. Liikennemyymälä on huoltoaseman yhteydessä toimiva, pääasiassa päivittäistava- roita myyvä ja yleensä itsepalveluperiaatteeseen perustuva myymälä.

Viihde- ja huvittelukeskus (Entertainment Center). Viihde- ja huvittelukeskus muodostuu useammasta rakennuksesta. Keskuksessa toimii vapaa-ajan palveluihin keskittyviä yrityksiä, kuten elokuvateatte- reita, kuntokeskuksia, ravintoloita, vapaa-ajantarvikemyymälöitä ja huvipuistoja. Viihde- ja huvittelu- keskuksella on yhteinen johto ja markkinointi. Suomessa ei toistaiseksi ole yhtään tällaista keskusta.

ACNielsenin myymälärekisterissä päivittäistavarakaupan myymälät jaetaan myymälätyyppeihin seuraavasti: • Hypermarket: myyntiala vähintään 2 500 m2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä alle 2/3 • Tavaratalo: myyntiala vähintään 1 000 m2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä alle 2/3 • supermarket, iso: myyntiala vähintään 1 000 m2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä yli 2/3 • supermarket, pieni: myyntiala 400 - 999 m2, päivittäistavaroiden osuus myynnistä yli 2/3 • valintamyymälä, iso: myyntiala 200 - 399 m2 • valintamyymälä, pieni / pienmyymälä: myyntiala alle 200 m2 • erikois- tai kauppahallimyymälä: myymälöissä vain osa päivittäistavaravalikoimasta

8 Suunnittelukeskus Oy

2 NYKYTILANNE JA KEHITYSNÄKYMÄT 2.1 Väestö

Itä-Uudellamaalla asui vuoden 2003 lopussa lähes 92 000 asukasta (taulukko 1). Noin puolet väes- töstä sijoittui Porvooseen, viidesosa Sipooseen ja kymmenesosa Loviisaan. Muissa kunnissa asui yhteensä noin 20 000 asukasta eli noin viidesosa väestöstä. Kuvassa 2 esitetään väestön sijoittuminen neliökilometriruuduittain vuonna 2003.

Kuva 2. Väestön sijoittuminen neliökilometriruuduittain vuonna 2003 (lähde: Itä-Uudenmaan liitto ja Tilastokeskus).

Itä-Uudenmaan väestömäärä on ollut kasvussa viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. 1980- luvulla väestömäärä kasvoi lähes 4 800 asukkaalla (6 %) ja 1990-luvulla noin 6 600 asukkaalla (8 %). Kasvu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti, vaan keskittynyt lähinnä Porvooseen ja Sipooseen. Muita väestömäärältään kasvaneita kuntia ovat 1990-luvulla olleet Askola, Pernaja ja Pukkila.

Itä-Uudenmaan väestönkasvun ennustetaan jatkuvan myös lähitulevaisuudessa. Itä-Uudenmaan lii- tossa on laadittu viimeksi väestönkehitysarvio vuosituhannen vaihteessa liittyen maakuntastrategian laatimistyöhön ja se on maakuntahallituksen hyväksymä 31.1.2000. Uusi arvio laaditaan vuoden 2005 aikana, joten tässä selvityksessä jouduttiin käyttämään vielä vanhoja tavoitelukuja. Väestönke- hitysarviossa tarkasteluajanjakso ulottui vuoteen 2020, joten tätä työtä varten siitä laskettiin vuoden 2015 väestötavoitteet. Niiden mukaan maakunnassa asuu noin 103 000 asukasta vuonna 2015. Tä- mä merkitsee noin 11 200 uutta asukasta eli noin kahdentoista prosentin kasvua vuoteen 2003 verrattuna (taulukko 2). Suurinta väestönkasvu on Sipoossa ja Porvoossa. Nykynäkymien mukaan Por- Itä-Uudenmaan 9 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

voon väestömäärä voi kasvaa ennustetta suuremmaksi, mutta Loviisassa väestönkasvu saattaa jää- dä ennustetta pienemmäksi. Tilastokeskuksen väestöennusteessa vuodelta 2001 Itä-Uudenmaan väestömäärän ennustettiin kasvavan noin 6 800 asukkaalla vuoteen 2015 mennessä (7 %) (taulukko 3). Tässä selvityksessä ostovoiman kasvua arvioitaessa käytetään uudempaa, Itä-Uudenmaan liiton laatimaa ennustetta. Kaupallisten palvelujen tulevaa mitoitusta kartoitettaessa käytettävän väestöke- hitysarvion tulee olla mahdollisimman realistinen, mutta mieluummin hieman ylimitoitettu kuin alimitoi- tettu.

Taulukko 1. Väestömäärä Itä-Uudellamaalla kunnittain 1980 - 2003 (lähde: Tilastokeskus). Muutos Muutos 1980 - 1990 1990 - 2003 1980 1985 1990 1995 2003 lkm % lkm % Askola 4 058 4 132 4 248 4 269 4 474 190 5 226 5 Lapinjärvi - Lappträsk 3 614 3 370 3 306 3 139 2 977 -308 -9 -329 -10 Liljendal 1 388 1 438 1 537 1 509 1 466 149 11 -71 -5 Loviisa - Lovisa 8 870 8 733 8 396 7 758 7 371 -474 -5 -1 025 -12 Myrskylä - Mörskom 2 073 2 003 2 098 2 040 2 012 25 1 -86 -4 Pernaja - Pernå 3 820 3 643 3 687 3 817 3 871 -133 -3 184 5 Porvoo - Borgå 38 296 39 813 41 930 43 315 46 217 3 634 9 4 287 10 Pukkila 1 678 1 639 1 840 1 867 1 979 162 10 139 8 Ruotsinpyhtää - Strömfors 3 509 3 368 3 350 3 263 2 925 -159 -5 -425 -13 Sipoo - Sibbo 12 971 13 879 14 671 15 497 18 397 1 700 13 3 726 25 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 80 277 82 018 85 063 86 474 91 689 4 786 6 6 626 8

Taulukko 2. Itä-Uudenmaan liiton väestönkehitysarvio vuoteen 2015. Muutos 2003 - 2015 2003 2015 lkm % Askola 4 474 4 485 11 0 Lapinjärvi - Lappträsk 2 977 3 000 23 1 Liljendal 1 466 1 520 54 4 Loviisa - Lovisa 7 371 7 925 554 8 Myrskylä - Mörskom 2 012 2 110 98 5 Pernaja - Pernå 3 871 3 880 9 0 Porvoo - Borgå 46 217 51 850 5 633 12 Pukkila 1 979 2 035 56 3 Ruotsinpyhtää - Strömfors 2 925 3 000 75 3 Sipoo - Sibbo 18 397 23 100 4 703 26 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 91 689 102 905 11 216 12

Taulukko 3. Tilastokeskuksen väestöennuste vuoteen 2015. Muutos 2003 - 2015 2003 2015 lkm % Askola 4 474 4 827 353 8 Lapinjärvi - Lappträsk 2 977 2 789 -188 -6 Liljendal 1 466 1 373 -93 -6 Loviisa - Lovisa 7 371 7 424 53 1 Myrskylä - Mörskom 2 012 1 849 -163 -8 Pernaja - Pernå 3 871 4 272 401 10 Porvoo - Borgå 46 217 49 268 3 051 7 Pukkila 1 979 2 160 181 9 Ruotsinpyhtää - Strömfors 2 925 2 754 -171 -6 Sipoo - Sibbo 18 397 21 810 3 413 19 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 91 689 98 526 6 837 7 10 Suunnittelukeskus Oy

2.2 Työpaikat

Itä-Uudenmaan työpaikat keskittyvät huomattavalta osaltaan Porvooseen ja Loviisaan sekä muihin kuntakeskuksiin. Kuvassa 3 esitetään työpaikkojen sijoittuminen neljänneskilometrin ruuduittain vuonna 2000.

Kuva 3. Työpaikkojen sijoittuminen 250x250 m ruuduittain vuonna 2000 (lähde: Itä-Uudenmaan liitto).

2.3 Kulutus ja ostovoima

Itä-Uudenmaan ostovoima arvioitiin väestömäärän ja asukaskohtaisten kulutuslukujen perusteella. Vuoden 2003 kulutuslukuina käytettiin Vähittäiskauppa Suomessa -selvityksessä (Santasalo & Kos- kela 2003) esitettyjä Itä-Uudenmaan keskimääräisiä lukuja (taulukko 4). Ostovoiman kehitys arvioitiin väestöennusteiden ja yksityisen kulutuksen kasvuarvioiden mukaan. Väestöennusteena käytettiin Itä- Uudenmaan liiton väestöennustetta vuosille 2010 ja 2015. Yksityisen kulutuksen kasvuarviona käy- tettiin päivittäistavaroissa yhtä prosenttia/vuosi ja kaikilla erikoiskaupan toimialoilla kahta prosenttia/vuosi. Erikoiskaupan ostovoimalaskelmassa käytetyt toimialaryhmät ovat: Alkot, apteekit ym., muotikauppa, huonekalu- ja sisustuskauppa, kodintekniikkakauppa, rautakauppa ja muu erikoiskauppa. Toimialaryhmiä kuvataan tarkemmin kohdassa 2.7 ja liitteessä 1.

Eri tahojen tekemät arviot yksityisen kulutuksen kasvusta poikkeavat useimmiten huomattavasti toisistaan. Kasvuarviot vaihtelevat myös toimialoittain. Tässä selvityksessä kaikilla erikoiskaupan toimi- Itä-Uudenmaan 11 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

aloilla käytettyä kahden prosentin kasvuarviota voidaan pitää varsin realistisena pitkän aikavälin arvi- oissa. Ostovoimatarkasteluissa on pidettävä mielessä, että ostovoima kuvaa kuluttajien ostopotenti- aalia tietyllä alueella. Se ei kerro suoraan, missä tämä potentiaali toteutuu myyntinä.

Taulukko 4. Vähittäiskauppaan kohdistuva ostovoima asukasta kohti toimialaryhmittäin vuonna 2003 Itä-Uudellamaalla (Santasalo & Koskela 2003) ja arvio kehityksestä vuosille 2010 ja 2015. Toimiala- ryhmiin kuuluvat toimialat on esitetty liitteenä 1 olevassa toimialaluokituksessa.

Kulutusluvut, €/asukas (2003 rahassa) Kasvuarvio 2003 2010 2015 % / vuosi Päivittäistavarakauppa 2 527 2 709 2 847 1 % Alko 160 172 180 1 % Apteekit 480 515 541 1 % Muotikauppa 645 741 818 2 % Sisustuskauppa 273 314 346 2 % Kodintekniikkakauppa 384 441 487 2 % Rautakauppa 369 424 468 2 % Muu erikoiskauppa 619 711 785 2 %

Päivittäistavarakaupan ostovoiman arvioidaan edellä esitetyillä perusteilla kasvavan Itä-Uudenmaan alueella noin 60 miljoonaa euroa vuosina 2003 - 2015 (taulukko 5). Valtaosa tästä noin 26 prosentin kasvusta toteutuu Porvoon seutukunnassa ja lähinnä Porvoossa ja Sipoossa. Loviisan seutukuntaan kuuluvissa kunnissa ostovoima kasvaa yhteensä noin kahdeksalla miljoonalla eurolla vuoteen 2015 mennessä.

Taulukko 5. Päivittäistavaroiden ostovoiman kehitys kunnittain vuoteen 2015.

Ostovoima, milj.euroa Muutos 2003 2010 2015 2003-2015 Askola 11,3 12,1 12,8 1,5 Myrskylä - Mörskom 5,1 5,7 6,0 0,9 Porvoo - Borgå 116,8 134,7 147,6 30,9 Pukkila 5,0 5,5 5,8 0,8 Sipoo - Sibbo 46,5 57,4 65,8 19,3 Porvoon seutukunta 184,7 215,4 238,0 53,3 Lapinjärvi - Lappträsk 7,5 8,1 8,5 1,0 Liljendal 3,7 4,1 4,3 0,6 Loviisa - Lovisa 18,6 21,3 22,6 3,9 Pernaja - Pernå 9,8 10,5 11,0 1,3 Ruotsinpyhtää - Strömfors 7,4 8,1 8,5 1,2 Loviisan seutukunta 47,0 52,1 55,0 8,0 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 231,7 267,4 293,0 61,3

Erikoiskaupan ostovoiman arvioidaan edellä esitetyillä perusteilla kasvavan Itä-Uudellamaalla noin 100 miljoonaa euroa vuosina 2003 - 2015 (taulukko 6). Suurinta kasvu on Porvoossa (noin 53 miljoonaa euroa) ja Sipoossa (noin 30 miljoonaa euroa).

Erikoiskaupan ostovoiman kasvusta noin 60 prosenttia kohdistuu keskustahakuiseen erikoiskauppaan ja noin 40 prosenttia tilaa vievän erikoiskaupan toimialoille (taulukko 7). Keskustahakuiseen erikoiskauppaan sisältyy alkoholijuomien vähittäiskauppa, apteekkien ym. vähittäiskauppa (apteekit, terveydenhoitotarvikkeet, kosmetiikka- ja hygieniatuotteet), muotikauppa (tekstiilit, vaatteet, jalkineet) ja muu erikoiskauppa (mm. kirjat, lehdet, kukat, valokuvausalan tuotteet, optisen alan tuotteet, kellot, urheilutarvikkeet, matot, lemmikkieläimet, lastenvaunut, lahjatavarat). Tilaa vievän erikoiskaupan toi- 12 Suunnittelukeskus Oy

mialoja ovat huonekalu- ja sisustuskauppa, kodintekniikka- ja tietokonekauppa sekä rautakauppa. Tarkempi toimialaluokitus on liitteenä 1.

Taulukko 6. Erikoistavaroiden ostovoiman kehitys kunnittain vuoteen 2015.

Ostovoima, milj.euroa Muutos 2003 2010 2015 2003-2015 Askola 13,1 14,8 16,3 3,2 Myrskylä - Mörskom 5,9 7,0 7,6 1,8 Porvoo - Borgå 135,4 164,8 188,0 52,6 Pukkila 5,8 6,7 7,4 1,6 Sipoo - Sibbo 53,9 70,3 83,7 29,8 Porvoon seutukunta 214,1 263,6 303,0 88,9 Lapinjärvi - Lappträsk 8,7 9,9 10,9 2,2 Liljendal 4,3 5,0 5,5 1,2 Loviisa - Lovisa 21,6 26,0 28,7 7,1 Pernaja - Pernå 11,3 12,8 14,1 2,7 Ruotsinpyhtää - Strömfors 8,6 9,9 10,9 2,3 Loviisan seutukunta 54,5 63,7 70,1 15,5 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 268,6 327,4 373,1 104,4

Taulukko 7. Erikoiskaupan ostovoiman kasvu 2003 - 2015 toimialoittain.

Muutos 2003-2015, milj.euroa Keskustahakuinen Tilaa vievä erikoiskauppa erikoiskauppa Askola 1,9 1,2 Myrskylä - Mörskom 1,1 0,7 Porvoo - Borgå 32,5 20,0 Pukkila 1,0 0,6 Sipoo - Sibbo 18,7 11,2 Porvoon seutukunta 55,1 33,8 Lapinjärvi - Lappträsk 1,3 0,8 Liljendal 0,7 0,5 Loviisa - Lovisa 4,4 2,7 Pernaja - Pernå 1,6 1,1 Ruotsinpyhtää - Strömfors 1,4 0,9 Loviisan seutukunta 9,5 6,1 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 64,6 39,8

Itä-Uudenmaan 13 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

2.4 Maankäyttö ja yhdyskuntarakenne

2.4.1 Palveluverkko ja alakeskukset

Itä-Uudenmaan keskusverkko koostuu maakuntakeskuksesta (Porvoo), seutukuntakeskuksista (Por- voo ja Loviisa), kuntakeskuksista, kunnan alakeskuksista ja kylistä/muista keskuksista. Alakeskuksia ovat Söderkulla, Gammelbacka, Kevätkumpu, Monninkylä, Koskenkylä, Isnäs, Porlammi, Tesjoki ja Valko. Keskusluokitus esitetään kuvassa 4.

Kuva 4. Itä-Uudenmaan keskusverkko.

2.4.2 Kaavoitustilanne

Itä-Uudenmaan seutukaava ja maakuntakaava

Itä-Uudenmaan seutukaava muodostuu neljässä vaiheessa laaditusta kaavasta. Viidennestä vaihe- kaavasta lähtien kaavat ovat maakuntakaavoja.

Ensimmäinen seutukaava käsittää virkistys- ja suojelualueita sekä eräitä maa- ja metsätalousalueita. Liittovaltuusto hyväksyi kaavan 14.6.1979, sisäasiainministeriö vahvisti sen 8.10.1981 ja Korkein hallinto-oikeus pysytti vahvistuspäätöksen 17.7.1984. Toinen vaiheseutukaava käsittää taajamien, liikenteen ja teknisen huollon alueet sekä seutukaavan 1979 muutokset. Liittovaltuusto hyväksyi kaavan 15.6.1984, ympäristöministeriö vahvisti sen 21.2.1986 ja Korkein hallinto-oikeus pysytti vahvistuspää- töksen 1986. 14 Suunnittelukeskus Oy

Kolmannen vaiheen seutukaava käsittää kylä- ja harjualueet sekä muutoksia ja täydennyksiä edelli- siin seutukaavoihin. Yhtymäkokous hyväksyi kaavan 12.10.1994. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 17.4.1997, lukuun ottamatta eräitä liikennealuevarauksia. Itä-Uudenmaan liitto valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kumosi 13.7.1998 ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin seutukaava oli jätetty vahvistamatta eräiden Lapinjärven kirkonkylän kohdalla olevien liikennealuevarausten osalta. Asia palautui uudelleen ympäristöministeriön käsiteltäväksi. Ympäristöminis- teriö vahvisti seutukaavan ko. liikennealuevarausten osalta 19.3.1999.

Neljännen vaiheen seutukaavaan, jonka yhtymäkokous hyväksyi 17.12.1996, sisältyy edellisiä seutukaavoja tarkistavia ja täydentäviä aluevarauksia. Aihepiirinsä puolesta merkittävimmät aluevaraukset muodostuvat valtakunnallisesti merkittävistä kallioalueista. Yksittäisistä aluevarauksista merkittävin lienee pääöljyputken aluevaraus. Ympäristöministeriö vahvisti seutukaavan 14.11.2000.

Viidennen vaiheen kaava, maakuntakaava 2000, sisältää edellisiä seutukaavoja tarkistavia ja täyden- täviä aluevarauksia, joiden tarpeellisuus on eri yhteyksissä tullut esille. Aluevaraukset painottuvat Si- poon kuntaan. Yksittäisistä aluevarauksista merkittävin lienee maakaasun runkoputken aluevaraus. Maakuntavaltuusto hyväksyi kaavan 21.12.2000. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 5.4.2002, lukuun ottamatta keskustatoimintojen aluevarausta Itäsalmessa (C4019) ja Kilpilahden eritasoliittymä- varausta. Itä-Uudenmaan maakuntahallitus valitti päätöksestä vahvistamatta jääneiden aluevaraus- ten osalta korkeimpaan hallinto-oikeuteen 29.4.2002. Korkein hallinto-oikeus pysytti päätöksellään (11.9.2003) ympäristöministeriön päätöksen.

Kokonaismaakuntakaavan työstö aloitettiin vaihekaavana kunnes vaihemaakuntakaavan tekemisestä siirryttiin kokonaismaakuntakaavan tekemiseen maakuntahallituksen kokouksessa 11.9.2002. Maan- käyttö- ja rakennuslain mukainen aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu (66§) pidettiin Itä-Uudenmaan liiton tiloissa 10.12.2002. Kokonaismaakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli nähtävillä lausuntoja ja mielipiteitä varten 13.3.2003 - 11.4.2003 välisen ajan. Maakuntakaava on valmisteluvai- heessa.

Maakuntakaavan tavoitteena on arvioida koko maakunnan maankäyttöä, tarvittavia aluevarauksia ja niiden ajankohtaisuutta. Maankäyttö- ja rakennuslain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden lisäksi liitolla on myös omia alueidenkäytöllisiä tavoitteita. Maakuntakaavaluonnos pyritään saamaan nähtäville vuoden 2004 loppupuolella.

Itä-Uudenmaan yleiskaavat

Sipoo Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Haja-asutusalueiden yleiskaava Oikeusvaikutteinen 18.4.1997 Söderkullan osayleiskaava Oikeusvaikutteinen kunnanvaltuusto hyväksynyt 2002, valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen (16 valitusta). Helsingin hallin- to-oikeus hylkäsi valitukset elo- kuussa 2003. Kaavasta on valitettu edelleen korkeimpaan hallinto- oikeuteen. Koko kunnan yleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen vireille 2004 loppuvuodesta Saariston ja rannikon Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2002 osayleiskaava Boxin kylätaajaman osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2002 Västerskogin kylätaajaman Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2002 osayleiskaava Kringermalmin osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 2003 Itä-Uudenmaan 15 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Itäsalmen ja Sipoonkorven Tavoitteena oikeusvaikutteinen vireille 2004-2005 osayleiskaava Nikkilän osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 1998 Talman/Martinkylän osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen aloitettu 1996

Porvoo Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Emäsalon-Hakasalon - 2001 osayleiskaava Kylien ja haja-asutusalueiden - 1996 osayleiskaava Sköldvikin osayleiskaava Oikeusvaikutteinen YM 9.6.1988 Keskeisten alueiden osayleiskaava - ehdotus 2004 Onas-Pirttisaari osayleiskaava - vireillä 2004 Sköldvikin osayleiskaava - vireillä 2004 Vessöön, Skavarbölen ja Sondbyn - vireillä 2004 kylien osayleiskaava

Askola Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Keskustaajamien osayleiskaava Oikeusvaikutukseton 1994

Pukkila Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Porvoonjokilaakson osayleiskaava Oikeusvaikutteinen Hyväksytty Torpin alueen osayleiskaava Tavoitteena oikeusvaikutteinen vireillä 2004

Myrskylä Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Kirkonkylän osayleiskaava Oikeusvaikutukseton 20.5.2002

Lapinjärvi Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Lapinjärven osayleiskaava Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 2002 Koskenkyläjokilaakson - - osayleiskaava

Liljendal Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Liljendalin kirkonkylän yleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 26.5.1988

Pernaja Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Rannikon ja saariston Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 8.3.2000, osayleiskaava KHO päätös 31.1.2004 Isnäsin kyläalueen osayleiskaava Oikeusvaikutteinen KV 11.2.2002, valitettu KHO:een satama-alueen osalta. Yhä KHO:ssa. Koskenkylän osayleiskaava Oikeusvaikutukseton KV 20.4.1988 Vanhankylän-Koskenkylän Laaditaan oikeusvaikutteiseksi Tullut vireille 2002. Selvitykset osayleiskaava 2002-2004. Luonnosvaiheessa 2004. 16 Suunnittelukeskus Oy

Loviisa Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Keskustan ja Alakaupungin Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 13.6.2001 osayleiskaava Valkolammen osayleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 8.9.1993 Loviisan yleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 9.12.1987 Loviisan rantaosayleiskaava Oikeusvaikutukseton KV hyväksymä 13.11.1985 Loviisanlahden itärannan Laaditaan oikeusvaikutteiseksi Pyritään saamaan vireille 2004 rantaosayleiskaava

Ruotsinpyhtää Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Vahterpään-Gäddbergsön Oikeusvaikutteinen Uudenmaan ympäristökeskus rantaosayleiskaava 26.7.1999 Markkinamäen osayleiskaava Oikeusvaikutteinen YM 8.7.1999 Kymijoen länsihaarojen Oikeusvaikutteinen YM 25.6.1998 osayleiskaava Kullan-Lappomin Oikeusvaikutteinen KV hyväksymä 24.2.2003 rantaosayleiskaava Valitettu korkeimpaan oikeuteen.

Ruotsinpyhtään ja Pyhtään kuntien yhteinen yleiskaava Kaavan / kaava-alueen nimi Oikeusvaikutukset Hyväksytty/vahvistettu tai vireillä Ahvenkosken osayleiskaava Kuntien yhteistyö tähtää kaavan vah- Kaavatoimikunta aloitti työnsä ke- vistamiseen oikeusvaikutteisena kun- väällä 2003. Kuntien yhteisen yleis- tien yhteisenä osayleiskaavana. kaavan vahvistaa ympäristöministe- riö.

Itä-Uudenmaan 17 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

2.4.3 Uudet asuin- ja työpaikka-alueet

Uudet rakentuvat asuntoalueet (kuva 5) ovat pääasiassa kuntakeskuksissa tai niiden liepeillä sijaitsevia tiivistymis- tai laajentumisalueita. Osa näistä alueista on jo kaavoitettavana, osa taas lähinnä tavoitetasolla olevia toiveita uusista käyttöönotettavista laajentumissuunnista. Porvoon, Sipoon ja Loviisan kaupunki- ja kuntakeskuksiin ja niiden alakeskuksiin sijoittuu myös kerrostalo- ja pienkerrostaloasumista, mutta niiden ulkopuolelle tuleva uusi asuminen tulee olemaan vain pientaloasutusta. Aineistoa on kerätty mm. Itä-Uudenmaan aluekeskus- ohjelman asumistyöryhmän selvityksen yhteydessä vuonna 2003.

Kuva 5. Vuoteen 2015 rakentuvat uudet asunto- ja työpaikka-alueet Itä-Uudellamaalla.

numero tyyppi kuvaus 1 asuminen Dalskärrin asuntoalue ja Jokipuiston alue 2 asuminen Nikkilän kartanon asuntoalue 3 asuminen Talman asuntoalueet 4 työpaikat Bastukärrin teollisuusalue 5 työpaikat Vaahteramäen teollisuusalue 6 asuminen Söderkullan asuntoalueet 7 asuminen Sipoonlahden – Eriksnäsin asuntoalueet 8 työpaikat Sipoonlahden työpaikka-alueet 9 asuminen Napion asuntoalueet 10 asuminen Pukkilan kirkonkylän asunto- ja työpaikka-alue 11 asuminen Myrskylän Paloistenmäen asuntoalue 12 asuminen Myrskylän Kylänpään asuntoalue 18 Suunnittelukeskus Oy

13 asuminen Askolan kirkonkylän asuntoalueet 14 asuminen Askolan kirkonkylän ja Vakkolan asunto- ja työpaikka-alueet 15 asuminen Monninkylän asunto- ja työpaikka-alueet 16 asuminen Askolan kirkonkylän ja Vakkolan asunto- ja työpaikka-alueet 17 asuminen Liljendalin asuntoalueet 18 asuminen Liljendalin (VT6 -kannas) asuntoalueet 19 asuminen Liljendalin työpaikka-alue 20 asuminen Lapinjärven kirkonkylän asunto- ja palvelualue sekä Sjökullan asuntoalue 21 asuminen Rutumin asuntoalue 22 asuminen Neverkärrin asuntoalue 23 asuminen Ahvenkosken asunto- ja palvelualue 24 asuminen Tesjoen asuntoalue 25 asuminen Tesjoen asunto- ja työpaikka-alue 26 asuminen Määrlahden asuntoalueet 27 asuminen Sahaniemen (Meri-Bella) asuntoalue 28 työpaikat Länsiportin työpaikka-alueet 29 asuminen Rönnäsin asuntoalueet 30 asuminen Isnäsin asuntoalueet 31 asuminen Koskenkylän asunto- ja työpaikka-alue 32 asuminen Porvoon Länsiranta (asumisen ja kaupallisten palvelujen alue) 33 asuminen Huhtisen pohjoisosan asuntoalue 34 asuminen Kuninkaanportin asuntoalueet 35 asuminen Kevätkummun ja Skaftkärrin asuntoalueet 36 asuminen Tarkkisen asuntoalueet 37 asuminen Alkrogin asuntoalue 38 asuminen Haikkoon asuntoalueet 39 asuminen Haikkoon asuntoalueet 40 työpaikat Fortum Oy:n Dieselhanke (öljynjalostamon laajennushanke)

2.5 Liikenneverkot – toimivuus, kattavuus ja hankkeet

2.5.1 Tie- ja katuverkko

Ajoneuvoliikenteen verkko on Itä-Uudellamaalla alueellisesti kattava. Tämän hetken muutamat yh- teyspuuteongelmat liittyvät lähinnä toiminnallisiin tekijöihin tai liikennekuormituksen tasaamiseen. Yleisten teiden toiminnallinen luokitus esitetään kuvassa 6 ja liikennemäärät kuvassa 7.

Valtatiet 6 ja 7 muodostavat maakunnan liikennejärjestelmän rungon ja samalla keskeisen itä- länsisuuntaisen yhteyden. Itä-Uudenmaan valtateiden kehittämiseen on panostettu merkittävästi viime vuosina (kehittämishankkeet Koskenkylä - Loviisa, Harabacka - Koskenkylä ja Koskenkylä - Kou- vola). E18-väylän kehittämisperiaatteiden mukaisesti varaudutaan moottoritietasoisen yhteyden rakentamiseen Loviisasta itään vuoden 2010 jälkeen. Samoin varaudutaan moottoritien toteuttamiseen välillä Koskenkylä - Loviisa (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Porvoosta Mäntsälään johtava kantatie 55 on merkittävin etelä-pohjoissuuntainen yhteys. Muut tiet ovat joko seututeitä tai yhdysteitä, jotka yhdistävät kyliä ja kuntakeskuksia toisiinsa ja aluekeskuksiin. Alemman tieverkon kehittäminen koetaan keskeiseksi painopistealueeksi valtatieverkon merkittävien parannushankkeiden jälkeen. Tasapainoisen alueellisen kehityksen edistämiseksi alemman tieverkon kuntoa pyritään nostamaan ja parannushankkeet keskitetään liikenneturvallisuutta parantaviin hank- keisiin tai väylille, joilla on erityistä merkitystä joukkoliikenteen tai raskaan liikenteen kannalta (Itä- Uudenmaan liitto 2001). Itä-Uudenmaan tiehankkeet esitetään kuvassa 8. Itä-Uudenmaan 19 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kuva 6. Itä-Uudenmaan yleisten teiden toiminnallinen luokitus (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Kuva 7. Itä-Uudenmaan yleisten teiden liikennemäärät vuonna 1999 (Itä-Uudenmaan liikennejärjes- telmä 2000).

20 Suunnittelukeskus Oy

Kuva 8. Itä-Uudenmaan tiehankkeet (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

2.5.2 Kevyt liikenne

Kevyen liikenteen väyliä on yleisten teiden varsilla noin 100 kilometriä. Lisäksi lähes kaikissa kunnissa on muita, katujen varsilla olevia kevyen liikenteen väyliä. Näiden verkollinen merkitys on suuri Porvoossa ja Loviisassa. Kevyen liikenteen verkko on kuitenkin yleisesti ottaen maakunnassa puut- teellinen. Pääosa kevyen liikenteen hankkeista palvelee paikallista kevyen liikenteen tarvetta ja liikenneturvallisuutta (kuva 9). Niiden merkitys ei ole seudullinen, vaan ne yhdistävät taajaman sisäisiä kohteita ja tuovat turvallisuutta mm. koulumatkoille (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Kuva 9. Itä-Uudenmaan nykyiset kevyen liikenteen väylät ja hankkeet (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Itä-Uudenmaan 21 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

2.5.3 Rataverkko

Rautatieliikenteen rooli Itä-Uudenmaan liikennejärjestelmässä on vähäinen, sillä rataverkon yhdistä- vyys on huono itä-länsisuunnassa. Tavaraliikenteelle on radat Loviisan satamasta Lahteen ja Sköld- vikistä on rata Keravalle. Suurin yhteyspuute rataverkossa on rannikon suuntaisessa yhteydessä Helsingin ja Itä- ja Kaakkois-Suomen sekä Pietarin välillä (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Tämän selvityksen kannalta rataverkolla ei ole oleellista merkitystä, koska alueella ei ole, eikä vuoteen 2015 mennessä ole odotettavissa henkilöliikenteen rataa asemineen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö rata voisi joskus toteutua. Kysymys itäisen rantaradan tarpeellisuudesta on edelleen ajankohtainen.

Itä-Uudenmaan liikennestrategian mukaan itäisen rannikkoradan rakentamisen hyödyistä ja haitoista tulee käynnistää selvitys. Helsingin seudun raideliikenteen pitkän tähtäyksen visoissa (YTV ja liikenne- ja viestintäministeriö 2002) ehdotetaan varauduttavaksi kaupunkirataan Keravalta Nikkilän kautta Porvooseen. Kerava-Nikkilä -rata tuodaan esiin kaupunkirataliikenteen potentiaalisena hankkeena myös Ratahallintokeskuksen Etelä-Suomen rautatieliikenteen visiotarkastelut 2050 -työssä (Ratahal- lintokeskus 2004). Visiotyön mukaan Kerava-Nikkilä -käytävälle voisi sijoittua neljä uutta lähiliiken- neasemaa. Asemien läheisyydessä voisi asua noin 23 000 asukasta, joista 15 000 olisi uusia asukkaita. Lähijunaliikenteen aloittaminen Helsingistä Itään mahdollistaisi Sipoon ja Porvoon maankäytön kehittämisen raideliikenteeseen tukeutuen. Kerava-Nikkilä -rataa koskeva selvitys on alkamassa Si- poon kunnan ja Keravan kaupungin toimesta.

2.5.4 Joukkoliikenne

Joukkoliikenteen palvelutaso vaihtelee nykyisin huomattavasti Itä-Uudenmaan eri osien välillä (kuva 10). Vuorotarjonta erityisesti alueen länsi- ja eteläosassa kuntakeskusten välillä on kysyntään nähden määrällisesti kunnossa. Maakunnan itäosissa kuntien välinen liikenne pohjois-etelä -akselilla on osin koululaisliikenteen varassa. Toisaalta erityisesti valtatien 6 varressa Porvoosta koilliseen joukkoliikenteen tarjonta muodostuu lähes kokonaan pikavuoroliikenteestä, jolloin alueen sisäisiä kuntien välisiä lyhyempiä matkoja palvelevassa vakiovuorotarjonnassa on puutteita, mikä heikentää joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia mm. työ- ja opiskelumatkoihin (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Itä-Uudenmaan alueella linja-autoliikenteen vuoropalvelutasolle asetetaan tavoitteelliset vuoropalve- lutavoitteet (kuva 11). Tavoitetason saavuttaminen edellyttää useita toimenpiteitä sekä alueen ulkoisten että sisäisten joukkoliikenneyhteyksien osalta. Alueen ulkoisten joukkoliikenneyhteyksien kehit- täminen keskittyy erityisesti pääkaupunkiseudulle suuntautuvien yhteyksien kehittämiseen. Alueen sisäisen joukkoliikenteen palvelutasoon liittyviä hankkeita ovat mm. vuorotarjonnan lisääminen välillä Nikkilä - Helsinki sekä Lapinjärven ja Loviisan välisen vuorotarjonnan turvaaminen. Porvoossa paikal- lisliikennettä tehostetaan maankäytön kehittyessä (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

Joukkoliikenteen terminaalien ja pysäkkijärjestelmän kehittämisessä lähtökohtana on paikallisen, seudullisen ja valtakunnallisen joukkoliikenteen kohtaamispaikkojen ja solmupisteiden kehittäminen. Terminaalit ja pysäkit luokitellaan joukkoliikennekeskuksiin (Porvoo ja Loviisa), joukkoliikenteen pal- velupisteisiin (muut kuntakeskukset) sekä keskeisiin vaihtopysäkkeihin (esimerkiksi Söderkulla, Box, Eestinmäki, Harabacka, Monninkylä ja Vanhakylä (Itä-Uudenmaan liitto 2001).

22 Suunnittelukeskus Oy

Kuva 10. Linja-autoliikenteen vakiovuoromäärät koulupäivinä Itä-Uudenmaan alueella (Itä- Uudenmaan liikennejärjestelmä 2000).

Kuva 11. Tavoitteellinen joukkoliikenteen vuoropalvelutaso vuonna 2020 (Itä-Uudenmaan liitto 2001). Itä-Uudenmaan 23 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

2.6 Päivittäistavarakauppa

2.6.1 Myymäläverkko, myymälärakenne ja myynti

Päivittäistavarakaupan kuvauksessa eri myymälätyypeistä käytetään kohdassa 1.4 esitettyjä määri- telmiä ja luokituksia. Päivittäistavarakaupan kuvaus perustuu A.C.Nielsenin myymälärekisterin tietoihin. Rekisterin sisältämä myymälöiden sijaintitieto vaihtelee: osalla myymälöistä sijaintitietona on osoite, osalla postinumeroalueen keskipiste. Jälkimmäinen tieto aiheuttaa epätarkkuutta myymälöi- den sijoittumiseen kuvassa 12.

Vuoden 2003 lopussa Itä-Uudellamaalla toimi yhteensä 72 päivittäistavaramyymälää. Kaksi kolmasosaa myymälöistä sijoittui Porvoon seutukuntaan ja kolmannes Loviisan seutukuntaan (taulukko 8). Eniten myymälöitä oli Porvoossa (26), vähiten Myrskylässä ja Liljendalissa (kummassakin kunnassa kaksi myymälää). Vuoden 2003 aikana lopetti toimintansa kolme pientä myymälää, jotka sijaitsivat Sipoossa, Porvoossa ja Lapinjärvellä.

Kuva 12. Itä-Uudenmaan päivittäistavaramyymälät vuonna 2003 (Lähde: A.C.Nielsen).

Myymälätyypeittäinen tarkastelu osoittaa, että yli puolet Itä-Uudenmaan myymäläkannasta koostuu valintamyymälöistä ja pienmyymälöistä. Itä-Uudenmaan ainoa hypermarket on Porvoon keskustassa sijaitseva Citymarket. Isoja supermarketteja alueella on kahdeksan: Porvoossa kolme, Sipoossa neljä ja Loviisassa yksi.

24 Suunnittelukeskus Oy

Taulukko 8. Päivittäistavaramyymälät kunnittain ja myymälätyypeittäin 2003 (Lähde: A.C.Nielsen).

Hyper- Tavara- Supermarket Valintamyymälä Pien- Erikois- market talo Iso Pieni Iso Pieni myymälä myymälä Yhteensä Askola 3 2 1 6 Myrskylä - Mörskom 2 2 Porvoo - Borgå 1 1 3 6 4 4 5 2 26 Pukkila 1 2 3 Sipoo - Sibbo 4 1 5 1 11 Porvoon seutukunta 1 1 7 6 10 12 8 3 48 Lapinjärvi - Lappträsk 1 3 4 Liljendal 1 1 2 Loviisa - Lovisa 1 2 3 3 9 Pernaja - Pernå 1 1 1 2 1 6 Ruotsinpyhtää - Strömfors 1 1 1 3 Loviisan seutukunta 1 1 2 7 5 4 4 24 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 1 2 8 8 17 17 12 7 72

Päivittäistavarakaupan myynnistä ja myyntialasta valtaosa sijoittuu Porvoon seutukuntaan ja tarkemmin sanottuna Porvooseen ja Sipooseen, joiden yhteenlaskettu osuus myyntialasta on 67 prosenttia ja myynnistä 73 prosenttia (taulukko 9). Kun mukaan lasketaan Loviisan osuus (15 % myyntialasta ja 14 % myynnistä), päivittäistavarakaupan voidaan sanoa keskittyvän voimakkaasti seutukuntien keskuksiin. Itä-Uudenmaan muiden kuntien yhteenlaskettu osuus päivittäistavarakaupan myyntialasta on vajaa viidesosa ja myynnistä reilu kymmenesosa. Päivittäistavarakaupan myynti esi- tetään vain prosenttiosuuksina, koska myyntitietoja ei ole lupa julkaista euromääräisinä.

Taulukko 9. Päivittäistavaran myyntiala ja päivittäistavaramyynti, osuudet kunnittain vuonna 2003 (Lähde: A.C.Nielsen).

Myynti- Myynti ala Askola 4 % 3 % Myrskylä - Mörskom 3 % 2 % Porvoo - Borgå 44 % 54 % Pukkila 1 % 1 % Sipoo - Sibbo 23 % 19 % Porvoon seutukunta 76 % 80 % Lapinjärvi - Lappträsk 3 % 2 % Liljendal 1 % 1 % Loviisa - Lovisa 15 % 14 % Pernaja - Pernå 3 % 2 % Ruotsinpyhtää - Strömfors 2 % 1 % Loviisan seutukunta 24 % 20 % Itä-Uusimaa - Östra Nyland 100 % 100 %

Myymälätyypeittäin tarkasteltuna valtaosa myynnistä ja myyntialasta sijoittuu supermarketteihin ja valintamyymälöihin (taulukko 10). Tässä tarkastelussa merkittävimpiä ovat isot supermarketit, joiden osuus myyntialasta on 41 % ja myynnistä 36 %. Porvoossa toimivan hypermarketin osuus myyntialasta on viisi prosenttia, mutta myynnistä kymmenen prosenttia. Tavaratalojen, pienmyymälöiden ja päivittäistavarakaupan erikoismyymälöiden osuudet myyntialasta ja myynnistä ovat muutaman prosentin luokkaa.

Itä-Uudenmaan 25 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Taulukko 10. Päivittäistavaran myyntiala ja päivittäistavaramyynti, osuudet myymälätyypeittäin 2003 (Lähde: A.C.Nielsen).

Myynti- Myynti ala Hypermarket 5 % 10 % Tavaratalo 2 % 1 % Supermarket, iso 41 % 36 % Supermarket, pieni 21 % 26 % Valintamyymälä 27 % 24 % Pienmyymälä 3 % 2 % Erikoismyymälä 1 % 1 % Itä-Uusimaa - Östra Nyland 100 % 100 %

Päivittäistavarakaupan myyntiala yhtä asukasta kohti laskettuna on Itä-Uudellamaalla hieman pienempi kuin koko maan keskiarvo 0,34 m2/asukas (taulukko 11). Kunnittainen vaihtelu on kuitenkin suurta: ääripäissä ovat Pukkila ja Loviisa. Myös yhtä asukasta kohti laskettu myynti on suurin Lovii- sassa. Ruotsinpyhtäällä myynti/asukas on yli viisi kertaa pienempi. Koko Itä-Uudellamaalla yhtä asukasta kohti laskettu myynti on hieman pienempi kuin koko maan keskimyynti, joka oli 2 150 euroa vuonna 2003.

Asukasmäärä yhtä päivittäistavaramyymälää kohti on suurin Porvoossa (1 651 asukasta/myymälä) ja pienin Lapinjärvellä (595 asukasta/myymälä). Tämä heijastaa myös Porvoon ja Loviisan seutukuntien välistä eroa: Porvoon seutukunnassa asukkaita myymälää kohti on 1 379 ja Loviisan seutukunnassa 716. Koko Itä-Uudellamaalla vastaava luku on 1 161, mikä on jonkin verran pienempi kuin koko maassa keskimäärin (1 260 asukasta/myymälä).

Taulukko 11. Päivittäistavaran myyntiala ja myynti asukasta kohti sekä asukasmäärä myymälää kohti kunnittain 2003. Myyntialaa ja myyntiä koskevat luvut on indeksoitu (Itä-Uusimaa=100) myymäläre- kisteriaineistoon liittyvien esittämisrajoitusten vuoksi. (Lähde: Tilastokeskus ja A.C.Nielsen).

Myyntiala/ Myynti/ Asukasmäärä/ asukas asukas myymälä Askola 88 69 746 Myrskylä - Mörskom 120 112 1 006 Porvoo - Borgå 84 107 1 651 Pukkila 55 67 660 Sipoo - Sibbo 129 96 1 314 Porvoon seutukunta 96 101 1 379 Lapinjärvi - Lappträsk 88 66 595 Liljendal 70 47 733 Loviisa - Lovisa 179 172 819 Pernaja - Pernå 78 44 645 Ruotsinpyhtää - Strömfors 62 32 731 Loviisan seutukunta 117 97 716 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 100 100 1 161 Koko maa 0,34 2 150 1 260

26 Suunnittelukeskus Oy

2.6.2 Ostovoiman siirtymä

Ostovoiman siirtymä on kunkin alueen ostovoiman ja vähittäiskaupan myynnin erotus. Kuluttajat eivät tee kaikkia ostoksia omalta paikkakunnalta, vaan osa ostoksista hankitaan oman kunnan ulkopuolel- ta. Vastaavasti muualla asuvat tuovat asianomaiselle paikkakunnalle ulkopuolista ostovoimaa. Itä- Uudellamaalla maakunnan ulkopuolelle suuntautuva ostovoiman siirtymä kohdistuu lähinnä pääkau- punkiseudulle ja Kotkan seudun kaupallisiin keskittymiin. Euromääräisesti tarkastellen siirtymä on suurempi pääkaupunkiseudun kuin Kotkan suuntaan. Maakunnan sisällä ostovoiman siirtymä toteutuu valtaosaltaan muista kunnista Sipooseen, Porvooseen ja Loviisaan kohdistuvana asiointina.

Itä-Uudenmaan ostovoiman nettosiirtymä oli negatiivinen vuonna 2003 (taulukko 12 ja kuva 13). Maakunnan myynti oli siis pienempi kuin ostovoima eli Itä-Uudeltamaalta siirtyi euroja muille alueille. Tilanne on sama myös seutukuntatasolla tarkasteltuna: Porvoon seutukunnan ostovoimasta kymmenen prosenttia siirtyi muualle, Loviisan seutukunnasta yhdeksän prosenttia. Kunnittain tarkasteltuna suurimmat ostovoimaa menettäneet kunnat olivat Pukkila, Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Lovii- san asema seutukuntansa kaupallisena keskittymä näkyi ostovoiman selkeänä positiivisena siirtymä- nä, ainoana Itä-Uudenmaan kunnista. Päivittäistavaramyynnin luvuista puuttuu huoltoasemien päivit- täistavaramyynti, joka jonkin verran pienentää ostovoiman negatiivisia siirtymiä. Porvoon negatiivi- seen siirtymään voimakkaasti vaikuttavana tekijänä on pääkaupunkiseudun läheisyys sekä asioinnin että työssäkäynnin kohteena.

Itä-Uudenmaan ja etenkin Porvoon seutukunnan kannalta katsottuna on vaarana ostovoiman ulosvirtauksen jatkuminen edelleen, koska pääkaupunkiseudulla on vireillä lukuisia uusia kauppahankkeita. Nämä hankkeet eivät estä Itä-Uudenmaan kaupan kehittämishankkeita. Mikäli alueen omaa myymä- lätarjontaa ei kuitenkaan saada vastaamaan kuluttajien tarpeita, asiointi suuntautuu tulevaisuudessa entistä enemmän pääkaupunkiseudulle. Tämän kehityksen hillitsemisen lisäksi myymälätarjonnan lisäämisellä ja parantamisella voi olla myös ostovoimaa pääkaupunkiseudulta houkutteleva vaikutus. Tällainen vaikutus saattaisi olla esimerkiksi Sipoon länsireunalle sijoittuvalla riittävän vetovoimaisella kauppayksiköllä.

Taulukko 12. Päivittäistavarakaupan ostovoima ja myynnin osuus koko maakunnan myynnistä sekä ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2003 (Lähde: A.C.Nielsen, Tilastokeskus).

Ostovoima Myynnin Siirtymän osuus koko osuus alueen maakunnan milj.euroa myynnistä ostovoimasta Askola 11,30 3 % -39 % Myrskylä 5,10 2 % -3 % Porvoo 116,80 54 % -4 % Pukkila 5,00 1 % -45 % Sipoo 46,50 19 % -16 % Porvoon seutukunta 184,70 80 % -10 % Lapinjärvi 7,50 2 % -43 % Liljendal 3,70 1 % -58 % Loviisa 18,60 14 % 57 % Pernaja 9,80 2 % -61 % Ruotsinpyhtää 7,40 1 % -48 % Loviisan seutukunta 47,00 20 % -9 % Itä-Uusimaa 231,70 100 % -10 %

Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan ja erikoiskaupan kehittämisen tavoitteeksi nähdään niin maa- kuntaliiton, kuntien kuin kaupankin taholta se, että ostovoiman siirtymää on pyrittävä vähentämään. Itä-Uudenmaan 27 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Siirtymän vähentämisen tavoitetason määrittäminen on ymmärrettävistä syistä vaikeaa. Tavoite on asetettava riittävän korkealle, mutta silti saavutettavissa olevalle tasolle. Tässä työssä tavoitetasoksi asetetaan siirtymän pienentäminen 50 prosentilla nykyisestä sekä päivittäistavarakaupassa että erikoiskaupassa. Tämä tavoite otetaan huomioon maakunnan tulevaa tilantarvetta arvioitaessa.

Kuva 13. Päivittäistavarakaupan ostovoima, myynti ja ostovoiman siirtymä kunnittain vuonna 2003.

2.6.3 Päivittäistavarakaupan mitoitus ja tilantarve vuonna 2015

Itä-Uuttamaata koskeva päivittäistavarakaupan tilatarvelaskelma perustuu Kauppa 2005 -julkaisussa esitettyyn kaupan käyttämään laskentakaavioon. Tilantarve arvioitiin ostovoiman kasvun ja myymälä- kannan poistuman avulla. Ostovoiman kasvu syntyy toisaalta väestönkasvun ja toisaalta kulutuksen kasvun kautta. Itä-Uudenmaan väestömäärän ennustetaan kasvavan noin 11 200 asukkaalla vuoteen 2015 mennessä. Kulutuksen kasvuarviona käytettiin yhtä prosenttia vuodessa. Kulutusmenot laskettiin alueen oman väestön ja sen ostovoiman perusteella.

Itä-Uudenmaan päivittäistavaroiden ostovoima kasvaa noin 60 miljoonaa euroa vuosina 2003 - 2015 (ks. kohta 2.3). Ostovoiman kasvun ja Itä-Uudenmaan päivittäistavaramyymälöiden keskimääräisen myyntitehokkuuden avulla arvioituna päivittäistavarakaupan pinta-alan lisätarve vuoteen 2015 men- nessä on yhteensä noin 8 000 myynti-m2 eli noin 14 000 kerros-m2. Mikäli tämä lisätarve muuttuu myyntineliömetreiksi, Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan myyntipinta-ala vuonna 2015 on noin 37 000 myynti-m2. 28 Suunnittelukeskus Oy

Tilantarvearvio on suuntaa-antava ja ilmoittaa suuruusluokan, ei tarkkaa lisätilan tarvetta. Ostovoi- man vuodon vähentäminen ja myymäläkannan poistuma edellyttävät lisäksi edellä esitettyä suurempaa liiketilan lisäystä. Päivittäistavarakaupan ryhmien arvio myymäläpoistuman suuruudesta vuoteen 2015 on 3 - 15 myymälää (500 - 4 000 myynti-m2). Poistuvat myymälät tulevat olemaan pääosin pie- niä, kannattavuudeltaan heikkoja myymälöitä. Kauppa 2005 -julkaisun mukaan pienten lähimyymä- löiden vuosittaisen myyntivolyymin pitäisi olla noin miljoona euroa, jotta kannattavuus olisi mahdollista. Vuonna 2003 Itä-Uudellamaalla toimi lukuisia myymälöitä, joiden myynti oli yli 100 000 euroa, mutta alle miljoona euroa. Päivittäistavarapinta-alaa niissä oli yhteensä noin 4 000 m2.

Koko Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan ostovoimasta noin kymmenesosa eli noin 23 miljoonaa euroa siirtyi naapurimaakuntiin vuonna 2003. Ostovoiman siirtymän vähentymisen tavoitteeksi asetet- tu 50 % (11,5 milj. €) merkitsee, että päivittäistavarakaupan tilantarve kasvaa nykyisellä keskimääräi- sellä myyntitehokkuudella laskettuna noin 2 000 myyntineliömetriä.

Myymäläkannan poistuma ja ostovoiman siirtymän vähentämisen vaikutus mukaan lukien päivittäis- tavaran myyntialan lisätarve Itä-Uudellamaalla on yhteensä noin 14 000 myyntineliömetriä vuoteen 2015 mennessä. Myyntialan lisätarpeesta osa toteutuu eri kokoisina uusina yksiköinä ja osa nykyisten myymälöiden laajennuksina. Keskeinen tilatarpeeseen vaikuttava tekijä on myyntitehokkuus. Myyntitehokkuus vaihtelee myymälätyypeittäin ja on korkein suurissa yksiköissä, erityisesti hypermarketeissa. Näin ollen uusperustannan rakenne vaikuttaa lopulliseen tilatarpeeseen. Tilantarvearvio on laskettu käyttäen keskimääräistä myyntitehokkuutta, koska käytännössä myymäläverkosto muodostuu eri kokoisista ja tehokkuudeltaan erilaisista myymälöistä.

2.7 Erikoiskauppa

2.7.1 Myymälät

Erikoiskaupan kuvaus perustuu Tilastokeskuksen toimipaikkarekisterin tietoihin. Tiedot myymälöiden lukumäärästä ja myynnistä (taulukot 13 ja 14) perustuvat TP15-taulukkoon, joka on Tilastokeskuksen virallinen tilasto ja kuvaa vuoden 2002 lopun tilannetta. TP15-taulukossa ovat mukana yritykset, joiden toiminta vuonna 2002 vastasi yli ½ henkilön työpanosta tai joiden liikevaihto oli vähintään 9 134 € ja toiminta-aika vähintään ½ vuotta. Tiedot myymälöiden sijainnista (kuva 14) perustuvat yritysten osoitteet -rekisteriin, jossa ovat mukana kaikki yritykset. Rekisteriä päivitetään kuukausittain. Tässä selvityksessä käytetty osoiterekisteri vastaa huhtikuun 2004 tilannetta. TP15-taulukon ja yritysten osoitteet -rekisterin tiedot eivät siten ole keskenään vertailukelpoiset. Myymälöiden sijaintikartan ja myymälöiden lukumäärätaulukon väliseen eroon vaikuttaa lisäksi se, että osoitteet -rekisterin tiedois- ta puuttuu koordinaattitieto noin 80:sta myymälästä.

Itä-Uudellamaalla toimi vuoden 2002 lopulla yhteensä 387 erikoismyymälää alkoholiliikkeet, autokaupat ja huoltoasemat mukaan lukien. Erikoiskauppa on keskittynyt voimakkaasti seutukuntien suurim- piin keskuksiin eli Porvooseen, Sipooseen (erityisesti Nikkilään ja Söderkullaan) ja Loviisaan. Muissa kunnissa on yhteensä 44 erikoiskauppaa. Toimialaryhmittäin tarkasteltuna myymälöitä on eniten muotikaupan (tekstiilit, vaatteet, jalkineet) ja kodintekniikkakaupan (kodinkoneet, soittimet, tietoko- neet, tietoliikennevälineet ja toimistokoneet) alalla. Kuvassa 14 esitettävät tilaa vievän erikoiskaupan suurmyymälät sijoittuvat Porvooseen ja Loviisaan. Tässä yhteydessä tilaa vievän erikoiskaupan suur- myymälöiksi luokiteltiin sellaiset autokaupat, huonekalukaupat, kodinkonekaupat ja rautakaupat, joiden liikevaihto on yli miljoona euroa vuodessa. Tällaisia suurmyymälöitä on Itä-Uudellamaalla yh- teensä 27, joista Porvoossa 23 ja Loviisassa 4.

Itä-Uudenmaan 29 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kuva 14. Itä-Uudenmaan erikoismyymälät vuonna 2004 (Lähde: Tilastokeskus).

Taulukko 13. Erikoiskauppojen määrä kunnittain ja toimialaryhmittäin 2002 (Lähde: Tilastokeskus).

Huonekalu- Kodin- Muu Auto- Apteekit Muoti- ja sisustus- tekniikka- Rauta- erikois- kaupat Huolto- Alkot ym. kauppa kauppa kauppa kauppa kauppa ym. asemat Yhteensä Askola 2 1 6 1 2 12 Myrskylä - Mörskom 1 2 3 6 Porvoo - Borgå 2 16 33 19 27 20 77 29 9 232 Pukkila 1 1 2 Sipoo - Sibbo 1 3 6 2 6 6 22 5 3 54 Porvoon seutukunta 3 22 39 21 33 27 108 35 18 306 Lapinjärvi - Lappträsk 1 1 4 3 9 Liljendal 1 1 1 3 Loviisa - Lovisa 1 2 11 2 5 4 18 10 4 57 Pernaja - Pernå 1 3 2 6 Ruotsinpyhtää - Strömfors 1 1 1 2 1 6 Loviisan seutukunta 1 3 12 2 7 5 27 13 11 81 Itä-Uusimaa - Östra Nyland 4 25 51 23 40 32 135 48 29 387

Erikoiskaupan myymälöiden lukumäärät (taulukko 13) ja myynnin osuus (taulukko 14) on esitetty toi- mialaryhmittäin. Samoja toimialaryhmiä on käytetty kohdassa 2.3 esitetyissä ostovoimalaskelmissa (pl. autokauppa ja huoltamotoiminta). Alla olevassa luettelossa esitetään toimialaryhmiin kuuluvat 30 Suunnittelukeskus Oy

tuoteryhmät. Toimialaryhmiin kuuluvat yksittäiset toimialat on esitetty tarkemmin liitteenä 1 olevassa toimialaluokituksessa.

Toimialaryhmä Toimialaryhmään kuuluva vähittäiskauppa

Alkot Alkoholijuomien vähittäiskauppa.

Apteekit ym. Apteekkien, terveydenhoitotarvikkeiden sekä kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden vähittäiskauppa.

Muotikauppa Tekstiilien, vaatteiden sekä jalkineiden ja nahkatavaroiden vähittäiskauppa.

Huonekalu- ja sisustuskauppa Huonekalujen, sisustustekstiilien ja –tarvikkeiden, sähkötarvikkeiden ja valaisimien, kumi- ja muovitavaroiden sekä taloustavaroiden vähittäiskauppa.

Kodintekniikkakauppa Kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan, soittimien ja musiikkitarvikkeiden, tietokonelaitteistojen sekä tietoliikennevälineiden ja toimistokoneiden vähit- täiskauppa.

Rautakauppa Rauta- ja rakennustarvikkeiden, maalien, keittiö- ja saniteettitilojen kalusteiden, lukkoseppä- ja avainliikkeiden sekä muu rauta- ja rakennusalan vähit- täiskauppa.

Muu erikoiskauppa Paperi- ja toimistotarvikkeiden, kirjojen, lehtien, kukkien, puutarha-alan, valokuvausalan, optisen alan, kultasepänteosten ja kellojen, urheilualan, mattojen, veneiden, lemmikkieläinten, lastenvaunujen ja –tarvikkeiden, lahjatavaroiden, tapettien ja lattianpäällysteiden sekä muualla mainitsematon vä- hittäiskauppa.

Autokaupat ym. Moottoriajoneuvojen, matkailuvaunujen, moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden, renkaiden sekä moottoripyörien ja niiden varaosien vähittäis- kauppa.

Huoltoasemat Huoltamotoiminta ja polttoaineiden vähittäiskauppa automaateista.

2.7.2 Erikoiskaupan ostovoiman siirtymä

Erikoiskaupan (pl. autokauppa ja huoltamotoiminta) ostovoiman nettosiirtymä oli negatiivinen vuonna 2002 koko Itä-Uudellamaalla, molemmissa seutukunnissa ja kaikissa kunnissa Porvoota lukuun ottamatta (kuva 15 ja taulukko 14). Myös Porvoosta siirtyi ostovoimaa muualle, positiiviseksi muodos- tuneeseen siirtymään vaikutti oleellisesti naapurikunnista Porvooseen tuleva ostovoima. Loviisan ostovoimasta siirtyi muille alueille viisi prosenttia, muiden kuntien ostovoimasta vähintään puolet. Suu- rimmat ostovoimaa menettäneet kunnat olivat Pukkila ja Liljendal, joiden osalta lähes koko ostovoima suuntautui oman kunnan ulkopuolelle. Koko Itä-Uudenmaan erikoiskaupan ostovoimasta lähes kol- masosa eli noin 80 miljoonaa euroa siirtyi naapurimaakuntiin.

Ostovoiman siirtymää pyritään pienentämään puolella vuoteen 2015 mennessä (ks. kohta 2.6.2). Mi- käli tämä tavoite toteutuu, erikoiskaupan ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta on -12 % Porvoon seutukunnassa ja -23 % Loviisan seutukunnassa. Tavoitteen toteutuminen merkitsee myös, että Itä-Uudeltamaalta ulosvirtaavien eurojen summa pienenee nykyisestä noin 40 miljoonaan eu- roon.

Itä-Uudenmaan 31 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kuva 15. Erikoiskaupan ostovoima, myynti ja ostovoiman siirtymä kunnittain vuonna 2003.

Taulukko 14. Erikoiskaupan ostovoima ja myynnin osuus koko maakunnan myynnistä sekä ostovoiman siirtymän osuus alueen ostovoimasta 2002 (Lähde: Tilastokeskus ja A.C.Nielsen).

Ostovoima Myynnin Siirtymän osuus koko osuus alueen maakunnan milj.euroa myynnistä ostovoimasta Askola 13,10 2 % -68 % Myrskylä 5,90 0 % -84 % Porvoo 135,40 72 % 2 % Pukkila 5,80 0 % -98 % Sipoo 53,90 10 % -66 % Porvoon seutukunta 214,10 84 % -24 % Lapinjärvi 8,70 1 % -80 % Liljendal 4,30 0 % -99 % Loviisa 21,60 11 % -5 % Pernaja 11,30 3 % -51 % Ruotsinpyhtää 8,60 1 % -81 % Loviisan seutukunta 54,50 16 % -46 % Itä-Uusimaa 268,60 100 % -29 %

32 Suunnittelukeskus Oy

2.7.3 Erikoiskaupan tilantarve 2015

Erikoiskaupan tilantarvetta voidaan arvioida suuruusluokkatasolla ostovoiman kasvun pohjalta. Osto- voiman kasvu syntyy toisaalta väestönkasvun ja toisaalta kulutuksen kasvun kautta. Itä-Uudenmaan väestömäärän ennustetaan kasvavan noin 11 200 asukkaalla vuoteen 2015 mennessä. Kulutuksen kasvuarviona käytettiin kaikilla erikoiskaupan toimialoilla kahta prosenttia vuodessa. Kulutusmenot laskettiin alueen oman väestön ja sen ostovoiman perusteella.

Itä-Uudenmaan erikoiskaupan ostovoiman kasvu on noin 100 miljoonaa euroa vuosina 2003 - 2015 (ks. kohta 2.3). Ostovoiman kasvun ja keskimääräisen myyntitehokkuuden (2 500 €/myynti-m2) avulla arvioituna erikoiskaupan pinta-alan lisätarve vuoteen 2015 mennessä on noin 42 000 myynti-m2 eli noin 70 000 kerros-m2.

On syytä muistaa, että erikoiskaupassa myyntitehokkuus vaihtelee voimakkaasti tuoteryhmittäin, joten tilantarvearvio on suuntaa-antava ja ilmoittaa suuruusluokan, ei tarkkaa lisätilan tarvetta. Lisäksi ostovoiman siirtymän vähentäminen edellyttää edellä esitettyä suurempaa liiketilan lisäystä. Tehtyä arviota voidaan siten pitää ns. minimiarviona, joka kuvaa lähinnä nykytilan säilymistä ennallaan. Itä- Uudenmaan erikoiskaupan kehittämisen tavoitteeksi asetetun ostovoiman siirtymän vähentämisen (40 milj. €) myötä erikoiskaupan tilantarve kasvaa nykyisellä keskimääräisellä myyntitehokkuudella laskettuna noin 16 000 myyntineliömetriä. Mikäli tavoitteeksi asetettaisiin koko siirtymän ”poistami- nen”, lisämyyntineliömetrejä tarvittaisiin yhteensä 33 000 my-m2 ja siirtymän kääntäminen 40 miljoonaa euroa positiiviseksi yhteensä 48 000 lisäneliömetriä. Kokonaan oma asiansa on kuitenkin se, onko erikoiskaupan liiketilan voimakas lisääminen liiketaloudellisesti perusteltua. Saadaanko suurempi osa ostovoimasta pysymään Itä-Uudellamaalla ja mitkä ovat realistiset mahdollisuudet ostovoiman siirtymän kääntymiseen positiiviseksi?

Ostovoiman siirtymän vähentämisen tavoite mukaan lukien erikoiskaupan lisäliiketilan tarve vuoteen 2015 on yhteensä 58 000 myyntineliömetriä (ostovoiman kasvun vuoksi 42 000 my-m2 ja ostovoiman siirtymän vähentämisen vuoksi 16 000 my-m2) eli noin 96 000 kerrosneliömetriä. Siirtymän vähenty- minen edellyttää, että lisäliiketilan myymälätarjonnan on oltava houkuttelevaa ja/tai lisäliiketilan on muodostettava riittävän vetovoimainen kokonaisuus

Itä-Uudenmaan 33 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

3 KAUPAN KEHITYSTRENDIT 3.1 Yleiset kehitystrendit

Kaupan toimintaympäristön merkittävimpiä muutoksia tulevat edelleen olemaan väestön muuttoliike, ikääntyminen ja liikkuvuuden lisääntyminen sekä päivittäistavarakaupan osalta lisäksi ruokakunta- koon pieneneminen ja muutokset ruokailutottumuksissa ja ostokäyttäytymisessä. Kuluttajien tarpeet eriytyvät ja he vaativat ostopaikaltaan entistä enemmän. Myymälöiden läheisyys on tärkeä kotimai- sen päivittäistavarakaupan kilpailukeino, mutta lähivuosina sen merkityksen arvioidaan vähenevän hintatasoon ja valikoimiin verrattuna (ympäristöministeriö 2004). Kuluttajien ostokäyttäytyminen vaihtelee kuitenkin alueellisesti, kuluttajaryhmittäin ja tilanteen mukaan. Erikoiskaupassa kuluttajat pitävät tärkeänä valikoimia, vertailumahdollisuuksia ja asiantuntevaa palvelua. Erikoiskaupassa ostamiseen liittyy käyntejä useassa liikkeessä. Nämä piirteet ovat vahvistumassa ja niitä löytyy lähinnä kaupunkien keskustoista, monipuolisista kauppakeskuksista ja tilaa vaativan erikoiskaupan keskittymistä.

Kauppakeskusten suosio ostopaikkoina jatkuu edelleen. Kaupunkien ydinkeskustoilla ja kuntakes- kuksilla on silti mahdollisuus säilyttää asemansa toimivina ja houkuttelevina kauppapaikkoina. Päivit- täistavarakaupan osalta niitä täydentävät riittävään ostovoimaan toimintansa perustavat supermarketit sekä toisaalta lähelle kuluttajia sijoittuvat lähikaupat ja laatikkomyymälät. Tällainen myymälätyyp- pien kahtiajako vahvistuu tulevaisuudessa. Sähköinen kauppa ei lähitulevaisuudessa tule korvaa- maan päivittäistavara- ja erikoiskaupan myymäläkauppaa, vaikka sähköinen kauppa saavuttaneekin eräillä kaupan toimialoilla suhteellisen merkittävän osuuden (ympäristöministeriö 2004).

Tällä hetkellä päivittäistavarakaupan merkittävimmät myymälätyypit markkinaosuudella mitattuna ovat hypermarketit ja supermarketit. Myös tulevaisuudessa näiden myymälätyyppien merkityksen ennustetaan kasvavan (taulukko 15). Viime vuosien kehityspiirteisiin kuuluu kuitenkin myös se, että on alettu perustaa myös uusia pienmyymälöitä, etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla. Kehityksessä voi muutenkin olla selkeitä alueellisia eroja. Päivittäistavarakaupan uusperustannassa uuden kauppapai- kan pitää kuitenkin täyttää samanaikaisesti seuraavat neljä perusehtoa (ympäristöministeriö 2004): • riittävä väestöpohja myymälän vaikutusalueella, • markkina-aukon olemassaolo kilpailutilanteessa, • hyvä liikenteellinen sijainti ja • kohtuullinen investointitaso.

Taulukko 15. Toteutuneeseen kehitykseen pohjautuva arvio päivittäistavarakaupan myymälätyyppien merkityksestä tulevaisuudessa (ympäristöministeriö 2004).

Kaupankäynnin muoto Merkitys tulevaisuudessa ja myymälätyyppi (lukumäärä ja myyntiosuus)

Korttelikauppa Vähenee Elintarvikkeiden erikoisliike Vähenee Laatikkomyymälä Kasvaa Kyläkauppa Vähenee Myymäläauto Vähenee Kauppahalli Vähenee Huoltoasemamyymälä Kasvaa Kioski Ennallaan Supermarket Kasvaa Hypermarket Kasvaa Sähköinen kauppa Kasvaa Torikauppa Ennallaan Halpahintamyymälät Kasvaa 34 Suunnittelukeskus Oy

Erikoiskaupassa ketjuuntuminen, nopeasti uudistuvat toimintatavat ja konseptit ovat kehityksen avainsanoja. Yli kaksi kolmasosaa erikoistavaroista (pl. autot) hankitaan keskustasta, ja tulevaisuu- dessakin liikekeskustat säilyttävät pääosin asemansa erikoiskaupan tyyssijoina. Erikoiskaupassa oleellisin asia sekä usean vuoden aikajänteen suunnittelussa että toteuttavassa kauppapaikkasuun- nittelussa on keskustojen tavoitteellinen kehittäminen. Merkittävimmät uusien kauppapaikkojen kriteerit keskustakaupassa ovat liikepaikan toimivuus, muiden toimintojen läheisyys, kävelykadut sekä muut asiointia parantavat kaupunkielementit. Keskustojen ulkopuolelle sijoittuvien teknisen erikoiskaupan (mm. auto-, rakennustarvike- ja kodintekniikkakauppa) ja sisustamisen erikoiskaupan myy- mälöiden osalta vastaavat kriteerit ovat saavutettavuus ja riittävä perusasiakaspohja lähialueella. Oleellista on myös toimintojen sijoittuminen lähelle toisiaan (ympäristöministeriö 2004).

Kaavoituksella on merkittävä asema kaupallisen palvelurakenteen muotoutumisessa. Kunnat ja maa- kuntien liitot vaikuttavat kaavoituksella sekä kaupan toimintaedellytyksiin yhdyskunnissa että palvelu- rakenteeseen ja kaupan sijaintiin yhdyskuntarakenteessa. Yhdeksi kaupallisen palveluverkon suun- nitteluun liittyväksi ongelmaksi koetaan usein se, että kaavoitus on ajallisesti suhteellisen hidas prosessi - etenkin verrattuna kaupan piirissä tapahtuvien muutosten ja ratkaisujen aikatauluihin. Myymä- läverkon suunnittelu on kuitenkin pitkäjänteinen prosessi myös kaupan piirissä, joskin kilpailutilantei- den muutokset saattavat aiheuttaa myös nopeita muutostarpeita. Kaupallisen palvelurakenteen suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kaupan suunnittelun ja kaavoituksen prosessien erilaisuu- teen ja pyrittävä ratkaisemaan niiden yhteensovittamisessa olevia vaikeuksia. Kaavoja voidaan tietenkin muuttaa vaikka heti niiden valmistumisen jälkeen, mutta tällaisten ratkaisujen käyttö ei ymmär- rettävistä syistä ole tarkoituksenmukaista.

Pyrkimys kaupan suunnittelun ja kaavoituksen yhteensovittamiseen on haasteellinen tehtävä, koska kaupan ja kuntien piirissä asiaa katsotaan hieman eri näkökulmista. Kauppa toimii markkinatalouden ehdoilla ja tekee päätöksensä liiketaloudellisin perustein. Julkisen suunnittelujärjestelmän on ratkaisuja tehdessään katsottava asioita laajemmin. Kauppiasta ei voi esimerkiksi velvoittaa ylläpitämään kannattamatonta myymälää, mutta kunnan on silti pyrittävä turvaamaan kaupallisten palvelujen saa- tavuus tasapuolisesti kaikille väestöryhmille. Suomen väestön ikääntyessä tämä asia tulee entistä merkityksellisemmäksi.

3.2 Vähittäiskaupan kehitysnäkymiä Itä-Uudellamaalla

Tämän selvityksen yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan hypermarkettien ja supermarkettien merkitys Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan rakenteessa kasvaa vuoteen 2015 mennessä: myymälämää- rän, myyntipinta-alan ja myynnin arvioidaan lisääntyvän nykyiseen verrattuna (taulukko 16). Isojen valintamyymälöiden ja päivittäistavaran erikoismyymälöiden merkityksen sen sijaan arvioidaan joko pysyvän ennallaan tai vähenevän. Valintamyymälöiden määrän mahdollinen väheneminen ei kuitenkaan merkitse pelkästään myymälöiden toiminnan lopettamisia, sillä osittain kyse on myös niiden toiminnallisen luonteen muutoksista: joidenkin kauppojen konsepti ja/tai koko muuttuu, mutta kaupat säilyvät. Päivittäistavarakaupan rakenteeseen vaikuttavat määrällisten tekijöiden ohella myös laadul- liset tekijät. Myymälän olemassaolo ei auta, jos se ei vastaa kuluttajan tarpeita. Tämä edellyttää ja antaa mahdollisuuden erityyppisten myymälöiden kehittymiselle.

Kuluttajien lähipalvelujen kannalta positiivista on se, että pienten valintamyymälöiden myymälämää- rän ja myynnin arvioidaan pysyvän ennallaan. Kehitys voi kuitenkin kohdistua eri tavoin eri alueille, mikä saattaa merkitä lähipalvelujen paikoittaista oleellista heikkenemistä. Joillakin alueilla osittaista helpotusta tilanteeseen tuovat Itä-Uudellemaalle suunnitteilla olevat uudet liikennemyymälät. Liiken- nemyymäläketjujen antamien tietojen mukaan mielenkiintoisia mahdollisia sijoittumispaikkoja on ainakin Porvoossa, Sipoossa, Pernajassa ja Loviisassa.

Itä-Uudenmaan 35 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Taulukko 16. Arvio päivittäistavarakaupan myymälätyyppien tulevasta merkityksestä Itä-Uudella- maalla.

Myymälämäärä Myyntipinta-ala Myynti Hypermarket Kasvaa Kasvaa Kasvaa Tavaratalo Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Iso supermarket Kasvaa Kasvaa Kasvaa Pieni supermarket Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Iso valintamyymälä Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Vähenee Pieni valintamyymälä Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Pysyy ennallaan Elintarvikkeiden erikoisliike Vähenee Vähenee Vähenee

Itä-Uudenmaan kuntien näkemys päivittäistavarakaupan kehittämistarpeesta on suhteellisen yhtenäi- nen. Porvoota ja Loviisaa lukuun ottamatta kuntakeskuksiin ei katsota välttämättä tarvittavan uusia päivittäistavaramyymälöitä. Myymälöitä on riittävästi ja niiden palvelutasoon ollaan suhteellisen tyyty- väisiä. Kuntakeskusten ulkopuolella tilanne on kuitenkin toinen. Kyläkauppoja tarvittaisiin lisää, sillä niiden vähentyminen on heikentänyt monin paikoin päivittäistavarakaupan palvelutasoa. Erityisesti maakunnan pohjoisten kuntien (Pukkila, Myrskylä, Liljendal ja Lapinjärvi) kylissä olisi tarvetta pienille päivittäistavarakaupoille. Myös saariston kylissä olisi tarvetta ympärivuotiselle päivittäistavaramyyn- nille, vaikka asiakaspohja onkin todennäköisesti liian suppea. Uusien kyläkauppojen perustamisen suhteen ollaankin realistisia: mahdollisuudet uusiin kyläkauppoihin nähdään useimmiten vähäisiksi.

Päivittäistavarakaupan ryhmien arvio olemassa olevilla asuinalueilla toimivien lähikauppojen edellyt- tämästä väestöpohjasta on myymäläkonseptista riippuen 1 500 - 6 000 asukasta. Mielenkiintoisimmat potentiaaliset uusien lähimyymälöiden sijoittumispaikat ovat kuntakeskuksissa ja väestömäärältään riittävän suurilla uusilla asuinalueilla (1 500 - 4 000 asukasta). Myös liikennemyymälät nähdään yhdeksi lähikaupan kehittämisvaihtoehdoksi.

Saaristokylien ja haja-asutusalueiden kaupallisten palveluiden ylläpitämiseen tarvittaisiin siis uudenlaisia ideoita. Toimisiko esimerkiksi uudistettu konsepti myymäläautosta: ”kioskiauto”, jossa olisi vain peruselintarvikevalikoima pienin investointi- ja liikennöintikustannuksin ja jonkinlainen kotiintilausjär- jestelmä kiinteän ajoreitin varrella?

Kuntien näkemys erikoiskaupan kehittämistarpeista on sekin suhteellisen yksimielinen: kuntakeskuksiin kaivataan uusia erikoismyymälöitä, samoin kyläkeskuksiin. Esimerkiksi Etelä-Sipoossa on vähän erikoiskaupan palveluja, samoin Liljendalissa, Pernajan kirkonkylässä sekä Ruotsinpyhtään molemmissa päätaajamissa eli Kirkonkylässä ja Tesjoella. Tilanne vastaavan kaltainen myös monilla muilla alueilla, joissa myymälät ja erilaiset palvelutoimipisteet ovat lopettaneet toimintansa 1990-luvulla ja tällä vuosikymmenellä. Uusien myymälöiden saaminen kyläkeskuksiin tiedetään kuitenkin vaikeaksi. Useissa tapauksissa onkin realistisempaa kysyä, miten olemassa olevia palveluita voitaisiin kehittää ja monipuolistaa. Olisiko esimerkiksi (uusien) liikennemyymälöiden yhteydessä mahdollista tarjota rajoitetusti erikoiskaupan perustuotteita kuten vaatteita ja taloustavaroita?

Kehitys ei kuitenkaan ole edennyt pelkästään huonompaan suuntaan. Esimerkiksi Porvoossa Lundin kauppakeskuksen avaaminen paransi erikoiskaupan palvelutilannetta. Porvooseen on tullut lisää erityisesti vaatetukseen ja muotiin keskittyneitä erikoismyymälöitä sekä urheilutarvikeliikkeitä. Siitä huolimatta esimerkiksi muotikaupan myymälöitä voisi olla enemmänkin ostovoimaan nähden. Olisiko muissakin kuntakeskuksissa mahdollista harkita erikoiskaupan keskittymien, pienimuotoistenkin, perustamisen mahdollisuuksia? Sanaa kauppakeskus ei ole syytä pitää liian mahtipontisena pienessä- kään keskittymässä (tässäkin selvityksessä olevasta määritelmästä huolimatta), jos siitä on etua kaupallisen vetovoiman kasvattamisessa ja positiivisen kaupallisen imagon markkinoinnissa. Erikois- kaupan ketjujen antamien tietojen mukaan uusia myymälöitä on suunnitteilla ainakin Porvooseen ja Sipooseen. 36 Suunnittelukeskus Oy

Itä-Uudenmaan erikoiskaupan alueellisen kehityksen voidaan olettaa noudattavan koko maan yleistä kehityslinjaa, jossa kuntakeskusten ja kauppakeskusten asema erikoiskaupan sijoittumispaikkoina säilyy edelleen vahvana. Erikoiskaupan liiton näkemyksen mukaan Itä-Uudenmaan erikoiskaupan myymäläverkko on alueellisesti tyydyttävällä tasolla, mutta keskustojen tarjonnan rakenteessa on toimialan kasvun kannalta mahdollisuuksia monipuolistamisessa ja kehittämisessä.

3.3 Suuryksiköiden kehittämistarpeet Itä-Uudellamaalla kyselyn mukaan

Kyselyssä saadun palautteen mukaan Itä-Uudellemaalle pitäisi perustaa 1 - 3 uutta hypermarkettia. Selkeä enemmistö vastaajista toi esiin tämän tarpeen. Useissa vastauksissa tuotiin kuitenkin samalla esiin myös huoli nykyisten päivittäistavaramyymälöiden ja keskustojen erikoismyymälöiden toiminta- mahdollisuuksien säilymisestä. Tämän vuoksi myös uusien hypermarkettien sijoittumiseen kiinnitettiin huomiota: ”tavoitteena pitäisi olla mahdollisimman hyvin nykyistä yhdyskuntarakennetta ja kaupan palveluverkkoa tukeva sijainti”. Uusien hypermarkettien sijoittumispaikoiksi esitettiin useimmiten Por- voon ja Loviisan keskustaa lähiympäristöineen. Näiden lisäksi sijoittumispaikoiksi esitettiin Itäsalmea, Nikkilää, Porvoon Harabackaan sijoittuvaa Kuninkaanporttia ja Ahvenkoskea. Kuntien näkemys hypermarkettien tarpeesta ei kuitenkaan ollut yksimielinen: kaksi kuntaa oli kielteisellä kannalla. Sel- keimmin on asiaan jo aiemmin ottanut kantaa Porvoo, sillä vuonna 2003 tehdyn kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan Kuninkaanportin alueelle on maakuntakaavassa varauduttava kahden uuden hypermarketin toteuttamiseen

Myös uuden paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälän/erikoiskauppojen keskuksen tarpeesta oltiin valtaosaltaan samaa mieltä: Itä-Uudellemaalle tarvittaisiin yksi tai kaksi tällaista suuryksikköä. Uusien hypermarkettien tapaan sijoittumispaikoiksi esitettiin useimmiten Porvoon ja Loviisan keskustaa/keskustan reuna-aluetta, mutta sijoittumispaikkoina tuotiin esiin myös Itäsalmi, Nikkilä, Söderkul- la, Kuninkaanportti ja läntinen sisääntulotie Loviisassa. Porvoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Kuninkaanportin asemakaavan, jossa tavoitteena on muodosta alueelle mittava erikoiskauppojen keskus. Uusien yksiköiden vaihtoehtona esitettiin myös Porvoon ja Loviisan nykyisten erikoiskaupan keskittymien laajentamista ja kehittämistä. Itä-Uudenmaan kunnista yksi katsoi uuden tilaa vaativan erikoiskaupan yksikön tarpeettomaksi.

Kysymys uuden kauppakeskuksen tarpeesta jakoi vastaajien mielipiteet kahtia: puolet katsoi uuden kauppakeskuksen tarpeelliseksi, puolet tarpeettomaksi. Mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan myös kyselyyn vastanneiden erikoiskaupan ketjujen osalta. Päivittäistavarakaupan ryhmät eivät yhtä lukuun ottamatta kannattaneet ajatusta uudesta kauppakeskuksesta, kunnista myönteisellä kannalla oli vain kolme. Uuden kauppakeskuksen mahdollisena sijoittumispaikkana esitettiin Porvoon ja Lovii- san keskustat lähialueineen sekä Kuninkaanportti, jossa on jo kaupunginvaltuuston hyväksymä kauppakeskuksen mahdollistava asemakaava. Loviisaan on alustavasti suunnitteilla kauppakeskushanke ns. Elannon kiinteistöön Kuningattarenkadulla. Tämän hankkeen toteutuminen riittävän ve- tovoimaisena yksikkönä vähentäisi oleellisesti toisen mittavan uudishankkeen toteuttamistodennäköi- syyttä vuoteen 2015 mennessä. Mikäli toinen kauppakeskushanke tulee vireille, se sijoittunee Por- vooseen.

Uusien suuryksiköiden potentiaalisia sijoittumispaikkoja käsitellään tarkemmin kohdassa 4.3. Itä-Uudenmaan 37 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

4 KAUPAN POTENTIAALISET SIJOITTUMISALUEET 4.1 Toteutusvaiheessa ja suunnitteilla olevat kaupan hankkeet

Toteutusvaiheessa olevilla hankkeilla tarkoitetaan sellaisia kaupan hankkeita, joilla on jo rakennuslupa ja rakentaminen on jo alkanut tai alkamassa. Kyse on siis hankkeista, jotka toteutuvat Itä- Uudellamaalla muutaman vuoden kuluessa. Tällaisia hankkeita on kolme kappaletta: Loviisassa K- marketin laajennus (myyntialaksi noin 2 000 m2) ja uusi S-market (myyntialaa noin 1 800 m2 ja muille vuokrattavaa tilaa noin 400 m2) sekä Pukkilassa Salen laajennus (myyntialaksi noin 400 m2).

Suunnitteilla olevilla hankkeilla tarkoitetaan sellaisia vähittäiskaupan hankkeita, jotka eivät vielä ole toteutusvaiheessa, mutta kuitenkin mukana kaupan toimijoiden pitkän tähtäyksen suunnitelmissa. Kaikki hankkeet eivät välttämättä toteudu, mutta ne ovat kuitenkin tällä hetkellä realistinen osa kaupan eri ryhmien myymäläverkkosuunnittelua. Itä-Uudellamaalla on suunnitteilla seuraavia eri toimijoiden ilmoittamia hankkeita vuosina 2005 - 2015:

Hanke Myynti-m2 (noin) Sijaintikunta ja -paikka Liikennemyymälä - Sipoo, Itäsalmi Liikennemyymälä - Porvoo, Kulloo Valintamyymälä 300 Loviisa Valintamyymälä, laajennus 300 Porvoo, Huhtinen Lähipalvelumyymälä (1-2) - Porvoo Supermarket 1 500 Sipoo, Söderkulla Supermarket, korvaava - Loviisa, keskusta Hypermarket 7 000 Porvoo Hypermarket, korvaava 12 000 Porvoo Lidl? - Loviisa Huonekalu- ja sisutustarvikekauppa 3 000 Porvoo Liikekeskus 53 000 Sipoo, Itäsalmi Liikekeskus 47 000 Porvoo, Kuninkaanportti (Harabacka)

Hankelista perustuu kyselyssä saatuihin tietoihin. Vastauksia ei saatu kaikilta päivittäistavarakaupan ja erikoiskaupan toimijoilta, minkä vuoksi muitakin hankkeita on todennäköisesti suunnitteilla. Por- voon Kuninkaanporttiin on suunnitteilla paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälöitä ja päivittäista- varakauppaa. Erikoiskaupan osalta keskusteluja on käyty mm. erilaisten tehtaanmyymälöiden muo- dostaman kokonaisuuden sekä auto-, rauta-, huonekalu- ja sisustusalojen myymälöiden ja huoltamo- toiminnan sijoittumisesta alueelle. Itäsalmen liikekeskus on mukana suunnitteilla olevien hankkeiden joukossa, vaikka sen toteutumismahdollisuuksista ei vielä ole varmuutta. Liikekeskukselle esitetty myyntipinta-ala on arvio, joka pohjautuu asemakaavamuutoksessa liikerakentamiselle varattuun ker- rosalaan. Hankelistaan sisältyy muutenkin epävarmuutta, koska sijoittumispaikoista ei ole yllä esitet- tyä tarkempaa tietoa. Tämän vuoksi ei ole mahdollista kartoittaa kaikilta osin esimerkiksi kaavatilan- teita. Toisaalta kaavalliset valmiudet eivät suoraan merkitse hankkeiden toteutumista, mikäli sijoittumispaikat eivät muuten vastaa kaupan toiminnallisiin tarpeisiin. Toteutusvaiheessa ja suunnitteilla olevat hankkeet esitetään kuvassa 16.

38 Suunnittelukeskus Oy

Kuva 16. Lähivuosina toteutuvat sekä vuosina 2005 - 2015 suunnitteilla olevat päivittäistavara- ja erikoiskaupan hankkeet Itä-Uudellamaalla.

4.2 Kuntien ja kaupan näkemykset uusista sijoittumispaikoista

Itä-Uudenmaan kuntien, päivittäistavarakaupan ryhmien, erikoiskaupan ketjujen sekä Erikoiskaupan liiton näkemykset uusien hypermarkettien, paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälöiden/erikoiskauppojen keskusten sekä kauppakeskusten potentiaalisista sijoittumispaikoista Itä-Uudellamaalla esitetään taulukossa 17. Eri tahojen näkemysten mukaan uusien hypermarkettien ja kauppakeskusten mielenkiintoisimmat potentiaaliset sijoittumispaikat löytyvät Porvoosta. Paljon tilaa vaativan erikoiskaupan tulevina sijoittumispaikkoina nähdään Porvoo ja Sipoo.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumisen ohella tämän selvityksen yhteydessä tehdyssä kyselys- sä kartoitettiin uusien isojen supermarkettien ja pienmyymälöiden potentiaalisimpia sijoittumispaikkoja. Päivittäistavarakaupan ryhmien näkemyksen mukaan mielenkiintoisimmat sijoittumispaikat isoille supermarketeille löytyvät Loviisasta, Porvoosta ja Sipoosta. Pienmyymälöiden osalta potentiaalisim- mat sijoittumispaikat ovat Porvoossa, Loviisan keskustassa sekä väestömäärältään riittävän suurilla uusilla asuinalueilla.

Itä-Uudenmaan 39 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Taulukko 17. Mielenkiintoisimmat sijoittumispaikat uusille hypermarketeille, paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälöille/erikoiskauppojen keskuksille ja kauppakeskuksille (palkki kuvaa kunkin mahdollisen sijaintipaikan ”kannatuksen määrää”). Taulukossa mainitaan sekä kuntia että kunnan- osia, koska osa vastaajista ilmoitti tarkan paikan, osa ainoastaan sijoittumiskunnan.

Vastaajaryhmä Mahdollinen Kunnat, Päivittäis- Erikois- sijaintipaikka yhteensä tavarakauppa, yht. kauppa, yht. HYPERMARKET Loviisa Porvoo Porvoo / Kuninkaanportti Sipoo Sipoo / Nikkilä Sipoo / Itäsalmi

TILAA VAATIVA ERIKOISKAUPPA Loviisa / E18-tien liittymä Porvoo Porvoo / Kuninkaanportti Sipoo Sipoo / Nikkilä Sipoo / Itäsalmi Sipoo / Söderkulla

KAUPPAKESKUS Loviisa Porvoo Porvoo / Kuninkaanportti Sipoo

4.3 Kaupan hankkeita naapurimaakunnissa

Itä-Uudenmaan väestön painopisteen kannalta katsottuna merkittävimmät nykyiset naapurimaakunti- en vähittäiskaupan suuryksiköt sijoittuvat pääkaupunkiseudulle. Kotkan seudun kaupallisilla keskuk- silla (Kotkansaari, Jumalniemi, Karhula ja Sutela) on kuitenkin merkitystä Itä-Uudenmaan itäosissa. Itä-Uudenmaan kunnat eivät kuulu ao. keskusten lähivaikutusalueeseen, mutta jo Ruotsinpyhtään naapurikunnan Pyhtään ostovoimasta noin 30 % suuntautuu Kotkan suuntaan (Kouvolan seudun kuntayhtymä 2002). Itä-Uudenmaan itäosien kuntien ostovoiman suuntautumisesta Kotkan kaupallisiin keskuksiin ei ole käytettävissä tietoa, mutta sen voidaan arvioida olevan Pyhtäätä pienempi.

Itä-Uudenmaan naapurimaakunnissa jo olevan runsaan kaupallisen tarjonnan lisäksi niissä ja etenkin pääkaupunkiseudulla on vireillä lukuisia kaupan hankkeita. Alla olevassa luettelossa mainittujen pää- kaupunkiseudun hankkeiden numerointi viittaa kuvaan 17.

Hanke m2 (noin) Sijaintipaikka Vaihe 1. Lippulaiva, laajennus 18 000 Espoo Kaavoitusvaihe 2. Espoon keskus 10 000 Espoo Kaavoitusvaihe 3. Lommila Espoo - kauppakeskus 52 000 Kaavoitusvaihe - Retail Park 25 000 Kaavoitusvaihe 40 Suunnittelukeskus Oy

- Ikean laajennus - Gigantti 4. Länsikeskus Espoo - laajennnus? 10 000 - Prisma 5. Sello 82 000 Espoo Rakennusvaihe, valmistuu 2005 6. Pitäjänmäki, paikalliskeskus 5 000 Helsinki 7. Myyrmanni, laajennus 10 000 Vantaa Esisuunnitteluvaihe 8. Kannelmäki 30 000 Helsinki Esisuunnitteluvaihe 9. Nova 15 000 Helsinki Valmistunut 10. Kamppi 37 000 Helsinki Rakentamisvaihe, valmistuu 2006 11. Makkaratalo 13 000 Helsinki Rakentamisvaihe, valmistuu 2007 12. Kalasatama Helsinki Odottaa kaavoitusta 2006 jälkeen 13. Kivistö, Marja-Vantaa 50 000 Vantaa Esisuunnitteluvaihe 14. Petas Vantaa - Retail Park 85 000 Yleiskaava - Factory Outlet 15 000 Yleiskaava 15. Petikko, Retail park 10 000 Vantaa 16. Jumbo, laajennus 30 000 Vantaa Rakentamisvaihe, valmis 2006 17. Koivukylä 15 000 Vantaa Kaavoitusvaihe 18. Hakunila länsipuoli 40 000 Vantaa Kaavoitusvaihe 19. Porttipuisto, erikoiskauppaa 40 000 Vantaa 20. Lidl, Tarjoustalo Vantaa 21. Lanterna, erikoiskauppaa 27 000 Helsinki 22. Viikki 15 000 Helsinki Suunnitteluvaihe 23. Itäkeskus, laajennushankkeita Helsinki 24. Columbus, laajennus 10 000 Helsinki Asemakaavoitus 25. Viertola, hypermarket 8 000 Kerava Asemakaavoitus

Uudenmaan edellä luetelluista hankkeista kertyy yhteenlaskettuna noin 650 000 uutta myyn- tineliömetriä. Kaikki hankkeet eivät kuitenkaan toteudu, osa toteutuu muuttuneessa laajuudessa ja uusiakin hankkeita tulee vireille. Tilanne muuttuu koko ajan. Uudenmaan maakuntakaavoituksen yh- teydessä tehdyssä selvityksessä maakunnan alueella arvioitiin tarvittavan uutta vähittäiskaupan myyntipinta-alaa noin 300 000 myyntineliömetriä vuosina 2005 - 2010. Näyttää siis siltä, että tarjontaa on riittävästi kysyntään verrattuna. Lisämyyntineliöt tyydyttävät ostovoiman kasvun asettaman tarpeen ja palvelutaso voidaan säilyttää.

On selvää, että pääkaupunkiseudun lisääntyvä tarjonta houkuttelee myös itäuusmaalaisia kuluttajia. Tulevaa kehitystä ajatellen tilanne olisi heikoin silloin, jos Itä-Uudellemaalle ei perustettaisi uusia ja riittävän vetovoimaisia kauppayksiköitä. Tässä tapauksessa pääkaupunkiseudun vetovoima kasvaisi entisestään ja samalla maakunnan nykyiset myymälät kohtaisivat entistä enemmän vaikeuksia. Mikäli tämä johtaisi palvelutason heikentymiseen, ostovoiman ulosvirtaus kasvaisi entisestään. Tällaista kehityskuvaa on syytä vastustaa Itä-Uudenmaan kaupan aktiivisella kehittämisellä.

Pääkaupunkiseudulla vireillä olevia hankkeita ei voi pitää esteenä Itä-Uudenmaan alueella toteutettaville kauppahankkeille. Tällainen vaara on tosin olemassa Sipoon länsiosassa, mutta kyse lienee pikemminkin hankkeiden toteutumisen vaikeutumisesta ja hidastumisesta kuin suoranaisesta estymi- sestä. Itä-Uudellamaalla on ostovoimapotentiaalia ja kysyntää uusille kaupan hankkeille. Tämä näkyy myös maakunnassa suunnitteilla olevina kauppahankkeina (ks. kohta 4.1). Kaavallisia ratkaisuja teh- täessä olisi hyvä varata mahdollisuuksia kaupan kehittymiselle. Maakuntakaavan kannalta katsottuna kyse on siitä, että sen olisi tarjottava riittävää ”väljyyttä” - olla erilaisia ratkaisuja mahdollistava ohja- usväline. Tämä on tärkeää, koska vuoteen 2015 ja etenkin vuoteen 2030 mennessä moni asia voi olla toisin kuin nyt.

Itä-Uudenmaan 41 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kuva 17. Pääkaupunkiseudulla vireillä olevia vähittäiskaupan hankkeita.

Uudellamaalla voi tulla vireille myös muita merkittäviä kaupan hankkeita. Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa on (edellä mahdollisina hankkeina jo esille tulleiden lisäksi) esitetty merkitykseltään seudulliselle vähittäiskaupan suuryksikölle alueita Tuusulassa (Kehä IV:n ja Tuusulanväylän risteysalue: paljon tilaa vaativaa erikoiskauppaa), Järvenpäässä (moottoritien eteläinen liittymä: paljon tilaa vaativaa erikoiskauppaa) ja Keravalla (Keravanportti: paljon tilaa vaativaa erikoiskauppaa). Muilla Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksessa esitetyillä merkitykseltään seudullisten suuryksiköiden sijoittumisalueilla ei ole oleellista merkitystä Itä-Uudenmaan kannalta katsottuna.

Pääkaupunkiseudun lisäksi myös Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa on vireillä uusia kaupan hankkeita. Lahdessa on rakenteilla uutta myymälätilaa tilaa vievälle erikoiskaupalle Renkomäessä (rautakauppa/kodin sisustusmyymälä, asemakaava mahdollistaa 14 500 k-m2 rakentamisen) ja Hol- massa (asemakaava mahdollistaa 13 000 k-m2 rakentamisen). Karistoon on lisäksi suunnitteilla vai- heittain toteutettava erikoiskaupan keskittymä, jonka kokonaiskerrosala on 67 000 k-m2 (kaavarunko on olemassa ja asemakaavoja on vireillä). Kymenlaaksossa ei ole vireillä uusia suuryksikköhankkei- ta, mutta tiedossa on nykyisten yksiköiden laajennushankkeita Kouvolassa, Kotkassa ja Virolahdella.

42 Suunnittelukeskus Oy

4.4 Uudet mahdolliset sijoittumisalueet

Uusille kuluttajia lähellä oleville pienmyymälöille mahdollisia sijoittumispaikkoja ovat kuntakeskukset, Porvoon Gammelbacka ja Hornhattula sekä väestömäärältään riittävän suuret uudet tai riittävän suu- riksi kasvavat asuinalueet. Kuntakeskuksissa kyse ei kuitenkaan ole pelkästään uusperustannasta vaan myös olemassa olevien myymälöiden uudistamisesta ja korvaamisesta.

Lähimyymälöitä toivottaisiin kuitenkin myös Pukkilan, Myrskylän ja Liljendalin kyläkeskuksissa, Ruot- sinpyhtään Tesjoella ja Ahvenkoskella sekä Lapinjärven Heikinkylässä. Tarvetta on myös Sipoon Sö- derkullassa ja Itäsalmella, mikäli näille alueille ei tule suurempia myymälöitä. Mahdollisuudet uusien kyläkauppojen perustamiseen ovat tällä hetkellä heikot. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ”nostet- taisiin kädet pystyyn”, vaan kuntien ja kaupan kesken olisi pyrittävä löytämään uudenlaisia ratkaisu- malleja. Tavoitteena pitää olla se, että asuntoalueilla päivittäistavarat saadaan lähikaupasta.

Hypermarketeille mahdollisia sijoittumisalueita ovat • Porvoo Kuninkaanportti ja keskustatoimintojen alue (ml. Länsiranta) • Sipoo Itäsalmi, Söderkulla (keskustatoimintojen alue), Talma (Nikkilä-Kerava -linja) ja Lahdentien varsi (Myras) • Lapinjärvi Kirkonkylä (valtatien 6 risteys) • Loviisa Keskustatoimintojen alue

Paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan myymälöille ja/tai erikoiskauppojen keskuksille (Retail Park) mahdollisia sijoittumisalueita ovat • Porvoo Kuninkaanportti, keskustatoimintojen alue (ml. Länsiranta), Tarmola ja Kaupunginginhaka • Sipoo Itäsalmi, Söderkulla (Sipoonlahti), Talma (Nikkilä-Kerava -linja) ja Lahdentien varsi (Myras) • Loviisa Läntinen sisääntulotie, Keskustan rautatiealue • Pernaja Vanhakylä • Ruotsinpyhtää Ahvenkoski

Kauppakeskuksille mahdollisia sijoittumisalueita ovat • Porvoo Keskustatoimintojen alue (ml. Länsiranta) ja Kuninkaanportti • Loviisa Keskustatoimintojen alue • Sipoo Itäsalmi, Talma, Nikkilä ja Söderkulla (keskustatoimintojen alue)

Edellä luetellut hypermarkettien, paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan myymälöiden ja/tai erikoiskauppojen keskusten sekä kauppakeskusten mahdolliset uudet sijoittumisalueet ovat yksi kol- mesta vaikutusten arvioinnissa tarkasteltavasta tulevaisuudenkuvasta. Sijoittumisalueet esitetään kuvassa 20 kohdassa 5.1.

Esitetyt sijoittumisalueet tarkoittavat sellaisia paikkoja, jotka tulevat otettaviksi huomioon maakunta- kaavoituksessa maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Osa mahdollisista uusista suuryk- siköistä kuuluu lain sääntelyn piiriin vähittäiskaupan suuryksikkösäännöksen (114 §) vuoksi, osa seudullisen merkityksensä vuoksi. Itä-Uudenmaan vähittäiskaupan nykyisen rakenteen vuoksi lähtökoh- daksi otettiin se, että kaikkia uusia suuryksiköitä on pidettävä seudullisesti merkittävinä.

Keskustahakuiselle erikoiskaupalle (muotikaupoille, kello- ja kultaliikkeille, kirjakaupoille jne.) soveltu- via alueita ovat lähinnä kuntakeskukset. Osa erikoisliikkeistä sijoittuu kuitenkin myös mahdollisiin uusiin hypermarketteihin ja/tai erikoiskauppojen keskittymiin.

Itä-Uudenmaan 43 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

5 TARKASTELUVAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET 5.1 Tarkasteluvaihtoehdot

Päivittäistavarakaupan lisätarve Itä-Uudellamaalla on noin 13 500 myyntineliömetriä vuoteen 2015 mennessä. Tämä kerrosala voi toteutua monin eri tavoin erityyppisinä myymälöinä, sekä uusina yksi- köinä että nykyisten myymälöiden laajennuksina. Myös hypermarket-kehitykselle on monia vaihtoeh- toja. Tässä selvityksessä lähtökohtana on tilanne, jossa Itä-Uudellemaalle sijoittuu yhteensä kolme uutta hypermarkettia (elintarvikkeiden osuus on alle puolet hypermarkettien kokonaismyyntipinta- alasta). Lisäksi alueelle voi sijoittua 1 - 3 uutta pienmyymälää.

Erikoiskaupassa lisätilan tarve on noin 58 000 myyntineliömetriä. Itä-Uudellamaalla tavoitteeksi ase- tettu ostovoiman siirtymän vähentäminen edellyttää riittävän vetovoimaisia uusia yksiköitä. Tämän vuoksi liiketilan lisätarpeesta noin 35 000 myyntineliömetriä kohdistuu tilaa vaativaan erikoiskauppaan ja noin 23 000 myyntineliömetriä ns. keskustahakuiseen erikoiskauppaan. Tämä mahdollistaa neljä uutta erikoiskaupan myymäläkeskittymää (paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan myymä- löitä ja/tai erikoiskauppojen keskuksia, yhteensä 35 000 my-m2) sekä kaksi uutta kauppakeskusta (yhteensä noin 20 000 my-m2 keskustahakuista erikoiskauppaa). Noin 3 000 myyntineliömetriä voi lisäksi sijoittua muihin kuin suuriin yksiköihin.

Itä-Uudenmaan nykyinen vähittäiskaupan rakenne huomioon ottaen kaikkia uusia suuryksiköitä voidaan pitää seudullisesti merkittävinä. Tämän vuoksi myös paljon tilaa vaativien erikoiskaupan myy- mälöiden ja/tai erikoiskauppojen keskusten sijoittuminen tulee otettavaksi huomioon maakuntakaavaa laadittaessa, vaikka yksittäiset yksiköt eivät kuuluisikaan maankäyttö- ja rakennuslain sääntelyn piiriin. Mahdolliset keskustatoimintojen ulkopuolelle sijoittuvat uudet yksiköt osoitetaan maakuntakaavassa vähittäiskaupan suuryksikön ja/tai vähittäiskaupan myymäläkeskittymän ja/tai vähittäiskaupan kehittämisen kohdealueen merkinnöillä.

Vaikutusten arvioinnin tarkoituksena on kartoittaa, mitkä olisivat uusien suuryksikköjen tarkoituksen- mukaisimmat sijoittumisalueet koko Itä-Uudenmaan kaupan palveluverkon ja yhdyskuntarakenteen kehittämistä ajatellen. Suuryksiköille ei etsitä tarkkoja sijoittumispaikkoja, koska kyseessä on maakunnallinen aluekokonaisuus ja koska selvityksen tarkoituksena on palvella ensisijassa maakunta- kaavoitusta. Näin ollen vaikutusten arviointi on luonteeltaan yleisemmällä tasolla kuin hankekohtais- ten vaikutusten arviointi. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kolmea erilaista tulevaisuudenkuvaa.

Nollavaihtoehto (kuva 18). Tämä vaihtoehto pohjautuu nykyisten voimassa olevien maakunta- ja seutukaavojen mahdollistamiin sijoittumispaikkoihin (kaavojen C-alueet). Lisäksi mukana on asemakaavan mahdollistamat Kuninkaanportti Porvoossa, Itäsalmi Sipoossa ja Vanhakylä Pernajassa. Nol- lavaihtoehdon lähtökohtana on siis se, että uudet suuryksiköt sijoittuisivat pääasiassa keskustatoimintojen alueille. Nollavaihtoehdossa Itä-Uudellemaalle sijoittuisi enimmillään neljä uutta hypermar- ketia, seitsemän erikoiskaupan myymäläkeskittymää ja neljä kauppakeskusta.

Kuva 18. Nollavaihtoehto.

Välivaihtoehto (kuva 19). Kyseessä on Itä-Uudellemaalle arvioituun vähittäiskaupan tulevaan tilantarpeeseen mitoitettu vaihtoehto. Sijoittumispaikat määriteltiin palveluverkkoselvitystä ohjanneessa työryhmässä kaikkien työn aikana esiin tulleiden mahdollisten sijoittumispaikkojen joukosta.

VÄLI- Hypermarket Erikoiskaupan myymäläkeskittymä Kauppakeskus VAIHTOEHTO (seudullisesti merkittävä) lkm lkm lkm Loviisa Keskustan rautatiealue 1 Keskusta 1 Porvoo Kuninkaanportti 2 Kuninkaanportti 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Sipoo Itäsalmi 1 Itäsalmi 1 Pernaja Vanhakylä 1

Itä-Uudenmaan 45 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kuva 19. Välivaihtoehto.

Maksimivaihtoehto (kuva 20). Tässä tulevaisuudenkuvassa ovat mukana kaikki kohdassa 4.4 esitetyt mahdolliset uudet sijoittumisalueet. Kyseessä on eräänlainen toiveiden tynnyri, sillä maksimivaihtoehdossa Itä-Uudellemaalle sijoittuisi enimmillään yhdeksän hypermarkettia, kaksitoista erikoiskaupan keskittymää ja seitsemän kauppakeskusta. Uusien yksiköiden lukumäärää voidaan pitää suhteet- toman suurena. Siitä huolimatta on kartoitettava, mitä kaikkien ”sijaintipaikkatoiveiden” toteutuminen merkitsisi Itä-Uudellamaalla.

MAKSIMI Hypermarket Erikoiskaupan myymäläkeskittymä Kauppakeskus VAIHTOEHTO (seudullisesti merkittävä) lkm lkm lkm Loviisa Keskusta 1 Läntinen sisääntulotie 1 Keskusta 1 Keskustan rautatiealue 1 Porvoo Kuninkaanportti 2 Kuninkaanportti 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Kuninkaanportti 1 Tarmola 1 Kaupunginhaka 1 Sipoo Itäsalmi 1 Itäsalmi 1 Itäsalmi 1 Söderkulla/keskusta 1 Söderkulla/Sipoonlahti 1 Talma 1 Talma 1 Talma 1 Nikkilä 1 Myras 1 Myras 1 Söderkulla/keskusta 1 Lapinjärvi Kirkonkylä (vt 6 risteys) 1 Pernaja Vanhakylä 1 Ruotsinpyhtää Ahvenkoski 1

46 Suunnittelukeskus Oy

Kuva 20. Maksimivaihtoehto.

5.2 Kaupan palvelujen saavutettavuus

Kaupan palvelujen saavutettavuutta voidaan tarkastella sekä koettuna saavutettavuutena (eli vaiva- na, jonka kotitalous kokee tavaroita hankkiessaan) että fyysisenä ilmiönä. Koetun saavutettavuuden selvittäminen edellyttää aina asukas- tai asiakaskyselyä, jota ei ollut mahdollista tehdä tämän selvityksen yhteydessä. Tämän vuoksi tarkastelussa keskitytään fyysiseen saavutettavuuteen, jolla tässä tarkoitetaan etäisyyttä myymälään sekä kulkumahdollisuuksia eri kulkumuodoilla.

Tarkastelu kohdistetaan hypermarketteihin. Erikoistavaroiden kauppapalvelujen saavutettavuudessa kuluttajille tärkeitä asioita ovat etäisyyden lisäksi myös tiedon saanti tuotteesta, valikoimat ja vertai- lumahdollisuudet. Viimeksi mainittujen tekijöiden merkitys painottuu erikoiskaupassa selvästi päivit- täistavarakauppaa enemmän. Tilaa vaativa erikoiskauppa on myös luonteeltaan sellaista, että sinne tullaan lähes pelkästään autolla. Koska kyseessä ei myöskään ole ihmisten jokapäiväiseen elämään päivittäistavarakaupan tavoin vaikuttava tekijä, erikoiskaupan osalta ei tehdä saavutettavuustarkaste- lua.

Uusien mahdollisten hypermarkettien etäisyys suhteessa asutukseen selvitettiin paikkatietoanalyysi- nä: muodostettiin saavutettavuusvyöhykkeet yhden, viiden ja kymmenen kilometrin säteelle kunkin yksikön sijoittumisalueesta ja laskettiin ao. vyöhykkeillä nykyisin asuvien henkilöiden lukumäärä. Tar- kastelu kohdistuu vain Itä-Uudenmaan asukkaisiin, koska käytettävissä ei ollut paikkatietopohjaista väestötietoa Uudeltamaalta. Tämä merkitsee sitä, että Sipoon mahdollisten hypermarkettien saavu- Itä-Uudenmaan 47 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

tettavuusvyöhykkeiden väestömäärissä eivät ole mukana läntisten naapurikuntien asukkaat. Nikkilän, Itäsalmen, Talman ja Myraksen osalta tehtiin tämän vuoksi erillinen väestön suuruusluokkaa koskeva tarkastelu, joka ei perustu paikkatietoanalyysiin.

Taulukossa 18 esitettävät luvut kuvaavat väestömääriä eri etäisyyksillä, eivät asiakkaiden lukumää- rää. Väestömäärä ei kerro asiointihalukkuudesta eikä asiointimahdollisuuksista, joihin vaikuttavat monet eri tekijät lähtien siitä, millaisia muita vastaavia palveluja on samalla etäisyydellä. Luvut eivät kerro myöskään väestön ikäjakaumasta eivätkä sosio-ekonomisista tekijöistä, joilla on myös merki- tystä kaupallisten palveluiden tarpeen muotoutumiseen.

Taulukko 18. Itä-Uudenmaan asukkaiden lukumäärä 1, 5 ja 10 kilometrin etäisyydellä mahdollisten uusien hypermarkettien sijoittumisalueista. Luvut ovat suuntaa antavia, koska hypermarkettien tarkat sijoittumispaikat eivät ole tiedossa. Nikkilää, Itäsalmea, Talmaa ja Myrasta koskevassa kymmenen kilometrin vyöhykkeen suuruusluokka-arviossa ovat mukana myös läntisten naapurikuntien asukkaat.

Läntiset naapurikunnat mukana, väestön suuruus- Hypermarketin Väestön määrä vuonna 2003 luokka vuonna 2003 Sijaintikunta Sijaintialue 0 - 1 km 0 - 5 km 0 - 10 km 0 - 10 km Nollavaihtoehto Loviisa Keskusta 2 500 6 600 9 200 Porvoo Keskusta 5 200 31 600 38 400 Sipoo Nikkilä 2 800 5 900 10 000 Yli 40 000 Sipoo Söderkulla 1 600 3 400 7 300 Välivaihtoehto Porvoo Kuninkaanportti 1 200 27 800 39 000 Sipoo Itäsalmi 200 1 800 3 600 Yli 170 000 Maksimivaihtoehto Loviisa Keskusta 2 500 6 600 9 200 Porvoo Kuninkaanportti 1 200 27 800 39 000 Porvoo Keskusta 5 200 31 600 38 400 Sipoo Itäsalmi 200 1 800 3 600 Sipoo Söderkulla 1 600 3 400 7 300 Sipoo Talma 300 1 500 7 200 Yli 60 000 Sipoo Myras 200 700 3 800 Yli 150 000 Lapinjärvi Kirkonkylä 300 1 200 2 900

Nollavaihtoehdossa mahdolliset hypermarketit sijoittuvat keskustatoimintojen alueille Porvoossa ja Loviisassa sekä Sipoon Nikkilässä ja Söderkullassa. Keskustasijainnin myötä hypermarkettien saavu- tettavuusvyöhykkeiden väestömäärä on suhteellisen suuri. Alle kilometrin etäisyydellä asuu 1 600 - 5 200 asukasta ja enintään viiden kilometrin etäisyydellä 3 400 - 31 600 asukasta. Eniten asutusta on Porvoon ja vähiten Söderkullan sijoittumisalueilla. Kaikki nollavaihtoehdon hypermarketit ovat koos- taan huolimatta myös lähikauppoja - suhteellisen suurella asukasmäärällä on näin käytettävissään ison myymälän edut ”lähimpänä kauppana”.

Hypermarkettien sijoittuminen keskustatoimintojen alueille mahdollistaa myös hyvän saavutettavuuden kaikilla kulkutavoilla. Autoilun ohella asiointi onnistuu myös kävellen/pyöräillen ja linja-autolla. Itä- Uudenmaan joukkoliikennestrategiassa kehittämistarpeena esitetty Nikkilä - Söderkulla -välin bussiliikenteen vuoromäärän lisääminen tukee toteutuessaan joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia näillä sijoittumisalueilla. Henkilöautolla tehtävien asiointimatkojen kannalta ongelmaksi nousee liikenteen sujuvuus ja pysäköintipaikkojen riittävyys, etenkin Porvoossa ja Loviisassa. Näihin asioihin on kiinni- tettävä erityistä huomiota mahdollisessa jatkosuunnittelussa. Lisääntyvä liikenne asettaa paineita myös liikenneturvallisuutta parantavien toimenpiteiden kehittämiseen. 48 Suunnittelukeskus Oy

Kuva 21. Nollavaihtoehto, mahdollisten hypermarkettien saavutettavuusvyöhykkeet. Nikkilän kymmenen kilometrin vyöhyke ulottuu Keravalle.

Välivaihtoehdossa mahdollisten hypermarkettien sijoittumispaikkoina ovat Porvoon Kuninkaanportti ja Sipoon Itäsalmi. Alle kilometrin etäisyydellä Kuninkaanportista asuu noin 1 200 asukasta, mutta enintään viiden kilometrin päässä jo lähes 28 000. Itäsalmen osalta vastaavat luvut ovat noin 200 ja 1 800. Itäsalmen kymmenen kilometrin etäisyysvyöhyke ulottuu länsisuunnassa mm. Mellunmäen, Kontulan, Jakomäen, Puistolan, Hakunilan ja Hakkilan alueille. Vuonna 1997 tällä vyöhykkeellä asui noin 165 000 asukasta (Entrecon 2000). Nykyisin väestömäärä on vielä suurempi ja tästä asukas- määrästä noin 3 600 on sipoolaisia.

Välivaihtoehdon hypermarkettien sijoittuminen perustuu hyvään liikenteelliseen saavutettavuuteen henkilöautolla. Asiointi linja-autolla on myös mahdollista, mutta saavutettavuuden taso tulee määräy- tymään joukkoliikenteen ratkaisuista: reitit, pysäkit ja vuorovälit tulisi suunnitella palvelemaan myös hypermarketeissa asiointia. Kevyen liikenteen yhteyksiä voidaan parantaa, mutta asiointietäisyydet muodostuvat pitkiksi. Tämä koskee myös Kuninkaanporttia, vaikka etäisyys Porvoon keskustaan on vain kaksi kilometriä: edestakaisena kauppamatkana se on kuitenkin liian pitkä säännölliselle kevyen liikenteen asioinnille. Välivaihtoehdon hypermarketteja ei voida pitää lähikauppoina samaan tapaan kuin nollavaihtoehdon yksiköitä.

Itä-Uudenmaan 49 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Kuva 22. Välivaihtoehto, mahdollisten hypermarkettien saavutettavuusvyöhykkeet. Itäsalmen kymmenen kilometrin vyöhyke ulottuu mm. Helsingin Kontulaan ja Vantaan Hiekkaharjuun.

Maksimivaihtoehdossa on yhdeksän mahdollista sijoittumisaluetta uusille hypermarketeille. Nolla- ja välivaihtoehdossa jo tarkasteltujen alueiden lisäksi maksimivaihtoehtoon kuuluvat Sipoon Talma ja Myras sekä valtatien 6 risteysalue Lapinjärven Kirkonkylän kohdalla. Maksimivaihtoehdossa saavu- tettavuusvyöhykkeiden väestömäärä vaihtelee suuresti: alle kilometrin etäisyydellä asuu 200 - 5 200 asukasta ja enintään viiden kilometrin päässä 700 - 27 800 asukasta. Myraksen ja Talman viiden kilometrin saavutettavuusvyöhykkeillä asuvien henkilöiden lukumäärä on todellisuudessa huomattavasti taulukossa 18 esitettyä suurempi. Myraksen viiden kilometrin vyöhyke ulottuu mm. Koivukylä-Korso -alueelle, jossa asui noin 46 000 asukasta vuonna 2003 (Vantaan kaupunki 2004). Talman viiden kilometrin saavutettavuusvyöhyke pitää puolestaan sisällään lähes koko Keravan, jossa asui noin 31 000 asukasta vuonna 2003 (Keravan kaupunki 2004).

Lapinjärven Kirkonkylän tuntumaan mahdollisesti sijoittuvan hypermarketin saavutettavuus henkilö- autolla on hyvä. Lähikauppana se toimii lähinnä Kirkonkylän asukkaille, joilla on mahdollisuus asioida siellä kaikilla kulkutavoilla. Käytännössä valtaosa asioinnista tehtäneen henkilöautolla, samoin kuin kunnan (ja naapurikuntien) muistakin osista. Lahdentien varteen Sipoo Myrakseen mahdollisesti sijoittuvan hypermarketin tilanne on samankaltainen. Kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käyttöaste ei nousse kovin merkittäväksi myöskään Sipoon Talmassa. Itä-Uudenmaan joukkoliikennestrategiassa kehittämistarpeena esitetty Kerava - Nikkilä -yhteysvälin bussiliikenteen vuoromäärän lisääminen tukee kuitenkin toteutuessaan joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia sekä Talmassa että Myrasissa.

Tarkasteluvaihtoehtoja kokonaisuutena ja koko Itä-Uuttamaata tarkastellen on selvää, että alueellinen saavutettavuus on paras yhdeksän hypermarketin maksimivaihtoehdossa. Välivaihtoehto palvelee alueellisesti parhaiten maakunnan länsiosaa, nollavaihtoehto sen lisäksi myös itäosaa. 50 Suunnittelukeskus Oy

Kuva 23. Maksimivaihtoehto, mahdollisten hypermarkettien saavutettavuusvyöhykkeet. Myraksen ja Talman kymmenen kilometrin vyöhykkeet ulottuvat linjalle pohjoisin Helsinki-Tikkurila-Kerava.

5.3 Vaikutukset liikkumiseen

Kaupallisten palvelujen ja erityisesti suuryksiköiden sijoitusta suunniteltaessa joudutaan yleensä te- kemään valinta, halutaanko palvella erityisen hyvin autolla saapuvia asiakkaita vai myös jalan, polku- pyörällä tai julkisella liikenteellä kulkevia. Kaupan suuryksiköiden sijoittumisessa korostuvat usein hy- vät autoliikenneyhteydet ja sijoituspaikkoja etsitään mielellään pääliikenneverkon solmukohdista kuten pääteiden liittyminen lähistöltä. Tällöin oletetaan, että asiakkaat tekevät ostosmatkansa lähes yksinomaan henkilöautolla. Tämän tyyppisissä ratkaisuissa suuryksikön asiakkaista 80 - 95 % on autolla liikkuvia. Itä-Uudellamaalla tällaisina sijoittumisratkaisuina voidaan pitää: Nollavaihtoehdossa • Porvoon Kuninkaanporttia • Pernajan Vanhakylää • Sipoon Itäsalmea Välivaihtoehdossa • Porvoon Kuninkaanporttia • Sipoon Itäsalmea • Pernajan Vanhakylää Maksimivaihtoehdossa • Porvoon Kuninkaanporttia • Sipoon Itäsalmea, Söderkullaa/Sipoonlahtea, Talmaa ja Myrasta • Pernajan Vanhakylää • Loviisan läntistä sisääntulotietä • Lapinjärven kirkonkylää • Ruotsinpyhtään Ahvenkoskea Itä-Uudenmaan 51 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Pienintä henkilöauton käyttöön perustuva asiointiliikenne on keskusta-aluepainotteisessa nollavaihtoehdossa ja suurinta maksimivaihtoehdossa. Itä-Uudellamaalla tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että liikennesuorite automaattisesti kasvaisi oleellisesti missään vaihtoehdossa. Kuten ostovoiman siirtymien tarkastelu osoittaa, itäuusmaalaiset asioivat nykyisin usein paitsi oman kunnan, myös maakunnan ulkopuolella. Lisääntyvä palvelutarjonta oman maakunnan alueella vähentää tarvetta käydä ostoksilla muualla. Itä-Uudenmaan väestön painopistettä ajatellen merkittävin vähennys toteutuu, mikäli Sipooseen ja Porvooseen saadaan riittävän vetovoimaisia uusia kauppayksiköitä. Mikäli nämä kauppayksiköt sijoittuvat kaupunkikeskuksiin ja taajamiin, myös henkilöauton käyttöön perustuva asiointiliikenne olisi vähäisintä. Porvoossa tehdyssä selvityksessä (Porvoon kaupunki 2003) Länsi- rannalle sijoittuvan hypermarketin autoliikenteen tuotokseksi arvioitiin 3 200 autoa vuorokaudessa, Kuninkaanporttiin sijoittuvien kahden hypermarketin yhteistuotokseksi 7 500 autoa vuorokaudessa.

Lähes yksinomaan henkilöautoliikenteeseen perustuvat kaupalliset palvelut voivat aiheuttaa liikenne- järjestelmän kannalta erilaisia ongelmia ja viedä seudun liikenteen kehitystä epätoivottuun suuntaan. Haitallisia vaikutuksia voivat olla mm. seuraavat: • Liikenteellisesti sopivimmat hypermarkettien sijoituspaikat ovat usein tiiveimmän taajamaraken- teen ulkopuolella. Tällöin jalankulku- ja pyöräilyetäisyydellä ei välttämättä asu kovin suurta asia- kaskuntaa ja tämä korostaa entisestään autolla tehtävien ostosmatkojen osuutta. Tätä asiaa on käsitelty edellä kohdassa 5.2. • Edes välttävien joukkoliikenneyhteyksien järjestäminen voi olla vaikeaa taajaman ulkopuolelle tai reuna-alueelle sijoittuvissa suuryksiköissä. Itä-Uudenmaan mahdollisista sijoittumisalueista tämä ongelma koskettaa eniten Sipoon Myrasta ja Talmaa (maksimivaihtoehto), Lapinjärveä (maksimivaihtoehto), Ruotsinpyhtäätä (maksimivaihtoehto) ja Pernajaa (kaikki vaihtoehdot). • Kaukana asutuksen painopisteestä sijaitseva suuryksikkö saattaa pidentää ostosmatkoja ja aiheuttaa "turhaa" ajosuoritetta ja sen myötä lisätä autoliikenteen ympäristöhaittoja. Tämä on ristiriidassa esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämistavoitteiden kanssa. Itä-Uudellamaalla parhaita sijoittumispaikkoja tässä mielessä ovat keskustatoimintojen alueet. • Pääväylän liittymän yhteyteen sijoitetun suuryksikön henkilöautoliikenne voi aiheuttaa ongelmia muulle liikenteelle esimerkiksi ruuhkauttamalla tieosuuksia tai liittymiä, jotka on tarkoitettu palvelemaan myös valtakunnallista ja seudullista liikennettä sekä raskasta tavaraliikennettä. Nämä ongelmat ovat vältettävissä liittymäjärjestelyin. Tällaisia järjestelyjä saatetaan tarvita kaikilla valtateiden 6 ja 7 varressa olevilla sijoittumisalueilla eli Itäsalmessa, Söderkulla/Sipoonlahdessa, Kunin- kaanportissa, Pernajassa, Lapinjärvellä, Loviisassa (läntinen sisääntulotie) ja Ruotsinpyhtäällä.

Haittoja voidaan vähentää sijoittamalla kaupan suuryksikkö mahdollisimman lähelle kaupungin keskustaa ja asutuksen painopistettä, jotta palveluja voivat myös käytännössä käyttää muutkin kuin au- toilevat asiakkaat. Tällöin suhteellisen suuri osa asiakaista voi olla muitakin kuin autolla liikkuvia. Asutuksen keskelle sijoittuvissa hypermarketeissa autolla kulkevien asiakkaiden osuus on 60 - 80 %. Itä-Uudellamaalla tällaisia sijoittumisratkaisuja on tarjolla lähinnä keskustatoimintojen alueilla.

5.4 Vaikutukset olemassa oleviin palveluihin

Nollavaihtoehdossa Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan markkinoille tulee neljä uutta hypermarkettia. Vaikutuksen suuruusluokkaa voidaan kuvata seuraavasti. Vuonna 2002 maamme hypermarkettien keskimääräinen myynti/yksikkö oli noin 24 miljoonaa euroa (ympäristöministeriö 2004). Jos Itä-Uudenmaan uudet yksiköt vastaisivat myynniltään keskimääräistä tasoa, niiden yhteenlaskettu myynti olisi lähes sata miljoonaa euroa. Tämä vastaisi noin neljääkymmentä prosenttia Itä- Uudenmaan ostovoimasta vuonna 2003 ja noin kolmasosaa vuonna 2015. Suuruusluokkatason tarkastelu on vain suuntaa antava, mutta siitä huolimatta uusien yksiköiden vaikutusten voidaan arvioida kohdistuvan nykyisten päivittäistavaramyymälöiden toimintaedellytyksiin, vaikka nykyinen ostovoiman ulosvirtaus vähenisikin nykyisestä.

52 Suunnittelukeskus Oy

Sijoittumisensa vuoksi uusien hypermarkettien kilpailuvaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin keskusta-alueille, joissa toimii huomattava osa Porvoon, Sipoon ja Loviisan nykyisistä päivittäistavara- myymälöistä. Näiden myymälöiden saattaa olla vaikeaa vastata kiristyvään kilpailuun hinnoilla, mutta kauppiaiden kilpailukeinoina voivat olla esimerkiksi palvelussa ja tuotevalikoimassa tehtävät muutokset. Mikäli kaikki yrittäjät eivät onnistu vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuvan muutoksen asettamaan haasteeseen, seurauksena on myymäläpoistumia. Keskustoihin suuntautuvan asioinnin lisääntymisestä riippuen toimintaedellytysten heikkeneminen voi kohdistua myös kuntien muihin osiin sekä naapurikuntiin. Vaikutukset eivät kuitenkaan ulottune Pukkilaan, Myrskylään ja Lapinjärvelle.

Itä-Uuttamaata kokonaisuutena tarkastellen hypermarketit sijoittuvat väestön painopisteiden kannalta niin tasaisesti kuin periaatteessa on mahdollista. Päivittäistavarakaupan alueellisesti tasapuolista ke- hittymistä ajatellen nollavaihtoehto ei sulje pois mahdollisuutta kehittää päivittäistavarakaupan palveluja muissa kuntakeskuksissa ja alakeskuksissa.

Nollavaihtoehdon keskustatoimintojen alueille sijoittuvat kauppakeskukset ja erikoiskaupan myymä- läkeskittymät tukevat keskustojen nykyisten erikoismyymälöiden toimintamahdollisuuksia. Suuryksik- kötarjonnan voimakkaan lisääntymisen vuoksi kilpailu saattaa kuitenkin käydä ylivoimaiseksi joillakin erikoiskaupan toimialoilla. Tilanne on sama kuntien muissa osissa. Sipoon erikoiskaupan rakennetta ajatellen tilanne muuttuu myös sikäli, että kilpailu Söderkullan ja Nikkilän välillä kiristyy. Kumpikin sijoittumisalue kilpailee osittain samasta asiakaskunnasta ja Itäsalmeen sijoittuvat (voimassa olevan asemakaavan mahdollistamat) paljon tilaa vaativan erikoiskaupan myymälät kiristävät tilannetta enti- sestään. Vaikutukset ulottuvat myös kunnan muille alueille ja yhdessä Kuninkaanportin vaikutuksen kanssa erikoiskauppojen toimintaedellytykset näiden keskittymien välissä voivat heikentyä merkittä- västi. Itäsalmen uuden yksikön vetovoimaisuudesta riippuen vaikutukset ulottuvat jossain määrin myös Itä-Vantaan ja Itä-Helsingin puolelle.

Porvoossa uudet keskustayksiköt toimivat vastapainona Kuninkaanporttiin sijoittuvalle erikoiskaupan myymäläkeskittymälle. Kuninkaanportin vaikutus Porvoon keskustan ja Tarmolan erikoiskauppojen toimintaedellytyksiin tulee määräytymään pitkälti uusien keskittymien rakentamisen ajoittumisesta ja myymäläkoostumuksesta. Mikäli Kuninkaanportti ja keskusta kilpailevat uusina yksiköinä samoilla erikoiskaupan toimialoilla, kuluttajien ostovoima ei riitä kaikille. Tässä tapauksessa ratkaisevaksi teki- jäksi muodostuu vetovoimaisuus - valitsevatko kuluttajat keskustan vai Kuninkaanportin?

Suuryksikkötarjonnan lisääntyminen Loviisassa, Porvoossa ja Sipoossa heijastuu myös maakunnan muihin osiin. Vaikutukset eivät välttämättä näy myymäläpoistumina, mutta uusien erikoismyymälöi- den perustamismahdollisuudet saattavat paikoin heikentyä nykyisestä. Pernajan Vanhakylään mahdollisesti sijoittuvan uuden erikoiskaupan myymäläkeskittymän vaikutus on paikallinen ja myymälära- kenteesta riippuen joko alueella jo toimivaa erikoiskauppaa vahvistava tai heikentävä. Tilanne on sama kaikissa tarkasteluvaihtoehdoissa.

Välivaihtoehdon kolmen hypermarketin yhteenlasketun myynnin voidaan olettaa olevan samaa suuruusluokkaa kuin nollavaihtoehdon markettien, koska Kuninkaanportissa ja Itäsalmessa on paremmat mahdollisuudet muodostaa toiminnaltaan tehokkaita ja vetovoimaisia kauppayksiköitä. Tämä vetovoimaisuus heijastuu maakunnan nykyisten päivittäistavaramyymälöiden toimintaedellytyksiin, vaikka välivaihtoehdon vaikutus Itä-Uudenmaan ostovoiman ulosvirtauksen vähentymiseen on todennäköi- sesti suurempi kuin nollavaihtoehdon.

Välivaihtoehdon hypermarkettien kilpailuvaikutukset kohdistuvat merkittävimmin Porvoon keskustan ja sen lähialueiden sekä Nikkilän ja Söderkullan nykyisiin päivittäistavaramyymälöihin. Vaikutuksen voimakkuuteen vaikuttaa ratkaisevasti Kuninkaanportin ja Itäsalmen markettien vetovoimaisuus. Joka tapauksessa on selvää, että nykyisten myymälöiden on kyettävä vastaamaan tehokkaasti muuttuvaan kilpailutilanteeseen. Muussa tapauksessa vaarana on myymäläverkon harventuminen. Edellä mainittujen alueiden lisäksi välivaihtoehdon hypermarkettien vaikutusten voidaan olettaa kohdistuvan Itä-Uudenmaan 53 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

myös Pukkilaan, Askolaan ja Pernajaan sekä jossain määrin myös Itä-Vantaalle ja Itä-Helsinkiin. Vai- kutus Itä-Uudenmaan itäisempiin osiin on todennäköisesti vähäinen.

Päivittäistavarakaupan palvelujen alueellisesti tasapuolisen kehittymisen kannalta katsottuna tilanne on kaksijakoinen. Itä-Uudenmaan länsiosassa palvelutarjonta vahvistuu suurten yksiköiden muodossa, mutta mahdollisuudet muun myymäläverkon kehittämiseen ovat suhteellisen vähäiset. Maakun- nan itäosassa vaikutus nykyiseen myymäläverkkoon jäänee vähäiseksi ja kehittämismahdollisuudet säilyvät nykyisellään.

Erikoiskaupan osalta tilanne Porvoossa on samankaltainen kuin nollavaihtoehdossa. Kuninkaanport- tiin rakennetaan kuitenkin enemmän kerrosalaa ja keskustaan sijoittuu kahden uuden yksikön sijasta vain kauppakeskus. Tämä heijastuu Kuninkaanportin voimakkaampana vaikutuksena keskustan ja Tarmolan erikoismyymälöiden toimintaedellytyksiin sekä kehittämismahdollisuuksiin. Rautatiealueelle sijoittuvan erikoiskaupan myymäläkeskittymän myötä Loviisan erikoiskaupan painopiste siirtyy hieman nykyistä ulommaksi ydinkeskustasta. Keskustan ulkopuolelle ei kuitenkaan tule erikoiskaupan keskittymää, mikä edesauttaa keskustan elinvoimaisuuden säilymistä.

Sipoossa tilanne on oleellisesti erilainen sekä nykytilanteeseen että nollavaihtoehtoon verrattuna. Itäsalmeen mahdollisesti sijoittuva uusi erikoiskaupan myymäläkeskittymä heikentää sekä Söderkul- lassa että Nikkilässä nykyisin toimivien erikoismyymälöiden toimintamahdollisuuksia. Ero nollavaihtoehtoon on siinä, että erikoiskauppa painottuu kolmen keskittymän sijasta Itäsalmeen. Tästä huolimatta vaikutukset ulottuvat myös kunnan muille alueille ja nollavaihtoehdon tapaan yhteisvaikutus Kuninkaanportin kanssa heikentänee muiden erikoiskauppojen toimintaedellytyksiä näiden keskittymien välissä.

Maakunnallisesti ajatellen välivaihtoehto merkitsee nollavaihtoehdon tavoin erikoiskaupan painopisteen voimistumista alueen länsiosassa. Erona nollavaihtoehtoon on erikoiskaupan voimakkaampi keskittyminen vain tietyille alueille. Itä-Uudenmaan itäosassa tilanne on verrattavissa nollavaihtoehtoon.

Maksimivaihtoehdon yhdeksän uutta hypermarkettia vaikuttavat väistämättä Itä-Uudenmaan nykyisten päivittäistavaramyymälöiden toimintaedellytyksiin, vaikka nykyinen ostovoiman ulosvirtaus vä- henisi oleellisesti nykyisestä. Nollavaihtoehdossa mainitulla keskimääräisellä myynnillä laskien kahdeksan hypermarketin yhteenlaskettu myynti olisi noin 190 miljoonaa euroa vuodessa eli noin 80 prosenttia Itä-Uudenmaan ostovoimasta vuonna 2003 ja noin 60 % vuonna 2015.

Yhdeksän hypermarketin toteutuminen merkitsee oleellista muutosta nykyiseen yhden hypermarketin tilanteeseen: päivittäistavarakaupan myymälärakenne muuttuu selvästi suurmyymäläpainotteisem- maksi. Tätä kehitystä vahvistaa se, että maksimivaihtoehdon hypermarkettien kilpailuvaikutukset ulottuvat suhteellisen voimakkaina koko Itä-Uudellemaalle. Samalla pienempien myymälätyyppien toimintaedellytykset heikkenevät koko maakunnan alueella ja myymäläpoistumien todennäköisyys on suurempi kuin muissa tarkasteluvaihtoehdoissa. Alueellisen kehityksen kannalta katsottuna päivittäis- tavarakaupan myymälärakenne kehittyy suuryksiköiden osalta niin tasapuoliseksi kuin se on mahdollista. Hypermarkettien suuri lukumäärä merkitsee kuitenkin sitä, että mahdollisuudet päivittäistavara- kaupan muun palveluverkon kehittämiseen heikentyvät nykyisestä.

Yhdeksäntoista uuden kauppakeskuksen ja erikoiskaupan myymäläkeskittymän myötä myös Itä- Uudenmaan erikoiskaupan rakenne muuttuu suuryksikkövaltaisemmaksi. Runsas suuryksikkötarjonta tulee vaikuttamaan nykyisten erikoismyymälöiden toimintamahdollisuuksiin. Toisaalta myös uudet keskittymät kilpailevat keskenään, mikä voi johtaa yllättäviin muutoksiin erikoiskaupan rakenteessa. Maksimivaihtoehdossa kuluttaja on kuningas - vain vetovoimaisimmat keskittymät ja myymälät pär- jäävät.

54 Suunnittelukeskus Oy

5.5 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen

Aluerakenteella tarkoitetaan koko Itä-Uudenmaan yhdyskuntia, niiden sijoittumista sekä yhdyskuntia toisiinsa liittäviä liikenne-, tuotanto- ja palveluverkostoja. Itä-Uudenmaan keskusverkko koostuu maakuntakeskuksesta (Porvoo), seutukuntakeskuksista (Porvoo ja Loviisa), kuntakeskuksista, kunnan alakeskuksista ja kylistä/muista keskuksista. Keskusluokitus esitetään kohdassa 2.4.1.

Nollavaihtoehdon hypermarkettien, erikoiskaupan myymäläkeskittymien ja kauppakeskusten sijoittuminen tukee maakunnallista keskusverkkoa: kaikki uudet suuryksiköt sijoittuvat keskuksiksi määri- tellyille alueille. Kuninkaanportti sijoittuu hieman Porvoon keskustan ulkopuolelle, mutta sen voidaan katsoa vahvistavan Porvoon asemaa maakuntakeskuksena. Erikoiskaupan myymäläkeskittymän sijoittumista Pernajan Vanhakylään voidaan pitää mittavana lisänä kyläkeskuksen palveluvarustuk- seen. Toisaalta voidaan kysyä myös, antaisiko uusi keskittymä mahdollisuuden kehittää Vanhakylää astetta korkeammaksi keskukseksi? Tilanne on sama myös Itäsalmessa, jossa voimassa oleva asemakaava antaa mahdollisuuden perustaa paljon tilaa vievän erikoiskaupan myymälöitä. Kaikki nollavaihtoehdon suuryksiköt sijoittuvat maakunta- ja seutukaavojen taajamatoimintojen alueille. Yhdessä keskusverkon mukaisen sijoittumisen kanssa tämä merkitsee, että nollavaihtoehdon ei voida katsoa vaikuttavan hajottavasti Itä-Uudenmaan aluerakenteen kehittymiseen.

Nollavaihtoehdon vaikutus kuntakeskusten välisiin suhteisiin tulee esiin lähinnä Nikkilässä. Kyse on siitä, että uusien suuryksiköiden myötä Nikkilän asema kaupallisena keskittymänä paranee Perna- jaan, Ruotsinpyhtääseen, Lapinjärveen, Liljendaliin, Askolaan, Pukkilaan ja Myrskylään verrattuna. Nikkilän asemaan tulee kuitenkin vaikuttamaan se, millaiseksi kilpailutilanne muodostuu Itäsalmeen sijoittuvan erikoiskaupan kanssa. Loviisan asema kaupallisena keskittymänä vahvistuu, samoin Por- voon.

Nollavaihtoehdon sijoittumisalueiden ei voida katsoa hajottavan myöskään kuntiensa yhdyskuntarakenteen kehittymistä. Kuninkaanportin alue on tosin irrallaan nykyisestä yhdyskuntarakenteesta, mutta alueen kehittäminen kaupallisena keskittymänä vastaa kaupungin maankäytön kehittämisen tavoitteita: Porvoon kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Kuninkaanportin asemakaavan, jossa tavoitteena on muodostaa alueelle mittava erikoiskauppojen keskus. Pernajan Vanhakylään sijoittuva erikoiskaupan myymäläkeskittymä ei sinänsä tue yhdyskuntarakenteen eheytymistä, mutta se ei myöskään luo uutta tilannetta: uusi myymäläkeskittymä sijoittuu alueella jo toimivan tarjoustavaratalo-tyyppisen myymälän läheisyyteen.

Myös välivaihtoehdon kaikki uudet suuryksiköt sijoittuvat Itä-Uudenmaan keskusverkon mukaisiin keskuksiin ja taajamatoimintojen alueille ja niiden voidaan siten katsoa tukevan Itä-Uudenmaan aluerakenteen kehittymistä keskusverkon mukaisesti. Kyläkeskukseksi luokitellun Sipoon Itäsalmen osalta voidaan kuitenkin kysyä, onko mittava kaupallinen keskittymä keskusluokitukseen nähden oikeas- sa paikassa? Etelä-Sipoossa yhdyskuntarakenne on kuitenkin nauhamaista, eikä kyläkeskusten merkitys yhdyskuntarakenteen tiivistymispisteinä ole niin selvää kuin muualla Itä-Uudellamaalla. Suuryk- siköitä sisältävän liikekeskuksen toteuttaminen muodostaa Sipoon palveluverkkoon kuitenkin uuden keskuksen Nikkilän ja Söderkullan lisäksi. Näillä näkymin uusi keskus olisi kaupallinen keskus lähes ilman alakeskustasoisia julkisia sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja. Mahdollisuudet kehittää ja kasvattaa Itäsalmen aluetta hyvillä palveluilla varustettuna asuinalueena kuitenkin paranevat liikekeskuksen myötä. Porvoon Kuninkaanportin tavoin Itäsalmen kehittäminen vastaa kunnan maankäy- tön kehittämisen tavoitteita. Itäsalmen alue- ja yhdyskuntarakenteellisesta soveltuvuudesta liikekeskuksen paikaksi saadaan päätös oikeusteitse.

Välivaihtoehto vahvistaa Porvoon ja Loviisan asemaa maakunnan kaupallisina keskittyminä, mutta ei muuten vaikuta kuntakeskusten välisiin suhteisiin. Välivaihtoehdon vaikutusta yhdyskuntarakenteeseen on Kuninkaanportin ja Vanhakylän osalta käsitelty jo edellä nollavaihtoehtoa tarkasteltaessa. Loviisan keskustan rautatiealueelle mahdollisesti sijoittuvan erikoiskaupan myymäläkeskittymän ei voida katsoa hajottavan yhdyskuntarakennetta. Kokonaisuutena katsoen välivaihtoehto ei kuitenkaan Itä-Uudenmaan 55 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

tue yhdyskuntarakenteen kehittymistä yhtä hyvin kuin nollavaihtoehto. Uusien suurten kauppayksi- köiden vaikutus E-18 -kehityskäytävää osaltaan vahvistavina tekijöinä sen sijaan on samaa suuruusluokkaa molemmissa vaihtoehdoissa. Kaikki välivaihtoehdon ja nollavaihtoehdon sijoittumisalueet ovat myös Itä-Uudenmaan halutussa tulevaisuuskuvassa vuodelle 2030 esitettyjä elinkeinojen monipuolistamisen ja palvelujen säilyttämisen/kehittämisen kannalta tärkeitä alueita.

Maksimivaihtoehdon 28:sta uudesta yksiköstä vain Ruotsinpyhtään Ahvenkoski sijoittuu maakunnallisessa keskusverkossa keskukseksi luokittelemattomalle alueelle. Osa sijoittumisalueista on jonkin verran keskustojen ulkopuolella, mutta koko maakunnan aluerakennetta tarkasteltaessa tällä ei ole oleellista merkitystä. Ainoa taajamatoimintojen alueen ulkopuolelle sijoittuva alue on Myras. Por- voon Tarmola ja Kaupunginhaka sekä Loviisan läntisen sisääntulotien alue ovat työpaikkatoimintojen alueita ja soveltuvat siten paljon tilaa vievän erikoiskaupan sijoittumisalueiksi. Kokonaisuutena katsoen maksimivaihtoehto poikkeaa maakunnallisesta keskusverkosta enemmän kuin nolla- ja välivaih- toehdot. Myras, Talma ja Loviisan läntisen sisääntulotien varrelle sijoittuva alue eivät kuulu Itä- Uudenmaan halutussa tulevaisuuskuvassa esitettyjen elinkeinojen monipuolistamisen ja palvelujen säilyttämisen/kehittämisen kannalta tärkeiden alueiden joukkoon.

Maksimivaihtoehto vahvistaa voimakkaasti etenkin Porvoon ja Sipoon, mutta myös Loviisan asemaa Itä-Uudenmaan kaupallisina keskuksina. Lapinjärvelle sijoittuva hypermarket parantaa jonkin verran Kirkonkylän kaupallista asemaa Pernajan, Ruotsinpyhtään, Liljendalin, Askolan, Pukkilan ja Myrsky- län kuntakeskuksiin verrattuna.

Uusien suuryksiköiden lukumäärän vuoksi maksimivaihtoehdolla on sekä yhdyskuntarakennetta tukevia että hajottavia vaikutuksia. Nolla- ja välivaihtoehdossa jo käsiteltyjen sijoittumisalueiden lisäksi myös Porvoon Tarmola ja Kaupunginhaka tukevat nykyistä kehitystä. Kokonaisuutena katsoen mak- simivaihtoehtoa ei kuitenkaan voida pitää yhtä hyvin yhdyskuntarakenteen kehittymistä tukevana kuin nolla- ja välivaihtoehtoja. Sijoittumisensa vuoksi jonkin asteista yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta voidaan katsoa olevan Loviisan läntisen sisääntulotien varrelle, Söderkulla/Sipoonlahteen ja Ahvenkoskelle sijoittuvilla erikoiskaupan myymäläkeskittymillä sekä Lapinjärven Kirkonkylän kohdalle valtatien 6 risteykseen sijoittuvalla hypermarketilla. Sipoon Talman alue tukeutuu olemassa olevaan ja kehittyvään yhdyskuntarakenteeseen. Myraksen alueella tämä tukeutuminen perustuu ainakin tällä hetkellä lähinnä kuntarajan takana Vantaalla olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Maksimivaihtoehdon myötä Sipooseen kehittyisi yhteensä kuusi palvelukeskittymää, jotka edellyttäisivät tuekseen uutta asutusta ja julkisia palveluja. Väestömäärältään Sipoon kokoisessa kunnassa tällaista rakennetta voidaan pitää ylimitoitettuna vuoteen 2015 mennessä.

56 Suunnittelukeskus Oy

5.6 Vaikutukset maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuu- riympäristöön

Maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvista vaikutuksista voidaan tehdä vain suuntaa antavia arvioita. Käytettävissä ei ole tietoa mahdollisten uusien suuryksiköiden tarkoista sijoittumispaikoista eikä itse rakennusten ja niiden ympäristöjen toteuttamistavasta. Rakentamisen lo- pullisiin vaikutuksiin tulevat vaikuttamaan mm. rakennussuunnittelu sekä ympäristörakentaminen. Maisemallisia vaikutuksia voidaan tietenkin lieventää myös jälkikäteen, mutta se ei aina ole yksinker- taista.

Loviisa, keskustatoimintojen alue ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (nollavaihtoehto) ● Kauppakeskus (välivaihtoehto) ● Hypermarket, kauppakeskus (maksimivaihtoehto) Loviisan keskustatoimintojen alue on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä ja alueelle on tyypillistä rakennushistoriallinen kerroksellisuus. Kaupalliset palvelut keskittyvät lähinnä Kuningatta- renkadun ja Aleksanterinkadun Raatihuoneentorin eteläpuolelle 1950 ja 1960 -luvuilla rakennettuihin kauppakiinteistöihin. Uusien suuryksiköiden toteuttamisen vaatimat rakennustilavuudet on mahdollista sijoittaa kaupunkiympäristöön ilman suuria ristiriitoja. Tulevassa rakentamisessa on kuitenkin otettava huomioon alueen suhde historialliseen Alakaupunkiin ja Raatihuoneentoriin. Mahdollisessa jatkosuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota jo olemassa oleviin kauppayksiköihin ja pysäköinnin jär- jestämiseen kulttuuriympäristöä ja kaupunkikuvaa rikkomatta. Mahdollisen hypermarketin sijoittuessa alueelle tulee sen julkisivun olla mittakaavaltaan ja -suhteiltaan olemassa olevaan kaupunkikuvaan sopeutuva. Kauppakeskuksen ja erikoiskaupan keskittymän ollessa kyseessä monipuolisemmat toiminnot todennäköisesti elävöittävät katukuvaa.

Loviisa, Keskustan rautatiealue ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (väli- ja maksimivaihtoehto) Loviisan keskustan rautatiealue on laaja ratapiha-alue keskustan välittömässä läheisyydessä, sen länsipuolella. Alue on valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen kaupunkikeskustan, Uuden kaupungin ja Rauhalan asuinalueen risteyskohdassa. Noin kilometrin etäisyydellä ratapiha-alueesta sijaitsee Loviisan kaupungin ydinkeskusta ja laajasti asuinalueita. Ratapiha-alue sijaitsee kulttuu- riympäristön ja maiseman säilymisen kannalta edullisella alueella soveltuen mm. suurikokoisen erikoiskaupan myymäläkeskittymän sijaintipaikaksi. Kaupallisten palvelujen rakentaminen alueelle ei aiheuttaisi merkittäviä muutoksia kulttuuriympäristölle tai maiseman luonteelle.

Loviisa, läntinen sisääntulotie ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (maksimivaihtoehto) Loviisan ydinkeskustan läheisyyteen sijoittuva läntisen sisääntulotien alue on hajasijoittunutta erikoiskaupan aluetta ja teollisuusaluetta, jossa sijaitsee mm. ajoneuvojen myyntiä, rengaskauppa ja muita liikkeitä. Alueella ei ole kulttuuriympäristöllisesti tai kaupunkikuvallisesti merkittäviä arvoja. Läntisen sisääntulotien pohjoispuolella avautuu yhtenäinen Loviisanjokilaakson viljelymaisema, joka tulee ottaa huomioon läntisen sisääntulotien aluetta kehitettäessä.

Porvoo, keskustatoimintojen alue ml. Länsiranta ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (nolla- ja maksimivaihtoehto) ● Kauppakeskus (välivaihtoehto) Länsirannan alue on vähemmän keskustahenkinen ja kulttuurivaikutteinen kuin ydinkeskusta ja Van- ha Porvoo. Voimassa olevassa kaavassa Taidetehtaan viereen voidaan rakentaa pysäköintitalo. Tä- hän verrattuna uuden suuryksikön rakentamista ei voida pitää kaupunkikuvallisena ongelmana. Tule- vassa rakentamisessa on kuitenkin otettava huomioon lähinnä alueen herkkyys sekä suhteessa puu- kaupunkiin että tulevan kulttuuriympäristön edellyttämään hyvään arkkitehtuuriin. Mahdollisessa jat- Itä-Uudenmaan 57 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

kosuunnittelussa olisi kiinnitettävä huomiota alueella jo oleviin kauppayksiköihin ja pysäköinnin järjes- tämiseen niin, että kaupunkimainen vaikutelma paranee. Myös alueelle mahdollisesti sijoittuvan hypermarketin julkisivuun pitäisi suunnittelussa kiinnittää huomiota, jotta siitä ei tulisi passiivinen. Kaup- pakeskuksella ja erikoiskaupan myymäläkeskittymällä ei todennäköisesti ole tätä kaupunkikuvallista ongelmaa. Kaupunkikuvalliset seikat eivät ole ongelmana uusille kauppayksiköille myöskään ydinkeskustassa. Tosin Länsirannan tavoin mahdollisessa jatkosuunnittelussa pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti hypermarkettien ilmeeseen. Mahdollinen erikoiskaupan myymäläkeskittymä ja etenkin kauppakeskus loisivat keskustaan uutta aktiivista kaupallista ilmettä.

Porvoo, Kuninkaanportti ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (nollavaihtoehto) ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä (välivaihtoehto) ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (maksimivaihtoehto) Mahdolliset uudet suuryksiköt sijoittuvat työpaikka-alueeksi rakentuvalle Kuninkaanportin alueelle Porvoon sisääntulotien ja Mäntsäläntien risteysalueelle. Risteysalueen tuntumassa sijaitsee myös mm. paloasema ja ammattiopisto. Noin kilometrin päässä risteysalueen eteläpuolella sijaitsee Ees- tinmäki ja koillispuolella Hornhattulan asuinalue. Kuninkaanportti sijaitsee moottoritiemaisemassa ja uusien kaupallisten yksiköiden sijoittuminen Mäntsäläntien eteläpuolelle ei aiheuta merkittäviä maisemallisia, taajamakuvallisia tai kulttuuriympäristöllisiä ongelmia työpaikka-alueiksi ja tilaa vievän kaupan alueiksi kaavoitetuilla alueilla. Risteysalueen pohjoispuolella sijaitsee Kiialan kartano ja pel- toaukea, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurimaisemakokonaisuus. Kaupallisten palvelujen rakentaminen tämän alueen läheisyyteen muuttaisi selvästi nykyistä maisemakuvaa ja kulttuuriympä- ristöä. Rakentamisen sijoittuminen arvokkaalle maisema-alueelle olisi otettava huomioon heti suunnittelun alkuvaiheessa.

Porvoo, Tarmola ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (maksimivaihtoehto) Ydinkeskustan itäpuolelle sijoittuva Tarmola on nykyisin luonteeltaan paljon tilaa vaativan erikoiskaupan alue, jonne on sijoittunut mm. autokauppoja, huonekalukauppoja ja rautakauppoja. Alueella on myös liikkeitä, jotka palvelevat muita yrityksiä. Myymälä- ja palvelurakenne on hajasijoittunut. Uuden erikoiskaupan myymäläkeskittymän sijoittumista Tarmolaan ei voida pitää maisemallisena, taajama- kuvallisena tai kulttuuriympäristöllisenä ongelmana.

Porvoo, Kaupunginhaka ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (maksimivaihtoehto) Kaupunginhaka on työpaikka-alue, joka on jatkumoa Tarmolalle sekä sijaintinsa että luonteensa puolesta. Kaupallisten palvelujen toimintaa on Tarmolaa vähemmän, mutta Kaupunginhaassa toimii mm. rautakaupan ja autokaupan myymälöitä sekä yrityspalveluja. Erikoiskaupan myymäläkeskittymä voi sijoittua Kaupunginhakaan ilman, että sillä on oleellisia vaikutuksia maisemaan, taajamakuvaan tai kulttuurimaisemaan.

Sipoo, Nikkilä ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (nollavaihtoehto) ● Kauppakeskus (maksimivaihtoehto) Nikkilän taajama koostuu yhdeksästä luonnonolosuhteiltaan, maisemaltaan ja rakennetulta ympäris- töltään toisistaan poikkeavasta osa-alueesta. Luonnon, maiseman ja kulttuurihistorian kannalta mer- kittäviä säilytettäviä alueita ovat kirkonseudun kulttuurialue, Nikkilän sairaala-alue sekä sen etelä- ja pohjoispuolella sijaitsevat peltoalueet, Sipoonjokilaakso Tallbackan pohjoispuolella, Ollbäckenin ja Ruddammsbäckenin laaksot, Byberget, Nikkilän kartano sekä alue kartanolta asemalle, Martinkylän eteläinen rinnevyöhyke, Antbackan pohjoisrinne sekä Knutsin alueen eteläiset osat. Kulttuurihistorial- lisesti tärkeitä ovat myös säilyneet tieyhteydet Vanha rantatie (Kuninkaantie) sekä Nikkilän ja Söder- kullan välinen tieyhteys (Sipoon kunta 2000). Uusien suuryksiköiden tarkkaa sijaintia ei tällä hetkellä ole mahdollista osoittaa, mahdollisia konkreettisia sijoittumispaikkoja tutkitaan vuonna 2005 käynnis- 58 Suunnittelukeskus Oy

tyvässä Nikkilän osayleiskaavassa. Nikkilän kehityskuvassa (Sipoon kunta 2000) kaupan ja keskustatoimintojen alueena esitetään kehitettäväksi Ison Kylätien vartta ja Nikkiläntien vartta siitä joelle päin. Uudet mahdolliset suuryksiköt voivat sijoittua keskustaan ilman suuria vaikutuksia maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäristöön. Edellytyksenä on kuitenkin, että rakennusten sijoittamiseen, mi- toittamiseen ja ulkoasusuun kiinnitetään erityistä huomiota suunnittelussa.

Sipoo, Söderkulla/keskustatoimintojen alue ja Sipoonlahti ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (nollavaihtoehto) / keskusta-alue ● Hypermarket, kauppakeskus (maksimivaihtoehto) / keskusta-alue ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (maksimivaihtoehto) / Sipoonlahti Söderkullan alue on kulttuuriympäristönä monipuolinen ja jokilaakson kulttuurimaisemakokonaisuus on säilynyt eheänä. Söderkullaa reunustavat kumpuilevat viljelylaaksot, kauniit tilakeskukset ja koko maisemaa hallitseva jokilaakso. Sipoonlahden kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas raken- nettu ympäristö. Sen arvokkaimmat yksittäiset kohteet ovat Sibbesborg, Söderkullan kartano, Kall- bäckin kylä, Joensuun kartano ja Eriksnäsin kartano. Sipoonjokilaakso on myös maakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus (Sipoon kunta 2002). Uusien mahdollisten suuryksiköiden tarkkaa sijaintia ei tällä hetkellä ole mahdollista osoittaa. Söderkullan osayleiskaavassa mahdollisina sijaintipaik- koina on tutkittu uuden Porvoontien eteläpuolta ja molempien eritasoliittymien läheisiä alueita. Uudet mahdolliset suuryksiköt voivat sijoittua Söderkullaan maisemaa, taajamakuvaa ja kulttuuriympäristöä haittaamattomalla tavalla, mutta suunnittelussa rakennusten sijoittamiseen ja toteuttamiseen on kiin- nitettävä erityistä huomiota.

Sipoo, Itäsalmi ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä (välivaihtoehto) ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (maksimivaihtoehto) Itäsalmen sijoittumisalue on tällä hetkellä lähes rakentamaton, suurimmaksi osaksi avoin loivapiirtei- nen peltolaakso, joka sijoittuu vilkasliikenteisten teiden väliselle alueelle. Avoin maisema jatkuu ete- lään kohti merenlahtea. Pohjoisesta ja idästä tarkastelualuetta reunustavat metsäiset, osin kallioiset selänteet. Länsipuolella on Östersundomin kartanoalue, joka on osa valtakunnallisesti merkittäviin ympäristöihin kuuluvaa Östersundomin kulttuurimaisemakokonaisuutta. Kartanon alue sekä koulu- keskus ja sitä ympäröivät asuinrakennukset muodostavat pääosan alueen nykyisestä rakennuskan- nasta. Liikekeskuksen rakentaminen Itäsalmeen muuttaisi selvästi alueen nykyistä maisema- ja taajamakuvaa sekä kulttuuriympäristöä. Esimerkiksi kartanon asema peltoalueen keskeisenä elementti- nä vähenisi. Rakentamisen sijoittuminen arvokkaalle maisema-alueelle olisi otettava huomioon heti suunnittelun alkuvaiheessa.

Sipoo, Talma ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä, kauppakeskus (maksimivaihtoehto) Sipoon länsirajan tuntumaan sijoittuvaa Talmaa ympäröivät metsä- ja peltoalueet. Alueen rakennuskanta on pientalovaltaista ja taajamakuva on luonteeltaan kylämäinen. Talmassa on kuitenkin myös teollisuus- ja työpaikkatontteja ja siellä toimii golf- ja laskettelukeskus. Maakunnallisesti merkittäviä luontoon ja kulttuuriin liittyviä erityisarvoja alueella ei ole. Kunnassa on suunnitteilla Keravan ja Nikki- län välisen alueen kehittämistä koskeva selvitys, mutta jo tässä vaiheessa Talman alue on herättänyt mielenkiintoa yhdyskuntarakenteen kehittämisalueena. Uusien mahdollisten suuryksiköiden sijoittumispaikat ovat toistaiseksi avoimia, yleiskaavoituksen yhteydessä ratkaistavia kysymyksiä. Talmasta on löydettävissä alueita, joilla uusien suuryksiköiden toteuttaminen ei aiheuta oleellisia maisemaa, taajamakuvaa ja kulttuuriympäristöä heikentäviä vaikutuksia.

Sipoo, Myras ● Hypermarket, erikoiskaupan myymäläkeskittymä (maksimivaihtoehto) Sipoon länsirajalla Lahdentien tuntumassa oleva Myras sijoittuu suhteellisen avoimeen moottoritie- ja peltomaisemaan. Alueen pohjoisosan halki kulkee Keravanjoki. Myraksen alue on valtaosaltaan ra- kentamatonta. Olemassa oleva rakennuskanta on pienimittakaavaista ja muodostaa paikoin löyhän Itä-Uudenmaan 59 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

nauhamaisen rakenteen Kuninkaantien suuntaisesti. Mahdollisten uusien suuryksiköiden tarkkoja sijoittumispaikkoja ei toistaiseksi ole selvitetty. Sijoittumispaikat ovat kuitenkin ratkaistavissa siten, että vaikutukset maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäristöön ovat vähäisiä. Edellytyksenä on, että rakentamista ei suunnata liian lähelle Myraksen kartanoa ja peltoalueita.

Pernaja, Vanhakylä ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (nolla-, väli- ja maksimivaihtoehto) Pernajan Vanhakylän eritasoristeysalue sijaitsee E-18 moottoritien varrella sekä Pernajanlahden poh- jukan länsipuolella. Sijoittumisalue ja nykyiset kaupalliset toiminnot sijaitsevat ympäröivästä maise- masta kohoavalla selänteellä. Vanhakylän lähiympäristössä on useita kulttuurimaisemallisesti merkit- täviä alueita. Vanhakylän koillispuolella on Koskenkylänjokilaakson laaja kulttuurimaisemakokonaisuus ja kaakkoispuolella Pernajanlahden länsirannan kartanokulttuurimaisema. Vanhakylän eri- tasoristeysalueen olemassa oleva rakennuskanta muodostuu Isnäsiin johtavan tien (tie 1580) länsi- puolella olevista myymälärakennuksista, huoltoasemasta sekä tien itäpuolella olevasta kartanosta ja sen pihapiiristä. Tie muodostaa selvän rajan säilyneen kulttuurimaisema-alueen ja uudempaa maan- käyttöä edustavien myymälärakennusten ja huoltoaseman välillä. Tulevaisuuden kaupalliset toiminnot tulisi sijoittua tien länsipuolelle nykyisten kaupallisten rakennusten yhteyteen muodostaen näin yhtenäisen kokonaisuuden. Tällöin keskittymällä olisi vähäisiä vaikutuksia kulttuuriympäristöön ja maisemaan.

Lapinjärvi, Kirkonkylä (vt 6 risteys) ● Hypermarket (maksimivaihtoehto) Lapinjärven kirkonkylä sijaitsee valtatie 6:n ja Lapinjärven -järven välisellä alueella. Idässä alue rajau- tuu Taasianjoen valtakunnallisesti merkittävään kulttuurimaisemaan. Valtatie 6:n perusparannus val- mistui syksyllä 2004, jonka yhteydessä toteutettiin kuntakeskuksen eritasoliittymä sekä tien liikennöi- tävyys ja tieturvallisuusasiat saatettiin nykyvaatimusten mukaisiksi. Lapinjärven kirkonkylän valtatie 6:n risteysalue muodostaa kirkonkylän läheisyyteen ja valtatien eritasoliittymän viereen aikaisempaa paremmat edellytykset kaupallisten palveluiden sijoittumiselle. Sijoittumisalueella ei ole suoranaisia maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Sekä Lapinjärven kir- konkylä että Taasianjoen avoin viljelymaisema sijaitsevat etäämmällä sijoittumisalueesta. Valtatie 6:n perusparannuksen yhteydessä eritasoliittymän lähiympäristön luonne on muuttunut mittakaavaltaan liikenneympäristöksi, jonka kanssa mahdollinen suuryksikön toteuttaminen ei olisi ristiriidassa.

Ruotsinpyhtää, Ahvenkoski ● Erikoiskaupan myymäläkeskittymä (maksimivaihtoehto) Ruotsinpyhtään Ahvenkoski sijaitsee Kymijoen läntisen haaran ja valtatie 7:n risteämiskohdassa. Ah- venkosken alue on maisemallisesti ja kulttuuriympäristöllisesti hyvin monipuolinen ja kerroksellinen. Maisemaa hallitsee valtatie 7:n eteläpuolella kohoava Sipulikallio ja Markkinamäki, jotka ovat valta- kunnallisesta merkittäviä kallioalueita. Markkinamäki on lisäksi valtakunnallisesti merkittävä kulttuu- riympäristö. Ahvenkosken muut kulttuurihistorialliset kohteet ovat Pien-Ahvenkosken linnoituslaite, Savukosken silta ja Ahvenkosken vesivoimalaitos alueen koillis- ja itäpuolella. Etäämmällä Pyhtään puolella sijaitsee lisäksi Ahvenkosken kartano. Lisäksi koko Kymijoen läntinen haara, ns. Kymijoen laakso, on valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus voimalan patoaltaaseen saakka. Koko Kymijoen läntinen haara kuuluu Kymijoen ja Ahvenkoskenlahden Natura-alueisiin. Sijoittumisalueen lähin varsinainen taajama on Ruotsinpyhtään ruukki muutaman kilometrin etäisyydellä, mutta Ahven- kosken alueella on kylämäistä asutusta. Olemassa oleva asutus on pienimittakaavaista ja varsin yh- tenäistä. Erikoiskaupan myymäläkeskittymän tarkkaa sijoittumispaikkaa ei ole vielä selvitetty. Sijoit- tumisalueella on useita merkittäviä huomioon otettavia maiseman, kulttuurihistorian ja kylämäisen asutuksen ominaispiirteitä, jotka asettavat haasteita mahdollisen suuryksikön toteuttamiselle.

60 Suunnittelukeskus Oy

5.7 Vaikutukset yhdyskuntatalouteen

Yhdyskuntataloudellisten vaikutusten muodostama kokonaisuus

Yhdyskuntataloudelliset vaikutukset muodostavat laajan kokonaisuuden. Valtaosaa näistä vaikutuksista on hyvin vaikea arvioida euromääräisinä maakuntatasolla. Tässä yhteydessä tehtävän tekee erityisen vaikeaksi se, että kyse on suhteellisen suurpiirteisesti määriteltyjen sijoittumispaikka- alueiden muodostamista kokonaisuuksista ilman todellisia hankkeita ja niitä koskevia tietoja. Yhdys- kuntataloudellisten vaikutusten arviointi onkin tarkoituksenmukaisinta toteuttaa vasta yksittäisten hankkeiden vaikutusten arvioinnin yhteydessä tai aikaisintaan silloin, kun tarkoista sijoittumispaikoista sekä myymälöiden tyypeistä ja koosta on olemassa tarkempaa tietoa.

Yhdyskuntataloudella tarkoitetaan kaikkia niitä menoja ja tuloja, jotka aiheutuvat yhdyskuntien rakentamisesta, käytöstä, korjauksesta, kunnossapidosta ym. toiminnoista ja yhdyskunnissa tapahtuvasta liikenteestä sekä kaikkiin näihin kohdistuvia tarkasteluja. Yhdyskuntataloudellisille vaikutuksille ei kuitenkaan ole olemassa tätä tarkempaa määritelmää, eikä maassamme tehdyissä yhdyskuntataloudellisissa tarkasteluissakaan ole muodostunut mitään vakiintunutta käytäntöä. Yhdyskuntataloudellisten vaikutusten muodostama kokonaisuus on määritelty tapauskohtaisesti. Esimerkiksi yhdyskuntataloudelliset tulot sekä välilliset menot ja tulot on usein rajattu pois tarkastelusta. Välilliset vaikutukset ovatkin usein hyvin vaikeasti arvioitavissa ja rahallisesti mitattavissa. Tähän on monia syitä kuten vä- lillisiin vaikutuksiin liittyvien syy- ja seuraussuhteiden moniulotteisuus, vaikutusten mitattavuuteen ja osoitettavuuteen liittyvät ongelmat sekä arvioinneissa tarvittavien lähtötietojen puute.

Merkittävimmät välittömät tulot kertyvät useimmiten kiinteistö- ja yhteisöveroista. Tapauskohtaisesti merkittäviä tuloja voivat olla maan (tonttien) myynnistä ja/tai vuokraamisesta saatavat tulot sekä kunnallistekniikan rakentamisesta perittävät korvaukset. Merkitykseltään vähäisempiin tuloeriin kuuluvat mm. sähkön ja veden myynnistä sekä rakennustarkastuksista saatavat tulot.

Merkittävimpiin välittömiin menoihin kuuluvat rakennusten ja kunnallisteknisten rakenteiden (energia- ja vesihuoltoverkon sekä tie- ja katuverkon) rakentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuvat menot. Myymälöiden sijoittumisesta riippuen etenkin liikennealueiden rakentamis- ja kunnossapitokustan- nukset voivat olla huomattavia. Tapauskohtaisesti merkittäviä menoja voi kertyä myös maan hankin- nasta ja/tai vuokraamisesta. Painoarvoltaan vähäisempiin menoeriin kuuluvat mm. suunnittelu- ja kaavoitusmenot sekä energia- ja vesihuoltomaksut. Yhdyskuntataloudelliset vaikutukset ovat kuitenkin aina tapauskohtaisia. Vaikutusten syntyyn, kohdentumiseen ja suuruuteen vaikuttavat oleellisesti mm. myymälöiden sijainti, koko ja tyyppi Yksittäistapauksissa merkittäväksi tekijöiksi voivat osoittautua myös jotkin muut kuin edellä mainitut meno- tai tuloerät.

Kuten merkittävimpien vaikutuserien luettelosta edellä voidaan havaita, vaikutuskokonaisuuteen liittyy myös tulonsiirtoja. Tällaisina voidaan pitää sellaisia (yksityis- tai aluetaloudellisia) vaikutuksia, joiden yhteydessä ei välttämättä tapahdu muutoksia rakennetussa ympäristössä. Tulonsiirroista voidaan kuitenkin puhua vain määrittelemällä ne osapuolet, joiden välisistä vaikutuksista kulloinkin on kyse. Yhdyskuntataloudelliset vaikutukset voivat kohdistua kuntiin, asukkaisiin, yrityksiin ja valtioon. Kunkin osapuolen kannalta tulonsiirrot ilmenevät joko menoina tai tuloina. Tulonsiirtoja liittyy lähes kaikkiin yhdyskuntataloudellisiin vaikutuksiin, esimerkiksi vesihuoltoverkon kuluja peitetään liittymis- ja käyt- tömaksuilla.

Tarkasteluvaihtoehtojen vaikutuksia

Yhdyskuntasuunnittelussa yhdyskuntataloudellisilla vaikutuksilla tarkoitetaan usein kuntien talouteen kohdistuvia välittömiä vaikutuksia. Kunnallistaloudellinen näkökulma on tarkoituksenmukainen lähes- tymistapa myös tässä työssä. Mahdollisista uusista suuryksiköistä on yksinkertaisesti liian vähän tie- Itä-Uudenmaan 61 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

toa moniulotteisen vaikutusanalyysin suorittamiseksi. Saman syyn vuoksi tarkastelussa voidaan ottaa kantaa vain merkittävimpiin vaikutuksiin ilman euromääräisiä arvioita.

Uusien suuryksiköiden lukumäärän vuoksi sekä tulot että menot ovat suurimpia maksimivaihtoehdossa. Koska maksimivaihtoehto myös sisältää kaikki nolla- ja välivaihtoehdon yksiköt, sitä ei tässä tapauksessa ole tarkoituksenmukaista verrata kahteen muuhun tarkasteluvaihtoehtoon.

Nollavaihtoehdossa mahdolliset uudet suuryksiköt sijoittuvat pääasiassa keskusta-alueille, joilla maan arvo on yleensä kuntien muita alueita korkeampi. Jos rakennettavan kerrosalan määrä on samaa suurusluokkaa kuin välivaihtoehdossa, nollavaihtoehdon mukaisesta suuryksikkörakenteesta saatavat kiinteistöverotulot ovat todennäköisesti välivaihtoehtoa suuremmat. Vaikutusten suuruusluokkaa ja vaihteluväliä auttaa hahmottamaan Kuninkaanportista ja Itäsalmesta tehdyt laskelmat (Porvoon kaupunki 2003 ja Sipoon kunta 2000), joiden mukaan Kuninkaanportin kahden hypermarketin vuosittainen yhteenlaskettu kiinteistövero on suuruusluokaltaan 160 000 €, Kuninkaanportti II - alueen (tehtaanmyymäläkylä ja tilaa vievää erikoiskauppaa) 360 000 € ja Itäsalmen kauppakeskuksen 500 000 €.

Yhteisöverotulojen arviointi on vaikeaa, vaikka myymälähankkeista olisi käytettävissä tarkkaakin sijainti-, kerrosala- ym. tietoa. Syynä on se, että yhteisöveron suuruus määräytyy yrityksen liiketalou- dellisen tuloksen perusteella. Laskelmia voidaan kuitenkin tehdä esimerkiksi yleisiin tilastoihin poh- jautuen. Kuninkaanporttia koskevan arvion mukaan hypermarketeista kaupungille kertyvä vuosittainen yhteisövero on suuruusluokaltaan 50 000 € ja Kuninkaanportti II -alueesta 120 000 €. Itäsalmen kauppakeskuksen osalta veroa on arvioitu kertyvän vuositasolla 350 000 - 600 000 €. Koska yhteisö- veron suuruus määräytyy yritysten tulosten perusteella, toiminnaltaan tehokkaammista yksiköistä ker- tyvän veron voidaan arvioida olevan jonkin verran suurempia kuin tuloskunnoltaan keskimääräisten yksiköiden. Välivaihtoehdossa ainakin uusilla päivittäistavarakaupan suuryksiköillä on todennäköises- ti mahdollisuudet jonkin verran nollavaihtoehdon suuryksiköitä tehokkaampaan toimintaan, minkä vuoksi myös yhteisöverokertymä saattaa kasvaa hieman suuremmaksi.

Maan myynnistä saatavat tulot ovat hyvä esimerkki yhdyskuntataloudellisiin vaikutuksiin liittyvistä tulonsiirroista. Maanhankinta on tapahtuma, jossa maa vaihtaa omistajaa ja tietty raha virtaa osapuolel- ta toiselle - syntyy maan hankintamenoja ja maanmyyntituloja. Yhden ja saman alueen osalta maan- hankintamenot ja myyntitulot kompensoivat toisensa, eikä summa näy yhdyskuntataloudellisissa kus- tannuksissa. Maata myyvän tahon kannalta katsottuna tilanne on tietenkin toinen. Kaupasta kertyy voittoa (tai tappiota) sen mukaan mitä maasta on aikanaan itse maksettu.

Maanmyyntituloja koskevia arvioita voidaan kuitenkin ymmärrettävistä syistä tehdä vasta suhteellisen pitkällä suunnitteluvaiheessa olevista hankkeista. Esimerkkeinä kunnallistalouteen kohdistuvien vaikutusten suuruusluokasta ovat jälleen Kuninkaanportti ja Itäsalmi. Porvoon kaupungin on mahdollista saada Kuninkaanportti II -alueelta tonttimyyntituloa noin seitsemän miljoonaa euroa ja Kuninkaanpor- tin hypermarketeista noin neljä miljoonaa euroa. Itäsalmen kauppakeskuksesta tehdyn arvion mukaan kiinteistökaupoista saatavat tulot ovat suuruusluokaltaan seitsemän miljoonaa euroa.

Kunnallisteknisten verkkojen rakentamistarpeen osalta nolla- ja välivaihtoehto ovat rakenteellisesti erilaisia. Nollavaihtoehdossa uudet mahdolliset suuryksiköt sijoittuvat pääosin keskustoihin, jolloin katu- ja tierakentamisessa on pitkälti kyse liikenteen toimivuuden varmistamisesta ja parantamisesta. Välivaihtoehdossa kyse on sekä olemassa olevaan tie- ja katuverkkoon tehtävistä muutoksista että uusista tieyhteyksistä ja liittymäjärjestelyistä, joiden voidaan arvioida aiheuttavan enemmän kustannuksia. Myös energia- ja vesihuoltoverkkojen rakentamiskustannukset ovat todennäköisesti nollavaihtoehdossa pienemmät, koska keskusta-alueille sijoittuvat myymälät voidaan liittää helpommin olemassa oleviin verkkoihin (kytkentäverkkojen sekä pumppaamojen ym. laitosten pienempi tarve). Kaikki kunnallistekniikan rakentamiskustannukset eivät kuitenkaan kohdistu kuntien talouteen, koska rakentamisesta saatetaan periä korvauksia tai kustannusosuuksista voidaan sopia kuntien ja rakennuttajien kesken. 62 Suunnittelukeskus Oy

Kuninkaanportti II -alueen edellyttämistä kunnallisteknisen verkon rakentamistöistä (katu- ja tieraken- taminen, päävesijohdon siirto sekä ojan kunnostus sadevesien purkua varten) on arvioitu kertyvän kustannuksia yhteensä noin 1,9 miljoonaa euroa. Katuverkon kunnossapidosta ja valaistuksesta kertyy lisäksi noin kymmenen tuhannen euron vuosittaiset menot, joista yhdyskuntarakenteen keskimää- räisellä pitoajalla eli 50 vuodella laskettuna tulee yhteensä noin 200 000 €. Luvuissa ei ole mukana hypermarkettien edellyttämän kiertoliittymän rakentamiskustannuksia.

Välilliset tulot ja menot liittyvät pääosin myymälöiden rakentamis- ja toimintavaiheessa toteutuviin työllisyysvaikutuksiin, jotka heijastuvat yhdyskuntatalouteen lähinnä työntekijöiden palkoista perittävi- en verojen kautta. Koska mahdollisten uusien suuryksiköiden luonne on vielä tässä vaiheessa avoin kysymys, eri tarkasteluvaihtoehtojen työllisyysvaikutuksia ei ole mahdollista, eikä edes tarkoituksenmukaista arvioida henkilömäärien muutoksina. Rakentamisvaiheeseen liittyvissä verotuloissa ei to- dennäköisesti ole suurta eroa nolla- ja välivaihtoehdon välillä. Pelkästään rakentamiskohteiden luku- määrän perusteella arvioituna nollavaihtoehdosta kertyy kuitenkin jonkin verran enemmän verotuloja kuin välivaihtoehdosta.

Myymälöiden toiminnan aikaisia verotuloja arvioitaessa kysymys on siitä, millainen on uusien suuryk- siköiden työllistävyysvaikutus suhteessa vähittäiskaupan rakenteen muutoksesta aiheutuvaan työ- paikkojen vähentymään. Tilastokeskuksen Statfin-tietokannan mukaan vähittäiskaupan työllisten lu- kumäärä pysyi suunnilleen ennallaan vuodesta 2002 vuoteen 2003. Kaupan Keskusliiton tiedotteen (6.10.2004) mukaan kaupan alan työllisyys on parantunut viime vuosina ja positiivisen kehityksen odotetaan jatkuvan. Näiden tietojen pohjalta ja Itä-Uudenmaan vähittäiskaupan nykyinen rakenne huomioon ottaen uusien päivittäistavara- ja erikoiskaupan suuryksiköiden työllisyysvaikutukset muo- dostunevat positiivisiksi.

Itä-Uudenmaan 63 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

6 YHTEENVETO

Uusia vetovoimaisia palveluja tarvitaan ja niille on kysyntää – kehitystyö käyntiin

Itä-Uudenmaan väestön ennustetaan kasvavan noin 11 000 henkilöllä (+12 %) vuoteen 2015 men- nessä. Väestö lisääntyy kaikissa kunnissa, mutta kasvun painopisteet ovat Porvoossa (+12 %) ja Si- poossa (+26 %). Vuonna 2015 näissä kunnissa ennustetaan olevan noin 10 000 asukasta enemmän kuin nykyään. Väestönkasvu merkitsee myös ostovoiman kasvua. Päivittäistavarakaupan ostovoiman arvioidaan kasvavan vuoteen 2015 mennessä noin 60 miljoonalla eurolla ja erikoiskaupan ostovoiman noin 100 miljoonalla eurolla.

Yli puolet Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan nykyisestä myymäläkannasta koostuu valintamyy- mälöistä ja pienmyymälöistä, hypermarketteja on yksi. Tulevaisuudessa kuluttajien tarpeet eriytyvät ja he vaativat ostospaikaltaan entistä enemmän. Myymälöiden läheisyys on tärkeää, mutta hintatason ja monipuolisten valikoimien merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen koko ajan. Itä-Uudellemaalle viime vuosina perustetut ja suunnitellut uudet supermarketit vastaavat osaltaan tähän haasteeseen. Tämän työn yhteydessä tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa tuli kuitenkin selvästi esiin se, että maakuntaan kaivataan myös uusia hypermarketteja. Erikoiskaupan osalta Itä-Uudenmaan myymälä- tarjonta on monipuolista, mutta sen vetovoimassa olisi parantamisen varaa.

Kuluttajien tarpeet tulevat esiin asioinnin suuntautumisessa. Jos myymälät eivät syystä tai toisesta miellytä, ostospaikkaa vaihdetaan mikäli se vain on mahdollista. Ostovoiman siirtymien mukaan itä- uusmaalaiset kuluttajat eivät ole täysin tyytyväisiä nykytilanteeseen. Sekä päivittäistavarakaupasta että erikoiskaupasta vuotaa ostoseuroja maakunnan ulkopuolelle. Vuonna 2003 päivittäistavarakau- pan ostovoimaa siirtyi muualle noin 23 miljoonaa euroa (noin 10 % alueen ostovoimasta). Erikois- kaupan vastaava luku oli noin 80 miljoonaa euroa (29 % alueen ostovoimasta). Ostovoimaa vuotaa muualle myös väestön painopistealueilta eli Porvoosta ja Sipoosta.

Itä-Uudenmaan ja etenkin Porvoon seutukunnan kannalta katsottuna on vaarana ostovoiman ulosvirtauksen jatkuminen edelleen, koska pääkaupunkiseudulla on vireillä lukuisia uusia kauppahankkeita. On selvää, että pääkaupunkiseudun lisääntyvä tarjonta houkuttelee myös itäuusmaalaisia kuluttajia. Tulevaa kehitystä ajatellen tilanne olisi heikoin silloin, jos Itä-Uudellemaalle ei perustettaisi uusia ja riittävän vetovoimaisia kauppayksiköitä. Tässä tapauksessa pääkaupunkiseudun vetovoima kasvaisi entisestään ja samalla maakunnan nykyiset myymälät kohtaisivat entistä enemmän vaikeuksia. Mikäli tämä johtaisi palvelutason heikentymiseen, ostovoiman ulosvirtaus kasvaisi entisestään. Tällaista kehityskuvaa on syytä vastustaa Itä-Uudenmaan kaupan aktiivisella kehittämisellä.

Itä-Uudenmaan päivittäistavarakaupan ja erikoiskaupan kehittämisen tavoitteeksi nähdään niin maa- kuntaliiton, kuntien kuin kaupankin taholta se, että ostovoiman vuotoa on pyrittävä vähentämään. Tässä työssä tavoitetasoksi asetettiin ulosvirtauksen pienentäminen 50 prosentilla nykyisestä. Päivit- täistavarakaupan ostovoimassa tämä merkitsisi sitä, että maakunnan alueella pysyisi vuosittain noin 12 miljoonaa euroa enemmän kuin nykyään. Erikoiskaupassa vastaava summa on 40 miljoonaa euroa. Tavoite on haasteellinen ja sen saavuttaminen edellyttää uusia vetomaisia kaupan suuryksiköitä. Pääkaupunkiseudulla vireillä olevia hankkeita ei voi pitää suoranaisena esteenä Itä-Uudenmaan alueella toteutettaville kauppahankkeille. Tällainen vaara on tosin olemassa Sipoon länsiosassa, mutta kyse lienee pikemminkin hankkeiden toteutumisen vaikeutumisesta ja hidastumisesta kuin varsinai- sesta estymisestä. Itä-Uudellamaalla on ostovoimapotentiaalia ja kysyntää uusille kaupan hankkeille.

Ostovoiman kasvuun, ostovoiman ulosvirtauksen vähentämistavoitteeseen sekä nykyisen myymälä- kannan poistumaan perustuvan arvion mukaan päivittäistavaran myyntialan lisätarve Itä- Uudellamaalla on noin 14 000 myyntineliömetriä vuoteen 2015 mennessä. Maakuntaan voi sijoittua kolme uutta hypermarkettia ja 1 - 3 uutta pienmyymälää. Erikoiskaupassa lisätilan tarve on noin 58 000 myyntineliömetriä, josta noin 35 000 myyntineliömetriä kohdistuu tilaa vaativaan erikoiskauppaan ja noin 23 000 myyntineliömetriä ns. keskustahakuiseen erikoiskauppaan. Maakuntaan on mah- 64 Suunnittelukeskus Oy

dollista sijoittua neljä uutta erikoiskaupan myymäläkeskittymää (paljon tilaa vaativan erikoistavaran kaupan myymälöitä ja/tai erikoiskauppojen keskuksia, yhteensä 35 000 my-m2) sekä kaksi uutta kauppakeskusta (yhteensä noin 20 000 my-m2 keskustahakuista erikoiskauppaa). Noin 3 000 myyn- tineliömetriä voi lisäksi sijoittua muihin kuin suuriin yksiköihin.

Erilaisten vaihtoehtojen tarkastelu antaa tukea myöhemmille ratkaisuille

Edellä esitetyt myyntialat voivat toteutua monin eri tavoin eri tyyppisinä myymälöinä tai myymälälaa- jennuksina. Itä-Uudenmaan maakuntakaavatyötä palvelevassa selvityksessä myymälätyyppien tarkkaa määrittelyä oleellisempaa on kuitenkin se, minne mahdolliset uudet yksiköt voisivat sijoittua. Tu- levan päätöksenteon pohjaksi tarvitaan tietoa erilaisista sijoittumismahdollisuuksista ja niiden vaikutuksista. Tässä työssä mahdollisia sijoittumisalueita tarkasteltiin kolmena toisistaan poikkeava kokonaisuutena. Tarkasteluvaihtoehtoina olivat nollavaihtoehto, välivaihtoehto ja maksimivaihtoehto (taulukko 19). Tarkasteluvaihtoehtojen tarkoituksena on antaa kuva erilaisista kehityspoluista. Yksikään niistä ei siis välttämättä toimi suoraan maakuntakaavan lähtökohtana.

Taulukko 19. Tarkasteluvaihtoehdot.

NOLLA- Hypermarket Erikoiskaupan myymäläkeskittymä Kauppakeskus VAIHTOEHTO (seudullisesti merkittävä) lkm lkm lkm Loviisa Keskusta 1 Keskusta 1 Keskusta 1 Porvoo Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Kuninkaanportti 1 Sipoo Nikkilä 1 Nikkilä 1 Nikkilä 1 Söderkulla 1 Söderkulla 1 Söderkulla 1 Itäsalmi 1 Pernaja Vanhakylä 1 VÄLI- Hypermarket Erikoiskaupan myymäläkeskittymä Kauppakeskus VAIHTOEHTO (seudullisesti merkittävä) lkm lkm lkm Loviisa Keskustan rautatiealue 1 Keskusta 1 Porvoo Kuninkaanportti 2 Kuninkaanportti 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Sipoo Itäsalmi 1 Itäsalmi 1 Pernaja Vanhakylä 1 MAKSIMI Hypermarket Erikoiskaupan myymäläkeskittymä Kauppakeskus VAIHTOEHTO (seudullisesti merkittävä) lkm lkm lkm Loviisa Keskusta 1 Läntinen sisääntulotie 1 Keskusta 1 Keskustan rautatiealue 1 Porvoo Kuninkaanportti 2 Kuninkaanportti 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Keskusta (ml. Länsiranta) 1 Kuninkaanportti 1 Tarmola 1 Kaupunginhaka 1 Sipoo Itäsalmi 1 Itäsalmi 1 Itäsalmi 1 Söderkulla/keskusta 1 Söderkulla/Sipoonlahti 1 Talma 1 Talma 1 Talma 1 Nikkilä 1 Myras 1 Myras 1 Söderkulla/keskusta 1 Lapinjärvi Kirkonkylä (vt 6 risteys) 1 Pernaja Vanhakylä 1 Ruotsinpyhtää Ahvenkoski 1

Nollavaihtoehto pohjautuu nykyisten voimassa olevien maakunta- ja seutukaavojen mahdollistamiin sijoittumispaikkoihin (kaavojen C-alueet). Lisäksi mukana ovat asemakaavan mahdollistamat Kunin- kaanportti Porvoossa, Itäsalmi Sipoossa ja Vanhakylä Pernajassa. Nollavaihtoehdon lähtökohtana on siis se, että uudet suuryksiköt sijoittuvat pääasiassa keskustatoimintojen alueille. Uusien yksiköiden toteutuminen näillä alueilla ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Porvoossa ja Loviisassa maakunta- ja seutukaavojen C-alueilla on asemakaavavarauksia liiketoimintojen alueille. Sipoon Söderkullan ja Nikkilän osalta tällaisia varauksia ei ole, kyseessä on siis myös kaavoitustyön lähtökohdan osalta nol- Itä-Uudenmaan 65 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

lavaihtoehto. Kaavalliset valmiudet ja riittävä rakennusoikeus eivät kuitenkaan Porvoossa ja Loviisas- sakaan takaa sitä, että uudet kaupan hankkeet toteutuvat. Liikepaikkojen pitää vastata kaupan toimijoiden asettamiin toiminnallisiin edellytyksiin. Keskustatoimintojen alueet eivät ainakaan kaikissa tapauksissa täyttäisi näitä edellytyksiä. Loviisaan päivittäistavarakauppaan on lisäksi jo tulossa yksi uusi myymälä ja yksi myymälälaajennus.

Välivaihtoehto on Itä-Uudellemaalle arvioituun vähittäiskaupan tulevaan tilantarpeeseen mitoitettu vaihtoehto. Siinä esitetyt sijoittumispaikat määriteltiin palveluverkkoselvitystä ohjanneessa työryh- mässä kaikkien työn aikana esiin tulleiden mahdollisten sijoittumispaikkojen joukosta. Välivaihtoehto edustaa parhaiten eri tahojen yhteisnäkemystä siitä, miten Itä-Uudenmaan mahdolliset uudet suuryk- siköt voisivat sijoittua.

Maksimivaihtoehdossa ovat mukana kaikki kohdassa 4.4 esitetyt mahdolliset uudet sijoittumisalueet. Myyntipinta-alaksi muutettuna maksimivaihtoehdon yksiköt edellyttäisivät päivittäistavarakaupassa vuoteen 2015 arvioidun tilantarpeen kasvamista karkeasti arvioiden noin 30 000 lisämyyntineliömetril- lä ja erikoiskaupassa noin 140 000 lisämyyntineliömetrillä. Nämä lisäalat edellyttäisivät puolestaan sitä, että maakunnan päivittäistavarakaupan ostovoiman pitäisi kasvaa noin 220 miljoonalla eurolla ja erikoiskaupan ostovoiman noin 350 miljoonalla eurolla. Nämä summat ovat lähellä nykyistä ostovoimaa eli maksimivaihtoehdossa maakuntaan tarvittaisiin nykyisen ostovoiman verran siirtymää muual- ta. Tällaista kehityskuvaa ei voida pitää realistisena ainakaan vuoteen 2015 mennessä. Suuryksiköi- den lukumäärä tekee maksimivaihtoehdosta ”toiveiden tynnyrin”, joka antaa suhteellisen heikot lähtö- kohdat palvelurakenteen suunnittelulle. Tämä näkyy mm. vaikutusten arvioinnin vaikeutena, koska erilaisia kehittymismahdollisuuksia on runsaasti.

Vaikutusten arviointi auttaa hahmottamaan kehittämisen suuntaa

Vaikutusten arvioinnin tarkoituksena oli hahmottaa uusien suuryksiköiden tarkoituksenmukaisimpia sijoittumisalueita koko Itä-Uudenmaan kaupan palveluverkon ja yhdyskuntarakenteen kehittämistä ajatellen. Suuryksiköille ei etsitty tarkkoja sijoittumispaikkoja eikä niitä määritelty muutenkaan tarkemmin, koska kyseessä on yleispiirteistä kaavoitusta tukeva selvitys. Tämä asettaa rajat vaikutusten arviointimahdollisuuksille ja määrittää arvioinnin luonteen suhteellisen yleiselle tasolle. Arvioinnin kohteena olivat tarkasteluvaihtoehtojen vaikutukset • kaupan palvelujen saavutettavuuteen, • liikkumiseen, • olemassa oleviin palveluihin, • alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, • maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäristöön sekä • yhdyskuntatalouteen.

Saavutettavuustarkastelu kohdistui fyysiseen saavutettavuuteen: etäisyys uuteen hypermarkettiin ja kulkumahdollisuudet eri kulkumuodoilla. Tarkastelu toteutettiin paikkatietoanalyysinä: muodostettiin saavutettavuusvyöhykkeet yhden, viiden ja kymmenen kilometrin säteelle kunkin hypermarketin sijoittumisalueesta ja laskettiin ao. vyöhykkeillä asuvien henkilöiden lukumäärä. Maksimivaihtoehdon ja muiden tarkasteluvaihtoehtojen vertailtavuuteen liittyvät ongelmat tulevat hyvin esiin kaupan palvelujen saavutettavuutta arvioitaessa. On selvää, että maakunnallisessa tarkastelussa yhdeksän uuden hypermarketin alueellinen saavutettavuus on parempi kuin neljän tai kahden hypermarketin. Välivaih- toehto palvelee alueellisesti parhaiten maakunnan länsiosaa, nollavaihtoehto sen lisäksi myös itä- osaa. Nollavaihtoehto mahdollistaa myös hyvän saavutettavuuden kaikilla kulkutavoilla. Välivaihtoeh- don hypermarkettien sijoittuminen perustuu pitkälti hyvään liikenteelliseen saavutettavuuteen henki- löautolla.

Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittumiseen liittyykin usein valinta, halutaanko palvella erityisen hyvin autolla saapuvia asiakkaita vai myös jalan, polkupyörällä tai julkisella liikenteellä kulkevia. Pie- 66 Suunnittelukeskus Oy

nintä henkilöauton käyttöön perustuva asiointiliikenne on keskusta-aluepainotteisessa nollavaihtoehdossa ja suurinta maksimivaihtoehdossa. Itä-Uudellamaalla tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että liikennesuorite automaattisesti kasvaisi oleellisesti missään vaihtoehdossa. Itäuusmaalaiset asioivat nykyisin usein paitsi oman kunnan, myös maakunnan ulkopuolella. Lisääntyvä palvelutarjonta oman maakunnan alueella vähentää tarvetta käydä ostoksilla muualla. Itä-Uudenmaan väestön painopistet- tä ajatellen merkittävin vähennys toteutuu, mikäli Sipooseen ja Porvooseen saadaan riittävän vetovoimaisia uusia kauppayksiköitä. Tässä mielessä välivaihtoehto tarjonnee parhaat mahdollisuudet. Toisaalta jos uudet kauppayksiköt sijoittuisivat keskustatoimintojen alueelle, myös henkilöauton käyt- töön perustuva asiointiliikenne olisi vähäisintä.

Kaikki kolme tarkasteluvaihtoehtoa vaikuttavat Itä-Uudenmaan nykyisten päivittäistavara- ja erikoiskaupan myymälöiden toimintaedellytyksiin, vaikka ostovoiman ulosvirtaus vähenisikin nykyisestä. Vaikutusten kohdistuminen sen sijaan vaihtelee jonkin verran tarkasteluvaihtoehdoittain. Sijoittumi- sensa vuoksi nollavaihtoehdon suuryksiköiden kilpailuvaikutukset kohdistuvat etenkin sijaintikuntien- sa keskustoihin, joissa jo olevien myymälöiden saattaa olla vaikeaa vastata kiristyvään kilpailuun. Päivittäistavarakaupan alueellisesti tasapuolista kehittymistä ajatellen nollavaihtoehto ei sulje pois mahdollisuutta kehittää päivittäistavarakaupan palveluja muissa kuntakeskuksissa.

Välivaihtoehdon suuryksilöiden kilpailuvaikutukset kohdistuvat merkittävimmin Porvoon keskustan ja sen lähialueiden sekä Nikkilän ja Söderkullan nykyisiin myymälöihin. Näiden myymälöiden on kyettä- vä vastaamaan tehokkaasti muuttuvaan kilpailutilanteeseen. Kaupan palvelujen alueellisesti tasapuolisen kehittymisen kannalta katsottuna tilanne on kaksijakoinen. Itä-Uudenmaan länsiosassa palvelutarjonta vahvistuu suurten yksiköiden muodossa, mutta mahdollisuudet muun myymäläverkon kehit- tämiseen ovat suhteellisen vähäiset. Maakunnan itäosassa vaikutus nykyiseen myymäläverkkoon jäänee vähäiseksi ja kehittämismahdollisuudet säilyvät nykyisellään.

Maksimivaihtoehdon 28 uuden suuryksikön myötä Itä-Uudenmaan vähittäiskaupan myymälärakenne muuttuu selvästi suurmyymäläpainotteisemmaksi. Tätä kehitystä vahvistaa se, että maksimivaihtoehdon suuryksiköiden kilpailuvaikutukset ulottuvat suhteellisen voimakkaina koko Itä-Uudellemaalle. Samalla pienempien myymälätyyppien toimintaedellytykset heikkenevät koko maakunnan alueella ja myymäläpoistumien todennäköisyys on suurempi kuin muissa tarkasteluvaihtoehdoissa. Toisaalta myös uudet keskittymät kilpailevat keskenään, mikä voi johtaa yllättäviin muutoksiin päivittäistavara- kaupan ja etenkin erikoiskaupan rakenteessa.

Kaikki nolla- ja välivaihtoehdon uudet mahdolliset suuryksiköt sijoittuvat maakunnallisen keskusverkon mukaisiin keskuksiin sekä maakunta- ja seutukaavojen taajamatoimintojen alueille. Niiden voidaan siten katsoa tukevan Itä-Uudenmaan aluerakenteen kehittymistä keskusverkon mukaisesti. Kaikki välivaihtoehdon ja nollavaihtoehdon sijoittumisalueet ovat myös Itä-Uudenmaan halutussa tulevaisuuskuvassa vuodelle 2030 esitettyjä elinkeinojen monipuolistamisen ja palvelujen säilyttämi- sen/kehittämisen kannalta tärkeitä alueita.

Kokonaisuutena katsoen nollavaihtoehdon sijoittumisalueiden voidaan katsoa tukevan myös yhdyskuntarakenteen kehittymistä. Välivaihtoehdon yhdyskuntarakennetta tukeva vaikutus on jonkin verran nollavaihtoehtoa heikompi. Molemmissa vaihtoehdoissa voidaan nostaa esiin kysymys Kuninkaan- portista ja Itäsalmesta. Näiden alueiden kehittäminen vastaa kuitenkin Porvoon ja Sipoon maankäy- tön kehittämisen tavoitteita. Itäsalmen yhdyskuntarakenteellisesta soveltuvuudesta liikekeskuksen paikaksi saadaan päätös oikeusteitse. Maksimivaihtoehdolla on uusien suuryksiköiden lukumäärän vuoksi alue- ja yhdyskuntarakennetta tukevia ja hajottavia vaikutuksia. Alueellista kehitystä tukeva vaikutus on pienempi kuin kahdessa muussa tarkasteluvaihtoehdossa.

Mahdollisten uusien suuryksiköiden tarkoista sijoittumispaikoista sekä rakennusten ja niiden ympäris- töjen toteuttamistavasta olemassa olevien tietojen vähäisyyden vuoksi maisemaan, taajamakuvaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvat vaikutukset oli mahdollista arvioida vain suuntaa antavasti. Sijoittu- misalueittainen tarkastelu esitetään kohdassa 5.6. Itä-Uudenmaan 67 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

Yhdyskuntataloudellisten vaikutusten arvioinnissa keskityttiin merkittävimpiin kuntien talouteen koh- distuviin tuloja menoeriin. Olemassa olevien lähtötietojen vähäisyyden vuoksi tarkastelu toteutettiin nolla- ja välivaihtoehtojen välisenä sanallisena kuvauksena. Vertailu maksimivaihtoehtoon ei ollut tarkoituksenmukaista uusien suuryksiköiden lukumäärän vuoksi. Sekä tulot että menot ovat suurimpia maksimivaihtoehdossa.

Merkittävimpiä kunnallistaloudellisia tuloeriä ovat kiinteistö- ja yhteisövero. Keskusta-aluepainotteisessa nollavaihtoehdossa kiinteistöverotulot noussevat korkeamman maan arvon myötä jonkin verran välivaihtoehtoa suuremmiksi, mikäli toteutettavan kerrosalan määrä on samaa suurusluokkaa molemmissa vaihtoehdoissa. Yhteisöveron suuruus määräytyy yritysten tulosten perusteella, minkä vuoksi toiminnaltaan tehokkaammista suuryksiköistä kertyvän veron voidaan olettaa olevan hieman suurempia kuin tuloskunnoltaan keskimääräisten yksiköiden. Välivaihtoehdossa ainakin uusilla päivit- täistavarakaupan suuryksiköillä on todennäköisesti mahdollisuudet jonkin verran nollavaihtoehdon suuryksiköitä tehokkaampaan toimintaan.

Merkittävimmät kunnallistaloudelliset menot kertyvät kunnallisteknisten verkostojen rakentamisesta ja ylläpidosta. Nollavaihtoehdossa uudet mahdolliset suuryksiköt sijoittuvat keskustoihin, jolloin katu- ja tierakentamisessa on pitkälti kyse liikenteen toimivuuden varmistamisesta ja parantamisesta. Väli- vaihtoehdossa kyse on sekä olemassa olevaan tie- ja katuverkkoon tehtävistä muutoksista että uusista tieyhteyksistä ja liittymäjärjestelyistä, joiden voidaan arvioida aiheuttavan enemmän kustannuksia. Myös energia- ja vesihuoltoverkkojen rakentamiskustannukset ovat todennäköisesti nollavaihtoehdossa pienemmät, koska keskusta-alueille sijoittuvat myymälät voidaan liittää pienemmin kus- tannuksin olemassa oleviin verkkoihin (kytkentäverkkojen sekä pumppaamojen ym. laitosten pienempi tarve). Kaikki kunnallistekniikan rakentamiskustannukset eivät kuitenkaan kohdistu kuntien talouteen, koska rakentamisesta saatetaan periä korvauksia tai kustannusosuuksista voidaan sopia kuntien ja rakennuttajien kesken.

Välilliset tulot ja menot liittyvät pääosin myymälöiden rakentamis- ja toimintavaiheessa toteutuviin työllisyysvaikutuksiin, jotka heijastuvat kunnallistalouteen lähinnä työntekijöiden palkoista perittävien verojen kautta. Rakentamisvaiheeseen liittyvissä verotuloissa ei todennäköisesti ole suurta eroa nolla- ja välivaihtoehdon välillä. Pelkästään rakentamiskohteiden lukumäärän perusteella arvioituna nollavaihtoehdosta kertynee kuitenkin jonkin verran enemmän verotuloja kuin välivaihtoehdosta. Myös myymälöiden toimintavaiheessa nolla- ja välivaihtoehdon välisen eron voidaan arvioida olevan suhteellisen vähäinen.

Maakuntakaava luo pohjaa kaupan palvelujen kehittämiselle

Vaikutuskokonaisuutta tarkasteltaessa voidaan sanoa, että kussakin kolmessa tarkasteluvaihtoehdossa on sekä hyviä että heikkoja puolia, katsoipa asiaa miltä kannalta tahansa. Päätöksenteossa asioita myös katsotaan eri näkökulmista. Maakuntakaavatyötä ajatellen on tärkeää, että eri osapuolet etsivät yhdessä hyväksyttävissä olevia ratkaisuja. Tämä palveluverkkoselvitys toimii pohjana tälle keskustelulle - palveluverkkoselvitys ei ole tietyn kehityksen toteuttamiseen pyrkivä suunnitelma vaan tämän suunnitelman apuväline. Ratkaisut tehdään kaavoituksessa. Maakuntakaavassa etsitään kaupan palveluille soveltuvat alueet yksityiskohtaiseen sijoittumiseen puuttumatta. Sijoittumisratkaisut täsmentyvät yleis- ja asemakaavoituksessa.

Itä-Uudellamaalla maakunnallinen näkemys uusien suuryksiköiden sijoittumisesta on erityisen tärke- ää, koska maakunnan nykyinen vähittäiskaupan rakenne huomioon ottaen kaikkia uusia suuryksiköi- tä voidaan pitää seudullisesti merkittävinä. Tämän vuoksi myös paljon tilaa vaativien erikoiskaupan myymälöiden ja/tai erikoiskauppojen keskusten sijoittuminen tulee otettavaksi huomioon maakuntakaavaa laadittaessa, vaikka yksittäiset yksiköt eivät kuuluisikaan maankäyttö- ja rakennuslain säänte- lyn piiriin. Mahdolliset keskustatoimintojen ulkopuolelle sijoittuvat uudet yksiköt osoitetaan maakunta- 68 Suunnittelukeskus Oy

kaavassa vähittäiskaupan suuryksikön ja/tai vähittäiskaupan myymäläkeskittymän ja/tai vähittäiskau- pan kehittämisen kohdealueen merkinnöillä.

Kaavallisia ratkaisuja tehtäessä on hyvä varata mahdollisuuksia kaupan kehittymiselle. Maakunta- kaavan kannalta katsottuna kyse on siitä, että sen olisi tarjottava riittävää ”väljyyttä” - olla erilaisia ratkaisuja mahdollistava ohjausväline. Tämä on tärkeää, koska vuoteen 2015 ja etenkin vuoteen 2030 mennessä moni asia voi olla toisin kuin nyt. Väljyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki mahdollisel- ta näyttävät sijoittumisalueet olisi varattava suuryksiköille. Vähittäiskaupan myymäläverkon kehittymisen yhdyskuntarakenteellinen hallinta voi osoittautua hankalaksi liian monien mahdollisuuksien myö- tä, koska erilaisten epävarmuustekijöiden ja mahdollisten kehityspolkujen määrä kasvaa.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavan lähtökohtana on maankäyttö- ja rakennuslaki ja maakuntakaavoi- tusta ohjaavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita täy- dentävät maakunnan kehittämisen tavoitteet sekä maakuntakaavan tavoitteet. Itä-Uudenmaan kaupan palveluverkkoa kaavoitettaessa on erityisesti otettava huomioon maankäyttö- ja rakennuslain maakuntakaavan sisältövaatimuksista (MRL 28 §) kohdat: maakunnan tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne, alueidenkäytön ekologinen kestävyys, ympäristön ja talouden kannalta kestävi- en liikenteen ja teknisen huollon järjestelyt, maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen.

Itä-Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksessa esitetään vähittäiskaupan suuryksiköt ja tilaa vaativat erikoiskaupan suuryksiköt maankäyttö- ja rakennuslain maakuntakaavan sisältövaatimuksiin (28 §), valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, Itä-Uudenmaan kaupan palveluverkkoselvitykseen, maakunnan kehittämistavoitteisiin ja maakuntakaavan tavoitteisiin perustuen siltä osin kuin ne sijoittuvat keskustatoimintojen ulkopuolelle.

Itä-Uudenmaan maakuntakaava edellyttää vähittäiskaupan suuryksiköiltä ja tilaa vaativalta erikoiskaupan suuryksiköiltä olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta tukevia, täydentäviä ja eheyttäviä si- jaintipaikkoja. Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa esitettävät vähittäiskaupan suuryksiköt ja tilaa vaativa erikoiskaupan suuryksiköiden merkinnät eivät ole ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden, kaupan- ja elinkeinoelämän tahojen eikä maakunnan tavoitteiden kanssa.

Itä-Uudenmaan 69 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

LÄHDEAINEISTO

Byckling, Sami, Raija Järvinen, Pertti Kiuru, Kimmo Koski, Hannu Koverola ja Paavo Saarinen (2002). Kaupan suuryksiköiden kilpailuvaikutusten arviointi. LTT-Tutkimus Oy, sarja B 167. Helsinki.

Entrecon Oy (2000). Sipoon Itäsalmi Retail Park, kaupalliset lähtökohdat. Lemminkäinen oyj ja Entre- con Oy.

Itä-Uudenmaan liikennejärjestelmä (2000). Osaraportti 2: Nykytila ja tavoitteet. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Ruotsinpyhtää, Sipoo, Itä- Uudenmaan liitto, Uudenmaan tiepiiri, Etelä-Suomen lääninhallitus, Ympäristöministeriö ja Suunnitte- lukolmio Oy.

Itä-Uudenmaan liitto (2001). Itä-Uudenmaan liikennestrategia. Tiivistelmäraportti.

Itä-Uudenmaan liitto (2001). Itä-Uudenmaan maakunnan kehittämisen suunnat ja maakuntakaava 2000. Itä-Uudenmaan liiton julkaisu 65/2001.

Itä-Uudenmaan liitto (2004). HESPO 2003, Raportti 2/2004. Itä-Uudenmaan liitto, Strafica Oy, MA- arkkitehdit, A-Konsultit Oy, Tuomas Santasalo Ky ja Catella Oy.

Itä-Uudenmaan seutukaava (1998). Seutukaavayhdistelmä 1.1.1998.

Kauppa 2005 - Kauppa yhdyskuntasuunnittelussa (2000). Edita Oy. Helsinki.

Keravan kaupunki (2004). Kerava 2004.

Kouvolan seudun kuntayhtymä (2002). Kymenlaakson asiointimalli 2000.

Porvoon kaupunki (2003). Kaupallisten ratkaisujen vaikutusten arviointi. Porvoon kaupunki, Tuomas Santasalo Ky ja esisuunnittelijat Oy.

Päivittäistavarakauppa-esite (2004-2005). http://www.pty.fi/. Päivittäistavarakauppa ry. Helsinki.

Ratahallintokeskus (2004). Etelä-Suomen rautatieliikenteen visiotarkastelut 2050 -raportit.

Santasalo Tuomas ja Koskela Katja (2003). Vähittäiskauppa Suomessa 2003. Tuomas Santasalo Ky. Helsinki 2003.

Sipoon kunta (2000). Nikkilän osayleiskaava, kehityskuva. Luonnos 27.1.2000. Sipoon kunta ja Maa ja Vesi Oy.

Sipoon kunta (2000). Itäsalmen kauppakeskuksen asemakaavan muuttamiseen liittyvä vaikutusten arviointi. Sipoon kunta, Tuomas Santasalo Ky ja LT-Konsultit Oy.

Sipoon kunta (2002). Söderkullan osayleiskaava 2015. Selostus (osa B) 28.1.2002. Sipoon kunta ja Maa ja Vesi Oy.

Uudenmaan liitto (2003). Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 22.9.2003: Selostus, Kehittämissuosi- tukset, merkinnät ja määräykset sekä Kaavaehdotus.

Uudenmaan liitto (2002). Uudenmaan kaupallinen palveluverkkotutkimus, 2 osa: Palveluiden sijoittelu maakuntakaavassa. Uudenmaan liitto, Tuomas Santasalo Ky. Helsinki 2002. 70 Suunnittelukeskus Oy

Vantaan kaupunki (2004). Vantaa alueittain 2003.

Ympäristöministeriö (2000). Suositus paljon tilaa vaativan erikoiskaupan tulkinnasta. Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -julkaisusarja, opas 2. Edita Oy. Helsinki.

Ympäristöministeriö (2001). Kaupan suuryksikön vaikutusten selvittäminen ja arviointi. Maankäyttö- ja rakennuslaki 2000 -julkaisusarja, opas 4. Edita Oy. Helsinki.

Ympäristöministeriö (2004). Kauppa kaavoituksessa. Ympäristöopas 115. Ympäristöministeriö, aluei- denkäytön osasto. Edita Oy. Helsinki.

YTV ja liikenne- ja viestintäministeriö (2002). Raideliikenteen pitkän tähtäyksen visiot Helsingin seu- dulla. LT-Konsultit Oy, Anseri-Konsultit Oy, Fundus Oy ja Strafica Oy. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 2002:7. Helsinki. Itä-Uudenmaan 71 KAUPAN PALVELUVERKKOSELVITYS

LIITE 1. VÄHITTÄISKAUPAN TOIMIALAT

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA 5211 Elintarvikkeiden ja juomien erikoistumaton vähittäiskauppa 52111 Supermarketkauppa 52112 Päivittäistavaroiden yleisvähittäiskauppa 52113 Kioskit 5221 Hedelmien, marjojen ja vihannesten vähittäiskauppa 5222 Lihan ja lihatuotteiden vähittäisukauppa 5223 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten vähittäiskauppa 5224 Leipomotuotteiden ja makeisten vähittäiskauppa 5226 Tupakkatuotteiden vähittäiskauppa 5227 Muu päivittäistavaroiden vähittäiskauppa erikoismyymälöissä 52271 Juustomyymälät 52272 Jäätelökioskit 52273 Luontaistuotteiden vähittäiskauppa 52279 Muu päivittäistavaroiden erikoiskauppa

TAVARATALO- JA HYPERMARKETKAUPPA

5212 Muu vähittäiskauppa erikoistumattomissa myymälöissä 52121 Itsepalvelutavaratalot 52122 Tavaratalot 52129 Pienoistavaratalot

ERIKOISKAUPPA

Alkot 5225 Alkoholi- ja muiden juomien vähittäiskauppa Apteekit ym. 5231 Apteekit 5232 Terveydenhoitotarvikkeiden vähittäiskauppa 5233 Kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden vähittäiskauppa Muotikauppa 5241 Tekstiilien vähittäiskauppa 52411 Kankaiden vähittäiskauppa 52412 Lankojen ja käsityötarvikkeiden vähittäiskauppa 52413 Kodintekstiilien vähittäiskauppa 5242 Vaatteiden vähittäiskauppa 52421 Naisten vaatteiden vähittäiskauppa 52422 Miesten vaatteiden vähittäiskauppa 52423 Turkisten ja nahkavaatteiden vähittäiskauppa 52424 Lastenvaatteiden vähittäiskauppa 52425 Lakkien ja hattujen vähittäiskauppa 52429 Vaatteiden yleisvähittäiskauppa 5243 Jalkineiden ja nahkatavaroiden vähittäiskauppa 52431 Jalkineiden vähittäiskauppa 52432 Laukkujen vähittäiskauppa Huonekalu- ja sisustuskauppa 52441 Huonekalujen vähittäiskauppa 52442 Muu sisustustekstiilien ja -tarvikkeiden vähittäiskauppa 52443 Sähkötarvikkeiden ja valaisimien vähittäiskauppa 52444 Kumi- ja muovitavaroiden vähittäiskauppa 52445 Taloustarvikkeiden vähittäiskauppa 72 Suunnittelukeskus Oy

Kodintekniikka-, musiikki-, tietokone- ja telekauppa 52451 Kodinkoneiden ja viihde-elektorniikan vähittäiskauppa 52452 Soittimien ja musiikkitarvikkeiden vähittäiskauppa 52492 Tietokonelaitteistojen vähittäiskauppa 52493 Tietoliikennevälineiden ja toimistokoneiden vähittäiskauppa Rautakauppa 52461 Rauta- ja rakennustarvikkeiden yleisvähittäiskauppa 52462 Maalien vähittäiskauppa 52463 Keittiö- ja saniteettitilojen kalusteiden vähittäiskauppa 52464 Lukkoseppä- ja avainliikkeet 52469 Muu rauta- ja rakennusalan vähittäiskauppa

Muu erikoiskauppa

52471 Paperi- ja toimistotarvikkeiden vähittäiskauppa

52472 Kirjojen vähittäiskauppa

52473 Aikakausjulkaisujen ja lehtien vähittäiskauppa, lehtikioskit

52481 Kukkien vähittäiskauppa

52482 Kukkakioskit 52483 Puutarha-alan vähittäiskauppa 52484 Taideliikkeet 52485 Valokuvausalan vähittäiskauppa 52486 Optisen alan vähittäiskauppa 52487 Kultasepänteosten ja kellojen vähittäiskauppa 52488 Urheilualan vähittäiskauppa 52489 Mattojen vähittäiskauppa 52491 Veneiden ja veneilytarvikkeiden vähittäiskauppa 52494 Lemmikkieläinten vähittäiskauppa 52495 Leikkikalujen ja askartelutarvikkeiden vähittäiskauppa 52496 Lastenvaunujen ja -tarvikkeiden vähittäiskauppa 52497 Lahjatavaroiden vähittäiskauppa 52498 Tapettien ja lattianpäällysteiden vähittäiskauppa 52499 Muualla mainitsematon vähittäiskauppa

MOOTTORIAJONEUVOJEN JA POLTTOAINEIDEN VÄHITTÄISKAUPPA

Autokaupat ym.

50102 Moottoriajoneuvojen vähittäiskauppa

50103 Matkailuvaunujen vähittäiskauppa

50302 Moottoriajoneuvojen osien ja varusteiden vähittäiskauppa

50304 Renkaiden vähittäiskauppa

50402 Moottoripyörien sekä niiden osien vähittäiskauppa

Huoltoasemat 50501 Huoltamotoiminta 50502 Polttoaineiden vähittäiskauppa automaateista