STUK-A119 HELMIKUU 1995
Huoneilman radonmittaukset
Itä-Uudenmaan alueella:
Tilannekatsaus ja radonennuste
Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo
A. Voutilainen ja I. Mäkeläinen STUK-A119 HELMIKUU 1995
Huoneilman radonmittaukset
Itä-Uudenmaan alueella:
Tilannekatsaus ja radonennuste
Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo
A. Voutilainen ja I. Mäkeläinen
SÄTEILYTURVAKESKUS PL 14, 00881 HELSINKI Puh. (90) 759881 ISBN 951-712-031-1 ISSN 0781-1705
PAINATUSKESKUS OY Helsinki 1995
Myynti: Säteilyturvakeskus PL 14 00881 HELSINKI Puh. (90) 759881 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
VOUTILAINEN A, MÄKELÄINEN!. Huoneilman radonmittaukset Itä-Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ia radonennuste. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo. STUK-A119, Helsinki 1995, 52 s + liitteet 12 s.
ISBN 951-712-031-1 ISSN 0781-1705
Avainsanat: Huoneilman radon, radonennuste, rakennuspaikka, maaperä, porakaivo TIIVISTELMÄ
Radonennusteen tarkoituksena on luokitella rakennusmaa sen perusteella, miten suuressa osassa uusia pientaloja radonpitoisuus 200 tai 400 Bq/m3 tullaan ylittä mään. Ennusteessa oletetaan, että radonia ei mitenkään torjuta rakennusvaiheessa.
Ennusteen laadinnassa on käytetty hyväksi noin 2400 pientalon radonmittaustulok- sia. Mittauskohteista oli tiedossa niiden tarkka sijainti kartalle merkittynä, raken nuspaikan maaperä, talon valmistumisvuosi ja perustamistapa. Näiden tietojen ja käytettävissä olevan geologisen tiedon perusteella Itä-Uudenmaan alueen raken- nuspohja on jaettu kymmeneen alueeseen, joille on arvioitu uusissa taloissa esiintyvät radonpitoisuudet. Radonennusteet on laskettu radonkriittisirnmille perustamistavoille, joita ovat sokkelin sisään valettu maanvarainen laatta sekä rin ne- ja kellaritalot, joissa on avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä.
Radonpitoisuudet ovat alueen itäosissa korkeampia kuin länsiosissa. Korkeimmat pitoisuudet ovat odotettavissa soravaltaisille harjualueille rakennettavissa taloissa koko tutkimusalueella sekä useilla kallio- ja moreenialueilla, jotka sijaitsevat rapakivialueella sekä osissa Askolaa, Pukkilaa ja Mäntsälää. Näillä alueilla 70 - 80 %:ssa uudistaloista ylitetään 200 Bq/m3, ellei radonia mitenkään torjuta rakennus vaiheessa. Puolet uusista asunnoista tulee ylittämään 400 Bq/m3.
Matalimmat pitoisuudet ovat odotettavissa kallio- ja moreenialueilla alueen länsio sassa; Sipoossa, Pomaisissa ja osissa Porvoon mlk;taa, Mäntsälää ja Askolaa. Näillä alueilla noin 20 %:ssa uudistaloista ylitetään 200 Bq/m3. Muutama prosentti uusista asuinnoista tulee ylittämään 400 Bq/m3.
Radonpitoinen porakaivovesi on joissakin tapauksissa merkittävä huoneilman radonin lähde.
3 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
VOUTILAINEN A, MÄKELÄINEN I Indoor radon measurements and radon prognosis for eastern Uusimaa. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää and Sipoo. STUK-AU9, Helsinki 1995, 52 p. + 12 a.
ISBN 951-712-031-1 ISSN 0781-1705
Keywords: Indoor radon, radon prognosis, geology, esker, Finland ABSTRACT
The purpose of the regional radon prognosis is to classify areas with different levels of radon risk. The radon prognosis gives the percentages of future homes expected to have indoor radon concentrations exceeding the levels of 200 and 400 Bq/m3. It is assumed that no protection against the entry of radon is used in construction.
In this study about 2400 indoor radon measurements made in single family houses, semi-detached houses and row houses were used. Data on the location, geology and construction of build.ngs were determined from maps and questionnaires. An empirical statistical model, the adjusted indoor radon measurement and geological data were used to assess the radon risk from soil and bedrock in different areas. The building sites in eastern Uusimaa are divided into ten sub-areas. The radon prognoses are calculated for the most radon-prone foundation types including 1.) houses with a slab-on-grade and 2.) houses with a basement or hillside houses with open stairwells between basement and first floor.
The radon levels are greater in the eastern part of the area. The radon risk is highest in the gravel-dominated steep-sided esker areas in the whole study area, as also in several bedrock and till areas in the rapakivi granite area and in parts of Askola, Pukkila and Mäntsälä. In these areas the level of 200 Bq/m3 would be exceeded in 70 - 80 % of new houses. About half of the future houses would have indoor radon concentration exceeding 400 Bq/m3. The radon risk is lowest in certain bedrock and till areas in the western part of the study area. In this area the level of 200 Bq/m3 would be exceeded in 20 % of new houses. Only a few percentage would exceed 400 Bq/m3.
In some cases the radon-rich household water of drilled wells can be a significant source of indoor radon
4 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
ALKUSANAT
Tällainen työ ei olisi ollut mahdollinen ilman monien henkilöiden työpanosta viimeisen 15 vuoden aikana. Kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien ter veystarkastajat ovat jakaneet radonmittauspurkkeja asuntoihin vuodesta 1986 lähti en. He ovat merkinneet talon sijainnin kartoille ja toimittaneet kartat Säteily turvakeskukseen. Sitä ennen työn olivat aloittaneet vuonna 1980 Säteilyturvakes kuksen tutkijat. Säteilyturvakeskuksessa on määritetty talojen koordinaatit ja raken- nuspohjan maalajit. Työtä ovat tehneet vuosien varrella useat eri henkilöt. Ra- donmittauspurkit on analysoitu Säteilyturvakeskuksen radonmittauspalvelussa, jonka tuloksista on vastannut apulaistutkija Heikki Reisbacka.
Säteilyturvakeskuksen tutkija Kaisa-Leena Hutri on selvittänyt, mitkä soralle tai hiekalle perustetuista taloista sijaitsevat kohorr. jotoisilla ja mitkä tasamuotoisilla muodostumilla.
Säteilyturvakeskuksen erikoistutkija Laina Salonen on mitannut porakaivovesien radonpitoisuuden, ja kivi- ja moreeninäytteiden radiumpitoisuustuloksista vastaa pääasiassa Säteilyturvakeskuksen tarkastaja Mika Markkanen. Kiitämme heitä kaikkia.
Erityisen kiitoksen ansaitsee tilastotieteen opiskelija Minna Hänninen, joka kesällä 1994 tarkisti koko huoneilman radonmittausaineiston oikeellisuuden eli kävi läpi mitattujen talojen koordinaatteja ja rakennuspohjan maalajitietoja. Hän osallistui aineiston tilastolliseen mallintamiseen.
5 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
SISÄLLYSLUETTELO
Sivu
TIIVISTELMÄ 3 ABSTRACT 4 ALKUSANAT 5 SISÄLLYSLUETTELO 6
1 JOHDANTO 8
2 AINEISTO 9
2.1 Huoneilman radonmittaukset 9 2.2 Maankamaran radiumpitoisuus 10
2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus 10
3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS 11
3.1 Kallio 11 3.2 Moreeni 12 3.3 Savi ja siltti 12 3.4 Sora ja hiekka jäätikköjokimuodostumissa 12 3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa 13 3.6 Täytemaa 13
4 ENNUSTEMENETELMÄ 14
5 RADONTILANNE 15
6 RADONENNUSTEETJAYLITYSPROSENnT 26
7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET 28
7.1 Kallioalueet 28
7.1.1 Alueet Kl 28 7.1.2 Alueet K2 29 7.1.3 Alueet K3 31
6 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
7.2 Moreenialueet 32
7.2.1 Alueet Ml 32 7.2.2 Alueet M2 33 7.2.3 Alueet M3 35
7.3 Savi- ja silttialueet 36
7.3.1 Alueet SI 36
7.3.2 Alueet S2 38
7.4 Sora ja hiekka-alueet 38
7.4.1 Alueet H 39 7.4.2 Alueet HI 41 8 PORAKAIVOVEDEN VAIKUTUS HUONEILMAN RADONPITOISUUTEEN 43
9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 46
10 LISÄTIETOA RADONIN TORJUNNASTA 47
KIRJALLISUUSVIITTEET 49
Liite 1. Mäntsälä. Kaikki huoneilman radonmittaukset 53 Liite 2. Pornainen ja Sipoo. Kaikki huoneilman radonmittaukset 55 Liite 3. Porvoo ja Porvoon mlk. Kaikki huoneilman radonmittaukset 57 Liite 4. Askola, Myrskylä ja Pukkila. Kaikki huoneilman radonmittaukset 59 Liite 5. Lapinjärvi ja Liljendal. Kaikki huoneilman radonmittaukset 61 Liite 6. Loviisa ja Pernaja. Kaikki huoneilman radonmittaukset 63 Liite 7. Ruotsinpyhtää. Kaikki huoneilman radonmittaukset 65 Liite 8. Itä-Uusimaa. Kalliolle rakennettujen talojen osa-aluejako 67 Liite 9. Itä-Uusimaa. Moreenille rakennettujen talojen osa-aluejako 69 Liite 10. Itä-Uusimaa. Savelle tai siltille rakennettujen talojen osa-aluejako 71 Liite 11. Itä-Uusimaa. Soravaltaisille harjualueille rakennettujen talojen osa-aluejako 73 Liite 12. Itä-Uusimaa. Harjujen lievealueille rakennettujen talojen osa-aluejako 75
7 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
1 JOHDANTO
Rakentamattoman alueen yleispiirteinen radonluokitus voidaan tehdä käyttäen hyväksi geologisia karttoja seka huoneilman radonmittauksia asunnoissa, joiden tarkka sijainti ja rakennuspohjan maalajit tunnetaan. Tällaista selvitystä kutsutaan radonennusteeksi.
Radonennuste pyrkii havainnollisella tavalla antamaan kunnan päätöksentekijöille tietoa siitä, millä alueilla radon on otettava huomioon rakentamisessa. Luotetta vimman tuloksen radonennuste antaa silloin, kun on kyse täydennysrakentamisesta vanhan asutuksen sekaan, mutta siitä on hyötyä myös uusia rakennusalueita kaa voitettaessa.
Rakennusmaan radonriskiä voidaan arvioida myös kaava-alue- tai tonttikohtaisesti maastossa tehtävin mittauksin tai analysoimalla maanäytteitä laboratoriossa. Yksittäisen tontin radontutkimus voi kuitenkin tulla kalliimmaksi kuin radonin torjuntaan varautuminen jo rakennusvaiheessa.
Kunnat ja kansanterveystyön kuntayhtymät ovat tehneet huoneilman radonmittauk sia suuressa määrin vuodesta 1986 alkaen, jolloin Lääkintöhallitus antoi radonia koskevan ohjekirjeen. Ohjekirjeen tarkoitus oli saada kunnat etsimään radonpitoi suuden enimmäisarvon (silloin 800 Bq/m3) ylittävät asunnot ja määrittää radonhait ta-alueet yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa. Vuonna 1992 sosiaali- ja ter veysministeriö alensi enimmäisarvoa. Nykyisen päätöksen mukaan huoneilman ra donpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 400 Bq/m3. Uusi asunto tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylittäisi arvoa 200 Bq/m3. Radonpitoisuudella tarkoitetaan radonpitoisuuden vuosikeskiarvoa, joka on mitattu tai mittauksen perusteella määritetty radonpitoisuuden keskiarvo vuoden pituisena yhtäjaksoisena aikana.
Tämä Säteilyturvakeskuksen ja kuntien yhteistyönä tekemä suunnitelmallinen ra- donkartoitus on tuottanut tähän mennessä kymmeniä tuhansia mittaustuloksia eri puolilta Suomea. Nämä mittaukset yhdessä Säteilyturvakeskuksen muiden tutki musten kanssa muodostavat perustan Säteilyturvakeskuksen laajalle radontiedos- tolfe. Mittauskohteista on tiedossa talojen tarkka sijainti kartoille merkittynä. Lisäksi yksityishenkilöt tilaavat radonmittauksia, mutta tarkan sijaintitiedon puuttuessa näitä tuloksia ei yleensä voi ennusteiden laadinnassa käyttää. Enimmäis arvon ylittävien radonpitoisuuksien etsintä tuottaa näin ollen arvokasta tietoa myös uudisrakentajia varten.
8 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Säteilyturvakeskus on tähän mennessä laatinut kahdeksalle eri alueelle radon mus teen. Ensimmäinen radonennuste koski Janakkalaa (Voutilainen ym. 1987). Kuusi radonennustetta on tehty kuntien tai kuntayhtymien tilauksesta, ja ne ovat julkai semattomia tutkimusraportteja (Helsinki 1988, Orimattilan seutu 1989, Tampere 1989, Vantaa 1990, Espoo 1990 ja Karkkila 1991). Säteilyturvakeskus laatii nykyisin radonennusteita, jotka koskevat laajempia alueita, esimerkiksi seutukaa valiiton kokoisia alueita. Päijät-Hämeen alueen radonennuste esiteltiin esimerkkita pauksena kansainvälisessä sisäilmakokouksessa vuonna 1993. Toistaiseksi se on julkaistu ainostaan englanniksi (Voutilainen ja Mäkeläinen 1993), mutta se tullaan julkaisemaan myös suomeksi.
Tässä selvityksessä Itä-Uudenmaan alue on jaettu osa-alueisiin, joille voidaan antaa samanlaiset rakentamista koskevat ohjeet. Aluerajoja piirrettäessä käytettiin hyväksi huoneilman radonmittaustuloksia ja alueelta saatavissa olevaa geologista tietoa. Radonennustetta varten selvitettiin, mitkä tekijät alueen ja rakennuspohjan maalajin lisäksi vaikuttavat huoneilman radonpitoisuuteen.
2 AINEISTO
2.1 Huoneilman radonmittaukset
Säteilyturvakeskus on tutkinut huoneilman radonpitoisuuksia Itä-Uudellamaalla vuodesta 1980 lähtien. Kunnat ovat tehneet radonmittauksia Säteilyturvakeskuksen laatimien radonmittaussuunnitelmien mukaisesti vuodesta 1986 alkaen. Sekä kuntien kartoitusmittauksista että Säteilyturvakeskuksen tutkimusmittauksista tun netaan talon tarkka sijainti kartalle merkittynä. Itä-Uudenmaan tutkimusaineisto käsittää 2882 mittausta, jotka on tehty omakotitaloissa, paritaloissa, rivitaloissa tai kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnoissa. Tässä aineistossa viimeksi mai nittuja oli vain noin 20 kappaletta. Kerrostalojen ylemmät kerrokset, koulut ja päiväkodit jätettiin pois. Kaikista kunnista on esitetty radonpitoisuuden mukaan luokitellut mittaustulokset liitteissä 1-7.
Lopullisesta aineistosta jätettiin pois porakaivoasunnoissa tehdyt mittaukset (387 kappaletta) sekä mittaukset taloissa, joissa oli varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa (110 kappaletta). Radonkorjatuista taloista valittiin ennen korjausta tehty radonmittaus. Näin ollen radonennusteen laatimisen kannalta kelvollisia mittauksia oli 2395 kappaletta.
9 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Mittausajankohdan vaikutus huoneilman radonpitoisuuden vaihteluihin on otettu huomioon muuntamalla yksittäiset talviajan radonmittaustulokset vuosikeskiarvoiksi (Arvela ja Winqvist, 1989).
Mittauskohteista saatiin kyselylomakkeilla mm. talon valmistumisvuosi, asunnon perustamistapa, tietoa rakennuspohjaryypistä sekä tieto kaivotyypistä. Osasta lomakkeita ei kaikkia tietoja saatu.
Kaikista tutkimuskohteista määritettiin niiden rakennuspohjan maalaji kyselylo makkeen tietojen sekä geologisten karttojen avulla. Yleensä asukkaat tuntevat rakennuspohjatyypeistä kallion luotettavimmin. Tämä tieto saatiin kyselylomak keesta. Muut rakennuspohjan maalajit selvitettiin Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemilta maaperäkartoilta sekä sora- ja hiekkavarakanoilta. Mittauskohteeseen liittyvä kivilajitieto määritettiin kallioperäkartoilta.
Tutkimusaineiston 2395 asunnosta oli perustettu kalliolle 22 %, moreenille 35 %, savelle tai siltille 19 %, soravaltaisille harjualueille 8 % ja hiekkaa tai karkeaa hietaa sisältäville harjujen reuna-alueille tai muille hiekkaesiintymille 16 %.
2.2 Maankamaran radiumpitoisuus
Kivilajien uraani- ja radiumpitoisuus antavat viitteitä maankamaran radontuotosta. Geologian tutkimuskeskus on julkaissut aeroradiometrisiä uraanisäteilykarttoja, jotka kattavat läntisen osan Itä-Uudenmaan tutkimusalueesta. Lisäksi Säteilyturva keskus on selvittänyt vuosina 1982 - 1985 asuntojen radontutkimusten yhteydessä otetuista maaperä- ja kivilajinäytteistä radiumpitoisuuksia koko alueella mutta varsinkin Askolassa (Voutilainen ym. 1988). Geologian tutkimuskeskus on selvit tänyt rapakiven Iämmöntuottoa ja analysoinut tässä yhteydessä tutkimusalueen itäosan rapakivistä mm. radiumpitoisuuden (Kivekäs 1978). Moreenin uraanipi- toisuudesta saadaan tietoa Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisesta geoke- mian kartoituksesta (Koljonen toim. 1992).
2.3 Porakaivoveden radonpitoisuus
Radonpitoinen porakaivovesi voi joissain tapauksissa olla merkittävä huoneilman radonin lähde. Säteilyturvakeskus on tehnyt jo 70-luvulta alkaen radioaktiivi- suusmäärityksiä Itä-Uudenmaan kaivovesistä. Porakaivojen vesinäytteitä on tutki musalueella mitattu noin 400 kaivosta. Vaikka Itä-Uudellamaalla onkin tehty
10 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
runsaasti veden radonpitoisuusmittauksia, niin asuntoja, joissa olisi mitattu sekä huoneilman että veden radon, on koko aineistossa vain 65 kappaletta. Kappaleessa 8 tarkastellaan porakaivoveden vaikutusta huoneilman radonpitoisuuteen.
3 RAKENNUSPOHJATYYPPIEN KUVAUS
Seuraavassa tarkastellaan eri rakennuspohjatyyppejä tarkemmin. Tekstin ymmär tämistä helpottavat Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemat maaperäkartat, sora- ja hiekkavarakartat, kallioperäkartat ja aeroradiometriset uraanisäteilykartat. Tarkempi geologinen kuvaus löytyy karttalehtiselityksistä. Tutkimusalueen geolo giset kartat ja karttalehtiselitykset on lueteltu kirjallisuusviiteosassa erikseen.
3.1 Kallio
Itä-Uudenmaan alueen itäosan muodostaa laaja yhtenäinen rapakivigraniitti. Porvoon edustan saaret kuuluvat pienempään rapakivialueeseen. Tutkimusalueen muiden osien kallioperä on koostumukseltaan hyvin vaihteleva. Se muodostuu rapakiviä vanhemmista granitoideista, gneisseistä, liuskeista, amfiboliiteista ja vähäisessä määrin gabroista, joita nuoremmat graniitit ja pegmatiitit migmatisoivat.
Kuten kaikkialla Suomessa on Itä-Uudellamaallakin kallioperä lukemattomien murrosten ja siirrosten rikkomaa. Yksi voimakas murrosvyöhyke (Kirkkonummi - Espoon Pitkäjärvi - Tuusulanjärvi - Mäntsälä - Lahti) kulkee Mäntsälän kautta koilliseen. Murrosten ja siirrosten alueilla kallioperä on rikkonaista.
Tutkimusalueen itäisen osan eli rapakiven uraanipitoisuus on maan keskiarvoa suurempi. Säteilyturvakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen (Kivekäs 1978) gammaspektrometristen mittausten mukaan rapakiven uraanipitoisuus on tällä alu eella keskimäärin noin 7 ppm (grammaa tonnissa). Eräissä tasarakeisissa rapa- kivityypeissä (Myrskylässä) uraania on 20 ppm. Tutkimusalueen keskiosassa uraanipitoisuus vaihtelee voimakkaammin. Rakennuspaikoilta otetuissa näytteissä Säteilyturvakeskus on mitannut uraanipitoisuuksia muutamasta ppm:stä jopa 900 ppm.ään (rapautunut graniitti Askolassa) (Voutilainen ym. 1988). Alueen län siosassa on myös jonkin verran uraanipitoisuuden vaihtelua, mutta keskipitoisuus vastaa suunnilleen graniittien keskimääräistä pitoisuutta, noin 4 ppm.
11 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
32 Moreeni
Moreeni on lajittumaton maalaji, jossa tavataan vaihtelevia määriä kaikenkokoisia kallioperän murskaantumistuotteita. Moreeniaines on yleensä melko paikallista ja vastaa suunnilleen alla olevan kallioperän koostumusta.
Moreenin ilman ja samalla radonin läpäisevyys voi vaihdella mclko paljon. Tiivis moreeni on radonin kannalta turvallisempi rakennusmaa kuin paremmin ilmaa läpäisevät sora- tai hiekkamoreenit.
Maalajeissa uraanipitoisuus on jakautunut tasaisemmin kuin kallioperässä. Uraani- pitoisuus on keskimäärin suurempi alueen itäosassa ja pienenee länteen mennessä (Koljonen toim. 1992). Askolassa moreenista on tosin mitattu parin sadan ppm.n uraanipitoisuuksia samoilla graniittialueilla, joilla on mitattu korkeita pitoisuuksia myös kalliossi (Voutilainen ym. 1988).
33 Savi ja siltti
Tavallisesti savi ja siltti ovat tiiviitä sekä ilmaa ja radonia lähes läpäisemättömiä. Saven kuivakuorikerros voi kuitenkin halkeilla ja sillä saattaa olla merkitystä ra- dontuoton lisääjänä. Savien kuivakuorikerrofcen paksuus vaihtelee paikallisista olosuhteista riippuen yleensä siten. Mä aurinkoisilla rinteillä se on suurin, mutta tasanteilla sekä pohjoisrinteillä pienempi.
3.4 Sora ja hiekka jäätikkojokimuodostumissa
Jäätikköjoet lajittelivat ja kasasivat mannerjäätikön railoihin ja jäätikkötunnelien edustalle soraa ja hiekkaa. Nykyisin nämä glasifluviaaliset muodostumat eli yksinkertaistaen harjut muodostavat ikäänkuin haaroittuneen jokikuvion. Paikoin ne muodostuvat usean kilometrin pituisesta yhtäjaksoisesta hiekka- ja soraharjanteesta. Paikoin taas useasta pienemmästä hiekka- tai sorakumpareesta, joista muodostuu pitkä ketju. Nämä alueet on kuvattu 1:100 000 -mittakaavaisissa maaperäkartoissa tumman vihreällä värillä.
Itä-Uudenmaan alueella esiintyy useita harjujaksoja. Niiden vallitseva suuntaus tutkimusalueen länsiosassa on luode-kaakkoinen ja itäosassa lähes pohjois-eteläi- nen. Merkittävimmät harjujaksot, joilla on asutusta, ovat Mäntsälä - Porvoo -
12 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Pellinki harjujakso, Pukkilanharju, Myrskylä - Pernaja harjujakso sekä Lapinjärvi - Loviisa harjujakso.
Harjualueiden radonkriittisyyteen ei vaikuta merkittävästi se, missä osassa Itä— Uuttamaata ne sijaitsevat, vaan pikemminkin harjuaineksen läpäisevyys. Aivan soravaltaisimpien jäätikköjoki- tai reunamuodostumien laelle ei ole rakennettu, vaan asutus sijaitsee yleensä hiekka- tai hietavaltaisilla alarinteillä. Kyseiset alueet eivät ole yhtä radonkriittisiä kuin ylärinteet ja lakiosat.
3.5 Hiekka ja karkea hieta muissa muodostumissa
Jääkauden jälkeen eri meri- ja järvivaiheiden aallot huuhtoivat harjujaksoista ja reunamuodostumista hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne uudelleen rantakerrostu miksi. Harjualueilla rantakerrostumat ovat yleisimmin harjuja ympäröiviä hiekkate- rasseja. Aines on rakeisuudeltaan hienompaa kuin vastaavassa ydinharjussa. Myös moreenikumpareiden alarinteillä voi olla rantakerrostumia. Yleensä kerrostumien paksuus on noin metristä muutamaan metriin.
Muiksi hiekkamuodostumiksi luokiteltiin talot, jotka sijaitsevat 1:100 000 -mitta kaavaisilla maaperäkartoilla vaalean vihreällä alueella ja 1 : 20 000 -mittakaavai silla maaperäkartoilla hienon hiekan alueella (GEO-luokituksen mukaan).
3.6 Täytemaa
Täytemaa voi olla myös merkittävä asunnon huoneilman radoniähde. Rakennuksen alla käytetty salaojasora ja rinnetonttien alaosan täyttömateriaalina käy tetty moreeni tai kalliomurske ovat aina läpäisevämpiä kuin alkuperäinen perusmaa- Ohutkin täytemaakerros voi lisätä huoneilman radonpitoisuutta muodostamalla laatan alle tilan, johon perusmaa tuottaa radonia. Jos täytemaakerros on paksu, se voi jo itse tuottaa radonia niin paljon, että enimmäispitoisuus ylittyy. Ainaisenkin radontuoton alueilla täytemaa voi lisätä radonriskiä läpäisevyytensä, radiumpitoi- suutensa ja/tai kerrospaksuutensa takia.
13 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
4 ENNUSTEMENETELMÄ
Itä-Uudenmaan alue jaettiin suhteellisen homogeenisiin osiin siten, että kullakin osa-alueella voidaan antaa rakentajille samat rakentamista koskevat ohjeet.
Koska tarkoituksena oli selvittää nimenomaan maankamarasta erittyvän radonin alueellista jakaumaa, jätettiin porakaivoasunnot pois aineistosta tässä vaiheessa. Porakaivoasunnoissa huomattava osa radonista voi olla peräisin talousvedestä.
Tutkittaessa eri tekijöiden vaikutusu. buor^ilman radonpitoisuuteen havaittiin, että rakennuspohjatyyppi eli talon alla oleva maaperä ja perustamistapa olivat tilastol lisesti merkitseviä.
Maaperän osuuden selvittämiseksi pyrittiin eliminoimaan talon perustamistavan vaikutus. Tämän aineiston, samoin kuin aikaisempien havaintojen mukaan (Arvela ym. 1993), radonpitoisuudet ovat uudemmissa taloissa selvästi korkeampia kuin vanhemmissa. Tämä johtuu muutoksista sekä rakennustavassa että rakennusmate riaaleissa ja lisäksi siitä, että uudet talot on energiansäästösyistä rakennettu tiiviim- miksi, ja ilmanvaihto toimii huonosti.
Radonin kannalta vähemmän haitalliset ryömintätilaiset perustukset ovat ajan myötä vähentyneet uudisrakentamisessa. Toisaalta taas radonalttiit ratkaisut, kuten riime jä keliaritaiot, joissa on avoin kulkuyhteys alakerran ja yläkerran välillä, ovat li sääntyneet. Myös kevytsoraharkon käyttö sokkelissa ja maanvastaisissa rakenteissa on yleistynyt. Näin ollen osa radonpitoisuuden alueellisesta vaihtelusta johtuu rakennuskannan ikäjakauman eroista eri alueilla. Tämä osa radonpitoisuuden vaihtelusta voidaan korjata käyttämällä tilastollista mallia.
Perustamistavaltaan talot jaettiin kolmeen luokkaan käyttäen hyväksi aiempaa selvitystä eri perustamistapojen radonkriittisyydestä (Arvela ja Castren 1994). Radonkriittisyydeltään korkeimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oli 1) alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerrasta yläkertaan tai 2) perusmuurin sisään valettu laatta ja jotka oli rakennettu vuoden 1980 jälkeen. Matalimpaan luokkaan luettiin talot, joissa oli joko 1) reunajäykistetty laatta tai 2) ryömintäti- lainen perustus tai 3) talossa oli kellari ja se oli rakennettu ennen vuotta 1968. Muut talot sekä ne, joista ei ollut riittävästi tietoja, jäivät keskimmäiseen luokkaan.
Aluerajat perustuvat tilastollisen mallin avulla korjattuihin huoneilman radon mittauksiin eivätkä suoriin mittaustuloksiin. Rajoja vedettäessä otettiin huomioon
14 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
myös eri kivilajialueet sekä tieto maa- ja kallioperän uraanipitoisuudesta. Aluejaot ovat päällekkäisiä siten, että kullakin rakennuspohjatyypillä (kallio, moreeni, savi, harju, muut hiekkamuodostumat) on oma aluejakonsa. Rakentajille annettavat ohjeet saattavat saman alueen sisällä vaihdella rakennuspohjan laadusta riippuen.
Ennustetut radonpitoisuudet alueille laskettiin radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustamistapaluokalle.
5 RADONTILANNE
Kuvassa 1 on vertailtu radonpitoisuuksia eri tavoin perustetuissa taloissa eri osa- alueilla. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako, siten että alueet K1-K3 ovat kallioalueita, M1-M3 ovat moreenialueita, S1-S2 ovat savi- tai silttialueita, H ku vaa soravaltaisia harjualueita ja Hl hiekkaa harjujen alarinteillä tai muita hiekka- muodostumilla. P tarkoittaa asuntoja, joissa käytetään talousvetenä porakaivovettä. Korkeimmat keskiarvot esiintyvät alueilla H, M3 ja K3 sekä porakaivovettä käyttävissä taloissa (?). Radonpitoisuuden suhteen alhaisimpia alueita ovat Kl ja Ml.
Perustamistavan radonkriittisyysluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin portaikko alakerran ja yläkerran välillä sekä uudet, vuoden 1980 jälkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Matalaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on reunajäykistetty maanvarainen laatta tai ryö- mintätilainen perustus sekä vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu.
Korkeimmat keskiarvot esiintyvät yleensä perustamistapaluokassa "korkea" ja matalimmat luokassa "matala" (kuva 1). Ainoastaan osa-alue H on poikkeus. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että soravaltaisille harjuille perustetuissa taloissa ra donpitoisuuteen vaikuttaa enemmän talon sijainti harjulla kuin talon perustamistapa.
Liitteissä 1 - 7 on esitetty kaikki mittaustulokset radonpitoisuuden mukaan luokiteltuina eri kunnissa. Taulukoissa I - VII on esitetty tilastotietoa eri osa- alueiden radontilanteesta ja taulukossa VIII porakaivoasuntojen radontilanteesta. Taulukoista selviää mittausten määrä, aritmeettinen ja geometrinen keskiarvo sekä
15 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
200,400,800 ja 2000 Bq/m3 ylittävien talojen prosentuaaliset osuudet. Aluejaot on esitetty liitteissä 8 - 12.
Yleensä samalla alueella moreenille perustettujen talojen radonpitoisuus on hieman korkeampi kuin kalliolle perustettujen. Ero on suurin Lapinjärvellä ja Ruotsinpyh tään pohjoisosissa. Moreenille perustetuissa taloissa on keskimäärin lähes kaksi kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin kalliolle perustetuissa taloissa. Kallioperä on rapakiveä, jossa on hieman keskimääräistä korkeampi uraanipitoisuus, mutta ei todella korkeita pitoisuuksia. Toisaalta esimerkiksi Myrskylässä ja Pernajassa kalliolle perustetuissa taloissa on lähes kaksinkertainen radonpitoisuus moreenille perustettuihin verrattuna. Näillä alueilla on kallioperässä pienialaisia erittäin korkean uraanipitoisuuden alueita. Sipoossa, Porvoossa ja Porvoon mlk:ssa moree nille ja kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuuksien keskiarvot ovat lähes samoja.
Kun tarkastellaan soralle ja hiekalle perustettuja taloja, voidaan havaita, että harjujaksojen soravaltaisille ydinalueille perustetuissa taloissa on keskimäärin 2 - 3 kertaa korkeampi radonpitoisuus kuin harjujen lieve-alueille perustetuissa taloissa. Suurin ero on Pernajan harjulla, noin 7-kertainen. Tämä selittyy osin sillä, että harjulla on melko vähän taloja ja yhdessä talossa on mitattu huippukorkea ra donpitoisuus. Pukkilan - Levannon harjujaksolla ero varsinaisten harju-asuntojen ja muiden hiekalle rakennettujen talojen välillä on pienin, noin 1,4-kertainen. Tällä harjujaksolla varsinaisella harjumuodostumalla on hyvin vähän asutusta, eikä sekään sijoitu aivan harjun lakiosiin.
Harjujaksoja voidaan pitää ylivoimaisesti radonkriittisimpinä rakennuspaikkoina koko alueella. Eri rakennuspohjatyyppien aritmeettisia keskiarvoja verrattaessa toiseksi pahin on moreeni, kolmanneksi kallio, neljänneksi harjujen reuna-alueet ja muut hickkaesiintymät ja viidenneksi savi ja siltti.
Radontasot Itä-Uudenmaan alhaisimman radonpitoisuuden alueilla (Kl ja Ml) ovat hieman matalampia kuin koko maan pientaloasunnoissa keskimäärin, 145 Bq/m3 (Arvela ym. 1993). Muilla alueilla radontasot ovat selvästi korkeampia.
16 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
H i i M3
K3
P -^ J 1— j HI 1 ! ; ! ' 1 S2 — 1 ! i :! i M2 •HMphl i 1 I : i K2 ^^^^^^J n Muu \ i • Korkea SI f D Matala Ml \ •• i
• : | Kl
o 200 400 600 800 1000 1200 Keskiarvo Bq/m3
Kuva 1. Huoneilman radon eri osa-alueilla Itä-Uudellamaalla. Osa-alueilla Kl - K3 talot on rakennettu kalliolle, osa-alueilla Ml - M3 moreenille, osa-alueilla SI - S2 savelle tai sillille, osa-alueilla H varsinaisille harjumuodostumille ja osa- alueilla HI harjujen reuna-alueille tai muille vähäisemmille hiekkamuodostumille. P tarkoittaa asuntoja, joissa talousvetenä käytetään porakaivovettä. Perustamista - paluokkia on kolme: korkea, matala ja muu. Radonkriittisyydeltään korkeaan luokkaan kuuluvat talot, joissa on alakerrassa maanvastaisia seiniä ja avoin por taikko alakerran ja yläkerran välillä sekä uudet, vuoden 1980 jälkeen rakennetut talot, joissa on perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta. Matalaan luok kaan kuuluvat talot, joissa on reuna jäykistetty maanvarainen laatta tai ryömintäti- lainen perustus sekä vanhat, ennen vuotta 1968 rakennetut kellarilliset talot. Muut talot kuuluvat luokkaan muu.
M SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Taulukko I. Tilastotietoa kalliolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä- Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asun toja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja liitteessä 8. Aka - aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue kpl aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m3 Bq/te3 Bqto3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % Kl.l 14 133 116 7 0 0 0 K1.2 36 101 71 8 3 0 0 K1.3 22 131 108 27 0 0 0 K1.4 31 94 67 10 0 0 0
K2.1 17 234 145 53 29 0 0 K2.2 23 213 173 39 13 0 0 K2.3 24 297 230 63 13 4 0 K2.4 10 173 135 30 10 0 0 K2.5 43 276 182 54 14 7 0 K2.6 14 253 185 57 21 0 0 K2.7 16 245 193 56 6 6 0 K2.8 32 219 156 44 13 3 0 K2.9 12 236 169 50 25 0 0 K2.10 41 215 168 39 12 0 0 K3.1 27 525 401 89 59 7 4 K3.2 15 338 213 53 40 7 0 K3.3 26 513 352 69 46 15 0 K3.4 23 526 253 61 17 13 4 K3.5 33 656 340 70 39 18 9 K36 15 687 545 93 60 40 0 K3.7 18 570 280 56 28 17 11 K3.8 35 348 257 54 20 9 0
18 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Taulukko II. Tilastotietoa kaltiolle perustettujen talojen radonpitoisuudesta Jtä- Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asun toja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Kl - Kl.l - K1.4 ja K2 = K2.1 - K210 ja K3 = K3.1 - K3.8. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 2 ja Uineessa 8. Aka = aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue kpl aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % %
Kl kaikki 103 110 82 13 1 0 0 K1.1-K1.4
K2 kaikki 232 240 174 48 15 3 0 K2.1- K2.10
K3 kaikki 192 516 315 68 38 15 4 K3.1-K1.8
kaikki kallio 527 315 186 48 20 7 1 alueet K1-K3
19 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Taulukko III. Tilastotietoa moreenille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrosta lojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteessä 9. Aka = aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue kpl aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/mJ % % % % Ml 23 128 104 13 4 0 0
M2.1 36 413 258 61 39 11 0
M2.2 41 269 701 56 17 2 0
M2.3 44 293 234 59 23 2 0 M2.4 20 169 141 35 0 0 0
M2.5 107 276 207 51 20 5 0
M2.6 16 183 155 31 0 0 0 M2.7 10 188 175 20 0 0 0
M2.8 10 257 224 60 10 0 0
M2.9 64 254 206 53 19 0 0
M3.1 24 399 320 79 29 8 0
M3.2 101 540 227 74 43 17 3
M3.3 62 380 265 60 29 13 2
M3.4 39 399 276 64 28 10 3
M3.5 66 703 372 70 42 27 8 M3.6 10 335 289 80 30 0 0
M3.7 97 374 286 67 36 7 1
M3.8 37 1060 539 81 57 38 14
M3.9 33 481 283 64 42 21 0
20 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Taulukko IV. Tilastoiietoa moreenille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrosta lojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole poiakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Alue Ml koostuu vain yhdestä osa-alueesta. M2 = M2.1 - M2.9 ja M3 - M3.1 - M3.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 3 ja liitteessä 9. Aka - aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue kpl aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m3 Bq/m1 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % %
Ml kaikki 23 128 104 13 4 0 0 Ml
M2 kaikki 348 274 206 51 19 3 0 M2.1- M2.9
M3 kaikki 469 521 325 70 38 16 3 M3.1- M3.9
kaikki moreeni- 840 408 261 61 29 11 2 alueet M1-M3
21 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Taulukko V. Tilastotietoa savelle tai siltille perustettujen talojen radonpitoi suudesta Itä-lfudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. SI = SLl - S1.4ja S2 = S2.1 - S2.4. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 4 ja liitteessä 10. Aha - aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue M aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m1 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % SI fc»kki 190 201 161 38 10 2 0 S1.1-S1.4
Sl.l 61 175 149 28 5 0 0 S1.2 42 223 172 48 12 2 0 S1.3 46 185 143 33 9 2 0 S1.4 41 237 192 51 15 2 0
S2 kaikki 253 310 214 53 24 6 0 S2.1-S2.4
S2.1 87 345 227 52 23 10 0 S2.2 81 311 233 56 30 5 0 S2.3 34 317 220 56 27 6 0 S2.4 51 244 168 51 16 0 0 kaikki savi-ja 443 263 190 47 18 4 0 siltti- alucet S1-S2
22 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Taulukko VI. Tilastotietoa soravaltaisille harjualueille perustettujen talojen radonpitoisuudesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Alue H muodostuu kaikista kyseiselle maalajille perustetuista taloista koko tutkimusalueella. Alue H on saatu yhdistämällä pienemmät osa -alueet HI.l - H1.9. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 5 ja liitteessä 11. Aka = aritmeettinen keskiarvoja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue kpl aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % % H kaikki 195 950 394 67 44 26 12 Hl.l- H1.9
HI.l 77 684 271 51 26 18 7 H1.2 26 712 491 93 54 27 8 H1.3 22 1401 460 77 41 27 18 H1.4 17 1967 632 59 59 47 35 H1.5 8 921 690 88 75 50 13 H1.6 14 1424 519 71 64 27 14 H1.7 11 1203 869 100 73 46 27 H1.8 12 491 303 58 50 17 0 H1.9 8 427 303 75 38 13 0
23 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Taulukko VII. Tilastotietoa harjujen reuna-alueille tai muille vähäisemmille hiekkamuodostumilleperustettujen talojen radonpitoisuudestaItä-Uudellar.taalla. Ameista sisältää omakotitalot, paritalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot. Aineistossa ei ole porakaivoasuntoja eikä asuntoja, joissa on varauduttu radonin torjuntaan jo rakennusvaiheessa. Alue HI muodostuu kaikista kyseiselle maalajille perustetuista taloista koko tutkimusalueella. Alue HI on saatu yhdistämällä pienemmät osa-alueet HIl.l - HI1.13. Osa-aluerajat on esitetty kuvassa 6 ja liitteessä 12. Aka - aritmeettinen keskiarvo ja gka = geometrinen keskiarvo.
osa-alue kpl aka gka >200 >400 >800 >2000 Bq/m3 Bq/m1 Bq/m3 Bq/m3 Bq/mJ Bq/m3 % % % %
HI kaikki 390 307 206 53 22 4 1 HI1.1- HI1.13
HIl.l 143 262 190 48 19 2 1
HI1.2 15 232 186 47 20 0 0
HI1.3 23 566 271 52 35 13 4
HI1.4 24 275 185 58 25 4 0
HI1.5 30 393 240 60 40 10 0 HI1.6 24 331 253 67 33 4 0
HI1.7 26 451 267 69 19 15 8
HI1.8 12 303 271 75 17 0 0
HI1.9 26 207 172 39 8 0 0
H11.10 18 401 203 44 28 6 6
HI1.11 7 164 108 29 14 0 0
HI1.12 14 239 208 71 14 0 0
HI1.13 28 245 196 50 11 4 0
24 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Taulukko VIII. Vertailu porakaivovettä käyttävien asuntojen ja muiden asuntojen radonälanteesta Itä-Uudellamaalla. Aineisto sisältää omakotitalot, paritalot ja rivitalot. Osa-aluejact vastaavat kyseisten maalajien osa-aluejakoa.
Osa-alue ja aritmeettinen keskiarvo >200 Bq/m3 >400 Bq/m3 rakennus- pohja porakaivo- muut porakaivo- muut porakaivo- muut asunnot asunnot asunnot asunnot asunnot asunnot Bo/m3 Bq/m3 % % % %
talot kallioUa kaikki 397 315 45 48 22 20 Kl 149 110 23 13 4 1 K2 236 240 47 48 18 15 K3 1107 516 73 6S 55 38
talot moreenilla kaikki 429 408 66 61 28 29 Ml 191 128 50 13 4 M2 320 274 66 51 21 19 M3 564 521 69 70 38 38 talot savella tai siltillä kaikki 292 263 48 47 32 18 SI 329 201 69 38 38 10 S2 260 310 30 53 27 24
talot soralla tai hiekalla kaikki 905 521 65 58 38 29
25 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
6 RADONENNUSTEET JA YLITYSPROSENTIT
Jos rakennetaan perinteisesti radonia huomioimatta, voidaan taulukosta IX nähdä odotettavissa olevat ennusteet ja eri pitoisuusarvojen ylitykset kullakin alueella. Ennuste on arvo, jonka puolet tuloksista ylittää. Taulukon ennusteet on laskettu radonkriittisyydeltään korkeimmalle perustamistapaluokalle, johon kuuluvissa uusissa taloissa on perusmuunn sisään valettu maanvarainen laatta tai maanvastaisia seiniä alakerrassa ja avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä. Käytettäessä muita perustamistapoja ennusteet ja ylitysprosentit ovat pienempiä. Itä-Uudenmaan radonennusteet on esitetty myös kuvissa 2-6.
Taulukosta IX ja kuvista 2-6 nähdään, että radonpitoisuudet ovat pienimpiä kallio- ja moreenialueilla tutkimusalueen länsi- ja lounaisosissa esimerkiksi Sipoossa, Pornaisissa ja Porvoon mik:ssa. Noin 20 %:ssa uusista taloista tullaan ylittämään 200 Bq/m3. Radonkriittisintä on rakentaa kalliolle tai moreenille itäisissä ja keskisissä osissa tutkimusaluetta, esimerkiksi Loviisassa, Ruotsinpyhtäällä, Liljendalissa, Pernajassa ja osissa Myrskylää, Askolaa, Pukkilaa ja Mäntsälää. Yhtä radonkriittistä on rakentaa soravaltaisille harjualueille koko tutkimusalueen sisällä. Näillä alueilla 70 - 80 %:ssa taloista tullaan ylittämään 200 Bq/m3, puolessa ylitetään 400 Bq/m3 ja 25 - 30 %:ssa 800 Bq/m3. Ennusteessa oletetaan, että radonia ei mitenkään torjuta rakennusvaiheessa.
26 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Taulukko IX. Radonennusteet eri rakennuspohjatyypeille perustettaville taloille Itä-Uudellamaalla. Ennusteet on laskettu radonin kannalta epäedullisimmille perustamistavoille: perusmuurin sisään valettu maanvarainen laatta tai perustus, jossa on maanvastaisia seiniä alakerrassa ja avoin yhteys alakerran ja yläkerran välillä.
rakennuspaikan alue ennuste >200 >400 >800 maalaji Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 Bq/m3 % % % kallio Kl 110 20 2 <1 K2 240 70 30 4 K3 440 80 50 25 moreeni Ml 130 20 6 <1 M2 280 70 30 5 M3 450 80 50 25 savi tai siltti SI 220 60 20 3 S2 300 70 40 10 harjut, H 440 70 50 30 aines soravaltainen harjujen reuna-alueet ja HI 230 60 30 5 muut hiekkaesiintymät, aines hiekkavaltainen
27 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
7 OSA-ALUEIDEN KUVAUKSET
Seuraavassa tarkastellaan eri osa-alueita tarkemmin. Osa-aluejako on samalla myös maalajijako. Vaikka osa-alueet on rajattu kuviin 2-6 yhtenäisiksi alueiksi, niin todellisuudessa alueet ovat mosaiikkimaisia muodostuen kyseisen osa-alueen sisällä olevasta maalajista.
Tekstin ymmärtämistä helpottaa, jos tarkastellaan radonennustekarttojen ohella myös geologisia karttoja. 7.1 Kallioalueet
Kallioalueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan kalliolle.
Kallioalueiden Kl - K3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukoissa I ja II. Kallioalueiden tarkemmat rajat on esitetty liitteessä 8. Radonennusteet ja ylityspro- sentit on esitetty taulukossa IX ja kuvassa 2.
71.1 Alueet Kl
Alue Kl käsittää kallioalueita Itä-Uudenmaan länsiosassa. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 20 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 2 %:ssa 400 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 110 Bq/m3.
Sipoo: Suurin osa Sipoota kuuluu alueeseen Kl; Nikkilä ja sen eteläpuolisista alueista mm. Hindsby, Immersby, Östersundom, Västerskog, Kallbäck ja Spjutsund.
Porvoon mlk Porvoon mlk:n länsiosat kuuluvat alueeseen Kl; Hinthaara, Ali- Vekkoski, Kulloo, Tolkkinen, Emäsalo ja Vessölandet.
Pornainen: Suurin osa Pornaisista eli sen pohjois- ja eteläosat kuuluvat alueeseen Kl. Metsäkylä, Halkia ja Laukkoski
Mäntsälä: Mäntsälän eteläosasta Numminen kuuluu alueeseen Kl.
Askola: Askolan länsiosasta Monninkylä ja Puhar-Onkimaa kuuluvat alueeseen Kl.
28 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Kuva 2. Rakennusmaan radonluokitus kalliolle rakennettaville taloille Hä- Uudellamaalla.
7.1.2 Alueet K2
Alue K2 käsittää kallioalueita koko Itä-Uudenmaan alueella. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 70 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 30 %:ssa 400 Bq/m3 ja 4 %:ssa 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 240 Bq/m3.
29 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Esimerkiksi radonpitoisuudeltaan matalinta aluetta ovat rapakiven kontaktin ulkopuoliset alueet Pukkilan itäosassa, Myrskylän länsiosassa ja Pernajan luoteis osassa (alue K2.4 taulukossa I ja liitteessä 8). Radonpitoisuudeltaan korkeinta aluetta löytyy mm. Ruotsinpyhtään etelä- ja itäosasta, Loviisan ja Pernajan eteläosasta, Porvoon mlk:n kaakkoisosasta ja Askolasta (alueet K2.1, K2.3, K2.6 ja KZ9 taulukossa I ja liitteessä 8).
Sipoo: Sipoon pohjoisosassa Talma ja Paippinen ja eteläosassa Söderkulla ja Box kuuluvat alueeseen K2.
Pornainen: Pornaisten keskiosassa Pornaisten kk kuuluu alueeseen K2.
Mäntsälä: Suurin osa Mäntsälästä kuuluu alueeseen K2; muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Metsäkylä, Ohkola, Mäntsälän kk, Hirvihaara, Sääksjärvi, Sälin- kää, Sulkava ja Nikinoja.
Porvoo: Porvoo kuuluu kokonaisuudessaan alueeseen K2.
Porvoon mlk: Suurin osa Porvoon mlk:sta kuuluu alueeseen K2; muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Hamari, Karjalaiskylä, Kerkkoo lähialueineen, Ilola, Siggböle, Sannäs, Renum, Veckjärvi, Ebbo, Välax ja Pellinki.
Askola: Noin puolet Askolasta kuuluu alueeseen K2; Nietoo, Korttia, Tiilää, Juornaankylä.
Pukkila: Pukkilan itäosassa Kantele kuuluu alueeseen K2.
Myrskylä: Myrskylän länsiosassa Metsäkulma, Kankkila ja Pakila kuuluvat alueeseen K2.
Pernaja: Pernajan pohjoisosassa Övre Rikeby ja eteläosassa Härkäpää, Kabböle ja Tjuvö kuuluvat alueeseen K2.
Loviisa: Loviisan eteläosassa Valko ja Määrlahden eteläpuoliset alueet kuuluvat K2:teen.
Ruotsinpyhtää: Suurin osa Ruotsinpyhtäästä kuuluu alueeseen K2; eteläosassa: Vahterpää, Keitala ja Marby, pohjoisosassa: Viirilä, Ruotsinkylä, Haavisto ja Västilä.
30 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
Lapinjärvi: Käytännössä koko Lapinjärvi kuuluu alueeseen K2. Poikkeuksen tekevät Lapinjärven länsiosassa alueeseen K3 rajoittuvat kylät kuten Rutumi ja Harsböle.
7.13 Alueet K3
Alue K3 käsittää kallioalueita, jotka sijaitsevat pääasiassa Itä-Uudenmaan keskisel lä vyöhykkeellä. Vyöhykkeen länsiraja kulkee Mäntsälän itäosan, Pukkilan ja Askolan kautta Pernajaan ja vyöhykkeen itäraja noudattaa Myrskylän, Liljendalin ja Pernajan itärajoja ja kaartuu Ruotsinpyhtään kirkolle.
Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 80 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 50 %:ssa 400 Bq/m3 ja 25 %:ssa 800 Bq/m3. Ra donpitoisuuden ennuste on noin 440 Bq/m3.
Alueet K2 ja K3 ovat 200 Bq/m3 ylitysten suhteen lähes yhtä radonkriittisiä, mutta korkeiden radonpitoisuuksien (400, 800 ja 2000 Bq/m3 ylittävien) todennäköisyys alueella K3 on huomattavasti suurempi kuin alueella K2.
Radontaso ei ole aivan samanlainen kaikilla K3:n osa-alueilla. Esimerkiksi radonpitoisuudeltaan matalinta aluetta ovat Mäntsälän koillisosa ja Pukkilan länsiosa (alue K3.7 taulukossa I ja liitteessä 8). Vastaavasti radonkriittisin alue on Askolan Särkijärven ja Huuvarin alue (alue K3.6 taulukossa I ja liitteessä 8).
Askola: Askolan Särkijärven ja Huuvarin kallioalueet ovat koko Itä-Uudenmaan radonkriittisintä aluetta. Myös Askolan kirkonkylän ja Vakkolan kallioalueet kuuluvat K3:een.
Pukkila: Pukkilan keski- ja länsiosat kuuluvat alueeseen K3; muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Pukkilan kk, Savijoki ja Torppi.
Mäntsälä: Mäntsälän koillisosassa Levanto ja Saari kuuluvat alueeseen K3.
Myrskylä: Myrskylän kk ja muut Myrskylän itäiset osat kuuluvat alueeseen K3.
LUendal: Koko Liljendalin kunta kuuluu alueeseen K3.
31 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119
Pernaja: Suurin osa Pernajaa kuuluu alueeseen K3, muun muassa seuraavat kylät ja taajamat: Isnäs, Tervik, Koskenkylä, Malmgärd, Pernajan kk, Pitkäpää, Sarvilah ti, Andersby ja muut Loviisan pohjoispuoliset kylät.
Loviisa: Loviisan keskusta ja Määrlahti kuuluvat alueeseen K3.
Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään keskiosat eli Ruotsinpyhtään kk ja Tesjoki kuulu vat alueeseen K3.
Lapinjärvi: Kapea vyöhyke Lapinjärven länsirajaa kuuluu alueeseen K3.
7.2 Moreenialueet
Moreenialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan moreenille.
Moreenialueiden Ml - M3 nykyinen radontilanne on esitetty taulukoissa III ja IV. Moreenialueiden tarkemmat rajat on esitetty liitteessä 9. Radonennusteet ja ylitys- prosentit on esitetty taulukossa IX ja kuvassa 3.
7.2.1 Alueet Ml
Alueet Ml käsittävät moreenialueita Itä-Uudenmaan länsiosassa. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 20 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 6 %:ssa 400 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 130 Bq/m3.
Alueet Ml ja Kl ovat radontasoltaan lähes samanlaisia ja sijaitsevat suunnilleen samoilla alueilla. Ml:een kuuluu moreenialueita Sipoosta ja Porvoon mlk:sta, mutta ei Pornaisista, Mäntsälästä eikä Askolasta.
Sipoo: Suurin osa Sipoota kuuluu alueeseen Ml: Nikkilä ja sen eteläpuolisista alueista mm. Hindsby, Immersby, Östersundom, Västerskog, Kallbäck ja Spjutsund. Nämä taajamat ja kylät kuuluvat myös alueeseen Kl.
Porvoon mlk: Porvoon mlk.n läntisimmät osat kuuluvat alueeseen Ml: Hinthaara, Ali-Vekkoski, Kulloo ja Tolkkinen. Nämä taajamat ja kylät kuuluvat myös aluee seen Kl.
32 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS
ITÄ-UUSIMAA Yli 200 Bq/m3 . Huoneilman radonennuste H Ml 20 % \ Rakennuspohja: moreeni H M2 70 % ^ \~1 M3 80 % \- r "*V ^JT ^ . V ^^^ ^^^ \ \ / Pukkila /' f- ./ v^Lapinjärvi /Mäntsälä ^ / \ t \ / \
l . .J
/ \ L--^^ Yli 400 Bq/m3 n MI 6 % ~] M2 30 % i— ^ 5km V £?** f] M3 50 % Ai/va 3. Rakennusmaan radonluokitus moreenille rakennettaville taloille Itä- Uudellamaalla. 1X1 Alueet M2 Moreenialueet M2 käsittävät lähes samat alueet kuin kallioalueet K2. Myös radonennusteet ovat lähes samanlaisia. Alue M2 käsittää moreenialueita koko Itä-Uudenmaan alueella. Näillä alueilla on kalliolle rakennettaessa odotettavissa, että noin 70 %;ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 30 %:ssa 400 Bq/m3 ja 5 %:ssa 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 280 Bq/m3. 33 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Esimerkiksi radontasoltaan alhaisimpia alueita ovat Kl:tä vastaavat alueet (Emäsa lo, Vessölandet ja Pornainen sekä rapakiven kontaktin ulkopuoliset alueet Pukkilan itäosassa, Myrskylän länsiosassa ja Pernajan luoteisosassa (alueet M2.4, M2.6 ja M2.7 taulukossa m ja liitteessä 9). Radonpitoisuudeltaan korkeinta aluetta löytyy mm. Lapinjärvelta (alue M2.1 taulukossa DI ja liitteessä 9). Sipoo: Sipoon pohjoisosassa Talma ja Paippinen ja eteläosassa Söderkulla ja Box kuuluvat alueeseen M2. Pornainen: Koko kunta on aluetta M2. Mäntsälä: Lähes koko Mäntsälä, lukuunottamatta koillisosaa, kuuluu alueeseen M2. Porvoon mlk: Lähes koko Porvoon mlk, lukuunottamatta läntisimpiä osia, kuuluu alueeseen M2. Porvoo: Koko kaupunki kuuluu alueeseen M2. Askola: Suurin osa Askolaa kuuluu alueeseen M2; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Askolan kk, Vakkola, Monninkylä, Puhar-Onkimaa, Juornaankylä. Pukkila: Pukkilan itäosassa Kantele kuuluu alueeseen M2. Myrskylä: Myrskylän länsiosassa Metsäkulma, Kankkila ja Pakila kuuluvat alueeseen M2. Pernaja: Pernajan pohjoisosassa Övre Rikeby ja eteläosassa Härkäpää, Kabböle ja Tjuvö kuuluvat alueeseen M2. Loviisa: Loviisan eteläosassa Valko ja Määrlahden eteläpuoliset alueet kuuluvat M2:teen Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään eteläosassa Vahterpää, Keitala ja Marby kuuluvat alueeseen M2. Lapinjärvi: Käytännössä koko Lapinjärvi kuuluu alueeseen M2. Poikkeuksen tekevät Lapinjärven länsiosassa alueeseen M3 rajoituttuvat kylät kuten Rutumi ja Harsböle. 34 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS 72.3 Alueet M3 Moreenialueet M3 käsittävät lähes samat alueet kuin kallioalueet K3. Myös radonennusteet ovat lähes samanlaisia. Alueet M3 käsittävät moreentalueita, jotka sijaitsevat pääasiassa Itä-Uudenmaan keskisellä vyöhykkeellä sekä itäosassa. Vyöhykkeen länsiraja kulkee Mäntsälän itäosan, Pukkilan ja Askolan kautta Pernajaan ja vyöhykkeen itäraja noudattaa Myrskylän, Liljendalin ja Pernajan itärajoja ja lisäksi siihen kuuluu lähes koko Ruotsinpyhtää. Näillä alueilla on moreenille rakennettaessa odotettavissa, että noin 80 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 50 %:ssa 400 Bq/m3 ja 25 %:ssa 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 450 Bq/m3. Alueet M2 ja M3 ovat 200 Bq/m3 ylitysten suhteen lähes yhtä radonkriittisiä, mutta korkeiden radonpitoisuuksien (400, 800 ja 2000 Bq/m3 ylittävien) todennäköisyys alueella M3 on huomattavasti suurempi kuin alueella M2. Askola: Askolassa Särkijärven, Huuvarin ja Tiilään moreenialueet ovat koko Itä- Uudenmaan radonkriittisimmät alueet. Myös Askolan pohjoisosissa Korttia kuuluu alueeseen M3. Pukkila: Pukkilan keski- ja länsiosat kuuluvat alueeseen M3; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Pukkilan kk, Savijoki ja Torppi. Mäntsälä: Mäntsälän koillisosassa Levanto ja Saari kuuluvat alueeseen M3. Myrskylä: Myrskylän kk ja muut Myrskylän itäiset osat kuuluvat alueeseen M3. Liljendal: Koko kunta kuuluu alueeseen M3. Pernaja: Suurin osa Pernajaa kuuluu alueeseen M3; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Isnäs, Tervik, Koskenkylä, Malmgärd, Pernajan kk, Pitkäpää, Sarvilahti, Andersby ja Loviisan pohjoispuoliset kylät. Loviisa: Loviisan keskusta ja Määrlahti kuuluvat alueeseen M3. 35 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään keski- ja pohjoisosat kuuluvat alueeseen M3; muun muassa seuraavat taaiairit ja kylät: Tesjoki, Vähä-Ahvenkoski, Ruotsinpyh tään kk, Viirilä, Ruotsinkylä, Haavisto ja Västilä. Lapinjärvi: Kapea vyöhyke Lapinjärven länsirajaa kuuluu alueeseen M3. 13 Savi-ja silttialueet Savi- ja silttialueilla tarkoitetaan kaikkia niitä rakennuspaikkoja, joissa talo rakennetaan savelle tai siititte. Savi- ja silttialueiden SI - S2 nykyinen radontiJanne on esitetty taulukossa V. Savi- ja silttialueiden tarkempi rajaus on esitetty liitteessä 10. Radonennusteet ja ylitysprosentit on esitetty taulukossa IX ja kuvassa 4. Savi-ja silttialueilla radonpitoisuus vaihtelee vähemmän kuin muilla maalajialueil- la. Savi- ja silttialueet on jaettu kahteen eri radonluokkaan SI ja S2. Luokat eivät kuitenkaan eroa kovin paljon toisistaan. 7.3.1 Alueet SI Alueet SI käsittävät savi- ja silttialueita läntisellä Itä-Uudellamaalla. Näillä alueilla on savelle tai siltille rakennettaessa odotettavissa, että noin 60 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 20 %:ssa 400 Bq/m* ja 3 %:ssa 800 Bq/m3. Radon pitoisuuden ennuste on noin 220 Bq/m3. Alue SI on radontasoltaan lähes samaa luokkaa kuin kallio- ja moreenialueet K2 jaM2. Sipoo: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Pornainen: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Porvoo: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Mäntsälä: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. Pukkila: Koko kunta kuuluu alueeseen SI. 36 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS ITA-UUSIMAA Yli 200 Bq/m3 Huoneilman radonennuste [H SI 60 % Rakennuspohja: savi tai siltti ' S2 70 % { Pukkila > i Lapinjärvi Mäntsälä x /MyrskyU'i'^ \ s—'\ Pernaja ' „ , , N Pornam „-* Ruotsinpyhtää ' Porvoon * Loviis^isa \ •^Potfvoo..^ Sipoo \ Yli 400 Bq/m3 SI 20% [j S2 40 % 5km g*. Äuva 4. Rakennusmaan radonluokitus savelle tai siltille rakennettaville taloille Itä - Uudellamaalla. Myrskylä: Kreivilää lukuunottamatta koko kunta kuuluu alueeseen SI. Askola: Askolan pohjois- ja länsiosat kuuluvat alueeseen SI. Porvoon mlk: Suuri osa Porvoon mlk:sta kuuluu alueeseen SI; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Kulloo, Sjutsund, Ali-Vekkoski, Hinthaara, Emäsalo, loikkinen, Hamari, Vessölandet, Kerkkoo lähialueineen ja Ilola. Pernaja: Pieni osa Pernajan luoteisosasta eli Övre ja Nedre Rikeby kuuluvat alueeseen SI. 37 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 7.3.2 Alueet S2 Alueet S2 käsittävät savi- ja silttialueita itäisellä Itä-Uudellamaalla sekä Askolassa. Näillä alueilla on savelle tai siltille rakennettaessa odotettavissa, että noin 70 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 40 %:ssa 400 Bq/m3 ja 10 %:ssa 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 300 Bq/m3. Alueet SI ja S2 ovat 200 Bq/m3 ylitysten suhteen lähes samanlaisia. Korkeiden radonpitoisuuksien todennäköisyys alueella S2 on kuitenkin selvästi suurempi kuin alueella SI. Radontasoltaan alue S2 on hieman korkeampi kuin kallio- ja moreeni- alueet K2 ja M2. Askola: Suurin osa Askolan savi- ja silttialueista kuuluu alueeseen S2; muun muassa seuraavat taajamat ja kylät: Askolan kk, Vakkola, Monninkylä, Särkijärvi, Huuvari, Tiilää ja Juomaankylä. Porvoon mlk: Porvoon mlk:n pohjoisosassa Metsäkulma ja Siggböle ja kaakkois osassa Seitlax, Ebbo, Sannäs ja Renum kuuluvat alueeseen S2. Pernaja: Lähes koko Pernaja kuuluu alueeseen S2 lukuunottamatta luoteisosan Övre ja Nedre Rikebytä. Myrskylä: Myrskylän itäosassa Kreivilä kuuluu alueeseen S2. Lapinjärvi: Koko kunta kuuluu alueeseen S2. Liljendal: Koko kunta kuuluu alueeseen S2. Loviisa: Koko kunta kuuluu alueeseen S2. Ruotsinpyhtää: Koko kunta kuuluu alueeseen S2. 7.4 Sora- ja hiekka-alueet Itä-Uudenmaan sora- ja hiekka-alueet käsitellään kahdessa, lähinnä syntytavaltaan ja topografialtaan toisistaan poikkeavassa ryhmässä. Varsinaisissa jäätikköjoki- muodostumissa kerrospaksuus ja kohomuotoisuus sekä aineksen ilmanläpäisevyys ja raekoko ovat suurempia kuin muissa hiekkamuodostumissa. Näin ollen ne ovat myös radonkriittisempiä. Arvon 200 Bq/m3 ylityksiä kummassakin ryhmässä on 38 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS lähes yhtä paljon, mutta korkeiden radonpitoisuuksien todennäköisyys soravaltaisilla kohomuotoisilla harjuilla on selvästi suurempi kuin muilla hiekkamuodostumilla. "Harjuksi" eli H:ksi on luokiteltu sellainen rakennuspohja, joka sijaitsee varsinai sella jäätikköjokimuodostumalla eli harjujakson soravaltaisemmalla alueella. "Muiksi hiekoiksi" eli HI:ksi luokiteltiin harjujaksojen hienomman raekoon omaavilla reuna-alueilla sijaitsevat rakennuspohjat sekä muut vähäisemmät hiekkamuodostumat. Harjujaksot ovat pääasiassa yhtenäisiä ja pitkiä sora- ja hiekkamuodostumia. Sora- ja hiekka-alueiden H - HI nykyinen radontilanne on esitetty taulukoissa VI ja VII. Sora- ja hiekka-alueiden tarkemmat rajat on esitetty liitteissä 11 ja 12. Ra- donennusteet ja ylitysprosentit on esitetty taulukossa IX ja kuvissa 5 ja 6. 7.4.1 Alueet H Alueet H käsittävät kaikki Itä-Uudenmaan harjut. Näillä alueilla on soralle tai hiekalle rakennettaessa odotettavissa, että noin 70 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 50 %:ssa 400 Bq/m3 ja 30 %:ssa 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 440 Bq/m3. Radonennusteet ovat vielä näitäkin suurempia, jos har jualueiden lakialueille rakennetaan, Alueiden H radonkriittisyys on samaa luokkaa kuin kallioalueiden K3 ja moreeni- alueiden M3. Kaikki harjut eivät ole radontasoltaan aivan samanlaisia. Radonpitoisuudet ovat korkeimpia Pernajan kk:n läpi kulkevalla harjulla, Lapinjärven kk:n harjulla sekä Mäntsälässä Sälinkäältä Sääksjärvelle ulottuvalla harjujaksolla, joka koostuu useista pienemmistä harjukumpareista. Itä-Uudenmaan länsiosassa harjuiksi luokiteltiin neljä aluetta (Hl.6 - H1.9 liitteessä 11). Näihin alueisiin kuulumattomat hyvin pienialaiset ja erilliset sekä vain vähän asutusta sisältävät harjut luokiteltiin Hiiksi. Mäntsälä, Pukkila: Sälinkäältä Sääksjärvelle ulottuva useista harjukumpareista muodostuva harjujakso sekä Levannosta Pukkilan kk.ään ulottuva harjujakso. Pukkilassa asutusta on hyvin vähän soravaltaisella alueella H. Suurin osa asu tuksesta on harjun hiekkavaltaisilla reuna-alueilla HI. 39 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Kuva S. Rakennusmaan radonluokitus harjuille rakennettaville taloille Itä- Uudellamaalla. Porvoon mlk, Porvoo: Suomenkylän harju on radonkiiittisempi kuin muut osat Henttalasta Porvoon läpi Sandmalmiin ulottuvasta harjujaksosta. Itä-Uudenmaan itäosassa harjuiksi luokiteltiin kolme aluetta, joista kaksi on pitkiä harjujaksoja (Hl. 1-Hl.3 ja Hl.4 liitteessä 11) ja yksi muodostuu näihin alueisiin kuulumattomista pienialaisista ja erillistä sekä vain vähän asutusta sisältävistä harjuista (H1.5 liite 11). Pernaja: Pernajan kk:n läpi kulkeva harju sekä Lapinjärvi - Loviisa harjujaksoon kuuluva osa Pernajan kunnan puolella (mm. Skinnarby, Kuggom, Gislom). Lisäksi pieni harjualue Sarvisalon Horslökissä. 40 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa: Lapinjärvi - Loviisa harjujakso kulkee Lapinjär ven kk:ta Liljendalin Andersbyn kautta Loviisan Valkoon. Lisäksi Liljendalin kk:ssä on pieni harjujakso. Ruotsinpyhtää: Ruotsinpyhtään Niemistössä on pieni harjualue. 7.4.2 Alueet HI Alueet HI käsittävät kaikki Itä-Uudenmaan harjujen reuna-alueet ja muut vähäiset hiekka- ja soramuodostumat. Näillä alueilla on hiekalle tai soralle rakennettaessa odotettavissa, että noin 60 %:ssa uusista taloista ylitetään 200 Bq/m3 ja 30 %:ssa 400 Bq/m3 ja S %:ssa 800 Bq/m3. Radonpitoisuuden ennuste on noin 230 Bq/m3. Alueiden HI radonkriittisyys on samaa luokkaa kuin kallioalueiden K2, moreeni- alueiden M2 sekä savi- tai silttialueiden SI. Kaikki HI-alueet eivät ole radontasoltaan aivan samanlaisia. Radonpitoisuudet ovat korkeimpia Askolan kk:n ja Vakkolan läpi kulkevalla hiekkamuodostumalla, La pinjärven ky:stä Liljendaliin ulottuvalla harjun osalla (reuna-alueet) sekä Mänt sälässä Nikinojalta Sääksjärvelle ulottuvan harjujakson reuna-alueilla. Itä-Uudenmaan länsiosassa HI:ksi eli "muiksi hiekoiksi" luokiteltiin neljä pidem piin harjujaksoihini liittyvää reuna-aluetta (Mäntsälä Hl 1.7, Pukkila HI1.8, Porvoo HI1.6 ja Ebbo osa HI1.13 liitteessä 12) sekä lukuisia erillisiä hiekka- ja soramuo dostumia (HU.10 - HI1.13 liitteessä 12). Sipoo: Talman ja Martinkylän alue, Pohjois-Paippinen. Pornainen: Halkian alue. Mäntsälä: Nikinojalta Sälinkään kautta Sääksjärvelle ulottuvan katkonaisen harjujakson reuna-alueet. Muita hiekka-alueita Nummisessa ja Hirvikorvessa. Pukkila: Pukkilan harjujakson reuna-alueet. Askola: Askolan kk:n ja Vakkolan hiekka-alue, Vahijarven harjun reuna-alueet. Porvoo, Porvoon mlk: Hennalasta Suomenkylän, Porvoon, Hämärin ja Sand- malmin kautta Pellinkiin kulkevan katkonaisen harjujakson reuna-alueet. Kulloossa 41 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 ja Emäsalossa olevia hiekka-alueita, Ylikestä Ebboon kulkevan harjujakson reuna- alueet (soravaltaisella harjulla ei ole asutusta). Itä-Uudenmaan itäosassa HI:ksi eli "muiksi hiekoiksi" luokiteltiin kolme pidempiin harjujaksoihiin liittyvää reuna-aluetta (Myrskylä HI1.5, Pernaja HI1.4 ja Lapinjärvi - Loviisa HI1.1-HI1.3 liitteessä 12) sekä lukuisia erillisiä hiekka- ja soramuodos tumia (HI1.9 liitteessä 12). Myrskylä: Myrskylän kirkonkylän läpi kulkevan harjun reuna-alueet, asutusta on pääasiassa harjun itäpuolella. Lisäksi Kankkilassa on asutusta hiekka-alueilla. Kuva 6. Rakennusmaan radonluokitus harjujen reuna-alueille ja muille vä• häisille hiekkamuodostumille rakennettaville taloille Itä-Uudella• maalla. 42 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Pernaja: Pernaja - Myrskylä harjujakson reuna-alueet Pernajan kk:ssä ja Malm- gärdisssa, Sarvilahdessa harjun eteläpuoliset hiekka-alueet, Sarvisalossa Härpen ja Malmsbyn hiekka-alueet, Lapinjärvi - Loviisa harjujakson reuna-alueet Skinnar- byssä, Hardomissa, Kuggomissa ja Gislomissa. Loviisa: Loviisa - Valko harjun reuna-alueet. Liljendal: Lapinjärvi - Loviisa harjujakson reuna-alueet Andersbyssä, Hopomjär- ven länsipuolella harjun hiekkaiset reuna-alueet. Lapinjärvi: Lapinjärven kk:n läpi kulkevan harjujakson hiekkaiset reuna-alueet, hiekka-alueet Pukaron pohjoispuolella ja Porlammin itäpuolella. Ruotsinpyhtää: Hiekka-alueet Vahterpäässä ja Niemistössä. 8 PORAKAIVOVEDEN VAIKUTUS HUONEILMAN RADONPITOISUUTEEN Radonpitoisen talousveden käyttö voi nostaa huoneilman radonpitoisuutta. Rengas kaivojen ja lähteiden radonpitoisuudet ovat harvoin niin korkeita, että niillä olisi vaikutusta huoneilmaan, mutta sen sijaan kallioporakaivojen vedessä on Itä— Uudellamaalla mitattu korkeita radonpitoisuuksia. Alueelta mitattujen porakaivo- vesinäytteiden keskiarvo on 1700 Bq/l. Korkein mitattu radonpitoisuus on 77 000 Bq/l. Radonpitoisuuden kuntakeskiarvot ovat rapakivilalueella eli tutkimusalueen itäosassa jonkin verran matalampia kuin länsiosan graniitti- ja migmatiittivaltaisilla alueilla. Taulukossa VIII (sivu 26) on vertailtu porakaivovettä käyttävien asuntojen ja muiden asuntojen radonpitoisuuksia. Taulukosta havaitaan, että porakaivovettä käyttävissä asunnoissa radonpitoisuus on yleensä korkeampi kuin samalla osa- alueella ja vastaavalla maaperällä olevissa muissa asunnoissa. Tämä viittaa siihen, että porakaivoveden radon nostaa asuntojen huoneilman radonpitoisuutta. Radon vapautuu ilmaan veden käytön yhteydessä. Veden aiheuttaman huoneilman radonpitoisuuden lisäyksen suhdetta veden radonpitoisuuteen kutsutaan siirtoker- toimeksi. Sen arvoon vaikuttaa mm. veden käytön määrä, pesutilojen sijainti, 43 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 pesukoneiden käyttö, asunnon koko ja ilmanvaihdon tehokkuus. Siirtokertoimen arvo määritettiin Suomessa ensimmäisen kerran 80-luvun alussa (Annanmäki 1980). Tällöin tehtiin vedenkäyttötilanteissa huoneilman radonmittauksia. Koehen kilöt (yleensä naisia) kantoivat mukanaan henkilökohtaista radonmittaria. Koska laite vaati latausta, se oli käytössä vain osan vuorokautta. Tutkimus antoi siirtoker toimen arvoksi KT4, eli 1000 Bq/l vedessä nostaa huoneilman radonpitoisuutta 100 Bq/m3. Toisaalta Vantaalla radonennustekartan yhteydessä tehty selvitys antoi siirtokertoimelle arvon 2 * 10~s, joka on viidesosa edellisestä. Ero selittyy osittain sillä, että aikaisemmassa tutkimuksessa mukana olleet naiset olivat usein mukana vedenkäyttötilanteissa (pyykin- ja astianpesu). Näissä tilanteissa huoneilman radonpitoisuus oli korkeampi kuin muualla asunnossa. Vantaalla radonmittaukset tehtiin purkeilla, jotka oli sijoitettu normaaliin tapaan eli yleensä makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen. Siirtokerroin pyrittiin määrittämään myös Itä-Uudenmaan aineistosta. Asuntoja, joista tunnetaan sekä huoneilman että porakaivoveden radonpitoisuus löydettiin alueelta 65 kappaletta. Havainnot on esitetty kuvassa 7. Koska maasta tulevan radonin osuus vaikeuttaa tulosten tulkintaa, jätettiin analyysistä pois kaikki asunnot, joissa huoneilman radonpitoisuus oli yli 5000 Bq/m3 ja ne, jotka oli ra kennettu harjuille, jolloin jäi 60 asuntoa. Tämänkin jälkeen maasta tulevan radonin osuus alueella vaihtelee, ja yksittäiset havaintoparit vaikuttavat voimakkaasti siirtokertoimen arvoon. Aineiston perusteella siirtokertoimen arvo on noin 3 • 10"5, 95 % luottamusvälin ollessa (2*10"5, 5*10"5). Tämän mukaan veden radonpitoisuus 1000 Bq/l nostaa huoneilman radonpitoisuutta 30 Bq/m3, ja alueen keskiarvo 1700 Bq/l siis 50 Bq/m3. Tulos sopii virherajojen puitteissa yhteen Vantaalla saadun tuloksen kanssa. 44 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS 13000 12000 11000- 10000 : O" 9000 m 8000 7000 6000 S 5000 E "5 4000 c 3000 S 2000 * 1000 X ** o ** I ' ' -i—i—i—n—i—|—i—i—i—r-j—i—' i o 20000 40000 60000 80000 Veden radon Bq /1 700 : * 1 600- * * * V 500- * m c * * * 1 400- k» 300- g * * * * * M * • I 2(XH * * X 100 : * * 0: * | I I l I | i 'i i i r i r 1 1 f 1 T T 1 J O 2000 4000 6000 8000 Vedan radon Bq /1 Kuva 7. Porakaivoveden radonpitoisuus ja huoneilman radonpitoisuus asun noissa, joissa talousvetenä käytetään porakaivovettä. Ylemmässä kuvassa on esitetty kaikki havainnot ja alemmassa kuvassa ne, joissa huoneilman radonpitoisuus on alle 1000 Bq/m3 ja veden radonpi toisuus on alle 10 000 Bq/i 45 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Radonalttiiden rakennuspaikkojen välttäminen Itä-Uudellamaalla voi olla käy tännössä mahdotonta, koska kaikki rakennuspohjatyypit koko alueella ovat enem män tai vähemmän radonkriittisiä. Radonalttiille rakennuspaikoille voidaan kuiten kin rakentaa turvallisesti, mikäli rakennusteknisin keinoin estetään radonin kulkeu tuminen maaperästä asuntoon. Alhaisimmankin radonpitoisuuden alueilla joka viidennessä uudisrakennuksessa tullaan ylittämään suunnittelun enimmäisarvo 200 Bq/m3, mikäli radonin torjuntaan ei varauduta jo rakennusvaiheessa. Näillä alueilla 400 ja 800 Bq/m3 ylittävät pitoi suudet ovat tosin harvinaisia. Nämä alhaisimman radonpitoisuuden alueet kattavat kuitenkin melko pienen osan Itä-Uudenmaan kallio- ja moreenialueista. Suurin osa Itä-Uudenmaan rakennusmaasta on niin radonkriittistä, että yli puolessa (60 - 80 %:ssa) uudisrakennuksista tullaan ylittämään arvo 200 Bq/m3. Pahimmilla alueilla vähintään joka neljännessä ylitetään 800 Bq/m3. Tämä merkitsee sitä, että kaikessa rakentamisessa tulisi koko Itä-Uudenmaan alueella varautua radonin torjuntaan. Korkean radontason alueiden paikantaminen, asuntojen radonpitoisuuden mittaami nen ja onnistuneet radonkorjaustoimenpiteetpienentävät asukkaiden radonaltistusta. Kuntien ja kansanterveystyön kuntayhtymien tulisikin jatkaa suunnitelmallista radonkartoitusta alueillaan ja kohdentaa mittaukset ensisijaisesti pahimmille radon alueille sekä neuvoa asukkaita radonkorjauksiin liittyvissä kysymyksissä yhdessä rakennusvalvontaviranomaisten kanssa. Myös työpaikoilla radonpitoisuus voi ylittää ohjearvon 400 Bq/m3 koko Itä- Uudenmaan alueella, mutta varsinkin korkeimman radonpitoisuuden alueilla. Toiminnan harjoittajat ovat velvollisia selvittämään työpaikan radonaltistuksen (ST-ohje 1.2). Itä-Uudellamaalla porakaivovesien radonpitoisuudet kuuluvat Suomen korkeimpiin. Radioaktiivinen talousvesi aiheuttaa säteilyaltistusta kahdella tavalla. Veden käytön yhteydessä radonia vapautuu huoneilmaan, josta se joutuu hengityksen mukana keuhkoihin ja veden nauttimisen yhteydessä elimistöön. Mikäli huoneilman radon pitoisuus on korkea, ja talousvetenä käytetään porakaivovettä, suositellaan radonin alkuperän selvittämiseksi veden radonpitoisuuden tutkimista. 46 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Itä-Uudellamaalla tulisi harkita vakavasti, kannattaako uusia porakaivoja tehdä. Säteilyturvakeskus on antanut ohjeen talousveden radioaktiivisuudesta (ST-ohje 12.3). Ohje koskee vesilaitoksia ja niitä toiminnan harjoittajia, jotka käyttävät omaa kaivoa ammattimaiseen toimintaan. Rakennusten täytemaana käytetyn harjusoran tai louhintamurskeen radiumpitoisuus voi olla niin suuri, että ne voivat lisätä merkittävästi huoneilman radonpitoisuutta. Oikeilla rakennusteknisillä toimenpiteillä voidaan estää sekä täytemaan että alkuperäisen rakennusmaan aiheuttama huoneilman radonpitoisuuden kasvu (Ym päristöministeriö 1994). Säteilyturvakeskus on antanut säteilyturvallisuusohjeen, joka koskee rakennusmateriaalien, täytemaa mukaan lukien, radioaktiivisuutta (ST- ohje 12.2). Kaavoittajien ja rakennuslupia myöntävien viranomaisten tiedossa tulisi olla rakennuspaikkojen radonalttius koko Itä-Uudenmaan alueella. Tämän radonennus- teen antaman tiedon avulla voidaan eri alueilla ja eri maalajeilla sijaitsevilla rakennuspaikoilla valita riittävän tehokas radontekninen toimenpide. 10 LISÄTIETOA RADONIN TORJUNNASTA Uudisrakentaminen: Clavensjö B, Äkerblom G. Radon boken. Ätgärder mot radon. Byggforskningsrädet, Ljunglöfs Offset AB, Stockholm: 1992: 1-131. Kettunen A-V, Bergman J, Viljanen M. Radonin merkitys talonrakennustek niikassa. Rakennuspohjan tuuletuksen suunnittelu. Teknillinen korkeakoulu, Rakennetekniikan laitos, julkaisu n:o 106, Espoo: 1990: 1-164. Viljanen M, Lehtoviita T, Kanerva P, Slunga E. Radonin merkitys talon rakennustekniikassa. Radontekninen suunnittelu. Teknillinen korkeakoulu, Raken netekniikan laitos, julkaisu n:o 88, Espoo: 1987: 1-135 Ympäristöministeriö. Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa - maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2 1993, Ympäristöministeriö, Aluei denkäytön osasto, Painatuskeskus Oy, Helsinki: 1994: 1-32. 47 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Radonkorjaaminen: Arvela H, Castren O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. STUK- A114. Säteilyturvakeskus. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1-39. Clavensjö B, Äkerblom G. Radon boken. Atgärder mot radon. Byggforskningsrädet , Ljunglöfs Offset AB, Stockholm: 1992:1-131. Lahti K, Graeffe G. Radonkaivo. Loppuraportti, Raportti 6-91. Tampereen teknilli nen korkeakoulu, Sähkötekniikan osasto, Tampere: 1991: 1-11. Reisbacka H, Arvela H. Radonkaivokokeilu Tampereen Pispalanharjulla. STUK-B- VALO 66. Säteilyturvakeskus. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1991: 1 -14. Säteilyturvakeskus tiedottaa 1/92. Asuntojen radonkorjaaminen. Säteilyturvakeskus, Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1992: 1-26. Ympäristöministeriö: Radonkorjausrakentaminen. Tutkimuksia S/1986. Ympäristö ministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1987: 1- 117. Radonin ja muiden radionuklidien poistaminen vedestä: Jokela P. Radionuklidien poistaminen pohjavedestä. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja, n:o 461, Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki: 1993: 1-101. Salonen L, Saxen R. Talousvesien radioaktiivisuus ja sen poistomahdollisuudet. Helsinki: Suomen kuntaliitto, (painossa). Säteilyturvakeskus. Talousveden radioaktiiviset aineet. Säteily- ja ydinturvalliruus- katsauksia (LS/6.1994). Säteilyturvakeskus. Helsinki: 1994: 1-8. 48 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS KIRJALLISUUSVIITTEET Annanmäki M. Radon and radon daughters in dwellings where radon-rich ground water is used as household water. Meeting of the Nordic Society for Radiation Protection, 6 - 9.1.1980, Geilo, Norge. Arvela H ja Castren O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. STUK-A114. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 39. Arvela H, Mäkeläinen I ja Castren O. Otantatutkimus asuntojen radonista Suomes sa. STUK-A108. Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1993: 1 - 49. Arvela H and Winqvist K. A model for indoor radon variations. Environment International 1989; 15. 239 - 246. Kivekäs L. Prospecting for geothermal energy in Finland. Nordic symposium on geothermal energy. Chalmers University of Technology and University of Göte borg, 1978: 112- 119. Koljonen T (toim.). Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni. Geologian tutkimus keskus, Espoo: 1992: Lääkintöhallituksen ohjekirje nro 2/1986. Terveydenhoitolain (469/65) ja -asetuk sen (55/67) nojalla annetut huoneilman radonia koskevat ohjeet. Helsinki: Painatus keskus Oy, 1986. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös asuntojen huoneilman radonpitoisuuden enimmäisarvoista. n:o 944,1992. Säteilyturvakeskus. Säteilyaltistuksen enimmäisarvojen soveltaminen ja altistuksen seuranta, ST-ohje 1.2. Helsinki: 1992: 1 - 16. Säteilyturvakeskus. Rakennusmateriaalien, polttoturpeen ja turvetuhkan radioaktii visuus, ST-ohje 12.2. Helsinki: 1993: 1-6. Säteilyturvakeskus. Talousveden radioaktiivisuus, ST-ohje 12,3. Helsinki: 1993:1 -8. 49 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Voutilainen A, Castren O, Mäkeläinen I, Winqvist K and Arvela H. Radiological characteristics of a village on uraniferous granitic ground in Finland. Radiation Protection Dosimetry 1988; 24: 333 - 337. Voutilainen A, Helin M, Torppa T, Holkko J, Lehtoviita T, Vanhanen A ja Viljanen M. Radonin merkitys talonrakennustekniikassa. Moreenipohjaisen pienta loalueen radontutkimus. Teknillinen korkeakoulu, Rakennetekniikan laitos, julkaisu n:o 97, Espoo: 1987: 1 - 122. Voutilainen A and Mäkeläinen I. Radon risk mapping using indoor monitoring data - a case study of the Lahti area, Finland. Indoor Air 1993; 3: 369 - 375. Ympäristöministeriö. Radonin torjuminen pien- ja rivitaloissa. Maanvastaisten rakenteiden radontekninen suunnittelu. Opas 2/1993. Ympäristöministeriö, Alueiden käytön osasto, Helsinki: Painatuskeskus Oy, 1994: 1 - 32. Geologiset kartat ja karttalehtiselitykset Maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 100 000 Lehti 2043 Kerava, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1956. Lehti 2044 Riihimäki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1963. Lehti 2133 Kärkölä, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1968. Lehti 3021 + 3012 Porvoo, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, Lehti 3022 Lapinjärvi, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1968. Lehti 3023 Kotka, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1963. Lehti 3024 Karhula, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1965. Kalliopcräkartat, mittakaavassa 1 : 100 000 Lehti 2043 Kerava, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1969 Lehti 2044 Riihimäki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1956. Lehti 2133 Kärkölä, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1961. Lehti 3012 Pellinki, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1965. Lehti 3021 Porvoo, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1964. Lehti 3022 Lapinjärvi, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1962. Lehti 3023 Kotka, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1970, Lehti 3024 Karhula, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus, 1965. 50 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Maataloudelliset maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 20 000 Lehdet 2043 7 - 12, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 2044 4 - 12, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3012 3, 6, 9, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3021 1 - 12, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3024 7, 8, Maatalouden tutkimuskeskus, Karttakeskus. Sora- ja hiekkaesiintymäkartat, mittakaavassa 1 : 20 000 Lehdet 2043 7 - 12, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 2044 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 2133 7,10, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 3012 3,6,9, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 3021 1 - 12, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 3022 1-12, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 3023 2,3,5, Geologian tutkimuskeskus. Lehdet 2024 7,8, Geologian tutkimuskeskus. Maaperäkartat, mittakaavassa 1 : 20 000 Lehdet 2133 7,8, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus. Lehdet 3024 1-5, Geologian tutkimuskeskus, Karttakeskus Aeroradiomatriset uraanisäteilykartat, mittakaavassa 1 : 20 000 Lehdet 2043 9 - 12, Geologian tutkimuskeskus Lehdet 2044 4 - 12, Geologian tutkimuskeskus Lehdet 3021 1-6, Geologian tutkimuskeskus Lehdet 3022 1-6, Geologian tutkimuskeskus Maaperäkarttojen selitykset: Punakivi K, Lahermo P, Rainio H ja Valovirta V. Maaperäkartan selitys. Lehdet 3021 + 3012 Porvoo. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimus keskus, Espoo: Karttakeskus, 1977: 1 - 40. Tynni R, Hyyppä J ja Valovirta V. Maaperäkartan selitys. Lehti 3022 Lapinjärvi. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Kartta keskus, 1976: 1 - 41. 51 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 Tynni R, Härme M, Valovirta V ja Hyyppä J. Maaperäkartan selitys. Lehti 2044 Riihimäki. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1969: 1 - 95. Valovirta V (koonnut). Maaperäkartan selitykset. Lehdet 3023 + 3014,3024,3041 + 3043, 3042, Kymen läänin rannikkoalueen maaperä. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1972: 1 - 46. Virkkala K. Maaperäkartan selitys. Lehti 2043 Kerava. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1959: 1 - 99. Kallioperäkarttojen selitykset: Härme M. Kallioperäkartan selitykset. Lehdet 2043, 2044, Keravan ja Riihimäen kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1978: 1-51. Laitakari I ja Simonen A. Kallioperäkartan selitys. Lehti 3022 Lapinjärvi. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1978: 1 - 51. Laitala M. Kallioperäkartan selitykset. Lehdet 3012, 3021, Pellingin ja Porvoon kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1984: 1 - 53. Simonen A. Kallioperäkarttojen selitykset. Lehdet 3023 + 3014,3024, 3041, 3042, 3044, 3113, 3131, 3133, Kaakkois-Suomen rapakivimassiivin kartta-alueiden kallioperä. Suomen geologinen kartta, 1 : 100 000. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: Karttakeskus, 1987: 1 - 49. 52 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 1 MÄNTSÄLÄ Talot rakennettu X Kallio Radon asunnoissa A Moreeni niitattu 190 asuntoa Q Savi tai siltti 0 Sora \ ** N. O Hiekka \ Nikinoja / * \ A \\ r ^^^//^ JBJ.. Levanto \ (f ^**^> J* y \ AQ **£ Saari \ /^ M Sälinkää A \ xx ° / Radon, Bq/m3 X < loo X 100-200 x Mäntsälä kk f 200-400 • & A 1 X 400-800 1 * "iS& l X 800-2000 / & X > 2000 A Sääksjärvi \ Hirvihaara \ "X Ohkola Numminen O X A _J%.D / \ \**p/M \ 53 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 2 PORNAINEN SIPOO Radon asunnoissa / 232 asuntoa -x^Wetsaky * Halkia \ 9A Talot rakennettu ^__^ V* g X X \ X Kallio A Moreeni / A \ O Savi tai siltti * 4 0 Sora jL* o \ Pornainen kl^Sf \^ O Hiekka A 0 '\ X " \ Radon, Bq/m3! Paippinen A \ ^ \ X < 100 7 A x ^ Ci X Laukkoski y X 100-200 200-400 )PA n "/vBorgby \ •• ^^^ X 400-800 X 800-2000 0* Talma X X X X > 2000 i A Nikkil^ *§ \ A * D \ ** Hindsby X X A \ Söderkulla* *H Box \ X % ** A \ x * N* X \y J * X^agsby A A^ KaUbäck ^V Östersundom X r^"""T! wX xSpjutsun\ d * *5rt A/ 1 *i lf tn Xv-^v ni — 55 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 3 PORVOO PORVOON MLK Radon asunnoissa X / mitattu 441 asuntoa Jt£k A / , \\A° O Kerkko^ Alho °*\ X J* -S ) A •** Dola A. f CJ 0 Afe Sannainen f\ :< Suomenkyl^ Porvoon mlk ^^"•"X ***A*AA, \ f- " Hinthaara X JJ AD W \ ** x ** x YIJCODN V / VvKvekka* 1 M Kfljalaiskylä % \ °X CTO laman / A 1 \ XAMickeUbole O \ JL&J(jl| Ml Ebbo y / \ A ** Kulloys/V A \ ^ ^\™ *A y. / \ * n K AvLX3 Valas \. ri C & x \x c3* * v Vessölandet Talot rakennettu Radon, Bq/m3 l Ä i Xi X Kallio X < 100 \ Emäsalo A Moreeni X 100-200 D Savi tai siltti 200- 400 C\r&^T~^ 0 Sora * 400-800 I V/VP3^Ä^ O Hiekka * 800-2000 / AC ° X > 2000 Pcllmkl . e. i— y 5* 57 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 4 ASKOLA, MYRSKYLÄ, PUKKILA Radon asunnoissa Mitattu 428 asuntoa S A o a f / Savijok° ^*i v^""vf -^*^f 1/ \ x |\Pukkila /^telc j g* * Myrskylä Kreivilä \ \ ^J""" ^A «/ A V> ADA r Kankkila* Hallita \ "N A^* Av * AA 1 «<-^ *W - D ^""^N^ 1 l t^* ••' ^^^^ >0 Korttia A ^"V Pakila ^X X / & « / Puhar-Onkimaa . , - ^J 0* Askola * Tiaankvp 1 Hänninmäki ^jjA *X \ Talot rakennettu Radon, Bq/m3 \ ^>A Q «5T ^ ^ 4&Huuvrfi X Kallio X < 100 A Moreeni X 100-200 J Monninky^JJ, Jj A Xg^ij™ 0 Savi tai siltti 200-400 0 Sora X 400-800 O Hiekka X 800-2000 X > 2000 59 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 5 LAPINJÄRVI, LILJENDAL Radon asunnoissa Mitattu 335 asuntoa q^ *b PukarV Porlammi * A Lapinjärvi Lindkoski LI rtffio Talot rakennettu 49 P.O X Kaiho Mickelspiltpm A&* *T3 A Moreeni O Savi tai siltti Heikinkyfe O Sora O Hiekka /Rumpila Radon, Bq/m3 X < 100 X 100-200 200-400 X 400-800 X 800-2000 X > 2000 H 5km 61 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 6 LOVIISA, PERNAJA Radon asunnoissa Mitattu 748 asuntoa Talot rakennettu X Kaiho ** Moreeni O Savi tai siltti O Sora O Hiekka Radon, Bq/m3 X < loo X 100-200 200-400 X 400-800 X 800-2000 X > 2000 1 5 km 63 STU.*-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 7 RUOTSINPYHTÄÄ Radon asunnoissa Mitattu 227 asuntoa RuotWyla ' Västilä \ D ^* \ *H_ rr \. D \ 1 A?~^V/ 1 Viiniä ^# A 4& l// \ x '? y Talot rakennettu \ *+ ( X Kallio ** Moreeni 4V>A ~^ Ruotsinpyhtää D Savi tai siltti 0 Sora O Hiekka ^föt Vähä-Ahvenkoski Radon, Bq/m3 X < 100 X 100-200 \ Tesjoki g 200-400 X 400-800 \Marby X 800-2000 X > 2000 rW Vahte^aff-V 1 K Irm T J KJIl 65 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 8 67 ITÄ-UUSIMAA Osa-aluejako Rakennuspohja: moreeni Noin 1010 asuntoa M2.1-M2.9 M3.1-M3.9 Mitattu asunto STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 10 TTT CO C/J I I r-t rt n'ri * C/5 60 <9 "K •£ S ------,11 •1 •?§•§•? | s I k s J •e. *.*, ri S* :2I, 4, E N S-3» •*«l « ö r t -*. s >w* .#" » S »•I * Mi - *J* if il fr'* / 1 "W E .» J ttll 8- 8T" -ft*» i *: > /- >-- s s •s 71 STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS Liite 11 73 ITÄ-UUSIMAA Osa-aluejako Rakennuspohja: harjujen lievealueet ja muut hiekkaesiiRtymät lHH.7 Hill Noin 430 asuntoa k.HIl.5 > m ^ikkila 1 Lapinjärvi 113 v HIUO ^ v ml? Hn.13 , >\ y ernaiiia HH9 *i~ V\- "\ Ruotsinpyhtää ö tyLbviisi a rJ,AL HI1.9 ^voo, i Porvoon mlk l" 1fc^P Sipoo N \HII.I Osa-alueraja Kunnanraja osa-alueen sisällä Osa-alueet HI1.1-HI1.13 Mitattu asunto x 1.13 -» Stan STUK-A119 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A -sarjan julkaisuja STUK-A120 Puranen L, Jokela K, Hietanen M. Altistumismittaukset suurtaajuus- kuumentimien hajasäteilykentässä. Helsinki 1995. STUK-A119 Voutilainen A, Mäkeläinen I. Huoneilman radonmittaukset Itä- Uudenmaan alueella: Tilannekatsaus ja radonennuste. Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Porvoon mlk, Pukkila, Ruotsinpyhtää ja Sipoo. Helsinki 1995. STUK-A118 Reiman L. Expert judgment in analysis of human and organizational behaviour in nuclear power plants. Helsinki 1994. STUK-A117 Auvinen A, Castren O, Hyvönen H, Komppa T, Mustonen R, Paile W, Rytömaa T, Salomaa S, Servomaa A, Servomaa K, Suomela M. Säteilyn lähteet ja vaikutukset. Helsinki 1994. STUK-A116 Säteilyturvakeskuksen tutkimushankkeet 1994-1995. Mustonen R, Koponen H (toim.). Helsinki 1994. STUK-A115 Leszczynski K. Assessment and comparison of methods for solar ultraviolet radiation measurements. (To be published.) STUK-A114 Arvela H, Castren O. Asuntojen radonkorjauksen kustannukset Suomessa. Helsinki 1994. STUK-A113 Lahtinen J, Toivonen H, Pöllänen R, Nordlund G. A hypothetical severe reactor accident in Sosnovyy Bor, Russia: Short-term radiological consequ ences in southern Finland. Helsinki 1993. STUK-A112 Ilus E, Puhakainen M, Saxen R. Gamma-emitting radionuclides in the bottom sediments of some Finnish lakes. Helsinki 1993. STUK-A111 Huurto L, Jokela K, Servomaa A. Magneettikuvauslaitteet, niiden käyttö ja turvallisuus Suomessa. Helsinki 1993. STUK-AllO Jokela K. Broadband electric and magnetic fields emitted by pulsed microwave sources. (To be published.) 77 SÄTEILYTURVAKESKUS STUK-A119 STUK-A109 Saxen R, Aaltonen H, Ikäheimonen TK. Airborne and deposited radionuclides in Finland in 1988-1990. Supplement 11 to Annual Report 1989. Helsinki 1994. STUK-A108 Arvela H, Mäkeläinen I, Castren O. Otantatutkimus asuntojen radonista Suomessa. Helsinki 1993. STUK-A107 Karppinen J, Parviainen T. Säteilyaltistus sydänangiografiatutkimuk- sissa ja kineangiografialaitteiden toimintakunto. Helsinki 1993. STUK-A106 Servomaa A, Komppa T, Servomaa K. Syöpäriski säteilyhaittana. Helsinki 1992. STUK-A105 Mustonen R. Building materials as sources of indoor exposure to ionizing radiation. Helsinki 1992. STUK-A104 Toivonen H, Klemola S, Lahtinen J, Leppänen A, Pöllänen R, Kansanaho A, Savolainen A.L.f Sarkanen A, Valkama I, Jäntti M. Radioactive Release from Sosnovyy Bor, St. Petersburg, in March 1992. Helsinki 1992. STUK-A103 Uus E, Sjöblom K-L, Ikäheimonen T.K, Saxen R, Klemola S. Moni toring of radionuclides in the Baltic Sea in 1989-1990. Helsinki 1993. STUK-A102 Uus E, Sjöblom K-L, Klemola S, Arvela H. Monitoring of radionu clides in the environs of Finnish nuclear power plants in 1989-1990. Helsinki 1992. STUK-A101 Toivonen M. Improved processes in therapy dosimetry with solid LiF thermoluminescent detectors. Helsinki 1991. STUK-A100 Servomaa K. Biological effects of radiation: The induction of malignant transformation and programmed cell death. Helsinki 1991. STUK-A99 Ruosteenoja E. Indoor radon and risk of lung cancer: an epidemio logical study in Finland. Helsinki 1991. Täydellisen listan STUK-A -sarjan julkaisuista saa Säteilyturvakeskuksen kirjastosta, puh: 90-759881 osoite: PL 14, 00881 Helsinki 78 SÄTEILYTURVAKESKUS Strälsakerhetscentralen Finnish Centre for Radiation and Nuclear Safety ISBN 951-712-031-1