Korpi-Jaakko Ja Koski-Jaakko Maa- Ja Vesirakentajina Vuonna 1704 Pirkkalassa Syntynyt Jaakko Stenius Vihittiin Papiksi Vuon- Na 1729

Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina Vuonna 1704 Pirkkalassa syntynyt Jaakko Stenius vihittiin papiksi vuonna 1729. Toimittuaan runsaan vuosikymmenen Artjärven kappalaisena Jaakko Stenius valittiin 1740 laajan Pielisjärven pitäjän kirkkoherraksi. Hän hoiti virkaa kuolemaansa vuoteen 1766 asti. Steniusta seurasi Pie- lisjärven kirkkoherrana hänen Jaakko-poikansa (1732–1809), joka luopui työstään vesirakentamisen parissa sekä akateemisena opettajana ja tutkijana ja suoritti vuonna 1767 Porvoossa papin viran edellyttämät tutkinnot. Jaakko Stenius nuoremman työsarka Pielisjärvellä kesti sittemmin koko loppuelämän. Varsinaisen viranhoidon ohessa niin isä kuin poika- kin olivat kiinnostuneita maatalouden, vesirakentamisen ja taloudellis- ten asioiden edistämisestä. He toteuttivat näitä tavoitteita konkreettisesti kotiseudullaan sekä läntisen Suomen jokiperkaustyömailla. Steniukset toivat näkemyksiään esille myös valtakunnan tasolla valtiopäivillä ja kuninkaallisessa tiedeakatemiassa. Monissa jälkikäteisarvioinneissa niin Jaakko Stenius vanhempi, Korpi Jaakko, kuin Jaakko Stenius nuorempi, Koski-Jaakko, on nostettu täydestä syystä Suomen historian tunnetuim- pien valistus- eli hyödyn ajan pappien joukkoon.

Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina Sven Hallinin tutkimussäätiö sr 2017 Harri Turunen

Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko_KANSI.indd 1 4.12.2017 22:31:10 Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina

Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina

Harri Turunen

Sven Hallinin tutkimussäätiö sr 2017 Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina

Tekijä Harri Turunen Julkaisija Sven Hallinin tutkimussäätiö sr Simonkatu 12 A 11 00100 Helsinki Taitto DTPage Oy Kannen kuva Sokojoen Myllykoskea Lieksan Sokovaarassa Kuva Liisa Vakkilainen Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa 2017 ISBN 978-952-93-9825-6 (sid.) ISBN 978-952-93-9826-3 (PDF) Esipuhe

Sven Hallinin tutkimussäätiö päätti vuonna 2010 teettää tutkimuksen toi- mialansa, maa- ja vesirakentamisen, merkkimiehistä Pielisjärven kirkko- herroista Jaakko Stenius vanhemmasta, Korpi-Jaakosta, ja hänen pojastaan Jaakko Stenius nuoremmasta, Koski-Jaakosta. Steniusten toimia ohjasivat kirkollisten tehtävien ohella 1700-luvun hyödyn aikakauden keskeiset aatteet ja tavoitteet talouden ja koko yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomen ja erityisesti Pohjois-Karjalan elinoloja he edistivät sekä käytännön töissä että akateemisella tasolla. Tutkimuksen tekijäksi pyydettiin FM Harri Turunen. Hän oli jo aiemmissa kirjoissaan perehtynyt Suomen maa- ja vesirakentamisen historiaan. Har- ri Turunen selvitti perusteellisesti Steniusten työskentelyä maa- ja vesirakentamisen ja maatalouden parissa sekä heidän yhteiskunnallista ja kirkol- lista toimintaansa. Jaakko Steniusten elämäntyötä hän valotti myös heidän henkilö- ja sukuhistoriallaan. Tutkimuksen julkaiseminen kirjana jäi Harri Turuselta kesken hänen menehtyessään marraskuussa 2016. Kirjan on toimittanut julkaisukuntoon säätiön toiminnanjohtaja TkL Maija Paasonen-Kivekäs. Harri Turusen kanssa sovittiin, että säätiö vastaa kirjaan tulevasta kuva-aineistosta. Arvokasta apua kuvien ja karttojen han- kinnassa ovat antaneet maanmittausjohtaja DI Pertti Saarelainen Joensuusta ja kirjailija YTM Esko Heikkinen Lieksasta. Historiallisia karttoja on saatu käyttöön dosentti Heikki Rantatuvalta Jyväskylän yliopistosta. Historiatut- kija FM Mauri Mönkkönen Lieksasta on lukenut käsikirjoituksen ja käynyt läpi lähdeaineistoa, mikä on suuresti auttanut toimitustyötä. Käsikirjoitusta ovat kommentoineet säätiön hallituksen jäsenet, DI Erkki Huotari, DI Sep- po Rusila ja rakennusneuvos J. Saavalainen, sekä DI Olle Häggblom. Neuvo- ja ja apua ovat antaneet myös Pielisen museon johtaja FM Liisa Eskelinen, museoamanuenssi FM Katri Tolonen ja Lieksan kansalaisopiston rehtori FL Asko Saarelainen sekä Lieksan seurakunta. Sven Hallinin tutkimussäätiö esittää parhaimmat kiitokset edesmen- neelle Harri Turuselle hänen erinomaisesta työstään. Kiitos Ritva Turuselle, Anna Isoarolle ja Henri Turuselle käsikirjoituksen toimitustyön hyväksymi-

5 sestä ja julkaisuluvasta. Lämmin kiitos kaikille kirjan valmistumisessa avus- taneille henkilöille. Kiitokset erityisesti Esko Heikkiselle, Mauri Mönkkösel- le ja Pertti Saarelaiselle asiantuntemuksesta ja syvällisestä mielenkiinnosta hanketta kohtaan.

Helsingissä 20.11.2017

Pertti Vakkilainen Sven Hallinin tutkimussäätiö sr:n hallituksen puheenjohtaja

6 Sisällys

Esipuhe...... 5 Hyödyn ajan poliittista, taloudellista ja opillista taustaa...... 9 Papiston monisäikeinen rooli...... 14 Maallisten tehtävien määrä kasvaa...... 14 Pappismiehet lääkäreinä...... 15 Papit maa- ja metsätalouden tutkijoina ja edistäjinä...... 17 Sukujuuret Satakunnassa...... 22 Pappeja ja sotilaita...... 22 Korpi- ja Koski-Jaakko – isä ja poika...... 24 Korpi-Jaakon kausi Artjärvellä...... 27 Seurakunnalliset olot kohenevat...... 27 Neljän kohdan maatalousohjelma...... 29 Muutto Pohjois-Karjalaan...... 32 Pielisjärven luterilaisen seurakunnan synty ja alkuvuodet...... 32 Steniukselle vankka kannatus vaalissa...... 33 Pojasta isän seuraaja...... 37 Apupappeja ja muita kirkonmiehiä...... 41 Arvostelua ja arvostusta...... 43 Kaskenpoltosta soiden hyödyntämiseen ja järvenlaskuihin...... 45 Kaskeamista rajoitetaan ja suoviljelyä helpotetaan säädöksin...... 45 Papit edistävät suoviljelyä...... 48 Suoviljely ja ojitus valtaavat alaa Pohjois-Karjalassa...... 50 Korpi-Jaakko esimerkin antajana...... 53 Viljelyksiä Steniusten tiloilla ja tiluksilla...... 58 Suoasetus innostaa järvenlaskuihin...... 69 Uutta maata vallataan järvenlaskuilla...... 73 Steniusten toiminta asutuskehityksen vauhdittajana...... 75

7 Perkauksia ja vesistöjärjestelyjä...... 77 Liikenteen pullonkauloja pohditaan...... 77 Kyrönjoen perkaukset käynnistyvät...... 78 Tulvia torjutaan Kokemäenjoella...... 83 Liikennöinti Pohjanlahdelta Karjalaan...... 87 Steniukset perunanviljelyn ja viljanvarastoinnin edistäjinä...... 93 Steniukset ja karjatalous...... 97 Steniusten ”myllymonopoli”...... 99 Steniukset kalastusolojen kehittäjinä...... 105 Patokokeiluja Utrankoskessa...... 105 Osakkuudet muissa kalastamoissa...... 110 Valtakunnallisia kalastushankkeita...... 114 Steniukset seurakunnallisten olojen kehittäjinä...... 116 Tarmolla uudistustoimiin...... 116 Kovia keinoja lukutaidon edistämiseksi...... 117 Kirkko- ja tapulirakentamista sekä pappilan remontointia...... 121 Taistelu taikauskoa ja pakanuutta vastaan...... 125 Korpi-Jaakon osallistuminen valtiopäiville...... 127 Sitkeys palkitaan edustajan paikalla...... 127 Karjalan talousdeputaation jäsenenä...... 130 Vuosien 1765–1766 valtiopäivien pettymykset...... 132 Steniukset ja Karjalan puolustuksen järjestäminen...... 135 Talouselämään liittyvä Steniusten kirjallinen tuotanto...... 140 Jaakkojen jälkimaine...... 143 Nimi ja muisto elävät...... 143 Paikallista ja valtakunnallista huomiota...... 146 Viitteet...... 150 Lähdekirjallisuutta...... 162 Liitteet 1 Kartta Pielisjärven seudusta...... 168 2 Vanhoja suomalaisia mittayksiköitä...... 169

8 Hyödyn ajan poliittista, taloudellista ja opillista taustaa

Suuri Pohjan sota (1700–1721), jossa Ruotsia joukko-osastot puolelleen ja sai kaupungin vastassa oli laaja vihollisliittouma Venäjä, Tans haltuunsa. Kustaa III saneli pian uuden halli- ka, Puola-Liettua ja vuodesta 1715 myös Preus- tusmuodon, jonka säätyjen edustajat hyväk- si ja Hannover, päätti Ruotsin suurvalta-ajan. syivät pakon edessä. Uusi hallitusmuoto siirsi Sota ja Kaarle XII:n kuolema marraskuussa toimeenpano- ja nimitysvallan kuninkaalle ja 1718 merkitsivät myös itsevaltiuden aikakau- muutti valtaneuvoston neuvoa-antavaksi - hal den päättymistä ja säätyjen vallan eli -vapau lintoelimeksi. Varmistaakseen kansansuosion den ajan alkamista. sa kuningas liioitteli säätyvallan epäkohtia ja Kustaa III:n (1746–1792) noustessa 25-vuo- lupasi vakautta ja parempaa elintasoa. Hän tiaana Ruotsin kuninkaaksi hallitusvalta kuului muistutti myös kansaa Ruotsin aiemmasta yhä säädyille, joten kuningas oli vain muodol- suurvalta-asemasta sekä esitteli itsensä Kustaa linen valtionpäämies. Kustaa III ei kuitenkaan Vaasan ja Kustaa II Adolfin urotekojen jatka- tyytynyt tähän. Hänen mielestään kuninkaan jana. piti toimia aktiivisesti valtakunnan politiikas- Taloudellisena oppirakennelmana jo 1500- sa sovittelemalla puolueriitoja ja lieventämällä ja 1600-luvuilta peräisin ollut merkantilismi säätyjen välisiä jännitteitä. Hän oli myös huo- sai vankan aseman Ruotsissa hattujen valtaan lestunut Ruotsin turvallisuudesta, sillä Venäjä nousun myötä 1730-luvun lopulla. Merkanti- ja muut ulkovallat jakelivat lahjuksia ruotsa- lismin ajatusten mukaisesti valtiontalous pyrit- laisille poliitikoille ja sekaantuivat yhä enem- tiin saamaan positiiviseksi vähentämällä tuon män maan sisäisiin asioihin.1 tia ja lisäämällä vientiä. Keinoiksi otettiin kor- Yritettyään ensin turhaan vaikuttaa asioi- keat suojatullit ja kotimaisen tuotannon vah- hin laillisilla keinoilla Kustaa III turvautui ar- vistaminen. Myös tiede pyrittiin valjastamaan meijan avulla tehtävään vallankaappaukseen. merkantilistisen talouspolitiikan käyttöön. Hän arvioi, että upseeristo, joka oli ollut jo Valtakunnan voimavaroja ryhdyttiin kartoit- pitkään tyytymätön armeijan tarpeiden huo- tamaan tilastollisella tutkimuksella ja luonnon miointiin valtiopäivillä, asettuisi säätyjen ja kartoituksella. Pyrkimys resurssien haltuunot- kuninkaan välisessä konfliktissa kuninkaan toon merkitsi taas uusien hyötykasvien vilje- puolelle. Vallankaappauksen suunnittelu alkoi lyn, tuotantomenetelmien yms. kehittämistä. keväällä 1772. Suunnitelmaa ryhdyttiin toteut- Vuonna 1749 perustetun Taulukkolaitok- tamaan saman vuoden elokuussa. Säädyt sai- sen tehtävänä oli kerätä kattavia väestötieto- vat vihiä kaappaushankkeesta, mutta Kustaa ja koko maasta. Tilastoinnin paljastama väen III onnistui puhumaan Tukholmaan sijoitetut vähyys oli järkytys vallanpitäjille, jotka taju-

9 sivat, että Ruotsin valtakunnan sotilasmahdin nontieteiden asema alkoi nousta 1700-luvulla palauttaminen näin pienellä väestöpohjalla oli Ruotsin valtakunnassa, jolloin siitä tuli ennen mahdotonta. Väkiluvun kasvattamiseksi alet- kaikkea luonnonhistorian ja kemian alueilla tiin panostaa maatalouden tuottavuuteen. Toi- merkittävä tiedemaa. Ruotsin kuninkaallinen milla tähdättiin erityisesti Baltiassa menetetty- tiedeakatemia perustettiin 1739. jen viljavarojen korvaamiseen. Turun Akatemian toiminta ajautui isonvi- 1700-luku oli kaiken kaikkiaan länsimaissa han vuosina 1713–1721 syvään alhoon. Kun maanviljelyn tehostamisen kautta. Professori venäläisten joukot lähestyivät, akatemian ar- Matti Klingen mukaan useissa maissa voitai- kisto, kirjasto, valtikka ja rehtorin viitta lähe- siin puhua teollisen vallankumouksen sijasta tettiin Tukholmaan, minne myös monet- pro maanviljelyn vallankumouksesta. Keskustelu fessorit pakenivat. Toiminta elpyi nopeasti Ruotsissa valtakunnan tulevaisuudesta oli 1760- vuodesta 1722 alkaen. Samalla professorikunta ja 1770-luvuilla hyvin vilkasta ja painovapaus- uudistui ja tieteellinen ajattelu muuttui -radi asetuksen 1766 ansiosta vapautunuttakin. kaalisti. Maatalouden edistäminen oli myös osa kus Teologis-humanistisen yliopistokulttuurin tavilaista patriotismia. Kuninkaallinen Patrio ot valta-asema alkoi horjua, kun taas valtakun- tinen Seura, joka perustettiin vuonna 1772, al- taa taloudellisestikin hyödyttävät luonnontie- koi toimia tämän tavoitteen puolesta. Seuran teet saivat entistä vankemman aseman ope- aatteiden käytännöllisinä sovellutuksina syn- tuksessa. Uudenlaisen tieteellisen ilmapiirin tyivät talousseurat, muun muassa 1797 perus- tulemista ennakoi jo varakansleri, piispa Her- tettu Suomen Talousseura, jonka alkuperäinen man Witten (1666–1728) akatemian avajaisissa nimi oli Kuninkaallinen Suomalainen Huo- 1722 pitämä puhe, jossa hän korosti siirtymistä neenhallituksen Seura. vapaan tieteen aikaan. Hyödyn aika nosti ko- Vuonna 1640 perustetun Kuninkaallisen tiseudun varallisuuden tutkimisen suosituksi, Turun Akatemian tehtävänä oli pitkään enem- mikä näkyi opinnäytetöiden aiheissa. Esimer- mänkin vanhan klassisen sivistysperinnön vä- kin antajina olivat Uppsalan yliopiston kuu- littäminen tuleville virkamiehille kuin uuden lut tutkijat Anders Celsius (1701–1744) ja Carl tiedon tuottaminen. Yleinen henki oli - koke von Linné (1707–1778). musperäistä tutkimusta vastaan. Teologian Linnéläisyyden toi Turkuun hänen oppi- keskeinen rooli näkyi siinä, että kaikkien tie- laansa Carl Fredrik Mennander (1712–1786), dekuntien professorit olivat myös teologeja. joka aloitti luennoimisen Turun Akatemias- Valtaosa Turun Akatemian kasvateista sijoit- sa vuonna 1736. Carl von Linnén kanssa ys- tuikin papeiksi ja opettajiksi, osa myös - kau tävystynyt Johan Browallius (1707–1755) ni- punkien virkamiehiksi tai kruununvoudeiksi mitettiin vuotta myöhemmin akatemian fysii- ja nimismiehiksi. kan professoriksi. Hän julkaisi samana vuonna Empiirinen ja kokeellinen fysiikka koki kaksi ohjelmakirjoitusta, jotka viitoittivat aka- 1600-luvun jälkipuoliskolla merkittävän nou- temian uuteen nousuun. Koska monet Linnén sun Euroopan johtavissa tiedemaissa Italias- oppilaat nousivat Turussa keskeisiin virkoihin sa, Englannissa, Ranskassa ja Saksassa. Luon- ja ryhtyivät toteuttamaan hänen ajatuksiaan ja

10 oppejaan käytännössä, akatemiasta tuli valtakunnan linnéläisin yliopisto. Turun Akatemian arvostuksen kasvamisen takana olivat Carl Fredrik Mennanderin ohella ennen kaikkea professorit Pehr Kalm, Pehr Adrian Gadd, Johan Gadolin, Mathias Calonius ja Henrik Gabriel Porthan. Kasvitieteilijä Pehr Kalm (1716–1779) oli akatemian ensimmäisenä talousopin ja Pehr Adrian Gadd (1727–1797) ensimmäinen kemian professori. Mennander seurasi vuonna 1747 Browalliusta Turun Aka- temian fysiikan professorina. Mennander kehitti näkemystä yliopistoista tuottavuuden kasvun tekijöinä sekä korosti luonnonhistorian, kemian ja fysiikan suurta merkitystä nimenomaan maatalouden edistämisessä. Johan Gadolinista (1760–1852) tuli P. A. Gaddin jäl- keen kemian professori. Henrik Gabriel Port- han (1739–1804) nimitettiin vuonna 1777 Tu- run Akatemian kaunopuheisuuden ja Matthias Calonius (1737–1817) vuotta myöhemmin lain opin professoriksi. H. G. Porthan, joka seurasi aktiivisesti tie- teellistä kirjallisuutta, oli monitieteinen tutki- Henrik Gabriel Porthan (1739−1804) Turun ja, joka hallitsi niin kansantieteen, kielitieteen Akatemian kaunopuheisuuden eli latinan kielen kuin historian. Porthania kiinnostivat erityi- professori. Porthan oli myös aikakautensa mer- sesti Suomen historia ja kieli. Mainittakoon, kittävimpiä vesirakentamisen asiantuntijoita. että H. G. Porthan osallistui käytännössä myös (Lähde: Per Krafft vanhempi (alkuperäisen kuvan tekijä), Historian kuvakokoelma, koskenperkauksiin. Hän johti koskenperkaus- Museovirasto). töitä akatemian mailla Ylä-Satakunnassa ja julkaisi ansiokkaan tutkimuksen perkauksista 1794 perustetun Sällskapet för allmänne med- kansan pariin. Talousopin tietoja pidettiin hyö- borgerlige kunskaper -seuran sarjassa. dyllisenä myös tuleville virkamiehille, tuoma- Talousopin professuurin perustamisella reille ja sotilaille. täh dä ttiin siihen, että akateeminen koulutus ja Pehr Kalm toimi Turun Akatemian talous- tutkimus saataisiin hyödyttämään yhteiskun- opin professorina 1747–1779. Hän oli tuotte taa ja taloutta. Kun tulevat papit saivat perus- lias tutkija ja opettaja. Valtaosa hänen alaisuu- tiedot talousopista, heillä oli mahdollisuus le- dessaan julkaistuista 146 väitöskirjasta käsitte- vittää uusia ajatuksia luonnon hyötykäytöstä li käytännön kysymyksiä. Kaikkiaan noin 50

11 väitöskirjan aihepiiri liittyi maataloudellisiin tisesti että käytännöllisesti. Konkreettiset esi- kysymyksiin: mm. seitsemän maanviljelyyn, merkit olivat vakuuttavampia ja opettavaisem- kuusi ryytimaihin ja vihanneksiin, viisi niit- pia kuin pelkkä teoria. Ajatus oli lainaa filosofi tyihin ja laidunmaihin, neljä hedelmäpuihin Senecalta, joka on todennut: ”Tie on pitkä neu- ja marjapensaisiin sekä neljä myös kotimais- voja noudattamalla, mutta lyhyt ja tehokas esi- ten kasvien hyötykäyttöön. Kahden väitöskir- merkkien avulla.” Talousopillisten taitojen tar- jan aiheena oli suoviljely ja kahden pensasai- peellisuutta korostettiin myös muilla esimer dat. Metsänhoidon yleisiä periaatteita sekä yk- keillä antiikin kirjallisuudesta (Columella ja sittäisten puulajien ominaisuuksia ja menes- Cicero) ja uudemmista lähteistä. Englantilai- tymismahdollisuuksia istutettuina käsiteltiin sen puutarhakirjailija John Evelynin (1620– kahdeksassa väitöskirjassa. 1706) kirjoitusten pohjalta muistutettiin, että Kalmin ja kemian professori P. A. Gaddin talousopissa ja luonnonhistoriassa on kyse Ju- välisessä työnjaossa maanviljelyksen tutkimi- malan luomistyön kunnioittamisesta. nen jäi lähinnä Gaddin vastuulle. Tosin myös Kotimaisen maatalouden tutkimus nousi Kalm käsitteli luennoillaan maanviljelyä ja yhdeksi Turun Akatemian talousopillisten väi- metsien hoitoa. Hän antoi yksityiskohtaisia töskirjojen keskeiseksi aiheeksi, vaatihan val- ohjeita asioista, joihin maalaispappi törmä- tion talouden kehittäminen paikallisen maan- si jokapäiväisessä elämässään, mm. peltojen viljelyn edistämistä. Talousopin julkaisuihin ojittamisesta, viljan kylvöstä, metsänhoidosta liittyneet paikalliskuvauksetkin muuttuivat ja talonrakennuksesta. Kalmin ohjeissa koros- aiemmin korostuneesta kotiseudun historial- tui luonnonvarojen monipuolinen ja säästeliäs lisen kunnian ylistämisestä talouden kehitys- käyttö. mahdollisuuksien kaavailuun. Tohtori Inkeri Kinnari, joka väitteli vuonna Turun yliopiston poliittisen historian pro- 2012 aiheesta Hyödyllisiä ja mielekkäitä oppe- fessori Timo Soikkanen on arvioinut, että jos ja kotiin vietäväksi. H. G. Porthanin väitöstee- nykyisin suosittuja yliopistojen paremmuus- sit ja akateeminen kasvatus, on nostanut erin- järjestyslistoja olisi laadittu 1700-luvun lopul- omaiseksi hyödyn aikakauden talousajattelun la, Kuninkaallinen Turun Akatemia olisi ollut sekä Browalliuksen ohjelmakirjoitusten perin- kärkisijoilla. Turun maineen takana olivat pit- nön edustajaksi Turussa Pehr Kalmin johdol- kälti edellä mainitut professorit. Turun Akate- la vuonna 1757 valmistuneen väitöskirjan Ta- mian kultakausi päättyi, kun yliopisto siirret- lousopin ja luonnonhistorian tuntemuksen vält- tiin vuoden 1827 Turun palon jälkeen suurruh- tämättömyydestä opettajalle. Kinnarin mukaan tinaskunnan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin väitöskirjan puolustaja ja todennäköinen teja yhteydet Uppsalan yliopistoon katkesivat. kijä oli David Deutsch (1735–1783), joka työs- Luonnontieteet, joihin oli jopa naiivilla in- kenteli sittemmin Turun Akatemian ja Turun nostuksella asetettu suuria odotuksia, alkoivat katedraalikoulun palveluksessa sekä pappina menettää Ruotsissa uutuuden viehätystään jo Turussa ja Piikkiössä. 1760-luvulla. Suomessa luonnontieteellinen Väitöskirjan keskeinen teesi oli, että opet- harrastuneisuus eli pidempään. Matti Klingen tajan on tunnettava talousoppia sekä teoreet- mukaan Turun Kuninkaallinen Akatemia oli-

12 kin utilitaristisin kaikista valtakunnan yliopis- Hyödyn ajan aatteet, asenteet ja tavoitteet toista. Utilitarismissa teon moraalinen hyvyys heijastuivat myös aikakauden koulutuspoli- määräytyi sen toimijoille tuottaman hyödyn tiikkaan. Talousoppia ja luonnonhistoriaa ajet- perusteella. Ajattelua ruokki se, että Suomen tiin voimakkaasti triviaalikouluihin ja lukioi- geopoliittinen ja taloudellinen asema -vaati hin. Vaatimus sai tukea 1730-luvun lopulla val- vat käytännöllisempiä ponnisteluja kuin emä- taan nousseelta hattupuolueelta, joka kannatti maassa. Niinpä Turun Akatemiassa oli luonte- merkantilistista aktiivista talouspolitiikkaa ja vaa ja perusteltua pohtia viljelyyn, vesiteihin siten myös entistä reaaliainepitoisempaa kou- ja linnoituksiin liittyviä asioita. Utilitarismia lutuspolitiikkaa. ylläpitivät Turussa erityisesti Linnén oppilaat 1700-luvun lopulla puhdasta hyötyä tavoit- Johan Browallius, Pehr Kalm ja C. F. Mennan- televan koulutusajattelun rinnalle alkoi nousta der. Sittemmin utilitarismi yhdistyi Turussa sivistystä ja kansalaisuutta korostava pedago- Henrik Gabriel Porthanin edustamaan uushu- gia. Tavoitteeksi tuli paitsi hyödyllinen myös manismiin, jossa antiikin ihailu liitettiin oman hyvä kansalainen. Näiden uushumanististen maan juurien eli Suomen kielen ja kulttuurin ajatusten keskushahmoksi Turun Akatemiassa tutkimiseen. nousi siis H. G. Porthan.

13 Papiston monisäikeinen rooli

Maallisten tehtävien määrä kasvaa talla olivat uskonnon ohella epäilemättä myös taloudelliset syyt, saihan Kalm palkkapitäjäs Keuruun kirkkoherrana kaksi vuosikymmentä tään lisätuloja yliopistollisen viranhoidon tuek toimineen Abraham Indreniuksen (1711–1770) si. Pehr Kalm otti vuonna 1763 vastaan Maarian poika Abraham Indrenius nuorempi (1736– seurakunnan kirkkoherran viran. 1796) jätti vuonna 1757 Turun Akatemian tar- Indreniuksen väitöskirjassa korostettiin, kastettavaksi väitöskirjansa Enfaldiga tanckar että papeille kuului uskonnollisten ja sielun- wisande hwad en präst kan bidraga til oecono- hoidollisten toimien ohella muitakin tehtäviä. miens uphjelpande eli Vaatimattomia ajatuksia He olivat yleistä hyvää palvelevia virkamiehiä, siitä, mitä pappi voisi tehdä taloutemme kohen- jotka hallinnoivat, opettivat, viljelivät maata tamiseksi. Abraham Indrenius nuorempi, joka sekä edistivät taloutta ja köyhäin- ja sairaan- suoritti kesällä 1757 filosofian maisterin- tut hoitoa. Yhteiskunnallisia sekä paikallishallin- kinnon ja vihittiin syksyllä 1759 papiksi, toimi toon ja koulutukseen liittyviä tehtäviä oli pa- ensin Messukylän kirkkoherran apulaisena ja pistolla ollut toki jo tätä ennenkin.1 Vehmaan kappalaisena. Hänet nimitettiin 1772 Papiston monisäikeinen rooli oli ymmär- isänsä seuraajaksi Keuruun kirkkoherran vir- rettävä, tavoittihan kirkko 1700-luvulla- muu kaan, jota hän hoiti kuolemaansa asti. ta esivaltaa tehokkaammin syrjäisimmätkin Indreniuksen opinnäytetyön ohjaaja ja sa- kolkat. Isonvihan jälkeen maassa oli noin 660 malla väitöstilaisuuden praeses eli esimies kirkollisen hallinnon ja alle 300 maallisen hal- oli talousopin professori Pehr Kalm, jota on- linnon virkaa. Puoli vuosisataa myöhemmin kin pidetty väitöskirjan sisältämien ajatusten luvut olivat noin 740 ja 390. Seurakuntia joh- todellisena ideoijana. Samaa aihepiiriä oli si- taneiden kirkkoherrojen vastuulle säilytettiin vuttu aiemminkin hänen ohjauksessaan- laa siis erilaisia maallisen hallinnon tehtäviä. He dituissa väitöskirjoissa. Toisaalta Kalmkin oli hoitivat jo 1600-luvulta lähtien väestökirjan omaksunut monet ajatukset opettajiltaan, eri- pitoa. Vuoden 1650 pappisprivilegioihin sisäl- tyisesti Johan Browalliukselta ja Carl Linnél- tynyt kirjaus vahvisti vanhan pitäjänkokous- tä. Papin tehtäviä käsitellyt väitöskirja on näh- käytännön asemaa. ”Nijn pitä myös Papeilla/ ty myös eräänlaiseksi puolustuspuheeksi sil- Caupungeissa ja Maalla oleman Walda pitä Pi- le, että Kalm vihittiin samana vuonna papiksi täjän Cocouxia nijden neuvosta/ joiden se tule/ ja nimitettiin Piikkiön kirkkoherraksi. Hänen ja Seuracunnan Tarwe waati.” teologiaan suuntautumistaan ihmetteli esimer- Papiston erioikeuksissa vuodelta 1723 edel- kiksi Carl von Linné. Pappisnimityksen taus- lytettiin kahden pitäjänkokouksen järjestämis

14 tä vuosittain. Toinen kokous tuli järjestää va- tarhanhoidon, talouden ja koskien perkaami- pun ja toinen Mikkelin päivän tienoilla. Tämän sen esikuvina ja edelläkävijöinä. Indreniuksen kirjauksen myötä pitäjänkokousjärjestelmä sai mielestä taloudenhoitoon liittyvistä asioista entistä tunnustetumman aseman. Nyt pitäjän- voitiin puhua sopivan tilaisuuden tullen myös kokouksesta alkoikin kehittyä paikallishallin- esimerkiksi häissä, ristiäisissä, hautajaisissa ja non keskeinen elin, jonka toimialaan kuului- muissa yhteisissä kokoontumissa. Hän painot- vat seurakunnallisten ja monien hallinnollis- ti myös hyvien käytännön esimerkkien merki- ten asioiden ohella esimerkiksi teiden ja pitä- tystä vanhojen juurtuneiden tapojen poistami- jänmakasiinien rakentamisesta päättäminen ja sessa ja uuden tiedon perille menossa ja muis- satovahinkojen korvaaminen. tutti, että ”talonpoika uskoo mieluimmin omaa Köyhäinhoitoon ja kansanopetukseen liit- pappiaan”.3 tyvien asioiden merkitys korostui 1700-luvul- Indreniuksen väitöskirjassa korostettiin la. Paikallishallinnon laajentuva tehtäväkent- myös sitä, että papeilta vaadittiin pappiloiden tä kasvatti luonnollisesti papiston työtaakkaa. haltijoina taloudellista tietoutta: ”Kun myös Mainittakoon, että myös pappien puolisoilla suurella osalla papistoa on niin huonot tulot ja ja tyttärillä oli paikallisyhteisössä oma tärkeä pienet palkat, ettei niillä voi tulla toimeen, vaan rooli, joka ulottui esimerkiksi puolivirallisiin on heidän omalla ahkeruudellaan huolehditta- valistustehtäviin lukutaidon ja sairaanhoidon va itsestään, niin eikö silloin ole parempi, että opettamisessa. on näihin talousasioihin ennakolta perehtynyt Professori Pirjo Markkola korostaa 2007 ja ettei olisi yhtä tietämätön kuin talonpoika.” julkaistun Suomalaisen arjen historian toiseen Talousasioiden hallitseminen auttoi siis myös osaan sisältyvässä artikkelissaan, että kirk- papin omaa taloutta.4 ko oli 1700-luvulla ylipäätään muutakin kuin hengellinen yhteisö. Herran huone oli usein seurakunnan ainoa julkinen tila sekä hallin- Pappismiehet lääkäreinä torakennus, jonne kokoonnuttiin hengellisen sanoman ohella kuulemaan mm. pitäjäläisille Ruotsiin 1600-luvun lopulla syntynyt valta- tärkeitä hallitsijan ja virkamieskunnan kuulu- kunnallinen lääkintätoimen keskuskollegio tuksia. Kirkko sijaitsi niin konkreettisesti kuin Col legium medicum sai 1700-luvun puolivälis- symbolisesti keskellä kylää.2 sä määräyksen laatia luetteloita soveliaista ko- Papiston – varsinkin kirkkoherran – merki- tilääkkeistä lastentauteja vastaan. Luetteloita tys seurakuntansa opettajana korostui siis va- piti säilyttää kirkoissa ja niitä oli jaettava rah- listuksen vaikutuksesta 1700-luvulla. Tämä nä- vaan keskuuteen. Kollegio julkaisi myös ime- kyi myös siinä, että saarnojen opetuksellinen väisten ja lasten sairaanhoitoa sekä rokotusta luonne lisääntyi. Saarnatuolista jaettiin entistä koskevia ohjeita. Papistoa kehotettiin ilmoit- enemmän uskonoppiin ja siveelliseen elämään tamaan viivytyksettä puhjenneista kulkutau- liittyvien asioiden ohella erilaista hyödyllistä deista piirilääkäreille. Vuonna 1748 perustetun käytännön tietoutta. Samalla korostui pappi- nykyisen tilastokeskuksen edeltäjän taulusto- loiden rooli esimerkiksi maanviljelyksen, puu- eli tabellilaitoksen komissio kehotti puolestaan

15 maaseudun papistoa hankkimaan tietoa yksin- iholle aiheutti tavallista lievemmän sairauden, kertaisista parannuskeinoista ja myös käyttä- joka suojasi myöhemmältä ja vaarallisemmalta mään taitojaan. Papisto suhtautui pääsääntöi- tartunnalta. Tämä tieto levisi myös Suomeen sesti ohjeisiin myönteisesti. Valtaosa papeista viimeistään 1730-luvulla ja piirilääkäri Johan katsoi kuitenkin velvollisuuksiensa terveyden- Haartman (1725–1788) teki vuonna 1754 en- huollossa rajoittuvan hallintoon ja valistustoi- simmäisen rokonistutuksen Turussa. Hieman miin.1 myöhemmin Collegium medicum alkoi edistää Abraham Indrenius npi kirjoitti edellä mai- rokonistutuksia valtakunnassa. nitussa väitöskirjassaan: ”Jos papilla olisi edes Suomessa rokonistutus saavutti aluksi suu- jonkin verran tietoja lääkityksestä, niin voisi remmat mittasuhteet vain Pohjanmaalla, mis- hän silloin olla sekä ruumiin että hengen lääkä- sä sen puolestapuhujiin kuului muun muas- ri.” Monet Turun Akatemiassa papiksi opiskel- sa Alavetelin kappalainen ja myöhempi Kok- leet nuoret miehet perehtyivätkin luonnontie- kolan kirkkoherra Anders Chydenius (1729– teisiin ja hankkivat merkittäviä lääketieteelli- 1803). Rahvaan pelkojen ja epäluulojen vuoksi siä taitoja. Jotkut papit rohkenivat ryhtyä lää- tulokset jäivät muualla maassa verrattain vä- kinnällisiin toimiin ilman lääketieteen opinto- häisiksi. Englantilainen lääkäri Edward Jenner jakin. Papeilla oli tärkeä rooli myös lääketie- (1749–1823) kehitti 1790-luvulla isorokkotar- teeseen ja lääkkeisiin liittyvän oikean tiedon tunnan suojaamiseksi menetelmän vaaratto- välittäjinä. Kansalaiset suhtautuivat usein epä- man lehmärokon istuttamisen eli vaccinaation luuloisesti lääkäreihin ja lääkehoitoon. avulla. Rokotus syrjäytti nopeasti kokonaan Piirilääkäreiden toivomuksesta monet pa- rokonistutuksen. Suomen ensimmäisen ro- pit puhuivat kinkereillä rahvaalle lääkkeiden kotuksen suoritti Turussa 1802 piirilääkärin oikeasta käytöstä ja lääkityksen merkitykses- sijaisena toiminut Anders Boxström (1760– tä. Pappien esimerkki vaikutti rohkaisevasti 1849).3 myös rokotuksissa, sillä monissa maaseutupi- Esimerkkejä aktiivisista ja ennakkoluulot täjissä juuri pappien lapset olivat ensimmäisiä tomista ”lääkäripapeista” löytyy eri puolilta rokotettuja lapsia. Näin tapahtui muun- mu laajaa maata. Tornion pedagogion pitkäaikai- assa Ilmajoen seurakunnassa, missä piirilää- nen rehtori ja vuodesta 1757 Oulun kirkko- käri Barthold Rudolf Hast (1724–1784) rokot- herra Johan Wegelius (1693–1764) sai 1760 ti vuonna 1767 ensimmäisenä ilmajokelaisena valmiiksi jopa lääkärikirjan, jota ei kuiten- lapsena isorokkoa vastaan kirkkoherra Salo- kaan koskaan julkaistu. Lohtajan pitäjänapu- mon Hanneliuksen, alun perin Hannukselan lainen Per (Petter) Cajanus (1709–1765)- ro (1722–1796) tyttären Sofia Magdalenan. Salo- kotti satamäärin lapsia. Laihian kirkkoherra mon Hannelius ajoi Ilmajoelle myös kätilön Samuel Wacklin (1710–1791) hoiti seurakun- palkkaamista, mutta hankkeen toteutumisesta nassaan myös lääkärin tehtäviä. Pyhäjoen ei ole tietoa.2 kuuluisa kirkkoherra Petter Niklas Mathesius Itämailla oli jo pitkään tiedetty ja tunnettu (1711–1772) tunnettiin puolestaan laajalti ete- havainto, että variolaatio eli isorokon tarkoi- vänä parantajana. Joku kiitollinen talonpoika tuksellinen istuttaminen käsivarren tai käden sepittikin Mathesiukselle kiitosrunon, joka al-

16 kaa: ”Mond´ on meillä Medikusta, lännen alla Christfrid Ganander (1741–1790) julkaisi vuon- lääkäriä, waan ei ole ollengana, werraxi wedet- na 1788 ensimmäiset suomenkieliset terveys- tävätä kirckoherran Pyhäjoen.” Hänen veljen- oppaat Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki sä Terijärven kappalainen Georg Nilsinpoika sekä Eläinden Tauti-Kirja. 1700-luvun lopulta Mathesius (1732–1816) rohkaisi kansaa roko- edistivät rokottamista Sulvassa ja Maalahdella tusten ottamiseen Keski-Pohjanmaalla. Johan pappina toiminut Zacharias Gallenius (1763– Westzynthius (1734–1804), joka seurasi kirk- 1826) sekä Enontekiön kirkkoherra Erik Gra- koherrana P. N. Mathesiusta Pyhäjoella, hallit- pe (n. 1760–1808). Kemin kirkkoherra Matthias si myös lääkintätaidot.4 Castrén (1764–1845) oli niin ikään aktiivinen Taloustieteilijänä maineeseen nousseen An- rokottamisen edistäjä ja puolestapuhuja.6 ders Chydeniuksen tiedetään kuunnelleen Upp- salan yliopistossa lääketieteen luentoja. Kirk- koherran virassaan hän sai mainetta paranta- Papit maa- ja metsätalouden jana, joka suoritti pieniä leikkauksia ja valmisti tutkijoina ja edistäjinä itse myös lääkkeitä. Lapuan kirkkoherran Isak Lithoviuksen (1709–1788) pojan Samuel Litho- Eräs vapaudenajan lempiajatus oli saada papik viuksen (1742–1798) vuonna 1762 hyväksytys- si valmistuvien välityksellä taloudelliset tiedot sä väitöskirjassa Om nyttan och nödwändighe- ja harrastukset leviämään yli valtakunnan. Sik- ten för en präst, at äga insikt i medicine keskiös- si talousopin opinnot olivat tärkeitä papistolle sä olivat papiston lääkinnälliset velvollisuudet sekä myös virkamiehen, tuomarin ja sotilaan ja niihin liittyvät hyödyt. Väitöskirja, kuten ai- uralle suuntautuville. emmin mainittu Indreniuksen väitöskirjakin, Jotta papit ja pappilat kykenivät olemaan yhdistää pappisviran suoranaisesti taloudellis- esimerkki nä oman toimialueensa maatiloille, sosiaaliseen hyötyyn. Otto Reinhold Bökman pappien akateemiseen koulutukseen sisällytet- (1738–1792), joka toimi sittemmin Laukaan tiin maataloute en liittyvää oppiainesta. Ne mo- kappalaisena, puolusti vuonna 1763 väitöskir- net maataloudelliset ja puutarhanhoidolliset jaansa Om förmon af kopp-ympningens widta- väitöskirjat, joita julkaistiin Carl Fredrik Men- gande i Finland. Siihen liittyi Suomen kansalle nander vanhemman, P. A. Gaddin ja Pehr Kal- osoitettu vetoomus lasten suojaamisesta isoro- min johdolla, olivat professori Matti Klingen kon vaaroilta rokonistutuksen avulla.5 mukaan samalla ”käytännöllistä teologiaa” ja Lohtajalla ja Evijärvellä pappina ollut Mi- pappiskasvatusta. Pappisviran yhdistämistä kael Forslin (1745–1804), joka opiskeli Turun suoranaisesti taloudellis-sosiaaliseen hyötyyn Akatemiassa lääketiedettä kolme vuotta, sai palvelivat myös niittyjä, peltoja, talousraken- vuonna 1781 virallisen luvan toimia myös lää- nuksia, tervaa, rehua, omenapuita, yrttimaita, kärinä. Hänen luokseen Lohtajan pappilaan marjapensaita ja kukkaistarhoja koskevat tut- saapui potilaita 1770-luvulla aina Saarijär- kielmat sekä paikalliskuvaukset. Paikallisku- veä, Viitasaarta ja Rautalampia myöten. Hän vauksia tekivät usein ko. pitäjien kirkkoherro- oli taitava kirurgi, jolla oli kotiapteekissa noin jen pojat, jotka pyrkivät aikanaan itse samaan 300 erilaista lääkettä. Rantsilan kappalainen pastoraattiin.1

17 Pehr Kalmilla oli luja usko siihen, että oi- dasjärvellä pitkään kirkkoherrana toimineen keasti suunnattu talousopin ohjaus innostaisi Erik Castrenin vuonna 1754 hyväksytty Histo- ylioppilaita välittämään uusia maatalousnäke- risk och oeconomisk beskrifning öfwer Cajana- myksiä kansan pariin. Tämä ei toteutunut suo- borgs-län. ranaisesti. Oppeja alettiin kuitenkin soveltaa Puutarhoihin liittyi mm. Saarijärven -apu pappiloissa varsinkin silloin, kun ylioppilaas- laispapin ja kappalaisen Johan Caloniuksen ta itsestään tuli virkatalon viljelijä. Ylioppilaat (1741–1819) opinnäyte omenapuiden hoidos- levittivät myös Kalmin aatteita viemällä kotiin ta Suomessa. Kalajoen kappalainen Karl Meur- mm. hedelmäpuiden siemeniä.2 ling (1747–1817) selvitteli mustaviinimarjan, Klingen mainitsemista pappismiesten laa- Lapuan kappalaisen apulainen ja Ylihärmän timista opinnäytteistä löytyy kymmenittäin saarnaaja Isak Wargelin (1753–1813) vadelman esimerkkejä. Paikalliskuvausten laatijoiden ja jo aiemminkin mainittu David Deutsch kar- joukkoon kuuluivat muun muassa pappina viaismarjan hoitoa ja hyötyjä. Kasvi- ja puu- sekä Turun Akatemian opettajana ja rehtorina tarhat olivat myös Kajaanin kirkkoherran ja toiminut Kristian Cavander (1730–1812), joka pedagogin Olof Westzynthiuksen (1726–1781) kirjoitti 1753 kuvauksen Sauvosta sekä Uuden- sekä Turun katedraalikoulun konrehtorin eli kaupungin kappalainen ja kirkkoherra Efraim vararehtorin Henrik Lindsténin (1722–1799) Höckert (1733–1789), joka kokosi vuonna 1754 pro gradu -tutkielmien aiheina. Alavuden kap- paikalliskuvauksen pitkäaikaisesta kotikau- palainen Elias Nibling (1729–1788) kirjasi ha- pungistaan. Samana vuonna hyväksyttiin Uu- vaintoja hedelmäpuiden istutuksesta. dessakaarlepyyssä ja Vaasassa sittemmin pap- Kokkolassa koko pappisuransa ajan toimi pina toimineen Krister Salmeniuksen (1734– nut Matias Pazelius (1723–1780) paneutui 1791) opinnäyte Kalajoesta. Kyseinen paikal- vuonna 1751 professori K. F. Mennanderin oh liskuvaus ilmestyi Eero Elovaaran käännökse- jauksessa laaditussa opinnäytteeseen pelto- nä ja Kalajokilaakson Kotiseutuliiton kustan- jen ja niittyjen hoitamiseen Pohjanmaalle. Ilo- tamana ensi kerran suomeksi 260 vuotta myö- mantsin kirkkoherran poika ja sittemmin Toh- hemmin. majärvellä kirkkoherrana vaikuttanut Samuel Vuonna 1754 hyväksyttiin myös Jakob Norrgrén (1726–1783) selvitteli Kalmin johdol- Chydeniuksen (1732–1809) Kokkolasta kerto- la 1754 pro gradu -tutkielmassaan sammaloitu- va kuvaus. Helsingin triviaalikoulun opettaja neiden kovapohjaisten niittyjen parantamista. ja Mikkelin pitkäaikainen kirkkoherra Hen- Vöyrillä pappisuransa tehneen Esaias Wege rik Forsius (1733–1813) laati 1750-luvun puo- liuksen (1744–1821) opinnäytteen aihe vuonna livälissä kaksiosaisen tutkielman Helsingistä. 1763 oli suomaiden ojitus ja viljely. Vähäkyrös- Ensimmäisen osan praeses oli Algot Scarin ja sä nelisenkymmentä vuotta pappina toiminut toisen Pehr Kalm. Varsinais-Suomessa lyhyek Gabriel Rein (1745–1809) pohti 1768 hyväksy- si jääneen pappisuransa tehnyt Karl Petter Bo- tyssä tutkielmassa pakkasen aiheuttamaa -va renius (1753–1788) kokosi vuonna 1774 ku hinkoa peltoja puutarhaviljelmille. Kiukais- vauksen Somerosta. Joskus paikalliskuvaukset ten kappalainen Jakob Utter (1732–1802) etsi käsittelivät laajempaa aluetta, esimerkiksi -Pu keinoja laidunmaiden parantamiseksi sekä Iso-

18 joen kappalainen Daniel Alcenius (1740–1805) koko Suomen taloudellisia oloja sekä henki- niittymadon välttämiseksi ja hävittämiseksi. sellä viljelystyöllä että käymällä käsiksi - eri Papiksi 1759 vihityn Johan Henrik Hallenber- tyisesti maatalouden ja kalastuksen uudista- gin (1731–1817) pro exercitio vuodelta 1757 miseen tähtääviin toimiin käytännössä. Hei- liittyi karjanhoitoon. Metsiin liittyviä tutkiel- dän mielenkiintonsa kohdistui myös järven- mia tekivät muun muassa Paltamon ja Sotka- laskuihin, jokien perkauksiin sekä sisämaan mon kappalaisena ja Pyhäjoen kirkkoherrana ja rannikon välisten liikenneyhteyksien pa- toiminut Isak Schroderus (1754–1809), armei- rantamiseen vesiteitse. Ennen Pielisjärvel- jan palveluksessa ja Espoon kirkkoherrana le muuttoaan Stenius vanhempi kohensi - tar elämäntyönsä tehnyt Nils (Nicolaus) Crusell mokkaasti Artjärven seudun oloja toimies- (1734–1793) sekä Turun hiippakunnan piis- saan seurakunnan kappalaisena kymmenisen paksi ja arkkipiispaksi kohonnut Jakob Teng- vuotta. Stenius nuorempi työskenteli- puo ström (1755–1832), jonka opinnäyte vuodelta lestaan ennen kirkkoherraksi tuloaan jokien 1775 käsitteli isojaon tarpeellisuutta metsien perkaustöiden johtajana Pohjanmaalla sekä paremman hoidon kannalta. Maataloutta sekä Turun Akatemian mekaniikan ja hydraulii- karjan- ja metsänhoitoa lähestyttiin opinnäyt- kan dosenttina. Molemmat Steniukset julkai- teissä siis monelta näkökulmalta.3 sivat kirjoituksia ja tutkimuksia, joiden aihe- Pielisjärvellä vuosina 1740–1809 toimineet piirit koskettivat mm. maataloutta, suoviljelyä, kirkkoherrat Jaakko Stenius vanhempi (1704– vesirakentamista ja kalastusta. He toivat nä- 1766), Korpi-Jaakko, ja hänen poikansa Jaak- kemyksiään esille myös valtakunnan tasolla ko Stenius nuorempi (1732–1809), Koski-Jaak- valtiopäivillä ja kuninkaallisessa tiedeakate- ko, pyrkivät edistämään Pohjois-Karjalan ja miassa.

19 A. R. Cederberg (1885–1948) – vapaudenajan ja Pohjois-Karjalan historian tutkija

Papiksi 1879 vihityn Johan Anders Ceder- bergin (1852–1915) ja hänen vaimonsa Min- na Elisabeth Hjeltin (1860–1918) perheeseen Tuusulassa syntyi vuonna 1885 Arno Rafae liksi kastettu poika. Perhe muutti jo seuraavana vuonna Uuteenkaupunkiin, minne per- heenpää oli valittu kirkkoherraksi. Vuonna 1895 J. A. Cederbergistä tuli Tohmajärven kirkkoherra. Sittemmin hän toimi vuodesta 1908 kuolemaansa saakka Mikkelin maaseu- rakunnan kirkkoherrana. Papin tehtävien ohella J. A. Cederbergiä kiinnosti kirkkohistoria. Hänen vuonna 1885 hyväksytty synodaaliväitöskirjansa käsitteli suomalaisen Raamatun historiaa Gezelius- piispojen aikoihin saakka. Tämän jälkeen hän julkaisi useita kirkkohistoriaa käsitteleviä teoksia ja toimitti uusintapainokset 1500-luvulla ilmestyneestä virsikirjasta ja kirkkokä- A. R. Cederberg. sikirjasta. (Lähde: Atelier Universal (kuvaaja), Historian kuvakokoelma, Museovirasto). Isän esimerkin innoittamana Joensuun lyseosta vuonna 1903 ylioppilaaksi kirjoittanut A. R. Cederberg aloitti teologian opin- teet: kiinnostus 1700-lukuun ja Pohjois-Kar- not. Historia veti kuitenkin puoleensa, joten jalaan ja asiakirjalähteisiin perustuvat tarkat opintosuunta vaihtui ja Cederberg valmistui yksityiskohdat. 1910-luvun alussa ensin filosofian maisterik- Cederberg valittiin 1919 professoriksi Tar- si ja lisensiaatiksi sekä 1914 tohtoriksi. Vuon- ton yliopistoon. Muuton taustalla oli kunnian na 1911 hyväksytyn väitöskirjan otsikko oli himoiseksi ja myös särmikkääksi kuvatun Pohjois-Karjalan kauppaolot vuosina 1721– Cederbergin pettymys virkauransa hitaaseen 1775. Siinä korostuivat monet hänen tutki- etenemiseen kotimaassa. Virossa hän nousi- mustyölleen myöhemminkin tyypilliset piir- kin merkittävään asemaan juuri itsenäisty-

20 neen maan historiantutkimuksen ja -opetuk- kirjailijanimeä Saarenseppä. Hän ei kuiten- sen ja arkistolaitoksen organisoinnissa. Hän kaan vaihtanut virallisesti koskaan sukuni- oli aloitteellinen myös Viron historiallisen meään. yhdistyksen (Akadeemiline Ajaloo Seltsin) ja A. R. Cederbergin päätyö oli kaksiosainen Viron historiallisen aikakauskirjan (Ajalooli- teos Suomen historia vapaudenajalla (1942 ja ne Ajakirin) perustamisessa. 1947). Pohjois-Karjalaan liittyviä teoksia oli- Palattuaan Suomeen 1928 Cederberg toivat väitöskirjan ohella Piirteitä Tohmajär- mi yleisen historian vt. professorina Helsin- ven seurakunnan kirkollisista oloista vuosina gissä ja Turussa sekä Suomen ja Baltian his- 1721–1809 sekä Kuvauksia Pohjois-Karjalan torian ylimääräisenä professorina Helsingis- maataloudellisista oloista vuoden 1800 vai- sä, kunnes hänet Gunnar Suolahden kuole- heille. man jälkeen valittiin Helsingin yliopiston Suuri osa Cederbergin tuotannosta koos- Suomen ja Skandinavian historian profes- tui artikkeleista ja lyhyistä yksittäistutki- soriksi 1935. Cederbergin ja Suolahden hen- muksista, joita julkaistiin mm. Historialli- kilökemiat eivät toimineet. Pikkutarkkoihin sen Arkiston ja Suomen Kirkkohistoriallisen arkistotutkimuksiin ja uusien lähdelöytöjen Seuran julkaisuissa. Cederbergin mielenkiin- tekemiseen keskittynyt Cederberg ei voinut to henkilöhistoriaan tuotti runsaan aineiston hyväksyä Suolahden edustamaa laajoja ko- Suomessa ja Virossa eläneistä merkkihen- konaisuuksia ja suurten synteesien tekemis- kilöistä. Elämäkerroista mittavin on Jaakko tä korostanutta kulttuurihistoriallista -suun Stenius vpi. Kappale 18:nnen vuosisadan suo- tausta. malaista sivistyshistoriaa. Cederbergiltä il- Eija Laihon mukaan Cederbergin histo- mestyi Jaakko Stenius vanhemmasta ja nuo- riantulkinnan punaisena lankana oli hänen remmasta myös useita tiiviitä elämäkertoja suuren oppi-isänsä Yrjö-Sakari Yrjö-Koski- erilaisissa julkaisuissa. Gummerus kustansi sen (1830–1903) tavoin suomenmielisyys. Se, 1924 Cederbergin teoksen Kahdeksannen- mitä maan historiassa oli tapahtunut, oli as- toista vuosisadan miehiä. Hän kuului myös kellusta kohti suurta päämäärää eli itsenäi- 1910-luvulla ilmestyneen moniosaisen Suo- syyttä. Cederberg halusi korostaa omaa suomalaisuuden merkkimiehiä -teoksen kirjoit- menmielisyyttään käyttämällä 1910-luvulla tajakuntaa.1

21 Sukujuuret Satakunnassa

Pappeja ja sotilaita Leskeksi jäänyt Brita avioitui 1614 Steen An- derssonin kanssa. Avioliitosta syntyi Anna-ty- Stenius-suvun juuret ovat Satakunnassa Pun- tär, josta tuli raatimies Markus Olssonin vai- kalaitumen Kivisenojan kylässä, joka sijaitsee mo. Steen Andersson toimi Thomas Steenin ta- lähellä Urjalan ja Vesilahden rajaa. Punkalai- voin kauppiaana Porissa. Andersson oli myös dun mainitaan ensi kerran Punkalaitio-nimellä raatimies. Perheen taloudellinen ja sosiaalinen vuoden 1540 maakirjassa Huittisten hallinto asema vaikuttivat siihen, että nuorelle Marti- pitäjän neljänneksenä. Se oli saanut nimen- nille avautui väylä opinkäyntiin, mitä mah- sä ilmeisesti halki virtaavasta joesta. ”Punka” dollisuutta tuskin olisi ollut Punkalaitumen merkitsee syvännettä ja ”laitio” väylää, joten Kivisenojan syrjäisen kyläkunnan korpraalin alueen maantieteellinen luonne joen alajuok- pojalla. Cederberg oletti, että Martin sai ensi sulla antoi aiheen puhua syvänteessä kulke- oppinsa Porissa ja siirtyi myöhemmin mahdol- vasta väylästä, Punkalaitiosta. Punkalaitumen- lisesti Turun kimnaasiin.2 joen hedelmälliset jokilaaksot savikkomaineen Martin Steen oli ensimmäinen Stenius-su- tarjosivat hyvät luonnonolosuhteet maatalou- vun jäsen, joka otti käyttöön sukunimen ”lati- delle. Keski- ja uuden ajan taitteessa joen var- nalaisen” muodon. Myöhemmin suvun jäseniä relle kasvoikin vahvoja kyläkuntia. Kenraali- on tavattu sukunimestä ja suvun lähtöpaikak- kuvernööri Pietari Brahe allekirjoitti Punkalai- si mainitusta Kivisenojan kylästä johdettuna tumen kirkkopitäjän perustamiskirjan 1639.1 myös sukunimillä Steen, Sten, Stenij, Kivinen, Stenius-suvun kantaisä Thomas Steen syn- Kivekäs, Kivioja ja Kivenoja. Martin Stenius tyi Kivisenojan kylässä vuoden 1580 vaiheilla. toimi opintojen jälkeen Porin pedagogion kou- Hän toimi perimätiedon mukaan lyhyen aikaa lumestarina 1635–1640 ja vuodesta 1640 Po- sotilasuralla edeten korpraaliksi. Varsinaisen rin triviaalikoulun aloittaessa tämän ylemmän elämäntyönsä Steen teki kuitenkin kauppiaana alkeiskoulun konrehtorina eli vararehtorina. Porissa. A. R. Cederbergin mukaan Thomas sai Vuonna 1645 Steniuksesta tuli Vesilahden kirk- kotikylän nimestä johdetun Steen-sukunimen- koherra. Hän hoiti virkaa kuolemaansa 1693 sä armeijassa. Porissa asuessaan Steen omisti asti. Kollegojen luottamuksesta kertoo, että Ste- tontin, joka tunnettiin sittemmin Steen-gårdin nius valittiin 1672 pappissäädyn edustajaksi nimellä. Steenin ja hänen vaimonsa Britan (k. valtiopäiville. Hän oli osallistunut jo 1663 synk- 1645) perheeseen syntyi vuoden 1610 tienoilla retistisestä harhaopista syytetyn Turun hiip- Martin- eli Mårten-niminen (1610–1693) poi- pakunnan piispan Johannes Elai Terseruksen ka. Thomas Steen kuoli vuonna 1612 tai 1613. (1605–1678) puolesta pidettyyn kokoukseen.

22 Martin Stenius hankki omistukseensa muun Gezeliukselta Stenius sai parikin kertaa moit- muassa Hietaniemen rusthollin, Lietsamon ti- teita viranhoidosta. lan ja Kärppälän ratsutilan Lempäälässä sekä Juhani Saarenheimon kirjoittamassa Van- Hovin ratsutilan Vesilahdella. Martin Steni- han Pirkkalan historiassa vuodelta 1974 arvioi us hankki itselleen myös runsaasti uusia niit- daan, että Isak Steniuksen kiivauden ja - riite tymaita, joten häntä voitiin pitää ajan olois- lynhalun taustalla saattoi olla katkeroituminen sa varakkaana. Monen tilan hoitamisessa oli siitä, että hänet oli syrjäytetty Porin ja Ulvilan paljon huolta ja vaivaa, vaikka kirkkoherralla kirkkoherran viran täyttämisessä. Papinsaata- olikin apua pojistaan. Hän ajautui myös kä- vat olisivat olleet tässä virassa huomattavasti räjöimään naapureidensa kanssa muun muas- suuremmat kuin pienen sisämaan seurakun- sa kalavesistä ja raja-aidoista. Seurakuntan- nan papin tehtävässä. Saamistaan moitteista sa varakkaimpiin kuuluvana henkilönä Mar- huolimatta Isak Steniuksella oli myös monia tin Stenius joutui useiden muiden 1600-luvun ansioita, mistä kertoo muun muassa nimitys pap pien tapaan lainaamaan seurakuntalaisil- lääninrovastiksi. Myös hänen aiempi toimin- leen rahaa mitä erilaisimpia pantteja vastaan. tansa sotapappina sai tunnustusta.5 Avioliitosta Anna Eerikintyttären (k. 1693) Isak ja Katarina Steniuksen yhdeksästä lap- kanssa syntyi 10 lasta. Pojista Isak ja Johan sesta seurasi isäänsä pappisalalle vuoden 1670 lähtivät pappis- sekä Gabriel ja Jeremias so- tienoilla syntynyt Mårten eli Martin, joka vi- tilasuralle. Sittemmin Jeremias toimi myös hittiin papiksi Turussa vuonna 1698. Hänestä nimismiehenä.3 tuli samana vuonna isänsä johtaman Pirkkalan Perheen Isak-niminen poika (1636–1702) seurakunnan pitäjänapulainen. Martin Stenius valmistui ylioppilaaksi 17-vuotiaana. Opiske asui aluksi Memmolan Alasella. Sittemmin hän lijaelämän riennot houkuttivat ja maisterin vuokrasi Pirkkalasta vapaaherra Gustav Jesper tutkinto vaati aikaa 11 vuotta. Valmistuttuaan Kruusilta Viikin latokartanoon kuuluneen Ee- Isak toimi lyhyen aikaa Vesilahden pitäjänapu- rikkilän tilan, johon hän sai 10 vapaavuotta. laisena ennen siirtymistään Turun ja Porin lää- Anders Wialeniuksen (n. 1650–1707) kuole- nin ratsuväkirykmentin pastoriksi ja vuonna man jälkeen Stenius oli ehdolla Pirkkalan kap- 1679 Pirkkalan kirkkoherraksi. Isak Stenius oli palaisen virkaan. Tuomiokapituli asetti kuiten- solminut 1667 avioliiton Ulvilan edesmenneen kin etusijalle Messukylän kirkkoherran Gus- kirkkoherra Grels Arctopolitanuksen (k. 1662) tav Liliuksen pojan Henrikin (1683–1745). Piis- Katarina-tyttären kanssa.4 pan määräämässä tarkastustilaisuudessa seu- Isak Steniuksen luonteelle ominainen kii- rakuntalaiset vetosivat heitä pitäjänapulaisena vaus oli ilmennyt jo opiskeluvuosina. Sittem- pitkään ja ansiokkaasti palvelleen Steniuksen min mieli kuohahteli niin kinkereillä kuin hau- valinnan puolesta, mutta vetoomus ei muut- tajaisissakin. Isak joutui myös välienselvitte- tanut tuomiokapitulin kantaa. Martin Stenius lyihin seurakuntalaisten ja virkaveljien kans- siirtyi vuonna 1713 Ulvilan seurakuntaan, mis- sa. Riitoja aiheutti mm. tiukkuus palkkasaa- sä hän toimi isonvihan aikana vt. kappalaise- tavien kokoamisessa. Joskus asioita setvittiin na. Ulvilaan muuttoon saattoi vaikuttaa se, käräjillä ja tuomiokapitulissa. Piispa Juhana että Martin Stenius tahtoi kauemmaksi suuren

23 Pohjan sodan jaloista. Hän kuoli 47-vuotiaana tyi Mouhijärven kirkkoherraksi vuonna 1722. kesäkuussa 1717. Tuolloin triviaalikoulu palasi vihdoin Poriin, Martin Stenius oli vuodesta 1700 naimisis- minne myös Jaakko siirtyi. sa Ikaalisten kirkkoherran Simon Polvianderin Valmistuttuaan ylioppilaaksi Jaakko -Ste (k. 1711) tyttären Kristinan (1680–1753) kans- nius kirjautui huhtikuussa 1724 Turun Akate- sa. Perhe kasvoi vuosina 1702–1715 kahdek- miaan, joka oli isonvihan jälkeen vihitty -uu salla lapsella, joista yksi kuoli kastamattoma- delleen käyttöön vain puolitoista vuotta aikai- na synnytyksen yhteydessä. Lapsista toiseksi semmin. Akatemiassa vallitsi ankara puhdas- vanhin sai vuonna 1704 kasteessa nimekseen oppisuuden ilmapiiri, jossa ei ollut vielä tilaa Jacobus eli Jaakko (Jacob, Jakob). Hän tuli sit- uusille valistusfilosofian opeille. Kirkollisen temmin tunnetuksi nimellä Korpi-Jaakko. Jaa- opetuksen ja elämän alueella keskeisessä roo- kon nuorempi veli, vuonna 1708 syntynyt Si- lissa oli Turun piispa ja akatemian sijaiskans- mon, jatkoi puolestaan suvun sotilasperintei- leri Herman Witte (1666–1728), lujan vakau- tä. A. R. Cederberg on kiinnittänyt huomionsa muksellinen, työteliäs ja vaativa järjestyksen siihen, että Martin Steniuksesta ei tullut ajan mies. Toinen vaikuttava persoonallisuus oli tavan mukaan isänsä seuraajaa, vaan hän jou- fennofiili ja innokas suomalaisuuden puoles- tui tyytymään pitäjänapulaisen ja kappalaisen tapuhuja Daniel Juslenius (1676–1752), joka sijaisen tehtäviin.6 toimi Steniuksen opintojen alkuvaiheissa kreikan ja heprean kielten professorina, mutta nimitettiin 1727 teologian professoriksi. Nämä Korpi- ja Koski-Jaakko – isä ja poika kaksi miestä vaikuttivat Jaakko Steniukseen, jonka luonteeseen jäi pysyvästi selkeä puhdas- Tauno J. Korpijaakon kokoaman ja vuonna oppisuuden piirre. Steniukselle kehittyi myös 1974 julkaiseman laajan sukututkimuksen mu- vankka käsitys papinviran korkeudesta ja pa- kaan Jaakko Stenius syntyi Pirkkalan pitäjän pin velvollisuudesta johtaa laumaansa kulke- Memmolan Alasella 14.3.1704. Memmolan ky- maan oikeita teitä. Opetus- ja kasvatustyössä lässä oli ollut jo 1500-luvulla kaksi tilaa, Ala- pappi ei myöskään saanut säästää ruoskaa. nen ja Ylinen, joista Jaakon isä Martin Stenius Stenius vihittiin papiksi Porvoossa huhti- omisti ensin mainitun 1700–1708. Sittemmin kuussa 1729 ja määrättiin Myrskylän seura- Alanen eli Alastalo oli sukupolvien ajan Alas- kuntaan, jonka kirkkoherrana vuodesta 1712 talojen omistuksessa. Jaakko Stenius oli isän- toiminut Matthias Hacklin (1689–1731) tarvitsi sä kuoleman aikaan vasta 13-vuotias. Jaak- apua. Seurakunta oli kaksikielinen, joten teh- ko valmistui ylioppilaaksi 20-vuotiaana Porin tävä sopi suomen ja ruotsin hallitsevalle nuo- triviaa likoulusta, joka toimi Porin vuoden 1698 relle papille. Aika Myrskylässä jäi lyhyeksi, sil- palon seurauksena pitkään Raumalla. Koulun lä Stenius sai jo 1.10.1729 valtakirjan naapu- vt. rehtori oli suurimman osan nuorukaisen riseurakunnan Artjärven kappalaisen virkaan. opiskeluajasta hänen enonsa Mikael Polvian- Nimitys tapahtui ilmeisesti suoraan tuomika- der (n. 1685–1743), jonka luona Jaakko ilmei- pitulin toimesta ilman papinvaalia. Vuonna sesti asui osan kouluaikaansa. Polviander siir- 1740 oli edessä muutto Pohjois-Karjalaan, kun

24 Jaakko Stenius valittiin Pielisjärven kirkkoher- saakka. Veljeksistä nuorin Simon eli Simuna raksi. Tässä virassa hän toimi kuolemaansa (1744–1803) hoiti tarmolla Sarkkilan tilaa Liek- vuoteen 1766 asti. sassa. Simon, joka oli sokea, sai talouskomis- Jaakko Stenius ja Anna Printz (1710–1791) saarin arvonimen.2 vihittiin joulukuussa 1730 Hollolan pappilassa, Jaakko Stenius vanhemman tyttäristä Ma- jonka isännän Bengt Krookin (n. 1682–1749) ria Katariina (1738–1816) avioitui 1763 Hen- vaimo Katariina (k. 1778) oli Annan sisar. An- rik Lyran (1738–1775) kanssa. Papiksi vuonna nan vanhemmat olivat edesmenneet Pyhtään 1758 vihitty Lyra toimi Pielisjärvellä tulevan ja Elimäen kirkkoherra Jaakko Printz (n. 1658– appensa apulaisena. Vuonna 1767 hänestä tuli 1713) ja hänen vaimonsa Maria Hoppenstång. Kiuruveden ensimmäinen kappalainen. Elisa Rovasti Printz oli kuollut Kokkolassa loppu- bet eli Lisa Stenius (1750–1814) solmi avio- vuodesta 1713 perheen ollessa pakomatkalla liiton sisarensa langon Nicolas eli Nils Lyran sodan jaloista. Maria, joka oli palannut vuon- (1740–1795) kanssa. Nils Lyra toimi mm. ryk- na 1721 Pyhtäälle ja laitattanut kuntoon per- mentin katsastuskirjurina. Sophia Steniuksen heen omistaman Näsbyn rusthollin, oli kuollut (1752–1834) aviomies oli puolestaan vuodesta vuonna 1726 eli nelisen vuotta ennen Annan 1770 Jakob Strömmer (1731–1791), Kuhmonie- avioitumista. Jaakko ja Anna Stenius saivat 12 mellä eli Kuhmossa vuodesta 1765 kappalaisen lasta, joista neljä menehtyi aivan pieninä lap- sijaisena ja vuosina 1777–1791 kappalaisena sina. Perheen esikoinen oli vuonna 1732 synty- toiminut pappismies. Puolison kuoleman jäl- nyt Jaakko (Jacob, Jakob) eli myöhempi Koski- keen Sophia avioitui vuonna 1793 tuomari Isak Jaakko.1 Schroderuksen (1723–1796) kanssa.3 Steniuksen perheen lapsista viisi vanhinta Jaakko Stenius nuorempi sai hänen hau- syntyi niinä vuosina, kun perheen isä toimi tajaisissaan pidetyn muistopuheen mukaan Artjärven kappalaisena. Martin (Mårten) Ste ”kuuluisan ja kunnianarvoisapidettävän Isän- niuksesta (1735–1808) tuli varatuomari, joka sä huonesa hyvän ylöskasvatuxen ja opetuxen”. työskenteli ensin eri tehtävissä Turun hovi- Jaakosta tuli vuonna 1748 ylioppilas Uppsalas- oikeudessa ja sittemmin maanjako-oikeuden sa, missä nuoren miehen opiskelu suuntautui tuomarina Karjalassa. Hän omisti Louhelan ja aluksi tekniselle ja luonnontieteelliselle alalle. Utran tilat Kontiolahdella. Benedictus (Bene- Opinnot Uppsalassa ja vuodesta 1754 Turus- dikt) Stenius (1739–1821) oli lääninkamreeri sa johtivat filosofian kandidaatin tutkintoon ja Kyminkartanon kihlakunnan kruununvouti. vuonna 1755. Ensimmäiset työtehtävät vuosi- Karl Stenius (1742–1810) opiskeli Jaakko-vel- na 1757–1766 liittyivät toimiin koskenperkaus jensä tavoin papiksi. Hän oli vuodesta 1764 en- töiden johtajana Satakunnassa ja Pohjanmaal- sin Loviisan kirkkoherran apulainen ja sitten la. Vuonna 1760 Stenius nimitettiin Turun Savon ja Savonlinnan läänin jalkaväkirykmen- Aka temian mekaniikan ja hydrauliikan dosen- tin pataljoonansaarnaaja ja rykmentinpastori, tiksi, mutta osallistuminen koskenperkaustöi- kunnes valittiin 1791 Sulkavan kirkkoherraksi. hin mahdollisti nimityksen vastaanoton vasta Rovastin arvon vuonna 1797 saanut Karl Ste- vuonna 1766. Isänsä kuoleman jälkeen Jaakko nius hoiti kirkkoherran virkaa kuolemaansa npi päätti suuntautua pappisuralle. Hänet vi-

25 hittiin papiksi Porvoon hiippakunnassa - elo (n. 1708–1770) oli ollut Hollolan pitkäaikainen kuussa 1767. Isän työn jatkaminen Pielisjärven kappalainen. Steniuksen toinenkin avioliitto kirkkoherrana alkoi 1768 ja kesti kuolemaan jäi lyhytaikaiseksi, sillä Sofia menehtyi kaksi vuoteen 1809 asti. Stenius sai rovastin arvon päivää seitsemännen lapsensa syntymän jäl- 1776. Hänet nimitettiin 1799 virkaa toimitta- keen 25. huhtikuuta 1784. Kirkkoherran aikeet vaksi ja 1802 vakinaiseksi lääninrovastiksi.4 kolmannesta avioliitosta kariutuivat morsian- Jaakko Steniuksen, Koski-Jaakon, ensim- kandidaatin antamiin rukkasiin. Jaakon ja So mäinen puoliso, vuonna 1751 syntynyt Anna fian lapsista viisi kuoli jo vauvana tai muuta- Lovisa Heinricius, oli Mikkelin kirkkoherran man vuoden iässä. Tyttäristä Anna Maria Ste- Anders Heinriciuksen (n. 1700–1756) tytär. nius (1777–1811) meni 1805 naimisiin serkkun- Onni jäi lyhyeksi, sillä Anna Lovisa kuoli lap- sa Jakob Abraham Strömmerin (1774–1828) sivuoteeseen 19. kesäkuuta 1771 vajaa vuosi kanssa. Papiksi 1798 vihitty Strömmer oli toi- avioliiton solmimisen jälkeen. Lapsi jäi hen- minut avioliiton solmimisen aikoihin kolme kiin ja kastettiin isän mukaan Jaakoksi. Poika vuotta Juuan kappalaisena. Kristina Sophia opiskeli nuorena maisteri Eric Slottmanin joh- Steniuksen (1778–1839) aviomies oli nimis- dolla. Sittemmin hän asui Mähkön tilaa Pielis- mies, taloustir ehtööri Sven Samuel Mustelin järvellä puolisonsa Fredrika Johanna Crohnsin (1768–1823). Koski-Jaakon tytärten avioliitot ja lastensa kanssa. jäivät lapsettomaksi. Pielisjärven kirkkoherran Leskeksi jäänyt Koski-Jaakko avioitui vuon virka pysyi Koski-Jaakon kuoleman jälkeenkin na 1775 pikkuserkkunsa Sofia Stephanderin suvun hallussa. Tehtävän otti näet 1812 - vas kanssa. Sofian äiti Maria Wallgren oli Korpi- taan edellä mainittu Koski-Jaakon vävy Jakob Jaakon Anna-vaimon sisaren Sofia Printzin ty- Abraham Strömmer, joka hoiti virkaa kuole- tär. Sofia Stephanderin edesmennyt isä Gustaf maansa syksyyn 1828 saakka.5

26 Korpi-Jaakon kausi Artjärvellä

Seurakunnalliset olot kohenevat sillä Indreniuksen ei tarvinnut muuttaa heti pappilasta ja myös osa kappalaisen palkkatu- Pernajaan kuuluneesta Lapinjärven kappelis- loista jäi Steniukselta saamatta. Virkaa ja tu- ta oli tullut oma kirkkoherrakunta jo vuonna loja ei lopulta palautettu Indreniukselle, joka 1575. Lapinjärvestä kappeliksi 1636 muodostet- toimi sittemmin pappistehtävissä Venäjän tu Artjärvi kuului osana Lapinjärven seurakun- puolella. A. R. Cederbergin mukaan Matthias taan aina vuoteen 1865, jolloin Artjärvestä tuli Indreniukselle löytyi kohtalotovereita pappis- itsenäinen kirkkoherrakunta. Artjärvelle oli ra- miesten joukossa, joskin ”hänen ansioluette- kennettu pieni kirkko Viipurin piispan Gabriel lonsa oli kirjavampi ja surullisempi kuin monen Melartopaeuksen (k. 1641) luvalla jo kappeli- heikon virkatoverin”.2 seurakunnan perustamisvuonna 1636. Ensim- Jaakko Steniukselle avautui haastava työ- mäinen vakinaisen pappinsa, Erik Majanderin sarka, sillä seurakunnan asioiden hoito oli ol- (k. 1710), Artjärvi oli saanut 1680. Jo aiemmin lut pitkään kesannolla isonvihan ja Indreniuk- oli väliaikaisena pappina toiminut Aksel Ma- sen laiminlyöntien vuoksi. Uusi kappalainen jander. Oman papin anomisessa oli ollut puuha- sai huomata pian, että rippi- ja kotikuulustelu- miehenä kreivi Axel Julius De la Gardie (1637– kirjoja ei ollut pidetty lainkaan viime vuosina. 1710). Hän oli lahjoittanut 1670 Ratulan karta- Stenius kiersikin ahkerasti seurakuntaa saa- nosta peltoja niittymaata kappalaisen virka- dakseen käsityksen seurakuntalaisten luku taloa varten. Kreivi oli kuulun valtiomies-mar- taidosta ja kristinopin tiedoista. Hän joutui salkan Jakob De la Gardien (1583–1652) poika.1 panemaan merkille, että vanhemmat olivat vä- Artjärven kappalaisen virka, johon Jaakko linpitämättömiä lastensa lukutaidon suhteen. Stenius sai valtakirjan lokakuussa 1729, oli tul- Tehostaakseen kotiopetusta kappalainen mää- lut auki, kun viinaksiin taipuvainen ja muuta- räsi velvollisuuden laiminlyömisestä sakon, kin pahennusta herättänyt Matthias Indrenius jonka määräämiselle hän haki tukea piispalta. (s. 1681) oli tuomittu elokuussa 1729”ainaisek - Sakkokaan ei tehonnut kaikkiaan vanhempiin. si erotettavaksi papinvirastaan”. Erään tiedon A. R. Cederbergin mukaan sakotuskäytännös- mukaan Stenius olisi ottanut Artjärven viran sä näkyivät ankaruus ja valmius vedota ”lain vastaan toukokuussa 1730. Indrenius, jolla oli palvelijoihin” uppiniskaisten taivuttelemisek- hänen paheistaan huolimatta edelleen kannat- si. Nämä piirteet leimasivat Steniuksen toimia tajia Artjärvellä, yritti saada virkansa takai- läpi hänen elämänsä. sin vetoamalla asiassa aina kuninkaaseen asti. Tiukat otteet tuottivat nopeasti tulosta. Valitusprosessi vaikeutti Steniuksen asemaa, Vuoden 1736 piispantarkastuksessa ”tutkijoi-

27 den piti antaa erikoinen tyytyväisyyden tunnus- lin kiertokirjeessä toukokuussa 1736 esitetyn tus” siitä, että suurin osa seurakuntalaisista ja kerjäläisten jakamista ruotuihin. Talonpojat myös nuori väki oli edistynyt ”hyvin ja kiitet- olivat haluttomia uuteen järjestelmään, sillä tävässä määrässä kristinuskon taidossa”. Täl- heidän oli tuettava jo entuudestaan sotilaiden lainen tunnustus oli harvinainen. Samassa yh- ylläpitoa. Kun Stenius pyysi kiistassa apua ni- teydessä kappalainen sai kiitosta kirkollisten mismieheltä, tämä ei ollut halukas mihinkään kirjojen ja tilien hyvästä hoitamisesta. Stenius toimiin. Kappalainen kääntyi tämän jälkeen piti myös tiukkaa kirkkokuria. Hän antoi sul- lääninrovastin puoleen ja lopulta asiaa setvit- kea kirkon läntisen oven, jotta rahvas ei kulkisi tiin tuomiokapitulin ja maaherran välityksellä. häiritsevästi jumalanpalveluksen aikana. Kap- Vuoden 1739 rovastintarkastuksessa Jaak- palaisen esille nostama muutamien seurakun- ko Stenius väitti myös, että pitäjässä esiintyi talaisten paha tapa kiipeillä kirkossa penkkien taikauskoa. Vaikka seurakuntalaiset kielsivät- yli johti puolestaan piispan muistutukseen. kin tämän, heitä varoitettiin ankarasti ja muis- Jaakko Stenius ajautui törmäyskurssille tutettiin, ”kuinka syntistä ja vihattavaa oli sil- rykmentinpastori Josef Walleniuksen (1701– lä tavalla palvella paholaista ja hänen kunni- 1788) kanssa. Stenius teki vuoden 1739 rovas- akseen pyhittää joku aika tai joku päivä niis- tintarkastuksessa muistutuksen Walleniuk- tä, jotka Herra on tarkoittanut työtä varten ja sesta, joka ei hänen mielestään pitänyt riit- oman kunniansa pyhittämiseksi.” tävän tarmokkaasti huolta pitäjään majoittu- Artjärven järjestyksessään toinen, vuon- neiden sotamiesten uskon asioista ja kristin- na 1664 rakennettu kirkko oli käynyt 1730-lu- uskon taidoista. Muutamat sotamiehet eivät vulle tultaessa hataraksi. Niinpä Stenius ryh- olleet käyneet ehtoollisella kolmeen–neljään tyi kokoamaan uuden kirkon rakennusrahas- vuoteen. Kun Steniuksen esittämistä syytök- toa. Hän tiedusteli piispalta, voitaisiinko myös sistä tehtiin tutkimus, voitiin todeta, että ne Artjärven kirkossa käyviä ulkoseurakuntalai- eivät olleet täysin perättömiä. Taistelu juop- sia velvoittaa avustamaan kyseistä rahastoa. poutta vastaan synnytti myös kitkaa. Walle Vastaus oli kielteinen. Uuden kirkon rakenta- nius, joka oli monen muun tuon aikakauden miseen päästiin vuonna 1738. Urakka oli suu- papin tavoin pitänyt kapakkaa, syytti sittem- ri taloudellinen ponnistus seurakuntalaisille, min ilmeisen valheellisesti Steniusta luvatto- jotka saivatkin tuomiokapitulin luvalla kym- masta kapakanpidosta. Stenius nosti juopot- menen vuoden vapautuksen kaikista yleisistä telupaheen esille sekä 1736 piispan- että kol- kolehdeista. Steniuksen ansiot niin rahaston me vuotta myöhemmin rovastintarkastukses- kartuttamisessa kuin itse kirkon rakennusvai- sa. Syinä juopottelun lisääntymiseen mainit- heessa ovat kiistattomat. A. R. Cederberg piti tiin mm. tarkastusmiesten puute ja kruunun- jopa mahdollisena, että kappalainen olisi itse palvelijoiden lepsu asenne. avustanut myös aineellisesti kirkon rakennus- Jaakko Stenius syytti myös eräitä virkamie- hanketta.3 hiä, esimerkiksi nimismiestä, tehtävien laimin- Kaiken kaikkiaan Artjärven seurakunnan lyönnistä. Nimismies maksoi ”potut pottuina”, asiat saatiin hyvälle tolalle Steniuksen vuosi- kun Stenius pyrki järjestämään tuomiokapitu- kymmenen mittaisella kappalaiskaudella. Hän

28 saikin tunnustusta virkatovereiltaan ja esimie- Stenius jätti Uudenkylän, Iitin ja Orimatti- hiltään. Myös Porvoon hiippakunnan piispa lan syyskäräjillä 1736 kihlakunnanoikeudelle Daniel Juslenius (1676–1752) arvosti kappalai- kirjelmän. Siinä hän esitti, että pitäjässä alet- sen työtä, vaikka ei aina voinutkaan hyväksyä taisiin toteuttaa rettelöiden ja ikävyyksien -es kaikkia Steniuksen esityksiä ja uudistuksia. tämiseksi erinäisiä toimia, joilla torjuttaisiin Tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta Ste- edellä mainittuja epäkohtia sekä parannettai- niukselle myönnettiin varapastorin arvonimi siin niittyjen ja peltojen tuottavuutta. Jaakko tuomiokapitulin istunnossa 24.3.1739. Arvoni- Steniuksen laatima nelikohtainen parannus- mi, joka tunnettiin myös nimipastorina, yleis- ohjelma sisälsi kaikkiaan neljä toimenpidettä. tyi juuri 1700-luvun alkupuolella. Varapastorin Ensiksi jokainen aitaisi peltonsa ja metsänsä arvonimen saanut kappalainen katsottiin kirk- sekä suoviljelyksensä keveillä aidoilla, mut- koherran arvoon korotetuksi varakirkkoher- ta etäämmällä olevat niityt ja huhdat vahvoil- raksi. Arvonimi mainittiin vielä vuoden 1914 la aitauksilla. Toiseksi jokainen kaivaisi omat leimaveroasetuksessa, mutta sitten se poistui osansa laskuojista niin syviksi ja leveiksi, että käytöstä.4 vesi niissä pääsisi esteettömästi kulkemaan ja myös sillä tavalla, ettei ylempänä olevien kai- vutyö vahingoittaisi alempana olevien oja- Neljän kohdan maatalousohjelma osuuksia. Kolmanneksi jokainen pitäisi aitauk- set kunnossa peltojen, niittyjen ja metsäpals- Seurakunnallisten asioiden ohella Jaakko Ste- tojen ympärillä laillisen ajan kuluessa, mutta nius kiinnitti huomiota taloudellisiin kysy- ojitettujen soiden ympärillä sen ajan kuin niis- myksiin. Artjärven maataloudelliset olot eivät sä viljaa kasvatettiin, koska suo-ojat ollen peh- olleet kappalaisen mielestä tyydyttävällä kan- meässä ja liejuisessa maassa eivät kärsineet nalla, joten hän katsoi velvollisuudekseen ryh- mitään polkemista. Neljäntenä eli viimeise- tyä tarvittaviin parannustoimiin. Kiertäessään nä toimenpiteenä Stenius esitti, että jokainen seurakuntansa eri kylillä Jaakko Stenius oli puhdistaisi väliojan oman puolensa samana huomannut, että talonpojat syyllistyivät - mo vuonna kuin sarkanaapurinsa, koska muuten niin huolimattomuuksiin. Niityille heinänte on naapurin työ menisi aivan hukkaan. aikana lasketut, irrallaan kulkevat hevoset pol- Kihlakunnan oikeuden puheenjohtaja, jota kivat heiniä ja vaikeuttivat sadon talteen saa- Stenius oli aiemmin syyttänyt virkansa -lai mista. Hevosilla saatettiin ajaa myös niittämät- minlyönnistä, ei ilmeisesti pitänyt kappalaisen tömien sarkojen yli tai niitä pantiin liekaan asiana tehdä tällaisia esityksiä. Kihlakunnan- yhteispelloille, mistä ne pääsivät helposti irti. oikeus katsoi kuitenkin kohtuulliseksi velvoit- Lisäksi monet ladot olivat avoinna ja huonol- taa asukkaat ylläpitämään aitaa kappalaisen la hoidolla. Viljan korjaamisen aikaan voitiin pappilan ja kylän tilusten välillä. Parannuksiin karja laskea yhteispellolle heti, kun oma vilja tähdännyt memoriaali oli toteutumattomana- oli saatu talteen. Saattoipa joskus tapahtua sekin osoitus Steniuksen vireydestä ja hyvästä kin, että vasikoille koottiin heinää röyhkeästi tahdosta ja siitä, että taloudelliset asiat olivat toisten saroilta. hänelle tärkeitä jo Artjärven vuosina.1

29 Jaakko Stenius pyrki edistämään maata- hankkimaan tarkemmat tiedot keksinnöstä ja loutta myös omalla esimerkillään. Hän viljeli siitä, millaiseksi se oli osoittautunut käytän- innokkaasti Artjärven kappalaisen tilan mai- nössä. Tiedot riihestä kulkeutuivat kollegiolta ta ja oli valmis kokeilemaan erilaisia uudis- Ruotsin tiedeakatemialle. Se näki ideat niin ar- tuksia. Kappalaista innosti erityisen paljon jo vokkaiksi, että kutsui Pielisjärven kirkkoher- hänen Artjärven vuosinaan suo- ja kytöviljely, rana jo työnsä aloittaneen Steniuksen jäsenek- mikä näkyi edellä mainitussa nelikohtaisessa seen. ohjelmassakin. Stenius teki myös kokeita vil- Tunnettu suomalainen luonnontutkija ja ta- jankuivaamisesta, sillä hän oli huomannut, että loustieteilijä sekä Turun Akatemian ja samalla pienissä riihissä kulutettiin suhteettoman pal- Suomen ensimmäinen kemian professori Pehr jon puita. Stenius kehitteli uudentyyppisen rii- Adrian Gadd (1727–1797) nosti esille Jakko hen, joka oli 15 kyynärää eli noin 9 metriä pit- Steniuksen riihisuunnitelmat 1777 julkaistun kä ja 12 kyynärää eli noin 7 metriä leveä ja kor- Försök til en Systematisk Inledning i Swenska kea. Tällaisessa riihessä pystyttiin Jaakko Sten- Landt-skötseln -teoksensa kolmannessa osas- iuksen mukaan kuivaamaan 16–17 tunnin ku- sa. Gadd oli saanut tietoja riihikeksinnöstä itse luessa 60–70 tynnyriä (= n. 99–115 hehtolitraa) Korpi-Jaakolta sekä tämän laatimat riihipii- viljaa sylillisellä (= 3–4 kuutiometrillä) halkoja. rustukset selityksineen Koski-Jaakolta. Lisäksi Stenius ilmoitti riihikeksinnöstään vuonna Gadd oli pyytänyt tiedeakatemialta käyttöön- 1740 Uudenmaan ja Hämeen läänin maaher- sä Steniuksen alkuperäissuunnitelmat. Näin ralle, vapaaherra A. E. Gyllenstiernalle (1678– Korpi-Jaakon ideat tulivat laajemman yleisön 1751), joka lähetti tiedot riihestä kamarikol- tietoon. Gadd mainitsee, että Stenius ja eräät legiolle. Juuri Pielisjärven kirkkoherraksi va- muutkin olisivat hyödyntäneet innovaatiota littu Stenius olisi ollut valmis matkustamaan Karjalassa. Cederbergin mukaan käytännön Ruotsiin kertomaan keksinnöstään ja sen yk- toteutuksista ei ole näyttöä, mikä johtui siitä, sityiskohdista. Kamarikollegio ei pitänyt mat- että suunnitelma oli”jonkin verran teoreettinen kaa tarpeellisena, vaan kehotti Gyllenstiernaa ja käytännölliseen elämään sopimaton”.2

30 Pielisjärvi

Yleiskartta Etelä- ja Keski-Suomesta vuodelta 1747. Artjärven arvioitu sijainti (*) ja Pielisjärvi on merkitty karttaan. (Lähde: Kreivi von Rosenin kartta. Kansalliskirjasto. Kartan tuottaja: www. vanhakartta.fi, Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto).

31 Muutto Pohjois-Karjalaan

Pielisjärven luterilaisen seurakunnan emäkirkko siirrettiin nykyisen Lieksan alueel- synty ja alkuvuodet le. Pietari Brahe (1602–1680) perusti 1653 sa- malle seudulle Brahean kaupungin, joka taan- Kun vapaaherra Johan Skytte (1577–1645) mää- tui vajaassa 30 vuodessa kirkonkyläksi. Toh- rättiin vuoden 1629 syksyllä Liivinmaan, Inke- majärvestä muodostettiin itsenäinen seura- rin ja Karjalan kenraalikuvernööriksi, hänen kunta vuonna 1650, jolloin myös Liperistä tuli tehtäväkseen annettiin kiinnittää aivan erityis- emäseurakunta. Vuonna 1653 Pohjois-Karja- tä huomiota alueen kirkollisten olojen järjes- lan evankelisluterilaisten seurakuntien joukko tämiseen. Skytten puheille Käkisalmeen, joka kasvoi vielä Ilomantsilla.1 oli kuvernöörikunnan Karjalan alueen pää- Pielisjärven ensimmäisenä pappina toimi paikka, saapui nuori pappismies Yrjö (Geor- vuosina 1639–1650 Thomas Jacobi. Häntä seu- gius) Pietarinpoika Wallius (n. 1600–1672). rasi virassa 1652–1657 Anders Cajanus ja tätä Hän esitti asukkaiden anomuksen määräämi- 1659–1688 Lauritsa Laurinpoika Hallitius. Iso- sestään Kiteen ja Liperin luterilaiseksi papik- vihan vuosina Pielisjärvi oli ajoittain ilman si. Skytte suostui anomukseen, mutta antoi -sa omaa vakinaista kirkkoherraa. Vt. kirkkoher- malla Henrik Maununpoika Spåran tehtäväk- ra Georg Wallius (n. 1665–1722) ennätti toivoa si tiedustella Viipurin tuomiokapitulilta Wal- 1722 vähän ennen kuolemaansa tuomiokapitu- liuksen sopivuutta. Tuomiokapituli tarjosikin lille lähettämässä kirjeessään asemansa -vaki virkaa ensin kahdelle muulle papille, ennen naistamista. Uudeksi kirkkoherraksi nimitet- kuin suostui Walliuksen nimittämiseen. Wal- tiin Georg Walliuksen toiveiden vastaisesti Tu- lius sai vahvistuskirjan virkaan helmikuussa run jalkaväkirykmentin saarnaaja Johan Horn- 1631. Yrjö (Georgius) Wallius toimi Kiteellä borg (n. 1682–1754). Hornborg ei kuitenkaan kuolemaansa vuoteen 1672 asti. ottanut virkaa vastaan. Syiksi hän ilmoitti seu- Oman pappinsa saivat 1630-luvulla myös rakunnan laajuuden ja köyhyyden ja sen, että Kesälahti ja Pälkjärvi sekä vuonna 1639 Pie- ”hänen olonsa rykmentissä olivat parantuneet”. lisjärvi, joka oli vain vuotta aiemmin määrät- Uudeksi kirkkoherraksi valittiin Tukhol- ty liitettäväksi Liperin kappeliin. Pielisjärven massa 1721 papiksi vihitty Joakim Clewe (1681– luterilaisen kirkkopitäjän, johon kuuluivat 1729). Clewe oli toiminut kotiopettajana raja- Pielisjärvi, Nurmes, Rautavaara ja Juuka sekä majuri Simon Affleckin eli Simo Hurtan (n. eräitä Valtimon ja Kontiolahden kyliä, seura- 1660–1725) perheessä Sotkamossa. Pielisjär- kunnallinen keskus tuli luterilaisen väestön velle Clewe tuli Porvoosta, jossa hän oli työs- valta-alueelle Nurmekseen. Kuitenkin jo 1651 kennellyt vuodesta 1721 appensa, kirkkoherra

32 Arvid Alopaeuksen (1651–1722) apulaisena ja kanssa yhtä aikaa käynyt Depner oli vihitty appensa kuoleman jälkeen vt. kirkkoherrana. papiksi 1728 ja toiminut ennen Nurmekseen Pielisjärvellä työtä riitti, sillä laaja seurakunta muuttoaan Rantasalmen kirkkoherran apulai- oli sodan jäljiltä rappiotilassa. Työtä vaikeutti sena. Vuonna 1766 leskeksi jäänyt Nils Depner epäsopu kappalaisen Erik Lackmanin kanssa. meni naimisiin 1770 Beata Kristina Crohnsin Pielisjärveläiset antoivat Clewen kuoltua tun- kanssa. Liitto jäi lyhyeksi, sillä Depner kuoli nustuksen rovastille, joka oli liikkunut ahke- seuraavana keväänä. Beata solmi uuden liiton rasti laajassa pitäjässä ja huolehtinut tunnolli- Korpi-Jaakon Simon-pojan kanssa.5 sesti sanankuulijoittensa kristinopin taidoista.2 Uudenkaupungin rauhan jälkeen toteutet- Koska Pielisjärven laajan seurakunnan tu Viipurin tuomiokapitulin siirto Porvooseen hoi taminen oli työlästä kirkkoherralle, hänen merkitsi uuden Porvoon hiippakunnan syntyä. avukseen palkattiin jo 1670-luvun puolivälissä Hallintomuutos kosketti myös Pohjois-Karja- kappalainen. Tehtävässä oli 1676–1700 Mar- laa. Pielisjärven laaja seurakunta kuului aluk- cus Wendalius. Hänen jälkeensä kappalaiseksi Karjalan sekä myöhemmän jaon myötä Ylä- si valittiin 1700-luvun alussa edellä mainittu Karjalan rovastikuntaan.6 Georg Wallius, joka hoiti virkaa kuolemaansa eli vuoteen 1722 asti. Wallius, joka joutui isonvihan aikana venäläisten vangiksi ja kidutta- Steniukselle vankka kannatus maksi, toimi uransa lopulla vt. kirkkoherrana vaalissa asuen kirkkoherran virkatalossa.3 Sittemmin Pielisjärven kappalaisen virka Kun Jaakko Steniuksen perhe oli kasvanut jo hoidettiin pitkään kahden Lackman-suvun pa- viisilapsiseksi, perheenpää ryhtyi etsimään pin voimin. Ilomantsin kappalaisen poika ja uutta virkaa, joka tarjoaisi paremmat taloudel- isänsä nimikaima Erik Lackman (n. 1695–1769) liset resurssit kuin Artjärven kappalaisen vaa- teki 50-vuotisen uran Pielisjärven seurakun- timattomat tulot. Taustalla vaikutti varmasti nassa vuosina 1718–1769 aluksi virkaa tekevä- myös halu saada hoidettavaksi laajempi seura- nä ja vuodesta 1723 vakinaisena kappalaisena. kunta ja tätä kautta tilaisuus omien kykyjensä Vuonna 1748 papiksi vihitty Erik Lackmanin kokeilemiseen ja entistä parempaan hyödyn- poika Johan (1725–1803) toimi isänsä tavoin tämiseen. Steniuksen halulle kokeilla siipiensä koko pappisuransa Pielisjärven seurakunnan kantavuutta antoi oman lisänosteensa hänen palveluksessa, ensin isänsä apulaisena ja sitten menestyksekäs työnsä Artjärvellä. hänen seuraajana. Johan Lackmanin sanotaan Liekko Hakulinen arvioi Pohjois-Karjala- olleen erinomainen saarnaaja, jonka huulilta lehdessä syksyllä 1902 julkaistussa artikkelis- ”sanat tulivat voimalla ja eleganssilla”.4 sa, että Jaakko Stenius vanhemman kiinnos- Nurmeksessa, joka kuului kappelina Pie- tusta kaukaista erämaaseurakuntaa kohtaan lisjärven kirkkoherrakuntaan, toimi kappalai- saattoi ruokkia pieneltä osaltaan myös se, että sena vuodesta 1731 alkaen Nils Depner (1700– Pohjois-Karjalassa Kiteellä ja Liperin Lammin- 1771), jonka sukunimi esiintyy myös muodos- niemessä asui ja vaikutti tilanomistajana, Ky- sa Döpner. Porin triviaalikoulua Korpi-Jaakon minkartanon ja Savonlinnan läänin aiempi lää-

33 Pielisjärveä 1600-luvulta olevassa kartassa. Ylhäällä vasemmalla Stadz rum on Brahean kaupunki, nykyinen Lieksa. Nurmes kirkkoineen sijaitsee kartan oikeassa laidassa. (Lähde: Paikalliskartta 56, Kansallisarkisto. Kokkonen 2002). ninrahastonhoitaja Karl Printz (n. 1660–1740), sen virkeä toiminnanhalu sekä sisäinen tarve joka oli Jaakko Steniuksen Anna-vaimon isän, saada koetella voimiansa ja saavuttaa jotakin kirkkoherra Jaakko Printzin veli. huomattavaa. Pohjois-Karjala tarjosi tällaisille Professori A. R. Cederberg on pohtinut pyrkimyksille sopivat haasteet. myös sitä, mikä sai Länsi-Suomen kasvatin Pielisjärveläiset toivoivat, että vuonna 1729 muuttamaan laiminlyötyyn maakuntaan, jota kuolleen kirkkoherran Joakim Clewen seuraa- pidettiin jonkinlaisena venäläisenä maankul- jaksi valittaisiin joko Erik Lackman tai ”jon- mana. Cederbergin mielestäkin kiinnostus oli ku taitavan papin”, joka voisi naida Clewen saattanut syntyä osin em. sukulaissuhteiden nuoren lesken Margareta Alopaeuksen (1705– kautta. Suurin motiivi oli kuitenkin Steniuk- 1765) alaikäisine lapsineen. Kumpikaan toive ei

34 Nurmes

Juuka

Pielisjärven pitäjän kk (nyk. Lieksa)

Pielisen ja Höytiäisen seutua 1700-luvun kartassa. Pielisjärven luterilaiseen kirkkopitäjään kuuluivat mm. karttaan merkityt Pielisjärvi, Kontiolahti Nurmes ja Juuka. (Lähde: Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen arkisto. Kartan tuottaja: www.vanhakartta.fi, Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto).

35 toteutunut. Tuomiokapitulin mielestä Lackma- Henrik Gabriel ja josta tuli sittemmin Porthan- nin ansiot ja taidot eivät riittäneet väkirikkaan sukunimellä ”Suomen historian isäksi” mainittu ja laajan seurakunnan hoitamiseen. Lisäksi Turun Akatemian kuuluisa professori. hän oli usein ”ylen määrin lastattu viinoilla”. Vaalimatkat siirtyivät ehdolle asetettujen Kirkkoherraksi nimitettiin 1731 Kiteen kappa- toiveiden mukaisesti talvikeleille. Porthanus ja lainen Johan Pomoelius (n.1671–1738).1 Molander saapuivat jostain syystä Pielisjärvel- Iäkkään ja sairaan Johan Pomoeliuksen ni- le samana sunnuntaina. Tilanne ratkaistiin si- mitys ei ollut seurakuntalaisten mieleen. Kirk- ten, että Porthanus saarnasi ja Molander suo- koherra ajautuikin monenlaisiin ristiriitoihin ritti alttaripalvelukset ja rippimenot. Varsinai- seurakuntalaisten kanssa. Hänen suhdettaan nen vaali toimitettiin 30. maaliskuuta 1740. Ää- Erik Lackmaniin on puolestaan verrattu kissan nestyksen tulos oli numeroiden valossa selkeä: ja koiran ystävyyteen. Kirkkoherra Pomoeliuk- Stenius 353, Porthanus 78 ja Molander nolla sen apulaisena toimi vuosina 1732–1735 hänen ääntä. Myös tuomiokapituli arvioi Kuninkaal- vävynsä Henrik Lindenius (1706–1754), josta liselle Majesteetille toimittamassaan lähetekir- tuli vuonna 1735 Ilomantsin kirkkoherra. Tuo- jelmässä, että Stenius omasi hyvät edellytyk- miokapitulin tyrmättyä parikin apulaiskan- set kohentaa seurakunnan oloja. ”Pielisjärven didaattia uudeksi apulaiseksi saatiin vuoden seurakunta voi kylläkin iloita hyvästä ja toime- 1738 alkupuolella Karl Salenius. Väliin jääneen liaasta opettajasta, joka seurakunnan sen- rap ajan vastuu seurakunnallista asioiden hoidosta piotilasta Jumalan armon avulla arvattavasti oli lähes täysin kappalainen Erik Lackmanilla, kohottaa voisi.” Jostain syystä tuomiokapituli jolle myönnettiin varapastorin arvo 1738.2 asettui ensisijaisesti kuitenkin Sigfrid Portha- Pielisjärven kirkkoherran virka tuli avoi- nuksen valinnan kannalle. Oman lisävärinsä meksi, kun Johan Pomoelius kuoli lokakuussa vaaliin antoi kokonaan äänittä jääneen Aron 1738. Virka kiinnosti kahdeksaa pappia. Hakija- Molanderin Kuninkaalliselle Majesteetille tou- määrä osoitti, että erämaaseurakuntaa pidettiin kokuussa 1740 lähettämä anomus, että hänet taloudellisesti houkuttelevana. Tuomiokapituli nimitettäisiin kaikesta huolimatta Pielisjärven asetti kolmelle vaalisijalle Viitasaaren kirkko- kirkkoherran virkaan.3 herran Sigfrid Porthanuksen, armeijan pappina Seurakuntalaisten vankan kannatuksen saa- toimineen Fabian Gudsaeuksen ja Jaakko Ste nutta Jaakko Steniusta tuki mm. Savonlinnan ja niuksen. Kun Gudsaeus kieltäytyi lähtemästä Kymenkartanon läänin maaherra Joachim von suorittamaan vaalikoetta, hänen sijalleen- ase Dittmer (1681–1775). Lopulta nius Ste nimitet- tettiin Sulkavan kappalainen Aron Molander. tiinkin virkaan 10. heinäkuuta 1740. Valtakirja, Myös Porthanus ja Stenius anoivat, että voisi- josta piti suorittaa kuninkaalliseen kanslia an 20 vat siirtää vaalimatkansa talvikeleille, jolloin hopeataalaria, saapui Porvoon tuomikapitu- matka kaukaiseen rajapitäjään olisi helpom- liin vasta seuraavana kesänä ja oli väärinkäsi- paa. Sigfrid Porthanus, myöhemmin Porthan tyksen vuoksi lunastamatta yhä vuonna 1744. (1708–1793),vetosi myös lähestyvään iloiseen Professori Cederbergin mukaan Jaakko Steni- perhetapahtumaan. Porthanuksille syntyikin us muutti perheineen Pielisjärvelle vuoden- 8. marraskuuta 1739 poika, joka sai nimekseen vaihteessa 1740–1741. Steniusten mukana Art-

36 järveltä Pohjois-Karjalaan muuttivat pappilan tesi Fagerstedtin kuitenkin syyttömäksi ja va- pehtori ja muutama renkimies.4 paaksi pakkoavioliitosta. Stenius itse sai jyrk- käsanaisen varoituksen. Vuonna 1758 Jaakko Stenius vanhemman apulaisena aloitti Henrik Pojasta isän seuraaja Lyra (1738–1775), josta tuli Steniuksen vävy 1763. Lyra, jonka palkka oli aluksi 180 kupa- Kappalainen Erik Lackmanin lisäksi Korpi- ritaalaria ja vapaa ylöspito, toimi myös koti- Jaakon apuna Pielisjärven seurakunnan pap- opettajana Steniuksella ja muissakin herras- pistehtävien hoitamisessa oli syksystä 1740 perheissä.1 apulaispappi Petter Carstenius (1717–1766). Hoidettuaan pari vuosikymmentä laajan Jaakko Stenius itse toivoi samana vuonna toi- Pielisjärven seurakunnan kirkkoherran tehtä seksi apulaisekseen ja samalla lastensa koti- viä Jaakko Stenius vanhempi haki Ristiinan opettajaksi porilaista ylioppilasta Henrik Pas- kirkkoherran virkaa Etelä-Savosta. Paikka oli selbergia (1711–1768). Porvoon tuomiokapitu- tullut avoimeksi, kun Ristiinan seurakunnan li ei kuitenkaan suostunut tähän menettelyyn. kirkkoherra Anders Forselius (n. 1701–1769) Kieltoa perusteltiin Steniuksen nuoren iän oli saanut vuonna 1759 valtakirjan Iisalmen ohella sillä, että tällainen tapa oli vieras maa- kirkkoherran virkaan. Porvoon tuomiokapi- laisseurakunnissa. Miinukseksi nähtiin myös tulille osoittamassaan kirjeessä Stenius -tote se, että Passelberg olisi tullut tehtävään- toi si työskennelleensä uupumukseen asti ”täällä sesta hiippakunnasta. Carsteniuksen apu oli korkealla pohjoisessa olevassa laajassa ja usei- tarpeen, sillä Jaakko Stenius lähti pikkuvihan hin seikkoihin katsoen sangen vaivalloisessa aikana syksyllä 1741 perheineen noin vuo- rajaseurakunnassa”. Niinpä hän halusi pääs- den päivät kestäneelle pakomatkalle Nurmek- tä ”sydämellisesti johonkin varmempaan paik- sen Palojärven lähistölle sijaitsevalle Yöttäjän kaan ja helpompaan seurakuntaan”. Ristiinan salolle. Paon aikana perheeseen syntyi Karl- kirkkoherran vaaliin 1761 asetettiin ehdolle niminen poika. Ilmeisesti kiista palkkauksesta Steniuksen ohella Niklas Agander (1722–1803) johti siihen, että Stenius tahtoi kuitenkin va- ja Johan Winter (1709–1796). Papinvaalin tulos pautua apulaisestaan. Tuomiokapituli tyrmäsi muodostui kuitenkin suureksi pettymyksek- erottamisaikeet ja määräsi Steniuksen maksa- si Pielisjärven kirkkoherralle. Helsingin pitä- maan kohtuullisen palkkion apulaiselleen. jän kappalainen ja varapastori Winter kokosi Petter Fagerstedt (n. 1710–1757) toimi Car- vaalissa ylivoimaisesti suurimman kannatuk- steniuksen jälkeen Steniuksen apulaisena vuo- sen Steniuksen jäädessä kokonaan ilman ää- desta 1744 alkaen. Fagerstedt, jonka sukunimi niä. Lopulta valtakirjan sai Iisalmen vt. kirkko- oli alun perin Pulchéen, oli vihitty papiksi sa- herra Niklas Agander, jonka ansioihin kuului mana vuonna. Stenius riitautui myös uuden myös toiminta Mikkelin triviaalikoulun kon- apulaisensa kanssa. Hän julisti äkkipikaistuk- rehtorina ja rehtorina.2 sissaan Fagerstedtin sisarentyttärensä Maria Kirkkoherra Steniuksen terveys horjui hä- Kellanderin aviomieheksi epäillen nuorten nen viimeisinä elinvuosinaan. Paluumatkalla suhdetta kunniattomaksi. Tuomiokapituli- to Tukholmasta syksyllä 1765 Steniusta kuljetta-

37 nut alus joutui Pohjanlahdella haaksirikkoon. Heidän oli kuitenkin suoritettava menot viran Kirkkoherra vilustui onnettomuudessa pahoin hoitamisesta armovuoden aikana. ja poti vilustumisen seurauksia Pielisjärvelle Kirkkoherra Jaakko Stenius vanhemman palattuaan. Loppiaisen jälkeen vuonna 1766 hautajaiset järjestettiin vasta 11. huhtikuuta. Jaakko Stenius vanhempi lähti tavanomaisel- Siunauksen toimitti hänen monivuotinen vir- le kinkerimatkalle. Hän vilustui jälleen matkan kaveljensä, ystävänsä ja taistelutoverinsa Nur- aikana Ala-Luostan kylällä. Potilas kuljetettiin meksen kappalainen Nils Depner. Ruumis- Nurmekseen, mistä tieto keuhkokuumeek- saarnan tekstinä oli 1. Tessalonikalaiskirjeiden si muuttuneesta sairaudesta lähetettiin Pielis- 2. luvun 9. jae: ”Muistattehan veljet, meidän järven pappilaan. Kirkkoherran rouva ennätti työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä teh- paikalle ja sai olla viimeiset hetket miehensä den, ettemme ketään teitä rasittaisi, me- julis kuolinvuoteen äärellä. Jaakko Stenius oli ta- tamme teille Jumalan evankeliumia.” Vainajan juissaan ja saattoi suuria tuskia tuntematta ruumis kätkettiin sittemmin vuonna 1772 val- keskustella paikalla olleiden kanssa. Kuolema mistuneen Pielisjärven ristikirkon kuorin lat- koitti varhain aamulla 20. tammikuuta. tian alle. Kun kirkko paloi salaman sytyttämä- Korpi-Jaakon leski Anna Elisabet Printz nä 14. elokuuta 1828, hautapaikka merkittiin anoi Porvoon tuomiokapitulin välityksellä ku- Liekko Hakulisen mukaan heti palon jälkeen.3 ninkaalta kahta ylimääräistä armovuotta, sillä Steniuksen kuoleman jälkeen seurakunta- olihan hänellä kahdeksan lasta, joista kolme laisia palvelivat apulainen Lyra ja kappalainen oli vielä alaikäistä sekä heikko taloudellinen Lackman. Kiteen kirkkoherra Anders Winter asema. Anomuksessa selviteltiin laajasti Jaak- (1708–1785) toimitti vaalin avoimena olleen ko Steniuksen ansiokasta työtä ”onnettomalla Pielisjärven kirkkoherran viran täyttämisek- paikkakunnalla, joka oli peninkulmien pääs- si 14. helmikuuta 1768. Seurakuntalaisten suo- sä kauppakaupungeista ja merenrannoista”. siosta kilpailivat edesmenneen kirkkoherran Vainajan meriitit saivatkin kuninkaan myön- poika Jaakko Stenius, Uudenmaan rykmentin tymään lesken pyyntöön, joten perhe pääsi kirkkoherra ja Sipoon sijaiskirkkoherra Georg osalliseksi edesmenneen kirkkoherran palkka- Lagus (1730–1793) sekä Rantasalmen kappalai- eduista. nen Mikael Orraeus (1726–1770). Vuonna 1751 Papiston erioikeuksissa vuodelta 1723 oli papiksi vihitty Lagus oli tullut em. rykmentin säädetty pappien leskille sekä vajaavaltaisille saarnaajaksi samana vuonna. Vuodesta 1756 ja turvattomille lapsille oikeus armovuoteen. hän toimi myös armovuodensaarnajana Perna- Viranhaltijan kuoltua hänen oikeudenomis- jan seurakunnassa, kunnes hänet komennettiin tajillaan oli oikeus nauttia viranhaltijan palk- vuonna 1757 rykmentin mukana Pommerin so- kaeduista, kunnes kulumassa oleva virka- ja taan. Vuodesta 1763 alkaen Lagus oli hoitanut palkkavuosi oli päättynyt. Jos viranhaltijal- myös pastorin (sijaiskirkkoherran) virkaa Por- ta jäi leski tai omia vajaavaltaisia ja turvatto- voon piispan palkkaseurakunnassa Sipoossa. mia lapsia, nämä saivat pääsääntöisesti nauttia Rantasalmen kirkkoherran Anders Orraeuk edut virasta ja virkatalosta kuluvalta virkavuo- sen (k. 1747) pojan Mikaelin ansioista kerrottiin delta että sitä seuraavalta ns. armovuodelta. vuonna 1767 laaditussa asiakirjassa seuraava sti:

38 ”Vice Pastori ja Cappalainen Magister Michael joka hylättiin. Jaakko Stenius suoritti Porvoos- Orraeus, joca hywin harjoitetun lukemisen pe- sa papin virkaa varten vaadittavat tutkinnot ja rästä Cuningallisen Academian tykönä Turussa hänet vihittiin papiksi 10. elokuuta 1767. Näin ja osotettuin hywähköin todistusten jälkeen hänelle avautui mahdollisuus pyrkiä isänsä opista ja toimesta, on löytty ansainneen, että W. seuraajaksi. Kahteen muuhun kandidaattiin 1751 saaman Magisterin Nimen ja Jonga jälkeen verrattuna Steniuksen seurakunnallinen - työ hän W. 1753 on tehnyt Conrectorin wircaa Tri- kokemus oli olematon. vial Schoulussa Randasalmilla ja wimmein nim- Jaakko Stenius, Koski-Jaakko, esittäytyi pap mettynä wuonna sisällen otettin Sanan- palwe pina pielisjärveläisille 3. tammikuuta 1768. Mi- luxeen olemaan vice Pastori silloin olewan Pro- kael Orraeuksen vuoro oli viikkoa myöhemmin wastin ja Kirckoherran tykönä Randasalmilla, ja Georg Laguksen 17. tammikuuta, toisena lop jossa hän 1 p. Tammi-Cuusa 1760 autettin sjhen piaisen jälkeisenä sunnuntaina. Asiakirjan mu- Cappalaisen wircaan, ennen nimetyssä Seura- kaan hakijat tulivat näin ”tässä Seuracunnassa, cunnassa, joca hänellä wieläkin on.” Messussa ja Saarnassa wircansa lahjoja cuulut- Jaakko Stenius nuoremman ansioluettelos- taman ja welwollista coettelemusta tekemään sa korostuivat hänen mittava työuransa -kos tietä ja tule Consistoriumin ei muuta todista, kenperkauksissa sekä akateemisena opetta- cuin että he heidän wircansa töissä owat osot- jana ja tutkijana. Vuonna 1766 Stenius päätti taneet hywän kiwauden, wireyden ja uscollisu- kuitenkin suuntautua uusille urille. Ratkaisun den, nin myös yhteisessä Elämässäns owat aina tekemistä helpotti ja edesauttoi maan kosken- pitäneet itsensä Cunniallisesti ja hywin sowel- perkaustöiden lakkauttaminen. Marraskuus- jasti”. Vaalin tulos oli yksiselitteinen. Jaakko sa 11. päivänä 1766 päivätyllä kuninkaallisella Stenius sai kaikki 415 talolta annetut äänet. kirjeellä määrättiin, että Steniukselle piti- an Pielisjärveläiset liittivät yksimielisen äänes taa ensimmäinen avoimeksi tuleva kimnaasin tystuloksensa tueksi vielä hartaan anomuksen apulaisen paikka. Jaakko Stenius tarjoutui itse Jaakko Steniuksen nimittämiseksi virkaan lu- antamaan opetusta Porvoon kimnaasissa, mut- jasti luottaen hänen omiin hyviin ominaisuuk- ta tarjoukseen suhtauduttiin varauksin. Taus- siinsa sekä kiitollisuudesta ja velvollisuudesta talla olivat A. R. Cederbergin mukaan Porvoon vainajaa eli hakijan isää kohtaan. Tuomioka- tuomiokapitulin ja Jaakko Stenius vanhem- pituli yhtyi anomukseen. Se saatettiin kunin- man aikaisemmat riitaisuudet. Närää aiheutti kaalle, jonka antoi valtakirjan Steniukselle 28. myös nuoremman Jaakon arvostelu tuomioka- kesäkuuta 1768. Jaakko Steniuksen hautajai- pitulin vanhaa virkanimitystä kohtaan. Taus- sissa pidetyssä muistopuheessa todettiin: ”Sii- talla oli papiksi 1755 vihityn Petter Solitande- hen Pyhän saarnavirkan vihittin hän samana rin (n. 1725–1797) nimittäminen 1758 Porvoon vuodena Silloin Olevaiselda kuuluisalda Pispal- kimnaasin apulaiseksi. Edellä mainittuun -ku da Borgasa, Herr Doctor Forteliuxelda.” Vihkijä ninkaalliseen kirjeeseen vedoten Stenius nuo- oli Porvoon piispan virkaan 1762 valittu Gab- rempi vaati itselleen kyseistä virkaa. Steniuk- riel Fortelius (1700–1788).4 sen asiaa koskeva, kriittisiä sanoja säästelemä- Kontiolahden kappalaisen Fredrik Johan tön kirje tuomiokapitulille johti kanteeseen, Ox ma nin eli Oxemanin (1749–1798) poika Ja-

39 Jaakko Stenius vanhemman, Korpi-Jaakon, Vanha testamentti vuodelta 1724 Pielisen museossa. Kirjan on lahjoittanut museolle Nils Korpijaakko vuonna 1986. (Lähde: Pielisen museo, Lieksa. Kuva: Maija Paasonen-Kivekäs).

40 cob (Jaakko) Fredrik (1787–1865), joka otti su- vaa’assa nuoremman Jaakon laaja talousasioi- kunimekseen Lagervall, on jäänyt historian si- den tuntemus, minkä isä oli havainnut yhteis- vuille majurina ja näytelmäkirjailijana. Lager- työssä poikansa kanssa, jää arvoitukseksi.5 vallin laajaan tuotantoon kuuluu vuonna 1855 Sinällään pojan valinta oman isän työn jat- julkaistu kertomus Jaakot päähenkilöinään kajaksi seurakunnan paimenena noudatteli Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko. Jaakot-teoksen 1700- ja 1800-luvuilla hyvinkin yleisesti käy- eräänä lähteenä on ollut Korpi-Jaakon osalta tössä ollutta tapaa. Suhde seurakuntalaisten ja hänen vävynsä Henrik Lyran apestaan kirjoit- sielunpaimenen välillä koettiin ikään kuin per- tama sururuno vuodelta 1766. Elias Lönnrot oli heelliseksi, joten perinnöllisyys virkojen täyt- julkaissut runon Mehiläinen-lehdessä 1837. tämisessä oli luonnollista. Mikäli edesmen- Jaakot-teokseen sisältyy kiinnostava ta- neeltä kirkkoherralla ei ollut papiksi valmistu- rina Koski-Jaakon hengellisen kutsumuksen nutta poikaa työnsä jatkajaksi, toimi luvattiin heräämisestä. Tiukkaa kuria seurakuntalaisil- usein sellaiselle pappismiehelle, joka ottaisi taan vaatinut Korpi-Jaakko oli luja myös omal- joko lesken tai tyttären naimalla hoitaakseen le perhekunnallensa. Tämän sai huomata ko- manan majoille siirtyneen paimenen turvatto- tonaan Pielisjärvellä vierailulla ollut Koski- mien perheenjäsenten toimeentulon. Jaakko, joka ei osannut isänsä tyrmistykseksi keittää puuroa. Isä ripitti poikaansa toteamalla, että hän oli uhrannut suuret rahamäärät po- Apupappeja ja muita kirkonmiehiä jan ”mieheksi saattamiseksi” ja tämä ei osannut keittää edes jauhopuuroa pohjaan polttamat- Isänsä tavoin Jaakko Stenius nuorempi palkka- ta. Tästä suivaantuneena nuori maisteri aikoi si säännöllisesti apulaisen, mikä osoitti hänen palata takaisin akateemiseen maailmaan. ”Wai haluaan vastata mahdollisimman hyvin laajan Upsalaan”, sanoi isä, ”sinä menet Porwooseen ja seurakunnan jäsenten tarpeisiin. Ensimmäisiin annat wihkiä itses minulle apulaiseksi.” Poika apulaisiin kuului Sofia-siskon puoliso Jakob vastasi tähän: ”En koskaan!” Tämä sai kiivas- Strömmer, joka toimi sittemmin 14 vuotta Kuh- tuneen isän antamaan pojalleen korvatillikan mon kappalaisena. Kesällä 1770 papiksi vihi- ja toteamaan: ”Enkö minä sentähden ole kus- tyn Erik Melartin (1746–1804) pappisura alkoi tantanut tuhansia taalaria, että saada sinusta samana kesänä Pielisjärven kirkkoherran apu- apua.” Lagervallin mukaan yhteentörmäys oli- laisena. Hän siirtyi vuotta myöhemmin armo- si sytyttänyt nuoressa Jaakossa ”palawan hen- vuoden saarnaajaksi Nurmekseen. 1700-luvun gellisen kutsumuksen”. Lagervallin kertomuk- lopulla apulaisina toimivat mm. Henrik Gabriel sesta ei käy ilmi, perustuuko tarina faktaan Savenius (1754-1825), Johan Bonberg (1751- vai fiktioon. Muut lähteet eivät kuitenkaan tue 1806) ja Anders Asp (1761-1825).1 sitä, että isällä olisi ollut valmis suunnitelma Aika ajoin apulaisen palkkaaminen Pielis- poikansa varalle. Itse asiassa Korpi-Jaakolla järvelle ei ollut mahdollista. Vuoden 1793 alus- oli ollut oman virkansa mahdollinen ”perijä- sa Henrik Gabriel Porthanille lähettämässään ehdokas” jo marraskuusta 1764, jolloin hänen kirjeessä Jaakko Stenius kertoikin, että hän oli Karl-poikansa oli vihitty papiksi. Painoivatko ollut koko edellisen vuoden ilman apulaista ja

41 ”saanut yötä päivää kulkea pitäjällä”. Vuonna Jakob Wallgrenin seuraaja Pielisjärven kap 1797 Stenius ja hänen veljensä, Sulkavan kirk- palaisena oli Samuel Fredrik Montin (1771– koherra Karl Stenius pyysivät kumpikin tuo- 1823). Ennen Pielisjärvelle muuttamista hän miokapitulia hankkimaan apulaisen. Tuomio- oli työskennellyt Liperin seurakunnassa en- kapituli lähestyi asiassa Porthania pyynnöllä sin setänsä Henrik Montinin (1745-1801) apu- lähettää kirkkoherrojen avuksi kaksi yliop- laisena sekä sitten armovuodensaarnaajana ja pilasta, mieluummin Porvoon hiippakunnas- kappalaisena. Kesällä 1807 pidetystä Pielisjär- ta. Eräänä mahdollisena henkilönä nostettiin ven kappalaisen vaalista tehtiin valitus, jon- esiin ylioppilas Berggren, jonka dismeriitti oli ka takana olivat kirkkoherra Jaakko Stenius kuitenkin suomen kielen taidon puute. Lopulta ja kaksi Lieksan talollista. Heidän mielestään Jaakko Steniuksen apulaiseksi määrättiin Hen- vaaliin liittyi useita epäselvyyksiä, muun mu- rik Tarén (1772–1815).2 assa eräiden läsnä olleiden merkitseminen Papiksi vuonna 1793 vihitty pappisperheen poissa oleviksi, äänten perusteettomia hyl- jälkeläinen Jakob Wallgren (1768–1806) ennät- käämisiä sekä eräiden kruununvirkamiesten ti toimia runsaat puolenkymmentä vuotta Pie- Montinin hyväksi tekemää ”vaaliagitaatiota”. lisjärven papiston apulaisena, ennen kuin hä- Tuomiokapituli ei ottanut valitusta käsiteltä- net valittiin Pielisjärven kappalaiseksi vuonna väkseen asiakirjojen myöhästymisen vuoksi. 1804. Wallgren kuoli jo kaksi vuotta myöhem- Valitta jien kuninkaalle esittämä vetoomus ei min ainoastaan 38-vuotiaana. Wallgren liittyi tuottanut myöskään tulosta. Montin sai valta- Stenius-sukuun isoäitinsä, Saarijärven kirkko- kirjan kappalaisen virkaan joulukuussa 1807. herran Georg Wallgrenin toisen vaimon Sofian Virallinen virkaan asettaminen tapahtui -vas Printzin kautta. Sofia oli Korpi-Jaakko Steniuk- ta Steniuksen kuoleman jälkeen vuonna 1809.4 sen Anna-vaimon sisar. Vuonna 1799 Pielisjär- Omalta osaltaan Jaakko Stenius nuorem- ven seurakunnan apulaiseksi tuli Jaakko Ste- man työpaineita helpotti se, että Juuan saar- nius vanhemman vävyn, Henrik Lyran, poika nahuonekunta muuttui hänen virkakaudel- Martti Johan (1767–1846). laan kappeliseurakunnaksi, jonka kappalaise- Johan Mårten Strömmer (1772–1839), Jakob na aloitti 1772 Gustaf Lindblad (1732–1791). Strömmerin eli Jaakko Stenius vanhemman vä- Vuonna 1802 Juuan uutena kappalaisena aloit- vyn poika, palveli ennen pappisopintoja armei- ti Jakob Abraham Strömmer, josta tuli vuosi- jassa Kajaanin pataljoonan katselmuskirjurina. kymmen myöhemmin appensa Jaakko Stenius Pappisvihkimyksensä jälkeen hän toimi vuon- nuoremman seuraaja Pielisjärven kirkkoher- na 1801 aluksi lyhyen aikaan armovuodensaar- rana. Koski-Jaakon viimeisinä elinvuosina naajana Juuassa ennen siirtymistään Pielisjär- myös nurmeslaiset ryhtyivät toimiin itsenäi- ven kirkkoherran apulaiseksi samana vuonna. sen seurakunnan perustamiseksi. Tämä toteu- Hän oli tässä tehtävässä 1810-luvun alkuvuo- tui vasta Steniuksen kuoleman jälkeen vuonna siin asti ja uudemman kerran vielä vuosina 1810. Oman saarnahuonekunnan perustamista 1815–1816. Jämsäläinen torpparin poika Adam puuhattiin 1800-luvun alussa Rautavaaralla ja Melén (1780–1827) toimi 1805–1809 eri pappis- Yliviekissä. Rautavaaran saarnahuonekunnan tehtävissä Pielisjärvellä.3 perustaminen toteutuikin 1816, mutta Vieki-

42 järven vasta 1907.5 lukkarinvaali, jossa kirkkoherra Steniuksen si- Nurmeksen kappalainen Nils Depner palk- sarenpoika Martti Johan Lyra sai 18 ja -vara kasi 1761 apulaisekseen vävynsä Johan Keko- lukkari Samuel Lackman 35 ääntä. Kirkkoher- niuksen (1733–1771), joka oli vihitty papiksi ran virkaääni ratkaisi vaalin kuitenkin Lyran samana vuonna. Kun sekä kappalainen että hä- hyväksi. Lyraa seurasi lukkarina vuonna 1789 nen apulaisensa kuolivat vuonna 1771, edessä noin vuosikymmenen ajan hänen ”kilpailijan- oli uuden kappalaisen hakeminen. Seurakun- sa” Samuel Lackman. talaiset olisivat toivoneet virkaan joko Jaakko Vuoden 1801 lukkarinvaali, jossa olivat eh Steniuksen vanhemman vävyn Jakob Ström- dolla pitäjänkoulumestari Jakob Toppstedt, merin tai Erik Melartinin. Valinta kohdistui Jaakko Steniuksen veljen, Sarkkilan tilanomis- kuitenkin Kuopion kirkkoherran apulaiseen tajan Simon Steniuksen poika Isak (1784–1848) Salomon Saveniukseen (1741–1811). Saveniuk- sekä Simonin vävy Reinhold Winter (1776– sen ja Jaakko Stenius nuoremman suhteissa oli 1849), päätyi selkein äänestysluvuin Isak Ste jatkuvaa kitkaa. Kun Nurmeksesta tuli oma it- niuksen eduksi. Vaalista valitettiin. Kritiikkiä senäinen seurakunta, Savenius, jolla ei ollut aiheuttivat kahden hakijan lähisukulaisuus luk- pastoraalitutkintoa, haki kirkkoherran virkaa. kariehdokkaat asettaneeseen kirkkoherraan, Valituksi tuli kuitenkin Adolf Henrik Winter hakijoiden puutteellinen laulutaito ja Isak Ste (1772-1824), joka sai valtakirjan virkaan syys- niuksen liian alhainen ikä virkaan. Arvostelua kuussa 1811 ja toimi siinä kuolemaansa saakka. synnytti myös vaalin ajankohta, joka karsi ää- Juukalaisia lähes 40 vuotta palvellut Salomon nestäjien joukkoa. Valitus kuitenkin myöhästyi Savenius oli kuollut vuoden 1811 huhtikuussa.6 ja näin valtakirja annettiin heinäkuussa 1802 Kun Jaakko Stenius nuorempi astui Pielis Isak Steniukselle. Hän hoiti lukkarin virkaansa järven kirkkoherran virkaan kesällä 1768, seu- osin sijaisapuun turvautuen vuoteen 1814, jol- rakunnan lukkarina oli yhä Israel Wallius, loin lukkariksi valittiin Petter Nevalainen. Jotta jonka kappalainen Erik Lackman oli ottanut lukkarin työtaakka ei nousisi kohtuuttomaksi, tehtävään jo keväällä 1730. 1780-luvun alussa Nurmeksessa ja Juuassa olivat omat lukkarit.7 jo ikääntyneen ja tuolloin ajoittain viinaksiin taipuvaisen Walliuksen apulaisena työsken- teli Samuel Lackman, joka valitti, että Israel Arvostelua ja arvostusta Wallius ei täyttänyt miesten välisen sopimuksen ehtoja. Lukkari Wallius oli riidoissa myös Vaikka Koski-Jaakko pyrki hoitamaan hyvin kirkkoherra Steniuksen kanssa. Riita koski kor- seurakuntalaistensa kirkollisia ja taloudellisia vauksen maksamista ns. lukkarinpostin kul- asioita, hän sai osakseen nurjaa kohtelua eri- jettamisesta, josta kirkkoherra oli huolehtinut tyisesti nurmeslaisilta. Vuoden 1786 rovastin- lukkarin puolesta. Oikeus asettui kiistassa tarkastuksessa kirkkoherraa syytettiin useis- kirkkoherran korvausvaatimusten puolelle. Is- ta virkavirheistä. Kirjallisessa vastauksessaan rael Walliuksen maallinen vaellus päättyi vuo- Stenius näki katkeruuden syiksi jääkärive- denvaihteessa 1782–1783. Toukokuussa 1784 ron sekä nurmeslaisille määrätyn velvoitteen koolla olleessa pitäjänkokouksessa järjestettiin osallistua emäseurakunnan kirkon rakennus

43 kustannuksiin. Kuvatessaan asemaansa Koski- sä: ”Isässä oli enemmän alkuperäistä voimaa ja Jaakko totesi: ”Rehellinen pappi joutuu vallat- luonteen tulisuutta, poika oli tyynempi ja tasai- tomassa erämaassa todella tällaisen vainon alai- sempi, mutta sitkeä ja määrätietoinen. Isä oli tu- seksi. Niin joutui isävainajani, niin olen mi- linen sielu, joka innostuksissaan usein kävi liian näkin nyt joutunut. Mutta kun Korkein -saat kiivaasti asioihin käsiksi; poika voittaa tyyney- toi päivänvaloon hänen viattomuutensa hänen dellään ja arvovallallaan vastukset ja pääsee vastustajiensa häpeäksi, niin olen minäkin tur- hyviin tuloksiin.” 3 vallisena siinä luottamuksessa, että Korkein -an Stenius-sukuisten kirkkoherrojen sarja Pie- taa minunkin syyttömyyteni selvitä. Puhtaita lisjärvellä sai jatkoa vuonna 1840, kun kaksi teitä olen kulkenut ja puhtaat ovat käteni olleet. vuotta aiemmin virkaan valittu Johan Stenius Parhaimman kykyni ja vakaumukseni mukaan (1795–1877) ryhtyi hoitamaan sielunpaimenen olen koettanut täyttää velvollisuuteni; kaikella tehtävää. Hän oli Koski-Jaakon veljen, Sulkavan ystävällisyydellä, rakkaudella ja palvelevaisuu- kirkkoherran Karl Steniuksen poika, joka oli della olen ahkeroinut ilman puolueellisia tarkoi- vihitty papiksi 1819. Hoidettuaan papinvirkaa tuksia.” Sittemmin Jaakko Stenius sai kohdata Sulkavalla, Loviisassa, Lapinjärvellä ja Pyhtääl- useita Henrik Ullgrenin syytöksiä. Ullgren oli lä Johan Stenius muutti Pohjois-Karjalaan. Sai- talollinen Nurmeksen Lukanvaarasta. Kaikki rastelu vaikeutti kirkkoherran viran hoitamista syytökset osoitettiin perättömiksi ja vääristel- viimeisinä vuosina. Tapio-lehdessä 1877 julkais- lyiksi.1 tussa muistokirjoituksessa Johan Steniusta kii- Jaakko Stenius nuoremman arvostuksesta teltiin auttavaisuudesta köyhiä taakoh n. ”Hän alueen papiston piirissä kertoi se, että hänet ni- oli yksinkertainen tawoissaan, waikutti hiljaisuu- mitettiin Ilomantsin kirkkoherran Claes Johan dessa, eikä koskaan etsinyt ystäwiä maailman Molanderin kuoleman jälkeen ensin Karjalan mahtawain joukossa.” Korpi-Jaakon, Koski-Jaa- vt. ja vuodesta 1802 vakinaiseksi lääninrovas- kon ja Johan Steniuksen virkaurat yhteen las- tiksi. C. J. Molanderin pitkä lääninrovastikausi kien Steniusten kirkkoherrakausi Pielisjärvel- oli kestänyt 25 vuotta. Ansiot ja toimeliaisuus lä kesti 104 vuotta. Pielisjärven kirkkoherrana taloudellisella alalla johtivat Steniuksen kut- toimi lisäksi 1812–1828 Koski-Jaakon vävy Ja- sumiseen 1797 perustetun Kuningallisen Suo- kob Abraham Strömmer. malaisen Huonenhallituxen Seuran, nykyisen Pielisjärven seurakunnan Stenius-sukuisiin Suomen Talousseuran jäseneksi.2 pappeihin kuului myöhemmin myös Johan Ste Jaakko Stenius vanhemmasta ja nuoremmas- niuksen poika Bengt Ivar Stenius (1833–1902). ta lukuisissa julkaisuissa kirjoittanut professori Pielisjärven seurakunnan sekä Stenius-suvun A. R. Cederberg näki isässä ja pojassa eroja, joi- jäsenten kohtalot kytkeytyivät näin ollen to- ta hän luonnehti 1936 Nuorten Pellervo -lehdes- della pitkään ja monin säikein toisiinsa.4

44 Kaskenpoltosta soiden hyödyntämiseen ja järvenlaskuihin

Kaskeamista rajoitetaan ja Suomessa oli käytössä 1700-luvulla neljä suoviljelyä helpotetaan säädöksin kaskiviljelyn päämuotoa. Niistä vanhin ja tunnetuin oli lehti- eli lehtipuuvaltaiseen seka- Kaskiviljelyllä oli Suomessa pitkään alueelli- metsään tehty tavallinen kaski. Puusto ja kas- sesti ja taloudellisesti suuri merkitys, olihan villisuus poltettiin kaadon jälkeisenä kevää- laaja maa suurelta osaltaan metsien peitossa. nä tai kesänä. 1700-luvulla kaskeen kylvettiin Kun uudisasukas asettui asumaan uudelle seu- ensin ruis, minkä jälkeen paikalle voitiin kyl- dulle, hänen oli raivattava metsää viljelystar- vää kauraa, ohraa, naurista, tattaria tai pella- koitukseen. Tämä kävi helpoiten polttamalla vaa. Toinen lehti- ja sekametsien kaskityyppi metsä. Palaneen puun tuhka palveli myös lan- oli rieskamaa. Alkukesästä kaadettu ja poltettu noitteena. Erityisesti Itä-Suomessa kaskijär- puolikasvuinen ja pensasmainen metsä kylvet- jestelmä edisti väkiluvun kasvua. Peltoviljelyn tiin heti ja näin sato saatiin jo samana vuonna. kehittyessä kaskiviljely menetti merkitystään Kasveja olivat nauris, pellava, ohra ja tattari. Lounais-Suomessa jo 1600-luvun loppuun tul- Huuhtakaski tehtiin puolestaan havumet taessa. Seuraavalla vuosisadalla kaskeaminen sään tai havupuuvaltaiseen sekametsään. Huh väheni Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, mutta tikuussa pitkään kantoon kaadettu huuhta jä- jatkui yhä voimakkaana Pohjois-Pohjanmaal- tettiin polton jälkeen odottamaan seuraavaa la ja erityisesti Kainuussa, Savossa ja Karjalas- kesää, jolloin alue raivattiin ja poltettiin- uu sa. Lounais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan kui- delleen. Viljelykasvina oli ruis. Huuhtarukiina villa mailla yleistyi 1600-luvulla kytöviljely, käytettiin ns. korpiruista, joka levisi Suomeen jossa kaskiviljelystä poiketen poltettiin kas- idästä. Huuhta oli tuottoisa, mutta siitä saatiin villisuuden ohella päällimmäinen maakerros, sato pääsääntöisesti vain yksi sato. Karjalassa turve ja multa. Isojako teki lähes lopun kas- kehitettiin kuitenkin viljelymalli, jossa kylvö keamisesta koko Länsi-Suomessa 1700-luvun tehtiin kummankin polttokerran jälkeen. toisella puoliskolla. Itä-Suomessa peltovilje- Huuhtakaskimenetelmä edellytti siis jatku- ly sen sijaan syrjäytti kaskiviljelyn kokonaan vasti harjoitettuna laajoja metsäalueita. Maan vasta vuosisata myöhemmin. Myös kytövilje- asutuksen tihentyminen johti 1700-luvulla kas- lyn merkitys alkoi vähentyä 1700-luvulla ja kimaiden niukkuuteen, mikä pysäytti huuhta- siitä luovuttiin seuraavalla vuosisadalla. Kas- viljelyn kehityksen. Samaan aikaan alkoi yleis- kia poltettiin jonkin verran vielä 1900-luvun tyä ns. pykälikkömaa, joka soveltui erityisesti puolellakin laitumen ja heinäntuotannon li- kuiville moreenipitoisille männikkökankaille. säämiseksi. Esiraivauksessa puiden rungot kolottiin eli py-

45 ällettiin, minkä jälkeen puut kuivuivat hitaasti na 1577 julkaistu ohjesääntö kielsi kaskeami- pystyyn imien samalla kosteutta korpimaasta. sen paikoilla, joissa kasvoi tammea. Vuoden Pykälikkö sai olla pystyssä 20–40 vuotta. Pykä- 1647 metsälain mukaan yksityismaalla oli lupa likkömaamenetelmä, joka oli käytössä yleises- polttaa kaskea, mutta sitä varten ei saanut kaa- ti nimenomaan Pohjois-Karjalassa, antoi yh- taa mastopuita eikä rakennuspuumetsää. Jaka- den tai korkeintaan kaksi ruissatoa. Valtiovalta mattomalla maalla ei saanut kasketa lainkaan. kielsi pyältämisen 1700-luvun lopulla. Kaskien Vuoden 1647 laissa kiellettiin kaikenlainen kyntäminen ns. huhtakoukulla tai hankoaural- kaskeaminen sellaisilla mailla, joita ei voinut la alkoi yleistyä Itä-Suomessa 1700-luvulla. raivata pelloksi tai niityksi. Maan ravinteiden nopean ehtymisen vuok- Vuoden 1734 asetus Metzistä Waldakun- si kaski antoi menetelmästä riippuen korkein- nasa kielsi ankarasti liiallisen metsien käytön. taan neljä satoa. Useampiakin satoja yritettiin. Asetukseen sisältyi tervanpolttoa ja kaskea- Savon ja Karjalan läänin maaherra Simon Wil- mista koskevia määräyksiä. Kaskeamiseen sai helm Carpelan kielsi kuitenkin 1786 Pielisjär- käyttää, ”missä metsiä ei ole liiaksi” vain pel- vellä vieraillessaan sikäläisiä viljelijöitä otta- loilla, niityillä ja laidunmailla kasvavaa met- masta sakon uhalla enempää kuin neljää perät- sää. Muuhun kaskeamiseen tarvittiin lupa vi- täistä satoa suopelloista. Viljanviljelyn jälkeen ranomaisilta. Määräyksiä, jotka vaikeuttivat kaskea voitiin hyödyntää vielä pitkään niittyi- mm. uudisasutusta, lievennettiin jo 1730-lu- nä ja laitumina. Viljantuotannon jatkamiseksi vun lopulla. Pappilat olivat erityisen aktiivi- viljelijän oli siis valmisteltava jatkuvasti uut- sia ”keksimään” erikoisperusteita kaskeamisen ta kaskea. Laajamittaisen kaskeamisen vaiku- jatkamiselle. Erilaisia rajoituksia sisältyi myös tus metsien puulajisuhteisiin oli merkittävää. vuosien 1793 ja 1805 kuninkaallisiin asetuk- Viljelysten ympärillä olevat metsät muuttuivat siin, mutta kaiken kaikkiaan metsää koskevien usein lepikoiksi, joiden ulkopuolella vallitse- lakien ja asetusten valvonta jäi Ruotsin vallan viksi puulajeiksi tulivat koivu ja mänty. Kuu- aikaisessa Suomessa ja pitkälle vielä autono- si kasvoi vasta kaskeamisalueen ulkopuolella. mian aikanakin lähes olemattomaksi. Sittem- Kaskimaiden tiheät mänty- ja koivumetsät oli- min vuoden 1851 metsäasetuksessa pyrittiin vat yleensä puuvarastoltaan ja kasvultaan hy- rajoittamaan kaskeamista ja turvaamaan kas- vin kehittyneitä. Kaskiviljelyn päätyttyä tällai- kialueiden uudistaminen.1 set selkeät puulajivyöhykkeet alkoivat vähitel- Liiallinen kaskeaminen Pohjois-Karjalassa len kadota. nousi esille alueen talousoloja tutkineen ko- Maan väkimäärän kasvaessa ja kaskimai- missioonin selityksessä vuonna 1738. Suoma- den vähetessä kaskiviljely alkoi saada ryöstö- lainen talousdeputaatio kiinnitti myös 1747 viljelyn piirteitä. Esimerkiksi kaikki puulajit huomionsa liialliseen kaskeamiseen maassa. eivät ehtineet kasvaa niin vanhoiksi, että ne Deputaation esityksestä antamassaan lausun- olisivat siementäneet. Niinpä vuosisatojen var- nossa Karjalan kruununvouti Andersin myön- rella annettiin useita erilaisia säädöksiä ja ase- sikin kaskeamisen kaipaavan Pohjois-Karja- tuksia, joilla pyrittiin joko rajoittamaan- kas lassa rajoituksia. Johan Laguksen 1756 hyväk- keamista tai kieltämään se kokonaan. Jo vuon- sytyssä väitöskirjassa, jonka praeseksena oli

46 taloustieteen dosentti Juhana Kraftman,- vaa kin osaltaan uskallusta alkaa kasketa oman ko- dittiin kaskeamisen kieltämistä Karjalan- pa tikunnan ulkopuolella sekä riitoja ”isiltä peri- pistolta ja muilta säätyläisiltä, jotta kansa voisi tyistä” kaskimaista ja viljelysalueista.2 seurata heidän esimerkkiään. 1700-luvun lo- Kaskeamista koskevat tiukat säädökset li- pulla kaskeamisen rajoittamista ajoivat Savon säsivät viljelijöiden kiinnostusta soiden kui- ja Karjalan läänin maaherrat Otto Ernst Boije vaamisen ja suoviljelyyn. Samaa päämäärää (1719–1781) ja Anders Johan Ramsay (1744– palveli se, että kaskeksi soveltuvat metsät oli- 1811). vat vähenemässä ja työvoimakin kallistumas- Maaherra Ramsayn virkakaudella vuonna sa. Lisäksi maaperä oli pilattu monin paikoin 1793 ilmestyi kuninkaallinen asetus kaskea- taitamattomalla poltolla. Soilta löytyi neitseel- mista vastaan. Se nostatti ankaraa vastarintaa listä maata rikkaina multakerroksina. Nämä Pohjois-Karjalassa. Pielisjärven asukkaat päät- maa-alueet oli mahdollista saada viljelyskel- tivätkin pitäjänkokouksessa vuotta myöhem- poiseksi polttamalla turvepeite. Tätä ennen min anoa, että asetusta ei pantaisi täytäntöön maat piti ojittaa ja kuivattaa. Ruotsin - valta kirjaimellisesti, koska se olisi heille suurek- kunnan vuoden 1734 lain rakennuskaaressa si turmioksi. Kirkkoherra Jaakko Stenius nuo- kuitenkin säädettiin, että vesistöjä ei saanut rempi suostui pitäjäläisten pyynnöstä asiassa lainkaan muuttaa laskemalla, vaan niiden ve- neuvonantajaksi ja opastajaksi. Maaherralle denkorkeus ja luonnollinen lasku piti pysyttää laatimassaan kirjelmässä Stenius pyrki osoit- ennallaan. tamaan, kuinka vähäinen vahinko kruunulle Marraskuussa 1740 annettu asetus ja sitä aiheutui siitä, että Pohjois-Karjalassa kasket- täydentänyt asetus lokakuussa 1741 tarjosivat tiin ja kaadettiin turhaan muutamia puita. Hän ”porkkanoita” soiden hyödyntämiseksi viljely- korosti sitä, että Pohjois-Karjalan elinkeinojen käytössä. Säädösten mukaan yksityisen viljely- tila oli toinen kuin muualla maassa. Täällä oli kuntoon laittamat suot, rämeet ja muut kelvot- yhä paljon koskemattomia metsiä, joita ei kui- tomat maat olivat vapaita veroista niin pitkään tenkaan voitu teollisuuden ja kaupan huonon kuin niiden raivaaja tai hänen perillisensä tilan vuoksi hyödyntää samalla tavalla kuin omistivat kyseisen maa-alueen. Vuoden 1747 muualla. ”Ei ole siis mahdollista täällä (Pielis- asetus, jonka sisältö oli kuin tehty Korpi-Jaa- järvellä) panna toimeen kaikkea, mitä muualla kolle, lupasi erinäisiä etuja pappilan ja kruu- voi ja pitää saada aikaan”, totesi kirkkoherra nun puustellien mailla parannuksia tekeville. Stenius pitäjänkokouksen pöytäkirjaan joulu- Asetuksilla pyrittiin edistämään maatalouden kuussa 1794 liitetyssä kirjelmässään maaherral- asemaa. Edut lisäsivätkin taloudellista yritte le. Myös ilomantsilaiset anoivat samaan aikaan liäisyyttä Suomessa. Soiden kuivatuksen ohella pitäjänsä jättämistä kokonaan kaskenpoltto- maassa käynnistyi erityisesti 1800-luvulla laa- kiellon ulkopuolelle, koska pitäjässä ei ollut tar- jamittainen järvenlaskutoiminta. 1740-luvun peeksi peltoa eikä kunnollista viljelysmaata. A. asetukset olivat voimassa aina vuoteen 1868.3 R. Cederberg-Saarensepän mukaan kaskikiel- Valtiovallan asenne suoviljelyä kohtaan oli tojen merkitys jäi lopulta Itä-Suomessa sangen 1700-luvun puolivälistä alkaen erittäin myön- vähäiseksi. Kiellot ja valvonta hillitsivät kuiten- teinen. Viranomaisten lausunnoissa ei kuiten-

47 kaan korostettu niinkään suoviljelyn tuotta- annetaan esimerkkejä tuonnempana. Isak maa hyötyä viljantuotannon lisääjänä, vaan Brennerin ansiona oli kuitenkin suoviljelyn sitä, että soiden kuivaaminen vähensi - ympä nopea yleistyminen Etelä-Pohjanmaalla. ristön viljelysmaiden hallanarkuutta. Samalla Kytöviljelyssä suo ensin ojitettiin. Juuret ja saatiin lisää uutta niittymaata, jonka puuttees- kannot kaivettiin ojakuivatuksen jälkeen ylös ta kärsittiin monin paikoin.4 kasoiksi, jotka peitettiin suoturpeella ja - pol Kuten edellä on mainittu, vesiperäisten tettiin. Suoviljelyssä kydöttäminen merkitsi mai den hyödyntäminen kiinnosti myös yli- raa’an tai osittain maatuneen turvekerroksen opistoväkeä. Pehr Adrian Gadd totesi jo vuon- polttamista. Sitten maa muokattiin ja - kylvet na 1748 vain 21-vuotiaana professori Mennan- tiin ensin rukiille ja myöhemmin kauralle. Sa- derille osoittamassa kirjeessään, että Suomen maa suota ei voitu hyödyntää viljanviljelyssä maanviljelyksen ”suurimpia esteitä on soidem- pitkään, koska turvekerros oheni painumisen me, rämeidemme ja järviemme seisova vesi”. ja kulumisen lisäksi jokaisessa kydöttämisessä. Hämeessä tekemiensä havaintojen ja paikal- Kun viljan vaatimat ravinteet ehtyivät, kytö- listen asukkaiden antamien tietojen pohjalta suo sai heinittyä. Gadd korosti, että niittyjen kasvillisuus - liit Innokkaaksi kaskenpolttajaksi tiedetty Sa tyi kiinteästi maan kuivattamiseen. Tämä taas ha la hden kirkkoherra Emanuel Reuter (n. edellytti koskien perkaamista ja laskuojien kai- 1650–1723) alkoi ojittaa 1680- ja 1690-lukujen vamista. Vesijättöjen ja suomaiden kuivaami- taitteessa pappilansa soita pelloiksi ja niityik- sesta ojittamalla tuli akatemiassa tärkeä tutki- si. Käkisalmen ja Viipurin läänin kirkkoher- musteema vuosisadan ajaksi. Monet akatemian ra ja valtiopäivämies Johan Serlachiuksenkin tunnetut professorit, muun muassa historioit- (1658–1729) tiedetään kokeilleen suoviljelyä sijana ja esteetikkona mainetta saanut kauno- jo ennen vuotta 1706. Serlachius pakeni vuon- puheisuuden professori H. G. Porthan osallis- na 1710 sodan jaloista Ruotsiin, minne hän tuivat myös käytännössä koskenperkauksiin. 5 asettui asumaan pysyvästi.1 Isonvihan jälkeiselle ajalle tyypilliset uudet pyrkimykset ja uusi into näkyivät maanvilje- Papit edistävät suoviljelyä lyksessäkin. Osana tätä uudenlaista ajattelua oli soitten ja korpien viljelyskelpoiseksi saatta- Soiden hyötykäyttöön ottaminen oli alkanut jo minen. Juuri tässä pyrkimyksessä toteutui kir- keskiajalla Hollannissa, mistä tapa levisi poh- jaimellisesti vapauden ajalle tuttu tunnuslause joiseen ja itäiseen Saksaan. Hollantilaisten siitä, että menetetyt maakunnat viljelyksineen toiminta ei jäänyt ilmeisesti tuntemattomaksi oli valloitettava takaisin valtakunnan rajojen myöskään Suomessa. Isonkyrön kirkkoherra sisällä. Papiston ja muiden säätyläisten suo- Isak Brenneriä (1603–1670) on pidetty suovilje- ranaisena isänmaallisena velvollisuutena oli lyn suomalaisena isähahmona, joka aloitti ky- asettua näiden pyrkimysten eturiviin.2 döttämiseen pohjautuneen suoviljelyn vuonna Suoviljelijänä kunnostautui mm. Sysmän 1661. Arvo M. Soinisen mukaan suoviljely Suo- kirkkoherrana vuodesta 1732 puolen vuosi- messa oli itse asiassa vanhempaa perua, mistä sadan ajan toiminut Mikael Heintzius (1700–

48 1782), joka sai kansan suussa varakkuutensa vuodesta 1753 kirkkoherrana toiminut Matias vuoksi liikanimen Plootu-Mikko. Hän ryhtyi Calonius (n. 1710–1777) raivasi ”suoperäisestä opastamaan jo 1730-luvun alussa seurakun- maasta ja synkästä metsästä” 14 tynnyrinalaa talaisia ojituksessa ja soiden valmistamises- peltoa ja 80 kuormanalaa niittyä. Kirkkoher- sa niityiksi. Neuvoja tarvittiin, sillä ojitus oli ran poika Matias Calonius (1737–1817) toimi liki tuntematon asia. Työstä kerrotaan Sys- pitkään Turun Akatemian lainopin professori- män 1760-luvun alun talvikäräjien pöytäkir- na sekä joitakin vuosia myös akatemian reh- jassa: ”Rovasti sanoi heti huomanneensa, et- torina. Orivedelle kirkkoherraksi vuonna 1748 tei peltoviljelystä täällä voitu parantaa ilman nimitetty Anders Salovius (1711–1771) muok- ojittamista, jonka vuoksi hän ensin oli- alotta kasi viljelykseen 16 tynnyrinalaa peltoa ja 100 nut pappilan pelloista; sitten olivat naapurit, kuormanalaa niittyä. Iitin kirkkoherraksi 1767 kun olivat huomanneet tästä koituvan hyödyn, valittu Nils Ursinus (n. 1715–1786) kunnostutti saaneet päivätöiden tekoa vastaan lainata hä- suurilla kustannuksilla 10 tynnyrinalan vilje- nen palkollisi ansa opetukseen, koskapa heidän lykset pappilan Kuparisuosta.4 oma palvelusväkensä oli tottumatonta, sekä sen Suoviljelys saavutti suurimman laajuuden jälkeen kun rovasti oli selittänyt ojittamisen ta- Pohjanmaalla. Myös täällä korostui papiston vatonta hyötyä ja tarpeellisuutta, olivat he itse ja muiden säätyläisten esimerkin merkitys. C. ryhtyneet siihen ja ikään kuin kilpailleet keske- F. Mennanderin (praeses) ja Matias Pazeliuk- nään peltojen ojittamisessa sekä muussa hoita- sen (1723–1780) Turussa 1751 julkaistussa An- misessa.” Mikael Heintzius uskoi siis vahvasti märckningar on äng- och åkerskiötzeln i Öster- esimerkin voimaan. botn -väitöskirjassa todettiin: ”Viime vuosina Korpien ja suomaiden raivaaminen edisti ovat usein säätyläiset, erittäinkin kunnianar- osaltaan Sysmän pitäjän maanviljelyä ja vai- voisen papiston jäsenet ---- alkaneet täydellä kutti näin kruununrästien vähenemiseen. - Pi uutteruudella ja kustannuksia säästämättä vil- täjästä oli jouduttu muuttamaan aikaisemmin jellä tiluksiaan. Tällöin on myös havaittu, että puutetta pakoon muihin pitäjiin ja aina Venä- suurin osa talonpoikia ja maanmiehiä ovat ha- jälle asti. Nyt väkiluku alkoi kasvaa uudistilo- lukkaita uhraamaan työtä ja vaivaa sellaiseen, jen perustamisen myötä. Kaikkiaan suoviljely mistä taloudessa on hyötyä, niin pian kun ovat merkitsi pientä siirtymistä kaskijärjestelmän nähneet semminkin pappiloissa, että se onnis- haaskaavasta ryöstöviljelystä pysyväisempään tuu ja lyö leiville.” Laihian pitkäaikainen kap- maanmuokkaukseen. Samalla se edisti järkipe- palainen Israel Reinius (1699–1771) oli inno- räistä ojittamista myös rintamailla.3 kas maanviljelijä, taloustieteellinen kirjailija Laukaalla kirkkoherra Johan Tuderus (n. ja muinaismuistojen tutkija. Hän otti vuonna 1713–1785) alkoi 1750-luvun alussa ”ensimmäi- 1750 maaherra G. A. Piperin kutsumia taalain- senä näillä seuduin viljelyttää karuja maita”. maalaisia suoviljelijöitä taloonsa näyttämään Tuderus, jonka vuonna 1734 alkanut pappisura pitäjäläisille, kuinka juuria ja kantoja nostet- Laukaalla jatkui aina kuolemaan saakka, kui- tiin tehokkaasti soista. Reinius ryhtyi kokei- vatti kirkkoherran pappilalle kuuluvia rämei- lemaan myös niittyjen lannoittamista, hankki tä ja soita. Saarijärvellä ensin kappalaisena ja espanjalaisen merinopässin, edisti pellavan-

49 kudontaa, rakennutti villakankaiden vanutta- 1710 Wittstock oli joutunut nuorena ylioppi- mon eli tamppimyllyn sekä aloitti salpietarin laana sotavangiksi Viipurissa ja viety Inkerin- valmistamisen kotieläinten eritteistä. Lohtajan maalle Novasoliin, missä hän oli toimittanut kirkkoherra Johan Altan (1692–1755) perkaut- pappisvirkaa ns. Savon kaksikasrykmentissä. ti 1753 esimerkkinä pitäjäläisille Lohtajanjoen Kaksikas- eli kahdennusrykmentti oli ruotu alajuoksun. Rantojen rämeiden saattaminen jaon pohjalta kokoon pantu ylimääräinen niittymaiksi ei kuitenkaan onnistunut.5 joukko-osasto. Ennen pappisvihkimystään Jo- han Wittstock oli ehtinyt toimia Porvoon lukion historian ja siveysopin lehtorina. Johan Suoviljely ja ojitus valtaavat alaa Wittstock yritti viljellä 1720- ja 1730-lukujen Pohjois-Karjalassa vaihteessa rämeitä niittyinä. Yrityksiä rämei- den saattamiseksi niitty- tai peltokäyttöön teki Itä-Suomeen alkoi syntyä 1600-luvulta alkaen 1730-luvun alussa myös pari ilomantsilaista suoviljelyalue, joka laajeni seuraavalla vuosi- talollista. sadalla koko Savoon ja Karjalaan. Koska Itä- Ilmari Mannisen mukaan näissä ensim Suomen suot olivat toisin kuin pohjalaiset avo- mäi sissä tohmajärveläisten ja ilomantsilais- suot harvan metsän peitossa, viljelystekniikka ten hankk eissa oli kuitenkin vielä kysymys sai Teppo Korhosen mukaan itäisessä Suomes- enemmän tavallisesta niitynraivauksesta kuin sa enemmän kaskiviljelyn luonnetta. Puut kaa- varsinaisesta suoviljelystä. Sama varaus voita- dettiin ojituksen edetessä ja sitten alue- pol neen liittää osin myös niihin hankkeisiin, joi- tettiin ja kylvettiin. Etelä-Karjalasta on tietoja hin ryhdyttiin 1730-luvulla Liperissä. Papelon- soiden viljelemisestä jo 1600-luvun alkupuolel- saarelainen Juhana Kinnunen oli vuonna 1730 ta. Vuosisadan lopulla Salmin kirkkoherra Pet- kaskeamassa Liperin Kaupinniemessä, kun tuli rus Ischanius oli parantanut oman kertoman- karkasi kaskesta suohon ja poltti turpeen mul- sa mukaan pappilan puustellin rappiolle jou- laksi. Näin maasta saatiin ensin ohrasato ja sit- tuneita maita sekä raivannut ja saattanut vil- ten heinää. Samoihin aikoihin riihilahtelainen jelykuntoon suurin kustannuksin ”siellä olevat Heikki Hartikainen raivasi Liperin Nivansuo- muiden arvottomiksi katsomat suot ja rämeet”. ta apunaan veljensä Pertti sekä Jeremias West- Pohjois-Karjalassa suoviljelyksestä (kärropod- man Anttolasta ja Mikko Kinnunen Konttilan- ling) puhutaan ensi kerran 1700-luvun alussa. salmelta. Papelonsaarelaiset Sahlmanit ja Kin- Sakkolasta Liperin kirkkoherraksi 1700 siirty- nuset ryhtyivät raivaukseen Kuoringansuolla. neellä Sakarias Sidensnörellä (k. 1711) tiedetään Kamreeri Printz Lamminiemen hovista edisti olleen suoviljelys Lamminniemen kylässä.1 asiaa jakamalla halukkaille Kuoringan ja Mat- Varhaisia yrityksiä soiden valjastamisek- tisenlahden suoalueita.2 si Pohjois-Karjalassa teki myös Nevanlinnan Jaakko Stenius vanhemman saapuessa 1740- kirkkoherran Joakim Wittstockin poika Johan luvun alussa Pohjois-Karjalaan alueen maan- Wittstock (n. 1686–1733), joka vihittiin papik- viljelys oli siis lähes yksinomaan kaskiviljelyä. si vuoden 1726 alussa ja nimitettiin samana Varsinaista peltoa oli vähän, useissa suurissa- vuonna Tohmajärven kirkkoherraksi. Vuonna kin taloissa ainoastaan noin puolen ohratyn-

50 nyrin ala. Elämisen ehdot olivat niin huonot, tärenkinä. Pappilan maita alettiin raivata, ojit- että pappilassakin jouduttiin turvautumaan taa ja juuria. Soiden polttaminenkin aloitettiin. ajoittain pettuleipään. Viljeltyä pinta-alaa oli Tällaisiin työtoimiin kehotettiin myös alueen siis saatava pikaisesti lisää. Tilanteen ratkaise- talonpoikia. Erityinen kiinnostus kohdistui ns. miseksi huomio alettiin kääntää hallan pesiin, yhteismaihin. Steniuksen johdolla tehdyt työt suomaihin, joista voitaisiin ojittamalla ja kui- tuottivat hyvää tulosta ja monilla entisillä hal- vattamalla saada tuottavia heinämaita ja viljaa laisilla soilla kasvoi pian komea ruis ja pitkä kasvavia vainioita. Jaakko Stenius nousi tämän heinä. Tämä innosti alueen talonpoikia seuraa- ”taistelun” johtohahmoksi, sillä hän oli tutus- maan entistä aktiivisemmin kirkkoherran esi- tunut suoviljelykseen jo aiemmissa toimipai- merkkiä niin Pielisjärvellä kuin laajemminkin koissaan. Pohjois-Karjalassa. Suoviljelyksen merkitys Sukumuistelman mukaan Jaakko Stenius tunnustettiin viimeistään 1760-luvulla, jolloin vanhempaa ajoi osaltaan maataloudellisiin uu- pielisjärveläisille riitti ruokaviljaa suoviljelys- distuksiin ja kokeiluihin jokapäiväinen puute ten ansiosta ankarina katovuosinakin. Niitty- ja hätä, joka koettiin kouriintuntuvasti myös ja peltoviljelyn laajeneminen loi myös hyvät Pielisjärven pappilan arjessa. Muistelman mu- edellytykset karjatalouden aseman nousulle.3 kaan pohjoiskarjalaiset joutuivat käyttämään Suoviljelyksen ohella Jaakko Stenius van- pikkuvihan vuosina yleisesti ”juurta ja pettua”. hempi edisti peltomaiden ojitusta. Hän anoi Myös pappilan asukkaiden piti turvautua hal- vuonna 1742 Savonlinnan ja Kymenkarta- lan panemaan viljaan, joka vaivoin pysyi edes non läänin maaherra Carl Johan Stiernstedtin koossa. Kun lapset moittivat ruokaa, Korpi- (1686–1753) apua eräissä taloudellisissa ky- Jaakon Anna-vaimon sanotaan vastanneen, symyksissä. Stenius oli havainnut pappilansa että ”Jumala ei ole meille parempaa antanut” vanhoista tarkastuspöytäkirjoista, että virka- ja vaipuneeen sitten rukoukseen niin pitkäk- talon pellot olivat olleet aikaisemmin ojitetut. si aikaa, että ”kyyneltulwa toi kewennystä hä- Nyt ojat olivat kasvaneet umpeen, mitä tarkas- nen murheelliselle, Jumalan tahtoon tyytywälle tuslautakunta ei kuitenkaan ollut viime käyn- mielelleen”. nillään huomioinut mitenkään. Stenius pyysi Jaakko Stenius laitatti ensimmäisenä kun- maaherraa ryhtymään toimiin ojien auki saa- toon kirkkoherran pappilan maat. Töitä joh- miseksi ja tarkastuslautakunnan työn tehos- ti kirkkoherran mukana Artjärveltä Pielisjär- tamiseksi. Anomuksessaan Stenius väitti, että velle muuttanut tilanhoitaja eli pehtori. Olli ojittamiselle ei osattu antaa Pohjois-Karjalassa Koistinen mainitsee, että Korpi-Jaakon mat- mitään arvoa. kassa muuttanut Yrjö Anttilainen eli Anttila Korpi-Jaakko perehtyi myös käytännös- (1718–1793) toimi kirkkoherran tilojen hoita- sä ojittamiseen. Ilmari Mannisen vuonna 1932 jana. Anttilainen otti vaimokseen leski Riitta julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan yksityis- Sormusen (s. 1711) ja asettui asumaan -Nur kohtaisesti ojitustekniikasta, jota Stenius käyt- mekseen. Koistisen tietojen mukaan voima- ti omien hyvien kokemustensa rohkaisema- miehenä tunnettu Anttilaisten poika Jaakko na. Hän neuvoi kaivamaan niskaojan pellon (1745–1811) työskenteli myös Steniusten isän- yläpuolelle kohtaan, missä vesisuonet tulivat

51 maan pintaan. Niskaojaa ei saanut kuitenkaan lapioita. Tosin vielä vuodelta 1866 peräisin ole- sijoittaa liian ylös. Sarkaojat oli puolestaan vassa kertomuksessa sanottiin kansan pitävän kaivettava viistoon rinteen suuntaan nähden. ojitusta hulluutena, koska voima juoksi muka Näin vesi ei vienyt mukanaan ruokamultaa. ojia pitkin pois pellosta. Sarkaojien piti olla yhtä syvät ja ojamaat piti Edellä olevat ojitusohjeet sisältyivät Korpi- lapioida alapuolelle, jotta ne eivät vierisi- ta Jaakon Kymenkartanon ja Savon läänin maa- kaisin ojaan. Kuivalla maalla sarat saattoivat herralle Henrik Jakob Wrede af Elimälle vuon- olla leveämmät ja ojat syvemmät kuin kosteil- na 1750 lähettämään lausuntoon. Ilmari Man- la. Ojanpohja piti tehdä teräväksi. Pientareen nisen mukaan pohjoiskarjalainen kansan saat- leveydeksi Stenius suositteli yhtä kyynärää. toi voittaa puolelleen ainoastaan esimerkin Ojanluiska ja piennar jätettiin kasvamaan hei- voimalla. Jaakko Stenius vanhempi oli tällais- nää, mikä esti mullan vyörymisen ojaan. Steni- ten hyödyllisten esimerkkien antajana keskei- us suositteli myös ns. vesivakojen käyttöä -sa sessä asemassa. Kun ojien ja vesivakojen hyö- roilla. Vesivaot, jotka olivat matalia uria, hyö- ty voitiin nähdä omin silmin, ryhdyttiin niitä dyttivät erityisesti syysviljaa. Vesivakoja piti vähitellen kaivamaan. Eräs isäntä Konnunnie- kaivaa vieri viereen, joten sarka näytti 1900-lu- mestä totesikin osuvasti, että ojien ja vesivako- vun perunamaalta. Vilja pensoi voimakkaas- jen avulla ”ihminen jatkoi kesää”. Ojitettu maa ti tällaisella maalla. Näin kylvö voitiin jättää kuivui nopeammin, touonteko aikaistui ja vilja huomattavasti harvemmaksi kuin muuten.4 saatiin korjatuksi ennen syyshalloja.5 Ojituksen tarpeellisuuden iskostaminen Ensimmäiset ns. varhaiskantaiset salaojat kaskiviljelyyn tottuneiden pohjoiskarjalaisten rakennettiin Suomessa mahdollisesti jo 1600- mieliin ei ollut helppoa. Kirkkoherra Steniuk- luvulla. Pohjois-Karjalasta on tietoja tällaisis- sen vaatimukset ojitustöistä pappilan mailla ta vanhoista salaojista 1700-luvulta. Salaojia herättivät tällaiseen työhön tottumattomissa oli kahdenlaisia. Toisessa vettä johtavana osa- pitäjäläisissä suuttumusta varsinkin, kun huo- na oli yksinkertainen kivistä tehty latomus tai not työkalut vielä lisäsivät entisestään työn kivistä muodostettu viemäri eli ”uitti”. Toiset raskautta. Johan Lagus kertoikin 1756 hyväk- salaojat olivat uitittomia. Niiden pohjalle- la sytyssä väitöskirjassaan Tankar om hushåll- dottiin isoja ja pieniä vierinkiviä, joiden- ra ningens uphjelpande i Carelen, että karjalaiset oista vesi imeytyi maahan. Kivien päälle pan- pitivät ojankaivua häpeällisenä ja vähät välit- tiin tuohia, sammalia, lastuja, kuusenhavuja tivät koko touhusta. Liperissä naapurit pilk- tai turvetta estämään peitemullan valuminen kasivat ojitukseen ryhtynyttä edistysmielis- kivien rakoon. Multakerroksesta tehtiin niin tä isäntää toteamalla: ”Ojiinkos se ruis kylve- paksu, että salaoja ei haitannut pellon muok- täänkin.” Kirkkoherran poika Simon Stenius kaamista. Muistitieto muun muassa Ilomant- vakuutti vuonna 1775, että ojitustöiden hyvät sin Tuupovaaran Konnunniemen kylästä ker- tulokset saivat kuitenkin vähitellen talonpojat too, että kyläkunnalla rakennettiin jo varhain tajuamaan ojien tarpeellisuuden. Asenteiden salaojia. Näin peltomailla olleet kivet saatiin muutosta auttoi osaltaan se, että Korpi-Jaakko hukutetuiksi. Ojat peitettiin lastuilla ja - sam ryhtyi jakamaan naapureilleen ja pitäjäläisille maleilla.6

52 Kasvintuotantoa pyrittiin lisäämään jo var- lijöille on hyvin tunnettu mudannoston nimel- hain lannoituksella. Lanta oli erittäin arvokas- lä”, totesi A. R. Cederberg vuonna 1912.7 ta, mistä kertoo nimitys ”maamiehen kulta”. Lanta otettiin tarkoin huomioon tilakaupois- sa ja se saattoi aiheuttaa rettelöitä pesänjaois- Korpi-Jaakko esimerkin antajana sa. Koska sulan aikana pellolle levitetty lanta vaikutti tehokkaammin kuin talvella lumen Kirkkoherra Jaakko Stenius vanhemman esi- päälle vedetty lanta, alettiin rakentaa ns. täy- merkki innosti suoviljelykseen monia mui- dennysnavettoja, joissa lanta voitiin säilyttää takin pohjoiskarjalaisia pappismiehiä. Näistä kevääseen saakka. Maan höystämiseen käytet- viljelijäpapeista mainittakoon Petter Possenius tiin niin nautojen kuin lampaiden lantaa. He- (1702–1764), josta tuli 1736 Liperin kirkkoher- vosenlanta levitettiin kasvi- ja perunamaalle. ran apulainen ja 1741 isänsä Anders Posse- Ongelmana oli useilla tiloilla lannan riittämät- niuksen seuraaja samaisen seurakunnan kirk- tömyys, minkä taustalla oli rehun puuttees- koherrana. Petter Possenius anoi 1748 verova- ta ja niittyjen vähäisyydestä johtunut karjan pautta kaikille raivatuille soille. Myönteinen pieni määrä. Lannan sekaan lisättiinkin usein päätös 50 vuoden määräaikaisesta vapaudes- pienittyjä kuusenhavuja, sammalta, savea tai ta luvattiinkin. Possenius tunsi ilmeisen- hy suomutaa, jonka hedelmällisyys nousi tietoi- vin vuosien 1740 ja 1747 asetukset. Viimeksi suuteen suoviljelyn yleistyessä. Aktiivista vil- mainittu lupasi etuja niille, jotka tekivät- pa jelyä harjoittanut professori Pehr Kalm suosit- rannuksia pappilan mailla ja kruunun puustel- teli muutamassa väitöskirjassaan suomullan leissa. Maija-Liisa Tuomi toteaa Liperin histo- (suomudan) käyttöä lantana ja ajattikin virka- ria -teoksessa, että asetus vaikutti paljon pap tilallaan Piikkiössä suuret määrät mutaa pel- pien kiinnostukseen suoviljelyksen edistämis- loille. Jaakko Stenius vanhempi kertoi suomu- tä kohtaan. dan käytöstä lannoitteena ensimmäisen kerran Kirkkoherra Possenius ryhtyi aluksi kui- Kymenkartanon ja Savon läänin maaherralle vatustoimiin Nevansuolla, joka oli ”muutamia Henrik Jakob Wrede af Elimälle vuonna 1750 peninkulmia pitkä ja leveä”. Myöhemmin hän lähettämässään lausunnossa. kuitenkin luovutti Nevansuon talollisille- ke Suomutaa voitiin Steniuksen mukaan nos- hottaen näitä saattamaan alueen viljelykun- taa vielä myöhään syksyllä ja jopa talvikuukau- toiseksi peltomaaksi. Petter Possenius itse kes- siin asti. Hän kertoi lausunnossa kaivaneensa kittyi vuodesta 1753 Lehmonsuon kuivattami- ojaa eräänä talvena ”muille esimerkiksi” vielä seen. Laajaa hanketta varten perustettiin ”yh- tammi- ja helmikuussa. Tällainen ojankaivu tiö”, johon kuului seitsemän joensuulaista ja onnistui mailla, jotka olivat kesäisin niin peh- kolme lehmonaholaista isäntää. Myöhemmin meitä, että ne eivät kantaneet ihmistä. Talvel- yhtiöön liittyi vielä kolme osakasta. -Sittem la maalohkareet voitiin irrottaa jäätyneestä min ”kun oli ollut kuusen kaatajia, olisi oksan maasta kangen avulla. ”Näemme tässä taas ne- ottajiakin” ollut enemmän. Uusien yhtiömies- rokkaan uudistusmiehen esittävän upouutena ten hyväksyminen jätettiin kuitenkin entisten menettelyä, mikä kaikille nykyajan maanvilje- osakkaiden suostumuksen varaan. Yhtiön jo-

53 ensuulaiset osakkaat laajensivat työmaan vuo- tivat näistä kirkkoherran ponnistuksista yhä den 1760 tienoissa Pilkonkorpeen, missä hei- 1900-luvun alussakin. Samuel Norrgrén har- dän ja mattisenlahtelaisten isäntien edut tör- joitti maataloutta virkatalon ohella omistamal- mäsivät. Sovintoon päästiin katselmuksessa laan Tohmajärven Ertolan tilalla, missä hänen 1762. Kun suonkuivatuksen edut havaittiin, Li- tiedetään ryhtyneen myös suoviljelyyn.1 perissä ja muuallakin Pielisjärven suurpitäjäs- Kruununvouti Gabriel Wallenius oli yksi sä tehtiin 1700-luvun jälkipuoliskolla laajoja innokkaimpia suoviljelijöitä Pohjois-Karjalas- kuivaustöitä Heposelän länsi- ja luoteispuoli- sa. Gabriel Walleniuksen suoviljelyharrastuk- silla soilla, alueella Viinijärven rantamilta Tai- sesta Liperissä vuosina 1752–1754 muistuttavat paleen kylästä Ristilammin ohi Sysmäjärvelle Taipaleella, lähellä Siikakoskea sijaitsevat laaja Kuusjärven korpiin, Viinijoen varren Sot- jat niityt ns. Voudin suot. Tohmajärvellä Wal- kuman ja Solan alueella sekä Pielisjärven ran- lenius innostui laskemaan maanmittarin joh- noilla Paiholan Kotalahdessa. dolla 1770-luvullaTohmajärveä. Vuoden 1773 Kiteen kirkkoherraksi opetusalalta 1746 syksyllä hän kirjoitti Kymenkartanon läänin siirtynyt Anders Winter (1708–1785) edisti maaherralle Anders Henrik Ramsaylle (1707– suoviljelystä ryhtymällä 1760-luvulla viljele- 1782): ”Jo owat kaikki suot, niin hywin ne, jotka mään Myllyjoen suota kirkonkylän ja Niini- owat järwen rannalla kuin myös jokien ja puro- kummun kylän välillä. Anders Winter onnistui jen varsilla olewat, niin kuiwuneet, että ne hiu- saamaan soiden kunnostukseen mukaan myös kan ojittamalla saadaan kaswamaan wiljaa ja muutamia kiteeläisiä talonpoikia. Jaakkiman woidaan niitä sitten ikuisiin aikoihin asti käyt- kirkkoherraksi vuonna 1748 valittu Bogislaus tää heinänwiljelykseen.” Hallitsijalle vuonna Hornborg (n. 1708–1764) alkoi myös viljellä 1776 toimittamassaan kertomuksessa Walle soita. Ruis- ja kaurakylvöistä saadut erinomai- nius esitteli tarkemmin saavutuksiaan suovil- set sadot kertoivat onnistumisesta. jelyn edistämiseksi. Hän oli kuivattanut Toh- Ilomantsin pitkäaikaisen kirkkoherran An- majärvellä kolme suurta suota. Hirvisuolta ei ders Norrgrénin pojasta Samuel Norrgrénis- ole säilynyt pinta-alatietoja. Hiidensuolla oli ta (1726–1793) tuli Tohmajärven kirkkoherra saatu viljelykuntoon 252 tynnyrin- ja 24 ka- 1768. Hänellä olivat hyvät teoreettiset tiedot panalaa (= noin 128 hehtaaria) sekä Haikon- maanviljelystä, sillä hän oli laatinut vuonna suolla 293 tynnyrin- ja kahdeksan kapanalaa 1754 väitöskirjan, jonka nimi oli suomeksi Yk- (= noin 146 hehtaaria). Tohmajärven laskul- sinkertaisia ajatuksia sammaltuneiden kova la oli järven rantamien soilla saatu peltovilje- pohjaisten niittyjen parantamisesta. Väitös lykseen sopivaa maata 1 896 tynnyrin- ja 7,5 tilaisuuden praeses oli P. A. Kalm. Samuel kapanalaa (= noin 938 hehtaaria) sekä niitty- Norrgrén innostui myös suoviljelystä. Hän maata 474 tynnyrin- ja 30 kapanalaa (= noin ryhtyi kuivaamaan kirkkoherran virkatalon- 230 hehtaaria). Tulokseen pääsemiseksi ojia oli sa Kirkkoniemen mailla laajaa Turusennie- kaivettu yhteensä 35 250 syltä (= 62 794 met- men suota. Suo, joka sijaitsi järven rannalla, riä). Jatkossa uutta viljelysmaata saataisiin oli hallanarka ja alava, joten kuivatus ei on- kauempaa Luosojoen ja Lahdensillan alueelta, nistunut. Puoleksi umpeutuneet ojat muistut- minne oli kaivettu runsaasti ojia.

54 Suoviljely innosti 1700-luvun lopulla myös raivaajina. Jaakko Stenius valitti Kestin vallan- talonpoikia entistä suurempiin ponnistuksiin. neen Nurmeskylän parhaat suot. Riitaa syntyi Muun muassa Liperin Taninsuolla 1780-lu- Nurmeksessa myös Pötsynsuon, Suurensuon, vulla käynnistyneessä kuivatushankkeessa Piimäpuron ja Heinäpuron maista. Suurensuon oli mukana viljelijöitä lähes kaikilta Liperin maista kiistelivät Saramon Ollilaiset ja Yliky- kyliltä, eniten Papelonsaarelta ja Kiessalosta. län Timoset. Riitely sai jopa väkivaltaisia piir- Vuonna 1797 perustettu Suomen Talousseu- teitä. Olli Timosen poika Paavo pönkäsi ker- ra, jonka alkuperäinen nimi oli Kuninkaalli- ran yöaikana Ollilaisten talon oven, joten talon nen Suomalainen Huoneenhallituksen Seura, väki joutui kipuamaan ulos ikkunasta. Ollilai- alkoi palkita mitaleilla henkilöitä, jotka olivat nen taas vaani pyssyn kanssa Timosia heidän viljelleet ”kelvottomia maita ja suoperäisiä seu- heinänhakumatkalla Suureltasuolla.3 tuja”. Yksi mitalin saajista oli talonpoika Matti Ojituksen vauhdittamiseksi ryhdyttiin 1700- Hukka (1747–1815) Tohmajärven Kutsunvaa- luvun jälkipuoliskolla palkkaamaan pitäjän ran kylästä. Kruununvouti Wallenius, joka ta- ojureita. He kaivoivat etukäteen sovitulla tak- lousseuran valtuuttamana luovutti huomion- salla ojia koko pitäjän, myöhemmin myös mää- osoituksen Hukalle kirkossa, kehui ja kiitteli rätyn kylän tai kylien viljelijöille. Kehotusta ahkeraa uutisviljelijää vuolaasti.2 ryhdyttiin noudattamaan. Sortavalan puolessa Ojitus ja suoviljely valtasivat alaa myös ojankaivuun oppinsa saanut Lauri Erkinpoika Nur meksen talollisten parissa. Kiinnostus uu Kotilainen aloitti ojurina Nurmeksen Jokiky- dismaiden raivaamiseen lisääntyi entisestään län Nevalaisten ja Jaakko Stenius vanhemman arvioveron jäädessä pois käytöstä vuonna 1766. mailla jo 1755. Lieksan kylän ojuriksi otettiin Jatkossa talonpojan ei tarvinnut enää pelätä 1756 kirkkoherra Steniuksen entinen renki sitä, että hän sai viljelysten laajentamisesta Antti Pitkänen. Ojureita palkattiin pian lisää ja palkakseen entistä korkeammat verot. Vuon- Korpi-Jaakko oli aktiivinen ojureiden ”virko- na 1767 Nurmeksessa riideltiin ensi kertaa jen” perustamisessa. Vuonna 1758 Stenius anoi suosta, kun Nurmeskylän Antti Kotilainen ja kahta uutta ojuria pitäjässä aiemmin olleiden Antti Meriläinen eivät löytäneet sopua Papin- neljän ojurin avuksi. Perusteluna oli se, että ta- puron korven jakamisessa. Kaksi vuotta myö- lonpojat joutuivat turvautumaan kaskimaiden hemmin Palojärven yhteismaita anottiin jaet- puutteessa suoviljelykseen. Ojurit auttoivat tavaksi syntyneiden suoriitojen ratkaisemisek- näin suoviljelyn eteenpäin viemistä maakun- si. Syksyllä 1773 sovittiin pitäjänkokouksessa, nassa. Vuonna 1760 Stenius anoi ojuria kym- että suoalueita ei saanut pyältää kaskiksi, vaan mentä tilaansa varten. Maaherra Otto Wilhelm ne piti säästää suoviljelyyn. Tähänkään tarkoi- de Geer (1710–1769) kehotti taas 1763 -kruu tukseen suota ei saanut valjastaa ilman ennak- nunvouti Gabriel Walleniusta hankkimaan li- kotarkastusta. sää ojureita. Nurmeksen suoviljelykset laajenivat 1770- Liperin ensimmäinen ojuri valittiin vuon- luvulla. Valtiopäivämies Tuomas Kettunen ky- na 1764. Saman vuoden keväällä hyväksytyn dötti Markuksenpuron suon. Juho Honkanen sopimuksen mukaisesti ojurin työaika oli tou- ja Matti Kesti tunnettiin myös aktiivisina suon- kokuun 15. päivästä lokakuun 15. päivään.

55 Palkkio määräytyi maan mukaan. Kovaan sa- erillinen lupa maaherralta. Renki Antti Holo- vimaahan tai metsää kasvavaan suohon kaive- paisen aikeet päästä ojuriksi Vuonislahden ja tusta kyynärän leveästä ja syvästä ojasta mak- Nurmeksen kylille ”tavallisin ehdoin ja eduin” settiin kuusi kupariäyriä syleltä omissa eväissä sen sijaan tyrmättiin, koska näillä kyläkunnilla ja kolme kupariäyriä maksajan leivissä. Muhe- työskenteli jo ennestään ojittaja Keränen. alla multamaalla ja metsättömällä suolla, jossa Ojureiden käyttö jäi ennakko-odotuksia ei ollut maanalaisia liekoja, vastaavat palkkiot vähäisemmäksi. Esimerkiksi Tohmajärvel- olivat neljä ja kaksi kupariäyriä. Kesän työ- lä ”tilasivat” ojurin keväällä 1768 ainoastaan maista sovittiin tarkemmin kevään pitäjänko- kappalainen Jaakko Alopaeus ja kruununvou- kouksessa. Ojuri sai vuotta myöhemmin virka ti Gabriel Wallenius. Ojureiden tekemä ojan- veljen. Ilomantsin pitäjän ojankaivajaksi hy- kaivuu kohdistui enemmän suomaille kuin väksyttiin vuoden 1769 syyskäräjillä renkimies pelloille. Enoon palkattiinkin vuonna 1770 Akseli Piitulainen. Seuraavilla talvikäräjillä ojankaivaja nimenomaan suoviljelyksen tar- loismies Kasper Parviainen ilmoitti halukkuu- peisiin. On kuitenkin selvää, että onnistuneet tensa toimia ojurina Löytöjärven, Aittovaaran suo-ojitukset karsivat vähitellen niitä ennak- ja Kortevaaran kylillä. koluuloja, jotka olivat esteenä peltojen ojituk- Samana vuonna renki Maunu Hiltunen Pie- selle. Ilmari Manninen on todennut osuvasti, lisjärven Viensuusta pyrki Hattusaaren, Larin- että ”suolta siirtyi ojitus kovanmaan pelloille”. saaren ja Ahmovaaran ojittajaksi. Lautamiehet Ojureille, jotka olivat pääasiassa renkejä tai todistivat tällaisen ammattimiehen tarpeen, loismiehiä, uusi ammatti tarjosi mahdollisuu- koska rahvas oli alkanut kuivan maan metsien den yhteiskunnalliseen nousuun. Heistä tuli puutteessa viljellä soita ”suureksi eduksi tälle mökkiläisiä, kruununtorppareita, joskus jopa kulmakunnalle”. Hiltunen luvattiinkin palka- talonpoikia.4 ta ojuriksi, mutta hänen oli hankittava vielä

56 Gabriel Wallenius (1725–1808) – Pohjois-Karjalan asuttaja ja kehittäjä

Jaakko Stenius vanhemman ja nuoremman kun hän sai hoidettavakseen Pielisjärven ja ohella Pohjois-Karjalan 1700-luvun olojen Liperin hallintopitäjistä aluehallinnon uudis- keskeinen kehittäjä ja edistäjä oli kruunun- tamisen yhteydessä muodostetun Karjalan vouti Gabriel Wallenius (1725–1808). Hän ylisen kihlakunnan. kuului pappissukuun, jonka kantaisä Micha- Wallenius ryhtyi kohentamaan kihla- el Michaelis (n. 1560–1607) toimi Naantalin kuntansa oloja mm. korjaamalla verotusta. ja Raision kappalaisena. Michaelin poika Jo- Hänen ansiostaan Karjalaan saatiin pysyvä sef (1596–1643) muodosti Wallenius-suku- maavero entisen arvioveron sijaan. Uudistus nimen synnyinkaupunkinsa Naantalin lati- vauhditti maatalouden kehittymistä ja lisä- nankielisestä nimestä Vallis Gratiae. Vuonna si verotuloja. Wallenius edisti voimallisesti 1619 papiksi vihitty Josef Wallenius palveli myös Pohjois-Karjalan asuttamista. Kihla- vuodesta 1624 Vesilahden seurakuntaa, aluk- kunnan alueelle syntyi kymmeniä uudistilo- si kappalaisena ja vuodesta 1626 kirkkoher- ja. Taloluku kasvoi myös vanhojen kantati- rana. Gabriel Walleniuksen vanhemmat oli- lojen jakamisen kautta. Tieverkosto ja -pos vat Josef Wallenius (1697–1757) ja balttilais- titoimi kehittyivät niin ikään Walleniuksen syntyinen Anna Katarina Kirchhauff. Josef kaudella. Vanhoja teitä korjattiin ja oiottiin toimi aluksi isänsä kirkkoherran Karl Walle ja uusia tielinjoja avattiin. Liperiin 1763 pe- niuksen apulaisena Vesilahdella, ja siirtyi rustettu postikonttori siirtyi sittemmin kruu- sieltä Tottijärven kappalaiseksi vuonna 1730. nunvoudin mukana Tohmajärvelle. Postita- Isoisänsä äidin Maria Steniuksen (1640–1698) loverkosto ulotettiin kaikkiin kirkonkyliin. kautta Gabriel Wallenius oli Steniusten kau- Gabriel Wallenius ryhtyi parantamaan myös kainen sukulainen. huonolla kannalla ollutta Karjalan puolus- Gabriel Wallenius opiskeli lakitiedettä tuslaitosta. Hänen esityksestään asetettiin ensin Turussa ja sitten Greifswaldissa. Hän vuonna 1776 ns. Karjalan jääkärijoukko, jo- auskultoi Turun hovioikeudessa 1747. Toi- hon kuului 600 miestä. mittuaan kanneviskaalinkonttorin ylimää- Aluksi Liperin Siikasalmella asunut Gab- räisenä kanslistina ja Uudenkaupungin vt. riel Wallenius hankki 1765 Tohmajärven pormestarina Walleniuksesta tuli Karjalan Jouhkolasta pienen kartanon ja liitti siihen tuomiokunnan tuomari 1753. Työskennel sittemmin lähes koko kylän ostamalla alueen tyään kuusi vuotta Sven Abraham Hougber- kruununtilat perintötiloiksi. Kruununtilojen gin apulaisena Gabriel Wallenius nimitettiin asukkaat joutuivat näin yhtä taloa lukuun kruununvoudiksi. Toimialue puolittui 1775, ottamatta kruununvoudin lampuodeiksi.

57 Korpi-Jaakon esimerkki herätti myös Wal- Gabriel Wallenius, joka sai monisisältöi- leniuksen, joka innostui soiden ja rämeiden sen lisänimen ”Karjalan kuningas”, luopui kuivaamisesta sekä uusien niittyjen hankki- kruununvoudin virasta 1800. Häntä seura- misesta mm. Tohmajärven laskulla. Ansiot si tehtävässä Gabriel npi (1776–1819). Tämä maanviljelyksen alalla johtivat kutsuun Ruot- nai vuonna 1807 veljensä Josefin lesken He- sin Isänmaallisen Seuran jäseneksi. Wallenius lena Lyran, joka oli Kiuruveden edesmen- oli aktiivinen teollisuuden edistäjä ja hankki neen kirkkoherran Henrik Lyran ja Jaakko omistukseensa merkittävän osan maakunnan Stenius nuoremman sisaren Maria Katarina myllyistä. Vesivoima valjastettiin myös saho- Steniuksen tytär. Näin Walleniusten ja Ste jen käyttöön. Gabriel Wallenius perusti vuon- niusten sukuyhteys vahvistui. ”Karjalan ku- na 1769 Pyhäselän Nivanjokeen maakunnan ningas” Gabriel Wallenius kuoli Suomen so- ensimmäisen hienoteräisen vesisahan. Tukit dan aikana marraskuussa 1808 Kiteellä tyttä- Nivan sahalle hankittiin Onkamonjärven ja rensä Katarinan, kirkkoherra Herman Wege- Pyhäselän rantametsistä. Sittemmin vuon- liuksen lesken, luona. Gabriel Walleniuksen na 1780 valmistuivat voudin pojan Josefin poika tuomari Erik Wallenius (1779–1846) (1766–1800) nimissä Puhoksen ja Värtsilän teki pitkän uran muun muassa senaatissa, sahat ja vuonna 1795 Gabriel Wallenius pe- maaherrana ja Turun hovioikeudessa. Hänet rusti vielä Pälkjärven rälssinhaltijan kanssa aateloitiin 1832 nimellä Wallensköld.1 sahan Matkaselkään jalostamaan Tohmajoen varren puuvaroja.

Viljelyksiä Steniusten tiloilla ja tuksesta. Talonpojat anoivat suoviljelyksilleen tiluksilla täyttä vapautusta veroista suotöiden työläyden ja huonon kannattavuuden vuoksi. Valitusta ei 1740-luvun sotavuosina monet tilat ajautuivat hyväksytty, koska Pohjois-Karjalan katsottiin veronmaksukyvyttömiksi ja autioiksi. Jaakko olevan luoneeltaan kruunun yhteismaa, joka Stenius vanhempi ryhtyi ottamaan tällaisia kuului kaikille ja jota kukin sai viljellä tahton- tiloja uudelleen viljelykäyttöön. Esimerkik- sa mukaan ja josta sai maksaa kasvun mukaan. si vuonna 1753 viljely aloitettiin Steniuksen Pielisjärven viljelyala laajeni kaikesta huoli- toimesta kolmella autiotilalla, eikä kirkko- matta harppauksin. Kirkkoherran 1760-luvun herra vaatinut viljelyksille edes vapaavuosia. alussa laadituttamasta luettelosta näkyi, että Autiotiloille ja suoviljelyksille luvatuista va- maata oli raivattu niityksi ja valmistettu- pel paavuosista syntyi aika ajoin kiistaa viljelijöi- loksi lähes joka talossa. Niinpä lyhyessä ajassa den ja viranomaisten kesken. Tämä kävi ilmi oli syntynyt 360 tynnyrinalaa uutta peltoa ja muun muassa Pielisjärven talonpoikien vuo- noin 840 tynnyrinalaa uutta niittyä. Peräti nel- sien 1755–1765 valtiopäiville tekemästä vali- jäsosa uudispelloista ja yli sata tynnyrina laa

58 niityistä oli tehty kirkkoherran mailla, suurin kaksi Liperin Vaivion kylän talollista. He olivat osa Steniuksen hankkimalla Sarkkilan tilalla. valmistelleet viljelyyn syviä ojia kaivattamalla Steniuksen aktiivisuudesta kertoi sekin, että suuren Harmaankallion suon Venepohjanlah- hänen viljelemiensä tilojen määrä Pielisjärven den rannalla. Pian kylän muut miehet väittivät pitäjässä kasvoi 1760-luvun alkuun tultaessa uutisviljelyn kuitenkin haittaavan karjalaitu- lähes 20:een.1 mia, joten viljely oli pakko keskeyttää.2 Korpi-Jaakon Pielisjärven kevätkäräjillä Itse asiassa Korpi-Jaakko oli yrittänyt löy- 1760 antama selostus osoitti, että uusien aja- tää ratkaisun maiden jakoon jo vuonna 1751 tusten kotiuttaminen ei ollut tapahtunut - laa pyytämällä maaherraa määräämään maanmit- jassa erämaapitäjässä vaikeuksitta. Pitäjäläis- tarin jakamaan Lieksan kylän lähellä olevat ten pilkallisista lausunnoista ja nauruista huo- metsät, hakamaat ja suot niiden viljelymahdol- limatta hän ylsi kuitenkin niittyviljelyksessä lisuuksien parantamiseksi. Samalla hän pyysi valtakunnallisestikin mittaviin tuloksiin koo- maanmittaria todistamaan sen, että Stenius ei ten 4–5 parmasta heinää tynnyrinalalta eli ollut tehnyt kokeiluillaan kenellekään vahin- 0,49 hehtaarilta. Vuoden 1688 maanasetuksen koa. Asia viivästyi ja siihen palattiin vasta kak- mukaan yksi parmas vastasi yhtä kuutiosyliä si vuotta myöhemmin talvikäräjillä, joilla asi- eli 5,65 kuutiometriä. Pielisjärven käräjille ko- aa ajoi vanhan Jaakon sairastellessa hänen poi- koontunut rahvas todisti kirkkoherra Jaakko kansa Jaakko nuorempi. Lieksan kylän miehet Steniuksen antamat satotiedot oikeiksi. vastustivat jakoa siitä huolimatta, että Jaakko Nurja asenne ja suoranainen kateus saat- nuorempi selitti epävarmuuden vain vahin- toivat olla esteinä suoviljelyn etenemiselle. goittavan maiden ja talouden hoitoa ja estävän Korpi-Jaakko sai kokea tämän Lieksan kylän hyvien tulosten aikaansaamista. Samana ke- Timoskanlammen suurella Tiuransuolla, jonka väänä määrättiin maanmittari jakamaan Liek- viljelemiseen hän ryhtyi ilmeisesti jo 1740-lu- san kylässä niin kelvolliset kuin kelvottomat vun lopulla osamiehenään siltavouti Antti maat ”sopivimmin, kohtuullisimmin ja hyödyl- Bamberg. Kun suolle ilmestyi kirkkoherran in- lisimmin”. Vuonna 1756 kävi ilmi, että tehtä- nostamina muitakin viljelijöitä, hän pyysi vil- vään määrätty maanmittari ja varamies eivät jelyalojen jakoa ja erottamista. Tämä ei ollut olleet ehtineet suorittaa jakoa.3 kaikkien kyläläisten mieleen. Stenius ajautui Jaakko Stenius vanhemman suoviljelyksis- riitoihin suon toista päätä raivaamaan ryhty- tä eri puolilla Pielisjärveä ei ole säilynyt tark- neen Rouvalan Olli Turusen kanssa. Lukkari koja yksityiskohtaisia tietoja. Kruununvouti Israel Wallius vastusti myös jakoa ja väitti Pie- Gabriel Walleniuksen 1773 teettämä tarkastus- lisjärven käräjillä 1752: ”Näkyy, että kirkkoher- luettelo sisältää kuitenkin useita soita, jotka oli ra haluaa vallata ja yksin pitää kylän maat.” valmisteltu viljelykuntoon ilmeisesti jo Korpi- Tästä kimpaantunut Stenius ryhtyi vaatimaan Jaakon virkakaudella. Sarkkilan tilalla todet- jatkossa aina laillista jakoa maille. Tiuransuo- tiin olevan vanhastaan viljelyksessä peltona kin jaettiin lopulta asianosaisten sekä kappa- 2 ½ tynnyrinalaa hyvää kuohkeaa savimaata, lainen Erik Lackmanin ja Antti Torvisen kes- samainen määrä äskettäin viljelykseen otet- ken. Kateuden saivat tuntea 1760-luvulla myös tua savimaata sekä lisäksi 2 ½ tynnyrinalaa ta-

59 Verollepanokartta Märäjälahden ja Pokronlammen alueelta (nykyistä Lieksaa) 1700- luvun lopulta. Sarkkilan hovin maita näkyy kartan keskellä. (Lähde: Digitaaliarkisto, Kansallisarkisto. Maanmittaus- laitoksen verollepanokartat).

60 0 500 1 000 m

Nykyistä Sarkkilan ja Märäjälahden aluetta. Sarkkilan hovi sijaitsee Pielisen rannalla kartan keskellä. (Lähde: Maastotietokanta 1:15 000, © Maanmittauslaitos ja © Liikennevirasto).

61 Steniusten luhtiaita 1700-luvulta Pielisen museossa. Aitta on siirretty museolle Ikolan- niemen Pekkalasta, joka kuului Steniusten omistamaan Sarkkilan hoviin. (Lähde: Pielisen museo, Lieksa. Kuva: Liisa Vakkilainen). vallista maata, joka kuului neljälle torpparille. torpalle kuuluvasta suosta oli ojitettu ala, jos- Rukiin kylvölle oli Sarkkilan tilan Kimonsuolla ta arveltiin tulevan saman verran heinämaata. kuivatettu tarkastusajankohtana 14 kapanalan Lisäksi Sarkkilan tilalla oli 78 kuorman niitty- laajuinen (= 2 156 neliömetriä) alue. maat Kotikorvessa, Ryhälänkorvessa, Viina- Lieksan kylän Myllytilan Tiuransuosta oli korvessa sekä Puumalaisen, Sokurin, Myryn ojitettu yksi tynnyrinala niittymaata varten ja ja Nuor-Myryn torpilla. Kun Korpi-Jaakko oli saman kylän Koveron tilan Kaitosuosta oli teh- hankkinut Sarkkilan kolme vuosikymmentä ty niityksi kuuden ja Tainionsuosta kahdeksan aiemmin, peltoa oli ollut tuskin 1 ½ tynnyriä kuorman ala. Myös Meriläisensuolla ja Kos- ja niittyä vain neljän kuorman verran. Esimer- kenniemensuolla oli tehty ojitustöitä, mutta kit todistavat, että Korpi-Jaakko toteutti käy- nämä alueet eivät olleet antaneet vielä heinä- tännössäkin aatteita ja työtapoja, joita hän teki satoa. Honkasuo Vedensuun kylän Kanteleen- tunnetuksi ja puolusti myös kynällään.4 lahden tilalla oli niin ikään ojitettu. Vuonna Kirkkoherran pojan talouskomissaari Si- 1773 alueelle oli kylvetty kolme kappaa ruis- mon Steniuksen pian edellisen tarkastuksen ta. Kilpelän torpalla Jokikylässä oli entuudes- jälkeen laatima luettelo Jaakko Stenius - van taan 11 kuorman heinämaa. Steniuksen aikana hemman viljelyksistä antaa hieman tarkem-

62 Sarkkilan hovin pihapiiriä alkukesällä 2017. Jaakko Stenius vanhempi osti tilan vuonna 1743 ja se pysyi suvun omistuksessa vuoteen 1879. Empiretyylisen päärakennuksen rakennutti Jaakko Stenius vanhemman pojanpoika Pielisjärven nimismies Isak Stenius vuonna 1840. Steniusten jälkeen tilalla on ollut useita omistajia. Vuonna 1946 Sarkkilan hovin perillinen tohtori-insinööri Weikko Niiranen lahjoitti tilaan kuuluneita maa-alueita Maa- ja vesiteknilliselle tutkimussäätiölle, nykyiselle Sven Hallinin tutkimussäätiölle, tutkimuskäyttöön. (Kuva: Liisa Vakkilainen). man kuvan toiminnasta. Sarkkilan tilan (n:o Vuonna 1746 autiosta käyttöön otetun Liek- 31) Kotikorven suon 12 tynnyrinalasta yksi oli san kylän Mikkosennurmen tilan (n:o 37) pel- peltona ja loput heinämaana. Aiemmin viljaa lon päässä oli ojitettu kaksi tynnyrinalaa suota. kasvaneet Ryhälänkorven kuusi tynnyrinalaa Mähkössä oli ojittamalla ja juurittamalla saatu olivat olleet nyt jo 20 vuotta heinällä. Kiima- heinänkasvulle kuusi tynnyrinalaa. Mikkosen- korven ja Heinäsuonsalmen 15 tynnyrinalaa nurmen tilaan kuului myös neljän tynnyrin- oli ojitettu ja raivattu niityksi. Ikolanlammen alan Kasakkasuo. Se oli saatu heinän- ja vilja- kolmesta tynnyrinalasta osa oli viljalla. Kinah- kasvulle vasta sitten, kun suon kyynärän pak- monlammen alueen kuivatukseen oli käytetty suinen sammalkerros oli mädäntynyt ja muut- 100 päivätyötä. Suon vesi oli laskenut kyynä- tunut mullaksi. Pielisjärven käräjäpöytäkirjas- rän ja se voitiin nyt saada ojittamalla heinän- ta kesältä 1754 ilmeni, että Kasakkasuolla oli ja osin viljankasvulle. Lisäksi Sarkkilassa oli tuolloin jo uudispelto, jonka ruiskylvön naa- raivattu kovasta savesta sarkoja kääntämällä purin elukat olivat sotkeneet. Autiosta vuon- neljä tynnyrinalaa peltoa. na 1751 viljelyyn otettu Koveron tila (n:o 33)

63 Verollepanokartta Kinahmon seudulta (nykyistä Lieksaa) 1700-luvun lopulta. Kinahmonlampi näkyy kartan keskellä. ”Koukkuoja” vasemmassa laidassa olevassa niemessä, nykyisessä Petronniemessä, on nähtävissä edelleen maastossa. (Lähde: Digitaaliarkisto, Kansallisarkisto. Maanmittauslaitoksen verollepanokartat).

64 0 500 1 000 m

Kinahmon aluetta nykypäivänä. Kuivatettu Kinahmonlampi näkyy kartan oikeassa reunassa. Steniusten jälkeen Kinahmonlammen alueen kuivastustöitä jatkoi mm. Maa- ja vesiteknillinen tutkimussäätiö vuosina 1946−1961. (Lähde: Maastotietokanta 1:15 000, © Maanmittauslaitos ja © Liikennevirasto).

65 Kinahmolammen vesijättöniittyä Pielisjärven kunnan Lieksan kylässä. Ojan vasemman puoleinen alue kuului Maa- ja vesiteknillisen tutkimussäätiön Weikko Niiraselta saamiin lahjoitusmaihin. (Kuva: Pentti Saukko. Lähde: Sven Hallinin tutkimussäätiö sr:n arkisto). sijaitsi myös Lieksan kylässä. Sen Kotisuosta lan Timonsuolla oli ojitettu neljän tynnyrin- oli vuonna 1774 ojitettuna ja metsä kaadettuna alan alue, joka oli nyt osittain viljankasvulla. kaksi tynnyrinalaa. Kaitasuolla oli tynnyrin- Korpi-Jaakko viljeli luettelon mukaan myös ala ojitettu ja raivattu niityksi ja Suurisuolla oli Nurmeksen tiloja n:o 20 ja 27. Kotisuota oli oji- kaivettu 500 syltä ojaa. Merilän- eli Meriläisen tettu, juuritettu ja tehty niityksi 12 ja Vatilah- suolla, jota oli ojitettu 10 tynnyrinalaa, oli tör- tea kaksi tynnyrinalaa. Uudiskorvessa oli osin mätty vaikeaan sammalongelmaan. Suo oli en- juuritettu ja raivattu niityksi kuusi tynnyrin nättänyt olla syvästi ojitettuna 17 vuotta -kui alaa ja Pörtsönkorvessa ojitettu ja raivattu hei- vumassa, ennen kuin mädäntyminen oli alka- nänkasvulle viisi tynnyrinalaa. Muransuosta nut. Kilpelän tilalla Lieksan kylässä sijaitsi joen oli ojitettuna yksi tynnyrinala ja Haapalahden länsipuolella ojitettuna ja juuritettuna kahden suosta 1 ½ tynnyrinalaa. Kuokkastenkosken tynnyrinalan alue, joka kasvoi heinää. Joen itä- Valtimonkorven kahdeksasta tynnyrialasta oli puolen ojitettu, juuritettu ja käännetty kolmen heinänkasvulla puolet. Suoviljelyksen hyvät tynnyrinalan alue oli hakamaana. Kilpelän ti- tulokset näkyivätkin selvimmin juuri heinän-

66 tuotannossa. Jaakko Stenius vanhemman kuo- täjässä tuohon aikaan ei ole olemassa, Stenius linpesälle kuuluneiden Sarkkilan, Kanteleen- vanhemman mahdolliset kokeilut olivat hänen lahden, Koveron ja Nurmeksen tilojen (n:o 27) omiaan. Myöhemmin Korpi-Jaakko puolusti niitty- ja heinämaiden yhteinen sato arvioitiin kahdessakin julkaisussaan soiden polttovilje- vuonna 1773 runsaaksi 180 kuormaksi. Liekko lyä. Mannisen mukaan myös Jaakko nuorem- Hakulisen mukaan Korpi-Jaakon mielessä oli man kirjoitus vuodelta 1761 kertoo enemmän- laajentaa tiluksiaan myös Juuan puolelle. Hän kin uudistusmielisyydestä kuin konkreettisista yritti ostaa Väyrysiltä Räksynsuon maita, joita toimista. Kruununvouti Wallenius totesi vuon- oli kuullut kehuttavan. Kirkkoherran esimer- na 1792 puolestaan suorasukaisena mielipitee- kin innoittamina Väyryset päättivät kuitenkin nään, ettei soita pitäisi käyttää viljankasvuun ryhtyä itse viljelemään kyseistä suota. He suo- useampia kertoja, ”koska suo vaati polttamis- sittelivat kirkkoherralle Löksänsuon ostamis- ta joka kylvön välillä”. Viljo Saloheimon muta, mutta tämä katsoi suon viljelykseen kelpaa- kaankin suoviljelys säilyi 1700-luvulla ryöstö- mattomaksi.5 viljelyn ”kohtuullisempana muotona”. Kesäksi Tuottavammaksi, joskin tuhoisammaksi osunut tulva tai alueen tahallinen vesitys saat- koettu polttoviljely pysyi suoviljelyksen laaje- toi tosin jatkaa suon käyttöaikaa, mutta useim- tessakin yleisimpänä tapana Pohjois-Karjalas- miten raivattu alue kasvoi muutaman viljasa- sa, missä oli runsaasti soita hyödynnettävissä. don ja sitten heinää, kunnes sammaloitui. Jaakko Stenius vanhemmalta löytyi ymmär- Korpi-Jaakon, Walleniuksen ja monien rystä niin polttoviljelylle kuin viljelylle ilman mui den karjalaisten suoviljelijöiden voidaan- tultakin. Jaakko Stenius nuorempi asettui sen kin katsoa edustaneen sitä tapaa, että viljelyn sijaan kannattamaan voimakkaasti tuleton- päätarkoituksena oli heinänsaanti. Wallenius ta viljelytapaa ja sai ajatuksilleen tukea myös toi tämän kannan suoviljelyksen tarkoitukses- Ruotsin tiedeakatemian kilpailussa, johon isä ta selkeästi esille muun muassa puhuessaan ja poika osallistuivat 1760-luvun alussa. Tohmajärven laskusta sekä raportoidessaan A. R. Cederberg on nähnyt esimerkiksi Kor- kihlakuntansa tilasta vuonna 1792. Heinän- pi-Jaakon ja ”Karjalan kuninkaan” Gabriel Wal- viljelyn kautta voitiin tosin edistää välillises- leniuksen toimissa piirteitä muokata laajoista ti myös viljanviljelyä. Parantuneet heinäsadot soista aikanaan myös varsinaisia viljamaita ja mahdollistivat karjamäärien kasvattamisen, oikeita niittyjä. Näin ryöstöviljelyn luonteisen mikä taas loi lannan lisääntyessä entistä pa- polttoviljelyn, joka oli ns. esiviljelystä, rinnal- remmat mahdollisuudet laajentaa kovan maan la olisi ollut pyrkimys pysyvämpään viljelyyn- peltoja.6 kin. Ilmari Mannisen mukaan viljelystä ilman Jaakko Stenius nuorempi pyrki ohjaamaan tulta ei ole kuitenkaan tietoja Pohjois-Karja- omilla toimillaan myös virkatalon hajallaan ol- lasta. Jaakko Stenius vanhempi tosin kirjoitti leiden niittyjen järkevää käyttöä. Hajanurmia vuonna 1750 maaherralle lausunnon, jossa pu- ryhdyttiin tarjoamaan lähellä asuville vaihdet- huttiin siitä, kuinka soita, nevoja ja vesimaita taviksi siten, että nurmen saaja raivasi ensin voitiin viljellä polttamattakin. Kun mitään -to kirkkoherran osoittamasta paikasta virkatalol- disteita tällaisen viljelytavan esiintymisestä pi- le vastikealan. Näin muun muassa Pekka Mus-

67 tonen Lipinlahdelta raivasi Kokkopurolle maa- Kiitellessään Tapio-lehdessä vuonna 1870 alan saaden itse virkatalon Kopraksen niityn. monisanaisesti Steniusten merkittävää panos- Lieksalainen Antti Kilpeläinen ja ahmovaara- ta koko Pohjois-Karjalan maatalouden edistä- lainen Heikki Turunen raivasivat Mähkönsuo- jinä nimimerkki ”H. R–n” muistutti, että Kor- ta. Kilpeläinen sai vaihdossa kappaleen Ulokan pi-Jaakko joutui uudistuksia aloittaessaan suo- ja Turunen Kolin Purnunlahden niittyä. Vaih- ranaisen pilkan kohteeksi. Nimimerkki, jonka toehdotukset eivät kohdanneet vastarintaa, tiedot olivat ”rahwaan suusta otettu”, totesi yh- mutta ne piti alistaa maaherran ratkaistaviksi. teisen kansan pitäneen kirkkoherraa suoras- Professori Veijo Saloheimo totesi 1993 Poh- taan hulluna ja tuumanneen: ”Mitähän se tuo jois-Karjalan historian III osassa suoriitojen pappi hupsii, kuin se sanoo noiden korpien kas- kartta-aineiston perusteella, että soiden kuiva- wawan ensin ruista, sitten otraa ja wieläpä jäles- tuksia leimasi epäsäännöllisyys ja sattuman- tä saatawan niistä niittyä.” Uusilla menetelmil- varaisuus. Tämä johtui siitä, että samalla suol- lä saavutetut tulokset olivat kuitenkin karista- la ahersi useita ojittajia ja jokainen noudatti neet kansan mielestä tällaiset ajatukset ja sa- omaa suunnitelmaansa. Ojat kaivettiin maan- malla ”ajaneet hulluuden kirkkoherran päältä”. pinnan muodon mukaisiksi, joten ne eivät kul- Samaisessa lehtijutussa kerrotaan suulli- keneet yhtä viivasuorasti kuin myöhemmin. siin muistilähteisiin perustuen, että Jaakkojen Kappaleen leveys riippui enemmän ojurin in- oppeja ryhtyi soveltamaan 1800-luvulla aina- nosta kuin tarkoituksenmukaisuudesta.7 kin kaksi Stenius-sukuun kytkeytynyttä hen- Professori Hannes Sihvo (1942–2003) kiin- kilöä. Appeansa Jaakko Stenius nuorempaa nitti 1970-luvulla huomionsa siihen, että Kor- Pielisjärven kirkkoherrana vuosina 1812–1828 pi-Jaakon Karjalan kohentamisohjelmalla oli seurannut Jakob Abraham Strömmer oli lehti- suuri vaikutus maakunnan yleiseen maisema- jutun mukaan näyttänyt Monolanniemen - ti historiaan. Alueen asukkaiden pitkäaikaisena lallaan esimerkkiä siitä, kuinka maanviljelys pyrkimyksenä oli toki jo ennen 1700-lukuakin ja karjanhoito piti yhdistää. Monolasta olikin ollut luonnon ja sen rikkauksien haltuunot- voitu jakaa piimää ilmaiseksi kaikille sitä ha- to ja luonnon muuttaminen kelvolliseksi elää. luaville, minkä vuoksi taloa oli alettu kutsua Korpi-Jaakon käsitys oli, että viljelty maisema kansan suussa Piimähoviksi. Jaakko Stenius on kauniimpi kuin villi. Paitsi kauniimpi tällai- vanhemman pojanpoika, kruununnimismies nen maisema oli myös hyötyisämpi. Steniuk- Isak Stenius (1784–1848) muistettiin paitsi toisen vävyn Henrik Lyran kirjoittamassa Korpi- mensa hyvin hoitaneena virkamiehenä myös Jaakon sururunossa kiiteltiinkin: ”Sai se korwet esimerkillisenä maanviljelijänä. Kruunulle ve- kaswamahan, Kuiwana kukoistamahan, Andoi roja kootessaan hän saattoi maksaa verovel- Opin oiwallisen, Pielisjärwen pitäjällen, Kuinga volliselta puuttuvan osuuden itse ja sopia koh- kuitengin pitäpi, Nijstä nijttyjä raketa, Tahtoi tuullisen takaisinmaksuajan. Näin vältyttiin tawalla monella Pitäjänsä parautta.”8 ”ryöstöiltä” eli ulosotoilta ja kruunu sai veron- sa ilman rästejä.9

68 Suoasetus innostaa järvenlaskuihin 1740-luvun asetukset selityksineen olivat voimassa aina vuoteen 1868 saakka. Kuivatuk- Karjatalouden merkityksen kasvaessa korostui siin ja järvenlaskuihin liittyviä säädöksiä tar- heinämaiden tarve. Uutta heinämaata voitiin kennettiin kuitenkin mm. vuoden 1775 isojako saada mm. laskemalla pieniä lampia ja järviä. asetuksessa, vuoden 1789 yhdistys- ja vakuus- Järvenlaskuja puolusti kaskeamiskelpoisten kirjassa sekä vuoden 1805 metsäasetuksessa. metsien väheneminen, minkä vuoksi veden Vuonna 1868 järvenlaskulupien ehtoja kiris- vallasta vapautuneita suomaita tarvittiin myös tettiin tuntuvasti. Taustalla oli virallinen - tut peltomaiksi ja viljan viljelyyn. Maassa oli teh- kimus, joka tulokset osoittivat, että järvenlas- ty jo 1500-luvulta alkaen yrityksiä vesistöjen kuista saatu hyöty oli kustannuksiin verrattu- lasku-uomien muuttamiseksi. Kun valtiovalta na jäänyt usein oletettua pienemmäksi. -Hei alkoi tukea perkaus- ja kuivatustöitä 1700-lu- nän ja rehuviljan viljelyn käynnistyminen vä- vulla, käynnistyi saman vuosisadan jälkipuo- hensi myös järvenlaskutarvetta.1 liskolla ja seuraavan vuosisadan alussa satoja Lauri Nuutisen johdolla Enon pitäjässä 1743 joenperkauksia ja järvenlaskuja. toteutettu Alimmaisen Sarvinkijärven laske- Valtiovallan aktivoitumista vesistöasioissa minen oli järvenlaskuyhtiöistä väitöskirjan selittivät 1700-luvun taloudelliset johtoaatteet, laatineen Veikko Anttilan mukaan ensimmäi- joihin kuuluivat muun muassa uudisraivauk- nen varmasti maatuman toivossa tehty jär- sen lisääminen ja sitä kautta viljaomavarai- venlasku Suomessa. 1700-luvun loppupuolel- suuden turvaaminen. Vielä vuoden 1734 lain la laskuhankkeisiin ryhdyttiin jo eri puolilla rakennuskaaressa kiellettiin lasku-uomien kai- maata. Pohjoisin 1700-luvulla virinnyt hanke vaminen järvistä, joista ja puroista. Rangais- liittyi Muonion Munajärven laskemiseen. Jär- tuksena luvattomista uomista olivat sakko ja venlaskujen selkeä painopiste oli ruotsalaisella määräys luoda umpeen kaivetut ojat. Lailla py- Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Savossa ja rittiin turvaamaan kalastus- ja myllynomista- Pohjois-Karjalassa, missä järvenlaskuharrastus jien oikeudet. Vuonna 1740 annetulla suoase- levisi Enon ohella myös muihin pitäjiin. Poh- tuksella ja siihen vuotta myöhemmin liitetyllä jois-Karjalassa käynnistyi 1700-luvun puolella selityksellä tuli olemaan suuri merkitys soiden runsaat 20 hanketta, niistä useimmat Liperissä. kuivaamiselle ja järvenlaskuille. Maaherroja Järvenlaskuinnostuksen vahva viriäminen velvoitettiin rohkaisemaan asukkaita maata- Savossa ja Pohjois-Karjalassa osoitti osaltaan louden kohentamiseen. Koska soiden ja mui- sitä, että kaskenpolttoon tukeutuva maatalous den hyödyttömien maiden kasvukykyiseksi alkoi vähitellen muuttua karjatalousvaltaiseksi. saaminen vaati työtä ja suuria kustannuksia, Veikko Anttilan mielestä samaisesta muutok- myönnettiin töiden tekijöille erilaisia verova- sesta kertoi karjamajojen perustamisen yleisty- pauksia ja sukuoikeuksia. Suoasetusta alettiin minen muun muassa Nurmeksessa. Kaskimai- soveltaa myös tapauksiin, joissa järvi haluttiin den vähenemisen ohella järvenlaskuja edistivät laskea maatumaksi eli vesijättömaaksi. Asetus Itä-Suomessa vaikeat kuljetusolot. Voin kuljet- käynnisti todellisen suonkuivatus- ja järven- taminen markkinoille oli tuottoisampaa kuin laskuinnostuksen. esimerkiksi tervan. Järvenlaskutyöt jatkuivat

69 voimakkaana Itä-Suomessa myös jatkossa. Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian Koko maassa tehtiin Veikko Anttilan laskelmi- professorina vuosina 1884–1903 ja Suomen en mukaan 1800-luvulla 1 344 järvenlaskua tai ja Skandinavian historian professorina vuo- järvenlaskualoitetta. Kuopion läänissä virisi 212 sina 1903–1911, kiinnitti jo 1900-luvun -alus hanketta. Sen edelle nousivat vain Vaasan (319) sa huomionsa myös erityisesti epäonnistu- sekä Turun ja Porin lääni (299). Valtaosa Kuo- neiden järvenlaskujen ympäristövaikutuksiin. pion läänin järvenlaskuista ja laskualoitteista Palmén näki järvenlaskuissa myös kaskenpol- sijoittui Ylä-Savoon Iisalmen alueelle. Pohjois- ton kaltaisia ryöstöviljelyn piirteitä toteamal- Karjalassa innostus oli suurinta, Juuassa, Ki- la: ”Hetken voitto sai merkitä enemmän kuin teellä, Liperissä, Pielisjärvellä ja Rääkkylässä.2 kaikkien tulevien aikojen edut. Siksi puutteelli- Järvenlaskuun olivat oikeutettuja talolliset, nen on vielä toistaiseksi meidän tietomme ilma- myös muut kuin vesialueen omistajat. Vuoden nalaan vaikuttavista voimista, että ainoastaan 1805 metsäasetuksessa tilaton väestökin sai oi- mitä suurimmalla varovaisuudella sopii men- keuden järvenlaskuihin yhteismaalla olevissa nä luonnon luomia edellytyksiä muuttamaan.” vesistöissä. Laskijat perustivat hanketta var- Tematiikka on noussut esille sittemmin ympä- ten erityisen järvenlaskuyhtiön, johon saattoi ristöhistorian tutkimuskohteena. Nykynäkö- kuulua vain muutama tai joskus jopa pari sa- kulmasta järvenlaskut täyttivät muodollisesti taa osakasta. Pohjois-Karjalassa osuudet mää- ryöstöviljelyn kriteerit, mutta ne olivat useim- riteltiin veroluvun mukaan. Osakkuuteen liit- miten aikalaisille elintärkeitä. Totta kuitenkin tyi työvelvollisuus. Yleensä maatuma jaettiin on, että vain harvoin vesijätöt saatiin pitkäai- ilman viranomaisten apua siten, että uudet kaiseen tehokkaaseen käyttöön. Usein järvet maa-alueet yritettiin sijoittaa mahdollisimman kuivuivat kokonaan ja niiden rannat alkoivat lähelle kunkin osakkaan entisiä omistuksia.3 metsittyä. Joskus taas perattu uoma tukkeutui On mielenkiintoista, että vapaaherra, pro- vuosien mittaan, mikä vaati taas uusien suku- fessori ja valtioneuvos Ernst Gustaf Palmén polvien ponnisteluja järven uudelleen laske- (1849–1919), joka toimi Helsingin yliopiston miseksi.4

70 Lauri Nuutinen (1700–1763) – karjalainen järvenlaskun uranuurtaja

Liperissä vuonna 1700 syntynyt Lauri Nuu- Syksyyn 1743 mennessä Nuutiset olivat tinen (Knutin) asettui asumaan 1720-luvulla saaneet kaivetuksi luoteen puolella olevaan Ilomantsin Enon Aittovaaran kylään lähelle korkeaan hiekkasärkkään 70 metriä pitkän Sarvinkijärveä, joka koostui ”ylemmäisestä, ja Nuutisen oman ilmoituksen mukaan 5,3 keskimmäisestä ja alimmaisesta” järvestä. metriä leveän ja peräti yhdeksän metriä sy- Viimeksi mainittu oli kapea, 7–8 km pitkä vän ojan. Aikalaisten arviot kaivannon noin matalarantainen järvi. Se laski länsipäästään kahden metrin syvyydestä ja neljän metrin Kaurajokea pitkin Jakojärveen. Kaurajoen ja levey destä kuulostaa käytetyn työajan ja sil- Jakojärven ympäristön maat olivat suope- loiset työvälineet huomioiden realistisem- räisiä, viljelykseen sopimattomia hallanpe- malta. Oja kaivettiin puulapioilla, joiden kär- siä. Jakojärvi laski Vääräjokea pitkin Pielis- jessä oli rautavahvistus. Kaivannon ja järven jokeen. välinen kannas puhkaistiin ”Mikonmessun” Marraskuussa 1740 annettu ja kirkossa aattoiltana 1743. Päivä oli 17. syyskuuta sil- luettu kuninkaallinen asetus, joka salli mm. loisen ja 28. syyskuuta nykyisen kalenterin järvenlaskun ja lupasi tällaisiin toimiin ryh- mukaan. Vastoin odotuksia vesi purkautui tyville monia etuja, tuli ilmeisen pian Nuuti- ”kertomattomalla kiivaudella ja vimmatulla senkin tietoon. Asetuksen rohkaisemana hän vauhdilla”. Virta uursi harjuun muutamas- ryhtyi suunnittelemaan alimmaisen Sarvin- sa tunnissa 100–200 metriä leveän ja 12–20 kijärven laskemista. Nuutinen kertoi ajatuk- metriä syvän uoman, jota pitkin koko alim- sistaan naapureilleen ja listasi neljä perustet- mainen Sarvinkijärvi tyhjeni. Kansantarun ta, jotka puhuivat järvenlaskun puolesta. Ka- mukaan kauhea ryske ja pauhina sekä järven lastajat voisivat käyttää jatkossa matalampia kuohunta saivat kyläläiset luulemaan, että verkkoja ja rannoille saataisiin uutta heinä- maailmanloppu oli käsillä. Seuraavana aa- maata. Lasku loisi edellytykset myös uusille muna järvestä oli jäljellä vain mutainen joki. paremmille myllynpaikoille sekä ns. suopel- Myös Jakojärven vedet olivat purkautuneet tojen raivaamiselle itärannalle. Lauri Nuu- Pielisjokeen ja Jakojärven pohja oli täynnä tinen sai syyskesästä 1741 aloitettuun urak- Sarvinkijärvestä tullutta mutaa ja hiekkaa. kaan mukaan aluksi muutamia naapureita. Tulva vei mennessään Nesterinsaaresta hir- He luopuivat kuitenkin pian hankkeesta ja siä ja virtaan sortui myös pitkä silta. Monet näin töiden jatkaminen jäi Nuutiselle ja hä- talolliset menettivät mm. heinäkuormia. Ka- nen pojilleen. Ainoa perheen ulkopuolinen lanpyydyksiä ja veneitä piti etsiä kaukaa ala- ”apumies” oli koverolainen siltavouti Erik virralta. Suutari.

71 Katastrofiksi muuttunut järvenlasku tuot suurin mielenkiinto kohdistui siihen, kuin- ti kuitenkin hyvän tuloksen, sillä kuivunut ka maita saatiin vallatuksi mahdollisimman järvenpohja osoittautui erinomaiseksi maa- paljon veden alta. Maiden suuritöinen vilje- peräksi, joka kasvoi heinää ”kuin uhalla”. Lä- lyskuntoon saattaminen jäi muiden huoleksi. hikylien viljelijät riensivätkin jakamaan uusia Kirkkoherra Jaakko Stenius pani puolestaan viljelysmaita ja myös aiemmin järvenlaskuun pääpainon sille, että suurella työllä kuivate- nuivasti suhtautuneet olivat nyt hankkeen tut suot ja vesiperäiset maat saatettiin vilje- kannattajia. Maiden jakaminen synnytti pit- lykseen ja mahdollisimman tuottaviksi. Lauri käaikaisia riitoja, jotka saivat lopullisen rat- Nuutisen vanhin poika Antti seurasi isäänsä kaisunsa vasta 1765 eli kaksi vuotta Nuutisen talonisäntänä ja järvenlaskijana. kuoleman jälkeen. Nuutinen itse haki oikeut- Lauri Nuutisesta, jota A. R. Cederberg on ta vierailemalla 1750-luvulla kahdesti Tuk- luonnehtinut ahkeraksi ja rohkeaksi, hieman holmassa. Jälkimmäisellä matkalla 1756 hä- ylpeäksi ja itsepäiseksikin mieheksi, tuli var- nelle myönnettiin 1 000 hopeataalarin palkin- sin varakas. Hän omisti vuonna 1756 kaksi to maanviljelyksen edistämisestä. Samalla hevosta ja varsan, viisi lehmää, hiehon, hä- hänelle luvattiin suuria viljelyalueita sekä 50 rän, kuusi lammasta ja sian. Kansantarujen vuoden verovapaus. Nuutisen perilliset sai- mukaan Lauri Nuutinen alkoi rikastuttuaan vat em. riitojen ja pitkän käräjöinnin jälkeen kulkea verkavaatteissa ja antoi palvelijoiden 1 000 tynnyrinalaa eli noin 490 hehtaaria kui- avata liivinnappinsakin. Niin ikään miestä vuneen Sarvinkijärven pohjaa. kuvattiin laiskimukseksi, joka heilui ensim- Sarvinkijärven katastrofi ei pelästyttänyt mäisenä häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa Lauri Nuutista. Päinvastoin järvikuivion hy- sekä jakoi kummilahjoina ja huomentuop- vät sadot innostivat miestä, joka oli ilmoituk- peina niitynalan toisensa perään. Tuomiot sensa mukaan laskenut vuoteen 1757 men- käräjillä – muun muassa herjauksista ja tap- nessä 14 järveä ja lampea. Tällaisia vesistöjä peluista kertoivat Nuutisen olleen luonteel- olivat ainakin Toraskajärvi, Houkkalahden- taan helposti kiivastuva. Vaatimaton suun- järvi, Levejärvi, Järvenpäänjärvi, Tiejärvi, nitelma Sarvinkijärvellä paisui lopulta koko Suuri ja Pieni Likolampi, Keinälampi, Hera- elämän muuttaneeksi sattumaksi. lampi ja Tuokilahdenjärvi. Lauri Nuutisen työn ja perinteen jatkaja Lauri Nuutinen ryhtyi myös jakamaan samaisella Enon Sarvinginkylällä oli 1800-lu- neuvoja rahvaalle siitä, miten viljelykseen vun jälkipuoliskolla talollinen Heikki Lappa- kelpaamattomia maita voitaisiin ottaa vilje- lainen, joka laski järviä myös Pielisjärvellä, lykäyttöön. Neuvontamatkat veivät hänet eri Polvijärvellä ja Sortavalassa. Viimeksi mai- puolille Pohjois-Karjalaa ja Savoa. Hän esitti nitusta paikasta on säilynyt muistitieto, että Höytiäisen ja Viinijärven laskemista, mutta Lappalaisen Sortavalaan Pohjois-Karjalasta hankkeet eivät toteutuneet Nuutisen elinai- tuomat työmiehet käyttivät itsestään leikilli- kana. A. R. Cederbergin mielestä Nuutisen sesti nimitystä ”Muta-Jussit”.1

72 Uutta maata vallataan eli runsaat seitsemän metriä. 1800-luvulla jär- järvenlaskuilla ven pintaa laskettiin vielä 2,5–3 metriä. Järven pinta-ala pieneni laskujen seurauksena puoleen Pohjois-Karjalassa oli useita ruohorantaisia alkuperäisestä 2 000 hehtaarista. Samalla Hera- pikkujärviä ja lampia, jotka tarjosivat hyvät järvi muuttui yhtenäisestä ulapasta nykyiseksi edellytykset järvenlaskuille. Eräs kuuluisim- kapeitten salmien yhdistämäksi vesistöksi. Jär- mista ja ensimmäisistä laskuista kohdistui Ilo- venlaskun taloudellinen hyöty jäi aluksi varsin mantsin Enon alimmaiseen Sarvinkijärveen. pieneksi. 1850-luvulla niittyä oli 165 ja peltoa Hankkeesta ja sen puuhamiehestä Lauri Nuu- vain seitsemän hehtaaria. Sittemmin peltoala tisesta kerrotaan enemmän omassa oheisteks- kasvoi 345 hehtaariin, vajaaseen 1/5:aan vesijä- tissä. Hanke riistäytyi laskijoiltaan, mutta töstä. Laskun Herajokeen synnyttämän kosken ajan oloon järvenlasku tuotti hyvän loppu- voimaa ryhdyttiin hyödyntämään pariinkin ot- tuloksen. Ennen kuin korvaukset saatiin lo- teeseen 1800-luvulla kuparimalmin jalostuk- pulta sovituksi, käräjöitiin runsaat 10 vuot- sessa. Ruukkivaiheen jälkeen vesivoimalla pyö- ta. Lauri Nuutinen oli ensimmäisten joukossa ritettiin myllyjä.2 koko maassa käynnistämässä noin 200 vuot- Vahingoitta ei selvitty myöskään Tohmajär- ta kestäneen järvenlaskukauden, jonka aika- ven Kannusjärven laskuhankkeessa, jossa oli- na laskettiin kokonaan tai osittain jopa noin vat osakkaina kaikki Tikkalan ja Raatevaaran 3 000 järveä ja lampea. Yksin Pohjois-Karja- isännät sekä kaksi kiihtelysvaaralaista ja yksi lassa laskunkohteena oli runsaat 150 järveä onkamolainen. Täällä vesi lähti liikkeelle ja tul- ja lampea, joista muutamia, kuten Tohmajär- vi elokuussa 1759 Lotokanjoen rannoille ja vei veä, Korisevanlampea sekä Kiteen Humala-, mukanaan 16 hammaslahtelaiselta talonpojal- Kiteen- ja Hyypiänjärveä laskettiin kolme- ta valmiiksi korjattuna olleet heinät, yhteensä kin kertaa. Yksittäisistä kunnista eniten - jär 73 kuormaa. Laskua ei saatu vietyä läpi sovin- venlaskuja – yhteensä 19 kappaletta – tehtiin nossa. Omia osuuksiaan penäsi muun muassa Pielisjärvellä.1 Lauri Nuutisen poika Antti, joka oli vieraillut Vesi pääsi karkaamaan ja syövytti uomaa kihlakunnan järvenlaskijana työmaalla sen lop- enemmän kuin olisi ollut tarpeen myös Sar- puvaiheessa. Sittemmin osa yhtiömiehistä myi vinkijärven laskun jälkeen toteutetussa Hera- omat osuutensa. Pisimpään Kannusjärven las- järven laskussa 1770. Järveä laskeneet Puson kusta saaduista heinämaista pääsivät nautti- kyläläiset kaivoivat Pielisjärven kirkkoherran maan Saloheimon mukaan raatevaaralaiset ja Jaakko Stenius nuoremman johdolla ojan ka- Tikkalan kylän isännät. pean Lähtevänsärkän harjuselänteen läpi. Vesi- Vuonna 1773 toteutui myös Tohmajärven massat kuitenkin karkasivat ja oja syöpyi laa- lasku, jonka keskeisin puuhamies oli Gabriel jaksi laaksoksi ja maamassat täyttivät Herajoen Wallenius. Kiteellä tehtiin 1770- ja 1780-luvuil- suulla olevan Pielisen lahden. Rannalla kasvavia la kolmekin yritystä Pitkänjärven, Hyypiän, Ki- puita pääsi myös karkaamaan Pieliseen, missä teenjärven ja Humalajärven laskemiseksi Ki- ne aiheuttivat lisätyötä nuottamiehille apajien teenjokea perkaamalla. Saavutetut hyödyt jäi- raivaamisessa. Herajärven pinta laski 24 jalkaa vät sangen vähäisiksi.3

73 Valtakunnallisesti suurta mainetta niittä- alueella sijaitsevan Höytiäisen laskua suun- neen Koski-Jaakon nimi nousi esille myös Nur- niteltiin ensimmäisen kerran jo 1750-luvulla. meksessa tehtyjen perkausten ja järvenlasku- Puuhamiehenä esiintyi Sarvinkijärven laskija- jen yhteydessä. Vuonna 1773 vireille pannun na mainetta saanut Lauri Nuutinen. Hanke kaa- Kuokkastenkosken perkaamisen tuloksista ei tui kuitenkin järven lähiseutujen asukkaiden ole säilynyt tietoa. Koski-Jaakko ryhtyi laske- vastustukseen ja hankeen riittämättömiin val- maan samana vuonna Särkivaaran Pahakalan- misteluihin. Vuonna 1760 Nuutinen teki aloit- lampea teettäen ensin itse 20 päivätyötä ja tar- teen Viinijärven laskemiseksi, mutta tuomari joten sitten osallisuutta salmenkyläläisille. Hän Sven Abraham Hougberg onnistui estämään sai kuitenkin hankkeeseen mukaan aluksi vain hankkeen kruununvouti Gabriel Walleniuksen vuokkolaisen talollisen pojan Pekka Kortelai- tukemana. Seuraavalla vuosikymmenellä esiin sen. Kun vesi lopulta sadan päivätyön tulok- nostettu ajatus uudesta lasku-uomasta Höytiäi- sena pääsi purkautumaan, Pahakalan rantasuo sen eteläpäästä Paskonpohjasta kohti Valkeis- kuivui viljelyskelpoiseksi. Tässä vaiheessa alue lampea kaatui niin ikään lähinnä tuomari S. alkoi kiinnostaa naapureitakin. Vuokon Niilo A. Hougbergin vastustukseen. Uutta lasku-uo- Pehkonen ja Salmin Olli Kejonen ”tunkeutui- maa suunniteltiin tuloksetta myös 1770-luvulla. vatkin” suolle, josta he katsoivat omistavansa Kirkkoherra Jaakko Stenius teki aloitteen Höy- osan vuoden 1773 maanjaon perusteella. Kirk- tiäisen laskemisesta 1800-luvun alussa vierail- koherra Stenius oli saanut ko. jaossa ilmeises- lessaan katsomassa Polvijärven kirkon raken- ti kyläläisten suostumuksella itselleen suuria nuspaikkaa. Kirkkoherra vakuutti tuomiokapi- alueita, mitä nyt ei enää hyväksytty. Lisäksi va- tulille, että jos ”Höytiäistä laskettaisiin vaikka litettiin, että eläimet eivät saaneet enää vettä kolme kyynärää (= noin 1,8 m), syntyisi näille järvenlaskun korkearantaiseksi muuttaneesta tienoille ei ainoastaan kappeli, vaan jopa emä- lammesta. seurakunta”. Polvijärveläiset eivät kuitenkaan Kirkkoherra Jaakko Stenius nuoremman lämmenneet ajatukselle, vaan tyrmäsivät sen esi m erkki oli varmasti innoittamassa hänen kirkonkokouksessa vuonna 1804. Kirkkoherra torp p arinsa Silo Karjalaisen kotivävyä, loismies Stenius ei lannistunut, vaan virkkoi: ”Jääköön Lauri Karhua Vehkalampien laskuun. Työn teki kysymys toistaiseksi; ei tuo tuosta happane eikä sittemmin loppuun Hovilan Tahvo Saastamoi- homehdu.” nen. Hän perkasi 1/8 peninkulmaa lampien las- Kului vielä lähes puoli vuosisataa, ennen kuojaa. Toinen lampi aleni viisi korttelia ja toi- kuin maaliskuussa 1849 pidetyssä kokouksessa nen kyynärän. Maata tuli viljelykuntoon neljä syntyi sopu Höytiäisen vedenpinnan laskemi- tynnyrinalaa. Kivelän Meriläiset ja Havukka- sesta. Asiaan liittyvän yksityiskohtaisen suun- lan Kuittiset ahkeroivat useaan kertaan Lipin- nitelman laati eversti Claes Alfred Stjernvall lahden Joutenlammen laskussa.4 (1803–1869), josta oli tullut vuonna 1847 Suo- Pohjois-Karjalan eittämättä kuuluisin - jär men tie- ja vesikulkulaitosjohtokunnan insi- venlasku liittyy epäonnistuneeseen Höytiäisen nöörikunnan päällikkö. Ennen tätä Stjernvall laskuun. Juuan, Kontiolahden ja Polvijärven oli toiminut vuodesta 1824 Venäjän tie- ja vesi

74 kulkulaitoskunnan palveluksessa. Suunnitel- Steniusten toiminta asutus- man mukaan edullisinta oli avata täysin uusi kehityksen vauhdittajana väylä Höytiäisen eteläpäästä Paskonpohjasta Valkealammen kautta Pyhäselkään. Väestön lisääntymisen ja viljelmien lukumää- Höytiäisen laskutöihin ryhdyttiin lopulta rän kasvun välillä oli 1700-luvulla kiinteä yh- vuonna 1854. Työt keskeytyivät elokuussa 1859 teys, olihan ihmisten toimeentulo suoraan sen jälkeen, kun lasku-uoman patoluukut mur- riippuvainen maan tuotosta. Väkiluvun kasvu tuivat vesimassojen paineesta. Luonnonvoi- merkitsi uusia käsiä ja näin konkreettisesti uut- mien ja lasku-uoman perkausten seurauksena ta lisätyövoimaa maatalouden moniin raivaus- Höytiäisen vedenpinta laski peräti 9,5 metriä. ja viljelytoimiin. Tämä mahdollisti puolestaan Järven alkuperäinen 450 neliökilometrin pinta- elintarvikkeiden tuotannon kasvattamisen ja ala supistui noin kolmanneksella. Osa saarista loi elämän edellytyksiä yhä kasvavalle ihmis- yhdistyi mantereeseen. Entiselle aavalle ulapal- joukolle. Samaa kehitystä edisti kruunun vi- le syntyi puolestaan uusia saaria. Höytiäisen rallinen politiikka viljelmien määrän kasvatta- vesijättömaat kartoitettiin 1862. Kokonaispin- miseksi. Kruunun keskeisinä intresseinä olivat ta-alaksi saatiin 15 703 hehtaaria, joka jaettiin verotulojen lisääminen ja sitä kautta valtakun- äyriluvun suhteessa laskuun osallistuneen 165 nan mahtavuuden kohottaminen. Veijo Salo- osakkaan kesken. Jaakko Steniuksen ennustuk- heimo on kiinnittänyt vuonna 1953 julkaistus- set toteutuivat odottamattomalla tavalla toteu- sa Nurmeksen historiassa huomion siihen, että tuneen Höytiäisen laskun seurauksena. Polvi- taloluku lisääntyi sykleittäin. Varhaisin voima- järven maatalous sai vahvan kehityssysäyksen, kas kasvukausi oli vuosina 1740–1750, jolloin joka vauhditti osaltaan kunnallista ja seurakun- ensimmäinen isonvihan jälkeinen ikäluokka nallista itsenäistymistä. Kunta itsenäistyi 1876 tuli aikuisikään ja alkoi perustaa omia tiloja. ja seurakunta määrättiin erotettavaksi omaksi Samanlaiset nousut osuivat sittemmin vuosiin kirkkoherrakunnakseen 1879.5 1760–1770 ja 1790–1800. Viimeksi mainittuun Polvijärveläisen kirjailijan Seppo Kalevi taloluvun kasvukauteen liittyi olennaisesti pal Lappalaisen (1936–2001) laajaan tuotantoon kollisten ja isonvihan jälkeisiin ikäluokkiin kuuluu Höytiäisenlaskijat-näytelmä, joka sai kuuluneiden tilallisten poikien voimakas siir- ensi-iltansa Kinahmon kesäteatterissa vuon- tyminen tilallisryhmään. na 1979. Näytelmää on esitetty myös Höytiäi Uudisasutus nousi keskeiseksi 1740-luvul- sen laskun tasavuosien kunniaksi 1989 ja 2009. ta. Koko Pohjois-Karjalassa asutettiin vuosina Lappalainen kuvasi järvenlaskun seurauksia 1722–1739 yhteensä 863 tilaa, joista 548 oli au- vuoden 1989 käsiohjelmassa: ”Ajan kulues- tiota ja 315 uudistiloja. Vuosina 1743–1760 asu- sa virisi se taloudellisesti ja henkisesti toimelias tetuista 742 tilasta 295 oli autioita ja 447 uudis- omanlainen elämä, jonka merkkejä saaresta jär- tiloja. Pielisjärvellä luvut olivat vuosina 1722– venlaskun aikana mantereeseen liittyneessä Ki- 1739: autioita 58, uudistiloja 9 ja yhteensä 67 nahmon kylässä asuja ja kävijä saattaa tänään sekä vuosina 1743–1760: autioita 11, uudistiloja muistaa ja nähdä.” 6 24 ja yhteensä 35.1

75 Veijo Saloheimon mukaan Pohjois-Karja- Tilojen ja tilallisen väestön lisääntyminen lan asutus lisääntyi 1760-luvulle asti luonnol- ei selittänyt kuitenkaan yksin Pohjois-Karja- lisen paineen varassa, ts. väkiluvun kasvu lisä- lan nopeaa väestönkasvua. Veijo Saloheimo si asutuspainetta. Aktiivisen asutustoiminnan toteaa kirjoittamassaan maakuntahistoriassa, keskeinen käynnistäjä oli 1760-luvulta lähtien että Pohjois-Karjalan sosiaalinen erilaistumi- kruununvouti Gabriel Wallenius. Pohjois-Kar- nen 1749–1810 tuli näkyviin vain suhteessa jalan taloluku kasvoi vuosina 1760–1810 noin maanhallintaan. Tilattomien ryhmien – -eri 30 prosentilla 3 183 talosta 4 152 taloon. Tila tyisesti loisten ja palkollisten – osuus kasvoi, luvun kasvu selittyi uudistilojen perustami- kun taas tilallisten osuus väheni. Kun valtaosa sella (498 kpl) ja kantatilojen jakamisella (559 tilattomistakin oli riippuvaisia vuodentulosta kpl). Pielisjärveä lukuun ottamatta tilalukua ja maatalouden tarjoamista työtilaisuuksista, vähensivät hieman muissa suurpitäjissä tilojen maataloustuotannon kasvua edistäneet toimet yhdistämiset, joita tehtiin 98 kappaletta. Pienet palvelivat näitäkin ryhmiä. Elinkeinoelämän yksiköt kävivät kannattamattomiksi, kun pai- erikoistumattomuudesta kertoi käsityöläisten nopiste alkoi siirtyä peltoviljelyksen suuntaan. ja teollisuusväen mitätön osuus.3 Koko Suur-Pielisjärven pitäjän taloluvun Vuodelta 1749 peräisin olevan tiedon mu- kasvu oli 60 prosenttia eli kaksinkertainen kaan Pohjois-Karjalan väkiluku oli noin 21 000 maakunnan keskiarvoon verrattuna. Koko asukasta. Todellisuudessa luku lienee ollut hie- maakunnan korkein pitäjäkohtainen kasvu man suurempi. Vuonna 1805 väestömääräk- kirjattiin Polvijärvellä, peräti 115 %. Valtimos- si tilastoitiin noin 56 400 asukasta, joten väes- sa kasvu oli 90, Juuassa 70, Nurmeksessa 60 ja tönkasvu oli ollut runsaassa 50 vuodessa noin Lieksassa 49 prosenttia. On selvää, että Jaak- 170 prosenttia. Koko maassa vastaava kasvu ko Stenius vanhemman aloittamille ja nuorem- oli noin 120 prosenttia eli 408 800 asukkaasta man Jaakon sittemmin jatkamilla aktiivisilla 898 400 asukkaaseen. Vilkkainta – peräti 304 toimilla uuden viljelysmaan ”valtaamiseksi” prosenttia – väestönkasvu Pohjois-Karjalassa maataloudelle oli suuri merkitys niin Suur- oli ollut Liperin-Kontiolahden alueella. Hyvänä Pielisjärven kuin Suur-Liperin uusien tilojen kakkosena oli Pielisen Karjala mukaan luettuna perustamiseen ja taloluvun kasvuun. Veijo Sa- Nurmes 253 prosentin kasvulla. Näiden aluei- loheimon mukaan myös Nurmeksen pitäjän den muita nopeampaa väestönkasvua edistivät asutuksen nopeaa kasvua 1700-luvun loppu- suotuisammat ilmasto-olot sekä se, että näillä puolella selitti väkiluvun kasvun luoman asu- seuduilla oli tarjolla runsaasti maita ja mahdol- tuspaineen ohella Steniusten aloittama maata- lisuuksia uudisasutuksen leviämiselle. Ilman louden edistämistyö.2 katovuosia ja tautiepidemioita maakunnan väes tönk asvu olisi ollut vieläkin suurempi.4

76 Perkauksia ja vesistöjärjestelyjä

Liikenteen pullonkauloja pohditaan Nigrell (k. 1759), jonka nimi oli alun perin Nig- relius, olivat opiskelleet Turun Akatemiassa Kunnollisten kulkuväylien ja maanteiden puu- Israel Nesseliuksen aikana. Ehrenmalm päätyi te oli pahimpia sisämaan elinkeinojen sekä si- esittämään kahta reittivaihtoehtoa läpikulku- sämaan ja Pohjanmaan välisen kaupan kehit- vesitieksi. Toisessa vaihtoehdossa reitti olisi tämisen esteitä. Mittavia kanavoimissuunni- alkanut Harmoisten salmesta ja toisessa Pa- telmia, joiden toivottiin virkistävän Suomen dasjoen Kirkkolahdesta. Mallasveden jälkeen ja välillisesti emämaankin taloutta sekä paran- kumpikin reitti olisi suuntautunut Valkeakos- tavan samalla puolustusvalmiutta, laadittiin jo ken ja Lempäälän kautta Kokemäenjokeen ja 1700-luvun alkupuolella ja erityisesti vapau- Poriin. den ajan alussa. Tulokset jäivät vaatimatto- Valtakunnan säädyt luovuttivat Ehrenmal- miksi. Turun Akatemian kreikan ja itämaisten min suunnitelmat ruotsalaisen vesirakentami- kielten sekä myöhemmin kaunopuheisuuden sen asiantuntijan Christopher Polhemin arvioi- eli latinan professori Israel Nesselius (1667– taviksi. Polhem katsoi Ehrenmalmin sivuutta- 1739) tutki 1700-luvun alussa myös Suomen neen liian kevyesti kanavointiin liittyvät tek- taloudellisia oloja. Hän ehdotti Saimaan - yh niset vaikeudet. Säädyt päättivätkin teettää distämistä kanavalla Päijänteeseen ja edelleen asiasta lisäselvityksiä, jotka laati Turun Akate- Hämeen vesistöjen kautta Kokemäenjokeen mian matematiikan professori Nils Hasselbom ja Pohjanlahteen. Esille nousi myös Kymijoen (1690–1764) apunaan luutnantti Karl Fredrik perkaaminen. Maan puolustus- ja linnoitus- Nordenberg, myöhemmin aateloituna Norden mahdollisuuksia 1722 selvitellyt linnoitustoi- skiöld (1702–1779) sekä kauppakollegion kans men päällikkö Axel von Löwen (1686–1772) listi Ulrik Rudenschöld, alun perin Rudén esitti taas usean vesitien avaamista Saimaan (1704–1765). Kolmikko, joka ajautui riitoihin vesistössä. monissa kysymyksissä, päätyi lopulta esittä- Valtiopäivät asettivat vuonna 1723 kaksi mään kokonaan uutta vesitien suuntaa. Säädyt erillistä tutkijakuntaa selvittämään maan olo- hyväksyivätkin 1741 Nils Hasselbomin esityk- ja. Läntisen tutkijakunnan jäsen hovioikeuden sen Päijänne–Suomenlahti -kanavasta. Kysei- asessori Lauri Juhana Ehrenmalm (1688–1774) sen vesitien rakentaminen oli esillä myös vuo- selvitteli aktiivisesti Päijänteen ja Pohjanlah- sien 1746–1747 valtiopäivillä. Hanke ei kuiten- den välistä kulkureitin rakentamista. Ehren- kaan edennyt ja pian mielenkiinto läpikulku- malm ja läntisen tutkijakunnan jäsenistöön vesiteitä kohtaan hiipui sulkujen ja kaivanto- niin ikään kuulunut ylisotakomissaari Johan jen kalleuden vuoksi.1

77 Oman asiantuntija-arvionsa antanut Chris- perkaus- ja kanavatöiden taustalla olivat val- topher Polhem (1661–1751) oli keksijä ja ruot- takunnallisesti taloudelliset ja strategiset syyt. salaisen ”mekaniikan isä”. Hänen ja insinööri Talonpojat ja rahvas lähestyivät vesistötöiden Mårten Triewaldin (1691–1747) kaltaisia ”me- mahdollisuuksia ja ongelmia konkreettisim- kaanikkoja” ei juurikaan tavattu 1700-luvulla mista lähtökohdista. Heidän toiveissa olivat Pohjanlahden itäpuolella. Suomessa toki hallit- tulvavahinkojen vähentäminen ja vesiperäis- tiin niin hyttiraudan valmistus ja tervanpoltto ten maiden kuivattaminen.3 kuin myllyjen rakentaminen ja muu kansan- omainen teknologiakin, mutta maassa tehtiin vain harvoja sellaisia suurhankkeita, joissa tar- Kyrönjoen perkaukset käynnistyvät vittiin insinööritaitoja. Tällaisia kohteita olivat lähinnä linnoitus- ja koskenperkaustyöt. Upp- Jokien halkomalla Pohjanmaalla oli totuttu salassa fysiikkaa, matematiikkaa ja mekaniik- käyttämään jo vanhastaan jokiuomia liiken- kaa opiskelleen Polhemin johdolla Ruotsiin oli nöintiin niin laajassa mitassa kuin se vain perustettu vuonna 1697 ensimmäinen insinöö- oli mahdollista. Sujuvaa liikkumista haittasi- rikoulu, Laboratorium mechanium. Polhem loi vat kuitenkin useat kosket ja jokien mataluus. opetusmetodiksi ns. Polhemin mekaaniset aak- Maantieverkon parantuessa jokien liikenne- koset, eräänlaisen mallikokoelman erilaisille merkitys alkoikin vähentyä jo 1600-luvun lop- liikemekanismeille. Polhemin oppeihin tutustui pupuolella erityisesti Kyrönjoella. Kyröläiset myös Samuel Chydenius, jonka roolista Suo- toki käyttivät jokea yhä reittinä rannikolle ja men koskenperkauksissa kerrotaan myöhem- pyrkivät pitämään kuninkaanväylän auki. Tä- min.2 hän heitä patisteli 1600- ja 1700-lukujen tait- Itäisen Suomen kauppa- ja liikenneolot vai- teessa myös maaherra, joka velvoitti rahvaan keutuivat entisestään Uudenkaupungin (1721) perkaamaan kuninkaanväylän ainakin Voiti- ja Turun rauhan (1743) pirstottua alueen. Ruot- lankoskessa. si menetti itäisen Suomen kaupungit Viipurin, Vuonna 1702 määrättiin erityiset katsas- Haminan, Savonlinnan ja Lappeenrannan. Raja tajat valvomaan, että väylä pidettäisiin auki siirtyi Turun rauhassa Kymijoelle ja samalla kolmen sylen eli noin viiden ja puolen metrin katkesi vesitie Saimaalle. Sisävesiväylien saat- leveydeltä. Kuninkaanväyläksi määriteltiin taminen koko pituudeltaan kulkukelpoisiksi joes sa virran keskiosa, jota pitkin kalojen piti itä-länsisuunnassa tuli näin entistä tähdelli- päästä nousemaan yläjuoksulle ja jota ei saa- semmäksi. Vaatimukset vesiväylien kunnosta- nut padota minkäänlaisin pyydyksin. Vuoden miseksi voimistuivatkin Turun rauhan jälkeen. 1709 syyskäräjillä todettiin että pitäjän- yli Esiin nousivat muun muassa ajatukset Poh- pääläiset eivät enää käyttäneet jokea tienään jois-Savon ja Pohjois-Karjalan kaupan kään- alajuoksulle, koska he olivat raivanneet käyt- tämisestä Pohjanmaalle ja Pohjanmaan jokien töönsä uuden tien Mullolaan. Rakentajat toi- perkaamisesta, mihin ryhdyttiin 1750-luvulla. voivat tien ylläpitoon myös alapääläisiä, jot- Mittavien vesistörakentamissuunnitelmien ka kuitenkin ilmoittivat käyttävänsä yhä -jo ja yhteiskunnan varoilla toteutettujen kosken- kiväylää.

78 Tieolojen kohentuessa kiinnostus venelii- jokien liikennekelpoisuus oli heikentynyt ve- kennettä kohtaan hiipui entisestään. Vaasalai- näläisvallan aikana ja sen jälkeenkin jatku- nen raatimies Johan Bladhin teki suurten ka- neen veneväylien kunnossapidon laiminlyö- navoimishankkeiden innoittamana valtiopäi- misen vuoksi. Veneväylien avaamisen ohella villä 1731 aloitteen Kyrönjoen perkaamisesta jokiperkausten tarpeellisuuden puolesta puhui puutavaran kuljetusta ja jopa veneväylää var- maanviljelyksen edistäminen suoperäisiä ja ten. Aloite sai nuivan vastaanoton niin valtio- rämeisiä maita perkaamalla ja kuivattamalla. päivillä kuin maakunnassa. Jokivarren asuk- Muun muassa sotaneuvos Johan Nigrel, joka kaiden asennetta selitti Kyrönjoen koskisuus. oli voinut läntisen tutkijakunnan jäsenenä pe- Yksin Isossakyrössä oli kolmen peninkulman rehtyä Suomen oloihin, kiinnitti vuonna 1742 matkalla 25 koskea. Pelkona oli suuren työrasi- kamarikollegion huomion tähän merkittävään tuksen lisäksi pienten myllyjen kohtalo. Suur- näkökohtaan. Jokiperkauksilla voitiin vähen- Ilmajoen asukkaat vastustivat hanketta vielä- tää myös tulvien tuhoja, mikä edistäisi niin kin pontevammin todeten, että Kyrönjoki ei ikään maanviljelystä. Kyrönjoelta on tietoja palvellut lainkaan pitäjäläisten kauppamatko- suurista tulvavahingoista 1600-luvulta alkaen. ja. Joki ei johtanut suoraan Vaasaan ja pitäjän Esimerkiksi 1698 jäidenlähtö ja tulva turmeli- ylipääläisten asiointisuunta oli taas Kristiinan- vat viljelyksiä, aitoja, teitä ja myllyjä ja veivät kaupunki. mukanaan tuhansia kuormia lantaa. Veneliikenne Ilmajoen pitäjässä jatkui sen Nämä molemmat lähestymistavat – vene- sijaan Talvitien majatalosta aina Lapuan pitä- liikenne ja maanviljelyn edistäminen – sisäl- jään asti koskettomalla venereitillä, jota -pit tyivät Laihian kappalaisen Israel Reiniuksen kin veneitä vedätettiin jokea ylös ja alas yhden Suomen talouskomissiolle vuonna 1745 laa- tai useamman hevosen voimin. Veneliikenne timaan mietintöön, joka käsitteli koskenper- palveli paikallisia tarpeita. Lastit koostuivat kauksia. Reinius oli laatinut jo aikaisemmin enimmäkseen haloista ja heinistä. Professori historiallis-maantieteellisen esityksen Laihian Henrik Gabriel Porthan suositteli 1797 tällais- pitäjästä. Hän julkaisi 1756 myös kirjasen Yxi- ta ”hollantilaista tapaa” muillekin vesireiteille, kertaiset kysymyxset juopumisesta. Reiniuksen sillä näin yksi hevonen pystyi vetämään kuor- maatila oli mallitila, jolla viljeltiin mm. peru- maa, jonka kuljettamiseen maitse tarvittiin 10 naa, tupakkaa ja ulkomaisia heinälajikkeita. hevosta. Ilmajoella hevosvetoinen venekulje- Reiniuksen mietinnössä todettiin, että- ni tus jatkui pitkälle 1800-luvulle saakka.1 menomaan Etelä-Pohjanmaan joet – Kyrön-, Raatimies Johan Bladhin aloite osoitti, että Närpiön- ja Maalahdenjoki – olivat liikenne- Kyrönjoen perkaamistarpeita pidettiin esillä. kelvottomia. Ne voitaisiin kuitenkin perata Maaherra Carl Frölich (1680–1754) huomautti helposti pitäjäläisten ja sotaväen avulla. Työ puolestaan valtiopäiväkertomuksessaan 1738– vaatisi muutamia vuosia ja edellyttäisi ”puu- 1739 niistä lukuisista Pohjanmaan uomista, haan perehtyneen” henkilön palkkaamista. Ve- jotka olisi mahdollista tehdä purjehduskelpoi- sistöjen kunnostus säästäisi Israel Reiniuksen siksi ja joita pitkin voisi kuljettaa maitse vai- mukaan Pohjanmaan rahvasta talvikauden keasti liikuteltavia tuotteita. Frölichin mukaan pitkiltä hevosajoilta, joten honkapuut ja muut

79 tuotteet saataisiin helpommin kaupattaviksi. taavanlaisia pelto-, niitty- ja jokikartoituksia Samalla kun pienet joet ja purot alkaisivat vir- tehtiin muuallakin Kyrönjokivarressa. Muun rata vapaammin, alueen niitty- ja peltoala kas- muassa Krister Åkerman laati 1753 Hevonkos- vaisi, mikä tietäisi viljasatojen kasvua ja sitä, ken kylän kartan. Jonas Cajanus teki taas 1753 että nautakarjan määrää voitaisiin lisätä.2 jokikartoituksia Hanhikoskella ja Huhmar- eli Samankaltaiset ajatukset sisältyivät 1746 Napuenkoskella. Näissä kartoituksissa kirjat- Pohjanmaan maaherraviraston valtiopäiväker- tiin mm. yksityiskohtaiset koskien syvyystie- tomukseen. Siinä todettiin kevätvesien kuljet- dot sekä pienet saaret ja kivet. tavan kiviä ja lietettä, jotka tukkivat jokisuita Maaherra Piperin määrätietoinen toiminta ja aiheuttivat tulvia. Tästä seurasi vahinkoja johti siihen, että säädyt hyväksyivät 1752 esi- niityille ja myös kalankulku estyi. Virasto toi- tyksen 4 000 hopeataalarin varaamisesta seu- voikin valtiovallan ryhtymistä joenperkaustoi- raavana vuonna Pohjanmaan jokien perkaa- miin kaupan ja liikenteen edistämiseksi, ”jollei miseksi. Niin ikään hyväksyttiin Piperin esitys rahvasta saada siihen taivutetuksi”.3 siitä, että perkauksiin käytettäisiin ns. - kruu Perkausasiaa ryhtyi ajamaan käytännössä nun päivätöitä. Niitä suorittaisivat kaikki ne Pohjanmaan maaherrana vuosina 1746–1761 pitäjät, jotka sijaitsivat kahden peninkulman toiminut Gustaf Abraham Piper (1692–1761). säteellä työmaista. Järjestelmä jätti enemmän Hän korosti 1740- ja 1750-lukujen taitteessa varoja räjäytyksiin ja muihin sellaisiin tehtä- kolmessa eri mietinnössä Pohjanmaan jokien viin, joita rahvas ei kyennyt tekemään.4 perkaamisen välttämättömyyttä. Viimeisessä Maaherra Piper sai varsin vapaat kädet töi- mietinnössään kamarikollegiolle Piper ehdotti den organisoimiseksi ja määrärahojen käyttä- rahaston perustamista tarkoitusta varten. Esi- miseksi. Töiden ”tarkkailijaksi” määrättiin kui- tys tähtäsi siihen, että töiden vaatimissa - rä tenkin Uppsalassa opiskellut kauppakollegion jäytys- ym. erikoistehtävissä voitaisiin käyt- auskultantti Samuel Chydenius (1727–1757), tää alan asiantuntijoita. Maaherran käsityksen joka oli jo aikaisemmin julkaissut pari hydro- mukaan rahvas avustaisi mielellään päivätöillä logista tutkimusta. Hallitusta kiinnosti Chyde- tällaisia suurisuuntaisia hankkeita. Työt olisi niuksen suunnitelmissa hänen aikeensa saada tarkoituksenmukaisinta aloittaa Kyrönjoella, vesireiteistä kulkukelpoisia perinteisiä sulku- jonka tulvat vahingoittivat peltoja muun muja halvemmilla ratkaisuilla. Lokakuussa 1752 assa Ilmajoella, Isossa- ja Vähässäkyrössä sekä hallitus ilmoitti kamarikollegiolle, että Samuel Mustasaaressa. Mikäli tulokset vastaisivat kus- Chydeniuksen piti olla paikalla ”ajatuksiaan tannuksia, töitä voitaisiin jatkaa muissa vesis- lausumassa” heti, kun Pohjanmaan jokiper töissä. Kohteita oli maaherra Piperin mukaan kaustyöt aloitettaisiin. Chydeniuksen nimittä- parisenkymmentä. minen asiantuntijaksi on nähty pyrkimykseksi Nils Aejmealeus (1722–1773), joka nimitet- edistää tulvantorjunnan ja viljelyksien kehit- tiin 1749 ylimääräiseksi maanmittariksi Poh- tämisen ohella jokivesistöjen liikennöintikel- janmaan lääniin, tutki vuonna 1750 maaherra poisuutta. G. A. Piperin toimeksiannosta Vähäkyrön Pul- Työt käynnistyivät kesällä 1753 Kyrönjoen linkosken ja Merikaarronkosken alueet. Vas- Hanhikoskella ja Napuenkoskella, jotka mo-

80 lemmat nostattivat tulvia. Työmaata, jolla ah- tajana. Maaliskuuhun 1756 tultaessa perkauk- keroivat ”Vaasassa oleskelevat kalliolouhijat” siin myönnetyistä 4 000 taalarista oli käytetty sekä perkauspaikan lähiseutujen talonpojat, 2 600 taalaria. Maan hallitus myönsi hankkeel- valvoi rakennuskirjuri. Vuotta myöhemmin le 3 000 hopeataalarin lisämäärärahan, joka samoilla työmailla oli apuna joukko Pohjan- merkittiin menoarvioon kuitenkin vasta vuon- maan rykmentin sotilaita erään vänrikin toi- na 1760. Niinpä työt Kyrönjoella keskeytyivät miessa työnjohtajana. Kesällä 1755 työt siirtyi- ja Chydenius määrättiin Suomenlinnan -lin vät Mustasaaren Voitilankoskelle. Chydenius, noitustöiden johtajan Augustin Ehrensvärdin joka ilmeisesti oli seurannut töiden edistymis- (1710–1772) avuksi muihin koskenperkaus tä jo aiemmin, toimi tässä tuolloin niiden joh- töihin.5

Samuel Chydenius (1727–1757) – luonnontieteilijä, keksijä ja koskenperkaaja

Samuel Chydenius syntyi 22. helmikuuta kielmassa Theses oeconomicae (Taloudellisia 1727 Eurajoella, missä hänen isänsä Jakob väitteitä) hän viitoitti keinoja Lapin - talous Chydenius (1703–1766) toimi tuolloin appen- elämän edistämiseksi. Hän oli tutustunut La- sa kirkkoherra Samuel Hornaeuksen apulai- pin oloihin isänsä virkamatkojen kertomuk- sena. Chydeniukset muuttivat isän työn mu- sista sekä 1746 porokyydillä Lappiin teke- kana ensin 1727 Sotkamoon, 1734 Kuusa- mänsä oman matkan aikana. moon ja vuonna 1746 Kokkolaan, missä Ja- Vuonna 1749 Samuel Chydenius jatkoi kob Chydenius palveli kirkkoherrana kuo- opintojaan Uppsalassa opettajinaan mm. lemaansa saakka. Samuelin nuoremmasta professorit Carl von Linné, Johan Gottschalk veljestä Andersista (1729–1803) tuli tunnet- Wallerius (1709–1785) ja Samuel Klingens- tu talous- ja valtiopäivämies sekä Kokkolan tierna (1698–1765). Wallenius oli kemian, kirkkoherra. Klingenstierna matematiikan ja vuodesta Koulunsa Oulussa ja Torniossa käynyt ja 1750 fysiikan professori. Chydenius tutus- myös yksityistä kotiopetusta nauttinut -Sa tui Tukholmassa insinööri Christopher Pol- muel valmistui ylioppilaaksi Turussa 1745. hemin oppeihin ja keksintöihin. Chydenius Hän aloitti samana vuonna opinnot Turun oli itsekin rakentanut jo lapsena isänsä roh- Akatemiassa, missä hän perehtyi erityises- kaisemana erilaisia tuulella ja vedellä käyviä ti filosofiaan, teologiaan ja luonnontietei- myllyjä ja muita laitteita. Ruotsissa Chyde- siin opettajinaan mm. professorit Carl Fred- nius tutki myös Pohjanlahden itärannikon rik Mennander ja Algoth Scarin (1684–1771). kohoamista. Hän julkaisi 1749 mittaustensa Chydenius promovoitiin maisteriksi 1748. tulokset, mutta ei ottanut kantaa tämän kiis- Edellisvuonna tarkastetussa pro gradu -tut- tanalaisen ilmiön syihin. Uppsalassa 1751

81 julkaistu De navigatione per flumina et lacus laatimassaan julkaisematta jääneessä kirjoi- patriae promoveda käsitteli sisävesiliiken- tuksessaan itäisten metsäseutujen puolusta- nettä viitoittaen tietä Chydeniuksen tuleval- mista kaadetuista puista tehdyillä murrok- le lyhyelle elämäntyölle. Chydenius julkaisi silla ja muilla ampumasuojilla. Keksintöihin samana vuonna mietinnön Oulujoen kun- kuuluivat kenttätaistelujen suojalaitteet ja -il nostamisesta vesitieksi ja kanavan rakenta- maletkulla varustettu nahkainen sukellusky- miseksi sen latvoilta Pieliselle. Vuonna 1751 pärä helpottamaan veden ympäröimän lin- Chydenius kutsuttiin vain 24-vuotiaana Ku- noituksen miinoittamista. Akateeminen ura ninkaallisen tiedeakatemian apujäseneksi. eteni kesällä 1756, kun Chydenius nimitettiin Samuel Chydenius palasi vuonna 1752 Turun Akatemian filosofisen tiedekunnan Ruotsista Turkuun, missä hänet nimitettiin ylimääräiseksi apulaiseksi, jonka tehtäväksi seuraavana vuonna Turun Akatemian kemian tuli fysiikan ja kemian opetus. ja mineralogian dosentiksi. Näiden aineryh- Vankka perehtyneisyys sisävesiliikentee- mien ohella hän piti luentoja fysiikasta ja seen ja hydrologian kysymyksiin toi Samuel matematiikasta sekä perusti omilla varoil- Chydeniuksen koskenperkausten pariin, en- laan akatemian ensimmäisen kemian labora- sin Kyrönjoelle ja sitten Oulujoella ja Koke- torion. Kiinnostus mekaniikkaa kohtaan in- mäenjoelle, missä hän toimi Suomen kos- nosti Chydeniusta keksimään edelleen lait- kenperkaustöitä johtaneen kreivi Augustin teita ja koneita, muun muassa tuuli- ja vesi- Ehrensvärdin apulaisena. Kun Ehrensvärdin voimalla käyvän kaivosporan, vesikäyttöisen johtamistaitoja tarvittiin vuonna 1757 -puh puimakoneen, joka myös jauhoi jyvät, vesi- jenneen Pommerin sodan rintamatehtävissä, voimalla toimivan kehruukoneen ja koskien Kokemäenjoen perkausten johtaminen jätet- tutkimisen apuvälineeksi virtauspainemitta- tiin nuoren Samuel Chydeniuksen harteille. rin. Näillä keksinnöillä ei ollut suurta käy- Tämä työsarka katkesi kuitenkin jo 11. hei- tännön arvoa, mutta Chydeniuksen suunnit- näkuuta 1757 hukkumiseen. Chydenius oli teleman uunimallin on arveltu vaikuttaneen mittaamassa veden syvyyttä veneestä, kun lämmitysuunin kehitykseen. hän putosi jokeen veneen heilahtaessa ank- Laaja kiinnostus eri aihepiirejä kohtaan kurin veteen heittämisen seurauksena. Vaik- johti 1754 uuteen ja uudistettuun kuvaukseen ka Chydenius tiedettiin hyväksi uimariksi, Kemin Lapista. Chydenius toimi praeseksena hän ajautui Niskakoskeen ja ruhjoutui kosken sittemmin Lapissa ja Vähässäkyrössä pappina kiviin. Lundin yliopiston taloustieteen pro- toimineen Henrik Wegeliuksen (1735–1791) fessori Clas Blechert Trozelius (1719–1794) väitöstilaisuudessa. De oeconomia & moribus lausui vainajasta tammikuussa 1759 kauniit incolarum Lapponie Kimiensis -teos painottui muistosanat, jotka julkaistiin sittemmin myös poronhoitoon. Opinnälkä vei Chydeniuksen painettuina. Samuel Chydeniuksen varhainen myös linnoitusoppiin ja sodankäyntiin liitty- kuolema oli iso menetys maan luonnontie- vien keksintöjen pariin. Hän suunnitteli 1755 teille ja mekaniikalle.1

82 Tulvia torjutaan Kokemäenjoella Esitys hyväksyttiin ja Ehrensvärd sai- oi keuden käyttää töihin Viaporin työkaluja ja Samuel Chydenius ennätti olla mukana 1756– materiaaleja. Kun Augustin Ehrensvärd, joka 1757 Oulujoen perkauksissa. Vuonna 1757 hän vieraili Kokemäenjoella alkukesästä 1757, sai sai hoitaakseen Kokemäenjoen perkaustyöt. käskyn lähteä Pommerin sotaan, työnjohto- Kokemäenjoen perkaukset kytkeytyivät osal- tehtävät siirtyivät Samuel Chydeniukselle, taan kanavasuunnitelmiin, mutta niiden -kes joka oli osallistunut myös perkaussuunnitel- keisenä tavoitteena oli tulvahaittojen vähentä- mien laatimiseen. Chydenius kuitenkin hukkui minen. Tulvat olivat olleet Kokemäenjoella jo jo 11. heinäkuuta Niskakoskella. pitkään suuri ongelma, jonka taustalla oli joen Sotarintamalle kutsuttua Augustin Ehrens- lukuisat kosket. Erityisen vaikeita tulvia oli värdiä seurasivat maan koskenperkausten joh- Niskakosken alueella. Kokemäenjoella esiin- dossa hänen lankonsa eversti Gustaf Adolf tyi suuria tulvia jälleen 1754–1756. Viimeksi Hjärne (1715–1805) sekä everstiluutnantti mainittuna vuonna vesi peitti Huittisissa viik- Hans Henrik Boije (1714–1781). Chydeniuk- kojen ajan noin 100 hehtaaria peltoa ja suuret sen paikan Kokemäenjoen töiden johdossa sai niittyalueet. Suuria vahinkoja tapahtui myös puolestaan Jaakko Stenius nuorempi, joka Pie- Kokemäen pitäjässä. Pahimmat tulvat tuhosi- lisjärven kirkkoherran vaalin yhteydessä laa- vat, paitsi viljan ja niittyjen heinät, myös ka- ditun asiakirjan mukaan kutsuttiin 18.7.1757 lastamoja, vesimyllyjä, siltoja ja aitoja. Vuoden ”nincuin Mechanicus eli suurten rakennusten 1756 tulvien jälkeen läänin ja Huittisten pitä- Mahtimies edesseisomaan sitä Cuningalliselda jän rahvas anoi valtiopäiviltä joen perkaamis- Majestätildä Armossa Käskettyä koskensiwoa- ta, mihin suostuttiin. Töitä johti alkuvaiheessa misen wircaa Björneborgin läänissä”.1 Viaporin linnoitustöiden päällikkö kreivi Au- Koskenperkaukset olivat tulleet tutuiksi gustin Ehrensvärd. Jaakko Stenius vanhemmalle jo hänen opiske- Tutkimusten ja perkaussuunnitelmien laa- luvuosinaan, jolloin hän oli tutustunut Koke- timinen uskottiin ruotsalaiselle eversti, maa- mäenjoen vesistön kanavoimissuunnitelmiin. ja vesirakentaja ja maanmittari Daniel Thun- Aktiivinen toiminta Pohjois-Karjalan koskika- bergille (1710–1788), jonka sukunimi muuttui lastusolojen kohentamiseksi lisäsi kiinnostus- 1776 aateloituna af Thunbergiksi. Ehrensvärd ta perkauksiin. Johan Laguksen 1756 julkais- oli pyytänyt Thunbergin Suomeen toteutta- tun Karjalan talousoloja koskevan väitöskirjan maan Viaporin linnoituksen suunnitelmia. ajatukset vesiväylästä, joka kulkisi Karjalasta Thunberg tutki Ehrensvärdin määräyksestä Oulunjärven kautta Pohjanlahdelle, kiinnosti- Kokemäenjoen vesistön rannikolta Hämeen- vat mm. edellä mainitun Karl Fredrik Nordens- linnaan asti. Perusteellinen tutkimus auttoi ar- kiöldin veljeä, Kymenkartanon ja Savon sekä vioimaan myös mahdollisen vesiväylän avaa- vuodesta 1757 Uudenmaan ja Hämeen läänin mista Päijänteeltä Pohjanlahdelle. Ehrensvär- maaherrana toiminutta A. J. Nordenskiöldiä din mielestä ensi vaiheessa oli kuitenkin vii- (1696–1763). Professori A. R. Cederberg on ar- sainta tyytyä tulvien ehkäisemiseksi koskien vellut Nordenskiöldin keskustelleen väitöskir- perkaamisiin ja soiden kuivaamisiin. jasta tuoreeltaan Steniuksen kanssa. Loppuke-

83 väästä 1757 Stenius vpi matkusti Nordenskiöl- tekemiin kokeiluihin ja havaintoihin. Augus- din kutsusta Helsinkiin. Jostain syystä matka tin Ehrensvärd saikin mahdollisesti ajatuksen tehtiin ”mutkan kautta” ensin Ouluun ja sieltä Jaakko nuoremman nimittämisestä tämän isäl- rantatietä pitkin kohti etelää. Aikaa matkaan tä, joka taas itse suostui työmaan ”takuumie- kului peräti puolitoista kuukautta. Helsingissä heksi”. Näin akateemisen koulutuksen saanut Stenius teki selkoa Karjalan oloista ja suunni- poika sai rinnalleen käytännön vesistötöissä tellun vesireitin vaikutuksista. rutinoituneen isän.2 Muutaman viikon odottelun jälkeen kirk- Perkaustyöt aloitettiin Jaakko Stenius nuo- koherra Jaakko Stenius pääsi tapaamaan Hel- remman johdolla 8. elokuuta 1757 Putajankos- singissä myös maan koskenperkaustöiden joh- kella ja ne jatkuivat marraskuun 7. päivään tajaksi nimitetyn Augustin Ehrensvärdin, joka asti. Vuoden 1758 perkaustyöt ajoittuivat elo- kutsui Steniuksen maatilalleen antamaan oh- kuun 16. päivän ja marraskuun 11. päivän vä- jeita eräissä taloudellisissa kysymyksissä. Vie- lille. Töihin osallistui sotilaita neljästä Porin railun aikana puhuttiin varmuudella myös Kar- rykmentin komppaniasta sekä joukko Koke- jalan ja Pohjanlahden välisestä kulkuväylästä. mäen, Ulvilan ja Huittisten pitäjän talollisia. Tieto Samuel Chydeniuksen hukkumisesta saa- Huittisissa täyden manttaalin ja sitä suurem- vutti Ehrensvärdin Steniuksen vierailun aika- man talon piti suorittaa kuusi sekä pienem- na. Ehrensvärd näki Chydeniuksen työn po- män kolme päivätyötä. Töiden painottuminen tentiaaliseksi jatkajaksi Jaakko Stenius nuo- syksykauteen johtui siitä, että tuolloin maa- remman, jonka pro gradu -väitöskirja Om bäs- talouteen liittyneet kiireiset korjuutyöt olivat ta sättet at anlägga forssbyggnader oli hyväk- jo ohi. sytty Turun Akatemiassa vain parisen viikkoa Perkauksiin käytettiin näinä kahtena vuo- aikaisemmin. Professori Pehr Kalm oli ollut tena yhteensä 29 003 kruunun päivätyötä sekä kyseisen väitöstilaisuuden praeseksena. 2 197 talollisten tekemää vapaaehtoista päivä- Augustin Ehrensvärd ilmoitti Chydeniuk- työtä. A. R. Cederbergin mukaan töitä johti ai- sen kuolemasta ja Steniuksen nimitykses- nakin niiden alkuvaiheessa Ehrensvärdin luot- tä Porvoon tuomiokapitulille 16. heinäkuuta tomieheksi tiedetty ylioppilas Anders Jansson, päivätyssä kirjeessä. Samalla hän pyysi, että jonka Ehrensvärd oli kutsunut Ruotsista Suo- Jaakko Stenius vanhempi saisi olla vielä jon- meen. Rakennuskohteina olivat Niskakoski, kin aikaa poissa seurakunnastaan, koska häntä Putajanvirta ja -koski, Rukakoski, Kankaan- tarvittiin nuoremman Jaakon tueksi ja -avuk päänkoski ja Ketolankoski. Suurin työkohde si koskenperkaustöissä. Jaakko vanhemman sijaitsi Putajanvirran ja -kosken alueella, mistä osallistumisesta Kokemäenjoen perkaustöihin nostettiin 35 540 kuutiokyynärää (= 7 428 kuu- ei ole asiakirjatietoja. Hän palasi kotiseura- tiometriä) kiviä sekä yhteensä 19 200 kuutio- kuntaansa kuitenkin vasta joulun alla 1757, jo- kyynärää (= 4 013 kuutiometriä) savea ja soraa. ten hän ilmeisesti täytti Ehrensvärdin hänelle Putajan suiston leventäminen ja syventämi- antaman ”yksityisluonteisen” tehtävän. Jaak- nen helpotti huomattavasti veden juoksemis- ko nuoremman väitöskirjahan rakentui pitkäl- ta. Muiden kohteiden yhteinen kivimäärä oli ti hänen isänsä Pohjois-Karjalan kalastamoilla 5 580 kuutiokyynärää (= 1 166 kuutiometriä)

84 vaihdellen Rukakosken 2 130 kuutiokyynäräs- din vaikutus väitöskirjan sisältöön oli ilmeisen tä (= 445 kuutiometriä) Ketolankosken 1 000 suuri.4 kuutiokyynärään (= 209 kuutiometriä). Huit- Huittisten ja Kokemäen alueen perkaustöi- tislaiset osallistuivat kirkkoherransa Nils Id- den ohella raivattiin koskia vuoteen 1762 asti manin (1716–1790) innoittamina tarmokkaas- myös yläjuoksulla. Työkohteina olivat muun ti hankkeeseen. Kirkonkassasta myönnettiin muassa Lempäälän Niemen- ja Kuokkalankos- myös 2 000 kuparitaalarin laina. Itse kunin- ket. Tulokset eivät vastanneet aina odotuk- gas pyysikin maaherraa kiittämään huittislai- sia. Kun Niemenkosken itärannalle kaivettiin sia esimerkillisestä toiminnasta. Työt jatkuivat vuonna 1757 virtauksen lisäämiseksi uusi si- pienessä mitassa Niskakoskella, Vuorionhaa- vukanava, vesi väheni siinä määrin, että pap- rassa, Ruka- ja Kankaanpäänkoskella ja Pu- pilan mylly piti siirtää toiseen paikkaan. Vir- tajanvirralla 1759–1762. Vuorionhaarassa ar- taus parani vasta 1773 tehdyn uuden perkaus- meija räjäytti 1759 kalliosaaren, joka louhittiin työn seurauksena. Perkaustöitä tehtiin myös pois haittaamasta virtaamaa. Putajanvirral- Tyrvään Vammalan- ja Tyrväänkylänkoskessa ta purettiin padot vasta, kun valtiopäivät oli- sekä Pirkkalan Nokian- ja Viikinkoskissa. No- vat päättäneet 1765 lopettaa jokiperkaustyöt kian ja Tyrvään koskien perkaaminen toi vuon- maasta.3 na 1761 vettä alajuoksulle sellaisella vauhdilla, Jokiperkausten lakkaamisesta huolimatta että Niskakoski ei ehtinyt sitä vetää. Näin huit- kiinnostus vesistöasioita kohtaan säilyi. Täs- tislaiset saivat kokea epätavallisen perkaustöi- tä kertovat muun muassa Turun Akatemiassa den aiheuttaman tulvan. Huittisten pellot peit- etenkin P. A. Gaddin johdolla aihepiiristä val- tyivät veden alle myös 1765, 1768, 1779, 1780 mistuneet väitöskirjat. Vuonna 1774 papiksi ja 1782–1785. Tämä osoitti, että yläjuoksulla vihitty Gabriel Ståhle (1748–1776) laati kaksi toteutetut hankkeet saattoivat syödä osaltaan vuotta aiemmin Gaddin johdolla maan vesis- alajuoksulla tehtyjen töiden hyötyjä. Haitois- töjä käsittelevän väitöskirjansa. Sen otsikko- ta huolimatta laajempiin Kokemäenjoen - per na oli Försök till en Hydrologisk Afhandling kauksiin ryhdyttiin uudemman kerran vasta on Ursprunget och beskaffenhet af de Största 1800-luvun alussa. Tosin jo vuosina 1771–1773 Wattudrag i Finland. Akaan seurakuntaan pap- perattiin sotilaiden ja yksityisten päivätöiden pisvihkimyksen jälkeen valittu Gabriel Ståhle avulla joitakin koskia Tyrväällä, Nokialla ja kuoli vain 27-vuotiaana 1776. Vahvassa hyö- Lempäälässä. Kokemäenjoen varsilla tulvia- dyn ajan hengessä laati vuonna 1772 väitös- kin vaikeammaksi erityisongelmaksi koettiin kirjansa Strömrensningars Nytta och Nödwän- eroosiosta aiheutuneet maansortumat.5 dighet i Björneborg län myös Gustaf Niclas Id- Koski-Jaakko osallistui Kokemäenjoen per- man (1752–1807), myöhempi Pälkäneen seu- kauksiin 1757–1759, minkä jälkeen hänet mää- rakunnan pitkäaikainen kirkkoherra. Idmanin rättiin ”peränkatsojaksi koskein perkamisen väitöskirja painottui Kokemäenjoen vesistöön, työssä Vaasan Läänisä”. Stenius kävi tutustu- joten sitä on voitu hyödyntää tätäkin teosta massa edeltäjänsä aikaansaannoksiin Kyrön koottaessa. Pirkkalassa lapsuutensa asuneen joella. Hän myönsi ne monet hyödyt, joita ja Kokemäenjokilaakson olot tunteneen Gad- Hanhikosken ja Napuenkosken perkauksilla

85 oli saatu aikaiseksi, mutta ei asettunut - vara kirjeen, josta ilmenee, että vesireitteihin - va uksettomasti perkausten jatkamisen kannalle. ratut varat oli parempi käyttää maan kartoit- Kyrönjoen perkaustöitä jatkettiin kuitenkin tamiseen.6 vuonna 1760 Voitilankoskella, missä voitiin Valtion kiinnostus koskenperkauksia koh- teetättää kruunun varoilla 1 142 päivätyötä. taan heräsi jälleen 1700-luvun lopulla. Tähän Lisäksi kruunulta saatiin seitsemän leiviskää vaikutti uudelleen virinnyt innostus maatalou- (60 kiloa) ruutia. Vuonna 1760 koskesta perat- den edistämiseen sekä siihen liittynyt vilkas tiin 4 298 kuutiokyynärää kiviä ja 1 585 kuu- akateeminen tutkimustoiminta. Aikakauden tiokyynärää soraa. Seppä Olof Wallmanin joh- merkittävin vesirakentamisen teoreetikko oli dolla porattiin ja räjäytettiin 835 neljännestä Turun Akatemian professori Henrik Gabriel kalliota. Porthan, joka herätti suurta huomiota maata- Samana vuonna laaditussa Pohjanmaan louden vesirakentamista käsittelevillä talou- maa herranviraston selonteossa, jonka sisäl- dellis-teknisillä tutkimuksillaan ja artikkeleil- töön Jaakko Stenius oli vaikuttamassa, ase- laan. Porthanin toiminta vaikutti myös siihen, tettiin kyseenalaiseksi Kyrönjoen vesistötöi- että 1799 perustettiin Kuninkaallisen Kosken- den jatkamisen mielekkyys. Epävarmuutta ai- perkaamisen Directioni eli johtokunta. Koke- heutti se, vastaisivatko saavutettavat hyödyt mäenjoen perkaustyöt ja Kravin kanavan ra- koskaan kustannuksia. Tämä epäilevä suhtau- kentaminen olivat ensimmäisiä Kuninkaalli- tuminen vaikutti osaltaan siihen, että työt -Ky sen Koskenperkausjohtokunnan kohteita. Ete- rönjoella päättyivät. Päätöstä puolsivat myös lä-Pohjanmaalla vastuuta vesiväylien kunnos- taloudelliset seikat. Maaherra Piper oli tosin sapidosta sälytettiin sen sijaan asukkaille mm. onnistunut hankkimaan Kyrönjoen perkauk- Isossakyrössä, Vähässäkyrössä ja Pietarsaaren sille jo Chydeniuksen elinaikana lupauksen pitäjässä.7 3 000 taalarin lisämäärärahasta. Se merkittiin Diplomi-insinööri Osmo Mettänen koros- kuitenkin vasta vuoden 1760 menoarvioon, taa 1997 julkaistussa Suomen maa- ja vesira- jolloin into töiden jatkamiseen oli siis jo hii- kentamisen historiassa, että Ruotsin vallan ajan pumassa. akateemisten vesirakentamisen opettajien ja Kyrönjoen sijaan mielenkiinto kohdistui- tutkijoiden opetusalojen kirjo oli hyvin laaja. kin Kokemäenjoelle ja eteläisen Suomen ka- Heidän kiinnostuksensa vesirakentamiseen navoimiseen. mutta lopulta myssyjen harjoit- virisi siitä valveutuneisuudesta ja ymmärryk- tamat säästötoimet johtivat kruunun kaik- sestä, että maan olojen kehittäminen vaati lii- kien koskenperkaustöiden keskeytymiseen kenneyhteyksien parantamista. Mikäli yliopis- 1760-luvun puolivälissä. Oscar Nikula arvioi tossa olisi ollut varsinainen vesirakentamisen Augustin Ehrensvärdistä kokoamassaan hen- professuuri, olisivat vesirakentamishankkeet kilöhistoriassa, että Ehrensvärdin oma -into toteutuneet nopeammin. Mettäsen mielestä kin perkauksiin oli hiipumassa. Hän lähetti 1700-luvun jälkipuoliskon vesirakentajien kär- uuden vuoden aikaan 1764 maanmittausjoh- kinimiä olivat Samuel Chydenius, Jaakko Ste- taja Ephraim Otto Runebergille (1722–1770) nius npi ja Henrik Gabriel Porthan.8

86 Liikennöinti Pohjanlahdelta nimistä sivuväylää edeten. Tavarat kannettiin Karjalaan pienten putousten ohi. Yksi mies veti tyhjän veneen kosken yläpuolelle toisen miehen pi- Kauppaan liittyvä säännöstely sekä kaupun- täessä seipäällä veneestä kiinni maalta käsin. kien ja teiden vähäisyys olivat suurin este Pyhäkosken alapäässä asuville talonpojille Pohjois-Karjalan kaupan kehittymiselle. -Ti maksettiin 12–15 tervatynnyrin vetoisen- ve lanteeseen toivottiin helpotusta vesireittien neen kuljettamisesta kahdella hevosella -kos parantamisella. Vesireitti tai oikeammin maa- ken yläpuolelle karoliini (noin ½ hopeataala- ja vesireitin yhdistelmä mahdollisti yhteydet ria). Tavaroista, jotka kuljetettiin kahdesta sa- Oulujärven ja Oulujoen kautta niin Viipurin, losta tehdyillä purilailla, perittiin eri maksu. Käkisalmen kuin Kainuun ja Vienan Karjalan Kuljetusten helpottamiseksi tielle oli ladottu suunnastakin. Pohjois-Karjalasta reitti kulki poikittain pyöreitä puita eli ns. kapulasilta.1 Nurmeksen kappelin Salmin kylästä Haapa- Pohjanmaan maaherran Carl Frölichin jokea myöten Maanselän vedenjakajalle, mis- ohella myös Savonlinnan ja Kymenkartanon sä veneet piti vetää kapean kannaksen yli maaherrana 1741–1746 toiminut Carl Johan Maanselän joelle sekä edelleen vesiteitä pitkin Stiernstedt nosti esiin Pohjanmaan jokien kun- Kiannon- ja Nuasjärven kautta Kajaaniin. Tätä nostustarpeet. Stiernstedt ehdotti Oulujoen Oulujärven ja Oulujoen liikennöintimahdolli- perkaamista ja tapulioikeuksien myöntämistä suutta hyödynsivät jo varhain niin kauppiaat Oululle. Tähän ajatukseen yhtyi vuonna 1747 kuin rahvaskin. Noin 15 peninkulman pituisen suomalainen talousdeputaatio. Samuel Chy- Oulujoen suurimmat kosket olivat Niskakos- denius laati 1751 Kuninkaalliselle tiedeakate- ki, Ahmaskoski, Utakoski, Pyhäkoski ja Me- mialle Tanckar om sjöfarts befordrande genom rikoski. Vaikeakulkuisin oli Pyhäkoski, jonka Uhleå ström i Österbotten och derifrån till Ca- pyörteiden ja tyrskyjen ohi tavarat ja veneet relen -nimisen mietinnön vesiliikenneolojen oli vietävä maata myöten hevosilla. parantamiseksi Oulujokea myöten Karjalaan. Yhdellä veneellä voitiin kuljettaa Oulujär- Chydenius palasi asiaan uudelleen vuonna veä ja Oulujokea pitkin kerralla 12–24 tynny- 1752 esittäen väylän avaamista Kajaanin reitil- riä tervaa. Kuljetuksissa käytettiin ns. palta- tä Maanselän yli Savon ja Karjalan suuntaan. moa, 4–5 syltä (= 7–9 m) pitkää, kapeaa, ke- Chydeniuksen laskelmien mukaan valtakunta vyttä ja notkeasti hyrskyjä halkovaa venettä, hyötyisi viljan, elintarvikkeiden, tervan ja lau- joka pystyi viemään alas kaksi miestä ohjaa- tojen entistä helpommalla ja joustavammalla jan kera. Ohjaus tapahtui kuuden kyynärän markkinoille saamisella vuosittain jopa muu- mittaisella airolla, jossa oli noin korttelin -le tamia tynnyrejä kultaa. Kun ”tynnyrillinen vyinen lapa. Perämies, joka vaihdettiin joka kultaa” merkitsi 100 000 hopeataalaria, uuden koskessa, sai palkkaa kultakin veneeltä 18–24 väylän tuoma hyöty olisi merkittävä. kupariäyriäisestä yhteen kuparitaalariin kos- Karjalaisten ja savolaisten käyttöön tule- ken suuruuden mukaan. Paluumatkalla veneet vien väylien avaamista ehdotti myös kajaani- sauvottiin koskista ylös. Merikoski sivuutet- laissyntyinen Erik Castrén (1732–1787), joka tiin paluumatkalla tyvenempää Rönkönväylä- vihittiin papiksi 1755 ja nimitettiin samana

87 vuonna Paltamon kirkkoherran apulaiseksi. kaisikin Viannonkoskessa kannaksen uuden Sittemmin hän toimi mm. Pudasjärven ja lyhy- kulkuväylän avaamiseksi. Parantuneiden lii- en aikaa myös Kemin kirkkoherrana. Pehr Kal- kenneolojen lisäksi toimenpide vähensi peltoja min oppilaana Castrén oli paneutunut vuonna vaivanneita kevät- ja syystulvia.2 1754 hyväksytyssä pro gradu -tutkielmassaan Oulujoen perkaukset alkoivat vuonna 1756 kotiseutunsa historiaan ja talouselämään sekä ja jatkuivat sittemmin Samuel Chydeniuksen tutustunut samalla alueen liikennekysymyk- johdolla toukokuuhun 1757. Työt rajoittuivat siin. Oulun Merikoskeen liittyvään Rönkönväylään, Muutama vuosi myöhemmin Kesälahden jota pitkin tervaveneet sauvottiin ylävirran kirkkoherran poika Johan Lagus (1733–1806), suuntaan palattaessa. Perkaustyöt eivät -tuot myöhempi pitkäaikainen Iisalmen kirkko- taneet toivottua tulosta, sillä veneväylän ker- herra, nosti esiin vielä yksityiskohtaisemman rotaan olleen jo muutama vuosi myöhemmin suunnitelman Pohjanmaan ja Karjalan välises- käyttökelvoton. Tämä johtui siitä, että Chyde- tä vesireitistä, joka voitaisiin ulottaa Kajaanis- nius oli antanut ”heittää” perattaessa siirretyt ta pienempiä vesistöjä pitkin Pielisjärvelle ja kivet kosken yläpuolelle, mistä ne olivat kul- edelleen aina Saimaalle saakka. Suunnitelman keutuneet kevättulvien aikana jäiden mukana mukaan reitti Oulujärveltä alkoi Nuasjärven ja takaisin veneväylälle. Maistraatti päättikin raa- Kiantajärven kautta Pohjakoskelle ja edelleen timies Zackris Wallinin aloitteesta tarkistuttaa siihen laskevaa Kiantajokea pitkin Karsikko- väylän perkaamista varten jo 1761.3 lammelle. Tämän jälkeen reitti jatkui Piippu- Jaakko Stenius nuoremmasta laajahkon ar- kosken, Malluskosken ja Lappakosken kautta tikkelin vuonna 1945 julkaissut Päivi Ceder- Lappajärvelle ja Rummakkojokea pitkin Tuo- berg korosti Steniuksen suurta kiinnostusta marinkosken, Hevonkosken ja Porttikosken Pohjois-Karjalan ja Pohjanlahden välisten kul- kautta Rummakkolammelle sekä edelleen Kal- kuyhteyksien parantamista kohtaan. Suostu- liokosken kautta Kalliojärvelle. Nousua Kian- minen jokiperkausten johtohahmoksi edisti tajärvestä Kalliojärvelle kertyisi kaikkiaan 44 osaltaan tätä pyrkimystä. Vaikka tarkoituk- kyynärää eli noin 26 metriä. Kalliojärveltä mat- sena oli, että Stenius saattaisi päätökseen -Sa ka kohti Karjalaa jatkui Kokkojokeen laskevaa muel Chydeniuksen keskeneräiset työt, hän puroa pitkin Maanselän vedenjakaja-alueelle. sai koko lailla vapaat kädet. Steniuksen suun- Kun se oli ylitetty, vesireitti kulki Syrjäntaipa- nitelmissa koskien perkaaminen vain kevättul- leen-, Pahankeli- ja Nuolikoskien kautta Kuok- vien estämiseksi jäikin taka-alalle ja pääasiaksi kastenkoskelle ja edelleen Kuokkastensalmen nousi järjestää vesitie Pohjanlahdelta Pohjois- kautta Pieliselle, jolta avautuivat vesireittimah- Karjalaan. Hän laati marraskuun lopulla 1759 dollisuudet kaikkiin ilmasuuntiin. kertomuksen Pohjanmaan jokiperkauksista. Jo Savon maaherra Anders Johan Norden- tätä ennen, 26.4.1759, hänen oli nimitetty per- skiöld (1696–1763) esitti vuosien 1755–1756 kaustöiden päällysmieheksi ”Cainuseen”. valtiopäiville vesiväylien avaamista Savon ylä- Stenius laati vuosien 1760–1761 valtiopäi- osan asukkaiden kaupankäynnin helpottami- ville mietinnön, jonka nimi kuului kokonaisuu- seksi. Maaherran kehotuksesta rahvas puh- dessaan Plan till Communications befordrande

88 ifrån Sinus Botnicus till Savolax, Svenska Care- Karjalaan. Aukusti Karjalainen totesi vuonna len och norra delen af Tavastland. Monipuoli- 1926 julkaistussa väitöskirjassaan, että Pyhä- nen mietintö, joka käsitteli vesitien avaamista järven asukkaat kuljettivat jo 1700-luvun puo- Pohjanlahden rannikolta Sisä-Suomeen, nousi livälissä voinsa ja tervansa Pyhäjoen purjeh- ensimmäisen kerran laajempaan tietoon histo- dusväylää pitkin. Noin 15 peninkulman mit- riantutkijoiden parissa joulukuussa 1878, kun tainen Pyhäjoki oli purjehduskelpoinen ilman tohtori E. G. Palmén esitteli asiakirjan Histo- sulkuja ja patoja kesäisin 12–15 kippunnan riallisen Seuran kokouksessa. Mietinnön kiin- eli 2 040–2 550 kilon sekä syksyisin ja keväi- nostavuutta lisäsi siinä esitettyjen uusien reit- sin jopa 20–30 kippunnan eli 3 400–5 100 kilon tivaihtoehtojen ohella Steniuksen erinomainen venelasteille. Pielaveden ja Keiteleen suunnas- ja samalla jopa järkyttävä kuvaus Suomen ta- ta voitiin kuljettaa myös tavaroita Pyhäjärvel- loudellisista oloista. Sittemmin A. R. Cederberg le. Vaaksjoen venevalkamaan kuljettaessa jäisi ja A. Karjalainen hyödynsivät mietinnön tieto- tällöin noin 1,5 peninkulman maataival, joka ja väitöskirjoissaan, edellinen vuonna 1911 ja voitaisiin saada puusuluilla lyhenemään noin jälkimmäinen vuonna 1926. Professori Ceder- puoleen tai jopa kolmasosaan. Vaaksjoelta voi- bergin tytär Päivi julkaisi em. artikkelin mie- tiin kulkea jo nyt veneillä 4,5 peninkulman tinnöstä ja sen taustoista professori Jalmari matka Iisalmen kirkolle. Tämä reitti olikin ah- Jaakolan 60-vuotisjuhlajulkaisussa.4 kerassa käytössä. Iisalmesta oli Kuopioon asti Steniuksen mietinnön keskeisenä lähtökoh- syviä vesiä lukuun ottamatta Viannonkoskea, tana oli vakaa usko siihen, että niin Pohjois-Hä- joka voitaisiin perata. Kuopiosta päästiin edel- meen kuin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan leen Leppävirroille ja Varkauteen, josta ulot- kaupan kehittämis- ja edistymismahdollisuudet tui purjehdittavia vesiä kuuteen pitäjään:- Jo kytkeytyisivät kaupankäynnin suuntaamiseen roisiin, Rantasalmelle, Liperiin, Tohmajärvelle, Pohjanmaan kaupunkeihin. Tätä tarkoitusta Kesälahdelle ja Kiteelle sekä niiden kappelei- palvelisivat kaksi isommillekin veneille kulku- hin. Mikäli ajatus markkinapaikan perustami- kelpoista pääväylää, joista toinen kulkisi Oulu- sesta Maanselälle toteutuisi, veneitä ei tarvit- joen ja toinen Pyhäjoen kautta Pohjanlahdelle. sisi kuljettaa Maanselän yli lainkaan. Pyhäjär- Ensin mainittu johtaisi Oulujoen, Oulujärven, veltä erkani kaksi veneille sopivaa vesireittiä Kajaanin ja Sotkamon (Nuasjärven ja Kianto- myös Hämeen suuntaan, toinen Viitasaaren, järven) kautta Pieliselle. Perattuna reitti- pal Saarijärven ja Laukaan kautta Päijänteen poh- velisi kauppaväylänä Oulun, Paltamon, Sotka- joispäähän ja toinen Pielaveden kautta Rau- mon, Pielisjärven ja Ilomantsin pitäjien asuk- talammin ja Pieksämäen pitäjiin. Maamatkaa kaita. Pielisjoen kautta siitä olisi hyötyä myös kertyi vain 3/8 peninkulmaa.5 Liperille, Tohmajärvelle ja Kiteelle eli käytän- Jaakko Stenius piti sekä Oulu- että Pyhä- nössä lähes koko Pohjois-Karjalalle. joen perkaamista tärkeänä. Mikäli töissä voi- Eteläisempi reitti etenisi Pyhäjoen emäkir- taisiin käyttää sotaväkeä, kustannukset jäisi- kolta aluksi Pyhäjoen, Pyhäjärven ja Komu- vät 24 000 hopeataalariin. Työt olisi aloitetta- järven kautta sekä Maanselän toisella puolella va Pyhäjoelta, jotta Pohjois-Savon ja Pohjois- Vaaksjärvestä Iisalmen vesien kautta Savoon ja Hämeen asukkaat saisivat kunnollisen liiken-

89 Stenius nuoremman laatima vesistökartta Pielisestä vuodelta 1760. Kartta liittyy liikenneyhteyksien selvittämiseen mm. Pohjois-Karjalasta Pohjanlahdelle. (Lähde: Krigsarkivet. Finska handritade kartor, Pf 16 nr 60a Stenius. Kartan tuottaja: www.vanhakartta.fi, Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto).

90 neyhteyden Pohjanmaalle ja Pohjanlahdelle. Pyhäjoen perkaamista tulvien vähentämiseksi Samalla nyt Venäjän puolelle suuntautuva ja kelvollisen kauppatien saamiseksi Pyhäjär- kauppa kääntyisi omiin kaupunkeihin. Kar- velle. Anomus ei johtanut käytännön toimen- jalan, Savon ja Hämeen pohjoisosien rahvas piteisiin.7 oli joutunut tekemään kauppamatkansa Tu- Raahelaiset olivat ajaneet aktiivisesti jo run rauhan jälkeen Loviisaan tai Pohjanmaan 1650-luvulla Pietari Brahen (1602–1680) toisel- rantakaupunkeihin. Matka oli pitkä ja vaival- la Suomen kenraalikuvernöörikaudella kana- loinen. Vesiväylien avaaminen vähentäisi Ste van rakentamista Oulujärvestä Siikajoen lat- niuksen mukaan ”kauppavaillinkia” ja kaksin voille. Toive kariutui, koska kanavan pelättiin kertaistaisi tervanviennin valtakunnasta. Teu- nostavan Siikajoen jo ennestään ankaria tulvia. raseläinkauppakin piristyisi ja voin vienti Ruot Kanavahanke toteutui kuitenkin pienessä mi- siin helpottuisi. tassa 1900-luvun alussa. Tuolloin rakennettiin Myös Pohjanmaan maaherra G. A. Piper Oulujärven Painuanlahdelta Siikajoen yläjuok- piti vuonna 1760 laatimassaan kertomukses- sun pohjoiselle haaralle Neittävänjo elle run- sa sisämaan kaupan kehittämisen kannalta pa- saan 10 kilometrin pituinen Neittävän uitto- rempana vaihtoehtona jokien perkaamisen ja kanava, joka oli käytössä noin 20 vuotta. Yrjö kulkuväylien avaamista kuin uusien sisämaan Juustila nosti esille suunnitelman Oulujärvi– kaupunkien perustamista. Piperin mielestä si- Siikajoki -kanavan tarpeesta Kaltio-lehdessä sämaassa pitäisi edistää ennen kaikkea karjan- vielä vuonna 1962. Juustilan mukaan vesireitin hoitoa. Tieverkkoa olisi parannettava ja syys- puolesta puhuivat mm. Oulujoen valjastami- markkinat oli syytä siirtää rannikolle, minne nen sähköntuotannolle, perkaamattoman Sii- voi, juusto ja muut karjantuotteet voitaisiin kajoen tulvatorjunta sekä mahdollisuus mal- viedä myytäviksi aiotuilla hevosilla.6 mirikasteen vesitiekuljetuksiin alueella ava- Jaakko Stenius pääsi suunnittelemaan Py- tuilta kaivoksilta.8 häjoen perkausta edellä mainitun 3 000 hopea- Koski-Jaakosta Biografiseen nimikirjaan taalarin määrärahan turvin jo vuonna 1760. (1879–1883) artikkelin laatineen tohtori Ernst Sittemmin työt Pyhäjoella jatkuivat Steniuk- G. Palménin mielestä Jaakko Stenius nuorem- sen johdolla ainakin vuosina 1762 ja 1763. Syk- man mietintö kuului toteutumattomanakin ai- syllä 1764, jolloin tehtiin vielä tutkimuksia ve- kakautensa ”merkillisimpiin (= merkittävim- denjakaja-alueilla, Pyhäjoesta oli perattu noin piin) asiakirjoihin”. Palménin mukaan mietin- viidennes. Työt jäivät kesken, sillä koskenper nössä käsitellään Itä-, Pohjois- ja Keski-Suo- kauksiin ei myönnetty enää määrärahoja. To- men oloja ja taloudellisia tarpeita niin moni- teutumatta jäi myös ehdotus markkinapaikas- puolisesti, järkevästi ja selvästi, että samaan ta eli kauppalasta Pyhäjoen yläjuoksulle. Ste olisi yltänyt vain valistusajan tunnetuin suo- niuksen alulle panemat vesistötyöt vaikuttivat malainen taloustieteilijä Antti Chydenius.9 kuitenkin kesken jääneinäkin siihen, että sisä- Stenius kiinnitti mietinnössään erityistä maan asukkaat alkoivat asioida entistä enem- huomiota niihin logistisiin ongelmiin, joihin män Pohjanmaan kaupungeissa niiden saatua Karjalan talonpojat törmäsivät matkoillaan tapulioikeudet. Raahen porvarit anoivat 1772 karjalaisten kauppakaupungiksi määrättyyn

91 Loviisaan. Matka Suomenlahden rannikko- Mielenkiintoinen lisä Stenius-suvun joki- kaupunkiin tiesi karjalaisille kymmenien pe- perkaajien historiaan löytyy professori Jouko ninkulmien taivalta. Tie kulki mutkitellen ja Vahtolan kirjoittamasta Pudasjärven seura- polveillen läpi upottavien soiden, joista monet kunnan historiasta. Pudasjärven väliaikaisek- eivät jäätyneet kyllin kantaviksi edes pakka- si lukkariksi valittiin vuonna 1796 Limingan sella. Siltoja puuttui ja tiellä oli usein tuulen- lukkarin Jeremias Steniuksen poika, räätälin- kaatoja, kantoja, kiviä, kuoppia ja vaarallisia kisälli Isak Stenius (1770–1844), joka oli Kor- jyrkänteitä. Koska liikkeelle päästiin yleen- pi- ja Koski-Jaakon kaukainen sukulainen. Vir- sä vasta talvella, riesana olivat myös lumiki- ka vakinaistui 1798, kun Isak Stenius sai lähes nokset. Harvan asutuksen vuoksi oli puutetta kaikki lukkarinvaalissa annetut äänet. Vahto- majapaikoista, minkä vuoksi kulkijat joutuivat lan mukaan Steniuksen mainitaan olleen pait- yöpymään taivasalla. Hevoset kärsivät rehun si pätevä ja hyvätapainen lukkari, taitava pitä- puutteesta, sillä matkamiesten oli mahdoton- jänkassan hoitaja, opettaja, laulaja, rokottaja ja ta kuljettaa mukanaan tarpeeksi ruokaa, eikä pieniä kirurgisia toimiakin taitanut jäsenkor- matkan varreltakaan tahtonut saada ostetuk- jaaja myös väylänperkaaja. Valitettavasti läh- si lisätarvikkeita. ”Semmoisia ovat ne kanavat, teet eivät kerro tarkemmin lukkarin väylätöis- joita myöten nämä sisämaan asukkaat saavat tä, mutta ilmeisesti ne liittyivät Pudasjärven nyt kuljettaa tavaroitansa”, kuvaili Jaakko Ste- läpi virtaavaan Iijokeen.11 nius mietinnössään Karjalan talonpoikien sur- keita liikenneoloja.10

92 Steniukset perunanviljelyn ja viljanvarastoinnin edistäjinä

Etelä-Amerikasta kotoisin oleva peruna saa- jistä ja lähetti eteenpäin tilauksen, jossa maa- pui Eurooppaan 1500-luvulla löytöretkillä mu- kuntaan toivottiin 2 1/4 kappaa potaatin- sie kana olleiden merimiesten mukana. Ruotsista meniä tai 2,5 tynnyriä potaatin juuria. Tilauk- ensi tiedot perunasta ovat seuraavan vuosi- sen ”vaihtoehtoisuus” osoittaa, että perunaa ei sadan puolivälistä ja Suomeen peruna saapui juurikaan tunnettu vielä maakunnassa. Pielis- 1720-luvun lopulla mm. Inkoon Fagervikin järven ja Liperin ½ kapan siementilaukset ker- kartanoon saapuneiden saksalaisten peltisep- toivat Steniuksen ja Wemanin esimerkin voi- pien matkassa. Nauris oli kuitenkin yhä viljan masta. Cederbergin mukaan talolliset viljelivät ohella tärkein ravintokasvi Suomessa. Valtio- kuitenkin jatkossakin mieluummin naurista. valta alkoi kiinnittää huomiota perunanvilje- Vuonna 1759 vt. kruunuvouti Erik Andersin lyyn 1740-luvulla, jolloin peruna alettiin näh- kirjeessä maaherralle todettiin, että potaattia dä vaikeiden katovuosien aikana mahdollisena viljelivät maakunnassa ainoastaan muutamat ”korvikeravintona”. Maaherrojen aloitteesta säätyläiset ja heidänkin viljelyalansa olivat perunanviljelyä ryhtyivät ”markkinoimaan” pieniä.1 niin maallisen hallinnon virkamiehet kuin pa- Pommerin sodalla 1757–1763 oli iso mer- pitkin. Houkuttimena oli lupaus siemenperu- kitys perunanviljelyn leviämiselle, sillä monet noista. Ponnisteluista huolimatta perunanvil- rintamalta palanneet sotilaat toivat mukanaan jelyn edistämisen tulokset jäivät vähäisiksi, Suomeen perunoita. Sotilastorpat olivatkin ta- mikä johtui mm. siemenperunan puutteesta. lonpoikaisen perunanviljelyn uranuurtajia eri- Perunanviljelystä tehtiin 1748–1749 tiedus tyisesti Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja telu, jonka mukaan kirkkoherra Jaakko Stenius Pohjanmaalla. Vuonna 1797 perustetun Suo- vpi olisi ollut tuolloin Pohjois-Karjalan ainoa men Talousseuran talouselämän ja maatalou- perunanviljelijä. Vuoden 1748 Liperin syys- den edistämistoimiin kuuluivat myös siemen- käräjillä kuitenkin myös henkikirjuri Gustaf perunoiden jakelu sekä ansioituneiden peru- Adolf Weman (n. 1715–1768) ilmoitti istutta- nanviljelijöiden palkitseminen. Valtiovalta teki neensa keväällä perunaa. Samaisilla käräjil- 1770-luvulla uuden yrityksen perunanviljelyn lä tuomari Carl Frese kehotti ilmeisesti maa- levittämiseksi. Kruununvouti Gabriel Walle herralta saamansa käskyn mukaisesti kansaa niuksellekin lähetettiin suomeksi painettuja viljelemään ”tätä hyödyllistä kasvia, potaat- kirjoja perunan hyödyistä ”valistustyön” tuek- tia”. Maakunnassa virisikin ainakin nimelli- si. Wallenius vastasi toteamalla, että”ei kellään nen harrastus. Kruununvouti G. A. Andersin koko Karjalassa ole potaattia siemeneksi”. Al- kyseli perunanviljelyhalukkuutta alueen pitä- kuun pääsemiseen tarvittaisiin tynnyri tai pari

93 tynnyriä siementä. Kirjeessään maaherralle saa käyttämään tätä hyödyllistä kasvia.- Wi Wallenius uskoi, että perunanviljelyn juurrut- belius sai kiittää ajatuksesta pitkälti isäänsä tamiseen tarvittaisiin esimerkin voimaa, mikä kruununvoutina seurannutta Gabriel Walle oli osoittautunut hyväksi keinoksi suoviljelys- nius nuorempaa, joka toivoi vuonna 1803 uu- sä. Hän ei unohtanut mainita ansioitaan suo- den maaherran hankkivan siemenperunaa. viljelyksen edistämisessä. Wallenius kirjoitti, että mikäli karjalaisen- ta Eri puolilla Suomea perunanviljelyn opas- lonpojan haluttiin luopuvan esi-isiensä tavois- tajiksi ilmaantui pappeja, kuten Pöytyän ja ta ja omaksuvan jotain uutta,”hänet oli jollakin Mynämäen kirkkoherra Anders Lizelius (1708– tavoin pakotettava siihen, vaikka hänen siitä 1795) sekä erityisesti Asikkalan kappalainen koituva etunsa ei olekaan niin silmiinnähtävä”. Axel Laurell (1715–1790). Lizelius piti kirkos- Helmikuussa 1806 järjestetyssä Pielisjärven sa jopa monituntisia ”perunasaarnoja” ja kir- pitäjänkokouksessa perunanviljelyn todettiin- joitti aiheesta vuonna 1776 ”Suomenkielisissä kin – kiitos maaherran – olevan lisääntymäs- Tieto-Sanomissa”. Laurell, joka sai perunoita sä. Mikonniemen isäntä Antti Lintunen palkit- kruunun maahan tuomasta erästä ilmeises- tiin kullatulla hopeapikarilla perunaviljelyk- ti jo vuonna 1750, edisti innolla perunanvilje- sistään. Kokouksessa kirjattiin myös tekijöitä, lyä saaden toiminnastaan kiitosta Uudenmaan joista olisi hyötyä perunanviljelylle. Ensiksi- ja Hämeen läänin maaherroilta Anders Johan kin perunoita piti oppia käyttämään parhaalla Nordenskiöldiltä (1696–1763) ja Hans Henrik mahdollisella tavalla. Toiseksi oli opittava oi- Boijelta (1716–1781). Vuonna 1773 ilmestyi kea viljelytapa ja kolmanneksi piti kiinnittää sekä suomeksi että ruotsiksi Laurellin kirjoitta- huomiota siemenperunan oikeaan säilyttämi- ma opaskirjanen Lyhykäinen kirjoitus potates- seen. Perunan yleistymistä viljelykasvina oli ten eli maapäronain wiljelemisestä, säilyttämi- odotettava Pohjois-Karjalassa vielä kaksi vuo- sestä ja hyödytyxestä. Kuten otsikko antaa ym- sikymmentä.3 märtää, kirjassa käsiteltiin viljelymenetelmien Vuodentulojen epävarmuus ja ankarat kato- ohella perunan säilyttämistä ja perunasta val- ja nälkävuodet käynnistivät 1700-luvulla poh- mistettavia ruokia. Pitkälti kappalainen Axel dinnat niin valtakunnan kuin pitäjätasollakin Laurellin esimerkin ansiosta Asikkala sekä sen siitä, kuinka pahoihin päiviin voitaisiin varau- naapurit Hollola ja Lammi mainittiin 1790-lu- tua. Joihinkin Lounais-Suomen pitäjiin perus- vulla huomattavina perunanviljelypitäjinä.2 tettiin jo 1720-luvulla ns. pitäjänmakasiineja Ennakkoluulot perunanviljelyä kohtaan syömä- ja siemenviljan riittävyyden takaami- eivät kadonneet hetkessä. Isiltä perityistä ta- seksi. Laajemmin liikkeelle päästiin 1750-lu- voista ei ollut helppo luopua. Perunanviljely vulla, jolloin kuninkaallinen asetus määräsi alkoi edistyä Pohjois-Karjalassa vasta 1800-lu- makasiinin pakolliseksi jokaisen pitäjään. Vil- vun alussa sen jälkeen, kun Suomen Talous- jaa talletettiin hyvien satojen jälkeen pitäjän- seura oli ottanut asian erityiseksi päämääräk- makasiinin, josta sai lainaksi yleensä korkoa seen ja Savon ja Karjalan maaherrana vuosina vastaan syönti- ja siemenviljaa katovuosina.4 1803–1808 toiminut Olof Wibelius, aateloitu- Katovuodet ja turvautuminen hätäleipään na af Wibeli (1752–1823) alkoi innostaa kan- tulivat tutuiksi myös Pohjois-Karjalan asuk-

94 kaille. Kruunu pyrki helpottamaan tilannet- matkan Pohjois-Karjalaan. Matkan tuloksena ta jo vuosina 1723–1724 jakamalla viljalainoja tarmokas maaherra sai yhdessä ”kovakätisen” hädän poistamiseksi. Pikkuvihan aikana Pie- kruununvouti Gabriel Walleniuksen kanssa lisjärven asukkaat joutuivat kestämään kolme lopultakin maakunnan talolliset suostumaan nälkävuotta, kun peltoja ei sodan pelossa kyl- pitäjänmakasiinien rakentamiseen. Asian lä- vetty. Ruoanpuute aiheutti tauteja. Myös 1747 piviemistä auttoivat varmasti osaltaan - maa ja 1749 olivat nälkävuosia. kuntaa hiljattain kiusanneiden kato- ja nälkä Makasiiniasia nousi esille Pohjois-Karjalas- vuosien ankarat kokemukset. Jo maaherra sa ensi kerran sekä Liperin että Pielisjärven tal- Ram say n läsnä ollessa voitiin sopia yhteisistä vikäräjillä 1750. Aloitteen makasiinin rakenta- ohjesäännöistä, valita makasiininhoitajat sekä misesta Liperiin teki tuomari S. A. Hougberg. järjestää erinäisiä käytännön asioita. Ilomant- Hanke ei innostanut heti paikallisia talollisia, sin, Kesälahden, Kiteen, Liperin, Pielisjärven ja mutta Hougbergin suostuttelujen jälkeen he Tohmajärven makasiinisopimukset vahvistet- hyväksyivät tuuman. Tavoitteena oli makasii- tiin ”kaikkein armollisimmasti” 29. marraskuu- nin rakentaminen Liperin emäkirkolle ja Kaa- ta 1773.6 vin kappeliin. Liperiläiset ennättivät jopa ostaa Tohmajärven pitäjän makasiini aloitti var- erään vilja-aitankin tarkoitusta varten, kunnes sinaisen toimintansa vuonna 1775 kruunun- suunnitelmat lopulta raukesivat. Maakunnan vouti Gabriel Walleniuksen toimiessa sen en- muissa pitäjissä makasiiniajatus kohtasi jyrk- simmäisenä hoitajana. Ensimmäisen vuoden kää vastarintaa. Pelkona olivat Venäjän puo- lopussa makasiiniin koottiin 136 tynnyriä ruis- lelta viljamakasiineihin mahdollisesti tehtävät ta ja 127 tynnyriä ja kahdeksan kappaa ohraa. ryöstöretket. Tällä perusteella Pohjois-Karja- Pielisjärven pitäjässä makasiinin perustami- lan talolliset saivat myös vapautuksen vuoden nen ei tapahtunut yhtä ripeästi. Pitäjäläisten 1757 asetuksen täytäntöönpanosta. Useimpiin hartaasta pyynnöstä kirkkoherra Jaakko Steni- Savon pitäjiin alettiin sen sijaan perustaa omia us, Koski-Jaakko, otti kootakseen pitäjällä liik- viljamakasiineja, joiden myönteinen vaiku- kuessaan tätä ym. tarkoituksia varten määrätyt tus voitiin havaita vuosien 1761–1764 suurten 10 killinkiä ja 8 runstykkiä jokaista ruplaveroa nälkävuosien aikana. Erityisesti viimeksi mai- kohti. Päiväämättömässä, mutta ilmeisesti hel- nittua vuotta muisteltiin pelottavana hallan ja mikuussa 1783 laaditussa memoriaalissa Steni- Pielisjoen tulvien vuoksi. Myös vuosi 1770 oli us totesi: ”Tämän minä tein puhtaasta halusta ankara hallavuosi. Vuonna 1779 nousi Pielijär- edistää makasiinin perustamista, tavoittelemat- ven ”kohovesi” puolestaan korkeammalle kuin ta mitään palkkiota.” Memoriaalista käy myös koskaan sitten vuoden 1695 nälkävuoden. Nii- ilmi, että makasiinin hoitamisesta vastannut tyillä oli vettä kolme kyynärää. Useampia näl- kirkkoherra pyysi nyt ensimmäistä kertaa ti- kävuosia koettiin sittemmin myös 1790-luvulla linsä ja kantonsa tarkastettaviksi. Asiat olivat ja 1800-luvun ensi vuosikymmenellä.5 kunnossa ja tilit voitiin todistaa oikeiksi maa- Vuonna 1765 Kymenkartanon ja Savon lää- liskuussa 1783. Kaksi vuotta myöhemmin hoi- nin maaherraksi nimitetty Anders Henrik Ram- tajana mainittiin herra, inspehtori Antti Lack- say (1707–1782) teki keväällä 1773 tarkastus- man, jota kuvattiin ”sangen luotettavaksi mie-

95 heksi”. Hirvosen ja Saloheimon mukaan Pie- viljelys- ja istutuskokeilut. Pappilapuutarhat lisjärven viljamakasiini ei päässyt nousemaan pysyivät kuitenkin usein pieninä. Pedersören vielä vuosikymmeniin ”erikoiseen kukoistuk- seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1754 seen”. Vuonna 1821 Pielisjärven makasiinin toimineen Gabriel Aspegrenin (1708–1784) pääoma oli vain 125 tynnyriä, joten lainajyväs- Rosenlundin tilalle perustama puutarha oli ai- tön kartuttaminen oli jäänyt hoitamatta- osa kakauden suurisuuntaisin ja kunnianhimoisin kasmäärän kasvaessa nopeasti. Viljan riittämät- hanke. Laaja puutarha jaettiin säännöllisiin tömyydestä kertoi vat ”haikeat avunpy ynnöt”.7 kortteleihin, joissa oli kukkapenkkejä, syree- Professori Veijo Saloheimo huomauttaa ni- ja viininmarjapensasaitoja ja hedelmäpui- Pohjois-Karjalan historian kolmannessa osas- ta. Puutarhaan rakennettiin myös huvimaja, sa, että pitäjänmakasiinit ja ns. kruununjyväs- kaksi ruutanalammikkoa ja kivimuuria vasten töt eli -makasiinit eivät pystyneet poistamaan sijoitetut kasvilavat ja orangeria eli kasvihuo- varsinkaan kato- ja nälkäaikojen pitkittyessä ne. Puutarha on ennallistettuna käytävineen kaikkea hätää ja pulaa. Niinpä petäjänkylki ja viljelyksineen tänä päivänä suosittu turisti- pysyi tuttuna tilallisväestöllekin puhumatta- kohde. Puutarhaviljely ei saanut Pohjois-Kar- kaan irtaimesta väestöstä, jolle ei myönnetty jalassa mitään näkyvää roolia 1700-luvulla. lainkaan viljalainoja.8 Steniusten kirkkoherran pappilassa Pielisjär- Professori Pehr Kalm puhui 1700-luvun puo- vellä mainitaan olleen puutarha, jonka vilje- livälissä myös virkatalojen järjestelmällisem- lykasveista ei ole kuitenkaan tarkempia tieto- mästä puutarhanhoidosta. Pappiloiden puu- ja. Humalatarhoja oli vuosisadan puolivälissä tarhoissa alettiinkin seurata aikakauden - hyö useimmissa Pielisjärven taloissa. Tupakkaakin tyajattelua ja valtakunnassa Carl von Linnén viljeltiin yleisesti omaksi tarpeeksi. Talojen pi- johdolla levinnyttä kasvitieteellistä innostusta, hapiirissä saattoi olla myös kaalimaa.9 johon kuuluivat mm. eri lajien ja lajikkeiden

96 Steniukset ja karjatalous

Maatilojen niittyviljelyksen ja heinätalouden ja teki samalla selkoa karjalaisista navetois- edistyminen mahdollisti 1700-luvun jälkipuo- ta. Stenius kirjasi ylös myös havaintoja, kuin- liskolla karjamäärien lisäämisen. Koko laajan ka karja saatiin parhaiten houkutelluksi kotiin Pielisjärven pitäjän hevosten lukumäärä oli seudulla, jossa ei ollut paimenia. Pielisjärvel- vuonna 1725 ainoastaan 175, joista varsoja oli lä paimenia käytettiin ainakin jossain määrin, 50. Lehmiä oli 392, hiehoja 149, lampaita 683 ja sillä muutamia talonpoikia syytettiin käräjillä sikoja 109. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin 1751 siitä, että olivat lähettäneet poikansa pai- hevosia oli 322, varsoja 45, lehmiä 698, hiehoja meneen jumalanpalveluksen aikana.2 101, lampaita 652 ja sikoja 106. Itä-Suomen karjanjalostusyhdistyksen toi Vuonna 1765 Pielisjärvellä oli jo 598 hevos- min nanjohtaja, agronomi Tatu Nissinen (1883– ta, 1 243 lehmää ja 1 073 lammasta. Suurin yk- 1966) on määritellyt 1700-luvun itäsuomalaisen sittäinen karja – 19 lehmää ja kolme hevosta – karjatyypin: ”Pieni, surkastunut, alle 300 kg pai- oli Mönninvaaran Niilo Pehkosella. Vuonna nava, useimmiten sarvipää, milloin minkin väri- 1810 emäpitäjän, Juuan ja Nurmeksen yhteinen, kuitenkin enemmän tai vähemmän valkea- nen karjamäärä oli 2 581 hevosta, 5 132 lehmää valta eläin.” O. F. Wetterhoff totesi puolestaan ja 3 734 lammasta. Hevoselle, isännän silmäte- K. G. Leinbergin kokoaman Bidrag till känne rälle, riitti heinää syötäväksi läpi talven. Leh- domen af vårt land -teoksen kolmannessa osas- mien oli tyytyminen heinän puutteessa olkiin, sa vuonna 1887: ”Heidän lehmänsä ja härkänsä kaislaan ja ruokoihin. Lampaiden perinteistä ovat pieniä.” Hevoset olivat puolestaan ”pak- rehua olivat lehtikerput, joita taitettiin loppu- sukaulaisia, hyviä kuormanvetäjiä ja varmajal- kesästä lepikoista ja koivikoista. Lammas oli kaisia kuin aasit”. arvokas villan ja lihan vuoksi. Se myös tyytyi Jaakko Stenius vanhempi teki rohkeita ko- vähään ja sikisi nopeasti. Lehmän vuosituotos keiluja erilaisilla karjaroduilla. Hän hankki jäi 1700-luvulla hyvin pieneksi, arviolta 250– muun muassa skoonelaista hevosrotua. Myös 550 litraan maitoa vuodessa.1 kruununvouti Gabriel Walleniuksen tiedetään Jaakko Stenius vanhemman kiinnostus kar hankkineen 1770-luvulla maakuntaan parem- jatalouteen liittyi yleiseen maatalouden kehit- pia hevosia. Savon ja Karjalan läänin maaher- tämiseen. Hän kiinnitti pitäjäläisten huomio- ra Simon Vilhelm Carpelan (1733–1814) lupasi ta mm. lannanhoitoon ja lannoituksen lisää- 1700-luvun lopulla palkintoja niille, jotka kor- miseen. Stenius kirjoitti näistä asioista 1750 vaisivat maatöissä hevoset härillä. Perusteena Kymenkartanon ja Savon läänin maaherralle oli härkien käytön edullisuus. Carpelanin toi- Henrik Jacob Wrede af Elimälle (1698–1758) ve ei kuitenkaan toteutunut.

97 Villa oli 1700-luvulla tärkeä ja arvokas ma- Säätyläistö pyrki näyttämään esimerkkiä teriaali. Villateollisuus olikin kaikkialla Euroo- myös siipikarjan hoidossa. Korpi-Jaakko hank- passa valtiovallan suojeluksessa. Myös Ruot- ki hanhia 1750-luvun alussa. Vaikka karjan sissa tähdättiin lampaanhoidon ja villantuo- hoito ei ollutkaan Korpi-Jaakon toiminnan kes- tannon tehostamiseen ja lisäämiseen. Asian kiössä, lannoitusasioiden esillä pitäminen ja ro- innokkain ja määrätietoisin edistäjä oli Jonas tukokeilut osoittivat, että myös karjatalouden Alström (1685–1761), aateloituna Alströmer, edistäminen kiinnosti kirkkoherraa. Rotukokei- joka perehtyi 1720-luvulla lammastalouteen ja luihin liittyneet käytännön tulokset jäivät tosin villanjalostukseen Ranskassa ja Englannissa. arvion mukaan lopulta varsin vähäisiksi.4 Hän sai vuonna 1727 hallitukselta käyttöönsä Jaakko Stenius nuorempi toimitti vuonna Alingsåsin villamanufaktuurin läheltä Höjen- 1753 Kuninkaalliselle tiedeakatemialle lannan- torpin kuninkaankartanoa. Tilalle perustettiin käyttöä ja navettarakennuksia koskevan tutki- ulkomaalaisten esimerkkien mukainen lam- muksensa. Uppsalassa, missä Jaakko nuorempi mastarha. Espanjalaisia, englantilaisia, rans- oli opiskellut vuodesta 1748 alkaen, oli ryhdyt- kalaisia, itäfriisiläisiä ja saksalaisia lampaita ty taloustieteilijöiden innostamina pitämään hankkiville lampaankasvattajille alettiin mak- taloudellisia esitelmiä ja esittelemään alalta il- saa tuotantopalkkiota. Alströmillä oli myös mestyneitä teoksia. Jaakko Stenius oli pitänyt tärkeä rooli 1739 perustetun lampurilaitoksen vuonna 1751 navetta- ja riihirakennuksista esi- synnyssä. Neuvojina toimivat paikallisella ta- telmän, joka oli jätetty tiedeakatemialle. Esitel- solla lääninlampurit. Järjestelmä ei kuitenkaan mää ei ole löytynyt tiedeakatemian arkistoista. yltänyt asetettuihin toiveisiin ja tavoitteisiin, A. R. Cederbergin mukaan on mahdollista, että joten lampurilaitos lopetettiin joulukuussa Stenius oli hakenut esitelmän takaisin ja käyt- 1766. tänyt sitä vuonna 1753 laatimansa laajemman, Jaakko Stenius vanhempi kantoi kortensa lähes sata suurta sivua käsittävän tutkimuk- kekoon hankkimalla Itä-Göötanmaalta Pielis- sen aineistona. Cederberg pitää myös selvänä, järvelle espanjalaista rotua olevia hienovillai- että Jaakko nuorempi sai apua tutkimukseen- sia lampaita. Simon Stenius kertoi myöhem- sa isältään, jolla oli pitkä käytännön kokemus min, että hänen isällään oli varsin suuri lam- maanviljelystä ja karjataloudesta. Jaakko van- pola, josta levisi ”hienoa espanjalaista rotua hemman alkuperäiseen käsikirjoitukseen te- Pielisjärvelle ja muihinkin Karjalan pitäjiin”. kemät muutamat korjaukset viittasivat siihen, Villaa riitti vuosittain myytäväksi jopa Ouluun että hän oli tarkastanut sen. Käsikirjoituksen ja Turkuun asti. Suomalaisella lampaalla oli arvoa nostavat kuvat ja pohjapiirustukset na- kuitenkin espanjalaiseen lampaaseen verrat- vetoista. Piirustuksista käy ilmi se, millainen tuna monia etuja. Suomalainen lammas voitiin oli Jaakko nuoremman mallinavetta. Tutkimus keriä kahdesti vuodessa ja se synnytti useam- sai suopean vastaanoton, mutta laajuutensa pia karitsoita.3 vuoksi sille ei löytynyt tilaa Tiedeakatemian julkaisuissa.5

98 Steniusten ”myllymonopoli”

Lähes kaikki Pohjois-Karjalan vesivoimaa hyö- la kirkkoherran oman talouden ohella maksua dyntäneet myllyt rappeutuivat ja hävisivät eli tullia vastaan lähiseutujen viljelijöitä. isonvihan vuosina. Niinpä vilja jouduttiin jau- Korpi-Jaakon toiminnassa myöhemmin- hamaan useissa talouksissa käsikivillä, mikä kin ilmennyt pyrkimys tunkea tieltään muut oli raskasta ja aikaa vievää työtä. Vesimylly- mylly-yrittäjät näkyi jo Sokojoella. Kun Win- jen päätyypit olivat jalka- eli härkinmylly sekä ter ja Juho Muukkonen tahtoivat rakentaa ratasmylly. Edellinen oli kooltaan pienempi ja oman kotitarvemyllyn Jamalinjokeen, Korpi- siinä akseli oli pystyssä, ratas vaakasuorassa ja Jaakko vetosi käräjiin, koska uusi mylly tuli- toinen jauhinkivi kiinni akselissa. Ratasmyl- si liian lähelle Mähkön myllyä ja haittaisi näin lyssä vesiratas oli taas pystyssä ja akseli vaa- kirkkoherran etuja. A. R. Cederbergin mukaan kasuorassa. Ratasmylly voitiin varustaa kivi- Winter ryhtyi sittemmin myllynsä rakentami- parien lisäksi tampeilla, joissa jyvät survottiin seen, mutta työt keskeytyivät, kun kruununni- ryyneiksi. Ratasmyllyt toimivat usein ns. tulli- mismies hukkui jäihin vain 45-vuotiaana huh- myllyinä, jotka saivat jauhaa maksua vastaan tikuussa 1753. Samana vuonna Hovilan uusi myös muiden kuin osakastalouksien viljaa. isäntä Sigfrid Mustonen anoi lupaa perustaa Jaakko Stenius vanhempi ja myöhemmin mylly Hovilankoskeen. Kihlakunnan oikeus ei myös hänen Jaakko-poikansa olivat erittäin kuitenkaan ottanut talvikäräjillä lupa-asiaa aktiivisia toimijoita myllysektorilla. Uusien vielä ratkaistavakseen. Jamalinjoen myllyn myllyjen rakentamistarvetta lisäsivät uudet rakentaminen nousi esille uudelleen 1750-lu- viljelystavat ja entisestään kasvaneet sadot. vun puolivälissä Lieksan talollisten aloitteesta. Isonvihan aikana oli purettu myös Pielisjärven Kirkkoherra Stenius esitti vaihtoehdoksi läpi suurpitäjän vanhin mylly Sokojoen alajuok- vuoden käyvän tullimyllyn rakentamista Ko- sulla sijaitsevalla Mähköllä. Mähkön myllyn, veronkoskeen. Talolliset eivät kuitenkaan läm- josta käytetään myös nimeä Sokojoen mylly, menneet ehdotukselle.1 uutta tulemista saatiin odotella aina 1740-lu- Korpi-Jaakon varhaisiin hankkeisiin Liek- vun puoliväliin, vaikka rahvas oli velvoitettu sassa kuului myös jauhatuslaitos Myllyjoen jo vuoden 1730 talvikäräjillä myllyn kunnos- koskessa. Hän sai tämän myllypaikan omistuk- tamiseen. Asiat alkoivat rullata eteenpäin sen seensa 1746. Mylly pystyi toimimaan vain kor- jälkeen, kun kirkkoherra Jaakko Stenius van- kean veden aikana. Kirkkoherralle kuuluivat hempi hankki Mähkön myllyn paikan Hovilan myös Sarkkilan tilan vesimylly ja Pankakos- isännältä kruununnimismies Johan Winteriltä ken mylly, jonka mylläriksi tuli vuonna 1765 vuonna 1745. Mähkön uusi mylly alkoi palvel- Antti Vattulainen. Mähkön myllyn toimin-

99 Yleiskartta Mähkönjoen myllysyynistä vuodelta 1895. (Lähde: Pohjois-Karjalan ELY-keskus, vesipiirin arkisto).

Mähkönjokea Lammin- kyläntien sillalta ylävirtaan. Mähkön mylly sijaitsi kuvasta katsoen joen vasemmalla rannalla. (Kuva: Maija Paasonen- Kivekäs).

100 Pitkäjärven tammen eli padon sijainti Sokojoen niskalla Pitkäjärven luoteispäässä. (Lähde: www.karttapaikka.fi, Maanmittauslaitos. Merkinnät: Esko Heikkinen ja Pertti Saarelainen).

Näkymä Pitkäjärven tammelta alavirtaan. (Kuva: Esko Heikkinen ja Pertti Saarelainen).

101 ta tehostui 1760-luvun puolivälissä, kun myl- Kuokkastenkosken myllyn rakentamisen yh- lyn omistajaksi tullut Jaakko Stenius nuorem- dessä Jokikylän Hovilan Nevalaisten kanssa. pi rakennutti veden säännöstelemiseksi padon Laajaa aluetta palvelleen tullimyllyn lähistölle Sokojoen niskalle Pitkäjärven luoteispäähän. kohosi peräti neljä jokikyläläisten pientä koti- Tavoitteena oli myllyn ympärivuotinen- toi tarvemyllyä.3 minta. Pato nostatti vettä niityille Sokojärvel- Korpi-Jaakon aktiivisuudesta kertoo, että lä, Pitkäjärvellä ja ylempänäkin, mikä ei ollut hän omisti suurta osaa pitäjän myllyistä. Ku- alueen asukkaiden mieleen. Tulvista ja pados- ten edellä jo mainittiin, hän ajoi myös tiukas- ta aiheutui haittaa myös liikennöinnille. Soko- ti myllytoimintansa etuja. Niinpä kun Vuonis- järven, Jaakonvaaran, Höntönvaaran, Kuoran lahden talolliset ryhtyivät puuhaamaan 1720- ja Kontiovaaran asukkaiden kesäinen kirkko- ja 1730-luvuilla rakennettujen ja sittemmin matka vesitse hankaloitui padon vuoksi. Myös rappeutuneiden myllyjen tilalle 1760-luvulla kulku maitse järveä seuraillen vaikeutui, koska uutta kotitarvemyllyä, Korpi-Jaakko esti hank- vesi vei mennessään purojen sillat. Kaikkiaan keen vetoamalla siihen, että myllystä olisi hait- 23 Pielisjärven kruununtilan viljelijää teki va- taa hänen tullimyllyilleen. 1780-luvulla Kelväl- lituksen kirkkoherran patoamistöistä.2 lä toimi kuitenkin jälleen mylly.4 Korpi-Jaakko ahkeroi myllyasioissa myös Korpi-Jaakon kuoleman jälkeen myllytoi- Nurmeksessa. Hän rakennutti pian pikkuvihan mintaa jatkoivat hänen leskensä Anna ja poi- jälkeen Mustanpuron myllyn. Sitä laajennettiin kansa Jaakko Stenius nuorempi. Koski-Jaakko 1755, jolloin myllyn osakkaiksi tulivat Korpi- ilmoitti vuonna 1769 perustavansa uuden tul- Jaakon rinnalle Tuomas ja Erik Kuittinen, Ant- limyllyn Juuan Vuokonjokeen Paavo Eerikin- ti Ullgren ja Juhana Kuokkanen. Kukin osak- poika Pennasen kanssa. Vuonna 1773 häntä ei kaista lupasi ottaa jatkossa viidenneksellä osaa kuitenkaan mainittu myllyn omistajana Paavo myllyn rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Vasti- Eerikinpoika ja Paavo Paavonpoika Pennasen neeksi osakkaiksi sitoutuneet talolliset ja hei- sekä Niilo ja Olli Pehkosen rinnalla. Korpi-Jaa- dän perillisensä saivat jauhattaa ilman tullia 40 kon Anna-leski omisti vuonna 1769 puolestaan tynnyriä viljaa vuodessa. Laaditun sopimuk- Lieksan ja Ylikylän jauhomyllyt. Hän maksoi sen mukaan kirkkoherra Stenius käytti myllyä edellisestä vuosiverona taalarin ja 22 äyriä ja muina aikoina ja kirjasi itselleen omasta osas- jälkimmäisestä taalarin ja 12 äyriä hopearahaa. taan kaiken tullin. Hän palkkasi myllärin hoi- Koski-Jaakko lahjoitti Pankakosken myllyn tamaan laitosta muiden osakkaiden hoitaessa 1797 tyttärilleen Annalle ja Kristinalle. itse jauhatuksensa. Kuittiset möivät sittemmin Steniukset olivat mylläreinä 1700-luvulla osuutensa Mähkön Saastamoisille, jotka uu- mahtisuku, joka rakensi ja hankki myllyjä joka distivat Mustanpuron myllylaitoksen 1700-lu- puolella Pielistä. Sittemmin myllyjen koossa ja vun lopulla. Vuonna 1755 Stenius aloitti myös kapasiteetissa ajoi Steniusten ohi kruunun-

Kelvän mylly kesällä 2017. Paikalla on ollut mylly 1600-luvulta lähtien. Nykyinen myllyrakennus on siirretty vuonna 1921 Vornalta. Mylly on kunnostettu talkoovoimin. (Kuva: Liisa Vakkilainen).

102 103 vouti Wallenius, jonka omistukseen tulivat vaille korvauksia. Jotta lauttaveneiden kulke- Matkaselkä, Puhos, Niva, Oskola, Siikakoski, minen sahalta Pyhäselälle helpottuisi, sahan Rauantaipale ja Värtsilä.5 omistajat perkauttivat Utrankosken ja Kalu- Koski-Jaakon veli Martin Stenius ja kruu- virran joen alajuoksulta ja teettivät kaivannon nunvouti Leonard Aschan saivat 1780 oikeu- Kukkosen saaren kohdalle. Martin Steniuksen den perustaa Pielisjoen Utrankoskeen vesisa- leski myi vuonna 1815 Steniusten omistus- han, joka valmistui 1785. Yksikehäisen laitok- osuuden Utrankosken sahasta Puhoksen sa- sen sahausoikeus oli aluksi 2 500 tukkia vuo- han omistajalle asessori Gabriel Fabritiukselle. dessa. Tuotteet vietiin pääosin Venäjälle. Eräs Tämän kuoltua sahojen omistajaksi tuli vuon- varhaisista lähetyksistä sattui olemaan -mat na 1824 maisteri Johan Fabritius (1800–1833), kalla juuri Kustaa III:n Venäjän sodan aika- joka sai yhtiömiehekseen lankonsa Nils Lud- na 1788. Venäläiset takavarikoivat tämän 320 vig Arppen (1803–1861). Sittemmin sahaus jat- toltin (= 3 840 lautaa) lähetyksen ja lastia kul- kui Utralla eri toimijoiden omistuksessa aina jettaneen lotjan. Omistajat jäivät kokonaan 1960-luvun alkuun.6

104 Steniukset kalastusolojen kehittäjinä

Patokokeiluja Utrankoskessa Huomattavin kruununkalastamo oli Pielisjo en Utrankoski nykyisen Kontiolahden alueella, Kalastukseenkin kohdistui kasvavaa huomio- joka mainittiin vuoden 1618 tilikirjassa. Se ta Turun rauhan (1743) jälkeen. Toukokuussa kuului 1600-luvun puolivälistä Liperin hovilei- 1748 annettiin kuninkaallinen kirje kalastuk- rin omistajalle Herman Klaunpoika Flemingille sen edistämisestä ja kohottamisesta valtakun- (1619–1673) ja Flemingin kuoltua hänen peril- nassa ja nelisen vuotta myöhemmin sääde- lisilleen. Sittemmin Utrankosken omistajia oli- tyssä asetuksessa myönnettiin merikalastusta vat muun muassa veronkantaja Henrik Piper harjoittaville helpotuksia ja jopa suoranaisia ja Liperin hovileirin vuokraaja Simon Hop- avustuksia. Kalastuskysymykset olivat esillä penstång. niin ikään vuosien 1755–1756 valtiopäivillä. Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen 1750-luvun puolivälissä kiinnitettiin huomiota Pohjois-Karjalaan syntyi monia kruununka myös Suomen lohenkalastamoihin. Kalastus- lastamoja, jotka olivat olleet aikaisemmin kaik asioiden korostumisesta entisestään 1760-lu- kien asukkaiden yhteisomistuksessa. Isonvi- vun valtiopäivillä kerrotaan tuonnempana.1 han vuosina autioksi jäänyt Utrankosken ka- Korpi-Jaakon mielenkiinto Pohjois-Kar- lastuspaikka kuului rauhanteon jälkeen Lipe- jalassa kohdistui myös alueen kalastusolojen rin hovileirin omistajalle lääninkamreeri Karl kehittämiseen. Itse asiassa miehen kiinnostus Printzille (n. 1660–1740) ja sittemmin hänen kalastusta kohtaan oli syntynyt jo lapsuus- ja perillisilleen. Kun venäläinen komendantti, nuoruusvuosina, jolloin hän seurasi aktiivisesti ruhtinas Gregori Metscherskoi toimitti syksyl- lohenkalastusta ja sen järjestelyjä Kokemäen lä 1742 tutkimuksen Liperin hovileiriasiassa, joen koskissa. Kruunulle oli maksettu jo keski- Jaakko Stenius vanhempi ja kihlakunnankir- ajalla veroa saaristossa ja merellä harjoitetus- juri Gustaf Adolf Weman (k. 1768) lupautui- ta kalastuksesta. Kustaa Vaasa ulotti oikeuden vat ottamaan Utrankosken kruununkalastuk- koskemaan myös sisävesien tuottoisimpia ka- sen hoitoonsa 16 hopeataalarin vuosivuokral- lastuspaikkoja. Kruunun oikeus ei suuntautu- la. Jaakko Steniuksella olivat läheiset yhteydet nut vesien omistukseen, vaan oikeuteen tiet- Printz-sukuun, olihan hänen vaimonsa Anna tyihin kalalajeihin, yleensä loheen ja siikaan. Elisabet lääninkamreeri Karl Printzin veljen, Pohjois-Karjalassa oli ollut jo 1600-luvun alus- lehtori ja kirkkoherra Jakob Printzin (n. 1658– sa muutamia kruununkalastuspaikkoja. Enim- 1713) tytär. Elokuussa 1743 solmitun Turun millään kruununkalastamoita oli maakunnas- rauhan jälkeen kalastamo kuului kuitenkin sa 1700-luvun puolivälin jälkeen 17 kappaletta. yhä Printzin perillisille, jotka vuokrasivat sen

105 vuonna 1751 Wemanille ja kruununvouti G. Väitöskirjan mukaan koskiin ja virtoihin A. Andersille (k. 1758). Sopimuskirjan mu- oli rakennettava nelisivuisia hirsiarkkuja, jot- kaan vuokraajat saivat esteettömään käyt- ka olivat etuosasta kapeammat kuin peräs- töönsä myös Viinijoen kalastuspaikat. tä. Arkut jaettiin poikittain kolmeen osaan ja Utran kalastamo pysyi entisillä vuokraajil- varustettiin hirsipohjilla, jotka olivat päädys- laan sen jälkeenkin, kun Liperin panttaustila sä ylimpänä sekä muissa osissa kerroksittain lunastettiin kruunulle vuonna 1752. Kalasta- alempana. Pohjien päälle ladottiin painoksi mon kunnossapito vaati työtä, sillä kalastus- kiviä. Kokka oli tarpeen mukaan enemmän laitteet piti rakentaa joka kevät jäiden ja tul- tai vähemmän vinosti virtaa vasten korkein- vien vietyä entiset. Asiakirjojen mukaan ka- taan 30 asteen kulmassa. Koska arkut kohosi- lastus Utranakoskella jäikin 1752–1753 vain vat vain vähän vedestä, jäät pääsivät syöksy- tilapäisten patojen varaan. Osakkaat etsivät mään niiden yli, mikäli virtaus ja jäiden kulku kalastamolle uusia kumppaneita, joiksi tulivat oli tarpeeksi voimakas. Tämän lisäksi koskiin 1754 Jaakko Stenius vanhempi ja tuomari Sven piti asettaa kolmijalkapukkeja. Kun pukit yh- Abraham Hougberg. Kukin omisti neljännek- distettiin hirsiarkkuihin, syntyi kulkukelpoi- sen. Stenius omisti hetken myös Andersinin nen silta. osuuden, mutta hän möi sen Pielisensuun ky- Vuosina 1754–1756 Utrankoskeen raken- län talolliselle Erkki Varikselle, joka lupautui nettiin yhteensä 16 suurta patoarkkua ja kah- pääkalastajaksi ja hoitamaan kalastuslaitteet deksan kolmijalkapukkia. Läntiseen Syväsal- myös Steniuksen osalta. Vuodesta 1760 toise- meen tehdyt neljä arkkua olivat 5–10 metriä na hoitajana ja kalastajana oli Antti Turunen pitkiä. Keskimmäiset arkut olivat lähes neljä Liperin Siikasalmelta. Steniuksen kuoleman metriä korkeita. Patoarkkujen varassa kulki (1766) jälkeen hänen osuutensa siirtyi perilli- liki 55-metrinen silta mantereelta Saunasaa- sille. Samana vuonna kuolleen Wemanin osuu- reen. Itäpuolisen Laskusalmen 75 metrin mit- den peri taas vävy, kruununvouti Leonard As- tainen patorakennelma käsitti viisi patoarkkua, chan (1740–1805).2 joista äärimmäinen, veneväylän vieressä sijain- Jaakko Stenius vanhempi panosti Utran ka- nut patoarkku oli noin neljän metrin korkui- lastamon kohentamiseen ja kunnossapitoon nen. Rupisalmen 32 metrin silta rakennettiin mm. rakennuttamalla ensimmäiset pysyvät ka- kahden patoarkun varaan. Noin 35 metrin le- lastuslaitteet 1754–1756. Hän vieraili itse usein vyiseen Kotasalmeen sijoitettiin kolme arkkua. paikalla parannellen ja kokeillen pyydyslaittei- Ylävirran puolelle rakennettiin vielä kaksi ark- ta. Korpi-Jaakko suunnitteli yhdessä Jaakko- kua murtamaan jäitä ja suojelemaan pyyntilait- poikansa kanssa myös erikoisen patorakennel- teita. Mylly- ja Putojasalmet jätettiin vapaaksi. man, jota Jaakko nuorempi esitteli koskilait- 1760- ja 1770-luvuilla tehtyjen katselmus- teiden parhaita rakennustapoja käsittelevässä ten mukaan kalastamon rakennuskustannuk- väitöskirjassaan kesällä 1757. Sen esipuheessa set nousivat 1 253 taalariin. Puutavara ei ollut hän jakoi kiitosta isälleen ja totesi, että väitös- mukana kustannuksissa, joista noin 72 pro- kirjassa esiin nostetut asiat perustuivat isä- senttia koostui mies- ja hevostyöpäivistä sekä Jaakon tekemille kokeille. matkarahoista. Korpi-Jaakko oli toiminut 49

106 Jaakko Stenius nuoremman väitöskirjan kansilehti. Väitöskirja hyväksyttiin Turun Akatemiassa 1757. (Lähde: Doria-julkaisuarkisto, Kansallisarkisto).

107 Jaakko Stenius nuoremman väitöskirjassaan esittelemiä erilaisia koskilaitteita. (Lähde: Doria- julkaisuarkisto, Kansallisarkisto). päivää rakennushankkeiden ylityönjohtajana. kessa työskentelyyn. Lisäkustannuksia oli ai- Hän kustansi näiden päivien ajaksi itselleen heuttanut myös se, että kiviä, salkoja, hirsiä sijaisen seurakuntaansa. Tehtävien hoito edel- ja jopa valmiita silta-arkkuja oli joutunut ko- lytti Steniukselta useita noin 17 peninkulman van virran vietäväksi. Rakentajille aiheuttivat edestakaisia matkoja Pielisjärven ja Utran vä- ylimääräistä päänvaivaa kosken osin sileä ja lillä. Kalastamolla oli käytössä vuosittain 40 lo- viettävä kalliopohja sekä sen vesipyörteet ja hirysää, 30 havasnuottaa eli lanaa ja kalastus- -putoukset, jotka vaikeuttivat arkkujen kiin- vene. Hampusta valmistetut kalastusvälineet nitystä. Tuomari Sven Abraham Hougberg ja- kestivät virrassa pyörteissä korkeintaan kaksi koi kiitosta töiden onnistumisesta kirkkoher- vuotta. Utra sijaitsi kaukana asutuksesta, joten ra Steniukselle: ”Jollei kirkkoherra Steniuksen kosken partaalle rakennettiin kalastajatupa, vakavuutta, murtumatonta ahkeruutta ja uut sauna ja kala-aitta.3 teruutta olisi tullut väliin, niin olisi työ kesken Utran omistajat moittivat kertyneiden työ- heitetty käsistä ja kaikki tyyni jätetty sikseen päivien suurta määrää, mikä johtui paikalli- mahdottomana toteuttaa.” sen työväen hitaasta työtahdista ja tottumat- Utrankoskeen rakennetuissa padoissa oli tomuudesta veistämiseen ja kuohuvassa kos- kaikkiaan 19 aukkoa, joista nousukalaa pyy-

108 dettiin rysillä ja laskukalaa havaksilla. Vuotui- miseen. Karja ei saa sitä koskaan maistaa, vaik nen lohisaalis nousi korkeimmillaan jopa 20 ja ka se olisi sille hyvin terveellistä. Kaikki teuras siikasaaliskin 10 tynnyriin, mutta keskimäärin tukset on tehtävä aikana, jolloin lihaa voidaan jäätiin noin 6,5 tynnyriin lohta ja 7 tynnyriin säilyttää jäädytettynä. Kevätkala on kuivatta siikaa. Martin-pojalleen syksyllä 1763 lähet- va auringonpaisteessa ja syksyllä saatu pantava tämässään kirjeessä Korpi-Jaakko kertoi Ut- pantioihin, joissa se useimmiten mätänee, joll ran tuottaneen hänelle ”ainoastaan” 1,5 tyn- ei ole hyvin kylmät ja tasaiset säät.” Steniuk- nyriä lohta ja kaksi tynnyriä tai ”jonkin ver sen mukaan pilaantunut ”pantiokala” oli syynä ran enemmän” siikaa. Kirjeen tieto on linjas- moniin sairauksiin. Pantiolla tarkoitettiin pyö- sa edellä esitetyn keskimääräisen vuosisaaliin reää, seipäistä, ja päreistä tms. tehtyä aitaus- määrän kanssa. Säädösten vuoksi kuninkaan- ta – joskus myös suurta astiaa – jossa voitiin väylä eli kolmannes pääväylän leveydestä tuli painon alla säilyttää esimerkiksi kaloja, kaalia, pitää auki liikennettä varten ja kalan nousun naatteja tai jäkälää. Suolan kallis hankintahin- turvaamiseksi. ta johtui taas siitä, että suola piti kuljettaa kau- Vero Utrasta oli 15 hopeataalaria ja 31 äyriä kaa ja monien käsien kautta syrjäiseen maa- vuodessa ja ns. suostuntavero, joka oli vuon- kuntaan.5 na 1765 neljä hopeataalaria ja 25 2/3 äyriä. Ka- Tuomari S. A. Hougbergin ilmeisesti 1760- lastuksen kokonaisvero oli näin ollen lähes 21 luvulla kirjaamista erään karjalaisen havain- taalaria. Vaikka lohesta ja siiasta saatiin kau- noista saa hyvän kuvan Utran kalastuksesta pungeissa hyvä hinta, pitkät ja hankalat kul- ja kaloista: ”Utran koskesta pyydetään juhan jetusmatkat sekä kalastamon korkeat ylläpito- nuksesta syyskuun loppuun asti yhtä lajia pien kustannukset söivät kannattavuutta. Tuomari tä ja keskikokoista siikaa, joka sikiää ja elää Hougbergin mukaan kalastuksen jatkamista raikkaassa vedessä ja joka on laihanpuoleinen, puolsi kuitenkin se, että suolakalan tuonti kau- niin kuin ylävesissä ja virtapaikoissa kasvaneet kaa kaupungeista oli työlästä. Vuonna 1767 lohet ja siiat tapaavat olla; lohi on kaikkialla tehtyjen laskelmien mukaan Utran kalastamo (Karjalassa) n.k. nahkalohta (skinlax), tavalli oli tuottanut tappiota sen osakkaille. Rasitteina sesti mustanpuhuvaa; niillä, joita myöhemmäl olivat patosäleiden ja rysien tiheään toistuneet lä vuodenajalla pyydetään, on toisinaan hieno uusimistarpeet. Lisäksi päiviteltiin sitä, että Ut- ja ohut suomuskerros. Siika on myös musta.” 6 rankosken kalastamolle täytyi hankkia suolaa Liperin kirkkoherra Petter Possenius nos- neljä tynnyriä Loviisasta saakka. Veijo Salohei- ti esille pitäjän vuoden 1752 talvikäräjillä van- mo on arvioinut, että laskelmien epäedullisilla han tavan, jonka mukaan kirkkoherralla oli talousluvuilla tavoiteltiin verohelpotuksia.4 oikeus kokea yhtenä päivänä vuodessa Utran Suolan hankkiminen Pohjois-Karjalaan oli pyydykset ja pitää saalis kymmenyksinä sen sekä kallista että logistisesti hankalaa. Tähän määrästä riippumatta. Käräjillä kysymys -rat viitattiin myös Koski-Jaakon 1760-luvun alus- kesi kirkkoherran eduksi.7 sa valtiopäiville laatimassa valituksessa: ”Suola Kalastukseen liittyviin kiistoihin törmättiin on täällä niin kallisarvoista ja harvinaista, että myöhemminkin. Joukko Nesterinkylän talolli- sitä riittää tuskin ruuanlaittoon ja voin suolaa sia teki 1770-luvun alussa valituksen siitä, että

109 Utrankosken kiinteät padot estivät kalan nou- selle. Lopulta talolliset tuomittiin maaliskuussa sun ylävirtaan ja aiheuttivat tulvahaittoja ylä- 1805 maksamaan 20 hopeataalaria sakko hen- juoksun viljelyksille. Valituksen vuoksi pantiin keä kohti sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti elokuussa 1773 toimeen katselmus, jonka piti- katselmusmiesten ja kantajan kulut. Tuomitut vät kruununvouti Gabriel Wallenius ja lauta- veivät jutun Vaasan hovioikeuteen, joka vah- miehet Olof Haapalainen ja Påhl Wesander. Sii- visti alioikeuden päätöksen.8 nä todettiin, että Utrankosken silloisia omistajia Talollinen Erkki Variksen osakkuusaikaa olivat tuomari Houghbergin, henkikirjuri We- lukuun ottamatta Utrankosken kruununkalas- manin ja kirkkoherra Steniuksen perilliset sekä tamo oli pääosin virkamiesten ja heidän pe- talollinen Henrik Varis. Kukin omisti neljännek- rillistensä hallinnassa. Kruununvouti Ascha- sen kruunun lohen ja siian kalastusoikeudesta. nin perilliset pysyivät omistajina 1800-luvun Osakkaat maksoivat tästä kruunulle yhteensä alkuun. Steniusten ja Hougbergien osuudet 18 taalaria. Utran salmien 466 kyynärän yhteis- siirtyivät 1700-luvun lopulla kaupalla Martin leveydestä oli padottuna 314 kyynärää. Tupa- Steniukselle. Tämä puolet kalastuksesta kä- saaressa sijaitsi muutamia kalastajarakennuksia sittänyt osuus tuli sittemmin hänen pojalleen ja Myllysaaressa Variksen omistama mylly. Kontiolahden kirkkoherra Bengt Mårtenille Maaherra Gustaf Riddercreutzin allekir- (1798–1848) ja tämän pojalle Mårten Theo- joittama päätös annettiin vasta maaliskuus- dorille (1833–1893). Steniusten vuosisatainen sa 1775. Siinä todettiin, että kalan nousu- Ut toiminta Utran kalastamolla päättyi 1859, kun rankoskessa oli estynyt huomattavassa mää- osuus myytiin Tichanoffeille. Kauppaneuvos rin, koska avoinna oleva Putojasalmi oli niin Timofei Tichanoffin (1787–1833) perustamaa matala, että isompi kala ei voinut päästä sen T. Tichanoffin pojat -kauppahuonetta johti läpi. Niinpä kalastusoikeuden omistajat velvoi- kauppaneuvos Michail Tichanoff (1816–1891). tettiin avaamaan syvävetinen Laskusalmi eli Osakkaina olivat myös Wasili (1818–1894) ja Emävirta kolmanneksen leveydeltään. Alexander Tichanoff (1821–1885). Kauppa- Asianomistajat valittivat päätöksestä. Rat- huoneen toimialaan kuuluivat tukkuliikkeen kaisun tekeminen vei aikaa peräti viisi vuotta. ohella lasitehdas, laivanvarustamo ja kahdek- Lopulta maaherran päätös kumottiin ja tilan- san vesisahaa. Maineikas kauppahuone joutui ne palautettiin vastaamaan käytäntöä ennen suoritustilaan 1872 englantilaisten kauppa- vuotta 1775. ”Nahkapäätös” oli omiaan- luo huoneiden maksuongelmien takia.9 maan perusteet Utrankosken kalastuskärhä- möinneille jatkossakin. Liperin kihlakunnan vuoden 1804 syyskä- Osakkuudet muissa kalastamoissa räjillä käsittelyyn tullut riita koski sitä, että joukko talollisia oli särkenyt Utrankoskesta Jaakko Stenius vanhempi hankki käyttöönsä kaksi patoarkkua ja myös osan patoa. Talolliset myös koko Koveron kalastuspaikan Tuupo- valittivat puolestaan, että kalastuksen omista- vaarasta ja osuuksia Kuokkastenkosken ka- jat olivat aiheuttaneet Utrankosken sulkemi- lastamosta Nurmeksessa, Lieksan Pankakos- sella haittaa talollisten viljelyksille ja kalastuk- kesta sekä Ahvenisenvirrasta, jonka kautta

110 Pielisen vedet laskevat etelässä Rukaveteen ja aa ajanut Martin Stenius totesi, että kuolinpesä Rahkeenveteen ja edelleen Pielisjokea pitkin omisti kosken vieressä olevan Kuokkastenkos- Pyhäselkään. Stenius omisti lisäksi jonkin ai- ken tilan n:o 8, kun taas Korhonen asui kaukaa osuuden Siikakosken kalastamon ja Koite- empana koskesta. Niin ikään hän osoitti, että reen kalastukseen Ilomantsissa. Pohjois-Karja- Jaakko Stenius vanhempi oli saanut kosken sii- lan vt. kruununvouti Erik Andersin totesikin ankalastukseen laillisen oikeuden jo 16 vuotta vuonna 1759 laatimassaan kertomuksessa pe- sitten. Stenius ja hänen kuolinpesänsä olivat rustellusti, että kirkkoherra Jaakko Stenius vpi olleet myös ainoat kalastuksesta veroa maksa- oli omalla esimerkillään vaikuttanut kalastuk- neet tahot. Vuoden 1767 veroluettelon mukaan sen aseman kohoamiseen voutikunnassa.1 Kuokkastenkosken omisti leskirouva Anna Ste- Kuokkastenkoskella, joka sijaitsee Valtimo- nius, joka maksoi kahdesta ja puolesta tynny- järvestä Pieliseen juoksevan joen suussa, oli ristä suurta siikaa kaksi ja puoli hopeataalaria. Nurmeksen vanhin kruununkalastamo. Jaakko Korhonen joutuikin myöntämään, että hänen Steniuksella oli keskeinen rooli sen perustami- sukunsa ei ollut maksanut koskaan kosken ka- sessa. Stenius anoi vuonna 1751 kalastusta it- lastuksesta veroa. Kalastusta ei ollut myöskään selleen, mihin myönnyttiinkin. Stenius luovut- koskaan jaettu hänen tilaansa kuuluvaksi. Myö- ti pian Kuokkastenkosken kalastuksen Jokiky- hemmin Kuokkastenkosken siika-apajista pyr- län Antti ja Olli Nevalaiselle vaatien itselleen kivät hyötymään myös Hovilan isännät, jotka 1/3 saaliista. Kirkkoherra lupasi maksaa vuon- syyllistyivät laittomuuteen sulkemalla padolla na 1755 puolet Nevalaisilta tekemättä jääneen Lingonsalmen kokonaan. Hovilaiset pyrkivät kalapadon rakennuskustannuksista, mutta sa- ilmeisesti pyytämään siikoja, jotka onnistuivat malla hän korotti vuokran puoleen. Nevalaiset ohittamaan kruununkalastamon pyydykset. saivat myös oikeuden verkkokalastukseen. Kuokkastenkoskesta kalastettiin syys-mar- Vuonna 1765 Nevalaiset ajautuivat Kuok- raskuussa haavilla kauhaamalla, merroilla kos- kastenkoskella kaksikin kertaa kahnauksiin kipadoista sekä rikulilla ja verkoilla. Saalis oli Savikylän Korhosten kanssa. Ensin Korhoset kolmisen tynnyriä suurta siikaa ja vero kolmen häädettiin siianpyynnistä. Myöhemmin he las- hopeataalarin paikkeilla. Korpi-Jaakon kuoltua kivat pyydyksensä poikittain pääväylään par- kosken kalastus siirtyi siis hänen vaimolleen. haan siiannousun aikana. Nevalaiset nostivat Kun leski myi kaksi kruununtorppaa Kuokkas- kaikki pyydykset ylös ja takavarikoivat ne sekä tenkosken alta pojalleen tuomari Martin Ste- veneen. Maunu Korhonen väitti Pielisjärven niukselle, tulivat tämän haltuun myös mylly- käräjillä, että hänen isänsä ja äidinisänsä- oli paikka ja kosken kalastus. Vuonna 1795 omis- vat omistaneet aiemmin Kuokkastenkosken tajana mainittiin Paavo Suhonen.2 kalastuksen. Kirkkoherra Stenius oli kuitenkin Ahvenisenvirta, jossa Jaakko Stenius van- ryhtynyt jo useita vuosia sitten kalastamaan hempi ja talollinen Olof Leppänen olivat kakoskessa ja perilliset olivat jatkaneet kalastus- lastelleet, siirtyi kruunulle 1757. Steniukselle ta kirkkoherran kuoleman jälkeen. Korhonen ja Leppäselle määrättiin kahden hopeataala- anoi kalastusta itselleen perintöoikeuden perin vero kyseisenä vuonna pyydetystä kahdes- rusteella. Steniuksen kuolinpesän puolesta asi- ta tynnyristä pientä siikaa ja säynettä. Virras-

111 Kuokkastenkoskea voimalaitokselta alajuoksulle päin heinäkuussa 2017. Korpi-Jaakolla ja sittemmin hänen perheenjäsenillään oli koskella sekä mylly että kalastuslaitteita. Nykyinen vesivoimalaitos valmistui 1980-luvun lopussa. (Kuva: Maija Paasonen-Kivekäs). sa oli kalastusta varten vahva pato siltoineen. seen lohi- ja siikakalastukseen Ilomantsin Sii- Pyydyksinä olivat rysät. Vuosisaalis jäi noin kakoskessa. Se sijaitsi Koitajoessa, joka laskee tynnyrilliseen siikaa ja vähäiseen määrään idästä Pielisjokeen Rahkeenveden kohdalla. säynettä. Vero oli yksi hopeataalari. 1766 puo- Freeseltä kalastusoikeus siirtyi 1739 Pielisjär- let kalastamosta kuului Steniuksen leskelle, ven kappalaiselle, varapastori Erik Lackmanil- toinen puoli puoliksi Antti Leppäselle ja Antti le. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Jaak- Puhakalle. Kalastamo siirtyi 1767 yksin Leppä- ko Stenius vanhempi ja enolainen talollinen sellä. Ahvenisenvirran pato ja silta tuhoutui- Risto Airaksinen ilmoittivat 1755 kalastaneen- vat Olli Tiaisen joukkojen vetäytyessä Suomen sa puolitoista tynnyriä lohta ja kaksi tynny- sodan aikana.3 riä siikaa ja maksaneensa siitä kruunulle vii- Tuomari Johan Freese omisti 1700-luvun si hopeataalaria. Vuonna 1755 myös talollinen alkuvuosikymmeninä oikeudet Koitere-nimi- Matti Kuivalainen Tokrajärveltä sai oikeuden

112 pyyntiin Koitajoen vesistä. Siikakoskesta pyy- tynnyriin. Kruunulle maksettiin vuosittain 12– dettiin kevätkesästä syksyyn niin rysillä, ver- 13 hopeataalaria. Lohta ja suurta siikaa pyy- koilla kuin vatanuotilla. Loppukesä oli järvilo- dettiin juhannuksesta myöhäiseen syksyyn ry- hen parasta pyyntiaikaa. Steniuksen tiedetään sillä ja lanoilla. Affleckin ja Winterin kaudella rakentaneen myös Koitajoelle koskilaitteita pato rakennettiin siten, että joen pohjaan lyö- kalastusta varten. Siikakoskessa oli maakirjan tiin salkoja riviin virran yli. Näin syntyi aita, mukaan vuonna 1756 käytössä kaksi sulkua ja johon jätettiin aukkoja ainoastaan pyydyksiä kolme mertaa. Steniuksen ja Airaksisen kuol- varten. Salot yhdistettiin toisiinsa selkähir- tua pyydykset hajosivat lopullisesti ja paikka sillä, jotka kiinnitettiin koivuvitsoilla. Padon autioitui. Steniukset palasivat Siiikakoskelle päälle ladottiin painoksi kiviä. Tällainen laitos 1799, kun tuomari Martin Stenius pyysi kosken piti rakentaa joka vuosi uudelleen ja sattuipa käyttöönsä veroa vastaan. Vuonna 1806 Siika- joskus niinkin, että rakennelma sortui kesken kosken veroksi määrättiin yksi hopearupla ja kalastuskauden tuottaen suurta vahinkoa - ka 44 kopeekkaa. Suomen sodan aikoihin Siika- lastajille. Kun Stenius tuli Pankakosken osak- kosken kalastuksen uusiksi omistajiksi tulivat kaaksi, paikalle alettiin rakentaa samanlaisia Risto Huovinen ja Henrik Kuivalainen.4 nelisivuisia koskiarkkuja, joista on puhuttu jo Suuri ja hyvätuottoinen Pielisen ympäris- aiemmin Utran kalastamon yhteydessä. Pan- tön kalastamo Pankakoski sijaitsi Pielijärven koskella pyydettiin kalaa myös kosken alapuo- pitäjän Lieksanjoen Lieksankoskessa. Siellä lisista virranpyörteistä merroilla, verkoilla ja kalasti Uudenkaupungin rauhan jälkeen ”edel ns. vatanuotilla. Vatanuottaa vedettiin keskellä leen korkean esivallan armollisella suostumuk jokea kahdesta rinnakkain kulkevasta venees- sella” Lieksan hovin isäntä, majuri Simon Af- tä myötävirtaan päin, jolloin yläjuoksulle ku- fleck, joka maksoi vuonna 1722 veroa kalastuk- temaan nousemassa olevat kalat uivat nuotan sesta 15 hopeataalaria. Affleckia seurasi Liek- kitaan. Kalastajilla oli helppo työ kiskoa nuo- san hovin ja Pankakosken omistajana nimis- tan kita kiinni ja nostaa saalis veneeseen. Onni mies Johan Winter, joka hukkui 1753. Tämän E. Koposen mukaan vatanuotilla pyydettiin jälkeen omistajia olivat Pielisjärven kirkko- myös koskien niskoilla, suvannoissa ja syvän- herra Jaakko Stenius ja kappalainen Lackman teissä eli juumilla.5 1/4 osuudella kumpikin sekä Winterin leski ja Steniuksen työn jälki näkyi myös Panka- talollinen Juho Mustonen. Sittemmin nimis- kosken kalastuspaikan yläpuolella sijaitsevas- miehen lesken tilalle osakkaaksi tuli Lauri Ne- sa Koveron kalastamossa, jonne rakennettiin valainen. Pankakosken kalastuksen omistajat 12-arkkuinen pato sekä silta. Kovero kuului vaativat vuoden 1762 käräjillä Yrjö Partaselta yksinomaan Steniukselle. Saalis oli vuosit- ja Olli Toivaselta korvausta siitä, että he olivat tain puoli tynnyriä lohta ja pieni määrä siikaa. tukkilautalla turmelleet koskeen suurella vai- Vero oli hopeataalari. Vuonna 1766 kalastamo valla rakennetun padon. oli autiona, sillä virta oli vienyt joitakin aiko- Pankakosken vuotuinen saalis oli noin ja aikaisemmin sulut. Kirkkoherra Steniuk- kuusi tynnyriä lohta ja 2 ½ tynnyriä siikaa. sen kuoleman jälkeen kalastus jatkui Panka- Hyvänä vuonna lohisaalis nousi kymmeneen kosken yläkalastuksen nimellä. Vuonna 1773

113 Pankakosken kalastamon omistajina mainit- Valtakunnallisia kalastushankkeita tiin leskirouva Anna Stenius, kappalainen Jo- han Lackman, rajaratsastaja H. J. Winter sekä Professori A. R. Cederberg on arvioinut, että talolliset Juho Mustonen ja Lauri Nevalainen. kalastus oli suurista kustannuksista huolimat- Anna Steniuksen hallinnassa ollut Koveron- ta Korpi-Jaakolle tuottoisaa. Kalastukseen liit- kosken kalastamo oli sen sijaan patoamatta ja tyen Stenius tekikin 1753 Ruotsin tiedeaka- vailla veroa.6 temialle esityksen Kemin lohenkalastamon Aika-aikakauskirjaan Koski-Jaakosta vuon- sekä kaikkien Savon ja Karjalan lohikalastus- na 1909 kirjoittanut A. R. Cederberg totesi, että ten vuokraamisesta hänelle. Stenius olisi ollut Koski-Jaakko jakoi mielellään maataloudelli- valmis maksamaan kaksi kertaa silloista kor- sia neuvoja seurakuntalaisille. Hän oli kuiten- keamman vuokran sekä suorittamaan uusista kin myös valmis tarvittaessa ojentamaan niin kalastuspaikoista nykyisen suuruisen vuok- oman pitäjän kuin naapuripitäjienkin asukkai- ran. Samalla hän kritisoi Kemin lohenkalasta- ta, mikäli he menettelivät kirkkoherran mieles- mon hoitoa huonoksi uskoen voivansa kohen- tä ajattelemattomasti. Cederberg nosti esimer- taa tilannetta ja selviävänsä myös nykyistä vä- kiksi kahden enolaisen talonpojan, Juho Pu- hemmällä työvoimalla. Iin ja Kemin lohenka- hakan ja Antti Leppäsen, toimet Ahvenuksen lastamot, jotka olivat olleet vuokralla vuodesta koskella paikalla, josta Pielisjärvi alkaa pur- 1747 ao. pitäjien rahvaalla, joutuivat vuonna kautua Pielisjokea pitkin. Puhakka ja Leppänen 1755 myös Pohjanmaan maaherran G. A. Pipe- tapasivat sulkea kosken kevätkalastuksen aika- rin kritiikin kohteeksi. Hän katsoi kalastamoi- na, mistä aiheutui luonnollisesti suurta haittaa den vievän ajan ja huomion maanviljelykseltä, Pielisjärven ranta-asukkaille tulvavesien huuh- johon rahvaan piti panostaa.1 dellessa kasvillisuuden laajoilta alueilta. Kirk- Jaakko Stenius vanhemman kalastusasian koherra Stenius ottikin asian esille pitäjänko- tuntemusta päästiin hyödyntämään vuosien kouksessa keväällä 1784 ja esitti Ahvenuksen 1761–1762 valtiopäivillä, joilla kalastusasioi- kosken perkaamista tulvien vähentämiseksi hin kiinnitettiin suurempaa huomiota kuin ns. Laukkasensaaren kohdalta. Pitäjänkokouk- koskaan aikaisemmin. Valtiopäivillä asetettiin sen pöytäkirjassa todetaan, että kosken sulke- ensi kerran kalastusdeputatsioni (deputaatio). minen, jolla saatiin kahden tynnyrin kalasaa- Stenius tuli mukaan sen työhön helmikuussa lis, tuotti Pielisjärven emäpitäjän, Nurmeksen 1762, kun hänet valittiin kirkkoherra Åker- ja Juukan asukkaille vuosittain peräti kahden manin tilalle. Deputaatioon kuului kahdeksan kultatynnyrillisen suuruiset vahingot. Pöytä- jäsentä aatelistosta ja neljä kustakin aatelit- kirjassa muistutettiin, että talollisten menetys- tomasta säädystä. Suomen porvaristoa edus- ten ohella kärsijä oli vähentyneinä verotuloina ti Porvoon pormestari Gabriel Hagert sekä myös kruunu. Esimerkki kertoo siitä, että ka- talonpoikia pohjanmaalainen Mikko Niilon lastuksen ja maatalouden intressit eivät kaikin poika. ajoin kohdanneet.7

114 Deputaation tehtäväkenttä oli laaja-alai- lastusdeputaation asiakirjoihin käytettäväksi nen. Sen piti ottaa selvää valtakunnan kalas- mietintöä varten. Memoriaali kuitenkin hävisi, tuksen tilasta ja kalastukseen liittyvistä puut- eikä sitä myöskään mainittu myöhemmin va- teista ja toiveista sekä laatia tästä kaikesta liokunnan pöytäkirjoissa.2 kertomus säädyille. Tehtäviä olivat niin ikään Majuri Schechta esitteli valiokunnalle kalo- kalastussääntöjen järjestäminen ja yhdenmu- jen säilyttämiseen hyvin soveltuvia puuastia- kaistaminen ja kaikkien kalastusta koskevien malleja ja toivoi turhaan, että valiokunta neu- anomusten ja valitusten tarkastaminen. Sen vottelisi niiden käyttöönotosta. Stenius,- jol piti ottaa myös selkoa hylkeiden ja valaiden la oli omakohtaisia kokemuksia puuastioiden pyynnistä Grönlannin rannikolla sekä kiinnit- käytöstä Pohjois-Karjalassa, olisi ollut valmis tää huomiota kalastusneuvoihin ja -välineisiin hyväksymään esityksen. Valiokunnan työn ja kalan säilömistapoihin ja kalakaupan järjes- tuloksena maakuntiin määrättiin perustetta- tämiseen. Deputaatiolla oli oikeus vaatia tar- vaksi omia kalastusdeputaatioita selvittämään peellisia tietoja kauppa- ja teollisuusdeputaa- kalastuksen tilaa maassa. Tällaisia toimi aina- tiolta sekä kauppakollegiolta. Se sai käyttöönsä kin Uudenmaan ja Hämeen sekä Savon ja Ky- kalastusta koskevia tietoja myös maaherrojen menkartanon lääneissä. Viimeksi mainitun de- kertomuksista sekä otti vastaan asiaa koskevia putaation kertomus päivättiin elokuussa 1765. memoriaaleja. Deputaation toimintaan ahke- Maakuntadeputaatioiden hyöty kalastusolojen rasti osallistunut Jaakko Stenius luki maalis- kehittämisessä jäi Cederbergin mukaan vähäi- kuun 1762 kokouksessa oman memoriaalinsa: seksi. Myös valtiopäivillä 1765–1766 asetettiin ”Suomalaisten lohenkalastusten nykyisestä ti kalastusdeputaatio. Sen sihteerinä oli Jaakko lasta ja sen parantamisesta”. Se liitettiin ka- Stenius npi.3

115 Steniukset seurakunnallisten olojen kehittäjinä

Tarmolla uudistustoimiin sen ”opit” alkoivat kuitenkin purra vähitellen ja piispantarkastuksessa 1764 häntä kiitettiin Ensi töinään Pielisjärvelle muuttonsa jälkeen hyvin järjestetystä ja hoidetusta kirjanpidosta. Jaakko Stenius vanhempi ryhtyi tarmokkaas- Porvoon hiippakunnan piispa oli tuolloin Gab- ti uudistamaan seurakunnan toimintatapoja. riel Fortelius (1700–1788).1 Hän haki mallia uudistukselle aikaisemmasta Pielisjärvellä ei pidetty varsinaista rippikou- seurakunnastaan Artjärveltä. Stenius kääntyi lua sen enempää Korpi-Jaakon kuin Koski-Jaa- myös lääninrovastin, Tohmajärven kirkkoher- konkaan virkakaudella. Pakolliseksi tämä ope- ran Johan Kyanderin (n. 1687–1743) puoleen tusmuoto tuli Porvoon hiippakunnassa vasta kuullakseen kirkollisten toimien järjestämises- vuonna 1774. Korpi-Jaakko tosin järjesti niille, tä muualla Pohjois-Karjalassa. A. R. Cederber- jotka aikoivat ensi kertaa Herran ehtoolliselle, gin mukaan kuvaavaa Jaakko Steniuksen luon- kuulusteluja ja piti heidän läksyistään erityis- teelle oli se, että hän ei suinkaan tiedustellut, tä kirjanpitoa. Samankaltaista käytäntöä toteu- mitä hänen tulisi tehdä, vaan ilmoitti, mitä hän tettiin mm. Tohmajärven seurakunnassa,- jon oli päättänyt tehdä. ka kirkkoherran Johan Kyanderin kanssa Ste- Kirkollinen kirjanpito oli Pielisjärvellä puut- nius oli kirjeenvaihdossa 1741. Porvoon pap- teellista, mikä selittyi pitkälle Steniuksen edel- peinkokous suositteli 1746 rippikuulustelujen täjän sairastelulla. Stenius laati luetteloita, jot- pito ajaksi lauantai-iltaa. Käytäntö omaksuttiin ka auttoivat hänen alaisuudessaan toimineita myös Pielisjärvellä, missä ajankohta vahvistet- pappeja ja myös seurakuntalaisia noudatta- tiin virallisesti kuitenkin vasta 1764. Päätös rip- maan säännöllisyyttä. Omaan luetteloon mer- pikoulun järjestämisestä Pielisjärvellä kirjattiin kittiin mm. se, kuka pappi suoritti jumalan- asiakirjoihin rovastintarkastuksessa vuonna palveluksen, missä kirkossa, kuka saarnasi ja 1786. Päätös ei näytä kuitenkaan toteutuneen kuka suoritti alttaripalveluksen. Katekismus- käytännössä, koska tuomiokapituli toi memo- kuulusteluista laadittiin taas luettelo, joka -si riaalissaan kesäkuussa 1810 esille tyytymättö- sälsi viisi saraketta. Kyläkuntien kaikki lapset myytensä siitä, että Pielisjärvellä oli ryhdytty merkittiin luetteloihin kotikuulusteluja varten. pitämään varsinaista rippikoulua vasta edellise- Vuonna 1745 kirkkoherra Stenius valitti, että nä vuonna eli Koski-Jaakon kuoleman jälkeen.2 vanhemmat ilmoittivat yhä huolimattomas- Seurakuntalaisten tapojen suhteen Korpi- ti niin lastensa nimet ja kummit kuin myös Jaakko oli vaativa. Hän kiinnitti huomiota koti- kuolleet omaisensa. Näin papin oli vaikea kir- elämään sekä vanhempien ja lasten suhteisiin jata henkilöt tarkasti kirkonkirjoihin. Steniuk- ja korosti erityisesti vanhempien kunnioitta-

116 mista. Hän edellytti seurakuntalaisilta sään- Kovia keinoja lukutaidon nöllistä kirkossakäyntiä. Poisjääminen ilman edistämiseksi pätevää syytä johti sakkoihin. Sopimattomiin tekoihin kirkossa tai kirkonmäellä tartuttiin. Pohjois-Karjalan alueen ainoa koulu 1600-lu- Nuorison parissa suositusta kortinpeluusta vulla oli Brahean alkeis- tai lastenkoulu, joka langetettiin tutkimatta jalkapuurangaistus. Ste- käynnisti opetustyönsä Pietari Brahen nykyi nius yritti hillitä myös juoppoutta, joka oli -li sen Lieksan seudulle perustamassa ja lyhyt sääntynyt isonvihan jälkeen Pohjois-Karjalas- ikäiseksi jääneessä Brahean kaupungissa. Kou sakin. lutyö, joka ei ollut säännöllistä, alkoi 1670- Pitäjänkokous, joka oli keskeinen paikallis- luvulla. Opettajana oli ainakin Pielisjärvellä hallinnon elementti, alkoi saada Stenius van- kappalaisena ja vt. kirkkoherrana toiminut Ge- hemman aikana painavampaa itsehallinnollis- org Wallius. Koulu tähtäsi oppilaidensa lukutai- ta merkitystä. Pitäjänkokous käsitteli puhtai- don kehittämiseen, jotta itse kukin voisi oma- den kirkollisten ja seurakunnallisten asioiden toimisesti perehtyä pyhään sanaan. Viimeiset ohella muun muassa taloudellisia ja maanpuo- tiedot Brahean alkeiskoulun toiminnasta ovat lustuksellisia kysymyksiä. Edellä mainitussa vuodelta 1702. Näin liikkeelle saatu lukutaidon vuoden 1764 piispantarkastuksessa Gabriel kehittäminen jäi pahasti kesannolle ja Uuden- Fortelius kehotti Pielisjärven seurakuntalaisia kaupungin rauhan (1721) jälkeisinä vuosikym- kokoontumaan pitäjänkokoukseen yhden ko- meninä lukutaito olikin Pielisjärvellä huonol- kouksen sijaan kahdesti vuodessa, toukokuun la tolalla. Vuoden 1733 rovastintarkastuksessa alussa ja syksyllä Mikkelinmessun seudussa. todettiin, että valtaosa seurakuntalaisista tun- Kokouspöytäkirjaan vaadittiin jatkossa papin si kristinopin pääkappaleet, mutta vain harva allekirjoituksen ohella pitäjän vanhimpien ja osasi lukea kirjasta. Viisi vuotta myöhemmin kuudennusmiesten nimet tai puumerkit. Pitä- pidetyssä rovastintarkastuksessa tilanteen ha- jänkokousten aseman ja merkityksen kasvun vaittiin vain huonontuneen. taustalla olivat vapauden ajan ja valistuksen Uudenkaupungin rauhan jälkeen Kiteel- aatteet, jotka tukivat pitäjänmiesten oikeutta le luvattu pedagogio, lastenkoulu, jäi lopulta osallistua päätösten tekoon. A. R. Cederbergin perustamatta. Niinpä niiden pohjoiskarjalais- mukaan Stenius oli perillä ajan aatteista sekä ten, jotka halusivat lapsilleen kouluopetusta, valtiollisista ja paikallishallinnon asioista. Hän piti lähettää edelleen jälkikasvunsa muiden toivoi, että olisi voinut kehittyneemmän itse- maakuntien kouluihin, esimerkiksi Savonlin hallinnon avulla panna toimeen järjestystä ja naan tai Lappeenrantaan. Lukion opetusta edistystä tukevia toimia erityisesti kirkollisella haluavien piti matkustaa Porvooseen asti. Pit- alalla. Kokonaan toinen kysymys oli se, olisiko kä matka vaikutti luonnollisesti siihen, että itsenäinen ja omavaltainen kirkkoherra ollut Pohjois-Karjalasta lähti vain muutamia nuoria valmis lopulta taipumaan entistä itsenäisem- miehiä saamaan kouluopetusta. Tämä heijas- pään hallintomalliin. Kaiken kaikkiaan Jaakko tui professori A. R. Cederbergin mukaan epä- Steniuksen ajatukset ja yritykset kielivät hä- edullisesti maakunnan virkamieskunnan koos- nen kaukonäköisyydestään.3 tumukseen.1

117 Jaakko Stenius vanhemmalla oli siis hänen tämisellä. Sakoilla koottuja rahoja käytettiin ottaessaan vastaan Pielisjärven kirkkoherran omien varojen ohella oppikirjojen hankkimi- viran vuonna 1740 edessä kansaopetuksen alalla seen pitäjän lapsille. työläs sarka. Stenius tarttui tarmokkaasti haas- Nurmeksen 1700-luvun rippikirjassa ole- teeseen, eikä kaihtanut koviakaan otteita. Histo- vassa luettelossa Erinäisiä kehoituksia kristin riantutkija, vapaaherra, professori ja valtioneu- opin taidossa ja edistymisessä huolimattomil vos Ernst Gustaf Palmén (1849–1919), joka laati le on yksityiskohtaisia huomioita lukutaidon 1880-luvun alkuvuosina henkilöhistorian Jaak puutteista 1750–1766. Heikon lukutaidon ohel- ko Steniuksesta Biografiseen nimikirjaan, kir- la voitiin muistuttaa kortinpeluusta, röyhkey- joitti: ”Ankaruutta hän ei suinkaan välttänyt: destä, ehtoollisella käynnin laiminlyömisistä keppi ja letti olivat aina yhtä lähellä kuin kir ja kirkollisista toimituksista myöhästymisis- jatkin; joka ei tahtonut neuvoja ja varoituksia tä. Korpi-Jaakko valvoi varsin tarkasti muistu- kuulla, se sai kirkkoherran lujalta kädeltä ku tusten edellyttämien toimenpiteiden noudat- rituksen, joka tuntui luihin asti.” Liekko Haku- tamista. Kansan suussa säilyneenä muistona lisen mukaan Korpi-Jaakon kunnioitusta he- kirkkoherran ankarista lukutaidon ”istuttamis- rättävä, komea keppi kulki sittemmin kirkko- tavoista” kerrotaan karjalaisen osakunnan jul- herran vanhimmassa sukuhaarassa ”hengelli kaisussa vuonna 1910, kuinka kirkkoherra oli seen säätyyn kuuluvalle”. Myöhemmin keppi ottanut eräästä Nurmeksen ja Pielisjärven ra- siirtyi pappisperillisen puutteen vuoksi ensin jalla sijainneesta talosta mukaansa keittopadan Juuan lukkarille S. W. Steniukselle ja sitten tä- ja luvannut luovuttaa sen takaisin vasta, kun män tyttärelle diakonissa Hildur Steniukselle talon väki oli oppinut lukemaan. Koska uuden (1869–1956). padan hankkiminen oli tuolloin työlästä, jou- Kirkkoherra Jaakko Stenius vanhempi pani duttiin talossa tyytymään ”kuiviin ruokiin”, toimeen kotikuulusteluja ja vaati, että kaik mikä oli taas omiaan motivoimaan talon väkeä kien 8-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten lukutaidon opettelemisen pariin. Arvokkaan piti osata lukea ja lukutaitoa tuli edelleen ke- padan takavarikoiminen liittyi ilmeisesti mak- hittää. Lasten piti harjoitella lukemista - pää samatta jääneisiin sakkoihin. Erilaisten talous- sääntöisesti vanhempiensa johdolla. Hitaasti kapineiden ottamista ”lukusakkojen” pantiksi edenneet ja haluttomat joutuivat lukkarinkou- tapahtui muissakin taloissa. luun. Huonosta lukutaidosta oli sanktiona en- Jaakko Stenius järjesti laajan pitäjän muun sin varoitus ja sitten sakko ja korotettu sakko. papiston kanssa erilaisia kuulusteluja, vaati Jos lukutaito ei vieläkään edistynyt, määrättiin lukkareita täyttämään tiukasti opetusvelvol- asianomainen istumaan yhtenä sunnuntaina lisuutensa ja korosti kotien, erityisesti äitien, jalkapuussa. Korpi-Jaakon kerrotaan määrän- vastuuta lastensa opettamisessa. Steniuksen neen jopa kerran huonolukuisen morsiamen keinovalikoimaan kuului myös opettajien eli tämän hääpäivänä jalkapuuhun. Sakotuskäy- neuvojien asettaminen kyläkuntiin. Joskus sat- täntö jatkui hetken Koski-Jaakon kaudella. Lu- tui kuitenkin niin, että nämä kyläneuvojat eivät kutaidottomia voitiin rangaista myös lasten- olleet juurikaan oppilaitaan taitavampia. Ren- kirjoihin alentamisella ja ehtoolliselta pidät- kimies Juho Pellikan asettaminen Puson - ky

118 län opettajaksi herätti pahennusta siinä mää- Pielisjärvelle saatiin ensimmäinen varsinai rin, että Henrik Cornelius Andersin ilmiantoi nen pitäjänkoulumestari ensi kerran vuonna Steniuksen Pellikan suosimisesta. Andersinin 1756, jolloin Korpi-Jaakko kutsui toimeen ka- mielestä pitäjässä oli tarpeeksi pappis- ja luk- jaanilaisen porvarin Antti Lohtanderin. Kirk- karihenkilöitä hoitamaan opetustyötä, joten koherra Stenius joutui laittamaan arvovaltan- irtolaisen asettamiselle ”koulumestariksi” ei sa peliin taivutellakseen pitäjäläiset maksa- ollut perusteita. Stenius puolusti voimakkaas- maan koulumestarille palkkana kapan viljaa ti oikeuksiaan opettajavalinnassa ja korosti kultakin vanhalta savulta. Osa pitäjäläisistä Pellikan nimityksen tapahtuneen pusolaisten oli sitä mieltä, että kyseinen rasite olisi pitä- omasta pyynnöstä. Nimitysasia oli esillä Pie- nyt kohdistaa vain niille, jotka toivat lapsensa lisjärven syyskäräjillä 1753. Kiista päättyi -il oppiin, koska eivät kyenneet itse opettamaan meisesti Steniuksen eduksi. H. C. Andersin oli lapsiaan eivätkä hankkimaan heille kotiopet- kruununvouti Gustaf Adolf Andersinin veli, tajaa. Stenius taas katsoi, että jokaisen -mie joka kävi kauppaa ja avusti puolivirallisesti hen ja kristityn oli oltava valmis uhraamaan veljeään virkatehtävissä. H. C. Andersin nimi- ”Jumalan valtakunnan ja hänen pyhän sanan tettiin 1756 kihlakunnan yleiseksi perunkir- sa tiedon levittämiseksi” enemmän kuin kapan joittajaksi.2 viljaa. Kirkkoherra saikin taivutelluksi pitäjä- Koska käytännön tulokset kansanopetuk- läiset suostumaan maksuihin. Koulumestarin sen edistämiseksi jäivät vähäisiksi, Jaakko Ste- palkan maksajiksi tulivat myös kaikki asutut nius jätti vuonna 1746 tuomiokapitulille- me uudistorpat. Lisää työtä ja myös palkkaa kertyi moriaalin, jossa hän ehdotti kiertävän pitäjän- Lohtanderille siitä, että toimialue laajeni Nur- koulun avaamista. Koulumestariksi tuli hänen meksen kappeliin.3 mukaansa palkata pitäjän omaan virkakuntaan Antti Lohtander sai valtakirjan virkansa kuulumaton nuori pappiskoulutuksen saanut vakinaistamiseksi tuomiokapitulilta vasta syk- mies, ”nomine Paedagogi”. Esitys ei saanut juu- syllä 1764. Koulumestarin kerrotaan nautti- rikaan vastakaikua. Jaakko Steniuksen aloite neen niin kirkkoherran kuin seurakuntalaisten pitäjänkouluista ei ollut uusi, sillä esimerkiksi arvostusta. Samana vuonna pidetyssä piispan- Tohmajärvellä ja Kiteellä oli toiminut tällainen tarkastuksessa todettiin, että suuri osa seura- opinahjo jo 1730-luvun alussa. Tohmajärvellä kuntalaisista tunsi hyvin tai välttävästi kris- asiaa oli ajanut kirkkoherra Johan Wittstock, tinopin kappaleet. Valtaosa nuorisosta osa- joka oli toiminut ennen Tohmajärvelle muut- si lukea, mutta tavaamisessa riitti sijaa myös toaan Porvoon kymnaasin historian ja siveys- moitteille. Monet eivät nimittäin osanneet -ta opin lehtorina. Wittstock tarjosi vuonna 1731 vata kirjaimittain, vaan koko sana kerrattiin koulumestariksi ylioppilas Johan Wesanderia. kuorossa rytmillisessä tahdissa. Tämä hidas- Kun pitäjäläiset kieltäytyivät maksamasta tälle tuttava tapa ei miellyttänyt myöskään Korpi- pysyvää palkkaa, Wesanderin oli tultava toi- Jaakkoa.4 meen oppilaiden suorittamilla ”koulumaksuil- Kun Antti Lohtander päätti siirtyä - maan la”. Wesander siirtyikin pian viljelijäksi Raas- viljelijäksi Pankajärvelle, hänen tilalleen Pie- sinanvaaraan. lisjärven pitäjänkoulumestariksi nimitettiin

119 Johan (Juhana) Justander. Jaakko Stenius nuo- Tämä Pohjois-Karjalan maineikkaiden kirkko- rempi valitti käräjillä 1778, että monet vältteli- herrojen etunimikaima kuului Stenius-suvun vät pitäjänkoulua ja lukukinkereitä ja suoras- ns. pohjalaiseen sukuhaaraan. Sen kantaisä oli taan pakenivat, kun kuulivat papin tai pitäjän- Pudasjärven pitkäaikainen kappalainen Jere- koulumestarin liikkuvan pitäjällä. mias Stenius (1707–1777), jonka isä Johan Ste- Justanderia seurasi vuonna 1781 uutena nius (Steen) ja Korpi-Jaakon isä Mårten Stenius pitä jänk oulunmestarina Jakob Toppstedt (n. olivat serkkuja. Jaakko Steniusta seurasi kou- 1748–1806). Toppstedtiä kiiteltiin vuoden 1781 lumestarina vapusta 1808 vuoden ajaksi Johan rovastintarkastuksessa ahkeraksi sekä tavoil- Mårten Strömmer ja tätä Stefan Igoni (s. 1777). taan raittiiksi ja soveliaaksi. Sittemmin säntil- Juuan koulumestarina oli vuosisadan vaih- lisyys näyttää karisseen, koskapa Koski-Jaak- teessa ahkeraksi ja tunnolliseksi kiitetty Jo- ko syytti, että Toppstedt ei osoittanut riittävää han Lindblad, jonka isä Gustaf Lindblad (1732– kunnioitusta esimiestään kohtaan, laiminlöi 1791) oli ollut Juuan kappalainen 1772–1791. tehtäviään, eikä antanut riittävää selontekoa Johanista tuli Juuan lukkari vuonna 1804.6 toimistaan. Juukalaiset väittivät puolestaan Muualla maassa oli innostuttu pitäjänkou- Toppstedtin karttavan pitäjän syrjäisimpiä lumestareiden palkkaamiseen jo heti isonvi- seutuja. Vuoden 1797 piispantarkastuksessa han jälkeen, joten liikkeellelähtö asiassa oli koulumestaria syytettiin huolimattomuudes- Pohjois-Karjalassa hidasta. Alueellisessa ver- ta, minkä vuoksi nuorison tavaus- ja sisäluku- tailussa Pielisjärvi kulki kuitenkin koulumes- taito olivat puutteellisia. Toppstedt taas moit- tariasiassa eturivissä. Kiteen suurpitäjään pal- ti pitäjäläisiä siitä, että nämä olivat laiskoja kattiin oma koulumestari 1759. Seuraavalla lähettämään lapsiaan koulumestarin oppiin. vuosikymmenellä toiminta käynnistyi Liperis- Toppstedt hoiti tehtäväänsä vuoteen 1804. sä, Pälkjärvellä ja Tohmajärvellä. Ilomantsissa Koski-Jaakon kirkkoherrakauden viimeinen toiminta alkoi vasta 1780-luvun alussa rovasti pitäjänkoulumestari Pielisjärvellä oli Adam Klas Johan Molanderin toimiessa itse opettaja- Heinricius. Vuosina 1809–1810 keskusteltiin na ilman eri korvausta. Myös Kiteen opetustoi- pitäjänkoulumestareiden tarpeellisuudesta ja mi oli vuodesta 1781 pappien hoidossa. Veijo pätevyydestä valtiopäiviä ja tuomiokapitulia Saloheimon mukaan opetuksen taso pysyikin myöten. Taustalla oli talonpoikien halutto- Kiteellä korkeimpana koko maakunnassa.7 muus palkanmaksuun. Monien Pohjois-Kar- Steniuksen ankarat otteet lukutaidon edis- jalan pitäjänkoulumestareiden väitettiin viet- tämiseksi eivät luonnollisestikaan miellyttä- tävän myös lasten opettajille sopimatonta elä- neet kaikkia pitäjäläisiä ja myös esivalta kiin- mää. Tällaisesta ei kuitenkaan löydy merkkejä nitti huomiota kirkkoherran koviin keinoihin. Pielisjärven seudun asiakirjoissa.5 Hän saikin varoituksen liiallisesta ankaruudes- Nurmes ja Juuka saivat omat koulumesta- ta niin piispa Daniel Jusleniukselta kuin Por- rinsa Jakob Toppstedtin pitäjänkoulumesta- voon konsistorilta, jotka korostivat, että -yh rikaudella. Nurmeslaisten koulunmestariksi teinen kansa oli helpompi taivuttaa kristinus- valittiin vuonna 1798 kajaanilainen kauppias koon lempeydellä kuin kovuudella. Hämmen- Jaakko Jeremiaanpoika Stenius (1747–1809). nystä aiheutti myös Korpi-Jaakon kinkereillä

120 aloittama tapa antaa seurakuntalaisten kysyä patistaminen lukutaidon opettelemiseen oli papilta vapaasti selitystä hämäriksi jääneisiin olennainen osa Steniuksen ja hänen kaltaisten- Katekismuksen ja Raamatun kohtiin. Keskus- sa hyödyn ajan valistuspappien kokonaisval- telua syntyikin, mutta tuomiokapituli kielsi taista käsitystä elämästä. ”Kun pellot kasvoivat käytännön. Monissa jälkikäteisarvioinneissa hyvin, niin että nälkä ja köyhyys torjuttiin, kun on kuitenkin todettu, että Jaakko Steniuksen kansa oppi lukemaan ja ymmärtämään kristin ristiriitaisen vastaanoton saaneet menetelmät oppinsa, luterilaisen ortodoksian perusteet oli tepsivät. saumattu yhteen valistuksen parhaitten tavoit Henrik Lyran Jaakko Stenius vanhemman teiden kanssa siten kuin Stenius vanhempi ne kuoleman jälkeen laatimassa sururunossa rii- ymmärsi”, Pentti Laasonen totesi.10 miteltiin vainajan panoksesta seurakunnan asukkaiden lukutaidon edistämisessä: ”Kaicki lujasti luetti, Kirjan oppihin kivotti, Läxyt lap Kirkko- ja tapulirakentamista sekä sille asetti, Waroitteli Vanhembita, Ahkerasti et pappilan remontointia simähän Lastensa Sjelujen parasta, Jotka itzen sä kovensit Warsin wastahakosixi, Nijtä sangen Pielisjärven vuonna 1667 valmistunut pitkä- sakoitteli, Piti kurissa kovissa. Tästä tarkahan kirkko oli rakennettu ns. Kaupunginsaarelle tavoitit Pielisen pitäjän miehet Kirjan Opin Kij matalalle ja soiselle maaperälle. Kirkko, joka ruhusti, Kasvoit tunnossa Jumalan. Nyt on kir oli 13 syltä pitkä ja kuusi syltä leveä seisoi nel- jat Kiitos Luojan, Tallella joka talossa, Saavat jän pilarin varassa. Suuren oven päällä oli pie- silmällä omalla Tiedon tahdosta Jumalan.” 8 ni torni. Isonvihan aikana kirkon kolme kelloa Olli Koistinen totesi vuonna 1910 histori- vietiin turvaan Kajaaniin, missä ne kuitenkin oitsija E. G. Palménia lainaten, että Steniuksen joutuivat venäläisten käsiin. Kirkkoon saatiin ansiosta Raamattu oli tullut tutuksi ja kalliik- uusi kello 1730-luvun alussa. Tilauksen Tukhol- si lohduttajaksi seurakuntalaisille ja että niin maan toimitti rykmentin majoitusmestari Kaar- nuoret kuin vanhatkin olivat oppineet tunte- le Affleck. Samaan aikaan korjattiin kellotapu- maan Katekismuksen. Niinpä Steniusta muis- lia. Toisen ns. papinkellon hankinnan järjes- teltiin ja kiitettiin vielä vuosisadan kuluttua- ti runsaat 10 vuotta myöhemmin kirkkoher ra kin siitä, että hän oli sotinut uskonpuhdistajan Jaakko Stenius vanhempi oululaisen kauppias tavoin Pielisen pohjoisilla mailla taikauskoa ja Holländerin välityksellä. Tukholmasta hankit- raakuutta vastaan ja taitavasti”kylvänyt kristil tiin myös vuonna 1752 messinkivalaja Johan lisen siveyden kalliita siemeniä”. Heikki Haavio Werneriltä komea kynttiläkruunu. Rapistu- kirjoitti 1947: ”Ja ennen pitkää saatiin ankaran maan päässyt kirkkokin olisi kaivannut kun- työn jälkeen korjata sato. Pielisjärven perukoilla nostamista jo 1730-luvulla, mutta tarpeellisiin kansa oppi lukemaan, perehtyi Jumalan sanaan korjaustöihin päästiin vasta 1740-luvun jälki- ja alkoi noudattaa kuria elämässään.”9 puoliskolla. Töiden käynnistämiseksi Steniuk- 2000-luvun alussa julkaistuun Kansallis- sen täytyi murtaa pitäjäläisten vastarinta. Töi- biografiaan Korpi-Jaakosta artikkelin laatinut hin kuuluivat mm. kivijalan nostaminen, kir- professori Pentti Laasonen korosti, että kansan kon tervaaminen ja uuden lehterin teko.

121 1750-luvun puolivälissä Pielisjärvelle raken voinut kuitenkaan toimia rakennusmestarina, nettiin uusi kellotapuli. Rakennusmestarina toi- koska hän oli tuolloin Tukholmassa seuraa- mi ylikiiminkiläinen Heikki Väänänen eli Ka- massa valtiopäiviä. Korpi-Jaakko ei myöskään rahka-Väänänen (1724–1789). Heikki Väänäsen ennättänyt nähdä uutta kirkkoa valmiina. -Ke referenssiluetteloon kuuluivat mm. 16 muuta sälahden kirkkoherra Klas Johan Molander kellotapulia ja 1762 valmistunut Utajärven kirk- (1724–1799) vihki uuden emäkirkon vasta maa- ko. Jaakko Stenius vanhempi yritti ”houkutella” liskuussa 1772. Korkean palkan kuitanneen ra- tunnetun kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen kennusmestari Johan Perlanderin työn jälki ei (1734–1821) koristamaan ja maalaamaan uu- tyydyttänyt seurakuntalaisia, jotka vaativat den emäkirkon. Toppelius ei kuitenkaan otta- Perlanderia mm. korjaamaan ruokapalkalla ja nut koskaan vastaan Pielisjärven maalaustöi- aputyövoiman tuella kirkon vuotavan katon. tä, vaan hänen sijalleen palkattiin Strandberg- Vuosisadan vaihteessa emäkirkon kirkko ja ta- niminen maalari. Toppeliuksen töitä voitiin puli olivat hyvässä kunnossa, mutta 1809–1810 ihastella sittemmin Pohjois-Karjalassa Tohma- kirkko kaipasi niin sisätilojen kuin ulkokuoren järven ja Kiteen kirkoissa.1 korjaustoimia. Myös tapuli tarvitsi uuden ul- Korjaustöiden ollessa loppusuoralla Pielis komaalauksen.2 järvellä alkoi saada kannatusta ajatus koko- Hautausmaan ahtaus oli Pielisjärvellä suuri naan uuden kirkon rakentamisesta. Vanha ongelma 1800-luvun alussa, sillä ruumiit eivät kirkko oli nimittäin niin ahdas, että varsinkin ehtineet aina edes maatua, kun ne piti kaivaa juhlapäivinä suuri osa kirkkovieraista joutui jo ylös uusien tieltä. Rovasti Jaakko Stenius jäämään temppelin ulkopuolella. Uuden ris- nuorempi yritti löytää ongelmaan ratkaisua, tikirkon pohjapiirros valmistui 1760. Kustan- mutta hautausmaan laajennus ei toteutunut nusarvio oli 16 747 taalaria ja 16 äyriä. Usean hänen elinaikanaan.3 kielteisen vastauksen jälkeen Porvoon tuo- Nurmeksen kappelin uuden kirkon raken- miokapituli puolsi keväällä 1761 Pielisjärven nustyöt käynnistyivät jo 1759 eli muutamia uudelle kirkolle kolmea kolehtia. Kuningas vuosia ennen uuden emäkirkon rakennustöi- myönsi elokuussa 1764 kirkon rakennusavuk- tä. Keskeisessä roolissa myös Nurmeksessa oli si kuitenkin vain yhden kolehdin. Jo aiemmin kirkkopuuseppä Johan Perlander. Rakentami- oli päätetty ryhtyä keräämään rakennustarpei- nen perustui päivätyövelvollisuudelle, joskin ta. Joulukuussa 1764 nimettiin kattoja torni- yksimiehiset talot saattoivat korvata velvolli- rakennuksen tekijät, tukkien valitsijat, hirsien suutensa myös rahalla. Nurmeksessakin töitä salvumiehet, paanulautojen tilkitsijät, seinien tehtiin Korpi-Jaakon ”johdolla ja huolenpidos piiluajat ja sepät. sa”. Hän kehotti vakavasti kaikkia työskente- Stenius vanhempi pyrki kaikin tavoin edis- lemään parhaansa mukaan. Nurmeksen kap- tämään uuden kirkon rakentamista ja ”pitä peliseurakunnan jäsenet olisivat halunneet ra- jänmiesten suureksi helpotukseksi hän suurel kentaa kirkkonsa niin suureksi, että se kelpaisi ta osalta rakennusmestarina valvoi työtä ilman – tulevaa seurakuntaeroa enteillen – kirkko- minkäänlaista palkkiota”. Ainakaan joulun herrakunnan kirkoksikin. Korpi-Jaakon kerro- 1764 ja syksyn 1765 välillä Jaakko Stenius ei taan kuitenkin hakkauttaneen salvokset lyhy-

122 emmiksi. ”Kaunis ja varsin huomattava” risti- rovasti Jaakko Stenius nuoremman tehtäväk- kirkko oli kutakuinkin valmis ja mahdollisesti si. Vuosisadan lopulla Juukaan valmistui myös jo käytössäkin vuonna 1764. Vihkiminen ta- uusi kellotapuli, jonka rakentamisen käynnis- pahtui vasta 1766. Todettakoon, että Nurmek- tivät muutamat Juuan kylän asukkaat omin lu- sen seurakuntalaisetkaan eivät olleet tyytyväi- vin ilman neuvotteluja Jaakko Steniuksen tai siä Johan Perlanderiin.4 kappelin muiden asukkaiden kanssa. Nurmeksen tapulia korjattiin Korpi-Jaakon Juuan vanhimpaan kirkonkelloon, jonka virkakaudella 1755 lieksalaisen Juho Mustosen valoi vuonna 1758 tukholmalainen Johan Fahl- johdolla. 1770-luvun alussa rakennettiin uusi sten, tulivat kuningas Adolf Fredrikin ja ku- tapuli, jonka mestaroi kuulu kalajokinen kir- ningatar Lovisa Ulrikan, Porvoon piispan Jo- konrakentaja Simon Silvén-Jylkkä (1747–1798). han Nylanderin ja Pielisjärven kirkkoherran Nurmekseen kohosi 1773 tyypillinen pohjalai- Jaakko Steniuksen nimet. Niin ikään Ruotsissa nen kolmikerroksinen renessanssitapuli. Se on valettuun uudempaan kirkonkelloon tuli puo- vanhin Simon Silvén-Jylkän itsenäinen työ- lestaan muun muassa seuraava teksti: ”Tämä kohde.5 Jugan Kappelin Seuracunnan kirkonkello, joka Jaakko Stenius vanhemman virkakauden paina neljäkymmendä lispund, on walettu Stock ensimmäinen kirkonrakennushanke liittyi juu- holmin kaupungissa, wuonna 1799. Carl Fred: kalaisiin, joiden oman kirkon tarpeeseen kirk- Grönwaldilda. Herran Prowastin ja kircko Her koherra havahtui heti Pielisjärvelle muutet ran Magister Jacob Steniuxen ajkana. jona aj tuaan. Stenius kirjoitti jo tammikuussa 1741 kana myös Martinus Johannes Lyra kappalai lääninrovasti Johan Kyanderille, että tämä ryh- sen wirkaa edesseisoi Jugan seurakunnassa.” 6 tyisi toimiin oman kirkon saamiseksi Juuan Pielisjärven kirkkoherran uuden pappilan kylään. Lupa myönnettiin vielä samana vuon- rakennustyöt käynnistyivät 1720-luvun puo- na, mutta sodan ja katovuosien takia rakenta- livälissä Joakim Clewen kirkkoherrakaudella. minen siirtyi siten, että Korpi-Jaakko saattoi Aluksi vain muutaman huoneen käsittänyt- vuonna 1746 pyytää Kyanderia lääninrovastina tä rakennusta korjattiin ja laajennettiin ennen seurannutta Samuel Norrgreniä vihkimään kir- Steniuksen virkaan astumista. 1730-luvulla pi- kon. Juuan kirkko oli pieni ja vaatimaton, ”pi dettyjen katselmusten perusteella pappilara- kemminkin kirkkotupa kuin varsinainen kappe kennuksen keskellä oli eteinen, josta päästiin li”. Se oli huonosti rakennettu ja kun kunnos- keittiöön ja asuinhuoneisiin. Oikealla sijaitsi- sapitokin oli leväperäistä, uuden rakentaminen vat suuri sali ja sen perällä kaksi kamaria. Etei- oli edessä jo 40 vuotta myöhemmin. Rakenta- sestä pääsi keittiöön, jossa oli jykevä puupalk- mista puolsi sekin, että Juuan saarnahuone- kien kannattama harmaasta kivestä tehty uuni. kunnasta oli muodostettu kappeliseurakunta. Eteisestä vasemmalle sijaitsi kaksi kamaria. Juuan ristikirkonkin rakennusmestarina Varsinaiset huonetilat oli varustettu välikatol- oli Johan Perlander, jonka sormenjälki näkyi la, ikkunoilla ja yhtä kamaria lukuun ottamatta siis kaikissa kolmessa Pielisjärven seurakun- uunilla. Pihapiirin asuintaloihin kuului myös nassa 1700-luvun loppupuolella rakennetussa vuonna 1728 rakennettu piispantupa. Pihapii- kirkossa. Juuan kirkon vihkiminen määrättiin rin kaakkoispuolella oli leivintupa ja eteläpuo-

123 Jaakko Stenius nuoremman kirjelmä vuodelta 1798 käräjätalon rakentamisesta. (Lähde: Pielisen museo, Lieksa. Kuva: Liisa Vakkilainen).

124 lella sijaitsivat pienikokoiset sauna ja mylly- Kyminkartanon ja Savon läänin maaherra huone. Talousrakennuksiin kuuluivat navetta, Henrik Jakob Wrede oli antanut jo vuonna 1748 kymmenen pilttuun talli, kaksi aittaa, vanha Porvoon tuomiokapitulin pyynnöstä kruunun- riihi ruumenhuoneineen, lato, kellari, mallas- palvelijoille käskyn hakata ja polttaa papistol- sauna, oluthuone ja ränsistynyt puuhökkeli. ta saamiensa tietojen perusteella kaikki vanhat Jaakko Stenius ryhtyi pian Pielisjärvelle uhrilehdot ja kalmistot. Kruununvouti Gustaf muuttonsa jälkeen erilaisiin rakennusten kor- Adolf Andersin lähetti kirjelmän johdosta Kar- jaustöihin. Hän revitytti vanhoja rakennuksia jalan voutikunnan nimismiehille käskykirjeen, sekä korjautti uuneja, kattoja ym. ja vaati sit- jossa vaadittiin viipymättä tuhottaviksi kaikki ten korvaukset seurakuntalaisilta, mikä herätti epäiltävät uhripaikat, lehdot ja puut sekä pi- pahennusta ja vastarintaa. Kirkkoherran pap- dätettäviksi kaikki, ”jotka sellaiseen syntiin it pilan kunnossapito kuului perinteisesti kylä- sensä syyllisiksi tekevät”. Niin ikään määrät- läisille, kun taas kappalaisen virkatalo oli kap- tiin, että luterilaiset eivät saaneet ”kreikanus palaisen omana huolena.7 koisten juhlapäivinä käyttää itseänsä varten kreikanuskoisten pyhitettyä vettä”. Käskykirje johti siinä määriteltyihin ”hävitystöihin” myös Taistelu taikauskoa ja pakanuutta Pielisjärvellä. Valitukset ”hirvittävästä, sieluja vastaan turmelevasta ja iäiseen kadotukseen johtavas ta taikauskosta” vaimenivat. Ilmeisesti myös Piispa Daniel Jusleniuksen vuonna 1737 teke- kirkkoherra Jaakko Stenius vanhemman into mässä piispantarkastuksessa annetuista varoi- taistella taikauskoa vastaan laimeni iän myö- tuksista huolimatta taikausko eli sitkeästi poh- tä. Vuoden 1764 piispantarkastuksen tieto, että joiskarjalaisen kansan parissa. Rovastintarkas- taikauskoisia tapoja ei ollut enää havaittavassa tuksessa vuonna 1745 tuotiin ilmi, että muu- Pielisjärvellä, ei pitänyt paikkaansa. Sama ”to- tamat Pielisjärven seurakunnankin jäsenet tuus” oli tuotu esille jo rovastintarkastuksessa harjoittivat edelleen salaisesti taikauskoa. Lää- 1738.1 ninrovastin, Ilomantsin kirkkoherran Anders Korpi-Jaakosta kansan suussa säilyneisiin Norrgrenin (1696–1771) Porvoon tuomiokapi- moniin tarinoihin liittyi myös kuvauksia kirk- tulille 1752 laatimassa memoriaalissa todettiin, koherran pyrkimyksistä taikauskon kitkemi- että ainakin Ilomantsissa rahvas uhrasi yhä sa- seksi. Juukalaissyntyinen toimittaja-kirjailija laa kalmistoissa ja rappiolle jätetyissä tsasou- Simo Eronen (1881–1936) julkaisi Karjalan Si- noissa. Cederberg on arvellut, että samankal- vistysseuran äänenkannattajassa Toukomies- tainen tapa oli ilmeisesti vallalla Pielisjärven heimoaikakauslehdessä vuonna 1931 Korpi- seurakunnassakin. Siellä vietettiin myös - Yr Jaak ko ja Karjalan tietäjät -nimisen artikkelin. jönmessua, jonka aikana ei sallittu melua tai Siinä kerrotaan rohkean kirkkoherran monien mitään ”sellaista, mikä aiheuttaisi jyrinää”. vaikeuksien leimaamasta matkasta Pielisen yli Olavinmessun aikaan ajoittui puolestaan - ke Kolinvaaran maisemiin hävittämään kahden ritsemättömien, pyhien ns. villavuonien teu- tunnetun tietäjän ja myrrysmiehen Kinolaisen rastaminen. ja Vaaran Jaskan pirunkirkot. Kinolaisen ”tai-

125 kamaja” sijaitsi Ukko-Kolilla ja Vaaran Jaskan Kolin kuusien kätköistä oli löytynyt monta Keträvaaran huipulla. Hävitystyön jälkeen seu- karhun päätä ja Kolin vanha karttanimi, Mus- dun asukkaiden aiempi nuiva suhtautuminen tarinta, oli todettu yhdeksi karhun toisinto- kirkkoherraan vaihtui kertomuksen mukaan nimeksi. Se, että osa Kolin pyhistä kivistä oli kiitollisuuteen siitä, että Korpi-Jaakko oli kään- löydetty kaadettuina ja hajotettuina, kuvasti nyttänyt heidät takaisin pimeyden poluilta.2 näyttelytiedotteen mukaan kulttuurien- vaih Vuonna 2005 Jaakko Steniuksen ”taikaus- dokseen 1700-luvulla liittynyttä Jaakko Sten- koja noitasota” näyttäytyi erilaisessa valossa iuksen käynnistämää entisten pyhien arvojen Seura-lehden artikkelissa, jonka kirjoitti Han- tuhoamisvimmaa. Lehtijutussa päävastuu pa- nu Holvas. Jutun ingressissä viitattiin Kolin kanuuden symbolien hävittämisestä sälytet- kansallispuistossa paljastuneeseen 250 vuoden tiin Steniukselle, jonka väitettiin värvänneen takaiseen tihutyöhön, jossa pyhiä seitoja eli väkeä Karjalasta ja Savosta asuttamaan Kolin pakanallisia palvontakiviä oli tuhottu järjestel- aluetta ja tuhoamaan noituuden ja taikaus- mällisesti. Syyllinenkin oli selvillä: Korpi-Jaak- kon tunnukset. Kuten edellä todettiin, käsky ko. Jutun innoittajana oli saman vuoden kesäl- tällaisten symbolien hävittämiseksi tuli -kui lä Kolin Luontokeskus Ukossa avattu Kontio – tenkin maalliselta taholta. 1760-luvulla esitet- Metsän Kuningas -näyttely. Tässä näyttelyssä ty tieto taikauskon häviämisestä Pielisen Kar- esiteltiin laajasti professori Juha Pentikäisen jalasta kumottiin lehtijutussa, jonka mukaan kenttätöiden tuloksia, joiden keskiössä olivat itäisessä Suomessa voitiin nähdä merkkejä pa- Saimaan ja Pielisen reitiltä tunnistetut Ukon kanallisista riiteistä vielä 1900-luvullakin.3 karhukalliot, kivikarhutoteemit ja karhuseidat.

126 Korpi-Jaakon osallistuminen valtiopäiville

Sitkeys palkitaan edustajan paikalla Hattupuolueen kannattajaksi tiedetyn Ste niuksen puoluepoliittisesta laskelmoinnista Karjalan papisto oli esittänyt ensi kerran vuon- ei ole näyttöä. Hattujen valta-asema oli järk- na 1740 toiveensa siitä, että Porvoon hiippa- kymässä, joten puolueella oli varmasti vahva kunnan pappisedustaja valtiopäiville Tukhol- intressi pyrkiä vaikuttamaan valtiopäivämies- maan valittaisiin Karjalan rovastikunnasta. ten valintaan. Vaalit olivat suuri pettymys Ste Hanke kuitenkin raukesi. Asia nousi ajankoh- niukselle. Hänen oli tyytyminen neljänteen taiseksi seuraavan kerran vasta vuonna 1760. sijaan 14 äänellään, joista 12 tuli Karjalan ja Tuolloin alkoi jo paljon ennen kesäkuun alussa kaksi Juvan rovastikunnasta. Steniuksen edelle 1760 tapahtunutta valtiopäivien virallista kool- nousivat Porvoon tuomiorovasti Gabriel For- lekutsumista Jaakko Stenius vanhemman mie- telius (1700–1788), Juvan kirkkoherra Abra- lessä kypsyä ajatus päästä kertomaan säädyille ham Poppius (1714–1768) sekä Porvoon lukion Karjalan oloista ja tarpeista sekä esittää keino- kaunopuheisuuden ja runousopin lehtori Paul ja maakunnan olojen parantamiseksi. Hän toi Krogius (1724–1792). Piispa Nylander oli il- esiin halukkuutensa osallistua valtiopäiville jo moittanut jo ennen vaalia jäävänsä pois valtio- huhtikuussa kahdessa Porvoon tuomiokapitu- päiviltä, joten Porvoon hiippakunnan edusta- lille osoittamassaan memoriaalissa. Ensimmäi- jiksi tulivat Fortelius ja Poppius. Paul Krogius sessä päiväämättömässä kirjelmässä Stenius ei hyväksynyt vaalin tulosta ja pyrki aktiivi- toivoi, että hänet valittaisiin piispa Johan -Ny sesti, siinä kuitenkaan onnistumatta, nouse- landerin ohella valtiopäivämieheksi. Stenius lu- maan Poppiuksen tilalle. Krogiuksen valinnan pasi, että hän tahtoo täyttää toimen”kaikin voi muodolliseksi esteeksi nousi se, että hänellä ei min rehellisesti” ja vieläpä korvauksetta. Huh- ollut omaa kirkkoherrakuntaa.2 tikuun lopulla päivätyssä toisessa memoriaa- Kehnosta vaalituloksesta huolimatta Jaak- lissa Jaakko Stenius oletti, että piispa Nylander ko Stenius oli vakaasti päättänyt matkustaa ei mahdollisesti matkustaisikaan Tukholmaan. Tukholmaan. Hän jopa pyysi tuomiokapitulil- Stenius toivoi yhä tulevansa valituksi toiseksi ta niitä valtakirjoja, jotka oli annettu vaalissa pappisedustajaksi. Mikäli piispa ei lähtisi mat- hänen hyväkseen. Tähän ei kuitenkaan suos- kalle, Stenius toivoi saavansa piispalta vapau- tuttu, koska Steniusta ei voitu pitää hiippa- tuvat matka- ja päivärahat. Tuomiokapituli ei kunnan edustajana. Lisäksi valtakirjoja koske- voinut kuitenkaan suostua Jaakko Steniuksen va pyyntö käsiteltiin tuomiokapitulissa vasta toivomaan suositteluun, koska tämä loukkaisi tammikuun lopulla 1761, jolloin valtiopäivien hiippakunnan papiston vaalivapautta.1 valiokuntien vaalit oli jo järjestetty. A. R. Ce-

127 derbergin mukaan Steniuksen pyynnön käsit- dyn jäseneksi. Stenius oli matkustanut Tukhol- telyn lykkäytymiseen olisi liittynyt ”jonkin maan tuomikapitulin luvalla ja huolehtinut it- laista juonittelua”. Steniuksen matkaanlähtöä selleen sijaisen Pielisjärvelle, joten virantoimi- viivytti omalta osaltaan vaalisaarna, joka hä- tuksen laiminlyöntikään ei voinut olla esteenä. nen täytyi pitää Ristiinan kirkkoherran viran- Suhtautuminen Steniuksen valintaan syn- hakuun liittyen tammikuun puolivälissä 1761. nytti tiukan puoluepoliittisen kädenväännön Noin 160 peninkulman hevosmatka Pielisjär- hattujen ja myssyjen välillä. Hänen puoltajik- veltä Pohjanlahden ympäri Tukholmaan alkoi seen ilmaantui monia vaikutusvaltaisia hat- kin vasta helmikuun loppupuolella ja kesti tuja, kuten Skaran piispa Engelbert Halenius maaliskuun 18. päivään asti. (1700–1767), Västeråsin piispa Karl Benzelstier Steniuksen apulaisen Henrik Lyran ilmoi- na (1719–1800), Turun Akatemian professori tuksen mukaan kirkkoherra oli lähtenyt Tuk- Jakob Gadolin (1719–1802) sekä Linköpingin holmaan ”yksityisissä asioissaan”. Perillä kävi tuomiorovasti Petter Filenius (1704–1780), joka kuitenkin pian ilmi, että Stenius pyrki nouse- nimitettiin vuonna 1761 Linköpingin piispaksi. maan Porvoon hiippakunnan edustajaksi sai- He korostivat Steniuksen tietoja ja kokemus- rastumisen vuoksi estyneeksi tulleen Abraham ta erityisesti maatalouden alalla. Valtiopäivillä Poppiuksen tilalle. Vaatimuksensa tueksi Ste- Steniuksella olisi entistäkin paremmat mah- nius oli hankkinut lääninrovasti Antti Norr- dollisuudet toimia oman kotiseutunsa kehi- grenilta jäljennökset Karjalan papistolta val- tyksen edistämiseksi. Puolestapuhujien mie- tiopäiväedustajavaaleissa saamistaan valtakir lestä Steniuksella oli myös oikeus toimia val- joista. Steniuksen pyyntöä päästä pappissää- tiopäivillä pienistä muodollisista puutteista dyn jäseneksi käsiteltiin 30. maaliskuuta 1761. huolimatta. Vastapuolen mielestä Steniuksen Peri aatteellisen keskustelun jälkeen asiaan ei aktiivinen tarjoutuminen valtiopäiväedusta- paneuduttu perinpohjaisemmin, koska Jaakko jaksi oli sopim atonta. Kirkkoherran luopumi- Ste nius ei ollut esittänyt alkuperäisiä valtakir- nen palkkioista kuulosti oudolta ja synnytti joja.3 myös erilaisia epäilyjä. Niin ikään todettiin, Kirkkoherra Stenius ei vielä luovuttanut, että Stenius saattaisi helposti jättää yksityiset vaan uudisti pyyntönsä edustajaksi hyväk- memoriaalinsa asianomaisille elimille. symisestään kesäkuun alussa. Perusteellisten Tiukan äänestyksen jälkeen Jaakko Stenius selvitysten jälkeen asia otettiin ratkaisevaan kelpuutettiin pappissäädyn edustajaksi äänin käsittelyyn 7. elokuuta. Tuomiorovasti- Gab 27–26. Asian käsittelyn pitkittymisen taustal- riel Forteliuksen selityksen mukaan Porvoon la oli Cederbergin arvion mukaan osaltaan se, tuomiokapituli oli ollut haluton luovuttamaan että Porvoon tuomiokapituli piti Steniusta ak- Steniukselle alkuperäisiä valtakirjoja, koska tiivisempana puoluemiehenä, mitä hän todel- hiippakunnan papisto oli toivonut, että hiippa- lisuudessa oli. Käytännön valtiopäivätoimin- kunta selviäisi valtiopäivistä yhden edustajan nassaan Stenius painottui hoitamaan nimen- kustannuksilla. Kun Stenius nyt oli ilmoittanut omaan oman kotiseutunsa etuja eli tehtävää, luopuvansa valtiopäivämiespalkkioistaan, hä- johon hän oli hellittämättömällä sitkeydellä net voitiin tuomiorovastin mielestä valita sää- pyrkinyt ja lopulta myös valittu.4

128 Vaikka Jaakko Stenius pääsi tosi toimiin sää dökset ja määräykset eivät kuitenkaan sal- vasta kymmenisen kuukautta valtiopäivien lineet uuden lisäjäsenen valintaa tai edes jäse- alkamisen jälkeen, työtä riitti, sillä kuten hän nen vaihtoa, joten Jaakko Steniukselle tarjou- oli arvellut, nämä valtiopäivät muodostuivat tui vain ns. passiivisen jäsenen rooli. Tämä ta- monella tavalla merkityksellisiksi. Valtiopäi- kasi hänelle oikeuden olla läsnä kaikissa val- vien puhemiehenä toimi hattupuolueeseen misteludeputaation kokouksissa ja osallistua kuuluva Uppsalan arkkipiispa Samuel Troilius keskusteluihin, mutta ei äänestyksiin. Depu- (1706–1764), jonka sairastellessa puhetta johti taation istunnoissa käsiteltiin muun muassa hattujohtajiin kuulunut piispa Engelbert- Ha Suomen väestökysymystä, koskenperkauksia lenius. Samana päivänä, jona Stenius hyväk- ja maanmittauslaitoksen uudelleenjärjestelyä, syttiin pappissäädyn täysivaltaiseksi edusta- mihin kytkeytyi kysymys isojaon toimeenpa- jaksi, hänet valittiin myös Forteliuksen sijalle nosta. Deputaatio tarkasti Augustin Ehren pöytäkirjadeputaatioon. Deputaatio tarkasti svärdin kertomuksen koskenperkauksista ja kollegioiden ja tuomikapitulien pöytäkirjat. perehtyi Jaakko Stenius nuoremman suunni- Stenius kuului Utsjoen ja Inarin kirkkoherran telmiin uusista kulkuväylistä Pohjanlahdel- Henrik Wegeliuksen (1735–1791) kanssa de- ta Itä-Suomeen ja Hämeeseen. Kuten toisaal- putaation neljänteen osastoon. Sen tehtävänä la kerrotaan, Stenius nuoremman kaavailut oli tutkia kansliakollegion, linnaoikeuksien, konkretisoituivat Pyhäjoella.5 ylemmän hovilinnaoikeuden, linnankanslian, Pappissäädyn pöytäkirjojen perusteella yliopistojen konsistoreiden, neljän ruotsalai- Korpi-Jaakko ei ollut erityisen aktiivinen pu- sen tuomiok apitulin ja Tukholman ylituomio- heenvuorojen käyttäjä säätyistunnoissa. Kysy- kapitulin pöytäkirjat. Jaosto kokoontui tavalli- mys uusien tapulikaupunkien tarpeesta Suo- sesti neljästi viikossa ja Jaakko Stenius oli ah- messa kirvoitti kuitenkin kirkkoherran - kie kerasti paikalla istunnoissa. lenkannat. Pyhäjoen kirkkoherra Pehr Niklas Korpi-Jaakon toiminnasta kalastusdepu- Mathesius oli esittänyt kahta uutta tapulikau- taation jäsenenä on kerrottu jo aiemmin- ka punkia Pohjanmaalle. Jaakko Stenius totesi, lastuksen edistämistä koskevassa luvussa. Sa- että kaikki silloisetkaan tapulikaupungit eivät massa yhteydessä on kerrottu myös Koski- vastanneet aina tarvetta. Esimerkiksi Loviisa Jaakon valtiopäiville laatimasta valituksesta sijaitsi sellaisessa paikassa, että kaukaisimpien koskien suolan puutetta. Tuomiorovasti Gab- osien asukkaat eivät voineet käyttää sitä - hy riel Fortelius esitti Steniusta elokuussa 1761 väkseen. Stenius lähetti seuraavanlaiset tervei- myös suomalaisen valmistelukunnan jäsenek- set tapulikaupunkien perustamiseen nuivasti si. Pyhäjo en kirkkoherra Pehr (Petter) Niklas suhtautuneelle porvarissäädylle: ”Jos siis toivo Mathesius piti valmistelukunnan istunnossa taan maan tulevan viljellyksi ja asukkaiden pe 27. elokuuta valintaa tukevan puheenvuoron lastetuiksi siitä pakkotilasta, minkä kahleissa korostaen Korpi-Jaakon hyviä tietoja Suomen he nyt monin tavoin kärsivät, näyttää sopivam talouselämästä, sen tilasta ja tarpeista. Mat- malta antaa porvarissäädylle sellainen vastaus, hesiusta tuki Eurajoen kirkkoherra Johan Lai- joka pakottaa heidät myöntymään mainituissa hiander (1720–1794). Valtiopäiviä koskevat seuduissa asuvien kanssaveljiensä kohtuullisiin

129 pyyntöihin.” Isänsä tavoin Koski-Jaakkokin ajoi parisen kuukautta osin yleisten ja osin - yksi maakunnan kauppaolojen parantamista, mutta tyisten asioiden takia. Lopulta kirkkoherran kauppalahankkeet raukesivat.6 oli kuitenkin palattava Pielisjärvelle selvittä- Viivästynyt mukaanpääsy viralliseen val- mään apulaisensa Henrik Lyran ja Nurmek- tiopäivätyöskentelyyn ei estänyt Steniusta sen kappalaisen Nils Depnerin välille synty- myöskään osallistumasta monien Karjalaa kos- nyt kiistaa harhaoppisuudesta. Porvoon tuo- kevien anomusten ja valitusten käsittelyyn. Hän miokapituli piti kiinni Steniuksen lupauksesta saattoi nostaa talonpoikaissäädyn Juho Parta- hoitaa edustajan toimi ilman julkista korvaus- sen tavoin näitä asioita esille säätykokouksis sa, ta. Piispaksi nimitetty Gabriel Fortelius katsoi valiokunnissa ja yksityisissä neuvotteluissa. tämän kohtuuttomaksi ja maksoi Steniukselle Pitkään vireillä ollut verotuksen uudistaminen omista edustajarahoistaan asianmukaisen kor- ei edennyt näilläkään valtiopäivillä. Ratkaisu- vauksen. Steniuksen matka Tukholmaan oli aan vaille jäi myös Karjalan rahvaan anomus hänelle itselleen virkistävä ja herätteitä anta- kieltää uudisasutusten perustaminen yhteis- va. Samalla valtakunnan päättäjille välittyi -hä metsiin. Sen sijaan anomus markkinoiden siir- nen ansiostaan paljon uutta tietoutta Karjalan tämisestä Puhokselta Liperiin lähti etenemään oloista.7 toivottuun suuntaan, samoin maakunnan lää- käritilanteen parantaminen sekä maakunnan ensimmäisen postikonttorin avaaminen Lipe Karjalan talousdeputaation jäsenenä riin vuonna 1766. Mainittakoon, että Jaakko Stenius vanhempi oli valittanut jo vuonna 1747 Jaakko Stenius vanhempi osallistui siis keskus maaherralle sitä, että postinkulun sattumanva- teluun Karjalan vanhakantaisen arvioverotuk raisuuden vuoksi useita kirjeitä oli kadonnut. sen uudistamisesta, mutta aika ei ollut vielä Tilanteen parantamiseksi kirkkoherra Stenius kypsä muutokselle. Niin ikään Stenius asettui oli ehdottanut nimismiehen velvoittamista puolustamaan muiden pappissäädyn jäsenten vastuuseen postinkulun turvallisuudesta. rinnalla Savon ja Karjalan talousdeputaatioi- Valtiopäivien joululoman aikoihin 1761 den perustamista. Nämä viisijäseniset maa- Jaakko Stenius vieraili Kiulan pitäjässä Söder- kunnalliset deputaatiot nimitettiin vuonna manlannissa, missä hän tutustui sikäläiseen 1762. Karjalan talousdeputaation muodostivat maatalouteen. Tammikuussa 1762 Stenius kut- kapteeni Fredrik Wilhelm Ladau (1727–1773) suttiin monen muun pappismiehen tavoin ku- Iisalmesta puheenjohtajana, everstiluutnantik- ninkaan linnaan suurille päivällisille, jotka si vuonna 1762 ylennetty Fredrik Gyllensv aan järjestettiin edellispäivänä 16 vuotta -täyttä (1723–1787), loviisalainen raatimies Johan neen prinssi Kustaan, tulevan kuningas Kus- Gottfrid Weckström (1738-1791), valtiopäivä- taa III:n, syntymäpäivän kunniaksi. Stenius mies Juho Partanen (1716–1764) Tohmajärven pääsi Tukholmassa kosketuksiin myös Ruotsin Värtsilästä ja kirkkoherra Jaakko Stenius. Ko- tiedeakatemian kanssa. Valtiopäivät päättyivät koonpanoon tuli pian muutoksia. Gyllensvaa- jokunen päivä ennen vuoden 1762 juhannusta. nin tilalle valittiin luutnantti Magnus Fredrik Stenius viipyi pääkaupungissa kuitenkin vielä von Fieandt sekä Weckströmin tilalle ensin

130 kauppamies Johan Petter Flachseen ja sitten 1766 jätti säädyille loppuraporttinsa. Pitäjänra- kauppamies Martin Ulrich Ihsdahl, molemmat jojen määrittäminen jäi nyt sovittelulautakun- Loviisasta. Myös talonpoikien edustaja vaih- nille. Savon vastaisen maakuntarajan tarkaste- tui, kun sairauden takia tehtävästä estyneen lu annettiin erikoisoikeudelle, jota johti Karja- Partasen tilalle nimitettiin lautamies Efraim lan laamanni. Sidensnöre Liperistä. Sihteerin tointa hoiti lää- Karjalan talousdeputaatio otti kantaa myös ninkanslian kanslisti Petter Henrik Norring. maakunnan talouden tilaan, joka oli deputaa- Talousdeputaatioiden päätehtävä oli selvit- tion jäsenten mielestä hyvin heikolla tolalla. tää verotuksen uudistamiseksi rajakysymykset Viljelyalueet olivat monilla tiloilla riittämättö- pitäjien ja kruunun sekä yksityisten tilojen vä- mät, yhteismaita käytettiin miten sattui ja käy- lillä. Kuninkaallinen majesteetti oli määrännyt töstä poistuneet kaskimaat jätettiin usein täy- jo vuonna 1741 rahvaan valtiopäivävalituksen sin vaille hoitoa. Ns. opottamaat, joita talot oli- perusteella pantavaksi toimeen yleisen maan- vat erotuttaneet omaisuudekseen, aiheuttivat jaon ja vanhan arvioverotuksen korvaavan ve- riitoja ja erimielisyyksiä. Riitoja oli myös uu- rollepanon. Asia lykkäytyi sodan takia ja nousi disasukkaiden ja heidän naapureidensa välillä. uudelleen esille vasta vuoden 1756 valtiopäivil- Tähän kaikkeen sekä verotusjärjestelmään piti lä. Kun asiassa ei tämän jälkeenkään tapahtu- saada pikaisesti parannus. Se, että deputaatio nut konkreettista – pääosin maanmittaripulan ei voinut paneutua syvällisemmin maakunnan vuoksi – päädyttiin edellä mainittujen talous- talouskysymyksiin, oli vahinko, sillä tällä sa- deputaatioiden perustamiseen. Pappissäädyn ralla deputaatiolla, jossa kirkkoherra Jaakko toivomuksena oli saada kootuksi yksityiskoh- Steniuksella oli merkittävä rooli, olisi ollut pal- taisia tietoja maakunnan kauppaoloista sekä jon annettavaa maakunnalle.1 keinoja niiden parantamiseksi. Tätä ei kuiten- Myös Jaakko Stenius nuorempi ahkeroi kaan mainittu deputaatioiden ohjesäännöissä. raja- ja maanjakokysymysten parissa. Vuon- Deputaatiot kokoontuivat kesällä 1763 tar- na 1774 hän anoi Pielisjärven miesten puoles- kastelemaan Savon ja Karjalan välistä rajaa. ta maaherralle pitäjän rajojen selvittämistä ja Tätä koskeva työ keskeytyi syyskuun lopulla. määrittämistä. Anomus oli tarpeen, koska Ilo- Työtä vaikeutti maanmittareiden puute. Karja- mantsin ja jopa Venäjän puolen Repolan ta- lan ja Pohjanmaan rajasta pidettiin neuvotte- lonpojat olivat valmistelleet kaskimaita sa- lukokous vuoden 1764 helmikuussa. Steniuk- loilla, joiden pielisjärviset katsoivat kuuluvan sen sijasta tähän tilaisuuteen osallistui Tohma- ikimuistoisen nautinnan perusteella itselleen. järven kappalainen Jaakko Alopaeus (1726– Maakiistat olivat johtaneet joskus verisiinkin 1798). Stenius, jolla oli suuria maaomaisuuksia tappeluihin. Stenius lähestyi maaherraa myös Pielisjärvellä, katsottiin miehen protestoinnis- mietinnöllä tilojen palstoitusasiasta, koska ta huolimatta jääviksi. Rajalinjoja oli tarkoitus kruununvoudit olivat estäneet usein tarpeelli- tarkastella myös pitäjien välillä. Maanmittarei- siakin tilojen palstoituksia. Stenius vaati, että den puute haittasi tätäkin työtä ja johti lopul- talonpojat saisivat jakaa maitaan poikiensa ta koko deputaation työn keskeytymiseen. De- kesken.2 putaatio lakkautettiin pian sen jälkeen, kun se

131 Vuosien 1765–1766 valtiopäivien koherran pisteitä laskivat hänen omavaltainen pettymykset käytöksensä ja koppavuutensa sekä se, että hän kuului hattuihin. Omavaltaisuudesta ker- Siinä kertomuksessa, jonka Jaakko Stenius toi, että hän ei edes ilmoittanut tuomiokapitu- vanhempi laati kesäkuussa 1764 valtiopäivä- lille matkasta, jolle hän lähti luvatta. Matkaan mies Juho Partasen toimista Karjalan puolus- lähdön kiireyttä selitti osaltaan, että valtiopäi- tuskysymyksen hyväksi vuosien 1760–1762 vät alkoivat 15. tammikuun 1765.1 valtiopäivillä, hän toi peittelemättä esille myös Steniuksen ohella valtakirjaa ei myönnet- omat ansionsa samaisilla valtiopäivillä. Koska ty kahdelle muullekaan omalla toimialueellaan vuoden 1760–1762 valtiopäivillä esillä olleis- kannatusta saaneelle Porvoon hiippakunnan ta kysymyksistä monet – mm. rajapuolustus, ehdokkaalle. Ilmeisesti myssypuolue ei tun- maanjako ja verotus – olivat yhä vailla ratkai- tenut omiksi miehikseen myöskään Hollolan suaan, Karjalan rovastikunnan papisto päätti kirkkoherraa Jakob Krookia (1717–1768) eikä lähettää oman edustajansa seuraaville - vuon Mikkelin kappalaista Kristian Herman Carl- na 1765 alkaville valtiopäiville. Loppuvuodesta qvistiä (n. 1714–1789), koska heidän valtakir- 1764 järjestetyn vaalin tulos osoitti, että kym- jansa jäivät hyväksymättä. Tästä kaksikosta menen äänestäjää halusi lähettää valtiopäiville Krookilla oli kokemusta säätynsä edusmiehe- vain yhden edustajan ja neljä äänestäjää kak- nä olemisesta jo valtiopäiviltä 1751–1752.2 si edustaa. Jaakko Stenius sai 11, piispa Gab- Hattupuolueen pitkäaikaisen valtakauden riel Fortelius neljä ja lehtori Anders Kraftman taittumisesta oli näkynyt ennusmerkkejä jo kaksi ääntä. Porvoon lukion teologian lehtorin vuosien 1760–1762 valtiopäivillä. Säätyjen ko- Petter Bondsdorffin (1719–1803) kannatus jäi koontuessa jälleen vuonna 1765 valta siirtyi- yhteen ääneen. Kirkkoherra Steniuksen ”ter- kin kansalaisten pitkäaikaisesta tyytymättö- veestä itsetunnosta” kertoi se, että hän äänesti myydestä kannatustaan ammentaneelle mys- itseään. Porvoon tuomiokapituli tyrmäsi kui- sypuolueelle. Hattujen suosiota nakersivat tenkin Karjalan papiston aikeet omasta edus- pahoin epäonnistuneen ja paljon varoja niel- tajasta, koska tällainen käytäntö olisi ollut vas- leen Pommerin sodan ohella valtiontaloudel- toin kuninkaallisia asetuksia. Joulukuun 8. päi- liset ja sisäpoliittiset syyt, ennen kaikkea- ra vänä pidetyssä tuomiokapitulin kokouksessa hanarvon lasku sekä kansalaisten jokapäiväi- korostettiin, että valtiopäiväedustajiksi valitut seen elämänmenoon vaikuttanut byrokratia ja Gabriel Fortelius ja Anders Kraftman huoleh- säännöstelevä holhous. Suomessa tyytymättö- tisivat kyllä siitä, että karjalaisten pappien toi- myyttä lisäsi entisestään se, että hattujen- po veet alueensa kehittämiseksi nousisivat esille. litiikan keskiössä olivat emämaa ja pääkau- Siitä, milloin tuomiokapitulin päätös saa- punki Tukholma Suomen olojen kehittämisen pui Steniuksen tietoon, ei ole varmuutta. Joka jäädessä riittämättömälle huomiolle. Uudenlai- tapauksessa kirkkoherra lähti joulun alla 1764 sille poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnalli- matkalle kohti Tukholmaan. Mahdollisesti Ste- sen vapauden ajatuksille oli tarjolla näin hyvä nius ennakoi päätöksen. Hän ei ollut ”persona kasvupohja erityisesti suomalaisten mielissä. grata” tuomiokapitulissa, jonka silmissä kirk- Uusi mieliala ilmeni siinä, että aatelittomiin

132 säätyihin valittiin Suomesta lähes yksinomaan Vaikka Steniuksen toive virallisen edus- ”vastustusmiehiä” eli myssypuolueen edusta- tajan asemasta ei toteutunutkaan, hän pyrki jia.3 vaikuttamaan epävirallisesti monien Karjalaa Porvariston riveissä myssypuolueella oli koskevien asioiden käsittelyyn. Tällainen asia- vuosien 1765–1766 valtiopäivillä selvä enem- kokonaisuus oli muun muassa Karjalan puo- mistö ja myös talonpoikaissäädyn vaikutus- lustuskysymys, josta kerrotaan laajemmin toi- valtaisimmat ja näkyvimmät edustajat olivat saalla. Kirkkoherra Stenius pääsi sanomaan myssyjä. Tähän joukkoon kuului muun mu- sanansa myös karjalaisten veroviljan kuljetus- assa talollinen Henrik Paldanius Kuopiosta. kysymyksestä. Karjalan talonpojat olivat valit- Suomesta Tukholmaan matkanneista pappis- taneet sitä, että veroviljojen kuljettaminen -Lo säädyn edustajista Turun piispa Karl Fredrik viisaan kävi heille työlääksi. Niinpä talonpo- Mennander, joka oli ollut mukana jo kaksilla jat anoivat, että he saisivat lunastaa veroviljan edellisillä valtiopäivillä, oli hattu. Myssyihin käyvän taksan mukaan ja vapautuisivat näin lukeutuivat puolestaan monet valtiopäivillä viljan kuljettamiselta. Pitkien keskustelujen ja näkyvän roolin saaneet papit, kuten Loimaan selvitysten jälkeen asia ”haudattiin hiljaisesti”. kirkkoherra Gustaf Haartman (1715–1781), Sen sijaan karjalalaisten valitus, että Loviisan Hammarlandin kirkkoherra Johan Grunnerus kauppiaat kohtelivat heitä kaltoin kokoamalla (1717–1787), Pyhäjoen kirkkoherra Pehr Nik- ns. rikkamarkkoja talonpoikien kuljettamien las Mathesius ja Alavetelin kappalainen Anders elintarpeiden likaantumisesta, hyväksyttiin. Chydenius. Porvoon hiippakunnan edustajista Valtaneuvosto näet yhtyi kauppakollegion nä- Anders Kraftm an oli myssy. Porvoon piispak- kemykseen ja tuomitsi Loviisan porvareiden si 1762 valitun Gabriel Forteliuksen puoluepo- tavan ehdottoman laittomaksi. Karjalan pap liittisen kannan määrittely oli vaikeampaa. -Ce pien toivomusta vapautua ns. suostunnoista derbergin mukaan Fortelius oli kannanotois- tukivat salaisessa valiokunnassa piispa Gabriel saan sangen maltillinen ja varovainen.4 Fortelius ja kirkkoherra Pehr Niklas Mathe Jaakko Stenius sai havaita pian Tukhol- sius. Valtiovaraindeputaation lausuntoon vii- maan saavuttuaan poliittisen ilmapiirin muu- taten valiokunta ei kuitenkaan lopulta katso- toksen. Myssyt nousivat enemmistöön tär- nut voivansa suostua tällaisen vapautuksen keimmissä valiokunnissa ja pappissäädyn is- myöntämiseen. tuntoja johti Samuel Troiliusta arkkipiispa- Porvoon tuomiokapituli oli Tukholman na seurannut Magnus Beronius (1692–1775), linnankanslian välityksellä vaatinut Stenius- myssypuolueen kannattajia hänkin. Porvoon ta palamaan takaisin omaan seurakuntaansa tuomiokapitulin pöytäkirjojen mukaan Jaak- pian sen jälkeen, kun hänen pyrkimyksensä ko Stenius pyrki kuitenkin tälläkin kertaa pap- pappissäädyn edustajaksi oli hylätty. Kirk- pissäädyn nousemaan viralliseksi edustajaksi. koherra pysyi kuitenkin Tukholmassa. Huh- Pappissäädyn pöytäkirjoista tällaista kirjausta ti- ja toukokuussa 1765 tuomiokapitulille lä- ei löydy. Se on tulkittu merkiksi, että Steniuk- hettämissään kirjeissä Stenius puolusteli käy- sen edustajahaaveet haluttiin tyrehdyttää- al töstään ja korosti, että ne asiat, joiden takia kuunsa. hän oli matkustanut Tukholmaan, olivat niin

133 tärkeitä, että ”hänen persoonallinen oleskelun memoriaalissa Stenius painotti, että hänellä sa valtakunnan pääkaupungissa oli hyvin suo oli ollut paljon työtä ja vaivaa asioiden hoita- tavaa”. Stenius hankki myös puolustusde- misesta Tukholmassa. Laivamatkaan Ouluun putaatiolta virallisen todistuksen roolistaan toi oman lisädramatiikkansa haaksirikko. On- kyseisen deputaation asioiden käsittelyssä. nettomuus ja monia katkeriakin pettymyksiä Kirjeet rauhoittivat mieliä tuomiokapitulissa tuottaneet valtiopäivät aiheuttivat Steniuksel- siinä määrin, että Steniukselle osoitettu vaa- le suoranaisia taloudellisia menetyksiä. Petty- timus saapua Porvooseen kuulemaan nuhtei- mykset ja haaksirikko heikensivät myös en- ta peruutettiin. Kevään kirjeissä Stenius- lu tisestään kirkkoherran terveydentilaa, jonka pasi palata pian Pielisjärvelle. Kotimatka al- horjumisesta oli ollut merkkejä jo kevättal- koi vasta elokuun puolivälissä. Tuomiokapi- vella Tukholmassa.5 tulille ennen matkalle lähtöään osoittamassa

134 Steniukset ja Karjalan puolustuksen järjestäminen

Pohjois-Karjalan sijainti Venäjän naapurina lella käydyn taistelun jälkeen ryöstöretkiä asetti maakunnan puolustukselle suuria haas- valtakunnan rajan yli. Ryöstöretkien pelossa teita. 1700-luvun alun sota- ja isonvihan vuo- monet rajaseutujen asukkaat pakenivat lähi- sien jälkeen mietittiin myös Pohjois-Karjalan alueiden saloille ja osa sisämaahan asti. Kotei- puolustuksen pohjaksi ruotujakolaitosta, jos- hinsa jääneet kätkivät arvotavaransa. Karjalan sa kahden–viiden talon muodostamat ruo- kruununvouti G. A. Andersin ryhtyi Savonlin- dut asettivat ja ylläpitivät yhden sotamiehen. nan ja Kymenkartanon läänin maaherran Carl Järjestelmän käyttöönotto kaatui kuitenkin Johan Stjernstedtin kehotuksesta kokoamaan kiinteän verojärjestelmän puutteeseen, min- vartiojoukkoja. Lokakuun alussa koossa oli kä vuoksi ruoturasituksen jakaminen maa- 240 miestä, joista 40 oli kotoisin Pielisjärveltä. kunnassa pysyvästi veroluvun mukaan olisi Lokakuun lopulta venäläiset ryöstivät ja hävit- edellyttänyt uutta ruodutusta vuosittain. Niin tivät pohjoiskarjalaistenkin omaisuutta sekä ikään pelättiin ruoturasituksen epätasaista ja- surmasivat tai veivät vangeikseen satoja pitä- kautumista ja sitä, että sotilaista sukeutuisi jien asukkaita. väkivallan harjoittajia. Maakunnassa siirryt- Pielisjärven kirkkoherran viran vuonna tiin 1720- ja 1730-lukujen taitteessa talonpoi- 1740 vastaanottanut Jaakko Stenius vanhem- kaiseen puolustusjärjestelmään. Se rakentui pi vei ryöstöretkien käynnistyttyä perheensä vapaaehtoisuudelle, ts. talosta lähetettäisiin turvaan Nurmekseen syrjäiselle saloseudulle. tarpeen vaatiessa mies riviin. Jo muutaman Pakomatkalla ollessaankin Stenius pyrki vai- vuoden kuluttua ryhdyttiin valmistelemaan kuttamaan Pielisjärven asioihin. Jo marras- jälleen ruodutusta. Sen järjestämisestä käy- kuun puolivälissä 1741 hän pyysi Savonlinnan tiin pitkiä keskusteluja muun muassa vero- ja Kymenkartanon läänin maaherra Carl Johan tusta ja puolustusta pohtineessa ns. Karjalan Stjernstedtille osoittamassaan kirjeessä aseita komissionissa. Alueen asukkaiden vastahan- pitäjän miehille. Samalla hän lupasi, että pie- gan vuoksi ruoduttamisesta luovuttiin tälläkin lisjärveläiset puolustaisivat aseistettuina omia kertaa. Muutamia maakunnan miehiä pestau- rajojaan. Hän sai myös estetyksi pitäjäläisiä tui aliupseereiksi ja sotamiehiksi Pohjanmaan osallistumaan suunnitellulle ”seikkailuretkel- rykmenttiin.1 le” Pielisjärven pitäjän ulkopuolelle. Tällä seik- Kesällä 1741 syttyneen hattujen sodan -ta kailulla viitattiin Sortavalaan tehtyyn retkeen, pahtumat ylsivät syksyn mittaan myös Poh- jonka aikana ryöstettiin sekä kruunun että -yk jois-Karjalaan. Venäläiset joukot alkoivat teh- sityisten omaisuutta. Ärsyyntyneet venäläiset dä pian Lappeenrannassa elokuun loppupuo- vastasivat pian tuhoisalla vastahyökkäyksellä.

135 Jaakko Stenius palasi virkaansa vasta syksyllä Puolustusdeputaatio otti mietintöön myön- 1742. Seurakunnan hoidosta vastasi tänä aika- teisen kannan. Asian ulkopoliittinen ulottu- na kirkkoherran apulainen Petter Carstenius. vuus nousi esiin salaisessa valiokunnassa, joka Steniuksen passiivinen ja varovainen toiminta lähetti asian vähäisen sekreettideputaation -kä sai sittemmin vuonna 1768 tunnustusta pitäjä- siteltäväksi. Sieltä mietintö matkasi kansliakol- läisten laatimassa memoriaalissa, jossa häntä legioon. Asian käsittelyn aikana joku kiinnitti kiitettiin siitä, että Pielisjärvi säästyi vihollisen huomionsa mietinnön esitykseen autiomaiden hävitykseltä.2 jakamisesta ja uusien torppien perustamises- Hattujen sodan ja pikkuvihan jälkeen Poh- ta, mikä vaati kamari-, talous- ja kauppadepu- jois-Karjalassa palasi voimaan yli 30 vuodek- taation kamari- ja talousjaoston lausunnon. Ja- si vanha talonpoikainen vapaaehtoisjärjestel- ostolla ei ollut mitään autiomaiden jakamista mä. Ohjelma Karjalan puolustuksen uudel- vastaan, mutta lopulta asia pysähtyi vähäiseen leen järjestämiseksi sisältyi tohmajärveläisen sekreettideputaatioon ja jäi kokonaan ilman Juho Partasen mietintöön valtiopäiville kesäl- ratkaisua. A. R. Cederbergin arvion mukaan lä 1761. Mietinnön valmistelussa Juho Partasta Karjalan puolustamiseen liittyneen aloitteen avustivat Jaakko Stenius vanhempi ja kenraali hukkuminen tai paremminkin hukuttaminen Augustin Ehrensvärd. deputaatioon johtui siitä, että esitystä pidet- Stenius ei voinut allekirjoittaa asiakirjaa, tiin ”valtiollisesti vaarallisena”. Jaakko Stenius koska hän ei ollut vielä pappissäädyn viralli- vanhempi laati 1764 kertomuksen Partasen toi nen jäsen. Mietintö sisälsi tusinan verran eh- mista maakunnan puolustuskysymyksen rat- dotuksia maanpuolustuksen järjestämiseksi kaisemiseksi. Asia oli kirkkoherralle läheinen, vapaaehtoisten keveiden joukkojen, ns. Kar- sillä olihan hän ollut apuna mietinnön laatimi- jalan husaareiden, perustalle. Joukot koottai- sessa ja toiminut valtiopäivillä Partasen tulk- siin 20–60-vuotiaista talonpojista, torppareis- kina. Tässä roolissa hänellä oli mahdollisuus ta ja rengeistä. Ehdotus sisälsi myös miehistön päästä seuraamaan myös mietinnön edistymis- ja päällystön koulutukseen tähtääviä toimia. tä deputaatioissa. Stenius laati kertomuksensa Kruunu antaisi joukoille kiväärit ja ammukset. Juho (Juhana) Partasen kuoleman jälkeen. Par- Talonpojat suostuivat puolestaan hankkimaan tanen, joka oli Värtsilän kylän toiseksi suurim- itselleen sotilaspuvut; harmaa sarkatakki sini- man tilan Tolkkolan poika, kuoli punatautiin sine ja keltaisine kauluksineen, harmaat sarka- 46-vuotiaana helmikuussa 1764.3 liivit ja housut, pieksut ja sukat sekä talvella Asiaan palattiin vuosien 1765–1766 valtio- hylkeennahkalakki ja kesällä hattu. Sodan ai- päivillä, joilla esitys hyväksyttiin muutamil- kana kruunu hoitaisi joukkojen muonituksen, la muutoksilla. Sodan syttyessä kaikki 20–50 josta rahvas vastaisi itse tarkastuksissa ja har- -vuotiaat miehet olisivat puolustusvelvollisia joituksissa. Mietinnössä toivottiin myös lupaa ja heidät jaettaisiin komppanioihin, jotka saisi- erämaiden jakamiselle. Näin torppien ja sa- vat itse valita päällystön ylintä johtajaa lukuun malla sotamiesten määrä kasvaisi entisestään, ottamatta. Aiempi keskeinen tavoite miehistön mikä olisi hyödyllinen ja myönteinen asia rauhan ajan koulutuksesta ja upseereiden kou- kruunun näkökulmastakin. lutuksesta vesitettiin. Taustalla oli ”herrassää-

136 tyisten” ammattiupseereiden vastustus. He nä- mossa viinaksi ja käytti kertyneet varat muihin kivät talonpoikaisen upseeriston ja sotavä en tarkoituksiin. Itse jääkärijoukon kokoamiseen olemassaolon suoranaisena kauhistuksena. ryhdyttiin vasta kymmenen vuotta myöhem- Maakunnassa taas arveltiin, että ylempisäätyi- min sodan uhan alla. Lopulta päädyttiin talol- set upseerit eivät pystyisi seuraamaan miehis- lisista koostuneen vapaajoukon kokoamiseen. töä vaikeina vuodenaikoina ja huonojen säi- Pielisjärvellä sen toiminta rajoittui kesällä 1788 den vallitessa metsissä, soilla ja nevoilla edes puhjenneessa ja Värälän rauhaan elokuussa päiväsaikaan, puhumattakaan öistä. Siksi pääl- 1790 päättyneessä Kustaan III:n sodassa raja- lystö olisi viisainta valita rahvaan omasta kes- vartiointiin. Varastoitujen muskettien lisäksi kuudesta. Kruunu oli hankkinut Pielisjärven käyttöön saatiin Kuopiosta kivääreitä.5 pitäjään jo 1751 pikkuvihan aikaisia musket- Karjalaan asetettujen vakinaisten joukko- teja ja pistimiä eli pajunetteja. Ne varastoitiin jen päälliköksi määrättiin kapteeni O. F. Wet- ensin ns. kymmenysaitan puuttuessa Lieksan terhof ja vapaaehtoisten päälliköksi kapteeni hovileirin omistajien Mustosten aittaan sekä Anders Duncker. Wetterhofin käskystä julis- vuodesta 1768 suuriin puuarkkuihin kirkon tettiin syksyllä 1788 kaikissa alueen kirkois- lehterille. Kruununvoudin ilmoituksen mu- sa kuulutus aselevon alkamisesta. Tieto kum- kaan vuonna 1773 löytyi koko Karjalasta va- mastutti pielisjärveläisiä, jotka olivat saaneet rastoituina 1 047 muskettia ja 992 pajunettia, juuri tietää, että venäläisillä oli vihamielisiä joista osa oli kuitenkin epäkunnossa. Lisäksi aikomuksia. Kirkkoherra Jaakko Stenius nuo- alueen kymmenysaitoihin oli varastoitu jon- rempi pitikin rajavahdit tehtävissään ja lähetti kinlainen määrä ruutia ja kuulia.4 venäläisille julistuksen, jossa vakuutettiin, että Kymenkartanon ja Savon läänin maaher- kenenkään ei sallittaisi ylittää rajaa. Samal- raksi 1765 nimitetty sotilastaustainen Anders la hän vakuutti omaa ja pitäjäläisten uskolli- Henrik Ramsay (1707–1782) piti vuoden 1766 suutta Ruotsin kuninkaalle. Koski-Jaakon tiu- puolustusjärjestelyjä riittämättöminä. Hän ei kan asenteen taustalla olivat myös ne monet onnistunut kuitenkaan saamaan tilanteeseen kauhut ja kärsimykset, joita hän oli joutunut muutosta. Sen sijaan Karjalan kruunuvou- näkemään lapsuudessaan pikkuvihan aikana ti Gabriel Walleniuksen ajatus uudesta pysy- 1740-luvun alussa. Vaikka mitään rajarikko- västä jääkärijoukosta toteutui. Maakunnassa muksia ei ilmennyt, pielisjärveläiset jatkoivat ryhdyttiin kantamaan jääkäriveroa, jota - kan vartiointia. sa vastusti ja joka jouduttiin hyväksymään joi- Sodan pitkittyessä heräsi Pielisjärvellä syk- denkin mielestä painostuksen ja pakon edes- syllä 1789 ajatus pitäjän puolustuksen järjes- sä. Jaakko Stenius nuoremman suhtautuminen tämisestä vakaammalle pohjalle. Lokakuun 18. jääkäriveroon oli taas lähes alusta asti ymmär- päivänä pidetyssä kokouksessa päätettiin pitää tävä ja puolustava. Tästä hän sai oman kerto- kaikki yhdeksän vahtipaikkaa – Lieksan pää- mansa mukaan päälleen nurmeslaisten vihat. vartio sekä Jonkerin, Savijärven, Nurmijärven, Jääkäriveroa alettiin kantaa 1778, mutta val- Pankajärven, Ruunan, Louhivaaran, Kontio- tio keitätti veroviljat muutamaa vuotta -myö vaaran ja Kuorankylän rajavahdit – yhä vah- hemmin Joensuuhun perustamassaan poltti- tikeskuksina. Kokouksessa laadittiin Koski-

137 Jaakon johdolla kaikkiaan 21 kohtaa sisältävä sitä saa kutsua turhaksi kerskumiseksi. Sitä ohjesääntö. Jokaisen talollisen piti hoitaa vuo- kunniaa, että me olemme kunnialla palvelleet roviikkonsa päävartiossa ja rajavartiostossa. armollisinta kuningastamme Kustaa Kolmatta, Evääksi piti varata leipää, voita, suolakalaa ja ei meiltä itse kateuskaan voi ryöstää…” lihaa. Vain laillisia käskyjä piti noudattaa.”Hu Kun Pielisjärvellä olleissa jääkärijoukoissa muja ja höyryjä, joita akat ja lapset jotkuttele alkoi esiintyä karkaamisia ja kapinallisten pu- vat”, ei pitänyt uskoa. Pitäjän ylin vahtipääl- heiden levittämistä kansan keskuuteen, kirk- lysmies oli valtiopäivämies Martti Keränen Sa- koherra Stenius varoitti jyrkkäsanaisesti -pie vijärveltä. Jaakko Stenius nuorempi osallistui lisjärveläisiä suojelemasta karkulaisia. Porvoo- aktiivisesti maanpuolustustoimiin kirjoitta- seen tuomiorovasti Alopaeukselle 1790 lähet- malla muun muassa Räkningin Wahdin Tegos tämässään kirjeessä Koski-Jaakko toikin esiin ta vv. 1788–1790 ja auttamalla Lieksan päävar- tyytyväisyytensä pitäjäläisten toimista ja ur- tion päällikköä Lauri Pehkosta vartiovuorojen hoollisuudesta sodan aikana. merkitsemisessä sekä kivääreiden ja ampuma- Jaakko Stenius sai sodan päätyttyä syyt- varojen luetteloimisessa.6 teen maankavalluksesta ja salaisesta toimin- Pielisjärven talolliset keskittyivät koko so- nasta vihollisen kanssa. Todisteena oli edellä ta-ajan tarmolla oman pitäjän rajojen vartioi mainittu Steniuksen venäläisille toimittama miseen ja olivat vastahakoisia lähettämään kirje, joka itse asiassa puhui Steniuksen ku- talonpoikaisjoukkojaan pitäjän rajojen ulko- ningasmielisyyden ja uskollisuuden puolesta. puolelle. Cederberg nostaa tämän itsenäisen ja Syyte todettiinkin perättömäksi ja se rauke- tiukan käyttäytymisen takuumieheksi Jaakko si. Jutun oli nostanut eräs murhasta tuomittu Stenius nuoremman, jonka sanat hänen mu- nainen, mutta kirjeissään Henrik Gabriel Port- kaansa ”me tunnemme talonpoikien suussa”. hanille Stenius viittasi vaikeuksiin, joita- An Vankasti kuningasmielinen Stenius ei hyväk- jalan miesten ”vihaiset tuumat” olivat hänelle synyt jääkäriupseeriston piirissä esiintyneitä ja pielisjärveläisille aiheuttaneet. Pitäjäläisten vallankumouksellisia ajatuksia, mikä heijastui ja heidän kirkkoherransa itsenäinen toiminta myös rahvaan ajattelussa ja vastahakoisuu- oli herättänyt suuttumusta, jonka kapinallinen dessa olla jääkäriupseereiden komennettavi- upseeristo purki johtajaksi tiedettyyn Koski- na. Pielisjärveläisten uskollisuuden kuninkaal- Jaakkoon.7 le vahvistaa Steniuksen pitäjänkokouskirja us Jaakko Stenius nuoremman määrätietoi- 1.1.1790: ”Löytyykö Euroopasta kuningasta, jon sesta toiminnasta sotavuosina 1788–1790 löy- ka alueilla on 13 peninkulman raja niin kauhea dettiin 140 vuotta myöhemmin ”evästä” suoje- ta vihollista vastaan kuin venäläiset ovat ja joka luskuntatoiminnan pönkittämiselle. Hakkape ei riemuitsisi siitä, että yksi ainoa pitäjä on ensi liitta-lehdessä kirjoitettiin vuonna 1932, että hädässä sulkenut sellaisen aukon sellaisella us sodan syttyessä 1788 Stenius näytti itsestään kollisuudella, aukon, josta vihollinen voi hyökä uuden puolen: hän osoittautui eteväksi sen ai- tä Karjalan ja Savon joukkojen niskaan ja hä kuiseksi valistusohjaajaksi ja suojeluskunta- vittää heidän kenttämakasiininsa Kuopiossa ja mieheksi. Kirkkoherra Steniuksen jyrkkäsa- Joensuussa. Kaikki tämä on aivan selvää, eikä nainen julistus jääkärijoukoista karanneille

138 nähtiin taas esimerkkinä, joka velvoitti ”kaik nius pielisjärveläisiä ja juukalaisia talonpoikia. kia Karjalan puolustajia pysymään varuillaan Molemmat johtivat talonpoikaisjoukkoja yli- ja asein lyömään takaisin idän inhat iskut”.8 voimaista vihollista vastaan lokakuussa 1808 Kun rauha palasi, Pielisjärven maanpuo- ensin Vornan sillan luona Lieksan Kelvässä ja lustusjoukkojen harjoitukset lakkasivat. Jää- sitten Vuonislahden kylän Jauhiaisensalmella, käriveron maksaminen jatkui, sillä Karjalan missä he onnistuivat pysäyttämään venäläis- jääkärijoukko oli järjestetty vakinaiselle kan- joukkojen etenemisen pohjoiseen. nalle 150 miehen Pielisjärven, Pälkjärven, Toh- Venäläiset olivat levittäneen jo hyökätes- majärven ja Liperin komppanioiksi. Ruotulai- sään julistuksia, joissa todettiin heidän tulleen toksen aikaansaamista Pohjois-Karjalaan puu- maahan ystävinä eikä vihollisina. Ruotsin hal- hattiin jälleen 1800-luvun alkuvuosina, mutta litus yritti taas innostaa suomalaisia rohkeaan hanke raukesi lopullisesti.9 taisteluun vihollista vastaan. Tilanteen toivot- Helmikuussa 1808 Ruotsi ja Venäjä olivat tomuus sai kuitenkin monen suomalaisen joh- jälleen sodassa keskenään. Pielisjärveläiset kii- tohenkilön vannomaan vaaditun uskollisuu- rehtivät vannomaan samassa kuussa uskolli den valan keisari Aleksanteri I:lle. Porvoon suutta emämaata ja sen kuningashuonetta tuomiokapitulin kantaa myötäillen pielisjär- kohtaan. Samalla rahvas vakuutti puolusta- veläisiä kutsuttiin valantekoon 31. heinäkuuta vansa pitäjän rajaa omassa ruuassa ja omin 1808. Kuulutuksen laati tuolloin jo 76-vuotias vaattein viimeiseen veripisaraan asti. Puolus- kirkkoherra Jaakko Stenius, jonka mukaan va- tautuminen tapahtuisi samalla tavalla kuin lantekoa ei tarvinnut pelätä. Lopulta vala an- vuosien 1788–1790 sodassa. Pitäjäläiset pyy- nettiin Pielisjärvellä, kuten yleensä Pohjois- sivät vapautusta kyydityksistä ulkopitäjiin, Karjalassa ja Pohjanmaalla, vasta joulun 1808 mikä toivomus ei kuitenkaan toteutunut. Pie- tienoille. Vala ennakoi uuden ajan koittamis- lisjärveläisten puolustustoimien keskeisiksi ta Suomen historiassa. Jaakko Stenius ei ol- persooniksi nousivat sodan aikana nurmes- lut enää näkemässä muutosta, sillä hän kuoli lainen talonpoika, rajakapteeni Olli Tiainen helmikuussa 1809 juuri täytettyään 77 vuotta. (1770–1833) sekä Korpi-Jaakon pojanpoika, Vain parisen kuukautta aiemmin oli päättynyt ylioppilas Isak Stenius (1784–1849). Tiainen ”Karjalan kuninkaan” Gabriel Walleniuksen johti nurmeslaisia ja rautavaaralaisia sekä Ste- maallinen vaellus.10

139 Talouselämään liittyvä Steniusten kirjallinen tuotanto

Sen lisäksi, että Jaakko Stenius vanhempi ja Jaakko Stenius ei ollut itsekään tyytyväi- nuorempi pyrkivät edistämään Pohjois-Karja- nen teokseen. Harmia aiheuttivat mm. -muu lan taloudellisia oloja henkisellä viljelystyöllä tama ikävät painovirheet. Lisäksi Stenius oli- sekä käymällä käsiksi erityisesti maa- ja karja- si halunnut lisätä kirjaseen osioita, jotka va- talouden ja kalastuksen uudistamiseen tähtää- laisisivat ilman maan polttamista tapahtuvaa viin toimiin käytännössä, molemmat kirkko- suoviljelyä. Hän toivoi että kirjasta otettaisiin herrat toivat oman monipuolisen lisänsä myös uudistettu painos. Sen ”lisälukujen” nimenä tutkimuksillaan ja kirjoituksillaan vapauden oli Korta Anmärckningar, huru Kiärr, Måsar ajan talouskeskusteluun. Kirjoitusten aihepii- ovh Sumpland kunnan uthan Eldens nyttiande rit koskettivat mm. maataloutta, suoviljelyä, upodlas eli Lyhyitä huomautuksia siitä, kuin vesirakentamista ja kalastusta.1 ka soita, nevoja ja vetisiä maita voidaan tulta Korpi-Jaakko painatti 1740-luvun alussa käyttämättä viljellä. Stenius otti asian esille Tukholmassa kirjasen nimeltään Kort under kirjeessään Kymenkartanon ja Savon läänin rättelse om Kjärr och Mossar samt deras nyt maaherra Henrik Jakob Wredelle helmikuus- tiande efter flere åhrs gjörde försök (Lyhyt il- sa 1750. Steniuksen toiveena oli, että lisäluvut moitus soista ja nevoista sekä niiden käytöstä ja mukaan liitetty luettelo painovirheistä olisi monien vuosien kokeilujen perusteella). Kir- toimitettu tiedeakatemialle. Hän lähetti samal- jan julkaisuvuodesta ei ole täyttä varmuutta. la maaherralle myös otsikolla Korta Anmärck Painovuodeksi on mainittu 1742 tai 1743, mut- ningar angående 1:mo Giödslens Ökande och ta professori A. R. Cederberg arvioi arkistoläh- 2:do Åkrars Giödande genom Naturligt bruuk teisiin perustuen, että painovuosi olisi 1745. erillisen selostuksen, joka sisälsi huomioita Käytännön omakohtaiset havainnot oli tehty lannan lisäämisestä ja peltojen lannoittami- pääosin Artjärvellä, Pielisjärvellä ja Steniusten sesta luonnollisen viljelyksen avulla. Selostuk- pikkuvihan vuosina tekemän pakomatkan ai- sessa Stenius kertoi Karjalan oloista ja omis- kana Savon suunnalla. 36-sivuinen teos, joka ta pyrkimyksistään saada aikaan parannuksia. jakautuu viiteen lukuun: 1) alavien maiden ja- Molemmat kirjoitukset unohtuivat 158 vuo- otuksesta, 2) alangoista, 3) soista, 4) nevoista deksi maaherran viraston arkistoon, kunnes sekä 5) yleisiä muistutuksia ja huomautuksia. Cederberg löysi ne vuonna 1908. Cederbergin arvioi teosta: ”Kirjanen on mitä Ensi merkkinä Jaakko Stenius nuoremman suurimmassa määrässä asiallinen ja myös – kiinnostuksesta taloudellisia asioita kohtaan kuiva.” oli hänen opiskeluvuosina Uppsalassa pitä-

140 mänsä esitelmä Mietteitä navetan rakentami viljelystapaa. Kultamitalin kilpailussa saanut sesta. Vuonna 1752 isä ja poika jättivät Kunin- Jaakko Stenius nuorempi puolusti toisenlaisia kaalliselle tiedeakatemialle pienempiä talou- menetelmiä kuin isänsä. Jaakko nuoremman dellisia tiedonantoja, joiden sisällöstä ei ole kilpailuvastaus saatettiin tiedeakatemian -toi säilynyt tietoja. Akatemialta saadut kiitok- mesta painoasuun Tukholmassa vuonna 1762. set ja kehotukset tehdä edelleen huomioita Sittemmin Koski-Jaakon kilpailuvastaus ilmes- innostivat Korpi-Jaakkoa pohtimaan vuonna tyi myös saksankielisenä käännöksenä. Vuo- 1753 kysymystä, mihin aikaan vuodesta puun den 1761 kilpailuun toimitettiin kaikkiaan 15 kaataminen olisi edullisinta puun säilymisen vastausta. Tiedeakatemian sihteeri P. Warge- kannalta. Niin ikään hän lähestyi tiedeakate- linin voittajalle lähettämässä kirjeessä -todet miaa esityksellä entistä yksinkertaisemmasta tiin, että ”muut vastaukset eivät olleet muuta ja edullisemmasta lohikalastamojen patomal- kuin lähempiä selityksiä muutamiin Steniuksen lista. Vastoin esittäjän odotuksia tiedeakate- antaman vastauksen yksityiskohtiin”. Näiden mia ei ryhtynyt mihinkään toimiin. Tämä ei sanojen arvoa nosti se, että vastaajien joukos- lannistanut kirkkoherraa, joka lähetti vielä sa oli mm. kuulu pappismies ja taloustieteili- samana vuonna tiedeakatemialle kehittele- jä Anders Chydenius. E. G. Palménin mukaan miään maataloustyökalujen malleja. Mukana myös Jaakko Stenius vanhempi olisi painatta- seurasi selostus erilaisten työkalujen käyttö- nut kilpailuvastauksensa kirjaseksi. Korpi-Jaa- tarkoituksesta, eduista ja heikkouksista. Ste kon elämäkerran kirjoittajan A. R. Cederber- niuksen mallikokoelma jäi vähälle huomiol- gin mukaan tällaista teosta ei kuitenkaan jul- le tiedeakatemiassa. Mallit ja selonteko olivat kaistu. kuitenkin todisteita Korpi-Jaakon monipuoli- Korpi-Jaakon lannistumattomuudesta ja suudesta ja innostuksesta erilaisten kokeilu- suuresta kiinnostuksesta eri aihepiirejä koh- jen tekoon. taan kertoi se, että hän lähetti vastauksensa Vuonna 1761 tiedeakatemia julkisti kilpai- myös vuoden 1762 kilpailuun, jossa pohditta- lun, jossa piti pohtia kysymystä parhaasta ta- vana oli tammien ja muiden lehtipuiden kuori- vasta viljellä sammaloituneita niittyjä. Kilpai- minen ennen niiden kaatamista. Vastaus jätet- luun jättivät omat vastauksensa sekä kirkko- tiin kuitenkin myöhässä. Jaakko Stenius nuo- herra Stenius vpi että hänen Jaakko-poikansa. remman maisterinväitöskirja Om bästa sätt Tiedeakatemia ei voinut yhtyä Korpi-Jaakon et att anlägga Forssbyggnader oli hyväksytty näkemykseen siitä, että sammaloituneiden vuonna 1757. Tätä teosta on käsitelty tarkem- niittyjen viljelemisessä tulisi käyttää poltto- min kalastuksesta kertovassa luvussa.

141 Korpi-Jaakko – tiedeakatemian unohdettu jäsen

Kuten toisaalla tarkemmin kerrotaan, Jaak- tettu, sillä hän ei ilmoittanut ottavansa -vas ko Stenius vanhempi kehitteli entistä tehok- taan akatemian jäsenyyttä, kuten tapana oli. kaampaa riihirakennusta jo ollessaan Artjär- Steniuksen nimeä ei merkitty myöskään aka- vellä kappalaisena (1729-1740). Hän sai lähe- temian luetteloihin ja näin hänen valintansa tetyksi riihisuunnitelmansa maaherra A. E. jäi jälkimaailmalle tuntemattomaksi asiaksi Gyllenstiernan välityksellä kamarikollegiolle aina 1900-luvun alkupuolelle. sekä tiedeakatemialle. Sittemmin aineisto ka- Tiedeakatemian vuosien 1739–1741 pöy- tosi tiedeakatemian arkistosta. A. R. Ceder- täkirjat vuonna 1918 julkaissut E. W. Dahl- bergin mukaan kyseiset alkuperäiset asiakir- gren tulkitsi virheellisesti Jaakko Steniuksen jat lainasi aikoinaan professori P. A. Gadd, asuinpitäjäksi Pielisjärven sijasta ”Padesjärf- joka hyödynsi aineistoa kootessaan 1770-lu- ven”. Tämä johti Dahlgrenin ilmeisesti vää- vulla teossarjaa Ruotsin maanviljelyksestä. rään käsitykseen siitä, että tiedeakatemian Vuonna 1739 perustetun Ruotsin tiede jäseneksi olisi hyväksytty Jeremias Stenius akatemian pöytäkirjasta 13. syyskuuta 1740 (1707–1777). Pudasjärven kirkkoherran apu- löytyy lyhyt merkintä siitä, kuinka maanmit- laiseksi 1732 ja kappalaiseksi seuraavana tari Jacob Faggot (1699–1777) kertoi, että eräs vuonna määrätty Jeremias oli Jaakko Ste pastori Pielisjärveltä oli jättänyt kuninkaal- niuksen pikkuserkku. liselle kamarikollegiolle ehdotuksen riihien Jaakko Stenius vanhempi oli pitkään yksi parantamiseksi. Se todettiin niin ansiokkaak- tiedeakatemian uutterimpia kirjeenvaihta- si, että Faggot teki esityksen kyseisen papin, jia. Hänen havaintonsa ja tutkimusaiheensa joka oli kirkkoherra Jaakko Stenius vanhem- jäivät kuitenkin vaille suurempaa huomiota. pi, valitsemisesta tiedeakatemian jäseneksi. A. R Cederbergin mukaan tämä johtui Sten- Steniuksen ja komissionin sihteeri Wasen- iuksesta itsestään. Stenius oli liian ”monihar- bergin jäsenyydestä äänestettiin 5. marras- rastuksellinen”, minkä vuoksi hän ei ehtinyt kuuta. Molemmat hyväksyttiin yksimielises- syventyä perusteellisesti kysymyksiin, joita ti. Steniuksen jäsenyyttä ei koskaan virallis- hän selostuksissaan esitteli ja käsitteli.1

142 Jaakkojen jälkimaine

Nimi ja muisto elävät rustamisaalto. Saarijärven Paavo alkoi ilmes- tyä vuoden 1918 alussa Keski-Suomessa ja Lal Aiemmin on jo kerrottu, että Jaakko Stenius li Satakunnassa. Puolueen lehtien ”historialli- vanhempi sai hautasijan vuonna 1772 valmis- seen suurmiessarjaan” Ilkan, Lallin ja Saarijär tuneen ja vihityn Pielisjärven ristikirkon kuo- ven Paavon rinnalle liittyi vuoden 1918 alussa riosan lattian alla alttarin edustan kohdalla. myös Joensuussa toimitettu ja painettu Korpi- Kun kirkko paloi 56 vuotta myöhemmin, Kor- Jaakko. Lehden taustalla oli Pielisjärvellä ke- pi-Jaakko sai paikan kirkkomaalla Koski-Jaa- väällä 1917 perustettu Kirjapaino Oy Maakun- kon haudan läheltä. Koski-Jaakon pojanpojat ta, joka otti tehtäväkseen julkaista maaseu- Karl Johan (1816–1893) ja Samuel Wilhelm Ste- dun väestön äänenkannattajaa Kuopion läänin nius (1820–1909) pystyttivät 1879 kirkkomaal- itäisessä vaalipiirissä. Korpi-Jaakon alaotsi- le vuolukivisen paaden, johon tuli molempien koksi tulikin Pohjois-Karjalan maalaisväestön Jaakkojen nimet. Pojanpoikien vanhemmat äänen k annattaja. olivat Koski-Jaakon poika, Mähkön tilaa isän- Korpi-Jaakon päätoimittajuutta hoiti alku- nöinyt Jaakko Stenius (1771–1821) ja hänen vaiheissa opettaja J. H. Ollikainen. Kesän 1918 vaimonsa Johanna Chrons (1781–1861).1 kiivaan hallitusmuototaistelun tiimellyksessä Vuoden 1906 eduskuntauudistus lisäsi pai- Korpi-Jaakko lakkautettiin lyhyeksi aikaa. Kun neita maalaisväestön asioita ajavan maalais- lehti alkoi taas ilmestyä, päätoimittajana oli puolueen perustamiseksi. Jo samana vuonna monarkistien valtaamasta Karjalan Sanomista lausuttiinkin sekä Suomen Maalaisväestön Lii- siirtynyt Ari Pitkänen. Lokakuun lopulla 1918 ton että Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Korpi-Jaakko muuttui Karjalan Maaksi, mil- Maalaisliiton syntysanat. Nämä kaksi puoluet lä nimellä lehti ilmestyi sittemmin aina huh- ta yhdistyivät vuonna 1908 Maalaisliitoksi, tikuulle 2011. Nimenmuutoksella tahdottiin jonka nimi muuttui 1965 Keskustapuolueeksi korostaa monelle maalaisliittolaiselle lehdelle ja 1988 Suomen Keskustaksi.2 tyypilliseen tapaan siteitä maakuntaan. ”His- Jotta uusi puolue saisi poliittisen sanoman- toriallisen sarjan” sanomalehdistä Saarijärven sa kuuluviin, tarvittiin omia tiedotuskanavia. Paavon julkaiseminen loppui jo 1932, kun leh- Vuonna 1906 aloittivatkin ilmestymisensä teä kustantanut yhtiö osti Keskisuomalaisen. Liitto-lehti Oulussa ja Ilkka Seinäjoella. Maa- Lallin viimeinen numero tuli painokoneesta laisliitto kasvoi suomalaiseksi suurpuolueek- vuoden 2009 lopulla. Ilkka sen sijaan jatkaa si 1910-luvun jälkipuoliskolla. Näihin vuosiin yhä ilmestymistään sitoutumattomana lehte- osui myös puolueen sanomalehtien toinen pe- nä. Korpi-Jaakosta Karjalan Maaksi muuttu-

143 Korpi-Jaakon ja Koski-Jaakon hautapaasi Lieksan kirkkomaalla. (Kuva: Maija Paasonen- Kivekäs).

144 neen lehden lakkautus 2011 merkitsi siis sa- viikon perustaja, musiikkineuvos Erkki Eske- malla pistettä maalaisliittolais-keskustalaisten linen (1932–), useiden julkisten teosten teki- maakuntalehtien pitkälle historialle.3 jä, kuvanveistäjä Taisto Martiskainen (1943– Jaakko Stenius vanhemman maineteot on 1982), Simpauttaja-romaanillaan 1973 tunne- muistettu ja huomioitu myös uudella - vuosi tuksi noussut kirjailija Heikki Turunen (1945–), tuhannella. Korpi-Jaakon synnyinkodin Pirk- Kätkäläinen-romaanillaan vuonna 1978 läpi- kalan Memmolan kylän Alasen eli Alastalon murtonsa tehnyt kirjailija Simo Hämäläinen maat ja kiinteistöt siirtyivät vuodenvaihtees- (1947–) sekä kansainvälisesti arvostettu taide- sa 1933–1934 silloisen Pohjois-Pirkkalan kun- maalari Jukka Mäkelä (1949–). Elinkeinoelä- nan eli nykyisen Nokian kaupungin omistuk- mää edustivat ehdokaslistalla kauppias ja teol- seen. Paikkakunnalle 1920 perustettu lasten- lisuusmies, kauppaneuvos Antti-Juhana Mus- koti muutti nyt Alastaloon. Kunta jatkoi tilal- tonen (1810–1877) ja Honkarakenne Oy:n pit- la myös maataloutta vuoteen 1966. Vuosina käaikainen johtaja ja hallituksen puheenjohta- 1971-1985 Alasen päärakennus oli vuokrattuna ja, teollisuusneuvos Reino Saarelainen (1934– päihdeongelmaisten asumisyksiköksi Nokian 2014) sekä virkamieskuntaa verovouti Simo Suojakodin Tuki ry:lle. Alastalon alue heräsi Hurtta eli Simon Affleck (n. 1660–1725) ja -Pie uuteen elämään vuonna 1989. Tuolloin valmis- lisjärven kirkkoherra Jaakko Stenius vanhem- tui golfkenttä, joka laajeni myöhemmin useam- pi (1704–1766). Ehdolla olivat lisäksi tunnettu paan otteeseen. 1920-luvun alussa valmistunut, kansanparantaja Anni Pölönen (1889–1960) eli klassisista tyyliä edustava päärakennus kun- ”Viekin mummo” sekä yhdistetyn moninker- nostettiin klubitaloksi. Alastalon historiallisen tainen olympia- ja MM-kisamitalisti Jaakko arvon korostamiseksi päärakennuksen seinälle Tallus (1981–). Korpi-Jaakko pääsi siis arvok- paljastettiin syksyllä 2004 muistolaatta:”Korpi - kaaseen seuraan. Jaakko 1704–1766. Tällä paikalla Alasen talossa Jaakko Steniuksen jälkimaine ei kuiten- syntyi 1704 kirkkoherra, maanviljelyksen uudis kaan riittänyt kilpailun kärkipaikoille, joil- taja, taloudellinen kokeilija ja tiedeakatemian le nousivat ehdolla olleet naiset. Kaikkien ai- jäsen Jaakko Stenius, Korpi-Jaakko.” 4 kojen suurimmaksi lieksalaiseksi äänestettiin Lieksan Rotaryklubi järjesti toukokuussa Anni Pölönen, joka sai noin viidenneksen kai- 2009 äänestyksen, jossa etsittiin kaikkien aiko- kista äänistä. Toiseksi sijoittuneen Eva Ryy- jen suurinta lieksalaista. Klubi asetti ehdolle 14 näsen ääniosuus oli kymmenisen prosenttia. eri elämänalueilla toiminutta tai yhä toimivaa Lieksan Rotaryklubin presidentti Niilo Tirkko- henkilöä. Peräti kahdeksan ehdokasta edusti nen piti tulosta pienenä yllätyksenä. Hän näki kulttuurityön eri alueita: säveltäjä, pianisti Hei- aikanaan koko maassa tunnetun Viekin mum- no Kaski (1885–1957), Pielisen museon pitkäai- mon valinnan osoitukseksi siitä, että lieksalai- kainen kehittäjä ja hoitaja, opettaja, kotiseutu- set arvostivat käytännön osaamista. Isältään neuvos Onni E. Koponen (1910–1979), puuveis- Abraham Mikkoselta maalääkärin opit saa- toksistaan tunnettu, kuvataiteilija, professori neelta Annilta haettiin apua läheltä ja kaukaa Eva Ryynänen (1915–2001), Lieksan musiikki- mm. ihosairauksiin. Hoitotulokset kasvattivat elämän keskeinen vaikuttaja ja Lieksan Vaski- naisen mainetta.5

145 Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko ovat saaneet tamaan johtajan tehtäviä. Hakulisten toimesta omat katunsa sekä Joensuuhun että Lieksaan, opisto siirtyi 1899 Kiihtelysvaaran Niittylah- missä toimii myös Koski-Jaakon nimeä kanta- teen, missä Herman Hakulinen johti kansa- va matkailualan yritys. Korpi-Jaakko on liitet- opistoa kuolemaansa saakka. Liekko Hakuli- ty taas Lieksassa toimivan lionsklubin nimeen. nen oli kotiseutuihminen, joka kirjoitti muutamia paikallishistoriaan liittyviä lehtiartikkelei- ta lähinnä Karjalainen-lehteen sekä artikkelin Paikallista ja valtakunnallista Kansanopisto ja kotiseutututkimus julkaisuun huomiota Nuori Karjala. Liekko Hakulinen ihaili suunnattomasti Pohjois-Karjalan nuorisoseurat kokoontuivat Korpi-Jaakon panosta Pohjois-Karjalan henki- juhannuksen alla 1901 Pielisjärvelle kesäjuh- senä ja aineellisena kehittäjänä. Tämä tuli ilmi lilleen. Steniukset olivat isossa roolissa en- erityisen selvästi hänen 12. huhtikuuta 1931 simmäisen päivän ohjelmassa. Rouva Liekko Pohjois-Karjalan kansanopistolla suokurssien Hakulinen piti ensin Korpi-Jaakosta ”lawean” edustajille pitämästään esitelmästä, joka pai- esitelmän, jota yleisö seurasi lehtitietojen mu- nettiin myös opiston vuoden 1931 vuosikir- kaan mielenkiinnolla. Korpi-Jaakon muisto eli jaan. Hakulinen totesi, että Korpi-Jaakko oli yhä vahvana kansanmuistoissa. Tilaisuudessa ”suuremmassa määrässä kuin kukaan yksityi oli mukana 23 nuorisoseuran edustajia. He vie- nen tähän asti koko elämäntyöllään lähentänyt railivat samana päivänä Steniusten haudalla. Pohjois-Karjalaa henkisen ja aineellisen vilje Siellä puheen piti opettaja A. Kärki, joka esitte- lyksen siteillä muuhun Suomeen.” Hakulisen li varsin laajasti Korpi-Jaakon ja Koski-Jaakon mukaan pohjoiskarjalaisten olikin syytä kiit- elämäntyötä Pielisjärvellä. Kärki päätti pu- tää Jumalaa siitä, että hän lähetti Korpi-Jaakon heensa henkeä nostattaviin sanoihin:”Kauwan lännestä tätä itäistä rajaseutua länttä kohti ve- eläköön, aina unohtumattomana eläköön Suo tämään. ”Ja sikäli kuin me henkisen ja aineel memme mainehikkaiden poikien, Ylä-Karjalan lisen työmme suoritamme Korpi-Jaakon työn suurten opettajain, edistyksen uudisraiwaajain merkeissä, sikäli Karjala kohoaa arvokkaana ja kylwömiesten, isänmaan ja ennen kaikkea osana armaassa yhteisessä isänmaassamme.” karjalaisen kansan ystäwäin, Jaakko Steniusten Liekko Hakulisen mielestä Korpi-Jaakon Pie- muisto! Eläköön!” 1 lisjärven kirkkoherraksi nimittämispäivä, 30. Liekko Hakulinen (o.s. Ryynänen) oli Poh- maaliskuuta, voisi erinomaisesti olla jopa py- jois-Karjalan kansanopiston johtajatar. Ky- syvä Pohjois-Karjalan kansanopiston toveri- seinen opisto oli aloittanut toimintansa 1895 päivän järjestämisajankohta.2 vuokratiloissa Kontiolahdella. Opiston ensim- Kun Jaakko Stenius nuoremman, Koski- mäiseksi johtajaksi valittiin Herman Hakuli- Jaakon, kuolemasta tuli kuluneeksi tasan sata nen (1866–1928), sittemmin 1900-luvun alus- vuotta, hänen elämästään kerrottiin -helmi sa säätyvaltiopäivillä ja eduskunnassakin vai- kuun 1909 alkupuolella lyhyemmän tai pitem- kuttanut kansanvalistusmies, jonka puoliso män uutisen muodossa ainakin seuraavissa Liekko (alun perin Heleena Sofia) ryhtyi hoi- sanomalehdissä: Helsingin Sanomat, Hufvud

146 stadsbladet, Hämeen Sanomat, Kaikuja Kajaa tä, jonka sukupolvien vaihdellessa Suomen pa nista, Karjala, Karjalan Sanomat, Kotimaa, Kä pisto on suorittanut - - - Paikkakunnallisen toi kisalmen Sanomat, Lounais-Häme, Nya Pres minnan merkitys laajeni niin, että näillä miehil sen, Otava, Uusimaa, Uusi Suometar, Wiborgs lä on taattu sijansa isänmaankin historiassa.”4 Nyheter, Wiipuri ja Wiipurin Sanomat. Koski- Edellä on jo moneen kertaan viitattu Ste- Jaakon muistoa vaalittiin siis erityisesti - Kar niusten elämäntyötä laajasti tutkineen ja tal- jalan, Hämeen ja pääkaupunkiseudun lehdis- lentaneen professori A. R. Cederbergin moniin sä. Uusi Suometar julkaisi 6. helmikuuta peräti julkaisuihin. Hänen pääteoksensa on tämän- 7-palstaisen elämäkerran, jonka kirjoitti A. R. kin tutkimuksen keskeisiin lähteisiin kuulu- C. eli professori A. R. Cederberg. Hän kiteytti va, vuonna 1928 ilmestynyt Korpi-Jaakon elä- Steniusten kansansuosion taustat: ”Sata wuot mäkerta. Cederbergin kirjoittama Koski-Jaa- ta on kulunut Koski-Jaakon kuolemasta, mutta kon elämäkerta sisältyi Aika-aikakauskirjaan yhä muistellaan häntä Karjalan mailla kuin oli vuonna 1909. Vuonna 1918 hän kirjoitti yhtei- si hän wuosikausi, pari takasin siirtynyt manan sen artikkelin Jaakoista Maaseudun Tulevai majoille. Molemmat Steniukset, isä ja poika, oli suuteen. Cederbergin yhteiset ”Jaakko-elämä- wat runsaassa määrässä onnistuneet saawutta kerrat” jatkuivat vuonna 1932 Iivo Härkösen maan seurakuntalaistensa ja koko Pohjois-Kar toimittamassa Karjalan kirjassa, jossa Steni- jalan kansan suosion. He oliwat kansan miehiä, usten rinnalla kerrottiin ”Karjalan kuninkaas- jotka tahtoiwat ymmärtää ja ymmärsiwät kan ta” kruununvouti Gabriel Walleniuksesta. Iivo san tarpeita ja waatimuksia. Siinä syy, miksi Härkönen (1882–1941) oli Suistamolla synty- heitä rakkaudella muistellaan.” Koski-Jaakon nyt kansakouluopettaja, lehtimies ja kirjailija. syntymä- ja kuolinpäivät nousivat esiin myös A. R. Cederbergin käsialaa olivat myös elämä- lehtien julkaisemilla ”päivätapahtumia” -pals- kerrat kummastakin Jaakosta Nuorten Peller toilla.3 vossa 1936. Steniuksille ja heidän virkakausil- Isä ja poika Stenius kelpuutettiin myös laa- leen omistettiin luonnollisesti suuri sivumäärä jaan henkilökavalkadiin, joka julkaistiin vuon- Pielisjärven pitäjän ja seurakunnan paikallis- na 1913 Gummeruksen kustantamassa ja pai- historiassa, joka ilmestyi Saimi Hirvosen kir- nattamassa Historiallisessa lukukirjassa. Yli joittamana vuonna 1939.5 580-sivuisessa teoksessa Suomen historia esit- ”Pielisjärven Jaakot” saivat myös oman ala- täytyi kymmeninä elämäkertoina, joita asian- luvun Einar W. Juvan (1892–1966) Suomen kan tuntijat kokosivat muun muassa Agricolasta, san aikakirjat -teossarjan 6. osaan. Luku liittyi Canthista, Cygnaeuksesta, Juteinista, Kivestä, osana Maataloudellisia kysymyksiä -kokonai- Lönnrotista, Paciuksesta, Porthanista, Rune- suuteen. Näin Juvakin halusi korostaa Stenius bergistä, Snellmanista ja Yrjö-Koskisesta. Ste ten merkitystä nimenomaan maatalouden edis- niuksista kirjoittanut Suomen ja Skandinavian täjinä. Molemmat Jaakot ”kelpuutettiin” myös historian emeritusprofessori Ernst Gustaf Pal- pappi, kirjailija, virsirunoilija Jaakko Haavion mén totesi: ”Isänmaan historiassa molemmat (1904–1984) toimittamaan ja WSOY:n vuonna Steniukset ovat harvinaisen miellyttäviä esiku 1947 kustantamaan teokseen Mikael Agricolas via siitä kaikille aloille ulottuvasta sivistystyös ta E. W. Pakkalaan, jonka alaotsikkona on Suo

147 men kirkon paimenien elämäkerrasto. Stenius- Eräs maan elämäkertakirjallisuuden merk- artikkelit kirjoitti Jaakko Haavion veli, lehtori kipylväs on Biografinen Nimikirja. Elämäker ja Turun klassillisen lyseon myöhempi rehtori toja Suomen entisiltä ja nykyajoilta, jonka on Heikki Haavio. Korpi-Jaakolle ja Koski-Jaakol- toimittanut Suomen Historiallinen Seura. Se ille on omistettu myös oma parin sivun mittai- mestyi nopeaan tahtiin vuosina 1879–1883 G. nen luku arkkipiispa ja historiantutkija Ilmari W. Edlundin kustannuksella. Alkuperäisessä Salomiehen (1893–1973) vuonna 1962 ilmesty- teoksessa oli 771 kaksipalstaista sivua. Vuon- neen Suomen kirkon historian III osassa. Salo- na 1889 ilmestyneessä lisävihkossa sivumäärä mies painottuu erityisesti Stenius-pappien roo- nousi yhteensä 844:ään. Jaakko Stenius van- liin maatalouden ja vesirakentamisen alalla, hemman ja nuoremman elämäkerrat kokosi hengellisinä kasvattajina, yhteiskunnallisissa Nimikirjaan Ernst Gustaf Palmén.8 toimissa ja maanpuolustuksen edistämisessä.6 Lehtori Olli Koistinen laati tekstit Stenius- Jaakko Steniusten elämäntyö on huomioi suvusta ja molemmista Jaakoista WSOY:n kus- tu säännöllisesti myös valtakunnallisissa bio tantamaan Kansallisen elämäkerraston viiden- gra fioissa. Akkasen talonpoikaisperheen vesa teen osaa, joka ilmestyi vuonna 1934. Steniuk- Matthias Akiander (1802–1871) Jääskestä koset ovat saaneet sijansa myös 2000-luvun alus- hosi ilman yliopistollista loppututkintoa leh- sa julkaistussa Kansallisbiografiassa. Heidän toriksi ja professoriksi, joka teki mittavan elämäntyötään valottaa Helsingin yliopiston työn kirkkohistorian tutkijana ja kirkkohisto- Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian eme- riaan liittyvien aineistokokoelmien tallentaja- ritusprofessori Pentti Laasonen (1928−2016). na ja julkaisijana. Hänen pääteoksiinsa kuu- Laasosen mukaan Jaakko Stenius vanhempi on luu 1868–1869 julkaistu kaksiosainen Herda yhä yksi tunnetuimmista valistuspapin leimaa minne öfver fordna Wiborgs och nuvarade Bor kantavista Suomen kirkon paimenista. Jaak- gå stift. Teoksesta tuli keskeinen lähde maan ko Stenius nuoremman elämäntaival jakautui itäisen hiippakunnan seurakuntien tutkimuk- Laasosen mukaan selkeästi kahteen vaihee- selle. Sen toisessa osassa käsitellään lähes 18 seen, joista ensimmäinen liittyi hänen tehtä- sivun verran Pielisjärven seurakunnan papis- viinsä maan talouselämän tehtävissä ja toinen toa vuodesta 1639 aina 1800-luvun puoliväliin. pappisuraan Pohjois-Karjalassa. Koski-Jaakon Jaakko Stenius vanhemman ja nuoremman jälkimaineessa ovat korostuneet taloudelliset roolista kertoo, että heidän virkakautensa ja ja yhteiskunnalliset toimet pappisuran jäädes- henkilöhistoriansa kattavat sivumäärästä 14 sä osin isän varjoon.9 sivua.7

Sokojoen juoksua koti Salmijärveä Lieksan Sokovaarassa. (Kuva: Esko Heikkinen ja Pertti Saarelainen).

148 149 Viitteet

Hyödyn ajan poliittista, taloudellista ja 2 Markkola 2007, 82, 83; W. R., Hannelius Salomon opillista taustaa – Eteläpohjalaisia elämäkertoja; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Salomon Hannelius. 1 Luku perustuu seuraaviin lähteisiin: Klinge 1982, 80; Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ Klinge 1984, 77, 79, 83; Leikola 1987, 662; Karonen ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6752 – luettu 1999, 339, 402–406; Urpilainen 2001, 170–172, 193, 4.4.2014 194, 196, 201–204; , 355–357; 3 Frängsmyr 2004 Klinge Arno Forsius, Rokotus isorokkoa vastaan Suomessa 2006, 21; Joutsivuo 2010, 134–136, 141, 142, 150, 151; – http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rokotus.html – Timo Soikkanen, Kriittinen ja kokeellinen tiede luettu 22.1.2015; Arno Forsius, Collegium medicum, syntyi Turussa – Hiidenkivi 5:2011; Inkeri Kinnari, lääkintätoimen keskusvirasto – http://www.sauna- Kasvatusopin virtaukset akateemisissa teksteissä lahti.fi/arnoldus/collmedi.html – luettu 10.4.2015 – kuusi turkulaista väitöskirjaa 1700-luvulla – 4 Kasvatus & Aika 1:2013 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Wegelius ja Georg Mathesius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Papiston monisäikeinen rooli php?id=5093 ja 7832 – luettu 3.4.2014; Forsius ks. viite Maallisten tehtävien määrä kasvaa 1; Matinolli 1969, 453, 539, 540; Hiltunen 1997, 104–105; 1 Virrankoski–Vahtola 2005, 578, 579; Laine 2007, 202–204 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Abraham Indrenius ja Abraham Indrenius npi. 5 Forsius ks. viite 1; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ 1640–1852: Isak Lithovius, Otto Reinhold Bökman ja ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5741 ja Samuel Lithovius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. 7599 – luettu 3.4.2014; Markkola 2007, 79; Einari helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5635, Kaskimies ja Pirkko Markkola mainitsevat 7698 ja 8196 – luettu 4.4.2014; Markkola 2007, 82, 83 virheellisesti väitöskirjan tekijäksi Messukylän 6 Forsius ks. viite 1; Mäkelä-Alitalo 2004, 29, 30; Vahtola kirkkoherran Erik Indreniuksen pojan Abraham 2004, 171–173; Arno Forsius, Mikael Forslin (1745– Indrenius vanhemman; Ahonen 2005, 12–18; Kallinen 1804) – pappi ja etevä maallikkoparantaja – http:// 2004, 754–756; ks. Indrenius 1966, 1–17. Abraham www.saunalahti.fi/arnoldus/forslin.html – luettu Indrenius nuoremman väitöskirjan ensimmäinen 4.4.2014; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640– suomenkielinen laitos ilmestyi 1966. Suomentaja oli 1852: Christfrid Ganander, Mikael Forslin, Mathias Kaarina Kaskimies ja kirjan johdantoluvun kirjoitti Castrén ja Zacharias Gallenius. Verkkojulkaisu 2005 – Einari Kaskimies. http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. 2 Soikkanen 1966, 26, 31, 36–41, 89; Markkola 2007, php?id=8109, 8528, 9816 ja 10149 – luettu 4.4.2014; 79–81; Knapas–Heikkilä–Åvist 2009, 30 Lehikoinen ym. 2009, 368, 369 3 Indrenius 1966, 6; Knapas–Heikkilä–Åvist 2009, 30 4 Papit maa- ja metsätalouden tutkijoina ja Indrenius 1966, 4 edistäjinä Pappismiehet lääkäreinä 1 Indrenius 1966, 5 sekä kirjaan sisältyvä Einari 1 Arno Forsius, Papit terveydenhuollon tehtävissä – Kaskimiehen kirjoittama johdanto, VI–IX; Klinge http://www.saunalahti.fi/arnpldus/papitlaa.htm 1987, 540 – luettu 13.4.2015 2 Klinge 1984, 76

150 3 Tiedot on koottu seuraavista lähteistä: Yrjö Seura. Kansallisbiografia. Gregorius Thomae Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Arctopolitanus (–1663 ), Ericus Nicolai Nycopensis Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ (–1668) Kyösti Väänänen, Turun hiippakunnan ylioppilasmatrikkeli – luettu 15.9.2015, Turun paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Studia Akatemian väitöskirjat – http://www.doria.fi/ Biographica 9. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden handle/10024/50699 – luettu 15.9.2015 Seura, 2011 – luettu 28.1.2015. Saatavissa: http:// www.finlit.fi/henkilohistoria/paimenmuisto.URN: A. R. Cederberg (1885–1948) – vapaudenajan ja NBN:fi-fe201101191118. Pohjois-Karjalan historian tutkija 6 Cederberg 1928, 33–36; Korpijaakko 1974, 25, 26; 1 Blomstedt 1965, 215 – 227; Laiho 2003, 174, 175 Saarenheimo 1974, 669, 670, 677; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Simon Polviander, Sukujuuret Satakunnassa Andreas Wialenius, Mårten Stenius ja Henrik Lilius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ Pappeja ja sotilaita ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1584, 1821, 3706 1 ja 4504 – luettu 28.1.2015; Martinus Thomae Stenius. Cederberg 1928, 29; Punkalaidun. 370 vuoden historia – http://www.punkalaidun.fi/punkalaidun/sivu. Jälkeläistaulut - Martti Strang – http://www.strang. tmpl?sivu_id=488 – luettu 25.9.2013; Stenius- ch/SUKU/STENIUS.HTM#T14 – luettu 28.1.2015 suvusta ks. myös Koistinen 1934 (a), 230, 231 Korpi- ja Koski-Jaakko – isä ja poika 2 Cederberg 1928, 30; Korpijaakko 1974, 16; Martinus Thomae Stenius. Jälkeläistaulut - Martti Strang – 1 Cederberg 1928, 36, 41–43, 58, 59; Haavio 1947(a), http://www.strang.ch/SUKU/STENIUS.HTM#T2 – 166; Korpijaakko 1974, 26–29; Pahlman 2004, 15; Yrjö luettu 28.1.2015 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob 3 Cederberg 1928, 30–32; Korpijaakko 1974, 17–22; Printz, Daniel Juslenius, Erik Casselius (Castelius),

Arajärvi 1950, 461–463; Stenius-suvusta ks. Koistinen Bengt Krook, Matias Hacklin ja Mikael Polviander. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ 1934, 230, 231; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2549, 3745, 1640–1852: Johan Terserus ja Johan Stenius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ 3893, 4308, 4414 ja 4702 – luettu 30.9.2013; Tiedot ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U15 ja 1344 Polvianderin toiminnasta Raumalla ovat ristiriitaisia. – luettu 25.9.2013; Kansallisbiografia. Suomen Toisen tiedon mukaan hän olisi paennut Ruotsiin Kirjallisuuden Seura – Terserus Johannes Elai vuosina 1717 ja 1720. Toisen tiedon mukaan hän (1605–1678) – http://www.kansallisbiografia. taas olisi toiminut vt. rehtorina vuosina 1717–1721; fi/paimenmuisto/?eid=2461 – luettu 2.10.2013; Martinus Thomae Stenius. Jälkeläistaulut - Martti Martinus Thomae Stenius. Jälkeläistaulut - Martti Strang – http://www.strang.ch/SUKU/STENIUS. Strang – http://www.strang.ch/SUKU/STENIUS. HTM#T74, 76, 77, 78 – luettu 28.1.2015 HTM#T8 – luettu 28.1.2015 2 Cederberg 1928, 275; Korpijaakko 1974, 27, 28: Yrjö 4 Kotivuori, Cederberg 1928, 32, 33; Korpijaakko 1974, 23; Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl . Verkkojulkaisu Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Stenius ja Mårten (Martin) Stenius 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ Josef Wallenius, Isak Stenius ja Gabriel Wallenius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ henkilo.php?id=8360 ja 8413 – luettu 25.9.2013 ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=660, 991 ja 3 Akiander 1869, 172–174; Cederberg 1928, 276; 7060 – luettu 25.9.2013 Korpijaakko 1974, 27–29; Yrjö Kotivuori, 5 Korpijaakko 1974, 23, 24; Kaukovalta ym. 1934, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Lyra ja 123; Arajärvi 1950, 463, 464; Saarenheimo 1974, Samuel Strömmer. Verkkojulkaisu 2005 – http:// 554, 555, 661, 662, 730, 731; Yrjö Kotivuori, www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Portulinus ja php?id=7711 ja 7747 – luettu 25.9.2013 Gustaf Lilius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. 4 A. R. Cederberg, Vanhoja suomenkielisiä helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=549 muistomerkkejä – Uusi Suomi 24.7.1921; ja 2151 – luettu 25.9.2013; Suomen Kirjallisuuden Hirvonen 1939, 205, 206; Ilse Johnsson (toim),

151 Muistosanat – Orpana 1:1988, 15; Yrjö Kotivuori, ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5346 Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Stenius. – luettu 23.4.2014 Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ 4 Cederberg 1928, 54, 55; Kirkollisten arvonimien ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7829 – luettu historiasta ks. mietintö: Kirkolliset arvonannon 30.9.2013; Martinus Thomae Stenius. Jälkeläistaulut osoitukset – Kirkon keskushallinnon Sarja C 2002:14 - Martti Strang – http://www.strang.ch/SUKU/ STENIUS.HTM#T75, 79, 80 – luettu 28.1.2015 Neljän kohdan maatalousohjelma 5 Akiander 1869, 177, 178; Korpijaakko 1974, 32, 1 A. R. Cederberg, Korpi- ja Koski-Jaakko 33; Lukkari Steniuksen kuolinuutinen – Kotimaa Pielisjärwellä – Maaseudun Tulevaisuus 1918; 5.5.1909 ja Nya Pressen 6.5.1909; Emil Wilhelm Cederberg 1928, 56, 57 Steniuksen nimitys kuvernööriksi – Karjala 2 , 250–252 20.12.1905 ja Louhi 21.12.1905; S. W. Stenius Cederberg 1928 – Juuka-seura ry – http://www.juukaseura.fi/ index?page=68ous – luettu 30.9. 2013; Tietoja Muutto Pohjois-Karjalaan Suomen seurakunnista. Lapinjärvi ja Artjärvi – http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ – luettu Pielisjärven luterilaisen seurakunnan synty 1.10.2013; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli ja alkuvuodet 1640–1852: Jakob Printz, Anders Heinricius, Gustaf 1 Cederberg 1932, 119–123; Hirvonen 1939, 11; Tietoja Stephander, Jakob Wallgren ja Jakob Abraham Suomen seurakunnista. Kitee, Liperi, Kesälahti, Strömmer. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. Pälkjärvi ja Pielisjärvi – http://hiski.genealogia.fi/ helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2549, seurakunnat/ – luettu 1.10.2013 5470, 7851 ja 10779 – luettu 28.1.2015;Martinus 2 , 162–164; , 170–172, Thomae Stenius. Jälkeläistaulut - Martti Strang – Akiander 1869 Hirvonen 1939 174–176; , 127–129; Yrjö Kotivuori, http://www.strang.ch/SUKU/STENIUS.HTM#T73, Cederberg 1944

176, 177, 178 – luettu 28.1.2015 Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Pehr Herkepaeus, Anders Cajanus, Arvid Alopaeus, Jöran (Georg) Wallius, Johan Hornborg ja Joakim Clewe. Korpi-Jaakon kausi Artjärvellä Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U346, 805, 2548, Seurakunnalliset olot kohenevat 3420, 4396 ja 4538 – luettu 30.9.2013; Tietoja Suomen 1 Lassila 1914, 16–21; Aropelto 1997, 294; Tietoja seurakunnista. Pielisjärven pappisluettelo –http:// Suomen seurakunnista. Lapinjärvi ja Artjärvi – hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ – luettu 3.10.2013 http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ – luettu 3 Hirvonen 1939, 171, 172; Yrjö Kotivuori, Jöran (Georg) 1.10.2013; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli Wallius, ks. viite 2; Tietoja Suomen seurakunnista. 1640–1852: Johan Nylander ja Henrik Weckman. Pielisjärvi – http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ – luettu 1.10.2013 ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5364 ja 5526 – luettu 1.10.2013 4 Akiander 1869, 179; Hirvonen 1939, 173, 174; Yrjö Kotivuori, 2 Cederberg 1928, 43–46; Yrjö Kotivuori, Ylioppilas- Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan matrikkeli 1640–1852: Matias Indrenius. Verkko- Lacman (Lackman), Anders Heinricius ja Erik Lacman julkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ (Lackman). Verkkojulkaisu 2005 – http://www. ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4723 – helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U752, luettu 25.9.2013; Tieto viran vastaan ottamisesta 3665, 5236 – luettu 28.1.2015. toukokuussa 1730 ks. G. Alex. Rotkirchin 5 Hirvonen 1939, 181–183; Saloheimo 1953, 324; Yrjö tiedonanto Genealociga 2–3:1918, 58 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Nils 3 Verkkojulkaisu 2005 – http://www. Cederberg 1928, 43–54; Steniuksen Artjärven vuosista Döpner (Depner). helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5475 ks. Koistinen 1934 (b), 231, 232; Yrjö Kotivuori, – luettu 3.10.2013 Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Josef Wallenius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ 6 Hirvonen 1939, 10

152 Steniukselle vankka kannatus vaalissa Haavio 1947, 172, 173; Saloheimo 1993, 394; 1 Armovuosijärjestelmästä ks. , 120, 295 Akiander 1869, 164; Liekko Hakulinen, Piirteitä Laasonen 1991 Pohjois-Karjalan historiasta II Jacob Stenius eli 4 Akiander 1869, 175, 176; Biografinen nimikirja ”Korpi-Jaakko” – Pohjois-Karjala 14.10.1902; 1879–1883 (b), 651; Cederberg – Aika 1909, 143, 177; Cederberg 1928, 55, 60; A. R. Cederberg, Korpi- Jaakko Stenius nuoremman ansioluettelosta ks. Jaakko. Pielisjärven kirkkoherra Jaakko Stenius Cederberg – Historiallinen Aikakauskirja 1907, 204, vanhempi – Nuorten Pellervo 3:1936, 88; Yrjö 205; Kirkkoherran vaalia koskevasta asiakirjasta Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl ks. A. R. Cederberg, Vanhoja suomenkielisiä Printz, Johan Pomoelius, Johan Wittstock ja Johan muistomerkkejä – Uusi Suomi 24.7.1921; Hirvonen Kyander. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki. 1939, 202, 205; Laasonen – Suomen kansallisbiografia fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U537, 2550, 2007, 290; Johnsson – Orpana 1:1988, 17; Yrjö 4796 ja 4856 – luettu 25.9.2013. Pomoeliuksen Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gabriel sukunimi esiintyy matrikkelissa muodossa Pomelius. Fortelius, Mikael Orraeus, Petter Solitander ja Georg 2 Hirvonen 1939, 176–179, 181; Yrjö Kotivuori, Lagus. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Lindenius ja ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5295, 6832, 7174 Petter Carstenius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. ja 7277 – luettu 25.11.2013 helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5658 5 Lagervall 1855, 7–9; A. R. Cederberg, Sururuno ja 6257 – luettu 2.10.2013 Jaakko Steniuksen kuoleman johdosta vuonna 1766 3 Cederberg 1928, 60; Hirvonen 1939, 184; Yrjö – Virittäjä 6:1916, 138; I. H., Vanhoja karjalaisia Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Aaron kirjailijoita. Jaakko Fredrik Lagervall – Viena-Aunus. Molander, Fabian Niklas Gudseus, Sigfrid Porthan, Itä-Karjalan äänenkannattaja 8:1938, 384, 385; Anders Winter, Johan Weckman ja Karl Salenius. Outi Paloposki, Macbeth ja Ruunulinna. Paljaasta Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ suomennoksesta mukaelmaan – ja takaisin – ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5015, 5369, Kielikello 2:2004; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 5444, 5603, 5625 ja 5891 – luettu 26.9.2013 1640–1852: Fredrik Johan Oxman. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ 4 , 61, 62, 78; , Cederberg 1928 Koistinen 1934 (a) henkilo.php?id=9304 – luettu 28.11.2013; 232; , 184, 185; Yrjö Kotivuori, Hirvonen 1939 Latvavesiltä. Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita. Lagervall Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Porthan. Jakob Fredrik – pkkirjailijat.jns.fi/show.cgi?id=158 Verkkojulkaisu 2005 http://www.helsinki.fi/ – luettu 28.11.2013 ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5596 – luettu 29.1.2015 Apupappeja ja muita kirkonmiehiä 1 Pojasta isän seuraaja Hirvonen 1939, 206; Yrjö Kotivuori, Ylioppilas-

1 matrikkeli 1640–1852: Gabriel Lyra, Erik Melartin ja Cederberg 1928, 81–84, 86; Hirvonen 1939, 190, 199, Erik Gabriel Melartin. Verkkojulkaisu 2005 – http:// 203; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Henrik Passelberg, Petter Fagerstedt, Johan Norrgrén php?id=6994, 8765 ja 11084 – luettu 26.11.2013 ja Henrik Lyra (id=7711) Verkkojulkaisu 2005 – 2 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Hirvonen 1939, 206, 232; Yrjö Kotivuori, php?id=6249, 6325, 7364 ja 7711 – luettu 25.11.2013 Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Savenius, Henrik Gabriel Savenius, Johan Bonberg, Anders 2 , 202; , 104, 105: Hirvonen 1939 Ristiina 1949 Johan Asp, Karl Berggren ja Henrik Tarén. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ Anders Forselius, Johan Winter ja Niklas Agander. ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7274, 9200, Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ 9206, 9385, 10766 ja 10730 – luettu 26.11.2013; ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5423, id=5559 Hiski. Tietoja Suomen seurakunnista. Mäntsälä ja ja 6663 – luettu 1.1.2014 Orimattila –http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ 3 Liekko Hakulinen, Piirteitä Pohjois-Karjalan – luettu 13.2.2015 historiasta II – Pohjois-Karjala 27.11.1902,

153 3 Akiander 1869, 179; Hirvonen 1939, 207, 222, 223; Jälkeläistaulut – Martti Strang – http://www.strang. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: ch/SUKU/STENIUS.HTM#T77, 190, 393, 395 – luettu Mårten Johan Lyra, Jakob Wallgrén, Johan Mårten 28.1.2015; Tietoja Suomen seurakunnista. Liminka Strömmer ja Adam Melén. Verkkojulkaisu 2005 – ja Vöyri – http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/ http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. – luettu 3.2.2015 php?id=10789, 10438, 10778 ja 11944 – luettu 26.11.2013; Jakob Wallgrenin nimi esiintyy myös Kaskenpoltosta soiden hyödyntämiseen ja muodossa Vallgren. järvenlaskuihin 4 Akiander 1869, 179; Hirvonen 1939, 206, 223–225; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Kaskeamista rajoitetaan ja suoviljelyä Montin ja Samuel Fredrik Montin. Verkkojulkaisu helpotetaan säädöksin 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ 1 Suolahti 1912, 52, 53; Cederberg 1942, 219–223; henkilo.php?id=8387 ja 10812 – luettu 26.11.2013 Soininen 1980, 202–210; Saloheimo 1993,111–113; 5 Hirvonen 1939, 209, 230–234; Yrjö Kotivuori, Korhonen 2003, 405–408, Björn 2003, 606–609; Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf Lindblad, Ihminen muuttaa luontoa –http://www.oulu.fi/ Gabriel Lagus, Jakob Abraham Strömmer, Adolf northnature/finnish/Suomi/ekologia7.html#pellot Henrik Winter ja Anders Ambrosius Rosberg. – luettu 28.11.2013; Historiallinen maatalous – Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ http://www.helsinki,fi/kansatiede/histmaatalous/ ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7583, 10098, kaskenviljely/kaskityypit.html – luettu 28.11.2014 10779, 10834 ja 10885 – luettu 26.11.2013; Hiski. 2 Saarenseppä 1912, 123, 124, 128, 129; Hirvonen 1939, Tietoja Suomen seurakunnista. Juuka, Nurmes, 79; Saloheimo 1993, 351, 352 Rautavaara ja Viekijärvi – http://hiski.genealogia.fi/ 3 Saarenseppä 1912, 131; Hirvonen 1939, 93; Cederberg seurakunnat/ – luettu 26.11.2013 1947, 373, 374: A. R. Saarenseppä, ”Muutamia 6 Hirvonen 1939, 225–229; Yrjö Kotivuori, piirteitä Pohjois-Karjalan suowiljelyksen historiasta” Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Kekonius ja – Uusi Suometar 23.8.1912; Markku Markkula, Salomon Savenius. Verkkojulkaisu 2005 – http:// Vesijätön omistuksesta III – erilliset vesijätöt – www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Maankäyttö 4:2008, 44, 45 php?id=7912 ja 8433 – luettu 28.11.2013 4 Soininen 1975, 149 7 Hirvonen 1939, 247–260 5 Klinge 1984, 79, 83

Arvostelua ja arvostusta Papit edistävät suoviljelyä 1 Hirvonen 1939, 208, 209 1 Suolahti 1912, 53,54; Soininen 1975, 138–141, 145; 2 Hirvonen 1939, 208, 209 Korhonen 2003, 408; Yrjö Kotivuori, Ylioppilas- 3 Cederberg – Nuorten Pellervo 6: 1936, 152 matrikkeli 1640–1852: Johan Serlachius ja Emanuel 4 Reuter. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki. Knapas–Heikkilä–Åvist 2009, 14; Johan Steniuksen fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2321 ja 2373 muistokirjoitus – 30.5.1877; Bengt Ivar Tapio – luettu 6.11.2013;Svenskt biografiskt lexikon, A. R. Steniuksen muistokirjoitus – 21.7.1902; Suomalainen Cederberg, Isak Brenner – http://sok.riksarkivet.se/ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf sbl/artikel/16942 – luettu 24.4.2014

Lithovius, Krister Gisselkors, Gregorius Aminoffja 2 Johan Stenius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. Suolahti 1912, 59 helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2829, 3 Suolahti 1912, 53–55; Juvelius 1927, 451, 452; Yrjö 4009, 12887 ja 12974 – luettu 6.5.2014; Veli-Matti Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Mikael Autio, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Karl Mortimer Heintzius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. Stenius, Verkkojulkaisu – http://www.helsinki.fi/ helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5379 ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=18195 – luettu 26.9.2013 – luettu 3.1.2015;Martinus Thomae Stenius.

154 4 Suolahti 1912, 55; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 4 Saarenseppä 1912, 145, 146; Manninen 1932, 106, 107, 1640–1852: Nils Ursinus, Anders Salovius, Johan 128; Hirvonen 1939, 94; Saloheimo 1953, 172, 173; Tuderus ja Matias Calonius. Verkkojulkaisu 2005 – Tuomi 1999, 194 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. php?id=5791, id=5809, id=5872 ja id=5937 – luettu Gabriel Wallenius (1725–1808) 6.11.2013 – Pohjois-Karjalan asuttaja ja kehittäjä 5 Suolahti 1912, 56; Alanen 1965, 638–640; Virrankoski 1 Saarenseppä 1912, 96–98; Cederberg 1932, 967, 968; 2006, 202–204; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli Hirvonen 1939, 77, 78; Saloheimo 1993, 250–252; 1640–1852: Israel Reinius, Johan Altan ja Matias Saloheimo 2007; Unohtumaton 2000, 18, 19; Yrjö Pazelius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki. Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Josef fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U658, id Wallenius, Karl Wallenius, Josef Wallenius, Gabriel =5181 ja id= 6960 – luettu 24.4.2014 Wallenius, Josef Wallenius ja Gabriel Wallenius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ Suoviljely ja ojitus valtaavat alaa ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=660, id=2747, Pohjois-Karjalassa id=5374, id=7060, id=9641 ja id=10737 – luettu 7.1.2014; Jälkeläistaulut. Wallenius – http://www. 1 Manninen 1932, 118; Korhonen 2003, 408, 409 strang.ch/suku/wallenius.htm – luettu 7.1.2014 2 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Wittstock. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. Viljelyksiä Steniusten tiloilla ja tiluksilla helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4796 1 Saarenseppä 1912, 136, 137; Hirvonen 1939, 16, 95, 96; – luettu 29.4.2014; Saarenseppä –Uusi Suometar Cederberg 1928, 147, 148, 152 23.8.1912; Saloheimo 1993, 134; Tuomi 1999, 192 2 Liekko Hakulinen, Piirteitä Pohjois-Karjalan 3 Liekko Hakulinen, Piirteitä Pohjois-Karjalan historiasta II – Pohjois-Karjala 22.11.1902; historiasta II – Pohjois-Karjala 22.11.1902; Palmén Saarenseppä 1912, 137, 138; Cederberg 1928, 146; 1913, 138; Cederberg – Maaseudun Tulevaisuus 1918, Hirvonen 1939, 96; Saloheimo 1993, 137 290; , 964, 965; , 169, 170; Cederberg 1932 Haavio 1947 3 Koistinen 1910, 53 Cederberg 1928, 146, 147; Hirvonen 1939, 79–81 4 4 , 133, 134; , 96; Saarenseppä 1912, 143, 144; Manninen 1932, 102, 103; Saarenseppä 1912 Hirvonen 1939 Saarenseppä – 23.8.1912 Saloheimo 1953, 169 Uusi Suometar 5 , 157, 158; , 36, 37; 5 Manninen 1932, 100–103; Hirvonen 1939, 94 Saarenseppä 1912 Hakulinen 1931 Hirvonen 1939, 97–99 6 Manninen 1932, 93, 103; Virrankoski 1959, 109–116 6 Saarenseppä 1912, 142, 143; Cederberg 1928, 144, 145; 7 Saarenseppä 1912, 128, 129; Suolahti 1912, 57; Manninen 1932, 120–125; Saloheimo 1993, 134, 139 Saloheimo 1953, 167, 168; Korhonen 2003, 410, 411 7 Hirvonen 1939, 294, 295; Saloheimo 1993, 137, 138 8 Korpi-Jaakko esimerkin antajana O. T. 1939, 166–168; Sihvo 2004, 180, 181 9 H. R–n, Selityksiä lähettäjän R. P kirjoitukselle apioT 1 Saarenseppä 1912, 137, 138; Saarenseppä – Uusi 2 numerossa – Tapio 5.3.1870 Suometar 23.8.1912; Suolahti 1912, 55, 56; Manninen , 115; , 143, 144; , 1917 Cederberg 1928 Hirvonen 1939 Suoasetus innostaa järvenlaskuihin 137–139; Saloheimo 1993, 134–136; Tuomi 1999, 192, 1 193; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Anttila 1967, 20, 40; Soininen 1975, 163–165; Mutanen Bogislaus Hornborg, Petter Possenius,Anders Winter ja 2002, 22; Kinahmo 2004, 9; Markkula 2008, 43–45 Samuel Norrgrén. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. 2 Anttila 1967, 23–25, 29, 30, 270–275; Saloheimo 1993, helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5518, 133 5568, 5603 ja 7085 – luettu 26.9.2013 3 Tuomi 1984, 214, 215; Markkula 2008, 45 2 , 139–141, 146; , 118, Saarenseppä 1912 Manninen 1932 4 Palmén 1902, 91, 92; Palmén 1903, 383, 384; Saloheimo 119; Saarenseppä – 23.8.1912 Uusi Suometar 1993, 134; Pärkö 1999, 139–153 3 Saloheimo 1953, 170, 171

155 Lauri Nuutinen (1700–1763) – karjalainen Perkauksia ja vesistöjärjestelyjä järvenlaskun uranuurtaja Liikenteen pullonkauloja pohditaan 1 , 368; 25–27; Palmén 1903 (a) Palmén 1903 (b), 1 Saarenseppä – Uusi Suometar 23.8.1912; Cederberg Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan 1924, 51–72; Cederberg 1936 (a), 64–72; Anttila 1967, Nigrell. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki. 21, 22, 117, 275; Saloheimo 1993, 126–130; Myller fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4563 – luettu 1999, 124–135; Järvenlaskija Lauri Nuutinen – http:// 7.4.2014; Tutkijakuntien eli komissionien työstä antti.jarvenpaa.fidisk.fi/sukuhistoria/sukututkimus/ kertoo laajasti Alanen 1935, ks. Itäisen tutkijakunnan suku/kirjoituksia/knutson/nuutinen.html – luettu toiminnasta 165 – 175; Cederberg 1942, 90, 102, 8.1.2014 226–230; Itäisen tutkijakunnan jäseniä olivat Turun hovioikeuden asessori Adam Ingelet (n. 1671–1740), Uutta maata vallataan järvenlaskuilla ylisotakomissaari Karl Drysell (1671–1740) ja syyttäjäksi auditööri Anders Grönvall;Cederberg 1 , 13. Laskettujen järvien Marjanen 1994 1947, 405, 406; Myllykylä 1991, 19–28; Nenonen 1999, kokonaislukuun on suhtauduttava varauksella, 153–158; koska lähteessä ei mainita sitä, millainen vesialue 2 on laskettu järveksi. Pohjois-Karjalan luvuista ks. Leikola 1987, 649 Heikki Ignatius, Pohjois-Karjalassa laskettu yli 150 3 Leikola 1987, 650; Myllykylä 1991, 25, 31; Nenonen järven pintaa – Karjalan Maa 25.5.2007 1999, 147, 152; Louekari 2013, 95 2 Kun Herajärven laskua valmisteltiin vuonna 1888, ensimmäisen lasku ajankohdaksi mainittiin Kyrönjoen perkaukset käynnistyvät vuosi 1770 ja hankkeen keskeiseksi johtomieheksi 1 Karjalainen 1926, 283, 284; Cederberg 1942, 230; Koski-Jaakko – ks. S. K., Suurenmoinen yritys – Alanen 1949, 431–433; Anttila 1967, 17; Kyröönjoki Laatokka 5.6.1888; Pasi Karjalainen, Herajärven 2013, 318 laskulle kaavaillaan muistomerkkiä – Pielisjokiseutu 2 Karjalainen 1926, 283, 284; Alanen 1949, 434; 10.10.2002; Pölönen 2015, 83–84 Heikinheimo 1955, 618; Kyröönjoki 2013, 310 3 Saloheimo 1993, 126–130, 132–134 3 Alanen 1949, 434, 435 4 Saloheimo 1953, 171 4 Karjalainen 1926, 284; Cederberg 1947, 406, 407; 5 Cederberg 1924, 67, 69–71; Cederberg 1936, Alanen 1949, 435, 436; Kyröönjoki 2013, 318–320 69–72; Tuomi 1984, 215, 216, 218, 220, 221; 5 Karjalainen 1926, 285, 286; Cederberg 1947, 407, Mutanen 2002, 22–26; Kinahmo 2004, 9–12; Yrjö 409; Alanen 1949, 436, 437; Halila 1953, 146, 147; Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Claes Kyröönjoki 2013, 319 Alfred Stjernvall. Verkkojulkaisu 2005 – http:// www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Samuel Chydenius 1727–1757 – luonnontieteilijä, php?id=12985 – luettu 20.12.2013. keksijä ja koskenperkaaja 6 Höytiäisenlaskijat-näytelmän käsiohjelma 2009 1 Leikola 1987, 649; Cederberg 1929, 512–516; Myllykylä (ohjaaja Pasi Hirvonen) 1991, 31; Virrankoski 2003, 213, 214; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Samuel Hornaeus, Steniusten toiminta asutuskehityksen Jakob Chydenius ja Henrik Wegelius. Verkkojulkaisu vauhdittajana 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ 1 Hirvonen 1939, 47, 48; Saloheimo 1993, 46–48, 529 henkilo.php?id=3571, id=5441 ja id=7897 – luettu 2 Cederberg 1947, 373, 374; Saloheimo 1953, 112, 113; 11.11.2013 Saloheimo 1993, 333, 343, 345, 549 Tulvia torjutaan Kokemäenjoella 3 Saloheimo 1993, 67 1 Idman 1772, 5–8; A. R. Cederberg, Vanhoja 4 , 17; , 60–64 Vattula 1983 Saloheimo 1993 suomenkielisiä muistomerkkejä – Uusi Suomi 24.7.1921; Cederberg 1947, 407–409; Viikki 1973,

156 389; Salminen 2007, 68–70; Nikula 2011, 448, 449; www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Louekari 2013, 95; Uudistuva 2014, 96; Suomenlinnan php?id=7435 ja 7454 – luettu 19.12.2013 merilinnoituksen viralliset sivut – http://www. 3 Karjalainen 1926, 286; Halila 1953, 146, 147; Matinolli suomenlinna.fi/linnoitus/historia/henkiloita/daniel_ 1969, 324 af_thunberg – luettu 17.4.2014.http://www.tammi.fi/ 4 kirjailijat1/-/author/name/Tuominen Pirjo – viitattu A. R. Cederberg, Vanhoja suomenkielisiä 17.2.2014 muistomerkkejä – Uusi Suomi 24.7.1921 5 , 286, 287; , 325; 2 Akiander 1869, 163–165; Biografinen 1879–1883 (a), Karjalainen 1926 Matinolli 1969 1991, 31 650; Cederberg 1928, 177–181; Haavio 1947 (a), 172; Myllykylä Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: 6 Karjalainen 1926, 288, 289 Anders Nordenskiöld. Verkkojulkaisu 2005 – http:// 7 Karjalainen 1926, 286, 288, 289; Matinolli 1969, 325, www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. 328 php?id=U629 – luettu 9.1.2014 8 Juustila – Kaltio 1:1962, 12,13; Turunen 1983, 103– 3 Idman 1772, 8–10; Cederberg 1947, 409; Salminen 105,152, 153 2007, 70; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640– 9 Biografinen nimikirja 1879–1883 (b), 651 1852: Nils Idman. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5658 10 Cederberg 1944, 176–179; Haavio 1947 (b), 213, 214 – luettu 30.1.2014; Tiedot päivätöistä ja työmaiden 11 Vahtola 1981, 95, 96 kaivumääristä perustuvat Idmanin teokseen. 4 Leikola 1987, 651; Louekari 2013, 96; Yrjö Kotivuori, Steniukset perunanviljelyn ja Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf Niclas Idman viljanvarastoinnin edistäjinä ja Gabriel Ståhle. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id= 8642 1 Saarenseppä 1912, 174–176; Hirvonen 1939, 91, 92; ja id=8848 – luettu 7.4.2014. Cederberg 1947, 377; Saloheimo 1953, 177; Soininen 5 Idman 1772, 9, 10; Arajärvi 1959, 324, 325; Anttila 1975, 181–183; Björn 1991, 232; Saloheimo 1993, 121; 1967, 18; Viikki 1973, 389; Mäkelä 2010, 10; Salminen Tuomi 1999, 197; Arno Forsius, Perunan historiaa 2007, 70–72; Louekari 2013, 95, 96 – http://www.saunalahti.fi/arnoldus/peruna.html – 6 A. R. Cederberg, ”Koski-Jaakko” – Aika 1909, 140, luettu 10.12.2014 141; A. R. Cederberg, Vanhoja suomenkielisiä 2 Saarenseppä 1912, 176; Soininen 1975, 183–185; Björn muistomerkkejä – Uusi Suomi 24.7.1921; Åkerblom 1991, 232; Saloheimo 1993, 364; Mäkelä-Alitalo 2005, 1941, 77; Cederberg 1947, 409, 410; Alanen 1949, 437, 766–768; Laasonen 2005, 270–272; Forsius – ks. viite 1 438; Ilse Johnsson (toim.), Muistosanat – Orpana 3 Saarenseppä 1912, 176, 177; Saloheimo 1953, 177; 1:1988, 15, 17; Nikula 2011, 449; Kyröönjoki 2013, 321; Saloheimo 1993, 364–366 Uudistuva 2014, 96, 97 4 Saarenseppä 1912, 197 7 Rantamo 1997, 29 5 Saarenseppä 1912, 198, 199; Hirvonen 1939, 110–114 8 Mettänen 1997, 350 6 Saarenseppä 1912, 199, 200; Hirvonen 1939, 114; Liikennöinti Pohjanlahdelta Karjalaan Saloheimo 1993, 366, 367 7 1 Cederberg 1911, 153, 154; Karjalainen 1926, 74–77; Saarenseppä 1912, 200; Hirvonen 1939, 114; Saloheimo Hirvonen 1939, 59 1953, 183 8 2 Karjalainen 1926, 284–286; Yrjö Juustila, Vanha Saloheimo 1993, 370 Pielisen–Pohjanlahden kanavasuunnitelma – Kaltio 9 Saarenseppä 1912, 172, 173; Hakulinen 1931, 37; 1:1962, 12,13; Eric Castrén, Svenskt biografiskt Hirvonen 1939, 92; Knapas–Heikkilä–Åvist 2009, lexikon (art av A. R. Cederberg) – http://sok. 71; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: riksarkivet.se/sbl/artikel/16495 – luettu 19.12.2013; Gabriel Aspegren. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Erik helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5736 Castrén ja Johan Lagus. Verkkojulkaisu 2005 – http:// – luettu 20.4.2015

157 Steniukset ja karjatalous Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Printz. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki. 1 Saarenseppä 1912, 188, 189; Hirvonen 1939, 53, 100, fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2549 – luettu 101; Saloheimo 1993, 142–144, 552; Tilastoluvut 18.11.2013 perustuvat Saarensepän ja Hirvosen teoksiin. 3 A. R. Cederberg, ”Koski-Jaakko” – Aika 1909, 140; Saloheimon mukaan vuoden 1810 karjamäärät Könönen 1916, 8,9, 13, 14, 16; Cederberg 1928, 155; (mukana Valtimo ja Rautavaara) olivat pienemmät: Tuomi 1984, 179, 180; Unohtumaton 2000, 14, 15 hevosia 1 652 ja lehmiä 5 420. 4 Könönen 1916, 15–17; Cederberg 1928, 155; Tuomi 2 Cederberg 1928, 152; Hirvonen 1939, 101 1984, 180; Saloheimo 1993, 98, 99; Unohtumaton 2000, 3 Nissinen 1912, 7; Saarenseppä 1912, 180; Cederberg 16 1928, 152; Hirvonen 1939, 101, 102; Cederberg 1947, 5 Hirvonen 1939, 67 perustuen teokseen Cederberg 34, 411–418 1911, 80; Nykysuomen (2) 1978, 208 4 Cederberg 1928, 152; Hirvonen 1939, 101; Saloheimo 6 Saarenseppä 1912, 103, 104 1993, 144 7 Könönen 1916, 16; Saloheimo 1993, 99; Unohtumaton 5 A. R. S., Kalliita karjalaisia muistomerkkejä löytynyt 2000, 17 – Uusi Suometar 18.12.1912 8 Unohtumaton 2000, 95–99 Steniusten ”myllymonopoli” 9 Könönen 1916, 35, 40; Tuomi 1984, 180; Hämynen Tapio, Timofei Tichanoff ja Michail Tichanoff. 1 Cederberg 1928, 156, 157; Hirvonen 1939, 105, 106, Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. 109; Saloheimo 1993, 145, 152, 154; Ahonen 2005, 31 Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen 2 Hirvonen 1939, 108, 109; Saloheimo 1993, 145, 146 Kirjallisuuden Seura, 2008 – http://www.finlit.fi/ talousvaikuttajat – luettu 7.1.2014 3 Hirvonen 1939, 107, 108; Saloheimo 1993, 146, 147 4 Hirvonen 1939, 108; Saloheimo 1993, 146 Osakkuudet muissa kalastamoissa 5 Hirvonen 1939, 108, 109; Saloheimo 1993, 155 1 Cederberg 1928, 155; Björn 1991, 220–222 6 Ahvenainen 1984, 121, 188–191; Myllykylä 1991, 2 Könönen 1916, 24, 25, 44; Hirvonen 1939, 103–105; 74, 75; Björn 1991, 328; Saloheimo 1993, 169, 170; Hirvosen mukaan Kuokkastenkosken kalastamon Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Nils omistivat vuonna 1773 lieksalaiset talolliset Erik ja Arppe. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki. Paavo Ikonen.; Saloheimo 1953, 211, 212 fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=10138;Johan 3 Könönen 1916, 19, 20, 37, 43; Björn 1991, 220, 221 Fabritius (id=12841) ja Nils Ludvig Arppe (id=13368) – luettu 7.1.2014; Heljä Strömberg, Enso-Gutzeit Oy, 4 Könönen 1916, 20, 21, 43; Björn 1991, 221, 222; Utran saha 1780–1961 – elma.elka/ArkHistory/E016. Saloheimo 1993, 99 doc – luettu 7.1.2014; Sirpa Pakarinen, Ruoripyörä 5 Könönen 1916, 21–23, 44; Hirvonen 1939, 102, 103; läksi pyörimään Puhoksesta. Teollisuuspatruuna Koponen 1969, 57, 58 Arppen syntymästä 200 vuotta – http://suku.arppe.fi/ 6 Könönen 1916, 23, 24, 44; Hirvonen 1939, 104 autohtml/NLArppe/kotikarjala/ – luettu 7.1.2014 7 Cederberg – Aika 1909, 179, 180

Steniukset kalastusolojen kehittäjinä Valtakunnallisia kalastushankkeita Patokokeiluja Utrankoskessa 1 Cederberg 1928, 155, 156, 178; Cederberg 1947, 422 1 Cederberg 1947, 418–422 2 Cederberg 1928, 196, 197 2 Könönen 1916, 1, 4–8, 12, 13; Cederberg 1928, 3 Cederberg 1928, 198; Cederberg 1947, 422–424 154; Haavio 1947, 16, 167; Tuomi 1984, 178, 179; Saloheimo 1993, 98; Unohtumaton 2000, 16, 94, 95;

158 Steniukset seurakunnallisten olojen 9 Biografinen 1879–1883 (a), 649; Koistinen 1910, 42; kehittäjinä Haavio 1947 (a), 169 10 Laasonen 2007, 289 Tarmolla uudistustoimiin 1 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Kirkko- ja tapulirakentamista sekä pappilan Gabriel Fortelius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. remontointia helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5295 1 Cederberg 1928, 128, 130, 133, 134; Hirvonen 1939, – luettu 22.4.2015; A. R. Cederberg on julkaissut 269–271, 277. Vahtola 2007, 771 Johan Kyanderin kirje Jaakko Steniukselle 29.3.1741. 2 Ks. SKHS 1910, 307–309; ; Cederberg 1928, 81, 97–99; Cederberg 1928, 130, 131; Hirvonen 1939, 272–275, 278 Hirvonen 1939, 191 3 Hirvonen 1939, 278, 279 2 Cederberg 1928, 116, 117; Hirvonen 1939, 192 4 Cederberg 1928, 131, 132; Hirvonen 1939, 280, 281; 3 Pitäjänkokousjärjestelmän kehityksestä 1700-luvulla Saloheimo 1953, 345–347 ks. Soikkanen 1966, 29–63; Cederberg 1928, 100, 101, 5 Hirvonen 1939, 282; Känsälä 1995, 731, 732 119, 120, 125, 126; Hirvonen 1939, 193–196 6 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Kyander. Verkkojulkaisu 2005 –http://www.helsinki. Kovia keinoja lukutaidon edistämiseksi fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4856 – luettu 1 Vikman 1910, 157; Cederberg 1928, 21, 22, 102; 21.4.2015; Cederberg 1928, 132, 133; Hirvonen 1939, Hirvonen 1939, 261 284–286; Hirvonen 1939, 284–286; Saloheimo 1993, 2 Biografinen 1879–1883 (a), 649; Koistinen 1910, 41, 395–397 43–45, 56; Cederberg 1928, 99, 103–105; Hakulinen 7 Cederberg 1928, 78–80; Hirvonen 1939, 287–290 1931, 32; Koistinen 1934, 232; Hirvonen 1939, 261, 262; Haavio 1947 (a), 169; Saloheimo 1993, 241, 414 Taistelu taikauskoa ja pakanuutta vastaan 3 Cederberg 1928, 102, 103, 105, 106; Hirvonen 1939, 1 Cederberg 1928, 120–123; Hirvonen 1939, 194, 195 262–264; Saloheimo 1993, 414 2 Eronen 1931, 180–182; Ylioppilastutkinnon 1903 4 Vikman 1910, 237; Cederberg 1928, 106; Hirvonen suorittanut Simo Eronen kirjoittautui Helsingin 1939, 264 yliopistoon, missä opinnot kuitenkin keskeytyivät. 5 Hirvonen 1939, 264–267; Saloheimo 1993, 414; Yrjö Toimittuaan vuoden kansakoulunopettajana Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Kivilahden koulussa 1905–1906 Eronen lähti Toppstedt. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. lehtialalle ja työskenteli mm. Karjala-lehden helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8751 toimitussihteerinä Viipurissa ja Kajaani-lehden – luettu 13.2.2015 toimittajana. Eronen julkaisi kymmenkunta 6 romaania, joiden tapahtumat sijoittuvat Pohjois- Hirvonen 1939, 267, 268; Saloheimo 1993, 414, 415; Karjalaan tai Karjalan kannakselle. Erosen perheen Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: koti ja miehen koko kirjallinen jäämistö tuhoutuivat Jeremias Stenius ja Johan Lindblad. Verkkojulkaisu Kajaanin pommituksissa talvisodassa. 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ 3 henkilo.php?id=5740 ja 7583 – luettu 13.2.2015; Kolin Mustarinta paljastuu karhunpääkallioksi – STENIUS / STEEN -SUKU – Hjorth-suvun kotisivu: Metsäntutkimuslaitoksen tiedote 24.5.2005; Hannu http://www.kolumbus.fi/carita.hjorth/ – luettu Holvas, Korpi-Jaakko vastaan noituus – Seura 13.2.2015 38:2005, 36–39 7 Saloheimo 1993, 414–416 8 Koistinen 1910, 41; Koistinen 1934, 232; Sururuno ks. Tolonen 1939, 166, 167; Haavio 1947 (a), 169; Laasonen 2004, 238

159 Korpi-Jaakon osallistuminen valtiopäiville Bondsdorff.Verkkojulkaisu 2005 – http://www. helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6356 Sitkeys palkitaan edustajan paikalla – luettu 3.8.2015 1 Akiander 1869, 168; Cederberg 1928, 182, 183; Tolonen 2 Renvall 1962, 230, 333; Yrjö Kotivuori, 1980, 46 Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob Krook ja 2 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Kristian Herman Carlqvist. Verkkojulkaisu 2005 – Gabriel Fortelius, Abraham Poppius ja Paul Krogius. http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ php?id=6003 ja 6083 – luettu 2.8.2015 ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5295, 6042 3 Renvall 1962, 331, 332 ja 6662 – luettu 2.8.2015;Cederberg 1928, 184, 187; 4 Cederberg 1928, 191; Renvall 1962, 332, 333; Yrjö Renvall 1962, 230; Tolonen 1980, 46 Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf 3 Akiander 1869, 168, 169; Cederberg 1928, 184–187 Haartman ja Johan Grunnerus. Verkkojulkaisu 2005 – 4 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Petter http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. Filenius ja Jakob Gadolin. Verkkojulkaisu 2005 – php?id=5906 ja 5926 – luettu 2.8.2015 http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo. 5 Akiander 1869, 171, 172; Cederberg 1928, 237–249 php?id=U672 – luettu 2.8.2015;Cederberg 1928, 187– 190 5 Steniukset ja Karjalan puolustuksen Cederberg 1928, 198, 199; Cederberg 1947, järjestäminen 190–192; Porvoon ja Turun hiippakuntien edustajien lisäksi pappissäädyn toimintaan 1 Cederberg 1928, 24; Hirvonen 1939, 68, 69; Saloheimo osallistui lapväärtiläisyntyinen Karl Gustaf 1953, 296–298; Saloheimo 1993, 24, 25 Werander (1705–1771), jo ka toimi Tukholman 2 83–86; 190, 191; suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana ja oli ollut Cederberg 1928, Hirvonen 1939, , 316–318; , 27, 30, 31 mukana jo 1740–1741, 1742–1743 ja 1751–1752 Cederberg 1942 Saloheimo 1993 3 valtiopäivillä. Ks. Renvall 1962, 230; Yrjö Kotivuori, Cederberg 1928, 209, 211–217; Hirvonen 1939, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Gustaf Werander 73; Cederberg 1947, 216; Valtiopäivämies (Juho ja Henrik Wegelius. Verkkojulkaisu 2005 http://www. Partanen). KirjoittajaErkki Jormanainen 10.11.2011 helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5339 – Värtsi. Värtsilän verkkolehti – http://www.vartsi. ja 7697 – luettu 3.8.2015 net/2011/11/10/valtiopaivamies/ – viitattu 14.6.2015 4 6 Cederberg 1928, 202–205; Cederberg 1947, 366, 367 Cederberg 1908 (I), 136; Cederberg 1908 (II), 183; Cederberg 1928, 235, 238–242; Hirvonen 1939, 73; 7 , 169; , 118–119, 217– Akiander 1869 Cederberg 1928 Cederberg 1948, 216; Saloheimo 1953, 299 227; Saloheimo 1993 5 Hirvonen 1939, 73–75; Saloheimo 1953, 300–303 Karjalan talousdeputaation jäsenenä 6 Hirvonen 1939, 213–215; Haavio 1947 (b), 216; Purola 1 – Rajamme vartijat 3:1977, 8, 9 Cederberg 1928, 228–234; Cederberg 1947, 431, 7 432; Saloheimo 1993, 315–317; Yrjö Kotivuori, Akiander 1869, 177; Cederberg 1908 (I), 137–139; Yliopppilasmatrikkeli 1640–1852: Jakob (Jaakko) Cederberg 1910, 6–9, 13–15; Hirvonen 1939, 218–220 Alopaeus. Verkkojulkaisu 2005 – http://www. 8 ”Pirua ja ryssää vastaan” – Hakkapeliitta 5:1932 helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=7064 (päätoimittaja Yrjö Ylänne), 138, 139 – luettu 3.8.2015 9 Hirvonen 1939, 219; Saloheimo 1993, 496, 500, 501 2 , 215 Haavio 1947 (b) 10 Cederberg 1909, 184; Kehvas – Rajaseutu 1:1937, 58–64; Hirvonen 1939, 327–334; Saloheimo 1993, 506, Vuosien 1765–1766 valtiopäivien pettymykset 516; Pielisjärven kirkkoherrana pitkään toimineen 1 Akiander 1869, 169–171; Cederberg 1928, 234–237; Korpi-Jaakon pojanpojan Johan Steniuksen poika Renvall 1962, 230; Tolonen 1980, 46, 105; Yrjö Karl Mortimer Stenius (1843–1911), joka oli Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–185: Petter koulutukseltaan filosofian maisteri ja teki pitkän

160 päivätyön Kuopion sokeainkoulun johtajana, Suomenmaata (STT) – Savon Sanomat 29.10.2009; julkaisi tekijänimellä K. M. Kivinen professori Yrjö KM-Yhtymä. Historia – http://www.kmyhtyma.fi – Koskisen johdolla 1865 tutkimuksen ”Nord-Karelska luettu 28.1.2009; YLE Pohjois-Karjala / Veli-Pekka frikorpsernas företag 1808”. Hämäläinen, Karjalan Maa haudattiin haikein mielin – http://yle.fi/uutiset/karjalan_maa_haudattiin_ Talouselämään liittyvä Steniusten haikein_mielin/5349927 – luettu 27.1.2015 kirjallinen tuotanto 4 Marjo Ristilä-Toikka, Korpi-Jaakon kunnailla golfataan – Pirkanmaan Sanomat 8.2.2007; 1 Luku perustuu seuraaville lähteille: Biografinen Risto Husan puhe Korpi-Jaakon muistolaatan 1879–1883 (a) ja (b), 649–652; Hjelt 1896, 316, 317; paljastustilaisuudessa – http://www.nrg.fi/nrg/ Cederberg 1928, 253–268; Haavio 1947 (b), 214 luelisaa.php?id=163 – luettu 27.1.2009;Pahlman 2004, 17–20 Korpi-Jaakko – tiedeakatemian unohdettu jäsen 5 Nyt valitaan kaikkien aikojen lieksalainen – 1 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karjalainen 15.5.2009; Anni Pölönen on kaikkien Bertil Ervast, Jeremias Stenius, Gabriel Calamnius aikojen suurin lieksalainen – Karjalainen 28.5.2009 ja Karl Gabriel Calamnius. Verkkojulkaisu 2005 – http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/ Paikallista ja valtakunnallista huomiota henkilo.php?id=4247, 5740, 8689, 12101 – luettu 1 Pohjois-Karjalan nuorisoseurojen kesäjuhla – 6.4.2015; Veli-Matti Autio. Ylioppilasmatrikkeli Pohjois-Karjala 20.6.1901; Opettaja Kärjen puhe – 1853–1899. August Benjamin Calamnius ja Ilmari Pohjois-Karjala 22.6.1901 . Verkkojulkaisu – http://www. Calamnius (Kianto) 2 helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo. Kuka kukin oli 1961; Hakulinen 1931, 30, 38 php?id=17398, 23838 – luettu 6.4.2015;Gadd 1777, 3 Kansalliskirjasto. Digitoidut aineistot. Historiallinen 526–535; Cederberg 1928, 250, 268, 269 – Viittaus sanomalehtikirjasto – http://digi.kansalliskirjasto. E. W. Dahlgrenin 1918 julkaistuun 2-osaiseen fi/sanomalehti – viitattu 8.5.2014; A. R. C. (= A. teokseen, joka sisältää mm. Jaakko Steniusta R. Cederberg), ”Koski-Jaakko” – Uusi Suometar koskevat tiedeakatemian pöytäkirjat 13.9.1740 ja 6.2.1909; Koski-Jaakon syntymäpäivä. Suomalaisia 5.11.1940 sekä väärän tiedon Jeremias Steniuksen päiwätapahtumia – Turun Lehti 1.2.1896. Lehdessä valitsemisesta tiedeakatemiaan Jaakon sijasta; ks. tosin Koski-Jaakosta puhutaan virheellisesti ”korpien myös A. R. Cederberg, En bortglömd medlem i perkaajana ja Korpi-Jaakkona”; Koski-Jaakon Svenska Vetenskapsakademien – Genos 1940, 13–15; kuolinpäivänä. Helmikuu – Käkisalmen Sanomat Klinge 1984, 79, 83 7.2.1910 4 Palmén 1913, 135–142 Jaakkojen jälkimaine 5 Cederberg 1909, 140–143, 177–184; Cederberg 1918; Nimi ja muisto elävät Cederberg 1928; Cederberg 1932, 963–968; Cederberg 1936 (b), 88, 89; Cederberg 1936 (c), 152, 153; Hirvonen 1 17.10.1879; Minneswärd – Åbo Karjalatar 1939 Underrättelser 23.10.1879; Dödsfall – Åbo 6 Underrättelser 23.1.1893; Karjalatar 27.1.1893; Liekko Juva 1932, 184–186; Haavio 1947 (a), 165 – 174; Hakulinen, Piirteitä Pohjois-Karjalan historiasta – Haavio 1947 (b), 212–218; Salomies 1962, 303–305 Karjalatar 27.11.1902; Hakulinen 1931, 38 7 Akiander 1869, 162–180 2 Suomen Keskusta. Historia – http://www.keskusta.fi/ 8 Biografinen 1879–1883, 648–652 Suomeksi/Keskusta/Historia – luettu 27.11.2014. 9 Koistinen 1934 (a), 231–234 ; Koistinen 1934 (b), 234– 3 Suomen lehdistö 5. 1988, 295; Suomen lehdistö 237; Laasonen 2007 (a), 288–289; Laasonen 2007 (b), 6. 1988, 65, 324, 325; Porilaislehti Lalli osaksi 289–291

161 Lähdekirjallisuutta

Ahonen 2005 Harri Ahonen, Pitäjän hyödyllisin mies? Biografinen 1879–1883(b) E. G. P. (= E. G. Palmén), Jaak- Pehr Kalmin käsitys papiston yhteiskunnallisesta ko Stenius, Koski-Jaakko – Biografinen nimikir- tehtävästä. Pro gradu -tutkielma. Teologinen tiede- ja. Elämäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta. kunta, Helsingin yliopisto. Toim. Suomen Historiallinen Seura. Kustantaja G. Ahvenainen 1984 Jorma Ahvenainen, Suomen sahateol- W. Edlund. Hufvudstadsbladetin kirjapaino. Helsin- lisuuden historia. WSOY. WSOY:n graafiset laitok- ki 1879–1883. set. Porvoo 1984. Björn 1991 Ismo Björn, Suur-Ilomantsin historia: Enon, Alanen 1935 Aulis J. Alanen, Läpikulkuvesitie-kysymys Ilomantsin ja Tuupovaaran historia vuoteen 1860. Suomessa 1700-luvulla. 1. Pikkuvihaan mennessä. Enon paikallishistoriatoimikunta. Historiallisia Tutkimuksia 20. Suomen Historialli- Björn 2003 Ismo Björn, Muuttuva maalaismaisema. nen Seura. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kir- Teok sessa: Viljo Rasila, Eino Jutikkala, Anneli Mä- japaino O. Y. Helsinki 1935. kelä-Alitalo (toim.). Suomen maatalouden histo- Alanen 1949 Aulis J. Alanen, Etelä-Pohjanmaan historia I. Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta ria IV:2. Etelä-Pohjanmaan talouselämä 1721–1809. 1870-luvulle. Suomen Kirjallisuuden Seuran Toimi- Etelä-Pohjanmaan historiatoimikunta. Ilkka Oy:n tuksia 914:1. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä kirjapaino. Vaasa 1949. 2003. Alanen 1965 A. J. A. (= Aulis J. Alanen), Israel Reinius Blomstedt 1965 Yrjö Blomstedt, A. R. Cederberg – Suo- vpi. Eteläpohjalaisia elämäkertoja M–Ö. Etelä-Poh- malaisia historiatutkijoita. Toim. Päiviö Tommila, janmaan maakuntaliitto. Vaasa Oy:n kirjapaino. Eino Jutikkala, Eino E. Suolahti, Yrjö Blomstedt, Vaasa 1965. Pentti Papunen. WSOY. Porvoo 1965. Akiander 1869 Matthias Akiander, Herdaminne II. Fins- Cederberg 1908 (I) A. R. Cederberg, Kuvauksia 1788–90 ka Litteratur-Sällskapets tryckeri. Helsingfors 1869. vuosien sodasta I. Pielisjärveläisten puolustuspuu- Anttila 1967 Veikko Anttila, Järvenlaskuyhtiöt Suomes- hat. Historiallinen Aikakauskirja, 6. vuosikerta, no. sa. Kansantieteellinen arkisto 19. Suomen muinais- 1, 1908. muistoyhdistys. Helsinki 1967. Cederberg 1908 (II) A. R. Cederberg, Kuvauksia 1788–90 Arajärvi 1950 Kirsti Arajärvi, Vesilahden historia. Vesi- vuosien sodasta II. Sotavarustuksia ja sotahuhuja lahden seurakunta ja kunta. Tampereen kirjapaino- Pohjois-Karjalassa. Historiallinen Aikakauskirja, 6. osakeyhtiö. Tampere 1985. vuosikerta, no. 5, 1908. Arajärvi 1959 Kirsti Arajärvi, Lempäälän historia. Lem- Cederberg 1909 A. R. Cederberg, ”Koski-Jaakko” – Aika päälän seurakunta ja kunta. Tampereen Kirjapaino- 1909. osakeyhtiö. Tampere 1959. Cederberg 1910 A. R. Cederberg, Kuvauksia 1788–90 Aropelto 1997 Risto Aropelto, Artjärven kirkollisia vai- vuosien sodasta III. Kapinallisia hankkeita Pohjois- heita. Teoksessa: Antero Anlin (toim.), Luonnolli- Karjalassa. Historiallinen Aikakauskirja, 8. vuosi- sesti Artjärvi. Pitäjäkirja. Artjärven kunta. Gum- kerta, no. 1, 1910. merus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1997. Cederberg 1911 A. R. Cederberg, Pohjois-Karjalan kaup- Biografinen 1879–1883 (a) E. G. P. (= E. G. Palmén), Jaakko paolot vuosina 1721-1775. Väitöskirja. Suomalaisen Stenius, Korpi-Jaakko – Biografinen nimikirja. -Elä kirjallisuuden seuran kirjapainon osakeyhtiö, 1911. mäkertoja Suomen entisiltä ja nykyajoilta. Toim. Suo- Cederberg 1918 A. R. Cederberg, Korpi- ja Koski-Jaakko men Historiallinen Seura. Kustantaja G. W. Edlund. Pielisjärwellä – Maaseudun Tulevaisuus 1918. Hufvudstadsbladetin kirjapaino. Helsinki 1879–1883.

162 Cederberg 1924 A. R. Cederberg, Kahdeksannentoista Hakulinen 1931 Liekko Hakulinen, Jaakko Stenius eli vuosisadan miehiä. K. J. Gummerus Osakeyhtiö. K. ”Korpi-Jaakko”ja hänen toimintansa kirkkoherrana J. Gummeruksen kirjapaino. Jyväskylä 1924. ja maatalousmiehenä Pielisjärvellä – Pohjois-Karja- Cederberg 1928 A. R. Cederberg, Jaakko Stenius van- lan Kansanopiston vuosikirja 1931. hempi. Kappale 18:nnen vuosisadan suomalaista si- Halila 1953 Aimo Halila, Oulun kaupungin historia II vistyshistoriaa – Suomen kirkkohistoriallisen seu- 1721–1809. Oulun kaupunki. Kirjola Oy. Oulu 1953. ran toimituksia XXIV. Helsingin Uusi Kirjapaino O. Hirvonen 1939 Saimi Hirvonen, Pielisjärven pitäjä histo- Y. Helsinki 1928. ria II, 1721-1810. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Cederberg 1929 A. R. Cederberg, Samuel Chydenius – Helsinki 1939. Svenskt Biografiskt Lexikon. Red. Bertil Boëthus. Idman 1772 Gustav Niclas Idman, Strömrensningars Åttonde bandet. Alb. Bonniers Boktryckeri. Stock- nytta och nödwändighet i Björneborgs län. Tryckt holm 1929. hos Joh. Christopher Frenckell. Åbo 1772. Cederberg 1932 (a) A. R. Cederberg, ”Jaakot” ja ”Karjalan Indrenius 1966 Abraham Indrenius, Vaatimattomia aja- kuningas” – Karjalan kirja. Toim. Iivo Härkönen. tuksia siitä mitä pappi voisi tehdä taloutemme ko- WSOY. Werner Söderström Osakeyhtiön Kirjapai- hentamiseksi. Suomennos Kaarina Kaskimies. Joh- no. Porvoo 1932. dannon kirjoittanut ja toimitustyön suorittanut Ei- Cederberg 1936 (a) A. R. Cederberg, Lauri Nuutinen. Kar- nari Kaskimies. Myynti- ja mainoskoulu Helsinki. jalainen talonpoika ja yrittelijä vapaudenajalla – Print Oy, Helsinki 1966. Suomen talonpoikaisluokan ja maatalouden historiaa Joutsivuo 2010 Timo Joutsivuo, Koulutusjärjestelmän – Historian Aitta VI. Historian Ystävien Liitto. Kus- rakentaminen suurvalta-aikana – Huoneentaulun tannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino. Helsinki 1936. maailma. Kasvatus ja koulutus Suomessa keskiajal- Cederberg 1936 (b) A. R. Cederberg, Korpi-Jaakko. Pie- ta 1860-luvulle. Toimittaneet Jussi Hanska ja - Kir lisjärven kirkkoherra Jaakko Stenius vanhempi – si Vainio-Korhonen. Suomen Kirjallisuuden Seura. Nuorten Pellervo 3:1936. Kariston Kirjapaino Oy. Hämeenlinna 2010. Cederberg 1936 (c) A. R. Cederberg, Koski-Jaakko. Pie- Juvelius 1927 Einar W. Juvelius, Sysmän pitäjän historia lisjärven kirkkoherra Jaakko Stenius nuorempi – I–II. Aika 1800-luvun puoliväliin. Etelä-Suomen Sa- Nuorten Pellervo 6:1936. nomain Kirjapaino O.Y. Lahti 1927. Cederberg 1942 A. R. Cederberg, Suomen historia va- Juva 1932 Einar W. Juva (Juvelius), Suomen kansan ai- paudenajalla I. WSOY, 1942. kakirjat. 6. 1772–1809. Kustannusosakeyhtiö Otava. Cederberg 1947 A. R. Cederberg, Suomen historia va- Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino. Helsinki paudenajalla II. WSOY, 1947. 1932. Cederberg 1949 Päivi Cederberg, Jaakko Stenius nuo- Kallinen 2004 Maija Kallinen, Pehr Kalm (1716–1779), remman mietintö Pohjanmaan koskenperkauksista talousopin professori, tutkimusmatkailija – Suo- vuosien 1760–1762 valtiopäiville. Historiallinen Ar- men kansallisbiografia. Osa 4. Suomalaisen Kirjal- kisto 50, 1949. lisuuden Seura. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeen- Eronen 1931 Simo Eronen, Korpi-Jaakko ja Karjalan tie- linna 2004. täjät - Heimoaikakauslehti. Karjalan Sivistysseuran Karjalainen 1926 A. Karjalainen, Oulun kaupungin äänenkannattaja. Toukomies 11–12:1931. kauppa ja meriliike vuosina 1721–1765. Yliopistol- Haavio 1947 (a) Heikki Haavio, Jaakko Stenius vanhem- linen väitöskirja. Jyväskylän Kirjapaino. Jyväskylä pi 1704–1766 – Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. 1926. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Toim. Karjalan kirja 1932 Karjalan kirja. Toim. Iivo Härkönen. Jaakko Haavio. WSOY. Werner Söderström Oy:n WSOY. Porvoo 1932. kirjapaino. Porvoo 1947. Karonen 1999 Petri Karonen, Pohjoinen suurvalta. Ruot- Haavio 1947 (b) Heikki Haavio, Jaakko Stenius nuorem- si ja Suomi 1561–1809. WSOY. 1999. pi 1732–1809 – Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Kaukovalta ym. 1934 K. V. Kaukovalta, J. Jaakkola, Aug. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Toim. Sorila, Pirkkalan historiaa. Hämeen Kirjapaino Oy. Jaakko Haavio. WSOY. Werner Söderström Oy:n Tampere 1934. kirjapaino. Porvoo 1947.

163 Kerkkonen 1936 Martti Kerkkonen, Pietari Kalm talous- Koponen 1969 Onni E. Koponen, Pielisen museon ker- opin professorina. Oppihistoriallinen tutkimus. tomaa. Pielisjärven oloista lähinnä 1800-luvulta. Historiallisia tutkimuksia 22. Suomen Historialli- Pielisen museon julkaisuja n:ro 1. Pohjois-Karjalan nen Seura. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirj- Kirjapaino Oy. Joensuu 1969. paino Oy. Helsinki 1936. Koponen 1976 Onni E. Koponen, Pielisen museon kerto- Kinahmo 2004 Kinahmon kirja. Toim. Unto Martikai- maa II. Maatalousosasto. Pielisen museon julkaisu- nen. Kustannusyhtiö Ilias Oy. Kopijyvä Oy. Jyväs- ja 5. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. Joensuu 1976. kylä 2004. Korhonen 2003 Teppo Korhonen, Perinne hallitsee maa- Kinnari 2012 Inkeri Kinnari, Hyödyllisiä ja mielekkäi- taloustekniikkaa – Suomen maatalouden historia I. tä oppeja kotiin vietäväksi. H. G. Porthanin väitös- Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta 1870-lu- teesit ja akateeminen kasvatus. Väitöskirja. Sarja vulle. Toim. Viljo Rasila – Eino Jutikkala – Anneli Mä- C – Osa 354, Scripta Lingua Fennica Edita. Turun kelä-Alitalo. Suomen Kirjallisuuden Seuran Toimituk- yliopiston julkaisuja. Painosalama Oy. Turku 2012. sia 914:1. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2003. Klinge 1982 Matti Klinge, Kaksi Suomea. Otava. 1982. Korpijaakko 1974 Tauno J. Korpijaakko, 400 vuotta Ste- Klinge 1984 Matti Klinge, Professoreita. 35 professoria nius (Steen) sukua. Tekijän kustantama. 1974. Kuninkaallisen Turun, sittemmin Suomen Keisaril- Kuusi 1928 Sakari Kuusi, Suuria suomalaisia II. K. J. Gum- lisen Aleksanterin-, nyttemmin Helsingin yliopis- merus Osakeyhtiön kirjapaino. Jyväskylä 1928. ton 35 vuosikymmeneltä. Otava. Kustannusosa- Kyröönjoki 2013 Kyröönjoki – meirän joki. Toim. Osmo keyhtiö Otavan painolaitokset. Keuruu 1984. Rinta-Tassi. Samuli Paulaharjun säätiö. Otava. Keu- Klinge 2006 Matti Klinge, Iisalmen ruhtinaskunta. Mo- ruu 2013. dernin projekti sukuverkostojen periferiassa. Suo- Könönen 1916 A. V. A. Könönen, Pohjois-Karjalan kruu- malaisen Kirjallisuuden Seura. 2006. nunkalastukset - Suomen kalatalous 4. Klinge ym. 1987 Matti Klinge–Rainer Knapas–Anto Känsälä 1995, Risto Känsälä, Kirkonrakentaja Simon Sil- Leikola–Johan Strömberg, Helsingin yliopisto 1640− vén – Keskipohjalaisia elämäkertoja. Päätoimittaja 1990, 1. osa: Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640− Pentti Pulakka. Kustantaja Keskipohjanmaa-säätiö. 1808. Helsingin yliopisto. Otava, 1987. KPpaino, Kokkola 1995. Knapas–Heikkilä–Åvist 2009 Marja Terttu Knapas– Laasonen 1991 Pentti Laasonen, Suomen kirkon historia Markku Heikkilä–Timo Åvist, Suomalaiset pappi- 2. Vuodet 1593-1808. WSOY, 1991. lat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suoma- Laasonen 2005 Pentti Laasonen, Anders Lizelius (1708– laisen Kirjallisuuden Seura Toimituksia 1 238/Tieto. 1795), Mynämäen kirkkoherra, raamatunsuomen- Kariston Kirjapaino Oy. Hämeenlinna 2009. taja, Suomenkielisten Tieto-Sanomien toimittaja Koistinen 1910 Olli Koistinen, Miten Korpi-Jaakko nur- – Suomen kansallisbiografia. Osa 5. Suomalaisen mekselaisia, juukalaisia, rautavaaralaisia ja valti- Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kirjapaino. Hä- molaisia lukemaan opetti? – Karjala. Karjalaisen meenlinna 2005. osakunnan julkaisu. Kustannusosakeyhtiö Otava. Laasonen 2007 (a) Pentti Laasonen, Stenius Jakob (1704– Otavan kirjapaino. Helsinki 1910. 1766), Pielisjärven kirkkoherra, maatalouden edis- Koistinen 1934 (a) O. K. (= Olli Koistinen), Stenius Jaak- täjä, valtiopäiväedustaja – Suomen kansallisbiogra- ko (vpi) – Kansallinen elämäkerrasto. V osa. WSOY. fia. Osa 9. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Karis- Werner Söderström Oy:n kirjapaino. Porvoo 1934. to Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna 2007. Koistinen 1934 (b) O. K. (= Olli Koistinen), Stenius Jaak- Laasonen 2007 (b) Pentti Laasonen, Stenius Jakob (1732– ko (npi) – Kansallinen elämäkerrasto. V osa. WSOY. 1809), Pielisjärven kirkkoherra, koskenperkaus- Werner Söderström Oy:n kirjapaino. Porvoo 1934. töiden johtaja – Suomen kansallisbiografia. Osa 9. Kokkonen 2002 Jukka Kokkonen, Rajaseutu liikkeessä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kir- Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit japaino. Hämeenlinna 2007. Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650 Lagervall 1855 J. F. Lagervall, Jaakot. Alkuperäinen kerto- – 1712). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Haka- elma J. F. Lagerwallilta. Kustantaja K. E. F. Wesander paino Oy. Helsinki 2002. R:i. J. E. Frenckellin ja pojan kirjapaino. Turku 1855.

164 Laiho 2003 Eija Laiho, Arno Rafael Cederberg (1885– Matinolli 1969 Eero Matinolli, Suur-Pyhäjoen historia 1948), historian professori – Suomen kansallisbiog- vanhimmista joista 1860-luvulle. Suur-Pyhäjoen rafia. Osa 2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Ka- historiatoimikunta. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino risto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna 2003. Oy. Kokkola 1969. Laine 2007 Tuija Laine, Samuel Wacklin (1710–1780), Mettänen 1997 Osmo Mettänen, Akateemisia rakenta- Laihian kirkkoherra, herrnhutilainen – Suomen jia Ruotsin vallan aikana. Teoksessa: Esa Rantamo kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuu- (toim.), Väellä, voimalla, taidolla. Suomen maa- ja den Seura. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna vesirakentamisen historia. Suomen Maarakentajien 2007. Keskusliitto r.y. Helsinki 1997. Lassila 1914 D. Lassila, Artjärven pitäjän vaiheita – Mutanen 2002 Tuovi Mutanen, Höytiäisen lasku. Ruvas- Kansanvalistusseuran kotiseutukuvauksia 22. Rait- lahti – kylä vesijättömaalla. Ruvaslahden kyläkir- tiuskansan Kirjapaino. Helsinki 1914. japiiri. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2002. Lehikoinen ym. 2009 Esa Lehikoinen, Risto Lemmetyi- Myller 1999 Minna-Liisa Myller, Alansa ensimmäinen nen, Timo Vuorisalo ja Sari Kivistö, Suomen lintu- – järvenlaskuneuvoja Lassi Nuutinen. Myrkyn kyl- tieteen synty. Turun Akatemian aika. Faros-kustan- vöä vai puhdasta luontoa – Maaseutu, ympäristö ja nus Oy. Turku 2009. historia. Toim. Kimmo Jalonen. Turun yliopiston Leikola 1987 Anto Leikola, Luonnonvarat, teollisuus ja historian laitoksen julkaisuja 50. Åbo Akademis maatalous – Helsingin yliopisto 1640–1990. Ensim- Tryckeri. Turku 1999. mäinen osa. Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640– Myllykylä 1991 Turkka Myllyvirta, Suomen kanavien 1808. Otava. Kustannusosakeyhtiö Otavan paino- historia. Merenkulkuhallituksen julkaisu. Kustan- laitokset. Keuruu 1987. nusosakeyhtiö Otava. Otavan painolaitokset. Keu- Lindroth 1967 Sten Lindroth, Kungl. Svenska vetens- ruu 1991. kapsakademiens historia 1739-1818. 1. Tiden intill Mäkelä 2010 Ritva Mäkelä, Vettä ja virtaa. Lempäälän Wargentins död (1783). Kungl. vetenskapsakademi- vesireittien historiaa. Lempäälän kunta. Vammalan en. Stockholm 1967. Kirjapaino Oy. Sastamala 2010. Louekari 2013 Sami Louekari, Hyödyn politiikka – Ko- Mäkelä-Alitalo 2004 Anneli Mäkelä-Alitalo, Mikael kemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720–1850. Forslin (1745–1804), Evijärven kappalainen, lääkä- Turun yliopiston julkaisuja. Annales Universitatis ri – Suomen kansallisbiografia. Osa 3. Suomalaisen Turkuensis. Sarja C osa 365. Painosalama Oy. Tur- Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kirjapaino. Hä- ku 2013. meenlinna 2004. Manninen 1917 Ilmari Manninen, Liperin seurakunnan Mäkelä-Alitalo 2005 Anneli Mäkelä-Alitalo, Axel Lau- historia Ruotsin vallan aikana. Suomen Kirkkohis- rell (1715–1790), Asikkalan kappalainen, perunan- toriallinen Seura. Helsinki, 1917. viljellyn edistäjä – Suomen kansallisbiografia. Osa Manninen 1932 Ilmari Manninen, Pohjoisen Karjalan 5. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n vanhanaikainen talous historiallisten lähteiden kirjapaino. Hämeenlinna 2005. mukaan. Suomen Historiallinen Seura. Suomalai- Nenonen 1999 Marko Nenonen, Maitse vai vesitse – kul- sen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino O.Y. Helsinki kemisen peruskysymys 1550–1800 – Maata, jäätä, 1932. kulkijoita. Tie, liikenne ja yhteiskunta ennen vuot- Marjanen 1994 Jari J. Marjanen, Vesistön järjestely, pa- ta 1860. Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielai- dotus ja sisävesien suojelu. Vesi- ja ympäristöhalli- tosta 1. Toim. Tapani Mauranen. Tielaitos. Oy Edita tuksen monistesarja n:o 554. Helsinki 1994. Ab. Helsinki 1999. Markkola 2007 Pirjo Markkola, Kirkonmäellä ja pappi- Niemelä 1998 Jari Niemelä, Vai hyödynkö tähden? Va- lassa – papiston monisäikeinen rooli. Suomalaisen listuksen ajan hyötyajattelun, luonnontieteen ja ta- arjen historia 2. Säätyjen Suomi. Weilin+Göös. WS louspolitiikan suhde Pehr Adrian Gaddin elämän- Bookwell Oy. Porvoo 2007. työn kautta tarkasteltuna. Historiallisia tutkimuk- Markkula 2008 Markku Markkula, Vesijätön omistuksia 199. Suomen Historiallinen Seura. Tammer-Pai- sesta III – erilliset vesijätöt – Maankäyttö 4:2008. no Oy. Tampere 1998.

165 Nikula 2011 Oscar Nikula, Augustin Ehrensvärd 1710– Saarenheimo 1974 Juhani Saarenheimo. Vanhan Pirkka- 1772. Ehrensvärd- seura ry. Kariston Kirjapaino Oy. lan historia. Vanhan Pirkkalan historiatoimikunta. Hämeenlinna 2011. Hämeen Kirjapaino Oy. Tampere 1974. Nykysuomen (2) 1978 Nykysuomen sanakirja 2 L–R. Ly- Saarenseppä 1912 A. R. Saarenseppä, Kuvauksia Pohjois- hentämätön kansanpainos. Päätoimittaja Matti -Sa Karjalan maataloudellisista oloista I vuoden 1800:n deniemi. WSOY. WSOY:n graafiset laitokset. -Por vaiheille. Pohjois-Karjalan Maanviljelysseura. Mik- voo 1978. kelin Sanomain Kirjapaino. Mikkeli 1912. O. T. 1939 O. T., Sururuno ”Korpi-Jaakon” kuoleman joh- Salminen 2007 Tapio Salminen, Joki ja sen väki. Koke- dosta – Vaarojen valkeat. Pohjois-Karjalan opinto- mäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-lu- kerhojen joulukirja III. Pielisjärven vihko. Rajaseu- vulle. Kokemäen ja Harjavallan historia 1:1. Ko- dun kansankorkeakouluyhdistyksen julkaisuja 15. kemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. Joensuu 1939. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 2007. Palmén 1903 (a) E. G. Palmén, Suomessa tapahtuneista Saloheimo 1953 Veijo Saloheimo, Nurmeksen historia. järvenlaskuista – Valvoja 1903. Nurmeksen seurakunta, maalaiskunta ja kauppala. Palmén 1903 (b) E. G. Palmén, Äldre och nyare sjöfäll- Savon Sanomain Kirjapaino Oy. Kuopio 1953. ningar och sjöfällningsförsök i Finland – Fennia Saloheimo 1993 Veijo Saloheimo, Pohjois-Karjalan his- n.O 20. Suomen maantieteellinen seura. K. Malm- toria 3, 1722-1809. Karjalaisen kulttuurin edistä- ströms boktryckeri. Kuopio 1903. missäätiö – Joensuu. Joensuun korkeakoulu, 1980. Palmén 1913 E. G. Palmén, Jaakko Stenius, isä ja poika 2. painos 1993. – Historiallinen lukukirja. Suomen historian elämä- Saloheimo 2007 Veijo Saloheimo, Wallenius Gabriel – kertoja. K. J. Gummerus Oy:n kirjapaino. Jyväskylä Suomen kansallisbiografia 10 Trana–Österman. 1913. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kir- Pahlman 2004 Maritta Pahlman, Alastalo ennen ja nyt. japaino. Hämeenlinna 2007. Nokia ennen ja nyt IX. Nokia-Seura. 2004. Salomies 1962 Ilmari Salomies, Suomen kirkon historia Pölönen 2015 Toivo Pölönen, Puson perukoilta – Hera- III. Isonvihan kynnykseltä Ruotsin vallan loppuun. järven heinämailta. Kyläkirja Kontiolahdelta. Oma- Kustannusosakeyhtiö Otava. Kustannusosakeyhtiö kustanne. 3. painos. Grano Oy. Jyväskylä 2015. Otavan Kirjapaino. Helsinki 1962. Pärkö 1999 Minne Pärkö, Järvenlaskut ympäristöhistori- Sihvo 2004 Hannes Sihvo, Steniuksista Simpauttajaan an tutkimuskohteena. Myrkyn kylvöä vai puhdas- Pohjoiskarjalainen maisema kirjallisuudessa – Ra- ta luontoa – Maaseutu, ympäristö ja historia. Toim. jaton, ajaton Karjala. Kustantaja Karjalan Kirjapai- Kimmo Jalonen. Turun yliopiston historian laitok- no Oy Lappeenranta. Gummerus Kirjapaino Oy. sen julkaisuja 50. Åbo Akademis Tryckeri. Turku Saarijärvi 2004. 1999. Soininen 1975 Arvo M. Soininen, Vanha maataloutem- Rantamo 1997 Esa Rantamo, Väellä, voimalla, taidolla. me. Maatalous ja maatalousväestö Suomessa pe- Suomen maa- ja vesirakentamisen historia. Suomen rinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta Maarakentajien Keskusliitto r.y. Helsinki 1997. 1870-luvulle. Historiallisia tutkimuksia 96. Suomen Rantinoja 1963 W. R. (= Waldemar Rantinoja), Hanne- Historiallinen Seura. Forssan Kirjapaino Oy. Fors- lius Salomon – Eteläpohjalaisia elämäkertoja A–L. sa 1975. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Vaasa 1963. Suolahti 1912 Gunnar Suolahti, Suomen pappilat Renvall 1962 Pentti Renvall, Ruotsin vallan aika – Suo- 1700-luvulla. WSOY. Werner Söderström Osakeyh- men kansanedustuslaitoksen historia. Ensimmäi- tiön kirjapaino. Porvoo 1912. nen osa. Eduskunnan historiakomitea. Valtioneu- Suomen lakimiehet 1949 Suomen lakimiehet 1949 – Suo- voston kirjapaino. Helsinki 1962. men Lakimiesliiton kirjasarja n:o 3. Tyrvään Kirja- Ristiina 1949 Ristiina 1649–1949. Pitäjän ja seurakunnan paino Oy. Vammala 1949. 300-vuotisvaiheet. Ristiinan seurakunta ja kunta. Oy Mikkelin Sanomain Kirjapaino. Mikkeli 1949.

166 Suomen lehdistö 5 Suomen lehdistön historia 5. Pää- Vaarojen valkeat 1939 O. T., Sururuno ”Korpi-Jaakon” toimittaja Päiviö Tommila. Hakuteos Aamulehti – kuoleman johdosta – Vaarojen valkeat. Pohjois- Kotka Nyheter. Sanoma- ja paikallislehdistö 1771– Karjalan opintokerhojen joulukirja III. Pielisjärven 1985. Toimittajat Ulla Ekman-Salokangas–Eeva- vihko. Rajaseudun kansankorkeakouluyhdistyksen Liisa Aalto–Raimo Salokangas. Kustannuskiila Oy julkaisuja 15. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. Joen- Kuopio. Gummerus Oy Kirjapaino. Jyväskylä 1988. suu 1939. Suomen lehdistö 6 Suomen lehdistön historia 6. Päätoi- Vahtola 1981 Jouko Vahtola, Pudasjärven seurakunnan mittaja Päiviö Tommila. Hakuteos Kotokulma – Sa- historia. Pudasjärven seurakunta. Pudasjärvi 1981. von Lehti. Sanoma- ja paikallislehdistö 1771–1985. Vahtola 2004 Jouko Vahtola, Christfrid Ganander (1741– Toimittajat Ulla Ekman-Salokangas–Eeva-Liisa 1790), sanakirjan tekijä, kansanuskon tukija, kirjai- Aalto–Raimo Salokangas. Kustannuskiila Oy Kuo- lija – Suomen Kansallisbiografia. Osa 3. Suomalai- pio. Gummerus Oy Kirjapaino. Jyväskylä 1988. sen Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kirjapaino. Teerijoki 1993 Ilkka Teerijoki, Nälkävuosien turva? Pitä- Hämeenlinna 2004. jänmakasiinit Suomessa 1700-luvulla – Historialli- Vahtola 2007 Jouko Vahtola, Väänänen Heikki, kirkon- sia Tutkimuksia 175. Suomen Historiallinen Seura. rakentaja. Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suo- Tammer-Paino Oy. Tampere 1993. malaisen Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kirja- Tolonen 1980 Markku Tolonen, Suomen papiston valtio- paino. Hämeenlinna 2007. päiväedustus vapauden ajalla – Historiallisia tutki- Vallius 1997 Ari Vallius (toim.), Arno Rafael Cederberg: muksia 113. Suomen Historiallinen Seura. Forssan kansainvälinen historiantutkija ja organisaattori Kirjapaino Oy. Forssa 1980. – Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuo- Tuomi 1999 Maija-Liisa Tuomi, Suur-Liperin historia. sikirja 5. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. Kirjapaino Oy Maakunta. Joensuu 1999. Joensuun yliopiston monistekeskus. Joensuu 1997. Turunen 1983 Harri Turunen, Ihminen ja joki. Kala-, Py- Viikki 1973 Raimo Viikki, Suur-Huittisten historia II. hä- ja Siikajoen vesien käytön historia. Vesihallitus. Punkalaitumen eroamisesta kunnallisen itsehallin- Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy. Kokkola 1983. non alkuun n. 1639–1860. Lauttapaino Oy. Lautta- Unohtumaton 2000 Unohtumaton Utra. Vanhasta teolli- kylä 1973. suusyhteisöstä kehittyväksi kaupunkiympäristöksi. Vikman 1910 K. O. Vikman, Suomen kansan lukutaidon Utran historia- ja perinnekirja. Toim. Erkki Myller– synty ja kehitys Ruotsin vallan aikana. Suomalai- Unto Martikainen. Kustannusyhtiö Ilias Oy. Joen- sen Kansan Kirjapaino. Helsinki 1910. suun yliopistopaino. Joensuu 2000. Virrankoski 2003 Pentti Virrankoski, Chydenius Samuel Urpilainen 2001 Erkki Urpilainen, Hyödyn ja uushuma- (1727–1757) luonnontieteilijä, keksijä – Suomen nismin kausi – Suomen tieteen historia 1. Päätoi- kansallisbiografia 2. Suomalaisen Kirjallisuuden mittaja Päiviö Tommila. WSOY. WS Bookwell Oy. Seura. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna 2003. Porvoo 2001. Virrankoski–Vahtola 2005 Pentti Virrankoski–Jouko Uudistuva 2014 Uudistuva maakunta. Satakunnan histo- Vahtola, Petter Niklas Mathesius (1711–1772). Py- ria VI (1750–1869). Päät. Pertti Haapala. Kirjoittajat häjoen kirkkoherra, valtiopäiväedustaja, Pohjan- Ulla Koskinen, Tiina Miettinen, Teppo Korhonen. maan tutkija – Suomen Kansallisbiografia. Osa 6. Kustantajat Satakunnan museo/Porin kaupunki ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Karisto Oy:n kir- Satakuntaliitto. Saarijärven Offset Oy. Saarijärvi japaino. Hämeenlinna 2005. 2014.

167 Liite 1

Kartta Pielisjärven seudusta (Lähde: karttapaikka.fi, Maanmittauslaitos).

0 10 20 30 km

168 Liite 2

Vanhoja suomalaisia mittayksiköitä

Pinta-alamittoja: Tilavuus- ja vetomittoja: tynnyrinala = 32 kapanalaa = 0,494 hehtaaria tynnyri = 165 litraa (vilja) kapanala = 154 neliömetriä kappa = 4,58 litraa kannu = 2,6 litraa Pituusmittoja: parmas (heiniä) = yksi kuutiosyli = syli = 1,78 metriä 5,64 kuutiometriä kyynärä = 59,4 senttiä tynnyri = 125,63 litraa (neste, terva) jalka = 29,7 senttiä tuuma = 2,47 senttiä Kappalemittoja: peninkulma = 10 680 metriä toltti = 12 kappaletta

Painomittoja: Rahayksiköitä: lästi = 2 448 kiloa ruotsalainen riikintaalari = 48 killinkiä kippunta = 170 kiloa rupla = 30–40 killinkiä leiviskä = 8,5 kiloa naula = 425 grammaa

169 Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina Vuonna 1704 Pirkkalassa syntynyt Jaakko Stenius vihittiin papiksi vuonna 1729. Toimittuaan runsaan vuosikymmenen Artjärven kappalaisena Jaakko Stenius valittiin 1740 laajan Pielisjärven pitäjän kirkkoherraksi. Hän hoiti virkaa kuolemaansa vuoteen 1766 asti. Steniusta seurasi Pie- lisjärven kirkkoherrana hänen Jaakko-poikansa (1732–1809), joka luopui työstään vesirakentamisen parissa sekä akateemisena opettajana ja tutkijana ja suoritti vuonna 1767 Porvoossa papin viran edellyttämät tutkinnot. Jaakko Stenius nuoremman työsarka Pielisjärvellä kesti sittemmin koko loppuelämän. Varsinaisen viranhoidon ohessa niin isä kuin poika- kin olivat kiinnostuneita maatalouden, vesirakentamisen ja taloudellis- ten asioiden edistämisestä. He toteuttivat näitä tavoitteita konkreettisesti kotiseudullaan sekä läntisen Suomen jokiperkaustyömailla. Steniukset toivat näkemyksiään esille myös valtakunnan tasolla valtiopäivillä ja kuninkaallisessa tiedeakatemiassa. Monissa jälkikäteisarvioinneissa niin Jaakko Stenius vanhempi, Korpi Jaakko, kuin Jaakko Stenius nuorempi, Koski-Jaakko, on nostettu täydestä syystä Suomen historian tunnetuim- pien valistus- eli hyödyn ajan pappien joukkoon.

Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko maa- ja vesirakentajina Sven Hallinin tutkimussäätiö sr 2017 Harri Turunen

Korpi-Jaakko ja Koski-Jaakko_KANSI.indd 1 4.12.2017 22:31:10