Kuinka Pohjolan Maanjäristyksiä Havaittiin Entisaikaan?

Kuinka Pohjolan maanjäristyksiä havaittiin entisaikaan?

PÄIVI MÄNTYNIEMI roopan tutkimuskentässä (Lähteenmäki 2006). Carl von Linné teki pitkän tutkimus- onet oppineet kirjoittivat matkan Lappiin 1732. Sieltä kerättyyn kasvi- muistiin huomioita pohjoisis- kokoelmaan pohjautuva teos Flora Lapponica ta maanjäristyksistä 1700- ja teki aluetta tunnetuksi maailmalla. Ranskan 1800-luvuilla. Tietojen kerty- tiedeakatemian järjestämä astemittausretki- Mmistä edistivät kirkkolaki, säähavainnoinnin kunta työskenteli Tornionjokilaaksossa 1736– tulo muotiin ja sanomalehdistön muuttumi- 1737. Anders Celsius oli päässyt vaikuttamaan nen kotimaan tapahtumien uutislähteeksi. tutkimusseudun valintaan ja myös osallistui Luonnontutkimus ei ollut kovin eriytynyttä, retkikuntaan. Monet länsieurooppalaiset tut- teoreettista tai järjestelmällistä. Sitä leimasivat kimusmatkailijat lähettivät omille tiedeseuroil- silti aikaansaavat ihmiset, hyvän opetuksen leen selvityksiä Lapin oloista. vaikutukset, tiedemiesten verkostot, kansalli- Alusta asti tiedeakatemia julkaisi sarjaa sen tiedemaailman tarve profiloitua Euroopan Kungliga Vetenskaps Academiens Handlingar, tutkimuskentässä ja hallituksen halu saada ta- jolla valistettiin lukijakuntaa ruotsin kielellä. loudellista hyötyä tutkimuksen avulla. Varhaisissa vuosikerroissa esiteltiin monenlais- ta luonnontutkimusta ja erikoisia sairausker- Akateeminen tomuksia, rinnan käytännönläheisten toimi- toiminta tehostuu en kanssa. Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia perus- Turun akatemiassa opetus oli huonolla tettiin 1739 paljolti Lontoon ja Pariisin mal- tolalla suuren Pohjan sodan (1700–1721) ja lia jäljitellen. Perustajiin lukeutuivat kasvitie- etenkin isonavihana tunnetun venäläismiehi- teilijä Carl von Linné (1707–1778) ja tähti- tyksen aikana 1714–1721. Moni professori tieteilijä-fyysikko Anders Celsius (1701– pakeni sodan jaloista Pohjanlahden länsipuo- 1744), maansa tuon ajan kansainvälisesti huo- lelle ja jäi niille teilleen. Vähittäinen elpymi- matuimmat tiedemiehet. nen alkoi sodan jälkeen, vaikka taloudelliset Pohjoisten alueiden tutkimuksella ruotsa- resurssit olivat aluksi hyvin rajalliset. Opetta- lainen tiede-elämä pyrki profiloitumaan Eu- jakunnan liki täydellinen vaihtuminen joudut-

132 GEOLOGI 65 (2013)

Geologi_5_2013_painoon.pmd 132 21.10.2013, 12:17 ti uusien tieteellisten suuntausten rantautumis- Virkaanastujaispuheessaan 20. marraskuuta ta Turkuun (Urpilainen 2001). 1746 hän loi katsauksen luonnontieteiden his- Hyödyn aikakaudella 1740–1760 myös toriaan ja kehitykseen (Lärda Tidningar 2.1. valtakunnan itäosa vaurastui. Talousoppia ru- ja 16.7.1747). ”Jäänsärkijäksi” Pohjolassa vettiin arvostamaan ja sille perustettiin oppi- Mennander nimesi lääkäri-luonnontieteilijä tuoleja kautta maan. Uusien oppialojen kehi- Urban Hiärnen (1641–1724). Hiärne edusti tys merkitsi väistämättä vanhojen karsimista. uutta aikakautta, jossa luonnontieteet alkoi- Kiisteltiin myös siitä, kuinka paljon tutkimus- vat nousta teologian ja taikauskon alisteisuu- aiheiden valintaa voi ohjata akatemioiden ul- desta. Hän toi järjen äänen Ruotsissa 1600- kopuolelta. Hallituksen linjausten mukaisesti luvun lopulla riehuneeseen noitahysteriaan tieteen tuottaman tiedon tuli olla hyödyksi (Lappalainen 2006). yhteiskunnalle ja kohentaa talouden tilaa. Eri Maininta olisi ollut paikallaan, vaikka ky- seutujen voimavaroja ja taloudellisia kehitys- seessä olisi ollut vastaperustettu seismologian mahdollisuuksia kartoitettiin monissa opin- oppituoli: Urban Hiärne aloitti myös kiinnos- näytetöissä. tuksen pohjoisiin maanjäristyksiin kokoamalla Taloudellisen ajattelun kylkiäisinä väestö- useita järistysilmoituksia Ruotsista 1600-luvun tilasto ja säätilasto kävivät tärkeiksi. Monet loppupuolelta (Hiärne 1706). Turun ja Upsalan professorit harrastuivat me- Puheessaan Mennander myös hahmotte- teorologiasta, ja tulevia pappeja koulutettiin li, millä tavoin fysiikka tuottaa hyvinvointia tarkkailemaan sääilmiöitä (Klinge 1990). isänmaalle. Hänen käsityksensä mukaan vielä Tuonaikaisia säähavaintoja löytyy monilta osin tuntemattomaan kotimaiseen ”mineraa- paikkakunnilta sanomalehdistä. lien valtakuntaan” panostaminen johtaisi ul- Luonnontieteet kehittyivät Turussa suu- komaisen tuonnin vähenemiseen. rin harppauksin 1700-luvun loppua kohti. Carl Fredrik Mennanderin johdolla val- Tieteelliseltä tasoltaan Turun akatemia nousi mistui peräti 70 väitöskirjaa (Tarkiainen Upsalan yliopiston rinnalle (Leikola 1987, 2000). Monen aiheena olivat Pohjanmaan Urpilainen 2001). luonnonolot ja kauppa, kuten tervanvalmis- tus ja hylkeenpyynti (Klinge 1990). Tutkimus- Väitöskirja maan- kohteisiin sisältyivät myös ilma, kaste, tuulet, järistyksistä 1700-luvulla pilvet, maanpinta ja meren suolaisuus (Urpi- Pohjanmaan talous ja väkimäärä vahvistuivat lainen 2001). Geofysikaaliset ja pohjalaiset 1700-luvulla, mikä heijastui myös Turun aka- teemat yhdistyivät seudun maanjäristyksiä temian toimintaan. Ensimmäinen merkittävä koskevassa väitöskirjassa 1747 (Bäck 1747; pohjalainen professori oli Carl Fredrik Men- kuva 1). Väittelijä Caspar Bäck (1717–1777) nander (1712–1786), Mennander vanhempi toimi Oulun triviaalikoulun konrehtorina (Klinge 1990). Mennander oli opiskellut Up- (hierarkiassa rehtorista seuraavana opettajana). salan yliopistossa Carl von Linnén oppilaana Työhön antoivat aihetta Pohjanmaalta saa- kaksi vuotta. Kimmokkeena oli ollut pääsy von dut järistyshavainnot, kaksi kirjallista muiste- Linnén yksityisopetukseen, kun tämä Lapista lua, jotka oli päivätty Iissä joulukuussa 1746. palatessaan pysähtyi Turkuun joksikin aikaa Kuvatut maanjäristykset sattuivat 27. syyskuu- (Tarkiainen 2000). ta 1737 ja 25. huhtikuuta 1739 (juliaanisen Carl Fredrik Mennander toimi fysiikan kalenterin mukaan), ja molemmilla oli selväs- (luonnontieteiden) professorina 1746–1752. ti havaittavia vaikutuksia Iissä. Myöhempi

GEOLOGI 65 (2013) 133

Geologi_5_2013_painoon.pmd 133 21.10.2013, 12:17 Opinnäytetöinä tehdyissä pitäjänkuvauk- sissa saatettiin kuvata maanjäristyksiä. Michaël Ticcanderin (1788–1818) maantieteellis-his- toriallisessa selvityksessä Sysmän pitäjästä mai- nittiin, ettei maa ole siellä tiettävästi liiemmin järissyt, mutta vuonna 1786 järistystä kuitenkin havaittiin (Ticcander 1792). Kirkonmiehet kirjureina Ruotsin kirkkolaki vuodelta 1686 velvoitti merkitsemään kirkonkirjoihin seurakunnissa sattuneita harvinaisia tapahtumia ja luovutta- maan tiedot edelleen vuotuisen väestökirjan- pidon yhteydessä. Varhaisin taulukkolomak- keen versio otettiin käyttöön 1748, ja siinä oli erillinen kohta epätavallisille luonnonilmiöil- le (Sidenbladh 1908). Kuusamon tavantakaisista maanjäristyksis- tä vanhimmat tunnetaan kirkkolain ansiosta. Pitäjän historia julkaistiin Ruotsin tiedeaka- Kuva 1. Carl Fredrik Mennanderin johdolla val- temian sarjassa neljässä osassa, joista ensim- mistuneen maanjäristysaiheisen väitöskirjan mäisessä lueteltiin seitsemän maanjäristystä kansilehti vuodelta 1747. vuosien 1731 ja 1763 väliltä (Lagus 1772). Figure 1. The front cover of a dissertation on Kirjoittaja Elias Lagus (1741–1819) ehti työs- earthquakes prepared under the guidance of kennellä Kuusamossa kirkkoherran apulaise- Carl Fredrik Mennander in 1747. na yli kymmenen vuotta ennen siirtymistään kotisaarnaajaksi valtakunnan länsiosaan. Hän teksti oli muistelu Korsholmassa lähellä Vaa- oli herrnhutilainen hengenmies ja kirjoitti usei- saa ”syksyn aikaan, iltapäivällä, noin vuonna ta uskonnollisia ja taloustieteellisiä teoksia. 1737” havaitusta järistyksestä. Maantärinää oli Luonnontutkimuksen saralla Lagusta kiinnos- tuolloin havaittu myös joissakin pohjoisem- tivat eritoten linnut (Lehikoinen et al. 2009). missa paikoissa. Lisäksi väitöskirjassa viitattiin Sjögren (1828) luetteli yksitoista Kuusa- Johannes Messeniuksen riimikronikan järistys- mon järistystä samasta Protocollum Ecclesiæ havaintoon Iin pitäjässä (Messenius 2004), Cuusamoensis -kokoelmasta. Lisäksi hänellä oli joten työstä muodostui varhainen Iin pitäjän tuoreempaa tietoa joko 1804 tai 1805 ja kesä- seisminen historia. kuussa 1824 sattuneista maanjäristyksistä. Aikaisempi kirjallisuus sisälsi runsaanpuo- Anders Johan Sjögren (1794–1855) oli poik- leisesti viitteitä maanjäristyksiin eri puolilla keus järistyksiä raportoineiden pappien ja lää- maailmaa. Mukaan pääsivät muiden muassa käri-luonnontieteilijöiden joukossa, sillä hän tuhoisa järistys Jamaikalla 1692, mutta myös oli historian, kielitieteen ja etnografian tutki- Plinius nuoremman raportoima Vesuvius-tu- ja, joka ylsi Venäjän tiedeakatemian akateemi- livuoren purkaus vuonna 79. koksi (Branch 2002).

134 GEOLOGI 65 (2013)

Geologi_5_2013_painoon.pmd 134 21.10.2013, 12:17 Pahaksi onneksi harvinaisia tapahtumia ei konen 1952, Lähteenmäki 2006). Wegeliuk- tiedusteltu kirkkoherroilta enää vuoden 1801 sen seuraaja David Erik Högman (noin 1733– jälkeen. Sjögren (1828, s. 341) harmitteli koh- 1781) merkitsi kirkonkirjoihin Utsjoella 1772 dan poistamisesta yhteiselle hyvälle ja tieteelle tuntuneen maanjäristyksen. koitunutta haittaa: ”förändringar icke alltid äro Henrik Wegeliuksen ja Carl Fredrik Men- förbättringar”. nanderin polut ristesivät ainakin piispantar- Pappismies Carl Östberg raportoi maan- kastuksessa Kemin pappilassa 1760. Mennan- kamaran levottomuutta ja toistuvia paukah- der toimi tuolloin Turun piispana ja viran duksia Pyhtäällä loppuvuodesta 1751 (Östberg puolesta myös akatemian varakanslerina. Tu- 1752). Tiedeakatemian pyynnöstä rovasti run hän jätti lopullisesti siirtyessään Upsalan David Starck kävi paikan päällä vahvistamas- arkkipiispaksi viisitoista vuotta myöhemmin sa havainnot todenmukaisiksi. Itäisellä Uudel- (kuva 2). lamaalla on uudempinakin aikoina sattunut äänekkäitä pienten maanjäristysten parvia. Yleismies Gissler David Starck (1729–1778) myös kirjoitti Havainnoivan luonnontutkimuksen vankku- laajan pitäjänkuvauksen Loviisasta ja sen lii- mattomiin kannattajiin lukeutui Nils Gissler toskunnista. Tällöin hän merkitsi muistiin (1715–1771): ”… sanningen och rätta sam- Kymijoessa marraskuussa 1755 havaittua ve- manhanget måste flitiga observationer utröna och den kummallista käytöstä. Tämäntyyppisiä bestyrka” (Gissler 1747, s. 144). huomioita tehtiin ympäri Eurooppaa Lissabo- Vuodesta 1744 elämänsä loppuun Gissler nin maanjäristyksen yhteydessä. Havainto pää- asui Härnösandissa Pohjanlahden länsiranni- si sanomalehteen seitsemän vuoden viiveellä kolla, mistä hän raportoi taajaan Ruotsin ku- (Inrikes Tidningar 25.10.1762) ja kirjaan tois- ninkaalliselle tiedeakatemialle. Huomiota he- tasataa vuotta myöhemmin (Starck 1885). rättäneisiin ilmiöihin kuuluivat planeetta Ve- Kirkkoherra Erik Johan Frosterus (1773– nuksen ylikulut 1761 ja 1769. Yliopistokau- 1847) kirjoitti monialaisen pitäjänkuvauksen pungit Upsala, Lund ja Turku olivat itsestään Hailuodosta. Siihen sisältyi merkintä saarella selviä havaintopaikkoja, samoin kuin pääkau- 1757 huomatusta maanjäristyksestä (Renqvist pungin observatorio, mutta verkostoon kuu- 1930). Frosterus teki myös säähavaintoja ja lui muitakin paikkakuntia kuten Kajaani. Giss- mittasi ilman lämpötilan kolmesti päivässä ler seurasi tapahtumia kotikaupungissaan parinkymmenen vuoden ajan (Suomela 1967). (Gissler 1761, 1769). Luonnonolojen tarkkailu ulottui Pohjolan Nils Gisslerin suosikkiaiheisiin kuuluivat ääriin. Utsjoen kirkkoherra Henrik Wegelius sääilmiöt, joiden lainalaisuuksista hän pyrki (1735–1791) teki ilmatieteellisiä mittauksia tosissaan hankkimaan selkoa. Hän oli tiettä- ajan hengen mukaisesti. Kun vuoden 1758 västi ensimmäinen merenpinnan korkeuden, loppuun osui maanjäristys, hän liitti havain- ilmankehän paineen ja säätilan välisen yhtey- non siitä osaksi tiedeakatemialle lähettämiään den raportoinut luonnontutkija (Gissler 1747, Utsjoen säätietoja (Wegelius 1759). Selostus Roden ja Rossby 1999). Työn alla oli suurteos oli ennennäkemättömän tarkka ja seikkape- Meteorologia, jonka käsikirjoitus on hävinnyt. räinen; oppinut, kovin omanarvontuntoinen Härnösaaren eteläkärjen porrasmaiset nuorimies teki palveluksen seismologialle. maastonmuodot askarruttivat Gissleriä. Nii- Muutoin Wegelius taitaa näyttäytyä jälkipol- den alkuperä ja ikä jäivät hänelle epäselviksi; ville etupäässä saamen kielen halveksijana (It- maannousu oli tuolloin tuntematon ilmiö.

GEOLOGI 65 (2013) 135

Geologi_5_2013_painoon.pmd 135 21.10.2013, 12:17 Kuva 2. Carl Fredrik Mennanderin (1712-1786) hautamuistomerkki Upsalan tuomiokirkossa Ruotsissa on G. Angelinin veistämä. (Kuva: Päivi Mäntyniemi) Figure 2. The sepulchral monument of Carl Fredrik Mennander (1712-1786) in the cathedral of Uppsala, Sweden is work by G. Angelini. (Photo: Päivi Mäntyniemi)

Selitysyritykset jäävät ylipäätään kerkeästi syr- yhdistänyt lehtorin virkaan palkattoman lää- jään. Kuitenkin itse havainto säilyy kirkkaana kärin toimen, joten työmyyrä Gissler hoiti ja elinvoimaisena läpi vuosisatojen. Tämä so- yksinään sairaita valtavalta alueelta kaiken pii Nils Gisslerin raportoimiin maanjäristyk- muun toimeliaisuutensa ohella (Dahl 1946, siin, joita sattuu silloin tällöin Härnösandin Grill 1967–1969). tuntumassa (Gissler 1748, 1750, 1753). Alun perin Nils Gissler kaavaili pappis- Uusi julkaisukanava uraa, mutta rupesikin harjoittamaan moni- Sanomalehdistöstä tuli kotimaan tapahtumi- puolisia opintoja. Kotiopettajan pesti hoviap- en uutislähde 1700-luvun puolivälissä. Ruot- teekkarin luona Tukholmassa johti tuttavuu- sin lehdistö oli saanut alkunsa jo 1645 sota- teen Carl von Linnén kanssa. Upsalaan palat- uutisten kysynnän vuoksi, ja tiedot ulkomail- tuaan Gissler siirtyi tämän oppilaaksi koko- ta sekä viralliset tiedotukset pysyivät pitkään naan lääketieteen pariin, ja aikanaan valmis- sanomalehtien pääasiallisena sisältönä (Tom- tunut väitöskirja edusti farmasiaa. mila 1988a). Tarvittiin erityinen päätös, en- Leipätöikseen Nils Gissler opetti Härnö- nen kuin kotimaiset uutiset kelpuutettiin sandissa logiikkaa ja luonnonoppia. Ruotsin mukaan. historiaan hän on jäänyt ennen kaikkea Nor- Paikallisuutisiin keskittyviä sanomalehtiä lannin ensimmäisenä lääkärinä. Eduskunta oli perustettiin Tukholman ulkopuolelle vuodes-

136 GEOLOGI 65 (2013)

Geologi_5_2013_painoon.pmd 136 21.10.2013, 12:17 ta 1750 alkaen. Tästä hyötyi myös valtakun- la huomatusta maanjäristyksestä (kuva 3). Se nan itäosa, jonka ensimmäinen sanomalehti oli lähetetty Maalahdesta ja arvattavasti läh- Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo alkoi il- töisin kirkonmiehen kynästä, mutta varmaa mestyä 1771. nimitietoa on hankala esittää äkkiseltään. Sanomalehdistön nousu auttoi järistysha- Sanomalehdistössäkin koitti uusi aika Suo- vainnointia suunnattomasti. Uudet nimekkeet men irtauduttua Ruotsista Haminan rauhan toivat lisää palstatilaa: sanomalehtiin saatettiin jälkeen 1809. painaa monta havaintokertomusta yhdestä ja Vakiintuneet tavat oli purettava, kun val- samasta maanjäristyksestä eri paikkakunnilta, tiollisia uutisia ei enää voinut julkaista Tuk- kun aikaisempiin järistyksiin liittyi tyypillisesti holmassa. Koko 1810-luvun ajan Turku oli yksi ainut merkintä. ainoa lehtikaupunki, ja sen asema mureni lo- Perämeren maanjäristyksestä 14. heinä- pullisesti vasta suurpalossa 1827 (Tommila kuuta 1765 julkaistiin pitkähköjä selostuksia 1988a,b). Inrikes Tidningar -sanomalehdessä, erikseen Tammikuun 15. päivänä 1820 Åbo Tid- Luulajasta, Piitimestä ja Skellefteåsta sekä yksi ningar sisälsi laajahkon kuvauksen edellisvuon- uutinen Kalajoelta ja Pyhäjoelta (29.7., 15.8., na pohjoisessa Suomessa tuntuneista maanliik- 5.9. ja 23.9.1765). Torniossa muisteltiin myö- keistä. Sittemmin on käynyt selväksi, että pit- hemmin, ettei maanjäristystä siellä havaittu kin Fennoskandian niemimaata 31. elokuuta (Inrikes Tidningar 6.11.1780). Aineisto on 1819 tehdyt havainnot johtuivat voimakkaasta runsas vuosisadan mittapuun mukaan. maanjäristyksestä Pohjois-Norjassa (magnitudi Haittapuolena on kirjoittajan henkilölli- M 5,8). Valistunut veikkaus on, että suo- syyden hämärtyminen. Vaikka pohjoisen pie- malaisen selonteon kirjoitti Lars Johan Prytz nillä paikkakunnilla oli harvoja varteenotet- (1789–1823). Hän hankki akateemisia ansi- tavia raportoijia, oikean henkilön jäljittämi- oita Turussa naurulokkien ja kasvien tutkija- nen käy kuitenkin epävarmaksi. Härnösandia na ja ryhtyi lopulta piirilääkäriksi Saarijärvel- tammikuussa 1761 vapisuttaneesta järistykses- le (Lehikoinen et al. 2009). Vuonna 1819 Prytz tä saattoi ilmoittaa Nils Gissler (Inrikes Tid- oli pitkällä matkalla Lapissa keräämässä kas- ningar 9.3.1761). Turun sanomalehdessä oli veja ja hyönteisiä kollegansa kanssa. Hänen 30. syyskuuta 1777 tiivis uutinen Pohjanmaal- matkakertomuksensa katkeaa ennen elokuu-

Kuva 3. Uutinen Pohjanmaalla tuntuneesta maanjäristyksestä Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo -sanomalehdessä 30. syyskuuta 1777. (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) Figure 3. A report of an earthquake felt in Ostrobothnia in the newspaper Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo on 30 September 1777. (Digital collections of the National Library of Finland)

GEOLOGI 65 (2013) 137

Geologi_5_2013_painoon.pmd 137 21.10.2013, 12:17 ta, eikä tiedetä varmasti, osuiko maanjäristys Eniten kirjoitustaitoisia asui kaupungeis- juuri näiden matkaajien reitille (Prytz 1821). sa ja Etelä-Suomessa. Ei ollut kyse pelkästään uuden taidon omaksumisesta, vaan myös elä- Inhimillisten seismometrien mäntavan muutoksesta niin, että rahvaankin kertomaa arkipäivään ilmaantui vähitellen tilaisuuksia Nykyaikaiseen seismografiin kuuluvat maan- kirjoittaa. Viimeistään kansakoululaitoksen liikettä mittaava seismometri, rekisteröintiyk- myötä järistysten tuntuvuushavainnoista tuli sikkö ja tarkka kello. Maankamaran pienet- täysimittaista kansalaistiedettä. kin rasahdukset tallentuvat niin pitkään kuin On mutkikasta näyttää, kuinka aidosti laitteet toimivat. vanhojen merkintöjen määrä kuvastaa maan- Sen sijaan ”ihmisseismometrin” toiminta- järistysten todellista esiintymistä. Maininta kykyä säätelee aistien herkkyys. Yöllä tarvitaan maantärinästä viittaa järistykseen, mutta mai- voimakas maantärinä, ennen kuin yleisesti nintojen puuttuminen ei ilman muuta todis- havahdutaan hereille. Heiveröinen värinä si- ta järistysten puuttumisesta. Asiakirjoilla oli vuutetaan helposti myös päiväsaikaan, varsin- useimmiten tarkasti rajattu tarkoituksensa, kin ulkona ja työn tuoksinassa. Erämaassa eikä ylimääräisille aiheille ollut niissä suurem- voimakaskin järistys on tavoittamattomissa. min sijaa. (Jokunen sivun reunaan raapustet- ”Maanjäristys oli täälläkin ympäri koko tu järistysilmoitus on sentään paikannettu.) pitäjän Juhannuksen aattona 23 p. viime kuus- Kansan muistitieto ei aina ennättänyt kirjoi- sa, jota kaikki kummastuksella toisillensa kuis- tettuun muotoon, eivätkä kaikki dokumentit kuttavat.” (Havainto Iistä; Pohjois-Suomi selviytyneet nykyaikaan. Peruuttamattomasti 8.7.1882). Järistykset olivat varmasti aikamoi- menetettyjen aineistojen joukossa on Carl sia puheenaiheita. Aistimusten kertailusta ja Fredrik Mennander vanhemman suuri yksi- vertailusta löytyi runsaasti jutun juurta. tyinen kirjasto, joka tuhoutui Turun palossa Tutkimuksen kannalta on ratkaisevaa, kir- 1827 (Lehikoinen et al. 2009). Siihen kuului joitettiinko havaintoja milloinkaan muistiin. laaja kokoelma suomalaista kielentutkimusta, Kouluja käymättömät kansanihmisetkin oli- Suomen historiaa ja maantiedettä ja myös kä- vat kelpo havaitsijoita, kasvaneet elämään sikirjoitusaarteita (Klinge 1990). luonnon armoilla ja tajuamaan sen vaihtelua, Aineisto on vaillinainen etenkin pienten mutta kynäilijöiksi kehnoja. Kirjoittaminen ja pienehköjen maanjäristyksien osalta, ja toi- säilyi kauan hyvin kapean kansanosan tehtä- saalta sääilmiöitä on tarjottu järistyksiksi. Jo- vänä. Arvion mukaan runsaat 12 prosenttia kin ulottuvuudeltaan laajahko maanjäristyskin yli kymmenvuotiaista suomalaisista osasi lu- on luultavasti painunut unohduksiin tai tul- kea ja kirjoittaa vuonna 1880 (Leino-Kauki- kittu vähäiseksi tietojen puutteellisuuden ta- ainen 1989). kia.

Nykyään Seismologian instituutti ottaa vastaan havaintoja maan tärinästä Suomessa. Verkkolomakkeen voi täyttää osoitteessa www.helsinki.fi/geo/seismo/index.html

138 GEOLOGI 65 (2013)

Geologi_5_2013_painoon.pmd 138 21.10.2013, 12:17 Järistysten kirjaaminen näyttää myötäil- Gissler, N. 1753. Beskrifning om några jord-bäfningar, leen tiiviisti akateemisten piirien ja yhteiskun- som tildragit sig i Väster-Norrland år 1752. Kung- liga Vetenskaps Academiens Handlingar 14:67–74. nan tilaa Ruotsin valtakunnassa. Suuren Poh- Gissler, N. 1761. Observationer på planeten Veneris gång jan sodan ja Suomen sodan välinen aika oli genom Solens Difeus, d. 6 Junii 1761. I Hernö- suotuisaa kehitykselle, ja tiede suorastaan ku- sand. Kungliga Vetenskaps Academiens Handlin- koisti. gar 22:161. Suomen irtautuminen Ruotsista aiheutti Gissler, N. 1769. Veneris inträde på Solen, den 3 Jun. 1769 observeradt i Hernösand. Kungliga Vetens- notkahduksen etenkin uusilla rajaseuduilla. kaps Academiens Handlingar 30:225–226. Sotaa seurasi väestöromahdus, ja 1800-luvun Grill, E. (red.) 1967-1969. Svenskt Biografiskt Lexikon. myöhemmät koettelemukset kuten Krimin Bonniers, Stockholm. Band 17:136–138. sota heikensivät oloja Pohjanlahden rannik- Hiärne, U.L. 1706. Den korta anledningen, til åthskil- lige malm och bergarters, mineraliers och jordes- kokaupungeissa. Järistysten raportointi vaikut- lags &c. efterspörjande och angifwande. Del 2: Den taa olleen vakaampaa 1700-luvun jälkipuolis- beswarade och förklarade anledningens andra flock, kolla kuin 1800-luvun alussa. om jorden och landskap i gemen. Stockholm, tryckt Luonnontieteet eivät silti taantuneet men- af Mich. Laurelio, 133–416. Itkonen, T. 1952. Inari – Inarin kirkkojen ja paimenten neiden vuosisatojen tasolle. Ilmaantui uusia muisto. Kotimaa, Kemi, 231 s. toimijoita kuten Suomen Tiedeseura 1838. Klinge, M. 1990. Professoreita. Helsinki, Otava, 2. pai- Tiede-elämä alkoi järjestäytyä Suomen suuri- nos, 238 s. ruhtinaskunnassa ja myöhemmin tasavallassa Lagus, E. 1772. Utdrag af en Beskrifning öfver Kusamo (Nevanlinna ja Holmberg 2013). Maanjäris- socken i Kimi Lappmark. Kungliga Vetenskaps Academiens Handlingar 33:17–28. tyshavaintoja alettiin kerätä järjestelmällisesti Lappalainen, M. 2006. Maailman painavin raha. Hel- 1800-luvun lopulla (Mäntyniemi 2009, 2011, sinki, WSOY, 239 s. Mäntyniemi ja Wahlström 2013). Lehikoinen, E., Lemmetyinen, R., Vuorisalo, T. ja Ki- vistö, S. 2009. Suomen lintutieteen synty – Turun Lähdeviitteet akatemian aika. Turku, Faros (Jyväskylä, Gumme- rus Kirjapaino), 407 s. Branch, M. 2002. Anders Johan Sjögren. Kansallisbio- Leikola, A. 1987. F. Oppi ja tiede. Luonnonvarat, teol- grafia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Hel- lisuus ja maatalous. Teoksessa: Klinge, M., Knapas, sinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (jul- R., Leikola, A. ja Strömberg, J. Kuninkaallinen kaistu 14.6.2002, viitattu 20.6.2013). URN:NBN: Turun Akatemia 1640–1808, Helsingin yliopisto fi-fe20051410, ISSN 1799-4349 (Verkkojulkaisu). 1640-1990, 1. osa. Helsinki, Otava, 640–667. Bäck, C. 1747. De Terræ motu. Dissertatio Physica, Åbo Leino-Kaukiainen, P. 1989. Suomen kielen käytön yleis- Acad., 36 s. tyminen. Teoksessa: Tommila, P. ja Pohls, M. Dahl, T. (huvudredaktör) 1946. Svenska män och kvin- (toim.). Herää Suomi! Suomalaisuusliikkeen histo- nor. Biografisk uppslagsbok. Albert Bonniers För- ria. Kuopio, Kustannuskiila Oy, 329-346. lag, Stockholm, s. 67. Lähteenmäki, M. 2006. Terra ultima – matka Lapin his- Gissler, N. 1747. Anledning at finna Hafvets affall för toriaan. Helsinki, Otava, 151 s. vissa år. Kungliga Vetenskaps Academiens Hand- Messenius, J. 2004. Suomen riimikronikka. Lönnroth, lingar 8:142–149. H. ja Linna, M. (toim. ja suom.). Helsinki, Suo- Gissler, N. 1748. Om en jordbäfning, som tilldragit sig malaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 913, omkring Hernösand den 12 Mars 1748. Kungliga 313 s. Vetenskaps Academiens Handlingar 9:154–157. Mäntyniemi, P. 2009. Geologi Hjalmar Gylling: mak- Gissler, N. 1750. Berättelse om några små jordbäfnin- roseismologian uranuurtaja Suomessa. Geologi gar i Westerbotten och Jämtland (Utdrag utur 61(4):104–108. Kongl. Vetenskaps Academiens Dagbok, inkomne Mäntyniemi, P. 2011. Tirehtööri Moberg ja maanjäris- Bref och handlingar för April, Maji och Junii Må- tykset. Geologi 63(2):54–59. nader år 1750). Kungliga Vetenskaps Academiens Mäntyniemi, P. ja Wahlström, R. 2013. Macroseismic Handlingar 11:158–159. reports and intensity assessments for the earth-

GEOLOGI 65 (2013) 139

Geologi_5_2013_painoon.pmd 139 21.10.2013, 12:17 quakes in the Bay of Bothnia area, northern Euro- hållne år 1758 i Utsjoki. Kungliga Vetenskaps Aca- pe on 15 and 23 June 1882. Institute of Seismolo- demiens Handlingar 20:229–239 (229–232). gy, University of Helsinki, Report S-57, 88 s. Östberg, C. 1752. Utdrag af åtskilliga inkomna berät- Nevanlinna, N. ja Holmberg, P. 2013. Geomagnetismia, telser, om några sällsamma Smällar, som hörts i meteorologiaa ja revontulitutkimusta Suomessa Svenskeby, belägen i Pyttis Socken och Kymmene- 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Bidrag till kän- gårds Län, i Finland. Kungliga Vetenskaps Acade- nedom av Finlands natur och folk 191. Helsinki, miens Handlingar 13:319–321. Suomen Tiedeseura, 121 s. Prytz, L.J. 1821. Anteckningar under en resa till Nord Lehdistö Cap, genom Torneå Lappmark och Vestra Finnmar- ken, år 1819. Mnemosyne:128-160, 178–192. Inrikes Tidningar 9.3.1761, 25.10.1762, 29.7., 15.8., 5.9. Renqvist, H. 1930. Finlands jordskalv. Fennia 54, ja 23.9.1765, 6.11.1780 113 s. Lärda Tidningar 2.1. ja 16.7.1747 Roden, G.I. ja Rossby, H.T. 1999. Early Swedish cont- Pohjois-Suomi 8.7.1882 ribution to oceanography: Nils Gissler (1715–71) Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo 30.9.1777 and the inverted barometer effect. Bulletin of the Åbo Tidningar 15.1.1820 American Meteorological Society 80:675–682. Sidenbladh, E. 1908. Sällsamma händelser i Sverige med Kiitokset Finland åren 1749–1801 och i Sverige åren 1821– 1859: ur uppgifter af prästerskapet antecknade. Heidi Niemonen on avustanut vanhojen läh- Stockholm, P.A. Norstedt & Söner, 163 s. deaineistojen kartoituksessa. Sjögren, A.J. 1828. Anteckningar om församlingarne i Kemi-Lappmark. Helsingfors, tryckt hos J. Simelii Enka, 405 s. Abstract: Starck, D. 1885. Historiska underrättelser om Lovisa pastorat med dess annexer Elimä och Pyttis. Teok- sessa: Leinberg, K.G. (toim.). Bidrag till kännedo- How were earthquakes recorded in

men af vårt land. J. Länkeläs förlag, 42–55. northern Europe in the past?

○○○○○○○○○○○○○○ Suomela, J.L. 1967. Hailuoto – entisiä vaiheita. Hai- ○○○○○○○○○○ luodon kotiseututoimikunnan keräilyjä. Oulu, Oy Kaleva, 304 s. The article reviews how observations of Tarkiainen, K. 2000. Carl Fredrik Mennander. Kansal- earthquakes accumulated in the Kingdom of lisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Sweden in the 1700s and the Grand Duchy Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– of Finland in the early 1800s. Illiteracy was (julkaistu 25.8.2000, viitattu 20.6.2013). URN: NBN:fi-fe20051410, ISSN 1799-4349 (Verkkojul- prevalent, so data could be recorded in writing kaisu). only by a small fraction of the population. Ticcander, M. 1792. Om Sysmä socken. Geografisk och The year 1739 marked an important historisk afhandling. Åbo Acad., 34 s. milestone, the founding of the Royal Swedish Tommila, P. 1988a. Suomen sanomalehdistön alkuvai- heet. Teoksessa: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen Academy of Sciences. A network of scholars 1905, Suomen lehdistön historia 1. Kustannuskii- made contributions to a diverse range of la Oy, Kuopio, 25–75. natural scientific topics, published in its Tommila, P. 1988b. Yhdestä lehdestä sanomalehdistök- Proceedings. Among the frequent correspondents si 1809-1859. Teoksessa: Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905, Suomen lehdistön historia 1. Kus- was Nils Gissler (1715–1771) who made tannuskiila Oy, Kuopio, 77–265. meteorological, astronomical, and seismological Urpilainen, E. 2001. Hyödyn ja uushumanismin kausi. observations, among others, in his home town Teoksessa: Tommila, P. (päätoim.) Suomen tieteen on the Gulf of Bothnia. historia 1. Helsinki, WSOY, 170–273. A dissertation on earthquakes in the Wegelius, H. 1759. Berättelse om en Jordbäfning, i Kimi Lappmark, natten emot Nyårs-dagen, innevarande University of Åbo (Turku) in 1747 included år, jämte Utdrag af Meteorologiska Observationer observations of ground tremor made in the

140 GEOLOGI 65 (2013)

Geologi_5_2013_painoon.pmd 140 21.10.2013, 12:17 province of Ostrobothnia in the 1730s. It was The war of 1808–1809 and the con- prepared under the guidance of Professor Carl sequent splitting of the Kingdom of Sweden Fredrik Mennander (1712–1786) who was in two changed the situation. The eastern part, keen to promote studies on this region. His Finland, became a Grand Duchy of the interest in science is attributed to botanist, Russian Empire. The flow of news had to find physician, and zoologist Carl von Linné new routes. Turku remained the only (1707–1778), who tutored him privately in publishing town of newspapers in Finland Turku and later in the University of Uppsala. throughout the 1810s; nevertheless, the effects Dissertations focusing on the history and of the large Norwegian earthquake of 1819 geography of a given municipality sometimes within Finnish territory were covered in the included first-hand remarks of earthquakes. press. Meteorology was a very fashionable discipline The Finnish Society of Sciences and in the academic circles, and earthquake Letters was established in 1838, and observations were occasionally written down observations of many natural phenomena with weather statistics. gradually started to be collected systematically. According to the church law of 1686, However, observations of local earthquakes vicars were under an obligation to provide were often obtained as a by-product of other annual information of unusual happenings in scientific activities until the latter part of the the parish. Owing to the parish registers, 1800s. recurrent microearthquakes in the Kuusamo Local earthquakes seem to have been more area are known since 1731. Several vicars also completely reported in the latter part of the prepared lengthy descriptions of their parish, 1700s than in the early 1800s, but the quality and sometimes included new observations or of data varies in time and space. In many cases, local lore of earthquakes. the absence of information on earthquakes The Swedish press began to publish may follow from a combination of a lack of domestic news around the mid-1700s; documents and a lack of earthquakes. previously, priority was given to foreign affairs. Local newspapers began to be established PÄIVI MÄNTYNIEMI outside the capital, Stockholm. Earthquake Seismologian instituutti reporting benefited significantly of the increase Geotieteiden ja maantieteen laitos of the press. Several descriptions of one PL 68 (Gustaf Hällströmin katu 2 b) earthquake could be printed in the newspapers, 00014 Helsingin yliopisto while most of the earlier quakes were attested [email protected] to by only a single written source. A drawback is that the identity of the reporter became complicated to trace.

GEOLOGI 65 (2013) 141

Geologi_5_2013_painoon.pmd 141 21.10.2013, 12:17