Kuinka Pohjolan maanjäristyksiä havaittiin entisaikaan? PÄIVI MÄNTYNIEMI roopan tutkimuskentässä (Lähteenmäki 2006). Carl von Linné teki pitkän tutkimus- onet oppineet kirjoittivat matkan Lappiin 1732. Sieltä kerättyyn kasvi- muistiin huomioita pohjoisis- kokoelmaan pohjautuva teos Flora Lapponica ta maanjäristyksistä 1700- ja teki aluetta tunnetuksi maailmalla. Ranskan 1800-luvuilla. Tietojen kerty- tiedeakatemian järjestämä astemittausretki- Mmistä edistivät kirkkolaki, säähavainnoinnin kunta työskenteli Tornionjokilaaksossa 1736– tulo muotiin ja sanomalehdistön muuttumi- 1737. Anders Celsius oli päässyt vaikuttamaan nen kotimaan tapahtumien uutislähteeksi. tutkimusseudun valintaan ja myös osallistui Luonnontutkimus ei ollut kovin eriytynyttä, retkikuntaan. Monet länsieurooppalaiset tut- teoreettista tai järjestelmällistä. Sitä leimasivat kimusmatkailijat lähettivät omille tiedeseuroil- silti aikaansaavat ihmiset, hyvän opetuksen leen selvityksiä Lapin oloista. vaikutukset, tiedemiesten verkostot, kansalli- Alusta asti tiedeakatemia julkaisi sarjaa sen tiedemaailman tarve profiloitua Euroopan Kungliga Vetenskaps Academiens Handlingar, tutkimuskentässä ja hallituksen halu saada ta- jolla valistettiin lukijakuntaa ruotsin kielellä. loudellista hyötyä tutkimuksen avulla. Varhaisissa vuosikerroissa esiteltiin monenlais- ta luonnontutkimusta ja erikoisia sairausker- Akateeminen tomuksia, rinnan käytännönläheisten toimi- toiminta tehostuu en kanssa. Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia perus- Turun akatemiassa opetus oli huonolla tettiin 1739 paljolti Lontoon ja Pariisin mal- tolalla suuren Pohjan sodan (1700–1721) ja lia jäljitellen. Perustajiin lukeutuivat kasvitie- etenkin isonavihana tunnetun venäläismiehi- teilijä Carl von Linné (1707–1778) ja tähti- tyksen aikana 1714–1721. Moni professori tieteilijä-fyysikko Anders Celsius (1701– pakeni sodan jaloista Pohjanlahden länsipuo- 1744), maansa tuon ajan kansainvälisesti huo- lelle ja jäi niille teilleen. Vähittäinen elpymi- matuimmat tiedemiehet. nen alkoi sodan jälkeen, vaikka taloudelliset Pohjoisten alueiden tutkimuksella ruotsa- resurssit olivat aluksi hyvin rajalliset. Opetta- lainen tiede-elämä pyrki profiloitumaan Eu- jakunnan liki täydellinen vaihtuminen joudut- 132 GEOLOGI 65 (2013) Geologi_5_2013_painoon.pmd 132 21.10.2013, 12:17 ti uusien tieteellisten suuntausten rantautumis- Virkaanastujaispuheessaan 20. marraskuuta ta Turkuun (Urpilainen 2001). 1746 hän loi katsauksen luonnontieteiden his- Hyödyn aikakaudella 1740–1760 myös toriaan ja kehitykseen (Lärda Tidningar 2.1. valtakunnan itäosa vaurastui. Talousoppia ru- ja 16.7.1747). ”Jäänsärkijäksi” Pohjolassa vettiin arvostamaan ja sille perustettiin oppi- Mennander nimesi lääkäri-luonnontieteilijä tuoleja kautta maan. Uusien oppialojen kehi- Urban Hiärnen (1641–1724). Hiärne edusti tys merkitsi väistämättä vanhojen karsimista. uutta aikakautta, jossa luonnontieteet alkoi- Kiisteltiin myös siitä, kuinka paljon tutkimus- vat nousta teologian ja taikauskon alisteisuu- aiheiden valintaa voi ohjata akatemioiden ul- desta. Hän toi järjen äänen Ruotsissa 1600- kopuolelta. Hallituksen linjausten mukaisesti luvun lopulla riehuneeseen noitahysteriaan tieteen tuottaman tiedon tuli olla hyödyksi (Lappalainen 2006). yhteiskunnalle ja kohentaa talouden tilaa. Eri Maininta olisi ollut paikallaan, vaikka ky- seutujen voimavaroja ja taloudellisia kehitys- seessä olisi ollut vastaperustettu seismologian mahdollisuuksia kartoitettiin monissa opin- oppituoli: Urban Hiärne aloitti myös kiinnos- näytetöissä. tuksen pohjoisiin maanjäristyksiin kokoamalla Taloudellisen ajattelun kylkiäisinä väestö- useita järistysilmoituksia Ruotsista 1600-luvun tilasto ja säätilasto kävivät tärkeiksi. Monet loppupuolelta (Hiärne 1706). Turun ja Upsalan professorit harrastuivat me- Puheessaan Mennander myös hahmotte- teorologiasta, ja tulevia pappeja koulutettiin li, millä tavoin fysiikka tuottaa hyvinvointia tarkkailemaan sääilmiöitä (Klinge 1990). isänmaalle. Hänen käsityksensä mukaan vielä Tuonaikaisia säähavaintoja löytyy monilta osin tuntemattomaan kotimaiseen ”mineraa- paikkakunnilta sanomalehdistä. lien valtakuntaan” panostaminen johtaisi ul- Luonnontieteet kehittyivät Turussa suu- komaisen tuonnin vähenemiseen. rin harppauksin 1700-luvun loppua kohti. Carl Fredrik Mennanderin johdolla val- Tieteelliseltä tasoltaan Turun akatemia nousi mistui peräti 70 väitöskirjaa (Tarkiainen Upsalan yliopiston rinnalle (Leikola 1987, 2000). Monen aiheena olivat Pohjanmaan Urpilainen 2001). luonnonolot ja kauppa, kuten tervanvalmis- tus ja hylkeenpyynti (Klinge 1990). Tutkimus- Väitöskirja maan- kohteisiin sisältyivät myös ilma, kaste, tuulet, järistyksistä 1700-luvulla pilvet, maanpinta ja meren suolaisuus (Urpi- Pohjanmaan talous ja väkimäärä vahvistuivat lainen 2001). Geofysikaaliset ja pohjalaiset 1700-luvulla, mikä heijastui myös Turun aka- teemat yhdistyivät seudun maanjäristyksiä temian toimintaan. Ensimmäinen merkittävä koskevassa väitöskirjassa 1747 (Bäck 1747; pohjalainen professori oli Carl Fredrik Men- kuva 1). Väittelijä Caspar Bäck (1717–1777) nander (1712–1786), Mennander vanhempi toimi Oulun triviaalikoulun konrehtorina (Klinge 1990). Mennander oli opiskellut Up- (hierarkiassa rehtorista seuraavana opettajana). salan yliopistossa Carl von Linnén oppilaana Työhön antoivat aihetta Pohjanmaalta saa- kaksi vuotta. Kimmokkeena oli ollut pääsy von dut järistyshavainnot, kaksi kirjallista muiste- Linnén yksityisopetukseen, kun tämä Lapista lua, jotka oli päivätty Iissä joulukuussa 1746. palatessaan pysähtyi Turkuun joksikin aikaa Kuvatut maanjäristykset sattuivat 27. syyskuu- (Tarkiainen 2000). ta 1737 ja 25. huhtikuuta 1739 (juliaanisen Carl Fredrik Mennander toimi fysiikan kalenterin mukaan), ja molemmilla oli selväs- (luonnontieteiden) professorina 1746–1752. ti havaittavia vaikutuksia Iissä. Myöhempi GEOLOGI 65 (2013) 133 Geologi_5_2013_painoon.pmd 133 21.10.2013, 12:17 Opinnäytetöinä tehdyissä pitäjänkuvauk- sissa saatettiin kuvata maanjäristyksiä. Michaël Ticcanderin (1788–1818) maantieteellis-his- toriallisessa selvityksessä Sysmän pitäjästä mai- nittiin, ettei maa ole siellä tiettävästi liiemmin järissyt, mutta vuonna 1786 järistystä kuiten- kin havaittiin (Ticcander 1792). Kirkonmiehet kirjureina Ruotsin kirkkolaki vuodelta 1686 velvoitti merkitsemään kirkonkirjoihin seurakunnissa sattuneita harvinaisia tapahtumia ja luovutta- maan tiedot edelleen vuotuisen väestökirjan- pidon yhteydessä. Varhaisin taulukkolomak- keen versio otettiin käyttöön 1748, ja siinä oli erillinen kohta epätavallisille luonnonilmiöil- le (Sidenbladh 1908). Kuusamon tavantakaisista maanjäristyksis- tä vanhimmat tunnetaan kirkkolain ansiosta. Pitäjän historia julkaistiin Ruotsin tiedeaka- Kuva 1. Carl Fredrik Mennanderin johdolla val- temian sarjassa neljässä osassa, joista ensim- mistuneen maanjäristysaiheisen väitöskirjan mäisessä lueteltiin seitsemän maanjäristystä kansilehti vuodelta 1747. vuosien 1731 ja 1763 väliltä (Lagus 1772). Figure 1. The front cover of a dissertation on Kirjoittaja Elias Lagus (1741–1819) ehti työs- earthquakes prepared under the guidance of kennellä Kuusamossa kirkkoherran apulaise- Carl Fredrik Mennander in 1747. na yli kymmenen vuotta ennen siirtymistään kotisaarnaajaksi valtakunnan länsiosaan. Hän teksti oli muistelu Korsholmassa lähellä Vaa- oli herrnhutilainen hengenmies ja kirjoitti usei- saa ”syksyn aikaan, iltapäivällä, noin vuonna ta uskonnollisia ja taloustieteellisiä teoksia. 1737” havaitusta järistyksestä. Maantärinää oli Luonnontutkimuksen saralla Lagusta kiinnos- tuolloin havaittu myös joissakin pohjoisem- tivat eritoten linnut (Lehikoinen et al. 2009). missa paikoissa. Lisäksi väitöskirjassa viitattiin Sjögren (1828) luetteli yksitoista Kuusa- Johannes Messeniuksen riimikronikan järistys- mon järistystä samasta Protocollum Ecclesiæ havaintoon Iin pitäjässä (Messenius 2004), Cuusamoensis -kokoelmasta. Lisäksi hänellä oli joten työstä muodostui varhainen Iin pitäjän tuoreempaa tietoa joko 1804 tai 1805 ja kesä- seisminen historia. kuussa 1824 sattuneista maanjäristyksistä. Aikaisempi kirjallisuus sisälsi runsaanpuo- Anders Johan Sjögren (1794–1855) oli poik- leisesti viitteitä maanjäristyksiin eri puolilla keus järistyksiä raportoineiden pappien ja lää- maailmaa. Mukaan pääsivät muiden muassa käri-luonnontieteilijöiden joukossa, sillä hän tuhoisa järistys Jamaikalla 1692, mutta myös oli historian, kielitieteen ja etnografian tutki- Plinius nuoremman raportoima Vesuvius-tu- ja, joka ylsi Venäjän tiedeakatemian akateemi- livuoren purkaus vuonna 79. koksi (Branch 2002). 134 GEOLOGI 65 (2013) Geologi_5_2013_painoon.pmd 134 21.10.2013, 12:17 Pahaksi onneksi harvinaisia tapahtumia ei konen 1952, Lähteenmäki 2006). Wegeliuk- tiedusteltu kirkkoherroilta enää vuoden 1801 sen seuraaja David Erik Högman (noin 1733– jälkeen. Sjögren (1828, s. 341) harmitteli koh- 1781) merkitsi kirkonkirjoihin Utsjoella 1772 dan poistamisesta yhteiselle hyvälle ja tieteelle tuntuneen maanjäristyksen. koitunutta haittaa: ”förändringar icke alltid äro Henrik Wegeliuksen ja Carl Fredrik Men- förbättringar”. nanderin polut ristesivät ainakin piispantar- Pappismies Carl Östberg raportoi maan- kastuksessa Kemin pappilassa 1760. Mennan- kamaran levottomuutta ja toistuvia paukah- der toimi tuolloin Turun piispana ja viran duksia Pyhtäällä loppuvuodesta 1751 (Östberg puolesta myös akatemian varakanslerina. Tu- 1752). Tiedeakatemian pyynnöstä rovasti run hän jätti lopullisesti siirtyessään Upsalan David Starck kävi paikan päällä vahvistamas- arkkipiispaksi viisitoista