Pentti Airio YRJÖ KEINONEN–uudistajaksiasetettu Julkaisusarja 1 N:o 10 YRJÖ KEINONEN ISBN 978-951-25-1811-1 ISSN 1456-5196 — uudistajaksi asetettu Maanpuolustuskorkeakoulu Puh. +358 9 181 44 811 www.mpkk.fi Sotahistorian laitos Fax +358 9 181 26 563 PL 7, 00861 Helsinki mpkk@mil.fi Sotahistorian laitos Julkaisusarja 1, N:o 10 Suomi Finland 1 Yrjö Keinonen – uudistajaksi asetettu 2 3 PPenttientti AAirioirio YYRJÖRJÖ KKEINONENEINONEN — uuudistajaksiudistajaksi aasetettusetettu Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007 4 Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos julkaisusarja 1 N:o 10 ISBN 978-951-25-1811-1, ISSN 1456-5196 Kannen suunnittelu Pentti Airio ja Kari Merilä Taitto Kari Merilä Kansikuva Kenraalimajuri Yrjö Keinonen, kuva Puolustusvoimat Paino Edita Prima Oy, 2007 Paperi Sisus: G-print, 90 g/m2 Kirjasimet Frutiger & Adobe Garamond Pro © Maanpuolustuskorkeakoulu ja kirjoittaja 5 Yrjö Keinonen – uudistajaksi asetettu ALKUSANAT 9 I JOHDANTO 11 Tutk imuk sen lä htökohta 12 Aikaisemmista tutkimuksista ja kirjoituksista 18 Tutk imuk sen tavoitteet 21 Lähdemateriaali 24 II TIE KENRAALIKSI 29 Reserviläisestä asekätkijäksi 30 Nuoruus 30, Talvisodan kornetti 31, Armeijan palkkalistoille 32, Maineikas komppanianpäällikkö 33, Suomen suurin kadettikurssi 34, Takaisin rintamalle 37, Päämajan salainen tehtävä 38 Kunnianhimo purkautuu 40 Kenttäkomentajana 45 Ampumaoppia ja lähitaistelukoulutusta 45, Vihdoinkin everstiluutnantiksi 46, Vastenmielisesti pääesikuntaan 47, ”Nyt pääsen näyttämään” 48, Ritariveljeys vahvistuu 51, Hämmentäviä piirteitä 55 III POIKKEUKSELLINEN VALINTAPROSESSI 59 Puolustusvoimain komentajan toimenkuva ja kandidaatit 60 Itsenäinen vallankäyttäjä 60, Puolustusvoimien tehtävät 62, Valinnan vaihtoehdot 63 Sakari Simelius jarrumiehenä 66 Noottikriisin jälkitunnelmissa 72 Muutoksen tuulet 77 Uudistuva nimityspolitiikka 79, Alueellinen puolustus 80 K-linja vallan huipulle 81 Kadettitoverista kummisedäksi 85 Vielä kerran Mannerheim-ristin ritari 89 Urho Kekkonen ja komentajavalinnat 92 Nousu valtakunnan vaikuttajaksi 92, Ylipäällikön mielestä neuvostosuhteita oli parannettava 97, Uusi henki puolustusvoimiin 99 Kohuvalinta 103 Teatteria hallituksen istunnossa 103, Nimityspommi 107, ”Oikea puolue” 110, Tavoitteet tunnetuiksi 112 IV VAUHDILLA ETEENPÄIN 115 Liikkeelle 116 Tärkeät valmiusasiat 117 Maanpuolustusvalmiuden koordinointi ja markkinointi 117, Tietoa vaikuttajille 121, Rintamalinjoista syvään puolustukseen 122, Jatkuva narina määrärahoista 126, Perushankinnat 128 6 Koulutus kuntoon 130 Tärkeimmät asiat päiväkäskyihin 130, Armeija seuraa aikaansa 133, Sotilaskunto 138 Suhteita ulkomaille 141 Ulos yhteiskuntaan 148 Armeijan ”julkkis” 148, Esimiehen valta ja vastuu 152, Nuorisoaktivismi 157 Modernit mittausmenetelmät 160 Urheiluinto veressä 163 Upseerikoulutus – eettiset arvot 166 V TIIMALASI TYHJENEE 171 Näkemyksiä eroon johtaneista syistä 172 Euroopan hullu vuosi 174 ”Valvovat silmät” 177 Uskollinen maanpuolustaja 177, Nopealiikkeinen ja vilkas karjalainen 182 Kiusallinen yya-sopimus 187 Kiireet tärkeysjärjestykseen 190 Tapahtumarikas kesä 190, Joukko-osaston komentajien neuvottelupäivät 192, Kosygin ja Meksikon matka 193, Edustustilojen puute 195, Ja taas kerran määrärahat 198 Ymmärtäväisyyttä idänsuhteisiin 200 Eropäätöksen ajankohta 200, Kohtalokas lehtihaastattelu 202, Lojaalisuus rakoilee 205, Ei tahdo aika riittää hiihtämiseen 207 Into alkaa hiipua 208 Kiirettä riittää 208, Peruuttamaton päiväkäsky 216, Hyväkuntoisena reserviin 220 VI AKTIIVINEN ELÄKELÄINEN 225 Oikeusprosessi 226 Lumipallon kasvaminen 226, Monimutkainen oikeudenkäynti 227 Yhteiskunnallinen vaikuttaja 231 Tuottelias kirjailija 231, Ammattitaito tallella 233, Veteraanien asialla 234, Muistelmat 236 VII LOPPUARVIOINTI 239 LÄHTEET 253 LIITTEET 269 1. Yrjö Keinosen ura 270 2. Mielipide-erittely aineiston keruulomakkeilla saaduista tiedoista 273 ENGLISH SUMMARY 297 HENKILÖHAKEMISTO 303 7 8 9 ALKUSANAT yyskuussa 1965 alkoi Santahaminassa 52. Kadettikurssi. Kahden ja puolen vuoden mit- taisen opiskelun jälkeen kadettikurssini nimitettiin upseerin virkoihin maaliskuussa S1968. Runsaat 100 maavoimien uutta upseeria hajaantui eri puolille valtakuntaa. Hei- dän joukossaan olivat Arvo Pentin poika Veikko ja puolustusvoimain komentajan Yrjö Kei- nosen veljenpoika Reijo. Oma palveluspaikkani oli Santahaminaan sijoitettu Uudenmaan jääkäripataljoona. Ehdin toimia upseerin virassa vuoden Yrjö Keinosen ollessa puolustusvoi- main komentajana. Palvellessani Haminassa 1996–1999 minulla oli aikaa perehtyä Kaakkois-Suomen sota- ja linnoitushistoriaan. Reserviin jäädessäni ajattelinkin jatkaa ”Kaakon kulman” tutkimusta, koska Maanpuolustuskorkeakoulu soi yleisesikuntaupseeritutkinnon suorittaneille mahdolli- suuden hakeutua sotatieteiden tohtorin jatkokoulutusohjelmaan. Keskustelu professori Ohto Mannisen kanssa tyssäsi innostukseni linnoitustutkimukseen, kun hän tiedusteli, osasinko tutkimuksen kannalta tärkeää venäjän kieltä. Manninen kertoi, että kenraaliluutnantti Heik- ki Tilander oli hieman aikaisemmin keskustellut hänen kanssaan ja todennut, että olisi hyvä mikäli joku perehtyisi yksityiskohtaisesti Yrjö Keinoseen puolustusvoimain komentajana. Toi- mittuani neljä vuotta kenraali Jaakko Valtasen adjutanttina tunsin puolustusvoimien johdon työskentelytavat. Aihe tuntui kovin mielenkiintoiselta ja haasteelliselta. Lähes viiden vuoden työrupeaman jälkeen valmistuneen tutkimukseni yhtenä pyrkimykse- nä on valottaa sisältä päin tarkasteltuna puolustusvoimien roolia 1960-luvun loppupuoliskon yhteiskunnallisessa elämässä. Taaksepäin katsoen tuntuu siltä, että silloin elettiin huomatta- vasti tapahtumarikkaampaa ja nykydemokratiasta poikkeavaa aikaa. Nykyään ikäpolvemme elää sitä uudelleen television dokumenttiohjelmien, populaarimusiikin ja tasaisin välein ilmes- tyvien erilaisten muistelma-, tutkimus- ja romaanikirjallisuuden kautta. Varsinkin tuttujen henkilönimien kautta palautuvat taannoiset tapahtumat mieliin. Väitöskirjan valmistelun aloitin palveltuani puolustusvoimissa lähes 40 vuotta. Opiskelu alkoi muistuttaa lähes säännöllistä töissä käyntiä, kun loppuvuodesta 2005 sain käyttööni tutkijahuoneen Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitokselta. Työskentelyilmapiiri on ollut kannustava ja kollegojen kanssa käydyt keskustelut hedelmällisiä. Haluan tässä yh- teydessä kiittää työni ohjaajaa professori Ohto Mannista häneltä saamastani ohjauksesta ja metodisesta opetuksesta sekä korkeakoulun rehtoria kenraalimajuri Pertti Salmista ja laitoksen 10 johtajaa everstiluutnantti Jarmo Niemistä positiivisesta suhtautumisesta reserviläiseen. Hyviltä ystäviltäni ja kokeneilta tutkijoilta, dosenteilta Touko Perko sekä Martti Häikiö, saamani neuvot ja ohjeet ovat auttaneet pääsemään yli esiin nousseiden oksankohtien. Heidän ohellaan haluan kiittää työn esitarkastajia dosentti Pekka Visuria ja dosentti Martti Turtolaa heiltä saamistani arvokkaista neuvoista ja opastuksesta. Kiitollisin mielin haluan mainita työni kannustajina ja tietolähteinä kenraali Jaakko Valtasen, kenraali Lauri Sutelan, amiraali Jan Klenbergin, kenraaliluutnantti Ermei Kannisen, kenraaliluutnantti Veikko Vesterisen, evers- ti Vilho Tervasmäen, eversti Niilo Palmènin, hallintotieteiden kandidaatti Jouko Loikkasen, everstiluutnantti Toivo Lehmusvirran, dosentti Veikko Pentin, sihteeri Annaliisa Rontun, maisteri Outi Oinaksen sekä lisensiaatit Marja ja Seppo Lapin. Lisensiaatti Olli Harinen aut- toi asiantuntemuksellaan minua aineiston keruulomakkeiden kysymysten laadinnassa. Esitän kiitoksen sanani myös kaikille haastatteluja antaneille, aineiston keruulomakkeisiin vastan- neille ja muulla tavoin tutkimustyötäni myötäeläneille ystävilleni. Tutkimustyöni aikana on osa tietoja antaneista henkilöistä siirtynyt pois joukostamme. Kunnioitan heidän muistoaan kiitollisena. Tutkimukseen liittyvien ulkomaisten arkistomatkojen, haastattelumatkojen ja suorittama- ni kyselyn tekemisen olen saanut taloudellista tukea kauppaneuvos Werner Hacklinin säätiöltä ja Suomen marsalkka Mannerheimin perinnesäätiöltä. Lausun kiitokseni yhteistyöhaluisille hallituksille. Arvosta suuresti sitä, että työni on kustannettu osaksi Maanpuolustuskorkea- koulun Sotahistorian laitoksen julkaisusarjaa. Perheeni aktiivinen opiskeluilmapiiri on tukenut työskentelyä. Siitä lähimmilleni kiitokset. ”Heikko ratsastaja jättää väsyneen hevosen” Itävallan arkkiherttua Karl, generalissimus Helsingissä 25.9.2007 Pentti Airio 11 I Johdanto 12 Tutkimuksen lähtökohta rjö Keinonen (1912–1977), puolustusvoimain komentaja (1965–1969), on varttuneem- malle väelle edelleen tuttu nimi. Hän kuuluu Suomen puolustusvoimien kiinnostavi- Yen henkilöiden kategoriaan. Nimen ja tehtävän osalta ollaan yksimielisiä, mutta lähes kaiken muun osalta hänen muistelmansa, hänestä julkaistut kirjoitukset ja kannanotot sekä hänestä säilyneet muistikuvat sisältävät toisistaan poikkeavia vivahteita. Moni asia on usko- mukseen ja huhutietoon pohjautuvaa. Yrjö Keinosen kolme ja puolivuotisesta komentajakaudesta on kulunut jo neljä vuosikym- mentä. Hän nauttii suuren yleisön keskuudessa huomattavaa yhteiskunnallista arvostusta, mutta hänen muistoonsa liittyy useiden 1960-luvulla puolustusvoimien palveluksessa olleiden keskuudessa edelleen ilmeisen negatiivinen arvolataus. Miksi se syntyi? Aiheesta on olemassa kirjallisuutta, mutta perusteellinen yksityiskohtaisesti juuri näihin ongelmiin pureutuva tut- kimus selventänee vallitsevia toisistaan poikkeavia käsityskanoja. Keinosen tultua puolustusvoimain komentajaksi lähes kenraalikunnan nuorimpana syksyl- lä 1965