Sotiemme Veteraanien Päivä

Markku Honkasalo

SOTIEMME VETERAANIEN PÄIVÄ

Kansallinen veteraanipäivä 20 vuotta 1987–2007

KANSALLISEN VETERAANIPÄIVÄN VALTAKUNNALLINEN PÄÄTOIMIKUNTA HELSINKI 2

Kirjatoimikunta: Olli Ollila, puheenjohtaja Soili Myllys Juhani Saari Reino Toivio Christian Wallin, sihteeri Ilpo Karvinen, sihteeri (1.10.2006 alkaen)

Kansi: Rolf Lehtinen/Mainostoimisto Jabadabaduu, Pori Taitto: Heidi Paananen/TKKK Sammandrag: Käännös Iris Runn/Pääesikunta Summary: Käännös Camilla Fagerman/Pääesikunta Piirrokset: Susanna Jyrkinen/Sotamuseo Liitteen grafiikka: Maija Koski/Pääesikunta Valokuvat: Puolustusvoimien kuvakeskus Muut kuvaajat mainittu kuvatekstin yhteydessä

Painopaikka: Ai-Ri Offset Ky Pori 2007

ISBN 978–951–25–1753–4 3 Sisällysluettelo

SINULLE NUORI – TEILLE VETERAANIT ...... 5 RINTAMAMIEHISTÄ VETERAANEIKSI...... 6 SOTA PÄÄTTYI LAPISSA ...... 6 ”Herrasmiessodasta” oikeaksi sodaks, Tiedusteluretki Salmivaaralle , Saksalaiset poistuivat Suomesta LYHYT OPPIMÄÄRÄ VIIME SODISTAMME ...... 11 Talvisota ...... 12 Sataviisi päivää, Summa kestää ja Summa murtuu, Stalin: Suomalaiset asutetaan muualle Välirauhasta kesäsotaan ...... 16 Sota laajenee maailmansodaksi, Suomi lähestyy Saksaa, Ajopuu vai koskivene Jatkosota ...... 18 Kesäsodasta jatkosodaksi, Miten irrottautua sodasta?, Ryti uhrautuu kansakunnan puolesta, Suomi teki erillisrauhan, Naiset sodassa Ensimmäiset veteraanijärjestöt ...... 26 Rintamamiesten aseveliliitto, Sotainvalideille Veljesliitto, Aseveliliitto lakkautetaan, Veljesliitto uhattuna, Kaatuneiden omaisille järjestöjä SOTIEN SUKUPOLVI JÄLLEENRAKENTAJANA ...... 32 Vaaran vuodet ...... 33 Komissio valvoi maata, Asekätkentä ja sotasyyllisyys-oikeudenkäynnit, Vallankaappaushuhuja, Eduskuntavaalit jo keväällä 1945 Elämä alkaa uudelleen ...... 35 Työtä rintamamiehille, Maalta kaupunkiin, Sotainvaliditkin takaisin työelämään, Maata rintamamiehille, Jälleenrakennus alkaa, Arava-lainat, Suuret ikäluokat syntyvät Elämä vakiintuu ...... 41 Ulkomaankauppa elpyy, Maa, joka maksoi velkansa, Rintamamiehet ottavat paikkansa yhteiskunnassa, Rintamanaiset vaikenivat yhä, Pohjoismaisen hyvinvointivaltion luominen SOTIEMME VETERAANIT ...... 46 Veteraanijärjestöjen perustaminen ...... 46 Rintamamiesten asunto-olot, Maansaantioikeusyhdistys Tampereelle, Valtakunnallinen Rintamamiesten asuntoliitto, Sotaveteraanien huoltoyhdistykset, Maanhankintalaki synnytti toisen liiton, Sotaveteraaniliitto, Kilpailu paikallisyhdistysten perustamiseksi, ”Kulkee juna kahdellakin kiskolla” Veteraanien etujen valvonta tehostuu ...... 53 Entiset rintamamiehet vanhenevat, Ylimääräisiä sotaeläkkeitä , Veteraani- kerho eduskuntaan, Päättäjiin vaikuttaminen, Maailman Veteraanijärjestö Sotavangit ry., Naiset mukana veteraanityössä, Rintamanaisille oma liitto Valtiovallan mukaantulo ...... 59 Rintamasotilastunnus, Rintamasotilaseläke, Rintamalisät, Veteraani- kuntoutus alkaa, Rintamaveteraaniasian neuvottelukunta, Rintama- veteraanien varhaiseläke, Veteraanietuuksia myös naisille KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ ...... 64 VETERAANIEN ARVOSTUS ESILLE ...... 64 Häviäjistä voittajia, Tammenlehvä-tunnus, Pääministeri ottaa arvostuksen esille, Ehdotus veteraanipäivän vietosta, Veteraanipäivän valmistelut liikkeelle, Ensimmäisen veteraanipäivän päätapahtuma Lahdessa, ”Eturivin kalkkikset ja jokapaikan julkkikset” 4

VETERAANIPÄIVÄT 1988–1996 ...... 71 Kansallisen veteraanipäivän työryhmä ...... 71 Rovaniemi yllätti, Työryhmä näyttää suunnan, Ohjeita kunnille Päätapahtumat vuosina 1987–1996 ...... 75 Kansallisen veteraanipäivän ansiolevyke 1992, Tammenlehvän kansa -kirja PÄÄTAPAHTUMAT 1997–2006 ...... 79 Päätapahtumien järjestelyt ...... 79 Muistio järjestelyistä, Tiedottaminen, Organisaatio Kajaani 1997 – ”Sotiemme veteraanit – vapautemme tae” ...... 82 Ahtisaari maakuntamatkalla, Paavo Lipponen: ”Euroopan unioni vahvistaa Suomen itsenäisyyttä”, Nuoriso on ottanut veteraanit esikuvakseen Vaasa 1998 – ”Sotiemme miehet ja naiset – itsenäisyyden turva” ...... 87 ”Jo aamulla päätettiin päästä kunnon pöytään”, Heikki Koski: ”Suuri illuusio ja EU”, Taistelujanne tulkitaan ulkomaalaisissa sotakouluissa Jyväskylä 1999 – ”Vaalien sotiemme veteraanien perintöä” ...... 91 Nuoriso veteraanien viitoittamalla tiellä, Lauri Sutela: Veteraaniliittojen valtuuskunta VEVA Joensuu 2000 – ”Veteraanien perintö uudella vuosituhannella” ...... 95 Presidentin tervehdys, Jaakko Iloniemi: ”Kohti turvallisempaa Suomea ja Eurooppaa”, Kaveria ei jätetä Kotka 2001 – ”Ei vettä rantaa rakkaampaa” ...... 99 Aatos Erkko: “Perintönä tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta”, Kansakunta voi luottaa ainoastaan itseensä Espoo 2002 – ”Kotimaani ompi Suomi” ...... 102 Jorma Ollila ”Jättiläisen harteilla”, Taistelu kodin ja läheisten puolesta Seinäjoki 2003 – ”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin” ...... 106 Juhani Kaskeala: ”Irakin sota ja uskottava puolustustahto”, Tammenlehvän Perinneliitto perustetaan, Nuoret mukana järjestelyissä Pori 2004 – ”Veteraanien perintö – vapaa isänmaa” ...... 110 Veteraanit kuntoutukseen joka vuosi, ”Ollos huoleton, poikas´valveill´ on” Tornio 2005 – ”Kiitos veteraanit – meille kallis on maa” ...... 114 Tammenlehvän Perinneliiton perinneadressi, Jorma Huuhtanen: Inhimil- linen vanhuuden huolto Hämeenlinna 2006 – ”Veteraanien työ – hyvinvointimme perusta” .. 118 Sakari Tamminen: ”Maatalousmaa Suomi teollistui”, Suomalainen sotilas legenda Helsinki 2007 – 90 vuotta itsenäisyyttä – taival jatkuu ...... 121 Päätapahtumien osallistujamäärät ...... 122 VETERAANIPÄIVÄN MUU VIETTO ...... 123 Veteraanipäivä kunnissa, Tapahtumat kunnissa, Veteraanipäivä kouluissa, Mannerheim-ristin ritari koululaisten tentissä, Alueelliset tilaisuudet, Suomalaiset veteraanit ulkomailla, Kehittäminen, Tiedotus VETERAANIPÄIVÄN MERKITYS ...... 131 Veteraaneille itselleen, Ei Kekkosen aikana, Veteraanien arvostuksen nostaminen, Murros suhtautumisessa veteraaneihin, Kansakunnalle, Nuorisolle, Elävä perinne sidottu nykyisyyteen, Puolustusvoimille VETERAANIEN PERINTÖ – VAPAA ISÄNMAA ...... 137 YHTEENVETO ...... 138 LIITTEET ...... 142 Kansallisen veteraanipäivän päätapahtumien osallistujamäärät 1987–2006, Sammandrag, Summary, Päätoimikunnan jäsenet 1988–2006, Ansio- levykkeen saajat 1997–2006, Lähteet, Henkilöhakemisto 5 SINULLE NUORI – TEILLE VETERAANIT

Hyvä lukija

Kaksikymmentä vuotta sitten, 27. huhtikuuta 1987, yli kymmenentuhatta veteraania ja heidän puolisoaan kokoontui Lahteen viettämään ensimmäistä kansallista veteraanipäivää. He ja mainion juhlapuheen pitänyt veteraani, akateemikko Matti Kuusi eivät osanneet arvata, että veteraanipäivän vietosta tulisi muutamassa vuodessa suomalaisille miltei yhtä tärkeä juhla- päivä kuin itsenäisyyspäivä, juhannus tai äitienpäivä. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto totesi jo vuonna 1992, että ”Nykyaikana on hyvin vaikea saada vakiinnutettua uutta kansallista juhlapäivää. Kansallinen veteraanipäivä on sen kuitenkin tehnyt”. Tämä kertoo siitä, että kansalaiset arvostavat sotiemme veteraanien ja koko sodan sukupolven työtä ja tekemisiä. Tämä veteraanipäivän kaksikymmenvuotishistoria on tarkoitettu Teil- le arvoisat veteraanit, mutta kirja on tarkoitettu myös nuoremmille sukupolville ja erityisesti nuorisolle. Siksi kirjassa käsitellään itse veteraani- päivän ja sen historian lisäksi lyhyesti myös viime sotiamme, jälleenra- kennusta ja veteraanijärjestöjen syntyä. Kirja on siis samalla lyhyt vete- raaniaikakauden historia. Veteraanien arvostus ei syntynyt tyhjästä en- simmäisenä veteraanipäivänä, vaan sen perusteena ovat tietenkin sotien aikaiset ja yhtä lailla sotien jälkeiset tapahtumat. Minulla on ollut mahdollisuus haastatella monia keskeisiä veteraani- päivän valtakunnallisen tason toimijoita. Kiitokset heille kaikille. Olen tuonut kirjassa esille useita heidän ajatuksiaan. Koska kirjaan ei haluttu lähdeviitteitä, en voi kohdentaa näkemysten esittäjiä. Haastateltavat on mainittu kirjan lähdeluettelossa. Veteraanipäivästä on aiemmin julkaistu Antti Juutilaisen kirjoittama kymmenvuotishistoria Tammenlehvän kansa. Tässä teoksessa vuosien 1987–1996 veteraanipäivien päätapahtumat todetaan luettelomaisesti ja keskitytään kymmenen viime vuoden vete- raanipäiviin. Kiitokset tämän tutkimuksen tekemisestä kuuluvat Maanpuolustuksen Kannatussäätiölle, joka myönsi tutkijalle apurahan kansallisen veteraani- päivän 20-vuotisen historian tutkimiseen. Puolustusvoimien Tukisäätiöl- le kiitokset tuesta tutkimuksen julkaisemiseen. Kansallisen veteraanipäi- vän valtakunnallinen päätoimikunta asetti julkaisun toteuttamista valvo- maan erillisen kirjatoimikunnan. Tutkijana olen saanut monipuolista tukea kirjatoimikunnalta ja myös päätoimikunnalta. Siitä suuri kiitos mo- lemmille. Erityinen kiitos kirjatoimikunnan puheenjohtajalle evltn Olli Ollilalle siitä, että olen saanut joka suhteessa säilyttää tutkijan riippu- mattomuuden. Kirjatoimikuntaan ovat kuuluneet sen puheenjohtajan, pää- toimikunnan entisen sihteerin, Olli Ollilan lisäksi Soili Myllys (Rintama- naisten Liitto), Juhani Saari (Sotainvalidien Veljesliitto), Reino Toivio (Rin- tamaveteraaniliitto) sekä sihteereinä pääesikunnasta evltn Christian Wal- lin ja maj Ilpo Karvinen. Kiitokset myös kaikille muille, jotka ovat eri tavoin auttaneet minua tämän työn tekemisessä. Tärkein kiitos kuuluu kaikille sotiemme veteraaneille. Ilman Teitä ei olisi itsenäistä Suomea eikä meillä olisi kansallista veteraanipäivää. Mi- nulle on henkilökohtaisesti ollut suuri kunnia saada kirjoittaa Teidän päi- västänne.

Porissa, itsenäisyyspäivänä 2006

Markku Honkasalo 6 RINTAMAMIEHISTÄ VETERAANEIKSI

SOTA PÄÄTTYI LAPISSA

Miksi tämä kirja alkaa viimeisestä, Lapin sodasta? Siksi, että tämä kirja kertoo veteraanipäivästä, jota Suomessa vietetään 27. huhtikuuta sodan päättymisen, rauhan alkamisen muistopäivänä.

Huhtikuun 27. päivänä 1945 saat- Vuonna 1921 syntynyt Kivikos- toi nuori luutnantti Eino Kivikos- ki oli yksi niistä harvoista suoma- ki ilmoittaa Kilpisjärveltä esimie- laisista sotilaista, joiden sotapalve- helleen everstiluutnantti Kalervo lus jatkui myös Lapin sodan lop- Loimulle, että viimeisetkin saksa- puun saakka. Hän lähti sotaan va- laiset sotilaat olivat poistuneet paaehtoisena joulukuussa vuonna Suomen maaperältä Kilpisjärven 1939. Hän oli yksi Porin Lyseon alueella. viimeisen luokan oppilaista, jotka 7 kävivät ilmoittamassa koulun reh- ”Herrasmiessodasta” torille, että he ovat päättäneet läh- oikeaksi sodaksi teä talvisotaan. Hän osallistui jo talvisodan lopulla helmi–maalis- Lapin sotaa käytiin toisen maail- kuussa 1940 Oinassalmen puolus- mansodan loppuvaiheessa, kun tustaisteluihin. Varusmiespalve- muu Suomi keskittyi jo rauhan töi- lus jatkui välirauhan aikana ja hin. Välirauhansopimuksen mu- kesällä 1940 hän kävi reserviup- kaisesti suomalaisten oli pakko ko- seerikoulun Niinisalossa kurssilla tiuttaa suurin osa sotilaistaan tiet- numero 47. tyyn määrävahvuuteen. Sotaa Jatkosodassa hän palveli jouk- Lapissa kävivät marraskuusta läh- kueenjohtajana ja komppanian tien pääasiassa nuorimmat ikäluo- päällikkönä sekä osallistui Sohja- kat, jotka olivat vielä varsin koke- nan suunnan, Kiestingin, Kapus- mattomia asevelvollisia. Lapin so- najoen, Lohivaaran, Jelettijärven taa onkin kutsuttu “lasten ristiret- ja Syvärin taisteluihin. Kivikoski keksi”. Vastassa olivat karaistu- haavoittui elokuussa 1941 Kiestin- neet saksalaisjoukot – yksi Hitle- gin-Louhen radalla. Kun hänet rin parhaimmista armeijoista eli syksyllä 1944 siirrettiin joukko- 20. Vuoristoarmeija, joka oli edel- osastonsa JR 1:n mukana Lapin leen varsin taistelukykyinen. Neu- sotaan, hän oli siis jo varsin koke- vostoliitto halusi yhdessä suoma- nut sotilas. laisten kanssa sitoa sen pohjoisen taisteluihin, jottei sitä olisi ehdit- ty siirtää avuksi Keski-Euroopan ratkaisutaisteluihin. Siellä se olisi ollut mahdollisesti jälleen puna-armeijaa vastassa. Saksalaisten ve- täytyminen Pohjois- Suomesta piti toteuttaa “herrasmiessota- na”. Entiset aseveljet olisivat keskenään sopineet aikataulusta yhteenottoja välttä- en. Saksalaiset antoivat suomalaisille kar- tan, josta kävi selville, mille tasalle saksalaiset päivittäin ve- täytyisivät. Yli 200 000 saksa- Rovaniemen Valtakatu 16. lokakuuta 1944 saksalaisten perääntyvien joukkojen poltettua lähes koko kauppalan laisen sotilaan ja val- – rakennuksista 90 prosenttia tuhoutui. tavan kalustomäärän vetäminen lähes tiet- 8 tömässä ja talvisessa Lapissa en- Ensimmäinen nuorisopolvi sin pohjoisimpaan Suomeen ja sit- “Minäkin aion puhua veteraanien su- ten Norjan puolelle oli ilman sota- kupolvesta: meistä jotka olimme lii- toimiakin äärimmäisen vaikea teh- an pieniä osallistuaksemme tehokkaasti punikkien ja lahtarien talviki- tävä. Neuvostoliiton painostuksen soihin vuonna 1918, mutta jo kyllin vuoksi ja sen pelossa, että venäläi- isoja ehtiäksemme mukaan viimeis- set saisivat syyn puuttua sotatoi- tään Lapin sotaan. miin Lapissa ja miehittää alueen, Me olimme itsenäisen Suomen ensim- mäinen nuorisopolvi, ja tiesimme sen. suomalaisten oli pakko hyökätä Me olimme ensimmäisiä, joita koski saksalaisten kimppuun. Neuvosto- yleinen oppivelvollisuus, yleinen ase- liitto halusi rikkoa entisten asevel- velvollisuus ja torpparivapautus. Saa- jien välit keskinäisellä sodankäyn- toimme joskus ylimielisesti tokaista vanhuksille, että meissä ei ollut suuri- nillä myös poliittisesti. ruhtinaan hajua eikä vanhasuomalais- Suomalaiset yllättivät saksalai- ta varovaisuutta; vanha herra Paasiki- set 1. lokakuuta 1944 nousemalla vi sitten aikanaan piti meille vanha- maihin Torniossa. Ankarien tais- suomalaisen varovaisuuden alkeiskurs- telujen jälkeen saksalaiset alkoi- sin.” Akateemikko Matti Kuusen juhlapuhe 1. ve- vat vetäytyä suoraan pohjoiseen teraanipäivän pääjuhlassa Lahdessa 27.4.1987. Pellon ja Muonion suuntaan ja koilliseen kohti Rovaniemeä. Sak- täytyivät ja me kuljimme perässä.” salaiset jättivät vetäytyessään Taisteluja yritettiin välttää. Uts- ison viinavarastonsa Tornioon il- joelta ja Karigasniemeltä saksalai- meisesti tarkoituksella tietäen, miset siirtyivät rajan yli Norjan puo- ten persoja suomalaiset olivat vii- lelle jo marraskuun lopussa var- nalle. Kivikosken mukaan varas- mistettuaan sitä ennen Petsamos- to tyhjeni nopeasti ja “pää kipeä- sa olleiden joukkojensa vetäytymi- nä” lähdettiin marssimaan kohti sen Ivalon kautta. Käsivarressa Rovaniemeä. Se oli saksalaisille saksalaiset asettuivat samaan ai- tärkeä risteysalue, jonka kautta kaan puolustukseen Lätäsenolla, heidän oli saatava kuljetetuksi ja vasta tammikuun puolivälissä 100 000 miestä ja valtava määrä heidän vetäytymisensä jatkui Kil- materiaalia. Sodankäynnin luon- pisjärvelle. teen muututtua saksalaiset alkoi- Huolto- ja kuljetusvaikeuksien vat vetäytyessään polttaa taloja vuoksi suomalaiset eivät kyenneet sekä hävittää teitä ja siltoja. Kivi- pakottamaan saksalaisia pois Suo- koski muisteli myöhemmin tätä men alueelta. Helmikuussa 1945 hävitystä: “Olimme Rovaniemen suomalaiset aloittivat vilkkaan edustalla, kun se paloi, mutta an- partiotoiminnan ja saksalaisten noimme sen palaa, koska siinä vai- kanssa oli välillä pieniä kahakoi- heessa mitään ei ollut enää tehtä- ta. Suomalaisten taisteluosasto vissä ja sakemanneja oli niin val- Loimuun kuului 33 upseeria, 48 tava määrä.” aliupseeria ja 536 miestä. Heitä Rovaniemeltä Kivikosken sota- vastassa oli saksalaisia yksi divi- taival jatkui Kittilän kautta aina sioona eli yli 17 000 miestä ja vä- Käsivarteen Kilpisjärvelle saakka. littömästi Norjan puolella toinen “Periaate oli se, että saksalaiset ve- mokoma lisää. Saksalaisilla oli 9 Norjan puolelle valmistumassa Saksalaisten tulituksen käydes- Lyngen-asema, jolla he halusivat sä yhä rajummaksi Kivikoski ko- varmistaa vetäytymisensä Narvi- mensi miehet laskemaan rinnettä kin satamasta. Asema ulottui Jää- suoraan Ruotsin rajalle ja sen yli, meren rannalta Skibotnin alueel- vaikka se oli ankarasti kiellettyä. ta aina Kilpisjärvelle saakka ja Hän itse hiihti perässä haavoittu- sen oli miehittänyt itävaltalainen neen kanssa. Tulitus loppui heti, alppijääkäridivisioona tykistöi- kun partio oli päässyt Ruotsin puo- neen. lelle. Ruotsalainen vartiomies yrit- ti hätistellä suomalaisia takaisin. Nyt oli kouluruotsilla käyttöä. Tiedusteluretki Myös ladatuilla konepistooleilla oli Salmivaaralle osuutensa yhteisymmärrykseen pääsemisessä siitä, ettei samaa tie- tä voinut palata. Ruotsalainen Lapin sodan loppuvaiheessa 7. vartiomies hämmästyi entises- huhtikuuta 1945 luutnantti Eino tään, kun satakunta saksalaissoti- Kivikoski sai pataljoonan komen- lasta nousi asemistaan ja heilutti tajalta tehtäväksi koota kymmen- suomalaisille. Kyse oli tavallaan miehisen partion tiedustelemaan, jäähyväisistä, sillä seuraavana onko Salmivaaralla saksalaisia. yönä saksalaiset irrottautuivat Salmivaara on Kilpisjärven kes- Salmivaaralta kohti Norjan rajaa. kellä olevalla niemellä ja vain ka- pea salmi erottaa sen Ruotsin ra- jasta. Kivikosken mielestä tehtävä oli turha, koska saksalaisten ole- Saksalaiset poistuivat massaolo olisi selvinnyt soittamal- Suomesta la ruotsalaisten vartio-osastolle, jolla oli näköyhteys saksalaisten Kaksi viikkoa myöhemmin suoma- asemiin. Lisäksi Salmivaaralle laiset havaitsivat saksalaisten ir- nousu täysin avoimessa maastos- taantumiseen viittaavia toimia ja sa oli järjetöntä. yöllä 24.–25. huhtikuuta aloittivat Vaihtoehtoina oli sotaoikeus tai JR 1:n joukot hyökkäyksen Maas- partiomatka, joten Kivikoski valit- selvarrin ja Tshahkajärven suun- si partiomatkan, ja liikkeelle läh- nasta luoteeseen ja viimeiset sak- dettiin puolenyön jälkeen. Salmi- salaiset vetäytyivät luutnantti vaaralla on kolme lakea, joten par- Mauno Sutelan partion edellä Saa- tio jakaantui kolmeen osaan maas- natunturin itä- ja pohjoispuolitse toa tutkimaan. Kaksi kukkuloista Norjan rajan suuntaisesti, kunnes osoittautui tyhjiksi, mutta kol- siirtyivät rajan yli Norjan puolel- mannelle kavunneet saivat vas- le. Luutnantti Mauno Valkosen taansa konekivääritulen. Partion partio oli 27. huhtikuuta puoleen miehet lähtivät laskettelemaan päivään mennessä tarkastanut suksilla rinnettä alas ja kävi ilmi, Kilpisjärven länsipuolella olevan että yksi miehistä oli pahoin haa- Iso Mallatunturin alueen kolmen voittunut ja yksi kadonnut. valtakunnan rajapyykille saakka. 10 Kaikki saksalaiset partiot olivat Lapin sodassa kaatui noin tuhat vetäytyneet Norjan puolelle. suomalaista, yli 40 prosenttia La- Seuraavana päivänä kenraali- pin rakennuskannasta tuhoutui, luutnantti Hjalmar Siilasvuo, jon- mm. Rovaniemi lähes kokonaan. ka Suomen marsalkka Manner- Saksalaisten menetykset Lapin heim oli syyskuussa 1944 määrän- sodassa olivat noin 4 500 miestä. nyt Lapin armeijan johtoon, ilmoit- Sotiemme veteraanien juhlapäi- ti ylipäällikölle täyttäneensä saa- väksi on otettu sodan päättymisen mansa tehtävän. Saksalaiset jou- päivä. Vuodesta 1987 lähtien on kot oli karkotettu Pohjois-Suomes- Suomessa vuosittain 27. huhtikuuta 27. huhtikuuta 1945 kello ta vietetty Kansallista veteraani- 13.30:een mennessä. päivää.

Jalkaväkisotilaita siellä jossakin. 11 LYHYT OPPIMÄÄRÄ VIIME SODISTAMME

Summan taistelijoita talvisodassa. 12

Mitä sinun pitää tietää viime sodistamme, jotta ymmärrät, miksi Suo- mella ei ollut muita vaihtoehtoja. Jos suomalaiset eivät olisi puolustaneet rajojaan, täällä olisivat sotineet muiden maiden armeijat. Maamme maantieteellinen asema ja nuori itsenäisyys antoivat jälki- käteen arvioiden erittäin huonon ennusteen Suomen selviytymiselle toisen maailmansodan myrskyistä. Suomalaisilla oli kaikista menetyk- sistä huolimatta toisen maailmansodan eri käänteissä myös paljon onnea. Suomi oli ainoa sotaan osallistunut manner-Euroopan maa, jota ei koskaan miehitetty.

Suomen ulkopolitiikan perustavoi- Puolaan 1. syyskuuta 1939, ja te pysyi koko toisen maailmanso- Neuvostoliitto miehitti sopimuk- dan ajan samana: valtiollisen itse- sen salaisen lisäpöytäkirjan mu- näisyyden ja vapauden säilyttämi- kaisesti Puolan itäosat. Lisäpöytä- nen ja maan koskemattomuuden kirjan mukaan Suomi ja pääosa turvaaminen. Pienen valtion oli Baltiaa kuuluivat Neuvostoliiton suursodan kestäessä sopeuduttava etupiiriin. nopeisiin muutoksiin ja yllättäviin Neuvostoliitto ilmoitti lokakuus- käänteisiin. Suomi osallistui so- sa 1939, että se halusi keskustella taan ensin yksin, sitten se sai tu- Suomen kanssa Leningradin tur- kea Ruotsilta ja länsivalloilta ja vallisuudesta. Stalin vaati Suo- myöhemmin eniten Saksal- ta. Suomen suurin uhka koko maailmansodan ajan oli Neuvostoliitto, joka suurval- tana pyrki valloittamaan takaisin Venäjän ensimmäi- sessä maailmansodassa me- nettämänsä alueet. Myös 1930-luvulla määrätietoises- ti varustautunut Saksa halusi valloittaa takaisin me- nettämiään alueita ja laajen- taa elintilaansa.

Talvisota

Kaksi diktaattorin johtamaa suurvaltaa, Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto sol- mivat 23. elokuuta 1939 yl- lättäen hyökkäämättömyys- sopimuksen. Saksa hyökkäsi 13 melta huomattavia alueluovutuk- si päivää. Puna-armeija oli aloit- sia, joihin suomalaiset eivät halun- tanut sotavalmistelut jo paljon ai- neet suostua. Alueluovutukset oli- kaisemmin ja asettanut tavoit- sivat olennaisesti heikentäneet itä- teeksi katkaista Suomi muutamas- rajan luontaisia puolustusmahdol- sa viikossa pohjois-eteläsuunnas- lisuuksia. Suomi käynnisti näiden sa kahteen osaan sekä miehittää neuvottelujen aikana lokakuussa etelässä maan pääkaupunki Hel- ylimääräiset kertausharjoitukset sinki. (YH), jotka merkitsivät osittaista Ulkoisen vaaran edessä suoma- armeijan liikekannallepanoa. laiset lähtivät kuitenkin yksimie- Neuvottelujen katkettua Neuvos- lisinä torjumaan ylivoimaista vi- toliitto irtisanoi hyökkäämättö- hollista. Puna-armeijaa vastassa myyssopimuksen. Neuvostojoukot oli harvinaisen yhtenäinen kansa. ylittivät Suomen rajan 30. marras- Syntyi ns. talvisodan henki. Elin- kuuta 1939, ja samana päivänä taso oli noussut 1930-luvun loppu- pommitettiin useita kaupunkeja, puolella ja myös sosiaalista lain- muun muassa pääkaupunkia, Hel- säädäntöä oli kehitetty. Vuoden sinkiä. 1918 ristiriidat unohdettiin ja työ- väestökin koki oman maansa puolustamisen arvoiseksi. Kansalli- Sataviisi päivää nen yksimielisyys perustui karuun oivallukseen, että oli olemassa Talvisota kesti marraskuun lopus- vain yksi vaihtoehto – taistella ta maaliskuun puoliväliin katkeraan loppuun saakka. Rinta- (30.11.1939–13.3.1940) eli satavii- majoukoilla oli kotirintaman va- 14 raukseton tuki. Vaikka Suomen Solidaarisuus syntyi Puolustusvoimat oli talvisodan urheilukentillä syttyessä hyvin puutteellisesti va- Talvisodan ihme on usein selitetty her- rustautunut, sen taistelukykyä rojen Hitlerin ja Stalinin kauppasopi- paransi yleinen asevelvollisuus. muksesta ja Terijoen hallituksesta. Suo- men kansa muka suuttui ja tuli ylimie- Armeijan kokonaisvahvuudesta liseksi. Ei se ihan niin ollut. Me pikku- noin viidesosa oli suojelukuntalai- pojat ja -tytöt olimme jo kauan yksi- sia, jotka toivat mukanaan omat mielisesti olleet Paavo Nurmen sanka- varusteensa. rikansaa. Me olimme koulukavereita, Talvisota herätti laajasti kan- ruotuväkikavereita, urheilukavereita. Isät ja sedät kyllä koettivat parhaansa sainvälistä mielenkiintoa, sillä mukaan erotella meitä svullilaisiksi ja suursodan muilla rintamilla oli tullilaisiksi, SOK-laisiin ja OTK-laisiin tuolloin verraten hiljaista. Suoma- karsinoihin. Julkisesti tai salaa yhä use- laisten kyky torjua määrällisesti ammat meistä alkoivat kyllästyä vuoden 18 juoksuhautoihin. ... ylivoimaisen vihollisen hyökkäyk- Niin on niitit: talvisodan solidaarisuus set ankarassa pakkasessa talvisten syntyi urheilukentillä, ei ulkoministe- hankien keskellä sai osakseen rien Ribbentropin ja Molotovin neu- myötätuntoa. Suomi sai humani- vottelupöydässä.” tääristä apua lukuisilta valtioilta, Akateemikko Matti Kuusen juhlapuhe 1. ve- teraanipäivän pääjuhlassa Lahdessa 27.4.1987. mutta sotilaallisesti se oli yksin, vastakkain suurvallan armeijan valtaa. Suomea ei valloitettukaan kanssa. kahden viikon salamasodalla ku- Tasavallan presidentti Kyösti ten oli oletettu. Taistelut Suomen Kallio jäi talvisodan aikana osit- suunnalla oli saatava nopeasti tain vapaaehtoisesti syrjään ulko- päätökseen, sillä Stalin pelkäsi län- poliittisesta päätöksenteosta. Vah- sivaltojen hyökkäystä Neuvosto- vimpia vaikuttajia olivat sodan liittoon etelässä. Karjalan kannak- alettua Puolustusvoimain ylipääl- selle ja Laatokan pohjoisrannalle likkö, sotamarsalkka Mannerhei- keskitettiin runsaasti lisää joukko- milla, pääministeriksi nimitetty ja ja kalustoa. Puna-armeijan ko- Suomen Pankin pääjohtaja Risto konaisvahvuus sodassa Suomea Ryti ja hänen rinnallaan sosiaali- vastaan nousi yli miljoonaan mie- demokraattinen ulkoministeri Väi- heen, kun Suomen Puolustusvoi- nö Tanner sekä salkuton ministe- mien kokonaisvahvuus oli noin ri J.K. Paasikivi. 340 000 henkeä. Palvelukseen kut- Suomalaiset osasivat käyttää suttiin Suomessa miehistä 22 ikä- hyväkseen ankaraa talvea ja met- luokkaa. Talvisodan aikana naiset säistä maastoaan. Vihollisen ete- vapauttivat divisioonan verran neminen saatiin pysäytettyä ja miehiä taistelutehtäviin toimien sen joukko-osastoja onnistuttiin sotatoimialueella muun muassa tuhoamaan saarrostamalla ne suo- sairaanhoitajina, lääkäreinä, far- malaisten ”motti”-taktiikalla. maseutteina, lottina, sotilaskotisi- Hyökkäyksen pysähtyminen ja ko- sarina ja työvelvollisina. etut takaiskut pohjoisessa heiken- sivät suurvallan sotilaallista arvo- 15

Sotalapset sen halki kulkenut pääpuolustus- Talvisota herätti Ruotsissa halun aut- asema) murtui puna-armeijan pää- taa hyökkäyksen uhriksi joutunutta hyökkäyssuunnalla Lähteen loh- naapurikansaa. Yhtenä avun muoto- kolla Summassa. Kun murtumaa na oli sijoittaa suomalaislapsia asu- ei saatu tukituksi, ylipäällikön oli maan ruotsalaisperheisiin. Suomalais- viranomaiset vastustivat aluksi, mut- annettava käsky vetäytyä Kan- ta ensimmäiset kuljetukset alkoivat naksella väliasemiin. Huonosti va- kuitenkin jo joulukuun puolivälissä rustetut väliasemat kestivät helmi- 1939 ja virallista tietä Ruotsiin siirtyi kuun lopulle, jolloin oli pakko ve- noin 6 000 lasta. Ruotsalaiset pelkäsi- vät Suomen murskautuvan sodassa, jo- tää joukot taka-asemaan Viipurin– ten näin suomalaisilla sotalapsilla oli- Vuoksen tasalle. si ollut edessään tulevaisuus Ruotsis- Vuosalmella ja Taipaleessa suo- sa. malaiset pitivät ankarasta pai- Jatkosodan aikana kaikkiaan 70 000 neesta huolimatta asemansa. Laa- sotalasta siirtyi ulkomaille pääosin Ruotsiin, mutta 4 000 lasta myös Tans- tokan pohjoispuolella ja Kollaalla kaan. Etusijalla olivat aluksi karjalais- suomalaiset pystyivät estämään lapset, joiden vanhemmat palasivat neuvostojoukkojen hyökkäykset jälleenrakennustöihin Karjalaan, pom- Karjalan kannaksen puolustajien mituksissa vaurioituneiden kotien lapset sekä sotainvalidien ja kaatuneiden selustaan. lapset. “Siirtokelpoisuutta” ei juuri- Puna-armeijan taistelukyvyn kaan kontrolloitu, joten kaikki, jotka heikkous oli yllätys Stalinille ja halusivat lähettää lapsiaan Ruotsiin, Neuvostoliitto halusi taistelujen saattoivat sen tehdä. Kyseessä oli väliaikainen huoltotoimi, pitkittyessä irrottautua sodasta il- eikä lasten missään tapauksessa olisi meisesti peläten Englannin ja missään oloissa pitänyt jäädä Ruotsiin. Ranskan liittymistä sotaan Suo- Sotien jälkeen syntyi vuosiksi huolta- men puolella, mikä olisi merkinnyt juusongelmia, kun ruotsalaiset sijais- samalla myös Norjan ja Ruotsin vanhemmat halusivat adoptoida sota- lapsen ja toisaalta suomalaiset van- ainakin osittaista miehittämistä. hemmat eivät aina halunneet ottaa Nopea ja rajattu Suomen valloitus Ruotsissa vieraantunutta ja vain ruot- oli muuttumassa Neuvostoliiton sia puhuvaa lastaan takaisin. Lapsen näkökulmasta suurvaltojen väli- omaa mielipidettä ei välttämättä otettu huomioon. Lopulta Ruotsiin jäi seksi konfliktiksi. pysyvästi noin 10 000 sotalasta. Maaliskuussa 1940 Moskovassa solmittu rauhansopimus merkitsi Suomelle huomattavia aluemene- Summa kestää ja tyksiä Kannaksella. Suomi menet- Summa murtuu ti muun muassa Viipurin, Käkisal- men ja Sortavalan kaupungit, alu- Helmikuun alussa puna-armeija eita Kuusamosta ja Sallasta sekä aloitti suurhyökkäyksen Kannak- Petsamon Kalastajasaarennon. Li- sella. Tykistö ja ilmavoimat mou- säksi Suomen oli vuokrattava Han- karoivat suomalaisten asemia ja koniemi Neuvostoliitolle kolmeksi- jalkaväki hyökkäsi asemia vas- kymmeneksi vuodeksi sotilastuki- taan. Vasta kaksi viikkoa myö- kohdaksi. Talvisodassa kaatui tai hemmin suomalaisten puolustus, katosi noin 26 000 suomalaista. Mannerheim-linja (Keski-Kannak- Sodan alusta lähtien kaatuneet oli 16 kuljetettu omaan kotipitäjään haudattavaksi sankarihautoihin. Tämä oli ainutlaatuista koko maailmassa. Talvisodassa haavoittui 45 000 henkeä ja pysyvän vamman sai kaikkiaan noin 23 000. Mutta maata ei ollut miehitetty, eikä sen armeijaa lyöty. Käydyt taistelut tunnustettiin tarpeellisik- si ja oikeutetuiksi. Puna-armeijan tappioiksi on esitetty kaatuneina noin 130 000 miestä, ja kokonaistappiot olivat 445 000 sotilasta.

Stalin: Suomalaiset asutetaan muualle

Stalin myönsi talvisodan jälkeen venäläisten jo historiasta tien- neen, että Suomen valloittaminen on vaikea asia. Neuvostoliiton his- Raja noudatti suurelta osin vuoden 1721 toriankirjoituksessa Suomen talvi- Uudenkaupungin rauhassa vedettyä lin- sota unohdettiin vuosikymmenik- jaa. si ja korkeintaan myönnettiin, että maiden välillä oli rajakahakka tai kirjassaan. Samaan suunnitel- ”Suomen selkkaus” kuten Stalin maan kuului myös suomalaisten sitä nimitti. upseerien ja suojeluskuntalaisten Mitkä olivat talvisodassa hänen likvidoiminen. perimmäiset tavoitteensa Suomen suhteen, on vaikea tietää. Neuvos- toliiton hajottua ja Moskovan ar- Välirauhasta kistojen auettua myös suomalaisille tutkijoille on tullut esille suun- kesäsotaan nitelma siirtää suurin osa suomalaisista sodan jälkeen eri puolille Moskovassa 12. maaliskuuta 1940 Neuvostoliittoa. Stalinin mukaan solmittu rauhansopimus, jonka ”Suomessa on vähemmän asukkai- mukaan sotatoimet päättyivät 13. ta kuin Leningradissa. Heidät on maaliskuuta, sisälsi molemmin helppo siirtää.” ”Isäntä (Stalin) oli puolin seuraavan sodan siemenen. mestari toteuttamaan tällaisia Stalin armeijoineen oli talvisodas- suurimittaisia hankkeita. Jos Ju- sa kokenut ennen näkemättömän mala oli asuttanut suomalaiset arvovaltatappion epäonnistuttu- väärään paikkaan, hän kyllä kor- aan pienen Suomen miehittämi- jaisi Jumalan tekemän virheen”, sessä. Tehtävä jäi Stalinilta kes- toteaa Edvard Radzinski Stalin- ken. Toisaalta suomalaiset pitivät 17 Neuvostoliiton sanelemaa anka- että Neuvostoliitto vastustivat raa rauhansopimusta äärettömän sitä. Suomen ainoaksi mahdolli- epäoikeudenmukaisena. Päämi- seksi liittolaiseksi Neuvostoliittoa nisteri Risto Ryti korosti, että jäl- vastaan jäi lopulta Saksa. leenrakennustyö talvisodan jäl- keen tapahtuisi ”miekka toisessa kädessä ja muurilasta toisessa”. Suomi lähestyy Saksaa

Elokuussa 1940 Suomen oli suos- Sota laajenee tuttava Neuvostoliiton vaatimaan maailmansodaksi Ahvenanmaan demilitarisoimi- seen ja seuraavaksi Neuvostoliit- Talvisodan jälkeistä vuoden ja kol- to halusi ja sai kauttakulkusopi- men kuukauden pituista rauhan muksen Hangon tukikohtaansa. jaksoa alettiin kutsua välirauhan Petsamon nikkelikaivoksen toimi- ajaksi vasta, kun se oli päättynyt. luvasta ja tuotannon jakamisesta Tänä aikana elettiin kaikkea muu- Neuvostoliitto esitti myös hyvin ta kuin rauhallisissa oloissa. Suo- pitkälle meneviä vaatimuksia. men lähialueen pienet valtiot ka- Yhteyksien katkeaminen Eng- tosivat kartalta joko Neuvostolii- lantiin ja muihin merentakaisiin ton tai Saksan syliin lukuun otta- maihin lisäsi Saksan merkitystä matta Ruotsia, joka sekin joutui Suomelle. Maan poliittisella joh- ulkopolitiikassaan kävelemään dolla oli yksimielinen käsitys, että nuoralla. oli pyrittävä lähentämään Suomen Saksan hyökättyä Ranskaan ja Saksan poliittisia ja kaupallisia Neuvostoliitto miehitti kesäkuus- suhteita. Saksa pysyi hyvin pidät- sa 1940 Baltian maat, Viron, Lat- tyvällä kannalla aina elokuuhun vian ja Liettuan. Neuvostoliitto li- 1940, jolloin aiemmin tiukasti nou- säsi vaatimuksiaan myös Suomen datettu aseiden vientikielto puret- suunnalla ja Suomen johto pelkä- tiin ja Saksa alkoi toimittaa aseita si, että puna-armeija ratkaisee ti- Suomeen. Hitler oli heinäkuun lo- lanteen sotilaallisesti. Suursodan pussa antanut ylimmälle sodanjoh- jatkuessa Euroopassa Suomen ul- dolleen käskyn ryhtyä valmistele- kopolitiikan tavoitteena oli vastus- maan hyökkäystä Neuvostoliit- taa ja viivyttää Neuvostoliiton eri toon. vaatimuksiin suostumista niin pit- Syyskuussa 1940 allekirjoitet- källe kuin suinkin, mutta välttä- tiin salainen kauttakulkusopimus, en kuitenkin avointa konfliktia. jonka mukaan saksalaiset saivat Talvisodan jälkeen Suomi halu- kuljettaa joukkoja ja sotamateri- si tukeutua turvallisuuspolitiikas- aalia Suomen alueen kautta Poh- saan länteen. Sotakauppasopimus jois-Norjaan. Aikaisemmin jo hei- Englannin kanssa kuitenkin rau- näkuussa Saksa oli tehnyt vastaa- kesi, kun Saksa miehitti Tanskan van sopimuksen Ruotsin kanssa. ja Norjan. Yhteisestä puolustuslii- Ensimmäisten saksalaisten kulje- tosta Suomen ja Ruotsin välillä ei tusalusten saapuminen 22. syys- tullut mitään, koska sekä Saksa kuuta 1940 Vaasaan ja Ouluun oli 18 yllätys sekä suomalaisille viran- tai koskivene, ei sillä ollut Neuvos- omaisille että kansalaisille. toliiton uhatessa muuta vaihtoeh- Neuvostoliiton ulkoministeri toa kuin Saksa. Molotov pyysi marraskuussa 1940 Suomen Moskovan-lähettiläs Berliinissä Hitlerin kanssa käy- J.K. Paasikivi kuvasi presidentti missään neuvotteluissa etupiiriso- Risto Rytille maamme silloista ti- pimuksen mukaisia vapaita käsiä lannetta maaliskuussa 1941: ”Mei- Suomen suhteen. Hitler ei kuiten- dän tärkein poliittinen tehtäväm- kaan pyyntöön suostunut. Suomen me on koettaa päästä Saksan sii- johto joutui pitkään elämään ali- pien suojaan – Saksan ”elintilaan” tuisessa epävarmuudessa ja Neu- yhdessä muiden pohjoismaiden vostoliiton kovan paineen alla, kanssa. Oli mitä mieltä tahansa kunnes vuoden 1940 lopulla sak- Saksan nykyisestä järjestelmästä, salaiset ilmoittivat Suomen sodan- se on tuhat kertaa parempi kuin johdolle, että Suomi kuului jälleen kuulua Nliiton alle, Mikä olisi meil- Saksan etupiiriin. le kuolema.” Vasta toukokuussa 1941 Saksa Presidentti Mauno Koivisto on esitteli suomalaisille upseereille todennut, ettei hänen mielikuvi- Barbarossa-suunnitelman tavoit- tuksensa edes näin jälkeenpäin (v. teet ja Suomelle operaatiossa va- 1998) riitä sellaisen toimintalinjan ratut tehtävät. Suomella ei ollut hahmottamiseen, jota noudattaen käytännössä juuri mitään mahdol- Suomi olisi voinut pysyttäytyä so- lisuuksia välttää joutumista sota- tatoimien ulkopuolella. tantereeksi Saksan hyökättyä Neu- vostoliittoon. Ellei Saksan ehdo- tuksiin olisi suostuttu, saksalaiset Jatkosota olisivat tulleet väkisin. Toisaalta Saksan avulla Suomi uskoi saa- vansa hyvityksen Neuvostoliiton Kesäsodasta taholta kärsimistään vääryyksistä jatkosodaksi ja pysyvän turvan itää vastaan. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22. kesäkuuta 1941, ja päivä- Ajopuu vai koskivene käskyssään Hitler totesi suomalaisten taistelevan ”liitossa” saksa- Sotien vuosista nykypäiviin Suo- laisten kanssa, vaikka mitään vi- messa on keskusteltu ajoittain kii- rallista sopimusta Saksan kanssa vaastikin siitä, ajautuiko Suomi ei ollut. Kesäkuun alussa oli jo ajopuun lailla Saksan liittolaisek- kuusi saksalaista divisioonaa aset- si vai oliko tämä etukäteen harkit- tunut asemiin Pohjois-Suomeen ja tu ja tietoinen valinta. Kolmas Saksan ilmavoimat olivat alkaneet vaihtoehto oli verrata Suomea kos- käyttää Suomen lentokenttiä. Ve- kiveneeseen, jota aktiivisesti oh- näläiset lentokoneet pommittivat jattiin karikoiden ohitse. Keskus- 25. kesäkuuta Suomen kaupunke- telu jatkosodan synnystä jatkuu ja, jonka jälkeen hallitus totesi edelleen. Oli Suomi sitten ajopuu maan olevan jälleen sodassa. 19 Uutta sotaa kutsuttiin aluksi ke- vat sotilaskotikanttiineissa tai hoi- säsodaksi, koska sen oletettiin ole- tivat itse kanttiineita. Lääkintälo- van ohi syksyyn mennessä. Sota tat toimivat kenttäsairaaloissa kuitenkin pitkittyi ja kesti yli kol- sekä joukkosidontapaikoilla. Vies- me vuotta. Heinäkuun alussa Suo- tilotat työskentelivät puhelinkes- mi aloitti hyökkäyksen itään koko kuksissa, ja hoitivat myös ilmaval- rajansa pituudelta Karjalan kan- vonnan viestiyhteydet sekä muut naksella ja Laatokka-järven poh- viestiyhteydet. Kanslialotat teki- joispuolella sekä Lapissa yhdessä vät toimistotöitä ja hoitivat kirje- saksalaisten joukkojen kanssa. sensuuria. Varuslotat huolsivat, Syyskuun alkuun mennessä oli pesivät ja korjasivat varusteita. vanha raja saavutettu kaikkialla. Yhteisissä “talkoissa” oli muka- Vanhan rajan ylittäminen aiheut- na myös kotirintama työskentele- ti jonkin verran ”purnausta” eten- mällä sotatarviketehtaissa, linnoi- kin sosiaalidemokraattisesti ajat- tustöissä, viljapelloilla, mottital- televien rintamamiesten keskuu- koissa, sairaanhoitajina, lottina, dessa. vartiointi- ja ilmavalvontatehtä- Taistelut jatkuivat Itä-Karjalas- vissä jne. Koko kansantalous oli sa ja suomalaiset joukot etenivät sodan vuoksi jännitetty äärimmil- Maaselän kannakselle saakka. leen. Kotirintaman töihin osallis- Saksalaisten toistuvista vaatimuk- tuivat myös nuoret työskentele- sista huolimatta suomalaiset jou- mällä pelloilla ja tehtaissa sekä lot- kot pysähtyivät Kannaksella van- tatyttöinä ja sotilaspoikina. halle Rajajoelle, eivätkä varsinai- Saksalaisten toistuvista vaati- sesti osallistuneet Leningradin muksista huolimatta Suomi ei luo- saartoon. Saksalaiset vastasivat vuttanut omia juutalaisiaan Sak- Suomen alueen puolustamisesta saan. Sotien alkaessa Suomessa oli Suomussalmelta Petsamoon saak- noin 1 700 juutalaista, joista so- ka. Vuoden 1942 alussa sota aset- taan osallistui 300 miestä. Sen si- tui rauhallisemmaksi asemasodak- jaan venäläisiä sotavankeja, joi- si, jota jatkui kesään 1944 saakka. den joukossa oli myös juutalaisia, Pienenä maana Suomen oli mo- vaihdettiin jatkosodan aikana sak- bilisoitava sotaan koko kansakun- salaisten kanssa inkeriläisiin. ta. Etulinjan taistelijat tarvitsivat Vuonna 1942 Suomi luovutti Sak- erilaisia huolto- ja tukijoukkoja se- saan kahdeksan kansainvälistä lustassa. Jatkosodan aikana naiset juutalaispakolaista, jotka olivat vapauttivat kahden divisioonan Saksan rikospoliisin etsintäkuu- verran miehiä taistelutehtäviin luttamia ”kriminaalirikollisia” ja toimien mm. lääkäreinä, farma- heidän omaisiaan. Puolet valloite- seutteina, apusisarina, lottina, so- tun Itä-Karjalan väestöstä oli kan- tilaskotisisarina ja työvelvollisina. sallisuudeltaan venäläisiä tai mui- Lotat toimivat muun muassa muo- ta ei-suomensukuisia. Nämä ke- nitus-, lääkintä-, viesti-, ilmanval- rättiin leireihin, joissa olot olivat vonta-, kanslia- ja huoltotehtävis- erityisesti talvella 1941–1942 ylei- sä. Muonituslotat hoitivat ruoka- sen elintarvikepulan vuoksi hei- huoltoa kenttäkeittiössä ja avusti- kot. 20 Miten irrottautua sodasta?

Presidentti Rytin tavoitteena jatkosodan aikana oli taata Saksan tuki ja samalla yrittää olla katkai- sematta siltoja länsivaltoihin. Suo- mi oli hyvin riippuvainen Saksan elintarvike- ja aseavusta ja muista tuontitavaroista. Suomen poliittinen johto halusi osoittaa, että Suomi kävi koko ajan erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan. Saksa taas katsoi Suomen ”sankarikan- san” taistelevan heidän liittolai- senaan ja samaan tapaan näkivät maan koskemattomuus Saksan Suomen aseman myös länsiliittou- lähes täydellisesti dominoimassa tuneet. Euroopassa. Suomen johtomiesten ajatuksis- Saksan sotamenestyksessä itä- sa näyttäisi olleen sodan alkuvai- rintamalla tapahtui käänne vuo- heiden Suur-Suomi -haaveiden jäl- sien 1942–1943 vaihteessa, kun keen ratkaisu, jossa Saksa löisi saksalaiset joukot kokivat tappion Neuvostoliiton, mutta länsi nujer- Stalingradissa. Suomen poliitti- taisi idänretkellä heikentyneen nen sisärengas päätti jatkossa pyr- Saksan. Suomen ulkopolitiikan kiä rauhaan mahdollisimman no- vaikea tehtävä suursodan aikana peasti koettaen samalla olla joutu- oli säilyttää Suomen itsenäisyys, matta sotaan Saksaa vastaan. Sak- toimintavapaus, kansanvalta ja sa oli vuonna 1943 miehittänyt 21

Suomalainen kaukopartio ylittää suota. erillisrauhaa liittoutuneiden kans- mus), jossa hän vakuutti, ettei hän sa yrittäneen Italian ja maalis- tai hänen nimittämänsä hallitus kuussa 1944 puolueettomaksi ju- tee erillisrauhaa Neuvostoliiton listautuneen Unkarin. kanssa ilman Suur-Saksan suostu- Vuoden 1944 alussa Neuvosto- musta. Sopimus varmisti Hitlerin liitto pystyi murtamaan Leningra- jo aiemmin Mannerheimille lu- din saarron. Neuvostojoukot aloit- paaman aseavun jatkumisen. Suo- tivat kesäkuussa 1944 suurhyök- men sotilaallinen panos oli edel- käyksen Karjalan kannaksella, ja leen erittäin tärkeä Saksan vasem- ylivoimainen hyökkäys johti malla siivellä ja siksi ase- ja vilja- etummaisten puolustuslinjojen lä- toimitukset Saksasta oli kesän pimurtoon. Asemasotavaiheessa 1944 suurhyökkäyksen puhjettua suomalaiset joukot olivat olleet si- aloitettu uudelleen. vussa riehuvan suursodan taiste- Heinäkuussa suomalaiset pys- luista, eikä Suomi siksi ollut riit- tyivät saksalaisten aseavun ja Itä- tävän hyvin ajan tasalla venäläis- Karjalasta siirrettyjen joukkojen ten joukkojen taistelutaidon ja tais- avulla pysäyttämään puna-armei- telumenetelmien kehittymisestä. jan hyökkäyksen. Vihollisen etene- minen pysäytettiin Kannaksella Tali-Ihantalan ankarissa torjunta- Ryti uhrautuu taisteluissa. Ilomantsissa suoma- kansakunnan puolesta laiset kävivät onnistuneen motti- taistelun, jossa lyötiin takaisin ja osin tuhottiin kaksi Moskovan rau- Presidentti Ryti antoi omissa ni- han rajan yli edennyttä neuvosto- missään kesäkuun lopulla si- divisioonaa. Näiden torjuntatais- toumuksen (Ryti-Ribbentrop -sopi- 22 teluiden seurauksena neuvosto- johto, joka oli todennut menettä- neensä mahdollisuuden murtaa uudet puolustuslinjat, keskeytti suurhyökkäyksen ja alkoi heinä- kuun 1944 puolivälissä kiireesti siirtää joukkoja etelään saksalaisia vastaan. Kilpajuoksu länsiliit- toutuneiden kanssa Berliiniin oli alkanut. Suomi sai jälleen mahdollisuuden rauhankontakteihin. Neuvos- toliitto ei enää vaatinut ehdoton- ta antautumista, kuten vielä ke- väällä ja juhannuksen aikoihin. Selkänojaa rauhanneuvotteluille antoi se, että elintarviketilanne oli suhteellisen hyvä ja Suomen armeija oli tuohon aikaan paremmin varustettu kuin koskaan aikaisemmin. Risto Ryti pyysi heinäkuun lopulla eroa presidentin tehtäväs-

Korsussa aikaa kulutettiin lukien ja radiota kuunnellen. 23 tä ja näin Suomi vapautui Rytin ti, ja samaan aikaan oli suurin osa omissa nimissään Saksalle anta- armeijaa kotiutettava. mistaan sitoumuksista. Eduskun- Etelä-Suomesta – Suursaarta ta valitsi elokuun alussa lailla Suo- lukuun ottamatta – saksalaiset men marsalkka Mannerheimin ta- poistuivat määräaikaan mennes- savallan presidentiksi. sä, mutta Pohjois-Suomi oli puh- distettava sotatoimin. Entisten aseveljien kesken käytäväksi aiot- Suomi teki erillisrauhan tu ”rauhallinen” Lapin sota muuttui todelliseksi, kun liittoutunei- Suomen korostama erillissota-aja- den valvontakomissio vaati suo- tus toteutui ainakin rauhanteossa, malaisilta tekoja ja Neuvostoliitto sillä Saksan vastustuksesta huoli- uhkasi väliintulolla. Suomalaiset matta Suomi onnistui tekemään seurasivat vetäytyviä saksalaisia, erillisrauhan. Aselepo alkoi suo- jotka siirtyivät Lapista Norjan malaisten puolella 4. syyskuuta ja puolelle, viimeisetkin huhtikuun neuvostoliittolaisten puolella päi- 27. päivään 1945 mennessä (ny- vää myöhemmin. 19. syyskuuta sol- kyisin Kansallinen veteraanipäi- mitun välirauhan ehtoina olivat vä). Moskovan rauhan rajat ja lisäksi Suurimmillaan Suomen armei- Suomen oli luovutettava Petsamo jan vahvuus oli kesällä 1944, jol- Neuvostoliitolle. Porkkala vuok- loin palveluksessa oli noin 530 000 rattiin sotilastukikohdaksi Neu- sotilasta. Kesällä 1942 vahvuus vostoliitolle 50 vuodeksi ja Suomen puolestaan oli pienimmillään alle oli maksettava suuret sotakorva- 400 000 sotilasta. Lisäksi Pohjois- ukset. Ehkä vaikein rauhanteon Suomessa operoineen saksalaisen ennakkoehto oli kuitenkin saksa- 20. Vuoristoarmeijan miesvah- laisten joukkojen karkottaminen vuus oli suurimmillaan noin Suomesta. Aikaa annettiin niukas- 200 000 miestä. Talvi- ja jatko-

Kuvio 1. Vammautumisten määrä (suomalaiset) vuosien 1939–1945 sodissa kuukausittain

12000

10000

8000

6000

4000 Vammautumisia

2000

0 11-39 4-40 9-40 2-41 7-41 12-41 5-42 10-42 3-43 8-43 1-44 6-44 11-44 4-45 Kuukausi 24 sodan aikana palveli sotatoimialu- jatkosodan hyökkäysvaiheen aika- eella lähes 100 000 suomalaista na syksyllä 1941 ja torjuntataiste- naista. lujen aikana kesällä 1944. Asema- Henkilö, joka vammautui use- sotavaihe, jota kesti lähes kaksi ja amman kerran, esiintyy myös ku- puoli vuotta, oli luonnollisesti tap- viossa useamman kerran. Vam- pioiltaan pienempi, mutta ilman mautumiset, joiden ajankohta on menetyksiä ei silloinkaan selvitty. ilmoitettu pitempänä ajanjaksona Sotien johdosta vammautui kuin kuukausi, eivät ole kuviossa myös muun muassa ilmapommi- mukana (sairastuneille usein esim. tuksissa noin 4 400 siviiliä, joista kevät 1943, vuosina 1939–40). pysyvän vamman sai 3 200. Huo- “Sodan arpajaisissa ei jaeta mi- mattava osa vammautuneista si- tään päävoittoja, sen sijaan kyllä viileistä oli sotatoimialueella pal- päätappioita”, on akateemikko velleita naisia. Suomen siviiliväes- Matti Kuusi sanonut. Jatkosodas- tön kärsimykset sotien aikana oli- sa menehtyi noin 63 000 ja Lapin vat kuitenkin Keski-Euroopan so- sodassa noin 3 000 suomalaista. dan runtelemiin valtioihin verrat- Jatko- ja Lapin sodissa vammau- tuna poikkeuksellisen vähäiset. tui 148 000 suomalaista – pysyväs- Suomessa käytiin vanhanaikaista ti 77 700 sotainvalidia, joista perinteistä sotaa, jossa oli selkeät 7 300 oli vammautunut myös tal- rintamalinjat. Suomen asevelvol- visodassa. Kaatuneiden ja haa- lisuusarmeija onnistui silti tehtä- voittuneiden määrät olivat suu- vässään. Suomi säilyi itsenäisenä, rimmat talvisodan kevättalvella, eikä sitä miehitetty.

Lottakanttiini palveli myös lähellä rintamalinjoja. 25 Akateemikko Matti Kuusen las- Naiset sodassa kelmien mukaan talvisodassa lu- jimmalle joutuivat vuonna 1916 Viime sodissa palveli sotatoimialu- syntyneet, hyökkäysvaiheessa eilla lähes 100 000 suomalaista 1941 Väinö Linnan ikäluokka naista. Suurin osa heistä oli lottia. vuonna 1920 syntyneet ja torjun- Lotta Svärd -järjestö oli perustet- tataisteluiden aikana sodan loppu- tu jo vuonna 1921 ja sen tarkoi- vaiheissa 1944–1945 Mauno Koi- tuksena oli tukea suojeluskuntien viston ikäluokka vuonna 1923 syn- toimintaa “kodin, uskonnon ja tyneet. Kaikkein raskaimman jy- isänmaan” puolesta. Järjestön esi- rän alle vuosina 1939–1945 joutui kuvana oli J.L. Runebergin runos- itsenäistymisvuoden 1917 ikä- sa esiintyvä Lotta Svärd, joka kul- luokka, josta kuoli noin joka viides ki Suomen sodassa (1808–09) mie- mies. hensä ja armeijan mukana hoita- Puna-armeijan kokonaistappiot en haavoittuneita ja huolehtien jatkosodassa olivat uusimpien tut- muonituksesta. Lottien tehtävät kimusten mukaan 757 500 sotilas- oli ryhmitelty jaostoihin, joissa eri- ta kaatuneina, haavoittuneina, koistuttiin tietylle toimialalle. Oli paleltuneina ja vankeina. muun muassa lääkintälottia, muo- nituslottia, varuslottia, ilmaval- vontalottia, kanslialottia ja viesti- lottia. Henkisesti raskainta oli ehkä työ kaatuneiden evakointi-

Kenttäsairaalan lottia lepotauolla erämaalammen rannalla. Tämä idyllinen kuva ei anna oikeaa kuvaa lääkintälottien raskaasta työstä aivan etulinjan takana. 26 keskuksissa työskennelleillä lotil- Ensimmäiset la, jotka huolehtivat vainajien lä- hettämisestä kotiin. veteraanijärjestöt Sotatoimialueella palveli naisia myös lääkäreinä, sairaanhoitaji- Rintamamiesten na, pikakoulutettuina apusisarina (nyk. lähihoitaja), farmaseutteina, aseveliliitto sotilaskotisisarina ym. Sotatoimia- lueella toimivat karjanajajat, 15– Ensimmäiset uuden sodan rinta- 16-vuotiaat tytöt ja pojat, jotka mamiesten järjestöt perustettiin jo kuljettivat jalkaisin karjaa pois talvisodan jälkeen välirauhan ai- evakuoidulta alueelta Sisä-Suo- kana. Aseveliliikkeen järjestäyty- meen. Pikkulotat, jotka nuoresta misestä tuli osa kansallisesta yk- iästään huolimatta jäivät omille simielisyydestä käytyä kamppai- paikkakunnille Karjalassa ja La- lua. Uuden sodan rintamamiehet pin sodan aikana, saivat koulutuk- eivät halunneet liittyä valkoisten sensa mukaisia tehtäviä. Sodan ja punaisten vuoden 1918 sodan loppuvaiheissa isoimmat tytöt te- jälkeen perustamiin rintamiesyh- kivät jo varsinaisten lottien töitä. distyksiin, vaan päättivät perus- Suojeluskuntajärjestön nuoriso- taa omat, yhteiset järjestönsä. Ase- toiminnan sotilaspojat osallistui- veljeys yhdisti huomattavaa osaa vat kotiseudulla muun muassa il- miespuolista väestöä. Työväes- masuojelu- ja vartiointitehtäviin. töönkin kuuluneet rintamamiehet Miehiä ja naisia palveli myös kokivat, että heidän arvonsa suo- maanpuolustusta välittömästi tu- malaisessa yhteiskunnassa oli kevissa tehtävissä työvelvollisina noussut, sillä he olivat olleet pelas- muun muassa sotatarviketeolli- tamassa maan itsenäisyyttä etu- suudessa, maataloudessa ja uitto- linjassa. työmailla. Sodan aikana puolet so- Asepalveluksesta vapautuvat tatarviketeollisuuden työntekijöis- rintamamiehet alkoivat talviso- tä oli naisia. Ei sovi myöskään dan jälkeen perustaa aseveliyhdis- unohtaa niitä satoja tuhansia naisia, jotka pitivät kotirintamalla Me veteraanit normaalin elämän pyörimässä. He tulimme Suomen kaikista maakunnis- ta. Me olimme maalaispoikia, työläis- kasvattivat lapsia, hoitivat maat- poikia, mustalaispoikia; meissä oli her- iloja, kävivät töissä tehtaissa, kä- roja, hurreja ja narreja; olimme hyvin vivät mottitalkoissa (polttopuiden eri-ikäisiä, erikielisiä, erimielisiä. Vuo- hankinta) ja ylipäätään korvasivat si vuodelta aloimme olla yhä enemmän miehet lukuisissa työtehtävissä. pelkkiä veteraaneja. Toisaalta talviso- Ilman heidän panostaan Suomen ta, kesäsota 1941, asemasota, kesäsota talouselämä olisi romahtanut, so- 1944 ja Lapin sota olivat hyvin erilai- timinenhan on tunnetusti kallista. sia. Kannaksen sota oli muuta kuin Suo- mussalmen tai Syvärin sota, tykkimie- hen sota erilainen kuin lentäjän tai pio- neerin sota. Akateemikko Matti Kuusen juhlapuhe 1. vete- raanipäivän pääjuhlassa Lahdessa 27.4.1987. 27 tyksiä. Niiden tehtävänä oli yllä- Arvo Turtiainen totesi talvisodan pitää sodan muistoja ja rintamal- aikaisten kauniiden sanojen osoit- la syntynyttä aseveljeyttä sekä toi- tautuneen petokseksi. ”Me jou- saalta huolehtia sotainvalideista duimme taistelemaan yksinomaan ja kaatuneiden omaisista sekä tämän maan hallitsevan luokan muista sodasta kärsimään joutu- etujen ja pyyteiden puolesta.” Vä- neista. Keskeisin kokoava tekijä lirauhan aikaisena vasemmisto- oli epäilemättä marsalkka Man- liikkeenä työläisrintamamiehet nerheim. Suomen Aseveljien Lii- jäivät Suomen ja Neuvostoliiton ton perustava kokous pidettiin rauhan ja ystävyyden seuran var- Helsingissä Säätytalossa 4. elo- joon, eikä sen toimintaa saatu kun- kuuta 1940. nolla alkuun, kun viranomaiset jo Suomen Aseveljien Liitto halu- tukahduttivat sen. si liiton johtoelinten valinnalla osoittaa, että se oli kaikkien rintamamiesten yhteinen järjestö. Teh- Sotainvalideille täviin valittiin tietoisesti eri väes- Veljesliitto töryhmistä henkilöitä, jotka edus- tivat erilaisia puoluesuuntia ja ta- Kun vaikeasti vammautuneita al- sapuolisesti eri sotilasarvoja. Ase- koi välirauhan aikana päästä so- veliliitto ei ollut sotilaallinen jär- tasairaaloista kotiin, paljastui, että jestö ja sen piirit organisoitiinkin sotainvalidien jälkihuolto oli mil- läänien eikä suojeluskuntapiirien tei kokonaan suunnittelematta. mukaisesti. Se ei ollut liioin mil- Sotavammakorvausten taso osoit- lään tavoin suojeluskuntajärjes- tautui riittämättömäksi, eikä eten- tön jatke, sillä sellaisen järjestön kään perheellinen, työkyvytön so- toimintaan eivät sosiaalidemo- tainvalidi tullut niillä toimeen. So- kraatit olisi halunneet osallistua. tavammaisten huollosta ottivat Liiton sääntöihin otettiin alkujaan vastuun erityisesti Suomen Pu- mallia ammattiliittojen säännöis- nainen Risti ja naisten maanpuo- tä. lustusjärjestö Lotta Svärd. Ne al- Aseveliliikkeen järjestäytymis- koivat avustaa sotainvalidiperhei- tä nopeuttivat äärivasemmalle tä ja järjestää vaikeavammaisille syntyneet hankkeet työläisrinta- ammattikursseja. mamiesyhdistysten perustamisek- Oman järjestönsä, Sotainvalidi- si. Kysymyksessä näyttää alun en Veljesliiton talvisodan sotain- perin olleen reaktio Vapaussodan validit perustivat 18. elokuuta Rintamamiesten Liiton aikeisiin 1940 Jyväskylässä. Talvisodan ottaa myös talvisodan sotilaat jä- henki eli puolustussodan kokemi- senikseen. Työläisrintamayhdis- nen yhteiseksi asiaksi antoi hyvät tyksiä perustettiin Tampereelle ja edellytykset sotainvalidihuollon Helsinkiin sekä joillekin paikka- aloittamiselle. Marsalkka Manner- kunnille Länsi-Suomessa. Helsin- heim, joka oli tukenut myös Veljes- gissä työläisrintamamiesten yh- liiton perustamista, kutsuttiin pe- distyksen perustavan kokouksen rustavassa kokouksessa liiton kun- julkilausumassa työläisrunoilija niapuheenjohtajaksi. 28

Sotainvalidien Veljesliiton perustava kokous pidettiin 18. elokuuta 1940 Jyväskylässä. Edessä keskellä sotamarsalkka Mannerheim ja hänen vieressään lääkintäkenraalima- juri Eino Suolahti. Liiton tehtäväksi tuli valvoa so- huoltotyötä ensin yhteistyössä tavammaisten etuja ja auttaa hei- SPR:n ja Lotta Svärd -järjestön dät takaisin työelämään. Sotainva- kanssa, mutta vähitellen vastuu lidit eivät halunneet jäädä muiden vapaaehtoisesta sotainvalidihuol- ihmisten armoille ja elätettäviksi, losta siirtyi entistä enemmän täl- kuten vaikeavammaisille invali- le sotainvalidien omalle järjestöl- deille oli useimmiten käynyt vielä le, joka perusti nopeasti paikallis- ennen talvisotaa. Yhteiskunnalle- osastojaan ympäri maata. Päävas- kin oli tärkeää, että tämä suuri tuu sotainvalideista kuului tieten- joukko parhaassa työiässä olevia kin valtiolle. Järjestöt auttoivat so- kansalaisia saatiin takaisin työelä- tainvalideja uuden elämän alkuun mään. perusavustuksin, joita annettiin Veljesliittoon liittyneet lievästi muun muassa kodin perustami- vammautuneet saattoivat paran- seen sekä maan, kotieläinten ja nuttuaan käydä heti käsiksi niin työvälineiden hankintaan. Toi- järjestön rakentamiseen kuin vai- meentulovaikeuksien vuoksi jou- keasti vammautuneiden veljien duttiin monille sotainvalidiper- auttamiseen. Nämä lievävammai- heille antamaan myös tilapäisa- set sotainvalidit saattoivat lähteä vustuksia. toteuttamaan rintamalla synty- nyttä ajatusta ”Kaveria ei jätetä”. Sotainvalidien Veljesliitto teki 29 Aseveliliitto monilla eri elämän aloilla sodan- lakkautetaan, jälkeisessä Suomessa. Näkyvintä vaikutus oli ilmeisesti kunnallispo- Veljesliitto uhattuna litiikassa, josta olivat peräisin nimitykset ”aseveli-akselit” ja ”aseve- Välirauhansopimuksen 21. artik- li-juntat”. lassa Suomi määrättiin lakkautta- Sotainvalidien Veljesliitolla ja maan kaikki ”hitleriläiset” ja ”fasis- Aseveljien liitolla oli monia yhtei- tiset” sekä Neuvostoliiton vastais- siä periaatteita ja päämääriä. Mo- ta propagandaa harjoittavat jär- lemmat pyrkivät säilyttämään jä- jestöt. Valtioneuvoston päätöksel- senistössään sodan aikana synty- lä lakkautettiin Suomessa syksyn neen asevelihengen. Molempien 1944 ja toukokuun 1945 välisenä tavoitteena oli sodasta kärsimään aikana yli 2 500 yhdistystä. Suo- joutuneiden auttaminen siten, jeluskuntien lakkauttaminen ta- että parempiosaiset auttoivat hei- pahtui marraskuussa 1944 hyväk- kompiosaisia. Liittojen toiminnas- sytyllä lailla. Lakkautettavien lissa oli poliittisten tarkoitusperien talle joutui erittäin monentyyppi- ajaminen kiellettyä. Molemmilla siä järjestöjä. oli jäseniä vasemmistosta oikeis- Aseveliliitto ja Lotta Svärd -jär- toon. jestö pyrkivätkin tuomaan esille Aseveliliitto lakkautettiin, mut- huoltojärjestörooliaan ja demo- ta Sotainvalidien Veljesliittoa ei. kraattista järjestöorganisaatio- Sotainvalidien Veljesliitonkaan taan, mutta turhaan, sillä ne jou- säilyminen ei tosin ollut itsestään tuivat lakkautettujen listalle. Val- selvää sodanjälkeisissä sisä- ja ul- tioneuvosto päätti lakkauttaa Lot- kopoliittisissa oloissa. Paasikiven ta Svärd ry:n 23. marraskuuta mukaan myös Sotainvalidien Vel- 1944. Lakkauttamishetkellä jär- jesliitto oli lakkautettaviksi vaadit- jestössä oli noin 150 000 toimivaa tujen järjestöjen listalla, mutta jäsentä ja 30 000 kannatusjäsen- hän oli kertomansa mukaan saa- tä ja 52 000 lottatyttöä. nut uhan torjutuksi. Sotainvalidi- Hyökkäykset Aseveliliittoa vas- en Veljesliitto on aina ollut ensisi- taan kovenivat tammikuussa jaisesti huoltojärjestö, ja jäsenyy- 1945, jolloin Pravdassa vaadittiin den ehtona oli vammautuminen liiton lakkauttamista välirauha- sodassa. Sotainvalidien Veljesliit- nehtoihin vedoten. Viimein 25. to oli ottanut itselleen tärkeitä teh- tammikuuta valtioneuvosto päät- täviä sotavammaisten huollossa. ti lakkauttaa liiton pakon edessä Aseveliliiton toiminnassa sen si- saatuaan asiasta nootin valvonta- jaan olivat enemmän esillä aat- komissiolta. Matti Kuusen mu- teelliset kysymykset – maan hen- kaan Aseveljien Liiton lakkautta- kisen rintaman lujittaminen. minen vei sodasta palanneilta mie- Aseveliliiton lakkauttamisen hiltä yhden demokraattisista pe- varjo ylti pitkälle ja se oli siten rusoikeuksista. Vaikka Suomen osaltaan estämässä uuden vete- Aseveljien Liitto lakkautettiin, lii- raanijärjestön perustamista sotien ton ajama asevelihenki vaikutti jälkeisinä vuosina. Kuitenkin juu- 30 ri Aseveliliitto oli henkiseltä perustettiin vasta sotien jälkeen. Lot- rustaltaan tärkeä alku myöhem- ta Svärd -järjestö aloitti kaatunei- mälle veteraanityölle, etenkin So- den omaisten huoltotyön jo talvi- taveteraaniliitolle. Tämän henki- sodan kuluessa. Elokuussa 1940 sen perustan esille tuominen oli perustettu Aseveljien Liitto otti pitkään vaikeaa, sillä yhteydet huoltopiiriinsä alusta lähtien lakkautettuun Suomen Aseveljien myös kaatuneiden omaiset. Kaatu- Liittoon olivat arka asia. neiden omaisia auttoivat sotien Syksyllä 1944, kun äärivasem- aikana myös puolivirallisen Suo- misto oli jälleen saanut toiminta- men Huollon paikalliset Vapaan oikeudet, alettiin uudelleen perus- Huollon keskukset, jotka välittivät taa vuonna 1940 lakkautettujen ulkomailta ja Kansanapu-keräyk- työläisrintamamiesyhdistysten sistä saatuja varoja sodasta kärsi- kaltaisia järjestöjä. Monilla paik- mään joutuneille. Avun perilleme- kakunnilla perustettiin entisten noa haittasi auttajatahojen moni- sotilaiden toverikuntia, jotka muo- lukuisuus ja se, että avun tarvitsi- dostivat huhtikuussa 1945 maan- jat asuivat hajallaan ympäri maa- laajuisen Entisten sotilaiden tove- ta. rikuntien liiton. Toverikuntien toi- Sotaleskien avustaminen tuli te- mintaan osallistui talvi- ja jatko- hokkaammaksi vuonna 1942, kun sodan sotilaita, vuoden 1918 puna- aseveliliittoon perustettiin sotales- kaartilaisia sekä ns. metsäkaarti- kijaosto, joka toimi liiton lakkaut- laisia (sodan aikana metsissä ar- tamiseen tammikuuhun 1945 meijaan menemistä piileskelleitä, saakka. Ensimmäinen kaatunei- joita toiset halveksivat oman den omaisten oma järjestö perus- maan pettureina ja toiset kunnioit- tettiin pian aseveliliiton lakkaut- tivat heidän vakaumuksensa pe- tamisen jälkeen 17. helmikuuta rusteella. Liitto liittyi jo keväällä 1945. Sotaleskien Huolto ry:n toi- 1946 kommunistien johtaman minnan tarkoituksena oli ”ylläpi- SKDL:n (Suomen Kansan Demo- tää vuoden 1939 jälkeisissä sodis- kraattinen Liitto) jäseneksi, mut- sa kaatuneitten, sodan aiheutta- ta 1950-luvun alussa Toverikunti- man haavoittumisen tai sairastu- en Liiton toiminta loppui käytän- misen johdosta kuolleitten omaisis- nössä kokonaan. Pysyvää sotiem- sa luottamusta tulevaisuuteen, me veteraanien järjestöä ei siitä oma-aloitteellisuutta sekä luoda tullut. yhteinen pohja heidän perheitten- sä huollolle”. Vaikka yhdistyksen nimessä mainittiin vain sotalesket, Kaatuneiden omaisille kattoivat säännöt kuitenkin myös järjestöjä kaatuneiden muut omaiset. Kesäkuussa 1945 perustettiin Sotaleskien Huollon rinnalle Kaa- Viime sodissa kaatuneita jäi sure- tuneitten Omaiset ry., jota perus- maan noin 30 000 sotaleskeä ja tamassa olivat vahvasti mukana 50 000 sotaorpoa. Heidän avustus- kaatuneiden vanhemmat. Järjes- toimintansa alkoi jo talvisodan ai- töjen perustamista olivat tukeneet kana, vaikkakin oma järjestö pe- 31 vasemmistopuolueet, ensin maini- mista. Vuoden 1945 lopulla edus- tun edeltäjää Sotaleskijaostoa so- kunnan puhemies K. A.Fagerholm siaalidemokraatit ja jälkimmäistä lupautui sovittelemaan syntynyt- kansandemokraatit. Molemmat tä tilannetta ja keväällä 1946 kol- järjestöt ilmoittautuivat puoluepo- me järjestöä perustivat ensin yh- liittisesti sitoutumattomiksi ja nii- teisen katto-organisaation ja tou- hin liittyi myös alullepanijoiden kokuussa nämä järjestöt yhdistyi- maailmankatsomuksesta poikkea- vät yhdessä perustamaansa Sota- vasti ajattelevia henkilöitä. leskien ja Kaatuneitten Omaisten Kaatuneitten Omaisten toimin- Huolto ry:hyn. taa leimasivat alussa sisäiset eri- Järjestön alaosastoverkosto kat- mielisyydet ja jo marraskuussa toi pian koko maan ja 1950-luvul- syntyi hajaannus, jonka seurauk- la osastojen määräksi vakiintui sena perustettiin kolmas järjestö, runsaat kaksisataa. Suurimmissa Kaatuneitten Vanhemmat ry. Jär- kaupungeissa oli myös rinnakkai- jestökentän hajanaisuus haittasi sia osastoja. Vuonna 1958 järjestö yhteistä päämäärää, kaatuneiden muutti nimekseen Kaatuneitten omaisten tukemista ja etujen aja- Omaisten Liitto ry. 32 SOTIEN SUKUPOLVI JÄLLEENRAKENTAJANA

Viime sotiin osallistuneiden rintamamiesten keski-ikä oli sodan päättyessä vuonna 1945 alle 30 vuotta. Nuorimmat Lapin sodan “veteraanit” olivat hädin tuskin 18- vuotiaita. Sotien jälkeen he perustivat perheitä, kasvattivat lapsia, tekivät työtä, maksoivat sotakorvaukset ja rakensivat perustan nykyiselle hyvinvoinnillemme. 33 Vaaran vuodet peellisena pitämänsä tiedot ja sen jäsenet pääsivät esteettä kaikkien viranomaisten luo. Komissio valvoi maata

Syyskuun 1944 aselevon ensim- Asekätkentä ja mäinen näkyvä seuraus oli se, että sanomalehdet lakkasivat julkaise- sotasyyllisyys- masta Neuvostoliittoa arvostele- oikeudenkäynnit via kirjoituksia ja niiden tilalle tulivat Hitlerin Saksaa koskevat Suomen päämajan tiedusteluosas- kriittiset uutiset. Kun äärivasem- to varautui välirauhan jälkeen pa- misto liittyi lehtikirjoitteluun, himpaan. Asiantuntijoita ja huip- maalitauluiksi joutuivat myös ko- pusalaista aineistoa kuljetettiin timaiset, Saksan kanssa yhteistyö- Ruotsiin, jonne oli tarkoitus perus- tä tehneet tahot. taa komentokeskus mahdollista Lapin sodasta huolimatta ihmi- Suomessa käytävää sissisotaa var- set ja sanomalehdet nimittivät syk- ten. Armeijan kotiuttamisen yhte- syä 1944 ja kevättä 1945 rauhan ydessä järjestettiin laajamittainen ajaksi, koska sotatoimet pohjoises- asekätkentäoperaatio. Asekätköt sa koskettivat vain osaa kansasta. olivat paljastuessaan tehokas vies- Lopullinen rauhansopimus voitta- ti Neuvostojohdolle mahdollisen javaltioiden kanssa allekirjoitet- miehityksen seurauksista. tiin helmikuussa 1947 Pariisissa. Välirauhansopimuksen ehtoi- Sopimus tuli Suomen osalta voi- hin kuului myös sotarikoksista syy- maan marraskuussa, jolloin myös tettyjen tuomitseminen. Liittoutu- valvontakomissio poistui maasta. neet suurvallat olivat sopineet voi- Liittoutuneiden valvontakomis- tettujen maiden päättäjien asetta- sio oli saapunut Suomeen syksyl- misesta vastuuseen sodasta. Nürn- lä 1944. Sen tehtävänä oli valvoa bergissä ja Tokiossa annettiin suu- välirauhan toteuttamista. Neuvos- ri määrä kuolemantuomioita. Val- toliittolaisia johti Virossa kovista vontakomission painostus ja pelko otteistaan tunnetuksi tullut ken- oikeudenkäynnin siirtämisestä raalieversti Andrei Zhdanov. Ko- Moskovaan saivat eduskunnan mission poliittinen ja oikeudelli- laatimaan takautuvan sotasyylli- nen asema oli erikoislaatuinen. Se syyslain, jonka nojalla käytiin oli kuin miehitysarmeijan esikun- ”länsimaisista oikeusperiaatteista” ta ilman armeijaa. Se ei voinut poikkeava oikeudenkäynti presi- muodollisesti antaa käskyjä Suo- dentti Risto Rytiä ja kahdeksaa men viranomaisille, mutta käytän- muuta johtavaa poliitikkoa vas- nössä se oli ylimmän vallan halti- taan. Valvontakomission kanssa ja Suomessa. Kaikesta tästä huo- oli tehty hiljainen sopimus Man- limatta valtiollinen demokratia nerheimin jättämisestä rauhaan. toimi Suomessa hallitusmuodon Tuomiot olivat ankaria ja vieraita mukaisesti. Komissiolla oli oikeus pohjoismaiselle oikeusperinteelle. saada viranomaisilta kaikki tar- 34 Vallankaappaushuhuja sotakorvauksensa, joten sen edustajat tekivät yhteistyötä muiden- Mannerheim nimitti marraskuus- kin puolueiden kanssa. sa 1944 uuden hallituksen, jonka johtoon tuli Paasikivi. Hallituk- seen tuli ministeriksi myös kom- Eduskuntavaalit jo munistista puoluetta (SKP) edus- keväällä 1945 tanut Yrjö Leino. Puolue oli rekis- teröity uudelleen 30. lokakuuta – Suomen kansanvaltaisen järjestel- samana päivänä, jolloin hallitus män voimaa kuvaa se, että maas- antoi eduskunnalle suojeluskunti- sa uskallettiin järjestää eduskun- en lakkauttamisesityksen. SKP ja tavaalit jo maaliskuussa 1945, sosiaalidemokraattisesta puoluees- vaikka maailmansota edelleen jat- ta irtaantuneet sosialistit perusti- kui Euroopassa ja Suomi kävi alu- vat vaaliorganisaatioksi Suomen eellaan sotaa saksalaisia joukkoja Kansan Demokraattisen Liiton vastaan. Vaalien tuloksena oli laa- (SKDL). japohjainen hallituskoalitio, jossa Sisäministeri Yrjö Leino alkoi SKDL:kin sai tärkeät sisä- ja puo- järjestää virkamieskunnassa puh- lustusministerien paikat. distuksia. SKDL:n jäseniä tuli SKDL saikin vahvan aseman strategisesti tärkeisiin tehtäviin. hallituksessa ja myös monia edus- Toimenpiteet kiristivät hallituk- tajiaan korkeaan virkamiehistöön. sen sisäisiä suhteita ja ruokkivat Kommunistinen sisäministeri Yrjö sitkeitä huhuja, joiden mukaan Leino onnistui puhdistamaan val- kommunistit olivat suunnittele- tiollisen poliisin ja täyttämään vi- massa vallankaappausta. rat kannattajillaan. Yleisradion Neuvostojohdon tarkoituksena pääjohtajaksi nimettiin keväällä oli luoda kommunistien avulla 1945 kirjailija, liikenainen ja neu- Suomeen laaja poliittinen kansan- vostohallituksen keskeinen luotto- rintama, joka olisi koostunut va- henkilö Hella Wuolijoki, joka sai semmistosta ja ehkä myös maa- vuonna 1943 elinkautisen tuomi- laisliittolaisista. Sosiaalidemo- on maanpetoksesta (vakoilusta kraatit – varsinkaan Väinö Tan- Neuvostoliiton hyväksi) ja vapau- ner – eivät alkuunkaan hyväksy- tettiin vankilasta syyskuussa 1944 neet ajatusta. Kansanrintaman välirauhansopimuksen mukaises- luominen oli vaikeampaa kuin mo- ti. Valtionhallinnon runko oli edel- nissa Itä-Euroopan maissa, koska leen varsin porvarillista. Virka- Suomea ei ollut miehitetty ja miehistön viivyttävä taktiikka maasta puuttui lähes kokonaan puri hyvin äärivasemmiston radi- kansallinen vastarintaliike. Kom- kaaleihin uudistusyrityksiin. Ar- munistit ja valvontakomissio yrit- meija, yliopisto, koululaitos, kirk- tivät kuitenkin kulissien takana ko ja monet muut yhteiskunnan luoda kansanrintamaa. Toisaalta tukipylväät pysyivät pääasiassa Neuvostoliitto huolehti tarkasti entisellään. Suomalaisen sisäpoli- siitä, että maa kykeni maksamaan tiikan jakolinja ei kulkenut vuoden 35 1945 vaalien jälkeen ei-sosialisti- misen, joten sotainvalidit saattoi- en ja sosialistien välillä (101–99), vat alkaa itse järjestää omia ja vaan kansandemokraattien ja etenkin vaikeimmin vammautu- muiden välillä. Kommunistien har- neiden oloja paremmaksi. Kansa- joittamat korpilakot, poliittiset laiskeräyksillä hankittiin varoja mielenosoitukset ja sodanaikais- omien hoitolaitosten perustami- ten johtajien syyttely eivät tehon- seen ja perusavustuksiin, joilla jä- neet suurimpaan osaan työväestä, seniä autettiin kodin perustami- joka oli mieltänyt taistelleensa rin- sessa ja ammatin hankinnassa. tamalla Suomen itsenäisyyden puolesta – olkoonkin, että ehkä eri motiiveilla kuin porvarit. Elämä alkaa Vaaran vuodet 1945–1948 mer- kitsivät entisille rintamamiehille uudelleen vaikenemisen aikaa. Asekätken- nän paljastuminen, sotasyyllisyys- Työtä rintamamiehille oikeudenkäynnit, valvontakomission läsnäolo maassa ja vasemmis- “Se maa, johon me entiset sotilaat ton johtoon siirtyneen valtiollisen palasimme, oli kova ja kylmä maa. poliisin, “Punaisen Valpon” ole- Voittaja velkoi Suomelta korvauk- massaolo saivat sodassa olleet va- siaan; Suomi velkoi ohiammutuil- rovaisiksi. Alituisena pelkona oli ta sotureilta kovia työsuorituksia. Suomen siirtyminen Neuvostolii- Jokaisen oli pärjättävä itse.” Mat- ton ohjaamaksi ja kommunistien ti Kuusi johtamaksi “kansandemokratiak- Kun pääosa rintamamiehistä si” monien Itä-Euroopan maiden syksyllä 1944 pääsi siviiliin, pääl- tapaan. limmäisenä tunteena oli tietenkin Pääministeri J.K. Paasikivi tyytyväisyys sodan loppumisesta. näki vuoden 1945 lopulla valtiolla olevan neljä kiireellistä tehtävää, Kahvi kortilla joista piti huolehtia: sotainvalidit, Suomalaiset ovat aina olleet innokkai- sotalesket, sotaorvot ja siirtoväki. ta kahvinjuojia. Sotien aikana kahvi jou- Voimavarojen puutteessa etusijal- tui monien muiden elintarvikkeiden le oli asetettava siirtoväen asutta- tavoin säännöstelyn alaiseksi. Kahvia sai ostaa vain tietyn määrän kuukaudessa minen ja samanaikaisesti oli ri- säännöstelykortilla. Aluksi oikeaa kah- peästi aloitettava sotakorvausten via jatkettiin “korvikkeella”, joka oli teh- maksaminen. Sodasta kärsimään ty paahdetusta viljasta, herneestä tai joutuneiden auttaminen ja rinta- voikukan juurista. Joulukuussa 1941 puhtaan kahvin rippeetkin hävisivät mamiehille sodan kestäessä anne- kauppojen hyllyiltä. Kahvinvastike sisäl- tut lupaukset oli siirrettävä myö- si 85 prosenttia viljaa ja loput sikuria ja hemmäksi. Rintamamiehillä ei sokerijuurikasta. aseveliliiton lakkauttamisen jäl- Pääsiäisenä 1946 saattoi jälleen kaupois- keen myöskään enää ollut yhteis- ta ostaa Rio-nimistä oikeaa kahvia nel- jänneskilon per asukas. Julkisuudessa sai tä voimakasta järjestöä vaatimus- suuren huomion myös vuonna 1947 Tur- ten ajamiseen. Sotainvalidien Vel- kuun täydessä kahvilastissa saapunut jesliitto vältti täpärästi lakkautta- Herakles-laiva. 36 Kotiin paluusta odotettiin paljon. jääneiden rintamamiesten yhteis- Sopeutuminen siviilielämään ei kunnallinen tyytymättömyys olisi kuitenkaan ollut aina ongelmaton- johtanut poliittiseen radikalisoitu- ta. Sodan aiheuttamat henkiset miseen. Miehille oli nopeasti jär- paineet olivat raskaita kantaa, jestettävä ammatti, etteivät he li- eikä silloin ollut ammattiauttajia, säisi suhdanneherkkää ammatti- joilta olisi saanut terapia-apua. taidottomien miesten suurta jouk- Monet arkielämän ongelmat pai- koa. noivat päälle, ja monille vaikeinta Työn saantia helpottivat sodan oli työnsaanti. jälkeinen jälleenrakennus ja Neu- Aseveliliitto piti sodan vielä jat- vostoliitolle maksettavat sotakor- kuessa tärkeänä, että kotiutuvat vaukset, jotka pakottivat teolli- rintamamiehet saisivat rauhan suustuotannon nopeaan kasvuun. tultua heti töitä, mieluiten koti- Työttömyyttä alkoi ilmaantua vas- paikkakunnalta, jotta heidän ei ta muutamia vuosia sotien jälkeen. taas tarvitsisi jättää perhettään Rintamamiesten ajatukset siirtyi- työnhaun vuoksi. Työpaikan löy- vät vähitellen oman elämän aloit- täminen sodan päätyttyä oli aluk- tamiseen ja päivittäisen toimeen- si vaikeaa, sillä myös sodan aika- tulon hankkimiseen. Nuoruus aut- na työelämään tulleet naiset kil- toi unohtamaan sota-ajan rasituk- pailivat rintamalta tulleiden kans- set ja vaivat. Asevelihenki eli kui- sa työpaikoista. Vaatepulankin pe- tenkin taustalla ja moni vaikeaan lättiin vaikeuttavan työhön pää- asemaan joutunut rintamamies syä, sillä vaatteet oli kulutettu so- sai henkistä ja aineellista tukea dan aikana loppuun eikä uusien entisiltä sotakavereiltaan. hankkiminen säännöstelyn oloissa onnistunut. Vaikeuksia syntyi erityisesti silloin, kun sotakuukausi- Maalta kaupunkiin palkka loppui, eikä miehillä ollut vielä työtä eikä maassa ollut ny- Maamme väestöstä neljä viides- kyisen kaltaista sosiaalista tukijär- osaa asui talvisodan alkaessa maa- jestelmää. seudulla, joten rintamamiehistä Viranomaisille oli yllätys, ettei- suurin osa oli kotoisin maaseudul- vät kaikki rintamamiehet kotiu- ta. Rintamamiehet myös palasivat duttuaan heti kaivannetkaan työ- maa- ja metsätaloustöihin kotiseu- tä. Sopeutuminen uusiin siviilioloi- dulleen. Sotien jälkeen moni jou- hin vei oman aikansa. Varsinkin tui kuitenkin hakemaan töitä teol- kaupungeissa miehiltä meni ensin lisuustaajamista. Sopeutuminen jonkin aikaa kavereita etsiessä ja kaupunkiin ja uuteen työhön oli heidän kohtaloitaan selvitellessä. vaikeaa. Uusi työ vaati erilaista Tämä antoi yhteiskunnalle lisäai- fyysistä kuntoa ja henkistä keskit- kaa, ja talouden elvyttyä oli töitä tymistä kuin työ yleensä maaseu- jo paremmin tarjolla. tuyhteisössä oli vaatinut. Töitä Ammatilla ja työpaikalla oli so- tehtiin kellon mukaan, ja työn ja danjälkeisissä oloissa myös suuri levon vuorottelu vaati entisten tot- poliittinen merkitys. Työttömiksi tumusten ja elämäntapojen perin- 37 pohjaista muutosta. Maa- ja met- Lähes 100 000 pysyvän vam- sätalouden ammateissa yksi tuu- man saaneen sotainvalidin – pää- ma tai sentti oli verrattain pieni osin nuoria miehiä – työpanos oli mitta. Metallimies joutui opettele- suuri voimavara pienelle kansal- maan millin kymmenesosan ja sa- le, etenkin kun sodissa oli myös dasosan mittayksiköitä, joilla ta- kaatunut 90 000 henkeä. Raskais- vallisessa arkipäivän elämässä ei ta alueluovutuksista ja sotakorva- ollut mitään käyttöä. uksista kärsivä maa tarvitsi heitä. Sota oli vienyt monilta rintama- Aiemmin oli vain poikkeustapauk- miehiltä ja -naisilta parhaat nuo- sissa pidetty mahdollisena, että ruusvuodet, jolloin olisi ollut mah- vaikeavammainen invalidi saattoi dollisuus opiskella tai hankkia tehdä ansiotyötä. hyvä ammattitaito. Sodan jälkeen Talvisodan jälkeen lähtökohta- oli kiire avioitua ja päästä hank- na oli, että ruumiillisesti vaikeas- kimaan elantoa perheelle. Usein tikin vajavaiselle sotainvalidille ammattitaito jäi ainakin aluksi järjestettiin työhuollon avulla hä- puutteelliseksi ja palkka pieneksi. nelle sopivaa säännöllistä työtä. Samanlaisia ongelmia oli myös Sotainvalidi pyrittiin sijoittamaan siirtoväen nuorilla. jatko- ja täydennyskoulutuksella ensisijaisesti entiseen työpaik- kaansa. Ellei paluu vanhaan am- Sotainvaliditkin takaisin mattiin ollut mahdollinen, sotain- työelämään validi ohjattiin kokonaan uuteen ammattiin. Vuosina 1940–1955 ammattikoulutusta sai lähes Sotainvalidien tie sotasairaaloista 10 000 sotainvalidia. Ainoastaan toipilaiksi ja takaisin työelämään hyvin pieni osa sotainvalideista oli on yksi suomalaisen yhteiskun- sellaisia, jotka eivät enää kyen- nan hienoimpia selviytymistari- neet mihinkään ansiotyöhön. noita. Vammautuminen oli vienyt Sotainvalidit eivät halunneet it- monelta sotainvalidilta uskon sekään jäädä muiden ihmisten ar- omiin mahdollisuuksiin työelä- moille kuten vammaisille aikai- mässä. Myös epävarmuus parane- semmin oli tapahtunut. Sitkeydel- misesta ja huoli perheen tulevai- lään he menestyivät terveiden jou- suudesta painoivat mieltä. Sotain- kossa yleensä yhtä hyvin kuin validien oman järjestön tärkeä teh- muutkin. Suomalaiset sotainvali- tävä oli kannustaa jäseniään ja dit olivat sotien jälkeen mukana saada heidät ymmärtämään työn- rakentamassa nykyistä hyvin- teon merkitys ei ainoastaan heille vointivaltiota. itselleen vaan koko yhteiskunnalle. Ylhäältä annettu käsky ei olisi tehonnut näihin rintamamiehiin. Sotainvalidien Veljesliiton yksi Maata rintamamiehille suurimmista saavutuksista oli, että se onnistui iskostamaan jäse- Maansaannista tuli sotien jälkeen nistöönsä ajatuksen: ”Me palaam- keskeinen yhteiskuntaan sitoutta- me töihin.” va eteenpäin kannustava asia ja 38

Maata mittojen mukaan Suhteellisen pieni osa rintama- Etulinjassa käytiin varsinkin asemanso- miehistä anoi maata ja vielä pie- dan aikana ankaraa propagandasotaa. nempi osa sitä sai. Tähän vaikutti Suomalaiset rintamamiehet saattoivat myös se, että määräaika hakemus- kuunnella Äänislinnassa varta vasten heille tarkoitettua ohjelmaa, jota tosin ten jättämiselle umpeutui jo loka- aika ajoin häiritsi puna-armeijan radion kuussa 1945. Kokonaan maan- suomea puhuva Tiltu, joka saattoi saa- saannin ulkopuolelle jäivät per- da välillä oman äänensä eetteriin var- heettömät rintamamiehet, joita sinaisen ohjelma sijasta. Erään kerran Äänislinnassa käynyt mi- sodassa oli ollut suuri enemmistö. nisterivieras vakuutti radiossa, että Maansaantiin liittyvä tyytymättö- kaikki rintamamiehet tulevat sodan jäl- myys jäi sotien jälkeen kytemään keen saamaan maata. Tästä Tiltu jatkoi: rintamamiesten keskuuteen ja se ”Hautausmaalta kukin mittojensa mu- oli yksi syy veteraanijärjestöjen pe- kaan”. Rajamies-veteraani J. L. rustamiselle miltei kaksi vuosi- kymmentä myöhemmin. myös mielialatekijä. Kun sodan Maata halusi noin 225 000 hen- kuluessa oli rintamamiehille use- kilöä ja maansaantiin oikeutetuik- aan otteeseen luvattu maata, suu- si hyväksyttiin 46 000 siirtovä- ri joukko miehiä palasi kotiseu- keen kuuluvaa, 12 000 sotainvali- duilleen vakuuttuneena siitä, että dia, sotaleskeä ja -orpoa sekä heille varataan tilaisuus oman vil- 62 000 rintamamiestä. Viimeksi jelys- tai asuntotilan hankkimi- mainittujen jättämiä hakemuksia seen. Maanjako lisäsi sosiaalista oli kaikkiaan 94 000. Uusista tilois- turvallisuutta, antoi uusia elin- ta oli varsinaisia maatalousviljel- mahdollisuuksia ja vähensi työttö- miä vain 27 000. Valtaosa oli asun- myyttä sekä lievensi yhteiskun- totiloja ja -tontteja, joille saattoi nan ristiriitoja. Koditon ja vähäva- rakentaa asunnon tai ns. asunto- rainen kansa olisi ollut otollista viljelystiloja, joissa peltoa ja met- maaperää kansankiihotukselle. sää oli kuitenkin siksi vähän, että Suomi oli köyhä maatalousmaa, ja ne eivät riittäneet perheen elatuk- siksi palkkioksi sota-ajan kärsi- seen, vaan töitä oli lisäksi haetta- myksistä annettiin maata. Sota- va myös tilan ulkopuolelta. Rinta- vuosien elintarvikepulan jälkeen mamiehistä tuli osa-aikaviljelijöi- katsottiin maatalouden olevan tä, jotka hankkivat varsinaisen keskeisessä asemassa taloudelli- elannon metsätöistä tai lähitaaja- sen hyvinvoinnin edistämisessä. mien tehtaista. Varsinaiset maan- Maata jaettiin vuonna 1945 viljelystilatkin kävivät viimeis- säädetyn maanhankintalain pe- tään 1970-luvulla elintason nous- rusteella. Kaikille ei maata kuiten- tessa liian pieniksi antamaan kaan riittänyt, joten etusijalla oli- ikääntyville rintamamiesparis- vat siirtoväki, sotainvalidit, sota- kunnille vastaavaa elantoa kuin lesket ja sotaorvot. Viljelys- tai oli esimerkiksi teollisuuden palve- asuntoviljelystila, kalastus- tai lukseen siirtyneillä. asuntotila tai asuntotontti voitiin tietyin edellytyksin antaa myös perheellisille rintamasotilaille. 39 Jälleenrakennus alkaa vat olivat päässeet yhtä pitkälle. Naula- ja sementtisäännöstelyn Osittain jo sotien aikana alkoi Suo- vuoksi naulat käytettiin uudel- messa mittava jälleenrakentami- leen, turvauduttiin vanhoihin ta- nen, jota kuitenkin vaikeutti ra- konauloihin ja lisättiin runsaasti kennustarvikepula. Viranomaiset kiviä rakennusten perustoihin. asettivat etusijalle sotatarviketeol- lisuuden ja maatalouden raken- nustarpeet, jotka itse asiassa olivat Arava-lainat pääasiassa uudisrakentamista. Voimaan tuli tiukka puu- ja rau- Pääosa rintamamiehistä asutet- tatavaran sekä sementin säännös- tiin syrjäseuduille, juuri samoille tely. Pommituksissa oli tuhoutu- seuduille, josta he olivat sotaan nut 20 000 asuntoa ja saksalaiset lähteneet. Sodanjälkeinen asutus- tuhosivat Lapissa 5 000 asuntoa. toiminta aloitettiin vuoden 1945 Samanaikaisesti asutettiin siirto- maanhankintalailla, mutta arava- väkeä ja asuntoja tarvitsivat myös uudet rintamamiesten perustamat Rintamamiestalo perheet. Pulasta huolimatta Suo- Sodan jälkeen Suomeen rakennettiin kymmeniä tuhansia rintamamiestalo- men asuntotuotanto saavutti jo ja, jotka elävät nyt uutta kukoistustaan. vuonna 1946 vuoden 1938 tason ja Materiaalipulan vuoksi talot rakennet- kolme vuotta myöhemmin se oli 50 tiin puusta, jota oli riittävästi asunto- prosenttia korkeampi. Tässä vai- rakentamiseen. Tiilipulan vuoksi taloi- hin suunniteltiin vain yksi savupiippu, heessa 70 prosenttia asunnoista joka lämmön jakamisen vuoksi sijoitet- rakennettiin vielä maaseudulle, tiin keskelle taloa. Kun huonetilat si- mutta kaupunkien ja kauppaloi- joitettiin piipun ympärille, rakennuk- den asuntorakennus lisääntyi koko sen pohjamuodoksi muodostui neliö. ajan. Monet Suomen asutuskes- Jyrkähkö harjakatto teki taloista puo- litoistakerroksisia, jolloin ullakolle saa- kukset saivat oman rintamamies- tiin lisäneliöitä ja rakennuksen ener- kylänsä. Omakotitalojen perustyy- giatalous oli hyvä. Ullakkokerros voi- piksi tuli ns. rintamamiestalo. tiin aluksi jättää rakentamatta tai sin- Rakentamista vaikeutti rakenne voitiin ottaa vuokralaisia. Rintama- miestalot rakennettiin yleensä ”hartia- nustarvikkeiden puute, sillä etusi- pankilla” eli itse, mutta vuokratulot jalle asetettiin sotakorvauksiin olivat tarpeen aravalainojen lyhennyk- liittyvät ja voimalaitosten raken- siin. Talot sijoitettiin etenkin taajamis- nustyöt ja muun teollisuuden ra- sa yhtenäisiksi asuntoalueiksi. Tontille kentaminen. Rakennustarvikkei- jäi yleensä tilaa myös hyötykasvien vil- jelyyn. den myynti oli tiukasti säännöstel- Rintamamiestalojen arkkitehtuuri va- tyä. Sementin ja naulojen saanti kiintui nopeasti hyvin yhtenäiseksi, oli avainasemassa rakentamises- vaikka tyyppitalojen suunnittelijoita sa, joten maaseudulla annettiin oli lukuisia, aina Alvar Aallosta lähti- en. Tästä ”noppamaisesta” rakennus- aluksi lupa ja naulat vain asuin- tyypistä tuli itsestään selvä omakotita- rakennuksen, karjasuojien lämpi- lon malli etenkin 1950-luvulla. Nykyi- män osan ja saunan rakentami- sin rintamamiestalojen kunnostajille seen. Rakentamista sai jatkaa vas- löytyy internetistä jopa omia keskus- ta, kun vastaavassa asemassa ole- telupalstoja. 40 järjestelmän luominen vuonna Valtiovallan kannalta siirtovä- 1949 siirsi asuntotuotannon pai- en ja rintamamiesten suurisuun- nopisteen kaupunkeihin. Päämää- tainen asuttaminen tapahtui kui- ränä oli tarkoituksenmukaisen tenkin käsittämättömän pienin ta- asuntorakentamisen elvyttäminen loudellisin uhrauksin, kuten on to- asutuskeskuksissa myöntämällä dennut maatalousministeriön kerrostaloasuntoja rakentaville asuntoasiainosastoa (ASO) sotien yhteisöille edullisia valtionlainoja jälkeen johtanut Veikko Venna- ja verohelpotuksia. Yksityishenki- mo. löt saivat aravalainoja omakotitalojen rakentamiseen. Asunnon pin- ta-alaksi määrättiin korkeintaan Suuret ikäluokat 100 neliömetriä. Aravalainan kor- syntyvät ko oli vain yksi prosentti, mutta lainansaajan taloudellisen tilan- Avioliittolupauksia kirjeissään ja- teen parantuessa se saattoi nous- elleet korpisoturit joutuivat syk- ta jopa 12 prosenttiin. Aravalai- syn 1944 kuluessa totiseen paik- naa saivat yleensä alempaan kes- kaan, kun oli punnittava, tarjoai- kiluokkaan ja ammattikoulutet- siko poikkeuksellisissa oloissa al- tuun työväestöön kuuluneet. kanut ystävyys pohjaa elinikäisel- Maanhankintalain nojalla maa- le liitolle. Valtaosa rintamamiehis- ta saaneet perustivat omia yhdis- tä oli sotaan lähtiessään naimat- tyksiään heti jatko- ja Lapin sodan tomia, kuten myös useimmat rin- jälkeen. Nämä olivat siirtoväen, tamalla toimineet naiset, joten so- kaatuneiden omaisten, sotainvali- dassa vietettyjen vuosien jälkeen dien ja rintamamiesten yhteisiä monella oli kiire löytää itselleen yhdistyksiä, joiden jäsenet raken- puoliso. Solmittujen avioliittojen sivat satoja omakotitaloja aluksi vuosittainen määrä kasvoi sota- maanhankintalain ja myöhemmin vuosien noin 30 000:sta vuosina aravalain lainoituksen turvin. 1945–1947 lähes 50 000:een. Vai- Vuonna 1946 tämäntyyppisiä kea sotavammakaan ei ole ollut “maansaajien rakennusyhdistyk- esteenä avioitumiselle. Kun rinta- siä” oli toiminnassa jo toistasataa milla kaatui noin 90 000 miestä, eri puolilla maata. naisten suhteellinen määrä mie- Sodanjälkeinen asutustoiminta hiin nähden kasvoi. Sodan johdos- merkitsi syrjäseuduilla rakennus- ta vammautui yli 200 000 miestä, kannan radikaalia uudistumista joten sotavammaisuutta voitiin tyyppitalojen, -karjasuojien ja mui- pitää melko tavanomaisena miehi- den -rakennusten myötä. Rintama- senä ominaisuutena. miesten syrjäseuduille painottu- Vuoden kuluessa loppusyksyllä nut asuttaminen toi sinne maan- 1944 tapahtuneesta armeijan ko- tiet entisten kärrypolkujen sijaan. tiuttamisesta syntyi vuonna 1945 Pakolliset kaupunkimatkat tehtiin yli 25 000 lasta enemmän kuin linja-autoilla, jotka alkoivat kul- edellisvuosina. Suomen historian kea ympäri vuoden sen jälkeen, siihen saakka suurin ikäluokka kun valtio aurasi uudet maantiet. syntyi vuonna 1947, noin 108 000 41 lasta. Korkea syntyvyys jatkui Keväällä 1945 sodan päätyttyä myös vuosina 1948–1949. Kym- myös Keski-Euroopassa pääsi met- menvuotiskautena 1945–1954 syn- säteollisuuden vienti uudelleen tyi vuosittain lähes 30 000 lasta käyntiin. Englanti, joka tarvitsi enemmän kuin 1930-luvulla. Näi- Suomesta puutavaraa, selluloosaa tä heti sodan jälkeen syntyneitä ja paperia, oli jo syksystä 1944 val- ikäluokkia on alettu kutsua “suu- mistautunut kauppayhteyksien riksi ikäluokiksi”. Huomattavan avaamiseen Suomen kanssa. Vien- syntyvyyden kasvun taustalla oli ti Englantiin kasvoi nopeasti ja pitkien sotavuosien aiheuttama Suomi sai kallisarvoisia puntia. seksuaalinen paine ja sosiaalinen Kauppapolitiikallaan Englanti lisääntymistarve. Tätä suuntausta tuki Suomea paljon vahvemmin vahvisti myös asutustoiminta ja jäl- kuin sen poliittinen esiintyminen leenrakennus, jotka loivat melko diplomaattitasolla tai valvontako- pian edellytykset jälkeläisten elät- missiossa ilmaisi. tämiselle. Maamme valtiojohto pyrki soti- Varttuessaan nämä suuret ikä- en jälkeen hälventämään Suomen luokat täyttivät ensin kansakoulu- ja Neuvostoliiton välistä epäluot- jen penkit äärimmilleen, eikä 1960- luvulla kaikille riittänyt peruskou- lutuksen jälkeisiä jatkokoulutus- YYA-sopimus Neuvostoliiton tiukkeneva ote Itä-Eu- paikkoja. Työmarkkinatkaan eivät roopassa sai suomalaiset pelolla odot- kyenneet ottamaan vastaan nuor- tamaan, milloin olisi Suomen vuoro. ten aikuisten suurta määrää. Pai- Vuonna 1948 Stalin ehdottikin Suomel- ne purkautui muuttoliikkeenä ete- le keskinäistä avustusliittoa samanaikaisesti, kun Neuvostoliitto teki tšek- läisen Suomen keskuksiin ja toi- kikommunistien avustamana vallan- saalta työvoimapulasta kärsivään kaappauksen Prahassa. Presidentti Paa- Ruotsiin. sikiven pidättyvä linja kuitenkin viivytti sopimusneuvotteluja. Samanaikaisesti Tšekkoslovakian tapahtumien liikkeelle saattamat tapahtumat aiheuttivat Elämä vakiintuu lisää kiistoja suurvaltojen välillä. Sta- lin halusi sopimuksen Suomen kanssa mahdollisimman pian ja siksi tyytyi Ulkomaankauppa elpyy Paasikiven sanelemiin vähimmäisehtoi- hin Suomen kannalta. Ystävyys, yhteis- työ ja molemminpuolinen avunanto- Rintamamiehet ja koko sodan su- sopimus (YYA) solmittiin 6. huhtikuu- kupolvi oli rauhan tultua valtaisan ta 1948 ja Paasikiven muutosehdotus- urakan edessä. Työtä oli paljon; ten ja hitaan reagoinnin vuoksi siitä tuli siirtoväki asutettava, maa jälleen- hyvin erilainen kuin Neuvostoliiton aiemmin Romanian ja Unkarin kanssa rakennettava ja sotakorvaukset solmimat sopimukset, jotka velvoitti- maksettava. Sota oli kuluttanut vat nämä maat neuvottelemaan etu- niin tuotantovälineitä kuin raaka- käteen Kremlin kanssa ulkopoliittisis- aineitakin, joita täytyi nyt pikaises- ta kysymyksistä ja osallistumaan sota- ti hankkia ulkomailta. Valtion va- toimiin myös oman alueensa ulkopuolella. Vähitellen myös lännessä uskot- luuttavarannot olivat uhkaavasti tiin, ettei Suomi joutunutkaan koke- vähentyneet pitkittyneen sodan maan Tšekkoslovakian kohtaloa. ase- ja viljaostoihin. 42 tamusta. Osana tätä olivat vuodes- ilmallisen talouskriisin vuoksi Yh- ta 1947 maiden välillä solmitut dysvallat antoi lainanmaksajille suuret clearing-kauppasopimuk- maksuajan pidennystä. Kaikki Eu- set, joilla sovittiin keskinäisestä ta- roopan maat Suomea lukuun otta- varanvaihdosta. Näiden hallitus- matta keskeyttivät lainojensa ly- ten välisten sopimusten puitteissa hentämisen. Suomen Pankin silloi- saattoivat suomalaiset ja neuvos- sen pääjohtajan Risto Rytin mää- toliittolaiset yritykset tehdä kaup- räyksestä Suomi maksoi sekä vuo- paa. tuisen koron että lyhennyksen. Suomen kauppavaihdossa tuon- Talvisodan tappiostaan huolimat- ti kasvoi sotien jälkeen erityisesti ta Suomi maksoi lyhennyksensä Yhdysvalloista. Tavaravalikoima myös joulukuussa 1940. koostui pääasiassa tuotantotarvik- Suomi sai “velkansa maksavan keista. Kulutustavaroiden vähäi- maan” maineen, josta oli jatkossa nen osuus tuonnissa näkyi yksi- sekä taloudellista että poliittista tyisten kansalaisten arkipäivässä. hyötyä muun muassa talvisodan Länsimaalaisia ulkomaankaupan aikana. Yhdysvallat ei katkaissut tavaroita ei kaupoissa juuri ollut. diplomaattisuhteitaan Suomeen Esimerkiksi autojen tuonti oli an- jatkosodankaan aikana. karasti säännösteltyä ja siksi so- Suomi maksoi myös sotakorva- dan jälkeen Suomessa oli clearing- ukset. Viimeinen sotakorvauksia kaupan myötä paljon Moskvitšeja, kuljettanut juna lähti Neuvosto- Popedoita ja muita itäautoja. liittoon 18. syyskuuta 1952. Pää- Ulkomaan kaupan suotuisa ke- ministeri Urho Kekkonen saattoi hitys auttoi sotakorvausten mak- viikkoa myöhemmin Messuhallis- samisessa ja maan jälleenrakenta- sa pidetyssä radioidussa juhlassa misessa. Neuvostoliittokin hyväk- ilmoittaa, että Suomi oli maksanut syi Suomen länsikaupan kehittä- toisen maailmansodan aikaiset so- misen, koska se helpotti ratkaise- takorvauksensa. Suomi oli uudis- vasti sotakorvausohjelman toteut- tanut kansainvälisessä tiedonväli- tamista. Suomen taloudellinen toi- tyksessä maineensa maana, joka puminen sodasta oli samaa luok- maksaa velkansa ja ajallaan. kaa kuin muualla Länsi-Euroopas- Suomen kansainvälinen maine sa, joskin ulkomaankaupan va- kasvoi samana vuonna, kun suo- pauttamisessa jäätiin jälkeen. malainen missi Armi Kuusela valittiin maailman kauneimmaksi ja Helsingissä pidettiin onnistuneet Maa, joka maksoi kesäolympialaiset. Neuvostoliitto velkansa osallistui kesäolympialaisiin en- simmäisen kerran Helsingissä. Koska sen mukaantulolle annet- Suomi sai vuonna 1919 Yhdysval- tiin suuri arvo, Neuvostoliitto jous- loilta lainan lähinnä elintarvikkei- ti niin symbolisissa kuin käytän- den hankintaan, mikä pelasti nön kysymyksissäkin. Kisat muis- maan ilmeiseltä nälänhädältä. tuttivat kansainväliselle yhteisöl- Vuonna 1929 alkaneen yleismaa- 43 le, että Suomi ei sittenkään ollut Aseveliakselit joutunut rautaesiripun taakse, Vaikka aseveliliitto lakkautettiin ke- vaan oli itsenäinen, riippumaton väällä 1945, sen ideologia vaikutti valtio. monilla eri elämän aloilla suomalaisessa yhteiskunnassa. Näkyvintä vaikutus oli ilmeisesti kunnallispolitiikassa, josta olivat peräisin nimitykset ”aseveli- Rintamamiehet ottavat akselit” ja ”aseveli-juntat”. Tämä tarkoitti sitä, että entiset aseveliliiton so- paikkansa siaalidemokraattiset ja kokoomuslaiset yhteiskunnassa johtohenkilöt sopivat keskenään kun- nallispoliittisten asioiden hoitamisesta. Sodasta palanneet miehet ottivat hin ja perusti perheen. Vain mur- hiljalleen paikkansa sodanjälkei- to-osa heistä esimerkiksi alkoholi- sessä Suomessa ja yhteiskunnan soitui ja jäi ainakin joksikin aikaa eri tasoilla. Työelämässä rintama- “yhteiskunnan ulkopuolelle”. miehistä kehittyi työnsä hyvin hal- Rintamamiesten keskinäinen litsevia ammattimiehiä ja sodan asevelihenki säilyi myös rauhan jälkeen itsensä kouluttaneet yleni- tultua. Heikkoon taloudelliseen vät työelämän johto- ja ja asiantun- asemaan jääneitä entisiä aseveljiä tijatehtäviin. Sodanaikaisesta up- autettiin kaikessa hiljaisuudessa seeri- ja aliupseerikoulutuksesta ja oman yksikön miesten kesken. Esi- johtotehtävistä rintamalla oli hyö- miesasemaan edenneet rintama- tyä myös siviilityöelämässä. Ar- miehet tukivat sodanaikaisia rin- meijan sopeuttaminen välirau- tamatovereitaan muun muassa hansopimuksen vaatimuksiin vä- suosimalla heitä työhönotossa. hensi myös kantahenkilökunnan Suomalainen sotilas oli yhteis- määrää ja moni sotilasuralle aiko- kunnallisesta asemastaan riippu- nut joutui hankkimaan elantonsa matta taistellut velvollisuuden- siviilimaailmasta. tuntoisesti ja ollut valmis uhrauk- Sodan jälkeen alkoi uusi raken- siin. Hän odotti kotiutuessaan pa- tamisen ja vaurastumisen aika, laavansa entistä oikeudenmukai- jonka tulokset näkyivät myös en- sempaan yhteiskuntaan, joka ta- tisten rintamamiesten elämässä. kaisi hänen ja hänen perheensä ai- 1950-luku oli vakiintumisen aikaa. neellisen ja henkisen turvallisuu- Asuntoasiat oli yleensä saatu jär- den. jestykseen. Asumisen taso oli soti- Myös monet rintamamiehet ja en jälkeen koko maassa yleisesti rintamalla palvelleet naiset lähti- huono, mutta asuntojen koko ja vät mukaan paikallistason politiik- varustetaso paranivat elintason kaan, ammattiyhdistys- ja muu- noustessa. Lapsia syntyi perhee- hun järjestötoimintaan. Pian heiseen yleensä useampia, sillä yh- tä oli mukana valtakunnan politii- teiskunnan toimet, muun muassa kassakin. maanhankintalain säädökset ja Valtio katsoi täyttäneensä rin- lapsilisät, suosivat lapsiperheitä. tamamiehille annetut lupaukset Suurin osa rintamamiehistä pala- maanhankintalain avulla, mutta si normaaliin elämään, ryhtyi töi- moni rintamamies koki pettymys- 44

Väinö Linna: ki vielä selvemmin sotatoimialu- Tuntematon sotilas eella palvelleita naisia. Entiset lo- Rintamasotilas- ja tehdastyöläistaustai- tat eivät halunneet tai uskaltaneet nen Väinö Linna (1920–1992) julkaisi aina edes lapsilleen kertoa, missä vuonna 1954 romaaninsa Tuntematon ja mitä olivat sodan aikana teh- sotilas. Hän kuvaa jatkosotaa tavallisten rintamasotilaiden näkökulmasta il- neet. Erityisen hiljaa olivat naiset, man aiempien sotaromaanien ihanteel- jotka olivat joutuneet komennuk- lisuutta. Hän käytti kuvauksissaan hy- selle Suomessa palvelleisiin saksa- väksi myös Knut Pippingin sosiologis- laisiin yksiköihin. Näistä asioista ta väitöskirjaa Komppania pienoisyhteiskuntana. vaiettiin vuosikymmeniksi. Tuntematon sotilas ei aluksi herättänyt Naisten sodan aikana tekemä kirjallisuuspiireissä erityistä huomiota. työ unohtui nopeasti, osittain juu- Helsingin Sanomien kulttuuritoimitta- ri yleisen vaikenemisen vuoksi. ja arvosteli kirjan sotamieskeskeisyyt- tä ja herravihaa todeten sen antavan Naiset joutuivat myös väistymään vääristyneen kuvan sodasta. Äärivasem- sodan aikana tekemistään parem- miston Kansan Uutisten toimittaja puo- min palkatuista ns. miesten töistä. lestaan syytti Linnaa sodan ihannoin- Esimerkiksi raitiovaunun kuljetta- nista. Rintamamiehet ja heidän kirjal- jina toimineet naiset joutuivat siir- liset edustajansa puolestaan ylistivät Linnaa totuudenmukaisuudesta. tymään huonommin palkatuiksi Linnan Tuntematon sotilas käännettiin rahastajiksi. Rintamalta palaavat lukuisille eri kielille, Edwin Laineen oh- miesopiskelijat ohittivat sotatoimi- jaamana siitä tehtiin vuonna 1955 elo- alueilla palvelleet naisopiskelijat kuva – Suomen katsotuin sotaelokuva – ja Linnalle myönnettiin akateemikon opiskelu- ja harjoittelupaikoissa arvo. sekä työpaikanhaussa. Lottien sosiaalista huoltotyötä varten perus- tä maanhankintalain toteutumi- tettiin Suomen Naisten Huolto- sessa ja koulutukseen liittyvissä säätiö (nyk. Lotta Svärd –säätiö), kysymyksissä. Asioista puhuttiin joka työllisti entisiä lottia muun entisten aseveljien kesken, mutta muassa työmaaruokaloissa aluksi julkisuuteen eivät vaatimukset asi- Lapissa ja myöhemmin eri puolil- oiden korjaamisesta juurikaan tulla maata. leet varsinkin, kun uusi ulkopoli- Sotien jälkeen naisen paikka oli tiikka vaiensi kaiken sotiin liitty- edelleen kotona hoitamassa mah- vän keskustelun. Vuonna 1948 sol- dollisimman isoa lapsikatrasta. mittu YYA-sopimus Neuvostoliiton Miehen tehtävä oli elättää perhe. kanssa entisestään hillitsi ulkopo- Naimisiin menevät naiset saatet- litiikkaan liittyvää arkojen aihei- tiin jopa irtisanoa työpaikastaan. den käsittelyä. Jos sotaleski meni uudelleen naimisiin, valtion maksama huolto- eläke loppui kolmen vuoden kulut- Rintamanaiset tua. Valtio siirsi lesken huoltovas- vaikenivat yhä tuun uudelle aviomiehelle. Avioliitoilta odotettiin paljon, Jos rintamamiehet joutuivat soti- mutta arkipäivän elämä oli usein en jälkeen vallinneessa ilmapiiris- karua. Kodin perustaminen, asun- sä pitkään vaikenemaan, sama kos- tovelkojen hoito ja päivittäisen 45 elannon hankkiminen oli raskas- erityisesti työmarkkinajärjestöjen ta. Sodasta palanneet miehet oli- ja valtion yhteistoiminnalla lisäsi vat usein henkisesti niin rikki, että kansallista yksituumaisuutta. Aja- avioliiton ongelmat eivät olleet tukset kypsyivät sotien jälkeisinä mitenkään harvinaisia. Avioerot vuosina hiljalleen myönteisiksi so- olivat kuitenkin harvinaisia, kos- siaalisille uudistuksille. Asia eteni ka ajateltiin, että perheen hyväk- työnantajapuolella, kun aseveli- si oli kaikkien kestettävä. hengen kokenut sukupolvi alkoi Vaikenemisen vuosina lotta- syrjäyttää vanhoja patruunoita. asia tuli esille yleensä vain kieltei- Yhteiskunnallisen tilanteen kat- sessä mielessä, kun kirjallisuudes- sottiin edellyttävän joustavuutta sa ja tiedotusvälineissä pohdittiin sosiaalisissa kysymyksissä. lottien moraalia sodan aikana. Sodan jälkeen sosiaalipolitiikas- Lotta Svärd -järjestö edellytti jä- sa pyrittiin koko yhteiskuntaa ja seniltään hyvin ihanteellista kor- kansakuntaa koskeviin ratkaisui- keaa moraalia. Naiset näkivät hin. Tavoitteena oli turvallinen ja työnsä ja asemansa sotatoimialu- tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa eella kuitenkin varsin käytän- kaikki kansalaiset olivat oikeutet- nönläheisesti. Joidenkin lottien tuja vähintään perusturvaan, suu- oletettu kevytmielinen tai jopa si- rin osa lisäksi ansiosidonnaisiin veetön käytös sotien aikana on etuuksiin. noussut ainakin lehdissä otsikoi- Sosiaaliturvalainsäädännön pe- hin aika ajoin ja aivan viime vuo- rustavaa laatua olevia uudistuksia sinakin, vaikka lottien maineen pystyttiin toteuttamaan ja hyvin- palautus tapahtui jo pari vuosi- vointivaltion rakentamisvauhti al- kymmentä sitten. koi kiihtyä. Vuonna 1956 toteutettiin kansaneläkeuudistus, 1960-luvun alussa astuivat voimaan työn- Pohjoismaisen tekijäin eläkelait ja vuonna 1964 hyvinvointivaltion sairausvakuutuslaki. Myös rintamapalvelusta alettiin luominen pitää yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisena perusteena veteraani- 1960-luvun alkupuolella maas- en erityisetuuksia säädettäessä. samme saavutettiin sellaiset va- Keskeistä oli parantaa vähäosais- kiintuneet yhteiskunnalliset olot, ten veteraanien asemaa. joiden pohjalta väestön sosiaalitur- van laajamittainen kehittäminen saattoi alkaa. Taloudellisen perustan tälle oli luonut sotien sukupolvi kiihkeällä jälleenrakennustyöl- lä. Suomalaisessa ajattelutavassa tapahtui suuri muutos 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun alkuun. Sosiaalipolitiikan kehittäminen 46 SOTIEMME VETERAANIT

Aseveliliitto oli lakkautettu sodan jälkeen, eikä uusia veteraanijärjes- töjä saanut pitkään perustaa ”ulkopoliittisista syistä”. Ainoat sallitut olivat sodasta eniten kärsineiden, kaatuneiden omaisten ja sotainvalidien järjestöt. Entiset aseveljet alkoivat vaatia yhteiskunnan tukea sitä vaille jääneille, eniten avun tarpeessa oleville rintamamiehille ja -naisille. Veteraanijärjestöjä perustettiin myöhemmin useampia- kin, ja valtiovalta otti viimein 1970-luvulla vastuun veteraaneistaan.

Veteraanijärjestöjen vielä naimattomia. He olivat tyy- tymättömiä jo lakia säädettäessä, perustaminen mutta silloin ymmärrettiin, että etusijalla olivat siirtoväki ja so- Rintamamiesten asunto- tainvalidit sekä perheelliset. Kun 1950-luvulla siirtoväki oli jo asu- olot tettu ja sodan tuhot pääosin kor- jattu, kokivat ilman maata jääneet Sodasta alettiin 1950-luvun jälki- rintamamiehet, että heidät oli puoliskolla keskustella aiempaa unohdettu. Tyytymättömiä olivat avoimemmin ja vapaammin. Tä- myös ne rintamamiehet, jotka oli- hän vaikutti osaltaan myös Väinö sivat olleet maansaantiin oikeutet- Linnan sotaromaanin Tuntematon tuja, mutta joiden oikeus raukesi, sotilas ilmestyminen vuonna 1954. koska he eivät olleet ajoissa teh- Suomen Aseveljien Liiton lakkaut- neet hakemusta. taminen vaikutti kuitenkin siihen, että kesti yli kymmenen vuotta sotien päättymisestä uskallettiin pe- Maansaantioikeusyhdistys rustaa uusia veteraaniyhdistyksiä sotainvalidiosastojen rinnalle. Täl- Tampereelle löinkin pidettiin hyvin “matalaa, maanläheistä profiilia”. Uudet ve- Tampereella perustettiin 29. mar- teraaniyhdistykset olivat luonteel- raskuuta 1956 Maansaantioikeut- taan korostetusti huoltoyhdistyk- ta Vailla Olevat Rintamamiehet siä, joiden tavoitteena oli auttaa Tampereen yhdistys ry. Ajatus oli ilman maansaantioikeutta jäänei- syntynyt Tampellan konepajan tä ja puutteellisissa asunnoissa työntekijöiden keskuudessa. Tam- eläviä rintamamiehiä. pereen työväentalossa pidettyyn Käytännön sysäyksen veteraa- perustavaan kokoukseen osallistui nijärjestöjen perustamiseen antoi noin 800 rintamamiestä ja rinta- maanhankintalakiin sisältynyt matehtävissä palvellutta naista. vaatimus perheellisyydestä, joka Kokous oli vauhdikas ja monet pu- esti naimattomia rintamamiehiä heenvuorot kärkeviä. Perustetun saamasta maata. Rintamamiesten yhdistyksen tavoitteeksi tuli enemmistö oli sodan päättyessä “maansaantihakemuksensa mää- 47 räajassa tekemisen laiminlyönei- myöhemmin Suomen Sotaveteraa- den sotaleskien, sotainvaliidien ja niliitto. Liiton kotipaikaksi tuli rintamasotilaiden, sekä ... perheet- Helsinki. Rintamamiesten Asunto- tömien rintamasotilaiden” etujen liitto ry:n tavoitteena oli oman ajaminen ja saada heille mahdol- asunto-osakkeen tai omakotipals- lisuus maansaantioikeus asunto- tan hankkiminen niille rintama- tonttiin tai kerrostalo-osakkee- miehille ja kaatuneiden omaisille, seen. jotka jäivät ilman maansaantioi- Uuden yhdistyksen puheenjoh- keutta. tajaksi valittiin Tampellan sosiaa- Kahden vuoden kuluttua liit- lijohtaja, Suomen kansanpuolu- toon kuului viisitoista yhdistystä. een kansanedustaja Artturi Tien- Tässä vaiheessa ei vielä ollut sel- ari. Hän teki helmikuussa 1957 vää käsitystä tulevasta veteraani- yhdessä eduskuntaryhmätove- toiminnasta, joten monilla paikka- riensa kanssa rintamamiesten kunnilla jahkailtiin ja lähdettiin maansaannista toivomusaloitteen. arkaillen liikkeelle. Tamperelai- Yhdistyksen johtokunnan poliittinen maanhankintayhdistys ei lonen painopiste oli kallellaan teol- pulta lainkaan liittynyt valtakun- lisuuskaupungille tyypillisesti so- nalliseen liittoon sisäisten erimie- siaalidemokraattien ja kansande- lisyyksien vuoksi. mokraattien suuntaan. Vaikka yh- Uusi liitto pyrki saamaan distyksen lainsäädäntöön vaikut- maanhankintalain ulkopuolelle taminen jäi tähän, se kykeni seu- jääneet rintamamiehet huomioi- raavina vuosina tarjoamaan lu- duiksi uutta aravalainsäädäntöä kuisille rintamamiesperheille valmisteltaessa. Eduskunta-aloit- asunnon rakennuttamistaan ara- teet rintamamiesten asuntolai- valainoitetuista kerrostaloista. noista eivät tuottaneet tulosta, Tamperelaisyhdistyksestä otet- mutta asuntotuotantolain täytän- tiin mallia ja vuoden 1957 aikana töönpanoasetukseen tuli vuonna perustettiin rintamamiehille tar- 1959 heitä koskeva maininta. Sen koitettuja, heidän asuntokysymyk- mukaan rintamamiehet, sotainva- siään ajavia yhdistyksiä muun lidit ja siirtoväki tuli asettaa etu- muassa Helsinkiin, Hyvinkäälle, sijalle valittaessa asukkaita asun- Kouvolaan ja Hämeenlinnaan. to-osakeyhtiöihin ja vuokrataloi- hin. Rintamamiesten Asuntoliiton Valtakunnallinen toiminta alkoi kangerrellen ja sen Rintamamiesten talous oli aluksi heikolla pohjalla. Liiton toimisto sijaitsi Helsingin asuntoliitto yhdistyksen tiloissa. Kaikki ne, joiden omalla paikkakunnalla ei vie- Syyskuussa 1957 perustettiin lä ollut yhdistystä, saattoivat liit- Tampereen raatihuoneessa rinta- tyä ulkojäseninä Helsingin yhdis- mamiesten paikallisyhdistysten tykseen. Liitolle oli siten kova isku, katto-organisaatioksi Rintama- kun Helsingin yhdistys päätti ke- miesten asuntoliitto, josta kehittyi sällä 1960 erota siitä. 48 Asuntoliitto julkaisi ensin Kur- luvun lopulla liiton jäsen Olavi kihirsi-lehteä ja vuodesta 1959 Lindblom. Aravassa tunnettiin tä- RM-lehteä. Lehtien sisältö oli sel- täkin kautta rintamamiesten västi rakennus- ja asuntoasioihin asunnontarve hyvin. Rintama- painottunutta. Liitto kävi jatkuvia miesten tavaton määrä aiheutti neuvotteluja Aravan kanssa, jon- sen, että hakemuksia tuli runsaas- ka pääjohtajaksi nimitettiin 1950- ti ja ne ruuhkautuivat.

Sotaveteraaniliiton lippu naulattiin ja vihittiin 1967. Lipun lahjoittaneen Keskusosuus- liike Hankkijan edustaja Ville Teivonen ojentamassa vasaraa ruotsinkielisten sotaveteraanien asiamihelle Helge Möllerille.

Sotaveteraanien saatu kuntoon. Asuntoliitosta eril- huoltoyhdistykset lään alettiin 1960-luvun alussa perustaa sotaveteraanien huoltoyh- distyksiä, jotka eivät välttämättä Rintamamiesten Asuntoliitto kes- liittyneet Asuntoliittoon, vaan toi- kittyi nimensä mukaisesti asunto- mivat vuoteen 1964 asti ilman val- jen rakentamiseen, rakennustoi- takunnallista katto-organisaatiota. minnan suunnitteluun ja jäsenis- Ensimmäinen huoltoyhdistys tön muu huoltotyö oli olematonta. perustettiin Suomussalmelle Joillakin paikkakunnilla katsottiin vuonna 1960 ja seuraava Tampe- oman yhdistyksen käyneen jopa reelle vuonna 1961. Yhteys lakkau- tarpeettomaksi, kun rintamamies- tettuun aseveliliikkeeseen oli Tam- ten asuntotilanne oli sen alueella pereella erityisen korostunut. Tam- 49 pereella oli sotien aikana toiminut Maanhankintalaki merkittävä aseveliyhdistys, jonka synnytti toisen liiton varat oli aikanaan siirretty Tam- pere-säätiölle. Tampereen Sotave- 1960-luvun alkupuolella rintama- teraanien Huoltoyhdistys saikin miesten asioita käsittelevät ylei- heti perustamisensa jälkeen kan- sönosastokirjoitukset lisääntyivät nattajayhteisökseen muun muas- etenkin helsinkiläisissä sanoma- sa Tampere-säätiön. Yhdistys liit- lehdissä. Maanhankintalain epä- tyi jäseneksi Rintamamiesten kohtien poistamisen lisäksi vaadit- Asuntoliittoon. tiin ”puutteenalaisten ja vajaakun- Asuntoliitto alkoi neuvotella toisten rintamamiesten” tukemis- huoltoyhdistysten kanssa yhteis- ta. Ehkä näiden kirjoitusten innoit- työmahdollisuuksista. Pyrkimys tamana kokoontui tammikuussa muuttaa Asuntoliiton toiminnan 1964 Helsingin Kalliossa sijaitse- luonnetta vähittäin näkyi siinä, vaan kahvilaan joukko sodan käy- että vuonna 1962 liiton nimi muu- neitä miehiä keskustelemaan tettiin Rintamamiesten Asunto- ja oman järjestön perustamisesta. Huoltoliitoksi. Vuonna 1963 pai- Asiaa valmistelemaan asetettiin kallisyhdistyksiä oli yhdeksäntois- 15-jäseninen toimikunta. ta. Valmisteleva toimikunta oli yh- teydessä myös jo olemassa olevaan Rintamamiesten Asunto- ja Huol- toliittoon, mutta yhteistä toiminta-

Rintamaveteraaniliiton perustavan kokouksen 215 osanottajaa Helsingin Kauppakor- keakoulun talousmaantieteen luentosalissa 5. huhtikuuta 1964. Kuva: Rintamavete- raaniliitto 50 linjaa ei löytynyt. Suomalaisella ten yhteinen järjestö, “monttu- kauppakorkeakoululla pidettiin 5. miesten liitto”. huhtikuuta 1964 uuden liiton Vuoden 1965 tammikuussa al- maanlaajuinen perustava kokous, koi ilmestyä Rintamamiesveteraa- jossa oli läsnä yhteensä 215 rinta- nien asuntoja tukiliiton oma ää- masotilasta ja rintamatehtävissä nenkannattaja Veteraani-lehti. toiminutta naista. Kokous päätti Maaliskuussa liitto järjesti Helsin- perustaa Suomen rintamamiesve- gin messuhallissa valtakunnalli- teraanien asuntoja tukiliiton. sen rauhanjuhlan talvisodan rau- Uuden liiton perustamisen hanteon 25-vuotismuistoksi. Tasa- ydinkohdaksi todettiin se, että vii- vallan presidentti Urho Kekkonen si vuotta toiminut vanha liitto oli suhtautui myönteisesti Rintama- keskittynyt lähinnä rintamamies- miesveteraanien asuntoja tukilii- ten asuntojen rakennuttamiseen. ton toimintaan sen alkuvaiheista Kokouksen osallistujien mukaan lähtien. Liitto loi jo seuraavan vuo- rintamamiesten asia oli nähtävä sikymmenen alussa yhteistyösuh- laajemmin. “Nyt tarvittiin jo jota- teet Neuvostoliiton veteraaneihin. kin muuta.” Kuitenkin uudenkin Kun valtakunnallisia liittoja olikin liiton ensimmäisissä säännöissä yllättäen kaksi, niiden välisistä liiton tehtäväksi ilmoitettiin suhteista tuli hyvin jännitteiset. maanhankintalain epäkohtien Tilanne, jossa samanaikaisesti korjaaminen ja asuntojen hankin- kaksi eri liittoa edusti rintamamie- nan tukeminen. Samoin liiton en- hiä, aiheutti väistämättä kilpailua simmäiset edunvalvontahankkeet sekä jäsenistä että vaikutusvallas- kohdistuivat asuntoasioihin. Rin- ta. Seurauksena oli myös se, että tamamiesveteraanien asuntoja rintamamiesten asiat nousivat ai- tukiliitto on ollut sittemmin aktii- kaisempaa laajemmin esille yh- vinen myös veteraanien eläkeasi- teiskunnassa. oiden ja muiden etujen ajamisessa. Rintamamiesveteraanien asun- Sotaveteraaniliitto to- ja tukiliiton perustajat halusivat sen toimivan poliittisesti tasa- Vanhempi Rintamamiesten Asun- painoisena. Uuden liiton “toimi- to- ja Huoltoliitto muutti 25. huh- henkilöitä olisi valittava joka puo- tikuuta1964 nimensä Suomen So- lueesta yksi edustaja, sillä tällöin taveteraaniliitoksi. Samalla uusit- tämä tulee vaikuttamaan parem- tiin liiton säännöt. Uudelleen or- min eduskuntaan”. Lainsäädän- ganisoidussa ja nimeään vaihta- töön vaikuttaminen nähtiin tär- neessa liitossa oli vuoden 1965 keäksi, ja kaikkien rintamamies- alussa yhteensä 6 000 jäsentä ja ten tuli päästä osallisiksi hankit- 32 jäsenyhdistystä, joista osa käyt- tavista etuuksista. Jäseneksi saat- ti “asuntoyhdistyksen”, osa “huol- toivat liittyä viime sodissa asepal- toyhdistyksen” nimeä. Myös RM- veluksessa olleet. Liiton haluttiin lehden nimi muutettiin Suomen olevan erityisesti etulinjan mies- Sotaveteraaniksi ja lehden sisältö muuttui ratkaisevasti. 51

Sotainvalidien Suomen Sota- Rintamaveteraani- Rintamanaisten Veljesliitto ry veteraaniliitto ry liitto ry Liitto ry perustettu v. 1940 perustettu v. 1957 perustettu v. 1964 perustettu v. 1980 Liitto on viime sodis- Liiton tehtävänä on val- Liiton päätehtävänä on Liiton päätehtävänä on samme vammautu- voa ja edistää sotien toimia rintamaveteraa- valvoa jäsentensä yhtei- neiden etu-, huolto- 1939–1945 veteraanien nien ja heidän perheen- siä, yleisiä, sosiaalisia ja veljesjärjestö. ja heidän perheenjäsen- jäsentensä etujärjestö- ja oikeudellisia etuja. Päätehtävänä on tensä yhteiskunnalli- nä ja valvoa heidän ylei- Liiton jäseniä ovat rin- turvata sotainvali- sia etuja, toimia heidän siä yhteiskunnallisia ja tamapalvelutunnuksen dien ja heidän puo- toimeentuloturvansa, oikeudellisia etujaan saaneet naiset, jotka lisoidensa ja leskiensä sosiaalisen huoltonsa, sekä toimia terveyden- toimivat sotien 1939– lakisääteisten korvaus- asunto-olojensa ja hoidon, kuntoutuksen, 1945 aikana rintamalla ten, hoidon, kuntoutuk- kuntoutuksen edistä- eläke-etujen ja asuntoja sotatoimialueilla sen ja muiden palvelu- miseksi, sekä ylläpitää olosuhteiden paranta- lottina, sairaanhoitajina, jen taso, laatu ja jatkuva veteraanien keskuudes- miseksi. apusisarina, sotilaskoti- kehittäminen. sa yhteenkuuluvuutta ja sisarina ja työvelvolli- isänmaallista henkeä. sina.

Suomen Sotaveteraaniliiton pe- nien joukkotapaaminen. Tampe- riaateohjelman mukaan “pitäen reen Sotaveteraanien Huoltoyh- esikuvanaan Sotainvalidien Vel- distyksen järjestämä tapahtuma jesliiton työtä maamme sotainvali- kasvoi valtakunnalliseksi. Ääriva- dien hyväksi liitto pyrkii tekemään semmisto ja eräät opiskelijajärjes- vastaavaa sosiaalista työtä maam- töt vastustivat voimakkaasti juh- me sotaveteraanien hyväksi, ajaen laa ja jo sen valmisteluja. Juhlas- ja tukien kaikkia sotaveteraanien ta tehtiin jopa eduskuntakysely, oikeutettuja vaatimuksia”. Ensisi- jossa väitettiin juhlan suuntautu- jaiseksi tehtäväksi asetettiin sosi- van virallista ulkopolitiikkaamme aalisen turvan aikaansaaminen vastaan. niille sotaveteraaneille ja heidän perheilleen, jotka terveydellisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin vaike- Kilpailu uksiin joutuneina olivat avun tar- paikallisyhdistysten peessa. Asuntoasiat mainittiin vasta kohdassa neljä. Sotaveteraa- perustamiseksi niliitto katsoo olevansa Sotainva- lidien Veljesliiton tavoin samanai- Kahden veteraaniliiton olemassa- kaisesti sekä veljes- ja huoltojärjes- olo aiheutti keskinäistä kilpailua tö että veteraanien etujärjestö. jäsenistä. Rintamamiehiä kehotet- Lokakuussa 1964 pidettiin tiin liittymään liittojen paikallis- Tampereella rintamamiesten yhdistyksiin, joita kilpaa perustet- suurjuhla ja -mielenosoitus YH- tiin eri puolille maata. Vuosien 64, joka nosti veteraaniasiat uudel- 1965 ja 1966 taitteessa Sotavete- la tavalla julkisuuteen. Se oli soti- raaniliitto järjesti laajan kampan- en jälkeen ensimmäinen valtakun- jan uusien paikallisyhdistysten nallisesti merkille pantu veteraa- perustamiseksi. Sanomalehdissä 52 eri puolilla maata julkaistut keho- jäseniä ja jäsenryhmiä siirtyikin tukset saivat veteraanit liikkeelle. alkuvuosina Sotaveteraaniliit- Jäsenyhdistysten ja liittojen väli- toon. seksi portaaksi perustettiin molem- Rintamamiehet ihmettelivät, missa liitoissa piirejä. Sotaveteraa- miksi tarvitaan kaksi veteraaniliit- niliitto kasvoi muutamassa vuo- toa. Kentällä yhdistymishalut oli- dessa vielä kilpailijaansa nopeam- vat ilmeisesti melko vahvoja. Yh- min ja vuonna 1970 oli Sotavete- teistyö- ja yhdistymisneuvotteluja- raaniliitossa jo 20 piiriä, 342 jäsen- kin käytiin jo 1960-luvun puolivä- yhdistystä ja 103 000 jäsentä. Mel- listä lähtien, mutta heikoin tulok- kein viidesosa jäsenistä oli naisia. sin. Marraskuussa 1966 tosin saa- Paikallisyhdistysten perustami- tiin hyväksyttyä yhteinen seitsen- nen nähtiin tärkeäksi myös Rinta- kohtainen tavoiteohjelma. Rinta- mamiesveteraanien asuntoja tu- mamiesveteraanien liitto oli enem- kiliitossa. Alkusyksyllä 1964 liitto män kiinnostunut yhteistyöstä ja järjesti tiedotustilaisuuksia Etelä- Sotaveteraaniliitto isompana yh- Suomen asutuskeskuksissa ja sa- distymisestä. malla monelle paikkakunnalle pe- 1970-luvun alussa ilmestynees- rustettiin liiton osasto. Marras- sä sosiaalipoliittisessa tutkimuk- kuussa liiton toiminnanjohtaja ja sessa todettiin, että Sotaveteraani- rahastonhoitaja tekivät laajan liiton jäsenistä suhteellisesti osastojen perustamismatkan poh- enemmän asennoitui poliittisesti joisinta Suomea myöten. Rintama- oikeistolaisesti kuin Rintamamies- miesveteraanien asuntoja tukilii- veteraanien liitossa, jossa vasem- tossa oli vuonna 1970 yhteensä mistolaisittain suuntautuneiden 331 osastoa, joissa oli 50 500 jäsen- osuus oli vastaavasti suurempi. tä. Vuonna 1967 liitto muutti ni- Sotaveteraaniliiton jäsenet osallis- mensä Rintamamiesveteraanien tuivat maanpuolustus- ja reservi- liitoksi ja vuonna 1999 Rintama- läistoimintaan enemmän kuin veteraaniliitoksi. naapurinsa, joista monet toimivat aktiivisesti ammattiyhdistyksissä. Akateemikko Matti Kuusi tote- ”Kulkee juna si ensimmäisen Kansallisen vete- kahdellakin kiskolla” raanipäivän pääjuhlassa: “Koska Suomi on vapaa maa, valinnanva- pauden maa, niin meillä kuuluu Kahden liiton rinnakkaiselo ei olla kaksi kieltä, kaksi mieltä, kak- aina ollut ongelmatonta, vaan puo- si valtionuskontoa, vähintäänkin lin ja toisin sinkoili syytöksiä häi- kaksi kilpailevaa pankkia ja mar- rinnästä ja toisen toiminnan mus- kettia ja osuuskauppaa joka kir- tamaalaamisesta, “vyörytyksestä” konkylässä, kaksi isoa ja kaksi pie- ja “myyräntyöstä”. Kilpailua käy- nenpää ammattiliittoa, kahden tiin myös toisen liiton jäsenistä ja sortin sosialisteja, kahden sortin paikallisyhdistyksistä. Joitakin kommunisteja ja tietysti myös kak- Rintamamiesveteraanien asunto- si kilpailevaa veteraaniliittoa. Hy- ja tukiliiton johtohenkilöitä, pai- vin monet veteraanit ovat kironneet kallisyhdistyksiä sekä yksittäisiä 53 minunkin kuulteni tätä hölmöyttä. nostaa veteraaneja esille omana Mutta kun uraa uurtaneet tappe- erityisryhmänään. lukukot ovat väsyneet ja tunteet Joulukuussa 1965 Rintama- jäähtyneet, niin on huomattu, että miesveteraanien asuntoja tukilii- kulkee se juna kahdellakin kiskol- ton lähetystö esitti pääministeri Vi- la, yhteistyö pelaa jopa paremmin rolaiselle erityisen komitean aset- kuin fuusio, ja ellei pelaa, niin vaih- tamista tutkimaan rintamamies- detaan kenraaleja. Tämä yhteinen ten oloja. Tammikuussa 1966 val- veteraanipäivä on pitkä askel oike- tioneuvosto asettikin kaksi komi- aan suuntaan – kiitos siitä nykyi- teaa; toisen selvittämään sotien sille kenraaleille! Vapaassa maas- veteraanien asunto-ongelmia ja sa veteraaneillakin kuuluu olla toisen heidän sosiaalisia olojaan. enemmän kuin yksi vaihtoehto, ai- Haastatellut veteraanit arvioivat nakin siihen asti kunnes lääkäri ja itse, että puolet heidän potemis- haudankaivaja kertovat, että vaih- taan sairauksista oli sodan aiheut- toehdot ovat lopussa.” tamia. Suurin osa heistä oli sitä mieltä, että sodan henkisen paineen aiheuttamat jäljet olivat voi- Veteraanien etujen makkaampia kuin fyysiset vam- mat. Sotaan ja taisteluihin liitty- valvonta tehostuu vät painajaisunet jatkuivat monella edelleen. Entiset rintamamiehet Eräänlaisena päänavauksena oli eduskunnan enemmistön vas- vanhenevat toin hallituksen kantaa hyväksy- mä 100 000 markan määräraha Uusien liittojen myötä aktivoitui vuoden 1966 tulo- ja menoarvioon myös veteraanien edunvalvonta- sosiaalisin perustein jaettaviin yli- työ. Helmikuussa 1965 teki 22 eri määräisiin rintamamies-, sotales- puolueiden kansanedustajaa toi- ki- ja sotaorpojen eläkkeisiin. Val- vomusaloitteen maanhankinta- tioneuvosto poisti kuitenkin mää- lain ulkopuolelle jääneiden rinta- rärahan vuoden lopulla valtion mamiesten asian ratkaisemiseksi. budjetista. Vuoden 1967 valtiopäi- Maaliskuussa Sotaveteraaniliiton vien avajaisissa presidentti Urho aloitteesta ryhmä kansanedusta- Kekkonen toivoi eduskunnalta jia teki valtioneuvostolle lakiesi- myönteistä suhtautumista rinta- tykset rintamasotilaiden ylimää- mamiesten eläkeasiaan. räisistä eläkkeistä, kansaneläke- ikärajan alentamisesta ja rinta- masotilaspalstojen myöntämises- Ylimääräisiä tä. Aloitteet eivät vielä kuitenkaan johtaneet mihinkään. Entisten rin- sotaeläkkeitä tamasotilaiden oloja ja niistä joh- tuvia tarpeita ei tunnettu. Puolu- Ylimääräiset sotaeläkkeet ja vete- eet eivät myöskään ulkopoliittisen raanien kansaneläkerajan alenta- varovaisuuden vuoksi uskaltaneet minen säilyivät liittojen päällim- 54

Rintamamiehistä sin järjestäminen oli tuohon ai- veteraaneja kaan vielä jossakin määrin arve- Kun rintamamiehet ja -naiset ikääntyi- luttavaa. Se järjestettiin “korkean vät, heistä tuli veteraaneja. Sana ve- tahon isällisistä varoituksista huo- teraani tulee latinan sanasta vetus, joka tarkoittaa vanhaa. Veteraani-nimitystä limatta”, mutta vastoin ennakko- käytetään myös eri alojen henkilöstä, arvailuja “Tehtaankatu pysyi hil- jolla on huomattava määrä kokemus- jaisena”. Neuvostoliiton suurlähe- ta; esim. veteraaniohjaaja tai veteraa- tystö sijaitsi Tehtaankadulla. niurheilija. Yleisnimenä sotiemme veteraaneis- Myös rintamamiesveteraanien ta käytetään usein sanaa sotaveteraa- liitto päätti samana syksynä järjes- ni, joka kuitenkin viittaa Sotaveteraa- tää joukkoesiintymisen, mutta ve- niliiton jäseniin, eikä siten kata kaik- teraanien marssin sijasta liiton kia veteraaneja. Vastaavasti rintama- johto kokosi lokakuussa pääkau- miesveteraani-sana viittasi aikaisemmin Rintamamiesveteraaniliiton jäse- punkiin maan eri puolilta 1 500 niin, mutta liitto on muuttanut nimen- hengen luottamusmieslähetystön. sä nykyään Rintamaveteraaniliitoksi. Osallistujat jakaantuivat pienem- Lainsäädännössä oli jo aikaisemmin piin ryhmiin, jotka kävivät esittä- käytetty juuri rintamaveteraani-sanaa. mässä liiton näkemyksiä rintama- Lisäksi sotiemme veteraaneihin kuulu- veteraaniasioiden parantamiseksi vat sotatoimialueella mm. lottina, sai- puoluetoimistoissa, eduskuntaryh- raanhoitajina ja muissa tehtävissä pal- missä, valtioneuvostossa, yleisra- velleet rintamanaiset. Pitää myös muistaa, että sotainvalideistamme 95 diossa ja presidentin luona. % on samalla veteraaneja. Ylimääräisiin sotaeläkkeisiin Yhteisesti hyväksytty nimitys kaikille varattu summa kasvoi vuonna edellä mainituista on ”sotiemme ve- 1970 jo viiteentoista miljoonaan teraanit”. markkaan, mutta silti määräraha riitti vain muutamalle tuhannelle mäisinä tavoitteina. Vuoden 1968 hakijalle. Vuodesta 1974 ylimää- valtion tulo- ja menoarvioon saa- räistä sotaeläkettä maksettiin tiin ensimmäisen kerran miljoona myös rintamapalvelukseen osallis- markkaa ”erittäin vaikeassa talo- tuneille naisille. udellisessa asemassa olevien rintamasotilaiden ylimääräisiin sota- eläkkeisiin”. Määräraha oli veteraanien kannalta kuitenkin täysin Veteraanikerho riittämätön. eduskuntaan Sotaveteraaniliitto järjesti en- simmäisen suurmarssinsa 7. syys- Sotainvalidien Veljesliitto oli jo kuuta 1969 Helsingissä Kauppato- sodasta lähtien käyttänyt sotain- rilta tuolloiselle Messuhallille. validikansanedustajia säännölli- Marssiin ja sitä seuranneeseen sesti vaikutuskanavanaan päätök- suurkokoukseen osallistui 18 000 sentekijöihin. Vuoden 1966 edus- veteraania. Tarkoituksena oli kuntavaalien jälkeen Sotainvali- vauhdittaa veteraaniasioiden, en- dien Veljesliitto kutsui sotainvali- nen muuta veteraanien eläke- ja dikansanedustajat neuvotteluti- asumisongelmien ratkaisua. Mars- laisuuteen Kaskisaaren kuntoutu- 55 mislaitokseen, jossa kansanedusta- tettua eduskunnan valittiin vuo- jat päättivät perustaa Eduskun- den 1972 vaaleissa kansanedusta- nan sotainvalidikerhon. Suurim- jaksi enää 45 veteraania ja vuoden millaan sotainvalidikerhon jäsen- 1975 vaalien jälkeen määrä puto- määrä oli vuosina 1972–1975 yh- si tästäkin puoleen. teensä 26 edustajaa. Kerhon toimintaan osallistuivat jollakin tavalla kaikki poliittiset ryhmät kom- Päättäjiin vaikuttaminen munistien vähemmistöstä perus- tuslaillisiin, vaikka kaikki eivät Sotainvalidien Veljesliitto on ollut nimellisesti halunneet kuulua so- hyvin aloitteellinen sotilasvamma- tainvalidikerhoon. lainsäädännön kehittämisessä. Vuoden 1970 eduskuntavaaleis- Sodan jälkeen sotilasvammalain sa valittiin kansanedustajiksi 70 kehittämisessä pääpaino oli vai- rintamamiestä ja -naista, joista 43 keavammaisten sotainvalidien kor- oli Sotaveteraaniliiton jäseniä. Ke- vausten parantamisessa. Painos- säkuussa 1970 perustettiinkin tus aloitettiin jo paikallistasolta eduskuntaan veteraanikerho ja alueen kansanedustajista. Liiton vuoden loppuun mennessä ker- johto puolestaan kävi esittämässä hoon olivat liittyneet lähes kaikki sotainvalidien näkemyksiä edus- eduskunnan veteraanit. Kerhon kunnan valiokunnissa ja kutsui päämääränä oli huolehtia siitä, et- eduskuntaryhmiä vieraakseen eri- tei rintamasotilaitten asiaa tehty tyisesti hoito- ja kuntoutuslaitok- “puoluepoliittiseksi pisteiden ke- siinsa voidakseen kertoa liiton kan- ruupolitiikaksi” vaan että edus- nan vireillä oleviin uudistuksiin. kunnassa pyrittäisiin “puoluerajat Samalla tavalla toimivat 1960- unohtaen” ja yhteisvoimin “löytä- luvulla myös uudet veteraanijär- mään keinot veteraanien oikeutet- jestöt, mutta tuloksia saatiin pal- tujen vaatimusten toteuttamisek- jon niukemmin. Tietysti yhtenä si”. tärkeimpänä syynä oli mahdollis- 1960- ja 1970-luvuilla eduskun- ten edunsaajien suuri määrä. So- nassa keskusteltiin paljon veteraa- tilasvammalain mukaista elinkor- nien asioista ja tehtiin lukuisia koa saaneiden sotainvalidien mää- aloitteita. Eduskunta nähtiinkin rä oli 1950–1980 -luvuilla alle veteraanimyönteisempänä kuin 50 000 miestä ja naista, joista puo- valtioneuvosto, joka valtiontalou- let oli vaikeavammaisia. Muita ve- den säästöihin vedoten jarrutti ja teraaneja oli vielä satojatuhansia, vesitti veteraanietuuksien laajen- kansaneläkelaitoksen arvion mu- tamista. Vaikka veteraaneilla oli kaan vuonna 1971 noin 410 000. eduskunnassa yhden kolmasosan Uudistusten läpimenoon sotainva- määrävähemmistö, ei yhtenäinen lidien osalta vaikutti varmaan esiintyminen veteraanien etujen myös se, että sotainvalidihuolto oli ajamisessa onnistunut kovin hy- samalla vammaishuoltoa eikä si- vin. Kansanedustajien käsiä sitoi- ten ”ulkopoliittisesti arveluttavaa”. vat tiukasti oman puolueen pää- Jatkuva sotilasvammalain uu- tökset. Presidentti Kekkosen hajo- distamisprosessi oli alkanut jo 56 1950-luvun lopulta lähtien toimia keen Veljesliitolla on ollut run- hyvin. Tämä koneisto toimi niin, saasti kansainvälisiä yhteyksiä. että Sotainvalidien Veljesliitto Suomessa kävi monia Maailman teki aloitteita, valtion komiteat ja Veteraanijärjestön lähettämiä sti- työryhmät tutkivat niitä ja antoi- pendiaatteja tutustumassa maam- vat mietintöjä, hallitus teki lakiesi- me sotainvalidihuoltoon, joka oli tyksiä ja eduskunta hyväksyi lake- monessa suhteessa ainutlaatuista ja. Ja kun laki oli saatu vahviste- koko maailmassa. tuksi, Sotainvalidien Veljesliitolla Sotaveteraaniliitto ja Rintama- oli jo uusi aloite lainsäädännön ke- miesveteraanien asuntoja tuki- hittämiseksi. Aloitteita tehtiin val- liitto saivat toukokuussa 1965 osal- mistelutyötä tekeville ministeriöil- listua tarkkailijoina Maailman Ve- le, mutta myös valtioneuvostolle. teraanijärjestön yleiskokoukseen. Tämä oli tehokkaampaa kuin ve- Sotaveteraaniliitto jätti heti koko- teraanikansanedustajien toivo- uksessa jäsenanomuksensa ja hy- musaloitteet, jotka harvoin johti- väksyttiin vuonna 1967 järjestön vat lainsäädäntöön saakka. Mui- jäseneksi. Rintamamiesveteraani- den veteraanijärjestöjen toiminta- en liitto hakeutui järjestöön vasta muodot päättäjiin vaikuttamises- vuonna 1978 ja Rintamanaisten sa kehittyivät ja 1970-luvulla alet- Liitto hyväksyttiin ensimmäisenä tiin saavuttaa myös enemmän tu- naisjärjestönä Maailman Veteraa- loksia. nijärjestöön vuonna 1985.

Maailman Sotavangit ry. Veteraanijärjestö Sotavangit ry. perustettiin 15. tou- Maailman Veteraanijärjestö, kokuuta 1969 Helsingissä. Perus- World Veterans Federation (WVF) tavassa kokouksessa oli läsnä tois- perustettiin Pariisissa 24.–27. ta sataa entistä sotavankia. Sillä, marraskuuta 1950. Sen perustivat että oma järjestö perustettiin vas- toisen maailmansodan voittajaval- ta runsaat kaksikymmentä vuotta tiot. Maailman Veteraanijärjestön sotien jälkeen, on monia syitä. Tär- perustamiskirjassa järjestön tar- kein niistä ehkä on sotavankeudes- koitusperiksi määriteltiin tukea sa eletty raskas aika, joka halut- kansojen vapauteen ja riippumat- tiin kotiin päästyä ensin unohtaa. tomuuteen perustuvan maailman Yhdistyksen tarkoituksena on rauhan ylläpitämistä, tukea Yh- valvoa vuosien 1939–1940 ja distyneiden Kansakuntien toimin- 1941–1945 sotiin osallistuneiden, taa ja vahvistaa maailman vete- ilman omaa syytään sotavankeu- raanien ystävyyssiteitä kansalli- teen joutuneiden rintamamiesten suuteen, varallisuuteen, rotuun tai ja heidän perheenjäsentensä ylei- uskontoon katsomatta. siä ja yhteisiä etuja. Jäseneksi on Sotainvalidien Veljesliitto liit- myös otettu Hyrsylän mutkassa, tyi Maailman Veteraanijärjestön Suomussalmella ja Petsamossa tal- jäseneksi vuonna 1954. Tämän jäl- visodan alussa sotavangeiksi jää- 57 neitä siviilejä. Sen sijaan sotien ai- vivät tapaamassa sotasairaaloissa kana vihollisen puolelle ”loikan- ja hoitolaitoksissa olevia sotainva- neita” ei jäseneksi ole hyväksytty. lideja, tekivät kotikäyntejä sotain- Valtakunnalliselle yhdistykselle validiperheisiin ja osallistuivat va- on vuosien kuluessa perustettu rojenhankintaan. Sotainvalidipii- kaksitoista alaosastoa. reihin perustettiin naisjaostojen Toiminnan painopiste on ollut yhdyselimiksi naistoimikuntia. sosiaalisessa toiminnassa muun Valtakunnallinen Sotainvalidien muassa jäsenten henkisen tasa- Veljesliiton Naisjärjestö on ohjan- painon tervehdyttäminen ja syyl- nut naisjaostojen ja naistoimikun- lisyyden tunteen poistaminen. So- tien työtä vuodesta 1953. tavangit ry:n aloitteesta on tehty Naiset olivat mukana myös So- kolme sotavankitutkimusta, joista taveteraaniliiton huoltotyössä, jos- ensimmäinen oli kysely elossa ole- kin alkuun järjestäytymättöminä. vien sotavankien sosiaalisesta ja Valtakunnallinen Suomen Sotave- terveydellisestä tilasta ja 1970- ja teraanien Naiskeskustoimikunta 1980-luvuilla suoritetuissa sota- perustettiin vuonna 1968 Seinäjo- vankitutkimuksissa on myös ollut ella. Naiskeskustoimikunnan alai- terveystarkastus. Lähes kaikilla suudessa toimivat sotaveteraani- sotavangeilla on jonkinasteinen piirien naistoimikunnat ja niiden psyykkinen sotavamma ja tämän alaiset sotaveteraaniyhdistysten heidän osaltaan on tunnustanut naisjaostot. Naisjaostojen työssä myös valtiovalta. Yhdistys lopetti on mukana sekä sotaan osallistu- toimintansa vuoden 2005 lopussa. neita että muita naisia. Vuonna 1982 keskustoimikunta rekisteröi- tiin nimellä Suomen Sotaveteraa- Naiset mukana niliiton Naisjärjestö ry. veteraanityössä Myös Rintamamiesveteraanien liiton osastoihin perustettiin vuodesta 1966 lähtien naisjaostoja, joi- Sotainvalidien Veljesliiton ala- den tehtävänä oli tukea miesten osastojen yhteyteen alettiin vuon- toimintaa. Vuonna 1973 perustet- na 1945 perustaa naisjaostoja, joi- tiin Rintamamiesveteraanien lii- den tehtävänä oli tukea alaosaston ton naistoimikunta. huoltotyötä. Epävirallisia naistoimikuntia oli toiminut jo jatkosodan aikana. Kun Lotta Svärd - yhdistyksen toiminta loppui, moni Rintamanaisille paikallisyhdistyksissä aktiivisesti oma liitto toiminut lotta siirtyi Sotainvalidi- en Veljesliiton naisjaostoihin jat- Liiton perustamista rintamalla kamaan työtä. Samalla naisjaostot palvelleille naisille ajoi erityisesti saivat lahjoituksina runsaasti lot- kansanedustaja Kerttu Hemmi tien kalustoa ja muuta omaisuut- Pohjois-Pohjanmaalta. Hän oli ta. vuodesta 1970 ollut eduskunnas- Naisjaostot olivat mukana jär- sa hyvin aktiivinen rintamanais- jestämässä virkistystoimintaa, kä- ten ja rintamamiesten asioiden 58 ajaja ja ollut vuonna 1970 perus- myös eräät Sotaveteraaniliiton tamassa Pohjois-Pohjanmaan Rin- johtohenkilöt, jotka katsoivat, että tamanaiset -yhdistystä. Samana Sotaveteraaniliiton oma naisjär- vuonna perustettiin myös Helsin- jestö voisi hoitaa myös naisten etu- gin ja Uudenmaan Rintamanaiset jen ajamisen. Rintamamiesvete- ry. raanien liitossa ei samanlaista Rintamanaisten oman liiton pe- vastustusta ollut. rustaminen ei kuitenkaan ollut on- Rintamanaisten Liitto perustet- gelmatonta, sillä sitä vastustettiin tiin hotelli Helsingissä 21. syys- poliittisesti ja järjestöllisesti. Vas- kuuta 1980. Liiton puheenjohta- tustajat vetosivat jopa Moskovaan, jaksi valittiin Pohjois-Karjalan todeten, ettei välirauhansopimuk- Rintamanaiset ry:n puheenjohta- sen mukaisesti lakkautettua Lot- ja, kansanedustaja Lea Sutinen ta Svärd -järjestöä voisi perustaa Pohjois-Karjalasta. Liiton tarkoi- uudelleen. Naiset kysyivät, kuin- tuksena on olla maan rintama- ka miesten veteraanijärjestöt oli naisten yhdistyksenä, toimia jä- voitu perustaa, vaikka niihin kuu- senyhdistystensä jäsenten etujär- lui entisiä suojeluskuntalaisia. jestönä, valvoa heidän yhteisiä, Naisten liittoa vastustettiin myös yleisiä, sosiaalisia ja oikeudellisia sillä, ettei veteraaniliittojen mää- etujaan sekä avustaa taloudellisis- rää saisi enää kasvattaa. Naiset sa vaikeuksissa olevia jäseniään voisivat hyvin liittyä miesten liit- mahdollisuuksien mukaan sekä toihin. Kielteisesti naisten oman tehdä yhteistyötä muiden veteraa- liiton perustamiseen suhtautuivat nijärjestöjen kanssa.

Rintamanaisten Liiton lipun naulaaminen hotelli Helsingissä. Kuvassa liiton hallitus – oik. Lea Sutinen, Kerttu Hemmi, Maila Mikkola, Tilda Viinikanoja, Eila Kuitunen, Kyllikki Kuokkanen, Birgitta Ulonen, Aili Härkälä, Sipi Tilus ja Elsa Kyntäjä. 59 Aluksi Rintamanaisten Liittoon miin osallistuneita. Tämä oli myös suhtautui penseästi myös Suomen Rintamamiesveteraanien liiton Naisten Huoltosäätiö (nyk. Lotta kanta, kun Sotaveteraaniliitto Svärd säätiö), joka katsoi itse edus- kannatti laajempaa tulkintaa. tavansa lottia. Säätiö on myöhem- Lähinnä käytännön syistä kuiten- min monin tavoin tukenut liiton kin päädyttiin laajempaan käsit- toimintaa. Myös suhteet Sotavete- teeseen. Rintamasotilaalla tarkoi- raaniliittoon ja sen naisjärjestöön tettiin henkilöä, joka vuosien ovat muodostuneet hyviksi. Rinta- 1939–1945 sotien aikana osallistui manaisten Liiton jäseniä on jäse- puolustusvoimien joukoissa varsi- nenä ja toimii myös Sotainvalidi- naisiin sotatoimiin reserviläisenä, en Veljesliitossa, Sotaveteraanilii- nostomiehenä, vapaaehtoisena tai tossa ja Rintamaveteraani liitossa. vakinaisessa palveluksessa. Sota- Enimmillään Rintamanaisten Lii- toimiin osallistuneeksi katsottiin tossa toimi 32 jäsenyhdistystä. henkilö, joka todistettavasti oli osallistunut taisteluihin tai palvellut rintamavastuussa olleen sota- Valtiovallan toimiyhtymän joukoissa tai sen alueella taikka kotialueella ilma- mukaantulo torjunta- tai rannikkojoukoissa, merivoimien alusyksiköissä tai il- Rintamasotilastunnus mavoimien lentoyksiköissä. Rintamasotilastunnusten 1970-luvun alussa käytiin suoma- jako alkoi huhtikuussa 1970 ja laisessa sosiaalipolitiikassa kes- päättyi vuoden 1994 lopussa. Ja- kustelua siitä, pitikö ylipäätään osta vastasi puolustusministeriöön veteraanien sosiaaliturvaa kehit- nimetty Rintamasotilastunnusasi- tää erikseen vai kohenisiko heidän ain neuvottelukunta. Tunnus asemansa sosiaalipolitiikan ylei- myönnettiin myös Saksan joukois- sen kehittymisen mukana. Vastaa- sa palvelleille suomalaisille SS- vasti eräät tahot halusivat myös miehille ja suomalaisille Ruotsin sotainvalidien sosiaali- ja terveys- kansalaisuuden saaneille. Kaikki- palvelut hoidettaviksi yleisten pal- aan tunnuksia myönnettiin yli velujen avulla. Sotainvalidien Vel- 450 000. Ulkomaalaisille vapaaeh- jesliitto sai kuitenkin nämä vaati- toisille jaettiin vuosina 1992–1994 mukset torjuttua ja sotilasvamma- yhteensä 1 800 ulkomaalaisen lain kehittäminen on jatkunut ja rintamasotilastunnusta. Rinta- jatkuu edelleen. mamiesveteraanien liitto muutti vuonna 1975 sääntöjään siten, Koko veteraanijoukon lakisää- teisten etujen lisääminen edellyt- että liiton varsinaiseksi jäseneksi ti, että ensin määriteltäisiin viral- pääsivät sen jälkeen vain rintama- lisesti käsite ”rintamasotilas”. Al- sotilastunnuksen saaneet miehet. kujaan rintamasotilaan määritel- Vuonna 1978 myönnettiin myös sotaan osallistuneille naisille eril- mä oli tarkoitus rajata koskemaan linen rintamapalvelustunnus. vain jalkaväkirykmentissä tai vas- Tunnus myönnettiin naisille, jot- taavassa muodostelmassa sotatoi- 60 ka olivat rintamapalveluun ver- eläkettä alettiin maksaa 55-vuot- rattavissa tehtävissä rintamavas- ta täyttäneille rintamasotilaille tuussa olleen sotatoimiyhtymän varhaiseläkeluonteisena etuutena. alueella. Vuoteen 1996 mennessä Veteraanit pettyivät lakiin ja rintamapalvelustunnus myönnet- vaativat siihen heti muutoksia. tiin kaikkiaan yli 68 000 naiselle. Jälkeenpäin tarkasteltuna vete- Rintamatunnuksen on voinut raanien kannalta kuitenkin oli tär- hakea henkilö, joka vuosien 1939– keintä saada laki säädetyksi. Sen 45 sotien aikana on työvelvolli- antamia etuuksia pystyttiin myö- suuslain nojalla osallistunut lin- hemmin parantamaan. Vuonna noitusrakentajana puolustus- 1974 korjauksia etuuksiin yritet- voimien linnoitusrakentajajou- tiin tuloksetta saada veteraaniliit- koissa rintamavastuussa olleen so- tojen yhteisellä aloitteella edus- tatoimiyhtymän alueella. Rinta- kunnassa. Rintamamiesveteraani- matunnuksia myönnettiin vuoden en liitto keräsi 127 000 nimen rin- 1994 loppuun mennessä 3 000. tamamiesadressin, joka luovutet- Näiden vuosien 1939–1945 sotiin tiin kesäkuussa 1974 pääministe- liittyneiden tunnusten lisäksi ri Kalevi Sorsalle. Syyskuussa myönnettiin vuoden 1918 sotaan 1975 Sotaveteraaniliitto järjesti – osallistuneille 800 veteraanitun- vauhdittaakseen veteraanien nusta. etuuksien saamista – jälleen suur- marssin, johon osallistui yli 22 000 veteraania. Rintamasotilaseläke- Rintamasotilaseläke lakiin saatiin täysremontti kuitenkin vasta vuonna 1977. Ylimääräiset sotaeläkkeet eivät perustuneet lakiin, vaan valtioneuvosto päätti vuosittain vahvis- Rintamalisät tettavista määrärahoista. Rinta- mamiesten sosiaalietukomitea kat- Rintamasotilaseläkkeen kanssa soi rintamaolojen fyysisesti ja hen- samanaikaisesti toteutettiin myös kisesti kuluttavina vaikuttaneen rintamalisä. Rintamasotilaalle, työkykyä alentavasti ja toimeentu- joka oli jo siirtynyt kansaneläk- loa heikentävästi. Komitea ehdot- keelle, alettiin vuodesta 1971 mak- ti jo vuonna 1967 rintamasotilas- saa rintamalisää (alun perin rin- eläkettä ja erityistä rintamasotilas- tamasotilaslisää). Lisä oli tiukasti lisää. Vasta vuonna 1971 ylimää- tarveharkintainen ja edellytti, räisten sotaeläkkeiden rinnalle että veteraani sai kansaneläkkeen saatiin ehdoiltaan hyvin tiukka tukiosaa. Heinäkuusta 1977 rinta- rintamasotilaseläkelaki, jonka malisää alettiin maksaa kaikille mukainen eläke oli tuloista ja rintamasotilastunnuksen saaneil- omaisuudesta riippuvainen. Ta- le kansaneläkkeen saajille 41 voitteena oli turvata sellaisten pie- markkaa kuukaudessa. Vuonna nituloisten veteraanien toimeentu- 1981 rintamalisä laajennettiin lo, joilla ei ollut vielä oikeutta kan- koskemaan rintamapalvelustun- saneläkkeeseen. Rintamasotilas- nuksen saaneita naisia ja vuodes- 61

Korsuveljesten Veteraanikuntoutus Kuntosäätiö alkaa Kesäkuussa 1974 aloitti toimintansa Laukaassa erityisesti veteraaneille tarkoitettu kuntoutuslaitos Peurunka. Sen Kun rintamasotilaseläkelailla oli rakentaja ja ylläpitäjänä oli Korsuvel- saatu veteraaniasioiden lainsää- jesten Kuntosäätiö, joka vuonna 1975 däntö alulle, ryhdyttiin veteraani- muutti nimensä Kuntoutumis- ja lii- kuntasäätiö Peurungaksi. Sen tarkoituk- liitoissa kiinnittämään huomiota sena oli toiminnassaan ottaa erityises- myös veteraanien muihin ongel- ti huomioon rintamavastuussa palvel- miin. Rintamaveteraanien ilmai- leiden rintamamiesten, naisten ja so- set terveystarkastukset alkoivat- tainvalidien tarpeet.” kin kansanterveyslain puitteissa Sotainvalidi-lehti 6/1976. terveyskeskuksissa 1970-luvun lo- ta 1985 rintamalisää maksettiin pulla. Rintamaveteraanien kun- myös Suomessa asuvalle ulkomaan toutus alkoi vuonna 1977 ensin kansalaiselle (paluumuuttajat kokeiluluonteisena. Veteraani- Ruotsista) ja ulkomailla asuville kuntoutuksessa otettiin mallia veteraaneille vuodesta 1989 lähti- pari vuosikymmentä jatkuneesta en. sotainvalidien kuntoutuksesta, Rintamalisäjärjestelmän kehit- joka oli nimenomaan ”toimintaky- tyminen sotavuosien vuoksi puut- kyä ylläpitävää”. teelliseksi jääneen eläketurvan Valtion tulo- ja menoarviossa korvauksesta tunnustusluontoi- varattiin vuosittain veteraanikun- seksi etuudeksi toi paineita kom- toutukseen erillinen määräraha. pensoida alkuperäisiä korvausta- Vuonna 1983 säädettiin laki rin- voitteita muilla keinoin. Erityises- tamaveteraanien kuntoutuksesta, ti työeläkettä vailla olevien ja pien- mutta kuntoutettavien määrä riip- tä työeläkettä saavien veteraanien pui edelleen vuosittaisesta määrä- eläketurva koettiin edelleen riittä- rahasta. Vasta viime vuosien ve- mättömäksi. Heille alettiin maksaa teraanikuntoutusmäärärahan ko- ylimääräistä rintamalisää. Las- rotukset ja rahoituksen osoittami- kennallinen täysimääräinen yli- nen Ray:n tuotoista ovat parem- määräinen rintamalisä määritel- min mahdollistaneet pääsyn vuo- tiin siten, että se hyvittäisi kolmen sittaiseen kuntoutukseen. vuoden rintamapalvelusajasta ai- Kuntoutus alkoi Sotainvalidien heutuvan puuttuvan eläketurvan. Veljesliiton laitoksista, mutta se Ylimääräinen rintamalisä tuli as- laajeni 1970-luvulla kylpylähotel- teittain voimaan vuoden 1986 alus- lityyppisiin laitoksiin, joissa viih- ta alkaen. Vuonna 1991 asetetun detarjonta oli kuntoutuksen ohel- toimikunnan mietinnön mukaisek- la tärkeällä sijalla. Sotainvalidien si ylimääräinen rintamalisä tuli sairaskotiverkosto – 21 laitosta eri vasta Paavo Lipposen hallituksen puolille maata – rakennettiin val- talvisodan päättymispäivänä 13. tion ja Ray:n tuella pääosin 1980- maaliskuuta 2000 tekemän esityk- luvulla. Vuosituhannen vaihtees- sen myötä. sa sotainvalidi- ja veteraanikun- toutusta tarjosi jo lähes 80 laitosta. 62

Rintamaveteraaniasian Veteraani presidentiksi Vuonna 1982 valittiin tasavallan presi- neuvottelukunta dentiksi Mauno Koivisto, pääministeri ja Suomen Pankin pääjohtaja. Hänen Kansanedustaja, rintamanainen valintansa maan korkeimpaan virkaan Kerttu Hemmi teki syksyllä 1978 teki mielenkiintoiseksi muun muassa se, hän oli palvellut kolmatta vuotta jat- eduskunnassa raha-aloitteen vete- kosodassa tavallisena rivimiehenä JR raanien neuvottelukunnan perus- 35:ssä ja Osasto Törnissä. Veteraanit tamiseksi. Sosiaali- ja terveysmi- odottivatkin häneltä tukea etujensa nisteriön yhteyteen perustettiin ajamisessa. vuonna 1979 rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta, jonka tar- teraanilainsäädännön kehittämis- koituksena on esitysten ja aloittei- esityksiä. Kun näitä esityksiä ei ol- den tekeminen, lausuntojen anta- lut hallituksen tulo- ja menoarvio- minen ja toimiminen yhdyssiteenä ehdotuksessa, kävivät kaikki nel- valtiovallan ja veteraanijärjestö- jä veteraanijärjestöä syksyn alus- jen välillä. Kaikki kolme olemassa sa jättämässä yhteisen vetoomuk- olevaa veteraanijärjestöä ja perus- sensa eduskuntaryhmille. Vete- teilla ollut Rintamanaisten Liitto raanien yksimielinen ja yhteinen saivat neuvottelukuntaan edusta- esiintyminen tehosi ja budjettiin jansa. Ministeriöstä nimettiin kol- saatiin monia veteraaneja koske- me jäsentä ja viidestä suurimmas- via parannuksia. Neuvottelukun- ta puolueesta yksi jäsen kustakin. ta on ollut toimiva vaikutuskana- Sittemmin neuvottelukuntaan va järjestöjen ja viranomaisten, tuli myös Suomen Kuntaliiton sekä erityisesti veteraanietuuksista tapaturmaviraston (myöh. Valtio- vastaavan sosiaali- ja terveysmi- konttorin) edustus. Kaatuneitten nisteriön välillä. Omaisten Liitto on ollut asiantun- tijajäsenenä 1980-luvulta lähtien. Myöhemmin veteraaniasiain neu- Rintamaveteraanien vottelukuntia perustettiin myös varhaiseläke läänitasolle ja kuntiin. Läänien neuvottelukuntien puheenjohtaji- Rintamaveteraaniasiain neuvotte- na ovat olleet maaherrat, mikä on lukunnan valmistelutyöllä ja ve- osaltaan lisännyt niiden arvoval- teraanijärjestöjen yhteistyöllä saa- taa. tiin myös yli 10 vuotta vireillä ol- Veteraanijärjestöjen painoar- lut veteraanien varhaiseläkeasia voa nosti se, että ne saivat neuvot- tyydyttävään ratkaisuun. Tosin telukunnan myötä sillanpääase- kymmenen vuoden kuluessa ”aika man valtionhallinnossa. Tämä sai oli hoitanut” pääosan sotainvali- järjestöt kokoamaan voimansa yh- deista ja muista veteraaneista teen ja toimimaan valtiovaltaan eläkkeelle ilman varhaiseläkela- päin entistä yhtenäisemmin. Jo kia. Rintamaveteraanien varhais- vuonna 1980 rintamaveteraani- eläkelaki tuli voimaan heinäkuus- asiain neuvottelukunta valmiste- sa 1982. li ja esitti ministereille lukuisia ve- 63 Lain mukaan oikeus varhais- neilla oli. Työ oli aloitettu jo ennen eläkkeeseen oli Suomessa asuval- liiton perustamista. Eduskunta- la rintamaveteraanilla, jolla oli 15 aloitteita tekivät muun muassa rin- viimeisen vuoden aikana työeläke- tamalla lottina palvelleet naiskan- lakien mukaista palvelusaikaa vä- sanedustajat. Vuonna 1974 pääsi- hintään 10 vuotta. Rintamavete- vät rintamalla palvelleet naiset yli- raaneilta edellytettiin vähintään määräisten sotaeläkkeiden piiriin. kahden vuoden rintamapalveluk- Veteraanietuudet edellyttivät sen lisäksi, että hän oli vähintään naisille omaa veteraanitunnusta. 58-vuotias ja että hänen työkykyn- Rintamasotilastunnus ei viran- sä oli sairauden tai vamman vuok- omaisten tulkinnan mukaan voisi pysyvästi alentunut siten, että nut koskea naisia. Teknisenä ongel- se olennaisesti haittasi työntekoa. mana nähtiin se, että naisilla ei Lisäksi edellytettiin, että hän oli ollut sotilaspassia, johon tunnuk- ollut pitkähkön ajan ennen var- sesta kertovan leiman olisi voinut haiseläkkeen alkamista rasitta- lyödä. Ongelma ratkaistiin rinta- vassa työssä. Vähintään 30 prosen- mapalvelustunnuksella, joka tin haitta-asteen sotainvalidit pää- myönnettiin rintamapalvelukses- sivät varhaiseläkkeelle ilman edel- sa olleille naisille. Rintamanaiset lä mainittuja edellytyksiäkin. Ve- pääsivät vuodesta 1979 lähtien teraanien varhaiseläkkeellä oli rajoitetusti myös kuntoutukseen ja vuonna 1986 enimmillään yhtä ai- myöhemmin he ovat tulleet kun- kaa noin 8 600 henkilöä. toutuksessa samaan asemaan miesveteraanien kanssa. Vuonna 1979 perustettu rinta- Veteraanietuuksia maveteraaniasiain neuvottelukun- myös naisille ta antoi naisille tasavertaisemmat mahdollisuudet ajaa omia etujaan. Rintamanaiset saivat uusia vete- Rintamanaisten Liitto otti tavoit- raanietuuksia seuraavasti: teekseen saada naisille samat sosiaaliset edut kuin miesveteraa-

Vuodesta 1974 Ylimääräiset sotaeläkkeet (miehille 1968) Vuodesta 1979 Veteraanikuntoutus (miehille 1977) Vuodesta 1981 Rintamalisä (miehille 1971) Vuodesta 1982 Rintamasotilaseläke (miehille 1971) Vuodesta 1982 Rintamaveteraanien varhaiseläke (miehille 1982) Vuodesta 1986 Ylimääräinen rintamalisä (miehille 1986) Vuodesta 1992 Hammashuolto (miehille 1992)

Rintamanaisten Liiton toiminta Rintamaveteraanien varhaiseläke alkoi nopeasti tuottaa tuloksia. ja ylimääräinen rintamalisä sen Rintamalisä ja rintamasotilaselä- sijaan koskivat alusta lähtien ke saatiin naisille, mutta noin kym- myös rintamanaisia. menen vuotta miehiä myöhemmin. 64 KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ VETERAANIEN ARVOSTUS ESILLE

Kuva: Bengt Andersson

Veteraanit saivat 1960- ja 1970-luvun alussa kuulla moitteita, että “oli oma vikanne, kun sinne menitte”. Suomen kansan suuri enemmistö ei kuitenkaan ole koskaan ajatellut näin. Veteraanien arvostus alkoi kasvaa jo ennen 1990-luvun vaihteen suuri mullistuksia Neuvostolii- tossa, Baltian maissa ja Itä-Euroopassa. Viimeistään silloin, kun Balti- an maat itsenäistyivät ja itänaapurimme tunnisti ampuneensa Mai- nilan laukaukset, puolustussotamme sai oikeutuksensa. 65 Häviäjistä voittajia vähentääkseen Vennamon kanna- tusta. Ulkopoliittisestikaan vete- 1980-luvulle tultaessa oli veteraa- raaniasia ei enää ollut yhtä arka- nien arvostus selvästi kohonnut luontoinen, kun vuonna 1985 Neu- suomalaisessa yhteiskunnassa. vostoliiton johtoon tuli liennytys- Tästä osoituksena oli valtiovallan tä kansainvälisissä suhteissa kan- mukaantulo rintamaveteraanien nattava Mihail Gorbatshov. eläke- ja kuntoutusasioiden hoita- Sotiemme rintamamiehet ja - miseen. Rintamaveteraaniasiain naiset olivat vaienneet vuosikym- neuvottelukunnan nimittäminen meniksi omista ja sotiin liittyvistä vuonna 1979 virallisti veteraani- asioista. Suomi oli ”hävinnyt” so- asioiden hoidon valtion hallinnos- dan ja hyvien naapurisuhteiden sa ja antoi veteraanijärjestöille vuoksi viranomaiset kehottivat pi- mahdollisuuden vaikuttaa lain- tämään “matalaa profiilia”. Sen si- säädäntötyöhön. jaan nämä miehet ja naiset jäl- Rintamamiesten omien järjestö- leenrakensivat maata, maksoivat jen uusi tuleminen tapahtui 1960- sotakorvauksia ja asuttivat siirto- luvulla, mutta aluksi toimittiin väen. He tiesivät, että häviöstä “kieli keskellä suuta”. Ensin hoi- huolimatta Suomi oli käynyt oi- dettiin aseveljien asunto-asioita ja keutettua puolustussotaa ja sen autettiin puutteeseen joutuneita. sodan he olivat voittaneet. Tämän 1970-luvulla veteraanijärjestöjen tiesi ja tunnusti valtaosa suoma- painostuksella saatiin heikompi- laisista, vaikka sillä ei haluttu ”elä- osaiset rintamamiehet yhteiskun- möidä”. nan tuen piiriin. 1980-luvun vaihteessa valtiovalta oli virallistanut veteraanien erityisaseman yhteis- Tammenlehvä-tunnus kunnassa. Veteraaniasioilla osattiin jo Sotien veteraanit olivat jo pitkään 1970-luvulla tehdä myös politiik- toivoneet valtiovallan julkista tun- kaa. Suomen Maaseudun Puolu- nustusta. Sotaveteraaniliiton joh- een puheenjohtaja Veikko Venna- to esitti syksyllä 1983 puolustus- mo, joka oli sotien jälkeen henki- voimain komentajalle, kenraali löitynyt siirtoväen ja rintamamies- Lauri Sutelalle, että ainakin mie- ten asuttajana, otti vaalipuheit- histöön ja aliupseeristoon kuulu- tensa yhdeksi teemaksi veteraanit neet rintamaveteraanit ylennet- ja vaati hallitukselta suuria ja kal- täisiin seuraavaan sotilasarvoon liita uudistuksia veteraanien hy- tai kaikille rintamasotilas- tai rin- väksi. Potentiaalisia äänestäjiä oli tamapalvelustunnuksen saaneille veteraanien omaiset mukaan luki- myönnettäisiin valtion kunnia- en satojatuhansia, ja Vennamo sai- merkki. Kenraali Sutela ja hänen kin 1970-luvulla huomattavia vaa- jälkeensä komentajaksi tullut ken- livoittoja ”köyhän kansan asialla”. raali Jaakko Valtanen suhtautui- Tämä ei tietenkään sopinut valta- vat myönteisesti veteraanien pal- puolueille, jotka myös alkoivat ot- kitsemiseen. Kävi kuitenkin heti taa veteraaniasioita ohjelmiinsa selville, että lainsäädäntö esti re- 66 serviin kuulumattomien veteraa- het ja naiset. Merkin jakelun ym- nien ylentämisen. Satojen tuhan- päri maata hoitivat sotilaspiirit, ja sien kunniamerkkien myöntämi- vuoden 1986 loppuun mennessä oli nen ei myöskään tullut kysymyk- jo jaettu 210 000 Tammenlehvää. seen muun muassa siitä syntyvien Vaatimattomasta ulkonäöstään kustannusten vuoksi. huolimatta Tammenlehvästä tuli Asian valmistelu jatkui kevääl- arvostettu ja hyväksytty, kaikkia lä 1985 puolustusministeriössä ja sotiemme veteraaneja yhdistävä pääesikunnassa, joissa selvitettiin tunnus. Yhteiskunnallisen ilma- vaihtoehtoina ansio- tai rinta- piirin muuttuminen on vuosien merkkiä. kuluessa vain lisännyt merkin ja Rintamerkiksi esitettiin ensin sitä kautta veteraanisukupolven sodanaikaisen tuntolevyn muo- arvostusta kansalaisten keskuu- toista pienoistuntolevyä, jossa oli- dessa. si ollut vuosiluvut 1939–1945. Ve- teraanit hylkäsivät tämän ”kuole- manprikan” suorastaan sopimatto- Pääministeri ottaa mana. Vapaudenristin Ritarikun- arvostuksen esille nan sihteerin, kenraaliluutnantti Wilhelm Stewenin ehdotuksesta Vaikka veteraanien arvostus oli rintamerkiksi valittiin tammenleh- siis selvästi parantunut, tämän ar- vä, joka on antiikin ajoista lähtien vostuksen osoittaminen ennen ollut urhoollisuuden vertauskuva kaikkea veteraaneille itselleen ei ja jota Suomessa käytetään Va- näkynyt yhteiskunnassa. Veteraa- paudenristin kunniamerkeissä nit toivoivat valtiovallalta lisäpa- tunnuskuviona. nostuksia, mutta eivät välttämät- Tammenlehvämerkki julkistet- tä halunneet pelkästään uusia ta- tiin itsenäisyyspäivänä 1985 ja en- loudellisia etuja. He toivoivat sel- simmäinen merkki luovutettiin vempää, koko kansakunnan tun- presidentti Mauno Koivistolle 21. nustusta uhrauksilleen. huhtikuuta 1986. Veteraanimerk- Antti Juutilaisen Tammenleh- kiä ovat oikeutettuja käyttämään vän kansa -kirjassa todetaan, että kaikki rintamasotilas- tai rintama- on varsin vaikea selvittää, kuka palvelustunnuksen saaneet mie- toi ensimmäisenä esiin ajatuksen veteraanipäivästä. Todennäköises- ti kuitenkin tuo henkilö oli sotiemme veteraani. Alkuvuodesta 1985 asiaa pohdittiin pääministeri, so- siaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajan Kalevi Sorsan lä- hipiirissä. Kansan ja valtiovallan oli heidän mielestään muistettava ja pidettävä arvossa sodan koke- neiden ikäpolvien työtä. Asiassa Puvun rintamukseen kiinnitettävä oli myös sen poliittinen puoli. Val- hopeanvärinen tammenlehvämerkki tiontalouden niukkuuden vuoksi ei 67

Kalevi Sorsa TS 22.4.1997: jat. Osallistujat keskustelivat toi- ”Noina rintamamiespolitiikan kehittä- mista, joilla valtio, läänit ja kun- misen vuosina (v. 1971 rintamasotilas- nat voisivat osoittaa arvostusta so- eläkelaki, v. 1982 varhaiseläkelaki, v. tiemme veteraaneille. Tuosta tilai- 1983 kuntoutuslaki) ihmettelin mones- ti, mikseivät jatkuvasti lisätytkään tu- suudesta on katsottu veteraanipäi- kitoimet näyttäneet liennyttävän sitä vähankkeen lähteneen liikkeelle. katkeruutta, jota rintamamiesten pii- rissä tunnettiin. Käsissäni olevien asiakirjojen syntyai- kaan (1985) vastaus suorastaan jysähti Ehdotus mieleeni. Eivät nämä miehet ja naiset veteraanipäivän olleet hakemassa pelkästään levennys- tä leipäänsä. He olivat antaneet Suo- vietosta melle elämänsä parhaat vuodet ja siitä lahjasta muodostui heidän elämänsä Yhteisneuvottelun jälkeen vete- dramaattisin kokemus, jota mikään muu ei ollut myöhemmin ylittävä. He raanijärjestöt laativat 27. helmi- olivat hakemassa kenties ennen kaik- kuuta 1986 yhdessä muistion, jon- kea muuta, isänmaan puolustajan kun- ka järjestöjen edustajat luovutti- niaa, joka heiltä oli kielletty.” vat pääministeri Kalevi Sorsalle. Muistiossa esitettiin “näkemyksiä ollut mahdollista luvata suuria uu- toimenpiteiksi, joilla voitaisiin ko- sia etuisuuksia näin suurelle ää- hottaa veteraanien työn ja uhrin nestäjien joukolle. Toimet veteraa- arvostusta yhteiskunnassa”. Yhte- nien arvostuksen lisäämiseksi oli- nä ehdotuksena oli, että valtioneu- vat paljon helpompia. vosto julistaisi huhtikuun 27. päi- Pääministeri Kalevi Sorsa otti vän kansalliseksi veteraanipäi- veteraanien asuntoasiat esille tie- väksi ja yleiseksi liputuspäiväksi. dotusvälineille antamassaan uu- Valmistelussa oli esitetty veteraa- denvuodentervehdyksessä vuonna nipäiväksi myös talvisodan päät- 1986. Pääministeri totesi terveh- tymispäivää 13. maaliskuuta, mut- dyksessään myös, että olisi väärin ta koko sodan päättymispäivää ja tarkastella veteraanien ja seniori- rauhan alkamisen ajankohtaa pi- kansalaisten asemaa vain sosiaa- dettiin yleisesti parempana. Vete- lipoliittisena kysymyksenä. “Yh- raanipäivän juhlia tulisi muistion teiskunta ja nuoremmat voivat mukaan järjestää niin valtakun- myös saada heiltä paljon.” Hänen nallisesti kuin lääni- ja kuntata- mielestään ei siis ollut kysymys solla. vain ikääntyvien sotavanhusten Rintamaveteraaniasiain neu- hoitamisesta, vaan veteraanien vottelukunta käsitteli veteraani- koko elämäntyön arvostamisesta. järjestöjen muistiota ja laati 22. Tammikuun lopulla pääminis- huhtikuuta 1986 asioista oman teri kutsui koolle yhteisneuvotte- muistionsa veteraanien arvostuk- lun, johon osallistui veteraanijär- sen lisäämiseksi. Neuvottelukun- jestöjen edustajien lisäksi sosiaali- ta korosti veteraanijärjestöjen taja terveysministerit, opetusminis- voin veteraaneja koskevan tiedon terit ja sisäasiainministeri sekä lisäämistä nuorisokasvatuksessa. Keskuskauppakamarin, Kaupun- Tavoitteena oli antaa mahdolli- kiliiton ja Kunnallisliiton edusta- 68 simman objektiivinen kuva vete- puheenjohtaja Erkki Aukio, rinta- raanien elinoloista, kiinnittää huo- maveteraaniasiain neuvottelu- miota veteraani-ikäluokkien mer- kunnan puheenjohtaja Pekka Pit- kitykseen maan jälleenrakentami- sinki, Puolustusvoimien komento- sessa ja painottaa rauhan säilymi- päällikkö kenraalimajuri Erkki sen välttämättömyyttä sodasta Rannikko ja Lahden kaupungin- saatujen kokemusten pohjalta. valtuuston puheenjohtaja Väinö Saario. Järjestelytoimikunnan sih- teerinä toimi Veljesliiton järjestö- Veteraanipäivän päällikkö Kalevi Räty. valmistelut liikkeelle Neljän veteraaniliiton toimin- nanjohtajien neuvonpidossa laa- dittiin suunnitelma ensimmäisen Asia eteni nopeasti, sillä jo 30. huh- veteraanipäivän vietosta valta- tikuuta valtioneuvosto päätti ni- kunnallisesti sekä lääni- ja kunta- metä huhtikuun 27. päivän kan- tasolla. Veteraanipäivän vietto oli salliseksi veteraanipäiväksi. jo pitkälle pohjustettu, kun järjes- Hankkeella oli mitä ilmeisemmin telyjaosto aloitti työnsä. Puolus- pääministerin vahva tuki. Päätös tusvoimat hyppäsi kenraaliluut- tehtiin mahdollisimman korkealla nantti Erkki Rannikon mukaan tasolla, jotta sekin nostaisi vete- tavallaan jo ”liikkeellä olevaan ju- raanien arvostusta. Ensimmäisen naan” tullessaan mukaan valmis- veteraanipäivän valmistelut an- telutyöhön. Lahti oli Puolustus- nettiin Suomen itsenäisyyden 70- voimien kannalta sopiva juhla- vuotisjuhlatoimikunnalle, joka paikka, sillä Hämeen Rykmentti asetti tapahtumaa valmistele- pystyi auttamaan juhlan järjeste- maan veteraanipäivän järjestely- lyissä muun muassa hoitamaan jaoston puheenjohtajanaan enti- kymmenentuhannen veteraanin nen arkkipiispa Mikko Juva. Hän ruokailun. Lokakuussa 1986 vete- oli toiminut sodassa sekä rinta- raanipäivän työryhmä vahvisti maupseerina että kenttäpappina. veteraanipäivän vieton suuntavii- Ensimmäisen veteraanipäivän vat. päätapahtuman juhlapaikaksi va- Veteraanipäivän järjestelyissä littiin Lahden suurhalli, koska pidettiin tärkeänä, että mahdolli- Helsingissä ei ollut riittävän isoja simman monet veteraanit voisivat tiloja vapaana. Järjestelyjaoston osallistua juhlallisuuksien viet- jäseniksi kutsuttiin veteraaniliit- toon. Siksi toivottiin, että eri puo- tojen puheenjohtajat Uki Voutilai- lilla Suomea pidettäisiin, osittain nen (Sotainvalidien Veljesliitto), jo edellisenä päivänä, lääni- ja Simo Kärävä (Suomen Sotavete- kuntatason tilaisuuksia, joissa ve- raaniliitto), Magnus Haaksalo teraanit olisivat kunniavieraita. (Rintamamiesveteraanien liitto) ja Sisäasiainministeriö antoi ohjeita Laine-Maire Kyöstilä (Rintama- läänien maaherroille. Kunnille naisten Liitto) sekä Kaatuneitten tuli ohjeita kaupunki- ja kunnal- Omaisten liiton puheenjohtaja lisliitoista. Erityisesti kehotettiin Osmo Kalliala, Sotavangit ry:n varmistamaan nuorison osallistu- 69 minen veteraanipäivän viettoon tuneita sotainvalideja oli 43 000. ohjelman suorittajina ja vieraina. Ennen päivän juhlallisuuksia So- Järjestelyjaosto toivoi myös, että tainvalidien Veljesliitto, Suomen veteraanit ja veteraanipäivä huo- Sotaveteraaniliitto ja Rintama- mioitaisiin oppilaitosten opetusoh- miesveteraanien liitto kutsuivat jelmissa. yhdessä tasavallan presidentti Mauno Koiviston kunniavete- raaniksi. Ensimmäisen Päätapahtuma aloitettiin Lah- veteraanipäivän den urheilukeskuksessa lipunnostolla, jota seurasi kenttähartaus päätapahtuma Lahdessa pääkatsomon edessä. Saarnan piti piispa Jukka Malmivaara ja orto- Kansallista veteraanipäivää vie- doksisen rukoushetken kirkkoher- tettiin ensimmäisen kerran maa- ra Olavi Merras. Piispa Malmivaa- nantaina 27. huhtikuuta 1987. Ve- ra lähetti seppelpartiot sankari- teraaneja oli elossa 320 000 mies- haudoille ja sotiemme muistomer- tä ja naista. Heidän keski-ikänsä keille. Seuraavana ohjelmassa oli oli 70 vuotta. Pysyvästi vammau- kenttäruokailu ja tutustuminen

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto saapuu ensimmäiseen valtakunnallisen vete- raanipäivän pääjuhlaan 27. huhtikuuta 1987. (Kuva: Bengt Anderson) 70 Hämeen Rykmentin kalustonäyt- telyyn. Koska ensimmäinen veteraani- päivän päätapahtuma oli osa Suo- men itsenäisyyden 70-vuotisjuhlia, suurhallin kattoon oli ripustet- tu seitsemänkymmentä Suomen lippua. Veteraanit ottivat heti juhlan omakseen, sillä paikalla oli 10 000 veteraania. Tilaisuus noudatti suurten isänmaallisten juhlien kaavaa musiikin lomittuessa puheiden väliin. Tervetuliaispu- heen piti tohtori Mikko Juva, joka totesi omasta veteraanien sukupol- vesta, että ”Emme me varmasti olleet sen ihmeellisempi, emme parempi emmekä huonompikaan sukupolvi kuin tätä maata asuneet edeltäjämme ja seuraajamme. Emme me itse ole valinneet synty- mäaikaamme. Mutta historia valitsi meidät ja asetti kannettavak- semme ankarammat koettelemuk- Akateemikko Matti Kuusi piti ikimuistet- tavan juhlapuheen ensimmäisessä vete- set kuin millekään suomalaiselle raanipäivän pääjuhlassa Lahdessa. (Kuva: sukupolvelle yli kahteensataan Bengt Anderson) vuoteen.” en tappioita viime sodissa, kaatuneita ja sotainvalideja, jälleenra- kennusta, Ruotsiin muuttoa, kah- ”Eturivin kalkkikset ja den veteraanijärjestön kilpailua, jokapaikan julkkikset” veteraanien palvelutaloja. Puhet- ta on lainattu jo aiemmin tässä kir- Juhlapuheen piti akateemikko jassa. Matti Kuusi, joka palveli jatko- Veteraanipäivästä Kuusi totesi, sodan aikana valistusupseerina että elinkelpoisen merkkipäivän Armas Kempin ja Adolf Ehrn- pitää erottua merkkipäivien tun- roothin johtamassa Tyrjän ryk- goksesta. ”Meistä veteraaneista mentissä. Matti Kuusen puhe val- riippuu, mitä tästä perinteestä ke- loitti juhlayleisön. Vaikka se sisäl- hittyy. Sitäkö vain, että eturivin sikin vakavia asioita, yleisö puh- kalkkikset kerran vuodessa koo- kesi useampaan kertaan myös taan kuuntelemaan jokapaikan nauruun ja aplodeihin. Hän käsit- julkkisten höpinöitä? Vai saavatko teli puheessaan muun muassa veteraanit eri puolilla Suomea ai- oman sukupolvensa nuoruutta, kaan elävän tapahtuman, sellaisen talvisodan ihmettä, eri ikäluokki- joka ei toistele itsenäisyyspäivän eikä maaliskuun kolmannentoista 71 kuvioita, mutta ei myöskään edel- se monen mielestä tuli liian myö- lisen veteraanipäivän nuotteja? hään. Veteraanijärjestöt lähetti- Valtiovallan tervehdyksen esit- vät juhlapäivän jälkeen kiitokset ti viimeinen veteraanipolven pääministeri Kalevi Sorsalle ja puolustusministeri Veikko Pihlaja- hänen hallitukselleen. Ensimmäi- mäki ja Puolustusvoimien terveh- sen veteraanipäivän päätapahtu- dyksen viimeinen veteraanisuku- man muistoksi on Lahden urhei- polven edustaja Puolustusvoimain lukeskukseen pystytetty ”Eläköön komentajana, kenraali Jaakko Suomi” -muistomerkki. Valtanen. Tasavallan presidentti Veteraanipäivä sai laajaa ja Mauno Koivisto – viime sotiemme myönteistä julkisuutta tiedotusvä- veteraani – kunnioitti tilaisuutta lineissä. Maaherrat järjestivät lää- läsnäolollaan, mikä varmasti oli nikohtaiset vastaanotot veteraani- erittäin tärkeää muille veteraa- kutsuvieraille edellisenä päivänä. neille. Tasavallan presidentti Myös monissa kunnissa vietettiin myönsi ensimmäisenä veteraani- jo ensimmäistä veteraanipäivää päivänä 1 000 Suomen Valkoisen tapaamisten ja kahvitilaisuuksien Ruusun ritarikunnan 1. luokan merkeissä ja kouluissa kävivät ve- mitalia sellaisille veteraaneille, teraanit kertomassa sodanaikaisis- joita ei aikaisemmin ollut palkittu ta kokemuksistaan. Veteraanipäi- ritarikuntiemme kunniamerkeillä. vän tilaisuuksia järjestivät myös Veteraanit olivat tyytyväisiä ulkomailla olevat sotiemme vete- omaan juhlapäiväänsä, vaikkakin raanit.

VETERAANIPÄIVÄT 1988–1996

Veteraanipäivien vietto jatkui Lahden ensimmäisen juhlan jälkeen ja valtioneuvosto asetti työryhmän valmistelemaan seuraavia juhlia. Pää- tapahtumiin osallistui tuhansia veteraanisukupolven miehiä ja naisia. Päivän vietto levisi myös kuntiin, mikä antoi kaikille veteraaneille mahdollisuuden juhlia omaa päiväänsä.

koitus kiertää maakunnissa pai- Kansallisen kallisena juhlana ja alustavasti oli veteraanipäivän ajateltu seuraavaksi pitopaikaksi Rovaniemeä. Juhla järjestettiin työryhmä Rovaniemellä, mutta ”välivuotta” siitä ei tullut. Ensimmäisen veteraanipäivän ai- Itsenäisyyden juhlavuoden or- koihin suunniteltiin, että Lahden ganisaatioon kuulunut ensimmäi- kaltaisia suuria valtakunnallisia sen veteraanipäivän järjestelyja- päätapahtumia vietettäisiin jat- osto päätti työnsä Lahden pääta- kossa viiden vuoden välein. Väli- pahtuman jälkeen. Valtioneuvos- vuosina päätapahtuman oli tar- to päätti kuitenkin iltakoulussaan 72 20. tammikuuta 1988, että se jär- mikuntaan nimettiin edustajat jestää vuosittain kansallisen vete- myös Opetushallituksesta ja vuon- raanipäivän juhlallisuudet siten, na 1996 Suomen Kuntaliitosta ja että käytännön järjestelyvastuun Kirkkohallituksesta. kantavat puolustusministeriö ja Työryhmän ensimmäisenä pu- sosiaali- ja terveysministeriö yh- heenjohtajana oli kenraalimajuri teistyössä veteraanijärjestöjen Erkki Rannikko ja hänen jälkeen- kanssa. Puolustusministeriö vas- sä vuorollaan pääesikunnan hen- tasi teknisistä järjestelyistä ja so- kilöstöasioista vastanneet kenraa- siaali- ja terveysministeriö rahoi- lit Heikki Koskelo, Ilkka Ranta, tuksesta. Pentti Lehtimäki, Antti Simola, Puolustusvoimain komentaja Esa Tarvainen ja Hannu Herra- Jaakko Valtanen antoi asian val- nen. Varapuheenjohtajana toimi mistelut pääesikunnan komento- vuodesta 1988 vuoteen 2001 apu- päällikön kenraalimajuri Erkki laisosastopäällikkö Pekka Pitsinki Rannikon tehtäväksi. Hän kutsui ja hänen jälkeensä kehitysjohtaja jo 15. helmikuuta koolle järjeste- Klaus Halla sosiaali- ja terveysmi- lyvastuuseen esitettyjen veteraa- nisteriöstä. Työryhmän sihteerinä nijärjestöjen ja virastojen edusta- toimi alusta lähtien everstiluut- jat. Koska valmisteluilla oli kiire, nantti Olli Ollila, kunnes hän siir- läsnäolijat päättivät perustaa vä- tyi reserviin vuonna 1998. Toimi- liaikaisen järjestelytoimikunnan. kunta nimettiin aluksi 1–3 vuoden Toimikunta totesi, että veteraani- määräajaksi, mutta vuodesta 1994 päivän valmistelut olivat Rova- lähtien puolustusministeri Elisa- niemellä edenneet niin, että paik- beth Rehn asetti toimikunnan tois- kakunnalla voitiin pitää valtioneu- taiseksi. Työryhmän (myöh. pää- voston edellyttämä valtakunnalli- toimikunnan) jäsenet ja heidän toinen kansallisen veteraanipäivän mikautensa on esitelty liitteessä 1. päätapahtuma. Jo samana päivä- nä Rovaniemelle lähti kirje, jossa juhlatoimikuntaa kehotettiin va- Rovaniemi yllätti rautumaan useaan tuhanteen osallistujaan. Samalla päätettiin, Kireästä aikataulusta huolimatta että seuraavana vuonna pääta- valmistelut Rovaniemellä sujuivat pahtuman pitopaikkana olisi van- hyvin. Kansallisen veteraanipäi- ha päämajakaupunki Mikkeli. vän työryhmä esitti paikallisille Virallisesti kansallisen veteraa- järjestelijöille omia näkemyksi- nipäivän työryhmän nimesi puo- ään, joita kävi paikan päällä esit- lustusministeri Ole Norrback vas- tämässä työryhmän sihteeri Olli ta 28. maaliskuuta 1988. Toimi- Ollila. Tapahtuman onnistumista kunnassa olivat edustettuina sosi- auttoi Puolustusvoimien runsas aali- ja terveysministeriö, puolus- työvoima- ja tiedotusapu. tusministeriö ja Pääesikunta sekä Työryhmässä ajateltiin, että veteraanijärjestöjen lisäksi myös Lahteen saapui paljon veteraane- Sotavangit ja Kaatuneitten ja, koska se oli ensimmäinen vete- Omaisten Liitto. Vuonna 1993 toi- raanipäivän päätapahtuma. Ole- 73 tettiin, että väkeä osallistuu tapah- sä ajoin neuvotella tulevien isän- tumiin vastaisuudessa paljon vä- täkaupunkien kanssa. Helsinkiä hemmän. Rovaniemen päätapah- oli yritetty isännäksi jo useam- tumaan odotettiin noin kahtatu- paan kertaan, mutta päätapahtu- hatta osallistujaa, mutta veteraa- maa vietettiin siellä vasta 1992 it- nisukupolven aktiivisuus yllätti senäisyyden 75-vuotisjuhlavuon- järjestäjät. Juhlaan tultiin pitki- na. Periaatteena oli järjestää pää- enkin matkojen päästä. Kirkkoon tapahtuma tasaisesti eri puolella mahtui tuhat henkeä, joten kaik- Suomea ja yhtenä tärkeimpänä ki eivät mahtuneet sisään. Liiken- kriteerinä oli riittävän isot kokoon- ne ruuhkautui, mutta hernekeit- tumistilat. toa kenttäruokailussa riitti onnek- Kansallisen veteraanipäivän si kaikille. Pääjuhlaan Lapin ur- työryhmä oli eräänlainen katto-or- heiluopistolla osallistui yli neljä ganisaatio, joka esitti lääneille ja tuhatta henkeä. kunnille veteraanipäivän vieton Paikan päällä Rovaniemellä ol- yleiset lähtökohdat sekä välitti leet työryhmän jäsenet välittivät muilla paikkakunnilla saatuja ko- kokemukset koko työryhmälle. kemuksia toisille. Yleisiä lähtökoh- Työryhmän sihteeri laati saatujen tia ovat olleet isänmaallisuus, so- kokemusten pohjalta ohjeet Mik- dassa kasvanut luja toveruuden- kelin päätapahtuman valmiste- tunne ja kansallisen puolustustah- luille. Veteraanit olivat aktiivisia don korostaminen. Veteraanipäi- Mikkelissäkin, jossa jäähalliin jär- vän eri tilaisuuksissa pyrittiin jestetyt 5 400 istuinpaikkaa täyt- välttämään sotaisuutta, eikä nii- tyivät ja muutama sata henkeä den yhteyteen järjestetty mittavia joutui seuraamaan tilaisuutta tulitoimintaa sisältäviä kalusto- seisten. Valmisteluvaiheessa Mik- esittelyjä. Puolustusvoimat oli kui- kelin tapahtumaan suunniteltiin tenkin muuten keskeisesti muka- jo kiintiöitä eri veteraanijärjestöil- na tapahtumien järjestelyissä. le. Puheenjohtajansa esityksestä Työryhmä valitsi valtakunnal- koko työryhmä päätti Mikkelin ve- listen päätapahtumien isäntäpaik- teraanipäivästä lähtien osallistua kakunnat ja määritteli yleiset itsekin päätapahtumien tilaisuuk- puitteet. Paikalliset järjestelytoi- siin. mikunnat vastasivat kansallisen veteraanipäivän päätapahtuman toteutuksesta. Kokemukset edellis- Työryhmä näyttää ten vuosien järjestelyistä siirtyivät suunnan hyvissä ajoin veteraanipäivän työ- ryhmän sihteerin välityksellä uudelle paikkakunnalle valtakunnal- Ensimmäiset veteraanipäivän lisen työryhmän välityksellä, mut- päätapahtumat jouduttiin järjestä- ta seuraavan vuoden isäntäpaik- mään nopealla aikataululla. Mik- kakunnan edustajat olivat yleen- kelin jälkeen isäntäkaupunkeina sä myös itse hakemassa kokemuk- olivat Turku ja Tampere. Vähitel- sia päätapahtumassa. Järjestelyis- len päästiin rauhallisempaan ryt- sä eri isäntäkaupungeissa syntyi miin ja työryhmä saattoi jo hyvis- 74 sellainen henki, että me hoidam- nittelemassa veteraanipäivän pai- me tämän vielä paremmin kuin kallisia tilaisuuksia. Veteraanijär- edellinen kaupunki. jestöillä oli vahvoja paikallisia Vuodesta 1989 valtakunnalli- osastoja, jotka painostivat järjestä- nen työryhmä on määrittänyt kul- mään tapahtumia. Kunnat lähti- lekin veteraanipäivälle tapahtu- vätkin yllättävän nopeasti liik- man teeman, jolla on haluttu ku- keelle, sillä vuonna 1988 veteraa- nakin vuonna korostaa tiettyjä nipäivän tilaisuuksia oli yli 200 asioita. Aloite tunnuksen sisällös- kunnassa ja vuonna 1990 yli 300 tä on yleensä tullut isäntäpaikka- kunnassa. kunnan järjestelytoimikunnalta. Kunnissa epäröitiin aluksi, miten veteraanipäivää tulisi viettää. Siksi kansallisen veteraanipäivän Ohjeita kunnille työryhmä antoi syyskuussa 1988 oman suosituksensa päivän ohjel- Veteraanipäivän yhtenä tärkeim- maksi. Suosituksen mukaan päivä pänä tavoitteena on ollut veteraa- voitiin aloittaa lipunnostolla, jat- nien yleisen arvostuksen nostami- kaa jumalanpalveluksella ja kun- nen. Vaikka valtakunnalliset pää- niakäynnillä sankarihaudoilla. tapahtumat olivatkin suuria mas- Päivällä juhlaväelle tarjottaisiin satapahtumia, kaikilla maamme lounas tai juhlakahvit, jonka jäl- veteraaneilla ei ollut mahdolli- keen olisi pääjuhla. Illalla voitai- suutta osallistua niihin. Pelkällä siin suosituksen mukaan järjestää valtakunnallisella pääjuhlalla ei vielä iltajuhla. Päivän tapahtu- veteraanipäivää olisi saatu koko miin saattoi liittyä myös veteraa- maata kattavaksi. Työryhmä ha- niparaati. Näin tiivistä ohjelmaa lusi, että riviveteraanit kunnissa- ei ole juuri missään toteutettu, kin kokisivat yleisen arvostuksen vaan kukin paikkakunta on otta- nousun ja saisivat olla kunniavie- nut tilaisuuksista omasta mieles- raina veteraanipäivän juhlassa. tään sopivimmat, ja olojen niin Koska työryhmällä ei ollut mah- vaatiessa useampi kunta on järjes- dollisuutta lähestyä suoraan kun- tänyt tilaisuuksia yhdessä. Näin tia, se otti yhteyttä lääninhallituk- veteraanipäivän tapahtumiin siin, jotka antoivat suosituksen ovat voineet osallistua maamme kunnille järjestää veteraanipäivä- lähes kaikkien kuntien veteraanit. nä tapahtumia omille veteraaneil- Työryhmä ehdotti myös oppilai- leen. Suomen Kaupunkiliitto, Suo- toksille ohjelmaa veteraanipäiväk- men Kunnallisliitto ja Finlands si. Kouluille suositeltiin veteraani- Svenska Kommunförbund antoi- en esitelmiä ja käyntejä kouluissa, vatkin kukin jäsenilleen maalis- oppilaitosten itse järjestämiä vete- kuussa 1988 suosituksen järjestää raaniaiheisia oppitunteja, näytte- tapahtumia kansallisena veteraa- lyitä, juhlia ja muita tapahtumia. nipäivänä. Veteraaneja oli vielä Kouluhallitus (v. 1991 Opetushal- 1980-luvun loppupuolella mukana litus) lähetti maaliskuussa 1988 kunnan päättävissä elimissä, jol- koululautakunnille ja kouluille loin he olivat itse päättäjinä suun- kirjeen, jossa se suositti veteraani- 75 päivän viettämistä kouluissa ja päivän tapahtumien onnistumisel- muissa oppilaitoksissa. Nuorison le on ollut tärkeää veteraanipäi- mukaan ottamista veteraanipäi- vän työryhmän sihteerin eversti- vän järjestelyihin pidettiin tärkeä- luutnantti Olli Ollilan tekemä pe- nä. rusteellinen ja huolellinen valmis- Päätoimikunnan kannalta kun- telutyö ja eri osa-alueiden tarkka tien liikkeelle lähtö oli aika spon- ohjeistaminen. Näiden avulla niin taania. Kunnat saivat päätoimi- isäntäpaikkakuntien kuin omaa pai- kunnalta neuvoja ja kokemuksia kallista juhlaa järjestävien kuntien siitä, millaisia tilaisuuksia kannat- on ollut helppo toimia. ti järjestää. Kansallisen veteraani-

Päätapahtumat vuosina 1987–1996

Kansallisen veteraanipäivän kymmenen ensimmäisen vuoden pääta- pahtumat on esitelty Antti Juutilaisen vuonna 1997 julkaistussa Tam- menlehvän kansa -kirjassa. Siksi tässä nämä päätapahtumat esitetään vain lyhyesti. Lahti vuonna 1987 Pääjuhla Tervehdyspuhe Tohtori Mikko Juva Lahden suurhalli Juhlapuhuja Akateemikko Matti Kuusi Läsnä 10 000 henkeä Seppelpartioiden lähettäminen Piispa Jukka Malmivaara Valtioneuvoston tervehdys Puolustusministeri Sotiemme Veikko Pihlajamäki veteraaneja 320 000 Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, – sotainvalideja 43 000 kenraali Jaakko Valtanen Keski-ikä 70 vuotta Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto läsnä Jumalanpalvelus Saarna Paikallinen juhlatoimi- piispa Jukka Malmivaara kunnan pj. kunnallis- Ortodoksinen rukoushetki Kirkkoherra Olavi Merras neuvos Tenho Iikkanen Rovaniemi vuonna 1988 Pääjuhla Lapin urheiluopisto, läsnä 4 100 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Matti Pelttari Juhlapuhuja Hovioikeuden presidentti Kaarlo Ståhlberg Seppelpartioiden lähettäminen Kenttäpiispa Jorma Laulaja Valtioneuvoston tervehdys Puolustusministeri Ole Norrback Sosiaali-ja terveysministeri Tarja Halonen Puolustusvoimien tervehdys Sotilasläänin komentaja, kenraaliluutnantti Martti Alatalo Lipunnosto, puhe Varatuomari Tuure Salo Jumalanpalvelus Rovaniemen kirkko Saarna kenttäpiispa Jorma Laulaja Paikallinen juhlatoimikunnan pj. kunnallisneuvos Veikko Salla ja siht. Eva Repo 76 Mikkeli vuonna 1989 Nuoriso sekä veteraanien perinnön ja perinteiden siirtäminen nuoremmille sukupolville Pääjuhla Mikkelin jäähalli, läsnä 6 000 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Eero Raunio Juhlapuhuja Eduskunnan puhemies Kalevi Sorsa Valtioneuvoston tervehdys Puolustusministeri Ole Norrback Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jaakko Valtanen Lipunnosto, puhe ja seppelpartioiden lähettäminen Maaherra Uki Voutilainen Jumalanpalvelukset Mikkelin tuomiokirkko Saarna piispa Erkki Kansanaho Maaseurakunnan kirkko Saarna kenttärovasti Yrjö Rasilainen Mikkelin ortodoksinen kirkko Liturgia piispa Ambrosius Paikallinen juhlatoimikunnan pj. henkilöstöpääll. Risto Kaarre ja siht. vs. henkilöstösiht. Marja-Liisa Puttonen

Turku vuonna 1990 Nuoriso veteraanien työn jatkajana Pääjuhla Turun messukeskus, läsnä 7 400 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginvaltuuston pj. kaupunkineuvos Heikki Löyttyniemi Juhlapuhuja Pääministeri Harri Holkeri Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg Lääninhallituksen tervehdys Maaherra Pirkko Työläjärvi Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto läsnä Lipunnosto, puhe Lounais-Suomen sotilasläänin komentaja kenraaliluutnantti Veikko Vesterinen Jumalanpalvelukset Turun tuomiokirkko Saarna arkkipiispa John Vikström Mikaelin kirkko Saarna kenttäpiispa Jorma Laulaja Pyhän Aleksandran kirkko Liturgia arkkipiispa Johannes Paikallinen juhlatoimikunnan pj. kaupunginsihteeri Eva-Lisa Makkonen ja siht. tiedotussihteeri Raimo Helminen

Tampere vuonna 1991 Veteraanien työ – kansakunnan peruskallio Pääjuhla Pirkkahalli, läsnä 6 900 henkeä Juhlapuhuja Puolustusministeri Elisabeth Rehn Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg Hämeen läänin tervehdys Maaherra Risto Tainio Tampereen kaup. tervehdys Kaupunginvaltuuston pj. pankinjohtaja Alpo Korkeela Lipunnosto, puhe ja Sisä-Suomen Sotilasläänin komentaja, seppelpartioiden lähettäminen kenraalimajuri Seppo Räisänen Jumalanpalvelukset Tampereen tuomiokirkko Saarna piispa Paavo Kortekangas Aleksanterin kirkko Saarna piispa Osmo Alaja Kalevan kirkko Saarna kenttäpiispa Jorma Laulaja Pyhän Aleksanteri Nevalaisen m. nimetty kirkko, lit. Metropoliitta Tiihon Paikallinen juhlatoimikunnan pj. kaupunginsihteeri Mauri Eskonen ja siht. kansliasihteeri Raimo Husari 77 Helsinki vuonna 1992 Itsenäinen kansa – veteraanien työn jatkaja Pääjuhla Helsingin jäähalli, läsnä 7 000 henkeä Juhlapuhuja Helsingin yliopiston kansleri Olli Lehto Valtioneuvoston tervehdys Pääministeri Esko Aho Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg Helsingin kaupungin tervehdys Kaupunginvaltuuston pj. Erkki Heikkonen Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto läsnä Lipunnosto, puhe Etelä-Suomen Sotilasläänin komentaja, kenraaliluutnantti Erkki Rannikko Jumalanpalvelukset Helsingin suurkirkko Saarna kenttäpiispa Jorma Laulaja Temppeliaukion kirkko Saarna piispa Aimo T. Nikolainen Johanneksen kirkko Saarna piispa Jukka Malmivaara Uspenskin katedraali Liturgia K.P. Metropoliitta Tiihon Paikallinen juhlatoimikunnan pj. osastopäällikkö Hannu Hakala ja siht. tiedotussihteeri Kristina Niklander Pääjuhla televisioitiin suorana lähetyksenä (Yle) ensimmäisen kerran vuonna 1992 Helsingissä Kokkola vuonna 1993 Sotiemme veteraanit – itsenäisyyden turvaajat, Isänmaan rakentajat Pääjuhla Kokkolan jäähalli, läsnä 5 000 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Antti Isotalus Juhlapuhuja Maaherra Mauno Kangasniemi Valtioneuvoston tervehdys Pääministeri Esko Aho Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, amiraali Jan Klenberg Lipunnosto, puhe Pohjanmaan Sotilasläänin komentaja, eversti Olavi Simola Seppelpartioiden lähettäminen Rovasti Hemming Kankkonen Jumalanpalvelukset Kokkolan kirkko Saarna piispa Olavi Rimpiläinen Kaarlelan kirkko, ruotsinkiel. Saarna piispa Erik Vikström Ykspihlajan kirkko Saarna lääninrovasti Eero Palola Ortodoksinen rukoushuone Liturgia metropoliitta Leo Paikallinen juhlatoimikunnan pj. veteraani Tauno Hautanen ja siht. kulttuuritoimenjohtaja Sampo Purontaus Kuopio vuonna 1994 Veteraanien saavutukset – esimerkki nuorisolle Pääjuhla Kuopio-halli, läsnä 6 200 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Kauko Heuru Juhlapuhuja Filosofian tohtori h.c. Juhani Koskinen Valtioneuvoston tervehdys Pääministeri Esko Aho Puolustusvoimien tervehdys Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Gustav Hägglund Kutsu Ouluun Kaupunginvalt. pj. Leena Piikivi Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari läsnä Lipunnosto, puhe Sisätautilääkäri Terttu Vilpponen-Salmela Jumalanpalvelukset Kuopion tuomiokirkko Saarna piispa Matti Sihvonen Kallaveden kirkko Pyhän Nikolaoksen katedraali Ortodoks. liturgia arkkipiispa Johannes Paikallinen juhlatmk. pj. sisätautilääkäri Terttu Vilpponen-Salmela, siht. kulttuurijoht. Satu Kokkonen-Contarino 78 Oulu vuonna 1995 Sotiemme veteraanit 50 vuotta rauhan töissä Pääjuhla Ouluhalli, läsnä 7 500 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginvaltaltuustonj pj. Leena Piikivi Juhlapuhuja Maaherra Eino Siuruainen Valtioneuvoston tervehdys Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre Puolustusvoimien tervehdys Pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Matti Kopra Kutsu Lappeenrantaan Kaupunginjohtaja Markku Andersson Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari läsnä Lipunnosto, puhe Pohjoisen Maanpuolustusalueen komentaja kenraaliluutnantti Lasse Wächter Jumalanpalvelukset Ouluhalli Saarna piispa Olavi Rimpiläinen Seppelpartion lähettäminen Rovasti Pentti Pyy Oulun ortodoksinen katedraali Liturgia metropoliitta Leo Paikallinen juhlatoimikunnan pj. toimialajohtaja Matti Rossi ja siht. kulttuuri- suunnittelija Ritva Tienari

Lappeenranta vuonna 1996 Sotiemme veteraanit – uutterat jälleenrakentajat Pääjuhla Lappeenrannan jäähalli, läsnä 5 500 henkeä Tervehdyspuhe Kaupunginvalt. pj. Risto Hovi Juhlapuhuja Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen Valtioneuvoston tervehdys Sosiaali- ja terveysministeri Terttu Huttu-Juntunen Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, kenraali Gustav Hägglund Kutsu Kajaaniin Kaupunginhall. pj. Jouko Säily Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari läsnä Lipunnosto, puhe Kymen Sotilasläänin komentaja, kenraalimajuri Matti Suokas Jumalanpalvelukset Lappeenrannan jäähalli Saarna piispa Voitto Huotari Linnoituksen kirkko Ortodoks. liturgia piispa Ambrosius Paikallinen päätmk pj. kaupunginjohtaja Markku Andersson, järjestelytmk pj. projekti- johtaja Heikki Timonen

Kansallisen tuksena ja kiitoslahjana työnsä veteraanipäivän tukijoille. Työnimenä oli ”Veteraa- nimitali”. ansiolevyke 1992 Jaoston työn tuloksena työryh- mä perusti vuonna 1991 Kansalli- Kansallisen veteraanipäivän työ- sen veteraanipäivän ansiolevyk- ryhmä halusi onnistuneiden pää- keen, jota on jaettu päätapahtu- tapahtumien jälkeen kiittää pai- man paikallisille vastuunkantajil- kallisia järjestäjiä jollakin konk- le ja ohjelmansuorittajille, myös ta- reettisella tavalla. Työryhmä aset- kautuvasti. Ansiolevykkeen suun- ti keskuudestaan vuonna 1990 ja- nitteli pääesikunnan tiedostus- oston valmistelemaan mitalia tai osaston graafikko Arto Törmälä ja vastaavaa esinettä, jota työryhmä siihen liittyvän luovutuskirjan voisi käyttää omana huomionosoi- graafikko Juhani Vepsäläinen. Te- 79 räksenvärisessä metallilevykkees- everstiluutnantti Olli Ollila. Teok- sä on oikealle kallistuva tammen- sessa selvitettiin päivän syntyvai- lehvä kohokuviona. Levyke on pel- heita, sen viettoa ja tulevaisuutta kistetty ja yksinkertainen. Sen ta- sekä juhlapäivän kaikkia valta- kana on tekstit Kansallisen Vete- kunnallisia tilaisuuksia. raanipäivän ja Den Nationella Ve- Kirjaa jaettiin lähes 7 000 kap- terandagen. Ensimmäinen ansiole- paletta muun muassa veteraani- vyke luovutettiin Tasavallan pre- järjestöille, kirjastoille, kouluille, sidentti Mauno Koivistolle veteraa- kunnille, seurakunnille, eri viran- nipäivänä vuonna 1992. omaisille, Puolustusvoimien ja ra- javartiolaitoksen yksiköille, eräil- le kansalais- ja maanpuolustusjär- Tammenlehvän kansa jestöille, tiedotusvälineille sekä -kirja muille yhteisöille ja yksityisille, jotka olivat merkittävästi osallistuneet veteraanipäivien valtakun- Huhtikuussa 1997 julkaistiin Kan- nallisten tilaisuuksien järjestämi- sallisen veteraanipäivän 10-vuotis- seen. Ensimmäiset Tammenleh- historia, jonka kirjoittajana oli Ant- vän kansa -kirjat luovutettiin Ta- ti Juutilainen. Hanketta ohjasi jul- savallan presidentille, Puolustus- kaisutyöryhmä, johon kuuluivat voimain komentajalle, kansallisen puheenjohtaja Simo Kärävä, apu- veteraanipäivän työryhmän pu- laisosastopäällikkö Pekka Pitsinki, heenjohtajalle, puolustusministe- ylitarkastaja Juhani Pirttiniemi, rille ja pankinjohtaja Kalevi Sor- kommodori Matti Mäkinen ja salle.

PÄÄTAPAHTUMAT 1997–2006

Kymmenessä vuodessa veteraanipäivän vietto oli niin kunnissa kuin valtakunnallisesti vakiintunut. Päätapahtumien ohjelma oli perintei- sen arvokas, johon isäntäpaikkakunta toi vaihtelua ja paikallisia piir- teitä. Eri maakuntien veteraaneilla on vuorollaan ollut mahdollisuus osallistua valtakunnalliseen veteraanipäivän juhlaan.

Päätapahtumien kukin isäntäkaupunki halusi siihen myös oman alueensa erityis- järjestelyt piirteitä. Kansallisen veteraani- päivän työryhmä, keväästä 1999 Muistio järjestelyistä kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätoimikunta, laati Veteraanipäivän päätapahtumien keväällä 2003 muistion valtakun- ohjelma muodostui vuosien kulu- nallisen päätapahtuman suunnit- essa melko vakiintuneeksi, joskin teluperusteista. Muistioon kirjat- 80 tiin vuosien varrella kiteytyneet Päivän viettoon liittyvät yleiset yleiset periaatteet, joiden mukaan toimintalinjat ja suositukset antaa tapahtumia oli järjestetty. päätoimikunta, mutta isäntäkau- Muistion mukaan tilaisuuden pungin juhlatoimikunta ja paikal- virallinen nimi on ”Kansallisen ve- linen järjestelytoimikunta vastaa- teraanipäivän valtakunnallinen vat päätapahtuman toteutuksesta. päätapahtuma” ja sen ”Pääjuhla”. Sosiaali- ja terveysministeriö vas- Yhteisenä tunnuksena on tammen- taa tapahtuman perusrahoitukses- lehvätunnus. Päätoimikunta hy- ta, joka hyväksytään vuosittain väksyy paikallisen järjestelytoi- valtion tulo- ja menoarviossa. Isän- minnan esityksestä vuosittaisen täkaupungit yleensä ymmärtävät teeman. tapahtuman julkisuusarvon ja Tilaisuuksien kunniavieraita ovat valmiita käyttämään sen to- ovat kaikki sotiemme veteraanit teuttamiseen myös omia varojaan. siitä riippumatta, kuuluvatko he Varsinaisia ongelmia ei päätoimi- johonkin tiettyyn veteraanijärjes- kunnan ja isäntäkaupunkien välil- töön tai ei. Tilaisuudet ovat aina lä ole ollut. Jossakin päätoimikun- olleet maksuttomia ja avoimia kai- nan sihteeri joutui vähän enem- kille maamme kansalaisille. Juhla- män ohjaamaan järjestelyjä. Juh- väelle on tarjottu myös kenttälou- lat ovat kuitenkin olleet omanlai- nas. Erityisesti on toivottu nuori- siaan eri puolilla. son osallistuvan veteraanipäivän Juhlaan kutsutaan kunniavie- tapahtumiin sekä järjestelytehtä- raaksi Tasavallan presidentti. Juh- vissä että yleisönä. Veteraanipäi- lapuheen pitää valtakunnallisesti vä on kotimainen juhla, joten ul- tai alueellisesti merkittävä henki- komaalaisia vieraita ei niihin ole lö. Juhlassa esitetään myös valtio- kutsuttu – poikkeuksena sotiimme vallan ja Puolustusvoimien ter- osallistuneet ulkomaalaiset vapaa- vehdykset sekä veteraanin pu- ehtoiset. heenvuoro, jonka esittää paikalli- Isäntäkaupungit on valittu alu- nen ”riviveteraani”. Hän esiintyy eellisesti tasapuolisesti. Valintaan juhlassa Veteraaniliittojen Val- on vaikuttanut, onko paikkakun- tuuskunnan valtuuttamana. Pää- nalla riittävän isot sisätilat tapah- juhlasta lähetetään seppelpartiot tuman järjestämiseen ja saattoiko sankarihaudoille. On haluttu Puolustusvoimat antaa järjeste- muistuttaa rintamalla kaatunei- lynapua. Valtakunnallinen päätoi- den panoksesta itsenäisyydellem- mikunta on tiedustellut 2–4 vuot- me. Pääjuhlan ohjelmat ovat olleet ta aikaisemmin kaupungeilta val- korkeatasoisia, mutta liiallista kor- miutta toimia päätapahtuman keakulttuuria on kuitenkin pyrit- isäntänä. Päätoimikunnalla ei ole ty veteraanien toivomuksesta vält- ollut ongelmia löytää isäntäpaik- tämään. Nuorten osuus ohjelmas- kakuntia, sillä halukkaita on aina sa on lisääntynyt. Juhlan kesto saa ollut riittävästi, on jopa suorastaan olla veteraanien iän huomioon ot- kilpailtu tietyn vuoden isännyy- taen korkeintaan 1–1½ tuntia. destä. 81 Tiedottaminen en ja kuntayhtymien järjestävän yhteistyössä seurakuntien, Puo- Kansallisen veteraanipäivän työ- lustusvoimien, kansalais- ja maan- ryhmä laatii hyvissä ajoin ennen puolustusjärjestöjen, nuorisojär- veteraanipäivää ohjekirjeen, jossa jestöjen sekä paikallisten eri yhtei- kerrotaan tapahtuman taustasta, söjen kanssa veteraanipäivän ti- esitellään kyseisen vuoden tunnus laisuuksia ja tapahtumia. Veteraa- ja päätapahtuman isäntäkaupun- nipäivän näkyvyyden kannalta on ki. Samassa ohjekirjeessä anne- ollut tärkeää, että Ylen TV1 on lä- taan suosituksia myös läänien, hettänyt vuodesta 1992 lähtien maakuntien ja kuntien veteraani- pääjuhlan suorana tv-lähetykse- päivän tilaisuuksien järjestämi- nä. seen, veteraanipäivän viettoon kouluissa ja puolustusvoimissa sekä veteraanipäivän viettoon ul- Organisaatio komailla. Ohjekirje lähetetään vuosittain Vuodesta 1995 paikallinen organi- Tasavallan presidentin kansliaan, saatio on jakaantunut yleensä eduskunnalle, valtioneuvostolle, kahteen tasoon. Ylemmässä on ol- eri ministeriöille, Puolustusvoimi- lut isäntäkaupungin, läänin ja so- en esikunnille, lääninhallituksille, tilasläänin korkeinta johtoa, polii- Suomen kuntaliitolle, kirkkohal- sin, seurakuntien, lähivaruskunti- lituksille, tuleville päätapahtu- en, veteraani- ja maanpuolustus- man isäntäkaupungeille, veteraa- järjestöjen edustajia sekä muita nijärjestöille ja eri maanpuolus- maakunnan vaikuttajahenkilöitä. tusjärjestöille, tiedotusvälineille, Tämä on ohjannut varsinaista jär- nuoriso- ja opiskelijajärjestöille jestelytoimikuntaa, joka koostuu jne. Tietoa veteraanipäivän vietos- käytännön järjestelyjen eri vasta on myös ollut Kuntaliiton, Ope- tuuhenkilöistä, kuten ohjelma-, tushallituksen ja kirkon tiedotus- tiedotus-, rakennus-, rakennus-, kirjeissä. Lääninhallitukset ovat ensiapu- ja talousvastaavista. Kan- lähettäneet päätapahtuman lähi- sallisen veteraanipäivän valtakun- kunnille tiedotteen, jossa kehote- nallista päätoimikuntaa toimieli- taan omien veteraanipäiväjuhlien missä on edustanut toimikunnan sijasta avustamaan kuljetuksin sihteeri. Valtakunnallisen päätoi- veteraanien osallistumista valta- mikunnan kautta isäntäkaupunki- kunnalliseen päätapahtumaan. en vastuuhenkilöillä on ollut val- Muutoin tiedottamisesta paikal- miit yhteydet valtiohallinnon ja lisissa ja valtakunnallisissa tiedo- veteraaniliittojen johtohenkilöi- tusvälineissä ovat vastanneet isän- hin. täkaupungit. Vuosien kuluessa on Myös veteraanipiirit ja -osastot myös internetin käyttö tiedottami- ovat olleet tapahtuman järjestäjil- sessa lisääntynyt. Suomen Kunta- le tärkeä yhteistyökumppani. Jär- liitto lähettää vuosittain kunnille jestöt ovat levittäneet materiaalia yleiskirjeen, jossa se toivoo kunti- ja hoitaneet ennakkoilmoittautu- 82 misia. Veteraanipäivän materiaa- alusta lähtien olleet mukana mo- lia on toimitettu myös lääninhal- lemmat kansankirkkomme ja myös litusten kautta kaikille maan kun- suomenruotsalainen kielivähem- nille. Kansallisen veteraanipäivän mistö. tapahtumien järjestelyissä ovat

Kajaani 1997 – ”Sotiemme veteraanit – vapautemme tae”

Kajaani oli heti valmis isännöi- mään valtakunnallista päätapah- tumaa, kun kansallisen veteraani- päivän työryhmä sitä jo marraskuussa 1991 kysyi kaupungilta. Kajaanissa juhlittiin vuonna 1997 kansallisen veteraanipäivän 10- vuotisjuhlia. Tunnukseksi valittiin ”Sotiemme veteraanit – vapautemme tae”. Tapahtuma aloitti Suo- men itsenäisyyden 80-vuotisjuhla- vuoden suurten valtakunnallisten juhlien sarjan. Kajaaniin oli kutsuttu vieraiksi myös valtakunnallisen Suomi 80 vuotta -toimikunnan jäsenet. Paikallisen päätoimikunnan puheenjohtaja, kaupunginjohtaja Pentti Hakulinen totesi tervehdyspuheessaan, että Kainuun itäraja on yksi Euroopan vanhimmista muuttumattomista rajoista. ”Nuo rajapyykit pantiin paikoilleen jo

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Kajaanin liikuntahalli Pentti Hakulinen Läsnä 5 500 henkeä Juhlapuhuja Pääministeri Paavo Lipponen Sotiemme Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen veteraaneja 196 000 Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, (= rintamalisän saajia ) kenraali Gustav Hägglund – sotainvalideja 32 000 Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari läsnä Keski-ikä 77 vuotta Lipunnosto, puhe Petri Lauronen Kajaanin päätoimi- Jumalanpalvelukset kunnan pj. kaupungin- Kajaanin liikuntahalli Saarna kenttäpiispa johtaja Pentti Hakuli- Hannu Niskanen nen Järjestelytoimi- Kajaanin ortodoksinen kirkko Liturgia metropoliitta Ambrosius kunnan pj. markki- nointi-matkailusihteeri Aila Vähämaa 83 vuonna 1595 Täyssinän rauhan so- Mieslaulajien esittämään Finlan- pimuksella 402 vuotta sitten. Nii- diaan. den pysyvyys joutui kovimmalle Nuorten puolesta lipunnostoti- koetukselle talvisodan aikana, sil- laisuudessa puhunut Petri Lauro- lä sodan ankarimmat taistelut käy- nen totesi, että veteraanipäivänä tiin täällä. Suomussalmi, Kuhmo, nostamme sinivalkoisen lippumme Raatteentie -nimet ovat jääneet korkealle sinistä taivasta vasten ikuisiksi ajoiksi Suomen sotahisto- veteraaniemme kunniaksi. ”Tämä riaan.” päivä muistuttaa meitä siitä mit- Kansallisen veteraanipäivän taamattoman arvokkaasta uhrista, vietto alkoi Kajaanissa jo lauantai- jonka niin monet suomalaiset soti- na 26. huhtikuuta Ekumeenisella laat antoivat puolustaessaan isän- kirkkoillalla ja Veljesillalla. Kirk- maataan,” ... ”Vakuutan Teille, ve- koiltaa vietettiin Kajaanin kirkos- teraanit, että emme unohda uhri- sa ja siellä puhuivat piispa Wille anne.” ... ”Pian se maa, jota Te ker- Riekkinen ja metropoliitta Ambro- ran henkenne kaupalla puolustit- sius, jotka myös antoivat esipai- te, kätkee Teidät lopullisesti suo- menten siunauksen. Musiikkia jiinsa. Tietäkää, että muistonne ei esittivät dipl. urkuri Erkki Tyni, silloinkaan unohdu, vaan aina, Kajaanin Veteraanikuoro Mauri kun näemme sinisen ristin valke- Kataviston ja ortodoksinen kirkko- alla pohjalla hulmuavan tuulessa kuoro kanttori Petri Nykäsen joh- itsenäisen Suomen taivaalla, muis- dolla. tamme Teidät ja Teidän tekonne.” Veljesiltaa vietettiin Kajaanin Paikallisten oppilaitosten edus- liikuntahallissa ja illan juontajina tajat kävivät perinteisellä kunnia- olivat Riitta Vanhatalo ja Heikki käynnillä Veteraanimuistomerkil- Visti. Musiikkia esittivät lehtori lä Sammonpuistossa. Järjestely- Armas Piippo ja Kajaanin Veteraa- vuorossa oli Kajaani Instituutti. nikuoro. Kajaanin Linnan lukion Juhlaväelle tarjottiin ilmainen oppilaat esittivät vanhoja tansse- kenttälounas Kajaanin keskus- ja ja Kajaanin Tanssiteatteri esit- koululla, Linnan lukiossa, Kai- ti tanssinäytöksen. Loppuillan nuun Ammattioppilaitoksella ja yleisö saattoi itse tanssia Kainuun Kainuun Prikaatissa. Sotilassoittokunnan tahdissa. Varsinainen veteraanipäivä alkoi Ahtisaari Kajaanissa lipunnostolla Kirkko- maakuntamatkalla puistossa. Keskuskoulun ala-asteen musiikkiluokkien kuoro esiin- Ahtisaari teki 27. huhtikuuta 1997 tyi Laila Haltun johdolla, minkä maakuntamatkan Kainuuseen ja jälkeen sankarihaudat kukitettiin. osallistui samalla valtakunnalli- Fanfaarin soitti Kainuun Sotilas- seen kansallisen veteraanipäivän soittokunta. Lipunnoston jälkeen päätapahtumaan. Tasavallan pre- yleisö lauloi Lippulaulun. Puheen sidentti teki yhdessä Oulun läänin lipulle esitti opiskelija Petri Lau- maaherra Eino Siuruainen kans- ronen ja tilaisuus päättyi Kajaanin sa tutustumismatkan Kuhmoon Veteraanikuoron ja Kajaanin 84

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari saapuu Kajaanin pääjuhlaan. (Kuva: KS Arkisto/Arto Tulima)

Kalevalan kuntoutuskotiin. Presi- pungin johdon sekä valtakunnal- dentti Ahtisaari totesi maakunta- lisen ja paikallisen veteraanipäi- matkallaan veteraanien olevan vän järjestelytoimikuntien jäsen- yllättävän tyytyväisiä asemaansa ten kanssa. Lukiosta seurue siirtyi Suomessa. ”Velvollisuutemme on Kajaanin liikuntahallille pääjuh- pitää taloudellista vaikeuksista laan. huolimatta huolta siitä, että kaikki veteraanit saavat viettää turval- lisen ja hyvän vanhuuden. Tämän Paavo Lipponen: päivän henkinen ilmapiiri maas- ”Euroopan unioni samme on sellainen, että veteraaneja on tuskin koskaan kunnioitettu vahvistaa Suomen niin paljon kuin tänä päivänä. itsenäisyyttä” Olemme vuosien varrella heränneet antamaan arvon heidän työlleen. Valtakunnallista pääjuhlaa vie- Kuntoutusta järjestetään yhä laa- tettiin Kajaanin liikuntahallissa. jemmin ja on hyvä, että puolisotkin Juhlapuheen piti pääministeri saadaan kuntoutuksen piiriin. Lipponen, joka totesi Suomen kan- Puolisothan joutuvat myös kanta- san pystyneen ”purkamaan itse- maan tavattoman taakan.” näisyyden alkuvaiheen vastakoh- Palattuaan Kajaaniin presi- taisuudet ja rakentamaan yhteis- dentti söi kenttälounaan Linnan tä isänmaata ja yhteenkuuluvuu- lukion juhlasalissa Kajaanin kauden tunnetta. Toisen maailmanso- 85 dan armottomuus ja eristäytynei- ja vähäosaisten asemaa, tehtiin te- syys kestettiin, kun voitiin tukeutua hokkaimmin työtä kansakunnan yhteiseen perustaan ja yhteiseen kiinteyttämiseksi, isänmaan rak- toivoon paremmasta. Sodan jäl- kauden hyväksi.” ... ” Sosiaaliset keen, sodan antamat opit varteen uudistukset antoivat elinvoimaa ottaen Suomesta on rakennettu kansalliselle tunteelle, että yhteis- maa, joka nauttii - maailmanlaa- kunnassa, isänmaassa oli sellaista juista arvostusta. Veteraanisuku- ainutlaatuisuutta ja hyvää, jonka polvet ovat työllään ja uhrauksil- puolesta kannatti myös taistella.” laan, hiellään ja verellään olleet Veteraanietuuksien kehittämi- Suomen nousun ja menestyksen sestä Lipponen muistutti, että eri sankareita.” hankkeita on jouduttu arvioimaan ”Nyt olemme osa Euroopan unio- valtiotalouden ahtaiden mahdolli- nia. Sen myötä kuulumme meille suuksien rajoissa. Painopiste 1990- luontevaan ja kansamme etua edis- luvulla on sotainvalidi- ja vete- tävään yhteisöön. Voimme tehdä raanikuntoutuksen parantamises- talous- ja turvallisuuspoliittiset sa. Itsenäisyyden juhlavuonna ve- ratkaisut omista lähtökohdistam- teraanit ovat saaneet asumiseen ja me punniten, mikä on oman ase- kuntoutukseen 50 miljoonan mar- mamme kannalta paras vaihtoeh- kan lisäpanostuksen. Omassa ko- to. Tässä merkityksessä itsenäisyy- dissa asumisen tukemista on pidet- temme on vahvistunut. Samalla on ty ensisijaisena. edelleen lisääntynyt itsenäinen velvollisuutemme ottaa huomioon kan- sainvälinen kehitys sekä lähialueit- Nuoriso on ottanut temme ja naapurimaittemme pyr- veteraanit esikuvakseen kimykset.” Pääministeri Lipponen palasi Puolustusvoimien tervehdyksen 80 vuotta taaksepäin Suomen itse- esitti komentaja, kenraali Gustav näistymisen jälkeisiin vuosikym- Hägglund. Hän kiitti veteraaneja meniin ja kysyi, miten oli mahdol- Suomen itsenäisyyden lunastami- lista, että ”vain kahdessa vuosikym- sesta. Hän totesi, että Vladimir Le- menessä kansalaissodan pahoin nin tunnusti 80 vuotta aikaisem- jakama kansakunta saattoi niin min Suomen itsenäisyyden, mut- yhtenäisesti ja yksimielisesti koota ta hänen seuraajansa Josef Stalin voimansa ja taistella itsenäisyyden pyrki riistämään sen heti, kun sai puolesta talvisodan ankarina kuu- siihen tilaisuuden. Vasta kaksi ko- kausina. Tässä suhteessa on annet- vaa sotaa sai Stalinin muutta- tava arvoa sille uudistustyölle, jol- maan mieltään. ”Suomen itsenäi- la heikoimmassa asemassa olleiden syys 1920- ja 1930-luvuilla oli väestöryhmien sosiaalisia oloja ikään kuin ehdollista, Venäjän alettiin parantaa 1920- ja 1930-lu- heikkoudentilasta riippuvaista. vuilla. Kansankunnan kestokyky Vasta talvisodan ja kesän 1944 tor- riippuu viime kädessä heikoimman juntataisteluissa Suomi lunasti – ei vahvimman – lenkin kestävyy- pysyvän paikan itsenäisten valtioi- destä. Kun parannettiin työväestön den joukossa.” 86 Komentaja totesi nuorison suh- toon sekä Vakaumuksensa puoles- tautumisen isänmaan puolustami- ta kaatuneiden muistomerkille seen voimistuneen. ”Tässäkin (Vanha hautausmaa), Jääkäri- olemme Teille (veteraanit) kiitolli- muistomerkille (Ämmänkosken- suuden velassa. Nuoriso on nyt ot- ranta), Paltaniemen sankarihau- tanut Teidät esikuvakseen niin doille ja Tulevaisuus -muistomer- kuin oikein on. Varmasti tähän on kille (Vapaudenpuisto). osaltaan vaikuttanut viime aikoina Tilaisuuden juhlaorkesteri oli saadut tiedot kovista kohtaloista koottu Kainuun ja Pohjan Sotilas- valtaajan jäljiltä. Nykypolvelle on soittokunnista ja sen johtajana toi- vähä vähältä kirkastunut tehok- mi musiikkiyliluutnantti Tomi kaan puolustuksen merkitys, tais- Väisänen. Vastaavasti juhlakuoro telutahdon- ja taidon merkitys sekä oli koottu Kajaanin Mieslaulajista, se, mitä ponnistuksia nuo sotien Kajaanin Veteraanikuorosta sekä vuodet Teille sisälsivät. Asiat ovat Sotkamon Mieslaulajista ja Kuh- nyt vihdoin kohdallaan. Aiempi mon Mieslaulajista. Muusta ohjel- jopa vähättelevä suhtautumistapa masta vastasivat Kajaanin Kes- on muuttunut hiljaiseksi kunnioi- kuskoulun ala-asteen musiikki- tukseksi veteraanien työtä koh- luokkien kuoro Laila Haltun joh- taan.” dolla ja sopraano Johanna Rusa- Kenttäpiispa Hannu Niskanen nen. Ennen Maamme-laulua toi- lähetti seppelpartiot sankarihau- votti Vaasan kaupunginhallituk- dalle, Vapaussodassa kaatuneiden sen puheenjohtaja Heikki Kouhi muistomerkille ja Karjalaan jää- veteraanit tervetulleiksi kansalli- neiden muistokivelle Kirkkopuis- sen veteraanipäivän päätapahtu- maan Vaasaan vuonna 1998.

Sappelpartiot lähtevät Kajaanin pääjuhlasta 27. huhtikuuta 1997. (Kuva: KS Arkisto/Arto Tulima) 87 Vaasa 1998 – ”Sotiemme miehet ja naiset – itsenäisyyden turva”

Vaasan kaupunginhallitus tarjou- tui jo helmikuussa 1992 vuoden 1998 veteraanipäivän päätapah- tuman isännäksi. Tällöin tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Vaa- sa keväällä 1918 toimi valkoisen Suomen pääkaupunkina ja jääkä- rien pääjoukko palasi Suomeen. Vaasassa ja Pohjanmaalla ovat isänmaallisuus ja maanpuolustus- työ aina olleet arvossaan. Veteraanipäivän suunnittelus- sa Vaasassa erityinen huomio kiin- nitettiin alueen kaksikielisyyteen. Jumalanpalvelukset olivat erikseen suomeksi ja ruotsiksi. Nuori- son osallistumiseen veteraanipäi- vän viettoon yritettiin Vaasassa löytää uusia muotoja. Veteraanipäivää edeltävänä päivänä vietettiin aluksi ekumeenista kirkkoiltaa Vaasan kirkossa. Seppo Jussila, kanttori Tuomas Tilaisuudessa puhuivat piispa Yrjö Laatu ja ortodoksinen kvartetti Sariola ja isä Aleksej, jotka myös kanttori Jarmo Hutun johdolla. antoivat esipaimenten siunauk- Edellisenä päivänä vietettiin sen. Musiikkia esittivät dipl.urkuri myös veljes- ja sisariltaa Liiketa-

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Botniahalli Seppo Sanaksenaho Läsnä 4 500 henkeä Juhlapuhuja Maaherra Heikki Koski Sotiemme veteraaneja Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen 184 000 Valtioneuvoston tervehdys Valtiovarainministeri – sotainvalideja Sauli Niinistö 30 000 Puolustusvoimien tervehdys Pääesikunnan päällikkö Keski-ikä 78 vuotta kenraaliluutnantti Matti Kopra Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari läsnä

Lipunnosto, puhe Professori Ilkka Virtanen Vaasan päätoimikun- Jumalanpalvelukset nan pj. kaupunginjoh- Botniahalli Saarna piispa Jorma Laulaja taja Seppo Sanaksen- Mustasaaren kirkko (ruotsink.) Saarna piispa Erik Vikström aho Järjestelytoimi- Vaasan ortodoksinen kirkko Liturgia Metropoliitta Ambrosius kunnan pj. hallintojohtaja Tor Wik. 88 lous- ja hotelli-instituutissa. Tilai- Varsinaisena juhlapaikkana oli suudessa julkistettiin ja palkittiin Botniahalli, joka sijaitsee Musta- Vaasan kaupungin rintamavete- saaressa kuusi kilometriä Vaasas- raaniasiain neuvottelukunnan ni- ta pohjoiseen. Mustasaaren kun- meämät vuoden 1998 veteraanit ta täytti tapahtumavuonna 650 (Varpu Pöyry ja Georg Nordman). vuotta. Botniahallissa pidettiin Illassa esiintyi vahvistettu vete- suomenkielinen jumalanpalvelus. raanikuoro. Veljesillan tunnelmaa Ruotsinkielinen jumalanpalvelus kevennettiin yhteislauluin, ja lo- oli Mustasaaren kirkossa ja orto- puksi saattoi tanssahtaa Pohjan- doksinen liturgia Vaasan ortodok- maan Sotilassoittokunnan ja Kor- sisessa kirkossa. sukuoron orkesterin tahdittama- na. Juhlatilan olivat koristelleet oppilaitoksen opiskelijat ja tarjoi- ”Jo aamulla päätettiin lusta vastasivat hotelli Silverian päästä kunnon oppilaat. Vaasan Nuorisotalossa järjes- pöytään” tettiin diskotyyppinen nuorisoilta, jossa julkistettiin JR61:n perin- Tasavallan presidentti Martti Ah- neyhdistyksen Vaasan ja Musta- tisaari teki 27. huhtikuuta 1998 saaren yläasteiden ja lukioiden maakuntamatkan Vaasaan, jossa oppilaille järjestämän isänmaallis- hän tapasi ensin Vaasan yliopiston aiheisen ainekirjoituskilpailun opiskelijoita. Yliopistolta presi- voittajat (Hanna Pakka, Pia En- dentti siirtyi Botniahalliin kansal- roth ja Lykke Sahlström). ”Tämän lisen veteraanipäivän päätapah- limudiskon yhteys veteraanipäi- tumaan. Hän söi kenttälounasta vään rajoittui tosin vain isänmaal- yhdessä veteraanien kanssa ja lisaiheisen kirjoituskilpailun pal- osallistui veteraanipäivän pääjuh- kintojen jakoon. Puheiden loputtua laan. ja valojen jälleen himmennettyä Kun töysälaiset Tauno ja Kaino nuoret tulivat takaisin sisälle ja Aho kotoa aamulla Vaasan vete- diskopumputukselle annettiin sen raanijuhlaan lähtiessään ilmoitti- tarvitsemaa tilaa.” (Ruotuväki-leh- vat menevänsä syömään presiden- ti, Joonas Juutilainen. 7.5.1998.) tin kanssa, kotiväki piti heitä hö- Varsinaisen veteraanipäivän peröinä. Tasavallan presidentti ohjelma alkoi lipunnostolla Suo- Martti Ahtisaari teki kuten oli en- men Vapaudenpatsaalla Vaasan nakolta ilmoittanut ja istahti Bot- kauppatorilla. Pohjanmaan Soti- niahallissa yllätysvieraaksi taval- lassoittokunta esitti fanfaarin, On- liseen pöytään. Tietysti oli melkoi- kilahden musiikkiluokkien kuoro nen sattuma, että yli 4 000 vie- esiintyi ja puheen lipulle piti pro- raan joukossa hän istahti juuri töy- fessori Ilkka Virtanen, Rannikko- säläisten pöytään. Yllätys oli niin Pohjanmaan maanpuolustus- ja täydellinen, että alussa oli hyvin veteraanivaltuuskunnan puheen- hiljaista. Mutta kun presidentti johtaja. kehui hallia ja kyseli kuulumisia, alkoi tunnelma keventyä ja juttu- kin luistaa. (Pohjalainen 28.4.1998) 89

Matka halki sotien huoli omista asioistamme, on sitten ”Tiedättekö te, mitä nämä kilisevät oi- kysymys ulkopolitiikasta, taloudes- kein tarkoittavat”, kysäisi myhäilevä ta, kulttuurista, sosiaalisesta hy- sotaurho Vaasan veteraanijuhlassa ja vinvoinnista tai maanpuolustuk- osoitti takin rintapielessä kilisevää kun- niamerkkiriviä, poimi siitä yhden ris- sesta.... tin, jonka keskustassa oli vihreällä poh- Vaikka itse joudumme omista jalla pienet nuolet. asioistamme huolehtimaan, Suomi ”Tästä voi lukea miehen matkan halki ja suomalaisten hyvinvointi ovat sotien, siinä ovat joukko-osastot ja eri- riippuvaisia kansainvälisestä kehi- tyistehtävät sievästi rivissä”, selitti veteraani ja hyppäsi kärppänä ohi kulke- tyksestä, ennen kaikkea EU:n pii- neen miehen perään. ”Olitkos Laguk- rissä tapahtuvasta taloudellisesta sen porukassa, kun olin näkevinäni tuja sosiaalisesta kehityksestä sekä tun risti.” olosuhteista lähialueillamme. ... Eeva Palm, HS 28.4.1998 Välillisesti vaikuttavan EU:n jäse- nyyden ja Pohjois-Euroopan va- kauden ohella turvallisuuspolitiik- Heikki Koski: ”Suuri kamme perustekijät liittyvät omak- illuusio ja EU” sumaamme liittoutumattomuu- teen sekä uskottavaan puolustuk- Botniahalliin oli kerääntynyt juh- seen.” layleisöä 4 300 henkeä. Juhlapu- ”EU tavoittelee rauhaa sitomal- heen piti Länsi-Suomen läänin la jäsenmaiden taloudet yhteen. maaherra Heikki Koski. Hän tar- Turvallisuus syntyy siitä, että jä- kasteli puheessaan muun muassa senvaltiot sitoutuvat yhteisiin pe- sotien mahdollisuutta Euroopassa. lisääntöihin. Rauha puolestaan ”Aika-ajoin puhutaan, kuinka kan- edistää taloutta. Näin asiat kietou- sojen taloudellinen, sosiaalinen ja tuvat yhteen. Tämä kehitys on joh- kulttuurinen riippuvuus toisistaan donmukainen jatko sille puolen on suurin este sodalle. Esimerkik- vuosisadan työlle, jonka myötä toi- si Norman Angell´n kirja ”Suuri sen maailmansodan päättymisen illuusio”, joka ilmestyi vuonna jälkeen on täällä Pohjois-Euroo- 1910, osoitti perusteellisesti, kuin- passa lisätty vakautta ja turvalli- ka eurooppalainen suursota olisi suutta.” Maaherra Koski päätti täysin mahdoton, koska Euroopan puheensa toteamalla: ”Itsenäisyys valtiot olivat liian suuressa riippu- on säilynyt, se ei ole ollut vakavas- vuussuhteessa toisiinsa. Tämän ti uhattuna – näin on parhaalla jälkeen Euroopassa on käyty kaksi mahdollisella tavalla vaalittu Teil- suursotaa, ensimmäinen niistä al- tä, arvoisat sotaveteraanit, saatua koi vain muutamia vuosi ”Suuren perintöä.” illuusion” ilmestymisen jälkeen.” Suomikin joutui maailmansoti- en pyörteisiin etenkin toisessa maailmansodassa. ”Mutta Suomi ei hävinnyt sotaa; maata ei miehitetty, säilytimme itsenäisyytemme.” ”Meidän itsemme on siis pidettävä 90 Taistelujanne tulkitaan vana ja sisukkaana taistelijana. Te ulkomaalaisissa olette Suomen kansan keskuudessa eläviä muistomerkkejä itsenäi- sotakouluissa sen ja uskottavan puolustuskyvyn tärkeydestä, sotilaan hyveistä ja Kenttäpiispa Hannu Niskanen lä- isänmaan edun asettamisesta hetti seppelpartiot juhlasta Suo- oman edun edelle.” men Vapaudenpatsaalle, talvi- ja Muusta ohjelmasta vastasivat jatkosodan sankarihaudoille, va- juhlaorkesteri (Vaasan kaupun- paussodan 1918 sankarihaudalle, ginorkesteri ja Pohjanmaan Soti- torpparien ja talonpoikien 1918 lassoittokunta), jota johtivat pro- muistomerkille, ruotsinmaalaisten fessori Ilkka Kuusisto, musiikki- vapaaehtoisten sankarihaudalle, majuri Turkka Mettälä ja Stefan Karjalaan jääneiden vainajien Wikman sekä juhlakuoro. Sen muistomerkille ja Jääkäripatsaal- muodostivat Korsukuoro sekä le. Seppelpartiot muodostivat pa- Wasa Sångargille- ja Pohjan Mie- reina mies- ja naisvarusmiehet. het -kuorot. Naisten tärkeää osuut- Valtioneuvoston tervehdyksen ta isänmaan puolustamisessa ko- juhlaan toi valtiovarainministeri rostettiin muun muassa niin, että Sauli Niinistö. Hän totesi valtio- pääjuhlassa Vaasan Oopperan so- vallan panostaneen veteraanien listit ja kuoro esittivät katkelmia kuntoutukseen ja asunto-olojen oopperasta Isänmaan tyttäret – kohentamiseen. Hänen mielestään dokumenttiaineistoon perustava jatkossakin valtion oli tuettava ooppera Suomen lotista. Lisäksi sellaisia hankkeita, jotka auttoivat esiintyivät sotilasmestari Ari Koi- isänmaan puolustajia ja rakenta- vuniemi (laulu) ja Kuula-opiston jia selviytymään itse mahdollisim- tanssiryhmä. Seuraavan vuoden man pitkään. Valtiovarainministe- ri otti kantaa myös Suomen tur- vallisuuspolitiikkaan todeten, ettei Suomella ollut turvallisuusvajetta, joten ”ei ole syytä hakea uusia tur- vallisuusratkaisujakaan”. Puolustusvoimien tervehdyksen esitti pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Matti Kopra. Hän totesi veteraanien jättäneen viestinsä tämän päivän ja tulevaisuuden sotilaille. ”Teidän ansiostanne me suomalaiset sotilaat voimme kantaa asepukuamme yl- peydellä missä päin maailmaa tahansa. Taisteluja, joissa olitte mu- Kenttäpiispa Hannu Niskanen on vuodes- kana, tulkitaan ulkomaalaisissa ta 1996 lähtien lähettänyt seppelpartiot veteraanipäivän pääjuhlista lukuun otta- sotakouluissa. Suomalaista soti- matta vuoden 2005 juhlaa. (Kuva: Antti lasta ihaillaan harkitsevana, taita- Lumikari) 91 1999 kansallisen veteraanipäivän larin suunnittelema. Kuva-aihe päätapahtuman isäntäkaupungin esitti tammenlehvää ja Suomen kutsun esitti Jyväskylän kaupun- Vapaudenpatsaan sotilaan lakkia ginhallituksen puheenjohtaja pitelevää kättä. Leimaa käytettiin Markku Lumio. kansallisena veteraanipäivänä Postimerkkikeskus valmisti juhlapaikalla olevaan postin toimi- Vaasan veteraanipäivää varten paikkaan jätetyissä kirjeissä ja erikoisleiman, joka oli Tapani Ta- korteissa.

Jyväskylä 1999 – ”Vaalien sotiemme veteraanien perintöä”

Jyväskylän kaupunginhallitus päätti toukokuussa 1995 kansallisen veteraanipäivän työryhmän ehdotuksen mukaisesti toimia valtakunnallisen pääjuhlan isäntä- kaupunkina vuonna 1999. Suurin osa tapahtuman tilaisuuksista jär- jestettiin Jyväskylän uudessa Pa- viljongissa. Juhlatunnus oli Jussi Jäppisen suunnittelema ja värit oli poimittu luonnosta. Etualalla oli tammenlehvän vihreä, sitten val- koinen poutapilvi ja sen takana si- ninen taivas. Veteraanipäivän vietto alkoi Jy- väskylässäkin jo edellisenä iltana Ekumeenisella kirkkoillalla, jossa tervehdyssanat esitti kirkkoherra Otso Sovijärvi. Illassa puhuivat emerituspiispa Yrjö Sariola ja Jo- ensuun piispa K.S. Panteleimon, jotka antoivat myös esipaimenten siunauksen. Kirkkoiltaa vietettiin Paviljon- gin auditoriossa ja iltaa jatkettiin Veljes- ja sisarillalla Paviljongin Nuoriso veteraanien ravintolassa. Illan musiikista vas- viitoittamalla tiellä tasivat Leena Pyylampi (piano) ja Korsuorkesteri, jonka musiikin Varsinainen veteraanipäivä alkoi tahdissa saattoi myös tanssahdel- lipunnostolla Jyväskylän Kirkko- la. puiston Taipaleen aukiolla. Tilai- 92

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Pekka Kettunen Jyväskylän Paviljonki Juhlapuhuja Kenraali Lauri Sutela Läsnä 5 200 henkeä Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen Sotiemme veteraa- Valtioneuvoston tervehdys Sosiaali-ja terveysmin. neja 172 000 Maija Perho – sotainvalideja Puolustusvoimien tervehdys Pääesikunnan päällikkö 28 000 kenraaliluutnantti Matti Kopra Keski-ikä 79 vuotta Lipunnosto, puhe Opiskelija Arto Haapea Jyväskylän päätoimi- Jyväskylän paviljonki: kunnan pj. kaupun- Jumalanpalvelus Saarna rovasti Otso Sovijärvi ginjohtaja Pekka Ortodoksinen liturgia K.S. Joensuun piispa Panteleimon Kettunen Järjestely- toimikunnan pj. henkilöstöpäällikkö Aarre Korkia-aho suudessa soitti Ilmavoimien Soit- hiä ja Jyväskylän palvelualojen tokunta ja puheen Suomen lipulle oppilaitoksen oppilaita. Sotilasko- piti opiskelija Arto Haapea, joka tisisaret olivat järjestäneet kahvi- totesi muun muassa, että ”vaikka on Paviljongin tiloihin. tämän päivän suomalainen nuori Suoran tv-lähetyksen alussa on kansainvälinen ja avarakatsei- esitettiin nauhoitettu tasavallan nen, ei kotimaan – isänmaan – ar- presidentin tervehdys katsojille ja vostus ole kadonnut. Suomalai- juhlavieraille sekä viiden minuu- suus tarjoaa sekä vahvat juuret tin kooste, jossa näytettiin lipun- että kantavat siivet, joilla pääsee nostoa, käyntiä sotainvalidien sai- halutessaan elämässä pitkälle. Ve- raskodissa ja veteraanien vierai- teraanien perintö toteutuu tässä- lua Puistokoulussa. kin.” Seppelpartiot lähetettiin pää- Samaan teemaan palattiin pää- juhlasta sankarivainajien muisto- juhlassa Jyväskylän kaupungin- merkille, vakaumuksensa puoles- johtajan Pekka Kettusen terveh- ta kaatuneiden muistomerkille ja dyssanoissa: ”Kielitaitoinen, omaa Karjalaan jääneiden muistomer- kulttuuria ja identiteettiä arvosta- kille. Partiot lähetti kenttäpiispa va nuoriso voi parhaiten yhdistää Hannu Niskanen. Kussakin sep- isänmaallisuuden ja kansainväli- pelpartiossa oli yksi sotiemme ve- syyden ja edistää rauhaa. Haaste- teraani yhdessä mies- ja naissoti- emme on saada nuoriso jatkamaan laan kanssa. Seppelten laskun yh- Teidän – veteraanien – viitoitta- teydessä Jyväskylän vanhalla hau- maa tietä, sitä itse aikaansa sovel- tausmaalla Puistokoulun ala-as- taen.” teen oppilaat laskivat kukan kun- Ortodoksinen liturgia pidettiin kin sankarivainajan haudalle. Paviljongin auditoriossa ja luterilainen jumalanpalvelus samaan aikaan Paviljongin A 5 -hallissa. Juhlavieraille tarjottiin kenttälou- naaksi perinteistä hernekeittoa. Ruuanjakelussa avusti varusmie- 93 Lauri Sutela: en erityisominaisuudet. Nyt kun Veteraaniliittojen liittojen ikääntyviä puuhamiehiä vaihdetaan ja veteraanityön loppu- valtuuskunta VEVA suora on avautumassa on varmasti hyvä, että kokemusten kautta Juhlapuheen piti sotiemme vete- muovautuneet järjestöjen väliset raani, kenraali Lauri Sutela. Hän yhteistyön muodot ja sisältö on nyt totesi veteraanijärjestöjen aikai- kirjallisella sopimuksella vahvistet- sempien vuosien hajanaisuuteen tu. Tällöin varmistetaan, että aina- viitaten, että ”veteraanien hyväksi kin yhteinen edunvalvonta sekä ovat valtakunnalliset veteraaniliit- tärkeä henkisen perinnön siirto tomme tehneet tunnustusta ansait- nuorisolle tulevat tapahtumaan ra- sevaa työtä, parempaakin kuin kentavassa yhteisymmärryksessä.” mitä olisi odottanut niinkin hajau- Kenraali Sutela tarkoitti sopi- tetulta järjestelmältä. Kaipa se on muksella edellisenä päivänä ta- niin, että vuosikymmenien koke- pahtunutta veteraanijärjestöjen mukset ovat kehittäneet toimivan yhteistyösopimuksen allekirjoitta- yhteistyön veljesjärjestöjen välille mista. Sotainvalidien Veljesliitto, ja niiden suhteessa valtiovaltaan Suomen Sotaveteraaniliitto, Rin- säilyttäen samalla mahdollisuudet tamamiesveteraanien liitto ja Rin- ottaa huomioon myös jäsenryhmi- tamanaisten Liitto perustivat Suo-

Lipunnosto veteraanipäivän päätapahtumassa vuonna 1999 Jyväskylässä Taipaleen aukiolla. (Kuva: Keskisuomalainen/Risto Aalto) 94 men veteraaniliittojen valtuus- Pääjuhlassa esiintyivät Jyväsky- kunnan (Delegation för Finlands län seudun yhdistyneet puhallin- veteranförbund) eli VEVA:n, jon- orkesterit Jukka Viitasaaren joh- ka tehtäväksi tuli keskinäisen yh- dolla, Kolmekuutoset ja Vox Au- teistyön järjestäminen, veteraanit- rea, Jyväskylän Sinfonia ja laula- yön tunnetuksi tekeminen ja vete- ja Jorma Hynninen, Ilmavoimien raanien yhteinen edunvalvonta. Soittokunta sekä kansantanssi- Valtuuskunnan työhön kuuluvat ryhmät ISOT ja Tason Inhoojat - muun muassa myös perinteen säi- yhtye. Kutsun veteraanipäivän lyttäminen, henkinen ja hengelli- seuraavan vuoden tapahtumaan nen työ, yhteisten tilaisuuksien jär- esitti tulevan isäntäkaupungin Jo- jestäminen ja kansainvälinen toi- ensuun kaupunginjohtaja Juhani minta. Valtuuskunta on tehnyt Meriläinen. esityksiä veteraanien etuisuuksi- Juhlapaikalla oli Keski-Suomen en kohentamisesta rintamavete- Museon ”Se lasku kannatti mak- raaniasiain neuvottelukunnan vä- saa” -näyttely, Suomen Kansallis- lityksellä. pukukeskuksen näyttely Keskisuo- Valtuuskuntaan valitaan kolme malaisia kansallispukuja ja sodan- edustajaa kustakin veteraanijär- aikaisten postimerkkien ja -kortti- jestöstä ja sen puheenjohtajuus en näyttely. Paviljongin auditori- vaihtuu neljännesvuosittain. Käy- ossa näytettiin vanhoja Jyväsky- tännön tehtäviä hoitaa veteraani- lä-aiheisia filmejä muun muassa liittojen toiminnanjohtajista muo- Työn ja toimen kaupunki, 1961, ja dostuva työvaliokunta. Siinäkin Jyväskylän Suurajot, 1958. Jyväs- puheenjohtajuus vaihtuu neljä kylän Paviljongin aulassa toimi kertaa vuodessa. kansallisen veteraanipäivänä Pos- Valtiovallan tervehdyksen pää- tin palvelupiste, josta saattoi lähet- juhlassa esitti sosiaali- ja terveys- tää erikoisleimalla varustettuja ministeri Maija Perho, joka arvioi kortteja ja kirjeitä. Erikoisleima oli Suomen sotainvalidien ja muiden Tapani Talarin suunnittelema veteraanien huollon kestävän hy- tammenlehvä-tunnus. vin kansainvälisen vertailun. ”Vaikka kaikkiin tarpeisiin ei ole käytettävissä voimavaroja, olemme silti eri maiden joukossa aivan kär- kipäässä.” Puolustusvoimien tervehdyksen esitti pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Mat- ti Kopra kiittäen kaikkien Puolus- tusvoimissa palvelevien puolesta veteraaneja siitä, että ”voimme teh- dä rauhassa työtämme”. 95 Joensuu 2000 – ”Veteraanien perintö uudella vuosituhannella”

Joensuun kaupunginhallitus päät- ti syyskuussa 1995 ilmoittaa kansallisen veteraanipäivän työryh- mälle, että kaupunki on valmis jär- jestämään kansallisen veteraani- päivän pääjuhlan Joensuussa vuonna 2000. Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlan tervehdyspuheessaan Joensuun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seppo Eskelinen totesi Joensuun ja Pohjois-Karjalan olleen merkittävässä asemassa maamme käydessä taistelua itse- näisyytensä puolesta. Veteraanien jättämästä perinnöstä muistutta- vat ”Ilomatsin ja Lieksan suunnan taitelujen muistomerkit, Paloau- kea, Salpalinja ja Bunkkerimuseo Joensuussa”. Joensuun tapahtu- matunnuksen suunnitteli graafikko Leea Wasenius ja tunnuksen väreinä oli käytetty vihreää, sinis- tä ja valkoista.

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginvaltuuston Joensuun jäähalli pj. Seppo Eskelinen Läsnä 3 500 henkeä Juhlapuhuja Ministeri Jaakko Iloniemi Sotiemme veteraane- Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen ja 160 000 Valtioneuvoston tervehdys Valtiovarainministeri – sotainvalideja Sauli Niinistö 26 000 Puolustusvoimien tervehdys Pääesikunnan päällikkö Keski-ikä 79 vuotta kenraaliluutnantti Ilkka Hollo Veteraanin puheenvuoro Aimo Hoikkala Joensuun päätoimi- Lipunnosto, puhe Joensuu yliopiston yo-kunnan kunnan pj. kaupun- pj. Jyri Wesanko ginjohtaja Juhani Jumalanpalvelukset Meriläinen Järjeste- Joensuun jäähalli Saarna emerituspiispa lytoimikunnan pj. Matti Sivonen kaupunginsihteeri Pyhän Nikolaoksen kirkko Liturgia K.S. Joensuun Heikki Soininen piispa Panteleimon 96 Kansallisen veteraanipäivän ta- Suomen lipulle piti ylioppilaskun- pahtumat alkoivat Joensuussa nan puheenjohtaja Jyri Wesanko. Ekumeenisella aattoillalla Pieli- Luterilainen jumalanpalvelus pi- sensuun kirkossa, jossa puheen pidettiin Joensuun jäähallissa ja or- tivät kirkkoherrat Tapani Nuuti- todoksinen liturgia Pyhän Nikola- nen ja Kalevi Kokkonen. Musiikis- oksen kirkossa. Kenttälounas tar- ta vastasi Joensuun ortodoksinen jottiin juhlaväelle jäähallin vierei- kirkkokuoro Irina Tchervinskij‘n sessä vapaa-aikatalossa. Sotilasko- johdolla ja Laudate-kuoto Leena ti oli avoinna jäähallissa. Pulkkisen johdolla. Veteraani-illassa Joensuun Kulttuuri- ja matkailukeskus Carelicumissa laulet- Presidentin tervehdys tiin yhdessä sota-ajan lauluja ja tanssittiin Markku Köntön johta- Kansallisen veteraanipäivän val- man Blue Notes yhtyeen säestyk- takunnallisen päätoimikunnan sellä. edustajat kävivät 4. huhtikuuta Varsinainen veteraanipäivä al- 2000 vasta valitun tasavallan pre- koi lipunnostolla Joensuun Va- sidentin Tarja Halosen luona ker- paudenpuistossa. Tilaisuudessa tomassa, miten veteraanipäivää esiintyivät Joensuun Mieslaulajat vietetään 27. huhtikuuta 2000 ja Ilkka Vesalan johdolla ja Karjalan tulevaisuudessa. Tapaamisessa Sotilassoittokunta Juha Tiensuun presidentti pahoitteli ulkomaan- johdolla. Lipun nostivat Joensuun matkaa, joka oli päällekkäin vete- Lyseon lukion oppilaat ja puheen raanipäivän kanssa. Halonen ta-

Kansantanssiryhmä viihdytti yleisöä Joensuun valtakunnallisessa pääjuhlassa vuonna 2000. (Kuva: Sanomalehti Karjalainen Oy) 97 pasi USA:n matkallaan muun keille kenttäpiispa Hannu Niska- muassa presidentti Bill Clintonin nen. Valtioneuvoston tervehdyk- ja ulkoministeri Madeleine Al- sen juhlaan toi valtiovarainminis- brightin. Presidentti ilmoitti suh- teri Sauli Niinistö. tautuvansa lämpimästi asiaan ja haluavansa olla läsnä seuraavina vuosina Kotkassa 2001 ja Espoos- Jaakko Iloniemi: ”Kohti sa 2002. turvallisempaa Suomea Kansallisen veteraanipäivän ja Eurooppaa” pääjuhlaa vietettiin Joensuun jää- hallissa. Juhlan alussa lukiolaiset Ministeri Jaakko Iloniemi vakuut- Teemu Makkonen ja Anna Björn ti Joensuun pääjuhlan puhees- esittivät suomeksi ja ruotsiksi ta- saan, että Suomi on nyt valtakun- savallan presidentin tervehdyk- tana paremmassa asemassa kuin sen. ”Kiitollisin mielin tervehdin koskaan aikaisemmin. ”Rajamme Teitä, Sotiemme Veteraanit. Me ovat turvatut eikä kukaan kiistä nuoremmat sukupolvet, jotka olem- meidän oikeuttamme hoitaa omat me saaneet elää pohjoismaisessa asiamme halumme mukaan, kun- hyvinvointiyhteiskunnassa, emme han kunnioitamme muiden oikeut- aina tule muistaneeksi niitä suuta tehdä samoin.” Suomen liittymi- ria uhrauksia, joita teidän suku- nen Euroopan unioniin on hänen polvenne on maamme hyväksi teh- mukaansa vahvistanut Suomen nyt niin sodan kuin rauhankin ai- kansainvälistä asemaa ja samalla kana. myös Suomen ja suomalaisten tur- Arvostettua kenraali Adolf vallisuutta. Maamme talous on Ehrnroothia lainaten: ”Suomi on paljon kansainvälisempää kuin ai- hyvä maa, paras meille suomalai- kaisemmin. ”Suomen paikka on sille ja se on puolustamisen arvoi- siellä, missä ovat useimmat euroop- nen ja sen paras puolustaja on Suo- palaiset demokratiat ja markkina- men kansa.” talousmaat. ... Olemme tulleet voi- Arvoisat sotiemme veteraanit! makkaan liiton jäseneksi, niin voi- Teistä huolehtiminen olkoon isän- makkaan, että se voi ajaa tehok- maamme ja meidän nuorempien kaasti meidänkin asioitamme”. sukupolvien kunniatehtävä, mei- Useat varsin vilpittömätkin ih- dän kunniavelkamme Teille. Ilman miset ovat puhujan mukaan kysel- Teitä emme eläisi vapaassa ja vau- leet, tarvitaanko enää maanpuo- raassa isänmaassa. Teidän ansios- lustusta, koska kukaan ei meitä tanne voimme tänään rakentaa enää uhkaa? Iloniemi muistutti, yhdessä muiden Euroopan kanso- miten kymmenen vuoden aikana jen kanssa parempaa ja turvalli- – ”kylmän sodan” päättymisen jäl- sempaa tulevaisuutta.” keisenä aikana Euroopassa on käy- Seppelpartiot lähetti sankari- ty monta sotaa ja tuhannet ovat haudoille sekä Karjalaan jäänei- joutuneet lähtemään kodeistaan den vainajien ja vakaumuksensa aseellisten selkkausten takia. puolesta kaatuneiden muistomer- ”Vaikka unioni pyrkii kohti yhteis- 98 tä turvallisuuspolitiikkaa, paljon ”Kaveria ei jätetä”-asevelihenki on vielä tekemättä. Sitä taustaa kelpaisi edelleen ohjenuoraksi mo- varten ymmärtää hyvin, miksi Hel- neen suomalaiseen yhteisöön – ko- singissä viime joulukuussa päätet- tiin, kouluun, virastoon ja yrityk- tiin perustaa Euroopan unionille seen. Olemme viime aikoina saa- omat valmiusjoukot.” neet huomata hätkähdyttäviäkin Iloniemen mukaan vuosituhan- esimerkkejä siitä, että lähimmäi- nen vaihteessa moni onkin kysy- nen voidaan jättää aivan yksin. nyt, onko oloihimme nähden mel- Tässä mielessä toivon esimerkkin- ko suuren puolustuskyvyn ylläpi- ne voiman muistuttavan kaikkia täminen turhaa, kun meillä ei ole suomalaisia tänäkin päivänä lä- vihollisia eikä muutenkaan ajan- himmäistemme muistamisen tär- kohtaisia uhkakuvia, eikä vuosi- keydestä.” kymmeniin ole ollut tilannetta, jos- Päätoimikunnan ehdotuksesta sa puolustusvoimia olisi tosi tilan- Joensuun ohjelmaan liitettiin ve- teessa tarvittu? ”Kun näin sano- teraanin puheenvuoro, jonka juh- taan, ymmärretään kansallisen laväelle toi Aimo Hoikkala. Hän puolustuksen merkitys aivan liian osallistui talvisotaan vapaaehtoi- ahtaasti. Uskottavan puolustuk- sena Koiviston Suojeluskunta- sen merkitys ei ala siitä, että siihen komppaniassa ja jatkosotaan ryh- turvaudutaan sotatilanteessa. Us- män- ja joukkueenjohtajana Sissi- kottava puolustus on aina voima- pataljoonassa, haavoittui talviso- tekijä hallituksen politiikan tuke- dassa käteen ja jatkosodassa jal- na. Olen varma siitä, että Suomi ei kaan. Hoikkala esitti toivomuksen, olisi selviytynyt niin hyvin monis- että osallistujat tapaisivat vuoden ta sodanjälkeisistä poliittisista ko- päästä kansallisena veteraanipäi- ettelemuksista, ellei meillä olisi ol- vänä Kotkassa. lut turvanamme uskottavia puo- Pääjuhlassa esiintyivät Karja- lustusvoimia.” lan Sotilassoittokunta musiikkikapteeni Juha Tiensuun johdolla solisteina Sami Hopponen ja Esa Kaveria ei jätetä Luukkainen, Joensuun yliopiston kuoro ja Joensuun Poikakuoro He- Puolustusvoimien tervehdyksen lena Hulmin johdolla, kansantans- esitti kenraaliluutnantti Ilkka Hol- siryhmä Motora ja Rälläkkä, Lii- lo. Hän totesi muun muassa:”Te vesa Matveinen ja Tellu Virkkala. teraanit osoititte käytännössä sen, Veteraanipäivän yhteyteen oli johon meidän suomalaisten tulee Joensuussa järjestetty sekä retkiä olla tarvittaessa valmiita hädän että näyttelyitä. Lyhyempi retki hetkellä tänäänkin. Isänmaamme suuntautui Salpalinjalle tutustu- itsenäisyyden turvaamiseksi mei- maan Marjalan bunkkerimuseoon dän tulee kyetä yhdistämään koko ja pidempi oli sotahistoriallinen kansakuntamme voimavarat. Hen- retki Ilomantsiin Möhkö-Kuolis- kiset voimavarat ovat tällöin usein maan tien suunnalle. Joensuun aineellisia huomattavasti tärkeäm- keskustassa saattoi kulttuuri- ja piä” matkailukeskus Carelicumissa tu- 99 tustua Pohjois-Karjalan museon sen 80-vuotisjuhlanäyttely ”Kar- näyttelyyn ”Karjalan koko kuva” hun taival” ja hallin edustan au- ja jälleenrakentamisesta ja maan kiolla oli Pohjois-Karjalan prikaa- raivaamisesta kertovaan näytte- tin kalustoesittely. Posti oli valmis- lyyn ”Sodan jaloista Egyptinkor- tanut Joensuun veteraanipäivää peen”. Lisäksi Joensuun jäähallin varten oman erikoisleiman ja myy- aulassa oli esillä rajavartiolaitok- tävänä oli myös veteraanipäivää varten tehty postikortti.

Kotka 2001 – ”Ei vettä rantaa rakkaampaa” Kotkan kaupunginhallitus ilmoitti toukokuussa 1995 kansallisen veteraanipäivän työryhmälle, että kaupunki on valmis valtakunnallisen päätapahtuman isäntäkau- pungiksi vuonna 2001. Kotkassa oli järjestetty runsaasti ohjelmaa jo kansallisen veteraanipäivän aa- toksi. Puolilta päivin oli mahdollisuus lähteä sotahistorialliselle ret- kelle tutustumaan Ruotsinsalmen merilinnoitukseen, Kyminlinnaan tai talvi- ja jatkosodan tapahtuma- paikkoihin Kotkassa. Iltapäivällä oli opastettu meriristeily ”Kotka so- tatoimialueena”. Puolustusvoimi- en Varusmiessoittokunta piti Haukkavuoren ja Karhulan kouluissa konsertit. Kymenlaakson maakuntamuseossa oli nähtävillä Ruotsinsalmi-näyttely ja Kotkan kantasatamassa oli mahdollisuus muun muassa kiltasoittokunta ja tutustua museojäänmurtaja Tar- virolaisten vapaaehtoisten JR moon, Merivoimien laivasto-osas- 200:n ”Suomen poikien” kuoro Soo- ton aluksiin ja Merivartiomuseoon. mepoiste Meeskoor professori Uno Puolustusvoimien toiminnallises- Järvelän johdolla. sa näytöksessä esittäytyi Kotkan Kansallisen veteraanipäivän ta- Rannikkoalue. pahtumat alkoivat lipunnostoilla Aattopäivän illan ohjelma alkoi Kotkan ja Kymin sankarihautaus- KymJP:n Kiltasoittokunnan mars- mailla. Lipun nostivat Kotkan ly- sikonsertilla kantasataman juhla- seon ja Hemilän koulun oppilaat. teltassa. Ekumeenista iltaa vietet- Puheet Suomen lipulle pitivät op- tiin Kotkan kirkossa ja sen jälkeen pilaat Juho Makkonen ja Anni Ho- alkoi Veteraani-ilta kantasataman lopainen ja hymnin esitti Puolus- juhlateltassa, jossa esiintyivät tusvoimien Varusmiessoittokunta. 100

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginvalt. Kotkan kantasataman pj. Topias Kotiniemi juhlateltta Juhlapuhuja Ministeri Aatos Erkko Läsnä 4 500 henkeä Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen Sotiemme veteraaneja Valtioneuvoston tervehdys Sisäasiainministeri Ville Itälä 148 000 Puolustusvoimien tervehdys Merivoimien komentaja – sotainvalideja 24 000 vara-amiraali Esko Illi Keski-ikä 80 vuotta Veteraanin puheenvuoro Kaupunginjohtaja P.E. Sutela Tasavallan presidentti Tarja Halonen läsnä

Lipunnosto, puheet Juho Makkonen, Kotkan lyseo Kotkan päätoimikunnan Anni Holopainen, Helilän koulu pj. kaupunginvaltuuston Jumalanpalvelukset pj. Topias Kotiniemi Kotkan kirkko Saarna kirkkoherra Järjestelytoimikunnan Raimo Vänskä pj. tiedotuspäällikkö Pyhän Nikolaoksen kirkko Liturgia kirkkoherra Antti Nuorivuori Veikko Lisitsin

Jumalanpalvelus pidettiin Kot- sa arvoja. Sotavuosien poliittinen kan evankelisluterilaisessa kirkos- ja yhteiskunnallinen muutospro- sa ja ortodoksinen liturgia Pyhän sessi oli mittava ja keskeisen tärkeä Nikolaoksen kirkossa. Juhlaväelle myöhemmälle kehitykselle. Sodan tarjottiin kenttälounaaksi saaristo- aikana kansa sai kokea uudenlai- laislohikeittoa kantasataman län- sen tasa-arvoisuuden, kun kaikki sivarastossa. Kansallisen veteraa- yhdessä, riippumatta yhteiskun- nipäivän pääjuhlaa vietettiin kan- nallisesta asemasta tai varallisuu- tasataman juhlateltassa. Tasaval- desta, taistelivat saman päämää- lan presidentti Tarja Halonen ja rän puolesta. Vaikka sota ei syvään valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi juurtuneita käsityksiä kokonaan osallistuivat pääjuhlaan osana Ky- muuttanutkaan, antoi sen aikana menlaaksoon ja Etelä-Karjalaan tapahtunut henkinen muutos he- tapahtunutta maakuntamatkaan- delmällisen pohjan oikeudenmu- sa. Presidentti vihki Kotkassa käyt- kaisemman yhteiskunnan raken- töön sataman uuden konttitermi- tamiseen.” naalin. “Mikä on sotiemme ja niissä taistelleiden veteraanien perintö jälkipolville? Päällimmäisenä mie- Aatos Erkko: “Perintönä leeni tulee yhteiskunnallinen ke- tasa-arvoinen ja hityksemme sekä kansalaisten oikeudenmukainen tasa-arvoisuus. ... Tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus eivät ole yhteiskunta” asioita, jotka säilyvät muuttumat- tomina ja itsestään selvinä vuosi- Juhlapuheen pääjuhlassa piti mi- kymmenestä toiseen. Meidän täy- nisteri Aatos Erkko. Hän totesi, ett- tyykin aktiivisesti vaalia näitä yh- eivät suomalaiset “sotineet kansal- teiskunnalle elintärkeitä perusar- lisen maineen tai kunnian vuoksi, voja, jotka olemme saaneet vete- vaan siksi, että he halusivat yhdes- raaneiltamme perintönä. Haluam- sä puolustaa kotiaan ja kotiseutun- mehan, että tasa-arvoisuus ja oi- 101

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi saapumassa veteraani- päivän pääjuhlaan Kotkassa vuonna 2001. (Kuva: Kymen Sanomat/Tarja Särkkä) keudenmukaisuus säilyvät perus- kottava kansallinen puolustus. So- kivinä, joiden päälle on tulevai- tiemme kokemukset ovat opetta- suudessakin hyvä rakentaa suo- neet meille sen, että äärimmäises- malaista yhteiskuntaa.” sä tilanteessa kansakunta voi luot- “En usko sotaan, en edes suureen taa ainoastaan itseensä. Tämän pe- sotavoimaan, mutta uskon kan- rinnön veteraanisukupolvi on meil- samme itsetunnon kasvattamiseen. le antanut eikä sitä saa hukata.” Uskon tiedon ja taidon jatkuvaan Puolustusvoimien tervehdyk- kehittämiseen, ja siihen, että hen- sen pääjuhlaan toi vara-amiraali kisesti vireä ja riittävästi haastei- Esko Illi, joka totesi muun muas- ta saava kansa tulee aina menes- sa: ”Sotilaan parhaitten hyveitten tymään.” mukaan asetitte isänmaan edun oman etunne edelle. Teidän ansiostanne suomalaisten sotilasmaine Kansakunta voi luottaa on maailmalla tunnettu. Tällä his- ainoastaan itseensä toriallisella näytöllä on yhä vielä- kin keskeinen merkitys puolustuk- Valtiovallan tervehdyksen pää- semme uskottavuudelle. Kukapa juhlaan toi sisäasiainministeri Vil- muu maatamme viime kädessä le Itälä, joka totesi asemamme Eu- puolustaisi, ellemme me itse.” ... roopan unionin jäsenvaltiona vah- ”Esimerkkinne rohkaisee tämän vistavan maamme turvallisuutta. päivän maanpuolustajia.” “Ulkoisen turvallisuuden kovan Pääjuhlan ohjelmassa esiintyi- ytimen muodostaa kuitenkin us- vät Puolustusvoimien Varusmies- 102 soittokunta, Kotkan Viuluviikarit Kotkaan saapui myös seuraava Aili Koivukosken johdolla, Annin viesti Libanonista: ”Kunnioitetut päiväkodin lapset (Ohjaus: Tuula sotiemme veteraanit, naiset ja her- Känä - Heini Korkolainen) ja Soo- rat! Suomalaisen valvontajoukon mepoiste Meeskoor professori Uno komentajana Libanonissa minulla Järvelän johdolla. Veteraanipäi- on ilo ja kunnia välittää kaikkien vän vieraita varten oli Kotkassa suomalaisten rauhanturvaajien painatettu Museojäänmurtaja terveiset Libanonista kotiin sotiem- Tarmo -postikortti, ja postin palve- me veteraaneille. ... Valvontajoukon lupisteestä sai tapahtuman eri- komentaja, eversti Timo Ekdahl” koisleiman.

Espoo 2002 – ”Kotimaani ompi Suomi”

Espoon kaupungin veteraaniasiain neuvottelukunta otti toukokuussa 1997 yhteyttä kansallisen veteraanipäivän työryhmään ja il- moittautui kansallisen veteraani- päivän pääjuhlan isännäksi vuonna 2002. Neuvottelukunta totesi kirjeessään, että Espoolla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta jär- jestää tapahtumaa sopivien tilojen puuttuessa, mutta vuosina 1997– 1998 Tapiolaan valmistumassa ollut monitoimihalli poisti ongelman. Kansallisen veteraanipäivän aa- muna järjestettiin seppeleenlasku- tilaisuudet Mannerheimin pat- saalla sekä Hietaniemessä sanka- riristillä ja Mannerheimin haudal- la. Kansallisen veteraanipäivän tapahtumat alkoivat Espoossa juh- Kaartin jääkärirykmentti oli jär- lallisella lipunnostolla Tapiolan jestänyt LänsiAuto-areenan piha- keskusaltaan äärellä. Tilaisuudes- alueelle Puolustusvoimien kalusto- sa esiintyi Polyteknikkojen Kuo- näyttelyn. Vierailla oli mahdolli- ron tuplakvartetti ja lipun nostivat suus myös osallistua opastetulle salkoon Teknillisen korkeakoulun kiertoajelulle Porkkalan laivasto- ylioppilaskunnan teekkarit. Pu- tukikohdan alueelle, joka oli vuo- heen Suomen lipulle piti ylioppilas- sina 1944–1956 vuokrattuna Neu- kunnan puheenjohtaja Aki Silven- vostoliitolle. Helsingin sotilaskoti- noinen. yhdistys myi juhla-alueella kolme myyntiautosta kahvia. 103

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginvaltuuston LänsiAuto Areena pj. Leena Luhtanen Läsnä 4 000 henkeä Juhlapuhuja Pääjohtaja Jorma Ollila Sotiemme veteraane- Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen ja 135 000 Valtioneuvoston tervehdys Pääministeri Paavo Lipponen – sotainvalideja Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja 23 000 amiraali Juhani Kaskeala Keski-ikä 81vuotta Veteraanin puheenvuoro Helena Kekäläinen Tasavallan presidentti Tarja Halonen läsnä

Lipunnosto, puhe Puheenjohtaja Aki Silvennoinen, Paikallinen päätoimi- Teknillisen korkeakoulun kunnan pj. kaupun- ylioppilaskunta ginjohtaja Marketta Jumalanpalvelukset Kokkonen Järjestely- LänsiAuto Areena Saarna kenttäpiispa Hannu toimikunnan pj. Niskanen perusturvajohtaja Espoon vanha kirkko (ruots.) Saarna piispa Erik Vikström Juha Metso Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko, liturgia Isä Heikki Huttunen

Jumalanpalveluksia järjestet- kirkon hautausmaan sankarihau- tiin Espoossa kolme: suomenkieli- dalla. nen luterilainen jumalanpalvelus pidettiin pääjuhlapaikalla Länsi- Auto Areenalla, ruotsinkielinen Jorma Ollila ”Jättiläisen luterilainen jumalanpalvelus oli harteilla” Espoon vanhassa kirkossa ja ortodoksinen liturgia pidettiin pyhittä- Pääjuhlassa Espoossa juhlapu- jä Herman Alaskalaisen kirkossa heen pitäneen Nokia Oy:n pääjoh- Tapiolassa. Keskipäivällä oli juh- taja Jorma Ollilan mukaan sotien lapaikan kokoustiloihin järjestet- sukupolven osaksi tuli maailman- ty videoluento: ”Ilomantsi, Suo- sodan näyttämöllä selviytyä yli- men armeija ottaa viimeisen sa- voimaista vihollista vastaan. ”Kos- nan”. Luennoitsijana oli sotahisto- kaan sitä ennen tai sen jälkeen ei rioitsija, everstiluutnantti Antti Suomi ole ollut samanlaisen uhan Juutilainen. Kenttälounaaksi juh- alla. Koskaan toiste ei Suomi ole sel- laväelle tarjottiin kalakeittoa tel- viytynyt yhtä mahdottomasta ti- toissa ja Tapiolan urheiluhallissa. lanteesta. Suomen sotaponnistus Kansallisen veteraanipäivän ja sitä seurannut jälleenrakennus valtakunnallista pääjuhlaa vietet- on henkeäsalpaava osoitus siitä, tiin LänsiAuto Areenalla. Tasa- mitä työ yhdessä voi saada aikaan. vallan presidentti oli juhlassa läs- Niissä ilmentynyt tahto ja arvoille nä. Kaupunginvaltuuston puheen- nojaava yhteinen ponnistus on py- johtaja Leena Luhtanen totesi ter- syvä voimanlähde kaikille meistä, vehdyspuheessaan, kuinka Espoo- joiden osaksi on tullut antaa panos ta voi luonnehtia veteraanipolven rauhanaikaisissa kamppailuissa rakentamaksi kaupungiksi. Kent- yhteiskuntamme hyväksi.” täpiispa Hannu Niskanen lähetti seppelpartion pääjuhlasta Espoon 104 Ollila myönsi usein pohtineensa ja innostukseen meissä itsessäm- presidentti Koiviston sodanajan me. Meidän tulee uskaltaa uskoa, muistelmateoksessaan tarkastele- kuten te sotien sukupolvi uskalsit- maa selviytymisen ihmettä ja hä- te uskoa, että asiat voivat olla huo- nen viisasta havaintoaan veteraa- menna paremmin. Meidän tulee neille ja kaikille suomalaisille so- uskaltaa uskoa, kuten te uskalsit- tilaille tunnetusta periaatteesta, te uskoa, että vuoria voidaan siir- ”kaveria ei jätetä”. ”Presidentti Koi- tää.” viston havainto, näkemys oli se, Jorma Ollila sanoi olevansa kii- että tällä hienolla periaatteella oli tollinen siitä, että hän ”itse ja oma ratkaiseva merkitys sille taistelu- sukupolveni saa katsoa eteenpäin tahdolle, joka sitten johti meille seisten jättiläisen harteilla. Suo- kaikille suomalaisille tärkeään hy- malainen sotien sukupolvi on se jät- vään lopputulokseen käydyissä so- tiläinen, se elämäntöitten valtaisa dissa. Jokainen sotilas oli valmis yhteenliittymä, joka elämää ja sen antamaan kaikkensa ja joskus vä- moninaisuutta kunnioittavana hän enemmänkin kun tiesi, että ka- antaa tulevaisuudelle toivoa ja verit eivät jätä. Tässä tärkeässä pe- työlle suuntaa.” riaatteessa nähdäkseni olisi myös- kin paljon ohjenuoraa, kun tarkas- tellaan tämän päivän yhteiskun- Taistelu kodin ja nan tärkeiden, vaikeiden ongelmi- läheisten puolesta en ratkaisuja.” Jorma Ollila totesi kuuluvansa Valtiovallan tervehdyksessään itse ”siihen sukupolveen, jonka pääministeri Paavo Lipponen toi vanhemmat ja isovanhemmat ovat esille veteraanien henkisen perin- puolustaneet maata rintamalla ja nön vaalimisen ja sen siirron nuo- kotona. Isoisäni taisteli kolmessa remmille sukupolville. ”Sukupolvi- sodassa ja isäni jatkosodassa. en välinen side on vahvistunut. Tä- Vaikka olen syntynyt sodan jäl- män päivän nuoret asettavat sota- keen, kuten suuri osa meistä tämän sukupolven kunniapaikalle. Nuo- päivän suomalaisista, oli sota vie- ret tietävät, me kaikki tiedämme, lä omassa lapsuudessani läsnä. Se että sotasukupolvien taistelun ja oli läsnä kodeissa, puheissa, tun- työn ansiosta me suomalaiset voim- teissa ja muistoissa, joista monet me kulkea maailmalla pystypäin.” haluttiin unohtaa.” Puolustusvoimien tervehdyk- ”Oma sukupolveni sai työstääk- sen pääjuhlassa esitti komentaja, seen rauhanajan Suomen, jonka amiraali Juhani Kaskeala. Hän suurin haaste on ollut kytkeytyä muistutti mieliin sota-ajoilta tu- kansainväliseen yhteisöön ja globa- tun sanonnan ”Koti uskonto ja lisoituvaan maailmaan. ... ”Kuten isänmaa”. Hänen mukaansa ”soti- sodan sukupolven aikana, meidän laille näistä henkilökohtaisimmal- tulee uskoa yhteistyökyvyn, arki- ta on täytynyt tuntua taistelu ko- päivän sankaruuden ja peräänan- din ja läheisten puolesta. Sodassa tamattoman tahdon yhdistelmään jokainen puolusti omaa kotiaan ja 105 siellä oppimiaan ja omaksumiaan omaksuvan teidän veteraanien ja- arvoja. Epävarmoissa ja vaarallisis- lon periaatteen – kaveria ei jätetä,” sa oloissa koti merkitsi muistikuvaa totesi amiraali Kaskeala. rauhasta ja turvallisuudesta. Ko- Veteraaniliittojen valtuuskun- din puolustaminen antoi taistelul- nan tervehdyksen juhlaan toi He- le konkreettisen ja helposti ymmär- lena Kekäläinen, joka muistutti, rettävän päämäärän.” miten ”silloin kaikista meistä, nuo- Kaskealan mukaan kansalais- rimmistakin tuli nopeasti aikuisia, ten puolustustahdon lujittaminen yhteishenkisiä ja yhteiskuntakel- kuuluu edelleen puolustusvoimien poisia. jotka sodan aikana ja vai- lakisääteisiin tehtäviin. ”Suoma- keina vuosina sen jälkeen tiesimme laisille koti on lähin turvapaikka ja ja tunsimme tehtävämme.” Pää- perhe yhteiskuntamme tärkein pe- juhlassa esiintyivät Kaartin Soit- rusyksikkö. Niiden puolustaminen tokunta johtajanaan musiikkima- on yhä puolustustahtomme perus- juri Elias Seppälä sekä Espoon So- ta. Puolustusvoimien antamassa taveteraanikuoro ja Tapiolan kuo- koulutuksessa korostetaan jokaisen ro johtajanaan Kari Ala-Pöllänen. sotilaan vastuuta kanssaihmisis- Juhlan juonsi Olli Ihamäki. tään. Johtajien tulee huolehtia alai- sistaan ja palvelustovereiden tulee tukea toisiaan. Heikompia on puo- lustettava. Haluamme nuorten

Vuoden 2002 veteraanipäivän pääjuhlassa esiintyivät muun muassa Espoon sotavete- raanikuoro ja Tapiolan kuoro. (Kuva: Ilkka Hurme/MeriGraf Oy) 106 Seinäjoki 2003 – ”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”

Seinäjoen kaupunki ilmoitti toukokuussa 2000 kansallisen veteraa- nipäivän valtakunnalliselle pää- toimikunnalle kaupungin kiinnos- tuksen järjestää päätapahtuma vuonna 2003. Tapahtuman tunnus lainattiin J.L. Runebergin ”Vän- rikki Stoolin tarinoiden” nimiru- nosta: ”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”. Tunnuksella haluttiin kertoa veteraaneille, että juhla on nimenomaan heille järjes- tetty. Veteraanipäivän aattoiltana järjestettiin Alajärven Korsukuo- ron ja Pohjanmaan Sotilassoitto- kunnan Korsukonsertti Seinäjoki- salissa, iltahartaus Lakeuden Ris- tin kirkossa ja Teatteriesitys ”Ma- rokon kauhu” (monologi legendaa- risesta komppanianpäällikkö Aar- ne Juutilaisesta) Seinäjoen teatte- sinkielinen jumalalanpalvelus oli rissa. Lakeuden Risti kirkossa ja seura- Kansallisen veteraanipäivän kuntakeskuksessa järjestettiin or- vietto alkoi Seinäjoellakin lipun- todoksinen liturgia. Juhlaväelle nostolla Seinäjoki Areenan edessä. oli katettu lounas Seinäjoki Aree- Suomenkielinen jumalanpalvelus nalle, jossa vietettiin myös kansal- pidettiin Seinäjoki Areenalla, ruot- lisen veteraanipäivän pääjuhlaa.

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen Seinäjoki Areena Juhlapuhuja Puolustusvoimain komentaja, Läsnä 3 500 amiraali Juhani Kaskeala henkeä Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen Sotiemme vete- Valtioneuvoston tervehdys Puolustusministeri Matti Vanhanen raaneja 123 000 Veteraanin puheenvuoro Kaupunkineuvos Jussi Jouppi – sotainvalideja 21 000 Lipunnosto, puhe Vaasan sotilasläänin komentaja Keski-ikä 82 vuotta eversti Jorma Jokisalo Jumalanpalvelukset Seinäjoki Areena Saarna piispa Jorma Laulaja Seinäjoen Veteraa- Lakeuden Risti (ruots.) Saarna kirkkoherra Henry Byskata nipäivä 2003 Seurakuntakeskus Ortodoksinen liturgia KP -toimikunnan pj. arkkipiispa Leo eversti Antero Maunula 107 Liput saapuivat juhlaan partio- ja jä joutuu varaamaan suuren mää- reserviläisten kantamana. Seppel- rän joukkoja pelkästään omien yh- partiot lähetettiin juhlan alussa teyksiensä varmistamiseen.” sankaripatsaalle, vapaussodan Vaikka hyökkääjän ilmavoimil- muistomerkille, Mannerheimin la oli Irakissa ratkaiseva rooli, se patsaalle ja Suojeluskuntalainen- ei kyennyt maa-alueiden valtaami- patsaalle. Seppelpartiossa oli par- seen ja vastustajan lopulliseen lyö- tiolainen ja airueina kaksi reser- miseen ilman maavoimia. Toisaal- viläistä. ta puolustaja ei kyennyt suojaa- maan maavoimiaan ja yhteiskunnan avaintoimintoja, koska sen il- Juhani Kaskeala: mapuolustus ei toiminut lainkaan. ”Irakin sota ja Kaskealan mielestä Suomessakin on välttämätöntä kehittää eri puo- uskottava lustushaaroja tasapainoisesti. puolustustahto” Irakin johtamisjärjestelmän la- mauttaminen oli kolmas tärkeä so- Seinäjoen pääjuhlassa juhlapu- dan lopputulokseen vaikuttanut te- heen piti Puolustusvoimain ko- kijä. Puolustaja ei kyennyt käyttä- mentaja, amiraali Juhani Kaskea- mään voimiaan keskitetysti, vaan la. Hän totesi, että lähikuukausi- sen joukot pirstaloituivat pieniin ja na oli itse kunkin ollut helppo seu- helposti yksitellen tuhottaviin rata jopa reaaliaikaisesti Irakissa osiin. Kaskelan mukaan Suomi on käytävää sotaa. Hänen mukaansa tietotekniikan sotilaallisessakin joka puolella maailmaa oli jo aloi- hyödyntämisessä monessa suh- tettu perusteellinen analyysi so- teessa maailman johtavia maita ja dan osapuolten asevoimien toimi- johtokeskuksemme on sijoitettu vuudesta, niin myös Suomessa. maanalaisiin tiloihin turvaan ny- Vaikka puolustajan vastarinta kyaikaisilta aseilta. osoittautui Irakissa oletettua hei- Kuitenkin Irakin puolustuksen kommaksi, sotatoimista oli silti pettämisen ratkaisevin syy oli puo- tehtävissä havaintoja, jotka vah- lustustahdon romahtaminen. vistavat käsityksiämme alueelli- ”Kunnioitetut veteraanit, teidän sen puolustusjärjestelmän soveltu- ansiostanne meillä suomalaisilla vuudesta Suomen puolustukseen on puolustustahdon merkityksestä tulevaisuudessa. Omaa aluettaan vahvat historialliset näytöt. Ne puolustavan armeijan tyypilliset myös näkyvät puolustuksemme us- vahvuudet ovat alueen tuntemus, kottavuutta koskevissa kansainvä- omissa erikoisoloissa koulutetut lisissä arvioissa.” Amiraali Kaskea- joukot sekä ajan kanssa valmistel- la jatkoi edelleen: ”Puolustustah- lut puolustusjärjestelyt. Suomen tomme kumpuaa yhteisiksi koetuis- puolustuksessa joukot ryhmite- ta arvoista, syvään juurtuneesta tään aina koko maan syvyyteen. demokratiastamme, pyrkimyksestä ”Puolustuksemme ennalta ehkäise- kansalaisen aitoon tasa-arvoon ja vä vaikutus kasvaa siten merkittä- yhdenvertaisuuteen, ainutlaatui- västi, koska mahdollinen hyökkää- 108 sesta kansallisesta identiteetistäm- tämisen. Se on meidän viimeinen me ja vielä historiallisista koke- palveluksemme isänmaalle.” muksistamme. Meidän on tulevai- Tammenlehvän Perinneliiton suudessakin pidettävä huoli siitä, tehtäväksi määriteltiin hoitaa ja että demokraattinen yhteiskun- vaalia Suomen vuosien 1939–1945 tamme säilyy kaikkien suomalais- käymien sotien ja niiden veteraa- ten mielestä puolustamisen arvoi- nien perinteitä ”veteraanien suun- sena.” nittelemalla ja tahtomalla tavalla”. Valtiovallan tervehdyksen Sei- Samalla veteraaniliittojen voima- näjoen tapahtumaan toi vastava- varoja voitiin keskittää niiden pää- littu uuden hallituksen puolustus- tehtävään, veteraanien asioiden ministeri Matti Vanhanen. Hän hoitoon. Perinneliiton perustami- palautti puheessaan mieliin viime sen juhlava julkistamistilaisuus sotia edeltäneen hyvin jännitty- pidettiin 24. huhtikuuta 2003 Hel- neen kansainvälisen tilanteen. singin yliopiston juhlasalissa. Juh- Mahdollisuutemme selviytyä itse- lapuheen piti presidentti Mauno näisenä kansakuntana eivät näyt- Koivisto, joka on itsekin veteraa- täneet kovinkaan lupaavilta. ”Tal- ni. Tammenlehvän Perinneliitos- visodan kynnyksellä ja kesän 1944 ta perinteen säilyttäjänä ja siirtä- suurhyökkäyksen alkaessa olisi ol- jänä puhui Veteraaniliittojen val- lut syytä jopa epätoivoon, mutta tuuskunnan puheenjohtaja Aarno onneksemme veteraanisukupolvi Lampi. Salin kaikki 700 istuin- jaksoi uskoa parempaan huomi- paikkaa olivat täynnä, ja tilaisuu- seen ja kesti.” dessa oli mukana myös Tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Tammenlehvän Perinneliitto Nuoret mukana perustetaan järjestelyissä

Veteraanien puheenvuoron juh- Seinäjoen pääjuhlassa esiintyivät lassa esitti kaupunkineuvos Jussi Pohjanmaan Sotilassoittokunta Jouppi, joka kertoi, että juhlapäi- yliluutnantti Hannu Haahkalan vää viettää keskuudessamme vie- johdolla, Etelä-Pohjanmaan mu- lä 122 000 veteraania. Hän kertoi siikkiopiston Nuorisokuoro Lau- myös, kuinka neljä päivää aikai- luflikat Mervi Laakson johdolla, semmin Veteraaniliittojen Val- taiteilija Kalevi Haapoja, Lakeu- tuuskunta oli allekirjoittanut his- den Taitovoimistelijat Eira Nevan- toriallisen asiakirjan – Tammen- pään ohjaamana ja Etelä-Pohjan- lehvän Perinneliitto ry:n perusta- maan Mieslaulajat Jussit Kari miskirjan. ”Tähän yhteisöön kut- Pappisen johdolla. Pääjuhlan sutaan jäseniksi kaikki ne tahot, juonsi Vesa Rantala. Juhlan jäl- joille veteraanit katsovat voivansa keen juhlaväelle tarjottiin Aree- luottavaisesti jättää veteraanipe- nalla lähtökahvit. rinteiden vaalimisen ja elävänä pi- 109

Seinäjoen pääjuhlan isolle lavalle mahtuivat yhtä aikaa Pohjanmaan Sotilassoitto- kunta sekä Jussit ja Lauluflikat -kuorot. (Kuva: MH)

Oheistapahtumina Seinäjoella telyitä koonneet oppilaat olivat oli Jatkosota kuvina -näyttely Sei- juhlaviikonloppuna esittelemässä näjoen lukiossa ja Areenalla sekä niitä kävijöille. Lisäksi veteraani- Suojelukunta- ja Lotta Svärd -mu- päivän jälkeen lukuisia koululais- seon näyttelyt. Seinäjoen teatteris- ryhmiä kävi tutustumassa näytte- sa oli Sota-ajan teatteria -näytte- lyihin. Ensiaputehtäviin saatiin ly. Lisäksi Areenalla oli Veteraa- ammattikorkeakoulun palvelualo- nitori, jossa paikalliset maanpuo- jen oppilaitoksen lähihoitajaopis- lustusjärjestöt esittelivät toimin- kelijoita. Partiolaiset osallistuivat taansa. Valtakunnallisen juhlan lippulinnaan, seppelpartioihin ja kunniaksi Seinäjoen Keskusaptee- naulakon hoitoon. Järjestelyihin kin henkilökunta palveli lauantai- saatiin myös runsaasti sekä puo- na ja sunnuntaina asiakkaita lot- lustusvoimien kuljetus- ja varus- ta- ja sotilaspuvuissa. miesapua että vapaaehtoisia työn- Oheistapahtumien merkitys oli tekijöitä. Reserviläisiä rekrytoitiin tärkeä, sillä nuoret olivat osallis- Maanpuolustuskoulutus ry:n jär- tuneet näiden tapahtumien järjes- jestämiltä kursseilta ja sotilasko- tämiseen monin eri tavoin. Näyt- tisisaret olivat aktiivisesti mukana järjestelyissä. 110 Pori 2004 – ”Veteraanien perintö – vapaa isänmaa”

Jo syyskuussa 1997 kansallisen veteraanipäivän työryhmä harkit- si kokouksessaan Porin ja Rau- man kaupunkien mahdollisuuksia järjestää vuoden 2003 päätapah- tuma. Joulukuussa 2001 päätoimi- kunta kysyi Porilta halukkuutta toimia vuoden 2004 päätapahtu- man isäntäkaupunkina. Porin kaupunginhallitus vastasi heti myönteisesti. Järjestelyvastuu annettiin Po- rissa kaupungin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnalle, joka kutsui koolle kaupungin eri hallin- tokuntien ja muiden yhteistyöta- hojen edustajat suunnittelemaan tapahtumaa. Tapahtuman mark- kinointia varten sille luotiin oma visuaalinen ilme, jonka taiteelli- sesta suunnittelusta vastasi AD kin käytetty päätoimikunnan suo- Rolf Lehtinen. Visuaalisen ilmeen situksesta myös seuraavien juhli- tavoitteeksi asetettiin isänmaalli- en tunnuksena. suus, arvokkuus ja kunnioitus so- Kansallisen veteraanipäivän ti- tiemme veteraaneja kohtaan. Ele- laisuudet alkoivat myös Porissa jo mentteinä olivat sinivalkoisuus ja edellisenä iltana, jolloin Karhuhal- tammenlehvä. Porin tapahtu- lissa järjestettiin asemiesilta. Ter- maan suunniteltua julistetta on- vetulosanat lausui tapahtuman

Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Martti Sinisalmi Karhuhalli Juhlapuhuja Maaherra Rauno Saari Läsnä 3 000 henkeä Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen Sotiemme veteraaneja Valtioneuvoston tervehdys Pääministeri Matti Vanhanen 113 000 Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja – sotainvalideja amiraali Juhani Kaskeala 19 000 Veteraanin puheenvuoro Pankinjohtaja Risto Ruskokivi Keski-ikä 83 vuotta

Lipunnosto, puhe Veteraaniasian neuvottelukunnan puheenjohtaja Ilona Wessman Jumalanpalvelukset Porin päätoimikun- Karhuhalli Saarna kirkkoherra Heimo Hietanen nan pj. kaupunginjoh- Pyhälle Johannes Teologille pyhitetty kirkko, ortod. lit. taja Martti Sinisalmi pastori Heikki Honkamäki Järjestelytoimikun- nan pj.everstiluutnantti Vesa Keskinen 111 järjestelytoimikunnan puheenjoh- Luterilainen hartaustilaisuus pi- taja Ilona Wessman. Illassa esiin- dettiin Karhuhallissa ja ortodoksi- tyivät Satakunnan Sotilassoitto- nen Pyhälle Johannes Teologille kunta, Porin Mies-Laulu, murre- pyhitetyssä kirkossa, jonne oli jär- taitaja Ulla Leino, Rosenlewin Ho- jestetty linja-autokuljetus juhla- peakerhon miesryhmä Körrit sekä paikalta. Lounas tarjottiin Karhu- Heleena Laine ja sotaveteraanien hallissa. Pöytiintarjoilusta huoleh- puhallinyhtye Sveitsikko. Illan ti noin 300 palvelualojen opiskeli- juonsi näyttelijä Veikko Hirvinie- jaa yhdessä Porin Prikaatin hen- mi. Musiikin tahdissa saattoi lop- kilökunnan, varusmiesten ja pai- puillasta myös tanssia. kallisten sotilaskotisisarten kans- Kansallisen veteraanipäivän ti- sa. Ensiavusta ja juhlaväen ohjaa- laisuudet alkoivat Porissa Vete- misesta huolehtivat terveysalan raanijärkäle-muistomerkillä, jolle opiskelijat. Satakunnan Sinibare- Valtakunnallinen päätoimikunta tit puolestaan vastasivat juhlatiloja kaupungin veteraaniasiain neu- jen kalustamisesta ja turvallisuu- vottelukunta laskivat kukkalait- desta. teen. Juhlapaikalla Karhuhallin Nuoret, joita juhlan järjestelyis- vieressä Lipunnosto-tilaisuus alkoi sä oli kaikkiaan noin 400, olivat pu- Satakunnan Sotilassoittokunnan keutuneet tätä tilaisuutta varten soittamalla alkufanfaarilla. Pu- teetettyihin yhtenäisiin T-paitoi- heen lipulle piti paikallisen järjes- hin. Vuosia kutsuntatilaisuuksia telytoimikunnan puheenjohtaja Satakunnassa järjestäneen projek- Ilona Wessman. Liput nostivat sal- tisihteerin nuorille edellisenä päi- koon reserviläiset. vänä pitämä käskynjako oli innos- tava “kansalaiskasvatuksen oppi-

Valtiovallan tervehdyksen Porin pääjuhlaan toi pääministeri Matti Vanhanen. (Kuva: Jussi Partanen/Satakunnan Kansa) 112 tunti”. Vesa Keskinen kehotti pal- ”Jakakaa miehille toinen velemaan juhlavieraita kunnioit- patruuna” taen, mutta samalla lämmöllä ja Veteraanien puheenvuoron pääjuhlas- ystävällisyydellä kuin “tarjoisitte sa Porissa piti Risto Ruskokivi, joka halusi tervehdyksensä lomassa kertoa ruokaa omille isovanhemmillenne ”vanhan veteraanin mieltä aina läm- kotona”. Valtaosa nuorista seura- mittävän kaskun”: si salin takaosassa istuen pääjuh- ”Näin kerrotaan J.K. Paasikiven ja Jo- lan ohjelmaa, sikäli kuin tehtävil- sif Stalinin viimeisestä neuvottelusta tään ehti. syksyllä 1939: Kun näytti ilmeiseltä, että sopimukseen ei päästä, kysyi Stalin Paa- sikiveltä: Montako miestä Suomessa on asettaa rajalle? Tähän Paasikivi vasta- Veteraanit si, että noin 300 000, jolloin Stalin sanoi: No, meiltä riittää sitten 600 000 kuntoutukseen joka miestä maanne valloittamiseen. Kes- vuosi kustelun jatkuessa Paasikivi pyysi päästä puhelimeen ja poistui. Kun hän hetken kuluttua palasi, ky- Yle TV 1 esitti pääjuhlan jälleen syi Stalin, mikä se niin tärkeä asia oli, suorana lähetyksenä ja tilaisuu- että piti kesken neuvottelun poistua, den alussa esitettiin lyhyt Porista johon Paasikivi vastasi: Ilmoitin Suo- meen, että jakavat miehille toisen pat- ja sen sotavuosista kertova nau- ruunan. hoitus. Valtiovallan tervehdyksen pääjuhlaan tuonut pääministeri huolta sukupolvista, jotka ovat ra- Matti Vanhanen totesi valtioval- kentaneet perustan nykyiselle hy- lan tunnustuksen veteraanityölle vinvoinnille. Veteraanisukupolvet näkyneen valtion tulo- ja menoar- ovat Suomessa tämän perustan ra- vioissa erityismäärärahoina so- kentajia.” tainvalidien ja veteraanien sosiaa- Veteraanien vuotuista kuntou- liturvaan. Hänen mielestään tusta piti tärkeänä myös päätapah- ”Suomen sotainvalidi- ja veteraa- tuman juhlapuhuja, maaherra nihuolto kestää kansainvälisen ver- Rauno Saari. Hän kuitenkin tote- tailun.” si, että ”kunnissa suhtautuminen ”Veteraanipolitiikan lähtökoh- veteraanien kuntoutukseen ja tuki- tana tulee edelleen olla, että Suo- palveluihin on osoittautunut varsin men veteraaniväestö muodostaa erilaiseksi. Veteraanien on tarpeen selkeästi rajatun erityisryhmän olla itsekin edelleen aktiivisia ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Ve- keskustella keskenään, miten kun- teraanijärjestöt ja eduskunta ovat toutuksessa on voitu käydä ja mi- toivoneet, että veteraanikuntou- ten asioihin eri lääneissä ja kunnis- tuksessa päästäisiin vihdoin vuo- sa paneudutaan.” sittaiseen kuntoutukseen kuten so- Saaren mukaan valtiovallan ja tainvalideilla on mahdollisuus. kuntien yhteisessä intressissä on Tällä hetkellä tavoite ei vielä toteu- ikäihmisten hoidon ja palvelujen du, mutta siihen on päästävä.” jatkuva kehittäminen ja suomalai- Vanhanen jatkoi, että ”Kansa- sen vanhustenhuollon pysyttämi- kunnan vahvuutta voidaan mita- nen toimivana ja laadukkaana. ta sillä, miten se kohtelee ja pitää ”Huolenaiheena ovat alueelliset ero, 113 joidenka arvioidaan pysyvän jat- menneet ymmärtävien ja hyväksy- kossakin huomattavina. Tämä on vien nuorten ikäluokkien hoidetta- vakava kysymys. Erityisesti tämä vaksi. He ovat hyviä suomalaisia. on vaikea kysymys täällä Länsi- Voimme hyvin yhtyä viisaan Paa- Suomen läänissä, jossa pienet kun- sikiven lausumaan: Eletty eilinen nat ovat voimavaroiltaan ja henki- päivä, tämä päivä tähän asti, Her- löresursseiltaan kovin rajallisia. ra pitää huolen huomisesta.” Tasoerot palveluissa eivät kuiten- Pääjuhlassa esiintyivät Sata- kaan saa riippua siitä, missä kan- kunnan Sotilassoittokunta, Porin salaiset asuvat. Kyse on perusoi- Mies-Laulu ja Satakunnan Sotave- keuksien toteutumisesta.” teraanikuoro musiikkikapteeni Riku Huhtasalon johdolla, laulaja Sari Nordqvist sekä Pori Dance ”Ollos huoleton, Companyn tanssijat Mikko Lampi- poikas´valveill´ on” nen, Riku Lehtopolku ja Meri Tankka. Juhlan jälkeen tarjottiin vielä Puolustusvoimien tervehdyksessä päätöskahvit Karhuhallissa. Porissa komentaja, amiraali Juha- Oheistapahtumina Porissa oli Ru- ni Kaskeala sanoi, että veteraanit non ja musiikin matinea ”Kertokaa voivat luottaa maamme tämän päi- lapsille Isänmaasta” Teljän kirkos- vän puolustajiin. ”Veteraanisuku- sa ja ”Nahka ja Suomen itsenäi- polven arvot ja esimerkki ovat Puo- syys” -näyttely Friitalan Nahka- lustusvoimien toiminnan luja pe- museossa Ulvilassa. Näyttelyssä rusta. Tämän päivän asevelvolliset esitettiin, mitä nahkatuotteita val- eivät kyseenalaista oman kansalli- mistettiin Puolustusvoimien käyt- sen puolustuksemme merkitystä. He töön ja miten lopputuotteita käy- ovat aidon kiinnostuneita sotiem- tettiin rintamalla. Lisäksi Porin me historiasta ja teidän teoistanne. kaupunginkirjastossa oli sota-ajas- He ovat mutkattomasti valmiit ilta Porissa kertova näyttely ja Kar- maisemaan arvostuksensa teitä huhallin tiloissa näyttely Unto Ko- kohtaan tämän päivän arkikielel- tilaisen sota-ajan piirroksista ja lä. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö maalauksista. heillä olisi myös todellista halua ja kykyä puolustaa isänmaataan, jos niin vaaditaan. ”Ollos huoleton, poikas´valveill´ on”.” Kaskeala myös lupasi veteraaneille, että Puolustusvoimat nuoresta jääkä- ristä Puolustusvoimain komenta- jaan asti ovat veteraanien tukena viimeiseen iltahuutoon asti. Veteraanin puheenvuoron juhlassa esittänyt Risto Ruskokivi lopetti puheensa seuraavasti: ”Vete- raanit, jättäkäämme asiamme 114 Tornio 2005 – ”Kiitos veteraanit – meille kallis on maa” Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätoimikunta kysyi maaliskuussa 2003 Tornion kaupungilta halukkuutta järjestää kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätapahtuma vuonna 2005, jolloin tuli kuluneeksi 60 vuotta Lapin sodan päättymisestä. Tornion kaupunki vastasi heti myönteisesti. Tornion tapahtumaan päätet- tiin Ruotsin rajan läheisyyden vuoksi kutsua erityisesti myös Ruotsissa asuvat suomalaiset veteraanit sekä Suomen sodissa palvel- leiden Ruotsin vapaaehtoisten ja Ruotsissa asuvien virolaisten vapaaehtoisten järjestöjen edustus. Järjestelytoimikunta huolehti veteraanien kuljetuksesta lähikun- nista asemiesiltaan ja kunnat ve- XVI Kustaa paljasti 26. huhtikuu- teraanijärjestöjen kanssa itse pää- ta Haaparannan tullipuistossa so- tapahtumaan. talapsimuistomerkin ”Ero”. Presi- Päätapahtumaan osallistui dentti Halonen vieraili muun mu- myös tasavallan presidentti Tarja assa Tornion Sairas- ja Kuntoutus- Halonen, joka osallistui edellisenä kodissa ja Länsi-Lapin ammatti- päivänä Torniossa ja Haaparan- instituutissa. nalla vietettyyn sotalapsitapahtu- Tornion jäähallissa vietettiin maan. Ruotsin kuningas Kaarle asemiesiltaa veteraanipäivän aat-

Pääjuhla Tornion jäähalli Tervehdyspuhe Kaup.hallituksen pj. Läsnä 3 000 henkeä VT Seppo Pelttari Sotiemme veteraane- Juhlapuhuja Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen ja 102 000 Seppelpartion lähettäminen Lääninrovasti Ari Juntunen – sotainvalideja Valtioneuvoston tervehdys Alue- ja kuntaministeri 17 000 Hannes Manninen Keski-ikä 84 vuotta Puolustusvoimien tervehdys Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala Veteraanin sana Sotainvalidi Yrjö Ollila Tasavallan Presidentti Tarja Halonen läsnä Lipunnosto, puhe Kaup.valt. varapj. Tornion päätoimikun- Kaisa Rättyä nan pj. varatuomari Hartaustilaisuus Seppo Pelttari Tornion jäähalli Lääninrovasti Ari Juntunen ja Projektin vetäjä- Isä Matti Porkka everstiluutnantti Jouko Lahdenperä 115 tona. Tervehdyssanat esitti kau- jestelyissä olivat mukana myös re- punginjohtaja Raimo Ronkainen. serviläiset, sinibaretit ja partiolai- Illan juonsi Jari Vesa ja musiikis- set. ta vastasivat Vikapartio, Herman- Puoliltapäivin veteraanipäivä- ni Salomaa sekä Melodonnat ja Se- nä oli Kilpisjärvellä kolmen valta- lestina Tarja Vanhalan johdolla. kunnan rajapyykille saapunut kol- Ohjelmaan kuului myös Marja-Lii- me sataa henkeä hiihtäen, mootto- sa Asplundin pitämä Meän kielen rikelkoilla tai rekikyydillä lipun- pikakurssi. Illan päätteeksi kuun- nostotilaisuuteen, jonka oli järjes- neltiin korsulauluja ja tanssittiin tänyt Pohjan Prikaatin Kilta jo Vikapartion tahdissa. vuodesta 1995 lähtien. Apua oli Kansallisen veteraanipäivän saatu Pohjan Jääkäriprikaatilta. tapahtumat alkoivat perinteisesti Kilta oli kutsunut paikalle myös juhlallisella lipunnostolla Tornion Kilpisjärven koulun oppilaita ja jäähallin edessä. Musiikista vasta- opettajia. sivat Lapin Sotilassoittokunta ja Tornion Mieskuoro. Puheen piti Tornion kaupunginvaltuuston va- Tammenlehvän rapuheenjohtaja Kaisa Rättyä. Perinneliiton Ohjelma jatkui ekumeenisella har- taustilaisuudella jäähallissa. Juh- perinneadressi lalounaan tarjosi Lapin Ilmator- juntarykmentti ja kahvituksesta Kansallisen veteraanipäivän val- vastasivat Rovaniemen ja Oulun takunnallisen päätapahtuman yh- Sotilaskotiyhdistykset. Juhlan jär- teydessä Torniossa järjestettiin

Veteraanien perinnön luovuttajat ja vastaanottajat Torniossa 27. huhtikuuta 2005. 116 juhlallinen veteraanien perinnön sekä kotirintaman vastuunkanta- siirtäminen nuoremmille sukupol- jia kohtaan sekä rakkaudesta tä- ville. Perinneadressin allekirjoitus- hän isänmaahan ja sen kansaan”. tilaisuudessa perinnetyö siirrettiin kuvainnollisesti veteraanien ikä- luokalta Tammenlehvän Perinne- Jorma Huuhtanen: liitolle ja sen kautta uusille suku- Inhimillinen vanhuuden polville. Tammenlehvän Perinne- liiton järjestämä tilaisuus oli en- huolto nen pääjuhlan alkua Putaan lukion luentosalissa, joka oli koristel- Veteraanipäivän pääjuhlasta lää- tu veteraanijärjestöjen lipuin ja si- ninrovasti Ari Juntunen lähetti nivalkoisin värein. seppelpartiot Tornion, Alatornion Perinteen luovuttajina adressin ja Karungin sankarihaudoille. allekirjoittivat maamme kaikkien Juhlatoimikunnan puheenjohtaja veteraanien puolesta Sotainvalidi- Seppo Pelttari painotti tervehdys- en Veljesliiton puheenjohtaja Veli sanoissaan Lapin sodan merkitys- Matti Huittinen, Sotaveteraanilii- tä ja sen suurinta taistelua Torni- ton puheenjohtaja Aarno Ström- on maihinnousua 1. lokakuuta mer, Rintamaveteraaniliiton pu- 1944. ”Tämä päätapahtuma on vie- heenjohtaja Onni Toljamo ja Rin- lä tavallista merkittävämpi, onhan tamanaisten Liiton puheenjohtaja tänään kulunut 60 vuotta, kun Ilmi Harska. Perinteen vastaanot- sota, ns. Lapin sota päättyi Tor- tajina yhteisen adressin allekirjoit- nionjoen latvoilla Kilpisjärvellä eli tivat Tammenlehvän Perinneliiton tämän joen äärellä, jossa juhlia tä- puheenjohtajan, maaherra Eino nään vietämme.” Siuruaisen johdolla alue- ja kunta- Kansaneläkelaitoksen pääjohta- ministeri Hannes Manninen val- ja Jorma Huuhtanen piti juhlapu- tiovallan, arkkipiispa Jukka Paar- heessaan välttämättömänä, että ma Suomen evankelis-luterilaisen ”veteraanien kuntoutusta kehite- kirkon, Joensuun piispa Arseni tään ikäryhmien tarpeiden mukai- Suomen ortodoksisen kirkkokun- sesti ja geriatrisen kuntoutuksen nan, puolustusvoimain komentaja, periaattein. Kysymyksessä on suu- amiraali Juhani Kaskeala puolus- ri haaste kuntoutusjärjestelmälle, tusvoimien, toimitusjohtaja Risto jonka tulee aktiivisesti ja viivytyk- Parjanne Suomen Kuntaliiton settä uudistaa toimintaansa tule- sekä torniolaiset lukiolaiset Jenni vienkin vanhussukupolvien tarpei- Niska ja Lauri Holma suomalais- siin. Tärkeänä tavoitteena tulee ten nuorten puolesta. olla inhimillisen vanhuuden huol- Maaherra Eino Siuruainen lu- to elämän iltaan saakka. Kuntou- pasi perinteen vastaanottajien tuksen on käynnistyttävä ajoissa puolesta puhuessaan, että ”tulem- ennen toimintakyvyn lopullista me tekemään perinnetyötä tästä heikkenemistä, usein kotiolosuh- eteenpäin syvästä kiitollisuudesta teissa, omassa elinympäristössä, ja kunnioituksesta veteraanejam- jossa laitosjaksojen merkityksenä me ja heidän uhrautuvaisuuttaan on ennen muuta kotihyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen sekä 117 vertaistuen tuottama henkinen hy- Valtiovallan tervehdyksen juh- vinvointi. ... laan toi alue- ja kuntaministeri Viime vuosikymmeninä on julki- Hannes Manninen. Puolustusvoi- sin varoin panostettu merkittäväs- mien tervehdyksen esitti komenta- ti veteraaniemme hyvinvointiin ja ja, amiraali Juhani Kaskeala, joka sosiaaliseen selviytymiseen. Nyt on totesi Puolustusvoimissa ymmär- aika panostaa hyvään vanhuuden rettävän erityisen hyvin, kuinka huoltoon sen laajimmassa merki- tärkeää on veteraanien perinnön tyksessä. Veteraanin arkipäivä ei siirtäminen nuoremmille sukupol- saisi olla vain elämän odotushuo- ville. ”Kyse on kokonaisen sukupol- ne. Sen tulee sisältää aktiivista otet- ven arvojen ja kollektiivisten koke- ta elämään, iloitsemista kykyjen ja musten siirtämisestä nuorisolle – taitojen käytöstä ja vieläpä haastei- heidän omalla kielellään.” den vastaanottamista. Huolimatta Veteraanin puheenvuoron pääjuh- veteraaniväestön korkeasta keski- lassa esitti torniolainen sotainva- iästä suurimmalla osalla on vielä lidi Yrjö Ollila, joka kertoi olevan- kohtuullisen hyvä toimintakyky ja sa erityisen tyytyväinen siitä, että he selviävät omissa asunnoissaan, neljä veteraaniliittoa siirsivät juu- kunhan saatavilla on erilaisia tu- ri Torniossa perinteen vaalimisen kipalveluja. Eräät yliopistotutkijat nuoremmille sukupolville. ovat korostaneet onnellisuuden Pääjuhlan muusta ohjelmasta merkitystä. Sitä kannattaa tavoitel- vastasivat Lapin Sotilassoittokun- la, sillä se sisältää varmuuden, it- ta musiikkikapteeni Tomi Väisä- sekunnioituksen, itsensä toteutta- sen johdolla, Hannulan musiikki- mismahdollisuuden – kyvyn rakas- luokat ja Tornion Mieskuoro Timo taa ja tulla rakastetuksi.” Perkkiön johdolla ja Virve Isto (pa- suunasoolo).

Tornion päätapahtuman yleisöä 118 Hämeenlinna 2006 – ”Veteraanien työ – hyvinvointimme perusta”

Hämeenlinnan kaupunki ilmoitti kesällä 2004 Kansallisen veteraa- nipäivän valtakunnalliselle pää- toimikunnalle, että kaupunki olisi valmis järjestämään vuoden 2006 päätapahtuman yhdessä Puolus- tusvoimien ja muiden tapahtumaa tukevien sidosryhmien kanssa. Hämeenlinnassa Kansallista vete- raanipäivää vietettiin 20. kerran. Varuskuntakaupungissa kun oltiin, Puolustusvoimien osuus vete- raanipäivän toteutuksessa oli hyvin merkittävä. Varusmiehet olivat kalustamassa varsinaista juh- lapaikkaa Hämeenlinnan jäähal- lia ja ruokailutilana käytettyä vie- reistä Exel-hallia. He olivat myös ohjaamassa liikennettä ja juhla- yleisöä eri kohteissa sekä purka- massa tapahtumapaikkoja juhlien Hämeenlinnan seudun veteraa- jälkeen. nityön tukemiseen. Illan musiikis- Veteraanipäivän aattoillan ta vastasi Panssarisoittokunta ja oheistapahtuman, asemiesillan Hämeenlinnan Mieskuoro. “Mar- järjesti Hämeenlinnassa paikalli- salkan tervehdyksen” esitti Timo nen sotaveteraanipiiri. Tilaisuus Närhinsalo, raumalaiset Hannu oli veteraanipäivien yleisestä pe- Heino ja Tapio Niemi esittivät vuo- riaatteista poiketen maksullinen, ropuhelun “Luutnantt saa suuvoo- mutta kertyneet varat käytettiin ro” ja veteraani Matti Saarinen lau- Pääjuhla Tervehdyspuhe Kaupunginjohtaja Juhani Hellstén Hämeenlinnan Juhlapuhuja Toimitusjohtaja Sakari Tamminen jäähalli Seppelpartion lähettäminen Kenttäpiispa Hannu Niskanen Läsnä 2 200 henkeä Valtioneuvoston tervehdys Työministeri Tarja Filatov Sotiemme veteraaneja Puolustusvoimien tervehdys Pääesikunnan päällikkö 93 000 kenraaliluutnantti Esa Tarvainen – sotainvalideja Veteraanin puheenvuoro Rintamaveteraani Tauno Hurskainen 15 500 Tasavallan Presidentti Tarja Halonen läsnä Keski-ikä 85 vuotta

Lipunnosto, puhe Kaup.valtuuston pj. Harri Lintumäki Paikallinen päätoimi- Hartaustilaisuus kunnan pj. kaupungin- Hämeenlinnan jäähalli Puhe kirkkoherra Kari Koivu johtaja Tapani Puhe ja siunaus kirkkoherra Hellstén ja järjestely- Markku Aroma toimikunnan pj. eversti Tauno Ylänne 119 sui runon. Hämeenlinnan sotilas- Sakari Tamminen: kotiyhdistys tarjosi illan päätteek- ”Maatalousmaa Suomi si munkkikahvit. Juhlapäivä alkoi juhlallisella li- teollistui” punnostolla jäähallin edustalla. Musiikista vastasi Panssarisoitto- Tasavallan presidentti Tarja Ha- kunta ja liput salkoon nostivat pai- lonen saapui juhlapaikalle ensin kalliset reserviupseerit. Puheen partiolaisten ja sitten sinibaretti- piti Hämeenlinnan kaupunginval- en muodostumaa kunniakujaa pit- tuuston puheenjohtaja Harri Lin- kin. Juhlapuheen pääjuhlassa piti tumäki. Ekumeeninen hartausti- Rautaruukki Oyj:n toimitusjohta- laisuus oli jäähallissa. Hartausti- ja Sakari Tamminen. Hänen ai- laisuuden jälkeen Kanta-Hämeen heenaan oli se, miten ”maatalous- Rauhanturvaajat ry:n jäsenistä valtaisesta, syrjäisestä Suomesta muodostetut airueet johdattivat on puolessa vuosisadassa tullut juhlayleisön ruokailuun läheiseen hyvinvoinnin, korkean teknologian harjoitushalliin. Puolustusvoimat ja kilpailukyvyn kärkimaa.” oli valmistanut ruuan Parolan- ”Suomi on rakennettu veteraa- nummella, josta se kuljettiin pai- nien ja heidän puolisoidensa ai- kalle. Pöytiin tarjoilusta vastasivat kaansaannoksista. Veteraanien Koulutuskeskus Tavastian oppi- sukupolvelle kuuluu kiitos Suo- laat. men hyvinvointiperustasta. Meil- le seuraaville sukupolville, tämän päivän elinkeinoelämän vaikutta- jille ja poliittisille päättäjille, kaikille suomalaisille, kuuluu vastuu

Hämeenlinnan pääjuhlan yleisöä. (Kuva: Antti Lumikari) 120 tuon hyvinvoinnin ylläpitämises- vastuulla ”turvata niiden ihmisten tä ja kehittämisestä.” ... elämän ilta, jotka kantoivat ras- ”Sota-ajan sukupolvi loi ahke- kaimman vastuun itsenäisyytem- ralla työllä ja säästämisellä Suo- me puolesta”. Filatov muistutti men hyvinvoinnin pohjan ja perus- myös, kuinka kansallisesta vete- tan. He kasvattivat suuret ikäluo- raanipäivästä on kahdenkymme- kat lapsia ja kouluttivat heidät. So- nen vuoden aikana tullut hetki, jol- takorvauksistakin koitui lopulta loin ”on myös tilaisuus meidän, so- jotakin pysyvästi hyvää: maatalo- tien jälkeisten ikäluokkien osoittaa usmaa Suomi teollistui. kiitos Teille”. Suomen teollistumista vauhdit- ti paitsi sotakorvausvelvoitteen täyttäminen, myös silloisten päät- Suomalainen sotilas täjien rohkeus ja kaukokatseisuus legenda rakentaa maatamme uusista läh- tökohdista käsin. Suomen teolli- Puolustusvoimien tervehdyksen suuskehitys on ollut huikea. Yhte- esitti Pääesikunnan päällikkö, nä keskeisenä veturina on ollut me- kenraaliluutnantti Esa Tarvainen. talliteollisuus, jonka tuotteiden Hän muistutti, ettei ollut itsestään osuus sotakorvauksista oli enem- selvää, että sadattuhannet siniris- män kuin kaksi kolmasosaa. Sota- tiliput liehuivat parhaillaan kun- korvauksista selviäminen vaati niakansalaistemme tekojen arvos- mittavia investointeja ja työvoiman tuksen symboleina. ”Tämä oikeus lisäämistä erityisesti raskaaseen asetettiin kyseenalaiseksi erityises- konepajateollisuuteen, mikä loi ti vuosina 1939–1945.” ... ”Kun hyvän pohjan tulevalle kehityksel- maamme joutui suurvalta-armei- le. Metalliteollisuus aloitti nousun- jan hyökkäyksen kohteeksi, ei Suo- sa toiseksi tärkeäksi tukijalaksi men vajaasti varustetulla armeijal- metsäteollisuuden rinnalla.” Tam- la katsottu olevan paljon mahdol- minen kuvaili myös, miten metal- lisuuksia hyökkäyksen torjumisek- liteollisuus kehittyi kotimarkkina- si. Sen ajan nuoriso, miehet ja nai- teollisuudesta tärkeimmäksi vien- set, siis te, kunnioitetut veteraanit titeollisuudeksi ja sittemmin moni- rohkenitte kuitenkin olla eri miel- puoliseksi teknologiateollisuudek- tä. Rautainen tahto ja usko yhteisi ja kuinka suomalainen tietolii- seen asiaan, halu puolustaa kennealan osaaminen nousi 1990- maamme nuorta itsenäisyyttä, loi luvulla terävimpään kansainväli- koko maailmalle kuvan kansasta, seen kärkeen. joka ei taivu ylivoimaisenkaan vi- Valtiovallan tervehdyksen juh- hollisen edessä. Suomalaisesta so- laan toi työministeri Tarja Filatov. tilaasta tuli legenda koko maail- Myös hän totesi miten veteraani- massa.” sukupolvi oli tärkeimpänä toimija- Pääjuhlan muusta ohjelmasta na Suomen nousussa maatalous- vastasivat Panssarisoittokunta ja yhteiskunnasta moderniksi jälki- Ilmavoimien soittokunta musiikki- teolliseksi hyvinvointivaltioksi. majuri Heikki Saariahon johdolla, Nyt on nuorempien sukupolvien sopraano Pia Freund, Hämeenlin- 121 nan mieskuoro Anneli Julénin joh- nin lotat. Juhlan jälkeen osallistu- dolla, Hämeenlinnan normaali- jille tarjottiin lähtökahvit vierei- koulun musiikkiluokat Tiina Hiek- sessä harjoitushallissa, jossa tasa- karannan ja Tuomo Kunnaksen vallan presidentille seurueineen johdolla sekä lauluyhtye Kanttii- oli varattu pöytä salin keskeltä.

Helsinki 2007 – 90 vuotta itsenäisyyttä – taival jatkuu

Suomen itsenäisyyden 90-juhlavuonna kansallisen veteraanipäi- vän päätapahtuma on Helsingissä. Samalla vietetään kansallisen ve- teraanipäivän 20-vuotisjuhlia. Tä- män kirjan painoon mennessä helmikuussa 2007 on tiedossa, että Helsingin pääjuhlassa on juhlapu- hujana RAY:n toimitusjohtaja Si- nikka Mönkäre ja tervehdyspu- heen pitää Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Puolustus- voimien tervehdyksen esittää Puo- lustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala. Seppelpar- tion lähettää kenttäpiispa Hannu Niskanen. Pääjuhlaa edeltää Senaatinto- rille huipentuva hyväntekeväi- syysnettihuutokauppa, jossa luo- vutetaan puolustusvoimien Hel- singin kaupungille lahjoittamat ja Uusix-verstaan kunnostamat tu- ta veteraanipäivää, koko maassa hat polkupyörää. Huutokaupassa on edelleen elossa noin 83 000 so- saatu tuotto lahjoitetaan lyhentä- tiemme veteraania ja noin 14 000 mättömänä veteraanijärjestöille sotainvalidia. Veteraanien keski- kansallisen veteraanipäivän pää- ikä on 86 vuotta. Helsingin juhla- juhlassa. toimikunnan puheenjohtajana on Oheistapahtumaksi Helsingissä viestintäpäällikkö Eero Waronen on suunniteltu jo perinteeksi muo- ja projektipäällikkönä Reijo Fors- dostunut helsinkiläisten veteraani- sander. en lipunnosto- ja seppeleenlasku- tilaisuus Mannerheiminaukiolla. Kun Helsingin jäähallissa 27. huhtikuuta 2007 vietetään kansallis- 122 Päätapahtumien lussa 7 500 henkeä. Näissä maamme suurimmissa kaupungeissa jär- osallistujamäärät jestettyjen päätapahtumien lisäk- si väkeä oli runsaasti myös pie- Ensimmäisessä veteraanipäivän nemmissä kaupungeissa järjeste- pääjuhlassa Lahdessa oli läsnä yli tyissä juhlissa, joskin maantieteel- 10 000 henkeä. Monilla oli silloin linen sijainti jonkin verran vaikutti käsitys, että näin mittavaa vete- osallistujamääriin. 1990-luvun lo- raanien juhlaa ei enää nähtäisi. pulla pääjuhlaan osallistui yleen- Lahden juhlan järjestelytoimikun- sä yli 5 000 henkeä ja 2000-luvun takin hahmotteli, että suuria val- alussakin on osallistujia ollut vie- takunnallisia juhlia järjestettäisiin lä 3 000–4 000. vain viiden vuoden välein. Lahden Ensimmäisinä veteraanipäivi- pääjuhlan yleisömäärää ei ole kos- nä päätapahtuma oli yksipäiväi- kaan rikottu, mutta välivuosia- nen. Ohjelmaan on aina kuulunut kaan ei veteraanipäivien vietossa lipunnosto, jumalanpalvelukset ole pidetty. (hartaustilaisuudet), ruokailu ja Veteraanipäivän saama suosio pääjuhla. Vuodesta 1994 (Kuopio) yllätti kaikki. Päivän päätapahtu- on siihen liittynyt jo aattopäivänä ma on vuosittain koonnut tuhan- oheistapahtumia, kuten ekumeeni- sia veteraaneja ja heidän ystävi- nen ilta ja aseveli-illanvietto. Jos ään eri puolille maata. Osallistuja- lasketaan kaikkien veteraanipäi- määriltään suurimmat pääjuhlat vän päätapahtumaan liittyvien ti- vietettiin 1990-luvun alussa: vuon- laisuuksien osallistujamäärät yh- na 1990 Turussa 7 400 henkeä, teen, niin eniten väkeä on Lahden vuonna 1991 Tampereella 6 900 jälkeen ollut vuonna 1995 Oulus- henkeä, vuonna 1992 Helsingissä sa, 20 800 osallistujaa. Oheisesta 7 000 henkeä ja vuonna 1995 Ou- kuviosta huomaa, että tämän jäl- keen tilaisuuksien kokonaisosallis-

Kuvio 2. Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisten päätapahtumien osallistujamäärät vuosina 1987–2006 (Lahden yhteismäärä ei ole tiedossa.)

25000

20000

15000

Henkeä 10000

5000

1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Vuosi

Pääjuhla Yhteensä 123 tujamäärä vähentynyt suhteessa ovat voineet osallistua myös ne ve- enemmän kuin itse pääjuhlan vä- teraanit. jotka eivät ole enää juh- kimäärä. liin kyenneet itse lähtemään juh- Kansallisen veteraanipäivän laan. Veteraanipäivä on television päätapahtuman televisiointi vuo- välityksellä tullut lähemmäksi ta- desta 1992 lähtien suorana kaik- vallisia suomalaisia, jotka eivät kiin maamme koteihin on ollut ar- ehkä muutoin olisi huomanneet vokas asia. Näin päivän viettoon päivän viettoa.

VETERAANIPÄIVÄN MUU VIETTO

Kansallisen veteraanipäivän vietto ei jäänyt vain valtakunnalliseksi tapahtumaksi, vaan sen vietto laajeni myös lääneihin, kuntiin ja erityisesti kouluihin sekä myös ulkomaille suomalaisten veteraanien keskuuteen.

Veteraanipäivä kunnissa pahtumaan on vuosittain osallistunut väkeä 10 000:sta 20 000:een. Kansallisen veteraanipäivän viet- Valtakunnalliseen tapahtumaan to ei rajoittunut valtakunnalliseen ovat kokoontuneet pääasiassa lähi- päätapahtumaan, vaikka se julki- seudun kuntien veteraanit. Mer- suudessa onkin vuosittain ollut nä- kittävämpää on kuitenkin ollut se, kyvin osa veteraanipäivää. Pääta- että veteraanipäivää on vuosittain 124 vietetty suurimmassa osassa tus seurakuntia veteraanipäivien maamme kuntia monin eri tavoin. sisällöstä. Seurakunnat ja maan- Ilman näitä paikallisia juhlia mah- puolustus- ja kansalaisjärjestöt dollisuus viettää vuosittaista vete- ovat lähes joka kunnassa tärkeim- raanipäivää olisi valtaosalta vete- mät yhteistyökumppanit, mutta raaneja puuttunut. joissakin kunnissa päävastuu on Vuonna 1988 järjestettiin noin ollut seurakunnilla ja osin järjes- 200 kunnassa veteraanipäivän ti- töillä. Eräissä kunnissa järjeste- laisuuksia, mutta 1990-luvun puo- lyistä ovat vastanneet paikalliset livälissä tapahtumia oli jo yli 350 veteraanijärjestöt, mutta se ei ole kunnassa. Enimmillään veteraani- ollut tarkoitus. Päinvastoin vete- päivän tapahtumiin osallistui yli raanien osallistumista rasittaviin satatuhatta henkeä eri puolilla järjestelytehtäviin on kehotettu maata. Kunnissa järjestetyt tilai- välttämään. suudet ovat tärkeä osa kansallisen Kansallisen veteraanipäivän veteraanipäivän viettoa. Ilman valtakunnallisen päätoimikunnan kuntien tapahtumia veteraanipäi- lääneittäin kunnista keräämien ti- vä olisi yksi liputuspäivä monien lastojen mukaan viime vuosina muiden vastaavien rinnalla, eikä kunnissa veteraanipäivän tapah- se näkyisi pääjuhlapaikkakuntaa tumia järjestämässä on ollut mil- lukuun ottamatta mitenkään ta- tei aina itse kunta (95 %) ja lähes vallisten kansalaisten arjessa. joka toisessa kunnassa myös pai- Paikallisten veteraanipäivän kallinen seurakunta (45 %) on ol- tapahtumien järjestelyistä vastaa- lut mukana. Vaikka veteraanipäi- vat pääsääntöisesti kunnat. Kun- vän tilaisuudet on järjestetty ni- taliitto on informoinut omilla tie- menomaan veteraanien kunniak- dotteillaan kuntia ja Kirkkohalli- si, ovat he itse – veteraanijärjestöt

Kuvio 3. Veteraanipäivän osallistujien määrä vuosina 1988–2006 koko maassa, päätapahtumien osallistujat ja kunnat, joissa vietettiin vete- raanipäivää

110000 450

90000 350

70000 250 50000 Kuntia Henkeä 150 30000

50 10000

-10000 -50 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Vuosi Osallistujia Päät. osall. Kuntia 125 (18 %) olleet mukana järjestämäs- ja muut kunnat kuljettavat omat sä joka viidennessä kunnassa. veteraaninsa juhlaan. Muita järjestäjiä (21 %) on ollut Puolustusvoimien lisäksi maanpuolustus- ja nuorisojärjestöjä Tapahtumat kunnissa sekä muita kansalaisjärjestöjä kuten Lions Clubeja. Veteraanit arvostavat paikallisia Kunnissa tapahtumien järjestä- veteraanijuhlia, koska siellä tapaa jänä on useimmiten ollut kunnan aseveljiä. ”Yleiset tilaisuudet ovat kulttuuritoimi, mutta vastuu ta- tärkeitä, koska rivit harvenevat pahtumasta on saatettu antaa ve- eikä Haminan torilla enää näe tut- teraaniasiain neuvottelukunnalle, tuja.”, kertoi muuan veteraani pai- veteraanitoimikunnalle, vapaa-ai- kallisessa juhlassa. Kunnissa ylei- kalautakunnalle tai koulutoimel- sin tilaisuus on ollut kunnan oma le. Eräissä pienissä kunnissa ta- veteraanipäivän juhla, joka on jär- pahtuman on järjestänyt kunnan- jestetty kolmessa kunnassa neljäs- hallitus. tä. Joka toisessa kunnassa on las- Noin kolmessa kunnassa neljäs- kettu seppele sankarihaudalle ja/ tä omille veteraaneille on järjestet- tai kukkia veteraanikivelle. Kol- ty veteraanipäivän tapahtumia ja mannes kunnista on järjestänyt aivan viime vuosina aktiivisten veteraanipäivän jumalanpalve- kuntien määrä on kasvanut, vaik- luksen tai hartaustilaisuuden. ka kuntien määrä Suomessa on sa- Kunnissa on ollut myös lukuisia maan aikaan vähentynyt. Kasvu muita tapoja viettää veteraanipäi- on seurausta siitä, että useat pie- vä. On järjestetty isänmaallisia net kunnat ovat alkaneet järjestää konsertteja, juhlia vanhusten pal- vuorovuosin yhteisiä veteraani- velutalossa, ohjelmallisia lipunn- päivän tilaisuuksia. Yksi järjestää ostoja, kahvitilaisuuksia, viihde- konsertteja, ohjelmallisia ruokai- luja, iltakirkkoja, juhlia Puolus- tusvoimien joukko-osastossa, kaupungin juhlavastaanottoja, hy- väntekeväisyyskonsertteja vete- raaniyhdistysten hyväksi, jaettu ruusuja jokaiselle laitoksessa ole- valle veteraanille jne. Kunnissa ei juuri kukaan ole vastustanut veteraanipäivän juhlia etenkin, kun ne eivät ole kunnille paljon maksaneet. 1990-luvulla alkoi joissakin kunnissa nä- kyä ”järjestämisväsymystä”, joka verhottiin siihen, että ”veteraanit

Kuva: Antti Lumikari 126 eivät pian enää jaksa tulla juhliin”. sankarihaudalle tai juhlallinen li- Toisaalla puolestaan todettiin, punnostotilaisuus. kuinka tärkeitä nämä tilaisuudet ovat veteraaneille, koska siellä heillä on mahdollisuus tavata van- Veteraanipäivä hoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. kouluissa Kekseliäisyyttäkin tarvitaan ja sii- tä on osoituksena erään ruotsinkie- Kauhavalla 10-vuotias koulutyttö lisen saaristokunnan veteraani- tuumasi veteraanipäivänä ihail- juhla, johon väki oli saapunut run- lessaan miesten rinnassa olevia saslukuisena huonoista liikenne- mitaleita ja seuratessaan veteraa- yhteyksistä huolimatta. Ohjelmas- nien yleisöltä saamaa arvostusta: sa oli “kaffe + cognak + tårta i by- ”Olisi varmaan mukava olla sota- restaurangen” ja lisäksi kunnan- veteraani!” Veteraanipäivän pe- johtajan puhe. rustaneen hallituksen pääministe- Yleensä kunnissa on haluttu ri Kalevi Sorsa totesi vuonna 1992: järjestää oman kunnan veteraa- ”Juhlapäivään liittyvät tapahtu- neille arvokas ja kaunis juhlapäi- mat ovat tuoneet esiin ehkä ”yllät- vä. Liikkeellä on ollut melkoinen tävänkin sivujuonteen”; koululaiset määrä toimijoita, kun kolmessasa- ja muu nykynuoriso on ollut uteli- dassa kunnassa on hyvissä ajoin aan kiinnostunutta veteraani-ikä- valmisteltu omaa veteraanipäivän polven menneisyydestä.” juhlaa. Ohjelma on yleensä ollut Koko veteraanipäivän vieton arvokas, monipuolinen ja nuorten ajan on keskusteltu siitä, miten osuus on kuntatasolla ollut merkit- nuorisoa ja nuorempaa väkeä saa- tävä. Juhlaa varten on vuosittain taisiin mukaan päivän tilaisuuk- painettu jopa pienissäkin kunnis- siin. Nuoret ovat kyllä esiintyneet sa oma käsiohjelma. veteraanipäivän tapahtumissa. Se Päätoimikunta alkoi jo 1990-luon aina ollut mieluisaa myös vete- vun vaihteessa lääninhallitusten raaneille. Yleisön joukossa nuoria avustuksella tarkemmin seurata ei juurikaan ole ollut, ellei oteta veteraanipäivän tapahtumia kun- huomioon sinne komennettuja nissa. Kuntia kehotettiin yhdistä- koululuokkia. Luontevaa nuorten mään voimiaan ja kuljettamaan mukaantuloa ei ole tapahtunut. veteraaneja kunnan omaan tai Pikemminkin nuoret ovat ilmeises- naapurikunnan juhliin. Tärkeintä ti ajatelleet, että juhla on vain ve- oli, että jokainen veteraani huo- teraaneille tarkoitettu. mattaisiin ja että hänellä olisi mah- Jotta perinne siirtyisi jälkipol- dollisuus juhlia veteraanipäivää. ville, on veteraanipäivää kahden- Silloinkin kun veteraaneille on kymmenen vuoden aikana vietet- järjestetty kuljetus naapurikun- ty myös lukuisissa kouluissa ja nan veteraanipäivän juhlaan tai muissa oppilaitoksissa. Opetushal- kansallisen veteraanipäivän valta- litus kehotti kouluja veteraanipäi- kunnalliseen päätapahtumaan, vän vieton alusta lähtien lisää- kotikunnassa on yleensä ennen mään historianopetukseen sotiem- lähtöä järjestetty seppeleenlasku me veteraaneja käsittelevää ai- 127 neistoa. Kouluissa on pidetty vete- hän katsoi saaneensa Manner- raanipäivä-aiheisia päivänavauk- heim-ristin ritarin arvon. Gerdt sia ja teemaan sopivia oppitunteja. kertoi itse olevansa jäävi vastaa- Eräissä oppilaitoksissa ovat opetta- maan, mutta korosti, ettei hän jat ja oppilaat järjestänet yhdessä hankkinut arvonimeä yksinään näyttelyjä ja erilaisia toiminnalli- vaan osana ryhmää tai joukkuet- sia tapahtumia. Vuosittain koulu- ta. jen järjestämiin veteraanipäivän Muuan oppilaista kysyi Gerdtil- tilaisuuksiin on osallistunut sato- tä, tottuiko hän sotimiseen vai pe- ja tuhansia nuoria. lottiko aina yhtä paljon. ”Sotaan ei Oppilaat, opettajat ja veteraanit koskaan totu. Kyllä sota aina vä- ovat pitäneet antoisimpina vete- hän pelotti, mutta koska lähdin raanien käyntejä kouluissa ja hei- sotaan vapaaehtoisena, selvitin it- dän kanssaan käytyjä keskustelu- selleni, että tässä ei ole muuta ja. Mukana on ollut myös kotirin- mahdollisuutta.” Pelko piti Gerdtin tamalla sodan kokeneita henkilöi- mukaan osata tarvittaessa jättää tä. Nuorisosta on ollut koskettavaa, taustalle, esimerkiksi silloin, kun että asioista ovat olleet puhumas- hän johti alaisiaan ryhmänjohta- sa ne, jotka ovat itse eläneet sota- jana tai joukkueenjohtajana. Soti- ajan. Veteraanipäivän vietto kou- laskarkuruuden hän sanoi osittain luissa näkyy Puolustusvoimien ymmärtävänsä. ”Kun ammuksia edustajien mukaan nykyään myös tulee joka puolelta, ei ole ihme, jos varusmiespalvelukseen tulevissa joltakin hermot pettävät. En kui- nuorissa. Valitettavasti nyt vete- tenkaan hyväksynyt sitä, että mie- raanien ikääntyessä vierailut kou- hiä agiteerattiin pois aseista.” luissa ovat vähentyneet. Nuoria kiinnosti myös tietää, Lääninhallitukset keräsivät ky- antavatko kirjat ja elokuvat toden- selyissä veteraanipäivän tapahtu- mukaisen kuvan sodasta. Gerdtin mista myös tietoja oppilaitoksista. mukaan kirjoista ja elokuvista vä- Tuntuu ilmeiseltä, että kunnanvi- littyvä kuva on osin todellinen, rastoissa ei ole aina tiedetty, mitä mutta osin myös tekijänsä värittä- kouluissa tapahtuu. Veteraanipäi- mä. Kiroilua on joskus vähän liioi- vän tapahtumia oli kouluissa var- teltu, sillä monta kertaa tuli mie- masti paljon enemmän, mitä kyse- luummin esille korkein suojelus. lyt kertoivat. Lopuksi Gerdt sanoi oppilaille: ”Me veteraanit emme ihaile sotaa. Har- tain toiveemme on, että teistä ei kos- Mannerheim-ristin ritari kaan tulisi sotaveteraaneja.” koululaisten tentissä Alueelliset tilaisuudet Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt oli veteraanipäivän edellä Vanhan läänijaon aikana läänin- vuonna 1997 Lappeenrannan Ke- hallitukset järjestivät yhdessä so- sämäen koulun yhdeksäsluokka- tilasläänien esikuntien kanssa ve- laisten oppilaiden tentattavana. teraaneille Kansallisen veteraani- Häneltä kysyttiin, millä ansioilla päivän henkeen sopivia tilaisuuk- 128 sia. Läänien lukumäärän supistut- Huonot työnsaantimahdollisuudet tua vuonna 1997 viiteen Kansal- olivat useimmiten syynä muuttoon lisen veteraanipäivän työryhmä Suomesta Ruotsiin. Muutto alkoi suositteli lääneille alueellisten ja jo 1940-luvulla, ja sodan päätyttyä maakunnallisten veteraanipäivän osa muuttaneista lähti Suomesta tilaisuuksien järjestämistä yhdes- pakoon Neuvostoliittoon luovutta- sä sotilasläänien esikuntien kans- mista. Eniten veteraaneja lähti sa. Ruotsiin 1950-luvulla ja jonkin Läänit ovatkin järjestäneet ve- verran vielä myös 1960-luvulla. teraanipäivänä tai sen lähipäivinä Suuri osa muuttaneista työskente- tilaisuuksia veteraaneille yhteis- li Ruotsissa teollisuudessa. Sotain- työssä sotilasläänien, kuntien, seu- validien Veljesliitolla ja Sotavete- rakuntien sekä maanpuolustus- ja raaniliitolla on järjestötoimintaa kansalaisjärjestöjen kanssa. Tilai- myös Ruotsissa. suudet ovat olleet esimerkiksi suu- Veteraaneja muutti sotien jäl- ria, kaikille veteraaneille ja heidän keen myös valtamerten taakse omaisilleen tarkoitettuja juhlia. etenkin Pohjois-Amerikkaan ja Pohjois-Karjalassa sotilasläänin jonkin verran myös Australiaan. esikunta, maanpuolustusjärjestöt, Sotaveteraaniliitolla on paikallisia kunnat ja lääninhallitus kutsuivat osastoja Yhdysvalloissa, Kanadas- vuonna 1997 kaikki alueensa vesa ja Australiassa. Vuonna 1987 teraanit viettämään veteraanipäi- arvioitiin Ruotsissa asuvan suo- vän juhlaa Joensuun jäähalliin. malaisia siirtolaisveteraaneja Kunnat olivat järjestäneet kulje- 8 000 ja Kanadassa ja Yhdysval- tuksen Joensuun ulkopuolelta juh- loissa 2 000. lapaikalle. Läsnä oli ”kolme-neljä Lisäksi ulkomailla asuu ns. hei- tuhatta” veteraania, mikä oli pal- moveteraaneja, jotka ovat Suomen jon ottaen huomioon, että Valti- armeijassa vapaaehtoisina palvel- mosta, Nurmeksesta ja Juuasta oli leita virolaisia ja inkeriläisiä. Suu- veteraaneja mennyt Kajaaniin val- rimman ryhmän muodostavat JR takunnalliseen juhlaan. Läänin 200:ssa palvelleet virolaiset ”Suo- veteraanipäivän juhlallisuuksiin men-pojat”. Kaikkiaan virolaisia kuuluu joissakin lääneissä vete- vapaaehtoisia oli Puolustusvoimis- raanijärjestöjen edustajille tarkoi- samme 3 350 miestä, heistä kaa- tettu maaherran vastaanotto, joka tui rintamillamme noin 200. järjestetään vuosittain eri puolilla Ensimmäistä kertaa kansallis- lääniä. ta veteraanipäivää oli vietetty ulkomailla Suomen viranomaisten järjestämänä vuonna 1990 Tuk- Suomalaiset veteraanit holmassa. Päiväjuhla pidettiin ulkomailla Suomi-talolla ja sen jälkeen oli lä- hetystössä suurlähettilään vas- Sotiemme veteraaneja on asunut ja taanotto. asuu edelleen myös maamme rajo- Kansallisen veteraanipäivän jen ulkopuolella. Eniten ulkosuo- työryhmä suositti vuonna 1991 ul- malaisia veteraaneja on Ruotsissa. koministeriölle lähettämässään 129 kirjeessä veteraanipäivän vieton Pääesikunnan tiloissa pidettiin tu- järjestämistä suurlähetystöjen ja levaisuusseminaari 27. maaliskuu- konsulivirastojen avustuksella ta 1996. Puolustusvoimien Koulu- niissä maissa, joissa suomalaisia tuksen Kehittämiskeskuksessa veteraaneja asui. Ulkoministeriö Tuusulassa järjestettiin 25. maalis- lähetti oman suosituskirjelmän kuuta 1998 seminaari, jonka ai- sellaisille suurlähetystöille ja kon- heena oli ”Kansallinen veteraani- sulivirastoille, joiden alueella asuu päivä 2000-luvulla”. Maanpuolus- paljon suomalaisia veteraaneja. tuskorkeakoulussa pidettiin 29. Monet näistä edustustoista ovat maaliskuuta 2000 työseminaari järjestäneet veteraanipäivän juh- ”Veteraanien perinnön ja arvomaa- lia vuosittain, toiset muutaman ilman siirtäminen tuleville suku- vuoden välein. Vuodesta 1993 ul- polville”. koasiainministeri on lähettänyt Seminaareissa päädyttiin sii- myös Tallinnan ja Tarton edustus- hen, että valtakunnallisen juhla- toille ohjeet veteraanipäivän vie- päivän rakenne on hyvä. Veteraa- tosta. Suoeni-pojat ovat viettäneet nijärjestöt olivat sitä mieltä, että veteraanipäivää Tallinnassa ja juhlat ovat juuri sitä, mitä ne ha- Tartossa Viron vapautumisesta luavat. Veteraanit eivät halunneet lähtien. muutoksia päivän järjestelyihin. Ruotsissa perinne on jatkunut Päätapahtumahan tehdään vete- vuosittaisena ja tapahtumissa on raaneille, jotka osallistuvat vuorol- ollut läsnä myös Ruotsin valtioval- laan lähiseudulla järjestettävään lan edustajia. Esimerkiksi vuonna pääjuhlaan. Veteraanit eivät il- 2005 Tukholman suurlähetystös- meisesti kaipaa muutoksia myös- sä pidetyssä veteraanipäivän juh- kään paikallisiin juhliin. Seminaa- lassa oli läsnä 143 veteraania ja reissa pohdittiin myös, mitä teh- omaista. Suurlähetystö pitää sel- dään sitten, kun veteraanien mää- vyytenä, että se huolehtii veteraa- rä edelleen vähenee. nipäivän järjestämisestä Tukhol- Vuosien kuluessa on päätoimi- massa jatkossakin. Viime vuosi- kunta saanut ehdotuksia kansalli- kymmeninä suomalaisia vete- sen veteraanipäivän vieton siirtä- raaneja on muuttanut asumaan miseksi viikonpäivien kierron kokonaan tai osaksi vuotta Espan- vuoksi aikaisemmaksi tai myöhem- jan aurinkorannikolle. Sielläkin mäksi. Päätoimikunta on aina tiu- on järjestetty vuosittain veteraa- kasti torjunut tällaiset esitykset to- nijuhlia. teamalla, että veteraanipäivä 27. huhtikuuta on virallinen juhlapäi- vä ja liputuspäivä viikonpäivästä Kehittäminen riippumatta. Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätoimikunta on Tiedotus vuosien kuluessa pitänyt useita kansallisen veteraanipäivän tule- Ensimmäinen veteraanipäivän vaisuutta käsittelevä seminaareja. valtakunnallinen juhla Lahdessa 130 sai ansaitsemansa huomion eri tie- mat on kirjoittanut päätapahtu- dotusvälineissä. Yli 10 000 vete- mista hyvin vähän. raanin yhtenäinen esiintyminen Vuonna 2003 tehdyn mediatut- ylitti uutiskynnyksen. Myöhem- kimuksen mukaan veteraaniasi- minkin kansallisen veteraanipäi- oista tiedottaminen keskittyi vah- vän valtakunnallinen päätapahtu- vasti juuri veteraanipäivään. Ve- ma on saanut runsaasti huomiota teraanien varainkeräys ja Tam- isäntäkaupungin maakunta- ja menlehvän Perinneliiton perusta- paikallislehdissä. minen saivat paljon vähemmän Valtakunnallisista tiedotusväli- julkisuutta. Veteraanipäivästä neistä ehdottomasti tärkein on ol- kirjoittivat useimmin paikallis- ja lut televisio (Yle), joka on lähettä- ilmaisjakelulehdet, mutta lehtien nyt veteraanipäivän pääjuhlan levikit huomioon ottaen veteraani- suorana vuodesta 1992 lähtien. asioilla oli eniten lukijoita valta- Kansallisen veteraanipäivän pää- kunnallisissa ja aluelehdissä. Tut- tapahtumaa ovat veteraanit voi- kimuksen mukaan 70 prosenttia neet seurata asuinkunnasta riip- veteraanipäivää käsitelleistä ar- pumatta omassa kodissaan tai hoi- tikkeleista oli sisällöltään myöntei- tolaitoksessa. Arvokasta juhlaa siä ja loput neutraaleja. Kielteisiä ovat varmasti seuranneet myös kirjoituksia ei lehdissä ollut. monet muut kansalaiset. Taloustutkimus Oy teki vuonna Helsingin Sanomien uutisointi 2004 juhlapäivätutkimuksen, jos- maamme suurimpana sanomaleh- sa suomalaisilta kysyttiin heidän tenä kuvastaa ehkä yleistä suhtau- mielipidettään juhlapäivien tärke- tumista veteraanipäivään. Suuret ydestä. Kansallinen veteraanipäi- poliittiset muutokset Euroopassa vä oli tutkimuksen mukaan kuu- ja Neuvostoliiton romahdus 1990- denneksi tärkein juhla itsenäi- luvun vaihteessa sekä niiden vai- syyspäivän, äitienpäivän, juhan- kutus kuvaan Suomen viime soti- nuksen, kaatuneitten muistopäi- en aikaisiin päätöksiin näkyvät vän ja isänpäivän jälkeen. Edellä valtalehden palstamillimetreissä olevat juhlapäivät ovat kaikki tra- vuosina 1990–1994, jolloin vete- ditioltaan vanhempia. Veteraani- raanipäivän päätapahtumasta päivä on suhteellisen lyhyessä kirjoitettiin keskimäärin yli 2 000 ajassa noussut nykyiseen arvos- palstamillimetriä. Vuosina 1995– tukseen. Yli puolet maamme ai- 1997 veteraanipäivä ei näytä leh- kuisväestöstä on seurannut vete- teä suuremmin kiinnostaneen, raanipäivän viettoa eri tiedotusvä- mutta jälleen vuosina 1998–2003 lineistä, mutta veteraanipäivän ti- lehti kirjoitti päätapahtumista laisuuksiin on osallistunut vain noin 1 000–1 500 palstamilliä vuo- noin viisi prosenttia. Tilaisuudet dessa. Tällöin tuli kuluneeksi 80 on siis koettu lähinnä veteraaneil- vuotta vuoden 1918 tapahtumista, le tarkoitetuiksi. 60 vuotta talvisodan alkamisesta ja päättymisestä. Sotiin liittyvät asiat tulivat kansalaisille läheisik- si. Viime vuosina Helsingin Sano- 131 VETERAANIPÄIVÄN MERKITYS

Veteraaneille itselleen Suuren yleisön tietämys veteraanien asioista oli 1980-luvun alussa vielä vähäinen, mutta hil- Veteraanipäivää tai sodan päätty- jalleen uskallettiin jo alkaa puhua misen päivää on vietetty useissa veteraanien teoista. Yksi ensim- maissa jo pitkään. Suomessa se oli mäisistä oli sodanaikainen eversti mahdotonta heti sotien jälkeen. (myöh. jalkaväen kenraali) Adolf Veteraanien asialla ei saanut tur- Ehrnrooth, joka aloitti keskustelun haan ”elämöidä”. Veteraanit koki- veteraanien saavutuksista. Hän vat, että heidät unohdettiin. puhui asioista oikeilla nimillä ja Veteraanien arvostus oli aallon- hänestä tulikin pian nuoremmille pohjassa 1960- ja 1970-luvuilla, polville veteraanien esikuva. Ehrn- jolloin veteraanit kokivat tulleen- rooth osasi arvostaa nuoria kuuli- sa jopa pahoin loukatuiksi. Esi- joitaan: ”Isänne ja isoisänne pelas- merkiksi tiedotusvälineissä esite- tivat tämän maan, kyllä tekin pys- tyt sodan käyneiden syyllistämiset tyisitte samaan.” Viime sotien aija suoranaiset solvaukset olivat kaiset kenraalimme olivat 1980- kuitenkin vain pintakuohuntaa. luvulle tultaessa pääosin jo kuol- Suuri enemmistö suomalaisista on leet ja vielä elossa olleet vaikeni- aina arvostanut veteraaneja ja vat julkisuudessa. Näin Siiranmä- kotirintaman uurastajia, mutta en, Äyräpään ja Vuosalmen tor- tätä arvostusta ei osattu tai voitu juntataisteluiden everstistä tuli julkisesti osoittaa. Jopa suurin osa nuoremmille esimerkki sotilaasta kyseisen ajan nuorista radikaaleis- ja veteraanista, joka uskalsi kertoa takin osasi antaa arvon sotiemme totuuden. veteraaneille. Veteraanien saavutuksista ei voinut vielä 1970-luvullakaan Ei Kekkosen aikana suuremmin julkisesti puhua, vaikka veteraaneille alettiin jo myön- ”Totuuden puhujia” oli toki ollut ai- tää erityisetuja. Pariisin rauhan- kaisemminkin, mutta presidentti sopimuksen mukaan Suomi oli hä- Kekkonen osasi tehokkaasti eristää viäjä ja sotaan syyllinen. Ääneen heidät julkisuudessa neuvostovas- ei sopinut sanoa, että talvisodan taisina, ulkopoliittisen asemamme hyökkääjä oli Neuvostoliitto tai vaarantajina ja äärioikeistolaisi- että vuosien 1940 ja 1944 torjun- na. Kekkonen halusi pitää myös tataistelut olivat itse asiassa suo- veteraanijärjestöjen toiminnan malaisille voittoja. Suomen tavoit- tiukasti ulkopoliittisen linjamme teena oli estää maan miehittämi- mukaisena. ”Ulkoisten syiden” ta- nen ja säilyttää itsenäisyys. Täs- kia sotiin liittyvillä asioilla ei saa- sä onnistuttiin, tosin suurin me- nut ”elämöidä” . Hän luopui presi- netyksin. dentin tehtävistä vuoden 1982 alussa. Voi pohtia, olisiko veteraa- 132 nipäivän perustaminen ollut mah- set panivat merkille presidentin dollista Kekkosen presidenttikau- läsnäolon ja valtion virkamiehet- della ja olisiko hänen ulkopoliitti- kin huomasivat, että nyt saattoi nen linjansa sitä sallinut. julkisesti osoittaa veteraaneille ar- Neuvostoliiton korkeimmassa vostusta. johdossa tapahtui vuonna 1985 Veteraanipäivän vietto sai myös muutoksia ja NKP:n pääsihteerik- tiedotusvälineet käsittelemään si valittiin Mihail Gorbatshov. Hän enemmän veteraaniasioita. Tämä aloitti uudistuskampanjan, joka puolestaan lisäsi suuren yleisön tunnetaan nimistä ”glasnost” kiinnostusta veteraanipäivään, (avoimuus) ja talouden ”perestroi- vaikka suurin muutos yleisessä ka” (uudelleen rakentaminen). suhtautumisessa veteraaneihin ta- Avoimuus merkitsi muun muassa pahtui vähän myöhemmin. Kotka- lämpimämpiä suhteita länteen ja lainen veteraani Eero Hovi kertoi ”kylmän sodan” loppumista. Kymen Sanomissa 28. huhtikuu- Suomen kansainvälinen asema ta.1997: ”Minä itse olen aina lait- oli siis jo muuttumassa, kun pää- tanut prenikat rintaan häpeilemät- ministeri Kalevi Sorsan hallitus tä, mutta ei ole vielä kauan kulu- päätti vuonna 1986 nimetä huhti- nut siitä, kun kaikki veteraanit ei- kuun 27. päivän kansalliseksi ve- vät uskaltaneet ottaa esille kunnia- teraanipäiväksi. Tasavallan presi- merkkejään.” dentiksi valittiin Kekkosen jälkeen sosiaalidemokraatti Mauno Koivis- to, joka oli hyvin harkitsevainen Murros suhtautumisessa idänsuhteissa. Veteraaneille oli veteraaneihin tärkeää, että hän osallistui vuonna 1987 ensimmäisen veteraani- Suhtautuminen veteraaneihin päivän pääjuhlaan Lahdessa. muuttui 1990-luvun vaihteessa entisestään, kun hajoamaisillaan oleva Neuvostoliitto myönsi Sak- Veteraanien san ja Neuvostoliiton väliseen so- arvostuksen nostaminen pimukseen liittyvän salaisen lisä- pöytäkirjan olemassaolon ja myön- Veteraanipäivän perimmäisenä si ampuneensa talvisodan ensim- tarkoituksena oli arvostuksen mäiset, Mainilan laukaukset. Tä- osoittaminen veteraaneille. Tässä hän ilmapiirin muutokseen vaikut- veteraanipäivä on onnistunut tivat myös ratkaisevasti suuret erinomaisesti. Sodan sukupolven kansainväliset poliittiset muutok- arvostus nuorempien keskuudessa set: Berliinin muuri murtui ja Sak- on nyt aivan eri tasolla kuin 1980- sa yhdistyi, Itä-Euroopan maissa luvun puolivälissä. alkoi demokratisoitumisprosessi ja Veteraanipäivän tulevaisuudel- Baltian maat alkoivat irtaantua le oli tärkeää, että valtakunnan Neuvostoliitosta. korkein johto osallistui pääjuh- Etenkin Baltian kehitys osoitti laan. Tämä antoi sille painoarvoa konkreettisesti, mikä olisi ollut ja oli viesti veteraaneille. Kansalai- Suomenkin kohtalo ja millaisessa 133 tilanteessa suomalaiset olisivat ol- raanien etuuksien lisääminen ei leet 1990-luvun alussa ilman tal- kuitenkaan ole aina seurannut ve- vi- ja jatkosotaa. Suomalaisille oli- teraanien arvostuksen nousua. si ehkä käynyt vielä baltteja huonommin, koska Suomi oli ollut Neu- vostoliitolle paljon suurempi ongel- Kansakunnalle ma. Sotien aikaisen historian tul- kinnalta poistuivat viimeisetkin Kansallisen veteraanipäivän val- esteet. Suomalaiset saattoivat ul- takunnallisen päätoimikunnan pit- kopoliittisista rasitteista vapaina käaikainen varapuheenjohtaja viettää viime sotiin liittyviä muis- Pekka Pitsinki on kiteyttänyt ve- topäiviä. teraanipäivän tarkoituksen: ”Kan- Veteraanien omissa ja muiden- sallinen veteraanipäivä on juhla- kin tavallisten rivikansalaisten päivä, jota vietetään ensisijaisesti asenteissa tapahtui 1990-luvun al- kansalaisten kiitoksena rintamave- kupuolella selkeä suuri muutos. teraaneille maan itsenäisyyden ja Kansallinen veteraanipäivä oli tul- valtiollisen vapauden pelastami- lut tutuksi suomalaisille. Nuoriso sesta. Perustelujensa mukaan se on oli avoimen kiinnostunut veteraa- myös sotien päättymisen muistopäi- neista ja viime sodista. Samoihin vä, millä on haluttu muistuttaa aikoihin koki myös vapaaehtoinen rauhan ensisijaisesta merkitykses- maanpuolustustyö ja -koulutus tä kansojen väliselle yhteistyölle ja uuden nousun. Silmät aukesivat turvallisemman elämän rakenta- niiltäkin suurten ikäluokkien ih- miselle.” misiltä, jotka olivat mielestään saa- Eri maissa vietetään sotien neet heti sotien jälkeen kyllästymi- muistopäivää tai veteraanien päi- seen saakka kuulla vanhempien vää yleensä muistuttamassa kan- sotajuttuja. Veteraaneja arvostet- salaisia niistä vaikeista ajoista, tiin nyt tavallisten suomalaisten joita kansakunta on elänyt ja kes- keskuudessa entistä enemmän ja tänyt. Meillä veteraanipäivästä on myös oikealla tavalla ilman turhia tullut kaikkia kansalaisia kosket- ylisanoja ja korulauseita. Niistä tava juhla, jolla suomalaiset halu- eivät entiset rintamamiehet olleet avat kunnioittaa sitä, että itsenäi- ennenkään välittäneet. syyttä on puolustettu uhrauksin ja Juhlapuheita veteraanit saivat tappioin. Veteraanipäivän vietto nyt kylläkin kuulla entistä useam- etenkin kunnissa on tuonut vete- min. Veteraanipäivän päätapahtu- raanien asiat lähemmäksi kaikkia missa oli puhumassa usein päämi- suomalaisia. nisteri, sosiaali- ja terveysministe- Veteraanipäivä ja veteraanien ri, valtiovarainministeri tai puolus- arvostuksen kasvu ovat lisänneet tusministeri. Valtioneuvoston suomalaisten kansallista itsetun- edustajilla on yleensä usein ollut toa. Veteraanipäivä on palautta- veteraanipäivän pääjuhlassa jota- nut meille, osittain kadoksissa ol- kin ”takataskussa”, lupaus vete- leen ylpeyden siitä, mitä tämä kan- raanien tukipaketista tai vastaa- sakunta teki toisessa maailmanso- vasta edunvalvontatoimista. Vete- dassa. Tultiin kunniakkaasti toi- 134 seksi, mutta säilytettiin se, minkä toa on selkeä osoitus veteraani-ikä- vuoksi oltiin taistelemassa. Kaik- luokkien nauttiman arvostuksen ki muut Ribbentrop-sopimuksessa kehityksestä. Veteraanipäivän jo mainitut maat miehitettiin, paitsi liki kaksikymmenvuotisen histori- Suomi. Kaikki Neuvostoliiton an aikana veteraanien yhteiskun- suurhyökkäykset menivät perille nallinen arvostus on saavuttanut ja maat valloitettiin, mutta ei Suo- tason, joka sille olisi kuulunut jo mea. Kaikki kansallisvaltiot, jotka paljon aikaisemmin. Mutta te tie- syntyivät Eurooppaan ensimmäi- dätte sen, että kansan syvien rivi- sen maailmansodan jälkeen meen keskuudessa tätä arvostusta ei nettivät itsenäisyytensä, mutta koskaan myöskään menetetty.” Suomi ei. Tammenlehvän Perinneliiton 3. marraskuuta 2005 järjestämäs- Nuorisolle sä Veteraaniperinteen seminaa- rissa nuori tutkija VTM Johanna Veteraanipäivinä nuorisolle on tul- Rainio-Niemi kertoi, miten viime lut tutuksi, keitä nämä veteraanit vuosina tutkijoiden, poliitikkojen oikein ovat: heidän ikäisiään tai ja virkamiesten tapaamisissa vähän vanhempia nuoria poikia ja kautta Euroopan viitataan usein tyttöjä, jotka lähtivät rintamalle suomalaiseen malliin. ”Tässä mal- pakon edessä. Muita vaihtoehtoja lissa teknologinen osaaminen ja kil- ei kansakunnalla ollut heille an- pailukyky maailmanmarkkinoilla taa. He ymmärsivät tilanteen va- yhdistyy korkeatasoiseen ja tasa- kavuuden ja halusivat hoitaa oman arvoiseen koulutusjärjestelmään, osuutensa. Nykynuoria kiinnosta- läpinäkyvään julkiseen hallintoon, vat sotiemme veteraaneissa yksi- kansalaisten korkeaan elintasoon, tyiskohtaiset ja henkilökohtaiset pieniin tuloeroihin sekä näiden asiat, eivät divisioonien liikkeet. mukanaan tuomaan sosiaaliseen Mitä sodassa syötiin, kuoliko ku- turvallisuuteen.” Rainion mielestä kaan kaveri ja minkä ikäisiä soti- vahva kansallistunto ja väkevä sa- laat silloin olivat? Veteraanien his- maistuminen kansalliseen yhtei- toria osoittaa kuitenkin nuorille, söön ovat suomalaisen poliittisen että on tilanteita, joissa yhteisen kulttuurin keskeisiä tunnusmerk- edun on sivuutettava kunkin väli- kejä. Tästä kaikesta saamme pal- tön oma etu. Historian uhkista ei jolti kiittää viime sotiemme suku- aina selvitä ilman yhteistä äärim- polvia. mäistä ponnistusta ja nöyrtymistä Kymmenessä vuodessa veteraa- niiden edessä. nipäivä nousi suomalaisten kym- Kouluissa on veteraanipäivinä menen tärkeimmän kansallisen kerrottu oppilaille viime sodistam- juhlan joukkoon. Pääministeri me ja veteraaneista. Nuorille on Matti Vanhanen totesi veteraani- myös kerrottu, miten veteraanit päivän Porin päätapahtumassa ovat olleet rakentamassa hyvin- vuonna 2004: ”Kansallisen vete- vointivaltiota ja miten koulutuk- raanipäivän vakiintuminen osak- sen myötä pienestä maastamme on si vuotuista juhlapäiviemme kier- kehittynyt eurooppalainen huip- 135 puvaltio. Tämä on vahvistanut Sotien kokemukset tuovat esiin ää- nuorisomme identiteettiä, joka on rimmäisiä inhimillisiä kysymyksiä huomattavasti kansainvälisempi ja arjen tarinoita aikana, jolloin ää- kuin koskaan aikaisemmin. Nuo- rimmäisen hyvän ja pahan vasta- ret ovat ylpeitä suomalaisuudes- kohdat ovat käytännössä poikkeuk- taan ja historiastamme. He arvos- sellisen näkyvästi läsnä. Tämän tavat sotien vaatimia uhrauksia, jännitteen kautta tulevat polvet koska tietävät, että ilman niitä varmasti tulevat miettimään ja ker- emme olisi itsenäisiä ja vapaita. tomaan teidän selviytymistarinan- ne uudelleen ja uudelleen – sen kai- kissa inhimillisen elämän suurissa Elävä perinne sidottu ja pienissä sävyissä. Samaan ai- nykyisyyteen kaan saavat tilaa niidenkin tarinat, jotka ovat peittyneet sankaril- Edellä lainattu tutkija VTM Jo- lisempien ja suurempien varjoon. hanna Rainio-Niemi totesi myös, Kaikesta tästä, niin uskon, tulee miten samaistuminen yhteisöön muodostumaan tulevien polvien rakentuu ja vahvistuu sen kautta, kuva sodasta ja sen kokemuksesta. että yhteisen menneisyyden koke- Monella tapaa se on moniäänisem- mukset tunnetaan ja niitä kerro- pi kuin kansakunnan menestysta- taan aina uudelleen, uusille suku- rina, mutta samalla aikaa toden- polville. Tämän uudelleenkertomi- näköisesti elinvoimaisempi puhu- sen, tiettyjen yhteisten tarinoiden tellessaan tämän päivän ihmistä.” toiston, pohjalta muodostuu tradi- On hyvä kuitenkin muistaa, tio ja perinne, joka koostuu rikkaas- että samanaikaisesti, kun sotasu- ta kirjosta erilaisia pienempiä yh- kupolvien perintö puhuttelee ny- teisöllisesti tärkeitä yhteisiä kerto- kyisiä nuoria entistä enemmän, he muksia. Nämä tarinat muodosta- ovat kiinnostuneita ja huolissaan vat näin pikkuhiljaa kansan yhtei- myös lukuisista, useimmiten glo- sen muistin ja perinteen. baaleista asioista kuten ympäristö- ”Nämä kertomukset menneestä katastrofit, ilmaston lämpenemi- kerrotaan siis aina kulloisessakin nen, kuilu kehittyvien ja kehitty- nykyajassa. Elinvoimaisin perinne neiden maiden välillä, sosiaalinen liittyykin sellaisiin menneisyyden eriarvoisuus ja syrjäytyminen, jne. kokemuksiin, jotka osataan kertoa uudelleen niin, että kertomus tarjoaa vastauksia tässä päivässä val- Puolustusvoimille litseviin kysymyksiin tai epävar- muuden aiheisiin. ... Elävä perin- Veteraanit muodostivat maamme ne on siis aina sidottu yhteisön ny- sodanaikaiset puolustusvoimat. He kyisyyteen.” turvasivat itsenäisyytemme ja jäl- Johanna Rainio-Niemi jatkaa: leenrakensivat maan. Siksi nykyi- ”Tässä perspektiivissä voin luotta- set Puolustusvoimat katsoo velvol- vaisin mielin sanoa uskovani sota- lisuudekseen olla omalta osaltaan sukupolven perinnön elinvoimaan siirtämässä veteraanien henkistä ja kykyyn puhutella nuorempia. perintöä nuoremmille polville. 136 Joukko-osastoja on kehotettu jär- janneet liikennettä ja juhlaväkeä jestämään veteraanipäivänä va- sekä purkaneet juhlan jälkeen ra- rusmiehille maanpuolustushen- kennelmia. Puolustusvoimat on keä ja -tahtoa syventäviä tilai- usein järjestänyt kenttäruokailun suuksia. Tilaisuuksiin on kutsut- ja lääkintähuollon. Sotilassoitto- tu kunniavieraiksi veteraaneja. kuntien musiikki on ollut ohjel- Puolustusvoimien palkattu henki- man runkona. lökunta on velvoitettu myös osal- Valtakunnallisen päätoimikun- listumaan tilaisuuksiin. Joukko- nan työssä Puolustusvoimilla on osastoissa on veteraanipäivinä jär- ollut keskeinen rooli. Päätoimi- jestetty muun muassa kahvitilai- kunnan puheenjohtaja ja sihteeri suuksia veteraaneille ja joukko- ovat olleet upseereja, mutta vara- osastojen vuosipäivinä, lippupäi- puheenjohtajana on ollut Rinta- vänä ja valatilaisuuksissa vete- maveteraaniasiain Neuvottelu- raanit ovat olleet kunniavieraina. kunnan puheenjohtaja sosiaali- ja Puolustusvoimat on ollut näky- terveysministeriöstä. Puolustus- västi paikalla veteraanipäivän ta- ministeri nimittää toimikunnan pahtumissa niin paikallisesti kuin jäsenet ja käytännön työt tehdään valtakunnallisesti. Joukko-osastot Pääesikunnassa. Puolustusvoimat ovat antaneet veloituksetta työvoi- tuo toimintaan tiettyä jämäkkyyt- ma-apua tapahtumien järjestelyi- tä ja arvovaltaa. hin. Kansallisen veteraanipäivän Kansallinen veteraanipäivä on valtakunnallinen päätapahtuma osaltaan korostanut Suomen koron eri paikkakunnilla toteutettu keaa maanpuolustushenkeä. Vete- pitkälti Puolustusvoimien avun raanien arvostuksen nousu on sa- turvin. Varusmiehet ovat rakenta- malla merkinnyt myönteistä suh- neet juhlatiloja, vartioineet, oh- tautumista Puolustusvoimiin, joka toteuttaa tänään samaa teh- tävää kuin veteraanit yli kuusikymmentä vuotta sitten. Puolustusvoimat on yksi maamme arvostetuimpia instituutioita, ja kansainvä- liset tehtävät ovat entises- tään lisänneet sen arvostusta. Nuoret arvostavat varus- miespalvelusta ja -koulutus- ta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Puolustusvoi- missa on myös tapahtunut merkittäviä, yhteiskunnallisesti tärkeitä muutoksia kuten palvelusaikauudistus ja naisten pääsy armeijaan.

Kuva: Antti Lumikari 137 VETERAANIEN PERINTÖ – VAPAA ISÄNMAA

Pääministeri Matti Vanhanen jestelyvastuun kantavat puolus- totesi veteraanipäivän pääjuhlas- tusministeriö ja sosiaali- ja terveys- sa Porissa vuonna 2004, että par- ministeriö. Jatkossakin on tärkeää, haillaan on menossa siirtymävai- että veteraanipäivällä on aina val- he; ”Veteraanien henkisen perinnön tiovallan tuki, sillä se takaa tapah- siirto suomalaisen yhteiskunnan tumalle riittävän arvovallan. Mit- vahvuudeksi ja tulevaisuuden kä ovat ne tahot, jotka hoitavat käyntivoimaksi. Viestikapula siir- käytännön toteutuksen, on valtio- tyy veteraani-ikäluokilta seuraavil- neuvoston päätettävissä. le sukupolville. Me tarvitsemme so- Kansallisen veteraanipäivän tavuosien ja jälleenrakennuksen valtakunnalliselle päätoimikun- ajan kaltaista sitkeyttä ja uudista- nalle on vuosien varrella kerään- miskykyä, jotta kansakuntana tynyt valtava kokemus tapahtu- voimme menestyä yhä kovenevassa man järjestelyistä. Päätoimikun- kansainvälisessä kilpailussa.” nan työssä on tavoitteena ollut laa- Valtioneuvosto päätti 22. tam- ja yhteiskunnallinen konsensus. mikuuta 1988, että kansallista ve- Valtakunnallinen juhla on tule- teraanipäivää vietetään jatkossa vaisuudessakin veteraaneille tär- vuosittain. Sen mukaan valtioneu- keä. Televisio ja muut tiedotusvä- vosto järjestää valtakunnalliset lineet välittävät sen myös kotona juhlallisuudet ja veteraanipäivä ja laitoksissa oleville veteraaneil- on myös yleinen liputuspäivä. Jär- le ja muille kansalaisille. Veteraa- nien ikääntyessä olisi erityisen tärkeää, että Yle lähettäisi edelleen veteraanipäivän pää- juhlan suorana koko kansalle. Veteraaneja olisi saatava myös riit- tävästi paikalle valtakunnalliseen pääta- pahtumaan. Vastuu tästä on kunnilla ja nuorempien sukupolvien järjestöillä. Päätoi- mikunta on toivonut päivän vieton muodos- tuvan hiljalleen yhä enemmän yleiseksi kansalaisjuhlaksi, joka

Kuva: Antti Lumikari 138 vetoaisi enemmän myös nuorem- kansallisena juhlapäivänä ja lipu- piin sukupolviin. tuspäivänä vielä silloinkin, kun vii- Yhtä tärkeitä kuin valtakunnal- meinen veteraani on poistunut jou- linen pääjuhla ovat veteraanipäi- kostamme. Veteraanipäivän vietto vän tapahtumat mahdollisimman on tärkeää siksi, että rauhanolois- monessa maamme kunnassa tai sa kasvaneilla sukupolvilla säilyi- vuorovuosin kuntien kesken. Vete- si sotaan omien esi-isiensä näkö- raanipäivän toivoisi säilyvän myös kulma korjaamaan kansainvälisen yhtenä tärkeänä teemapäivänä väkivaltaviihteen vääristämää ku- kouluissamme. Tulevien sukupol- vaa sodista. Veteraanipäivä on ar- vien on hyvä tuntea maamme his- vokas ja perinteikäs juhla, jonka on torian vaikeat vuodet, jotta he osai- kuitenkin uudistuttava voidak- sivat arvostaa maamme nykyistä seen välittää sanomaansa nuorem- korkeaa kansainvälistä asemaa. mille polville. Juhlista tulee jatkos- Tammenlehvän Perinneliitto on sa ehkä enemmän muistojuhlia, perustettu ylläpitämään veteraa- joihin liittyvät käynnit sankari- nien henkistä perintöä. Kansalli- haudoilla ja veteraanimuistomer- sen veteraanipäivän valtakunnal- keillä. Silloin eräänä mahdollisuu- lisen päätoimikunnan ja Tammen- tena olisi veteraanipäivän ja kaa- lehvän Perinneliiton yhteistyötä tuneitten muistopäivän yhdistämi- ollaan jo lisäämässä. nen. Sodan päättymisen ja rauhan Kansallisen veteraanipäivän alkamisen päivä sopii parhaiten juhla on tarkoitettu ennen kaikkea sodan sukupolven tekojen kunni- veteraaneille itselleen. Veteraani- oittamiseen. Sotaa ei koskaan pidä päivä tulisi kuitenkin säilyttää juhlia.

YHTEENVETO

Suomi sai ensimmäisenä tunnus- Yhteiskunta oli jakautunut jyr- tuksen itsenäisyysjulistukselleen kästi kahtia, mutta kansallinen yh- vuoden 1917 lopussa Neuvosto- tenäisyys syntyi kuitenkin vuoden Venäjän ensimmäiseltä johtajalta 1939 lopulla Neuvostoliiton hyökä- Vladimir Iljits Leniniltä. Suomi oli tessä Suomeen. Neuvostoliiton runsaat sata vuotta kuulunut Ve- Saksan kanssa tekemästä sopimuk- näjään autonomisena alueena ja sesta huolimatta puna-armeija ei sitä ennen vuosisatoja naapuri- kyennyt maata valloittamaan. Tal- maa Ruotsiin. Itsenäistyminen ei visota päättyi Moskovan rauhaan tapahtunut ongelmitta, sillä sisäi- 13. maaliskuuta 1940. Suomenlah- set ristiriidat johtivat tammikuun den eteläpuolella sijainneet Balti- lopulla 1918 alkaneeseen sisällis- an maat Neuvostoliitto miehitti sotaan, jossa laillista hallitusvaltaa kesällä 1940 taisteluitta. Lähes edustaneet löivät lähinnä työväes- puolitoista vuotta kestäneen väli- töä ja maaseudun köyhiä edusta- rauhan aikana Neuvostoliitto paineet vallankumoukselliset. nosti Suomea, mutta Saksan vas- 139 tustuksen vuoksi se ei uskaltanut men pääkaupungin ja koko maan uudelleen hyökätä Suomeen. miehittäminen. Ankarien torjunta- Ruotsin kieltäydyttyä jälleen taistelujen ansiosta hyökkäys py- puolustusliitosta Suomen kanssa säytettiin ja Stalin alkoi siirtää ja länsivaltojen jäädessä Saksan joukkojaan kohti Berliiniä, jonne Tanskan ja Norjan valloituksen hän halusi ehtiä ennen amerikka- jälkeen tavoittamattomiin, Suo- laisia. Solmittiin välirauha, jonka men poliittiselle johdolle ei jäänyt mukaan suomalaisten oli karkotet- muuta vaihtoehtoa Neuvostoliit- tava entiset aseveljet, saksalaiset toa vastaan kuin Hitlerin Saksa. joukot maasta. Neuvostoliiton kyl- Kun Saksa kesäkuun lopulla 1941 lästyttyä tämän uuden sodan verk- hyökkäsi itään, Hitler ilmoitti suo- kaisuuteen oli suomalaisten tosis- malaisten taistelevan ”liitossa” saan alettava häätää taistelemal- Saksan kanssa. Suomalaiset kat- la saksalaisia Pohjois-Suomesta. soivat sen sijaan käyvänsä omaa Viimeiset saksalaiset poistuivat ”erillistä sotaansa” Saksan rinnal- Suomen Lapista, Kilpisjärven alu- la Neuvostoliittoa vastaan saadak- eelta 27. huhtikuuta 1945. Tätä seen takaisin talvisodassa menet- päivää alettiin myöhemmin viet- tämänsä alueet ja turvatakseen tää Suomessa rauhan alkamisen koskemattomuutensa. päivänä eli veteraanipäivänä. Suomalaiset aloittivat oman Suomi oli Manner-Euroopassa hyökkäyksensä sen jälkeen, kun ainoa toiseen maailmansotaan Neuvostoliiton ilmavoimat olivat osallistunut valtio, jota ei koskaan pommittaneet maan asutuskes- miehitetty. Hävinneet maat todet- kuksia. Vanha raja saavutettiin tiin sotien jälkeen Pariisin rauhan- nopeasti, mutta ”puolustuksellisis- sopimuksessa sotaan syylliseksi. ta” syistä hyökkäystä jatkettiin Suomessakin tuomittiin poliittista huomattavasti pidemmälle ”edul- johtoa sotasyyllisinä. Suomalais- lisempiin puolustusasemiin” Laa- ten suuri enemmistö ei kuitenkaan tokka–Syväri–Ääninen -linjalle. koskaan hyväksynyt tätä, koska Itä-Karjalan valloituksen taustal- taistelut ymmärrettiin oikeute- la on nähty myös Suur-Suomi - tuiksi puolustussodiksi. Sodan jäl- ajattelua. Saksalaisten painostuk- keen idän ja lännen välit kärjistyi- sesta huolimatta suomalaiset eivät vät Euroopassa ”kylmäksi sodaksi” suostuneet jatkamaan hyökkäystä välittömään ydinsodan uhkaan kohti piiritettyä Leningradia (Pie- asti. Suomalaiset pyrkivät uuden tari) eivätkä pysyvästi katkaise- ulkopoliittisen linjansa avulla ole- maan Muurmannin rataa, jonka maan puolueettomia ja säilyttä- kautta Neuvostoliitto pääosin sai mään maan valtiollisen itsenäisyy- sotamateriaalia lännestä. den. Runsaan kahden vuoden ase- Rintamalta palanneet miehet ja masodan jälkeen ja saksalaisten naiset, koko sodan kokenut suku- sotamenestyksen käännyttyä polvi kävi uusien ongelmien kimp- puna-armeija aloitti kesäkuussa puun. He olivat oppineet, ettei tu- 1944 suurhyökkäyksen Karjalan leen saanut jäädä makaamaan. Oli kannaksella tavoitteenaan Suo- maksettava huomattavat sotakor- 140 vaukset Neuvostoliitolle, asutetta- Vihdoin 1970-luvulla valtioval- va lähes puoli miljoona evakkoa ta alkoi myöntää sotien veteraa- (Neuvostoliitolle luovutettujen neille erityisetuja, joiden perustee- alueiden väestö siirtyi Kanta-Suo- na olivat rintamaoloissa vietetyt meen), huolehdittava sotainvali- nuoruuden vuodet. Heikoimmassa deista ja kaatuneiden omaisista asemassa olevien veteraanien elä- sekä korjattava sodan vauriot. mää kyettiin jonkin verran näillä Sama sukupolvi kasvatti sodan jäl- etuuksilla helpottamaan. Valta- keen syntyneet ”suuret ikäluokat” osalle sodan käyneistä ainoa etuus ja loi perustan nykyiselle pohjois- oli pieni kansaneläkkeeseen liitet- maiselle hyvinvoinnille, josta Suo- ty rintamalisä. Uudet erillisetuu- mi voi ylpeillä yhdessä viime sodil- det eivät enää olleet niinkään tär- ta välttyneen Ruotsin kanssa. keitä pääosalle veteraaneja, vaan Syksyllä 1944 tehdyn välirau- kansakunnan arvostus, jota vete- hansopimuksen mukaisesti Suo- raanisukupolvi edelleen 1980-lu- men oli lakkautettava kaikki fasis- vun alussa katsoi olevansa vailla. tiseksi katsottavat tai Neuvostolii- Neuvostoliitossa 1980-luvun puo- ton vastaista propagandaa harjoit- livälissä alkaneet uudistukset ja tavat järjestöt. Liittoutuneitten kylmän sodan lientyminen avasi- valvontakomission painostuksesta vat Suomessa mahdollisuuden pu- lakkautettiin 2 500 yhdistystä nii- hua avoimesti ja julkisesti myös den mukana aseellista maanpuo- viime sodista ja niiden veteraaneis- lustustyötä tehneet suojeluskunta. Veteraanijärjestöt, jotka olivat nat, naisten vapaaehtoinen Lotta vuosikymmeniä odottaneet ansait- Svärd -järjestö ja rintamiesten pe- semaansa arvostusta valtion ta- rustama Aseveljien Liitto. Vuonna holta, ehdottivat pääministeri Ka- 1940 perustettu Sotainvalidien levi Sorsan rohkaisemina, että Veljesliitto sai painostuksesta huo- Suomessa alettaisiin viettää kan- limatta jatkaa toimintaansa. sallista veteraanipäivää Lapin so- Vaikka suomalaiset – lukuun ot- dan päättymispäivänä. tamatta äärivasemmistoa 1940-lu- Valtioneuvoston päätöksellä vun lopulla ja radikaalin nuorison ensimmäistä veteraanipäivää vie- ylilyöntejä 1960- ja 1970-luvuilla tettiin Lahdessa 27. huhtikuuta – arvostivatkin sotien sukupolvia, 1987. Lahden pääjuhlaan osallis- eivät rintamamiehet uskaltaneet tui yli 10 000 veteraanisukupol- perustaa omia järjestöjä oikeas- ven edustajaa, jotka kansoittivat taan ennen kuin 1950-luvun lopul- veteraanipäivän päätapahtumat ta lähtien. Silloinkin niiden oli pi- myös seuraavina vuosina. Vete- dettävä ”matalaa profiilia”, sillä raanipäivän vietto levisi nopeasti maan poliittinen johto ei halunnut myös lääneihin ja kuntiin ja pian ärsyttää suurta naapurimaata. koko maassa päivän viettoon osal- Veteraanien asialla ei saanut ”elä- listui noin 100 000 henkeä. Kun- möidä”, vaan oli myönnettävä tien tilaisuudet antoivat mahdol- ”syyllisyys sotaan”. Veteraanien lisuuden kaikille veteraaneille asiat helposti unohdettiin. viettää omaa päiväänsä ja kokea kansakunnan arvostusta. Lisäksi 141 veteraanipäivää vietettiin päivän- Veteraanipäivän vietto lisäsi avauksin, teemaluennoin ja vete- heti sotien sukupolven arvostusta. raanien vierailuin tuhansissa Varsinainen murros tapahtui hie- maamme kouluissa. Kymmenessä man myöhemmin. Suuret poliitti- vuodessa veteraanipäivä on nous- set muutokset Keski-Euroopassa ja sut suomalaisten kymmenen tär- Baltian maissa sekä Neuvostolii- keimmän kansallisen juhlan jouk- ton romahdus 1990-luvun vaih- koon. teessa muuttivat kansainvälistä ti- Vuosittainen veteraanipäivän lannetta. Etenkin Baltian historia vietto on lisännyt tietoa viime so- osoitti, mikä olisi ollut Suomenkin distamme ja niihin liittyvistä suu- mahdollinen kohtalo. Seurauksena rista uhrauksista. Suomi menetti oli viimeinkin oman sotien aikaisen sodissa kaatuneina lähes 95 000 ja historian tulkinnan täydellinen pysyvästi vammautui ainakin vapautuminen. Kylmän sodan lo- 95 000 suomalaista. Menetykset puttua tuli henkisesti tilaa vete- olivat suuria pienelle maalle, mut- raanipäivän vietolle. ta paljon suuremmilta menetyksil- Sotiemme veteraanit ovat nyt tä vältyttiin, koska Suomen ase- pitkälti oman juhlapäivänsä ansi- velvollisuusarmeija pystyi säilyttä- osta kaikkien suomalaisten kunni- mään itärajalla selkeät rintamalin- oittamia. Osansa tästä arvostuk- jat. Siviilit eivät jääneet sodan jal- sen noususta on saanut myös Puo- koihin siten kuin esimerkiksi Itä- lustusvoimat, jota tällä hetkellä ar- Euroopassa ja Saksassa. Toisessa vostetaan kansallisen ja kansain- maailmansodassa kuoli enemmän välisen turvallisuuden takaajana. siviilejä (noin 37 milj.) kuin sotilai- Sotavuosien historia ja uhraukset ta (25 milj.). Suomessa siviilien ovat lisänneet etenkin nuorten, osuus sodan johdosta kuolleista tai mutta varmasti myös kaikkien suo- vammautuneista jäi muutamaan malaisten kansallista itsetuntoa ja prosenttiin. maanpuolustustahtoa. Menneisyyden kokemukset kerrotaan aina uudelleen ja uudelleen uusille sukupolville. Näiden yhteisten tarinoiden pohjalta muodostuu kansan yhteinen muisti ja perinne. Elävä perinne on aina sidottu yhteisön nykyisyyteen. Siksi jokainen sukupolvi vaalii tulevinakin vuosina viime sotiemme henkistä perintöä omalla, itse löytämällään tavalla. Kuva: Antti Lumikari 142

LIITE 1

2006 Hämeenlinna 2006 2005 Tornio 2005

2004 2005 2006

2004 Pori 2004 790 600 1500 850

2003 Seinäjoki 2003 2002 Espoo 2002

00 2001 2002 2003

001 Kotka 001 u

lä ky

2000 Joen 2000

1999 Jyväs 1999 1998 Vaasa 1998

1997 1998 1999 20

1997 Kajaani 1997 a

6 Lappeen 6

1 1995 Oulu 1995

1200 2200 750 1000 800 1000 500 1070

Kuopio 1994

Kokkola

2 Helsinki 2 re

Tampe

OSALLISTUJAMÄÄRÄT 1987 - 2006 OSALLISTUJAMÄÄRÄT 99 1

0 Turku 0 199

eli

k Mik

500 1000 2500 2000 2000 1000 1000 1000 400 400 200 1000 500 200 300 400 1500 300 400

1989 1989

1700 2900 3900 3200 4500 3500 2500 4100 4150 4000 3500 3200 2000 1200 1500 2600 1650 300 700

Rovaniemi ahti 9500 4000 5800 6700 5500 5500 4100 5000 6000 4500 4500 4300 4500 3500 4300 1500 3200 2500 2500 3100

10000 4100 6000 7400 6900 7000 5000 6200 7500 5500 5500 4500 5200 3500 4500 4000 3500 3000 3000 2200 1988 1988 19500 10300 15700 20500 17600 19000 13600 15900 20800 15300 15400 13300 14900 10000 11270 7300 10490 9250 7600 7250

1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996

KANSALLISEN VETERAANIPÄIVÄN PÄÄTAPAHTUMIEN 1987 L 1987 0 Ä 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 v 10000 p uhla j unnosto p YHTEENS Edell. Li Kirkot Ruokailu Pää 143 Markku Honkasalo områden som de hade förlorat i vinterkriget och för att trygga sin integritet. Våra veteraners dag Finländarna inledde sitt eget anfall ef- Nationella veteran- ter de sovjetiska flygbombardemangen mot dagen 20 år landets bosättningscentra. Den gamla gränsen nåddes snabbt, men av “defensi- SAMMANDRAG va” skäl fortsatte man anfallet betydligt längre in “till mer fördelaktiga försvars- Finland vann sitt första erkännande för ställningar” längs Ladoga-Svir-Onega-lin- sin självständighetsförklaring i slutet av jen. Bakom erövrandet av Östkarelen har år 1917 av Sovjet-Rysslands förste ledare även setts planer på ett Storfinland. Trots Vladimir Iljitj Lenin. Finland hade i drygt tyskarnas påtryckningar gick inte fin- 100 år hört till Ryssland som ett autonomt ländarna med på att fortsätta anfallet mot område, och innan dess i århundraden till det omringade Leningrad (S:t Petersburg), grannlandet Sverige. Finlands väg till och kunde inte varaktigt avskära Mur- självständighet var inte problemfri, för de manskbanan, genom vilken Sovjetunionen interna konflikterna utmynnade i slutet huvudsakligen fick krigsmateriel från väst. av januari 1918 i ett inbördeskrig, där de Efter ett drygt två år långt ställning- som representerade den lagliga regerings- skrig och efter att tyskarnas framgångar i makten besegrade de revolutionära som kriget hade vänt igångsatte röda armén i främst representerade arbetarklassen och juni 1944 ett storangrepp på Karelska nä- de fattiga på landsbygden. set i syfte att inta Finlands huvudstad och Även om det rådde en skarp tudelning ockupera hela landet. Tack vare hårda i samhället, kunde nationell enhet dock nås avvärjningsstrider stoppades angreppet och i slutet av år 1939 då Sovjetunionen anföll Stalin började förflytta sina trupper mot Finland. Trots det fördrag som Sovjetunio- Berlin, dit han ville hinna före amerika- nen ingått med Tyskland kunde röda ar- nerna. Vapenstillestånd slöts, enligt vilket mén inte erövra landet. Vinterkriget tog finländarna måste fördriva de tidigare va- slut i och med Moskvafreden den 13 mars penbröderna, de tyska trupperna ur lan- 1940. De baltiska länderna söder om Fins- det. Efter att Sovjetunionen hade fått nog ka viken ockuperades utan strider av Sovje- av den långsamma takten måste finländar- tunionen sommaren 1940. Sovjetunionen na på allvar börja driva bort tyskarna från utövade påtryckningar mot Finland under norra Finland genom strider. De sista tys- tiden mellan vinterkriget och fortsättning- karna lämnade Kilpisjärviområdet i Lapp- skriget, vilken räckte nästan ett och ett land den 27 april 1945. Den här dagen har halvt år, men på grund av Tysklands mots- senare börjat firas i Finland som den dag tånd vågade landet inte anfalla Finland på då det blev fred, dvs. som veterandagen. nytt. Av de stater på den europeiska konti- Efter att Sverige igen hade sagt nej till nenten vilka deltog i andra världskriget var en försvarsallians med Finland och förbin- Finland den enda stat som aldrig ockupe- delserna med västmakterna inte fungera- rades. De länder som förlorade kriget kons- de i och med att Tyskland hade ockuperat taterades efter kriget i fredsfördraget i Pa- Danmark och Norge, hade Finlands poli- ris vara ansvariga för kriget. Även i Fin- tiska ledning inget annat alternativ mot land dömdes en del av den politiska led- Sovjet-unionen än Hitlers Tyskland. När ningen till straff i samband med krigsan- Tyskland i slutet av juni 1941 gick till ang- svarighetsprocessen. En stor majoritet av repp österut, meddelade Hitler att fin- finländarna godkände dock aldrig detta, för ländarna förde krig “i allians” med striderna ansågs vara berättigade försvars- Tyskland. Finländarna ansåg sig däremot krig. Efter kriget tillspetsades förhållan- föra sitt eget “separata krig” vid Tysklands dena mellan öst och väst i Europa till “det sida mot Sovjetunionen för att återfå de kalla kriget”, vilket kulminerade i ett ome- delbart hot om kärnvapenkrig. Finländar- 144 na strävade med hjälp av sin nya utrikes- kunde i någon mån underlättas med hjälp politiska linje efter att vara neutrala och av dessa förmåner. För största delen av de bevara sitt lands suveränitet. personer som hade deltagit i kriget var den De män och kvinnor som återvände enda förmånen ett litet fronttillägg som från fronten, och hela den generation som lades till folkpensionen. Dock var de nya upplevt kriget, stod inför nya problem som speciella förmånerna inte längre det vikti- krävde att man skred till verket. Ett gaste för största delen av veteranerna, utan enormt krigsskadestånd skulle erläggas till nationens aktning, som veterangeneratio- Sovjetunionen, nästan en halv miljon eva- nen ännu i början av 1980-talet ansåg att kuerade behövde ett hem (befolkningen saknades. från de områden som avträtts till Sovjet- Reformerna som igångsattes i Sovjet- unionen förflyttades till Finland), krigsin- unionen i mitten av 1980-talet och den avs- validerna och de stupades anhöriga skulle pänning som inträdde i det kalla kriget, tas om hand och skadorna efter kriget be- gjorde det möjligt att i Finland tala öppet hövde åtgärdas. Samma generation fostra- och offentligt även om krigen och vetera- de “de stora årskullarna” som hade fötts nerna från våra krig. Veteranorganisatio- efter kriget och lade grunden till dagens nerna, som i årtionden hade väntat på att nordiska välfärd, som Finland kan vara statsmakten skulle visa dem den aktning stolt över tillsammans med Sverige som de hade förtjänat, föreslog uppmuntrade av skonades från krigen. statsminister Kalevi Sorsa, att den dag då I enlighet med vapenstilleståndsavta- Lapplandskriget tog slut skulle börja firas let hösten 1944 måste Finland upplösa alla som den nationella veterandagen i Finland. organisationer som ansågs fascistiska eller Enligt statsrådets beslut firades den som utövade antisovjetisk propaganda. Ef- första veterandagen i Lahtis den 27 april ter påtryckningar från de allierades kon- 1987. I huvudfesten i Lahtis deltog över trollkommission upplöstes 2 500 förenin- 10 000 representanter för veterangenera- gar inklusive skyddskårerna som gjort vä- tionen, och dessa deltog i veterandagens pnat försvarsarbete, kvinnornas frivilliga huvudevenemang även under de komman- Lotta Svärd-organisation och Vapenbröd- de åren. Firandet av veterandagen spred raförbundet som frontmännen grundat. sig snabbt även till länen och kommuner- Krigs-invalidernas Brödraförbund som na, och snart deltog ungefär 100 000 per- grundats 1940 fick påtryckningarna till soner i firandet av dagen runt om i landet. trots fortsätta med sin verksamhet. Evenemangen i kommunerna gav alla ve- Även om finländarna – med undantag teraner möjlighet att fira sin egen dag och av den yttersta vänstern i slutet av 1940- uppleva att nationen satte värde på dem. talet och den radikala ungdomens överdrif- Dessutom firades veterandagen med mor- ter på 1960- och 1970-talen – satte värde gonsamlingar, föreläsningar och besök av på de krigstida generationerna, vågade veteraner i tusentals skolor i vårt land. frontmännen egentligen inte grunda någ- Inom loppet av tio år kom veterandagen ra egna organisationer förrän från och med att bli en av de tio viktigaste nationella fes- slutet av 1950-talet. Även då måste de hålla terna i Finland. “låg profil”, för landets politiska ledning Det årliga firandet av veterandagen har ville inte väcka irritation hos det stora ökat kunskapen om våra krig och de stora grannlandet. Man fick inte “föra oväsen” uppoffringar som de krävt. Nästan 95 000 när det gällde veteranerna, utan man finländare stupade i krigen och åtminsto- måste erkänna att man “var ansvarig för ne 95 000 invalidiserades för livet. Förlus- kriget”. Veteranernas frågor glömdes bort. terna var stora för ett litet land, men man På 1970-talet började statsmakten skonades från betydligt större förluster, äntligen bevilja veteranerna från våra krig tack vare att Finlands värnpliktsarmé speciella förmåner utgående från deras kunde bibehålla klara frontlinjer vid öst- ungdomsår vid fronten. Livet för de vete- gränsen. De civila blev därmed inte lika raner som var i den svagaste ställningen utsatta för kriget som till exempel i Öst- 145 europa och i Tyskland. Under andra Markku Honkasalo världskriget dog det mer civila (ca 37 miljoner) än soldater (25 miljoner). I Finland National War Veterans’ Day var de civilas andel av dem som dog eller 20-year History of the blev invalider på grund av kriget några Finnish National Veterans’ procent. Firandet av veterandagen gjorde att Day man började sätta större värde på de krigs- SUMMARY tida generationerna, men den egentliga vän- dpunkten kom först litet senare. De stora Finland first received acknowledgement of politiska omvälvningarna i Mellaneuropa its declaration of independence at the end och i de baltiska länderna, liksom Sovjetu- of 1917 from Vladimir Iljits Lenin, the first nionens sönderfall vid övergången till 1990- leader of Soviet Russia. As an autonomous talet förändrade den internationella situa- area for more than one hundred years, Fin- tionen. I synnerhet balternas öde visade hur land had belonged Russia, and for hundreds det kunde ha gått för Finland. Nu blev vi of years before that to neighbouring Swe- äntligen fria att tolka våra krigs historia den. Independence was not unproblematic. på vårt eget sätt. Efter det kalla kriget var Internal conflicts led to civil war at the end vi mentalt beredda att fira veterandagen. of January 1918, where those representing Veteranerna från våra krig har nu, i the legal governing power struck hard hög grad tack vare sin egen festdag, vun- against revolutionaries who mainly repre- nit alla finländares aktning. En del av den- sented the working class population and the na aktning tillkommer även Försvarsmak- poor of rural Finland. ten, som i dag värdesätts som en garant Although society had divided sharply för den nationella och internationella sä- into two camps, national unity was found kerheten. Den ökade kunskapen om krigså- at the end of 1939 when the Soviet Union rens historia och uppoffringarna under attacked Finland. Despite the agreement kriget har stärkt i synnerhet de ungas, made between the Soviet Union and Ger- men säkerligen också alla andra finlända- many, the Red Army was not able to take res nationella självkänsla och försvarsvil- the country. The Winter War ended with ja. the Moscow Peace Treaty on 13 March 1940. Erfarenheter från tider som varit berät- In the summer of 1940, without a fight, tas alltid om och om igen för yngre genera- the Soviet Union occupied the Baltic count- tioner. Utgående från de här gemensam- ries south of the Gulf of Finland. During ma berättelserna formas nationens gemen- the interim peace that lasted almost a year samma minne och traditioner. Levande tra- and a half, the Soviet Union pressured Fin- ditioner är alltid bundna till den tid vi le- land, but because of Germany’s opposition, ver i. Därför värnar varje generation även it did not dare attack Finland a second i framtiden – var och en på sitt sätt – om time. det gemensamma arvet från våra krig. After Sweden again refused to enter into a defensive alliance with Finland, and the Western Powers became inaccessible after the occupation of Denmark and Norway, the political leadership of Finland had no other alternative but Hitler’s Germany for help against the Soviet Union. When Ger- many began its attack eastwards at the end of June 1941, Hitler announced that the Finns were fighting “in alliance” with Ger- many. The Finns, however, were of the opinion that, alongside of Germany, they 146 were fighting their own “separate war” ver accepted this because their fight was against the Soviet Union in order to main- held to be a justifiable defensive war. After tain territorial intergrity and to regain the the war, relations between East and West areas lost in the Winter War. culminated in the “Cold War” in Europe, The Finns began their own attack af- to the point of a real threat of immediate ter the Soviet Air Force bombed the nuclear war. With the help of their new country’s population centres. The old bor- foreign policy, the Finns strove to be neut- der was quickly reached, but “for reasons ral and thus maintain the governmental of defence” the Finns pushed on conside- independence of the country. rably further to “more favourable defensi- The men and women who returned ve positions” along the Lake Ladoga (Laa- from the front, and the entire generation tokka) – the River Svir (Syväri) – Lake that lived through the war had new prob- Onega (Ääninen) line. An idea of a kind of lems to tackle. They had already learned Greater Finland has also been seen to lie that you must not lie down on the job. Con- in the background to this occupation of siderable war indemnity had to be paid to Eastern Karelia. Despite pressure from the the Soviet Union, nearly half a million ev- Germans, the Finns refused to continue acuees had to be settled (the population of their attack towards the besieged Lenin- the areas relinquished to the Soviet Union grad (St. Petersburg), or to permanently was moved to Finland), war invalids and cut the Murmansk railway line, along families of the fallen had to be cared for which the Soviet Union mainly received and the damages of war repaired. This its war materiel from the west. same generation brought up the “baby In 1944, after more than two years of boom generation” born after the war, and trench warfare and the waning of German created the foundation for today’s Nordic success, the Red Army began a full-scale welfare. This is an achievement of which attack on the Karelian Isthmus with the Finland, and Sweden who managed to avoid aim of taking the Finnish Capital and oc- the most recent wars, can be proud. cupying all of Finland. Thanks to fierce According to the agreement on armis- defensive battles, the attack was halted and tice made in the autumn of 1944, Finland Stalin began to move his troops towards had to disband all organisations that could Berlin, where he wanted to arrive before be considered fascist or producers of pro- the Americans. An Interim Peace was con- paganda against the Soviet Union. Due to cluded, according to which the Finns had pressure from the Allied Control Commis- to expel their former brothers in arms, i.e. sion, 2,500 associations were disbanded, in- all German troops from Finnish territory. cluding the home guards engaged in ar- When the Soviet Union grew tired of the med voluntary defence, the women’s volun- leisureliness of this new war, the Finns teer organisation Lotta Svärd and the Fin- had to seriously start to drive out the Ger- nish League of Comrades-in-Arms founded mans from Northern Finland by force. The by veterans. In spite of pressure, the Disa- last Germans left Finland from Lapland bled War Veterans’ Association founded in and the area of Kilpisjärvi on 27 April 1945. 1940 was allowed to continue its activities. This day later came to be celebrated as the Although Finns – with the exception of day on which peace began for Finland, i.e. the extreme left at the end of the 1940´s as Finland’s Veterans’ Day. and of the exaggerations of certain radical Finland was the only country in Conti- youth elements in the 1960’s and 1970’s – nental Europe to take part in the Second think highly of the wartime generations, World War and never be occupied. In the the veterans did not really dare found any Paris Peace Treaty, when the war had of their own organisations until the end of ended, the countries on the losing side were the 1950´s. Even then it was necessary to found guilty of war. Also in Finland, the keep a “low profile” because the country’s political leadership was found guilty of war. political leadership did not want to annoy The large majority of Finns, however, ne- its large neighbour. One was not to make 147 noise about the cause of the veterans; but land lost almost 95,000 of its citizens in rather admit to “guilt of war”. The matter the wars, and another 95,000 at least were of the veterans was easily forgotten. permanently injured. These were great los- Finally, in the 1970’s, the government ses for a small country, but even greater began to accord certain special benefits to losses were avoided thanks to the fact that war veterans on the basis of young years Finland’s conscript army was able to main- spent at the front. The purpose of these tain clear front lines along its eastern bor- benefits was to facilitate the situation of der. Civilians were not overrun by the war veterans living in poor conditions. For most as was the case in Eastern Europe and of those who had been at war, the only be- Germany for example. During the Second nefit was a small front benefit attached to World War, many more civilians (approxi- the national pension. To the veterans, what mately 37 million) perished than soldiers was important was not so much these new (25 million). In Finland, the proportion of benefits, but rather the respect of the nati- civilians that died or were injured in the on, which the veteran generation still felt wars was only a few percent. was lacking at the beginning of the 1980’s. The celebration of Veterans’ Day inc- As reforms began in the Soviet Union reased appreciation of the war generations, in the middle of the 1980’s and as the Cold but the actual break took place a little la- War eased off, possibilities started to open ter. The extensive political change that took up for Finland to speak openly and pub- place in Central Europe and the Baltic licly also about its wars and their veterans. countries as well as the collapse of the So- Encouraged by Prime Minister Kalevi Sor- viet Union at the turn of the 1990’s chan- sa, the veterans’ organisations that had ged the international situation. Especially been waiting for decades for the regard they the history of the Baltic countries showed deserved from the government, suggested what might have been Finland’s fate. This that the anniversary of the end of the Lap- brought with it the freedom to interpret land War be celebrated as Finland’s Na- the history of our wars in our own way. tional Veterans’ Day. With the end of the Cold War came the Upon the decision of the Council of Sta- psychological freedom needed to truly ce- te, the first Veterans’ Day was celebrated lebrate Veterans’ Day. in Lahti on 27 April 1987. The main celeb- Our veterans are now, largely due to rations in Lahti were attended by 10,000 their own celebratory day, respected by all representatives of the veteran generation, Finnish people. Also the Defence Forces who also peopled the main events of the have gained from this rise in appreciation. Veterans’ Days celebrated in the years that They are now valued as a guarantor of followed. The celebration of Veterans’ Day national and international security. The spread quickly also to the provinces and history and sacrifices of the war years have municipalities, and soon approximately increased especially the national self-es- 100,000 persons took part in celebrations teem of Finnish youth, and certainly also all over the country. Functions organised of all Finnish people. by the municipalities gave all veterans the The stories of past experiences are told chance to celebrate their own day and feel again and again to the younger genera- the respect of the nation. Veterans’ Day tions. These stories form the base of the was also celebrated with assemblies, lec- nation’s common memory and traditions. tures and visits by veterans to thousands Living traditions are always bound to the of the country’s schools. In ten years, Ve- present situation of the community. This terans’ Day came to be regarded by Finns is why, in coming years, each generation as being one of the ten most important will continue to cherish the collective lega- national celebrations. cy of our wars, each in its own way. The annual celebration of Veterans’ Day has increased knowledge of our wars and the great sacrifices they demanded. Fin- 148 Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisen päätoimikunnan jäsenet vuosina 1988–2006 (Viimeisin sotilas- tai muu arvo)

PUHEENJOHTAJAT: Pääesikunta Kenraalimajuri Erkki Rannikko 28.03.1988–30.04.1988 Kenraalimajuri Heikki Koskelo 01.05.1988–28.02.1990 Kenraalimajuri Ilkka Ranta 01.03.1990–31.12.1991 Kenraalimajuri Pentti Lehtimäki 01.01.1992–30.06.1996 Kenraalimajuri Antti Simola 01.07.1996–07.03.2002 Kenraaliluutnantti Esa Tarvainen 08.03.2002–31.12.2005 Kenraaliluutnantti Hannu Herranen 01.01.2006–

VARAPUHEENJOHTAJAT: VARAJÄSEN: Sosiaali- ja terveysministeriö Apulaisosastopäällikkö Pekka Pitsinki 28.03.1988–31.12.2000 Apul.osastopääll. Jorma Perälä 09.11.1988–31.12.1991 Kehitysjohtaja Klaus Halla 01.01.2001– Finanssisihteeri Klaus Halla 01.01.1995–31.12.2000 Ylitarkastaja Jukka Mäki 01.01.2001–07.03.2002 Ylitarkastaja Hanna Nyfors 08.03.2002– SIHTEERIT: Pääesikunta Everstiluutnantti Olli Ollila 12.04.1988–31.10.1998 Everstiluutnantti Hans-Peter Rekola 01.11.1998–31.05.2000 Everstiluutnantti Erik Werner 01.06.2000–14.03.2003 Everstiluutnantti Christian Wallin 15.03.2003–30.09.2006 Majuri Ilpo Karvinen 01.10.2006–

JÄSENET: VARAJÄSENET: Sotainvalidien Veljesliitto ry. Pääsihteeri Juhani Saari 28.03.1988– Järjestöpäällikkö Kalevi Räty 28.03.1988– 7.12.1989 Hallituksen pj. Juhani Nuorala 26.03.1990– Suomen Sotaveteraaniliitto ry. Varapuheenjohtaja Antti Hartikka 28.03.1988–12.04.1988 Varapj. Antti Hartikka 12.04.1988–31.12.2004 Puheenjohtaja Simo Kärävä 12.04.1988–31.10.1998 Puheenjohtaja Aarno Lampi 01.11.1998–31.12.2004 Puheenjohtaja Aarno Strömmer 01.01.2005– Toiminnanjohtaja Markku Seppä 01.01.2005–

Rintamaveteraaniliitto ry. Puheenjohtaja Magnus Haaksalo 28.03.1988–05.09.1989 Toiminnanjohtaja Reino Toivio 28.03.1988–31.12.1994 Puheenjohtaja Erkki Huurtamo 05.09.1989–31.12.1992 Päätoimittaja Lenno Tuominen 01.01.1993–31.12.1994 Toimitusjohtaja Reino Toivio 01.01.1995– Osaston pj. Lenno Tuominen 01.01.1995–30.9.2006 Liittosihteeri Pirjo Jaakola 01.10.2006– Rintamanaisten Liitto ry Puheenjohtaja Lea Sutinen 19.04.1988–30.6.1996 Laine-Maire Kyöstilä 19.04.1988–30.06.1996 Puheenjohtaja Laine-Maire Kyöstilä 01.07.1996–30.09.2001 Varapj. Ilmi Harska 01.07.1996–30.9.2001 Puheenjohtaja Ilmi Harska 01.10.2001–30.09.2006 Varapj. Wilma Eho 01.10.2001–31.12.2004 Puheenjohtaja Kaarina Peltola 01.10.2006– Varapj. Kaarina Lukkaroinen 01.01.2005–

Sotavangit ry. Puheenjohtaja Teuvo Alava 28.03.1988–31.12.2005 Varapj. V. Olavi Martikainen 28.03.1988–31.12.1994 Varapj. Esko Luostarinen 01.01.1995–30.09.2001 Varapj. Risto Kiiskilä 01.10.2001–31.12.2005 Kaatuneitten Omaisten Liitto ry Puheenjohtaja Osmo Kalliala 28.03.1988–12.06.1990 Toiminnanjohtaja Ensio Ekman 28.03.1988–05.09.1989 Puheenjohtaja Ensio Ekman 12.06.1990–31.12.1994 Toiminnanj. Tellervo Suomalainen 05.09.1989–31.12.1994 Toiminnanjoht. Tellervo Suomalainen 01.01.1995–30.06.1996 Toiminnanj. Tellervo Suomalainen 01.07.1996–31.12.2004 Puheenjohtaja Aulis Harju 01.01.1995–30.06.1996 Toiminnanj. Helena Ylikylä-Leiva 01.01.2005–30.09.2006 Puheenjohtaja Pentti Lehtimäki 01.07.1996– Toiminnanjoht. Leena Mankkinen 01.10.2006–

Opetushallitus Opetusneuvos Reijo Maunula 26.03.1993–31.12.1994 Opetusneuvos Juhani Pirttiniemi 01.01.1995– Ylitarkastaja Kristina Kaihari-Salminen 01.01.2006–

Suomen Kuntaliitto Yhteiskuntasuhdepäällikkö Kimmo Kajaste 01.07.1996– Johtava lakimies Antero Oksanen 01.07.1996–

Kirkkohallitus Maankäyttöpäällikkö Markku Kiikka 01.07.1996– Kirkkoherra Matti Malmivaara 01.07.1996– 149

Puolustusministeriö Everstiluutnantti Niilo Mohell 28.03.1988–09.11.1988 Everstiluutnantti Hannu Luotola 07.02.1989–31.12.1993 Majuri Veijo Taipalus 01.05.1996–31.12.1997 Everstiluutnantti Paavo Kiljunen 01.01.1994 –30.04.1996 Komentaja Mika Martikainen 01.11.1998 –14.03.2003 Hallitusneuvos Pekka Pitkänen 01.05.1996– Kom.kapteeni Misa Kangaste 15.03.2003– Lainsäädäntöjoht. Seppo Kipinoinen 01.10.2006–

Pääesikunta, komentotoimisto

Everstiluutnantti Toivo Nikander 28.03.1988–39.06.1990 Eversti Ilkka Ranta 09.11.1988–28.02.1990 Everstiluutnantti Juhani Toukonen 01.07.1990–31.12.1993 Eversti Tauno Nieminen 01.03.1990–28.02.1992 Eversti Pentti Lehtimäki 01.03.1992–31.12.1992

Pääesikunta, henkilöstöosasto Eversti Seppo Tanskanen 01.01.1993–31.12.1994 Eversti Antti Simola 01.01.1995–30.06.1996 Prikaatikenraali Hannu Luotola 01.07.1996–31.05.2000 Kenraalimajuri Esa Tarvainen 01.06.2000–07.03.2002 Prikaatikenraali Kari Siiki 08.03.2002–31.12.2004 Kenraaliluutnantti Hannu Herranen 01.01.2005–31.12.2005 Lippueamiraali Hanno Strang 01.01.2006–

Pääesikunta, tiedostusosasto Eversti Olli Nepponen 28.03.1988–08.11.1988 Eversti Kari Kokkonen 09.11.1988–31.12.1992 Evl Pertti Suominen 09.11.1988–31.12.1989 Eversti Pentti Airio 01.01.1993–30.06.1996 Evl Pentti Hämäläinen 01.01.1990–31.12.1994 Kommodori Matti Mäkinen 01.07.1996–31.08.1998 Evl Lauri Ovaska 01.01.1995, 1997 Eversti Pertti Suominen 01.09.1998–07.03.2002 Viestintäjohtaja Ossi Kervinen 08.03.2002– 150 Kansallisen veteraanipäivän ansiolevykkeen saaneet henkilöt vuosina 1997–2006 Vuosina 1992–1996 ansiolevykkeen saaneiden luettelo on Tammenlehvän kansa -kirjassa.

Nimi Arvo Myönnetty

AHO Kaarina toimitusjohtaja 2005 KAPRAALI Ilkka lehtori 2005 AHOKAS Ritva edustuspalveluemäntä 2002 KARI Ilkka J toimitusjohtaja 2002 AHONEN Sirkka-Liisa ruokapalvelupäällikkö 1999 KARJALAINEN Antti poliisipäällikkö 1997 ALHO Päivi vahtimestari 2004 KARPPINEN Minna projektisihteeri 2006 ALHONIEMI Matti kansliasihteeri 2006 KARTTUNEN Petri kirkkoherra 2000 ANTTONEN Esa lääkintäkapteeni 1997 KASURINEN Anna-Liisa kaupunginhallituksen pj. 2001 ARTELL Timo komentajakapteeni 2001 KATILA Anne ravitsemispäällikkö 2003 BOUCHT Christer jur.lic. 1998 KAUPPI Eeva lääkintöneuvos 1998 EKEGREN Göran urheiluasiamies 2002 KEKÄLÄINEN Helena puheenjohtaja 2002 ELO Timo kaupunginhallituksen pj. 2000 KERVINEN Sirpa keskusjohdon sihteeri 2000 ERKKO Aatos ministeri 2001 KESKINEN Vesa everstiluutnantti 2004 ESKELINEN Seppo kaupunginvaltuuston pj. 2000 KETTUNEN Pekka kaupunginjohtaja 1999 FORSSTEN Brage kriminalöverkonstapel 1998 KILPINEN Asko prikaatikenraali 1998 FREDRIKSON Erkki intendentti 1999 KOHVAKKA Asko eversti 2000 GRÖNVALL Seppo ohjelmasihteeri 2001 KOISTINEN Eriikka tiedotuspäällikkö 2002 HAKKARAINEN Pentti kirkkoherra 1997 KOIVISTO Heikki ylikonstaapeli 2003 HAKULINEN Pentti kaupunginjohtaja 1997 KOIVISTO Tiina rouva 2003 HALLIKAINEN Eila henkilöstösihteeri 1999 KOIVU Kari kirkkoherra 2006 HALTTU Leila opettaja 1997 KOIVULA Klaus rak.mestari-suunnittelija 1998 HAMM Liisa osastohoitaja 2003 KOKKONEN Kalevi kirkkoherra 2000 HANNUS Kari apulaiskaupunginjohtaja 2004 KOKKONEN Marketta kaupunginjohtaja 2002 HARA Yrjö puheenjohtaja 1999 KONTIO Kauko tiedotuspäällikkö 2005 HARJU Aulis puheenjohtaja 2003 KORHONEN Jouni yliluutnantti 2006 HARJULA Kauko komisario 1998 KORKIA-AHO Aarre henkilöstöpäällikkö 1999 HARSKA Ilmi puheenjohtaja 2003 KOUHI Heikki kaupunginhallituksen pj. 1998 HEIKKINEN Jyrki palvelupäällikkö 2002 KRONQVIST Matts biträdande polischef 1998 HELENIUS Markku apulaisylilääkäri 1999 KUKKONEN Alpo maanviljelijä 2000 HELLMAN Ritva matkailusihteeri 2004 KUKKONEN Martti eversti 2000 HELLSTEN Tapani kaupunginjohtaja 2006 KUMPULAINEN Tapio talouspäällikkö 1999 HERTZEN von toiminnanjohtaja 2006 KUPIAINEN Pekka arkistosihteeri 2000 HIETANEN Heimo kirkkoherra 2004 KYLLÖNEN Aarne kirkkoherra 1997 HIRVONEN Eero järjestelypäällikkö 2000 KYLÄ-HARAKKA Ilkka eversti 1997 HOIKKALA Aimo johtaja 2000 KYTÖLÄ Jari esikuntapäällikkö 2004 HOLOPAINEN Anni opiskelija 2001 KÖNNI Pekka liikuntatoimenjohtaja 2000 HONKAMÄKI Heikki isä 2004 LAAKKONEN Seppo rehtori 2004 HONKASALO Markku toiminnanjohtaja 2004 LAATIO Gunnar yli-insinööri 2003 HUHTANEN Pertti 2001 LAHDENPERÄ Jouko everstiluutnantti 2005 HUHTASALO Riku kapellimestari 2004 LAHTI Henna koululainen 2003 HUITTINEN Veli Matti puheenjohtaja 2003 LAHTI Juhani kaupunginarkkitehti 2003 HUKKANEN Jouko työnjohtaja 1997 LAINE Aulis everstiluutnantti 2000 HULMI Helena lehtori 2000 LAITINEN Veli-Matti viestintäjohtaja 1998 HURSKAINEN Tauno sotiemme veteraani 2006 LAMPI Aarno puheenjohtaja 2003 HUTTU Raimo kirkkoherra 1998 LAMPINEN Eeva ruokapalvelupäällikkö 1998 HUUHTANEN Jorma pääjohtaja 2005 LANKILA Matti kaupunginvaltuuston pj. 2005 HUUSKONEN Olavi puheenjohtaja 1997 LANKINEN Antti eversti 2000 HYVÄRINEN Risto 2003 LAUKKA Tom everstiluutnantti 1999 HYYTINEN Jaakko hallimestari 1998 LAURONEN Petri opiskelija 1997 HÄMÄLÄINEN Risto kansliapäällikkö 1997 LEHTINEN Rolf art director 2004 IITOLA Anna-Maija toimistopäällikkö 1998 LEINONEN Saara puheenjohtaja 1997 IJÄS Tuija lehtori 2004 LEIPÄLÄ Pentti johtava rehtori 2005 ILONIEMI Jaakko ministeri 2000 LEPPÄKOSKI Katja tuotantopäällikkö 2004 ISONIKKILÄ Arvi puheenjohtaja 2005 LESKINEN Arto kirkkoherra 1999 ISOSUO Juha apulaiskaupunginjohtaja 2006 LESKINEN Jouko asemapäällikkö 2001 JOUPPI Jussi kaupunkineuvos 2003 LIINAMAA Jalo rehtori 2003 JUNES Helena kulttuurisihteeri 2005 LINNAINMAA Matti kaupunginvaltuuston pj. 2004 JUNTUNEN Ari lääninrovasti 2005 LINTUMÄKI Harri kaupunginvaltuuston pj. 2006 JUOLA Veikko puheenjohtaja 1997 LIPPONEN Paavo pääministeri 1997 KAAKINEN Marjo-Riitta kokousassistentti 2003 LISITSIN Veikko kirkkoherra 2001 KAAPRO Ilkka kapteeni 1999 LUHTALA Liisa ruokahuollonohjaaja 1998 KALINEN Kari majuri 2000 LUHTANEN Leena kansanedustaja 2002 KANANEN Marja-Liisa lehtori 1997 LUMIKARI Arto ylikonstaapeli 1997 KANGAS Hannu komendantti 1998 LUMIO Markku kaupunginhallituksen pj. 1999 KANTALAINEN Timo sotilasmestari 1999 LUUKKONEN Hannu everstiluutnantti 1998 151

LUUKKONEN Marja näyttelysihteeri 2004 ROUSU Raimo kapteeni 2005 MAKKONEN Juho opiskelija 2001 RUSKOKIVI Risto pankinjohtaja 2004 MAKKONEN Yrjö apulaispoliisipäällikkö 2000 RUTANEN Keijo varapuheenjohtaja 1999 MAKKONEN Yrjö tiedotuspäällikkö 2001 RYTKÖNEN Tarja 2000 MANNINEN Hannes alue- ja kuntaministeri 2005 RÄSÄNEN Leo työpäällikkö 1997 MARTIMO Sakari komentaja 2001 RÄTTYÄ Kaisa terveydenhoitaja 2005 MARTONEN Timo kaupungininsinööri 1998 RÖNKKÖ Reijo yliluutnantti 1998 MARTTINEN Tero huoltopäällikkö, majuri 2005 RÖNKÄ Kaisa koulutuspäällikkö 2001 MATTILA Jouni majuri 1999 SAARI Risto rakennuttajapäällikkö 2006 MATTILA Jukka apulaisylilääkäri 2001 SAARIAHO Heikki musiikkimajuri 2006 MATTILA Sami kapteeni 2000 SALMENKAITA Jaakko diplomi-insinööri 2005 MAUNULA Antero eversti 2003 SALMI Ahti kaupunginhallituksen pj. 2004 MENDELIN Erkki kulttuurisihteeri 1998 SALONEN Kalervo apulaisgeodeetti 2004 MERILÄINEN Juhani kaupunginjohtaja 2000 SANAKSENAHO Seppo kaupunginjohtaja 1998 MERILÄINEN Liisa ruokahuoltopäällikkö 1997 SATOMAA Pekka terveysjohtaja 2004 METSO Juha perusturvajohtaja 2002 SAVO Sulo A järjestelytoimik. siht. 2004 METSÄPELTO Hannu rakennusmestari 1999 SAVOLAINEN Kari prikaatikenraali 1999 METTÄLÄ Turkka musiikkimajuri 1998 SELLBERG Margit matkailusihteeri 1998 MIETTUNEN Tapio liikuntatoimenjohtaja 2005 SEPPÄ Jarmo esikuntapäällikkö 2003 MIKKOLA Tapio puheenjohtaja, DI 2005 SIEVERS Sirpa puutarhuri 1997 MUSTONEN Markku komendantti 1997 SIMOLA Antti kenraaliluutnantti 2001 MÄENPÄÄ Helinä tiedottaja 1999 SINISALMI Martti johtaja 2004 MÄKINEN Kirsti puheenjohtaja 1999 SIROLA Kirsi apulaisjohtaja 2004 MÄKINEN Risto liikenneinsinööri 1999 SIRVIÖ Markku johtava lääkäri 1998 MÄKINEN Tuula toimistosihteeri 2006 SOINI Matti majuri 2006 MÄNTYMAA Juhani apulaispoliisipäällikkö 1998 SOININEN Heikki kaupunginsihteeri 2000 NAALISVAARA Reijo puheenjohtaja 2005 SOVIJÄRVI Otso kirkkoherra 1999 NIEMI Sinikka ravitsemispäällikkö 1998 STOLT Veikko komisario 1999 NIEMISTÖ Erkki kaupunginhallituksen pj. 2006 STRANDBERG Holger kanslirådet 1998 NIINIOJA Sirpa kulttuurisihteeri 2000 STRANDEN Ari kulttuurisihteeri 1999 NORDMAN Håkan fullmäktiges ordförande 1998 STRÖMMAN Per rakennuspäällikkö 1998 NUMMINEN Veikko eversti 1997 SUNI Maria markkinointisihteeri 2004 NUORIVUORI Antti tiedotuspäällikkö 2001 SUOMINEN Pertti eversti 2001 NURMIKARI Markku ylilääkäri 2006 SUTELA P E kaupunginjohtaja 2001 NUUTINEN Tapani kirkkoherra 2000 SUUTARINEN Jukka-Pekka toiminnanjohtaja 1999 NYGREN Kaarlo tutkija 2000 SVAHN Hans hallintopäällikkö 1998 NYKÄNEN Anna projektituottaja 2002 TAINA Anneli maaherra 2006 NYKÄNEN Kari puheenjohtaja 1999 TALIKKA Kalevi puheenjohtaja 2006 NYKÄNEN Laila satamakapteeni 2001 TAMMINEN Sakari toimitusjohtaja 2006 OIKARINEN Pekka kulttuuritoimenjohtaja 1997 TAPIOLA Hannu kaupunginjohtaja 2001 OJUTKANGAS Teijo poliisipäällikkö 2005 TARVAINEN Esa kenraaliluutnantti 2005 OKSANEN Risto isännöitsijä 2001 THOMASFOLK Per verksamhetsledare 1998 OLLILA Jorma pääjohtaja 2002 TIENSUU Juha musiikkikapteeni 2000 OLLILA Yrjö puheenjohtaja 2005 TIIHONEN Erkki ohjaaja, YLE 2005 PAAVOLA Timo kaupunginvaltuuston pj. 2003 TIKKANEN Tuula toimistosihteeri 1997 PAJULUOMA Toivo veturinkuljettaja 2003 TOIVOLA Mikko 2000 PARIKKA Olli johtaja 2001 TOLJAMO Onni puheenjohtaja 2003 PATJAS Auli johtaja 2000 VAHTOKARI Tiina viestintäpäällikkö 2006 PEKKINEN Aija matkailupäällikkö 2001 WALLIN Harry kansanedustaja 2003 PELTTARI Pekka kaupunginvaltuuston pj. 2005 VANHALA Jorma rehtori 2005 PELTTARI Seppo varatuomari 2005 WECKMAN Pentti toiminnanjohtaja 1997 PERKKIÖ Timo kanttori 2005 WESSMAN Ilona järjestelytoimik. pj. 2004 PERÄLÄ Eino kirkkoherra 1998 WESTMAN Pertti linjapäällikkö 2001 PESONEN Matti lääninlääkäri 1999 WESTMAN Viljo rajamies 2000 PIETIKÄINEN Matti metsänhoitaja 1997 VIERULA Heikki toimialajohtaja 2003 PIETILÄ Sinikka lehtori 2004 WIK Tor hallintojohtaja 1998 PIIROINEN Kauko sosiaalijohtaja 2003 VILJAMAA Marja-Leena kaupunginvaltuuston pj. 1999 PIKKUKANGAS Heino eversti 2000 VIRTANEN Ilkka professori 1998 PIRTTISALO Onni poliisimestari 1997 VÄHÄMAA Aila markkinonti-matk.siht. 1997 PITKÄNEN Helena lehtori 1997 VÄISÄNEN Tomi musiikkiyliluutnantti 1997 PITKÄNEN Jari rehtori 2005 VÄNSKÄ Olavi ylilääkäri 2000 PITKÄNEN Pekka hallitusneuvos 2003 VÄNSKÄ Raimo kirkkoherra 2001 POHJALA Kari everstiluutnantti 2002 VÄRRI Helena intendentti 2002 POHJANEN Raimo toimitusjohtaja 2005 YLÄ-AUTIO Ilmari toimialajohtaja 2003 PORKKA Matti arkkitehti 2005 ÖSTMAN Ulla kyrkoherde 1998 POUTANEN Pekka viestintäjohtaja 2002 POUTANEN Tuula matkailupäällikkö 1999 PUKKINEN Mikko kaupunginjohtaja 2003 PYHÄLUOTO Arvo puheenjohtaja 1997 RANTA Kirsti ravitsemistyönjohtaja 2004 REKOLA Hans-Peter komentaja 2000 RIIKONEN Kirsi markkinointipäällikkö 2004 RISTILÄ Raimo kaupunginhallituksen pj. 2003 RONKAINEN Raimo kaupunginjohtaja 2005 152 LÄHTEET

Pääesikunta KANSALLISEN VETERAANIPÄIVÄN VALTAKUNNALLISEN PÄÄTOIMIKUNNAN ARKISTO Kansiot: Kansallisen veteraanipäivän työryhmä 1988 Kansallisen veteraanipäivä Rovaniemi 1988, Mikkeli 1989, Turku 1990, Tampere 1991, Hel- sinki 1992 Kansallisen veteraanipäivä Kokkola 1993, Kuopio 1994, Oulu 1995, Lappeenranta 1996 Kansallisen veteraanipäivä Lappeenranta 1996, Kajaani 1997 Kansallisen veteraanipäivän työryhmä, pöytäkirjat 1997 Kansallisen veteraanipäivä. Lehdistö, tiedote, puheet 1997,1998 Pöytäkirjoja 1998 Kansallisen veteraanipäivän esittelykelmuja (–1993/–1995) Vaasa 1998, Jyväskylä 1999 Lehdistö 1998 Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätoimikunta 1999–2003 Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen päätoimikunta 2004– Kansallisen veteraanipäivä Pori 2004 Kansallisen veteraanipäivä Tornio 2005 (kansio) Kansallisen veteraanipäivän Hml 2006. Loppuraportti, liitteet Läänien tiedot veteraanipäivän vietosta 95–99 Kansallisen veteraanipäivän vietosta kyselyt 1998 Kansallisen veteraanipäivän kyselyt 2000-2001 Veteraanipäivän kyselyt + tilastot 2002 Veteraanikysely 2003 Veteraanikyselyn tulokset 2004 Veteraanikyselyn tulokset 2005

PAINAMATTOMAT LÄHTEET Kuusi, Matti Juhlapuhe ensimmäisen Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlas- sa Lahdessa 27.4.1987. Lampi, Aarno Juhlapäivätutkimus. Tutkimus osallistumisesta kansallisen ve- teraanipäivän viettoon ja eräiden juhlapäivien tärkeydestä. Syys- kuu 2004. Lampi, Aarno Varainkeräystutkimus. Eräiden varainkeräysten tunnettuus ja osallistuminen niihin, veteraanikeräyksen tiedonlähteet. Syyskuu 2004. Kela Tilastoryhmä Rintamalisän saajat 1985–2005 (31.12.) Excel-taulukko Peura, Seija Sotavammaisten elossasäilyminen ja kuolevuus. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan pro gradu -työ 1965. Sihvo, A.A. Jalkaväkemme vuosiluokan lukumääräinen ja laadullinen osuus ja merkitys sodan ajan organisaatiossa sekä koulutettavan henki- löstön jako sodan ajan tarpeiden ja soveltuvuusvaatimusten mukaan. Sotakorkeakoulun diplomityö N:o 609. 1954. Werner, Erik ja Harinen, Olli Sotahistoriaa ja veteraaneja koskeva kysely varusmiehille kesällä 2002. Pääesikunta, henkilöjaosto. PvKK.

KIRJALLISUUS Ahto, Sampo Talvisodan henki. Mielialoja Suomessa 1939–1940. Juva 1989. Alava, Teuvo; Hiltunen, Reino; Muistatko... Sotavangit r.y. 1969–1989. Jyväskylä 1989. Juutilainen, Antti Haataja, Lauri Sodan johtopäätös -juoksuhaudoista olympialaisiin. Teoksessa It- senäisyyden puolustajat – Kotirintamalla. Porvoo 2002. Haavio-Mannila, Elina Miesten ja naisten väliset suhteet sodan aikana. Teoksessa Raitis, Riikka ja Haavio-Mannila, Elina (toim.), Naisten aseet. Juva 1993. Halsti, Wolf H. Talvisodan päiväkirja. Keuruu 1989. Hietanen, Silvo Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen. Teoksessa Itsenäisyy- den puolustajat – Kotirintamalla. Porvoo 2002. 153

Honkasalo, Markku “Arvet katoo, muistot elää”. Sotainvalidityötä Lohjan seudulla. Pori 2005. Honkasalo, Markku Sotainvalidityötä Pohjois-Savossa. Jyväskylä 2004. Honkasalo, Markku Suomalainen sotainvalidi, Otava 2000. Honkasalo, Markku Suomalainen sotainvalidi. Tilasto-osa. Helsinki 2001. Häikiö, Martti Jatkosodan ulkopolitiikka: Ennen sotaa 1940–1941. Teoksessa Jatkosodan pikkujättiläinen. Toim. Jari Leskinen ja Antti Juuti- lainen. Porvoo 2005. Häikiö, Martti Jatkosodan ulkopolitiikka: Asemasotavaihe. Teoksessa Jatkosodan pikkujättiläinen. Toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. Porvoo 2005. Hännikäinen, Irmeli Suomalainen veteraani. Tutkimus vuosien 1939–1945 sotavammaisten ja muiden sotaveteraanien elinoloista ja niihin vaikutta- misesta yhteiskunnan säätelykeinojen avulla. Helsinki 1982. Jatkosodan historia 1–6. Maanpuolustuskorkeakoulun Historian laitos. Porvoo 1992–1994. Jokisipilä, Markku Aseveljiä vai liittolaisia? Saksan liittosopimusvaatimukset ja Ry- tin-Ribbentropin sopimus. Helsinki 2004. Jokipii, Mauno Jatkosodan synty. Tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940–-1941. Keuruu 1987. Juutilainen, Antti Tammenlehvän kansa. Kansallisen veteraanipäivän kymmenvuo- tistaival 1987–1997. Vammala 1997. Koivisto, Mauno Koulussa ja sodassa. Helsinki 1998. Kosunen, Esko Neljäkymmentä vuotta järjestötyötä. Teoksessa Yhdessä kestäm- me. Suomen Sotaveteraaniliitto ry 40 vuotta. Jyväskylä 1977 Kulha, Keijo K. Aseveljien aika. Suomalaisen asevelihengen ja aseveliliikkeen his- toriaa 1940–1945. Porvoo 1980. Kurenmaa, Pekka – Lentilä Riitta Sodan Tappiot. Teoksessa Jatkosodan pikkujättiläi- nen. Toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. Porvoo 2005. Lehtinen, Lasse Sodankäyntiä sanoin ja kuvin. Suomalainen sotapropaganda 1939– 44. Porvoo 2006. Leskinen, Jari Pitkä jatkosota 25.6.1941–27.4.1945. Teoksessa Jatkosodan pik- kujättiläinen. Toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. Porvoo 2005. Linna, Väinö Tuntematon sotilas. 44. painos. Juva 1995. Lukkarinen, Vilho Suomen lotat. Lotta Svärd -järjestön historia. Porvoo 1981. Manninen, Ohto & Risto Rytin päiväkirjat 1940–1944. “Käymme omaa erillistä so- taamme. Rumpunen, Kauko (toim.) Helsinki 2006 Manninen, Ohto Suur-Suomen ääriviivat. Jyväskylä 1980. Manninen, Ohto Taistelujen ensimmäinen vaihe. Teoksessa Vehviläinen, Olli ja Rñeševski, O.A. (toim.), Yksin suurvaltaa vastassa. Talvisodan poliittinen historia. Jyväskylä 1997. Manninen, Ohto Talvisodan salatut taustat. Neuvostoliiton operatiiviset suunni- telmat 1939–1941 Suomen suunnalla. Porvoo 1994. Meinander, Henrik Suomen historia. Linjat rakenteet käännekohdat. Porvoo 2006. Meinander, Henrik Tasavallan tiellä. Suomi Kansalaissodasta 2000-luvulle. Helsinki 1999. Mela, Marjo Naiset sodan- ja rauhantyössä.- Rintamanaisten Liiton historia 1980–2005. Otava 2005. Pihkala, Erkki Ulkomaankauppa pysyy säänneltynä ja Tuotannon elpyminen Teok- sessa Itsenäisyyden puolustajat – Kotirintamalla. Porvoo 2002. Pipping, Knut Komppania pienoisyhteiskuntana. Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941–1944. Keuruu 1978. Pitkänen, Kari Suuret ikäluokat syntyvät. Teoksessa Itsenäisyyden puolustajat – Kotirintamalla. Porvoo 2002. Raikkala, Hannes Suojelunkuntain historia. III Kamppaileva kansa. 2. p. Vaasa 1966. Ranta-Knuuttila, Jaakko J. Sodan aivovammaiset. Helsinki 1992. Ranta-Knuuttila, Jaakko J. Sotavammaisten huolto Suomessa. Porvoo 1967. Salonen, Torsti Muistot elävät. Sotalesket ja Kaatuneitten Omaiset 50 vuotta 1995. Vammala 1995. Selén, Kari Sarkatakkien maa. Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918– 1944. Juva 2001. 154 Seppinen, Ilkka Erillisrauhaan talouden ahdingossa. Teoksessa Itsenäisyyden puolustajat – Kotirintamalla. Porvoo 2002. Sinisalmi, Martti Läänit. Teoksessa Suomen Vuosisata. Toim. Kristiina Andreas- son ja Vesa Helin. Jyväskylä 2000. Soikkanen, Hannu, Kohti kansanvaltaa 2. 1937–1944. Joensuu 1987. STV Vuosikirja 1999 Hämeenlinna 1999 Sulamaa, Kaarle Suomen Sotaveteraaniliiton 50-vuotishistoria. Käsikirjoitus 2006. Talvisodan historia 1–4. Sotatieteen laitos. Porvoo 1979. Tuomioja, Erkki Häivähdys punaista. Hella Wuolijoki ja hänen sisarensa Salme Pekkala vallankumouksen palveluksessa. Hämeenlinna 2006. Tuomisto, Tero Eturintamassa veteraanien hyväksi. Rintamaveteraaniliitto 40 vuotta. Turenki 2004. Tuominen, Marja “Me kaikki ollaan sotilaitten lapsia”. Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa. Keuruu 1991. Turtola, Martti Risto Ryti – elämä isänmaan puolesta. Keuruu 1994. Tietoja kunnista, osa 2 Suomen kuntaliitto. Helsinki 1997 Valtanen, Jaakko Tammenlehvän syntyvaiheita. Teoksessa Yhdessä kestämme. Jy- väskylä 1997. Vares, Vesa Välitilan epävarmuudesta. Teoksessa Itsenäisyyden puolustajat – Kotirintamalla. Porvoo 2002. Vehviläinen, Olli Päättyvä aseveljeys. Teoksessa Kansakunta sodassa. 3. Kuilun yli. Helsinki 1992. Vehviläinen, Olli Saksan rinnalle. Teoksessa Kansakunta sodassa. 1. Sodasta sotaan. Helsinki 1989. Vehviläinen, Olli, Rñeševski, O.A. (toim .) Yksin suurvaltaa vastassa. Talvisodan poliittinen historia. Jyväskylä 1997. Vennamo, Veikko – Väisänen, P.O. Jälleenrakennuksen ihme. Suomi nousee aallonpohjasta. Jyväskylä 1988. Lehdistö: Rintamanainen Keskisuomalainen Sotainvalidi Karjalainen Sotaveteraani Kymen Sanomat Veteraani Länsiväylä Helsingin Sanomat Ilkka Kainuun Sanomat Satakunnan Kansa Pohjalainen Pohjolan Sanomat Hämeen Sanomat

Leskinen, Ilpo Mannerheim-ristin ritari vastasi ... Etelä-Saimaa 28.4.1997. Matikainen, Asta “Viimeiset saksalaiset poistuivat”. Eino Kivikosken haastattelu Satakunnan Kansa 27.4.2005. Internet: Rintamamiestalo Suomen Rakennustaiteen museo. Haastattelut: Pentti Lehtimäen haastattelu Helsingissä Olli Ollilan haastattelu Helsingissä 16.10.2006 23.3.2006 Antti Simolan haastattelu Helsingissä Eino Kivikosken haastattelu Porissa 24.10.2006 18.5.2006 Klaus Hallan haastattelu Helsingissä Juhani Saaren haastattelu Helsingissä 25.10.2006 27.6.2006 Christian Wallinin haastattelu Helsingissä Antero Maunulan haastattelu Seinäjoella 26.10.2006 11.7.2006 Vesa Keskisen haastattelu Porissa Reino Toivion haastattelu Helsingissä 31.10.2006 31.8.2006 Laine-Maire Kyöstilän haastattelu Helsin- Erkki Rannikon haastattelu sähköpostitse gissä 22.11.2006 29.9.2006 Aarno Lammen haastattelu Helsingissä Pekka Pitsingin haastattelu Helsingissä 28.11.2006 12.9.2006 Esa Tarvaisen haastattelu Helsingissä Heikki Koskelon haastattelu Helsingissä 19.12.2006 25.9.2006 Pertti Suomisen haastattelu Helsingissä Ilkka Rannan haastattelu Hämeenlinnassa 19.12.2006 4.10.2006 155

Hellstén, Juhani 119 Henkilöhakemisto Helminen, Raimo 76 Hemmi, Kerttu 57, 58, 62 A Herranen, Hannu 72 Aalto, Alvar 39 Heuru, Kauko 77 Aho, Esko 77 Hiekkaranta, Tiina 121 Aho, Tauno ja Kaino 88 Hietanen, Heimo 111 Ahtisaari, Martti 77, 78, 82, 83, 86, 88 Hirviniemi, Veikko 111 Ala-Pöllänen, Kari 105 Hitler 12, 17, 18, 21, 139 Alaja, Osmo 76 Hoikkala, Aimo 94, 98 Alatalo, Martti 75 Holkeri, Harri 76 Albright, Madeleine 97 Hollo, Ilkka 94, 98 Aleksej 87 Holma, Lauri 116 Ambrosius 76, 78, 82, 83, 86 Holopainen, Anni 99, 101 Andersson, Markku 78 Honkamäki, Heikki 111 Arajärvi, Pentti 100 Hopponen, Sami 98 Aroma, Markku 119 Hovi, Eero 132 Arseni 116 Hovi, Risto 78 Asplund, Marja-Liisa 115 Huhtasalo, Riku 113 Huittinen, Veli Matti 116 B Hulm, Helena 98 Björn, Anna 97 Huotari, Voitto 78 Byskata, Henry 106 Hurskainen, Tauno 119 C Husari, Raimo 76 Huttu, Jarmo 87 Clinton, Bill 97 Huttu-Juntunen, Terttu 78 E Huttunen, Heikki 102 Ehrnrooth, Adolf 70, 97, 131 Huuhtanen, Jorma 115, 116 Enroth, Pia 88 Hynninen, Jorma 94 Erkko, Aatos 101 Hägglund, Gustav 77, 78, 82, 85 Eskelinen, Seppo 94, 95 Härkälä, Aili 58 Eskonen, Mauri 76 I F Ihamäki, Olli 105 Fagerholm, K.A 31 Iikkanen, Tenho 74 Filatov, Tarja 119, 120 Illi, Esko 101 Forssander, Reijo 121 Iloniemi, Jaakko 94, 97 Freund, Pia 121 Isotalus, Antti 77 Isto, Virve 117 G Itälä, Ville 101 Gerdt, Tuomas 127 Gorbatshov, Mihail 65, 132 J Johannes 76, 77 H Jokisalo, Jorma 106 Haahkala, Hannu 108 Jouppi, Jussi 106, 108 Haaksalo, Magnus 68 Julén, Anneli 121 Haapea, Arto 92 Juntunen, Ari 115, 116 Haapoja, Kalevi 108 Jussila, Seppo 87 Hakala, Hannu 77 Juutilainen, Aarne 106 Hakulinen, Pentti 82 Juutilainen, Antti 79, 103 Halla, Klaus 72 Juutilainen, Joonas 88 Halonen, Tarja Juva, Mikko 68, 75 75, 96, 100, 101, 102, 108, 114, 115, 119 Jäppinen, Jussi 91 Halttu, Laila 83, 86 Järvelä, Uno 99, 102 Harska, Ilmi 116 Hautanen, Tauno 77 K Heikkonen, Erkki 77 Kaarle Kustaa XVI 114 Heino, Hannu 118 Kaarre, Risto 76 156

Kalliala, Osmo 68 Lehtimäki, Pentti 72 Kallio, Kyösti 14 Lehtinen, Rolf 110 Kangasniemi, Mauno 77 Lehto, Olli 77 Kankkonen, Hemming 77 Lehtopolku, Riku 113 Kansanaho, Erkki 76 Leino, Ulla 111 Kaskeala, Juhani Leino, Yrjö 34 102, 104, 106, 107, 111, 113, 115, 116, Lenin, Vladimir, Iljits 138 117, 121 Leo 77, 106 Katavisto, Mauri 83 Lindblom, Olavi 48 Kekkonen, Urho 50, 53, 55, 131 Linna, Väinö 44, 46 Kekäläinen, Helena 102, 105, 121 Lintumäki, Harri 119 Kemp, Armas 70 Lipponen, Paavo 61, 82, 84, 102, 104 Keskinen, Vesa 111, 112 Lisitsin, Veikko 101 Kettunen, Pekka 92 Loimu, Kalervo 6 Kivikoski, Eino 6 Luhtanen, Leena 102, 103 Klenberg, Jan 76, 77 Lumio, Markku 91 Koivisto, Mauno Luukkainen, Esa 98 18, 62, 66, 69, 71, 75, 76, 77, 79, Löyttyniemi, Heikki 76 104, 108 Koivu, Kari 119 M Koivukoski, Aili 102 Makkonen, Eva-Lisa 76 Koivuniemi, Ari 90 Makkonen, Juho 99, 101 Kokkonen, Kalevi 96 Makkonen, Teemu 97 Kokkonen, Marketta 102 Malmivaara, Jukka 69, 75, 77 Kokkonen-Contarino, Satu 77 Mannerheim 10, 14, 21, 27, 28, 33 Kopra, Matti 78, 86, 90, 92, 94 Manninen, Hannes 115, 116, 117 Korkeela, Alpo 76 Matveinen, Liisa 98 Korkia-aho, Aarre 92 Maunula, Antero 106 Korkolainen, Heini 102 Meriläinen, Juhani 94 Kortekangas, Paavo 76 Merras, Olavi 69, 75 Koskelo, Heikki 72 Metso, Juha 102 Koski, Heikki 86, 89 Mettälä, Turkka 90 Koskinen, Juhani 77 Mikkola, Maila 58 Kotilainen, Unto 113 Molotov 18 Kotiniemi, Topias 101 Mäkinen, Matti 79 Kouhi, Heikki 86 Möller, Helge 48 Kuitunen, Eila 58 Mönkäre, Sinikka 78, 121 Kunnas, Tuomo 121 N Kuokkanen, Kyllikki 58 Nevanpää, Eira 108 Kuusela, Armi 42 Niemi, Tapio 118 Kuusi, Matti 8, 14, 24, 26, 35, 52, 70, 75 Niinistö, Sauli 86, 90, 94, 97 Kuusisto, Ilkka 90 Niklander, Kristina 77 Kyntäjä, Elsa 58 Nikolainen, Aimo 77 Kyöstilä, Laine-Maire 68 Niska, Jenni 116 Känä, Tuula 102 Niskanen, Hannu Kärävä, Simo 68, 79 78, 82, 86, 90, 92, 94, 97, 101, 102, 103, Könttö, Markku 96 106, 111, 119, 121 L Nordman, Georg 88 Laakso, Mervi 108 Nordqvist, Sari 113 Laatu, Tuomas 87 Norrback, Ole 72, 75, 76 Lahdenperä, Jouko 115 Nuorivuori, Antti 101 Laine, Edwin 44 Nuutinen, Tapani 96 Laine, Heleena 111 Nykänen, Petri 83 Lampi, Aarno 108 Närhinsalo, Timo 118 Lampinen, Mikko 113 O Laulaja, Jorma 75, 76, 77, 86, 106 Ollila, Jorma 102, 103 Lauronen, Petri 82, 83 Ollila, Olli 72, 75, 79 157

Ollila, Yrjö 115, 117 Salo, Tuure 75 Salomaa, Hermanni 115 P Sanaksenaho, Seppo 86 Paarma, Jukka 116 Sariola, Yrjö 87, 91 Paasikivi, J.K Seppälä, Elias 105 14, 18, 29, 34, 35, 41, 112, 113 Sihvonen, Matti 77 Pajunen, Jussi 121 Siilasvuo, Hjalmar 10 Pakka, Hanna 88 Silvennoinen, Aki 102 Palm, Eeva 89 Simola, Antti 72 Palola, Eero 77 Simola, Olavi 77 Panteleimon 91, 92, 94 Sinisalmi, Martti 111 Pappinen, Kari 108 Siuruainen, Eino 78, 83, 116 Parjanne, Risto 116 Sivonen, Matti 94 Pelttari, Matti 75 Soininen, Heikki 94 Pelttari, Seppo 115, 116 Sorsa, Kalevi Perho, Maija 92, 94 60, 66, 67, 71, 76, 79, 126, 132 Perkkiö, Timo 117 Sovijärvi, Otso 91, 92 Pihlajamäki, Veikko 71, 75 Stalin, Josif 12, 14, 15, 41, 85, 112 Piikivi, Leena 77, 78 Stewen, Wilhelm 66 Piippo, Armas 83 Strömmer, Aarno 116 Pirttiniemi, Juhani 79 Ståhlberg, Kaarlo 75 Pitsinki, Pekka 68, 72, 79, 133 Suokas, Matti 78 Porkka, Matti 115 Suolahti, Eino 28 Pukkinen, Mikko 106 Sutela, Lauri 65, 92, 93 Pulkkinen, Leena 96 Sutela, Mauno 9 Puttonen, Marja-Liisa 76 Sutela, P.E. 101 Pyy, Pentti 78 Sutinen, Lea 58 Pöyry, Varpu 88 Svärd, Lotta 25 R Säily, Jouko 78 Radzinski, Edvard 16 T Rainio-Niemi, Johanna 134, 135 Tainio, Risto 76 Rannikko, Erkki 68, 72, 77 Talari, Tapani 91, 94 Ranta, Ilkka 72 Tamminen, Sakari 119 Rantala, Vesa 108 Tankka, Meri 113 Rasilainen, Yrjö 76 Tanner, Väinö 14 Raunio, Eero 76 Tarvainen, Esa 72, 119, 120 Rehn, Elisabeth 72, 76 Tchervinskij, Irina 96 Repo, Eva 75 Teivonen, Ville 48 Ribbentrop 21 Tienari, Artturi 47 Riekkinen, Wille 83 Tienari, Ritva 78 Rimpiläinen, Olavi 77, 78 Tiensuu, Juha 96, 98 Ronkainen, Raimo 115 Tiihon 76, 77 Rossi, Matti 78 Tilus, Sipi 58 Runeberg, J.L 25, 106 Timonen, Heikki 78 Rusanen, Johanna 86 Toljamo, Onni 116 Ruskokivi, Risto 111, 113 Turtiainen, Arvo 27 Ryti, Risto 14, 17, 18, 21, 22, 33, 42 Tyni, Erkki 83 Räisänen, Seppo 76 Työläjärvi, Pirkko 76 Rättyä, Kaisa 115 Törmälä, Arto 78 Räty, Kalevi 68 U S Ulonen, Birgitta 58 Saari, Rauno 111, 112 Uosukainen, Riitta 78 Saariahon, Heikki 120 Saarinen, Matti 119 V Saario, Väinö 68 Valkonen, Mauno 9 Sahlström, Lykke 88 Valtanen, Jaakko 65, 71, 72, 75, 76 Salla, Veikko 75 158

Vanhala, Tarja 115 Vanhanen, Matti 106, 108, 111, 112, 134, 137 Vanhatalo, Riitta 83 Vennamo, Veikko 40, 65 Vepsäläinen, Juhani 78 Vesala, Ilkka 96 Vesterinen, Veikko 76 Viinikanoja, Tilda 58 Viitasaari, Jukka 94 Vikström, Erik 77, 86, 102 Vikström, John 76 Vilpponen-Salmela, Terttu 77 Virkkala, Tellu 98 Virolainen 53 Virtanen, Ilkka 86, 88 Visti, Heikki 83 Voutilainen, Uki 68, 76 Vähämaa, Aila 82 Väisänen, Tomi 86, 117 Vänskä, Raimo 101 W Waronen, Eero 121 Wasenius, Leea 95 Wesanko, Jyri 94, 96 Wessman, Ilona 111 Wik, Tor 86 Wikman, Stefan 90 Wuolijoki, Hella 34 Wächter, Lasse 78 Y Ylänne, Tauno 119 Z Zhdanov, Andrei 33