Östersundomin Varjokaava Luonnos 1 Kaavan Toteutus: Designtoimisto Dadadotank Työn Tilaus: Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys Ry

Östersundomin varjokaava luonnos 1 Kaavan toteutus: Designtoimisto dadadotank Työn tilaus: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry. (Helsy), Vantaan ympäristöyhdistys ry. (Vantaa), Sipoon luonnonsuojelijat (Sipoo) ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri (SLL/ Uusimaa) Projektin koordinaattori: Kati Vierikko Ohjausryhmä: Kati Vierikko, Sirkku Manninen, ja Riku Eskelinen Kaavaselosteen kirjoittajat: Kati Vierikko, Anna-Riitta Kujala, Keijo Savola, Tapio Solonen ja Sirkku Manninen Graafinen suunnittelu ja taitto: Stephanie Lindström Valokuvat: Antti Below, Kati Vierikko, Shutterstock Kaavatyöhön osallistuneet: Anna-Riitta Kujala (dadadotank), Joseph Mulcahy (dadadotank), Sirkku Manninen (Helsy), Toni Amnell (Helsy), Christina Lindén (Helsy), Kati Vierikko (Helsy), Mikko Niskasaari (Helsy), Riku Eskelinen (Helsy), Kimmo Jääskeläinen (Vantaa), Sini-Pilvi Saarnio (Sipoo), Keijo Savola (SLL/ Uusimaa), Tapani Veistola (SLL/ Uusimaa), Jyri Mikkola (SLL/Uusimaa), Martina Reinikainen (Natur och Miljö, NoM), Aili Jukarainen (Tringa), Tapio Solonen, Hannu Ormio, Antti Below ja Ismo Tuormaa . ÖSTERSUNDOMIN VARJOKAAVA LUONNOS

Esipuhe...... 5 Tiivistelmä...... 6 1. Johdanto...... 7 1.1. Österusndomin varjokaava...... 7 1.2. Varjokaava-alueen sijainti ja rajaus...... 7 2. Tavoitteet...... 9 2.1. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet...... 9 2.2. Kaupunkirakenteelliset tavoitteet...... 9 2.3. Luonnonsuojelulliset tavoitteet...... 9 Tietolaatikko 1...... 10 Tietolaatikko 2...... 11 3. Nykytilanne...... 12 3.1. Maanomistus...... 12 3.2. Luontoympäristö...... 12 Uhanalaiset ja direktiivilajit...... 13 Rannat ja tulva-alueet...... 13 Tietolaatikko 3...... 14 Tietolaatikko 4...... 15 3.3. Rakennettu ympäristö...... 18 Liikenteen nykytilanne ja melu...... 18 Palvelut...... 18 Yhdyskuntatekninen huolto...... 18 4. Yleiskaavaluonnos...... 19 4.1. Kokonaismitoitus...... 19 4.2. Kokonaisrakenne...... 19 4.3. Rakentamisen infrastruktuuri...... 19 Liikenne...... 20 Kadut ja aukiot...... 20 Rakennetut puistot...... 20 4.4. Vihreä infrastruktuuri...... 21 Luonnonsuojelualueet...... 21 Luonnon monimuotoisuuden kannalta ...... 21 erityisen tärkeät alueet...... 21 Virkistysalueet...... 21 4.5. Aluekohtaiset suunnitelmat...... 22 Östersundom...... 22 Karhusaari...... 23 Salmenkallio...... 24 Talosaari...... 24 Ultuna...... 25 Länsimäki...... 25 Länsisalmi...... 25 Vaarala...... 26 Långmossabergen (Ojanko)...... 26 Majvik...... 26 Granön saari...... 26 5. Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset...... 27 5.1. Keskustatoimintojen alue (C)...... 27 5.2. Lähipalvelujen alue (PL)...... 27 5.3. Asuntoalue (A1)...... 27 5.4. Asuntoalue (A2)...... 27 5.5. Asuntoalue (A/s)...... 27 5.6. Työpaikka-alue (TP)...... 27 5.7. Yhdyskuntateknisen huollon alue (ET)...... 27 5.8. Teollisuus- ja varastoalue (T)...... 27 5.9. Sipoonkorven kansallispuisto (SL-kp)...... 27 5.10. Luonnonsuojelualue (SL)...... 27 5.11. Natura-alue 2000 (nat)...... 30 5.12. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo)...... 30 5.13. Virkistysalue (V)...... 30 5.14. Vesialue (W)...... 30 Tietolaatikko 5...... 33 6. Östersundomin varjokaavan vaikutukset ja arviointitarpeet...... 35 6.1. Vaikutukset yhdyskuntaan...... 35 6.2. Sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset vaikutukset...... 35 6.3. Luontovaikutukset...... 35 Vaikutukset lajistoon...... 36 Vaikutukset vedenkiertoon ja tulviin...... 36 Metron ympäristövaikutusten arviointi...... 36 Natura-arviointi...... 36 Liite 1: Varjokaavakartta, yleiskaavamerkinnät ja -määräykset...... 37 Liite 2: Aluekohtaiset kuvaukset ja perusteet Sl-kaavavarauksille...... 39 7. Lähdeviitteet...... 46

4 ESIPUHE

Ajatus varjokaavasta syntyi, kun mietimme, miten voisimme Varjokaavassa suunnitteluperiaatteet käännettiin päälaelleen syventää keskustelua maankäytön suunnittelun ekologisesta ja ensin rajattiin ne alueet, joihin ei rakenneta. Varjokaava tar- kestävyydestä kolmen kunnan yhteisen Östersundomin joaa tiivistä pienkaupunkiasumista metroasemien yhteyteen. yleiskaava-alueen osalta. Emme halunneet tyytyä pelkkiin Alueelle osoitetaan rakentamista n. 45 000 uudelle asukkaalle perinteisiin kannanottoihin kaavaluonnoksesta. Halusimme ja vähintään 8 000 työpaikalle. Tiiviitä pienkaupunkiasemia luoda keskustelun pohjaksi todellisen, toteuttamiskelpoisen kehitetään kestävään, energiaa tehokkaasti hyödyntävään maankäyttösuunnitelman yhteiselle yleiskaava-alueelle. Sen rakenteeseen, jossa päivittäiset palvelut nivotaan vahvasti vuoksi tarjoamme virallisen kaavaluonnoksen rinnalle eko- osaksi muita kaupunkitoimintoja. logisemman varjokaavaluonnoksen, joka säilyttää arvokkaat Varjokaava on luonnos, joka ei väitä metroa alueellisesti luontokohteet ja alueen olennaiset maisemapiirteet mah- ja seudullisesti kestävimmäksi liikenneratkaisuksi. Emme dollisimman hyvin. Näin se turvaa myös alueen monipuoliset myöskään vaadi rakennettavaksi Heli-rataa tai asutettavaksi ekosysteemipalvelut ja tarjoaa samalla alueelle kehitettäväksi alueelle 50 000 uutta asukasta. Nämä suunnitelmat olemme vetovoimaista, vahvasti joukkoliikenteeseen tukeutuvaa ottaneet annettuina, jotta varjokaava olisi vertailukelpoinen kaupunkirakennetta. virallisen kaavaluonnoksen kanssa. Varjokaavan valmisteluun on osallistunut monia asiaan perehtyneitä oman alansa Virallisessa kaavaluonnoksessa yhteiselle yleiskaava-alueelle asiantuntijoita. Haluamme erityisesti kiittää luontojärjestö- (yht.45 km2) tavoitellaan 65 000–70 000 uutta asukasta ja jen Sipoonkorpiryhmää ja monia luontoharrastajia, joiden toimitiloja 15 000 uudelle työpaikalle. Maankäytön lähtö- vuosikymmenien aikana tekemät maastotyöt auttoivat meitä kohtana on alueen laaja hyödyntäminen rakennuskäyttöön, toteuttamaan ekologisen Östersundomin yleiskaavan. jolloin luonto- ja virkistysalueiden osuus jää vähäiseksi ja vain kapeat käytävät yhdistävät etelän Natura 2000 –alueet Helsingissä 28.04.2011 Sipoonkorpeen.

Anna-Riitta Kujala Kati Vierikko Designtoimisto dadadotank Varjokaavan koordinaattori

Sirkku Manninen Kimmo Jääskeläinen Helsingin luonnonsuojeluyhdistys Vantaan ympäristöyhdistys

Sini-Pilvi Saarnio Keijo Savola Sipoon luonnonsuojelijat Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri

5 TIIVISTELMÄ

Östersundomin varjokaava on ekologinen vaihtoehto kolmen Östersundomin varjokaavaluonnoksessa osoitetaan rakenta- kunnan yhteiselle yleiskaavalle. Varjokaavan suunnittelualue mista n. 45 000 uudelle asukkaalle (Västerkullan kartano 10 sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon rajavyöhykkeellä rajau- 000, Östersundom 10 000, Sakarinmäki 15 000 ja Majvik 10 tuen pohjoisessa Sipoonkorpeen, idässä Sipoon Majvikiin ja 000) ja toimitiloja vähintään 8 000 työpaikalle. Työpaikko- lännessä Vantaan Länsimäkeen. Alueen pinta-ala on n. 45 jen lopullinen määrä riippuu kuitenkin alueelle hakeutuvan km2, joista 30 km2 sijoittuu Helsinkiin, 6 km2 Vantaalle ja 9 toiminnan luonteesta. Varjokaavassa varaudutaan metroon km2 Sipooseen. Merialueen laajuus on 5,7 km2. ja neljään asemaan. Metroraideyhteys kulkee Mellunmäestä Vantaan Västerkullan kartanon kautta Helsingin Östersun- Varjokaavassa on pyritty minimoimaan rakentamisen haitalli- domin ja Sakarinmäkeen päättyen Sipoon Majvikiin. Raken- set vaikutukset luontoympäristöön, osoittamaan rakentami- tamista osoitetaan varjokaavassa n. 8,6 km2, josta asumisen nen sille soveltuville alueille sekä välttämään rakentamiselle osuus on n. 6 km2. Keskustatoimintojen ja työpaikka-alueiden heikosti soveltuvia alueita (savimaat, tulva-alueet). Nämä tonttitehokkuusluku vaihtelee välillä et=1–1,5. Lähipalvelujen kohteet määritettiin viranomaisten, luontoharrastajien ja alueella et=0,6–1,2 ja asuntoalueilla et=0,2–0,6. Rakennetun luontojärjestöjen tekemien selvitysten perusteella. Vihreän alueen asukastiheys on n. 5800 as/km2. Luonnonsuojelu- infrastruktuurin maksimoiminen vettä läpäisevine maaperi- alueita kaava-alueella on n. 11,2 km2 (27 % pinta-alasta), neen turvaa hyvät ekosysteemipalvelut mm. hiilen sidonnan josta kansalaisjärjestöjen yhteisen kansallispuistorajauksen ja varastoinnin sekä vesistöjä rehevöittävien ravinteiden (typpi osuus on n. 9,8 km2. Luonnon monimuotoisuuden kannalta ja fosfori) ja hulevesien hallinnan kannalta. erityisen tärkeitä alueita kaava-alueella on n. 5,8 km2 (13 % pinta-alasta). Varjokaavassa on korostetusti turvattu alueen nykyisten ja tulevien asukkaiden lähivirkistystarpeet sekä mahdollisuudet Luontojärjestöt eivät kuitenkaan vaadi, että alueelle tulee tavoittaa rannikon ja Sipoonkorven luontoalueet ”suoraan sijoittaa 50 000 asukasta, tai että alueellisen liikenneratkai- kotiovelta”. Kaavassa on säilytetty mahdollisimman paljon sun tulisi olla metro. Asukasluku ja joukkoliikenneratkaisu alueen nykyistä maisemallista luonnetta sekä alueen kulttuu- asetettiin kolmen kunnan yhteisen yleiskaavan osallistumis- ja rihistoriallisia arvoja. arviointisuunnitelman pohjalta, jotta varjokaava olisi vertailukelpoinen virallisen yleiskaavaluonnoksen kanssa.

6 1. JOHDANTO

1. 1. Östersundomin varjokaava

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maankäyttö- ja gisten, sosiaalisten ja taloudellisten arvojen välillä. Omat rakennuslaki ohjaavat ja velvoittavat viranomaisia ekologisesti haasteensa suunnitteluun tuovat ilmastonmuutoksen hil- kestävään yhdyskuntasuunnitteluun. Tutkimuslaitokset ovat linnällä perustellut tavoitteet eheästä yhdyskuntarakeesta viime vuosina tuottaneet runsaasti uutta tietoa ekologisesti ja kuntakohtaisista täydennysrakentamisen tarpeista. kestävästä ja toimivasta kaupunkirakenteesta. Kaupungit Östersundomin varjokaavaluonnoksessa esitetään, miten ja kunnat tekevät kaavoitusten yhteydessä yhä enemmän poliittisesti asetetut tavoitteet asukasmäärästä voidaan luontoselvityksiä. Kuntien strategiapapereissa luonnon moni- toteuttaa rakentamalla tiivistä, raideliikenteeseen tu- muotoisuuden turvaaminen on otettu vakavasti. Esimerkiksi keutuvaa kaupunkirakennetta ottaen samalla vahvasti Helsingin kaupunginhallitus on hyväksynyt Luonnon moni- huomioon alueen luontoarvot ja ekosysteemipalvelut. muotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman (LUMO) vuo- sille 2007–2016, jossa on tavoitteena luontoarvot huomioiva Varjokaavaluonnos keskittyy kuvaamaan alueen ekologi- maankäytön suunnittelu yhteistyössä luontoasiantuntijoiden sia arvoja ja ekologisesti kestävää tiivistä kaupunkiraken- kanssa. Miten tämä kaikki näkyy maankäytön suunnittelun netta. Muita, alueen liikennöintiin ja yhdyskuntatekniikan lopputuloksissa? (mm. jätehuolto, viemäröinti, liikennetekniset ratkaisut ajoneuvo- ja huoltoliikenteen osalta) toteuttamiseen liitty- Nagoyan kansainvälisessä biodiversiteettikokouksessa viä ratkaisuja ei tässä yhteydessä perusteellisesti esitellä. lokakuussa 2010 sovittiin yhteisesti, että vuoteen 2020 mennessä maailman kaikkien luontaisten elinympäristöjen 1.2. Varjokaava-alueen sijainti ja rajaus katoamisvauhti on vähintään puolitettu, mieluiten pysäytetty kokonaan. Suomen ensimmäisessä luontotyyppien uhanalai- Östersundomin varjokaava sijaitsee Helsingin, Vantaan suusselvityksessä arvioitiin maamme kaikista luontotyypeistä ja Sipoon rajavyöhykkeellä, missä kaupunkimaisema 51 % uhanalaisiksi (Raunio ym. 2008). Nagoyan kokouksessa muuttuu maaseuduksi (Kuva 1). Suunnittelualue rajautuu päätettiin seuraavaksi 10-vuotistavoitteeksi suojella 17 % Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteisen yleiskaavan osal- maaekosysteemien pinta-alasta ja 10 % merten ja rannikoi- listumis- ja arviointisuunnitelmassa esitetyn rajauksen den pinta-alasta. Kolmen kunnan yhteisen yleiskaavan alu- mukaisesti pohjoisessa Sipoonkorven metsämantereeseen, eella on useita Euroopan Unionin luontodirektiivin mukaisia idässä Sipoon Majvikiin, etelässä Suomenlahteen ja län- ja Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä. Suunnittelualueesta nessä Vantaan Länsisalmeen (Kuva 2). Suunnittelualueen oli vuoteen 2011 mennessä suojeltu kaikkiaan n. 193 ha (4 pinta-ala on 45 km2, josta n. 30 km2 sijoittuu Helsingin, 9 % pinta-alasta). Jotta biodiversiteettisopimuksen tavoitteet km2 Sipoon ja 6 km2 Vantaan alueelle. Helsingin suunnit- toteutuvat, pitää maankäytön suunnittelun lähtökohdaksi ot- telualue jakautuu viiteen kaupunginosaan: Karhusaari, taa alueellisen ja paikallisen monimuotoisuuden turvaaminen Salmenkallio, Talosaari, Östersundom ja Ultuna. Vantaan tilanteessa, jossa suunnittelualueella on arvokkaita elinym- alue jakautuu neljään alueeseen: Länsimäki, Länsisalmi, päristöjä ja eliölajeja. Voidaanko yleiskaavatason suunnittelu Långmossabergen (Ojanko) ja Vaarala. Sipoon alue jakau- toteuttaa siten, että valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tuu kahteen alueeseen: Majvik ja Granön saari. toteutuvat ja lainsäädännön hengestä ei tingitä? Maankäytön suunnittelussa nähdään usein vahvoja eturistiriitoja ekolo-

7 8 2. TAVOITTEET

Varjokaavan suunnittelun tavoitteeksi on otettu ekologisesti säilyttämään huomioimalla maastonmuotoja, ilmansuuntia ja mahdollisimman kestävä lisärakentaminen tavalla, jossa alueen maankäytöllistä historiaa. ihmisen ja luonnon hyvinvoinnista ei tingitä. Suunnittelualu- Tavoitteena on luoda kestävän kehityksen yhdyskunta, joka een rakennettu infrastruktuuri muodostuu neljästä, tiiviistä tarjoaa kodin noin 50 000 asukkaalle sekä 8000–10000 pienkaupunkimaisesta keskusta-alueesta, jotka sijoittuvat työpaikkaa. Kaupunkirakenteessa kaupalliset ja kunnalliset Kartanoon, Östersundomiin, Sakarinmäkeen ja Majvikiin. palvelut sekoittuvat tasaisesti asumiseen. Metron myötä Joukkoliikenne perustuu raideliikenteeseen, metroon, ja aluetta on luonteva kehittää joukkoliikenteen tukemana kaupunkirakenne nivoutuu kiinteästi asemien tuntumaan. kävely- ja pyöräilykaupunkina. Julkisten sisä- ja ulkotilojen Suunnittelualueen poikkeuksellisen herkkä ja monimuotoinen suunnittelussa ja sijoittelussa painotetaan alueen historiaa. luonnonmaisema viljelys- ja metsäalueineen sekä rantaruo- Vaihtelevaa kaupunkitilaa synnytetään erikokoisin rakennuk- vikkoineen säilytetään laajana vihreänä infrastruktuurina. sin. Näin taataan myös monipuolinen ja vaihteleva asunto- ja Alueen omaleimaisuus perustuu rannikolta pohjoiseen talotarjonta, joka osaltaan estää eri asukasryhmien segregoi- ulottuvaan Sipoonkorven kansallispuistoon. Ilmastonmuu- tumisen. toksen aiheuttamat riskit huomioidaan jättämällä rannat rakentamatta sekä tekemällä kaupunkirakenteellisia ratkai- Alueen metroon tukeutuvista yhdyskunnista rakennetaan tii- suja, joissa noudatetaan pitkälle vietyä kestävän suunnittelun viitä pikkukaupunkeja lähiöiden sijaan. Asemayhdyskunnat si- periaatetta. Alueen yhteisöllisyyttä lisätään nivomalla palvelut joittuvat tasaisin välein metron varteen jättäen asemien väliin osaksi kaupunkirakennetta ja luomalla yhteistoiminta-alueita sekä luonnon että virkistyksen kannalta riittävät viheryhtey- (yhteispihat). det. Sakarinmäestä luodaan alueen keskusta, joka sijaintinsa puolesta tukee Östersundomia porttina kansallispuistoon ja 2.1. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet alueen mittaville virkistysalueille. Kaupunkirakenteen sisällä säilytetään luonnontilaisia arvokohteita ja suunnitellaan Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) sekä valtakunnallisten kontrastiksi hyvin urbaaneja rakennettuja puistoja. alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) mukaan kaavoituksen yleisenä tavoitteena on kestävä kehitys. Maankäyttö tulisi Vielä rakentamaton ja suojelematon rantaviiva kuuluu kaikille järjestää niin, että sillä luodaan edellytykset hyvälle elin- ja on julkisen liikenteen myötä houkuttelevan tavoitettavissa ympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, myös alueen ulkopuolelta tuleville vierailijoille. Työpaikka- sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Yleiskaavaa alueita hyödynnetään melumuureina ja tuulensuojina. laadittaessa on huomioitava yhdyskuntarakenteen toimi- Katuverkosto perustuu jo olemassa olevaan tieverkostoon ja vuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys, virkistykseen alueen sisäiset kadut perustuvat ”home-zone”-malliin. soveltuvien alueiden riittävyys sekä vaalittava rakennettua ympäristöä, maisema- ja luontoarvoja. Viranomaistoimintaa 2.3. Luonnonsuojelulliset tavoitteet ohjaavissa valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa korostetaan ekologisten yhteyksien säilymistä luonnonsuoje- Alueen vetovoimaisena erityispiirteenä nähdään laaja Si- lualueiden ja muiden arvokkaiden luontoalueiden välillä sekä poonkorven kansallispuisto, joka turvaa valtakunnallisesti viheraluekokonaisuuksien huomioimista. Myös tulva-alueille merkittävän pääkaupunkiseudun viherkehän itäisen osan. rakentamista tulisi välttää. Pääkaupunkiseudun viherkehä tunnustettiin ajatuksena seutusuunnittelun tasolla jo 1970-luvulla, jolloin tiivistyvässä 2.2. Kaupunkirakenteelliset tavoitteet kaupunkirakenteessa haluttiin säilyttää toimiva viherverkosto. Tänä päivänä viherkehä on edelleen olemassa: se alkaa Öster- Östersundomin varjokaavan rakennetun alueen suunnit- sundomin Natura 2000 –lintuvesistä ja Mustavuoren lehdosta telussa on keskeisiksi tavoitteiksi nostettu ekologinen, kytkeytyen Sipoonkorven metsämantereeseen ja jatkuen sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys kaupungissa. Näihin edelleen länteen, Länsi-Vantaan Petikon kautta Nuuksion jär- tavoitteisiin pyritään palaamalla kaupunkikulttuurin juurille. viylängölle ja Kirkkonummen Meikonsalon metsämantereen Rakennettavat alueet toteutetaan tehokkaasti ja näin ollen kautta aina Porkkalanniemen eteläkärkeen asti. Viherkehään mahdollistetaan luonto- ja maaseutumaiseman säilyminen kuuluu myös Sipoon ja Porkkalanniemen välinen saaristo. sekä parannetaan joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä ja hyödyntämismahdollisuuksia. Suunnittelualue on luonnoltaan Natura 2000 –verkoston (Tietolaatikko 1) ja nykyisten ja kulttuurihistorialtaan hyvin erityinen ja voimakasluontei- luonnonsuojelualueiden lisäksi alueella on monia muita nen. Kaupunkirakenteessa ”Östersundomin henki” pyritään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Varjokaavan tavoitteena on säilyttää suunnittelualueella

9 alkuperäistä luonnontilaista ja luonnontilaisen kaltaista viher- aluetta mahdollisimman paljon. Tavoitteena on, että asukkaat pääsevät luontoon kotioveltaan. Varjokaavassa pyritään turvamaan alueelle riittävästi vetovoimaisia lähivirkistysalueita ja täten vähentämään suojelualueille kohdistuvaa käyttöpai- netta. Leveät ekologiset yhteydet toimivat erinomaisesti myös kaupunkilaisten virkistäytymisverkostona (Tietolaatikko 2).

Tietolaatikko 1. Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet, Natura 2000 –alue (FI10065)

Suunnittelualueelle sijoittuvat Mustavuoren lehto ja Östersun- suuden, jossa tavataan Suomessa uhanalaisia luontotyyppejä domin lintuvedet muodostavat Natura 2000 –verkoston, joka (mm. kosteat lehdot) sekä kymmenen luontodirektiivin sijoittuu kokonaisuudessaan Helsingin kaupungin alueelle. luontotyyppiä: boreaaliset lehdot, Fennoskandian metsäluh- Alue koostuu neljästä erillisestä osa-alueesta: dat, puustoiset suot, Itämeren boreaaliset rantaniityt, kostea 1.Mustavuoren, Porvarinlahden, suurruohokasvillisuus, alavat niitetyt niityt, Fennoskandian Labbackan ja Kasabergetin alue hakamaat ja kaskilaitumet, laajat matalat lahdet, vaihettumis- 2.Bruksviken ja rantasuot, kasvipeitteiset silikaattikalliot sekä lähteet ja 3.Torpviken lähdesuot (Heinonen 2010). Vastaavanlainen luontotyyppien 4. Kapellviken monimuotoisuus löytyy Kirkkonummen Medvastö-Stormosse- Alueen kokonaispinta-ala on 355 ha, josta on suojeltu noin nin Natura-alueelta, jonka pinta-ala on yli kaksinkertainen ko. 150 ha. Alue koostuu matalista merenlahdista ja niiden ran- Alueeseen verrattuna (www.ymparisto.fi). taluhdista ja -niityistä sekä kallioisista mäistä, joiden rinteillä on lehtokasvillisuutta. Labbackalla ja etenkin Mustavuorella Östersundomin lintuvedet ovat kuuluneet kansalliseen lehtoja kalliokasvillisuus on kallioperän vuoksi rehevää ja lintuvesiohjelmaan vuodesta 1982. Umpeen kasvavat, rehevä- edustavaa (www.ymparisto.fi). Mustavuoren ja Labbackan rantaiset merenlahdet edustavat luontotyyppiä, joka vaatii lehtoalueet kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjel- suunnitelmallista hoitoa säilyttääkseen monipuolisen kasvilli- maan (Jokinen ja Yrjölä 2010). Mustavuori ja siihen liittyvä suuden ja lintulajiston. Östersundomin lintuvesille on laadittu Kasaberget on myös luokiteltu valtakunnallisesti ja Labbacka hoito- ja käyttösuunnitelmat kaksi kertaa (Koskimies 1998, maakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Ne ovat myös Yrjölä 2005 (julkaisematon luonnos)). Valitettavasti Helsingin erittäin arvostettuja virkistysalueita (Husa ja Teeriaho 2004). kaupunki ei ole kuluvina vuosina osoittanut määrärahoja alueiden hoitoon ja kunnostukseen. Suunnitelmallinen ja Natura-alueen suojeluperusteena ovat sekä lintu- että luonto- ohjattu harrastus-, retkeily- ja opetustoiminta on mahdollista direktiivit. Mustavuoren lehto, Labbackan ja Kasabergetin kal- toteuttaa alueella vaarantamatta Natura-alueen luonnonsuo- lioalueet sekä Östersundomin lintuvedet muodostavat erittäin jeluarvoja (Koskimies 1998, Pakarinen 2005). edustavan erilaisten luontotyyppien muodostaman kokonai-

10 Tietolaatikko 2. Ekologiset yhteydet

Östersundomin varjokaavassa ekologisella yhteydellä ekologinen yhteys heikentää metsäisten luontotyyppien tarkoitetaan aluetta, joka kytkee toisiinsa kaksi luonnon ominaispiirteitä, lisää reunavaikutusta ja muuttaa alueen monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokasta kohdetta. lajistoa. Reunavaikutuksella on todettu olevan vaikutusta Tässä yhteydessä luonnon monimuotoisuuden arvokohteilla myös metsiä käyttävien ihmisten virkistyskokemuksiin. Sadan viitataan alueisiin, jotka ovat kokonsa tai muun ominais- metrin levyinen käytävä on kokonaan reunavyöhykettä. piirteensä ansioista valtakunnallisesti tai maakunnallisesti edustavia luontokohteita kuten Sipoonkorven metsämanner, Sipoonkorven kansallispuiston kytkeminen rannikon Natura- Östersundomin lintuvedet, Mustavuori-Labbackan lehtoalue alueisiin ja virkistysalueiden merkitys on todettu erityisen tär- ja Majvikin rannikon metsäalueet. Sipoonkorven metsäman- keänä myös eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa: tereen kytkeminen Mustavuoren lehtoalueeseen, Majvikin “Valiokunta korostaa, että kansallispuisto ei pysty yksinään rannikon metsäalueisiin ja Östersundomin lintuvesiin on vastaamaan Sipoonkorven ydinalueeseen kohdistuviin suuriin varjokaavan keskeisin lähtökohta. Sipoonkorven ja rannikon virkistyskäyttöpaineisiin luonnonsuojelutavoitteiden vaaran- väliset ekologiset käytävät ovat myös merkittäviä ihmisten tumatta. Asuinalueiden väliin tarvitaankin riittävästi viherkäy- ulkoilureittejä (mm. Jokinen ja Yrjölä 2010). Toisaalta suun- täviä sekä tulevan asutuksen viereen helposti saavutettavia nittelualueen keskeisimmät metsäiset ekologiset yhteydet lähivirkistysalueita. …. Valiokunta pitää tärkeänä, että (mm. Länsisalmen metsät tai Stora dammenin purolaakso) kaavoituksen yhteydessä turvataan luonnonsuojelualueiden ovat jo itsessään erittäin edustavia, erilaisten luontotyyppien kytkeytyneisyys ja toimivien ekologisten ja virkistyskäyttöä ja metsäalueiden kokonaisuuksia, minkä vuoksi nämä kohteet palvelevien viherkäytävien säilyminen erityisesti Sipoonkor- osoitetaan suojelualueiksi (SL). Alueen keskeisimmät ekolo- vesta Helsingin merenrannan Natura 2000 -alueille sekä giset yhteydet säilytetään rakentamiselta ja mahdollisimman rakentamattomien riittävien puskurialueiden säilyminen leveinä, jotta ne yhtäältä palvelevat monia virkistyskäyttäjiä taajamarakenteen ja kansallispuiston välissä.” (mm. hiihtäjät, ratsastajat, ulkoilijat) toisaalta toimivat (Eduskunnan ympäristövaliokunta, helmikuu 2011). eläinten ja kasvien luontaisina leviämisreitteinä. Liian kapea

11 3. NYKYTILANNE

Varjokaavan selosteosa keskittyy alueen luontoympäristön ja Suunnittelualueella on hyvin erilaisia luontotyyppejä, joista ekologisesti kestävien rakentamismahdollisuuksien esittelyyn. mm. alueen boreaaliset lehdot, laajat matalat lahdet ja Östersundomin varjokaavaa laadittaessa suunnittelua ohjaa- kostea suurruohokasvillisuus edustavat Euroopan Unionin viksi lähtökohdiksi on otettu alueen maisemarakenne, luonto, luontodirektiivin luontotyyppejä (Heinonen 2011). Alueen kulttuurihistoria ja rakentamista rajoittavat luontaiset tekijät, luonnon edustavuutta lisää se, että eri luontotyypit ovat kuten tulvat ja maaperän rakentamiskelpoisuus. Suunnitte- edelleen kytkeytyneitä toisiinsa muodostaen eliölajien popu- lualuetta koskevat viranomaisselvitykset esittelevät alueen laatioiden elinvoimaisuutta tukevan, ekologisesti toimivan nykytilannetta laajasti ja perusteellisesti, eikä varjokaavan verkoston, johon kuuluvat luonnon ydinalueet (luonnon- työstäminen olisi ollut mahdollista ilman näitä erinomaisia suojelualueet, arvokkaat luontokohteet), puskurivyöhykkeet selvityksiä, joista kaikki on saatavilla pdf-versioina ja ekologiset yhteydet (Väre 2002, Kuuluvainen ym. 2004). (www.ksv.hel.fi, 30.3.2011). Alueelta löytyy edelleen runsaasti täysin rakentamatonta ranta-aluetta, joka on itäisen Uudenmaan mittakaavassa 3.1. Maanomistus harvinaista (Salminen 2010).

Suunnittelualueen maanomistus jakaantuu kuntien, valtion Yleiskaava-alueella oli vuoteen 2011 mennessä perustettu ja yksityisten omistajien kesken. Taulukon 1 mukaan etenkin 193 ha suojelualueita, joista kaikki sijoittuvat Helsingin Helsingin maa-alueista puolet ja Vantaalla 40 % on joko alueelle. Natura-alueita on 355 ha. Suunnittelualueen kaupunkien tai valtion omistuksessa, mikä mahdollistaa mm. luoteisosaan rajautuu n. 70 ha kaistale nykyistä Sipoonkor- suojelu- ja virkistysarvojen suunnitelmallisen huomioinnin. ven kansallispuistoa (Helsingin kaupunki 2011a). Suojelu- ja Helsingissä yksityinen maanomistus on keskittynyt Östersun- Natura-alueiden lisäksi yleiskaava-alueella on useita erittäin domin kaupunginosaan. Sipoon puolella kuntien omistus edustavia luonnon arvokohteita, joita ehdotetaan varjo- keskittyy Granön saareen, Majvikin maa-alueet ovat lähes kaavassa suojelualueeksi tai luonnon monimuotoisuuden kokonaan yksityisten omistuksessa. kannalta tärkeäksi kohteeksi. Yleiskaavan Helsingin alueella on viheralueita kaikkiaan 22 km2 (Helsingin kaupunki 2009). 3.2. Luontoympäristö

Suunnittelualueen luonto on rikasta ja maisemaltaan hyvin monipuolista. Korkeat metsäselänteet vuorottelevat viljelyk- sessä olevien laaksojen kanssa ja alueen eteläosaa leimaavat ruovikkoiset merenlahdet lehtimetsineen. Porvoonväylän pohjoispuolen metsät ovat osa Sipoonkorven metsämannerta, joka on harvoja laajoja metsäaluekokonaisuuksia pääkau- punkiseudun lähellä (Tietolaatikko 3). Metsät ovat monimuo- toisia, enimmäkseen tuoreita ja lehtomaisia kankaita, joissa vaihtelevat korkeat kalliomänniköt ja alavat suopainanteet. Varjokaava-alueella on useita puroja, joista Sipoonkorvesta etelään virtaavat laaksoissaan kuusi puroa (Mäkynen 2010, Jokinen ja Yrjölä 2010).

Suunnittelualueen maanomistus (Helsingin kaupunki ym. 2011) Maanomistaja Kunta Valtio Helsinki Vantaa Sipoo Muu Helsinki 218 ha 996 ha 51 ha 80 ha 1313 ha Vantaa 58 ha 72 ha 125 ha 0 ha 347 ha Sipoo 6 ha 151ha 0 ha 7 ha 492 ha

Taulukko 1. Maanomistustilanne suunnittelualueella kesä- kuussa 2010 Östersundomin osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaan.

12 Uhanalaiset ja direktiivilajit Luontodirektiivin suojelemien eläin- ja kasvilajien esiintymät ja pyrittävä ehkäisemään tulviin sekä lisääntyviin myrskyihin on otettava kaavoituksessa huomioon siten, ettei niiden liittyvät riskit. Ensi sijassa tulisi välttää uutta rakentamista elinalueita hävitetä eikä heikennetä. EU:n luontodirektiivin tulva-alueelle. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- liitteen IV lajeista kaava-alueella tavataan mm. useita lepak- keskuksen (ELY) mukaan yleiskaava-alueen Natura-alueet ja koja sudenkorentolajeja. Kansallisen tason uhanalaisia lajeja niihin suoraan kytkeytyvät niitty- ja peltoalueet luokitellaan tavataan useista eliöryhmistä (Pakarinen ja Hahkala 2011). tulvariskialueiksi (vedenpinta +0,5 m–1,5 metriä normaalis- Pelkästään linnuista alueelta on tehty havaintoja 14 uhanalai- ta). Suunnittelualueen kaikki alavat peltoalueet luokitellaan sesta ja 31 silmälläpidettävästä lajista (Tietolaatikko 4). meriveden tulvariskialueiksi (vedenpinta +1,50–2,50 m), mutta Östersundomin suunnittelualueella tulvimista aiheutta- Suomessa esiintyvät lepakkolajit on rauhoitettu ja ne luovat myös myrskysateet purouomien ajoittaisen heikentyneen kitellaan EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajeiksi. Osayleis- valunnan vuoksi. kaava-alueella on Sipoon kunnan vuonna 2006 tekemän lepakkoselvityksen mukaan kolme tärkeää lepakkoaluetta: Talosaarentien varressa on joka kevät tulvat Uudelle Porvoon- Östersundomin kappeli ja Kapellviken (I luokka), Talosaaren tielle asti. Poikkeuksellisesti tulvia on myös syksyllä tai aina niemi (II-luokka) sekä Bjölsfärdenin lahteen rajautuvat ranta- kovien ja pitkään jatkuneiden sateiden jälkeen. Kun Krapuoja alueet Karhusaaressa ja Sipoon Majvikissa (III luokka) (Siivo- on tukossa tulvien takia, kerääntyy sadevettä myös pelloille nen ja Wermundsen 2006). lähellä moottoritietä. Kapellvikenin lahdella esiintyy syksy- tai talvitulvia joka toinen tai joka kolmas vuosi. Tulvat yltävät Rannat ja tulva-alueet kuitenkin tien ali Östersundomin kartanon tulvanniitylle. Yleiskaava-alueella on rantaviivaa 24 km, joista 12 km kuuluu Natura-alueisiin. Alueiden käytön suunnittelussa on huomioitava viranomaisten toimesta osoitetut tulvavaara-alueet

©Antti Below

13 ©Antti Below Tietolaatikko 3. Sipoonkorven metsämanner

Sipoonkorpi on lähes 7 200 ha laajuinen metsien ja viljelys- takoon mm. Helsingille uutena, jo kadonneena lajina metso. maiden muodostama alue, joka sijaitsee Helsingin ja Van- Kaikkiaan arvolajeja (maa- ja kosteikkolajit) kartoitettiin 60 taan kaupungin sekä Sipoon kunnan mailla. Sipoonkorven lajia. FINIBA-alue kattaa koko Sipoonkorven metsämantereen metsämanner on noin 4 600 ha kokoinen, poikkeuksellisen (Ellermaa 2011). laaja Helsingin seudulla säilynyt metsäalue (Honkanen 2006). Sipoonkorven alueella on kaikkiaan 17 lampea ja pikkujär- Suomen kaikkia matelija- ja sammakkoeläinlajeja pidetään veä. Suunnittelualueelle sijoittuu kolme lampea: Stortrsäk, taantuvina. Sipoonkorvesta voi kuitenkin löytää kaikki Gumböle träsk ja idässä Hältingträsk. Eduskunta hyväksyi manner-Suomessa elävät neljä matelijalajiamme: uhanalaisen lain Sipoonkorven kansallispuistosta 2.3.2011. Suomen 36. rantakäärmeen (VU), silmälläpidettävän vaskitsan (NT), kansallispuisto kattaa alueen nykyiset, valtion omistuksessa kyyn ja sisiliskon. Vaarantuneeksi luokiteltu rantakäärme on olevat luonnonsuojelualueet, yhteensä 1 857 ha. Perustetulla havaittu suunnittelualueelle sijoittuvan Storträskin lammen kansallispuistolla suojellaan luontoarvoiltaan kansainvälisesti ympäristössä (Honkanen 2006). merkittäviä eteläisen Suomen metsä-, kallio-, suo- ja perin- neympäristöjä. Sipoonkorven lajistossa on tavattu noin 100 Sipoonkorpi on erittäin suosittua virkistysaluetta, jota käyttä- uhanalaista tai silmällä pidettävää lajia (www.ympäristo.fi ). vät monet harrastajaryhmät, mm. hiihtäjät, suunnistajat, met- sästäjät, harrastuskalastajat, retkeilijät, marjastajat, sienestä- Sipoonkorven kansallisesti arvokas linnustoalue, FINIBA, on jät ja ratsastajat (Honkanen 2006). Sipoonkorven alueella käy kooltaan 20,2 km², josta kolme neljännestä sijoittuu kansal- nykyisin noin 40 000 retkeilijää vuodessa (Helsingin kaupunki lispuistoalueelle. Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys 2011b). Tringa kartoitti vapaaehtoistyönä Sipoonkorven FINIBA alueen kesällä 2008. Kartoitus keskittyi ns. arvolajeihin, joista mainit-

14 Tietolaatikko 4. Yleiskaava-alueen linnusto

Kaava-alueen linnusto tunnetaan pääpiirteissään hyvin (esim. haukka, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, sääksi ja Solonen 1999, Yrjölä 2009) ja linnustolle tärkeitä alueita on nuolihaukka, pöllöistä huuhkaja, varpuspöllö, lehtopöllö ja otettu huomioon alueen Natura 2000 -alueita suunnitelta- sarvipöllö. Kanalinnuista alueen metsät tarjoavat turvapaik- essa. Linnuston kannalta nykyiset suojelualuerajaukset ovat koja niin pyylle, teerelle kuin metsollekin. Muita metsien monin paikoin riittämättömiä, koska ne jättävät linnustolle arvolajeja ovat mm. kehrääjä, tikat (käenpiika, harmaapää- tärkeitä reuna- ja suojavyöhykkeitä rajauksen ulkopuolelle. tikka, palokärki, pikkutikka), kangaskiuru ja pikkusieppo. Kaava-alueen pellot ja niityt taas ovat etenkin ruisrääkän Alueen arvokkaimmat lintualueet kuuluvat pääosin Öster- ja peltosirkun esiintymisen kannalta tärkeitä ympäristöjä. sundomin lintuvesien ja Mustavuoren lehdon Natura 2000 Kosteikkoympäristöjen lajeista erityistä silmälläpitoa vaati- -alueeseen. Alueet ovat erityisen merkittäviä monipuolisen vat mm. mustakurkku-uikku, lapasorsa, ruskosuohaukka, linnuston pesimäalueina, mutta etenkin Talosaaren (Husön) punajalkaviklo ja rastaskerttunen. Torpvikenin alueella ja lähipelloilla sekä Sipoon Bölsfjärdenillä on merkitystä myös lintujen muutonaikaisina levähdysalueina. Useimpien mainittujen lajien esiintymisalueet ovat säännöl- Luonnonolojen turvaamiseksi rakentamista ei tulisi suunni- lisiä, vuodesta toiseen tai ainakin usein toistuvasti asuttuja tella tällaisten alueiden välittömään läheisyyteen. Alueiden alueita. Tällaisten alueiden säilymisellä on siten kyseisten ympärille pitäisi jättää maastoa myötäilevä, laaja suojavyöhy- lajien kannalta pitkäaikaista merkitystä. Mahdollisia esiin- ke. Liikkuminen tulisi ohjata jo käytössä oleville kulkureiteille. tymisalueita on myös rajattujen alueiden ulkopuolella. Vastaavalla tavalla olisi huomioitava myös yksittäisten, Ruisrääkän esiintyminen on lajin muuttokäyttäytymisestä suojelua tarvitsevien lajien tärkeimmät elinympäristöt. Tällaisia johtuen vaihtelevaa ja sen esiintymispaikat saattavat vaih- lajeja ovat erityisesti petolinnut, joiden laajojen reviirien della vuosittain myös mm. peltoympäristöjen viljelykäytössä ydinalueet eivät aina osu nykyisille niukasti rajatuille suojelu- tapahtuneiden muutosten seurauksena. Siten lajin kannalta alueille. Useimmat petolintulajit pesivät metsissä ja tarvitsevat suotuisimpien peltolohkojen ennakointi ei ole aina mahdol- hyvin menestyäkseen pesäpaikkansa ympärille laajahkon, lista. Lähes kaikki alueen pellot ja niityt voivat tarjota ruisrää- rauhallisen suojavyöhykkeen. källe sopivia elinympäristöjä.

Kaava-alueella esiintyy pesimäaikaan säännöllisesti tai lähes säännöllisesti päiväpetolinnuista mehiläishaukka, ruskosuo-

15 16 17 3.3. Rakennettu ympäristö

Suunnittelualueen rakennettu ympäristö on kerrostunut jalankulku- ja pyöräilyväyliä on koko alueella vain pääväylien vuosisatojen aikana ja alueelle sijoittuu useampi kulttuurihis- varsilla sekä Länsimäessä, Karhusaaressa ja Landbossa. toriallisesti merkittävä kohde, kuten Västerkullan kartanoalue Muutoin alueella tapahtuvaa jalankulkua ja pyöräilyä ei Länsimäessä, Husön kartano Talosaaressa, Östersundomin ole huomioitu teillä eikä kaduilla edes liikennenopeuksia kartanoalue sekä Björkdukken ja Björntorp. Östersundo- rajoittamalla. min aluetta on rakennettu pääosin kulttuurimaisemaa kunnioittaen . Kylämäiset rakennuskokonaisuudet istahtavat Palvelut luontevasti pellon ja metsän reunavyöhykkeeseen; Kappe- Alueen nykyinen kaupallisten palveluiden tarjonta on niukka. lintien varren asutus on hyvä esimerkki vanhan kylänpaikan Uuden Porvoontien yhteyteen on keskittynyt päivittäistava- luontevasta rakentamisesta. Uuden Porvoontien varteen rakauppa ja vähäistä muuta liiketoimintaa. Suunnittelualue keskittyvää kylämaista maisemaa hallitsevat avonaiset niitty- tukeutuu palvelujen osalta Vuosaaren, Itäkeskuksen ja Van- ja peltoalueet. Majvikissa toimii mm. biodynaaminen maatila. taanportin ostoskeskuksiin ja -keskittymiin. Uuden Porvoon- tien ja Knutersintien risteyksessä sijaitseva Sakarinmäen koulu Suunnittelualueella asui vuonna 2011 n. 6000 asukasta. Län- toimii keskeisenä tapaamispaikkana alueen asukkaille. Alueen nessä yleiskaava-alue rajoittuu tiiviiseen kerrostalovaltaiseen harrastus- ja virkistyspalveluja, kuten Husön ratsastustilaa asuinalueeseen Vantaalla ja muuttuu jyrkässä leikkauksessa hyödyntävät alueen ulkopuolisetkin asukkaat. maaseutumaiseksi haja-asutusalueeksi. Yleiskaava-alueen moderneja pientalo- ja omakotitaloaluekohteita ovat Ul- Yhdyskuntatekninen huolto tunassa Landbo, Karhusaari ja tiivis uudisalue Sipoonranta Alueen olemassa oleva vesihuoltoverkosto on mitoitettu Sipoossa. Omakotitaloja on taajasti rakennettu etenkin nykyisen asukasmäärän tarpeisiin. Runkovesijohto on kytketty Puroniityntien varteen Helsingissä sekä Sipoossa omakoti- niin Helsingin kuin Sipoon verkostoon ja se sijaitsee Uuden taloasutus on 40-luvulta levittäytynyt Björkhaganin alueelle Porvoontien varrella. Alueen vedensyöttö tapahtuu Sipoon ja myöhemmin Aspesskogiin. Sipoossa suunnittelualueen vesijohtoverkosta. Runkovesijohdon yhteydessä sijaitsee itäosaan on syntynyt suhteellisen tiivis Vesterbackan oma- myös alueen siirtoviemäri. Alueella sijaitsee kantaverkkoa kotitaloalue. Yksittäiset pientilat, tontit ja loma-asutukset sekä paikallisten jakeluverkonhaltijoiden alueverkkoa ja sijoittuvat kauttaaltaan varjokaava-alueelle. jakeluverkostoja. Alueella sijaitsevista kolmesta sähköase- masta Landbon sähköasema palvelee aluetta. Alueen läpi Liikenteen nykytilanne ja melu kulkee korkeapaineinen maakaasun siirtojohto. Jakeluverkko Maaseutumaisen alueen liikenneverkko koostuu nykyisin muodostuu keskijänniteverkosta, puistomuuntamoista sekä pääosin teistä. Ainoastaan Vantaan Länsimäessä sekä Helsin- pienjänniteverkosta ja se on toteutettu pääosin ilmajohtona. gin Karhusaaressa ja Landbossa on kaupunkimaisia katuja. Aluetta halkovat Porvoonväylä (vt7/E18) ja Kehä III ovat valtakunnallisesti merkittäviä pääteitä ja osa kansainvälistä E18 yhteyttä. Alueen kolmas merkittävä tieyhteys on Uusi Porvoontie (mt170). Alueella on useita merkittäviä vanhoja Sakarinmäen koulu tielinjauksia kuten 1600–1700-lukujen vaihteessa syntynyt Sotungintie ja 1870-luvulta peräisin olevat Talosaarentie, Kappelintie, Lass-Bengtsin ohi Östersundomin kartanolle johtava tie sekä osa Björkuddeniin johtavasta tiestä. Vuodelta 1929 peräisin olevasta Pitäjän kartasta löytyvät jo useita alueen teistä, kuten Kantarnäsintie, Vikkullantie, Uusi Porvoon- tie, Knutersin tie, Sotilasmäentie, Björkuddenin tie nykyisen kaltaisena, osa Långörenin tiestä, Ribbinöntien alkupätkä ja nimettömiä pelto- ja metsäteitä. Melun kannalta alueen keskeisiksi ongelmakohdiksi nousevat Porvoonväylä, Kehä III, Uusi Porvoontie ja Itäväylä, joiden varsien rakentamisessa tulee huomioida liikenteen aiheuttamat meluhaitat.

Alueen joukkoliikenne perustuu nykyisellään bussiliikenteeseen. Kevyt liikenne on huomioitu alueella heikosti. Erityisiä

18 4. YLEISKAAVALUONNOS

4.1. Kokonaismitoitus 4.2. Kokonaisrakenne

Koko Östersundomin suunnittelualue on pinta-alaltaan 45 Östersundomin alueen maankäytön kannalta keskeisimmät km2. Merialueen laajuus on 5,7 km2. Varjokaavaluonnoksessa tekijät ovat luonnonsuojelualueet ja ekologiset yhteydet. rakentamisalueita on osoitettu n. 8,6 km2, joista asumiselle Ne ohjaavat rakentamisen metroasemien yhteyteen sekä 6,1 km2 (Taulukko 2). Varjokaavaluonnoksen mukaisessa mal- olemassa olevien asuinalueiden tiivistämiseen. Arvokkaiden lissa rakennetun alueen asumistiheydeksi tulee 5800 as/km2 luontoalueiden ja rakentamisalueiden väliin muodostuu mo- (64 as/ha). Korkealla asumistiheydellä halutaan luoda tiivistä nipuolinen virkistysalueverkosto. Metroasemien tuntumaan kaupunkirakennetta, joka yhtäältä edistää joukkoliikenteen rakentuvat keskittymät ovat tiiviitä sekakortteleita, joissa asu- käyttöä toisaalta säästää luontoalueita rakentamiselta minen, palvelut ja työpaikat sekoittuvat luontevasti. Työpaik- virkistyskäyttöön sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa karakentaminen ja liityntäpysäköinti suojaavat Sakarinmäkeä varten. Keskustatoimintojen alueen sekä työpaikka-alueen ja Landbota moottoritien melulta. Varjokaavassa osoitetaan keskimääräinen tonttitehokkuusluku on et=1–1,5. Lähipal- toimitiloja uusille työpaikoille, jotka sijoitetaan paitsi niille velujen alueella keskimääräinen tonttitehokkuusluku on varatuille varsinaisille työpaikka-alueille, myös keskustatoi- et=0,6–1,2. Asuntoalueilla keskimääräinen tonttitehokkuus mintojen ja lähipalveluiden alueille, erityisesti metroasemien luku vaihtelee välillä et=0,2–0,6. läheisyyteen ja pääkatujen varsille. Alueen keskus muodostuu Sakarinmäelle sen keskeisen sijainnin vuoksi. Sakarinmäki Varjokaavassa tavoiteltu asukasmäärä alueella on maksi- on hyvin tavoitettavissa alueen sisältä käsin, mutta se on missaan 50 000 asukasta. Varjokaavassa asumisen kerros- myös loistava liityntäpysäköintipaikka, joka osaltaan aktivoi alatavoite on 1 575 000 k-m2, joka vastaa n. 45 000 uutta keskusta. asukasta. Kunkin osa-alueen kerrosaloista päätetään asema- kaavoituksen yhteydessä. Varjokaavan työpaikka-alueiden Alueen rakentaminen keskitetään järkevästi niin, että alavat kerrosalatavoite on 330 000 k-m2, joka vastaa n. 8 250 rannat ja peltoalueet jätetään rakentamatta. Näin vältytään työpaikkaa. Työpaikkoja on myös asuntovaltaisilla ja lähipal- huomattavilta pohjatöiltä ja otetaan huomioon ilmastonmuu- veluiden alueilla. Työpaikkojen määrä riippuu paljolti alueelle toksen myötä kasvava tulvariski. Rakennettavilla alueilla hule- hakeutuvan toiminnan luonteesta. vesien hallinta toteutetaan Helsingin kaupungin hulevesistra- tegian mukaisesti ensisijaisesti edistämällä luonnonmukaista, Luonnonsuojelualueita kaava-alueella on n. 11 km2, josta hidastavaa ja avointa hulevesien käsittelyä, toissijaisesti kansalaisjärjestöjen yhteisen kansallispuistorajauksen osuus suosimalla viherkattoja ja vettä läpäiseviä pinnoitteita katuja on n. 9,8 km2. Luonnon monimuotoisuuden kannalta piharakenteissa (Helsingin kaupunki 2008b). erityisen tärkeitä alueita kaava-alueella on n. 5,8 km2 (Taulukko 2).

maankäyttö ha Tiivistettävät asuinalueet 612 Keskusta- ja lähipalvelut 146 Tiiviissä kaupunkirakenteessa viherkattoja tarvitaan Työpaikka-alueet 22 hulevesien ja ilmanlaadun hallintaan. Kasvillisuus toimii Asuminen ja työpaikka 780 lämpö- ja melueristeenä edistäen näin rakennusten Teollisuusalueet 26 energiatehokkuutta. Yhdyskuntatekninen huolto 53 Rakentaminen yhteensä 859 Alueen huomattavimmat melun aiheuttajat ovat Porvoon- Kansallispuiston alueet 983 väylä, Kehä III, Uusi Porvoontie ja Itäväylä. Väylien varsien Luonnonsuojelualueet 136 rakentamisessa tulee huomioida siedettävien desibelitasojen Luonnon monimuotoisuuden arvoalueet 581 saavuttaminen. Melumuurien rakentamisen sijaan melu- Virkistysalueet 1380 haittoja hillitään rakennuksin. Väylien varret kaavoitetaan Vesialueet 570 pääasiassa työpaikka-alueiksi. Maankäyttö yhteensä 4509

Taulukko 2. Östersundomin varjokaavan maankäyttövarausten 4.3. Rakentamisen infrastruktuuri pinta-alat Östersundomin alueesta rakennetaan kestävän kehityksen yhdyskunta. Rakentamisella pyritään luomaan tasavertaisen hyvä elinympäristö kaikille. Tämä tarkoittaa rikasta asuntokantaa, laadukasta ja riittoisaa palveluverkostoa sekä kor-

19 keatasoista työ- ja kauppaympäristöä. Hyvää elämänlaatua säilyttämisen. Alueen rakentamisessa huomioidaan paikalliset tavoitellaan ekologiset lähtökohdat huomioiden tukemalla ympäristötekijät: ilmansuunnat, maastonmuodot, tuuliolo- energiatehokkaita liikkumismuotoja, laajaa viherverkostoa suhteet ja meluhaitat. Alue tulisi rakentaa mahdollisimman sekä monipuolista asuntokantaa. matalan hiilijalanjäljen omaavin materiaalein.

Liikenne Alueen liikennejärjestelyissä painotetaan ns. lastenvaunuetäi- syyttä. Kaupunkirakenteen tiiviys ja katurakenne tukevat jalankulkua ja pyöräilyä. Keskustaan suuntautuva joukkoliikenne perustuu metroon ja sen neljään asemaan, joiden tavoitettavuutta tukee paikallinen ja seudullinen linja-auto- liikenneverkosto. Kehä III:n suuntaan ja muualle Uuttamaata suuntautuva joukkoliikenne pohjautuu bussiliikenteeseen. Rakennusten pohjakerrokset aktivoidaan julkisin ja Varjokaavassa ei oteta kantaa, onko metro käyttäjäkapasi- kaupallisin palveluin; päiväkodit, koulut, toimistot ja kaupat teettinsa ja joukkoliikennesuoritteensa puolesta tehokkain elävöittävät kaupunkirakennetta. alueellinen tai seudullinen joukkoliikenneratkaisu. Katuverkosto perustetaan olemassa olevan tieverkon varaan. Aluetta kehitetään sekoitettuna yhdyskuntarakenteena, mikä Olemassa olevat tiet muutetaan kaduiksi. Keskusta- ja lähi- tarkoittaa, että asuminen, palvelut, työpaikat ja virkistysmah- palveluiden alueilla painotetaan keskitettyä pysäköintiä, joka dollisuudet sulautetaan tasaisesti kortteleihin. Sekoittamalla osaltaan tukee alueen kehittämistä kävely- ja pyöräilykaupun- toimintoja lisätään niiden saavutettavuutta ja luodaan ympäri kina. Asuntoalueilla pysäköinti tapahtuu pääosin tonttimailla, vuorokauden elävää yhdyskuntarakennetta. Näin lisätään jolloin varatun autopaikan maa-alan voi käyttää vaihtoeh- myös alueen turvallisuutta ns. sosiaalisen kontrollin avulla toisella tavalla vaikka kasvimaana. Erityisesti Sakarinmäen (passive surveillance). Rakennetun ympäristön virikkeitä pysäköinnissä huomioidaan liityntäpysäköintitarve. lisätään erityisin julkisin sisä- ja ulkotiloin, jotka kannustavat yhteisöllisyyteen, mutta mahdollistavat myös yksityisyyden Kadut ja aukiot Kadut ja aukiot suunnitellaan kaupunkimaisiksi ja korkea- tasoisiksi. Katuverkosto tukeutuu olemassa oleviin katuihin. Aukiot ovat pienpiirteisiä “hengitysaukkoja” kaupunkirakenteessa. Suurin ja merkittävin aukio on alueen keskuksen, Sakarinmäen, sydämessä sijaitseva Sakarintori. Katukuvaa elävöittävät kiipeilyseinät ja eläinpihat. Näin mahdollistetaan luovaa tilankäyttöä eri-ikäisille ja -tarpeisille kaupunkilaisille. Elävän kaupungin kadut ja aukiot tarjoavat tilaa liikkua, Aurinkoenergian hyödyntäminen maksimoidaan suuntaamal- touhuta ja viljellä monimuotoisesti. la rakennukset etelään. Lehtipuut varjostavat rakennuksia kesäisin, mutta päästävät valon ja lämmön hyödynnettäviksi Rakennetut puistot talvisin. Östersundomin varjokaava-alueella tärkein arvo on luonto kaikessa moninaisuudessaan. Kansallispuistoa ja ekologisia yhteyksiä heijastava viherrakentaminen tukee alueen Genius loci:a (paikan henki) luoden alueelle vahvan identiteetin. Luonnontilaisten ja rakennettujen kaupunkipuistojen sarja muodostaa korkeatasoisen ja toiminnallisesti monipuolisen Kaupunkirakenne muodostuu tiiviiksi yhdyskunnaksi keski- viherverkoston kaupunkirakenteeseen. kokoisin rakennuksin, jolloin tuulet ohjaantuvat luonnostaan kaupungin yli.

20 4.4. Vihreä infrastruktuuri

Östersundomin varjokaavan tavoitteena on kestävä yh- esittävät liitettäväksi Sipoonkorven kansallispuistoon, jonka dyskuntarakenne ja rakentamisen luontoympäristölle ja perustamisesta eduskunta on tehnyt päätöksen helmikuussa eliöstölle aiheuttamien välittömien ja välillisten haittojen 2011. minimointi. Vihreän infrastruktuurin maksimoiminen vettä läpäisevine maaperineen turvaa hyvät ekosysteemipalvelut Luonnon monimuotoisuuden mm. hiilen sidonnan ja varastoinnin sekä vesistöjä rehevöit- kannalta erityisen tärkeät alueet tävien ravinteiden (typpi ja fosfori) ja hulevesien hallinnan Kaavassa on osoitettu joukko alueita, joiden luontoarvot voi- näkökulmasta (Tietolaatikko 5). Eheä viherverkosto palvelee taneen huomioida vaikka niitä ei perustettaisikaan varsinai- näitä tavoitteita. Varjokaavassa alueella säilytettävä vihreä siksi suojelualueiksi. Nämä alueet on erotettu tavanomaisista infrastruktuuri on kaavoitettu Sipoonkorven kansallispuis- virkistysalueista (V) antamalla niille ominaispiirremerkintä luo toksi, luonnonsuojelualueiksi, luonnon monimuotoisuuden (=luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas kannalta arvokkaiksi kohteiksi ja virkistysalueiksi. Alueen alue). Näihin ns. luo-alueisiin kuuluvat keskeiset ekologiset keskeiset ekologiset yhteydet on osoitettu joko luo-alueina yhteydet, pienemmät luontokohteet sekä olennaisimmat tai arvokkaimpien alueiden osalta SL-alueina. metsälain 10 § mukaisia elinympäristöjä sisältävät alueet. Merkintää on käytetty myös arvokkaampien ydinalueiden Luonnonsuojelualueet tuki- ja puskurialueiden osoittamiseen (mm. Stora dammenin Aluevarauksella on osoitettu jo perustetut suojelualueet puronvarren SL-alueelle osoitettu tuki- ja puskurialue). sekä ne luontoarvoiltaan erityisen arvokkaat alueet, joiden katsotaan olevan tarkoituksenmukaista perustaa luonnonsuo- Virkistysalueet jelulain mukaisiksi suojelualueiksi. Suojelualueiksi esitettävät Virkistysalueet sisältävät pienkaupunkien lähivirkistyskoh- alueet on jaettu ”tavanomaisiin” suojelualueisiin (SL) sekä teita ja laajempia virkistysaluekokonaisuuksia mm. Vantaan sellaisiin suojelualueisiin (SL/kp), joita ympäristöjärjestöt Länsimäen, Helsingin Salmenkallion ja Talosaaren alueilla sekä Sipoon Aspesskogenin itäisillä alueilla. Virkistysalueen käyttöä ohjataan reittiverkoston avulla. Alueiden hoito- ja käyttö- suunnitelmat toteutetaan siten, että alueen virkistyskäyttö so- vitetaan yhteen luonnon ominaispiirteiden kanssa. Runsaassa käytössä oleville alueille suunnitellaan toimiva reittiverkosto ja kohteille voidaan rakentaa pienimuotoisia ulkoilu- ja liikunta- toimeen liittyviä toimipisteitä kuten levähdys- ja kuntoilupaik- koja. Laajemmat liikuntatoimipaikat (urheilukentät) nivotaan osaksi tiivistä kaupunkirakennetta. Suunnittelualueen ulkoilu- ja liikuntatarjonta perustuu vahvasti elämysretkeilyyn ja omatoimiseen liikkumiseen (lenkkeily, melominen, retkeily, ulkoilu, veneily).

4.5. Aluekohtaiset suunnitelmat

Östersundomin varjokaavaluonnoksen aluekohtaisissa suunnitelmissa esitellään kolmen kunnan alueiden osalta keskeisimmät maankäytön tavoitteet. Yksityiskohtaisemmat kuvaukset ja perusteet suojelualueiden ja luonnon muiden ar- vokohteiden (luo) osalta esitellään erikseen selosteen liittees- sä 1. Kohteiden perässä, suluissa olevat numerot viittaavat edempänä aluekohtaiseen karttasijainti- ja kuvausnumeroon.

4.5: Östersundomin metroaseman tuntumaan rakentuu tiivis pientalovaltainen kaupunki, jossa lähipalvelut nivoutuvat luontevaksi osaksi kaupunkia. 21 Östersundom Östersundomin kaupunginosa sijaitsee Porvoonväylän ja Östersundomin kulttuurisen sydämen muodostavat alueen Uuden Porvoontien välillä. Alueella asuu nykyisin n. 550 kartano, Östersundomin kappelialue sekä Sakari Topeliuksen asukasta. Rakennettu ympäristö teiden välillä tulee varjokaa- kotina tunnettu Villa Björkudden. Östersundomin kartanoalu- van myötä muuttumaan voimakkaasti. Alueelle suunnitellaan een läpi kulkee Östersundomin kartanoalueen tallien ratsas- kaksi metroasemiin tukeutuvaa, rakennepiirteiltään omalei- tusreitti. Kartanon kosteikkoalue on arvokas luontokohde maista kaupunkialuetta noin 25 0000 asukkaalle ja 6 000 (42). työpaikalle. Östersundomista suunnitellaan tiivis, pientalovaltainen kaupunki, jossa asuinrakennusten yhteyteen sijoittuvat Östersundomin laaja kaupunginosa muodostuu metsien, ”kivijalkapalvelut” nivoutuvat luontevasti osaksi kaupunkia. avointen peltoalueiden, kosteikkojen ja kallioalueiden Metrosta pääsee astumaan suoraan Stora dammenin ekologi- vuorottelusta. Östersundomin alueelle rajautuu neljä tärkeää sen käytävän kautta Sipoonkorpeen. ekologista käytävää: lännessä Mustavuori-Länsisalmen (35), keskellä Stora Dammenin (36) ja idässä Immersbackan Sakarinmäestä kehittyy yleiskaava-alueen kulttuuri-, palvelu- alue (37). Nämä yhteydet on arvioitu myös Itä-Uudenmaan ja koulutustoimintojen keskus. Kaupunkirakenne on erittäin maakuntakaavan suunnittelun yhteydessä erityisen tärkeiksi, tiivis. Porvoonväylään rajautuvat korkeat toimistorakennukset säilytettäviksi ekokäytäviksi (Väre 2002). Sakarinmäen kapea toimivat melusuojina. Sakarinmäen metroasema toimii idästä ekoyhteys (38) puristuu osaksi tiivistää kaupunkikeskustaa. suuntautuvan ajoneuvoliikenteen liityntäliikenneasemana. Stora dammenin purolaakso ja lammen ympäristö ehdote- Paikoitusalueet sijoittuvat kallioiden sisään, maanpinta taan varjokaavassa suojeltavaksi (12). Östersundomin alueen varataan tiiviille rakentamiselle, jossa vuorottelevat korkeat muut luonnon monimuotoisuuden arvokohteet osoitetaan 4–5-kerroksiset rakennukset ja maaston muotoilua mu- varjokaavaluonnoksessa joko suojelualueena (13, 14, 15) tai kailevat matalammat rivitalot. Rakentaminen sopeutetaan luo-kaavamerkinnällä (39, 40, 41, 43, 44, 45, 46, 47). maisemarakenteeseen Östersundomin kartanon kulttuurimaisemaa kunnioittaen.

22 Karhusaari Karhusaaren kaupunginosaan kuuluu Karhusaaren lisäksi myös pieni Skutholmenin saari. Karhusaaren nykyistä omako- titaloasutusta esitetään varjokaavassa tiivistettävän pienta- loasutuksella. Nykyinen asukasmäärä tulee kolminkertaistu- maan 1500-2000 asukkaaseen. Lähipalveluita kehitetään ja alueelle turvataan riittävä kauppa- ja lastenhoitopalvelutar- jonta. Metroasema sijaitsee yli 600 metrin päässä, joten bus- siliikenne ja pyöräily liittävät alueen metron vaikutuspiiriin. Saaren vielä rakentamattomat rannat säilytetään vapaina ja kehitetään yhteiskäyttöön. Alueen sisäosaan osoitetaan lähi- virkistysalueita, joissa luonnon arvokohteet on huomioitu (24, 25). Mahdollisuutta kävelysillan rakentamiselle Karhusaaresta suoraan kansallispuistoon Talosaareen selvitetään. Saareen perustetaan uusi Skutholmenin – Svinvikenin luonnonsuojelualue (10, 11). Kasabergetin kallioalueelle suunnitellaan kulkua ohjaava reitistö (23).

Salmenkallio Salmenkallion kaupunginosaan kuuluvat Västerkullan kiila, Kasabergetin kallioinen metsäselänne, Kantarnäsin niemi ja Porvarinlahti. Varjokaavassa Salmenkalliota kehitetään luonnonsuojelu- ja virkistysalueena. Alueen nykyiset, yksittäi- set omakotitalotontit säilyvät ennallaan, eikä alueelle osoiteta lisärakentamista. Mustavuori-Labbackan (4), Porvarinlahden ja Östersundomin Bruksvikenin Natura-alueet, Kasabergetin suojeltu (5) ja suojelematon (6) kallioalue sekä eteläosan Kantarnäsbergetin kallioalue (7) esitetään liitettäväksi osaksi Sipoonkorven kansallispuistoa. Salmenkallion laajat peltoalueet säilytetään viljelyskäytössä. Alueelle kehitetään monipuolinen, alueen luontoa huomioiva virkistysreittiver-

4.5: (yllä) Östersundomin asuntoalue muodostuu lähinnä pientaloista. (alla) Sakarinmäessä vuorottelevat korkeat ja matalat rakennukset. Kaupungin rakennetut puistot ja ja viheralueet toimivat hulevesien suodattajina.

23 4.5: Sakarinmäen kaupunkirakenne on erittäin tiivis, jossa vuorottelevat korkeat 4-5-kerroksiset rakennuksen ja maaston muotoilua mukailevat rivitalot.

kosto, jotta nykyiset ja tulevat harrastustoiminnot (hiihto, kailukohde. Talosaaren torpasta syntyy kansallispuiston eteläi- luontomatkailu, ratsastus, retkeily) voidaan yhdistää. nen luontokeskus. Talosaaren kaupunginosaan sijoittuu kaikki Salmenkallion eteläpuolelta kulkeva Helsingin kaupungin kolme suojeltua Östersundomin Natura-alueen lintulahtea: virkistysreitti ja liikuntaviraston ylläpitämä suosittu hiihtolatu lännessä osa Bruksvikeniä, keskellä Torpviken ja pohjoisessa Mustavuoresta Talosaareen otetaan virkistysreitistön suunnit- Kapellviken (92 ha). Natura-alueet ja niiden väliin jäävä Talo- telun lähtökohdaksi. saaren niemi (8) esitetään liitettäväksi osaksi Sipoonkorven kansallispuistoa ja ne kytketään yhteen Ribbingön ekologisel- Talosaari la yhteydellä (29). Se on tärkeä lähivirkistysalue Karhusaaren Talosaaren kaupunginosaan kuuluu Ribbingö, Husö ja ja Ribbingön asukkaille. Alue on jo aiemmissa kaavoissa Marbackenin alueet sekä Torpviken. Alueella asuu nykyisin varattu virkistysalueeksi ja siellä on mm. hyvä reittiverkosto, alle sata asukasta. Talosaaren kaupunginosaa kehitetään jota käytetään ratsastukseen, hiihtoon, pyöräilyyn ja muuhun kulttuurin ja luonnon kohtaamispaikkana. Ribbingön aluetta ulkoiluun. Talosaaren alueen tulvapellot ovat linnustollisesti kehitetään edelleen omakotitaloalueena. Kulttuurihistorial- merkittävä alue keväällä ja syksyllä, ja ne myös houkuttelevat lisesti merkittävä Husön kartanoalue peltoineen muodostaa alueelle lintuharrastajia. alueellisen toimintokeskustan, jonka yhteyteen kehitetään ratsastustoiminnan rinnalle alueen vetovoimainen luontomat-

4.1: Varjokaava-alueella rakentamista osoitetaan n. 8,6 km2 ja muu alue on joko vihreää infrastruktuuria tai vanhaa rakennuskantaa.

24 Ultuna Länsimäki Ultunan kaupunginosa sijaitsee Porvoonväylän pohjoispuolel- Vantaan Länsimäen alue rajautuu lännessä tiiviiseen kerros- la varsinaisen Sipoonkorven metsämantereen sisällä. Aluetta taloalueeseen, etelässä Uuteen Porvoontiehen, idässä Kehä kehitetään ensisijassa virkistykseen ja luonnonsuojeluun. III:een ja pohjoisessa Porvoonväylään. Alueen yleisilmettä Landbon ja Puroniityn omakotitaloalueilla asuu tällä hetkellä hallitsevat laajat peltomaisemat. Vantaan kaupunginosa on noin 1100 asukasta, joista 900 Landbossa ja 200 Puroniityssä kaupunki- ja maaseutumaiseman risteysalue. Omakotitalovaltaista täydennysrakentamista osoitetaan Land- Länsimäkeen osoitetaan varjokaavassa Kartanon metroase- bon yhteyteen ja Puroniityntien varteen. Asukasmäärä kasvaa ma, jonne syntyy 10 000 uuden asukkaan ja 1 000 työpaikan Ultunassa noin 2500:aan (Landbo 1 500 ja Puroniityntie tiivis keskittymä. Pientalovaltainen, tiivis pienkaupunkikeskus 1000:een). Metroasema sijaitsee yli 600 metrin päässä, joten muodostaa itsenäisen yksikön lähipalveluineen. Västerkullan sen saavutettavuutta helpotetaan bussiliikenteellä. Landbon kartanoalue on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja se alueella toimii jo päiväkoti, lähimmät kaupalliset palvelut säilytetään entisellään pihapiireineen. Mellunmäen ja Väs- sijaitsevat Sakarinmäen keskuksessa. terkullan peltojen väliin jäävä Myllymäen arvokas metsäalue (16) osoitetaan varjokaavassa suojelualueeksi. Metsäalueen Ultunan alueelta esitetään liitettäväksi Sipoonkorven kan- koillisosaan rajautuu hehtaarin laajuinen, luonnonsuojelulain sallispuistoon Landbon länsipuolelle sijoittuva, Helsingin luontotyyppinä suojeltu jalopuumetsikkö. kaupungin omistama Norbergetin alue (1). Alue kuuluu linnustollisesti arvokkaaseen FINIBA-alueeseen ja sen halki Länsisalmi kulkee lähes luonnontilainen Stora dammenin puro. Alueella Vantaan Länsisalmen alue rajautuu Kehä III:n Porvoonväylän, on huomattava merkitys maakunnalliselle virkistyskäytölle. Sotungintien ja Uuden Porvoontien kiilaan. Alueen nykyisiä Landbon länsipuolella sijaitseva, Helsingin omistama Hälting- asutusalueita tiivistetään varjokaavassa pientalovaltaisiksi. träsk-Lånkärrsbergetin alue (2) osoitetaan varjokaavassa myös Pohjoinen asuinalue kytketään liikenteellisesti Kartanon osaksi kansallispuistoa. Ultunan metsäalueet kytkeytyvät metroasemaan Kehä III:n rakennettavalla ali- tai ylikulkuväy- eteläisiin luonnonsuojelu- ja virkistysalueisiin ekologisilla lällä. Lähimmät kauppapalvelut ovat Kartanossa ja Öster- yhteyksillä: lännessä Mustavuoren, keskeltä Stora damme- sundomissa. Eteläinen asuinalue kytketään Östersundomin nin ja idässä Immersbackan kautta. Nämä leveät yhteydet metroasemaan. toimivat myös paikallisten asukkaiden viheryhteytenä ja metrolla saapuvien retkeilijöiden ja ulkoilijoiden luontaisena virkistysreittinä Sipoonkorven kansallispuistoon. Länsisalmen Kartanon metroaseman tuntumaan rakentuu pientalovaltainen kaupunki.

25 Länsisalmen alue on keskeinen osa ekologista yhteyttä nallisestikin arvokkaan kokonaisuuden ja Katrinemossenin Sipoonkorven ja Kasabergetin metsäalueiden välillä. Tätä suoalue (Salminen 2010, Tammelin 2010). Nämä alueet on reittiä hyödyntävät ainakin nisäkkäät. Kallioalueen metsät varjokaavassa osoitettu suojelualueeksi (18, 19). Alueella ovat vanhoja ja puustoltaan hyvin luonnontilaisia. Länsi- toimii biodynaaminen tila. metsän alueen (3) yhteisöjen (Helsinki, Vantaa) omistama eteläosa osoitetaan kaavassa kansallispuistoon liitettäväksi. Majvikin rantaan rajautuvien metsäalueiden kytkeytyminen Alueen pohjoispuolelle jäävä osa yhtenäisemmästä ja Sipoonkorven metsämantereeseen pohjoisessa ja Väster- luonnontilaisemmasta kallioalueesta on kaavassa osoitettu skogenin alueelle idässä turvataan ekologisilla yhteyksillä Vantaan voimassa olevan yleiskaavan mukaisesti luonnonsuo- (53, 59). Aspesskogenin kautta kulkeva yhteys on osa jelualueeksi (17). Kehä III:n ja Uuden Porvoontien risteyksen Majvikin koillista suuraluetta, jossa on runsaasti luonnon- pohjoispuolella sijaitsee Gubbackan hyvin säilynyt kallio- ja tilaisia kallioalueita ja runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. kangasmetsäalue on luonnon monimuotoisuuden kannalta Itään suuntautuva ekologinen yhteys kytkeytyy eteläiseen erityisen arvokas kohde (49). Gubbackan merkitys arvok- suuralueeseen, joka muodostaa ainutlaatuisen metsä- ja kaana kallioalueena, hienona maisemakohteena ja virkis- kallioalueen. Molemmat ekologiset yhteydet ja eteläinen tysalueena on todettu jo Vantaan luonnonsuojelukohteiden kasvillisuuden suuralue (60) on kaavoitettu erityisiä luonnon perusselvityksessä (Väre ja Kärki 1981). monimuotoisuuden arvoja käsittäviksi luo-alueiksi.

Vaarala Granön saari Alue sijoittuu Vaaralan kaupunginosan itäreunaan, Fazerilan Saaren nykyinen asutus on keskittynyt pohjoisrantaan itäpuolelle, kahden suuren liikenneväylän, Kehä III:n ja vanhojen peltoalueiden tuntumaan. Nykyiset tonttialueet Porvoonväylän solmukohtaan. Vantaan voimassa olevan yleis- osoitetaan kaavassa asuinalueiksi. Saarelle ei osoiteta kaavan mukaisesti alue varataan teollisuus- ja varastoalueeksi täydennysrakentamista. Aluetta kehitetään luonnonsuojelu- sekä yhdyskuntateknisen huollon alueeksi. ja virkistysalueena. Alueelle toteutetaan toimiva virkistysreitti, joka ohjaa kulkua pois alueen herkiltä ja arvokkailta kohteil- Långmossabergen (Ojanko) ta. Granön saari muodostaa laajan, erityisesti metsiltään ja Alue sijaitsee Ojangon kaupunginosan kaakkoiskulmassa. rakentamattomilta ranta-alueiltaan arvokkaan kokonaisuu- Långmossabergenin alueelle Porvoonväylän ja Kehä III:n den (Salminen 2010). Noin kolmasosa saaren pinta-alasta kupeeseen on Vantaan voimassa olevan yleiskaavan mukaan muodostuu luonnontilaisista, luonnontilaisen kaltaisista ja kaavoitettu yhdyskuntateknisen huollon alue, johon on erityisen arvokkaista elinympäristöistä. Saaren arvokkaat tehty varaus jätteenpolttolaitokselle. Alueella toimii myös luontoalueet rajoittuvat ranta-alueiden tuntumaan ja saaren kivenmurskaamo. Varjokaavassa Mustavuori-Kasabergetin keskiosaan. Alueelle voidaan toteuttaa retkeilyyn liittyviä luonto- ja virkistysalueen kytkeytyminen Vantaan Ojangon rakenteita (levähdys- ja yöpymispaikkoja telttailuun). virkistysalueeseen on osoitettu merkitsemällä alueen itäosas- sa kulkeva ekologinen yhteys luo-alueeksi.

Majvik Majvik muodostaa yleiskaavan ja metron itäisen päätepis- Majvikin pienkaupunki teen. Alueelle kehitetään vyöhykkeistä rakentamista, noin 10 rakentuu metroaseman 0000 asukkaalle ja 1 000 työpaikalle. Alueen erityispiirteenä viherkentän ympärille. on metroaseman viherkatto, joka on paikallisesti arvokas kallioalue. Majvikin pienkaupunki rakentuu viherkentän ympärille. Metroaseman tuntumaan luodaan lähipalvelujen alue. Fallbäckenin purolaakso on osin jo rakennettu, ja sen varteen osoitetaan kapea viheryhteys meren- lahdesta pohjoiseen. Majvikin rantaan rajatuvat tontit kaavoitetaan asuinalueiksi, muuten alue varataan luonnonsuojeluun ja virkistykseen.

Majvikin alue on luontoarvoiltaan hyvin säilynyt ja siellä on erityisen arvokkaita metsiä, jotka muodostavat valtakun-

26 5. YLEISKAAVAMERKINNÄT JA MÄÄRÄYKSET

5.1. Keskustatoimintojen alue (C) 5.7. Yhdyskuntateknisen huollon alue (ET)

Alue varataan toimisto-, liike- ja palvelutiloille, asunnoille Alue varataan yhdyskuntateknisen huollon toimitiloille ja sekä keskusta-alueelle soveltuville työpaikkatoiminnoille. laitteille. Kulttuurihistoriallisten arvojen takia alueelle ei tule sijoittaa MRL 114 §:n mukaista vähittäiskaupan suuryksikköä. Alueen 5.8. Teollisuus- ja varastoalue (T) kerrosalasta vähintään puolet tulee osoittaa asumiseen. Alu- een liikkumismuotoina tulee priorisoida jalankulkua, pyöräilyä Alue varataan tuotanto- ja varastotiloille. Alueella voidaan ja julkista liikennettä. sallia myös toimistotiloja.

5.2. Lähipalvelujen alue (PL) 5.9. Sipoonkorven kansallispuisto (SL-kp)

Alue varataan yksityisille ja julkisille palvelutiloille sekä asun- Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu tai rauhoitettava noille. Alueella voidaan sallia urheilulaitoksia, majoitus- ja luonnonsuojelualue. Alueen suojelu turvataan maankäyttö- ja ravitsemustiloja sekä näyttely-, koulutus-, virkistys- ja kulttuu- rakennuslain (MRL) nojalla, kunnes luonnonsuojelulainsää- ritiloja. Alueelle ei saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikköä. dännön mukainen rauhoitus astuu voimaan. Alueelle ei saa Pää- ja kokoojakatujen varsille sijoittuvien asuinrakennusten rakentaa rakennuksia (MRL 43.2 §). Alueella sallitaan ainoas- alimpiin kerroksiin tulee osoittaa vähintään yksi palvelu-, taan sen käyttötarkoitusta palveleva vähäinen rakentaminen. toimi- tai liiketila kiinteistöä kohden. Asemakaavassa eri Maisemaa muuttava maanrakennustyö, puiden kaataminen palvelujen tarvitsemat tilat sijoitetaan niin, että ne tukevat tai muu näihin verrattava toimenpide on luvanvaraista, kuten toisiaan ja tilojen yhteis- ja vuoroittaiskäyttö on mahdollista. maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä on säädetty.

5.3. Asuntoalue (A1) Sipoonkorven kansallispuisto (1 857 ha) perustettiin eduskunnan päätöksellä maaliskuun 2. päivä 2011. Nykyinen Asuntovaltainen alue. Asemakaavassa asuinrakennusten kansallispuisto muodostuu useammasta metsäalueesta, josta alimpiin kerroksiin saa osoittaa palvelutiloja, toimitiloja ja 70 ha sijoittuu suunnittelualueelle. Östersundomin varjokaa- liiketiloja. Aluetta kehitetään lisäksi palvelujen, virkistyksen ja vassa varaudutaan kansallispuiston laajentamiseen eräille asuinympäristöön soveltuvien toimitilojen sekä alueelle tar- Helsingin, Vantaan ja valtion omistamille arvokkaille luon- peellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön. toalueille. Kansallispuiston pinta-ala on varjokaava-alueella 980 ha, josta n. 190 ha on jo luonnonsuojelulain mukaan 5.4. Asuntoalue (A2) suojeltu ja 355 ha kuuluu Östersundomin Natura-alueeseen. Alueiden liittäminen osaksi kansallispuistoa toteutetaan joko Asuntovaltainen alue. Alueen rakentamisen tulee olla luonnonsuojelulain 22 §:n mukaisella menettelyllä, jolloin olemassa oleva rakennuskanta huomioiden aluetta tiivistä- alue jää kaupunkien omistukseen tai siten, että alue myydään vää. Asemakaavassa asuinrakennusten alimpiin kerroksiin tai vaihdetaan valtiolle. saa osoittaa palvelutiloja, toimitiloja ja liiketiloja. Aluetta kehitetään lisäksi palvelujen, virkistyksen ja asuinympäristöön Kansallispuistoon esitetään liitettäväksi (1) Norrbergetin ja (2) soveltuvien toimitilojen sekä alueelle tarpeellisen yhdyskunta- Haltingträsk-Lånkärrsbergetin alue. Uuden Porvoontien etelä- teknisen huollon ja liikenteen käyttöön. puolelta kansallispuistoon ehdotetaan liitettäväksi (3) Län- sisalmen Länsimetsät, (4) Mustavuori-Labbackan lehtoalue, 5.5. Asuntoalue (A3) Kasabergetin (5) suojellut ja (6) suojelemattomat kallioalueet, (7) Kantarnäsbergetin ydinalue, (8) Talosaaren niemi sekä (9) Asuntovaltainen alue. Nykyisten rakennusten pienimuotoinen Östersundomin Natura 2000 –lintuvedet. laajentaminen, rakennuskorjaus ja vanhan rakennuksen korvaaminen uudella on sallittu. 5.10. Luonnonsuojelualue (SL)

5.6. Työpaikka-alue (TP) Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu tai rauhoitettava luonnonsuojelualue. Alueen suojelu turvataan maankäyttö- ja Alue varataan työvoimavaltaisia ja ympäristöhäiriöitä aiheut- rakennuslain (MRL) nojalla, kunnes luonnonsuojelulainsää- tamattomia toimisto-, tuotanto- ja palvelutyöpaikkoja sekä dännön mukainen rauhoitus astuu voimaan. Alueelle ei saa niihin liittyvää myymälätilaa varten. rakentaa rakennuksia (MRL 43.2 §). Alueella sallitaan ainoastaan sen käyttötarkoitusta palveleva vähäinen rakentaminen.

27 5.9: Kansallispuistorajaus (980 ha) suunnittelualueella.

28 5.10: Varjokaavan luonnonsuojelualueet

29 5.12. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo)

Maisemaa muuttava maanrakennustyö, puiden kaataminen Alueen suunnittelussa, hoidossa ja käytössä tulee turvata tai muu näihin verrattava toimenpide on luvanvaraista kuten alueen sisältämien erityisten luontoarvojen, kytkeytyneisyy- maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä on säädetty. den ja ekologisen toimivuuden säilyminen. Alueelle ei saa rakentaa rakennuksia (MRL 43.2 §). Maisemaa muuttava Varjokaavassa esitetään suojeltavaksi kolmetoista kohdetta. maanrakennustyö, puiden kaataminen tai muu näihin Osa näistä on vanhoja suojelukohteita tai varattu aiemmassa verrattava toimenpide on luvanvaraista, kuten maankäyttö- ja kaavoituksessa suojeltaviksi. Vanhat ja uudet suojelukohteet rakennuslain 128 §:ssä on säädetty. Luo-kohteissa alueen on esitetty taulukossa 3. ominaispiirteiden muuttaminen on kielletty ja hoito tulee toteuttaa alueiden yksilöityjä luontoarvoja kunnioittaen ja 5.10: Varjokaavassa osoitetut luonnonsuojelualueet ja luonnon monimuotoisuutta säilyttävällä tavalla. Laaja-alaisten niiden sijainti. luo-kohteiden virkistyskäyttö toteutetaan siten, että kohteen monimuotoisuusarvot voidaan säilyttää mahdollisimman nro. Kohteen nimi sijainti 10 Skutholmenin rantaniityt ja -luhdat Helsinki Karhusaari hyvin. Luo-kohteet on listattu taulukkoon 4. 11 Svinvikenin rinnelehto Helsinki Karhusaari 12 Stora dammenin purolaakso ja lampi Helsinki Östersundom 5.13. Virkistysalue (V) 13 Långören saari Helsinki Östersundom 14 Knutersintien jalopuumetsikkö Helsinki Östersundom Alue varataan yleiseen virkistystoimintaan ja ulkoiluun. 15 Konungskärin metsäalue Helsinki Östersundom Virkistysreittien sijoittelussa tulee ottaa huomioon alueella 16 Myllymäen metsäalue Vantaa Länsimäki olevat luo-alueet. Alueella sallitaan ulkoilua tai muuta yleistä 17 Länsisalmen metsät Vantaa Länsimäki virkistystoimintaa palveleva vähäinen rakentaminen. Olemas- 18 Majvikin läntinen metsäalue Sipoo Majvik sa olevien rakennusten korjaaminen ja vähäinen laajentami- 19 Katrinemossen Sipoo Majvik nen sallitaan. Alueen pellot ja niityt tulee hoitaa viljeltyinä Sipoo Granö 20 Läntinen rantaniitty ja metsäalue tai niittyinä. Viljellyn pellon ja vesistön tai vesiuoman väliin 21 Svartholmenin luhta- ja metsäalue Sipoo Granö on jätettävä viljelemätön, pysyvän kasvillisuuden peittämä 22 Itäpuolen luhta- ja metsäalue Sipoo Granö suojavyöhyke. Maisemaa muuttava maanrakennustyö, puiden kaataminen tai muu näihin verrattava toimenpide on 5.11. Natura 2000 –alue (nat) luvanvaraista kuten maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:ssä on säädetty. Natura 2000 –alueiden suojelutavoitteiden toteutuminen turvataan perustamalla alueet Natura-päätöksen mukaisesti 5.14. Vesialue (W) luonnonsuojelualueiksi. Muiden kuin julkisoikeudellisten yhteisöjen omistamat yksityiset Natura-alueet esitetään Maisemaa muuttavat toimenpiteet voidaan määrätä hankittavaksi valtiolle. Mikäli Natura 2000 –alueille tai niiden luvanvaraisiksi (MRL 128 §). lähialueille kohdistuu niiden suojelutavoitteita mahdollisesti heikentäviä toimia, hankkeista on tehtävä luonnonsuojelulain 65 §:n edellyttämä Natura 2000 -vaikutusten arvio.

Varjokaavan alueella on 355 ha Natura-alueita: Mustavuori- Labbackan ja Kasabergetin alueet sekä Östersundomin lintuvedet. Natura 2000 –alue on esitetty liitettäväksi kokonaan osaksi Sipoonkorven kansallispuistoa. Natura-alueiden luontoarvot on esitelty tietolaatikossa 1. (s. 9).

30 5.12: Osayleiskaava-alueen luonnon monimuotoisuuden arvokohteet (luo)

31 nro. Kohteen nimi sijainti nro. Kohteen nimi sijainti 23 Kasabergetin kallio ja hiidenkirnut Helsinki Karhusaari 42 Östersundomin kartanon kosteikko Helsinki Östersundom 24 Karhusaaren kallioalue Helsinki Karhusaari 43 Porvoonväylän kallioalue Helsinki Östersundom 25 Metsärinne ja korpinotkelma Helsinki Karhusaari 44 Puroniityntien lehto-ja korpinotkelma Helsinki Östersundom 26 Salmenkallion kallio ja sararäme Helsinki Salmenkallio 45 Dagsverkbergetin kallioalue Helsinki Östersundom 27 Ribbingön rantametsä Helsinki Talosaari 46 Korsnäsin kallioalue ja rinnelehto Helsinki Östersundom 28 Ribbingön kallioalue Helsinki Talosaari 47 Långörenin saari Helsinki Östersundom 29 Ribbingön ekologinen yhteys Helsinki Talosaari 48 Westerkullan niittyalue Vantaa Länsimäki 30 Marbackenin kallioalue ja kangasräme Helsinki Talosaari 49 Gubbackan kalliometsät Vantaa Länsisalmi 31 Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys Helsinki Ultuna 50 Mustavuoren ekologinen yhteys Vantaa Ojanko 32 Stora dammenin ekologinen yhteys Helsinki Ultuna 51 Mustavuoren suojelusalueen puskurialueet Helsinki Östersundom 33 Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys Helsinki Ultuna 52 Storörsbottnetin ruokoluhta ja metsäalue Sipoo Majvik 34 Kansallispuiston puskurialueet Helsinki Ultuna 53 Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys Sipoo Majvik 35 Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys Helsinki Östersundom 54 Fallbackenin kallioalue Sipoo Granö 36 Stora dammenin ekologinen yhteys Helsinki Östersundom 55 Klåbäckenin kallioalueet Sipoo Granö 37 Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys Helsinki Östersundom 56 Strömsuddin ruokoluhta Sipoo Granö 38 Sakarinmäen ekologinen yhteys Helsinki Östersundom 57 Träskvikenin lehto, lehtokorpi ja saniaslehto Sipoo Granö 39 Gumbölen metsäalue Helsinki Östersundom 58 Granön kallioalueet Sipoo Granö 40 Östersundomin metsäniemeke Helsinki Östersundom 59 Majvikin ekologinen yhteys itään Sipoo Majvik 41 Östersundomin kallioalue Helsinki Östersundom 60 Majvikin eteläinen suuralue Sipoo Majvik 5.12: Varjokaavassa osoitetut luo -alueet ja niiden sijainti.

Hältingträskin lampi Sipoonkorvessa32 Tietolaatikko 5. Ekosysteemipalvelut

Kun biologinen monimuotoisuus hupenee, heikkenevät myös Viitaten mm. lausuntokierroksella olevaan Pääkaupunkiseudun ekosysteemipalvelut eli ihmisen luonnosta saamat hyödyt ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaan tulisikin kau- (Naskali ym. 2006; Kolström 2010). Esimerkiksi metsät tarjoa- punkimetsien pinta-ala säilyttää mahdollisimman suurena, koska vat tuotantopalveluja, kuten puuraaka-ainetta, ravintoa (mar- erityisesti metsät toimivat tärkeinä paikallisilmaston säätelijöinä. jat, sienet) sekä maaperän, joka pidättää vettä tasoittaen tul- Alavat rannat kannattaisi puolestaan säilyttää rakentamattomina vahuippuja ja suodattaa sadevedestä pohjavettä (Matero ym. luonnontilaisina tulvavyöhykkeinä sekä rakennusteknisistä että 2003). Luonto, etenkin kaupunkimetsät, tarjoaa myös sääte- taloudellisista syistä. lypalveluja. Esimerkiksi Tukholmassa erityisen tärkeiksi sääte- lypalveluiksi on havaittu ilman puhdistaminen, pienilmaston Luonnonmukaisten virkistysalueiden säilyminen tulisi turvata jo säätely, melun torjunta, sadevesien johtaminen ja kuivatus senkin takia, että ne tarjoavat usein laadukkaamman virkistys- sekä jätevesien käsittely (Helsingin kaupunki 2008a). Taaja- kokemuksen sekä monipuolisempia harrastus- ja ulkoilumah- mametsät vaimentavat myös tuulta ja lisäävät rakennetun dollisuuksia kuin esimerkiksi rakennetut puistot tai urheilualu- alueen viihtyisyyttä toimimlla mm. näkösuojana ja tarjoamalla eet. Laajat virkistysmetsät kestävät myös paremmin kulutusta kulttuuripalveluja kuten virkistäytymispaikkoja kaupunkilaisille kuin pienet ja eristyksissä olevat metsäsirpaleet (Tyrväinen ym. (Helsingin kaupunki 2008a). Kaupunkien ekosysteemipal- 2007). Näidenkin kulttuuripalvelujen tuotto voidaan halut- velujen näkökulmasta tärkeitä ekosysteemejä ovat lehti- ja taessa mitata rahassa esimerkiksi liikunnan kautta tulevina havumetsien lisäksi mm. kalliot, avoimet niityt ja kosteikot, positiivisina terveysvaikutuksina ja säästöinä yhteiskunnalle. jotka yhdessä luovat monimuotoisen elinympäristöjen kirjon Viheralueiden runsaus ja läheisyys nostavat lisäksi asuntojen (Löfvenhaft ym. 2002). Luonnonsuojelulain 6 §:n mukaan arvoa ja lisäävät yhteisön sosiaalista pääomaa (Tyrväinen ja kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueel- Korpela 2009). Ekosysteemipalvelujen merkitys tulisikin ottaa laan. Kuntalain 1 § puolestaan kehottaa kuntia edistämään huomioon maankäytön suunnittelussa ja ympäristövaikutusten asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. arvioinnissa nostamalla ekosysteemipalveluiden heikkenemisen Kuntien kannattaa tukea luonnon monimuotoisuutta ja sitä aiheuttamat kustannukset esiin erilaisten toimenpiteiden ja kautta ekosysteemipalvelujen ylläpitoa myös taloudellisista hankkeiden laskelmissa. syistä. Vihreä, mahdollisimman luonnonmukainen infrastruktuuri nimittäin säästää yhteiskunnan maksettavaksi lankea- via kuluja tuottamiensa säätely- ja kulttuuripalvelujen kautta.

33 34 6. Östersundomin varjokaavan vaikutukset ja arviointitarpeet

Varjokaavan vaikutukset arvioidaan seuraavassa lyhyesti. avointen ruovikkoalueiden, peltojen tai rakennettujen puisto- Lisäksi ehdotamme, mitä rakentamisen aiheuttamia vaiku- jen (Saarela ja Söderman 2008), sitä paremmin noudatetaan tuksia tulisi arvioida varjokaavaluonnoksen sekä virallisen Helsingin kaupungin tavoitetta olla hiilineutraali kaupunki yleiskaavaluonnoksen yhteydessä. Toivomme, että varjokaa- vuoteen 2050 mennessä. Varjokaavassa esitetyt suojelualueet vaa hyödynnetään Östersundomin yleiskaavaa laadittaessa sekä runsasmetsäisinä säilyvät luo-alueet säilyttävät puustossa sekä arvioitaessa alueen rakentamisen vaikutuksia luontoon, ja maaperässä myös luonnon pidempiaikaisia hiilivarastoja, yhdyskuntarakenteeseen ja maisemakuvaan. mikä osaltaan tekee kaavaluonnoksesta tavanomaista kaavaa ilmastoystävällisemmän. 6.1. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen 6.2. Sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset vai- Yleiskaavan toteuttamisen vaikutukset Suomen pääkau- kutukset punkiseudun yhdyskuntarakenteeseen ovat huomattavat. Kaupunkirakenteen merkittävä laajentaminen itään Öster- Alueen toteuttamisella on runsaasti positiivisia sosiaalisia sundomin alueelle tarkoittaa ympäryskuntien lähenemistä vaikutuksia. Alueen kehittäminen tulee parantamaan itäi- kaupunkiin. Alueen rakentamisen edellytykseksi on otettu sen pääkaupunkiseudun palvelutarjontaa huomattavasti. metrolinjan jatkaminen Mellunmäestä. Kaavan pyrkimyksenä Alueen saavutettavuus moninkertaistuu metron ja alueen on ohjata alueen kasvua kaupunkimaisesti metroasemien koko julkisen liikenteen rakennemuutoksen myötä. Yhdys- vaikutuspiiriin, jolloin suositaan joukkoliikennettä, vältetään kuntarakenteen monipuolisuus mahdollistaa asumisen ja hajautumista, kunnioitetaan nykyistä maisemarakennetta ja työskentelyn samalla alueella. Huomattavat virkistysalueet, huomioidaan alueen erittäin arvokkaat luontoalueet. kansallispuistoalueet sekä mielenkiintoinen kulttuurimaisema tekevät alueesta erityisen. Kansallispuiston tavoitettavuus luo Varjokaavan maisemalliset ja kaupunkikuvalliset vaikutukset alueesta kiinnostavan koko pääkaupunkiseudun asukkaille ja ovat erittäin merkittäviä: Östersundomin maaseutumaise- turisteille. Monipuolinen asuntorakentaminen mahdollistaa maan istutetaan kaupunki. Näin huomattavan yhdyskuntara- asumisen samalla alueella elämän eri vaiheissa lisäten näin kenteeseen kohdistuvan muutoksen vaikutuksia on mahdo- juurtumista ja paikallisuuden tunnetta. tonta ennustaa. Varjokaavan yksi keskeisimmistä tavoitteista on pyrkimys säilyttää alueen maisemarakenne nykyisellään Keskittävällä rakentamisella pyritään tiivistämään kehitettävi- mahdollisimman laajalti sekä luoda uutta kaupunkia, jonka en alueiden läheisyydessä sijaitsevaa nykyistä rakennuskantaa henki olisi alueelle ominainen. Näin ollen varjokaavan ja hallitsemaan alueen huomattaville luontoalueille levittäy- tavoitteena on vaikuttaa kulttuuri- ja luontomaisemaan niitä tynyttä haja-asutusta. Näin hallitaan myös kunnallistekniikan korostaen ja tukien. rakentamista ja ylläpitoa. Tiiviillä rakentamisella mahdollistetaan palvelujen tavoitettavuus, jolloin liikkumiskustannukset Rakentamisen vaikutukset ilmastoon ja kuljetuspalvelujen tarve minimoidaan. Alueen alavat Ilmastovaikutusten arviointi on olennainen osa nykyistä ranta-alueet ja tulvariskialueet jätetään rakentamatta, jotta alueidenkäytön suunnittelua. Mitä enemmän alueen väestö tulvaongelmilta vältyttäisiin. käyttää joukkoliikennettä yksityisautoilun sijaan, ja mitä ekologisempaa rakentaminen on (esim. 0-energiatalot), sitä 6.3. Luontovaikutukset pienemmiksi jäävät hiilidioksidipäästöt. Helsingin kaupungin teettämän selvityksen mukaan liikenteen ja rakennusten Kestävän yhdyskuntasuunnittelun tavoitteena on minimoida energiankulutuksen aiheuttama hiilijalanjälki on tiiviissä kau- rakentamisen aiheuttamat haitat luonnon monimuotoisuu- punkipientalorakenteessa (aluetehokkuus e=0,25–0,75) n. 20 delle ja ekologiselle kestävyydelle. Kaupungin maantieteel- % pienempi kuin hajanaisessa (e=0,12–0,55) tai tiivistetyssä lisellä laajentumisella itään on haitallisia vaikutuksia ympä- pientalovaltaisessa (e=0,17–0,55) kaupunkirakenteessa (Hel- ristöön. Se pirstoo yhtenäisiä laajoja viheralueita, katkoo singin kaupunki 2011d). Tiivis kaupunkirakenne vähentää nykyisiä ekologisia yhteyksiä sekä muuttaa ja vähentää merkittävästi henkilöautoriippuvuutta ja lisää joukkoliiken- paikallisen alkuperäisluonnon monimuotoisuutta (Heikkinen teen osuutta kaikista matkoista (Helsingin kaupunki 2011b). 2007, Väre ja Rekola 2007). Rakentaminen hävittää altaan elinympäristöt ja muuttaa ympäröivää luontoympäristöä. Varjokaavassa tonttitehokkuus vaihtelee välillä e=0,2–1,2. Kaupungistuminen vaikuttaa luonnontilaisiin tai luonnonti- Lisäksi suurin osa suunnittelualueen metsäalueista säästetään laisen kaltaisiin elinympäristöihin muuttamalla niiden lajisto- rakentamiselta. Mitä vähemmän alueelta hävitetään metsiä, rakennetta ja ekosysteemin toimintaa. Vaikutusten arvioinnin joiden hiilinielukapasiteetti on selkeästi korkeampi kuin esim. ja perusteellisten luontoselvitysten avulla voidaan arvioida,

35 Metron ympäristövaikutusten arviointi kuinka luontoympäristö muuttuu ja minkälaisilla toimenpiteillä Lainsäädännön perusteella metro ei kuulu liikennehankkei- haittavaikutuksia voidaan vähentää (Söderman 2003). siin, johon automaattisesti sovellettaisiin ympäristön vaikutusten arviointimenettelyä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäris- Vaikutukset lajistoon tökeskus (ELY) voi kuitenkin yksittäistapauksessa päättää Östersundomin varjokaavaluonnoksen tekijöiden tiedossa YVA-menettelyn soveltamisesta, vaikka hankkeen koko on olevat uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien sekä EU:n asetuksessa määriteltyä pienempi. Helsingin ympäristökeskus direktiivilajien esiintymispaikat sijoittuvat lähes kokonaan alu- on esittänyt, että suunnittelusta vastaavan tulisi pyytää Uu- eille, jotka on kaavassa esitetty joko luonnonsuojelu- tai vir- denmaan ELY-keskuksen kirjallinen kannanotto raideyhteyden kistysalueiksi. Alueen asukasmäärän kasvun myötä lisääntyvä YVA-menettelyn tarpeesta. Varjokaavan toteuttajat vaativat alueiden virkistyskäyttö voi kuitenkin uhata herkimpien lajien harkinnanvaraista YVA-menettelyä itäisen joukkoliikenteen ja luontotyyppien elinvoimaisuutta. Suurimmat uhat lajien osalta. Arvioinnissa tulisi tarkastella erilaisia liikenteellisiä liikkumiselle ja elinympäristöjen pirstoutumiselle tulee neljän vaihtoehtoja: ei metrolinjaa, pikaraitiotie Uuden Porvoontien keskusta-alueen suunnalta, Kartano, Gumböle, Sakarimäki ja kautta, varjokaavan ehdottamaa metroreittiä (Västerkullan Majvik sekä metroradan rakentamisen seurauksena. kartano, Östersundom, Sakarinmäki, Majvik) ja osayleiskaa- valuonnoksessa esitettyä metroreittiä (Västerkullan kartano, Alueella on yksittäisiä, Natura-alueiden ulkopuolella olevia, Länsisalmi, Salmenkallio, Östersundom, Sakarinmäki, Majvik). valtakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaiden lintulajien kuten EU:n lintudirektiivin liitteessä mainittujen (BirdLife Natura-arviointi International 2004) tai meillä valtakunnallisesti (Rassi ym. Natura-alueiden ja niiden ympäristön maankäyttöä ohjaa 2010) tai seudullisesti (Solonen 2010) uhanalaisten tai sil- luonnonsuojelulain 65 Ja 66 §:n mukainen arviointimenet- mälläpidettävien lintulajien esiintymiä, jotka voivat vaarantua tely. Varjokaavassa ei varsinaisesti osoiteta rakentamista rakentamisen ja ihmisten lisääntyvän luonnossa liikkumisen Natura-alueiden läheisyyteen. Alueen asukasmäärä tulee seurauksena. Rakentamisen linnustovaikutuksia arvioitaessa kuitenkin kasvamaan usealla kymmenellä tuhannella, ja tällä olisikin suorien vaikutusten lisäksi huomioitava myös asukas- tulee olemaan merkittävä vaikutus luontoalueisiin. Tämän määrän lisääntymisen aiheuttamat välilliset vaikutukset. lisäksi rakentamisen (mm. Metrolinja) aikaisten häiriöiden vaikutus vaatii Natura-arviointia. Natura-arviointivelvoite Vaikutukset vedenkiertoon ja tulviin koskee kaikkia sellaisia suunnitelmia tai hankkeita, jotka joko Kaupunkirakentaminen johtaa pintavalunnan lisääntymiseen yksistään tai muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa alueella. Rakentamisen tieltä poistetaan puita ja muuta tarkasteltuna todennäköisesti merkittävästi heikentävät niitä kasvillisuutta, mikä vähentää kasvillisuuteen sitoutuvan veden Natura 2000 –alueen luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi määrää ja haihduntaa lisäten maan pinnalle jäävän sadeve- alue on sisällytetty verkostoon. Hankkeen toteuttajan tai den määrää. Kasvillisuuden peittämien alueiden korvaaminen suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava vettä läpäisemättömillä pinnoilla estää sadeveden ja lumen nämä vaikutukset (söderman 2003. sulamisvesien imeytymistä maaperään lisäten pintavaluntaa ja heikentäen samalla pintakerros- ja pohjavesivaluntaa (Kotola ja Nurminen, 2003). Östersundomin varjokaava-alueella useita puroja, joiden virtaamia rakentaminen todennäköisesti kasvattaa sateisina vuosina ja vähentää kuivina vuosina.

Keväiset ja syksyiset merivesitulvat ovat yleisiä alueella. Myös runsaiden sateiden aikaansaamia ylävirtaaman tulvia esiintyy etenkin Krapuojalla sekä Helsingin puolella Gumbölen pelloilla. Rakentamisen vaikutuksia alueen pienvesien koko- naisvaluntaan ja veden laatuun tulisi arvioida etenkin Öster- sundomin ja Majvikin alueen osalta. Lisäksi kasvillisuuteen sitoutuneen veden määrässä eli ekosysteemin vihreän veden kierrossa tapahtuvat merkittävät muutokset tulisi arvioida yleiskaavoituksen yhteydessä. Rakentamisen myötä alueen pu- roihin huuhtoutuu aiempaa selvästi enemmän raskasmetalleja, ravinteita ja kiinteitä roskia. Vaikutusten arvioinnissa tarkaste- lun kohteeksi tulee ottaa myös muutokset veden laadussa.

36 LIITE 1: Varjokaavakartta, yleiskaavamerkinnät ja -määräykset

37 38 LIITE 2: Aluekohtaiset kuvaukset ja perusteet SL-kaavavarauksille

Sijainti: Länsisalmi, Vantaa Kohdenumero: 1 Maanomistus: Helsingin ja Vantaan kaupunki sekä Kohteen nimi: Norrbergetin metsäalue yksityinen Kaavavaraus: SL-kp Perusteet: Länsisalmen metsäalue sijaitsee Itäväylän Sijainti: Ultuna, Helsinki pohjoispuolella Kasabergetin luoteispuolella. Se on osa Maanomistus: Helsingin kaupunki Mustavuoren ekologista yhteyttä, joka yhdistää Mus- Perusteet: Alue liittyy pohjoispuolelta suoraan Sipoonkorven tavuori-Kasabergetin alueen Siponkorpeen. Tätä reittiä nykyiseen kansallispuistoon kuuluvaan, Vantaan puolella hyödyntävät ainakin hirvieläimet ja ilves. Kallioalueen sijaitsevaan Stortäsk-Flakbergetin alueeseen. Alue on osa metsät ovat vanhoja ja puustoltaan hyvin luonnontilaisia. varsinaista Sipoonkorven metsämannerta, joka on määri- Alueellinen erityispiirre on kilpikaarnamäntyjen runsaus. telty Sipoonkorpi II työryhmän mietinnössä vuonna 2004. Kallioalueella on myös pieniä rämepainanteita. Kallion Norrbergetin alueella on hienoja luonnontilaisen kaltaisia eteläpuolella on vanhoja kuusivaltaisia metsiä, joissa on kalliometsiä sekä niiden välisiä kangas- ja korpimetsiä. Alue hyvin runsaasti lahopuuta (Honkanen 2011, Ojala 2006, on linnustollisesti arvokas ja siellä pesivät mm. huuhkaja, Vantaan ympäristöyhdistys 2006). Alueen kaakkoisosan metso, mehiläishaukka, kangaskiuru, kehrääjä, varpushaukka kääpälajisto on tehtyjen selvitysten ja muiden havaintojen ja monet muut arat lajit. Helsingin maa-alueen pohjoisrajan perusteella monipuolinen (Ojala 2006, Wikholm 2005). tuntumasta valtion omistaman alueen puolelta löytyi syk- Alueelta on havaintoja n. 40 kääpälajista sekä muutamis- syllä 2010 tieteelle uusi sienilaji, joka saattaa esiintyä myös ta orakkaista. Alueellisesti uhanalaista lajeista alueelta on samassa korpinotkossa Helsingin omistaman puolella, mutta havaintoja ruostekäävästä ja rustikasta sekä viherkarhikas- tutkimuksia ei ole siellä tehty. Norrbergetin alueen itäosan ta. Länsimetsän Helsingin ja Vantaan omistama eteläosa poikki virtaavan, Stora dammenin lammelta lähtevän puron osoitetaan kaavassa liitettäväksi kansallispuistoon yläjuoksun osa on suurelta osin luonnontilaisen kaltaisena (SL-kp). Sen pohjoispuolelle jäävä osa yhtenäisemmästä hienosti säilynyt (Mäkynen 2010). ja luonnontilaisemmasta kallioalueesta on kaavassa osoitettu Vantaan voimassa olevan yleiskaavan mukaisesti SL-alueeksi (kohdenumero 17). Kohdenumero: 2 Kohteen nimi: Hältingträsk-Långkärrsberget Kohdenumero: 4 Kaavavaraus: SL-kp Sijainti: Ultuna, Helsinki Kohteen nimi: Mustavuori-Labbackan metsäalue Maanomistus: Helsingin kaupunki Kaavavaraus: SL-kp Perusteet: Alue on osa varsinaista Sipoonkorven metsäman- Sijainti: Salmenkallio, Helsinki nerta, joka on määritelty Sipoonkorpi II työryhmän mietinnös- Maanomistus: Helsingin kaupunki ja yksityinen sä vuonna 2004. Alue sijaitsee Sipoonkorven kaakkoisnur- Perusteet: Salmenkallion länsiosa ja Vantaan suunnitte- kassa välittömästi Landbon itäpuolella lähellä Porvoonväylää. lualueen lounaisnurkka kuuluvat Mustavuoren lehto ja Hältingträsk-Långkärrsbergetin alue edustaa Sipoonkorvelle Österusndomin lintuvedet nimiseen Natura 2000 -aluee- tyypillistä kalliomäkien ja niiden välisten kangas- ja korpimet- seen, josta osa on jo perustettu luonnonsuojelualueeksi sien pienipiirteistä mosaiikkia. Alue on todettu valtakunnalli- (36 ha). Helsingin kaupunki on laatinut alueelle hoito- ja sessa kallioselvityksessä paikallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi käyttösuunnitelmat (Enviro Oy). Alue kuuluu valtakunnal- (Husa ja Teeriaho 2004). Etenkin alueen eteläosassa sijaitseva liseen lehtojensuojeluohjelmaan. Mustavuoren kallioalue Hältingträskin lammen ympäristö on jo tällä hetkellä erittäin on luokiteltu valtakunnallisesti ja Labbackan kallioalue suosittu virkistys- ja retkikohde. Arvokas metsäalue jatkuu maakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi (Husa ja Porvoonväylän eteläpuolelle Puroniityntien kummallakin Teeriaho 2004). Mustavuorella on rehevää ja arvokasta puolella. Valitettavasti Puroniityntien itäosa on maankäytön lehtokasvillisuutta ja kallioketoja. Lehdot ovat pääkaupun- seurauksena pahoin vaurioitunut, mikä lisää entisestään kiseudun edustavimpia. Kallioperän kalkki mahdollistaa Porvoonväylän pohjoisenpuoleisen alueen arvoa ja tarvetta vaateliaan itiökasvi- ja kallioketolajiston esiintymisen. suojella rakentamiselta. Kedoilla kasvaa mm. mäkilemmikkiä, ketokäenminttua ja hietaorvokkia. Lehdot vaihtelevat kuivista rinnelehdoista tuoreisiin, hyvin reheviin lehtipuulehtoihin ja hieman Kohdenumero: 3 karumpiin kuusikkolehtoihin sekä kosteisiin saniaisleh- Kohteen nimi: Länsisalmen metsä toihin ja lehtokorpiin (Enviro Oy). Mustavuoren alue on Kaavavaraus: SL-kp myös suosittu virkistys- ja luontotarkkailukohde, jolla on

39 merkitystä myös biologisena tutkimuskohteena. Labbackan Perusteet: Kantarnäsbergetin kallioalue on n. kilometrin alueella on rehevää ja arvokasta lehtokasvillisuutta. Lakiosissa mittainen kallioalue, joka nousee n. 30 metriin merenpinnas- on jäkäläisiä kallioita ja karuja kankaita. Rinteet vaihtelevat ta (Helsingin kaupunki 2011c). Kallioharjanteella on laajoja, tuoreista lehtomaisiin kangasmetsiin ja lehtoihin. Alueen hyvin säilyneitä jäkälämattoja, runsaasti lahopuuta ja metsä- pohjoisen selänteen kaakkoisrinteellä on edustava niitty, joka lain erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Jyrkänteiden reunoilla liittää alueen kosteikkoon. Alueella esiintyy mm. lehtokuusa- on rehevämpää kasvillisuutta, mm. keltamoa, haiskurjenpol- maa, taikinamarjaa ja koiranheisiä. Ruohoista alueella kasvaa vea ja kalliohatikkaa. Monipuolinen, kulutukselta säästynyt mm. isomaksaruohoa, kalliokieloa ja nurmilaukkaa (Husa ja kasvillisuus lisää kohteen arvoa (Helsingin kaupunki 2011c). Teeriaho 2004).

Kohdenumero: 8 Kohdenumero: 5 Kohteen nimi: Talosaaren niemi Kohteen nimi: Kasabergetin suojellut kallioalueet Kaavavaraus: SL-kp Kaavavaraus: SL-kp Sijainti: Talosaari, Helsinki Sijainti: Salmenkallio, Helsinki Maanomistus: Helsingin kaupunki Maanomistus: Helsingin kaupunki Perusteet: Talosaaren niemen metsäalue, jonka eteläosa Perusteet: Natura-alueeseen kuuluvat Kasabergetin- kuuluu Torpvikenin ja pohjoisosa Kapellvikenin luonnon- Kasakallion suojellut osat (22,1 ha) on osa Porvarinlahdelta suojelualueeseen, on erittäin suosittu virkistysalue. Niemen Hakunilaan ulottuvaa korkeaa kallioselännettä. Kallion itäosassa on arvokas kallioalue, jonka harjanteiden väliin jää laella on pronssikautinen hautaröykkiö. Alueella on havaittu useita luonnontilaisia suokuvioita. Talosaaren niemen ete- pesivän mm. palokärki, metsäviklo ja pääkaupunkiseudulla läosassa on karu pienruohoketo, joka on silmälläpidettävän harvinainen kehrääjä (Helsingin kaupunki 2011c). Kohteessa ketoneilikan kasvupaikka ja vaarantuneen pukinjuurimaa- on Uudenmaan perinnemaisemien kartoituksessa paikallisesti mehiläisen elinympäristö (suull. Honkanen). Luontotyyppi merkittäväksi alueeksi luokiteltu Vikkullan kallioketo (Helsin- on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen (CR) (Helsingin gin kaupunki 2011c). Kasabergetin suojelualueen pohjoisem- kaupunki 2011c). Alueella on mm. kalasääsken asuttu pesä ja pi kallioalue rajoittuu Itäväylään. Alueen linnustoon kuuluvat se on II:n arvoluokan lepakkoaluetta (Siivonen ja Wermund- mm. EU:n lintudirektiivilajit kirjokerttu, kehrääjä ja palokärki sen 2006). Husön kartanoalueen peltoihin rajautuu edustava sekä paikallisesti huomionarvoinen varpushaukka (Helsingin tervaleppälehto, jonka puusto on varttunutta, lähes 20-met- kaupunki 2011c). ristä (Helsingin kaupunki 2011c). Lahopuuta on runsaasti ja kolopesijöistä mm. palokärki, pikkutikka ja uuttukyyhky viihtyvät alueella. Kohdenumero: 6 Kohteen nimi: Kasabergetin suojelemattomat kallioalueet Kohdenumero: 9 Kaavavaraus: SL-kp Sijainti: Salmenkallio, Helsinki Kohteen nimi: Östersundomin Natura -lintuvedet (FI10065) Maanomistus: Helsingin kaupunki Kaavavaraus: SL-kp Perusteet: Kasabergetin itäosa kuuluu samaan valtakunnal- Sijainti: Helsingin kaupunki lisesti arvokkaaksi luokiteltuun kallioalueeseen kuin Natura- Maanomistus: Helsingin kaupunki, yksityinen ja valtio suojeltu länsiosakin (Husa ja Teeriaho 2004). Näillä kallioalu- Perusteet: Katso alueiden kuvaus: Tietolaatikko 1. eilla on metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä (Helsingin kaupunki 2011c). Natura-alueen eteläkärjessä Kohdenumero: 10 on saniaisia ja tervaleppiä kasvava puronvarsilehto, joka on Etelä-Suomessa vaarantunut (VU) luontotyyppi (Raunio ym. Kohteen nimi: Skutholmenin rantaniitty, -luhta ja ruovikko 2008). Kaavavaraus: SL Maanomistus: Sipoon kunta ja yksityinen Sijainti: Karhusaari, Helsinki Kohdenumero: 7 Perusteet: Alue rajautuu Kapellvikenin Natura-alueeseen. Kohteen nimi: Kantarnäsbergetin kalliometsät Luontotyypiltään edustaa samaa kokonaisuutta Natura-alu- Kaavavaraus: SL-kp een kanssa (Helsingin kaupunki 2011c). Rinneniityltä Skut- Sijainti: Salmenkallio, Helsinki holmenin ja Karhusaaren väliin jäävää salmen keskiosaa kohti Maanomistus: Helsingin kaupunki kulkee edustava kasviyhteisöjen vaihettumissarja. Kasvilajeista

40 tavataan mm. vankkasaraa, joka on valtakunnallisesti silmäl- Kohteen luonnontila on osin heikentynyt alueen käytön läpidettävä (NT) laji, rantanätkelmää sekä paikoin käärmeen- vuoksi. Alueen edustavin osa osoitetaan luonnonsuojelu- kieltä (Helsingin kaupunki 2011c). Tervaleppäsaarekkeessa on alueeksi (SL) ja loppuosa saaresta osoitetaan luo-kohteeksi lehtopöllön päivälepopaikka. kansallispuistoalueen puskurivyöhykkeenä.

Kohdenumero: 11 Kohdenumero: 14 Kohteen nimi: Svinvikenin rinnelehto Kohteen nimi: Knutersintien jalopuumetsikkö Kaavavaraus: SL Kaavavaraus: SL Sijainti: Karhusaari, Helsinki Sijainti: Östersundom, Helsinki Maanomistus: Sipoon kunta ja yksityinen Maanomistus: Helsingin kaupunki ja yksityinen Perusteet: Svinvikenin rinnelehto on rehevä ja käsittä monia Perusteet: Knutersintien tienhaaran eteläpuolinen lehto on puulajeja, myös lahopuuta on muodostunut jonkin verran. suojeltu luonnonsuojelulain luontotyyppinä. Suojelualueella Lehtopensaista lehtokuusama ja taikinamarja ovat yleisiä. kasvaa jaloja lehtipuita sekä muuta vanhaa puustoa (Helsin- Aluskasvillisuudessa on kosteiden lehtojen ja ylempänä tuo- gin kaupunki 2011c). reiden lehtojen lajistoa. Vaateliaimmista lajeista tavataan mm. lehtotähtimöä, jänönsalaattia, mustakonnanmarjaa ja näsiää Kohdenumero: 15 (Helsingin kaupunki 2011c). Alue on mäyrän ja lehtopöllön pesimäaluetta. Kohteen nimi: Konungskärrin metsäalue Kaavavaraus: SL Sijainti: Östersundom, Helsinki Kohdenumero: 12 Maanomistus: Helsingin kaupunki ja yksityinen Kohteen nimi: Stora dammenin purolaakso ja lampi Perusteet: Puroniityntien itäinen osa muodostuu luonnon- Kaavavaraus: SL tilaisen kaltaista puroa ympäröivästä syvästä purolaaksosta, Sijainti: Östersundom, Helsinki joka on maapohjaltaan lehtoa, lehtomaista kangasta sekä Maanomistus: yksityinen pieniä korpilaikkuja. Laakson pohjalla on myös puron aiempia Perusteet: Stora dammenin ekologinen käytävä yhdistää meandereita. Puusto on iäkästä, luonnontilaisen kaltaista Sipoonkorven metsämantereen Östersundomin lintuvesiin kuusivaltaista sekametsää. Kookkaita haapoja ja lahopuuta kuuluvaan Kapellvikenin lahteen. Nykyisin vain kolmasosa on paikoitellen runsaasti. lehtoalueesta on suojeltu, mutta koko Porvoonväylän eteläpuolinen puroa ympäröivä rajausalue on lainvoimaisen Kohdenumero: 16 seutukaavan suojeluvarausta. Porvoonväylän eteläpuolella käytävän ytimen muodostavat puro, sitä ympäröivä monipuo- Kohteen nimi: Myllymäen metsäalue linen lehtoalue ja Stora dammenin lampi, joita täydentävät Kaavavaraus: SL niitä ympäröivät vaihtelevat kangasmetsät. Purolaakson Sijainti: Länsimäki, Vantaa lajistoon kuuluvat mm. saukko ja erityissuojeltava etelänty- Maanomistus: Vantaan kaupunki ja yksityinen tönkorento. Purolaakson pohja ja lammen ympäristö sekä Perusteet: Myllymäen metsä sijaitsee Mellunmäen ja Väs- alueella jo oleva, aiemmin perustettu suojelualue osoitetaan terkullan peltojen välissä metsäisenä, etelä-pohjoissuunnassa kaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL). yli 1,5 km pituisena metsäselänteenä. Alueen etelä- ja keskiosan metsät ovat vaihtelevaa tuoreen ja lehtomaisen kankaan sekametsien, kallioiden sekä lehtojen mosaiikkia. Kohdenumero: 13 Valtaosa alueen kangasmetsistä on puustoltaan varttunutta Kohteen nimi: Långören saari tai iäkästä. Metsät ovat pääosin luonnontilaisen kaltaisia eli Kaavavaraus: SL puusto on monilajista ja eri-ikäisistä puista koostuvaa (Savola Sijainti: Östersundom, Helsinki 2006, Ojala 2006, Vantaa 2008). Råbackan ja Kvarnbackenin Maanomistus: Valtio ja yksityinen kallioalueet ovat säilyneet puustoltaan luonnontilaisina. Perusteet: Långören pitkulainen saari sijaitsee Karhusaaren Arvokkaan alueen pohjoisosissa on monipuolisia sekametsiä, ja Talosaaren välissä keskellä Kapellvikenin Natura-kohdetta. kuusivaltaisia metsiä ja kalliometsiä. Alueen koillisosassa Saaren länsipään etelärantaan sijoittuva ruovikko- ja ranta- on avonaista, selvästikin vanhan metsänlaidunnuksen niittyalue kuuluu luontotyypeiltään samaan kokonaisuuteen synnyttämää kalliomaastoa, johon liittyy hehtaarin laajuinen, Kapellvikenin alueen kanssa (Helsingin kaupunki 2011c). luonnonsuojelulain luontotyyppinä suojeltu jalopuumetsikkö.

41 Alueen metsissä (etenkin alueen eteläosa sekä koillispää) on Kohdenumero: 20 huomattavia määriä eri puulajeja sisältävää lahopuuta, mikä nostaa olennaisesti alueen luonnonsuojelubiologista arvoa. Kohteen nimi: Granön läntinen rantaniitty ja metsäalue Kaavavaraus: SL Myllymäen metsän linnusto on kohtalaisen monipuolinen Sijainti: Granön saari, Sipoo ja alueelta on havaintoja muun muassa kivitaskusta (VU), uut- Maanomistus: Helsingin kaupunki tukyyhkystä ja lehtopöllöstä (Ojala 2006). Kartanon läheisyy- Perusteet: Saaren länsiosa muodostaa edustavan luon- destä on havaintoja myös viiksisiipoista ja pohjanlepakoista tokokonaisuuden. Lounaisrannan kapea merenrantaniitty (Siivonen 2002). Alueen kallioketojen kasvistoon kuuluvat ja hiekkamaan mäntyvaltainen meritulvavaikutteinen alue muun muassa hina, jänönsara ja haurasloikko. Alueelta on muodostavat erikoislaatuisen luontokokonaisuuden. Kohteel- havaintoja 60 kääpälajista, joka on määränä korkea ja kertoo la tavataan runsaasti mänty- ja koivulahopuuta. Rantaniitty alueen lahopuuston monipuolisuudesta. Alueelta havaituista jatkuu kapeana pohjoiseen ja rantaan rajautuu iäkästä lehtoa lajeista kellokääpä on luokiteltu vaarantuneeksi, rustikka sekä lehtomaista ja tuoretta kuusivaltaista sekametsää, jossa alueellisesti uhanalaiseksi ja punakerikääpä valtakunnallisesti järeän lahopuun määrä on erittäin korkea. Rannan tuntu- silmälläpidettäväksi (Savola 2006). Metsäalueen keskiosista massa kasvaa järeitä tervaleppiä. Alueen sisähaarakkeessa on on havaintoja silmälläpidettäväksi luokitellusta härmähuh- luonnontilaista puolukkakorpea, saniaiskorpea sekä luon- marjäkälästä (Jääskeläinen 2005). Myllymäen metsäaluekoko- nontilaista kalliometsää, jonka puusto on suhteellisen iäkästä naisuus kaavoitetaan luonnonsuojelualueeksi (SL). (Salminen 2010).

Kohdenumero: 18 Kohdenumero: 21 Kohteen nimi: Majvikin läntinen metsäalue Kohteen nimi: Svartholmenin luhta- ja metsäalue Kaavavaraus: SL Kaavavaraus: SL Sijainti: Majvik, Sipoo Sijainti: Granön saari, Sipoo Maanomistus: yksityinen Maanomistus: Helsingin kaupunki Perusteet: Majvikin länsirantaan rajoittuu tervaleppävaltai- Perusteet: Saaren luoteisrannalla on edustava kokonaisuus, nen lehtokorpi, joka muuttuu rannalta siirryttäessä kookkais- jossa on paikoin ruoko- ja tervaleppäluhtaa. Svartholmenin ta jalopuista (metsälehmus, tammi, vaahtera) muodostuvaksi tuoreen lehdon puusto on iäkästä, kuusivaltaista ja lahopuus- luonnonsuojelulain mukaiseksi jalopuumetsiköksi. Alueella on toa on muodostunut runsaasti. Svartvikenin etelärannassa on myös poikkeuksellisen kookkaita raitoja. Kohteen eteläosaan järeiden tervaleppien muodostama saniaislehto, joka jatkuu rajautuu korkea, erittäin runsaslahopuustoinen kalliomän- järeänä sekapuustoisena saniaislehtona kohti saaren sisäosaa. nikkö, jonka kalliokasvillisuus on reunoilla rehevää (salminen Alueen länsiosa muodostuu puustoltaan iäkkäästä (kuusi, 2010). Alueen eteläosa muodostuu erittäin jyrkkäpiirteisistä koivu, tervaleppä) ja runsaslahopuustoisesta saniaislehto / luonnontilaisista, iäkkäistä mäntyvaltaisista kalliometsistä. lehtokorpimuuttumasta (Salminen 2010).

Kohdenumero: 19 Kohdenumero: 22 Kohteen nimi: Katrinemossen Kohteen nimi: Granön itäpuolen luhta- ja metsäalue Kaavavaraus: SL Kaavavaraus: SL Sijainti: Majvik, Sipoo Sijainti: Granön saari, Sipoo Maanomistus: Yksityinen Maanomistus: Yksityinen Perusteet: Suojeltavaksi ehdotettu Katrinemossen suoalue Perusteet: Granön saaren itäpuolella on kaksi edustavaa kuuluu majvikin eteläiseen kasvillisuuden suuralueeseen. ruoko- ja tervaleppäluhta-aluetta. Kohteen eteläpuoleisessa Sipoon yleiskaavassa alue on osoitettu sl-alueeksi. Katrine- osassa on luonnonsuojelulain mukainen tervaleppäkorpi, mossen on enimmäkseen karua puoliavointa lyhytkortista luonnontilaisen kaltaista kuusivaltaista lehtoa ja lehtomaista rahkanevaa ja länsiosassa niukkapuustoista rämettä. Suon kangasta sekä koivuvaltaista sekametsää, jossa on runsaasti eteläosassa on kangasrämettä ja korpimaisuutta ilmentäviä lahopuustoa. Kohde rajautuu pohjoisosassa Granön vanhoi- lajeja. Alue on taannoin ojitettu, mutta umpeenkasvun myötä hin viljelysalueisiin ja metsittyviin niittyihin, joiden ympäristös- alueen vesitasapaino on palautunut. Suo täyttää metsälain 10 sä on tuoreita ja kosteita, puustoltaan varttuneita lehtoja. §:n tarkoittaman arvokkaan elinympäristön kriteerit (tammelin 2010).

42 Varjokaavassa esitettyjen ekologisten yhteyksien kuvaukset tilainen suopainanne on keskiosiltaan nevaa, reunoilla on edustavaa isovarpurämettä. Alueen eteläosan kallio- Varjokaavaluonnoksessa valtakunnallisesti, maakunnallisesti männikössä lahoavalla mäntymaapuulla on vuonna 2001 ja paikallisesti tärkeät ekologiset yhteydet on osoitettu joko havaittu silmälläpidettävää oranssikääpää (NT). Lajista on luonnonsuojelualueiksi (SL) tai luonnon monimuotoisuuden hyvin niukasti 2000-luvun löytöjä pääkaupunkiseudulta. kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi (luo). Kaavamääräyksillä Gubbackan merkitys arvokkaana kallioalueena, hienona pyritään turvaamaan näiden alueiden luontaiset, monimuo- maisemakohteena sekä virkistysalueena on todettu jo toisuutta ylläpitävät rakennepiirteet ja alueiden säilyminen Vantaan luonnonsuojelukohteiden perusselvityksessä virkistykseen soveltuvina alueina. (Väre ja Kärki 1981). Lisäksi alueen luontoarvoja on yksi- löity Vantaan ympäristöyhdistyksen Vantaan yleiskaavan Varjokaavan alueelle rajautuu kuusi alueellisesti ja paikal- 2007 yhteydessä tekemissä suojeluesityksissä. lisesti tärkeää ekologista käytävää: lännessä Mustavuori- Länsisalmen ekologinen käytävä, jonka ydinalue sijoittuu Östersundomin Mustavuoren ekologiseen käytävään Vantaan Länsisalmen alueelle, Stora dammen ekologinen kytkeytyy Gumbölen metsäalue (39), joka sisältää edus- käytävä ja idässä Immersbacka-Aspesskogenin käytävä. Nämä tavia, kulutukselta säästyneitä kallioalueita, joissa on yhteydet on arvioitu myös valtakunnallisesti ja maakunnal- metsälain mukaan suojeltavia elinympäristöjä (Helsingin lisesti tärkeiksi, säilytettäviksi ekokäytäviksi Itä-Uudenmaan kaupunki 2011c). Alueella esiintyy harvakseltaan järeitä, maakuntakaavan suunnittelun yhteydessä (Väre, 2002). kilpikaarnaisia mäntyjä. Kallioalueiden väliin jää pieni Lisäksi Sakarinmäen kalliometsäalue (luo) muodostaa tärkeän soistunut alue, edustava lähes luonnontilainen luhtainen ekologisen yhteyden rannikolta Sipoonkorpeen. Majvikin ruohokorpi. Luontotyyppi on arvioitu Etelä-Suomessa ekologinen yhteys itään yhdistää eteläisen, suojeltavaksi erittäin uhanalaiseksi (EN) (Raunio ym. 2008). Gumbölen ehdotetun kasvillisuuden suuralueen Västerskogenin luon- metsäalueella on myös muutama pieni lampi luhta-aluei- nonalueisiin sekä Ribbingön kosteikko yhdistää kaksi Natura neen sekä vaateliaille tikoille sopivia lehtimetsäalueita. -lintuvesilahtea.

Mustavuori-Länsisalmen ekologinen yhteys Stora dammenin purolaakson ekologinen yhteys Kohdenumerot: 3, 17, 31, 49, 50 Kohdenumerot: 12, 36 Kulkureitti: Mustavuori-Kasaberget-Gubbacka-Länsisalmi- Kulkureitti: Karlvikinlahti-Stora dammenin purolaakso- Långmossabergen-Norrberget Stora dammenin lampi-Norrberget Kuvaus: Tärkeä ekologinen käytävä, joka yhdistää Musta- Kuvaus: Stora dammenin ekologinen käytävä muodostuu vuori-Kasabergetin metsät lännessä Vantaalla sijaitsevaan varjokaavan ehdotetusta Sipoonkorven kansallispuistosta Ojangon virkistysalueeseen sekä idässä Sipoonkorven metsiin. (SL-kp) Karlvikiin, Östersundomin lintuvesien Natura- Porvoonväylän kohdalla on olemassa kaksi alikulkua ja yksi alueelle laskevasta purosta ja puroa ympäröivistä metsä- silta. Idässä metsäinen ekologinen yhteys rajautuu peltoihin, alueista. Tämä yhteys on arvioitu myös Itä-Uudenmaan joihin meriveden ollessa korkealla tai runsaiden sateiden maakuntakaavan suunnittelun yhteydessä erityisen sattuessa muodostuu järvi. Alueen kalliot ovat edustavina tärkeäksi, säilytettäväksi ekologiseksi yhteydeksi (Väre säilyneitä kalliomänniköitä. Yhteyttä hyödyntävät ainakin 2002). Yhteys on erityisen tärkeä vesien äärellä viihtyvälle nisäkkäät. Vantaan puolen Länsisalmen metsäkohde on lajistolle, joka käyttää hyväkseen sekä Östersundomin ekologisen yhteyden arvokkainta aluetta (3 ja 17). Alueella lintulahtien ruovikoita että Sipoonkorven metsäalueita. on havaintoja useammasta uhanalaisesta lajista (Pakarinen ja Porvoonväylän pohjoispuolella käytävä muodostuu puro- Hahkala 2011). laaksosta rehevine korpineen, lehtoineen ja runsaslaho- puustoisine kuusivaltaisine kangasmetsineen. Purolaakson Gubbackan kallioalue (49) sijaitsee Kehä III:n ja Uuden itäpuolella käytävä on jyrkkäpiirteinen, erittäin edustavien Porvoontien risteyksen pohjoispuolella. Kallioalueen itä- ja luonnontilaisten kalliometsien, luonnontilaisten rämeiden länsireunalla kulkevat maisemallisesti näyttävät murroslinjat, ja luonnontilaisen kaltaisten kangasmetsien mosaiikki, jol- jotka korostuvat laaksopainanteiden reunoja vasten. Alueen la on myös huomattavia linnustonsuojeluarvoja. Porvoon- pääosin luonnontilaisen kaltaiset kalliometsät, pohjoispään väylän eteläpuolella käytävän ytimen muodostavat puro, hieno kalliosuo sekä luontoarvoiltaan nopeasti kehittyvät sitä ympäröivä monipuolinen lehtoalue ja Stora damme- kangasmetsät tekevät siitä arvokkaan luontokohteen. Metsis- nin lampi, joita täydentävät niitä ympäröivät vaihtelevat sä on useimmiten näkyvästi lahopuuta, joka sisältää kuusta, kangasmetsät. Varjokaavassa puronvarsi sekä lammen mäntyä ja koivua. Alueen pohjoispäässä sijaitseva luonnon-

43 ympäristö on osoitettu SL-alueeksi (12) ja sitä ympäröivät tämä ekologinen yhteys on osoitettu virkistysalueeksi, jolla on ekologisen yhteyden osana tärkeät metsät luo-alueiksi. merkittäviä luontoarvoja (luo).

Ribbingön ekologinen yhteys Majvikin itäinen ekologinen yhteys Kohdenumero: 29 Kulkureitti: Ribbingöntie-Husön kartano Kohdenumerot: 59 Kuvaus: Ribbingöntiehen rajautuva edustava kosteikko on Kulkureitti: Majvik-Katrinmossen-Vermlax-Västerskog tienpenkereen eristämä Bruksvikenin merenlahden osa, jonka Kuvaus: Majvikin arvokas kasvllisuuden suuralue yhdistyy läpi kulkee valtaoja. Lahdelma pidetään vähävetisenä pump- koillisessa sijaitseviin västerskogenin metsäalueisiin kapeana, paamon avulla. Kosteikon niittyalue on kasvillisuudeltaan metsäisenä yhteytenä vermlaxin peltoalueiden pohjoispuolen monipuolinen ja lajistoon kuuluu mm. Helsingissä harvinai- kautta. Tämä yhteys varmistaa Majvikin alueen kytkeytymisen nen pikkumatara (Helsingin kaupunki 2011c). Tämä alue on itäisen uudenmaan metsäaluekokonaisuuksiin. varjokaavassa merkitty tärkeäksi ekologiseksi yhteydeksi (luo) kahden lintulahden välillä. Muita luonnon arvokohteita, jotka osoitetaan varjokaavaassa luo-kohteiksi: Sakarinmäen ekologinen yhteys Kohdenumero: 38 23. Karhusaaren Kasabergetin kallioalue saaren itäosassa Kulkureitti: Karlviken-Sakarinmäki-Hältingträsk on korkealle maastoon kohoava kohde, jossa tavataan Kuvaus: Sakarinmäen ekoyhteys yhdistää Karlvikenin alueen vaateliaampaa kasvilajistoa. Alueen pohjoisosassa on ryhmä Sipoonkorpeen Hältingträskin alueelle. Alueen halki kulkeva rauhoitettuja hiidenkirnuja. purouoma on metsäosuuksillaan muokkaamaton ja sen varrella on rehevää lehtokasvillisuutta. Tervaleppäryhmiä esiintyy 24. Karhusaaren keskiosan kallion puusto on suhteellisen iä- puron varressa (Mäkynen 2010). kästä mäntyä ja joukossa on vanhoja, kilpikaarnaisia mäntyjä sekä keloja melko runsaasti (Helsingin kaupunki 2011c).

Majvik-Hältingträskin ekologinen yhteys 25. Karhusaaren koillisosan pienialainen kallionaluslehto ja Kohdenumerot: 33, 37, 53 saaren keskiosassa sijaitsevan vanhan ojitetun suoalueen Kulkureitti: Majvik-Hemängsberget-Immersbacka- lounaispuolella oleva tihkuvaikutteinen rinne ja viereinen Skinnarberget-Hältingträsk korpinotkelma, johon sisältyy metsälain mukainen erityisen Kuvaus: Majvikin eteläinen kasvillisuuden suuralue (60) tärkeä elinympäristö (ruohokorpi) (Helsingin kaupunki yhdistyy varjokaavassa ehdotetun sipoonkorven kansallispuis- 2011c). ton Hältingträskin alueeseen (2) Björkhagan ja Aspesskogenin itäpuolelta kulkevan metsäisen ekologisen käytävän kautta. 26. Salmenkallion vanhaa männikköä kasvava kallioalue ja Tämä Aspesskogenin itäpuolelle rajoittuva metsäalue kuuluu notkelma. Osa kallion lakialueesta on metsälain mukaista maakunnallisesti arvokkaaseen majvikin koilliseen kasvilli- erityisen tärkeää elinympäristöä ja kohde on luokiteltu myös suuden suuralueeseen (tammelin 2010). Suuralueen metsät, arvokkaaksi kallioalueeksi (Helsingin kaupunki 2011c). Kal- jotka ovat keskeinen osa ekologista käytävää, koostuvat lioalueen lounaispuolelle rajautuu pienialainen sararäme (0,2 Hemängsbergetin ja Falkbergsklobbarnan erittäin runsaslaho- ha), jossa valtalajina on pullosara (Helsingin kaupunki 2011c). puustoisesta lehtoalueesta ja luonnontilaisen kaltaisista, kuu- sivaltaisista sekametsistä, luonnontilaisista kalliometsistä sekä 27. Ribbingön pohjoispuolen, Torpvikenin, Natura-alueeseen äskettäin harvennushakatuista metsistä. Uuden Porvoontien rajautuva runsaslahopuustoinen metsäalue, jossa on runsaasti eteläpuolella ekologinen yhteys kulkee peltomaiseman kautta tervaleppää. ja yhdistyy lopulta Majvikin kasvillisuuden suuralueeseen. Porvoonväylän pohjoispuolella yhteys käsittää Skinnarskogin 28. Ribbingön metsäinen kallioalue, jossa kasvaa varttunutta reheviä luonnontilaisen kaltaisten metsien ja luonnontilais- ja vanhaa männikköä sekä jonkin verran kilpikaarnamäntyjä ten korpien alueita, sekä luonnontilaisia kalliometsiä sekä (Helsingin kaupunki 2011c). näiden väliin jääviä äskettäin hakattuja alueita. Porvoon- väylän eteläpuolella ekologinen yhteys kulkee Nyakersin ja 30. Talosaaren alueen luoteisosan Marbackenin kallioalue. Immersbackan kallioalueiden ja rehevien metsäalueiden sekä Kallioalueen itälaidalla on pieni, puustoinen kangasräme- puroniityn kautta pohjoiseen Hältingbergetiin. Varjokaavassa kuvio, joka on säilynyt luonnontilaisena. Kallioalue ja suo

44 muodostavat yhtenäisen luontokohteen, joka sisältää myös ta on tuoretta ja kosteaa heinäniittyä. Alueella on myös karua metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. kallioketoa ja tuoretta pienruohoniittyä. Hyönteislajisto on paikallisesti arvokas. Runsaana esiintyviä lajeja edustaa mm. 40. Stora dammenin länsipuolelle sijoittuva, peltoalueisiin pikkukultasiipi (Ojala 2006). rajautuva lehtipuuvaltainen metsäniemeke. Alueella on paljon järeää lehtipuuta, etenkin koivua ja haapaa sekä runsaasti 52. Majvikin Storörsbottnetin ympärille rajautuu edustava hoikkia saarnia (Helsingin kaupunki 2011c), joten alueesta luontotyyppikokonaisuus. Helsingin rajan tuntumassa on voi kehittyä edustava jalopuumetsikkö. laajahko ruokoluhta-alue, joka vaihtuu Uuden Porvoontien tuntumassa kosteaksi tervaleppälehdoksi. Lahden itäpuolei- 41. Östersundomin kallioalue muodostuu kahdesta erillisestä nen osa muodostuu edustavien tulvavaikutteisten kosteiden kalliosta. Puoliavoimessa lakiosassa on suhteellisen hyvin säi- lehtojen, tuoreiden lehtojen ja lehtomaisten kankaiden lyneitä poronjäkälä- ja tierasammalkasvustoja. Lounaisrinteen mosaiikista (Salminen 2010). Alueella tavataan paikoitellen monilajiseen kasvillisuuteen kuuluvat mm. mäkitervakko, runsaasti lahopuustoa. keto-orvokki ja kalliokielo. Lakiosassa on metsälain mukaista erityisen tärkeää elinympäristöä (Helsingin kaupunki 2011c). 54-55. Granön saaren arvokallioita. Puusto on iäkästä mäntyä ja kallioilla on runsaasti keloutuneita mäntyjä. 42. Östersundomin kartanoalueen itäpuolen avoimelle alueelle sijoittuu kosteikko, Karlvikin lahteen liittyvä vanha 56. Strömsuddin ruokoluhta sijaitsee Granön saaren kaak- lahden perukka (Helsingin kaupunki 2011c). Alue koostuu koisrannalla. Osa alueesta on luonnontilaista, ruohoista, ruovikosta, pensaikosta ja vanhoista laidunniityistä. Niityt ja keskirehevää ja sekapuustoista korpea (Salminen 2010). luhdat kuuluvat Natura-luontotyyppeihin ja ovat maisemallisesti merkittäviä. Niityillä pesii avomaiden lintulajistoa, mm. 57. Träskvikenin lehto, lehtokorpi ja saniaislehto ovat luon- ruisrääkkä, joka on lintudirektiivissä priorisoituna kohdeltu totyyppeinä edustavia. Puustoltaan ne ovat kuusivaltaisia tai laji. Rehevä kosteikko muodostaa luonnon monimuotoisuu- kuusi-koivuvaltaisia. Lehtokorven puusto koostuu haavasta, den kannalta arvokkaan kokonaisuuden (Helsingin kaupunki tervalepästä, koivusta ja kuusesta. Alueella kasvaa myös 2011c). suuria mäntyjä.

43. Porvoonväylään rajoittuva kallioalue nousee korkealle 60. Majvikin alueen eteläosaan sijoittuu arvokas Majvikin ympäristöstään ja muutamassa kohdassa on lohkareikkoa. kasvillisuuden suuralue (Tammelin 2010). Kohde on erittäin Kalliokasvillisuus on suhteellisen hyvin säilynyt ja valtapuus- edustava metsäisten luontotyyppien kokonaisuus, joka ton muodostavat eri-ikäiset männyt. Lakiosassa on metsälain sisältää luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsikön mukaista erityisen tärkeää elinympäristöä (Helsingin kaupunki (metsälehmus), runsaslahopuustoisia kosteita ja tuoreita 2011c). lehtoja, luonnontilaisia kangas- ja ruohokorpia, kalliometsiä sekä järeää kuusi-koivuvaltaista ja lahopuustoista sekamet- 44. Puroniityntien länsipuolen lehtoja korpinotkelma on sää. Puustoltaan luonnontilaisilla kallioalueilla kasvaa jopa varsin hyvin säilynyt ja siellä kasvaa varttuneita tervaleppiä 350-vuotiaita mäntyjä. Eteläinen suuralue yhdistyy ekologisen ja muutama kookas metsälehmus. Alueella on kostea, käytävän kautta pohjoisessa sijaitsevaan Majvikin koilliseen runsasravinteinen lehto, joka on äärimmäisen uhanalainen suuralueeseen (53) sekä Immersbackan ja Porvoonväylän luontotyyppi Suomessa (Raunio ym. 2008). pohjoispuolen kautta (33, 37) Sipoonkorven kansallispuistoon. 45. Puroniityntien pohjoispuolen Dagsverkbergetin kallioalue, joka muodostaa lukuisia kalliopaljastumia ja harjanteita käsittävän, edustavan kokonaisuuden (Helsingin kaupunki 2011c). 46. Uuden Porvoontien eteläpuolella sijaitsee Korsnäsin kallioalue, jossa on metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja rinnelehto, jossa on erittäin uhanalaiseen jalolehtipuu-luontotyyppiin kuuluvaa vaahteralehtoa.

48. Westekullan niittyalue Vantaan Länsisalmessa on maakunnallisesti arvokas niittyalue (Ojala 2006). Pääosa kohtees-

45 7. LÄHDEVIITTEET

BirdLife International 2004: Birds in the European Union: a Husa, J. ja Teeriaho, J. 2004: Luonnon ja maisemansuojelun status assessment. – BirdLife International,Wageningen. 50 s. kannalta arvokkaat kallioalueet Uudellamaalla. Alueelliset ympäristöjulkaisut 350. Ellermaa, M. 2011: Maakunnallisesti tärkeät lintualueet ja niiden tunnistaminen Uudellamaalla. Tringa 4/2010-1/2011. Jokinen, K. ja Yrjölä, R. 2010: Ekologiset käytävät Helsingin s. 140-175. liitosalueella. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. (pdf)

Heinonen, M. 2011: Luontodirektiivin luontotyypit Musta- Jääskeläinen, K. 2005: Jäkälähavaintoja Länsimäen linnoitus- vuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet –Natura-alueella: alueen metsästä. liitosalue. (pdf) Kolström, T. 2010: Mitä ekosysteemipalvelut ovat. Teoksessa: Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus 2008a: Ekosysteemipal- Hiedanpää J., Suvantola L., Naskali A. (toim.). Hyödyllinen velut – luonto kaupunkilaisen elinehtona. http://www.hel.fi/ luonto. Ekosysteemipalvelut hyvinvointimme perustana. hki/ymk/fi/Ymp_rist_n+tila/Luonto/Ekosysteemipalvelut/ Ekosy Vastapaino, Jyväskylä. s.19-32. steemipalvelut+kaupungissa. Luettu 28.3.2011. Koskimies, P. 1998: Östersundomin lintuvesien käyttö- ja Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto 2008b: Helsingin hoitosuunnitelma. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kaupungin hulevesistrategia. Helsingin kaupungin rakennus- julkaisuja 17/98. viraston julkaisut 2008:9. Katu- ja puisto-osasto. (pdf) Kotola, J. ja Nurminen, J. 2003: Kaupunkialueiden hydrologia Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus 2009: Helsinki: Kau- – valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla punkiluonnon pirstaleita ja laajoja viheralueita. Helsingin alueilla. Osa 1: kirjallisuuskatsaus. Teknillisen korkeakoulun ympäristön tila: teemakatsaus 1/2009. vesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 7. Espoo.

Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto 2010. Kuuluvainen, T., Mönkkönen, M., Keto-Tokoi, P., Kuusinen, Östersundomin osayleiskaavan kaupunkiekologinen selvitys. M., Aapala, K. ja Tukia, H. 2004: Metsien monimuotoisuuden Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluviras- turvaamisen perusteet. Teoksessa Kuuluvainen, T., Saaristo, ton selvityksiä 2010:3. (pdf) L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M. & Salpakivi-Salomaa, P. (toim.), Metsän Helsingin kaupunki, Vantaan kaupunki, Sipoon kunta 2011: kätköissä – Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. Edita, Östersundomin yhteinen yleiskaava. Osallistumis- ja arviointi- Helsinki. s. 142–191. suunnitelma. 1.2.2011. (pdf) Löfvenhaft K., Björn C. ja Ihse M. 2002: Biotope patterns Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto 2011a: in urban areas: a conceptual model integrating biodiversity Sipoonkorpi ja Östersundom. Suunnittelun lähtökohtia. Hel- issues in spatial planning. Landscape and Urban Planning 58, singin kaupunkisuunnitteluviraston yleissuunnitteluviraston 2-4, 223-240. selvityksiä 2011. Luonnos 24.2.2011. (pdf) Matero J., Saastamoinen O. ja Kouki J. 2003: Metsien Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto 2011b: tuottamat ekosysteemipalvelut ja niiden arvottaminen. Östersundomin hiilijalanjälkitarkastelu. Helsingin kaupun- Metsätieteen aikakauskirja 3, 355-384. kisuunnitteluviraston yleissuunnitteluviraston selvityksiä 2011:15. (pdf) Mäkynen, A. 2010: Östersundomin puroselvitys. Ramboll Finland Oy.(pdf) Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto 2011c: Liito- salueen eteläosan kasvillisuus. Helsingin kaupunkisuunnittelu- Naskali A., Hiedanpää J. ja Suvantola L. 2006. Biologinen viraston yleissuunnitteluosaston selvityksiä 2011:14. (pdf) monimuotoisuus talouskysymyksenä. Suomen ympäristö 48/2006. Ympäristöministeriö, Helsinki. Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus 2011d: Luonnonsuoje- lualueet. http://www.hel.fi/hki/ymk/fi/Ymp_rist_n+tila/Luonto/ Ojala, A. 2006: Vantaan luonnon monimuotoisuuden Luonnonsuojelu/Luonnonsuojelualueet.Luettu 31.3.2011. kannalta erityisen tärkeät alueet. Vantaan kaupunki. Ympäris- tökeskus. Kaupunkisuunnittelu. Honkanen, J. 2006: Sipoonkorpi. Luontoselvitys ja nykyinen virkistyskäyttö. Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen, Pakarinen, R. ja Hahkala, V. 2011: Östersundomin yhteisen Vantaa. (pdf) yleiskaava-alueen luontoselvityksiä. Ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2011. (pdf)

46 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) Tyrväinen L., Silvenn.en H., Korpela K. ja Ylen, M. 2007: 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. hyvinvointiin. Teoksessa: Tyrväinen L., Tuulentie, S. (toim.). 685 s. Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52, 57–77. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin Vantaan kaupunki 2008: Vantaan metsäsuunnitelma 2008- perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. 2017. Hakunilan aluesuunnitelma (metsäsuunnitelma ja karttaliite). Saarela, S-R. ja Söderman, T. 2008: Ekologisesti kestävät kaupunkiseudut ja niiden ekosysteemipalvelut. Suomen Vantaan ympäristöyhdistys 2006: Vantaan ympäristöyhdis- ympäristökeskuksen raportteja 33/2008. (pdf) tyksen lausunto Vantaan yleiskaavasta. Suojelualueiksi ja luo-alueiksi esitettävät kohteet. Liite, Vantaan ympäristöyh- Salminen, J. 2010: Itä-Uudenmaan maakunnallisesti ar- distyksen lausunto Vantaan yleiskaavaehdotuksesta 2006. vokkaat luonnonympäristöt (MALU). Itä-Uudenmaan liitto. Suojelukohteiksi esitettävät alueet. Julkaisu 96. Porvoo. www.ksv.hel.fi, 30.03.2011: Julkaisut ja selvitykset. Savola, K. 2006: Raportti Vantaan Myllymäen sekä Lång- http://www.ksv.hel.fi/fi/projektisivu/%C3%B6stersundom/ mossenin kaakkoispuolisen metsän kääpälajistosta. Raportti julkaisut-ja-selvitykset. Vantaan kaupungin ympäristökeskukselle. Väre, S. 2002: Ekologinen verkosto Itä- Uudenmaan liiton Siivonen. Y. 2002: Vantaan lepakkokartoitus 2001-2002. alueella. YS-Konsultit Oy & Itä-Uudenmaan liitto. Itä-Uuden- Vantaan kaupunki, ympäristökeskus. C18:2002. maan liiton julkaisuja 74. 16 s.

Siivonen, Y. ja Wermundsen, T. 2006: Sipoon lepakkokartoi- Väre, S. 2009: Ekologinen verkosto Etelä-Sipoon ja Länsi- tus 2006. Kartoitusraportti. Wermundsen Consulting/ Batcon Porvoon alueella. Sito Oy & Itä-Uudenmaan liitto. 38 s. Group. (pdf) Väre, S. ja Kärki, S. 1981: Vantaan luonnonsuojelukohteet Solonen, T. 1999: Mustavuoren ja Östersundomin alueen 1981. Perusselvitykset. Vantaan kaupungin ympäristölauta- linnuston nykytila ja tulevaisuudennäkymiä. – Tringa 26: kunta. 212 s. 43–48. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1997: Itä-Vantaan arvok- Solonen, T. 2010: Uhanalaiset linnut Uudellamaalla. – Teos: kaat elinympäristöt 1997. Julkaisematon raportti Vantaan Solonen, T., Lehikoinen, A. & Lammi, E. (toim.), Uudenmaan ympäristökeskukselle. linnusto: 141–160. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Helsinki. Yrjölä, R. 2005: Östersundomin lintuvesien hoito- ja käyttö- suunnitelma. Kapellviken, Torpviken, Bruksviken. Luonnos Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten 20.4.2005. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. arviointi – kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura- arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Yrjölä, R. 2009: Vuosaaren satamahankkeen linnustonseu- ranta 2008. – Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen Tyrväinen L. ja Korpela K. 2009: Luonnosta terveyttä on- julkaisuja 6/2009: 1–70. nistuneella kaupunkisuunnittelulla. Teoksessa: Faehnle M., Bäcklund P., Laine M. (toim.). Kaupunkiluontoa kaikille – Eko- loginen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa. Helsingin kaupungin tietokeskus 2009 /6. 130 s.

47 48 Ka ti Vi eri kk

Ka KaKa ti ti ti Vi Vi Vi eri erieri kk kkkk